SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN ABC Tutkimus, Kääntäminen Ja Opetus Ulkomaisissa Yliopistoissa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN ABC tutkimus, kääntäminen ja opetus ulkomaisissa yliopistoissa Toimittaneet Mika Hallila & Łukasz Sommer SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN ABC tutkimus, kääntäminen ja opetus ulkomaisissa yliopistoissa Suomalaisen kirjallisuuden ABC: tutkimus, kääntäminen ja opetus ulkomaisissa yliopistoissa © Kirjoittajat Varsovan yliopisto Hungarologian laitos Suomen kielen ja kulttuurin yksikkö Uniwersytet Warszawski Katedra Hungarystyki Pracownia Finlandystyki Taitto: Taittopalvelu Yliveto Oy Kansi: Marjo Hallila Opetushallitus on tukenut kirjahanketta taloudellisesti. ISBN: 9788391020760 Varsova 2017 / Warszawa 2017 Sisällys Esipuhe ....................................................................................................4 A Tutkimus Jyrki Nummi: Kiveen veistetty. Aleksis Kivi ja klassikkotraditio .......................8 Jan Dlask: Suomenruotsalaisen kirjallisuuden sosiologinen ”bourdieulainen” historia ........................................................................39 Justyna Polanowska: Ei-inhimillinen toimijuus, materiaalisuus ja haavoittuva ruumis Marjo Niemen novellissa ”Pieni sota” .........................60 Goda Juodpusytė: Sadut intertekstinä ja sankaruus Salla Simukan Lumikki-trilogiassa ..................................................................76 Kirsi Podschivalow: Ruhtinattaren repliikit. Tyyliteltyä huonoa suomea 50-luvun suomalaisessa elokuvassa .........................................97 B Kääntäminen Anna Buncler: Reaalioiden kääntämisestä suomesta puolaksi – erisnimet Riikka Pulkkisen Totta-romaanissa ......................................123 Taina Kasso: Pronominiviittausten uniikkeja aineksia alkuperäissuomessa ja käännöksissä ...................................................145 Lenka Fárová ja Viola Parente-Čapková: Opiskelijoiden käännösantologia: kääntäminen kielen ja kirjallisuuden opiskelun osana ja kirjan tekemisen haasteet .............................................................................170 Zuzana Drábeková: Suomen kirjallisuus Slovakiassa ...............................189 C Opetus Sirkka Ojaniemi: Kaunokirjallisuuden käyttö kieliopin opetuksessa ............212 Mika Hallila: Tulkinnan taidosta ja ilosta ...................................................230 Michal Kovář: Teeman etsintä – eräs näyte ............................................255 Vesa Jarva: Intertekstuaalisuus Eppu Normaalin kappaleessa ”Murheellisten laulujen maa” ................................................................261 Łukasz Sommer: Onko suomalainen filologia mahdollinen? ....................284 Kirjoittajat ..............................................................................................295 Esipuhe Suomalaista kirjallisuutta tutkitaan, käännetään ja opetetaan Suo- men ulkopuolella paljon enemmän kuin voisi olettaa aihepiirin ylei- sen näkyvyyden ja tunnettuuden perusteella. Ulkomaisten yliopis- tojen suomen kielen ja kulttuurin opetukseen kirjallisuus kuuluu keskeisenä osa-alueena, mutta siitä huolimatta oppiala hahmotetaan tyypillisesti kielenopetuksena. Tämä