DOCSLIB.ORG

TORSTAISARJA 4 Hannu Lintu, Kapellimestari Karita Mattila

Total Page：16

File Type：pdf, Size：1020Kb

Download full-text PDF Read full-text
TORSTAISARJA 4 Hannu Lintu, Kapellimestari Karita Mattila 20.12. TORSTAISARJA 4 Musiikkitalo klo 17.00 Hannu Lintu, kapellimestari Karita Mattila, sopraano Anssi Karttunen, sello Kari Kriikku, klarinetti Claude Debussy: Faunin iltapäivä 10 min Yuki Koyama, huilu Magnus Lindberg: Sellokonsertto nro 2, 25 min ensiesitys Suomessa I-II-III Jean Sibelius: Luonnotar op. 70 9 min VÄLIAIKA 20 min Jouni Kaipainen: Nyo ze honmak kukyo to op. 59b 6 min Kaija Saariaho: Mirage 12 min Maurice Ravel: Daphnis & Chloe, sarja nro 2 16 min I Lever du jour (Päivänkoitto) II Pantomime (Pantomiimi) III Danse générale Konsertissa soittaa Sibelius-Akatemian ja RSO:n koulutusyhteistyön myötä viisi Sibelius-Akatemian opiskelijaa: Johannes Hakulinen, 1-viulu, Khoa-Nam Nguyen, 2-viulu, Aino Räsänen, alttoviulu, Sara Viluksela, sello ja Joel Raiskio, kontrabasso. Väliaika noin klo 18.00. Konsertti päättyy noin klo 19.25. 1 JOUNI KAIPAINEN IN MEMORIAM Säveltäjä Jouni Kaipainen menehtyi pit- ja yhteistyökumppania, ikään kuin ohjel- käaikaiseen sairauteen 23. marraskuu- mistosuunnittelun jumalatar olisi tarkoi- ta. Olemme ennenaikaisesti kadottaneet tuksellisen kaukonäköisesti suunnitellut ystävän ja suuren säveltäjän, ja siksi hä- tämän kokoontumisen. Jopa Jounin hauta- nen tuotantonsa on meille entistäkin jaiset ajoittuvat näiden konserttien väliin. rakkaampi. Jounin teokset kunnioittavat Jounin suhde Radion sinfoniaorkesteriin syvästi traditiota mutta julistavat silti oli kiinteä. RSO on kantaesittänyt mm. vahvasti omalla äänellään. Yksikään län- 2. ja 4. sinfonian sekä piano- ja viulukon- simaisen kulttuurikaanonin teos tai hen- serton. Viides sinfonia oli tilattu ja viimei- kilö ei ollut hänelle vieras; kuuluihan hän nen keskusteluni Jounin kanssa koski tuon siihen itsekin. Hänen sävellystapansa to- teoksen dramaturgiaa. Lisäksi hän kirjoit- disti ainutlaatuisesta sisäisestä korvasta: ti meille satoja ohjelmakommentteja joi- teokset olivat valmiita hänen päässään or- den laaja-alainen sivistyneisyys ja teos- kestraatiota myöten, vasta sitten hän alkoi ten ymmärrys ovat vertaansa vailla. Kari purkaa niitä paperille nuottikuvaksi. Siksi Kriikku on kantaesittänyt Jounin teoksen hänen musiikissaan on läsnä harvinainen ”Carpe Diem”, Karita Mattila laulusarjan struktuurin ja virtauksen tunne. Me kaikki ”Stjärnenatten”, Anssi Karttunen lukui- muistamme hänet inspiroivana ja syvälli- sia kamarimusiikkiteoksia, samoin Uusi senä taiteilijana ja keskustelijana. Helsinki- kvartetti, Ilari Angervo alttoviu- Jounin elämäntyötä kunnioittaaksemme lukonserton, Otto Virtanen fagottikonser- olemme tehneet lisäyksiä viikonlopun sin- ton ja minä itse mm. kaksi sinfoniaa ja kol- foniakonserttien ohjelmiin. me konserttoa. Kaija Saariaho ja Magnus Perjantaina 18.12. ”Myöhäisillan ka- Lindberg olivat Jounin opiskelutovereita ja marimusiikki”-sarjassa Uusi Helsinki- ystäviä. Yleisössämme näitä ystäviä ja lä- kvartetti soittaa Jounin jousikvarteton nro heisiä on lisää. Kaikki tämä kertoo siitä, 5 op. 70, teoksen, jossa on läsnä hänen miten keskeisessä roolissa Jouni suomalai- Astrid Lindgrenin satuun kirjoittamansa sessa musiikkiyhteisössä oli. ”Hämäränmaassa”-musiik kinäytelmän in- Viimeinen teos, 4. pianotrio op. 102 kan- himillinen henki. taesitettiin vain viikko Jounin kuoleman Sunnuntain 20.12. konsertissa vierailee jälkeen. Teos välittää suurta luomisvim- Kari Kriikku. Silloin kuullaan buddhalai- maa ja uskoa tulevaisuuteen. Nyt me kan- sesta rituaalista inspiroitunut teos klari- namme eteenpäin tuota uskoa. netille, jousiorkesterille ja dabachille, ”Nyo ze honmak kukyo to” op 59b. Teoksen ni- Kiitos, Jouni men merkitystä on vaikea