20.12. TORSTAISARJA 4 Musiikkitalo klo 17.00

Hannu Lintu, kapellimestari Karita Mattila, sopraano Anssi Karttunen, sello Kari Kriikku, klarinetti

Claude Debussy: Faunin iltapäivä 10 min Yuki Koyama, huilu

Magnus Lindberg: Sellokonsertto nro 2, 25 min ensiesitys Suomessa I-II-III

Jean Sibelius: Luonnotar op. 70 9 min

VÄLIAIKA 20 min

Jouni Kaipainen: Nyo ze honmak kukyo to op. 59b 6 min

Kaija Saariaho: Mirage 12 min

Maurice Ravel: Daphnis & Chloe, sarja nro 2 16 min I Lever du jour (Päivänkoitto) II Pantomime (Pantomiimi) III Danse générale

Konsertissa soittaa Sibelius-Akatemian ja RSO:n koulutusyhteistyön myötä viisi Sibelius-Akatemian opiskelijaa: Johannes Hakulinen, 1-viulu, Khoa-Nam Nguyen, 2-viulu, Aino Räsänen, alttoviulu, Sara Viluksela, sello ja Joel Raiskio, kontrabasso.

Väliaika noin klo 18.00. Konsertti päättyy noin klo 19.25.

1 JOUNI KAIPAINEN IN MEMORIAM Säveltäjä Jouni Kaipainen menehtyi pit- ja yhteistyökumppania, ikään kuin ohjel- käaikaiseen sairauteen 23. marraskuu- mistosuunnittelun jumalatar olisi tarkoi- ta. Olemme ennenaikaisesti kadottaneet tuksellisen kaukonäköisesti suunnitellut ystävän ja suuren säveltäjän, ja siksi hä- tämän kokoontumisen. Jopa Jounin hauta- nen tuotantonsa on meille entistäkin jaiset ajoittuvat näiden konserttien väliin. rakkaampi. Jounin teokset kunnioittavat Jounin suhde Radion sinfoniaorkesteriin syvästi traditiota mutta julistavat silti oli kiinteä. RSO on kantaesittänyt mm. vahvasti omalla äänellään. Yksikään län- 2. ja 4. sinfonian sekä piano- ja viulukon- simaisen kulttuurikaanonin teos tai hen- serton. Viides sinfonia oli tilattu ja viimei- kilö ei ollut hänelle vieras; kuuluihan hän nen keskusteluni Jounin kanssa koski tuon siihen itsekin. Hänen sävellystapansa to- teoksen dramaturgiaa. Lisäksi hän kirjoit- disti ainutlaatuisesta sisäisestä korvasta: ti meille satoja ohjelmakommentteja joi- teokset olivat valmiita hänen päässään or- den laaja-alainen sivistyneisyys ja teos- kestraatiota myöten, vasta sitten hän alkoi ten ymmärrys ovat vertaansa vailla. Kari purkaa niitä paperille nuottikuvaksi. Siksi Kriikku on kantaesittänyt Jounin teoksen hänen musiikissaan on läsnä harvinainen ”Carpe Diem”, Karita Mattila laulusarjan struktuurin ja virtauksen tunne. Me kaikki ”Stjärnenatten”, Anssi Karttunen lukui- muistamme hänet inspiroivana ja syvälli- sia kamarimusiikkiteoksia, samoin Uusi senä taiteilijana ja keskustelijana. Helsinki- kvartetti, Ilari Angervo alttoviu- Jounin elämäntyötä kunnioittaaksemme lukonserton, Otto Virtanen fagottikonser- olemme tehneet lisäyksiä viikonlopun sin- ton ja minä itse mm. kaksi sinfoniaa ja kol- foniakonserttien ohjelmiin. me konserttoa. ja Magnus Perjantaina 18.12. ”Myöhäisillan ka- Lindberg olivat Jounin opiskelutovereita ja marimusiikki”-sarjassa Uusi Helsinki- ystäviä. Yleisössämme näitä ystäviä ja lä- kvartetti soittaa Jounin jousikvarteton nro heisiä on lisää. Kaikki tämä kertoo siitä, 5 op. 70, teoksen, jossa on läsnä hänen miten keskeisessä roolissa Jouni suomalai- Astrid Lindgrenin satuun kirjoittamansa sessa musiikkiyhteisössä oli. ”Hämäränmaassa”-musiikkinäytelmän­ in- Viimeinen teos, 4. pianotrio op. 102 kan- himillinen henki. taesitettiin vain viikko Jounin kuoleman Sunnuntain 20.12. konsertissa vierailee jälkeen. Teos välittää suurta luomisvim- Kari Kriikku. Silloin kuullaan buddhalai- maa ja uskoa tulevaisuuteen. Nyt me kan- sesta rituaalista inspiroitunut teos klari- namme eteenpäin tuota uskoa. netille, jousiorkesterille ja dabachille, ”Nyo ze honmak kukyo to” op 59b. Teoksen ni- Kiitos, Jouni men merkitystä on vaikea kuvailla tarkas- ti mutta taustalla on Buddhan ajatus kai- Hannu Lintu ken suuren yhteisöllisyydestä. Tämä ajatus yhteisöllisyydestä olkoon mielessämme näissä konserteissa, joissa sattumalta on läsnä niin monta Jounin vanhaa ystävää

