Visuaaliset Menetelmät Visuaaliset Menetelmät
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
LAPSUUDEN- JA NUORISOTUTKIMUKSESSA VISUAALISET MENETELMÄT VISUAALISET MENETELMÄT Digitalisoitumisen aikana lasten ja nuorten kulttuuri ja arki sisältävät visuaalista ainesta enemmän kuin koskaan. Myös LAPSUUDEN- JA tutkimuksessa on alettu käyttää entistä rohkeammin visuaalisia menetelmiä, etenkin osana lapsuuden- ja nuorisotutkimusta. Tässä teoksessa pohditaan visuaalisten menetelmien käyttöön liittyviä NUORISOTUTKIMUKSESSA erityiskysymyksiä. Eri aloilla toimivien tutkijoiden esimerkit havainnollistavat, kuinka visuaaliset menetelmät ovat edustettuina suomalaisen lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen kentällä. Kielellisen tiedon ohessa visuaalisella tiedolla on oma erityisyytensä, mikäli tarkastellaan lasten ja nuorten osallisuutta tutkimusprosessissa tai eri tiedontuottamistapojen ominaispiirteitä. Visuaalisten menetelmien käytön lisäännyttyä niin aineistonkeruussa, analyysissa kuin tiedon esittämisessäkin on syntynyt tarve monitieteiselle metodologiselle keskustelulle, joka vie tieteen visuaalistumisen projektia eteenpäin. Tämä teos on suunnattu visuaalisesta metodologiasta sekä Marja Leena Böök & Antti-Ville Kärjä (toim.) Marleena Mustola, Johanna Mykkänen, monitieteisestä lapsuuden- ja nuorisotutkimuksesta kiinnostuneille tutkijoille ja opiskelijoille. Teoksen kirjoittajien tutkimusaloja ovat sosiologia, kasvatustiede, kulttuurin- ja taiteentutkimus, maantiede, liikuntatiede, uskontotiede ja perhetutkimus. nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto ISBN 978-952-5994-90-2 ISSN 1799-9219 Kl 16.7 MARLEENA MUSTOLA, JOHANNA MYKKÄNEN, MARJA LEENA BÖÖK & ANTTI-VILLE KÄRJÄ (TOIM.) Nuorisotutkimusverkosto Tiede Visuaaliset menetelmät lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa Visuaaliset menetelmät lapsuuden- ja nuorisotutkimuksessa MARLEENA MUSTOLA, JOHANNA MYKKÄNEN MARJA LEENA BÖÖK & ANTTI-VILLE KÄRJÄ (TOIM.) Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura Verkkojulkaisuja 123 nuorisotutkimusseura ry. nuorisotutkimusverkosto Nuorisotutkimusverkoston julkaisut Tiede Teosten sisältö ja tyyli ovat akateemisten kriteerien mukaisia. Kenttä Erilaiset raportit ja selvitykset. Liike Ajankohtaiset yhteiskunnalliset puheenvuorot. Kansikuva ja visuaaliset abstraktit: Venla Heiskanen Kustannustoimitus: Vappu Helmisaari Taitto: Tanja Konttinen © Nuorisotutkimusseura ja tekijät 2017. Painettu kirja on julkaistu vuonna 2015. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 123, Tiede ISBN 978-952-7175-49-1 ISSN 1799-9227 Julkaisujen tilaukset: Nuorisotutkimusverkosto Asemapäällikönkatu 1 00520 Helsinki http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/ Sisällys JOHDANTO Marleena Mustola & Antti-Ville Kärjä & Marja Leena Böök & Johanna Mykkänen 11 I TUOTETTU TIETO 23 Kuva puhuttaa Niina Nyyssölä 25 Kato, papukaija! Spontaanit piirustushetket lapsen ja tutkijan kohtaamisen ja tiedonrakentumisen tilana Susanna Kinnunen 35 Verkostokartta ja aikajana lasten moninaisten perhesuhteiden tutkimisessa Kimmo Jokinen & Henna Pirskanen 46 Koulun juhlat oppimistilanteina – esimerkkinä videoaineisto joulunäytelmän harjoitusprosessista Pia-Maria Niemi & Arniika Kuusisto 55 (Audio)visuaaliset menetelmät nuorten näkökulmia avaamassa Helena Oikarinen-Jabai 66 Viivojen jäljet. Piirtäminen aineiston tuottamisen menetelmänä Tomi Kiilakoski & Pauliina Rautio 77 II OSALLISUUS 91 Leikkien ajateltu – piirtäen tehty. Esikoululaiset leikkipuistoa suunnittelemassa Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen & Markus Laine 93 Lapsen toimijuuden tarkastelua visuaalisen aineiston avulla Lea Pennanen 105 Kuvallisuudet, osallisuus ja eettisyys lasten parissa tehtävässä tutkimuksessa Elina Paju 119 Kuvat oppilaiden tunteiden tulkkina ja koulukokemusten välittäjinä Katja Rajala, Johanna Hentunen & Kaarlo Laine 128 Osallistava visuaalinen tutkimus ja lapsen äänen tavoittaminen Kristiina Kumpulainen, Anna Mikkola & Saara Salmi 136 III VISUAALISIA AINEISTOJA 147 Nuoret visuaalisten aineistojen tuottajina ja kuluttajina – esimerkkinä parkour Sirpa Tani & Lieven Ameel 149 Kuvassa kokemus ja paikka – valokuvaamalla nuorten elämismaailma osaksi opetusta Reetta Hyvärinen & Elina Särkelä 159 Oppiminen digitaalisessa pelaamisessa ja pelisuunnittelussa Mira Kallio-Tavin 169 Laadullisen asennetutkimuksen menetelmä elokuvan vastaanoton tutkimuksessa Nina Maskulin 180 Kuvilla poispyyhitty stigma Jaana Erkkilä 191 Lähteet 203 Kirjoittajat 221 Tiivistelmä 226 Sammandrag 228 Summary 229 JOHDANTO Visuaalinen abstrakti: Venla Heiskanen MARLEENA MUSTOLA, JOHANNA MYKKÄNEN, MARJA LEENA BÖÖK & ANTTI-VILLE KÄRJÄ (TOIM.) Johdanto Marleena Mustola & Antti-Ville Kärjä & Marja Leena Böök & Johanna Mykkänen Taiteilijoiden tekemät havainnekuvat ovat totuttaneet meidät kirkkaisiin kuviin, joita tähtitieteessä ei todellisuudessa ole. Christyn valokuvassa Pluto oli kaukainen ja epäselvä – hyppysellinen kos- mista nöyhtää – eikä sen kuu ollut samanlainen romanttisesti valaistu kirkas taivaankappale kuin National Geographicin kuvissa, vaan pikkuruinen ja äärimmäisen epäselvä aavistus lisää epäselvyyttä. (Bryson 2009, 33.) Kuvat ovat olleet keskeinen osa tieteellistä tutkimusta kautta tieteen historian. Bill Bry- son kertoo kirjassaan Lyhyt historia lähes kaikesta (2009) nuoresta tähtitieteilijästä James Christystä, joka kesällä 1978 löytää Plutosta otetuista valokuvista jotain epäselvää ja outoa – Pluton kuun. Brysonin mielestä Pluton kuun löytyminen vasta vuonna 1978 on ällistyttävää ottaen huomioon, että tähtitieteilijät pystyvät halutessaan havaitsemaan maailmankaikkeudessa lähes mitä tahansa, aina mitättömän heikosta säteilystä alkaen. Hänen mukaansa selitys on ennen kaikkea siinä, mihin tähtitieteilijät havaintovälineensä suuntaavat: suurin osa maailman teleskoopeista on suunnattu ja suunniteltu tarkkaile- maan hyvin pientä aluetta. (Bryson 2009, 32–33.) Nykyään visuaalista aineistoa tuotetaan yltäkylläisesti, ja ajatus siitä, että joku pystyisi kartoittamaan sitä rutiinitutkimuksella, on mahdoton. Ihminen on viestinyt visuaalisesti luolamaalauksista ja ensimmäisistä koruista lähtien, mutta varsinkin satelliittitelevision ja digitaaliteknologian yleistyttyä on ryhdytty puhumaan erityisestä visuaalisesta kult- tuurista ja sen yltäkylläisyydestä, läpitunkevuudesta ja arkipäiväisyydestä. Kysymys on ennen kaikkea erilaisten kuvantuotantoteknologioiden määrän kasvusta, medioiden lomittumisesta sekä ihmisten toiminnallisemmasta