Kainuun Perinnemaisemakartoituksen Täydentäminen 2002 Ja 2003 Kainuun Perinnemaisemakartoituksen Täydentäminen 2002 Ja 2003

Kainuun ympäristökeskuksen moniste

15 Hanna Seitapuro 15

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003 Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003

KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

...... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

Monistesarja 15

Hanna Seitapuro Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003

KAJAANI 2005 ...... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS ISSN 1456-9507 ISBN 952-11-2055-X (PDF)

Valokuvat: Hanna Seitapuro Kartat: Aune Haverinen Tekstin taitto: Irma Tolonen Paino: Kajaanin Kirjapaino Oy 2005

2 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Sisällys

1 Johdanto ...... 5 2 Perinnemaisemien kartoitus ...... 6 2.1 Menetelmät ja työn toteutus ...... 6 2.2 Kohteiden arvo ...... 6 2.3 Kartoituksen kattavuus ...... 7

3 Perinnebiotooppien hoidon neuvonta ja suunnittelu ...... 8 4 Perinnebiotooppien nykytila ...... 9 4.1 Kedot ...... 11 4.2 Tuoreet ja kosteat niityt ...... 11 4.3 Ranta-, suo- ja tulvaniityt ...... 13 4.4 Hakamaat ...... 14 4.5 Metsälaitumet ...... 15

5 Uhanalaiset ja huomionarvoiset kasvilajit ...... 16

6 Maisema-alueilla ja kulttuurihistoriallisesti arvokkailla paikoilla sijaitsevat kohteet ...... 18

7 Arvokkaat perinnemaisemat ...... 19 1 HYRYNSALMI, Karsikon niitty ...... 20 2 KAJAANI, Majakosken haka ...... 21 3 KUHMO, Lapion haka ...... 22 4 PALTAMO, Kivesjärvi, Selkälän rantaniityt...... 23 5 PALTAMO, Hepoharjun laidun...... 24 6 PALTAMO, Kivesjärvi, Leppiniemen tila ...... 26 7 PALTAMO, Mieslahti, Pääkkölän haka ...... 26 8 PALTAMO, Selkäniemen rantahaat ...... 27 9 PUOLANKA, Näljänkäjoen tulvaniityt ...... 28 10 PUOLANKA, Mikkolan rölliniitty ...... 30 11 RISTIJÄRVI, Karppalan niitty ...... 31 12 RISTIJÄRVI, Hautalan laitumet ...... 32 13 SOTKAMO, Puhakan laitumet ...... 34 14 SOTKAMO, Lehdon laidun ...... 36 15 SOTKAMO, Uuden Kaura-ahon laidun ...... 37 16 SOTKAMO, Kosken metsälaidun ...... 38 17 SOTKAMO, Kurikan metsälaidun ...... 39 18 SOTKAMO, Lakkiniemen laidun...... 40 19 SOTKAMO, Mikkolan lepikkohaka ...... 41 20 SOTKAMO, Naapurinvaara, Naapurinvaaran niitty ...... 41 21 SOTKAMO, Torinkylän Tuomelan niitty ja haka ...... 42 22 SOTKAMO, Hiekkalan laitumet ...... 43 23 SOTKAMO, Kalmomäki, Heikkilän laidun ...... 44 24 SOTKAMO, Papinmäen metsälaidun ...... 44 25 SOTKAMO, Rantolan metsälaidun ...... 45 26 SOTKAMO, Vaarankylä, Kapakan rantahaka ...... 46 27 SOTKAMO, Vaarankylä, Kapakan vaarahaka ...... 46

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 3 28 SOTKAMO, Ylitalon niitty ...... 47 29 SOTKAMO, Karjalan niitty...... 48 30 SOTKAMO, Kankaankylä, Mäki-Tervolan metsälaidun ...... 48 31 SOTKAMO, Naapurinvaara, Naapurin metsälaidun ...... 49 32 SOTKAMO, Punganpuron niitty ...... 49 33 SOTKAMO, Rinteelän hevoshaat ...... 50 34 SOTKAMO, Särkkälän metsälaidun ...... 51 35 SUOMUSSALMI, Salonsaaren niitty ...... 52 36 SUOMUSSALMI, Honkalan metsälaitumet...... 53 37 SUOMUSSALMI, Kaivosuon kannas ...... 53 38 SUOMUSSALMI, Paukuttajan metsälaidun ...... 54 39 VAALA, Iso-Askolan niitty ...... 55 40 VAALA, Jokimutkan laidun ...... 56 41 VAALA, Linnalan rantalaidun ...... 56

Kirjallisuus ...... 58 Kuvailulehti...... 59

4 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15

Johdanto ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 1 Perinnebiotoopit ovat niitto- ja laiduntalouden luomia alueita, kuten avoimia niit- tyjä ja puustoisia hakamaita ja metsälaitumia. Perinnemaisema on perinnebiotooppia laajempi käsite, johon sisältyvät myös perinteisten maankäyttötapojen muo- vaamat maisemat ja rakennettu ympäristö. Kainuussa perinnemaisemat ovat muo- vautuneet alueelle 1500-luvulta lähtien levinneen talonpoikaiskulttuurin myötä. Kainuun maatalous perustui suurelta osin kaskiviljelyyn 1800-luvun loppu- puolelle saakka. Kaskenpoltossa syntyneiltä kaskialoilta saatiin satoa muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen karja päästettiin alueille laiduntamaan. Kaskiaho tarjo- si karjalle ravintoa useita vuosia, mutta kasvoi vähitellen umpeen. Valtion kieltäes- sä laajoja maa-alueita vaativan kaskiviljelyn maillaan kaskenpoltto tyrehtyi vähi- tellen 1800-luvun loppuun mennessä. 1900-luvun alusta alkaen peltojen määrä tiloilla kasvoi ja karjatalouden merkitys korostui. Koska karjan perinteistä laidunnusta 'väljänmetässä' rajoitettiin tai se jopa kiellettiin kokonaan, entisiä kaskiahoja ja tilakeskusten lähistöllä olevia hakamaita ja metsälaitumia alettiin aidata karjan laitumiksi. Talvirehu niitettiin luonnonniityiltä. Heinäpeltojen ja laidunnurmien määrän lisääntyessä luonnonlaitumien merkitys väheni ja niiden määrä on laske- nut romahdusmaisesti etenkin 1950-luvun jälkeen. Perinnemaisemien määrän romahtamiseen havahduttiin Suomessa vasta 1990- luvun alussa, jolloin entisistä luonnonlaidunalueista oli jäljellä enää rippeitä. Ym- päristöministeriön asettama maisema-aluetyöryhmä totesi mietinnössään 1992, että Suomen perinnemaisemien määrä ja tila on syytä selvittää. Vielä samana vuonna aloitettiin ympäristöministeriön rahoituksella koko maan kattava perinnemaisemien inventointi. Kainuussa inventointityö aloitettiin jo vuonna 1991 ja se päättyi 1997. Jotta vanhojen luonnonlaitumien käyttöönottoa voitaisiin lisätä, käynnistyi Kainuussa ja Pohjois-Savossa osittain EU-rahoitteinen Perinnemaisemien hoidon kehittämishanke 1.3.2002-31.10.2003. Hankkeen yhteydessä inventoitiin perinnebiotooppeja, jotka aiemmin olivat jääneet inventoinnin ulkopuolelle. Tähän ra- porttiin on koottu vuosina 2002 ja 2003 tehtyjen inventointien tulokset. Raportti on tarkoitettu viljelijöille, hoitosuunnitelmien tekijöille ja viranomaisille. Perin- nebiotooppien parissa työtä tekevät saavat ajankohtaista tietoa inventointien tu- loksista. Toivottavasti raportista on iloa myös kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita perinteisen maankäytön luomista kauniista ympäristöistä ja niiden moni- muotoisesta, osin uhanalaisesta eliölajistostakin. Kuvattujen kohteiden inventoinnit on tehnyt raportin kirjoittaja Hanna Sei- tapuro. Maarit Vainio on kartoittanut yhden kohteen Puolangalla. Kohteiden kart- tojen piirtämisen ja digitoinnin ovat suorittaneet Aune Haverinen, Anu Heikki- nen ja Seija Kemppainen.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 5

Perinnemaisemien kartoitus ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 2 ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 2.1 Menetelmät ja työn toteutus Kohteiden inventoinnit suoritettiin kesinä 2002 ja 2003. Koska Perinnemaisemien hoidon kehittämishankkeen myötä tuli suuri määrä erityistukihakemuksia uusille kohteille, inventoinnit suoritettiin pääasiassa näillä alueilla. Hankkeen yhteydessä inventoitiin kuitenkin myös joitakin aikaisempina vuosina erityistukea saaneita tai maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti merkittävillä paikoilla sijaitsevia kohteita. Tämä raportti sisältää vähintään paikallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien kuvaukset (Pykälä ym. 1994). Maastokäyntien yhteydessä kartoitettiin lisäksi alueita, jotka eivät täyttäneet arvokkaiden perinnebiotooppien vaatimuksia. Täl- laisia kunnostuskelpoisiksi arvioituja alueita haettiin tuen piiriin usealla kohteella kriteerit täyttävien alueiden lisäksi. Eräät kohteet tai kohteiden osa-alueet eivät täyttäneet tuen ehtoja lainkaan. Perinnebiotooppien hoitotukeen soveltumatto- mia alueita ovat metsät, joiden laidunnuksesta on kulunut niin pitkä aika, että laidunnuksen merkit ovat hävinneet. Erityisesti vähäisellä laidunnuspaineella laidunnetut kangasmetsät menettävät nopeasti metsälaitumen piirteet. Myöskään laidunnetuilla, rakenteeltaan ja lajistoltaan yksipuolisilla talousmetsillä ei ole mer- kitystä perinnebiotooppeina. Tukihakemusten alaan kuului lisäksi laidunnettuja hakkuuaukeita, taimikoita ja siemenpuualueita. Osa laitumista oli pienialaisia, peltolaitumien keskellä sijaitsevia puustoisia saarekkeita tai peltolaitumien ja metsän välissä sijaitsevia kapeita reunavyöhykkeitä. Nämä alueet eivät yksinään riitä karjan laitumiksi, vaan niitä laidunnetaan yhdessä peltolaitumen kanssa. Jos kohteen oli mahdollista saada muuta maatalouden erityistukea, se ohjattiin oikean tuki- muodon piiriin. Inventoinnit suoritettiin Pykälä ym. (1994) laatimien ohjeiden mukaan, joita käytettiin jo 1990-luvun inventoinneissa. Maastokäynnin yhteydessä kohde ja sen erilaiset perinnebiotooppityypit rajattiin kartalle. Alueiden käytön historiaa ja ny- kyistä käyttöä tarkasteltiin erityistukihakemuksiin liitetyn tulevan kauden hoitosuunnitelman ohessa. Havaitut putkilokasvilajit kirjattiin ylös ja eri kasvillisuus- tyypeistä kirjoitettiin lyhyet kuvaukset. Alueilla mahdollisesti olevat rakennukset ja muut maatalouteen liittyvät rakenteet merkittiin muistiin. Myös alueen maise- mallista merkitystä kuvattiin. Monet viljelijät esittelivät mielellään alueitaan ja ky- selivät kiinnostuneina alueen hoitotoimenpiteisiin ja erityistukiin liittyvistä asiois- ta.

2.2 Kohteiden arvo Arvokkaat perinnebiotoopit on jaettu Pykälän ym. (1994) mukaan kolmeen arvoluokkaan: valtakunnallisesti (V), maakunnallisesti (M) ja paikallisesti (P) arvokkaat kohteet. Alueet, joilla ei inventointihetkellä todettu olevan perinnemaisema- arvoja, on jätetty pois raportista.

6 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Alueen arvoa nostavat perinteisen niiton ja laidunnuksen jatkuvuus, sen muo- vaamien eliöyhteisöjen edustavuus sekä uhanalaisten ja huomionarvoisten lajien esiintyminen. Edustavuuteen vaikuttavat myös kulttuurihistorialliset ja maisemal- liset arvot. Kohteiden arvoa laskevat keinolannoitus ja runsaasta ravinnetasosta kertovien kasvien runsaus, lisärehun antaminen eläimille sekä alueiden pensoit- tuminen ja umpeenkasvu. Valtakunnallisesti arvokkailla kohteilla perinteinen laidunnus tai niitto on jatkunut yleensä vähintään viidenkymmenen vuoden ajan. Alueille on luonteenomais- ta perinteisen maankäytön muovaama edustava kasvillisuus. Laajat ja monipuoli- set, pitkään ilman lannoitteita ja lisärehua laidunnetut alueet ovat usein valtakunnallisesti arvokkaita. Myös alueet, joiden käyttö on äskettäin loppunut, voivat olla valtakunnallisesti arvokkaita, jos niiden kasvillisuus on säilynyt hyvin. Maakun- nallisesti arvokkailla kohteilla perinteinen tai lähes perinteinen käyttö on jatkunut pitkään, minkä johdosta alueella on tyypillistä ja monipuolista perinnebiotooppien lajistoa. Osa alueesta on voinut olla joskus peltoakin. Paikallisesti arvokkaalla kohteella lannoitus ja lisärehun antaminen on voinut aiheuttaa rehevöitymistä. Perinnebiotoopeille tyypillistä kasvillisuutta on kuitenkin jäljellä pieninä laikkui- na. Myös viljelykäytöstä poistuneet pellot, joille laidunnuksen tai niiton ansiosta on muodostunut edustavaa niittymäistä kasvillisuutta, voivat olla paikallisesti arvokkaita.

2.3 Kartoituksen kattavuus Tunnetuimmat ja näkyvimmillä paikoilla sijaitsevat perinnemaisemakohteet on inventoitu jo 1990-luvun aikana. Kesinä 2002 ja 2003 inventoidut kohteet sijaitsevat syrjäisemmillä paikoilla, etäällä kyläkeskuksista ja vilkkaista teistä. Kohteet ovat tilojen yksittäin sijaitsevia laidunalueita, eikä monien eri tilojen laidunalueiden muodostamia kokonaisuuksia löytynyt. Yksittäin sijaitseviin perinnebiotooppeihin liittyi vain vähän rakennuksia. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta merkittäviä maisemakokonaisuuksia tai kulttuurihistoriallisia ympäristöjä ei löytynyt. Uhanalaisia, silmälläpidettäviä ja huomionarvoisia kasvilajeja löytyi vähemmän kuin 1990-luvun inventoinnissa. Vaikka suurin osa edustavista perinnebiotooppialueista on inventoitu jo aiemmin, kartoitusten aikana tuli koko ajan vihjeitä myös uusista kohteista. Näiden kohteiden joukkoon kuuluu myös perinteisen hoidon piirissä pitkään olleita tai tauon jälkeen kunnostettuja alueita, joten kiinnostavaa inventointityötä jäi tule- villekin vuosille. Vihjeet on koottu Kainuun ympäristökeskukseen.

Grafiikka Seija Kemppainen Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 7 Perinnebiotooppien hoidon

neuvonta ja suunnittelu ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 3 ○○○○○○○○○○○○○○○○○ Suurin osa erityistukihakemuksista on tehty maatalousneuvojien ehdotuksen pe- rusteella. Perinnemaisemien hoidon kehittämishankkeen (Schroderus-Härkönen & Hyttinen 2003) aikana koulutettiin maatalousneuvojia tunnistamaan perinne- maisemakohteita. Neuvojia myös kehotettiin kyselemään ja etsimään käytöstä poistuneita alueita, jotka kunnostuksen avulla voidaan palauttaa perinnebiotoo- peiksi. Luentojen ja maastokäyntien avulla neuvojia koulutettiin laatimaan hoito- suunnitelmia. Maatalousneuvojat ottivat osaa myös joidenkin kohteiden inven- tointeihin, jolloin inventoinnin yhteydessä pohdittiin kohteiden hoitoon ja kun- nostukseen liittyviä kysymyksiä. Monia maatalousyrittäjiä houkutteli alueiden hoitamiseen rahallisen korva- uksen saaminen hoitotoimenpiteistä, joita he useassa tapauksessa muutenkin te- kisivät. Muutamalla tilalla oli myös laidunalueiden tarve. Myös maiseman kaune- us ja hoidetun näköinen ympäristö ovat useilla tilallisilla merkittäviä hoitoon in- nostavia tekijöitä. Monella viljelijällä siinteli mielessään kuva alueista sellaisina, kuin ne olivat 'silloin ennen', kun perinteistä karjataloutta ja maanviljelyä vielä harjoitettiin. Perinnemaisema-alueilla elävien lajien uhanalaisuus ja harvinaisuus ei ollut ensisijainen hoitoon motivoiva tekijä, mutta tilallisille selvittyään se antoi hoidolle vielä lisäarvoa. Monen tilallisen osalta aiheutti ihmetystä se, että kaikkein tuottamattomimmat alueet, luonnonlaitumet, ovatkin yhtäkkiä arvokkaita. Van- hempia ihmisiä ilahdutti heidän työnsä arvostaminen. Tilalliset ovat vuosikym- meniä tehneet työtä maan eteen ja vuodattaneet hikikarpaloita, ja nyt joku huo- maa sen. Vaikka maatalousneuvojat laativat suurimman osan hoitosuunnitelmista, hankkeen aikana myös muutama perinnemaisemista kiinnostunut viljelijä teki hoitosuunnitelman itse. Hoitosuunnitelman pohjana jotkut käyttivät maatalous- neuvojan neuvontakäyntiä tilalla. Myös neuvojien ja TE-keskuksen jakamat esitteet perinnebiotooppien hoidosta luettiin ja alleviivattiin monessa paikassa tark- kaan. Koska tilalliset laativat hoitosuunnitelman pitkään tuntemalleen alueelle, he muistelivat myös alueen entistä hoitoa. Jotta mahdollisimman moni saisi tietää perinnemaisemien merkityksestä, tietoa alueista tulee tuoda esiin monella eri tavalla. Maatalousneuvojien ehdotukset ja neuvontakäynnit ovat tärkeitä, samoin erilaiset laadukkaat esitteet. Moni viljeli- jä on lukenut asiasta myös sanoma- ja aikakausilehdistä. Viljelijöitä ja osin muita- kin kiinnostuneita varten järjestettiin hankkeen aikana perinnemaisemaretkiä edus- taville ja opettavaisille kohteille. Retkillä osallistujat näkivät erilaisia perinne-biotooppeja ja heillä oli mahdollisuus kysellä alueiden hoidosta ja historiasta. Retkillä myös vaihdettiin kokemuksia.

8 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15

Perinnebiotooppien nykytila ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 4 Kesien 2002 ja 2003 aikana inventointeja suoritettiin yhteensä 54 kohteella. Näistä 41 (127,1 ha) osoittautui arvokkaaksi kohteeksi. Valtakunnallisesti arvokkaita kohteita löytyi yksi kappale, maakunnallisesti arvokkaita kohteita löytyi kuusi ja paikallisesti arvokkaita kohteita 34. Kaikki kohteet sijaitsevat yksityismailla. Inven- tointihetkellä 30 kohdetta (75%) oli hoidon piirissä. 13 kohteella (31,7%) hoito oli perinteisen kaltaista. Yhtä kohdetta niitettiin, yhtä kohdetta sekä laidunnettiin että niitettiin, ja muut olivat laidunnuksen piirissä. 17 kohteella (41,5%) hoito ei ollut perinteisen kaltaista. Kaikkia näitä kohteita laidunnettiin, jolloin laidunnus tapahtui peltolaitumien yhteydessä, eläimet saivat laitumelle lisärehua tai alueita käytettiin pelkästään yölaitumina. Yhdellä kohteella laitumelle oli istutettu metsää. Kahdeksan kohdetta (20%) ei inventointihetkellä ollut hoidon piirissä, mutta hoitoa suunniteltiin. Kolmea kohdetta (5%) ei hoidettu, eikä niille myöskään suunniteltu hoitoa. Niistä 17 kohteesta, jotka inventointihetkellä olivat muun kuin perinteisen hoidon piirissä, 12 kohteelle on haettu ja myönnetty erityistukea perinnebiotoopin hoitoon, joten alueet tulevat asianmukaisen hoidon piiriin. Viiden kohteen hoito säilyy nykyisen kaltaisena, sillä pienialaisille kohteille perinteisen hoidon järjestäminen on hankalaa. Osa kohteista on ohjattu muun erityistuen piiriin. Ne kahdeksan kohdetta, jotka eivät inventoinnin aikana olleet hoidon piirissä, ovat hakeneet tai aikovat hakea erityistukea, joten tulevaisuudessa niidenkin hoito jär- jestynee perinteisen kaltaisena. Kolmea kohdetta ei inventoinnin aikana hoidettu, eikä niille myöskään suunnitella hoitoa, sillä tilat ovat luopuneet karjanpidosta.