2 LINTUPERSPEKTIIVI

”KONSERTISSA ON Faunin ja Luonnottaren luontokäsi- LUONTOON JA tykset tarjoavat erityisen kiinnosta- MYTOLOGIAAN LIITTYVÄ via musiikinhistoriallisia ja tyylillisiä vertauskohtia. Debussy ja Sibelius oli- POHJAVIRE” vat aikalaisia: Prélude à l´après-midi d´un Faune ajoittuu niihin samaoihin 1890-luvun alkuvuosiin jolloin Sibelius Kausi päättyy tyylikkään symmetriseen sävelsi Skogsråetia ja Lemminkäistä. konserttiohjelmaan. Onko ohjelma raken- Luonnotaren aikalainen taas on nettu Sibeliuksen Luonnottaren ympäril- DebussynJeux. Luonnotarta voi pitää le? myyttisenä maailmanluomistarinana, mutta jos sen symboliikkaa alkaa pur- Ohjelma on syntynyt Kaija Saariahon kaa, siitä löytyy myös melkoinen eroot- Miragen ja Luonnottaren muodostaman tinen lataus. Tämä yhdistää sen konser- parin ympärille. Ohjelmaan tämä teos- tin ranskalaisiin teoksiin. pari pitää Karita Mattilan pyynnöstä si- joittaa niin, että ne kehystävät väliai- kaa ja kun Miragessa on vielä mukana Löydätkö Luonnottaresta musiikillista su- Anssi Karttusen soolosello, on luon- kulaisuutta samanikäisiin eurooppalaisiin nollista, että Anssi soittaa konsertissa teoksiin? myös jonkun muun teoksen. Olemme juuri elokuussa levyttäneet yhdessä Luonnottarelle on todella vaikea löy- Lindbergin toisen sellokonserton, joten tää vastinparia muusta 1910-luvun oli luonnollista valita se. Sitten ei jää- musiikista. Lähinnä se tapa, millä kan- nytkään muuta mietittävää kuin kon- sanmusiikki on hienostuneella tavalla sertin ääripäät. nostettu modernismin käyttöön, tuo Jälkipuoliskon aloittava Mirage tar- mieleen Bartókin. Luonnotar on muo- joaa tietenkin monia tyylillisiä mahdol- doltaankin erikoinen: ranskalainen kut- lisuuksia päättää konsertti. Tässä on nyt suisi sitä ehkä scène lyriqueksi, lyyri- ajateltu konsertin luontoon ja mytolo- seksi kohtaukseksi. Se on enemmänkin giaan liittyvää pohjavirettä: se yhdistää pieni monodraama kuin orkesterilaulu. niin Faunia (satyyri), Luonnotarta (hen- Tyylillisesti Luonnotar on eniten sukua kiolento), Maria Sabinaa (sieniä syö- Sibeliuksen omalle neljännelle sinfo- vä shamaani) kuin Dafnista ja Khloeta nialle; hän flirttailee siinäkin bitonaa- (lapset joiden kasvatuksesta huolehti- lisuuden kanssa. Mutta sinfoniaan vat vuohet ja nymfit). verrattuna Luonnotar ei ehkä ole yhtä ekspressionistinen sävellys.

3 Luonnottaressa Sibelius on tiivistänyt peroiden kautta. Mitä enemmän hän Kalevalan 1. laulun tavalla joka tekee on tehnyt laulajien kanssa töitä, sitä tarinasta aavistuksen verran kummal- enemmän musiikkiin on alkanut tulla lisen ja epäloogisen. Silti, Ilmattaren pitkää linjaa. kosmisen yksinäisyyden kuvaus avoi- mena killuvine kvintteineen on pysäyt- Olet aiemmin sanonut, että olet johtanut tävä ja kertomus pesäpaikkaa etsivän Ravelin Dafnista ja Khloeta urasi tärkeis- sotkan hädästä - ”teenkö tuulehen tu- sä käännekohdissa. Kun se on nyt tämän pani, aalloillen asuinsiani” - taitaa olla konsertin ohjelmassa, tarkoittaako se, yksi Sibeliuksen tuotannon hienoimpia että urasi on käännekohdassa? hetkiä. Ei, vaan sitä, että Dafnis ja Khloe on kuului aikanaan Korvat myös yksi niistä teoksista, jotka orkes- auki -yhdistyksen porukkaan, avantgar- terilla pitää olla jatkuvasti ohjelmis- den etulinjaan. Hänen tyylinsä muuttu- tossaan, ja joita on siksi hyvä soittaa misesta perinteisempään suuntaan on säännöllisin väliajoin. Ylikapellimestarin kohistu paljon. Mitä ajattelet tällaises- velvollisuus on huolehtia siitä, että pe- ta deradikalisoitumisesta? Entä millä rusohjelmisto on hallussa varsinkin kun tavalla Kaija Saariahon tyyli on vuosien orkesteriin tulee jatkuvasti uusia, nuo- mittaan muuttunut? ria soittajia. Tällaiset teokset voi hy- vin soittaa vaikka parin vuoden välein. Jos ajattelee vaikkapa Magnuksen Kestoltaan Dafnis on juuri sopiva, ja se 1980-luvun orkesteriteoksia, Kineticsiä mittaa orkesterin soinnillisen ja rytmi- tai Mareaa, voi nähdä, että hänen kap- sen iskukyvyn. paleensa ovat aina rakentuneet vahvan harmonisen perustan varaan. Sen pääl- lä on sitten se säveltäjän kulloisenkin haastattelu Lotta Emanuelsson luomisvaiheen kuva. Minua ei hämmäs- tytä lainkaan se, että tuo harmoninen materiaali on noussut sieltä pohjalta vähitellen hallitsevammaksi. Pitää tie- tysti kysyä tarkemmin Magnukselta it- seltään, miksi näin on käynyt. Kaijan tyylissä ei ehkä ole tapahtunut yhtä suuria muutoksia mutta tämä on hänelle jotenkin tyypillistä. Hänen jo- kaisen teoksensa musiikillinen materi- aali on jatkuvasti eräänlaisessa hitaassa metamorfoosissa ja tämä sama lähtö- kohta pätee hänen koko tuotantoon- sa. Kaijalla vähittäinen tyylin muutos on ehkä tapahtunut enemmänkin oop-

