Mitä on Piispuus? Suomalaisten Piispojen Käsityksiä Vuosina 1945–1965

HEIDI ZITTING

Mitä on piispuus? Suomalaisten piispojen käsityksiä vuosina 1945–1965

JOHDANTO kirjeellä, jossa piispa esittää ajatuksiaan ajankohtai- Reformaation myötä luterilaisiin kirkkoihin on sista uskonnollisista ja kirkollisista kysymyksistä.3 syntynyt erityisesti piispanviran tai niin kutsutun Kirkollisia virkakysymyksiä, näiden joukossa myös kaitsentaviran osalta useita erilaisia virkakäytäntö- piispanvirkaa, käsitellään muiden teemojen ohella jä.1 Euroopan mittakaavassa Suomen kirkko refor- useassa vuosina 1945–1965 ilmestyneessä paimen- moitiin luterilaiseksi kuitenkin verraten vähäisin kirjeessä.4 Tämän lisäksi Suomen kirkon piispat virkakäytäntöihin liittyvin muutoksin. Piispat ovat ovat tutkimieni kahdenkymmenen vuoden aikana reformaation jälkeen vastanneet Suomen evankelis- julkaisseet muita kirkon oppia sekä ajankohtaista luterilaisessa kirkossa myös pappien ja seurakun- tilaa käsitteleviä kirjoituksia. Myös osassa näitä jul- tien kaitsennasta sekä papiston vihkimisestä. Li- kaisuja kirkolliset virkakysymykset tulevat tavalla säksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa säilyi tai toisella esiin.5 Piispojen kirjallisessa tuotannossa katkeamattomana historiallinen piispanvihkimys- piispalle kuuluvia tehtäviä saatetaan mainita ohi- ten seuraanto eli apostolinen seuraanto 1800-luvun mennen toimintakertomusten lomassa tai hyvän loppuun saakka.2 piispan ominaisuuksia tuodaan esiin, kun ylistetään Jos muutokset eivät ole olleet suuria, kuinka samassa virassa toimineita edeltäjiä.6 Osa piispoista ”katolinen” tai kuinka ”luterilainen” käsityksem- on myös ottanut teoksissaan kantaa piispanviran me piispanvirasta on? Onko Suomen evankelis- opilliseen puoleen. Nämä piispat ovat Aleksi Leh- luterilaisilla piispoilla yksimielinen käsitys siitä, tonen, Eelis Gulin, Martti Simojoki, Osmo Alaja mihin virkaan heidät on vihitty? Tässä artikkelissa sekä Eino Sormunen ja heidän näkemyksiään piis- analysoin systemaattisesti sitä, miten Suomen evan- panvirasta vuosien 1945–1965 tuotannossa esittelen kelis-luterilaisen kirkon vuosina 1945–1965 virassa seuraavaksi.7 toimineet piispat ovat edellä mainittuina vuosina käsittäneet piispanviran. Tarkastelun lähteenä käy- PIISPANVIRKA PIISPOJEN tän piispojen kirjallista tuotantoa kyseisiltä vuosilta. KIRJALLISESSA TUOTANNOSSA Käyn aineistoa läpi piispa kerrallaan. Lopuksi tar- Arkkipiispa Aleksi Lehtonen painottaa toisen maa- kastelen kootusti eri piispojen näkemyksiä piispan- ilmansodan jälkeen ilmestyneessä paimenkirjees- virasta. sään Paimenkirje 1945 Turun arkkihiippakunnan Uuden piispan tapana on ollut tervehtiä hiip- papistolle ja seurakuntalaisille kirkon johdon ja pakuntaansa, sen seurakuntia ja papistoa paimen- kirkon vanhan tradition mukaisen kirkkojärjes-

