XML Musiikkinotaation Tallennusmuotona (Pdf)

XML musiikkinotaation tallennusmuotona

Georgij Putilin Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Taiteiden tutkimuksen laitos Musiikkitiede Tammikuu 2005

HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Laitos − Institution Humanistinen tiedekunta/Taiteiden tutkimus Musiikkitieteen laitos Tekijä − Författare Putilin, Georgij Työn nimi − Arbetets titel XML musiikkinotaation tallennusmuotona Oppiaine − Läroämne Musiikkitiede Työn laji − Arbetets art Aika − Datum Sivumäärä − Sidoantal Pro gradu -tutkielma Tammikuu 2005 82 Tiivistelmä − Referat

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Extensible Markup Languagen (lyh. XML) käytön periaatteet musiikin notaation kuvailukielenä sekä tarkastella, minkälaisia ongelmia musiikin kuvaamisessa XML:n avulla on ja mitä mahdollisuuksia XML:n kaltainen yleiskäyttöinen suositus tarjoaa musiikin ja erityisesti notaation kuvaamiseen. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on musiikin representaatio yleisesti ja erityisesti elektronisessa muodossa.

Tutkielmassa selvitetään aluksi musiikkia informaationa. Erityisesti huomion kohteena on nuottikirjoitus ja sen sisältämä musiikillinen informaatio. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tietokonepohjaista notaatiota, sen historiaa ja käyttöä sekä notaation asettamia vaatimuksia tietokonepohjaiselle notaatiolle. Musiikin aikaisemmista representaatioista esitellään MIDI, DARMS, NIFF ja SMDL. Lopuksi musiikin notaation XML-representaatiota verrataan edellä mainittuihin musiikin representaatioihin.

Tutkielman lopputuloksena voi todeta, että XML-teknologia ei ratkaise kaikkia ongelmia, jotka ovat ilmenneet jo aikaisempien musiikin notaation tallennus- ja siirtoformaattien käytössä ja käyttöönotossa. XML:n vahvuuksia musiikin notaation tallennusmuotona ovat laitteisto-, järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuus ja dokumentin sisällön monikäyttöisyys. Rakenteisuutensa ansiosta XML soveltuu musiikin notaation tallennus- ja siirtoformaatiksi, sillä se on laajennettavissa ja muokattavissa tarpeiden mukaisesti. XML-pohjaisen musiikin notaation representaation kehityksen ja jatkuvuuden puolesta puhuu XML:ään perustuvan teknologian laaja käyttö. Se takaa jatkuvan kehitystyön sekä työkalut, joita on mahdollista käyttää hyväksi myös musiikin ja erityisesti notaation alueella.

Avainsanat - Nyckelord Musiikin notaatio, XML, musiikin kuvauskielet. Säilytyspaikka - Förvaringställe Humanistisen tiedekunnan kirjasto, Vironkatu Muita tietoja

XML MUSIIKKINOTAATION TALLENNUSMUOTONA

1 Johdanto 1

2 Musiikki informaationa 5

2.1 Musiikillinen koodi ja auditiivinen esitys 5

2.2 Nuottikirjoitus 6

2.3 Viivastonotaatio musiikin informaation välittäjänä 8

2.4 Musiikin tietokonerepresentaatio 10

2.5 Musiikin attribuuttien tietokonerepresentaatio 12

2.6 Musiikin notaation siirtoformaatin vaatimukset 13

3 Tietokonepohjainen notaatio 16

3.1 Tietokonenotaation edut 16

3.2 Ammattitasoisen notaatioeditorin vaatimukset 17

3.3 Tietokonepohjaisen notaation historiaa 19

4 Aikaisempia musiikin representaatioita 22

4.1 MIDI 22 4.1.1 MIDI 1.0 spesifikaatio ja Standard MIDI Files 22 4.1.2 Standard MIDI Files -tiedoston rakenne 23 4.1.3 MIDI:n käyttö musiikkiohjelmistoissa 25

4.2 Digital Alternate Representation of Musical Scores 27

4.3 The Notation Interchange File Format 29 4.3.1 NIFF-tiedostoformaatin rakenne 29 4.3.2 NIFF notaation representaationa 31

4.4 HyTime ja Standard Music Description Language 35 4.4.1 SMDL:n alueet (domains) 35 4.4.2 SMDL:n loogisen rakenteen peruselementit 37 4.4.3 SMDL:n käyttö ja nykytila 39

i 5 Extensible Markup Language 40

5.1 Mikä XML on? 40

5.2 XML-dokumentin rakenne 41

5.3 Document Type Definition 41

5.4 XML-dokumentin muotoilu 43

5.5 XML-sovellukset 46

6 XML notaation kuvauskielenä 48

6.1 MusicXML 48 6.1.1 MusicXML:n rakenne 49 6.1.2 MusicXML tiedoston rakenne 50 6.1.3 MusicXML:n käyttö eri ohjelmistoissa 54 6.1.4 MusicXML:n nykytila 56

6.2 Music Markup Language 56 6.2.1 MML:n rakenne ja notaation kuvaus 57 6.2.2 MML:n nykytila 60

6.3 NIFFML 60

6.4 Muita XML-pohjaisia notaation kuvauskieliä 64

7 XML:n vertailua ja soveltuvuuden arviointia muihin musiikkinotaation kuvauskieliin 66

7.1 Kuvauskielet notaation loogisen rakenteen kuvaajina 66

7.2 Kuvauskielet graafisen rakenteen kuvaajina 67

7.3 XML ja notaatio-ohjelmiin liittyvät ongelmat 70

7.4 XML:n musiikkisovellukset monikanavajulkaisussa 71

8 Yhteenveto 73

Lähteet 76

1 Johdanto

Viimeisten vuosikymmenien aikana on kehitetty lukuisia ohjelmia musiikin tietokonepohjaista käsittelyä varten. Eri käyttötarkoituksia ja päämääriä varten on erityyppi- siä ohjelmia: muun muassa nuotinkirjoitus-, nuotintunnistus-, sävellys- ja analyysi- sekä äänisynteesiohjelmia. Ohjelmalla on oltava vähintään yksi tiedostoformaatti, jotta ohjelmistossa käsiteltävää tietoa voitaisiin editoida ja tallentaa uudelleen käsittelyä varten samassa tietokoneessa tai mahdollisesti siirtää tallennettu tiedosto käsiteltäväksi vastaavalla ohjelmistolla toisessa tietokoneessa. Kun esimerkiksi notaatio-ohjelman käyttäjä tallentaa tietokoneen avulla kirjoittamansa kappaleen, kappale tallentuu tietokoneeseen käytetyn ohjelman sisäisen formaatin määrittelemällä tavalla. Tämä sisäinen formaatti sisältää musiikin informaation kuvattuna siten, että tietokoneohjelma pystyy sen tunnistamaan. Tällainen sisäinen formaatti on useimmiten binäärimuodossa, jonka vain tietty sovellusohjelma tunnistaa. Koodi voi olla myös tekstimuodossa, jolloin se on luettavissa ja ymmärrettävissä sellaisenaan. Lopulta myös tietokoneeseen tallennettu tekstimuotoinen koodi muuttuu binäärimuotoiseksi tiedoksi tietokoneen kovalevyllä.

Aineisto, jota on käsitelty jossakin sovelluksessa, on harvoin siirrettävissä toiseen saman sovellusalueen ohjelmaan jatkokäsittelyä varten menettämättä samalla olen- naista tietoa. Poikkeuksena ovat ohjelmat, jotka on kehitetty toimimaan jonkin tietyn ohjelman apuohjelmina. Toistaiseksi yleisin eri musiikkiohjelmien välillä käytettävä tiedostomuoto on binäärinen MIDI-tiedosto. MIDI (Musical Instrument Digital Inter- face) on teollisuusstandardi musiikin koodaamiseksi konemuotoon ohjauskoodeiksi (Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999, 112).

Muita musiikin ja notaation siirtoformaatteja ovat NIFF (Notation Interchange File Format) ja SMDL (Standard Music Description Language). Näistä NIFF perustuu binääriseen RIFF (Resource Interchange File Format) formaattiin (NIFF 1998). Sitä on käytetty etupäässä nuotinnus- ja kuvanlukuohjelmien siirtoformaattina. MIDI:in verrattuna NIFF-formaatti sisältää enemmän notaatioinformaatiota, mutta tämä graa-

1 finen representaatio ei ole riittävä esitys- ja analyysiohjelmille. SMDL, joka perustuu SGML (Standard Generalized Markup Langue) metakieleen, on hyvin monimutkainen määrittelyltään.

Airi Salminen (1995, 12) esittää SGML-standardiin pohjautuvan esitystapastandardin tukevan 1) laitteisto-, järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuutta, 2) dokumentin si- sällön monikäyttöisyyttä ja sisällön eri osasten merkitysten automaattista tunnista- mista ja 3) dokumentin siirrettävyyttä ja 4) tiedon hallintaa. XML:n eräs vahvuus on juuri sen perustuminen SGML:ään. SGML–standardia on kehitelty jo vuodesta 1974 lähtien ja se on hyväksytty ISO-standardiksi vuonna 1986. Näin ollen XML- teknologiassa käytettävät keskeiset ideat on havaittu toimiviksi vuosien ja lukuisten projektien saatossa. XML on saanut laajasti jalansijaa vaikutusvaltaisten ohjelmisto- yhtiöiden tuotekehittelyssä. Esimerkiksi Microsoftin uusimmissa Office 2003 - ohjelmistossa on mahdollista hyväksikäyttää XML:ää: Office-ohjelmat sekä lukevat XML-tiedostoja että mahdollistavat XML-tiedostojen luomisen ja tallentamisen. XML:ää on mahdollista käyttää myös useissa julkaisu- ja multimediaohjelmissa, joissa esityksen sisältämä tieto on generoitavissa XML-tiedostoista. Esimerkki tällai- sesta käytöstä on WWW-uutispalvelu, jonka vaihtuvat uutiset päivitetään XML- tiedostoista. XML:ää käytetään hyväksi myös liiketoimintaprosesseissa. Tällainen käyttökohde on esimerkiksi sähköinen kaupankäynti.

Tietokoneiden yleistyminen ja notaatio-ohjelmien graafiset, käyttöä helpottavat käyt- töliittymät laajensivat tietokonepohjaisen nuottieditoinnin käyttäjäkuntaa (Selfridge- Field 1997, 5-6; Byrd 1994, 17-19). Tietokonetta ruvettiin käyttämään nuotinkirjoi- tustyössä kynän ja paperin korvaajana. Nuottien julkaisutoiminnassa tietokoneella viimeistelty nuottigrafiikka valtasi alaa käsin nuotteja puhtaaksikirjoittavien nuotti- graafikoiden siirtyessä tietokonepohjaisen nuottieditoinnin käyttäjiksi. Perinteisen nuottijulkaisuprosessin lopputuotteena on painotuote, jonka jakelu tapahtuu pääasias- sa musiikkiliikkeiden välityksellä. Internet ja erityisesti sen World Wide Web - järjestelmä (lyh. WWW) muodostaa uuden nuottien digitaalisen julkaisukanavan. Tämä uusi ympäristö asettaa nuottijulkaisulle ja jakelulle uusia vaatimuksia: nuotteja on kyettävä lukemaan, tulostamaan ja myös myymään Internetissä digitaalisessa muodossa selaimen välityksellä. Eräs käytetyimmistä ratkaisuista nuottien WWW– julkaisussa ja -jakelussa on Adoben kehittämä Portable Document Format tiedosto-

2 muoto (lyh. PDF). PDF-tiedostomuotoon tallennettuja nuotteja voi katsoa näytöltä sekä tulostaa ja tallentaa ilmaisen Acrobat Reader -ohjelman avulla. Internet-julkaisu on mahdollistettu myös tämän hetken johtavissa notaatio-ohjelmissa, joita ovat muun muassa Sibelius ja Finale. Kyseisten ohjelmien nuottitiedostoja voi avata selaimessa selaimen lisäohjelmien avulla. Selaimen lisäohjelma on ohjelma, joka on erikseen asennettava tietokoneeseen WWW-selaimen laajennusmoduliksi, jotta jokin toiminto tai sisältö olisi käytettävissä selaimen välityksellä. Sekä Finalella että Sibeliuksella on oma lisäohjelmansa, joka mahdollistaa vain kyseisen ohjelman tiedostojen tarkastelun selaimella. Näiden lisäohjelmien etuna ja lisänä PDF-tiedostomuotoon verrattuna on mahdollisuus kuunnella ja transponoida teosta sekä vaihtaa teoksen esitysno- peutta. Lisäksi teosta soitettaessa kursori seuraa esityksen edistymistä nuottikuvassa. Nämä ominaisuudet on toteutettu edellä mainitun MIDI:n avulla. Useat sähköiseen nuottijulkaisuun ja kaupankäyntiin erikoistuneet musiikkiliikkeet, esimerkiksi Sun- hawk.com, käyttävät nuottien tulostukseen ja esittämiseen omia erillisiä katseluoh- jelmia.

Eräänä lähtökohtana ja innoituksena tämän tutkielman aiheeseen oli juuri musiikin ja erityisesti nuottien WWW–julkaisu. XML:n käytön yleistyminen herätti useita vasta- usta vaativia kysymyksiä: Voiko XML olla ratkaisu musiikin ja nuottien julkaisulle digitaalisesti WWW:ssä? Voiko XML olla musiikille ja notaatiolle samanlainen yleiskäyttöinen WWW-julkaisun mahdollistava kieli kuin HTML (Hypertext Markup Language) on WWW-julkaisussa tänä päivänä? Voiko XML:n pohjalta luoda yleis- käyttöisen, standardoitavissa olevan kielen, joka olisi käytettävissä siirtoformaattina eri musiikkisovellusten välillä?

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää XML:n käytön periaatteet musiikin notaation kuvailukielenä. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia ongelmia musiikin kuvaamisessa on XML:n avulla ja mitä mahdollisuuksia XML:n kaltainen yleiskäyt- töinen suositus tarjoaa musiikin ja erityisesti notaation kuvaamiseen. Teoreettis- metodologisena viitekehyksenä on musiikin representaatio yleisesti ja erityisesti elektronisessa muodossa.

Tutkielmassa selvitetään aluksi musiikkia informaationa. Erityisesti huomion kohteena on nuottikirjoitus ja sen sisältämä musiikillinen informaatio. Luvussa 3 tarkas-

3 tellaan tietokonepohjaista notaatiota, sen historiaa ja käyttöä sekä notaation asettamia vaatimuksia tietokonepohjaiselle notaatiolle. Luvussa 4 tutustutaan eräisiin aikaisempiin musiikin representaatioihin: MIDI:iin, DARMS:iin (Digital Alternate Rep- resentation of Musical Scores), NIFF:iin ja SDML:ään. Luvuissa 5 ja 6 esitellään XML ja sen käyttö notaation kuvauskielenä. Näissä luvuissa paneudutaan XML:n käyttöön musiikin ja erityisesti notaation tallennusmuotona. Lopuksi edellä mainittuja musiikin representaatioita vertaillaan keskenään luvussa 7.