4 CLAUDE DEBUSSY (1862–1918): FAUNIN ILTAPÄIVÄ

Käsite ’musiikin impressionismi’ yhdis- hetken vaikutelman paremmin kuin ro- tetään yleensä suoralta kädeltä Claude maani- tai draamakirjallisuus Debussy’hin, vaikka asiaan liittyy seikko- Impressionistishenkiset sävellykset ja, jotka vähintäänkin vaativat pohdin- ovat myös lyhyitä, niin kuin vaikkapa taa. Tarkoitan toisaalta sitä, voidaanko Debussyn preludit. Sen sijaan esimerkik- Debussytä ylipäänsä pitää impressionis- si La mer sijoittuu käsitteen alle vaikeam- tina – ja tietenkin peruskysymystä: mitä min. Sen yksittäiset tuokiot toimivat impressionismi musiikissa loppujen lo- aidon impressionistisesti, mutta sinfo- puksi on. Toisaalta varsin moni muukin ninen kokonaisuus ei ole vaikutelma- on säveltänyt impressionistiseen maail- taidetta muuten kuin käsitettä kovasti maan assosioituvaa musiikkia. Miksi siis venyttämällä. ”Yhdellä katseella hahmo- Debussy yksin edustaisi tätä tyyliä ja lä- tetun” lyhyyden lisäksi impressionistisen hestymistapaa? musiikin ominaisuuksiin voidaan lukea Kaivakaamme esiin tosiasioita: tyyli- funktionaalisen soinnutuksen ja muiden määre ’impressionismi’ syntyi kuvatai- musiikin muotoa voimakkaasti määrää- teen piirissä. Kriitikko Louis Leroy näki vien seikkojen karttaminen sekä maala- Pariisin ns. ”riippumattomassa näyt- rien tavoittelemaan ”valohämyyn” pyrki- telyssä” Claude Monet’n maalauksen minen utuisella soitinnuksella. Tarkasti Impression: soleil levant (”Vaikutelma: määritellyt teemat ja motiivit puuttu- auringonnousu”) ja muita käsittely- vat, ja varsinkin niiden perusteellinen tavaltaan uudenaikaisia töitä. Hän oli ”saksalaistyyppinen” kehittely. Debussyn sitä mieltä, etteivät nuoren polven kerrotaan lausahtaneen Beethoven- maalarit enää osanneet ammattiaan, konsertissa ystävälleen: ”Lähdetään vaan pystyivät vain ”tuottamaan vai- pois, nyt alkaa kehittely!” Debussyn kutelmia”; hän kirjoitti lehteen arvos- ajoilta periytyy nykyäänkin suosittu telun, jossa haukkui Monet’n taulun mutta ilmeisen ylimalkainen näkemys, impressionistin tekemäksi. Pian suuri jonka mukaan ”muoto ei kiinnosta rans- joukko uuden taiteilijasukupolven jä- kalaisia säveltäjiä lainkaan”. Toisaalta senistä halusi tulla kutsutuksi ”impres- tiedetään Debussyn moittineen ystä- sionisteiksi”. Haukkumanimestä tuli vänsä Erik Satien kappaleita muodon positiivinen käsite ja vähän ajan kulut- puutteesta, joten ainakin häntä tämä tua se edusti jo jotain legendaarista. abstrakti alue kiinnosti. Ja kaiken kuk- Impressionistimaalarit ovat edelleenkin kuraksi Debussy itse piti impressionistin ranskalaisen kuvataiteen arvostetuin su- tyylimäärettä rajoittavana ja jopa vahin- kupolvi. Maalaustaiteen lisäksi impres- gollisena; eihän Schönbergkään pitänyt sionismi sopii hyvin tyylimääreeksi eri- sanasta ’atonaalinen’. tyisesti runoudessa. Runot ovat yleensä Lieneekin varminta käyttää termiä lyhyitä, joten ne pystyvät välittämään ’impressionismi’ tarkoitettaessa mo-

5 nien eri säveltäjien musiikissa siel- vakava rikos runoutta kohtaan asettaa lä täällä ilmeneviä piirteitä, ei siis ke- runous ja musiikki päällekkäin – vaik- nenkään koko tuotannon määreenä. ka musiikki olisi parasta maailmassa”, Esimerkiksi Maurice Ravel, Paul Dukas, kertoi runoilija Paul Valéry. Kuultuaan Karol Szymanowski, Frederick Delius, kappaleen Mallarmé kirjoitti säveltäjäl- Ottorino Respighi ja Väinö Raitio ovat le: ”Olen juuri tullut konsertista syvästi kaikki säveltäjiä, jotka ovat sivunneet liikuttuneena. Mikä ihme! Teidän tulkin- impressionismia, kuka lähempää, kuka tanne Faunin iltapäivästä on ristiriidassa kauempaa. Sibelius ei ollut tämän tyylin tekstini kanssa vain siksi, että se menee edustaja, mutta jos tuntisi vain hänen todella paljon pitemmälle nostalgiaan ja sävelrunonsa Aallottaret, voisi päätyä valoon, hienoin yksityiskohdin, aistilli- liittämään hänet äskeisen joukon jat- sesti ja rikkaasti. Puristan kättänne ihail- koksi. Impressionismi vaikuttaa edelleen len, Debussy. Teidän, Mallarmé.” vahvasti musiikin tekijöihin: ’neoimpres- Debussyn Faunin iltapäivä huokailee sionistin’ nimilappu on musiikkikirjalli- laiskanpulskeassa, melankolisessa mut- suudessa tavallinen. ta onnellisessa mielentilassa. Ranskassa Totelkaamme Debussyn tahtoa: äl- sellaista on Baudelairen jalanjäljissä kut- käämme kutsuko häntä impressionistik- suttu nimellä spleen (ei pidä sekoit- si ja korvatkaamme sana esimerkiksi hä- taa englanninkielen pernaa tarkoitta- nen ylpeänä kantamallaan tittelillä ”un vaan sanaan). Debussyn omin sanoin: musiçien français”, ranskalainen muusik- ”--- musiikki on Mallarmén kauniin ru- ko. Varmistettuani maaperän voin nyt non hyvin vapaa tulkinta. Se ei millään turvallisesti todeta, että Faunin iltapäivä muotoa väitä olevansa sen synteesi. on se sävellys, joka käynnisti keskustelun Pikemminkin siinä on peräkkäisiä koh- musiikin impressionismista. Taustalla on tauksia, joiden kautta välittyvät faunin Stéphane Mallarmén runo, jonka poh- halut ja unelmat iltapäivän kuumuudes- jalle Debussy alun perin kaavaili kolmi- sa. Pian hän kyllästyy jahtaamaan ujosti osaista orkesterisävellystä. Siitä piti tulla lenteleviä nymfejä ja najadeja ja uppoaa ”Prelude, Interlude et Paraphrase Finale humalluttavaan uneen, jossa hän voi lo- pour L’après-midi d’un faune” eli ”Faunin pulta toteuttaa unelmansa ja ottaa hal- iltapäivän alkusoitto, välisoitto ja viimei- tuun universaalisen Luonnon.” nen mukaelma”, mutta saatuaan prelu- din valmiiksi vuonna 1894 Debussy to- Jouni Kaipainen tesi, ettei jatkoa tarvita. Mestariteos oli valmis. Nykyään unohdetaan yleensä, että se on alkusoitto, ja puhutaan vain Faunin iltapäivästä. Mutta juuri preludin luonne tekee siitä impressionistisen. Runoilija Mallarmé ei aluksi pitänyt Debussyn suunnitelmasta. ”Hän uskoi, että hänen oma musiikkinsa riitti ja että parhaalla tahdolla toimienkin olisi

