KE / ONS / WED 23 / 10 / 2019 TO / THU 24 / 10 / 2019 19.00 HELSINGIN MUSIIKKITALO MUSIKHUSET I HELSINGFORS HELSINKI MUSIC CENTRE PÉTER EÖTVÖS LETICIA MORENO ALLE VITTIME SENZA NOME Alle vittime senza nome Säveltäjä ja kapellimestari Péter Eötvös (s. 1944) on yksi aikamme suurista säveltäjä-kapellimestareista, eikä hän pelkää käyttää näkyvyyttään ottaakseen kantaa musiikin keinoin. Oopperassaan Senza Sangue (2016) hän käsittelee sisällissodan jättämiä arpia kertomalla tarinan kostonjanoisesta orpotytöstä. Tragikoominen Der Goldene Drache (2014) sijoittuu paperittomien siirtotyöläisten arkeen, joka menee täysin sekaisin aasialaisravintolassa tapahtuneen kömmähdyksen myötä. Oopperat Love and Other Demons (2008) ja Lady Sarashina (2008) kertovat naisen asemasta patriarkaalisissa kulttuureissa. Orkesteriteos Alle vittime senza nome (Kaikille nimettömille uhreille) on omistettu sotaa ja vainoa paenneille Afrikan ja Lähi-idän pakolaisille. Eötvös, kuten varmasti jokainen vähänkään aikaansa seuraava länsimaalainen, sai vuonna 2015 eteensä uutiskuvia ihmisten päivittäisestä epätoivosta ja rantaan ajelehtineista veneistä. Ihmisiä rääsyissään, monta päivää Välimeren armoilla seilanneita perheitä, viimeiset säästönsä uhkarohkeaan koitokseen panneita miehiä, naisia, lapsia. ”Katselin tarkasti näitä PÉTER EÖTVÖS liikuttavia kuvia työskennellessäni teoksen parissa”, Eötvös on sanonut. ”En vain yksittäisten ihmisten kasvoja, vaan myös tiiviitä ihmismassoja sulloutuneina veneisiin. Nuo kuvat ovat muuntuneet sävellyksessäni herkiksi, sooloinstrumenteilla soitetuiksi melodioiksi ja massiviisiksi, koko orkesterin soittamiksi, tiheiksi ääniksi”. Teos on kolmeosainen, ja sen monipuoliset vaiheet kuvastavat merimatkan epävakautta. Saatuaan teoksen valmiiksi Eötvös huomasi, että sen rytmikkyys ja temaattinen dramaturgia voisi sopia myös koreografialle. Siitä voisi tulla musiikinhistorian ensimmäinen ”tanssittu sielunmessu”, mutta Eötvösin mielestä se viittaisi liiaksi roomalaiskatoliseen perinteeseen. Nimellä Alle vittima senza nome hän haluaakin kunnioittaa pakolaisten moninaisia alkuperiä ja uskontoja. Teoksen ovat tilanneet Italian neljä suurinta orkesteria: Rooman Orchestra dell’Accademia Nazionale di Santa Cecilia, Firenzen oopperan sinfoniaorkesteri ja Torinon RAI:n kansallisorkesteri. La Scalan sinfoniaorkesteri kantaesitti sen vuonna 2017 säveltäjän johdolla. 2 DoReMi, viulukonsertto nro 2 ”Halusin kuusikymmentä vuotta säveltämiskokemusta nauttineena palata nuoruuteni juurille: asettelemaan ääniä päälleikkäin ja peräkkäin kuin rakennuspalikoita ja nautiskelemaan niiden tuottamista muutoksista”, Péter Eötvös on kertonut. Niinpä hän todella palasi musiikin alkulähteille, kolmeen alkusäveleen, Do, Re ja Mi, jotka ovat kuin numeroiden 1, 2 ja 3 tai aakkosten a, b ja c. ”Olemme jo lastenlauluista ja muinaisista sävelmistä oppineet, kuinka vain näistä kolmesta äänestä voi tehdä sävelmiä. Voimme myös kuulla niiden välisen hierarkian. Kun yksi niistä toistuu useammin, se saa pääosan, kun muut vain tukevat sitä.” Lapsuuteen viittaavasta lähtökohdasta huolimatta Eötvös on päätynyt konsertossaan kauas lorulaulujen estetiikasta, mutta niin tehdessään hän ottaa näkymän