Taulukko 1. Arvokkaiden perinnebiotooppityyppien pinta-alat ja osuus kaikkien perinnebiotooppien koko-naispinta-alasta. Lisäksi taulukosta ilmenee laidunnettujen ja niitettyjen alueiden pinta-ala ja osuus kultakin tyypiltä erikseen.

Pinta- Osuus kaikista Laidunnettu Niitetty Laidunnettu sekä niitetty ala ha perinnebiotoopeista % ha % ha % ha %

Kallioketo 0 0 0 0 0 0 0 0 Muu keto 0,2 0 0,1 0 0 0 0,1 0 Rantaniitty 2,9 2,3 2,9 100 0 0 0 0 Tulvaniitty 0,7 0,6 0,0 0,0 0 0 0 0 Muu niitty 9,0 7,1 7,1 78,9 0,6 6,7 1,3 14,4 Suoniitty 3,7 2,9 2,9 100 0 0 0 0 Haka 38,9 30,6 34,1 88 0 0 0 0 Metsälaidun 55,8 43,9 41,7 74,7 0 0 0 0 Entinen pelto 9,4 7,4 8,5 90 0 0 0 0 Pelto 0 0 0 0 0 0 0 0 Kaskimetsä 0 0 0 0 0 0 0 0 Muu 6,5 5,1 6,5 0 0 0 0 0 Yhteensä 127,1 100 103,8 81,7 0,6 0,5 1,3 1,0

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 9 Yhteensä siis niistä 28 kohteesta, joita ei inventoinnin aikana hoidettu perinteiseen tapaan, 20 kohdetta (71,4%) saataneen hoidon piiriin viimeistään kesällä 2004. Jos tämä toteutuu, 41 arvokkaasta kohteesta 33:a (81,5%) hoidetaan tällöin perinteisin menetelmin. Kesien 2002 ja 2003 inventoinneissa löytyi useimpia perinnebiotooppityyp- pejä suhteessa lähes sama määrä, kuin 1990-luvun inventoinnissa. Inventoiduista perinnebiotoopeista hakamaita ja metsälaitumia on 74,5 % (taulukko 1). Edellises- sä inventoinnissa nämä puustoiset perinnebiotoopit edustivat 78% kaikista alueista (Vainio ym. 2000). Kesien 2002 ja 2003 inventoinnissa hakamaita ja metsälaitu- mia on lukumääräisesti yhtä monella kohteella, mutta metsälaidunten pinta-ala on suurempi. Metsälaitumet kattavat inventoidusta alasta 44,5% ja hakamaat 31%. 1990-luvun inventoinnissa hakamaakohteita oli lukumäärältään enemmän. Met- sälaidunkohteiden pinta-ala oli kuitenkin myös silloin suurempi ja kattoi 63,2% inventointialasta, kun hakamaita oli vain 14,7% (Vainio ym. 2000). Metsälaidunten huomattavasti suurempi osuus 1990-luvun inventoinnissa johtuu siitä, että niiden keskimääräinen pinta-ala oli tuolloin 7,3 ha, kun se kesien 2002 ja 2003 inventoinnissa oli 2,1 ha. Hakamaiden pinta-ala sen sijaan on molemmissa inventoinneissa sama 1,4 ha. Tuoreita ja kosteita niittyjä on 9,0% inventointialasta, kun niitä edellisessä inventoinnissa oli 6,8% (Vainio ym. 2000). Ketoja löytyi kesien 2002 ja 2003 inventoinnissa vain 0,2 ha, joka ei kata edes 0,5% inventoidusta alasta. 1990-luvulla ketoja inventoitiin huomattavasti enemmän ja niitä oli 10,1% alasta. Laidunnuskäy- tössä olevia suoniittyjä kartoitettiin hankkeen yhteydessä 2,9%, kun niitä aiemmin inventoitiin vain esimerkin vuoksi 0,3% alasta (Vainio ym. 2000). Rantaniittyjä edusti hankevuosina 2,3% ja tulvaniittyjä 0,6% inventoitujen kohteiden pinta-alasta, kun niitä 1990-luvulla oli 3,1% ja 1,1% (Vainio 2000). 7,4% (9,4 ha) inventointialasta oli entistä peltoa, kun Vainio ym. (2000) inven- toivat niitä aiemmin 2,9%. Monet entiset pellot ovat olleet pitkään pois käytöstä tai niitä on tauon jälkeen alettu uudelleen laiduntaa. Useimpien peltojen lajistossa on vain vähän viljelynurmien lajeja ja niiden kasvillisuus on muuttumassa niittymäi- seksi. Ylivoimaisesti eniten perinnebiotooppeja inventoitiin Sotkamossa, jossa si- jaitsi 22 kohdetta (53,7%). Muissa kunnissa oli 1-5 kohdetta kussakin (taulukko 2). Inventoitujen perinnebiotooppien kasvillisuustyypit vastaavat Vainion ym. (2000) esittämiä kuvauksia.

Taulukko 2. Arvokkaiden perinnebiotooppien sijainti eri kunnissa.

Kohteiden- Pinta- Kedot Tuoreet Ranta- Tulva- Suo- Haka- Metsä- Kaski- Muut lukumäärä ala yht. ja kosteat niityt niityt niityt maat laitumet metsät niityt Hyrynsalmi 1 0,5 0 0,5 0 000000 Kajaani 1 0,4 0 0 0 0 0 0,4 0 0 0 Kuhmo 1 0,6 0 0 0 0 0 0,6 0 0 0 Paltamo 5 31,1 0 0,4 2,6 0 0,9 11,7 6,0 0 9,6 Puolanka 2 2,7 0 0,9 0 0,7 0 0 0,2 0 0,9 Ristijärvi 2 9,5 0,1 1,3 0 0 0 5,3 1,3 0 1,4 Sotkamo 22 69,4 0,1 4,6 0 0 0 19,0 42,9 0 2,9 Suomussalmi 4 10,4 0 0,7 0 0 2,8 1,6 5,1 0 0,2 Vaala 3 2,5 0 0,6 0,3 0 0 0,3 0,4 0 0,9 Vuolijoki 0 0 0 0 0 000000 Yhteensä 41 127,1 0,2 9,0 2,9 0,7 3,7 38,9 55,8 0 15,9

10 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 4.1 Kedot Kedot ovat kuivia niittyjä, jotka syntyvät kallioille tai hyvin vettä läpäisevälle hiek- kaiselle maaperälle. Kedot ovat harvinaisia, ja selvästi rajattavia ketoalueita löytyi hankekesinä vain kahdelta kohteelta yhteensä 0,2 ha. Nämä kedot ovat syntyneet tuoreen niityn kuivimpiin kohtiin ja kangasmetsälaitumen keskellä olevalle pienelle aukiolle. Kalliopaljastumien yhteydessä tavattavia kallioketoja ei löytynyt yhtään. Ketojen tilanne ei kuitenkaan ole aivan niin synkkä, kuin miltä inventoitujen pinta-alojen valossa näyttää. Monien tuoreiden niittyjen laiteilla on kuivia, paahteisia törmiä, joille ketokasvit ja niistä riippuvaiset selkärangattomat voivat levitä. Usein laaja-alaiset kedot pystyvät kuitenkin ylläpitämään monipuolisem- paa eliöstöä pienialaisten, eristyneiden laiteiden jäädessä vaatimattomammiksi. Kainuussa ketojen tyypillisimpiä lajeja ovat heinät tuoksusimake ja nurmi- rölli (Vainio ym. 2000). Karppalan niityn ketoalue Ristijärvellä on erityisen edustava siksi, että siellä kasvaa heinien lisäksi runsaasti myös ruohoja. Tavanomaisten siankärsämön , heinätähtimön, ahosuolaheinän ja niittyleinikin lisäksi alueella on runsaasti kissankelloja sekä hieman tuoreemmillakin niityillä viihtyviä nurmitatarta ja ahomataraa. Karuimpia ketolaikkuja hallitsevat jäkki ja lampaannata. Sot- kamossa sijaitsevan Puhakan kangasmetsälaitumen lomassa olevalle pienelle aukiolle on alkanut syntyä kangasketo. Aluetta hallitsevat varvut ja metsälauha, mutta alueen reunoilla kasvavat kissankäpälät saattavat laidunnuksen jatkuessa levitä alueelle. Myös huopakeltano on tyypillinen ketojen laji (Vainio ym. 2000). Molem- mat inventoinnissa rajatut ketoalueet ovat hoidettuja. Toista kohdetta hoidetaan perinteisin menetelmin, toista käytetään yölaitumena. Edustava, pienialainen kuiva niitty on myös Torinkylän Tuomelan tilalla Sot- kamossa, missä kuivahkon nurmirölli- ja kissankellovaltaisen niityn jyrkälle lai- teelle on muodostunut pienruohoketo. Myös jyrkällä rinteellä sijaitsevan Palta- molaisen Hepoharjun tilan hakamaalla on harvahkon puuston alla heinävaltaista ketoa. Myös näistä kohteista toinen on perinteisessä käytössä, ja toiselle kohteelle perinteistä käyttöä suunnitellaan. Vaikka inventoitujen ketojen kasvillisuus on kokonaisuutena edustavaa, uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja ei löytynyt. Huomionarvoisista lajeista alueilla kasvaa nurmitatarta ja jäkkiä.

4.2 Tuoreet ja kosteat niityt Tuoreita ja kosteita niittyjä inventoitiin kuudeltatoista kohteelta yhteensä 9,0 ha. Niittyalueet ovat pieniä ja niiden keskimääräinen pinta-ala on 0,5 ha. Useimmat kartoitetut niityt ovat syntyneet siten, että niiden alueita on 20-30 vuotta sitten yritetty tehdä pelloiksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut kivisen maaperän tai kylvöheinän huonon menestymisen vuoksi. Jotkut alueet ovat maaperältään liian kosteita tehokkaaseen peltokäyttöön. Monet tällaiset niityt sijaitsevat peltoalueiden vieressä, ja niitä laidunnetaan peltolaitumien yhteydessä. Tällöin ravinteita ja viljelynurmien lajeja saattaa kulkeutua pellolta niitylle. Monia niittyjä on lisäksi epäsäännöllisesti lannoitettu. Osa inventoiduista niityistä on aina toiminut niitto- niittynä tai laitumena. Tällaiset niityt ovat usein pinta-alaltaan pieniä ja sijaitsevat syrjäisillä paikoilla hakamaan tai metsälaitumen keskellä. Tällöin molempia perinnebiotooppeja laidunnetaan yhdessä. Vaikka nämä alueet ovat jäänet syrjään eri- laisilta kunnostustoimenpiteiltä, niillä laiduntaville eläimille annetaan usein lisä- rehua luonnonlaitumen huonon tuottokyvyn vuoksi. Niittyinä ovat säilyneet tuot- tokyvyltään vain kaikkein huonoimmat alueet, joita ei ole voitu kunnostaa tehokkaaseen maatalouskäyttöön.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 11 Suurin osa inventoitujen kohteiden niityistä on tuoreita heinävaltaisia niittyjä, joiden valtalajit ovat nurmilauha ja nurmirölli. Yleisimpiä ruohoja ovat niitty- ja rön- syleinikki, valkoapila ja siankärsämö. Rehevöitymistä ilmaisevat yleisimmät lajit ovat syysmaitiainen, voikukka ja koiranputki. Monilla kohteilla kasvaa lisäksi kyl- vönurmien lajeja. Tuoreita pienruohoniittyjä ei inventoinnissa löytynyt lainkaan. Tuoreet pien- ruohoniityt ovat niityistä monilajisimpia. Perinteisen maankäytön vähentyessä ja heinävaltaisten nurmien lisääntyessä pienruohovaltaisten niittyjen määrä on vä- hentynyt rajusti. Myös monilajiset tuoreet suurruohoniityt ovat harvinaisia. Inventoinnissa löytyi vain yksi edustava niitty, joka on muodostunut tuoreen niityn keskellä si- jaitsevaan kosteahkoon notkelmaan. Niityn yleisimpiä lajeja ovat metsäkurjenpol- vi, poimulehdet, niittyleinikki ja huopaohdake. Yleisin heinä on nurmilauha. Joi- denkin niittyjen hoitamattomiin, umpeenkasvua kuvastaviin kohtiin on levinnyt maitohorsmaa. Inventoidut kosteat heinäniityt sijaitsevat tuoreen niityn lomassa sijaitsevissa kosteissa, paikoin jopa hetteisissä notkelmissa tai alavilla paikoilla vesistöjen rannoilla. Myös yksi inventoitu vanha niittosarka muodostuu lähes täysin kosteasta heinävaltaisesta niitystä. Kosteiden heinäniittyjen valtalaji on nurmilauha, jonka lomassa kasvaa vähän rönsy- ja niittyleinikkiä. Edustavia, kosteita suurruohoniittyjä ei aineistoon sisältynyt lainkaan. Joiden- kin tuoreiden niittyjen laiteilla oleviin hoitamattomiin, umpeen kasvaviin kohtiin on levittäytynyt yhtenäinen mesiangervokasvusto. Inventointihetkellä hoidossa oli 16 kohdetta (88,9%). Perinteisen kaltaisessa hoidossa oli kahdeksan kohdetta (44,4%). Yhtä kohdetta niitettiin, yhtä sekä niitettiin että laidunnettiin ja muita kohteita laidunnettiin. Myös ei-perinteisessä käytös- sä oli kahdeksan kohdetta (44,4%). Näitä kohteita laidunnettiin peltolaitumien yh- teydessä tai eläimille annettiin lisärehua. Kahta kohdetta ei hoidettu lainkaan, mutta toisella näistä (5,5%) hoito aiottiin aloittaa perinnemaisemien hoitotuen turvin.

Kuva 1 Vuosikymmenien ajan laidunnettu Karppalan niitty on sekä lajistollisesti että maisemallisesti arvokas. Kuva Hanna Seitapuro.

12 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Toinenkin kohde (5,5%) olisi hoidon arvoinen, sillä se sijaitsee valtakunnallisesti merkittävällä maisema-alueella retkeilypolun vieressä. Omistaja on kuitenkin luo- punut karjanpidosta. Tuoreilta niityiltä löytyneitä Kainuussa uhanalaisia lajeja ovat ahonoidanlukko, ketonoidanlukko, kesämaitiainen ja musta-apila. Huomionarvoisista lajeista runsaimpia ovat ahomansikka, nurmitatar, särmäkuisma ja kalvassara. Huomion- arvoisista lajeista tuoreilla niityillä kasvaa lisäksi ruusuruohoa ja ahopukinjuurta. Kostealta heinäniityltä löytyi vilukkoa. Edustavin niitty on pitkään perinteisen laidunnuksen ja niiton piirissä ollut Karppalan niitty Ristijärvellä, jossa laajan, kumpareisen niityn eri osiin on muodostunut erilaisia niittytyyppejä. Alue on myös maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä (kuva 1).

4.3 Ranta-, suo- ja tulvaniityt Kainuussa rantaniittyjä on eniten Oulujärven rannoilla Vaalassa ja Kajaanissa. Laa- jat, yhä käytössä olevat rantaniityt ovat harvinaisia. Rantaniityiltä on perinteisen karjatalouden aikana niitetty karjalle talvirehua, mutta nykyään suurinta osaa alueista laidunnetaan (Vainio ym. 2000). Rantaniittyjä inventoitiin kahdelta kohteelta Kivesjärven ja Oulujärven rannalta yhteensä 2,9 ha. Yhä laidunnuksen piirissä olevat Selkälän rantaniityt edustavat Oulujärven seudulle tyypillisiä suursaraisia ran- taniittyjä (kuva 2). Selkälässä laajimmat kasviyhdyskunnat muodostuvat vesi- ja pullosarakasvustoista. Hieman ylempänä rannalla on laaja pohjanröllikasvusto. Oulujärven seudun rantaniityillä esiintyy yleisesti myös jokapaikansarayhdyskun- tia (Vainio ym. 2000). Suoniittyjä inventoitiin kolmelta kohteelta yhteensä 3,7 ha. Kaikki kohteet olivat inventoinnin aikana laidunnuksen piirissä. Yhtä kohdetta on aiemmin myös niitetty. Kaksi suolaidunta on monien soiden tapaan ojitettu, mikä on kuivattanut

Kuva 2 Kivesjärven alavilla rannoilla polveilevat Selkälän laidunalueet ovat merkittäviä yhä käytössä olevia rantaniittyjä. Kuva Hanna Seitapuro.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 13 niiden kasvillisuutta. Suolaidunten kasvillisuus on keskiravinteista suursara- ja si- niheinävaltaista nevaa, jolle on levinnyt muutamia puiden taimia ympäröivistä metsistä. Yhdellä ojitetulla kohteella on jäljellä lettoisuudesta ja lähteisyydestä ker- tovaa kasvillisuutta, kuten keltasaraa, mähkää ja vilukkoa. Tulvaniittyjä on Kainuussa hyvin vähän. Inventoinnin yhteydessä Näljänkä- joen varrelta Puolangalta löytyi harvinaisia kovan maan tulvaniittyjä, joiden edus- tavaan, monilajiseen kasvillisuuteen kuuluu tuoreita ja kuivia pienruohoniittyjä.

4.4 Hakamaat Hakamaita inventoitiin 27 kohteelta yhteensä 38,9 ha. Haat ovat harvapuustoisia laitumia, joiden kenttäkerroksessa niittykasvilli- suus on vallitsevampaa kuin metsäkasvillisuus. Puuston lomaan on usein muodostunut niittyaukkoja. Kainuulle tyypillisiä hakamaita ovat vaaranrinteiden har- maaleppähaat. Harmaaleppäval- taiset haat ovat yleensä entisiä kaskiahoja ja lepikkoniittyjä, joil- ta on niitetty heinää karjan rehuksi. Niittokäytön loputtua re- hevät alueet aidattiin karjan laitumiksi. Hoitamattomien lepi- koiden puusto vanhenee nope- Kuva 3 Edustavasti kunnostetulla Hepoharjun laitumella hakamaan puusto on asti ja leppien sekaan leviää se- harvennettu kainuulaiseen tapaan tasavälein. Kuva Hanna Seitapuro. kapuustoksi muita lehtipuita. Vähitellen alue kuusettuu. Hakamaat voivat syntyä myös peltolaitumen tai niityn ja metsälaitumen välissä olevalle puustoiselle reunavyöhykkeelle. Usein hakamaan puustoa on harvennettu kotitarvepuiksi ja heinänkasvun parantamiseksi. Tehokkaan laidunnuksen ansiosta metsän kasvillisuus väistyy ja tilalle leviää enemmän kulutusta kestäviä ja valoa ja avoimuutta vaativia heinä- tai ruohokasveja. Puusto voi olla monilajista riippuen siitä, mitä lajeja paikalla luonnostaan kasvaa. Reunavyöhykkeelle syntyneet hakamaat ovat usein pieniä nurkkauksia peltojen laiteilla tai kapeita, peltolai- tumia kiertäviä vöitä. Inventoitujen hakamaiden kenttäkerros on useimmiten tuoretta, heinäval- taista niittyä, jonka yleisimmät lajit ovat nurmilauha ja nurmirölli. Rehevien har- maaleppähakojen kenttäkerroksen yleinen laji on puna-ailakki. Harmaaleppäha- kojen alilaidunnetuille alueille kasvaa helposti tiheä vadelmapensaikko. Hakamailla kasvavia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä kasvilajeja ovat ahonoidanlukko ja valkovuokko. Lisäksi kasvaa koko maassa rauhoitettua näsiää. Huomionarvoisista lajeista runsaimpia ovat ahomansikka, nurmitatar ja kalvassara. Aholeinikkiä, sykeröpiippoa ja hetekaalia löytyi muutama esiintymä. Inventoinnin aikana perinteisessä laidunkäytössä oli 9 kohdetta (33,3%). 13 kohdetta (48,2%) laidunnettiin peltolaitumien yhteydessä tai eläimille annettiin lisärehua laitumelle. Neljällä kohteella (14,8%) suunniteltiin laidunnuksen aloittamista. Kaikkia näitä kohteita on laidunnettu aiemmin, mutta laidunnuksessa on

14 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ollut tauko. Yhtä kohdetta (3,7%) ei laidunnettu eikä sellaista ollut suunnitteilla- kaan tilan luovuttua karjanpidosta. Tämä on valitettavaa siksi, että kohde on maakunnallisesti arvokas. Inventointien edustavimmat ja laajimmat hakamaat löytyivät Sotkamosta. Pitkään perinteisessä käytössä ollutta harmaaleppähakaa on Puhakan laitumilla ja sekapuustoista, harmaaleppävaltaista hakaa Lehdon laitumella. Arvokkaita, perinteisen käytön muovaamia harmaaleppä- ja kuusivaltaisia hakamaita on myös Uuden Kaura-ahon laitumella. Paltamossa Hepoharjun laitumella on edustavasti kunnostettua harmaaleppä- ja koivuvaltaista hakamaata (kuva 3). Peltoalueiden reunoille muodostuneista hakamaista kaunis esimerkki ovat Paltamossa Selkälän rantaniittyjä reunustavat hakamaat, jotka kiertävät kapeana nauhana niemenno- kan rantoja, laajoja peltoaukeita ja tilakeskusta.

