KANSANKODISTA MAAILMANKYLÄÄN PUHEENVUOROJA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ
$
35 vuotta suomalaisten United World Colleges -koulutusta Kansankodista maailmankylään on kokoelma “Haluammeko elää yhdessä maailman kylässä vai puheenvuoroja kansainvälisyydestä, kansain- olisiko mukavampi elää kylien maailmassa, jossa välistymisestä ja koulutuksesta. Kirjoittajat erilaisuutta ei vain siedetä vaan kannustetaan.” käsittelevät pienentyneen maailman ilmiöitä Teatterikorkeakoulun suunnittelija Kirsi Munck, välin vastakkaisinkin äänenpainoin, ja kansain- entinen UWC-opiskelija välisen koulutuksen mahdollisuuksia ja rajoi- tuksia valottavat sekä kokijat että tekijät. Kirjan punaisena lankana kulkee suoma- laisten osallistuminen United World Colleges -koulutukseen 35 vuoden aikana 1966–2001: Kirjan tekijät ovat osallistuneet UWC-liikkee- seen joko opiskelijoina, opettajina tai opiskeli- joiden valitsijoina – kirjoittajina muun muassa entiset opiskelijat professori Seppo Honkapohja ja Nokian pääjohtaja Jorma Ollila sekä pitkään UWC-valintatoimikunnassa vaikuttanut emeri- tusprofessori Anto Leikola. Kirjan toimittajat ovat kaikki entisiä United World Colleges -opiskelijoita. Nykyisin he asuvat ja työskentelevät pääkaupunkiseudulla. Pilvi Torsti (AD 1993–95) on entisen Jugoslavian alueeseen erikoistunut vapaa tutkija ja toimit- taja, Mika Saarinen (PC 1990–92) toimii EU:n koulutusprojektien parissa Opetushallituksessa, Veera Mustonen (AW 1989–91) on Nokiassa työskentelevä kognitiotieteilijä ja Pekka Iso- somppi (AC 1989–91) työskentelee Nokia Mobile Phonesin viestinnässä.
ISBN 951-98802-0-8 KANSANKODISTA MAAILMANKYLÄÄN
PUHEENVUOROJA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ
KANSANKODISTA MAAILMANKYLÄÄN PUHEENVUOROJA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ
Toimittaneet Pilvi Torsti Mika Saarinen Veera Mustonen Pekka Isosomppi Suomen UWC-yhdistys Toimittajat: Valokuvat s. 6, 25, 26, 30, 32, 36, 40, 47, 48, 52, Pilvi Torsti 56, 58, 60, 68, 69, 71,73, 77, 79, 81, 83, 85, 87, 89, Mika Saarinen 91, 93, 95: UWC-arkistot, s. 79: Mika Saarinen Veera Mustonen Pekka Isosomppi Tilastot s. 12–19: Ylioppilastutkinnot Suomessa: Tilastokeskus, Matias Möttölä (Osa I) ylioppilastutkintolautakunta Yliopistoissa suoritetut tutkinnot: Tilastokeskus Julkaisija: Interrail-matkailijat: VR Suomen UWC-yhdistys ry Korkeakouluopiskelijat Suomessa: Tilastokeskus Korkeakouluopiskelijoiden vaihto Suomesta ulkomaille: Kustantaja: Kelan opintotukikeskus Suomen Kulttuurirahasto Ulkomailla tutkintoa suorittavat suomalaiset: Kelan opintotukikeskus Graafinen suunnittelu: Timo Jokivaara
ISBN 951-98802-0-8
Julkaisun myynti ja jakelu: Suomen UWC-yhdistys [email protected]
Painopaikka: Kyriiri Oy Helsinki 2001 Sisältö
ALKUSANAT 6
I 35 VUOTTA SUOMESSA JA MAAILMALLA 8
35 vuodessa kansankodista maailmankylään Matias Möttölä 10
II PUHEENVUOROJA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ 22
GLOBAALIN MAAILMAN HAASTEET 24
Kulttuuri ja ympäristö kansainvälisyyteen kasvamisen ytimessä Seppo Honkapohja 26
Teinien United World Erik Backman 30
Maailman kylä vai kylien maailma Kirsi Munck 32 Arkkitehtuuri ja kansainvälistymisen kipupisteet Erkki Kiiski 36
Global villagen historialliset ulottuvuudet ja nykyiset vaatimukset Haastattelussa Jorma Ollila 40
KANSAINVÄLINEN KOULUTUS MAAILMANKYLÄSSÄ 46
Suomalaisuudesta kansainvälisyyteen Anto Leikola 48
Kansainvälisyys on päivän sana Eve Hulkkonen 52
Mikä-mikä -maan stressaantuneet kansalaiset Joni Mäkivirta 56
Työtä vai elämää varten? Else Kyyrö 60
III UNITED WORLD COLLEGES 64
Toimintaperiaatteet ja historia 66
United World Colleges – sammanfattning på svenska 72
Kymmenen UWC-koulua 76
IV KIRJAN TOIMITTAJIEN PUHEENVUORO 96
UWC-koulutus ja kansainvälisyyteen kasvaminen 98
LIITE SUOMEN UWC-TOIMINTA 1966–2001 102
ALKUSANAT
Syyskuussa 2001 tuli kuluneeksi 35 vuotta siitä, kun ensimmäiset suomalaiset stipen- diaatit lähtivät United World Colleges -kouluun Walesiin. Koulun nimi oli Atlantic College ja se oli perustettu 1962 rauhanaatteen hengessä tavoitteenaan tuoda mo- nipuolisesti lahjakkaita nuoria eri puolilta maailmaa kahdeksi lukiovuodeksi yhteen opiskelemaan. Vuoden 2001 loppuun mennessä Atlantic College on saanut seurakseen yhdeksän United World Collegea eri puolille maailmaa. Kahden ensimmäisen suomalaispojan seuraan on 35 vuodessa liittynyt noin 200 nuorta, jotka Suomen Kulttuurirahaston stipendin turvin ovat suorittaneet kaksi viimeistä lukiovuottaan maailmalla. Kaik- kiaan UWC-koulutukseen on osallistunut yli 25 000 nuorta 173:sta maasta. Tämä kirja ponnistaa suomalaisten 35 vuotisesta UWC-osallistumisesta. Käsillä ei kuitenkaan ole toiminnan historiikki, vaan sarja puheenvuoroja, jotka kytkeytyvät kahteen UWC-liikkeen keskeisen teemaan: kansainvälistymiseen sekä koulutukseen. Ensimmäisessä osassa peilataan UWC-koulutusta 35 vuoden aikana suomalaista yhteiskuntaa ja kansainvälistymistä vasten. Kirjan toisen osan muodostavat puheen- vuorot, jotka jakaantuvat kahteen kokonaisuuteen: Globaalin maailman haasteet ja Kansainvälinen koulutus maailmankylässä. Kolmannessa osassa kierretään maailman kymmenessä UWC-koulussa.
Kiitämme Suomen Kulttuurirahastoa teoksen kustantamisesta sekä kaikkia kirjoitta- jia ja haastateltuja panoksestaan.
Helsingissä syyskuussa 2001
Pilvi Torsti Mika Saarinen Veera Mustonen Pekka Isosomppi
OSA I 35 VUOTTA SUOMESSA JA MAAILMASSA
Matias Möttölä 35 vuodessa kansankodista maailmankylään
Ensimmäiset kaksi suomalaispoikaa lähtivät Atlantic Collegeen Wale- siin syksyllä 1966. Siihen aikaan kansainvälisyydestä ei paljoa puhuttu. Vain harva suomalainen oli reissannut muilla mailla ehkä Ruotsia lu- kuuottamatta, ja sinnekin oli lähdetty työn vuoksi. “Minä olin pienen maatalon poika, enkä ollut koskaan käynyt ulko- mailla. Matkustaminen oli siihen aikaan kovin toisessa arvossa. Jo len- tämiseen liittyi tietty ylellisyyden tuntu”, muistelee Vesa Turtiainen, Vesa Turtiainen, Savonlinnasta, AC 1969–71, joka lähti Savonlinnan lyseosta Walesiin vuonna 1969. valtiot. maist, PCA-investointipankin Itä- Elämän ensimmäisen lentomatkan päässä savonlinnalaispoikaa Euroopan toimintojen johtaja, asuu Espoossa. “Olen käynyt koululla useaan otteeseen odotti ainutlaatuinen mahdollisuus: Atlantic Collegessa oppi puhu- jälkeenpäin, muun muassa häämatkallamme maan sujuvaa englantia, kansainvälinen kanssakäyminen oli jokapäi- 1976.” väistä, ja jopa reitit maailman huippuyliopistoihin olivat yhtäkkiä avoinna. Ainutlaatuisuutta korosti se, että koko Suomen kansasta vain viidellä prosentilla oli ylioppilastutkinto vuonna 1970. Vesa Turtiaisen aikaan Suomesta lähti Atlantic Collegeen vuosit- tain Suomen Kulttuurirahaston stipendisääntöjen perusteella kaksi poikaa. Kuitenkin jo vuonna 1971 opetusministeriö tuli mukaan ra- hoittajaksi, ja Suomesta saatettiin lähettää Walesiin ensimmäinen tyttö. Koti-Suomessa enemmistö ylioppilaista oli jo tuolloin naisia. Turtiainen ja muut alkuvuosien stipendiaatit pääsivät näkemään lä- heltä, miten Atlantic College otti ensimmäisiä askeleitaan. Kansojen yh- teisymmärryksen ja 1960-luvun kansalaisaktivismin hengessä perustettu
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 11 Tilastoja vuosilta 1965-1999 Vuosi 1965
Ylioppilastutkinnot Suomessa 13444
Yliopistoisssa suoritetut tutkinnot 5101
koulu kannusti opiskelijoita osallitumaan monella tavalla. Osallistuminen oli koulun arkipäivässä toisaalta aktiivisuutta lähiympäristön vanhuksien, vähäosaisten ja vammaisten auttamisessa, mutta myös poliittisia kannan- ottoja. “Kun Etelä-Afrikan täysin valkoinen jalkapallomaajoukkue tuli pelaa- maan Englantia vastaan, sitä vastaan oli mielenosoituksia joka puolella Englantia. Amerikkalainen historianopettajamme tilasi bussin, jolla saattoi lähteä läheiseen Swansean kaupunkiin mielenosoitukseen”, Vesa Turtiainen kertoo. Samaan aikaan Suomessa nuoret erottuivat omaksi aktiiviseksi ryhmäkseen, kun esimerkiksi rauhanliikkeen ja poliittisen opiskeli- jaliikkeen tempaukset saivat paljon huomiota. Opiskelijat valtasivat Helsingissä Vanhan ylioppilastalon, ja aseidenkäytön vastaiset pro- testit vetivät väkeä. Näkyvä joukko suomalaisia nuoria ryhtyi ensi kertaa protestiin, jonka malli ja ajatukset olivat pitkälti ulkomaista alkuperää. ”HALUSIN PÄÄSTÄ Uteliaisuus ulkomaita kohtaan sen kuin lisääntyi 1970-luvun Suo- NÄKEMÄÄN MAAILMAA.” messa. Niin ulkomailla matkustelu kuin vaihto-oppilasvuodet Yhdys- valloissa tulivat yhä tavallisemmaksi kansanhuviksi. “1970-lukuun liittyi voimakas kansainvälinen kiinnostus. Kyllä se oli päällimmäisenä asiana mielessä, kun hain. Halusin päästä näkemään maailmaa. Vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin en olisi voinut lähteä
12 1970
18240
8050
taloudellisistakaan syistä”, sanoo Atlantic Collegea 1970-luvun lo- pussa käynyt Eero Nikinmaa, professori Helsingin yliopistosta. Eero Nikinmaa, Virolahdelta, AC 1978–80, Nikinmaa sai mitä halusi: tien harvinaislaatuisen monikansalliseen soveltavan ekologian professori, asuu Vih- ympäristöön. Se oli suomalaiselle täysin vierasta, asuihan maassa edel- dissä. “Muistan tilanteet ja hajut elävästi Atlantic Collegen ajoilta. Vaikka sen, kun leen hyvin vähän muiden maiden kansalaisia: 1970-luvun lopussa Suo- tulimme kaikki lomalta ja hiivimme illalla messa asui vain kymmenen tuhatta ulkomaiden kansalaista. Määrä keittiöön salaa keittämään spagettia ja kasvoi merkittävästi vasta 1990-luvulla, ja vuonna 1998 ulkomaalaisia tulista chilikastiketta. Heitimme armotonta juttua myöhään yöhön.” asui Suomessa 85 000. Sisäoppilaitoksessa kymmenien kansallisuuksien kohdatessa syntyi kansainvälistymistä, jota ei Eero Nikinmaan mielestä voi edes verrata tavalliseen vaihto-oppilasvuoteen. Atlantic Collegessa oli hänen aika- naan oppilaita 52 eri maasta. “Kun suomalainen lähtee Yhdysvaltoihin, hän näkee vain yhden kult- tuurin. Siellä ei pääse näkemään sitä kompromissien tekemisen pro- sessia, joka monien kansallisuuksien kohdatessa tapahtuu”, Nikinmaa arvioi. UWC-kouluissa kulttuurit kohtaavat ja nuoret aikuistuvat “kont- rolloidun vapauden” ilmapiirissä, kuten Vesa Turtiainen kuvaa. Wa- lesilaisen linnan ympäristössä Atlantic Collegessa opettajat tulivat tutummaksi kuin sen ajan virallisemmassa Suomessa. Oppilaat saat- toivat nauttia jopa oluen päivänsä päätteeksi oppilaskunnan pubissa. Nikinmaan lähtiessä Walesiin Suomi eli Urho Kekkosen valtakauden
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 13 Vuosi 1975
Ylioppilastutkinnot Suomessa 24828
Yliopistoisssa suoritetut tutkinnot 10603
Interrail-matkaajat 6536
viimeisiä vuosia. Vuoden 1975 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöko- kous Helsingissä ja sen synnyttämä Helsingin henki oli takana päin. Kyl- män sodan ilmapiiri tuntui tiukentuvan, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin vuonna 1979. Nikinmaa kertoo, että Atlantic Collegen opiskelijat paheksuivat tekoa lähettämällä maailman suurvaltojen johtajille kirjeen, jossa toi- vottiin rauhanomaisia ratkaisukeinoja. Kansalaisaktivismin uusi aalto niin Suomessa kuin kansainvälisesti- kin ajoittui 1970- ja 1980-lukujen vaihteeseen. Suomessa nousi huoli ympäristöstä ja ympäristöaktivistit protestoivat näyttävästi Koijär- vellä vuonna 1979. 1980-luvun alussa suurvaltojen suunnitelmat siirtää ohjuksia keskelle Eurooppaa puolestaan johtivat suuriin rauhanmars- seihin. UWC-kouluissa suurista maailmanlaajuisista haasteista korostui- vat tuohon aikaan kehityskysymykset, olivathan monet opiskelijat taloudellisesti heikommin kehittyneistä maista. Esimerkiksi Atlantic Collegessa käynnistettiin Intia-projekti, jossa koulun oppilaat pohti- vat tapoja, miten omalla toiminnallaan auttaa intialaisia. Kaikkein tuntuvimmin maailmanpolitiikka tuntui UWC-kouluissa kansainvälisten kriisien aikaan, jo monikansallisen oppilaisaineksen vuoksi. Monille suomalaisoppilaille ovat jääneet mieleen oman lukio- ajan suuret konfliktit, koska niistä keskusteltiin tunneilla, teema-
14 1980
28692
11183
9674
viikoilla, viikottaisissa keskusteluilloissa sekä oppilaiden kesken. Esimerkiksi kun Kuopiosta lähtenyt Ari Lahti kävi Atlantic Collegea Ari Lahti, Kuopio, AC 1980–82, valtiot. lis, 1980-luvun alussa, kiista Falklandin saarista oli puhkeamassa kaha- Icecapital-pankkiiriliikkeen toimitusjohtaja. kaksi. “Kriisi tuli koulussa hyvin konkreettiseksi, kun oli oppilaita “Käyskentelimme toisen vuoden lopussa nummella kanadalaisen kämppäkaverini sekä Argentiinasta että Britanniasta.” Chrisin kanssa. Sovimme, että jos muuten 1980-luvulla Suomi alkoi kansainvälistyä ja avautua, niin talou- emme törmää, tulemme toisemme bestma- dellisesti kuin kulttuurisestikin. Maa liittyi Euroopan vapaakauppa- neiksi. Niin sitten kävikin.” alueeseen Eftaan 1986 ja aloitti rahoitusmarkkinoidensa avaamisen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Samoihin aikoihin Neuvostoliittossa alkoi perestroikaksi kutsuttu muutos, ja suurvallat ryhtyivät suuri- suuntaisiin keskusteluihin asevarustelun hillitsemisestä. Koululaisten into lähteä vaihto-oppilaaksi nousi 1980-luvulla Suo- ”EI MENNYT UUSIKSI messa suhteellisesti maailman huipputasolle, noin 1500 kävijään vuo- PELKKÄ KOULUNKÄYNTI dessa. Suomalaiset matkustivat muutenkin tiuhaan, ja nuoriso löysi VAAN KOKO ELÄMÄ.” erityisesti interrail-junamatkailusta maailmaan tutustumisen muodon. Korkeakouluvaihto oli sen sijaan vielä harvinaista ja hankalaa. Kansainvälistyvässä maailmassa huomio kiintyi myös UWC-kou- luissa yhä enemmän rajoja ylittäviin ongelmiin, kuten tauteihin ja ihmis- oikeuksiin. Kanadassa Vancouverin saarella Pearson Collegea käynyt Tuulia Hakola, Tornio, PC 1987–89, kansanta- Tuulia Hakola nimeää aidsin ja uskonnonvapauden kahtena teemana, loustieteen tutkija, asuu Helsingissä. “Kun asui koulukompleksissa muiden nuorten kanssa, ei joita hänen lukiovuosinaan 1987–89 puitiin eniten. Koulussa kävi mennyt uusiksi pelkkä koulunkäynti vaan koko muun muassa aidsiin sairastunut kertomassa tuntemuksistaan. Samoin elämä.”
