20.12. TORSTAISARJA 4 Musiikkitalo klo 17.00 Hannu Lintu, kapellimestari Karita Mattila, sopraano Anssi Karttunen, sello Kari Kriikku, klarinetti Claude Debussy: Faunin iltapäivä 10 min Yuki Koyama, huilu Magnus Lindberg: Sellokonsertto nro 2, 25 min ensiesitys Suomessa I-II-III Jean Sibelius: Luonnotar op. 70 9 min VÄLIAIKA 20 min Jouni Kaipainen: Nyo ze honmak kukyo to op. 59b 6 min Kaija Saariaho: Mirage 12 min Maurice Ravel: Daphnis & Chloe, sarja nro 2 16 min I Lever du jour (Päivänkoitto) II Pantomime (Pantomiimi) III Danse générale Konsertissa soittaa Sibelius-Akatemian ja RSO:n koulutusyhteistyön myötä viisi Sibelius-Akatemian opiskelijaa: Johannes Hakulinen, 1-viulu, Khoa-Nam Nguyen, 2-viulu, Aino Räsänen, alttoviulu, Sara Viluksela, sello ja Joel Raiskio, kontrabasso. Väliaika noin klo 18.00. Konsertti päättyy noin klo 19.25. 1 JOUNI KAIPAINEN IN MEMORIAM Säveltäjä Jouni Kaipainen menehtyi pit- ja yhteistyökumppania, ikään kuin ohjel- käaikaiseen sairauteen 23. marraskuu- mistosuunnittelun jumalatar olisi tarkoi- ta. Olemme ennenaikaisesti kadottaneet tuksellisen kaukonäköisesti suunnitellut ystävän ja suuren säveltäjän, ja siksi hä- tämän kokoontumisen. Jopa Jounin hauta- nen tuotantonsa on meille entistäkin jaiset ajoittuvat näiden konserttien väliin. rakkaampi. Jounin teokset kunnioittavat Jounin suhde Radion sinfoniaorkesteriin syvästi traditiota mutta julistavat silti oli kiinteä. RSO on kantaesittänyt mm. vahvasti omalla äänellään. Yksikään län- 2. ja 4. sinfonian sekä piano- ja viulukon- simaisen kulttuurikaanonin teos tai hen- serton. Viides sinfonia oli tilattu ja viimei- kilö ei ollut hänelle vieras; kuuluihan hän nen keskusteluni Jounin kanssa koski tuon siihen itsekin. Hänen sävellystapansa to- teoksen dramaturgiaa. Lisäksi hän kirjoit- disti ainutlaatuisesta sisäisestä korvasta: ti meille satoja ohjelmakommentteja joi- teokset olivat valmiita hänen päässään or- den laaja-alainen sivistyneisyys ja teos- kestraatiota myöten, vasta sitten hän alkoi ten ymmärrys ovat vertaansa vailla. Kari purkaa niitä paperille nuottikuvaksi. Siksi Kriikku on kantaesittänyt Jounin teoksen hänen musiikissaan on läsnä harvinainen ”Carpe Diem”, Karita Mattila laulusarjan struktuurin ja virtauksen tunne. Me kaikki ”Stjärnenatten”, Anssi Karttunen lukui- muistamme hänet inspiroivana ja syvälli- sia kamarimusiikkiteoksia, samoin Uusi senä taiteilijana ja keskustelijana. Helsinki- kvartetti, Ilari Angervo alttoviu- Jounin elämäntyötä kunnioittaaksemme lukonserton, Otto Virtanen fagottikonser- olemme tehneet lisäyksiä viikonlopun sin- ton ja minä itse mm. kaksi sinfoniaa ja kol- foniakonserttien ohjelmiin. me konserttoa. Kaija Saariaho ja Magnus Perjantaina 18.12. ”Myöhäisillan ka- Lindberg olivat Jounin opiskelutovereita ja marimusiikki”-sarjassa Uusi Helsinki- ystäviä. Yleisössämme näitä ystäviä ja lä- kvartetti soittaa Jounin jousikvarteton nro heisiä on lisää. Kaikki tämä kertoo siitä, 5 op. 70, teoksen, jossa on läsnä hänen miten keskeisessä roolissa Jouni suomalai- Astrid Lindgrenin satuun kirjoittamansa sessa musiikkiyhteisössä oli. ”Hämäränmaassa”-musiik kinäytelmän in- Viimeinen teos, 4. pianotrio op. 102 kan- himillinen henki. taesitettiin