Mitä on Piispuus? Suomalaisten Piispojen Käsityksiä Vuosina 1945–1965
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
HEIDI ZITTING Mitä on piispuus? Suomalaisten piispojen käsityksiä vuosina 1945–1965 JOHDANTO kirjeellä, jossa piispa esittää ajatuksiaan ajankohtai- Reformaation myötä luterilaisiin kirkkoihin on sista uskonnollisista ja kirkollisista kysymyksistä.3 syntynyt erityisesti piispanviran tai niin kutsutun Kirkollisia virkakysymyksiä, näiden joukossa myös kaitsentaviran osalta useita erilaisia virkakäytäntö- piispanvirkaa, käsitellään muiden teemojen ohella jä.1 Euroopan mittakaavassa Suomen kirkko refor- useassa vuosina 1945–1965 ilmestyneessä paimen- moitiin luterilaiseksi kuitenkin verraten vähäisin kirjeessä.4 Tämän lisäksi Suomen kirkon piispat virkakäytäntöihin liittyvin muutoksin. Piispat ovat ovat tutkimieni kahdenkymmenen vuoden aikana reformaation jälkeen vastanneet Suomen evankelis- julkaisseet muita kirkon oppia sekä ajankohtaista luterilaisessa kirkossa myös pappien ja seurakun- tilaa käsitteleviä kirjoituksia. Myös osassa näitä jul- tien kaitsennasta sekä papiston vihkimisestä. Li- kaisuja kirkolliset virkakysymykset tulevat tavalla säksi Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa säilyi tai toisella esiin.5 Piispojen kirjallisessa tuotannossa katkeamattomana historiallinen piispanvihkimys- piispalle kuuluvia tehtäviä saatetaan mainita ohi- ten seuraanto eli apostolinen seuraanto 1800-luvun mennen toimintakertomusten lomassa tai hyvän loppuun saakka.2 piispan ominaisuuksia tuodaan esiin, kun ylistetään Jos muutokset eivät ole olleet suuria, kuinka samassa virassa toimineita edeltäjiä.6 Osa piispoista ”katolinen” tai kuinka ”luterilainen” käsityksem- on myös ottanut teoksissaan kantaa piispanviran me piispanvirasta on? Onko Suomen evankelis- opilliseen puoleen. Nämä piispat ovat Aleksi Leh- luterilaisilla piispoilla yksimielinen käsitys siitä, tonen, Eelis Gulin, Martti Simojoki, Osmo Alaja mihin virkaan heidät on vihitty? Tässä artikkelissa sekä Eino Sormunen ja heidän näkemyksiään piis- analysoin systemaattisesti sitä, miten Suomen evan- panvirasta vuosien 1945–1965 tuotannossa esittelen kelis-luterilaisen kirkon vuosina 1945–1965 virassa seuraavaksi.7 toimineet piispat ovat edellä mainittuina vuosina käsittäneet piispanviran. Tarkastelun lähteenä käy- PIISPANVIRKA PIISPOJEN tän piispojen kirjallista tuotantoa kyseisiltä vuosilta. KIRJALLISESSA TUOTANNOSSA Käyn aineistoa läpi piispa kerrallaan. Lopuksi tar- Arkkipiispa Aleksi Lehtonen painottaa toisen maa- kastelen kootusti eri piispojen näkemyksiä piispan- ilmansodan jälkeen ilmestyneessä paimenkirjees- virasta. sään Paimenkirje 1945 Turun arkkihiippakunnan Uuden piispan tapana on ollut tervehtiä hiip- papistolle ja seurakuntalaisille kirkon johdon ja pakuntaansa, sen seurakuntia ja papistoa paimen- kirkon vanhan tradition mukaisen kirkkojärjes- 212 TA 3-14 digit 150res.indd 212 27.5.2014 16.06 _________________________________________________ tyksen merkitystä. Hänen näkemyksensä mukaan 1 Eroja on sekä eri luterilaisten kirkkojen tavassa käsittää ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vainovuo- kaitsentavirka että viran toteutustavoissa. Luterilaisissa sina saatiin nähdä, että ne kirkot, joissa