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 15 Vuosi 1985
Ylioppilastutkinnot Suomessa 31615
Yliopistoisssa suoritetut tutkinnot 9819
Interrail-matkaajat 19164
Korkeakouluopiskelijoiden vaihto Suomesta ulkomaille -
Ulkomailla tutkintoa suorittavat suomalaiset 2084
keskusteltiin Vancouverin saaren alueen alkuperäisväestön oikeuk- sista. Vaikuttaminen kansainvälisessä yhteisössä UWC-koulun jälkeen tarkoitti yhä useammalle tekemistä ruohonjuuritason projekteissa. “Atlantic College oli perustettu kylmän sodan pahimpina vuosina lievittämään kansojen välisiä suhteita. Silloin ajateltiin, että koulun käyneistä pitäisi tulla valveutuneita, aidosti kansainvälisiä ja vaikutus- valtaisia ihmisiä. 1990-luvun alussa moni koulun käyneistä taas haa- veili auttavansa esimerkiksi vapaaehtoistyössä kehitysmaissa”, sanoo Robert Brotherus, Karjaalta, AC 1990–92, Robert Brotherus, joka kävi Walesissa lukionsa juuri kylmän sodan kemisti. “Kaiken kaikkiaan oli jännä kokemus päättyessä. huomata, että ihmiset ovat ihan oikeasti joka Esimerkiksi ympäristöajattelussa näkyi Brotheruksen aikaan voima- puolella maailmaa samanlaisia.” kas ruohonjuuritason poliittisuus. Yksi suosituimmista aineista oppi- laille pakollisten palveluiden valikoimassa oli ympäristöpalvelu. Jotkut innokkaimmista ympäristöaktiiveista kiersivät esimerkiksi vahtimassa muiden lukuvalojen käyttöä. 1990-luvusta tuli suomalaisen koulutuksen kansainvälistämisen vuo- sikymmen, jonka aikana suomalaiset opiskelijat pääsivät mukaan eurooppalaisiin opiskeluvaihtojärjestelmiin Suomen liityttyä vuonna 1994 perustettuun Euroopan talousalueeseen ja lopulta vuonna 1995 Euroopan unioniin. Korkeakoulutuksen voimakkaasti kansainvälisty- essä lukiolaisista yhä harvempi lähti vaihto-oppilaaksi, ja lähtijöistä
16 1990
27469
10982
15009
3061
721
yhä useampi suuntasi Yhdysvaltojen sijasta Eurooppaan. Opiskelumahdollisuuksien kannalta vuosi 1995 oli käänteentekevä. EU-maan kansalaisina suomalaiset pääsivät pyrkimään moniin euroop- palaisiin yliopistoihin EU-kiintiössä ja selvästi entistä matalammilla lukukausimaksuilla. Suomalaisten virta ulkomaisiin korkeakouluihin kiihtyi voimakkaasti, mutta myös ulkomaalaisia on alkanut hakeutua yhä enemmän Suomeen opiskelemaan. Myös kansainväliset työtehtävät ja -mahdollisuudet monikertaistui- vat 1990-luvun Suomessa. Kuusankoskelta Atlantic Collegeen Italiaan lähtenyt Sini Paukkunen on hyvä esimerkki: Paukkunen vietti Italiassa Sini Paukkunen, Kuusankoskelta, AD 1988–90, 1980-luvun kaksi viimeistä vuotta. Italian-kokemuksensa jälkeen hän valtiot. maist. “Koulunkäynti englanniksi oli aluksi tuli Suomeen ja opiskeli kansainvälisestä politiikasta maisteriksi. Sen yllättävän vaikeata. Siihen asti oltiin opittu selviy- tymään käytännön tilanteista, mutta tieteelliseen jälkeen hän oli valmis tekemään sitä, mistä oli aina haaveillut, läh- tekstiin vaaditaan jo ihan toinen kieli. Muistan temään kehitysmaihin projekteihin ja diplomatian tehtäviin – tähän että luin ensimmäisen historian kirjan ensim- 1990-luvun puolivälin EU-Suomi tarjosi hyvät mahdollisuudet. mäistä sivua ainakin kymmenen kertaa.” “Olin jo ennen Italian-kokemustani ollut kiinnostunut kehitysmaaky- symyksistä ja mukana esimerkiksi Punaisen Ristin toiminnassa. UWC- koulu oli kuitenkin se viimeinen piste. Lisäksi vierailin luokkatoverini luona Etiopiassa ja se vahvisti ajatuksiani”, Paukkunen kertoo. Paukkunen kiersi Guatemalan, Tansanian ja Sambian lähinnä EU- tehtävissä ennen kuin päätti palata Suomeen ja aloittaa ulkoasiainmi- nisteriön kansainvälisten asiain valmennuskurssin keväällä 2001.
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 17 Vuosi 1995
Ylioppilastutkinnot Suomessa 33853
Yliopistoisssa suoritetut tutkinnot 9819
Interrail-matkaajat 6536
Korkeakouluopiskelijoiden vaihto Suomesta ulkomaille 2943
Ulkomailla tutkintoa suorittavat suomalaiset 4397
1990-luvun murroksen jälkeen kansainvälisyydestä on tullut Suo- messa arkipäiväinen asia, joka on lähes jokaisen saavutettavissa. Matkustelu ulkomailla, kielikurssit, lukion vaihto-oppilasvuodet, har- joittelupaikat, vaihto-opiskelu, tutkinnot ulkomaisissa korkeakouluissa, EU-maiden työmarkkinat – koko tämä kirjo avautui muutamassa vuo- sikymmenessä suomalaisille nuorille. Ulkomaille pääsemisessä ei ollut siten enää mitään erityistä. “Kan- sainvälisyys on nykyään niin itsestäänselvää, että vain sitä ei UWC- kouluihin kenenkään kannata lähteä hakemaan. Tällaiseen erityiseen kouluun lähtevän pitäisi tuoda myös jotakin takaisin, tehdä jotakin Paula Salminen, Joensuusta, PC 1994–96, hyvää”, toivoo teatteriohjaajaksi opiskeleva Paula Salminen, joka vietti opiskelee Teatterikorkeakoulussa. “Muistan kaksi vuotta Kanadan Pearson Collegessa. parhaiten keskustelut Lähi-idän tilanteesta. Kansainvälisyyttä, muiden kansojen jäsenien kohtaamista on kui- Koulussa oli palestiinalaisia ja israelilaisia oppilaita, ja rauhan syntyminen tuntui epä- tenkin monenlaista. UWC-koulut tarjoavat kansojen jäsenten väli- toivoiselta, kun edes oppilaat eivät tun- seen syvään vuorovaikutukseen perustuvaa kansainvälisyyttä. tuneet pääsevän yhteisymmärräykseen.” UWC-koulujen poikkeuksellista luonnetta korostaa niiden sisäinen monikansallisuus: Koulut on lähes poikkeuksetta sijoitettu omiksi saa- rekkeikseen, ja yhteisöstä muotoutuu oma maailmansa, tiivis pienois- yhteisö. Esimerkiksi Kanadan Pearson College sijaitsee Vancouverin saarella, kaukana muusta asutuksesta. Uudessa-Meksikossa Yhdysval- loissa koulu seisoo autiomaassa omana, vartioituna saarekkeenaan Montezuman linnanraunion vierellä.
18 1999
34701 (1998)
17214
2836
5588
5637
Koulujen monikulttuurinen ilmapiiri puristuu tiiviiksi itsenäiseksi maailmakseen: “Emme integroituneet ympäröivään amerikkalaiseen yhteiskuntaan juuri millään tavalla. Palvelu-töissämme kohtasimme lä- hinnä vähäosaisempia ja jokaisella oli ystäväperhe, jonka luona saattoi tutustua uusmeksikolaiseen elämään”, kuvaa Kaisu Luiro, joka vietti Kaisu Luiro, Savukoskelta, AW 1993–95, lääke- Uudessa-Meksikossa kaksi lukiovuotta. tieteen opiskelija Helsingissä. “Uuden-Meksikon vuodet avasivat silmäni tajuamaan, että koko Keskenään oppilaat ovat tavallista koulua paljon enemmän tois- maailma on pelikenttä. Vaikka opiskelen juuri nyt tensa kanssa tekemisissä. Uusien ihmisten keskellä tiiviisti eläminen Helsingissä, voin lähteä kohta minne tahansa.” ja uudenlaisen ympäristön kokeminen irrottaa nopeasti menneestä ja vie uuteen, myrskyjenkin kautta. “Ensimmäinen vuosi oli voimakasta kasvun aikaa. Siinä rupesi ky- seenalaistamaan, onko itsestäänselvänä pitämänsä arvokehikko se, jota haluaa ylläpitää. Esimerkiksi minulle tuli ensimmäisenä Kanadan- vuotena hyvin eri tyyppisiä ystäviä kuin oli Suomessa ollut: radikaa- limpia ja vapaamielisempiä”, Tuulia Hakola kuvaa Kanadan-vuosiaan. “Se on provosoiva paikka. Hyvät ja huonot fiilikset ovat molemmat kovin voimakkaita. Se on iso haaste ja mahdollisuus”, Robert Brothe- rus kuvaa Atlantic Collegea. Entä mihin monikansallisen lukion käyminen vie nykyajan nuoren? Tekeekö se oppilaistaan kansainvälisempiä? Mihin UWC-koululaiset päätyvät monien mahdollisuuksien maailmassa? Kaisu Luiro palasi Suomeen vuonna 1995. Pohdittuaan opiskelua
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 19 2001
Englannissa hän päätti jäädä Suomeen ja välivuoden jälkeen aloitti Helsingin yliopistossa ensin kemian, sitten lääketieteen opiskelut. “Halusin, että olen suomalainen. Jos lähtee 17-vuotiaana maailmalle, juuret jäävät hyvin harvoiksi. Täällä tuntee vain yläasteen kaverit, van- hemmat ja sukulaiset. Olen itse Lapista ja Etelä-Suomi oli minulle tuntematonta aluetta. Löysin täältä aivan uuden, mielenkiintoisen Suomen.” Suomalaisen kansainvälisyyden uudenlaista muotoa kuvaa myös se, että vuoden 2001 keväällä Atlantic Collegesta valmistui ensim- mäinen suomalainen UWC-stipendiaatti, joka on syntynyt muualla. Sukhdev Saini, Helsingistä, AC 1999–2001. Intialaisessa perheessä kasvanut Sukhdev Saini muutti Suomeen kuu- “Olen saanut Atlantic Collegelta paljon. sivuotiaana. Hän on yläasteelta lähtien voinut opiskella Suomessa Opin kovan työn merkityksen, mutta olen Kulosaaren yhteiskoulussa kaikki aineensa englanniksi – suomea lu- saanut samalla omassa elämässäni paljon, esimerkiksi ystäviä. Luulenpa, että UWC- kuunottamatta. Opinnot jatkuvat lääketieteen parissa Isossa Britan- kokemus erottuu kaikista muista kokemuk- niassa. sistani kirkkaasti.” Uuden vuosituhannen alkaessa kuulumisesta maailmanyhteisöön on tullut kiinteä osa niin suomalaista koulutusta ja yhteiskuntaa kuin maailmanpolitiikkaakin. Muutos näkyy myös uusissa UWC-kouluissa, joita perustettiin 1990-luvulla Hong Kongiin, Norjaan ja Intiaan. Hong Kongissa korostuu kiinalainen kulttuuri, Norjassa painopiste on maailmanlaajuisessa pakolaisvirrassa, ja Intiassa toimitaan kehitysmaan ehdoilla. Uusien koulujen myötä myös suomalaisten UWC-
20 stipendiaattien kirjo on ensi kertaa yltänyt yli Euroopan ja Pohjois- Amerikan turvallisten ja tuttujen rajojen. Ehkä tämä kuvastaa laajemminkin kansainvälisyyden painopisteen muutosta: interrailmatkaili- jat ovat siirtyneet Aasiaan ja Etelä-Amerikan junareiteille, ja työmatkoja tehdään yhtä sujuvasti niin Brysseliin kuin Pekingiin. Samalla tietoisuus kolmannen maailman maiden köyhyydestä on saanut länsimaissa todelli- sia sisältöjä pakolaisvirtojen, kaupankäynnin ja matkustamisen lisäänty- misen kautta. Seuraavissa artikkeleissa paneudutaankin maailman pienentymisen ja talouden globalisaation kysymyksiin ja vaatimuksiin monesta eri nä- kökulmasta. Osansa saavat myös koulutuspolitiikka: UWC-koulujen nykytila ja uudet haasteet, koulutuksen yleisempi yhteiskunnallinen rooli sekä tulevaisuuden riskit ja mahdollisuudet. Kaikkien artikkelien taustalla on kansainvälistymisen ja koulutuksen sisällöt ja niiden muu- tokset 35 vuoden aikana.