kuvailla tarkas- ti mutta taustalla on Buddhan ajatus kai- Hannu Lintu ken suuren yhteisöllisyydestä. Tämä ajatus yhteisöllisyydestä olkoon mielessämme näissä konserteissa, joissa sattumalta on läsnä niin monta Jounin vanhaa ystävää 2 LINTUPERSPEKTIIVI ”KONSERTISSA ON Faunin ja Luonnottaren luontokäsi- LUONTOON JA tykset tarjoavat erityisen kiinnosta- MYTOLOGIAAN LIITTYVÄ via musiikinhistoriallisia ja tyylillisiä vertauskohtia. Debussy ja Sibelius oli- POHJAVIRE” vat aikalaisia: Prélude à l´après-midi d´un Faune ajoittuu niihin samaoihin 1890-luvun alkuvuosiin jolloin Sibelius Kausi päättyy tyylikkään symmetriseen sävelsi Skogsråetia ja Lemminkäistä. konserttiohjelmaan. Onko ohjelma raken- Luonnotaren aikalainen taas on nettu Sibeliuksen Luonnottaren ympäril- DebussynJeux. Luonnotarta voi pitää le? myyttisenä maailmanluomistarinana, mutta jos sen symboliikkaa alkaa pur- Ohjelma on syntynyt Kaija Saariahon kaa, siitä löytyy myös melkoinen eroot- Miragen ja Luonnottaren muodostaman tinen lataus. Tämä yhdistää sen konser- parin ympärille. Ohjelmaan tämä teos- tin ranskalaisiin teoksiin. pari pitää Karita Mattilan pyynnöstä si- joittaa niin, että ne kehystävät väliai- kaa ja kun Miragessa on vielä mukana Löydätkö Luonnottaresta musiikillista su- Anssi Karttusen soolosello, on luon- kulaisuutta samanikäisiin eurooppalaisiin nollista, että Anssi soittaa konsertissa teoksiin? myös jonkun muun teoksen. Olemme juuri elokuussa levyttäneet yhdessä Luonnottarelle on todella vaikea löy- Lindbergin toisen sellokonserton, joten tää vastinparia muusta 1910-luvun oli luonnollista valita se. Sitten ei jää- musiikista. Lähinnä se tapa, millä kan- nytkään muuta mietittävää kuin kon- sanmusiikki on hienostuneella tavalla sertin ääripäät. nostettu modernismin käyttöön, tuo Jälkipuoliskon aloittava Mirage tar- mieleen Bartókin. Luonnotar on muo- joaa tietenkin monia tyylillisiä mahdol- doltaankin erikoinen: ranskalainen kut- lisuuksia päättää konsertti. Tässä on nyt suisi sitä ehkä scène lyriqueksi, lyyri- ajateltu konsertin luontoon ja mytolo- seksi kohtaukseksi. Se on enemmänkin giaan liittyvää pohjavirettä: se yhdistää pieni monodraama kuin orkesterilaulu. niin Faunia (satyyri), Luonnotarta (hen- Tyylillisesti Luonnotar on eniten sukua kiolento), Maria Sabinaa (sieniä syö- Sibeliuksen omalle neljännelle sinfo- vä shamaani) kuin Dafnista ja Khloeta nialle; hän flirttailee siinäkin bitonaa- (lapset joiden kasvatuksesta huolehti- lisuuden kanssa. Mutta sinfoniaan vat vuohet ja nymfit). verrattuna Luonnotar ei ehkä ole yhtä ekspressionistinen sävellys. 3 Luonnottaressa Sibelius on tiivistänyt peroiden kautta. Mitä enemmän hän Kalevalan 1. laulun tavalla joka tekee on tehnyt laulajien kanssa töitä, sitä tarinasta aavistuksen verran kummal- enemmän musiikkiin on alkanut tulla lisen ja epäloogisen. Silti, Ilmattaren pitkää linjaa. kosmisen yksinäisyyden kuvaus avoi- mena killuvine kvintteineen on pysäyt- Olet aiemmin sanonut, että olet johtanut tävä ja kertomus pesäpaikkaa etsivän Ravelin Dafnista ja Khloeta urasi tärkeis- sotkan hädästä - ”teenkö tuulehen tu- sä käännekohdissa. Kun se on nyt tämän pani, aalloillen asuinsiani” - taitaa olla konsertin ohjelmassa, tarkoittaako se, yksi Sibeliuksen tuotannon hienoimpia että urasi on käännekohdassa? hetkiä. Ei, vaan sitä, että Dafnis ja Khloe on Magnus Lindberg kuului aikanaan Korvat myös yksi niistä teoksista, jotka orkes- auki -yhdistyksen porukkaan, avantgar- terilla pitää olla jatkuvasti ohjelmis- den etulinjaan. Hänen tyylinsä muuttu- tossaan, ja joita on siksi hyvä soittaa misesta perinteisempään suuntaan on säännöllisin väliajoin. Ylikapellimestarin kohistu paljon. Mitä ajattelet tällaises- velvollisuus on huolehtia siitä, että pe- ta deradikalisoitumisesta? Entä millä rusohjelmisto on hallussa varsinkin kun