4.5 Metsälaitumet Metsälaitumet ovat usein tiheämpipuustoisia laitumia kuin hakamaat ja niiden kenttäkerrosta vallitsevat metsän lajit. Edustavimmilla metsälaitumilla puusto sijaitsee ryhmittäin ja puuston lomaan on syntynyt pieniä aukkopaikkoja, joilla metsän varvut ovat antaneet tilaa heinille ja ruohoille. Puusto on monilajista ja eri ikäistä. Kesien 2002 ja 2003 aikana inventoitiin metsälaitumia 27 kohteella yhteensä 55,8 ha. Inventoitujen metsälaitumien yleisin puulaji on kuusi, jonka lomassa kasvaa sekapuustona lehtipuita. Kenttäkerros on tuoretta puolukka-mustikka -tyypin kangasta, jossa kasvaa nimilajien lisäksi metsälauhaa. Monella kohteista on ainakin pienialaisesti lehtomaisen kankaan laikkuja, joissa kasvaa käenkaalia ja met- säimarretta. Laidunnuksen piirissä on myös harmaalepän tai hieskoivun vallitse- mia lehtoja. Harmaaleppävaltaisilla alueilla puna-ailakki on tyypillinen kenttäker- roksen laji, hieskoivuvaltaisilla alueilla kenttäkerros on yleisimmin metsäkurjen- polvi-käenkaali -tyypin lehtoa. Useimmilla laitumilla puuston lomassa olevat auk- kopaikat ovat pieniä, vain käytävänomaisia alueita, joiden alueella metsälauha ja paikoin myös nurmilauha ja nurmirölli ovat runsastuneet. Monin paikoin metsä- laitumia on laidunnettu peltolaitumien yhteydessä ja eläinten ruokaillessa pääasi- assa pellolla laidunnuksen merkkejä metsälaitumella on hyvin vähän. Laidunnuk- sen loputtua pienet aukot kasvavat umpeen ja merkit laidunnuksesta voivat hävi- tä melko pian. Pitkään laidunnetuilla alueilla kataja on runsastunut ja lehtipuiden taimia on vähän. Hoitamattomat metsälaitumet taas kuusettuvat hiljalleen. Metsälaitumilla kasvaa vain vähän uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Inven- toitujen kohteiden lehtomaisilla alueilla kasvaa koko maassa rauhoitettua näsiää. Lisäksi yhden metsälaidunkohteen korpimaisilla pienillä aukkopaikoilla kasvaa huomionarvoista kaarlenvaltikkaa. Inventointihetkellä 21 kohdetta (77,8%) oli hoidon piirissä. Yhtätoista kohdetta (40,7%) hoidettiin perinteisin menetelmin ja kymmentä kohdetta (37,0%) muulla tavoin, jolloin niitä laidunnettiin yhdessä peltolaitumien kanssa tai eläi- met saivat lisärehua laitumelle. Neljälle kohteelle (14,8%) suunnitellaan perinteisen hoidon aloittamista erityistuen innoittamina. Kahta kohdetta ei hoideta eikä hoitoa suunnitella. Näistä toinen kohde on maakunnallisesti arvokas ja toinen sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa ympäristössä. Monia entisiä metsälaitumia hoidetaan nykyisin käsiteltyinä talousmetsinä ja edustavat metsälaitumet ovat harvinaisia. Inventointien yhteydessä löytyneitä arvokkaita metsälaidunalueita on Puhakan laitumilla Sotkamossa, missä harmaalep- pähakamaihin liittyy kuusivaltaisia metsälaitumia. Myös Kurikan metsälaitumelle Sotkamossa on kunnostuksen avulla mahdollista palauttaa metsälaitumen hyvä rakenne pitkään jatkuneessa laidunnuksessa olleen tauon jälkeen.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 15 Uhanalaiset ja huomionarvoiset

kasvilajit ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 5 ○○○○○○○○○○○○○○○○○ Maataloudessa viime vuosina ja vuosikymmeninä tapahtuneiden muutosten seurauksena perinneympäristöjen kasvit muodostavat suuren uhanalaisten ja silmäl- läpidettävien lajien ryhmän. Suomessa 27,8% uhanalaisista ja 22,6% silmälläpidet- tävistä kasveista on perinneympäristöjen ja ihmisen luomien biotooppien lajeja (Rassi ym. 2001). Jäkäläniemi & Ulvisen (1992) mukaan Kainuun uhanalaisista kasvilajeista 17% elää erilaisissa kulttuuriympäristöissä ja 10% lajeista pääasiallinen uhanalaisuuden syy on niittyjen ja hakamaiden sulkeutuminen. Vaikka uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien luokitus on osin muuttunut Jäkäläniemi & Ulvisen (1992) raportin jälkeen, perinnebiotooppien lajit ovat pysyneet yhtä uhanalaisina tai muuttuneet vielä uhanalaisemmiksi, sillä 1990-luvulla moni tila on lopettanut toimintansa. Kesien 2002 ja 2003 aikana tehdyissä inventoinneissa ei löytynyt yhtään valtakunnallisesti uhanalaista putkilokasvilajia. Koko maassa rauhoitettua puuvar- tista näsiää sen sijaan tavattiin kolmelta kohteelta (taulukko 3). Näsiä ei kuitenkaan ole varsinainen perinnebiotooppien laji, vaan kasvaa lehdoissa ja ravinteisissa kor- vissa. Kainuun alueella uhanalaisia ovat ahonoidanlukko, ketonoidanlukko, kesä- maitiainen ja musta-apila. Musta-apila ja kesämaitiainen ovat muinaistulokkaita, jotka ovat saapuneet ja asettuneet maahamme jo varhain ihmisen myötävaikutuk- sella. Aho- ja ketonoidanlukko ovat maassamme alkuperäisiä lajeja. Retkeilykasvi- on (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan kaikkien näiden lajien pääasialliset kasvupai- kat sijaitsevat perinneympäristöissä. Perinnebiotooppien inventointiohjeissa (Pykälä ym. 1994) mainitaan myös perinteisestä maankäytöstä hyötyneitä, mutta usein harvinaisia lajeja. Näistä huomionarvoisista lajeista yleisimmät ovat ahomansikka ja nurmitatar, joita kasvaa lähes puolella kohteista (taulukko 4). Useita esiintymiä löytyi myös kalvassaraa ja särmäkuismaa. Särmäkuisma on ihmisen mukana saapunut muinaistulokas. Aho- mansikka, nurmitatar ja kalvassara puolestaan ovat Suomessa alkuperäisiä lajeja, joiden kasvupaikoista useimmat sijaitsevat perinnebiotoopeilla (Hämet-Ahti ym. 1998). Muista huomionarvoisista kasvilajeista löytyi vain yksittäisiä tai hyvin har- voja esiintymiä. 1990-luvulla tehdyn inventoinnin jälkeen uhanalaisten ja silmälläpidettävien kasvien luokitus on muuttunut. Aiemmin vain huomionarvoisena pidetty ketonoidanlukko on uuden arvioinnin tuloksena liitetty Kainuussa uhanalaisten ryh- mään. Joidenkin lajien esiintymätiedot ovat puolestaan osoittautuneet oletettua runsaammiksi ja edellisessä inventoinnissa uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luokitelluilla aholeinikillä, lehtotähtimöllä ja musta- ja punakonnanmarjoilla on uuden luokituksen mukaan elinvoimainen kanta. Kesien 2002 ja 2003 inventoinnissa löytyi kymmenen rauhoitetun, uhanalai- sen tai silmälläpidettävän lajin esiintymää. Nämä esiintymät ovat keskittyneet vii- delle kohteelle, joista kolmella kasvaa kaksi lajia (taulukko 3). Huomionarvoisten lajien esiintymät ovat jakautuneet melko tasaisesti eri kohteille, sillä 32 kohteella (78%) kasvaa joku huomionarvoinen laji ja 24 kohteella (58,6%) vähintään kaksi lajia. Kaikilla kohteilla, joilla kasvaa rauhoitettuja, uhanalaisia tai silmälläpidettä- viä laje-ja, kasvaa myös ainakin yksi huomionarvoinen laji.

16 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Taulukko 3. Arvokkailta perinnebiotoopelta tavatut koko maassa rauhoitetut, koko maassa silmälläpidettävät (NT) ja Kainuussa uhanalaiset (RT) kasvilajit. Kasvilaji esiintymien esiintymispaikat lukumäärä rauhoitetut kasvilajit Daphne mezereum, näsiä 3 Kajaani (2), Paltamo (7), Suomussalmi (37) uhanalaiset ja silmälläpidettävät kasvilajit Anemone nemorosa, valkovuokko (RT) 1 Paltamo (7) Botrychium lunaria, ketonoidanlukko (RT, NT) 1 Sotkamo (20) Botrychium multifidum, ahonoidanlukko (RT, NT) 2 Kajaani (2), Suomussalmi (35) Leontodon hispidus, kesämaitiainen (RT) 1 Paltamo (4) Trifolium spadiceum, musta-apila (RT, NT) 1 Paltamo (4)

Taulukko 4. Huomionarvoisten kasvilajien esiintyminen inventoiduilla perinnemaisemakohteilla. Kasvilaji esiintymien lukumäärä

Bistorta vivipara, nurmitatar 16 Botrychium lunaria, ketonoidanlukko 1 Carex flava, keltasara 1 Carex pallescens, kalvassara 8 Fragaria vesca, ahomansikka 20 Hypericum maculatum, särmäkuisma 8 Knautia arvensis, ruusuruoho 1 Luzula sudetica, sykeröpiippo 1 Montia fontana, hetekaali 3 Parnassia palustris, vilukko 2 Pedicularis sceptrum-carolinum, kaarlenvaltikka 1 Pimpinella saxifraga, ahopukinjuuri 1 Ranunculus polyanthemos, aholeinikki 1 Selaginella selaginoides, mähkä 1

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 17 Maisema-alueilla ja kulttuurihistoriallisesti arvokkailla paikoilla sijaitsevat

kohteet ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 6○○○○○○○○○○○○○○○○○ Maisema-alueiden avulla pyritään suojelemaan merkittäviä, eri alueille tyypillisiä maisemakokonaisuuksia (Haapanen & Heikkilä 1992). Hankekesinä inventoitiin kohteita, jotka sijaitsevat Naapurinvaaran ja Vuokatin valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla (taul. 5). Molemmilla paikoilla on tyypillistä kainuulaista vaara- ja järvenranta-asutusta kylineen ja viljelyksineen. Naapurinvaaran alueella on useita edustavia perinnebiotooppeja, jotka sijaitsevat lähellä toisiaan. Hankekesinä inventoidut kohteet liittyvät aiemmin hoi- dettuihin alueisiin. Inventoidut kohteet sijaitsevat Naapurinvaaran rinteellä mat- kailullisesti merkittävillä paikoilla ja niiden läpi kulkee useita merkittyjä retkeily- polkuja. Asianmukaisesti hoidettuina nämä kohteet täydentävät perinnebiotooppien kokonaisuutta ja lisäävät matkailullista houkuttelevuutta. Vuokatinvaaralla inventoidut kohteet sijaitsevat erillään aiemmin inventoiduista perinnebiotoopeista. Osa kohteista sijaitsee kuitenkin maisemallisesti mer- kittävillä paikoilla vaaranrinteitä kiertävien retkeilypolkujen varrella. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennusperinnön ja arvokkaiden maise- makohteiden kartoittamiseksi ja säilyttämiseksi on useissa Kainuun kunnissa tehty kulttuuriympäristöinventointeja ja -ohjelmia. Kolme hankekesinä inventoitua kohdetta sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi luokitelluissa ympäristöissä. Valtakunnallisesti arvokkaassa joenrannan vanhassa myllymiljöössä sijaitsee Karp- palan niitty Ristijärvellä (Mikkonen 2001). Iso-Askolan niitty sijaitsee Vaalassa Oulujoen laajalla rantatörmällä 1800-luvulta peräisin olevan, kunnostetun tilako- konaisuuden edustalla. Tilakokonaisuus ympäristöineen on maakunnallisesti arvokas (Siipola 2002). Linnalan rantalaidun sijaitsee paikallisesti arvokkaan vanhan kalastajatorpan pihapiirissä Vaalassa (Siipola 2002). Vaikka kaikki perinnemaisemakohteet eivät kohoa korkeaan arvoluokkaan tai sijaitse maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkailla paikoilla, niillä on aina merkitystä paikallisille ihmisille. Perinnemaiseman hoito tuo sisältöä viljeli- jän elämään. Perinnemaisemaa hoitamalla luodaan ja ylläpidetään kaunista ym- päristöä ja samalla vaalitaan menneiden sukupolvien työtä. Perinnemaisemia hoitamalla pidetään myös vanha rakennusperintö kunnossa. Perinnemaisemakohteil- la elävät uhanalaiset ja harvinaiset lajit antavat lisämerkitystä hoitotyölle. Kaunis, hoidettu maisema luo mielikuvan elävästä maaseudusta ja ilahduttaa paikalla va- kituisesti asuvien lisäksi lukuisia vierailijoita.

Taulukko 5. Valtakunnallisesti arvokkailla maisema-alueilla sijaitsevat perinnebiotoopit. Maisema-alue Kunta Perinnemaisemakohteen numero

Naapurinvaara Sotkamo 20, 31 Vuokatti Sotkamo 24, 25, 27

18 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15

Arvokkaat perinnemaisemat ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ ○○○○○○○○○○○○○○○○○ 7 Kesien 2002 ja 2003 aikana Kainuun alueelta inventoitiin 41 arvokasta perinnemai- semakohdetta. Näistä valtakunnallisesti arvokkaita on yksi, maakunnallisesti arvokkaita kuusi ja paikallisesti arvokkaita 34 kohdetta.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 19 7.1 Hyrynsalmi

1 HYRYNSALMI, Karsikon niitty Peruskarttalehti: 4421 08 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71723:35874, akp:aki 71718:35868 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: niitty

Alueen kuvaus: Karsikon tila sijaitsee Luvankylässä 2 km Teerijärvestä koilliseen. Navetan takana, loivassa luoteisrinteessä sijaitsevaa kivistä aluetta ei ole raivattu pelloksi, vaan sitä on laidunnettu ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Alueen itäosaa ovat laiduntaneet tilan vasikat itsenäisenä laitumena ja länsiosaa laiduntavat lehmät peltolaitumien yhteydessä. Niityn kasvillisuus koostuu hieman rehevöityneen tuoreen niityn lajeista, joista yleisimpiä ovat valkoapila, syysmaitiainen, siankärsämö ja niittynurmikka. Lehmien laiduntamalla alueella kasvaa lisäksi hevonhierakkaa. Vasikoiden aitauksessa, kivien kupeilla kasvaa huopakeltanoa. Hoito: Alue tulisi kokonaisuudessaan aidata erilleen peltolaitumista. Niityn lannoitus tulee lopettaa.

20 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 7.2 Kajaani

2 KAJAANI, Majakosken haka Peruskarttalehti: 3434 04 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71340:35513, akp:aki 71342:35512 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,4 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka Arvoon vaikuttavat erityistekijät: ahonoidanlukko (RT), näsiä (rauh.)

Alueen kuvaus: Majakosken tila sijaitsee Jormualla. 1970-luvulla asumattomaksi jääneen tilan entiset laidunalueet olivat inventointihetkellä käyttämättöminä, mutta uusi omistaja suunnittelee niille lihakarjan tai emolehmien laidunnusta. Alueiden läpi kulkevan paikallistien molemmin puolin sijaitsee kaunis hieskoivuhaka. Hakamaan kenttäkerros on tuoretta niittyä, jolla kasvaa runsaasti niittymaarianheinää, nurmirölliä ja metsäkurjenpolvea. Perinnebiotooppien lajeista alueella kasvaa ahomansikkaa, kalvassaraa ja tuoksusimaketta sekä matalaheinäisessä kohdassa myös ahonoidanlukkoa. Tien pohjoispuolella hakamaan kasvillisuus vaihettuu laitumen länsiosassa virtaavaa puroa kohti suuriruohoiseksi ja käenkaali-metsäkurjenpolvi –tyypin lehdoksi. Tien eteläpuolella hakamaa ulottuu joen rantaan asti. Hoito: Puuston harvennukset tekevät alueista valoisampia ja auttavat laidunnuksesta hyötyvien ja perinnebiotooppien lajien leviämistä paikalle.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 21 7.3 Kuhmo

3 KUHMO, Lapion haka Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 70916:36264, akp:aki 70913:36265 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka

Alueen kuvaus: Lapion tilan haka sijaitsee Lauvuskylässä Lapiovaaran melko jyrkällä koillisrinteellä. Hakamaan aluetta on aikoinaan kaskettu ja sillä on viljelty naurista. Kaskeamisen loputtua alueelle kasvoi harmaalepikko, jota alettiin laiduntaa 1960-luvulla. 1990-luvun alussa lepikon yläosat hakattiin ja tilalle istutettiin kuusia. Samalla laidunnus loppui. Kuusien kasvatus ei kuitenkaan onnistunut, ja kesästä 2002 lähtien lypsykarja on jälleen laiduntanut alueella. Vaaranrinteen yläosassa lepikon keskellä on hakkuiden yhteydessä muodostuneita niittyaukkoja, joita vallitsevat tuoreen niityn heinät nurmirölli ja nurmilauha sekä valkoapila. Aukkopaikoissa kasvaa muutamia nuoria kuusia. Lepikoitten alla puna-ailakki runsastuu. Rinteen alaosia kohti metsälaitumen piirteet vahvistuvat ja kenttäkerroksessa lisääntyvät mustikka, oravanmarja ja kastikat puuston muuttuessa kuusi- ja hieskoivuvaltaiseksi. Perinnebiotooppien lajeista hakamaalla kasvavat kumina, huopakeltano, tuoksusimake ja jäkki. Valtaosa laitumen harmaalepistä on melko vanhoja. Hakamaan yläosassa, peltolaitumen ja pihalta tulevan tien kulmassa maisemaa hallitsee tuuhealatvuksinen pihlaja. Hoito: Rinteen alaosan kuusi- ja hieskoivuvaltaisen puuston harventaminen tekee kenttäkerroksen valoisammaksi, jolloin sinne voi levitä laidunnuksesta hyötyviä ja perinnebiotooppien lajeja. Myös istutuskuusia voi poistaa.

