Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki (toim.) Sähköinen julkaisu ISBN 951-44-6660-8 Copyright ©2006 Tampere University Press ja Toni Lahtinen & Markku Lehtimäki Myynti Tiedekirjakauppa TAJU PL 617 33014 Tampereen yliopisto puhelin (03) 3551 6055 fax (03) 3551 7685 taju@uta.fi www.uta.fi/taju http://granum.uta.fi Kansi ja taitto Iris Puusti ISBN 951-44-6626-8 Tampereen Yliopistopaino Oy - Juvenes Print Tampere 2006 SISÄLLYS Alkusanat ................................................................... 9 Intro Markku Lehtimäki & Toni Lahtinen Rock, lyriikka, tulkinta ................................................ 17 A-osa Jussi Willman Mursun uni ................................................................. 41 John Lennonin ja Lewis Carrollin intertekstuaalisista yhteyksistä Markku Lehtimäki The Doors of Perception ............................................. 69 Jim Morrisonin lyyrinen visio Atte Oksanen Särkyneen ihmisen muotokuva ................................... 95 Nine Inch Nails ja industriaalimusiikki teknologisen maiseman ruumiillistumana B-osa Anna Byckling Törkyä vai terävää ironiaa? ....................................... 123 Eminem räppää tulkinnan rajamailla Heini Strand & Toni Lahtinen Tuuppa Rolloon! ........................................................ 147 Tulenkantajien paikallinen identiteetti Toni Lahtinen Sika joka osasi lentää ............................................... 169 Karnevalistinen groteski Gösta Sundqvistin sanoituksissa C-osa Antti Nylén Thank God for the Public Image ............................... 201 Morrisseyn subjektiaseman tarkastelua Katja Laitinen Elämä kertomuksina ................................................. 235 Tori Amos feministisenä idolina Anne Tarvainen Björk ja lihan arvoitus .............................................. 253 Soiva tulkinta e.e. cummingsin runosta ”I Will Wade Out” Outro Bo Pettersson Two Faces Have I ..................................................... 273 Bruce Springsteenin sanoituksista ja niiden ristiriidoista Kirjoittajat................................................................ 299 Henkilöhakemisto .................................................... 301 Alkusanat Ääniä äänien takaa. Tulkintoja rock-lyriikasta on avaus suomalaisen kir- jallisuudentutkimuksen kentällä. Se on ensimmäinen suomenkielinen silmäys rock-lyriikan kirjallisuustieteelliseen tulkintaan. Kirja ei pyri kattavaan tai järjestelmälliseen esitykseen rock- ja lyriikantutkimuk- sen metodeista tai kohteista. Sen sijaan se pyrkii osoittamaan, että rock-lyriikan perusteellinen analyysi syventää ymmärrystämme mo- nista sanoituksista ja näin lisää myös musiikin tuottamaa mielihyvää. Rock-musiikki herättää usein voimakkaita tunteita, vaikka sa- noituksia ei kuunneltaisi tai ymmärrettäisi – eikä musiikissa sanoi- hin keskittyminen aina tärkeintä olekaan. Kuulija voi pitää jostakin biisistä, mutta sen vetoavuuden perustelu tai erittely saattaa olla vaikeaa. Raja eläytyvän fanittamisen ja tieteellisen tulkinnan vä- lillä voikin usein olla veteen piirretty viiva. Ääniä äänien takaa kui- tenkin lähestyy rockia myös kielellisinä esityksinä, joiden syvälli- seen tulkintaan voi soveltaa kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä. Amerikkalainen kulttuurintutkija Lawrence Grossberg on ku- vaillut, kuinka 1980-luvulla opettaessaan rock- ja nuorisokulttuurin historiaa hän kohtasi vastustusta niin kollegoiltaan kuin oppilailtaan- kin. Muut tutkijat kyseenalaistivat opetuksen intellektuaalisesti mer- kityksettömänä ja tyhjänpäiväisenä, kun taas oppilaat syyttivät Gross- bergia rockin legitimoinnista. Varautuneisuus kliseisenä ja arkisena pidettyä rock-lyriikkaa kohtaan on vallinnut myös kirjallisuudentutki- muksen parissa. Tämän teoksen tavoite on vakuuttaa lukijansa siitä, että rock-lyriikka on olennainen tutkimuskohde muuttuvassa akatee- misessa maailmassa ja ettei akateeminen luenta uhkaa tai kavenna rockin kulttuurista merkitystä. Tampereen yliopistossa järjestettiin marraskuussa 2004 rock-ly- riikkaa käsitellyt seminaari, joka antoi idean tämän kirjan toimitta- miseen. Haluamme kiittää seminaarin järjestäjiä Yrjö Hosiaisluomaa ja Milla Tuomista. Toimitustyön aikana saadusta avusta kiitämme Marko Ahoa, Virpi Lehmuskoskea, Jussi Ojajärveä ja Ilkka Väyrys- tä. Erityisesti kiitämme Outi Sisättöä ja Tampere University Pressiä lämpimästä yhteistyöstä sekä professori Juhani Niemeä ja Tampereen yliopiston taideaineiden laitosta kirjan julkaisemiseen saadusta tuesta. Lopuksi haluamme toivottaa Mister Jonesille hyvää kotimatkaa... Tampereella maaliskuussa 2006 Toni Lahtinen Markku Lehtimäki Jos sun pitää koskea kylmää ja kuumaa Ja kovaa ja pehmeää Jos pitää koskea kuollutta lihaa ja koskea elävää Jos pitää haistaa jos sun pitää maistaa kaikkia aineita Sun pitää kuunnella aineen ääniä Ja ääniä äänien takaa Tuomari Nurmio, ”Kylmää ja kuumaa” Intro Markku Lehtimäki & Toni Lahtinen Rock, lyriikka, tulkinta Hail, hail, rock’n’roll Deliver me from days of old Long live rock’n’roll The beat of the drums loud and bold Chuck Berry, ”School Day” Hey Hey, My My Rock’n’ Roll Can Never Die There’s More to the Picture Than Meets the Eye Hey Hey, My My Neil Young, ”Hey Hey, My My” ”Kauan eläköön rock” ja ”rock ei koskaan kuole” – nämä jo kli- seiksi jähmettyneet iskulauseet sisältävät oman totuutensa. Rock ei voi kuolla, koska sitä ei ole olemassakaan selkeänä ilmiönä. Rock voi liikkua, muuttua ja ottaa monia muotoja, joita on vaikea hahmottaa ja kiinnittää paikalleen edes jälkikäteen: ”There’s more to the picture/ Than meets the eye”, kuten Neil Young asian muotoilee kappalees- saan ”Hey Hey, My My” (1979). Rockin kuva on monitulkintaisempi kuin usein ymmärretään, ja tämäkin kokoelma voi tarjota vain rajalli- sia ääniä ja näkökulmia. Chuck Berryn rock’n’roll -klassikko ”School Day” (1957) puolestaan kertoo kyseisen, kovaäänisen musiikin lajin vapauttavuudesta: ”Deliver me from days of old (...) The beat of the drums loud and bold”. Rockin perusasenteena on aina ollut joko iloi- nen tai vakavamman sävyinen kapina vanhoja auktoriteetteja – kuten koulua ja kasvatusta – vastaan. Tässä suhteessa rockin akateeminen tutkimus, jota tämä kokoelma pyrkii edustamaan, saattaa kuulostaa kovinkin ”epä-rockilta”. Rockin akateemiseen tutkimukseen onkin suhtauduttu jokseen- kin varauksellisesti, kuten jo kokoelmamme alkusanoissa ehdimme 17 todeta. Lawrence Grossbergin mukaan rockin ”intellektualisointi” on koettu ongelmalliseksi sekä niiden ”professorien” taholta, joiden mielestä rock on triviaalia, että niiden ”fanien” taholta, joiden mu- kaan rockin analyyttinen tutkimus on aidon rock-asenteen ”pettämis- tä”.1 Suomalaisessa akateemisessa keskustelussa törmäämme puoles- taan edelleen seuraavankaltaisiin kärjistyksiin tai – sanalla sanoen – latistuksiin: ”Lopulta kyse on sittenkin vain rock’n’rollista. Rock on aika yksinkertaista musiikkia ja se on parhaimmillaan silloin, kun sitä soitetaan lujaa. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun rockin merkitysten etsiminen alkaa käydä liian vakavaksi.”2 Kuten The Rolling Stones to- tesi kolme vuosikymmentä sitten: ”I know/ It’s only rock’n’roll/ But I like it!” Nähdäksemme rockin runous, joka usein myös tiedostaa olevansa rockia, esittää akateemiselle tutkimukselle haasteita, joihin yksinomaan sosiologiset tai kulttuurintutkimukselliset selvitykset ei- vät kykene vastaamaan. Rockin runous ’Rockia’ ei ehkä määritä niinkään tietty musiikillinen tyyli, määrätyn- laiset sanoitukset, soittimet tai asusteet, vaan ennen kaikkea tunteen ja maailmankuvan välittäminen, oli sitten keinona kolmisointuinen riffi tai stadionille lavastettu rock-ooppera. Esimerkiksi Grossberg väittää kulttuurintutkimuksellisista lähtökohdistaan, että rockia ei voida määritellä musiikillisesti, vaan sen rajat määrittyvät eri tavoin eri yleisöille eri aikoina ja eri paikoissa.3 Antti-Ville Kärjä puolestaan toteaa, että grossbergilainen tapa käsitteellistää ’rock’ voidaan pel- kistää sanaan ”asenne”, jossa musiikillisista piirteistä ei juuri tarvitse välittää, ”kunhan meininki on rock”. Kärjän mielestä kulttuurintut- kimuksessa ja sosiologiassakin on silti havaittu ja hyväksytty tiettyjä formaaleja rockin piirteitä: se on ”(sähkö)kitarakeskeistä yhtyemu- siikkia”, jonka muotorakenteita koskevat konventiot ovat varsin kes- täviä.4 Keith Negusin mukaan rock tulisikin käsittää omana tyylil- lisenä ja lajityypillisenä käytäntönään, jolla on erityiset musiikilliset piirteensä (instrumentaatio, rakenne ja sointi).5 Rock on mahdollista ymmärtää lähtökohdiltaan amerikkalaiseksi ilmiöksi, jolloin tunnustetaan myös sen mustat blues-juuret ja huomi- 18 oidaan Chuck Berryn (s. 1926) tai Elvis Presleyn (1935–1977) sym- bolinen ja konkreettinen merkitys rockin keulahahmoina. Amerik- kalainen rock voidaan nähdä bluesin, rhythm and bluesin, gospelin, countrymusiikin ja folkmusiikin yhdistelmäksi, monien vaikutteiden ristisiitokseksi, jossa ei itsessään ole kenties muuta alkuperäistä kuin tuo mystinen ”asenne”. Näistä 1950-luvun lähtökohdista rock on kui- tenkin laajentunut globaaliksi ja muodostanut lukemattomia erilaisia variaatioita ja alakulttuureja ranskalaisesta räpistä australialaiseen hip hopiin.6 Yhtäältä ’rockin’ suhde ’popiin’ on ongelmallinen. On esi- merkiksi esitetty, että rock popin ”vastakohtana” sisältää ei-kaupal- lisia viittauksia vilpittömyyteen, autenttisuuteen ja taiteeseen.7 Arki- ajattelussa rock onkin jotakin raskaampaa, karheampaa ja elävämpää kuin kevyt, iskelmällinen ja keinotekoinen pop. Tällaisiin binaarisiin oppositioihin liittyy muitakin arvottavia sivumerkityksiä, kuten rockin nimeäminen ’maskuliiniseksi’ ja popin