vain viikko Jounin kuoleman Sunnuntain 20.12. konsertissa vierailee jälkeen. Teos välittää suurta luomisvim- Kari Kriikku. Silloin kuullaan buddhalai- maa ja uskoa tulevaisuuteen. Nyt me kan- sesta rituaalista inspiroitunut teos klari- namme eteenpäin tuota uskoa. netille, jousiorkesterille ja dabachille, ”Nyo ze honmak kukyo to” op 59b. Teoksen ni- Kiitos, Jouni men merkitystä on vaikea kuvailla tarkas- ti mutta taustalla on Buddhan ajatus kai- Hannu Lintu ken suuren yhteisöllisyydestä. Tämä ajatus yhteisöllisyydestä olkoon mielessämme näissä konserteissa, joissa sattumalta on läsnä niin monta Jounin vanhaa ystävää 2 LINTUPERSPEKTIIVI ”KONSERTISSA ON Faunin ja Luonnottaren luontokäsi- LUONTOON JA tykset tarjoavat erityisen kiinnosta- MYTOLOGIAAN LIITTYVÄ via musiikinhistoriallisia ja tyylillisiä vertauskohtia. Debussy ja Sibelius oli- POHJAVIRE” vat aikalaisia: Prélude à l´après-midi d´un Faune ajoittuu niihin samaoihin 1890-luvun alkuvuosiin jolloin Sibelius Kausi päättyy tyylikkään symmetriseen sävelsi Skogsråetia ja Lemminkäistä. konserttiohjelmaan. Onko ohjelma raken- Luonnotaren aikalainen taas on nettu Sibeliuksen Luonnottaren ympäril- DebussynJeux. Luonnotarta voi pitää le? myyttisenä maailmanluomistarinana, mutta jos sen symboliikkaa alkaa pur- Ohjelma on syntynyt Kaija Saariahon kaa, siitä löytyy myös melkoinen eroot- Miragen ja Luonnottaren muodostaman tinen lataus. Tämä yhdistää sen konser- parin ympärille. Ohjelmaan tämä teos- tin ranskalaisiin teoksiin. pari pitää Karita Mattilan pyynnöstä si- joittaa niin, että ne kehystävät väliai- kaa ja kun Miragessa on vielä mukana Löydätkö Luonnottaresta musiikillista su- Anssi Karttusen soolosello, on luon- kulaisuutta samanikäisiin eurooppalaisiin nollista, että Anssi soittaa konsertissa teoksiin? myös jonkun muun teoksen. Olemme juuri elokuussa levyttäneet yhdessä Luonnottarelle on todella vaikea löy- Lindbergin toisen sellokonserton, joten tää vastinparia muusta 1910-luvun oli luonnollista valita se. Sitten ei jää- musiikista. Lähinnä se tapa, millä kan- nytkään muuta mietittävää kuin kon- sanmusiikki on hienostuneella tavalla sertin ääripäät. nostettu modernismin käyttöön, tuo Jälkipuoliskon aloittava Mirage tar- mieleen Bartókin. Luonnotar on muo- joaa tietenkin monia tyylillisiä mahdol- doltaankin erikoinen: ranskalainen kut- lisuuksia päättää konsertti. Tässä on nyt suisi sitä ehkä scène lyriqueksi, lyyri- ajateltu konsertin luontoon ja mytolo- seksi kohtaukseksi. Se on enemmänkin giaan liittyvää pohjavirettä: se yhdistää pieni monodraama kuin orkesterilaulu. niin Faunia (satyyri), Luonnotarta (hen- Tyylillisesti Luonnotar on eniten sukua kiolento), Maria Sabinaa (sieniä syö- Sibeliuksen omalle neljännelle sinfo- vä shamaani) kuin Dafnista ja Khloeta nialle; hän flirttailee siinäkin bitonaa- (lapset joiden kasvatuksesta huolehti- lisuuden kanssa. Mutta sinfoniaan vat vuohet ja nymfit). verrattuna Luonnotar ei ehkä ole yhtä ekspressionistinen sävellys. 