22 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 7.4 Paltamo

4 PALTAMO, Kivesjärvi, Selkälän rantaniityt Peruskarttalehti: 4332 08 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71475:35205, akp:aki 71472:35202 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 6,4 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: M Perinnemaisematyypit: rantaniitty, niitty, haka, metsälaidun Arvoon vaikuttavat erityistekijät: musta-apila (RT), kesämaitiainen (RT)

Alueen kuvaus: Selkälän tila sijaitsee Kivesjärveen ulottuvalla Selkälänniemellä. Puustoiset perinnebiotoopit ja niityt reunustavat tilakeskusta ja sitä ympäröiviä peltoja. Niemeä ympäröiville matalille rannoille on muodostunut laajoja rantaniittyjä. Rantaniityt muodostuvat järvikorte-, suursara- ja pohjanrölliyhdyskunnista, jotka vaihettuvat rantatöyräällä sijaitsevaksi tuoreeksi niityksi. Tuoreen niityn yleisiä lajeja ovat luhta- ja nurmirölli sekä nurmilauha, joiden lisäksi kasvaa luhtatähtimöä ja nurmitatarta. Hakamaat muodostavat kauniita saarekkeita niemennokkiin ja rantaniittyjen keskellä oleville pienille kumpareille. Pääosin sekapuustoisten, koivujen ja männyn hallitsemien hakamaiden kenttäkerroksessa kukkivat vallitsevien nurmiröllin ja nurmilauhan lisäksi paikoin myös kissankello ja päivänkakkara sekä ahomansikka, nurmitatar ja huopakeltano. Karuimmille ja kaukaisimmille alueille hakamaiden lomaan on syntynyt metsälaitumia. Sekapuustoisten metsälaidunten kenttäkerroksessa kasvaa tuoreen metsän varpujen ja metsälauhan lisäksi lehtomaisen kankaan lajeja, kuten lillukkaa, oravanmarjaa, metsäimarretta ja nuokkuhelmikkää. Niittyalueet ovat peltolaitumien, hakamaiden ja metsälaitumien välissä sijaitsevia pieniä kulmauksia, jotka eivät ole peltoviljelyn piirissä. Alueiden kasvillisuus muodostuu tuoreesta nurmilauhan ja niittyleinikin vallitsemasta niitystä, jonka lomassa kasvaa koiranputkia ja viljelynurmien lajeja. Inventointihetkellä kasvillisuus oli korkeaa ja tihe- ää. Niemen itäosassa matalamman kasvillisuuden vallitsemassa kohdassa kasvaa kesämaitiaista ja tuoksusimaketta. Selkälänniemen koillisosassa sijaitsevan pienen lahden rannalla on vasikoiden haka. Tämän haan kasvillisuus muistuttaa pienois- koossa kasvillisuuden vaihtelua rantaniityltä metsälaitumeksi. Rannalle on kuitenkin levinnyt kiiltopajupensaita. Rantatörmälle muodostuneella niityllä kasvaa musta-apilaa. Selkälän laitumia laiduntavat tilan lypsykarja ja hiehot. Vasikkaha- kaa laiduntavat vasikat.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 23 Laajoja rantaniittyjä lukuun ottamatta Selkälän luonnonlaitumet ovat kapeita vöitä, jotka kiertävät peltoalueita ja rantoja. Tilakeskusta ympäröiviä alueita on laidunnettu kymmeniä vuosia ja laidunnuskäytännöksi on muodostunut yhdistää kapeat perinnebiotooppivyöhykkeet peltolaitumiin. Maisemallisesti Selkälännie- mi perinnebiotooppeineen on kaunis. Laidunalueet ovat myös lajistollisesti mer- kittäviä. Laajat, yhä käytössä olevat rantaniityt ovat Kainuussa harvinaisia. Hoito: Metsälaitumien ja hakamaiden puustoa voi harventaa varsinkin rannan läheisyydessä olevilla alueilla. Vasikkahaan rantaniitty avartuu pajuja raivaamalla. Paras laidunnustulos saavutetaan aitaamalla luonnonlaitumet omiksi erilli- siksi laitumikseen. Laajoista rantaniityistä saa muodostettua yhtenäisen laitumen.

Selkälän rantaniityt

5 PALTAMO, Hepoharjun laidun Peruskarttalehti: 3434 08 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71467:35617, akp:aki 71468:35614 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 3,9 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: M- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun, suolaidun, entinen pelto

Alueen kuvaus: Hepoharjun tila sijaitsee Härmänmäestä Pyhännälle vievän tien läheisyydessä aivan Ristijärven rajan tuntumassa. Perinnebiotoopit sijaitsevat osin melko jyrkälläkin lounaaseen laskevalla rinteellä ja sen alapuolella sijaitsevalla puron varren notkelmaan syntyneellä suolla. Rinteen yläosassa olevaa hakamaata ja alapuolista suota on niitetty 1970-luvun puoliväliin asti. Tästä muistona hakamaalla on kaksi harmaahirsistä heinälatoa. Rinteen alaosan metsälaitumille koottiin entisinä aikoina kylän hevoset laiduntamaan, ja tästä tila sai nimensä.

24 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Yhteislaidunnuksen loputtua tilan oma hevonen laidunsi aluetta 1980-luvun alkuun saakka. Laidunalueen ylä- ja keskiosissa on vanha nurmipelto, joka on viimeksi kynnetty ja kylvetty 1980-luvun puolivälissä. Peltoa oli kuitenkin hankala viljellä eikä nurmi menestynyt alueella. Pellon ja metsälaitumen välissä on paikoin säilynyt vanhaa, nykyään jo huonokuntoista kiviaitaa. Tilan luovuttua eläimistä alueet olivat käyttämättä 1990-luvun lopulle, jolloin niitä alettiin kunnostaa ja laiduntaa uudelleen. Nykyään alueita laiduntaa pieni nautojen muodostama lauma, johon kuuluu lehmiä, vasikoita ja sonni. Hakamaan puusto on harmaaleppävaltaista, mutta leppien joukossa kasvaa myös muita lehtipuita, kuten rauduskoivuja, raitoja ja pihlajia. Ylispuina on varsinkin laitumen koillisosassa suuria maisemakuusia ja -rauduskoivuja. Kenttäkerroksen kasvillisuus muodostuu tuoreesta, heinävaltaisesta, monilajisesta niitystä, jolla kasvaa tyypillisten lajien, nurmilauhan ja nurmiröllin, lisäksi runsaasti myös jänönsaraa, kalvassaraa ja kalvaspiippoa sekä paikoin erilajisia kastikoita. Rinteen yläosissa on kuivahkoa heinävaltaista niittyä, jolla kasvaa runsaasti tuoksusimaketta ja jäkkiä. Haassa kasvaa lisäksi huopakeltanoa ja nurmitatarta. Metsälaitumen monilajista puustoa hallitsevat kuuset, rauduskoivut ja haavat. Puuston lomaan on muodostunut pieniä aukkoja ja käytäviä, joissa lehtomaisen kankaan varvut ovat väistyneet ja metsälauha runsastunut. Hakamaan ja metsälaitumen puusto on iältään erirakenteista ja erityisesti metsälaitumella on hyvin runsaasti eri lajista ja eri ikäistä lahopuuta. Laitumen kohdalla luontaisessa uomassaan virtaavan Hepopuron varressa on keskiravinteinen, suursarainen neva, joka kuitenkin metsästä päin kasvaa umpeen. Entisen pellon kasvillisuus on tuoretta, nurmilauhavaltaista niittyä. Rinteen yläosassa sijaitseva, rakenteeltaan vaihteleva hakamaa on maisemallisesti kaunis suurine puineen ja vanhoine latoineen. Myös metsälaitumen erirakenteinen, vanha puusto on edustavaa. Hoito: Metsälaitumella voi harventaa puustoa siten, että puuston erirakenteisuus säilyy ja syntyy pieniä aukkopaikkoja. Entisille aukkopaikoille vesoneet puiden taimet voi raivata pois. Myös umpeen kasvavan suon laiteita voi raivata. Laiduntamisen jatkaminen kahdessa lohkossa nykyiseen tapaan turvaa sopivan laidunnuspaineen säilymisen.

Hepoharjun laidun

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 25 6 PALTAMO, Kivesjärvi, Leppiniemen tila Peruskarttalehti: 3432 06, 3432 09 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71513:35200, akp:aki 71518:35191 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 3,3 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, pihapiiri, entinen suopelto Arvoon vaikuttavat erityistekijät: kohde muodostuu kokonaisesta vanhasta tilakeskuksesta

Alueen kuvaus: Leppiniemen vanha tila sijaitsee Kivesjärven rannalla. Tilakokonaisuuteen kuuluvat päärakennus, navetta, riihi ja aitat niihin kerättyine työkaluineen, suopellot latoineen sekä laidunalueet. 1990-luvun alkuun saakka vanha omistajapariskunta hoiti tilaa perinteisin menetelmin. Heidän luovuttuaan tilanpidosta alueiden hoidossa oli kymmenen vuoden tauko. Nykyinen uusi omistaja tuntee paikan lapsuudestaan saakka ja on halukas säilyttämään vanhan tilan mahdollisuuksien mukaan sellaisena, kuin se on toimintansa päivinä ollut. Tällä hetkellä tilan pihapiiriä ja sitä ympäröivää hakamaata laiduntavat hiehot yhdessä viereisten metsäalueiden kanssa. Entisiä suopeltoja hoidetaan niittämällä. Pihapiirin kasvillisuus on tuoretta, eläinten hyvin laiduntamaa niittyä, jolla kasvaa nurmirölliä, niittynurmikkaa ja valkoapilaa sekä perinnebiotooppien lajeista nurmitatarta. Tuore niitty muodostaa myös rantoja kiertävän hakamaavyöhykkeen kenttäkerroksen. Hakamaan puusto koostuu rannan suurista, kauniista rauduskoivuista, raidoista ja kuusista sekä yksinäisestä männystä. Hieman kauempana tilakeskuksesta on aiemmin laidunnettuja metsäalueita. Luoteisrannan metsät ovat sekapuustoisia, osin lehtomaisia puolukka-mustikka –tyypin metsiä, joissa on paikoin saniaisvaltaisia korpimaisia painanteita. Vanhojen suopeltojen yleisimpiä kasvilajeja ovat mesimarja, nurmilauha ja suursarat. Metsän ja pellon laiteilla kasvaa ahomansikkaa ja tuoksusimaketta. Hoito: Tilan isäntä on jo kunnostanut vanhoja rakennuksia, ja raivannut suopelloilla sarkaojien varsille vesonutta puustoa. Hakamaan puuston harventaminen avaa komeat näkymät pihapiiristä järvelle.

7 PALTAMO, Mieslahti, Pääkkölän haka Peruskarttalehti: 3434 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71442:35473, akp:aki 71442:35467 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 7,9 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun Arvoon vaikuttavat erityistekijät: valkovuokko (RT), näsiä (rauh.)

Alueen kuvaus: Pääkkölän laitumet sijaitsevat Mieslahden kylässä Ouluun vievän 22-tien vieressä. Lounaaseen laskeutuvalla rinteellä on aiemmin ollut harmaalep- pävaltainen lehto ja hakamaa, joita on laidunnettu ja niitetty pitkään. 1980-luvun lopulla puut hakattiin ja tilalle istutettiin rauduskoivuja. Nykyään aluetta laiduntavat vuohet ja lampaat.

26 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Laidunalueen koillis- ja itäosissa rauduskoivikko muodostaa hakamaan, jonka kenttäkerroksessa kasvavat runsaina mesiangervo ja metsäkurjenpolvi. Rinteen eteläosassa vadelma on vallannut laajoja alueita. Kenttäkerroksessa kasvaa paikoin ahomansikkaa, aholeinikkiä, konnanmarjaa ja valkovuokkoa. Pensaskerroksessa kasvaa lisäksi näsiää. Laitumen länsiosia kohti laidun muuttuu komeiden kuusien hallitsemaksi lehtomaiseksi kankaaksi, jonka kenttäkerroksessa ovat runsaita mustikka, metsäimarre, nuokkuhelmikkä ja paikoin käenkaali. Laitumen arvo perustuu sen maisemallisesti keskeiseen sijaintiin valtatien vieressä. Ylhäällä vaaran rinteellä sijaitsevalta, pistoaidan reunustamalta alueelta on komeat näköalat vaaran alarinteille ja paikoin Oulujärvelle asti. Alueella kasvaa myös harvinaisia ja huomionarvoisia kasvilajeja. Hoito: Istutetut rauduskoivut sijaitsevat maiseman kannalta häiritsevästi ri- veissä ja liian tiheässä niittykasvillisuuden kannalta. Puuston harvennusten seurauksena laitumelle syntyy aukkopaikkoja, joihin laidunnuksesta hyötyvät ja perinnebiotooppien lajit voivat levitä. Jos eläimet eivät ehdi syödä hakamaan kasvillisuutta tarpeeksi tehokkaasti, korkean mesiangervokasvuston voi niittää. Myös vadelmapensaikon raivaaminen parantaa alueen arvoa.

8 PALTAMO, Selkäniemen rantahaat Peruskarttalehti: 3432 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71526:35184, akp:aki 71525:35181 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 5,1 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Selkäniemen tila sijaitsee Kivesjärven rannalla. Perinnebiotoopit muodostuvat hakamaista ja metsälaitumista, jotka kiertävät kapeina nauhoina tilakeskusta ympäröiviä peltoja, paikallisteitä ja järven ranta-alueita. Alueita on laidunnettu ainakin sadan vuoden ajan. Nykyään tilan lypsykarja laiduntaa alueita yhdessä läheisten peltolaitumien kanssa. Pitkä laidunnus ja hoito ovat muovanneet järven ranta-alueille edustavia hakamaita. Eri puolilla laajaa hakaa vallitsevat eri lajiset puut: raudus- ja hieskoivut, haavat, pihlajat, kuuset ja männyt muodostavat kauniita, hoidettuja puuryhmiä. Myös puuston ikä vaihtelee. Kenttäkerroksen yleisimpiä lajeja ovat nurmilauha ja nurmirölli. Lähellä peltoalueita hakamaille on levinnyt jonkin verran viljelynurmien lajeja. Peltoaukean ja naapurin kotitien välisellä harmaahirsisen ladon ja sen ylle kaartuvan tuuhean pihlajan hallitsemalla kumpareella kasvaa runsaasti kissankelloja ja päivänkakkaroita. Perinnebiotooppien lajeista hakamailla kasvaa lisäksi ahomansikkaa ja nurmitatarta. Hiekan tai pikkukivien reunustamaa rantavyöhykettä kiertää vaihtelevan levyinen järvikortteiden vyö. Paikoin on pieniä suursaraisia laikkuja. Kivesjärveen työntyvän Kapronniemen rantatöyrään taakse on muodostunut umpeenkasvava pieni suo, jonka valtalajit ovat järvikorte, harmaasara, luhtarölli, jouhivihvilä ja luhtakuusio. Hakamaat vaihettuvat vähitellen laidunnetuiksi metsiksi. Kuusivaltaisilla alueilla kenttäkerroksen kasvillisuus muodostuu tuoreen kankaan varpujen lisäksi paikoin kieloista. Mäntyvaltaisissa, kos- teammissa metsissä kenttäkerroksessa on tuoreen kankaan varpujen lisäksi rämeiden varpuja, kuten juolukkaa.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 27 Rantoja, tilakeskuksia ja paikallisteitä reunustavat hakamaat ovat maisemallisesti kauniita, ja kohteen merkitys perustuu suurelta osin maisemalliseen arvoon. Kohteella kasvaa myös joitakin perinnebiotooppien lajeja. Hoito: Puuston harventaminen erityisesti kylätietä reunustavilla metsäalueil- la avaa näkymän pihapiiriin, pelloille ja paikoin järvelle. Myös hakamaiden puustoa voi harkinnan mukaan harventaa.

7.5 Puolanka

9 PUOLANKA, Näljänkäjoen tulvaniityt Peruskarttalehti: 3533 04 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 72220:35508, akp:aki 72219, 35505 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: M Perinnemaisematyypit: tulvaniitty, muu (tulvametsä)

Alueen kuvaus: Kotikummun tilan tulvaniityt sijaitsevat Suolijärveen laskevan Näljänkä- eli Ylijoen varressa runsaat kolme kilometriä jokisuulta ylöspäin. Aikai- semmin karjanrehuksi niitettyjä niittyjä on ollut eri tiloilla pitkin Näljänkäjoki- vartta. Inventoidut alueet erottuvat jokivarren maisemassa korkeina, tulvan ja jäi- den ansiosta melko avoimina säilyneinä törminä. Kotikummun niittyjä niitettiin

28 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 1970-luvulle saakka, minkä jälkeen ne ovat olleet käyttämättöminä lukuun ottamatta porojen satunnaista laidunnusta. Maanomistaja suunnittelee laidunnuksen aloittamista uudelleen. Näljänkäjoen mutkassa joen molemmin puolin vesirajasta kohoaa korkea ja jyrkkä törmä, jonka laella on noin 10-20 metrin leveydeltä niittykasvillisuutta. Tör- män takana on alavaa, soistunutta maastoa. Eteläpuoleisella rannalla törmän ala- reunassa kasvaa kiiltopajua ja harmaaleppää, ja törmän päällä harvakseltaan maisemallisesti merkittäviä katajia, tuomia, kiiltopajua ja metsäruusua. Törmän laiteilla ja päällä on monilajista tulvaniittyä. Suurruohoisilla kohdilla valtalajeja ovat mm. mesiangervo, sarjakeltano, rantatädyke ja ruokohelpi. Törmän laella on erityisen edustavaa ja monilajista pienruohoista tulvaniittyä, jonka valtalajeja ovat mm. kielo, tuoksusimake, nurmirölli ja kultapiisku. Kuivimmilla kohdilla on harvinaista kuivaa pienruohoista tulvaniittyä, jota luonnehtivat puolukka, kissankäpälä, kissankello, punanata, jäkki ja lillukka. Törmän takana levittäytyy kertaalleen harvennettu hieskoivikko, jonka aluskasvillisuus on nurmilauhavaltaista runsasruohoista (mm. mesiangervo, kielo, karhunputki, rantatädyke, sudenmarja, mesimarja) tulvalehtoa. Myös hieskoivikko on aikaisemmin ollut avointa tulvaniittyä. Joen pohjoisrannalla avoin niittytörmä on edellistä kapeampi. Törmän reunalla kasvaa maisemallisesti merkittäviä hieskoivuja ja mäntyjä. Tuoreilla pienruohoisilla kohdilla ehdottomasti runsain laji on kielo ja sen seurassa nurmilauhan lisäksi lukuisia niittyjen ja tulvalehtojen lajeja. Harvennettu hieskoivikko on tällä puolen korpikastikkavaltaista. Huomionarvoisia kasvilajeja tällä kohteella ovat jäkki, nurmitatar ja kissankäpälä. Harvinaisista kasvillisuustyypeistä esiintyy kuivaa pienruohoista tulvaniittyä. Hoito: Perinteinen niitto ja heinän korjuu tai laidunnus soveltuvat kohteen hoitomenetelmiksi. Laiduneläimiksi suositellaan hiehoja, sillä runsas kasvilajisto saattaa kärsiä lammaslaidunnuksesta. Laidunnuspaineen ei tarvitse olla kovin voimakas, sillä rehevöityminen ei ole uhkana. Pajupensaita ja vesakkoa tulisi harventaa, mutta maisemallisesti arvokkaat rantapuut tulisi säästää.