2 Musiikki informaationa

Useimmat kielisanakirjat ja tietosanakirjat määrittelevät musiikin organisoiduksi ää- neksi nojautuen länsimaisen taidemusiikin perinteeseen. Erityisesti kielisanakirjojen määrityksissä sävellysprosessi ja sävellykset ovat musiikin ensisijaiset ilmentymät. Tietosanakirjoissa määrityksissä esiintyy myös kommunikatiivinen ulottuvaisuus: soittaja tulkitsee musiikkia ja ilmaisee näin itseään. Tietosanakirjojen määrityksissä musiikkia pidetään monikulttuurisena taiteena ja tieteenä, johon tarvitaan inhimillistä luovuutta ja lahjakkuutta. Kun musiikin olemusta hahmotellaan päivittäisen käytän- nön ja inhimillisen käyttäytymisen perusteella, musiikin soittamista pidetään ensisi- jaisena aktiviteettina. (Nettl 2004.) Musiikki voi olla improvisoitua tai perinteenä jatkuvaa ilman länsimaisen taidemusiikin perinteistä säveltäjä- ja teoskeskeistä ajat- telua. Musiikkia voi olla joko puhtaasti auditiivinen esitys tai esittäjän tulkinta musii- killisesta koodista, jonka säveltäjä on tehnyt ohjeeksi musiikin esittämiseksi (Selfrid- ge-Field 1997, 4).

2.1 Musiikillinen koodi ja auditiivinen esitys

Musiikillinen koodi ja auditiivinen esitys mahdollistavat musiikin tallentamisen (Dannenberg 1993, 20). Musiikillisen koodin tehtävänä on tallentaa musiikkia siten, että se on uudelleen tulkittavissa soivaksi tapahtumaksi. Niin kauan kuin koodi on koskenut jo aikaisemminkin soitetun ja lauletun musiikin muistiinmerkintää, on musiikillinen koodi saattanut olla viitteellistä: muistilappu, esitysohje tai kuvia äänita- pahtumasta. (Bent et al. 2004; Tiensuu 1991, 264.) Auditiivinen esitys on mahdollista säilyttää äänitallenteena. Äänitallenteellakin on perimätietoa ja musiikin esityskäy- täntöä säilyttävä funktio. Pelkän äänitallenteen varassa on kuitenkin hankala toteuttaa laajempia teoksia. Mitä komplisoidummasta sävelkudoksesta on kyse, sen vaikeam- maksi muodostuu musiikin esittäminen pelkän äänitallenteen perusteella.

Musiikin sisältämä informaatio voi kuvata musiikkia musiikin monissa konteksteissa. Tällaisia konteksteja ovat ääni (fonologinen konteksti), notaatio (graafinen konteksti), analyyttiset parametrit (rationaalinen konteksti) ja musiikin havaitseminen sekä

5 ymmärtäminen (semanttinen konteksti). (Selfridge-Field 1997, 7.) Tutkielman kohteena ovat kolme ensin mainittua kontekstia. Pääpaino on notaatiossa (graafisessa kontekstissa). Myös analyyttiset parametrit (rationaalinen konteksti) ja ääni (fonologinen konteksti) liittyvät kiinteästi tutkielman tarkoitukseen selvittää XML:n mahdollisuuksia yleiskäyttöiseksi notaation tallennus- ja siirtostandardiksi eri ohjelmien ja alustojen välillä.

2.2 Nuottikirjoitus

”Nuottikirjoitus eli notaatio on merkkijärjestelmä, joka kuvaa visuaalisesti ää- nitapahtumaa, joka on kuultu tai joka on tajunnassa mielikuvana. Notaatio on visuaalinen ohjeistus soittajille.” (Bent et al. 2004.)

Notaation avulla osoitetaan erilaiset musiikin esittämisessä esiin tulevat seikat, kuten säveltaso, sävelen tai tauon kesto, esitysnopeus eli tempo, sävelvoimakkuus ja sointi- väri sekä erilaiset esitystavat. Notaatio on visuaalinen merkkijärjestelmä, joka sokeil- la voi olla myös kosketukseen perustuva (Bent et al. 2004; Tiensuu 1991, 264). No- taatiota käytetään eri kulttuureissa musiikin muistiin merkitsemiseen ja kommuni- kointiin. Erityisesti länsimaisessa taidemusiikissa notaation merkitys on ollut suuri, sillä se musiikki on ollut lähes aina sävellettyä ja notaatio on ollut ainoa merkintätapa ennen äänitallennusjärjestelmän kehittymistä (Tiensuu 1991, 264). Musiikin tyylien evoluutio on vaikuttanut notaation kehittymiseen tuomalla siihen uusia musiikin piir- teitä, joita on ollut tarpeen kuvailla ja koodata. Tällä tavoin notaatio on heijastanut muutoksia musiikin tyylissä eri aikakausina. Lewis Rowellin (1982, 35) mielestä vuorovaikutus notaation ja musiikkityylien välillä on aiheuttanut myös epävakautta musiikin kehityksessä eri aikakausina: notaatio on ollut itsessään kehittyvä ja musiikin kehitystä eteenpäin vievä voima.

Hugo Colen (1974, 9) mukaan notaatiolla on seuraavia käyttötapoja: ”1. Auttaa säveltäjää kaikessa rauhassa luomaan uutta musiikkia sekä ennakoimaan soinnillisten efektien vaikutusta.

2. Määrittää täsmällisen aikataulun, joilla itsenäisiä osa voidaan koor- dinoida. 3. Tarjoaa esittäjälle keinotekoisen muistin. 4. Kuvailee esitetyn musiikin äänitapahtumaa analyysi- ja tutkimustar- peisiin kuten esimerkiksi kansanmusiikin tutkijoiden notaatio.”

Kaksi ensimmäistä Colen käyttötapaa liittyvät säveltämiseen. Notaatio antaa säveltä- jälle mahdollisuuden lähestyä sävellystä irtautuen musiikin lineaarisesta aikakäsityk- sestä. Notaation sävellykselliseen käyttöön voi lukea sovittamisen, orkestraation ja musiikkikasvatuksellisen oppimateriaalin. Partituurit voivat olla myös itsenäisiä tai- deobjekteja. Notaation sävellyskäytön vastakohtana Diener pitää notaation arkisto- käyttöä, jossa luova prosessi on saatu päätökseen ja jonka tuloksena on visuaalinen sekä symbolinen representaatio. (Diener 1990, 5.)

Musiikin esittäjän kannalta notaatio mahdollistaa laajemman ohjelmiston hallinnan ja ymmärtämisen kuin pelkästään muistinvaraisesti olisi mahdollista. Musiikin esittä- minen tuo esiin notaation kommunikatiivisuuden. Notaatio on kommunikaatiota sä- veltäjän ja esittäjän sekä esittäjän ja kuulijan välillä. Notaatio mahdollistaa musiikin tutkimuksen ja analyysin esittämällä sävelteoksen kirjallisessa muodossa. Notaation kommunikatiivisuuteen liittyvät kiinteästi notaation deskriptiivisyyden ja preskriptii- visyyden käsitteet. Notaation preskriptiivisyydellä tarkoitetaan notaation sisältämiä ohjeita ja määräyksiä, joita esittäjän tulisi noudattaa. Notaation deskriptiivisyys ilmaisee notaation kykyä kuvata äänitapahtumaa sellaisena kuin sen pitäisi soida todellisuudessa. Ingmar Bengtssonin (1973, 197–198) ja monien muiden tutkijoiden jakaman mielipiteen mukaan notaatio on sekä deskriptiivistä että preskriptiivistä si- sältäen merkityksen myös muistiinmerkintäkeinona.

Länsimainen musiikkinotaatio (eng. common music notation ´CMN´, conventional (music) notation, music(al) notation, notation) on ollut käytössä noin 1600-luvulta lähtien, jolloin musiikin painatus oli vakiinnuttanut musiikillisten symboleiden käy- tön (Kurkela 1986, 3). Länsimaisella notaatiolla tarkoitetaan yleensä viivastonotaatiota (eng. staff notation), joka on hallitseva nykyajan länsimaisen musiikin tallen- nusmuoto. Viivastonotaation laajennuksena voi pitää graafista notaatiota, jossa vii-

7 vastonotaatiota ja muita visuaalisia keinoja käyttäen pyritään antamaan musiikista havainnollista informaatiota (Tiensuu 1991, 265).

Länsimaisen musiikin historiassa on ollut ennen viivastonotaatiota lukuisia vaiheita. Joidenkin kehitysvaiheiden vaikutus heijastuu nykypäivään saakka. Tällaisia ovat re- nessanssin ajan tabulatuurikirjoitus ja numeronotaatio (kenraalibasso, basso con- tinuo) (Tiensuu 1991, 265). Tabulatuurikirjoitusta on käytetty erityisesti näppäilysoi- tinten, kuten luutun, merkkijärjestelmänä. Siinä soittajalle annetaan ohjeet sormituk- sesta eli siitä, mihin sormet otelaudalla sijoitetaan sävellystä soitettaessa. Kevyessä musiikissa tabulatuurikirjoitusta käytetään edelleen. Sen suosio on noussut viime vuosina muun muassa internetin ansiosta. Internetissä on lukuisia ilmaisia ohjelmia, joiden avulla musiikkia on voinut helposti merkitä muistiin tabulatuurikirjoituksella ja laittaa se internetiin jaettavaksi. Barokin ajan kenraalibassokirjoituksessa bassoon liitettiin numerointi, joka kertoi käytettävän soinnun. Melodian lisäksi basso ja numerointi sisälsivät kaiken muistiinmerkityn, joten soittajille jäi paljon vapautta toteuttaa sävelteos. Pohjasävelmerkintä on edelleen käytössä kevyessä musiikissa yleisesti. Pohjasävelmerkinnästä käytetään yleisemmin nimitystä sointuotemerkintä. Tämä johtuu siitä, että useimmiten soinnut ovat kirjoitettu kitaraa silmällä pitäen.

Mensuraalinotaatio on nykyisin käytettävän notaation perusta (Tiensuu 1991, 265). Mensuraalinuottikirjoitus on etupäässä moniäänisen vokaalimusiikin nuotinnukseen 1200–1500-luvuilla käytetty viivastonuottikirjoituksen laji, josta ilmenevät sävelten suhteelliset aika-arvot ja iskutus (Taitto 1991, 152). Puhuttaessa notaatiosta tässä tutkielmassa tarkoitetaan viivastonotaatiota (eng. staff notation), joka on länsimaisen taidemusiikin laajalle levinnyt notaatiojärjestelmä.

2.3 Viivastonotaatio musiikin informaation välittäjänä

Kari Kurkela (1986, 19) pitää notaatiota koodaus-dekoodaus operaationa, jossa ääni- tapahtuma kuvaillaan notaation ehdoilla ja palautetaan takaisin äänitapahtumaksi. Notaation tarkoituksena on tallentaa äänitapahtuma sellaiseen muotoon, että sen voisi toistaa tämän koodin perusteella. Äänitapahtuma realisoituu koodin tulkinnassa. No- taatio on siis äänitapahtuman tallentamista. Säveltäjän mielessä oleva sävellys on

8 olemassa realisoitumattomana äänitapahtumana. Viivastonotaation tavoitteena on kuvailla musiikillista äänitapahtumaa mahdollisimman tarkasti. Äänitapahtumalla, sen nuotinnetulla representaatiolla ja sen pohjalla olevalla ”loogisella ytimellä” on sekä yhteisiä että ainutlaatuisia piirteitä (Selfridge-Field 1997, 8).

”Perinteinen viivastonotaatio perustuu diatoniseen asteikkoon ja kahdella jaolliseen rytmiikkaan. Kaikki siitä poikkeava vaatii lisäselvitystä ja -merkintöjä. Perinteisessä länsimaisessa notaatiossa ei ole mitään yksinkertaista merkkiä ilmaisemaan intervallin tarkkaa kokoa (riippuu vi- ritysjärjestelmästä), sävelen tarkkaa korkeutta (riippuu edellisen lisäksi viritystasosta), eikä äänen kestoa (riippuu temposta, artikulaatiosta, »svengistä» jne.), voimakkuutta (ff on erilainen klavikordilla ja pasuu- nalla), väriä (spektrin muutoksia, akustiikan huomioon ottoa) tai suun- taa ja etäisyyttä. Myös äänitapahtumien suhteiden ilmaisu on summit- taista, koska lopullinen esitys riippuu aina perinteistä ja teoksen vaati- masta ilmaisusta. Lisäksi sama merkki voi eri tyyleissä merkitä aivan eri asiaa. Esim. piste nuotin päällä voi pidentää (tenuto) tai lyhentää (staccato) tai viitata siihen, että nuotti on soitettava kirjoitettuun pituu- teen (egalite').” (Tiensuu1991, 266.)

Yllä oleva kertoo tiiviisti niistä ongelmista, joita notaatiolla on. Länsimaisessa notaatiossa sävelkorkeuden täsmällinen esittäminen ei ole aina mahdollista. Sävelkorkeu- teen vaikuttaa muun muassa viritysjärjestelmä, jolloin eri sävelten välinen etäisyys vaihtelee. Samoin jos puolisävelaskeleesta tehdään poikkeama ylös- tai alaspäin, ei syntyvälle mikrointervallille ole länsimaisessa notaatiojärjestelmässä merkintätapaa. Nuotti, joka on sävelkorkeuden representaatio notaatiossa, sisältää kolme informaation elementtiä: nuotti antaa sävelkorkeudelle nimen vertikaalisen viivastosijainnin perusteella, määrittää oktaavialan klaavin avulla ja mahdollistaa kromaattisen muunte- lun etumerkeillä (Selfridge-Field 1997, 8).

Sävelten kesto on sävelkorkeuden tapaan notaatiossa mahdotonta esittää täsmällises- ti. Notaatiossa sävelet on kuvattu suhteellisilla aika-arvoilla, jotka eivät välttämättä vastaa äänitapahtuman vaatimia aika-arvoja. Notaatiossa voidaan kestoa ilmaista esimerkiksi artikulaatiolla. Muun muassa staccato-piste on tällainen artikulaatiomer-

9 kintä. Tempomerkintä yleisesti ja agogiset esitysohjeet antavat myös lisäselvennystä sävelten kestoon. Esityskäytäntö määrittelee osaltaan sävelten kestoa. Esimerkiksi barokin pisteellinen nuotti tulkitaan kaksoispisteelliseksi. Keston graafisessa esityk- sessä notaatiossa on neljä informaatiokomponenttia: nuotinpää on avoin tai täytetty, varren mahdollinen olemassaolo, väkästen ja palkkien mahdollinen esiintyminen se- kä mahdolliset nuotin aika-arvoa pidentävät pisteet (Selfridge-Field 1997, 9).