35 vuodessa kansankodista maailmankylään 21
OSA II PUHEENVUOROJA KANSAINVÄLISTYMISESTÄ
GLOBAALIN MAAILMAN HAASTEET Seppo Honkapohja · Erik Bäckman · Kirsi Munck · Erkki Kiiski · Jorma Ollila KANSAINVÄLINEN KOULUTUS MAAILMANKYLÄSSÄ Anto Leikola · Eve Hulkkonen · Joni Mäkivirta · Else Kyyrö GLOBAALIN MAAILMAN HAASTEET
Johdanto
Seuraavissa viidessä puheenvuorossa lähtökoh- alaistaa koulutuksen mahdollisuudet nuorten yh- tana on kansainvälistynyt globaali maailma ja sen teisymmäryksen luojana globaalissa maailmassa. haasteet. Kansantaloustieteen professori Seppo Bäckmanin näkövinkkelistä yhteisymmärrystä luo- Honkapohja määrittelee globalisaation ihmisten vat sen sijaan markkinointi ja työvoimadynamiikka ja kansakuntien haluksi laajentuvaan kanssakäymi- – nuorison ”united world” toteutuu globaalissa seen ja sen suomien mahdollisuuksien hyö- maailmassa toisin kuin UWC-koulutuksen alkaes- dyntämiseen. Määritelmänsä tueksi Honkapohja sa kuviteltiin tai toivottiin. nostaa esiin globalisaation kolme keskeistä ulot- ”Ensimmäinen länsimainen turisti on käynyt tuvuutta: taloudelliset edut, ihmisten halun toi- avaruudessa, mutta moni kehitysmaan asukas ei mia vapaasti ilman vallanpitäjien mielivaltaa sekä ole koskaan käynyt oman kylänsä ulkopuolella.”, ympäristönsuojelun. Globalisaation vaikutuksien kirjoittaa Teatterikorkeakoulun suunnittelija Kirsi tarkastelussa Honkapohja korostaa globaalia hal- Munck. Artikkelissaan Munck pohtii kehitystä ja lintaa ja sen tehtäviä tulevaisuudessa, ja päätyy kulttuurien rinnakkaista ja päällekkäistä olemas- korostamaan kansojen ja kultturien yhteensovit- saoloa. Munck kaipaa kulttuurista moniarvoisuut- tamista sekä ympäristönsuojelua globaalin yhteis- ta ja eläisi mieluummin kylien maailmassa kuin hallinnon ja samalla UWC-koulutuksen keskei- maailman kylässä. Kansainvälistymisen haaste on- simpinä velvoitteina ja tavoitteina. kin juuri tässä. Vaikka köyhyyden poistaminen Toimittaja Erik Bäckman puolestaan kyseen- on Munckin mukaan välttämätöntä, sen ei tulisi
24 tapahtua yhden arvomaailman viemisenä kaikkialle. oma paikka maailmassa aktiivisena maailmankansa- GraafikkoErkki Kiiski tarkastelee globalisaatiota laisena on mahdollinen. arkkitehdin silmin todeten, että arkkitehtuurissa Nokian pääjohtaja Jorma Ollilan ajatuksisssa ra- kansainvälisyys on jo kauan ollut itsestäänselvyys. jattomuus ja paikallinen sitoutuminen ovat myös Suomalaisessa rakentamisessa Kiiski näkee kaksi keskeisessä asemassa. Angstin sijaan Ollila kuiten- kipupistettä, joiden taustalla kansainvälistyminen kin näkee, että maailma on enemmän läsnä kuin ai- vaikuttaa: maailmankuva on latistunut rationalis- kaisemmin, kaikki ovat osa global villagea eikä se tismaterialistikseksi ja ihminen on kadonnut suun- sisällä sen kummempaa latausta. Perhe ja pienyh- nittelun keskipisteestä. Vastaavat kipupisteet ovat teisö ovat aivan yhtä tärkeitä perusturvallisuuden Kiisken ajattelussa laajennettavissa koskemaan elä- takaajia kuin ennenkin. Pohtiessaan kansainvälisty- mää myös arkkitehtuurin ja rakennussuunnittelun misen historiaa menneen 35 vuoden perspektii- ulkopuolella. Esimerkiksi viestintäteknologiassa villä Ollila toteaa ajattelunsa sisältävän paljon Kiiski näkee valheellisen rajattomuuden luomaa inhimillistä optimismia siitä, mitä voidaan tehdä angstia ja halua paeta, kun paikallinen sitoutumi- kun ymmärretään maailma ja ongelmat paremmin. nen tuntuu mitättömältä. Samalla Kiiski ei kuiten- Ollilan mielestä viimeisen reilun kymmenen vuo- kaan suostu kyynikoksi, vaan näkee yksilöiden den tapahtumat ovat suomalaisessa näkökulmassa liikkumavapauden ja aidot kontaktit kansainvälis- tarkoittaneet merkittävää historiallista muutosta, tymisen arvokkaimpana antina, joiden kautta myös joka tullaan tajuamaan vasta myöhemmin.
Globaalin maailman haasteet 25
Seppo Honkapohja Kulttuuri ja ympäristö kansainvälisyyteen kasvamisen ytimessä
Globalisaatio, “maailmallistuminen” on yleisenä finanssikriisit eivät tätä saavutusta ole turmelleet, kehityssuuntana ollut merkittävä muutosprosessi vaikka niistä syntyikin melkoisia vaikeuksia. maailmassa viime vuosikymmenten aikana. En Taloudelliset edut eivät kuitenkaan ole ainoa tiedä, ennakoivatko UWC-liikkeen perustajat tekijä globalisaation taustalla. Ihmisten pyrkimys tapahtunutta kehityskulkua. Joka tapauksessa glo- saada toimia vapaasti ilman liiaksi kahlehtivia nor- balisaatio korostaa kansainvälisyyteen kouluttau- mistoja tai vallanpitäjien mielivaltaa on epäile- tumista, ja UWC-koulut ovat yksi muoto tätä mättä toinen globalisaatiossa vaikuttava voima. harjaantumista ja oppimista nuorille. Tästä on esimerkkinä vaikkapa hieman yli kym- Määrittelen globalisaation ihmisten ja kansa- menen vuotta sitten tapahtunut Itä-Euroopan kuntien haluksi ja vapaudeksi lisätä voimakkaasti maiden poliittinen vapautuminen. Sen perustana kansainvälistä kanssakäymistä ja hyödyntää sitä oli ihmisten halu päästä irti totalitaarisen järjes- kautta syntyviä uusia mahdollisuuksia. Globalisaa- telmän puristuksesta. Tämän argumentin myötä tion syyt ovat moninaiset, vaikka usein sen pe- ihmisten perusoikeudet ja humanitaariset tekijät rusteeksi esitetään lähinnä taloudelliset tekijät. nousevat mukaan keskusteluun globalisaation Epäilemättä taloudellisesta vapaudesta ja mark- merkityksestä. kinataloudesta saatavat edut ovat yksi globali- Haluan tässä kohtaa tuoda esille vielä kol- saation taustavoimista. Itä-Aasian maiden ripeä mannen ulottuvuuden, joka ei ole globalisaation taloudellinen kehitys 1950-luvulta 1990-luvulle on taustavoima, mutta joka on erittäin tärkeä glo- kenties paras esimerkki näin saavutettavista baalistuvan maailman tulevaisuudelle. Tämä te- eduista. Kansainväliseen kauppaan perustunut no- kijä on maapallomme luonto, ympäristö sekä pea kasvu kohotti satojen miljoonien ihmisten ma- niiden suojeleminen. Ympäristöongelmat voidaan teriaalisen hyvinvoinnin historiallisesti katsottuna usein muotoilla “the problem of the commons” ennen kokemattomalle tasolle. 1990-luvun lopun -käsitteen avulla: Sääntelemätön kilpailu ja käyttö
Globaalin maailman haasteet 27 ”MÄÄRITTELEN GLOBALISAATION IHMISTEN JA KANSAKUNTIEN HALUKSI JA VAPAUDEKSI LISÄTÄ VOIMAKKAASTI KANSAINVÄLISTÄ KANSSAKÄYMISTÄ JA HYÖDYNTÄÄ SITÄ KAUTTA SYNTYVIÄ UUSIA MAHDOLLISUUKSIA.”
johtavat yhteisomistuksessa olevan voimavaran tunut, mutta monissa muissa maissa se toimii tai hyödykkeen liikakäyttöön. Tälle ongelmalle on paljon huonommin ja ääritapauksissa julkinen ratkaisuna olemassa erilaisia vapaan käytön ja kil- governance-järjestelmä saattaa olla toimintakyvy- pailun sääntelyn periaatteita, joiden soveltuvuus tön. Etenkin viime mainitussa tilanteessa aseelli- vaihtelee konkreettisesta ongelmasta toiseen. nen voimapolitiikka saattaa olla ainoa tapa ratkoa Globalisaatiota on hyvä tarkastella kiihkotto- erilaisia näkemyksiä ja ristiriitoja, mutta sitä ei masti, analyyttisesti. Yhtäältä on todettava siitä luonnollisesti voi pitää eettisesti hyväksyttävänä saatavat materiaaliset ja humanitaariset hyödyt. governance-järjestelmänä. Taloudelliset hyödyt syntyvät kilpailun kautta, Globaalilla tasolla ei ole olemassa samankal- mikä nostaa useimpien ihmisten materiaalista taista governance-järjestelmää kuin julkinen valta elintasoa. Kilpailu synnyttää toisaalta yhteiskun- on kansallisvaltioissa. Siellä ei ole yhtä pysyviä nallisia jännitteitä ja muutoksessa häviäjiä. Kansal- hallinnon ja oikeuden instituutioita, vaan globaali lisella tasolla näiden ongelmien lievittäminen on governance perustuu erilaisiin sopimuksiin ja yksi julkisen vallan perustehtävä. Julkisen vallan löyhempiin instituutioihin (jätän puhtaan voiman toinen perustehtävä on huolehtia, että eri toimi- käytön käsittelyni ulkopuolelle). Globaali gover- joiden, niin yritysten kuin ihmisten, “pelikenttä” nance on epäilemättä tulevaisuudessakin mel- on sekä tasapuolinen että luotettava. Kolmas, koisen löyhää. Silti on hyvä pohtia sen tehtävä- edellisiin keskeisesti kytkeytyvä perustehtävä on kenttää. hyvinvoinnin jakaantumiseen vaikuttaminen, re- Eri maiden ja kansojen välisten konfliktien sovit- distribuutio. Tästä on aina esiintynyt hyvin erilai- telu ja ratkaiseminen, pyrkimykset vaalia yhteisesti sia näkemyksiä ja kiivastakin keskustelua. määriteltyjä ihmisoikeuksia sekä kansainvälisten ta- Poliittisen päätöksenteon tehtävä on lopulta loudellisten instituutioiden toimivuudesta huoleh- sovittaa nämä tehtävät yhteen julkiseksi gover- timinen ovat ilmeisiä globaalin hallintamekanismin nance- (hallinta- ja valvonta-) järjestelmäksi. Tämä tehtäviä. En puutu niihin tämän enempää. Haluan governance koostuu julkisesta hallinnosta, poliit- sen sijaan korostaa kahta muuta, kenties vähem- tisen päätöksenteon instituutioista ja oikeusjär- män ilmeistä tehtävää. jestelmästä. Länsimaisissa demokratioissa julki- Yksi näistä tehtävistä on erilaisten arvojen, nen hallintajärjestelmä on huomattavan vakiin- elämäntapojen ja perinteiden – nimitän näitä
28 yhteisesti kulttuureiksi – yhteensovittaminen Kansainvälisyyteen kasvaminen yleisesti ja maailman tasolla. Parhaimmillaan globaali gover- UWC-projekti erityisesti edellyttävät yhtäältä nance pystyy luomaan toimintatapoja sovittaa humanitaaristen arvojen ja suvaitsevaisuuden vah- toisiinsa eri kansojen ja maiden hyvin erilaiset vistamista sekä toisaalta riittävää pragmaattisuu- kulttuurit. Tämän tulisi tapahtua suvaitsevaisuu- teen tottumista, jotta myös löyhän governancen den ja avoimuuden kautta siten, että yksittäisillä tilanteissa on taitoa etsiä ratkaisuja aina uusille kulttuureilla on yhtäältä oma elintilansa ja toi- esiin tuleville ongelmille. Itse näen kulttuurisen saalta mahdollisuus kehittyä ja omaksua uusia monimuotoisuuden arvostamisen ja ympäristö- ideoita ja piirteitä muista kulttuureista. Kulttuuri- suojelun olevan keskeisiä ulottuvuuksia kansain- nen monimuotoisuus on yksi inhimillisen elämän välisyyteen kasvamisessa perinteisten globaalin keskeisimpiä piirteitä. Sen kautta voimme hakea hallinnan tehtäväkenttien lisäksi. uusia ajatuksia, ongelmien ratkaisuja ja menette- lytapoja kuljettaessa eteenpäin ihmiskunnan pit- kää juoksua. Seppo Honkapohja (AC 1968–70) on Näen ympäristönsuojelun olevan toinen globaa- kansantaloustieteen professori Helsingin lin hallinnan keskeisistä velvoitteista tulevai- yliopistossa. suudessa. Elinympäristömme pilaantuminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen palau- tuvat lopulta yhteisomistuksen “problem of the commons” -asetelmaksi. Monesti näillä ongelmilla on kansainvälinen ja joskus suorastaan globaali ulottuvuus. Etenkin jälkimmäisessä tapauksessa ympäristöongelmien hallinta on mutkikas asia. Glo- baalit ympäristökysymykset ovat vielä vaikeammin hallittavia kuin alueellisesti rajatut, esim. kahden maan kesken esiintyvät ympäristöongelmat. Jo vii- meksi mainittujen ongelmien ratkaiseminen saat- taa olla hankalaa ja aikaa vievää.