Näljänkäjoen tulvaniityt

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 29 10 PUOLANKA, Mikkolan rölliniitty Peruskarttalehti: 3443 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71739:35471, akp:aki 71738:35469 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,1 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: niitty, metsälaidun

Alueen kuvaus: Mikkolan rölliniitty sijaitsee keskeisellä paikalla Latvan kylässä. Vaaran rinteellä sijaitsevalta niityltä on komeat maisemat ylä- ja alapuolella sijaitsevalle kylälle sekä naapurivaaran rinteille. Nimensä niitty on saanut siitä, että Rölli ja metsänhenki –elokuvan kukkaniittykohtaukset on kuvattu tällä paikalla. Rölliniitty on suurimmaksi osaksi entistä peltoa, joka vielä 1970-80 –lukujen vaihteessa oli viljelyn piirissä. Tämän jälkeen alue jäi pois käytöstä, mutta otettiin laidunmaaksi vuonna 2000. Nykyään aluetta laiduntaa tilan monikymmenpäinen hiehokarja. Niityn maaperä on kosteaa, ravinteista lehtomultaa. Suuriruohoisen niityn runsain kasvilaji on metsäkurjenpolvi. Niityn ylärinteillä kasvaa harvakseltaan koiranputkia. Niityn eteläosassa virtaavan puron töyräillä kasvaa tuoreen lehdon lajeja, kuten lehtotähtimöä ja erilaisia saniaisia. Käyttämättöminä vuosina niitylle on myös vesonut muutamia pieniä koivuja kuusiryhmiä. Niityn luoteiskulmassa on aarin kokoinen kuusivaltainen metsälaidunlaikku, jonka lehtomaisessa kenttä- kerroksessa kasvaa mm. käenkaalia. Metsälaitumella ja niityn laiteilla on joitakin suuria maisemapuita. Hoito: Niitty tulisi aidata erilleen peltolaitumista. Avoimelle niitylle vesoneita puita voi raivata.

30 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 7.6 Ristijärvi

11 RISTIJÄRVI, Karppalan niitty Peruskarttalehti: 3443 01 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71629:35479, akp:aki 71635:35477 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: M Perinnemaisematyypit: niitty, metsälaidun

Alueen kuvaus: Karppalan tila sijaitsee Uvan kylän Tolosenjoella. Kauniilla paikalla sijaitseva niittyalue on kylätien vieressä, Pienen Uvajärven kaakkoiskulmassa, josta Torvenjoki lähtee virtaamaan pienenä koskena niityn eteläpuolitse. Joen yli kulkee silta, jolta on laaja näköala järvelle ja joen varren niitylle sekä peltoaukeille taloineen. Kylätien toisella puolella, kosken rannalla on vanha mylly, joka vuonna 1915 on uudistettu turbiinimyllyksi. Myllyn vieressä on myllylato. Torvenkosken mylly ja joen varren maisema on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi (Mikkonen 2001). Lounaaseen avautuvan niityn pinnanmuodostus ja kasvillisuustyypit vaihtelevat. Keskiosien kumpareisessa maastossa vuorottelevat tuore nurmiröllin ja syys- maitiaisen hallitsema niitty sekä tuore suurruohoniitty, jonka valtalajeja ovat met- säkurjenpolvi, poimulehdet ja nurmilauha. Joen luusuan kohdalla järveen pistä- vällä pienellä niemellä on harmaahirsinen lato, jota ympäröi keto. Kedon valtalajeja ovat tuoksusimake, siankärsämö, kissankello, heinätähtimö, nurmitatar ja aho- matara. Ketoa on myös Torvenjoen rantatörmillä lähellä tietä. Jopa muutaman metrin korkuisten, jyrkkien törmien hiekan, hiesun ja hiedan sekaisten rinteiden paljasta kivennäismaata sitovat paikoilleen nurmiröllin, lampaannadan ja jäkin muodostamat tuppaat. Lisäksi kasvaa huopakeltanoa ja mesimarjaa. Myös tuoreen niityn lomassa on paikoin jäkin valtaamia alueita. Järven rannalla on suuri maise- makuusi. Luusuan kohdalle vesirajaan on muodostunut muutaman metrin levyinen, suursarojen hallitsema alue. Huomionarvoisista lajeista niityllä kasvaa lisäksi

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 31 särmäkuismaa ja kalvassaraa. Niityn itä- ja koillisosissa, osin kylätien vieressä on metsälaidun, jonka puusto muodostuu vanhoista kuusista. Puiden neulaskarike on peittänyt maanpinnan ja tukahduttanut kenttäkerroksen kasvillisuuden lähes täysin. Karppalan niitty on toiminut lampaiden laitumena lähes 60 vuotta. Tätä ennen lampaat laidunsivat alueella ilman aitaa. Nykyään alueella laiduntaa neljä lam- masta. Jotta eläimillä olisi aina tuoretta, nuorta heinää, niittyä on hoidettu niittä- mällä se kahdesti kesässä. Hoito: Niittämistä voi edelleen jatkaa, sillä lampaat eivät ehdi syödä kasvillisuutta tarpeeksi tehokkaasti. Niittojäte on hyvä kuljettaa pois.

Karppalan niitty

12 RISTIJÄRVI, Hautalan laitumet Peruskarttalehti: 3434 09 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71571:35661, akp:aki 71565:35662 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 7,8 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun, entinen pelto

Alueen kuvaus: Hautalan tila sijaitsee Koskenkylän Pyhännänkoskella. Hakamaista, metsälaitumista ja entisistä pelloista koostuvat luonnonlaidunalueet mutkittelevat kylätien varrella ja sijaitsevat osin Pyhännänjoen latvavesien rannoilla. Monimuotoiset laidunalueet tekevät maisemasta kauniin ja vaihtelevan. Paikallistien ja joen välissä ja kylätien vieressä on kauniita hieskoivuhakoja. Hakamaiden kenttäkerros on tuoretta, heinävaltaista niittyä, jossa valtalaji nurmilauhan lisäksi kasvaa niitty-, karhea- ja rantanurmikkaa. Yhteen tienvierustan ha- kamaahan liittyy komeiden kuusien hallitsema metsälaidun, jonka kenttäkerrok- sessa kasvaa tuoreen metsän varpujen lisäksi myös metsätähteä, kultapiiskua ja

32 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 metsälauhaa. Hakamaan ja metsälaitumen väliin on muodostunut runsaskatajai- nen reunavyöhyke, jonka kenttäkerroksessa kasvaa tuoksusimaketta. Pyhännän- joen keskelle muodostuneen saaren hieskoivuvaltaisen metsälaitumen kenttäker- ros on käenkaali-metsäkurjenpolvi –tyypin lehtoa. Nimilajien lomassa on paikoin nurmilauhan tai suo-orvokin hallitsemia alueita. Entisten peltojen kasvillisuus on nurmilauhavaltaista tuoretta niittyä. Paikoin nurmilauha on väistynyt ja kasvillisuutta hallitsevat harvakseltaan kasvavat nurmirölli ja siankärsämö, joiden joukossa esiintyy myös nurmitatarta. Monimuotoisen alueen eri osien käyttöhistoria vaihtelee. Joen ja tien välisen hakamaan paikoin laajoilta niittyaukeilta on niitetty karjalle heinää 1960-70 –lukujen vaihteeseen saakka. Muita hakamaita ja metsälaitumia on laidunnettu ja niiden käyttö päättyi samaan aikaan. Kaikkia alueita alettiin laiduntaa uudelleen 1980- luvulla. Entisiä peltoalueita on viljelty 1960-70 –lukujen vaihteeseen asti. Tämän jälkeen alueet olivat käyttämättä, kunnes niitä alettiin uudelleen laiduntaa 1990- luvun puolivälissä. Nykyään lypsykarja ja hiehot laiduntavat tilan perinnebiotooppeja useassa eri lohkossa. Hoito: Puuston tulisi harventaa hakamailla ja erityisesti metsälaitumilla.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 33 7.7 Sotkamo

13 SOTKAMO, Puhakan laitumet

Peruskarttalehti: 3344 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 70930:35546, akp:aki 70927:35544 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 11,2 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: V Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun

Aluen kuvaus: Puhakan tila sijaitsee Tuhkakylästä Laakajärvelle vievän tien lähei- syydessä. Vuosikymmeniä jatkunut laidunnus on muovannut tilan laidunalueille erittäin edustavia hakamaita ja metsälaitumia. Puustoisten perinnebiotooppien lomassa on myös pieni niittylaikku. Kauniita laidunalueita ympäröivät monin paikoin puu- ja kiviaidat, ja käynti laitumille tapahtuu puisten veräjien kautta. Niityn laidalla on vanha, harmaahirsinen lato, jossa on pärekatto. Perinnebiotoop- pialueet on jaettu useaan eri lohkoon, joita laiduntavat lypsykarja, hiehot ja vasikat. Osaa laitumista käytetään lypsykarjan yölaitumina.

34 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Perinnebiotoopit ympäröivät tilakeskuksen vieressä, loivassa lounaisrintees- sä olevia peltoja. Peltoaukean viereen voimakkaan laidunnuksen alueelle on syntynyt puistomaisia harmaaleppähakoja. Hakamailla puuston tiheys vaihtelee: ti- heäpuustoiset kohdat muodostavat varjoisia lehtoja, joiden lomassa karja voi käys- kennellä. Välillä taas maisema avautuu aurinkoisiksi niittyaukeiksi. Pensasmais- ten, leveälatvuksisten harmaaleppien lisäksi hakamaan puustona on paikoin rauduskoivuja ja alueen luoteisosassa myös kuusia. Kenttäkerroksen yleisimpiä lajeja ovat puna-ailakki, nurmilauha, nurmirölli, käenkaali ja metsäkurjenpolvi. Lisäksi alueella kasvaa nurmitatarta, tuoksusimaketta ja jäkkiä. Hakamaan lounaisosassa on entisestä peltoalueesta muodostunut niitty, jota laidunnetaan yhdessä haan kanssa. Kostean niityn kasvillisuus on nurmilauhavaltaista, ja etenkin alueen het- teisessä kaakkoisosassa kasvaa lisäksi myös harmaasaraa. Metsälaitumen valtapuita ovat komeat kuuset, joiden joukossa kasvaa sekapuustona raudus- ja hieskoivuja sekä harmaaleppiä. Koillis- ja itäosien laidunalueella kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, oravanmarja ja metsälauha. Nämä lajit hallitsevat puolukan lisäksi myös metsän keskellä olevaa varpuvaltaista, kangasketomaista aukkopaikkaa, jonka alueella kohoaa useita muurahaispesiä. Metsälaitumen lounaisnurkan kosteaan notkelmaan on muodostunut korpipainanne, jonka valtalajeja ovat mustikka, hil- la ja metsäkorte. Alueella kasvaa kaarlenvaltikkaa. Vuosikymmenien laidunnus näkyy myös metsäalueilla, sillä lounaisosan korpinotkelmaa lukuun ottamatta varvikko on aukkoiseksi syöty ja puuston lomaan on muodostunut pieniä aukkopaikkoja ja käytäviä. Sekä hakamaalla että metsälaitumella on kaikenlaista lahopuuta runsaasti sekä pystyssä että maassa. Metsälaitumen pohjoisosassa, pellon vieressä on tilakeskukselta naapuritaloon vievä pieni hiekkatie, jonka korkealla kuivalla laiteella kasvaa runsaasti huopakeltanoa ja kissankäpälää. Hoito: Perinnebiotooppia ei tulisi käyttää pelkästään yölaitumena. Metsälai- tumen tiheimpiä kuusikoita voi harventaa siten, että metsän erirakenteisuus säi- lyy.

Puhakan laitumet

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 35 14 SOTKAMO, Lehdon laidun Peruskarttalehti: 3433 03 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71286:35499, akp:aki 71286:35495 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 7,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: M Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun, entinen pelto

Alueen kuvaus: Lehdon tila sijaitsee Leppilänvaaran lounaispuolella, Pohjavaaralta Jormuaan vievän tien läheisyydessä, aivan Kajaanin rajan tuntumassa. Laaja luonnonlaidunalue muodostuu hakamaasta, metsälaitumesta ja entisestä laidunpellosta. Tilan nykyinen omistajasuku on muuttanut paikalle vuonna 1904, mistä lähtien aluetta on laidunnettu yhtenäisenä laitumena. Laidunnus loppui kuitenkin 1990-luvun lopussa. Laiduntajina on toiminut lypsykarja. Laitumen länsiosaa yritettiin 20-30 vuotta sitten raivata pelloksi. Tämä ei kuitenkaan onnistunut, joten alueelle istutettiin kylvönurmi. Nurmea on lannoitettu viimeksi 1990-luvun alussa. Nyt paikalla on korkea, heinävaltainen, tuore niitty, jonka valtalajeina kasvavat nurmilauha, nurmirölli, timotei ja niittynurmikka. Entisen laidunpellon reunoilla, lähellä hakamaata heinäkasvillisuus madaltuu ja viljelylajien osuus vähenee. Varsinkin laitumen etelä- ja itäosissa tuoksusimake on laajalla alalla valtalaji. Myös jäkkimättäät peittävät maata runsaina, lähes yhtenäisinä kasvustoina. Niityn keskellä kasvaa suurista maisemakuusista ja katajista muodostuneita ryhmiä ja niityn laiteilla komeilevat yli kaksikymmentä metriä korkeat riip- pakoivut. Niityn laiteiden matala heinäkasvillisuus jatkuu sellaisenaan niityn itä- ja pohjoispuolilla levittäytyvälle hakamaalle, ja kauempana laidunpellosta viljelynurmien lajit häviävät kokonaan. Niityn ja hakamaan pinnanmuodostus on paikoin kumpuilevaa ja pienillä ketomaisilla kumpareilla viihtyvät kissankello, huopakeltano, ahosuolaheinä sekä jäkki. Lisäksi kasvaa vilukkoa, ahomansikkaa ja nurmitatarta. Hakamaan kaakkoisosassa on keväisin sulamisvesien alle jäävä notko, patama, jonka kasvillisuutta luonnehtivat kosteilla paikoilla viihtyvät lajit, kuten luhtarölli, nurmilauha, korpiorvokki ja koko alueella yleinen jäkki. Hakamaa- alueiden erittäin edustavan puuston vallitseva laji on harmaaleppä. Leppien lomassa kasvavan monipuolisen sekapuuston yleisimpiä lajeja ovat kuusi ja raita. Kaiken lajinen puusto on eri ikäistä ja eri kokoista. Myös erilaista lahopuuta on paljon pystyssä ja maassa. Hakamaa vaihettuu vähitellen kuusivaltaiseksi metsälaitumeksi, jossa puuston lomassa on paikoin pieniä aukkoja. Kenttäkerroksen mustikkavaltainen varvikko on aukkoiseksi syöty ja varpujen seassa kasvaa myös ruohoja, kuten kultapiiskua ja oravanmarjaa sekä metsälauhaa. Metsälaitumen pohjoisosassa on hieskoivuvaltaista metsää, jonka kenttäkerrosta hallitsee käenkaali. Hoito: Laidunnuksen loputtua puiden taimet ovat levinneet erityisesti avoimen niityn laiteille ja puuryhmien ympärille sekä hakamaan aukkopaikoille. Taimia ja nuoria puita voi raivata kaikilla alueilla. Laidunnus olisi hyvä aloittaa pikaisesti uudelleen, jotta rakenteeltaan ja osin kasvillisuudeltaan arvokas kohde säilyisi.

36 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Lehdon laidun

15 SOTKAMO, Uuden Kaura-ahon laidun Peruskarttalehti: 3433 07 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71039:35646, akp:aki 71040:35640 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 7,7 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: M Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Uuden Kaura-ahon tila sijaitsee Sotkamon Juurikkavaarassa. Tilan perinnebiotoopit koostuvat hakamaista ja metsälaitumista, jotka polveilevat kauniina kotitien ja peltojen vierillä ja työntyvät kumpareniemekkeinä peltojen lomaan. Alueita on kymmenien vuosien ajan laidunnettu perinteiseen tapaan ja nykyisin laidunnusta jatkavat tilan lypsykarja ja hiehot. Pitkään perinteisenä jatkunut laiduntaminen on luonut alueelle luonteenomai- sen, edustavan kasvillisuuden ja rakenteen. Kotitien vieressä vanhan lauta-aidan takana on harmaaleppävaltaista hakamaata. Leppävaltaisen puuston lomassa on myös rauduskoivuja sekapuustona. Varsinkin puuston keskelle muodostuneiden niittyaukeiden laidoilla koivut ovat kehittyneet kauniiksi maisemapuiksi. Kenttä- kerroksen muodostaa tuore niitty, jolla paikoin kasvaa runsaasti myös ruohoja, kuten kissan- ja harakankelloja ja päivänkakkaroita. Lisäksi kasvaa ahomansikkaa, nurmitatarta, kalvassaraa ja tuoksusimaketta. Kuusihakojen sekapuina on jonkin verran lehtipuita. Puiden lomassa olevien aukkopaikkojen kasvillisuus on monin paikoin kangasketomaista, jolloin sen valtalajit ovat kissankäpälä, huopakeltano, tuoksusimake ja jäkki. Nämä lajit ovat hyvin yleisiä koko laidunalueella. Kuusiha- kojen pensaskerroksessa kasvaa myös katajia. Metsälaitumet ovat muodostuneet kohtiin, joissa laidunnuspaine on ollut hakamaita pienempi. Tiheiden harmaalepikoiden kenttäkerroksen valtalaji on puna-ailakki. Paikoin lepät ovat vanhoja, ja niiden joukossa on sekapuustona monipuolisesti myös muita lehti- ja havupuita.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 37 Näillä alueilla kenttäkerroksessa kasvaa puna-ailakin lisäksi metsä- ja nurmilauhaa sekä lehtomaisen kankaan lajeja, kuten käenkaalia, oravanmarjaa ja metsäi- marretta. Kosteimpiin paikkoihin syntyneillä kuusimetsälaitumilla puusto on melko tiheää, ja kenttäkerroksen valtalajeja ovat mustikka, metsätähti ja metsälauha sekä pienissä aukkopaikoissa nurmirölli. Metsälaidunalueella kasvaa lisäksi jäkkiä, nurmitatarta ja tuoksusimaketta. Koko laidunalueen puusto koostuu eri ikäisistä ja eri lajisista yksilöistä. Myös vanhaa ja lahoa puuta on paljon, erityisesti harmaalep- pää. Hakamaiden ja peltojen reunoilla on useita harmaahirsisiä latoja, jotka ovat edelleen perinteisessä käytössä kuivan heinän talvivarastoina. Toistensa ja peltojen lomassa kumpareisessa maastossa polveilevat perinnebiotoopit vanhoine latoineen ovat maisemallisesti kauniita. Hoito: Hakamaalle vesoneiden puiden taimien raivaaminen. Myös metsälai- tumella voi harventaa puustoa. Perinteisen laiduntamisen jatkaminen turvaa edustavan kokonaisuuden säilymisen.

Uuden Kaura-ahon laidun

16 SOTKAMO, Kosken metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 04 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71047:35551, akp:aki 71051:35547 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 5,3 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Kosken tila sijaitsee Tuhkakylässä. Metsälaitumesta, hakamaasta ja niittyalueesta koostuvat luonnonlaidunalueet ovat tilakeskuksen kaakkoispuolella peltoaukean ja Tuhkajoen välissä. Tuhkajoki solisee pienenä koskena koko laidunalueen koillisreunalla.