Dynamiikka on notaatiossa suhteellisesti ilmaistu. Forte (f) merkitsee voimakkaasti, piano (p) hiljaa. Korvin kuultava, mitattavissa oleva äänen voimakkuus vaihtelee soittimesta ja esityspaikasta riippuen. Esimerkiksi kitaran dynaaminen alue on huo- mattavasti suppeampi kuin flyygelin. Näin ollen kitaralla tulkittu forte on huomatta- vasti hiljaisempi kuin flyygelin vastaava. Notaatiossa on vain vähän merkkejä kuvailemaan sointia, eikä notaatio omaa tilaulottuvuutta (Roads 1996, 726). Esityksessä, jossa on useita soittajia, juuri sointi saattaa olla merkityksellinen sävellyksen osateki- jä (Selfridge-Field 1997, 11).

Musiikin notaation tulkinta on riippuvainen traditiosta, joka siirtyy sukupolvelta toiselle (Selfridge-Field 1997, 12). Esityskäytäntö ohjaa notaation tulkintaa, joka vaihtelee myös yksilöllisesti: eri soittajat tulkitsevat saman notaatio-ohjeen omalla taval- laan. Monet notaation elementit ovat määriteltyjä kontekstiriippuvaisesti, jonka seu- rauksena sävellystä tulkitessa on pohdittava implisiittisen ja eksplisiittisen (absoluut- tisen) informaation suhdetta (Selfridge-Field 1997, 12).

2.4 Musiikin tietokonerepresentaatio

Musiikin tietokonerepresentaatioon on luotu useita kuvauskieliä viimeisten vuosikymmenien aikana. Kuvauskieli on ATK-sanakirjan (Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999, 85) mukaan rakenteisen kokonaisuuden kuten tietojärjestelmän, tiedon tai ohjelman kuvaamiseen käytettävä määrämuotoinen esitystapa. Musiikin kuvauskieli pyrkii kuvaamaan musiikin käsitteitä ja rakenneosia sellaisessa muodossa, josta tietokoneohjelma pystyy ne tunnistamaan. Kuten notaatio, myös tietokoneohjelmistolle tehty musiikin kuvauskieli on musiikillinen koodi. Sekä notaation et- tä tietokoneohjelmistolle tehdyn musiikin kuvauskielen tarkoituksena on kuvata ja

10 tallentaa äänitapahtuma. Notaatio mahdollistaa äänitapahtuman palauttamisen esityk- sessä samoin kuin ohjelmallisesti tunnistettavaa musiikillista koodia käyttävä tietokoneohjelma, mikäli sen käyttötarkoituksena on tuottaa auditiivinen esitys.

Eleanor Selfridge-Field (1997, 28) jakaa musiikin kuvauskielet seuraaviin luokkiin: audiosovellusten kuvauskielet, notaatiosovellusten kuvauskielet ja analyysisovellus- ten sekä muiden abstraktimpien sovellusten kuvauskielet. Kunkin sovellusalueen kuvauskielet pyrkivät optimoimaan oman sovellusalueen ohjelmistolle ominaisia piir- teitä. Notaatio-ohjelmistojen kuvauskielet sisältävät painotetusti tietoa liittyen nuottien ja muiden notaatioelementtien sijaintiin nuottisivulla. Audio-ohjelmistoilla nämä graafiset sijaintitiedot ovat toisarvoisessa asemassa. Analyysiohjelmisto voi puolestaan keskittyä esimerkiksi vain intervallien keskinäisiin suhteisiin. Eri sovellusalueil- le tehdyt musiikin kuvauskielet vaihtelevat voimakkaasti symbolisista ja abstrakteista representaatioista hyvin konkreettisiin representaatioihin: ensin mainittuja edustaa notaatio ja jälkimmäisiä audiosignaalin representaatio (Dannenberg 1993, 22). Eri sovellustyyppien representaatioita ei ole mahdollista käyttää täysin hyväksi oman sovellusalueen ulkopuolella, sillä usein toisen sovellusalueen tarvitsema tieto puuttuu tai se on kuvattu sopimattomalla tavalla.

Koska musiikin koodaus on hyvin työlästä, ”kaikenkattavan” kuvauskielen olemassa olo olisi houkutteleva tulevaisuuden näkymä. Tällöin yhdestä koodilähteestä voisi poimia aina vain kulloinkin tarvittavan tiedon. Tällainen koodi toimisi siirtoformaattina eri ohjelmien välillä. Toistaiseksi tämänsuuntaiset yritykset luoda musiikin tie- dostonsiirtoformaattia eivät ole olleet menestyksekkäitä (Selfridge-Field 1997, 7).

2.5 Musiikin attribuuttien tietokonerepresentaatio

Varhaisimmat musiikin tietokonerepresentaatiot käsittivät musiikin yksinkertaisesti sävelten sekvensseinä. Tällöin sävelten välisten struktuurien suhteen kuvaaminen on vaikeaa. Nykyisin on käytössä hierarkkisia representaatioita, joissa tapahtumat ovat säveliä tai tapahtumaketjuja, joissa on sisäkkäisiä rakenteita. Hierarkkiset represen- taatiot mahdollistavat esimerkiksi monimutkaisempien kaaritusten, legatojen ja nuottien palkkien ryhmittelyn. Tällaisten ominaisuuksien kuvaaminen yksiulotteisella hierarkkisella järjestelmällä ei olisi samanaikaisesti mahdollista. (Dannenberg 1993, 22.)

Sävelkorkeuden käsite on tietokonerepresentaation kannalta varsin monimutkainen, sillä sävelkorkeus ilmenee sekä akustisena ominaisuutena (taajuus), fysiologisena havaintona että abstraktina, symbolisena intervallin ja sävellajin avulla ilmaistuna kokonaisuutena. Symbolisella tasolla sävelkorkeuden nimeäminen vaatii asteikon, oktaavialan, sävelaskeleen ja mahdollisen tilapäisen korotuksen tai alennuksen. (Dannenberg 1993, 22.) Tällaisessa esityksessä sävelkorkeudet on ankkuroitu tiettyi- hin taajuuksiin, jotka todellisessa esityksessä vaihtelevat soittajasta ja musiikkityylis- tä riippuen. Sävelkorkeuden tietokonerepresentaatiossa usein ilmenevä ongelma on enharmonisten sävelten, esimerkiksi cis- että des-sävelten, esittäminen. Roger Dan- nenbergin (1993, 22) mielestä sävelkorkeuden tietokonerepresentaation ongelmana ei ole päättää mitä ominaisuuksia kuvataan vaan pikemmin miten näitä ominaisuuksia kuvataan. Viime kädessä koodin käyttötarkoitus määrittää representaatiomallin: analyysi- ja simulaatio-ohjelmilla ja pedagogisilla sovelluksilla representaation painopis- teet ovat erilaiset.

Musiikin rytmi ja kesto on monissa musiikin tietokonerepresentaatioissa ilmaistu to- dellisen ajan ja musiikin iskualojen keskinäisenä vaikutuksena. Yksinkertaistaen tä- mä tapahtuu matemaattisen funktion avulla, joka muuttaa iskualat reaaliaikaan ja päinvastoin. Sekvensseriohjelmassa käyttäjän soittama esitys äänitetään koodaamalla jokainen nuottitapahtuma aikajanalle, jonka avulla esitys voidaan toistaa. Musiikin tietokonerepresentaatiossa tempon käsittelyssä on ongelmia, jotka johtuvat muun muassa aikaan liittyvään pyöristämiseen. Jos esimerkiksi neljäsosanuotti on 1000

12 millisekunnin mittainen, niin triolin nuotit ovat kukin 333 millisekunnin mittaisia, jolloin kymmenen neljäsosan jälkeen virhe on 10 millisekuntia. Filmeissä äänen ja kuvan synkronointi on ratkaistu synkronointipisteiden avulla, jolloin tietokone laskee tietylle aikavälille tarpeellisen määrän iskualoja. Yleisesti ottaen musiikin tempon ja rytmin kuvaamiseen on luotu matemaattisia kuvauksia, jotka eivät kuitenkaan kykene tavoittamaan musiikin kaikkia vivahteita. (Dannenberg 1993, 22.)

Musiikin soinnin tietokonerepresentaation vaikeutta kuvaa Roger Dannenbergin aja- tus siitä, että sointi on tietokonerepresentaatiossa kaikkea sitä, mitä emme kykene se- littämään ja kuvaamaan sävelkorkeuden ja taajuuden lisäksi. Havaintoon perustuvas- sa tutkimuksessa soinnin ominaisuuksiksi on kyetty erottelemaan tila ja kaiku, joita käsitellään erillisinä osina. Toisena lähestymistapana on käsittää sointi ohjaustietona tietyn äänisynteesin toteuttamiseksi. (Dannenberg 1993, 23.) Usein sointi on olemassa olevien instrumenttien jäljittelyä, kuten esimerkiksi nykyisten kotitietokoneiden äänikorttien General MIDI –soittimet. Tällöin representaatiossa tietty numero vastaa ennalta muokattua sointia, instrumenttia.

2.6 Musiikin notaation siirtoformaatin vaatimukset

Notaation vahvuus on ollut sen avoimuus. Sen avulla notaatio on kyennyt kehitty- mään musiikin representaationa tähän päivään saakka. Notaatio on kyennyt veny- mään nykymusiikin tarpeisiin varsin joustavasti. Notaatio-ohjelmien ominaisuudet riittävät tavallisemman notaation kirjoittamiseen ja editoimiseen, mutta esimerkiksi triolit ja duolit tuottavat jo monesti vaikeuksia (Belkin 1994, 68). Mikään uusi formaatti ei ratkaise ohjelmien sisäisiä notaation representaatio-ongelmia. Uuden formaatin tulisikin sisältää notaation representaatio, jossa on saatavilla kaikki ohjelman tarvitsema tieto. Kun tieto saatavilla, on ohjelman sisäisesti kyettävä käyttämään se hyväksi.

Alan Belkin on luetellut minimivaatimukset musiikkinotaation elementeistä, jotka notaation siirtoformaatin tulisi kyetä representoimaan:

” - Viivaston nimet ja niiden lyhennykset sekä nuottiavaimet.

- Sävellaji ja tahtilajimerkinnät, sisällyttäen myös epätavallisemmat tahtiosoitukset ja eri sävellajimerkinnät eri viivastoilla. - Mahdollisuus useampiin rytmisiin kerroksiin. - Nuotit ja niiden kestot, sisältäen kaikki triolit ja duolit. - Tavallisimmat nuottien muodot sekä mahdollisuus varrettomiin nuot- teihin. - Palkitukset, sisältäen eri viivastoilla sijaitsevien nuottien palkituksen. - Oktaavimerkit - Tavallisimmat nuottiin liittyvät symbolit. - Dynaamiset merkit ja legatot. - Sointumerkit - Kappaleeseen kuuluva teksti ja lyriikka. - Tempomerkinnät - Harjoitus numerot ja kirjaimet.” (Belkin 1994, 68–69.)

Tieto, joka Belkinin vaatimuksissa esitetään, ei sisällä graafista tietoa siitä, miltä kappaleen tulisi näyttää ja kuinka symbolit asetellaan, vaan pelkästään loogista tietoa. Nuotin ulkoasu on täysin vastaanottavan ohjelman päätettävissä ja vastuulla; seikka, joka nuotin julkaistavuuden ja käytettävyyden kannalta ei ole paras mahdollinen. Nuotin asettelu vaikuttaa käytännössä esimerkiksi sivunkääntöön, mikä on osa käytön huomioonottavaa nuotinnusta, jota tarvitaan muun muassa stemmoissa. Sel- keä, teoksen muotoa tukeva esteettinen asettelu vaikuttaa myös musiikin omaksumi- seen nuottien välityksellä.

Belkinin notaation siirtoformaatin minimivaatimukset eivät sisällä MIDI-tietoa. MIDI:ä käytetään kuitenkin tämän hetken notaatio-ohjelmissa laajasti mahdollistamaan editoitavan nuotin kuuntelua. MIDI-tiedon sisällyttäminen Belkinin minimi- vaatimuksiin laajentaisi kuvitellun formaattiin käyttöä myös sekvensseriohjelmiin sekä helpottaisi nuotin kuuntelua ja julkaisua muissakin ympäristöissä, esimerkiksi Internetissä. Kuten johdannossa todettiin, muun muassa Sibelius- ja Finale-ohjelmien WWW-lisäohjelmien nuottien kuuntelu on toteutettu juuri MIDI:n avulla.

Belkinin minimivaatimukset kattavat yksinkertaisen perusnotaation. Minimivaati- mukset eivät mahdollista monimutkaisempien notaatioiden esittämistä. Esimerkkinä

14 tällaisesta on graafinen notaatio, jossa äänitapahtuma saatetaan nuotintaa käyttäen nuottisymboleja rytmisesti ja graafisesti poikkeuksellisella tavalla ilmaisemaan musiikkia visuaalisesti. Belkinin minimivaatimukset notaation siirtoformaatille ovat ver- tailukohta tarkasteltaessa tässä tutkielmassa käsiteltäviä musiikin representaatioita ja niiden soveltuvuutta notaation siirtoformaatiksi.

3 Tietokonepohjainen notaatio

Tietokoneella tapahtuvaa musiikin digitaalista käsittelyä varten on eri tarkoituksiin olemassa erityyppisiä sovelluksia: äänenkäsittely-, nuotinnus- ja analyysisovelluksia (Selfridge-Field 1997, 28). Nuottijulkaisussa tietokoneella tapahtuva nuotinkirjoitus on viime vuosikymmeninä syrjäyttänyt yhä enenevässä määrin perinteisen nuottien käsin puhtaaksikirjoittamisen ja muut perinteiset nuotinkirjoitukseen käytetyt kirja- painomenetelmät kuten ladonnan. Valtaosa nykypäivänä julkaistuista nuoteista on editoitu digitaalisesti notaatioeditoreilla. Nuottijulkaisussa on nähtävissä kehitys koh- ti uusia digitaalisia julkaisu- ja levitystapoja, joita esimerkiksi WWW tarjoaa. Eräs tulevaisuuden sovellus on digitaalinen nuottiteline, jonka näyttöruudulta nuotti on suoraan luettavissa.