tavalla Kaija Saariahon tyyli on vuosien orkesteriin tulee jatkuvasti uusia, nuo- mittaan muuttunut? ria soittajia. Tällaiset teokset voi hy- vin soittaa vaikka parin vuoden välein. Jos ajattelee vaikkapa Magnuksen Kestoltaan Dafnis on juuri sopiva, ja se 1980-luvun orkesteriteoksia, Kineticsiä mittaa orkesterin soinnillisen ja rytmi- tai Mareaa, voi nähdä, että hänen kap- sen iskukyvyn. paleensa ovat aina rakentuneet vahvan harmonisen perustan varaan. Sen pääl- lä on sitten se säveltäjän kulloisenkin haastattelu Lotta Emanuelsson luomisvaiheen kuva. Minua ei hämmäs- tytä lainkaan se, että tuo harmoninen materiaali on noussut sieltä pohjalta vähitellen hallitsevammaksi. Pitää tie- tysti kysyä tarkemmin Magnukselta it- seltään, miksi näin on käynyt. Kaijan tyylissä ei ehkä ole tapahtunut yhtä suuria muutoksia mutta tämä on hänelle jotenkin tyypillistä. Hänen jo- kaisen teoksensa musiikillinen materi- aali on jatkuvasti eräänlaisessa hitaassa metamorfoosissa ja tämä sama lähtö- kohta pätee hänen koko tuotantoon- sa. Kaijalla vähittäinen tyylin muutos on ehkä tapahtunut enemmänkin oop- 4 CLAUDE DEBUSSY (1862–1918): FAUNIN ILTAPÄIVÄ Käsite ’musiikin impressionismi’ yhdis- hetken vaikutelman paremmin kuin ro- tetään yleensä suoralta kädeltä Claude maani- tai draamakirjallisuus Debussy’hin, vaikka asiaan liittyy seikko- Impressionistishenkiset sävellykset ja, jotka vähintäänkin vaativat pohdin- ovat myös lyhyitä, niin kuin vaikkapa taa. Tarkoitan toisaalta sitä, voidaanko Debussyn preludit. Sen sijaan esimerkik- Debussytä ylipäänsä pitää impressionis- si La mer sijoittuu käsitteen alle vaikeam- tina – ja tietenkin peruskysymystä: mitä min. Sen yksittäiset tuokiot toimivat impressionismi musiikissa loppujen lo- aidon impressionistisesti, mutta sinfo- puksi on. Toisaalta varsin moni muukin ninen kokonaisuus ei ole vaikutelma- on säveltänyt impressionistiseen maail- taidetta muuten kuin käsitettä kovasti maan assosioituvaa musiikkia. Miksi siis venyttämällä. ”Yhdellä katseella hahmo- Debussy yksin edustaisi tätä tyyliä ja lä- tetun” lyhyyden lisäksi impressionistisen hestymistapaa? musiikin ominaisuuksiin voidaan lukea Kaivakaamme esiin tosiasioita: tyyli- funktionaalisen
Load more

Recommended publications
  • Magnus Lindberg Al Largo • Cello Concerto No
    MAGNUS LINDBERG AL LARGO • CELLO CONCERTO NO. 2 • ERA ANSSI KARTTUNEN FINNISH RADIO SYMPHONY ORCHESTRA HANNU LINTU MAGNUS LINDBERG (1958) 1 Al largo (2009–10) 24:53 Cello Concerto No. 2 (2013) 20:58 2 I 9:50 3 II 6:09 4 III 4:59 5 Era (2012) 20:19 ANSSI KARTTUNEN, cello (2–4) FINNISH RADIO SYMPHONY ORCHESTRA HANNU LINTU, conductor 2 MAGNUS LINDBERG 3 “Though my creative personality and early works were formed from the music of Zimmermann and Xenakis, and a certain anarchy related to rock music of that period, I eventually realised that everything goes back to the foundations of Schoenberg and Stravinsky – how could music ever have taken another road? I see my music now as a synthesis of these elements, combined with what I learned from Grisey and the spectralists, and I detect from Kraft to my latest pieces the same underlying tastes and sense of drama.” – Magnus Lindberg The shift in musical thinking that Magnus Lindberg thus described in December 2012, a few weeks before the premiere of Era, was utter and profound. Lindberg’s composer profile has evolved from his early edgy modernism, “carved in stone” to use his own words, to the softer and more sonorous idiom that he has embraced recently, suggesting a spiritual kinship with late Romanticism and the great masters of the early 20th century. On the other hand, in the same comment Lindberg also mentioned features that have remained constant in his music, including his penchant for drama going back to the early defiantly modernistKraft (1985).
