Hentonäkinruoho (Najas Tenuissima) Ja Notkeanäkinruoho

sUOmeN YmPärisTÖ 13 | 2011 HENTONÄKINRUOHO (NAJAS TENUISSIMA) JA NOTKEANÄKINRUOHO (NAJAS FLEXILIS) (NAJAS NOTKEANÄKINRUOHO JA TENUISSIMA) (NAJAS HENTONÄKINRUOHO Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) LUONTO ovat biologialtaan ja levinneisyydeltään huonosti tunnettuja vesikasveja. (Najas tenuissima) Suomessa ne on arvioitu erittäin uhanalaisiksi. Näkinruohot ovat koko Hentonäkinruoho maailmassa harvinaisia ja taantuneita, ja ne ovat mukana Euroopan ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV. Vesistöjen rehevöitymisen seurauksena näkinruohojen kasvupaikat ovat muuttuneet lajeille Suomen uhanalaisia lajeja sopimattomiksi: pohjat ovat liettyneet, vedet samentuneet ja runsastunut vesikasvillisuus on syrjäyttänyt nämä hennot, kilpailussa heikot uposkasvit. jouni issakainen, eija kemppainen, katariina mäkelä, sirkka Hakalisto ja marja koistinen Näkinruohojen kantojen ylläpitäminen ja elvyttäminen edellyttävät kasvujärvien ja niiden valuma-alueiden vesiensuojelun tehostamista ja ravinnekuorman rajoittamista. Tässä suojeluohjelmassa esitellään näkinruohojen biologiaa ja kasvupaikkavaatimuksia sekä tunnetut kasvupaikat. Erityistä huomiota kiinnitetään populaatioiden elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi ja saavuttamiseksi tarvittaviin suojelu- ja hoitotoimiin. Julkaisussa annetaan myös suosituksia luontodirektiivin edellyttämän seurannan ja tiedonkeruun järjestämiseen. SUOMEN YMPÄRISTÖ 13 | 2011 | 13 YMPÄRISTÖ SUOMEN

Myynti: Edita Publishing Oy Asiakaspalvelu: PL 780, 00043 EDITA puh. 020 450 05, faksi 020 450 2380 [email protected] www.edita.fi/netmarket isBN 978-952-11-3895-9 (nid.) isBN 978-952-11-3896-6 (PDf) issN 1238-7312 (pain.) issN 1796-1637 (verkkoj.) Suomen ympäristökeskus

SUOMEN YMPÄRISTÖ 13 | 2011

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Suomen uhanalaisia lajeja

Jouni Issakainen, Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä, Sirkka Hakalisto ja Marja Koistinen

Helsinki 2011 Suomen ympäristökeskus SUOMEN YMPÄRISTÖ 13 | 2011 Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Taitto: Anita Rämö Kartat ja grafiikka: Anita Rämö Kansikuva(t): Marja Koistinen ja Pertti Uotila Sisäsivujen kuvat: Leena Eerola, Seppo Hellsten, Antti Kanninen, Marja Koistinen, Heikki Kokkonen, Jarkko Leka, Hanne Lohilahti, Pertti Manninen, Tiina Niikkanen, Riitta Niinioja, Pertti Rantiala, Anita Rämö ja Pertti Uotila

Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut

Edita Oy, Helsinki 2011

ISBN 978-952-11-3895-9 (nid.) ISBN 978-952-11-3896-6 (PDF) ISSN 1238-7312 (pain.) 002 ISSN 1796-1637 (verkkoj.) SISÄLLYS 1 Johdanto ...... 7 2 Työn toteutus ...... 8 3 Luonnehdinta ja levinneisyys...... 10 3.1 Näkinruohojen suku...... 10

3.2 Luonnehdinta...... 11 3.2.1 Hentonäkinruohon tunnistaminen...... 11 3.2.2 Notkeanäkinruohon tunnistaminen...... 12 3.2.3 Näkinruohojen rakenne...... 12 3.3 Levinneisyys ...... 14 3.3.1 Hentonäkinruoho...... 15 3.3.2 Notkeanäkinruoho...... 18 3.4 Hento- ja notkeanäkinruohon levinneisyyden muutokset fossiiliaineiston perusteella...... 21

3.5 Näkinruohojen uhanalaisuus ...... 22 4 Biologia, ekologia ja elinympäristöt...... 23 4.1 Lisääntymisbiologia...... 23 4.1.1 Siementen levintä, siementuotto ja siemenpankki...... 23 4.1.2 Fenologia...... 26 4.2 Elinympäristövaatimukset...... 27 4.2.1 Fysikaaliset vaatimukset...... 27 4.2.2 Kemialliset vaatimukset...... 31 4.3 Kasvien välinen kilpailu ja muu eliöiden välinen vuorovaikutus...... 33 4.3.1 Kasvien välinen kilpailu...... 33 4.3.2 Muu eliöiden välinen vuorovaikutus...... 36 5 Esiintymät ja niiden tila ...... 39 5.1 Esiintymät Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella ...... 40 5.1.1 Nykyesiintymät...... 40 5.1.1.1 Espoo, Matalajärvi (Grundträsk)...... 40 5.1.1.2 Lohja, Hormajärvi...... 44 5.1.2 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 48 5.1.2.1 Espoo, Luukinjärvi...... 48 5.1.2.2 Kauniainen, Gallträsk...... 50 5.1.2.3 Loviisa, Loviisanjoen suisto...... 53 5.1.2.4 Porvoo, Maari (Maren)...... 54 5.1.2.5 Pukkila, Kanteleenjärvi...... 58 5.1.2.6 Raasepori, Lepinjärvi (Läppträsket)...... 60 5.1.2.7 Vihti, Hiidenvesi...... 63 5.2 Esiintymät Hämeen elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 66 5.2.1 Nykyesiintymät...... 66 5.2.1.1 Asikkala, Urajärvi...... 66 5.2.1.2 Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärvi...... 71 5.2.2 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 84 5.2.2.1 Lahti, Kymijärvi...... 84 5.2.2.2 Nastola, Kärkjärvi...... 86 5.3 Esiintymät Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 89 5.3.1 Nykyesiintymät...... 89 5.3.1.1 Pälkäne, Pintele...... 89 5.4 Esiintymät Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuk- sen toimialueella...... 92 5.4.1 Nykyesiintymät...... 92 5.4.1.1 Kouvola, Lappalanjärvi...... 92 5.4.1.2 Parikkala, Simpelejärvi...... 96 5.4.1.3 Pyhtää, Kymijoen läntinen suisto, Ahvenkoskenlahti...... 112 5.4.2 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 115 5.4.2.1 Kotka, Kymijoen itäinen suisto...... 115 5.5 Esiintymät Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 120 5.5.1 Nykyesiintymät...... 120 5.5.1.1 Mikkeli, Keskimmäinen–Alimmainen...... 120 5.5.1.2 Rantasalmi, Hakojärvi...... 123 5.5.1.3 Savonlinna, Hirvasjärvi...... 127 5.5.2 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 129 5.5.2.1 Rantasalmi, Pieni Raudanvesi – Kosulanlampi...... 129 5.6 Esiintymät Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 133 5.6.1 Nykyesiintymät...... 133 5.6.1.1 Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi...... 133 5.6.1.2 Varkaus, Unnukka...... 136 5.6.2 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 138 5.6.2.1 Varkaus, Haukivesi...... 138 5.7 Esiintymät Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 140 5.7.1 Nykyesiintymät...... 140 5.7.1.1 Kitee, Kiteenjärvi–Hyypii...... 140 5.7.1.2 Liperi, Särkijärvi...... 146 5.7.1.3 Tohmajärvi, Särkijärvi...... 150 5.7.1.4 Tohmajärvi, Sääperi...... 153 5.7.1.5 Tohmajärvi, Tohmajärvi...... 156 5.8 Esiintymät Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella...... 167 5.8.1 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 167 5.8.1.1 Kittilä, Kuusanjoen vesistö...... 167

6 Kannan kehitys ...... 171 6.1 Kannan kehityksen arvioiminen...... 171

6.2 Näkinruohojen kannan kehitys...... 172 6.2.1 Aiemmat arviot kannan kehityksestä...... 172 6.2.2 Näkinruohojen kannan kehitys viimeisimpien tietojen perusteella...... 173 6.2.2.1 Hentonäkinruoho...... 174 6.2.2.2 Notkeanäkinruoho...... 174

4 Suomen ympäristö 13 | 2011 7 Näkinruohojen uhkatekijät ja järvien tila ...... 178 7.1 Näkinruohojen uhkatekijät...... 178

7.2 Näkinruohojärvien tila...... 178 8 Näkinruohojen suojelu...... 185 8.1 Suojelu- ja hoitotilanne ...... 185 8.1.1 Suojelutilanne...... 185 Nykyesiintymät...... 185 Epävarmat ja hävinneet esiintymät...... 187 8.1.2 Hoitotilanne...... 187 8.2 Suojelukeinot...... 188 8.2.1 Lait ja säädökset ...... 188 8.2.2 Alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat sekä hankkeiden ja suunnitelmien arviointi- ja lupamenettelyt...... 189 8.2.3 Haittojen vähentäminen valuma-alueilla...... 190 8.3 Suojelu- ja hoitotarve ...... 191 8.3.1 Nykyesiintymät, jotka vaativat kiireellisiä toimia ...... 191 8.3.1.1 Pahoin rehevöityneet näkinruohojärvet...... 191 8.3.1.2 Näkinruohojärvet, joissa elinvoimaiset esiintymät...... 192 8.3.2 Muut nykyesiintymät ...... 193 8.3.3 Esiintymät, joiden tila on epävarma ja kasvupaikat vaativat hoitotoimia ...... 193 8.4 Seurannan järjestäminen ...... 194 8.4.1 Toteutetut seurannat...... 194 8.4.2 Seurannan tavoitteet...... 194 8.4.3 Suositukset seurannan järjestämiseksi...... 195 9 Lisäselvitystarpeet ...... 197 9.1 Nykyesiintymien ja epävarmojen esiintymien lisäselvitystarpeet...... 197

9.2 Lähivesien tutkiminen...... 197

9.3 Näkinruohojen biologia ja lajien väliset vuorovaikutussuhteet...... 198

9.4 Suojelu- ja hoitomenetelmät...... 199 10 Yhteenveto...... 201 11 Summary...... 204 Kiitokset ...... 208 Lähteet...... 209 Liite 1. Suojeluohjelmassa esiintyvät putkilokasvit, sammalet ja näkin- partaislevät...... 218 Kuvailulehti...... 221 Presentationsblad...... 222 Documentation page...... 223

Suomen ympäristö 13 | 2011 5 6 Suomen ympäristö 13 | 2011 1 Johdanto

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanä- Näkinruohojen pitkästä löytö- ja suojeluhistori- kinruoho (Najas flexilis) ovat harvinaisia vesikas- asta huolimatta ne ovat maassamme edelleen uhan- veja. Ne ovat ehdottomia uposkasveja, eli voivat alaisia. Huolestuttavan moni näkinruohojärvi on kasvaa vain vedenpinnan alla. Lajit ovat yksivuo- rehevöitynyt vuosi vuodelta. Lajien kasvupaikka tisia ja ne ovat lisääntymisessään ja leviämisessään vaatimuksissa ja muussa biologiassa on edelleen riippuvaisia siementuotannosta. Suomessa molem- useita selvittämättömiä asioita. Myöskään niiden mat lajit ovat kansallisesti uhanalaisia. Ne ovat levinneisyydestä ei ole luotettavaa kokonaiskuvaa. myös Euroopan yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja Suojeluohjelman tarkoituksena on valottaa mo- (ks. luku 3.5). lempien Suomessa esiintyvien uhanalaisten näkin- Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimi- ruoholajien ekologisia vaatimuksia ja nykytilaa. kunta (Rassi ym. 2001) esitti lajikohtaisten suojelu Tavoitteena on myös tunnistaa lajien taantumisen ohjelmien laatimista kaikille uhanalaisille lajeille. syyt ja toisaalta niiden menestymisen edellytykset, Lisäksi luonnonsuojelulaki velvoittaa tarvittaessa jotta tarvittavat hoitotoimet osataan suunnitella oi- laatimaan suojeluohjelman erityisesti suojeltaville kein. lajeille. Suojeluohjelma on asiantuntijoiden laati- Selvitykseen on koottu lajien esiintymätiedot se- ma selvitys lajin biologiasta, esiintymispaikoista kä arviot esiintymien suojelu-, hoito- ja seuranta ja niitä uhkaavista tekijöistä, sekä tarvittavista suo- tarpeesta. Lajien biologian ymmärtämiseksi työs- jelu- ja hoitotoimista. Suojeluohjelman pohjalta vi- sä käsitellään myös hävinneiden tai mahdollisesti ranomaiset voivat ryhtyä tarvittaviin toimiin lajien hävinneiden esiintymispaikkojen ominaisuuksia esiintymispaikkojen turvaamiseksi. ja löytöhistoriaa. Lopuksi annetaan ehdotuksia Hentonäkinruoho tunnetaan vain Suomesta ja näkinruohojen suojelun, hoidon ja seurannan jär- joiltakin lähialueilta Venäjältä ja Latviasta. Suomel- jestämiseksi sekä lisäselvitystarpeista, joita tarvi- la onkin merkittävä vastuu lajin suojelussa sekä taan lajien esiintymistä ja ekologiaa koskevan tie- EU:ssa että koko maailmassa. Suomessa hento tämyksen edelleen parantamiseksi. näkinruoho kasvaa harvinaisena etenkin Salpaus selkien ja muiden harjumaisten muodostumien lähellä kirkasvetisissä ja lähteisissä, luontaisesti mineraalirikkaissa järvissä. Joitakin esiintymiä on myös muun tyyppisissä järvissä sekä Suomen- lahden jokisuissa. Monet tunnetut kasvupaikat Suomessa ovat hävinneet tai häviämässä ihmisen toimien, etenkin vesien rehevöitymisen tai muun kuormituksen vuoksi. Lajin biologisia vaatimuksia ja tarkkaa levinneisyyttä ei ole Suomessa selvitetty. Lajin tila myös Suomen lähialueilla tunnetaan heikosti. Notkeanäkinruoho kasvaa Suomessa yleensä hentonäkinruohon seurassa, samoilla tai saman tyyppisillä paikoilla. Laji on Suomessa vielä harvinaisempi kuin hentonäkinruoho, ja sitä uhkaavat samat tekijät kuin hentonäkinruohoakin. Murto vedestä notkeanäkinruohoa ei ole tavattu. Lajia esiintyy useissa Euroopan maissa, mutta se on valtaosin erittäin harvinainen ja uhanalainen. Lajin kanta on Euroopassa vahvin Brittein saarilla, jossa myös sen biologiaa on tutkittu. Notkeanäkinruoho kasvaa myös Pohjois-Amerikassa, jossa se on yleisempi kuin Euroopassa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 7 2 Työn toteutus

Suojeluohjelman toteuttamisen tueksi perustet- Jouni Issakainen laati työn käsikirjoituksen. Sen tiin yhteistyöryhmä, johon osallistuivat edustajat pohjaksi hän kävi läpi kotimaisen näkinruohoja niistä alueellisista ympäristökeskuksista (nykyisin käsittelevän kirjallisuuden sekä museo- ja arkisto- elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset eli ELY- aineiston. Myös kansainvälistä kirjallisuutta tut- keskukset, ympäristö ja luonnonvarat -vastuualu- kittiin soveltuvin osin. Etenkin puutteellisesti tuneet), joiden toimialueella tiedettiin esiintyvän hen- netuista löydöistä hän hankki lisätietoja kyseisiä to- tai notkeanäkinruohoa sekä edustajat Suomen järviä tutkineilta vesibiologeilta ja muilta tahoilta. ympäristökeskuksesta ja Luonnontieteellisestä Myös Issakaisen ja Koistisen tekemät vuosittaiset keskusmuseosta. Yhteistyöryhmään kuuluivat sukelluskartoitukset raportteineen antoivat arvo- Sirkka Hakalisto Pohjois-Karjalan ELY-keskuksesta kasta tietoa työn pohjaksi. Yhteistyöryhmä ja kir- (pj.), Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä ja Heidi joittajat kokoontuivat Hakaliston koollekutsumana Vuoristo Suomen ympäristökeskuksesta, Tuula muutamia kertoja vuoden 2008 aikana. Tietoja ja Tanska Kaakkois-Suomen ELY-keskuksesta, Leena palautetta vaihdettiin myös sähköpostilla ja puhe- Eerola Uudenmaan ELY-keskuksesta, Ari Lehti- limitse vuosien 2008–2010 aikana. nen Hämeen ELY-keskuksesta, Lauri Puhakainen Käsikirjoituksen toimituksesta suojeluohjel- Etelä-Savon ELY-keskuksesta ja Marja Koistinen maksi vastasivat Issakaisen lisäksi Sirkka Haka- Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseos- listo (erityisesti lukujen 7 ja 8 tekstit) sekä työn ta. Lisäksi konsultoitiin Pirkanmaan ELY-keskusta. valmisteluun muutoinkin keskeisesti osallistuneet Eija Kemppainen ja Katariina Mäkelä (erityisesti Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset luvut 1–4 sekä 6–11). Yhteistyöryhmän alueellisten (ELY-keskukset ja niiden lyhenteet), joiden alueelta ympäristökeskusten (nykyisin ELY-keskusten) jä- tunnetaan näkinruohojen esiintymiä: senet ja muut lajiasiantuntijat työstivät kukin oman Uudenmaan ELY-keskus, UUD toimialueensa esiintymispaikkojen suojelu- ja hoi- Hämeen ELY-keskus, HAM totilanteen kuvausta. He myös tarkistivat oman Pirkanmaan ELY-keskus, PIR toimialueensa tiedot vuoden 2011 alussa. Heidi Kaakkois-Suomen ELY-keskus, KAS Vuoristo kokosi näkinruohojärvien vedenlaatu Etelä-Savon ELY-keskus, ESA tietoja ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestel- Pohjois-Savon ELY-keskus, POS män Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osasta (ns. Pohjois-Karjalan ELY-keskus, POK PIVET-tietokanta). Yhteistyöryhmän muut jäsenet sekä nykyisten Lapin ELY-keskus, LAP elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten vesi- asiantuntijat ja maastokartoittajat toimittivat Issa- Jouni Issakainen sukellusavustajineen teki kaisen käyttöön mm. alueitaan koskevia karttoja ja suojeluohjelmaa varten kolmena kesänä erityisesti taustaraportteja. Huomattavaa apua saatiin eten- Pohjois-Karjalassa näkinruohojen seurantamene- kin Uudenmaan (Sirpa Penttilä), Pirkanmaan (Anu telmien kehittämiseen ja ekologisen tietämyksen Peltonen) ja Lapin (Annukka Puro-Tahvanainen) parantamiseen tähtääviä sukelluskartoituksia. ELY-keskuksista. Työn yhteydessä monessa ELY- Näiden koordinoinnista ja rahoituksen järjestämi- keskuksessa paneuduttiin näkinruohoihin aiem- sestä vastasi Sirkka Hakalisto ja työ tehtiin pääosin paa tarkemmin mm. tutkimalla joitakin järviä. ympäristöministeriön uhanalaisten lajien suoje- Näkinruohojen suojeluohjelman laatimiseksi oli luun ja hoitoon osoittamalla erillisrahoituksella. tärkeää, että käytettävissä olivat mahdollisimman Marja Koistinen suoritti työn aikana näkinruoho- ajantasaiset tiedot lajien esiintymisestä. Eri puolil- jen sukelluskartoituksia useissa Etelä-Suomen koh- la maata esiintymien kartoitukset toteutettiin nyt teissa ja tarjosi suojeluohjelmaan näin saamiaan ensimmäistä kertaa pääosin sukeltamalla. Hento- tuoreita tietoja. Hän myös selvitti monta yksityis ja/tai notkeanäkinruohon sukelluskartoituksia kohtaa Helsingin museon kasvikokoelmissa, mää- toteutettiin Pohjois-Karjalassa vuosina 2007–2009 ritti näkinpartaisleviä ja kommentoi tekstiluonnok- (Issakainen ja Suonpää 2007; Issakainen ja Vuoristo sia. 2009b; Issakainen ja Henricson 2009), Kaakkois- Suomessa kesällä 2008 (Issakainen ja Vuoristo

8 Suomen ympäristö 13 | 2011 2009a) sekä Uudellamaalla, Hämeessä ja Pirkan- ten pohjana. Samassa yhteydessä selvitettiin myös maalla vuosina 2008–2010 (Koistinen 2008; 2009a, näkinruohojärvien vesistöllinen sijainti ja niiden 2009b, 2009c, 2009d; 2010a, 2010b, 2010c, 2010d). valuma-alueiden piirteitä mm. järvikorttien perus- Edellä mainittujen kartoitusten lisäksi Issakainen teella. Kaikkia kohteita ja niiden valuma-alueita teki rantakäyntejä näkinruohojärville eri puolille tarkasteltiin myös peruskartalta. Suomea useamman vuoden kuluessa, etenkin ke- Kesällä 2008 Issakainen lähetti alueellisille ym- sällä 2008. päristökeskuksille (nykyisin ELY-keskukset) tieto Vuoden 2008 kuluessa Issakainen kävi läpi pyynnön, jossa kysyttiin heidän vesiasiantuntijoi- myös Suomen virallisten luonnontieteellisten densa näkemyksiä alueensa näkinruohojärvien museoiden Suomesta kerätyt hentoja notkea vedenlaadusta ja siihen merkittävimmin vaikut- näkinruohonäytteet. Henkilökohtaisilla käynneillä tavista tekijöistä. Lisäksi ehdotettiin vesinäyttei- hän tutki Helsingin yliopiston (H), Turun yliopis- den ottoa kesän 2008 kuluessa harvoin tutkituista ton (TUR) ja Åbo Akademin (TUR-A) kokoelmat. järvistä. Muiden museoiden näytteet Issakainen kartoitti Hentonäkinruohon siemenpankkia, siementen ensin Kastikka-tietokannan (http://www.luomus. kelluvuutta ja itävyyttä tutkittiin suppeasti vuonna fi/kasviatlas/) perusteella ja lähetti sen perusteella 2007 Tohmajärven Peijonniemenlahdelta kerätyistä niihin Turun kasvimuseon kautta lainauspyynnön. näytteistä. Issakainen teki kokeet Turun yliopis- Näin tutkittiin Oulun (OULU), Jyväskylän (JYV) ton kasvimuseon paleobotaniikan laboratoriossa ja Vaasan (VOA) näytteet. Näytteet arkkinumeroi- ja Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhas- neen on listattu esiintymäkohtaisiin keruuhistoriaa sa. Hentonäkinruohon versotiheyksiä hän arvioi kuvaaviin taulukoihin (luku 5). Venäjän Karjalan Tohmajärven Jouhkolassa vuonna 2008. näytteet sisällytettiin työhön suppeana listauksena Tässä työssä esitellään aluksi näkinruoholajien (luku 3.3). esiintymistä ja ekologiaa (luvut 3 ja 4). Luvussa Museonäytteet Issakainen tunnisti lähinnä 5 kuvataan lajien esiintymisvesistöt, esiintymien silmävaraisesti, ongelmatapauksissa stereo tilanne ja jatkoselvitystarpeet ELY-keskuksittain mikroskoopilla. Muutamat huomaamansa määri ja kohteittain. Lopussa kuvataan yhteenvedon- tysvirheet hän korjasi näytteisiin. Näytteistä omaisesti näkinruoholajien kantojen kehitystä ja hän havainnoi mm. versojen kokoa, rakennetta näkinruohojärvien tilaa (luvut 6 ja 7) sekä annetaan ja hedelmöintiä. Huomiota kiinnitettiin etenkin suojelua ja jatkoselvitystarpeita koskevia ehdotuk- näytetiedoissa mainittuun kasvusyvyyteen, pohjan sia (luvut 8 ja 9). laatuun, seuralaislajeihin, keruuajankohtaan sekä Maastokartoituksissa havaitut ja kirjallisuudes- merkintöihin lajin runsaudesta. sa näkinruohojen seuralaislajeina mainitut lajit on Lajien esiintymäkuvauksissa (luku 5) on kä- lueteltu liitteessä 1. Tekstissä kunkin lajin tieteelli- sitelty kasvupaikkojen veden ja pohjan laatua ja nen nimi ilmoitetaan vain laji ensimmäisen kerran niihin vaikuttavia tekijöitä. Tiedot Issakainen ke- mainittaessa. Näkinruohojen ja muiden putkilo- räsi kirjallisuudesta ja erilaisista raporteista, jär- kasvien suomenkieliset ja tieteelliset nimet ovat vien ranta-asukkailta, sukellushavainnoista sekä Hämet-Ahdin ym. (1998; 2005a, 2005b) mukaiset. museonäytteiden etiketeistä. Vesisammalten nimet ovat Ulvisen ym. (2002) mu- Työn kuluessa todettiin erityisen tärkeäksi ym- kaan. Näkinpartaislevien tieteelliset nimet ovat märtää veden ja pohjan laadun merkitys näkin Guiryn ja Guiryn (2010) ja suomenkieliset nimet ruohojen esiintymiselle ja menestymiselle. Valuma- Suomen Biologian Seura Vanamon nimistötoimi- alueen ihmistoiminta, kuormitus ja muut piirteet kunnan suositusten (2003) mukaiset. vaikuttavat veden ja pohjan laatuun. Issakainen ja Heidi Vuoristo selvittivät tunnettujen näkinruoho järvien veden kemiallisia ja fysikaalisia piirteitä ympäristöhallinnon PIVET-tietokannasta (Hertta- tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaa- tu-osa). Kutakin järveä edustamaan valittiin seu- rantapisteistä yleensä yksi, lähinnä näkinruoho esiintymiä sijaitseva piste, josta oli mahdollisimman kattavaa vedenlaatutietoa pitkältä ajalta nykyhetkestä taaksepäin. Kemiallisista pääpiir- teistä laadittiin tarkastelu (luku 7) kuvaamaan vedenlaadun vaihteluväliä näkinruohojärvillä. Tarkastelua voidaan käyttää myös jatkotutkimus-

Suomen ympäristö 13 | 2011 9 3 Luonnehdinta ja levinneisyys

3.1 lajille liian suolaista, laji kasvaa tavallisesti make- Näkinruohojen suku assa vedessä (Triest 1988). Suomessa merinäkin- ruohon sisäraja makeaan veteen päin limittyy hyvin niukasti hentonäkinruohon ulkorajan kanssa Näkinruohoja kasvaa kaikissa maanosissa, eni- (Ulvinen 1937; 1984; Backman 1950). Molemmat ten tropiikissa ja subtropiikissa. Lajimäärä koko lajit on tavattu yhtaikaa myös Raaseporin (entisen maailmassa on noin neljäkymmentä (Triest 1988). Karjaan) Lepinjärvessä (Kurtto 1985). Tässä työssä Näkinruohojen suku (Najas) eroaa selvästi kaikis- käsiteltäviin hentoja notkeanäkinruohoon ver- ta muista kasveista. Omintakeisen rakenteensa rattuna merinäkinruoho on selvästi kookkaampi, vuoksi näkinruohot onkin perinteisesti sijoitettu rakenteeltaan vankempi ja usein oliivinvihreän omaan, erilliseen heimoonsa (näkinruohokasvit, sävyinen. Sen lehdet ovat rustomaisen jäykät ja Najadaceae). Lähimmiksi sukulaisiksi on aiemmin nirhalaitaiset. Piikkejä on myös keskisuonissa ja epäilty mm. vitoja (Potamogeton spp.) ja hauroja varsissa. Merinäkinruoho on aina kaksikotinen (Zannichellia spp.). DNA-tutkimusten perusteella (Triest 1988). on kuitenkin selvinnyt, että näkinruohot edusta- Merinäkinruohoa lukuun ottamatta maailman vat kilpukkakasvien (Hydrocharitaceae) pitkälle kaikki muut näkinruohot, myös hentoja notkea erikoistunutta, uposkasvielämän myötä raken- näkinruoho, kuuluvat suureen alasukuun Caulinia teeltaan surkastunutta ryhmää (Tanaka ym. 1997). (Triest 1988). Venäläisessä kirjallisuudessa kysei- Niiden lähimpiä sukulaisia Suomessa ovat kil- nen alasuku käsitellään usein erillisenä sukuna pukka (Hydrocharis morsus-ranae), vesirutto (Elodea Caulinia, Tzvelevin (1976) tulkintaa noudattaen, ja canadensis) ja sahalehti (Stratiotes aloides). myös hentoja notkeanäkinruoho esiintyvät usein Näkinruohojen suku jakautuu kahteen ala nimillä Caulinia tenuissima ja C. flexilis. Valinta näi- sukuun: Najas ja Caulinia (Triest 1988). Alasukuun den nimistöjen välillä on lähinnä tulkintakysymys Najas kuuluu vain yksi, mutta hyvin monirotuinen ja riippuu siitä, mikä painoarvo alasuvun Caulinia laji, ympäri maailman levinnyt merinäkinruoho eroavuuksille annetaan. (Najas marina). Sen taksonominen historia on hyvin Alasuvun Caulinia lajit ovat keskimäärin meri mutkikas (Caspar 1979; Triest 1988), ja lajin vaih- näkinruohoa hennompia. Lehtilapa koostuu kes- telua on selkiytetty mm. suomalaisin kromosomi- kisuonen ulkopuolelta yleensä vain kahdesta tutkimuksin (Viinikka 1976; 1977; Triest ym. 1989). solukerroksesta. Lehtilaitojen hampaat ovat koti- Triest (1988) luokitti kotimaisen merinäkin- maisilla lajeilla yleensä paljain silmin näkymättö- ruohomme alalajiksi Najas marina ssp. intermedia. miä, mutta ainakin lupilla niitä on suvun kaikilla Hämet-Ahti ym. (2005a) katsoivat sen kuuluvan lajeilla havaittavissa. Hampaisuus onkin tärkeä tyyppialalajiin N. marina ssp. marina. Meikäläi- sukutuntomerkki maastossa. Hentouden lisäksi nen merinäkinruoho saattaa ilmetä jopa eri lajiksi alasuvulle Caulinia on tyypillistä mm. pääsääntöi- (Triestin (1988) mukaan Najas intermedia Wolfgang nen yksikotisuus sekä siemenkuoren solujen sään- ex Gorski) kuin Keski-Euroopan varsinainen Najas nöllisyys (Triest 1988). Erot alasukujen välillä ovat marina, koska on havaittu yksilöitä, jotka sopivat kuitenkin vain suhteellisia. niiden välisiksi steriileiksi risteymiksi (Ludwig Muista alasuvun Caulinia lajeista lähinnä Suo- Triest, henkilökohtainen tiedonanto 2009). mea esiintyy maamme kaakkoispuolella ”pikku- Merinäkinruoho on rannikoillamme melko näkinruoho”, Najas minor. Tätä levinneisyydeltään yleinen suojaisissa, pehmeäpohjaisissa murtovesi laaja-alaista lajia on tavattu mm. Baltiasta (Liettua, poukamissa (Luther 1941; Hämet-Ahti ym. 1998; Latvia; Uvis Suško, henkilökohtainen tiedonanto Mossberg ja Stenberg 2005). Muiden näkinruoho- 2009) ja Länsi-Venäjältä (Triest 1988). Laji muis- lajiemme tapaan sekin on subfossiilien perusteella tuttaa hieman hentonäkinruohoa, mutta on sitä kasvanut nykyisellä Suomen alueella jo tuhansia vankempi ja lehdiltään silminnähden hammaslai- vuosia (Backman 1941). Merinäkinruoho suosii tainen. N. minor on kuulunut aiemmin Suomen suolaisempaa vettä kuin hentoja notkeanäkin lajistoon. Sen siemeniä on löydetty jääkauden jäl- ruoho. Järvikasvina sitä tavataan Suomessa lähin- keisinä subfossiileina etelärannikon soista (Back- nä vain äskettäin merestä kuroutuneissa kluuvi- man 1951b, ks. luku 3.4). Ilmaston lämmetessä se järvissä. Muualla maailmassa, jossa merivesi on saattaa levitä taas pohjoiseen.

10 Suomen ympäristö 13 | 2011 Etelä-Euroopan sisämaavesissä kasvaa luon- tuista yksilöistä voidaan lupilla katsoen todeta, taisesti myös toinen laajalle levinnyt laji, Najas että lehtilaidoilla on harvassa, mutta koko lehden graminea. Välimeren maissa on tavattu lisäksi tulok- pituudelta pieniä ja teräviä, yhdestä solusta koos- kaina itäaasialaisia lajeja, ainakin Najas orientalista tuvia hampaita. Yhtä lehtilaitaa kohden hampaita ja N. gracillimaa (Triest 1988). on yleensä alle 10 kpl. Jos kasvi kukkii, todetaan Tässä työssä noudatetaan Triestin (1987; 1988) myös soukka ja perätön, tupen läpi kuultava tai ja muiden läntisten tutkijoiden laajaan tutkimus- siitä esiin pistävä emi, josta paljastuu kiiltävä aineistoon perustuvaa tulkintaa näkinruohojen pintainen siemen. Siemenkuoren solujen muotoa taksonomiasta. ei voi varmasti todeta maastossa. Hentonäkinruohon lankamaisuutta kuvaa myös se, että sitä voi olla vaikea erottaa näkinpartais 3.2 levistä (Charales), lähinnä siloparroista (Nitella Luonnehdinta spp.) ja näkinparroista (Chara spp.). Näitä kasvaa yleisesti hentonäkinruohon seurassa. Näkinpar- taislevien sivuhaarat muodostavat ulkonaisesti 3.2.1 hyvin samantapaisia kiehkuroita kuin hento Hentonäkinruohon tunnistaminen näkinruohon lehdet, vaikka rakenteet eivät vastaa muoto-opillisesti toisiaan. Samankaltaisuus voi Muista Suomen näkinruoholajeista hentonäkin- kertoa sopeutumisesta samaan aineenvaihdunta ruoho eroaa täysin sukasmaisten (noin 0,5 mm strategiaan, mutta asiaa ei ole tutkittu. leveiden) lehtiensä perustella (kuva 1). Lehdissä Näkinpartaisiin verrattaessa hentonäkinruohon ei erotu maastossa lainkaan litteyttä, vaan ne ovat versoa kannattaa jo vedessä taivuttaa sivulle si- ohuita, hieman karheaa ompelulankaa muistutta- ten, että valo osuu kiehkuran tyvelle. Hentonäkin via ja lähes yhtä kapeita kuin ohuitakin. Lehtien ruohon tuppijärjestelmä kiiltelee tällöin suppilo- pituus vaihtelee täysin liukuvasti noin 2,5 cm:stä maisena pintana. Näkinpartaislevillä sama kohta alaspäin. näyttää tummalta ja ”tyhjältä”, koska se koostuu Hentonäkinruohosta voidaan jo paljain silmin vain suorista, lankamaisista haaroista. Näkinruo- todeta valekiehkuroiden tyviä ympäröivät tupet. hojen suhteellisen kookkaiden siementen sijasta Lupilla voidaan havaita, että lehden hienohampai- voi näkinpartaislevillä näkyä haarakohdissa hyvin nen ylälaita muodostaa ylöspäin korvakemaisen, pieniä ja paljaita ryynimäisiä itiöpesäkkeitä. kaarevan ulokkeen. Valekiehkuran tuppijärjes- Lankamaisia lehtiä on myös joissakin muissa telmä on kokonaisuutena suppilomainen ja sivu uposkasvisuvuissa, mutta niiden lehdet ja muukin valossa hieman kiiltelevä. Veden pinnalle noste- verso ovat paksumpia, lujatekoisempia ja yleensä myös pitempiä. Ne ovat myös yleensä monivuotisia ja kasvullisesti rönsyillä lisääntyviä. Esimer- kiksi rentovihvilä (Juncus bulbosus) voi muodostaa upoksiin hieman vastaavasti valekiehkuraisia kasvustoja, mutta se on kauttaaltaan näkinruohoja vahvempitekoinen, usein sipulityvinen ja kukan kehä paljastaa sen helposti vihviläksi. Luikat (esim. hapsiluikka, Eleocharis acicularis) voivat kasvaa samoissa järvissä, mutta niiden lujan siimamaiset lehdet nousevat suoraan pohjan maavarres- ta. Murtovedessä sama rotevuusero pätee siima- lehtisiin vitoihin, kuten merivitaan (Potamogeton filiformis) sekä hapsividan (P. pectinatus) kapealeh- tisiin muotoihin. Murtovedessä myös hapsikoiden (Ruppia spp.) ja haurojen kapealehtiset yksilöt on syytä ottaa huomioon. Näkinruohojen lupilla nä- kyvät lehtihampaat ja nivelkohtien sekä hedelmien yleisrakenne varmistavat määrityksen. Myös notkeanäkinruoho on otettava tunnistuksessa huomioon, koska hentoja notkeanäkinruoho esiintyvät usein samassa järvessä, ja verson raken- Kuva 1. Hentonäkinruoho. Piirros Marja Koistinen.

Suomen ympäristö 13 | 2011 11 ne on samalla tavoin valekiehkurainen. Notkea pikemmin vuorottainen kuin kiehkurainen näkinruohon lehtien nauhamaisuus (leveys noin (Hämet-Ahti ym. 1998; Mossberg ja Stenberg 2005). 1 mm) näkyy kuitenkin jo paljain silmin, sen lehti- Muut kapealehtiset vidat ovat jäykkälehtisempiä tupet levenevät vain loivasti ilman ”korvaketta”, ja tai kookkaampia, tylppälehtivita (P. obtusifolius) lehdissä näkyy lupilla tiheästi hampaita. jo kertaluokkaa leveälehtisempi. Vidat kasvavat yleensä monivuotisista juurakoista ja niiden kukat 3.2.2 muodostuvat tähkiin versojen tai tähkäperien päi- Notkeanäkinruohon tunnistaminen hin. Jos notkeanäkinruohoa epäillään murtovedes- tä tai kluuvijärvistä (joista sitä ei ole vielä löytynyt), Muista Suomen näkinruoholajeista notkeanäkin- on vitojen ohella syytä ottaa maastomäärityksissä ruoho eroaa kalvomaisten, ohuiden, mutta selväs- huomioon myös hapsikat ja haurat. ti nauhamaisten (leveys noin 1 mm) ja taipuisien Pohjois-Amerikassa notkeanäkinruohosta tun- lehtiensä perusteella (kuva 2). Valekiehkuran, netaan ulkonäöltään vaihtelevia muotoja, mut- tuppien ja kukkien rakenne ovat periaatteessa sata niitä pidetään normaalina kasvullisten osi- manlaiset kuin hentonäkinruoholla, mutta notkea en vaihteluna (Haynes 1979). Triest (1988) pitää näkinruohon lehtitupen laidat jatkuvat tyveen notkeanäkinruohoa kaikista muista näkinruoho- päin vain loivasti leveten, kaartumatta ylöspäin lajeista selvästi erottuvana. Alueilla, joilla kasvaa ”korvakkeiksi”. Notkeanäkinruohon siemen on myös muita näkinruohoja, notkeanäkinruohon hentonäkinruohon siementä hieman pulleampi ja maastotunnistus vaatii kuitenkin siemenellä ole- lupilla näkyvät lehden hampaat ovat tiheämmässä. van kasviyksilön, koska esimerkiksi lajin Najas guadalupensis lehdet ovat samantyyppiset (Haynes 1979). Muutaman tutkitun kannan perusteella myös DNA-tuntomerkit tukevat Amerikan ja Eu- roopan notkeanäkinruohojen kuulumista samaan, hieman vaihtelevaan lajiin (Wingfield ym. 2004).

3.2.3 Näkinruohojen rakenne

Näkinruohot ovat kokonaan upoksissa kasvavia, kukallisia vesikasveja. Ne ovat juurillaan kiinni pohjassa, eikä niillä ole pintaan ulottuvia eikä ilmaan nousevia verson osia. Elomuotoluokittelussa ne kuuluvat uposlehtisiin eli elodeideihin vesikasveihin. Näkinruohoilla on kuitenkin ekologisesti yhteisiä piirteitä myös muiden elomuotoryhmien Kuva 2. Notkeanäkinruoho. Piirros Marja Koistinen. lajien kanssa. Suomen monista yleisemmistä upos- lehtisistä poiketen näkinruohot ovat yksivuotisia. Notkea- ja hentonäkinruohon versot ovat varsin Lehden hampaita on kutakin lehden laitaa kohden matalia, yleensä noin 10–15 cm:n korkuisia. Mata- yli 20 kpl. luutensa perusteella niitä uhkaavat usein samat Hento- ja notkeanäkinruohon erosta kertoo, että tekijät kuin pohjaruohoja (isoetidejä). Verson ra- jälkimmäistä ei käytännössä voi sekoittaa näkin- kenne taas muistuttaa näkinpartaisleviä. Näkin- partaisleviin. Vaikka lehti on kapea, sen nauha- partaislevien katsotaan usein muodostavan oman maisuus erottuu jo paljain silmin näkinpartais- elomuotoryhmänsä, mutta tässä ne käsitellään haarojen lankamaisesta rakenteesta. Sama piirre uposkasvikilpailijoiden yhteydessä (luku 4.3.1). erottaa notkeanäkinruohon vaivattomasti luikista Näkinruohot ovat rakenteeltaan näennäisen yk- ja vihvilöistä. sinkertaisia (Triest 1988). Varsi voi haaroa mistä Notkeanäkinruohon tunnistuksessa haastei- tahansa nivelestä pariksi-kolmeksi pienemmäksi ta aiheuttavat lähinnä muut putkilokasvisuvut, haaraksi. Kasvilla on siemenen itämisen jälkeen joilla on saman kokoluokan nauhamaisia lehtiä. aluksi yksi selvä päävarsi (Jouni Issakaisen havain- Järvissä tulevat kyseeseen ennen kaikkea pikku- to). Jos verso kasvaa esimerkiksi valon puuttees- vita (Potamogeton berchtoldii) ja harvoin hentovita sa jatkuvasti pituutta, päälatva voi säilyttää ase- (P. pusillus). Niillä on kuitenkin lupilla katsoen mansa. Usein verso saa kuitenkin pensasmaisen ehytlaitaiset lehdet. Vidoilla verson ja tuppien muodon, ja latva korvautuu usealla tasaveroisella, rakenne on yleensäkin harsumpi ja lehtiasento kohenevalla varrella.

12 Suomen ympäristö 13 | 2011 Matalassa vedessä tiiviillä pohjalla hentonäkin- sa versot ovat jo usein kärsineen näköisiä (mahdol- ruohon versosta tulee lujarakenteinen ja tyvestä lisesti vesieläinten syömiä). Kasvukauden lopulla kohenevasti haarova. Tällä ”hiekkarantamuodol- vanhat versot voivat painua pohjaan säkkäräiseksi la” nivelvälit ovat lyhyet ja sivuhaaroihin muodos- massaksi. Nuutuneesta yleisilmeestä huolimatta tuu helposti joitakin jälkijuuria. Kasvutapa saattaa tällainen versosto voi sisältää runsaasti elinkelpois- olla sopeutuma aaltojen liikkeeseen. Kohenevia ja ta siementä. monihaaraisia, mutta kookkaampia versoja muo- Lehdet syntyvät varren nivelkohtiin. Ne ovat dostuu myös syvemmässä (esim. 1 m) vedessä, kun lajin mukaan joko nauhamaisia tai kapeammiksi, verso kasvaa yksin ja pohja on pehmeää ja kevyen jopa lankamaisiksi rihmoiksi surkastuneita (tar- irtonaista. Täälläkin tyvestä haarova muoto saattaa kemmin luvuissa 3.2.1 ja 3.2.2). Lehdissä on hento olla seurausta siitä, että aallot pyrkivät irrottamaan keskisuoni. Hentonäkinruoholla lehti koostuu lä- kasvia pohjasta. hes pelkästään keskisuonesta. Lehti liittyy varteen Erityisesti valosta kilpaillessaan näkinruohot lyhyellä, kourumaisella tupella. Lehdet suuntau- kasvavat suoremmin ylös ja tyviosa on haaraton tuvat yläviistoon, ovat usein hieman taaksepäin tai niukasti yläviistoon haarova. Haarat ovat tällöin kaartuvia, ja sijoittuvat niveliin näennäisesti sä- lyhyitä ja painottuvat verson latvaan. Yksittäin kas- teittäisinä, tupsumaisina valekiehkuroina. Nämä vavat kasvit ovat luonnollisesti leveämpiä, lehdek- näennäisen säteittäiset tupsut ovat itse asiassa käämpiä, pitkälehtisempiä ja monihaaraisempia monen surkastuneen nivelvälin ja haaran järjes- kuin tiiviin kasvuston sisällä kasvavat. Kasvuston telmiä, minkä vuoksi niiden rakennetta on lähes tiheys ja versoluku vaihtelevatkin erittäin paljon. mahdoton selvittää edes lupilla. Lehtien määrä Yksin kasvanut, pensasmainen hentonäkinruohon vaihtelee kussakin valekiehkurassa varsin paljon verso voi haaroineen ulottua noin 25 x 25 cm2:n (Triest 1988). alalle. Toisaalta tiheässä, mutta lajipuhtaassa kas- Kukat muodostuvat lehtien hankoihin, lehtitup- vustossa, jossa vallitsee keskinäinen tilakilpailu, pien suojaan. Sekä hento- että notkeanäkinruoholla versotiheys voi olla yli 300-kertainen: puhtaasta samassa versossa on sekä emi- että hedekukkia. hentonäkinruohon massakasvustosta Tohmajärven Emikukat ovat keskimäärin lähempänä tyveä ole- Jouhkolassa mitattiin versomääräksi jopa 50 eril- vissa nivelissä ja hedekukat lähempänä latvaa, listä, siemenestä kasvanutta versoa 10 x 10 cm2:n mikä on pölytyksen kannalta loogista. Siitepöly alalla (Issakainen ja Vuoristo 2009b). kulkeutuu veden alla, eli lajit ovat aidosti vesi Porvoon Maarista ja Viipurista kerätyissä näyt- pölytteisiä. Siitepöly itää usein jo heteestä lähties- teissä on usein versomuotoa, jolla on suhteellisen sään (Triest 1988). Suvussa esiintyy itsepölytystä, lyhyet, harvalukuiset lehdet ja pitkät nivelvälit. mutta Suomen lajien pölytysbiologiaa ei ole tar- Tällainen kasvi antaa harvan ja hontelon vaikutel- kemmin selvitetty. man. Ei ole tietoa, onko kyseessä geneettinen ero, Kukat ovat hyvin pitkälle surkastuneita. He- ympäristön vaikutus vai ehkä näiden yhdistelmä. dekukka koostuu vain yhdestä heteestä, jota ym- Murtovesi sinänsä ei muotoa aiheuta, koska mm. päröi kaksiliuskainen kehämäinen rakenne (inner Kotkasta ja Pyhtäältä on tavattu myös vantteria envelope). Tätä ympäröi pullomainen suojuslehti ”hiekkarantaversoja”. (spathe). Nämä rakenteet ovat hentoja ja kalvomai- Sekä luonnossa että museonäytteissä kiinnittä- sia (Triest 1988). vät toisinaan huomiota tummasävyiset, tavallisesti violetit tai tumman punaruskeat kasviyksilöt. Ilmiö johtunee antosyaaniväriaineista. Mitään yksittäistä syytä värille ei toistaiseksi tunneta, mutta se saattaa olla jonkinlainen stressireaktio. Tummia yksi- löitä kasvaa ainakin matalassa vedessä, jolloin väri voi suojata kasvia voimakkaalta ultraviolettivalol- ta. Syvällä, mutta hyvässä valossa kasvavat versot ovat yleensä puhtaan vihreitä. Toisaalta violetteja osia on usein myöhäissyksyn näytteissä, jolloin se voi olla reaktio kylmyyteen. Notkeanäkinruoho, joka kasvanee meillä levinneisyytensä äärirajoilla, saa Suomessa helpommin sinipunaista väriä kuin hentonäkinruoho. Osalle tummasävyisistä kasveista ei ole mitään selkeää selitystä. Kuva 3. Siemenellinen hentonäkinruoho. Kuva Marja Koistinen. Versojen yleiseen ilmeeseen vaikuttaa myös kasvukauden ajankohta. Elokuun lopulla ja syyskuus-

Suomen ympäristö 13 | 2011 13 Emikukka koostuu vain yhdestä pitkänsoikeasta mäinen olemus onkin - lujuusseikkojen ohella - so- emistä. Hedekukissa mainittua kehämäistä raken- peutuma myös tehokkaaseen aineenvaihduntaan netta ei tunneta näkinruoholajien emikukista. Suo- veden ja kasvin välillä. men lajeilla ei emikukassa ole myöskään ulompaa Hennot ja vähähaaraiset juuret voivat tunkeu- pullomaista suojuslehteä, mutta joillakin eteläisillä tua parhaiten pehmeään pohjaan (Handley ja Da- lajeilla sellainen on (Triest 1988). Emi itsessään on vy 2002). Virtauksille alttiilta paikoilta pehmeä lyhytikäinen. Se koostuu lähinnä ohuesta, kalvo- pohja-aines kulkeutuu pois. Näkinruohojen ra- maisesta sikiäimen seinästä ja noin kolmesta (2-4) kenne onkin sopeutunut suojaisiin poukamiin tai luotista. Emi lakastuu nopeasti, vaikka jääkin usein sellaisille syvyysvyöhykkeille, joiden pohjaan ker- ohuena kalvona kiinni siemenen pintaan. Hedel- tyy pehmeää sedimenttiä. Alkuperäisten juurten möityksen jälkeen lähes kaikki emikukan kasvu- lisäksi muodostuu jonkin verran versojuuria var- voima keskittyy siemeneen. siin nivelten alle, mikäli nämä kohdat ovat kiinni Kypsyessään emin ainoa siemen pistää paljaana pohjassa esimerkiksi pehmeän liejun ja kohenevan (tai emin kuihtuvan seinäkalvon läpi kuultavana) kasvutavan vuoksi. Joillakin, etenkin ulkomaisilla esiin lehtitupesta ja näkyy paljain silmin (kuva 3). lajeilla ja joillakin kasvupaikoilla nämä pohjan si- Siemen on pitkänsoikea ja kovapintainen, raakana säiset varrenhaarat ja niiden juuret muodostavat valkeahko, mutta muuttuu kypsyessään vihertä- maavarren kaltaisen, vaikka yleensä yksivuotisen vän- tai kellanruskean kautta tummaksi tai mus- ”juurakon” (engl. rhizome, Triest 1988). taksi. Erivärisillä siemenillä saattaa olla erilainen Sirkkataimen kehitystä ei voitu tässä työssä säilymis- tai leviämisstrategia (Handley ja Davy tutkia. Itäminen on kuitenkin kriittinen vaihe lajin 2005), mutta asiaa ei tunneta tarkasti. Siemenen säilymisen kannalta (ks. luku 4.1.1). Museonäyt- muoto vaihtelee lajeittain. Suomen lajeista hento- teiden perusteella vaikuttaa siltä, että siemenestä näkinruoholla on kapeimmat siemenet (Lindberg itäisi ensin alkeisvarsi ja yksi suora sirkkalehti, joka 1900; Backman 1950; Jalas 1958b). lakastuu pian. Sitä seuraava, ensimmäinen varsi- Siemenkuoren uloimman kerroksen solukko nainen nivel käsittää yleensä vain kaksi lyhyttä, sisältää hyödyllisiä, preparointimikroskoopilla vastakkaista lehteä ja jää haarattomaksi. Vasta sitä helposti näkyviä lajituntomerkkejä. Hento- ja not- ylemmät nivelet haarovat ja lehtivät runsaasti. keanäkinruohon siemenissä pinta pysyy kiiltävä- nä ja sileänä, kun se merinäkinruohon alasuvussa on kennomaisesti epätasainen. Niillä pinnan solut 3.3 ovat siemenen suunnassa pitkänomaisia ja sään- Levinneisyys nöllisempiä, kaikkein kapeimpia hentonäkin- ruoholla. Tämä tuntomerkki erottaa lajit selvästi Notkeanäkinruoholla on laaja levinneisyysalue Etelä-Baltiassa kasvavasta ”pikkunäkinruohosta”, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (luku 3.3.2). jonka siemenkuoren solut ovat hyvin pitkänomai- Hentonäkinruoho sen sijaan on levinneisyydeltään sia siemenen suuntaan nähden poikittain, antaen suppea-alainen, esiintyen vain Suomessa sekä itäi- siemenelle poikkiraitaisen yleisilmeen (Backman sillä lähialueilla ja Latviassa (luku 3.3.1). 1950; Triest 1988). Suomessa hentonäkinruohon muinainen, sub- Valtaosa hentoja notkeanäkinruohon juurista fossiileina ilmenevä levinneisyys (luku 3.4) ja lähtee suoraan nuoren päävarren tyvestä. Juuret nykyinen levinneisyys poikkeavat toisistaan. Le- ovat haarattomia ja noin 5–10 cm pitkiä. Juuria on vinneisyys, joka tuhansia vuosia sitten ulottui läpi yhdessä versossa vain muutama ja siten näkinruo- Pohjanmaan Lappiin asti, on nyt ilmeisesti kaven- hot ankkuroituvat pohjamutaan vain löyhästi ja tunut kaakkoiseksi. Koska useimmat notkeanä- irtoilevat helposti esimerkiksi lintujen syödessä kinruohon esiintymisjärvistä ovat yhteisiä hento versoja. Juuret ovat valkeahkoja, mutta usein pai- näkinruohon kanssa, myös levinneisyysalueet ovat koittain oranssien mineraalisakkautumien peitos- päällekkäisiä. Notkeanäkinruohoa kasvavia järviä sa. Juurissa ei ole mainittavasti kuljetussolukkoja on kuitenkin selvästi vähemmän, lajin esiintymis veden tai ravinteiden siirtoon, vaan näkinruoho- ala niissä on pienempi ja kanta on havaitulta verso jen hennot versot vaihtavat suuren osan aineistaan määrältään pienempi. Murtovedestä notkeanäkin- suoraan ympäröivän veden kanssa. Näkinruoho ei ruohoa ei ole toistaiseksi tavattu lainkaan. tarvitse juuriaan veden ottoon, koska ohut verso saa vettä suoraan vedestä. Myös suuri osa muusta ravinto- ja hivenaineiden kierrosta tapahtunee suoraan vedestä versoon ja takaisin, näin on ainakin fosforin oton suhteen (Seadler ja Alldridge 1977; Shilla ym. 2006). Näkinruohojen verson pensseli-

14 Suomen ympäristö 13 | 2011 3.3.1 Lajin nykyinen levinneisyys Suomessa on kaak- Hentonäkinruoho koinen. Ensimmäinen tärkeä lajin levinneisyyden tarkastelu oli Lindbergin (1900) työ, jossa esitettiin Hentonäkinruohon kokonaislevinneisyyttä maa- neljä löytöpaikkaa. Hiitonen (1933) esitti levinnei- ilmassa ei ole luotettavasti kartoitettu. Triestin syyden maakuntien tarkkuudella. Backman (1950) (1988) levinneisyyskartta sisältää esiintymäpisteet ja Hultén (1950; 1971) kuvaavat levinneisyysalueen noin kuudesta tutkitusta näytteestä Uudenmaan jo jokseenkin nykyisenlaisena. Myöhempiä löytö- Raaseporin (Karjaan) ja Venäjän Pietarin väliseltä pisteitä on lisätty Uotilan (1997a) artikkeliin se- alueelta. Lajia ei tunneta Keski-Euroopasta, Ame- kä Ryttärin ym. (2001) ja Uotilan (2002b) karttoi- rikasta eikä tunnettu aiemmin muista maanosista. hin, jotka ovat toistaiseksi tarkimmat julkaistut Uusi tieto (Bolotova ja Kozyr 2008) kertoo kui- esitykset. Näidenkin jälkeen esiintymistietoja on tenkin hentonäkinruohon löytyneen uutena lajina kartutettu ympäristöhallinnon uhanalaisten lajien Venäjän Kaukoidän Amurin alueelle. Näitä lajitie- tietojärjestelmään (Hertta tietojärjestelmän Eliöla- toja ei kuitenkaan voitu tämän työn yhteydessä jit-osioon). tarkistaa. Lajin levinneisyysalueen luoteinen raja kulkee Hulténin (1950) Pohjolaa koskeva kartta sisäl- karkeasti linjaa Joensuu–Tampere–Hanko (kuva 4). tää ääriviivoiltaan likimain nykyisen levinneisyys- Alueen sisällä löydöt ovat painottuneet Salpaus- alueen Suomessa ja Karjalan kannaksella. Hultén selkien ja muiden jäätikkösyntyisten harjanteiden (1950) mainitsee ainoana muuna esiintymisalu- läheisyyteen. Järviesiintymien lisäksi lajia on tavat- eena maailmassa ne Novgorodin eteläpuoliset tu laimeassa murtovedessä muutamissa Suomen alueet Venäjällä (Hulténilla (1950) nimillä Valdai lahden jokisuissa Helsingistä itään. Esiintymis ja Vysjni Volotski), jotka mainitaan jäljempänä alueet karttoineen on esitetty luvussa 5. hentonäkinruohon esiintymistä nykyisen Venäjän Hentonäkinruoho on kuvattu tieteelle Suomes- alueella esittelevässä tietolaatikossa. Myöhemmät ta, Porvoon Maarista (Lindberg 1900) ja sittemmin karttateokset (Hultén 1971; Hultén ja Fries 1986) lajille on nimetty uusi tyyppinäyte Raaseporin ovat oleellisesti saman sisältöisiä, mutta esittävät Lepinjärveltä (Triest 1988). Molemmat tyyppi- tiheämmin löytöpisteitä pitkin Suomen eteläran- esiintymät ovat nykyään ilmeisesti hävinneet (lu- nikkoa ja tuntevat lajin myös Pietarista. ku 5.1.2). Hentonäkinruohon nykylevinneisyys voidaan jakaa kolmeen pääalueeseen: (a) Suomeen, (b) Venäjän Karjalaan, jonka museonäytteistä vanhem- mat ovat etupäässä Suomen museoissa ja uudem- mat Venäjällä, sekä (c) Venäjän muihin alueisiin, joita koskevat tiedot ja näytteet ovat etupäässä venäläisissä museoissa. Lisäksi neljänneksi erilli- seksi alueeksi voidaan katsoa Latvian itäosa, josta laji on löydetty aivan äskettäin Ārdavs-nimisestä järvestä (Suško 2008). Tämä levinneisyysalue saattaa liittyä Länsi-Venäjän alueeseen. Ārdavs on erityisen kirkasvetinen (näkösyvyys yli 5 m) ja lajistoltaan rikas järvi, jossa kasvaa myös notkea näkinruohoa (Suško 2008). Hentonäkinruohoa ei tunneta Virosta eikä Ruotsista. Hentonäkinruo- hon levinneisyyden pääalue maailmassa sijoittuu siis Suomen itärajan molemmin puolin, jatkuen Kaakkois-Suomesta kaakon suuntaan Karjalan ja läntisen Venäjän lähialueille. Myös suurin osa hentonäkinruohon tunnetuista esiintymistä koko maailmassa sijaitsee Suomessa. Lajia voidaan siis pitää endeemisenä Suomelle ja kaakkoisille lähi- alueillemme. Tiedot Venäjältä ovat tosin niukkoja ja osin vahvistamattomia tai vanhoja havaintoja (ks. tietolaatikko). Kuva 4. Hentonäkinruohon nykyinen esiintyminen Suomessa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 15 Hentonäkinruohon esiintymistä nykyisen Venäjän alueella:

Hentonäkinruohoa on 1900-luvulla kasvanut alueella, joka ulottuu Suomesta kaakkoon, noin 150 km Moskovan ohi. Siitä kauempana olevia tietoja ei ole voitu vahvistaa. Kaukaisin tämän työn yhteydessä läpi- käydyistä näytteistä oli noin 150 km Moskovasta itäkaakkoon (Rjazanin alue, Spas-Klepiki, Velikoje-järvi; N. Samsel 15.8.1940). Laji mainitaan samaiselta Rjazanin alueelta myös Solotchan luona olevasta järvestä (Golobanov 1988; kyseessä lienee luostarikylä noin 20 km Rjazanin kaupungista koilliseen). Kyseessä on ilmeisesti Monastyrskoe järvi, mistä laji on ilmoitettu löytyneen vuonna 1972 (Tikhomirov 1975; 1986). Tieto on osoittautunut kuitenkin virheelliseksi, sillä löydetty laji on ”pikkunäkinruoho” Najas minor (Andrey Scherbakov, Moscow State University, henkilökohtainen tiedonanto 2011). Muut hentonäkinruohon kasvupaikat ovat selvästi lähempää. Useimmat Golobanovin (1988) mainitse- mista järvistä keskittyvät Pietarin ja Moskovan puolivälin paikkeille Valdain ylängölle Tverin alueella. Nämä ovat Piros, Bologoje, Kolomno, Borovno ja Ostrovno. Novgorodin alueelta hentonäkinruoho on löytynyt vuonna 1961 Demyanskin maakunnan alueelta Pestovo järvestä (Krupkina ym. 2009). Yksi Novgorodin alueen vanha notkeanäkinruohonäyte määritettiin hento- näkinruohoksi (J. Issakainen 2008). Näytteen tiedot ovat: Nro 7153. Caulinia flexilis Prov. Novgorod, distr. Moschenskoje, prope pag. Krivtzovo, in fundo lacus arenoso. Leg D. Litvinov, 5. VIII. 1913; H-1687243) Näyte kuuluu eksikkaattikokoelmaan, joka on levitettty maailmalle vasta 1993. Tieto on julkaistu notkeanäkinruo- hona eksikkaattiluettelossa (Grintal 1993), mutta puuttuu kuitenkin sekä Pietarin, Pihkovan ja Novgorodin alueiden putkilokasviluettelosta (Tzvelev 2000a) sekä Novgorodin lajiluettelosta (Krupkina ym. 2009). Ellei näitä Tverin ja Novgorodin alueen löytöjä yhdistä jokin keruuaktiivisuuden keskittymä, alueen geologiaa ja maaperähistoriaa kannattaisi selvittää mahdollisten suotuisien tekijöiden ymmärtämiseksi. Hentonäkinruohoa ei tunneta Venäjältä Karjalan tasavallasta (Ivanter ja Kuznetsov 1995; 2007). Tieto saattaa perustua puutteelliseen tutkimukseen, koska lajia on samoilla leveysasteilla Suomen puolella. Lajia ei tunneta myöskään pohjoisempaa, Murmanskin alueelta (Andreeva ym. 2003). Hentonäkinruohoa on tavattu aiemmin monessa paikassa Pietarin alueella (Leningradskoi Oblast), joka kattaa Karjalan kannaksen sekä siitä itään ulottuvan, Laatokan eteläpuolisen alueen. Lajia on kuitenkin siellä tavattu vain Suomenlahden rannoilla ja jokisuissa ja se on voimakkaasti taantunut ihmisen toimien vuoksi. Sitä kasvoi 1970-luvulla runsaasti Suomenlahden perukan pohjoisrannalla Pietarin ja siitä noin 25 km luoteeseen olevan Siestarjoen (Sestroretsk) välillä. Se on kuitenkin tältä rantaosuudelta lähes hävinnyt, ensin Lahti (Lakhta) -nimiselle suoalueelle kasattujen hiekkamassojen vuoksi sekä sittemmin koko Nevanlahden poikki rakennetun patopenkereen takia (Kotiranta ym. 1998; Tzvelev 2000b). Nevanlahden pohjoisrannan esiintymäpisteet näkyvät vielä Pietarin kaupungin uhanalaisia kasveja käsittelevässä kirjassa neljä vuotta myöhemmin (Noskov ym. 2004), mutta saattavat mainituista syistä olla vanhentuneita. Hentonäkinruohoa tiedetään kasvaneen Karjalan kannaksella, kun se ennen toista maailmansotaa kuului Suomeen. Paikat olivat murtoveden jokisuita. Klassinen ja runsaimmin näyttein dokumentoitu löytöpaikka oli Viipurin Monrepos. Suomalaisista museoista tunnetut luovutetun Karjalan näytteet on lueteltu taulukossa. Hentonäkinruohoa ei ole Tzvelevin (2000b) mukaan tavattu pitkiin aikoihin Viipurin vanhoilta kasvupaikoilta. Tuoreet, yksityiskohtaiset tiedot koko Viipurinlahdelta kuitenkin puuttuvat. Tietolähteiden välillä on erittäin suuria eroja. Pogrebov ja Sagitov (2006) esittävät, että hentonäkinruoho kasvaisi käytännössä koko Suomen rajan ja Pietarin välisellä rantaosuudella, lisäksi Suomenlahden etelärannalla jaksoittain Pie- tarista lähes Viron rajalle asti sekä lisäksi seuraavilla kolmella itäisen Suomenlahden ulkosaarella: Suursaari (Gogland), Tytärsaari (Bolshoi Tuters) ja Peninsaari (Ostrov Malyi). Näihin varmistamattomiin tietoihin on kuitenkin suhtauduttava suurella varauksella. Suursaaressa rannat ovat avoimempia ja suolaisempia kuin Kotkassa, jossa laji ei ole menestynyt sisäsaaristoa ulompana (Ulvinen 1937; Backman 1950). Doronina (2007) esittää, että hentonäkinruoholla on Suomen ja Pietarin välillä kasvupaikkoja vain kahdella lyhyehköllä, erillisellä rantaosuudella (Nevanlahden ja Viipurinlahden esiintymät). Näistäkin suuri osa perustunee Viipurinlahdella yli 70 vuotta vanhoihin tietoihin ja Nevanlahdella taantuneiksi tiedettyihin paikkoihin. Doronina (2007) merkitsee yhden esiintymäpisteen myös Viipurinlahden luoteisrannalle, Vi- lajoen suulla olevaan lahteen. Lahden perukassa on nykyään Baltiec-niminen pieni kylä ja ylempänä joella Velikoje-niminen taajama (entinen Ala-Häme). Tämäkin löytö täsmää vanhoihin suomalaisiin keräyksiin (Säkkijärvi, Vilajoen suulahti, V. Erkamo 28.VII.1936).

16 Suomen ympäristö 13 | 2011

Hentonäkinruohoksi on lisäksi määritetty näytteet kahdesta etäisestä löytöpisteestä Etelä-Aasiasta ja Venäjän Kaukoidästä. Nämä löydöt on sittemmin todettu muiksi lajeiksi (Triest 1988). Vanhemmissa Neuvostoliiton/Venäjän uhanalaiskartoissa (Borodin ym. 1978; 1984) on hentonäkinruohon löytöpiste Kazakstanissa, Irtysh-joen yläjuoksulla. Tämä piste vastannee Tzvelevin (1976) mainitsemaa N. Gontsarovin ja A. Borisovan näytettä (Markakol, Buran, 9.VIII.1930). Triest (1988) on määrittänyt saman näytteen lajiksi Najas minor, ja piste onkin poistettu uudemmasta uhanalaiskartasta (Golobanov ym. 1988). Tieto on kuitenkin jäänyt lainauksena jäljelle joihinkin tuoreempiin teoksiin (esim. Uotila 1997a; Kotiranta ym. 1998; Tzvelev 2000b). Samoissa vanhemmissa uhanalaiskartoissa (Borodin ym. 1978; 1984) on hentonäkinruohon löytöpiste myös Venäjän Kaukoidässä, Amur-joen tuntumassa. Piste viitannee V. Komarovin näytteeseen, jonka Tzvelev (1976) on kuvannut hentonäkinruohon alalajiksi Najas tenuissima ssp. amurensis (Amur-joen Tunguska- sivuhaaran suu, 9.IX.1895). Triest (1988) on määrittänyt tämän näytteen lajiksi Najas gracillima, ja tämäkin piste on poistettu myöhemmästä uhanalaiskartasta (Golobanov ym. 1988) mutta viipyy lainauksena vielä joissakin muissa (Uotila 1997a; Kotiranta ym. 1998; Tzvelev 2000b). Bolotova ja Kozyr 2008 mukaan hentonäkinruohon on löytynyt uutena lajina Venäjän Kaukoidän Amu- rin alueelle, Selemjan maakunnasta, Norskin kylän läheisyydestä vuonna 2006. Saman julkaisun mukaan laji on aikaisemmin tunnettu vain eteläiseltä Primorjen alueelta. Primorjen alueen hentonäkinruohotieto on ilmoitettu maalle uuden lajin (Sagittatia aginashi) löytymisestä kertovassa artikkelissa (Tzvelev 1983). Hentonäkinruohon kasvupaikka on Khasan maakunnassa, Zarubinoa ja Andreevka kylien välillä. Primorjen tieto on julkaistu myös Venäjän Kaukoidän floorassa (Tzvelev 1987). Amurin alueen löydöstä on näytteet Amurin alueella, Blagoveschenkin kaupungissa (Amur Department of the Botanical Garden & Institute of the Far East Branch of the Russian Academy of Sciences) sekä Pietarissa (Komarov Botanical Institute, LE). Primorjen alueen näyte on ilmeisesti Pietarissa (LE), sillä Tzvelev on itse kyseisen löydön tehnyt. Näitä lajitietoja ei kuitenkaan ole tarkistettutämän työn yhteydessä.

Suomalaisissa museoissa olevat hentonäkinruohon (Najas tenuissima) näytteet Venäjän Karjalan alueelta. Museoiden lyhenteiden selitykset ovat luvussa 2.

Viipuri, Monrepos Aika Havainnoija / kerääjä Näyte 1874-VII-29 Saelan Thiodolf H-96972 ? Saelan Thiodolf H-96973 1908-VII-12 Lindberg Harald TUR-203615 1908-VIII-10 Lindberg Harald TUR-6500 1908-VIII-12 Lindberg Harald H-96966, H-96967, H-96971, H-96978, H-344556, H-682562 ym., VOA-21277 1908-? ? TUR-A-389658 1935-IX-19 Ahlqvist Holger H-581831, H-682563 1935-IX-19 Erkamo Viljo H-259829 1935-IX-24 Ahlqvist Holger H-581830, H-96970 Viipuri, Lihaniemi 1934-VII-30 Erkamo Viljo H-96975 1936-VIII-12 Erkamo Viljo H-96968, H-96974 Ala-Sommes, jokisuu 1911-VIII -11 Ehrström K.E. H-96969, H-682561 Säkkijärvi, Vilajoen suulahti 1936-VII-28 Erkamo Viljo H-96976

Suomen ympäristö 13 | 2011 17 3.3.2 Valko-Venäjän rajalla sijaitseva Riču-järvi, josta Notkeanäkinruoho notkeanäkinruoho on vastikään löydetty. Lisäk- si lajista on hyvin vanha tieto etelämpää, Svitaz- Notkeanäkinruoho on levinneisyydeltään laaja- järvestä (Novogrudokin alue). Lajia uhkaa Valko- alainen kasvi. Suomessa se esiintyy yhdellä poh- Venäjällä vesien kemiallisen laadun heikkenemi- joisista äärirajoistaan. Verson verrattain pieni koko nen (Oleg Maslovsky, henkilökohtainen tiedonanto Suomessa saattaa osittain johtua viileistä olosuh- 2009). Notkeanäkinruoho vaikuttaa Valko-Venäjäl- teista. Lajilla on fossiililöytöjen perusteella ollut lä olevan harvinaisempi kuin Najas minor, jota on muinoin laajempi tai ainakin yhtenäisempi levin- tavattu 1900-luvulla noin 13 järvestä (Uvis Suško, neisyys Euroopassa (Backman 1948; Hultén 1958; henkilökohtainen tiedonanto 2009). Clemedson 1973; Hultén ja Fries 1986). Sveitsissä lajista tunnetaan vain kaksi vanhaa, Notkeanäkinruohoa kasvaa sekä Euraasiassa hävinneeksi luokiteltua esiintymää maan poh- että Pohjois-Amerikassa. Eteläiseltä pallonpuolis- joisrajalta, Rhein-joen yläjuoksulta (Rüdlingen ja kolta sitä ei tunneta. Hultén (1958) käsittelee sitä Ermatingen). Paikat ovat kärsineet pitkään rehe- amfiatlanttisena kasvina (ts. alue katkeaisi Aasias- vöitymisestä (Käsermann ja Moser 1999). sa). Triestin (1988) tutkimat Euraasian näytteet Saksassa notkeanäkinruohoa on löydetty muu- ulottuvat kuitenkin katkonaisesti Brittein saaril- tamista paikoista, mutta useimmista se on hävin- ta Amur-joelle, ja lajia kasvaa Amerikassa myös nyt. Jäljellä olevat pari paikkaa ovat välittömän Tyynen valtameren puolella. Levinneisyys onkin häviämisuhan alaisia (Ludwig ja Schnittler 1996; arvioitu uudelleen vähintään katkonaisen sirkum- Jedicke 1997; Käsermann ja Moser 1999). boreaaliseksi (Wingfield ym. 2004). Puolasta notkeanäkinruoho on tavattu neljästä Notkeanäkinruoho on Amerikassa varsin ylei- järvestä (Binowskie, Glinna, Okunite ja Dłuźek) nen, mutta monin paikoin samenneista vesistä maan pohjoisosassa. Näistä kaksi ensin mainit- taantunut. Sen pääalue on mantereen itäpuoliskos- tua tutkittiin uudelleen 2000-luvulla, mutta lajia sa, noin Suurten järvien tasalla kulkevana vyöhyk- ei löytynyt. Nykytiedot kahdesta muusta järvestä keenä. Länsirannikolla laji on harvinaisempi ja sen puuttuvat. Puolassa on harkittu lajin istuttamista levinneisyys on hajanaisempi, ulottuen pohjoises- uudelleen esimerkiksi ulkomaisesta siemenkan- sa pitkälle Kanadan sisäosiin. Pohjoiseen päin laji nasta (Thiry ym. 2005). Laji on luokiteltu Puolassa ulottuu ainakin Albertan osavaltion pohjoisosiin, uhanalaiseksi (Zarzycki ym. 1992). Peace Riverin tuntumaan. Laji tunnetaan siellä Irlannissa notkeanäkinruoho tunnetaan Atlan- sekä järvistä että jokivedestä (Haynes 1979). Hul- tin puoleiselta länsirannikolta nykyään noin 50 ténin (1958) kartassa on pari hieman tätäkin poh- järvestä (Curtis ja McGough 1988; Anonymous joisempaa paikkaa. Näiden lähteiden perusteella 2007). Lajia ei pidetä välittömästi uhattuna, mutta lajin pohjoisraja Amerikassa kulkee boreaalisen useat esiintymät ovat hävinneet ja monien järvien havumetsävyöhykkeen sisällä, mutta eteläraja si- vedenlaatu on heikentynyt. joittuu lämpimämmille vyöhykkeille. Uudemmis- Britanniassa notkeanäkinruohon alue painottuu sa internet-lähteissä lajia ilmoitetaan osavaltion Skotlannin mereisen länsirannikon järviin, mutta tarkkuudella myös pohjoisempaa (Alaska ja Ka- sitä on parissa järvessä myös itäisessä Skotlannissa nadan luoteisterritoriot; United States Department ja Pohjois-Englannissa. Lajin ekologiaa on selvitet- of Agriculture 2010). ty laajassa hankkeessa (Wingfield ym. 2004; 2006). Manner-Euroopassa notkeanäkinruoho on ollut Skandinavian maista notkeanäkinruohoa kas- laajalle levinnyt, mutta on nykyään selvästi taan- voi Tanskassa 1940–1960 -luvuilla. Löytöpaikkoja tunut. Välimeren ilmastosta lajia ei tunneta. Levin- oli vain kaksi, ja molemmat sijaitsivat Jyllannis- neisyysalue on ulottunut Sveitsistä useisiin Poh- sa: Fil Sø (Varde) sekä Lild Strand (Han Herred). jois-Euroopan maihin sekä Länsi-Venäjälle (Hultén Molempia pidettiin aiemmin hävinneinä (Løjtnant 1958). Nykyisin useimmat näistä havaintopaikoista ja Worsøe 1977; Nilsson ja Gustafsson 1979). Laji ovat hävinneet. Seuraavassa on koottu yksityis- löytyi kuitenkin uudelleen kahdesta järvestä maan kohtaisempia tietoja notkeanäkinruohon esiinty- länsiosasta vuosina 1993 ja 2002. Pienet populaatiot misestä eri maissa. Suomella on kansainvälinen ovat uhattuja ja laji arvioitiin Tanskassa erittäin vastuu myös notkeanäkinruohon säilyttämisessä. uhanalaiseksi (EN) vuonna 2007 (National Envi- Valko-Venäjällä notkeanäkinruohoa on ta- ronmental Research Institute 2007). Toinen näistä vattu viime aikoina neljässä järvessä aivan maan populaatioista lienee sittemmin jo hävinnyt (Art- pohjoisrajan tuntumassa (Maslovsky ja Pronkina databanken 2010). 2004; Suško 2009a, 2009b). Esiintymisjärvet ovat Etelä-Norjasta notkeanäkinruoho tunnetaan Losvido (Gorodokin alue), Nescherdo (Rossonyn kahdelta erilliseltä, pieneltä alueelta. Toinen on alue) ja Drivjaty (Braslavin alue) sekä Latvian ja Oslon lähellä sijaitseva Rogalandin alue, josta laji

18 Suomen ympäristö 13 | 2011 on tunnettu 1890-luvulta asti muutamista lähek- pien tietojen mukaan laji kasvaa Ruotsissa edelleen käisistä järvistä. Laji oli alueella jo 1970-luvulla kolmessa järvessä. Useilta aiemmin tunnetuilta uhattu. 1970-luvun lopulla lajille löydettiin uusi kasvupaikoilta se on hävinnyt. Vuonna 2010 not- kasvupaikka aivan Norjan lounaisrannikolta, Bus- keanäkinruoho arvioitiin Ruotsissa erittäin uhan- kerudin Steinsfjorden-järvestä. Tässä mesotrofises- alaiseksi (EN) (Artdatabanken 2010). sa järvessä sen pääuhkaksi on arvioitu vesiruton Baltian maissa notkeanäkinruoho on harvinai- invaasio (Nilsson ja Gustafsson 1979; Rørslett nen ja uhanalainen (Ingelög ym. 1993; Lilleleht 1991). Notkeanäkinruoho on Norjassa erittäin 1998; Sinkevičienė 2001; Thiry ym. 2005; Suško 2008; uhanalainen (EN) (Artsdatabanken 2011). Uvis Suško, henkilökohtainen tiedonanto 2008). Ruotsissa notkeanäkinruoho on tunnettu Virossa notkeanäkinruohoa pidettiin välillä hävin- 1800-luvulta lähtien kahdelta kaukana toisistaan neenä, mutta sitä on viime aikoina todettu niukka- sijaitsevalta alueelta: Ruotsin eteläkärjen Skoo- na kahdessa järvessä. Nämä ovat Päidlan Suur- eli nesta, sekä sieltä noin 400 km pohjoiseen, Tuk- Näkijärvi ja Endla (Mäemets 2005). 1970-luvulla laji holman lähettyviltä (Uppland ja Södermanland) kasvoi myös Päidlan Ahvenjärvessä, mutta tämä (Clemedson 1973). Upplandin (Närtuna, Heder- esiintymä lienee hävinnyt. viken) esiintymän löytyminen vuonna 1849 oli Baltiassa lajin kanta on ilmeisesti vahvin Latvi- lajin ensilöytö Pohjolasta. Tämä kasvupaikka hä- assa, missä sen tiedetään tällä hetkellä esiintyvän visi pian järvenlaskussa, eikä lajia ole Upplandista kahdeksassa järvessä. (Suško 2009, henkilökoh- sen jälkeen löydetty (Clemedson 1973; Nilsson ja tainen tiedonanto). Seitsemän näistä (Kurjanovas, Gustafsson 1979). Södermanlandin kasvupaikka Salmejs, Ješa (Ežezers), Ārdavs, Skujines, Sūklādes on nykyisin täysin umpeenkasvanut. Baltais, Riču) sijaitsee Latvian kaakkoisrajan tun- Pohjoiselta osa-alueeltaan Tukholman läheltä tumassa lähellä Valko-Venäjän ja Venäjän rajaa. laji löydettiin uudestaan vasta 1970-luvun alussa. Laji on hävinnyt 1900-luvun loppupuolella ihmi- Uusi kasvujärvi oli Södra Kärrlången, joka sijaitsee sen kuormituksen vuoksi kahdesta muusta saman Södermanlandin Strängnäsissä. Toinenkin esiin- seudun järvestä (Vaislu, Klapiņu). Lajilla on näiden tymä löytyi pian läheisestä Kvarnsjön-järvestä lisäksi erillinen vanha, mutta edelleen olemassa (Clemedson 1975). Näistä molemmista Söderman- oleva kasvupaikka Latvian länsiosan Usmas-jär- landin löytöjärvestä lajin luultiin 1990-luvun ku- vessä. Latvian nykyesiintymistä kolmen kuvataan luessa hävinneen (Gärdenfors 2000; Cederberg ja olevan hyvässä kunnossa, kahden uhattuja rehe- Löfroth 2000). Vuoden 2005 kartoituksessa notkea vöitymisen vuoksi ja kolmesta ei ole tarkempia näkinruoho löydettiin Södra Kärrlångenista uudel- tietoja (Uvis Suško, henkilökohtainen tiedonanto leen (Artdatabanken 2010). 2009). Heti ensilöydön jälkeen notkeanäkinruohoa Liettuasta notkeanäkinruoho on löydetty vuon- löydettiin Ruotsissa enimmäkseen vain Skoonesta, na 1998 yhdestä järvestä (Sungardas-järvi Ignalinan jossa lajin kasvujärviä tiedetään olleen viisi (Östra alueella). Lajia ei ole löytäjän mukaan tunnettu tätä Ringsjön, Västra Ringsjön, Västra Sorrödssjön, ennen Liettuasta (Sinkevičienė 2001). Suškon (2009, Övre Storsjön ja Finjasjön). Lajia nähtiin usealla henkilökohtainen tiedonanto) mukaan Liettuasta järvellä vielä 1960-luvulla, mutta 1970-luvulla tehon sittemmin todettu toinenkin kasvujärvi. Myös dyt etsinnät kaikilla viidellä järvellä olivat tulok- Sculthorpen kartta vuodelta 1967 julkaisussa Thiry settomia. Kasvujärviä ei tutkittu kokonaan, mutta ym. (2005) sijoittaa joitakin esiintymäpisteitä Liet- koko pohjakasvillisuus oli tuolloin monista jär- tuaan. Joka tapauksessa notkeanäkinruoho on siel- vistä heikentynyt ilmeisesti ihmisen aiheuttaman läkin ilmeisen harvinainen. kuormituksen vuoksi (Clemedson 1973; Nilsson Venäjältä notkeanäkinruoho tunnetaan Pieta- ja Gustafsson 1979). Kolmenkymmenen vuoden rin (entisen Leningradin) hallinnolliselta alueel- jälkeen notkeanäkinruoho löytyi vuonna 1996 jäl- ta. Vuosituhannen vaihteessa sen ainoa tunnettu leen Skoonesta Hammarsjö-järvestä (Gärdenfors jäljellä oleva kasvupaikka oli Lugan hallinnolli- 2000; Cederberg ja Löfroth 2000). Laji kasvaa siellä sen alueen eteläosassa, rauhoitetuissa Sjaberskin edelleen (Artdatabanken 2010). järvissä (Tzvelev 2000b). Alue sijaitsee runsaat Vuonna 2005 notkeanäkinruoho löydettiin uu- 100 km Pietarista etelään. Tzvelevin (2000b) mu- delta kasvupaikalta Smoolannista (Småland Vixen). kaan esiintymä oli vuonna 2000 vielä olemassa, Laji kasvanee siellä edelleen (Artdatabanken 2010). mutta nopeasti taantumassa. Sen uhkatekijöiksi Notkeanäkinruoho arvioitiin vuonna 2000 mainitaan mm. maatalouden ravinnekuormat ja Ruotsissa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) muut ihmisen toimet kuten vedenpinnan säätely, (Gärdenfors 2000, Cederberg ja Löfroth 2000). uimarantojen rakentaminen ja veneiden rantau- Vuoden 2005 arvioinnissa lajin tilanteen kuvattiin tumispaikat. Notkeanäkinruohoa ei tunneta niiltä pysyneen ennallaan (Gärdenfors 2005). Tuoreim Karjalan alueilta, jotka ennen toista maailmansotaa

Suomen ympäristö 13 | 2011 19 Notkeanäkinruohon esiintymistä nykyisen Venäjän alueella:

Suomen itäisillä lähialueilla notkeanäkinruoho mainitaan uhanalaisena Karjalan Tasavallasta (Ivanter ja Kuznetsov 1995; Kotiranta ym. 1998). Esiintymät sijoittuvat ainakin kahteen eri paikkaan Äänisjärven pohjoispään lähellä. Ivanter ja Kuznetsov (1995) mainitsevat Äänisen paikoiksi Velikaja Guba (Suurlahti) ja Kizhskie Sheryi (todennäköisesti Kizhin museosaaren ympärillä oleva saaristo). Alue on periaatteessa näkinruohoseuduksi lupaava: se on osa Ääniseen pohjoisesta työntyvää suurta, hyvin sokkeloista ja kasvistoltaan sekä kallioperältään rikasta niemimaata. Alueen nimi on venäjäksi Zaonezhye, Suomessa siitä on käytetty mm. nimiä Äänisniemi ja Sunkunniemi. Myös Ivanterin ja Kuznetsovin teoksen uudemmassa painoksessa (2007) mainitaan vain nämä kaksi kasvupaikkaa. Myöhemmin Helsingin kasvimuseoon saatiin Jouko Meriläisen Kizhin museosaaren lounaisrannalta keräämä näyte vuodelta 1973. Meriläinen arveli rantaan ajautuneen verson ajelehtineen paikalle Suurlahdesta. Velikaja Guban tieto saattaa olla vanha. Notkeanäkinruohon on löytänyt sieltä jo vuonna 1870 J. P. Norrlin (Lindberg 1900; Luther 1945; Backman 1948). Luther (1945) löysi sitä vuonna 1943 haraamalla uudelleen vain yhdestä paikasta kahden kilometrin matkalta, joten se oli ilmeisen harvinainen. Luther (1945) antaa alueen tuolloisesta uposkasvillisuudesta seikkaperäisen kuvauksen ja toteaa, että näkinruohon seurassa kasvoi mm. välkevita (Potamogeton lucens) ja tupsusiloparta (Nitella wahlbergiana). Ei ole tiedossa, milloin ja miten laajasti notkeanäkinruohoa on viimeksi etsitty Äänisniemen alueelta, ja milloin se on viimeksi löydetty. Kolmantena Karjalan tasavallan paikkana Ivanter ja Kuznetsov (1995) mainitsevat Kontupohjan Päljär- ven (Pjalkijarvi). Tämäkin tieto sopii vanhaan löytöön: Antero Vaarama löysi notkeanäkinruohon vuonna 1942 Kontupohjan Päljärvestä. Alueella on lähekkäin parikin samannimistä järveä. Vaaraman löytöpaikka on Päljärven kylän kohdalla noin 30 km Kontupohjasta luoteeseen, paikassa N 62° 20’; E 33° 40’ (Luther 1945; Backman 1948; näyte TUR-6457). Vaaraman löydön aikaan notkeanäkinruoho oli Päljärvessä melko runsas. Hän havaitsi järvessä sekä rehevyyttä että karuutta ilmentäviä seuralaislajeja, mm. ristilimaskan (Lemna trisulca), vesiruton, välkevidan ja näkinpartaisleviä (Luther 1945). Tzvelev (2000a) ilmoittaa notkeanäkinruohon hieman edellä mainittuja kasvupaikkoja kauempaa Zapljusskoje -järvestä Piskovin alueen Pljusskijin maakunnasta (Novgorodista länteen) sekä Novgorodin alueen Valdajskijin maakunnasta, joka sijaitsee Novgorodista kaakkoon. Novgorodin alueen tiedot ovat Ozerno- ja Scheposno-järvistä (Krupkina ym 2009). Lisäksi Novgorin alueelta on eksikkaattinäyte numero 7153 (Grintal 1993), joka on julkaistu notkeanäkinruohona, vaikka Helsinkiin lähetetty kappale määritet- tiinkin hentonäkinruohoksi (ks. luku 3.3.1, hentonäkinruohon Venäjän tietolaatikko). Ainakaan Moskovassa (MW) olevaa kappaletta ei tiedetä määritetyn muuksi lajiksi, mutta Pietarin Komarovin (LE) näytettä ei löy- detty kysyttäessä eikä sen lajimääritystä voitu varmentaa (A. Sennikov, henkilökohtainen tiedonanto 2011). Yaroslavin alueelta notkeanäkinruoho tunnetaan Plescheevo- ja Vashutino-järvistä (Lisitsyna 2004). Flerov (1901; 1902) on alun perin julkaissut tiedot Vashutino-järvestä ja Lisitsyna (1979) on varmentanut esiintymisen. Flerov (1902) kuvailee esiintymää ”copiose” kun taas Lisitsyna (1979) käyttää ilmaisua ”pie- ninä laikkuina”. Tämä osoittanee esiintymän merkittävää taantumista havaintokertojen välillä. Bogachev (1961) ilmoittaa Plescheevo-järven esiintymästä hänen itsensä ja V.A. Varentosovin 1950-luvulla tekemien havaintojen pohjalta. Lajia ei kuitenkaan ole löydetty uudestaan järvestä, vaikka sitä on etsitty 1970-luvulla (Lisitsyna 1979) ja 1990-luvulla (A. Bobrov & V. G. Papchenkov, henkilökohtainen tiedonanto 2011). Notkeanäkinruohon oletetaan siten hävinneen järvestä. Plescheevo-järven dokumenttinäytteiden pitäisi olla Yaroslavissa (USPIY), mutta niitä ei ole löytynyt (A. Bobrov, henkilökohtainen tiedonanto). Vashutino- järven L. Lisitsynan keräämät näytteet ovat Borokissa (IBIW). Raspopov (2009) ilmoittaa lajin Laatokan luoteisrannalta. Notkeanäkinruoho on mukana kasviekolo- gisissa lajiluetteloissa, jotka ovat syntyneet vesikasviyhdyskuntien kartoituksissa. Näkinruohosta ei ole kuitenkaan näytettä eikä sitä ole mitenkään kommentoitu tekstissä. Luetteloissa on mukana muitakin dokumentoimattomia lajeja, joita ei ole alueelta aikaisemmin eikä sittemmin tavattu (Aleksei Kravschenko, henkilökohtainen tiedonanto 2011). Tämän perusteella tietoa ei voida pitää kovin luotettavana. Myös tuore tieto notkeanäkinruohon mahdollisesta esiintymisestä Pyhäjärvessä Venäjän puolella (LK) (Kravschenko 2007) perustuu väärinymmärrykseen (Olli Turunen, henkilökohtainen tiedonanto 2011). Notkeanäkinruohoa ei mainittu Murmanskin alueelta 1990-luvulla (Kotiranta ym. 1998). Uudemmassa uhanalaisteoksessa (Andreeva ym. 2003) laji kuitenkin mainitaan tältä alueelta puutteellisesti tunnettuna. Tämä Punaisen kirjan tieto perustuu ilmeisesti Murmanskin alueen floorassa (Kuzeneva 1953) olevaan mainintaan, että Hultén ilmoittaa lajin Kantalahden alueelta. Hulténin kartoissa (Hultén 1950; 1971; Hultén ja Fries 1986) oleva Kantalahden piste on kuitenkin jääkaudenjälkeinen fossiililöytö (postglaciala fossilfynd), kuten myös Backman (1948) ilmoittaa. Uudehkossa Panarinan ja Papchenkovin (2005) Kantalahden alueen vesikasviselvityksessä notkeanäkinruohosta ei ole minkäänlaista mainintaa.

20 Suomen ympäristö 13 | 2011 kuuluivat Suomelle. Vähäisen tutkimuksen vuoksi lajia toki saattaa sopivissa järvissä olla. Notkeanäkinruohosta on Venäjältä myös muita esiintymätietoja, mutta esiintymien nykytila ei ole tiedossa tai tiedot ovat epävarmoja (ks. tietolaatikko Venäjän esiintymistä). Backman (1948) antaa runsaasti tarkkoja tietoja Venäjän varhaisemmis- ta esiintymistä. Myös Triestin (1988) julkaisussa on runsaasti tietoa Venäjän esiintymistä. Tzvelev (2000b) mainitsee, että suuri osa vanhoista paikoista olisi hävinnyt. Notkeanäkinruohon levinneisyys Suomessa on esitetty kuvassa 5 ja tarkemmat esiintymisalueet karttoineen luvussa 5. Katsauksia lajin levinnei- syydestä Suomessa ovat laatineet mm. Lindberg (1900), Hiitonen (1933), Luther (1945), Backman (1948), Jalas (1958b), Venäläinen (1984), Rassi ym. (1986), Uotila (1997b) sekä Ryttäri ym. (2001). Uudet esiintymistiedot on koottu ympäristöhallin- non uhanalaisten lajien tietojärjestelmään (Hertta Eliölajit -tietojärjestelmä).

Kuva 5. Notkeanäkinruohon nykyinen esiintyminen 3.4 Suomessa. Hento- ja notkeanäkinruohon messa Hämeenkosken Ahvenainen-järven pohjas- levinneisyyden muutokset sa notkeanäkinruohon siemeniä on tavattu yhtä- fossiiliaineiston perusteella jaksoisesti noin 6 000 vuoden ajalta, atlanttiselta kaudelta nykyaikaan asti (Tolonen 1978). Kyseisten Näkinruohojen siemenet säilyvät hyvin järvien tuoreiden siemenlöytöjen perusteella Ahvenaista pohjakerrostumissa ja niitä löytyy esimerkiksi sel- tulisi tutkia myös mahdollisen nykyesiintymän laisten soiden pohjamudasta, jotka elinkaarensa varalta. alkuvaiheessa ovat olleet merestä irti kuroutunei- 1950-luvulla pyrittiin nyky- ja subfossiililöydöis- ta lahtia tai näkinruohoille sopivia järviä. Viime tä tulkitsemaan kasvien leviämisreittejä ja jäätikön jääkauden jälkeisiä näkinruohofossiileita (sub- alueen muutoksia (esim. Kotilainen 1954a, 1954b). fossiileita) on löydetty Suomen soista jo yli sata Suolöydöistä (Backman 1948; 1950) voidaan tiivis- vuotta sitten (Lindberg 1900; 1910). Näkinruohojen tää, että sekä hento- että notkeanäkinruoholla on suoaineistoa on tutkittu 1940- ja 1950-luvuilla Suo- ainakin ollut jääkauden jälkeisillä lämpimämmillä messa poikkeuksellisen hyvin. Backmanin laajat kausilla nykyistä laajempi levinneisyys ja ne ovat työt kattavat kaikki entiset ja nykyiset lajimme: me- olleet nykyistä yleisempiä. Molemmat lajit ovat rinäkinruohon (Backman 1941), notkeanäkinruo- kasvaneet ainakin Pohjanmaan rannikkoa myötäil- hon (Backman 1948), hentonäkinruohon (Backman len sekä Lapissa noin napapiirille asti (Backman 1950) sekä lajin Najas minor (Backman 1951b). 1948; 1950). Nykyisten kolmen lajin ohella lajis- Näkinruohojen subfossiileita on peräisin aina- toomme on tuolloin kuulunut – nähtävästi paljon kin preboreeaaliselta kaudelta (noin 9 000 vuotta muita harvinaisempana ja eteläisempänä – myös sitten). Näkinruohojen arvellaan yleensä seurail- Najas minor (Backman 1951b). leen vetäytyvää jäätikköä ja heikkoina kilpailijoina Suomalaiset subfossiililöydöt koskevat maa harvinaistuneen myöhemmin (Jalas 1958b; Tolonen perämme nuoruuden vuoksi jääkauden jälkeistä 1963; 1978). Näkinruohojen subfossiilien sijoittu- aikaa. Keski-Euroopasta näkinruohojen siemeniä minen soiden pohjaosiin kertoo, että umpeenkas- on löydetty myös viime jääkausien välisistä (Back- vavat järvet tietyssä matalassa kehitysvaiheessaan man 1948; 1950) sekä niitä edeltävistä kerrostu- tarjoavat niille yhden mahdollisen kasvupaikan. mista (Backman 1951a; Jalas 1958b; Tralau 1962), Vastaava ilmiö on havaittu myös amerikkalaisissa ainakin plioseenikaudelta, joka oli noin 2,4–5,4 suonäytteissä (Swinehart ja Parker 2000). Olosuh- miljoonaa vuotta sitten. teiden salliessa lajit voivat kuitenkin elää samassa järvessä yhtäjaksoisesti jopa tuhansia vuosia. Suo-

Suomen ympäristö 13 | 2011 21 3.5 todellinen tila Venäjällä voi olla arvioitua heikom- Näkinruohojen uhanalaisuus pikin (ks. luku 3.3.1). Tzvelev (2000b) ja Noskov ym. (2004) yksilöivät uhkatekijöitä ja kannan taan- Hentonäkinruoho luokiteltiin 1990-luvulle asti tumista Pietarin pohjoispuolisella rannikolla. uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi (V) ja notkea Notkeanäkinruoholla on hentonäkinruohoa laa näkinruoho erittäin uhanalaiseksi (E) (Rassi ym. jempi kokonaislevinneisyys, mutta se on ollut ko- 1986; 1992). Vuonna 2000 uhanalaisuutta arvioitiin ko historiallisen ajan Euroopassa harvinainen. Laji ensimmäisen kerran IUCN:n luokituksen mukai- on koko Manner-Euroopassa, Venäjä ja Skandina sesti (Rassi ym. 2001) eikä se ole suoraan vertailu- via mukaan lukien, erittäin uhanalainen ja monin kelpoinen aikaisempien arviointien kanssa. Tuol- paikoin ilmeisesti hävinnyt (ks. myös luku 3.3.2). loin molemmat lajit arvioitiin erittäin uhanalaisiksi Vahvempi kanta on vain kapealla, mereisellä vyö- (luokka EN). Uusimmassa arvioinnissa (Rassi ym. hykkeellä Irlannin ja Skotlannin länsirannikon 2010) hentoja notkeanäkinruoho ovat edelleen järvissä. Myös Latvian pieni kanta lienee Suomen erittäin uhanalaisia. notkeanäkinruohokantaa vahvempi. Luonnonsuojeluasetuksen mukaan hentonäkin Maailmanlaajuisesti katsoen notkeanäkinruoho ruoho ja notkeanäkinruoho ovat erityisesti suo- ei ole vaarassa hävitä kokonaan, sillä samaa lajia jeltavia (LSA 913/2005) ja rauhoitettuja (LSA kasvaa Pohjois-Amerikassa laajalla alueella var- 714/2009). sin yleisenä (Haynes 1979; luku 3.3.2). Syistä, joita Hentonäkinruoho ja notkeanäkinruoho ovat Eu- ei tarkemmin tunneta, lajin ongelmat keskittyvät roopan Unionin tärkeinä pitämiä lajeja, jotka kuu- Eurooppaan. luvat luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Liitteen II Pelkästään Suomen aluetta tarkastellen notkea lajien suojelemiseksi on osoitettava erityisten suo- näkinruoho on hentonäkinruohoa uhatumpi, koska jelutoimien alueita (Natura 2000 -alueet) ja liitteen sen kasvujärviä tunnetaan vähemmän, esiintymis IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lajien suoje- alueet ovat näiden järvien sisällä suppeammat, ja lutaso arvioidaan luontodirektiivin raportoinnin sen versoja on näillä järvillä myös lukumäärältään yhteydessä kuuden vuoden välein (ks. luku 6). hentonäkinruohoa vähemmän. Notkeanäkinruoho Hentonäkinruoho on Suomen kansainvälinen saattaa olla täällä hentonäkinruohoa arempi ja vaa- vastuulaji, jonka Euroopan kannasta yli 45 % on teliaampi (ks. luku 4). Suomessa. Lisäksi se on endeeminen Euroopas- Molemmat näkinruoholajit sisältyvät Euroopan sa eli Euroopan vastuulaji maailmassa (Rassi ym. luonnonsuojelusopimuksen eli ns. Bernin sopi- 2001; Kemppainen ja Mäkelä 2002a). Hentonäkin- muksen (ETS N:o 104) tiukasti suojeltaviin kasvei- ruoho on arvioitu myös Venäjällä erittäin uhanalai- hin. Sopimusvaltioiden tulee lainsäädännön avulla seksi (luokka ”endangered”) (Golobanov ym. 1988), taata, että nämä lajit ja niiden kasvupaikat on suo- samoin Leningradin alueella (Tzvelev 2000b). Lajin jeltu tehokkaasti.

Vesikasvien kiikarointia Espoon Matalajärvellä. Kuva Leena Eerola.

22 Suomen ympäristö 13 | 2011 4 Biologia, ekologia ja elinympäristöt

4.1 on suuri merkitys siementuotolle. Verson siemen- Lisääntymisbiologia määrä riippuu voimakkaasti mm. sen saamasta valosta ja tilasta, jotka heijastuvat verson kokoon ja muotoon. Siementuotto on sitä hitaampaa ja niu- 4.1.1 kempaa, mitä sameammassa tai happamammassa Siementen levintä, siementuotto vedessä, mitä voimakkaammassa kilpailussa ja ja siemenpankki mitä syvemmällä verso kasvaa. Verso voi jäädä heikoissa oloissa (esim. happamuuden vuoksi) Näkinruohojen kypsät siemenet ovat, siltä osin siemenettömäksi. kuin tiedetään, vettä raskaampia (Triest 1988; ks. Triestin (1988) mukaan yhden verson siemen- myös kuva 3, luku 3.2.3). Ne eivät siis voi irral- määrä voi näkinruohoilla kohota (lämpimissä lisina levitä kovin kauas veden mukana kelluen maissa) noin 50–200 kappaleeseen. Siemenmää- tai ajelehtien. Levintää kauas emokasvista saman rää yhtä versoa kohden ei ole Suomessa mitattu, järven tai järviketjun sisällä tapahtuu esimerkik- mutta se jää jo verson pienuuden vuoksi meillä si irronneiden versojen ajelehtiessa siemenineen. selvästi pienemmäksi. Alustavana arviona 50 sie- Ajelehtineita versoja onkin toisinaan havaittu ran- mentä/verso voitaneen pitää Suomessa hentoja noilla. Tässä työssä tehtyjen havaintojen mukaan notkeanäkinruoholla enimmäismääränä, joka tulee itse versokaan ei ole yleensä kelluva, vaan lähellä kyseeseen lähinnä valoisan ja rehevän paikan yk- veden ominaispainoa tai pikemmin sitä hieman sinäisissä, pensasmaisesti kohenevissa versoissa. raskaampi. Veden virtaukset kuitenkin tarttuvat Tällaisia versoja tavataan niin poikkeuksellisesti, siihen helposti, mikä johtaa ajelehtimiseen kovilla että niistä ei voi päätellä laajempien vyöhykkeiden tuulilla tai virtavesissä. Hedelmöiviä versonpalo- pinta-alakohtaista tuottoa. ja voi irrota myös vesilintujen laidunnuksen seu- Kiinnostava, mutta Suomen olosuhteissa tutki- rauksena sekä esimerkiksi veneilyn, kalastuksen maton asia on, mitkä tekijät talven, varhaisen ke- ja työkoneiden käytön yhteydessä. Irronneiden vään ja alkukesän kuluessa ohjaavat siemenen joko versojen juurtuminen jälkijuurilla uusille paikoil- itämään tai jatkamaan lepoaan. Triestin (1988) mu- le on mahdollista, mutta äärimmäisen harvinaista. kaan useilla näkinruoholajeilla itämistä edistävät Käytännössä siemenet ovat näkinruohojen ainoa edeltävä kylmäkausi, lämpötilan nousu, pimeys ja lisääntymistapa (Triest 1988). alhainen redokspotentiaali. Joillakin kuivien seutu- On todettu, että ainakin joidenkin näkinruoho- jen lajeilla pelkkä vesi laukaisee idännän. jen siemenistä osa selviää itämiskykyisinä upos- Näkinruohojen kaikki siemenet eivät idä hedel- kasveja syövien sorsalintujen suoliston läpi ja lin- möitystään seuraavana keväänä, vaan osa niistä nun ruuansulatus virittää siemenen itämään (Aga- jää lepotilassa pohjasedimenttiin ja voi sopivien mi ja Waisel 1986). Tämä onkin selkein luontainen olosuhteiden tai kasvuärsykkeiden ilmetessä itää levintämekanismi vesistöstä toiseen sekä saman myöhempinä vuosina. Tämän ns. siemenpankin vesistön etäisiin osiin. Myös kasveja syövät kalat ansiosta laji ei kokonaan häviä paikalta yhden tai tulevat levittäjinä kysymykseen. muutamankaan epäsuotuisan kesän takia, vaan Yhden lisämahdollisuuden levintään tarjoaa voi runsastua uudelleen. Vaikka siemenpankin Suomessa jääpeite: jos näkinruoho on kasvanut toimintaa ei tunneta vielä hyvin, on viitteitä siitä, niin matalalla, että vesi jäätyy talvella pohjaan, että pankki vajenee varsin nopeaa ja tasaista tahtia. pohjamutaa siemenineen voi tarttua keväällä ir- Näkinruohojen siemenet eivät voi mennä pitkäai- toavaan jäähän ja ajelehtia vesistöä alavirtaan. Sie- kaiseen lepotilaan kuivumalla. Näin niiden kesto- menten tiedetään kestävän jäätymistä, mutta asiaa kyky on ilmeisesti heikompi kuin maassa olevilla ei ole muuten tutkittu. siemenillä (Handley ja Davy 2005). Myös siemen- Siementuoton määrä ja ajoitus ovat tärkeitä pankin kestoikä ja dynamiikka eri olosuhteissa on kasvin selviämisen kannalta. Oleellista on myös pääosin tuntematon. se, kuinka suuri ja elinkelpoinen siementuotto Kemppaisen (1987) idätyskokeessa hentonä- näkinruohokasvustolla keskimäärin on tietyssä kinruohon tuoreista versoista kerätyt ja talven yli kasvuvyöhykkeessä toisaalta yhtä versoa, toisaalta jääkaapissa vedessä olleet, kylmässä ”vaalenneet” pohjan pinta-alaa kohden. Myös vuoden sääoloilla siemenet itivät hyvin (itävyys 50 %, 5 kpl), mikäli

Suomen ympäristö 13 | 2011 23 Siementen kelluvuus- ja itävyyskoe:

Hentonäkinruohon siemeniä tutkittiin tämän työn yhteydessä suppeasti sen selvittämiseksi, onko eri- väristen siementen kelluvuudessa eroja. Aineistona oli näkinruohoesiintymän pohjamutaa Tohmajärven Peijonniemenlahdelta. Mutaa oli pidetty talven yli jääkaapissa. Idätyskoetta varten mudasta nypittyjä eri- värisiä siemeniä käytettiin suolaliuossarjassa, jolla arvioitiin niiden ominaispainoa veteen nähden. Mudalla tai ilmalla täyttyneet tyhjät siemenkuoret, joiden puoliskot olivat pysyneet yhdessä, eroteltiin aineistosta stereomikroskoopilla. Aineiston rajoituksena on huomattava, että mikäli lajilla syntyy jossakin vaiheessa myös erityisen kevyitä siemeniä, ne ovat voineet näin kerätystä aineistosta jo valikoitua pois. Kokeessa todettiin, että kaikki siemenet, joiden väri oli kellanruskeasta ruskean kautta mustaan, olivat vettä raskaampia. Mitä tummempi siemen, sen raskaampi se oli ominaispainoltaan. Myös pelkät siemenkuoret olivat vettä raskaampia. Handleyn ja Davyn (2005) mukaan tummat siemenet ovat raskaampia myös absoluuttiselta painoltaan ja syntyvät myöhemmin syksyllä kuin vaaleat. Selvä poikkeus ehjien siementen painavuudesta oli ilmeisesti nuori, täysin valkea, mutta kooltaan ja muodoltaan ja solurakenteeltaan muuten täysin kehittynyt siemen (näytteessä 1 kpl). ”Raa’asta” väristä huolimatta siemen oli jo pinnaltaan kovettunut. Tämä siemen oli erittäin kevyt, kelluva ja pintajännityk- sen avulla esineisiin takertuva. Siemen oli mahdollisesti joutunut mukaan mutanäytteen oton yhteydessä tuoreesta versosta. Ei ole selvillä, onko tämän ikäinen siemen luontaisesti irtoava tai itämiskykyinen, ja minkä värinen se on ollut ennen jääkaappisäilytystä. Kemppaisen (1987) kokeen mukaan jotkin siemenet vaalenevat kylmäkäsittelyn aikana. Tämän työn idätyskokeessa valkea siemen ei itänyt, mutta kokeen itämisprosentti oli muutenkin alhainen, koska ihanteellisia olosuhteita ei tunnettu. Periaatteessa on mahdollista, että tällainen siemen voi esimerkiksi linnun irrottamana levitä kellumalla ja/tai takertumalla kauas ja kehittyä itämiskykyiseksi ja pohjaan painuvaksi vasta kulkeutumisen jälkeen. Erikoisuutena mainittakoon, että samassa mutanäytteessä vesiperhonen (Ceraclea-suvun pitkäsarvisir- vikäs; määritys Markus Rantala) oli käyttänyt hentonäkinruohon siemenkuoren puolikkaita suojakoppansa pääasiallisena rakennusaineena. Lajien välillä ei kuitenkaan kaikesta päättäen ole tiivistä suhdetta, koska kyseiset perhostoukat syövät järvisientä ja leviä. ne nostettiin keväällä huoneenlämpöön ja siirret- Tietyn verson tai kasvuston siemenet saattavat tiin pian (neljän vuorokauden kuluttua) pimeään. jossakin määrin jo kypsyessään ”ohjelmoitua” eri Valoisaan jätetyt vaaleat siemenet eivät itäneet. rooleihin leviämisen tai lepotilan keston suhteen. Jääkaapissa tummina säilyneet siemenet eivät itä- Erot voivat ilmetä siemenkuoren paksuutena tai neet valoisassa eivätkä pimeässä. Versojen kasvu värinä sekä siementen painoeroina (Handley ja idusta eteenpäin vaatii ilmeisesti erityisiä olosuh- Davy 2005). Toisaalta jotkin ympäristötekijät voi- teita, joita kokeessa ei erikseen selvitetty. Myös van vat kiihdyttää tai hidastaa siemenpankin itämistä. Vierssen (1982) on havainnut, että pimeys edistää Olisi aiheellista tunnistaa sellaiset itämisärsykkeet, siementen idäntää. jotka tyhjentävät koko siemenpankin virittämällä Näkinruohojen yksivuotisuuden ja raskaiden kutakuinkin kaikki siemenet itämään kerralla. Täl- siementen perusteella saattaa olla, että niiden laiset ärsykkeet, mahdollisesti esimerkiksi pohjan lisääntymisstrategiana olisi vallata sopiva paikka muokkaus tai vedenpinnan suuri aleneminen, voi- mahdollisimman nopeasti, ”puolustaa” sitä tehok- vat joissakin tapauksissa virkistää taantuvaa kan- kaasti jokaisena vuonna, ja pyrkiä tällä paikalla taa. Toisaalta ne vaarantavat koko populaation, jos mahdollisimman suureen siementuottoon. Tällä ärsykettä seuraavat kasvukaudet eivät johdakaan kasvi kompensoi hidasta ja sattumanvaraista le- hyvään siementuottoon ja uuden siemenpankin viämistä. Strategiasta seuraa, että näkinruohot ei- syntyyn. vät voi pitää vapaasti ”itämisen välivuosia”, vaan Näkinruohopopulaatioissa tärkeitä lisääntymis- siemenpankin suurin osa, tai ainakin useita kym- biologisia kysymyksiä ovat mm. seuraavat: mikä meniä prosentteja siitä, pyrkii itämään heti hedel- osuus kunkin kesän siemenistä jää siemenpank- möitystään seuraavana keväänä. Siemenpankissa kiin, kuinka kauan yksittäinen siemen voi enim- olevien itämiskykyisten siementen määrä alenee millään pysyä lepotilassa, mitä vauhtia pankin vuosi vuodelta, osittain sen mukaan millaiseen siemenet kuolevat ennen itämistään, mitä vauhtia pohjan paikkaan ne ovat joutuneet. Merinäkin ja minkä ärsykkeiden seurauksena siemenpankki ruoholla tehdyt kokeet (Handley ja Davy 2005) vähenee itämällä, mikä osuus itäneistä taimista ete- tukevat tätä käsitystä. nee kukalle ja siemenelle, mikä osuus siemenistä

24 Suomen ympäristö 13 | 2011 Maastohavaintoja ja laskelmia hentonäkinruohon siementuotosta:

Hyvissä oloissa kasvavissa laajoissa, ”tyypillisissä” esiintymissä (esim. Tohmajärven Peijonniemenlahden lounaisranta) voidaan olettaa, että versot kasvavat harvakseen, mutta tasaisesti noin 70–80 cm:n sy- vyydessä, harvan seuralaislajiston hieman varjostamina, ovat tyvipuoliskosta suoria ja yksivartisia, mutta haarovat latvan lähellä. Näistä on maastohavaintoja vain hedelmöintikauden alusta, mutta verson koosta päätellen 5 siementä/verso voitaneen pitää ”välttävänä” tuloksena, 10 kpl/verso ”hyvänä” ja 20 kpl/verso jo käytännössä maksimina näillä paikoilla. Kasvustojen tiheys vaihtelee suuresti laikuittain, mutta laajoja aloja koskeva keskimääräinen versotiheys voi tällaisilla hyvillä, tasalaatuisilla vyöhykkeillä olla noin 1 verso/m2, jolloin verson siementuotto on sama kuin neliömetrin tuotto. Tällöin yksittäisiä näkinruohoja tai muutaman kasvin ryhmiä näkyy sukellettaessa jo lähes koko ajan. Tällaisen hyvän ja ”tasalaatuisenkin” vyöhykkeen sisällä todellinen versotiheys vaihtelee helposti välillä 0,1–10 kpl/m2. Näkinruohot voivat kasvaa myös erittäin tiheässä. Tällaisia massakasvustoja on kuvattu sekä hento- että notkeanäkinruoholla, esimerkiksi Tohmajärvellä alle puolimetrisessä, hyvin valoa saavassa ja kilpailuttomassa vedessä. Massakasvut saattavat liittyä joihinkin järven tai sen eliöstön kehitysvaiheisiin, jonkin ravinteen riit- tävyyteen ja hitaampien kilpailijalajien viipymiseen sukkession alkuvaiheessa. Massakasvun voinee laukaista myös edeltävä vedenlasku tai muu ärsyke, joka herättää pitkään kertyneen siemenpankin kerralla eloon. Tiheitä kasvustoja voi olla samalla järvellä myös monien vuosien ajan. Ne eivät yleensä peitä useita aareja vaan ovat keskittyneet kaikkein parhaimmille ja suhteellisen matalille paikoille muutaman metrin levyisiksi vyöhykkeiksi tai saarekkeiksi. Mattomaisen massakasvuston versomäärää on maastossa käytännössä mahdoton tulkita. Siksi tämän työn yhteydessä laskettiin yli kymmenen neliömetrin massakasvustosta irroitetun 25 x 25 cm2 ruudun versomäärä yksitellen (Issakainen ja Vuoristo 2009b). Työssä todettiin, että versomäärä nousee niissä 50 versoon neliödesimetrillä (5 000 versoa/m2). Versot olivat elokuun alussa varsin tasakokoisia ja hyvinvoivia. Pinta-alan siementuottoa laskettaessa on massakasvuissa huomattava, että versot ovat kovassa keskinäi- sessä kilpailussa suhteellisen laihoja ja vähälehtisiä. Huomattava osa versoista voinee ennen hedelmöintiä kuolla valon puutteeseen. Versojen tuottavuutta loppukaudesta ei ole tutkittu, mutta yhden verson siementuotto tulee arvioida alemmaksi kuin harvemmassa kasvustossa. Jos siementuotanto viivästyy kilpailun vuoksi kauden loppuun, niin vastassa voivat olla myös viilenevän sään aiheuttamat ongelmat. Alustavana arvauksena voidaan massakasvustoihin käyttää seuraavaa luokitusta: 1 siemen/verso: ”välttävä”; 2 kpl/verso: ”hyvä” ja 4 kpl/verso ”maksimi”. Alhaisissa arvioissa on otettu huomioon versojen kuolleisuus kohti syksyä. Näillä arvioilla massakasvuston tyypilliseksi tuotoksi pinta-alaa kohti saadaan noin 10 000 siementä/m2 (1 siemen/cm2) ja ”maksimissa” 20 000 siementä/m2. On ilmeistä, että laajoissa massakasvustoissa huomattava siementuotto ei ole ongelma, ja niitä voitaisiin käyttää esiintymää vaarantamatta siirtoistutuksiin tai kokeellisen tutkimuksen kohteena. Näiden suurten lukujen vastapainoksi on järvien kokonaistuottoa laskettaessa huomattava, että pinta- alaltaan laajat, lajien kasvua ylläpitävät alueet voivat siementuotannon kannalta olla lähes olemattoman niukkoja tai suorastaan negatiivisia ”populaationieluja”. Esimerkiksi näkinruohovyöhykkeiden karuissa tai syvissä reunaosissa pohjaan pudonneet siemenet saattavat itää, mutta kuolla syksyllä tuottamatta versoja ja siemeniä. Jos tällaista aluetta tutkitaan kasvukauden alussa, voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä popu- laatiotiheydestä ja populaation laajuudesta. Johdettaessa siementuottoja koko järven tasolle on luonnollisesti laskettava teholliseksi pinta-alaksi vain se kapea syvyysväli, joka voi ylipäänsä tarjota lajille sopivaa valosyvyyttä. Tästä on vähennettävä vyöhykkeen ”poikittainen” katkeilu esimerkiksi eri rantaosuuksien kilpailevan kasvillisuuden, ihmistoiminnan, liian karun maaperän tai pohjaa karikkeella happamoittavan rantametsän mukaan. Esimerkiksi järvessä, jonka halkaisija on noin kolme kilometriä ja kokonaisrantaviiva saarineen 10 km, lajille sopivaa rantaa (matalat, pohjiltaan hienorakeiset lahdet) voi olla vain noin 1,5 km. Jos näkinruohoja kasvaa järvessä lajeille soveltuvilla rantaosuuksilla keskimäärin 10 cm:n levyisenä vyöhykkeenä, voidaan kantaa ylläpitävän pohjapinta-alan arvioida tällöin olevan noin 150 m2 (lajeille soveltuvan rantaviivan pituus, 1 500 m, x näkinruohovyöhykkeen keskimääräinen leveys, 0,1 m). Jos edelleen keskimääräiseksi näkinruohojen versotiheydeksi vyöhykkeellä oletetaan 0,1 versoa neliö- metrillä ja keskimääräiseksi siementuotoksi 5 kpl/verso, niin näinkin suuri järvi tuottaa vuodessa vain 150 x 0,1 x 5 = 75 siementä (kantaa ylläpitävä pohjapinta-ala 150 m2 x 0,1 versoa/m2 x 5 siementä/verso).

Suomen ympäristö 13 | 2011 25 kulkeutuu esimerkiksi ajelehtimalla tai syötynä Voidaan olettaa, että vain itämätön, täysin lepo pois paikalta, ja millä hävikillä ne osuvat uusille tilassa oleva siemen kestää irtoamisen pohjasta ja paikoille. Näkinruohoista, etenkin uhanalaisista voi jatkaa kasvuaan muualla, vaikka tällöinkin hentoja notkeanäkinruohosta, tiedetään tässä verson kasvu voi muuttuneen sedimenttikerrostu- suhteessa vain vähän (ks. myös Syrjänen ja Ryttäri man vuoksi häiriintyä. Ilmeisesti keväällä on jakso, 1998). jolloin näennäisesti vielä lepotilassa oleva siemen Turun yliopiston Ruissalon kasvitieteellisen on jo ehtinyt kemiallisesti purkaa lepotilansa, ja puutarhan kanssa vuonna 2008 yhteistyössä teh- sen siirto toiseen pohjan kerrokseen johtaa taimen dyssä hentonäkinruohon siemenpankin kasvatus- kuolemaan. Toisaalta ne siemenet, jotka joutuvat kokeessa itävyys oli 20 % (ks. tietolaatikko). tämän heräämiskauden pöyhinnässä sopivaan kasvusyvyyteen, eivät välttämättä idä ajoissa, jos niiden talvilepo ei ollut ajoissa ehtinyt purkautua. 4.1.2 Ainakin silloin, jos siemen on ehtinyt työntää mu- Fenologia taan näkyviä juuria tai alkeisvartta edes sedimentin sisässä, sen voidaan olettaa kuolevan pohjan Hento- ja notkeanäkinruohon fenologiaa ei ole tiet- pöyhinnästä hyvin herkästi. tävästi Suomessa maastotöin selvitetty. Tässä työssä Kasvukauden lopussa näkinruohot eivät ole yh- tutkittujen kaikkien kotimaisten museonäytteiden tä herkkiä pohjan käsittelylle, mikäli versot ovat perusteella hentoja notkeanäkinruohon kasvu ehtineet tuottaa hyvin siementä. Pohjaa pöyhittä- kausi sijoittuu varsin tarkoin heinäkuun alusta essä tällöin myös uudet siemenet leviävät ja vah- elokuun loppuun. Joitakin pieniä siementaimia on vistavat kantaa. havaittu aivan kesäkuun viimeisinä päivinä. Vih- Kukkien kehittymisaikaa ei tässä työssä tutkittu. reiltä versonosiltaan heikentyneitä (vaikka hyvin Uusia kukkia kehittynee liukuvasti verson pidetes- siementäviä) näytteitä on kerätty pitkällä syyskuun sä ja haaroessa, mutta loppukautta kohti latvoissa puolella, ääritapauksissa lokakuun alussa. Kasvun olevien hedekukkien määrä lisääntyy suhteessa alkuajankohdalla on käytännön merkitystä etenkin emikukkien määrään. Tärkeintä kukkimisaikaa harkittaessa, milloin esiintymiä on järkevää tutkia lienee meillä aikaväli 20.7.–20.8. ja milloin muun kasvillisuuden niittoa tai muuta Kotimaisten museonäytteiden perusteella hento voimakasta käsittelyä voidaan näkinruohojen kas- näkinruohon siementen kehittyminen on yleistäen vupaikoilla tehdä. seuraava. Heinäkuussa versoissa ei vielä yleensä

Hentonäkinruohon siemenpankin kasvatuskoe Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa:

Vuonna 2008 tehtiin hentonäkinruohon siemenpankin suppea kasvatuskoe yhteistyössä Turun yliopiston Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan kanssa. Tohmajärven Tohmajärveltä kerätyt, talven yli jääkaapissa poh- jamutanäytteessä säilytetyt ja mudasta nypityt siemenet (10 kpl) upotettiin yksitellen mutaruukkuihin, jotka kasvatettiin ulkokatoksessa akvaarioissa. Upostussyvyys mudan pinnasta oli noin 1 cm. Muta oli sekoitettu hiesusta, savesta ja Kekkilän ruukutusmullasta (tilavuudet noin 2:2:1) ja vellitetty märkänä jäljittelemään näkinruohojen kasvupaikkojen pohjarakennetta. Ruukkuihin lisättiin 1 g Kemiran superfosfaattia ja kolmea eri pitoisuutta puutarhakalkkia (5, 10 ja 20 g / 5 litraa multaa). Heikon alkukasvun vuoksi veteen lisättiin kasvatuksen aikana monipuolista Nutri S-B (Nutrisi) ravinne- ja mineraalilannoitetta 0,40 g/vesilitra. Veden pH vaihteli kasvatuksen aikana välillä 6,7–6,9, joten kasvatus oli ainakin tämän piirteen suhteen epäsuotuisa. Kasvatuskokeessa itäneet molemmat taimet kasvoivat mustakuorisista (joko pitempään levossa olleista tai myöhään syksyllä syntyneistä) siemenistä. Ruukut edustivat kumpaakin kalsiumpitoisuuden ääripäätä, mutta matalamman pitoisuuden kasvi menestyi hieman paremmin. Molemmat taimet jäivät hyvin pieniksi, eivätkä kehittäneet kuin muutaman lehden ensimmäiseen niveleen. Koe oli pienimuotoinen ja nopeasti toteutettu. Näkinruohojen tuloksekas kasvatus vaatisi lajiin perehtymistä ja tarkkaa olosuhteiden säätelyä. Viitteitä sopivista kasvatusoloista antavat esimerkiksi Viinikka (1976), Wetzel ja McGregor (1968), Agami ym. (1980), Doll (1981), Shilla ym. (2006) ja Wingfield ym. (2004; 2006).