3.1 Tietokonenotaation edut

Notaatioeditorit ovat nuotinnusohjelmia, joilla on yhtäläisiä toimintoja tekstieditorien kanssa: notaatioeditorilla voi kopioida, liittää ja leikata notaatiossa käytettäviä ele- menttejä kuten esimerkiksi nuotteja ja tahteja. Nykyisissä ohjelmissa nuottien kirjoi- tus tapahtuu graafisen käyttöliittymän avulla. Editointi voi tapahtua yksinkertaisesti hiirtä käyttämällä. Nuotteja voi syöttää nuottieditoriin hiiren ja näppäimistön lisäksi myös soittamalla esimerkiksi koskettimistoa tai lukemalla nuotintunnistusohjelmalla mahdollisesti käsinkirjoitetut nuotit optisesti kuvanlukijan (skannerin) avulla. Nykyi- sin nuottieditorit ovat säveltäjien keskeisiä apuvälineitä. Tietokoneiden yleistyminen on tuonut yhä useammalle mahdollisuuden käyttää tietokonetta apuna musiikin tekemiseen. Tietokonepohjaisen notaation käyttöä on edistänyt myös ohjelmistoteolli- suuden pyrkimys kehittää notaatio-ohjelmista helppokäyttöisempiä tekstieditorien tapaan.

Tietokonenotaatio laajentaa notaation aiemmin tässä tutkielmassa käsiteltyjä käyttö- tapoja joustavimmiksi ja nopeammiksi. Notaatioeditoria käytettäessä voidaan esimerkiksi samasta tiedostosta tulostaa eri soitinten stemmat ja partituuri,

- toimenpide, joka käsinkirjoitettuna olisi aikaa vievä toimenpide. Notaation arkis- tointi saa tietokoneen muistikapasiteetin ansiosta uuden ulottuvuuden sekä musiikin indeksoinnin että julkaisun alueella. Uutena julkaisumuotona ovat digitaaliset mu- siikkiarkistot ja tietokannat, jotka on Internetin välityksellä mahdollista jakaa maail- manlaajuisesti.

Notaatioeditorit tukevat notaation sävellyksellistä käyttöä monipuolisesti. Sävellyk- selliseen käyttöön luetaan uusien teosten säveltämisen lisäksi pedagogisen materiaalin tuottaminen, sovittaminen, orkestrointi (Diener 1990, 5). Useimmissa nuotinkir- joitusohjelmissa voi MIDI:n avulla teoksesta saada äänikuvan jo kirjoitusvaiheessa. Äänikuvan avulla teoksen mahdolliset virheet ovat korvin kuultavissa. Lisäksi notaatio-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden nopeaan editointiin ja kokeiluihin, joilla voi tes- tata esimerkiksi teoksen eri osien keskinäisiä suhteita.

3.2 Ammattitasoisen notaatioeditorin vaatimukset

Curtis Roads jakaa notaatioeditorit kahteen ryhmään: sääntö- ja grafiikkapohjaisiin editoreihin. Sääntöpohjaiset editorit rekisteröivät nuottien sävelkorkeutta ja kestoa sekä muita notaation ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan nuotit ja muut symbolit asetella automaattisesti sekä soittaa MIDI:n avulla. Grafiikkaan poh- jautuvissa editoreissa notaatiota käsitellään musiikillisten symbolien yhdisteenä, jotka järjestetään käyttäjän haluamalla tavalla. Käyttökelpoisimpia ovat editorit, joissa nämä molemmat, sekä sääntö- että grafiikkapohjaisuus, yhdistyvät. Tällöin käyttäjä voi määritellä ohjelman sääntöominaisuuksia, jolloin ohjelma voi käsitellä myös esimerkiksi graafista notaatiota, jossa muun muassa nuottien aika-arvot ja rytmit poikkeavat tavanomaisesta notaatiosta. (Roads 1996, 709.) Ohjelman ominaisuuksien joustava muunneltavuus huomioi paremmin eri käyttäjäryhmien tarpeet: säveltäjillä, pedagogeilla ja nuottikirjoittajilla on kullakin omat odotukset ja vaatimukset notaation laadusta käyttötarkoituksesta ja musiikkityylistä riippuen. Alan Belkinin (1994, 53) mukaan musiikin notaatio on vain osittain sääntöpohjaista, sillä notaatiolla on sekä esteettinen että visuaalinen luonne, jota on hyvin vaikea muuntaa algoritmiseen muotoon. Esimerkkejä tällaisesta ovat nuottien etäisyydet tahtiviivoista ja toisistaan, nuottien varsien pituudet tai viivastojen keskinäiset etäisyydet.

Alan Belkin (1994, 54–55) on luetellut ammattimaisen notaatio-ohjelmiston vaati- muksiksi seuraavia: - Notaatio-ohjelman tulisi kyetä esittämään joko valitut tai kaikki viivastot eri näkyminä, joko sivunäkymänä (page layout) tai vieritysnäkymänä (scroll layout) valitussa koossa. - Useiden näkymien tulisi olla mahdollisia samanaikaisesti. - Eri elementtien valinnan (selection) pitäisi olla joustavaa siten, että valinta olisi mahdollista tehdä erilaisten musiikillisten kri- teerien perusteella: rytmisen sijainnin, sävelkorkeuden ja niin edespäin. - Ohjelman tulisi olla älykäs olematta tungetteleva: käyttäjän olisi esimerkiksi ilman vaikeuksia kyettävä kadenssin kirjoittamiseen kappaleen keskelle. - Musiikin elementtien sijoittamisen tulisi noudattaa musiikkila- donnan korkeimpia laatukriteerejä samalla antaen käyttäjälle mahdollisuuden vapaasti sijoitella elementtejä tarpeen mukaan. - Nuottien syötön pitäisi olla mahdollista monin tavoin: hiirellä, koskettimilla, joko reaaliaikaisesti (real-time entry) tai askelet- tain (step-time entry), jolloin ohjelma seuraa rytmisesti nuottien syöttöä koskettimilta. - Leikkaa-, kopioi- ja liitä-toimintojen tulisi olla monipuolisia si- sältäen esimerkiksi toiminnon, jolla voisi korvata tai lisätä työ- pöydällä olevan valinnan toiseksi ääneksi mahdollisesti vaikka rytmisesti alkuperäisestä poikkeavaan tahdinosaan. - Tahtien, viivastojen ja sivujen numeroinnin tulisi olla automaattista huomioiden kaikki notaation elementit - Stemmojen poimimisen pitäisi olla automaattista ja musiikillisten elementtien tulisi olla stemmoissa dynaamisesti linkitettyjä siten, että muutos joko partituurissa tai stemmassa näkyisi mo- lemmissa. - MIDI-soiton pitäisi olla mahdollista sisältäen useimpien musiikin symbolien tulkinnan.

- Ohjelman dokumentaation tulisi olla lähtökohdiltaan musiikillista ja ohjata musiikillisia tehtäviä: musiikin syöttöä ohjelmalle, musiikin editointia ohjelmalla ja niin edespäin.

Ohjelmistosuunnittelussa vaatimuksena pidetään helppokäyttöisyyttä ja automaatio- ta. Näiden ominaisuuksien toteuttaminen saattaa kuitenkin kaventaa käyttäjän mahdollisuuksia vaikuttaa notaation täsmällisyyteen ja sen esteettiseen sekä käytännölli- seen ulkoasuun. Notaation muotoilu vaatii ihmisen älyä ja kokemusta. Tällöin esimerkiksi notaatiossa voidaan ottaa huomioon soittajan kannalta hyvät sivunkääntö- paikat teoksen stemmoja tulostettaessa. Notaatio-ohjelmien MIDI-toisto on puutteel- lista. Musiikin esityskäytäntöä ei pystytä siirtämään ohjelman soitto-ominaisuuksiin, vaan notaation tulkitsijan tulee tietää eri musiikkityylien erityispiirteet ja niiden tul- kinnat, joita on esimerkiksi jazz- ja barokkimusiikissa (Byrd 1994, 19).

3.3 Tietokonepohjaisen notaation historiaa

Eräs varhaisimmista musiikin tulostamiseen kykenevistä ohjelmista on Lejaren Hil- lerin ja Robert Bakerin Illinoisin yliopistossa vuonna 1961 kehittelemä ohjelma (Roads 1996, 713). Siinä käytettiin Musicwriter-kirjoituskonetta sekä nuottien tietokoneeseen kirjoitukseen että tietokoneesta tulostukseen. Tietokone kykeni asettele- maan nuotin ulkoasun, jonka jälkeen tulostus tapahtui kirjoituskoneen kautta (Diener 1990, 8). Kanadassa NRC:n (National Research Council) laboratoriossa kehitettiin 1960-luvun loppupuolella graafista käyttöliittymää käyttävä nuottieditori, jossa notaation elementit vietiin tietokoneelle käyttämällä koskettimistoa ja ”kohdistuspyö- rää” symbolien asemoimiseksi näytöllä (Roads 1996, 713).

Glendon Dienerin (1990, 9) mukaan varhaisimmissa notaatio-ohjelmissa oli pyrki- myksenä vähentää käyttäjän mahdollisuuksia puuttua tietokoneen tuottamaan tulok- seen. Tässä mielessä Leland Smithin Stanfordin yliopistossa kehittämä MS-ohjelma poikkesi aikaisemmista. Notaatioelementtien sisäänsyöttö tapahtui kirjoittamalla ko- mentoja, joita saattoi myös kehitellä itse (Roads 1996, 713). Tämä mahdollisti uusien symbolien luomisen ja nuotin ulkoasuun vaikuttamisen. MS-ohjelma kehittyi Score- ohjelmaksi, jossa oli graafisen käyttöliittymän piirteitä: nuotteja saattoi asetella näy-

19 töllä horisontaalisesti ja vertikaalisesti (Roads 1996, 713). Curtis Roads (1996, 715) mainitsee Donald Byrdin SMUT-ohjelman (System for Music Translation), jonka tekee kiinnostavaksi sen käyttämä Fortran-ohjelmointikielellä koodattu MUSTRAN- kieli. Tämä mahdollisti SMUT-ohjelman laajan käytön eri tietokone- ja tulostusym- päristöissä. Edellä mainittuja notaatioeditoreja käytettiin keskustietokoneen välityk- sellä, jolloin käyttäjiä oli samalla koneella useita. Seuraavassa vaiheessa 1970-luvun loppupuolella notaatioeditorien alustoina tulivat käyttöön pientietokoneet, joissa oli UNIX-käyttöjärjestelmä. Tämän ajan editoreja ovat Toronton yliopistossa kehitetyt Ludwig- ja Scriva-editorit sekä MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) kehitetty Nedit. Varhaisimmat editorit olivat käytössä hitaita ja tietokoneiden muistika- pasiteetti oli vielä riittämätön. (Roads 1996, 716.)

1980-luvulla tietokoneteknologiassa tapahtuneet edistysaskeleet avasivat uusia mahdollisuuksia nuotinnusohjelmien kehitykselle: 80-luvun alussa tuli markkinoille pöy- tämikro, IBM:n PC (personal computor). Samanaikaisesti kehittyi myös Apple Macintosh –tietokone, joka toi käyttäjien ulottuville graafisen käyttöliittymän. Macintosh-tietokone mahdollisti myös nuottikuvan soiton sisäänrakennetun äänimo- dulin kautta. 1983 MIDI-määrittely ja 80-luvun loppupuolella Standard MIDI Files (SMF) –tiedostomuoto paransivat eri musiikkiohjelmien ja ohjaimien yhteensopivuutta. Laserkirjoittimien kehitys sekä Sonata PostScript-fontin julkaisu puolestaan mahdollistivat nuottien tulostuksen edellä mainituista tietokoneista. (Selfridge-Field 2004.)

1980-luvun alussa Xeroxin PARC:ssä (Palo Alto Research Center) kehitetty Mockingbird-ohjelma keskittyi pianonotaatioon. Merkittävää ohjelmassa oli, että se oli ensimmäinen ohjelma, jossa editointia saattoi tehdä graafisen käyttöliittymän kautta. Nuotit syötettiin ohjelmaan joko sormiolla soittamalla tai lisäämällä ne hiiren avulla. Ohjelman poikkeuksellisuutta lisäsi myös suunnittelun lähtökohtana ollut ohjelman käyttötarkoitus ja käyttötapa: ohjelma olisi säveltäjän apulainen, jonka avulla voisi nopeuttaa nuottikirjoitusta. (Diener 1990, 10–11.) 1980-luvun puolivälin ohjelmia olivat Professional Composer, Score, Personal Composer. Saman vuosikym- menen lopulla markkinoille tulivat Finale-, NoteWriter- ja HB-Engaver –ohjelmat (Roads 1996, 718).

1980-luvun ohjelmista on edelleen markkinoilla Codan Finale, joka on nuottijul- kaisualalla yleisesti käytetty. Monipuolisen nuottigrafiikan lisäksi Finalea on kehitetty säveltäjän apuvälineeksi. Pedagogiseen käyttöön ohjelmassa on kehitetty harjoitustehtävien tekemiseen avustava ohjelma, jonka avulla voi luoda yksinkertaisia teknisiä harjoituksia soitonopetuksen tueksi. Finalen sävellykselliset ja pedagogiset piirteet ovat ohjelman uusimpia piirteitä, eivätkä ole kovin kehittyneitä. Finale 2003:sta alkaen on Finale sisältänyt MusicXML- lisäohjelman, jolla voi lukea ja kirjoittaa MusicXML-tiedostoja.

Viime vuosina Finalen haastajaksi on noussut Sibelius-ohjelma, jonka ominaisuudet vastaavat tällä hetkellä edellä kuvattuja Finalen ominaisuuksia. Sibelius sisältää enemmän automatisoituja notaation käsittelyominaisuuksia ja siinä on monien mie- lestä myös helpompi käyttöliittymä kuin Finalessa. Nämä seikat tuovat helppoutta arkipäivän työskentelyyn, mutta automatisointi saattaa olla myös rajoittava piirre työskenneltäessä vaativan notaation parissa. Sibelius on julkaissut runsaasti pedago- gista materiaalia esimerkiksi musiikinteorian alueella. Finalen ja Sibeliuksen lisäksi markkinoilla on lukuisia muita notaatio-ohjelmia. Notaatio-ominaisuuksia on myös useissa sekvensseriohjelmissa, joissa painopiste on kuitenkin enemmän MIDI:n ja/tai äänenkäsittelyn alueella. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi Emagicin Logic Pro 6 ja Steinbergin Cubase Score.

4 Aikaisempia musiikin representaatioita

Tässä luvussa tarkastellaan neljää musiikin representaatiota. Näistä DARMS (Digital Alternate Representation of Musical Scores) on varhaisin edelleen käytössä oleva tekstipohjainen musiikin notaation representaatio, jota sen kehittäjät ja useat käyttäjät pitävät notaation kypsimpänä ja täydellisimpänä digitaalisena representaationa (Selfridge-Field 1997, 163). Toinen esiteltävä representaatio on MIDI, jolla on vank- ka asema tämän hetken musiikkiohjelmien tiedonsiirtomuotona. MIDI:n käytön etuja ovat pieni tiedostokoko ja laaja käytettävyys. Nykyisin tietokoneissa käytettävät ää- nikortit pystyvät toistamaan MIDI-tiedostoja ”orkestroituna” General MIDI Instru- ment –määrittelyn ansiosta, mikä tekee kaikista äänikorteilla varustetuista tietokoneista MIDI-yhteensopivia. Muut esiteltävät formaatit painottuvat tiedonsiirtofor- maatteihin. NIFF-tiedostoformaatti suunniteltiin 1994 kuuden suuren ohjelmistovalmistajan yhteistyönä. Tavoitteena oli luoda uusi standardi tiedostoformaatti nimen- omaisesti notaatioinformaation siirtoon eri musiikkiohjelmien välillä. Huolimatta valmistajien yhteistyöstä ei NIFF ole saavuttanut sellaista läpimurtoa kuin MIDI. SMDL:n pyrkimyksenä puolestaan on toimia kokonaisvaltaisena musiikin siirtoformaattina, josta notaatio on vain yksi osa-alue. SMDL:n kiinnostavuutta lisää sen perustuminen XML:n tapaan SGML:ään.