38 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Loivassa koillisrinteessä olevia luonnonlaitumia on laidunnettu keskeytyk- settä kymmeniä vuosia. Tämä näkyy metsälaitumen rakenteessa: puustoisten osien lomaan on muodostunut pieniä niittyaukeita. Niittyaukeiden kasvillisuus on hieman rehevöitynyttä tuoretta niittyä, jonka runsaita lajeja ovat mm. karheanur- mikka, nurmirölli sekä niitty- ja rönsyleinikki. Puustoisten alueiden kenttäkerros koostuu lehtomaisen kankaan lajeista. Kuusi- ja mäntyvaltaisen puuston lomassa on jonkin verran lehtipuita. Laitumen eteläosassa harmaaleppävaltaisella metsä- laitumella lepikkoa on poistettu ja tilalle istutettu kuusentaimia, jotka ovat ehti- neet venähtää reilun parin metrin mittaisiksi. Peltolaitumien viereen ja joen rannalle on syntynyt hakamaita. Pellon laidalla kuusihaan kenttäkerroksen kasvillisuus vaihtelee tuoreesta kosteaan niittyyn ja hieman rehevöityneiden niittyalueiden luonteenomaisin laji on nurmilauha. Sen lisäksi kosteilla paikoilla kasvaa runsaasti rönsyleinikkiä ja kuivemmilla paikoilla yleistyvät tuoreen niityn heinät, kuten nurmirölli. Joen alun perin lehtomaisia rantoja reunustaa harmaaleppähaka, jonka kenttäkerroksessa ovat yleisiä puna-ailakki, suokeltto ja nurmilauha. Metsä- laitumilla ja hakamailla kasvaa myös tuoksusimaketta, jäkkiä, ahomansikkaa ja nurmitatarta. Laitumen kaakkoisimpaan kulmaan, joen mutkaan on syntynyt kaunis, hakamaiden, suurten maisemapuiden ja pistoaidan osin reunustama kostea niitty, joka keväisin jää tulvaveden alle. Kasvillisuudessa vallitsevat nurmilauhan ja harmaa- ja jokapaikansaran ohella myös raate, rentukka ja rantamatara. Lisäksi kasvaa jäkkiä. Metsälaidunta, hakaa ja niittyä laiduntavat tilan hiehot. Laitumen pohjoisimmassa osassa, lähes pihapiirin vieressä sijaitsee vasikoiden laiduntama haka. Rannan tuntumassa oleva harmaaleppävaltainen lehtipuusto on osin hyvin vanhaa. Rehevässä kenttäkerroksessa kasvaa mm. metsäkurjenpol- vea, puna-ailakkia ja nokkosta. Hakaa laidunnetaan yhdessä sen länsipuolella sijaitsevan peltolaitumen kanssa ja pellonreunassa kasvaa koiranputkia yhtenäise- nä kasvustona. Pohjoisimmassa kulmassa pihapiirin tuntumassa on melko huono- kuntoinen, n. 100-vuotias harmaahirsinen riihi, jota vasikat käyttävät suojakatok- senaan. Hoito: Perinnebiotoopit tulee aidata erilleen peltolaitumista. Perinnebiotoo- peilla laiduntaville eläimille ei saa myöskään antaa lisärehua lukuun ottamatta ki- vennäisiä. Metsälaitumella voi harventaa puustoa ja harmaaleppävaltaiselta alueelta tulee raivata kuusen taimet.

17 SOTKAMO, Kurikan metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71105:35486, akp:aki 71109:35484 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 7,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Kurikan tila sijaitsee Parkualla Kontinjoelta Tuhkakylään vievän tien varrella. Perinnebiotooppialueet sijaitsevat Kurikanlammen eteläpuolen jyrkillä, pohjoiseen laskeutuvilla vaaranrinteillä. Alueita on laidunnettu kymmeniä vuosia, eikä 1980-1990-lukujen vaihteessa ollut kymmenen vuoden tauko ole hävittänyt kaikkia edustavan perinnebiotoopin piirteitä. Nykyään aluetta laiduntavat tilan monikymmenpäinen hiehokarja ja ummessa olevat lehmät yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 39 Kurikanlammen kaakkoisrannalla metsälaitumen ja pellon kulmauksessa sijaitsee kostea niitty, jonka valtalaji on nurmilauha. Niityllä on vanha, lautaraken- teinen lypsymaja. Metsälaidun muodostuu harmaaleppävaltaisista ja kuusivaltai- sista, sekapuustoisista alueista. Pitkän laidunnuksen seurauksena puustoisten alueiden lomaan on muodostunut selkeitä aukkopaikkoja, jotka tosin nyt ovat kasva- massa umpeen. Myös puuston tiheys vaihtelee. Puusto on eri ikäistä ja lahopuuta on runsaasti. Monin paikoin nuoren, tiheän puuston lomassa on vanhoja, leveä- oksaisia maisemapuita muistona ajalta, jolloin laidun oli avoimempi. Niittymäis- ten aukkopaikkojen kasvillisuuden valtalajit ovat nurmirölli ja metsälauha. Puus- toisten osien alla kasvillisuus on lepikossa suuriruohoista lehtoa, jonka yleisimmät lajit ovat mesiangervo ja metsäkurjenpolvi, sekä kosteimmilla paikoilla suokeltto sekä suo- ja korpiorvokki. Kuusivaltaisilla sekametsälaitumilla puustoisten osien alla on lehtomaista kangasta, jossa mustikan lisäksi kasvaa käenkaalia, metsäimar- retta, nuokkuhelmikkää ja oravanmarjaa. Laitumen poikki virtaa puro, joka etelä- osassa on luonnontilainen. Puron varren suurten ruohojen ja saniaisten hallitse- man lehdon lomassa on kotkansiipikasvusto. Perinnebiotooppien lajeista laitumella kasvaa ahomansikkaa ja jäkkiä. Hoito: Puiden taimet tulee raivata metsälaitumen aukkopaikoilta. Erityisesti nuorta puustoa voi harventaa koko laidunalueella. Harvennukset on suoritettava siten, että puuston erirakenteisuus säilyy. Perinnebiotooppi tulisi aidata erilleen viereisestä peltolaitumesta.

18 SOTKAMO, Lakkiniemen laidun Peruskarttalehti: 4412 04 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71324:35816, akp:aki 71326:35813 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 3,3 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Lakkiniemen tila sijaitsee Ylisotkamon kylässä. Vaaran lounaisrin- teelle on yli kaksikymmentä vuotta jatkuneen hiehojen laidunnuksen tuloksena kehittynyt kaunis hakamaa ja metsälaidun. Hakamaan lepikkoisia alueita on aikoinaan myös niitetty. Vaaranrinteen koillisiin yläosiin pellon reunaan sekä laitumen etelä- ja itä- osiin on muodostunut hakamaata. Rinteen etelä- ja itäosissa harmaaleppä on vallitseva puulaji. Lepikon alla kenttäkerroksen yleisin laji on puna-ailakki, jonka lomassa kasvaa myös tuoreen niityn heiniä nurmirölliä ja nurmilauhaa. Rinteen ylä- osissa kasvaa leppien joukossa sekapuustona myös kuusia ja koivuja. Nurmirölli, nurmilauha ja niittynurmikka ovat heinävaltaisen tuoreen niityn muodostaman kenttäkerroksen yleisiä lajeja. Navetan takana eläimille on annettu lisärehua ja alue on tallautunut ja rehevöitynyt. Laidunalueen länsi- ja pohjoisrinteiden alaosia kohti hakamaa vaihettuu vähitellen kuusi-hieskoivu –metsälaitumeksi. Myös metsälaitumella puusto on kauniisti ryhmittäin sijoittunutta ja puuston lomassa on heinäisiä aukkopaikkoja ja leveitä käytäviä. Puustoisten osien kenttäkerrokses- sa kasvaa mustikkaa, nuokkuhelmikkää, metsälauhaa ja kultapiiskua, ja aukkopaikoissa tuoreiden niittyjen heiniä. Jäkkiä on tasaisen runsaasti koko metsälaidun-

40 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 alueella. Hakamaalla ja metsälaitumella kasvaa lisäksi ahomansikkaa, nurmitatarta, huopakeltanoa ja tuoksusimaketta. Molemmilla alueilla puusto on iältään ja rakenteeltaan melko monimuotoista ja lahoakin puuta on. Hoito: Lisärehun antaminen tulee lopettaa.

19 SOTKAMO, Mikkolan lepikkohaka Peruskarttalehti: 3433 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71255:35582, akp:aki 71255:35583 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,65 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: haka

Alueen kuvaus: Mikkolan tila sijaitsee Sotkamon Nuaskylässä Pohjavaaralta Torinkylään ja Kaitainsalmelle vievän tien varrella. Tilan pihapiirin tuntumassa sijaitsevaa kaunista harmaaleppähakaa on laidunnettu ainakin kolmenkymmenen vuoden ajan. Nykyään laiduntajina toimivat luomuviljelyä harjoittavan tilan lehmät, hiehot ja vasikat kaikki yhdessä. Hakamaan puusto muodostuu vanhoista, monirunkoisista harmaalepistä. Puissa kasvaa runsaasti kääpiä ja jäkäliä. Lahoimmat rungot on kaadettu ja viety pois. Alueella laiduntava karja hankaa itseään vanhoihin runkoihin ja vaurioittaa niitä. Karja myös syö nuoria taimia ja estää puuston uudistumisen. Kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti lepikkoalueille tyypillistä puna-ailakkia. Tämän kasvin joukossa kasvaa koilliseen viettävän rinteen yläosassa, lähellä tilakeskusta tuoreen niityn lajeja, kuten nurmilauhaa, nurmirölliä ja niittyleinikkiä. Rinteen kosteammassa alaosassa saniaiset lisääntyvät. Perinnebiotooppien lajeista alueella kasvaa tuoksusimaketta. Hakaa laidunnetaan yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa, ja alueelle on levinnyt joitakin rehevöitymisestä kertovia lajeja. Hoito: Alue tulisi aidata erilleen peltolaitumesta. Laidunnuspaineen vähentäminen auttaa puuston uudistumista.

20 SOTKAMO, Naapurinvaara, Naapurinvaaran niitty Peruskarttalehti: 3433 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71209:35588, akp:aki 71209:35587 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Maisema-alue: Naapurinvaara, V Pinta-ala: 0,2 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: niitty Arvoon vaikuttavat erityistekijät: ketonoidanlukko (RT)

Alueen kuvaus: Naapurinvaaran niitty avautuu Naapurinlouhen kodalle ja näkö- alapaikalle vievän retkeilypolun varrella. Nykyiset omistajat ostivat alueen sota- ajan jälkeen, jolloin he raivasivat siellä olevat muutamat puut. Tämän jälkeen niit- tyä on niitetty vuosittain ja kuivattu heinä seipäillä karjan rehuksi. Myös edellinen

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 41 omistaja hoiti aluetta niittämällä. 1980-luvun lopulla niitty oli pari vuotta vuokral- la naapurilla, jonka nautakarja laidunsi alueella. Viimeisten kymmenen vuoden ajan niitty on ollut käyttämättä. Metsän keskellä, vaaran lounaisrinteellä sijaitsevan niityn pientopografia on kumpuilevaa. Tuoreen nurmiröllin, niittyleinikin ja paikoin puna-ailakin hallitse- man niityn lomaan on paikoin muodostunut ketomaisia laikkuja, joissa kasvaa ketonoidanlukkoa ja huopakeltanoa. Lisäksi alueella kasvaa ahomansikkaa ja tuoksusimaketta. Metsän laidassa niittyä ympäröi vanha, kasvillisuuden jo osin peittä- mä kiviaita. Niityn ketomaisilla kummuilla ja alueen koillispuolella kulkevan polun varsilla on paikkoja, joissa hiekasta ja hiesusta koostuva kivennäismaa on pal- jastunut. Näissä kohdissa maan alla pesii muurahaisyhdyskuntia. Käytön loputtua niitylle on metsän reunasta alkanut levitä puiden taimia. Myös polun viereen on vesonut pieni harmaalepikko. Hoito: Alueelle vesoneiden puun taimien raivaaminen ja laidunnuksen tai niiton jatkaminen turvaavat viehättävän niityn säilymisen.

21 SOTKAMO, Torinkylän Tuomelan niitty ja haka Peruskarttalehti: 3433 09 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71244:35611, akp:aki 71242:35611 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 2,1 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Torinkylässä sijaitsevia Brizo-tallin laidunalueita on laidunnettu jo nykyisiä omistajia edeltävän sukupolven aikana. Tilakeskuksen tuntumassa, laajan kumpareen laella sijaitsevien alueiden laidunnus ei kuitenkaan ole ollut säännöllistä. Tällä hetkellä aluetta laiduntavat tilan hevoset. Valtaosa laidunalueesta on umpeen kasvavaa harmaaleppävaltaista hakamaata, paikoin lähes metsälaidunta. Puut ovat monirunkoisia ja iältään varttuneita. Myös vanhaa puustoa on jonkin verran. Rehevällä paikalla sijaitsevalle alueelle on viime vuosien epäsäännöllisen käytön seurauksena kasvanut yhtenäinen vadelmapensaikko. Siellä, missä vadelma on väistynyt, kenttäkerrosta hallitsevat maito- horsma, mesiangervo ja nokkonen. Korkean kasvillisuuden seassa sinnittelevät avoimemmilla paikoilla ahomansikka, nurmitatar ja tuoksusimake. Lepikon kes- kellä maaston korkeimmalla kumpareella on pieni kangassaareke, jolle on muodostunut varpuja metsälauhavaltainen kuusimetsälaidun. Laitumen eteläosassa on etelään ja länteen viettävällä rinteellä tuore-kuivahko niitty, jonka valtalajeja ovat nurmirölli, siankärsämö, kissankello ja paikoin ahomansikka. Perinnebiotoop- pien lajeista alueella kasvaa lisäksi tuoksusimaketta. Niityn laidalla on jyrkkiä tör- miä, joiden kasvillisuus on ketomaista. Näillä alueilla kasvaa huopakeltanoa, kis- sankelloa ja ahosuolaheinää. Hakamaan puuston rakenne on kaunis, ja se on mahdollista saada esiin vadelmapensaikkoja raivaamalla ja puustoa harventamalla. Kuivahkoja niittyjä ketomaisine törmineen ei Kainuussa ole paljon. Tämän kohteen arvo voi hyvän hoidon ja laidunnuksen avulla nousta ja paikasta voi kehittyä edustava laidun.

42 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Hoito: Perinnebiotooppi tulisi aidata erikseen viereisestä peltolaitumesta. Hakamaalla ja metsälaitumella puuston ja pensaikon raivaukset lisäävät paikan avoimuutta ja valoisuutta. Ylilaidunnusta tulee välttää erityisesti kuivahkoilla niittyalueilla, etteivät hevoset kuluta maaperää rikki.

22 SOTKAMO, Hiekkalan laitumet Peruskarttalehti: 4411 09 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71298:35861, akp:aki 71298:35857 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 3,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun, entinen pelto

Alueen kuvaus: Kusianjärveen ulottuvalla laajalla niemellä Sumsan kylässä sijaitsee Hiekkalan tila. Perinnebiotooppialueet avautuvat mäen päällä sijaitsevan tilakeskuksen ja sitä ympäröivien peltojen ympärillä. Ensimmäiset asukkaat ovat asettuneet niemelle 1600-luvulla, mistä saakka alueita on laidunnettu. Nykyisin laiduneläiminä toimivat tilan lypsykarja ja hiehot. Perinnebiotooppialueet muodostuvat hakamaista, metsälaitumista, niityistä ja entisistä laidunpelloista. Niittyalueiden ja entisten laidunpeltojen kasvillisuus on rehevöitynyttä tuoretta niittyä, jonka valtalajeja ovat nurmilauha, koiranputki ja timotei. Rinteen alaosissa, kauempana pelloista on pieniä maan pinnan kumpareita, joilla korkean kasvillisuuden seassa sinnittelevät kissankäpälä, nurmitatar, huopakeltano, jäkki ja tuoksusimake. Pellon laidassa paikoin olevien pienten hakamaa-alueiden puusto vaihtelee komeista rauduskoivuista ja vanhoista kuusista järeään männikköön. Kenttäkerros on tuoretta niittyä, jonka valtalajeja ovat nurmilauha, nurmirölli, niittyleinikki ja syysmaitiainen. Viljelynurmien lajeja ei ole. Mäntyhaassa kataja kasvaa tiheänä kasvustona pensaskerroksessa. Lai- dunalueiden itäosassa on hieskoivuhaka, jonka kenttäkerros on kosteaa nurmilauha- ja rönsyleinikkivaltaista niittyä. Kauniit, korkeat koivunrungot näkyvät pihapiiriin. Laitumen etelä- ja itäosia yhdistää vanha karjakuja, jonka laidetörmillä kukkivat päivänkakkarat yhtenäisenä mattona. Hakaa, niittyjä ja entisiä laidun- peltoja laidunnetaan yhdessä metsäalueiden kanssa. Metsien ravinteisuus ja kos- teus vaihtelevat puolukka-mustikka –tyypin kankaasta aina kalliohyllyjen karui- hin jäkälä- ja variksenmarja-kanerva –tyypin kankaisiin saakka. Pisimpään laidunnetuilla puolukka-mustikka –kankailla varvikko on syöty aukkoiseksi ja metsälau- han osuus on hieman lisääntynyt. Laidunnetulla metsäalueella on myös pienialaisesti lehtomaista kangasta ja rinteen alaosassa heinäistä korpea. Metsän ja hakamaan reunalla kasvaa ahomansikkaa. Hoito: Laidunnuspainetta tulisi lisätä, jolloin eläimet syövät niityn ja entisten laidunpeltojen kasvillisuuden tehokkaammin. Näin ravinteisuus vähenee ja niitty muuttuu valoisammaksi ja avoimemmaksi. Myös metsälaidunalueelle voi raivata aukkopaikkoja.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 43 23 SOTKAMO, Kalmomäki, Heikkilän laidun Peruskarttalehti: 3344 05 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 70861:35542, akp:aki 70852:35540 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 2,3 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Heikkilän laidun sijaitsee Tuhkakylästä Laakajärvelle vievän tien varrella. Etelä- ja lounaisrinteessä sijaitsevat luonnonlaidunalueet vaihettuvat niitystä hakamaavyöhykkeen kautta metsälaitumeksi. Nautakarja on laiduntanut alueita 1950-luvulta saakka. Lypsykarjan pidon loputtua alueita ovat laiduntaneet lampaat 1990-luvun puolivälistä alkaen. Piharakennusten takana avautuu tuore niitty, jonka valtalajeina ovat kumina, valkoapila, nurmilauha ja nurmirölli. Paikoin on nokkoskasvustoja. Niittyä hallitsee sen keskellä kasvava leveälatvuksinen, vanha, monirunkoinen pihlaja. Niityn eteläpuolella on harmaaleppävaltainen haka, jossa leppien joukossa kasvaa myös hieskoivuja. Pensaskerroksen ovat monin paikoin vallanneet vadelma ja harmaalepän taimet. Kenttäkerros on tuoretta nurmilauhavaltaista niittyä. Haassa ja niityllä kasvaa ahomansikkaa ja tuoksusimaketta. Haka vaihettuu rinteen alaosassa kuusivaltaiseksi metsäksi. Komeiden kuusien alapuolella oleva kenttäkerros on puolukka-mustikka –tyypin metsää, jossa laiduntamisen jälki ei juuri näy. Puusto on rakenteeltaan tasaikäistä ja sijaitsee tasavälein. Aluetta on kuitenkin laidunnettu yhdessä haan ja niityn kanssa, mistä kertoo vanha aita koko laitumen ympärillä. Hoito: Vadelmien ja puiden taimien raivaus ja puuston harventaminen hakamaalla. Myös metsälaitumella on syytä harventaa puustoa, mitä alueella on osin jo tehtykin.

24 SOTKAMO, Papinmäen metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 05 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71114:35541, akp:aki 71114:35540 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Papinmäen metsälaidun sijaitsee vanhan, käytöstä poistuneen tilakeskuksen yhteydessä. Peltolaitumien keskelle ulottuu hakamaaniemeke, joka kauempana niemekkeen kärjestä vaihettuu metsälaitumeksi. Lehmät ja hiehot ovat laiduntaneet alueita vuoteen 1994 saakka. Alkukesällä eläimet laidunsivat alueita yhdessä ympäröivien metsien kanssa, loppukesällä heinänteon jälkeen alueet yhdistettiin ympäröiviin peltolaitumiin. Kauniin hakamaan puusto koostuu nuorehkoista, hyväkuntoisista, sorjarun- koisista hieskoivuista ja haavoista. Hakamaan kenttäkerros on tuoretta niittyä, jolle metsälaitumen kasvit ovat hiljalleen leviämässä. Yleisiä lajeja ovat nurmirölli- ja

44 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 nurmilauha, lillukka sekä metsäkurjenpolvi. Lisäksi kasvaa ahomansikkaa. Haka- maan vaihettuessa metsälaitumeksi havupuiden osuus kasvaa puuston ollessa kuitenkin lehtipuuvaltaista. Myös puiden taimia on vesonut melko runsaasti. Leh- tomaisessa kenttäkerroksessa kasvaa tuoreen kankaan varpujen lisäksi runsaasti hakamaallekin levinneitä lillukkaa ja metsäkurjenpolvea. Hoito: Metsälaitumella ja osin hakamaalla puuston raivaukset ja harvennukset lisäävät valoisuutta. Alueita tulisi laiduntaa erillään peltolaitumista.