212

TA 3-14 digit 150res.indd 212 27.5.2014 16.06 ______tyksen merkitystä. Hänen näkemyksensä mukaan 1 Eroja on sekä eri luterilaisten kirkkojen tavassa käsittää ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vainovuo- kaitsentavirka että viran toteutustavoissa. Luterilaisissa sina saatiin nähdä, että ne kirkot, joissa on ollut kirkoissa ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, tulisiko kirkon ”vuosisatojen tradition kannattelema johto”, ovat kaitsennallista johtajaa kutsua piispaksi, superintenden- tiksi, kirkkopresidentiksi vai joksikin muuksi tai tulisiko parhaiten selviytyneet kirkolle ja kristinuskolle kaitsennallisen johtajan olla virkaansa erityisesti vihitty. vihamielisten valtiovaltojen kanssa.8 Arkkipiispa Toisissa luterilaisissa kirkoissa on arvostettu apostolis- tähdentää, että ulkonaisetkin muodot, joita on koe- ta seuraantoa, jossa uuden piispan vihkii aina toinen jo vihitty piispa, kun taas toisissa kirkoissa tällaisen aposto- teltu läpi kirkon historian, ovat lahja eivätkä jotakin lisen seuraannon palauttamista kirkkoon on jopa vastus- hetkessä vaihdettavaa tai pelkästään tilapäisiä rat- tettu. Alkusysäyksenä näiden erilaisten rakenteiden syn- nylle voidaan pitää Lutherin ratkaisua nimetä ruhtinas- kaisuja ja titteliasioita. Näitä Jumalan lahjoittamia piispoja kirkon kaitsentaa hoitamaan. Tähän ratkaisuun ajallisia järjestyksiä on syytä pitää arvossa, vaikkei ajoi käytännön sanelema tarve, sillä piispoja ei lähtenyt kirkon turva olekaan ulkoisissa seikoissa. Lehtonen mukaan reformaatioon. 2 Cleve 1993, 72; Parvio 1970, 127, 132–133. Ensimmäisen myös painottaa, että ulkoiset seikat (kuten kirkkom- luterilaisen Turun piispan Martti Skytten vihki piispaksi me perinnäinen virkarakenne) ja sisäiset seikat (se aikanaan Rooman kirkon konsekroima Petrus Magni. että kirkon perustus ja koossapitäjä on Kristus) ei- Apostolinen seuraanto säilyi Suomessa vuoteen 1884 saakka, jolloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajanjakson vät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, vaan molem- sisällä ja uuden piispan vihkimisestä vastasi systemaatti- 9 mat ovat olennaisen tärkeitä: kuin sielu ja ruumis. sen teologian professori A. F. Granfeldt. Arkkipiispa Lehtosen mukaan se, että piispanvirka 3 Simojoki 1960, 5. 4 Paimenkirjeitä tutkittavana aikana kirjoittivat Alaja 1959, on historiallisen, piispallisen virkaan vihkimyksen 52–58; Gulin 1945, 20–21; Lehtinen 1958, 13–14, 20; 1945, avulla siirtynyt sukupolvelta toiselle (apostolinen 37–42, 79–80, 81, 85; Malmivaara 1945, 60–64, 74, 80–81; seuraanto), takaa, että kirkon johtajaviran takana Rosenqvist 1954, 126, 185–186; Salomies 1946, 110–112; Simojoki 1952,48–69; 1960, 54–57, 68–91. on koko kirkko sekä menneessä että nykyisyydes- 5 Tällaisia muita julkaisuja ovat mm. Alaja 1962, 18; Gulin sä. Näin ollen piispuuden voi luovuttaa jollekin 1952, 32–35; von Bonsdorff 1947, 81–90; Lehtonen 1950, 42–44, 49, 81; Salomies 1947, 19–22; 1952, 98; Sormunen henkilölle vain kirkko itse, jolloin kukaan ei voi itse 1963, 65–75. julistautua piispaksi eikä valtiovalta voi lakkauttaa 6 Mainintoja piispalle kuuluvista tehtävistä ks. Gulin 1952, piispanvirkaa. Piispa pitää apostolista seuraantoa 5; von Bonsdorff 1947, 81–90; Lehtonen 1947, 36–45; 1950, 81; Malmivaara 1947, 32; Rosenqvist 1954, 126; merkityksellisenä, muttei ”maagillisena”. Sellaista Salomies 1947, 19, 21–22; Sormunen 1947, 22–27; 1957, käsitystä, että apostolinen perimys tarkoittaisi, että 23–29; mainintoja piispanviran luonteesta tai hyvän piis- kätten päällepaneminen voisi mekaanisesti ulkoi- pan ominaisuuksista ks. Gulin 1945, 20–21; von Bons- dorff 1947, 81–90; Lehtonen 1945, 7–11; 1947, 4–10; sen toimituksen avulla siirtää salaperäisiä voimiaan Malmivaara 1945, 7–14; Rosenqvist 1954, 126, 185–186; vihittävään, piispa kutsuu ”vulgääriksi – katoliseksi Salomies 1946, 10–12; 1947, 7–8. Edeltäjistä puhutaan ajatukseksi”.10 Saksassa uskonpuhdistuksen jälkeistä hyvien tapojen mukaisesti vain hyvää. Lehtonen 1945, 6: ”Autioksi käy mieli, jos sielussa on ylenkatseellista arvos- tilaa, jossa seurakunnan ulkonaisesta järjestykses- telumieltä heitä kohtaan, jotka virassa kävivät edellä.” tä huolehtiminen sälytettiin esivallalle, Lehtonen 7 Piispanviran oppiin liittyviä näkemyksiä tuovat esiin luonnehtii valitettavaksi harhakehitykseksi. Alun Alaja 1959, 52–56; Gulin 1952, 32–33; Lehtonen 1945, 38–42; Simojoki 1960, 56–57, 81–91; Sormunen 1947 perin Lutherin väliaikaiseksi tarkoittamasta jär- 6–7; 1962, 65–74. jestelystä tuli pysyvä ja se johti lopulta siihen, että 8 Lehtonen 1945, 37–39. ruhtinasta alettiin pitää maan ylimpänä piispana 9 ”Kirkon perustus ja koossapitäjä on Kristus. Mutta samalla pidämme arvossa Jumalan lahjoittamia arvokkai- summus episcopus. Lehtosen mukaan Saksassa val- ta ajallisia järjestyksiä. Toistan vielä: muoto ja sisällys, tion ote kirkon asioihin on ollut Saksan evankelisen henki ja ajalliset puvut eivät ole toistensa vihollisia. Äl- käämme luisuko yksipuoliseen spiritualismiin. Sielulla kirkon kuormana aina, kun taas Suomessa tilanne on ruumis. Niin ovat myös tunnustuksemme muodot – 11 on ollut ”terveen tasapainoinen”. – meille kalliita. Samoin myös kirkkomme perinnäinen Tampereen piispa Eelis Gulin kuvailee virkaky- järjestysmuoto. Erityisen arvokasta siinä on myös se, että meidät täten sidotaan havainnollisesti entisiin kristilli- symyksiin liittyvää ekumeenista problematiikkaa siin sukupolviin…” Lehtonen 1945, 40. kirjassaan Kristikunnan elämää vv. 1947–52. Ku- 10 Lehtonen 1945, 38. vaillessaan anglikaanisen kirkon käsitystä successio 11 Lehtonen 1945, 39, 41–42.