Globaalin maailman haasteet 29 ”AJATUS SIITÄ, ETTÄ ERI MAIDEN TEINIT EDISTÄVÄT KANSAIN- VÄLISTÄ YHTEISYMMÄRRYSTÄ KÄYMÄLLÄ YHDESSÄ LUKION, TUNTUU TÄMÄN PÄIVÄN PERSPEKTIIVISTÄ KUULUVAN SAMAAN AJATUSTEN MUSEOON KUIN KOMMUUNISSA ASUMISEN HIENOUS TAI PORNOELOKUVIEN TAITEELLISET KUNNIANHIMOT.” Erik Bäckman Teinien United World
United World Colleges kappale katkotulla countrykitarasamplella. Globalized World Markets Teinien yhdessä asuminen ja saman koulun käy- Homogenized World Media minen ei näytä luovan yhteisymmärystä, teho- Universal Ethnic Violence kas markkinointi sekä globalisoituvan talouden – mikä ei kuulu joukkoon? työvoimadynamiikka sitävastoin näyttävät onnis- tuvan tässä tehtävässä oikein hyvin. Viimeksi ajattelin Atlantic Collegen aikojani kun UWC-kouluilla ei näyttäisi olevan enää paljon katselin Lukas Moodyssonin elokuvaa Tillsam- tekemistä kansainvälisyyden alueella – parempi- mans ja Paul Thomas Andersonin elokuvaa Boogie osaisilla teineillä on jo yhteinen kulttuuri, yhteiset Nights. Ajatus siitä, että eri maiden teinit edistä- kokemukset työmaailmaan pyrkimisestä. Sanat Uni- vät kansainvälistä yhteisymmärrystä käymällä yh- ted World tuntuvat tavoitteelta, jonka muut ovat dessä lukion tuntuu tämän päivän perspektiivistä kuin huomaamatta toteuttaneet, ei ehkä ihan siten kuuluvan samaan ajatusten museoon kuin kom- kuin UWC-järjestön perustajat olivat ajatelleet. muunissa asumisen hienous tai pornoelokuvien Jos tähän toimintaan pitäisi ehdottaa uutta taiteelliset kunnianhimot. päämäärää entisen tilalle, niin se voisi olla vaikka Parissa vuosikymmenessä on muodostunut it- yhtenäistyvän maailman ominaispiirteiden ja on- sestäänselvyydeksi kaksi näennäisesti vastakkaista gelmien valottaminen parempiosaisille, ehkä jopa asiaa teineistä: kulttuurin, koulutuksen ja työn yli- akateemisesti tai muuten lahjakkaille, teineille. kansallisuus ja lähipiirissä leimahtava teurastus. Sitä varmaan jo osittain tehdään UWC-kouluissa, Miten pitäisi ymmärtää se, että nuoret käyvät kou- ja jos se nostetaan keskeisemmälle sijalle, järjes- lunsa englanniksi joka maassa samoja asioita päntä- tön nimeäkään ei tarvitse muuttaa. Se saa vain ten jos haluavat pärjätä uusilla dynaamisilla aloilla, uuden, ironisemman sisällön. ja samaan aikaan vuosikymmeniä toistensa naapu- reina asuneiden perheiden nuoret tappavat toisi- aan etnisten pikkuarmeijoiden riveissä? Kaikkien Erik Bäckman (AC 1983–85) työskentelee vapaa-ajan asusteista löytyvät kuitenkin samat Yleisradiossa FST-digitaalikanavan logot ja kaikkien stereoissa pyörii sama Madonnan projektipäällikkönä.
Globaalin maailman haasteet 31
Kirsi Munck Maailman kylä vai kylien maailma
Pulssi hakkaa lähes sataakahdeksaakymmentä, ja kaupungissa Vientianessa. On kuitenkin paljon hiki sumentaa näköä. Reisilihakset polttavat ja mahdollista, että kauppaa pitävä pikkutyttö ei vaativat lepoaa ja lisää energiaa. Onneksi seuraa- tule koskaan käymään siellä. van kukkulan rinneillä näkyy kylä, josta varmaan Paljon puhutaan maailman pienenemisestä, saamme ruokaa ja juomaa. Poljemme kylään ja maailman kylästä, jossa ihmiset ovat kosketuk- löydämme kaupan. Hyllyllä on tyhjiä pulloja. Tis- sissa toisiinsa, jatkuvassa vuorovaikutuksessa. kin päällä on tulitikkuaskeja ja pikku laatikossa Kaikkialla, kaikkien kanssa, tässä ja nyt. yksittäisiä tupakoita. Katosta riippuu yksi banaa- Näin onkin suurelle osalle länsimaiden ihmisiä, ninippu. Katselemme ihmeissämme ja etsimme mutta valtaosa muun maailman väestöstä asuu takahuonetta tai muuta piiloa, jossa olisi muuta aivan toisenlaisessa kylässä. myytävää. Maalattialla on pari suutariksi jäänyttä Vain harvalla on käytössään puhelin, eikä in- pommia. Kysymme vettä tai muuta juotavaa. Ilme- ternetistä ole koskaan kuultukaan. Jos kylässä on nee että kaikki kaupan artikkelit ovat näkyvissä. koulu, niin monet pojat ja osa tytöistä osaavat Ostamme banaaninipun ja poistumme kaupasta lukea ja kirjoittaa oman maansa pääkieltä, mutta hämmentyneinä. eivät välttämättä omaa äidinkieltään. Muita kieliä Mikä kauppa se sellainen on, jossa ei ole käy- kuten englantia ei osaa kukaan, ellei kylä sijaitse tännössä mitään myytävää. Emme kuitenkaan ole vilkkaalla turistireitillä, jolloin “hello” ja “money, missään peräkylässä tiettömien taipaleiden ta- money” kuuluvat lasten sanavarastoon. kana, vaan Laosin pohjoisesta etelään johtavan Ensimmäinen länsimainen turisti on käynyt asfaltoidun valtatien varrella. Tien, jota pitkin lu- avaruudessa, mutta moni kehitysmaan asukas ei kuisat turistit matkustavat Unescon perinnelis- ole koskaan käynyt oman kylänsä ulkopuolella. talla olevaan Luang Prabangin kaupunkiin. Maailma on hyvin erilainen paikka riippuen sii- Seuraavana päivänä me olemme Laosin pää- tä, mihin on sattunut syntymään. Mahdollisuudet
Globaalin maailman haasteet 33 ”KANSAINVÄLISTYMINEN, GLOBALISAATIO JA “MAAILMAN PIENENEMINEN” OVAT TUONEET MUKANAAN KULTTUURIEN YHDENMUKAISTUMISEN. NE OVAT LUONEET YHDEN YHTENÄISEN “METAKULTTUURIN”, JOKA PERUSTUU LÄNSIMAISTA KULTTUURIA LEIMAVAAN AJATUKSEEN KULUTUSTAVAROIDEN HELPOSTA SAATAVUUDESTA JA HALUTTAVUUDESTA.”
turvalliseen lapsuuteen, koulutukseen ja elämässä sipuolinen näkemys kehityksestä. Monin paikoin selviämiseen, saati menestykseen ovat valovuosien kehityksestä on tullut synonyymi taloudelliselle päässä toisistaan syntymäpaikasta riippuen. kasvulle. Ei varmaan voida kiistää sitä, että ta- Nämä mahdollisuuksien erot eivät ole vält- loudellinen vaurastuminen on tuonut meille mu- tämättä kaventumassa, ainakaan kovin nopeasti. kanaan terveyttä, pitempää elinikää ja parempaa Jonkinlainen terveydenhuolto ja peruskoulutus elämänlaatua. Mutta onko kaikki mitattavissa ra- ovat käytännössä itsestäänselvyyksiä teollistunei- hassa? Kuinka mielekäs ja onnellinen on sellainen den länsimaiden ihmisille, eikä oikeastaan kenen- elämäntapa, jossa joka tunti vuorokauden ympäri kään tarvitse enää miettiä, saako tänään tai seurataan televisiosta puhuvaa päätä, joka luet- huomenna seuraavan aterian. Monille kehitys- telee osakkeiden kursseja toisella puolella maail- maiden ihmisille se on kuitenkin yhä elämän maa toimivissa pörsseissä? polttavin kysymys. Koulutuksesta ja terveyden- Kansainvälistyminen, globalisaatio ja “maail- huollosta voidaan vain uneksia. man pieneneminen” ovat tuoneet mukanaan kult- Suurin syy näihin eroihin on köyhyys, josta tuurien yhdenmukaistumisen. Ne ovat luoneet kumpuaa monenlaisia muita ongelmia. Köyhyy- yhden yhtenäisen “metakulttuurin”, joka perus- den poistamista tuskin kukaan vastustaa, mutta tuu länsimaista kulttuuria leimavaan ajatukseen poistamisen tavoista mielipiteet ja käsitykset ero- kulutustavaroiden helposta saatavuudesta ja ha- avat melkoisesti. luttavuudesta. Ihmisen arvo on hänen omistamis- Köyhyyden poistamiseksi toimii monenlaisia saan tavaroissa ja yhteiskuntien arvon määrää tahoja kehitysyhteistyöjärjestöistä kansainvälisiin niiden kyky houkutella ulkomaisia investointeja. rahoituslaitoksiin. Kaikki ne tähtäävät kehityk- Samalla tämä kehitys on johtanut siihen, että yh- seen. Kehityksellä on hyvä kaiku. Jo sanassa itses- dellä maailmankolkalla – teollistuneilla länsimailla sään on positiviinen lataus, sillä yleensä kehitys – on suhteettoman suuri vaikutus muun maailman mielletään muutokseksi kohti jotakin parempaa. elämään. Halusimmepa tai emme, niin keskuste- Köyhyyden poistamiseksi toimittaessa on kui- luja maailman poliittisilla foorumeilla käydään ny- tenkin se vaara, että toimintaa hallitsee usein yk- kyisin länsimaisin termein, ihmisten ajankäyttöä
34 leimaa länsimainen ajatus työajasta ja vapaa- Miten varmistaa, että laosilaista kauppaa pitävä ajasta, kulutusajattelu määrittää sen, mikä on tyttö voi nauttia kohtuullisesta hyvinvoinnista, hyödyllistä toimintaa ja mikä ei, ja television vä- terveydenhuollosta ja koulutuksesta samalla säi- littämät länsimaiset arvot määräävät sen, mistä lyttäen aidon valinnanvapauden joka puolelle ihmiset haaveilevat. tunkeutuvan länsimaisen kulttuurin ja oman kult- Kylmän sodan päättyminen ja Neuvostoliiton tuurinsa arvojen välillä? Miten pitää huolta siitä, hajoaminen on vain vahvistanut tätä trendiä. ettei köyhyyden poistaminen – joka on välttämä- Maailmassa, jossa on vai yksi supervalta, sen aja- töntä – tapahdu länsimaisen markkinatalouden mat arvot hallitsevat. Vastaanhangoittelijat hil- armottomilla ehdoilla syrjäyttäen heikot ja pi- jennetään tuomitsemalla heidät haihattelijoiksi. täen huolta vahvoista? Haluammeko tosiaan elää Olemme kulkemassa vauhdilla kohti maailmaa, yhdessä maailman kylässä, jota hallitsevat samat jota hallitsee yksi totuus, yksi ihanne, yksi elä- säännöt, arvot ja ihanteet vai olisiko mukavampi mäntapa. elää kylien maailmassa, jossa erilaisuutta ei vain Monet pitävät tätä kehitystä peruuttamatto- siedetä vaan kannustetaan ja jossa hyvinvointi mana itsestäänselvyytenä. Emme kiireidemme syntyy erilaisten ajattelutapojen hankaamisesta keskellä useinkaan pysähdy miettimään, onko täl- vastakkain – ja jossa hankaamisesta syttyvät kipi- lainen kehitys välttämätöntä – saati sitten toi- nät sammutetaan hyvällä tahdolla? vottavaa. Onko toivottavaa, että autojen määrä väestöön verrattuna on joka puolella maailmaa samanlainen kuin Yhdysvalloissa, onko investoin- Kirsi Munck (PC 1979–81) oli 2001 tipankkiirin työ jotenkin luontaisesti arvokkaam- sapattivapaalla Aasiassa. Hän työskentelee paa kuin intialaisen kylän tarinankertojan, onko suunnittelijana Teatterikorkeakoulussa. television pörssitietoja tuijottaen vietetty tunti arvokkaampi kuin sama aika vietettynä hiljaisuu- dessa puron solinaa kuunnellen? Kansainvälistymisen haaste on mielestäni tässä.