26 Suomen ympäristö 13 | 2011 näy siemeniä, tai ne ovat nähtävästi raakoja. Heinä- set voivat kohdistua kasviin eri tavoin. Esimerkiksi kuun viimeisinä päivinä alkaa parhailla paikoilla jotkin veden happamuusarvot (pH < 7) voivat sal- olla yksittäisiä, nähtävästi kypsiä siemeniä. Koko lia näkinruohojen kasvun ja pitää sen joitakin kil- elokuun ajan kasvustoissa on usein puoliraakoja pailijoita kurissa, mutta hapan vesi haittaa samalla tai sellaisia siemeniä, joiden kypsyyttä on vaikea näkinruohon omaa siementuotantoa (Wingdfield määrittää. Kypsät siemenet ilmaantuvat ensin ver- ym. 2004; 2006). Näin voidaan happamoitunutta son tyviin ja etenevät siitä latvaan päin, jos olo- paikkaa tutkittaessa löytää kauempaa kylväyty- suhteet ovat sopivat. Versonkehitystä erilaisissa neitä tai vanhasta siemenpankista nousevia näkin- ympäristöolosuhteissa ei ole tarkemmin tutkittu. ruohoja, mutta versot jäävät tosiasiassa steriileiksi Museonäytteissä kypsien siementen osuus ja kertovat siemenpankin kulumisesta loppuun hentonäkinruoholla kasvaa melko lineaarisesti eivätkä elinvoimaisesta kannasta. koko elokuun ajan siten, että elokuun puolivälissä Kasvupaikkavaatimuksiltaan kapea-alaisilla la- noin puolessa näytteissä on versoja, joiden siemen- jeilla sekä vesistön että yksittäisen kasvupaikan on ten kypsyyttä on vaikea määrittää tai siemenet ovat täytettävä yhtaikaa useita ehtoja. Seuraavassa esi- raakoja ja puolessa näytteissä on versoja, joiden sie- tellään näkinruohojen kannalta joitakin oleellisia menet ovat kypsiä. Syyskuun alun jälkeen ei raako- kasvupaikkatekijöitä. ja siemeniä tai sellaisia, joiden kypsyyttä on vaikea selvittää, enää juuri tavata. Joissakin näytteissä on 4.2.1 erityisen runsaita siemenmääriä syyskuun lopulla Fysikaaliset vaatimukset tai jopa lokakuun alkupäivinä, joten hyvällä paikalla hyvänä vuonna verson siemenmäärä voinee Vesi kannattelee ja ympäröi uposkasvia joka puo- lisääntyä vielä syyskuun puolella. Näin saattaa olla lelta. Yleensä uposkasvin hakeutuminen kohti pin- etenkin murtovesipaikoilla, koska niissä vesi läm- taa ei johdu niinkään kasvin omista tukirakenteista penee ja viilenee hitaammin. kuin solukon sisältämistä kaasukuplista. Kuplat Notkeanäkinruohon fenologia on näytteistä aiheuttavat nostetta, joka vetää kasvin latvaa kohti päätellen hyvin vastaava kuin hentonäkinruohol- pintaa. Näkinruohot ovat hentoutensa vuoksi riip- la, mutta vähäisen näytemäärän vuoksi asiaa on puvaisia veden ja nosteen kannattavasta voimasta. vaikeampi tulkita. Ensimmäiset taimet on tavattu Vedessä tärkein ja jyrkin fysikaalinen raja on ve- heti heinäkuun alussa ja visuaalisesti kypsiä sieme- den pinta. Näkinruohot kestävät jonkin verran kui- niä on tavattu koko elokuun ajan. Pieniä viitteitä vumista lepotilassa olevina siemeninä, mutta kas- on siitä, että notkeanäkinruoho pyrkisi saattamaan vava verso kuolee nopeasti kuiville jouduttuaan siemenensä valmiiksi aikaisemmin, koska raakojen (Triest 1988). Siten veden pinnan suuret vaihtelut ja sellaisten siementen, joiden kypsyyttä on vai- kasvukaudella esimerkiksi vesistön säännöstelyn kea selvittää, osuus kaikista elokuun näytteistä on vuoksi ovat matalassa kasvaville näkinruohoille lajilla vain noin 20 % (hentonäkinruoholla 40 %). tuhoisia. Vedessä aallot tai virtaukset voivat olla Syyskuun alun jälkeen notkeanäkinruohosta ei ole voimakkaita, jolloin kasvia uhkaa verson rikkoutu- juuri keruita. minen tai irtoaminen pohjasta. Näkinruohojen juu- risto riittää kasvin ankkurointiin vain seisovassa tai rauhallisesti liikkuvassa vedessä. Tämä rakenne- 4.2 piirre rajaa kasvualueita jokien virtapaikoista sekä Elinympäristövaatimukset aalloille alttiiden rantojen matalista osista. Veden ja pohjan fysikaalisten ominaisuuksien Hento- ja notkeanäkinruohon elinympäristövaa- vaikutuksia hentonäkinruohon ja notkeanäkin timukset ovat yhteisistä kasvupaikoista päätellen ruohon esiintymiseen on kuvattu taulukossa 1. samansuuntaisia. Toisaalta jo erilainen levinnei- Taulukon tiedot on koottu tähänastisten havain- syys viittaa siihen, että vaatimuksissa on näiden tojen, kirjallisuuden ja museonäytteiden perus- kahden lajin välillä myös eroja. Kahta näkinruoho- teella. Tietoja voidaan pitää pohjana tarkemmal- lajiamme on toisinaan tavattu useamman vuoden le selvitystyölle sekä käyttää apuna etsittäessä havainnoissa siten, että ensin yksi laji on pitkään näkinruohoja uusista vesistöistä tai arvioitaessa ainoa tai vallitseva ja sitten toinen muuttuu val- uhkia näkinruohojen nykyisillä kasvupaikoilla. litsevaksi (esim. Liperin Särkijärvi). Tämä herät- Havainnot on saatu valtaosin hentonäkinruohosta, tää myös kysymyksen, voiko lajien välille kenties notkeanäkinruoho on ilmeisesti sitä vaateliaampi. muodostua jonkin resurssin loppuunkulutukseen Kemiallisten ominaisuuksien vaikutuksia näkin- perustuva keskinäinen sukkessio. ruohoihin tarkastellaan taulukossa 2 (luku 4.2.2) ja Näkinruohoilla monien ympäristötekijöiden kasvien veteen erittämien kemikaalien vaikutuksia vaikutuksia ei tunneta, ja eri tekijöiden vaikutuk- käsitellään luvussa 4.3.2.

Suomen ympäristö 13 | 2011 27 Pohjan mineraaliaines tyypillisillä näkinruo- ja Davy 2005) sekä kasvukauden aikana tietyn hopaikoilla on sukellushavaintojen mukaan yleen- lämpösumman. Syksyllä viileneminen saattaa jäl- sä hienoa tai hienohkoa hiekkaa tai savea, usein leen laukaista joitakin kehitysvaiheita, mm. verson myös eri raekokojen sekoituksia. Lisäksi mineraali kasvun heikkenemisen ja ravinteiden keskittämi- jakeiden päällä tai niihin sekoittuneena on usein sen jo valmiisiin siemenaiheisiin. Talven tullessa ohuehko kerros orgaanista lietettä. Liete ei mie- kylmyys voi saattaa siemenen lepotilaan. Saman- lellään saa olla suoturpeen ruskeaa eikä sisältää kin lajin, esimerkiksi merinäkinruohon, eteläisillä suurta osuutta karkeaa, hajoamatonta kasvijätettä. roduilla vaatimukset ja säätelysignaalit ovat kehit- Usein näkinruohojärvien pohja on sitkeän tahnan tyneet erilaisiksi (Triest 1988). Lämpövaihteluiden tai taikinan tuntuista savisilttiä, mutta melko tii- lisäksi mm. päivän pituus vaikuttaa säätelyyn (van vistä, eikä kovin syvään upottavaa. Hiesua, savea Vierssen 1982). ja lietettä esiintyy eri suhteissa. Joillakin näkin Syvähkössä vedessä kasvi saattaa menestyäk- ruohojen kasvupaikoilla ohuen lietteen alla alkaa seen tarvita hämäryyden vastapainoksi enemmän heti tiivis savi. lämpöä kuin matalassa vedessä. Kuitenkin juuri Joissakin paikoissa näkinruohoja kasvaa silmä- syvemmällä vesi myös lämpenee heikommin. Läh- varaisesti katsoen ja tunnustellen melko karkeal- teistä järven pohjaan virtaava pohjavesi on läm- lakin sekaraekokoisella hiekalla tai moreenisoral- pötilaltaan hyvin tasaista (Joni Mäkinen, henkilö- la, jos paikalla on hyvät valo- ja muut olosuhteet. kohtainen tiedonanto 2008). Lämpötilan vakauden Usein soran päällä näkyy lietettä, mutta tämä ei ole vaatimus jossakin kasvuvaiheessa voisi selittää välttämätöntä. Näkinruohoja voi ilmaantua ma- näkinruohojen keskittymistä harjujen tuntumaan, talaan veteen myös mökkirantojen tuontihiekalle. mutta asiaa ei ole tutkittu. Koska ilmeisesti mo- On mahdollista, että jokin vastapaljastuneesta lemmat lajimme kuitenkin kestävät jäätymistä ja hiekasta vapautuva mineraali edistää lajien kas- matalan rannan ääreviä oloja, harjujen vaikutus vua, mutta asiaa ei ole tutkittu. Tuontisorarannoil- perustunee pikemminkin maaperän ja veden ke- la hentonäkinruohoa löytyy soran ohutlietteisiltä miallisiin piirteisiin. reunoilta, jotka ovat saaneet olla paikoillaan joi- Yksi Suomen vesille tyypillinen piirre on pin- takin vuosia kasvillisuuden raivaamisen jälkeen. nan jäätyminen talvisin. Jäätyminen vaikuttaa se- Tohmajärven Kirkonrannassa lajia oli isompien kä lämpötilan kautta, fysikaalisesti että muillakin kivenmurikoiden kanssa kovaksi jankkoutuneella, tavoin. Uposkasvien kilpailusuhteisiin vaikuttaa mahdollisesti rautasilttipitoisella pohjalla, mutta huomattavasti se, onko pohja talvella sula vai jää- laji puuttui täysin viereiseltä luontaisen tasarakei- tynyt. Suomessa jäätymisestä lienee näkinruohoil- selta, aaltokuvioiselta, karulta silikaattihiekalta, le enemmän hyötyä kuin haittaa. Etenkin hento jolla oli vähintään yhtä hyvät valo-olot ja runsaasti näkinruohoa on tavattu hyvinvoivana matalista kilpailutonta tilaa. paikoista, joiden pohjan tiedetään olleen edeltävä- Hienomman pohja-aineksen joukossa olevat nä talvena jäässä (mm. Tohmajärven Tohmajärvi, suuremmat kivet eivät ole kasvupaikan kannalta Jouni Issakaisen havainnot). Jäätymisen vaikutuk- oleellisia, koska kasvi saa ravintonsa hienommasta sia siemenpankkiin ei kuitenkaan tunneta. jakeesta. Aallokkorannalla lajittunut, nyrkinkokoi- Jää voi raivata näkinruohoille rannan läheltä nen tai suurempi kivikko on näkinruohoille liian valoisaa kasvutilaa heikentämällä kylmänherkkiä karua (esim. Kiteen Kiteenjärvi). Silokallioranta kilpailijalajeja, repimällä niiden versolauttoja irti ei sinänsä ole este näkinruohoille, mikäli kallion pohjasta sekä kuluttamalla pohjaa mekaanisesti juurelle veden alle muodostuu suojaisia, valoisia (jääeroosio). Irronnut jää voi myös tuoda mutaa ja painumia, joihin kertyy hienoa, koostumukseltaan sen mukana näkinruohojen siemeniä uusille pai- sopivaa mineraalimaata ja lietettä (esim. Tohmajär- koille. Tohmajärven Peijonniemenlahdella jääeroo- ven Tohmajärvi). siota noin 70 cm:n syvyydessä epäiltiin tärkeäksi Lämpötila vaikuttanee ainakin yhtenä tekijänä näkinruohovyöhykettä auki pitäväksi tekijäksi Suomessa molempien näkinruoholajien levinnei- (Issakainen ja Suonpää 2007). Paikkaa tutkittiin syysrajaan, mutta tarkemmat vaikutusmekanismit uudelleen seuraavan talven jälkeen. Talvi oli leuto, ja esimerkiksi lämpösummien äärirajat eivät ole eikä jää ollut ulottunut näkinruohovyöhykkeen sy- selvillä. Vesiympäristössä lämpötila vaihtelee hi- vyyteen. Näkinruohovyöhyke oli kuitenkin itänyt taammin kuin maalla. ja kasvanut yhtä hyväkuntoiseksi kuin edellisenä- Voidaan olettaa, että ainakin pohjoiseen ilmas- kin vuonna (Issakainen ja Vuoristo 2009b). Koska toon sopeutuneet näkinruoholajit vaativat talvi- umpeenkasvu on hidasta, on edelleen mahdollista, leponsa aikana tietyn ”kylmyyssumman” (cold että laji olisi tässä hyötynyt kylmempien talvien sum, Handley ja Davy 2005), itämisvirikkeenä jääeroosiosta, joskaan riippuvuus ei ollut ainakaan lämpötilan nousun (van Vierssen 1982; Handley suoraviivaista.

28 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 1. Hento- ja notkeanäkinruohon suhde erilaisiin fysikaalisiin ympäristötekijöihin Suomen olosuhteissa. Ympäristötekijä Näkinruoho suosii Näkinruoho sietää Näkinruoho ei siedä Aallot ja virtaukset Suojainen tai hieman virtaava Melko voimakaskin virtaus tai Aalloille hyvin alttiit pohjat. vesi (suojaisuus kerää edul- tuulinen paikka, kunhan kasvi Kasvi irtoaa pohjasta ja/tai lista lietettä, toisaalta virtaus ei irtoa (kohtuulliset aallot tai aallot ovat huuhtoneet kivi- paljastaa mineraaleja ja vapaa- valoa niin syvälle, että aallot kon/hietikon liian karuksi. ta pohjaa). eivät vaikuta). Pohjan valoisuus Mahdollisimman valoisa pohja Raja liukuva. Jonkin tekijän vuoksi (plank- (Suomessa tuskin koskaan ton, savi, humus, varjostava liikaa valoa). kilpailu jne.) hämärtynyt pohja. Veden syvyys 20–200 cm (usein esiintymis- 5–20 cm jos kilpailu ja suojai- Kasvukaudella kuivuva poh- alue paljon kapeampi, esim. suus sallivat. 200–400 cm, jos ja. Suomessa yli 4 metrin 70–90 cm; paikan valoisuus ja valoisuus ja pohjan laatu sallivat. syvyyksiä ei ole toistaiseksi muu sopivuus ratkaisee tar- todettu. kemman syvyysvälin). Pohjan mineraali Savet ja hienot hiekat eri Orgaaninen liete ilman näkyvää Karuksi huuhtoutuneet aineksen raekoko sekoituksina ja välimuotoina, mineraalimaata. Karkeampi kivikot ja puhdas, karu, tasa tavallisesti yhdessä ohuen sora, pikkukivikko tai kallion rakeinen hiekka. lietekerroksen kanssa. painuma, jossa pienempirakeista ainesta ja/tai lietettä seassa. Eloperäinen pohja- Hienojakoinen / pitkälle Jonkin verran hajoamatonta Pohjat, joita peittää heikosti aines hajonnut, ilmeisesti neutraali orgaanista kariketta tai humus hajonnut lehti-, ruoko-, tai emäksinen liete. vaikutusta sopivan pohjan kaarna-, puu-, sammal- tms. seassa. karike. Ruskeat suoturve- pohjat joko paikalla synty neenä tai humuspölynä kul- keutuneena. Muu veden ja Useita toistaiseksi selvittämättömiä tekijöitä, mm. saven koostumus, harjujen ja pohjaveden pohjan fysiikka vaikutus, lämpö- ja valosumma.

Jäätyminen saattaa joillakin vähemmän suo- (Jalas 1958b). Esimerkiksi Asikkalan Urajärvellä tuisilla, happamilla pohjatyypeillä olla näkinruo- notkeanäkinruoho muodosti vuonna 2008 har- hoille myös haitallista. Tohmajärven Peijonniemen van vyöhykkeen kolmen metrin tuntumaan, kun lahdella todettiin erittäin jyrkkiä vyöhykerajoja muutamat hentonäkinruohot tavattiin noin kah- kasvittoman suohumusvaikutteisen pohjan ja den metrin syvyydestä (Koistinen 2009b). Erot tiheän näkinpartaisvyöhykkeen välillä, ja hento aiheutunevat kuitenkin lähinnä muista seikoista näkinruohoa kasvoi langanohuena vyöhykkeenä kuin syvyydestä sinänsä. Notkeanäkinruohon laa- juuri tällä rajalla (Issakainen ja Suonpää 2007). jemmasta levinneisyydestä seuraa, että sen esiin- Ilmiötä ei tarkemmin tunneta, mutta jyrkän rajan tymisalueilla on kirkkaampia ja lämpimämpiä perusteella kyseessä lienee jokin jäätymisen, kil- kalkkijärviä. Molempia lajeja on sukeltaen tavattu pailun ja pohjan biokemiallisten olojen yhteisvai- Suomessa samaan syvyyteen, noin 3,5 metriin asti, kutus. ja olosuhteiltaan suotuisimpien järvien kartoituk- Kasvupaikan etäisyys veden pinnasta alaspäin set kannattaa tehdä ainakin viiteen metriin asti. ei ole aidoille uposkasveille ongelma, sillä pöly- Syvällä, noin 1,5–4 -metrisessä vedessä kasvavat tys tai siementuotto ei edellytä kontaktia pintaan. näkinruohoversot voivat itää ja säilyä niukkana Veden syvyyteen liittyy kuitenkin kasvin kannalta kyseisessä vyöhykkeessä. Siemenpankki kuiten- tärkeitä tekijöitä, kuten valo, lämpö ja kilpaileva kin vajenee, jos versot eivät tuota pysyvästi uutta lajisto (luku 4.3). Syvempiin pohjan painumiin voi siementä kiertoon. Asiaan myötävaikuttaa heiken- kertyä myös hapanta, niukkaravinteista tai muuten tyneen siementuoton ohella se, että linnut, jotka le- epäsuotuisaa sedimenttiä, pohjan mikrobiologia vittävät siemeniä syömällä tai pohjaa penkomalla, voi olla siellä epäsuotuisa, ja viileyden vuoksi ha- vierailevat harvoin näissä syvyyksissä. Myöskään joaminen ja muu ravinnekierto voivat hidastua. jää ja virtaukset eivät juuri kierrätä vettä raskaam- Täysin kirkkaassa vedessä näkinruohot voivat pia leviämiskappaleita näistä syvyyksistä takaisin kasvaa useiden metrien syvyydessä. Kanadalai- pintaan. sessa järvessä, jonka pohja on poikkeuksellisen lämmin ja happipitoinen, notkeanäkinruohoa on tavattu yli kymmenen metrin syvyydessä (Pip ja Simmons 1986). Notkeanäkinruohon on arveltu suosivan syvempää vettä kuin hentonäkinruohon

Suomen ympäristö 13 | 2011 29 Sekä hento- että notkeanäkinruohoa kasvaa hiukkasina. Humusaineet lisääntyvät vesistössä myös matalassa, noin 20 cm syvässä rantavedes- esimerkiksi valuma-alueen metsä- ja suo-ojitusten sä, joten lajit eivät ”pakene” pintaveden runsasta ja turvetuotannon yhteydessä. Runsas vesihumus valoa tai lämpöä sinänsä. Voidaan olettaa, että läm- voi tehdä pohjan käytännössä valottomaksi jo puo- pö- ja valosumman takia lajit kasvaisivat parhaiten len metrin syvyydessä. Lisäksi näkinruohot näyt- matalassa vedessä, ellei jokin muu tekijä haittaisi tävät maastohavaintojen perusteella hylkivän rus- niiden kasvua. Näiltä matalimmilta paikoilta on keaa, humusvoittoista pohjaa ilmeisesti sen hap- Suomessa tavattu useammin hentonäkinruohoa, pamuuden ja/tai rakenteellisen sopimattomuuden mutta laji on meillä muutenkin yleisempi. vuoksi (Issakainen ja Suonpää 2007; Issakainen ja Jos uposkasvia ympäröivä vesi lakkaa läpäise- Vuoristo 2009b). mästä valoa, kasvilta poistuvat kaikki yhteyttämi- Vesien rehevöityminen johtuu Suomessa käy- sen edellytykset. Jo osittainen valon väheneminen tännössä ulkoisesta kuormituksesta, etenkin fos- heikentää kasvua ja siementuotantoa. Hämäryys forilannoitteiden käytöstä. Ravinteet ruokkivat vedenpinnan alla myös altistaa pohjakasveja pi- vedessä leijuvaa pieneliöstöä eli planktonia, johon tempien uposkasvien tai jopa pintaan ulottuvien valoa sitoutuu. Osa planktonista nousee ajoittain monivuotisten kasvien kilpailulle. Valon eri osa pintaan ”leväkukinnaksi”, joka pimentää vettä eri- värien erilaisilla imeytymissyvyyksillä ei liene tyisen tehokkaasti. Kun vesi rehevöityy riittävästi, näkinruohoille merkitystä Suomen kasvusyvyyk- pohjan läheinen vesi alkaa muuttua hapettomaksi. sissä. Hapettomuus irrottaa kiihtyvällä vauhdilla lisää Jokaisessa vesistössä ja esiintymässä veden ravinteita vanhoista pohjakerrostumista (ns. sisäi- valonläpäisykyky määrittää näkinruohojen kas- nen kuormitus). Näin plankton runsastuu entises- vulle ehdottoman alarajan. Ilmiötä on tutkittu ko- tään. Tämän kehityksen alettua järveä on vaikea keellisesti merinäkinruoholla (Agami ym. 1980). palauttaa entiseen tilaansa (Ulvi ja Lakso 2005). Re- Toisin sanoen on olemassa jokin pohjan syvyyskäy- hevöitymisen lisäksi veden kirkkauteen vaikutta- rä, jota syvemmällä tietty laji ei tietyssä vesistössä vat mm. eri eliöiden väliset vuorovaikutussuhteet. tai sen tietyllä rantajaksolla voi valon puutteen Näistä etenkin kemiallisiin vaikutuksiin viitataan vuoksi lainkaan kasvaa. Hieman lähempänä pintaa allelopatia-käsitteellä, jota esitellään tarkemmin on olemassa vastaava syvyysraja myös sille, onko luvussa 4.3.2. valoa riittävästi siementen muodostukseen. Etelä-Suomessa savi ja lisääntynyt plankton sa- Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa veden mentavat vesiä usein yhdessä. Savi- ja plankton- sameus poikkesi tilastollisesti merkitsevästi säily- sameus myös kiihdyttävät toisiaan: kun plankton neiden ja hävinneiden notkeanäkinruohon kasvu- pimentää vettä, autioituvasta pohjasta irtoaa hel- paikkojen välillä (Wingfield ym. 2004; 2006). pommin lisää savea ja rehevyyttä. Savi ja rehevöi- Siihen, miten syvälle veteen valo pystyy tun- tyminen yhdessä vievät pohjasta valon vieläkin te- keutumaan vaikuttavat esimerkiksi vedessä leijuva hokkaammin kuin humusaines. Pohja voi olla käy- jokien tuoma savi, turvetuotannosta peräisin ole- tännössä pimeää ja kasvitonta jo 10–20 senttimetrin vat turvehiukkaset, plankton sekä veteen liuenneet syvyydestä alaspäin. Joissakin näkinruohojärvissä humusaineet. Tämän vuoksi samenemisen tarkat on myös ravinteiden ja happaman turvehumuksen syyt voidaan saada selville vain laboratoriossa, yhteisvaikutuksia. testaamalla samasta vesinäytteestä useampaa Jos näkinruohot veden sameuden vuoksi kasva- laatupiirrettä. Näitä ovat mm. kiintoainepitoisuus, vat vuodesta toiseen vain hyvin matalassa rantave- a-klorofyllipitoisuus, sameus ja väriluku, joiden dessä, ne käytännössä katoavat paikalta varmasti. merkitystä näkinruohojen kasvujärvissä tarkastel- Pinnan lähellä ne altistuvat mm. ajoittaiselle kuivu- laan luvussa 7. miselle, aaltojen repimiselle, ihmisen kulutukselle Maastossa eri tekijöiden summavaikutusta pohja ruoppaukselle, järviruo’on (Phragmites australis) jan valoisuuteen voidaan tutkia kätevästi näkö sekä kymmenien muiden rantakasvilajien kilpai- syvyysmittauksella Secchi-levyn avulla. Näkö lulle sekä näiden karikkeen happamoittavalle ja syvyys vaihtelee kasvukauden mittaan, joten pohjaa peittävälle vaikutukselle. mittaus on tehtävä useampaan kertaan varsinkin Jäljempänä käytetään nimitystä ”syvyyspinne” silloin, kun muodostetaan järven olosuhteista en- ilmiöstä, jossa näkinruoho (tai muu pohjakasvi) simmäistä kokonaiskuvaa tai kun pohjan valoisuus menettää kasvulleen alun perin sopivaa syvyys- tiedetään lajia rajoittavaksi minimitekijäksi. vyöhykettä kahdelta suunnalta tulevan puris- Humuksisuus, joka on leimaa-antava karuil- tuksen vuoksi: syvältä päin vyöhykettä kaventaa le, happamille suovesille, voi näkyä liuenneiden tavallisesti rehevöitymisen aiheuttama pohjan pi- humusaineiden ruskeaksi värjäämänä, mutta muu- meneminen, rannalta päin taas ruovikoituminen ten läpinäkyvänä vetenä, tai ruskeina turvehumus- tai muu umpeenkasvu. Syvyyspinne lienee tällä

30 Suomen ympäristö 13 | 2011 hetkellä Suomessa näkinruohojen taantumisen veden alkaliniteetista; alhaisen alkaliniteetin vesis- tärkein syy. Sen petollisuus ja suuri voima perus- töissä kriittiset pH-arvot ovat alhaisemmat kuin tuvat mm. siihen, että valo ja kasvutila häviävät korkean alkaliniteetin vesissä, koska jälkimmäi- vähittäin mutta vääjäämättä lähes koko vesistön sissä epäorgaanisen kokonaishiilen määrät ovat alueella yhtaikaa, eikä muutosta voi pinnalta käsin korkeampia. Vedessä, jonka pH ylittää arvon pH helposti havaita. Syvyyspinnettä ei voi tehokkaasti 8,5 hiili esiintyy kemiallisista syistä lähes kokonaan torjua kasvustoa ympäröivin suojelualuerajauksin, vety- eli bikarbonaattina (HCO3) ja pH 10,5:stä vaan lajin suojelu on kohdennettava aktiivisesti ja alkaen valtaosin karbonaattina (CO3). Siirtymät ennaltaehkäisevästi koko valuma-alueelle. ovat liukuvia ja pitoisuudet heilahtelevat myös vuorokaudenajan mukaan (Wetzel 1975), mut- 4.2.2 ta mitä enemmän ja pitempään pH on yli 8, sitä Kemialliset vaatimukset huonommin näkinruohot voivat (Wingfield 2004; 2006). Pitkään kestävät 9–10 pH-arvot ovat niille jo Veden ja pohjan happamuus rajaavat selvästi erittäin haitallisia. Hyvin emäksisessä vedessä itä- näkinruohojen esiintymistä ja menestymistä. Sekä nyt notkeanäkinruoho ei voi saada lainkaan hiiltä hento- että notkeanäkinruohon on kasvujärvien solujensa rakennusaineeksi ja kuolee. perusteella päätelty suosivan happamuudel- Kasveilla, jotka voivat käyttää bikarbonaattia taan lähellä neutraalia olevaa vettä (Hämet-Ahti vaihtoehtoisena hiilen lähteenään, on huomattava ym.1998; Uotila 1997a, 1997b). Brittein saarten ny- kilpailuetu rehevöityneissä vesissä. Näihin karbo- kyisten ja hävinneiden notkeanäkinruohoesiinty- naattikasveihin kuuluu useita lajeja, jotka maasto- mien vesikemiallisessa tutkimuksessa pääteltiin, havaintojen perusteella ovat Suomessa näkinruo- että veden ihanteellinen pH olisi 7–8 (Wingfield hojen tärkeitä kilpailijoita: vesirutto, karvalehti ym. 2004; 2006). Tämän suojeluohjelman veden- (Ceratophyllum demersum) ja ainakin jotkin tämän laatuselvityksessä (ks. kuva 46, luku 7) päädyttiin piirteen suhteen tutkitut ärviät (Myriophyllum melko tarkasti samaan vaihteluväliin. spp.), vidat ja näkinpartaislevät. Myös bikarbo- Rehevöityminen voi olla näkinruohoille ongel- naattia käyttäessään kasvit nostavat veden pH:ta, ma aineenvaihdunnan kautta. Ainakin notkea jolloin hiilidioksidipitoisuus laskee tasapaino- näkinruoho on riippuvainen siitä, että vedessä reaktion ansiosta. Tällöin syntyy näkinruohojen on tarjolla hiiltä liuenneena hiilidioksidina (CO2). kannalta yhä epäsuotuisampi noidankehä (esim. Kasvu lakkaa, kun hiilidioksidipitoisuus laskee Adams ym. 1978; Bain ja Proctor 1980; Hough ja noin arvoon 10 µmol/l (Hough ja Wetzel 1978; Fornwall 1988). Karvalehti edistää veden kirkkaut- Hough ja Fornwall 1988). Hiilidioksidin vähetes- ta allelopaattisten kemikaalien avulla. Toisaalta, jos sä pH nousee, joten kirjallisuudessa on monesti ravinnekuorma lisääntyy järvessä liikaa, karvalehti esitetty ylimpiä kriittisiä pH-arvoja näkinruohojen saa hiilen olomuodon runsaussuhteisiin vaikutta- kannalta. Kriittinen pH-arvo riippuu periaatteessa malla kilpailuedun ja pystyy syrjäyttämään näkin

Taulukko 2. Hento- ja notkeanäkinruohon suhde erilaisiin kemiallisiin ympäristötekijöihin Suomen olosuhteissa. Ympäristötekijä Näkinruoho suosii Näkinruoho sietää Näkinruoho ei siedä Veden happamuus Lähellä neutraalia tai Raja liukuva. Selvästi hapan (siementuotto jonkin verran emäk- estyy ensin). Rehevöitymisen sinen pH noin 7–8 ja aiheuttama korkea pH (kar- korkea alkaliniteetti, bonaattia hyödyntävät kasvit 0,2 mmol/l. saavat ylivallan). Veden suolaisuus Makea, mutta muuten Vähäsuolainen murto- Suolainen murtovesi ja meri- mineraalipitoinen vesi. vesi (suojainen sisäsaa- vesi (esim. Itämeren keski- ja risto ja jokien poukamat ulkosaaristo). Itämeren jokisuissa; ainakin hentonäkinruo- ho). Kluuvijärvet? Veden ravinteisuus (typpi, Luontaisesti rehevähköt Rehevöitymisen alussa Rehevöityneet vesistöt, fosfori ym. ravinteet) tai ihmistoiminnasta olevat vesistöt, joissa etenkin kun niissä on same- (ml. laidunnus) lievästi pohja saa vielä valoa, nemisen ja kilpailevan lajiston rehevöityneet, vielä eikä kilpaileva lajisto toisiaan ruokkiva kierre. kirkkaat vedet. muodosta yhtenäisiä kasvustoja. Muu veden ja pohjan kemia Suosii pohjavesivaikutusta. Useita tarkemmin selvittämättömiä tekijöitä, esim. fosfori-, rauta- ja kalsiumpitoisuus, sähkönjohtokyky, lähteisyys, saven koostumus, eliöiden kemialliset aineenvaihduntatuotteet.

Suomen ympäristö 13 | 2011 31 ruohon paikalta (Elisabeth Gross, henkilökohtai- jaa, se suosii samalla paikkaa, jossa on enemmän nen tiedonanto). Versojen kokoeron merkitystä liuennutta fosforia (Barkman 2008a). valokilpailussa on käsitelty erikseen luvussa 4.3. Erilaiset veteen liuenneet suolat vaikuttavat sii- Kirkasvetinen ja pohjaltaan sekä mineraalikoos- hen, kuinka hyvin vesi johtaa sähköä. Eri näkinruo- tumukseltaan ihanteellinen järvi voi siis hiilen olo- holajeilla ja -roduilla on luonteenomaisia vaihte- muodon vuoksi olla näkinruohoille kelpaamaton. luvälejä kasvuvetensä johtokyvyn suhteen (Triest Tätä mekanismia on arveltu näkinruohoesiinty- 1988). Tämä näkyy Suomessa esimerkiksi hento- män taantumisen syyksi Espoon Matalajärvessä, ja merinäkinruohon kasvupaikkojen sijainnista josta myös rikas sammallajisto oli hävinnyt täy- murtoveden jokisuissa (Ulvinen 1937; Backman sin (Koponen ym. 2008). Hiilen olomuoto vedessä 1950). Ei ole kuitenkaan tiedossa, vaatiiko näkin- lienee osaselitys siihen, miksi näkinruohoja tava- ruoho tiettyä johtokykyä sinänsä vai joitakin niistä taan usein hämäriltä pohja-alueilta vesiruttokas- mineraaleista, jotka johtokykyyn vaikuttavat. vustosta syvälle päin: syvässä ja hämärässä kar- Tutkimuksessaan Brittein saarilla Wingfield bonaattikasvien yhteytys on heikompaa, ja siellä ym. (2004; 2006) ovat laskeneet, mitkä muuttujat vedessä säilyy korkeampi CO2-pitoisuus (Hough ja niiden yhdistelmät ennustivat parhaiten notkea ja Fornwall 1988; Wingfield ym. 2004). näkinruohon säilymistä tai häviämistä. Merkitse- Pohjan kemiallisiin piirteisiin kuuluu sen ha- västi menestymiseen korreloivia piirteitä olivat pettavuus tai pelkistävyys. Pelkistyspotentiaali veden kokonaisfosfori, magnesium ja alkalini- eli redokspotentiaali kuvaa, miten voimakkaasti teetti. Sedimentissä lajin säilymiseen korreloivat mitattava aine (esim. pohjamuta) pyrkii vetämään uutettavissa olevat kalsium ja fosfori. Vaikutukset puoleensa elektroneja eli pelkistämään muita ainei- eivät olleet suoraviivaisia minkään yksittäisen mi- ta (esim. kasvin solukkoja). Luonnossa elektronien neraalin suhteen, mutta toimivia ennusteita lajin luovuttajana toimii usein happi, joten käytännössä säilymisestä tehtiin ottamalla yhtaikaa huomioon pelkistävä ympäristö on usein sama asia kuin ha- useita muuttujia. peton ympäristö, ja hapettava ympäristö on sama Kemiallisten ympäristötekijöiden vaikutuksia asia kuin hapekas ympäristö. Näiden välinen raja hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon esiinty- on vähittäinen. miseen esitellään taulukossa 2. Tiedot on koottu Näkinruohojen siemenet suosivat varhaisessa tähänastisten havaintojen, kirjallisuuden ja mu- itämisvaiheessa suhteellisen pelkistäviä olosuh- seonäytteiden perusteella. Tietoja voidaan pitää teita (Viinikka 1976; van Vierssen 1982). Tämä itä- pohjana tarkemmalle selvitystyölle sekä käyttää misehto täyttynee ohuenkin pohjamudan sisällä. apuna etsittäessä näkinruohoja uusista vesistöis- Se (sekä pimeysvaatimus) saattaa olla sopeutuma, tä tai arvioitaessa uhkia näkinruohojen nykyisillä jolla idäntä estyy, kun siemen ei ole vielä peittynyt kasvupaikoilla. Havainnot on saatu valtaosin hen- juurtumiskelpoiseen sedimenttiin. tonäkinruohosta, notkeanäkinruoho on ilmeisesti Toisaalta kun näkinruohot on havaittu ennätys- sitä vaateliaampi. Veden ja pohjan fysikaalisten syvyyksissä, pohja on ollut suhteellisen hapettu- tekijöiden merkitystä näkinruohoille on kuvattu nutta (Pip ja Simmons 1986). Joissakin kokeissa taulukossa 1 (luku 4.2.1). Kasvien veteen erittä näkinruohojen itäminen on onnistunut hapek- mien kemikaalien vaikutuksia käsitellään tarkem- kaassakin ympäristössä (Wetzel ja McGregor 1968). min luvussa 4.3.2. Useilla Suomen näkinruohopaikoilla sedimentin pintaosa vaikuttaisi näköhavaintojen perusteella olevan varsin aerobista (esim. vaalea saviliete jossa ei havaita mustia, haisevia rikkiyhdisteitä eikä metaania). Näkinruohoilla saattaa olla pohjan pel- kistävyyden suhteen jokin kapeahko alue, jossa ne menestyvät parhaiten. Esimerkiksi Tohmajärven Peijonniemenlahdella havaittiin näkinruohon kor- vautuvan näkinpartaisvyöhykkeellä, kun pohjalla oli paksua ja mustaa, ilmeisen anaerobista lietettä (Issakainen ja Suonpää 2007). Asia voi kytkeytyä myös juurten aineenvaihduntaan. Mielenkiintoisia vuorovaikutuksia on esimerkiksi pelkistävyydellä, raudalla ja fosforilla: rautaan sitoutunut fosfori liukenee pelkistävissä oloissa. Näin ollen jos kasvi suosii hapetonta poh-

32 Suomen ympäristö 13 | 2011 4.3 Näkinruohojen kanssa kilpailevat ilmaversois- Kasvien välinen kilpailu ja muu kasvit ovat monivuotisia ja juurakollisia. Esimer- kiksi tiheä järviruoko estää näkinruohojen kasvun eliöiden välinen vuorovaikutus käytännössä täysin (valo, karike). Ruovikon ete- nemistä onkin syytä seurata ja tarpeen mukaan 4.3.1 rajoittaa jo alusta lähtien. Järvikorte (Equisetum Kasvien välinen kilpailu fluviatile) päästää enemmän valoa pohjaan ja tuottaa vähemmän kariketta, eikä siten muodosta eh- Muiden kasvien kilpailu on näkinruohoille tärkeä dotonta estettä näkinruohoille. Se ei myöskään tun- uhkatekijä. Kilpailua käydään ennen kaikkea va- nu leviävän yhtä voimakkaasti kuin järviruoko. losta, ja siinä etenkin suhteessa veden pinnan ase- Yhtenäisen kortteikon sisäosa ei ole yleensä nä- maan. Kilpailu voi olla myös kemiallista ja ilmetä kinruohoille sopiva, mutta Tohmajärven Tohma esimerkiksi vettä tai pohjaa happamoittavana tai järvellä hentonäkinruoho esiintyy jopa tyypillisesti emäksiseksi tekevänä vaikutuksena. Kasvit tu- harvan kortteikon selänpuoleisella reunalla ja pou- kahduttavat toisiaan myös tuottamalla runsaasti kamissa (Issakainen ja Suonpää 2007). kariketta. Ei ole tiedossa, miten kilpailu pohjan tai Järvikaislat (Schoenoplectus spp.) ja osmankää- veden mineraalivaroista vaikuttaa näkinruohoihin. mit (Typha spp.) ovat luonteeltaan hitaasti eteneviä, Kilpailussa uposkasvien välillä on suuria eroja mutta muodostavat kerran valtaamalleen alueelle sen mukaan, ovatko ne yksi- vai monivuotisia ja hyvin tiiviin ja pitkäikäisen kasvuston. miten niiden verso kasvaa suhteessa vedenpin- Ilmaversoisia lajeja rajoittaa veden syvyys. Nä- taan. Lisäksi kilpailuun vaikuttaa mm. eri lajien kinruohoille suotuisa pohjavyöhyke sijoittuu juuri kyky hiilen eri olomuotojen hyväksikäyttöön. tästä syystä usein ilmaversoisvyöhykkeen ulko- Näkinruohojen kanssa kilpailevista kasvilajeista puolelle, eli ilmaversoiset jatkuvasti ”työntävät” on kerrottu seuraavassa elomuotoryhmittäin. Tär- näkinruohoja muuten suotuisilta matalilta liete- keimmät kilpailijat on lueteltu tietolaatikoissa ja pohjilta kohti veden syvempiä osia. Vyöhykkeet taulukossa 3 on hahmoteltu näkinruohojen suh- eivät ole Suomessa tällä hetkellä vakiintuneessa detta kilpailevaan lajistoon. Taulukon tiedot on tilassa, vaan vesien rehevöitymisen ja rantojen koottu tähänastisten havaintojen, kirjallisuuden ja laidunnuksen vähenemisen vuoksi järviruoko on museonäytteiden perusteella. Havainnot on saatu monin paikoin levittäytymässä. valtaosin hentonäkinruohosta. Pohjan ja veden fy- Monissa vesissä sameuden vuoksi pimentynyt sikaalisten tekijöiden vaikutuksia on esitelty edellä pohjan vyöhyke tulee vastaan jo kauan ennen kuin taulukossa 1 (luku 4.2.1) ja kemiallisia tekijöitä tau- ilmaversoisten syvyysvyöhyke loppuu. Emokas- lukossa 2 (luku 4.2.2). vuston ravitsemana järviruoko voi ponnistaa juu- Ilmaversoinen vesikasvi lähtee pohjasta, kas- rakosta pintaan helposti vielä parin–kolmen metrin vaa veden läpi ja jatkaa sitten kasvuaan ilmaan. syvyydestä, ja toisaalta monessa sameassa vedes- Kasvi ei ota ainakaan oleellisesti tukea veden sä näkinruoholta loppuu valo jo parinkymmenen pintakalvosta vaan tukeutuu jäykähkön varren senttimerin syvyydessä. Kun eri syistä epäsuotui- välityksellä pohjaan. Tietolaatikossa lueteltujen sat vyöhykkeet näin limittyvät toisiaan vahvistaen, näkinruohojen tärkeimpien ilmaversoiskilpailijoi- näkinruohoille ei jää elintilaa (vrt. ”syvyyspinne”, den lisäksi paikallisesti esiintyy muitakin samalla ks. luku 4.2.1). Ruovikoituvissa vesissä näkinruo- strategialla toimivia kilpailijoita. Vihdin Hiidenve- hot vaativatkin niin kirkasta vettä, että valoa ulot- dellä isosorsimo (Glyceria maxima) on ollut samassa tuu myös ruovikon ulkopuolella pohjaan. kilpailija-asemassa kuin järviruoko muualla. Mo- Kelluslehtisistä kasveista näkinruohojen mer- net ilmaversoiset, kuten sarat (Carex spp.) kasvavat kittävimpiä kilpailijoita Suomessa ovat lumme- kuitenkin valtaosin niin lähellä rantaa, että paikalla kasvit (lumpeet, Nymphaea spp. ja ulpukat, Nuphar on jo muitakin näkinruohoille epäedullisia piir- spp.). Paikallisesti huomionarvoisia ovat myös teitä. uistinvita (Potamogeton natans), vesitatar (Persica- ria amphibia), harvemmin kelluslehtiset palpakot Ilmaversoiskilpailijat (Sparganium spp.). Monet muut lajit, kuten pitkin • järviruoko (Phragmites australis) pintaa taipuvat uposkasvit, lähellä pintaa keijuvat • järvikorte (Equisetum fluviatile) vesiherneet (Utricularia spp.) tai irrallaan kelluvat • järvikaisla (Schoenoplectus lacustris) lajit voivat paikallisesti tai kausittain toimia sa- • osmankäämit (Typha spp.) massa kerroksessa täydentämässä kelluslehtisten • isosorsimo (Glyceria maxima) kasvien vaikutusta. • sarat (Carex spp.)

Suomen ympäristö 13 | 2011 33 Edellä mainittujen lajien strategiana on pyy- Kelluslehtiset kilpailijat dystää valo mahdollisimman tarkkaan pohjan ja • lumpeet (Nymphaea spp.) pinnan välisessä vesipatsaassa, jolloin sitä ei jää • ulpukat (Nuphar spp.) pohjan matalille uposkasveille, kuten näkinruo- • uistinvita (Potamogeton natans) hoille. Nämä lajit ovat myös monivuotisia, mikä • vesitatar (Persicaria amphibia) antaa niille kilpailuetua näkinruohoihin nähden. • kelluslehtiset palpakot (Sparganium spp.) Massakasvustoina ne voivat tukkia versostollaan jopa kaksi metriä syvän järven pohjasta pintaan Kelluslehtisten kasvien kilpailustrategiana on asti, jolloin pohja on käytännössä pimeä ja ilmei- pyydystää valo veden pinnassa, jolloin sitä ei jää sesti myös kemiallisesti epäsuotuisa. Ärviät muo- alempana vedessä uposkasveille. Maastohavain- dostavat pensasmaisia korkeita versostoja, jotka tojen perusteella harvana pysyvä lumpeikko tai on sidottu kasvupaikkaansa, mutta monet muut lumpeikon reunaosa ei ole este näkinruohoille, jos mainitut lajit voivat jatkaa kasvuaan myös pohjasta pohja on muuten sopivaa. Tohmajärven Tohma- irrallaan, jolloin varjostus on vielä tehokkaampaa järvellä hentonäkinruohon kasvupaikoilla oli jopa ja laaja-alaisempaa. Monet näistä lajeista voivat tyypillisesti lähietäisyydellä yksittäisiä lumpeita. käyttää hiilenlähteenään hiilidioksidin ohella Ne voinevat harvan kortteikon tapaan osaltaan myös vety- eli bikarbonaattia, mikä antaa niille vaimentaa aaltojen kulutusta, edistää ajelehtivien suuren kilpailuedun. näkinruohoversojen jäämistä paikalle, suunnata siemeniä tuovia lintuja tälle vyöhykkeelle ja edes- Uposkasvikilpailijat auttaa sopivan hienon lietteen ja saven laskeutu- • vesirutto (Elodea canadensis) mista pohjalle. Kuitenkin yhtenäiseksi tiivistyvä • karvalehti (Ceratophyllum demersum) lumpeikko näytti olevan sopimaton kasvupaikka • ärviät (Myriophyllum spp.) hentonäkinruoholle. Ilmiön syy- ja seurausjärjes- • vidat (Potamogeton spp.), etenkin ahvenvita tys ei ole tarkemmin selvillä, mutta tiheän lum- (P. perfoliatus), paikoin pikkuvita peikon pohja oli varjoisuuden ohella usein ruskeaa (P. berchtoldii), litteävita (P. compressus) tai ja happaman humuksiselta vaikuttavaa, eikä sen muut lajit paljailtakaan osilta löytynyt näkinruohoja. Lisäk- • järvisätkin (Ranunculus peltatus ssp. si tiiviin lumpeikon alla oli monin paikoin tiheä peltatus) pohjasammalikko, joka edelleen varmisti näkin- • uposvesitähti (Callitriche hermaphroditica), ruohojen pysymisen poissa (Issakainen ja Suonpää harvoin määrältään merkittävä 2007). Siimamaiset palpakot päästävät pohjaan pal- • näkinpartaislevät: siloparrat, Nitella spp., jon valoa, ja näkinruohoja voi kasvaa varsin tiheän- etenkin järvisiloparta (Nitella flexilis) ja kin palpakkokasvuston seassa. näkinparrat, Chara spp. Edellisen perusteella vahvajuurakkoiset kellus- • vesisammalet, esim. isonäkinsammal lehtiset kasvit – jotka usein sijoittuvat vyöhykkeenä (Fontinalis antipyretica), sirppisammalet ruoko- ja muun ilmaversoisvyöhykkeen ulkoreu- (Drepanocladus spp.) ja hetesirppisammalet nalle – edelleen työntävät näkinruohoille suotuisaa (Warnstorfia spp.) aluetta rannasta poispäin. Veden näkösyvyyden on • eräät rihmamaiset viherlevät näkinruohojen säilymiseksi oltava sellainen, että valoa ulottuu pohjaan vielä kelluslehtisten kasvi- Vesirutto ja karvalehti ovat muita aggressiivi- en vyöhykkeen harvakasvuisissa ulko-osissa tai sempia pohjan peittäjiä. Korkeaksi ja yhtenäiseksi väliköissä. Samaan aikaan pohjan on näillä koh- matoksi päästessään niiden kasvusto syrjäyttää dilla oltava rakenteeltaan ja kemialliselta koostu- näkinruohoja entisiltä kasvupaikoiltaan (Raase- mukseltaan lajille sopivaa sekä uposkasvien (ks. porin Lepinjärvi, Espoon Matalajärvi, Parikkalan jäljempänä) kilpailusta kyllin vapaata. Simpelejärven Ahokkaanranta ym.). Ollessaan Pitkäversoisista uposkasveista näkinruohojen kyllin runsaita vesirutto ja karvalehti estävät tärkeitä kilpailijoita ovat etenkin kirkkaissa, mutta näkinruohoja myös muuttamalla hiilen olomuo- rehevöityvissä vesissä vesirutto, karvalehti, ärviät don runsaussuhteita koko järvessä (ks. luku 4.2.2). sekä useat upoksissa kasvavat vidat (ks. tietolaa- Pelkkä näiden lajien läsnäolo ei kuitenkaan ole hai- tikko). Joillakin järvillä sinänsä harvinaiset ja vaa- taksi, vaan niitä esiintyy esimerkiksi pohjan laa- teliaat vidat voivat muodostaa paikallisesti tiheitä dun vaihdellessa mosaiikkimaisina laikkuina, eri kasvustoja. Karummilla järvillä vastaavasti toimi- syvyysvyöhykkeeseen rajoittuneina tai erillisinä vat järvisätkimen (Ranunculus peltatus ssp. peltatus) kitukasvuisina yksilöinä myös samoissa järvissä pohjamyötäiset uposkasvustot. näkinruohojen kanssa (Tohmajärven Tohmajär- vi, Savonlinnan Hirvasjärvi, Lohjan Hormajärvi

34 Suomen ympäristö 13 | 2011 ym.). Ne suosivat näkinruohojen tapaan neutraa- sois- tai kelluslehtikasvillisuus on tehnyt pohjan lia ja ravinteikasta vettä, ja kohtuullisen runsaina muutenkin varjoisaksi ja/tai happamaksi. Yhte- esiintyessään ne voivat osaltaan hidastaa veden näisiä sammalpeitteitä tavataan mm. sulkeutuneen samenemista pohjaa sitomalla sekä allelopaattisin järvikortteikon sisällä, tiiviin lummekasvuston alla vaikutuksin (ks. luku 4.2.1). Yleensä ongelmien ja saraikkoisen rantaluhdan valumavesien vaiku- taustalla on järven pitkäaikainen rehevöityminen, tuspiirissä. Tällaisilla paikoilla ne täydentävät sul- jolloin olosuhteet ovat johtaneet pitkäversoisen kevan suurkasvillisuuden vaikutusta, voivat viedä kasvillisuuden ylivaltaan. Vidat ja ärviät ovat pohjasta viimeisenkin valon ja happamoittaa sedi- näkinruohojen kannalta vähemmän haitallisia, menttiä edelleen. koska niiden mosaiikkimaisten kasvustojen välei- Pohjaversoiskasvit voivat rajoittaa näkinruo- hin (ärviät) tai harvojen kasvustojen alle (vidat) hojen kasvua esimerkiksi sivusuunnassa, osittain mahtuu usein myös hieman näkinruohoja. varjostamalla, tai erilaisin kemiallisin keinoin. Matalista uposkasveista tärkeimpiä lajeja Suo- Monivuotisilla matalilla lajeilla voi olla myös va- messa ovat näkinpartaislevät, etenkin erilaiset si- raravintoon tai pitempään kasvukauteen perustu- loparrat (erityisesti järvisiloparta, Nitella flexilis), via kilpailuetuja. Pohjakasvien ja matalien upos mutta niiden joukossa myös näkinparrat. Näiden kasvien välinen raja on liukuva (ks. uposkasvit). korkeimmat kasvustot voitaisiin yhtä hyvin lukea pitkäversoisiin kilpailijoihin, ja ne voivat myös ra- Pohjaversoiskilpailijat jata näkinruohoja lähes yhtenäisinä vyöhykkeinä. • rantaleinikki (Ranunculus reptans) Yleensä näkinpartaisvyöhykkeen sekaan kuitenkin • hapsiluikka (Eleocharis acicularis) mahtuu myös näkinruohoja. Laaja, lyhytkasvui- • tummalahnanruoho (Isoëtes lacustris) nen tai aukkoinen ja muulta kasvistoltaan rikas • äimäruoho (Subularia aquatica) näkinpartaisvyöhyke on usein hyvä vihje siitä, • vesirikot (Elatine spp.) että myös näkinruohoja saattaa kasvaa paikalla. • nuottaruoho (Lobelia dortmanna) Järvisiloparta voi kasvaa lähes täysin peittävänä vyöhykkeenä rehevällä, pehmeällä lietteellä heti Pohjaversoiset kasvit muodostavat pohjaan parhaasta näkinruohovyöhykkeestä syvään veteen hyvin matalia (esim. 5 cm korkeita), mutta laajo- päin. Näkinruohoja voi kuitenkin tällöin kasvaa ja ja tiiviitä mattokasvustoja. Ne voivat siis puo- niukkana vielä silopartavyöhykkeen syvällä puo- lustautua näkinruohoja vastaan vaikka ovat nii- lella sekä sen sisällä (Issakainen ja Suonpää 2007). tä matalampia. Tällaisia ovat mm. rantaleinikki Putkilokasveista yleisiä ja joskus melko peit- (Ranunculus reptans), hapsiluikka ja tummalah- täviäkin näkinruohojen seuralaisia ovat erilaiset nanruoho (Isoëtes lacustris). Paikallisesti merkitystä matalat ja hentorakenteiset vidat, kuten pikkuvita on muidenkin heimojen ja sukujen edustajilla ku- ja tylppälehtivita. Hyvillä näkinruohopaikoilla ten äimäruoholla (Subularia aquatica), vesirikoilla näiden versot jäävät tuntemattomien ympäristö- (Elatine spp.) ja nuottaruoholla (Lobelia dortmanna). tekijöiden vuoksi mataliksi ja kasvillisuus on auk- Kaikkia voi esiintyä niukkoina hajaversoina myös koista. Mahdollisia syitä ovat pohjan (emäksinen?) parhailla näkinruohovyöhykkeillä. mineraalikoostumus ja vuotuinen eroosio. Myös Tämän ryhmän lajeista etenkin rantaleinikki ja uposvesitähteä (Callitriche hermaphroditica) tava- hapsiluikka voivat muiden lajien ohella muodostaa taan usein samassa vyöhykkeessä, vaikka sillä on niin sulkeutuneita mattoja, että näkinruohojen on harvoin kilpailumerkitystä. Mitä useampi näistä vaikea saada niistä jalansijaa, tai itävä näkinruoho- lajeista löytyy valoisasta pohjavyöhykkeestä, sitä verso voi jäädä kituliaaksi. Monesti näillä paikoilla suurempi mahdollisuus on myös näkinruohojen asiaan vaikuttaa myös korkeampi kasvillisuus, ku- löytymiseen. ten harva kortteikko. Pohjan kasvimatto ilmentää Matalien kilpailijoiden ryhmään voidaan tässä kuitenkin valoisaa pohjaa ja voi sallia hyvänkin lukea myös monet sammalet, kuten sirppisam- näkinruohokasvuston, jos matalaan pohjamattoon melet (Drepanocladus spp.) ja hetesirppisamma- tulee aukkoja. Mainituista lajeista tummalahnan- let (Warnstorfia spp.). Isonäkinsammal (Fontinalis ruohon valta-aluetta näyttäisi olevan keskimäärin antipyretica) ja jotkin rihmamaiset viherlevät pys- syvempi ja heikkovaloisempi, ehkä karumpi ja/tai tyvät korkeaan massakasvuun ja kykenevät siten happamempikin pohja kuin parhailla näkinruoho- valtaamaan vesitilan upoksissa kasvavien putkilo paikoilla. Nuottaruohon viihtyessä pohja taas saa kasvien tapaan. riittämiin valoa, mutta on keskimäärin liian karua, Sammalia kasvaa usein niukkoina näkinruoho vähälietteistä ja karkeasoraista näkinruohoille. vyöhykkeen seassa. Näkinruohojärvillä niiden pääesiintymät ovat kuitenkin olleet sellaisilla paikoilla, joissa korkeampi, sulkeutunut ilmaver-

Suomen ympäristö 13 | 2011 35 4.3.2 Allelopaattiset ja muut vastaavat vaikutukset Muu eliöiden välinen vuorovaikutus ovat vesiekologiassa tärkeitä ja lisätutkimuksen arvoisia tekijöitä, ja jotkin niistä hidastavat mer- Kilpailun lisäksi järven kasvit ja muut eliöt vai- kittävästi veden samentumista. Niin kauan kuin kuttavat toisiinsa monin tavoin, joita tässä työssä terve uposkasvillisuus pystyy eri tavoin vaikut- ei voida käsitellä laajasti. Vesieliöiden vuorovai- tamaan myönteisesti järven tilaan, sitä on syytä kutusta on syytä ajatella moniulotteisena ja jopa hyödyntää esimerkiksi välttämällä tarpeetonta hetkittäin muuttuvana ekologisten syysuhteiden niittoa ja pohjan pöyhintää. Kuitenkaan näiden verkostona, johon sisältyvät mm. erikokoisten kemikaalien vaikutusta ei voida päätellä suoraan, (mikrometristä metreihin) yhteyttäjien ja muiden eivätkä ne ratkaisevasti suojaa näkinruohoja niiltä omavaraisten eliöiden alkutuotanto, erikokoisten uhkilta, joita ylirehevöityminen, suuri humuskuor- kasvissyöjien laidunnus niillä sekä erikokoisten mitus, putkilokasvien välinen kilpailu ja/tai veden eläinsyöjien näihin kohdistama saalistus, moninai- muuttuminen liian emäksiseksi eri yhdistelminä sine vastavuoroisuuksineen. Verkostot ovat vielä Suomessa aiheuttavat. yksityiskohdissaan tuntemattomia, ja erityisesti näkinruohoilla tehtyjä kokeita on julkaistu vasta vähän. Yksi esimerkki näkymättömistä vuorovaiku- tuksista on allelopatia, eli eliöiden vaikutus (usein itselle hyödyllinen ja kilpailijoille haitallinen) toisiinsa erityisten kemikaalien avulla. Muiden vuo- rovaikutusten tavoin myös kemiallinen kilpailu toimii yhtäaikaisesti eri suuntiin. Monet yleiset uposkasvit, kuten vesirutto, ärviät ja karvalehti erittävät veteen kemikaaleja, jotka rajoittavat vedessä leijuvan planktonin kasvua, kir- kastaen siten vettä ja jättäen leviltä jääviä ravinteita veteen uposkasvien itsensä hyödyksi (Mjelde ja Faafeng 1997; Gross ym. 2003; Erhard ja Gross 2006; Hilt ja Gross 2008; ks. myös luku 4.2.2). Ainakin merinäkinruoho erittää myös itse tällaisia kemikaaleja (Gross ym. 2003). Osa planktonlevistä erittää ”vastahyökkäyk- senä” toisia allelopaattisia aineita uposkasveja (kuten karvalehteä) vastaan, häiriten mm. mikro- tubulien kehitystä niiden soluissa (Pflugmacher 2002; Szigeti ym. 2010). Lukuisia allelopaattisia vaikutuksia on todettu olevan myös erisukuisten mikrolevien keskinäisessä kilpailussa (Legrand ym. 2003). Vaikutukset voivat poiketa toisistaan huomattavasti esim. kohdemikrobin taksonomisen ryhmän mukaan (Pelechata ja Pelechaty 2010) tai sen mukaan, kohdistuuko vaikutus vapaasti leiju- vaan levästöön vai kasvien pinnalla eläviin levä yhteisöihin (Erhard ja Gross 2006).

36 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 3. Hento- ja notkeanäkinruohon suhde kilpailevaan lajistoon ja muihin seuralaiskasveihin Suomen olosuhteissa. Seuralaiskasvi Näkinruoho suosii Näkinruoho sietää Näkinruoho ei siedä Järviruoko Ruo’oton paikka. Ruovikon ulkoreunan vie- Tiivis ruovikko. Myös rusta, ruovikon lahdelmat niitetty sänki estää näkin- tai harva ruovikko. ruohon kasvun moneksi vuodeksi. Ajelehtiva, pohjaan vajonnut karike estää kasvun paikallisesti. Järvikorte Kortteeton paikka, harvan Harva kortteikko. Tiivis kortteikko, myös kortteikon ulkoreuna tai sängeksi niitettynä. Ei poukama. yleensä karikehaittaa. Järvikaisla ja osmankäämit Paikka, jossa ei ole näiden Tavallisesti vähintään 5 Kasvuston tiivis sisusta tai kilpailua. metrin etäisyys näiden niiden edustalla oleva ha- lajien pysyviin saarekkeisiin. joamaton karikevyöhyke. Muut ilmaversoiset ranta- Kilpailevat yleensä niin lähellä rantaa, että paikka on muistakin syistä näkinruohoille kasvit (sarat ym.) epäsuotuisa: useiden rantakasvien kilpailu, karikkeen ja sammalten peittovaikutus, rannan humusvaikutus jne. Kelluslehtiset vesikasvit Paikka, jossa ei ole näiden Harva tai epäyhtenäinen Tiivis kelluslehtinen kasvil- (lumpeet, ulpukat, uistin kilpailua, tai näiden kasvus- kelluslehtinen kasvillisuus. lisuus, yksilajisten saarek- vita, vesitatar) tojen harvat osat, reunat ja Mosaiikkikuvio, jonka välis- keiden sisäosat. lahdelmat. sä aukkoja. Korkeat, monivuotiset, Paikka, jossa ei ole näiden Kilpailevan kasvuston har- Tiivis, yhtenäinen, korkea vesipatsasta tehokkaasti kilpailua. vat ja/tai matalakasvuiset kasvillisuus tai näiden lajien täyttävät uposkasvilajit osat. Hieman rehevöi- yliemäksiseksi muuttama (vesirutto, karvalehti, tyneessä vedessä näiden vesi. ärviät) lajien kirkastama, riittävän kilpailuton alue. Upoksissa kasvavat vidat Paikka, jossa ei ole näiden Hentojen, matalien lajien Uposvidat harvoin niin merkittävää kilpailua (käy- (pikkuvita, tylppälehtivita) tiiviitä, että näkinruohon tännössä ovat usein läsnä). runsaskin kilpailu. Kook- kasvu estyy täysin. Pai- kaampien lajien harvat kallisesti esim. jouhividan kasvustot. massakasvut tai välkevidan laajat kasvustot. Nuottaruoho Paikka, joka on nuottaruo- Paikka, jossa nuottaruoho Karuja, happamia, hiekkai- hon tyypillistä kasvupaik- vielä menestyy. sia–kivikkoisia järviä, joissa kaa rehevämpi. nuottaruoho on valoisan pohjan tyyppilaji. Tummalahnanruoho Paikka, joka on tumma- Paikka, jossa tummalahnan- Syviä, hämäriä, karuja lahnanruohon tyypillistä ruoho vielä menestyy. tai happamahkoja pohja- kasvupaikkaa rehevämpi ja alueita, joilla on yhtenäinen matalampi. (Asikkalan Ura- lahnanruohomatto. järvessä notkeanäkinruoho kasvaa tummalahnanruohoa syvemmällä) Muut pohjaversoiset Paikka, jossa ei ole näi- Melko runsaskin kilpailu Tiivis, sulkeutunut kasvus- uposkasvit (rantaleinikki, den kilpailua (osoittavat sallii näkinruohot. to. Näkinruohot voivat äimäruoho, hapsiluikka, tarpeeksi valoisaa pohjaa, kasvaa pienissäkin aukko- vesirikot ym.) käytännössä ovat usein paikoissa. läsnä). Näkinpartaislevät (lähinnä Paikka, jossa ei ole näi- Melko runsaskin kilpailu Näkinruoho estynee kas- siloparrat) den kilpailua (osoittavat sallii näkinruohot. vukaudella tiiviin siloparta- tarpeeksi valoisaa pohjaa, vyöhykkeen sisältä (vaikea käytännössä ovat usein todeta), mutta tuskin hävi- läsnä). ää paikalta pysyvästi. Upoksissa kasvavat sam- Paikka, jossa ei ole näiden Yksittäiset sammalversot Yhtenäinen pohjasammal- malet kilpailua. Yleensä myös tai laikkuinen sammalpeite peite, joka voi olla myös valoisampi ja/tai rehevämpi muuten sopivalla pohjalla. paikalle ajelehtinutta tai pohja kuin sammalille tyy- muiden kasvien varjostusta pillisillä kasvupaikoilla. tai happamoitumista täy- dentävää.

Suomen ympäristö 13 | 2011 37 38 Suomen ympäristö 13 | 2011 5 Esiintymät ja niiden tila

Tässä luvussa esitellään hentonäkinruohon ja Kunkin näkinruohojärven ja sen näkinruoho- notkeanäkinruohon tunnetut esiintymät ja nii- esiintymien kuvauksen jälkeen otetaan kantaa kohden löytöhistoria Suomessa. Esiintymät esitellään teiden tarvitsemaan suojeluun ja hoitoon, seuran- alueittain elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus taan ja lisäselvitystarpeisiin esiintymien säilymisen ten (ELY-keskusten) mukaisesti ryhmiteltyinä. kannalta kiireellisimpiä toimenpiteitä priorisoiden. Kunkin keskuksen alueella olemassa olevat eli Kunkin esiintymän yhteydessä on kyseisen alu- nykyesiintymät (ks. myös luku 6, taulukko 56) een kartta, johon on merkitty hentonäkinruohon esitellään ensin kuntien mukaisessa aakkosjärjes- (kolmiot ja pystyviivoitus) ja notkeanäkinruohon tyksessä. Sen jälkeen esitellään epävarmat ja/tai (neliöt ja vaakaviivoitus) havaintopaikat. Kart- hävinneet esiintymät samoin kuntien mukaisessa toihin on merkitty myös järvien valuma-alueet aakkosjärjestyksessä. Kunkin esiintymän yhtey- (useimmiten lähivaluma-alue) sekä kohteessa ole- dessä kyseiseltä paikalta tunnetut hentonäkinruo- vat Natura 2000 -alueet ja perustetut luonnonsuo- hon ja notkeanäkinruohon havaintotiedot on esi- jelualueet. Kartoilla olevien symbolien selitykset tetty taulukoissa 4–55. Havaintotietotaulukoiden ovat oheisissa tietolaatikoissa. Epävarmoiksi tulki- selitykset ovat oheisessa tietolaatikossa. tuissa esiintymissä (ks. luku 6) havaintopaikat on merkitty karttoihin kysymysmerkillä (?).

Hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon havaintotietotaulukoiden (4–55) selitykset. Aika Havaintoaika: vuosi, kuukausi ja päivä Tila käynnillä Tieto näkinruohon löytymisestä paikalla: + = laji löytyi, ? = lajin esiintyminen paikalla oli epävarmaa ja ei = lajia ei havaittu paikalla, vaikka se etsinnän laajuuden perusteella olisi voinut kohtuudella löytyä Havainnoija/kerääjä Havainnon tekijä(t) tai näytteen kerääjä(t) Näyte Museonäytteen tiedot (museoiden lyhenteet on selitetty luvussa 2) Lähde Kirjallinen tai arkistolähde (ks. lähdeluettelo). Viitteen perässä oleva ”L” ilmoittaa, että lähteenä on havaintokäynnillä täytetty uhanalaisten lajien maastolomake. Niitä säilytetään Suomen ympäristökeskuksen Luontoympäristökeskuksen arkistossa.

Hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon esiintymäkarttojan (kuvat 6–43) selitykset. Hentonäkinruohon havaintopaikat Notkeanäkinruohon havaintopaikat

Laaja kasvusto, tieto vuodelta 1990 tai sen Laaja kasvusto, tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen jälkeen Laaja kasvusto, tieto vuodelta 1990 tai sen Laaja kasvusto, tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen, nuolen suunnassa havaittu lajille jälkeen, nuolen suunnassa havaittu lajille soveltuvaa kasvupaikkaa, mutta kasvuston soveltuvaa kasvupaikkaa, mutta kasvuston jatkumista nuolen suunntaan ei ole selvitetty jatkumista nuolen suunntaan ei ole selvitetty Tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen Tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen

Tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen ja kasvu- Tieto vuodelta 1990 tai sen jälkeen ja kasvupaikan on todettu sen jälkeen muuttuneen paikan on todettu sen jälkeen muuttuneen lajille soveltumattomaksi lajille soveltumattomaksi

Tieto vuodelta 1980–1989 Tieto vuodelta 1980–1989

Tieto ennen vuotta 1980 Tieto ennen vuotta 1980

Kysymysmerkki havaintopaikan symbolissa silloin, kun kyseisen esiintymän nykytila on tulkittu epävarmaksi (ks. luku 6).

Viereisen sivun kuvassa Tohmajärven Sääperin vesikasvillisuutta. Kuva Hanne Lohilahti.

Suomen ympäristö 13 | 2011 39 5.1 1,2 m, maksimi 2,4 m) ja lähdevaikutteinen. Järvi Esiintymät Uudenmaan purkautuu luoteesta kanavan kautta samalla tasolla olevaan Bodominjärveen (kuva 6). elinkeino-, liikenne- ja Järvi on laakeiden, avointen maiden ympä- ympäristökeskuksen röimä. Maisemasta poikkeaa selvimmin länsiran- toimialueella nan jyrkähkö Högnäs-harjanne, joka on metsäinen ja asutettu. Rantamaat ovat olleet vielä 1960-lu- Uudenmaan ELY-keskuksen toimialueella on ta- vulla peltoja, joita ovat rannassa reunustaneet vattu vain hentonäkinruohoa. Sitä on löydetty saraniityt. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä seitsemästä järvestä ja kahdesta Suomenlahden osa pelloista oli otettu muuhun käyttöön, esim. jokisuusta. golfkentäksi. Karjanhoidon vähetessä lepikko on Järviesiintymistä vain yksi, Lohjan Hormajärvi, levinnyt rantaniityille päin (Barkman 2003; 2005). on elinvoimainen, mutta pitemmällä aikavälillä re- Järven ja sen rantalettojen rikas sammallajisto on hevöitymisen uhkaama. Espoon Matalajärvellä on viime vuosikymmeninä taantunut voimakkaasti olemassa oleva esiintymä, mutta rehevöitymisen (Koponen ym. 2008). vuoksi se on kriittisesti uhattu. Olemassa olevat Valuma-alue on melko pieni, alle 5 km2, mutta Uudenmaan ELY-keskuksen esiintymät esitellään voimakkaasti ihmistoiminnan alainen. Alueella luvussa 5.1.1. on mm. viljelyssä olevia peltoja, kaupallista puu- Muut viisi järviesiintymää ovat eri syistä mah- tarhatoimintaa, golfkenttä, Kehä III:n tiealueita, dollisesti kaikki hävinneitä. Näistä muutamalla la- pienteollisuutta sekä asutusta. Näiden kuormitus jia on vielä tarpeen etsiä. Suomenlahden jokisuista kulkeutuu järveen pääosin kahdeksan ojan kautta Porvoon Maarin esiintymä on ilmeisesti hävinnyt (Barkman 2003; 2005; Karvonen 2007). ihmisen toimien vuoksi. Loviisanlahden esiinty- Järvi edustaa tyypiltään savitasankojen osman- män tarkkaa paikkaa ei tunneta. Loviisanlahden käämi-sarpiotyypin rehevää järveä. Se oli vielä vedenlaadun muutosten takia laji lienee myös siel- 1960-luvulla eutrofinen, mutta oli vuoteen 1997 tä hävinnyt. Uudenmaan ELY-keskuksen alueelta mennessä ylirehevöitynyt eli muuttunut hypertro- epävarmoiksi ja hävinneiksi tulkitut esiintymät fiseksi (Barkman 2000; 2003; 2005). Kasvillisuus on esitellään luvussa 5.1.2. lähinnä lannoiteperäisen ravinnekuorman vuoksi suuresti muuttunut. Vuodesta 1961 vuoteen 2010 5.1.1 mentäessä rehevöityneitä vesiä suosivien eutro- Nykyesiintymät fisten ja mesoeutrofisten lajien osuus on selvästi noussut. Viimeisten 10 vuoden aikana järveä ovat 5.1.1.1 hallinneet karvalehden ja rihmamaisten viher Espoo, Matalajärvi (Grundträsk) levien massakasvustot (Barkman 2010a). Uutena lajina järvessä havaittiin vuonna 1997 harvinainen Espoon Matalajärvestä löydettiin hentonäkinruoho jouhivita (Potamogeton rutilus). Vuonna 2010 myös vuonna 1961 (Barkman1963) (taulukko 4). Paik- vesiruton todettiin ilmestyneen järveen. Kesäkuun ka on tunnettu näkinruohon tärkeänä tukijärve- lopulla sitä löytyi niukasti, mutta syyskuussa jär- nä Uudellamaalla. Lajia on löydetty järveltä vielä ven eteläosasissa oli jo useita noin neliömetrin 2010, mutta veden rehevöitymisestä seuranneen halkaisijaltaan olevia tiheitä patjamaisia vesiru- ylikorkean pH:n (ks. Koponen ym. 2008) ja yhä ton kasvustoja (Koistinen 2010b). Muiden muassa jatkuvan lisäkuormituksen vuoksi lajin tila järvel- vesisammalet ja hentonäkinruoho ovat kilpailussa lä on kriittinen. Matalajärveä ja sen kasvillisuut- taantuneet (Barkman 2000; 2003; 2005; Koponen ta on tutkittu perusteellisesti ja pitkäjänteisesti ym. 2008). (Barkman 2010a). Toisaalta järvi on ollut valuma- Järven vesi on pääosin kirkasta ja näkyvyys on alueen moninaisten ja intensiivisten ihmistoimien hyvä pohjaan asti. Matalajärvellä veden sameus tai voimakkaasti rasittama. Järvi on valtakunnallisesti väri ei sinänsä rajoita näkinruohoa. Kuitenkin sekä arvokas suojelukohde ja se on mukana Natura 2000 muut pohjan uposkasvit että ylempänä vesipat- -verkostossa. saassa ajoittain irrallaan keijuvat karvalehtimatot ja leväkukinnat kilpailevat hentonäkinruohon Järven kuvaus kanssa valosta. Itärannan ojien edustalla esiintyy Matalajärvi sijaitsee noin 15 km Helsingin keskus- myös vahvasti savisameita alueita (Issakainen ym. tasta luoteeseen, Kehä III:n ja Bodominjärven vä- 2007). lissä. Järvi on pyöreähkö ja pinta-alaltaan noin 0,7 Matalajärven luontainen kirkkaus peittää km2. Se on laakeapohjainen ja matala (keskisyvyys hälyttävän kemiallisen tilanteen. Ojavesien suu-

40 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 6. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Espoon Matalajärvessä. ren typpi- ja fosforikuorman lisäksi mm. ilman taisena jatkuva ulkoinen kuormitus. Rehevöitymis- kautta tuleva typpilaskeuma ja sulfaattivalumat tä pahentaa hapettomien kausien sisäinen kuormi- pahentavat sen tilaa. Järven kloridipitoisuudet tus pohjasta. Ainoaksi tehoavaksi ratkaisuksi on ovat poikkeuksellisen korkeita (Barkman 2010a). todettu kaikkien toimijoiden aiheuttaman kuor- Perustetun suojeluyhdistyksen, Espoon ympäristö mituksen vähentäminen ja ravinteiden sidonta lautakunnan ja teknillisen korkeakoulun myötä- kaikissa tulo-ojissa. Lisäksi voidaan tämän tueksi vaikutuksella järven kuormitusta ja sen kemiaa tarvita oireita lievittävää hoitoa kuten ilmastusta ja on tutkittu 2000-luvulla poikkeuksellisen tarkasti biomassan poistoa (Barkman 2005; Karvonen 2007; (Barkman 2005; Karvonen 2007; Mykkänen 2007; Mykkänen 2007; Seppälä 2007). Seppälä 2007; Barkman 2008a, 2008b). Matalajärvellä näkyvät luvussa 4.2.2 kuvatut Tutkimuksissa on hyvin todennettu, että järven rehevöitymisen seuraukset. Rehevöityminen nä- perusongelma on kestokykyyn nähden moninker- kyy ajoittaisina hyvin korkeina pH-arvoina, jotka

Suomen ympäristö 13 | 2011 41 Taulukko 4. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Espoo, Matalajärvi (Grundträsk). Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1961-IX-6 + Barkman Jack H-733486 Barkman 1963 1961-IX-7 + Barkman Jack H-733493 Barkman 1963 1964-X-9 + Suominen Juha, Meriläinen Jouko H-565254 1997-IX-5 + Barkman Jack H-733487, Barkman 2000; 2003 H-733490, H-733491 2000-VIII-18 + Kemppainen Eija ym. H-736647, Kemppainen ym. 2000b L H-736649 2002-VII-31 + Koistinen Marja H-737474 2003-VIII-26 + Koistinen Marja, Wallace Geoffrey 2007-IX-19 ei Koistinen Marja, Issakainen Jouni Koponen ym. 2008; Issakainen ym. 2007 2008-VIII-4 + Koistinen Marja ym. H-809076 Koistinen 2009c 2008-VIII-5 + Koistinen Marja ym. H-809079 Koistinen 2009c 2010-IX-8 + Koistinen Marja, Solantie Veikko Koistinen 2010b ilmentävät hyvin alhaisia vapaan hiilidioksidin Hentonäkinruohon seuralaislajisto oli ensim- pitoisuuksia, murto-osaa ilmakehän kanssa tasa- mäisten löytöjen aikaan mosaiikkimaista ja var- painossa olevista hiilidioksidipitoisuuksista (Ko- sin monilajista. Siihen kuuluivat mm. uposvesi- ponen ym. 2008). Notkeanäkinruohoa koskevien tähti, pikkuvita, tylppälehtivita, pitkälehtivita tutkimusten perusteella tiedetään, että näkinruo- (Potamogeton praelongus) ja vesisammalista upos- hot samoin kuin upossammalet vaativat hiilidiok- sirppisammal (Drepanocladus sordidus) (Barkman sidia (Wingfield ym. 2006). Pitkään yli 8:n olevissa 1963). pH-arvoissa syntyy kierre, jossa karbonaattia käyt- Vuonna 1997 osa vidoista puuttui, mutta seuraan tävät lajit kiihdyttävät pH:n nousua entisestään olivat tulleet lisää mm. kalvasärviä (Myriophyllum ja saavat kemiallisen kilpailuedun, koska sinänsä sibiricum; laji määritettiin tuolloin virheellisesti kirkas vesi tulee elinkelvottomaksi hiilidioksidia kiehkuraärviäksi, M. verticillatum), ristilimaska ja käyttäville kasveille. Hiilidioksidin oton sekä myös tupsusiloparta. Karvalehteä esiintyi tuolloin uu- bikarbonaattia käyttävien kasvien fotosynteesin tena lajina järven muissa osissa, mutta se oli vielä seurauksena pH nousee ja pH:n ollessa pitkään niukka (Barkman 2000; 2003). yli 8:n syntyy kierre, jossa bikarbonaattia käyttävät Matalajärven rehevöityminen oli suhteellisesti kasvit varjostavat ja ehkä myös kemiallisesti tu- vähentänyt hentonäkinruohon yleisyyttä ja run- kahduttavat matalampia lajeja. Vain hiilidioksidia sautta jo vuoteen 1997 mennessä, mutta sitä kas- käyttämään kykenevät lajit voivat säilyä, mikäli voi niukasti eri puolilla järveä vielä vuonna 2000 järveltä löytyy mikrohabitaatteja, joissa olosuhteet (Kemppainen ym. 2000b). Tuolloin rehevöitymisen säilyvät hiilidioksidin osalta suotuisina. Esimer- ja pohjan umpeenkasvun todettiin edelleen voi- kiksi monissa näkinruohojärvissä on pohjavesivai- mistuneen ja lajin olevan siksi uhattuna. kutusta, joka voi paikallisesti taata hiilidioksidi Vuoden 2005 jälkeen karvalehdestä on tullut pitoista vettä kasvien käyttöön. järven uposkasvien päälaji, joka on sittemmin peittänyt laajoja pohja-alueita lähes yhtenäisenä Näkinruohoesiintymät ja niiden tila massana. Vuonna 2007 karvalehden seurassa oli Näkinruohoa on Matalajärvestä löydetty etenkin aiemmilla hentonäkinruohopaikoilla lähinnä upos- avovesialueen etelä- ja itäosista, noin 100–200 met- vesitähteä ja ärviää (Issakainen ym. 2007; Koponen rin päässä rannoista (kuva 6, taulukko 4; mm. Bark- ym. 2008). Tuolloin sukeltamalla todettiin vesisam- man 1963; 1997; 2000; Kemppainen ym. 2000b). malten täydellinen kato, mikä viittasi vahvasti hii- Vesi on paikoilla runsaan metrin syvyistä, pohja lidioksidipulaan. Näkinruohojakaan ei tuolloin ha- savipitoista liejua. Pohjan samankaltaisuuden, kas- vaittu, ja oli aihetta pelätä, että vesi oli käynyt niille vin yksivuotisuuden ja esiintymien vuosivaihte- kokonaan sopimattomaksi, sillä pH-arvot olivat luiden vuoksi löytöalueille ei ole tiedossa tarkkaa olleet useina kesinä yli 9:n. Laajat karvalehtimatot biologista rajaa. Niitä on syytä tarkastella yhtenä estivät merkittävästi näkinruohoa saamasta riittä- ja samana populaationa, joka voisi veden laadun västi valoa ja tilaa, mutta aukkopaikkoja oli jonkin ja kilpailutilanteen salliessa ulottua järven moniin verran tarjolla (Issakainen ym. 2007; Koponen ym. muihinkin osiin. 2008).

42 Suomen ympäristö 13 | 2011 Vuonna 2008 hentonäkinruohoa löydettiin jäl- tyyppejä (Barkman 2005). Vuonna 2007 Matalajär- leen niukkana yhtenäisen karvalehtimaton aukko vellä on havaittu rauhoitettua täplälampikorentoa paikoissa, mutta aukkojen syntymekanismia ja py- (Leucorrhinia pectoralis), joka on luontodirektiivin syvyyttä ei tunnettu (Koistinen 2009c). Barkman liitteiden II ja IV sudenkorentolaji. toteutti Matalajärven kolmannen perusteellisen Järveä on tutkittu runsaasti (mm. Barkman kasvillisuusinventoinnin kesällä 2010. Järvi oli 2010a). Alueelle on tehty kunnostusohjelma ja koh- tuolloin kauttaaltaan vahvan rihmalevämaton detta on hoidettu vuodesta 2005 lähtien mm. ilmas- (Rhizoclonium spp.) peitossa, eikä näkinruohoa löy- tamalla ja karvalehteä poistamalla (Barkman 2005; tynyt (Jack Barkman, suullinen tiedonanto 2010; 2010a). Järvellä tähän mennessä tehdyistä hoitotoi- Barkman 2010a). Sen sijaan Marja Koistinen havait- mista on tehty yhteenvedot (Barkman 2008a, 2008b; si hentonäkinruohon kasvavan edelleen niukkana 2010b) ja tarvittavista lähivuosien hoitotoimista on järven eteläpäässä (Koistinen 2010b). tehty suunnitelma (Barkman 2010c). Toissijaisten Yhteenvetona voidaan todeta, että näkinruoho- oireiden hillintä, kuten biomassan (karvalehti ja jen kasvupaikkojen vedenalainen luonto Matala- kalat) poisto ja ilmastus ovat ilmeisesti hidasta- järvessä on voimakkaasti yksipuolistunut. Veden neet rehevöitymistä, mutta valuvien ravinteiden ylirehevyys, ajoittainen hapettomuus ja hiilikoos- ehkäisy ja ojiin sidonta ovat käynnistyneet hitaasti. tumus ovat kehittyneet kohti itseään ruokkivaa ke- Viive johtuu osittain hoitotoimia koskevista erimie- hää, joka on vaarassa hävittää järven näkinruoho lisyyksistä, jotka ovat johtaneet valituksiin. kannan nopeasti ja on jo vähentänyt sen muuta- Esitetyt ravinteiden vähennystoimet (esim. kin kasvirunsautta. Helsingin läheisyyden vuoksi Barkman 2005; Karvonen 2007; Seppälä 2007) on valuma-alueeseen kohdistuu jatkossakin voima- jatkossa pantava nopeasti ja intensiivisesti käytän- kasta rakentamis- ja muuta hyödyntämispainetta. töön hentonäkinruohon säilyttämiseksi. Esille tul- Hentonäkinruoho esiintyy vielä paikalla, mutta se lut kritiikki puhdistamojen sijoituksesta riittävän on hyvin niukka ja kriittisesti uhattu. Lajin suojelu ylös rannalle sekä karvalehden rajun poiston sivu- toimissa on kyse myös taistelusta aikaa vastaan (ks. vaikutuksista on syytä ottaa huomioon. Muuten myös luvut 8 ja 9). raporteista ilmenevän laadukkaan tutkimuksen ja valuma-alue-ajattelun tulisi toimia esikuvana Suojelu ja hoito myös Suomen muiden näkinruohojärvien suoje- Matalajärven alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon lussa. luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (Mata- Ravinnetason alentamisen tueksi tultaneen li- lajärvi FI0100092) (kuva 6). Matalajärvi sisältyy säksi tarvitsemaan oireiden mukaisia ”tekohen- myös valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjel- gitystoimia” (esim. hapetus ja kasvillisuuden au- maan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena ja kotus tai poisto) vähintään vuosikymmenen ajan. se on Espoon pohjoisosien yleiskaavassa osoitet- Tarpeellisiksi todetut toimet tulee ohjeistaa tarkoin. tu suojelualueeksi SL-1 merkinnällä. Natura 2000 Hoitotoimia toteutettaessa karvalehden poiston -alueen suojelun toteutuskeinona on luonnonsuo- tapa ja ajoitus on syytä optimoida siten, etteivät jelulaki. Rikkaan linnustonsa ja hentonäkinruohon niukat näkinruohon taimet ja siemenet poistuisi lisäksi järvellä on EU:n luontodirektiivin (92/43/ karvalehden mukana. Myös uposkasvien vettä kir- ETY) liitteen I yhteisön tärkeinä pitämiä luonto- kastava ja pohjaa sitova vaikutus tulee hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.

Espoon Matalajärven ranta- ja vesikasvillisuutta. Kuva Leena Eerola.

Suomen ympäristö 13 | 2011 43 Seuranta Lisäselvitystarpeet Järven jatkoseurantaan tulisi sisällyttää seuraavien Matalajärvestä tehdyn hyvän perustutkimuksen tekijöiden (a–c) tehostettua tarkkailua näkinruoho- vuoksi järvellä ei ole kiireellisiä selvitystarpeita. jen pääkasvukaudella (heinäkuun alku – elokuun Jatkotutkimus näkinruohojen ja karvalehden ylei- loppu). Suositeltavaa olisi aluksi seurata arvoja ky- sestä biologiasta edistäisi lajien dynamiikan ym- seisellä kasvukaudella vähintään kahden viikon märtämistä myös Matalajärvessä. Edellä esitetyllä välein sekä erityisten leväkukintojen ilmetessä, seurannalla on tutkimuksellista oheishyötyä. jolloin saadaan käsitys arvojen heilahtelusta. Mit- taustiheyttä voi arvioida kahden vuoden kokeilun 5.1.1.2 jälkeen uudelleen: Lohja, Hormajärvi a) Veden läpinäkyvyyden (pohjan saaman valosumman) taso ja suurvaihtelut: väheneekö poh- Lohjan Hormajärvestä on löydetty hentonäkin jaan tuleva valosumma jatkossa oleellisesti esimer- ruoho vuonna 2005 (Issakainen ja Vauras 2005; kiksi savisameuden tai lisääntyvien sinileväkukin- Issakainen ja Kirjonen 2005) (taulukko 5). Tuorein tojen vuoksi? havainto hentonäkinruohosta Hormajärvellä on b) pH:n taso sekä kausivaihtelut ja paikallisvaih- vuodelta 2008. Järven näkinruohokannan koko telut, täydennettynä harkinnan mukaan muilla alaa ei ole selvitetty eikä järveä ole suojeltu. testeillä, joilla varmistetaan hiilen olomuotojen suhteelliset runsaudet järvessä heinä–elokuussa. Järven kuvaus Paikallisvaihteluiden seurannan avulla voidaan Hormajärvi sijaitsee läntisellä Uudellamaalla, 5 selvittää, tuleeko järveen pohjavesiä ja syntyykö km Lohjan keskustasta luoteeseen. Se on noin 5 sen seurauksena alueita, joissa pH ja lämpötila km2:n laajuinen ja melko syvä (keskisyvyys 7,3 m, ovat hieman muita järvenosia alhaisempia ja jois- maksimi 19,9 m). Vesi on varsin kirkasta: näkö- sa näkinruoholle on siten paremmat kasvuedelly- syvyys on kesällä ollut 2,7–8,6 m. Järvi on niuk- tykset. ka–keskiravinteinen. Se voidaan jakaa kahteen c) Pohjan kasvillisuuden suurvaihtelut ja kil- limnologisesti ja biologisesti eroavaan altaaseen: pailudynamiikka järven tunnetuissa näkinruohon suureen, läntisempään pääosaan sekä pieneen, kasvukohdissa. Luontaisten kasvustojen lisäksi itäisempään Hiidenlahteen. Näiden rajalla järveä voidaan sukellushavainnoin tarkkailla eri tavoin jakavat etelästä työntyvä Kotniemi ja sen jatkeella käsiteltyjä alueita (esim. karvalehden varovainen oleva Hiidensaari. poisto kasvukauden eri aikoina). Työn tavoitteena Valuma-alue on järven kokoon nähden pie- olisi ymmärtää paremmin, miten kilpailevien lajien ni (noin 16 km2). Järveä ympäröivät alueet ovat tiheys, peittävyys ja biomassa kehittyvät ajallisesti havumetsävaltaisia, mutta siellä sijaitsee runsaasti suhteessa näkinruohon kasvuun, miten edellisen peltoja ja kesäasutusta, joista veteen tulee merkittä- tai aiempien vuosien karvalehden poisto, kauden viä määriä ulkoista hajakuormitusta. Kauan eden- aikaiset satunnaistekijät (vesilintujen tekemä pöy- neen rehevöitymisen vuoksi järven happitilanne hintä, koeharausten simulointi) tai muut käsitte- on kesäisin yli 10 metrin syvyydessä huono, mikä lyt näkyvät kuluvana ja seuraavina kasvukausina. aiheuttaa myös sisäistä kuormitusta. Sinileväku- Havainnointi tulisi aloittaa jo ennen näkinruohojen kinnot ovat olleet 1980-luvulta lähtien säännöllisiä idäntää ja sen tulisi kestää vähintään kolme kesää järven itäisessä altaassa, ja järvi on rehevöitymässä (ts. käsittelyn seuraukset ainakin kahden vuoden edelleen. Heikon happitilanteen levitessä välive- päähän). teen tilanne voi tulevaisuudessa pahentua nopeas- Sukellusseurannan yhteydessä voidaan kokeilla tikin (Sirpa Penttilä, henkilökohtainen tiedonanto). kilpailevan lajiston leikkausta käsin joidenkin mer- Vuonna 2007 todettiin uudenlainen järveä rehe- kittyjen hentonäkinruohoversojen ympäriltä, jos vöittävä tekijä: Helsingin ja Turun välisen mootto- niitä havaitaan. Näin voitaisiin erottaa kilpailun ja ritien juuri rakennettu osuus ohittaa Hormajärven veden hiilikoostumuksen vaikutukset toisistaan. koillispään vain noin 250 metrin etäisyydeltä. Tääl- Koska hentonäkinruohoa on viime vuosina ollut lä rakennettiin vuosina 2006–2007 järven valuma- Matalajärvessä erityisen niukasti, tulisi minimoida alueella poikkeuksellisen suuret tunnelit Karnais- tutkimus- ja seurantanäytteiden ottoa, ettei vähien ten itäosaan ja Lehmihakaan. Työmaalla käytettiin versojen siementuottoa vaarannettaisi. Tietoja kan- yhteensä noin 500 tonnia räjähteitä, lähinnä ammo- nan tilasta voidaan kerätä valtaosin sukeltajan te- niumnitraattia. Porausvesi otettiin Hormajärves- kemien näköhavaintojen perusteella kunnes kanta tä, ja palautuvan veden mukana typpiyhdisteitä on elpynyt. valui järven itäiseen altaaseen karkean laskelman mukaan 1 200 kg vuodessa, mikä vastaa 12 % jär- ven koko typpikuormituksesta (Ramboll Finland

44 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 7. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Lohjan Hormajärvessä. Kasvustot A ja B on erotettu.

Taulukko 5. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Lohja, Hormajärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2005-VII-26 + Issakainen Jouni, Vauras Jukka, TUR-A-380696, TUR- Issakainen ja Vauras (Kotniemi) A-380697 2005 L 2005-VIII-13 + Issakainen Jouni, Kirjonen Timo, Issakainen ja Kirjonen (Kotniemi) 2005 2006-VII-25 ? Koistinen Marja, (Kotniemi) Koistinen 2006a 2007-IX-15 + Leka Jarkko, Penttilä Sirpa, (Helennokka) 2008-VIII-18 + Koistinen Marja ym., (Kotniemi) H-815714 Issakainen ym. 2009 2008-VIII-18 + Koistinen Marja, Murto Risto, H-815715, H-815716, Issakainen ym. 2009 (Helennokka) H-815717, H-815721

Suomen ympäristö 13 | 2011 45 den määräsuhteissa näyttää olevan vuosien välistä vaihtelua. Vuonna 2005 peittävimpänä seuralais- lajina Kotniemessä oli ristilimaska, joukossa niukempina näkinpartaisia (sukuja ei eritelty) sekä uposvesitähti ja pikkuvita (Issakainen ja Kirjonen 2005; Issakainen ja Vauras 2005). Vuonna 2008 peit- tävimpiä seuralaisia olivat sukelluskartoituksessa näkinpartaiset, etenkin järvisiloparta. Esiintymä oli kartoitusten välisenä kolmena vuotena hieman taantunut (Issakainen ym. 2009). Kotniemessä kahden metrin syvyydestä ylös- päin esiintymää rajaavat etenkin tiuhat, korkeat Hormajärven Kotniemen rantakalliota. Kuva Marja Koisti- nen. uposkasvit (vesirutto, ruskoärviä, Myriophyllum alterniflorum), 3,5 metriä syvemmällä taas ilmei- Oy 2008). Rakennusvaiheen jälkeen moottoritien sesti lähinnä heikko valon saanti, koska muutkin reunusten ojavedet on johdettu kosteikkopuhdista- kasvit loppuvat. Itse esiintymävyöhykkeellä muut mon kautta Lohjanjärveen. Järven lähelle sen poh- matalat pohjakasvit kilpailevat näkinruohon kans- jois- tai eteläpuolelle on suunniteltu myös Turku– sa versojensa koon puolesta tasaveroisesti, mutta Helsinki -oikoradan uutta reittiä. eivät näytä torjuvan sitä täysin. Suotuisalla syvyysvälillä esiintymävyöhyke kat- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila kesi myös muista kuin kilpailusyistä: selvimpiä Hentonäkinruohoa on toistaiseksi löydetty kah- kasvun esteitä olivat tuore, hapan humuskarike desta kohdasta. Ensin se löydettiin sukeltamalla sekä karu, karkea tai kivinen mineraalipohja. Kotniemen pohjoispään salmen läntiseltä suulta Viimemainittuja oli mm. jyrkillä rantaosuuksilla, (Issakainen ja Vauras 2005; Issakainen ja Kirjonen joilta hienompi savijae ja ravinteikkaampi muta 2005; kasvusto A, kuva 7, taulukko 5). olivat liettyneet alemmaksi, liian hämärään veteen. Syksyllä 2007 laji löytyi myös noin kilometri Ylhäällä aivan matalassa rantavedessä tuli esiin edellisestä löytöpaikasta koilliseen, järven mata- muitakin rajoittavia tekijöitä, kuten aaltojen liike lasta, itäisestä altaasta. Täällä se kasvoi Hiiden- ja karuksi huuhtoutunut hiekka. saaren itäpuolella olevan Helennokka-nimisen Kotniemen esiintymässä näkinruoho kehittää terävän niemen tuntumassa (kasvusto B, kuva 7). siementä (Issakainen ja Vauras 2005) mutta jää hä- Ensimmäinen löytö oli Jarkko Lekan haraamalla märyyden vuoksi melko pieneksi ja heikkotuot- löytämä yksittäinen verso. Seuraavana vuonna toiseksi. Marja Koistinen tarkensi tämän löytöpaikan tilaa Helennokassa (kasvusto B) hentonäkinruo- sukeltamalla (Issakainen ym. 2009) ja totesi sen hon kasvusto kulkee Marja Koistisen havaintojen olevan runsaampi ja elinvoimaisempi kuin Kot- mukaan Helennokan molemmin puolin rannan niemen paikan. suuntaisena vyöhykkeenä. Laji kasvaa pehmeäl- Kotniemen ja Helennokan kasvupaikat poikkea- lä liejupohjalla 1,3–2,2 metrin syvyydessä. Ei ole vat toisistaan. Kotniemessä (kasvusto A) hentonä- selvitetty, miten pitkälle vyöhyke jatkuu etelään ja kinruoho kasvaa noin viiden aarin alalla Saarensal- pohjoiseen. Vyöhykettä rajaa rantaan päin korkea, men länsiosassa sekä niukkana, kapeana, katkonai- noin 30 m leveä vesiruttovyö, joka estää näkinruo- sena vyöhykkeenä pitkin Kotniemen luoteisrantaa, hojen kasvun täysin. Vesiruttovyöstä lahden selälle ulottuen noin 150–300 m Saarensalmesta lounaa- päin on kapeahko ja laikkuinen näkinpartaisvyö- seen. Erikoista on kasvupaikan syvyys, 2,5–3,5 m, hyke (järvisiloparta ja erityisen runsas tupsusilo- mikä on mahdollista vain näin kirkkaassa vedessä. parta), joiden välisissä aukoissa näkinruoho kas- Paikan syvyysprofiili koostuu nopeasti 2,5 metriin voi paikoitellen runsaina ja hyvinvoivina ryhminä laskevasta, karkeammasta rantatörmästä ja sen alla (Issakainen ym. 2009). Syvälle päin näkinruoho- hyvin loivasti viettävästä, hienojakoisesta pohjasta. vyöhyke rajoittui kasvittomaan pohjaan noin 2,2 Saarensalmen kasvupaikan pohja on lähes tasanne- metrin syvyydestä alkaen. Pääsyynä oli ilmeisesti maista, tiivistä, ei-turvepitoista mutaa. Orgaanisen pohjan hämäryys, koska järven tämä allas on län- aineksen joukossa on tiiviyttä lisäämässä ilmeises- tistä pääselkää sameampi. ti savea, hiesua tms. mineraalimaata. Lounaaseen Kahden löytyneen paikan perusteella hento rantaa myöten jatkuva esiintymäkieleke on samas- näkinruoho on Hormajärvellä toistaiseksi elinvoi- sa syvyydessä, rantatörmän loivassa alaosassa. mainen. Tutkimusten pistokoemaisuuden vuoksi Näkinruohon kanssa samassa vyöhykkeessä lajin koko alasta Hormajärvestä tiedetään vain kasvaa valtaosin lyhytversoisia pohjakasveja, joi- vähän. Kotniemessä esiintymä voi hävitä helpos-

46 Suomen ympäristö 13 | 2011 ti, jos vesi rehevöitymisen vuoksi samenee lisää alueeseen mahdollisesti kohdistuvien suunnitel- (Issakainen ja Kirjonen 2005; Issakainen ja Vauras mien ja hankkeiden vaikutusten arvioinnilla. 2005). Kun suotuisa vyöhyke on tässä syvällä ta- Uuden moottoritien läheisyys, sen tuoma jatko- santeella, se muuttuu veden vähänkin sametessa rakentamispaine sekä Helsinki–Turku -rautatien helposti näkinruoholle liian pimeäksi. Rannan linjaus on syytä tiedostaa järven uusina uhkina. uposkasvivyöhykkeen vuoksi laji ei voi paeta Näiden sijoittelua järven valuma-alueelle on sää- ylemmäs, valoisampaan veteen, ja näkinruoho jou- deltävä siten, ettei valuma-alueen kokonaiskuor- tuu ”syvyyspinteeseen” (ks. luku 4.2.1). Helenno- mitus lisäänny, vaan vähenee. Maatalouden pääs- kalla laji kasvaa runsaammassa valossa ja parem- töjä tulee vähentää mm. peltojen suojavyöhykkeitä min. Täälläkin syvyyspinteen riski on olemassa, leventämällä hyödyntäen maatalouden ympäristö- mutta sameamman veden vuoksi vyöhykkeet ovat tukia. Myös kesä- ja muun haja-asutuksen kuormi- siirtyneet lähemmäs pintaa. tus tulee minimoida. Vesirutto ja muut korkeat uposkasvit voivat viedä jopa satojen metrien levyisinä vyöhykkeinä Seuranta tilan näkinruohoilta myös Hormajärven loivem- Järven rehevyyden ja sameuden seurantaa on milla, rehevälietteisillä rannoilla. Tämä todettiin jatkettava tehostetusti, ottaen huomioon mm. pistokoemaisella sukelluksella järven eteläpäässä, moottoritien vaikutukset. Tieto näkösyvyydestä Kanneljärven opiston edustalla (Issakainen ym. molemmilla pääselillä on sisällytettävä seurantaan 2009). Tällaisilla paikoilla näkinruohon löytymi- ja muutoksiin on reagoitava tavallista herkemmin nen vesiruttovyön ulkopuolelta ei ole itsestään sel- ja varhaisemmin. vää, koska kaukana rannasta pohjan laatu voi olla Näkinruohoesiintymien seurantaa on täsmen- esimerkiksi kauas leijuneen happaman humuksen nettävä sen mukaan, kun kuva järven koko po- vallitsema tai jokin mineraalitekijä voi puuttua. pulaatiosta tarkentuu. Kotniemen niukasta kas- Melko kookkaana ja toistaiseksi kirkkaana vustosta ei ole suotavaa ottaa toistaiseksi lisää Hormajärvi on suojelullisesti tärkeä hentonäkin- dokumentaationäytteitä, vaan seurannassa olisi ruohon tukijärvi. Etelärannikon useiden muiden painotettava sukeltajan näköhavaintoja, kunnes näkinruohovesien rehevöidyttyä liikaa se on tätä esiintymä mahdollisesti vahvistuu. kirjoitettaessa hentonäkinruohon varmin ja vahvin tunnettu kasvujärvi Uudellamaalla. Tieto, että Lisäselvitystarpeet rehevöityminen jatkuu edelleen, on huolestuttavaa Hormajärven ravinnekuorman kannalta kriittiset lajin kannalta molemmilla Hormajärven paikoilla. lasku-uomat tulisi paikantaa. Tämän perusteella vedenlaadun seuranta ja veden kautta vaikuttavat Suojelu ja hoito toimet voitaisiin jatkossa kohdentaa mahdollisim- Hormajärveä ei ole suojeltu. Järven tilaa on seurat- man tehokkaasti. tu mm. vedenlaatumittauksin. Hentonäkinruohon esiintymisalan ja populaa- Hentonäkinruoho on tiedostettava Hormajär- tion koko laajuus ja sopivien elinympäristöjen vellä erityisen haavoittuvaksi lajiksi ja erityiseksi luonne Hormajärvessä tulisi kartoittaa lähivuosina syyksi järven suojeluun. Pientä samennusta nyky- etenkin sukellukseen perustuvia menetelmiä käyt- tilaan nähden ei esimerkiksi uimakäytön kannalta täen. Kustannustehokkainta olisi aloittaa kartoi- huomattaisi välttämättä haitaksi, mutta näkinruo- tukset eri rantatyyppejä ja järven eri osia edustavin hoille veden samentuminen on merkittävä uhka. otoksin ja edetä näistä lupaavimmille rantajaksoille Näkinruohon ja hyvän vedenlaadun saavuttami- tulosten mukaan. Myös tutkimusalueen laajenta- nen Hormajärvessä on perusteltua myös siksi, että minen Helennokasta eri suuntiin paljastaisi ilmei- melko suurena ja syvänä järvenä se on varsin va- sesti uusia esiintymiä melko nopeasti. Tavoitteena kaa ympäristö eikä se ole matalien järvien tavoin olisi saada Hormajärvestä suurpiirteinen, edusta- umpeenkasvun uhkaama. Vedenlaatua parantavia viin otoksiin perustuva pohjakasvivyöhykkeiden toimia on välttämätöntä kohdentaa koko valuma- (etenkin vesiruton) ja näkinruohoesiintymien kart- alueelle. Kiireelliset vedenlaatua parantavat toimet ta koko syvyysväliltä 0–4 m sekä tähän pohjautuva ovat tärkeitä, koska Hormajärvi on Uudenmaan arvio koko populaation koosta, siementuotosta ja ainoa suhteellisen vakaa näkinruohojärvi, joka on uhista. kuitenkin rehevöitymässä. Hormajärvi sopisi Uudenmaan alueella pitkä- Hentonäkinruohon kasvupaikkojen suojelemi- jänteisen näkinruohotutkimuksen mallikohteeksi. nen erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksillä Työtä auttaa järven suhteellisen pieni valuma-alue on mahdollista, mutta käytännössä hankala toteut- ja olemassa oleva, varsin kattava vedenlaadun taa. Muita suojelukeinoja ovat valuma-alueeseen seurantatieto. vaikuttaminen esimerkiksi kaavoituksella sekä

Suomen ympäristö 13 | 2011 47 5.1.2 suo sekä Luukin ulkoilualueen nurmikoita. Lähis- Epävarmat ja hävinneet esiintymät töllä on myös golfkenttä (Luukin golf). Järven vesi on melko kirkasta, mutta humuspi- 5.1.2.1 toisen ruskehtavaa. Se täyttää uimaveden hygieeni- Espoo, Luukinjärvi set laatuvaatimukset, mutta järvi on eri kuormitus- lähteiden vuoksi pitkällä aikavälillä rehevöitynyt. Luukinjärvestä löydettiin hentonäkinruohoa vuon- Kasviplanktonin valtalaji vuonna 2002 oli limalevä na 1964 (Meriläinen 1964; taulukko 6). Lajia etsittiin (Gonyostomum semen) joka viihtyy ravinteikkaissa seuraavan kerran vasta 2000-luvulla, mutta tulok- humusvesissä. Järvi kärsii talvisin merkittävästä setta, ja lajin nykyesiintyminen Luukinjärvessä on happivajauksesta (Penttilä 2008; Oinonen 2008), epätodennäköistä. Luukinjärven vesialuetta ei ole ja näyttää vedenlaatutietojen perusteella pitkällä suojeltu. aikavälillä myös vähitellen happamoituneen (Elina Oinonen, henkilökohtainen tiedonanto 2008). Järven kuvaus Järvellä nykyisin havaitut vesikasvit ovat yleisiä Luukinjärvi sijaitsee Nuuksion järviylängöllä, noin lajeja. 20 km Helsingistä luoteeseen. Se on pinta-alaltaan noin 0,27 km2. Laskuoja lähtee järven lounaispääs- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila tä. Järven keskisyvyys on 1,6 m ja maksimisyvyys Löytöaikanaan 1960-luvulla hentonäkinruoho 4 m. kasvoi järven kapean koillisosan suulla, tiheän Järvi jakautuu luusuan puoleiseen leveämpään uistinvitakasvuston ulkolaidalla (kuva 8, tauluk- lounaisosaan sekä kapeampaan koillisosaan (kuva ko 6). Sitä löydettiin muutamia versoja 0,7 metrin 8). Näistä ensin mainittu on valtaosin yli kolme syvyiseltä liejupohjalta. Seurassa kasvoi harvaksel- metriä syvää avovettä ja sitä reunustavat havu- taan kelluslehtisistä lajeista ulpukkaa ja lummetta, metsäiset rinteet ja osittain haja-asutus. Koillis- uposkasveista isovesihernettä, pikku- ja ahvenvi- osa on hyvin matala (syvyys 0,4–0,7 m, maksimi taa (Potamogeton perfoliatus) sekä upossirppisam- 1,5 m), valtaosin kelluslehtisen kasvillisuuden, malta. kuten ulpukoiden (Nuphar lutea), lumpeiden Vuonna 2002 järveä tutkittiin veneestä, koh- (Nymphaea spp.) ja uistinvidan peittämä ja lai- dentaen etsinnät vanhalle löytöpaikalle. Paikka doiltaan leveälti soistunut. Nykyisin myös ran- arvioitiin muuten varsin ennallaan säilyneeksi, tapalpakko (Sparganium emersum) kasvaa järvellä mutta pohjan sammalmatto (valtalajina upossirp- erittäin runsaina kasvustoina (Koistinen 2010b). pisammal, joukossa järvikuirisammal, Calliergon Ilmaversoisvyöhykettä hallitsevat järviruoko ja megalophyllum) oli erittäin tiivis ja jatkui syvem- leveäosmankäämi (Typha latifolia) (Kemppainen ja mällä putkilokasveista paljaaseen pohjaan asti. Mäkelä 2002b; Oinonen 2008). Koillisosaan laskee Sammalet ja niiden hajoamistuotteet, ja syvem- ojia laajalta, maankäytöltään vaihtelevalta valuma- mällä ilmeisesti hämäryys ja/tai pohjan humuk- alueelta, jossa havumetsien ja peltojen lisäksi on sisuus eivät jättäneet näkinruoholle sopivaa tilaa mm. Vihdintien reunamia, Lahnuksen asuntoalue, (Kemppainen ja Mäkelä 2002b). Mainitut sammal- lajit eivät osoita happamuutta, vaan niiden runsastuminen selittyisi paremmin järven rehevöity- misellä ja pohjan hämärtymisellä planktonin ja/ tai humusruskeuden vuoksi (Kimmo Syrjänen, henkilökohtainen tiedonanto 2008). Seuraavan kerran näkinruohoa etsittiin vuonna 2005, kun Marja Koistinen tutki vanhan esiintymä- vyöhykkeen länsirantaa snorklaaamalla. Peittävää sammalmattoa ei ollut, vaan pohja oli kelluslehtisen lajiston etupuolella pääosin paljas. Pohjassa ei kasvanut putkilokasveja, mutta paikoin esiintyi vyöhykkeenä palleroahdinparta (Aegagropila linnaei) -nimistä levää. Veneillä liikennöidyn itä- rannan tilannetta ei tunneta tarkasti (Koistinen 2008). Luukinjärven pohjalla ja kasvien pinnalla todettiin vuonna 2008 runsaasti hienojakoista or-

Luukinjärven sammalkasvustoa. Kuva Marja Koistinen.

48 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 8. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Espoon Luukinjärvessä.

Taulukko 6. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Espoo, Luukinjärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1964-IX-26 + Meriläinen Jouko H-821373 Meriläinen 1964 2002-VIII-22 ei Kemppainen Eija, Mäkelä Katariina Kemppainen ja Mäkelä 2002b L 2005-VIII-3 ei Koistinen Marja Koistinen 2008 2010-IX-10 ei Koistinen Marja Koistinen 2010b

Suomen ympäristö 13 | 2011 49 gaanista ainesta (Elina Oinonen, henkilökohtainen 5.1.2.2 tiedonanto 2008). Kauniainen, Gallträsk Marja Koistinen etsi näkinruohoja järveltä vielä syyskuussa 2010 erityisesti koilliseen työntyvän Gallträskistä on löydetty hentonäkinruoho vuonna lahden suun itärannalta ja pidemmältä lahdesta 1949 (Kalevi Pusa ja Jyrki Roos, ks. Erkamo 1950) (Koistinen 2010b). Vuoteen 2005 verrattuna vesi- (taulukko 7). Veden ja pohjasedimentin piirteiden kasvillisuus oli levinnyt lahdesta pidemmälle kohti vuoksi lajin nykyinen kasvu paikalla on epätoden- järven keskustaa. Kelluslehtisvyöhykkeen reunas- näköistä. Gallträskin vesialuetta ei ole suojeltu. sa oli useiden, ehkä jopa kymmenien metrien le- veydeltä tiheä, irrallinen palleroahdinpartamatto. Järven kuvaus Paikoitellen sisemmällä lahdessa kelluslehtisten Gallträsk on pieni, noin 0,1 km2:n laajuinen järvi kasvien alla sammalmatto oli paksu ja tiivis. Lah- Kauniaisten keskustassa (kuva 9). Järvi sijaitsee den etelä–kaakkoisrannan lähes vesirajaan ulottu- melko jyrkkärinteisessä, valtaosin kuusimetsäi- va puusto varjosti rantavettä. Vesi vaikutti varsin sessä laaksossa ja sen yläpuolinen valuma-alue on kirkkaalta ja lajisto oli samankaltaista kuin Meri- pieni, vain noin 0,8 km2. Järven keskisyvyys on 1 m läisen (1964) kuvauksessa paikalta, mutta näkin- ja maksimi 1,7 m. Pohjalla on savisen ja hiekkaisen ruohoja ei löytynyt. mineraalimaan päällä 3–5 m paksu humuskerros. Luukinjärvi lienee kuulunut näkinruohojen kas- Harvahko kaupunkiasutus ulottuu lähelle järveä vupaikkakirjossa alun perinkin happamaan pää- joka suunnalta. Suurinta osaa järvestä ympäröivät hän. Järveltä ei ole tiedossa vaateliasta seuralais- virkistyskäytössä olevat kapeat metsävyöhykkeet lajistoa. Pohjan mineraalikoostumusta ei tunneta, ja pengerretyt kävelytiet. Järven lounaispäässä on mutta valuma-alueen pelloilta tulleet ravinnevedet hapan räme, Träskmossen, joka on ollut luonnon- ovat saattaneet tukea näkinruohon esiintymistä. suojelualueena vuodesta 1988. Myös koillispää on Vaikuttaa siltä, että Luukinjärvi on olosuhteil- soinen. Metsäisestä ilmeestä huolimatta ihmistoi- taan muuttunut näkinruoholle epäsuotuisaksi. Tä- minta on ollut järven pieneen tilavuuteen nähden hän viittaavat mm. edellä kuvatut pohjan paljaus intensiivistä. Tällä hetkellä rämeeseen rajautuu ja/tai sammalvaltaisuus, alle metrin näkösyvyys ja pohjoisessa tiiviisti asutus ja tie. Happaman suo- 2000-luvulla mitatut pH-arvot (< 6,5). Mahdollisia veden tuloa rämeeltä ja tien varresta järveen on te- haittamekanismeja ovat mm. happamoituminen, hostettu ojituksella. Tämän ojan suulla järven vesi pohjan hämärtyminen rehevyyden ja humuksen on erityisen sameaa ja ruskeaa (Jouni Issakaisen vuoksi sekä humusaineiden kemiallinen epäsuo- rantakäynti 2008). Järven näkösyvyyden vaihte- tuisuus. lusta ei ole tietoja, mutta sen sameus on vaihdellut välillä 1,1–3,1 FNU ja väriluku välillä 35–90 mg Suojelu ja hoito Pt/l (Penttilä 2008). Luukinjärvi ei kuulu suojelualueisiin tai suojeluoh- Erkamon (1950) mukaan Gallträsk on ollut al- jelmien kohteisiin. Se sijaitsee Helsingin kaupungin kuperäiseltä tyypiltään karu ja tummavetinen omistamalla Luukkaan ulkoilualueella ja siellä on (dystrofinen). 1940-luvun loppuun mennessä jär- uimaranta. Järven huonon happitilanteen helpot- vi oli ihmisen vaikutuksesta rehevöitynyt, mikä tamiseksi järvellä aloitettiin ilmastus talvella 2007. näkyi vaateliaassa putkilokasvi- ja levälajistossa. (Oinonen 2008). Virkistyskäytön vuoksi Espoon pH oli tuolloin 7,2–7,3 ja CaO-pitoisuus 16 mg/l. kaupunki on seurannut Luukinjärven vedenlaa- Erkamo mainitsee rehevöitymisen syiksi mm. tua vuosittain. Seurannan tuloksia ei ole julkaistu. likaojat ja pyykkilaiturit. Jätevesikuormitus jatkui ainakin 1920-luvulta 1970-luvulle ja alueella on si- Lisäselvitystarpeet jainnut myös kaatopaikka sekä paristoteollisuutta. Hentonäkinruoho on todennäköisesti alkuaankin Näiden vuoksi sedimentti on nykyäänkin lievästi kasvanut Luukinjärvellä esiintymisensä äärirajoil- raskasmetallien saastuttama (Kauniaisten kaupun- la. Luukinjärvi on muuttunut näkinruohoille epä- ki 2010). sopivaksi. 2000-luvulla toistettujen tuloksettomi- 1980-luvulta lähtien keskitetty viemäröinti on en etsintöjen johdosta näkinruoho voidaan tulkita laskenut veden typpi- ja fosforipitoisuuksia mutta sieltä hävinneeksi eikä lisäselvitystarvetta enää ole. sisäisen kuormituksen vuoksi järvi on nykyään- kin rehevä. Pintaveden laatu kesäaikana vaihtelee tyydyttävästä hyvään, mutta talvinen happikato ja kalakuolemat ovat olleet järvessä tavallisia.

50 Suomen ympäristö 13 | 2011 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Barkman (2003) yhtyy käsitykseen ulpukoiden 1950-luvun alun hentonäkinruohon pääesiintymä aiheuttamasta varjostuksesta ja lisää muina tekijöi- oli hyväkasvuinen, noin aarin kokoinen ja sijaitsi nä vedenalaisten kasvien kilpailun (Rhizoclonium noin 20 m järven etelärannasta puolen metrin sy- riparium -levä ja paikoin isonäkinsammal). Myös vyydessä (Erkamo 1950) (kuva 9, taulukko 7). Seu- karvalehti oli lisääntynyt 2000-luvulle tultaessa. ralaislajeja melko avoimella muta-liejupohjalla oli- Vuonna 2001, vuosi koillisosan ulpukkaraiva- vat mm. siimapalpakko (Sparganium gramineum), uksen jälkeen, todettiin raivaamattoman länsiosan ilmeisesti pikkuvita (Potamogeton berchtoldii, tuol- pohjalla paikoin voimakastakin järvinäkinsammal- loin nimellä ”Potamogeton pusillus”) ja järvisilopar- (Fontinalis hypnoides) ja karvalehtimattoa, mutta ta. Erkamon tulkinnan mukaan hentonäkinruoho näkinruohon kasvua järvellä pidettiin edelleen ja eräät muutkin vaateliaat lajit olivat ilmestyneet mahdollisena (Kemppainen ym. 2001a). Vuonna paikalle rehevöitymisen seurauksena. 2002 (etenkin länsiosa tutkittu veneestä haraten) Jack Barkman etsi lajia järvestä vuosina 1961– todettiin kilpailevan kasvillisuuden runsastuneen, 1962 tuloksetta. Järvi oli jo tuohon mennessä ja näkinruohon kasvua pidettiin jo epätodennäköi- muuttanut luonnettaan lisärehevöitymisen vuok- senä (Kemppainen ja Ylinen 2002). si, ja kelluslehtinen lajisto oli tiivistynyt (Barkman Yhteenvetona voidaan todeta, että hentonäkin- 1963). Barkman (2003) on tutkinut järven kasvilli- ruoho lienee tullut järveen 1900-luvulla veden re- suuden muutoksia 36 vuoden aikajänteellä. Järvi hevöidyttyä sille sopivaksi ja kanta pysyi elossa oli muihin Barkmanin tutkimiin järviin verrattuna useita vuosikymmeniä. 1980-luvun viemäröinnistä ulpukan vallitsema. lähtien kantaa ovat heikentäneet toisaalta vähittäi- 1980-luvun lopulla havaittiin Holger Törn- nen palaaminen kohti alkuperäistä happamuutta, rothin tiedonannon mukaan ulpukoiden runsas- toisaalta erilaiset viiveellä ilmenevät tai rajusti hei- tuneen vahvasti ja arveltiin niiden tukahduttaneen lahtelevat ihmistoiminnan seuraukset kuten kilpai- näkinruohoja. Hentonäkinruohosta on Törnrothin levien kasvilajien runsastuminen (ulpukka, karva- näytteettömiä havaintoja vielä 1990-luvun alusta lehti, sammalet jne.) sekä viime vuosien ruoppauk (Piirainen 1997).

Kuva 9. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Kauniaisten Gallträskissä.

Suomen ympäristö 13 | 2011 51 Taulukko 7. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kauniainen, Gallträsk. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei ”1949-VI-5” + Pusa Kalevi, Roos Jyrki H-97009 Erkamo 1950 1949-VIII-13 + Roos Jyrki, Erkamo Viljo H-97007, Erkamo 1950 H-97008, H-97021 1949-X-6 + Ruotsalo R. H-96987 1961–1962 ei Barkman Jack Barkman 1963 1997 ei Barkman Jack Barkman 2003 1997-VIII-15 ei Koistinen Marja 1950–1992 + Törnroth Holger Piirainen 1997 L 2001-VIII-30 ei Kemppainen Eija ym. Kemppainen ym. 2001a L 2002-VII-IX ei Koistinen Marja 2002-VIII-9 ei Kemppainen Eija, Ylinen Hanna Kemppainen ja Ylinen 2002 L 2002-VIII-22 ei Kemppainen Eija, Mäkelä Katariina Kemppainen ja Mäkelä 2002b L 2008-VIII ei Karttunen Krister set ja raivaukset. Näitä rasitteita on voimistanut Suojelu ja hoito pohjan käsittelyn ja suo-ojitusten aikaansaama sa- Gallträskiä ei ole suojeltu. Järven lounaispäässä meneminen, tummuminen ja mahdollisesti myös on vuonna 1988 perustettu luonnonsuojelualue, happamuuden heilahtelut (pH vaihdellut happa- Träskmossen. mesta noin 10:een). Gallträskin koillisosasta poistettiin ulpukoita ainakin vuonna 2000. Myöhemmin 2000-luvulla pohjan kunnostusta on kokeiltu ns. geotuubi- menetelmällä (Penttilä 2008). Tässä menetelmässä, joka hävittää mahdollista siemenpankkia, veden sekaista pohjalietettä imuruopataan ja se johdetaan, erottelua tehostavaan kemikaaliin sekoitettu- na, maissa olevaan suureen erottelupussiin. Täältä vesi suodatetaan takaisin järveen ja liete viedään pois. Hanke valmistunee vuonna 2011 (Kauniais- ten kaupunki 2009).

Lisäselvitystarpeet Hentonäkinruoho tuskin enää kasvaa Gallträs- kissä. Tietoa ei ole kuitenkaan vahvistettu näkö havainnoin pohjasta. Sopivassa yhteydessä voitaisiin tehdä ainakin järven eteläpuoliskosta suurpiirteinen, sukellukseen perustuva kasvilli- suusvyöhykkeiden kartoitus, jossa lajin nykyiset kasvuedellytykset suorilla pohjan näköhavainnoil- la vahvistetaan ja perustellaan. Samalla saadaan lisätietoa tehtyjen pohjankäsittelyiden muista vaikutuksista. Mikäli tässä ei ilmene uutta, laji voidaan tulkita paikalta hävinneeksi.

Herbaariokuva Kauniaisten Gallträskistä löydetystä hento- näkinruohosta. Kuva Pertti Rantiala.