6 MAGNUS LINDBERG (S. 1958): SELLOKONSERTTO NRO 2

Seitsemän varsinaista soolokonsert- sä että solistien sijoittumisessa erilaisiin toa sekä useita muita teoksia solistil- tyylillisiin ympäristöihin. Lindbergin tie le ja orkesterille tai yhtyeelle; selvästi on käynyt varhaiskauden särmikkäästä konsertoiva asetelma kiehtoo Magnus modernismista kohti pehmeämmin ja Lindbergiä. Hän on nyt käymässä kon- täyteläisemmin soivaa ilmaisua, jossa serttojen säveltäjänä läpi eräänlais- voi aistia henkisen yhteyden myöhäis- ta toista kierrosta. Kolme varhaisem- romantiikan uhkeuteen ja 1900-luvun paa konserttoa pianolle (1994), sellolle alun modernismien maailmaan. Se sä- (1999) ja viululle (2006) ovat muutaman vyttää myös hänen viime vuosien kon- vuoden kuluessa saaneet seuraajan: toi- serttojaan. sen pianokonserton (2012), toisen sello- Toinen sellokonsertto valmistui 2013 konserton (2013) ja viimeksi reilu viikko Los Angelesin filharmonikkojen tila- sitten Lontoossa kantaesitetyn toisen uksesta. Tilaus tuli Lindbergille tavan- viulukonserton (2015). omaista lyhyemmällä varoitusajalla, kun Konserttojensa toiseen kierrokseen kävi selväksi, että aiemmin tilattu Oliver viitaten Lindberg on todennut: ”En Knussenin sellokonsertto ei valmistui- ole yhtä varovainen kuin jotkut kir- si ajallaan. Epätavallisessa tilanteessa joittamaan toisen konserton. 1900-lu- Lindberg käytti uuden konserton läh- vun jälkipuolella näytti siltä, että sä- töteoksena aiempaa sello-piano-duoa veltäjät kirjoittivat tietylle soittimelle Santa Fe Project (Konzertstück) yhden lopullisen konserton ja siirtyivät (2006), jonka monin tavoin laajennet- sitten eteenpäin, mutta jos katsotaan tuna uudisversiona konserttoa voi pi- kauemmaksi taaksepäin, Bartókin ja tää. Kantaesityksen solistina lokakuus- Prokofjevin kaltaiset säveltäjät palasivat sa 2013 Los Angelesissa oli Lindbergin mielellään saman soittimen pariin ja ke- luottomuusikoihin kuuluva Anssi hittivät sille uudenlaisia ratkaisuja. Minä Karttunen ja kapellimestarina orkesterin tunnen heidät läheisiksi, sillä minua ve- entinen pitkäaikainen musiikillinen joh- tävät puoleensa pianon, viulun ja sellon taja Esa-Pekka Salonen, hänkin muusik- kaltaiset suuret soittimet – minua ei kona Lindbergin lähipiiriä. kiinnosta päätyä kirjoittamaan konsert- Uudessa konsertossa Lindberg on pi- toja esimerkiksi thereminin kaltaiselle tänyt hyvää huolta sellon kuuluvuudes- eksoottiselle instrumentille. Minulla on ta käyttämällä maltillisen kokoista, lähes myös ollut kunnon taukoja konsertto- klassishenkistä orkesteria. Vaskiosasto jen välissä antamassa aikaa miettiä: 20 on pieni, eikä mukana ole lainkaan vuotta pianokonserttojen välillä, 15 sel- Lindbergin orkesteriparituurien pe- lokonserttojen välissä ja suunnilleen 10 russoittimistoon kuuluvia lyömäsoitti- vuotta viulukonserttojen välissä.” mia ja pianoa eikä myöskään harppua. Konserttojen väliset tauot heijastuvat Orkesterin rinnalla sello on aktiivinen sekä soittimellisessa keksinnässä sinän- ja moniulotteinen toimija, jonka osuus

7 ulottuu hauraasta mietiskelystä vilkkaa- lisessa asetelmassa on eroja, sillä Santa seen kuviointiin ja hetkittäin puhkea- Fe Projectissa on ensiosassa kadenssi- vaan, romanttista hehkua saavaan laula- mainen soolojakso, joka saa tässä rin- vuuteen. Vaikka laulavammat käänteet nalleen orkesterin soittimia, kun taas jäävät itse asiassa melko vähiin, niillä on konserton keskiosan laajaa kadenssia ei tärkeä asema eräänlaisina musiikillisen alkuteoksessa ole lainkaan. Tuo kadens- kerronnan kiintopisteinä. si on eräänlainen konserton sydän, ydin- Toinen sellokonsertto on kolmiosai- kohta, josta musiikki kääntyy vähitellen nen mutta tauottomaksi sidottu koko- kohti rytmisesti terävämmin artikuloi- naisuus. Vaikka sillä on paljon yhteis- tua finaalia, mutta loppusivuilla musiik- tä Santa Fe Projectin kanssa, on kyse ki tasaantuu läpikuultavan seesteisiin merkittävästi laajemmasta teoksesta. tunnelmiin. Uutta on esimerkiksi lyyrisesti kehkey- tyvä alku, jossa sello hahmottaa pienistä Kimmo Korhonen soluista perusaineistoa. Myös soittimel-

JEAN SIBELIUS (1865–1957): LUONNOTAR

Sävellysten synty on usein vaikeasti kuitenkin sai lopulta nimen Pohjolan ty- määriteltävä ja ajallisesti häilyvä proses- tär. Ja kun Sibelius oli loppukeväällä 1909 si. Sibeliuksen Luonnottaren varsinai- Berliinissä, hän luonnosteli aiheen, josta nen sävellystapahtuma sujui nopeasti tuli Luonnottaren pääteema. heinä-elokuussa 1913, neljännen sinfo- Teos syntyi sopraanodiiva Aino nian jälkeisenä kautena, mutta teok- Acktélle eräänlaiseksi korvaukseksi siitä, sen alkuituja etsittäessä voidaan pa- että tälle aiemmin luvattu orkesterilau- lata aina hänen nuoruutenkauteensa lu Korppi ei ollut valmistunut. Saatuaan saakka. Osassa aiemmista Luonnotar- nuotit Ackté kirjoitti Sibeliukselle: pohdiskeluista yhteys lopulliseen teok- ”Luonnotar nerokas ja suurenmoinen. seen tapahtui aiheen, osassa musiikilli- Olen ihastuksissani siitä – mutta samal- sen ideoinnin tasolla. la niin kovin pelkään, etten pysty laula- Kalevalan myyttisen Luonnottaren maan sitä sen arvoisella tavalla, sillä se hahmo ilmestyi Sibeliuksen sävellys- on tosiaan mielettömän vaikea...” Ackte suunnitelmiin jo vuonna 1894, jol- lauloi kantaesityksen Gloucesterin mu- loin se sisältyi oopperahankkeeseen siikkijuhlilla Englannissa syyskuussa Veneen luominen. Hanke ajoi kuiten- 1913. kin karille ja luovutti materiaaliaan Kalevalan kuvaus maailman synnys- Lemminkäissarjaan. Vuodelta 1902 on tä on saanut Sibeliuksen luomaan yh- tietoja sopraanolle ja orkesterille sävel- den omaperäisimmistä ja yksilöllisim- lettävästä ”loitsusta”, ja muutama vuo- mistä teoksistaan. Luonnotar edustaa si myöhemmin, vuosina 1905-06, työn laajamuotoisena orkesterilauluna harvi- alla oli orkesteriteos Luonnotar, joka naista teoslajia hänen tuotannossaan,