    [Show full text]
  • SAARIAHO Let the Wind Speak
    KAIJA SAARIAHO Let the wind speak Camilla Hoitenga, flutes Anssi Karttunen, cello Daniel Belcher, baritone Héloïse Dautry, harp Da Camera of Houston KAIJA SAARIAHO (b. 1952) 1 Tocar (2010) 7:22 2 Mirrors I (1997) 3:29 3 Couleurs du vent (1998) 9:01 Sombre (2012) 20:40 4 I Canto CXVIII 5:57 5 II Canto CXX 8:51 6 III Fragment (1966) 5:52 7 Dolce tormento (2004) 6:31 8 Mirrors III (1997) 3:40 9 Oi Kuu (1990) 6:41 10 Laconisme de l’aile (1982) 8:52 11 Mirrors II (1997) 3:27 CAMILLA HOITENGA, flutes ANSSI KARTTUNEN, cello (2, 8, 9, 11) DANIEL BELCHER, baritone (4–6) HÉLOÏSE DAUTRY, harp (1) DA CAMERA OF HOUSTON (4–6): Paul Ellison, double bass Bridget Kibbey, harp Matthew Strauss, percussions 2 Aleksi Barrière: What really strikes me in this anthology is that it is a unique record of the history and dynamics of your rather special collaboration with Kaija Saariaho. At the beginning, there was your common classic, which you have been performing around the world for over thirty years now, Laconisme de l’aile, and to which the CD returns in its final part like to a distant memory, a ‘primal scene’ of sorts… Camilla Hoitenga: Right. Kaija gave me Laconisme de l’aile in Darmstadt, when we first met, in 1982. Although we soon became friends, I didn’t immediately play the piece. I had just been working intensively with Stockhausen at the time, and in comparison to his very exacting notation, Kaija’s score looked pretty vague.
    [Show full text]
  • Light & Matter
    THE DINA KOSTON AND ROGER SHAPIRO fUND fOR nEW mUSIC LIGHT & MATTER JENNIFER KOH, vIOLIN ANSSI KARTTUNEN, cELLO IEVA JOKUBAVICIUTE, pIANO Friday, May 22, 2015 ~ 8 pm Coolidge Auditorium Library of Congress, Thomas Jefferson Building THE DINA KOSTON AND ROGER SHAPIRO FUND FOR NEW MUSIC Endowed by the late composer and pianist Dina Koston (1929-2009) and her husband, prominent Washington psychiatrist Roger L. Shapiro (1927-2002), the DINA KOSTON AND ROGER SHAPIRO FUND FOR NEW MUSIC supports commissions, contemporary music and its performers. Presented in association with the European Month of Culture Part of National Chamber Music Month Please request ASL and ADA accommodations five days in advance of the concert at 202-707-6362 or [email protected]. Latecomers will be seated at a time determined by the artists for each concert. Children must be at least seven years old for admittance to the concerts. Other events are open to all ages. • Please take note: Unauthorized use of photographic and sound recording equipment is strictly prohibited. Patrons are requested to turn off their cellular phones, alarm watches, and any other noise-making devices that would disrupt the performance. Reserved tickets not claimed by five minutes before the beginning of the event will be distributed to stand-by patrons. Please recycle your programs at the conclusion of the concert. The Library of Congress Coolidge Auditorium Friday, May 22, 2015 — 8 pm THE DINA KOSTON AND ROGER SHAPIRO fUND fOR nEW mUSIC LIGHT & MATTER JENNIFER KOH, vIOLIN ANSSI KARTTUNEN, cELLO IEVA JOKUBAVICIUTE, pIANO • Program CLAUDE DEBUSSY (1862–1918) Sonate pour Violoncelle et Piano (1915) Prologue: Lent, Sostenuto e molto risoluto–(Agitato)–au Mouvt (largement déclamé)–Rubato–au Mouvt (poco animando)–Lento Sérénade: Modérément animé–Fuoco–Mouvt–Vivace–Meno mosso poco– Rubato–Presque lent–1er Mouvt–au Mouvt– Finale: Animé, Léger et nerveux–Rubato–1er Mouvt–Con fuoco ed appassionato–Lento.