ARTIKKELEITA – ARTIKLAR 213

TA 3-14 digit 150res.indd 213 27.5.2014 16.06 apostolicaan12 perustuvasta virasta, tulee hän mai- Kristus, evankeliumi, virka. Kummassakin tavassa ninneeksi, että luterilaisen ajattelutavan mukaan Kristus on ensimmäinen, mutta evankeliumin ja on outoa, että ulkonaiselle asialle annetaan niin viran keskinäinen arvojärjestys poikkeaa toisistaan. suuri sisäinen arvo kuin Englannin kirkossa apos- Simojoen mukaan katolisessa kirkossa noudatetaan toliselle seuraannolle annetaan. Hänen mukaansa korkeakirkollista näkemystä, jonka mukaan virka koko virkakäsitys kääntyy päälaelleen, jos aposto- tulee ennen evankeliumia. Korkeakirkolliseen arvo- lista seuraantoa pidetään perustavan tärkeänä viran järjestykseen viittaa Simojoen näkemyksessä succes- kannalta. Tällöin ei enää Sana luo virkaa, vaan virka sio apostolica -opin hyväksyminen. Successio apos- luo Sanan, jolloin Kristus tulee sidotuksi kirkkoonsa tolica -oppi sisältää Simojoen mukaan ajatuksen, eikä enää olekaan kirkon Herra. Gulin huomauttaa, että papin työn pätevyys ei riipu papin teoista vaan että kirkon yhtämittainen jatkuvuus apostolien siitä, että hänet on vihitty Kristuksen edustajaksi. ajoista saakka on toki kaikille kirkoille tärkeä, vaik- Näin ollen evankeliumi tulee tässä katsantokan- kakin sen sisältö on eri kirkoissa hieman erilainen.13 nassa vasta viran jälkeen, sillä papin toimet saavat Martti Simojoki toimi Mikkelin piispana vuosi- oikeutuksensa Kristuksen valtuutuksesta eikä siitä, na 1952–1959, Helsingin hiippakunnan ensimmäi- että ne palvelevat evankeliumia. 17 Evankelista ar- senä piispana vuosina 1959–1964 ja tämän jälkeen vojärjestystä Simojoki pitää luterilaisten tunnustus- arkkipiispana vuoteen 1978. Hän käsittelee laajasti kirjojen mukaisena. Tällöin virka on evankeliumin virkakysymyksiä paimenkirjeissään Kristus on en- palveluksessa, jolloin evankeliumi tulee ennen vir- simmäinen: Paimenkirje Mikkelin hiippakunnan kaa. Simojoen mukaan korkeakirkollisen ja evanke- seurakunnille sekä Kirkko ja nykyaika.14 Vuonna lisen virkakäsityksen erojen taustalla on erilainen 1952 julkaistussa kirjeessä Kristus on ensimmäinen jumalakuva. Korkeakirkollisen ajattelun takana on Simojoki lähtee analysoimaan kirkon virkaa Augs- hänen mukaansa näkyvissä staattinen jumalakuva, burgin tunnustuksesta käsin. Hänen mukaansa on kun taas evankelisen käsityksen taustalla vaikuttaa tärkeä ottaa huomioon, että Augsburgin tunnustuk- Simojoen mukaan dynaaminen jumalakuva. Lute- sessa kirkollisesta virasta puhutaan nimenomaan rilaisille viran arvovalta ei perustu kerran saatuun uskoa ja oppia koskevien artiklojen alla. Näin ollen vihkimykseen ja seuraantoon vaan siihen, että elävä kirkon virka kuuluu Simojoen mukaan olennaises- Herra on nyt läsnä, toteaa Simojoki.18 ti uskoon eikä ole vain uskosta johdettavissa oleva Kirkon virasta voidaan Simojoen mukaan käyt- käytännön järjestely. Jokaisella kristityllä on ylei- tää nimityksiä evankeliumin virka tai Kristuksen sen pappeuden nojalla oikeus ja velvollisuus viedä palvelijan virka, sillä luterilaisen käsityksen mukaan evankeliumia eteenpäin, mutta Jumala on säätänyt kirkossa on vain yksi virka, jolla on eri tarkoituk- evankeliumin viran, jotta vältyttäisiin epäjärjestyk- sia varten useampia muotoja. Simojoki toteaa, että seltä. Evankeliumin virka on siis Jumalan säätämä ja piispuus ei ole mikään erityinen virka vaan vain yksi asettama.15 Kirkon virka kuuluu Simojoen mukaan papinviran muoto. Samoin diakonin ja diakonissan Augsburgin tunnustuksen perusteella itse kirkon tai seurakunnan kanttorin virkoja on pidettävä eräi- olemukseen, siihen mikä on kirkon ”esse” eikä ole nä Kristuksen palvelijan viran muotoina. Simojoen vain jotain, joka on kirkon olemuksesta erillinen mukaan elävän elämän tarpeet ovat synnyttäneet mutta sille hyväksi, ”bene esse”. 16 erilaisia uusia ”virkoja”, joissa miehet ja naiset palve- Simojoki toteaa, että saarnavirka kuuluu kirkon levat evankeliumin asiaa. Tällaisissa uusissa ”virois- perusteisiin yhdessä Kristuksen ja evankeliumin sa” toimivia henkilöitä ei Simojoen mukaan kenties kanssa. Simojoen mukaan nämä kolme kirkon ki- enää voida pitää maallikoina, sillä hekin ovat palve- vijalkaa – Kristus, evankeliumi ja virka – voidaan lemassa eräitä evankeliumin viran haaroja.19 laittaa keskinäiseen arvojärjestykseen joko korkea- Vuonna 1960 ilmestyneessä teoksessaan Kirk- kirkollisella tai evankelisella tavalla. Korkeakirkol- ko ja nykyaika piispa Simojoki toteaa, että kirkon lisella tavalla tulkittuna järjestys olisi: Kristus, vir- järjestystä koskevat kysymykset on ratkaistava sen ka, evankeliumi, ja evankelisella tavalla tulkittuna: mukaan, mikä parhaiten edistää Jumalan sanan ja