52 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.1.2.3 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Loviisa, Loviisanjoen suisto Tiedot Loviisan näkinruohoesiintymästä perustuvat yhteen museonäytteeseen (taulukko 8). Sen Loviisanjoen suistosta on löydetty hentonäkin- tiedot ovat äärimmäisen niukat: paikaksi ilmoite- ruohoa. Lajin löysi vuonna 1864 C. J. Arrhenius taan vain ”Loviisa”. Hentonäkinruohon yleisistä (taulukko 8). Esiintymän tarkempi paikka ei ole kasvupaikkavaatimuksista voidaan päätellä, että tiedossa. Lajia ei ole Loviisan edustalta myöhem- se on kasvanut jossakin kohden Loviisanlahden min etsitty. Loviisan edustan vedenlaadun heiken- olosuhdejatkumoa. tymisen takia tämä vanha kasvupaikka katsotaan Niukoista tiedoista huolimatta löytöä voidaan tässä hävinneksi. Loviisanjoen suistossa ei ole pitää luotettavana. Kerääjä oli ilmeisesti Carl Jacob suojelualueita eikä lahdella ole kiireellisiä lisäsel- Arrhenius (1823–1901). Löytö on otettu mukaan vitystarpeita. joihinkin lajia käsitteleviin yleiskatsauksiin (esim. Backman 1950; Erkamo 1950). Uudemmissa kat- Kasvupaikan kuvaus sauksissa (esim. Uotila 1997a) Loviisa on mainit- Loviisanjoki on yli 20 km pitkä ja virtaa pääosin tu yleisellä tasolla vanhojen paikkojen joukossa. savisten peltotasankojen läpi. Se saa vetensä mm. Kasvin esiintyminen Loviisanjoen suussa ei ole Lapinjärven kunnan Lapinjärvestä. Loviisanjoki yllättävää, koska lajia on tavattu rannikolta sen purkaa vetensä Suomenlahteen Loviisan kaupun- molemmin puolin (Porvoo ja Pyhtää) ja saattaa olla gin kohdalta. löydettävissä tiheämminkin. Joen purkupisteestä avautuu etelään Loviisan- Ernst Häyrénin (1944) työ antaa kuvaa siitä, lahti. Lahti on kiilamaisesti vähitellen levenevä, yli millaiset olosuhteet lahdessa vallitsivat 1920- viisi kilometriä pitkä ja muistuttaa muodoiltaan ja 1930-luvuilla. Jo tuolloin lahden perukka oli jonkin verran toista näkinruohopaikkaa, Pyhtään rehevöitynyt. Perukan vesi oli sameaa (pohja näkyi Ahvenkoskenlahtea (ks. luku 5.4.1.3). Loviisan vain puolen metrin syvyyteen asti) ja levästö osoitti joki on kuitenkin virtaamaltaan paljon Kymijokea kaupungin jätevesien vaikutusta. Putkilokasveista vähäisempi, ja mm. Loviisan kaupungin vuoksi mainittiin yleisen ahvenvidan lisäksi rehevyyttä lahden perukkaan on tullut enemmän ravinteita. ilmentävä tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum). Loviisanlahden perukka on noin kilometrin pituu- Tulliniemessä veden suolapitoisuus oli noin delta (Tulliniemeen asti) hyvin matala ja kapeikon 0,4 %. Kolme kilometriä etelämpänä, Valkossa, sulkema. vettä kuvailtiin jo melko kirkkaaksi. Loviisanlahden länsipuolta pitkin kulkee kau- Loviisanlahden perukka on nykyäänkin samea pungin läpi ja aina Valkolle asti suuri harju, josta ainakin savisuuden ja rehevöitymisen vuoksi. lahteen valuu pohjavettä. Loviisan vesi on kallio- Muun muassa veden fosforipitoisuudet ovat kor- perän vuoksi erityisen fluoridipitoista (Uuden- keita. Vedenlaadussa on myös suuria heilahteluita, maan ympäristökeskus 2006). mikä heijastanee ihmisen toimintaa alueella. Lo- Loviisanlahden länsirannalla on kaupungin viisanlahden perukasta lajin arvellaan hävinneen. lisäksi ollut pitkään muuta ihmistoimintaa (mm. Loviisanlahden veden laatu on ihmistoiminnan Valkon satama, rautatie ja maanviljelystä). Itäranta vuoksi heikentynyt, mutta lahden pitkän, liukuvan on karumpi, metsäisempi ja nykyään kesämökki- jatkumon vuoksi on mahdollista, että ulompana en reunustama. Itärannan eteläisellä jatkeella on merellä on edelleen lajille sopivia paikkoja. Ratkai- nykyään ydinvoimala, josta purkautuu veteen sevia kysymyksiä ovat, miten voimakkaasti joelta lämpökuormaa. päin etenevä liiallinen sameus ja mereltä etenevä Lahden suu on etelässä avoin ja siten paremmin liian suolainen vesi limittyvät, ja jos vedenlaadus- huuhtoutuva. Loviisanlahdelle muodostuu liuku- ta löytyy sopiva vyöhyke, onko tällä kohdin ran- va, edestakaisin heilahteleva jatkumo mm. makean nassa sopivaa pohja-ainesta. Vaikka pohjan laatu ja murtoveden välille sekä samean ja kirkkaamman sopisi, laji voi hävitä, jos sopivalla rantajaksolla veden välille. on esimerkiksi liian syvälle ulottuva ruovikko tai satamarakennelmia.

Taulukko 8. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Loviisa, Loviisanjoen suisto. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1864 + Arrhenius C. J. H-96985 Erkamo 1950; Backman 1950

Suomen ympäristö 13 | 2011 53 5.1.2.4 (1943) ja Pertti Uotila (1988; 2002a). Lajien kulkeu- Porvoo, Maari (Maren) tumisen kannalta voi olla merkitystä myös sillä, että Maari oli satoja vuosia purjelaivasatamana. Porvoonjoen suulla oleva Maari-niminen lah- 1900-luvun vähittäisten madaltumis-, makeu- ti (Maren) on yksi hentonäkinruohon klassisista tumis-, rehevöitymis- ja umpeenkasvuprosessien löytöpaikoista. Lajin löysi vuonna 1857 Thiodolf lisäksi lahden uposkasvilajistoon ovat vaikuttaneet Saelán, seuranaan Runeberg-niminen kanssakerää- voimakkaasti jotkin ihmisen toimet. Näitä tiivis- jä, joka saattaa olla kansallisrunoilija Johan Ludvig tetään seuraavassa Uotilan (1988; 2002a) pohjalta. Runeberg (taulukko 9). Lindbergin (1900) antaman Pitkään vaikuttaneita rasitteita olivat tulo-ojan selostuksen perusteella laji on alun perin kuvattu varren suuri leirintäalue (vuosina 1964–1984) sekä tieteelle uutena juuri Saelánin Maarin keräysten läheinen raakavedenpuhdistamo. Puhdistamon perusteella. Esiintymä on nykyään ilmeisesti hä- rauta- ja mangaanipitoiset huuhteluvedet lasket- vinnyt. Maari kuuluu laajaan Porvoonjoen suiston tiin Maariin 1920-luvulta 1970-luvulle. Laajojen Natura-alueeseen. peltomaiden läpi virtaava Porvoonjoki on luonteeltaan savisamea sekä noin 70 km pitkän, jo Lah- Kasvupaikan kuvaus den kaupungin viemäreistä alkavan yläjuoksun Maari sijaitsee aivan Porvoon vanhankaupungin ravinteiden vaivaama. Kertaluonteisia rasitteita läntisen rinteen juurella, tuomiokirkosta parisataa näiden lisäksi olivat piisamin leviäminen lahdelle metriä länsiluoteeseen. Se on Porvoonjoen sormi- ja lahden suulle 1960-luvulla rakennettu pohja mainen lahti, jonka perä suuntautuu ylävirtaan ja pato. Muitakin rakennustöitä lahdelle on aika-ajoin suu alavirtaan päin (kuva 10). Tämä asento suo- suunniteltu. jasi lahtea pitkään jokiveden haittavaikutuksilta. Maarin veden laatu romahti kriittisesti ja lahti 1940-luvulla Maari oli kirkasvetinen, vaikka ohi- sameni 1960-luvun puolivälin aikoihin, ilmeisesti virtaava joki oli samea (Ahlqvist 1943). Kirkkaus lähinnä koska pohjapato esti erilaista kuormitusta jatkui ainakin vielä 1950-luvun puoliväliin (Uotila huuhtoutumasta pois. Tuolloin Maari oli joitakin 1988). vuosia lähes kasviton. Sitä kuvailtiin sameak- Maari on pieni ja matala, vain noin 200 metriä si myös 1970-luvulla. Vuonna 1973 lahden suun pitkä ja muutamia kymmeniä metrejä leveä. Pohja poikki vedettiin vesijohtoputkia, jotka estivät ve- on liejukerroksen peittämää savea. Lahden syvyys den kulkua lisää ja joiden asennustyön ajan lahti oli 1900-luvun alussa keskeltä yli 1,5 metriä mutta oli kuivana. se madaltui 2000-luvulle tultaessa alle puolimet- Lahti oli jossakin määrin toipunut 1980-luvulla, riseksi ja kasvoi myös reunoiltaan kapeammaksi. jolloin Pertti Uotila tutki sitä useana kesänä. Tuol- Meriveden ollessa korkealla Maari on viime aikoi- loin lajistoon kuului vielä jokunen valoisaa pohjaa hin asti saanut ajoittain suolapulsseja Suomenlah- vaativa uposkasvi, vieläpä murtovettä ilmentävä desta. Maankohoamisen vuoksi ne ovat vähitellen merihaura (Zannichellia palustris var. repens) (Uotila tulleet harvinaisiksi (Ahlqvist 1943; Uotila 1988; 1988). Uotila 2002a). 1990-luvulla lahtea ei enää suunniteltu raken- Lahtea rajaa pohjoisessa korkea, kekomainen nettavaksi, vaan sitä pyrittiin kunnostamaan harju, Linnanmäki, sekä sen takana matalampi Pie- vesiluonnon näkökulmasta. Pertti Uotila ja Mar- ni Linnanmäki. Niiden välistä Maariin laskee oja, ja Koistinen inventoivat tuolloin lahtea. Pohjan jonka suulla lahden perukka on soistunut. Harju- uposkasveja, mm. merihaura sekä hentoja vitoja jen pohjavedellä on voinut olla osaltaan vaikutusta ja näkinpartaisia, oli jonkin verran palannut lahdel- lahden veden kivennäiskoostumukseen. Maarin le (Uotila 2002a). Jonkinlaisia edellytyksiä näkin rantoja on 1900-luvun alussa laidunnettu. Idässä ruohon kasvulle oli siis olemassa. lahteen viettää pieni pelto, ja Maarin rannoilla on Umpeenkasvun ehkäisemiseksi ja virtaaman myös ollut pyykkilaituri ja muuta rehevöittävää parantamiseksi ruopattiin vuonna 1999 kaivanto ihmistoimintaa. vajaan metrin syvyyteen pitkin lahden keskiosaa. Maarin vesikasvilajisto on ollut erittäin mo- Ainakin alkuvuosina sen jälkeen vesi oli sameaa ja nipuolinen ja sisältänyt useita harvinaisuuksia. valoa vaativat pohjakasvit ja murtovesilajit olivat Hentonäkinruohon lisäksi siitä on aikoinaan ku- taantuneet. Syyksi epäiltiin mm. ravinteiden va- vattu tieteelle uutena lietetatar (Persicaria foliosa), pautumista pohjaliejusta ja makean, samean joki ja Maari oli pitkään silonäkinparran (Chara braunii, veden vaikutusta (Uotila 2002a). ennen tähtinäkinparta) ainoa tunnettu kasvupaik- Vuoden 2008 elokuussa Jouni Issakainen sukelsi ka Suomessa (Uotila 1988). Lahden muun kasvilli- lyhyesti Maarin kaakkoisen puoliskon eli suupuo- suuden kehitystä ovat kuvanneet Holger Ahlqvist len molemmilla rannoilla ja lahden poikki. Vaik-

54 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 10. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Porvoon Maarilla. ka varsinaiseen inventointiin ei ollut aikaa, vesi päävyöhyke sijaitsi itäisen rannan edustalla noin voitiin todeta erittäin sameaksi. Pohja oli kasvien 80 m pitkänä vyöhykkeenä. Sen seurassa kasvoivat suhteen kuollutta ja pimeää heti pinnasta alkaen. tuolloin mm. hentovita, pikkuvesitähti ja uposvesi- tähti. Backman (1950) veti yhteen 1950-luvulle asti Näkinruohoesiintymät ja niiden tila tunnetun seuralaislajiston, johon kuului muitakin Saelanin (1858) aikaan hentonäkinruoho peitti ravinteisuuden ja/tai suolapitoisuuden ilmentä- Maarin pohjaa laajalla alalla noin puolen metrin sy- jiä kuten kiehkura- ja tähkä-ärviä, merihaura ja vyydessä (taulukko 9). Ahlqvistin (1943) aikaan laji vesirutto. Uotilan (1988) mukaan vyöhyke saattoi oli edelleen hyvinvoiva, mutta niukentunut. Sen matalalla vedellä kuivuakin. Kuivuminen ei hait-

Suomen ympäristö 13 | 2011 55 Taulukko 9. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Porvoo, Maari (Maren). Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1857-VIII-20 + Saelán Thiodolf, Runeberg H-97002 (Johan L.?) 1857-VIII-27 + Saelán Thiodolf H-97004, H-97006 1857 + Saelán? JYV-827 1861-VIII-17 + Saelán Thiodolf H-97005, H-97025, H-97026 1879-VIII-15 + Öhrnberg Edv. H-97003 1899-IX-12 + Lindberg Harald H-96994, H-96995, TUR-A-389650, TUR-A-389651, TUR-A-389652, OULU-3402 1900-VIII-15 + Klingstedt F.W. TUR-A-389654 1900-IX-10 + Klingstedt F.W. H-97001 1900-IX-? + Palmgren Alvar TUR-A-389655 1901-IX-? + Palmgren Alvar H-97010 1902-IX-7 + Collin Otto H-97000, H-97020, TUR-A-389653 1932-VII-25 + Ahlqvist Holger H-96991 1932-VIII-3 + Ahlqvist Holger H-168679, H-580942 1933-VIII-1 + Ahlqvist Holger H-96993 1933-VIII-8 + Ahlqvist Holger H-96992 1933-IX-17 + Olsoni B. H-96996, H- 97015 1933-IX-17 + Cedercreutz Carl H-96997, H-209092 1934-IX-22 + Häyrén Ernst H-96999, H-97018, H-97022, H-97023 1934-VIII-20 + Ahlqvist Holger H-97011, H-97012 1934-VIII-21 + Ahlqvist Holger H-96990, H-97024, H-209091, H-259828, H-581813, H-581814 1934-VIII-22 + Färdig Bertil A. H-96986, H-141942, H-232270, OULU-3403 1940-IX-7 + Ahlqvist Holger, Häyrén Ernst H-96998, H-719459 1942-IX-4 + Kalliola Reino H 575136 1945-VIII-27 + Ahlqvist Holger H-581809 1946-IX-7 + Cedercreutz Carl H-97014 1946-IX-7 + Westman Tor-Leif VOA-21278 1946-VIII-20 + Ahlqvist Holger H-581808 1946-VIII-23 + Ahlqvist Holger H-96989, H-97013 1948-VIII-20 + Ahlqvist Holger H-581807 1949-VIII-19 + Ahlqvist Holger H-581806 1951-VIII-? + Ahlqvist Holger H-581804, H-581805 1952-VIII-20 + Ahlqvist Holger H-96988, H-581803 1964-VIII-28 + Ahlqvist Holger H-577146 1966 ? Härö Lasse Uotila 1988; 2002a 1981-IX-18 ei Uotila Pertti, Kuokka Ilpo Uotila 1988 1984-IX-14 ei Uotila Pertti, Grönholm Sonja Uotila 1988 1987-VIII-20 ei Uotila Pertti, Nironen Markku Uotila 1988 1988-VII-30 ei Uotila Pertti Uotila 1988 1996 usein ei Uotila Pertti, Koistinen Marja Uotila 2002a 1997 usein ei Uotila Pertti Uotila 2002a 1998-VII-5 ei Uotila Pertti Uotila 2002a 2000-VIII-10 ei Uotila Pertti Uotila 2002a 2001 usein ei Uotila Pertti 2008-VIII-15 ei Issakainen Jouni

56 Suomen ympäristö 13 | 2011 taa näkinruohojen siemeniä, mutta loppukesällä kasvavat versot eivät siedä kokonaan kuivumista (Triest 1988). Vedenkorkeuden vaihtelut ovat saattaneet osaltaan rajoittaa kilpailevaa lajistoa. Hentonäkinruohon havaintohistoriaa Maarissa on tiivistetty Uotilan (1988) julkaisuun. Näytteistä päätellen näkinruoho on voinut Maarissa hyvin yli sata vuotta, eikä se ole häiriintynyt näytteiden keruustakaan. Löytöhistoriallisena yksityiskohtana mainittakoon, että Uotilan (1988) tieto Saelánin yksin kerää- mästä ensimmäisestä näytteestä ”17.8.1857” lienee virhe. Vanhin tunnettu museonäyte on Saelánin ja Runebergin yhteinen. Moneen muuhun kasvupaikkaan verrattuna hentonäkinruohon versot Maarilta kerätyissä mu- seonäytteissä näyttävät melko pitkäversoisilta ja honteloilta (ts. nivelvälit ovat pitkät verrattuna Porvoon Maari. Kuva Pertti Uotila. melko niukkoihin lehtiin). Samantyyppisiä muotoja on ainakin Viipurin näytteissä. Ei ole tietoa, Lisäselvitystarpeet onko tämä piirre kasvuolosuhteiden määräämä vai Porvoonjoen vesi on savisameaa, mikä estää näkin- geneettinen. ruohojen kasvun Maarin lähietäisyydellä. Erillise- Viimeinen näyte hentonäkinruohosta on kerät- nä kysymyksenä on syytä arvioida, onko alajuok- ty Maarista vuonna 1964. Vaikka lajia ei ilmeisesti sun Haikkoonselällä tai Stensbölenselällä riittävän heti tämän jälkeen tiiviisti seurattu, tietojen lop- kirkkaita savi- tai silttipohjaisia rantoja, joilla laji puminen sopii yhteen tuolloisen vedenlaadun ro- voisi suolapitoisuuden kannalta vielä kasvaa. Tä- mahduksen kanssa, ja lajin häviäminen ajoittunee hän tähtäävää sopivien elinympäristöjen etsintää 1960-luvun loppupuoliskolle. Lajin katoa lienee olisi syytä kytkeä lähivuosina pienessä mitassa tehostanut vielä 1970-luvulla sameaksi mainittu alajuoksun rutiininomaisen vedenlaatutarkkailun vesi (Uotila 1988). tai muun tutkimustoiminnan yhteyteen. Esityö- Maarin vesikasveja tutkittiin useaan otteeseen nä tulisi sijoittaa karttaan päällekkäin suuntaa- 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka (Uo- antavat käyrästöt loppukesän näkösyvyydestä ja tila 1988; 2002a). 1980- ja 1990-luvuilla olosuhteissa suolapitoisuudesta alajuoksulle päin edetessä se- näytti olevan jonkinlaisia edellytyksiä lajin paluul- kä verrata näitä Kotkan sisäsaariston oloihin. Itse le, mikäli siemenpankkia olisi ollut jäljellä tai sie- Maari sopii näkinruohon ekologisessa perustutki- meniä olisi tullut lisää muualta. Tästä ei kuitenkaan muksessa yhdeksi verrokkipaikaksi, joka edustaa saatu havaintoa. Vuoden 1999 ruoppaus on ainakin lajille elinkelvottomiksi muuttuneita olosuhteita. toistaiseksi vain lisännyt veden sameutta. Ottaen huomioon Maarin pitkän yleisen merki- tyksen vesikasvien kannalta ja siihen kohdistetut Suojelu ja hoito tutkimus- ja hoitotoimet, lahden kasvillisuuden Porvoon Maari kuuluu Natura 2000 -verkostoon sukkessiota on syytä seurata jatkossakin aika-ajoin, sekä luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena et- esimerkiksi viiden vuoden välein. Tarvittaessa tä lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena (Por- muilla tutkimuksilla täydentäen tulisi pyrkiä ym- voonjoen suisto – Stensböle, FI0100074, kuva 10). märtämään tehdyn hoitoruoppauksen vaikutus- Maarin rehevän lahden suojelun toteutuskeinona mekanismeja ja seurauksia sekä edelleen jatkuvan on vesilaki. sameuden syitä. Hentonäkinruoho ei enää kasva Porvoon Maa- rilla eikä lajin suojelu, hoito tai seuranta ole siellä tarkoituksenmukaista. Tämä pieni, mutta koko maailman mitassa arvokas uposkasvikeidas on lajistoltaan lähes täysin tuhoutunut erilaisten ihmisen toimien takia.

Suomen ympäristö 13 | 2011 57 5.1.2.5 lo- ja pohjaoloja, esimerkiksi kahta silopartalajia Pukkila, Kanteleenjärvi ja tylppälehtivitaa (Lammi 2006). Näkinruohoja ei kahdella tuolloin tutkitulla linjalla löytynyt, mutta Pukkilan Kanteleenjärvestä on löydetty hento lajin säilymiseen näyttää olleen edellytykset. näkinruohoa (Eskola 1964) (taulukko 10). Pohjan Koska etenevä umpeenkasvu muodosti uhan ja veden piirteiden vuoksi on epätodennäköistä, lintujen ja virkistyskäytön kannalta, järven pintaa että laji kasvaisi enää paikalla. Kanteleenjärvi on nostettiin vuosina 1999–2002 kahdessa erässä yh- suojeltu. teensä 40 cm. Kolme vuotta vedennoston jälkeen tehdyssä selvityksessä uposkasvien havaittiin Järven kuvaus taantuneen lähes olemattomiin. Yksi fysikaalinen Kanteleenjärvi sijaitsee Itä-Uudellamaalla, Puk- pääsyy on pohjan pimeneminen, kun sameaa vettä kilan kunnan itäosassa. Se on pyöreähkö, pinta- on pohjan päällä paksu kerros. Jouni Issakaisen altaan (vedenkorkeudesta ja märkien rantojen ja Marja Koistisen rantakäynti ja lyhyt snorklaus rajauksesta riippuen) vajaan neliökilometrin laajui- järven eteläpäässä vuonna 2008 tuki samaa käsi- nen järvi (kuva 11). Avovettä järvellä on vain noin tystä, ja ainakin järven eteläosassa pohja oli myös 0,3 km2 (Lammi 2006). Järvi on matala, viimeisen ilmeisen happaman humuskerroksen peittämä. vedennoston jälkeen yleisesti keskimäärin 80 cm:n Rehevyyden ja humuspitoisuuden vuoksi pohja syvyinen, mutta pohja on suurilta osin upottavaa, on muuttunut pimeäksi ja näkinruohojen kasvu ”pohjatonta” liejua. Kanteleenjärvellä vaikuttaa tällä hetkellä epä Kanteleenjärvellä on tilavuuteensa nähden laa- todennäköiseltä. Tilannetta ei ole kuitenkaan käyty ja, noin 20 km2:n valuma-alue, josta yli kolman- tutkimassa alkuperäisellä kasvupaikalla. Kun lajia nes on peltoa. Järvi on maatalouden ravinteiden ei ole erityisesti etsitty moneen kymmeneen vuo- kuormittama. Vesi on rehevöitynyttä ja mm. karuja teen, esiintymän vaiheita ei tunneta. Mikäli esiin- metsiä sisältävän valuma-alueen vuoksi humuksi- tymä on ollut olemassa vielä 1990-luvulla, elävä sen ruskeaa. Järveä ympäröivät loivat peltorinteet siemenpankki on mahdollinen. Melko tuoreen pin- ja leveät luhdat. Keskiosan avovettä ympäröivät nannoston jälkeen järven kasvillisuuden sukkessio mosaiikkimaisesti ilmaversoiset kasvillisuuslaikut on edelleen muutostilassa ja myös rehevöityminen ja -vyöhykkeet. Kasvillisuudeltaan järvi on luoki- näyttää jatkuvan. teltu osmankäämi-ratamosarpio (Typha−Alisma) -tyyppiin (Lammi 2006; rantakäynti 2008 Jouni Suojelu ja hoito Issakainen ja Marja Koistinen). Kanteleenjärvi on rauhoitettu vesilintujen tärkeä- nä levähdys- ja pesimäpaikkana luonnonsuojelu Näkinruohoesiintymät ja niiden tila alueeksi vuonna 2004 (kuva 11). Se kuuluu Natura Löytöaikanaan 1960-luvulla (taulukko 10) hento- 2000 -verkostoon sekä luontodirektiivin mukaisena näkinruoho kasvoi ja tuotti siementä pehmeällä lie- SCI-alueena että lintudirektiivin mukaisena SPA- jupinnalla 40–60 cm:n syvyydessä. Lajia kasvoi pie- alueena (Kanteleenjärven lintuvesi, FI0100072). Se ninä ryhminä järven luoteisosassa avoveden ja har- on mukana myös lintuvesien suojeluohjelmassa vahkon kelluslehtisten vyöhykkeen tuntumassa. valtakunnallisesti arvokkaana kohteena (Lammi Sen runsaimpia seuralaislajeja olivat uposkasveista 2006). Näkinruohoon kohdentuvia suojelutoimia katkeravesirikko (Elatine hydropiper), ahvenvita, ei ole tehty. Päinvastoin, veden rehevöityminen ja karvalehti ja tylppälehtivita. Niukempina kasvoi muu sameneminen on ollut pohjakasveille haitak- näkinruohon seurassa mm. tunnistamattomia silo si. partalajeja ja kelluslehtisiä kasveja (Eskola 1964). Markku Noukan (1985) työssä todettiin vielä Lisäselvitystarpeet 1980-luvun puolivälissä järven keskiosan avove- Hentonäkinruoho on todennäköisesti hävinnyt den reunoilla useita alueita, joissa näkinpartaiset Kanteleenjärveltä. Pohjan todellisten olosuhteiden ja muut matalat uposkasvit olivat leimallisia. Tästä dokumentoimiseksi järven muutakin kehitystä aja- päätellen myös samassa elinympäristössä viihty- tellen voisi tehdä suppean maastokartoituksen jär- vät näkinruohot ovat voineet pysyä elossa ainakin ven pohjois- ja keskiosan avovesialueelle. Aluetta 1980-luvulle asti. Näkinruohoja ei tällöin ilmeisesti voi rajata harauksin ja lupaavimmilta kohdin poh- erikseen etsitty eikä löydetty. jan oloja voi varmistaa sukeltaen. Mikäli sopivia Vuonna 1999 avovesialue oli pienentynyt ja ma- valo-olosuhteita ja muita edellytyksiä ei löydy, la- daltunut, mikä oli ilmeisesti vähentänyt elintilaa jin voidaan tulkita hävinneen paikalta. Kanteleen näkinruohoilta. Kuitenkin vielä vuonna 1999 jär- järven kehityksen ennakoimiseksi lintuvetenä sen ven avovesiosassa oli runsaasti matalia uposkas- veden laatua on syytä seurata nykyistä säännölli- veja, jotka ilmensivät näkinruohoille sopivia va- semmin ja tarkemmin.

58 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 11. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Pukkilan Kanteleenjärvessä.

Taulukko 10. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Pukkila, Kanteleenjärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1964-VIII-29 + Eskola Aila H-97016, H-97017, H-821374 Eskola 1964 1985-VII-29 ? Noukka Markku Noukka 1985 1998 ? Luttinen Rea Eerola 1999 1999 ei Lammi Esa, Venetvaara Jari Lammi 2006 2005 ei Lammi Esa Lammi 2006

Suomen ympäristö 13 | 2011 59 5.1.2.6 Se oli mukana jo Mariston (1941) järvitutkimuk- Raasepori, Lepinjärvi (Läppträsket) sen aineistossa. Järvi oli 1930-luvulla toteutetun pinnanlaskun jälkeen rehevöitynyt ja loppukesällä Raaseporin, entisen Karjaan alueelta Lepinjärvestä samea. Pohja on savilietevaltainen mutta sisältää on löydetty hentonäkinruohoa, lajin läntisimpänä myös karkeampirakeisia alueita (Maristo 1941). löytöpaikkana maailmassa (Kurtto 1985) (tauluk- Järveä ympäröivät monelta suunnalta savimaal- ko 11). Näyte Lepinjärvestä on valittu lajin uudek- la olevat laakeat pellot. Niiden valumat lienevät si nimistölliseksi tyyppinäytteeksi (Triest 1988). nykyään järven ravinnekuorman suurimpia läh- 2000-luvulla lajin säilymistä Lepinjärvessä ei ole teitä. Järvi on nykyisellään hyvin rehevä ja hap- voitu etsinnöistä huolimatta vahvistaa. On pelät- pi on useina talvina loppunut koko vesimassasta tävissä, että esiintymä on, mahdollista siemen- (Penttilä 2008). pankkia lukuun ottamatta, hävinnyt. Esiintymä Lepinjärven kasvilajisto on ollut rikas ja 1980-lu- arvioitiin kuitenkin olemassa olevaksi raportoita- vulla tarkoin mm. runsauslinja-analyyseillä tut- essa luontodirektiivin lajien suojelutasosta EU:n kittu (Kurtto 1985). Huomattava osa lajistosta oli komissiolle vuonna 2007, sillä kohtalaisen tuoreen ravinteisuuden suhteen vaateliasta, eräät lajit sel- esiintymän palauttamista siemenpankista Natura västi murtovettä suosivia, kuten merinäkinruoho 2000 -verkostoon kuuluvalla Läppträsketin alueel- ja merihaura. Osa murtovesilajeista lienee lintujen la pidettiin edelleen mahdollisena. tuomia satunnaisvieraita (Kurtto 1985), mutta osaltaan ne heijastelevat myös järven veden mineraali Järven kuvaus pitoisuutta. Viime aikoina järven lajisto on yksi- Lepinjärvi sijaitsee kuntaliitoksessa Raaseporiin puolistunut. liitetyn Karjaan keskustaajaman etelälaidalla (ku- Lepinjärven veden laatua on tutkittu niukasti va 12). Se on lounais-koillissuunnassa pitkänomai- ja harvoin. Vesi oli Mariston (1941) aikaan lievästi nen. Järven pinta-ala on 1,25 km2, keskisyvyys alle emäksistä, 1990-luvulla yleensä lievästi hapanta. metrin ja maksimi 1,6 m. Järven luoteissyrjää si- Vuonna 2008 todettiin, että vesi oli ainakin heinä- vuavat Salpausselän moreenimuodostumat, joi- kuussa hyvin emäksistä (pH 9,4) ilmeisesti rehe- den pohjavedet vaikuttavat järveen. Yläpuolinen vöitymisestä seuranneen voimakkaan tuotannon valuma-alue on järven pieneen tilavuuteen nähden vuoksi. melko laaja (yli 11 km2) ja ihmisen voimakkaasti vaikuttama. Järven vedenlaatua ei ole kuitenkaan Näkinruohoesiintymät ja niiden tila tarkasti seurattu. Harjulla sijaitsee vilkas Lohja– 1980-luvulla hentonäkinruohoa kasvoi laajoilla Hanko -maantie, Helsinki–Turku -junarata sekä alueilla pitkin järven keskiosaa (kuva 12, taulukko huomattava osa Karjaan kaupunkiasutuksesta ja 11). Avoveden valtalaji oli tuolloin karvalehti, joka teollisuudesta. Karjaan jätevesiä laskettiin järveen muodosti pohjalle laajoja mattoja. Muita runsaita, 1970-luvulle asti, mutta ei merkittävästi sen jälkeen melko kookasversoisia lajeja sen seassa olivat mm. (Kurtto 1985). vesirutto, ahvenvita, kalvasärviä, tylppälehtivita Järvi on luokiteltu luontaisestikin ravinteiseksi ja litteävita (Potamogeton compressus). Näkinruo- sarpio-osmankäämityypin järveksi (Kurtto 1985). ho kasvoi korkeamman kasvillisuuden välisissä

Taulukko 11. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Raasepori, Lepinjärvi (Läppträsket). Aika Tila käynnillä Havainnoija / kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1983-VIII-31 + Kurtto Arto H-598136 Kurtto 1985 1984-VIII-16 + Kurtto Arto H-629448, (”dupl. BRVU”), Kurtto 1985; Triest 1988 TUR-296704, JYV-25016, OULU-133719 1985-VII-8 + Rintanen Tapio OULU-132767 1997-VIII-18 + Koistinen Marja H-731798 2000-IX-1 ei Kemppainen Eija ym. Kemppainen ym. 2000c L 2006-VII-26 ei Koistinen Marja Koistinen 2006b 2008-VIII-8 ei Koistinen Marja Koistinen 2009a 2009-IX-2 ei Koistinen Marja ja Koistinen 2010a Eerola Leena 2010-IX-27 ei Koistinen Marja Koistinen 2010d

60 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 12. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Raaseporin Lepinjärvessä. laikuissa, seuranaan mm. pikkuvita, kolmihede pohjalta. Kannan tilaa selvitettiin vuonna 2000 sou- vesirikko (Elatine triandra) ja uposvesitähti. Vuo- tamalla ja haraamalla (Kemppainen ym. 2000c). den 1984 syyskesällä ilmeisesti pohjasta irronneita Tuolloin lajia ei neljän tunnin etsinnällä löydet- näkinruoholauttoja kuvailtiin jopa lähes läpitunke- ty. Pohjakasvillisuudessa kookasversoisten lajien mattomiksi (Kurtto 1985). (kalvasärviä, vesirutto ja karvalehti) havaittiin run- Marja Koistinen totesi näkinruohon esiintyvän sastuneen ja pohja oli valtaosin niiden sulkemaa. paikalla ainakin vuonna 1997, jolloin hän löysi Kasvillisuudessa oli joitakin aukkoja, joissa kasvoi snorklatessaan yksittäisen, irrallisen versonpalan mm. näkinpartaisleviä, joten näkinruoholla on vie-

Suomen ympäristö 13 | 2011 61 Näkinruohojen etsintää snorklaten Lepinjärvellä. Kuva Leena Eerola. lä periaatteessa ollut elintilaa. Rehevöityminen ja hieman aukkoisia alueita oli järven koillispään umpeenkasvu arvioitiin kuitenkin lajin uhkiksi. syvemmällä kaakkoisrannalla, mutta täälläkään Lajia etsittiin soutamalla ja haraamalla myös ei aukoissa tavattu matalaa pohjakasvillisuutta vuonna 2006 (Koistinen 2006b). Tuolloinkin kook- (Koistinen 2009a). kaat uposkasvit vallitsivat pohjaa. Päälajina oli nyt Hentonäkinruohon kannalta mahdolliseksi vesirutto. Sen seassa oli karvalehteä ja kalvasärviää, kasvupaikaksi arvioitu järven koillispää tutkittiin uutena lajina myös otalehtivita (Potamogeton friesii). syyskuun alussa 2009 (Koistinen 2010a), mutta Tämä laji oli havaittu järvelle uutena vasta kolmea lajia ei löytynyt. Näkösyvyys oli tuolloin huono vuotta aiemmin, mutta oli runsastunut eteläpäässä voimakkaiden tuulten takia. Järven koillispäässä jo massakasvuksi asti. kasvoi runsaasti otalehtivitaa tiheinä kasvustoina. Vuoden 2006 kartoituksessa todettiin korke- Hentonäkinruohoa etsittiin järveltä vielä syys- ammassa pohjakasvillisuudessa (mm. vesirutto, kuun lopussa 2010 lajia kuitenkaan löytämättä karvalehti, otalehtivita, kalvasärviä) lajille sopivia (Koistinen 2010d). aukkopaikkoja ainakin 0,5–0,9 metrin syvyydes- Näkinruoho saattaa edelleen olla Lepinjärvellä sä järven eteläpään itälaidalla Brynikbackan talon lähinnä siemenpankkina, mutta versoille ei ole edustalla, sekä hieman syvempänä noin metrin sy- viime vuosina havaittu uposkasvikilpailun vuoksi vyisenä vyöhykkeenä muuallakin kaakkoisrannan käytännössä kasvamisen mahdollisuuksia. Myös puolella. Täältä löytyi yksittäisiä versoja tupsu siemenpankkia uhkaa häviäminen. silopartaa, mutta ei hentonäkinruohoa (Koistinen 2006b). Suojelu ja hoito Järveä tutkittiin uudelleen sukeltamalla vuonna Lepinjärvi on Natura 2000 -verkostossa sekä 2008. Vesirutto peitti nyt pohjan lähes kokonaan, luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena että lintu estäen näkinruohojen kasvun. Muita vuoden 2006 direktiivin mukaisena SPA-alueena (Läppträsket, kookkaita uposkasveja oli paikoittaisina massa- FI0100011, toteutuskeinona luonnonsuojelulaki; kasvuina ja ajelehtivina lauttoina. Järven lounais- kuva 12). Se on myös arvokas lintuvesikohde, joka pää oli kasvanut umpeen niin matalaksi, ettei se sisältyy valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjel- näyttänyt enää lajille sopivalta paikalta. Ainoita maan ja kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen eli ns. Ramsar-alueiden luetteloon.

62 Suomen ympäristö 13 | 2011 2000-luvulla järven näkinruohoesiintymiä on 5.1.2.7 kartoitettu haraten ja sukeltamalla. Järveä on sen Vihti, Hiidenvesi biologiseen merkitykseen ja kuormituslähteisiin nähden kuitenkin tutkittu erittäin vähän, ja se on Vihdin Hiidenvedestä löydettiin hentonäkinruoho rehevöitynyt. ensimmäisen kerran vuonna 1903 (J. A. Wecksell) Lepinjärven suojelu näkinruohon kannalta on (taulukko 12). Kaikki löydöt ovat keskittyneet jär- nykyään ongelmallista, koska järveen on vaikut- ven koillishaaraan, Tarttilansalmen seudulle (ku- tanut pitkän aikaa voimakas kuormitus. Järven ti- va 13). Näkinruohon tiedetään kasvaneen paikalla lanteella on yhtymäkohtia Espoon Matalajärveen koko 1900-luvun alkupuolen, mutta sen tilaa ei ole (ks. luku 5.1.1.1), vaikka pohjan massakasvulajina seurattu 1950-luvun jälkeen. Nykyään Hiidenvesi Lepinjärvellä on karvalehden sijasta vesirutto. on ihmisen toimien vuoksi voimakkaasti samen- Lepinjärven tilaan ja näkinruohon elinmahdolli- tunut, ja lajin voidaan olettaa hävinneen paikalta. suuksiin vaikuttavat useat tekijät. Näistä mainitta- Hiidenvedellä ei ole suojelualueita. koon eri ravinnelähteiden torjunta, hiilen olomuodon vaikutukset pH-arvoon, sameusjaksot, kannan Järven kuvaus mahdollinen ”tekohengittäminen” esimerkiksi Hiidenvesi on suuri, monesta kapeasta ja pitkäs- kasvillisuuden poiston ja/tai hapettamisen avul- tä haarasta koostuva järvikokonaisuus läntisellä la, sekä intensiivisemmät manipulaatiot siemen- Uudellamaalla. Järven oma vesiala on noin 30 km2. pankin herättämiseksi. Kaikki nämä edellyttäisivät Järven läpi virtaa vettä myös laajoilta yläpuolisilta oleellisesti nykyistä suurempaa ja pitkäjänteisem- alueilta, etenkin pohjoisesta Vanjoki ja koillisesta pää tutkimusta ja hoitoa. Olkkalanjoki. Yläpuolinen valuma-alue on yli 900 km2:n laajuinen. Valuma-alueella on runsaasti pel- Lisäselvitystarpeet toja, metsiä ja valtatietä sekä pienten kaupunkien Hentonäkinruohon tuoreen siemenpankin vuoksi ja kuntien keskustaajamia. Järveä sivuaa kaakossa Lepinjärven vesikasvillisuuden kehitystä on syy- Salpausselkä. tä seurata lähitulevaisuudessa muutaman vuoden Hiidenveden pääallas, Kiihkelyksenselkä, on yli välein siinäkin tapauksessa, että näkinruohoa ei 25 m syvä ja koko järven keskisyvyys on 6,7 m. löydy. Näkinruohoesiintymät ovat olleet kahden koillisen Lepinjärven valuma-alueen ravinnekuormituk- altaan, Kirkkojärven ja Mustionselän, välillä. Tuol- sesta ja muusta ekologiasta on hankittava kattavat la alueella vesi on kauttaaltaan alle kolme metriä perustiedot (esikuvana Espoon Matalajärvi) ja järvi syvää ja lähinnä Vihdin läpi virtaavan Olkkalan- on liitettävä pitkäjänteisen, tehostetun vedenlaatu joen vaikutuspiirissä. tarkkailun piiriin. Näin suojelutoimet voidaan jat- Hiidenvesi on luonnostaan savisamea. Lisäksi kossa kohdentaa oikein. se on valuma-alueen lukuisten ravinnelähteiden Lepinjärvessä tiedetään olleen erittäin vahva pitkään rehevöittämä, mistä seuraa planktonin hentonäkinruohon siemenpankki, mutta lajin ny- aiheuttamaa lisäsameutta ja pohjan pimenemistä kyiset kasvuolot järvessä ovat heikot. Koska kohde jo varsin matalassa vedessä. Järven ravinteisuus- on Natura 2000 -verkostossa, on harkittava siemen- luokitus on vaihdellut viime vuosina rehevästä pankin herättämistä, jos sen suoritukseen saadaan erittäin rehevään. Sinileväkukintoja on esiintynyt riittävät tiedot (ks. Kiteen Kiteenjärvi, luku 5.7.1.1). säännöllisesti jo 1960-luvulta lähtien, ja pohjasta Tämä vaatii kuitenkin tarkemman, erillisen työ- vapautuu ajoittain vanhoja ravinteita sisäisenä suunnitelman. kuormituksena. Järven eri altaiden välillä on selviä eroja. Näkinruohon kasvupaikat Tarttilansalmessa ovat järven rehevintä, ja nykyään pahiten samentu- nutta osaa, jossa näkösyvyys on kesäisin vaihdellut vain 30 cm:stä yhteen metriin (Nurminen 2003). Hiidenvedellä ja siihen laskevissa vesissä on tehty veden laadun yhteistarkkailua 1990-luvulta lähtien. Vuosituhannen vaihteessa käynnistettiin valuma-alueen kuntien, ympäristöviranomaisten ja muiden toimijoiden yhteishankkeena edelleen toimiva Hiidenvesi-hanke, jolla tähdätään järven vedenlaadun parantamiseen. Järvestä on tehty sen jälkeen runsaasti limnologista tutkimusta, joka on osittain saatavissa Hiidenvesi-hankkeen

Suomen ympäristö 13 | 2011 63 Taulukko 12. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Vihti, Hiidenvesi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1903-VIII-15 + Wecksell J.A. H-97031, H-97035 Backman 1950 1935-IX-1 + Ahlqvist Holger H-97027, H-97030, H-209090, Backman 1950 H-259827, H-581834 1935-IX-2 + Ahlqvist Holger H-97029, H-581811, H-581812 1935-IX-4 + Ahlqvist Holger H-97028, H-581832 1941-VII-25 + Linkola Kaarlo H-97034 Backman 1950 1941-VIII-12 + Linkola Kaarlo H-97033 1947-VIII-12 + Fortelius Olof H-97032, TUR-A-389656, TUR- A-389657 1956 + Jalas Jaakko Meriläinen 1964 1998 ei Nurminen Leena Nurminen 2003 2008-VII-22 ei Riihimäki Juha internet-sivuston kautta (Länsi-Uudenmaan vesi Nurminen (2003) ei vuonna 1998 etsinyt erityi- ja ympäristö ry 2010). Vuoden 2005 jälkeen järven sesti näkinruohoja, mutta tutki pohjakasvillisuutta hoidon painopiste on siirretty hoitokalastusten si- yleensä ja totesi epäsuotuisan olosuhteiden muu- jasta valuma-alueen ravinteiden hallintaan (Hyy- toksen. Juha Riihimäki on tarkkaillut Tarttilan tiäinen 2008). salmea vuonna 2008 veneestä käsin muun vesi- Nurminen (2003) tutki Hiidenveden putkilokas- tutkimuksen yhteydessä. Hän vahvistaa, että vistoa veden laatumuutosten ilmentäjänä, verraten Nurmisen tulokset koskevat myös näkinruoho- 1990-luvun lopun tilannetta 1950-luvulta oleviin löytöjen aluetta: Näkösyvyys oli loppukesällä vain tietoihin. Hän totesi, että pohjan uposkasvit ovat 0,6 m ja rantoja kiersi yhtenäinen vyöhyke tiivistä rehevöitymisen ja samenemisen vuoksi järvellä isosorsimoa 0,8 metrin syvyyteen asti. Sorsimon taantuneet, ja ilmiö on erityisen voimakas juuri ulkopuolella oleva savi-hietapohja oli kasveis- Kirkkoselällä. Kookkaat ilmaversoiset kasvit, joita paljas. Siitä ulompana kasvoi pehmeämmällä hin tällä alueella kuuluu isosorsimo, sekä kellus- pohjalla vain harvaa ulpukkaa (Juha Riihimäki, lehtiset lajit ovat vallanneet matalasta vedestä tilaa. henkilökohtainen tiedonanto 2008). Upoksissa kasvavista lajeista menestyvät lähinnä Toisin kuin järviruoko, sorsimokasvustot eivät karvalehti ja makeassa vedessä harvinainen pyörö yleensä ulotu juuri metriä syvemmälle, mutta ovat sätkin (Ranunculus circinatus), jotka kykenevät kas- ruokoon verrattuna jopa tiheämpiä. Ne muodos- vamaan vesipatsaan yläosissa ja sietävät hämärää. tavat reunaosistaan hyvin peittäviä, kelluvia ja irtoilemalla leviäviä lauttoja (Juha Riihimäki, hen- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila kilökohtainen tiedonanto 2008). Backman (1950) kokosi yhteen Tarttilansalmen Järven voimakkaiden muutosten (Nurminen kolmen tunnetun osaesiintymän kasvillisuustie- 2003) ja Riihimäen vuonna 2008 tekemien havaintoja (taulukko 12). Osaesiintymät sijaitsivat Irjalan tojen nojalla näkinruohon kasvupaikat Tarttilansal- saaren eri puolilla: Pikkusalmen (eli Irjalansalmen) messa ovat ilmeisesti tukahtuneet jo vuosia sitten koillispuolella sekä Tarttilansalmen koillis- ja keski vahvasti limittyvään ”syvyyspinteeseen”, jonka kohtien itärannoilla (kuva 13). Meriläinen (1964) yksi päätekijä on rannalta leviävä ilmaversoisvyö, kirjasi lisäksi Jaakko Jalaksen havainnon Tarttilan- ja toinen päätekijä samea vesi, joka pimentää poh- salmen eteläisestä suusta. Vesi on mainituissa jär- jan matalaan rantaveteen asti. Siten on biologiset ven osissa alle metrin syvyistä, ja hentonäkinruoho perusteet katsoa lajin hävinneen paikalta, eikä sen ilmoitettiin 65–70 cm:n syvyydestä. Sitä kasvoi paluu ole aloitetuista hoitotoimista huolimatta 1930–1940-luvuilla laikuittain liejupohjalla pitkin lähitulevaisuudessa odotettavissa. Lajin esiintymi- salmen kaakkoisrantaa. Uposkasveista seuralaisla- nen jossakin pienessä laikussa Hiidenveden kirk- jeja olivat mm. karvalehti, kiehkuraärviä, pikkuvi- kaammissa eteläosissa ei ole poissuljettua, mutta ei ta, tylppälehtivita, tupsusiloparta sekä useat vesi myöskään erityisen todennäköistä, koska sameus sammalet kuten nevasirppi‑sammal (Warnstorfia jatkuu varsin pitkälle, ja etelään mentäessä rannat fluitans) ja isonäkinsammal. Backmanin (1950) mu- karuuntuvat. kaan soiden fossiililöytöjen perusteella tiedetään, että laji on kasvanut noin 10 km idempänä, Ota- lammen alueella, aiemminkin jääkauden jälkeen.

64 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 13. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Vihdin Hiidenvedessä.

Suojelu ja hoito Lisäselvitystarpeet Vihdin Hiidenveden Tarttilansalmella ei ole suo- Järvellä ei ole näkinruohoesiintymiin kohdistuvia jelualueita. Hentonäkinruoho on todennäköisesti selvitystarpeita. Tarttilansalmen kasvupaikat sopi- hävinnyt alueelta eikä järvellä ole tässä mielessä vat näkinruohon ekologisessa perustutkimuksessa suojeluarvoja. yhdeksi verrokkipaikaksi, joka edustaa lajille elinkelvottomiksi muuttuneita olosuhteita.

Suomen ympäristö 13 | 2011 65 5.2 Kuten Lahden seudun näkinruohojärvet eteläm- Esiintymät Hämeen elinkeino- pänä, Urajärvikin on aivan jäätikön synnyttämän harjanteen vieressä: Vääksystä itään jatkuva Toinen liikenne- ja ympäristökeskuksen Salpausselkä sivuaa Urajärven eteläpäätä. Myös toimialueella osa pohjoissuuntaisista harjanteista on ilmeisesti mannerjään synnyttämiä, vaikka Urajärveä jyrk- Hämeen ELY-keskuksen toimialueelta tunnetaan kinä reunustavat kalliot ovatkin ohjanneet jäätä ja neljä näkinruohojärveä, ja sekä hento- että notkea maamassoja. Urajärven eteläpäähän ulottuu kaa- näkinruohoa tavataan. kosta myös laaja harjujensuojeluohjelmaan kuulu- Hämeen ELY-keskuksen nykyisiä näkinruoho- va Hyrtiälänkankaan delta-alue, joka on syntynyt järviä esitellään luvussa 5.2.1. Asikkalan Urajärves- jäätikköjoen suuhun. sä kasvavat tällä hetkellä molemmat lajit, ja tämä Selvän lähdevaikutuksen ja muun valuman kirkas järvi on näkinruohojen tärkeä tukikohta se- kautta viereiset harjanteet vaikuttavat Urajärven kä alueellisesti että koko Suomessa. veteen. Järven vesi on kesäisin emäksistä, mutta Laaja Asikkalan, Hollolan ja Lahden kuntien talvella pH on lähellä neutraalia. Muuten Urajär- alueella sijaitseva Vesijärvi on ollut kummankin vi on melko karu. Sen rikkaaseen vesikasvistoon lajin keskeinen tukialue Suomessa, mutta voimak- kuuluu sekä karun että ravinteisen paikan lajeja. kaan rehevöitymisen ja muiden ihmisen vaikutus- Kaikilta suunnilta korkeiden harjanteiden raten vuoksi näkinruohot ovat Vesijärvellä suuresti jaamana Urajärven valuma-alue on järven kokoon uhattuja. Notkeanäkinruohosta ei tunneta Vesijär- nähden hyvin pieni, monin paikoin vain parin sa- veltä nykyisiä esiintymiä. Hentonäkinruohoa on dan metrin levyinen. Valuma-alueen yleisilme on tavattu Vesijärveltä viimeisten 20 vuoden kuluessa havumetsäinen, mutta rannoilla on paljon kesä- kolmelta osa-alueelta, mutta viime vuosina enää mökkejä. Urajärven eteläpäähän viettää lounaasta yhdestä kohdasta niukkana ja pahoin kärsivänä. pieni viljelty laakso. Järven eteläpuolen niemessä Kahden muun Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsee myös vehmaan puiston ympäröimä Ura- olevan näkinruohojärven esiintymiä ei ole alkupe- järven kartanomuseo. Kartanon lepikossa kasvaa räisten löytöjen jälkeen tutkittu, ja niiden nykytila mm. harvinaista korpihohtosammalta (Herzogiella on mm. voimakkaan rakentamisen ja rehevöitymi- turfacea). sen vuoksi epävarma (luku 5.2.2). Koska Urajärveen ei laske muiden järvien vesiä, sitä voi luonnehtia latvajärveksi, johon Salpausse- 5.2.1 län pohjavedet vaikuttavat. Siitä ei lähde varsinai- Nykyesiintymät sia jokia, mutta kartan perusteella mahdollinen yli- virtaama purkautuu ojaa pitkin länsirannan Merta 5.2.1.1 lahdesta 10 cm alempana olevaan Säynätjärveen. Asikkala, Urajärvi Tilavuuteen nähden vähäisen virtaaman vuoksi Urajärvi on herkkä ravinteiden kertymiselle. Sen Asikkalan Urajärvestä on tavattu vuonna 1995 pieni ja harvaan asuttu valuma-alue on suojellut notkeanäkinruoho (Jari Venetvaara) ja sittemmin sitä enemmältä rehevöitymiseltä, eikä veden al- myös hentonäkinruoho (Kemppainen ym. 2000a). kuperäinen kirkkaus ole ehtinyt heikentyä. Näkö- Molempia lajeja on tavattu siellä toistuvasti edel- syvyys on viime aikoinakin ollut noin 4,3 metriä. leen eri puolilta järveä (kuvat 14 ja 15, taulukot 13 Urajärven veden laatua on alettu seurata tar- ja 14). Löytöpaikat on tässä katsottu kuuluviksi kemmin vasta vuonna 2004. Vanhoja vedenlaatu- yhteen esiintymään. Urajärvi on molempien lajien tietoja on niukasti. Veden laatu on yleensä ollut valtakunnallisesti tärkeä tukikohta ja se on Natura hyvä, mutta tutkittuna aikana Urajärven syvänne 2000 -alue. on lähes vuosittain, myös vuonna 2008, kärsinyt loppukesän täydellisestä happikadosta. Tämän Järven kuvaus vuoksi pohjalta on liuennut sinne kertynyttä fos- Kirkasvetinen Urajärvi sijaitsee noin 20 km Lah- foria veteen. Toisaalta syvänteen pohjalta liukenee desta pohjoiskoilliseen, Vääksyn ja Heinolan puo- myös rautaa, joka kevään täyskierron aikana sitoo livälissä. Se on noin viisi kilometriä pitkä, kilomet- fosforin ja sakkauttaa sen pohjalle. Tällöin fosfori- rin levyinen, monisaarinen ja kapeuteensa nähden pitoisuus laskee keväällä jyrkästi. melko syvä ja jyrkkärantainen: hieman yli kymmenen metrin syvyydet ovat tavallisia jo lähellä rantaa.

66 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 13. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Asikkala, Urajärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1995-IX-13 + Klinga Jouni, Venetvaara Jari OULU-159847 Venetvaara ym. 1995 (eteläosa) 1995-IX-14 + Klinga Jouni, Venetvaara Jari OULU-159848 Venetvaara ym. 1995 (eteläosa) 2000-VIII-16 + Alanen Aulikki, Karttunen H-736642, Kemppainen ym. 2000a L; Krister (useita kohtia) H-736643 Kemppainen 2000 2000-VIII-16 + Kemppainen Eija, Kaipiainen H-737037 Kemppainen ym. 2000a L; Heidi (useita kohtia) Kemppainen 2000 2007-VIII-17 + Issakainen Jouni, Syrjänen TUR-A-391503 Issakainen ja Syrjänen 2007 L Kimmo (eteläosa) 2008-VII-28 + Koistinen Marja, Vilkman H-809057, Koistinen 2009b Jouni (eteläosa) H-890959, H-809061 2008-VII-28 + Koistinen Marja, Vilkman H-809060 Koistinen 2009b Jouni (keskiosa, Vaskosaari) 2008-VII-29 + Koistinen Marja, Vilkman H-809066 Koistinen 2009b Jouni (länsilaita, Santurinkär- ki-Salmensaaret) 2008-VII-29 + Koistinen Marja, Vilkman H-809067 Koistinen 2009b Jouni (pohjoisosa, Pässisaari) 2008-VII-30 + Koistinen Marja, Vilkman H-809069 Koistinen 2009b Jouni (itälaita, Saukonlahti) 2008-VII-31 + Koistinen Marja, Vilkman H-809071, Koistinen 2009b Jouni (eteläosa) H-809072, H-809073, H-809074

Taulukko 14. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Asikkala, Urajärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2000-VIII-16 + Kemppainen Eija, Kaipiainen H-737036 Kemppainen ja Kaipiainen 2000 L Heidi (eteläosa) 2008-VII-28 + Koistinen Marja, Vilkman H-809062 Koistinen 2009b Jouni (eteläosa) 2008-VII-29 + Koistinen Marja, Vilkman H-809068 Koistinen 2009b Jouni (pohjoisosa, Pässisaari) 2008-VII-31 + Koistinen Marja, Vilkman H-809075 Koistinen 2009b Jouni (eteläosa)

Näkinruohoesiintymät ja niiden tila vyydessä kasvoi myös mm. vesiruttoa, tumma- ja Urajärvellä näkinruohoja on löydetty niin monesta vaalealahnanruohoa (Isoëtes echinospora), äimäruo- kohdasta, että kasvualueen jakaminen erillisiksi hoa, hapsiluikkaa sekä pikkuvitaa. esiintymiksi ei ole tarkoituksenmukaista. Urajär- Kemppainen ym. (2000a) löysivät notkeanäkin- vellä pohjan laatu on enimmäkseen näkinruohoille ruohoa haraamalla edelleen järven eteläpäästä (nyt sopivaa. Joissakin sopivan valoisuusvyöhykkeen eri kohdista Kartanomuseon ja Kukkaronkärjen vä- kohdissa, esimerkiksi järven itälaidan kallioisissa liltä). He löysivät lisäksi kaksi uutta kasvualuetta osissa, pohjan laatu lienee epäsuotuisa. muualta järvestä. Nämä olivat järven keskellä si- Urajärven ensimmäiseksi löydetty ja edelleen jaitsevan Vaskosaaren pohjoispoukama sekä jär- vahvin notkeanäkinruohon esiintymä on sen etelä ven länsilaidalla olevan Santurinkärjen eteläranta päässä (kuva 14, taulukko 13). Jari Venetvaara (kuva 15). Notkenäkinruohoa löytyi 1,4–2 metrin (Venetvaara ym. 1995) löysi lajin niukkana kah- syvyydestä liejupohjalta sekä hienolta hiesupohjal- delta harauslinjalta (Kartanomuseon edusta ja ta. Sen seurassa kasvoivat edellä mainittujen lajien Talassaaren pohjoispuoli). Se kasvoi 1–2 metrin ja karvalehden lisäksi mm. järvisiloparta sekä siro- syvyydessä pehmeällä liejupohjalla. Samassa sy- näkinparta (Chara virgata).

Suomen ympäristö 13 | 2011 67 Kuva 14. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Asikkalan Urajärven eteläosassa.

Kemppainen ym. (2000a) löysivät Urajärveltä metrin syvyyskäyrää (havainnot väliltä 3–3,5m). ensi kertaa myös hentonäkinruohon (taulukko 14). Monet paikat olivat kasvipeitteeltään aukkoisia tai Sitä löytyi vain yhdestä kohdasta, järven eteläpään paljaita pohja-alueita tummalahnanruohon muo- länsirannalta, Kukkaronkärjen niemen eteläpuolel- dostaman niityn syvemmässä laidassa. Notkeanä- ta (kuva 14). Tätä lajia kasvoi joitakin versoja noin kinruohon seurassa ja siitä syvemmällekin kasvoi 1,6 metrin syvyydessä hiesuisella pohjalla muun usein laikuittain tai vyöhykkeenä järvisilopartaa, kasvillisuuden aukkopaikoissa. Sen seurassa kas- joka kilpaili näkinruohon kanssa. Pohja oli tyypil- voivat ainakin notkeanäkinruoho, järvisiloparta, lisesti tiivistä savea tai hiesua, jonka päälle oli ker- sironäkinparta, tummalahnanruoho, nuottaruoho tynyt ohut liejukerros. Muihin seuralaisiin kuului ja hapsiluikka. uposlehtinen järvisätkin, joka muodosti pohjasta Oleellisesti uutta tietoa saatiin vuonna 2008, hieman irrallaan leijuvia kasvustoja. jolloin Marja Koistinen tutki Urajärven useita Notkeanäkinruohoa tavattiin yksittäin myös osia sukeltamalla (Koistinen 2009b). Eteläpään lounaisrannan matalammissa osissa 1–2 metrin notkeanäkinruohon esiintymistä hahmottui nyt syvyysvälillä. Täällä, samoin kuin järven pohjoi- yhtenäinen, vaikkakin harva, vyöhyke, joka lou- semmissa osissa, se sijoittui usein melko paljaal- naisrannalla monin paikoin noudatteli kolmen le liejupohjalle ulpukkakasvuston ulkolaidalle.

68 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 15. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Asikkalan Urajärven pohjoisosassa.

Koistinen (2009b) totesi sen vanhojen esiintymien tarkoin mm. järven itäosan Saukonlahden, josta ei säilyneen Vaskosaaren pohjoispuolella sekä Santu- löytynyt näkinruohoja. rinkärjessä. Lisäksi hän löysi uusia kasvupaikkoja Koistinen (2009b) totesi myös hentonäkinruo- Santurinkärjen eteläpuolelta läntisen Salmensaa- hon kasvavan Urajärven eri osissa, tosin harvi- ren luota sekä järven pohjoispäästä, Pässisaaren naisempana kuin notkeanäkinruoho. Hän totesi lounaispuolelta (kuva 15). Itärannan karumpien eteläpään Kukkaronkärjen esiintymän säilyneen. kalliorinteiden aluset eivät Koistisen (2009b) mu- Lisäksi lajia löytyi niukkana kahdesta eri lahdesta kaan vaikuttaneet lajille yhtä sopivilta. Hän tutki

Suomen ympäristö 13 | 2011 69 Suojelu ja hoito Urajärvi (446 ha) kuuluu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (Urajär- vi, FI0301016, toteutuskeinoina vesilaki ja ympä- ristönsuojelulaki; kuvat 14–15). Sen veden laatua on alettu seurata säännöllisemmin vasta alueen Natura-verkostoon liittämisen jälkeen. Rehevöitymisen merkkeihin tulee Urajärvessä kiinnittää viipymättä huomiota. Ravinteiden tulo tiet kapealta, harvaan asutulta valuma-alueelta on selvitettävä. Valuma-alueen tulevassa rakentamisessa on kaavoituksesta lähtien otettava huomioon Urajärven heikosta vedenkierrosta johtuva Notkeanäkinruoho Asikkalan Urajärvellä. Kuva Marja erityinen herkkyys ja sen luonnonarvot. Järvi ei Koistinen. kestä tiivistä rantarakentamista, vaikka jätevesien käsittelyn vähimmäisvaatimukset saavutettaisiin- järven pohjoispäästä: Pässisaaren lounaispuolelta kin. Ranta-asutuksen ja eteläpään peltojen lisäk- sekä vielä pohjoisempaa, Sikonpohjasta (kuva 15). si on syytä ottaa huomioon mm. kartanomuseon Urajärven kaikki hentonäkinruohopaikat olivat ul- parhaillaan tehtävän remontin jätevesijärjestelyt ja pukkakasvustojen ulkoreunassa tai hieman niiden puistojen lannoittaminen. Näkinruohojen säilymi- sisällä, 1,2–1,8 metrin syvyydessä. Näillä paikoilla nen edellyttää järven rehevöitymistä edistävien toi- pohja oli joskus järvisiloparran peittämää, mutta mien torjumista koko suppealla valuma-alueella. muuten paljasta. Järvi on erityisen tärkeä molempien näkinruoho- Molempien näkinruoholajien kirkasvetisenä lajien kasvupaikkana. kasvupaikkana Urajärvi kuuluu sekä alueellisesti Näkösyvyyden mahdolliseen heikentymiseen että valtakunnallisesti arvokkaimpiin näkinruoho Urajärvessä on reagoitava tavanomaista herkem- järviin. Molempien lajien esiintymät ovat elinvoi- min. Nopea puuttuminen on tarpeellista, koska maisia, vaikka hentonäkinruoho onkin niukka. Urajärven vesi vaihtuu hitaasti, pohjasta vapau- Veden luontaisesti hidas vaihtuvuus ja lahden- tuu jo nykyään ravinteita ja näkinruohovyöhyke pohjukoissa havaitut lievät rehevöitymisen mer- sijaitsee kohtalaisen syvällä (vrt. vastaava tilanne kit antavat kuitenkin aiheen huoleen ja nopeisiin Lohjan Hormajärvellä, luku 5.1.1.2). rehevöitymistä ehkäiseviin toimiin. Vaikka näkinruohoja on löydetty Urajärvestä Urajärvi oli mukana Lauri Mariston (1941) järvi- viime aikoinakin useista kohdista, jatkossa on syy- tyyppiaineistossa. Tuolloisesta lajistosta päätellen tä ottaa dokumentaationäytteitä vain pakolliseen se on ehkä ollut alun perin karumpi. Jos näin on määritystarpeeseen ja luottaa valtaosin sukeltajan asia, ihmisen aiheuttama lievä rehevöityminen on näköhavaintoihin. Versot ovat Koistisen (2009b) saattanut edistää näkinruohojen kasvua. mukaan olleet usein yksittäisiä, ja edellä mainituin Urajärvi on Rantasalmen Hakojärven ohella perustein on mahdollista, että syvä vyöhyke on toinen Suomen kahdesta järvestä, jossa notkea reliktimäinen. näkinruohoa on edelleen niin runsaasti, että sen kasvualue muodostaa havaittavia syvyysvyöhyk- Seuranta keitä. Toisaalta kummankaan näkinruoholajin Urajärven veden laatua seurataan kuuden vuoden tarkkoja vaatimuksia ei tunneta, eikä Urajärven välein syvänteestä otettavien näytteiden avul- pohjan minerologista laatua ole tutkittu. Ei tiede- la (Petri Horppila, henkilökohtainen tiedonanto tä esimerkiksi syytä näkinruohojen puuttumiseen 2011). Näkinruohojen elinvoimaisten populaati- Urajärven laajoilta matalan veden paljailta pohja- oiden säilyttämiseksi olisi arvokasta saada tietoja alueilta. vedenlaadusta nykyistä useammin, vuosittain tai Notkeanäkinruohon runsain vyöhyke sijaitsee ainakin kolmen vuoden välein. Näkösyvyys olisi Urajärvessä niin syvällä, että kasvin vettä raskaam- aiheellista tutkia loppukesän aikana vuosittain, mat siemenet eivät välttämättä pääse rannan mata- koska näkösyvyyden heikentyminen uhkaa syväl- lampiin osiin. Kun kasvissyöjälintujen sukellukset lä olevia esiintymiä. yli kolmen metrin syvyyteen lienevät harvinaisia, Urajärven hajallaan olevien kasvupaikkojen on mahdollista, että syvät vyöhykkeet ovat relik- seuranta on nykytiedoilla ongelmallista, koska timäisiä populaationieluja, ja näkinruohojen kanta havaitut versot ovat usein olleet yksittäisiä. Sie- Urajärvessä on ilman rehevöitymisuhkaakin hyvin menten kulkeutumishistoriaa ja syitä itämiseen haavoittuva. tietyssä kohdassa ei vielä tunneta. Toistaiseksi

70 Suomen ympäristö 13 | 2011 päätavoitteeksi tulisi ottaa Urajärven koko näkin- rakennetun Vääksyn kanavan kautta noin kolme ruohopopulaation hahmottaminen (ks. lisäselvi- metriä alempana sijaitsevaan Päijänteeseen. tystarpeet) ja harkita paikkakohtainen seuranta Vesijärven valuma-alue on järven kokoon tulosten mukaan. nähden melko pieni, eikä sen kautta kulje suur- Jatkoseurannan tulisi pääosin pohjautua sukel- ta muiden järvien läpivirtaamaa. Järveä patoavat tajan näköhavaintoihin. Menetelmänä sukeltami- kahdelta suunnalta massiiviset jäätikön synnyttä- nen on etenkin Urajärven harvaversoisissa kasvus- mät moreenimuodostumat: etelässä aivan rantaan toissa selvästi tarkempi kuin haraus, ja näytteiden ulottuva Ensimmäinen Salpausselkä ja pohjoises- keruu voidaan näin minimoida (ks. suojelu ja hoi- sa Toinen Salpausselkä. Näiden reuna-muodostu to). mien liepeillä on jäätikköjokiin syntyneitä harjuja ja deltamuodostumia. Näiden mineraalimaiden Lisäselvitystarpeet voimakas lähdevaikutus ulottuu järveen. Vesijär- Aikaisempaa sukelluskartoitusta (Koistinen 2009b) ven itä- ja länsipuolella valuma-alue on leveäm- on syytä laajentaa kaikille rantajaksoille. Ottaen pi ja loivempi, mutta metsäisten mäkien kirjoma. huomioon Urajärven suojelumerkityksen molem- Laaksokohdat ovat savisen reheviä. mille näkinruoholajeille siellä tulee pyrkiä lähivuo- Vesijärven pohja on kauttaaltaan savinen, joskin sina kartoittamaan koko rantaviiva ainakin kertaal- liejun tai paikoin hiekan peittämä (Levanto 1936). leen sukeltamalla. Myös siksak-linjoja sukeltaen Hienojakoisesta kivennäispohjasta ja lähteisyydes- on muodostettava karkea kokonaiskuva molempia tä on arvattavissa, että veteen liettyy ja liukenee lajeja ylläpitävistä sekä estävistä vyöhykkeistä, nii- runsaasti mineraaleja, vaikka niiden määriä ei ole den populaatiodynamiikasta ja tärkeimmistä ra- tässä tutkittu. Vesijärven vesi on ollut alun perin jaavista tekijöistä koko syvyysvälillä 0–4 m. Tulos kirkasta (näkösyvyys 3–4 m), mutta plankton on syytä piirtää tarkemmaksi kartaksi jokaiselta kasvun vuoksi vihertävää. Tuulisella säällä se on rantajaksolta. Siementuotannon määrittämiseksi savisuuden vuoksi helposti samentunut (Levanto havaintoja pitäisi tehdä myös kasvukauden lopulla 1936; Sirén 1969). Viljellyiltä rantamailta Vesijär- (elo–syyskuun vaihde). veen on kertynyt pitkiltä ajoilta haja-asutuksen ja Koska Urajärvessä on runsaasti valoisaa ja mel- maanviljelyn rehevöittäviä ravinteita, kuten typ- ko paljasta pohjaa, jolta näkinruohoja ei ole tavattu, peä ja fosforia. Tämä on johtanut näkösyvyyden tulisi pyrkiä selvittämään, mitkä silmin näkymät- laskuun ja rantojen umpeenkasvuun. Hajakuormi- tömät tekijät rajaavat näkinruoholajeja. Urajärvi tuksen vaikutuksia on havaittu Hollolanlahdessa tulisikin sisällyttää näkinruohojen perusbiologiaa (tässä työssä nimellä Kirkonselkä) 1900-luvun al- ja sopivan pohjan minerologiaa selvittävään tut- kupuolelta lähtien (Sirén 1969). kimukseen. Maatalouden lisäksi Vesijärven veteen ovat vaikuttaneet valuma-alueen runsas asutus ja sii- 5.2.1.2 hen liittynyt jätevesikuormitus sekä intensiivinen Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärvi maanrakennus: Lahden 100 000 asukkaan kaupunki sijoittuu suureksi osaksi Vesijärven valuma-alu- Asikkalan, Hollolan ja Lahden kuntien alueelle eelle. Sen rehevöittävä vaikutus järveen havaittiin ulottuvasta Vesijärvestä on löydetty sekä hento- jo 1920-luvulta lähtien mm. sinileväkukintoina se- että notkeanäkinruohoa. Ne löysi Johan Petter kä näkösyvyyden heikentymisenä Lahden edustan Norrlin jo vuonna 1864, järven lounaisosan Lehmo- Enonselällä (Levanto 1936). Vesijärveen laskettiin niemestä (Norrlin 1871) (taulukot 15–19). Notkea 1970-luvun puoliväliin asti Lahden jätevedet (Lam- näkinruohoa ei ole viime vuosina etsinnöistä huoli- mi ja Lammi 1988). Lisäksi sen valuma-alueelle si- matta järvellä enää tavattu. Vesijärven Kirkonselkä joittuu osia mm. Hollolan ja Asikkalan taajamista kuuluu Kutajärven Natura 2000 -alueeseen. Käy- sekä rantamökkejä. tännössä näkinruohot ovat myös suojelualueilla Vesijärvi on kauan tunnettu järvenä, jonka kas- voimakkaan ja laajan samenemisen sekä rannoilta visto on poikkeuksellisen runsas ja monipuolinen, etenevän ruovikon pahasti uhkaamia. Suomen runsaslajisin. Tarkimmat selvitykset sen lajistosta ovat ennen 2000-lukua tehneet Norrlin Järven kuvaus (1871), Levanto (1936), Sirén (1969, Hollolanlah- Vesijärvi sijaitsee Lahden ja Vääksyn välissä. Kook- ti), Lammi ja Lammi (1988, Hollolanlahti) sekä kaaseen järveen kuuluu useita selkiä ja pitkiä ka- Venetvaara ym. (1993, Hollolanlahti). Haikonen peikkoalueita. Sen vesipinta-ala on noin 108 km2. (1986) listasi Päijät-Hämeen harvinaisia kasveja ja Järvi laskee pohjoispäästään Vääksynjoen ja siihen sisällytti työhönsä myös Vesijärven näkinruoho- paikkoja. Lammi ym. (2000) tekivät yhteenvedon

Suomen ympäristö 13 | 2011 71 Kuva 16. Yleiskartta Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärven hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkin ruohon (Najas flexilis) esiintymistä.

Vesijärven vesikasvillisuudesta ja nostivat esiin jär- tään tähtinäkinparta, ja silmälläpidettävä tumma- ven kahdeksan kasvistollisesti arvokkainta aluetta. siloparta, Nitella confervacea). Vesijärvi on siis usean Vesijärvellä on tavattu noin sata vesikasvilajia, kasvilajin säilymiselle tärkeä tukikohta Suomessa. joista putkilokasveja on kolme neljännestä (Lammi Lajirunsauteen on monta syytä. Mineraalikoos- ym. 2000). Myös valtakunnallisesti uhanalaisten ja tumus tukee mm. useiden murtovesilajien tai silmälläpidettävien vesikasvien määrässä Vesijär- muuten vaateliaiden lajien (kuten näkinruohojen) vi johtaa Suomen tilastoja (kuusi lajia uusimman viihtymistä Vesijärven vedessä. Veden piirteisiin uhanalaisuuden arvioinnin mukaan, Rassi ym. kuuluu myös lievä emäksisyys, mikä on Suomessa 2010). Näkinruohojen ohella näitä ovat Lammin harvinaista. Veden luontainen kirkkaus ja karut ym. (2000) mukaan kaksi silmälläpidettävää vitaa rantajaksot ovat sallineet valoa vaativien pohjakas- (jouhivita ja otalehtivita) sekä kaksi näkinpartais- vien ja karun veden lajiston säilyä joukossa pitkään levää (vaarantunut silonäkinparta, entiseltä nimel- rehevöitymisestä huolimatta. Ihmisen toimet sen

72 Suomen ympäristö 13 | 2011 rannoilla ovat taas avanneet paikkoja asutuksen Vesijärven varhaisimmat näkinruoholöydöt seuralaisille ja estäneet käyttörantoja kasvamas- tehtiin Laitialanselän pohjoiselta rannalta, Leh- ta umpeen. Raivatuille uima- ja venerannoille on moniemestä vuonna 1864. Siellä kasvoivat tuolloin näin syntynyt pohjaa, jolla ehdottomat pohjakas- yhdessä molemmat lajit, runsaampana notkeanä- vit ovat viime aikoihin asti löytäneet tilaa ja valoa kinruoho. Ne kasvoivat 30–60 cm:n syvyydessä veden samenemisesta huolimatta. Tuloksena on pehmeällä savipohjalla. Norrlin selvitti tuolloin ollut mosaiikkimainen ja ihmisestä hyötynyt laji- koko kaakkoisen Hämeen kasvillisuutta, mutta ei runsaus, jota ihmisen toiminta on kuitenkin viime kohdannut näkinruohoja muualla ja piti niitä hy- vuosikymmeninä ajanut koko ajan ahtaammalle. vin harvinaisina (Norrlin 1871). Samenemisen haitat kohdistuvat etenkin näkin- Sirén (1978) kiinnittää huomiota siihen, että ruohojen ja näkinpartaisten kaltaisiin mataliin Vääksynjoen perkauksen yhteydessä Vesijärven pohjakasveihin, joista monet ovat selvästi taantu- pintaa oli kahta vuotta ennen Norrlinin löytöä neet (mm. Venetvaara ym. 1993; Lammi ym. 2000). laskettu 1,7 metrillä. Saven paljastuessa noin kahden metrin syvyydessä ollut siemenpankki joutui Näkinruohoesiintymät ja niiden tila matalaan veteen, ja uudet olot saattoivat antaa Näkinruohoja on tavattu niin monesta Vesijärven itämiselle herätteen. Notkeanäkinruohoa kasvoi osasta, että koko järveä voi pitää alkuperäisten Lehmoniemessä vielä 15 vuotta myöhemmin (C. ominaisuuksiensa tai 1900-luvun alun lievästi re- Leopoldin näyte). Sinne on sen jälkeen tehty tu- hevöityneen tilan puolesta näkinruohoille kelpaa- loksettomia retkiä (ks. Backman 1950; Siren 1978), vana. Tämä ei tarkoita, että esiintymävyöhykkeet mutta etsintöjen ajasta ja tekotavasta ei liene jul- olisivat olleet yhtenäisiä tai pysyviä. Näkinruo- kaistu tietoja. Backman (1950) sijoittaa Norrlinin hot ovat aina olleet niukkoja ja niiden runsaus on paikan pari kilometriä Lehmosta koilliseen, Leh- vaihdellut. Se, että näkinruohoista ei ole tietoja toniemeen. esimerkiksi Lahden edustan Enonselältä, johtunee Vesijärven lounaisosasta näkinruohoja alettiin etsinnän puutteesta sekä siitä, että kaupungin jäte- löytää uudelleen vasta noin sata vuotta Norr- vedet ja rantarakentaminen ovat siellä häirinneet linin löydön jälkeen: Jouko Meriläinen ja Ilkka pohjalajeja jo pitempään (Levanto 1936). Kytövuori löysivät hentonäkinruohon vuonna Vesijärvi on seuraavassa käsittelyssä jaoteltu kol- 1964 Hollolanlahden perukasta (Meriläinen 1964). meen osa-alueeseen eli esiintymään (lounaiseen, Seuraavina vuosina Mika Sirén löysi molemmat kaakkoiseen ja pohjoiseen, kuva 16). Ryhmitys ei lajit useasta saman selän kohdasta (Sirén 1969). perustu vesibiologiseen samankaltaisuuteen (jota Kaikki tätä uudemmatkin lounaisosan löydöt on ei ole tässä selvitetty), vaan lähinnä käytännölli- tehty Kirkonselän rannoilta tai sen suulta. seen sijoitteluun samalle kartalle. Kultakin alueelta Kirkonselän kasvillisuutta ja sen muutoksia on käsitellään yhdessä molemmat näkinruoholajit. tutkittu poikkeuksellisen hyvin. Sirénin (1969), Lammin ja Lammin (1988) ja Venetvaaran ym. Vesijärven lounaisosa: (1993) linjakartoitukset muodostavat 25 vuoden Laitialanselkä–Kirkonselkä mittaisen ja menetelmiltään vertailukelpoisen aika Kummankin näkinruoholajin vanhimmat löytö- sarjan. Kirkonselän loivat rannat ovat maalajeil- paikat Vesijärvellä ovat sen lounaisosassa (Lehto taan vaihtelevia eloperäisistä turpeista saveen ja niemen ja Rauhamäen välisestä salmesta lounaa- karkeampiin kiviin asti. Tämä mosaiikkimainen seen). Vesijärven tämä osa on myös ollut molem- vaihtelu yhdessä rannan lähteisyyden kanssa tar- pien lajien tärkein tukialue aina viimeksi tehtyi- joaa erilaisille pohjakasveille suuren valikoiman hin havaintoihin asti. Kyseinen alue koostuu noin kasvupaikkoja. Syvemmälle mentäessä pohja koos- koillis–lounas -suuntaisesta avoimesta Laitialan- tuu kuitenkin rehevistä lustosaven ja orgaanisen selästä sekä siitä kaakkoon pistävästä ja kapeikon liejun yhdistelmistä. Selän noin kahden kilometrin eristämästä Kirkonselästä (kuva 17, taulukot 15 ja levyisen keskiosan pohja on varsin laakea ja 2–2,5 16). Kirkonselästä on käytetty myös nimeä Hollo- m syvällä. Aivan keskellä on pieni kolmeen metriin lanlahti. ulottuva painanne (Sirén 1969; Lammi ja Lammi Lahden kaupungin jätevedet eivät ole koh- 1988). distuneet Vesijärven lounaisosaan voimakkaina. Kirkonselkä on alun perin ollut muun Vesijärven Tämä alue on kuitenkin rehevää ja ollut pitkään tapaan kirkas, mutta ainakin jossakin määrin ra- maatalouden valumien vaikutuspiirissä (Lammi vinteinen. Sen rannat olivat 1920-luvulla nykyistä ja Lammi 1988). Kirkonselkä on ollut koko järven avoimempia (Sirén 1969). Vähempien ravinteiden kasvistollisesti rikkain osa (Lammi ym. 2000). lisäksi varmaankin laidunnus ja niitto pitivät rannan järviruokoja ja muuta ilmaversoiskasvillisuut- ta kurissa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 73 Kuva 17. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Asikkalan–Hollolan– Lahden Vesijärven lounaisosassa: Laitilanselkä ja Kirkonselkä.

Vielä vuonna 1965 lahden näkösyvyys oli kol- läntistä rantaa sekä etelästä työntyvän Kotomäen me metriä ja kasvillisuuden tarvitsema valo ulottui niemenkärjen edustalla (Sirén 1969). selän koko pohja-alueelle. Esimerkiksi karvalehti Notkeanäkinruohoa löytyi vuonna 1965 vain matot ulottuivat tuolloin syvimpiin pohjiin ja vesi- kolmesta paikasta, alle puolen metrin syvyydes- rutto peitti monia keskiselän pohjia lähes samaan tä. Sen kasvupaikat sijoittuivat noin 500 metrin syvyyteen. Hentonäkinruoho kasvoi tuolloin ma- matkalle selän länsirannalle, Seppälänpohjaan ja talasta rantavedestä aina 2,15 metrin syvyyteen as- Kerttulanpohjaan (Sirén 1969). Mainitut paikat ti ja sitä löytyi seitsemästä kohdasta. Löytöpaikat olivat uimakaivannon liettyneitä penkereitä. Täl- olivat parin kilometrin matkalla pitkin lounaista ja tä ihmisen tekemältä alustalta notkeanäkinruoho

74 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 15. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärven lounaisosa: Laitialanselkä–Kirkonselkä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1864-VIII-17 + Norrlin Johan Petter H-85048 Norrlin 1871 (Laitiala, Lehmoniemi?) 1864-VIII + Norrlin Johan. Petter. (Laitiala, H-85043 Norrlin 1871 Lehmoniemi) 1964-VII-10 + Meriläinen Jouko, H-85047 Meriläinen 1964 Kytövuori Ilkka (Kirkonselän perukka) 1965 ei Sirén Mika Sirén 1978 (Laitiala, Lehmoniemi ym.) 1966-VII-30 + Sirén Mika H-85049 Sirén 1969 (Kirkonselkä, Seppälänpohja) 1966-VIII-2 + Sirén Mika H-85051 Sirén 1969 (Kirkonselkä, Ruojanpohja) 1965–1967 + Sirén Mika Sirén 1969 (Kirkonselkä, Kotomäen kärki) 1984 + Lammi Esa Lammi 1984b L (Kirkonselän itäranta, Kotiranta) 1984 + Lammi Esa Lammi 1984b L (Kirkonselkä, Kotomäen kärki) 1984–1986 + Lammi Hanna, Lammi Esa Lammi 1984b L; Lammi ja (Kirkonselän länsiranta) Lammi 1988 1991-VIII-23 + Venetvaara Jari Venetvaara ym. 1993 (Kirkonselkä, Seppälänpohja) 1999 ei Lammi Esa ym. Lammi ym. 2000; Lammi (Kirkonselkä, Seppälänpohja) 2008 1999 + Lammi Esa ym. Lammi ym. 2000; Lammi (Kirkonselkä N, Pölkynsalmi) 2008 2005 + Lammi Esa Lammi 2008 (Kirkonselkä, Pölkynsalmi) 2005 + Lammi Esa Lammi 2008 (Kirkonselkä, Kotiranta) 2005 + Lammi Esa Lammi 2008 (Kirkonselkä, Ruojanpohja) 2007 ei Lammi Esa Lammi 2008 (Kirkonselkä, matalat esiintymät)

Taulukko 16. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärven lounaisosa: Laitialanselkä–Kirkonselkä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1864-VIII-17 + Norrlin Johan Petter H-85036, Norrlin 1871 (Laitiala, Lehmoniemi) H-85037 1879-VIII-25 + Leopold C. TUR-A-389635, (Laitiala, Lehmoniemi) TUR-A-389636 1966-VIII-21 + Sirén Mika H-020151 Sirén 1969 (Kirkonselkä, Kerttulanpohja ja Seppälänpohja ) 1967–1975 + Sirén Mika Sirén 1978 (Kirkonselkä, Kerttulan- tai Seppälänpohja) 1984–1986 ei Lammi Hanna, Lammi Esa Lammi ja Lammi 1988 1991 + Venetvaara Jari ym. Venetvaara ym. 1993; (Kirkonselkä, Seppälänpohja) 2000b L; Lammi ym. 2000; Lammi 2008 1992 ei Lammi Esa Lammi 2008 1999 ei Lammi Esa ym. Lammi ym. 2000; Venet- (Kirkonselkä, Seppälänpohja) vaara ym. 2000c L; Lam- mi 2008 2005 ei Lammi Esa Lammi 2008

Suomen ympäristö 13 | 2011 75 löytyi säännöllisesti seuraavien 10 vuoden ajan ja ne hävisivät Seppälänpohjasta viimeistään talon se hävisi vasta vuonna 1976 (Sirén 1978). edustalla tehdyissä voimakkaissa ruoppauksissa. Seuraavien 20 vuoden aikana Kirkonselkä al- Lammi (2008) täsmentää, että ranta on ruopattu koi selvästi sameta ja sen rannat kasvaa umpeen. syväksi ja rakennettu näkinruohojen kannalta liian Näkösyvyys oli 1980-luvun puolivälissä heiken- tehokkaasti. tynyt noin 1,5 metriksi. Keskipohjan pimeyttä Kirkonselän suun ulkolaidalta, Pölkynsalmen osoitti myös kasvillisuuden (äärilajina karvaleh- itäpuolen uimarannalta, löytyi vuonna 1999 uuden) puuttuminen lähes kokonaan yli 2,5 metrin si hentonäkinruohon kasvupaikka (Lammi ym. syvyydestä ja laajat autiot pohja-alueet jo 2 metrin 2000). Venetvaaran mukaan (henkilökohtainen syvyisissä kohdissa (Lammi ja Lammi 1988). tiedonanto 2008) tämä kohta on edelleen lupaavin Vuosina 1984–1986 tehdyissä kartoituksissa paikka löytää hentonäkinruoho Vesijärven lounais- hentonäkinruohoa löytyi edelleen neljästä koh- osista. Lammi (2008) löysi yhden hentonäkinruo- dasta, mutta sen maksimisyvyys oli nyt vain 1,65 hon verson Pölkynsalmesta vuonna 2005, mutta m ja löytöjä kuvailtiin yleensä niukoiksi. Entisten ei enää vuonna 2007. Tämä nykytilaltaan epäselvä länsirannan ja Kotomäen kärjen lisäksi tehtiin vielä paikka on matala ja ihmisen auki pitämä ranta ja uusi löytö lahden itärannalta, Kotirannan edus- edustaa siten vain lajin ”tekohengitystä” muuten talta (Lammi 1984b). Tuolloin hentonäkinruohon epäsuotuisan sameassa vedessä. päävyöhyke oli noin 1,5 metrin syvyydessä ruo- Vuonna 2005 hentonäkinruohoa löydettiin Pöl- vikon ulkoreunassa. Lisäksi havaittiin tilapäinen kynsalmen lisäksi jälleen kahdesta paikasta itse esiintymä ihmisen muokkaamalla rannalla. Lah- Kirkonselältä (Kotiranta ja Ruojanpohja; Lammi den lajisto oli monipuolista, mutta mökkirantojen 2008). Löydöt olivat hyvin niukkoja, yksi verso raivaukselle oli jo langennut huomattava vastuu kummastakin paikasta. Havaintoa ei voitu toistaa valoisan matalikon avaamisessa pohjakasveille. samean veden aikana vuonna 2007. Notkeanäkinruohoa ei tällöin löytynyt lainkaan (Lammi 1984a; Lammi ja Lammi 1988). Vesijärven kaakkoishaara: Komon- Viittä vuotta myöhemmin, vuonna 1991, tulivat eli Sarvanselkä ja Kukkila– jälleen esiin molemmat näkinruoholajit. Nyt nii- Vähäselkä–Paimelanlahti tä oli enää matalassa ja mökkirannaksi avatussa Vesijärven kaakkoisella haaralla tarkoitetaan täs- rantavedessä länsirannan Seppälänpohjassa. Ruo- sä noin 15 km:n mittaista kapeikkojen ja lahtien vikon ulkopuolista ja syvää näkinruohovyöhyket- yhdistelmää, joka alkaa luoteesta Vehkosaaren ka- tä ei enää havaittu lainkaan. Veden näkösyvyys peikoista ja päättyy kaakossa Lahden kaupunkiin. eri vuosina ei käynyt raportista ilmi, mutta sen Tämä alue kattaa merkittävän osan koko Vesijärven minimiarvoksi ilmoitettiin 0,9 metriä. Lukuisten pinta-alasta ja sisältää monia selkiä. Luoteesta al- ehdottomien uposkasvien, myös hentonäkin kaen ensimmäinen on noin kahdeksan kilometrin ruohon, osoitettiin taantuneen (Venetvaara ym. pituinen ja kahden kilometrin levyinen kapeikko 1993). nimeltään Komonselkä. Levanto (1936) käytti siitä Vuonna 1991 notkeanäkinruohoa oli tauon jäl- nimeä Sarvanselkä. Tämä avautuu kaakossa avoi- keen taas laskennallisesti 1960-luvun määrä, mut- memmaksi ja Lahden kaupungin edustalla ole- ta pienen löydösmäärän (vain yksi varsinainen vaksi Enonseläksi. Selkien rajakohdalla työntyy linjalöytö) ja matalien, ihmisen muokkaamien, järvestä koilliseen myös kaksi ahtaampaa järven kasvupaikkojen vuoksi tulos ei kertonut niinkään osaa: neljä kilometriä pitkä, mutta hyvin kapea, kannan vakaudesta kuin sopivien paikkojen ja Paimelanlahti sekä pieni ja matala kahden salmen itämisen satunnaisuudesta samenneessa vedessä. rajaama Vähäselkä (kuva 18, taulukko 17). Raportissa kehotettiin – muidenkin uhanalaislajien Vesijärven kaakkoisosasta on tavattu monin pai- vuoksi – vähentämään lahden ravinnekuormaa ja koin hentonäkinruohoa ja tämä laji voi olla edel- ruoppaamista (Venetvaara ym. 1993). leen sieltä löydettävissä (Jari Venetvaara, henkilö- Kirkonselkää kuvaillaan kymmenkunta vuotta kohtainen tiedonanto 2008). Notkeanäkinruohoa ei myöhemmin Vesijärven arvokkaita kasvipaikkoja järven tästä osasta ole löydetty. Lahden kaupungin käsittelevässä kokoomatyössä (Lammi ym. 2000). eniten rasittamalta Enonselältä ei ole tavattu kum- Kyseisessä raportissa todetaan, että vuoden 1999 paakaan lajia; tosin myöskään tehokkaasta etsin- etsinnässä Kirkkoselän länsirannan perinteisiltä nästä kirkkaampien vesien vuosina ei ole tietoja. paikoilta ei löydetty kumpaakaan näkinruohoa. Varhaisimmat tiedot näkinruohoista tällä alueel- Venetvaaran (2008) mukaan molempia lajeja oli la ovat 1930-luvulta, jolloin Tellervo Levanto (ent. ilmeisesti siellä vielä 1990-luvun kuluessa, mutta Levander) kartoitti Komonselän koko itärannan (Levanto 1936). 1930-luvulla veden näkösyvyys oli Komonselällä noin 3,3 metriä, mutta sinilevien

76 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 18. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärven kaakkoisosassa: Komon- eli Sarvanselkä ja Kukkila–Vähäselkä–Paimelanlahti. vaivaamalla Enonselällä jo vuonna 1925 ”vain” 3,0 venvita ja välkevita, viimemainittu jopa 4,3 met- m. (Levanto 1936). rin syvyydessä. Tässä vyöhykkeessä kasvoi myös Komonselkä oli tuolloin pitkin matkaa ruoko- useita muita korkeita uposkasveja, mm. eri vita- vöiden reunustama. Järviruoko eteni rannoilta ta- lajeja, ruskoärviä, vesirutto ja karvalehti. Useista vallisesti noin kahden metrin, poikkeuksellisesti matalaversoisista uposkasvilajeista muodosti suu- 2,5 metrin, syvyyteen. Suurimmissa lahdissa oli rimpia kasvustoja tummalahnanruoho (3,4 metrin myös kortteikoita. Ruovikon ulkoreunalta alkoi syvyyteen), mutta mm. nuottaruoho oli yleinen uposkasvivyöhyke, jonka valtalajeja olivat ah- muiden kasvien seassa ja näkinpartaisleviä oli

Suomen ympäristö 13 | 2011 77 Taulukko 17. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärven kaakkoishaara: Komon- eli Sarvanselkä ja Kukkila–Vähäselkä–Paimelanlahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1934-VII-31 + Levander Tellervo H-85057 (Isosaari, Lukonaronpohja) 1934-VII-31 + Levander Tellervo H-85054 (Komonselkä, Sarvanlahti) 1935 - IX-11 + Ahlqvist Holger H-85055 (Komonselkä, Lautakodan pohjukka) 1949-VIII-31 + Manni Kaisu H-85053 (Isosaari) 1940–1960 + Manni Kaisu Venetvaara ym. 2000c L (Vähäselkä, Sorvasen valkama) 1955-VIII-22 + Hukki Marjatta H-85052 (Isosaari, Kalliosaaren silta) 1955-VIII-22 + Hukki Marjatta H-85056 (Paimelanlahti, Kylä-Eskola) 1955 + Hukki Marjatta Venetvaara ym. 2000c L (Paimelanlahden pohjoisosa) 1950–1960 + Hukki Marjatta Venetvaara ym. 2000c L (Paimelanlahden länsiosa) 1993-VIII + Lammi Esa Lammi ym. 2000 (Vähäselkä, Sorvasen valkama) 1994-VII-29 + Koistinen Marja H-809055 (Vähäselkä, Sorvasen valkama) 1998-VIII + Lammi Esa, Jokela Jari Lammi ym. 2000 (Vähäselkä Sorvasen valkama) paikoin (Levanto 1936). Yleiskuva vedestä oli siis tä 1940- ja 1950-luvuilla ainakin Kaisu Manni ja kirkas ja monilajinen, mutta myös karun paikan Marjatta Hukki. 1950-luvun löydöistä voidaan lajeja sisältävä. paikantaa mm. Isosaaren länsirannalla olevan Julkaisussaan Levanto (1936) ei ilmoita hento Kalliosaaren seutu sekä Paimelanlahden eteläosan näkinruohon paikkoja, mutta toteaa sen hyvin har- Kylä-Eskola. Joitakin tämän suunnan arkistotietoja vinaiseksi. Tämä käsitys saattaa osin perustua myös ei voitu tässä tarkemmin paikantaa. Sekaannusta näytteenoton vaikeuteen veneestä käsin. Levannon lisäävät Vesijärven lukuisat pohja-loppuiset lah- näytteistä vuodelta 1934 selviää, että hentonäkin- dennimet, joiden käyttö on sukupolvien saatossa ruoho löytyi Komonselältä Sarvan kylän eteläpuo- ja eri kartoissa vaihdellut. lisesta Sarvanlahdesta. Toinen Levannon toteama Eri tiedoista voi päätellä, että 1940–1950-luvuil- paikka oli Komonselän eteläpuolella Isosaaren la hentonäkinruohoa oli ainakin harvakseltaan yli eteläpuolella oleva Lukonaronpohja. Molemmissa viiden kilometrin rantajaksolla, joka käsitti Isosaa- paikoissa laji kasvoi 2,6 metrin syvyydessä savi- ren kaikki rannat sekä sen itäpuoliset ja koilliset tai liejupohjalla. Tämä vastaa ruovikkovyön ulko- vesialueet aina Paimelanlahden perukkaan asti. puolta, jossa pohja on vielä tuolloin saanut hyvin Tämä laji on siis ollut Vesijärven sopivilla ranta- valoa. Myöhempiä tietoja varsinaiselta Komon vyöhykkeillä yleinen. selältä ei ole tullut esiin, ja Levannon kuvaamassa Hentonäkinruohon suojelun kannalta keskei- vyöhykkeessä pohja on nykyään pimeä. nen kysymys on, missä tällä alueella se on voinut Komonselältä etelään mentäessä seuraavat löy- säilyä järven kauttaaltaan sametessa ja kasvaako töpaikat ovat Isosaaren rannoilla. Vesijärven seu- laji edelleen siellä. Tiedot ovat hyvin aukkoiset dun moniin harjumuodostumiin kuuluva Isosaari ja sukelluskartoituksia on tehty vain yksittäisis- sijaitsee Vesijärven haarojen yhtymäkohdassa ja sä kohdissa (Marja Koistinen ja Jouni Issakainen). erottaa Vähäselän sekä Paimelanlahden muusta Seuraava pohdinta perustuu lähinnä Lammin ym. järvestä. Maaperän rehevyydestä kertoo, että Iso- (2000) yhteenvetoon sekä Jari Venetvaaran (2008) saaren laella on valtiolle luonnonsuojelutarkoituk- henkilökohtaisiin tiedonantoihin, jotka perustuvat siin hankittu Pähkinäkukkulan lehto. Isosaaren heidän haraustutkimuksiinsa Vesijärven eri osissa rannat sekä sen rajaamat suojaisemmat vesialueet (Venetvaara 2008). ovatkin olleet hentonäkinruohon tärkeitä elin Paimelanlahden perukka on ollut 1980-luvulla alueita Vesijärvellä. erittäin samea (näkösyvyys 20–80 cm) ja sinilevi- Lukonaronpohjasta tehdyn löydön jälkeen hen- en vaivaama. Se kirkastui 1990-luvun alkupuolelle tonäkinruohoa ovat keränneet Isosaaren lähistöl- tultaessa yli metrin näkösyvyyteen, mutta näkin-

78 Suomen ympäristö 13 | 2011 ruohoja ei ole 1950-luvun jälkeen maastotöissä (vrt. Levanto 1936) liikkui paljon alueella. Hän on havaittu (Lammi ym. 2000). Nähtävästi Paimelan kerännyt hentonäkinruohosta runsaasti museo lahden tulisi kirkastua vielä huomattavasti lisää näytteitä Kajaanselän pohjoisnurkassa olevan ennen kuin se kelpaisi hentonäkinruoholle pysy- Kurhilan peltojen edustalta. Ranta on pitkältä väksi kasvupaikaksi. Paimelan laajat pellot asu- matkalta maatalousmaata. Hentonäkinruoho oli tuksineen eivät helpota tuohon tilaan pääsemistä. tuolloin Kurhilassa runsas, ja Levanto hyödynsi Tuoreimmat positiiviset havainnot ovat Vähä löydön tekemällä sieltä eksikkaattinäytteitä jaet- selältä. Tämä pieni, pohjaltaan laakea ja alle kaksi tavaksi myös ulkomaisiin museoihin. Keruut on metriä syvä selkä on muuta Vesijärveä sameampi tehty 30–40 cm syvästä vedestä. siihen laskevan savisen Haritunjoen vuoksi. Selän Kirjallisuudessa mainitaan nähtävästi Toini mataluudesta huolimatta sen keskipohja on pimey Tikkasen havaintoihin perustuva tieto notkeanäkin den vuoksi likimain paljas. Rannat sen sijaan ovat ruohosta 1950-luvulla Kajaanselän kaakkoisosas- ravinteisuutta ilmentäen runsaskasvisia (Lammi sa (tai Komonselän pohjoisosassa), Vaaniassa ym. 2000). Vähäselälle muodostuu siten helpos- (Haikonen 1986; Lammi ym. 2000). Tämä tieto on ti vahvoja “syvyyspinteitä” pohjan pimeyden ja täysin uskottava, mutta epätäsmällisenä siihen ei rehevän reunalajiston väliin. Rannassa on kuiten- oteta tässä enempää kantaa eikä sitä esitetä kar- kin paikoin hiekkaisia harjujen tyviä, joilla pohja talla. on hieman karumpaa, sekä runsaasti ranta-asuk- Seuraava löytöjakso sijoittui yli 30 vuotta myö- kaiden toimintaa. Nämä voivat ”tekohengittää” hemmäksi, 1960- ja 1970-lukujen vaihteeseen, jol- hentonäkinruohoa matalissa paikoissa. loin Harri Jukka Sihtola sekä Osmo Kärki liikkui- Venetvaaran (henkilökohtainen tiedonanto vat Kajaanselällä. Sihtola keräsi hentonäkinruohoa 2008) kertoman mukaan viimeksi todettu ja edel- muutamasta kohdasta selän länsirannalta, Kurhi- leen lupaavin hänen tietämänsä hentonäkinruohon lasta etelään olevalla jyrkällä ja metsäisellä ranta- kasvupaikka itäisellä Vesijärvellä on ollut Vähä osuudella. Kyseiset paikat sijoittuvat parin–kol- selän kaakkoisrannalla, Sorvanen-nimisen mäen men kilometrin matkalle Lehtiniemen ja Niemen- eteläpään kohdalla (kuva 18). Ainakin vuosina mäen välille. Hentonäkinruoho kasvoi matalassa 1993, 1994 ja 1998 hentonäkinruoho kasvoi siellä vedessä, vain 20–30 cm:n syvyydessä. Aalloille 30–50 cm syvässä vedessä Kukkilan kylän auki alttiin rannan lisäksi mäkien mineraalimaat ovat pidetyllä uimarannalla. Sinne laskee tie Sorvasen voineet vaikuttaa paikkojen avoimuuteen ja pohjan päältä lounaaseen. Ranta oli kuitenkin jo tuolloin laatuun. Kyseistä aluetta ei liene löytöjen jälkeen muuttumassa uimapaikasta venevalkamaksi ja tutkittu 40 vuoteen. nopea umpeenkasvu uhkasi näkinruohoa (Lammi Vain vuosi Sihtolan löytöjen jälkeen Osmo Kärki ym. 2000; Marja Koistinen ja Jari Venetvaara, hen- löysi vuonna 1970 uuden näkinruohopaikan selän kilökohtaiset tiedonannot 2008). Muilta itäisen itäosasta, Varjansaaren luota (Kärki 1978). Sieltä Vesijärven paikoilta näkinruoholöydöt ovat edellä löytyivät runsaina molemmat näkinruoholajit, mainittuja vanhempia tai epätarkempia. Viimeksi mikä tekee löydön arvokkaaksi. Kärjen löydön li- saadut tiedot lajista kertovat siis sen heikosta tilas- säksi notkeanäkinruoho on löydetty Vesijärveltä ta jo kymmenen vuotta sitten. 1800-luvun jälkeen vain Hollolan Kirkonlahdelta (ks. järven lounaishaara). Varjansaaren paikan Vesijärven pohjoisosa: Kajaanselkä toinen kiinnostavuus – ja samalla haavoittuvuus Vesijärven pohjoisosaksi on tässä rajattu sen suuri – liittyy sen syvyyteen: näkinruoholajit kasvoivat pohjoinen selkä, Kajaanselkä (kuva 19, taulukot ohuen liejun peittämällä savipohjalla 2,5 metrin 18 ja 19). Se on lähes 10 kilometriä pitkä ja leveän syvyydessä. Tämä kertoo, että Kajaanselän itä- kolmiomainen. Tämän selän lounaislaidalla on osat olivat ainakin vielä 1970-luvun alussa vielä pienehköjä saaria, mutta se on muuten aukea ja niin kirkkaita, että Levannon (1936) Komonselällä vähälahtinen. Kajaanselällä vesi on muuta Vesi havaitsema syvä uposkasvivyöhyke oli pysynyt järveä kirkkaampaa ja karumpaa. Selältä on löydet- Kajaanselällä elinvoimaisena. ty molemmat näkinruoholajit, hentonäkinruoho Varjansaaren paikka oli muultakin lajistoltaan kuitenkin selvästi useammin. Levannon (1936) Komonselän havaintoja vastaa- Näkinruohotiedot Kajaanselältä jakautuvat va. Se oli ruovikon ulkopuolella ja näkinruoho- ajallisesti kolmeen eri jaksoon. Nämä heijastavat jen seurassa kasvoivat mm. runsas karvalehti, ilmeisesti ennen kaikkea havainnoinnin satunnai- tummalahnanruoho, neljä vitalajia, näkinpartai- suutta, mutta viime aikojen puutteet voivat kertoa sia ja sammalia (Kärki 1978). Kyseinen seutu on myös lajien tilasta. Ensimmäinen löytöjakso sijoit- varsin avointa, mutta aaltojen liike ei näin syvällä tuu 1930-luvun keskivaiheille. Tuolloin etenkin aiheuttane näkinruohoille haittaa. Varjansaaren ar- Tellervo Levanto, joka tutki myös Komonselkää vokasta ja ilmeisesti samentumiselle altista paik-

Suomen ympäristö 13 | 2011 79 Taulukko 18. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärven pohjoisosa: Kajaanselkä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1935-VIII-10 + Levanto Tellervo H85042, H85044 (Kurhila, eksikkaatti) 1937-VII-9 + Levanto Tellervo H85045, H85046, (Kurhila) H85050, TUR6502 1937-VII-9 + Lahti Edit H272611, TUR6503 (Kurhila) 1937-VII-25 + Levanto Tellervo H85058 (Kurhila, Louhiston- l. Laitistenpohja) 1937-VIII-17 + Therman Eeva TUR6501 (Kurhila) 1969-VIII-4 + Sihtola Harri Jukka H667917, H667918, (Lehtiniemen kaakkoispuoli) H667919 1969-VIII-18 + Sihtola Harri Jukka H667916, H667920 (Kydönsaaren eteläpuoli) 1970-VIII-9 + Kärki Osmo H488725 (Varjansaaren eteläpuoli) 1991-VIII-4 + Pihlajaniemi Lasse H711365 (Suullistenpohja)

Taulukko 19. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Asikkala–Hollola–Lahti, Vesijärven pohjoisosa: Kajaanselkä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte +/?/ei 1970-VIII-9 + Kärki Osmo, (Varjansaaren eteläpuoli) H-488 728 kaa ei liene sittemmin lähes 40 vuoteen tutkittu. niitä kasvaa edelleen ainakin pieninä kasvustoina 1990-luvulta lähtien Kajaanselän näkösyvyydet myös kirkkaammalla Kajaanselällä. Jos näkinruo- ovat olleet keskimäärin hieman yli kaksi metriä, hot ovat hämärtyneen pohjan vuoksi kuolleet sy- mutta ei ole takeita, että tämä riittäisi näin syvällä viltä kasvupaikoiltaan, ihmisen rantakäyttö saattaa olevalle esiintymälle. Mahdollisista matalammista tarjota niille tilapäisiä avoimen pohjan kohtia myös esiintymistä Varjansaaren rantavesissä ei ole tietoa. Vesijärven pohjoisosissa. Tästä ei ole kuitenkaan Kajaanselältä löydettiin vielä yksi hentonä- mitään havaintotietoa eikä varmuutta. Pohjois- kinruohon kasvupaikka, 20 vuotta edellisten jäl- osissa näkinruohot saattavat olla muuten vaikeuk keen. Lasse Pihlajaniemi löysi lajin vuonna 1991 sissa esimerkiksi karumman pohjan epäsuotuisan selän kaakkoiselta ja metsäiseltä rantaosuudelta, raekoon tai mineraalikoostumuksen vuoksi. Puut- Suullistenpohja-nimisen lahden itärannalta (kuva teellisten tietojen vuoksi näkinruohojen nykytilaa 19). Se on Vaanianniemen läntisellä tyvellä. Hento Vesijärvellä on hankala arvioida. Hentonäkinruoho näkinruoho löytyi niukkana huvilarannan hiekka on tässä tulkittu Kajaanselällä olemassa olevaksi, pohjalta, vain 20 cm:n syvyydestä. Sen seurassa kun taas notkeanäkinruoho arvioidaan epävar- kasvoi muitakin valoa vaativia pohjakasveja kuten maksi. vaateliaita vitalajeja, vesirikkoja ja tupsusilopartaa. Suullistenpohjan itäranta on varsin karu, kal- Yhteenveto Vesijärvestä lioinen ja tiiviisti mökitetty. Etelästä tähän suojai- Vesijärven laajuuden ja monien yksittäisten ha- seen lahteen tullee jonkin verran Vaanian kylän vaintojen vuoksi yksittäisten esiintymien tilaa ja peltojen ja pienen kosteikon rehevöittävää vaiku- siihen vaikuttavia tekijöitä on osittain käsitelty jo tusta. Näin matalasta löytöpaikasta ei voi päätellä, kunkin paikan yhteydessä. Alla esitetään joitakin olisiko hentonäkinruoholle ollut elintilaa samalla yleisiä huomioita ja päätelmiä. seudulla myös syvemmällä. Mökkirannan käyttö ja Vesijärven pilaamisella on pitkät perinteet. Yksi karuus ovat saattaneet avata sille tilaa sameassakin pääsyy rehevöitymiseen on ollut Lahden kaupun- vedessä. Tätäkään paikkaa ei ole tiettävästi löydön gin jätevesien päästö aikaisemmin puhdistamat- jälkeen kartoitettu. tomina tähän järveen. Ravinnepäästöjen vuoksi Koska näkinruohot ovat vene- ja uimarannoilla laaja ja alun perin poikkeuksellisen kirkas ”Suo- säilyneet ainakin 1990-luvun lopulle asti Vesijärven men suurin lähde” muuttui noin 70 vuoden aikana rehevissä eteläosissa, on hyvin mahdollista, että ”Suomen saastuneimmaksi järveksi”. Kumpaakin

80 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 19. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Asikkalan–Hollolan– Lahden Vesijärven pohjoisosassa: Kajaanselkä. mainesanaa on todellakin Vesijärvestä käytetty. Tä- työtovereineen) ovat voineet tutkia lyhyempinä män kehityksen jälkiseurauksina myös Vesijärven toimeksiantoina myös joitakin muita järven koh- molemmat näkinruoholajit ovat nyt kriittisesti teita. He ovat myös koonneet havaintojaan yhteen uhattuja ja kenties jo hävinneet. (Lammi ym. 2000). Viimeksi Venetvaara (2008) on Näkinruohoihin vaikuttavan tiedon ja seuran- vetänyt yhteen vuosien 2005–2007 kasvillisuusha- nan taso Vesijärvellä vaihtelee. Vaihtelevuuden vainnot. Vaihtelevuuden huono puoli on, että usei- myönteisiä puolia on, että tällä järvellä on kasvis- ta tunnettuja näkinruohoesiintymiä ei ole vuosi toltaan hyvin ja pitkäjänteisesti seurattuja alueita, kymmeniin tutkittu eikä ilmeisesti juuri missään etenkin Kirkonselkä. Kokeneet vesikasvillisuuden niistä ole sukellettu. tuntijat (viime aikoina esim. Lammi ja Venetvaara

Suomen ympäristö 13 | 2011 81 Vaikka tietoa on kerätty, sitä ei ole Vesijärvellä via ja kiitoksen ansaitsevia ponnistuksia, ja niillä hyödynnetty näkinruohojen ja muiden harvinais- on yhdessä viranomaistyön kanssa myös paran- ten uposkasvien suojeluun. Rehevöitymisen syistä nettu järven tilaa. Jatko on nyt II-hankkeen loput- ja seurauksista Vesijärvellä on esitetty tutkimus- tua kuitenkin auki ja järven eteläosat ovat sameita. tietoa jo ainakin 1920-luvulta alkaen (ks. Levanto Vesijärven suojelun tulisi jatkossa nivoutua yhdek- 1936). Kirkonselän pitkä kasvillisuussarja Sirénistä si pysyväksi näkökulmaksi koko valuma-alueen (1969) Lammiin (2008) kertoo, miten tämä järvi on kaavoituksessa ja päätöksenteossa. kaikesta tiedosta riippumatta hitaasti, mutta vää- Tämän Suomen monipuolisimman vesikas- jäämättä, samentunut, miten pohjakasvit ovat va- vikohteen (sekä koko Vesijärvi että Kirkonselkä) lon puutteessa joutuneet väistymään kohti rantoja, suojelua useine uhanalaisine lajeineen tulee kiireel- ja miten niitä ovat rannassa odottaneet rehevien lisesti tehostaa. Näkinruohot ja muut harvinaiset rantakasvien tukahduttavat vyöt sekä voimakkaat uposkasvit tulisi nostaa erityisiksi ja kiireellisik- rannanmuokkaustoimet. Pohjakasvit ovat tämän si lisäperusteiksi Vesijärven koko valuma-alueen jälkeen selvinneet joitakin vuosia sameiden ran- ravinnevalumien ehkäisyssä. Tavoitteeksi on otet- tavesien uimarannoilla ja kaivannoissa, kunnes tava järven kirkkauden huomattava ja pitkäjän- ne ovat kuolleet myös näistä lyhytikäisistä ”teko- teinen parantaminen. Tämä tavoite nauttii myös hengitys-paikoista”. Tieto ja päätökset eivät tunnu valuma-alueen asukkaiden kannatusta. Näkinruo- herkkien vesikasvien suojelussa kohtaavan toisi- hojen suojelutarpeet Vesijärvellä tulee sisällyttää aan. vesiensuojelun toimenpideohjelmaan. Hentonäkinruohoa on pitkän tauon jälkeen Vesijärven näkinruohoista ja muista matalaver- löydetty jälleen kolmesta kohdasta Kirkonselältä soisista uhanalaisista uposkasveista (esim. näkin- (Lammi 2008). Se ei siis ole hävinnyt Vesijärvestä, partaislevät) tulisi laatia esite, jossa annetaan tieto- mutta löytöjen niukkuudesta ja veden samene- ja lajien tunnistuksesta ja suojelusta valuma-alueen misesta päätellen sen tulevaisuus ei ole turvattu. tai rannan asukkaan näkökulmasta. Tarkoituksen- Notkeanäkinruohoa ei ole tavattu lainkaan yli vuo- mukaisinta olisi laatia ympäristöhallinnon verk- sikymmeneen. Nykytietojen mukaan näkinruohot kosivuille valtakunnallinen esite, josta on hyötyä ovat Vesijärvellä kriittisesti uhattuja. muillakin näkinruohojärvillä.

Suojelu ja hoito Seuranta Vesijärven Kirkonselkä ja kaksi siitä kaakkoon Vesijärvellä on suhteellisen kattava velvoitetarkkai- olevaa lähivettä (Kutajärvi ja saman Vesijärven luohjelma, jonka havaintopaikkoja on eri puolilla Laasonpohja) muodostavat yhdessä linnuston järveä. Enonselällä on lisäksi avoveden aikaan jat- kannalta arvokkaan kokonaisuuden. Se on suo- kuvatoiminen automaattinen mittausjärjestelmä, jeltu Natura 2000 -verkostossa sekä luontodirek- joka antaa tietoa koko ajan. Näytteenottopaikkoja tiivin mukaisena SCI-alueena että lintudirektiivin ei kuitenkaan ole näkinruohoesiintymien lähel- mukaisena SPA-alueena nimellä Kutajärven alue lä (Petri Horppila, henkilökohtainen tiedonanto (FI0306006, 1 051 ha, toteutuskeinoina luonnon- 2011). suojelulaki ja vesilaki; kuva 17). Vesijärven muissa Näkinruohojen tila on ensi tilassa selvitettävä osissa ei ole vesialueita sisältäviä suojelualueita. vanhoilla löytöpaikoilla ja niiden nykyiseltä laa- Kirkonselän suojelualueella on poistettu pen- dultaan lupaavimmilla lähirannoilla eri puolilla saikkoa, ruovikkoa ja penkereitä. Suojelualueeseen Vesijärveä. Pääasialliseksi menetelmäksi näissä kuuluu vesialueen lisäksi varsin vähän maa-aluet- kohteissa on otettava sukellus (matalissa kohteissa ta. Veden rehevöitymisen syihin valuma-alueella riittää snorklaus), koska se on harausta tarkempi ja on voitu vaikuttaa hyvin hitaasti. monilta osin informatiivisempi, ja koska näillä pai- Vesijärven tilaa on 1970-luvun jälkeen alettu pa- koilla on olemassa tutkinnalle tunnettu lähtöpiste. rantaa, mutta tätä työtä on tehty järven kokoon, Kartoitus on syytä aloittaa järven pohjoisosista, pitkään historiaan ja alueen talouteen nähden lii- lähinnä Kajaanselän neljän tunnetun havainto- an pienellä ja lyhytjänteisellä panostuksella. Lah- paikan kartoituksesta. Erityisen tarkasti tulisi den kaupungin jätevesien suora lasku Vesijärveen tutkia Varjansaaren seutu, koska siellä on tavattu on lopetettu, mutta järven tilan palauttamista on molempia lajeja suhteellisen kirkkaassa vedessä. edistetty lähinnä tilapäisten projektien ja vapaa- Varjansaaren alueelta on syvän ja mahdollisesti jo ehtoistyön voimin. Vesijärvellä on toteutettu kaksi hävinneen tunnetun paikan ohella kartoitettava huomattavaa kunnostushanketta, Vesijärvi I vuo- myös matalampia rantoja, joilla näkinruohot ovat sina 1987–1994 ja Vesijärvi II vuosina 2002–2006 voineet säilyä. Etsintöjen kohdentamisessa tulisi (Lahden seudun ympäristöpalvelut 2010). Ne ovat käyttää apuna olemassa olevia sameus- ja pohjan- olleet monelle tämän alueen toimijalle huomatta- laatutietoja.

82 Suomen ympäristö 13 | 2011 Vesijärven sameammissa eteläosissa, myös Kir- netuilta kasvupaikoilta. Erikseen suunniteltavan konselällä, kasvupaikkojen seuranta on syytä pai- etsintämenetelmän mukaan hakua tulisi ulottaa nottaa toistaiseksi ihmisen auki pitämiin mataliin myös aikaisemmin tunnettujen alueiden ulko- kasvupaikkoihin. Näillä järven osilla näkinruoho- puolelle. Harvinaiset näkinpartaislajit on järkevää jen menestyminen syvemmällä on tällä hetkellä ottaa huomioon samassa etsinnässä. epätodennäköistä. Lupaavimman valoisuusvyö- Rantojen maaperän ja kasvillisuuden manipu- hykkeen mataluuden vuoksi eteläosissa voi käyt- lointia tulisi tutkia toisaalta näkinruohoja haittaa- tää paikkojen alustavassa tutkimisessa venettä ja/ vana, toisaalta niitä mahdollisesti hyödyttävänä. tai kahluusaappaita sekä vesikiikaria ja haraa. Lu- Venetvaara ym. (1993) totesivat, että rantojen paavimpia kohtia on myös etelässä kartoitettava voimakas ruoppaaminen muodostaa Vesijärvellä snorklaten. Näkinpartaislevät ja muut harvinaiset uhan näkinruohojen elinympäristöille. Toisaalta vesikasvit on järkevää sisällyttää kartoituksiin nämä lajit voivat löytää keinotekoisia kasvupaik- mahdollisuuksien mukaan. koja sopivin tavoin tehdyistä tekoympäristöistä. Seuranta on suunniteltava sen jälkeen, kun Esimerkiksi savirantaan syvyysvälille 0–60 cm näkinruohojen nykytila Vesijärven pohjoisosissa avattu loiva luiska saattaisi tarjota näkinruohoille tunnetaan paremmin. Tunnettujen esiintymien ti- useaksi vuodeksi siemennyspaikan sameassa ve- laa tulisi seurata vähintään viiden vuoden välein, dessä (vrt. Sirén 1978). Siemennystä näin todettaes- vaikkei niihin tiedettäisi kohdistuvan erityistä uh- sa näkinruohoja voisi myös kylvää uusille paikoil- kaa. Vesijärvessä uhkatekijoitä on runsaasti. le. Yleiset suositukset rannan käsittelystä suhteessa Vesijärven ja siihen valuma-alueilta tulevien veden sameuteen ja pohjan laatuun olisivat erityi- vesien vedenlaadun seurantaa tulee tehostaa nä- sen suureksi hyödyksi laajalla Vesijärvellä, etenkin, kinruohoesiintymien lähellä. Tarpeellisiin toimiin jos näkinruohoja tai saman elinympäristön muita tulee ryhtyä vedenlaadun parantamiseksi etenkin harvinaisia lajeja todetaan edelleen kasvavan jär- niillä järven osilla, joissa on näkinruohojen tunnet- ven eri osissa. tuja kasvupaikkoja. Vesijärvi ja Parikkalan Simpelejärvi muistut- tavat näkinruohojen suojelun ongelmien kannal- Lisäselvitystarpeet ta toisiaan (laajat ja vähitellen samenevat vedet Molempien näkinruoholajien nykytilasta ja kasvun Salpausselkien vieressä, runsas asutus, molempia edellytyksistä tällä niiden tärkeällä tukijärvellä näkinruoholajeja savisilla pohjilla, reheviä lintu- on muodostettava päivitettyihin havaintoihin ja lahtia). Simpelejärveä voi tarkastella hieman var- vedenlaatutietoihin perustuva yleiskuva. haisempana vaiheena kehityksessä, joka on johta- Yhdeksi suojelun työkaluksi Vesijärvestä tulisi massa Vesijärven kaltaiseen tilaan. Samaa koko- laatia suuntaa-antava pohjan valoisuuskartta, jos- luokkaa oleva Vihdin Hiidenvesi, joka kuitenkin sa topografikartan tapaan osoitetaan visuaalisesti on tyypiltään karumpi läpivirtausjärvi, edustaa valoisuuskäyrin ja värein, minkä valosumman ku- pohjakasveille jopa Vesijärveäkin pitemmälle kin pohjan alue (mm. syvyys, leväkukinnat ja savi edennyttä uposkasvillisuuden tuhoutumista. Tie- sameus huomioon ottaen) keskimäärin saa kasvu- tojen ja suojelukäytäntöjen vertailu (esim. rantojen kaudella, etenkin heinä–elokuussa. Siltä osin kuin käsittely, hankkeet, etsintätoimet, yleisötiedotus) näkösyvyystietoja ei tällä hetkellä kerätä rutiinin- näiden järvien välillä voi jatkossa hyödyttää lajien omaisesti, niiden keruuta edellä mainittua karttaa suojelua ja viranomaistyötä. varten tulee lisätä riittävästi (vähintään kahdesti Vesijärven tunnettuja näkinruohojen kasvupaik- heinäkuussa ja kahdesti elokuussa). koja on syytä sisällyttää tulevaan perustutkimuk- Näkinruohoesiintymien luonnetta tai rajoja ei seen, jossa selvitetään näkinruohojen yleisiä kasvu liene vielä missään Vesijärven osassa kartoitettu paikkavaatimuksia, mm. veden laatua ja pohjan suorin vapaasukellus- eikä laitesukellushavain- minerologiaa. noin. Etenkin niukkojen näkinruohokasvustojen etsinnässä sukellus on harausta tarkempi etsintä- tapa. Sukelluskartoitusten osuutta onkin lisättä- vä suhteessa tähänastisiin, sinänsä laadukkaisiin haraustutkimuksiin. Sukellus on tehokkainta kes- kittää suppeisiin kohteisiin, jotka harausten, her- baarionäytteiden, erillisen esiotannan tai muun tiedon nojalla ovat lupaavimpia. Vesijärven eteläosien samentumisen vuoksi näkinruohojen etsintä on toistaiseksi syytä pai- nottaa pohjoisiin osiin aloittaen Kajaanselän tun-

Suomen ympäristö 13 | 2011 83 5.2.2 taa rehevöitymistä. Alasenjärvi, joka alun perin Epävarmat ja hävinneet esiintymät oli poikkeuksellisen kirkas, on Kymijärven tavoin kärsinyt ihmisen aiheuttamasta rehevöitymisestä 5.2.2.1 (Kuoppamäki ja Keto 1998; Keto 2006). Lahti, Kymijärvi Rehevöityminen saatiin pysäytetyksi 1980-luvun alkupuolella, jolloin ravinnelähteitä saatiin Lahden Kymijärvestä on tavattu hentonäkinruo- hallintaan mm. viemäröinnin avulla. 1990-luvulta ho. Sen löysivät vuonna 1999 Esa Lammi ja Jari lähtien Kymijärvellä on tehty myös hoitokalastuk- Venetvaara (Siitonen 2006; Jari Venetvaara, hen- sia pääosin talkoovoimin. Asutuksen viemäröinnis- kilökohtainen tiedonanto 2008, taulukko 20). sä ilmeni kuitenkin puutteita. Irti päässeen sisäisen Kymijärven vesialuetta ei ole suojeltu. Voimak- kuormituksen lisänä ongelmaa pahensivat pienem- kaan ympäristökuormituksen vuoksi järven tila mät yksittäiset syyt, kuten jätevesipumppaamoon on muuttunut näkinruohojen kannalta epäsuo- kohdistunut ilkivalta ja kaatopaikalla ruokailevan tuisaksi. Hentonäkinruohon esiintymän nykytila lokkiyhdyskunnan ulosteet (Kuoppamäki ja Keto Kymijärvellä on tutkimaton ja epävarma. Vaikka 1998; Laaksonen ym. 2000; Keto 2006). tieto on suhteellisen tuore, ei esiintymää voida Asukkaita edustava Kymijärvi-toimikunta on pitää varmasti olemassa olevana järven rantojen vedonnut viranomaisiin järven laadun parantami- rakentamisen ja muiden uhkien vuoksi. seksi (mm. Viljakainen ja Minkkinen 1999). Vuo- desta 2005 alkaen pohjan happitilanne on ollut Järven kuvaus jälleen huolestuttavan heikko. Vesi on ollut viime Kymijärvi sijaitsee Lahden ja Nastolan rajalla. Se vuosina usein sameaa. Mittaukset kertovat näkösy- on noin seitsemän kilometriä pitkä ja paikoin alle vyyden vaihdelleen vuosina 2003–2005 noin puo- kilometrin levyinen. Sen vesiala on 6,5 km2. Huoli- lesta metristä kahteen metriin, mutta mittauksia matta lyhyestä etäisyydestä Vesijärveen Kymijärvi on tehty vain pari kertaa vuodessa (Keto 2006). laskee vetensä itään, Kymijoen vesistöön. Vuoden 2008 rantakäynnillä Kymijärven itäpäässä Kymijärvi kuuluu alun perin kirkkaisiin latva- (Villähteen uimaranta, Jouni Issakainen 9.7.2008) järviin, joihin Salpausselän pohjavedet vaikuttavat. näkösyvyys oli vain noin 50 cm, ja veden nähtä- Sen lähivaluma-alue ei ole erityisen laaja. Etelässä västi pitkäaikaisen hämäryyden vuoksi pohjakas- järveä patoaa Salpausselkä metsäisine lähikumpa- villisuus lähes puuttui. reineen. Myös pohjoisessa maasto on varsin mä- kinen. Rannoilla on myös reheviä peltoja ja leh- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila tomaista kasvillisuutta. Lähes puolet valumasta Hentonäkinruohosta on Kymijärveltä vain yksi, tulee Kymijärveen luoteesta, Potilanjoen kautta. muun tutkimuksen yhteydessä tehty havainto Tämä lyhyt joki laskee Alasenjärvestä, joka on ai- (taulukko 20). Hentonäkinruoho kasvoi vuonna noa ylempi järvi. 1999 järven itäosan etelärannalla, Huhdinpohja- Ihminen on vaikuttanut voimakkaasti ja monin nimisessä lahdessa (kuva 20). Kyseinen paikka si- tavoin Kymijärven valuma-alueeseen. Sillä sijaitsee jaitsee noin 500 m sormimaisesta Hähniemestä ja Lahden itäisiä kaupunginosia, Nastolan Villähteen Villähteen uimarannasta länteen. Tieto on peräisin taajama sekä runsas omakoti- ja mökkiasutus (ku- SYKE:n Luontoympäristökeskuksen arkistosta. Jari va 20). 2000-luvulla Kymijärven länsirannalle ra- Venetvaara (henkilökohtainen tiedonanto 2008) on kennettiin uusi Kariston kaupunginosa, johon on täsmentänyt yhtenäiskoordinaateiksi 67618:4351. ruopattu järveen yhteydessä oleva rengasmainen Löytöpaikka on Villähteen mökkilaiturien edus- kanava. Valuma-alueelle kohdistuu jatkossakin ra- talla noin sadan metrin päässä rannasta, niukasti kentamis- ja muita maankäyttöpaineita. Lahden kaupungin puolella. Hentonäkinruoho Kymijärven rehevöitymisen historia on pitkä. saatiin harauksessa noin 1,8 metrin syvyydestä, Aikaisemman maanviljelyn lisäksi tämän järven ulpukkavyöhykkeestä. Sieltä nousi myös muuta rannoille levisi 1900-luvulla runsaasti haja-asutus- pohjakasvillisuutta. Kasvupaikkaa ei ole myö- ta, jonka jätevedet johdettiin sellaisinaan järveen. hemmin kartoitettu. Kymijärvestä on tehty kasvil- Järven lounaispuolen pohjavesialueella toimi myös lisuuskartoitus (Venetvaara ja Lammi 1997), joka Lahden kaupungin Kolavan kaatopaikka, jonka ei ollut käytettävissä tätä raporttia kirjoitettaessa. lietealtaan murtuminen vuonna 1966 pahensi ti- Huhdinpohjan rannalla on mm. rehevää terva- lannetta. 1970-luvun alussa Kymijärvi oli jo pahoin leppäluhtaa (Lahden kaupunki 2002). Kariston ky- rehevöitynyt, sen syvät pohjat olivat hapettomia ja län alkuperäisen asukkaan Veli Laaksosen mukaan levämäärät olivat nousseet rehevän järven tasolle. (henkilökohtainen tiedonanto 2008) rantaluhdassa Kymijärven sietokyky murtui 1970-luvun puoli- on luontainen, mahdollisesti jään työntämä, savi- välissä, jolloin sisäinen kuormitus alkoi voimis-

84 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 20. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Lahden Kymijärvessä ja Nastolan Kärkjärvessä.