8 eräänlaista yksinlaulun ja sinfonisen ru- Tuli suuri tuulenpuuska, non yhteensulautumaa. Sen musiikissa meren kuohuille kohotti. on samalla sekä karua, modaalisesti sä- ”Voi poloinen päiviäni! vytettyä arkaaisuutta että visionääristä Parempi olisi ollut modernismia, esimerkiksi bitonaalisuut- ilman impenä elää, ta ja klustermaisen tiiviitä sointumuo- oi, Ukko ylijumala! dostelmia. Käy tänne kutsuttaissa.” Avaustahdeissaan teos soi maail- Tuli sotka suora lintu, man luomista edeltävää alkutyhjyyttä. lenti kaikki ilman rannat, Jousiston kosmisesta huminasta erot- lenti luotehet, etelät, tuu aihe, jonka sopraano ottaa oman ei löyä pesän sioa. laulumelodiansa alkusoluksi. Pääteema ”Ei, ei, ei. edustaa kertovampaa ainesta, harppug- Teenkö tuulehen tupani, lissandojen ”suuren tuulen puuskan” jäl- aalloillen asuinsiani, keinen toinen teema on staattisempi ja tuuli kaatavi, tuuli kaatavi, syvähenkisempi, eräänlainen kromaat- aalto viepi asuinsiani!” tisesti kiertyvä manaus- tai valitusaihe. Niin silloin veen emonen Tiiviin kehittelyn ja säteilevään loistoon nosti polvea lainehesta, puhkeavan huipennuksen jälkeen teos siihen sorsa laativi pesänsä; päättyy Sibeliuksen maagisimpiin kuu- alkoi hautoa. luviin tunnelmiin tähtien syttyessä ka- Impi tuntevi tulistuvaksi levalaisen luomiskertomuksen taivaalle. järkytti jäsenehensä, pesä vierähti vetehen. Kimmo Korhonen Katkieli kappaleiksi, muuttuivat munat kaunoisiksi. Munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi, Luonnotar yläpuoli valkeaista, kuuksi kumottamahan, (Kalevala) Mi kirjavaista tähiksi taivaalle, ne tähiksi taivaalle. Olipa impi, ilman tyttö, Kave Luonnotar korea, ouostui elämätään, aina yksin ollessansa avaroilla autioilla. Laskeusi lainehille, aalto impeä ajeli, vuotta seitsemän sataa, vieri impi veen emona, uipi luotehet, etelät, uipi kaikki ilman rannat.

9 JOUNI KAIPAINEN (1956–2015): NYO ZE HONMAK KUKYO TO

Jouni Kaipaisen komea säveltäjäntai- ta sinfoniasta (1994) lähtien astui esiin val katkesi pitkäaikaiseen sairauteen, uudenlainen, perinnetietoisempi sävel- johon hän menehtyi 23. marraskuuta. täjä. Sittemmin sinfonioiden määrä kas- Valmistumatta jäi muun muassa viides voi neljään, joista viimeinen on Danten sinfonia, jonka Radion sinfoniaorkesteri Jumalaisen näytelmän innoittama mah- oli häneltä tilannut. dikas oratoriomainen Commedia (2012). Kaipainen kuului maamme säveltäjien Iän ja uran karttuessa Kaipainen alkoi eturiviin. Hän ehti uransa aikana luoda yhä useammin puhua klassikkojen ihai- laajan ja monipuolisen tuotannon, jo- lustaan. Perinteisten suurmuotojen suo- hon sisältyy sekä orkesteri-, kamari että sijana hän asetti itsensä rohkeasti – ja vokaalimusiikkia. Viime kesänä kan- menestyksekkäästi – vertailtavaksi vuo- taesitetty pasuunakonsertto saavutti sisataisen tradition kanssa. Hänen tuo- ahkeruudesta todistavan opusnumeron tantonsa ydintä ovat sinfonioiden lisäksi 100. Säveltäjäntyön lisäksi hän työsken- lukuisat konsertot ja seitsemän jousik- teli arvostettuna sävellyksenopettajana vartettoa, kaikki jo klassismin kaudelta Tampereen Musiikkiakatemiassa. Hän lähtien arvostettuja soitinmusiikin ku- oli myös maan hienoimpiin kuuluva mu- ningaslajeja. Tulee mieleen, miten hän siikkikirjoittaja, jonka poikkeuksellisen kertoi heränneensä nuorena lopullisesti syvällisen musiikillisen tietämyksen hal- taidemusiikin maailmaan ja säveltäjyy- litsemista teosesittelyistä Radion sinfo- teen Beethovenin Eroica-sinfonian an- niaorkesterin yleisökin on saanut naut- siosta. Tai miten hän hiukan myöhem- tia. min ravitsi itseään kuuntelemalla joka Kaipainen nousi esiin 1970- ja 1980-lu- aamu yhden Béla Bartókin jousikvarte- kujen vaihteessa, jolloin hän kuului suo- toista. malaista musiikkia sekä sanoin että Usko musiikin pysyviin arvoihin ja tiet- sävelin ravistelleeseen Korvat auki –ryh- tyyn tyylirajat ylittävään klassisuuteen mään. Varhaisissa teoksissa hän kyt- kuuluu myös Kaipaisen teoksissa, niiden keytyi ajan henkeä hallinneeseen mo- johdonmukaisena, ikään kuin sisäisestä dernismiin, mutta vähitellen hänen voimasta ohjautuvana muotoajattelu- musiikkiinsa tuli piirteitä, joissa saattoi na ja usein myös tekstuurien selkeytenä aavistaa myöhemmän tuotannon pe- ja tarkoituksenmukaisuutena silloinkin, rinteisempien ihanteiden ituja. Yhtenä kun musiikki on monitasoisuudessaan alkavan murrosvaiheen merkkinä oli kompleksia. Samalla Kaipaisen ilmaisus- ensimmäinen sinfonia (1985), joka on sa on ekspressionismista kumpuavaa vielä musiikiltaan teräväsärmäisen mo- särmikkyyttä ja tunnevoimaa ja usein derni mutta edusti teoslajinsa puolesta myös ranskalaiselle musiikille sukua ole- monille ankarille modernisteille vieras- vaa värien ja sävyjen rikkautta. ta lähestymistapaa. Viimeistään toises-

10 Nyo ze honmak kukyo to on klarinetil- sesta Lootus-sutrasta, joka on viimeinen le, jousiorkesterille ja japanilaiselle temp- buddhalaisuuden perustajan Siddhartha pelikellolle dabachille muokattu versio Gautaman nimissä kulkevista kirjoituk- klarinettikvinteton (1999) kolmannesta sista. Kaipaisen mukaan ”lause on mah- osasta. Kaipainen omisti teoksen puo- doton kääntää suomeksi tai millekään lisolleen viulisti ja kapellimestari Jaana muulle kielelle: se on viimeinen budd- Haanterälle. halaisen ajattelun kymmenestä ns. elä- Nyo ze honmak kukyo to on sala- män tekijästä ja sen ajatuksellinen sisäl- peräinen ja epätavallinen teoksen ot- tö viittaa kaiken suuren yhteisyyteen”. sikko. Sen muinaisella kiinan kielellä kirjoitetut sanat juontuvat buddhalai- Kimmo Korhonen