    [Show full text]
  • Compact Discs / DVD-Blu-Ray Recent Releases - Spring 2017
    Compact Discs / DVD-Blu-ray Recent Releases - Spring 2017 Compact Discs 2L Records Under The Wing of The Rock. 4 sound discs $24.98 2L Records ©2016 2L 119 SACD 7041888520924 Music by Sally Beamish, Benjamin Britten, Henning Kraggerud, Arne Nordheim, and Olav Anton Thommessen. With Soon-Mi Chung, Henning Kraggerud, and Oslo Camerata. Hybrid SACD. http://www.tfront.com/p-399168-under-the-wing-of-the-rock.aspx 4tay Records Hoover, Katherine, Requiem For The Innocent. 1 sound disc $17.98 4tay Records ©2016 4TAY 4048 681585404829 Katherine Hoover: The Last Invocation -- Echo -- Prayer In Time of War -- Peace Is The Way -- Paul Davies: Ave Maria -- David Lipten: A Widow’s Song -- How To -- Katherine Hoover: Requiem For The Innocent. Performed by the New York Virtuoso Singers. http://www.tfront.com/p-415481-requiem-for-the-innocent.aspx Rozow, Shie, Musical Fantasy. 1 sound disc $17.98 4tay Records ©2016 4TAY 4047 2 681585404720 Contents: Fantasia Appassionata -- Expedition -- Fantasy in Flight -- Destination Unknown -- Journey -- Uncharted Territory -- Esme’s Moon -- Old Friends -- Ananke. With Robert Thies, piano; The Lyris Quartet; Luke Maurer, viola; Brian O’Connor, French horn. http://www.tfront.com/p-410070-musical-fantasy.aspx Zaimont, Judith Lang, Pure, Cool (Water) : Symphony No. 4; Piano Trio No. 1 (Russian Summer). 1 sound disc $17.98 4tay Records ©2016 4TAY 4003 2 888295336697 With the Janacek Philharmonic Orchestra; Peter Winograd, violin; Peter Wyrick, cello; Joanne Polk, piano. http://www.tfront.com/p-398594-pure-cool-water-symphony-no-4-piano-trio-no-1-russian-summer.aspx Aca Records Trios For Viola d'Amore and Flute.
    [Show full text]
  • Works for Solo Cello
    ESA-PEKKA SALONEN KAIJA SAARIAHO Works for Solo Cello WILHELMINA SMITH 2 WORKS FOR SOLO CELLO ESA-PEKKA SALONEN (b. 1958) 1 YTA III (1986) 7:46 knock, breathe, shine (2010) 15:00 2 I. knock 2:58 3 II. breathe 5:38 4 III. shine 6:24 5 Sarabande per un coyote (2010) 3:04 6 GIUSEPPE COLOMBI (1635–1694): Chiacona 2:46 KAIJA SAARIAHO (b. 1952) 7 Dreaming Chaconne (2010) 3:22 8 Petals (1988) 8:46 Sept papillons (2000) 12:15 9 Papillon I: Dolce, leggiero, libero 1:51 10 Papillon II: Leggiero, molto espressivo 1:28 11 Papillon III: Calmo, con tristezza 1:44 12 Papillon IV: Dolce, tranquillo 2:48 13 Papillon V: Lento, misterioso 1:33 14 Papillon VI: Sempre poco nervoso, senza tempo 1:45 15 Papillon VII: Molto espressivo, energico 1:05 16 Spins and Spells (1997) 6:03 WILHELMINA SMITH, cello 3 ESA-PEKKA SALONEN 4 Esa-Pekka Salonen & Kaija Saariaho: Works for solo cello Esa-Pekka Salonen and Kaija Saariaho belong to a generation of modernist Finnish composers (including Magnus Lindberg, among others) whose work has gained broad acceptance in musical culture throughout the world. While each composer has a clear individual artistic persona, as a group they are known for pushing sonic boundaries, for testing the limits of what is possible for individuals and groups of performers as well as for exploring the relationship between music and other media. In writing for strings and, in particular on this recording, the cello, Salonen and Saariaho exploit the outer reaches of the technical possibilities for both the instrument and the performer.