4.1 MIDI

4.1.1 MIDI 1.0 spesifikaatio ja Standard MIDI Files

MIDI 1.0 -määrittely (specification) julkistettiin vuonna 1983. MIDI:n määrittely al- koi japanilaisten ja amerikkalaisten syntetisaattorivalmistajien yhteistyöstä. Yhteis- työn taustalla oli tarve luoda eri valmistajien musiikkilaitteiden keskinäisen yhteen- sopivuuden mahdollistava yhteinen rajapinta. MIDI syntyi musiikkilaitteiden reaali- aikaiseksi tiedonsiirtokieleksi. MIDI:n avulla esimerkiksi koskettimistoa käyttäen voi ohjata syntetisaattoria, joka tuottaa lopulta äänen. Vastaavalla tavalla MIDI toimii

22 myös välittäjänä koskettimiston ja tietokoneen välillä. MIDI-laitteiden kommuni- kointi tapahtuu sarjallisten, binäärimuotoisten MIDI-viestien (messages) avulla, jotka lähetetään pulssisarjoina (bitteinä) musiikkilaitteesta toiseen (Roads 1996, 976). MIDI-viestit sisältävät yksinkertaista ohjaustietoa kuten esimerkiksi nuotin soittami- sen aloitusviestin (NoteOn) tai lopetusviestin (NoteOff). Säännöllisin väliajoin lähe- tettävän aikaleiman sisältävän MIDI-viestin avulla voidaan useita MIDI-laitteita synkronoida keskenään (Hewlett et al. 1997, 43).

Vuonna 1988 The MIDI manufacturers´ Association julkaisi Standard MIDI Files (SMF) -määrityksen, joka perustui OpCode Systemsin David Oppenheimin suunnit- telutyöhön (Roads 1996, 999; Romanowski 1990, 16). Tarve tällaiselle tiedostomää- rittelylle oli suuri, sillä vuosia MIDI:n julkistamisen jälkeen eri MIDI- sovellusohjelmat käyttivät keskenään yhteensopimattomia tiedostomuotoja. MIDI- määrittely itsessään kuvasi musiikillisen ohjauskielen, mutta ei määritellyt tämän tiedon tiedostomuotoa eikä ajastustietoa.

4.1.2 Standard MIDI Files -tiedoston rakenne

Standard MIDI Files (SMF) –tiedosto koostuu 8-bitin kokoisten tavujen sarjoista. SMF on dataformaatti, jossa tallennettu tieto on ajastettua. Jokaisella MIDI-viestillä on oma tapahtuma-aika sekä paikka tiedostossa. SMF-tiedosto sisältää tiedoston ot- sakkeen (header) ja vaihtelevan määrän raitoja (tracks). Tiedoston alkuosa ilmaisee mitä kolmesta mahdollisesta SMF-tiedostotyypistä tiedosto sisältää: - Tyyppi 0 on yksiraitainen (single track) MIDI-tiedosto, joka voi sisältää nuotti-informaatiota useilta MIDI-kanavilta, mutta tällöin ne on koostettu samalle raidalle. - Tyyppi 1 on moniraitainen (multitrack) MIDI-tiedosto, jossa on monia ääniä ja joka sisältää melodisesti itsenäisiä raitoja. Tällöin jokaisella äänellä on oma raita. Tätä tyyppiä käytetään sekvensseridatalle.

- Tyyppi 2 on tiedostomuoto monijaksoisille (multisequence) tai kuviopohjaisille (pattern-based) ohjelmille. Tyyppi vastaa ko- koelmaa sekvenssejä, jotka ovat tyyppiä 0 koostettuna yhteen tiedostoon. (Hewlett et al. 1997, 44–45; Roads 1996, 999– 1000.)

SMF-tiedoston raidan (track) sisältämä informaatio sisältää kolmen tyyppisiä tapahtumia (events): MIDI-, meta- ja järjestelmä (system-exclusive) -tapahtumia (Hewlett et al. 1997, 44–45). MIDI-tapahtumat sisältävät aikaan ja kestoon sekä musiikillisiin attribuutteihin liittyvää tietoa. Meta-tapahtumat sisältävät yleisempää tietoa musiikista kuten tempon, iskualan, tahtiosoituksen ja sävellajin. Järjestelmätapahtumat ovat tiettyyn laitteistoon liittyviä viestejä, joita muut laitteistot eivät näin ollen välttämättä kykene hyödyntämään.

SMF–tiedostossa nuottitapahtuman (note-event) sävelkorkeutta kuvataan numeroilla siten, että c1 vastaa numeroa 60. SMF-tiedostossa ei enharmonisesti samankorkuisia säveliä pystytä kuvaamaan: ei ole mahdollista kuvata alennettua e-säveltä vaan ole- tusarvoisesti kaikki pianon mustat koskettimet ilmaistaan korotuksina (Hewlett et al. 1997, 52). His- ja eis-säveltäkään ei näin ollen ole mahdollista SMF-tiedostossa kuvata.

SMF-tiedostossa ilmaistava tapahtumien kesto mitataan kellon avulla. Notaatiossa käytettäviä sävelten kestoja ei SMF-tiedosto sisällä. Aikakoodi (time-code address) ilmaisee ajan, jolloin tapahtuma alkaa. Lisäksi tämä koodi voi sisältää joko tahteja, iskuja ja iskun osia tai numerosarjan, jossa kahdella numerolla ilmaistaan tunnit, mi- nuutit, sekunnit ja kuvat (frame). Kuvien (frames) esitys mahdollistaa äänen ja vide- on yhdistämisen ja synkronoinnin multimediasovelluksissa. Notaatio- ja sekvensseriohjelmissa käytetään useimmiten ensin mainittua esitystapaa (tahdit, iskut, iskun osat). Dynaaminen äänenvoimakkuus ilmaistaan key velocity lukuarvolla, joka on numero välillä 1-127. 1 edustaa hiljaisinta ääntä ja vastaavasti 127 voimakkainta. Key velocity -ominaisuus vaatii MIDI-soittimelta tämän ominaisuuden mahdollista- van teknisen ratkaisun. (Hewlett et al. 1997, 53.)

Sävellaji ilmaistaan SMF-tiedostossa joko positiivisella tai negatiivisella luvulla. Lu- ku 0 on joko C-duuri tai a-molli. Positiiviset luvut ilmaisevat korotusmerkkien mää- rän ja negatiiviset alennusmerkkien määrän. Iskualalla ei ole varsinaisesti MIDI:ssä vastinetta, mutta ohjelmat pyrkivät kuitenkin toteuttamaan tämän musiikille tärkeän piirteen käyttöliittymän avulla, jossa toteutetaan jonkinasteinen nuottien rytminen ryhmittely. SMF-tiedosto sisältää sekä tempo- että tahtilajimäärityksen. Jos näitä ei ole määritetty, käytetään oletusarvoina 120 iskua minuutissa ja 4/4-tahtilajia. (Hew- lett et al. 1997, 54).

MIDI-määrittelyssä ei sointia ole alun perin koodattu MIDI-viestiksi. MIDI-viesti voi sisältää soinnin muutoksen vastaanottavassa laitteessa, jonka tehtäväksi on jätetty synteesitekniikan, verhokäyrän ja signaaliprosessoinnin toteutukset (Roads 1996, 973). Tästä johtuen sama MIDI-viesti lähetettynä eri laitteille aiheutti toisistaan poikkeavan äänen. Soinnin yhteneväisyyttä lisäämään julkaistiin vuonna 1991 Gene- ral MIDI Instrument –määrittely. Määrittely sisältää kaksi resurssilistaa, jossa kussa- kin on 128 paikkaa. Ensimmäisen listan 128 paikkaa ovat kaikille General MIDI – laitteille yhteiset. Esimerkiksi akustinen kitara on paikalla 24 kaikissa General MIDI –laitteissa. On kuitenkin huomattava, että eri valmistajat toteuttavat laitteistot omin teknisin ratkaisuin, jolloin esimerkiksi akustisen kitaran sointi vaihtelee eri laitteilla soitettaessa. Toisen resurssilistan 128 paikkaa ovat sovelluskohtaisessa sekä käyttä- jän vapaassa käytössä.

4.1.3 MIDI:n käyttö musiikkiohjelmistoissa

Käytännössä MIDI on saavuttanut standardin aseman, jota kuvastaa ATK-sanakirjan määritelmä: MIDI (Musical Instrument Digital Interface) on teollisuusstandardi musiikin koodaamiseksi konemuotoon ohjauskoodeiksi (Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999, 112). Nykyisin binäärimuotoinen MIDI-tiedosto on yleisin eri musiikkiohjelmien välillä käytettävä tiedostomuoto (Dannenberg 1993, 26). Useimpien musiikkiohjelmien ominaisuuksiin kuuluu sekä Standard MIDI File tallennus että luku. Pelkästään audiokäytössä SMF-tiedostoformaattia voi pitää riittävänä siirtoformaattina. Notaatio-ohjelmien näkökulmasta SMF tarjoaa kuulokuvan editoitavasta kappaleesta. Koska SMF:a ei ole alun perin tarkoitettu notaation tallennus- ja siirto-

25 formaatiksi, se sisältää varsin niukasti musiikin notaatioon liittyvää tietoa. Tällaisia puuttuvia tietoja ovat esimerkiksi nuottien kesto, varsien suunta ja legatokaaret. MI- DI-tieto ei sellaisenaan omaa graafista notaatiotietoa, sillä sen määritykset perustuvat alun perin kosketinsoitinten painallustiedon rekisteröintiin. Näitä MIDI:n puutteita joissain ohjelmistoissa pyritään kompensoimaan älykkäillä algoritmeilla ja MIDI- laajennuksilla, jotka toisaalta heikentävät MIDI:n asemaa siirtoformaattina (Hewlett et al. 1997, 68). Tällaisia MIDI-laajennuksia ovat NoTAMIDI ja ExpressiveMIDI. Edellinen käyttää hyväkseen SMF-tiedostojen metatapahtumia ja jälkimmäisiä järjes- telmätapahtumia, joihin on liitetty tieto notaation symboleista (Cooper, Ng, Boyle 1997, 81; Nordli 1997, 73–79).

4.2 Digital Alternate Representation of Musical Scores

DARMS (Digital Alternate Representation of Musical Scores) on tekstipohjainen kuvauskieli, joka kehitettiin mahdollistamaan nuottikirjoitus tavallisen tietokone- näppäimistön avulla. Tämän kielen loi Stefan Bauer-Mengelberg vuonna 1964. Jat- kokehittelystä vastasivat Bauer-Mengelbergin kanssa työskennellyt Raymond Erick- son avustajineen. DARMS on ollut käytössä etupäässä tiedeyhteisössä. Kaupallisessa käytössä DARMS on jäänyt vähälle huomiolle. (Selfridge-Field 1997, 163.)

DARMS on erityisesti tulostamiseen tarkoitettu kuvauskieli. DARMS:in tavoitteena on yksiselitteisyys: jokainen nuotti ja sen sijainti nuottiviivastolla on kuvattu täsmäl- lisesti. Muun muassa tieto varsien suunnasta ja kaarituksesta on koodattu tarkasti. DARMS-koodi määrittelee koodia lukevalle ohjelmalle tulostettavan tiedoston ulkoasun ja sisällön, joten tulostettaessa ohjelman ei itsessään tarvitse tehdä oletuksia ulkoasun suhteen. (Selfridge-Field 1997, 163–164.)

Alkuperäisestä DARMS:sta on tehty useita murteita, mikä vaikeuttaa erityisesti sä- veltasojen yksiselitteistä tulkintaa eri murteiden välillä. DARMS:issa sävelkorkeutta ei varsinaisesti esitetä. Nuotin sijainti määritellään suhteellisesti nuotin etäisyytenä viivaston ensimmäisestä viivasta. Useimmissa murteissa nuotin sijainti määritellään suhteessa käytössä olevaan nuottiavaimeen. Tällöin nuottiviivaston viivoja ilmaistaan alhaalta laskien numeroilla 1, 3, 5, 7, 9 ja välejä numeroilla 2, 4, 6, 8. Nume- rosarjat jatkuvat kumpaankin suuntaan, esimerkiksi G-avaimella sijaitseva c1 on ilmaistu numerolla –1. Enharmonisten sävelten tunnistaminen tapahtuu sävellajimerk- kien avulla. Näin ollen myös cis ja ces koodataan numerolla –1. Käytettäessä DARMS:ia äänisovelluksissa tämä piirre vaatii erityisohjelmointia, jotta konvertointi äänikoodiin olisi mahdollista. Sama piirre vaatii huomiota myös analyysisovelluksis- sa (Selfridge-Field 1997, 164-165.)

DARMS –koodi koostuu merkeistä, joilla on täsmällinen vastine viivastonotaatiossa. Esimerkiksi Note Processor –murteessa G-nuottiavainta kuvataan merkeillä !G. Tila- päisiä korotuksia merkillä # ja alennuksia merkillä -. G-duuri sävellajimerkintä

27 muodostetaan merkeistä !K#, jossa K siis kertoo kyseessä olevan etumerkinnän. Nuotin pituudet ilmaistaan kirjaimilla W (kokonuotti), H (puolinuotti), Q (neljäsosa), E (kahdeksasosa) ja niin edelleen. (Dydo 1997, 176–187.)

!G!K2# !MC20H 1Q 2J /2(20 19) 31Q 30E/9*W/!/ Esimerkki DARMS-koodista (Roland 2001, 127).

Raymond Ericksonin vuonna 1976 julkaiseman kanonisen DARMS:in käsikirjan tarkoituksena oli poistaa eri murteiden eroavaisuudet ja näin parantaa DARMS:in käy- tettävyyttä siirtoformaattina eri ohjelmien ja järjestelmien välillä. Tämä yhtenäistä- mispyrkimys ei kuitenkaan ole saavuttanut sijaa, koska DARMS:in käyttö muutoin- kin on varsin vähäistä. Tällä hetkellä levinnein DARMS-sovellus on Note Processor -ohjelma, jonka on kehittänyt Stephen Dydo 1980- luvun puolivälissä. Ohjelma käyt- tää omaa Note Processor –murrettaan. (Selfridge-Field 1997, 164–166.) Toinen käy- tössä oleva DARMS -murre on A-R DARMS, joka on Thomas Hallin kehittämä ja jota käyttää kustannusyhtiö A-R Editions omissa nuottijulkaisuissaan (Hall 1997, 193). Tämän lisäksi DARMS:sta on kehitetty erilaisia murteita ja laajennuksia esimerkiksi mensuraalinotaatioon ja luuttutabulatuurien koodaamista ja julkaisemista varten.