KAIJA SAARIAHO (S. 1952): MIRAGE

Kaija Saariahon musiikkia ja säveltäjä- tiettyyn solistiin”. Miragen (2007) innoit- persoonaa värittävät monenlaiset si- tajana heitä oli kaksi: Karita Mattila ja säiset jännitteet. Se ilmenee sellaisissa Anssi Karttunen. Mattilan intensiivistä vastakohtapareissa kuin puhtaat äänet ja leimuavaa taiteilijapersoonaa varten ja hälyt, pysähtyneisyys ja liike, voima ovat syntyneet myös laulusarja Quatre ja herkkyys. Yleisemmällä tasolla hänen instants (2002) ja monologiooppera työtään värittää analyyttisyyden ja intui- Émilie (2009). Anssi Karttusen kanssa tion synteesi; hän on tutkija ja runoili- yhteistyö on vanhempaa perua ja ulot- ja samassa persoonassa. Hän on sikäli tuu aina Saariahon 1980-luvun varhai- leimallisesti oman modernin aikamme seen tuotantoon. Mittavin Saariahon edustaja, että hän hyödyntää monipuo- Karttuselle kirjoittamista teoksista on lisesti uuden teknologian, tietokoneen sellokonsertto Notes on Light (2006). ja elektroniikan antamia mahdollisuuk- Sopraano ja sello muodostavat sia. Toisaalta harva nykysäveltäjä onnis- Miragessa epätavallisen mutta tehok- tuu hänen laillaan luomaan teoksissaan kaan solistiparin. Saariaho on kertonut yhtä vahvan vaikutelman keksinnän fan- halunneensa luoda tekstistä ”kaksi tul- tasiasta, unien ja mysteerien salaperäi- kintaa yhdestä ja samasta lähtökoh- sestä, sanoin tavoittamattomasta logii- dasta”. Näin teoksen dramaturgiassa ja kasta. solistisessa asetelmassa toisiinsa kietou- Yksi Saariahon säveltäjyyden ominais- tuvat sopraano ja sello ovat enemmän piirteistä on tiivis yhteistyö muutamien rinnakkaisia kuin kilpailevia toimijoita. luotettujen muusikoiden kanssa. Hän Tässäkin yksi musiikillinen muunnelma on todennut, että hänelle ”konserton niistä monista hedelmällisistä dualismin tyyli syntyy aina mielenkiinnosta ei ai- muodoista, joita Saariahon tuotannossa noastaan tiettyyn soittimeen vaan myös on.

11 Miragen tekstinä on katkelma meksi- kolaisen intiaanishamaanin ja paranta- jan Maria Sabinan esittämistä loitsuis- ta, joiden vaatimaan transsiin hän pääsi huumaavien sienten avulla. Sanoissa toistuvat Sabinan kuvitelmat erilaisista todellisuuden rajat ylittävistä olomuo- doista, jotka voi tulkita hurmioitunee- na identiteetin etsintänä: nainen joka lentää, joka ui, kotkanainen, tähdenlen- tonainen, nukkenainen, pyhä ilveilijä. Säkeiden alkusanat ”I am” (Minä olen) toistuvat usein sellaisenaan ja antavat kappaleelle laajemminkin lausujansa – ja kenties myös säveltäjänsä - olemassa- oloa julistavan merkityksen.

Kimmo Korhonen

Mirage Mirage I am a woman who flies. Olen lentävä nainen. I am sacred eagle woman, [the Olen pyhä kotkanainen, (sieni) sanoo; mushroom] says; Olen Herra, kotkanainen, I am the Lord eagle woman; olen uiva vallasrouva I am the lady who swims; sillä pystyn uimaan äärettömyydessä, Because I can swim in the immense, uin kaikissa olomuodoissa. Because I can swim in all forms. Olen tähdenlentonainen I am the shooting star woman, olen tähdenlentonainen vedenpinnan I am the shooting star woman alla, beneath the water, olen vallasrouvanukke, I am the lady doll, olen pyhä pelle I am the sacred clown, sillä osaan uida, Because I can swim, sillä osaan lentää. Because I can fly.

Maria Sabina (1896–1985) Suomennos Sirpa Hietanen

12 MAURICE RAVEL (1875–1937): DAPHNIS & CHLOE, SARJA NRO 2

Baletin historiassa kääntyi uusi lehti ke- ole vakiintunut balettiohjelmistoihin, väällä 1909, kun legendaarinen venä- mutta konserttisaleissa tämä Ravelin läinen impressaario Sergei Djagilev toi mestarillisimpiin kuuluva luomus on va- Pietarin ja Moskovan parhaista tanssi- kiinnuttanut paikkansa. joista kootun Venäläisen baletin (Ballets Daphnis et Chloé sijoittuu antiikin Russes) ensi kertaa Pariisiin. Vierailusta mytologioiden maailmaan. Juonen hah- tuli sensaatiomainen menestys, joka motteli koreografi Fokin, joka on seu- aloitti Djagilevin balettiseurueen kaksi- rannut tarinassaan antiikin kreikkalaisen kymmentä vuotta, aina Djagilevin kuo- runoilijan Longoksen paimenromaania. lemaan 1929 kestäneen kultakauden. Päähenkilöinä ovat rakastavaiset nuori Djagilevin tallin loistavin tähti oli Igor paimen Daphnis ja paimentyttö Chloé. Stravinsky, jonka modernit tanssiteok- Vuohipaimen Docron yrittää päästä set toivat esitysten sensaatioarvoon Chloén suosioon mutta häviää ratkaise- oman tenhoavan lisänsä. Silti Djagilev vassa kilpatanssissa Daphnikselle. Chloé hakeutui aktiivisesti yhteistyöhön myös joutuu vielä merirosvojenkin ryöstämäk- muiden aikansa huippusäveltäjien si ennen kuin Pan-jumalan väliintulo pe- kanssa. Jo ensimmäisellä vuoden 1909 lastaa tilanteen. Pariisin-matkalla hän tilasi uuden bale- Daphnis et Chloé on yksinäytöksinen tin Maurice Ravelilta, jolta kuitenkin kes- mutta kolmeen pääjaksoon jakaantu- ti kolme vuotta saattaa tilattu Daphnis va teos. Konserttisaleissa sitä esitetään et Chloé valmiiksi. Ensiesitys oli Pariisin joko kokonaisena tai kahtena Ravelin Châtelet-teatterissa kesäkuussa 1912. siitä tekemänä sarjana, joista varsinkin Lumoavasta musiikistaan huolimat- jälkimmäinen, sellaisenaan koko kol- ta Daphnis et Chloé ei saavuttanut ih- mannen jakson käsittävä, on suosit- meempää menestystä. Yhtenä syynä oli tu. Alkuperäisessä balettimusiikissa on luultavasti se, että produktio oli epätyy- mukana myös kuoro, mutta sarjan esi- dyttävä kompromissi tekijöiden erilai- tyksistä se jätetään usein pois. Toinen sista näkemyksistä. Ongelmia oli myös sarja alkaa koko teoksen kuuluisim- tanssijoilla, joilla oli vaikeuksia sopeu- malla jaksolla, Päivännousu-musiikilla tua loppujakson 5/4-tahtilajiin, ja ker- joka kasvaa alun satumaisesti väreile- toman mukaan he saivat askeleensa västä sointimaalailusta nousevan au- sopimaan musiikkiin vasta hokiessaan ringon huumaavaan loistoon. Sarjan jatkuvasti mielessään impressaarion vii- keskellä on lyyrisen huilusoolon värittä- teen iskuun jakautuvaa nimeä ”Ser-gei- mä Pantomiimi. Teoksen päättää villik- Dja-gi-lev, Ser-gei-Dja-gi-lev”. Voi vain si bakkanaaliksi yltyvä Danse générale arvailla, minkälaista kauhua heissä on (Yleinen tanssi), jonka vauhtia hurmioi- herättänyt Stravinskyn Kevätuhri, jon- tuneet 5/4-rytmit siivittävät. ka seurue esitti seuraavana vuonna. Myöhemminkään Daphnis et Chloé ei Kimmo Korhonen