3 Luonnottaressa Sibelius on tiivistänyt peroiden kautta. Mitä enemmän hän Kalevalan 1. laulun tavalla joka tekee on tehnyt laulajien kanssa töitä, sitä tarinasta aavistuksen verran kummal- enemmän musiikkiin on alkanut tulla lisen ja epäloogisen. Silti, Ilmattaren pitkää linjaa. kosmisen yksinäisyyden kuvaus avoi- mena killuvine kvintteineen on pysäyt- Olet aiemmin sanonut, että olet johtanut tävä ja kertomus pesäpaikkaa etsivän Ravelin Dafnista ja Khloeta urasi tärkeis- sotkan hädästä - ”teenkö tuulehen tu- sä käännekohdissa. Kun se on nyt tämän pani, aalloillen asuinsiani” - taitaa olla konsertin ohjelmassa, tarkoittaako se, yksi Sibeliuksen tuotannon hienoimpia että urasi on käännekohdassa? hetkiä. Ei, vaan sitä, että Dafnis ja Khloe on Magnus Lindberg kuului aikanaan Korvat myös yksi niistä teoksista, jotka orkes- auki -yhdistyksen porukkaan, avantgar- terilla pitää olla jatkuvasti ohjelmis- den etulinjaan. Hänen tyylinsä muuttu- tossaan, ja joita on siksi hyvä soittaa misesta perinteisempään suuntaan on säännöllisin väliajoin. Ylikapellimestarin kohistu paljon. Mitä ajattelet tällaises- velvollisuus on huolehtia siitä, että pe- ta deradikalisoitumisesta? Entä millä rusohjelmisto on hallussa varsinkin kun tavalla Kaija Saariahon tyyli on vuosien orkesteriin tulee jatkuvasti uusia, nuo- mittaan muuttunut? ria soittajia. Tällaiset teokset voi hy- vin soittaa vaikka parin vuoden välein. Jos ajattelee vaikkapa Magnuksen Kestoltaan Dafnis on juuri sopiva, ja se 1980-luvun orkesteriteoksia, Kineticsiä mittaa orkesterin soinnillisen ja rytmi- tai Mareaa, voi nähdä, että hänen kap- sen iskukyvyn. paleensa ovat aina rakentuneet vahvan harmonisen perustan varaan. Sen pääl- lä on sitten se säveltäjän kulloisenkin haastattelu Lotta Emanuelsson luomisvaiheen kuva. Minua ei hämmäs- tytä lainkaan se, että tuo harmoninen materiaali on noussut sieltä pohjalta vähitellen hallitsevammaksi. Pitää tie- tysti kysyä tarkemmin Magnukselta it- seltään, miksi näin on käynyt. Kaijan tyylissä ei ehkä ole tapahtunut yhtä suuria muutoksia mutta tämä on hänelle jotenkin tyypillistä. Hänen jo- kaisen teoksensa musiikillinen materi- aali on jatkuvasti eräänlaisessa hitaassa metamorfoosissa ja tämä sama lähtö- kohta pätee hänen koko tuotantoon- sa. Kaijalla vähittäinen tyylin muutos on ehkä tapahtunut enemmänkin oop- 4 CLAUDE DEBUSSY (1862–1918): FAUNIN ILTAPÄIVÄ Käsite ’musiikin impressionismi’ yhdis- hetken vaikutelman paremmin kuin ro- tetään yleensä suoralta kädeltä Claude maani- tai draamakirjallisuus Debussy’hin, vaikka asiaan liittyy seikko- Impressionistishenkiset sävellykset ja, jotka vähintäänkin vaativat pohdin- ovat myös lyhyitä, niin kuin vaikkapa taa. Tarkoitan toisaalta sitä, voidaanko Debussyn preludit. Sen sijaan esimerkik- Debussytä ylipäänsä pitää impressionis- si La mer sijoittuu käsitteen alle vaikeam- tina – ja tietenkin peruskysymystä: mitä min. Sen yksittäiset tuokiot toimivat impressionismi musiikissa loppujen lo- aidon impressionistisesti, mutta sinfo- puksi on. Toisaalta varsin moni muukin ninen kokonaisuus ei ole vaikutelma- on säveltänyt impressionistiseen maail- taidetta muuten kuin käsitettä kovasti maan assosioituvaa musiikkia. Miksi siis venyttämällä. ”Yhdellä katseella hahmo- Debussy yksin edustaisi tätä tyyliä ja lä- tetun” lyhyyden lisäksi impressionistisen hestymistapaa? musiikin ominaisuuksiin voidaan lukea Kaivakaamme esiin tosiasioita: tyyli- funktionaalisen