lapsenkaltaiseen, vilpittömään luomiseen vastakohdan kautta. ”Siinä missä lapsi on keskittynyt muotoilemiseen, minua kiinnostaa epämuotoilu.” Erityisesti Eötvösiä kiinnostaa kolmikon keskimmäinen sävel, joka hakee ulospääsyä kahden kaverinsa puristuksista. ”Onnistuessaan PÉTER EÖTVÖS Re nousee keskushahmoksi, johon kaikki lopulta palaa pyörittyään sen ympärillä. Teema Do–Re–Mi on maailma, joka koostuu yksinkertaisista asioista, jännitteiden purkamisesta, siteistä vapautumisesta. Loppu jää kuunneltavaksi…” Jo heti alussa konserton konflikti on pedattu, kun kolmen äänen sarja kuullaan järjestyksessä Mi–Do–Re. Paitsi että huomio osuu nyt Re-ääneen, Eötvös myös tulee vaivihkaa esitelleeksi konserton tilaajan ja kantaesittäjän, japanilaisen viulisti Midorin. Konserton kantaesityksen Los Angelesin Walt Disney Hallissa johti Pablo Heras-Casado. Jo kolmisenkymmentä kertaa mm. Berliinin Philharmoniessa, Leipzigin Gewandhausissa, New Yorkin David Geffen Hallissa ja Pariisin Philharmoniessa esitettyä teosta ovat soittaneet Akiko Suwanai, Patricia Kopatchinskaja ja viime aikoina, kuten tänään, Leticia Moreno. 3 Tarantelle styrienne (ork. Maurice Ravel) Vuosisatojen ajan Eurooppaa ravisteli mystinen tauti. Ensimmäiset tapaukset kirjattiin jo 600-luvulla ajanlaskun jälkeen, ja pitkin keskiaikaa sairautta havaittiin yhä useammin epidemianomaisina aaltoina siellä täällä. Pahin koettiin Strasbourgissa vuonna 1518, kun rouva Troffea alkoi yhtäkkiä tanssia keskellä katua. Viikon sisällä kymmenet ihmiset olivat liittyneet seuraan, eivätkä viranomaiset keksineet muuta kuin palkata muusikoita säestämään tätä jatkuvaa hytkymistä ihmeparantumisen toivossa. Pian säestäjistä tuli säestettäviä, uhriluku kasvoi, ja viikkokausien keskeytyksetön hetkuttaminen kaatoi päivittäin jopa 15 ihmistä uupumukseen ja sydänkohtauksiin. Italiassa epidemia keskittyi eteläisen Taranton maakunnan alueelle, jossa tanssitautia tavattiin erityisesti 1500–1600-luvuilla. Siellä lähde paikannettiin Lycosa tarantula -juoksuhämähäkin puremaan, josta aiheutui levottomuutta ja raajojen kihelmöintiä ennen vääjäämätöntä kuolemaa. Tauti on saanut nimen choreomania. Italiassa sitä kutsutaan nimellä tarantismi. Aivan kuin Keski-Euroopassa, Italiassa oireisiin määrättiin nimenomaan säestyksellistä tanssimista, jolla hämähäkin myrkky poistuisi nopeasti kehosta. ”Hikoilu ja vastamyrkyt helpottavat pahoinvointia, mutta ylivertainen ja ainoa lääke on musiikki.” Ei siitä hoitomuodoksi ollut, mutta nopeatempoisesta musiikista muodostui italialainen kansantanssi tarantella. CLAUDE DEBUSSY CLAUDE Nykylääketiede suhtautuu choreomanian alkuperään vähintäänkin skeptisesti. Ainakin hämähäkit ja henkiolennot on poistettu syytettyjen listalta. Taudinaiheuttajaksi epäilläänkin hallusinogeenistä torajyväsientä, joka olisi levinnyt viljapeltojen kautta elintarvikkeisiin. Tarantella-tanssinkin syntytarinasta liikkuu vaihtoehtoisia ja tylsempiä versioita. Oli miten oli, Claude Debussy (1862–1918) sävelsi lyhyen pianokappaleen Tarantella styriennen palattuaan Rooman-palkintoon kuuluvalta Italian-matkaltaan vuonna 1890. Perinteistä poiketen hän on ottanut vaikutteita myös Etelä-Itävallan Steiermarkin (latinaksi Styria) alueen slaavilaisista melodioista. Säveltäjä Maurice Ravel orkestroi kappaleen vuonna 1922. 