    [Show full text]
  • Anssi Karttunen, Cello Nicolas Hodges, Piano
    Sunday, October 29, 201 7, 3pm Hertz Hall Anssi Karttunen, cello Nicolas Hodges, piano PROGRAM Ashkan BEHZADI (b. 1983) Fling for Cello and Piano (United States Premiere) Ludwig van BEETHOVEN (1770 –1827) Sonata No. 5 for Cello and Piano in D Major, Op. 102, No. 2 Allegro con brio Adagio con molto sentimento d’affetto — Allegro fugato Pascal DUSAPIN (b. 1955) Slackline for Cello and Piano (United States Premiere, Cal Performances Commission) Peaceful Feverish… impatient… Calm (and relieved) Exuberant (but not extravagant) INTERMISSION Sean SHEPHERD (b. 1979) Aquaria for Cello and Piano (World Premiere, Cal Performances Commission) Johannes BRAHMS (1833 –1897) Sonata No. 2 for Cello and Piano in F Major, Op. 99 Allegro vivace Adagio affettuoso Allegro passionato Allegro molto Cal Performances’ 2017 –18 season is sponsored by Wells Fargo. 28 PROGRAM NOTES Fling for Cello and Piano (2017, US Premiere) compositional techniques as those of the other Ashkan Behzadi chamber pieces, the unexpected and rapturous Ashkan Behzadi, born in Teheran, Iran in 1983, gestures of the work’s surface sharply cut off took his first piano lessons when he was seven the compositional process, bending the form to years old and started to compose as a teenager, the point of shattering.” but earned his bachelor’s degree in architecture at Tehran University, though he did study piano Sonata No. 5 for Cello and Piano in D Major, and composition privately during that time. Op. 102, No. 2 (1815) Behzadi began to pursue music professionally Ludwig van Beethoven when he enrolled for advanced work in com - Though 1814 was one of the most successful position at McGill University in Montreal, years of Beethoven’s life as a public figure—the where his teachers included Chris Harman and revival of Fidelio was a resounding success; Brian Cherney (composition), Philippe Leroux his occasional pieces for concerts given in asso - and Sean Ferguson (electronic music), and ciation with the Congress of Vienna that year Kyoko Hashimoto (piano).
    [Show full text]
  • Boston Symphony Orchestra Concert Programs, Season 126, 2006
    2006-2007 SEASON BOSTON SYM PHONY ORCHESTRA JAMES LEVINE MUSIC DIRECTOR BERNARD HAITINK CONDUCTOR EMERITUS SEIJI OZAWA MUSIC DIRECTOR LAUREATE ih» Lead a richer life. 0*^~ Sh****^ uJtMit^"^ - f < * t f ti pfwiffin^fp f 00j£B3BP *~" f 1 ffr * PS « / «% 1 . John Hancock is proud to support the Boston Symphony Orchestra, A ED Manulife Financial Company y-? y h/s /? the future is yours A World-Class Alcohol and Drug Treatment Program t ii'i.. View from The McLean Center, Princeton, MA E McLEAN CENTER AT FERNSIDE A comprehensive residential treatment program. Expertise in treating co-occurring psychiatric disorders. Highly discreet and individualized care for adults. Exceptional accommodations in a peaceful, rural setting. McLean Hospital: A Legacy of Compassionate Care and Superb Clinical Treatment www.mclean.harvard.edu • 1-800-906-9531 McLean Hospital is a psychiatric teaching facility ofHarvard Medical School, an affiliate of Partners Massachusetts General Hospital and a member II F A 1 T H C A R F of Partners HealthCare. REASON #75 transplan exper s It takes more than just a steady hand to perform a successful organ transplant. The highly complicated nature of these procedures demands the utmost in experience and expertise. At Beth Israel Deaconess Medical Center, we offer one of the most comprehensive liver, kidney and pancreas transplant programs available today. Our doctors' exceptional knowledge and skill translate to enhanced safety and care in transplant surgery - and everything that goes into it. For more information on the Transplant Center, visit www.bidmc.harvard.edu or call 1-800-667-5356. A teaching hospital of Beth Israel Deaconess Harvard Medical School Medical Center Affiliated | Boston with Joslin Clinic A Research Partner of Dana-Farber/Harvard Cancer Center | Official Hospital of the Red Sox James Levine, Music Director Bernard Haitink, Conductor Emeritus Seiji Ozawa, Music Director Laureate 126th Season, 2006-2007 Trustees of the Boston Symphony Orchestra, Inc.