on periaatteessa ymmärrettä- vää, koska kysymys on vieraan kielen oppimisesta ja kielitaidosta. Kirjallisuus jää helposti kielipainotteisuuden varjoon. Suomalaisen kirjallisuuden ABC: tutkimus, kääntäminen ja ope- tus ulkomaisissa yliopistoissa -teoksessa tuodaan esiin kirjallisuu- den näkökulma. Aiheesta ei ole liiemmälti aikaisempia julkaisuja. Vuonna 2007 ilmestynyt Suomi kakkonen ja kirjallisuuden opetus lienee ainoa laajempi yritys hahmottaa kirjallisuuden paikkaa suo- men opetuksessa ulkomaalaisille. Teos käsittelee ennen kaikkea sitä, kuinka kirjallisuutta voidaan hyödyntää pedagogisesti opetuksen eri tasoilla. Ulkomailla tehty suomalaisen kirjallisuuden tutkimus on puolestaan saanut aivan äskettäin huomiota, kun Kotimaisen kir- jallisuudentutkimuksen vuosikirja Joutsen/Svanen 2016 keskittyy siihen. Englanninkielisessä verkkojulkaisussa on sekä ulkomaisten tutkijoiden artikkeleita että esittelyjä ulkomaisissa yliopistoissa teh- dystä suomalaisen kirjallisuuden tutkimuksesta. Käsillä oleva teos jatkaa aiheiden parissa yhdistämällä kolme lähestymistapaa suomalaiseen kirjallisuuteen ja korostamalla nii- den yhteenkuuluvutta ulkomaisessa kontekstissa; suomalainen kir- jallisuus ulkomailla on opetuksen, kääntämisen ja tutkimuksen 4 kohde. Ulkomaisissa yliopistoissa suomalaisen kirjallisuuden paris- sa työskenteleville ihmisille rakentuu tämän myötä usein eräänlai- nen ”kolmoisidentiteetti”, jossa tutkijan, opettajan ja kääntäjän roo- lit risteävät monin eri tavoin. Näkökulma on hyvin erilainen kuin kotimaisessa kirjallisuudessa. Moni tämänkin kokoelman kirjoitta- jista toimii kaikissa kolmessa roolissa. Kimmokkeena teoksemme syntymiselle on Varsovan yliopistos- sa vuonna 2016 järjestetty kuuden maan yliopiston yhteinen alue- kokouskonferenssi ”Suomalainen kirjallisuus: tutkimus, kääntämi- nen, opetus”. Aluekokoukseen osallistui Puolan, Tšekin, Slovakian, Latvian, Liettuan ja Viron edustajia, joukossa osallistujayliopistojen paikallisia ja niissä toimivia suomalaisia vierailevia opettajia ja tut- kijoita. Heistä myös valikoitui valtaosa teoksen kirjoittajista. Konfe- renssin pääpuhujaksi oli kutsuttu Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi, joka myös on mukana koko- elmassa artikkelillaan Aleksis Kivestä ja klassikkotraditiosta. Yhteisenä kielenä Varsovan aluekokouksessa käytettiin suomea. Tapaaminen sai näin ollen ensinnäkin huomaamaan sen, että suo- mi voi olla kansainvälisen yhteistyön ja myös kansainvälisen tut- kimuksen kieli. Toiseksi ja näkökulmamme kannalta tärkeämpänä tuli esille, että eri yliopistoissa Suomen ulkopuolella kamppaillaan hyvin samanlaisten suomalaista kirjallisuutta koskevien kysymys- ten ja ongelmien kanssa. Syntyi keskustelua yhteisestä, ulkomaisesta näkökulmasta suomalaiseen kirjallisuuteen sekä tarpeesta käsitellä yhteisesti siihen liittyviä kysymyksiä. Tämä antologia jatkaa keskus- telua – ja edelleen kokonaisuudessaan suomen kielellä. Teos on jaettu kolmeen osaan, joissa suomalaista kirjallisuut- ta tarkastellaan tutkimuksen, kääntämisen ja opetuksen näkökul- mista. Yhtäältä on näin tehty selkeä ero ensimmäisen osan kirjal- lisuudentutkimuksellisten, toisen osan kääntämisen kysymyksiin 5 keskittyvien ja kolmannen osan pedagogis-didaktisten artikkelien