214

TA 3-14 digit 150res.indd 214 27.5.2014 16.06 evankeliumin asiaa maailmassa.20 Jälleen Augsbur- suuri merkitys. Tällöin pelkona on, että seurakun- gin tunnustukseen viitaten Simojoki mainitsee, että tajärjestyksestä tulee melkein uskonkappale, jolloin papinvirka on Jumalan asettama, mutta painottaa, itse pelastussanoma jätetään huomioimatta. Lute- että kaikki kristityt on kuitenkin jo kasteessa vihit- rilaisten tulisi Simojoen mukaan pysyä tiukkoina ty papeiksi. Simojoen mukaan erityinen pappeus molemmista suunnista, ”vasemmalta ja oikealta”, ja kaikkien kastettujen pappeus kuuluvat yhteen. tulevien vaatimusten edessä.26 Erityisen viran hoitajana pappi suorittaa kaikkien Mikkelin piispana Martti Simojokea seurannut puolesta sen, mihin jokaisella on yhtäläinen oikeus Osmo Alaja paneutuu pohtimaan virkakysymyksiä mutta mitä kaikki eivät voi samaan aikaan suorit- ja siinä samalla myös piispanvirkaa vuoden 1959 taa.21 Simojoki huomauttaa, että korkeakirkollisuu- paimenkirjeessään Pientä puhetta papeille ja maal- dessa asetetaan virka evankeliumin edelle siten, että likoille, kirje Mikkelin hiippakunnan seurakunnille. sanan ja sakramenttien pätevyyden ajatellaan joh- Alaja painottaa, että successio apostolicaa27 ja piis- tuvan oikein virkaan vihitystä henkilöstä, joka niitä pan suorittamaa papiksivihkimystä ei saa pitää pap- käyttää. Simojoen mukaan tällainen korkeakirkol- pisviran välttämättömänä ehtona. Hänen mukaansa lisuus merkitsee luopumista uskonpuhdistuksen ekumeeniset neuvottelut Englannin kirkon kanssa keskeisimmistä totuuksista.22 ovat alkaneet jo vaikuttaa Suomessa kirkkokäsikir- Samassa teoksessaan piispa Simojoki mainit- jan muutostyöryhmän näkemyksiin.28 Kirjeessään see, että Lutherin mukaan kirkon instituutiot tai piispa Alaja kuvaa, kuinka hän on yhdessä TT Olavi säädetyt virat eivät ole kirkon varsinaisia ilmene- mismuotoja. Toisaalta kuitenkin Lutherin mukaan kirkon varsinaisiin ilmenemismuotoihin kuuluvat ______monet papiston tehtäviksi mielletyt tehtävät kuten 12 Gulin 1952, 32–33. saarnaaminen ja sakramenttien jakaminen, syntien 13 Gulin 1952, 33–34. anteeksi antaminen ja saarnaajien kutsuminen. 14 Simojoki 1960, 5. Kirjan esipuheessa Simojoki toteaa, Simojoen mukaan kirkon elämään kuuluvat ins- että tultuaan vasta perustetun Helsingin hiippakunnan piispaksi hän ei ole koonnut ajatuksiaan perinteisen ”pai- tituutiot, kuten säädetyt virat, lukeutuvat kirkon menkirjeen” muotoon, koska on sellaisen jo Mikkelin elämään kuuluviin ihmissäännöksiin (iure huma- hiippakunnalle julkaissut. Lisäksi hänen valitsemallaan no), mutta näiden kirkollisten ihmissäännösten aiheella on Helsingin hiippakunnan rajat ja papintyön ylittävää yleisempääkin mielenkiintoa. Simojoki 1952, voi ajatella palvelevan sitä, mikä perustuu Jumalan 48–69; 1960, 54–57, 68–91. säätämykseen (iure divino).23 Määräysvalta kirkossa 15 Simojoki 1952, 67–68. kuuluu kuitenkin aina Jumalan sanalle, ei papeille 16 Simojoki 1952, 58. 24 17 Simojoki 1952, 59–63. eikä maallikoille. 18 Simojoki 1952, 62–63. Kirkollisen ”äärioikeiston” ja ”äärivasemmiston” 19 Simojoki 1952, 68. Simojoki ei sen enempää tarkenna, mitä uusia virkoja hän tarkoittaa. kirkkokäsityksissä Simojoki näkee samaa ehdotto- 20 Simojoki 1960, 56. muutta, vaikka ne näyttäytyvätkin kirkkokäsityksis- 21 Simojoki 1960, 78. sään ikään kuin toistensa vastakohdilta. Kirkollisen 22 Simojoki 1960, 81. ”Korkeakirkollisuus mikä asettaa evankeliumin edelle viran, niin että sanan ja sakrament- ”äärioikeiston” kirkkokäsityksillä Simojoki tarkoit- tien pätevyys muka johtuu siitä että oikein virkaan vihit- taa Rooman kirkon sakramentaalista kirkkokäsitys- ty henkilö niitä käyttää, merkitsee luopumista uskon- tä, anglikaanien successio-ajatusta25 ja niiden vasta- puhdistuksen keskeisimmistä totuuksista.” 23 Simojoki 1960, 56–57. puolena ”äärivasemmiston” käsityksenä helluntai- 24 Simojoki 1960, 74. liikkeen ja muiden vastaavien kristillisten liikkeiden 25 Simojoki 1960, 89. Simojoki käyttää termiä ”successio- pyrkimystä mahdollisimman samanlaiseen kirkko- ajatus” siitä, mistä itse käytän termiä ”apostolinen seuraanto”. järjestykseen kuin alkuseurakunnissa. Simojoen 26 Simojoki 1960, 89–90. mukaan kaikissa näissä usko sidotaan tietynlaiseen 27 Alaja 1959, 55. Alaja käyttää termiä successio apostolica seurakuntajärjestykseen ja seurakuntajärjestykselle viitatessaan anglikaaniseen käsitykseen piispan suoritta- masta papiksivihkimyksestä. annetaan luterilaisen näkemyksen mukaan liian 28 Alaja 1959, 55–56.