13 KARITA MATTILA yksi on nimirooli Kaija Saariahon Émilie -oopperassa Lyonissa 2010. Mattila on hiljattain tehnyt monta Karita Mattila kuuluu maailman arvos- kiitettyä roolidebyyttiä mm. Wagnerin tetuimpien oopperalaulajien joukkoon. Sieglindenä Houstonin Grand Operassa Hänen lyyrinen ja dramaattinen sopraa- sekä Straussin Ariadnena ja Wozzeckin nonsa tunnetaan kauneudestaan sekä Mariena Covent Gardenissa Lontoossa. monipuolisuudestaan, ja hänen esiinty- Muita viime aikojen kohokohtia misensä lavalla hakee vertaistaan. ovat olleet mm. Fidelio Houstonissa, Mattila suoritti lauludiplomin- Janáčekin Katja Kabanova Chicagossa, sa Sibelius-Akatemiassa Liisa Linko- Schönbergin Erwartung St. Louisissa ja Malmion sekä Vera Rozsan johdolla. Hän Straussin Vier Letzte Lieder New Yorkin esiintyy säännöllisesti kaikissa maail- Carnegie Hall’ssa. Kuluvalla kaudella man merkittävimmissä oopperataloissa Mattila laulaa mm. Jiří Bĕlohlávekin joh- ja arvostetuimmilla festivaaleilla huip- dolla TŠekin filharmonikkojen solistina pukapellimestarien, kuten mm. James Janáčekin Jenufaa. Levinen, Esa-Pekka Salosen, Claudio Karita Mattila on tehnyt monia mer- Abbadon, Sir Colin Davisin, Christoph kittäviä levytyksiä Phillipsille, EMIlle, von Dohnanyin, Bernard Haitinkin, Sonylle, DG:lle ja Ondinelle. Hän on tal- Antonio Pappanon ja Sir Simon Rattlen tioinut mm. Richard Straussin Viimeiset johdolla. laulut-sarjan Claudio Abbadon johdol- Mattilan tärkeimpiä oopperaroole- la ja Schönbergin Gurreliederin sekä ja ovat mm. Puccinin Tosca, Janáčekin Šostakovitšin 14. sinfonian Sir Simon Jenufa, Wagnerin Lohengrinin Elsa, Rattlen kanssa. Wagnerin Nürnbergin Mozartin Don Giovannin Donna Anna, mestarilaulajat -oopperan kokonaislevy- Johannes Straussin Lepakon Rosalinde tys Sir Georg Soltin kanssa ja Janáčekin sekä Richard Straussin Salome. Mer­ Jenůfa Bernard Haitinkin kanssa palkit- kittävät ohjaajat ovat ihastuneet tiin molemmat Grammylla. Mattilan ilmiömäiseen draaman tajuun Karita Mattila on voittanut usei- ja tuloksena on syntynyt useita unoh- ta laulukilpailuja ja hänelle on myön- tumattomia produktioita. Luc Bondyn netty monia merkittäviä palkintoja. ohjaamana Mattila esitti Don Carlosin Lappeenrannan laulukilpailun hän voitti Pariisissa, Lontoossa ja Edinburghin 1981 ja BBC:n Singer of the World lau- festivaalilla. Elektrassa hän esiintyi Lev lukilpailun 1983. Tasavallan presidentti Dodinin ohjauksessa Salzburgissa ja myönsi Mattilalle Pro Finlandia-mitalin Peter Steinin kanssa hän teki Simon 2001. Musical America valitsi hänet Boccanegran Salzburgissa sekä Don 2005 Vuoden Muusikoksi, mikä on yksi Giovannin Chicagossa. New Yorkin Yhdysvaltojen arvostetuimmista klas- Metropolitan-oopperassa Mattila esiin- sisen musiikin palkinnoista. Niin ikään tyi Fideliossa Jürgen Flimmin ohjauk- Ranskassa Mattila sai korkeimman kult- sessa. Mattila on kantaesittänyt monia tuurialan arvonimen, Chevalier des Arts merkittäviä nykymusiikkiteoksia, joista et des Lettres vuonna 2003. Suomessa