on ollut kirkoissa ei ole ollut yksimielisyyttä siitä, tulisiko kirkon ”vuosisatojen tradition kannattelema johto”, ovat kaitsennallista johtajaa kutsua piispaksi, superintenden- tiksi, kirkkopresidentiksi vai joksikin muuksi tai tulisiko parhaiten selviytyneet kirkolle ja kristinuskolle kaitsennallisen johtajan olla virkaansa erityisesti vihitty. vihamielisten valtiovaltojen kanssa.8 Arkkipiispa Toisissa luterilaisissa kirkoissa on arvostettu apostolis- tähdentää, että ulkonaisetkin muodot, joita on koe- ta seuraantoa, jossa uuden piispan vihkii aina toinen jo vihitty piispa, kun taas toisissa kirkoissa tällaisen aposto- teltu läpi kirkon historian, ovat lahja eivätkä jotakin lisen seuraannon palauttamista kirkkoon on jopa vastus- hetkessä vaihdettavaa tai pelkästään tilapäisiä rat- tettu. Alkusysäyksenä näiden erilaisten rakenteiden syn- nylle voidaan pitää Lutherin ratkaisua nimetä ruhtinas- kaisuja ja titteliasioita. Näitä Jumalan lahjoittamia piispoja kirkon kaitsentaa hoitamaan. Tähän ratkaisuun ajallisia järjestyksiä on syytä pitää arvossa, vaikkei ajoi käytännön sanelema tarve, sillä piispoja ei lähtenyt kirkon turva olekaan ulkoisissa seikoissa. Lehtonen mukaan reformaatioon. 2 Cleve 1993, 72; Parvio 1970, 127, 132–133. Ensimmäisen myös painottaa, että ulkoiset seikat (kuten kirkkom- luterilaisen Turun piispan Martti Skytten vihki piispaksi me perinnäinen virkarakenne) ja sisäiset seikat (se aikanaan Rooman kirkon konsekroima Petrus Magni. että kirkon perustus ja koossapitäjä on Kristus) ei- Apostolinen seuraanto säilyi Suomessa vuoteen 1884 saakka, jolloin kaikki piispat kuolivat lyhyen ajanjakson vät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä, vaan molem- sisällä ja uuden piispan vihkimisestä vastasi systemaatti- 9 mat ovat olennaisen tärkeitä: kuin sielu ja ruumis. sen teologian professori A. F. Granfeldt. Arkkipiispa Lehtosen mukaan se, että piispanvirka 3 Simojoki 1960, 5. 4 Paimenkirjeitä tutkittavana aikana kirjoittivat Alaja 1959, on historiallisen, piispallisen virkaan vihkimyksen 52–58; Gulin 1945, 20–21; Lehtinen 1958, 13–14, 20; 1945, avulla siirtynyt sukupolvelta toiselle (apostolinen 37–42, 79–80, 81, 85; Malmivaara 1945, 60–64, 74, 80–81; seuraanto), takaa, että kirkon johtajaviran takana Rosenqvist 1954, 126, 185–186; Salomies 1946, 110–112; Simojoki 1952,48–69; 1960, 54–57, 68–91. on koko kirkko sekä menneessä että nykyisyydes- 5 Tällaisia muita julkaisuja ovat mm. Alaja 1962, 18; Gulin sä. Näin ollen piispuuden voi luovuttaa jollekin 1952, 32–35; von Bonsdorff 1947, 81–90; Lehtonen 1950, 42–44, 49, 81; Salomies 1947, 19–22; 1952, 98; Sormunen henkilölle vain kirkko itse, jolloin kukaan ei voi itse 1963, 65–75. julistautua piispaksi eikä valtiovalta voi lakkauttaa 6 Mainintoja piispalle kuuluvista tehtävistä ks. Gulin 1952, piispanvirkaa. Piispa pitää apostolista seuraantoa 5; von Bonsdorff 1947, 81–90; Lehtonen 1947, 36–45; 1950, 81; Malmivaara 1947, 32; Rosenqvist 1954, 126; merkityksellisenä, muttei ”maagillisena”. Sellaista Salomies 1947, 19, 21–22; Sormunen 1947, 22–27; 1957, käsitystä, että apostolinen perimys tarkoittaisi, että 23–29; mainintoja piispanviran luonteesta tai hyvän piis- kätten päällepaneminen voisi mekaanisesti ulkoi- pan ominaisuuksista