ARTIKKELEITA – ARTIKLAR 215

TA 3-14 digit 150res.indd 215 27.5.2014 16.06 Kareksen29 kanssa osoittanut edellisessä kirkollisko- lyttää sellaisia muutoksia kirkkolakiin ja kirkkokä- kouksessa, että kirkkokäsikirjakomitean piispanvir- sikirjaan, että vain apostolisessa seuraannossa ole- kaa koskeviin muutosehdotuksiin kätkeytyi vaikut- van piispan suorittama pappisvihkimys katsotaan teita anglikaanisista kirkko- ja virkakäsityksistä. pätevän viran välttämättömäksi ehdoksi.32 Alajan mukaan anglikaaninen vaikutus nä- Alajan mukaan edesmenneen arkkipiispa Erkki kyi kahdessa piispanvirkaan liittyvässä komitean Kailan kirjeestä Canterburyn arkkipiispalle maalis- muutosehdotuksessa. Ensimmäinen muutos koski kuun 10. päivänä vuonna 1936 käy ilmi, että Suo- luvun 14 otsikkoa. Otsikko ”Piispan virkaanasetta- men kirkon piispat ovat olleet tietoisia siitä, kuinka misesta” oli ehdotuksessa muutettu muotoon ”Piis- suurista asioista anglikaanikirkon asettamissa eh- paksivihkiminen”. Alajan mielestä on yhdentekevää doissa oli kysymys. Arkkipiispa Kailan kirje saa Ala- puhutaanko virkaan asettamisesta vai vihkimisestä, jalta tunnustusta siitä seikasta, että sen myötä myös sillä kirkkolaissa on joka tapauksessa säädetty, että luterilainen käsitys virasta on tuotu Englannin kir- piispa on nimityksensä jälkeen vihittävä virkaan- kolle julki. Toisaalta Alaja myös kritisoi Kailan kir- sa. Kuitenkin sana ”piispaksivihkiminen” vaatisi jettä toteamalla, että edes kohteliaisuussyistä Kailan Alajan mukaan kirkolta tunnustautumista Suomen ei olisi pitänyt kirjoittaa kirjeessään sanaa kirkko evankelis-luterilaiselle kirkolle vieraisiin käsityksiin isolla alkukirjaimella, sillä sellainen menettely ei piispuudesta. vastaa suomalaista näkemystä kirkosta.33 Toinen ehdotukseen tehty muutos koski luvun Kuopion piispa Eino Sormunen käsittelee ohi- 15 säännöstä. Säännöksen mukaan piispan olles- mennen piispanvirkaa Kuopion hiippakunnan sa estynyt tuomiorovasti tai joku tuomiokapitulin viisivuotiskertomuksessa Kuopion Hiippakunta pappisasessoreista voi toimittaa papiksi vihkimisen. 1.9.1942–1.9.1947. Piispa esittää huolensa, että Tämä säännös oli ehdotuksessa jätetty kokonaan ”hetkellisten mielialojen vallassa tehdyt ratkaisut”34 pois. Alaja huomauttaa, että ajatus, jonka mukaan kirkolliskokouksessa voivat muuttaa piispanihan- vain piispa voi suorittaa papiksivihkimisen, kuuluu netta kirkossa. Hän painottaa, että piispanihanne on anglikaanis-korkeakirkolliseen näkemykseen piis- varjellut kirkon hengellistä itsenäisyyttä, joten me- puudesta. Hänen mukaansa on selvää, että kirkko- netys olisi suuri. Hänen mielestään olisi todellinen käsikirjaan esitetyt muutokset johtuvat Englannin voimanlähde, jos kaikki kirkossa ymmärtäisivät, kirkon ja Suomen kirkon 1930-luvulla käymistä että virka ei ole ihmissäädös, vaan Kirkon Herran ekumeenisista neuvotteluista.30 Canterburyn kon- asettama hengen virka.35 vokaation asiakirjoihin perehtyneen Alajan mukaan Perinpohjaisemmin Sormunen käsittelee kir- Suomen kirkon ja Englannin kirkon täydellisen eh- kollista virkaa kirjassaan Kirkko, Kristuksen ruumis toollisyhteyden edellytykseksi oli asetettu ”yhteinen (1962). Sormusen mukaan kirkon virkaa ja vihki- piispanvirka” ja piispan suorittama pappisvihkimys. mystä tarkasteltaessa tulee esiin, ettei niissä ole kyse Alaja huomauttaa, että konvokaation päätöksessä vain ”järjestyksen vuoksi” tapahtuvista toimenpi- piispajohtoisen pappisvihkimyksen osalta ”kirk- teistä vaan kirkon olemuksesta ja tehtävästä. Hänen komme piispat saavat kehotuksen ryhtyä toimen- mukaansa virka kuuluu kirkon perusrakenteisiin piteisiin, ’saattaakseen Suomen kirkon käytännön siinä missä Raamatun kaanon ja tunnustuskin. asiassa epäilyksen ulkopuolelle’”.31 Tällä Alaja Virkakin on osa kirkon olemusta (esse ecclesiae), ei tarkoitti sitä, että suomalaiset olivat 1930-luvun vain olemukseen liittyvä, kirkon hyväksi nähty asia neuvotteluissa sitoutuneet huolehtimaan siitä, että (bene esse ecclesiae).36 Sormunen perustelee kirkko- pappisvihkimykset ovat vastaisuudessa aina piispo- käsitystään tuomalla esiin, miten sekä kolmijakoi- jen suorittamia. Alajan mukaan olisi ollut todella ih- nen virkarakenne (piispa, presbyteeri, diakoni) että meellinen yhteensattuma, jos käsikirjakomitea olisi kätten päällepaneminen juontuvat jo Uudesta testa- keksinyt ehdottaa muutosta luvun 15 säännökseen mentista. Kätten päällepanemisesta hän toteaa, että ilman Englannin kirkon asettamia ehtoja. Alajan tutkijat ovat nykyään yksimielisiä siitä, ettei kysees- mukaan yhteys anglikaaniseen kirkkoon ei saa edel- sä ole pelkkä kaunis seremonia, vaan kätten päälle-

216

TA 3-14 digit 150res.indd 216 27.5.2014 16.06 paneminen välittää Pyhän Hengen lahjan. Sormu- Hippolytuksen kaanoneissa oleva määräys, jonka nen kuitenkin toteaa, että tämä Pyhän Hengen lahja mukaan kätten päällepanemista ei tarvita silloin, ei merkitse lähtemätöntä luonnetta.37 Hän tuo esiin, kun tunnustaja vihitään diakoniksi tai papiksi, että tutkijoiden mukaan Uudesta testamentista ei mutta jos hänestä tulee piispa, hänelle on suoritet- löydy todistusta siitä, että kätten päällepaneminen tava kätten päällepaneminen.43 Tästä huolimatta olisi pelkkä ulkonainen merkki, jolla ei olisi sisällöl- Sormunen kuitenkin toteaa, että luterilainen kirkko listä merkitystä. Tämän lisäksi tutkijat ovat Sormu- periaatteessa pitää kiinni siitä, että sanan virka on sen mukaan sitä mieltä, että ordinaatiolla on sakra- vain yksi.44 mentaalisen toimituksen arvo. Sormusen mukaan Sormusen mielestä ei ole syytä poiketa kirkon vihkimisen uskonnollisen merkityksen oivaltamista vanhasta perinteestä niin kauan, kun kirkossa on on hankaloittanut se, että on sekoitettu elinikäisen nimenomaan piispalle tai hänen määräämälleen viran antaminen (ordinaatio) ja rajoitettu tehtä- vä tai tiettyyn virkaan asettaminen (installaatio). Hänen mukaansa pahinta haittaa tutkimukselle on aiheuttanut Georg Rietschel, joka on selittänyt ordinaation puhtaasti oikeus-hallinnolliseksi viran ja valtuutuksen antamiseksi ilman mitään liturgis- ______uskonnollista merkitystä.38 29 Vuonna 1962 Olavi Kares vihittiin Kuopion hiippakun- Lutherin kirjoitukset kirkollisesta virasta Sor- nan piispaksi. 30 Alaja 1959, 52–54. Pajunen 2008, 27–42 sisältää yksityis- munen näkee osittain ongelmallisina. Toisaalta hän kohtaisen kuvauksen neuvottelujen kulusta. löytää Lutherin teksteistä perustelut sille, että Poh- 31 Alaja 1959,54. Alaja käyttää suoraa käännöstä konvokaa- joismaat säilyttivät vanhan piispallisen järjestyksen. tion asiakirjasta Convocation of Canterbury 1948. ”Furt- her, and as it means towards such a complete unity, this Toisaalta taas hän myös ymmärtää, että Lutherin House, noting that the Episcopal Ordination of Presby- tapa perustella virkaa yleisestä pappeudesta käsin ters is the regular practice of the Church will take steps 39 to put the practice of the Church of Finland beyond on aiheuttanut paljon vaivaa Saksassa. Ruotsi- doubt, approve the following recommendations – –.” Suomen luterilaisen kirkon perinteen hän toteaa 32 Alaja 1952, 54. näyttäytyneen muun muassa Saksan luterilaiselle 33 Alaja 1952, 54. 34 Sormunen 1947, 5–6. Sormunen kuvailee, kuinka kirkon kirkolle esimerkillisenä, kun siellä piispuus uudis- kulkeminen yhä täydellisempää demokratiaa kohden voi tettiin 1900-luvulla. Hän tuo myös esiin, että Ruot- olla suuri virhe. sin ja Suomen kirkkojärjestyksistä otetaan usein 35 Sormunen 1947, 6–7. 36 Sormunen 1962, 68–69. Tätä näkemystä hän perustelee mallia, kun syntyviin uusiin kirkkoihin halutaan seuraavilla aihetta käsittelevillä tutkimuksilla: H. von 40 luoda piispallinen kirkkojärjestys. Campenhausen, Kirchliches Amt; Hans Dombois, Ord- Apostolisesta seuraannosta Sormunen toteaa, nung und Unordnung der Kirche; Heinz Schütte, Um die wiedervereinigung im Glauben; En Bok om kyrkans äm- että katolinen kirkko perustelee kirkon sanoman bete; En bok om kyrkan; H.Echternach, Segnende Kirche; apostolisuutta successio apostolica -opilla, ja jatkaa, J. Heubach, Die Ordination zum Amt der Kirche; E. Som- että katolisessa kirkossa pappi saa vihkimyksessä merlath, Amt und allgemeines Priestertum; E. Lohse, Die Ordination; H. Lieberg, Amt u. Ordination. lähtemättömän luonteen character indelebilis. Sor- 37 Sormunen 1962, 67. Tätä toteamusta, hän ei erittele tai musen mukaan luterilainenkin kirkko puhuu seu- perustele tässä kohtaa sen tarkemmin, se on vain aihee- raannosta ja traditiosta, mutta ne eivät kuvaa viran seen liittyvä sulkumerkkien väliin laitettu huomautus. Sivulla 80 hän toteaa, että katolisessa kirkossa pappi saa lähtemätöntä luonnetta, vaan annetun tehtävän jat- vihkimyksessä lähtemättömän luonteen (character inde- kamista edeltäjän jälkeen. Tällaisesta seuraannosta lebilis). 41 38 Sormunen 1962, 65–68. Sormunen käyttää nimitystä successio functionalis. 39 Sormunen 1962, 66. Sormunen huomauttaa, että vielä ei ole ratkais- 40 Sormunen 1962, 72. tu, onko oikein puhua kolmesta virasta vai yhdestä 41 Sormunen 1962, 80. 42 Sormunen 1962, 73. virasta, johon sisältyy eri asteita ja näille erilaisia 43 Sormunen 1962, 67. 42 tehtäviä. Hänen mukaansa kysymykseen luo valoa 44 Sormunen 1962, 73.