14 jaetaan vuosittain Karita Mattilan ni- vierailee säännöllisesti musiikkijuhlil- meä kantava palkinto, joka on rahallises- la mm. Edinburghissa, Salzburgissa, ti suurin laulajalle myönnettävä palkinto Berliinissä ja Venetsiassa. Kuluvalla kau- maassamme. della Karttunen tekee Kiinan kiertueen Mahler -kamariorkesterin ja Esa-Pekka Salosen kanssa, pitää resitaalikonsertin Wigmore Hall’ssa Lontoossa ja soittaa ANSSI KARTTUNEN New World Symphony -orkesterin solis- tina. Karttunen on levyttänyt niin Niin orkesterien solistina kuin aktiivi- Beethovenin kaikki sello-piano -teokset sena kamarimuusikkonakin tunnetun periodisoittimilla kuin 1900-luvun sävel- Anssi Karttusen ohjelmisto sisältää sel- täjien sooloselloteoksiakin. Lisäksi hän lon peruskirjallisuuden lisäksi suuren on taltioinut Lindbergin, Saariahon ja määrän unohdettuja mestariteoksia ja Salosen sellokonsertot sekä Tan Dunin hänen omia sovituksiaan. Modernin sel- teoksen sellolle, videolle ja orkesterille. lon lisäksi Karttunen soittaa myös ba- Lindbergin kamarimusiikkia sisältävä rokkiselloa sekä violoncello piccoloa. levy ja Henri Dutilleux’n Tout un mon- Anssi Karttunen opiskeli mm. Erkki de lointain -teoksen taltiointi saivat mo- Raution, William Pleethen, Jacqueline du lemmat Gramophone -palkintoehdok- Prén ja Tibor de Machulan ohjauksessa. kuuden. Vuosina 1999–2005 hän toimi London Anssi Karttunen pitää säännöllisesti Sinfoniettan soolosellistinä ja 1994– mestarikursseja, kuten mm. 2012 Kaija 1998 Kamariorkesteri Avanti!n taiteelli- Saariahon kanssa Carnegie Hall’ssa sena johtajana. Helsinki Biennale -fes- sekä Biennal -tapahtumassa tivaalia Karttunen luotsasi 1995–1997 Amsterdamissa. Pariisin Ecole Normale ja Musica nova Helsinki -musiikkijuhlia de Musique -koulussa hän aloitti opetta- 2015. misen viime vuonna. Kuluvana syksynä Karttunen on kantaesittänyt yli 140 Karttunen opettaa myös Berkeleyn yli- teosta ja hänelle on sävelletty 29 sel- opistossa Yhdysvalloissa. lokonserttoa, joiden joukossa ovat Anssi Karttusen soitin on Francesco mm. Esa-Pekka Salosen Mania, Kaija Ruggeri sello. Saariahon Notes on Light ja Martin Matalonin sellokonsertto. Tulevina vuo- sina Karttunen kantaesittää teoksia mm. Oliver Knussenilta, Pascal Dusapinilta sekä Denis Cohenilta. Anssi Karttunen on esiintynyt mm. Philadelphian orkesterin, BBC:n sinfonia- orkesterin, Japanin radion sinfoniaorkes- terin ja Los Angelesin sekä Münchenin filharmonikkojen solistina. Lisäksi hän

15 KARI KRIIKKU

Unsuk Chinin klarinettikonsertto on vii- meisin lisäys nykymusiikin tulkkina tun- netun Kari Kriikun ohjelmistossa. Kriikku kantaesitti konserton Göteborgin sinfo- niaorkesterin ja Kent Naganon kanssa keväällä 2014. Sittemmin hän on esittä- nyt teosta jo mm. New Yorkin filharmo- nikkojen, Kölnin radion sinfoniaorkes- terin, Lontoon Philharmonia-orkesterin ja Amsterdamin Concertgebouw-orkes­ terin solistina. Aiemmin Kriikku on kantaesittänyt ja lelvyttänyt mm. Kaija Saariahon D’OM LE VRAI -teoksen, Kimmo Hakolan ja Magnus Lindbergin klarinettikonser- tot sekä Jukka Tiensuun Missa-teoksen. Saariahon teoksen levytys RSO:n kans- sa sai BBC Music Magazinen palkinnon 2013. Seuraavaksi Kriikku kantaesittää Michel van der Aa’n Hysterisis-teo­ ksen Lapin kamariorkesterin ja John Storgårdsin kanssa ja levyttää myöhem- min teoksen Amsterdam Sinfoniettan kanssa. Muita kuluvan kauden esiintymi- siä ovat mm. kiertue Uuden Seelannin sinfoniaorkesterin ja Miguel Harth- Bedoyan kanssa Uuteen Seelantiin sekä esiintymiset Soulin, Stavangerin ja Indianapolisin sinfoniaorkesterien solis- tina. Solistiuransa lisäksi Kari Kriikku toimii Kamariorkesteri Avanti!n taiteellisena johtajana. Monipuolinen ura toi Kriikulle Pohjoismaiden neuvoston musiikkipal- kinnon vuonna 2009.

16 RADION SINFONIAORKESTERI

Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Yleisradion orkesteri, jonka tehtävä- Aslak Hetta -oopperan ensilevytyk- nä on tuottaa ja edistää suomalaista sen. Orkesterin levytyksiä on palkittu musiikkikulttuuria. Orkesterin ylikapel- mm. BBC Music Magazine -, Académie limestari on Hannu Lintu, joka aloit- Charles Cros’n ja MIDEM Classical ti kautensa syksyllä 2013. RSO:n kun- Award -palkinnoilla. Ligetin viulukon- niakapellimestarit ovat Jukka-Pekka serton ja orkesteriteoksia sisältävä levy Saraste ja Sakari Oramo. oli Gramophone-lehden Editor´s Choice Radio-orkesteri perustettiin vuon- helmikuussa 2014. na 1927 kymmenen muusikon voimin. RSO tekee säännöllisesti konsert- Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi tikiertueita ympäri maailmaa. Kau­ 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestarei- della 2015–2016 orkesteri esiintyy ta ovat olleet Toivo Haapanen, Nils- Hannu Linnun johdolla Japanissa sekä Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Itävallassa. Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, Saraste ja Sakari Oramo. joka lähettää orkesterin kaikki kon- Suurten klassis-romanttisten mesta- sertit yleensä suorina lähetyksinä niin riteosten ohella RSO:n ohjelmisto si- Suomesta kuin ulkomailtakin. RSO:n sältää runsaasti nykymusiikkia ja or- verkkosivuilla (yle.fi/rso) voi konsertteja kesteri kantaesittää vuosittain useita kuunnella sekä katsella korkealaatuisen Yleisradion tilausteoksia. RSO:n teh- livekuvan kautta. Konserteista suuri osa täviin kuuluu myös koko suomalai- myös televisioidaan suorina lähetyksi- sen orkesterimusiikin taltioiminen nä Yle Teemalla. kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella 2015–2016 orkesteri kan- taesittää kuusi Yleisradion tilaamaa teosta. Lisäksi ohjelmassa on mm. Beethovenin ja Prokofjevin pianokon- serttoja, Šchumannin ja Brahmsin sin- fonioita sekä Mendelssohnin oratorio Elias. Vieraaksi saapuvat mm. pianistit Murray Perahia, Nelson Freire ja András Schiff, kapellimestarit David Zinman, Tugan Sohijev ja Mandfred Honeck sekä sopraano Karita Mattila ja mez- zosopraano Anne Sofie von Otter. RSO on levyttänyt mm. Ligetin, Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lind­ bergin, Saariahon, Sallisen, Kai­pai­sen

17