4.3 The Notation Interchange File Format

NIFF (The Notation Interchange File Format) -tiedostoformaatti suunniteltiin notaation kuvaukseen ja tiedonsiirtoon eri musiikin notaation editointi-, julkaisu- sekä nuotinlukuohjelmien välillä. NIFF-projekti aloitettiin 1994 kuuden suuren kaupallisen ohjelmistovalmistajan yhteistyönä. Edustettuina olivat kolmen notaatio-ohjelman (Passport Designs: Encore, San Andreas Press: Score ja Coda: Finale) sekä kolmen nuotinlukuohjelman (Musitek: MidiScan, Nick Carter: SightReader ja Grande Soft- ware: NoteScan) valmistajat. Vuonna 1995 Coda vetäytyi hankkeesta ja sen tilalle rahoittajiksi tulivat Mark of the Unicorn, Twelwe Tone Systems, Opcode Systems ja TAP Music Systems/MusicWare. (Grande 1997, 491; NIFF 6a.3 1998.) NIFF- projektin koordinaattorin Alan Belkinin (2002) mukaan NIFF-määrittely on valmis ja projekti on loppuunsaatettu. NIFF-tiedostoformaatti ei ole saavuttanut laajaa jalansijaa ohjelmistotuottajien piirissä. Osasyinä tähän on pidettävä suurimman rahoittajan Passport Designs –yhtiön toiminnan lopettaminen ja jo aikaisemmin tapahtunut Co- dan vetäytyminen.

4.3.1 NIFF-tiedostoformaatin rakenne

NIFF:in suunnittelijoiden strategiana oli luoda formaatti, jossa tieto on jäsennelty systemaattisesti Leland Smithin Scoren esimerkin mukaisesti käyttäen yleisesti käy- tössä olevaa tiedostomuotoa. NIFF-formaattiin on sisällytetty myös toiminnallisia piirteitä DARMS:ta. (Grande 1997, 492.) NIFF–tiedostoformaatin musiikin notaation tietokonerepresentaation informaatio sisältää kolme itsenäistä komponenttia: loogisen ja graafisen tiedon sekä esitystiedon. Looginen tieto sisältää perustiedon, jolla musiikkikappale määritellään tietokoneeseen tallennettavaan tiedostoformaattiin. NIFF–formaatissa looginen tieto on ainoa pakollinen tieto, jota tarvitaan musiikkikappaleen esittämiseen (Grande 1997, 493). Looginen tieto sisältää esimerkiksi tiedon nuoteista ja niiden kestoista, stemmojen lukumäärästä, kappaleen nopeudesta, tahtiosoituksesta ja niin edelleen. Graafinen tieto sisältää musiikkikappaleen ulkonä- köä koskevaa tietoa: se määrittää kuinka musiikkikappale on jaettu eri sivuille ja mil-

29 tä nämä sivut näyttävät. Graafista tietoa ovat myös esimerkiksi kappaleen kirjasinmääritykset nuoteille ja teksteille. NIFF–formaatin määrittelyssä graafinen tieto on jaettu kahteen alaosaan: sivun asettelutietoon (page layout) ja tietoon, joka ei liity sivun asetteluun (Grande 1997, 493). Esitystieto sisältää informaation, jolla tallennettu musiikkikappale voidaan saada kuultavaan muotoon. NIFF:ssä esitystieto on esitetty MIDI:nä. (Grande 1997, 493).

NIFF–formaatti perustuu rakenteeltaan Microsoftin Resource Interchange File For- mat –määrityksiin (Grande 1997, 494; NIFF 6a.3 1998.) Cunninghamin (2003, 15) mukaan RIFF-määritysten käyttöönotto NIFF-formaatin pohjaksi perustuu sille, että RIFF oli NIFF–formaatin kehittelyn alkutaipaleella kaikkein ajanmukaisin ja raken- teellisesti kehittynein formaatti, joka soveltui NIFF-formaatin tarpeisiin parhaiten. NIFF–formaatissa tiedosto tallennetaan binäärimuodossa, joskin RIFF:in mukaisesti NIFF-tiedosto voidaan esittää myös ASCII –esityksenä (NIFF 6a.3 1998). RIFF- tiedostoissa, kuten myös NIFF-tiedostoissa toisiinsa kuuluvat tietoalkiot (data item) on ryhmitelty palasiin (chunk), jotka on ryhmitelty edelleen listoihin (list) (Grande 1997, 493, NIFF 6a.3 1998). Ylimääräisenä tietoalkiotyyppinä on NIFF-formaatissa määritelty tag, jonka avulla voi määrittää valinnaisia elementtejä palasiin (chunk) (Grande 1997, 493).

Kuva 1. Esimerkki RIFF-tiedoston rakenteesta (Cunningham 2003, 15).

NIFF–tiedosto koostuu kahdesta osasta: alustusjaksoon (setup section) ja tietojaksoon (data section). Alustusjaksossa määritellään eri parametrit ja muuttujat,

30 joita käytetään NIFF–tiedoston määrityksessä. Tässä jaksossa palaset (chunk) yleensä sisältävät informaatiota, joka poikkeaa oletusarvoista ja jota käytetään esimerkiksi stemmojen (part) määrittelemiseen tai MIDI –kanavien määritykseen. Tietojaksoon on tallennettu kaikki muu informaatio, joka on esitetty sivuittain hierarkkisesti. Sivulla esitetään ensiksi systeemit (system), jotka sisältävät nuottiviivastot. Nuottiviivastot sisältävät muita symboleja kuten nuotteja sekä aikamäärityksiä (time- slice). Tekstiä ja grafiikkaa on mahdollista lisätä jokaiselle tasolle hierarkiassa. (Grande 1997, 497; NIFF 6a.3 1998.)

Kuva 2. NIFF-dokumentin rakenne (Cunningham 2003, 20).

4.3.2 NIFF notaation representaationa

DARMS:in tapaan NIFF:ssä sävelkorkeutta ei ole suoraan määritelty. Notaation symboli, jonka merkitys riippuu sen vertikaalisesta sijainnista viivastolla ilmaistaan staff step –muuttujassa. Sävelkorkeus ilmaistaan etäisyytenä viivaston ensimmäisestä viivasta lukien. NIFF:ssä viivaston ensimmäinen viiva saa arvon staff step= 0. Viivaston viivat saavat siten arvot 0, 2, 4, 6, 8 ja välit vastaavasti arvot 1, 3, 5, 7. 1 Esimerkiksi G-avaimella sijaitseva c merkitään staff step= -2. Nuotin esitys koostuu vähintään kahdesta palasesta: nuotin varresta (Stem chunk) ja nuotin päästä (Notehead chunk). NIFF:ssä aikaa kuvataan tapahtumana, jolla on alkukohta ja loppukohta notaatiossa. Aikatapahtumia (Time-Slice) on kahden tyyppisiä: tahdin

31 alku (MeasureStart) ja tapahtuma (Event). Nuottien aika-arvot (duration) on määritelty suhteessa kokonuottiin: puolinuotti on ½, neljäsosanuotti on ¼ ja niin edespäin. NIFF-formaatissa eri stemmojen (parts) samanaikaiset tapahtumat sijoitetaan yhteen aikatapahtumaan. (NIFF 6a.3 1998.)

Esimerkiksi sävelkulku koodataan NIFF-formaatissa seuraavasti:

Time-Slice, type=event, start time=0/4 Stem Notehead, staff step=-2, duration=1/4 Articulation, shape=staccato

Time-slice, type=event, start-time=1/4 Stem Notehead, staff step=-1, duration=1/8 Articulation, shape=staccato

Time-slice, type=event, start-time=3/8 Stem Note, staff step=0, duration=1/8 Articulation, shape=staccato

Edellisen esimerkin staccato sisältyy artikulaatio palaseen (Articulation chunk). Eri musiikillisille symboleille on omat palaset: esimerkiksi klaavipalanen (clef chunk), dynamiikkapalanen (dynamic chunk) ja niin edespäin. (Grande 1997, 499–500.) Musiikillista symbolia, jonka sijainti on riippuvainen yhdestä tai useammasta symbolista kutsutaan riippuvaiseksi symboliksi (dependent symbol). Jokaiselle palastyypille on määritetty oletusankkuri (anchor). Esimerkiksi nuottivarsipalanen (Stem chunk) on ankkuri artikulaatiopalaselle. Riipuvaisen symbolin on esiinnyttävä NIFF-tiedostossa mahdollisimman lähellä ankkuriaan. (NIFF 6a.3 1998.)

NIFF:in rakenteet mahdollistavat joustavan notaation representaation. Tämä tapahtuu määrittelemällä korvaavat (Override) rakenteet, jotka voivat täydentää informaatiota (Grande; Belkin 1996, 36–37). Esimerkiksi eri soitinten äänenkuljetus on mahdollista esittää NIFF:ssä monipuolisesti. Samalla viivastolla voi esittää samanaikaisesti esimerkiksi kolmen huilun äänet (part) tai ne voidaan tilapäisesti esittää kukin omalla viivastollaan. Tällä tavoin on mahdollistettu esimerkiksi stemmojen tulostus

32 riippumatta äänenkuljetuksesta eri viivastoilla. Tämä tapahtuu esittelemällä stemmat alustusjaksossa.

Parts List Part, ID=0, Name=”Flute 1”, Number of Staves=1 Part, ID=1, Name=”Flute 2”, Number of Staves=1 Part, ID=2, Name=”Flute 3”, Number of Staves=1

Tämän jälkeen tietojaksossa määritetään kaksi vaihtoehtoisesti käytettävää systeemiä, joista ensimmäinen on polyfoninen ja toinen homofoninen.

System 1 Staff, ID=0, Part ID=0 Staff, ID=1, Part ID=1 Staff, ID=2, Part ID=2

System 2 Staff, ID=0 Text, Staff Name Override, Value=”Flutes 1,2,3”

Jousisoitinten divisi on mahdollista esittää halutulla tavalla edellisen esimerkin mukaisesti. NIFF:ssä on myös ratkaistu viivastolta toiselle hyppäävän äänenkuljetuksen representaatio.

(Staff 1) Time-slice, type=event, start time=1/8 Stem Beam, ID=1, Number of Nodes=3,parts to left=1, parts to right=1 Notehead, staff step= 2, duration=1/8

Time-slice, type=event, start time=2/8 Stem Beam, ID=1, part to left=1, parts to right=0 Notehead, staff step=5, duration=1/8

(Staff 2) Time-slice, type=event, start-time=0/8 Stem Beam, ID=1,parts to left=0, parts to right=1 Notehead, staff step= 6, duration=1/8

Esimerkistä ilmenee muun muassa palkkien, legatojen sekä erilaisten koristeiden käsittelytapa. Edelliset ovat riippuvaisia useammasta kuin yhdestä ankkurista, jolloin niillä on useampi solmukohta (node). Esimerkin palkin, Beam, ID=1, jatkuvuus määritellään parts to left ja parts to right arvoilla 0 tai 1. (NIFF 6a.3 1998.)

NIFF-formaatin soveltuvuus musiikin informaation siirtoformaatiksi ja representaatioksi on hyvä. NIFF-formaatin notaatioon liittyvät ominaisuudet ovat riittävät monimutkaisemmankin notaation representaatioon. Formaatin käytettävyyttä vähentää kuitenkin sen monimutkaisuus etenkin, jos NIFF–koodia tarkastelee tekstinä. Koska NIFF suunniteltiin alun perin siirtoformaatiksi, tiedostokoot oli tarkoitus pitää pieninä. Kuitenkin NIFF–tiedostot paisuvat laajoiksi johtuen toisaalta pyrkimyksestä perinpohjaiseen musiikin informaation representaatioon. (Cunningham 2003, 62.)

4.4 HyTime ja Standard Music Description Language

Hypermedia/Time-based Structuring Language (HyTime) on sovellus Standard Generalized Markup Language (SGML) –tiedostosiirto standardista (ISO 8879: 1986). HyTime laajentaa SGML:n dokumenttimäärittelyä mahdollistaen multimedian käytön. HyTimen avulla voidaan liikkuvaa kuvaa ja ääntä hallita aika- ja tilamäärityksin sekä luoda hyperlinkkejä eri dokumenttien ja objektien välillä. (ISO/IEC 10744 1997, xviii ; Sloan 1997, 470).

Standard Music Description Language (SMDL) on vuorostaan HyTime–standardin (ISO/IEC 10744 1997) sovellus, joka noudattaa HyTime:n arkkitehtuuria ja käyttää hyväksi sen mahdollisuuksia. SMDL:n tarkoituksena on toimia siirtoformaattina eri representaatiokoodien välillä laitteisto- ja järjestelmäriippumattomasti. SMDL kykenee kuvaamaan eri musiikin lajeja lähtökohtana länsimainen viivastonotaatio. Tämä ei kuitenkaan sulje abstraktimpien symbolien ja notaatioiden käyttöä, sillä niiden esitys on SMDL:n laajennettavuuden ansiosta mahdollista. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 1; Sloan 1997, 470.)

4.4.1 SMDL:n alueet (domains)

SMDL –määrityksessä (ISO/IEC DIS 10743 1995, 5) musiikin informaatio on jaettu neljään alueeseen (domain): - looginen alue (logical domain) - esitystapa-alue (gestural domain) - visuaalinen alue (visual domain) - analyyttinen alue (analytical domain)

Loogista aluetta kutsutaan myös cantus –nimellä. Looginen alue sisältää musiikin kuvauksen, josta teoksen muut editiot ja esitykset johdetaan. Loogisessa alueessa teoksen kuvaukseen sisällytetään tiedot sävelkorkeudesta, sävelten kestoista, soinnuista, tempoista ja niin edelleen. Esimerkiksi c-sävel ilmaistaan loogisesti sävelkorkeutena, frekvenssinä. Näin ollen sävel voidaan ilmaista useilla

35 notaatiojärjestelmillä tai esittää monin eri tavoin. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 5; Sloan 1997, 470.)

Esitystapa-alue (gestural domain) sisältää musiikin auditiivisen esityksen kuvauksen, joka ilmaisee loogisen alueen elementtien esitystavan. Samasta cantuksesta voi olla useita eri esityksiä. Auditiivinen esitys voi sisältää äänitiedostoja tai MIDI– tiedostoja, jotka on linkitetty cantuksen objekteihin. Esitykset voivat sisältää tietoa vastaavuuksista ja suhteista cantuksen ja esityksen välillä esimerkiksi ilmaisemalla cantuksessa esiintyvät virtuaaliset aikamäärittelyt todellisina esityksessä käytettävinä aikoina. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 5; Sloan 1997, 470.)