25 SOTKAMO, Rantolan metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 07 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71075:35614, akp:aki 71077:35611 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Maisema-alue: Vuokatti, V Pinta-ala: 1,1 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: metsälaidun

Alueen kuvaus: Rantolan tila sijaitsee Ala-Sotkamon kylän Rekivaarassa Vuokatin vaarajonon itäpuolella. Perinnebiotooppialue on metsälaidunta, joka polveilee vaihtelevan levyisenä tilakeskusta ympäröivien peltojen ja kylätien välissä. 10-20 lypsylehmää on laiduntanut aluetta viereisen peltolaitumen yhteydessä 1960- luvulta vuoteen 1998. Tämän jälkeen alue on ollut käyttämättä. Pitkä laidunnushistoria ja perinteinen hoito näkyvät pienen metsälaitumen rakenteessa. Puustoisten osien lomaan on muodostunut niittymäisiä, avoimia kohtia, joissa aurinko pääsee paistamaan metsän pohjalle. Luoteesta kaakkoon loivasti laskeutuvan rinteen keskiosaan on muodostunut komeiden, korkeimmillaan lähes 30 metristen kuusien hallitsema laidun. Edustavimmilla paikoilla tuuheiksi maisemapuiksi kehittyneet kuuset sijaitsevat yksittäin ja niiden välissä sijaitsevilta niittyaukoilta on kerätty kivet suuriin kasoihin oksien alle. Myös pellon reunassa on kiviä suurina kasoina. Puiden välisten niittyaukkojen kasvillisuutta hallitsevat metsälauha ja nurmirölli. Tiheämpien kuusikoiden alla kasvaa tuoreen kankaan varpujen lisäksi käenkaalia ja oravanmarjaa. Myös kuusimetsälaitumen kaakkois- puoleisella, hieskoivujen, haapojen ja harmaaleppien hallitsemalla lehtimetsälai- tumella on kuusimetsälaitumen kaltainen edustava puuston rakenne. Kenttäker- rosta hallitsevat metsälauha, nurmirölli ja oravanmarja, joiden lisäksi kasvaa ahomansikkaa. Kuusimetsälaitumen pohjoisosaa ja sen luoteispuolella sijaitsevaa leh- timetsälaidunta kohti laidunnuksen merkit häviävät vähitellen. Hoito: Laidunnuksen lopettamisen jälkeen metsälaitumen aukkopaikkoihin vesoneita puiden taimia voi raivata. Puuston harvennukset erityisesti laitumen luoteisosassa mahdollistavat niittylajien leviämisen syntyneille aukkopaikoille. Laidunnuksen aloittaminen erillään peltolaitumista turvaa edustavan alueen säilymisen ja kehittymisen.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 45 26 SOTKAMO, Vaarankylä, Kapakan rantahaka Peruskarttalehti: 3433 05 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71108:35586, akp:aki 71189:35585 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Maisema-alue: Vuokatti,V Pinta-ala: 0,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty, metsälaidun

Alueen kuvaus: Kapakan rantahaka sijaitsee tilakeskuksen tuntumassa Jormasjärven rantaan vievän mökkitien varrella. Vasikoiden laiduntama, loivassa lounaisrinteessä sijaitseva viehättävä laidun muodostuu kahden pellon kulmauksessa olevasta pienestä niitystä, ja erilaisista metsälaidunosista. Tuore niitty on heinävaltainen, ja tyypillisten heinien nurmiröllin, nurmilauhan ja niittynurmikan lisäksi alueella kasvaa runsaasti valkoapilaa sekä särmäkuismaa. Alueen läpi kulkevan tieuran ja metsälaitumen välisellä kuivalla, paahteisella penkalla kasvaa ahomansikkaa, huopakeltanoa, tuoksusimaketta, nurmitatarta ja jäkkiä. Metsälaitumen eri osissa vallitsevat erilajiset puut. Luoteisosan kuusimetsälaitumen lomassa on pieniä aukeita, joilla kasvaa viereisen tuoreen niityn heinälajeja. Puustoisten, melko tiheiden osien alla kenttäkerroksessa kasvaa lehtomaisen kankaan lajeja, kuten käenkaalia ja oravanmarjaa. Eteläosien harmaalepikoiden kenttäkerros on puna-ailakkivaltainen ja mäntymetsälaitumella kasvaa runsaasti metsälauhaa ja mesimarjaa. Varsinkin kuusimetsälaitumella puusto on jonkin verran eri ikäistä ja sekapuustona kasvaa nuoria harmaaleppiä ja pihlajia. Hoito: Erityisesti mänty- ja harmaaleppävaltaisilla metsälaitumilla kannattaa harventaa puustoa.

27 SOTKAMO, Vaarankylä, Kapakan vaarahaka Peruskarttalehti: 3433 05 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71105:35592, akp:aki 71105:35591 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Maisema-alue: Vuokatti, V Pinta-ala: 1,0 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, entinen pelto

Alueen kuvaus: Kapakan tilan vaarahaka sijaitsee Vuokatin vaarajonon länsirinteessä, 6-tien itäpuolella. Vaaran rinteeltä on mukavat näköalat alempana rinteessä sijaitsevalle kylälle peltoaukeineen ja tiloineen. Myös Vuokatin ulkoilureitit kulkevat laidunalueen vierestä. Vaarahaka muodostuu entisistä peltosaroista ja hakamaasta, joita nykyään laiduntavat tilan hiehot. Suurin osa laidunalueesta on entistä peltoa, jolla kasvaa nurmilauhaa, nurmi- rölliä ja viljelynurmien lajeja. Matalamman kasvillisuuden kohdissa vallitsee valkoapila. Niityn poikki idästä länteen kulkee vaaran rinteeltä laskeva pieni puro, jonka ympärille on vesonut sekapuustoa sekä katajia. Laitumen lounais- ja länsiosiin on

46 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 kehittynyt hakamaa, jonka puuston muodostavat harmaalepät sekä komeat, korkeat maisemakuuset. 6-tien vieressä hakamaan kenttäkerros muodostuu laajalla alueella yksinomaan jäkistä. Muita perinnebiotooppien lajeja Vaarahaan alueella ovat tuoksusimake ja huopakeltano. Hoito: Laidunalueen reunoilta avoimelle niittyalueelle leviäviä puiden taimia voi raivata. Raivaustöitä voi tehdä jonkin verran myös tiheäksi vesoneella puronvarren alueella. Tienvarren puuston raivaukset parantavat näköalaa niityltä alas kylään. Jos alueella laiduntavat hiehot eivät ehdi syödä niityn kasvillisuutta tehokkaasti, pitkäksi venähtänyt heinä kannattaa niittää ja korjata niittojäte pois.

28 SOTKAMO, Ylitalon niitty Peruskarttalehti: 4322 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71001:35781, akp:aki 71000:35780 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty

Alueen kuvaus: Ylitalon niitty avautuu Suonenvaaran laella sijaitsevan tilakeskuksen pihapiirin ja peltoaukeiden tuntumassa. Kauniin niityn koillisreuna sijaitsee metsän rajalla, ja kaakkois- ja luoteisreunoilla, peltojen laidoilla niittyä reunustavat pienet puuryhmät. Aluetta ovat 1950-luvulta alkaen laiduntaneet monenlaiset eläimet; tällä hetkellä laidunnusta jatkavat tilan lypsykarja ja hiehot. Loivassa koillisrinteessä sijaitsevan tuoreen niityn kasvillisuus on heinäval- taista. Runsaita lajeja ovat nurmirölli ja nurmilauha sekä syysmaitiainen. Jäkkiä kasvaa koko niityllä, mutta erityisesti sen eteläosassa. Jäkin lisäksi huomionarvoisia lajeja ovat ruusuruoho ja ahopukinjuuri sekä pientopografialtaan hieman epä- tasaisen niityn kumpareilla ja kivien kupeissa kasvava huopakeltano. Niityn kaak- koislaitaa reunustaa vanha, osin kasvillisuuden peittämä kiviaita, jonka ympärille on kasvanut eri ikäisiä harmaaleppiä. Niityn länsiosa veräjän lähellä on tallautunut mullokselle. Veräjän vieressä on vanha, harmaahirsinen lato. Ladon koillispuolella on pieni harmaalepikko, jonka kenttäkerroksessa kasvaa runsaasti puna- ailakkia. Hoito: Niittyä laidunnetaan ajoittain peltolaitumen yhteydessä ja lannoite- taan. Jotta rehevöityminen ja viljelylajien leviäminen saadaan estettyä, niitty tulee aidata omaksi laitumekseen ja lannoittaminen lopettaa. Laidunnuksen jatkumi- nen perinteisenä turvaa parhaiten huomionarvoisten kasvilajien säilymisen. Hy- vällä hoidolla niityn arvoa saa lisättyä.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 47 29 SOTKAMO, Karjalan niitty Peruskarttalehti: 3433 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71289:35505, akp:aki 71288:35504 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,5 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: niitty, metsälaidun

Alueen kuvaus: Karjalan tila sijaitsee Pohjavaaralla lähellä Kajaanin rajaa. Maatilamatkailua harjoittavan tilan pihapiirissä sijaitsee avoin niitty ja pieni metsälaidun, joita laiduntavat tilan hevoset, ponit ja lampaat yhteislaidunnuksena. Perinnebiotooppialue on vanha laidun, joka käytön loputtua kasvoi umpeen. 1980-luvun puolivälissä alue raivattiin ja sitä alettiin uudelleen laiduntaa. Nyt suurin osa alueesta on muodostunut tuoreeksi niityksi, jonka valtalajeja ovat valkoapila, siankärsämö ja nurmilauha. Perinnebiotooppien lajeista alueella kasvaa särmäkuismaa, ahomansikkaa ja tuoksusimaketta. Niityllä kasvaa myös joitakin rehevöitymisestä kertovia lajeja, kuten hevonhierakkaa. Niityn lounaiskulmassa, pihatien vieressä sijaitsee mäntyvaltainen, sekapuustoinen metsälaidun, jonka kenttäkerrokseen on tuoreen kankaan varpujen ja heinien lomaan levinnyt joitakin viereisen niityn lajeja. Niityn eteläisimmässä kulmassa, metsälaitumen laidalla on vanha, harmaahirsinen lato. Hoito: Aluetta tulisi edelleenkin laiduntaa omana laitumenaan erillään peltolaitumista. Pienet raivaukset lisäävät metsälaitumen avoimuutta ja valoisuutta.

30 SOTKAMO, Kankaankylä, Mäki-Tervolan metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71192:35542, akp:aki 71194:35443 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,2 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Mäki-Tervolan laidun sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla kylätien vieressä Kankaankylässä. Alue liittyy läheisesti yhteen viereisten laajojen peltoaukeiden kanssa. Perinnebiotooppia ovat laiduntaneet tilan hevoset vuodesta 1977 saakka; tätä ennen laiduntajina toimivat naudat. Puustoisia perinnebiotooppeja on laidunnettu yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa. Pellon ja metsälaitumen väliin on syntynyt sekapuustoinen, hieskoivuvaltainen hakamaa. Hyvin laidunnetulla alueella esiintyvät runsaina tuoreen heinävaltaisen niityn lajit. Näiden lisäksi kasvaa metsäkurjenpolvea ja puna-ailakkia. Perinnebiotooppien lajeista alueella kasvavat ahomansikka ja jäkki. Suurin osa laitumen pinta-alasta on sekapuustoista metsälaidunta, jonka puuston lomassa on pieniä aukkopaikkoja. Kenttäkerrosta hallitsevat metsän lajit ja siinä on hieman lehtomaisia piirteitä.

48 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Hoito: Metsälaitumella voi harventaa puustoa. Perinnebiotooppialue tulisi aidata erilleen peltolaitumesta. Metsälaidun ja hakamaa muodostavat kuitenkin pinta-alaltaan pienen laidunalueen hevosille. Läheiset, käyttämättöminä olleet pellot kannattaakin kunnostaa, ja liittää perinnebiotooppeihin. Näin eläimet saavat tarpeeksi suuren laitumen.

31 SOTKAMO, Naapurinvaara, Naapurin metsälaidun Peruskarttalehti: 3433 05, 3433 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71195:35592, akp:aki 71204:35589 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Maisema-alue: Naapurinvaara, V Pinta-ala: 9,2 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Naapurin metsälaidun sijaitsee Naapurinvaaran lounaisrinteellä Rannankylässä. Rehevillä rinteillä sijaitsevat metsälaidunalueet ovat pitkään olleet laiduntamatta, ja kasvavat umpeen viisi vuotta aiemmin suoritetuista raivaustöistä huolimatta. Laajan laidunalueen keskellä sijaitsee kuitenkin pieni lammashaka, jota on laidunnettu lähes keskeytyksettä. Koko laidunalueella valtapuita ovat yksi- ja monirunkoiset harmaalepät. Monin paikoin yksirunkoiset lepät ovat korkeita ja suorarunkoisia. Aiemmin raivatuilla alueilla pensaskerroksen on vallannut tiheä vadelmapensaikko. Raivaamattomilla alueilla on metsäkurjenpolvi-käenkaali –tyypin lehtoa tai paikoin lähes yksinomaan käenkaalin vallitsemaa käenkaali-oravanmarjatyypin lehtoa. Käenkaalivaltaisilla alueilla lehto on ryteikköistä ja puustoltaan tuomivaltaista. Lammashaan kasvillisuus on nurmilauhavaltaista tuoretta niittyä. Alueella kasvaa myös pieniä nokkospehkoja sekä peltojen rikkakasveja. Metsälaidunalueen etelä- osassa on muusta laitumesta erikseen aidattu, osittain raivattu alue, jota laiduntavat hevonen ja shetlanninponi. Sekä metsälaitumella että hakamaalla kasvaa ahomansikkaa. Hoito: Erityisesti metsälaidunaluetta tulisi raivata ja harventaa. Tämän jäl- keen laiduntamisen aloittaminen turvaa alueen avoimena pysymisen.

32 SOTKAMO, Punganpuron niitty Peruskarttalehti: 4411 04 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71059:35847, akp:aki 71056:35844 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 2,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: niitty, haka

Alueen kuvaus: Punganpuron niitty sijaitsee Sormulan tilan peltoaukeiden keskellä Tipasojan kylässä. Laajalla niittyaukealla laiduntaa luomutilan maitokarja.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 49 Niittyalueen läpi koillisesta lounaaseen virtaa pieni puro. Puron alava itä- ja eteläpuoli on 1970-1980 –luvuilla ollut peltoa, jyrkemmät länsi- ja pohjoisrinteet ovat aina toimineet laitumena. Nykyään kasvillisuus on samankaltaista puron molemmilla puolilla. Kostean heinäniityn valtalaji on nurmilauha, jonka lisäksi kasvaa runsaasti niitty- ja rönsyleinikkiä. Niitty on jonkin verran rehevöitynyt ja siellä kasvaa myös viljelynurmien lajeja. Perinnebiotooppien lajeista alueella kasvaa nurmitatarta ja ahomansikkaa. Pienen puron jyrkillä törmillä kasvaa kosteiden paikkojen lajeja, kuten suohorsmaa ja ranta- ja terttu-alpia. Niityn pohjoisosassa puron varteen on aikoinaan kaivettu jyrkkätörmäinen lampi. Lammen rannat ovat tiheän kiiltopajupensaikon peittämiä ja suosittu lintujen pesintäpaikka. Lammen eteläpuolelle on muodostunut harmaaleppähaka ja luoteispuolelle koivuhaka. Molempien alueiden kenttäkerrosta luonnehtivat pääasiassa kosteiden niittyjen lajit ja kastikat. Hoito: Alueita laidunnetaan erillään lannoitetuista ja kylvetyistä peltolaitumista, joten hoitoa voi jatkaa samaan tapaan. Jos karja ei ehdi syödä kaikkea heinää, vaan se ennättää kasvaa korkeaksi ja karkeaksi, kasvillisuuden voi niittää. Myös alueen lohkottaminen voi auttaa syömään kasvillisuutta tehokkaammin.

33 SOTKAMO, Rinteelän hevoshaat Peruskarttalehti: 4322 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 70981:35799, akp:aki 70982:35796 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,1 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Suonenjärven lähellä olevalla pienen vaaran rinteellä sijaitsee Rinteelän maatilamatkailua harjoittava tila. Maisemaa elävöittävät luonnonlaidunalueet sijaitsevat tilan pihapiirin tuntumassa. Rinteelän tilan maita viljeltiin ja laidunnettiin satakunta vuotta, kunnes tilan- pito loppui 1971. Vuonna 1985 tilalle hankittiin hevosia, jotka siitä lähtien ovat laiduntaneet alueita. Tällä hetkellä tilan hakamaita ja metsälaitumia laiduntaa kaksi hevosta. Perinnebiotoopit muodostavat kolme erillistä laidunaluetta. Kotitien vieres- sä, pihapiirin länsipuolella sijaitsevan peltolaitumen yhteydessä laidunnetaan pien- tä, hieskoivuja kuusivaltaista hakamaata, jonka kenttäkerros on heinävaltaista tuoretta niittyä. Tilakeskuksen kaakkoispuolella, metsätien vieressä on sekapuustoista, hieskoivuvaltaista metsälaidunta. Puiden väleissä olevien aukkopaikkojen kasvillisuus on hieman rehevöitynyttä, mistä kertovat runsaat rönsyleinikkikas- vustot. Puiden tyvillä on kangasmättäitä. Tätäkin lohkoa laidunnetaan yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa. Tilakeskuksen koillispuolella sijaitseva harmaalep- pähaka on aiemmin toiminut hevosten talvisena jaloittelutarhana. Tuoretta niittyä edustavassa kenttäkerroksessa on rehevöitymisestä kertovia kasvilajeja ja varsinkin alueen kaakkoisosassa eläimet ovat hampaillaan kaluamalla vaurioittaneet puiden kuoria. Hieskoivumetsälaitumella ja harmaaleppähaassa kasvavat perinnebiotooppien lajit särmäkuisma, nurmitatar ja tuoksusimake. Rinteelän hevoshaat ovat maisemallisesti merkittäviä sijaitessaan matkailua harjoittavan tilan pihapiirissä.

50 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Hoito: Puuston raivauksia ja harvennuksia voi tehdä kaikilla lohkoilla. Koska perinnebiotooppialueet ovat pinta-alaltaan pieniä, läheiset, pitkään käyttämättä olleet pellot kannattaa kunnostaa laitumiksi, ja laiduntaa yhdessä perinnebiotooppien kanssa. Näin eläimet saavat tarpeeksi suuren laitumen.