Globaalin maailman haasteet 35
Erkki Kiiski Arkkitehtuuri ja kansainvälistymisen kipupisteet
Arkkitehtuuri on yksi niitä kulttuurimme alueita, tynyt oma tuottoisa teollisuudenalansa, jossa joilla kansainvälisyys on jo kauan ollut itsestään- estetiikan tai luontosuhteen kaltaisia vaikeita selvyys. Fyysisen suojan ja tilan tarpeet yhdisty- asioita ei turhaan kysellä. neenä primitiiviseen kauneuden kaipuuseen ovat Yhdyskuntasuunnittelun sektorilla päätehtävä inhimillisten tarpeittemme ytimessä kaikkialla, on selkeä: rakentamisen on palveltava ensisijai- keinotekoisista rajoista piittaamatta. sesti kaupallisuuden, instituutioiden, teknologian Modernin maailman universaalin muotokielen ja liikenteen jatkuvan kasvun intressejä. asemaa ei näytä mikään uhkaavan, vaikka aika Niinpä kansainvälisyys näkyy kaikkialla ympä- ajoin onkin esiintynyt koulukuntia tai yksittäisiä rillämme. Topeliaaniset isänmaamme hymyilevät suunnittelijoita, jotka ovat romanttissävyisesti ky- äidinkasvot ovat muuttuneet pöhöttyneiksi lasi-, selleet paikallisten lähtökohtien perään. Ripaus teräs-, betoni- ja asfalttiverkostoiksi, somistei- pluralistisen arvomaailman kaikuja mahdollistaa naan pakolliset valmisnurmikaistaleet. Reunoille yksilöllisen näpertelyn järjestelmän sisällä, hor- leviää tiilikattojen ja plyyshinurmikoiden mo- juttamatta silti uuden uljaan maailman luomispro- notoninen kenttä, ja syrjäseudut voi unohtaa sessia. tehometsä- ja maatalouden raaka-aineenhankin- Historiallisen asiantuntemuksen tarvetta ei ta-alueina. kiistetä kuin satunnaisissa törmäystilanteissa ly- Tulkitsijalleen arkkitehtuuri kertoo lahjomatto- hyen tähtäimen taloudellisten intressien kanssa. masti syntymäkaudestaan, yhteiskunnassa vallitse- Enimmäkseen kulttuurillisen ja ajallisen kerrostu- vista tavoitteista ja arvomaailmasta. Modernismin neisuuden ylläpitäminen on sekin helposti muu- suuren yhtenäistämisprojektin nimissä olemme tettavissa numeroiksi viivan alle. edenneet kauas niistä ihanteista, jotka Aldo van Viihteen ja rahankeruun sokaiseman suuren Eyck puki ylevästi sanoiksi: “Arkkitehdin ei tar- massan asumistarpeiden tyydyttämisestä on syn- vitse kuin auttaa ihmisen kotiinpaluuta.”
Globaalin maailman haasteet 37 Itse tulkitsen edellä esitettyä van Eyck’in aja- lien taloudellisten intressien tarpeiden välittämi- tusta siten, että suunnittelun tehtävänä on aina nen kansalle, sen käyttäytymisen mukauttaminen luoda vapautta, poistaa ongelmia ja ristiriitoja, niihin, ja tarvittava valvonta. jotka estävät elämän mahdollisuuksia. Ajatus laa- Yhtenä syyllisenä ihmisten toivottomaan pie- jenee koskemaan kaikkia ihmisen luomia järjestel- nuudentunteeseen voi pitää modernia viestintätek- miä. Taiteilijoita jatkuvasti kiehtovassa muodon nologiaa, jonka elokuvaohjaaja Buñuel halusi nähdä ja sisällön välisessä polariteetissa sisällön on ol- yhtenä Ilmestyskirjan neljästä tuhon airuesta. Kun tava niskan päällä, muuttuessaan itsetarkoituk- koko maailma näyttää olevan ulottuvilla, paikalli- seksi muoto tai rakenne vääristyy ja paisuu. nen sitoutuminen omaan pieneen elämään sopiviin Rakentamisen kansainvälisen kaanonin suoma- asioihin tuntuu mitättömältä. Rajattomuuden val- lainen ilmentymä paljastaa lohduttomasti kaksi heen vastapainona on kuitenkin koko maailman kansainvälistymiskehityksen kipupistettä: maail- kokoinen angsti ja halu paeta. Kaiken teknologian mankuvamme latistumisen rationalistis-materia- riemukulun keskellä ihminen on fyysisiltä, psyyk- listiseksi järjestelmäksi ja ihmisen katoamisen kisiltä ja sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan yhtä pieni kaiken suunnittelun keskipisteestä. kuin aina ennenkin ja kaipaa inhimillistä mitta- Akateemikko von Wright on kirjoituksissaan kaavaa suhteessa ulkoiseen todellisuuteen. varoitellut globaalista tekno-ekonomisesta systee- Ylhäältä käsin ohjattu lokalisaatio on toimima- mistä, joka ryöstäytyy ihmisen hallinnasta. Kan- ton paradoksi. Ihmisille tuodaan se, mikä heille sainvälisessä rahan totalitarismiin perustuvassa luonnostaan kuuluu, vaikka heidät onkin pantu järjestelmässä yksilönvapauden toteutuminen on unohtamaan sen merkitys. Milloin alamme saada näennäistä. direktiivejä hengityksen välttämättömyydestä? Edustuksellisen demokratian nimissä toimivat En näe suurta merkitystä kansainvälisyyskoulu- paikalliset hallintoelimet eivät kykene kanavoi- tuksella, jonka ydin ei muodostu ympäristötietoi- maan esiintyvää muutoksen tarvetta. Edustuksel- suudesta ja yhä kärjistyvää eriarvoisuutta käsit- lisuus näyttää muuttaneen suuntaa: Elinten ja televästä kriittisestä tiedosta. Eilispäivän kansojen edustajien tehtäväksi on jäänyt pääasiassa globaa- väliseen hyvään tahtoon ja idealistisiin kliseisiin
”RAKENTAMISEN KANSAINVÄLISEN KAANONIN SUOMALAINEN ILMENTYMÄ PALJASTAA LOHDUTTOMASTI KAKSI KANSAINVÄLISTYMISKEHITYKSEN KIPUPISTETTÄ: MAAILMANKUVAMME LATISTUMISEN RATIONALISTIS- MATERIALISTISEKSI JÄRJESTELMÄKSI JA IHMISEN KATOAMISEN KAIKEN SUUNNITTELUN KESKIPISTEESTÄ.”
38 tukeutuva, länsimaiselle ylemmyydentunnolle poh- Isojen kysymysten edessä tiedonvälityksen nä- jautuva rajattoman kasvun opettaminen ei riitä. kökulmaa on vaihdettava. Erilaisten paikalliskult- Bristolin lahdella voimakas virta lännestä vie kuin tuurien, ihmisten ja elämäntapojen välinen estee- itsestään. Vastavirtaan melominen piti itse ope- tön kokemusten vaihto on järjestelmien abstrak- tella. tia itseisarvoa tärkeämpää. Yksilöiden liikkuma- Tulevaisuuden toivoa voi nähdä kansalaisliik- vapaus ja aidot inhimilliset kontaktit ovat kansain- keissä, joiden tuella ihmiset ovat nousseet vastus- välisyyden arvokkainta antia. Jaettu tunne maail- tamaan jatkuvan ahneuden ja mukavuudenhalun mankansalaisuudesta velvoittaa pieniin tekoihin kasvotonta mielivaltaa. Medioiden huomio ja arjessa, omalla paikallani, omassa maailmassani. julkisuus voivat tuntua mitättömiltä keinoilta Tarkkailen kulutustottumuksiani ja ostopäätök- saada aikaan tarpeellinen suunnanmuutos, jotta siäni, yritän kuvitella niiden kumuloituvia seuran- säilyisimme edes hengissä tällä pienellä planee- naisvaikutuksia. Pyrin kierrättämään jätteeni ja talla, samaan aikaan kun johtavaksi julistautunut tuntemaan sosiaalisen vastuuni. Haaveilen maail- suurvalta kieltäytyy hukkuvalle edes oljenkor- masta, jossa en todennäköisesti enää viihtyisi, ren tarjoavista kansainvälisistä sopimuksista, vain mutta jossa elämän jatkuminen olisi mahdollista. muutaman dollarin tähden. Minne menenkin, kansainvälisyys on jalkojeni alla, Illuusion jatkuvasta kasvusta kuihtuessa omaan juon ja hengitän sitä. Eikä energia tunne rajoja mahdottomuuteensa tulemme elämään väistä- kiertokulussaan. Enkä ole yksin, sama veri virtaa mättä luopumisen aikaa. Nykyinen järjestel- yhä kaikissa meissä. mämme ei ainakaan kaikilta osin kestä suurta suunnan muutosta. Kovan tieteellisen ajattelun sijasta taiteilla voi olla edelläkulkijan asema uu- Erkki Kiiski (AC 1977–79) on nykyisin Turussa sien asenteiden opettelussa. Onhan pelkistämi- asuva sekatyömies, joka piirtää elääkseen, tekee nen, turhan karsiminen, olennaisen löytäminen graafista suunnittelua, pilakuvia ja laatii ristikoita. ja siihen keskittyminen tyypillistä monien taiteili- Taannoinen opiskelu Oulun yliopistossa tukee joiden työskentelytavalle. arkkitehtuurin harrastamista.
Globaalin maailman haasteet 39
Haastattelussa Jorma Ollila, toimittanut Pilvi Torsti Global villagen historialliset ulottuvuudet ja nykyiset vaatimukset
Mitä ovat mielestäsi kansainvälisyyden ja kan- sainvälistymisen keskeisimmät positiiviset ja negatiiviset kehitysprosessit viimeisen 35 vuo- den aikana?
Avoimuuden ja kansainvälistymisen kannalta 1800-luvun loppu ja 1900-luvun alku ensimmäi- seen maailmansotaan saakka oli eurooppalai- sesta näkökulmasta loistavaa aikaa. Sitten seurasi 1914–1945 jakso, jonka jälkeen on etsitty uutta tapaa, jolla päästäisiin hyvään kansainvälistyvään maailmaan. Viimeiset kymmenen vuotta on ollut historiallisesti katsottuna hyvin positiivista aikaa, jos tarkastellaan rajojen vapautumista, ihmisten mahdollisuuksia liikkua, saada tietoa ja ymmär- tää maailman ongelmia. Maailma on vaurastunut ja on tapahtunut myönteinen poliittinen muutos. Tietämys maailmasta ja ongelmista on lisääntynyt lähes poikkeuksetta eri puolilla maailmaa. Tähän ajatukseen sisältyy paljon inhimillistä optimismia siitä, mitä voidaan tehdä, kun ym- märretään ongelmat ja maailma paremmin. Toi- saalta ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse,
Globaalin maailman haasteet 41 ”TARVITAAN TOISENLAISIA MEKANISMEJA, JOTTA NYKYISESTÄ TURHAUTTAVASTA ONGELMIEN VATKAAMISESTA KANSAIN- VÄLISTEN JÄRJESTÖJEN, YKSITYISEN SEKTORIN, HALLITUSTEN SEKÄ KANSALAISJÄRJESTÖJEN VÄLILLÄ PÄÄSTÄISIIN EROON JA VOITAISIIN KESKITTYÄ TEKEMISEEN JA ONGELMIEN RATKAISEMISEEN.”
eli vaurastumisen myötä monet ongelmat ovat laisia mekanismeja, jotta nykyisestä turhautta- kärjistyneet, esimerkiksi väestönkasvu, energia- vasta ongelmien vatkaamisesta kansainvälisten ja vesipula sekä ympäristökysymykset. Monet järjestöjen, yksityisen sektorin, hallitusten sekä maat eivät ole päässeet hyötymään avoimuuden kansalaisjärjestöjen välillä päästäisiin eroon ja voi- luomasta vaurastumisesta. Samanaikaisesti tieto taisiin keskittyä tekemiseen ja ongelmien ratkai- luo tunnetusti tuskaa: kun kommunikaation me- semiseen. netelmät ovat kehittyneet, vaurastuneissa maissa ollaan tuskallisen tietoisia siitä, miten valtavia Miten maailman avautuminen on näkynyt Suo- erot ovat. messa 35 vuoden aikana? Netto 35 vuoden aikana on kuitenkin ollut val- tavan positiivinen. Vielä enemmän plussan puo- Tärkein muutos on luonnollisesti se, että Suomi lelle voitaisiin päästä, jos sekä poliittiset että oli 35 vuotta sitten suljettu talous: kun matkus- muut esteet aidolle avautumiselle maailmassa pys- tin 1967 Atlantic Collegeen, piti täyttää Suomen tyttäisiin poistamaan ja saamaan koko globaali Pankin lomake, jolla anottiin matkavaluuttaa. Lo- kenttä mukaan hyötymään suuremmasta avoi- makkeessa perustelin, miksi halusin vaihtaa 400 muudesta ja kansainvälistymisestä. Ongelmien markkaa 50:ksi punnaksi. Se oli juhlallinen toi- ratkaisemisen kannalta tärkeää olisi myös, että menpide, viranomaisilta anottiin lupa. Yksittäisen saataisiin kansainväliset järjestöt ja kansainvälinen matkustajan ohella myös talouden muut toimijat poliittinen prosessi pitämään paremmin huolta elivät suljetussa taloudessa lupien varassa. yhteisistä ongelmista, joita ovat esimerkiksi kan- Toinen keskeinen muutos on tietysti poliittinen, sainvälinen huumeongelma, aidsin leviämisen es- joka lähti liikkeelle kylmän sodan asetelmien muut- täminen tai kansainvälisten ympäristöongelmien tumisesta ja Berliinin muurin hajoamisesta. Se on ennaltaehkäisy. YK-järjestelmää ei ole luotu tä- suurten ikäluokkien sukupolvelle iso symbolinen män tyyppisiä ongelmia varten, ja poliittinen pro- muutos, ja se näkyi Suomessa muuttuneena ajat- sessi selvästi etsii nyt itseään. Tarvitaan toisen- telutapana ja selvästi vapautuneena ilmapiirinä.