Visuaalinen alue (visual domain) muodostuu teoksen visuaalisista esityksistä. Visuaalisella alueella määritellään kuinka cantuksessa kuvattu teos esitetään painotuotteena tai näytöltä katsottavana kuvana. Teoksen partituuri voidaan kuvata käyttäjän vapaasti määrittelemillä symboleilla, jotka linkittyvät cantuksen objekteihin. Näin ollen esimerkiksi aiemmin mainittuja DARMS:a ja NIFF:ia voi käyttää sellaisenaan SMDL–dokumentin visuaalisen alueen symbolipohjana. SMDL– standardissa NIFF on mainittu erikseen erityisen käyttökelpoisena siirtoformaattina. NIFF:in ja SMDL:n yhteensopivuutta on kehittäjien taholta pyritty ylläpitämään ja näin takaamaan NIFF-formaatin asemaa SMDL:n osana ja sitä täydentävänä formaattina. Analyyttinen alue (analytic domain) voi sisältää teoksen analyysejä ja kommentointia, jotka voivat viitata kaikkiin muihin alueisiin. (Grande ja Belkin 1996, 33; ISO/IEC DIS 10743 1995, 3-5; Sloan 1997, 470.)

Kuva 3. SMDL:n alueet ja niiden keskinäiset viittaussuhteet (Sloan 1997, 471).

4.4.2 SMDL:n loogisen rakenteen peruselementit

SMDL kuvaa musiikkia erilaisten tapahtumien yhdistelmänä aikajanassa, jossa joka tapahtumalla on alkuaika ja kesto. Jokaisen tapahtuman alkuaika ja kesto voidaan ilmaista myös suhteessa toiseen tapahtumaan. (Newcomb 1997, 488.) SMDL:ssä sävelkorkeus voidaan määritellä usealla tavalla: suoraan taajuutena, intervallina vertailutaajuuteen, käyttäjän määrittelemällä notaatioilmaisulla tai nimettynä taajuutena taajuusjaotus/ -asteikko -taulukossa (pitch gamut). Tällaiseen taulukkoon voidaan määritellä esimerkiksi tasavireisyydestä poikkeavia virityksiä. Jaotustaulukossa samalle taajuusluokalle voi antaa useita nimiä kuten C ja Do tai C# ja Db. Välttämättä kaikilla taajuusjaotustaulukon askelmilla (gamut step) ei tarvitse olla nimeä, jolloin sävelkorkeutta voi ilmaista poikkeamana (ficta adjustment) nimetystä taajuudesta. Tällä tavoin ilmaistaan myös tilapäiset ylennys- ja

37 alennusmerkit. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 25–26.) Sävelten kestoa voidaan kuvata joko tosiaikaisesti, esimerkiksi minuutteina, sekunteina ja millisekunteina tai virtuaaliajassa, jossa eri yksiköt kuvataan suhteessa toisiinsa (Sloan 1997, 472). Cantuksen esityksen tempon määrää HyTimen baton- arkkitehtuurimuoto, jonka tapahtumien aikakoordinaatit ovat tosiaikaisia (ISO/IEC DIS 10743 1995, 12, 22).

Artikulaatio, ornamentit ja dynamiikka ilmaistaan visuaalisella alueella symbolilla tai sanalla, joka kuvaa tapahtumaa partituurissa. Tyylitiedosto voi täydentää informaatiota, tietyn ornamentin tai artikulaation esitystavasta esitysalueella (Sloan 1997, 472–473). Sointia SMDL:ssä voi säädellä säikeiden (threads) avulla. Cantuksen nuotit voi jakaa säikeisiin, jotka mahdollistavat nuottien jaon ja ryhmittelyn halutulla tavalla sekvensseiksi, päällekkäisiksi tapahtumiksi tai nuotti- ja tapahtumalistoiksi (ISO/IEC DIS 10743 1995, 14). Säikeitä käytetään muun muassa eri soittimien ja äänien määrittelyyn. HyTimen wand –arkkitehtuurimuotoa käytetään määrittelemään äänen modifiointia, esimerkiksi artikulaatiota ja äänen suodattamista, analogisen tai digitaalisen äänen prosessoinnin yhteydessä (ISO/IEC DIS 10743 1995, 22; Sloan 1997, 473). Wand:in avulla voi esimerkiksi kuvata äänen sävyn muutoksia, joita näppäilypaikan vaihtelu tallan vierestä lähelle otelautaa aiheuttaa kitaraa soitettaessa.

Kuva 4. SMDL –dokumentin loogisen alueen eli cantuksen rakenne (Newcomb 1997, 488).

4.4.3 SMDL:n käyttö ja nykytila

Kuten aiemmin mainittiin, visuaalisella alueella voidaan käyttää mitä tahansa olemassa olevaa koodia pohjana musiikkiteoksen kuvaukseen SMDL:n avulla. Tästä syystä SMDL voisi toimia välittävänä kielenä muiden koodien välillä, jolloin tarvittavien kääntäjien lukumäärä luonnollisesti laskisi (Sloan 1997, 486). SMDL:n käytettävyyttä on arvosteltu sen monimutkaisuuden ja vaikeakäyttöisyyden vuoksi (Cunningham 2003, 117). SMDL on tarkoitettu loppukäyttäjälle näkymättömäksi kieleksi. Työvälineitä SMDL:n käyttöön ei ole kehitetty ja näin kaupallisia sovelluksia ei ole syntynyt (Haus ja Longari 2002, 1).

SMDL:stä on tulossa XML–yhteensopiva muoto, joka perustuu HyTime 2 – standardiin (Gastan 1999). Koska XML on tällä hetkellä hyvin suosittu metakieli, se voisi helpottaa SMDL–standardin käyttöönottoa. Tätä tutkielmaa kirjoittaessa (17.6.2004) ei kuitenkaan löytynyt mistään lähteestä vahvistusta sille, että uusi SMDL:n versio olisi valmis.

5 Extensible Markup Language

XML (Extensible Markup Language) on yksinkertaistettu versio SGML-standardista. SGML on kansainvälisesti standardoitu metakieli merkkauskielten määrittelemiseen, jonka tarkoitus on helpottaa dokumenttien siirrettävyyttä eri alustoille ja eri tarkoituksiin sekä niiden arkistointia (Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999, 247). W3C (World Wide Web Consortium) on kehittänyt XML-kieltä ja on antanut suosituksen XML 1.0, jonka viimeinen versio on julkaistu 6.10.2000. Ensimmäinen suositus julkaistiin 10.2.1998.

5.1 Mikä XML on?

XML on kehitetty rakenteisten dokumenttien ja tiedon kuvailuun. Dokumenttia kutsutaan rakenteiseksi dokumentiksi, kun siihen on liitetty tietokoneen tulkittavissa oleva rakennemäärittely (Salminen 1995, 9). XML on ihanteellinen formaatti rakenteisen tekstin säilyttämiseksi ja levittämiseksi monissa medioissa kuten esimerkiksi WWW-ympäristössä (Bradley 2000, 3). Samaa tietolähdettä voidaan käyttää eri sovelluksissa.

XML:ssä rakenteen määritys, ulkoasu ja sisältö ovat erillään. Sisällölle voidaan määrittää ulkoasu sen mukaan missä se esitetään. XML on itsekuvailevaa (self-describing). XML-dokumentissa käytetään tunnisteita (tag), jotka auttavat tiedon tulkinnassa. Tunnisteet alkavat <-merkillä ja loppuvat >-merkillä. Näin XML- dokumentit ovat eri ohjelmien ja tietojärjestelmien tunnistettavissa. Itsedokumentoituvuus mahdollistaa XML-dokumenttien sisällön ymmärtämisen vuosienkin jälkeen myös silmämääräisesti:

Edellä olevan esimerkin (Castan; Good, Roland 2001) tunnistaa helposti C–duuri kolmisoinnuksi jokainen musiikkiin vähänkin perehtynyt.

5.2 XML-dokumentin rakenne

XML-dokumentilla on sekä looginen että fyysinen rakenne. Looginen rakenne mahdollistaa dokumentin jakamisen elementteihin (elements) ja alaelementteihin. Elementtien täytyy aina olla sisäkkäisiä. Näin ne muodostavat hierarkkisen rakenteen, jota voi kuvata puumaiseksi rakenteeksi, jossa on juuri, haaroja ja lehdet. Musiikissa tällaisia elementtejä voivat olla nuotit, soinnut ja niin edespäin. Esimerkki elementistä:

”note” on elementin nimi. Seuraavana rakennehierarkiassa tulevat määritteet, attribuutit (attributes), jotka määrittävät elementin ominaisuuden tai tarkentavat sisältöä. Edellisessä esimerkissä ”name” ja ”octave” ovat attribuutteja. Kuten edellä kuvatusta voi päätellä, XML:n syntaksi on hierarkkista ja soveltuu hyvin notaation peruskuvaukseen (Castan, Good, 99).

Fyysinen rakenne antaa mahdollisuuden entiteettien (entities) käyttöön. Entiteetti voi sijaita erillään ja se tuodaan XML-dokumenttiin viittausta käyttämällä. Tällaisia ulkoisia entiteettejä voivat olla kuva-, ääni- ja videotiedostot (Bradley 2000, 4). Eräs tapa käyttää ulkoisia entiteettejä on koota dokumentteja pienemmistä osista (Holzner 2001, 155–170). Entiteetit voivat olla myös sisäisiä esim. vakiomerkkijonoja.

5.3 Document Type Definition

XML on metakieli. Tämä merkitsee, että se on kieli, joka kuvailee muita kieliä (Bradley 2000, 5). XML:ssä ei ole ennakkoon määriteltyjä elementtilistoja, vaan kuhunkin käyttötarkoitukseen voi kehittää omat soveliaat elementtimääritykset.

Koska eräänä XML:n käytön tavoitteena on tietojen siirrettävyys eri sovellutusten ja järjestelmien välillä, käytetään Document Type Definition (DTD) -määrittelyjä. DTD:ssä määritellään sallitut elementit ja niiden attribuutit. Esimerkiksi DTD:ssä voi olla seuraava määrittely (Recordare 2003):

Tässä esimerkissä sävelkorkeutta (pitch) kuvataan askeleena (step) diatonisessa asteikossa yhdistettynä kromaattiseen muutokseen ja oktaavialaan. Step-elementti voi saada arvokseen aakkoset A-G. Alter-elementti edustaa kromaattista muutosta. Korotus ilmaistaan arvolla +1. Oktaavi-elementin arvot vaihtelevat 0-9:ään. 4 osoittaa c1:n aloittavaa oktaavia. Avainsana PCDATA (parsable character data) ilmaisee sen, että elementit saavat arvokseen merkkidataa eli tekstiä.

XML-dokumentti on hyvinmuodostettu (well-formed), kun se sisältää yhden juurielementin ja muut mahdolliset elementit alkavat ja päättyvät saman elementin sisällä. Dokumentin on luonnollisesti vastattava XML-määrittelyä. Ollakseen validi (valid) dokumentin pitää olla hyvinmuodostettu (Bradley 2000, 554). XML- dokumentin validointi tapahtuu validointijäsentimellä, joka vertailee noudattavatko dokumentin elementti- ja attribuuttimääritelmät DTD-määrittelyä (Bradley 2000, 552).

5.4 XML-dokumentin muotoilu

Kuten luvussa 6.1 on todettu, XML mahdollistaa saman tiedon käytön monissa eri julkaisusovellutuksissa, esimerkiksi painotuotteissa, CD-ROM-levyillä, Internetissä ja matkapuhelimissa. XML-dokumenteista voidaan muodostaa myös tietokanta, josta voi tehdä hakuja esimerkiksi analyysisovellutuksiin. Koska XML-dokumentti on pelkkä tekstitiedosto, julkaisu vaatii formatointia. Jokaiselle elementille on määriteltävä tulostusformaatti. Tämä tapahtuu tyylitiedoston (style sheet) avulla, jota voi vaihdella julkaisumedian ja käyttötarpeen mukaisesti. Muotoiluun on kehitetty useita standardeja, joiden avulla XML-dokumentti saatetaan lopulliseen julkaisuasuun.

Kuva 5. Joukko XML-julkaisustandardeja (Bradley 2000, 10).

XML-tiedostot ovat tekstitiedostoja, joiden esittämisessä käytetään ASCII-, ISO 10646- ja Unicode- standardeja. ASCII (American Standard Code for Information Interchange) on standardoitu koodi merkkien esittämiseksi. ISO 10646 ja Unicode ovat sen laajennuksia. XLink ja XPointer, jotka perustuvat uuteen standardiin Xpath mahdollistavat hypertekstilinkkien käytön XML:ssä. XSL (XML Stylesheet Language) ja CSS (Cascading Style Sheets) ovat XML-dokumentin tyylinmäärittelyn kaksi pääkeinoa. CSS:ää käytettäessä voidaan määritellä yksittäisten elementtien muoto, luoda tyyliluokkia, tehdä fonttimäärityksiä, käyttää värejä ja määrittää

43 elementtien sijainti sivulla. XSL on CSS:ää tehokkaampi. Sen avulla voi järjestää dokumentin elementtejä uudelleen, muuttaa ne kokonaan, näyttää niistä osan loput piilottaen, valita tyylejä ei vain elementteihin vaan myös attribuutteihin perustuen sekä valita tyylejä elementtien suhteellisen sijainnin perusteella. XSL-tyylitiedostot ovat itsessään XML-tiedostoja. HTTP (Hyper Text Transfer Protocol) on Internet protokolla, joka määrittelee WWW-tekniikassa palvelimen ja selainohjelman välisen liikennöinnin. SPDL (Standard Page Description Language) kuvaa tarkalleen kuinka informaatio asetellaan esimerkiksi tulostettavalle sivulle. SPDL-standardi on kaupallisesti vapaa vastike Adoben kehittämälle PostScript-sivunkuvauskielelle. (Bradley 2000, 7-10; Holzner 2001, 46–47.)

Seuraavassa XML:n käyttöä hahmotetaan tarkastelemalla esimerkkiä:

]> Requiem W.A. Mozart

Dokumentin alussa on XML-esittely (XML Declaration)

Esittelyssä selvitetään versio ja dokumentin kielikoodaus. Seuraavalla rivillä esitetään prosessointiohje, joka liittää dokumenttiin tyylitiedoston.

Tyylitiedosto demo.css sisältää määrittelyt siitä, kuinka dokumentti.xml näytetään. TEOS {display:block; font-size: 36pt; color: #000000} SAVELTAJA {display:block; font-size: 18pt; color: #000000}

Yllä olevassa esimerkissä DTD-määrittely on sulautettu XML tiedostoon sisäiseksi DTD:ksi. Tyyppimäärittely esitetään tiedoston alussa:

DOKUMENTTI on juurielementti, joka sisältää muut elementit (TEOS, SAVELTAJA).