Taulukko 20. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Lahti, Kymijärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Lähde +/?/ei 1999-IX + Lammi Esa, Venetvaara Jari Venetvaara s.a.; Siitonen 2006 valli. Saven liettyminen esiintymän lähirannoilta samealta, että hentonäkinruohon kasvuedellytyk- voi tuoda veteen näkinruohojen tarvitsemia mine- set olivat heikot jo puolen ja yhden metrin välillä. raaleja, mutta toisaalta se voi saada aikaan jyrkkiä Kedon (2006) tiedoista selviää, että kahtena löy- sameuden vaihteluita. töä edeltäneenä vuonna (1997–1998) näkösyvyyttä Löydön syvyystieto on kiinnostava, koska se oli mm. hoitokalastusten avulla saatu parannetuk- viittaa pohjan saaneen valoa varsin syvälle. Kedon si aikaisemmasta kahden metrin tasosta jopa yli (2006) niukkojen mittaustietojen mukaan pitkän kolmeen metriin, ja se oli vielä vuonna 1999 noin aikavälin näkösyvyystaso on noin kaksi metriä, mi- kaksi metriä. On mahdollista, että tällä poikkeavan kä saattaa selittää näkinruohon kasvamisen jopa kirkkaalla ajanjaksolla syvällä oleva esiintymä olisi 180 cm:ssä. Jouni Issakaisen parilla rantakäynnillä voinut tavallista paremmin, ehkä peräti vironnut 2000-luvulla Kymijärvi on kuitenkin näyttänyt niin vanhasta siemenpankista.

Suomen ympäristö 13 | 2011 85 Tieto Kymijärven esiintymästä ei ollut ehtinyt Veden laadun yleistä seurantaa ja valvontaa tai muuten päätynyt Kariston alueen kaavarungon on jatkettava vähintään nykyisessä mitassa. Mie- vaikutusten selvitykseen vuodelta 2002 (Lahden luiten sitä on tehostettava siten, että kaikki tar- kaupunki 2002). Kyseisessä selvityksessä otettiin peelliset tiedot veden oleelliseksi kirkastamiseksi huomioon maalla olevat luontokohteet, mm. juuri ovat jatkossa saatavissa. Vedenlaadun seurantaan Huhdinpohjan rannassa oleva arvokas tervaleppä tulee lisätä säännöllinen näkösyvyyden seuranta luhta, ja osoitettiin yleisellä tasolla huolta myös Huhdinpohjan lähistöllä etenkin heinä–elokuussa, Kymijärvestä. Kymijärven koko vesialue oli kui- aluksi pohjatietojen hankkimiseksi ainakin kerran tenkin rajattu selvitysalueen ulkopuolelle, vaikka viikossa, jatkossa esimerkiksi kumpanakin kuu- rantaviivan tuntumaan rakennettiin sen pohjalta kautena kahdesti. Näin pohjan saamaa todellista kokonainen uusi kaupunginosa ja tehtiin massiivi- valosummaa ja sameuden ääriarvoja kasvukaudel- sia vesirakennustöitä. Rakennustöihin ei ole myös- la voidaan täsmentää. kään tiettävästi liittynyt tehostettua näkösyvyyden Huhdinpohjan tarkan löytöpisteen lisäksi hento seurantaa. näkinruohoa on etsittävä sukeltaen sopivista koh- Huhdinpohjan hentonäkinruohoesiintymä ja dista myös Huhdinpohjan matalammista osista ja lajin uhanalaisuus on mainittu Nastolan kunnan lähirannoilta. Mahdollinen etsintä muualta järves- puolella Villähde–Koiskalan kaavoituksen valmis- tä on harkittava näiden tulosten mukaan. telussa (Siitonen 2006). Näkinruohoa ei kuitenkaan otettu kyseisen työn suosituksissa huomioon ra- 5.2.2.2 joituksena tai tiedon hankinnan tarpeena. Siitosen Nastola, Kärkjärvi työssä kommentoidaan löytöjä lausein: "Esiinty- mien kokoa ja nykytilaa ei tarkasti tunneta, sillä Jari Venetvaara löysi hentonäkinruohon Nastolan näkinruohojen kartoitus ja seuranta on suuritöistä Kärkjärvestä vuonna 1996 (taulukko 21). Esiinty- ja hankalaa” (Siitonen 2006, s. 11). män nykytila on epävarma. Vaikka hentonäkin- ruohon tieto on kohtalaisen tuore, esiintymää ei Suojelu ja hoito voida pitää varmasti olemassa olevana järven tilan Kymijärven vesialuetta ei ole suojeltu, mutta Huh- heikentymisen takia. Kärkjärveä ei ole suojeltu. dinpohjan rantametsässä oleva tervaleppäluhta on rajattu suojeltuna luontotyyppinä. Näkinruoho Järven kuvaus esiintymä tukee kaavavalmistelussa esitettyä Kärkjärvi sijaitsee noin 10 km Lahden keskustas- Huhdinpohjan rannan suojelua. Lisäselvitystar ta itään, edellä näkinruohopaikkana mainitusta peiden yhteydessä esitettävän kartoituksen tu- Kymijärvestä välittömästi itäkoilliseen (kuva 20). losten selvittyä on syytä harkita alueen rajausta Se on samassa vesistössä heti Kymijärveä alem- myös Huhdinpohjan vesialueelle ulottuvaksi. Mi- pi järvi. Näiden järvien välillä on alle kilometrin käli näkinruohon esiintymä varmistuu olemassa levyinen kannas ja korkeuseroa vain noin 10 cm. olevaksi, se tulee merkitä kaavoitusasiakirjoihin Veden virtaamaa väylässä on ajoittain kaivutöin ja ottaa konkreettisesti huomioon valuma-alueen säädelty ja poikkeusoloissa vesi on virrannut lyhyi- rakentamisessa ja muussa toiminnassa. tä aikoja myös toiseen suuntaan. Kärkjärven luu- Esiintymä tulisi ottaa lisäperusteeksi Kymijär- sua on hyvin lähellä Kymijärven tulojokea, mikä ven kuormituksen hallintaan ja veden kirkastami- saattaa hieman suojella järven pitkää pohjoispäätä seen noin kolmen metrin näkösyvyystasoon, joka Kymijärven ravinteilta. tällä järvellä on todettu jo varsin rajallisin toimin Kärkjärvi on pitkänomainen, noin kolme kilo- realistiseksi saavuttaa. metriä pitkä ja alle kilometrin levyinen. Sen vesiala on noin kaksi neliökilometriä. Se sijaitsee Nasto- Lisäselvitystarpeet lassa, mutta Lahti vaikuttaa huomattavasti sen Huhdinpohjan esiintymän nykytila ja laajuus tulee vedenlaatuun. kartoittaa ensi tilassa. Huhdinpohja tulee kartoit- Kärkjärven itäpuolta hallitsee korkea ja kalli- taa etenkin sukeltamalla koko syvyysvälillä 0–2 m oinen, enimmäkseen karuhko metsämaa. Heikin tai siihen syvyyteen asti, jossa pohjakasvillisuus niitynpohjan kohdalla on kuitenkin lehtoalue, jossa valon puutteessa kokonaan loppuu. Tavoitteena kasvaa lehmuksia. Lännessä on rehevämpiä ja loi- on paikantaa mahdollinen nykyinen näkinruoho- vemmin kumpuilevia maita, mm. lehtoja ja peltoja. kasvusto sekä rajata hentonäkinruoholle nykyisin Ainakin järven länsipuolella on lähteitä. sopiva valo- ja kasvillisuusvyöhyke tärkeimpine Kärkjärven veteen vaikuttaa eri suunnista moni kilpailijoineen. Jatkoseuranta on harkittava tulos- erilainen osatekijä. Yläpuolisten valuma-alueiden ten mukaan. koko laajuus on järveen verrattuna yli 30-kertainen, noin 64 km2. Huomattava osa noin 14 km2:n

86 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 21. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Nastola, Kärkjärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Lähde +/?/ei 1996-VIII + Venetvaara Jari Venetvaara s.a.; Siitonen 2006 suuruista lähivaluma-aluetta sijoittuu Kärkjärven itärannalla, Koreaniemen eteläisessä kainalossa luoteispuolen havumetsäiselle kallioylängölle. noin kahden metrin syvyydessä liejupohjalla (kuva Sieltä siihen purkautuu seitsemän pienen järven ja 20). Tämä pieni niemi on Ristikangas-nimisen jyr- lammen ilmeisesti happamia, mutta puhtaita vesiä kän mäenrinteen juurella noin 500 m Kettuniemes- Myllyojan kautta. tä kaakkoon (Jari Venetvaara, henkilökohtainen Muilla suunnilla ihmisen vaikutus on suurempi tiedonanto 2008). Koreaniemi ja sen yläpuolinen ja sinne kohdistuu enemmän maankäyttöpaineita. rinne on hiekkainen, mikä viittaa harjuvaikutuk- Kärkjärven pohjoiskärkeen laskee Sarvisuonoja, seen (Unto Käki, henkilökohtainen tiedonanto). joka alkaa Heinolan moottoritien ja rautatien vie- Löytöpaikkaa ei ole myöhemmin kartoitettu. Lisä rusojista ja virtaa rehevien peltojen kautta. Län- tietoja Kärkjärven kasvillisuudesta on kasvillisuus- nestä laskee Lehmuksenviepä, joka saa alkunsa kartoituksen (Venetvaara ym. 1996) raportissa, joka Ahtialan tiiviisti rakennetusta ja liikennöidystä ei ollut käytettävissä. kaupunginosasta ja läpäisee alempana peltoja. Hentonäkinruohon löytöpaikka on uposkasvin Lehmuksenviepä alkaa pieneltä Kotinsuolta, jota kasvuolojen kannalta monimuuttujainen. Siihen on käytetty maankaatopaikkana. Ilmeisesti täältä tulee ravinteista vettä Kymijärvestä, hapanta ja tuli 1990-luvulla Kärkjärveen voimakas humus- sameaa humuspitoista vettä suo-ojien kautta sekä kuorma, kun läjitetyt maamassat pusersivat alla toisaalta koilliselta valuma-alueelta tulevaa kirkas- olevaa turvepitoista vettä järveen (Unto Käki, hen- ta ja karua vettä. Esiintymän nykytilan päättely on kilökohtainen tiedonanto). Läheiseltä Holonsuon nykyisillä niukoilla tiedoilla mahdotonta. maankaatopaikalta ei kartan mukaan laske ojaa 2000-luvulla Kärkjärven näkösyvyys kesällä on Kärkjärveen. Pienempiä suo-ojia laskee järveen pienentynyt nopeasti yhden metrin tuntumaan mm. lounaispään Hyytynpohjassa. (Nihtilä 2006). Samenemisen osatekijöitä (esim. Kärkjärven länsirantaa reunustaa tiivis mökkien humusaineen ja planktonin osuudet) ei ole tiedos- ja muun haja-asutuksen ketju, joka osaltaan rehe- sa, mutta yhdessä ne muodostavat näkinruoholle vöittää järveä. Kymijärven vedet tuovat kuitenkin selvän uhkatekijän. suurimman osan Kärkjärven ravinteista. Löytövuotta 1996 näyttää edeltäneen muutaman Kärkjärvelle on tehty tarkempi kunnostus- vuoden jakso, jolloin Kärkjärvi on ollut kirkkaam- suunnitelma ja kuormitusselvitys, joita tässä ei pi (näkösyvyys 2,5–3m). Kirkastumisen tuolloiset voitu tutkia (Venetvaara ym. 1996; Päijät-Hämeen syyt eivät ole tiedossa. Kuten Kymijärvessä (luku Kalatalouskeskus 2008). Tämä järvi on sisällytetty 5.2.2.1), on mahdollista, että edeltävä kirkas jakso myös laajempaan järvien luokitustutkimukseen olisi tuolloin parantanut hentonäkinruohon tilaa. (Nykänen ym. 2005). Nykyään Kärkjärven voi luokitella joko lievästi Suojelu ja hoito reheväksi tai reheväksi järveksi, luokitusperus- Kärkjärvellä ei ole suojelualueita. Päijät-Hämeen teesta riippuen. Sen alusvesi on kärsinyt pitkään Kalatalouskeskus on sisällyttänyt sen yleisluon- hapenpuutteesta. Vedenlaadun eri tunnusluvut toiseen hoito- ja käyttösuuunnitelmaansa vuosille ovat ilmaisseet rehevöitymisen jatkuvan ja tilan- 2008–2018. Järvellä on tehty hieman hoitokalastuk- ne on 2000-luvulla pahentunut edelleen (Nihtilä sia (Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus 2008). Eri- 2006). Vanhat mittaustiedot ovat niukkoja, mut- tyisiä hoitotoimia juuri Kärkjärven veden laadun ta kaikesta päätellen Kärkjärven veden laatu on suhteen ei tiettävästi ole suunniteltu. sen luontaiseen tilaan nähden huomattavasti hei- Maakunnallisella tasolla on ehdotettu, että Kärk- kentynyt ja heikentymässä lisää. Kahdella Jouni järven itärantaa kehitettäisiin laajasti luonnonarvo- Issakaisen rantakäynnillä 2000-luvulla tämän jär- jen ja virkistyskäytön kannalta ja länsirantaa mm. ven koillisreuna on ollut suhteellisen kirkas, mutta kulttuuri- ja maisema-arvojen kannalta. Pohjoiselle eteläpää humusvaikutteisen samea. valuma-alueelle suuntautuisi enemmän rakenta- mista (Barman 1993). Yksityiskohtaisemmin alu- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila eeseen vaikuttaa mm. tekeillä oleva Villähteen– Hentonäkinruoho on löydetty Kärkjärvestä vain Koiskalan osayleiskaava (Siitonen 2006; Nastolan kerran, muun vesikasvillisuuskartoituksen yhtey kunta 2007). Näissä suunnitelmissa näkinruoho- dessä vuonna 1996 (taulukko 21). Löytöpaikka oli esiintymän täsmennys- tai suojelutarvetta ei ole otettu huomioon. Hentonäkinruohoa ei ole otettu

Suomen ympäristö 13 | 2011 87 kaavoituksessa huomioon myöskään Lahdessa, esimerkiksi kahteen–kolmeen näin löydettyyn lu- yläjuoksulla olevassa Kymijärvessä (Siitonen 2006; paavimpaan paikkaan. Lahden kaupunki 2002). Kärkjärven vedenlaadun seurantaan tulee lisä- Näkinruohoesiintymä tulee merkitä jatkokaavoi tä näkösyvyyden seurantaa kasvukauden aikana tuksessa asiakirjoihin suojeluperusteena. Hento- tunnetun näkinruohoesiintymän lähistöllä, mielui- näkinruoho muodostaa yhden lisäperusteen sille, ten myös järven eri osissa, jotta läpivirtausveden että Kärkjärven rehevöitymisprosessi on saatava kulkureitti ja rooli ymmärrettäisiin paremmin. pysäytetyksi koko valuma-alueen kattavin toimin Havainnointia on syytä tehdä aluksi viikoittain, ja järven kirkastumista on aktiivisesti edistettävä. jotta kausivaihteluista ja pohjan valosummasta Tavoitteeksi tulisi asettaa mieluiten 2,5–3 metrin saataisiin kuva. Myöhemmin mittauksia voidaan näkösyvyys, joka on havaittu mahdolliseksi saa- harventaa. Työ ja sen tulokset on käytännöllistä vuttaa (Nihtilä 2006). yhdistää viereisen Kymijärven sekä Vesijärven selvityksiin. Humuskuorman osuutta on pyrit- Lisäselvitystarpeet tävä Kärkjärvessä selvittämään tarkemmin, kos- Hentonäkinruohon Koreaniemen edustalla olevan ka hentonäkinruoho on arka happamoitumiselle esiintymän nykytila ja laajuus ja sitä rajoittavat ja rannoilla on kangasmetsiä ja soita (vrt. Kiteen pohjan tekijät tulee kartoittaa viivytyksettä ainakin Kiteenjärvi, luku 5.7.1.1). sukeltamalla. Koska Kärkjärvi on löydön jälkeen samentunut, etsintä tulee aloittaa lähempänä rantaa ja edetä syvemmälle nykyisen valosyvyyden mukaan (sama periaate kuin Kymijärvessä). Esiintymän nykytilan selvityksen yhteydessä tulee Venetvaaran (Venetvaara s.a.) ja paikallisten tietojen pohjalta sekä järvi veneellä uudestaan kier- tämällä muodostaa alustava kokonaiskäsitys Kärk- järven muiden osien nykyisestä soveltuvuudesta näkinruohoille (humusvaikutus, muu sameus, pohjan laatu). Sukellusetsintää tulisi kohdistaa

Vesikasvien kartoitusta. Kuva Seppo Hellsten.

88 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.3 nen näkösyvyys on noin kaksi metriä (Peltonen Esiintymät Pirkanmaan 2008). Vesistö on säilynyt suhteellisen puhtaana, vaikka maatalouden ja haja-asutuksen rehevöittä- elinkeino-, liikenne- ja vää vaikutusta onkin havaittu. ympäristökeskuksen Pohjan laatu Pinteleessä vaihtelee hiekasta hie- toimialueella taan, liejuun ja saveen, jonka päällä on paikoin pieniä liuskekappaleita (Koistinen 2010c). Kasvil- Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta tunnetaan lisuus ulottuu paikoin noin kolmeen metriin asti. vain yksi näkinruohojärvi, Pälkäneen Pintele (lu- Järven veden laatua on seurattu 1960-luvun lo- ku 5.3.1). Tämän järven laaja valuma-alue ulottuu pulla vuosittain, sen jälkeen vain noin seitsemän merkittävästi myös Hämeen ELY-keskuksen alu- vuoden välein. Fosforipitoisuus on koholla, käyttö- eelle. luokituksessa hyvän ja tyydyttävän rajalla, ja säh- könjohtavuudessa näyttää olevan hitaasti nouseva 5.3.1 suuntaus. Muutos on kuitenkin ollut hyvin hidas- Nykyesiintymät ta. Vesistön kuormitus on saatu pääosin hallintaan 1970-luvulla, jolloin puhdistamoja rakennettiin. 5.3.1.1 Kuormitusta on senkin jälkeen saatu vähennettyä Pälkäne, Pintele ja tulevaisuudessa se tulee edelleen vähenemään, kun Hauhon jätevedet ohjataan Hämeenlinnaan ja Pälkäneen Pinteleestä löydettiin 2000-luvun alus- Sahalahden jätevedet Tampereelle (Peltonen 2008). sa hentonäkinruoho (Uotila 2002b) (taulukko 22). Pertti Uotila on vuosituhannen vaihteessa sel- Vuonna 2010 tehdyn inventoinnin mukaan laji vittänyt perusteellisesti Pinteleen kasvillisuutta ja on järvellä kohtalaisen elinvoimainen (Koistinen verrannut sen tilaa Kaarlo Linkolan tutkimuksiin 2010c). Pintelettä ei ole suojeltu. 1930-luvulta (Uotila 2002b). Linkolan aikaan järvi oli rannoiltaan laidunnuksen vuoksi melko avoin ja ravinteisuudeltaan ”puolilihava”. Vahvemmin Järven kuvaus rehevöityneitä kohtia oli tuolloin vain parin talon Pintele sijaitsee noin 35 km Tampereelta kaakkoon, edustalla. 70 vuotta myöhemmin laidunnus oli Pälkäneen kunnan kaakkoisosassa. Järvi on noin oleellisesti vähentynyt ja rantojen ruovikot olivat neljä kilometriä pitkä ja alle kilometrin levyinen. levenneet ja tihentyneet. Veden yleinen rehevöity- Sen rantamaat ovat noin 1–2 km:n leveydeltä loi- minen näkyi lajistossa, mutta myös useita valoa via, reheviä peltoja. Maatilojen lisäksi rannoilla on vaativia pohjakasveja oli jäljellä puhtauden merk- siellä täällä mökkejä. Lähivaluma-alueeseen kuu- kinä (Uotila 2002b). Pitemmällä aikavälillä pohjan luu kapealti myös korkeiden metsämaiden reuna- valoisana säilyminen edellyttää, että rehevyys ei mia peltojen takana. Luusuan päässä, luoteessa, lisäänny. rantaan ulottuu Kollolanharju. Korkeuserot lähijärviin ovat pienet: Pinteleen Näkinruohoesiintymät ja niiden tila vesi on ainakin ajoittain samalla tasolla sekä ala- Hentonäkinruoho löytyi lajistokartoituksen yh- puolisen Mallasveden että yläpuolisten lähijärvien teydessä järven lounaisrannan keskivaiheilta, kanssa Hauholle asti. Valkeakosken Apiankosken Savisaari-nimisen terävän niemen etäpuolisesta säännöstely ulottuu Pinteleelle (Uotila 2002b). lahdesta (kuva 21, taulukko 22). Paikka oli lahden Pintele on tärkeä läpivirtausjärvi. Sen kaut- kaakkoisella rantaosuudella, Uotila-nimisestä ta- ta kulkevat kaakosta tulevat Längelmäveden– losta pohjoiseen (Uotila 2001; 2002b). Hauhon reitin vedet yhteensä yli 160 km2:n laajui- Löytöaikanaan hentonäkinruoho kasvoi harvas- selta valuma-alueelta. Reittiin kuuluu useita varsin sa järvikortteikossa 120 cm:n syvyisessä vedessä. suuria järviä, mm. vesikasvistoltaan rikas Kukkia- Pohja oli kovahkoa hietaa, jota peitti ohut, peh- järvi. Vesistö on luontaisesti varsin kirkas ja karu, meä savilieju. Pohjakasveista näkinruohon seuras- mikä johtuu valuma-alueen soiden vähäisyydestä sa kasvoivat ainakin hapsiluikka, järvisiloparta ja ja pienestä hajakuormituksesta, Pinteleen nykyi- rantaleinikki. Paikan lähistöllä kasvoi lisäksi mm.

Taulukko 22. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Pälkäne, Pintele. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2001-VII-27 + Uotila Pertti H-738720 Uotila 2001; Uotila 2002b 2001-X-6 + Uotila Pertti Uotila 2002b 2010-VIII-2-6 + Koistinen Marja, Aitto-oja Sanna Koistinen 2010c

Suomen ympäristö 13 | 2011 89 Kuva 21. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Pälkäneen Pinteleessä. nuottaruohoa, tummalahnanruohoa ja vesiruttoa Hentonäkinruohoa löytyi tuolloin Pinteleen län- (Uotila 2001; 2002b). sipuoliselta rannalta Laajon lahden pohjoispuo- Näkinruohoa löytyi muutama hedelmöivä ver- lisen niemen kärjestä (Savisaari) ja Laajonlahden so. Lahoavana sitä löytyi vielä myöhemmin syksyl- eteläpuolelta sekä Hepolahden suulta pohjoiseen lä. Esiintymä oli siis lisääntymiskykyinen, mutta noin 500 metrin matkalta (kuva 21). Löydetyt kas- ei tässä kohden erityisen runsas. Uotila ei jatko vit olivat enimmäkseen yksittäisiä yksilöitä ja kas- etsinnässä kohdannut lajia muualla järvessä, mutta vusyvyys vaihteli 40 cm:stä 1,8 metriin. Kaikkia arvioi, että sopivia uposkasvialueita on Pinteleessä hentonäkinruohoyksilöitä ei ehkä pystytty sukel- yhteensä kymmeniä hehtaareita. tamallakaan havaitsemaan paikoin hyvin tiheän Kesällä 2010 Marja Koistinen inventoi Pinte- uposkasvillisuuden ja myrskyn takia samentuneen leen Sanna Aitto-ojan kanssa (Koistinen 2010c). veden vuoksi.

90 Suomen ympäristö 13 | 2011 Pinteleen esiintymä on hentonäkinruohon luo- Järven yleinen vedenlaadun seuranta on jatkos- teisin löytöpaikka maailmassa, ja ainoa Pirkan- sakin tärkeää. On syytä tarkistaa, että vuotuisiin maan alueella. Sen mielenkiintoisuutta lisää Pin- mittauksiin sisältyy happamuuden ja rehevyys teleen kuuluminen luoteeseen laskevaan, melko indikaattorien ohella ainakin näkösyvyyden seu- puhtaaseen, mutta rehevähköön Hauhon reittiin. ranta muutamaan otteeseen loppukesällä. Pintele Löytö herättää kysymyksen mahdollisista muista on lisätty Pirkanmaan ELY-keskuksen vedenlaa- esiintymistä saman vesistön alueella. dun seurantaohjelmaan vuosittain seurattavaksi Vesistön muun vakauden vuoksi esiintymään kohteeksi (Anu Peltonen, henkilökohtainen tiedon- ei nykytietämyksellä kohdistu välitöntä uhkaa. tanto 2009). Uotilan (2002b) havaitsema ja vedenlaatutiedoista ilmenevä suuntaus vesistön hitaaseen rehevöity- Lisäselvitystarpeet miseen ja ruovikon leviämiseen on kuitenkin syytä Tietämystä hentonäkinruohon mahdollisista muis- ottaa ajoissa huomioon. Sama kehitys on muissa ta kasvupaikoista Hauhon reitillä tulisi parantaa, vesistöissä pitemmälle päässeenä johtanut jo lajin vaikka vesistön pituuden vuoksi tehtävä on kerta suuriin vaikeuksiin, joita on vaikea myöhemmin hankkeeksi suuri. Käytännöllisintä lienee muun torjua. Tämä edellyttää valuma-alueen ravinne- vedenlaatuseurannan yhteydessä kerätä pisto- päästöjen hallintaa. Peltosen (2008) mukaan Pir- koemaisin harauksin tietoa rehevähköistä, noin kanmaalla tilanne onkin otettu varsin hyvin ennal- metrin syvyisistä rantakohdista, joissa pohjan ta ehkäisevästi hallintaan. mineraalimaa on maaperäkartan tai havaintojen nojalla savea tai silttiä. Lisäksi harjujen läheisyys Suojelu ja hoito voi tarjota vihjeen lajin viihtymisestä. Pinteleelle ei ole perustettu suojelualueita eikä muitakaan paikallisia suojelutoimia ole kohden- nettu kasvupaikalle. Yleinen vesiensuojelu on osaltaan edistänyt kasvupaikan pysymistä ennallaan. Pirkanmaan ELY-keskus harkitsee erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätöksen tekemistä hento näkinruohon esiintymien turvaamiseksi. Vesistön rehevöityminen on jatkossakin estettä- vä. Laidunnuksen loppumisen jälkeinen sukkessio on edelleen käynnissä, mutta vesi voi jatkossa olla yhä enemmän alkuperäistä sameampaa. Näin ollen ilmaversoisten kasvien raivaukselle näkinruohon kasvupaikkojen läheltä voi ilmetä tarvetta (ks. seuranta). Myös mökkirantojen ruoppaamiseen on paineita. Ilmaversoisten raivaus ja mahdolliset pienialaiset rantojen muutokset tulisi tehdä yleisesti suunniteltavan ohjeistuksen mukaan ottaen huomioon näkinruohon vaatimukset.

Seuranta Ruovikon ja muiden erityisen peittävien kasvien (esim. isosorsimo, vesirutto, karvalehti) etenemis- tä ja tiivistymistä tunnettujen kasvupaikkojen lä- heisyydessä tulisi seurata ainakin viiden vuoden välein, tarvittaessa tiheämmin. Työtä helpottaisi ja täsmentäisi nykyisten kasvillisuuden reunojen paikantaminen paitsi GPS-laitteen avulla, myös kiinteillä paaluilla, poijuilla tai nauhamittauksin rannan kiintopisteistä. Tämä on realistista, koska hentonäkinruoho lienee järvellä melko niukka. Lajin pysymistä järvessä lienee syytä seurata ainakin viiden vuoden välein, vaikka veden tai kasvillisuuden tilassa ei tapahtuisi erityisiä muutoksia. Nykyesiintymän niukkuuden vuoksi näyt- Pinteleen rantakasvillisuutta. Kuva Marja Koistinen. teiden ottoa tulee rajoittaa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 91 5.4 olojen ja järven suojelun kannalta. Ensimmäinen, Esiintymät Kaakkois- joka on yhteinen monen muun näkinruohojärven kanssa, on järven eteläpuolitse kulkevan Salpaus- Suomen elinkeino-, liikenne- selän harjanteiden läheisyys ja siitä seuraavat ja ympäristökeskuksen veden ja maaperän ominaisuudet. Toinen piirre, toimialueella jossa taas Lappalanjärvi jää näkinruohojärvien joukossa vähemmistöön, on tämän suhteellisen pienen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen alueelle sijoittuu järven asema laajan latvaveden läpivirtausaltaana. neljä tunnettua näkinruohojen kasvuvettä: kaksi Lappalanjärvessä nämä molemmat piirteet yhdis- järveä ja kaksi Suomenlahden jokisuuta. Molem- tyvät. Järvi kokoaa Kymijokeen harjuvesiä jokien missa järvissä ja yhdessä jokisuistossa esiintymät ja pienten järvien ketjusta (Valkealan reitistä), joka ovat olemassa, mutta eri tavoin vaarantuneita (lu- myötäilee Salpauselän pohjoisrinnettä peräti kym- ku 5.4.1). Järvistä Parikkalan Simpelejärvestä on menien kilometrien matkan. Näin vedessä saattaa tavattu molemmat uhanalaiset näkinruoholajit, olla lajeille suotuisia mineraaleja paitsi lähivalu- nykyiseen Kouvolaan kuuluvasta Valkealan Lap- man, myös kaukokulkeutuman ansiosta. Järven palanjärvestä vain hentonäkinruoho. ympäristö on kallioperältään muuten karua. Suomenlahdessa kasvaa lajeista vain hento Valkealan reitti purkaa vetensä Lappalanjärveen näkinruoho. Pyhtään Ahvenkoskenlahdella esiin- etelärannalta, leveän Jokelanjoen kautta (kuva 22). tymä on vielä olemassa, vaikkakin uhattu. Kotkan Järven rannalla on tällä suunnalla erilaisia hieno- vanhojen hentonäkinruohon esiintymien tilaa ei jakoisia maalajeja hiekasta saveen asti. Tähän osit- pitkän tutkintatauon vuoksi tunneta, ja ne on täs- tain jäätikkövirtojen lajittelemaan, osin nykyisen sä arvioitu epävarmoiksi (luku 5.4.2). Suurin osa joen tuomaan maaperään joelle on muodostunut vanhoista kasvupaikoista on muuttunut, mutta vaihtoehtoisia kulku-uomia. Jokelanjoki muodos- näkinruohoille saattaa olla sopivia kasvupaikkoja taakin Lappalanjärveen avautuvan pienen suisto- lähialueilla. maan ja purkautuu järveen nykyään kolmea eri haaraa pitkin. Näkinruohoa on tavattu juuri täl- 5.4.1 lä suistomaalla, etenkin siihen liittyvässä Nisos- Nykyesiintymät nimisessä lahdessa. Lisäksi tunnetaan yksi pieni esiintymä muualta samasta suistosta. 5.4.1.1 Nisos on lähes pyöreä, runsaan puolen kilo- Kouvola, Lappalanjärvi metrin levyinen lahti Lappalanjärven eteläpäässä. Nisoksen eristää muusta järvestä kapea Pitkän- Kouvolan (entisen Valkealan alueelta) Lappa- saaren-Herrasaaren hiekkasärkkä. Yhdyskäytävä- lanjärvestä on löydetty hentonäkinruoho useas- nä lahden ja järven välillä on särkän länsipäässä ta kohdasta Nisos-lahdelta (Kemppainen 1986a) oleva ahdas ja matala Rantalansalmi. Nisokseen ja myöhemmin erillinen pieni esiintymä läheltä purkautuu idästä Jokelanjoen suiston kapea ja vä- Jokelanjoen suuta (Aura ja Malkavaara 2000g) hävirtaamainen läntinen haara, jonka nimi on Huo (taulukot 23 ja 24, kuva 22). Laji esiintyy edelleen eli Juotti. Nisosta voidaan näin ollen tarkastella järvessä, mutta se on uhattu. Hentonäkinruohon toisaalta suljettuna lahtena, toisaalta Jokelanjoen esiintymispaikat ovat Natura 2000 -alueella. suiston yhtenä osana. Lisäksi siihen laskee ojia eteläpuolisilta, reheviltä peltomailta, jotka ovat Järven kuvaus suljetun lahden pinta-alaan nähden varsin suuria. Lappalanjärvi sijaitsee Kouvolan keskustasta Lahden länsiranta on ollut nautojen laiduntama runsaat viisi kilometriä pohjoiseen, välittömästi 1980-luvun lopulle asti. Valkealan keskustaajaman länsipuolella. Järvi on Nisos on rannoiltaan loiva ja pohjaltaan laakea. pyöreähkö, noin neljä kilometriä leveä, ja lähes saa- Syvyys jää koko lahdella alle kolmeen metriin. reton. Pohja on melko tasainen, valtaosin 5–10 met- Pohja on hienojakoista mineraalimaata, vaihdel- rin syvyydessä. Järven välittömät rantamaat ovat len paikan mukaan hiekasta saveen. Keskiosiin eteläpuolella laakeita, reheviä peltoja, pohjoisessa mineraalipohjan päälle on kertynyt enemmän elo- maasto on mäkistä ja metsäistä. Vanhan maatalous- peräistä lietettä. asutuksen ja rantamökkien lisäksi kaakosta ulottuu Kemppainen (1986a) on näkinruoholöytönsä rantaan Valkealan kaupunkimaista asutusta. yhteydessä kuvaillut tarkoin lahden kasvillisuut- Lappalanjärvellä on kaksi erityistä piirrettä, joilta. Sitä on havainnoitu myös myöhemmillä tar- la voi olla merkitystä hentonäkinruohon kasvu kistuskäynneillä. Nisoksen rantoja kiertävät leveät

92 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 22. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Kouvolan Lappalanjärvessä. ruokovyöt, joita asutuksen kohdilta on raivattu ja reunaan ja rannan avolaikkuihin. Lahden avovesi paikoin soritettu. Uposkasvillisuuteen kuului joi- on muuten karvalehden ja uposlehtisen järvisät- takin rehevyyttä ja ilmeisesti myös kivennäissuola- kimen vallitsemaa (Venetvaara 2006; Issakainen pitoista vettä ilmentäviä lajeja kuten uposvesitäh- ja Vuoristo 2009a). Pintavesi on tavallista emäk- ti, vesirutto, karvalehti, tylppälehti- ja pikkuvita sisempää (pH 6,6–7,4), mikä voi osittain selittää sekä kolmihedevesirikko. Tämä monipuolisempi näkinruohon kasvua järvessä. Lahden itäranta on lajisto keskittyy ainakin nykyään aivan ruokovyön lähteinen (Kemppainen 1986a).

Suomen ympäristö 13 | 2011 93 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila lehti, isonäkinsammal, ruskoärviä ja järvisätkin. Aikaisemmasta niukentunut esiintymä antoi ym- Nisos märtää, että laji voi olla taantumassa, mutta ilmiö Hentonäkinruohoa kasvaa Nisoksessa harvaksel- voitiin selittää myös lajin vuotuisella vaihtelulla. taan koko rannan ympäri, vaikkakin se painottuu Järviruoko ja karvalehti nähtiin lajia uhkaaviksi eteläosan reheviin rantoihin (kuva 22, taulukko 23). tekijöiksi, ja paikalle suositeltiin vuosittaista ruo- Lahden näkinruohoa kasvava vyöhyke on kat- vikon niittoa erikseen tehtävän suunnitelman mu- konainen ja monen tekijän vaikuttama. Monet kaan (Venetvaara 2006). löydöistä on tehty ihmisen raivaamilta rannoilta, Kahta vuotta myöhemmin sukeltamalla tehtyi- mutta osa sijaitsee koskemattomissa paikoissa kor- hin havaintoihin perustuen voimistui huoli lajin kean kasvillisuuden ulkopuolella. Vyöhykettä ei heikosta tilasta. Syitä voitiin täsmentää siten, että ole mielekästä jakaa erillisiin esiintymiin. vaikka karvalehti ja järvisätkin olivat pohjassa ylei- Vuonna 1986 lajia löytyi raivattujen rantojen siä, ne eivät olleet ainakaan tuona vuonna erityi- lisäksi harvakasvuisista kortteikoista ruokovyön sen peittäviä eivätkä tiheitä (Issakainen ja Vuoristo ulkopuolelta. Paikat, joita löytyi viisi, olivat siltti- 2009a). Näkinruohovyöhykettä rajasikin avoveteen pohjalla 0,5–1 metrin syvyydessä, muun uposkas- päin pääasiallisesti veden sameus ja siitä seuraava villisuuden aukkoisissa kohdissa. Tuolloin lahden pohjan hämäryys, koska kaikkialla näkinruoho- uposkasvillisuutta kuvailtiin tässä vyöhykkeessä kasvustoa syvemmällä oli runsaasti paljasta, so- runsaaksi (Kemppainen 1986a, 1986b). pivan näköistä pohjaa käytettävissä (Issakainen ja Lajin tila pysyi nähtävästi ennallaan yli 15 Vuoristo 2009a). Mainittujen kilpailijalajien ohella vuotta, ainakin vuosituhannen vaihteeseen asti. painanteisiin kertyvä, kenties hapan tai muuten Tuolloin lajia löydettiin suurin piirtein samoilta kemiallisesti epäsuotuisa liete voi vaikuttaa asiaan. paikoilta, mutta myös niiden väleistä, yhteensä Eri selvitykset olivat yksimielisiä siitä, että ran- kahdeksasta kohdasta. Ruovikoiden ulkopuolella nasta päin näkinruohovyöhykettä rajaa etenkin laji kasvoi 0,7–1,1 metrin syvyydessä. Raivatuilla järviruo’on tihenevä ja leviävä vyö. Venetvaara paikoilla ja soraisella pohjalla esiintymiä oli myös antoi vuoden 2006 ainoan löytönsä GPS-sijainnin matalammassa. Tuolloin todettiin sukeltamalla hyvin tarkkana. Vuonna 2008 tämä piste oli useita ainakin lahden koillisrannalla yhtenäinen karva- metrejä umpiruovikossa ja näkinruohon kasvupai- lehtimatto 1,1 metristä syvemmälle päin. Näkin- kaksi kelvoton. Vaikka GPS-paikantimien epätark- ruohovyöhykkeen rajoiksi todettiin ruovikko ja kuus tiedostettiin, syntyi käsitys, että ruovikko oli karvalehtimatto, vaikka koko lahtea pidettiin lajille jo kahdessa vuodessa edennyt ja/tai tihentynyt periaatteessa mahdollisena (Aura ja Malkavaara merkittävästi ulospäin. 2000f). Vuonna 2008 ainoa leveämpi, raivaamatta syn- Puolta vuosikymmentä myöhemmin, vuonna tynyt näkinruohovyöhyke todettiin lyhyellä jak- 2006, Jari Venetvaara tutki lahtea perusteellisesti solla lahden länsirannalla. Paikka oli ruovikon ja haraten ja vesikiikarilla. Hän totesi karvalehden ja kortteikon ulkopuolella kasvavan ulpukkavyö- uposlehtisen järvisätkimen peittävän lahden avo- hykkeen harvassa ulkolaidassa noin metrin sy- vesialueella jo 40 cm:n syvyydestä lähtien, näkin- vyydessä. Täällä näkinruohoa oli mm. rehevän ruohoa estäen. Laajasta etsinnästä huolimatta hän järvisiloparran seurassa harvakseltaan noin kah- totesi hentonäkinruohon vain yhdessä paikassa, den aarin alueella, yhteensä parikymmentä versoa kaakkoisrannan ruovikon harvassa ulkolaidassa (Issakainen ja Vuoristo 2009a). noin 80 cm:n syvyydessä. Seurassa ei tavattu vaa- Lajia esiintyy edelleen paikoin asuntojen edus- teliasta valoisan pohjan lajistoa vaan karumpaan toilla, auki pidetyillä uima- ja venerannoilla. Niillä- tai hämärämpään veteen tyytyvät ulpukka, karva kään esiintymät eivät ole runsaita, vaan mm. lähel-

Taulukko 23. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kouvola, Lappalanjärvi, Nisos. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1986-VII-12 + Kemppainen Eija (Nisos) H-646366 Kemppainen 1986a 1986-VIII-25 + Kemppainen Eija (Nisos) Kemppainen 1986a, 1986b 2000-VIII-16 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara 2000f L (Nisos) 2006-IX-26 + Venetvaara Jari (Nisos) Venetvaara 2006 2008-VIII-13 + Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko TUR-A-391514, Issakainen ja Vuoristo (Nisos) TUR-A-391515, 2009a TUR-A-391516

94 Suomen ympäristö 13 | 2011 le rantaa ulottuvan samenemisen ja olosuhteiden Jokelanjoki, Koivuranta vaihtelun vuoksi yleensä satunnaisia ja yksittäisiä Hentonäkinruohosta on tavattu erillinen, pieni versoja. esiintymä Jokelanjoen suiston itärannalla, Huon Ei ole tiedossa, onko Nisos ollut aikaisemmin eli Juotin Nisokseen laskevasta suusta noin kilo- oleellisesti nykyistä kirkkaampi. Jos tällaisia kausia metri itään (kuva 22). Tämän kasvupaikan löysivät on ollut, Nisoksen koko laaja pohja-alue on voi- Raija Aura ja Terhi Malkavaara (2000g) (taulukko nut olla näkinruohon kasvualaa. Sen noin 30 vuo- 24). Paikka oli tiiviisti mökitetyllä Koivuranta- den aikana, jolloin esiintymä on tunnettu, näkin nimisellä rantaosuudella, Hiekkasaari-nimisestä ruohovyöhyke on kuitenkin keskittynyt rannan suistosaaresta parisataa metriä (itä)koilliseen. tuntumaan. Rantaosuus oli rehevöitynyttä ja ruovikkoista. 1980-luvun syvyys- ja kasvillisuustiedoista Lajista löydettiin vain yksi verso laajasti niitetyltä (Kemppainen 1986a, 1986b) voidaan päätellä epä- loma-asunnon rannalta. Kasvupaikan syvyys oli suorasti, että ruovikko olisi tuolloin ollut Nisok- noin puoli metriä ja etäisyys rannasta 25 m. Pai- sella nykyistä kapeampi ja sen ulkoreuna olisi kan valtalaji oli nuottaruoho. Syvemmälle men- ollut harvempaa. Tuolloin paremmassa pohjan nessä aluetta rajasi pohjan sammalpeite (letto- valotilanteessa näkinruohon seurassa kasvanut lierosammal Scorpidium scorpioides, saukonsammal uposkasvillisuus on ollut nykyistä runsaampaa, Leptodictyum riparium). Löytö arvioitiin pistemäi- laajemmalle levinnyttä ja monilajisempaa. Vastaa- seksi (Aura ja Malkavaara 2000g). vasti näkinruohon kasvuvyöhyke tai sille sopiva Kemppainen (1986a, 1986b), joka ei etsinnäs- pohja-ala lienee ollut vähintään muutaman metrin tä huolimatta kohdannut näkinruohoa Nisoksen levyinen, siis nauhamainen. ulkopuolella, vertasi Nisoksen ja Jokelanjoen itäi- Venetvaaran (2006) sekä Issakaisen ja Vuoriston sen suun kasvillisuutta keskenään. Jälkimmäinen (2009a) eri menetelmillä tekemät kartoitukset ilmensi karumpaa lajistoa, josta vaateliaat lajit osoittavat, että nauhamainen vyöhyke on nykyään puuttuivat tai olivat niukkoja, ja esimerkiksi sam- kaventunut katkonaiseksi ”langaksi”. Sama pätee malet olivat runsaampia. Paikkaa ei ole vuoden valoa vaativaan seuralaislajistoon etenkin koske- 2000 jälkeen kartoitettu. mattomilla ruokorannoilla. Muodoltaan yksin Koivurannan kasvupaikka edusti jo vuonna kertaisena ja loivasti viettävänä Nisos onkin hyvä 2000 ihmisen toimin ”tekohengitettyä” ja satun- esimerkki "syvyyspinteen" kehittymisestä yhtä naista kasvupaikkaa, eikä lajin säilymistä voi las- aikaa laajalla alueella pimeän pohjan ja ruokovyön kea sen varaan. Muualla Jokelanjoessa saattaa edel- väliin. leen kasvaa näkinruohoa, mutta virtausten vuoksi Raivaamattomilla osuuksilla ruovikko päät- kasvustot voivat olla pienialaisia ja vaihdella. Va- tyy nykyään useimmissa paikoissa ilman väli- kaasta, tiettyyn kohtaan keskittyvästä esiintymästä vyöhykettä pohjaan, joka on valon vähyyden ja/ ei joessa ole tietoa. tai hämäryyttä kestävän lajiston vuoksi epäsuo- tuisaa. Järviruoko ei ole vielä saavuttanut järvellä Suojelu ja hoito maksimisyvyyttään, vaan leviäminen jatkuu edel- Lappalanjärven Nisos ja Jokelanjoen kasvupaikka leen. kuuluvat Natura 2000 -verkostoon luontodirek- Hentonäkinruoho esiintyy Nisoksella edelleen tiivin mukaisena SCI-alueena paitsi hentonäkin- koko lahtea ympäröivällä vyöhykkeellä, mutta on ruohon, myös mm. sudenkorentolajistonsa vuoksi olosuhteiden muuttumisprosessin vuoksi uhat- (FI0424011 Lappalanjärven lahdet ja Kytölänlam- tu. Alustavana arviona nykyprosessien jatkuessa pi, 82 ha, toteutuskeinoina vesilaki ja ympäristön- voidaan esittää, että muut kuin länsirannan le- suojelulaki; kuva 22). Nykyinen suojelu ei turvaa veä esiintymisalue häviävät noin viiden vuoden näkinruohoa riittävästi veden laadun haitallisilta kuluessa ja leveinkin vyöhyke 10–20 vuoden muutoksilta. kuluessa. Ihmisen raivauksilla ”tekohengittämis- Kaakkois-Suomen Natura 2000 -verkoston hoi- tä” tilapäisistä pakopaikoista laji hävinnee sameu- don ja käytön yleissuunnitelman mukaan alue den lisääntyessä ja erilaisten satunnaistekijöiden kuuluu kiireellistä suunnittelua vaativiin kohtei- seurauksena arviolta 10–20 vuotta tätä myöhem- siin, joille tulisi laatia hoito- ja käyttösuunnitelma min.

Taulukko 24. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kouvola, Lappalanjärvi, Jokelanjoki, Koivuranta. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2000-VIII-17 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara 2000g L (Jokelanjoki, Koivuranta)

Suomen ympäristö 13 | 2011 95 vuoteen 2011 mennessä. Suunnitelman laatimisesta Karttatarkastelun perusteella saman vesistön ja aikataulusta ei ole vielä tehty päätöksiä. yläpuolisissa järvissä on näkinruohopaikoiksi so- Nopeimmin vaikuttavana toimena ruovikkoa pivia piirteitä (Salpausselän läheisyys, myös suo- tulisi niittää jo vuoden tai parin sisällä ulkoreu- jaisia peltorantoja, virtauksen paljaana pitämää nastaan, esimerkiksi poukamaiseksi ja/tai kana- pohjaa). Näiden järvien kirkkaudesta, happamuu- vaiseksi. Ajoitus ja tarkempi tekotapa tulisi harkita desta ja muista piirteistä ei ole tietoa, mutta sopivi- erillisen, näkinruohopaikoille suunniteltavan yleisen näkinruohopaikkojen etsintä etenkin pH:ltaan ohjeistuksen mukaan. Myös rantalaidunnusta voi neutraaleista tai sitä emäksisemmistä reitin koh- käsittelyn tukena harkita, mikäli tähän on alueel- teista olisi aiheellista. Työn kohdentamiseksi on la mahdollisuuksia. Tämän tehokkuus edellyttää syytä arvioida ensin lupaavimmat paikat veden- kuitenkin, että myös vesi on suhteellisen kirkasta. laadun ja paikallisten viranomaisten maastotun- Lappalanjärven ja etenkin Nisoksen vesi tulisi temuksen pohjalta. saada kaikin käytettävissä olevin keinoin nykyistä kirkkaammaksi. Tarkempi kirkkaus- ja aikatavoite on asetettava, kun järven alkuperäinen kirkkaus- 5.4.1.2 taso ja muut tekijät ovat tiedossa. Tähän tähdäten Parikkala, Simpelejärvi mm. Nisoksen ravinnekuorman määrä ja tärkeim- mät ravinnelähteet tulisi kartoittaa ja minimoida. Parikkalan Simpelejärvestä on löydetty sekä hen- to- että notkeanäkinruoho (taulukot 25–32). Hento- Seuranta näkinruohon tiedot alkavat vuodesta 1963, jolloin Ruovikon etenemistä tulisi Nisoksella seurata te- Jouko Meriläinen löysi lajin eri puolilta järveä ja hostetusti esimerkiksi merkitsemällä reunan ny- kartoitti tarkasti sen seuralaislajistoa. Hänen jul- kyinen luontainen sijainti ja niitetyn reunan sijainti kaisematon käsikirjoituksensa (Meriläinen 1964) joissakin rantakohdissa GPS-sijainnin tueksi myös on tällä järvellä erityisen tärkeä tietolähde. Notkea pysyvin poijuin tai paaluin. näkinruoho löytyi vuonna 1982 (Venäläinen 1984). Lappalanjärven veden laadun seurantaa toteute- Simpelejärven Siikalahti on Natura 2000 -alue. taan Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelman mukaisesti. Järven Järven kuvaus pääaltaan pohjoisosassa on yksi seurantapiste, jos- Laaja Simpelejärvi muodostaa koko Suomen mi- ta seurataan järven veden laadun pitkäaikaista ke- tassa näkinruohojen tärkeän tukialueen. Notkea hitystä. Kemialliset ja fysikaalis-kemialliset yleiset näkinruohoa on tavattu ainakin vielä vuonna 2003 laatutekijät analysoidaan kolmen vuoden välein ja hentonäkinruohoa vuonna 2008 (Vauhkonen kolmesti kyseisenä vuonna. Lisäksi seurataan mm. 2003; 2004; 2005; 2007; 2008; Issakainen ja Vuoristo kasviplanktonia, pohjaeläimiä ja kalastoa. Seuranta 2009a), joten lajien voidaan katsoa esiintyvän jär- kyseisessä pisteessä on alkanut 1966. vessä toistaiseksi. Molempien näkinruoholajien Nisoksen veden laatua ei ole seurattu. Veden- tila kaikkialla järvessä on kuitenkin voimakkaasti laadun seurannassa Nisoksella tulisi seurata te- heikentynyt. hostetusti näkösyvyyttä ja ravinteisuutta. Näin Simpelejärvi on suuri ja moniselkäinen, Suomen rehevyyden muutoksia ja sen säätelyn tuloksia itärajalla sijaitseva järvi Parikkalan kunnan kes- voidaan valvoa. kustan molemmin puolin. Järvi sijaitsee myös Sal- Näkinruohon kasvualan laajuutta Nisoksella pausselän molemmin puolin, joten suuret moreeni- tulisi seurata sukeltaen viimeistään parin–kolmen muodostumat vaikuttavat sen veden laatuun. Järvi vuoden kuluttua niittokäsittelystä, sen jälkeen joi- lävistää Salpausselän Särkisalmen kapeikkona. denkin vuosien välein, jatkossa saatavien havain- Järvi sijoittuu rajan suuntaisesti noin 20 x 10 tojen mukaan. km2:n suuruiselle alueelle, mutta on vesialaltaan pienempi, noin 90 km2. Rantaviivaa sillä on saaret Lisäselvitystarpeet mukaan lukien noin 280 km. Järvestä on käytetty Näkinruohoa saattaa kasvaa Lappalanjärvessä myös pelkkää Simpele-nimeä. Järvi laskee etelä- myös jokisuiston ulkopuolella, mutta järven ka- päästään Kokkolan- eli Hiitolanjoen kautta Laa- rumpi pääallas ei vaikuta lajille yhtä suotuisalta. tokkaan. Tämä käsitys perustuu Kemppaisen (1986b) lyhy- Ihminen on vaikuttanut Simpelejärven tilaan een harausetsintään sekä Issakainen ja Vuoriston pitkään. Koko järven pintaa laskettiin 1800-luvulla (2009a) koesukellukseen järven kaakkoispään noin kaksi metriä, jonka jälkeen järven kaakkois- Kartanon- eli Hovinlahdessa. Lajin etsintä muu- osassa oleva Siikalahti oli vielä keskeltä lähes kaksi alta Lappalanjärvestä tulee jatkossa kysymykseen metriä syvä, kirkasvetinen lahti. Pintaa laskettiin lähinnä rehevien, savipitoisten rantojen edustalta. 1940-luvun alussa vielä 80 cm, mikä pienensi Siika-

96 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 23. Yleiskartta Parikkalan Simpelejärven hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintymistä. lahden alaa huomattavasti, madalsi sen noin met- jätevedet johdettiin vuosina 1964–1982 Siikalahden rin syvyiseksi, ja oli tärkeä alkusysäys nykyiselle läheiseen pikkulampeen, josta ne valuivat Siikalah- tiivistyvälle kasvillisuudelle (Venäläinen 1982a). teen. Ravinteiden vaikutus perattujen ojien kautta Vedenlaskujen tavoitteena on ollut lähinnä lisätä jatkui vielä tämänkin jälkeen. Siikalahden kautta peltoalaa. Parikkalan jätevedet ovat kulkeutuneet edelleen Toinen tärkeä, pitkäaikainen ihmisen vaikutus koko Simpelejärveen ja olleet tärkeä tekijä sen re- on ollut ravinteisten vesien laskeminen lahteen. hevöitymisessä. Lahden kasvillisuus on osaltaan Ympäröivät pellot ovat tuoneet sadevesien myötä sitonut ravinteita, mutta ravinteiden nettovirta on ravinteita. Koko Simpelejärven kannalta merkittä- ollut koko ajan selvästi Siikalahdesta järveen päin vämpi seikka on, että Parikkalan kunnan keskustan (Venäläinen 1982a; Niikkonen ja Nieminen 2006).

Suomen ympäristö 13 | 2011 97 Simpelejärven valuma-alue ei ole järven kokoon pikku- ja jouhivita, jotka viittaavat lievästi emäksi- nähden erityisen suuri. Valtaosin se jää 5–10 kilo seen veteen. Ravinteisuuteen viittasivat myös kei- metrin säteelle rannasta. Sen läpi ei myöskään vir- holehti (Sagittaria sp.), vesitähdet (Callitriche spp.) taa muiden suurien järvien vettä; koillisesta raja ja niukka vesirutto. Paikka ei kuitenkaan ollut yli- vyöhykkeeltä laskeva Tyrjänjärvi on merkittävin. rehevä: siellä oli useita valoa vaativia pohjakasveja Valuma-alue on valtaosin maa- ja metsätalous kuten nuottaruoho, vesirikkoja, tummalahnanruo- maata ja siihen liittyvää haja-asutusta kuten ran- ho, äimäruoho ja useita näkinpartaisia. Sameaan tojen kesämökkejä. Näiden hajakuormitus on ja leveälti ruovikkoiseen nykytilaan (Issakainen ja Parikkalan keskustan ja Särkisalmen taajamien Vuoristo 2009a) nähden paikka näyttää olleen avoi- sekä meijeriteollisuuden jätevesien lisäksi rehe- mempi, kirkkaampi ja mahdollisesti tuoreemman vöittänyt järveä pitkään. laidunnuksen jäljiltä. Simpelejärvi voidaan jakaa seuraaviin kolmeen Lajia kerättiin lahdesta seuraavaksi 1960-luvun pääosaan (kuva 23). Särkisalmelta lounaaseen lopulla, jolloin Esa Kotanen löysi sen puolen met- mentäessä avautuu laaja, monisaarinen ja -lahtinen rin syvyydestä kasvamassa yhdessä mm. vesiruton Kirkkoselkä. Sen alueelta on löydetty hentonäkin- ja uposvesitähden kanssa. 1980-luvun alussa Juha ruohoa useasta kohdasta (kuvat 24 ja 25). Kirkonse- Venäläinen löysi sen 1,1 metrin syvyydestä, jälleen lästä etelään Oraitsaaren kapeikoista alkaa järven yhdessä vesiruton ja pohjaversoisten kasvien kans- alin laaja selkävesi, Kurhonselkä, monine haaroi- sa. neen. Tältä alueelta näkinruohoja ei ole toistaiseksi Esiintymä on säilynyt ainakin vuoteen 2000 asti ilmoitettu. (Aura ja Malkavaara 2000b, 2000d, 2000e). Näkin Simpelejärven koillisosassa yläjuoksun puolella ruoho löytyi tällöin syvemmistä paikoista, 1–2 on Muukkosenselkä–Vartialahti, josta näkinruoho- metrin syvyysväliltä. Kasvupaikat sijaitsivat noin ja ei ole toistaiseksi ilmoitettu. Sen kapeasta suusta 20 m leveiden ruoko- ja kortevöiden ulkolaidoilla. länteen aina Särkisalmeen asti ulottuu kapeahko Pohjoinen, Tarvaslahden esiintymä oli runsaampi. Lemmikonselkä–Sokkiiselkä, josta molempia Siinä näkinruohoa kasvoi siellä täällä 25 aarin alal- näkinruohoja on tavattu (kuva 26). Tämän selän la, Kirpunrannassa vain yksi verso. Seuralaislajit etelään pistävä hyvin ahdas sivuhaara, Siikalahti, olivat nähtävästi vähentyneet, niitä kirjattiin vain on samoin molempien lajien löytöpaikka (kuva 27). 5–10. Pari valonvaatijalajia ja jouhivita kasvoivat Näkinruohojen kasvupaikat käsitellään alla paikalla edelleen, mutta valtaosa seuralaiskasveis- Kirkkoselästä alkaen, karkeasti lännestä itään. ta oli yleisiä, korkeaversoisia, paremmin hämärää Kullakin kasvupaikalla käsitellään sen molemmat kestäviä uposkasveja, uutena joukossa karvalehti. lajit. Vähäisen tutkimuksen vuoksi löydetyt kasvu Myös sammalkasvua mainittiin nyt, ja isonäkin- paikat edustavat vain osaa lajien todellisesta, alku- sammal muodosti 2 metrin syvyydestä alkaen val- peräisestä alasta järvessä. takasvuston. Vuosien mittaan lisääntyvä esiintymien syvyys Näkinruohoesiintymät ja niiden tila voi johtua osittain vaihtelevista hakutavoista. Se heijastanee kuitenkin myös todellista prosessia: Kirkkoselän luoteiset lahdet: lisääntyvä ruovikko on työntänyt näkinruoho- Tarvaspohja–Miihkalniemenlahti ja ulommas ja karsinut uposkasvilajistoa näihin Tarvaspohjan–Miihkalniemen alue on noin 2 x 2 oloihin sopivaksi. km2:n suuruinen, melko suljettu lahtikokonaisuus Aura ja Malkavaara löysivät vuonna 2000 näkin- Särkisalmesta viisi kilometriä länsilounaaseen. ruohoverson myös saman lahden itäosasta, Miih Lahteen tulee ainakin maatalouden ravinnekuor- kalniemenlahden suun pohjoisrannalta. Paikka maa. Tältä suunnalta on löydetty ainoastaan hento oli mm. karvalehteä, hapsiluikkaa ja äimäruohoa näkinruoho (kuva 24). kasvava savimatalikko noin puoli metriä syvällä. Esiintymä löytyi vuonna 1963 (Meriläinen 1964) Kasvupaikka oli lajille sopiva, mutta verso saattoi (taulukko 25). Lajia kasvoi harvakseltaan lahden myös olla ajelehtinut paikalle. koko länsirannalla (pohjoisen Tarvaslahdesta ete- Vajaa vuosikymmen myöhemmin Issakainen ja lään Kirpunrantaan) noin kilometrin matkalla. Vuoristo (2009a) tutkivat paikkaa sukeltamalla. He Löydetty vyöhyke oli matalaa, 5–15 cm:n syvyistä tutkivat lahden lounaisrantaa tarkoin Kirpunran- hiekka- ja hietarantaa. Meriläinen mainitsee, että nan kohdalta. Näkinruohoja ei löytynyt. Pohja oli muualla savi oli lahden vallitseva pohjatyyppi. kauttaaltaan sameuden ja hämäryyden vaivaama. Ranta oli tuolloin melko avoin ja paikka aaltojen Rehevöityneen veden planktonsameuden lisäksi vaikutusvyöhykkeessä, joskin osittain ruovikon asiaan lienee vaikuttanut savisamenemisen kier- suojaama. Kirjattu seuralaiskasvisto oli paikoilla re, kun planktonin pimentämästä pohjasta irtoaa rikas (20–25 lajia). Vitoja oli viittä lajia, mm. hento-, myös helpommin savea.

98 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 24. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Parikkalan Simpelejärven Kirkkoselän osa-alueilla Tarvaspoh- ja–Miihkalniemenlahti, Kirkkoselän avoimet keskiosat ja Taipaleenlahti–Riihilahti.

Ilmaversoisten kasvien, kuten järvikortteen, keaksi. Sitä syvemmällä pohja oli pimeyden vuoksi ulkoreunassa kasvoi pohjalehtisistä lähinnä niuk- paljasta. Näkinruohoja ei tavattu edes raivatuissa ka, hämärää kestävä tummalahnanruoho. Siitä se- rannoissa. Siellä mm. savipölyn, ruovikon ja rai- lälle päin, noin 1–2 metrin syvyysvälillä, karvaleh- vaustoimien yhteisvaikutuksesta olosuhde-erot ti oli ylivoimainen ja muita kasveja tukahduttava olivat liian jyrkät, eikä suotuisaa uposkasvivyö- valtalaji, joka kasvoi pohjasta jopa 1,5 metriä kor- hykettä päässyt syntymään.

Suomen ympäristö 13 | 2011 99 Taulukko 25. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Kirkkoselän luoteiset lahdet: Tarvaspohja–Miihkalniemenlahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1963-VIII-2 + Meriläinen Jouko H-821384 Meriläinen 1964 (Tarvaslahti ja Kirpunranta) 1964 + Meriläinen Jouko Meriläinen 1964 (väli Tarvaslahti-Kirpunranta) 1969-VIII-31 + Kotanen Esa H-631719 (Tarvaspohjan perällä) 1981-VIII-14 + Venäläinen Juha H-574361 (Myllyjoenlahti) 2000-VIII-8 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara (Tarvaspohja ja Kirpunranta) 2000b L 2000-VIII-22 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara (Miihkalniemenlahti) 2000d L 2008-VIII-11 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko Issakainen ja Vuoristo (Kirpunranta) 2009a

Taulukko 26. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Kirkkoselän avoimet keskiosat. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1981-VIII-12 + Venäläinen Juha H-574363 Venäläinen 1982c L (Tarvassaaren kaakkoisranta) 1982-VIII-9 + Venäläinen Juha H-621875 Venäläinen 1982c L (Tarvassaaren eteläpuoli) 1981–1982 + Venäläinen Juha Venäläinen 1982c L (Viitasaaren länsiranta) 2000-VIII-22 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara (Tarvassaaren kaakkoisranta) 2000e L 2008-VIII-11 ? Vuoristo Mikko Issakainen ym. 2009a (Tarvassaaren kaakkoisranta)

Taulukko 27. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Kirkkoselän koillisosa: Taipa- leenlahti–Riihilahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1963-VIII-3 + Meriläinen Jouko Meriläinen 1964 (Riihilahti) 1982-VIII-9 + Venäläinen Juha H-621880 (Taipaleenlahti) 2008-VIII-11 + Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko TUR-A-391512 Issakainen ja Vuoristo (Taipaleenlahti) 2009a 2008-VIII-11 + Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko TUR-A-391514 Issakainen ja Vuoristo (Riihilahti) 2009a

Paikallisten asukkaiden mukaan Tarvaslahden Kirkkoselän avoimet keskiosat pohjoispää on tulevien pelto-ojien vuoksi nykyään Hentonäkinruohosta tunnetaan 1980-luvun alusta Kirpunrantaakin rehevöityneempi. pari löytöä Kirkkoselän avoimemmilta ja virtai- Vuoden 2008 kartoituksen suppeuden vuoksi semmilta paikoilta (Venäläinen 1982c) (kuva 24, näkinruohojen esiintymistä Tarvaslahdella ei voi- taulukko 26). tu sulkea pois, mutta sen kasvuolosuhteet olivat Venäläisen (1982c) paikoista yksi oli selän etelä hyvin heikot, ja se on vähintään voimakkaasti vaa- osassa, Viitasaaren länsipuolella. Tätä ei ole tiet- rantunut. tävästi myöhemmin etsitty. Lisäksi hän löysi lajia selän koillisosasta, Tarvassaaren avoimelta kaak- koisrannalta.

100 Suomen ympäristö 13 | 2011 Juha Venäläisen havaintolomakkeessa (Venäläi kasvoivat vesirutto, uposvesitähti ja katkeravesi- nen 1982c) lahti- ja selkäpaikkojen piirteitä ei eri- rikko. tellä, mutta näytteistä ilmenee, että avoimessa Paikoille palattiin vasta neljännesvuosisata Tarvassaaren rannassa laji kasvoi syvällä, 2,5–3,5 myöhemmin (Issakainen ja Vuoristo 2009a). Lajis- metrissä. Seuralaisia olivat ainakin jouhivita ja ta löytyi yksi verso molemmista lahdista, mutta uposvesitähti. Hän kuvaili, että täällä laji kasvoi esiintymät olivat erittäin heikkoja. Vesi oli molem- paikoin runsaanakin ”jyrkänpartaan” (ilmeisesti missa paikoissa maitomaisen sameaa, mikä lienee vedenalaisen rantatörmän) alaosassa, paikoissa johtunut saven leijunnasta ja planktonsameudesta joissa hiesun ja mudan sekainen pohja-aines oli yhdessä. Ilmiö ei ollut tilapäinen, sillä myös poh- virtausten, valuman tms. vuoksi liikkuvaa. jien kasvillisuus heijasti pitkäaikaista valopulaa. Tarvassaaren kaakkoisrannan esiintymän mata- Taipaleenlahdesta vuonna 2008 löydetty verso lan osan kasvusto todettiin olemassa olevaksi vielä kasvoi puolentoista metrin syvyydessä, noin viisi vuonna 2000 (Aura ja Malkavaara 2000e). Tuolloin metriä ruovikon ulkolaidasta selälle päin. Sen seu- näkinruoho löydettiin kortteikon ulkolaidasta, rassa kasvoi tummalahnanruohoa, selän puolella missä se kasvoi ympäristöstä poikkeavalla pohjan lisäksi hieman karvalehteä, mutta alue oli savi kohdalla syvyysvälillä 1,3–2 metriä. Tarvassaaren pölyn ja muun sameuden vaivaamaa ja niukka ranta oli muualta karumpipohjaista, ahvenvidan ja pohjalajisto osoitti jatkuvaa valopulaa. Rantaan ruskoärviän leimaamaa. Tällä kohden oli kuiten- päin näkinruoholle lähinnä sopivaa vyöhykettä kin puolen hehtaarin laajuinen savinen, hiekkasil- rajasivat tiivis ruovikko ja kortteikko, joissa poh- mäkkeinen matalikko, jossa valtalajeiksi vaihtuivat jaa peitti paikoitellen hapsiluikka. Myös karummat jouhivita ja vesitähti. Näkinruohoa löytyi tämän hiekkaiset särkät rajasivat hentonäkinruoholle so- särkän eri puolilta yksittäin. Vettä luonnehdittiin pivinta, hienojakoisempaa pohjaa. hyvin kirkkaaksi, joten ilmeisesti myös Venäläi- Vuonna 2008 tutkittiin sukeltamalla myös poh- sen (1982c) syvemmät paikat ovat saaneet kylliksi joisempaa Riihilahden kasvupaikkaa (Issakainen valoa. ja Vuoristo 2009a). Täällä veden sameus oli sulje- Vuonna 2008 hentonäkinruohoa etsittiin tältä tumman sijainnin ja ympäröivien peltojen ja asu- paikalta lyhyesti ohi soudettaessa (Issakainen ja tusten vuoksi vielä sankempaa. Voimakkaan savi- Vuoristo 2009a). Lajia ei havaittu ja vesi oli sameaa, ja planktonsameuden lisäksi paikalle tuli rannan mutta tämä johtui osittain säästä. Syvien kasvu- ojista ja venevalkamien voimakkaasta ruoppauk- paikkojen nykytilaa ei tiedetä. sesta myös ruskeaa humussameutta. Rannat olivat tiiviin kortteikon valtaamia. Kortteikon alla sekä Kirkkoselän koillisosa: Taipaleenlahti–Riihilahti reunoilla pohja oli niukkakasvista ja näkyvyyttä oli Taipaleenlahti–Riihilahti, tai oikeammin Särkisal- vain noin 50 cm. Rannan jyrkissä ruoppausväylissä mesta jatkuva Simpelejärven kapeikko, sijaitsee ei ollut näkinruohoille sopivaa valoisaa pohjatilaa. välittömästi Särkisalmen keskustasta ja suurista Riihilahden perukasta Särkisalmen silloille päin silloista lounaaseen. Länsirannan pohjoista peruk- mennessä pohja oli pitkän matkaa 50–70 cm sy- kaa kutsutaan Riihilahdeksi. Siitä noin kilometri vää savea. Hämäryys vaivasi pohjaa koko matkan, alempana, Kaunissaaren ja Rajaniemen välissä, on mutta siellä täällä kasvoi niukasti uposkasveja, Taipaleenlahti (kuva 24). mm. järvisätkintä, vesiruttoa, karvalehteä ja järvi Hentonäkinruohon löysi tältäkin suunnalta en- silopartaa. simmäisenä Jouko Meriläinen (Meriläinen 1964) Tällä osuudella Kallioniemen kärjen pohjois- (taulukko 27). Laji kasvoi tuolloin Riihilahdessa puolella löydettiin 80 cm:n syvyydestä vain yksi 40–50 cm:n syvyydessä, harvassa keiholehti verso hentonäkinruohoa. Paikka oli pohjan laa- kasvustossa savipohjalla. Ranta mainittiin tuolloin dultaan poikkeava: saven seassa oli karkeampaa avoimeksi. Lajisto ei ollut aivan yhtä rikasta eikä rakeisuutta, mahdollisesti järvimalmia. Näkin- vaateliasta kuin Pyöriälahden paikalla, mutta jon- ruohon seurassa oli valtalajina upoksissa kasvava kinasteista rehevyyttä ja valoisaa pohjaa se ilmaisi järvisätkin. Syvemmällä, pohjan taas pehmetessä, kuitenkin. Vesirutto mainittiin paikalla runsaak- valtalajiksi tuli karvalehti, joka harveni pimeyden si ja vitoihin kuuluivat täälläkin hento-, pikku- ja vuoksi kahden metrin syvyydestä alkaen ja loppui jouhivita. Muut kasvit, joihin kuului hapsiluikan täysin kolmessa metrissä. seassa mm. niukkoja vesirikkoja ja äimäruohoa, Riihilahdenkin esiintymä oli vuonna 2008 enää olivat melko vähään tyytyvää lajistoa. yksittäisten, satunnaisten versojen varassa. Sitä ei Seuraavaksi vuonna 1982 Juha Venäläinen löy- avoveden särkällä rajoittanut mikään ilmaversoi- si lajia etelämpää, Taipaleenlahdesta. Syvyyttä ja nen kasvi vaan suoraan ihmisen aiheuttama pohjan pohjatietoja ei näytteessä mainita, mutta seurassa pimeys jo 50 cm:n syvyydestä alkaen.

Suomen ympäristö 13 | 2011 101 Kirkkoselän kaakkoisosa, Pyöriälahti män lajia kirjattiin. Lahden vettä kuvailtiin kuiten- Pyöriälahti on Kirkkoselän kaakkoisnurkassa, ai- kin huomattavan kirkkaaksi. Lähes koko lahden van Parikkalan kirkon edustalla (kuva 25). Se on arvioitiin olevan lajille sopivaa kasvupaikkaa noin pieni ja matala, perukaltaan vain noin 300 x 300 12 hehtaarin alalta. Lajin uhkiksi nähtiin ruovikon m2:n laajuinen ja noin puoli metriä syvä. Lahti ja kortteikon sekä pohjan vesiruton leviäminen avautuu Oravaniemen itänurkan eli Kaltoniemen avoveteen päin. taitse kaarevasti ensin koilliseen ja sitten pohjoi- Vuonna 2008 Pyöriälahdella ehdittiin käydä vain seen, syveten samalla. Ympäröivästä asutuksesta rannassa (Issakainen ja Vuoristo 2009a). Vesi oli ja maanviljelystä on kertynyt lahteen pitkän ajan nyt Kirkkorannan laiturilta katsoen huomattavan kuluessa ravinteita. Lahteen purkautuu kaakosta sameaa (näkösyvyys 50–100 cm) ja rantakivet oli- myös läheisen Arkusjärven laskuoja. vat pidempiaikaiseen rehevöitymiseen viittaavan Hentonäkinruoho löydettiin Pyöriälahdesta viherlevänukan peitossa. Sameuden mahdolliset vuonna 1963 (Meriläinen 1964) (taulukko 28). La- kausivaihtelut paikalla eivät olleet tiedossa ja laji kasvoi lähellä lahden luoteista perukkaa 30–40 jin (niukkaa) esiintymistä lahdessa ei voitu sulkea cm:n syvyydessä, järvikortteikon ulkorajalla. Pohja pois. Pohjan hämäryyden vuoksi paikka ei kuiten- oli savinen. Ilmaversoisista kasveista paikalla oli kaan enää vaikuttanut näkinruohoille suotuisalta. aukkoisesti keiholehteä ja uposkasvisto oli rikasta, Kohtalaisen tuoreen tiedon vuoksi Pyöriälahden sammalet ja näkinpartaiset mukaan lukien yli 25 esiintymä arvioidaan kuitenkin edelleen olemassa lajia. Vitoja oli viisi lajia, joukossa melko runsai- olevaksi. na pikku-, hentoja jouhivita. Myös vesiruttoa ja pohjaversoisia kasveja oli runsaasti. Särkisalmi–Lemmikonselkä–Sokkiiselkä Juha Venäläinen totesi lajin paikalta taas vuonna Tältä Särkisalmesta itään suuntautuvalta läpi 1981. Seurantalomakkeen koordinaatit viittaavat virtausselältä on löydetty molemmat näkinruoho- lahden läntiseen peräosaan, mutta ainakin näyt- lajit (kuva 26). Selän molemmissa päissä on ah- teeksi kerätty yksilö oli lahden suulla, 80 cm:n sy- taat kapeikot. Veteen on tullut ravinteita usealta vyydessä. Lyhyesti kuvailtu seuralaislajisto koos- taholta. Kaakosta selälle purkautuu Siikalahden tui uposkasveista, mutta sopi yhteen aikaisemman (ks. jäljempänä) rehevöityneitä vesiä. Selän luoteis- kanssa. Pyöriälahti kuului ilmeisesti Venäläisen lo- nurkkaan on laskettu paikalla toimineen suuren makkeen ”mataliin” eli noin metrin syvyisiin, vesi meijerin jätevesiä (Venäläinen 1984). Lisäksi ran- ruttoa kasvaviin paikkoihin (Venäläinen 1982c). noilla on peltoja ja mökkiasutusta. Harjuilta siihen Pyöriälahtea tutkivat jälleen 20 vuoden pääs- tulee myös lähdevesiä. tä Aura ja Malkavaara (2000c). He löysivät pari Tiedot tältä järven osalta alkavat Juha Venäläisen hyväkuntoista ja haarovaa yksilöä lahden suusta. havainnoista 1980-luvun alussa (taulukot 29 ja 30). Löydöt tehtiin linjalla Kaltoniemen kärjestä etelä Särkisalmen osalta hän tosin viittaa myös Jouko kaakkoon. Paikkojen syvyyksiksi mitattiin noin Meriläisen aiempaan suulliseen tietoon. 1,2–1,3 m. Pohja oli savea, jota peitti ohut, hieno Venäläinen löysi hentonäkinruohoa useasta pai- jakoinen liejukerros. kasta itse Särkisalmen kapeikosta ja piti sitä sal- Lahtea reunusti tuolloin leveä kortevyöhyke, messa melko runsaana. Laji kasvoi etenkin pohjilla, ruokoa oli vain paikoitellen rannan lähellä. Lahden jotka olivat virtauksen, veneliikenteen tai muiden pohjaa peitti laajoilla aloilla yhtenäinen vesirutto- syiden vuoksi liikkuvia. Hän arvioi, että tämä kasvusto. Sen lomassa oli kuitenkin laikkuja, joissa auttoi lajia kilpailussa. Kasvusyvyys salmessa oli kasvoi aukkoisesti matalia pohjalehtisiä kasveja. 1–1,5 m. Vesi mainittiin muuta järveä sameammak- Näistä valtalajina oli uposvesitähti, seassa niuk- si. Salmesta kauempana laji kasvoi Venäläisen mukana mm. hapsiluikkaa, karvalehteä ja jouhivitaa. kaan syvemmällä, pohjan jyrkissä kohdissa valu- Erilaisesta tutkinnasta huolimatta Meriläisen nä- van sedimentin rinteissä (Venäläinen 1982d). Itse kemä lajirunsaus on saattanut jo tuossa vaiheessa Särkisalmesta lajia ei liene tämän jälkeen etsitty, ja vähetä, koska sammalet mukaan lukien vain seitse- esiintymän nykytila on epäselvä.

Taulukko 28. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Kirkkoselän kaakkoisosa, Pyöriälahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1963-VIII-3 + Meriläinen Jouko H-821387 Meriläinen 1964 1981-VIII-10 + Venäläinen Juha H-574362 2000-VIII-21 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara 2000d L

102 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 25. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Parikkalan Simpelejärven Pyöriälahdessa.

Hentonäkinruohoa on tavattu myös selän muis- ja uposvesitähti. Asukkaiden mukaan lahteen on sa osissa, vaikka osa tiedoista on epätarkkoja ja johdettu likavesiä myös muualta kuin meijeristä. raja myös Siikalahden suun esiintymiin on liukuva. Ahokkaanrannan länsipään havaintopaikka on Yksi Venäläisen näytteistä on itäisen osaselän, Sok- tarkistettu myöhemmin. Täsmällistä löytöpistettä kiiselän pohjoisrannasta Pitkäniemen edustalta. on vaikea jäljittää, mutta alkuperäinen paikka on Tämän loivasti viettävän peltorinteen edustalla laji muuttunut molemmille näkinruohoille – ja yli- kasvoi vuonna 1982 noin 1,5 metrin syvyydessä jo- päänsä matalille uposkasveille – epäsuotuisaksi. pa hyvin runsaana. Lemmikonselän täsmentämät- Terhi Malkavaara etsi paikkaa vuonna 1999 ha- tömässä niemessä laji kasvoi samana vuonna 2,3 raten. Tuolloin pohjaa peittivät kortteikon sisältä metrin syvyydessä yhdessä mm. uposvesitähden alkaen paksut vesirutto- ja karvalehtimatot. Näkin kanssa, mikä kertoo veden kirkkaudesta. ruohoille sopivaa pohjatyyppiä ja seuralaisia oli Ainoa notkeanäkinruohon kasvupaikka on selän raivatuilla mökkirannoilla matalassa vedessä, mut- luoteisnurkassa, Ahokkaanrannan ja Kontiosaaren ta näkinruohoja ei löytynyt. Idempänä Ahokkaan- välisessä lahdessa. Täällä molemmat näkinruoho- ranta oli hiekkainen eikä siksi kasvupaikkana yhtä lajit kasvoivat 1980-luvun alussa yhdessä, korttei- suotuisa (Malkavaara 1999a, 1999b). kon ulkolaidan lähellä noin 1,5 metrin syvyydessä. Ahokkaanrannan länsipään lahdessa käytiin Pohja oli pehmeää lietettä ja vesi oli meijerin vuok- uudestaan vuonna 2008, nyt sukeltaen (Issakainen si sameampaa kuin muualla järvessä (Venäläinen ja Vuoristo 2009a). Vesi lahden perukassa oli hy- 1984). Seuralaislajeihin kuuluivat mm. vesirutto vin sameaa (näkyvyys noin 50 cm), ruskehtavaa

Suomen ympäristö 13 | 2011 103 Kuva 26. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Parikkalan Simpelejärven osa-alueella Särkisalmi–Lemmikonselkä–Sokkiiselkä.

Taulukko 29. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Särkisalmi–Lemmikonselkä– Sokkiiselkä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1982-VIII + Venäläinen Juha Venäläinen 1982d L (Särkisalmen kapeikko) 1982-VIII-13 + Venäläinen Juha H-621881 Venäläinen 1984 (Ahokkaanranta, länsipään lahti) 1982-VIII-13 + Venäläinen Juha H-621879 (Sokkiiselkä, Pitkäniemi) 1982-VIII-13 + Venäläinen Juha H-621873 Aura ja Malkavaara 2000a L (Lemmikonselkä, ”Niemi” = Taikina- pytyn pohjoispuoli?) 1999-VIII-23 ei Malkavaara Terhi Malkavaara 1999a L (Ahokkaanranta, länsipään lahti) 2000-VIII-1 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara 2000a L (Ahokkaanranta, avoranta länsi) 2000-VIII-2 + Aura Raija, Malkavaara Terhi Aura ja Malkavaara 2000a L (Taikinapytyn pohjoispuoli) 2008-VIII-12 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko Issakainen ja Vuoristo 2009a (Ahokkaanranta, länsipään lahti)

Taulukko 30. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Lemmikonselkä, Ahokkaan ranta. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1982-VIII-13 + Venäläinen Juha H-621882 Venäläinen 1982b L; Venäläinen 1984 1999-VIII-23 ei Malkavaara Terhi Malkavaara 1999a L

2008 VIII-12 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko Issakainen ja Vuoristo 2009a

104 Suomen ympäristö 13 | 2011 ja pohja hämärää. Pohjaa peitti nytkin jo tiiviistä Aura ja Malkavaara (2000a) tutkivat Ahokkaan- kortteikosta alkaen korkea, näkinruohoja tukah- rannan avointa osaa itään päin aina Niirasennie- duttava uposkasvillisuus, valtalajeina karvalehti meen asti. He löysivät kahden kilometrin matkalta ja ärviät. Rannempana kasvoi niiden lisäksi myös vain yhden verson hentonäkinruohoa, edellisistä ahvenvitaa ja vesiruttoa. Pohja oli noin 1,3 metrin noin kilometri kaakkoon. Paikka on Taikinapytty- syvyydestä alkaen pimeyden vuoksi lähes kasvi- nimisestä pikkusaaresta pohjoiskoilliseen, noin ton. Täällä kasvoi kuitenkin yksittäin vesiruttoa ja 50 metrin päässä mantereen rannasta. Laji kasvoi – järvelle uutena löytönä – yksittäinen poimuvita ruovikon aukkopaikassa loivalla, savipohjaisella (Potamogeton crispus). Avoimet mökkirannat olivat matalikolla 1,6 metrin syvyydessä. Paikalla oli har- vedeltään hämärtyneet ja näkinruohoille periaat- vaa, jonkin verran hämärää sietävää uposkasvilli- teessa mahdolliset keinotekoisetkin pohjapaikat suutta ja pohjan valtalajina tummalahnanruoho. kavenneet. Näkinruohojen kasvulle ei nähty enää Taikinapytyn pohjoispuolinen paikka lienee muis- edellytyksiä. tiinpanoista päätellen sama kuin yksi Venäläisen Lahden alkuperäisen esiintymän voi katsoa pai- 1980-luvun löydöistä. Esiintymän nykytila ei ole kan ylirehevöitymisen vuoksi hävinneen, vaikka tiedossa. etenkin kestävämpi hentonäkinruoho saattaa edel- Eri puolilla Lemmikonselän avoimempia ran- leen kasvaa niukkana jossakin sen rajoilla ja selän toja voi edelleen olla edellytyksiä harvalle tai sa- avoimissa osissa (ks. alla). tunnaiselle näkinruohoesiintymälle, mutta seutu Meijerin edustan lahdesta Ahokkaanranta jat- ei etenkään veden sametessa ole nykyään lajeille kuu varsin suorana ja avoimena itään, kaartaen pa- erityisen ihanteellinen. Parhaat edellytykset näyt- rin kilometrin matkalla loivasti Niirasenniemeen. tävät olevan paikoilla, joissa rehevät savisärkät tai Tältä osuudelta on löydetty pari kertaa hento hienojakoinen, liettyvä mineraalimaa ulottuvat näkinruohoa. vuodesta toiseen valoisalle syvyydelle. Kohtuul- Hentonäkinruohosta on saatu niukka havainto lisen tuoreiden tietojen vuoksi hentonäkinruohon molempien näkinruohojen yhteiseltä kasvupaikal- esiintymä Särkisalmi–Lemmikonselän–Sokkiiseläl- ta vain noin 300 metriä itään (Aura ja Malkavaara lä arvioidaan tässä edelleen olemassa olevaksi, sen 2000a). Yksi verso löytyi tuolloin 1,3 metrin syvyy- sijaan notkeanäkinruohon esiintymä tällä alueella destä savi–hiesu -pohjalta, viisi metriä ruovikon arvioidaan hävinneeksi. laidasta avoveteen. Lajisto ilmentää siirtymävyö- hykettä rehevöityneestä lahdesta karummalle Siikalahti hiekkarannalle päin: karvalehti ja vesirutto olivat Sokkiiselältä suoraan etelään pistävä Siikalahti on niukempia ja pohjan valtalajeiksi olivat tulleet molempien näkinruoholajien kasvupaikka (kuva järvisätkin ja ruskoärviä. Tiheän sätkinkasvuston 27). Etenkin hentonäkinruoho on ollut ajoittain laikussa oli muitakin pohjalehtisiä, mutta ei eri- runsas. Maastomuodoiltaan lahti on muita järven tyisen vaateliaita lajeja. Voitaneen arvioida, että osia kapeampi ja matalampi. Lahti on suojeltu lahden suun monimuuttujaisesta jatkumosta oli etenkin ainutlaatuisena lintuvetenä, mutta myös löytynyt näkinruoholle sopiva ”lähipakopaikka”. näkinruohojen ja joidenkin muiden eliölajien vuok- Suoran rannan kahden epäsuotuisan jakson välissä si. Se kuuluu Natura 2000 -verkostoon sekä lintu- se voi tuskin muodostaa lajille kovin suotuisaa tai että luontodirektiivin mukaisena alueena. pysyvää tukipistettä. Kuten muitakin arvokkaita lintuvesiä, myös Kahdeksan vuotta myöhemmin Ahokkaanran- Siikalahtea uhkaa umpeenkasvaminen. Siikalah- nan avointa, luoteista osaa voitiin katsoa sukel- den suojeluarvojen säilyttämiseksi alueella on teh- lusretken yhteydessä vain pikaisesti (Issakainen ty erilaisia hoitotoimia. Lahden eteläosan pintaa ja Vuoristo 2009a). Vuoden 2000 löytöpaikkaa ei on nostettu jo 1980-luvun lopulla patopenkereen ja tutkittu veden alla, mutta sen olosuhteet näyttivät pumppujen avulla. Lähinnä 2000-luvulla avovesi veden sametessa huonontuneen. Siitä itään jatku- alaa on lisätty ruoppaamalla ja raivattu pajukoitu- valla hiekkaisella osuudella vesi oli jonkin verran neita rantaluhtia. Osalla rantaluhdista on nykyisin kirkkaampaa, mutta rannan lähellä se oli näkin myös laidunnusta. ruohoille liian karua ja lajittunutta, siellä täällä Siikalahti on ollut jo jääkauden jälkeisessä, sy- pelkkää ruskoärviää kasvavaa hiekkaa. Ulompana, vässä tilassaan suotuisa vaateliaille vesikasveil- pohjan jyrkässä törmässä, havaittiin poimuvidan le. Tähän vaikuttavat mm. maaperän savisuus, olevan melko runsas mutta näkinruohoja tai sen lähialueen emäksiset kivilajit, harjuilta tulevat tyypillisiä seuralaisia ei lyhyellä sukelluksella ha- rautapitoiset lähdevedet, Laatokan Karjalan leu- vaittu. to ilmasto sekä lievästi emäksinen ja kirkas vesi

Suomen ympäristö 13 | 2011 105 (Venäläinen 1982a). Olosuhteista päätellen näkin- ho kasvoi 15 cm:n syvyydessä. Paikalla oli kort- ruohoja lienee kasvanut lahden laidoilla jo ennen teen ja osmankäämin joukossa rikas, rehevyyttä ja ihmisasustusta. emäksisyyttä sekä pohjan valoisuutta ilmentävä Vedenlaskujen ja rehevöitymisen vuoksi Siika- uposkasvillisuus. Penkereestä pohjoiseen, lahden lahden luonto on suuresti muuttunut (ks. järven suun itärannalla, näkinruohoa kasvoi melko run- kuvaus). Haittojen vähentämiseksi lahdella on saana puolen kilometrin matkalla. Täällä lajisto tehty hoitotoimia. Siikalahden eteläosan ympäril- oli yhtä monipuolista kuin lahden perukassakin, le on rakennettu penkereet vuonna 1987. Penke- mutta näkinruohovyöhyke oli savipohjalla 30–60 reiden, aluetta halkovan patotien ja pumppujen cm:n syvyydessä, kortteikon ja avoveden rajalla avulla Siikalahden pintaa on säännöstelty ja lah- (Meriläinen 1964). den eteläpään vedenpinta on saatu pysymään noin 1960-luvun jälkeen lajin tilaa ei juuri seurattu, 60 cm ylempänä kuin muussa Simpeleessä. Tämä mutta hentonäkinruoho on kasvanut ilmeisen tehtiin ennen kaikkea luonnonsuojelutavoitteiden pysyvästi lahden rannoilla, välillä paremmin ja vuoksi, sillä ilman patoamista Siikalahti kasvaisi välillä huonommin voiden. Juha Venäläinen tut- umpeen ja lukuisat pesivät ja muuttavat lintulajit ki lahden kasvistoa tarkoin 1970-luvun lopulla jäisivät ilman tätä tärkeää tukikohtaa (Niikkonen eikä löytänyt näkinruohoa lahden ydinalueelta. ja Nieminen 2006). Viereisiä viljelymaita pidetään Tuolloin lahden avovesiaukot olivat korkeampien kuivina jatkuvalla koneellisella pumppauksella, uposkasvien, kuten vesiruton ja monien vitojen, jossa ravinteista vettä nostetaan pelto-ojista lah- lähes puuromaisesti täyttämiä (Venäläinen 1982a). teen. Tähän päädyttiin pinnannoston yhteydessä Tällöin jätevedet olivat ehtineet lannoittaa lahtea kompromissina maanomistajien kanssa sen vuok- jo yli 15 vuotta, eikä perukkaa ollut vielä padottu. si, että alavia, järven laskulla saavutettuja peltoja Paria vuotta myöhemmin, 1981, laji löytyi voitiin edelleen viljellä (Niikkonen ja Nieminen niukkana taas jostakin Siikalahden suupuolelta 2006). (Venäläinen 1982a). Näytteessä kerääjiksi on mai- Jouko Meriläinen löysi hentonäkinruohoa Siika- nittu kuuden hengen maastoseurue, joukossa Sauli lahdelta jo vuonna 1963 (taulukko 31). Vedenpin- Hartikainen ja Jouko Meriläinen. nan viimeinen lasku oli siis tehty runsaat 20 vuotta Tämän jälkeen tiedoissa on jälleen yli 15 vuoden aiemmin, vesi vaihtui vapaasti tiepenkereen au- aukko. Uudet havainnot alkavat 1990-luvun lopul- kosta ja kunnan jätevesiä ei vielä johdettu lahteen. ta (ainakin 1997) ja koskevat lähes kaikki eteläosan Hentonäkinruohoa kasvoi tuolloin pengertien avovesialueita. Näkinruohojen suojeluohjelmaa molemmin puolin. Lahden eteläpäässä näkinruo- valmisteltaessa oli käytössä Siikalahden kartoitus

Simpelejärven Siikalahden ruovikkoa. Kuva Tiina Niikkanen.

106 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 27. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Parikkalan Simpelejärven Siikalahdella. raportteja vuodesta 1998 lähtien (Kurikka 1999; puolella. Keskinen, kaikkein suurin, on samaisten Malkavaara 1999b; Wikholm 2002; Vauhkonen saarten itäpuolella ja ulottuu myös niistä hieman 2002; 2004; 2005; 2007; 2008). Vauhkonen (2003) on pohjoiseen. Pohjoinen allikko on lähellä patotietä, vetänyt yhteen myös aiempien vuosien kartoituk- Ripekesaarten itäpuolella. sia ja Niikkonen ja Nieminen (2006) useita yleis- Hentonäkinruohoa on vuosien 1997–2003 välillä tietoja lahdesta. kasvanut toistuvasti ja runsaasti kaikissa kolmessa Siikalahden eteläosassa on kolme pääasiallista allikossa (kuva 27). Runsain ja laajin esiintymä oli avovesiallikkoa, joista jäljempänä käytetään nimi- keskisessä allikossa, jossa sitä oli jokaisena tutkit- tyksiä läntinen, keskinen ja pohjoinen. Läntinen tuna vuonna ainakin laikuittain lähes koko pohja- allikko on Läähättäjäsaaren ja Honkasaaren länsi- alalla. Läntisessäkin allikossa sitä tavattiin kaikki-

Suomen ympäristö 13 | 2011 107 Taulukko 31. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1963-VII-30 + Meriläinen Jouko H-821386 Meriläinen 1964 (Tien patoamaton eteläpuoli) 1963-VII-31 + Meriläinen Jouko H-821385 Meriläinen 1964 (Tien pohjoispuolen itäranta) 1977–1979 ei Venäläinen Juha (Tien patoamaton eteläpuoli) 1981-VIII-6 + Hartikainen Sauli ym. H-579555 Venäläinen 1982a (Tien pohjoispuoli) 1986 ? Granberg K., Hynynen J. Vauhkonen 2003 1992 + Hynynen J., Veijola H. Vauhkonen 2003 1996 + Hynynen J., Veijola H. Vauhkonen 2003 1997 + Aunu T. Malkavaara 1999b; Wikholm 2002 1998 + Aunu T. Kurikka 1999; Malkavaara 1999b; Wikholm 2002; Vauhkonen 2005 1999-VIII + Malkavaara Terhi Malkavaara 1999b; Vauhkonen 2005 2000 + Vauhkonen Marko Vauhkonen 2005 2001-VIII + Vauhkonen Marko Vauhkonen 2002; 2005 2002-VIII + Vauhkonen Marko, Wikholm Wikholm 2003 Mari, Niikkonen Tiina 2003-VIII + Vauhkonen Marko, Aalto Vauhkonen 2003 Hanna, Niikkonen Tiina 2004 + Vauhkonen Marko Vauhkonen 2005 2007 ei Vauhkonen Marko Vauhkonen 2007 2008 + Vauhkonen Marko Vauhkonen 2008

Taulukko 32. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Lähde +/?/ei 2002-VIII + Vauhkonen Marko, Wikholm Mari, Niikkonen Tiina Wikholm 2002,Vauhkonen 2003 2003-VIII + Vauhkonen Marko, Aalto Hanna, Niikkonen Tiina Vauhkonen 2004 2007 ei Vauhkonen Marko Vauhkonen 2007 2008 ei Vauhkonen Marko Vauhkonen 2008 na vuosina, mutta pienemmillä aloilla. Pohjoisessa vain muutaman prosentin koko pohja-alasta. Jos sitä tavattiin niukimmin ja vain vuosina 2001–2002. linjat on tehty vuosittain täsmälleen samoihin Allikoiden lisäksi lajia on tavattu harvoin (esim. paikkoihin, voi harauksen aiheuttama lajien run- 2001) lahden kaakkoisosan tiheässä sahalehti sastuminen kertautua tuloksissa liikaa. Tämä olisi kasvustossa. vältettävissä sukelluskartoituksessa. Siikalahden Hentonäkinruoho on kasvanut ja siementänyt mataluuden vuoksi vain snorklaaminen on kui- alueella hyvin. Malkavaara (1999b) osoitti, että laji tenkin mahdollista. runsastui voimakkaasti ensimmäisinä kartoitus Vuoden 2003 jälkeen hentonäkinruoho on Siika- vuosina, ja suuntaus nähtävästi jatkui senkin lahdella määrältään vähentynyt eikä tullut vuonna jälkeen. Vuonna 1999 keskimääräiseksi versoti- 2007 esille lainkaan. Lajia löydettiin niukkana kah- heydeksi arvioitiin noin 1 kpl/m2. Vuoden 2002 delta linjalta vielä vuonna 2008, mutta sen vähene- harauksissa lajia oli jopa ”massoittain” (Wikholm minen viime vuosina vaikuttaa todelliselta. 2002), mikä merkinnee ainakin esiintymälaikkujen Notkeanäkinruohoa on löydetty Siikalahden sisällä moninkertaiseksi kasvanutta tiheyttä. Tämä eteläosasta harvemmin ja niukempana kuin hen- on uskottavaa, koska laji voi esiintyä hyvinkin ti- tonäkinruohoa, mutta kuitenkin toistuvasti (tau- heänä mattona (Issakainen ja Vuoristo 2009b). lukko 32). Ensimmäinen havainto (10 versoa) Yhdeksi syyksi näkinruohojen lisääntymiseen tehtiin vuonna 2002 (Wikholm 2002; Vauhkonen arveltiin itse kartoitustyötä, koska siinä pohjaa 2003). Lajista löydettiin muutama verso myös seu- vuosittain harattiin (Wikholm 2002). Muutkin te- raavana vuonna (Vauhkonen 2004). Notkeanäkin- kijät ovat mahdollisia, etenkin kun haraus käsitti ruohoa kasvoi suuressa keskiallikossa hentonäkin

108 Suomen ympäristö 13 | 2011 ruohon pääesiintymän seassa. Vuoden 2003 jälkeen joitakin uusia kasvupaikkoja mm. rantalaidunnuk- notkeanäkinruohoa ei ole Siikalahdelta tavattu sen ja peltojen ravinnevaluman seurauksena. (Vauhkonen 2005; 2007; 2008). Esiintymä on tässä Lajien tunnettu nykyinen kasvu Simpelejärvessä arvioitu kuitenkin olemassa olevaksi suhteellisen voidaan jakaa kahteen luonteeltaan erilaiseen tuoreiden tietojen vuoksi. osaan: Esiintymät Siikalahden padotussa etelä- Näkinruohojen seuralaislajistoon laajalla Siika- osassa ja esiintymät muualla järvessä. Molemmis- lahdella ei voida tässä paneutua tarkasti, mutta sa hentonäkinruoho on nykyään yleisempi ja var- raporteista syntyy käsitys, että lajien tärkeimpiä memmin tavattu. seuralaisia ja samalla tasaveroisimpia kilpailijoi- Siikalahden eteläosan kasvustot olivat 2000-lu- ta ovat olleet etenkin hentorakenteiset vitalajit vun alussa runsaita ja laajoja ja muodostivat hento- (hento-, jouhi- ja pikkuvita) sekä uposvesitähti. näkinruoholle tärkeän tukikohdan. Viime vuosina Nämä ovat olleet runsaita allikoiden keskiosissa. löydöt ovat olleet niukkoja. Esiintymä sijaitsee val- Näkinruohopaikoilla seuralaislajien kasvustot ovat tiolle luonnonsuojelualueeksi hankitulla alueella. usein olleet eri syistä aukkoisia. Myös hentonäkin Paikassa on kuitenkin useita periaatteellisia ongel- ruoho itse on parhaimpina vuosinaan muodosta- mia: se on ihmisen keinotekoisesti ja intensiivisesti nut merkittävää kilpailupainetta näille pienille vi- ylläpitämä, sen valokilpailu- ja muuta dynamiik- doille (Malkavaara 1999b; Wikholm 2002). Etenkin kaa ei pystytä pitemmällä aikavälillä ennakoimaan notkeanäkinruohoa todettiin kasvillisuudeltaan ja sitä uhkaavat mm. ylirehevöityminen, samene- aukkoisilla paikoilla. Syistä, joita ei tarkemmin minen, umpeenkasvu, alueen muuhun ylläpitoon tunneta, eräät lahdella kasvavat muut uposkasvit, liittyvät järjestelyt sekä eri suojeltavien lajien edel- kuten vesirutto, eivät tutkittuina vuosina kyenneet lyttämät erilaiset hoitotarpeet. Lisäksi alue on yksi valloittamaan allikoiden keskiosia. Uhka tähän on Simpelejärven ravinnevalumien lähteistä. kuitenkin olemassa (Wikholm 2002). Muun Simpelejärven näkinruohopaikat sijaitse- Siikalahdella tehtiin vuosina 2003–2004 kun- vat hajallaan suhteellisen luonnontilaisilla paikoil- nostustoimia, mm. pohjoisen allikon kasvillisuutta la, joihin ihmisen vaikutus kohdistuu ensisijaisesti avattiin mosaiikkimaiseksi. Töistä seurasi veden veden laadun ja toissijaisesti laidunnuksen jälkei- sameneminen ja pohjan happikato. Viime vuosina sen kasvillisuuden sukkession kautta. Näillä pai- eteläisten allikoiden vesi on ollut jälleen kirkas- koilla lajien tila on viimeisten kolmen vuosikym- ta ja koko pohja on saanut valoa. Pohjassa ei ole menen aikana tasaisesti heikentynyt. Tutkittujen ollut paljain silmin tarkasteltuna erityistä estettä paikkojen ja koko järveä koskevien syiden pohjalta näkinruohojen kasvulle, mutta näkinruohot ovat voidaan arvioida, että kaikki nämä esiintymät ovat määrällisesti taantuneet. Samaan aikaan hapra nykyään erittäin pieniä ja vakavasti uhattuja ja nii- näkinparta (Chara globularis) on samoilla pohja- den tila on heikon siementuoton vuoksi edelleen aloilla voimakkaasti runsastunut. Ilmiön syitä ja heikkenemässä. Nykytilanteen jatkuessa tai pahe- seurauksia ei tunneta, mutta lajien välillä saattaa tessa ne hävinnevät seuraavan 5–10 vuoden kuolla kilpailusuhde (Marko Vauhkonen, henkilö- luessa käytännössä kokonaan. Notkeanäkinruoho kohtainen tiedonanto 2009). voidaan arvioida jo nyt hävinneeksi muualta kuin Siikalahdelta. Yhteenveto Simpelejärven esiintymistä Kaikkien Simpelejärven näkinruohoesiintymien Voidaan olettaa, että lähes koko Simpelejärvi on pääasiallinen uhka on havaittu veden tummuminen luonnontilaisena ja vielä kohtuullisen haja-asu- ja sameneminen, joka vie valon alemmista kasvu tus- ja maatalouskuormituksen alaisenakin ollut syvyyksistä. Samenemisen perussyynä on näkinruohojen kasvualuetta. Etenkin veden ja planktoneliöstön lisääntyminen, joka puolestaan hienojakoisen mineraalimaan laatu ovat olleet la- johtuu ravinnepäästöistä järveen. Sitä täydentää jeille suotuisia. ja negatiivisena kierteenä kiihdyttää savisameus, Lajien pääesiintymät lienevät olleet rehevissä, jota tulee toisaalta tehostuneista ojituksista, toisaal- lähdevaikutteisissa, savi- tai hiesupohjaisissa lah- ta vapautuu aaltojen voimasta entistä helpommin dissa. Karummilla osilla lajit lienevät esiintyneet pimeästä, kasvittomasta pohjasta. Veden väri on jyrkän pohjatörmän liettyneissä alaosissa, sekä tummunut myös humuskuorman kasvun vuoksi. hajanaisesti muissakin biotoopeissa. Esiintymät Simpelejärven veden sameus vaihtelee kuitenkin ovat kirkkaassa vedessä ulottuneet pinnan tun- suuresti vuosittain. Voimakas sameus tutkimus- tumasta yli kolmen metrin syvyyteen. Löydetyt vuonna 2008 saattoi johtua osittain huhtikuisista esiintymät edustavat vain pientä, rajallisen tutki- päästöistä jätevedenpuhdistamon toimintahäi muksen vinouttamaa otosta koko alkuperäisestä riöiden vuoksi ja osittain kesän 2008 säistä. alasta. Maatalousasutus on aluksi luonut lajeille

Suomen ympäristö 13 | 2011 109 Rantojen laidunnuksen ja niiton väheneminen Siikalahdella hoito on ensisijaisesti ollut lintuve- 1900-luvun loppupuolella on edistänyt ilmaver- sien hoitoa. Vesikasvillisuutta on niitetty Ripeke soisten kasvien, etenkin järviruo’on, leviämistä saarten itäpuolelta elokuussa vuosina 1993–1996 rannoilta käsin syvemmälle. Tämä on yhdessä hä- sekä Siikalahden keskisessä allikossa ja Läähättäjä märtymisen kanssa ajanut näkinruohojen vyöhyk- saaren ruovikossa syksyllä 1998. Lintutornin edus- keen Simpelejärvessä erittäin ahtaaseen, nykyään talta on poistettu kasvimassaa kaivinkoneella jopa lankamaisen kapeaan "syvyyspinteeseen" ja vuonna 1998 ja Aittavaaran sekä Läähättäjäsaaren paikoin hävittänyt lajit jo kokonaan. Vaikutusta väliseltä alueelta vuonna 1999. Siikalahti Life on täydentänyt sellaisten kookkaiden uposkasvien -hankkeen aikana, vuosina 2001–2003 ilmaversois- (vesirutto, karvalehti) lisääntyminen, jotka sietävät kasvillisuutta, osmankäämikköä ja järviruoikkoa paremmin hämärtyvää pohjaa ja peittävät näkin- poistettiin ponttonitelakaivinkoneella sekä kokeil- ruohot. tiin uposkasvillisuuden, erityisesti vesisammalen poistoa (Niikkonen ja Nieminen 2006). Suojelu ja hoito Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelman Siikalahti, josta on löydetty sekä hento- että notkea (Niikkonen ja Nieminen 2006) mukaan tavoitteena näkinruoho, kuuluu Natura 2000 -verkostoon seon pitkällä tähtäimellä edistää eteläosan penkerei- kä lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena osa- den poistoa ja aikaansaada luontaisen kaltainen ve- na kohdetta Siikalahti, Sammallampi, Rautalahti denkorkeus tulvavaihteluineen, vedenkorkeuden (FI0415001, 682 ha) että luontodirektiivin mukaise- lisääminen, ulkoisen kuormituksen minimoiminen na SCI-alueena (FI0415007, 465 ha) (kuva 27). Siika- sekä sisäisen kuormituksen määrittäminen ja vä- lahti on lunastettu valtiolle luonnonsuojelualueek- hentäminen. Tavoitteena on myös huolehtia sii- si 1985–1987. Valtion omistuksessa on tällä hetkellä tä, etteivät Siikalahden ravinteet kuormita muuta noin 447 ha, josta osa on maa-aluetta. Virallinen Simpelejärveä ja laatia erillinen kunnostussuunni- luonnonsuojelualueen perustamispäätös puuttuu. telma lahden pohjoisosaan. Sen puitteissa on suun- Lahden suojelutoimia on kuvailtu laajemmin Siika- niteltu, että Siikalahden pohjoisosan kapeimmalle lahden hoito- ja käyttösuunnitelmassa (Niikkonen kohdalle (Raikanniemi) rakennetaan pohjapato. ja Nieminen 2006). Näkinruohojen muita kasvu- Suunnitelmia tämän suhteen on jo olemassa. paikkoja Simpelejärvellä ei ole suojeltu. Jatkossa näkinruohojen – ja monen muunkin Simpelejärven alueella ei ole tähän mennessä hyödyn – kannalta päätavoitteeksi on otettava tehty varsinaisesti näkinruohoalueille kohdistu- koko Simpelejärven rehevöitymisen pikainen py- via hoito- ja kunnostustoimia. Niitä on kuitenkin säyttäminen ja veden kirkastaminen koko valuma- tarkoitus toteuttaa vuonna 2011 alkaneessa uu- alueen ravinnepäästöjä hillitsevin keinoin. Konk- dessa hankkeessa. Simpelejärven ja Kivijärven reettiseksi tavoitteeksi ja onnistumisen mittariksi osakaskunnat ja Parikkalan–Saaren–Uukuniemen tulisi asettaa kasvukauden aikaisen näkösyvyyden kalastusalue ovat kaksivuotisen Simpelejärvi siis- palauttaminen kymmenessä vuodessa pysyvästi tiksi -hankkeen aikana niittäneet vesikasvillisuutta noin 2,5–3 metriksi (alkuperäinen näkösyvyys yli muutamissa paikoissa vuosina 2006 ja 2007, mutta 4 m, Venäläinen 1982a). Tähän tavoitteeseen tähtää niitto ei kohdistunut tunnettuihin näkinruohojen myös edellä mainittu EU:n Leader-hanke. esiintymiin. Hankkeen tarkoituksena oli parantaa Nykyisellään Siikalahti on yksi Simpelejärven järven veden laatua parantamalla vesien virtausta. kuormittajista. Sen rehevöittävä ja samentava vai- Jatkona kyseiselle hankkeelle Imatran seudun kutus on uhkatekijä lahden omalle näkinruoho ympäristötoimi on käynnistänyt Simpelejärven esiintymälle sekä yksi osatekijä koko järven re- ja Kivijärven vesiensuojelu- ja kunnostushank- hevöitymisessä. Tulisi pyrkiä siihen, että jo Siika keen ’Yhdessä Simpelejärven puolesta’ vuosille lahden eteläosaan tulevat vedet olisivat mah- 2010–2012. Hanke toteutetaan EU:n tukemana dollisimman vähäravinteisia. Painovoimaisiin Leader-projektina, ns. yleishyödyllisenä kehittä- vedentulopaikkoihin tulisi suunnitella yläpuolista mishankkeena osana Manner-Suomen maaseudun ravinteiden sidontaa. Ravinteita tulisi sitoa myös kehittämisohjelmaa. Hankkeessa pyritään ennen pumppauspisteiden yläpuolella. Alustavana arvio- kaikkea Simpelejärven ja Kivijärven ulkoisen kuor- na tavoitteeksi tulisi ottaa, että lahden eteläosan mituksen vähentämiseen. Painopistealueina ovat veden kasvukauden aikainen näkösyvyys (pohjan maa- ja metsätalouden vesiensuojeluratkaisut. todellisesta syvyydestä riippumatta) paranisi ve- Kunnostustoimina tehdään hoitokalastusta ja veden köyhtymisen vuoksi pysyvästi 1,5–2 metriin, sikasvillisuuden niittoja. eikä siihen tulisi muitakaan näkinruohojen kasvua heikentäviä kemiallisia piirteitä kuten liiallis- ta happamuutta tai yliemäksisyyttä (vrt. Espoon Matalajärvi, luku 5.1.1.1).

110 Suomen ympäristö 13 | 2011 Hoito- ja käyttösuunnitelmassa veden tuloa Sii- Simpelejärven muiden tunnettujen esiintymien kalahden eteläosaan on ehdotettu muutettavaksi kannalta suurin seurantatarve on niissä paikoissa, pumppauksesta painovoimaiseen suuntaan sillä joilla ei ole käyty pitkään aikaan. Niissä sukellus perusteella, että näin muodostuisi liukuvia ranta (esim. snorklaus) on varmin ja informatiivisin me- jatkumoita ja linnustolle suotuisia tulvarantoja. netelmä. Näkinruohojen kannalta tärkeämmältä näkökul- Simpelejärven veden laadun seurantaa toteu- malta vaikuttaa se, että luontaiseen sadantaan ja tetaan Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien painovoimaan perustuvat ratkaisut olisivat pitkä seurantaohjelman mukaisesti. Järven pääaltaassa aikaisen suojelun kannalta varmatoimisempia on kolme seurantapistettä, joista seurataan järven (painovoima on edullista eikä vaadi ulkomaisia veden laadun pitkäaikaista kehitystä. Kemialliset varaosia). Tämä kannustaa etsimään ratkaisuja, ja fysikaalis-kemialliset yleiset laatutekijät analy- joissa eteläosan muoto noudattelisi mahdollisim- soidaan vuosittain kolme tai neljä kertaa. Lisäksi man pitkälle korkeuskäyriä. Näkinruohojen kan- seurataan mm. kasviplanktonia, pohjaeläimiä ja nalta pohjan kriittiset fysiologiset ja kilpailuolo- kalastoa. Seuranta kyseisissä pisteissä on alkanut suhteet on kuitenkin selvitettävä ja säilytettävä 1960–1990 -luvuilla. Siikalahdella veden laatua on veden tulotavasta riippumatta. seurattu eri hankkeiden yhteydessä. Säännöllistä Siikalahti näkinruohojen pääasiallisena tukipis- näytteenottoa ei ole ollut. Ensimmäiset tiedot ovat teenä Simpelejärvessä on epävarmalla pohjalla. vuodelta 1971 ja viimeksi vesinäytteitä otettiin Hallitsematon ja ylisuuri ravinnelisäys pelloilta, vuonna 2010 osana Simpelejärven ravinnekuor- sameneminen ja umpeenkasvu voivat johtaa no- mituksen seurantaa. peisiin ja hallitsemattomiin kasvillisuuden heilah- Simpelejärvi on tärkeä molempien näkinruoho teluihin ja näkinruohojen häviämiseen lahden avo- jen kasvupaikkana. Järven vedenlaatua ja valu- vesistä noin kymmenen vuoden aikana. Samenemi- ma-alueelta tulevan kuormituksen seurantaa on nen haitannee sitä jo tällä hetkellä. Näkinruohojen tehostettava ja ryhdyttävä toimiin vedenlaadun perusbiologiaa ei ole vielä tutkittu riittävästi, että parantamiseksi. olosuhteita voitaisiin säädellä niille sopiviksi. Vaik- ka tarvittavat olosuhteet tunnettaisiin, ongelmaksi Lisäselvitystarpeet jäisi se, että samalla alueella suojellaan kymmeniä Tiedon määrässä on epäsuhta runsaasti tutkitun eri lajeja (linnuista hyönteisiin ja kasveihin). Eri Siikalahden ja niukasti tutkittujen muiden kasvu- lajeilla voi olla toisilleen vastakkaisia tarpeita. paikkojen välillä. Tulisikin muodostaa ainakin ve- Umpeenkasvun estämiseksi voi joissakin Sim- denlaatuun ja otoksiin perustuva yleiskäsitys siitä, pelejärven kohteissa tulla paikallisena lisätoime- mikä on kummankin näkinruoholajin nykytila ja na kyseeseen ruovikon niitto ja/tai vesiruton tai kasvuedellytykset Simpelejärven kokonaan tutki- karvalehden poisto. Tällä hetkellä samenemisen mattomissa osissa. Järven laajuuden vuoksi etene- aiheuttama ongelma on kuitenkin merkittävä, misjärjestys on suunniteltava tarkoin (vrt. esim. tunnetut esiintymät heikkoja ja suuri osa järvestä Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärvi ja Kotkan tutkimatonta. Tämän vuoksi nykytietämyksellä on edusta). Näkinruohojen perusbiologian yleinen vaikea osoittaa Simpelejärvestä yksittäistä paikkaa, selvittäminen on tarpeen mm. Siikalahden olo- jossa pelkästään kasvillisuuden raivaus varmuu- suhteiden seurannan ja säätelyn suuntaamiseksi della auttaisi lajeja, ellei myös veden sameutta saa- näiden lajien kannalta oikein. da vähennetyksi.

Seuranta Siikalahden esiintymien seurantaa on syytä jatkaa. Jatkossa tätä runsasta esiintymää tulisi tarkastella myös muilla keinoin kuin haraamalla, esimerkiksi havainnoimalla lajien vedenalaisia elinympä- ristöjä ja niiden uhkatekijöitä sukeltaen. Samoin Siikalahden esiintymää tulisi hyödyntää lajien yleisen biologian ja kasvuvaatimusten selvitykseen (populaatiodynamiikka, fenologia, kauden lämpö- ja valosummat, pohjan ja veden mineraali koostumus ym.).

Suomen ympäristö 13 | 2011 111 5.4.1.3 seltaan 10–50 cm:n syvyydessä siltti–liejupohjalla. Pyhtää, Kymijoen läntinen suisto, Seurassa kasvoi ainakin katkera- ja kolmihede Ahvenkoskenlahti vesirikkoa sekä järvisilopartaa. Näkinruohoa etsittiin paikalta myöhemmin Kymijoen läntisestä suistosta, Ahvenkoskenlahden kahteen otteeseen sitä löytämättä (Malkavaara ja itärannalta, on tavattu hentonäkinruoho vuonna Malkavaara 2000; Rintanen 2005). Vaikka osa etsi- 1982 (taulukko 33). Esiintymä on edelleen olemassa jöistä oli epävarmoja oikeasta kohdasta, on selvin- (Koistinen 2009d). Noin sadan metrin päähän pai- nyt, että molemmat etsinnät kattoivat myös oikean kasta ulottuu lännestä Ahvenkoskenlahden Natura alueen. Rintanen (2005) toteaa, että ruovikko oli 2000 -alue, joka on tärkeä vesilintujen levähdys- rantaosuudella laajentunut ja mökkien edessä oli paikka (kuva 28). tehty pengerryksiä, jotka ovat voineet haitata lajia. Marja Koistinen selvitti asiaa mm. haastattele- Kasvupaikan kuvaus malla löydön tehnyttä Mikkolaa sekä ranta-asuk- Kymijoen suun läntinen päähaara jakautuu kah- kaita (Koistinen 2009d). Taina Kelavirran avusta- teen alahaaraan. Hentonäkinruoho tunnetaan näis- mana hän tutki mainitun rantaosuuden perusteel- tä läntisemmällä, Ahvenkoskenhaaralla. Se laskee lisesti snorklaten ja löysi elinvoimaisen esiintymän Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla olevan Ahven- uudelleen vuonna 2008 yli neljännesvuosisadan kosken kautta Suomenlahteen. jälkeen. Löytö oli merkittävä, sillä se vahvisti, et- Juuri Ahvenkosken yläpuolella joki virtaa tä hentonäkinruohoa kasvaa Itämeren jokisuissa Tammijärven ympäristön peltomaiden läpi. Kymi- edelleen ja tarjoaa kiinnekohdan lajille sopiviin joen suuren kaukokulkeuman lisäksi siihen vaikut- olosuhteisiin meressä. Seuraavat tiedot perustuvat taa juuri tällä haaralla myös suovesiä (mm. Valk- Koistisen (2009d) raporttiin. musan kansallispuisto, moniuomaisen joenvarren Lajia kasvoi harvakseltaan niemen edustalla, kosteikot). Ahvenkoskelle tullessaan jokivesi on rannan suunnassa noin 100 metrin pituisena vyö- varsin ruskeaa ja sameaa. hykkeenä. Vyöhykkeen maksimileveys rannasta Heti Ahvenkosken purkauduttua mereen sii- poispäin oli noin 50 m, mutta valtaosa versoista tä avautuu eteläkaakkoon Ahvenkoskenlahti. kasvoi rantaviivan lähellä. Näkinruohoversoja löy- Lahden eteläistä, leveämpää jatketta kutsutaan tyi vyöhykkeeltä kahdeksasta paikasta, yhteensä Abborfjärdeniksi (Ahvenselkä). Yhdessä ne muo- yli 50 kappaletta. Lajille sopiva syvyys vaihteli dostavat yli kymmenen kilometrin pituisen ka- välillä 40–80 cm. peahkon, mutta pituussuunnassa avoimen vesi Pohja on harvakasvista savisilttiä. Näkinruoho alueen. kasvoi etenkin paikoissa, joissa siltti oli paljastu- Lahti on koko pituudeltaan varsin tasasyvä, 2–5 nut orgaanisen lietteen tai muun peitteen alta, esi- metriä, ja hyvin lohkareinen. Sen vesitilavuus on merkiksi virtauksen tai ruoppauspenkereen sor- pinta-alaan nähden pieni. Selkä on eteläpäästään tumisen vuoksi. Seuralaislajeihin kuuluivat mm. niemien suojaama (Vahterpää, Imsalo), eikä suo- tummalahnanruoho, hapsiluikka, pikkuvesitähti raan avomeren tuulille altis. Toisaalta suorat ja ja katkeravesirikko sekä näkinpartaisista tumma- avoimet rannat edistävät huuhtoutumista. siloparta. Lahden rannat ovat luonnoltaan varsin karut ja Alue on mökkien edustaa, ja ilmaversoista kas- metsäiset. Luoteisrannalla on Natura-alueella le- villisuutta on siinä pitkään raivattu. Avovetinen veä kosteikkovyö. Rannan kovapohjaisilla jaksoilla rantavyöhyke rajautui selälle päin yhtenäiseen on kesämökkejä lähes yhtenäisenä ketjuna. ilmaversoiseen kasvillisuuteen (järvikaisla ja järvi ruoko), johon niitto ei ole ulottunut. Hentonäkin- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila ruohoa kasvaa niukasti myös kaislikon läpi avatun Hentonäkinruohoa on tavattu lahdelta yhdestä veneväylän pohjalla. Kaislikon ulkopuolista aluet- kohdasta. Paikka on Ahvenkosken voimalaitok- ta ei ehditty tutkia. selta (jonka luona Kotka–Helsinki -valtatie 7 ylit- Muuten sopivilla pohja-alueilla näkinruohon tää joen) noin 1,5 km kaakkoon, Reiskarinpohjan (ja muidenkin pohjakasvien) kasvua estivät laajat alueella. Kasvupaikka on rantaan tulevan, kesä alueet, joissa pohjaan oli kertynyt kuollutta ruoko mökitetyn kumpareen edessä noin 500 m valta- kariketta. Ahvenkoskenlahden suppilomaisen tiestä etelään. Kumpare muodostaa loivan niemen muodon ja pitkien ruokorantojen vuoksi kuollutta (kuva 28). ruokoa ajautuu perukkaan enemmän kuin useim- Tieto paikasta perustuu Tuula Mikkosen kerää- mat mökkiläiset jaksavat sitä koota, ja karikkeella mään näytteeseen vuodelta 1982 (taulukko 33). Eti- on suuri vaikutus. kettitietojen perusteella laji kasvoi tuolloin harvak-

112 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 33. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Pyhtää, Kymijoen läntinen suisto, Ahvenkoskenlahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1982-VIII-1 + Mikkonen Tuula H-581697 Koistinen 20008 2000-VIII-20 ei Malkavaara Terhi, Malkavaara Malkavaara ja Malkavaa- Kari ra 2000 L 2005-VIII-22 ei Rintanen Tapio Rintanen 2005 L 2008-VIII-12 + Koistinen Marja H-809083, H-809083, Koistinen 2008 H-809089, H-809092, H-809098

Kuva 28. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Pyhtäällä Kymijoen läntisessä suistossa, Ahvenkoskelahdella.