    [Show full text]
  • A Taste of the Nutcracker
    FORTNIGHTLY PUBLICATION — NOVEMBER 3 - 16, 2017 Dance Kids of Monterey County -A Taste of the Nutcracker A mini-Nutcracker performance brought to you by Dance Kids of Monterey County Saturday, November 4 at 1:30PM, Meeting House Annual Fire Day at the Manor – Fri, Nov 17 Last year, the Soberanes Fire was fresh in our memory. This year, the Napa/Sonoma fire wor- ried many residents when they learned that several large senior communities had to be evacu- ated. We are hoping that this year, our fire-fighting neighbors can shed some light on any lessons learned from those fires and also what a campus evacuation might look like for us if a large fire or other disaster threatened the Manor. The emergency evacuation alarm will sound at 10 am. After the drill is over, residents will gather in the Meeting House for a program and the presentation of our annual contribution to the Fire Dept. Chief Michael Urquides will speak, fire equipment will be on display; and Chief Urquides, as well as Chris Regan and Brian Rasmussen, will be available to answer questions. Otto Neely, Resident Fire Warden EVENTS MON NOV 13 MONDAY MORNING FORUM – SAT NOV 4 SPECIAL EVENT – 1:30 – MH 10:30 – MH Dance Kids of Monterey County perform A Taste of the Admiral Henry Mauz, US Navy (Ret) will speak on “US Nutcracker - see front page. Navy – Its Role in the Western Pacific and the Pressures It SAT NOV 4 TURN YOUR CLOCKS BACK AT 2 AM Faces.” Don’t Forget! TUE NOV 14 MUSIC IN THE LIBRARY – 7:15 Vivaldi, Concerto in C For Violin & Double Orchestra, I Solisti Veneti under Claudio Scimone; Manuel de Falla, The 3-Cornered Hat, Slovak Radio Symphony Orchestra SUN NOV 5 MOVIE – 1:30 – MH under Kenneth Jean; Piano Concerto In A Minor, Bavari- Barefoot Contessa - Washed-up film director Harry Dawes an Radio Symphony Orchestra under Sir Colin Davis, (Humphrey Bogart) discovers stunning peasant Maria Var- Murray Perahia, Piano gas (Ava Gardner) dancing in a nightclub in Madrid.
    [Show full text]
  • Anssi Karttunen Violoncelle Résonances 19:45 Salle De
    2017 20:00 07.10.Salle de Musique de Chambre Samedi / Samstag / Saturday Musiques d’aujourd’hui Anssi Karttunen violoncelle résonances 19:45 Salle de Musique de Chambre Artist talk: Anssi Karttunen in conversation with Lydia Rilling (E) Ernest Bloch (1880–1959) Suite N° 2 pour violoncelle (1956) 15’ Magnus Lindberg (1958) Stroke for cello (1984) 4’ Philippe Schoeller (1957) Omaggio Henri Dutilleux pour violoncelle (2016) 7’ Kaija Saariaho (1952) Petals for cello and electronics (1988) 9’ — Luigi Dallapiccola (1904–1975) Ciaccona, Intermezzo e Adagio per violoncello solo (1945) 15’ Betsy Jolas (1926) Épisode cinquième pour violoncelle (1983) 6’ Bryan Jacobs (1979) Dialogue II for cello (2015) 4’ Thierry Pécou (1965) Mada la baleine pour violoncelle électrique et électronique (2011–2017) (création) 9’ « Il n’y a que des avantages à être curieux » Conversation avec Anssi Karttunen Propos recueillis par Charlotte Brouard-Tartarin Le programme que vous proposez à la Philharmonie est-il « simplement » un panorama de la musique pour violoncelle seul de 1945 à nos jours ou bien une dramaturgie existe-t-elle entre les différentes œuvres ? Ce programme est effectivement un panorama des derniers 70 ans mais on y retrouve également un système de « doubles » : chaque œuvre possède un point commun avec une autre. Il y a donc deux compositeurs de l’immédiat après-guerre (Bloch et Dallapiccola), deux femmes (Jolas et Saariaho), deux Finlandais (Lindberg et Saariaho). Je cherche toujours à constituer des pro- grammes ayant divers degrés de lecture, rassemblant des esthé- tiques différentes. Les œuvres de Lindberg et Saariaho, qui en elles-mêmes montrent déjà deux aspects de la composition fin- landaise, sont les premières qui ont été écrites à mon intention, dans les années 1980 ; leurs miroirs sont les pièces composées très récemment, comme celles de Philippe Schoeller et Thierry Pécou.