42 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa oltiin vulla. Tästä seuraa, että pärjätäkseen avoimessa ikäänkuin suppilossa, kapeassa käytävässä, josta maailmassa on oltava tosi hyvä: Kova substanssi, yhtäkkiä avauduttiin 1990-luvulla. 1980-luvulla todella hyvä osaaminen jollain tietyllä, vaikka ka- otettiin jo ensimmäiset askeleet, kun valuutta- peallakin alueella, on välttämätöntä, koska omien säännöstely vapautui. Sitten tulivat ongelmat – va- etujen ajaminen kiintiöajattelun avulla ei enää on- pautta ei kukaan osaa käyttää, ei pieni lapsi eikä nistu. Sen vuoksi tämä on vaativa maailma, vaati- pieni kansakunta – ylikuumeneminen ja lama. Nyt vampi maailma kuin se vanha, jossa sai aina tietyn on opittu elämään vapauden kanssa, ja mahdol- roolin esimerkiksi sillä, että oli suomalainen. Glo- lisuudet yksityiselle ihmiselle tehdä asioita ovat balisoituminen on mahdollisuus, koska enää ke- kymmenkertaiset verrattuna 1960- ja 70-luvun tään ei suljeta mistään pois. Samalla se on haaste, suljetun talouden maailmaan. koska “second best” ei riitä, vaan “winner takes Kaiken kaikkiaan talouden avautuminen ja po- it all”. liittisen ilmapiirin muutos, kylmän sodan loppumi- Toinen keskeinen asia globaalissa maailmassa nen ja Suomen liittyminen EU:hun, ovat tuoneet on kommunikaatiotaitojen hämmentävän suuri mukanaan valtavan historiallisesti merkittävän merkitys: sen lisäksi, että on oltava substanssia, muutoksen, jonka me tulemme tajuamaan vasta on oltava myös kommunikaatiotaitoa. Muuten myöhemmin. jää helposti kohinaksi isoon massaan, jossa yrit- täjiä on huikea määrä. Mediaintensiivisyyden li- Millaiset asiat korostuvat, kun toimitaan tämän sääntyminen on tuonut ihan uuden elementin päivän globaalissa maailmassa? kaikkeen toimintaan, oli se sitten akateeminen seminaari tai kansainvälinen kilpailu yritystasolla. Avautuneeseen maailmaan ei lähdetä enää sul- Jos puhutaan eri substansseista maailman on- jetuista lähtökohdista: Ei ole suljettua Saksaa, gelmien ratkaisemissa niin ei ole mitään sellaista Englantia, Ranskaa tai Suomea, joista maailmaan erityistä ja yksittäistä, joka nykyisessä globaalissa tullaan kiintiöajattelun pohjalta niinkuin 1970-lu- maailmassa veisi tähtiin. Biotieteet ovat ruoka-
Globaalin maailman haasteet 43 ongelman ratkaisemisessa aivan yhtä suuressa pallolla aiheuttaa, ja ilman kielitaitoa ei voi kom- roolissa kuin ne ovat aina olleet. Teknologian munikoida kollegoiden kanssa, jotka pakostakin merkitys on korostunut, mutta humanististen ovat muissa maissa. ja sosiaalitieteiden merkitys ei ole vähentynyt, Tämä on se hurja muutos, joka 35 vuoden ai- koska ihmisen ja kansakuntien kanssakäymisen kana on tapahtunut: jokaisella on oltava oikea dynamiikan ymmärtäminen edellyttää aina sekä balanssi kovan ammattitaidon ja sen välillä, että historian, humanismin että sosiaalisten asioiden ymmärtää mitä maailma pulmineen on. Siksi olen- ymmärtämystä. Ei ole mitään suosittua alaa, joka kin ollut vähän huolestunut, kun olen seurannut nyt olisi erityisen tärkeä sen vuoksi, että maa- keskustelua viimeisen kymmenen vuoden aikana: ilma on globalisoitunut. Joskus tuntuu, että edelleen ollaan sitä mieltä, että riittää, kun osataan olla kansainvälisiä. Kui- Mitä tavoitteita kansainväliselle koulutukselle tenkin olemme osa global villagea ja kaikki asiat tulisi asettaa? ovat kansainvälisiä. Se ei merkitse sitä, että perheen ja paikallisen yhteisön merkitys olisi Olen vierastanut 20 vuotta työhönottohaastat- vähäisempi, se ei vähene yhtään, koska perustur- teluja, joissa hyvinkoulutettu ihminen kertoo vallisuus syntyy edelleen perheestä ja paikallisyh- ambitiokseen, että hän haluaa “kansainvälisiin teisöstä – tässä järjestyksessä. Mutta maailma on tehtäviin”. Monen mielestä se on iso juttu, mutta enemmän läsnä kuin koskaan aikaisemmin ja kai- minusta se on hyvin tyhjä lausunto: Avoimessa killa asioilla, jotka ympärillä tapahtuvat, on global maailmassa ei ole kotimaisia ja kansainvälisiä teh- village -dimensio. täviä, vaan me olemme kaikki osa tätä “global villagea”, se on läsnä joka päivä ongelmineen, hy- Onko UWC-koulutuksella enää mitään erityistä vinen puolineen, huonoine puolineen ja mahdolli- annettavaa uudessa kansainvälisessä maail- suuksineen. massa? Niinpä ei voi olla mitään erillistä kansainvä- listymiskoulutustakaan. Jokaisen ihmisen pitää Laadukkaalle koulutukselle, maailman ongelmien pystyä kouluttautumaan johonkin akateemiseen ymmärtämykselle, ja myös idealismille on aina alueseen, elämänalueeseen tai ammattialueeseen kysyntää ja tilaa. Näin tulee myös aina olemaan. niin, että hänestä tulee vahva ammattilainen. Sen Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja tä- lisäksi, osana sitä, hänen tulee ymmärtää maa- mäntyyppisessä koulujärjestelmässä mukanaole- ilma; mitä se tällä hetkellä on. Esimerkiksi huma- minen on osa prosessia, jossa suomalaiset ovat nismi ja teknologia liittyvät toisiinsa: ei voi hallita osa maailman kylää. Se ei ole kansainvälistymis- teknologiaa, jos ei ymmärrä, mitä se täällä maa- tä vaan osa olemista mukana, ja se ei tarjoa
44 ainoastaan mahdollisuutta olla mukana, vaan myös mahdollisuuden jatkuvasti testata sitä, että me pärjäämme, koska meidän täytyy olla vähin- tään yhtä hyviä kuin muut. Myös ikävaiheella on merkitystä. Tänä päi- vänä on valtava kiire saada ihmiset ymmärtämään jo yläasteella tai viimeistään lukiossa, että me olemme osa jotakin, että maailma ei olekaan pelkkä perhe ja pienyhteisö, vaan me olemme osa jotain paljon suurempaa, jonka dynamiikka määrää, miten se perhe ja pienyhteisö toimii. Jotta ihminen ymmärtää, mikä maailma on, pe- rusrokotus on saatava ennen 19 ikävuotta, muu- ten ymmärrys jää helposti hyvin pinnalliseksi.
Jorma Ollila (AC 1967–69) on Nokian pääjohtaja.
”LAADUKKAALLE KOULUTUKSELLE, MAAILMAN ONGELMIEN YMMÄRTÄMYKSELLE, JA MYÖS IDEALISMILLE ON AINA KYSYNTÄÄ JA TILAA.”
Globaalin maailman haasteet 45 KANSAINVÄLINEN KOULUTUS MAAILMANKYLÄSSÄ
Johdanto
Maailman globalisoituessa voidaan kysyä, tarvi- näkökulmasta, mutta katsoo kuitenkin, että suu- taanko enää erityistä kansainvälistä koulutusta? rin osa valintakriteereistä pätee yhä myös muut- Vai tarvitaanko sitä yhä enemmän? Koulutuksen tuvassa, kansainvälistyvässä maailmassa. Lisäksi kansainvälistymisestä, kansainvälisestä koulutuk- hän ottaa kantaa UWC-koulujen näennäiseen ka- sesta sekä sen paikasta globaalissa maailman- pea-alaisuuteen verrattuna suomalaiseen yleissi- kylässä keskustellaan seuraavassa neljässä puheen- vistävään lukio-opetukseen. vuorossa. IB-tutkintonsa juuri kirjoittanut Eve Hulkko- Professori Anto Leikola kommentoi UWC-kou- nen määrittelee mitä kansainvälisyys UWC-koulu- lutusta, erityisesti oppilasvalinnan näkökulmasta. tuksessa merkitsee. Samalla hän kyseenalaistaa Valintatoimikunnan linja on aina ollut, että haki- arkipäivän kansainvälisyyden kouluissa. Onko jan akateemiset taidot eivät yksinään riitä, vaan koulussa vallalla oleva näkökulma tosiaankin niin yleinen kiinnostus yhteiskunnallisia ja poliittisia avoin ja hyväksyvä kaikkia kulttuureja ja eettisiä asioita kohtaan, Suomi-tietoisuus, oman kulttuu- näkemyksiä kohtaan kuin sanotaan? Kulttuuri- rin tuntemus sekä henkilökohtaiset kyvyt ovat relativistisen dilemman lisäksi Hulkkonen ottaa ainakin yhtä tärkeitä valintakriteerejä. Professori kantaa myös koulujen yksilöille asettamiin koviin Leikola asettaa valintakriteerit mietinnän koh- vaatimuksiin – välin ironisinkin äänenpainoin. teeksi, etenkin Marshall McLuhanin globalisaa- Norjan UWC-koulun filosofian ja historian opet- tion, verkostojen ja maailmankylän käsitteiden taja Joni Mäkivirta luotsaa meidät perimmäisen
46 kysymyksen äärelle: onko UWC-koulutus lopulta kin kahtiajakautuneeksi. Hänen mielestään kil- kovinkaan erilainen kuin mikä tahansa muu kan- pailu vie tutkimusta ja opetuksen laatua eteenpäin sainvälinen koulutus? Mäkivirta pohtii opiskelijan samalla, kun ura- ja työkeskeisyys vääjäämättä omakohtaisen UWC-kokemuksen ja koulutuk- johtaa yksilön kannalta moraaliseen ongelmaan, sen tuottaman laajemman merkityksen välistä yhteisöjen uudelleenorganisoitumiseen ja hajaan- suhdetta. Hänen mielestään koulut instituutioina nukseen. mahdollistavat kokemuksen, mutta opiskelijan omat tarkoitukset ja teot UWC-aikana ja sen jäl- keen ratkaisevat lopputuloksen. Yhdysvalloissa elävä ja työskentelevä Else Kyyrö ottaa kantaa UWC-koulutusta laajempaan ilmiöön kirjoittamalla Yhdysvaltojen yliopistojär- jestelmästä ja sen urakeskeisyydestä ja kilpailu- henkisyydestä. Tämä näkökulma alkaa vähitellen tuntua kotoisalta myös Suomesta katsottuna. Kyyrön kannanotto perustuu omakohtaiseen ko- kemukseen, ja ehkä juuri siksi hänen suhtautu- misensa tähän monimutkaiseen kysymykseen jää-
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 47
Anto Leikola Suomalaisuudesta kansainvälisyyteen
Jouduin aikanani Suomen Kulttuurirahaston hal- kin lähdimme siitä terveestä periaatteesta, että litukseen vuonna 1968 varsin nuorena, vähän koulutodistus mittaa vain tietyn osan nuoren ih- yli kolmikymmenvuotiaana, ja melkeinpä kätte- misen tiedoista ja taidoista, nuoren ihmisen po- lyssä minut asetettiin myös UWC-valintalauta- tentiaalisista kyvyistä puhumattakaan. Panimme kuntaan. En tiennyt koulutuspolitiikasta juuri painoa sille, että hakija ei hätkähtäisi mistään ja mitään, mutta onneksi mukana oli kokenutta selviytyisi näppärästi tilanteesta kun tilanteesta. väkeä, kuten L. Arvi P. Poijärvi, Olli Sampola ja Korostimme, että tässä ei haeta absoluuttisesti muita. Melko pian totuin tähän vuosittain toistu- parasta poikaa tai tyttöä vaan juuri niitä, joita vaan tehtävään, ja sittemmin toimin usean vuo- halusimme lähettää UWC:hen ja joiden uskoi- den ajan lautakunnan puheenjohtajanakin. simme siellä menestyvän. Emmekä pettyneet. Olin lautakunnassa lähes kaksi vuosikymmentä, Niistä ajoista Suomi – tai ehkäpä pikemminkin jälkeenpäin ajatellen turhankin pitkään, mutta puu- suomalainen elämänmeno – on muuttunut mel- ha oli niin mielenkiintoista, että en oikeastaan koisesti, etenkin 1990-luvulla, jolloin en ole ollut halunnut irrottautuakaan siitä. Kerran vuodessa säännöllisesti tekemisissä UWC-asioiden kanssa. kävimme läpi melkoisen pinon hakupapereita, py- Suurta muutosta arkielämässä ovat merkinneet rimme valitsemaan niiden joukosta sopivimmat, tietokoneet ja ehkä ennen kaikkea tietoverkot, ja suurena valintapäivänä haastattelimme tois- se globalisaatio ja “maailmankylä”, josta kanada- takymmentä nuorta, jotka olivat tulleet Kult- lainen viestintäguru Marshall McLuhan puhui jo tuurirahaston huoneistoon eri puolilta maata. 1960-luvulla aavistamatta varsinaisista verkoista Hakupapereissa kiinnitimme erityisen huomion vielä mitään. Nämä ovat meilläkin merkinneet nuoren itsensä kirjoittamaan “omaelämäkertaan”, kansainvälistymistä: Informaatio liikkuu entistä mutta myös rehtorin ja englanninopettajan lau- vapaammin ja nopeammin maasta toiseen, ja eng- sunnolla oli painoa, jopa koulutodistuksella, jos- lannista on tullut, haluttiin sitä tai ei, maailman-
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 49 laajuinen yleiskieli, jonka asemaa voidaan syystä vaan myös lukiossa opiskelun on oltava laaja- verrata latinan asemaan keskiajalla – lukuun ot- alaista, mikä tietenkin on merkinnyt opintojen tamatta sitä, että nykyään lähes kaikki osaavat syvyydestä tinkimistä. Lukiossa on ollut useita edes jotenkuten englantia, kun taas keskiajalla la- linjoja, mutta suuresti ottaen ylioppilaiksi valmis- tinaa osasivat vain oppineet. tuvilla on ollut kutakuinkin samat tiedot ja taidot. Kansainvälistyminen näkyy myös maahanmuut- On opetettu useita eri kieliä ja perustiedot us- tajien suuressa määrässä. Suomessa asui 1990-lu- konnosta, historiasta, matematiikasta, luonnon- vun alussa parikymmentätuhatta ulkomaalaista, tieteistä ja muusta. Itsekin olin 1960-luvun alussa kun heitä nykyään on lähes satatuhatta. Tämä Suomen Ylioppilaskuntien Liiton “Varjokomite- näkyy etenkin Helsingissä katukuvassa. Kaikki assa” pohtimassa, mikä olisi lukion kaikille yh- suomalaiset eivät enää näytä perinteiseen tapaan teisen perustan ja erikoiskurssien oikea suhde. suomalaisilta, minkä olen kokenut omassa per- Sitten jouduin tutustumaan UWC:n ohjelmaan, heessänikin, kun nuoremmista lapsenlapsistani jossa kurssien valinnaisuus oli paljon suurempi ja toinen on adoptoitu Thaimaasta ja toisen su- kaikille yhteisiä perusopintoja paljon vähemmän. kujuuret ovat eurooppalais-afrikkalais-cherokee- Vuosien varrella olen nähnyt, että tämäkään oh- polynesialaiset. Kansainvälistyminen oli alullaan jelma ei ole ollut hullumpi, ja UWC:n oppilaat jo 1980-luvulla, ja muistan miltei hämmenty- ovat keskimäärin menestyneet opinnoissaan ja neeni erään UWC-hakijan maininnasta: “Luulisin elämässään varsin hyvin. Ehkäpä kaikkien ei to- olevani aivan tavallinen vietnamilaissuomalainen dellakaan tarvitse osata kaikkea. Elämähän on, nuori”. Emme enää luokittele ihmisiä niin her- tai ainakin sen pitäisi olla, jatkuvaa oppimista, kästi kuin ennen: suomalainen tai ei-suomalainen, jopa aivan uusien alojen opettelua. Itse olen ollut eurooppalainen tai ei-eurooppalainen. yliopiston opettajana alalla, jota en ole koskaan Kun aloitin UWC-valintatoimikunnassa, järjes- muodollisesti opiskellut; yliopisto-opintoni näet telmän kouluja ei ollut juuri muita kuin Atlantic tähtäsivät biologiaan ja biologi minusta tulikin, College. Sitten tulivat Pearson ja Adriatic, ja mutta myöhemmin jouduin opettamaan oppihis- vähitellen monet muut. Uskoisin, että jokainen toriaa humanistisessa tiedekunnassa, eikä tämä UWC-oppilas on osaltaan vienyt kansainvälisyyttä ura vieläkään ole aivan päättynyt. eteenpäin suomalaisuudesta luopumatta, mutta Nähdäkseni olisi kuitenkin tärkeää, että kai- sitä muihin kulttuureihin suhteuttaen. Koulutuk- kesta kansainvälistymisestä huolimatta suomalai- sessa kansainvälisyyteen ja etenkin kansainväli- set voisivat kasvaa suomalaiseen kulttuuriin. sessä koulutuksessa, kuten UWC-koulutuksessa, Matematiikka, tietokonetaidot ja luonnontieteet on kuitenkin omat ongelmansa. Suomessa on pe- ovat kyllä tärkeitä, mutta ne ovat universaalisia, rinteisesti ajateltu, että ei vain peruskoulussa mikä merkitsee, että niitä voi oppia missä hyvänsä.