suhteesta kuvallisuuteen (Seppänen 2005, 22). Uudet tekniset välineet takaavat sen, että visuaalisen aineksen tuottaminen on helppoa. Esimerkiksi selfien eli kännykkäkameralla otetun omakuvan tuottamiseen ja jakamiseen ympäri maailmaa menee aikaa vain muutama minuutti. Toki esimerkiksi kulttuuriset ja sosioekonomiset samoin kuin ikä- ja sukupuolierot vaikuttavat välineiden käyttömahdollisuuksiin. Visuaalisen yltäkylläisyyden takia se, mihin tutkijat suuntaavat huomionsa, on entistä keskeisempää. Visuaalisen aineiston valtava määrä edellyttää visuaalisen kulttuurin tutkijalta tarkkaa tutkimusfokusta ja joskus myös rohkeaa aineis- ton rajaamista, aivan kuten tähtitieteilijätkin joutuvat tarkkailemaan vain hyvin pientä kaistaletta maailmankaikkeudesta. Brysonin esimerkki Plutosta otetuista kuvista on kiinnostava toisellakin tapaa. Se kuvaa oivallisesti visuaalisuuden suhdetta todellisuuden kuvaamiseen ja tavoittamiseen. Plutosta napatun todellisuutta tallentavan kuvan epäselvyys asettuu vastakkain kirk- kaiden ja romantisoitujen kuvituskuvien kanssa. Visuaalisen aineksen manipulointi on tullut digitaaliteknologian myötä yhä helpommaksi ja nopeammaksi. Selfien ihonvärin, 11 MARLEENA MUSTOLA, JOHANNA MYKKÄNEN, MARJA LEENA BÖÖK & ANTTI-VILLE KÄRJÄ (TOIM.) muodon ja kontrastin muokkaus käy tuosta vain, ja kasvojen viereen voi vaivatta lisätä vaikkapa sykkivän vaaleanpunaisen sydänkuvion. Käsitys todellisuuden tallentamisesta, ja sitä kautta myös todellisuudesta, on muuttunut. Kuitenkin vastakkainasettelu käsitellyn, kirkkaan ja ”epätodellisen” kuvan sekä epäselvän, käsittelemättömän ja ”todellisen” kuvan välillä on syytä unohtaa. Tieteen kentällä ajatus täysin objektiivisesta tiedosta, ja siten myös ”todellisista” kuvista, on ollut mahdottomuus jo pitkään. Tieteenfilosofi omas Kuhn (1994, 10, 62–63) toteaa, ettei tieteessä voi tavoittaa riippumatonta todellisuutta, sillä havainnot ovat aina kytköksissä tieteen paradigmoihin. Monenlaiset kuvat, niin käsitellyt, realistiset, maalatut kuin kuvitellutkin, luovat käsitystämme todellisuudesta, eikä tutkimuksellisesti ole mielekästä arvottaa toisia todellisemmiksi kuin toisia. Kuvien kontekstin tiedostaminen sen sijaan on mielekästä. Yltäkylläisen visuaalisuuden aikana on tarvetta kirjalle, josta käyvät ilmi ne moninaiset tavat, joilla visuaalisia aineistoja voi tuottaa, tarkastella ja lähestyä. Artikkeleissa kuvatut käytännöt osoittavat muille tutkijoille, kuinka tutkimusten organisointi, menetelmät ja tutkijan tavoittelema tieto muovaavat tutkimusprosessia. Osassa tämän kokoelman artikkeleista keskitytään menetelmällisiin kysymyksiin, kun taas toisissa menetelmiä esitellään osana tutkimusprosessia. Tässä kirjassa fokuksena ovat visuaaliset menetelmät suhteessa lapsuuden- ja nuorisotutkimukseen: erityisesti tällä tutkimuskentällä visuaalis- ten menetelmien käyttö on ollut viime aikoina voimakkaassa kasvussa. Miksikö? Tämä kirja vastaa osaltaan kysymykseen, eikä vastaus ole Pluto-kuvan tapaan ”äärimmäisen epäselvä aavistus lisää epäselvyyttä”, vaan hieman kirkkaampi ja selkeämpi hyppysellinen kosmista nöyhtää. ”USKON VASTA KUN NÄEN”: VISUAALISUUS JA VISUAALINEN KULTTUURI Olipa kysymys lapsuuden- ja nuorisotutkimuksesta tai mistä tahansa muusta tieteen- alasta, visuaalisuuden