Ranta on ollut ennen avoimempaa ja Kymijoen sameuden kautta. Rannan laidunnushistoriasta ei virtaus on vaikuttanut hentonäkinruohon kasvu- ole tietoa. paikalle asti pitäen savipohjaa paljaana. Tämä lie- Hentonäkinruoho on Reiskarinpohjan nykyi- nee ollut näkinruoholle edullista. Sittemmin ruoko sellä kasvupaikallaan toistaiseksi elinvoimainen, ja kaisla ovat lisääntyneet ja heikentäneet veden mutta ihmisen raivaustuesta riippuvainen. Toisaal- virtausta rannalla. Myös asukkaiden tekemät kaita sen on vienyt tähän riippuvuuteen ihmisen oma, vannot ja raivaukset ovat osaltaan muokanneet joki- ja meriveden laatua heikentävä toiminta, ja virtauksia. Yksi laaja taustasyy tilanteeseen lienee rantojen pengerrystyöt ovat myös koetelleet näkin Kymijoen ja Suomenlahden vesien rehevöitymi- ruohokantaa. nen, joka suosii korkeita ilmaversoisia mm. veden

Suomen ympäristö 13 | 2011 113 Natura-alueen rajauksen muutosta on syytä harkita siten, että se kattaisi myös näkinruohon kasvupaikan. Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että tunnetulla kasvupaikalla juuri mökkien käyttö pitää nykyistä esiintymää yllä. Mahdolli- sessa muutoksessa olisi jo tästä syystä pyrittävä yhteistyöhön asukkaiden kanssa. Mahdollisen rajausmuutoksen pohjaksi on syytä tehdä myös alla mainittuja lisäselvityksiä.

Seuranta Reiskarinpohjan tunnettua kasvupaikkaa tulisi Pyhtään Ahvenkoskenlahtea. Kuva Marja Koistinen. muutamien lähivuosien aikana seurata sukeltaen, populaation vuosittaisen vaihtelun ja uhkateki- Suojelu ja hoito jöiden tarkemmaksi ymmärtämiseksi. Tunnetun Hentonäkinruohon kasvupaikkaa Ahvenkosken- esiintymän pienuuden vuoksi olisi toistaiseksi syy- lahdella ei ole suojeltu. Noin sadan metrin päähän tä rajoittaa dokumentaationäytteiden otto pakol- paikasta ulottuu kuitenkin lännestä Natura 2000 liseen määritystarpeeseen ja tyytyä mahdollisim- -alue (lintudirektiivin mukainen SPA-alue: Ahven- man pitkälle sukeltajan saamiin näköhavaintoihin. koskenlahti, FI0416005, 446 ha ja luontodirektiivin Seurantakäynneillä esiintymän rajausta tulisi täs- mukainen SCI-alue: Kymijoki, FI0401001, 4 250 ha), mentää jatkamalla sukellustutkintaa suoraan tun- joka on tärkeä vesilintujen levähdyspaikka (kuva netusta kasvupaikasta eri suuntiin. Tämä ei korvaa 28). edellä esitettyä tarvetta lahden koko populaation Kaakkois-Suomen Natura 2000 -verkoston hoi selvittämiseen. Myöhempi seurantaohjelma on don ja käytön yleissuunnitelman mukaan Ahven suunniteltava tulevan kokonaiskuvan pohjalta. koskenlahden Natura-alue kuuluu kiireellistä Ahvenkoskenlahden veden laadun seurantaa suunnittelua vaativiin kohteisiin, joille tulisi laatia toteutetaan Kymijoen–Suomenlahden vesienhoito hoito- ja käyttösuunnitelma vuoteen 2011 mennes- alueen pintavesien seurantaohjelman mukaisesti. sä. Suunnitelman laatimisesta ja aikataulusta ei ole Imsalonniemen länsipuolella on seurantapiste, vielä tehty päätöksiä. josta seurataan lahden rehevöitymiskehitystä. Sekä ensiapuna että myöhemmän suojelun kes- Kemialliset ja fysikaalis-kemialliset yleiset laatu- keisenä osana, Reiskarinpohjan kasvupaikalla tuli- tekijät analysoidaan vuosittain kahdesti. Lisäksi si vähintään jatkaa, ilmeisesti myös tehostaa ja/tai seurataan mm. pohjaeläimiä. Seuranta kyseisessä laajentaa ilmaversoisen kasvillisuuden raivausta. pisteessä on alkanut vuonna 1972. Lahden sisem- Niitetty sekä muualta ajelehtinut ruokomassa tulee mistä osista on hajanaisia vedenlaatutietoja kuu- kerätä pois. Kun asukkaiden ja suojelun intressit desta paikasta ja Uudenmaan ympäristökeskuksen ovat tässä pitkälti yhtenevät, Reiskarin asukkaille seurantatiedot vuodesta 1972 alkaen Strömmin alu- tulisi käytännössä tarjota raivausapua, esimerkik- eelta (näytteenotto vähintään kahdesti vuodessa). si ajoittaisena koneellisena niittona ja karikkeen korjuuna. Lisäselvitystarpeet Mikäli ajelehtiva ruokomassa on merkittäviltä Ahvenkoskenlahden suojelualueen biologisesti osin peräisin lahden muiden mökkien raivaustöis- mielekkäintä rajausta sekä muutakin hentonäkin- tä, neuvonnalla tulisi kiinnittää lahden asukkaiden ruohon suojelua hankaloittaa se, että lajin muusta huomiota siihen, että niitetyt ruo'ot on muualla- nykyisestä kasvualueesta Ahvenkoskenlahdella ei kin korjattava maihin. Asiaa voi tehostaa organi- havainnoinnin puutteessa tiedetä mitään. Tästä tu- soimalla keskitettyä raivaus- ja korjuu-urakointia lisi hankkia edes suurpiirteinen kokonaiskuva. On- muuallekin lahteen. ko laji lahdessa runsas vai niukka, laaja-alainen vai Jo niiton suunnittelusta lähtien on otettava tiettyihin kohtiin keskittynyt? Mikä on sen suhde huomioon sen seuraukset joesta ja mereltä tule- mökkirantojen raivaukseen tai virtauspaikkoihin ville virtauksille. Tulee pohtia, olisiko mahdollista muualla lahdessa? Miten sen kasvupaikat suh- niittää poukamainen käytävä, joka johdattaa osan tautuvat etäisyyteen jokisuusta toisaalta makeus-, Kymijoen vedestä jälleen Reiskarinpohjan rantaa toisaalta sameusjatkumolla mitattuna? Myös joen pitkin merelle. tuomien maasärkkien raekoolla ja mineraalikoos- tumuksella voi olla merkitystä, kilpailevasta kas- vilajistosta puhumattakaan.

114 Suomen ympäristö 13 | 2011 Lahden pituuden vuoksi selvityksessä tulisi Kasvupaikkojen kuvaus käytännössä yhdistää pitempien rantajaksojen Seutu, jolla hentonäkinruohoa on tavattu, on alustava tutkinta moottoriveneestä tehtävin ha- Kymijoen itäisen suiston läntisimmän suuhaaran rauksin ja maitse tehtävin rantakäynnein sekä koh- (Langinkoskenhaaran) edustalla, Kotkan ydin distaa samalla sukelluskartoitusta lupaavimmille keskustasta välittömästi länteen. Vesialueeseen kohdille. Kohdennusta auttavat aiemmat veden- vaikuttaa erittäin monta tekijää. Itämeren valuma- laatutiedot, mutta perusselvityksen osana veden ja alue on noin 1 600 000 km2 ja Kymijoen valuma-alue pohjan laatua tulisi tutkia myös tarkemmin juuri siitä noin kaksi prosenttia (37 000 km2). Molempien kasvupaikkojen kohdalta. vedet sekoittuvat suistossa. Suositeltavinta olisi tehdä viipymättä edellä Kymijoesta paikalle on virrannut mm. maa kuvattu perusselvitys ja vasta sen pohjalta lahden talouden ravinteisia vesiä, soiden ja karujen mai- raivaussuositukset ja mahdolliset suojelualueen ra- den humusaineita sekä puu- ja muun teollisuuden jauksen muutokset. Lahti on puoliksi Uudenmaan jätevesiä. Itämeren kautta vaikuttavat hajakuor- ja Kaakkois-Suomen ELY-keskusten alueilla, joten mituksen lisäksi mm. Kotkan kaupungin noin näiden voimavaroja kannattaisi koordinoida yhtei- 50 000 asukkaan jätevedet, kaupungin vilkas laiva- seen selvitykseen. ja veneliikenne ja rakennustoiminta sekä Pietarin Perusselvitys hentonäkinruohon kasvupaikka alueen ravinnepäästöt. ekologiasta juuri Ahvenkoskenlahdella olisi erit- Meri on Kotkan edustalla varsin avoin, minkä täin tärkeä lajin suojelulle myös muissa Suomen- vuoksi jokivedet sekoittuvat meriveteen nopeasti. lahden jokisuissa, koska vain tässä lahdessa on Toisaalta meren suolapitoisuus on Kotkassa (itäi- tutkimuksen lähtökohdaksi edelleen olemassa sen sijainnin vuoksi) vain runsaat kaksi promillea. tunnettu, olemassa oleva murtovesiesiintymä. Tämän vuoksi tietylle lajille sopiva suolaisuus- Myös itään mentäessä seuraava, Pyhtään taaja- vyöhyke on täällä ulompana joen suusta kuin olisi man läpi kulkeva suiston haara laskee osittain suo- vastaavassa joessa Itämeren eteläosassa. Ulvinen jeltuun lahteen, joka on kartan perusteella hyvin (1937) sekä Kujala ja Ulvinen (1964) ovat selvittä- mahdollinen hentonäkinruohon kasvualue (Tyys- neet perusteellisesti Kymijoen suun kasvillisuuden lahti–Purolanlahti 10 km kaakompana). Näkin vyöhykkeisyyttä suhteessa muuttuvaan suolapi- ruohojen mahdollista esiintymistä Tyyslahden toisuuteen ja muihin meren vaikutuksiin, kuten suistoalueella tulisikin kartoittaa Ahvenkosken- aaltoisuuteen. lahden selvitysten yhteydessä. Jokisuun virtaus- Kotkan vanhat hentonäkinruohon kasvupaikat ten uurtamat ja paikkaansa vaihtelevat savi–siltti sijoittuvat suuren ja nykyään voimakkaasti raken- särkät saattavat osoittautua jopa tärkeiksi populaa- netun Mussalon saaren ja mantereen väliin. Mus- tiota ylläpitäviksi kasvupaikoiksi. Savisameuden salo ja eräät pienemmät saaret suojaavat paikkoja ulkorajan ja liiallisen suolaisuuden sisärajan limit- avomeren suuntaan. Seutu on maaperältään ylei- tyminen on ilmeisesti myös Tyyslahdella tärkeä sesti ottaen varsin karua ja siirtolohkareita on kysymys. paljon. Merelle päin viettävät rannat ovat melko jyrkkiä, ja monin paikoin kivikkoisia. Ruokovöitä 5.4.2 esiintyy lähinnä vain lahdissa. Epävarmat ja hävinneet esiintymät Asutusta on seudulla nykyään runsaasti ja se on kaupunkimaista Kotkan keskustasta noin Mus 5.4.2.1 salon keskiosiin asti. Siitä länteen päin on runsasta, Kotka, Kymijoen itäinen suisto osin kaupunkimaista omakotiasutusta. Mussalon luoteisosassa, Hevossaaren eteläpuolella, on golf- Kymijoen itäisestä suistosta, Kotkan rantavesistä, kenttä, jonka ojitus purkautuu pohjoiseen. on löydetty 1930-luvulla useasta paikasta hentonä- Ihminen on vaikuttanut vesien virtaukseen ja kinruohoa (Arvi Ulvinen; Ulvinen 1937; Backman laatuun mm. valjastamalla Kymijoen energiantuo- 1950) (kuva 29, taulukko 34). Lisäksi Kotkan edus- tantoon sekä rakentamalla osittain pengerrettyjä talla ulkosaaristossa kasvaa yleisempää merinäkin- siltoja Mussaloon (pohjoisesta Vasikkaniemen ja ruohoa. Hentonäkinruohon esiintymien nykytilaa idästä Salakkaniemen kautta) sekä pienempiin ei tunneta. Koska löytöpaikkojen läheisyydessä on saariin. Vaikka siltojen altakin kulkee vesireittejä, edelleen näkinruohoille soveltuvia kasvupaikkoja, osittaiset salmien sulkemiset lienevät muuttaneet hentonäkinruohon tila on arvioitu Kotkassa epä- vesien virtaamaa ja sen mukana muita vedenlaa- varmaksi. Löytöpaikoilla ei ole suojelualueita. dun piirteitä alkuperäiseen tilaan nähden. Sillal- la suljettujen alueiden suolapitoisuus on voinut

Suomen ympäristö 13 | 2011 115 Kuva 29. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Kotkassa, Kymijoen itäisessä suistossa. muuttua tai ne ovat voineet rehevöityä ja same- Ulvisen (1984) paikallisjulkaisussa. Paikat (löytö- ta helpommin. Seudulla myös maankohoaminen järjestyksessä) on pyritty alle täsmentämään näi- sulkee ajan mittaan matalia sivulahtia ja altistaa den tietojen, museonäytteiden ja nykyisten kart- niitä esimerkiksi asutusvesien rehevöittävälle vai- tojen avulla (kuva 29). Kasvupaikkojen yleiseksi kutukselle. syvyydeksi annetaan 50–100 cm, pohjaksi pehmeä hiesu tai savi. Löytöpaikat on tässä ryhmitelty nel- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila jäksi osaesiintymäksi, jotka yhdessä muodostavat Kaikki Kotkan näkinruohohavainnot on tehty yhden Kotkan edustan esiintymän. Sen tila on tässä 1930-luvulla (Ulvinen 1937) (taulukot 34–37). Sen arvioitu epävarmaksi. jälkeen lajia on etsitty ennen 1980-luvun puoliväliä (Rassi ym. 1986), mutta tarkempaa tietoa etsinnän Mustasaaren ympäristö laajuudesta, alueesta tai ajankohdasta ei ole. Mi- Mustasaari sijaitsee Mussalosta pari kilometriä tään suoraa tai olosuhteisiin perustuvaa osoitusta luoteeseen, lähes kiinni mantereen rannassa. Kot- lajin häviämisestä paikalta ei ole. Backman (1950) kan ja Pyhtään kunnanraja ja voimalinja kulkevat on tehnyt yhteenvedon vanhoista näkinruoho- saaren keskeltä. Mustasaaren pohjoispuolelle jää paikoista ja niiden seuralaislajistosta ja julkaissut useita suojaisia, ruovikoituvia lahtia. Hentonäkin- niistä karkean kartan. Sama kartta on jäljenteenä ruohoa kasvoi 1930-luvulla toistuvasti tällä suun-

116 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 34. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kotka, Kymijoen itäinen suisto, Mustasaaren ympäristö. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1933-VII-21 + Ulvinen Arvi H-96980, TUR- Ulvinen 1937; Backman (Mustasaaren N-poukama) 6499 1950 1933-VII-28 + Ulvinen Arvi H-96983 Ulvinen 1937; Backman (Musta- ja Huhtisaaren väli) 1950 1933-VII-28 + Lilja Eine H-6332 Ulvinen 1937; Backman (Musta- ja Heinäsaaren väli) 1950 1935-VIII-20 + Ulvinen Arvi H-96981, ”HMF” Ulvinen 1937; Backman (Mustasaaren N-lahti) 1950 1933–1934? + Ulvinen Arvi Ulvinen 1937; Backman (Syväsalmi) 1950

Taulukko 35. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kotka, Kymijoen itäinen suisto, Hovinsaari. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1933-VIII-8 + Ulvinen Arvi H-96979 Ulvinen 1937; Backman (Virolaisenpohja?) 1950; Kujala ja Ulvinen 1964 1937-VIII-27 + Ahlqvist Holger H-581783 Backman 1950

Taulukko 36. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kotka, Kymijoen itäinen suisto, Hevossaaren etelä- pää, Suonperä. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1934-VII-25 + Ulvinen Arvi H-96982 Ulvinen 1937; Backman 1950 1937-VIII-26 + Ahlqvist Holger H-581815, Backman 1950 H-581817

Taulukko 37. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kotka, Kymijoen itäinen suisto, Mussalon itäpuoli, Hirssaari. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1937-VIII-26 Ahlqvist Holger H-581826 Ulvinen 1937; Backman 1950 1937-VIII-27 Ahlqvist Holger H-96984, Backman 1950 (”Hirssaari Lehtinen”) H-581822, H-719463 nalla, etenkin saaren ”pohjoisessa lahdessa”, mikä tiet ja junarata kulkevat Kotkan ydinkeskustaan. tarkoittanee kunnanrajasta itään alkavaa vettä (ku- Hovinsaaren rannalta on löydetty 1930-luvulla va 29, taulukko 34). Paikka on merkitty Backmanin yksi hentonäkinruohon kasvupaikka (taulukko (1950) karttaan kirjaimella ”f”. Esiintymä lienee 35). Se oli näytetiedon mukaan sokeri- ja olutteh- jatkunut tästä vielä puolisen kilometriä itään, joko taan välissä oleva lahti Hovinsaaren lounaisran- Pukkisaaren ja Huhtasaaren muodostaman saari nalla. Backmanin (1950) piste ”d” ja näytteessä ketjun pohjoislaitaa tai idempiin pikkulahtiin oleva kartta osoittaisivat lahden olevan nimeltään keskittyen. Yksi paikka on nimittäin ”Musta- ja Virolaisenpohja, joka on Munsaaresta itäkoilliseen, Huhtasaaren välissä”. Kolmannen paikan sanotaan nykyään sairaalan ja urheilukentän juurella (kuva olevan ”Musta- ja Heinäsaaren” välissä, mutta jäl- 29). kimmäistä saarta ei saatu nyt paikannetuksi. Yksi löytötieto on Mustasaaresta runsas kilo Hevossaaren eteläpää, Suonperä metri koilliseen, Syvälahdenpohjan luoteisella ran- Hevossaari on noin kilometrin pituinen saari nalla (Backman 1950, piste ”e”). Paikasta käytetään Mussalon pohjoisessa lahdessa. Se on eteläpääs- julkaisussa nimitystä Syväsalmi. Se pohjautuu Arvi tään lähes kiinni Mussalossa, välistä kulkee vain Ulvisen tietoon ja on siten luotettava, mutta näy- kapea Suonperän salmi. Hentonäkinruoho on löy- tettä tai tarkempaa löytöaikaa siitä ei ole tiedossa. detty salmesta toistuvasti (kuva 29, taulukko 36). Backmanin (1950) piste ”a” viittaa paikan olevan Hovinsaari salmen länsipäässä. Sen kerrotaan olevan ”Nuotti- Hovinsaari kuuluu mantereeseen, joskin se on kallion” vieressä. Suonperän lounaisella suulla on Kymijoen suuhaarojen eristämänä. Se on korkea, kallio, mutta sen paikallista nimeä ei ole tässä tar- noin viisi kilometriä pitkä selänne, jota pitkin pää- kistettu. Ulvisen (1937) kasvillisuuskartan mukaan

Suomen ympäristö 13 | 2011 117 salmessa oli tuolloin mosaiikkimaisen laikkuinen vyöhykkeeseen: lajit kasvoivat toisensa seurassa vesikasvillisuus. Nykyään salmeen laskee etelästä kahdessa paikassa, jotka olivat välisaariston suo- golfkentän mahdollisesti lannoitepitoisia tai muu- jaisia kapeikkoja. ten käsiteltyjä vesiä. Ulvisen (1937) aineiston mukaan hentonäkin- ruoho osoittautui laaja-alaiseksi makean veden Mussalon itäpuoli, Hirssaari kasviksi (”ostiotaeniaatti sensu lato”), jonka pää- Hirssaari (Hirsisaari) on noin kilometrin pituinen esiintymä oli joen tuomassa makeassa vedessä, saari Mussalon itäpuolella. Kotkan keskustasta mutta jonka alue ulottui välisaariston suojaisim- suoraan Mussaloon johtava tie kulkee nykyään piin (ja makeavetisimpiin) osiin. Merinäkinruoho Hirssaaren kaakkoisrantaa pitkin. Saaren ja Mus- taas osoittautui laaja-alaiseksi välisaaristokasviksi salon väliin jää ahdas ja osin sulkeutunut, moni- (”intrataeniaatti sensu lato”), jonka pääalue oli lie- poukamainen salmi (Turanlahti–Madesalmi). Hirs- västi suolaisessa ja melko aalloilta suojaisessa vä- saaren näkinruoholöydöt on tehty tämän salmen lisaaristossa, mutta jonka alue ulottui myös ulko keskeltä ja kaakkoiselta suulta, noin Rytäniemen saariston suojaisimpiin osiin. etelärannalta (kuva 29). Backmanin (1950) kartassa Kokonaisuutena hentonäkinruohon seuralais- ne on merkitty tunnuksin ”c” ja ”b”. Nimisekaan- kasvillisuus Kotkassa ilmensi murtoveden suojai- nusta aiheuttaa, että Rytäniemen löytöpaikaksi on sia lahtia. Joukkoon kuuluivat joissakin paikoissa merkitty ”Hirsisaaren eteläpään Lehtisensaari” merikaisla (Bolboschoenus maritimus), sinikaisla (taulukko 37). Nykyisissä kartoissa nimi Lehtinen (Schoenoplectus tabernaemontani), hapsivita, tähkä- esiintyy vain tarkoittamassa toista saarta noin kol- ärviä, hentovita ja merihaura. Joillakin seuralais- me kilometriä lännempänä. lajeilla (katkera- ja kolmihedevesirikko) on laaja levinneisyys myös järvissä. Näkinpartaisista mai- Yhteenveto Kymijoen itäisen nittiin tummasiloparta, Nitella batrachosperma (ny- suiston esiintymistä kyisin N. confervacea) ja järvisiloparta. Kotkan edustan Kymijoen itäisen suiston kasvu- Kotkan hentonäkinruohopaikkoja on etsitty ai- paikkojen 1930-luvun seuralaislajistoa käsitellään nakin 1980-luvulla (Rassi ym. 1986). Ei ole kuiten- tässä vain yleisesti Backmanin (1950) ja Ulvisen kaan tiedossa, että 1930-luvun löytöjen jälkeisinä (1937) mukaan. Kiinnostavaa on, että merinäkin- vuosina olisi jäljitetty niiden mahdollista siirty- ruohon suolaisuusvyöhyke limittyy täällä muuta- mistä sivummalle, muuttuneiden ympäristöolojen man sadan metrin leveydeltä hentonäkinruohon mukaan. Jouni Issakainen teki vuoden 2008 elo-

Herbaariokuva Mustasaaren pohjoispuoleisesta esiintymästä. Kuva Pertti Rantiala.

118 Suomen ympäristö 13 | 2011 kuussa hyvin lyhyen käynnin Mussalon rannoilla Lisäselvitystarpeet maissa. Mussalon seutua on etenkin maan päällä Hentonäkinruohon nykyistä esiintymistä voimakkaasti rakennettu ja muuten muokattu. Kotkassa on syytä selvittää maastohavainnoin. Yleisvaikutelmaksi jäi, että ahtaimmat salmet Maastotöiden pohjaksi tulee selvittää, mitä tietoa (esim. Turanlahti) olivat monin paikoin ruovikoitu- on olemassa esimerkiksi suolaisuuden nykyises- neet ja ihmisen vaikutuksesta liiallisen sameuden tä vyöhykkeisyydestä ja vuodenaikaisesta vaih- vaivaamia. Toisaalta paremmin huuhtoutuvilla telusta sekä pohjan mineraalijakeen karkeudesta paikoilla (Haukiniemi) oli edelleen läpinäkyvää Mussalon saaristossa. Tarpeen mukaan voidaan vettä, jossa oli suojan puolen lietepinnoilla valoa hieman täsmentää nykyistä rutiininomaista veden vaativaa pohjakasvillisuutta. Tällaiset kohdat ovat laadun seurantaa Mussalon pohjoispuolella siten, edelleen täysin mahdollisia hentonäkinruohon että näkinruohojen kannalta mielekäs tieto täs- kasvupaikkoja. mentyy (esim. näkösyvyyden vyöhykkeisyys ja Pyhtään Ahvenkoskenlahden tuore näkin vuodenaikavaihtelu). Näistä tiedoista ja tarpeen ruoholöytö (Koistinen 2009d) osoittaa, että hen- mukaan täydentävistä maastokäynneistä tulisi tonäkinruoho kasvaa edelleen Suomenlahdessa, ensin karkeasti hahmottaa, millä alueilla voi ny- jopa sameammassa vedessä kuin Kotkan edusta kyään olla hentonäkinruoholle sopivaa pohjaa ja on. On hyvin mahdollista, että lajilla on edelleen seuralaislajistoa. Yhtenä hyödyllisenä indikaatto kasvupaikkoja pitkin Kotkan edustaa. Osa näistä rina voidaan pitää merinäkinruohoa, jonka ny- on voinut säilyä 1930-luvun paikoilla, osa siirtyä kyisen esiintymäalueen sisäsaariston puoleisesta lähellä oleviin vastaaviin elinympäristölaikkuihin. reunasta hentonäkinruohoa voi alkaa etsiä. Kotkan edustan avoin meri tuo ympäristöön Kenttätyön alussa on syytä tehdä ainakin lu- erilaisia muuttujia kuin järvissä. Esimerkiksi avo paavimpien 1930-luvun paikkojen ja niiden lähi- rannoilla aaltojen vaikutus on paljon järviä rajum- maastojen tarkistus veneestä ja/tai maista käsin, paa. Myös suolaisuuden erot voivat olla jyrkkiä ja sopivilla paikoilla sukellukseen varautuen. Samal- monet Mussalon rannat ovat karuja, ruovikoitunei- la tulisi yleiskuvan vuoksi tutkia sukeltaen muuta tai muokattuja. Lajin etsintä Kotkassa on hyvin tama suojainen, nykyään pinnalta käsin lupaava, mielekästä, mutta etsintätavat tulisi mukauttaa valoisapohjainen paikka muualla (esimerkkinä seudun oloihin ja alueen laajuuteen sopiviksi. Haukiniemen pohjoisranta). Kun hentonäkinruoholle nykyään mahdollinen Suojelu ja hoito saariston vyöhyke on rajattu, tulisi tehdä sen ran- Hentonäkinruohon kasvupaikoilla Kotkan edus- tojen edustalla moottoriveneestä pistokoemaisia talla ei ole suojelualueita, eikä niille ole tiettävästi harauksia, jolla em. seuralaislajistoa todella kas- kohdistettu muitakaan paikallisia suojelutoimia. vava alue yleispiirteissään rajataan. Tämän tiedon Kymijoen ja meriveden laadun yleinen suojelu on pohjalta on ainakin muutamaan valikoituun koh- periaatteessa ollut lajille edullista, toisaalta ihmis- teeseen tehtävä täsmentävää sukelluskartoitusta. toiminta on alueella ollut voimakasta. Suojelu tarpeesta jatkossa voidaan tehdä päätelmiä vasta, kun lajin nykyinen tilanne alueella varmistuu ja sen mahdolliset kasvupaikat täsmentyvät. Kotkan edustan merialueen veden laadun seurantaa toteutetaan Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelman sekä ympäristöhallinnon seurantaohjelman mukaisesti. Mussalon ympäristössä on useita seuranta pisteitä, joista osasta on satunnaisia havaintoja, mutta osasta on vuosittain tuloksia 1970-luvulta lähtien. Mussalon pohjoispuolella pitkäaikaiset seurantapisteet sijaitsevat Majasaaren eteläpuo- lella ja Hovinsaaren länsipuolella.

Suomen ympäristö 13 | 2011 119 5.5 toisistaan etelästä työntyvä, noin neliökilometrin Esiintymät Etelä-Savon laajuinen Kurjenniemi. Kokonaisuudesta puhu- taan jäljempänä yhtenä järvenä (kuva 30). Se on elinkeino-, liikenne- ja muodoltaan kapean kaarimainen ja monien lahtien ympäristökeskuksen ja kivikkoisten saarien vuoksi pienipiirteinen: jär- toimialueella ven vesiala on noin vain 1,5 km2, mutta rantaviivaa on noin 20 km. Etelä-Savon ELY-keskuksen alueella näkinruoho- Järvi sijaitsee Mikkelin kaupungin metsäisellä, ja on löydetty viidestä järvestä. Nykyisiä näkin harvaan asutulla alueella, vajaat 15 km kaupungin ruohojen kasvujärviä Etelä-Savon ELY-keskuksen keskustasta kaakkoon. Se on välittömästi Parkkilan alueella on kolme (luku 5.5.1). kyläkeskuksen koillispuolella. Mikkelin ja Puuma- Rantasalmen Hakojärvestä tunnetaan vain lan välinen valtatie sivuaa järven perukkaa eteläs- notkeanäkinruoho. Tämä esiintymä on elinvoi- sä luusuan luona. Ympäröivä maasto on mäkistä, mainen. Muista neljästä järvestä, jotka sijaitsevat havumetsävaltaista ja karuhkoa. Järven välitön Mikkelin, Rantasalmen ja Savonlinnan kunnissa, ympäristö on kangasmetsää, jossa rantoja ympä- on löydetty vain hentonäkinruoho. Näistä kahden röi lähes yhtenäinen kesämökkiasutus. Rannoilla järven esiintymät ovat edelleen olemassa. Ranta- on paikoin lepikkoa ja muutaman metrin levyinen, salmen Pieneltä Raudanvedeltä ja Kosulanlammel- harva ruokovyö. ta, jotka käsitellään tässä yhtenä paikkana, hento- Merkittävä osa virtaamasta tulee kauempaa. näkinruoho on hävinnyt (luku 5.5.2). Järvi kokoaa laajalta metsä- ja maatalousalueelta kahdesta suunnasta tulevia jokia ja purkaa niitä 5.5.1 Keskimmäisen eteläpäästä kohti Saimaata. Pie- Nykyesiintymät nempi joki tulee Keskimmäiseen luoteesta, Ylim- mäinen-nimisestä lähijärvestä. Sen valuma-alue 5.5.1.1 keskittyy järven lähimetsiin ja -soihin. Huomatta- Mikkeli, Keskimmäinen–Alimmainen vasti laajempi valuma-alue purkaa vetensä koillisesta Alimmaiseen. Täältä tulee läheisen Väänälän Mikkelin Keskimmäinen–Alimmaisesta on löyty- kylän ravinteisia maatalousvesiä, mutta etenkin nyt hentonäkinruoho vuonna 2002 (Outi Airaksi- laajojen metsämaiden ja useiden latvajärvien vesiä nen työtovereineen, taulukko 38). Laji tuli esiin ha- mm. Keihäsjärven kautta. raamalla neljältä kaikkiaan 30 kasvillisuuslinjasta, Järvi on perusluonteeltaan varsin karurantai- joita tehtiin järven tilan seuraamiseksi (Airaksinen nen ja ruskeavetinen, eikä siksi näytä tyypillisel- ym. 2002). Esiintymiä ei ole veden alla tutkittu, tä näkinruohojärveltä. Järvi kuuluu nykytilaltaan mutta löytö toistettiin haraamalla kahdesta pai- keskihumuksisiin järviin. Järven humuksisuus on kasta myös kahta vuotta myöhemmin. Kanta lie- lisääntynyt viimeisen neljän vuosikymmen aikana nee tällä perusteella elinvoimainen. Järveä ei ole selvästi. Veden värin mittausten perusteella järvi suojeltu. on aiemmin kuulunut kirkkaaseen järvityyppiin. Rehevyystasoltaan molemmat järven osat ovat Järven kuvaus keskiravinteisia, joskin itäisempi osa on läntistä Keskimmäinen–Alimmainen on kahden samas- osaa huomattavasti rehevämpi viereisten peltojen sa tasossa olevan, pohjoisesta kapealla salmella vaikutuksesta. Tämä on vahvistettu mm. veden- yhdistyneen järven muodostama kokonaisuus. alaisten pintojen perifytonlevästöstä (Sojakka ym. Järven osat on erotettu omiksi osikseen siten, että 2004). Ekologiselta luokitukseltaan läntinen osa on läntisempi osa Keskimmäinen kuuluu matalien erinomainen ja itäinen osa tyydyttävä. Itäisen osan humusjärvien tyyppiin ja itäisempi osa Alimmai- luokitukseen on vaikuttanut erityisesti vesikasvil- nen kuuluu pienten humusjärvien tyyppiin. Ni- lisuudessa todettu järvityypille ominaisten lajien met eivät kuvasta päävirtaussuuntaa, joka kulkee suurehko poikkeama (tyyppilajien suhteellinen Alimmaisesta Keskimmäiseen. Osajärvet erottaa osuus).

Taulukko 38. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Mikkeli, Keskimmäinen–Alimmainen. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2002-VII-19 + Airaksinen Outi ym. H-741744 2002-VII-23 + Airaksinen Outi ym. Airaksinen ym. 2002 L 2004-VII-23 + Liikanen Veli, Puhakainen Lauri H-805812 Puhakainen ja Liikanen 2004a L, 2004b L

120 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 30. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Mikkelin Keskimmäinen–Alimmaisessa.

Pohja on monin paikoin hiekkainen ja mudan Näkinruohoesiintymät ja niiden tila tai liejun peittämä (Airaksinen ym. 2002). Hieno- Hentonäkinruohoa on löydetty eri puolilta järveä jakoinen pohja ja ravinteisuus sopivat hentonäkin yhteensä neljästä paikasta, kaksi paikkaa kummas- ruoholle. Järven vesi on väriä lukuun ottamatta sakin osajärvessä (kuva 30, taulukko 38). Tarkem- varsin kirkasta: ranta-asukkaiden mukaan poh- mat paikat ovat: (a) Keskimmäisen luoteisosassa, ja näkyy usein 1,5 metrin syvyydestä (Heikki Suursaaren länsipuolisessa lahdessa; (b) Keskim- Jääskeläinen, henkilökohtainen tiedonanto). Hap- mäisen kaakkoisosassa, Kurjenniemen länsirannan pamuus on neutraalin tuntumassa tai hieman sen keskellä olevassa lahdessa; (c) Alimmaisen luoteis- alle (Sojakka ym. 2004). Järvi on hajakuormituksen osassa, Kurjenniemen koillisrannan leveässä lah- vaivaama, ja sillä on esiintynyt runsaasti limalevää. dessa sekä (d) Alimmaisen itärannalla, Varkaatnie- Rannoilta ja läpivirtaavasta vedestä tuleva kuor- mestä koilliseen olevan niemen edustalla. mitus saattaa osaltaan selittää lajin kasvua paikal- Paikat ovat loitolla toisistaan eikä niille ole tie- la. Veden tehokkaasta virtauksesta ja alusveden dossa yhteistä nimittäjää. Jokaisesta paikasta löy- vaihtumisesta vapaan veden alueella kertoo se, että dettiin yksittäisiä, hyväkuntoisia versoja vuonna pohjanläheistä hapettomuutta tai niukkahappisia 2002 (Airaksinen ym. 2002). Niitä on paremman kausia ei ole esiintynyt. Oletettavasti järvi sedi- tiedon puutteessa syytä käsitellä samana populaa- mentoi tehokkaasti kiintoainetta ja ravinteita ja tiona. On ilmeistä, että lajia kasvaa myös järven siten kykenee edelleen vastustamaan sekä sisäistä muissa osissa, mahdollisesti niukkana ja hajanai- että ulkoista kuormitusta. Myös sedimentin ja alus- sesti. veden mineraalikoostumuksessa saattaa olla lajia Näkinruohon seurasta löydettiin kelluslehtisis- suosivia, mutta toistaiseksi tutkimattomia piirteitä. tä kasveista ainakin ulpukkaa, suomenlummet- ta (Nymphaea tetragona) ja siimapalpakkoa, jotka menestyvät myös karuhkossa, pimeässä vedessä. Harauksissa tuli esiin myös uposkasveja, jotka vahvistavat, että valoa pääsee syvemmällekin. Näitä ovat monivuotiset karvalehti ja tylppälehti

Suomen ympäristö 13 | 2011 121 vita (Airaksinen ym. 2002), jotka ilmentävät jon- Näkinruohokannan turvaaminen Keskim- kinasteista rehevyyttä. Ne pystyvät kasvamaan mäinen–Alimmaisessa on ongelmallista, mikäli näkinruohoa korkeammiksi ja sietävät hämäryyttä järvi todellakin on pohjan hämäryyden ja veden paremmin kuin näkinruoho. Matalaa uposkasvil- happamuuden vuoksi näkinruohon äärialuetta. lisuutta ei tavattu, mutta asiaa ei ole sukeltamalla Pienetkin muutokset suurella valuma-alueella tutkittu. voivat muuttaa järven olosuhteita. Näkinruohon Näkinruohoja löydettiin järvestä myös harauk- turvaamista vaikeuttaa myös, ettei lajin tarkkoja sissa kesällä 2004 (Puhakainen ja Liikanen 2004a, elinympäristöjä ja mm. sedimentin koostumusta 2004b). Toistettujen löytöjen perusteella lajin tila tunneta tarkemmin. On myös mahdollista, että järvessä vaikuttaa tällä hetkellä tyydyttävältä. Lajia asutuksen aiheuttama rehevöityminen on edistä- ei ole kuitenkaan nähty veden pinnalta käsin, eikä nyt näkinruohon kasvua. ole tietoa, kuinka vakaa esiintymän tila on. Huolta aiheuttavat ainakin veden humuksisuuden ja hap- Seuranta pamuuden lisääntyminen. Sekä Keskimmäinen että Alimmainen on erillisi- Veden luontaisen tummuuden ohella myös hä- nä vesimuodostumina otettu mukaan ympäristö märää kestävä seuralaislajisto voi viitata siihen, hallinnon yhteisen seurantaohjelman osana vesien- että näkinruoho on järvellä valon saannin suhteen hoidon järjestämistä koskevaan vesien ekologisen äärirajoillaan. Siksi voi olla lajille vahingollista, jos tilan seurantakokonaisuuteen. Seurantaohjelmassa rehevöityminen samentaa vettä lisää. Myös muun kummallekin järven osalle on järjestetty kolmen vesikasvillisuuden lisääntyminen ja levittäyty- vuoden välein toistuva fysikaalis-kemiallinen näyt- minen sekä pohjan laadullinen muutos ravintei- teenotto kahdesti kasvukauden aikana. Biologisi- suuden kohotessa saattavat uhata näkinruohon na laatutekijöinä seurataan kasviplanktonlajistoa esiintymistä. Valuma-alueen metsäisyyden vuok- samoin kolmen vuoden välein ja pohjaeläimistöä si metsälannoitus kannattaa ottaa rehevöittäjänä kuuden vuoden välein. Lisäksi seurantaan kuuluu huomioon. kuuden vuoden välein tehtävä makrofyyttiselvi- Järven neutraali tai hieman sitä happamampi tys. Seurantaohjelmaan sisältyvän päävyöhyke pH (Sojakka ym. 2004) viittaa siihen, että järvi menetelmällä tehtävän makrofyyttiselvityksen lähestyy myös happamuuden suhteen lajin ääri ohessa olisi mahdollista tehdä tarkentavaa hento- rajoja etenkin siementuotannon suhteen. Jos tämä näkinruohon esiintymäkartoitusta ja runsauden ar- pitää paikkansa, yhtaikaiset suo- tai metsäojitukset viointia. Samoin vesinäytteenoton yhteydessä voisi laajalla valuma-alueella ja niistä seuraava humus harkita lisänäytteenottoa havaintopaikoilta, joista kuormitus voisivat (tummentumisen lisäksi) siir- halutaan tarkentavaa tietoa näkinruohon elinolo- tää pH:n kriittisen rajan happamalle puolelle ja es- suhteista. Lisäarvoa lajin esiintymisen seurannalle tää versojen kasvun. Käsitys pH-rajasta perustuu saataisiin, jos pohjan laatua kyettäisiin arvioimaan notkeanäkinruohoon, koska hentonäkinruohoa ei muun näytteenoton yhteydessä. Nykyisellään poh- ole tutkittu, mutta monet maastohavainnot tukevat jan laadun rakenteellista ja kemiallista analysointia happaman alustan haittoja myös tälle lajille (esim. ei ole sisällytetty seurantaohjelmiin. Kiteen Kiteenjärvi, luku 5.7.1.1 ja Kauniaisten Lisäseurannat tulisi kuitenkin erityisesti tässä Gallträsk, luku 5.1.2.2). pitkärantaisessa järvessä laatia sen mukaan, mitä näkinruohon kasvupaikoista ja versojen tiheydestä Suojelu ja hoito tullaan saamaan selville ensimmäisillä sukelluksil- Asukkaat ovat toivoneet järven tilaan parannusta. la. Jatkossa näkinruohon seuranta tulisi yksittäis- Järveä on tutkittu 2000-luvun alussa kunnostusta ten, ehkä vaihtuvapaikkaisten versojen sijasta pai- silmälläpitäen, osana Life Vuoksi -hanketta. Kun- nottaa niihin kohtiin, joissa todetaan yhtenäinen nostusmielessä järvestä on selvityshankkeen jäl- kasvusto. Seurantaa tulisi jatkaa, vaikka erityistä keen lähinnä poistettu kalaa (Heikki Jääskeläinen, uhkaa näkinruoholle ei olisikaan tiedossa. henkilökohtainen tiedonanto). Varsinaisia suojelualueita järvellä ei ole. Järvelle on tehty alueen Lisäselvitystarpeet osakaskuntien sekä ympäristökeskuksen yhteis Kiinnostava kysymys on, kasvaako hentonäkin- työnä vesialuetta koskeva hoitosuunnitelma ja ruohoa Keskimmäinen–Alimmaisessa vain siellä alustava kunnostusohjelma (Paljavesi-suunnit- täällä yksittäisinä, ehkä siementuotoltaan vähäisi- teluryhmä 2002; ks. myös Lähteenmäki ja Rotko nä versoina. Tällainen esiintymä puoltaisi käsitys- 2005). Kunnostusohjelmaan sisältyy mm. vesi tä, että laji on äärirajoillaan ja vaikeasti suojelta- kasvillisuuden poistoa niittämällä, mitä tulee vält- vissa. Jos taas järvestä tai virtapaikoista löydetään tää näkinruohon esiintymisalueilla. yhtenäisiä, hyvinvoivia ja siementäviä kasvustoja,

122 Suomen ympäristö 13 | 2011 niin suojelu voidaan kohdentaa paremmin juuri 5.5.1.2 näille alueille. Rantasalmi, Hakojärvi Tämän vuoksi olisi rantaviivan pituudesta huolimatta pyrittävä ainakin otosluontoisesti saamaan Suomen kaikista muista nykyjärvistä poiketen, kosketus joihinkin näkinruohokasvustoihin myös Rantasalmen Hakojärvestä tunnetaan näkinruo- suorana näköhavaintona sukeltamalla. Näin nii- hoista vain notkeanäkinruoho. Jarkko Leka ja den biologiaan, mm. mahdolliseen vyöhykkeisyy- Lauri Puhakainen löysivät lajin vuonna 2003 (Leka teen ja pohjan laatuun, saataisiin parempi ote ja po- ja Puhakainen 2003) (taulukko 39). Notkeanäkin- pulaation kokoa päästään paremmin arvioimaan. ruoho on paikalla runsas ja elinvoimainen. Järvi Käytännössä sukelluskartoitus on syytä aloittaa onkin valtakunnallisesti arvokas kohde, mutta ei täsmälleen tehtyjen löytöjen paikalta. Kasvillisuu- suojeltu. den ohella myös pohjan laatua olisi näillä paikoilla syytä tutkia tarkemmin. Pohjan laadullisia ominai- Järven kuvaus suuksia voidaan selvittää epäsuorasti visuaalisen Hakojärvi sijaitsee Rantasalmella, kunnan kes- ja hajuun perustuvan aistivaraisen arvion avulla kustaajamasta noin 15 km kaakkoon. Se on pinta- tai standardoitujen rakenteellisten ja kemiallisten alaltaan 2,3 km2:n laajuinen, ja muodoltaan kaak- menetelmien avulla, jolloin määritetään mm. sedi- ko–luode- suunnassa pitkänomainen. Seudun mentin kokonaisravinnepitoisuudet, orgaanisen ja maisemaa luonnehtivat varsin korkeat, kaakko- epäorgaanisen aineen suhde sekä minerogeenisen luode- suuntaiset harjanteet, joilla on vuoroin aineksen partikkelikokojakauma. Havaintojen pe- havumetsää, vuoroin peltoja, maatiloja ja rannoilla rusteella olisi tämän jälkeen tehtävä ainakin rajal- kesäasuntoja. Harjanteiden väliin jäävä peltoinen ja lisia sukellusotoksia samantyyppisiin tai muuten metsäinen valuma-alue on pieni ja rajoittuu valta lupaavimpiin pohjakohtiin muualla järvessä. osin parin kilometrin säteelle rannasta (kuva 31). Vähitellen mutta systemaattisesti pistokoemai- Järven suurin syvyys on tiettävästi noin 12 met- sia harauksia tulisi laajentaa uusiin kohtiin jär- riä. Hakojärvi kuuluu pienten ja keskikokoisten, vessä. Vaikka menetelmä ei ole näkinruohojen vähähumuksisten järvien tyyppiin. Viimeisimmät löytämiseksi optimaalinen, saatetaan näin osua vedenlaatutulokset ovat vuodelta 2010. Ekolo- uusille kasvupaikoille. Valmiit löydöt tarjoaisivat ginen tilaluokitus puuttuu, mutta vedenlaatu arvokkaan kiintopisteen tarkemmalle sukelluskar- aineiston perusteella järvi todennäköisesti kuuluu toitukselle. vähintään luokkaan hyvä. Vesien yleisen käyttö- Keskimmäinen–Alimmainen olisi sisällytettävä kelpoisuusluokituksen perusteella järvi luokit- näkinruohojen yleistä biologiaa koskeviin selvi- tuu erinomaiseksi. Veden ravinnepitoisuuksien ja tyksiin edustamaan lajin kasvujärvien vaihtelussa a-klorofyllin perusteella Hakojärveä voidaan pitää ruskeavetistä ja hapanta ääripäätä. Sellaisena se niukkaravinteisena järvenä. Järven happitalous on voi tuoda arvokasta tietoa lajin menestymisestä erittäin hyvä, järven pohjan sedimentoimiskyky ja häviämisestä muilla humusvaikutteisilla pai- kemiallisesti on vakaa ja järvi kykenee tehokkaasti koilla, kuten Kiteen Kiteenjärvessä, Kauniaisten vastustamaan ulkoista ja sisäistä kuormitusta. Itse Gallträskissä ja Espoon Luukinjärvessä. On mah- järvestä ei tiettävästi ole nostettu rautaa, mutta jär- dollista, että jokin yksittäinen pohjan tai ravinne- vessä esiintyy järvimalmia. Länsipäässä lietteen al- kuorman tekijä voi pitää näkinruohoa yllä muuten la pohja on erittäin kovaa savea. Hakojärven länsi epäsuotuisissa oloissa. pään lähellä on tunnettu esiintymä harvinaista sil- Keskimmäinen–Alimmainen on Etelä-Savon limaniittia, joka sinänsä on kasvien kannalta karua. näkinruohojärvistä eniten selvityksen tarpeessa Idästä järveen laskee vetensä kaksi suoreunaista (mutta myös vaikeimmin selvitettävissä), koska lampea sekä pieniä soita. Hakojärvellä on havait- lajista tehdyt havainnot ovat olleet melko niukkoja. tu vähittäistä rehevöitymistä ja ruo’on leviämistä Toisaalta hentonäkinruohoa löydettiin Keskimmäi- 1960-luvulta lähtien, joten järven rehevöitymis nen–Alimmaiselta 4/30 linjalta, mikä on paremmin kehitys on ranta-alueilla mahdollisesti lievästi nou- kuin esimerkiksi Hakojärvellä (vain yksi havainto sujohteinen. Ulappa-alueen vedenlaatuparametrit kaikkiaan 15 linjalta).

Taulukko 39. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Rantasalmi, Hakojärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2003-VII-31 + Leka Jarkko, Puhakainen Lauri H-805815 Leka ja Puhakainen 2003 L 2004-VII-1 + Koskinen Marika ym. H-805813 Koskinen ym. 2004 L 2008-VII-8 + Issakainen Jouni TUR-A-391528 Issakainen 2008a L

Suomen ympäristö 13 | 2011 123 Kuva 31. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Rantasalmen Hakojärvessä. eivät osoita vedenlaadullisia muutoksia viimeisen Näkinruohoesiintymät ja niiden tila 40 vuoden aikana. Notkeanäkinruohoa on toistaiseksi tavattu Ha- Lähiseutujen kallio- ja maaperä ovat monipiir- kojärvellä kolmesta kohdasta (kuva 31, taulukko teisiä ja voivat sisältää näkinruohon kannalta mer- 39). Runsain esiintymä, joka vuonna 2003 löydet- kittäviä, mutta toistaiseksi selvittämättömiä mine- tiin ensin, on järven länsipäässä, Toivonniemen ja raaleja. Järvestä noin 5 km länteen, Pahakkalassa, siitä etelään olevan Hirsniemen välissä (Leka ja on ultraemäksistä tyynylaavaa (Kananoja 2005). Puhakainen 2003). Tämä esiintymä on ollut run- Rantasalmen ja Joroisten seudulla on muuallakin sas ja elinvoimainen molemmilla myöhemmilläkin kalkkivaikutteisia alueita vaateliaine kasveineen. käynneillä vuosina 2004 (Koskinen ym. 2004) ja 2008 (Issakainen 2008a).

124 Suomen ympäristö 13 | 2011 Laji löydettiin vuonna 2003 niukkana myös jär- ven etelärannalta, Alajoen luusuan edustalta (Leka ja Puhakainen 2003). Kolmas, vuonna 2004 havaittu esiintymä oli harausten perusteella niukempi ja sijaitsi koillisrannalla Toivonniemestä itään, Harakkakivestä koilliseen (Koskinen ym. 2004). Järven rantoja harattiin tuolloin yli kymmenestä muusta kohdasta tuloksetta. On kuitenkin todennäköistä, että notkeanäkinruohoa löytyy tarkemmalla sukellus- tutkimuksella myös järven muista osista. Hakojärven ruovikkoa. Kuva Jarkko Leka. Luusuan edustalla laji esiintyi kivikossa kivien välissä noin metrin syvyydellä. Muilla pai- jatkoikin taas täällä kasvuaan 3 m:iin asti, mutta koilla näkinruohon pääasiallinen kasvuvyöhyke hämärällä pohjalla enää niukkana. on suhteellisen syvällä, ruovikon ulkopuolella. Hakojärven notkeanäkinruohoesiintymä on Ensimmäisten vuosien harauksissa syvyysvälik- Suomen oloissa poikkeavan runsas ja elinvoimai- si arvioitiin 1,5–2 m ja versomääräksi noin 10–20 nen. Maamme tunnetuista nykyesiintymistä se on versoa neliömetrillä, usean aarin alalla. Lajin seu- ainoa, jossa paikalla on vain tämä laji. Asikkalan rassa pehmeällä pohjalla tavattiin harvaa ahven- Urajärven ohella Hakojärvi on tällä hetkellä maan vitaa, ruskoärviää, lännenvesihernettä (Utricularia runsain notkeanäkinruohojärvi. Vain näillä kahdel- australis) ja palpakkoa (Leka ja Puhakainen 2003; la järvellä laji on niin runsas, että sen vyöhykkei- Koskinen ym. 2004). syydestä ja kasvupaikkojen muusta rajautumisesta Vuonna 2008 näkinruohovyöhykkeen ulot- voi saada käsityksen. Järvi tarjoaa siten Suomen tuvuutta täsmennettiin sukeltamalla sen poikki oloissa ainutlaatuisen paikan lajin biologian tut- (snorklaus syvyysmittarin kanssa; Issakainen kimiseen. Esiintymä on valtakunnallisesti hyvin 2008a). Toivonniemen eteläpuolella runsain vyö- arvokas. hyke (jopa 1–5 versoa/dm2) oli 1,5–2,2 metrin syvyydessä, hienon mineraalijakeen sekaisella Suojelu ja hoito lietteellä. Lajia kasvoi lisäksi harvakseltaan koko Hakojärvellä ei ole suojelualueita. Notkeanäkin- syvyysvälillä 0,4–3,0 m. Rantaan päin mentäessä ruoho on todennäköisesti Hakojärvessä suhteelli- päävyöhykettä rajaa järviruoko. Järviruoko on sen yleinen, eikä merkittäviä uhkatekijöitä ole tie- paikalla lisääntynyt 1950-luvulla lopetetun laidun- dossa. Lajin säilyminen järvessä ei edellytä erityisiä nuksen jälkeen ja lienee edelleen valtaamassa alaa. kunnostustoimenpiteitä. Hitaita, lajia uhkaavia Järviruovikkoon ehkä pari vuotta aiemmin niitetty prosesseja voi tällä heikosti tutkitulla järvellä olla veneväylä on ruo’on sängen ja pohjan karikkeen silti käynnissä. Lähtötavoitteena voidaan Lekan ja ja/tai juuriston vuoksi epäsuotuisaa aluetta, joten Puhakaisen (2003) arvion mukaisesti pitää esiin- ruo’on poisto niitolla ei automaattisesti tai välit- tymän nykyolojen säilyttämistä. Päätavoitteena tömästi takaa todellista elintilaa näkinruoholle. on turvata järven kirkkaus ja puhtaus, jolloin laji Näkinruohokasvusto jatkui taas harvakseltaan ilmeisesti löytää jatkossakin tilaa järviruo’on ulko- ruokovyön rannan puolella, kevyessä uimakäytös- puolelta. Järven hyvän tilan ylläpitämiseksi koko sä olevalla rannalla, jossa kasvillisuus oli harvaa. valuma-alueen vesiensuojelua on tehostettava. Täällä sen seurassa olivat mm. pikkuvita, heinävita Jos alueella on sopivaa karjanpitoa, voidaan jat- (Potamogeton gramineus), ahvenvita, nuottaruoho ja kossa maanomistajien kanssa harkita esimerkiksi lahnanruoho. Pohja on kovaa savea, jonka päällä ruokoa rajoittavaa rantalaidunnusta, johon voi- on 5–10 cm syvä, hienon mineraalijakeen sekainen daan kanavoida ympäristötukea. Toivonniemen liete. eteläpuolisella rantaosuudella laji näyttää viihty- Selälle päin mentäessä näkinruohoa rajasi peh- vän matalassa vedessä kevyen uinti-, veneily- ja menevällä pohjalla tiheä, korkea näkinpartais muun yksityisen rantatoiminnan piirissä. Niin levien vyö (lähinnä järvisiloparta), jonka seassa kauan kun vesi on muuten puhdasta, näillä lienee kasvoi myös vesihernettä ja järvisätkintä. Näiden myönteistä vaikutusta ruo’on rajoittajana ja pohjan lajien pääalueella, noin 2,3 m:stä syvemmälle päin, aukkoisuuden ylläpitäjänä. näkinruohoa ei voitu enää havaita. Näkinpartais- Ruovikon syvää ulkoreunaa voidaan tarvitta- vyö loppui (ehkä hämäryyden vuoksi) valtaosin essa rajoittaa mekaanisella niitolla tai muulla rai- 2,7 m:ssä. Vesihernettä ja sätkimiä kasvoi edelleen, vauksella. Tätä työtä, jota ranta-asukkaat ovat teh- mutta näkinpartaisten väistyttyä tilakilpailu ei neet mm. kulkuväylien avaamiseksi, on aiheellista näin syvällä enää estänyt notkeanäkinruohoa. Se jatkaa ja suunnata myös suojelua silmälläpitäen.

Suomen ympäristö 13 | 2011 125 Seuranta hoidon suunnittelussa ekologisen tilaluokituksen Notkeanäkinruohon tilaa Hakojärvessä tulisi jat- määrittelyssä. Järven yleisen vesikemiallisen tilan kossa seurata rutiininomaisesti vähintään viiden lisäksi tulisi selvittää veden ja saven mahdollisesti vuoden välein, vaikka tiedossa ei olisi erityisiä uh- poikkeavaa mineraalikoostumusta (vrt. Wingfield kia sen säilymiselle. ym. 2004), joista voi löytyä syitä pelkän notkeanä- Mahdollisista kilpailutekijöistä merkittävin lie- kinruohon kasvuun paikalla. Pohjan laatua ja ke- nee järviruovikko, joka rajoittaa molempia parem- miallista koostumusta on mahdollista arvioida min tunnettuja esiintymiä rantaan päin. Pääkysy- myös standardimenetelmin. mys on, missä tahdissa ruovikko toisaalta tiivistyy, Hakojärven valuma-alueelta tulevan ravinne- toisaalta etenee selälle ja/tai rantaan päin, vieden kuormituksen kokonaismäärä ja laatu sekä mah- näkinruoholta kasvupaikkoja. Ruo’on korsi voi dolliset muut ihmistoiminnan vaikutukset sekä kasvaa yli neljän metrin pituiseksi (Jalas 1958a), erityisriskit tulisi arvioida. joten laskennallisesti se voisi peittää suuren osan Vedenlaatutietojen ja kuormitusarvion avulla näkinruohon syvyysalueesta. Vuoden 2003 kartoi- voidaan arvioida järven rehevöitymisen astet- tusten mukaan ruo'on maksimisyvyys Hakojärven ta ja kehityssuuntaa, ja ennakoida mahdollisten linjoilla oli 1,2–1,95 m. suojelutoimenpiteiden mitoitusta ja toteutusta. Hakojärvi on kuulunut aikaisemmin Etelä- Näkinruohoesiintymän laajuus ja sijoittuminen Savon ympäristökeskuksen (nykyisin Etelä-Savon tulisi lähivuosina selvittää sukeltamalla mahdol- ELY-keskus) alueellisen vesistöseurannan piiriin. lisimman kattavasti järven rantaviivan ympäri Järvi on poistettu nykyisestä vesipuitedirektiivin tai potentiaalisten kasvupaikkojen lähistöllä sekä mukaisesta ekologisen tilan seurantaohjelmasta otantaan perustuen. Tavoitteena on saada suurpiir- ongelmattomuuden ja tavanomaisen tyyppiedus- teinen kasvillisuuskartta lajin kasvuvyöhykkeistä tavuuden vuoksi. Järvi on kuitenkin sisällytetty ja sitä rajoittavista tai edistävistä vedenalaisista luokitusta täydentävän seurannan ohjelmaan, jol- tekijöistä. Samalla on etenkin loppukesästä arvioi- loin sen veden laatua seurataan kuuden vuoden tava versojen määrää ja siementuottoa ja pyrittävä välein. Notkeanäkinruohon esiintymisen ja säily- hahmottamaan niistä koko järven populaation ko- misen luonnonsuojelullisista lähtökohdista vesi- koa ja dynamiikkaa. Työssä on tehokkainta edetä näytteiden oton tiheyttä tulisi selvästi kasvattaa. portaittain, otostamalla aluksi eri rantatyyppejä ja Näytepisteitä tulisi lähivaluma-alueen vaihtele- keskittymällä jatkossa lupaavimpiin rantajaksoi- vuuden ja syvyyserojen vuoksi valita vähintään hin. kaksi. Yhden näytteenottopaikoista tulisi sijaita Hakojärven ekologisia ja populaatiobiologisia Toivonniemen eteläpuolen näkinruohovyöhyk- tuloksia on syytä verrata etenkin Asikkalan Ura- keen läheisyydessä. järven tietoihin, koska se on Suomessa ainoa toi- Näytteenottoajankohdaksi tulisi valita kasvil- nen luonnontilainen järvi, jossa notkeanäkinruoho lisuusselvitykselle tyypilliset ajankohdat eli avo- muodostaa nykyään vyöhykkeitä (ks. luku 5. 2.1.1). vesikaudella kasvukauden alku (kesäkuu) sekä Toissijaisia vertailukohteita ovat Parikkalan Siika- kasvukauden maksimiajankohta (tyypillisesti hei- lahti (keinotekoinen ja mosaiikkimaisempi paik- näkuun loppu tai elokuun alku). Rehevyystasoa ka; ks. luku 5.4.1.2) ja Liperin Särkijärvi (nykyään kuvaavien kokonaisravinteiden ja perustuotan- niukka esiintymä; ks. luku 5.7.1.2). nolle käyttökelpoisten ravinneositteiden lisäksi analyysivalikoimaan tulisi sisällyttää näkinruohon esiintymiselle merkittäviä vesikemiallista tasapainoa kuvaavia vedenlaatutekijöitä kuten pH, alkaliniteetti, sähkönjohtavuus sekä sameus.

Lisäselvitystarpeet Hakojärven fysikaaliset ja hydrologiset perus ominaisuudet (mm. valuma-alue, pohjan topo grafia, vesien virtaama) on syytä lähivuosina kartoittaa siltä osin kuin niitä ei tunneta. Myöhemmän seurannan pohjaksi olisi alkuvaiheessa tehtävä Hakojärvestä laajempi limnologinen ja hydro- biologinen peruskartoitus, johon tulisi sisällyttää laaja vesikemia, koekalastus ja planktonanalyysi. Peruskartoitus toimisi myös apuvälineenä vesien-

126 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.5.1.3 suotovesiä vastaanottavan vesistön seurantavel- Savonlinna, Hirvasjärvi voite. Velvoitetarkkailua tehtiin Hirvasjärvessä vuonna 2007 kuudella havaintopaikalla ja vuonna Hirvasjärvestä on löydetty hentonäkinruoho 2008 kahdella havaintopaikalla. Velvoitetarkkailu- (Puhakainen ja Liikanen 2004a). Löytö tehtiin ohjelma on voimassa kaatopaikkojen jälkiseuran- Etelä-Savon ympäristökeskuksen (nykyisin Etelä- taan perustuvan lainsäädännön vuoksi vähintään Savon ELY-keskus) suunnitelmallisen näkinruoho kymmenen vuoden ajan. etsinnän tuloksena (Puhakainen 2004) (taulukko Järven kaakkoispäässä olevasta laitosmaisesta 40). Esiintymä on elinvoimainen, mutta laajuudel- asumusryhmästä laskettiin noin 1970-luvulla yhte- taan ja uhkatekijöiltään kartoittamaton. Järveä ei nä vuonna suuri määrä jätevesiä suoraan edustalla ole suojeltu. olevaan lahteen, nykyisen näkinruohoesiintymän lähistölle. Tämä tehtiin korvaavana ratkaisuna Järven kuvaus kun muu viemäröinti ei toiminut (Martti Luukko, Hirvasjärvi sijaitsee Savonlinnan keskustasta alle henkilökohtainen tiedonanto). Päästö ei jatkunut 10 km kaakkoon, metsävaltaisella haja-asutus myöhemmin, mutta on voinut runsaana pistekuor- alueella. Järvi on itä–länsi- suunnassa pitkänomai- mana osaltaan vaikuttaa näkinruohoesiintymän nen ja etelästä työntyvän Kuikkaniemen vuoksi syntyyn tai nykyiseen laajuuteen: jos järvi on ollut kaarimainen. Sen vesiala on 0,87 km2. Järveä rajaa alun perin karu, ravinteet ovat saattaneet edistää koillisessa jyrkkä Hirvasvuori ja etelässä sorahar- näkinruohon kasvua paikalla. Etelä-Savon ELY- janteita. Harjulla järveä sivuaa vilkkaasti liiken- keskukselle on tullut useita ilmoituksia ja näytteitä nöity paikallistie. Karttatarkastelun perusteella sinileväesiintymistä sekä kiinteiden kalapyydysten valuma-alue on pieni ja metsäinen ja rajoittuu limoittumisista. Erityisesti verkkojen limoittumi- vain runsaan kilometrin säteelle rannoista (kuva sen on todettu olevan voimakasta. 32). Peltoja sillä on niukasti. Rantojen yleisilme on metsäinen, mutta järven pohjoisrannalle ulottuu Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Hirvasrannan haja-asutusalue. Hentonäkinruohoa on toistaiseksi löytynyt 2000-lu- Hirvasjärvi kuuluu pienten ja keskikokoisten vulla vain Hirvasjärven itäpäästä, Kiikkuniemestä vähähumuksisten järvien tyyppiin. Hirvasjärven lounaaseen sijaitsevan pienen saaren itäpuoliselta vesi on ollut ainakin viimeiset pari vuosikymmen- alueelta (kuva 32, taulukko 40). Tuon järvenperu- tä kirkasta. Alun perin järvi onkin ollut huomat- kan avovedessä laji on laaja-alainen, mutta esiinty- tavan niukkaravinteinen, mutta viimeisten vuo- män koko laajuutta ei ole vielä selvitetty. Todennä- sien aikana ravinteikkuus ja rehevöityminen ovat köisesti lajia kasvaa myös muualla järvessä. merkittävästi lisääntyneet. Nykyisin järven veden Näkinruoho kasvaa Hirvasjärvessä melko sy- ravinteikkuus on jo lähellä keskiravinteisen järven vässä vedessä, rehevällä ja pehmeällä lietepohjalla. tasoa. Ensilöydön (yksi hyväkuntoinen, haraamalla saatu Järven eteläpuolella, vain noin 150 metrin pääs- verso; Puhakainen 2004) syvyydeksi arvioitiin 2–3 sä rannasta, on ainakin 1960-luvulta 2000-luvulle metriä. Kelluslehtisiä kasveja paikalla ei ollut, mut- asti toiminut Savonlinnan kaupungin kaatopaikka. ta pohjakasvillisuus oli runsasta. Seuralaislajeina Kaatopaikan vedet ovat valuneet pääosin Mitta- havaittiin vesiherne, pitkälehtivita, vesirutto, lammen kautta lounaaseen, Saimaaseen, mutta pikkuvita ja näkinpartaisleviä. osittain myös suoraan pohjoiseen, Hirvasjärveen. Esiintymän tilaa ja luonnetta tarkistettiin saarel- Kaatopaikka on lopetettu ja sen peittotyöt ovat jat- ta koilliseen, Kiikkuniemen rantaan kulkeneella su- kuneet viime vuosiin asti. Viereen on nykyään si- kelluslinjalla (snorklaus) vuonna 2008 (Issakainen joitettu kaupungin jäteasema. Kaatopaikan lopetta- 2008b). Tällöin todettiin, että esiintymä oli runsas, miseen liittyvään ympäristölupaan on sisällytetty hyvinvoiva ja elinvoimainen. Hentonäkinruohoa jälkihoitovelvoitteita vesiensuojelun turvaamiseksi kasvoi pieninä, tiheinä ryhminä (yksittäisten kasvi sekä mm. toiminnan harjoittajan kustantama oja- ja laikkujen halkaisijat noin 20–50 cm) sekä muiden kasvien alla piilevinä yksittäisversoina lähes koko

Taulukko 40. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Savonlinna, Hirvasjärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2004-VII-21 + Puhakainen Lauri, Liikanen Veli H-805814 Puhakainen 2004; Puhakainen ja Liikanen 2004a L 2008-VIII-9 + Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko TUR- Issakainen 2008b L A-391517

Suomen ympäristö 13 | 2011 127 Kuva 32. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Savonlinnan Hirvasjärvessä. tutkitulla matkalla. Lajia esiintyi ainakin syvyys (esim. siloparta ja vesirutto). Muiden lajien kilpai- välillä 1,5–2 m, laakeilla pehmeän orgaanisen liet- lu ja levittäytyminen voikin olla alueella piilevänä teen peittämillä alueilla. "Peittävimmän kasvilli- uhkatekijänä. Monilajisen kasvillisuuden satun- suuden muodostivat rehevät näkinpartaislevät, nainen pienikuvioisuus on tärkeää näkinruohon steriili järvisiloparta tai hauensiloparta (Nitella säilymiselle, mutta kasvillisuuden laikuttaisuuden flexilis / Nitella opaca) sekä sironäkinparta (määri- syitä ja vuosittaista vaihtelua ei tunneta. tykset Marja Koistinen)." Joukossa kasvoi mosaiikkimaisesti edellä mainittuja muita putkilokasveja. Suojelu ja hoito Näkinruohoalue loppui, kun snorklaten edettiin Hirvasjärveä ei ole suojeltu. Päätavoitteena esiin- itään päin matalammalle, tiivispohjaiselle, ärviä- tymän turvaamisessa tulisi olla järven lisärehe- valtaiselle mineraalimaasärkälle. Samoin näkin- vöitymisen ehkäiseminen koko valuma-alueen ruohokasvusto harveni koillisrannan tuntumassa, maankäytössä, ja veden pitäminen siten kirkkaana. jossa lajia ilmeisesti haittasi metsärannan humuk- Tässä yhteydessä on varmistettava, ettei vanhoilta sisuus ja korkea, paikoin täysin sulkeutunut vesi- kaatopaikkamailta, leviävän asutuksen jätevesistä ruttokasvusto. tai muista erityisistä lähteistä tule jatkossa merkit- Elinvoimaisena Hirvasjärven esiintymä on yk- tävää pistekuormitusta. si hentonäkinruohon tärkeistä tukipisteistä koko maassa. Esiintymän syvyyden mahdollistaa järven Seuranta kirkas vesi. Mikäli kaatopaikan ja jäteaseman pääs- Hirvasjärvi on velvoitetarkkailun fysikaalis-kemi- töt voidaan kontrolloida, järven tila lienee näin pie- allisessa seurannassa. Velvoitetarkkailun vähen- nellä valuma-alueella varsin hyvin hallittavissa. tyessä tai loppuessa järven vedenlaatuseurantaa Jos vesi lisärehevöitymisen vuoksi samenee, esiin- tulisi vesienhoidollisessa mielessä jatkaa ja tarkis- tymää uhkaa varjostuminen. taa, että siihen sisältyy rehevöitymisen seurantaa Paikalla on muuta uposkasvilajistoa, jolla on sekä näkinruohon esiintymiselle merkittävien näin rehevällä pohjalla suuri kasvupotentiaali vesikemiallista tasapainoa kuvaavien vedenlaatu

128 Suomen ympäristö 13 | 2011 Syksyinen Hirvasjärvi. Kuva Pertti Manninen. tekijöiden seurantaa, kuten pH, alkaliniteetti, 5.5.2 sähkönjohtavuus, näkösyvyys ja sameus. Yksi Epävarmat ja hävinneet esiintymät mittapiste olisi suotavaa sijoittaa esiintymäalueen lähistölle, mikäli on syytä epäillä vanhojen näyte 5.5.2.1 pisteiden edustavuutta näkinruohon kannalta. Rantasalmi, Pieni Raudanvesi Mittausajankohtina sopivimpia olisivat alkukesä ja – Kosulanlampi kasvukauden maksimiajankohta heinä-elokuussa. Nykyisin Hirvasjärvi kuuluu vedenlaadun kartoi- Rantasalmelta kahdesta saman vesireitin lähek tuskohteisiin, mutta 12 vuoden rotaatio on riittä- käisestä järvestä, Pieneltä Raudanvedeltä ja mätön näkinruohon esiintymisen ja järven veden Kosulanlammelta, on löydetty hentonäkinruohoa. yleisen tilan havainnoinnin kannalta. Pienen Raudanveden löytö on Suomen ja samalla Alkukartoituksen jälkeen esiintymän tilaa olisi koko maailman ensimmäinen. Sen tekivät Edwin ainakin pienialaisena sukellusotoksena seurattava Nylander ja A. Chydenius vuonna 1852 (Lindberg noin viiden vuoden välein, vaikka erityistä uhkaa 1900) (taulukko 41). Kosulanlammelta hentonä- ei olisi tiedossa. Seurantaa on syytä harkita uudel- kinruoho löytyi vuonna 1963 (Meriläinen 1964). leen, kun hentonäkinruohon esiintymän laajuus ja Kasvupaikkojen epäselvyyden vuoksi ne on käsi- järven uhkatekijät ymmärretään paremmin. telty tässä erikseen, mutta luetaan yhdeksi esiin- tymäksi. Lisäselvitystarpeet Näkinruohon tilaa ei löydön jälkeen yli sataan Esiintymän laajuus koko järvessä tulee lähivuosina vuoteen seurattu, ja senkin jälkeen havainnot ovat kartoittaa sopivin sukellustekniikoin. Tavoitteena olleet niukkoja ja pinnalta käsin tehtyjä. Molemmat tulisi olla pääpiirteinen pohjakasvillisuuskartta järvet ovat nykyään samentuneita, minkä vuoksi syvyysvälille 0–4 m. Karttaa varten näkinruoho- laji lienee hävinnyt paikoilta. Näkinruohon otak- esiintymät paikannetaan, niiden laajuus arvioi- suttu vanha löytöpaikka Kosulanlammella on daan ja niitä eri suunnilta rajaavat tekijät kartoi- Natura 2000 -alueella. tetaan. Näin muodostuu käsitys siitä, rajoittuuko esiintymä vain kyseiseen lahteen, ja kuinka suuri Kasvupaikkojen kuvaus koko järven populaatio on. Tarve mahdollisiin Pienen Raudanveden eteläosassa ja Kosulanlam- limnologisiin ja hydrologisiin lisäselvityksiin on mella olleet hentonäkinruohon kasvupaikat sijait- harkittava erikseen. sevat Rantasalmen kunnan keskustan läpi kulke- vassa vesireitissä, keskustan molemmin puolin (kuva 33). Lähiseudulla on mm. järvimalmia ja emäksisiä kivilajeja.

Suomen ympäristö 13 | 2011 129 Taulukko 41. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Rantasalmi, Pieni Raudanvesi – Kosulanlampi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei Pieni Raudanvesi 1852 + Nylander Edwin, Chydenius A. H-96963, Lindberg 1900; Backman H-96964, 1950; Meriläinen 1964 1852 + Nylander Edwin H-477743 ? Kaltea Kaija Kaltea 1974 20 01- IX-11 ei Kemppainen Eija, Mäkelä Katariina, Kemppainen ym. 2001c L Leka Jarkko Kosulanlampi 1963-VIII-01 + Meriläinen Jouko H-821375 Meriläinen 1964 1963-VIII-12 + Meriläinen Jouko H-821376 ? Kaltea Kaija Kaltea 1974 1997 ei Meriläinen Jouko Kemppainen ym. 2001b L 1990-luku ei Kettunen 1999 2000 ei Kärkkäinen Jari Kärkkäinen 2001 20 01- IX-11 ei Kemppainen Eija, Mäkelä Katariina, Kemppainen ym. 2001b L Leka Jarkko

Läheltä katsoen Rantasalmen näkinruohopaik- Näkinruohoesiintymät ja niiden tila koja voi tarkastella kahden pitkänomaisen järven reittinä, jota noin puolen kilometrin pituinen Pap- Pieni Raudanvesi pilanjoki yhdistää. Järvistä ylempi, luoteen puo- leinen Kosulanlampi (vesiala 1,2 km2) saa vetensä Pienen Raudanveden 1800-luvun näytetiedot ei- Joroisten suunnalta Haapavedestä ja laskee Pap- vät täsmennä löytökohtaa, ja niissä on myös se- pilanjoen kautta Pieneen Raudanveteen (1,4 km2). kaannuksia paikan nimessä: ilmeisesti Rauanvesi- Tämä purkaa vedet edelleen kapeiden, osittain äänneasun ja ruotsinkielisten kerääjien johdosta ihmisen muokkaamien salmien kautta Saimaan näytteissä ja vanhassa kirjallisuudessa (Lindberg Haukiveteen. Etenkin Pieni Raudanvesi voidaan 1900) esiintyy paikan niminä myös ”Ruuanvesi” salmiyhteyksien vuoksi katsoa Haukiveden (560 tai ”Ruunanvesi” (taulukko 41). km2) lahdeksi. Suuremmassa mittakaavassa mo- Backman (1950) mainitsee, ettei lajia ole myö- lemmat järvet ovat saman vesistön haaroja, ja hemmin löydetty paikalta mutta ei täsmennä, oli- virtaus Pappilanjoessa voi kulkea tulvien aikaan ko sitä etsitty. Esiintymää on varmuudella etsitty myös toiseen suuntaan. vasta noin 150 vuotta ensilöydöstä (Kemppainen Molempien järvien vesi on nykyisellään rehe- ym. 2001c). Tällöin kierrettiin Pieni Raudanvesi vää, sameaa ja ruskeaa. Erityisesti Pienen Raudan- näkinruohoa etsien, veneestä haraten. veden ravinteisuus on jatkuvasti kasvanut Ran- Vesi todettiin vuonna 2001 harmaaksi ja sameak tasalmen asumajätevesien kuormituksen vuoksi. si ja näkösyvyys pieneksi. Rantoja kiersi tiivis Näkinruohon ensimmäisten löytöjen aikaan Rau- ruokovyö 1,5 metrin syvyyteen asti. Sen ulkopuo- danveden ja Kosulanlammen vesi on ollut syvem- lella kasvoi mm. ulpukkaa 2 metrin syvyyteen asti. pää, vaihtuvampaa, puhtaampaa ja kirkkaampaa ja Rannoilla esiintyi runsaina myös järvisätkintä ja rannat avoimempia. Myös Meriläinen (1964) mai- ruskoärviää, jotka pinnan lähelle ulottuvina sietä- nitsee muistitiedon salmen avoimuudesta 1900-lu- vät hämäryyttä. Kasvillisuuden ulkopuolella poh- vun alussa. ja oli koostumukseltaan näkinruohoille sopivaa (vaihtelevasti savi–siltti–hiekkaa tai paksua liejua), mutta sen päällä oli vain kuollutta kasvimassaa. Kemppainen ym. (2001c) totesivat niukkoina myös valoa vaativia pohjakasveja, kuten nuottaruohoa ja kahta silopartalajia. Pienet näkinruoholle sopivat kasvupaikat eivät näin olleet täysin pois- suljettuja. Järvestä kaakkoon jatkuva Suuri Rau- danvesi on Puhakaisen (2004) käynnin perusteella mahdollinen näkinruohojärvi, vaikka sielläkin val-

130 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 33. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Rantasalmen Pienellä Raudanvedellä ja Kosulanlammella. litsivat tiiviit ärviä- ja sätkinkasvustot sekä pohjan Kaija Kaltea on tehnyt alueelta vuonna 1974 pro kuollut kasvimassa. Jouni Issakaisen rantakäyn- gradu -työn, jossa lajia ei löytynyt, mutta etsintöjen nillä 8.7.2008 Pieni Raudanvesi näytti molemmista tuolloista kattavuutta ei voitu tässä selvittää. Sen päistään näkinruohoille epäsuotuisan ruskea- ja jälkeiseltä ajalta arkistoissa esiintyy lyhyitä, lähin- sameavetiseltä. Asukkaiden mukaan kalaverkot nä toisen käden mainintoja, joissa ilmoitetaan, että ovat Raudanvesiä yhdistävässä salmessa jo monia lajia ei ole löydetty, mutta etsinnän tapaa ja laajuut- vuosia pahasti limoittuneet pienlevistä. ta ei näissäkään täsmennetty (esim. Martikainen 1987; Uotila 1997a). Arkistotiedot lammen uudem- Kosulanlampi masta näkinruoholöydöstä ”vuonna 1982” (Savola s.a.) perustuivat ensilöydön vuoden (p.o. 1852!) Hentonäkinruoho löytyi otaksutusta ensilöydöstä väärään jäljentämiseen. Jouko Martikainen kävi vajaa kilometri yläjuoksulle päin, Kosulanlammes- tiettävästi paikalla tuloksetta uudelleen, vuonna ta, vasta 111 vuotta myöhemmin (taulukko 41). Sen 1997 (Kemppainen ym. 2001b). havaitsi Jouko Meriläinen vuonna 1963 (Meriläi- Jari Kärkkäinen kiersi lammen veneellä vuon- nen 1964, ”Kosolanlampi”). Hän piti mahdollisena, na 2000 tuloksetta (Kärkkäinen 2001). Hän totesi että myös ensilöytö olisi tehty yläjuoksun puolelta. järven rehevöityneeksi ja piti lajin häviämistä to- Meriläisen tulkintaa ei ole tuettu muissa lähteissä, dennäköisenä. Seuraavana vuonna Kemppainen, mutta esiintymät voidaan joka tapauksessa tulki- Mäkelä ja Leka totesivat, tarkemmin dokumentoi- ta samaksi populaatioksi. Hän havaitsi Kosulan den, että vesi oli sameaa. Ruokovyön ulkopuolella, lammen lounais- ja kaakkoisrannoilla yhteensä 1–2,5 metrin syvyydessä, pohja oli kuolleen kasvi kymmenkunta ajelehtivaa näkinruohoversoa. massan peittämää liejua. Ilmaversoisten ja lumme- Rantojen kasvillisuus oli monipuolista ja ilmensi kasvien lisäksi tavattiin vain upossirppisammalta ainakin kohtalaista rehevyyttä, mutta myös poh- (Kemppainen ym. 2001b). Jouni Issakaisen ranta- jan saamaa valoa (useita palpakoita ja vitoja, mm. käynnillä Pappilanjoen yläpäässä 8.7.2008 jokivesi pikkuvita). oli rehevää, mutta näkinruohoille epäsuotuisan sameaa ja ruskeaa. Paikalla kasvoivat mm. vesirutto ja vesikuusi. Näkösyvyys oli 0,5 metrin luokkaa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 131 Yhteenveto Kosulanlammesta ja Lisäselvitystarpeet Pienestä Raudanvedestä Alkuperäisiä hentonäkinruohon löytöpaikkoja Etenkin Kemppaisen ym. (2001a, 2001b) havain- kannattanee tutkia enää vain esimerkkeinä hävin- noista ilmenee, että Pienellä Raudanvedellä ja neistä esiintymistä. Lajin etsimisen tarve puhtaam- Kosulanlammella vallitsi viimeistään 2000-luvun mista lähivesistä on arvioitava erikseen. alussa tilanne, jossa hentonäkinruoho oli ilmei- Kosulanlampi ja Pieni Raudanvesi sekä uudem- sesti jo vuosia aiemmin tukahtunut ruokovyön mista hentonäkinruohon kasvupaikoista Taipaleen ja syvemmän pohjan pimeyden väliin. Muu, har- kanavan alapuoli ovat samaa Haukivettä, joka millisen niukka ja katkonainen tietoaineisto tukee puolestaan on osa Suur-Saimaata. Laajasti katsoen kuvaa. Laji näyttää hävinneen molemmista järvistä Saimaa on siis näkinruohojärvi, jonka nykyistä po- ihmisen toimesta. pulaatiota ei vain ole tarkemmin paikannettu eikä muilta piirteiltään kartoitettu. Suojelu ja hoito Vedenlaatutietojen perusteella Suuri Raudan Arvokkaat lintuvedet Kosulanlampi ja Pienen Rau- vesi vastaa lähinnä hentonäkinruohon kasvujärveä danveden eteläosa ovat mukana Natura 2000 -ver- Keskimmäinen–Alimmaista, tosin vesi on Suurella kostossa lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena Raudanvedellä kirkkaampaa ja alkaliniteetti kor- (FI0500044, pinta-ala 262 ha). Kosulanlammen keampi. Vuonna 2004 tehtiin pieni näkinruoho kasvupaikka on tällä Natura 2000 -alueella (kuva selvitys Suurella Raudanvedellä, mutta näkin 33). Sekä Pienelle Raudanvedelle että Kosulanlam- ruohojen etsintää siellä on tarpeen jatkaa, sillä Suu- melle on Mikkelin vesi- ja ympäristöpiirin laatima ri Raudanvesi on melko laaja vesialue verrattuna hoitosuunnitelma (Hiltunen 1993; 1994). muihin Etelä-Savon näkinruohojärviin. 2000-luvulla on käynnistetty hanke veden vir- Haukiveden sekä koko Saimaan laajuuden taaman lisäämiseksi Kosulanlammen läpi. Tätä vuoksi näkinruohojen etsintä sieltä tulevaisuudes- varten on mm. rakennettu siitä yläjuoksulle päin sa edellyttää erittäin tarkkaa suunnittelua. Näiden pumppuasema ja Pappilanjokea on ruopattu ja muiden laajojen vesistöjen tutkimiseksi olisikin (Etelä-Savon ympäristökeskus 2006a, 2006b). Han- tärkeää kehittää kasvupaikkojen olosuhteisiin pe- ke parantanee alueen linnustoa ja virkistyskäyttöä, rustuvia päätelmäketjuja (etsintäalgoritmeja), joilla mutta tuskin riittää lähitulevaisuudessa palautta- etsintä voidaan kohdentaa tarkasti kaikkein toden maan hentonäkinruohoa vanhoille kasvupaikoil- näköisimpiin paikkoihin. Tehokkaat algoritmit leen. edellyttävät sekä näkinruohojen perusbiologian Sekä Kosulanlampi että Pieni Raudanvesi on kokeellista tutkimusta että nykyistä runsaampaa sisällytetty ihmistoiminnan vaikutusten arviointi kenttätyötä tunnettujen ja uusien paikkojen kar- tarpeen vuoksi vesienhoitoalueen seurantaohjel- toittamiseksi, mieluiten näiden yhdistämistä. maan. Ohjelmaan ei kuitenkaan kuulu kyseisten vesimuodostumien makrofyyttiselvityksiä.

132 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.6 ven sietokykyyn verrattuna kohtalainen (Kanninen Esiintymät Pohjois-Savon 2008). Suurimmat metsä- ja suovesivalumat tulevat koillisesta ja luoteesta. Järvi purkaa vetensä kah- elinkeino-, liikenne- ja ta kautta, etelään ja lounaaseen. Lounaisen reitin ympäristökeskuksen alempi järvi, pienialainen ja asutuksen ympäröimä toimialueella Palokki, sekä sen alapuolinen Konnuslahti, ovat olleet pitkään rehevöityneitä. Niiden virtaamia on Pohjois-Savon ELY-keskuksen alueelta tunnetaan 2000-luvulla parannettu ruoppauksin (Kanninen kolme hentonäkinruohon kasvupaikkaa. Näistä 2008). Kauempana alajuoksulla vedet purkautuvat Leppävirran Suurijärven esiintymä on säilynyt ja Leppävirtaan ja Unnukkaan. Varkauden Unnukan esiintymä on oletettavasti säi- Suurijärven ekologisen tilan on tällä hetkellä ko- lynyt (luku 5.6.1). Varkauden Haukiveden kasvu konaisuutena arvioitu olevan hyvä, mutta pohja paikka on oletettavasti tuhoutunut (luku 5.6.2). eläimistö ja vesikasvillisuus ilmentävät heikenty- Alueita ei ole suojeltu. nyttä tilaa. Syvännealueen pintaveden kesäaikai- set ravinnepitoisuudet ovat pysyneet vakaina ja 5.6.1 ne ilmentävät pienelle ja matalalle humusjärvelle Nykyesiintymät vähintään hyvää tilaa. Järven vesikasvillisuus on melko monimuotoista, ja järveltä havaittiin vuo- 5.6.1.1 den 2005 kartoituksessa yhteensä 57 vesikasvilajia Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi (Kanninen 2008). Purnulahden itäranta on muuta järveä karumpi Leppävirran Konnuslahden Suurijärveltä löydet- ja siellä on lähteitä, jotka näkyvät raudan sakkau- tiin hentonäkinruoho vuonna 2005 vesikasvilli- tumisena (Kanninen 2008). Jouni Issakaisen ranta suusseurannan yhteydessä (löytäjä Jarkko Leka; käynnillä 7.7.2008 ranta-asukkaat kertoivat, että Grönlund ja Kanninen 2005) (taulukko 42). Esiin- järvestä on myös nostettu rautaa. Käynnillä järven tymä on vuosina 2005 ja 2008 tehtyjen tarkempien vesi oli kirkasta ja rantakasvillisuus etelälaidalla il- selvitysten perusteella edelleen olemassa. Järveä mensi jonkinasteista ravinteisuutta (mm. kilpukan ei ole suojeltu. ja vesiruton havaittiin kasvavan järvessä). Rannoil- la pohja on monin paikoin kovaa savea. Järven kuvaus Suurijärvi sijaitsee Leppävirran keskustasta noin 10 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila km koilliseen, Konnuslahden kylässä. Muodoltaan Hentonäkinruohoa on löydetty Suurijärveltä kaarevan, nelilahtisen järven vesiala on noin 1,2 Purnulahden jyrkästi syvenevältä itärannalta km2. Sen keskisyvyys on 2,4 m ja valtaosa pohjasta (Grönlund ja Kanninen 2005; Kanninen 2008; ku- noin 2 metriä syvää. Poikkeava, 16 metriin painuva va 34, taulukko 42). Löydöt on tehty haraamalla syvänne on koilliseen suuntautuvan Purnulahden ja vesikiikarin avulla kahdesta kohdasta, 200–300 itärannan tuntumassa. metrin päässä toisistaan. Jarkko Lekan mukaan ne Järven ympäristö on vaihtelevaa maa- ja metsä- saattavat muodostaa yhden, harvan vyöhykkeen. talousaluetta. Rannoilla on mm. jyrkähköjä metsäi- Esiintymät tavattiin muutaman metrin päässä siä mäkiä, loivemmin kumpuilevia peltomaita sekä rannasta, 0,5–1 metrin syvyydessä. Pohjaa kuvail- ojitettuja soita. Asutus on harvahkoa ja koostuu laan tiiviiksi, kivien ja hiekan sekaiseksi. Ranta- maatiloista ja joistakin kesämökeistä. asukkaan mukaan vieressä asumusten edustalla Suurijärven valuma-alue on varsin pieni, ulot- on myös kovaa savipohjaa. tuen vain parin kilometrin päähän rannasta (kuva Ilmaversoiset ja kelluslehtiset kasvit ovat ran- 34). Pääasiallinen kuormituslähde on maatalous, nalla niukkoja ja muodostavat vain hyvin kape- mutta järveen kohdistuva ravinnekuormitus on jär- an katkonaisen vyöhykkeen. Hentonäkinruohoa

Taulukko 42. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2005-VIII-3 + Leka Jarkko H-747089 2005-VIII-24 + Grönlund Anne, Kanninen Antti Grönlund ja Kanninen 2005 L 2008-VII-13 + Kanninen Antti, Punju Pirjo Kanninen 2008

Suomen ympäristö 13 | 2011 133 Kuva 34. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Leppävirran Konnuslahden Suurijärvessä.

ei havaittu kohdissa, joissa ruovikko ja ulpukka- varmaa tietoa ennen kuin hentonäkinruohon tilaa kasvusto olivat tiheitä. Näkinruoho kasvoi niiden on selvitetty tarkemmin esimerkiksi sukeltamalla. välissä uposkasvivyöhykkeessä. Pitkäversoisista Jos laji on keskittynyt vain tämän lahden jyrkkään lajeista kasvoivat näkinruohon lähellä ruskoärviä, osaan, populaatio voi olla heikko. ahvenvita ja pikkuvita. Pohjan hyvistä valaistus- Mikäli juuri Purnulahden ranta tarjoaa lajille olosuhteista kertoo, että myös pohjalehtisiä seura- sopivat elinolot, tämä voi johtua esimerkiksi jyr- laiskasveja oli paikoin runsaasti, ainakin hapsiluik- kästä profiilista, jossa korkeammat kasvit päättyvät ka, nuottaruoho ja tummalahnanruoho (Grönlund nopeasti, lähteiden mineraalivesistä sekä jyrkän ja Kanninen 2005; Kanninen 2008). pohjan valumaeroosiosta, joka pitää pohjaa paljaa- Näkinruoho löytyi Suurijärvellä toteutetun na. Toisaalta jyrkän rannan kapeilla vyöhykkeillä laajemman kasvillisuuskartoituksen yhteydessä. pienetkin satunnaismuutokset, kuten yksittäisten Suurijärvellä toteutettiin varsin tarkka vesikasvil- puiden karike, voivat katkaista lajille sopivan elin- lisuuden seuranta vuosina 2003 ja 2005: viiden- ympäristön (vrt. Lohjan Hormajärven Kotniemi, toista vesikasvilinjan lisäksi tehtiin koko järven luku 5.1.1.2). lajistokartoitus osana vesikasvillisuuden seuranta Purnulahti näyttää edustavan pohjan fysikaa- menetelmiä arvioinutta tutkimusta (Kanninen ym. liselta laadulta lajin vaihteluvälin kovaa ja kar- 2009). Kartoitusten yhteydessä hentonäkinruohoa keaa ääripäätä, yhdessä mm. Tohmajärven kun- ei tavattu muualta kuin Purnulahdelta ja kartoitta- nan Tohmajärven Kirkkoniemen kanssa (ks. luku jille (Jarkko Leka ja Antti Kanninen) syntyi käsitys, 5.7.1.5). On tosin mahdollista, että kovan pohjan että koko järvellä nimenomaan Purnulahti olisi la- seassa oleva hieno aines on näkinruohon kannalta jille suotuisa osa. Kannan runsaudesta, elinalasta karkeaa ainesta tärkeämpi. ja vakaudesta järvessä ei kuitenkaan ole täysin

134 Suomen ympäristö 13 | 2011 Suojelu ja hoito Leppävirran Konnuslahden Suurijärveä ei ole suojeltu. Alapuolisten vesien vahva ja pitkäaikainen rehevöityminen antaa ymmärtää, että juuri Suuri järven pysyminen puhtaana ei ole ollut itsestään selvää. Erään ranta-asukkaan mukaan maanviljelys on valuma-alueella edelleen kehittymässä vesiensuojelun kannalta suotuisaan suuntaan: useat tilat ovat siirtyneet luomutuotantoon ja järveen tuleviin ojiin on suunnitteilla ravinteita sitovia kosteikkoja. Jatkosuojelussa pääpaino tulisi asettaa järven tilan säilymiseen hyvänä eli tavoite on yhtenevä mm. vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoit- teen kanssa. Tarkemmat suojelutoimet voidaan päättää vasta sen jälkeen, kun esiintymän tilaan, laajuuteen ja näkinruohojen kasvupaikkoihin on perehdytty myös vedenalaisin havainnoin.

Seuranta Vaikka välitöntä uhkaa ei ole tiedossa, järven tilaa tulee seurata jatkossakin. Suurijärvi on sisällytetty ympäristöhallinnon seurantaohjelmaan vuosille 2009–2012 ja samalla Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan vesistön ekologisen tilan selvittämiseksi. Järvellä seurataan yleistä vedenlaatua kolmen vuoden välein ja ekologista tilaa kuvaavia biologisia tekijöitä kuuden vuoden välein. Seuranta sisältää myös vesikasvillisuusseurannan. Seuraavan kerran järven vesikasvillisuutta seurataan vuonna 2011. Näkinruohon kasvupaikkojen seuranta voitaneen yhdistää järvellä toteutettavaan vesikasvilli- Vesikasvikiikarointia Suurijärvellä. Kuva Antti Kanninen. suuden muuhun seurantaan. Näkinruohopopulaa- tion tarkempi seurantamenetelmä tulee kuitenkin Lisäselvitystarpeet suunnitella em. sukelluskartoituksen perusteella, Suurijärvellä tulisi viipymättä muodostaa yleis sillä perusseurannassa käytettävä päävyöhyke- käsitys, missä järven osissa ja syvyysvyöhykkeil- linjamenetelmä (Kuoppala ym. 2008) ei suoraan lä hentonäkinruoho kasvaa ja mitkä seikat, kuten sovellu yksittäisen, varsinkaan harvalukuisen kilpailevat lajit ja pohjan laatu, sitä niissä rajaavat. lajin populaation seurantaan. Kuuden vuoden Järven melko yksinkertainen topografia esimerkik- seurantavälin riittävyys tulee myös arvioida tar- si Mikkelin Keskimmäinen–Alimmaiseen (ks. lu- kemman tiedon valossa. Jos populaatio on pieni ja ku 5.5.1.1) verrattuna helpottaa vyöhykkeisyyden kasvaa vain Purnulahdessa, seuranta voi jatkos- löytymistä. Erityisen tärkeää on selvittää, löytyykö sakin olla tarpeen toteuttaa sukeltamalla. Tällöin järven matalalta pääselältä ja matalilta rannoilta myös pieni tai jyrkässä rinteessä oleva versomäärä merkittäviä näkinruohovyöhykeitä. Järven eri voidaan todeta kasveihin koskematta. Jos taas jär- osiin tukeutuva populaatio olisi selvästi vakaampi ven näkinruohoesiintymä osoittautuu runsaaksi ja kuin Purnulahden jyrkkä ja kapea vyöhyke. vakaaksi, on vedenlaadun seuranta koko valuma- Menetelmistä tulisi käyttää ainakin eri kasvil- alueella tarpeen. lisuusvyöhykkeitä ja pohjan laatuja edustavaa sukellusotantaa. Tutkimuksen kohdentamista helpottaa se, että järvi on luodattu. Tiedot tulee yhdis- tää olemassa olevaan kasvillisuustietoon.

Suomen ympäristö 13 | 2011 135 5.6.1.2 näkinruoholle sopivissa rajoissa. Veden rehevyys Varkaus, Unnukka on viimeisten kymmenen vuoden aikana lievästi lisääntynyt, mutta merkittävästä rehevöitymis Varkauden Unnukan Immosensaaren luota tunne- kehityksestä ei ole kyse ja ravinnepitoisuudet ovat taan hentonäkinruohoesiintymä, jonka löysi Juha edelleen humuspitoiselle järvelle hyvää, karuhkoa Riihimäki (Riihimäki 1999) (taulukko 43). Esiinty- tasoa (Kanninen 2008). män tarkka nykytila on epäselvä, mutta suuren ve- sistön vakauden vuoksi sen voidaan olettaa olevan Näkinruohoesiintymät ja niiden tila olemassa. Kasvupaikkaa ei ole suojeltu. Varkauden Unnukasta on löydetty vuosituhannen vaihteessa kaksi erillistä hentonäkinruohon kasvu Järven kuvaus paikkaa Immosensaaren itäpuolisesta salmesta Varkauden kaupunki sijaitsee kahden suuren ve- (Riihimäki 1999, taulukko 43). Ne sijaitsivat noin sistön, Unnukan ja Haukiveden välissä, alun pe- 300 metrin etäisyydellä toisistaan, salmen molem- rin voimakasvirtaisessa koskipaikassa. Kallaveden min puolin (kuva 35). Eteläisempi on Immolansaa- reitin alaosaan kuuluva Unnukka purkaa vetensä ren koillisrannalla, noin 20 m saaren rannasta. Pai- Varkauden läpi yli 5 m alemmaksi, Suur-Saimaan kallisen asukkaan Leo Rautiaisen mukaan (Jouni Haukiveteen. Veden purkautumistiet jakautuvat Issakaisen rantakäynti 7.7.2008) paikka on karikon Varkauden kohdalla useaan väylään. Vesialuetta ja entisen johtopylvään tuntumassa. Pohjoisempi on monin paikoin muutettu rakentamalla ja sitä on on noin 35 metrin päässä Koposenniemen rannas- 1800-luvulta lähtien käytetty mm. paperiteollisuu- ta, Virtalan pellon luoteiskulman kohdalla. Mo- den voiman- ja vedenlähteenä, uitto- ja laivareit- lempien kasvupaikkojen syvyys on noin 1,5–2 m. teinä (mm. Taipaleen kanavat) sekä teollisuuden Koska paikat ovat hieman Varkaudesta yläjuok- jätevesien purkupaikkana (Kurimo 1970). sulle päin, niihin ei ole merkittävästi kulkeutunut Immosensaari – peruskarttanimeltään Suursaari teollisuuspäästöjä, mutta lähirantojen maanviljelys – sijaitsee Varkauden keskustan Kommilan kau- ja haja-asutus ovat rehevöittäneet vettä jonkin ver- punginosasta noin 2 km itään, Haijanselkä-nimisen ran (Kurimo 1970). salmen luoteisosassa. Salmi muodostaa vesien pää- Kasvupaikkojen suurehkot etäisyydet rannasta väylän Unnukasta Varkauteen. Joitakin kilometrejä antavat ymmärtää, että kasvuoloja eivät määrittäi- luoteeseen vuonna 1970 rakennettu Pussilantaipa- si vain rannan ominaisuudet, vaan myös erilaiset leen avokanava purkaa nykyään osan vesistä ja virtauksesta seuraavat pohjan piirteet. Ne voivat on suorempana ja syvempänä vesiliikenteen pää- olla esimerkiksi lajittuneita mineraalimaan särkkiä väylä. tai niistä johtuvia orgaanisen sedimentin tai kas- Noin 500 m pitkä Immosensaari jakaa Haijanse- villisuuden laikkuja. Paikkojen pohjaa ei ole tässä län kahteen osaväylään (kuva 35). Immosensaari mielessä tutkittu. Leo Rautiaisen mukaan lahden itse on varsin laakea ja metsäinen ja sillä on vesi rannoilla on monin paikoin savea, jossa on sekä yhteyden varassa talo ja noin 5 mökkiä. Näkin- pehmeämpiä että karkeampia kerrostumia. ruohoesiintymät ovat pienemmässä, vajaat 200 m Esiintymistä rantaan päin oli kelluslehtisten leveässä ja valtaosin alle 2 m syvässä osaväylässä kasvien vyöhyke, jota pohjoisessa esiintymis- Immosensaaren koillispuolella. Tämän osaväylän paikassa oli niitetty. Hentonäkinruoho tavattiin koillisrannalla, Koposenniemessä, on rannassa tii- uposkasvien vyöhykkeestä, jossa monet lajit oli- vistä, ympärivuotista omakotiasutusta sekä vilje- vat valoa vaativia pohjaruusukekasveja (tumma- ja lystä ja metsiköitä. vaalealahnanruoho sekä hapsiluikka). Esiintymät Pohjan laadun ohella esiintymään vaikuttaa en- vastaavat monin paikoin tämän itäisen osaväylän nen kaikkea läpivirtaava vesi. Unnukan alaosan maksimisyvyyttä, joten sen pohja saanee kauttaal- vesi on lievästi humuksista (pintaveden väriluku taan valoa ja laji saattaa jatkossa löytyä muualtakin 40–50 mg Pt/l havaintopaikalla Unnukka Kinka- osaväylän alueelta. monselkä), näkösyvyyden ollessa keskimäärin 2,6 Lajin suojelu joutui koetukselle vuonna 2004, metriä. Veden pH oli elokuun alussa 2008 vain jolloin Immosensaareen johtanut ilmakaapeli heikosti yli neutraalin (7,1–7,2), mutta ilmeisesti vaihdettiin vedenalaiseksi. Kaapelin tulopaikkaa

Taulukko 43. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Varkaus, Unnukka, Immosensaari. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Lähde +/?/ei 1999 + Riihimäki Juha Riihimäki 1999; Savolainen 2004 2008-VIII-4 ? Punju Pirjo, Jaakkonen Matti Kanninen 2008

136 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 35. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Varkauden Unnukassa ja Haukivedessä.

Immosensaareen siirrettiin toistasataa metriä ai- 1999 mainitsema vesikasvien niitto oli jatkunut, emmasta linjasta etelään, koska näkinruoho kasvoi mikä mahdollisesti vaikutti pohjoisen esiintymän ilmajohdon luona (Savolainen 2004). tilaan. Pohjois-Savon ympäristökeskus tutki paikkaa Koska olosuhteet ja seuralaislajit ovat pysyneet haraamalla uudelleen vuonna 2008 (Kanninen oleellisesti ennallaan, Immosensaaren esiintymän 2008). Lajia ei tavattu, mutta lyhyen etsinnän ei voidaan olettaa olevan olemassa. Esiintymän to- myöskään katsottu todistavan lajin häviämistä. dellisista rajoista ja muista ominaisuuksista puut- Etenkin Immosensaaren puoleiselta rannalta todet- tuu kuitenkin kokonaiskuva. Sen tarkka paikka ja tiin samoja valoa vaativia pohjakasveja kuin ensi versomäärä voivat vaihdella esimerkiksi virtaus- löydöllä. Koposenniemen puolella jo Riihimäen ten mukaan.

Suomen ympäristö 13 | 2011 137 Suojelu ja hoito jan savijakeen mineraalikoostumus voi olla lajille Unnukan Immosensaaren kasvupaikkaan ei ole erityisen edullinen. Myös maatalouden lievä rehe- tehty suojelurajausta. Tämä olisikin nykytiedoil- vöittävä vaikutus on voinut edistää lajia tällä pai- la ongelmallista, koska esiintymän koko alasta ja kalla. Sukeltamalla voitaisiin myös tutkia, ovatko siihen vaikuttavista pohjan tekijöistä ei ole tietoa. Koposenniemen vesikasviniitot lajille haitallisia Näkinruoho tarjoaa yhden lisäperusteen Varka- vai hyödyllisiä. uden suurten lähivesien laadun seurantaan ja tilan parantamiseen. Vihdin Hiidenvesi, Asikkalan– 5.6.2 Hollolan–Lahden Vesijärvi, Parikkalan Simpele Epävarmat ja hävinneet esiintymät järvi sekä Suomenlahti osoittavat, että hyvinkin laajat, runsaasti hyödynnetyt vedet ovat suuressa 5.6.2.1 vaarassa samentua liikaa sekä näkinruohojen et- Varkaus, Haukivesi tä muun pohjalajiston kannalta. Tällöin tuhoutuu kerralla suuri määrä näkinruohoille sopivia kas- Varkauden kaakkoisosasta, Taipaleen kanavan vupaikkoja. Kallaveden reitilläkin tulee panostaa alajuoksun puolelta, on dokumentoimaton ha- vesien tilan säilyttämiseen hyvänä. Näkinruoho- vainto hentonäkinruohosta (kuva 35, taulukko esiintymä tulee lisäksi ottaa huomioon, mikäli Un- 44). Tieto perustuu vuodelta 1964 peräisin oleviin nukan alaosan alueella suunnitellaan ruoppausta Ulla Kurimon henkilökohtaiseen tiedonantoon ja tai vesirakennushankkeita. maastomuistiinpanoihin, joihin Juha Riihimäki on tutustunut. Veden laadun voimakkaiden muutos- Seuranta ten vuoksi esiintymä on suurella todennäköisyy- Veden laadun säännöllistä seurantaa toteutetaan dellä myöhemmin hävinnyt. Löytöpaikalla ei ole Unnukan alaosalla ja Varkauden alapuolisessa suojelualueita. Haukivedessä mm. velvoitetarkkailuina ja seuran- Varkauden laajaa yläpuolista vesistöä on kuvat- ta jatkuu nykytietojen mukaan tulevaisuudessakin. tu edellä Unnukan Immosensaaren yhteydessä. Esiintymän välittömässä läheisyydessä ei ole kui- Haukiveden Taipaleen kanavan kasvupaikka on tenkaan säännöllisen vesistöseurannan paikkoja, Immosensaaresta vain noin 3 km etelään, mutta mutta Unnukan Kinkamonselän havaintopaikan pinnankorkeudeltaan yli 5 m alempana. Veden (noin 6,5 km ylävirtaan) vedenlaadun voidaan laatuun oleellisimmat erot aiheuttaa välissä oleva olettaa, huomioiden alueen virtausolosuhteet, ku- Varkauden kaupunki, jonka teollisuus- ja yhdys- vaavan yleisemmin Unnukan alaosan vedenlaatua. kuntajätevedet ja muu ihmistoiminta ovat pahoin Itse esiintymään kohdistuva seuranta tulee rasittaneet alajuoksun puolta. suunnitella sukelluskartoitusten pohjalta. Lajin Löytöpaikan vedenlaadussa ja kuormituksessa seurannan yhteydessä olisi hyvä ottaa myös vesi on 1960-luvun jälkeen tapahtunut suuria muutok- näytteet kyseiseltä alueelta. Näkösyvyys loppu- sia. Tärkeimpiä syitä ovat Varkauden yhdyskunta kesällä sekä happamuuden ja humuksisuuden jätevedet ja etenkin puunjalostusteollisuuden jät- vaihtelut ovat jatkossakin kiinnostavia, koska teet, kuten kemikaalit ja puukuidut, joita on las- hentonäkinruohon kasvupaikka on melko syvällä. kettu alajuoksulle runsaasti (Kurimo 1970). Tämä kuormitus oli voimakkaimmillaan 1980-luvun Lisäselvitystarpeet lopulla. Sen jälkeen kuormitusta on saatu merkit- Immosensaaren esiintymä on mielenkiintoinen, tävästi vähennettyä, mutta vesistön ekologinen tila koska se edustaa suuren vesistön virtapaikkaa. on edelleen vain tyydyttävä (Kanninen 2008). Immosensaaren ja Koposenniemen välisessä sal- Erityisesti alueen pohjien ja pohjaeläimistön tila messa olisi tutkittava valoisa pohjan osa kokonaan on heikko, mihin ilmeisesti vaikuttavat osaltaan myös sukeltamalla. Tutkimuksen tavoitteena on sedimentistä vastikään runsaina löytyneet organo selvittää hentonäkinruoholle suotuisien syvyys- tinayhdisteet (Kanninen 2008). Huruslahdella tri- ja pohjanlaatuvyöhykkeiden tai -särkkien sijainti butyylitinan (TBT) pitoisuudet ovat jopa sataker- ja laajuus sekä salmen populaation todellinen ko- taisia eläimille haitallisiin raja-arvoihin nähden ko suorien näköhavaintojen perusteella. Samalla (Pohjois-Savon ympäristökeskus 2008). Organo lajista tulisi esiintymän runsauden salliessa ottaa tinoista tunnetaan parhaiten haitat eläimille, mut- dokumentaationäyte. Tarkempi tutkimus paikan ta ne imeytyvät myös vesikasveihin (Tessier ym. olosuhteista voi antaa vihjeitä uusiin löytöihin Sai- 2007) ja haittaavat niiden elintoimintoja (Song ja maan vesistön muissa salmissa ja Suomenlahden Huang 2001; Caratozzolo ym. 2007). vuolaiden jokisuistojen särkillä. Esimerkiksi poh-

138 Suomen ympäristö 13 | 2011 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Suojelu ja hoito Riihimäen (1999) mukaan hentonäkinruoho löydet- Varkauden Haukiveden Taipaleen kanavan hen- tiin Haukivedeltä joitakin satoja metrejä Taipaleen tonäkinruohon löytöpaikkaa ei ole suojeltu. Esiin- kanavan eteläpäästä itään, leirintäalueen kohdalta tymää voidaan pitää ihmistoiminnan vuoksi hä- (kuva 35, taulukko 44). Löytöpaikka oli Kurimon vinneenä, joten näkinruohoa ei voi paikalla enää tutkimuslinjan n:o 43 luona (Kurimo 1970). Löytö suojella eikä hoitaa. ei päätynyt itse julkaisuun, koska paikka sijaitsi linjalta sivussa ja määritys jäi vahvistamatta. Lisäselvitystarpeet Riihimäen mukaan Kurimo on kuitenkin kertonut Vaikka Varkauden Haukiveden Taipaleen kanavan löytäneensä lajia alueelta, ja havaintoa voidaan pi- esiintymätieto sinänsä on vanha ja dokumentoi- tää uskottavana (Riihimäki 1999; Juha Riihimäki maton, tieto on kiinnostava mm. siksi, että lajia 2008 henkilökohtainen tiedonanto). esiintyy saman veden puhtaammalla yläjuoksulla Kurimon (1970) työssä kasvupaikan todettiin (Leppävirran Suurijärvi ja Varkauden Unnukka, olevan jo vuonna 1964 jätevesien vaikuttama. Immosensaari) ja sitä on esiintynyt myös alempana Paikkaan eivät kohdistuneet puuteollisuuden Haukiveden suojaisissa lahdissa ja salmissa (Ran- vahvimmin happamat jätevedet, vaan enemmän tasalmi Kosulanlampi ja Pieni Raudanvesi). Taipa- kaupunkiasutuksen viemäreiden rehevöittävä leen paikka on myös osa Suur-Saimaan vesistöä. vaikutus. Sen läheisillä linjoilla kasvoi lajeja, jot- Tämän vuoksi voidaan olettaa, että näkinruohoa ka hyötyivät rehevyydestä yhdessä veden neut- kasvaa edelleen Saimaan puhtaammissa osissa, raalisuuden tai lievän emäksisyyden kanssa. kun pohjan laatu ja muut paikalliset olosuhteet Lajistoon kuuluivat kelluslehtisten peruslajien ovat sopivat. lisäksi tuolloin mm. karvalehti, vesirutto, iso- Jatkossa tulisi etsiä vastaavia, mutta puhtaam- vesiherne (Utricularia vulgaris), sahalehti, kel- pia paikkoja Haukiveden alaosista ja muualta luskeiholehti (Sagittaria natans) sekä isolimaska Saimaalta, samalla tehokasta etsintäalgoritmia (Spirodela polyrhiza). kehittäen (ks. Lisäselvitystarve Rantasalmen Pie- Jarkko Leka ja Jari Kaukonen Etelä-Savon ym- ni Raudanvesi – Kosulanlampi, luku 5.5.2.1 sekä päristökeskuksesta etsivät hentonäkinruohoa pai- Varkauden Unnukan Immosensaari, luku 5.6.1.2). kalta uudelleen vuonna 2008 Haukiveden yläosan Suur-Saimaan nykypopulaation arviointi ainakin vesikasvillisuusseurannan yhteydessä. Esiintymää muutamien uusien löytöjen valossa olisi tärkeää ei haraamalla löydetty. Alueella oli edelleen jon- lajin kokonaistilan arvioinnin kannalta. kin verran monivuotista kelluslehtistä peruslajis- toa, mutta seutu osoittautui nykyään elottomaksi pohjakasvillisuuden suhteen. Haukiveden koko pohjoispuoliskossa pohjakasvillisuus on vuoden 2008 havaintojen mukaan vähäistä, vaikka vesi etelään mennessä kirkastuu (Jarkko Leka, henki- lökohtainen tiedonanto). Veden laadun muutosten vuoksi lajin voidaan katsoa Taipaleesta suurella todennäköisyydellä hävinneen (Kanninen 2008). Organotinojen vaikutuksia juuri näkinruohoihin ei liene tutkittu. Nopean vuotuisen kasvukiertonsa vuoksi näkinruohot saattavat olla herkkiä aineen toksisille vaikutuksille. Tässä työssä organotinojen merkitystä näkinruohoille ei voida kuitenkaan laajemmin arvioida. Myös veden sameneminen ja veden tai pohjan happamoituminen ovat voineet vaikuttaa lajin häviämiseen Varkauden alapuolelta.