ks. Gulin 1945, 20–21; von Bons- dorff 1947, 81–90; Lehtonen 1945, 7–11; 1947, 4–10; sen toimituksen avulla siirtää salaperäisiä voimiaan Malmivaara 1945, 7–14; Rosenqvist 1954, 126, 185–186; vihittävään, piispa kutsuu ”vulgääriksi – katoliseksi Salomies 1946, 10–12; 1947, 7–8. Edeltäjistä puhutaan ajatukseksi”.10 Saksassa uskonpuhdistuksen jälkeistä hyvien tapojen mukaisesti vain hyvää. Lehtonen 1945, 6: ”Autioksi käy mieli, jos sielussa on ylenkatseellista arvos- tilaa, jossa seurakunnan ulkonaisesta järjestykses- telumieltä heitä kohtaan, jotka virassa kävivät edellä.” tä huolehtiminen sälytettiin esivallalle, Lehtonen 7 Piispanviran oppiin liittyviä näkemyksiä tuovat esiin luonnehtii valitettavaksi harhakehitykseksi. Alun Alaja 1959, 52–56; Gulin 1952, 32–33; Lehtonen 1945, 38–42; Simojoki 1960, 56–57, 81–91; Sormunen 1947 perin Lutherin väliaikaiseksi tarkoittamasta jär- 6–7; 1962, 65–74. jestelystä tuli pysyvä ja se johti lopulta siihen, että 8 Lehtonen 1945, 37–39. ruhtinasta alettiin pitää maan ylimpänä piispana 9 ”Kirkon perustus ja koossapitäjä on Kristus. Mutta sa- malla pidämme arvossa Jumalan lahjoittamia arvokkai- summus episcopus. Lehtosen mukaan Saksassa val- ta ajallisia järjestyksiä. Toistan vielä: muoto ja sisällys, tion ote kirkon asioihin on ollut Saksan evankelisen henki ja ajalliset puvut eivät ole toistensa vihollisia. Äl- käämme luisuko yksipuoliseen spiritualismiin. Sielulla kirkon kuormana aina, kun taas Suomessa tilanne on ruumis. Niin ovat myös tunnustuksemme muodot – 11 on ollut ”terveen tasapainoinen”. – meille kalliita. Samoin myös kirkkomme perinnäinen Tampereen piispa Eelis Gulin kuvailee virkaky- järjestysmuoto. Erityisen arvokasta siinä on myös se, että meidät täten sidotaan havainnollisesti entisiin kristilli- symyksiin liittyvää ekumeenista problematiikkaa siin sukupolviin…” Lehtonen 1945, 40. kirjassaan Kristikunnan elämää vv. 1947–52. Ku- 10 Lehtonen 1945, 38. vaillessaan anglikaanisen kirkon käsitystä successio 11 Lehtonen 1945, 39, 41–42. ARTIKKELEITA – ARTIKLAR 213 TA 3-14 digit 150res.indd 213 27.5.2014 16.06 apostolicaan12 perustuvasta virasta, tulee hän mai- Kristus, evankeliumi, virka. Kummassakin tavassa ninneeksi, että luterilaisen ajattelutavan mukaan Kristus on ensimmäinen, mutta evankeliumin ja on outoa, että ulkonaiselle asialle annetaan niin viran keskinäinen arvojärjestys poikkeaa toisistaan. suuri sisäinen arvo kuin Englannin kirkossa apos- Simojoen mukaan katolisessa kirkossa noudatetaan toliselle seuraannolle annetaan. Hänen mukaansa korkeakirkollista näkemystä, jonka mukaan virka koko virkakäsitys kääntyy päälaelleen, jos aposto- tulee ennen evankeliumia. Korkeakirkolliseen arvo- lista seuraantoa pidetään perustavan tärkeänä viran järjestykseen viittaa Simojoen näkemyksessä succes- kannalta. Tällöin ei enää Sana luo virkaa, vaan virka sio apostolica -opin hyväksyminen. Successio apos- luo Sanan, jolloin Kristus tulee sidotuksi kirkkoonsa tolica -oppi sisältää Simojoen mukaan ajatuksen, eikä enää olekaan kirkon Herra. Gulin huomauttaa, että papin työn pätevyys ei riipu papin teoista vaan että kirkon yhtämittainen jatkuvuus apostolien siitä, että hänet on vihitty Kristuksen edustajaksi. ajoista saakka on toki kaikille kirkoille tärkeä, vaik-