välillä. Toisaalta, kuten jokainen lukija tulee huomaamaan, erotte- lu on väistämättä keinotekoinen: useimmissa artikkeleissa risteävät kaikki kolme näkökulmaa. Näin tulee esiin yllä mainittu ulkomaisen kontekstin erityislaatu, minkä käsittelyssä teostamme voi pitää jopa eräänlaisena tienraivaajana. Suomalaisen kirjallisuuden ABC sisältää – nimensä mukaises- ti – yhtä aikaa sekä alkeet että kokonaiskuvan suomalaisen kirjal- lisuuden tutkimuksesta, opetuksesta ja kääntämisestä ulkomailla. Toivomme, että tämä kansainvälisellä kielellä kirjoitettu teos hyö- dyttää kaikkia suomalaisen kirjallisuuden tutkimuksen, kääntämi- sen ja opetuksen parissa toimivia ja että se löytää oikeat lukijat kaut- ta maailman. Varsovassa Mikael Agricolan päivänä 2017 Mika Hallila & Łukasz Sommer 6 Tutkimus Jyrki Nummi Kiveen veistetty Aleksis Kivi ja klassikkotraditio Klassillistamisen menetelmä Aleksis Kiven satavuotisjuhliin vuonna 1934 valmistuneessa kirjaili- jaelämäkerrassa V. A. Koskenniemi kuvaa Kiven debyyttiteosta Kul- lervoa viittaamalla kolmeen kirjalliseen malliin: antiikin kreikkalai- seen draamaan, Saksan kirjallisuuden Sturm und Drang -kauteen sekä Shakespearen luovaan esikuvaan: Aristoteleen runousopin vaatimuksia ”kolmesta yhteydestä” on nuori suomalainen draamakirjailija uhmannut ilmeisessä tietä- mättömyydessään klassillisesta estetiikasta yhtä suuressa mää- rässä kuin esim. Saksan myrsky- ja kiihkorunoilijat tietoisessa ”shakespearelaisessa” vastustus- ja uudistushalussaan. (Kosken- niemi 1954/1934, 14.) Yksikään tutkija tai kriitikko ei ole Koskenniemeä ennen tai hänen jälkeensä yhdistänyt Kiveä Goetheen. Vuotta aikaisemmin Goethesta elämäkerran julkaissut Koskenniemi rakentaa kirjallisen perinteen saksalaisesta kirjailijasta kotoiseen Runebergiin ja Rune- bergistä Kiveen. Yksityiskohtaisessa arvostelussaan Viljo Tarkiai- nen (1935, 262) kutsui tällaista tradition rakentelua ”klassillistamis- menetelmäksi”. Mutta miten Tarkiainen ymmärtää Koskenniemen klassillistami- sen tarkoituksen? Hän esittää vaihtoehtoisena traditiona renessanssin 8 kirjallisuuden, Shakespearen ja Cervantesin, joita hän omassa mono- grafiassaan (1915) oli esittänyt Kiven tärkeimmiksi esikuviksi. Vas- takkainasettelulla Tarkiainen halunnee korostaa Kiven etäisyyttä 1700-luvun uusklassiseen kirjallisuuteen ja runousoppiin.1 Mutta tuskinpa Koskenniemen tarkoituksena oli kiinnittää Kiveä tiukko- ja sääntöjä ja mekaanisia muotoja korostavaan aikakauteen. Pikem- minkin hänen näköpiirissään on Saksan kirjallisuuden suuri perio- di: Schillerin ja Goethen 1700-luvun loppuun (1787–1800) sijoittuva kausi eli Saksan kirjallisuuden klassinen periodi. Vertaamalla Kiven kymmenen vuoden tuotteliasta kautta Goethen aikakauteen Kosken- niemi luo ajanjaksosta suomalaisen draaman, proosan ja runouden ”klassisen” kauden. Niin Goethen kuin Aiskhyloksen, Sofokleen ja Shakespearen teokset palvelevat eri aikakausina syntyneiden, arvonsa pitäneiden teosten kirjallisuushistoriallisina vertailupisteinä.2 Kiven klassillistaminen alkaa professorien kiistaa huomattavas- ti aikaisemmin. Kirjailijan kuolema tuli yllätyksenä ystäville, ja kuolinviesti kirvoitti nopeasti ylistäviä muistokirjoituksia pääkau- pungin lehtiin. Ystäväpiirissä päätettiin järjestää