34 SOTKAMO, Särkkälän metsälaidun Peruskarttalehti: 4322 09 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 70964:35937, akp:aki 70963:35933 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 1,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Särkkälän laitumet sijaitsevat tilakeskuksen tuntumassa Nimisen- kankaalla. Metsälaidun ympäröi pientä peltoa ja polveilee metsätien vierustalla. Kaunis pieni hakamaa monine sylinkokoisine kivineen näkyy kylätielle. Tilan lypsykarja on laiduntanut molempia alueita 1970-luvulta saakka. Nykyään hakamaata laiduntavat vasikat. Kuusi- ja mäntyvaltaisen metsälaitumen kenttäkerroksen kasvillisuudesta ovat monin paikoin tuoreen metsän varvut vähentyneet ja heinien, kuten metsälauhan ja nurmiröllin, määrä on lisääntynyt. Puusto on jonkin verran erirakenteista, mutta melko tasaisesti sijoittunutta. Metsätien kuivalla laiteella kasvaa paikoin runsaasti kissankäpälää. Hakamaan ylispuustona on komeita rauduskoivuja, joiden alla on nuorempaa sekapuustoa ja taimia. Kenttäkerros muodostuu tuoreen niityn tyypillisistä lajeista. Hoito: Hakamaalla voi raivata nuorta, paikoin tiheää puustoa ja puiden taimia. Metsälaitumella puuston raivaukset heinäisten paikkojen ympäriltä parantavat laitumen arvoa.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 51 7.8 Suomussalmi

35 SUOMUSSALMI, Salonsaaren niitty Peruskarttalehti: 4513 01 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 72225:36022, akp:aki 72224:36020 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 0,4 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P+ Perinnemaisematyypit: niitty Arvoon vaikuttavat erityistekijät: ahonoidanlukko (RT)

Alueen kuvaus: Salonsaaren tila sijaitsee Kiantajärven Salonsaaressa. Loivasti itään päin, kohti järven rantaa viettävä niitty on 1920-luvulla perustettu niittosarka. Niitto lopetettiin 1940-1950 –lukujen vaihteessa, jolloin alue yhdistettiin ympäröiviin metsälaitumiin. Viime vuosina laidunalueeseen on lisätty myös metsäalueiden lomaan ulottuva entinen peltosarka. Aluetta ovat laiduntaneet tilan lehmät ja vuodesta 1989 alkaen hiehot. Koska niittyalue on melko pieni ja ympäröivät, nykyään metsätaloudellisin perustein hoidettavat metsät ovat melko karuja, eläimille on peltosaran päähän annettu lisärehua. Suurin osa niitystä on nurmilauhavaltaista, kosteaa ja varsinkin keväisin jopa hetteistä. Niityn kuivemmassa länsiosassa on nurmiröllivaltainen tuoreen niityn alue. Kivien kupeilla ja niityn ympärille aikoinaan kaivetun ojan pientareella kasvaa ahonoidanlukkoa. Erityisesti niityn länsiosassa kasvaa lisäksi nurmitatarta, tuoksusimaketta ja jäkkiä. Pikkukivien lomassa rantavyöhykkeellä kasvaa ojasorsimoa. Hoito: Perinnebiotoopit tulee aidata erilleen peltolaitumista. Eläimille ei saa antaa lisärehua kivennäisiä lukuun ottamatta.

52 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 36 SUOMUSSALMI, Honkalan metsälaitumet Peruskarttalehti: 4423 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71776:36092, akp:aki 71760:36087 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 3,7 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty, haka, metsälaidun, suoniitty

Alueen kuvaus: Honkalan tila sijaitsee Alavuokin kylässä Hyrynsalmen rajalta koilliseen. Kuntien rajalta tilalle kertyy matkaa 5,5 km Moisiovaara-Suomussalmi – yhdystietä ja paikallisteitä pitkin. Luonnonlaidunalueet sijaitsevat tilakeskusta ympäröivien peltojen keskellä olevissa puustoisissa saarekkeissa ja metsien laiteilla. Alueita on laidunnettu yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Aluksi laiduntajina olivat naudat, mutta vuodesta 1992 alkaen maisemanhoitotyötä ovat tehneet lampaat. Suurin osa tilan luonnonlaitumista on kuusi- ja mäntyvaltaisia metsälaitumia, joiden puusto on paikoin tiheää, paikoin puiden lomaan on syntynyt pieniä aukkopaikkoja. Aukkoisilla paikoilla pitkä laidunnushistoria näkyy kenttäkerroksen rakenteessa, sillä varvikko on vetäytynyt ja tilalle on levittäytynyt metsälauhaa ja nurmirölliä. Metsälaitumen tiheäpuustoisia kohtia hallitsevat tuoreen metsän varvut puolukka ja mustikka. Kosteissa painanteissa kenttäkerrosta hallitsevat rämeiden ja korpien lajit. Tilakeskuksen koillispuolella on metsälaitumen keskelle, vanhan talvitien kohdalle syntynyt tuore, heinävaltainen niitty, jonka valtalajeja tyypillisten heinien ja valkoapilan lisäksi ovat rönsyleinikki ja niittynurmikka. Metsälaitumen ja niityn yhteydessä tilan eläimet ovat laiduntaneet myös viereistä, siniheinävaltaista, ojitettua suota. Aivan tilakeskuksen vieressä, navetan takana on koivujen ja mäntyjen hallitsema hakamaa, jonka kenttäkerros muodostuu tuoreen niityn tyypillisistä lajeista, kuten kuminasta, nurmilauhasta ja nurmiröllistä. Haan etelä- ja itäosassa on kostea nurmilauhaniitty. Hakamaata ja kosteaa niittyä laidunnetaan yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa. Hoito: Metsälaitumella puuston harvennukset lisäävät avoimuutta ja valoisuutta. Ylilaidunnusta tulee välttää, etteivät lampaat estä kasvillisuuden uusiutumista. Haka ja kostea niitty tulee aidata erilleen peltolaitumesta.

37 SUOMUSSALMI, Kaivosuon kannas Peruskarttalehti: 4513 02 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 72355:36062, akp:aki 72354:36058 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 2,7 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: haka, suolaidun, muu

Alueen kuvaus: Kiannan kylässä sijaitsevan Auralan tilan perinnebiotoopit sijoittuvat tilakeskusta ympäröivien peltojen ja metsäalueen väliin. Luonnonlaidunalueita laiduntavat lypsykarjatilan hiehot.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 53 Tilan metsätien ja peltolaidunten kulmaan on muodostunut kaunis, hieskoivujen, kuusien ja mäntyjen hallitsema hakamaa, jonka tuoreen niityn vallitseman kenttäkerroksen valtalajit ovat nurmilauha, nurmirölli, rönsyleinikki ja valkoapila. Näiden lisäksi kasvaa särmäkuismaa. Puuston lomassa kasvaa melko paljon katajia. Haka vaihettuu vähitellen ojitetuksi suolaitumeksi. Paikoin on avoimia, pullosaran, raatteen ja leväkön hallitsemia alueita, paikoin katajaa tiheänä kasvustona. Metsänreunaan on muodostunut hieskoivuvaltainen korpi, jonka kenttäker- roksen valtalajeja ovat viitakastikka ja luhtarölli. Erityisesti hakamaan ja suolaitumen sekä peltolaitumen välisellä törmällä kasvaa karhunruohoa, keltasaraa ja mähkää. Haan ja suolaitumen maaperä on turvetta. Hakamaan eteläpuolelle on muodostunut niittymäinen alue kohtaan, jossa maalämpöputket on kaivettu maahan. Kostean niityn valtalajeja ovat nurmilauha ja mesiangervo sekä rönsy- ja niittyleinikki. Sekä hakamaalla että niityllä kasvaa runsaasti vilukkoa. Perinnebiotooppeja laidunnetaan yhdessä kuusivaltaisen tuoreen kankaan ja hieskoivuvaltaisen suuriruohoisen lehdon kanssa. Hoito: Ojien tukkiminen auttaa suolaidunta palautumaan kalkkipitoiseksi letoksi, joka se luultavasti ennen ojitusta on ollut. Hakamaalla ja metsälaitumella puuston harvennukset lisäävät avoimuutta ja valoisuutta.

38 SUOMUSSALMI, Paukuttajan metsälaidun Peruskarttalehti: 4513 05 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 72330:36183, akp:aki 72324:36176 Maisemamaakunta: Kainuun vaaraseutu Pinta-ala: 3,6 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Paukuttajan metsälaidun sijaitsee Paukuttajanvaaralla Ruhtinansalmen kylässä, 13 km Juntusrannasta etelään. Lypsykarja on laiduntanut hakamaasta ja metsälaitumesta muodostunutta aluetta parinkymmenen vuoden ajan yhdessä viereisen peltolaitumen kanssa. Inventointihetkellä laidun oli kuitenkin erotettu pellosta aidalla. Sekä haan että metsälaitumen puusto on mänty- ja kuusivaltaista. Pellon reunaan muodostuneen hakamaan kenttäkerroksen kasvillisuus on heinävaltaista tuoretta niittyä, jonka valtalajeina ovat nurmilauha, nurmirölli ja metsälauha. Paikoin on rehevöityneitä kohtia, joilla kasvaa pihatähtimöä, jauhosavikkaa ja ky- länurmikkaa. Haka vaihettuu vähitellen metsälaitumeksi, jolloin kasvillisuudessa lisääntyvät tuoreen metsän varvut mustikka ja puolukka sekä metsälauha. Hoito: Puuston harvennukset metsälaitumella tekevät alueesta valoisamman ja avoimemman. Laiduntamista tulee jatkaa erillään peltolaitumista.

54 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 7.9 Vaala

39 VAALA, Iso-Askolan niitty Peruskarttalehti: 3423 07 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71648:34840, akp:aki 71648:34839 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 0,7 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P Perinnemaisematyypit: niitty

Alueen kuvaus: Iso-Askolan tila sijaitsee Oulujoen laajalla rantatörmällä Niskan kylässä, Nuojuan voimalaitoksen alapuolella. Kulttuuriympäristöinventoinnissa (Siipola 2002) maakunnallisesti arvokkaaksi todettu tilakokonaisuus muodostuu pohjalaisesta pihapiiristä kaikkine maatilan rakennuksineen. Rakennukset ovat peräisin pääosin 1800-luvulta ja ne on kunnostettu perinteisiä menetelmiä käyttä- en. Pihapiirissä on myös vinttikaivo ja maakellari. Tilakeskusta ympäröivällä pel- toaukealla on heinälato. Länteen laskevalla rantatörmällä sijaitsevaa niittyä on laidunnettu mahdollisesti jopa 1600-luvulta lähtien. Tilan karjanpito loppui 1970-luvulla. Tämän jälkeen aluetta viljeltiin ensin muutama vuosi peltona ja laidunnettiin sitten lampailla. 1980- luvulta lähtien aluetta on niitetty vuosittain. Laitumen yläosassa kasvillisuus on- kin muodostunut tuoreeksi niityksi, jonka yleisiä lajeja ovat mm. nurmilauha, niittyleinikki, siankärsämö ja särmäkuisma. Lisäksi kasvaa nurmitatarta ja ahomansikkaa. Laitumen alaosassa on kosteaa mesiangervovaltaista niittyä. Kohdassa, jota traktorilla ei ole päässyt niittämään, kasvaa maitohorsmaa. Iso-Askolan niitty sijaitsee maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkit- tävällä paikalla. Vaikka Nuojuan voimalaitoksen rakentaminen on muuttanut ran- taviivaa ja sen edustalla olevia saaria, maisemat ovat yhä komeat. Niitylle suunniteltu lampaiden laidunnus sopii perinteiseen maisemakuvaan hyvin ja auttaa hoitamaan alueen kasvillisuutta. Hoito: Jos lampaat eivät ehdi syödä kaikkea kasvillisuutta, vaan se ehtii ve- nähtää pitkäksi, kasvillisuuden voi niittää.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 55 40 VAALA, Jokimutkan laidun Peruskarttalehti: 3414 05, 3414 06 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71497:34792, akp:aki 71498:34791 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 0,3 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2003 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: haka, metsälaidun

Alueen kuvaus: Jokimutkan laidunalueet sijaitsevat Neittävänjoen varrella Mäkelän tilalla. Puiden juuret ja ruohovartinen kasvillisuus sitovat mutkittelevan joen hienosta hiekasta ja hiesusta muodostuneet, paikoin jopa pystysuorat törmät paikoilleen. Joen kasvipeitteettömissä, matalissa mutkissa ranta muuttaa muotoaan lähes vuosittain. Hakamaasta ja metsälaitumesta muodostuvat perinnebiotooppialueet sijaitsevat kapeana nauhana joen ja peltoaukean välissä Tilakeskuksen länsipuolen rantatörmille on syntynyt rauduskoivuhaka. Suurten koivujen lisäksi alueella kasvaa haapoja. Kenttäkerros on tuoretta heinävaltaista niittyä, jossa tyypillisten heinälajien, nurmilauhan ja nurmiröllin, lisäksi kasvaa myös särmäkuismaa, lehtovirmajuurta ja lehtokortetta. Joen mutkan tasanteella on nuorten koivujen muodostama, hieman rehevöitynyt lehtometsä, jonka suuriruohoisessa kenttäkerroksessa kasvaa mesiangervoa, metsäkurjenpolvea, nokkosta ja koiranputkea. Hiehot laiduntavat perinnebiotooppeja yhdessä viereisten peltolaitumien kanssa. Hoito: Alueet tulee aidata erilleen peltolaitumista. Kauempana joesta, maan pinnan tasaisilla kohdilla voi harventaa puustoa. Harvennuksia tulee välttää jyrkillä jokitörmillä, jotta törmät eivät vajoa veteen.

41 VAALA, Linnalan rantalaidun Peruskarttalehti: 3414 08 Yhtenäiskoordinaatit: ykp:yki 71450:34894, akp:aki 71448:34893 Maisemamaakunta: Oulujärven seutu Pinta-ala: 1,7 ha Maanomistaja: yksityinen Inventointivuosi: 2002 Arvoluokka: P- Perinnemaisematyypit: rantaniitty, metsälaidun, entinen pelto

Alueen kuvaus: Linnalan kalastajatorppa sijaitsee Oulujärven rannalla Saarenrannan Saunaniemellä. Pääosin 1800-luvulta peräisin oleva tilakeskus monine vanhoine rakennuksineen on kulttuuriympäristöinventoinnissa arvioitu paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi (Siipola 2002). Pihapiirin ympärille on muodostunut laidunalue, johon kuuluu kymmenkunta metriä leveä rantaniitty, entisiä peltoja ja metsälaidunta. Useiden sukupolvien ajan jatkunut laidunnus päättyi 1996 karjanpidon loputtua tilalla. Rantaniityn kasvillisuus muodostuu suursarojen ja järviruo’on muodostamista vyöhykkeistä. Melko jyrkän, parin metrin korkuisen rantatörmän päälle, rannan ja peltojen väliin on muodostunut pieni metsälaidun, jonka puusto koostuu maisemamännyistä ja katajista. Kenttäkerrosta vallitsevat mustikka, puolukka, vanamo ja metsälauha. Entisten laidunpeltojen kasvilajistossa on viljeltyjen lajien

56 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 lisäksi nurmilauhaa, iso- ja nurmirölliä sekä maitohorsmaa. Perinnebiotooppien lajeista kasvaa tuoksusimaketta. Käytön loputtua kaikki alueet ovat alkaneet kasvaa umpeen. Hoito: Pensaiden ja puiden taimien raivaaminen rantaniityltä ja entisiltä pelloilta säilyttää kauniin perinnemaiseman avoimena. Laiduntamisen aloittaminen uudelleen tai niitto ja niittojätteen pois kuljettaminen turvaa kenttäkerroksen lajiston säilymisen. Tilalla asutaan ympärivuotisesti ja omistajat pyrkivät mahdollisuuksien mukaan hoitamaan ympäristöä.

Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ...... 57 Kirjallisuus

Haapanen, A. & Heikkilä, T. 1993: Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. - Ympäristöministeriö. Mietintö 66/1992. Helsinki. 199 s ja 204 s. Jäkäläniemi, A. & Ulvinen, T. 1992: Kainuun uhanalaiset kasvit. - Julkaisu B:7. Kainuun Liitto. Kajaani. 279 s + 3 liitettä. Mikkonen, N. 2001: Ristijärven kulttuuriympäristöohjelma. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 209. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani. 104 s. Pykälä, J., Alanen, A., Vainio, M. & Leivo, A. 1994: Perinnemaisemien inventointiohjeet. - Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 559. Vesi- ja ympäristöhallitus. Helsinki. 106 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. - Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Schroderus-Härkönen, S. & Hyttinen, M. 2003: Perinnemaisemien hoidon kehittämishankkeen loppuraportti 1.3.2002-31.10.2003. - Kainuun ympäristökeskus. Julkaisematon. Siipola, P. 2002: Vaalan kulttuuriympäristöohjelma. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 205. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani. 160 s + karttaliite. Vainio, M., Autio, S. & Leinonen, R. 2000: Kainuun perinnemaisemat. - Alueelliset ympäristöjulkaisut 147. Kainuun ympäristökeskus. Kajaani. 211 s.

58 ...... Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 Kuvailulehti Julkaisija Kainuun ympäristökeskus Julkaisuaika marraskuu 2005

Tekijä(t) Hanna Seitapuro

Julkaisun nimi Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003

Julkaisun osat/ muut saman projektin tuottamat julkaisut Tiivistelmä Viime vuosikymmeninä maatalouden tuotantomenetelmät ovat muuttuneet suuresti, minkä seurauksena monet perinteisen maatalouden luomat ympäristöt ovat vähentyneet. 1990-luvulla toteutettiin ympäristöhallinnossa valtakunnallinen perinnemaisemainventointi arvokkaiden kohteiden löytämiseksi, mutta kartoitetuista kohteista yhä suurempi osa on jäämässä hoidon ulkopuolelle. Jotta viljelijöitä saataisiin innostettua hoitamaan arvokkaita kohteitaan, järjestettiin Kainuussa osittain EU-rahoitteinen Perinnemaisemien hoidon kehittämishanke vuosina 2002- 2003. Hankkeen yhteydessä kartoitettiin myös aiemmin inventoimatta jääneitä perinnebiotooppeja.

Hankkeen yhteydessä inventoitiin yhteensä 54 kohdetta, joista 41 osoittautui vähintään paikallisesti arvokkaaksi. Inventointihetkellä arvokkaista kohteista 75 % oli hoidon piirissä ja 20 %:lla hoidon aloittamista suunniteltiin. Yleisimpiä perinnebiotooppeja ovat metsälaitumet ja hakamaat, joita on 75 % inventoidusta alasta. Eri perinnebiotooppityyppejä löytyi lähes samassa suhteessa, kuin aiemmissa 1990-luvun inventoinneissa. Hankekesinä inventoidut kohteet olivat kuitenkin yksittäisiä ja sijaitsivat etäällä kyläkeskuksista, eikä suuria perinnemaisemakokonaisuuksia löytynyt. Koska inventoinnit tehtiin hankkeen yhteydessä ja paikalle mentiin usein viljelijän kutsumana, inventointialaan sisältyi suuri määrä kohteita, joiden kunnostamista harkittiin.

Hankkeen yhteydessä koulutettiin myös maatalousneuvojia kohteiden tunnistamiseen ja oikeiden hoitomenetelmien valintaan. Monilla tilakäynneillä myös neuvoja otti osaa inventointiin. Tilakäynnin yhteydessä pohdittiin lisäksi kohteen sopivuutta maatalouden ympäristötuen erityistukikohteeksi.

Asiasanat perinnebiotooppi, perinnemaisemat, niityt, metsälaitumet, hakamaat, luonnon monimuotoisuus, Kainuu

Julkaisusarjan nimi Kainuun ympäristökeskuksen moniste 15 ja numero

Julkaisun teema Luonto ja luonnonvarat Projektihankkeen nimi Perinnemaisemien inventointi ja projektinumero

Rahoittaja/ Ympäristöministeriö, Kainuun ympäristökeskus toimeksiantaja

Projektiryhmään Ympäristöministeriö, Kainuun ympäristökeskus kuuluvat organisaatiot

ISSN ISBN (PDF) 1456-9507 952-11-2055-X Sivuja Kieli 61 Suomi Luottamuksellisuus Hinta Julkinen - Julkaisun myynti/ Kainuun ympäristökeskus, PL 115, 87101 Kajaani (08) 616 31 jakaja

Julkaisun kustantaja Kainuun ympäristökeskus

Painopaikka ja -aika Kajaanin Kirjapaino Oy 2005 ○○○○○○ Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003, numero 15 ○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○○ 59 Kainuun ympäristökeskuksen moniste

15 Hanna Seitapuro 15

Kainuun perinnemaisemakartoituksentäydentäminen2002 ja2003 Kainuun perinnemaisemakartoituksen täydentäminen 2002 ja 2003

KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS

...... KAINUUN YMPÄRISTÖKESKUS