Taulukko 44. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Varkaus, Haukivesi, Taipaleen kanava. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Lähde +/?/ei 1964 + Kurimo Ulla Riihimäki 1999 2008 ei Leka Jarkko, Kaukonen Jari Kanninen 2008

Suomen ympäristö 13 | 2011 139 5.7 suojeltu Päätyeenlahti. Sieltä ei tiettävästi ole et- Esiintymät Pohjois-Karjalan sitty näkinruohoja ja matala lahti on nykyisellään samea. elinkeino-, liikenne- ja Kiteenjärven pääselkä on alaansa nähden vähä- ympäristökeskuksen vetinen ja siten suhteellisen altis kuormitukselle. toimialueella Sen länsipäässä on pieni syvänne, mutta muuten pohja on tasaista ja vain noin 2,5 metrin syvyydes- Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen toimialueella on sä. Selän itäpäässä on kaksi pyöreähköä, avosuista yhteensä viisi näkinruohojärveä (luku 5.7.1). Lipe lahtea (Potoskan- ja Kiteenlahti), jotka ovat vielä rin Särkijärvessä esiintyy sekä hentonäkinruoho matalampia. Järven vesi on humuksisen ruskeaa. että notkeanäkinruoho. Kiteen Kiteenjärvi–Hyypii Järven välitöntä rantamaisemaa hallitsee sen -alueella notkeanäkinruoho on todennäköisesti hä- eteläsivua pitkin kulkeva, alun perin havumetsäi- vinnyt. Hentonäkinruoho on taantunut, mutta säi- nen harju, jolle Kiteen taajama on muodostunut. lynyt niukkana. Tohmajärven Peijonniemenlahden Jääkauden synnyttämiä jyrkkiä harjanteita on pai- 1990-luvulla löytynyt hentonäkinruohoesiintymä koin myös muilla rannoilla, kuten järven itäpään on säilynyt ja viime vuosien sukelluskartoituk- Hiidensaari-nimisessä niemessä. Muilla rannoilla sissa on löytynyt vahva populaatio myös järven on mm. haja-asutusta, laakeita luhtarantoja ja maa- pääaltaasta. 2000-luvun kartoituksissa hentonäkin talousmaata. ruoho on löytynyt myös Tohmajärven Särkijärvestä Järven kaukovaluma-alueessa on näkinruoho- ja Sääperistä. Jälkimmäisestä on lisäksi epäselvä ja jen kannalta ainakin kolme kiinnostavaa piirrettä: varmentamaton notkeanäkinruohotieto. suuri koko, laajat turvemaat ja Salpausselän vai- Myös nykytilaltaan epävarmat Kiteen Kiteen- kutus. järven–Hyypiin ja Tohmajärven Sääperin notkea Toisen Salpausselän massiiviset pohjois–etelä näkinruohoesiintymät käsitellään samoissa järvis- -suuntaiset harjanteet ja reunakankaat sivuavat sä esiintyvän hentonäkinruohon nykyesiintymien Kiteenjärveä vasta viisi kilometriä lännempänä, tarkastelun yhteydessä. rautatien ja Kiteen lentokentän kohdalla. Niiden läsnäoloa ei järveltä käsin huomaa. Päätyeenlah- den vedet laskevat kuitenkin Salpausselän juurella 5.7.1 olevilta, nykyään ojitetuilta soilta. Vielä suurem- Nykyesiintymät pi merkitys voi veden alkuperäiseen laatuun olla sillä, että järven suurin tulojoki, Potoskanlahteen 5.7.1.1 laskeva Humalajoki, saa alkunsa Salpausselän juu- Kitee, Kiteenjärvi–Hyypii rilta pohjoisempaa. Potoskanlahden itärannalla on myös kallioperältään poikkeava alue. Kiteenjärvi ja sen alapuolinen Hyypii käsitellään Humalajoen suuri valuma-alue ansaitsee tässä tässä yhtenä kokonaisuutena. Alueelta on löydetty tarkemman käsittelyn, koska molemmat näkin- molemmat näkinruoholajit (Meriläinen 1962) (tau- ruoholajit on tavattu sen suun läheltä ja koska eri- lukot 45 ja 46). Kiteenjärvi on tyypiltään matala tyisesti tämän joen tuoma uudempi kuormitus on humusjärvi ja sen ekologinen tila on luokiteltu saattanut lajit häviämisen partaalle. tyydyttäväksi. Ympäristömuutosten vuoksi lajien Salpausselän itärinnettä myötäilevät Kiteel- tila järvessä on voimakkaasti heikentynyt, mutta tä pohjoiseen mentäessä muutaman kymmenen ainakin hentonäkinruoho kasvaa järvessä edelleen kilometrin pituiset suovyöhykkeet. Ne ulottuvat (Issakainen ja Henricson 2009). Kasvupaikoilla ei pitkälle Tohmajärven ohi. Suurimpia niistä ovat ole suojelurajauksia. Kirkkosuo ja Hirvisuo, joka jatkuu Onkamon takana edelleen Valkeasuona. Suot ovat lähes kokonaan Järven kuvaus tiiviisti ojitettuja ja paikoin turvetuotantoalueina. Kiteenjärvi sijaitsee Kiteen kunnan keskustaaja- Sekä kasvuvaatimusten että uudempien uhkien man ympärillä, tai oikeammin Kiteen keskusta on kannalta on kiinnostavaa, että molemmat seudun syntynyt Kiteenjärven kapeikkoon (kuva 36). Tä- näkinruohojärvet, Kiteenjärvi ja Tohmajärvi, saavat hän rakennettu sillallinen pengertie voimistaa jär- vettä samalta suovyöhykkeeltä. ven jakautumista kahteen erilaiseen osaan. Tiestä Lähisoista ainakin Kirkkosuo ja suuri osa Hirvi- kaakkoon alkaa järven avoin ja laaja, noin 4 x 3 suosta, yhteensä yli 100 km2:n alueelta, purkavat km2:n kokoinen pääselkä. Tien luoteispuolelle jää vetensä Humalajoen kautta Potoskanlahteen. Jo pitkä, kapea, matala ja kaislikkoinen, lintuvetenä pelkän ojituksen, mutta etenkin turvetuotannon

140 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 45. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Kitee, Kiteenjärvi–Hyypii. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1962-VIII-17 + Meriläinen Jouko (Kiteenjär- ”H” Meriläinen 1962; 1964; Haka- ven koillisosa: Potoskanlahti) listo 1987b 1963-VIII-8 + Kause Ilmari (Kiteenjärven TUR-123575, OULU- koillisosa: Potoskanlahti) 3407 1971-VIII-19 + Kause Ilmari, Seikkula Eila TUR-228488, OULU- (Kiteenjärven koillisosa: Po- 73856 toskanlahti) 1973-VIII-21 + Suominen Juha (Kiteenjärven H-174468 Hakalisto 1987b koillisosa: Potoskanlahti) 1973-VIII-21 + Suominen Juha (Kiteenjärven H-174469 Hakalisto 1987b pohjoisosa: Kytänniemen ja Kunonniemen välinen lahti) 1973-VIII-10 + Suominen Juha (Kiteenjärven H-174466, H-174467 Hakalisto 1987b itäosa: Hiidensaari) 1973-VIII-21 + Suominen Juha (Kiteenjärven H-174464 itäosa: Hiidensaari) 1973-VIII-7 + Suominen Juha (Hyypii: koil- H-174462, TUR- Hakalisto 1987b lisranta) 239128 1984-IX-4 + Hakalisto Sirkka, Heikkinen Hakalisto 1987b Pertti (Potoskanlahti, Rauta- mullanlahti) 1990-VII-27 + Makkonen Veikko (Potoskan- Hertta/Eliölajit-järjestelmä lahti, Rautamullanlahti) 1997-VIII-7 + Hakalisto Sirkka (Potoskan- Hertta/Eliölajit-järjestelmä lahti) 2006-VIII ei Mikkonen Krista Hertta/Eliölajit- järjestelmä

2008-VII-31 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko (Kiteenjärven koillisosa: Potoskanlahti) 2008-VIII-1 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko (Kiteenjärven itäosa: Hiidensaari) 2008-VIII-1 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko (Hyypii: koillisranta) 2009-VIII-14 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394164 Issakainen ja Henricson 2009 Catherine (Kiteenjärven pohjoisosa: Kytänniemen ja Kunonniemen välinen lahti)

Taulukko 46. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Kitee, Kiteenjärvi, Potoskanlahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1962-VIII-17 + Meriläinen Jouko H-821378 Meriläinen 1962 1963-VIII-8 + Kause Ilmari TUR-123576, OULU-3376 1971-VIII-19 + Kause Ilmari, Seikkula Eila TUR-208781, OULU-91752 1985 ? Hakalisto 1987b 2008-VII-31 ei Issakainen Jouni, Vuoristo Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko

Suomen ympäristö 13 | 2011 141 Kuva 36. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Kiteen Kiteenjärvi– Hyypiissä. seurauksena, jokeen on tullut jo vuosien ajan suuri kanavaksi, johon ympäröivistä peltoja metsäojista kuorma ruskeina hiutaleina näkyvää suohumusta. pumpataan vettä. Näin jokeen tulee ilmeisesti hu- Tätä kulkeutuu jatkuvasti Kiteenjärven itäosiin ja muksen lisäksi myös ylimääräisiä ravinteita. laskeutuu pohjan pinnoille. Hyypii on pieni, karumpi järvi välittömästi Ki- Alajuoksullaan Humalajoki kulkee Hukkalan teenjärven eteläpuolella. Järviä erottaa vain sadan sopen ja Kunonniemen kylien ohi lähes tasaista, metrin levyinen harju, jonka läpi kulkee lyhyt, vuo- alun perin suomaista painannetta pitkin. Täällä se las, kanavamainen joki. Koko Kiteenjärvi purkaa on loppumatkasta pengerretty yli 20 m leveäksi vetensä Hyypiin kautta etelään. Järvien pinta on

142 Suomen ympäristö 13 | 2011 likimain samassa tasossa. Humalajoesta Potoskan- myös vuosina 1990 ja 1997. Vuoden 2006 kartoi- lahteen tuleva humushiutalekuorma näkyy selväs- tuksessa näkinruohoja ei Potoskanlahden ympä- ti järvien välisen joen vedessä sekä Hyypiin puolen ristöstä löydetty. pohjilla ja kasvien pinnoilla. Ne ovat voimakkaan Vuonna 2008 aluetta kartoitettiin sukeltamalla ruskean humuskuorrutuksen peittämiä (Issakai- (Issakainen ja Vuoristo 2009b). Potoskanlahdesta nen ja Vuoristo 2009 b). tutkittiin aiemmat kasvupaikat sekä muukin ranta otoksina. Tällöin todettiin, että lahden kaikki Näkinruohoesiintymät ja niiden tila pohjakasvillisuus käytännössä puuttui jo rannasta Hento- ja notkeanäkinruohoa on tavattu Kiteenjär- lähtien, vaikka ilmaversoista korte- ja ruokovyö- ven–Hyypiin alueella kolmella pääalueella (kuva hykettä oli lahden luoteispäässä niitetty laajalti 36, taulukot 45 ja 46). Suurin osa havainnoista (mo- avoimeksi. lemmat lajit ja vanhimmat löydöt) on Kiteenjärven Pääsyiksi näkinruohojen häviämiseen voitiin itäpään lahdista. Lisäksi hentonäkinruohosta on päätellä Humalajoen humuskuormitus ainakin havaintoja pääselän pohjoisesta lahdesta sekä Hyy- kahden toisiaan tehostavan vaikutusmekanismin piin puolelta, heti tulojoen suulta. kautta: toisaalta pohjaan laskeutuvana ruskeana Varhaisin havainto tehtiin Potoskanlahden humuskerroksena, toisaalta leijuvan humuksen pohjoisrannalta (Meriläinen 1962). Näkinruohoja aiheuttamana pohjan pimenemisenä. Lisäksi liu- kasvoi parin aarin alalla. Paikka oli ohuen liejun koisella kuormalla on ilmeisiä kemiallisia vaiku- peittämä hiesupohja, keskisyvyys noin 70 cm. Val- tuksia. Humalajoen voitiin silminnähden todeta talajina oli tuolloin notkeanäkinruoho, mutta jou- kuljettavan suuria määriä humusainetta, ja rannan kossa oli niukkana myös hentonäkinruohoa. pitkäaikainen asukas kertoi vahvaa humuskuor- Seuralaislajisto ei ollut kovin monipuolista. Kort- maa tulleen lahteen jatkuvasti jo 1980-luvulta läh- teikossa kasvoi ulpukkaa, ja niukempina olivat pai- tien. Vuoden 2008 käynnillä näkösyvyys oli lahden kalla mm. keiholehti (Sagittaria sp.), siimapalpak- suulla 1,5 m ja Humalajoen suulla 90 cm. Nyky ko ja vesiherne. Pohjan valtalaji, lettolierosammal tilanteessa näkinruohot pystyvät esiintymään osoitti kuitenkin jonkinasteista rehevyyttä. lahdessa enintään passiivisena siemenpankkina, Meriläinen (1962) antaa joitakin vedenlaatutie- tuloksekkaaseen itämiseen niillä ei nykytilanteessa toja, jotka viittaavat siihen, että valuma-alueelta ole edellytyksiä (Issakainen ja Vuoristo 2009b). olisi jo tuolloin alkanut tulla ihmisen aikaansaamaa Humalajoen vaikutus ulottui ainakin lahden humuskuormitusta (mm. näkösyvyys 1,1 m, väri eteläpäähän, Rautamullanlahdelle asti. Siellä tosin 260 mg Pt/l ja pH 5,6). Mainittu väriluku on hyvin myös ruovikko oli edennyt avoveteen päin, vie- korkea ja pH on notkeanäkinruohon ulkomaisiin den osaltaan rannasta elintilaa. Kaakosta laskevan vaatimuksiin ja myöhempiin vedenlaatuseurantoi- pienen Hiidenjoen vesi oli ruskeaa mutta ei same- hin nähden oudon alhainen. Ne saattavat edustaa aa, ja sillä ei ollut vastaavaa vaikutusta. Erilainen, kausittaisia, ilmeisesti ihmistoimintaan liittyviä etenkin rehevöittävä kuormitus muualta Kiteen- heilahteluita, jollaisia Kiteenjärvessä on tavattu järvestä voi osaltaan myötävaikuttaa asiaan: mm. myöhemminkin. Järven veden pH on myöhem- Päätyenlahden vesi on varsin sameaa (Issakainen missä seurannoissa vaihdellut neutraalin molem- ja Vuoristo 2009b). min puolin. Vuonna 2008 tarkastettiin paikka, jonka Suo- Järveä tutkittiin myöhemmin harvoin, mutta minen oli löytänyt Hiidensaaren eteläpuolelta, Potoskanlahdessa notkeanäkinruohoa tavattiin Lietelahden suulta hieman länteen. Hiidensaaren ainakin 1970-luvun alussa (Ilmari Kause) ja hento (nykyisin niemi) tuntumassa veden virtaus oli näkinruohoa lahden eteläosassa Rautamullanlah- voimakkaampaa, eikä humus kertynyt pinnoille. della vielä 1980- ja 1990-luvuilla. Avovedessä pohja oli kuitenkin heti rantakivikon Hentonäkinruohon kasvualue Kiteenjärvellä jälkeen karu, hämärä ja kasviton, ilmeisesti alku- osoittautui laajemmaksi 1970-luvun alussa, jolloin peräisen karuuden ja suovesien kaukovaikutuksen Juha Suominen retkeili alueella. Hän löysi hento- vuoksi. Lietelahden suulta päin tuli vastaan laa- näkinruohoa muutamasta eri paikasta pitkin Po- jentunut ruovikko, joka oli peittänyt savisemman, toskanlahden ja Hiidensaaren rantoja sekä kaksi ilmeisesti alun perin suotuisan savi–hiesupohjan. kaukaisempaa esiintymää: Kiteenjärven pääselän Muutama verso vähään tyytyvää tummalahnan- pohjoispäästä, Kytänniemen ja Kunonniemen vä- ruohoa oli ainoa jäänne aiemmasta pohjakasvivyö- lisestä lahdesta, sekä Hyypiistä, Kiteenjärvestä hykkeestä. Näkinruohoille ei enää ollut sopivaa tulevan joen suulta. Näistä tarkastettiin osa vuon- paikkaa (Issakainen ja Vuoristo 2009b). na 1984, jolloin vain Potoskanlahden eteläpään esiintymä voitiin todentaa säilyneeksi (Hakalisto 1987b). Potoskanlahdella laji havaittiin niukkana

Suomen ympäristö 13 | 2011 143 taiseksi ylläpitää lajia ilmeisesti lähinnä siksi, että Päätyenlahden ja Humalajoen kuormitukset eivät ole vielä ehtineet ulottua täydessä voimassaan näin syrjäiseen lahteen. Vuonna 2009 tehtiin lyhyt sukelluskartoitus myös järven kaakkoispään Kiteenlahteen (Issa- kainen ja Henricson 2009). Sen todettiin kärsivän pitkään jatkuneesta sameudesta ja olevan siksi pohjaltaan lähes kasviton ja näkinruohojen kasvupaikaksi kelpaamaton. Kiteenlahti ei havaintojen mukaan ole samanlainen kuormituksen katvealue kuin järven pohjoispään lahti, vaan se ehkä lähei- sen luusuan vuoksi pikemmin kerää kuormitusta sekä Humalajoesta että Päätyenlahdesta. Näkymä Kiteenjärvelle, keskellä Hiidensaari ja vasemmalla Kiteenjärven ja Hyypiin kokonaisuus tarjosi Potoskanlahtea. Kuva Riitta Niinioja. alkuperäisessä tilassaan sekä pitkälle maatalous käytön jatkuessakin näkinruohoille useita kasvu Vuonna 2008 käytiin sukeltamalla myös Hyypiin paikkoja. Järvi lienee alun perin kuulunut näkin- koillisrannalla, Kiteenjärven tulojoen suulla. Suo- ruohojen kasvupaikkavaihtelun karumpaan ja minen oli täällä löytänyt hentonäkinruohon hiekal- ruskeavetisempään päähän. Avaintekijöitä lienevät ta, mikä on lajille tavallista karkeampi kasvualusta. olleet veden lievä emäksisyys, hienojakoisten, ma- Käynnillä todettiin, että lähinnä Humalajoesta tu- talien savi–hiesurantojen mineraalikoostumus se- levat humusaineet virtasivat suureksi osaksi suo- kä valuma-alueelta heijastuvat vesikemian piirteet. raan Kiteenjärven läpi Hyypiiseen. Humuspölyä Näiden turvin lajit ovat menestyneet niin kauan näkyi runsain mitoin joen virrassa sekä kaikilla kuin vesi on pysynyt luontaisesta ruskeudestaan vedenalaisilla pinnoilla, mukaan lukien tuoreet huolimatta läpinäkyvänä ja pohjan suotuisa mine- kasvien lehdet. Pohjaan ei sen vuoksi myöskään raalimaa juurten tavoitettavissa. tullut valoa edes matalalla. Uposkasvit puuttuivat Ihmisen voimakkaasti lisäämän, pitkäaikaisen täälläkin ja esiintymä vaikutti tuhoutuneelta (Issa- humus- ja ravinnekuorman vuoksi näkinruohoil- kainen ja Vuoristo 2009b). la ei ole tällä hetkellä sopivaa elintilaa Potoskan- Vuonna 2009 selvitettiin sukeltaen näkinruoho- lahden, Hiidensaaren, Kiteenlahden eikä Hyypiin jen tilaa Kiteenjärven kahdessa osassa, jotka ovat koillisrannan alueilla. Lajeja saattaa etenkin Po- kuormittavien jokien suista loitompana (Issakai- toskanlahdessa olla vielä siemenpankkina. Järven nen ja Henricson 2009). Humalajoesta länsiluotee- eteläranta on pinnalta tarkastellen lajille epäsuotui- seen suuntautuva Kunonniemen edusta osoittau- san kivikkoinen. Vuonna 2009 uudelleen löydettyä tui kivikkorantaiseksi ja syvemmältä pohjaltaan Kytänniemen ja Kunonniemen välistä esiintymää liian karun hiekkaiseksi. voidaan pitää nykyisellään ainoana paikkana, jossa Kartoituksessa todettiin yksi parin aarin kokoi- hentonäkinruohoa järvessä varmuudella kasvaa ja nen hentonäkinruohon populaatio Kunonniemen siementää. ja Kytänniemen välisen lahden perukan lähellä. Potoskanlahden mahdollisen siemenpankin ohella Suojelu ja hoito tämä on nykyään ainoa olemassa oleva esiintymä Kiteenjärvellä näkinruohojen tunnetuille entisille koko Kiteenjärvessä. Populaatio lienee sama kuin tai nykyisille kasvupaikoille ei ole tehty suojelu Juha Suomisen 1970-luvulla samasta lahdesta teke- rajauksia. Päätyeenlahti järven länsipäässä on mä löytö, vaikka ensilöydön tarkka paikka ei ole Natura 2000 -verkostossa arvokkaana lintuvetenä tiedossa ja se on voinut kasvillisuuden muuttuessa (FI 070003, FI 0700148). Se on nykyisellään näkin- siirtyä. Aika ei sallinut perukan koko länsipään ruohoille epäsuotuisan rehevöitynyt ja samea vai- tutkintaa. kuttaen myös muuhun järveen. Potoskanlahden Hentonäkinruohon populaatio on nykyisin hy- länsilaitaa on niitetty asukkaiden toimesta. vin haavoittuva, koska se on pieni (vuonna 2009 Kunonniemen ja Kytänniemen välisen lahden vain 10 todettua versoa) ja kasvaa karuhkolla, aal- perukassa olevan kasvupaikan säilyminen tulee tojen vaikuttamalla pohjalla. Sitä uhkaavat myös turvata. Esiintymän laajuus tulee kartoittaa katta- koko järven lisärehevöityminen ja yhä lisääntyvä vasti. Hoitotoimina kyseeseen tulevat esimerkik- humuskuorma. Lahden perukka on voinut tois- si kortteikon sisään varovasti niitettävät, rannan

144 Suomen ympäristö 13 | 2011 suuntaiset kanavat tai laguunimaiset poukamat. jaeläimistön ja päällyslevästön seuranta kolmen Herkkään nykyesiintymään ei tule mahdollisissa vuoden välein (2009 ja 2012). niitoissa koskea ja turvattavan alueen rajausta tu- Kiteenjärveen johdetaan Kiteen Vesikunnan lee tarkentaa jatkoselvityksen pohjalta. keskustaajaman jätevedenpuhdistamon puhdis Järven yleisen vedenlaadun kannalta pohjois- tetut jätevedet. Ympäristöluvassaan Kiteen Vesi pään nykyesiintymän turvaaminen edellyttää, et- kunnalla on mm. jätevesikuormituksen vesistö tä järven vesi ei nykyisestään enää lainkaan rehe- vaikutuksien tarkkailuvelvoite ja syvänteen vöidy tai tule humuspitoisemmaksi, vaan pikem- ilmastusvelvoite. Tarkkailuun sisältyy vuosittai- min alkaa nopeasti puhdistua. nen vedenlaadun tarkkailu viisi kertaa vuodessa Potoskanlahden ympäristössä näkinruohot (maaliskuu, touko-, kesä-, heinä- ja elokuu), kasvi voivat menestyä tulevaisuudessa vain, mikäli planktonkoostumuksen tarkkailu valtalajien mää- ensi sijassa humuskuormitus ja sitä täydentäväs- rityksenä vuosittain ja syvännepohjaeläintarkkailu ti rehevöityminen saadaan pysyvästi vähennet- kolmen vuoden välein (tehty mm. vuonna 2009). tyä murto-osaan nykyisestä. Suositeltavinta olisi Lisäksi Vapo Oy:llä on Kiteen Kirkkosuon turve- kuorman sidonta mahdollisimman tarkasti jo sen tuotantoalueen elokuussa 2006 annetussa ympä- syntypaikoilla sekä täydentävästi alempana latva- ristöluvassa velvoite mm. tarkkailla Kiteenjärven vesillä. Jatkossa järven ja valuma-alueen yleisten Potoskanlahtea siihen Humalajoen kautta tulevan hoitotoimien tulisi keskittyä näihin valuma-alueen kuormituksen vaikutusten selvittämiseksi. perusuhkiin. Äärimmäisenä hoitotoimena voidaan periaat- Lisäselvitystarpeet teessa lisäksi yrittää Potoskanlahden siemenpan- Kiireellisin tarve on täsmentää järven pohjoisen kin herättämistä (ks. lisäselvitystarpeet). Edellä to- lahden näkinruohopopulaation laajuus ja mahdol- detun nykyesiintymän turvaaminen on kuitenkin linen jatkuminen länteen. tähän nähden ensisijaista ja varmempaa. Mikäli Potoskanlahden siemenpankkia pyritään herättämään esimerkiksi pohjan muokkauksella, Seuranta toimenpide on suunniteltava rakennepiirroksin Kiteenjärven pohjoispään lahden esiintymää on huolella erikseen, etteivät ympäriltä tuleva poh- syytä jatkossa seurata varovaisin sukelluskartoi- jaan kertynyt humusaine sekä joesta tuleva uusi tuksin, aluksi vähintään joka toinen vuosi. Esiin- humuspöly peitä avattuja pohjan paikkoja, tukah- tymä on niin niukka ja harva, että harausetsintä on duta taimia ja kuluta siten viimeistäkin siemen- tehotonta ja vaarantaa populaatiota. Myös sukel- varastoa. taessa tulee näytteiden ottoa tällä paikalla välttää. Tulojokien kiintoaineen määrästä ja kulkeutu- Vuonna 2008 tutkittuihin kohtiin ei kannata misesta myös pidemmälle alajuoksun järviin tulisi lähivuosina käyttää merkittävästi etsintävoimia, muodostaa pääpiirteinen kokonaiskuva limnolo- ellei niihin mahdollisesti tehdä siemenpankin he- gisin perustein harkittavin tutkimuksin. Näkin- rättämiseen tähtäävää manipulaatiota. Tilanne voi ruohojen kannalta oleellisia tuloksia ovat ainakin muuttua, jos vesi kirkastuu (vrt. Lahden Kymijärvi humussedimentin vuosittainen pohjakertymä eri ja Nastolan Kärkjärvi, luku 5.2.2). alueilla, sen vettä ja sedimenttiä hapattava vaiku- Järven yleistilaa on tarpeen seurata jatkossakin tus, liukoisen ja hiutalemaisen kuorman erilliset pitkäjänteisesti, ainakin humus- ja ravinnekuor- merkitykset sekä leijuvasta sedimentistä johtuvat maa sekä pohjasedimentin happamoitumista. näkösyvyyden ja pohjan valosumman vaihtelut Kiteenjärvi ja Kiteenjärven Päätyeenlahti kuu- kasvukauden mittaan. luvat ympäristöhallinnon yhteiseen vuosien Kiteenjärvi ja Tohmajärvi muodostavat näkin- 2009–2012 seurantaohjelmaan ja samalla Vuoksen ruohojen kannalta monessa suhteessa samankaltai- vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan sen järviparin, joiden vertailu voi olla hyödyllistä. vesistön ekologisen tilan selvittämiseksi. Seuran- Etenkin Kiteenjärveä voidaan tutkia näkinruoho- taan sisältyy neljästi vuodessa kolmen vuoden jen tulevaisuuden uhkakuvana, johon suuntaan välein (2009, 2012) ELY-keskuksen tekemä veden- Tohmajärvikin on kehittymässä. laatuseuranta Kiteenjärvellä ja Päätyeenlahden Uusien, erillisten kasvupaikkojen etsinnässä suulla. tässä järviparissa kyseeseen tulevat nykytiedon Varsinaisen Kiteenjärven alueella seurantaoh- valossa lähinnä Hyypiin länsiosat, jotka ovat vir- jelmaan kuuluvat Potoskanlahden vedenlaadun tauksista sivussa. seuranta neljästi vuodessa kolmen vuoden välein (2009, 2012), vesikasvillisuusselvitys kuuden vuoden välein (tehty vuonna 2010) sekä litoraalin poh-

Suomen ympäristö 13 | 2011 145 5.7.1.2 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Liperi, Särkijärvi Näkinruohoja on tavattu Liperin Särkijärvessä 1950-luvulta lähtien useassa kohdassa (taulukot Liperin Särkijärvi on yksi Suomen klassisista 47 ja 48). Vuosittaisen satunnaisvaihtelun vuoksi näkinruohopaikoista, josta on tunnettu pitkään järven näkinruohokantaa ei ole mielekästä jakaa molemmat lajit. Ensimmäisen löydön teki Lauri osaesiintymiin, vaan kumpaakin lajia – myös nii- Maristo vuonna 1937, tosin lajitasolla väärin mää- den uhkatekijöiden kannalta – tulisi tarkastella ritettynä (vrt. Maristo 1941; Backman 1950; 1951a; koko järveä ympäröivinä, karkeasti vyöhykemäi- Ahlqvist 1954) (taulukot 47 ja 48). Molemmat lajit sinä populaatioina (kuva 37). Vyöhyke on kuiten- esiintyvät järvessä edelleen. Särkijärvi kuuluu Na- kin paikoin katkeileva, niukka tai ihmistoiminnan tura 2000 -verkostoon ja sinne on perustettu luon- vaikuttama. Etenkin notkeanäkinruoho on ollut nonsuojelualueet. pitkään niin niukka, että löydöt ovat olleet viime vuosikymmeninä enää yksittäisiä. Järven kuvaus Järven ilmaversoisista vapaa avovesialue on ny- Pinta-alaltaan 66 ha kokoinen Särkijärvi sijaitsee kyään uposlehtisen ärviän vallitsema (ainakin kal- Liperin kunnan pohjoisosassa, noin 25 km Joen- vasärviä). Avoveden reunoilla on runsaasti kellus- suun kaupungista länteen, Viinijärven ja Käsämän lehtisten kasvien saarekkeita ja niistä rantaan päin taajamien puolivälissä, Kontkalan kylän pohjois- ilmaversoisia. Näkinruohojen luontainen pääalue laidalla. Maantieteellisesti järvi sijoittuu itä–länsi sijoittuu nykyään avoveden ärviän ja rannan tii- -suuntaisen Jaamankankaan reunamuodostuman viin kelluslehtisen vyöhykkeen mosaiikkimaiseen juurelle ja on sen lähdevaikutuksen piirissä. Loi- väliin. Lisäksi näkinruohot ovat löytäneet ihmisen varantaisen, saarettoman ja kauttaaltaan laakea- luomia kasvupaikkoja vene- ja uimavalkamien lie- pohjaisen matalan järven maksimisyvyys on vain peiltä. runsas metri. Tunnetun löytöhistorian aikana järven ainoa Särkijärvi edustaa vesiluontotyyppiä luontai- näkinruoholaji oli aluksi notkeanäkinruoho. Var- sesti runsasravinteiset järvet, joka on Pohjois-Kar- haisimmat ”hentonäkinruohon” kirjallisuustiedot jalassa harvinainen. Järven pieni, harvaan asuttu Särkijärvestä (Maristo 1941; Backman 1950; vrt. valuma-alue on suojannut järveä rehevöitymiseltä. Backman 1951a) olivat näytteistä tarkistettuna to- Etelässä valuma-alueella on lähteisiä harjurinteitä. dellisuudessa notkeanäkinruohoa. Järvi oli tuolloin Lännessä järvessä kiinni on pieni, toiminnassa ole- notkeanäkinruohon suomalaisista löytöpaikoista va kiilleliuskelouhos, joka myös vaikuttanee veden vasta toinen, Hollolan Vesijärven jälkeen. Laji oli kivennäissuolapitoisuuteen. Rannoilla on lehtimet- Särkijärvellä ilmeisesti suhteellisen uusi tulokas, sää ja reunakosteikkoja sekä hieman maanviljelyä koska kummankaan näkinruohon siemeniä ei ta- (mm. kasvihuone- ja marjaviljelyä), omakotitaloja vattu järven pohjamudan syvemmistä kerrostu- ja mökkejä. Järvi purkaa vetensä itäpäästään mista (Backman 1951). Nivanpuroa pitkin Viinijärveen (kuva 37). Löytöaikanaan 1900-luvun puolivälissä not- Särkijärvi on kasvillisuudeltaan laajalti avoin, keanäkinruoho oli Särkijärvessä vuodesta toiseen mutta reunaosiltaan rikaslajinen ja mosaiikkimai- runsas (Backman 1951; Ahlqvist 1954). Tiivis, lä- nen. Ranta-asukkaiden mukaan järven kookkaat- hes yksilajinen notkeanäkinruohon kasvusto peitti kin kasvillisuussaarekkeet ovat muutaman kym- pohjaa laajoilla aloilla järven avovettä, noin 0,7–1 menen vuoden kuluessa muuttaneet jatkuvasti metrin syvyydessä. Järven vesi oli kesäaikaan muotoaan ilman ihmisen vaikutusta (Aulo Vainio, emäksistä, pH-arvoltaan 7,1–7,4. Backman (1951a) henkilökohtainen tiedonanto). Tätä tietoa tukevat kuvailee myös muita vesikemian piirteitä. Not- myös sukeltaessa havaittu pohjan laikkuisuus, jois- keanäkinruohoa kerättiin paikalta toistuvasti koko sa pehmeät pohjan kohdat ja vanhojen kaisla- ym. 1950-luvun ajan. saarekkeiden tiiviit juurakkomatot vuorottelevat. Järvessä havaittiin pian myös hentonäkinruoho, Pohjassa esiintyy myös epäsäännöllisesti vaih- aluksi hyvin niukkana notkeanäkinruohon seassa televaa laakeaa kumpuilua, ilmeisesti juurakko- (Ahlqvist 1954). 1950-luvun loppupuolella järveltä mattojen alle kertyvän suokaasun vuoksi. Tämä tehdyissä keruissa esiintyi molempia lajeja, mutta liikehdintä yhdessä vaihtelevan jäätymisen ja poh- niiden määräsuhteista ei ole tietoa. 1960-luvulla jan lähteisyyden kanssa luonee osaltaan näkinruo- järven lajistosta ei ole tietoa. 1970-luvulla hento- hoille jatkuvasti uusia kasvupaikkoja. näkinruoho näyttää jo päässeen voitolle, koska sitä on kokoelmissa neljältä eri vuodelta, mutta notkea näkinruohoa ei yhtään. Vuonna 1975 hentonäkin- ruohoa löytyi helposti ja runsaasti kahlaamalla län-

146 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 37. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Liperin Särkijärvessä. sirannan louhoksen edustalta (Terttu Lempiäinen, Lajien tilaa on Särkijärvessä tutkittu perusteel- henkilökohtainen tiedonanto). lisesti vuonna 2008 (Issakainen ja Vuoristo 2009b). Seuraavat tiedot perustuvat suojelutilanteen Tällöin kierrettiin kahden päivän aikana snorkla- tarkistukseen 1980-luvun puolivälissä. Tällöin ten lähes koko järvi, koillisrannan noin 500 metrin molemmat lajit olivat järvessä niukkoja tai paikal- asumatonta osaa lukuun ottamatta. Edelleen mo- lisia, hentonäkinruoho hieman yleisempi (Hakalis- lempia lajeja saatettiin luonnehtia niukoiksi, mutta to 1987b). Vuonna 1993 hentonäkinruohoa löytyi hentonäkinruohoa niistä yleisemmäksi. haraamalla järven keskiosista melko runsaasti. Vuonna 2008 hentonäkinruohoa kasvoi ripotel- Aiemmat määräsuhteet todettiin jälleen vuon- len pitkin kaikkia rantajaksoja, yleensä noin 50–90 na 2003: koko eteläpuoliskon snorklauksella löytyi cm:n välisessä syvyydessä. Etäisyys rantaviivasta hentonäkinruohosta muutamia versoja, notkeanä- vaihteli suuresti rannan loivuuden ja muun kasvil- kinruohoa vain yksi verso (Issakainen ja Issakainen lisuuden mukaan. Etenkin kaakkoisrannassa ilma- 2003). Vuonna 2006 kartoituksessa löytyi vain yk- versoinen ja kelluslehtinen kasvillisuus työnsivät si hentonäkinruohon verso järven kaakkoisosassa näkinruohot yli kahdensadan metrin päähän ran- (Hakalisto ja Mikkonen, Hertta/Eliölajit-järjestel- nasta. Lajille keskimäärin sopiva, kapea vyöhyke mä). sijoittui mosaiikkimaisen kasviston aukkopaikkoi- hin ja rajapintoihin avoveden tiheästä ärviäkasvus-

Suomen ympäristö 13 | 2011 147 Taulukko 47. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Liperi, Särkijärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1952-VIII-9 + Ahlqvist Holger H-96952 Ahlqvist 1954 1957-VII-15 + Kontkanen Ritva H-96953 1957-VII-29 + Ore Helena TUR-6504 1960-VIII-11 + Kalaja Tauno, Aro Annikki H-695734 1960-VIII-20 + Aro Annikki H-435788 1961-VI-27 + Veijola Terttu OULU-3408 1962-VIII-7 + Meriläinen Jouko OULU -111483, H - 82138 0 1971-VII-25 + Nurmi Pertti H-631877 1975-VII-23 + Arkkola Sirkka, Ravanko TUR-232719, TUR-232724, Orvokki, Lempiäinen Terttu TUR-279062 1976-VIII-03 + Meriläinen Jouko H-821383 1978-VII-27 + Toivonen Heikki H-573257, H-573258, OULU- 122335 1979-VIII-9 + Räsänen Juhani H-550930 1981-VIII-03 + Meriläinen Jouko H-821379 1984-VIII.20 + Meriläinen Jouko, Hakalisto Hakalisto 1987b Sirkka 1986 + Hakalisto Sirkka Hakalisto 1987b 1993-VIII-4 + Hakalisto Sirkka Hertta/Eliölajit- järjestelmä 2003-VII-14 + Issakainen Tytti, Issakainen TUR-A-377453, TUR- Issakainen ja Jouni A-377454 Issakainen 2003 2006-VIII-11 + Hakalisto, Sirkka, Mikkonen Hertta/Eliölajit- Krista järjestelmä 2008-VIII-5 + Issakainen Jouni, Vuoristo TUR-A-391524, TUR-A-391525 Issakainen ja Mikko Vuoristo 2009b

tosta heti rantaan päin, yhtenäisen kelluslehtisen muodostavan uhkan näkinruohoille, mutta kau- vyöhykkeen (tai paikoin ilmaversoisten saarekkei- empana karvalehtikasvusto muuttui ohuemmin den) ulkolaidoille. pohjaa myötäileväksi. Karvalehti on esiintynyt Joissakin kohdissa kasvoi muutaman hento järvellä jo 1930-luvulla (Maristo 1941). Havainto näkinruohoverson ryhmiä, mutta yhtenäisiä kas- muistuttaa kuitenkin, että esimerkiksi järven rehe- vustoja ei paljaillakaan pohjilla tavattu lainkaan. vöityessä kilpailutilanne voi muuttua nopeastikin Lajia esiintyi samalla tavoin yksittäin myös lähem- näkinruohojen kannalta huonommaksi. pänä rantaa, paikoilla joissa tiivis kelluslehtisten Molemmat näkinruohot ovat nykyisin Särki- kasvillisuus puuttui ihmisen toimien vuoksi. Täl- järvessä niukkoja eikä niiden kilpailukykyyn vai- laisia paikkoja oli mökkirantojen lietteisemmillä kuttavia tekijöitä täysin tunneta. Elinvoimaisempi reunoilla ja louhoksen edustalla. Rajoittavia teki- kanta tuntuu olevan hentonäkinruoholla. Tämän jöitä eivät olleet ainoastaan muiden kasvien kil- lajin vyöhyke on viime vuosikymmeninä kaven- pailu vaan myös pohjan laatu. Esimerkiksi vanhat tunut ohueksi, mutta sen häviäminen kokonaan juurakkomatot ja avoveden ärviöiden välipinnat lähitulevaisuudessa vaatisi jonkin huomattavan olivat ilmeisen epäsopivia (Issakainen ja Vuoristo tasapainotilan muutoksen, esimerkiksi kasvipeit- 2009b). teen kiihtyvän sulkeutumisen ja yksipuolistumisen Vuonna 2008 notkeanäkinruohoa tavattiin yh- kookkaampien lajien lisääntyessä. Tämä voi näin teensä vain muutamia versoja parista paikasta suljetussa järvessä tapahtua helposti rehevöitymi- järven etelärannalta. Yksi paikoista on järven lou- sen seurauksena, mutta myös uusien lajien myötä. naisosan asutussa rannassa, missä on lievää poh- Notkeanäkinruoho on ollut kaikilla viime ai- jan häirintää. Luonnonvaraisin paikka oli järven kojen käynneillä niin niukka, että sitä tuntuu ra- kaakkoisosassa lintutornin edustan avovedessä, joittavan jokin muukin tekijä kuin kilpailu. Täällä joutsenten ulosteillaan rehevöittämän osmankää- levinneisyytensä äärirajoilla laji voi olla erityisen misaarekkeen lähistöllä. Täällä kasvoivat yhdes- vaatelias esimerkiksi pohjan tai veden kemiallisten sä molemmat näkinruoholajit. Karvalehti näytti piirteiden suhteen. On myös ajateltavissa, että lajit leviävän aggressiivisesti saarekkeelta ulospäin ja käyttivät 1950-luvun massaesiintymissä vuorotel-

148 Suomen ympäristö 13 | 2011 Taulukko 48. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Liperi, Särkijärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1937-VIII-23 + Maristo Lauri H-96758 Maristo 1941; Backman 1950; 1951a; Ahlqvist 1954 1948-IX-14 + Repo R. H-96761 1950-VIII-12 + Härö Kimmo H-459701 1950-VIII-19 + Backman A.L. H-96759 Backman 1951 1950-VIII-25 + Backman A.L. H-96755, JYV-31567 1950-VIII-25 + Härö Lauri TUR-6454, TUR-6455, OULU- 3377 1950-VIII-30 + Paananen Onni TUR-A-389637, OULU-3378, OULU-102409 1950-VIII-30 + Backman A.L. H-96756 1950-VIII-?? + Backman A.L. H-437791 1951-VIII-28 + Cedercreutz Carl H-209087 1952-VIII-9 + Ahlqvist Holger H-96757, H-581489, H-581833 1956-VIII-5 + Kasurinen Lauri H-96760 1957-VII-21 + Kukkonen Ilkka H-58641, TUR-6453 1957-VII-29 + Ore Helena TUR-6456 1957-VIII-9 + Hartikainen Kirsti H-547961, H-547962 1958-VIII-3 + Mäkinen Yrjö, Ore OULU-3379 Helena 1959-VII-24 + Ore Helena TUR-119170 1959-VIII-6 + Aro Annikki H-435787 1959-VIII-6 + Kalaja Tauno H-695733 1960-VIII-20 + Aro Annikki H-435786 1961-VI-27 + Veijola Terttu OULU-3380 1962-VIII-7 + Meriläinen Jouko OULU -111482 1985-VIII + Meriläinen Jouko Hakalisto 1987b 1986 ei Meriläinen Jouko Hakalisto 1987b 2003-VII-14 + Issakainen Tytti, TUR-A-377455 Issakainen ja Issakainen 2003 Issakainen Jouni 2008-VIII-6 + Issakainen Jouni, TUR-A-391526 Issakainen ja Vuoristo 2009b Vuoristo Mikko len jotkin itselleen edulliset ravintovarat vähiin ja venevalkamien käyttö rannoilla ylläpitää osaltaan ovat olleet sen jälkeen niukempia. näkinruohoille avoimia alueita matalassa ranta- vyöhykkeessä. Suojelu ja hoito Vaikka kilpailevien kasvilajien vyöhykkeet Liperin Särkijärvi kuuluu Natura 2000 -verkos- oleellisesti tiivistyisivät, hoitotoimien tarve tulee toon sekä luontodirektiivin mukaisena SCI-alu- arvioida kriittisesti. Järven mosaiikkimaista ja jat- eena että lintudirektiivin mukaisena SPA-alueena kuvasti muuntelevaa kasvillisuutta on vaikea kä- (FI0700030, 66 ha). Myös lintuvesien suojeluohjel- sittelyin hallita. Erityisesti pohjan käsittelyä tulee maan kuuluvasta Särkijärvestä on muodostettu välttää; tahattomasti pohjasta vapautuvat ylimää- Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätöksillä räiset ravinteet voivat johtaa kilpailijalajien nope- kaksi yksityistä luonnonsuojelualuetta: Taipaleen aan kasvuun. Hoitotoimenpiteenä voidaan tarpeen osakaskunnan yhteisellä vesialueella sijaitseva vaatiessa harkita esimerkiksi vähäistä kellusleh- Särkijärven luonnonsuojelualue (YSA076968, tisen kasvillisuuden laikutusta sen reuna-alueilta 63 ha) ja Liperin kylän osakaskunnan yhteisellä näkinruohojen kasvukauden ulkopuolella. Tavoit- vesialueella sijaitseva Särkijärven luonnonsuojelu teena olisi tällöin vain edesauttaa vyöhykkeiden alue 2 (YSA200319, 1,4 ha) (kuva 37). sauman pysymistä mosaiikkimaisena, ei tehdä Järven rehevöityminen tulee estää ja sen kirk- laajempaa aukkoisuutta. kaus säilyttää mahdollisimman hyvänä koko va- Näkinruohovyöhykkeen kapeuden vuoksi myös luma-alueen ravinnepäästöjen hallinnalla. Kevyt lajinmäärityksen varmistavien museonäytteiden

Suomen ympäristö 13 | 2011 149 Liperin Särkijärvellä ei ole velvoitetarkkailua. Särkijärvi kuuluu ympäristöhallinnon yhteiseen vuosien 2009–2012 seurantaohjelmaan ja samalla Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan vesistön ekologisen tilan selvittämi- seksi. Siihen sisältyy ELY-keskuksen tekemänä vedenlaatuseuranta järven syvänteellä neljästi vuodessa ml. kesällä tehtävä klorofylliseuranta vuosittain, ja kolmen vuoden välein tehtävä kasvi planktonkoostumuksen seuranta. Molempien nä- kinruohojen kannan säilyttämiseksi on tärkeää seurata vedenlaatua koko valuma-alueella.

Lisäselvitystarpeet Särkijärven toistaiseksi tutkimattomalta koillisran- nalta on tarpeen kartoittaa näkinruohojen esiin- tymistä sukeltaen lähivuosina, jolloin järvi olisi kierretty vertailukelpoisesti kokonaan. Näin saatu kokonaiskuva luo pohjan harvennetulle seurannalle jatkossa.

5.7.1.3 Tohmajärvi, Särkijärvi

Tohmajärven Särkijärveltä löydettiin hentonäkin- Herbaariokuva Liperin Särkijärven notkeanäkinruohon ruoho vuonna 2009 (Issakainen ja Henricson 2009) (Najas flexilis) näytteestä. Kuva Pertti Rantiala. (taulukko 49). Särkijärvi on erittäin kirkasvetinen ja se on tyypitelty kuuluvaksi pieniin ja keskiko- keruun tulee olla jatkossakin mahdollisimman koisiin vähähumuksisiin järviin. Särkijärvi kuuluu vähäistä, mitä hallitaan tarvittavien keruulupien Natura 2000 -verkostoon. (ELY-keskuksen päätösten) ehdoilla. Etenkin not- keanäkinruohoa on populaation pienuuden vuoksi Järven kuvaus vältettävä keräämästä lainkaan. Mahdollinen vält- Tohmajärven Särkijärvi on 10,7 km2:n kokoinen, tämätön näytteenotto on tehtävä sukelluksessa pitkänpyöreä järvi noin 20 km Tohmajärven kes- kiirehtimättä, leikkaamalla yksi sivuhaara esimer- kustasta luoteeseen. Suuri osa rannan asutuksesta kiksi saksin, ettei pääversoon kohdistuisi juuria keskittyy itärannan läheltä kulkevien kuutostien irrottavaa vetoa. ja pääradan tuntumaan, Tikkalan kylään. Rannan pienempiä kyliä ovat pohjoispään Kostamo ja Seuranta eteläpään Viehkanpää ja Kannas (kuva 38). Länsi- Näkinruohojen jatkoseuranta toteutetaan siten, rantaa lukuun ottamatta järven ympärillä on tasai- että luontodirektiivin lajien raportointiin saadaan sesti loma-asutusta. luotettavat tiedot. Kun järven koillinenkin ranta- Särkijärvi on harjujen ympäröimä latvajärvi ja osuus saadaan ensin kartoitettua, vedenalaista seu- sen valuma-alue on harvaan asuttu ja hyvin kapea, rantaa voidaan harventaa kuuden vuoden välein enimmäkseen vain muutamien satojen metrien tapahtuvaksi. levyinen. Rannat ovat yleisilmeeltään metsäisiä. Näkinruohojen esiintymistä mahdollisesti uh- Järvi laskee pohjoispäästään Pieni-Onkamoon. kaavan kilpailevan lajiston lisääntymistä seurataan Asutuksen lisäksi vähäistä kuormitusta aiheuttaa näkinruohojen seurannan yhteydessä. Ilmaversois- maatalous. ten lajien ohella on pidettävä silmällä uposkasvien, etenkin ärviän, karvalehden ja mahdollisesti il- maantuvan vesiruton leviämistä. Yksi pääkysymys on, pysyykö ärviän ja kelluslehtisen kasvillisuuden välinen raja-alue aukkoisena. Tärkeimpien kilpailijalajien kasvustojen reunoja on tarpeen seurata kasvillisuusvyöhykkeiden etenemisen hahmotta- miseksi.

150 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 38. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Tohmajärven Särkijärvessä.

Taulukko 49. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Särkijärvi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2009-VIII-15 + Issakainen Jouni, Henricson Catherine TUR- Issakainen ja Henricson A-394165 2009

Särkijärvi on melko syvä: pohjoispäässä on lähes Näkinruohoesiintymät ja niiden tila 20 metrin syvänne ja suuri osa järven keskiosis- Tohmajärven Särkijärvi todettiin hentonäkin- takin on kymmenen metrin tuntumassa. Järven ruohon uudeksi (aikaisemmin tuntemattomaksi) pH on vaihdellut välillä 6,5–7,8 (mediaani 7,5) ja kasvupaikaksi lyhyellä sukelluskäynnillä vuonna näkösyvyys välillä 5,7–8 m (mediaani 6,9 m). Se 2009 (Issakainen ja Henricson 2009) (taulukko 49). on kirkasvetinen, karu ja vähähumuksinen ja sen Tällöin ehdittiin tutkia vasta 200 metrin rantaosuus ekologinen tila luokiteltiin erinomaiseksi vuonna järven luoteispään entisen kansakoulun edustalla 2008. Näkinruohojen lisäksi järvessä kasvaa harvi- (kuva 38). Varmoja päätelmiä järven muista osista naista jouhivitaa. ei otoksen pienuuden vuoksi voi tehdä.

Suomen ympäristö 13 | 2011 151 Tutkitulla rantaosuudella hentonäkinruoho Särkijärvellä ei ole velvoitetarkkailua. Särkijärvi muodosti yhtenäisen, mutta hyvin harvan ja lan- kuuluu ympäristöhallinnon yhteiseen vuosien kamaisen vyöhykkeen pohjan rajakohtaan, jossa 2009–2012 seurantaohjelmaan ja samalla Vuoksen rannalta jyrkemmin viettävä, kivikkoinen mutta vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan lietteen peittämä pohja kohtaa tasaisen tai loivasti vesistön ekologisen tilan selvittämiseksi. Siihen viettävän lietepohjan. Vyöhyke sijaitsi noin 1–1,5 sisältyy ELY-keskuksen tekemänä vedenlaatuseu- metrin syvyydessä, noin 5–15 metrin päässä ran- ranta neljästi vuodessa ja kesäisin klorofylliseu- nasta. Versoja oli jaksolla arviolta yksi kappale ranta kolmen vuoden välein (2010, 2013) järven rannan juoksumetriä kohden. Järven kirkkauden syvänteellä sekä vuonna 2011 tehtävä vesikasvil- vuoksi vastaavaa vyöhykettä saattaa ainakin kat- lisuusselvitys. konaisena löytyä sopivilta paikoilta muualtakin järvestä. Syvemmällä, pelkällä lietteellä, todettiin Lisäselvitystarpeet näkinruohoa hyvin niukasti (yksittäinen verso). Hentonäkinruohon esiintymisalueen laajuus ja sijoittuminen muualla järvessä tulee kartoittaa Suojelu ja hoito sukeltaen. Kartoitus voidaan aluksi keskittää ensi Tohmajärven Särkijärvi kuuluu Natura 2000 -ver- sijassa vastaavaan vyöhykkeeseen jossa lajia todet- kostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena tiin, mutta myös vyöhykkeen muunlaisiin sijoittu- (FI0700090, 1 070 ha) kansallisesti edustavana misiin muualla järvessä on syytä varautua. oligotrofisena vesistönä (luontotyyppi: "Niukka- Järven pituuden vuoksi kartoitus on tehokkainta ravinteiset järvet, joissa on runsaasti pohjaversois- aloittaa otoksina järven eri osista. Kohdennusta on kasvillisuutta"). Alueen toteutustapa on vesilaki. syytä täsmentää tulevien havaintojen valossa. Lajia on syytä etsiä vastaavista rantavyöhykkeis- Seuranta tä myös alueen muista harjurantaisista, kirkasveti- Tohmajärven Särkijärven jatkoseuranta on mie- sistä järvistä, kuten Kiteen Suuresta Heinäjärvestä. lekästä suunnitella vasta lisäselvitysten jälkeen. Vaikka näkinruohotieto onkin uusi ja tiedot lajin esiintymisen laajuudesta järvessä puutteelliset, on koko valuma-alueen seuranta tarpeen vahvan esiintymän takia.

Toukokuinen näkymä Tohmajärven Särkijärvelle rannalta, josta näkinruoho on löydetty. Kuva Anita Rämö.

152 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.7.1.4 na vuodesta. Tärkein säätelyaika on varhaiskevät, Tohmajärvi, Sääperi jolloin ylimääräistä, hapekasta purovettä ohjataan järveen jo jääpeitteisestä ajasta lähtien. Tällä py- Tohmajärven, entisen Värtsilän kunnan alueelta ritään järviveden vaihtumiseen (Jukka Kosonen, Sääperistä löytyi hentonäkinruoho vuonna 2008 henkilökohtainen tiedonanto). (Issakainen ja Vuoristo 2009b) (taulukko 50). Järvel- Järvestä on tavattu vaateliaita kasvilajeja, mm. tä on lisäksi aiempi, dokumentoimaton lehtitieto sahalehti ja litteävita. Peltoisen valuma-alueen ja molemmista näkinruoholajeista (Kivivuori 1985). järven pienen tilavuuden vuoksi Sääperi on kär- Sääperi ja suuri osa sitä ympäröivistä pelloista on sinyt fosforikuormituksesta ja rehevöitymisestä suojeltu Natura 2000 -verkostossa etenkin linnus- (Kivivuori 1985; Lohilahti 2007). Tämä on näkynyt tonsa vuoksi. veden samenemisena loppukesäisin etenkin järven matalassa länsipäässä. Myös vesirutto on joinakin Järven kuvaus vuosina muodostanut massakasvua, mutta joina- Sääperi sijaitsee Tohmajärven keskustasta noin 15 kin vuosina vähentynyt mm. matalien lahtien läpi km itään, Värtsilän kyläkeskustan koillislaidalla jäätymisen jälkeen. Järven rantoja ja matalaa vesi (kuva 39). Järven itäranta on lähes valtakunnan aluetta on aiemmin laidunnettu. Laidunnuksen rajassa kiinni, mutta vesiala on nykyään määritelty loputtua luhdat ovat pajukoituneet ja kasvillisuus rajavyöhykkeen ulkopuolelle. Itä–länsi -suunnassa on myös vedessä tiivistynyt. 2000-luvun hoito pitkänomainen järvi on noin 2 km pitkä ja puoli toimien jälkeen on havaittu veden näkösyvyyden kilometriä leveä. Itäpäässä on yli seitsemän metrin paranemista lähelle kahta metriä. Näkösyvyydessä syvänne, mutta länsipuolen pohja on hyvin loiva on kuitenkin suurta vaihtelua vuodenajan ja järven ja matala. kohdan mukaan (Jukka Kosonen, henkilökohtai- Järven lähivaluma-alue on pieni ja koostuu lä- nen tiedonanto). hinnä sitä ympäröivistä, noin kilometrin levyisistä, savisista peltotasangoista. Niiden läpi tulee jonkin Näkinruohoesiintymät ja niiden tila verran valumavesiä myös ympäröiviltä, yleensä Vuoden 1985 lehtitiedon näkinruohohavaintojen karuilta kalliorinteiltä. Sääperin vesi on keskimää- alkulähde ei ollut sen kirjoittajalla muistissa (Han- rin hieman emäksistä ja alun perin kirkasta. Reu- nu Kivivuori, henkilökohtainen tiedonanto 2008), namilla on lähteitä, ja pohjavesi on rautapitoista. joten löytöhistoria on syytä aloittaa uusista havain- Sääperin nykyiseen tilaan ovat erityisesti vaikut- noista (taulukko 50). taneet Jänisjoki sekä järven intensiivinen säätely. Vuoden 2008 löytö tehtiin järven itäpään etelä Sääperin ja Jänisjoen välillä, järven lounaispään rannalta, Hiidenvaara-nimisen pienen harjun itä- Haponojassa, on 1960-luvulle asti ollut lyhyt joki- päästä (kuva 39). Paikka oli omakotitalon vene- mainen salmi, jossa vesi on virrannut molempiin valkama. Näkinruohoverso löydettiin kahlaamal- suuntiin. Tuolloin Jänisjoen jopa kaksi metriä kor- la matalasta, vain parinkymmenen senttimetrin keat tulvavaihtelut estivät rantamaiden käytön. syvyisestä vedestä, harvan kortteikon reunasta. 1960–1970-lukujen aikana Sääperi eristettiin Jänis- Pohja oli tiivistä kivikkoa, jota orgaaninen aines joesta ja sille rakennettiin säätelyjärjestelmä (Jukka ja juurakot, mahdollisesti savikin, sitoivat yhteen. Kosonen, henkilökohtainen tiedonanto). Sääperin itäosaa kartoitettiin näkinruohojen Haponojan padolla estettiin Jänisjoen tulvien kannalta perusteellisemmin soutaen ja sukeltaen purkautuminen Sääperiin. Järven länsi- ja kaak- vuonna 2009 (Issakainen ja Henricson 2009). Edel- koispuolille rakennetuilla korotetuilla kiertokana- lisen vuoden hentonäkinruohon löytöpaikka Hii- villa Sääperin kahden oman tulovesipuron vedet denvaaran itäpäässä todettiin veden alla todelli- ohjattiin järven ohitse Jänisjokeen: Pohjoisesta seksi populaatioksi, joskin hyvin pieneksi, ihmisen Kukkolammesta tuleva puro ohjattiin länsikautta. vaikuttamaksi ja uhanalaiseksi. Siinä lajia kasvoi Idästä Onkilammesta tuleva puro ohjattiin järven hiekkaisessa venevalkamassa harvakseltaan noin kaakkoispuolelta. Menetelmä on edelleen käytös- yhden aarin alalla, enintään noin yksi verso ne- sä. Ohituskanavat toimivat pääosin painovoimai- liömetrillä. Versot olivat lyhyitä, tummalehtisiä ja sesti, mutta lisäksi niitä säädellään lyhyinä aikoi- kituliaita. Esiintymä jatkui kortteikon ulkolaidas-

Taulukko 50. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Sääperi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2008-VIII-9 + Issakainen Jouni, Vuoristo Mikko TUR-A-391511 Issakainen ja Vuoristo 2009b 2009-VIII-16 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394166, Issakainen ja Henricson 2009 Catherine TUR-A-394167

Suomen ympäristö 13 | 2011 153 Kuva 39. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Tohmajärven Sääperissä. sa harvana ja lankamaisena vyöhykkeenä noin 50 Vesiruttovyöhykkeen syvä reuna oli 1,5–2 metrin metriä itään. Lajin kasvun mahdollisti ilmeisesti syvyydestä, jota alempana näkinruohoa ei hämä- kova pohja sekä talon edustan ruovikon ja korttei- ryyden vuoksi voinut ainakaan merkittävästi kas- kon aiempi niitto. vaa. Rantaan päin edetessä vesirutto taas työntyi Sääperistä löydettiin vuoden 2009 kartoitukses- koko tutkitun rannan matkalla järviruovikon si- sa myös toinen osapopulaatio, joka sijaitsi noin aa- sään, sulkien sopivan pohja-alan täysin. Joillakin rin kokoisella luontaisella savisärkällä aivan järven paikoin vesiruton korvasi tiivis litteävidan kas- itäpäässä olevassa lahdessa (kuva 39). Paikka oli vusto. rehevöitymistä ilmentävän päällyslevän vallassa Mainituista syistä hentonäkinruohoa ylläpitä- ja myös kilpailevien korkeiden putkilokasvien vai- vää pohjatilaa on koko järvessä vain erittäin sup- vaama. Näkinruohon versot olivat täällä pitkiä ja pealla alueella. Näillä paikoilla pohjan laatu on hentoja. Tämäkin pieni esiintymä oli kärsivän ja näkinruohon kannalta sopivan kovahko ja/tai ih- epävakaan tuntuinen. mistoiminta, kuten venevalkaman raivaus, on luo- Vuoden 2009 kartoituksessa todettiin, että lähes nut lajille elintilaa. Yksittäisiä versoja saattaa toki koko Sääperissä näkinruohojen kasvua esti hyvin kasvaa muuallakin. Näkinruohon kasvua saattaa tehokkaasti vesiruton voimakas, jopa metrin kor- varjostuksen lisäksi estää veteen liuenneen hiilen kuinen massakasvu pohjasta pinnan tuntumaan. muuttuminen hiilidioksidista karbonaatiksi (vrt. Espoon Matalajärvi, luku 5.1.1.1).

154 Suomen ympäristö 13 | 2011 Näkinruohon tila Sääperissä on nykyisellään Esiintymien pienten alojen vuoksi tehtävä olisi heikko ja epävakaa. Näin pienessä, viljelyn ympä työmäärältään kohtuullinen. Niiton ajankohdat on röimässä ja säännöstellyssä järvessä ihmisen suunniteltava erikseen ja toimenpiteet sovitettava toiminta, suuri vesiruton biomassa sekä vanha yhteen alueen arvokkaan linnuston elinympäristö- ravinnekuorma aiheuttavat veden laatuun helposti jen turvaamisen kanssa. suuria heilahteluja. Kasvustot voivat siksi hyvin Pitemmällä aikavälillä järven rehevöitymisen helposti hävitä. vähentäminen ja siitä seuraava veden kirkastu- minen olisi ilmeisesti näkinruoholle hyväksi. Jos Suojelu ja hoito kesän keskimääräinen näkösyvyys saadaan vähit- Tohmajärven Sääperi ja suuri osa sitä ympäröivistä täin nousemaan noin kolmeen metriin, näkinruoho pelloista sisältyvät Natura 2000 -verkostoon (kuva löytänee kasvutilaa myös nykyistä syvemmältä. 39). Lintudirektiivin perusteella verkostoon kuulu- Voimakasta vesiruttokasvustoa on kuitenkin vai- va Värtsilän laakson luontokokonaisuus FI0700025 kea saada kokonaan järvestä poistetuksi, joten (SPA, 512 ha) sisältää 212 ha laajuisen Värtsilän hentonäkinruohon kannan elvyttäminen elinvoi- laakson, joka on myös luontodirektiivin mukainen maiseksi on vaikeaa. alue (FI0700004 (SCI ja SPA)). Lintuvesien suojelu ohjelmaan kuuluva Sääperi on osa tätä kohdetta. Seuranta Sääperi on suojeltu yhteisille vesialueille vuonna Vuonna 2009 löydettyjen näkinruohoesiintymien 2006 perustetuilla yksityisillä luonnonsuojelu ja koko Hiidenvaaran edustan tila tulisi tarkistaa alueilla: Patsolan osakaskunnan alueella sijaitseva sukeltaen aluksi vähintään kolmen vuoden välein Sääperin luonnonsuojelualue 1 (YSA202877, 39 ha), sekä mahdollisia rantaniittoja seuraavina kasvu- Värtsilän osakaskunnan alueella sijaitseva Sääperin kausina. Esiintymien pienuuden vuoksi tehtävä luonnonsuojelualue 2 (YSA202879, 79 ha) ja Sääpe- on suoritettava nopeasti. Mikäli järvi jatkossa oleel- rin eteläosaa sisältävä Uudenkylän osakaskunnan lisesti kirkastuu tai vesirutto taantuu, seurantaa alueella sijaitseva Sääperin–Uudenkylänlammen kannattaa laajentaa syvempiinkin osiin. luonnonsuojelualue (YSA202880, 51ha). Pohjois- Karjalan ympäristökeskus (nykyisin ELY-keskus) on laatinut alueelle hoito- ja käyttösuunnitelman (Lohilahti 2007; Lohilahti ym. 2009). 2000-luvulla järveä on kunnostettu etenkin lintujen suojelun näkökulmasta (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2005). Työhön on sisältynyt rantaluhtien raivausta ja pesintäsaarekkeiden ruoppausta (Lohilahti ym. 2009). Myös särkikalaa on pyydetty muutamana vuonna ravinteiden vähentämiseksi (Hannu Kivi- vuori, henkilökohtainen tiedonanto). Vesiruton kilpailu on hentonäkinruohon välitön ongelma Sääperissä. Vesiruton mekaaninen pois- to esimerkiksi nuotaten on tuskin tehokas, koska perussyynä on järven tilavuuteen nähden voimakas ja pitkäaikainen rehevöityminen, poistettavat biomassat olisivat hyvin suuria, nuottaus voisi vapauttaa pohjasta lisääkin ravinteita ja vesirutto leviää tehokkaasti pienistäkin kappaleista. Hentonäkinruohon kannan heikon nykytilan ja järven yleistilan vuoksi varmoja ratkaisuja ei ole. Nopeimmin vaikuttavana ensiapuna kannattanee Tohmajärven Sääperin tiheää vesikasvillisuutta. Kuva Hanne yhteistyössä ranta-asukkaiden kanssa yrittää to- Lohilahti. dettujen kasvupaikkojen sekä koko Hiidenvaa- ran edustan pitkäjänteistä niittämistä alle metrin syvyydestä ruovikosta vapaaksi, jolloin lajille vapautetaan kasvutilaa matalasta vedestä kovil- ta rannoilta eikä nykyisen vesiruttovyön sisältä.

Suomen ympäristö 13 | 2011 155 Sääperillä ei ole velvoitetarkkailua. Sääperi (kuva 41) rajaa pääselästä Kirkkoniemen ja Pei- kuuluu ympäristöhallinnon yhteiseen vuosien jonniemen harjujen välinen kapeikko. Järven län- 2009–2012 seurantaohjelmaan ja samalla Vuoksen sipäässä on Leviäjoen salmi ja sen jatkeena oleva vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan Vääränlahti (kuva 42). vesistön ekologisen tilan selvittämiseksi. Seuranta Tohmajoen vesistöalueella sijaitseva Tohmajär- ohjelmaan sisältyy ELY-keskuksen tekemänä vi on vesienhoidossa yhtenä vesimuodostumana. vedenlaatuseuranta järven syvimmällä paikalla Tohmajärvi on vesienhoitotyössä tyypitelty keski- neljästi vuodessa ml. kesällä tehtävä klorofylliseu- kokoiseksi humusjärveksi. Sen ekologinen tila on ranta kolmen vuoden välein, alkaen 2010. hyvä vuonna 2008 tehdyn luokituksen mukaan. Tohmajärven Sääperin veden ja sedimentin ra- Tohmajärven rantamaisemia leimaavat jyrkkä- vinnekuormaa sekä sameuden vaihteluita on pe- piirteiset kalliomäet ja harjukumpareet. Eteläran- rusteltua seurata. Näkinruohojen vuoksi veden- nan puolella muodot ovat järven pohjois- ja luoteis- laadun mittauksiin tulisi sisällyttää näkösyvyyden puolta loivempia, vaaramaisia. Järven ympäristön vaihteluiden seuranta. luontaista rehevyyttä kuvaavat mm. lähivaluma- alueelle ulottuvat ukonhattulehdot, jotka ovat Lisäselvitystarpeet Keski-Karjalan lehtokeskusalueen omaleimaisinta Lähivuosina tulisi veden laadun tehostetulla seu- osaa. rannalla hankkia aluksi limnologinen yleiskuva Tohmajärvi on keskisyvyydeltään (n. 3 metriä) järven ravinteiden, hapekkuuden ja näkösyvyy- varsin matala, mikä lisää sen herkkyyttä muuden kiertokulusta ja syysuhteista etenkin suhteessa toksille. Järven korkean lounaisrannan edustalla tulo-ojien säätelysykliin, tulvamääriin ja poikkea- on yli 10 metrin syvänne, mutta järven muut osat viin pumppauksiin. Näin olisi mahdollista etsiä ovat pohjaltaan tasaisia ja loivarantaisia. Pohja on säätelytapaa, joka tukee sekä näkinruohoja että paikoin karua hiekkaa, paikoin mm. tiivistä hiesu muita luonnonarvoja tai intressejä. Järven itä- ja savea. Järvestä on aiemmin nostettu rautaa. länsipäässä on syytä olla eri näytteenottokohdat, ja Tohmajärveen rajautuvat rannat ovat suhteelli- aluksi mittauksia tulisi tehdä tiheästi, koska järven sen harvaan asuttuja. Pitkien metsä- ja peltosaarek- olosuhteet voivat jo säätelyn vuoksi heilahdella no- keiden välissä vuorottelevat siellä täällä maatalot ja peasti. kesämökit. Suuremmat vaikutukset veden laatuun on ollut osin kaukaakin tulevalla hajakuormituk- 5.7.1.5 sella. Tohmajärvi, Tohmajärvi Tohmajärven tilan kannalta merkittävä vaikutus on järveen laskevien useiden pienehköjen, mutta Tohmajärven Tohmajärvi on tärkeä hentonäkin- yhteisvaikutuksiltaan merkittävien jokien tuomal- ruohon esiintymisalue (kuva 40). Hentonäkinruo- la kuormituksella. Joet keräävät vetensä järveen ho löydettiin Tohmajärven Peijonniemenlahdesta nähden moninkertaiselta valuma-alueelta (kuva vuonna 1994 (Markkola 1997) (kuva 41, taulukot 40), mihin sisältyy etenkin laajoja ojitettuja humus- 51–54). 2000-luvulla lajia on löydetty myös jär- kuormitusta aiheuttavia soita. Seuraavassa veden ven pääaltaasta. Nämä uudet kasvupaikat on alla laadun kannalta tärkeimmät laskujoet kuvataan ryhmitelty pääselän pohjoisrannan (Kirkkoniemi– länsipään Vääränlahdesta myötäpäivään edeten. Turusenniemi) (kuva 41), Tammalahden (kuva Vääränlahdessa suurin merkitys on lahden 41), ja järven länsipään (Jouhkola–Veneniemi ja koillisnurkkaan laskevalla Luosojoella. Tämä noin Selkäsaari) esiintymiksi (kuva 42). Tohmajärvellä 15 km pitkä joki kaartaa läheltä Kemien taajamaa hentonäkinruohon kanta on tällä hetkellä elinvoi- peltomaiden kautta. Yksi sen latvahaaroista saa mainen. Vain Peijonniemenlahti on suojeltu. huomattavan osan vesistään Hirvisuolta, suon pohjoisen laidan puolelta. Saman suon eteläosat Järven kuvaus purkavat vetensä toiseen näkinruohojärveen, Tohmajärvi sijaitsee noin kolme kilometriä Toh- Kiteenjärveen. majärven kunnan Kemien keskustaajamasta ete- Yksi Luosojoen latvahaaroista, Saarekkeenpuro, lään. Äärimitoiltaan yli 7 x 5 km2:n kokoinen järvi saa vetensä paitsi Salpausselän juurilta Onkamos- koostuu avoimesta, noin 5 x 2 km2:n kokoisesta ta, myös Valkeasuon erittäin laajan turvetuotanto pääselästä ja kahdesta pienialaisemmasta lahdesta. alueen eteläpuoliskosta. Tuotantoalueen pohjois- Järven koillisosan pyöreähköä Peijonniemenlahtea osasta virtaus suuntautuu muihin jokiin. Toinen

156 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 40. Yleiskartta Tohmajärven Tohmajärven hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintymistä.

Suomen ympäristö 13 | 2011 157 Luosojoen latvahaaroista, Ruostepuro, kerää tua Kiteenjärven tavoin; pitkällä aikavälillä näkin- vetensä mm. Konnunsuon turvetuotantoalueen ruoho voisi ilman aktiivisia toimia pahimmillaan länsiosasta sekä siitä luoteeseen jatkuvilta Jylmän hävitä järvestä. kylän soilta ja pelloilta. Luosojoen humuskuorma Hentonäkinruohon entuudestaan tunnettu vaikuttaa Tohmajärven länsipään näkinruohoesiin- kasvupaikka Tohmajärvellä on Peijonniemenlahti. tymiin. Lahti on matala ja laakea, enimmillään vain noin Tohmajärven koillispäässä Peijonniemenlahden metrin syvyinen. Pohja on hienojakoista mineraali- perukkaan laskee Lahdenjoki. Sen veden humus- maata, vaihdellen hiesusta tiiviiseen saveen. Pintaa ja muulla koostumuksella on suuri merkitys Pei- peittää ohut liete, joka oranssiin värisävyyn vai- jonniemenlahden näkinruohoesiintymiin. Aivan kuttanevat rautapitoisuus ja punaruskea humus. Lahdenjoen suun ympärillä on noin Peijonniemen- Peijonniemenlahden rantoja reunustavat sara lahden kokoinen ojitettu suo, joka jo sinänsä vai- luhdat. Niistä avoveteen päin seuraa ilmaversois kuttaa lahden tilaan. Suurempia soita on kuitenkin vyöhyke, jossa lahden sivuilla vallitseva laji on yläjuoksulla, etenkin Tohmajärven rautatieaseman järvikorte. Etenkin lahden pohjoisella selällä on ympärillä olevat Lahdenvaaransuo ja Riukusuo suurina, mosaiikkimaisina saarekkeina myös sekä Teerisuon turvetuotantoalue. Näiden soiden muita ilmaversoisia lajeja, kuten järvikaislaa ja pohjoispäät laskevat eri vesistöön, Jänisjokeen. osmankäämejä. Ilmaversoiskasvustojen (lähinnä Rautatiellä tapahtuvat kemikaalipäästöt saattai- kortteikkojen) tihenemistä ja levittäytymistä on sivat vahingon sattuessa vaikuttaa järveen Lah- hallittu toistuvilla niitoilla. denjoen kautta. Tätä merkittävämpi, jo toteutunut Ilmaversoiskasvustojen ulkopuolella, noin 70– päästö aiheutuu kuitenkin Kemien taajaman noin 80 cm:n syvyydessä, alkaa harvahko ja mosaiikki 2 000 asukkaan jätevesistä, jotka on laskettu Lah- mainen lumpeiden ja ulpukoiden vallitsema denjoen kautta Tohmajärveen 2000-luvulle asti. kelluslehtisten kasvien vyöhyke. Usein se on vain Lahdenjoki on tämän vuoksi tuonut Tohmajärveen muutaman metrin levyinen ja harva, mutta järven noin 30 % koko järven fosforikuormasta (Varonen koillinen perukka Lahdenjoen suulla on lähes koja Ristola 2008). konaan yhtenäisen lumpeikon peittämä. Tohmajärven itärannalla järven valuma-alue on Peijonniemenlahdella on kortteikon ja lumpei- kapea. Täältä järvi purkaa vetensä padotun Toh- kon aukoissa sekä niiden ulkopuolella leveänä majoen kautta. Etelärannalla merkittävin joki on vyöhykkeenä varsin monipuolinen uposkasvilli- kaakosta laskeva Perttisenjoki, joka lisää järven suus, jonka osa hentonäkinruoho on. Lahdella ovat humuskuormaa (Perttisensuo–Niikunvaaransuo). yleisiä mm. pikkuvita, välkevita, järvisiloparta ja Viereisellä Solikanpurolla on samankaltainen, sironäkinparta. Lähes kasvitonta, hämärää pohjaa mutta pienempi merkitys. on vain parinsadan metrin levyisessä, itärannan Jätevesien ja valuma-alueen hajakuormituksen puoleisessa keskisyvänteessä, josta joen hapan yhteisvaikutuksesta Tohmajärvi on paitsi humus- päävirtaama ilmeisesti kulkee. Siinäkin on suu- kuormituksen vaivaama, myös rehevöitynyt. Sen ria kasvustoja konnanulpukkaa (Nuphar pumila) syvännettä on hapetettu, mutta järven on tästä ja välkevitaa, jotka saavat valonsa pinnan läheltä. huolimatta arvioitu rehevöityvän lisää. Veden puh- distusta ollaan parhaillaan tehostamassa uuden Näkinruohoesiintymät ja niiden tila puhdistamon avulla. Näkinruoho on tiedostettu uuden puhdistamon lupapäätöksessä (Varonen ja Peijonniemenlahti Ristola 2008). Tohmajärven hentonäkinruohon kasvupaikoista Edellä olevan suhteen Tohmajärveä tulisi verra- kaikki havainnot ovat suhteellisen uusia; laji löy- ta Kiteen Kiteenjärveen (luku 5.7.1.1), josta näkin dettiin ensin vuonna 1994 Peijonniemenlahdelta ruohot ovat humuskuorman vuoksi niukentuneet (Markkola 1997). Lajia on kartoitettu ja havaittu merkittävästi. Molemmilla järvillä on yhteisiä myös 1997 ja 2006 (taulukko 51). Peijonniemen- veden ja pohjan laadun piirteitä, ne saavat osan lahti on lintuvesien suojelukohteena myös järven vedestään samoilta soilta, ja molempia rasittavat perusteellisimmin tutkittu osa (kuva 41). Seuraa- samat uhkatekijät, hapan humuskuormitus ja va tiivistelmä perustuu näiden lisäksi sukeltamal- rehevöityminen. Ilman erityisiä valuma-alueeseen la tehtyihin, raportoituihin maastohavaintoihin kohdistuvia kunnostus- ja vesiensuojelutoimia (Issakainen ja Suonpää 2007; Issakainen ja Vuoristo Tohmajärven näkinruohoesiintymät voivat taan- 2009b; Issakainen ja Henricson 2009).

158 Suomen ympäristö 13 | 2011 Hentonäkinruohoa kasvaa matalan Peijonnie- selälle päin, mutta täällä ilmeisesti hämäryyden ja menlahden avoimessa lounaispuoliskossa molem happamuuden vuoksi harvana ja kituliaana. pien rantojen edustalla. Runsain näkinruoho Parhaalla näkinruohovyöhykkeellä pohja oli vyöhyke voidaan hahmottaa noin 70–80 cm:n harvakasvista. Syitä tähän ei tiedetä. Jäätyminen syvyysvyöhykettä myötäileväksi epäsymmetrisek- (usein 70 cm:n syvyyteen) ei ainakaan yksin ei- si hevosenkengäksi, jota erilaiset ympäristötekijät kä lyhyellä aikajänteellä selitä kasvipeitteen auk- katkovat. Pohjaliete on vyöhykkeellä yleensä hie- koisuutta, koska paljasta pohjaa oli tarjolla myös non mineraalimaan sekaista. vuonna 2008 leudon ja ohutjäisen talven jälkeen. Koillisessa näkinruohoesiintymä katkeaa Lah- On epäiltävissä, että pohjan mineraalikoostumuk- denjoen suusta etenevän, humuksisella pohjalla sessa on tekijöitä, jotka pitävät kilpailijoita kurissa vallitsevan lumpeikon vuoksi. Itärannalla vyö- ja avaavat tilaa näkinruoholle. Myös aaltojen lii- hyke on maastonmuotojen vuoksi lyhyt ja keskit- ke voi vaikuttaa näin matalan pohjan paljauteen. tyy lähinnä Hopeasaaren ulkopuolelle. Laakealla Vuonna 2007 parhaan näkinruohovyön pinta- länsirannalla vyöhyke on pitkä, mutta pohjoisessa alaksi arvioitiin 14 hehtaaria. Laji ei parhaallakaan kortesaarekkeiden katkoma. Lahdelle on niitetty vyöhykkeellä kasvanut yhtenäisenä mattona, vaan kortteikkoon lahdelmia ja salmia tavoitteena estää arviolta keskimäärin yksi verso neliömetrillä. alueen liiallinen sulkeutuminen sekä avata ja yllä- Vuonna 2008 todettiin näkinruohovyön koilli- pitää näkinruoholle sopivia poukamia. simmissa osissa (lintutornilla ja Hopeasaaren edes- Näkinruohovyöhykettä rajaavat rannoille päin sä), että versot olivat kehittyneet edellisvuoteen etenkin tiivis kortteikko, tiivis lumpeikko sekä näi- nähden selvästi hitaammin ja jääneet hyvin pie- den alla viihtyvä yhtenäinen sammalmatto (lähin- niksi. Lahden läntisellä suupuolella versot olivat nä upossirppisammal ja järvinäkinsammal). Selälle samaan aikaan normaaleja. Syyksi voidaan epäillä päin vyöhykettä rajaa lähinnä näkinpartaiskasvilli- ainakin hapanta humusta tai muuta kuormitusta, suus (valtalajina järvisiloparta), joka on näkinruo- joka tulisi Lahdenjoesta ja vaikuttaisi voimakkaim- hoa korkeampaa ja peittävämpää pohjan hieman min jokea lähinnä oleviin kasvustoihin. syvetessä ja lietteen tullessa paksummaksi. Nä- Vuonna 2009 Hopeaniemen edustan näkinruoho kinruohoa kasvaa niukkana silopartavyöhykkeen kasvusto oli jo toista vuotta hyvin heikossa tilassa, aluskasvina sekä paikoittain vielä silopartavyöstä vain kaksi pienikokoista hentonäkinruohon versoa

Taulukko 51. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Tohmajärvi, Peijonniemenlahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1994 + Markkola Juha Markkola 1997 1997 + Viljanen Maisa Viljanen: Hertta /Eliölajit- järjestelmä, Viljanen 1997 2006-X-10 + Mikkonen Krista Mikkonen: Hertta/Eliölajit-järjestelmä 2007-VII-23 + Issakainen Jouni, Suonpää TUR-A-391505,TUR- Issakainen ja Suonpää 2007 Anu A-391506 2007-VII-24 + Issakainen Jouni, Suonpää TUR-A-391507,TUR- Issakainen ja Suonpää 2007 Anu A-391508 2007-VII-25 + Issakainen Jouni, Suonpää TUR-A-391509 Issakainen ja Suonpää 2007 Anu 2008-VII-29 + Issakainen Jouni, Vuoristo TUR-A-391518 Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko 2009-VIII-18 + Issakainen Jouni, Issakainen ja Henricson 2009 Henricson Catherine

Taulukko 52. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Tohmajärvi, pääselän pohjoisranta: Kirkkoniemi–Turusenniemi. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2008-VIII-4 + Issakainen Jouni, Vuoristo TUR-A-391519 Issakainen ja Vuoristo 2009b Mikko (Kirkkoniemi) 2009-VIII-12 + Issakainen Jouni, Henric- TUR-A-394158, TUR- Issakainen ja Henricson son Catherine (Turusen- A-394159 2009 niemen länsireuna)

Suomen ympäristö 13 | 2011 159 Kuva 41. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintyminen Tohmajärven Peijonniemenlahdessa ja pääselän pohjoisrannan osa-alueella: Kirkkoniemi–Turusenniemi sekä Tammalahdessa. löydettiin. Pohjassa sammalpeite oli vallannut tilaa yhteen lisääntyvän humuskuormituksen ja mah- aiempiin vuosiin nähden, lumpeikko oli arviolta dollisesti myös samenemisen kanssa (Issakainen tihentynyt ja muut pohjakasvit, kuten pikkuvita ja Henricson 2009). olivat suhteessa taantuneet. Havainto sopi edelleen

160 Suomen ympäristö 13 | 2011 Pääselän pohjoisranta: Tammalahti Kirkkoniemi–Turusenniemi Pyöreähkö, matalarantainen Tammalahti muodostaa Tohmajärven pääselän kaakkoispään (kuva 41). Tohmajärven pääselän pohjoisrannalla ensimmäi- Lahtea kartoitettiin ensimmäistä kertaa sukellus- nen löytö hentonäkinruohosta tehtiin sukeltamalla otoksina vuonna 2009 (Issakainen ja Henricson vuoden 2008 kenttätöiden yhteydessä (Issakainen 2009) (taulukko 53). Pohja osoittautui myös tällä ja Vuoristo 2009b) (taulukko 52). Kirkkoniemen alueella valtaosin hieman liian karuksi ja karkea- etelärannalla, kirkon itäpuolella olevasta pappi- hiekkaiseksi näkinruohoille. Aivan lahden luotei- lasta etelälounaaseen sijaitseva esiintymä (kuva 41) selta suulta löytyi kuitenkin pieni hentonäkinruo- oli niukka ja pienialainen. hon esiintymä yhdessä näkinpartaislevien, mm. Hentonäkinruohoa kasvoi harvana laikkuna tummasiloparran kanssa. kovaksi iskostuneella mineraalipohjalla, jossa Tammalahden pitkällä lounaisella rantaosuu- raekooltaan vaihtelevan hienomman aineksen della, Rantalan talosta itäkoilliseen, löytyi jyrkkä- lisäksi on erikokoisia pikkukiviä. Mineraalipohjaa rajainen, ainakin 50 m x 50 m2:n kokoinen hieno peitti ohut liete. Pohjan oranssi sävy viittasi rauta- savinen alue, jossa hentonäkinruohoa oli koko pitoisuuteen. matkalla erittäin runsaana, lähes täysin peittävä- Näkinruoho kasvoi noin 30–60 cm:n syvyydes- nä kasvustona. Pinnalta katsoen alue ei mitenkään sä muutaman aarin alalla, harvan järviruovikon poikennut ympäröivästä, epäsuotuisasta osuu- aukoissa ja poukamissa. Paikkaa on ilmeisesti desta. Tämä koko järven näkinruohopopulaatiolle ajoittain pidetty avoimena ja laidunnettukin, mut- merkittävä kasvusto näyttää olevan yhteydessä ta myös pohjan kova laatu pitää ruokoa kurissa. ainakin pohjan raekokoon ja mineraalikoostumuk- Näkinruoho kasvoi harvan pohjalehtisen kasvil- seen ja kannustaa analysoimaan näitä kokeellisesti. lisuuden aukoissa. Päälaji oli hapsiluikka, jonka Mahdollisia paikallisia ravinnepäästöjä, joilla voisi seassa kasvoi tummalahnanruohoa ja äimäruohoa. periaatteessa olla osamerkitystä, ei ole selvitetty. Esiintymää rajoitti rannan puolella tiivis ruo- Tammalahden perukka tästä paikasta kaakkoon vikko. Selällä päin valoisaa pohjaa oli vielä jon- on vielä tutkimatta. kin matkaa tarjolla, mutta se oli karumpaa soraa ja pohjassa kasvoi lähinnä tummalahnanruohoa. Tohmajärven länsipää: Jouhkola– Lännempänä, kirkon eteläpuolella, rannan pohjan Veneniemi ja Selkäsaari laatu muuttui matalalta lähtien täysin lajittuneek- Vuonna 2007 löydettiin sukeltamalla näkinruohol- si ja karuksi, aaltokuvioiseksi hiekaksi. Sillä eivät le elinvoimainen kasvupaikka Tohmajärven länsi- viihtyneet näkinruohot eivätkä muutkaan pohja- päästä (Issakainen ja Suonpää 2007) (taulukko 54). kasvit. Paikka on järven etelärannalla, Jouhkolan kylän Vuonna 2009 pääselän pohjoisrantaa kartoitet- edustalla (kuva 42). Esiintymää kartoitettiin lisää tiin sukellusotoksina pitemmälle länteen (Issakai- vuosina 2008 ja 2009 (Issakainen ja Vuoristo 2009b; nen ja Henricson 2009). Turusenniemen kärki oli Issakainen ja Henricson 2009). Alla oleva kuvaus lajille epäsuotuisan karu. Alueen läpi tehtiin vain perustuu näihin raportoituihin havaintoihin. yksi snorklauslinja. Heti Turusenniemen läntisestä Hentonäkinruoho kasvoi runsaana koko tut- kainalosta löytyi kuitenkin erittäin runsas esiinty- kitulla alueella, joka kattoi Jouhkolassa rantaan mä, jossa hentonäkinruohoa kasvoi lähes täysin työntyvän, mineraalimaaniemekkeen rannat. Lajia peittävänä kasvustona arviolta 50 x 200 m2:n alu- kasvaa sekä luonnontilaisilla tai luonnontilaisen eella. Tämä uusi paikka on yhdessä Peijonniemen- kaltaisilla, kuten harvoin niitetyillä, sekä ihmisen lahden, Jouhkolan ja Tammalahden kanssa järven toimesta lievästi häirityillä alueilla. Niemessä on näkinruohopopulaatiolle merkittävä. Esiintymä oli vuokramökkien käyttöön liittyvää kevyttä rannan kortteikon sisään niitetyssä yhdyskanavassa, josta kulutusta. Osa lajin runsaimmista esiintymistä on haarautui niitettyjä veneväyliä yksittäisiin taloi- paikoissa, joissa on ollut lievää pohjan häirintää, hin. Esiintymä jatkui ainakin jonkin verran myös kuten vene- tai uintivalkamissa. mökkiväylille sekä kanavassa länteen, avoveteen. Näkinruoho kasvaa tällä rantajaksolla melko Pohja alueella oli vastaavaa melko tiivistä, liete- vaihtelevilla pohjatyypeillä ja syvyyksillä. Län- peitteistä savea, jollaista hentonäkinruoho suosii teen, Ontronlahteen päin, esiintymä jatkuu kitu muuallakin järvessä. liaina yksittäisversoina kovalle savelle syntyneessä luonnontilaisessa kortteikossa. Pohjaa sulkee kortteikon alla rantaleinikki–hapsiluikka–äimäruoho- matto.

Suomen ympäristö 13 | 2011 161 Näkinruoho kasvoi erittäin rehevinä ja tiiviinä ylös vesirajan tuntumaan. Kasvustojen havaittiin ”metsinä” paikoilla, joissa saven tai muun mine olevan erityisen tiheitä sellaisilla kohdilla, joissa raalimaan päällä oli tarjolla paljas lietekerros. hieman muuta pohjaa korkeammat saviset tai hiek- Tällaisia paikkoja oli vene- tai uintivalkamissa, kaiset särkät laskivat lietteisempiin painumiin. mutta myös laajoilla aloilla niiden välialueilla. Vuonna 2009 (Issakainen ja Henricson 2009) Kun avointa tilaa oli tarjolla, näkinruoho kasvoi etelärannan kartoitusta jatkettiin sukellusotoksi- täällä matalammassa kuin Peijonniemenlahdella, na vielä Jouhkolan ohi itään. Siellä ranta muuttuu runsain ja tihein kasvusto sijoittui noin 40–70 cm:n karummaksi ja osittain muun kasvillisuuden sul- syvyyteen, mutta vuonna 2007 kasvusto ulottui so- kemaksi. Vuonna 2009 löydettiin uusina paikkoina pivissa kohdissa lähes rantaviivaan asti, kunhan niukkoja, yksittäisiä kasvustoja vielä kahdessa pai- versot vain mahtuivat veden alle. Noin metrin sy- kassa Jouhkolan ja Veneniemen välisellä alueella. vyydessä veden ruskeus alkoi hämärtää pohjaa ja Nämä kasvustot eivät kuitenkaan laajuudeltaan versot olivat surkastuneita. olleet merkittäviä. Veneniemestä edelleen itään, Tiheimmissä (yksittäin laskettuna jopa 5 000 Tammalahden alkuun asti, ranta jatkui otosten versoa/m2) kohdissa näkinruoho oli hyvinvoivaa perusteella näkinruohoille epäsuotuisan karuna. mutta vähähaaraista. Yksin kasvavat versot oli- Tohmajärven länsiosan pohjoisrannalla tehtiin vat leveämpiä ja tuuheampia. Rantaviivan lähel- vuonna 2009 sukellusotoksia Turusenniemestä lä todettiin kolmas kasvutapa, jossa verso haaroo pitemmälle länteen Selkäsaaren pohjoispuolisiin heti pohjasta ja jää lyhyeksi mutta melko tukeva- poukamiin ja kanaviin sekä Selkäsaaren ja Haa- tekoiseksi. Tämä saattaa olla sopeutuma aaltojen paniemen väliseen lahteen. Selkäsaaren pohjois- liikkeeseen. Tukevia ja lyhyitä versoja oli myös puolella on laaja laguunimainen poukama, johon hieman liettyneellä sorapenkereellä sekä silokal- on tehty eri suunnista venekanavia. Poukamassa lioisen rannan vedenalaisissa, ohuelti lietteisissä pohja on näkinruohoille epäsuotuisan hapanta ja painanteissa. humuksista. Selkäsaaren pohjoispuolitse kaivetus- Vuonna 2009 Jouhkolan hentonäkinruohon sa kanavassa on noin 50 x 100 m2:n laajuinen le- esiintymät olivat runsaudeltaan oleellisin osin en- ventymä, josta todettiin niukka hentonäkinruohon nallaan, vaikka laji ei tällä kertaa tullut aivan yhtä esiintymä varjostavien vitojen ja palpakoiden se-

Taulukko 53. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Tohmajärven Tammalahti. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2009-VIII-11 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394157 Issakainen ja Henricson 2009 Catherine (Rantalasta itään) 2009-VIII-11 + Issakainen Jouni, Henricson Issakainen ja Henricson 2009 Catherine (lahden luoteissuu)

Taulukko 54. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) havaintotiedot; Tohmajärvi, Tohmajärven lounaisosa: Jouhkola–Vene- niemi ja Selkäsaari. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 2007-VII-29 + Issakainen Jouni, Suonpää TUR-A-391504 Issakainen ja Suonpää Anu 2007 (Jouhkola) 2008-VIII-3 + Issakainen Jouni, Vuoristo TUR-A-391510, TUR- Issakainen ja Vuoristo Mikko A-391520, TUR-A-391521, 2009b (Jouhkola) TUR-A-391522, TUR- A-391523, TUR-A-391527 2009-VIII-10 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394155, TUR- Issakainen ja Henricson Catherine A-394156 2009 (Jouhkola–Veneniemi) 2009-VIII-12 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394160 Issakainen ja Henricson Catherine 2009 (Selkäsaaren pohjoispuolinen kanava) 2009-VIII-12 + Issakainen Jouni, Henricson TUR-A-394161, TUR- Issakainen ja Henricson Catherine A-394162, TUR-A-394163 2009 (Selkäsaaresta länteen)

162 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kuva 42. Hentonäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Tohmajärven länsiosassa: Jouhkola–Veneniemi ja Selkäsaari. kakasvustossa (arviolta 1 verso/m2). Esiintymä kuormitus suuntautuu voimakkaammin järven oli ihmisen vaikuttama ja olosuhteiltaan ilmeisen syvälle pohjoisrannalle kuin matalaan Jouhkolan epävakaa. edustaan ja heikentää näkinruohoja oleellisesti ai- Edettäessä kyseisestä kanavasta Selkäsaaren nakin itään Selkäsaaren tasolle asti. länsipuolelle todettiin lännestä päin tänne asti ulottuva humuskuormituksen vaikutus pohjan Yhteenveto Tohmajärven eliöstöön. Hentonäkinruohoa todettiin Selkäsaa- hentonäkinruohoesiintymistä ren ja Haapaniemen välillä vielä hyvin niukkoina Tohmajärvi on viime vuosien kartoitusten perus- ja ilmeisesti häviävinä, muutamien versojen kas- teella hentonäkinruohon keskeinen esiintymis- vustoina kolmessa erillisessä kohdassa. Kaksi pai- paikka sekä valtakunnallisesti että koko maapallon koista oli särkkiä ja ilmeisesti vanhoja kaivantojen tunnetun populaation kannalta. Tohmajärven vah- jatkeita, joilla oli matalalla paljastuneena vastaa- valla esiintymällä on keskeinen merkitys hento vaa savilietteistä pohjaa kuin muualla runsaissa näkinruohon suojelulle, etenkin kun sitä vertaa näkinruohokohdissa. Yksi paikoista oli muok- mm. Liperin Särkijärven näkinruohovyön kapeu- kaamattomassa lahdessa. Rakenteeltaan sopivan teen (luku 5.7.1.2) sekä Parikkalan Simpelejärveen laatuista pohjaa oli monin paikoin myös muualla (luku 5.4.1.2), Asikkalan–Hollolan–LahdenVesijär- tällä rantaosuudella, mutta mineraalipohja, samoin veen (luku 5.2.1.2) ja Kouvolan Lappalanjärveen kuin mm. nuoret ulpukan lehdet, olivat yhtenäisen (luku 5.4.1.1), joissa veden sameneminen on uhka suklaanruskean humuspölykelmun peittämiä. Tä- näkinruoholle. män vuoksi sekä näkinruoho että muu pohjalajis- Hentonäkinruohon säilymisen kannalta Tohma- to olivat tällä osuudella voimakkaasti taantuneita. järven etuna on mm. järven suuri koko. Tohmajär- Uhkatekijät vaikuttavat samanlaisilta kuin Kiteen ven neljä selvästi laajinta ja runsainta tunnettua Kiteenjärvessä (ks. luku 5.7.1.1). Otoksen perusteel- hentonäkinruohon kasvupaikkaa ovat Peijonnie- la Vääränlahden kautta tuleva Luosojoen humus menlahti, Jouhkola, Turusenniemen länsipuoli ja Tammalahti.

Suomen ympäristö 13 | 2011 163 Suojelu ja hoito ränlahden ruoppaamiseksi. Tohmajärven näkin- Suojelutilanne. Hentonäkinruohon vanhastaan ruohoesiintymien turvaaminen tulee ottaa huomi- tunnettu esiintymisalue Tohmajärven Tohma- oon ruoppausten toteutuksessa siten, että toimista järvellä, Peijonniemenlahti, sisältyy Natura 2000 ei tule haitallista lisäkuormaa. Myös ruoppausten -verkostoon sekä arvokkaana lintuvetenä (lintu- tarpeellisuutta tulee vielä pohtia. direktiivin mukaisena SPA-alueena; FI0700009, Uposkasvien mekaaninen poisto on Peijonnie- 191 ha) että mm. hentonäkinruohon esiintymisen menlahdella tuskin toistaiseksi hyödyllistä. Kun perusteella luontodirektiivin mukaisena SCI-alu- happamuus kuitenkin näyttää rajoittavan vyöhy- eena (FI0700093, 120 ha) (kuva 41). kettä myös sulkeutuvien korte- ja lummekasvus- Peijonniemenlahden Natura-alueesta on tojen alla sekä sammalikoissa, kalkitus voi tulla muodostettu 19.12.2006 Pohjois-Karjalan ym- kokeiltavaksi ja harkittavaksi joissakin lahden päristökeskuksen päätöksillä kolme yksityistä osissa. Myös lahden koillispään laajan lumpeikon luonnonsuojelualuetta: Peijonniemen osakas- leviämisen rajoittamista voidaan harkita kunnos- kunnan alueilla sijaitsevat Peijonniemenlahden tussuunnittelun yhteydessä. Varovaisuuden vuok- luonnonsuojelualueet 1 ja 2 (YSA202881, 71 ha si tätä voisi kokeilla ensin pienialaisena poistona ja YSA202882, 16 ha) sekä Kemien osakaskunnan jollekin alueelle. alueella sijaitseva Peijonniemenlahden luonnon- Jouhkolan reheviä, osittain rannan kevyestä suojelualue 3 (YSA202883, 102 ha). Lisäksi Hopea- käytöstä hyötyviä esiintymiä on mahdollista suo- saaren alue on suojeltu vuonna 2010 (Peijonniemen jella hyvässä yhteistyössä maanomistajien kanssa. luonnonsuojelualue 4, YSA205483, noin 5 ha). Esiintymät on tarpeen ottaa huomioon paikallises- Hoitotilanne. Ruovikoitumista on Peijonnie- sa maankäytössä. Pohjan kevyt häirintä mökkiran- menlahdella pystytty pitämään hallinnassa tois- noilla ja muussa virkistyskäytössä ja pienialaiset tuvilla niitoilla. Peijonniemenlahden vesialuetta ruovikon niitot eivät muuten puhtaassa vedessä on niitetty kolmessa vaiheessa vuosina 1999, 2000 ole näkinruoholle haitaksi, vaan voivat avata lajille ja 2001 Tohmajärven kunnan ja Pohjois-Karjalan uutta vapaata tilaa. ympäristökeskuksen yhteistyönä avovesialueen Tammalahden lounaisrannan vahva ja jyrkkä umpeenkasvun hillitsemiseksi. Tavoitteena oli rajainen esiintymälaikku ja sen mahdollinen jat- turvata mm. hentonäkinruohon säilymisen edel- ke kaakkoon on otettava kaikessa toiminnassa lytykset. huomioon järven näkinruohopopulaation yhtenä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa on laadittu merkittävänä esiintymisalueena. Kilpaileva kasvil- Tohmajärven Peijonniemenlahden Natura-alueen lisuus ei näytä välittömästi haittaavan esiintymää, hoito- ja käyttösuunnittelma (käsikirjoitus 2010, mutta pitkällä aikavälillä järven rehevöityminen ja kuuleminen 2011). Siinä tarkastellaan kunnostuk- humuskuormitus uhkaavat sitä. Humuskuormassa sen tarvetta ja kiireellisyyttä sekä näkinruohoesiin- on tässä lahdessa seurattava toisaalta Perttilänjoen tymien että arvokkaan linnuston näkökulmasta. lähikuormaa, toisaalta järven kokonaiskuormituk- Lisäksi Pohjois-Karjalan metsäkeskuksessa on to- sen kasvua. Tammalahden esiintymän kokonais- teutettu valuma-alueen kunnostukseen tähtäävä laajuus ja koostumukseltaan sopivien pohjien si- suunnitteluhanke, jonka perusteella haetaan ra- joittuminen lahteen sekä esiintymän suhde lahden hoitusta toteutushankkeelle. Hankkeen tavoitteena ihmistoimintaan on tarpeen selvittää tarkemmin. on järven tilan parantaminen, millä on merkitystä Turusenniemen läntisen kainalon runsas esiin- myös näkinruohoesiintymien tulevaisuudelle. tymä on koko järven näkinruohopopulaation kan- Hoitotarve. Jatkossa on tarpeen ajoittain jatkaa nalta merkittävä. Esiintymän koko rajausta ja eten- Peijonniemenlahden niittoa. Hentonäkinruoholle kään mahdollista jatkumista luoteeseen ei ole vielä tulee tehdä niittämällä mosaiikkimaista avotilaa selvitetty. Sopivan pohjan laadun ohella esiintymä kortteikkojen laidoille sekä hillitä järviruo'on ja näyttää hyötyvän kortteikon kanavamaisesta nii- muiden umpeenkasvua aiheuttavien lajien leviä- tosta. Lähelle ei laske suurta jokea, mutta pitkällä mistä. aikavälillä esiintymää uhkaa sameneminen ja hap- Peijonniemenlahden humus- ja muuta kuormi- pamoituminen Tohmajärven yleisen kuormituksen tusta on tärkeää sitoa ja minimoida mahdollisim- kautta. Kasvuston kokonaislaajuus ja suhde pohjan man tarkoin jo syntysijoillaan. Leviäjoen kautta laatuun ja alueen hoitohistoriaan on syytä selvit- järven länsipäähän purkautuvaa humus- ja ravin- tää. Kilpaileva kasvillisuus tai ruovikoituminen ei nekuormitusta on tarpeen vähentää jo Luosojoen uhkaa esiintymää välittömästi, mutta kortteikon yläjuoksulta alkaen. Jouhkolan esiintymät eivät kanavaista arkkitehtuuria tulisi pitkällä aikavälillä vielä kärsi humuskuormasta, koska järvi avautuu ylläpitää, esimerkiksi harvakseltaan tehtävin nii- jo Leviäjoen suussa laajaksi. Vapolla on turvetuo- toin. Tämä sopii hyvin yhteen kanavien veneily- tantoon liittyvä velvoite hyvin humussamean Vää- käytön kanssa.

164 Suomen ympäristö 13 | 2011 Pääselän pohjoisrannan muut tunnetut esiinty- tarpeen olla etukäteen yhteydessä Pohjois-Karjalan mät ovat Peijonniemenlahteen ja Turusenniemen ELY-keskukseen näkinruoholle haitallisten toimen- länsirantaan verrattuna selvästi niukempia. piteiden välttämiseksi. Esimerkiksi uimarantojen Kirkkoniemen etelärannalla pappilan edustan kunnostuksessa on tarpeen olla varovainen ja näkinruohopaikka säilynee ennallaan kevyellä, samalla huolehtia, että näkinruohokasvustoja ja yksityiseen mökkirannan käyttöön verrattavalla lajille sopivia savisia ja/tai lietteisiä, valopohjai- häirinnällä. Heti kasvupaikasta itään alkaa laidun, sia reuna-alueita ei peitetä. Intensiivisiä rantojen jota voisi ainakin joidenkin vuosien välein laajen- ruoppauksia jyrkiksi on vältettävä, mahdollisten taa myös näkinruohoesiintymän kohdalle ruovi- ruoppausten osalta toimenpiteiden toteutusmah- kon rajoittamiseksi. Kasvupaikasta länteen olevaa dollisuudet tarkastellaan vesilain mukaisten ilmoi- ruovikkoa voi myös niittää. tus- ja lupamenettelyjen yhteydessä. Kirkkoniemelle suunniteltu julkinen uimaran- tatoiminta on mahdollista, jos se sijoitetaan län- Seuranta nemmäksi kirkon edustalle, jossa on myös tähän Tohmajärven seurannassa on ylläpidettävä aina- ihanteellisesti sopivaa karun lajittunutta hiekkaa. kin karkeaa, mutta ajantasaista kokonaiskuvaa Voimakasta ruoppausta ja muuta maanrakennusta siitä, miten kaikkien neljän osapopulaation tila tulee välttää etenkin rantaosuuden itäpäässä pap- ja kuhunkin vaikuttavat tärkeimmät ympäristö- pilan edessä. Paikoitus ja kulku uimarannalle tulisi muuttujat kehittyvät. Turusenniemen länsipuolen järjestää esimerkiksi hieman rantaviivasta loitom- ja Tammalahden esiintymien koko laajuus ei ole pana olevin kevyin pengerryksin, intensiivisen ja vielä tiedossa. rantaan ulottuvan maanmuokkauksen sijaan. Tohmajärven Kemien taajaman jätevedenpuh- Pohjoisrannan esiintymät Selkäsaaren tuntu- distamon ympäristöluvassa on jätevesien kuormi- massa ja etenkin sen länsipuolella ovat heikkokun- tusvaikutusten selvittämiseksi velvoitetarkkailu. toisia ja niukkoja. Niitä on vaikea suojella kasvu- Puhdistetut jätevedet johdetaan Lahdenjokeen, paikkaan kohdentuvin, mekaanisin toimin, koska joka laskee Tohmajärven Peijonniemenlahteen. pääsyitä heikkoon tilaan vaikuttavat olevan län- Velvoitetarkkailua tehdään Tohmajärvessä Peijon- nestä Luosojoesta leviävä hapan humuskuormitus niemenlahdella ja keskiosan syvänteessä veden- sekä mahdollisesti muu veden laadun yleinen heik- laadun tarkkailuna kahdesti vuodessa vuosittain, keneminen. Niihin voi vaikuttaa parhaiten järven kesäisin otetaan myös klorofyllinäyteet, ja lisäksi yleisen kuormituksen ja tässä järven osassa etenkin tehdään syvännepohjaeläinselvitys ja määritetään Luosojoen–Leviäjoen kuormituksen vähentämisen kasviplanktonbiomassa kolmen vuoden välein kautta. Mikäli Vääränlahteen kaavailtu ruoppaus (vuosina 2010 ja 2013). Vapo Oy:n Valkeasuon toteutetaan, se on suunniteltava erityisellä huo- turvetuotantoalueen kuormituksen vaikutuksien lella niin, ettei järveen vapaudu entistä enemmän tarkkailuun kuuluu Tohmajärven Vääränlahden ravinteita ja/tai humuskuormaa joko itse ruop- vedenlaadun, klorofyllin ja kasviplanktonin koos- pauksen yhteydessä tai sen ansiosta lisääntyvän tumuksen tarkkailu. Vedenlaatua tarkkaillaan virtauksen vuoksi. Ravinteet ja humus tulisi sitoa kahdesti vuodessa, ja joka kolmas vuosi neljästi mahdollisimman pitkälle niiden syntylähteillä tai vuodessa, alkaen vuonna 2008. Vedenlaadun seu- viimeistään joen suulla. Tämä on tärkeää myös jär- rannassa tulee tarkastella erityisesti näkösyyttä ja ven muille, kauempana sijaitseville esiintymille. humuksisuuden kehitystä. Kaikista Tohmajärvellä tehtävistä pienimuotoi- Tohmajärvi kuuluu ympäristöhallinnon yh- sistakin niitoista ja vastaavista toimenpiteissä on teiseen vuosien 2009–2012 seurantaohjelmaan ja

Tohmajärven Peijonniemenlahden ruovikkoa. Kuva Heikki Kokkonen.

Suomen ympäristö 13 | 2011 165 samalla Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien tulee seurata tarkoin vedenlaatua koko laajalla seurantaohjelmaan vesistön ekologisen tilan selvit- valuma-alueella ja kohdentaa valuma-alueen ve- tämiseksi. Siihen sisältyy ELY-keskuksen tekemä- siensuojelutoimenpiteet mahdollisimman tehok- nä vedenlaatuseuranta neljästi vuodessa kolmen kaasti. vuoden välein (vuosina 2009, 2012) Tohmajärven Kolmen merkittävimmän Tohmajärveen las- länsiosan syvänteellä ja Peijonniemenlahdella sekä kevan joen (Luosojoki, Lahdenjoki, Perttilänjoki) samoina vuosina kesällä tehtävä klorofyllipitoisuu- tuoman ravinne-, humusaine- ja kiintoainekuormi- den ja kasviplanktonin koostumuksen seuranta. tuksen perusselvitys kunkin joen suusta tehtävin, Peijonniemenlahden kasvillisuutta on seurattu esimerkiksi yksi tai kaksi vuotta kestävin seuran- pitkällä aikajänteellä (Hakalisto 1987a; Markkola tamittauksin antaisi lisää perustietoa hajakuormi- 1997; Viljanen 1997). Jatkossa kiireellisintä on Pei- tuksesta. jonniemenlahden koillispäässä leviävän lumme Sekä etelä- että pohjoisrannalta saadut tuoreet vyöhykkeen ja siihen kytkeytyvän sammalkasvus- havainnot tukevat käsitystä, että runsaat näkinruo- ton seuranta. Molempien yhteisenä perussyynä hokasvustot korreloivat Tohmajärvessä voimak- lienee lahden kuormituksesta johtuva pohjan kaasti pohjan koostumuksen (raekoko ja mineraa- happamoituminen ja veden sameneminen. Ilmiön likoostumus) kanssa. Korrelaatiota on perusteltua etenemistä ja mahdollisten estotoimien tehoa tulee tutkia erillisenä hankkeena, jossa selvitetään se- seurata. kä lajille suotuisten että epäsuotuisten paikkojen Järven lähes kaikilla esiintymillä tulee pitkällä pohjan eri raejakeiden minerologinen koostumus. aikavälillä seurata ilmaversois- ja muun kilpai- Tohmajärven lisäksi tutkimukseen on perusteltua levan kasvillisuuden, kuten kortteikon ja ruovi- sisällyttää joitakin muita järviä. Näin saataisiin kon hitaita muutoksia sekä siihen kohdistuvien oleellista lisätietoa paitsi suojeltavien esiintymien mahdollisten raivaustoimien vaikutusta. Peijon- turvaamiseksi, myös tulevaisuuden arvioimiseksi niemenlahdella tämä seuranta on toteutettavissa tutkittavilla kohteilla, ja koko Suomen näkinruoho- ilmakuva-aineistoon tukeutuen. populaation arviointiin ja etsintätyöhön. Kun vahvimpien kasvustojen laajuus on tie- Vahvojen näkinruohoesiintymiensä ansiosta dossa, kasvustojen koon ja tiheyden muutoksia ja Tohmajärvi olisi ainakin nykyisellään erityisen siementuotantoa seurataan sukelluskartoituksin suotuisa paikka myös hentonäkinruohon laajem- siten, että luontodirektiivien lajien seurannassa paan tieteelliseen ja suojelulliseen tutkimukseen. tarvittava keskeinen tieto on tästä merkittävästä Massaesiintymiä olisi mahdollista hyödyntää lajiin esiintymisjärvestä luotettavaa. Kartoitusten tulok- ja sen ekologiaan kohdistuvassa perustutkimuk- set ja veden laadun seuranta mahdollistavat tarvit- sessa. tavien kunnostus- ja hoitotoimien toteuttamisen ja antavat samalla tietoa valuma-alueen vesiensuojelun mahdollisesta tehostamistarpeesta nyt suunnittelu- ja toteutusvaiheessa olevien hankkeiden jälkeen.

Lisäselvitystarpeet Tohmajärven hentonäkinruohoesiintymien lisä selvityksen tärkeimpiä kohteita ovat Tammalah- den esiintymän kartoituksen jatkaminen kaakkoon kohti lahden perukkaa sekä Turusenniemen länsi- rannan ja sen läntisen jatkeen tarkempi kartoitus. Järven metsäinen itäranta ei vaikuta lajille erityisen suotuisalta. Koska järvi on kartoitettu vasta otos taen, muualla järvessä voi vielä olla pienempiä, mutta tiheitä kasvustoja. Lisäkartoitusten jälkeen tulisi arvioida järven populaation nykyinen vah- vuus ja kehityssuunta veden muuttuessa. Tohmajärven vahvan hentonäkinruohokannan turvaamiseksi on välttämätöntä ottaa Tohmajärvi valuma-alueineen erityisseurantaan. Tohmajärvel- lä toteutettavan veden laadun seurannan ohella

166 Suomen ympäristö 13 | 2011 5.8 Näkinruohoesiintymät ja niiden tila Esiintymät Lapin elinkeino-, Notkeanäkinruoho löytyi Kotilaisen Lapin retken useamman kohteen yhteisaineistosta vasta hänen liikenne- ja ympäristökeskuksen luovuttaessaan sitä Gunnar Marklundin määri- toimialueella tettäväksi Helsingissä (taulukko 55). Löydöstä on tallennettu siemenellä oleva näyte Helsingin yli- Lapin ELY-keskuksen alueelta on löydetty vain opiston kasvimuseoon (Kotilainen 1951a). notkeanäkinruohoa. Esiintymän nykyinen tila on Kotilainen mainitsee, ettei hän kyseisellä jaksol- epäselvä. Koska tieto on vanha eikä lajia ole uu- la käynyt lainkaan järvien rannoilla eikä astunut delleen löydetty, on notkeanäkinruohon esiintymä veneeseen, vaan teki keruunsa Kittilän ja Mustan- tässä tulkittu hävinneeksi (luku 5.8.1). vaaran välillä, juoksevasta vedestä maantien tuntumassa. Hän sanoo paikan olevan jokin Kuusan- 5.8.1 joen latvahaaroista, todennäköisimmin Pälkättioja Epävarmat ja hävinneet esiintymät tai Ahvenoja (kuva 43). Ilmoitettu alue sijaitsee Kit- tilässä, kunnan keskustasta noin 10–15 km itään, 5.8.1.1 Sodankylän tien tuntumassa. Kyseiset purot alit- Kittilä, Kuusanjoen vesistö tavat tien noin neljän kilometrin päässä toisistaan. Pälkättioja on puroista läntisempi. Se alittaa Mauno J. Kotilainen löysi notkeanäkinruohon maantien Kuusajoki- ja Hormakumpu-nimisten Kittilän Kuusanjoen latvahaaroista vuonna 1950 kylien puolivälissä, pohjoiseen menevän tien ris- (Kotilainen 1951a) (taulukko 55). Löytöpaikka on teyksessä. Puro laskee koillisesta Kalkkaravuoman epätarkka ja havaintoa on toisinaan epäilty vir- suoalueelta ja sen reunalammista. Matkalla on jon- heeksi. Se ansaitsee kuitenkin tarkemman tutkin- kin verran maataloutta. nan ja käsitellään tässä, vaikka esiintymä onkin tul- Itäisempi puro, Ahvenoja, alittaa tien Ahven- kittava hävinneeksi. Kuusanjokea ei ole suojeltu. maan kylän ja Isomaa-nimisen vaaran välissä. Se Kuusanjoki (nimi esiintyy myös muodossa laskee tien pohjoispuolella olevasta pienestä ja Kuusajoki) on yksi Ounasjoen latvahaaroista. matalasta Ahvenjärvestä. Valuma-alue on pieni ja Ounasjoesta yläjuoksulle edetessä joki jakautuu kattaa lähinnä Isomaan rinteen, yhden maatilan ja pian kahteen osavesistöön, Yli-Kuusanjokeen ja kaakossa olevan Mustajärvi-nimisen suolammen. Ala-Kuusanjokeen. Kotilaisen ilmoittama karkea Tämä voi olla luontaisesti ravinteisten vesien vai- löytöalue kattaa eräitä lähekkäisiä pikkuhaaroja kuttama, mm. koska se kuuluu Tollovuoman aapa kummastakin joesta (kuva 43). suon reunahaaroihin. Pälkättiojan valuma-alue Kuusanjoen seutu on yleensä ottaen harvaan rajautuu pohjoisessa suoraan Ahvenojan valuma- asuttua, mäntymetsäistä ja soista. Kosteikkoja on alueeseen. ojitettu. Alavien maiden vastapainona alueella on Maria Väisänen ja Tuukka Mäkiranta tutkivat harvakseltaan korkeita vaaroja. Aluetta halkovat Lapin ympäristökeskuksen (nykyisin Lapin ELY- muutamat maantiet, joiden varsilla on maatiloja keskus) toimeksiannosta vuonna 2008 molempia ja omakotiasutusta. puroja alustavasti kahlaten ja Annukka Puro-Tah- Seudun luonnossa on joitakin erikoisuuksia, vanainen tutki purojen veden kemiallista laatua joilla on mielenkiintoa näkinruohojen kannal- (Väisänen ja Mäkiranta 2008; Puro-Tahvanainen ta. Ensinnäkin, Kuusanjoen joillakin latvavesillä 2008). Käynnillä ei näkinruohoja tavattu. Muista esiintyy emäksisiä kivilajeja, mikä ilmenee esimer- havainnoista voidaan vetää yhteen seuraavaa. kiksi tikankontin (Cypripedium calceolus) ja muiden Molemmissa puroissa vesi on emäksistä (7,3– vaateliaiden maakasvien menestymisenä (Laitinen 7,5) ja sähkönjohtokyky tähän sopien korkea (11–13 2006). Toiseksi, myös alueen vesistä osa on emäk- mS/m). Tämän tärkeän piirteen puolesta molem- sisiä ja niissä esiintyy vaateliaita vesikasveja, jot- mat purot ovat mahdollisia näkinruohojen kasvu- ka sopivat hyvin näkinruohojen seuralaislajeiksi. paikkoja. Näitä ovat esimerkiksi sahalehti, litteävita ja kar- Ahvenpuron seudulta tutkittiin vuonna 2008 valehti. Vedet ovat varsin puhtaita, mutta maanvil- maantien pohjoispuolisilta osin Ahvenjärveen jelys tuottaa niihin jonkin verran ravinnekuormaa Mustajärvestä laskeva nimetön puro sekä Ahven- (Puro-Tahvanainen 2008). järvestä lounaaseen laskeva Ahvenoja. Kumpikaan näistä ei nykyisellään vaikuta näkinruohoille sopivalta paikalta. Vesi on kirkasta, ilmeisesti osin koska lammet toimivat laskeutusaltaina. Vesi on

Suomen ympäristö 13 | 2011 167 Taulukko 55. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) havaintotiedot; Kittilä, Kuusanjoki. Aika Tila käynnillä Havainnoija/kerääjä Näyte Lähde +/?/ei 1950-VIII-19 + Kotilainen Mauno J H-58213 Kotilainen 1951a, 1951b; 1954a, 1954b, 1954c; 1956 1951-VIII ? Kotilainen Mauno J Kotilainen 1954a 2008-VIII-18 ? Väisänen Maria, Mäkiranta Väisänen ja Mäkiranta 2008, Puro- Tuukka Tahvanainen 2008

Kuva 43. Notkeanäkinruohon (Najas flexilis) esiintyminen Kittilässä, Kuusanjoen vesistössä.

168 Suomen ympäristö 13 | 2011 vähäravinteista, ja ravinteet tulevat valtaosin luon- emäksinen ja korkean johtokyvyn omaava vesi, jos- non huuhtoumasta. Pääesteenä uposkasveille on sa viihtyy näkinruohojen eteläisiä seuralaislajeja, pohjille kertynyt paksu sedimentti, jonka päällä kuten sahalehti, karvalehti, litteävita ja muita hen- todettiin leväkasvustoja. Laskuojassa, jossa on van- torakenteisia vitoja. Muina perusteina hän esittää, ha patorakennelma, rantakasvillisuuteen kuuluvat että avoimena pysyvässä virtaavassa vedessä kas- kurjenjalka (Comarum palustre), raate (Menyanthes vukausi on pohjoisessa pitkä, ja että pitkän kesä- trifoliata), järvikorte ja sarat. Mustajärven tulo-ojan päivän ja kirkkaan veden vuoksi kesän valosumma varsi on pensoittunut ja metsävaltainen. Ahven nousee korkeaksi. Näin kasvi voisi yhteyttämisen järven keskiosaa ei voitu tarkistaa, mutta reunoilta määrällä kompensoida viileyttä. Kotilaisen töissä katsoen sekin vaikuttaa samasta syystä epäsuotui- pohditaan myös eri kasvien jääkauden jälkeistä salta. Sedimentin tarkempi laatu ja sen kerääntymi- vaellushistoriaa, mihin ei voida tässä ottaa kantaa. sen syyt eivät ole tiedossa (Väisänen ja Mäkiranta Koska Kotilaisen ilmoittamilla paikoilla ei ole 2008). yli puoleen vuosisataan käyty, puronrantojen Läntisempi puro, Pälkättioja, tutkittiin tien poh- maankäytön muuttuminen on saattanut hävittää joispuolelta. Tutkittu alue ulottui Pälkätti-nimisen tuolloiset tarkat kasvupaikat. Nimeltä mainituista tilan luona olevilta allasrakennelmilta noin 600 m puroista tällä hetkellä lupaavin on Pälkättioja. etelään, idästä tulevan ojan haarakohtaan asti. Vesi on silminnähden kirkasta, mutta vedenlaadultaan Suojelu ja hoito Ahvenojaa ruskeampaa, rautapitoisempaa ja ra- Oletetuilla notkeanäkinruohon kasvupaikoilla ei vinteisempaa. Tähän vaikuttaa yläpuolinen maa- ja ole tehty suojelurajauksia eikä muita suojelu- tai metsätalous (Puro-Tahvanainen 2008). hoitotoimia. Puro on pääosin sora- ja hiekkapohjainen ja melko voimakkaasti virtaava. Pohjassa kasvaa Lisäselvitystarpeet runsaasti vesikasveja, mm. isonäkinsammalta, Alueella ei ole kiireellisiä selvitystarpeita. Muun vesikuusta (Hippuris vulgaris) ja tarkemmin tun- toiminnan ohessa tai erillisenä selvityksenä voisi nistamattomia vitalajeja. Penkoilla oli lähteisyyttä vielä tutkia, kasvaako alueen rehevän, emäksisen ilmentäviä lajeja. Olosuhteet Pälkättiojalla ovat vesikasvillisuuden järvissä tai virtavesissä nyky- 1950-luvun löydön jälkeen jonkin verran muut- ään näkinruohoja. Kittilän emäksisiin vesistöihin tuneet, mikä on voinut vaikuttaa näkinruohojen voisi suunnata monitieteisen erillistarkastelun elinolosuhteisiin: ojan varrella on aiemmin ollut näkinruohojen näkökulmasta. Esityönä voitaisiin useampia patorakennelmia ja mahdollisesti mylly. yhdistää olemassa olevan tietämyksen alueen vesi- Puron varret ovat olleet niittyvaltaisia. Nykyään en kemiallis-fysikaalisista laaduista, vesi- ja ranta- padot ovat lahonneita, niityt pensoittuneita ja pu- kasvillisuudesta, maa- ja kallioperästä sekä asiaan ron viereen on kaivettu uusi oja. Kokonaisuutena mahdollisesti vaikuttavasta muusta paikallistunte- puro arvioitiin kuitenkin edelleen näkinruohoille muksesta. Tämän jälkeen tarkemman maastotyön sopivaksi elinympäristöksi (Väisänen ja Mäkiranta kohteeksi voitaisiin valita joukko järviä ja virtaavia 2008). vesiä sekä niiden tarkempia osia ja syvyysalueita Kotilaisen löytö on dokumentaatioltaan niukka. näkinruohojen nykytilan selvittämiseksi. Löytö on kuitenkin sidottu todelliseen, siemeniä Seuraavassa vaiheessa valitut kohteet tulisi kar- tuottavaan museonäytteeseen. Löytäjä teki seudul- toittaa maastossa. Aluksi voi erillisen harkinnan le pian uusintakäynnin, mutta etsintä oli silloin tul- mukaan tarkastella rantoja jalkaisin tai tehdä ve- van vuoksi tulokseton. Kotilainen on useissa myö- neestä pistokoemaisia harauksia. Näitä voidaan hemmissä artikkeleissaan sitoutunut tieteellisissä yhdistää muihin työkäynteihin seudulla. Ennem- jatkopäätelmissään löytöpaikan luotettavuuteen min tai myöhemmin työhön on tarpeellista yhdis- (Kotilainen 1951b; 1954a, 1954b, 1954c; 1956). Näin tää sukellusta, jolloin näkinruohojen etsintä lu- tietoa on lähtökohtaisesti pidettävä uskottavana ja paavimmilta paikoilta huomattavasti tarkentuu ja vain paikkaa epätarkkana. uposkasvillisuuden luonteesta ja vuorovaikutuk- Edellä mainituissa töissään Kotilainen pohtii itse sista saadaan muutenkin monipuolisempi kuva. syitä, miksi laji voisi menestyä näin pohjoisessa. Päättelyn perustan muodostaa alueen luontaisesti

Suomen ympäristö 13 | 2011 169 170 Suomen ympäristö 13 | 2011 6 Kannan kehitys

Kannan kehitys ja kannan tuntemuksen kehitys janmaalla soiden varhaisimmista pohjakerros- ovat toisistaan erillisiä, usein jopa vastakkaisia tumista, mutta kumpaakaan lajia ei ole havaittu asioita. Tämä liittyy näkinruohojen vedenalaiseen tältä seudulta nykyaikana. Syiksi on oletettu mm. luonteeseen ja vedenalaisten kartoitusten vähyy- Pohjanmaan vesistöjen muuttumista karuiksi ja teen. Kun tutkimusta lisätään, kasvupaikkoja voi happamiksi maankohoamisen ja umpeenkasvun näennäisesti tulla lisää tai niiden yhteismäärä voi myötä (Backman 1950). On päätelty, että näkin- säilyä ennallaan, vaikka kanta olisi tosiasiassa taan- ruohot suosivat vetäytyvää mannerjään reunaa tumassa. Juuri näin arvioidaan käyneen Irlannissa (mm. Backman 1948). Vesissä saattoi tuolloin olla (Anonymous 2007), ja sama tilanne on ilmeisesti runsaasti kilpailuvapaata pohjaa, ja jään hiomasta myös Suomessa. kiviaineksesta vesiin saattoi liueta myös sopivia ravinteita. Myös ilmaston vaihteluilla ja lajien kul- keutumisaikatauluilla voi olla vaikutusta (mm. Ko- 6.1 tilainen 1954b). Ei ole kuitenkaan tutkittu, onko Kannan kehityksen arvioiminen Pohjanmaan maankohoamisrannoilla, esimerkiksi jokisuiden liepeillä, nykyään hento- tai notkea näkinruoholle sopivia murtovesipaikkoja. Näkinruohojen kannan kehityksen arviointia vai- Notkeanäkinruohon fossiileista on todettu lajin keuttavat tutkimusten niukkuuden lisäksi monet säilyminen Hämeenkosken Ahvenainen-järvessä lajien biologiaan liittyvät sekä ekologiset ja vesi vuosituhansien ajan ja muuallakin kymmeniä tai kemialliset tekijät, joita on tarkemmin esitelty lu- satoja vuosia (luku 3.4). Laji on todennäköisesti säi- vussa 4. Yksi kannan kehityksen arvioimista han- lynyt Ahvenainen-järvessä pitkään, koska pohjaan kaloittava tekijä on yksivuotisilla näkinruohoilla on jatkuvasti syntynyt mineraalikoostumukseltaan tavanomaiset, suuret populaatioiden vuotuiset sopivaa kasvualustaa. Vastaava tilanne voi säilyä vaihtelut. Näkinruohojen siemenet jäävät pää- vuosisatojen ajan suurten jokien suissa, muissa sääntöisesti kasvupaikan läheisyyteen, mutta sie- virtapaikoissa sekä aaltoeroosion vaikutuspiirissä. menet voivat virtausten mukana hakeutua uusille Näkinruohojen kannan kehitystä 1900-luvul- avoimille tai muuten sopiville pohjille. Esiintymät la voidaan arvioida lähinnä vesistöjen suurten voivat olla lyhytaikaisia, ja ajoittain voi esiintyä muutoslinjojen perusteella. Tärkeitä vesien tilaan massakasvustoja. Massakasvua voi aiheutua esi- vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet esimerkiksi asu- merkiksi siitä, että jokin ympäristötekijä, kuten tuksen, maanviljelyn, metsänhoidon ja puunja- alhaalla käynyt veden pinta tai kylmempi talvi, lostusteollisuuden valumat sekä peltojen, talous toimii voimakkaana itämisärsykkeenä, ja suuri osa metsien ja soiden ojitukset. 1900-luvun puolivälistä siemenpankista itää kerralla. Myös intensiivinen alkaen rantojen kesämökkiasutus on lisääntynyt pohjan haraus voi herättää siemenpankin. kiihtyvällä vauhdilla. Samaan aikaan karjanhoito Kannan kehitystä voidaan arvioida lajien levin maaseuduilla väheni. Sen myötä vähenivät myös neisyydessä tapahtuneiden muutosten perusteel- rantakasvillisuuden niitto ja laidunnus, jolloin la sekä vesistöjen ja uhkatekijöiden kehityksen mm. järviruoko pääsi valtaamaan tilaa aiemmin avulla. Esiintymien todellinen laajuus ja nykytila avoimilta laidunrannoilta. Myös rehevöitymi- tunnetaan niin huonosti, että kannan kehitystä ei nen sinänsä on antanut järviruo'olle kilpailuetua. voida arvioida kokonaispopulaation koon muu- Näkinruohojen uhkatekijöitä esitellään tarkemmin tosten perusteella. luvussa 7. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näkinruohojen Ihmisen vesiä rehevöittävät vaikutukset näkin- levinneisyysalueissa tiedetään tapahtuneen suuria ruohojärviin on tiedetty jo varhain. H. Järnefelt muutoksia. Jääkauden jälkeisten vuosituhansien mittasi Vesijärven rehevöitymistä viemärivesien mittakaavassa voidaan todeta, että molempien vuoksi jo 1920-luvulla (Levanto 1936) ja E. Häyrén näkinruohojen levinneisyysalue on ulottunut ai- Suomenlahden jokisuissa 1920–1940-luvuilla emmin paljon laajemmalle pohjoiseen ja länteen. (Häyrén 1944). Molempien lajien siemeniä löytyy etenkin Poh-

Viereisen sivun kuvassa Pukkilan Kanteleenjärven vesikasvillisuutta. Kuva Marja Koistinen.