4 Háry János -sarja Kuten vuotta nuorempi maanmiehensä ja hyvä ystävänsä Béla Bartók, unkarilainen Zoltán Kodály (1882–1967) käytti kansallista heräämistä tyydyttääkseen kunnianhimonsa sekä säveltäjänä että kansanmusiikin tutkijana. Hän matkusteli kylästä toiseen fonografi selässään ja ikuisti jälkipolville kansanlauluja, joiden perintö oli siihen asti kulkenut vain suusta suuhun. Näin Kodály sai aineistoa tutkielmaansa ja varmisti omien sävellystensä kansanmusiikkilainojen autenttisuuden. Sävellyksissään Kodály seurasi unkarilaiskansallista ja myöhäisromanttista tyylisuuntaa, eikä hän koskaan lähtenyt eurooppalaisen modernistien mukana rakentamaan musiikinhistorian tulevaisuutta, toisin kuin Bártok. Kodály ei koskaan saanut musiikillaan samaa huomiota kuin hänen 1930–40-luvuilla kehittämänsä Kodály-metodi tai oikeammin Kodály-konsepti, musiikkipedagogiikan kokonaisvaltainen uudistus. Hänen lanseeraamaansa käsitteistöön ja havainnollistaviin esimerkkeihin perustuu suuri osa läntisen maailman musiikinopetuksesta vielä tänäkin päivänä. Kodály-konsepti valittiin vuonna 2016 UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Orkesterisarja laulunäytelmä Háry Jánosista (1926) on Kodályn kiistatta suosituin teos. Kirjailija János ZOLTÁN KODÁLY ZOLTÁN Garayn romaaniin Veteraani perustuva laulunäytelmä kertoo sotilaasta, joka viettää eläkepäiviään kapakassa horisemalla juttujaan. Kuusiosainen sarja alkaa koko orkesterin aivastuksella, joka kansanperinteen mukaan paljastaa, ettei tarinaa ei tule ottaa ihan todesta. Ensiosa johdattelee kuulijat Háry Jánosin mukana keisarilliseen hoviin, jossa Jánosiin ihastunut Napoleonin vaimo Marie-Louise saa tältä pakit. Toisessa osassa ihaillaan sotilasparaatia Wienissä. Kolmannessa osassa János mielitiettyineen laulaa kaipuusta kotikonnuille, mutta paluu saa odottaa, sillä Napoleon on saanut vihiä vaimonsa uskottomuudesta. Neljännessä osassa János taltuttaa kostonjanoisen Napoleonin armeijan omin käsin, mutta päällikön itsensä hän suostuu armahtamaan. Intermezzossa muistellaan voitonhetkiä unkarilaisilla melodioilla. Päätösosassa Itävallan keisari hoveineen juhlistaa Jánosin urotekoja, jonka jälkeen nojatuolisankarimme palaa takaisin kotikyläänsä. Kapakan väki kun jo janoaa tarinoita kuullakseen. 5 Kolme Grammy-ehdokkuutta, Kaksi ECHO-palkintoa, ICMA-palkinto ja Gramophone-palkinto. Lukuisia huomionosoituksia niin oopperoista, elokuvamusiikista kuin orkesterimusiikista. Ranskan arvonimi Commandeur de l’Ordre des l’Arts et des Lettres vuonna 2003, Italian Kultainen leijona -palkinto elämäntyöstä, Kuninkaallisen filharmonisen seuran musiikkipalkinto Englannissa… ja lukemattomia muita tunnustuksia. Unkarilainen Péter Eötvös (s. 1944) on vuosituhannen vaihteen säveltäjä-kapellimestareiden suurimpia nimiä. Eötvös sai syväsukelluksen musiikkiin pianistiäitinsä johdattamana. Pienestä pitäen hän näki oopperaa, teatteria ja konsertteja ja kirjoitti itsekin näytelmiä pianonsoiton opiskelun ohessa. Vain 11-vuotiaana hän voitti ensimmäisen sävellyspalkintonsa ja sai kolmekymppisen György Ligetin huomion. Hänen avullaan Eötvös tutustui Zoltán