50 Kansainvälisessä koulutuksessa suomalaisen on yhteistyö- ja avunantosopimusta! –, koska pi- ehkä vaikeampi sisäistyä suomalaisuuteen, mikä mi- dimme tärkeänä että tulevat UWC-oppilaat vä- nulle merkitsee ennen kaikkea Suomen historiaa littäisivät oikean kuvan kansainvälisestä asemas- ja kirjallisuutta. Ne ovat tarjonneet ja tarjoavat tamme. Tänään moinen kysymys tuntuisi jouta- yhä suomalaisille tietyn yhteisen perustan, jonka vammalta, sillä Suomi on löytänyt paikkansa kautta voimme missä hyvänsä esiintyä juuri suo- Euroopassa ja toivoakseni myös maailman tie- malaisina. Ranskalainen, saksalainen, italialainen toisuudessa. Silti on edelleen tärkeää, että nuo- tai britti voi paljon helpommin olla sekä oman ret pystyisivät välittämään maailmalle oikeaa ku- kulttuuripiirinsä edustaja että vaa Suomesta, mieluimmin tie- eurooppalainen, koska eurooppa- ”MEIDÄN ON tysti positiivista joskaan ei vält- laisuudesta niin suuri osa on hei- KANSAINVÄLISESSÄ tämättä kritiikitöntä. dän omaansa. Me olemme oppi- KOULUTUKSESSAKIN Kaiken kaikkiaan uskoisin, neet tuntemaan Danten ja Sha- KASVETTAVA SEKÄ että tämän päivän nuoriso on kespearen, Bachin, Mozartin, SUOMALAISIKSI ETTÄ kriittisempää, avoimempaa ja Beethovenin ja Verdin, Leonar- EUROOPPALAISIKSI.” ennakkoluulottomampaa kuin don ja Rembrandtin, koko Euroo- ennen. Voi myös toivoa, että ny- pan kulttuurin kirjon. On selvää, että muutkin kypolvi ei ryhtyisi luokittelemaan Euroopankaan eurooppalaiset tuntevat saman kirjon, mutta ei ole valtioita EU-maihin ja muihin, sillä eurooppalai- selvää, että he tuntevat meidän kulttuuristamme suus on yhteistä koko Euroopalle ja globaalisuus muuta kuin kenties Sibeliuksen. Siksi meidän on koko maailmalle. kansainvälisessä koulutuksessakin kasvettava sekä suomalaisiksi että eurooppalaisiksi, mikä merkit- see myös suurta kulttuurista rikkautta. Toisaalta Emeritus professori Anto Leikola on UWC- me emme koskaan ole olleet niin itseriittoisia kuin valintatoimikunnan monivuotinen puheenjohtaja monien Euroopan suurkulttuurien edustajat – tai ja yhdistyksen kunniajäsen. amerikkalaiset. Ehkä kansainvälisyyskoulutus heille merkitseekin ennen kaikkea sen tosiseikan löytä- mistä, että maailma ei rajoitu Ranskaan, Saksaan, Britanniaan tai Yhdysvaltoihin! Esitimme aikanaan UWC-hakijoille lähes vakio- kysymyksenä, mitä he tietävät Suomen ulkopo- liittisesta asemasta ja yya-sopimuksesta – kuka enää muistaa Suomen ja Neuvostoliiton ystävyys,
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 51
Eve Hulkkonen Kansainvälisyys on päivän sana
Otsikko pätee niin kirjaimellisesti kuin käytän- keskustelu toisesta maailmansodasta tuo esille nössäkin. Kansainvälisyys on ilmiö, josta on tullut eroavia ajatuksia perustuen kotimaassa omaksut- päivittäistä rutiinia. Kansat ja kulttuurit ovat teke- tuun tietoon – ollaan siis kansainvälisesti oppi- misissä keskenään enemmän kuin koskaan ennen massa. ihmisen historiassa. Maailma on pienentynyt pie- Toinen ja tärkeämpi asia, jota UWC-koulutus nentymistään, tiedon määrä ja nälkä kasvaa. On tarjoaa, on arkipäiväinen kanssakäynti oppilai- lähes mahdotonta olla törmäämättä muihin kult- den kesken – kokemusperäinen oppiminen. Jo- tuureihin. Myös koulutusmaailman työkalupakista kainen meistä varmasti myöntää esimerkiksi, löytyy jos jonkinlaista värkkiä, joiden tavoitteena kuinka ennen niin tuntemattomasta maanosasta on kansainvälinen osaaminen, yhteisymmärrys ja tulikin jatkuvan mielenkiinnon kohde vain, koska jopa rauha. Minua ja satoja muita nuoria yhdis- opimme tuntemaan yhden ihmisen, joka edustaa tää tällä hetkellä ‘selviytyminen’ kahden vuoden tuota maailmankolkkaa. Konflikti Filippiineillä tuli kansainvälisestä koulutuksesta kaiken kaikkiaan miun henkilökohtaisen mielenkiintoni kohteeksi, kymmenessä UWC-koulussa ympäri maailmaa. sillä jaoin huoneeni mitä kiinnostavimman filip- Mikä sitten tekee meidän saamastamme UWC- piiniläisen tytön kanssa. Kun elää kahdensadan koulutuksesta kansainvälisen? Ensinnäkin itse ai- muun oppilaan kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, neet ja koulutusmateriaali omaavat aineksia, joita tulee törmäämään myös ongelmiin. Ensinnäkin normaali koulutus ei yleensä sisällä. Niinpä en huomaa, että nuoret ovat nuoria, mistä hyvänsä olisi lukenut Maharathojen ja Moguulien histori- tulevatkin. Kun mennään pintaa syvemmälle huo- asta, jos en olisi opiskellut täällä Intiassa. Opetta- maa toisaalta, kuinka erilailla me ajattelemme, jat ja oppilaat edustavat myös varsin eri taustoja, osittain taustoistamme johtuen. Erilaisuus ja in- mikä tarjoaa vaihtelevia näkökulmia opeteltaviin tensiivinen yhdessäolo aiheuttavat ristiriitoja ja asioihin. Jo esimerkiksi historian tunnilla käytävä arkipäivän konflikteja. Useimmiten nuo konfliktit
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 53 onnistutaan kuitenkin ratkaisemaan, ja samalla Kouluissa opimme siis toisista kulttuureista opitaan jotain uutta toisesta ihmisestä ja hänen ja jakamaan omastamme. Kansainvälisyyttä tasa- kulttuuristaan, sellaista mitä oppikirjoissa ei ker- painoisesti? Ehei, vaan kuten joka puolella maail- rota. Pikkuhiljaa myös erilaisuus tulee osaksi ar- maa aina on jokin valtakulttuuri, jonka jalkoihin kipäivän elämää. vähemmistöt jäävät. Näkemykseni mukaan Ma- Kolmas merkityksellinen osa koulutusta olivat hindra United World College of India omaa voi- kaikki ne tilaisuudet, joissa panostetaan tarkoi- makkaan länsimaisen ja erityisesti pohjoisamerik- tuksella kansainväliseen tietoisuuteen niin kes- kalaisen kulttuurin. Suurin osa oppilaista edus- kustelujen, workshoppien kuin toiminnan kautta. taa länsimaista kulttuuri- ja arvoperinnettä. Tätä Esimerkiksi viikoittainen “Global Affairs” -sessio, länsimaalaistumista vahvistaa myös se, että kou- jossa keskustellaan kansainvälisistä asioista, muo- lun intialaisoppilaat edustavat useimmiten yhteis- dostaa tärkeän osan laajempaa yleissivistävää kunnan ylintä eli länsimaalaisinta luokkaa. Usein koulutusta. Aihelistalla ovat esimerkiksi ihmisoi- pohjoisamerikkalainen kulttuuri on myös ihan- keudet, uskonto, rasismi, prostituutio, naisten noidumpi kuin oma kulttuuritausta. Dominoivat oikeudet Intiassa ja monet kymmenet muut ajan- kulttuuripiirteet ovat selvästi nähtävissä. On esi- kohtaiset ja joskus ristiriitaisetkin aiheet. Lisäksi merkiksi helppo mennä valtavirran matkassa julis- järjestetään kansainvälisiä iltoja, joissa jokainen taen naisten ja miesten tasa-arvoisuutta, vaikka kulttuuri pääsee valokeilaan. On myös projek- itsellään olisi kokemusta siitä, miten muualla maa- teja: kerätään avustuksia Gujaratin maanjäristyk- ilmassa tasa-arvoisuus saa varsin eriävän mää- sen uhreille, marssitaan ihmisoikeuksien puolesta ritelmän. Länsimainen määritelmä onnistuu siis jne. Kerrassaan loistava ajatus on altistaa meän usein tuomitsemaan ja tukahduttamaan toisen nä- ikäset muksut näinkin tärkeille ja akuuteille ai- kökulman. Valtavirran viemää, mutta olemmehan heille näin kirjavin keinoin. United World College paikassa, jossa dominoiva kulttuuri pitäisi kyetä kasvattaa ja sivistää! Suuntana on kansainvälinen kitkemään niin hyvin kuin mahdollista. Huomaa- tietoisuus, henkilökohtainen kokemus sekä lop- matta koulun yleinen ilmapiiri edustaa kuitenkin pumaton mielenkiinto ja uteliaisuus ympäröivää tätä kyseessä olevaa kulttuuria, ja sen kritisoimi- maailmaa kohtaan. nen käy varsin monimutkaiseksi, joten kansain-
”ERILAISUUS JA INTENSIIVINEN YHDESSÄOLO AIHEUTTAVAT RISTIRIITOJA JA ARKIPÄIVÄN KONFLIKTEJA.”
54 välistyminen onkin ehkä vain virtaviivaistamista? liseen, vaikka sitä ei meän sukupolven aikana Katsoessamme mitä UWC-liikkeen toiminta- saavuteta, mutta kortensa on jokaisen kannet- periaate sisältää, tulee miettineeksi miten idea- tava kekoon. Erityisesti meidän, joille UWC-ko- listinen se onkaan – tähtäämmekö tähtiin näillä kemus on suotu, on osoitettava olevamme sen kouluilla? Toisaalta, onhan helpompi markkinoida arvoisia. Vastuu on siis juuri sillä pienellä peikolla, koulua, jossa “the world is one family”, kuin “the joka maailmaa tai itseään pelastaessa tulee niele- world is not a one family”. Tavoitteet kansainväli- mään kyyneleitä ja itkemään sadepisaroita. sen yhteisymmärryksen, suvaitsevaisuuden ja rau- han saavuttamiseksi on asetettu niin korkealle etteivät ne ole kenenkään kuolevaisen tavoitet- Eve Hulkkonen valmistui vuonna 2001 Intian tavissa. Usein koululle lähtevä stipendiaatti odot- Mahindra UWC:stä ja jatkaa opiskelujaan keväällä taa myös aivan liikaa, tai ainakin hyvin erilaista 2002 todennäköisimmin historian ja suomenkielen kokemusta kuin mitä koulut loppujen lopuksi parissa. tarjoavat. Näin myös minun kohdallani. Osittain voi olla kyse koulujen asettamista tavoitteista, mutta ollaanhan me UWC:läiset myös aika kovia itsellemme. Jossain vaiheessa syöksylasku minun kohdallani alkoi, kuten monen muunkin, ja oli kohdattava koko roska, sekä uudelleenarvioitava tilanne. Pärjättiin ja päästiin eteenpäin, ja taattua on se, että nämä kaksi vuotta on yksi parhaimpia kokemuksia, mitä meän elämässä on tapahtunu. Tavoitteetkin koen loppujen lopuksi oikein asete- tuiksi – ei ollenkaan liian paljon vaadituiksi! Yhteisymmärryksen, suvaitsevaisuuden ja rau- han osalta on tähdättävä parhaaseen mahdol-
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 55
Joni Mäkivirta Mikä-mikä -maan stressaantuneet kansalaiset
Kello kahden aikaan yöllä yritän miettiä puoli- min saanut vastaavaa vastaanottoa. Pian kuiten- unessa, miten selittäisin Kantin kategorisen impe- kin selvisi, että koulun kirjastossa oli ammottava ratiivin ryhmälle lahjakkaita ja vaativia oppilaita, aukko filosofian kohdalla, eikä historian kirjoissa- jotka tulevat ympäri maailmaa. Mielikuvat yh- kaan ollut paljon hurraamista. Ei ollut siis mistä tyvät toisiinsa epäloogisena hahmona – en voi opettaa. Vastavalittu opettajakaan ei ollut aivan mennä nukkumaan, koska en ole valmis huomi- kohdallaan. Kriittiset oppilaat huomauttivat tästä seen päivään, mutta en myöskään voi jatkaa luke- ja paransin tapani – sen jälkeen kurssini ovat ol- mista, koska olen liian väsynyt. Syöminen ei auta, leet melko hyvin organisoituja. se nukuttaa vaan lisää. Lopulta on pakko antaa Ensimmäisen vuoden aikana mietin usein, miksi periksi. olen opettamassa UWC:ssä. Koulun ohjelmaan Kun rehtori Tony Macoun palkkasi minut Lon- kuuluivat teemapäivät, joissa käsiteltiin polttavia toossa opettamaan Norjalaiseen Red Cross Nor- maailman ongelmia. Sain paljon tietoa aidsista, nä- dic United World Collegeen, en voinut käsittää lästä, sodasta, köyhyydestä ja ihmisoikeusloukka- miksi hän oli kiinnostunut minusta. Olin valmistu- uksista. Ja mitä minä tein kaiken tämän suhteen? nut historiasta ja opettanut sitä muutamia vuosia Opetin Norjassa, Pohjoismaiden rikkaimmassa Jyväskylässä ja Kuopiossa. Nyt opettaisin pääasi- valtiossa, pientä joukkoa erityisesti valikoituja va- assa filosofiaa. Olin kuitenkin onnellinen työtar- lioyksilöitä. Kuinka tekopyhää! Tunnontuskat tu- jouksesta. Koululla, joka toimii rauhanajatuksen livat siis vielä stressin ja univelkojen päälle. Pitäisi edistämiseksi, tuntui olevan magneettinen veto- pelastaa maailma, mutta miten se tehdään norja- voima minuun. Pois pölyisestä ja kaavoihin kangis- laisesta 200 asukaan kylästä käsin, varsinkin kun tuneesta Lyseosta kohti uutta maailmanlukiota. oma työtaakka oli moninkertainen edelliseen työ- Ensimmäisenä päivänä sydämeni valloitettiin paikkaan verrattuna? ruusuilla. Missään muussa koulussa en ollut aiem- Syksyllä 2000 olin virkavapaalla ja sain sentään
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 57 ”UWC-KOULUT OVAT KULTTUURISIA UTOPIOITA, MIKÄ-MIKÄ -MAITA, JA OPETTAJIEN PARATIISEJA.”