Suomen ympäristö 13 | 2011 171 Toisaalta vesien rehevöityminen on ilmeisesti (esim. syvän venekaivannon ruoppaus keskelle luonut 1900-luvulla näkinruohoille joitakin uusia, korkeaa ruovikkoa). Mökkirantojen raivaus ajoit- lyhytaikaisia kasvupaikkoja. Tämä on perustunut tuu yleensä myös näkinruohojen kasvukaudelle, siihen, että Suomen vedet ovat yleensä ottaen karu- jolloin sen versot hävitetään kilpailevan kasvin ja ja happamia, ja ravinnelisäys on muuttanut joita- ohella. kin järviä tai niiden rantaosuuksia näkinruohoille sopivammiksi. Näin on selitetty esimerkiksi Kau- niaisten Gallträskin löytö (Erkamo 1950). Ravinne- 6.2 lisää voidaan epäillä yhdeksi myötävaikuttaneeksi Näkinruohojen kannan kehitys tekijäksi myös monilla peltojen ympäröimillä lintu- järvillä ja -lahdilla. Tosin näkinruohojen tiedetään viihtyneen matalissa, sittemmin umpeenkasva- 6.2.1 neissa järvissä myös fossiililöytöjen perusteella. Aiemmat arviot kannan kehityksestä

Rehevöityminen on kuitenkin auttanut näkin- Päätelmät näkinruohojen kannasta ja kannan kehi ruohoja vain niin kauan kuin kunkin järven luon- tyksestä koskevat pääosin sitä aikaa, jona näkin- tainen puhtaus, kirkkaus ja puskurikyky ovat pi- ruohoja on kuvattu kirjallisuudessa. Tämä noin 150 täneet veden kohtuullisen kirkkaana. 1900-luvun vuoden aika ulottuu 1800-luvun puolivälistä nyky lopulle tultaessa rehevöityminen ja muut ihmisen hetkeen. Tärkein vertailukohta nykyhetkeen on aiheuttamat valumat olivat samentaneet huomat- 1900-luvun puoliväli, jolloin mm. A. L. Backman tavan osan Etelä-Suomen vesistöistä, useimmat (mm. 1948; 1950) julkaisi sukua käsittelevät laajat näkinruohojärvet mukaan lukien, ja järvet olivat tutkimukset, Luther (1945) kokosi yhteen notkea muuttuneet pohjiltaan selvästi luontaista pimeäm- näkinruohoa koskevat tiedot ja monet muutkin ke- miksi (ks. myös järvien tila ja uhkatekijät, luku räsivät runsaasti museonäytteitä. Teollistuminen 7). Vaikka joihinkin ympäristön tilaa parantaviin ja keinolannoitteet eivät olleet vielä ehtineet rehe- toimenpiteisiin on jo ryhdytty, pitkä rehevöitymis- vöittää monia vesiä nykyisellä tavalla, ja toisaalta ja samenemissuuntaus itseään voimistavine ker- laidunnus oli vielä yleistä tai vasta vähenemässä. rannaisvaikutuksineen ei ole vielä ehtinyt laajassa Näkinruohojen tilaa on arvioitu lajien uhanalai- mitassa edes pysähtyä, saati kääntyä parempaan suuden arvioinnin yhteydessä jo neljästi (Rassi ym. suuntaan. 1986; 1992; 2001; 2010). Kaikissa näissä arvioinneis- Useilla Suomen näkinruohojärvillä on yksin- sa sekä hentonäkinruoho että notkeanäkinruoho kertaistaen havaittavissa seuraava kannan heiken- on arvioitu uhanalaisiksi, viimeisimmässä julkais- tymiskulku. Ensin vesi rehevöityy, sen johdosta tussa arvioinnissa erittäin uhanalaisiksi (EN, Rassi plankton lisääntyy ja samentaa vettä. Rehevöityvä ym. 2010). vesi heikentää näkinruohokantaa seuraavilla ta- Näkinruohojen kannan kehitystä arvioitiin voilla: (a) sameneva vesi vie näkinruohoilta valon, myös EU:n luontodirektiivin lajien suojelutason (b) sameneva vesi tappaa pohjasta muutakin kas- raportoinnin yhteydessä vuonna 2007. Suojelutaso villisuutta, jolloin paljastuva pohja-aines irtoaa hel- arvioitiin erikseen levinneisyydestä, populaatios- pommin ja samentaa vettä lisää, (c) sameneva vesi ta, elinympäristöstä ja tulevaisuudesta (European suosii korkeammalle ulottuvaa kasvillisuutta joka Commission 2006). Lisäksi esitettiin suojelutason saa valon ylempää ja voittaa näkinruohot kilpailus- kokonaisarvio. Tuolloin tarkastelujaksona käytet- sa ja (d) monet pitkäversoisemmat kasvit pystyvät tiin lyhyttä ajanjaksoa 1980–2006, jolta on tarkim- käyttämään hiilenlähteenään vety- eli bikarbonaat- mat tiedot. Luontodirektiivin suojelutason arviointia ja menestyvät näkinruohoja paremmin. nit jouduttiin hentonäkinruohosta ja notkeanäkin- Vesien rehevöityessä rantojen laidunnus ja niit- ruohosta tekemään hyvin puutteellisin tiedoin. täminen ovat samaan aikaan vähentyneet. Tämän Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna näkinruoho- vuoksi yhtenäinen kilpaileva kasvillisuus, kuten jen levinneisyysalueet eivät ole muuttuneet mer- järviruoko, on voinut levitä rannoilta syvään ve- kittävästi. Sekä hentonäkinruohon että notkea teen päin, työntäen pohjakasvillisuutta edellään. näkinruohon levinneisyysalueiden koko arvioitiin Rantalaidunten tilalle tullut mökkiasutus on tar- suotuisaksi (FV) (Suomen ympäristökeskus ja ym- jonnut joitakin korvaavia, pieniä kasvupaikkoja päristöministeriö 2010). Molemmat lajit ovat olleet uima- ja venerantojen raivauksen ansiosta. Nämä koko tarkastelujakson ajan Suomessa harvinaisia. edut ovat kuitenkin paljon pienempiä kuin same- Pääosa tarkasteluajanjaksolla 1980–2006 tun- nemisen aikaansaamat haitat. Mökkirantojen rai- netuista esiintymistä arvioitiin edelleen olemassa vaus on yleensä uposkasveille liian pienialaista, oleviksi vuonna 2007, vaikka arviointia vaikeut- jyrkkärajaista ja pitkän päälle ennakoimatonta tivat suuret vuotuiset vaihtelut ja puutteelliset

172 Suomen ympäristö 13 | 2011 tiedot. Näkinruohojen populaatiokokojen arvi- Esiintymien tilan arvioimisessa käytetyn jaottelun oinnin yksikkönä ei voitu käyttää yksilömäärää, perusteet on esitetty oheisessa tietolaatikossa. vaan kokonaispopulaatio arvioitiin tunnettujen Esiintymien tiedot tallennetaan tämän jaotuksen nykyesiintymien lukumäärän perusteella. Hento mukaisesti myös ympäristöhallinnon Hertta-tie- näkinruohon populaation suojelutaso arvioitiin tojärjestelmän Eliölajit-osioon. Taulukkoon 56 on epäsuotuisaksi riittämättömäksi (U1). Sen popu- koottu yhteen esiintymäkohtaiset tiedot hento- laatiokoossa havaittiin lievä (10 %) pieneneminen näkinruohon ja notkeanäkinruohon esiintymien pitkällä aikavälillä (1950–2006) tarkasteltaessa nii- nykytilasta (tarkemmin luvussa 5). Tässä työssä den neliökilometriruutujen lukumääriä, joista on Mikkelin Keskimmäinen–Alimmainen, Kiteen Ki- tuoreita tietoja. Lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna teenjärvi–Hyypii ja Rantasalmen Pieni Raudanvesi kokonaispopulaation koko arvioitiin kuitenkin – Kosulanlampi on käsitelty kukin yhtenä järvenä. suhteellisen vakaaksi, joskin pieneksi. Samoin Kotkan edustan löytöpaikat on käsitelty Notkeanäkinruohon populaation suojelutasoa yhtenä esiintymänä. ei arvioitu lainkaan puutteellisten tietojen vuoksi. Näkinruohoja on tunnettu Suomesta kaikkiaan Sen populaatiot ovat olleet ilmeisesti aina hyvin 31 vesistöstä, joista 27 on järviä, yksi on pohjoinen pieniä. Todellista populaatiokokoa ja sen muutok- joki ja kolme murtoveden jokisuistoja Suomenlah- sia tai populaatiodynamiikan toimivuutta ei kui- della. Vesistöistä valtaosa on hentonäkinruohon tenkaan tunneta. Hyvin niukkana esiintyvän lajin kasvujärviä, viidessä järvessä lajit ovat kasvaneet todettiin myös olevan altis uhkatekijöille. yhdessä ja vain yhdestä järvestä (Rantasalmen Luontodirektiivin raportoinnissa arvioitiin Hakojärvi) ja yhdestä joesta (Kittilän Kuusanjoki) myös näkinruohojen elinympäristöjen tilaa ja tuon löydetty ainoastaan notkeanäkinruohoa. Var- levaisuuden ennustetta. Ne, samoin kuin molem- mennettuja näkinruohojen nykyesiintymiä on 17 pien lajien suojelutason kokonaisarviot, arvioitiin järvessä ja yhdessä jokisuistossa. molemmilla lajeilla epäsuotuisiksi riittämättömiksi Valtaosa näkinruohojen esiintymistä on viime (U1). Loppupäätelmissä korostettiin elinympäris- vuosien maastokartoituksissa todettu hyvin niu- töjen määrän ja laadun heikkoutta ja todettiin, että koiksi ja erilaisten ihmisen toimien uhkaamiksi. lajit eivät ole turvattuja pelkästään kasvupaikkoja Hentonäkinruohon kasvujärvistä kanta on elinvoi- suojelemalla, sillä lajien elinympäristön laatuun mainen enää kolmessa eli noin viidesosassa (ks. vaikuttavat esiintymisjärvien koko valuma-alueilla luku 6.2.2.1). Notkeanäkinruoho lienee elinvoi- tehtävät, vedenlaatua muuttavat toimet. mainen kahdessa nykyisestä neljästä tunnetusta kasvujärvestään (ks. luku 6.2.2.2). Myös elinvoi- 6.2.2 maisten esiintymien kasvujärviin kohdistuu mo- Näkinruohojen kannan kehitys nia uhkia ja rehevöitymisen merkkejä on havaittu. viimeisimpien tietojen perusteella Sekä hentonäkinruohon että notkeanäkinruohon tila Suomessa on heikko. Luontodirektiivin raportoinnin jälkeen näkinruo- Viisi näkinruohoesiintymää arvioidaan täs- hojen nykytilaa selvitettiin tätä suojeluohjelmaa sä epävarmoiksi. Näitä ovat hentonäkinruohon varten. Vaikka tiedot sekä hentonäkinruohon että esiintymät Raaseporin Lepinjärvessä, Lahden notkeanäkinruohon nykytilasta ovatkin parantu- Kymijärvessä ja Nastolan Kärkjärvessä sekä Kot- neet merkittävästi, ei niiden kokonaispopulaati- kan edustan murtovesiesiintymä. Notkeanäkin- oiden nykytilaa voida vieläkään arvioida luotet- ruohon esiintymä Asikkalan–Hollolan–Lahden tavasti. Vesijärven Kajaanselällä on myös epävarma. Epä- Kannan kehitystä yksittäisten järvien populaati- varmoja esiintymiä on vielä selvitettävä maastos- oiden tasolla ei vielä tunneta juuri lainkaan. Monet sa lajien nykytilan varmistamiseksi. Kahdeksan Suomen löydöt ovat vasta pistemäisiä ”kosketuk- hentonäkinruohon ja neljä notkeanäkinruohon sia” populaatioihin ja toisaalta jotkin populaatiot esiintymää arvioitiin hävinneiksi. ovat taantuneet tai hävinneet ilman, että niitä olisi Näkinruohojen todellista kasvualaa vesistöissä alkuhavainnon jälkeen seurattu. Monissa kohteis- ei tunneta. Kaikkia esiintymiä ei ole etsitty löytö sa järjestelmällinen näkinruohojen inventointi on vuotensa jälkeen. Lisäselvitykset esiintymien laa- edelleen tarpeen. Useissa kohteissa tarvitaan myös juuden ja lajien populaatioiden nykytilan tunnis- hoitotoimia (ks. luku 8). tamiseksi ovat tarpeen. Näkinruohojen levinnei- Lajien suojelun sekä kohteissa tehtävien hoito- syysalueella on myös useita potentiaalisia järviä toimien ja inventointien edistämiseksi kohteet on nykyisten esiintymien läheisyydessä. Niistä lajeja luokiteltava. Tämän vuoksi esiintymät on jaoteltu kannattaisi etsiä edelleen. tässä kolmeen ryhmään: nykyesiintymiin, epävar- moihin ja todennäköisesti hävinneisiin esiintymiin.

Suomen ympäristö 13 | 2011 173 6.2.2.1 järven Siikalahdella 2000-luvun alussa havaittuja Hentonäkinruoho massaesiintymiä ei ole viime vuosina havaittu. Hentonäkinruohoa ei ole missään vaiheessa pi- Hentonäkinruoho näyttää olevan meillä notkea detty yleisenä tai laajalle levinneenä. Se katsottiin näkinruohoa kestävämpi, ekologisesti hieman harvinaisuudeksi jo 1800-luvulla (Uudellamaalla laaja-alaisempi ja versomäärältään runsaampi. Saelán 1858, Hämeessä Norrlin 1871). Toisaalta Hentonäkinruohon pieni maailmanpopulaatio on joillakin pienialaisilla löytöpaikoillaan (Porvoon kuitenkin juuri meidän järviemme heikkenemisen Maari ja Viipuri) laji oli versoja siemenmäärältään vuoksi notkeanäkinruohoa suuremmin vaaran- runsas ja viihtyi vuosikymmenestä toiseen, kunnes tunut. Suomessa sen sijaan notkeanäkinruoho on ihmisen toimet muuttivat kasvupaikat. hentonäkinruohoa niukempi ja uhanalaisempi. 1800-luvun kirkkaissa vesissä hentonäkinruo- Aiemmin (luku 6.1) kuvatussa näkinruoho- hon syvyysalue on aivan ilmeisesti ulottunut mo- järvien rehevöitymisen kehityskulussa ääripäitä nin paikoin 2–3 metriin ja se on sieltä jäänyt helposti ovat Vihdin Hiidenvesi (kauan sitten menetetty huomaamatta. Toisaalta, jos laji olisi ollut yleinen, hentonäkinruohon kasvupaikka) ja Asikkalan Ura- sitä olisi kasvanut jo 1800-luvulla ja 1900-luvun järvi (vielä elinvoimainen ja kirkasvetinen järvi). alkupuolella runsaasti myös matalassa, valoisas- Kehityskulun kriittisessä puolivälissä taas ovat esi- sa vedessä rantalaitumilla ja venerannoissa, joista merkiksi Hollolassa sijaitseva Vesijärven Kirkon- kasvitieteilijät olisivat sen useammin havainneet. selkä, jossa näkinruohot vielä esiintynevät niukkoi- Voidaan siis olettaa, että lajilla on useampien, osin na, ja Parikkalan Simpelejärvi, josta näkinruohot tuntemattomien ympäristötekijöiden suhteen var- ovat pian häviämässä nykykehityksen jatkuessa. sin tarkat vaatimukset, ja sille ihanteellisia paik- Uusina pidetyt esiintymät eivät yleensä ole tosi- koja on aina ollut harvassa. Tällaisia paikkoja ovat asiallisesti uusia, vaan uudet tiedot ovat seurausta esimerkiksi harjujen ja moreeniharjanteiden lie- lisääntyneestä tutkimusintensiteetistä. Valtaosa peiden pinnanläheiset, savipitoiset särkät. Silloin uusista löydöistä on tehty vanhastaan tunnetun kun kasvuehdot ovat täyttyneet, laji on siementä- levinneisyysalueen sisältä. nyt runsaasti ja viihtynyt paikalla vuosikymmeniä. Erityisen huolestuttavaa on hentonäkinruohon Versomäärä ja siementuotto ovat tietysti voineet suurten, keskeisten tukijärvien (Asikkalan–Hol- vaihdella esimerkiksi vuoden sääolojen mukaan. lolan–Lahden Vesijärvi, Parikkalan Simpelejärvi) Olosuhteiltaan ihanteellisten paikkojen lisäksi lajia heikko tilanne (ks. luku 5). on ilmeisesti aina esiintynyt tilapäisesti, harvaksel- Hentonäkinruoho näyttää tähän asti säilyneen taan tai niukasti siementäen myös epäsuotuisilla paremmin joissakin pienissä järvissä, joita leimaa paikoilla. Tällaisilta paikoilta lajin löytyminen on alun perin kirkas vesi, rehevähkö maaperä, harju- hyvin epätodennäköistä. jen läheisyys, syrjäinen sijainti ja hyvin pieni valu- Hentonäkinruohon entisiä tai nykyisiä esiinty- ma-alue. Lajin selviytymistä näissä järvissä uhkaa miä tunnetaan seitsemän ELY-keskuksen toimi- pienen valuma-alueen järvien herkkyys saastua, ja alueelta, kaikkiaan 25 kunnasta (taulukko 4, ks. joillakin niistä (esim. Asikkalan Urajärvi) ravinne- myös luku 5). Löytöjä on kaikkiaan 26 järvestä ja tasot ovat jo olleet kasvamassa. kolmesta Itämeren jokisuistosta. Näillä kaikilla pääalueilla hentonäkinruohoa tavataan edelleen. 6.2.2.2 Nykyesiintymiä on 16 järvessä ja yhdessä jokisuis- Notkeanäkinruoho tossa, ja tunnetut esiintymät on tässä ryhmitelty 28 Notkeanäkinruoho on Suomessa löydetty lähes ai- esiintymäksi. Niistä kuitenkin vain kolmen järven na samoista paikoista kuin hentonäkinruoho, usein kanta arvioidaan elinvoimaiseksi (Lohjan Horma aivan hentonäkinruohon seasta tai läheisyydestä. järvi, Savonlinnan Hirvasjärvi ja Tohmajärven Lajeilla on myös samankokoinen verso. Niinpä Tohmajärvi). Tunnetuista esiintymistä viidesosa kaikki hentonäkinruohoa koskevat kehityssuunnat on todettu tai arvioitu tässä hävinneiksi ja neljän (luku 6.1., mm. rehevöityminen, sameneminen ja esiintymän nykytila on epävarma. kilpailun lisääntyminen) vaikuttavat samalla ta- Tunnetuista nykyesiintymistä Natura-alueilla valla myös notkeanäkinruohoon. Alla käsitellään on reilu kolmannes (10 esiintymää, 36 %). Esiin- lähinnä seikkoja, joiden suhteen lajit mahdollisesti tyminen Natura 2000 -verkostossa ei yksin turvaa poikkeavat toisistaan. lajin säilymistä, vaan useissa kohteissa tarvitaan Notkeanäkinruoho on koko tunnettuna aikana hoitotoimia ja koko valuma-alueeseen kohdistuvia ollut Suomessa harvinaisempi kuin hentonäkin- vedenlaatua parantavia toimia. ruoho. Laji on löydetty viiden ELY-keskuksen toi- Kaikilla tutkituilla järvillä hentonäkinruoho mialueelta seitsemästä kunnasta kuudesta järvestä on nykyään niukka tai melko harvalukuinen. ja yhdestä joesta (taulukko 4, ks. myös luku 5). Laji Raaseporin Lepinjärvellä ja Parikkalan Simpele- on säilynyt Lappia lukuun ottamatta kaikilla pää-

174 Suomen ympäristö 13 | 2011 esiintymisalueillaan. Nykyisiksi tulkittavia esiinty- kilpaille toistensa kanssa merkittävästi valosta, miä on enää neljä ja ne sijaitsevat kukin eri järvessä. joten syyksi voidaan arvella, että vaateliaampi Hävinneiksi tulkittavia esiintymiä on neljäsosa kai- notkeanäkinruoho olisi ehkä käyttänyt jonkin ra- kista tunnetuista esiintymistä ja yhden esiintymän vinteen tai muun etuuden järvestä vähiin ja hento- nykytila on epävarma. näkinruoho olisi menestynyt tämän jälkeen parem- Tunnetut notkeanäkinruohon esiintymät ovat min. Notkeanäkinruoho on säilynyt Särkijärvessä yhtä (Rantasalmen Hakojärvi) lukuun ottamatta niukkana edelleen, mutta runsaita vaiheita sillä ei suojeltuja. Ne eivät kuitenkaan ole turvattuja ilman hajanaisten käyntien perusteella ole puoleen vuosi hoitotoimia ja koko valuma-alueelle kohdistuvia sataan todettu. vedenlaatua parantavia toimia. Notkeanäkinruohon runsauteen Kiteen Kiteen- Notkeanäkinruoho on yleensä esiintynyt kas- järven Potoskanlahdella ja Liperin Särkijärvellä vupaikoillaan hentonäkinruohoa niukempana. 1900-luvun puolivälissä on voinut vaikuttaa jokin Esimerkiksi Parikkalan Siikalahdella molempia poikkeava tapahtuma, joka ärsytti juuri notkea lajeja on löydetty toistuvasti, mutta hentonäkin- näkinruohon siemenpankin itämään runsaasti ruohoa aina enemmän. Sama on pätenyt viime (esim. Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärven vuosikymmeninä Liperin Särkijärveen. Joillakin ensimmäiset näkinruoholöydöt tehtiin pinnanlas- järvillä, joilla on useita hentonäkinruohon kasvus- kun jälkeen). Se, että notkeanäkinruoho ylipäänsä toja, notkeanäkinruoho on tavattu vain niukkana on muodostanut Suomessa massakasvuja, merkit- yhdestä tai parista paikasta (Parikkalan Simpele- see, että lajia voisi tukea, jos ratkaisevat olosuhteet järvi, Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärvi, Ki- tunnettaisiin. teen Kiteenjärvi). Sen sijaan Asikkalan Urajärvellä Notkeanäkinruoho on ollut viime vuosina koh- notkeanäkinruoho on selvästi hentonäkinruohoa tuullisen runsas ja laaja-alainen vain kahdella jär- runsaampi. vellä (Asikkalan Urajärvi ja Rantasalmen Hako Joidenkin tuntemattomien ympäristötekijöiden järvi) sekä Parikkalan Simpelejärven Siikalahden suhteen notkeanäkinruoho lienee meillä hento patoaltaassa. Näistä Urajärven kasvupaikat ovat näkinruohoa vaateliaampi, joten sen Suomen kan- varsin syvällä ja siten ehkä heikkotuottoisia. Siika ta on pahemmin uhattu. Vaateliaisuudesta antaa lahden esiintymään vaikuttavat hyvin monet te- viitteitä esiintyminen Liperin Särkijärvessä, jossa kijät, sillä vesialue on osittain keinotekoinen ja notkeanäkinruohoa kasvoi ensin pohjan peittävä- kannan tulevaa kehitystä on vaikea ennakoida. nä valtalajina (Backman 1948; 1950; 1951a), mutta Hakojärven esiintymä sisältää vahvan ja puhtaan myöhemmin näistä kahdesta lajista valtalajiksi vyöhykkeen järven länsipäässä, mutta populaa vakiintui hentonäkinruoho (Ahlqvist 1954, myö- tion kokoa ei tunneta ja erilaiset paikalliset tekijät hemmät museonäytteet ja raportit). Toisensuun- (ruovikko, yllättävät ravinnekuormitukset) voivat taista kehitystä ei tiedetä tapahtuneen. Lajit eivät jatkossa heikentää sitä.

Näkinruohoesiintymien tilan arvioiminen

Nykyesiintymä (+) Esiintymä on todennettu olemassa olevaksi vuonna 1990 tai sen jälkeen, eikä kasvupaikan tiedetä muuttuneen oleellisesti sen jälkeen.

Epävarma esiintymä (?) Lajista on nykytietoja (tieto vuonna 1990 tai sen jälkeen), mutta kasvu paikan muuttumisen vuoksi nykytila on epäselvä, TAI lajista ei ole tuoreita tietoja (kaikki tiedot vuosilta 1960–1989), mutta kasvupaikan ei tie- detä oleellisesti muuttuneen, TAI lajin tarkka löytöaika ei ole tiedossa.

Todennäköisesti hävinnyt esiintymä (–) Tuorein tieto lajista on ennen vuotta 1990, eikä lajia kasvupaikan muuttumisen takia todennäköisesti enää löydetä alueelta, TAI kasvupaikka on todettu tuhoutuneeksi (vaikka alueelta olisi tuore löytö) TAI kaikki tiedot ovat noin 50 vuotta vanhoja, eikä lajin oleteta enää löytyvän.

Suomen ympäristö 13 | 2011 175 Taulukko 56. Hentonäkinruohon (A) ja notkeanäkinruohon (B) esiintyminen Suomessa elinkeino-, liikenne- ja ympäris- tökeskuksittain (ELY-keskuksittain) eroteltuna nykyesiintymiin, epävarmoihin ja todennäköisesti hävinneisiin esiintymiin. Esiintymien jakoperusteet edellä mainittuihin ryhmiin on esitetty oheisessa tietolaatikossa. Esiintymien jakautumisen lisäksi taulukossa on myös esitetty Natura 2000 -alueilla olevien nykyesiintymien määrä. Elinvoimaiset nykyesiintymät on merkitty tähdellä (*).

A) Hentonäkinruoho (Najas tenuissima): ELY-keskus Kunta Järvi / vesistöalue Nyky Epävarmoja Tod.näk. hävin- Nyk.esiinty- esiintymiä esiintymiä neitä esiintymiä mistä Natura- (+), lkm (?), lkm (–), lkm alueilla, lkm Uusimaa Espoo Matalajärvi (Grundträsk) 1 1 Luukinjärvi 1 Kauniainen Gallträsk 1 Lohja Hormajärvi 1 * Loviisa Loviisanjoen suisto 1 Porvoo Maari (Maren) 1 Pukkila Kanteleenjärvi 1 Raasepori Lepinjärvi (Läppträsket) 1 Vihti Hiidenvesi 1 Yhteensä 2 1 6 1 Häme Asikkala Urajärvi 1 1 Asikkala-Hol- Vesijärvi, järven lounaisosa: Laitialanselkä–Kirkon 1 1 lola-Lahti selkä Vesijärvi, järven kaakkoishaara: Komon- eli Sarva- 1 selkä ja Kukkila–Vähäselkä–Paimelanlahti Vesijärvi, järven pohjoisosa: Kajaanselkä 1 Lahti Kymijärvi 1 Nastola Kärkjärvi 1 Yhteensä 4 2 0 2 Pirkanmaa Pälkäne Pintele 1 Yhteensä 1 0 0 0 Kaakkois- Kouvola Lappalanjärvi, Nisos 1 1 Suomi Lappalanjärvi, Jokelanjoki, Koivuranta 1 1 Parikkala Simpelejärvi, Kirkkoselän luoteiset lahdet: Tarvas- 1 pohja–Miihkalniemenlahti Simpelejärvi, Kirkkoselän avoimet keskiosat 1 Simpelejärvi, Kirkkoselän koillinen lahti: Taipaleen- 1 lahti–Riihilahti Simpelejärvi, Kirkkoselän lounaisosa, Pyöriälahti 1 Simpelejärvi, Särkisalmi–Lemmikonselkä–Sokkii- 1 selkä Simpelejärvi, Siikalahti 1 1 Pyhtää Kymijoen läntinen suisto, Ahvenkoskenlahti 1 Kotka Kymijoen itäinen suisto 1 Yhteensä 9 1 0 3 Etelä-Savo Mikkeli Keskimmäinen–Alimmainen 1 Savonlinna Hirvasjärvi 1 * Rantasalmi Pieni Raudanvesi – Kosulanlampi 1 Yhteensä 2 0 1 0 Pohjois- Leppävirta Konnuslahti, Suurijärvi 1 Savo Varkaus Unnukka, Immosensaari 1 Haukivesi, Taipaleen kanava 1 Yhteensä 2 0 1 0 Pohjois- Kitee Kiteenjärvi–Hyypii 1 Karjala Liperi Särkijärvi 1 1 Tohmajärvi Särkijärvi 1 1 Sääperi 1 1 Tohmajärvi, Peijonniemenlahti 1 * 1 Tohmajärvi, pääselän pohjoisranta: Kirkkoniemi– 1 * Turusenniemi Tohmajärvi, Tammalahti 1 * Tohmajärvi, järven länsiosa: Jouhkola–Veneniemi 1 * ja Selkäsaari Yhteensä 8 0 0 4 Kaikki yhteensä 28 4 8 10 (36 %)

176 Suomen ympäristö 13 | 2011 B) Notkeanäkinruoho (Najas flexilis): ELY- Kunta Järviä / vesistöalueita Nyky- Epävarmoja Tod.näk. hävin- Nyk.esiintymistä keskus esiintymiä esiintymiä neitä esiintymiä Natura-alueilla, (+), lkm (?), lkm (–), lkm lkm Häme Asikkala Urajärvi 1 * 1 Asikkala- Vesijärvi, järven lounaisosa: Laitialanselkä– 1 Hollola- Kirkonselkä Lahti Vesijärvi, järven pohjoisosa: Kajaanselkä 1 Yhteensä 1 1 1 1 Kaakkois- Parikkala Simpelejärvi, Lemmikonselkä, Ahokkaan- 1 Suomi ranta Simpelejärvi, Siikalahti 1 1 Yhteensä 1 0 1 1 Etelä- Rantasalmi Hakojärvi 1 * Savo Yhteensä 1 0 0 0 Pohjois- Kitee Kiteenjärvi–Hyypii 1 Karjala Liperi Särkijärvi 1 1 Yhteensä 1 0 1 1 Lappi Kittilä Kuusanjoen vesistö 1 Yhteensä 0 0 1 0 Kaikki yhteensä 4 1 4 3 (75 %)

Suomen ympäristö 13 | 2011 177 7 Näkinruohojen uhkatekijät ja järvien tila

7.1 Elinympäristö voi muuttua liian happamaksi Näkinruohojen uhkatekijät esimerkiksi turvetuotanto- tai metsäojitusalueilta tulevan happaman humuskuorman vaikutuksesta. Happamoituminen voi vaikuttaa suoraan esimer- Näkinruohojen tehokas suojelu edellyttää niiden kiksi siementuottoon, mutta rehevöityminen vai- kasvupaikkojen, ja sitä kautta kokonaisten valu- kuttaa yleensä samenemisen tai kilpailevan kas- ma-alueiden uhkatekijöiden tunnistamista. Asiaa villisuuden kautta (esim. Rassi ym. 1986; Uotila sivutaan tämän työn useassa kohdassa, mm. näkin- 1997a, 1997b; Kotiranta ym. 1998; Cederberg ja ruohojen levinneisyydestä (luku 3.3), kasvupaikka- Löfroth 2000; Wingfield 2004; 2006, Thiry ym. vaatimuksista (luku 4.2) ja suojelun keinoista (luku 2005; Anonymous 2007). Leviävä ruovikko ja muu 8) kertovissa luvuissa sekä kunkin esiintymän esit- matalan veden kasvillisuus estää näkinruohoja pa- telyn yhteydessä (luku 5). kenemasta valoisuudeltaan heikentyneiltä syviltä Näkinruohojen tärkeimmäksi uhkatekijäksi on kasvupaikoilta kohti rantaa. Vedenlaadun vaiku- kaikkialla maailmassa todettu järvien vedenlaa- tus näkinruohoihin on ymmärretty jo kauan, mutta dun heikkeneminen ihmisen toimien vuoksi. Vasta tieto ei ole juuri heijastunut käytännön suojelu toissijaisesti näkinruohojen esiintymistä uhkaavat toimiin. Ristiriitaan ovat kiinnittäneet huomiota muut tekijät, kuten esimerkiksi rantojen paikal- esim. Uotila (1997a, 1997b) sekä Kotiranta ym. linen muokkaus. Tunnettujen nykyesiintymien (1998). Näkinruohojärvien veden laatua käsitellään yksittäisten uhkatekijöiden merkitys kuitenkin myös luvussa 7.2. vaihtelee vesistöittäin. Lajien uhkatekijät ovat Perinteiset ympäristömyrkyt voivat myös olla myös monin tavoin kytköksissä toisiinsa. näkinruohojen uhkana (ks. luku 5). Esimerkiksi Näkinruohojen uhanalaisuuden syyt ja uhka- Varkauden Haukiveden Taipaleen kanavan lä- tekijät ovat eliölajien uhanalaisuudessa käytetyn hellä on suuria pitoisuuksia organotinoja, Kau- luokituksen mukaisesti (Rassi ym. 2010): kemialliset niaisten Gallträskillä paristoteollisuuden jäämiä, haittavaikutukset, vesirakentaminen ja muiden lajien Savonlinnan Hirvasjärven ja Lahden Kymijärven aiheuttama kilpailu. Uhanalaisuuden arvioinnissa valuma-alueilla on vanhat, suuret kaatopaikat ja käytetyssä uhkatekijäluokituksessa ei ole omaa Porvoon Maariin on laskettu raakavedenpuhdis- uhkatekijäluokkaa humussuspension ja savi tamon rauta- ja mangaanipitoisia huuhteluvesiä. sameuden aiheuttamalle pohjan pimenemiselle, joka on vesikasveille merkittävä uhkatekijä. 7.2 Muiden lajien kilpailua on käsitelty aiemmin lu- Näkinruohojärvien tila vussa 4.3. Vesirakentaminen voi olla esimerkiksi näkinruohojen elinympäristöille haitallisia ruoppauksia tai rantavyöhykkeen muokkausta. Edellä on esitelty näkinruohojen esiintymiseen Kemiallisista haittavaikutuksista keskeisin on vaikuttavia fysikaalisia (luku 4.2.1) ja kemiallisia rehevöityminen. Siihen liittyy samanaikainen tekijöitä (luku 4.2.2). Tässä luvussa näkinruoho- veden sameneminen ja kilpailevan kasvillisuu- järvet sijoitetaan joidenkin edellä mainittujen omi- den lisääntyminen. Näkinruohoja voi luonnehtia naisuuksien mukaan gradientille, jolloin nähdään ympäristövaatimuksiltaan mesotrofeiksi, sillä ne myös järvien sijoittuminen suhteessa toisiin näkin- kärsivät sekä liiasta happamoitumisesta että liiasta ruohojärviin. rehevöitymisestä. Näkinruohojen suku on todettu Tämä järvien yleistilan tarkastelu otettiin mu- herkäksi happamoitumiselle ja rehevöityneissä jär- kaan näkinruohojen nykytilan ymmärtämiseksi. vissä vähenevälle hiilidioksidipitoisuudelle (Wing- Tarkastelun avuksi Heidi Vuoristo (SYKE) laati field ym. 2004; 2006). Näitä ei ole vielä riittävästi yhteenvedon entisten ja nykyisten näkinruohojär- tiedostettu uhkatekijöinä, eikä kaikkia lajien vaativien joistakin vedenlaatupiirteistä (kuvat 44–51). muksia veden kemiallisen koostumuksen suhteen Tiedot ovat ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjes- vielä edes tunneta. telmän Pintavesien tila-osiosta, sen Vedenlaatu- osasta. Järvien vedenlaatutiedot ovat vuosien 2000–2007 avovesikaudelta (touko–lokakuulta), mikäli aineisto on ollut riittävä. Kaikista järvistä,

178 Suomen ympäristö 13 | 2011 kuten Nastolan Kärkjärvestä, tietoja ei kuitenkaan kinruohot kasvavat edelleen suhteellisen same- ole lainkaan saatavilla. Joistakin järvistä on ollut assa vedessä (ks. myös kuva 45, veden sameus). vain muutamia tietoja ja/tai tiedot ovat poikkea- Rehevöitymisen lisäksi myös järven humuksisuus valta ajanjaksolta (esim. vain 1990-luvun havaintoja kiintoainepitoisuus vaikuttavat voimakkaasti ja tai 2000-luvun havaintoja myös avovesikauden näkösyvyyteen. ulkopuolelta). Kuvissa kunkin muuttujan hajontaa Veden kirkkauden muutokset ovat yleensä kyseisessä järvessä kuvaava pylväs on esitetty eri seurausta kemiallisista muutoksista, kuten turve- värein sen mukaan, onko järvessä näkinruohojen humuksesta suoraan tai rehevöitymisestä välilli- nykyesiintymiä, epävarmoja tai todennäköisesti sesti. Rehevöitymisen tärkein vaikutusmekanismi hävinneiksi tulkittuja esiintymiä (ks. luku 6). näkinruohoihin saattaa olla juuri valon vähene- Vedenlaadun seurantapaikkojen koordinaatit minen. Yleisellä tasolla veden rehevöityminen, on määrätty alueen laskennallisen keskipisteen saastuminen tai muu heikko laatu on mainittu mukaan tai ne ovat samoja kuin järvisyvänteen näkinruohojen uhkaksi jo pitkään (esim. Rassi ym. tai rannikkoalueen vedenlaadun havaintopaikat. 1985; Kotiranta ym. 1998; Ryttäri ym. 2001), mutta Vedenlaadun havaintopaikkoja voidaan sijoittaa pohjan pimenemistä sinällään ei ole erityisesti ko- myös siten, että ne kuvaavat joidenkin muiden rostettu. Samanaikaisesti kilpailutilanne muuttuu näytteiden, kuten esimerkiksi pohjaeläinnäyttei- samenemista sietävän ja rehevöitymisestä hyöty- den, ottopaikkojen tilaa. Näin ollen vedenlaadun vän järviruo'on hyväksi. Runsastuessaan ruoko seurantatiedot eivät anna tarkkaa kuvaa näkinruo- tuottaa myös paljon kuollutta kasviainesta, joka hojen kasvupaikkojen olosuhteista. Esitetyt veden- pohjalle kerääntyessään muuttaa pohjan laadun laatukuvaajat tuleekin käsittää vain taustatiedoksi näkinruohoille sopimattomaksi. Esiintymien tur- tarkempia jatkotutkimuksia varten. vaamisessa tuleekin keskittyä näiden keskeisten Kuvissa 44–51 esitettävät muuttujat on valittu ongelmien torjuntaan. siten, että rutiininomaisissa vedenlaatumittauk- Käytännön esimerkkinä veden laadun muutos- sissa niistä on saatu kohtuulliset tiedot. Esimer- ten haitoista on esimerkiksi Parikkalan Simpele kiksi Wingfieldin (2004; 2006) töiden pohjalta on järvi, jossa Ahokkaanrannan notkeanäkinruoho selvää, että nämä eivät kata kaikkia näkinruoho esiintymä on hävinnyt rehevöitymisen ja siitä jen ympäristövaatimuksia. Tulosten tulkintaa seuranneen pimenemisen vuoksi (kuva 44). Sama mutkistaa etenkin se, että hyvinkin rehevöityneis- ilmiö oli pitkälle edennyt myös Hollolassa Vesi sä järvissä näkinruohoa voi kasvaa vielä ihmisen järvellä, vaikka ruoppaus oli välitön syy näkinruo- avaamilla tilapäisillä kasvupaikoilla lähellä ran- hojen kasvupaikan tuhoutumiseen. Kiteen Kiteen- taa. Esiintymän olemassaolo tällä hetkellä jossakin järvellä laji on osasta aluetta hävinnyt turvekuor- vedenlaadultaan heikentyneessä järvessä ei siten mituksen sekä siitä seuranneen happamoitumisen tarkoita, että laji voisi kyseisessä järvessä hyvin ja samenemisen vuoksi. tai olisi siinä turvattu. Moniosaisuutensa vuoksi Näkinruohojen kannalta sameuden (kuva 45) Parikkalan Simpelejärvi on tässä aineistossa vai- tulisi olla niin vähäistä kuin mahdollista. Parhail- keatulkintainen. la näkinruohojärvillä se on yleensä alle 2 FNU. Näkösyvyys on näkinruohojen kannalta oleelli- Sameus on yksi veden näkösyvyyteen (kuva 44) nen suure (kuva 44). Mitä suurempi näkösyvyys, vaikuttava tekijä. sitä paremmat kasvuedellytykset näkinruohoilla Veden happamuus (pH) (kuva 46) tiedetään yleensä on. Tällöin niillä on mm. enemmän vaihto- näkinruohojen kannalta tärkeäksi ympäristöteki- ehtoisia kasvupaikkoja ja ne voivat löytää reheviä jäksi ja liian hapan tai emäksinen vesi uhkaksi (ks. savi- tai lietepaikkoja karun rantakivikon ulko- myös luku 7.1). Kirjallisuudessa näkinruohoille puolelta tai kilpailevia lajeja syvemmältä, eivät- suotuisaksi todettu pH-väli on 7–8 (ks. luku 4.2.2). kä ne ole yhtä haavoittuvia esimerkiksi aallokon Näkinruohojärvissä mitatut arvot tukevat tätä kä- vaikutuksille tai ihmistoiminnalle. Useilla hyvillä sitystä: elinvoimaisimmat esiintymät ovat järvissä, näkinruohojärvillä, kuten Lohjan Hormajärvellä, joiden pH:n vaihteluväli on 7–8. Happamimmissa näkösyvyys on keskimäärin yli kaksi metriä, joil- järvissä arvot laskivat ainakin ajoittain pH 6,5:een lakin paikoilla parhaimmillaan yli viisi metriä. Jos (esim. Parikkalan Siikalahti). Yli pH 8:n arvot il- näkösyvyys on keskimäärin alle metrin, vaikut- mentävät yleensä rehevöitymistä kaikkein kalkki- tanee se jo näkinruohojen esiintymiseen. Pienin pitoisimpia järviä lukuun ottamatta. Näin korkeat näkösyvyys on niissä järvissä, joista näkinruoho- pH-arvot alkavat jälleen olla haitallisia mm. ve- jen arvellaan jo hävinneen, kuten Rantasalmen teen liuenneen hiilen kemiallisen muodon ja siitä Kosulanlampi ja Pieni Raudanvesi, Vihdin Hii- seuraavan kilpailun takia (ks. Espoon Matalajärvi, denvesi ja Raaseporin Lepinjärvi. Poikkeuksena luku 5.1.1.1). on Parikkalan Simpelejärven Siikalahti, jossa nä-

Suomen ympäristö 13 | 2011 179 Näkösyvyys, m 8 Nykyesiintymä Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä 6

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 44. Näkösyvyys näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

Sameus, FNU 60 Nykyesiintymä Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä 40

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Liperi, Särkijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Matalajärvi

Espoo, Luukinjärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 45. Veden sameus näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

180 Suomen ympäristö 13 | 2011 Johtokyky (kuva 47) kuvaa veden mineraali- seen (yläkvartiiliin) (Henriksen ym. 1997) ja 86 pitoisuutta, mutta heijastelee myös ihmisen ai- % näkinruohojen kasvujärvistä kuuluu ylimpään heuttamaa rehevöitymistä. Se vaihtelee useissa kymmenesosaan (Mannio ym. 2000). Näkinruoho- hyvissä näkinruohojärvissä välillä 5–10 mS/m. järvien pohjavesivaikutus selittää osaksi korkeah- Järvissä, joissa johtokyky on välillä 10–15 mS/m, koja alkaliniteetteja. Järvien alkaliniteetin arvoilla on sekä nykyisiä että hävinneitä esiintymiä. Järvis- ei havaittu kuitenkaan olevan suoraa yhteyttä nä- sä, joissa johtokyky on yli 15 mS/m, näkinruohot kinruohojen runsauteen. ovat ongelmissa ilmeisesti rehevöitymisen vuoksi Väriluku (kuva 49) kertoo etenkin veden humus (mm. Espoon Matalajärvi, Kauniaisten Gallträsk ainepitoisuudesta ja vaikuttaa kasveihin näkö ja Raaseporin Lepinjärvi). Murtovedessä johto syvyyden (kuva 44) alenemisen kautta. Väriluku kyky voi olla suolaisuuden vuoksi paljon sisävesiä ilmentää myös veden ja sedimentin happamuutta korkeampi. Mittaustulosten tulkinnassa tulisi sel- tai muuten haitallista kiintoainekuormaa. Monissa vittää johtokykyyn vaikuttavat tekijät kussakin hyvissä näkinruohojärvissä, etenkin vahvimmissa järvessä erikseen. notkeanäkinruohon kasvujärvissä (Asikkalan Ura- Alkaliniteetti (kuva 48) tarkoittaa vedessä ole- järvi ja Rantasalmen Hakojärvi), väriluku oli alle vien emäksisten yhdisteiden kokonaismäärää ja 20 mg Pt/l. Runsaita kasvustoja oli vielä järvissä, se kuvaa veden kykyä vastustaa pH:n eli happa- joissa väriluku on välillä 30–50 mg Pt/l, mutta jär- muuden muutoksia. Siitä käytetään myös nimi- vissä, joissa väriluku on yli 50, näkinruohot oli- tystä puskurikyky tai hapon sitomiskyky. Näkin- vat jo vaikeuksissa (mm. Raaseporin Lepinjärvi ja ruohojen kasvujärvet ovat korkean alkaliniteetin Kiteen Hyypii). järviä. Näkinruohot ovat vähintään kalkinsuosi- joita. Alkaliniteetin mediaani Suomessa on noin 0,11 mmol/l ja 90 %:ssa järvistä alkaliniteetti on alle 0,28 mmol/l. Näyttäisi siltä, että Suomen järvi aineistossa, joka perustuu 873 järven systemaat- tiseen kartoitukseen, kaikki näkinruohojärvet kuuluvat alkaliniteetiltaan ylimpään neljännek-

pH 11 Nykyesiintymä 10 Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä 9

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 46. Veden happamuus (pH) näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 181 Sähkönjohtavuus, mS/m 40 Nykyesiintymä Epävarma esiintymä 30 Hävinnyt esiintymä

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Liperi, Särkijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 47. Veden johtokyky näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

Alkaliniteetti, mmol/l 1 Nykyesiintymä Epävarma esiintymä 0,8 Hävinnyt esiintymä

0,6

0,4

0,2

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi Kuva 48. Veden alkaliniteetti näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

Kokonaisfosfori (kuva 50) kertoo veden rehe- kun seurauksena on veden samentuminen. Näkin- vöitymisestä ja siihen liittyvistä muista ongelmista, ruohojen nykyisissä esiintymisjärvissä kokonais- kuten samenemisesta (kuva 45) ja kilpailusta. Pieni fosforin pitoisuudet olivat yleensä alle 25 mikro- fosforilisäys ei liene näkinruohoille haitallista ja grammaa/litra. Järvissä, joissa kokonaisfosforin voinee alkuvaiheessa jopa hyödyttää lajeja. Hai- pitoisuudet olivat alle 20 µg/l, näkinruohokas- talliseksi kokonaisfosforin runsaus tulee silloin, vustot olivat elinvoimaisempia. Kokonaisfosfori-

182 Suomen ympäristö 13 | 2011 Väriluku, mg Pt/l 350 Nykyesiintymä 300 Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä 250

200

150

100

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 49. Veden väriluku näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa. pitoisuudet yli 30 µg/l aiheuttavat näkinruohoille resti heikentyneet ja muuttujien vaihteluvälit ovat ongelmia ja järvissä, joissa pitoisuudet ovat keski- epätavallisen suuria. määrin yli 50 µg/l, esiintymät olivat jo hävinneet Veden laatuun osaltaan vaikuttavista taustateki- (esim. Rantasalmen Pieni Raudanvesi ja Pukkilan jöistä ympäristön kallioperä vaihtelee geologi Yrjö Kanteleenjärvi). Kähkösen suorittaman alustavan karttatarkastelun Vesipatsaan leväplanktonin määrästä kertoo mukaan suuresti Suomen näkinruohoesiintymillä. a-klorofylli -pitoisuus (kuva 51). Kokonaisfosfo- Moreenin, saven ym. irtaimen maa-aineksen alla rin (kuva 50) ohella se ilmentää rehevöitymistä ja olevan kallion laatu ei näin ollen juurikaan vai- vaikuttaa planktonin määrän kautta myös näkö- kuta näkinruohojen esiintymiseen. Kahden erityi- syvyyteen (kuva 44). Hyvissä näkinruohojärvis- sen suotuisan järven, Tohmajärven Tohmajärven sä a-klorofyllin pitoisuudet olivat yleensä alle 10 (runsaimmat hentonäkinruohon nykyesiintymät) mikrogrammaa/litra. Jos pitoisuudet nousevat yli ja Rantasalmen Hakojärven (runsain notkeanäkin- 20:een µg/l, on näkinruohoilla jo ongelmia. Yli 50 ruoho) ympärillä on kivilajeja, joiden rauta- ja mag- µg/l nousevat a-klorofyllin pitoisuudet tai keski- nesiumpitoisuus on tavallista korkeampi. Toisaalta arvon kohoaminen yli 25 µg/l aiheuttavat näkin- esimerkiksi Kouvolan Lappalanjärvi ja Raaseporin ruohoille jo suuria ongelmia tai jopa häviämisen Lepinjärvi ovat rapakivialueilla, joissa rautaa ja (esim. Vihdin Hiidenvesi). magnesiumia on hyvin vähän, mutta fluoria run- Edellä esitetyt vedenlaatutiedot saattavat viitata saasti. Joidenkin järvien lähellä on emäksisiä ja/tai siihen, että esimerkiksi Liperin Särkijärvi ja Tohma- kalsiumpitoisia kivilajeja. järven Tohmajärvi, joilla useat veden fysikaaliset Mineraalivaatimusten kannalta lienee jatkos- ja kemialliset ominaisuudet sijoittuvat näkinruo- sa lupaavinta tutkia suoraan niitä hienojakoisia hojen kannalta vaihtelun epäsuotuisaan päähän, pohjasedimenttejä, joihin näkinruoho on joko ovat pitkällä aikavälillä näkinruohojärvinä heik- juurikontaktilla tai lähdeveden kautta suorassa kenemässä. Parikkalan Simpelejärven Siikalahti ja yhteydessä, sekä verrata myös suotuisan ja epä- Espoon Matalajärvi tiedetään voimakkaan kuor- suotuisan pohjan laatua samassa järvessä. Asiaan mituksen vuoksi muutenkin olosuhteiltaan epäva- liittyy mm. jääkauden aikainen lajittelu, jolloin tie- kaiksi. Niillä järvillä, joilta näkinruohot näyttävät tynlaista hiekkaa tai savea on rikastunut tiettyyn kokonaan hävinneen (esim. Rantasalmen Pieni kohtaan nykyistä pohjaa. Raudanvesi, Espoon Luukinjärvi ja Pukkilan Kan- teleenjärvi), useat vedenlaadun osatekijät ovat suu-

Suomen ympäristö 13 | 2011 183 Kokonaisfosfori, µg/l 250 Nykyesiintymä 200 Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä 150

100

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Pukkila, Kanteleenjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Rantasalmi, Kosulanlampi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärvi, Siikalahti

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 50. Veden kokonaisfosfori näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

Klorofylli-a , µg/l 250 Nykyesiintymä Nykyesiintymä Epävarma esiintymä 200 Epävarma esiintymä Hävinnyt esiintymä Hävinnyt esiintymä

150

100

Kitee, Hyypii

Lahti, Kymijärvi

Vihti, Hiidenvesi

Liperi, Särkijärvi

Pälkäne, Pintele

Kitee, Kiteenjärvi

Asikkala, Urajärvi

Lohja, Hormajärvi

Varkaus, Unnukka

Espoo, Luukinjärvi

Espoo, Matalajärvi

Mikkeli, Alimmainen

Tohmajärvi, Sääperi

Raasepori, Lepinjärvi

Kauniainen, Gallträsk

Rantasalmi, Hakojärvi

Kouvola, Lappalanjärvi

Savonlinna, Hirvasjärvi

Mikkeli, Keskimmäinen

Tohmajärvi, Tohmajärvi

Hollola, Vesijärvi, Kirkonselkä

Rantasalmi, Pieni Raudanvesi

Parikkala, Simpelejärven itäosa

Asikkala, Vesijärvi, Kajaanselkä

Parikkala, Simpelejärven länsiosa

Leppävirta, Konnuslahti, Suurijärvi

Kuva 51. Veden a-klorofylli-pitoisuudet näkinruohojen kasvujärvissä. Yhtenäinen viiva kuvaa mittausten mediaania ja pylväs hajontaa. Lähde: ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmän Pintavesien tila -osion Vedenlaatu-osa.

184 Suomen ympäristö 13 | 2011 8 Näkinruohojen suojelu

Notkeanäkinruohon suojelukeinoja on pohdittu eri ruohoa. Molempia näkinruoholajeja esiintyy Asik- puolilla Eurooppaa. Monissa maissa on myös laa- kalan Urajärvellä ja Liperin Särkijärvellä. dittu suojeluohjelmia (action plan) lajin jäljellä ole- Neljä näkinruohojen kasvujärveä kuuluu osit- vien kasvupaikkojen suojelun ja hoidon edistämi- tain Natura 2000 -verkostoon. Verkostoon kuulu- seksi. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on kansallinen vat Kouvolan Lappalanjärvellä olevat hentonäkin notkeanäkinruohon suojeluohjelma (Biodiversity ruohon esiintymisalueet. Myös Asikkalan, Hollo- action reporting system 2010), jonka toteuttamisek- lan ja Lahden alueilla sijaitsevan Vesijärven Kir- si on laadittu paikallisia hoito- ja palautusohjelmia konselkä ja Tohmajärven kunnan Tohmajärven (mm. Gaywood 1999). Peijonniemenlahti kuuluvat Natura 2000 -ver- Suomella on maailmalaajuinen vastuu hento- kostoon. Myös näillä alueilla on vain hentonäkin näkinruohon suojelusta, ja myös notkeanäkin ruohon nykyesiintymiä. Parikkalan Simpelejärven ruoholla on meillä elinvoimaisia esiintymiä. Siten Siikalahdella kasvaa molempia näkinruoholajeja, tällä kansallisella suojeluohjelmalla ja sen toteutta- ja alue kuuluu Natura 2000 -verkostoon. misella on kansainvälistä merkitystä. Osa edellä luetelluista näkinruohojärvistä kuu- Seuraavassa esitetään yhteenveto näkinruo- luu Natura 2000 -verkostoon luontodirektiivin hojen suojelu- ja hoitotilanteesta Suomessa (luku perusteella (SCI-alueet), jolloin alueiden perusta- 8.1) ja käyttökelpoisista suojelukeinoista (luku 8.2). misen perusteluissa on mainittu luontodirektiivin Luvussa 8.3 kootaan yhteen luvussa 5 esitetyt nä- liitteen II lajeja ja liitteen I luontotyyppejä. Näitä kinruohojen turvaamisen kannalta tärkeät esiin- ovat Matalajärvi, Lappalanjärvi, Urajärvi ja Toh- tymäkohtaiset suojelu- ja hoitotarpeet ja annetaan majärven Särkijärvi. Useissa näkinruohojärvissä ehdotuksia toimien toteuttamiseksi. Seurannan on sekä SCI-alueita että lintudirektiivin perusteel- järjestämistä esitellään luvussa 8.4. la perustettuja SPA-alueita. Osittain päällekkäisiä SCI- ja SPA-alueita on Siikalahdella, Vesijärven Kir- 8.1 konselällä, Liperin Särkijärvellä sekä Tohmajärven Suojelu- ja hoitotilanne Sääperissä ja Tohmajärven Peijonniemenlahdella. Toteutuskeinoina näkinruohojärvien Natura 2000 -alueilla ovat luonnonsuojelulaki, vesilaki, 8.1.1 ympäristönsuojelulaki tai rakennuslaki. Parikka- Suojelutilanne lan Siikalahti on ostettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin. Liperin Särkijärvelle, Tohmajärven Nykyesiintymät Peijonniemenlahdelle ja Sääperille on perustettu Näkinruohojen nykyesiintymistä noin puolet yksityismaiden luonnonsuojelualueita. Espoon sijaitsee suojelualueilla ja/tai Natura 2000 -ver- Matalajärvi on tarkoitus liittää osaksi Nuuksion kostossa. Hentonäkinruohon nykyesiintymistä kansallispuistoa. Tässä on vaikea arvioida sitä, Natura-alueilla on yli kolmannes (10 kpl) ja notkea kuinka hyvin Natura-alueen toteutuskeinojen näkinruohon esiintymistä kolme neljäsosaa (3 kpl). avulla pystytään turvaamaan näkinruohojen säi- Suojelualueverkostoon kuuluminen ei yksin takaa lyminen ja elinvoimaisuus pitkällä aikavälillä. näkinruohojen säilymistä, vaan esiintymien tur- Näkinruohojen esiintymät ja vaatimukset tulee vaaminen pitkällä aikavälillä edellyttää veden laa- ottaa huomioon Natura-alueiden hoito- ja käyttö- dun parantamista koko valuma-alueella. Kunkin suunnitelmia laadittaessa. näkinruohoesiintymän suojelutilannetta on esitelty Valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan tarkemmin luvussa 5 ja suojelun lisätarpeita esite- kuuluvat Espoon Matalajärvi, Hollolan Kirkonsel- tään luvussa 8.3. kä (Kutajärven alue), Parikkalan Simpelejärven Sii- Natura 2000 -verkostoon kuuluu kokonaan viisi kalahti, Liperin Särkijärvi sekä Tohmajärven Sää- näkinruohojen kasvujärveä (taulukko 57). Näitä peri ja Tohmajärven Peijonniemenlahti. Siikalahti ovat Espoon Matalajärvi, Asikkalan Urajärvi, Li- on myös kansainvälinen Project Mar- ja Nordic perin Särkijärvi sekä Tohmajärven Särkijärvi ja West List -kohde. Siikalahti ja Kutajärven alue ovat Sääperi. Näistä Matalajärvellä sekä Tohmajärven myös kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen Särkijärvellä ja Sääperissä kasvaa vain hentonäkin luettelossa eli ns. Ramsar-alueita.

Suomen ympäristö 13 | 2011 185 Taulukko 57. Natura 2000 -alueilla sijaitsevat näkinruohojen nykyesiintymät. SCI = Luontodirektiivin mukaan perustettu kohde, SPA = Lintudirektiivin mukaan perustettu kohde. Näkinruohot: H = hentonäkinruoho, N = notkeanäkinruoho.

ELY- Kunta Vesialue Natura 2000 SCI / Natura 2000 Pinta- Toteutuskeino Perustetut luon- Näkin- keskus -alueen nimi SPA -alueen koodi ala, ha nonsuojelualueet ruoho (H / N) Uusimaa Espoo Matalajärvi Matalajärvi SCI FI0100092 112 luonnonsuojelu H laki Kaakkois- Kouvola Lappalanjärvi Lappalanjärven SCI FI0424011 82 vesilaki ja ympä- H Suomi lahdet ja Kytölän- ristönsuojelulaki lampi Parik- Simpelejärvi, Siikalahti SCI FI0415007 465 luonnonsuojelu Siikalahti on lu- H ja N kala Siikalahti (osa SPA-aluetta laki nastettu valtiolle FI0415001) luonnonsuojelutarkoituksiin Siikalahti, Sam- SPA FI0415001 682 vesilaki, Siikalah- H ja N mallampi, Rau- della luonnon- talahti suojelulaki Häme Asikkala Urajärvi Urajärvi SCI FI0301016 447 vesialueella (korpihohtosam- H ja N vesilaki ja ympä- malen kasvu ristönsuojelulaki paikasta on pe- ( maa-alueella rustettu yksityis- luonnonsuojelu maan luonnon laki) suojelualue) Asik- Vesijärvi, Kutajärven alue SCI ja FI0306006 1 051 luonnonsuojelu- H kala- Kirkonselkä SPA laki, rakennuslaki Hollola ja vesilaki Pohjois- Liperi Särkijärvi Särkijärvi SCI ja FI0700030 65,7 luonnonsuojelu Särkijärven luon- H ja N Karjala SPA laki nonsuojelualueet 1 (YSA076968) ja 2 (YSA200319) Tohma- Särkijärvi Särkijärvi SCI FI0700090 10 69,7 vesilaki H järvi Sääperi Värtsilän laakso ja SCI ja FI0700004 212 Sääperillä luon- Sääperin luon- H Värtsilän laakson SPA (osa SPA-aluetta nonsuojelulaki, nonsuojelualueet luontokokonai- FI0700025) vesilaki ja raken- I (YSA202877) ja suus nuslaki II (YSA202879) sekä Sääperin Uudenkylänlam- men suojelualue (YSA202880) Värtsilän laakso ja SPA FI0700025 521,9 H Värtsilän laakson luontokokonaisuus Tohmajärvi, Peijonniemenlah- SCI FI0700093 119,6 luonnonsuojelu Peijonniemen- H Peijonniemen- den vesialue (SPA- (osa SPA-aluetta laki lahden luonnon- lahti alueen FI0700009) suojelualueet 1 sisällä) (YSA202881), 2 (YSA202882), 3 (YSA202883) ja 4 (YSA205483) Peijonniemenlahti SPA FI0700009 191,3 luonnonsuojelu H laki, vesilaki ja rakennuslaki

186 Suomen ympäristö 13 | 2011 Pyhtään Ahvenkoskenlahden hentonäkinruoho Lepinjärvi ja Kanteleenjärvi sekä Pieni Raudan- esiintymä jää juuri ja juuri Natura 2000 -alueen vesi – Kosulanlampi kuuluvat lintuvesien suojelu (SPA-kohde Ahvenkoskenlahti FI0416005 ja SCI- ohjelmaan. Lepinjärvi kuuluu kansainvälisesti kohde Kymijoki FI0401001) ulkopuolelle. merkittävien kosteikkojen luetteloon ns. Ramsar- Elinvoimaisista näkinruohoesiintymistä Natura alueena. Kanteleenjärvelle on perustettu yksityis- 2000 -verkoston ulkopuolella ovat Lohjan Horma- maan luonnonsuojelualue. järven ja Savonlinnan Hirvasjärven hentonäkin- ruohoesiintymät sekä Rantasalmen Hakojärven 8.1.2 notkeanäkinruohoesiintymä. Myös joillakin niillä Hoitotilanne järvillä, joilla osa esiintymistä on suojeltuja, on elinvoimaisia osapopulaatioita suojelun ulkopuolella. Näkinruohojen elinoloja parantavia hoitotoimia on Näin on esimerkiksi Tohmajärven Tohmajärvellä. tehty vain muutamassa näkinruohojen nykyises- Elinvoimaisten esiintymien turvaamiseksi tulisi sä kasvujärvessä. Tehtyjä hoitotoimia on esitelty harkita luonnonsuojelulain erityisesti suojeltavan esiintymäkohtaisesti luvussa 5. Yhteenveto näkin- lajin rajauspäätöksiä tai suojelualueen perusta ruohojen esiintymien turvaamiseksi jatkossa tar- mista. vittavista hoitotoimista esitetään luvussa 8.3. Täs- Natura 2000 -verkoston ulkopuolisten yksittäis- sä tarkastellaan nykyesiintymien tämänhetkistä ten ja pienialaisten esiintymien turvaamiseen suo- hoitotilannetta. jelualueen perustamista ei ole harkittu. Etenkään Espoon Matalajärvelle on tehty kunnostus suhteellisen isokokoisilla näkinruohojen kasvujär- ohjelma (Barkman 2005; 2008a). Järveltä on pois- villä ei ole riittävää tietoa esiintymien pysyvyy- tettu näkinruohoja varjostavaa, erittäin runsasta destä ja populaatioiden koko laajuudesta suojelu karvalehteä useana vuonna. Järven ravinnetason alueiden perustamisedellytysten arvioimiseksi. alentamiseksi suunniteltujen saostusaltaiden ra- Yksittäisten näkinruohoesiintymien turvaamisek- kentaminen aloitetaan talvella 2010–2011. si suojelualueen perustaminen ei yleensä ole edes Parikkalan Siikalahdelle on laadittu hoito- ja mielekkäin suojelukeino. Useilla sellaisilla järvillä, käyttösuunnitelma (Niikkonen ja Nieminen 2006). joista tunnetaan vain yksittäisiä esiintymisalueita, Toistaiseksi Siikalahtea on hoidettu ruoppaamalla on näkinruohojen kokonaistilanne vielä selvittä- ja kasvillisuutta poistamalla lähinnä arvokkaana mättä (ks. lisäselvitystarpeet, luku 9). lintuvetenä. Lahden näkinruohoista on eniten tietoa 2000-luvun alusta, jolloin kasvillisuutta myös Epävarmat ja hävinneet esiintymät tutkittiin eniten. Tutkimus ja lahden käsittely ovat Olemassaolevien, Natura-alueilla sijaitsevien saattaneet myös itse vaikuttaa määrällisesti näkin- näkinruohoesiintymien lisäksi viisi epävarmaa tai ruohojen esiintymiseen. hävinneeksi tulkittua esiintymää on sijainnut Na- Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen alueella on tura 2000 -verkostoon kuuluvissa kohteissa. Nämä hoidettu näkinruohojärviä arvokkaina lintuvesinä. järvet ovat: Näkinruohojen kasvupaikkavaatimukset on kui- • Raaseporin Lepinjärvi (Läppträsket, SCI- tenkin otettu huomioon hoitotoimia toteutettaessa. ja SPA-alueet FI0100011, toteutuskeinona Kiteen Kiteenjärven–Hyypiin alueella ranta-asuk- luonnonsuojelulaki), hentonäkinruoho kaat ovat niittäneet Potoskanlahden rantakasvilli- • Porvoon Maari (Porvoonjoen suisto suutta ja Tohmajärven Tohmajärvellä ELY-keskus – Stensböle, SCI- ja SPA-alueet on niittänyt useina vuosina Peijonniemenlahden FI0100074, toteutuskeinona vesilaki), vesikasvillisuutta. Myös Tohmajärven Sääperiä hentonäkinruoho on kunnostettu linnuston suojelun näkökulmasta. • Pukkilan Kanteleenjärvi (Kanteleenjärven Sääperille on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelma lintuvesi, SCI- ja SPA-alueet FI0100072, (Lohilahti 2007) ja Peijonniemenlahden hoito- ja toteutuskeinona vesilaki ja/tai luonnon- käyttösuunnitelma on valmistumassa. suojelulaki), hentonäkinruoho Mikkelin Keskimmäisen–Alimmaisen vesialu- • Hollolan Vesijärven Kirkonselkä (Kuta- eelle on tehty hoitosuunnitelma ja alustava kun- järven alue, SCI-ja SPA-alueet FI0306006, nostussuunnitelma (Paljavesi-suunnitteluryhmä toteutuskeinoina luonnonsuojelulaki, ra- 2002). Kouvolan Lappalanjärvi ja Pyhtään Ahven- kennuslaki ja vesilaki) notkeanäkinruoho koskenlahti on luokiteltu kiireellisiksi kohteiksi, • Rantasalmen Pieni Raudanvesi – Kosulan- joille tulisi laatia hoito- ja käyttösuunnitelmat vuo- lampi (Kosulanlampi – Pieni Raudanvesi, teen 2011 mennessä. SPA-alue FI0500044, toteutuskeinona luonnonsuojelulaki ja vesilaki), hentonäkin ruoho.

Suomen ympäristö 13 | 2011 187 Näkinruohojen elinmahdollisuuksia lisääviä Hento- ja notkeanäkinruoho kuuluvat myös hoitotoimia ei ole tehty tai suunniteltu seuraavilla LSL:n 47 § tarkoittamiin erityisesti suojeltaviin nykyesiintymillä: Lohjan Hormajärvi, Parikkalan lajeihin (LSA, liite 4), joiden säilymiselle tärkeän Simpelejärven muut osat kuin Siikalahti, Pälkä- esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen neen Pintele, Asikkalan Urajärvi, Asikkalan–Hol- on kielletty. Kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus lolan–Lahden Vesijärvi, Rantasalmen Hakojärvi, on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan Savonlinnan Hirvasjärvi, Leppävirran Konnus lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen lahden Suurijärvi, Varkauden Unnukka ja Tohma- tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Lisäksi eri- järven Särkijärvi. Näissäkin järvissä voi ilmetä pai- tyisesti suojeltaville lajeille on tarvittaessa laadit- kallista hoitotarvetta näkinruohojen esiintymien tava ohjelma kannan tai kantojen elvyttämiseksi. elvyttämiseksi. Edellä tarkoitettuja erityisesti suojeltavan lajin Epävarmoista ja hävinneistä esiintymistä osa rajauspäätöksiä ei ole toistaiseksi käytetty näkin- sijaitsee kohteissa, joissa on tehty joitakin hoito- ruohoesiintymien turvaamiseen. Menettely sopisi toimia veden laadun, virkistyskäytön tai linnuston suojelualueverkon ulkopuolisille elinvoimaisille, elinolojenkannalta. Esimerkiksi Espoon Luukin selkeästi rajattavissa oleville esiintymille, joille voi järveä on ilmastettu happitilanteen helpottamisek- aiheutua uhkaa esiintymispaikkoihin välittömästi si. Kauniaisten Gallträskillä on poistettu kasvilli- kohdistuvista toimista, kuten ruoppauksista. Eri- suutta ja imuruopattu pohjalietettä. Rantasalmen tyisesti suojeltavan lajin rajauspäätös voi jatkossa Kosulanlammelle ja Pienen Raudanveden etelä- olla yksi keino suojelualueverkostoon kuulumat- osaan on tehty hoitosuunnitelma (Hiltunen 1993; tomien esiintymien turvaamiseksi niissä järvissä, 1994). Siellä on myös tehty joitakin hoitotoimia joiden vedenlaatu on hyvä. Näissäkin järvissä on linnuston elinolojen ja virkistyskäytön parantami- kuitenkin huolehdittava, että näkinruohoja eivät seksi. uhkaa esimerkiksi valuma-alueelta tulevat ravinteet ja kiintoaineet. Ennen rajauspäätöstä lajien 8.2 esiintyminen on kartoitettava riittävän tarkasti. Suojelukeinot Rajauspäätökset merkitään kiinteistörekisteriin, mikä parantaa tiedonkulkua mm. hankkeiden ja suunnitelmien yhteydessä ja varmistaa näin esiin- 8.2.1 tymispaikkojen turvaamista jo vesialueille kohdis- Lait ja säädökset tuvien hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Luontodirektiivissä suojelun yleistavoitteena Hento- ja notkeanäkinruoho kuuluvat luon- on saavuttaa ja säilyttää direktiivin liitteissä mai- nonsuojelulain (20.12.1996/1096, muutoksia nittujen lajien ja luontotyyppien suotuisa suojelu 29.5.2009/384; jäljempänä LSL) ja sen nojalla an- taso. Lajeilla tämä edellyttää, että lajin on pitkällä netun luonnonsuojeluasetuksen (14.2.1997/160, aikavälillä säilyttävä elinkelpoisena luontaisessa muutettu 17.11.2005/913; jäljempänä LSA) piiriin ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyys usealla tavalla. Ne kuuluvat myös EU:n luonto alue saa supistua. Lisäksi lajilla tulee olla riittävän direktiivin (21.5.1992, 92/43/ETY) liitteiden II ja laaja elinympäristö turvaamaan kannan säilymi- IV lajeihin. nen pitkällä aikavälillä. Lajin kuuluminen luonto- Hento- ja notkeanäkinruoho ovat LSL:n 42 § direktiivin liitteeseen II edellyttää, että sen suoje- mukaisesti koko maassa rauhoitettuja kasvilajeja lemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien (LSA, liite 3a). Rauhoitetun kasvin tai sen osan alueita (Natura 2000 -alueet) ja liitteeseen IV kuu- poimiminen, kerääminen, irti leikkaaminen, juu- luvat lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. rineen ottaminen tai hävittäminen on kiellettyä. Useat näkinruohojärvistä kuuluvat valtio- Sama koskee soveltuvin osin kasvin siemeniä. Ne neuvoston vahvistamaan lintuvesien suoje- kuuluvat myös luonnonsuojelulain 49 § tarkoitta- luohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon (luku miin luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilajeihin, 8.1.1). Näiden kohteiden suojelu on edennyt joiden yksilön, sen osan tai johdannaisen hallussa- alueellisissa ympäristökeskuksissa viime vuo- pito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen tai tarjoa- sina merkittävästi ja on loppusuoralla vuoden minen myytäväksi tai vaihdettavaksi on kielletty. 2010 alussa toimintansa aloittaneissa elinkeino-, Poikkeaminen tästä sekä luonnonsuojelulain 42 § liikenne- ja ympäristökeskuksissa. Pääosa lintu rauhoitussäännöksistä on mahdollista luonnon- vesien suojeluohjelman kohteista on suojeltu suojelulain poikkeuslupamenettelyn mukaisesti luonnonsuojelulain 24 § mukaisina yksityisinä vain luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituin luonnonsuojelualueina ja joitakin kohteita on perustein. hankittu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin (ks. luku 8.1.1).

188 Suomen ympäristö 13 | 2011 Heinäkuun alussa vuonna 2009 tuli voimaan la- 8.2.2 ki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen Alueiden hoito- ja käyttösuunnitelmat korjaamisesta (29.5.2009/383) sekä viisi lainmuu- sekä hankkeiden ja suunnitelmien tosta, joilla on pantu täytäntöön EY:n ympäristö- arviointi- ja lupamenettelyt vastuudirektiivi. Lakien perusteella toiminnanhar- joittaja velvoitetaan korjaamaan luonnolle ja vesille Luonnonsuojelualueelle ja Natura-alueelle voi- aiheuttamansa merkittävät ympäristövahingot. daan tarvittaessa laatia hoito- ja käyttösuunnitel- Suomessa tällaisia vahinkoja on arvioitu tapahtuma, jossa sovitetaan yhteen alueen erilaisia käyttö van harvoin eikä uutta lainsäädäntöä jouduttane muotoja. Suunnitelmaan kirjataan alueen suojelu- soveltamaan kovin usein. arvojen säilyttämisen tai parantamisen kannalta Edellä mainitun lain säätämisen yhteydessä tarvittavat hoito- ja/tai kunnostustoimet. Lintu- tehtiin muutoksia myös luonnonsuojelulakiin vesialueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa käsi- (29.5.2009/384). Luonnonsuojelulain 5 a §:ssä sää- tellään yleensä myös valuma-alueella syntyvien detään nyt luontovahingosta. Luontovahingolla haittojen ehkäisyä, mikä on tärkeää myös näkin tarkoitetaan suotuisan suojelutason saavuttamisen ruohojen esiintymispaikkojen kuormituksen näkö- tai säilyttämisen kannalta merkittävää, mitattavis- kulmasta. Hoito- ja käyttösuunnitelmia on laadit- sa olevaa suoraa tai välillistä haitallista vaikutusta. tu enimmäkseen alueellisten ympäristökeskusten Haitallinen vaikutus voi kohdistua mm. Natura (nyk. ELY-keskusten) ja kuntien yhteistyönä muita 2000 -verkostoon sisältyvien alueiden niille luonto- sidosryhmiä osallistaen. Valtion omistamilla alu- arvoille (luontodirektiivin liitteen I luontotyypit tai eilla suunnittelusta vastaa Metsähallitus. Hoito- ja liitteen II lajit), joiden suojelemiseksi alue on sisäl- käyttösuunnitelmia on laadittu hankerahoituksella lytetty verkostoon tai luontodirektiivin liitteessä IV mm. LIFE Luonto -hankkeissa ja EU:n rakenne lueteltuihin lajeihin. Uutta on, että sekä erityisesti rahastohankkeissa. Pysyvää kansallista rahoitus- suojeltavien että luontodirektiivin liitteen II lajien ta Natura 2000 -verkostoonkaan sisältyvien ve- säilyttämisen kannalta merkittäville esiintymispai- sistökohteiden hoidon ja käytön suunnitteluun koille aiheutuneet vahingot tulee korjata. Kielto ja suunnitelmien toimeenpanoon ei ole, mikä on tulee voimaan, kun rajauspäätös on tehty. Tämä vaikeuttanut kiireellistenkin kunnostushankkei- mahdollisuus vahinkojen korjaamiseen puoltaa nä- den käynnistämistä. kinruohojen esiintymien rajaamista, vaikka rajaus Kaikkien näkinruohoesiintymien turvaamisek- ei sinänsä ole paras keino näkinruohojen suojele- si on tärkeää, että lajien esiintyminen on riittävän miseksi. hyvin vesialueen omistajien, rannan käyttäjien ja Asetuksella eräiden ympäristövahinkojen kor- koko valuma-alueen toimijoiden tiedossa. Näin jaamisesta (24.9.2009) täydennetään ympäristö- esiintymien vaarantaminen mahdollisissa rantaa vahinkojen korjaamislainsäädäntöä. Asetuksel- muuttavissa toimenpiteissä voidaan välttää hank- la säädetään tarkemmin, mitä seikkoja otetaan keiden hyvällä ennakkosuunnittelulla. huomioon, kun arvioidaan ympäristövahingon Natura-alueilla ei saa heikentää merkittävästi merkittävyyttä ja määritellään vahinkoa korjaavia niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on sisälly- toimenpiteitä. Myös tämä asetus on ympäristö tetty Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelu- vastuudirektiivin kansallista toimeenpanoa. laissa (65 §) säädetään, että mikäli hanke tai suun- Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektii- nitelma joko yksin tai yhdessä muiden hankkeiden vi (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktii- ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittä- vi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista, västi heikentää Natura-alueen niitä luonnonarvoja, 2000) yhtenäistää EU:n vesiensuojelua. Joulukuus- joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura sa 2004 hyväksytty laki vesienhoidon järjestämi- 2000 -verkostoon, on hankkeen toteuttajan arvioi- sestä (1299/2004) sekä kolme muuta lakimuutosta tava hankkeen vaikutukset riippumatta siitä, on- toteuttavat vesipuitedirektiivin Suomessa. Vesi- ko hanke tai suunnitelma luvanvarainen. Suojelu puitedirektiivin tavoitteena on ehkäistä pinta- ja arvojen heikentämistä koskeva kielto ja arvioin- pohjavesien tilan heikkeneminen koko Euroopan timenettely ulottuvat myös Natura-alueen ulko- unionin alueella. puolelta tuleviin vaikutuksiin. Näkinruohojärvien veden laadun muutosten arvioinnissa hankkeiden tarkastelutarve tulee ottaa näin huomioon koko valuma-alueella. Joissakin, esimerkiksi turvetuotantoa koskevissa hankkeissa vaikutusarviointi tehdään ympäristö

Suomen ympäristö 13 | 2011 189 vaikutusten arvioinnista annetun lain (468/1994) Näkinruohojärvillä näiden toimien edistäminen perusteella: haitallisilta ympäristövaikutuksiltaan tukee hyvin lajin suojelutavoitteita. merkittävien hankkeiden ympäristövaikutukset Valuma-aluetason tarkastelu on keskeistä vesi on arvioitava. Kun tällainen hanke on suunnitteil- puitedirektiivin mukaisissa, vesienhoitoalueille la Natura-alueella tai sen välittömässä läheisyy- laadituissa alueellisissa vesienhoitosuunnitelmis- dessä, on arviointimenettelyssä arvioitava lisäksi sa. Suunnitelmat koottiin vesienhoitoalueittain luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisesti hankkeen alueellisissa ympäristökeskuksissa (nykyisin ELY- vaikutukset Natura-alueen valintaperusteena ole- keskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualu- viin luonnonarvoihin (luonnonsuojelulain 65 §). eet) vesienhoidon toimenpideohjelmista ja hyväk- Vesilain mukaan vesialueen ruoppauksista syttiin valtioneuvostossa vuonna 2009. Alueellisiin tulee ilmoittaa kirjallisesti ELY-keskukseen, mi- vesienhoitosuunnitelmiin sisältyvät tiedot alueen käli kyseessä ei ole merkitykseltään vähäinen vesistöistä, niihin kohdistuvasta kuormituksesta työ. Tunnetuilla näkinruohojärvillä (tai isojen sekä muista ihmisen aiheuttamista vaikutuksis- näkinruohojärvien tunnetuilla lajien esiintymis- ta, vesistöjen ekologisesta tilasta, vesienhoidon paikoilla lähiympäristöineen) kirjallinen ilmoitus tavoitteista sekä tarvittavista vesiensuojelu- ja on tarpeellinen kaikista ruoppauksista. Isommille -hoitotoimista. Näkinruohojärvet sijaitsevat kol- ruoppauksille vaaditaan lisäksi vesilain mukaisen mella eteläisimmällä vesienhoitoalueella eli Vuok- luvan hakemista lupaviranomaiselta. sen vesienhoitoalueella, Kymijoen−Suomenlahden vesienhoitoalueella ja Kokemäenjoen−Saaristo 8.2.3 meren−Selkämeren vesienhoitoalueella, missä Haittojen vähentäminen valuma-alueilla kukin ELY-keskus vastaa toimenpiteistä omalla toimialueellaan. Suojelualueiden perustaminen ei riitä turvaamaan Keskeiset Natura 2000 -verkostoon kuuluvat näkinruohoesiintymiä esimerkiksi valuma-alueelta vesialueet on otettu suunnitelmissa huomioon tulevan kuormituksen aiheuttamilta uhkilta. Myös vesienhoitosuunnitelmien erityisalueina. Näillä hoitotoimet, kuten esimerkiksi umpeenkasvun hil- erityisalueilla veden tilan ylläpito tai parantami- litseminen vesikasvillisuutta niittämällä, voivat nen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun jäädä merkitykseltään vähäisiksi, jos valuma-alue kannalta. Erityisalueisiin kuuluu pääosa Natura- jatkuvasti kuormittaa näkinruohojärveä. Jatkossa verkoston näkinruohojärvistä. Kohteiden suojelu onkin tarpeen kiinnittää varsinaisten esiintymis- perusteet ja suotuisan suojelutason säilyminen paikkojen ohella enenevää huomiota valuma-alu- turvataan tarvittaessa toimenpideohjelmiin sisäl- eella tapahtuvaan kuormituksen ennaltaehkäisyyn lytettävillä toimilla. ja jo syntyneiden haittojen vähentämiseen. Vesienhoitosuunnitelmat on toimitettu alku- Vuonna 2006 valtioneuvostossa hyväksytty vuodesta 2010 Euroopan komissiolle. Kaikkien vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 jatkaa toimenpideohjelmiin sisältyvien toimien on oltava aiempaa vesiensuojelupolitiikkaa ja painopistee- käynnissä viimeistään vuoden 2012 lopussa, jolloin nä on edelleen vesistöjen ravinnekuormituksen myös aloitetaan vesienhoitosuunnitelmien tarkis- vähentäminen (Valtioneuvoston periaatepäätös tus kuulemismenettelyineen. 2007). Vesiensuojelun suuntaviivoilla määritellään Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä lu- vesiensuojelun tarpeet ja tavoitteet valtakunnalli- van myöntämistä yksittäiselle hankkeelle, eivätkä sella tasolla. Vesiensuojelun suuntaviivat tukevat suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunni- alueellista vesienhoidon suunnittelua. Vesiensuoje- telman perusteella toiminnanharjoittajaa sitovak- lun suuntaviivojen mukaan keskeisiä vesiensuoje- si. Vesienhoitosuunnitelmat on kuitenkin otettava luun ja -hoitoon liittyviä toimia vuoteen 2015 men- huomioon lupamenettelyissä. nessä ovat mm. Vesienhoitosuunnitelmien mahdollisuudet tu- • rehevöittävän kuormituksen vähentä- lee hyödyntää kehitettäessä ympäristöhallinnon minen käytäntöjä siten, että veden laadusta riippuvais- • haitallisista aineista aiheutuvan kuormi- ten näkinruohojen suojelemiseksi ja seuraamisek- tuksen vähentäminen si kohdistetaan riittävästi toimia koko valuma- • vesistöjen kunnostus sekä rakentamis- alueelle. Erityisen tärkeää tämä on elinvoimaisten ja säännöstelyhaittojen vähentäminen näkinruohoesiintymien turvaamiseksi. • vesiluonnon suojelu ja vesien monimuo- Viime vuosina on käynnistetty ja suunniteltu toisuuden turvaaminen. sidosryhmäyhteistyöhön perustuvia hankkeita, joissa voidaan luoda käyttökelpoisia toiminta malleja näkinruohojärvien valuma-alueiden kuor-

190 Suomen ympäristö 13 | 2011 mituksen vähentämiseen. Esimerkiksi Pohjois-Kar- 8.3.1 jalan metsäkeskus on toteuttanut sidosryhmäyh- Nykyesiintymät, jotka vaativat teistyössä Euroopan aluekehitysrahaston rahoit- kiireellisiä toimia taman suunnitteluhankkeen, jonka tavoitteena on Tohmajärven kunnan Tohmajärven vedenlaadun Kiireellisiä suojelu- ja hoitotoimia vaativat esiin- ja virkistysarvojen parantaminen. Hankkeen kes- tymät on seuraavassa jaettu kahteen osaan. Ensin keisiä toimenpiteitä ovat valuma-alueen metsä esitellään ne näkinruohojärvet, jotka ovat pahoin talousalueelle suunnitellut, Tohmajärveen ja siihen rehevöityneet ja joissa näkinruohojen kannat ovat laskevien uomien kuormitusta vähentävät ja tilaa suuresti uhattuja. Mahdolliset hoitotoimet ovat parantavat vesiensuojelutoimenpiteet, maatalou- niukentuneiden esiintymien ylläpitämistä esimer- den kuormitusta vähentävät vesiensuojelutoimet, kiksi kilpailevaa lajistoa niittämällä tai muutoin vanhojen turvetuotantoalueiden vesien suojelun poistamalla. Näissä järvissä elinvoimaisten kan- tehostaminen sekä virkistyskäytön edistämiseen tojen saavuttaminen edellyttää vedenlaadun huo- tähtäävät toimet. mattavaa paranemista, mikä voi käytettävissä olevin voimavaroin olla vaikeaa tai jopa mahdotonta saavuttaa. 8.3 Seuraavaksi esitellään ne näkinruohojärvet, Suojelu- ja hoitotarve joissa elinvoimaisten näkinruohopopulaatioiden turvaaminen on mahdollista kohtuullisin voima- Näkinruohojärvien tilaa ja esiintymien hoitotoi- varoin. Tarvittavat toimet ovat valuma-alueelta mia on edistetty monenlaisissa hankkeissa, joissa tulevan kuormituksen ja vedenlaadun seurantaa. on hyödynnetty myös EU-rahoitusta. Alueelliset Tarvittaessa on välittömästi ryhdyttävä rajoitta- ympäristökeskukset (nykyisin ELY-keskukset) maan kuormitusta. ovat yhdessä kuntien ja vesialueiden omistajien kanssa tehneet yksityiskohtaisia selvityksiä sekä 8.3.1.1 laatineet ja osin jo toteuttaneet hoito- ja käyttösuun- Pahoin rehevöityneet näkinruohojärvet nitelmia sekä kunnostussuunnitelmia yksittäisillä Pahoin rehevöityneiden näkinruohojärvien ti- näkinruohojärvillä 1990-luvulta lähtien. Hoidon ja lan parantaminen edellyttää monenlaisia toimia. käytön suunnittelua sekä kunnostushankkeita on Kasvujärvien ja valuma-alueiden vedenlaadun käsitelty tarkemmin kunkin esiintymän yhteydes- parantamisen lisäksi tarvitaan mm. hoitotoimia. sä luvussa 5, jossa esitellään myös esiintymäkoh- Tarvittavat toimet edellyttävät usein pitkäjänteis- taiset suojelu- ja hoitotarpeet. Näkinruohojärvien tä työtä. Toimien tuloksia on vaikea ennustaa ja suojelutilannetta on käsitelty edellä luvussa 8.1 ja niiden vaikutuksia näkinruohopopulaatioihin on suojelukeinoja luvussa 8.2. seurattava tarkasti. Näkinruohojen ja niiden elinympäristöjen käy- Rehevöityneistä näkinruohojärvistä valtakun- tännön suojelun ja hoidon järjestämisessä on edel- nallisesti tärkeimpiä ovat Salpausselän liepeiden leen tehtävää. Seuraavassa yhteenvedossa esiinty- kaksi laajaa näkinruohojärveä: Asikkalan–Hollo- mät on luokiteltu ryhmiin, jotka kuvaavat esiinty- lan–Lahden Vesijärvi ja Parikkalan Simpelejärvi. mien tilaa ja uhkia sekä niihin kohdistuvien suoje- Molemmat näkinruoholajit ovat aikanaan esiin- lu- ja hoitotoimien kiireellisyyttä. Pääsääntöisesti tyneet sekä Vesijärvellä että Simpelejärvellä. Yh- käsitellään vain nykyesiintymien (ks. luvut 5 ja 6) teistä on myös ympäröivä asutus, Salpausselän säilyttämiseksi tarvittavia toimia. Joitakin hoito läheisyys, alun perin kirkas vesi sekä plankton- ja suosituksia voidaan antaa myös epävarmoiksi tai savisameus. Molemmissa järvissä on myös erityi- jo hävinneiksi luokiteltujen esiintymien hoitami- sen arvokkaita ja hyvin tutkittuja osa-alueita (Vesi- seksi. Näkinruohoille parhaiten sopivissa suojelu- järvessä Kirkonselkä ja Simpelejärvessä Siikalahti). ja hoitomenetelmissä on vielä paljon selvitettävää; Vesijärven ja Simpelejärven veden laatua pyri- suojelu- ja hoitomenetelmien lisäselvitystarpeita tään parantamaan koko valuma-alueelle ulottuvin käsitellään luvussa 9.4. toimenpitein. Näkinruohojen kannan ylläpitämi- Näkinruohoesiintymien turvaamiseksi tarvitta- nen esimerkiksi ruovikoiden kohdennetuin rai- viin suojelu- ja hoitotoimiin, seurantaan ja lisäselvi- vauksin lienee monin paikoin tarpeen ajan voit- tystarpeisiin otetaan kantaa esiintymien säilymisen tamiseksi. Simpelejärvellä Siikalahden patoaltaan kannalta kiireellisimpiä toimenpiteitä priorisoiden. vaikutus muuhun järveen tulee ottaa kiireellisesti tarkasteluun.

Suomen ympäristö 13 | 2011 191 Näiden kahden järven suojelutyön haasteena tavia tekijöitä havaitaan, on kiireesti ryhdyttävä ovat suuret, pitkään rehevöityneet vesimassat ja toimiin vielä elinvoimaisten kantojen säilyttämi- rantojen paikoin tiheä asutus, minkä vuoksi muu- seksi. Näkinruohokantoja todennäköisesti yllä tokset tapahtuvat vain hitaasti ja vaativat suuren pitävän pohjavesivaikutuksen säilyminen järvillä työpanoksen. Uhkana on, että lajit ehtivät näistä on turvattava. Tähän ryhmään kuuluvien järvien molemmista järvistä kadota ennen kuin veden tilaa näkinruohokantojen turvaaminen on helpointa ja ehditään riittävästi korjata. kustannustehokkainta. Molemmat järvet ovat niin suuria, että niillä olisi Lohjan Hormajärven hentonäkinruohopopu- elinolojen palautuessa näkinruohoille suotuisiksi laatio vaikuttaa elinvoimaiselta. Pienehköllä valu- tärkeä merkitys koko maan näkinruohokannoille. ma-alueella vesiensuojelutoimenpiteiden tehosta- Vesien laadun parantamista näillä järvillä puoltaa minen on suhteellisen helposti hallittavissa. Pää lisäksi monipuolinen virkistyskäyttö. tavoitteina tulee olla rehevöitymisen esto ja hyvän Näkinruohon välitön häviämisuhka on Espoon näkösyvyyden palautus. Näkinruohopopulaation Matalajärvessä, jolla pienenä, mutta ainoana pää- laajuus ja esiintyminen järven eri osissa tulisi tutkia kaupunkiseudulla säilyneenä näkinruohojärvenä tarkemmin. on alueellista merkitystä. Siellä järven suojelu- Asikkalan Urajärvi on tärkeä sekä hentonäkin- periaatteista ja tarvittavista toimista on jo tehty ruohon että notkeanäkinruohon säilymisen kan- tarkkoja selvityksiä, ja avainkysymys on ollut nalta. Tässä vain Urajärven notkeanäkinruohon niiden toimeenpano voimakkaasti rakennetulla esiintymä on arvioitu elinvoimaiseksi. Järven va- valuma-alueella. Matalajärvi on selkeä esimerkki luma-alueen vesiensuojelu on välttämätöntä veden yliemäksiseksi kehittyneestä järvestä. Nykyisen laadun turvaamiseksi. suojelualueen turvaamiseksi on tarpeen huoleh- Myös Rantasalmen Hakojärvellä suositellaan tia riittävistä vesiensuojelutoimenpiteistä koko valuma-alueen vesiensuojelutoimenpiteiden te- valuma-alueella. Hentonäkinruohon niukan kan- hostamista. Järvi on ainutlaatuinen notkeanäkin- nan vuoksi näytteiden luvanvaraisen keruun sijaan ruohojärvi. seuranta suositellaan tehtäväksi (sukeltajan) näkö- Savonlinnan Hirvasjärven hentonäkinruohon havainnot kirjaamalla. Tarvittavat perusselvitykset esiintymä on ainakin paikoitellen runsas. Koko ja tiedotustyö on Matalajärvellä jo toteutettu hyvin. valuma-aluetason tarkastelu ja vesiensuojelu Myös Kouvolan Lappalanjärven Nisos-lahdella toimenpiteiden tehostaminen ovat tarpeen (ml. kasvava, edellisiin verrattuna hieman paremmin eteläpuolen kaatopaikat). Sitä ennen olisi kuitenkin voiva esiintymä kuuluu tähän kiireellisiä toimia tarpeen saada kuva esiintymän laajuudesta muu- vaativien järvien ryhmään. Esiintymä on alun alla järvessä. perin ollut vahva; ongelmat ovat Simpelejärven Tohmajärven Tohmajärvellä suojelutyöllä on kaltaisia ja niihin vaikuttavat lähivaluman ohella merkittävä hyötysuhde, koska järvellä on elinvoi- suuren järviketjun vedet. Natura 2000 -alueen tur- mainen hentonäkinruohon kanta ja valuma-alu- vaamiseksi on tarpeen huolehtia riittävistä vesien- eella tapahtuviin toimiin voidaan kohtuullisella suojelutoimenpiteistä Nisoksen lahden lähivalu- panostuksella vaikuttaa. Veden laadun muutok- ma-alueella. Eteläisten ja lounaisten peltoalueiden set eivät vielä ole ehtineet vaikuttaa hentonäkin- suunnalta lahdelle tuleva rehevöityminen tulee ruohon elinvoimaiseen kantaan. Tohmajärveen torjua. Ruovikon niitto kasvukauden ulkopuolel- kohdistuu merkittäviä uhkia, jotka johtavat veden la on suositeltavaa umpeenkasvun hillitsemiseksi. happamoitumiseen ja rehevöitymiseen. Lahden virtausolot tulisi selvittää: esimerkiksi lähi- Tohmajärven tila turvataan valuma-alueen valuman, Juotin virtauksen ja pääselältä virtaavan vesiensuojelun keinoin. Kunnostushankkeeseen veden vaikutukset. Näkinruohoja kannattaisi vielä onkin jo panostettu. Tarve mahdollisiin kasvilli- etsiä saman vesistön yläjuoksun sopivilta harjun- suuden poistoihin vaihtelee rantaosuuden mu- vierusjärviltä. kaan. Koska järvi on mahdollisesti hentonäkin- ruohon vahvin esiintymispaikka Suomessa, sen 8.3.1.2 populaatioiden laajuus tulisi kartoittaa kokonai- Näkinruohojärvet, joissa suudessaan. Alue sopii sellaisten toimintamallien elinvoimaiset esiintymät kehittämiseen, joilla turvetuotannon, metsäojitus- Näkinruohopopulaatioiden kannan turvaaminen ten, maatalouden ja järviluonnon etuja sovitetaan elinvoimaisiksi arvioiduissa (ks. luku 6) näkin- yhteen. Vahvan kantansa vuoksi Tohmajärvi sopii ruohojärvissä myös tulevaisuudessa edellyttää hyvin myös näkinruohojen perustutkimukseen. järvien ja niiden valuma-alueiden vedenlaadun tehokasta seurantaa. Mikäli näkinruohoja vaaran-

192 Suomen ympäristö 13 | 2011 8.3.2 Mikkelin Keskimmäinen–Alimmainen on vesis- Muut nykyesiintymät töllisesti ja vedenlaadultaan edellisistä poikkeava järvi, jota leimaa karu ympäristö, laajojen latva- Tässä luvussa esiteltävien näkinruohojärvien re- vesien läpivirtaus ja erityisen tumma veden laatu. hevöityminen on jo selvästi edennyt tai muut te- Sitä koskevat suojelutarvearvioinnit edellyttäisivät kijät (esimerkiksi turvehumus) ovat heikentäneet tarkempia tietoja hentonäkinruohon esiintymien vedenlaatua. Näiden järvien näkinruohopopulaa- vedenalaisesta luonteesta ja näkinruohoon vaikut- tioiden säilyttämisessä korostuvat yleiset vesien- tavista kemiallisista tekijöistä. suojelun toimet. Joillakin tämän ryhmän järvillä Kiteen Kiteenjärvessä hentonäkinruoho on näkinruohoesiintymät on jo melko kattavasti kar- säilynyt niukkana, sen sijaan notkeanäkinruoho toitettu, mutta useilla järvillä kokonaistilanne on lienee hävinnyt. Suojelutoimien arviointi edellyt- vielä epäselvä. Järvien ja esiintymien suojelu- ja tää parempaa käsitystä esiintymien nykytilasta. hoitotarve voi muuttua uusien kartoitusten myötä. Vesiensuojelutoimet järvellä ja sen valuma-alueella Niillä näkinruohojärvillä, joiden vesiala ja/tai ovat tarpeen. valuma-alue ovat suhteellisen pieniä ja harvaan Tohmajärven Sääperi on säädellyiltä virtaussuh- asuttuja, suojelulla ja hoidolla on hyvät onnistu- teiltaan ja ravinteisuudeltaan omintakeinen järvi. misen edellytykset. Näitä järviä ovat molempia Natura 2000 -verkostoon kuuluvan järven tilaa lajeja kasvava Liperin Särkijärvi sekä vain hento- on parannettu ELY-keskuksessa laaditun hoito- ja näkinruohoa kasvavat Leppävirran Konnuslahden käyttösuunnitelman pohjalta (Lohilahti ym. 2009). Suurijärvi ja Tohmajärven Särkijärvi. Näillä järvillä Näkinruohoesiintymää kuitenkin uhkaa voimak- veden peruslaatu on yleensä hyvä, lajeihin ei koh- kaasti levittäytyvä vesiruttokasvusto. Niukkaa distune välitöntä ulkoista uhkaa, valuma-alueiden näkinruohokantaa voidaan koettaa ylläpitää niit- kuormitus on verrattain pienellä työllä hallittavis- tojen avulla. sa ja mahdolliset suojelutoimet ehtivät vaikuttaa. Myös murtovedestä äskettäin varmistettu Pyh- Järvien pienuudesta ja joidenkin mataluudesta voi tään Ahvenkoskenlahden hentonäkinruohon esiin- tosin seurata luonnollisia lajiston heilahteluita, ja tymä saattaa olla välittömän uhan alainen, mutta ne ovat haavoittuvia pienillekin kuormituksen li- tilannetta ei tiedetä. Lahden länsirannan suojelu- säyksille. Nämä järvet voidaan sisällyttää näkin- aluetta suositellaan laajennettavaksi muutamia ruohojen biologian perustutkimukseen, mutta on satoja metrejä itään, hentonäkinruohon esiinty- käytettävä varovaisia tutkimusmenetelmiä ja väl- mään asti. Sitä ennen esiintymän koko olisi syytä tettävä tarpeetonta näytteenottoa. selvittää, ja lajia kannattaisi etsiä muualta samalta Liperin Särkijärvellä ja Tohmajärven Särkijär- lahdelta ja viereiseltä jokisuulta idässä. Esiintymis- vellä valuma-alueen vesiensuojelu on tärkeää ve- alueen riittävä avoimuus tulee turvata poistamalla den laadun turvaamiseksi. Liperin Särkijärvellä on kilpailevaa kasvillisuutta hoitotoimin. seurattava myös muun kilpailevan kasvillisuuden, kuten vesiruton, runsastumista. 8.3.3 Leppävirran Konnuslahden Suurijärven hento- Esiintymät, joiden tila on epävarma ja näkinruohopopulaation laajuus ja pysyvyys tulee kasvupaikat vaativat hoitotoimia todentaa nykyistä paremmin sukelluskartoituksil- la. Toistaiseksi on löydetty vain pari haraamalla Hentonäkinruohon esiintyminen Raaseporin saatua versoa ja muu järvi on tutkimatta. Näkin- Lepinjärvellä on epävarmaa. Natura 2000 -verkos- ruohopopulaatioiden turvaamiseksi valuma-alu- toon kuuluvan alueen hoitotoimena tulee kysee- eella tarvittavien vesiensuojelutoimenpiteiden seen esimerkiksi siemenpankin herättämiskokeilu tehostamistarve tulee arvioida jatkokartoitusten keveillä kasvillisuuden poistoilla ja ruoppauksilla. tulosten pohjalta. Järven vedenlaatua tulee seurata ja tarvittaessa pa- Pälkäneen Pintele ja Varkauden Unnukka ovat rantaa sekä tutkia kriittisiä tekijöitä, jotka estävät laajojen reittivesien osia, joissa veden laatu on hentonäkinruohon kasvua järvessä. melko vakaa. Hentonäkinruohon on uusimmissa Hentonäkinruohon esiintyminen on epävarmaa kartoituksissa todettu kasvavan Pinteleellä useis- myös Lahden kaupungin vaikutuspiirissä olevissa sa kohdissa, joskin suppealla alueella (Koistinen Lahden Kymijärvessä ja Nastolan Kärkjärvessä. 2010c). Lajin nykytila Unnukassa ei ole selvillä, Esiintymien nykytila, laajuus ja muu luonne tuli- mutta se kasvanee järvessä edelleen. Unnukan si kartoittaa pikaisesti ennen muita toimenpiteitä. esiintymien kartoitusta on syytä jatkaa tunnettujen Mikäli esiintymät todetaan muutoin pitkällä aika kasvustojen ympäriltä. Näkinruohojen esiintymis- välillä elinkykyisiksi, valuma-alueelta tulevan tä on tarpeen selvittää myös mahdollisten hank- kuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimet keiden ja suunnitelmien suunnittelun yhteydessä. ovat tärkeitä näkinruohojen elinolojen turvaa miseksi.

Suomen ympäristö 13 | 2011 193 8.4 Uudistunut vesienhoidon suunnittelu on muut- Seurannan järjestäminen tanut myös vesien tilan arviointia ja seurantaa. Ve- den käyttökelpoisuus ihmisille ei enää ole luokit- telun pääkriteeri, vaan jokien, järvien ja rannikko 8.4.1 vesien ekologinen ja kemiallinen tila arvioidaan Toteutetut seurannat koko vesiekosysteemin kannalta. Vesimuodos- tuman tila arvioidaan viisiportaisella asteikolla Näkinruohojen kasvujärviä ja sekä hentonäkin- (erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä, huono) ruohon että notkeanäkinruohon populaatioita ja tila-arvio on sitä parempi mitä lähempänä ve- seurataan tällä hetkellä hyvin eri tavoin eri järvis- sistön tila on luonnontilaa. Ympäristöhallinnon sä. Pääasiassa näkinruohoja on seurattu muiden vesienhoitoalueiden seurantaohjelmiin kuuluvis- kasvillisuusseurantojen yhteydessä. Vain harvoil- sa kohteissa vedenlaadun seurannan lisäksi seura- la järvillä näkinruohoihin kohdistuva seuranta on taan ajoittain myös mm. pohjaeläimistöä, kalastoa ollut järjestelmällistä ja samoin menetelmin tois- ja makrofyyttikasvillisuutta. Näkinruohojärvistä tettua. Yleensä seuranta on ollut näkinruohojen 15 kuuluu ylläoleviin seurantaohjelmiin. esiintymisen havainnoimista joko veneestä käsin haraamalla, vesikiikarilla pohjaa tutkimalla tai har- 8.4.2 vemmin sukeltamalla. Toteutettuja seurantoja on Seurannan tavoitteet esitelty tarkemmin kunkin esiintymän yhteydessä luvussa 5. Luontodirektiivin liitteissä II ja IV mainittujen Monien näkinruohojärvien kasvillisuutta on hentoja notkeanäkinruohon suojelun tavoittee- seurattu useiden eri hankkeiden yhteydessä. na on turvata lajien suotuisa suojelutaso luonto Espoon Matalajärvellä on tehty useita kasvillisuus- direktiivin velvoitteiden mukaisesti (Euroopan seurantoja, joista viimeisin vuonna 2010 (Barkman neuvoston direktiivi 92/43/ETY, 21.5.1992) (ks. 2010). Hollolan Vesijärven Kirkonlahden (Hollo- luku 8.2.1). Luontodirektiivin lajien seurannan lanlahden) kasvillisuutta on tutkittu (mm. Lammi periaatteita on esitelty aiemmin (Liukko ym. 2008). ja Lammi 1988, Lammi 2008), mutta Vesijärven Luontodirektiivin lajien suojelutason kehityk- muiden osien kasvillisuus on puutteellisesti tun- sestä raportoidaan luontodirektiivin 17(1) artiklan nettu. Parikkalan Simpelejärven Siikalahden kas- mukaan EU:n komissiolle kuuden vuoden välein villisuutta on seurattu lahden kunnostusten jäl- (ks. myös luku 6). Raportoinnissa on oltava tie- keen useita kertoja 2000-luvulla (mm. Vauhkonen dot suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta Natu- 2008), sen sijaan Simpelejärven muiden osien kas- ra 2000 -alueilla ja arvio näiden toimenpiteiden villisuutta ja näkinruohopopulaatioiden tilaa ei ole vaikutuksista liitteen II lajien suojelutasoon. Ra- seurattu säännöllisesti. Tohmajärvellä on tutkittu portointiin on liitettävä myös tärkeimmät tulokset useita kertoja Tohmajärven Peijonniemenlahden direktiivin liitteissä mainittujen lajien seurannasta. kasvillisuutta (mm. Viljanen 1997). Luontodirektiivin artikla 11 edellyttääkin direk- Säännöllistä vedenlaadun seurantaa on ollut tiivissä mainittujen lajien tilan seurannan järjes- ainakin Pälkäneen Pinteleellä, Kouvolan Lap- tämistä jäsenvaltioissa. Näkinruohojen seurannan palanjärvellä (ei kuitenkaan hentonäkinruohon tulee vastata luontodirektiivin velvoitteisiin eli pääesiintymisalueella Nisos-lahdella), Parikka- seurannassa on kerättävä tietoa lajin suojelutason lan Simpelejärvellä (molempien näkinruoholajien osatekijöistä, jotka ovat lajien levinneisyysalue, runsaimmalla esiintymisalueella Siikalahdella populaatiokoko sekä elinympäristöjen määrä ja vain joidenkin hankkeiden yhteydessä), Pyhtään tila. Lisäksi on tarkasteltava levinneisyysalueessa, Ahvenkoskenlahdella, Mikkelin Keskimmäinen– populaatiokoossa ja elinympäristöissä tapahtunei- Alimmaisella, Savonlinnan Hirvasjärvellä, Lep- ta lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksia, odotetta- pävirran Konnuslahden Suurijärvellä, Kiteen Ki- vissa olevia kehityssuuntia sekä muutosten syitä teenjärvellä, Liperin Särkijärvellä ja Tohmajärven ja tulevaisuuden uhkia (European Commission Tohmajärvellä. Vedenlaadun seurantapisteet eivät 2011). kuitenkaan sijaitse näkinruohojen kasvupaikkojen Näkinruohojen levinneisyyttä seurataan var- tilan seurannan kannalta tarkoituksenmukaisilla mistamalla aika ajoin näkinruohojen esiintyminen kohdilla. Myöskään mitattavat muuttujat eivät ole sekä Natura 2000 -verkostossa että verkoston ulko aina näkinruohojen kannalta tarkoituksenmukai- puolella sijaitsevissa tunnetuissa kasvujärvissä. sia. Esimerkiksi näkösyvyyden mittaaminen kuu- Myös uusia esiintymiä pyritään etsimään aktiivi- luu vain harvoin rutiiniseurantaan, vaikka se olisi sesti tätä varten kehitettävän algoritmin mukaises- helppo toteuttaa ja tiedot näkösyyden muutoksista ti. Pyrittäessä saavuttamaan suotuisa suojelutaso olisivat näkinruohojen tilan arvioimisen kannalta näkinruohojen levinneisyysalueet eivät saa supis- tärkeitä.

194 Suomen ympäristö 13 | 2011 tua. Mahdollisia muutoksia tulee seurata siten, Hyvin tunnettujen näkinruohojärvien popu- että uutta tietoa saadaan kutakin kuuden vuoden laatioita, joihin kohdistuu selviä uhkia tai joiden välein laadittavaa raportointia varten. tilanne on epävakaa tai esiintymät niukkoja, seu- Lajien populaatiokokoa tulee luontodirektiivin rataan tarkimmin. Tällainen kohde on mm. Espoon raportoinnissa arvioida yksilömääränä. Näkin Matalajärvi, jossa hentonäkinruohon niukka popu ruohojen yksilömäärän arvioiminen edellyttää laatio kituu useiden uhkatekijöiden paineessa. kattavia sukellusinventointeja kasvustojen laa- Moottoritien ja ympäröivän asutuksen vaikutuk- juuden ja tiheyden tutkimiseksi. Tarkkojen tieto- sia Lohjan Hormajärven hentonäkinruohopopu- jen puuttuessa lajien kokonaispopulaation koko laatioon on seurattava suhteellisen tiiviisti. Myös voidaan ilmoittaa myös muina yksikköinä, mut- Vesijärveen, sen vedenlaatuun ja näkinruohopopu- ta populaatiokoon minimi ja maksimi tulee arvi- laatioihin kohdistuu useita uhkia. oida myös yksilömääränä ainakin luokkatasolla Tärkeä seurattava tekijä on muu kilpaileva kas- (esim. 1–50, 50–100, 100–500, 500–1 000, 1 000– villisuus, etenkin järviruo'on leviäminen kasvupai- 5 000, 5 000–10 000, 10 000–50 000, jne.) (European koilla. Kouvolan Lappalanjärven Nisos-lahdella Commission 2011). Tähän tarkkuuteen ei nykytie- ja Liperin Särkijärvellä on seurattava ruovikon ja tämyksellä päästä. muun kasvillisuuden kehitystä suhteessa niuk- Näkinruohoille sopivien elinympäristöjen laa- kaan, nauhamaiseen näkinruohopopulaatioon. juutta ja tilaa voidaan seurata populaatioiden tilan Kiteen Kiteenjärven niukkaa näkinruohopopulaa- seurannan yhteydessä sukelluskartoituksin. Eri- tiota ja muuta kasvillisuutta tulee myös seurata. tyistä huomiota tulee kiinnittää kasvujärvien ve- Muuta kilpailevaa kasvillisuutta on seurattava den laatuun ja lajeille sopivan pohja-alan määrään myös mm. Rantasalmen Hakojärvellä. Tilakilpai- ja saatavuuteen kasvujärvissä. Vedenlaadun seu- lun lisäksi on seurattava lajienvälisiä vuorovaiku- ranta edellyttää kuitenkin myös kattavaa ja sään- tussuhteita, kuten karvalehden ja vesiruton lisään- nöllistä näytteenottoa sekä kasvujärvistä läheltä tymisen vaikutuksia näkinruohopopulaatioihin näkinruohojen kasvupaikkoja että laajemminkin (ks. luku 4.3.2). järvien valuma-alueilta, etenkin järviin laskevien Vedenlaadultaan suhteellisen vakaiden reitti- suurimpien jokien aiheuttaman kuormituksen sel- vesien näkinruohopopulaatioita voidaan seurata vittämiseksi. harvemmin kuin pienten, muutoksille herkkien Hentonäkinruohon ja notkeanäkinruohon suo- järvien populaatioita. Yksityiskohtainen seuranta- jelutasoa arvioitiin edellisen kerran kaudelta 2001– tarve voidaan suunnitella sitten, kun esiintymistä 2006 (ks. luku 6). Seuraava raportointi kaudelta saadaan lisäselvityksillä tarkempi kuva. Huonosti 2007–2012 toteutetaan vuonna 2013. Raportoinnis- tunnettuja reittivesien näkinruohopopulaatioita sa käytetään pääosin tämän suojeluohjelman tulok- on Varkauden Unnukassa. Reittivedeksi lasket- sia. Näkinruohojen luontodirektiivin edellyttämä tavalla Pälkäneen Pinteleellä hentonäkinruohon seuranta pyritään käynnistämään siten, että tulok- esiintymisalueita kartoitettiin yhdellä rantajaksolla sia on käytettävissä vuonna 2019 toteutettavassa kesällä 2010 (Koistinen 2010c). kolmannessa lajien suojelutason arvioinnissa. Nykyisten kasvujärvien, niiden näkinruoho populaatioiden ja näkinruohojen elinympäristöjen 8.4.3 tilan seurannassa luotettavin menetelmä on sukel- Suositukset seurannan järjestämiseksi taminen. Sukeltamalla voidaan selvittää kasvustojen laajuutta ja tiheyttä sekä kasvupaikkojen poh- Näkinruohoesiintymien seurantaa esitellään täs- jan laatua ja sopivanlaatuisten pohjien riittävyyttä sä siten, että priorisoidaan lajien ja niiden popu- kohteissa. Sukeltaminen edellyttää maastotyössä laatioiden säilymisen seuraamiseksi tarvittavia kahden hengen työparia. Näkinruohojen epäsään- kiireellisimpiä toimenpiteitä. Niillä näkinruohojen nöllisen esiintymisen vuoksi olisi tarkoituksen kasvujärvillä, joiden todellista näkinruohopopu- mukaisinta seurata populaatioita esimerkiksi laation kokoa ja laajuutta ei täysin tunneta, tulee kahtena peräkkäisenä vuonna aina muutaman, ennen seurannan järjestämistä kartoittaa lajien esimerkiksi viiden vuoden tauon jälkeen. esiintymistä erikseen kohdennetulla sukeltami- Kannan järjestelmällinen seuranta on miele- sella (ks. lisäselvitystarpeet, luku 9). kästä paikoilla, joissa esiintymän laajuus, tihe- Näkinruohojen levinneisyyden seuraamista ys, siementuotto, kilpailutekijät tai jotkin muut varten riittää tieto siitä, esiintyykö laji kyseisessä muuttujat on ensin selvitetty peruskartoituksin. vesistössä. Luontodirektiivin muiden seuranta Tällaisia kohteita ei vielä ole, vaikka esimerkiksi velvoitteiden täyttämiseksi näkinruohojen seuran- Tohmajärven Tohmajärvellä, Liperin Särkijärvellä taan tulee jatkossa varata huomattavasti nykyistä ja Asikkalan Urajärvellä työ on jo pitkällä. Yksityis- enemmän voimavaroja. kohtaisen kannan seurannan avulla saadaan lisää

Suomen ympäristö 13 | 2011 195 tietoa näkinruohojen biologiasta ja elinympäristö- on varattava matkakustannukset sekä työaikaa vaatimuksista. Nämä tutkimukselliset seurannat seurantatietojen tallentamiseen ja raportointiin. ja niihin tarvittavat voimavarat on suunniteltava Tämän rutiiniseurannan lisäksi olisi varattava erikseen (ks. lisäselvitystarpeet, luku 9.3). Kaikil- voimavaroja näkinruohojen biologian ja autekolo- la näkinruohojen kasvujärvillä on seurannassa gian tutkimukseen, lisäselvityksiin, vedenlaadun kuitenkin kiinnitettävä huomiota näkinruohojen seurantaan tai tehtyjen hoitotoimien vaikutusten lisääntymiseen ja siementuottoon, sillä populaa- seurantaan. tiodynamiikan toimivuus on yksi tärkeä lajien Todetun esiintymän tarkkaan sukelluskartoituk- suojelutasoon vaikuttava osatekijä. seen on arviolta varattava noin yksi sukellusparin Kaikkien näkinruohojen kasvujärvien ja valu- maastopäivä 500 tutkittavaa rantametriä kohden. ma-alueiden veden laatua tulee seurata jatkossa Tarpeeseen vaikuttavat mm. kohteen tavoitetta- nykyistä intensiivisemmin. Tarkasteltavia muut- vuus, sääolot, rannan laatu ja tutkimuksen tarkem- tujia ovat ainakin veden näkösyvyyden ja happamat tavoitteet. Sukellusselvityksissä taustavalmis- muuden sekä niihin vaikuttavien muiden muuttu- telut ja lähtökustannukset ovat suuremmat kuin jien (klorofylli, sameus, väriluku ym.) tarkennettu kuivan maan selvityksissä. seuranta kasvukauden aikana (ks. myös luku 7). Joillakin järvillä turvetuotantoalueiden vaikutus- piirissä tärkeänä seurattavana tekijänä voidaan pitää turvehumuksen määrää vedessä. Vedenlaa- dun seurantapisteitä tulee jatkossa sijoittaa myös näkinruohojen kasvupaikkojen läheisyyteen rannan tuntumaan. Tämän työn pohjalta nousee esille tarve lisätä vesienhoidon seurantaan ainakin näkö syvyyden mittaus kaikissa näkinruohojärvissä. Myös pH:n seurantaa tulee lisätä hiilen olomuodon ymmärtämiseksi niissä järvissä, joita uhkaa rehe- vöitymisen aiheuttama yliemäksisyys. Intensiivinen seuranta on tarpeellista myös niillä tunnetuilla näkinruohojen esiintymispaikoilla, joilla tehdään joitakin veteen tai pohjaan vaikuttavia hoitotoimia tai muita käsittelyjä tai joiden valuma- alueella tapahtuu merkittäviä kuormitukseen vaikuttavia muutoksia. Näkinruohojen kasvujärvissä tehtävien hoitotoimien vaikutuksia tulee seurata erikseen laadittavien suunnitelmien mukaan. Säännöllisen seurannan tarve arvioidaan mahdollisimman tarkan, pääosin sukeltamalla suoritetun perusselvityksen jälkeen. Noin viiden vuoden välein sukeltaen tehdyillä seurantakäynneillä pidetään yllä ajantasaista kokonaiskuvaa kunkin esiintymän tilasta. Silloin kun etenevä ruovikko, vahvasti aleneva näkösyvyys, veden pH, humuksisuus, umpeenkasvu tai muut seikat tiedetään esiin- tymän uhkiksi, näihin reagoidaan pinnalta tehtyjen tai kemiallisten havaintojen mukaan jo seurantojen välillä. Kunkin kohteen perusselvityksessä todettu näkinruohojen tila ja tunnetut uhat huomioon ottaen voidaan vakaissa näkinruohojärvissä siirtyä tarpeen mukaan harvemmin (esimerkiksi noin 10 vuoden välein) toteutettavaan seurantaan. Seurantaan on arviolta varattava yksi kahden hengen maastopäivä kohdetta kohti, laajoilla jär- villä 2–3 pv/kohde. Tämä tarkoittaa maastotöihin optimiolosuhteissa noin 80 henkilötyöpäivää kahtena tai kolmena vuonna, eli noin 200 henkilötyö- päivää noin 10 vuoden seurantajaksolla. Lisäksi

196 Suomen ympäristö 13 | 2011 9 Lisäselvitystarpeet

Vaikka tietoa näkinruohoista ja niiden kasvujärvis- Myös populaation kehityksen ja populaatiody- tä on viime vuosina karttunut runsaasti, edelleen on namiikan toimivuuden arviointi edellyttävät pe- paljon sekä itse näkinruohoihin että niiden kasvu rustietoja kunkin esiintymän laajuudesta sekä arvi- paikkoihin liittyviä lisäselvitystarpeita. Yksittäisiin on siementuotosta (ks. luku 8.4). Paras menetelmä esiintymiin kohdistuvia lisäselvitystarpeita on kä- näiden tekijöiden määrittämiseen on kasvukauden sitelty edellä luvussa 5 ja yleisesti näkinruohojen lopulla tehtävä sukelluskartoitus, joka laajoissa biologiaan, elinympäristöihin ja uhkatekijöihin kohteissa voidaan yhdistää otantaan ja veneestä kohdistuvia selvitystarpeita luvuissa 4 ja 7. Tässä tehtävään haraukseen. esitetään yhteenveto keskeisistä lisäselvitystarpeis- ta esiintymien säilymisen kannalta kiireellisimpiä toimenpiteitä priorisoiden. Tietotarpeita on niin 9.2 tunnetuissa kasvujärvissä kuin lajien yleisessä bio- Lähivesien tutkiminen logiassa, ekologiassa sekä suojelu- ja hoitokäytän- nöissäkin. Näkinruohojen esiintymistä tulee vielä On ilmeistä, että tunnettujen näkinruohojärvien tutkia uusista järvistä todellisen levinneisyyden ja lisäksi hentoja/tai notkeanäkinruohoa esiintyy populaatiokoon selvittämiseksi. Suomessa myös muissa, olosuhteiltaan sopivissa järvissä. Tunnettujen esiintymien osuudesta ja niiden maantieteellisestä jakautumisesta verrattuna 9.1 todelliseen tilanteeseen on vaikea esittää arvioita. Nykyesiintymien ja epävarmojen Maamme vesistöjen suuren määrän vuoksi uusien esiintymien etsintä on kohdennettava tarkoituk- esiintymien lisäselvitystarpeet senmukaisesti valituille paikoille. Usealla tunnetulla näkinruohojärvellä tiedetään Tähän voitaisiin päästä kehittämällä tutkimus- ainoastaan hentoja/tai notkeanäkinruohon menetelmänä ns. algoritmi, johon kootaan saata- esiintyminen ja havainnon karkea sijainti, mut- villa olevat tiedot vesialueiden ympäristötekijöistä ta esiintymisen kokonaiskuva on puutteellinen. (ks. seurattavat vedenlaatumuuttujat, luku 8.4.3 ja Lisätietoa tarvitaan näkinruohokasvustojen laa- kemialliset elinympäristövaatimukset, luku 4.2.2), juudesta, koosta ja sijoittumisesta sekä kasvustoja ja kohdennetaan etsintä laatukriteerin mukaan lu- rajoittavista ympäristötekijöistä koko kasvujärven paavimpiin kohteisiin. Etsintää voitaisiin tehostaa alueella. Näkinruohojen todellisessa esiintymises- maaperä- ja pohjan valoisuuskarttojen avulla jär- sä on selvitettävää ainakin Lohjan Hormajärvellä, ven erillisiin osiin, joissa olosuhteet ovat sopivis- Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärvellä, Mikke- sa rajoissa. Hakuehtoja voidaan tarkentaa tiedon lin Keskimmäinen–Alimmaisella, Rantasalmen karttuessa. Perustutkimus lajeista nopeuttaisi oi- Hakojärvellä, Savonlinnan Hirvasjärvellä, Liperin keiden hakuehtojen löytymistä. Rannikkovesissä Särkijärvellä (etenkin järven koillisosa), Tohma- näkinruohojen kannalta tärkeä muuttuja on myös järven Särkijärvellä ja Tohmajärven Tohmajärven veden suolapitoisuus. eräillä osa-alueilla sekä Pyhtään Ahvenkoskenlah- Hävinneiksi tulkittujen esiintymien lähistöllä della. Epävarmoiksi arvioitujen esiintymien tila on saattaa olla jäljellä näkinruohoille sopivia kasvu- selvitettävä. paikkoja joko samoissa tai läheisissä vesistöissä. Vedenlaatutietojen, pohjan rakenteen ja muiden Lajeille sopivia kohteita tulisi tutkia veneestä ha- oleellisten tietojen perusteella voidaan päätellä, raamalla ja sukeltamalla. Näkinruohojen siemen- onko kasvujärvellä luontaiset edellytykset yllä- pankki voi vielä olla itämiskykyisenä jäljellä myös pitää vakaata ja elinvoimaista näkinruohokantaa, hävinneiksi tulkituilla paikoilla. Siemenpankin vai säilyykö laji tilaltaan heikentyneessä järvessä herättäminen voi olla mahdollista sopivilla hoito- vain jatkuvien, paikallisten hoitotoimien avulla, toimilla (mm. pohjan kevyt haraus), mikäli veden jollei järven koko tilaa saada paranemaan. Monilta ja pohjan laatu saadaan muutettua näkinruohoille nykyisiltä esiintymäjärviltä tarvitaan lisää tietoa sopivaksi ja kilpailevan kasvillisuuden leviämistä edellä mainituista oleellisista ympäristötekijöistä pystytään rajoittamaan. (ks. luku 8.4.3). Tärkeää on saada enemmän tietoja pohjan kemiallisesta koostumuksesta juuri näkin- ruohoesiintymien kohdalla.