ARTIKKELEITA – ARTIKLAR 217

TA 3-14 digit 150res.indd 217 27.5.2014 16.06 nimettyjä tehtäviä, varsinkin kun piispalla ei ole jonka ei voi ajatella siirtävän mitään sisäistä vihittä- seurakuntaa, johon hänet ”virkaanasetettaisiin”. vään. Kritisoimaansa ajattelutapaa, jossa vihittävään Sormusen mukaan on asiatonta tehdä asiasta liian siirtyy ”salaperäisiä voimia”, hän kutsuu vulgääriksi suurta numeroa ja puhua ”korkeakirkollisuudesta” ja katolilaiseksi. tai ”katolisuudesta”, sillä piispanvirassa on kysymys Piispat Gulin, Alaja ja Simojoki näkevät angli- uskollisuudesta jo alkukirkon ajoista asti vallin- kaanisen kirkon successio apostolica -opin olevan neille perinteille. Sormusen mukaan myös kätten selkeässä ristiriidassa luterilaisen kirkon opin kans- päällepanemiseen sisältyvästä alkukristillisyyden sa ja rajoittavan Jumalan valtaa. Gulinin mukaan pelastusrealismista on syytä pitää kiinni. Hän toteaa asiat kääntyvät päälaelleen, jos apostolinen seuraan- tiukasti, että raamatullisen kätten päällepanemisen to vaaditaan ehdottomasti, sillä tällöin virka luo Sa- leimaaminen magiaksi on hämäämistä. Hän myös nan eikä Sana luo virkaa. Samaa tuo esiin Simojoki, varoittaa miedontamasta käsityksiä piispanvirasta jonka mukaan apostolisen seuraannon vaatiminen ja kätten päällepanemisesta rationalismilla tai refor- asettaa viran evankeliumin edelle. Alajan on mah- moidulla spiritualismilla.45 doton hyväksyä, että vain piispalle rajattaisiin oikeus vihkiä pappeja. Alaja ja Simojoki myös painottavat JOHTOPÄÄTÖKSET selkeästi, että luterilaisten tulisi pysyä tiukkoina Tutkimusaineiston perusteella voidaan todeta, että muualta tulevien vaatimusten edessä. Alaja näkee tutkimallani ajanjaksolla kaikki piispat tuntuvat ole- anglikaanisen käsityksen selkeimpänä ajankohtai- van yksimielisiä siitä, että Suomen evankelis-luteri- sena uhkana virkaopin kannalta, Simojoki edellä laisessa kirkossa piispanvirka on järjestetty oikein mainittujen lisäksi myös roomalaiskatolisten sekä ja luterilaisesti. Kiinnostavalla tavalla he kuitenkin helluntailaisten tai helluntailais-tyyppisten liikkei- näyttävät olevan erimielisiä siitä, mitä piispanviras- den näkemykset. Piispanvirkaan liittyvät kysymyk- ta tai apostolisesta seuraannosta tulisi ajatella. He ei- set nousevatkin piispojen teoksissa usein esiin yhte- vät jaa yksimielistä käsitystä siitä, miten luterilainen ydessä ekumeenisiin kysymyksiin. Toisaalta piispat kaitsentavirka tulisi käsittää. Erimielisyyttä piispo- nousevat puolustamaan Suomen kirkon kirkkojär- jen ajattelussa esiintyy esimerkiksi siitä, missä mää- jestystä Englannin kirkon painottamia näkökantoja rin virka on käytännön järjestely ja missä määrin vastaan ja toisaalta vastaavat väitteisiin laitoskirkon Jumalan asettama kirkkoon olemuksellisesti kuu- korkeakirkollisuudesta. Osmo Alaja epäilee ilmei- luva instituutio. Luterilaisessa kirkkoperheessä on sen aiheellisesti Englannin kirkon kanssa käytyjen siis jopa yhden kansallisen kirkon sisällä ja verraten keskustelujen vaikuttaneen suoraan kirkkokäsikir- lyhyen ajanjakson aikana vallinnut monta erilaista jatyöryhmän esitykseen. näkemystä piispanvirasta. Eino Sormunen painottaa piispoista vahvimmin Siitä, miten kätten päällepaneminen tulisi piispanviran ja kätten päällepanemisen merkitystä, nähdä luterilaisissa kirkoissa, ei piispoilla ole yh- vaikkei successio apostolica -oppia allekirjoitakaan. tenäistä käsitystä. Arkkipiispa Aleksi Lehtonen Hänen mukaansa kätten päällepanossa siirtyy vi- pitää piispallista kirkkojärjestystä sekä apostolista hittävään Pyhän Hengen lahja, ja hän varoittaa, seuraantoa hyvinä asioina Suomen kirkon kannal- että toimituksen merkitystä ei saa laimentaa ratio- ta. Hän pitää näitä molempia Jumalan antamina nalismilla tai leimata magiaksi. Kirkollisen viran arvokkaina lahjoina, mutta silti ulkoisina seikkoina. Sormunen näkee kuuluvan Jumalan säätämyksen Tällaiset ulkoiset seikat ovat hänen mukaansa kui- piiriin (iure divino). Hänen mielestään olisi todel- tenkin myös tärkeitä. Historiallisen piispanviran linen voimanlähde, jos kaikki kirkossa ymmär- ja apostolisen seuraannon tärkeyttä hän perustelee täisivät, että virka ei ole ihmissäädös, vaan kirkon puhtaasti käytännön syillä. Piispallinen kirkkojär- Herran asettama hengen virka. Sormunen poikkeaa jestys ja apostolinen seuraanto ovat kirkon turvaksi muista myös siinä, että hän asettaa viran Raamatun valtiovaltojen asettamien uhkien edessä. Lehtosen kaanonin ja tunnustuksen kanssa tasa-arvoiseksi: mukaan kätten päällepano on ulkoinen toimitus, virka kuuluu kirkon perusrakenteisiin. Sormunen