jotain aikaiseksi. Kirjoitin ihmisoikeuksiin keskitty- olla idealistinen ja oppia kyseenalaistamaan… vän IB-opetussuunnitelman. Oppiainetta alettiin Ei ole ihme, etteivät kaikki oppilaat kestä näin opettamaan koulussamme syksyllä 2001. Silloin suuria elämänmuutoksia. Kaikki opettajatkaan olin Thaimaassa opettamassa historiaa, koska tar- eivät kestä stressiä, vaikka he saavat asua omissa vitsin lepotauon. Kaipaanko takaisin Nordic Col- asunnoissaan ja pitää tiettyä etäisyyttä kouluun. legeen? Tavallaan. Muistan hiihtoviikot, ystävät, Perheellisillä on helpompaa, sillä heillä on elä- oppilaat, joihin ystävystyin ja maisemat, mutta mässään muuta mietittävää – mutta yksineläjät muistan myös norjalaiset ylikeitetyt vihannekset muuttuvat vääjäämättömästi, jos he hengittävät ja pimeän marraskuun jatkuvan sateen. Aikani sisäoppilaitoksen ilmaa liian kauan. Heistä tulee Nordic Collegessa on muuttanut minua sekä ih- institutionalisoituja, vaikka se tässä tapauksessa misenä että opettajana. Idealismi on muuttunut tapahtuukin kansainvälisen yhteisymmärryksen realismiksi: kaikkea ei voi muuttaa noin vain, rah- ja maailman yhdistämisen nimissä. Heistä tulee keet eivät riitä. Vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä. ”UWC-friikkejä”, outoja persoonia, jotka tulevat Tästä huolimatta jossain sisällä kytee haave nähdä, kaikkialta ja ei mistään, elävät yhteisössä, mutta että ihmisoikeusopinnot saisivat vuosien saatossa eivät yhteiskunnassa, ja ymmärtävät maailman ta- laajaa kannatusta ja että voisin joskus perustaa pahtumia ikään kuin olisivat maailman ulkopuo- koulun johonkin kehitysmaahan. lella. Joskus kysyn itseltäni laittaisinko omat (mah- UWC-koulut ovat kulttuurisia utopioita, mikä- dolliset) lapseni UWC-lukioon? Ensimmäiseksi mikä -maita, ja opettajien paratiiseja, joista on mieleen tuleva “tottakai” on liian helppo vastaus. vaikea lähteä pois. Ne ovat sosiaalisia kokeiluja, Varmuus muuttuu kyseenalaisuudeksi, kun miet- jotka tuovat yksilön parhaat ja pahimmat puolet tii, millaiseen stressiin nuoret joutuvat UWC-kou- esiin. Ne luovat identiteettejä, joilla ei ole paik- luissa: 16-vuotias muuttaa toiseen maahan asu- kaa missään muualla, ja joiden kuvitellaan olevan maan neljän muun samanikäisen oppilaan kanssa, jollain lailla erinomaisia. UWC-oppilas tai -opet- jotka tulevat eri puolelta maailmaa. Kun entinen taja voi olla niin tietoinen omasta erikoislaatui- priimusoppilas saa lähes hylätyn arvosanan ensim- suudestaan, että on sokea näkemään, mitä hyvää mäisestä kokeestaan. Kun pitää tehdä kaikkea, muut tekevät maailman parantamiseksi. Puhe valvoa liikaa, rakastua ja erota, elää erossa van- UWC-liikkeestä, UWC-kokemuksesta, UWC-si- hemmistaan ja vanhoista ystävistään – kun pitäisi täjatätä lisää mielikuvaa siitä, että UWC:llä on
58 jokin erityinen vaikutus. Mutta mitä UWC-koke- mus on? Olisiko mahdollista, että jos otamme nuoria mistä tahansa 80 eri kansallisuudesta ja laitamme heidät samaan vaativaan lukiosystee- miin, yksittäisen oppilaan kokemus olisi suurin piirtein samanlainen kuin UWC-oppilaan? Tähän kysymykseen ei ole vastausta, koska kukaan ei ole tietääkseni kriittisesti tutkinut, mikä vaiku- tus UWC:llä on – niinpä jäljelle jää vain entisten oppilaiden ja opettajien kultaiset koulumuistot. Antaa niiden hohtaa yhdessä tämän kysymyksen kanssa: “Kuinka monta vastaavaa koulua maail- masta löytyy?”
Joni Mäkivirta toimii filosofian, historian ja tietoteorian (Theory of Knowledge) opettajana Norjan UWC-koulussa.
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 59
$ Else Kyyrö Työtä vai elämää varten?
Samalla kun perheen ja muun lähiyhteisön huolen- on ainakin, jos pohdiskelua pidetään vähemmän pito on vähentynyt, vastuu hyvinvoinnista Yhdys- tehokkaampana kuin suorittamista, jonka tulok- valloissa on siirtynyt kasvavassa määrin yksilölle. sia voidaan mitata rahalla. Opiskelijat tuntevat Toisin kuin Pohjoismaissa, turvaverkkona ei olonsa mahdollisesti turvatummaksi, kun he tie- ole valtio vaan työpaikka. Näin on etenkin New tävät voivansa markkinoida erilaisia kykyjään niin, Yorkin kaltaisessa suurkaupungissa, missä työ on että yritysmaailma kuuntelee ja kiinnostuu. monelle kaikki kaikessa. Työn kautta hoidetaan Kilpailuhenkisyys tuottaa tuloksia. Arvoasetel- sairausvakuutus, vanhuuden säästöt, lasten ter- mat suodattuvat alueelta toiselle: tiedon arvosta- veydenhuolto ja päivähoito. Moni omistaa koko minen liikkuu opiskelumaailmasta työn maailmaan, elämänsä työlle ja uralle, eikä ihme. ja kilpailuhenki siirtyy taas bisneselämästä akate- Urahenkisyys leimaa myös akateemisia opin- miaan. Kilpailu voi lisätä myös ideointia ja moti- toja. Korkeaa tulotasoa pidetään amerikkalais- vaatiota. opiskelijoiden keskuudessa yhä merkittävämpänä Toisaalta on puhuttu opiskelun kaupallistumisen opiskelujen päämääränä. Yliopistossani kevätjuh- haasteista. Kun bisneselämän arvot ja kilpailu tule- lapuheen pitänyt Yhdysvaltain entinen työvoi- vat kasvavassa määrin osaksi opiskeluelämää, kas- maministeri Robert Reich lainasi puheessaan vavat suorituspaineet myös samassa mittakaavassa. korkeakoulujen tutkimusinstituutin tilastoja, joi- Amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna tämä den mukaan vuonna 1961 valmistuneista 40 pro- on yleisesti hyvä asia, koska kilpailuhenki motivoi senttia piti erittäin korkeita tuloja hyvin tärkeänä. parempaan tulokseen. Toisaalta moni uskoo, että Vuonna 2000 vastaava prosentti oli jo yli 75. yksi opiskelun tarkoituksista on myös itsensä etsi- Työura-ajattelulla akateemisessa ympäristössä minen, jolloin suorituspaine ei kuulu yhtälöön. on monta mahdollista etua. Se voi tehdä opis- Linus Torvaldsia haastateltiin jokin aika sitten kelusta tuottavampaa ja tehokkaampaa. Näin amerikkalaisessa haastatteluohjelmassa. Koulutuk-
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 61 sesta puhuttaessa Torvalds sanoi, että olisi tuskin kaksisataatuhatta markkaa, on joko voitettava sti- pystynyt kehittämään Linuxia amerikkalaisen yli- pendi, perittävä rahat tai otettava hulvattomasti opistosysteemin puitteissa, koska paine olisi ollut lainaa, jonka takaisinmaksuun tarvitaan kunnon hänelle liian kova ja se olisi tuhonnut sen luovan työpaikka. Itse opintokokemuksen muuttuminen prosessin, jota hänen työnsä tarvitsi. kalliiksi sijoitukseksi on kaupallistumisen muoto Kilpailun paineessa opiskelu saattaa jossain sinällään. mielessä myös yksipuolistua. Yliopistoaikana opis- Työelämään siirryttyään monet newyorkilaiset kelemani taloustiede oli tästä hyvä esimerkki. Ta- paiskivat rutiinilla töitä 80–100 tuntia viikossa. loustiede oli valttikortti kilpailtaessa työpaikoista Motiivit ovat usein suhteellisen yksinkertaisia. bisneskoululaisia vastaan, mutta silti oli opiskel- Mielihyvää tuottava motiivi voi olla raha, uu- tava myös teknisiä bisnestaitoja. Mitä enemmän vuttava motiivi taas esimerkiksi se, että samat oppilaat keskittyivät itsensä markkinointiin ja ihmiset jotka ansaitsevat miljoonia, pelkäävät eri- teknisten taitojen haalimiseen, sitä vähemmän tyisesti laskukautena menettävänsä työpaikan jol- kuitenkin käytiin keskustelua itse opiskelumate- lekin, joka on valmis tekemään vielä enemmän. riaalista, eli taloustieteestä. Opiskeluaineesta hu- Stressin alla menestyjät näyttävät usein onnet- peni vähitellen esimerkiksi sen poliittisuus ja siitä tomilta. Työriippuvaisuus on kuitenkin riippu- tuli milteipä pseudo-bisnestutkinto. vaisuuksista se yhteiskunnallisesti hyväksytyin – Yhdysvaltain tilanteessa bisneksen ja akate- vanha herra Marx ehkä hymähtäisi. mian yhdistyminen kuvastaneekin suurempia tee- Ihminen on nerokas olio. Yrittäessään unoh- moja kuin pelkkää yksittäisten opiskelijoiden taa paineen ihmiset voivat kääntää tilanteen pää- unelmaa hyvästä toimeentulosta. Se heijastaa laelleen ja rakentaa elämänsä ja identiteettinsä etenkin huolta yksilön turvaverkosta ja rikkaiden työn ympärille. Moni samaistuu työhönsä voimak- ja köyhien välisestä kuilusta, joka kasvaa edel- kaasti. On vaikea ymmärtää, miksi ei voi hellittää leen. Robert Reich vihjasi puheessaan, että vä- – ja vielä vaikeampaa nähdä, että muualla maail- liinputoamisen hinta on kova ja kuilu niin syvä, massa itse asiassa hellitetään, ihan hyvin. Niin että ihmiset tekevät mitä vain pysyäkseen kau- kauan kun ihmiset eivät ymmärrä tai tiedä vaih- kana kanjonin reunalta. toehdoista, he eivät niitä myöskään osaa vaatia. Käytännön esimerkkejä tästä löytyy esimer- Laajemmasta näkökulmasta katsottuna opiske- kiksi koulutuksen ja terveydenhuollon saralta. lun kaupallistuminen ja urahakuisuus vaikuttavat Kun yksityinen sektori vastaa sairaanhoidosta miltei poliittiselta kysymykseltä. Kun opiskelusta ja koulutuksesta ja lyö näihin hyödykkeisiin hin- tulee hyödyke, ansaitsemisen väline, niin sanotut talapun, se avaa samalla oven kasvavalle turvat- pehmeät arvot saattavat alkaa menettää arvos- tomuuden tunteelle. Jos yliopistovuosi maksaa tustaan. Rahaideologia on suuressa ristiriidassa
62 myötätunnon tai yhteisvastuun etiikan kanssa – juuri niiden teemojen, joita akateeminen maa- ilma usein yrittää kylvää nuorison keskuuteen. Raha itsessään voi tottakai toimia näiden hy- väksi ja toimiikin. Toisaalta riittämättömien re- surssien ja intensiivisen kilpailun, ahmimisen ja omimisen filosofia on valovuosien päässä vaik- kapa UWC-ideaaleista, jotka kannustavat jaka- ”KUN OPISKELUSTA TULEE HYÖDYKE, maan, joustamaan ja pitämään huolta sekä itsestä ANSAITSEMISEN VÄLINE, NIIN SANOTUT että muista. PEHMEÄT ARVOT SAATTAVAT ALKAA Ehkä bisneksen ja akatemian avioliitosta tulee MENETTÄÄ ARVOSTUSTAAN.” loppujen lopuksi menestys sekä myötä- että vas- toinkäymisissä. Opiskelumaailman lisääntyvä ra- hahenkisyys saattaa kuitenkin heijastaa laajempia yhteiskunnallisia muutoksia, mihin sopii kiinnit- tää huomiota. Jos materialismin annetaan tunkeu- tua täysillä niille areenoille, missä on perinteisesti koulutettu vaihtoehtoajattelijoita, pitää ottaa huomioon myös se miten tämä vaikuttaa poliitti- seen ja taloudelliseen kirjavuuteen.
Else Kyyrö valmistui vuonna 1996 Li Po Chun Collegesta Hong Kongista. Hän valmistui Bates Collegesta vuonna 2000 pääaineinaan taloustiede ja Itä-Aasian tutkimus. Tällä hetkellä hän työskentelee New Yorkissa.
Kansainvälinen koulutus maailmankylässä 63 PC