Suomen ympäristö 13 | 2011 197 Näkinruohoja tulee etsiä etenkin kirkkaista, saada yleiskäsitys siitä, miten lajin kumulatiivi- neutraalivetisistä latvajärvistä (vrt. Leppävirran nen siementuotto muuttuu ympäristön muuttu- Konnuslahden Suurijärvi) sekä tarkoin harkituista essa epäedulliseen suuntaan, ja esimerkiksi min- kohdista myös Suur-Saimaalta. Reittivesillä, kuten kälainen on elokuun alussa havaittu kasvuston Varkauden Unnukassa, näkinruohoja tulee etsiä ulkonäkö suhteessa odotettavissa olevaan siemen- myös vesistöjen muilta kohdilta kuin nykyisiltä tuottoon. näkinruohojen kasvupaikoilta. Hentonäkinruohon siemenpankin vuotuisesta Vedenlaatutietoja tarvitaan myös näkinruoho syklistä ja pitkän aikavälin dynamiikasta tulisi luo- järvien valuma-alueilta, etenkin tärkeimmistä nä- da nykyistä parempi, havaintoihin perustuva yleis- kinruohojen kasvujärviin laskevista vesistöistä. kuva. Tärkeintä olisi arvioida normaali vuotuinen Tärkeitä tutkittavia muuttujia ovat mm. kiinto poistuma (kokonaan itämiskelvottomat siemenet), aineen määrä ja humussedimentin pohjakertymä. normaalin idännän virittävät ympäristötekijät, lepotilaan jääneen siemenpankin pitkän aikavälin säätelytekijät (esimerkiksi maksimisäilyvyys, tär- 9.3 keimmät säilymistä lyhentävät tekijät sekä ärsyk- Näkinruohojen biologia ja lajien keet, jotka pakottavat siemenpankin itämään) sekä taimen varhaiset riskitekijät (esimerkiksi kuinka väliset vuorovaikutussuhteet runsaasti taimia hukkuu kilpailun alle tai paljonko Näkinruohojen populaatiobiologiset lisäselvitys- taimia kuolee liian happamissa kasvuolosuhteissa, tarpeet ovat tutkimuksellisia kysymyksiä, jotka jolloin siemenpankki tuhlaantuu). Päämenetelmiä edistävät lajien biologian tuntemusta. Selvitettä- tällaisessa selvityksessä ovat säädellyt kasvatukset, viä asioita ovat näkinruohojen kasvupaikkavaati- joista osa voi tapahtua akvaariossa, osa mittaamal- mukset, lisääntymiseen ja siementuottoon liittyvät la tai manipuloimalla runsaita luontaisia kasvu- kysymykset sekä lajienväliset vuorovaikutussuh- paikkoja tai tehtyjä viljelylammikoita. teet. Tärkeimpiä lisäselvitystä vaativia asioita ovat Näkinruohojen suhde muihin eliölajeihin, eten- suojelu- ja hoitotoimien suunnittelussa tarvittavat kin kilpaileviin kasveihin, sisältää useita suojelun tiedot näkinruohojen itämis- ja taimettumisolosuh- kannalta kiinnostavia kysymyksiä. Kilpailu on teista. Hoidettavien kohteiden olosuhteet on oltava usein lajin välitön häviämissyy. Näkinruohojen sellaiset, että jos siemenpankki saadaan itämään, suojelun edistämiseksi olisi hyödyllistä ymmärtää, taimet kehittyvät normaalisti siemenellisiksi ja mistä syistä tietyssä pohjan vyöhykkeessä kasvaa uutta siemenpankkia muodostuu kasvupaikalle. kilpailussa ylivertainen silopartakasvusto ja miksi (luku 9.2). siitä rantaan päin syntyy usein paljaampi, näkinruo- Kasvupaikkavaatimuksista olisi selvitettä- hojen suosima vyöhyke. Samoin olisi kiinnostavaa, vä näkinruohojen kannalta Suomessa kriittisten mitkä pohjan tai veden piirteet pitävät vesiruton tai ympäristötekijöiden ääriarvot, optimialueet ja karvalehden vuosikymmenestä toiseen niin niuk- summa-arvot. Esimerkkejä tästä ovat siementuo- koina ja matalaversoisina, että näkinruohovyöhyke ton vaatima valo- ja lämpösumma, siementuotolle säilyy niiden vieressä. Myös seuralaislajien, kuten haitalliset pH-arvot ja pH-vaihtelut sekä kasvun karvalehden ja vesiruton runsaiden esiintymien minimi- ja optimialueet pohjasedimentin hienojen vaikutus näkinruohokasvustoihin vaatisi lisäselvi- jakeiden sekä veden kemiallisen koostumuksen tyksiä. Tällaisia tutkimuksia vaikeuttaa se, että use- suhteen. Tarkemmin kasvupaikkavaatimuksia on amman lajin vuorovaikutuksessa on aina lukuisia kuvattu luvussa 4.2. muuttujia. Toisiaan täydentäviä lähestymistapoja Näkinruohojen suojelun kannalta tarpeellisin- ovat kahden lajin yhteiskasvatukset hallituissa ta on selvittää etenkin meillä yleisemmän lajin, oloissa sekä kemiallisten olojen tarkka tutkimus hentonäkinruohon kasvupaikkavaatimuksia ja luonnonvyöhykkeistä. Kilpailijalajeista on mah- populaatiodynamiikkaa eri olosuhteissa sekä la- dollisesti myös julkaistu kokeellista tietoa, jota ei jin kilpailusuhdetta ympäristön muihin eliöihin. ole vielä tähän tarkoitukseen riittävästi analysoitu. Lisäksi tulisi selvittää käytännön kokein joidenkin Lajienvälisiä vuorovaikutussuhteita on käsitelty hoitomenetelmien sopivaa käyttöä. tarkemmin luvussa 4.3.2. Siementuotannon määrää ja dynamiikkaa tulisi selvittää suhteessa tärkeimpiin ympäristöteki- jöihin, kuten pohjan valoisuuteen, pH-arvoon ja tarvittaessa myös pohjan mineraalivalikoimaan. Selvitys tulisi kytkeä ainakin karkeasti verson morfologiseen kehitysvaiheeseen. Tavoitteena olisi

198 Suomen ympäristö 13 | 2011 9.4 teissa (niitto / juurakon poisto) ja hoitotoimien Suojelu- ja hoitomenetelmät paras ajankohta näkinruohojen kannalta. Lisäksi olisi kiinnitettävä huomiota järviruo'on leviämi- Suojelualueiden perustaminen näkinruohojen kas- sen estämiseen jo varhaisessa vaiheessa ennen vupaikoille turvaa lajien esiintymiä kyseisissä koh- kuin kasvustot ehtivät laajeta. Lisätietoa tarvitaan teissa vain, mikäli kasvujärven vedenlaatu ja muut myös siitä, kuinka syvään veteen järviruoko voi eri ympäristöolosuhteet ovat lajien kannalta sopivia. kasvupaikoilla levitä ja kuinka nopeasti. Suojelualueen perustaminen ei kuitenkaan turvaa Korkeaversoiset uposkasvit, esimerkiksi vesi- lajien pitkäaikaista säilymistä kohteessa, jos koh- rutto, karvalehti, ärviät ja jotkin vidat ovat joillakin teen olosuhteet ovat lajien kannalta epäsuotuisat järvillä näkinruohojen tärkeitä kilpailijoita. Voi- tai kohteeseen tulee ulkopuolista kuormitusta, jo- makkaan uposkasvikilpailun perussyynä on usein ka ajan oloon muuttaa kasvupaikat näkinruohoille rehevöityminen, jonka syihin on puututtava erik- sopimattomaksi. Tämän vuoksi kuormituksen vä- seen. Uposkasvien mekaanisen poiston ongelmana hentäminen koko valuma-alueella on näkinruoho- on raivauksen heikon tehon (palasista leviävät la- jen suojelun kannalta oleellista. jit) lisäksi se, että itäneet näkinruohot, mahdollises- Ajatus vesistön ja sen valuma-alueen kuormituk- ti myös siemenpankki, kärsivät helposti raivauk sen vähentämisestä oli mukana jo pohdittaessa ve- sissa. Lisätietoja tarvitaan, jotta raivausmenetel- siluonnon monimuotoisuuden suojelua vesiluon- mät ja ajankohta pystytään optimoimaan kullakin non suojelun suuntaviivojen valmistelun yhtey paikalla näkinruohojen kannalta parhaalla tavalla. dessä (Vuori ym. 2006). Vuori ym. (2006) esittivät Näkinruohojen umpeutuvien esiintymäkohtien vesiluonnon suojelulle kolme vaihtoehtoa. Osittain lähellä voisi tulla kyseeseen pohjan monivuotis- valuma-alueajattelu oli kytketty mukaan vesiluon- ten juurakoiden pöyhintä pintaan kasvukauden non suojelun vaihtoehtoon 2, joka parantaisi jon- ulkopuolella loka–toukokuussa. Tämänkaltainen kin verran vesiluonnon tilaa verrattuna lähinnä toiminta on esiintymän ylläpitämistä veden laa- nykytilaa edustavaan vaihtoehtoon 1. Parhaiten tuun vaikuttavien toimien viipyessä. On kuitenkin vesiluonnon suojelua edistäisi vaihtoehto 3, joka epäselvää, missä vaiheessa kevättä näkinruohojen korostaa luontoarvoiltaan arvokkaiden kohteiden siemenet tulevat sellaiseen itämistilaan, että kevät- kunnostusmenetelmien tehostamista ja tutkimis- pöyhimistä pitäisi välttää. ta sekä uusien, tehokkaampien suojelukeinojen, Kohteissa, joissa vedenalaiset sammalet tukah myös lainsäädännön kehittämistä. Vesiensuojelun duttavat yhtenäisenä mattona näkinruohoja, valtakunnallisista tavoitteista on sovittu vuoteen perussyynä lienee usein kyseisen paikan varjos- 2015 asti (Valtioneuvoston periaatepäätös 2007) tuminen ja/tai happamoituminen, usein turve- (ks. myös luku 8.2.3). humuskuormituksen, kortteikon tai lumpeikon Näkinruohojen nykyesiintymien turvaamiseksi myötävaikutuksella. Lisätietoja tarvitaan parhaan tarvitaan hoito- ja kunnostusmenetelmiä, joiden toteutusajankohdan löytämiseksi sammalten me- käyttökelpoisuutta ja vaikutuksia on myös seurat- kaanista poistoa varten. Sammaliin voi vaikuttaa tava ja tutkittava. Kunnostus- ja hoitomenetelmät myös kalkituksella, mutta kalkituksen vaikutuksia on valittava siten, että ne sopivat vaativien suojelu ja näkinruohojen kasvun edistämiseksi tarvittavaa kohteiden kunnostukseen ja niitä suunniteltaessa kalkkimäärää on syytä testata koeoloissa sekä pie- otetaan huomioon näkinruohojen vaatimukset nellä luonnonkasvuston alalla ennen laaja-alai- (mm. Laita ym. 2007). Monet näkinruohojen kas- sempaa käyttöä. Liian emäksisessä vedessä taan- vujärvistä ovat arvokkaita lintuvesiä. Niiden kun- tuvat sekä sammalet että näkinruohot (vrt. Espoon nostuksessa on sovitettava lintuvesien suojelu ja Matalajärvi, luku 5.1.1.1). hoito yhteen muun luonnon, kuten näkinruohojen suojelun tavoitteiden kanssa (mm. Mikkola-Roos ja Niikkonen 2005). Lisäselvityksiä tarvitaan, jotta kilpailevan muun kasvillisuuden, etenkin ruovikon lisääntymisen hillitsemiseksi löydetään parhaat menetelmät näkinruohoja vaarantamatta. Tähän kuuluvat sekä ruovikoiden yleinen hallinta laajoilla näkinruoho järvillä, toisaalta pienpiirteinen hallinta näkin- ruohon tunnettujen kasvupaikkojen välittömässä läheisyydessä. Selvitettäviä tekijöitä ovat mm. vaihtoehtoisten raivaustapojen sopivuus eri tilan-

Suomen ympäristö 13 | 2011 199 Näkinruohojen niukkojen esiintymien lisäämi- seksi olisi syytä selvittää näkinruohoille käyttökel- poisia kasvatusmenetelmiä luonnonlammikoissa ja akvaariossakin. Kasvatuskokeiden yhteydessä on syytä tutkia myös näkinruohojen biologiaa. Näin voidaan saada selville esimerkiksi lajien kasvua elinkierron eri vaiheissa rajoittavat tai suosivat kriittiset hivenaineet. Tämä helpottaisi mm. sopivien kasvupaikkojen etsintää, uhkien parempaa ymmärtämistä, hoitotoimien valintaa sekä keinol- lista kasvatusta. Näkinruohojen kasvatukset mahdollistavat lajien palauttamisen entisille kasvupai- koilleen, mikäli ne katsotaan tarpeellisiksi näkin- ruohojen suojelemiseksi. Samalla tulisi selvittää, onko lajien siemeniä mahdollista säilyttää pitkiä aikoja itämiskykyisinä siemenpankissa esimerkiksi pakastamalla.

200 Suomen ympäristö 13 | 2011 10 Yhteenveto

Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkin Hentonäkinruoho on hyvin harvinainen koko ruoho (Najas flexilis) ovat uhanalaisia, upoksissa maailmassa ja notkeanäkinruoho Euroopassa. kasvavia vesikasveja. Molemmat lajit ovat Suo- Hentonäkinruoho on endeeminen Pohjois-Euroo- messa erittäin uhanalaisia (EN, Rassi ym. 2010) passa ja valtaosa maailman tunnetuista esiinty- sekä luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityises- mistä sijaitsee Suomessa. Nykytietoja hentonäkin ti suojeltavia ja rauhoitettuja. Ne kuuluvat myös ruohosta on Suomen lisäksi Venäjältä ja Latviasta. Euroopan unionin luontodirektiivin (Neuvoston Notkeanäkinruoho on levinneisyydeltään laaja- direktiivi 92/43/ETY) liitteisiin II ja IV. Luonto- alainen. Sitä kasvaa sekä Euraasiassa että Pohjois- direktiivin artiklan 17 mukaan jäsenvaltioiden on Amerikassa, mutta se on kaikkialla harvinainen raportoitava direktiivin säännösten soveltamisesta ja taantunut. Suomessa notkeanäkinruoho on EU:n komissiolle joka kuudes vuosi. Raportin tulee hentonäkinruohoa selvästi harvinaisempi. Lajien sisältää tiedot toteutetuista suojelutoimenpiteistä levinneisyys on ollut Suomessa ennen nykyistä ja niiden vaikutuksista direktiivin liitteen I luon- laajempi, sillä subfossiililöytöjä on Pohjanmaalle totyyppien ja liitteen II lajien suojelutasoon sekä ja Lappiin asti. artiklassa 11 tarkoitetun lajien ja luontotyyppien Näkinruohojen tunnettu päälevinneisyysalue seurannan tärkeimmät tulokset. Luontodirektiivin Suomessa keskittyy maan kaakkoisosiin. Nyky raportoinnissa kaudelta 2001–2006 sekä hento- esiintymiä tunnetaan seitsemän elinkeino-, liiken- näkinruohon että notkeanäkinruohon suojelu- ne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) alueelta taso arvioitiin epäsuotuisaksi riittämättömäksi kaikkiaan 16 kunnasta. Lajit suosinevat Salpaus- (http://circa.europa.eu/Public/irc/env/). selkien liepeillä olevia luontaisesti kirkkaita, mutta Tämä näkinruohojen suojeluohjelma valmistel- rehevähköjä järviä, joissa on pohjavesivaikutusta. tiin lajien ja niiden esiintymispaikkojen suojelu- Hentonäkinruohoa kasvaa edelleen 16 järvessä työn pohjaksi. Tiedot molempien näkinruohola- ja yhdessä Suomenlahden jokisuistossa, notkea jien esiintymistä Suomessa koottiin museoista ja näkinruoho tunnetaan enää vain neljästä järvestä. julkaistuista lähteistä. Myös näkinruohojen bio- Näkinruohojen leviämiskyky on heikko, sillä logiaa koskevia tietoja kerättiin kirjallisuudesta vettä raskaammat siemenet jäävät yleensä kasvu alustavaa tilannearviota varten. Lajien nykytilaa paikkojen lähelle. Siementuotto on suotuisissa ja siihen vaikuttavia ympäristötekijöitä, kuten ve- oloissa hyvä ja siemenet säilyttävät itämiskykyn- den laatua, kilpailevaa lajistoa ja valuma-alueiden sä pohjan siemenpankissa ainakin joitakin vuosia. kuormituslähteitä pyrittiin arvioimaan alusta- Suotuisissa olosuhteissa kasvustot voivat säilyä vasti raporttitietojen ja suppean tietohaun avulla. pitkään samoissa järvenosissa. Järvien rehevöi- Työhön osallistuivat kirjoittajien lisäksi useat eri tyminen ja siitä seurannut veden samentuminen toimijat. Työnjaosta on kerrottu työn toteutuksen ja muun vesikasvillisuuden runsastuminen ovat kuvauksessa (luku 2). kuitenkin muuttaneet näkinruohojen kasvujärvien Näkinruohot ovat hentoja, yksivuotisia kasveja, olosuhteita lajeille sopimattomiksi. Näkinruoho- jotka kasvavat usein yksittäin tai harvoina kasvus- jen populaatiot ovat supistuneet yksittäisiksi ver toina muiden uposkasvien seassa. Niiden versot soiksi tai ohuiksi nauhamaisiksi tai lankamaisiksi, ovat matalakasvuisia, yleensä noin 10–15 cm:n kor- häviämisuhan alla oleviksi kasvustoiksi rannan kuisia, lehdet ovat hennot ja kapeat. Näkinruohot tiheän ruovikon ja muun kasvillisuuden ja syvällä on kuitenkin helppo erottaa esimerkiksi näkinpar- kasvua rajoittavan pohjan pimeyden väliseen ka- taislevistä (Charales) tai muista pienistä uposkas- peaan vyöhykkeeseen. veista, kuten rentovihvilästä, luikista ja joistakin Näkinruohoilla on ilmeisesti kapeita kasvu- vidoista. Näkinruohojen havaitseminen maastossa paikkavaatimuksia monen tekijän suhteen, mutta on usein hankalaa ja esiintymistä on tähän men- näiden tarkempaa luonnetta ei tunneta. Hento nessä saatu vain yksittäisiä tietoja, usein muiden näkinruohon ja notkeanäkinruohon kasvupaikka- kasvillisuusinventointien yhteydessä. Tässä työs- vaatimukset ovat yhteisistä kasvupaikoista päätel- sä näkinruohojen nykytilaa selvitettiin vuosina len samansuuntaiset. Näkinruohojen kannalta tär- 2008–2010 useimmilla kasvujärvillä sukeltamalla. keitä kasvupaikkojen fysikaalisia ominaisuuksia Matalissa kohdissa sukellus voidaan usein tehdä ovat pohjan hienojakoinen mineraaliaines, jonka ilman paineilmalaitteita (snorklaten). päällä on ohut kerros neutraalia tai emäksistä elo-

Suomen ympäristö 13 | 2011 201 peräistä lietettä, pohjan valoisuus ja kasvupaikan Tässä työssä esitellään kukin kasvujärvi erikseen avoimuus. Rehevissä järvissämme pohjan valoisa ja annetaan suosituksia kannan suojelusta, kasvu alue supistuu jatkuvasti. Veden ja pohjan kemialli paikkojen hoidosta, seurannasta ja ehdotuksia sista ominaisuuksista happamuus rajaa selvästi jatkoselvityksiksi. Näkinruohojen kasvujärvistä näkinruohojen esiintymistä. Hentonäkinruohoa noin puolet on Natura 2000 -verkostossa ja muilla tavataan sisämaan järvien lisäksi vähäsuolaisessa suojelualueilla. Suojelun ulkopuolella olevia elin- jokisuistojen murtovedessä, mutta ei ulompana voimaisia esiintymiä on mahdollista rajata erityi- merellä. Näkinruohot suosivat luontaisesti rehe- sesti suojeltavien lajien rajauspäätöksin ja esiinty- vähköjä järviä ja ne voivat hyötyä lievästä ihmisen mät tulee ottaa huomioon kaavoituksen ja muun aiheuttamasta rehevöitymisestä. Ne eivät kuiten- maankäytön suunnittelussa. kaan siedä voimakkaan rehevöitymisen tuomaa Kasvupaikkojen suojelu ei yksin riitä näkin sameutta tai hiilidioksidin pitkäkestoista ehty- ruohojen kantojen ylläpitämiseksi ja elvyttämi- mistä, joka ilmenee korkeina pH-arvoina, eivätkä seksi. Näkinruohojärvien huolestuttavan nykytilan runsasta kilpailevaa lajistoa. Lisäksi näkinruohojen parantamiseksi tulee kiinnittää erityistä huomiota esiintymiseen vaikuttavat monet eliöiden väliset kasvujärvien ja niiden valuma-alueiden vesien vuorovaikutussuhteet, joita ei tarkoin tunneta. suojeluun. Useimmilla kasvupaikoilla tarpeelli- Uusia löytöjä näkinruohoista on tehty vielä vii- sin ja pysyvin elinympäristön turvaamiskeino on me vuosina, mutta esiintymillä on yleisesti otta- koko valuma-alueen ravinnekuorman rajoittami- en taantuva suuntaus. Esiintymät ovat hävinneet nen. Tarve tähän on tiedostettu, mutta toimeen- lajien nimistöllisiltä tyyppipaikoilta (Porvoon pano on osoittautunut vaikeaksi. Muutamilla Maari ja Raaseporin, entisen Karjaan, Lepinjärvi) turvetuotantoalueiden järvillä humuskuormituk- ja useista muista vanhoista löytöjärvistä. Molem sella on rehevöitymistä vastaava näkinruohoille pien lajien tila havaittiin nyt rehevöitymisen vuok- haitallinen vaikutus. si kriittiseksi suurimmilla ja merkittävimmillä tuki Näkinruohojen turvaamiseen tähtäävät toimet järvillä (Asikkalan–Hollolan–Lahden Vesijärvi ja on otettava mukaan vesienhoitoalueille laadittavis- Parikkalan Simpelejärvi). Useilta kasvupaikoiltaan sa vesienhoitosuunnitelmissa ja niihin liittyvissä lajit ovat tuhoutuneet rannalta päin leviävän ruovi- alueellisissa toimenpideohjelmissa, joiden laatimi- kon sekä syvältä päin laajenevan, valon puuttees- sesta ja toteutuksesta vastaavat ELY-keskuskukset. ta kärsivän pohjavyöhykkeen väliin. Pimeää vettä Vesienhoidon seurantaohjelmiin on lisättävä näkin- sietävät pitemmät uposkasvit täydentävät vaiku- ruohojen kannalta tärkeitä vedenlaadun seuranta- tusta. Parikkalan Simpelejärvellä todettiin ongel- kohteita lähelle näkinruohoesiintymiä. Näkinruo- mallinen tilanne, jossa Siikalahden keinotekoinen hojen seuranta on kytkettävä tiiviisti osaksi EU:n virtausjärjestelmä rehevöittää järven muiden osien vesipuitedirektiivin edellyttämää vedenlaadun ja luontaisia näkinruohopaikkoja. vesiluonnon seurantaa. Seurannan suunnittelussa Paikallisesti vahvoja tai mahdollisesti vahvoiksi on otettava huomioon luontodirektiivin velvoitteet osoittautuvia näkinruohoesiintymiä tavattiin joil- direktiivilajien suojelemiseksi ja seuraamiseksi. lakin pienillä järvillä (Lohjan Hormajärvi, Asik- Joillakin näkinruohojen kasvujärvillä tarvitaan kalan Urajärvi ja Savonlinnan Hirvasjärvi), joita myös mekaanisia hoitotoimia. Nämä ovat yleen- kuitenkin uhkaa hidas rehevöityminen tai muu sä tilapäisiä lisäkeinoja ahtaalle joutuneen näkin- kuormitus. Lisäksi todettiin olemassa oleva kanta ruohokannan hengissä pitämiseksi niin kauan, eräissä järvissä, jotka ovat säilyneet puhtaina hyvin kunnes vesiensuojelutoimet ehtivät vaikuttaa. pienen valuma-alueensa ja/tai syrjäisen sijaintinsa Hoitotoimista tulee kyseeseen etenkin kilpailevan vuoksi. Näitä ovat Leppävirran Konnuslahden ruovikon, joskus kortteikon, lumpeikon tai muun Suurijärvi, Rantasalmen Hakojärvi ja Tohmajärven kasvillisuuden raivaus tai niitto. Raivaustapoja on Särkijärvi. Tuoreita havaintoja on myös joidenkin näillä paikoilla kehitettävä sellaisiksi, että ne eivät suurten vesistöjen varsilta, kuten Pälkäneen Pinte- vaaranna näkinruohoja. leeltä ja Varkauden Unnukasta, ja Suomenlahdelta Näkinruohojen seuranta tulee toteuttaa luonto Kymijoen suistosta. Useimmilla paikoilla on vasta direktiivin edellyttämällä tavalla. Seurattavia saatu kosketus lajiin, eikä esiintymän koko laajuut- muuttujia ovat levinneisyysalue, esiintymien luku ta, pysyvyyttä ja niihin vaikuttavia tekijöitä tun- määrä, kasvujärvien elinympäristöjen laatu sekä neta. Monia esiintymiä ei ole ensilöydön jälkeen populaatioiden koko ja elinvoimaisuus. Näkin tutkittu, ja vasta joitakin on alettu kartoittaa suorin ruohojen suojelun, hoidon ja seurannan tavoitteena sukellushavainnoin. on saavuttaa lajien suotuisa suojelutaso. Lajin suojelutaso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin

202 Suomen ympäristö 13 | 2011 kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviyty- mään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja lajin kantojen pitkäai- kaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö (Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, artikla 1i). Näkinruohojen nykytilassa on vielä selvitettä- vää. Tärkeintä olisi saada kokonaiskuva tunnettujen nykyesiintymien kokonaisalasta ja esiinty- mistä rajoittavista tekijöistä. Kiireellisintä on sel- vittää tässä työssä epävarmoiksi tulkittujen neljän hentonäkinruohon ja yhden notkeanäkinruohon esiintymän nykytila. Näkinruohojen kasvupaikka vaatimuksista ja populaatiodynamiikasta voidaan koota tietoa tutkimalla meillä yleisemmän hen- tonäkinruohon esiintymiä. Tällaisten selvitysten perusteella on mahdollista etsiä näkinruohoja uusilta, olosuhteiltaan lajeille sopivilta kasvupaikoilta sekä ymmärtää näkinruohopopulaatioiden kokonaistilaa.

Suomen ympäristö 13 | 2011 203 Najas tenuissima and N. flexilis - threatened species in Finland

11 Summary

Background Methods

In Finland, there are three water plant species Information on the occurrence of the two belonging to the genus Najas. Two of them, Najas threatened Najas species, their biology, and tenuissima (A. Braun) Magnus and N. flexilis (Willd.) their habitat requirements were collected from Rostk. & W.L.E. Schmidt, are rare and threatened. literature and herbariums. Preliminary evaluation They have been classified as nationally endangered of environmental factors (water quality, competing species (Rassi et al. 2010). They are both protected species, and nutrient load from the upper catchment and named as species under strict protection in basin) affecting species and their abundance national legislation (Nature Conservation Act was performed according to the information in 1096/1996 and Nature Conservation Decree published reports and environmental databases. 913/2005). Dr Jouni Issakainen, from Turku, had the N. tenuissima and N. flexilis are rare and declining main responsibility for preparing this action species throughout Europe. They are addressed plan. Issakainen and Ms Marja Koistinen, of in Appendices II and IV of the Habitats Directive the University of Helsinki, used scuba diving (92/43/EEC). Member States should report to the to study Najas occurrence in 2008–2010 (scuba European Commission every sixth year on the diving is a form of diving in which the diver uses implementation of this directive. According to self-contained underwater breathing apparatus). Article 17, the report should include ‘evaluation Several other persons were assisting them. Ms Eija of the impact of conservation measures on the Kemppainen and Ms Katariina Mäkelä, from the conservation status of the natural habitat types Finnish Environment Institute (SYKE), and Ms of Annex I and the species in Annex II and the Sirkka Hakalisto, from the Centre for Economic main results of the surveillance referred to in Development, Transport and the Environment for Article 11’. In the report concerning 2001–2006, North Karelia, edited the manuscript and added the conservation status of both Najas species was information about conservation, monitoring assessed as ‘Unfavourable – Inadequate’ (U1) (see proposals, and legal instruments. Several http://circa.europa.eu/Public/irc/env/). other persons gave proposals and supplied This action plan was prepared in order to supplementary information to the manuscript evaluate the distribution, occurrence, and present during the work. status of the two Najas species and their habitats. Before this project, only some separate finds The aim was to make proposals for appropriate were recorded of these species. Najas tenuissima had conservation and management actions. In addition, been found more often than N. flexilis. Both species suggestions for monitoring and future studies were were known to occur in the south-eastern part of given. Finland, in lakes close to Salpausselkä terminal moraine. During this project in 2008–2010, the state of most of the known growth sites was checked. In addition, some new lakes that were believed to be suitable for the species were inspected. On shallow shores, mapping was done via snorkelling. In deeper waters, scuba diving was used. Scuba diving allows more accurate measurement and estimation of the area and of the abundance of Najas populations than was possible when only a boat was used. Observations of the bottom quality and of accompanying and competing plants were made. During field studies an assistant sitting in the boat is always needed to take notes.

204 Suomen ympäristö 13 | 2011 Description, global distribution, N. flexilis is much rarer than N. tenuissima, with and biology of Najas species only a few occurrences known (see Chapter 3.3.2). In Finland, both Najas species studied have been Najas flexilis and N. tenuissima are slender more common than they are now. Subfossil finds of submerged annuals. They grow separately or in all three existing Najas species as well as subfossils sparse stands among other submerged or other of N. minor All. have been recorded from many water plants. The species are not easily noticed parts of the country (e.g., Backman 1948; 1950; from the surface and therefore are very rarely 1951b; Tolonen 1978). In the last 50 years, the two observed in routine macrophyte surveys. They Najas species studied have become threatened, and can still be easily distinguished from other small populations are declining. The same trend can be submerged plants, such as Charales (Chara spp. seen in the whole distribution area of both species. and Nitella spp.) or small Bolboschoenus, Eleocharis, They have been assessed as endangered in most and Potamogeton species by their slender, opposing, of the relevant countries – for example, in Russia and narrow leaves that clasp the stem. The stems (Glolobanov et al. 1988), Sweden (Artdatabanken are usually 10–15 cm high. The fruit is an olive- 2010), Norway (Artsdatabanken 2011), and green to reddish achene. Denmark (National Environmental Research The dispersal ability of Najas species is poor Institute 2007). (Triest 1988). The seeds are heavier than water, and they usually remain near the populations. In favourable conditions, seed production is good, Results and the seeds are thought to survive at least some years in the bottom seed bank (Handley and In this action plan, the present status of the water Davy 2005). In suitable conditions, populations systems where the two threatened Najas species can remain vital for decades in the same parts of have been recorded are described thoroughly the lake. Slight eutrophication is not harmful for (see Chapter 5). Occurrences have been divided the species, but in strongly eutrophicated waters into three groups: existing, uncertain, and extinct competing vegetation takes over the muddy populations (see Chapter 6). Existing populations bottoms, which have become too dark for Najas are known from seven southern administrative species. High pH values due to eutrophication are areas as managed by the Centres for Economic fatal for the species (Wingdfieldet et al. 2004; 2006). Development, Transport and the Environment The two threatened Najas species are much (ELY Centres). ELY Centres manage the regional slenderer than the third species of the genus found implementation and development tasks of the state in Finland, N. marina L. Also the growing sites administration (see the distribution maps for N. usually differ. N. marina grows fairly abundantly tenuissima in Figure 4, in Chapter 3.3.1, and for N. along the seaside, on shallow bottoms of the Baltic flexilis in Figure 5, in Chapter 3.3.2). Sea archipelago. N. tenuissima is sometimes found The lakes that host existing Najas populations along the Baltic Sea coast, in the Gulf of Finland, have naturally clear waters with a neutral pH, but its growth sites are strictly restricted to inner silt bottoms, and groundwater supplies. Most of archipelago and river estuaries. In Finland, N. them are affected by various human influences. N. flexilis in not found in seawater. tenuissima is present in 16 lakes, but populations N. tenuissima is rare globally and is native to in only three of them were judged to be vital. Only Northern Europe. Its distribution area is restricted one of the three known occurrences of N. tenuissima to Finland, Russia, and Latvia (e.g., Golobanov in the river estuaries of the Gulf of Finland still et al. 1988; Kotiranta et al. 1998; Suško 2008). In exists. N. flexilis grows in four lakes; in three of this report, the present state of the species over them together with N. tenuissima. Populations in the whole distribution area is briefly described two N. flexilis lakes were estimated to be vital. (see Chapter 3.3.1). The majority of the known In most Finnish lakes, the populations of both growing sites are in Finland; therefore, Finland has Najas species have diminished to narrow ribbon- responsibility internationally for the conservation like stands between areas of helophyte vegetation of this species. (mainly reed beds, Phragmites australis) on the N. flexilis has a wide distribution area in Eurasia waterfront and dark bottoms in deep water. In and North America. However, it is very rare and some lakes, other plants, especially those that can sparse throughout the distribution area (Hultén use HCO3 as a carbon supply (e.g., Elodea canadensis 1958; Haynes 1979; Triest 1988; United States and Ceratophyllum demersum), grow abundantly Department of Agriculture 2010). In Finland, and replace Najas species and other submerged plants.

Suomen ympäristö 13 | 2011 205 It is obvious that the two Najas species have only individual finds have been recorded. The total narrow habitat requirements, which are not area of the populations and factors affecting their fully understood. The species usually are found constancy are not known. Only a few lakes have growing together; therefore, their requirements been studied fairly comprehensively – for example, may be similar for the most part. However, N. the lake Matalajärvi, in Espoo (Barkman 2010a); flexilis seems to be more demanding in Finland. In Urajärvi, in Asikkala; and the lake Särkijärvi, in some lakes where N. flexilis was the first species to Liperi. Some of the locations where finds were be recorded, its stands were later supplanted by made in the early 1900s have not been thoroughly a N. tenuissima population. The most important studied since. physical factors for the species are fine-grained bottom minerals with a thin layer of neutral or slightly alkaline organic mud and, second, lightness Conservation, management, and openness of the bottom. In Finland, the light and monitoring of and open bottom area is decreasing constantly as a result of eutrophication of lakes. The most N. flexilis and N. tenuissima important chemical factor seems to be the lack of In this action plan, we give proposals for carbon dioxide, which is manifested in high pH conservation and management actions as well values in the water and is due to eutrophication as proposals for monitoring and further studies and abundant water vegetation. In addition, the of each watercourse hosting Najas populations. presence and abundance of Najas species is affected Special attention is given to existing populations by many interactions among species, including and means of maintaining or restoring favourable allelopathy, whose mechanisms are not known conservation status as designated in the Habitats (e.g., Mjelde and Faafeng 1997; Gross et al. 2003; Directive. This means a state in which species are Erhard and Gross 2006; Hilt and Gross 2008). able to ‘maintain themselves on a long-term basis The Najas species were poorly known in Finland as viable components of their natural habitats, and previously. Even though some new populations the natural range is not reduced nor is likely to from new lakes have been found recently during be reduced for the foreseeable future, and there this work or in other projects, the species are is, and will probably continue to be, a sufficiently continuously declining in Finland. Populations are large habitat to maintain their populations on a extinct, for example, in two typical locations: the long-term basis’ (Council Directive 92/43/EEC, pond Maari (or ‘Maren’), in the town of Porvoo, Article 1). and the lake Lepinjärvi (‘Läppträsket’), in Karjaa, Five Najas lakes are entirely included in the which today belongs to the Raasepori municipality. Natura 2000 network. Some of them have been Also, many other populations known in the 1960s protected as nature conservation areas. Parts of have disappeared. The state of both Najas species four other lakes hosting Najas populations are was evaluated as critical in the two most important included in the Natura 2000 network. According large lakes: Vesijärvi, in the municipalities of to national legislation, vital populations of these Asikkala, Hollola, and Lahti, and Simpelejärvi, in species under strict protection can be protected. Parikkala municipality. The populations of these endangered species will Locally strong Najas populations seem to exist in be taken into account in land-use planning. some small lakes (Lohja’s Hormajärvi; Urajärvi, in For water plants depending on water quality, Asikkala; and the lake Hirvasjärvi, in Savonlinna), small protected areas are not the best way to that are threatened by slow eutrophication. Existing maintain populations. Special attention should populations were observed also in some lakes be paid to maintaining and restoring good where the water has remained clear on account of water quality not only in the lakes holding Najas their very small catchment area and/or isolation. populations but also in the whole catchment area. These are Suurijärvi (in the village of Konnuslahti, In particular, the amount of solid substances from in Leppävirta); the lake Hakojärvi, in Rantasalmi; peat production areas should be diminished in the and Särkijärvi, in the municipality of Tohmajärvi. rivers and lakes of the catchment areas of Najas Some of the recent finds are from lakes belonging to lakes. large water systems, among them the lake Pintele, in Pälkäne; Unnukka, in Varkaus; and the Kymijoki’s estuary in the bay of Suomenlahti. In most lakes,

206 Suomen ympäristö 13 | 2011 The need to reduce the nutrient release and In this action plan, we also offer proposals for solid substances in all main catchment areas of future studies. The current state of poorly known N. tenuissima and N. flexilis habitats is widely populations, the water quality, and threats in the recognised. However, insufficient actions have lakes should be studied. The most urgent task is been carried out so far to reach this goal. Protecting to clarify the state of the populations that were threatened Najas species and their habitats should be assessed as uncertain in this report. These are combined with the monitoring and management of the populations of N. tenuissima in Lepinjärvi lakes, which is part of implementation of the Water (in Raasepori), Kymijärvi (in Lahti), Kärkjärvi Framework Directive (2000/60/EC). Management (in Nastola), and the estuary of the Kymijoki in and monitoring of the populations of Najas Kotka, as well as the population of N. flexilis in the species should be an essential part of monitoring Kajaanselkä basin of Vesijärvi, in Asikkala. Further and management plans for national river basin studies of the habitat requirements and population districts. New water quality sampling sites should dynamics of Najas species should be carried on, be added to the monitoring programmes close to preferably among the populations of the rarer N. Najas occurrences. tenuissima. Such studies will provide a basis for In addition, in some Najas lakes, also mechanical understanding the quality of suitable habitats for management actions are needed. These are usually the species and aid in targeting of inventories for temporary means to maintain small and declining new sites. populations until good water quality is reached. Actions to reduce competing vegetation, such as reed bed and other helophytes, by moving or removing massively increased submerged vegetation may be needed. Such management procedures have already been initiated in some of the lakes, to improve conditions for bird populations. Six lakes hosting existing Najas populations and some other lakes where the species have already disappeared are important bird areas. Management actions to maintain Najas populations have been taken at least for Matalajärvi, in Espoo. Management methods should be developed such that small and threatened Najas populations will not be destroyed in shallow waters. Besides monitoring of water quality, special monitoring of Najas populations is needed. This monitoring should be conducted for implementation of what the Habitats Directive requires. The report on conservation status concerning 2007–2012 is due in 2013. This report will be prepared mainly according to the results presented in this action plan, with some supplementary information. Monitoring of Habitats Directive species will be organised to implement the Article 11 surveillance and to gain information for the next reporting term, 2013–2018 (Raunio and Liukko 2008). The parameters for the conservation status of species are range, population, habitats, and future prospects. Monitoring should be focused on gaining information on the area and changes in the distribution area, the amount and quality of the habitat for the species, population size (number of localities and estimated number of individuals), and population structure and dynamics.

Suomen ympäristö 13 | 2011 207 Kiitokset

Maastokartoitusten sukellusavustajina tai Jouni Venäjän tietojen tarkentamisessa venäjänkielisen Issakaisen ja Marja Koistisen työpareina toimi- kirjallisuuden sekä henkilökohtaisten kontaktiensa vat Sanna Aitto-oja, Catherine Henricson, Anna- avulla. Turussa työtä edistivät mm. Veli-Pekka Maria Kujala, Anu Suonpää, Jouni Vilkman ja Rautiainen, Jukka Vauras ja Terttu Lempiäinen. Mikko Vuoristo, lyhyemmillä käynneillä myös Veli-Pekka Rautiainen ja Kimmo Syrjänen määrit- Jack Barkman, Leena Eerola, Tytti Issakainen, tivät myös ongelmallisia putkilokasvi- ja sammal Taina Kelavirta, Timo Kirjonen, Risto Murto, Jukka näytteitä. Muiden museoiden henkilökunta toimit- Vauras ja Veikko Solantie. Barkman luovutti ar- ti ystävällisesti näytteitä lainaksi. vokkaita pitkän aikavälin tietoja ja kirjallisuutta Kari Kajuutti Turun yliopiston maantieteen lai- Espoon järvistä. Pekka Isoviita ja Veikko Solantie tokselta antoi työn kuluessa mieluisaa keskustelu toimittivat raporttia varten etenkin Matalajärveä tukea sekä monenlaista käytännön apua. Hän toi- ja yleisemmin allelopatiaa koskevaa arvokasta täy- mitti käyttöön mm. kartta-aineistoa sekä opasti dentävää aineistoa ja julkaisuja. Petri Vahteri on etenkin karttojen tulkinnassa harjumuodostumien antanut apuaan sukellusta koskevissa kysymyk- geomorfologian ja niihin kytkeytyvien maaperän sissä. ilmiöiden osalta. Geologi Yrjö Kähkönen tutki ystä Vapaaehtoista majoitus-, veneenkuljetus- tai vällisesti tärkeimpien näkinruohojärvien kallio muuta apua järvikäyntien aikana ovat tarjonneet peräkarttoja ja antoi niistä lausunnon. mm. Hilja Issakainen, Marina Andersson, Heik- Hentonäkinruohojen esiintymien versomää- ki ja Tuula Ranta, Outi ja Yrjö Latvala, Marja- rä- ja siementuotantoselvityksissä Tohmajärvellä Liisa Laitila perheineen, Auli Huhdanpää, Timo avustivat Anu Suonpää ja Mikko Vuoristo. Lajin Koponen, Ritva Paetau, Harri Kontkanen sekä siemenpankin määrää pohjamutanäytteessä mi- Timo ja Olli Jäppinen perheineen. tattiin Turun yliopiston kasvimuseon paleobota- Lukuisat ranta-asukkaat ovat tarjonneet ystäväl- niikan laboratoriossa. Terttu Lempiäinen tarjosi lisesti rantautumis- ja huoltopaikkoja, lainaveneitä työhön tilat, välineet ja ohjeistuksen. Nina Vuori ja tietoja. Kaikkia ei voida valitettavasti yksilöidä Turun yliopiston eläinfysiologian laitokselta tarjosi tässä, mutta erityisen suuri merkitys on ollut Jouh- apua, välineitä ja reagensseja siementen kelluvuus- kolan hovin (omistajat Heljä ja Harri Leinonen), kokeeseen. Kanneljärven opiston (rehtori Hannele Pulkamo), Arno Kasvi Turun yliopiston kasvitieteelliseltä Gunnar Nenosen, Martti Luukon, Elina Enhon, Veli puutarhalta Ruissalosta tarjosi tilat ja välineistön Laaksosen, Aulo Vainion, Aune Ritola-Grahnin, siementen itävyyskokeeseen. Kasvatuskokeen ku- Elke Bentfeldin, Matti Laukkasen, Jukka Kososen luessa avustivat mm. Marjo Anttila, Ismo Sainio, sekä Keijo Eskolan tarjoamilla avuilla tai tiedoilla. Jaana Kanerva ja Carin Ramberg. Työn kuluessa on saatu palautetta tai lisätieto- ja myös joiltakin biologeilta ja vesiasiantuntijoil- ta, joilla on kokemusta erityisesti näkinruohojen löytämisestä tai niiden kasvujärvistä. Heistä mainittakoon erityisellä arvostuksella Ludwig Triest, Jari Venetvaara, Esa Lammi, Jarkko Leka, Pertti Uotila, Marko Vauhkonen ja useiden elineino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskusten) sekä Metsähallituksen ammattilaiset. Useat tutkijat Suomen ympäristökeskuksesta toimittivat raporttiin vedenlaatua koskevia tietoja. Heidi Vuoristo kokosi näkinruohojärvien vedenlaatutietoja graa- feiksi. Tapani Sallantaus antoi vesikemiaan liittyviä lisätietoja. Eri kasvimuseoiden henkilöstö antoi työhön arvokasta apua. Helsingissä lisätietoja ja julkaisuja antoivat käyttöön mm. Pertti Uotila ja Henry Väre. Aleksander Sennikov auttoi eräiden epäselvien

208 Suomen ympäristö 13 | 2011 Lähteet

Lähdeluettelo sisältää painettujen julkaisujen lisäksi julkaisemattomia raportteja, Suomen ympäristö- keskuksen Luontoympäristökeskuksen arkistossa (alla "SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto") säilytettäviä uhanalaisten lajien seurantalomakkeita sekä muuta materiaalia, kuten kirjeenvaihtoa tai kopioina saatuja otteita laajemmista asiakirjoista. Laadustaan riippumatta lähteet on alla aakkostettu ensimmäisen tekijän mukaiseen aakkosjärjestykseen, vaikka esimerkiksi lomakkeessa tekijät saattavat olla eri järjestyksessä kuin samasta retkestä tehdyssä julkaisussa. Yksittäisen järven tietolähteet on esitelty luvussa 5, jossa myös esiintymien yhteydessä olevissa tietolaatikoissa seurantalomakkeet on merkitty tunnuksella "L".

Adams, M.S., Guilizzoni, P. & Adams, S. 1978. Relationship of dissolved inorganic carbon to macrophyte photosynthesis in some Italian lakes. Limnol. Oceanogr. 23: 912–919. Agami, M., Beer, S. & Waisel, Y. 1980. Growth and photosynthesis of Najas marina L. as affected by light intensity. Aquatic Botany 9: 285–289. Agami, M. & Waisel, Y. 1986. The role of mallard ducks (Anas platyrhynchos) in distribution of seeds of the submerged hydrophyte Najas marina L. Oecologia 68: 473–475. Ahlqvist, H. 1943. Maren, åviken vid Borgå. Finlands Natur 3: 22–26. Ahlqvist, H. 1954. Najas tenuissima (A. Br.) Magnus i Liperi, Särkijärvi (Kb). Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 29: 2. Airaksinen, O., Halonen, J., Ustinov, A. & Karttunen, K. 2002. Uhanalaisten lajien maastolomake 23.7.2002 (Najas tenuissima – Mikkeli Keskimmäinen-Alimmainen). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Andreeva, V.N., ym. 2003. Red data book of the Murmansk Region. Government of the Murmansk Region, Administration of nature res. and environ. of Protection on Murmansk Region. Murmansk, Publ. House. Anonymous 2007. Conservation assessment of slender naiad (Najas flexilis (Willd.) Rostk. & W.L.E.Schmidt) in Ireland. Artsdatabanken 2011. Norsk rødliste for arter 2010. http://www.artsdatabanken.no/. [10.2.2011]. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000a. Uhanalaisten lajien maastolomake 1.8.2000 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Ahokkaanranta). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000b. Uhanalaisten lajien maastolomake 8.–9.8.2000 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Tarvaspohja). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000c. Uhanalaisten lajien maastolomake 21.8.2000 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Pyöriälahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000d. Uhanalaisten lajien maastolomake 22.8.2000 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Miihkalniemenlahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000e. Uhanalaisten lajien maastolomake 22.8.2000 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Tarvassaari SE). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000f. Uhanalaisten lajien maastolomake 16.8.2000 (Najas tenuissima – Valkeala Lappalanjärvi Nisos). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Aura, R. & Malkavaara, T. 2000g. Uhanalaisten lajien maastolomake 17.8.2000 (Najas tenuissima – Valkeala Lappalanjärvi Koivuranta). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Backman, A. L. 1941. Najas marina in Finnland während der Postgazialzeit. Acta Bot. Fenn. 30: 1–40. Backman, A. L. 1948. Najas flexilis in Europa während der Quartärzeit. Acta Bot. Fenn. 43: 1–45. Backman, A. L. 1950. Najas tenuissima (A. Br.) Magnus einst und jetzt. Soc. Sci. Fenn. Comm. Biol. 10 (19): 1–36. Backman, A. L. 1951a. Najas flexilis funnen i Libelits. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 27: 3–8. Backman, A. L. 1951b. Najas minor All. in Europa einst und jetzt. Acta Bot. Fenn. 48: 1–32. Bain, J. T. & Proctor, M. C. F. 1980. The requirement of aquatic bryophytes for free CO2 as an inorganic carbon source: Some experimental evidence. New Phytol. 86: 393–400. Barkman, J. 1963. Nytt fynd av Najas tenuissima (A. Br.) Magnus i Esbo, Nyland. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 39: 133. Barkman, J. 1997. Uhanalaisten lajien maastolomake 5.9.1997 (Najas tenuissima – Espoon Matalajärvi). SYKEn Luontoympäristö- keskuksen arkisto. Barkman, J. 2000. Potamogeton rutilus Wolfg. och Najas tenuissima (A. Braun) Magnus i sjön Grundträsk i Esbo, mellersta Nyland. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 76: 1–5. Barkman, J. 2003. Aquatic and littoral macrophytes in seven lakes northwest of Helsinki, S Finland: changes over a 36-year period. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 79: 13–45. Barkman, J. 2005. Matalajärvi – Grundträsk. Kunnostussuunnitelma, Natura-arviointi. Barkman, J. 2008a. Matalajärven kunnostus 2005–2007 – Suunnitelma ja toteutus. Tulokset ja pohdinta. Espoon ympäristölauta- kunnan julkaisu 2/2008. Barkman, J. 2008b. Matalajärven vuoden 2008 kunnostuskertomus. Raportti 17.11.2008. Barkman, J. 2010a. Matalajärvi – Grundträsk. Vesikasvillisuuden inventointi 2010. Vertailu vuosiin 1961 ja 1997. Järven tilan muutokset. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2010. 75 s. Barkman, J. 2010b. Matalajärven kunnostuskertomus 2008–2009. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja, internetversio 1/2010. 7 s + 1 liite, 18 s. + 3 liitettä. (Viitt. Barkman, J. 2010a). Barkman, J. 2010c. Matalajärven kunnostussuunnitelma 2010–2012, Natura-arviointi. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 2/2010. 47 s. (Viitt. Barkman, J. 2010a). Barman, L. 1993. Nastolan suunnan ympäristörakenne. Esitys seutukaavan tavoitteiksi. Päijät-Hämeen liitto, julkaisu A79. Biodiversity Action Reporting System 2010. National action plan − Najas flexilis (Slender Naiad). United Kingdom. http:// www.ukbap-reporting.org.uk/plans/ . [22.12.2010]

Suomen ympäristö 13 | 2011 209 Bogachev, V. K. 1961: Najadaceae. In Bogachev, V. K. (ed.). Manual of vascular plants of Yaroslavl Region: 56. Yaroslavl Book Publishers, Yaroslavl. (In Russian). Bolotova, Ya. V. & Kozyr, I. V. 2008: Caulinia tenuissima (Najadaceae), a new species for the flora of Amur region. Botaničeskij Žurnal, vol. 93(9): 1473–1474. Borodin, A. M., ym. (ed.) 1978. Red data book of USSR. Rare and endangered species of animals and plants. Lesnaya Promyshlennost Publishers, Moscow. Borodin, A. M., Bannikov, A. G., Sokolov, V. E., ym. (eds.) 1984. Krasnaja kniga SSSR: Redkie I nahodjasshiesja pod ugrozoj istcheznovenija vidy shibotnyh I rastenij. II. Lesnaja Promyshlennost, Moskva. 487 p. (Viitt. Kotiranta ym. 1998). Caratozzolo, R., Bellini, E., Melati, M. R., Pellerito, C., Fiore, T., D’Agati, P., Scopelliti, M. & Pellerito, L. 2007. Interference of tributyltin (IV) chloride on the vascular plant cells. Applied Organometallic Chemistry 21: 66–72. Caspar, S. J. 1979. Beiträge zur Taxonomie und Chorologie europäischer Wasser- und Sumpfpflanzen 2. Was ist Najas marina L.? Feddes Repert 90: 217–238, Fig. 1–13. Cederberg, B. & Löfroth, M. (red.) 2000. Svenska djur och växter I det europeiska nätverket natura 2000. ArtDatabanken, Uppsala. 160 s. Clemedson, C.-J. 1973. Najas flexilis funnen I Södermanland. Svensk Bot. Tidskr. 67: 303–306. Clemedson, C.-J. 1975. Ytterligare en lokal för Najas flexilis I Mariefredstrakten. Svensk Bot. Tidskr. 69: 439–440. Curtis, T. G. F. & McGough, H. N. 1988. The Irish red data book. I. Vascular plants. Wildlife Service Ireland, Dublin. Doll, R. 1981. Das ökologisch-soziologische Verhalten von Najas major s.l. Limnologica (Berlin) 13: 473–484. Doronina, A. Y. 2007. Vascular plants of the Karelian Isthmus (Leningrad Region). KMK Scientific Press, Moscow. Erhard, D. & Gross, E. M. 2006. Allelopathic activity of Elodea canadensis and Elodea nuttallii against epiphytes and phytoplankton. Aquatic Botany 85: 203–211. Eerola, L. 1999. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. [Sähköposti 10.12.1999. Leena Eerolalta saatu tieto hentonäkinruohon (Najas tenuissima) etsinnästä Pukkilan Kanteleenjärvellä vuonna 1998. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto.] Erkamo, V. 1950. Najas tenuissima ym. Kiintoisia vesikasveja Espoosta. Arch. Soc. Zool. Bot. Fenn. Vanamo 4: 96–99. Eskola, A. 1964. Najas tenuissima Pukkilassa (U). Luonnon tutkija 68: 195. Etelä-Savon ympäristökeskus 2006a. 16.3.2006. Rantasalmen Kosulanlammen kunnostaminen käynnistyy. www.ymparisto.fi > Etelä-Savo > Ajankohtaista > Tiedotearkisto > Tiedotteet 2006. [29.11.2010] Etelä-Savon ympäristökeskus 2006b. 23.8.2006. Rantasalmen Kosulanlammen kunnostuksen II-vaihe käynnistyy. www. ymparisto.fi > Etelä-Savo > Ajankohtaista > Tiedotearkisto > Tiedotteet 2006. [29.11.2010] European Commission 2006. Assessment, monitoring and reporting under Article 17 of the Habitats Directive. Final Draft, Octo- ber 2006. http://circa.europa.eu/Public/irc/env/. [Viitattu 21.12.2010] European Commission 2011. Assessment and reporting under Article 17 of the Habitats Directive. Explanatory Notes & Gui- delines for the period 2007–2012. Draft February 2011. Draft prepared for the Habitats Committee. http://circa.europa.eu/ Public/irc/env/. [Viitattu 1.3.2011] Flerov, A. 1901: Caulinia fragilis Willd. [In Kuznetzow, N. I. (ed.). Delectus IV plantarum exsiccatarum quas anno 1901 permutationi offert Hortus Botanicus Universitatis Jurvensis. Notae ad Delectum IV et addenda et corrigenda ad Delectus I-III.] Trudy Bot. Sada Imp. Yur’evsk Univ. 2(2): 100. (In Russian). Flerov, A. 1902: Flora gubernii Vladimiriensis. II. Enumeratio plantarum. Trudy Obsc. Estestvoisp. Imp. Jur’evsk. Univ. 10: [I–II] + 1–76. Gaywood, M. J. 1999. Species and habitat action plan assessment form: Slender naiad Najas flexilis. Report produced for JNCC and DETR. Golobanov, V. D. ym. (ed.) 1988. Krasnaja kniga RSFSR. Rastenija. Rosagropromizdat, Moskva. 590 p. (Viitt. Kotiranta ym. 1998). Grintal, A. 1993: Caulinia flexilis. In Konechaya, G. Yu. (ed.). Spisok Rastenij Gerbaria Flory Rossii. A list of plants of the Herbarium of the flora of Russia and adjacent states. The Komarov Botanical Institute of Russian Academi of Sciences, vol. 28. P. 4–5 (In Russian). Gross, E. M., Erhard, D. & Iványi, E. 2003. Allelopathic activity of Ceratophyllum demersum L. and Najas marina ssp. Intermedia (Wolfgang) Casper. Hydrobiologia 506: 583–589. Grönlund, A. & Kanninen, A. 2005. Uhanalaisten lajien maastolomake 24.8.2005 (Najas tenuissima – Konnuslahden Suurijärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Guiry, M. D. & Guiry, G. M. 2010. AlgaeBase. World-wide electronic publication, National University of Ireland, Galway. http:// www.algaebase.org. [22.10.2010.] Gärdenfors, U. (red.) 2000. Rödlistade arter I Sverige 2000. ArtDatabanken, Uppsala. Gärdenfors, U. (red.) 2005. Rödlistade arter I Sverige 2005. ArtDatabanken, Uppsala. Haikonen, V. 1986. Päijät-Hämeen uhanalaiset ja harvinaiset kasvit. Päijät-Hämeen seutukaavaliiton julkaisu A 24. Lahti.53 s. Hakalisto, S. 1987a. Peijonniemenlahden kasvillisuus. Tutkimusraportti Tnro 370, Pkvy 1:2. Pohjois-Karjalan vesi- ja ympäristöpiiri. Hakalisto, S. 1987b. Pohjois-Karjalan uhanalaiset putkilokasvit. Joensuun yliopisto, Matemaattis-Luonnontieteellisen tiedekunnan raporttisarja 18. 136 s. Handley, R. J. & Davy, A. J. 2002. Seedling root establishment may limit Najas marina L. to sediments of low cohesive strength. Aquat. Bot. 73: 129–136. Handley, R. J. & Davy, A. J. 2005. Temperature effects on seed maturity and dormancy cycles in an aquatic annual, Najas marina, at the edge of its range. J. Ecol. 93: 1185–1193. Haynes, R. R. 1979. Revision of North and Central American Najas (Najadaceae). SIDA, Contributions to botany. Henriksen, A., Skjelkvåle, B. L., Mannio, J., Wilander, A., Jensen, J. P., Moiseenko, T., Harriman, R., Traaen, T. S., Fjeld, E., Vuorenmaa, J., Kortelainen, P., & Forsius, M. 1997. Results of national lake surveys 1995 in Finland, Norway, Sweden, Denmark, Russian Kola, Russian Karelia, Scotland and Wales. Acid Rain Research Report 47/1997 NIVA-report SNO 3645-97, Norwegian Institute for Water Research, Oslo. 43 pp. Hiitonen, I. 1933. Suomen kasvio. Vanamon kirjoja N:o 32. Hilt, S. & Gross, E. M. 2008. Can allelopathically active submerged macrophytes stabilize clear-water states in shallow lakes. Basic and Applied Ecology 9: 422–432.

210 Suomen ympäristö 13 | 2011 Hiltunen, P. 1993. Pienen Raudanveden hoitosuunnitelma. Rantasalmi. Mikkelin vesi- ja ympäristöpiiri, tnro. 0593A025. 69 s + liitteet. Hiltunen, P. 1994. Kosulanlammen kunnostus (lintuvesi). Rantasalmi. Mikkelin vesi ja ympäristöpiiri, tnro. 0593A240. 37 s. + liitteet. Hough, R. A. & Fornwall, M. D. 1988. Interaction of inorganic carbon and light availability as controlling factor in aquatic macrophyte distribution and productivity. Limnol. Oceanogr. 33: 1202–1208. Hough, R. A. & Wetzel, R. G. 1978. Photorespiration and CO2 compensation point in Najas flexilis. Limnol. Oceanogr. 23: 719–724. Hultén, E. 1950. Atlas öfer växternas utbredning I Norden. Fanerogamer och ormbunksväxter. Generalstabens litografiska anstalts förlag, Stockholm. Hultén, E. 1958. The amphi-atlantic plants and their phytogeographical connections. Kungl. Sv. Vet.-Akad. Handl., Ser. 4.7(1). Almqvist & Wiksell, Stockholm. Hultén, E. 1971. Atlas ofer växternas utbredning I Norden. Fanerogamer och ormbunksväxter. 2. ed. Generalstabens litografiska anstalts förlag, Stockholm. Hultén, E. & Fries, M. 1986. Atlas of North European vascular plants north of the Trophic of Cancer. I. Koeltz Scientific Books, Federal republic of Germany. 498 p. Hyytiäinen, U.-M. 2008. Hiidenveden hoito ja kunnostus 2005–2007. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 12/2008. 27 s. Uudenmaan ympäristökeskus. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio. 4. painos. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005a. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21: 41–85. Hämet-Ahti, L., Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Suominen, J., Ulvinen, T., Uotila, P. & Väre, H. 2005b. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Jälkimmäinen osa: auktoreita ja synonyymejä. Lutukka 21: 109–116. Häyrén, E. 1944. Studier över saprob strandvegetation och flora i några kuststäder i södra Finland. Bidr. Känned. Finlands Nat. Folk 88 (5): 1–120. Ingelög, T., Andersson, R., Tjernberg, M. 1993. Red data book of the Baltic Region. I. Lists of threatened vascular plants and vertebrates. Swedish Threatened Species Unit, Uppsala. Issakainen, J. 2008a. Uhanalaisten lajien maastolomake 8.7.2008 (Najas flexilis – Rantasalmi Hakojärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J. 2008b. Uhanalaisten lajien maastolomake 9.8.2008 (Najas tenuissima – Savonlinna Hirvasjärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J., Henricson, C. 2009. Näkinruohojen (Najas) sukelluskartoitukset Pohjois-Karjalassa vuonna 2009. Raportti Pohjois- Karjalan ympäristökeskukselle. Issakainen, J. & Issakainen, T. 2003. Raportti koskien biosukellusretkeä Liperin Särkijärveen 14.7.2003 Najas-lajien etsimiseksi. Raportti, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Issakainen, J. & Kirjonen, T. 2005. Lohjan Hormajärven Najas tenuissima -löytöpaikan toinen kartoitus. Raportti. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J., Koistinen, M. & Barkman, J. 2007. Raportti Espoon Matalajärvelle 19.9.2007 tehdyltä sukelluskäynniltä. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J., Koistinen, M. & Vuoristo, M. 2009. Raportti hentonäkinruohon (Najas tenuissima) esiintymien sukelluskartoituksesta Lohjan Hormajärvellä 2008. Uudenmaan ympäristökeskus, Työyhteenliittymä TYL E18. Issakainen, J. & Suonpää, A. 2007. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) sukelluskartoitus Tohmajärven Peijonniemenlahdella heinäkuussa 2007. Raportti, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Issakainen, J. & Syrjänen, K. 2007. Uhanalaisten lajien maastolomake 17.8.2007 (Najas flexilis – Asikkala Urajärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J. & Vauras, J. 2005. Uhanalaisten lajien maastolomake 26.7.2005 (Najas tenuissima – Lohjan Hormajärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Issakainen, J. & Vuoristo, M. 2009a. Raportti näkinruohojen (Najas) sukelluskartoituksista vuonna 2008 Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen alueella. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Issakainen, J. & Vuoristo, M. 2009b. Raportti näkinruohojen (Najas) sukelluskartoituksista vuonna 2008 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen alueella. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Ivanter, E. B. & Kuznetsov, O. L. 1995. Krasnaja kniga Karelii. Ministerstvo ekologii i prirodnih resursov Respubliki Karelija, Karelskij nautsnyi tsentr RAN, Petrosavodskij gosudarstvennyj universitet. Petrosavodsk. Ivanter, E. B. & Kuznetsov, O. L. 2007. Krasnaâ kniga Respubliki Kareliâ (Red data book of Karelia). Ministerstvo sel’skogo, rybnogo hozâjstva i èkologii Respubliki Kareliâ, Karel’skij naučnyj centr RAN, Petrozavodskij gosudarstvennyj universitet. 364 p. Jalas, J. 1958a. Järviruoko, ryti. Julk.: Jalas, J. (toim.) Suuri kasvikirja I. Otava. S. 349–352. Jalas, J. 1958b. Najas L. Näkinruohon suku. Julk.: Jalas, J. (toim.). Suuri kasvikirja I. Otava. Helsinki. S. 192–196. Jedicke, E. 1997. Die roten Listen. Gefährdete Pflanzen, Tiere, Pflanzengesellschaften und Biotope in Bund und Ländern. Ulmer, Stuttgart. Kaltea, K. 1974. Rantasalmen reitin ranta- ja vesikasvistosta ja -kasvillisuudesta. Pro Gradu työ, Helsingin yliopisto. Kananoja, T. 2005. Kallioperän suojelu- ja opetuskohteita Etelä-Savossa. Luonto ja luonnonvarat N:o 800. Ympäristöministeriö. 192 s. Kanninen, A. 2008. Pohjois-Savon Najas tenuissima -populaatioiden ja vesistöjen tila. Lausunto 7.10.2008, 3+4 s., Pohjois-Savon ympäristökeskus. Kanninen, A., Vallinkoski, V.-M., Leka, J. & Hellsten, S. 2009. Uncertainty in Finnish lake macrophyte ecological classification metrics. Julk.: Pieterse, A., Rytkönen, A.-M. & Hellsten, S. Aquatic Weeds 2009. Proceedings of the 12th European Weed Research Society Symposium. Reports of Finnish Environment Institute 15/2009. 177 p. Finnish Environment Institute. Karvonen, T. 2007. Matalajärven kuormitusselvitys. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2007. 17 s.

Suomen ympäristö 13 | 2011 211 Kauniaisten kaupunki 2009. 29.6.2009. Gallträskin kunnostushanke geotuubimenetelmällä. Etusivu > Palvelut ja lomakkeet > Ympäristö > Gallträsk > Uutiset ja lehtileikkeet. [25.11.2010] Kauniaisten kaupunki 2010. Gallträsk, järven tila. Etusivu > Palvelut ja lomakkeet > Ympäristö > Gallträsk > Järven tila. [25.11.2010] Kemppainen, E. 1986a. Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) Valkealassa (ES). Lutukka 2: 77–79. Kemppainen, E. 1986b. Muistiinpanot uudesta käynnistä Valkealan Lappalanjärvellä 25.8.1986. 7 s. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E. 1987. Najas tenuissiman idätyskokeet 1986–1987. Julkaisemattomat muistiinpanot, 1 s. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E. 2000. Näkinruohot Asikkalan Urajärvellä. Raportti retkestä 16.8.2000. 3 s. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E. & Kaipiainen, H. 2000. Uhanalaisten lajien maastolomake 16.8.2000 (Najas tenuissima – Asikkala Urajärvi Huhtaranta). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E. & Mäkelä, K. 2002a. Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta. Yleissuunnitelma liitteissä II ja IV mainittujen Suomessa esiintyvien lajien seurannan toteuttamiseksi. Suomen ympäristökeskuksen moniste 256. 65 s. Kemppainen, E. & Mäkelä, K. 2002b. Uhanalaisten lajien maastolomake 22.8.2002 (Najas tenuissima – Espoon Luukinjärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Mäkelä, K., Eerola, L. & Barkman, J. 2000b. Uhanalaisten lajien maastolomake 18.8.2000 (Najas tenuissima – Espoon Matalajärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Mäkelä, K., Karttunen, K. & Eerola, L. 2000c. Uhanalaisten lajien maastolomake 1.9.2000 (Najas tenuissima – Karjaan Lepinjärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Kaipiainen, H., Alanen, A., Karttunen, K., Toivonen, H. & Helmisaari, H. 2000a. Uhanalaisten lajien maastolomake 16.8.2000 (Najas flexilis – Asikkala Urajärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Mäkelä, K. & Eerola, L. 2001a. Uhanalaisten lajien maastolomake 30.8.2001 + liite (Najas tenuissima – Kauniaisten Gallträsk). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Mäkelä, K. & Leka, J. 2001b. Uhanalaisten lajien maastolomake 11.9.2001 (Najas tenuissima – Rantasalmi Kosulanlampi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E., Mäkelä, K. & Leka, J. 2001c. Uhanalaisten lajien maastolomake 11.9.2001 (Najas tenuissima – Rantasalmi Pieni Raudanvesi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kemppainen, E. & Ylinen, H. 2002. Uhanalaisten lajien maastolomake 9.8.2002 (Najas tenuissima – Kauniaisten Gallträsk). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Keto, J. (toim.) 2006. Lahden pienten järvien veden laadun tutkimuksia 30 vuotta. Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskus, Päijät-Hämeen järvien kuormituksen pienentäminen -hanke. Kettunen, T. 1999. Savonlinna. [Kirje T. Ryttärille 10.1.1999. Tapani Kettuselta saatuja tietoja uhanalaisten lajien tilanteesta Etelä- Savossa. 5 s. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto.] Kivivuori, H. 1985. Värtsilän Sääperinjärvi – arvokas suojelukohde. Pohjois-Karjalan Luonto 14: 28–30. Koistinen, M. 2006a. Raportti hentonäkinruoholle (Najas tenuissima) sopivien kasvupaikkojen etsinnästä Lohjan Hormajärvellä 25.7.2006. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Koistinen, M. 2006b. Raportti hentonäkinruohon (Najas tenuissima) etsinnästä Karjaan Lepinjärvellä (Läppträsket) 26.7.2006. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Koistinen, M. 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. [Sähköposti 4.12.2008. Marja Koistiselta saatu selostus Luukinjärvelle 3.8.2005 tehdystä sukelluskäynnistä.] Koistinen, M. 2009a. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) sukellusetsintä Karjaan Lepinjärvellä 2008. Raportti Uudenmaan ympäristökeskukselle. Koistinen, M. 2009b. Näkinruohojen (Najas flexilis & N. tenuissima) sukelluskartoitus Asikkalan Urajärvellä 2008. Raportti Hämeen ympäristökeskukselle. Koistinen, M. 2009c. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) sukelluskartoitus Espoon Matalajärvellä 2008. Raportti Uudenmaan ympäristökeskukselle. Koistinen, M. 2009d. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) sukelluskartoitus Pyhtään Ahvenkoskenlahdella 2008. Raportti Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselle. Koistinen, M. 2010a. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. [Sähköposti Eija Kemppaiselle 24.8.2010. Marja Koistiselta saatu selostus hentonäkinruohon (Najas tenuissima) etsinnästä Raaseporin Lepinjärvellä 2.9.2009.] Koistinen, M. 2010b. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. [Sähköposti Eija Kemppaiselle 22.9.2010. Marja Koistiselta saatu selostus Espoon Matalajärvelle 8.9.2010 ja Luukinjärvelle 10.9.2010 tehdyistä näkinruohojen etsintäretkistä.] Koistinen, M. 2010c. Hentonäkinruohon (Najas tenuissima) kartoitus Pälkäneen Pinteleellä 2010. Raportti Pirkanmaan ELY- keskukselle. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. 6 s. Koistinen, M. 2010d. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. [Sähköposti Eija Kemppaiselle 14.10.2010. Marja Koistiselta saatu selostus hentonäkinruohon etsinnästä Raaseporin Lepinjärvellä syksyllä 2010.] Koponen, T., Issakainen, J., Kalinauskaite, N., Piippo, S. & Sallantaus, T. 2008. Suomen sammalseuran vuoden 2007 syysretki Espoon Matalajärvelle ja Myllyjärvelle (U/N). Bryobrotherella 11: 25–38. Koskinen, M., Puhakainen, L. & Liikanen, V. 2004. Uhanalaisten lajien maastolomake 1.7.2004 (Najas flexilis – Rantasalmi Hakojärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Kotilainen, M. J. 1951a. Recent Najas funnen I Lappland. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 27: 8 (In: Backman A. L. Najas flexilis funnen I Libelits, ibid s. 3–8). Kotilainen, M. J. 1951b. Uusista kvartäärigeologisestikin huomattavista vesikasvilöydöistämme. Luonnon Tutkija 55: 37–41. Kotilainen, M. J. 1954a. Lapin kievana-järvet (Stratiotes-järvet) kasvitieteellisenä ja geologisena ongelmana. Suomalaisen Tiedeakatemian Esitelmät ja Pöytäkirjat 1954: 164–173. Kotilainen, M. J. 1954b. The Stratiotes lakes in Kittilä (Finnish Lapland) as a floristic and quaternary problem. Bot. Tidskr. 51: 141–156.

212 Suomen ympäristö 13 | 2011 Kotilainen, M. J. 1954c. Vaateliaiden uposkasvien alueellisesta levinneisyydestä itäisessä Fennoskandiassa. Luonnon Tutkija 58: 136–140. Kotilainen, M. J. 1956. Vorläufiges über die Wasserchemie der Stratiotes-Seen in Kittilä, Finnisch-Lappland. Arch. Soc. Vanamo 10: 153–160. Kotiranta, H., Uotila, P., Sulkava, S. & Peltonen, S.-L. (eds.) 1998. Red data book of East Fennoscandia. Ministry of the Environment, Finnish Environment Institute & Botanical Museum, Finnish Museum of Natural History, Helsinki. 351 p. Kravchenko, A. V. 2007: A compendium of Karelian flora (vascular plants). Karelian Scientific Centre, Petrozavodsk (In Russian). Krupkina, L. I., Konechnaya, G. Yu. & Yurova, E. A. 2009. Localities of rare species of vascular plants in Novgorod Region. In Yurova, E. A., Krupkina, L. I. & Konechnaya, G. Yu. (eds.). Checklist of the flora of Novgorod Region, (ed. 2). P. 120–167. LEMA Publishers, Novgorod. (In Russian). Kujala, V. & Ulvinen, A. 1964. Floristische Untersuchungen in Ost-Kymeenlaakso in Südfinnland. Ann. Bot. Soc. Zool.-Bot. Fenn. Vanamo 35 (2): 1–215. Kuoppala, M., Hellsten, S. & Kanninen, A. 2008. Vesikasviseurantojen laadunvarmistus. Suomen Ympäristö 36/2008. 93 s. Kuoppamäki, K. & Keto, J. 1998. Lahden pienjärvet 1970-luvulta 1990-luvulle. Lahden kaupungin valvonta- ja ympäristökeskus Sarja A* 2/1998. 30 s. Kurikka, T. 1999. Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut. [Kirje S.-L. Peltoselle 8.2.1999. Tuula Kurikalta saatu kartta Parikkalan Siikalahden hentonäkinruoho-esiintymistä vuodelta 1998. 2 s. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto.] Kurimo, U. 1970. Effect of pollution on the aquatic macroflora of the Varkaus area, Finnish Lake District. Ann. Bot. Fennici 7: 213–254. Kurtto, A. 1985. Karjaan Lepinjärven putkilokasvistosta. Lutukka 1: 9–13. Kuzeneva, O. I. 1953: Najadaceae. s. 120. Julk.Gorodkov. B. N. (ed.) 1953–1966. Flora Murmanskoj oblasti. Akademija nauk SSSR. Kol’skij filial im. S.M. Kirova. Polarno-al’piskij botaničeskij sad. Kärki, O. 1978. Notkeanäkinruohon, Najas flexilis, esiintymisestä Vesijärvessä (EH). Luonnon tutkija 82: 138. Kärkkäinen, J. 2001. Raportti Najas tenuissiman etsintäretkestä Rantasalmen Kosulanlammelle vuonna 2000. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. [Sähköposti] Käsermann, C. & Moser, D. M. 1999. Merkblätter Artenschutz. Blütenpflantzen und Farne. Stand: Oktober 1999. Bundesamt fü Umwelt, Wald und Landschaft (BUWAL), Bern. Laaksonen, V., Laaksonen, M. & Laakso, K. 2000. Kymijärven hoitosuunnitelma. Lahti. Lahden kaupunki 2002. Kariston alueen kaavarungon vaikutusten selvitys. Lahden kaupunki, Insinööritoimisto Paavo Ristola. Lahden seudun ympäristöpalvelut 2010. Vesijärvi II-projekti 2002–2006. www.vesku.net. [26.11.2010] Laita, M., Tarvainen, A., Mäkelä, A., Sammalkorpi, I., Kemppainen, E. & Laitinen, L. 2007. Uposkasvien runsastumisesta 2000-luvun alussa. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2007. 56 s. Laitinen, T. 2006. Tikankontin tila Suomessa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 154. 97 s. Lammi, E. 1984a. Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas flexilis – Vesijärvi Hollolanlahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Lammi, E. 1984b. Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas tenuissima – Vesijärvi Hollolanlahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Lammi, E. 2006. Kunnostustöiden vaikutus Pukkilan Kanteleenjärven kasvillisuuteen ja linnustoon. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 7/2006. Uudenmaan ympäristökeskus, Helsinki. Lammi, E. 2008. Hollolan Kirkonselän vesikasvilajisto 2005–2007. Raportti, Ympäristösuunnittelu Enviro. Lammi, E., Jokela, J. & Venetvaara, J. 2000. Hollolan Vesijärven vesikasvillisuus ja kasvistollisesti arvokkaat alueet. Hollolan kunnan ympäristötoimi, Biologitoimisto Jari Venetvaara. Lammi, H. & Lammi, E. 1988. Hollolanlahden vesikasvisto ja sen muutokset kahden vuosikymmenen aikana. Lutukka 4: 67–74. Legrand, C., Rengefors, K., Fistarol, G. O. & Granéli, E. 2003. Allelopathy in phytoplankton – biochemical, ecological and evolutionary aspects. Phycologia 42: 406–419. Leka, J. & Puhakainen, L. 2003. Uhanalaisten lajien maastolomake 31.7.–1.8.2003 (Najas flexilis – Rantasalmi Hakojärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Levanto, T. 1936. Vesijärven itärannan vesikasvistosta ja -kasvillisuudesta. Luonnon Ystävä 40: 164–173. Lilleleht, V. (ed.) 1998. Eesti punane raamat. Ohustatud seened, taimed ja loomad. Eesti Teaduste Akadeemia, Looduskaitse Komisjon, Tartu. Lindberg, H. 1900. De i Finland förekommande arterna af slägtet Najas. Meddelanden Soc. Fauna Flora Fennica 25: 48–52 + 1 kuva. Lindberg, H. 1910. Botaniska meddelanden 2. Nya fyndorter för fossil Najas flexilis (Willd.) Rostk. Et Schm. Och N. tenuissima A. Br. Meddelanden Soc. Fauna Flora Fennica 36: 75–76. Lisitsyna, I. I. 1979. Flora of waterbodies of the Upper Volga Region. In Monakov, A. V. (ed.). Flora and vegetation of waterbodies in the Upper Volga basin. P. 109–136. Rospoligrafprom, Rybinsk. [Trudy Instituta Biologii Vnutrennikh Vod 42(45)]. (In Russian). Lisitsyna, L. I. 2004. Najadaceae. In Voronim, L. V. (ed.). Red Data Book of Yaroslavl Region. P. 52–53. A. Rutman, Yaroslaw. (In Russian). Liukko, U.-M., Kemppainen, E. & Mäkelä, K. 2008. Luontodirektiivin lajien seuranta. Julk. Liukko, U.-M. & Raunio, A. (eds.), Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä. Suomen ympäristö 14. Osa III. S. 189–329. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Lohilahti, H. 2007. Värtsilän laakson Natura-alueet. Esitevihko. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Lohilahti, H., Kontkanen, H., Pirinen, M., Vuorio, V. & Hämäläinen, J. 2009. Värtsilän laakson Natura 2000 -alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. Värtsilän laakson luontokokonaisuus (FI0700004) ja Värtsilän laakson (FI0700025) Natura 2000 -alueet. Sysmäjärvi ja Sääperi – Pohjois-Karjalan lintuvesien aatelia. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 2/2009. 61 s. Løjtnant, B. & Worsøe, E. 1977. Foreløbig status over den Danske flora. Rep. Bot. Inst. Univ. Aarhus, 2. Ludwig, G., Schnittler, M. 1996. Rote Liste gefährdeten Pflanzen Deutschlands. Bundesamt Für Naturschutz, Bonn-Bad Godesberg.

Suomen ympäristö 13 | 2011 213 Luther, H. 1941. Najas marina L. funnen i Jakobstads skärgård. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 17: 43–50. Luther, H. 1945. Über die rezenten Funde von Najas flexilis (Willd.) Rostk. & Schmidt in Ostfennoskandien. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 21: 60–74. Lähteenmäki, H. & Rotko, P. 2005. Eväitä vuorovaikutteiseen viestintään vesistöjen kunnostus- ja säännöstelyhankkeissa. Ympäristöopas 125, luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 66 s. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry 2010. Hiidenveden kunnostus. www.hiidenvesi.fi. [25.11.2010] Malkavaara, T. 1999a. Uhanalaisten lajien maastolomake 23.8.1999 (Najas flexilis – Simpelejärvi Ahokkaanranta). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Malkavaara, T. 1999b. Vesikasviseuranta Siikalahden avovesialueella kasvukaudella 1999. Maastotyöraportti. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Malkavaara, T. & Malkavaara, K. 2000. Uhanalaisten lajien maastolomake 20.8.2000 (Najas tenuissima – Pyhtää Suurahvenkoskenlahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Mannio, J., Räike, A. & Vuorenmaa, J. 2000. Finnish lake survey 1995: regional characteristics of lake chemistry. Verh. Internat. Verein. Limnol. 27: 362‒367. Maristo, L. 1941. Die Seetypen Finnlands auf floristischer und vegetationsphysiognomischer Grundlage. Ann. Bot. Soc. Zool.- Bot. Fenn. Vanamo 15(5): 1–314. Markkola, J. 1997. Tohmajärven Peijonniemenlahden kasvillisuuden ja linnuston tila vuonna 1994 ja arvio kunnostustarpeesta. Pohjois-Karjalan Ympäristökeskus, Mare Botnicum. Martikainen, T. 1987. Uhanalaisten kasvien kartoitus Mikkelin läänissä. Raportti, 17 s. Mikkelin lääninhallitus, Ympäristönsuojelutoimisto. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Maslovsky, O. & Pronkina, G. 2004. Important plant areas of Belarus. Proceedings of the 4th European conference on the conservation of wild plants, Valencia, Spain, 17-20th Sept, 2004. Meriläinen, J. 1962. Muutamia vesikasvilöytöjä Itä-Suomesta. Luonnon Tutkija 66: 163. Meriläinen, J. 1964 [kirjoitusvuosi arvioitu]: Najas tenuissima (A.Br.) Magnus in Fennoscandia. Julkaisematon käsikirjoitus ja oheismateriaalia, 13 s. + 2 A3-taulukkoa. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Mikkola-Roos, M. & Niikkonen, T. (toim.) 2005. Kosteikkojen kunnostuksen ja hoidon parhaat käytännöt kuudella Life-kohteella Suomessa – Life CO-OP -hankkeen tulokset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 149. 120 s. Mjelde, M. & Faafeng, B. A. 1997. Ceratophyllum demersum hampers phytoplankton development in some small Norwegian lakes over a wide range of phosphorus concentrations and geographical latitude. Freshwater Biology 37: 355–365. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005. Suuri Pohjolan kasvio. Tammi, Helsinki. Mykkänen, J. 2007. Ulkoinen ravinnekuormitus ja sedimentistä vapautuvat ravinteet Espoon Matalajärvessä. Diplomityö, Teknillinen korkeakoulu, Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto. Mäemets, H. 2005. Nõtke näkirohi. Eesti loodus 56(3): 30–32. Nastolan kunta 2007. Kaavoituskatsaus 2007, Kaavoitusohjelma 2008–2011. Tekninen lautakunta, Nastolan kunta. National Environmental Research Institute (NERI) 2007. The Danish Red Data Book. http://www2.dmu.dk/1_Om_DMU/2_ Tvaer-funk/3_fdc_bio/projekter/redlist/. [27.1.2011]. Nihtilä, T. 2006. Nastolan kunnan järvitutkimukset vuosina 1980–2005. Nastolan kunta, ympäristönsuojelu. Niikkonen, T. & Nieminen, M. 2006. Parikkalan Siikalahden hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja C3. 169 s. Nilsson, Ö. & Gustafsson, L.-Å. 1979. Projekt Linné rapporterar 93–105. Svensk Bot. Tidskr. 73: 71–85. Norrlin, J. P. 1871. Bidrag till Sydöstra Tavastlands flora. Not. Sällsk. Fauna Flora Fennica Förh. 11: 73–196. Noskov, G. A., Gaglinskaya, A. R., Geltman, D. V., Iljinsky, I. V., Ivanov, V. D., Kovalev, D. N., Kovaleva, T. V., Konechnaya, G. Ju., Krivokhatsky, V. A., Kudersky, L. A., Ossipov, D. V., Rymkevich, T. A. & Fokin, I. M. (eds.) 2004. Red data book of nature of Saint-Petersburg. Professional, Saint-Petersburg. 414 p. Noukka, M. 1985. Pukkilan Kanteleenjärvi, vesikasvillisuus 1985. Kasvillisuuskartta 29.7.1985 suoritetun kenttätutkimuksen perusteella. Vesihallitus, Helsinki. Nurminen, L. 2003. Macrophyte species composition reflecting water quality changes in adjacent water bodies of Lake Hiidenvesi, SW Finland. Ann. Bot. Fennici 40: 199–208. Nykänen, M., Kairesalo, T., Mäkelä, S., Huitu, E., Ala-Opas, P. & Mannio, J. 2005. A typology and ecological classification system for Finnish lakes: applicability of the ECOFRAME scheme. Boreal Env. Res. 10: 159–179. Oinonen, E. 2008. Selvitys Espoon järvien tilasta. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 17/2008. Paljavesi-suunnitteluryhmä 2002. Paljaveden ja sen yläpuolisen vesistöalueen vesiensuojelu- ja kunnostussuunnitelma. Mikkeli. Panarina, N. G. & Papchenkov, V. G. 2005. Water-body and water-current vegetative covers of the Kandalaksha state natural reserve (Kandalaksha bay, the White sea). Transactions Kandalaksha of state Nature Reserve. Issue 11. (In Russian). Pełechata, A. & Pełechaty, M. 2010. The in situ influence of Ceratophyllum demersum on a phytoplankton assemblage. Oceanological and Hydrobiological Studies 39: 95–101. Peltonen, A. 2008. Pintele. Lausunto järven piirteistä Najas-suojelusuunnitelmaa varten 11.9.2008. Pirkanmaan ympäristökeskus. Penttilä, S. 2008. Vedenlaatutietoja Najas-kohteista. Lausunto 2.9.2008. Uudenmaan ympäristökeskus. Pflugmacher, S. 2002. Possible allelopathic effects of Cyanotoxins, with reference to microcystin-LR, in aquatic ecosystems. Environ. Toxicol. 17: 407–413. Piirainen, M. 1997. Muistiinpanot Holger Törnrothin haastattelusta (Najas tenuissima – Kauniaisten Gallträsk). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Pip, E. & Simmons, K. 1986. Aquatic angiosperms at unusual depths in Shoal Lake, Manitoba-Ontario. Can. Field-Nat. 100: 354–358. Pogrebov, V. B. & Sagitov, R. A. (eds.) 2006. Nature conservation atlas of the Russian part of the Gulf of Finland. Tuscarora, St. Petersburg. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus 2005. 31.5.2005. Sysmäjärvi ja Sääperi – Pohjois-Karjalan lintuvesien aatelia -hanke käynnistyi. www.ymparisto.fi > Pohjois-Karjala > Ajankohtaista > Tiedotearkisto > Tiedotteet 2005. [9.12.2010] Pohjois-Savon ympäristökeskus 2008. 11.9.2008. Varkauden Huruslahden sedimenteissä korkeita tributyylitinapitoisuuksia (TBT). www.ymparisto.fi > Pohjois-Savo > Ajankohtaista > Tiedotearkisto > Tiedotteet 2008. [29.11.2010]

214 Suomen ympäristö 13 | 2011 Puhakainen, L. 2004: Näkinruohoselvityksen raportti 26.7.2004 + kriteeritaulukko. Etelä-Savon ympäristökeskus. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Puhakainen, L. & Liikanen, V. 2004a. Uhanalaisten lajien maastolomake 21.7.2004 (Najas tenuissima – Savonlinna Hirvasjärvi). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Puhakainen, L. & Liikanen, V. 2004b. Uhanalaisten lajien maastolomake 23.7.2004 (Najas tenuissima – Mikkeli Alimmainen). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Puro-Tahvanainen, A. 2008. Ahvenojan ja Pälkättiojan vesistön tilasta. Lausunto 21.10.2008. Lapin ympäristökeskus. Päijät-Hämeen Kalatalouskeskus 2008. Nastolan kalatalousalue. Käyttö- ja hoitosuunnitelma 2008–2018. Ramboll Finland Oy 2008. Arvio Hormajärveen kulkeutuneen typpikuormituksen määrästä. Karnaisten itäosan ja Lehmihaan tunnelityömaalta aiheutunut kuormitus (Raportti 6.6.2008, viite 82111234). Työyhteenliittymä TYL E18. Raspopov, I. M. 2009. Species diversity of aquatic and coastal higher plants in the littoral zone of the Lake Ladoga. Phytodiversity of East Europe [Fitoraznoobrazie Vostočnoj Evropy] 2009 (7): 173–180. (In Russian). Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Rassi, P., Alanen, A., Kemppainen, E., Vickholm, M. & Väisänen, R. (toim.) 1986. Uhanalaisten eläinten ja kasvien suojelutoimikunnan mietintö. III. Suomen uhanalaiset kasvit. Komiteanmietintö 1985: 43. Ympäristöministeriö. 431 s. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rassi, P., Kaipiainen, H., Mannerkoski, I. & Ståhls, G. (toim.) 1992. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö. Komiteamietintö 1991: 30. Ympäristöministeriö. 328 s. Raunio, A. & Liukko, U.-M. 2008. Summary of the monitoring preparations in Finland on the habitat types and species that belong to the Habitats Directive and Birds Directive. Julk. Liukko, U.-M. & Raunio, A. (eds.), Luontotyyppien ja lajien seuranta luonto- ja lintudirektiiveissä (Monitoring of habitat types and species in EU’s Habitats Directive and Birds Directive) (in Finnish). Suomen ympäristö 14: 395–426. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Riihimäki, J. 1999. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. [Sähköposti 15.12.1999. Juha Riihimäeltä saatu raportti hentonäkinruohon (Najas tenuissima) Varkauden Immosensaaren esiintymästä. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto.] Rintanen, T. 2005. Uhanalaisten lajien maastolomake 22.8.2005 (Najas tenuissima – Pyhtää Suurahvenkoskenlahti). SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Ryttäri, T., Rautiainen, V.-P., Kemppainen, E. & Alanen, A. 2001. Putkilokasvit. Julk. Ilmonen, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. (toim.) 2001: Luontodirektiivin kasvit ja selkärangattomat eläimet. Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi. Suomen ympäristö 510. S. 17–71. Rørslett, B. 1991. Principal determinants of aquatic macrophyte richness in northern European lakes. Aquatic Botany 39: 173–193. Saelán, T. 1858. Öfversigt af de i Östra Nyland vexande kotyledoner och ormbunkar. Not. Sällsk. Fauna Flora Fennica Förh. IV, ny ser. I: 9–77. Savola, M. s.a.[kirjoitusvuosi puuttuu] Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas tenuissima – Kosulanlampi ym.). Kirjallisuustietojen yhteenvetolomake. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Savolainen, U. 2004. Virtasenranta-Immosensaari -vesistökaapelin reittikatselmus. Muistio 5.2.2004, Atro Oyj. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Seadler, A. W. & Alldridge, N. A. 1977. The translocation of radioactive phosphorus by the aquatic vascular plant Najas minor. Ohio J. Sci. 77: 76–80. Seppälä, T. 2007. Matalajärven valuma-alueen toimintojen tarkastelu ja toimenpide-ehdotukset kuormituksen vähentämiseksi. Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 3/2007. Shilla, D. A., Asaeda, T., Kian, S., Lalith, R. & Manatunge, J. 2006. Phosphorus concentration in sediment, water and tissues of three submerged macrophytes of Myall Lake, Australia. Wetlands Ecol. Managem. 14: 549–558. Siitonen, M. 2006. Villähde-Koiskalan osayleiskaava. Luonto- ja maisemaselvitys. Karttaako Oy, Helsinki. Sinkevičienė, Z. 2001. Najas flexilis and Najas minor in Lithuania. Bot. Lithuan. 7: 203–208. Sirén, M. 1969. Über die Ufer- und Wasserflora sowie – vegetation der Buch Hollolanlahti des Sees Vesijärvi in Südfinnland. Ann. Bot. Fenn. 6: 59–67. Sirén, M. 1978. Notkeanäkinruohon, Najas flexilis, esiintymisestä Vesijärvessä (EH). Luonnon tutkija 82: 138. Sojakka, P., Manninen, P. & Airaksinen, O. (toim.) 2004. Päällyskasvustot ja kasviplankton järvien ekologisen tilan arvioinnissa. Menetelmien käyttökelpoisuuden arviointi Life Vuoksi -projektissa. Alueelliset ympäristöjulkaisut 333. Etelä-Savon ja Pohjois-Savon ympäristökeskukset. 101 s. Song, Z. H. & Huang, G. L. 2001. Effect of triphenyltin on duckweed Lemna minor. Bull. Environ. Contam. Toxicol. 67: 368–275. Suomen Biologian Seura Vanamo 2003. Näkinpartaislevien suomenkielinen nimistö. Käsikirjoitus. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö. 15.10. 2010. Suomen raportti EU:lle luontodirektiivin toimeenpanosta lajeittain ja luontotyypeittäin 2001–2006. www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Suojeluohjelmat ja -alueet > Natura 2000 -verkosto > Raportti luontodirektiivin toimeenpanosta Suomessa 2001–2006 > Luontodirektiivin toimeenpano lajeittain ja luontotyypeittäin > Putkilokasvit. [23.11.2010.] Suško, U. 2008. Najas tenuissima, a new macrophyte species in flora of the Baltic Countries. Bot. Lithuanica 14: 65–67. Suško, U. 2009a. Macrophyte flora and vegetation of Lake Ricu. Supplement 2. Acta Biol. Univ. Daugavpils (in press). Suško, U. 2009b. Macrophyte flora and vegetation of Lake Ricu. 22nd Expedition of the Baltic Botanists, Daugavpils, Latvia, July 14-17, 2008. Abstracts and excursion guides. Daugavpils University Academic Press "Saule". Swinehart, A. L. & Parker, G. R. 2000. Palaeoecology and development of peatlands in Indiana. Am. Midl. Nat. 143: 267–297. Syrjänen, K. & Ryttäri, T. 1998. Uhanalaisten kasvien seuranta. Ympäristöopas 45. 240 s. Szigeti, Z. M., Jámbrik, K., Roszik, Hamvas, M. M., Tándor, I., Beyer, D., Vasas, G., Vereb, G., Surányi, G. & Máthe, C. 2010. Cytoskeletal and developmental alterations in Ceratophyllum demersum induced by microcystin-LR, a cyanobacterial toxin. Aquatic Botany 92: 179–184. Tanaka, N., Setoguchi, H. & Murata, J. 1997. Phylogeny of the family Hydrocharitaceae inferred from rbcL and matK gene sequence data. J. Plant Res. 110: 329–337.

Suomen ympäristö 13 | 2011 215 Tessier, E., Amouroux, D., Morin, A., Lehnhoff, C., Thybaud, E., Vindimian, E. & Donard, O. F. X. 2007. (Tri)Butyltin biotic degradation rates and pathways in different compartments of a freshwater model ecosystem. Sci. Total Environm. 338: 214–233. Thiry, E., Weyer, K. van de & Abts, U. W. 2005. Re-establishment plan for the Natura 2000 species Najas flexilisin Poland. Lanaplan, Nettetal. Tikhomirov, V. N. 1975: Najadaceae. In Tihkomirov, V. N. (ed.). Synopsis of the flora of the Ryazan Meschera. P. 44–45. Foresty Publishers, Moskow. (In Russian). Tikhomirov, V. N. 1986: Najadaceae. In Tikhomirov, V. N. (ed.). Manual of plants of Meschera. Part 1, Vol. 1. P. 68. Moscow University, Moscow. (In Russian). Tolonen, K. 1963. Eräs suoprofiili ja Najas flexilis -subfossiililöytö Tohmajärven Valkeasuosta Pohjois-Karjalasta. Suo 14(2): 25–27. Tolonen, M. 1978. Palaeoecology of annually laminated sediments in Lake Ahvenainen, S. Finland. III. Human influence in the lake development. Ann. Bot. Fennici 15: 223–240. Tralau, H. 1962. Najas tenuissima (A.Br.) Magnus during the late-cainozoic period in Europe. Bot. Notiser 115: 421–428. Triest, L. 1987. A revision of the genus Najas L. (Najadaceae) in Africa and surrounding islands. Acad. R. Sci. D’Outre-Mer, Sci. Nat. Med., Mem. 8, N. Ser. 21(4): 1–88, I–XVIII. Triest, L. 1988. A revision of the genus Najas L. (Najadaceae) in the Old World. Acad. R. Sci. D’Outre-Mer., Sci. Nat. Med., Mem. 8, N Ser 22 (1): 1–172, I–XXIX. Triest, L., Viinikka, Y. & Agami, M. 1989. Isozymes as molecular markers for diploid and tetraploid individuals of Najas marina (Najadaceae). Pl. Syst. Evol. 166: 131–139. Tzvelev, N. 1976. Notula de genere Najas L. in URSS. Nov. Syst. Pl. Vasc. (Leningrad) 13: 16–20. Tzvelev, N. N. 1983. Sagittaria aginashi (Alismataceae) – A new species for the USSR. Botaničeskij Žurnal 68 (11): 1569‒1570. Tzvelev, N. N. 1987. Najadaceae. In Charkevicz, S. S. (ed.). Plantae Vasculares Orientis Extremi Sovietici (Vol. 2). P. 342‒345. Nauka, Leningrad. Tzvelev, N. N. 2000a. Manual of the vascular plants of North-West Russia (Leningrad, Pskov and Novgorod Provinces). St.- Petersburg State Chemical-Pharmaceutical Academy Press. Tzvelev, N. N. (ed.) 2000b: Red data book of nature of the Leningrad Region. II, Plants and fungi. World & Family, St. Petersburg. Ulvi, T. & Lakso, E. (toim.) 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. 336 s. Ulvinen, A. 1937. Untersuchungen über die Strand- und Wasserflora des Schaärenhofes am mittleren Mündungsarm des Flusses Kymijöki in Südfinnland. Ann. Bot. Soc. Zool.-Bot. Fenn. Vanamo 8(5): 1–155. Ulvinen, A. 1984. Pohdintaa Kymenlaakson uhanalaisista kasveista. Kymenlaakson luonto 25: 5–10. Ulvinen, T., Syrjänen, K. & Anttila, S. (toim.) 2002. Suomen sammalet – levinneisyys, ekologia, uhanalaisuus. Suomen ympäristö 560. 354 s. United States Department of Agriculture. PLANTS Profile. plants.usda.gov/ [23.11.2010] Uotila, P. 1988. Maari, vesikasvien tutkijain pyhiinvaelluspaikka Porvoossa. Lutukka 4: 99–107. Uotila, P. 1997a. Hentonäkinruoho (Najas tenuissima). Julk.: Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.). Uhanalaiset kasvimme. S. 197. Suomen ympäristökeskus, Kirjayhtymä. Uotila, P. 1997b. Notkeanäkinruoho (N. flexilis). Julk.: Ryttäri, T. & Kettunen, T. (toim.). Uhanalaiset kasvimme. S. 196. Suomen ympäristökeskus, Kirjayhtymä. Uotila, P. 2001. Muistiinpanot Pinteleen Najas tenuissima -löydöstä. Käsikirjoitus. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Uotila, P. 2002a. Mitä kuuluu Porvoon Maarille? Lutukka 18: 3–20. Uotila, P. 2002b. Pälkäneen Pintele ja hentonäkinruoho. Lutukka 18: 118–130. Uudenmaan ympäristökeskus 2006. 20.1.2006. Pohjavesialueille tehdään suojelusuunnitelma Loviisassa. www.ymparisto.fi > Uusimaa > Ajankohtaista > Tiedotearkisto > Tiedotteet 2006 >. [25.11.2010] Valtioneuvoston periaatepäätös 2007. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015, Riktlinjer för vattenskydd fram till år 2015. Suomen ympäristö 10/2007, Ympäristönsuojelu. Ympäristöministeriö. 93 s. Varonen, K. & Ristola, T. 2008. Ympäristölupa, joka koskee vedenpuhdistamoa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen päätös 29.4.2008. Dnro. PKA-2007-Y-59 (111). Vauhkonen, M. 2002. Vesikasvillisuuden ja -kasviston seurantatutkimukset Parikkalan Siikalahdella vuonna 2001. Raportti. Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut. Vauhkonen, M. 2003. Notkeanäkinruoho ja muita kasvitietoja Parikkalan (LK) Siikalahdelta. Lutukka 19: 20–22. Vauhkonen, M. 2004. Vesikasvillisuuden ja -kasviston seurantatutkimukset Parikkalan Siikalahdella vuonna 2003. Raportti. Metsähallitus, Itä-Suomen luontopalvelut. Vauhkonen, M. 2005. Parikkalan Siikalahden kasvillisuus- ja kasvistoseurannat 2004–2005. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, Mikkeli. Vauhkonen, M. 2007. Parikkalan Siikalahden kasvistoseuranta 2007. Tmi. Marko Vauhkonen, Heinola. Vauhkonen, M. 2008. Parikkalan Siikalahden kasvistoseuranta 2008. Tmi. Marko Vauhkonen, Heinola. Venetvaara, J. s.a. (1996?). Biologitoimisto Jari Venetvaara ky, Oulu. [Kirje Leena Helyrannalle Lutukka-lehteen, päivämäärä epäselvä. Jari Venetvaaran ilmoitus hentonäkinruohon esiintymisestä Lahdessa ja Nastolassa. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto.] Venetvaara, J. 2006. Hentonäkinruohon, Najas tenuissima, esiintyminen Valkealan Nisoksella kesällä 2006. Raportti Valkealan kunnalle, Biologitoimisto Jari Venetvaara ky. Venetvaara, J. 2008. Vesijärviprojektin vesikasvilinjat vuosina 2005–2007 Lahden Vesijärvellä. Biologitoimisto Jari Venetvaaran julkaisuja, Kempele. Venetvaara, J. & Lammi, E. 1997. Lahden Kymijärven kasvillisuuskartoitus 1997. Biologitoimisto Jari Venetvaaran julkaisuja, Kempele. Venetvaara, J., Lammi, E. & Jokela, J. 2000 (”1993, 1998”)a: Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas tenuissima – Vesijärvi Vähä- selkä). Vuosina 1993–2000 laadituista raporteista SYKEssä koottu yhteislomake. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Venetvaara, J., Lammi, E. & Klinga, J. 1993. Vesijärven Hollolanlahden kasvillisuuskartoitus kesällä 1991. Vesi- ja ympäristöhalli- tuksen monistesarja N:o 411. 23 s.

216 Suomen ympäristö 13 | 2011 Venetvaara, J., Lammi, E. & Klinga, J. 1995. Urajärven vesikasvikartoitus 1995 Asikkalassa, Etelä-Hämeessä. Raportin käsikirjoi- tus. Biologitoimisto Jari Venetvaara, Asikkalan kunta. Venetvaara, J., Lammi, E. & Klinga, J. 2000 (”1991”)b: Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas flexilis – Vesijärvi Hollolanlahti). Vuosina 1984–2000 laadituista raporteista SYKEssä koottu yhteislomake. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Venetvaara, J., Lammi, E., Klinga, J. & Jokela, J. 2000 (”1991, 1999”)c: Uhanalaisten lajien maastolomake (Najas tenuissima – Vesi- järvi Hollolanlahti). Vuosina 1984–2000 laadituista raporteista SYKEssä koottu yhteislomake. SYKEn Luontoympäristökes- kuksen arkisto. Venetvaara, J., Lammi, E., Sammalkorpi, I. & Keto, A. 1996. Nastolan Kärkjärven kunnostussuunnitelma. Biologitoimisto Jari Venetvaaran julkaisuja, Kempele. Venäläinen, J. 1982a. Parikkalan Siikalahden putkilokasvistosta. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 58: 81–89. Venäläinen, J. 1982b. Uhanalaisten lajien maastolomake, elokuu 1982 (Najas flexilis – Simpelejärvi Ahokkaanranta). SYKEn Luon- toympäristökeskuksen arkisto. Venäläinen, J. 1982c. Uhanalaisten lajien maastolomake 1981–1982 (Najas tenuissima – Simpelejärvi). Yhteislomake useasta löytö- paikasta. SYKEn Luontoympäristökeskuksen arkisto. Venäläinen, J. 1982d. Uhanalaisten lajien maastolomake 1981–1982 (Najas tenuissima – Simpelejärvi Särkisalmi). SYKEn Luonto- ympäristökeskuksen arkisto. Venäläinen, J. 1984: Notkeanäkinruoho, Najas flexilis, löydetty Parikkalan Simpelejärvestä. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 60: 1–3. Vierssen, W. van 1982. Some notes on the germination of seeds of Najas marina L. Aquatic Botany 12: 201–203. Viinikka, Y. 1976. Najas marina L. (Najadaceae). Karyotypes, cultivation and morphological variation. Annales Botanici Fennici 13: 119–131. Viinikka, Y. 1977. Karyotype differentiation in Najas marina L. (Väitöskirja). Rep. Dept. Genetics Univ. Turku, No. 3. Viljakainen, K. & Minkkinen, M. 1999. Vetoomus Kymijärven puolesta. Kymijärvi-toimikunta, Lahti. 1 s. Viljanen, M. 1997. Tohmajärven Peijonniemenlahden avovesialueen kasvillisuus elokuussa 1997. Pohjois-Karjalan ympäristökes- kus. Vuori, K.-M., Bäck, S., Kemppainen, E., Kokko, A. & Wahlgren, A. 2006. Vesiluonnon suojelu ja vesien monimuotoisuuden turvaaminen. Julk. Nyroos, H., Partanen-Hertell, M., Silvo, K. & Kleemola, P. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomen ympäristö 55/2006. S. 61–62. Väisänen, M. & Mäkiranta, T. 2008. Raportti: Notkeanäkinruohokartoitus (Najas flexilis) Ahvenoja-Pälkättioja, Kittilä. Lapin ympäristökeskus. Wetzel, R. G. 1975. Limnology. Saunders College Publishing, Philadelphia. Wetzel, R. G. & McGregor, D. L. 1968. Axenic culture and nutritional studies of Aquatic macrophytes. Am. Midl. Nat. 80: 52–64. Wikholm, M. 2002. Vesikasvillisuuden ja -kasviston seurantatutkimukset Parikkalan Siikalahdella vuonna 2002. Raportti. Metsä- hallitus, Itä-Suomen luontopalvelut. Wingfield, R., Murphy, K. J. & Gaywood, M. 2006. Assessing and predicting the success of Najas flexilis (Willd.) Rostk. & Schmidt, a rare aquatic macrophyte, in relation to lake environmental conditions. Hydrobiologia 570: 79–86. Wingfield, R. A., Murphy, K. J., Hollingsworth, P. & Gaywood, M. J. 2004. The ecology of Najas flexilis. Scottish Natural Heritage Commissioned Report No. 017 (ROAME No. F98PA02). Zarzycki, K., Wojewoda, W. & Heinrich, Z. 1992. List of threatened plants in Poland. 2nd edition. W. Szafer Institute of Botany, Polish Academy of Sciences, Krakow.

Suomen ympäristö 13 | 2011 217 Liite 1. Suojeluohjelmassa Putkilokasvien nimistö noudattaa Retkeilykas- esiintyvät putkilokasvit, viota (Hämet-Ahti ym. 1998; 2005a, 2005b). Näkin- sammalet ja näkinpartaislevät partaislevien (Chara, Nitella) suomenkielinen ni- mistö noudattelee Suomen Biologian Seura Vana- Luettelossa ovat tärkeimmät näkinruohojen seu- mon nimistötoimikunnan suosituksia (2003). Nä- ralaiskasvit ja kasvisuvut, joita on mainittu tässä kinpartailevien tieteellinen nimistö on AlgaeBase raportissa. Lajien suomenkieliset ja tieteelliset ni- -verkkojulkaisun (Guiry ja Gyiry 2010) mukainen. met ovat suomenkielisten nimien mukaisessa aak- Sammalten nimistö on Suomen sammalet (Ulvinen kosjärjestyksessä. ym. 2002) -teoksen mukainen.

PUTKILOKASVIT: Ahvenvita Potamogeton perfoliatus Hapsikat Ruppia spp. Hapsiluikka Eleocharis acicularis Hapsivita Potamogeton pectinatus Haurat Zannichellia spp. Heinävita Potamogeton gramineus Hentonäkinruoho Najas tenuissima (Caulinia tenuissima) Hentovita Potamogeton pusillus Isolimaska Spirodela polyrhiza Isosorsimo Glyceria maxima Isovesiherne Utricularia vulgaris Jouhivita Potamogeton rutilus Järvikaisla Schoenoplectus lacustris Järvikaislat Schoenoplectus spp. Järvikorte Equisetum fluviatile Järviruoko (ruoko) Phragmites australis Järvisätkin Ranunculus peltatus ssp. peltatus "Kaislat" - vrt. järvikaisla, järviruoko Kalvasärviä Myriophyllum sibiricum Karvalehdet Ceratophyllum spp. Karvalehti (sarvikarvalehti) Ceratophyllum demersum Katkeravesirikko Elatine hydropiper Keiholehdet Sagittaria spp. Kelluskeiholehti Sagittaria natans Kiehkuraärviä Myriophyllum verticillatum Kilpukka Hydrocharis morsus-ranae Kolmihedevesirikko Elatine triandra Konnanulpukka Nuphar pumila Kortteet Equisetum spp. Kurjenjalka Comarum palustre Lahnanruohot Isoëtes spp. Leveäosmankäämi Typha latifolia Lietetatar Persicaria foliosa Litteävita Potamogeton compressus Luikat Eleocharis spp. Lumpeet Nymphaea spp. Lännenvesiherne Utricularia australis Merihaura Zannichellia palustris var. repens Merikaisla Bolboschoenus maritimus Merinäkinruoho Najas marina (incl. ssp. marina ja ssp. intermedia) Merivita Potamogeton filiformis Notkeanäkinruoho Najas flexilis syn.( Caulinia flexilis) Nuottaruoho Lobelia dortmanna

218 Suomen ympäristö 13 | 2011 Näkinruohot Najas (syn. Caulinia) Osmankäämit Typha spp. Otalehtivita Potamogeton friesii Palpakot Sparganium spp. "Pikkunäkinruoho" Najas minor Pikkuvita Potamogeton berchtoldii Pitkälehtivita Potamogeton praelongus Poimuvita Potamogeton crispus Pyörösätkin Ranunculus circinatus Raate Menyanthes trifoliata Rantaleinikki Ranunculus reptans Rantapalpakko Sparganium emersum Ratamosarpio Alisma plantago-aquatica Rentovihvilä Juncus bulbosus Ristilimaska Lemna trisulca Ruskoärviä Myriophyllum alterniflorum Sahalehti Stratiotes aloides Sarat Carex spp. Sarpiot Alisma spp. Siimapalpakko Sparganium gramineum Sinikaisla Schoenoplectus tabernaemontani Suomenlumme Nymphaea tetragona Tikankontti Cypripedium calceolus Tummalahnanruoho Isoëtes lacustris Tylppälehtivita Potamogeton obtusifolius Tähkä-ärviä Myriophyllum spicatum Uistinvita Potamogeton natans Ulpukat Nuphar spp. Ulpukka (isoulpukka) Nuphar lutea Uposvesitähti Callitriche hermaphroditica Vaalealahnanruoho Isoëtes echinospora Vesiherneet Utricularia spp. Vesikuusi (lamparevesikuusi) Hippuris vulgaris Vesirikot Elatine spp. Vesirutto (kanadanvesirutto) Elodea canadensis Vesitatar Persicaria amphibia Vesitähdet Callitriche spp. Vidat Potamogeton spp. Välkevita Potamogeton lucens Äimäruoho Subularia aquatica Ärviät Myriophyllum spp.

SAMMALET: Hetesirppisammelet Warnstorfia spp. Isonäkinsammal Fontinalis antipyretica Järvikuirisammal Calliergon megalophyllum Järvinäkinsammal Fontinalis hypnoides Korpihohtosammal Herzogiella turfacea Lettolierosammal Scorpidium scorpioides Nevasirppisammal Warnstorfia fluitans Saukonsammal Leptodictyum riparium Sirppisammelet Drepanocladus spp. Upossirppisammal Drepanocladus sordidus

Suomen ympäristö 13 | 2011 219 LEVÄT: Hapranäkinparta Chara globularis Hauensiloparta Nitella opaca Järvisiloparta Nitella flexilis Limalevä Gonyostomum semen Näkinparrat Chara spp. Näkinpartaislevät Charales Palleroahdinparta Aegagropila linnaei (Cladophora aegagropila) Rihmalevät Rhizoclonium spp. (yleisimmin R. riparium) Siloparrat Nitella spp. Silonäkinparta (ennen tähtinäkinparta) Chara braunii Sironäkinparta Chara virgata Tummasiloparta Nitella confervacea Tupsusiloparta Nitella wahlbergiana

220 Suomen ympäristö 13 | 2011 KUVAILULEHTI Julkaisija Suomen ympäristökeskus Julkaisuaika Kesäkuu 2011 Tekijä(t) Jouni Issakainen, Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä, Sirkka Hakalisto ja Marja Koistinen

Julkaisun nimi Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Suomen uhanalaisia lajeja Julkaisusarjan Suomen ympäristö 13 / 2011 nimi ja numero Julkaisun teema Luonto

Julkaisun osat/ Julkaisu on saatavana internetissä: www.ymparisto.fi/julkaisut muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) ovat Suomessa erittäin uhanalaisia ja luonnonsuojeluasetuksen mukaan erityisesti suojeltavia ja rauhoitettuja lajeja. Ne kuuluvat Euroopan Unionin luontodirektiivin liitteisiin II ja IV. Näkinruohot ovat uhanalaisia koko maailmassa, ja Suomella on merkittävä kansainvälinen vastuu niiden säilymisestä. Tässä suojeluohjelmassa esitellään tunnetut näkinruohojen kasvujärvet sekä annetaan suosituksia kannan suojelusta, kasvupaikkojen hoidosta, seurannasta ja jatkoselvityksistä.

Näkinruohot ovat yksivuotisia uposkasveja, joiden biologiaa ja esiintymistä ei tunneta kunnolla. Lajien nyky tilaa selvitettiin vuosina 2008–2010 useimmilla kasvujärvillä sukeltamalla. Tunnettuja nykyesiintymiä on Suomen kaakkoisosassa seitsemän elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) alueella. Lajit suosivat Salpausselkien liepeillä olevia luontaisesti kirkkaita, mutta rehevähköjä, pohjavesivaikutteisia järviä. Hentonäkin- ruohoa kasvaa edelleen 16 järvessä ja yhdessä Suomenlahden jokisuistossa, notkeanäkinruoho tunnetaan enää vain neljästä järvestä. Viidessä järvessä olevat näkinruohojen populaatiot arvioitiin tässä työssä elinvoimaisiksi.

Vesien rehevöityminen ja siitä seuraava veden samentuminen, pohjien liettyminen ja muun vesikasvillisuuden runsastuminen ovat muuttaneet kasvupaikkoja näkinruohoille sopimattomiksi. Näkinruohojen populaatiot ovat supistuneet monin paikoin yksittäisiksi versoiksi tai ohuiksi nauhamaisiksi kasvustoiksi. Alle puolet näkinruoho esiintymistä sijaitsee Natura 2000 -alueilla, joista osaan on perustettu luonnonsuojelualueita. Näkinruohojen kantojen ylläpitäminen ja elvyttäminen edellyttävät kasvujärvien ja niiden valuma-alueiden vesiensuojelun tehostamista ja ravinnekuorman rajoittamista. Joillakin kasvujärvillä tarvitaan myös hoitotoimia. Näkinruohojen seuranta tulee toteuttaa luontodirektiivin edellyttämässä laajuudessa. Lajien ja niiden elinympäristöjen seurantaan tulee liittää tehostettu vedenlaadun seuranta.

Asiasanat hentonäkinruoho, notkeanäkinruoho, uhanalaiset kasvit, luontodirektiivi, vesikasvit, rehevöityminen, vedenlaatu, luonnonsuojelu, suojeluohjelma, valuma-alue Rahoittaja/ toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-3895-9 (nid.) 978-952-11-3896-6 (PDF) 1238-7312 (pain.) 1796-1637 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis. alv 8 %) 223 Suomi Julkinen Julkaisun myynti/ jakaja

Julkaisun kustantaja Suomen ympäristökeskus (SYKE), PL 140, 00251 Helsinki

Painopaikka ja -aika Edita Prima Oy, Helsinki 2011

Suomen ympäristö 13 | 2011 221 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Finlands miljöcentral Datum Juni 2011 Författare Jouni Issakainen, Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä, Sirkka Hakalisto och Marja Koistinen

Publikationens titel Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Suomen uhanalaisia lajeja (Spädnajas (Najas tenuissima) och sjönajas (Najas flexilis), hotade arter i Finland) Publikationsserie Miljön i Finland 13 / 2011 och nummer Publikationens tema Natur

Publikationens delar/ Publikationen finns tillgänglig på internet: www.ymparisto.fi/julkaisut andra publikationer inom samma projekt Sammandrag Spädnajas (Najas tenuissima) och sjönajas (N. flexilis) är starkt hotade arter i Finland. Enligt naturvårdslagen är de fridlysta och kräver skärskilt skydd. De ingår i bilagorna II och IV till Europeiska unionens habitatdirektiv. Popu- lationerna av najasarter har minskat och arterna är hotade i hela världen. Finland har ett internationellt ansvar för skyddet av dessa arter. I detta åtgärdsprogram presenteras sjöar där dessa najasarter förekommer samt ges rekommendationer för skydd av arterna, vård av deras växtplatser, uppföljning av arterna och framtida utrednin- gar.

Spädnajas och sjönajas är ettåriga, lågvuxna undervattensarter, som växer mellan andra vattenväxter i sandi- ga sjöbottnar. Biologin och förekomsten av dessa arter är ganska dåligt kända. Åren 2008–2010 undersöktes arternas utbredning och tillstånd i nästan alla kända najassjöar genom dykning. Det finns nuförtiden kända förekomster inom sju av närings-, trafik- och miljöcentralens områden (ELY-centralerna) i sydvästra delen av Finland. Arterna förekommer oftast nära Salpausselkä ändmorän i naturligt eutrofa sjöar som har klart vatten och är påverkade av grundvatten. Spädnajas förkommer nuförtiden i 16 sjöar samt en åmynning i Finska viken. Sjönajas växer i endast fyra sjöar. Najaspopulationerna i fem sjöar bedömdes som livskraftiga i denna under sökning.

På grund av eutrofiering och grumligt vatten, uppslamning av bottnar och en allt rikligare vattenvegetation har många växtplatser blivit olämpliga för de här najasarterna. Populationerna har minskat på många håll och består av endast enskilda individer eller smala, bandformade bestånd. Nästan hälften av populationerna ligger i Natura 2000-områden. Inom vissa av dessa Naturaområden har det grundats naturskyddsområden. Man kan upprätt- hålla och återuppliva populationer av najasarter endast genom att förbättra vattenkvaliteten i najassjöarna och deras avrinningsområden och genom att minska näringsbelastningen. Vid vissa av sjöarna behövs också direkta vårdåtgärder, till exempel att man avlägsnar andra växter. Uppföljningen av najasarterna skall skötas enligt kraven i habitatdirektivet. Samtidigt med uppföljningen av arterna och deras habitat ska man också uppfölja vatten kvalitet.

Nyckelord spädnajas, sjönajas, hotade växter, habitatdirektiv, vattenväxter, eutrofiering, vattenkvalitet, naturskydd, åtgärdsprogram, avrinningsområde Finansiär/ uppdragsgivare ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-3895-9 (hft.) 978-952-11-3896-6 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online) Sidantal Språk Offentlighet Pris (inneh. moms 8 %) 223 Finska Offentlig Beställningar/ distribution

Förläggare Finlands miljöcentral, PB 140, 00251 Helsingfors

Tryckeri/tryckningsort Edita Prima Ab, Helsingfors 2011 och -år

222 Suomen ympäristö 13 | 2011 DOCUMENTATION PAGE Publisher Finnish Environment Institute Date June 2011 Author(s) Jouni Issakainen, Eija Kemppainen, Katariina Mäkelä, Sirkka Hakalisto and Marja Koistinen

Title of publication Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Suomen uhanalaisia lajeja (Najas tenuissima and Najas flexilis, threatened species in Finland)

Publication series The Finnish Environment 13 / 2011 and number Theme of publication

Parts of publication/ The publication is available in the internet: www.ymparisto.fi/julkaisut other project publications Abstract Najas tenuissima and N. flexilis are endangered submerged water plants. They are protected and named as species under strict protection in national legislation. They are included in Appendices II and IV to the European Union Habitats Directive. These species are rare and threatened not only in Finland but also globally, and Finland has an international responsibility for their conservation. This action plan describes the present status of the N. tenuissima and N. flexilis populations in Finland. Recommendations for conservation and management actions for the populations are given, as are proposals for monitoring and future studies.

The biology and status of Najas species has been poorly known. In this project, most known Finnish populations were studied through scuba diving in 2008–2010. Existing populations are known from seven Centres for Economic Development, Transport and the Environment in south-eastern Finland. The species prefer naturally clear, slightly eutrophic lakes with groundwater influence, situated in close connection to the Salpausselkä terminal moraine. Extant populations of N. tenuissima are found in 16 lakes and in one river estuary in the bay of Suomenlahti on the Baltic Sea. N. flexilis is found from only four lakes in Finland. In this report, the Najas populations were assessed as vital in five lakes.

The populations of both Najas species have diminished to separate individuals or narrow stripe-like populations. This is due to eutrophication, which has increased reed beds and submerged vegetation and has changed the water quality and made bottoms unsuitable for the Najas species. Nearly half of the existing populations are situated in Natura 2000 areas; some of these are protected as nature conservation areas. Maintenance and restoration of Najas populations require decreasing the nutrient load and levels of solid substances and improving water quality not only in the lakes hosting Najas populations but also in the whole catchment area. In addition, some management actions may be needed. Monitoring of Najas populations should be organised to implement the Habitats Directive. Monitoring of the populations and habitats of the species should be integrated with the monitoring of water quality.

Keywords Najas, threatened plants, Habitats Directive, water plant, eutrophication, water quality, nature conservation, action plan, catchment area Financier/ commissioner ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-3895-9 (pbk.) 978-952-11-3896-6 (PDF) 1238-7312 (print) 1796-1637 (online) No. of pages Language Restrictions Price (incl. tax 8 %) 223 Finnish For public use For sale at/ distributor

Financier Finnish Environment Institute, P. O.Box 140, FI-00251 Helsinki, Finland of publication Printing place Edita Prima Ltd., Helsinki 2011 and year

Suomen ympäristö 13 | 2011 223 sUOmeN YmPärisTÖ 13 | 2011 HENTONÄKINRUOHO (NAJAS TENUISSIMA) JA NOTKEANÄKINRUOHO (NAJAS FLEXILIS) (NAJAS NOTKEANÄKINRUOHO JA TENUISSIMA) (NAJAS HENTONÄKINRUOHO Hentonäkinruoho (Najas tenuissima) ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) LUONTO ovat biologialtaan ja levinneisyydeltään huonosti tunnettuja vesikasveja. (Najas tenuissima) Suomessa ne on arvioitu erittäin uhanalaisiksi. Näkinruohot ovat koko Hentonäkinruoho maailmassa harvinaisia ja taantuneita, ja ne ovat mukana Euroopan ja notkeanäkinruoho (Najas flexilis) Unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV. Vesistöjen rehevöitymisen seurauksena näkinruohojen kasvupaikat ovat muuttuneet lajeille Suomen uhanalaisia lajeja sopimattomiksi: pohjat ovat liettyneet, vedet samentuneet ja runsastunut vesikasvillisuus on syrjäyttänyt nämä hennot, kilpailussa heikot uposkasvit. jouni issakainen, eija kemppainen, katariina mäkelä, sirkka Hakalisto ja marja koistinen Näkinruohojen kantojen ylläpitäminen ja elvyttäminen edellyttävät kasvujärvien ja niiden valuma-alueiden vesiensuojelun tehostamista ja ravinnekuorman rajoittamista. Tässä suojeluohjelmassa esitellään näkinruohojen biologiaa ja kasvupaikkavaatimuksia sekä tunnetut kasvupaikat. Erityistä huomiota kiinnitetään populaatioiden elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi ja saavuttamiseksi tarvittaviin suojelu- ja hoitotoimiin. Julkaisussa annetaan myös suosituksia luontodirektiivin edellyttämän seurannan ja tiedonkeruun järjestämiseen. SUOMEN YMPÄRISTÖ 13 | 2011 | 13 YMPÄRISTÖ SUOMEN