218

TA 3-14 digit 150res.indd 218 27.5.2014 16.06 ei tyydy luterilaisuudessa vallinneeseen käsitykseen ran arvon Simojoki näkee siinä, että se palvelee sitä, siitä, että virka on pohjimmiltaan yksi. Hänen mu- mikä perustuu Jumalan säätämykseen (iure divino). kaansa kysymystä ei ole vielä ratkaistu. Hän nostaa Sormunen taas toivoo kaikkien kirkossa ym- esiin Hippolytuksen kaanoneista tekstikatkelman, märtävän, että virka ei ole ihmissäädös. Lisäksi jonka perusteella voisi päätellä piispanviran olevan hän nostaa viran tasa-arvoiseksi Raamatun kaano- jonkinlaisessa erityisasemassa suhteessa papin ja nin ja tunnustuksen kanssa. Arkkipiispa Lehtosen diakonin virkaan. Katolisen kirkon character in- mukaan virka kuuluu kirkon ulkoisiin seikkoihin, delebilis -oppia hän ei allekirjoita, vaan toteaa, että mutta hänen mukaansa ulkoiset ja sisäiset eivät ole Pyhän Hengen lahjan saaminen vihkimyksessä ei toisiaan poissulkevia tekijöitä. Lehtosen ajattelussa kuitenkaan tarkoita lähtemätöntä luonnetta. ulkoiset ja sisäiset seikat ovat toisilleen rinnakkaisia Sekä Alaja että Sormunen pelkäävät, että kirkol- ja varsin tasa-arvoisia. Hän vertaa ulkoisia ja sisäisiä liskokouksissa46 tehdään sellaisia muutoksia, jotka seikkoja sieluun ja ruumiiseen. vaikuttavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Simojoen näkemyksen mukaan piispanvirka käsitykseen piispuudesta. Alaja on huolissaan, että on yksi käytännön tarpeista syntynyt pappeuden kirkon oppi muuttuu kirkolliskokouksessa esitel- muoto ja pappeus yksi Kristuksen palvelijan viran tyjen kirkkokäsikirjan muutosehdotusten vuoksi muoto. Muita Kristuksen palvelijan viran muotoja piispanviran merkitystä yhä enemmän korostavak- on esimerkiksi diakonin työ ja kanttorin työ sekä si. Sormunen sen sijaan on huolissaan siitä, että het- muut mahdolliset aikakauden tarpeiden synnyt- kellisissä mielijohteissa tehdyt ratkaisut vähentävät tämät evankeliumin palvelijan tehtävät, joita sekä piispanviran merkitystä. Alaja ja Sormunen ovat miehet että naiset toteuttavat. Simojoki ei kuiten- yhtä mieltä, että kirkolliskokouksessa ei ole riittävää kaan tarkenna, mitä muita tehtäviä tai ”virkoja” ymmärtämystä kirkollisesta virkakäsityksestä. hän tällä tarkoittaa. Simojoen ajattelussa papiston Sekä arkkipiispa Lehtonen että piispa Sormu- ja maallikoiden välinen ero hämärtyy ja pappeus nen painottavat piispanviran merkitystä kirkon laajimmillaan ajateltuna sisältää myös naispuolisia itsenäisyyden kannalta. Lehtosen mukaan kirkot, toimijoita. Simojoen mukaan viran ilmenemismuo- joissa on traditionaalinen kirkon johto, ovat sel- dot voivat ja saavat muokkautua aikakauden ja kun- viytyneet parhaiten valtiovaltojen hyökkäyksistä. kin seurakunnan tarpeiden mukaan. Uusia kirkon Sormusen mukaan piispaihanne on varjellut kirkon virkoja syntyy seurakunnan tarpeiden mukaan ja hengellistä itsenäisyyttä. Molemmat pitävät aposto- näissä toimivia henkilöitä ei kenties enää voida kut- lista seuraantoa merkityksellisenä, vaikka Lehtonen sua maallikoiksi. Kaikki pappeus juontaa juurensa pitääkin sitä puhtaasti ulkoisena toimituksena kun kastettujen yleiseen pappeuteen. Periaatteessa ke- taas Sormusen mukaan kätten päällepanemisella on nellä tahansa kristityllä on yhtäläinen oikeus saar- myös sisällöllistä merkitystä. nata ja toimittaa sakramentteja. Kuitenkin Jumala Simojoen mukaan saarnavirka kuulu kirkon on käytännön syistä, yleisen järjestyksen säilymisen elementteihin yhdessä Kristuksen ja evankeliumin vuoksi, asettanut erityisen pappeuden. kanssa, mutta virka on tässä arvojärjestyksessä vii- On mielenkiintoista huomata, että jo tutkimal- meisenä ja palvelee evankeliumia. Evankeliumin ja lani ajanjaksolla, vuosina 1945–1965, piispanvirkaa viran välinen suhde on siis alisteinen, palvelussuh- koskevat kysymykset nousevat esiin erityisesti tilan- de. Kirkollisen viran Simojoki näkee hyvin laajasti kaikkien kastettujen pappeudesta käsin. Piispa Si-