    [Show full text]
  • Saariaho X Koh Saariaho X Koh
    SAARIAHO X KOH SAARIAHO X KOH Jennifer Koh, violin KAIJA SAARIAHO (b. 1952) 6 Light and Matter* (13:53) 1 Tocar (6:51) Anssi Karttunen, cello Nicolas Hodges, piano Nicolas Hodges, piano Cloud Trio (13:30) 7 Aure** (5:47) Hsin-Yun Huang, viola Anssi Karttunen, cello Wilhelmina Smith, cello 2 I. Calmo, meditato (2:32) Graal théâtre (27:40) 3 II. Sempre dolce, ma Curtis 20/21 Ensemble energico, sempre a Conner Gray Covington conductor tempo (3:22) 8 I. Delicato (17:20) 4 III. Sempre energico (2:33) 9 II. Impetuoso (10:19) 5 IV. Tranquillo ma sempre molto espressivo (5:01) TT: (68:06) *World Premiere Recording **First recording of violin/cello version Program Notes INTRODUCTION by Anne Leilehua Lanzilotti Kaija Saariaho’s string writing herself has a unique relationship with is beautiful and compelling. the violin. In our conversations about At moments the sound seems this album, Saariaho recalled: to lose all its weight, the timbre brightening with flutters of harmonics, I started playing violin at the age evaporating suddenly. Other times, of six — it was my first instrument. the sound presses to the edge of force, I then started playing piano at the breaking purposefully. While Saariaho age of eight. My early memories of is known for her ability to create playing violin are filled with smells: I incredible operatic, digitally enhanced always liked a lot the smell of a rosin, soundscapes, her compositional voice and my first teacher smoked a lot, is marked by its timbral colors. Her and in fact he left me during the demand of formal structures is made lesson to play alone to go to powerful by her intimate knowledge smoke in another room.
    [Show full text]
  • 170118 Bio ENG KS
    Kaija Saariaho biography Kaija Saariaho is a prominent member of a group of Finnish composers and performers who are now, in mid-career, making a worldwide impact. Born in Helsinki in 1952, she studied at the Sibelius Academy there with the pioneering modernist Paavo Heininen and, with Magnus Lindberg and others, she founded the progressive ‘Ears Open’ group. She continued her studies in Freiburg with Brian Ferneyhough and Klaus Huber, at the Darmstadt summer courses, and, from 1982, at the IRCAM research institute in Paris – the city which has been most of the time her home ever since. At IRCAM, Saariaho developed techniques of computer-assisted composition and acquired fluency in working on tape and with live electronics. This experience influenced her approach to writing for orchestra, with its emphasis on the shaping of dense masses of sound in slow transformations. Significantly, her first orchestral piece, Verblendungen (1984), involves a gradual exchange of roles and character between orchestra and tape. And even the titles of her next, linked, pair of orchestral works, Du Cristal (1989) and …à la Fumée (1990) – the latter with solo alto flute and cello, and both with live electronics – suggest their preoccupation with colour and texture. Before coming to work at IRCAM, Saariaho learned to know the French ‘spectralist’ composers, whose techniques are based on computer analysis of the sound-spectrum. This analytical approach inspired her to develop her own method for creating harmonic structures, as well as the detailed notation using harmonics, microtonaly and detailed continuum of sound extending from pure tone to unpitched noise – all features found in one of her most frequently performed works, Graal théâtre for violin and orchestra or ensemble (1994/97).
    [Show full text]
  • Toccata Classics TOCC 0066 Notes
    P BRAHMS: String Quintet in F minor (original version of Piano Quintet, Op. 34) String Quintet in B minor, Op. 115 (alternative version of Clarinet Quintet) by Malcolm MacDonald In the Classical era the string quintet seemed to have a future almost as assured as its cousin, the string quartet – whether as a species of chamber music in its own right or a quartet augmented by an additional instrument (usually a second viola or cello). The 125 quintets of Boccherini were a fertile soil that soon produced brilliant bloom. Mozart’s six quintets with extra viola, acknowledged as among his greatest works, established the aptness of the form for spaciousness and grandeur, qualities reflected in Beethoven’s serene C major quintet of 1801 (also with viola) and toweringly confirmed by Schubert’s monumental and tragic quintet of 1828, also in C (but with second cello), probably the single most important utterance in the entire string-quintet repertoire. After Schubert, the quintet seemed to mark time for several decades. One should not neglect the substantial achievement of the French composer Georges Onslow (1784–1852) who cultivated the form in no less than 36 quintets (with second cello, alternatively to be taken by a double-bass), some of which – for example, the late, powerful C minor Quintet, Op. 67, of 1843 – are of surprising merit. A good proportion of Onslow’s quintets pre-date Schubert’s C major, and Schubert probably knew some of them. Later, Onslow’s works won high praise from Schumann, through whom the young Brahms probably came to know them also.
    [Show full text]