mojoen mukaan kirkollisen viran toteutumismuo- ______dot kuuluvat ihmissäädöksiin (iure humano), vaik- 45 Sormunen 1962, 73–74. ka virka sinänsä onkin Jumalan asettama ja kuuluu 46 Sormunen on kirjoittanut huolistaan vuonna 1945, kun kirkon olemukseen, siihen mikä on kirkon esse. kirkolliskokouksessa on käsitelty synodaalista kirkkojär- jestystä. Alaja on kirjoittanut huolistaan vuonna 1960, Jumala on säätänyt saarnaviran, muttei sitä, miten kun kirkolliskokouksessa on käsitelty kirkkokäsikirjan virka kirkon käytännössä toteutuu. Kirkollisen vi- muutosehdotuksia.

ARTIKKELEITA – ARTIKLAR 219

TA 3-14 digit 150res.indd 219 27.5.2014 16.06 teissa, joissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon den Auran Osakeyhtiön kirjapaino. linjaa peilataan toisiin kirkkokuntiin tai herätysliik- 1950 Rohkaiskaa mielenne: Arkkipiispan puheita ja terveh- keisiin. Tämän huomion perusteella voidaan näin dyksiä vuosina 1945–1950. Porvoo: WSOY. ollen tehdä hypoteesi, että piispanvirkaa koskevan MALMIVAARA, VÄINÖ käsityksen määrittely yltyi entisestään vuonna 1965 1945 Hän haavoittaa ja parantaa: Paimenkirje Oulun päättyneen Vatikaanin ekumeenisen kirkolliskoko- hiippakunnan seurakunnille ja papistolle. Helsinki: uksen jälkeen. Tulevan tutkimuksen selvitettäväksi Kirjapaja. jää, löysivätkö piispat ekumeenisesti yhä aktiivi- 1947 Oulun hiippakunta 1942–1946. Oulu: Salmelan kirja- sempien vuosien aikana yhtenäisemmän käsityksen paino. virkansa teologiasta. PAJUNEN, MIKA K.T. 2008 ”Towards ’A Real Reunion’?”: Archbishop Aleksi Lehtonen’s Efforts for Closer Relations with the Church LÄHTEET JA KIRJALLISUUS of England 1945–1951. Helsinki: Luther-Agricola- ALAJA, OSMO Seura 1959 Pientä puhetta papeille ja maallikoille: Kirje Mikkelin PARVIO, MARTTI hiippakunnan seurakunnille. Porvoo: WSOY. 1970 ”The Post-Reformation Developments of the Episco- 1962 Kutsutut ja valitut. Porvoo: WSOY. pacy in Sweden, Finland, and the Baltic States.” Epis- VON BONSDORFF, MAX copacy in the Lutheran Church? Eds. I. Asheim & V. R. 1947 ”Skandinavian kirkkojen elämästä.” Kristuksen kirk- Gold. Philadelphia: Fortress, 125–137. ko myrskyssä: Katsaus kristikunnan vaiheisiin viime ROSENQVIST, G.O. vuosina. Toim. Aleksi Lehtonen, Max von Bonsdorff, 1954 Paimenkirje 1954: Porvoon hiippakunnan papistolle Eino Sormunen, Ilmari Salomies, Väinö Malmivaara ja seurakuntalaisille. Käännös Aarne Siirala. Porvoo: & E. G. Gulin. Helsinki: Kirjapaja, 81–104. WSOY. CLEVE, FREDERICK SALOMIES, ILMARI 1993 ”Episcopacy in our Churches: Finland.” Together in 1946 Että he olisivat yhtä: Tervehdys Mikkelin hiippakun- Mission and Ministry: Essays on Church and Ministry nan papistolle ja seurakunnille. Helsinki: Otava. in Northern Europe. London: Church House Publis- 1947 Viipurin-Mikkelin hiippakunta 1942–1947. Mikkeli: hing, 71–84. Länsi-Savon Kirjapaino Oy. CONVOCATION OF CANTERBURY 1952 Ajatuksia ja kysymyksiä kirkkotiellä. Helsinki: Otava. 1948 ”Convocation of Canterbury. Resolution on Relations SIMOJOKI, MARTTI with the Church of Finland. June 6, 1935.” Documents 1946 Kirkko. Helsinki: Kirjapaja. on Christian Unity. Third Series 1930–48. Ed. G .K. A. 1952 Kristus on ensimmäinen: Paimenkirje Mikkelin hiip- Bell. London: Oxford University Press. pakunnan seurakunnille. Porvoo: WSOY. GULIN, ELIS GIDEON 1958 Kirkko ja maailma. Porvoo: WSOY. 1944 Elämän rikkaus Jumalan seurakunnassa. Helsinki: 1960 Kirkko ja nykyaika. Porvoo: WSOY. Kirjapaja. SORMUNEN, EINO 1945 Paimenkirje: Tampereen hiippakunnalle. Helsinki: 1947 Kuopion hiippakunta 1.9.1942–1.9.1947. Kuopio: Sa- Otava. von sanomain kirjapaino. 1952 Kristikunnan elämää vv. 1947–52. Helsinki: Otava. 1957 Kuopion hiippakunta 1.9.1952–31.8.1957. Pieksämä- LEHTINEN, EERO ki: Sisälähetysseuran Raamattutalon kirjapaino. 1958 Isien kirkon palveluksessa: Paimenkirje Lapuan hiip- 1963 Kirkko, Kristuksen ruumis. Porvoo: WSOY. pakunnalle. Helsinki: Kirjapaja. LEHTONEN, ALEKSI 1945 Paimenkirje 1945: Turun arkkihiippakunnan papistolle ja seurakuntalaisille. Porvoo: WSOY. 1947 Arkkihiippakunnan vaiheita 1942–1947.Turku: Uu-

220

TA 3-14 digit 150res.indd 220 27.5.2014 16.06