Sekä TEOS että SAVELTAJA voivat olla merkkidataa (#PCDATA). Varsinainen XML-dokumentti seuraa DTD-määrittelyä. Tavallisesti DTD-määrittely haetaan eri tiedostosta, mutta se voi olla myös sulautettuna samaan tiedostoon kuten tässä tapauksessa.

Varsinainen XML-dokumentti sisältää juurielementin DOKUMENTTI ja sen sisällä elementit TEOS ja VIESTI.

Requiem W.A. Mozart

Microsoftin Internet Explorer-selaimet 5.0-versiosta alkaen tukevat XML:n esittämistä. Jos XML-tiedosto ei sisällä tyylitiedostomääritystä, niin silloin selain näyttää XML-dokumentteja sellaisenaan. Kun dokumentissa on määritelty css- tyylitiedosto, niin dokumentti.xml näyttää selaimessa seuraavanlaiselta:

Kuva 6. XML-dokumentti Internet Explorerissa

Julkaistaessa XML-dokumentteja muihinkin medioihin XML:n käyttö on vastaavaa kuin edellä esitetty: XML-dokumentti muotoillaan XSL/CSS-tyylitiedostolla, jonka jälkeen formatoidusta dokumentista tieto siirretään lopulliseen julkaisumuotoon, joita voivat olla CD-ROM-levy, kirja, PDA-laite tai muu vastaava.

5.5 XML-sovellukset

XML on metakieli, jota käytetään kuvailemaan uusia kieliä. Tällaisia XML:llä luotuja kieliä kutsutaan XML-sovelluksiksi (Holzner 2001, 49). Termi XML-sovellus viittaa XML-sovelluksen erikoisalueeseen, ei ohjelmaan, joka käyttää sitä. Eräs XML-sovellus on MathML (Mathematical Markup Language), jonka avulla matemaattisia yhtälöitä voi kuvata HTML-dokumentissa. Vastaavanlainen sovellus on myös CML (Chemical Markup Language). HTML+TIME ja SMIL (Synchronized Multimedia Integration Language) ovat XML-sovelluksia, jotka on kehitetty ohjaamaan multimediatiedostojen esittämistä WWW-selaimissa. Real Networksin virtausohjelmistot (streaming software) kuten RealPlayer ja Applen Quicktime perustuvat SMIL:iin.

Tämän päivän suurin XML-sovellus on XHTML, joka on W3C:n (World Wide Web Consortium) toteutus HTML 4.0:sta (Holzner 2001, 785). XHTML on sovellus, jolla

XML-dokumentti voidaan esittää nykyisissä Internet-selaimissa. XHTML on aitoa XML:ää, joka on HTML:n kaltaista, ominaisuus, joka on tehnyt siitä suositun.

SVG (Scalable Vector Graphics) ja VML (Vector Markup Language) ovat W3C:n kehittelemiä XML-sovelluksia, joilla voi piirtää vektoripohjaisia grafiikkakuvioita. SVG:tä käytetään joissakin ohjelmissa kuten CorelDraw ja joissain Adoben ohjelmissa. VML:ää voi käyttää myös Internet Explorer-selaimessa.

6 XML notaation kuvauskielenä

Musiikin alueella on monia XML-sovellutuksia. Useimmat musiikin XML sovellukset ovat keskittyneet viivastonotaation, kuvaamiseen. Tällaisia XML- pohjaisia kuvauskieliä ovat MML ja MusicXML. Myös NIFF (Notation Interchange File Format) formaatista on tehty XML-sovellus NIFFML. Näiden lisäksi on lukuisia muita musiikin XML-sovelluksia esimerkiksi kitaran sointuotteiden kuvaamiseen (Castan 2003). XML:n avulla kuvattuja ääniformaatteja ovat MIDI–formaattia kuvaavat 4ML ja XMidi. FlowML on formaatti synteesidiagrammien ja niitä tukevien prosessien kuvaamiseen. Tarkoituksena virtuaalisoitinten välittäminen ohjelmistopohjaisten syntetisaattorien välillä sekä synteesidiagrammien julkaisuun internetissä (Oasis 2000).

6.1 MusicXML

Recordare-yhtiön MusicXML pyrkii kuvaamaan länsimaista viivastonotaatiota 1700- luvulta lähtien nykypäivään asti. MusicXML on kehitetty tiedonsiirtoformaatiksi musiikin notaatio-, analyysi-, tietokanta ja esitysohjelmia varten. (Good 2001, 114.) MusicXML on kahden viime vuoden aikana erottunut aiemmin mainituista sovelluksista kaupallisen esiintulon myötä. MusicXML:n läpimurto notaation siirtoformaattina on mahdollinen, sillä Recordaten XML-kääntäjä on saatavilla johtaviin nuotinnusohjelmiin, Finaleen ja Sibeliukseen. Sibeliukseen saatava ohjelma sisältää vain Sibelius-formaatin muunnon XML-muotoon. Kuva 8 sivulla 55 osoittaa MusicXML:n saaneen jo hyvän jalansijan eri ohjelmatuottajien keskuudessa. Michael Goodin (2001, 113) mukaan MusicXML:n tarkoituksena on tukea tiedonsiirtoa notaatio-, esitys-, analyysi- ja tietokantaohjelmien välillä. Kaupallisuudesta huolimatta Recordaren MusicXML on vapaasti käytettävissä ilman korvauksia lisenssin mukaisesti (Recordare 2004a).

6.1.1 MusicXML:n rakenne

MusicXML:n pohjalla ovat MuseData ja Humdrum formaatit, joista muun muassa on peräisin kaksiulotteinen musiikin representaation rakenne. Kuvan 7 mukaisesti MusicXML partituurin voi nähdä etenevän joko 1) stemmoissa (part-wise), jolloin tahdit on sijoitettu hieararkisesti sisäkkäin stemmoihin tai 2) tahdeittain, jolloin stemmat on sijoitettu hieararkisesti sisäkkäin tahdeittain (time-wise). Konversio näiden kahden välillä on mahdollista XSLT (Extensible Style Sheet Transformations) –tyylitiedoston avulla. (Good 2001, 114.)

Kuva 7. Partituuri kaksiulotteisena tauluna nähtynä (Hewlett 1997, 404).

MusicXML on määritelty 12 DTD:n avulla (Document Type Definition, katso luku 5.3). Näistä partwise.dtd ja timewise.dtd ovat ylimmän tason DTD-määritykset edellä selostetun mukaisesti. Jompaakumpaa näistä DTD-määrittelyistä käytetään yhden kappaleen tai teoksen kuvaamiseen (Good 2001, 118). Opus.dtd mahdollistaa useampien yksittäisten MusicXML-dokumenttien tai useampiosaisten teosten sekä MusicXML-opuksien yhteen linkittämisen. Common.dtd sisältää entiteetti- ja elementtimäärittelyt, joita käytetään MusicXML:n muissa DTD-määrittelyissä. Musiikkiteoksen yleiset tiedot, kuten kappaleen nimi tai osa, on määritelty score.dtd:ssä. Attributes.dtd määrittelee esimerkiksi avain- ja tahtilajimerkinnät sekä sisältää transponointiin liittyviä määrittelyjä. Barline.dtd määrittelee normaalista tahtiviivasta poikkeavan tahtiviivan käytön sisältäen kertaukset ja poikkeavat loput sekä tahtiviivojen tyylin. Direction.dtd pitää sisällään musiikin esitykseen liittyviä määrittelyjä: muun muassa metronomimerkinnät, crescendo- ja diminuendo- merkinnät notaatiossa sekä nuottien ryhmittelymääritykset. Myös sointuihin, tulostukseen sekä musiikin auditiiviseen esitykseen liittyvät määrittelyt löytyvät tästä DTD-määrittelystä. Identity.dtd:ssä on MusicXML-tiedoston metatiedon määrittelyt, kuten esimerkiksi tieto tiedoston tekijästä, tekijänoikeuksista ja mahdollisesta ohjelmasta, jolla tiedosto on luotu. Note.dtd käsittää MusicXML:n nuottirepresentaatiot sekä nuottiin liittyvät elementit ja entiteetit. Midixml.dtd:ssä on määritelty XML-representaatio Standard MIDI Files (SMF)- formaatille. Link.dtd mahdollistaa hyperlinkkien käytön XLink tuella (Katso luku 5.4. XML-dokumentin muotoilu).

6.1.2 MusicXML tiedoston rakenne

MusicXML-koodia tutkitaan seuraavan esimerkin avulla:

Esimerkki 1.

XML-tiedosto alkaa XML-esittelyllä, joka selvittää käytettävän XML-version (1.0) sekä määrittelemällä tiedoston käyttämä DTD-määrittelyn (Partwise) ja URL-

50 osoitteen, jossa tämä DTD-määrittely on. Attribuutti standalone, jonka arvo "no" ilmaisee dokumentin käyttävän DTD:tä, joka ei sisälly dokumenttiin itseensä vaan haetaan muualta. Alla olevassa esittelyssä käytetään partwise.dtd:tä.

Esittelyn jälkeen seuraa varsinainen notaation representaatio - tunnisteella, joka on dokumentin juuri. Tunniste ilmaisee sen, että tiedosto käyttää part-wise –rakennetta, jolloin tahdit ovat stemmojen (part) sisällä. Stemmojen listassa () luetellaan kappaleen sisältämät äänet antamalla niille oma ID-tunnus ja nimi.

Guitar

Seuraavassa jaksossa ensimmäisen äänen tunniste () ilmaisee ääneen liittyvän informaation alkamisen. Attribuutteina on määritelty sävellaji

() ja tahtilaji () sekä nuottiavain (), jotka ovat ensimmäisellä tahdilla (). -tunniste määrittelee nimittäjän, joka määrittelee kuinka moneen osaan neljäsosanuotti jaetaan nuotin kestoa määriteltäessä. Sävellajin etumerkinnän määritys MusicXML:ssä perustuu kvinttiympyrään: -tunnisteen arvo 1 viittaa näin ollen yhteen korotusmerkkiin. Alennusmerkkiset sävellajit merkitään miinusmerkkisin arvoin, näin ollen F-duuria vastaisi arvo –1. Sävellaji tarkennetaan duuriksi tai molliksi

-tunnisteessa.

2 1 major 2 4 G 2

Tämän jälkeen koodi etenee nuotti nuotilta käyttäen -tunnistetta. Alla olevassa on määritelty esimerkin fis-sävel. Step määrittää sävelen aluksi F-säveleksi, ja alter arvolla 1 korottaa sävelen puoliaskelta fis-säveleksi. Duration ilmaisee sävelen keston. Esimerkissä keston arvo on 1, koska divisions-tunnisteessa aiemmin neljäsosa oli jaettu kahteen. Type kertoo sävelen tyypiksi kahdeksasosanuotin, jonka varsi () on ylöspäin (up). Myös nuotin palkki merkitään alkavaksi: begin. Legaton alku on ilmaistu slur-tunnisteella, joka on -elementin sisällä.

F 1 4 1

1 eighth up begin

Kun esimerkin kaikkien tahtien nuotit on käyty läpi, notaation loppu ilmaistaan poikkeavana tahtiviivana (barline). Lopuksi tiedosto suljetaan sisäkkäisin lopputunnistein, jotka ilmentävät tiedoston hierarkkista rakennetta.

light-heavy

Kaikki muutkin notaatioon liittyvät merkinnät toteutetaan niitä vastaavin tag- tunnistein. Lisäesimerkkinä nuotin () -elementin käytöstä on stac- catopiste:

Seuraavassa koodissa -elementti sisältää crescendo-merkin:

Crescendo sanana ilmaistuna: cresc.

Myös lyriikka liitetään MusicXML:ssä nuottiin (). MusicXML-tiedosto voi sisältää myös MIDI-tietoa, jonka mahdollistaa aikaisemmin mainittu XML- representaatio Standard MIDI Files (SMF)- formaatille (midixml.dtd).

Yllä olevasta esimerkistä ilmenee MusicXML:n selkeys: koodi on mahdollista lukea ja ymmärtää silmämääräisesti. MusicXML:llä tallennetut musiikkiteokset on mahdollista lukea vielä vuosikausienkin päästä. Aikaisempiin tekstipohjaisiin nuottikirjoitusformaatteihin verrattuna MusicXML –tiedostot ovat kooltaan suurempia, jopa seitsemän kertaa suurempia kuin MuseData-tiedostot (Good 2001, 118). Tätä seikkaa kuitenkin kompensoi MusicXML:n hyvä pakattavuus ja toisaalta myös nykyisen tietotekniikan tallennus- ja tiedonsiirtokapasiteetti. MusicXML:n rakenne mahdollistaa koodin tehokkaan käytön musiikkisovellusten kehittämiseen eri ohjelmointikielillä sekä eri käyttöjärjestelmäympäristöissä. Yleisesti saatavilla olevat XML-ohjelmointityövälineet soveltuvat myös MusicXML:n tarpeisiin.

6.1.3 MusicXML:n käyttö eri ohjelmistoissa

Kuten luvussa 6.1 todettiin, MusicXML:n mahdollisuudet merkittäväksi notaation siirtoformaatiksi ovat vahvistuneet Coda Musicin otettua Finale- nuotinkirjoitusohjelman plug-in –ohjelmien joukkoon Recordaren Dolet MusicXML- kääntäjän, joka toimitetaan kevytversiona. Dolet-ohjelman avulla Finaleen voi tuoda ja Finalesta voi viedä MusicXML-tiedostoja. Nuotinkirjoitusohjelmista myös Sibeliukselle on Dolet-kääntäjä, jolla voi toistaiseksi vain viedä MusicXML- tiedostoja Sibelius-ohjelmasta. Näiden kahden johtavan nuotinnusohjelman tiedostojen vaihdon mahdollistaminen on edistysaskel ohjelmien käyttäjien kannalta ja toivottavasti se myös rohkaisee muita ohjelmistovalmistajia tukemaan MusicXML:ää. Mainittakoon, että Sibelius-ohjelmaan on voinut jo aiemmin tuoda Finale-tiedostoja. Lisäksi nuotinkirjoitusohjelmista NoteHeadsin Igor Engraver, San

Andreas Pressin Score ja MusicEase Softwaren MusicEase sekä Spe-Not Kkt.:n Turandot tukevat MusicXML-tiedostojen tuontia. Betaversiot MusicXML-kääntäjistä ovat saatavilla Lime- ja NoteEdit- (tiedostojen tuonti ja vienti) sekä Nightingale- (tiedostojen vienti) ja LilyPond-nuotinkirjoitusohjelmiin (tiedostojen tuonti).

Neuratronin PhotoScore ja Visivin SharpEye ovat nuotinlukuohjelmia, jotka toimivat vastaavasti kuin tekstintunnistusohjelmat. Ohjelmiin voi skannata nuotteja, jonka jälkeen ne voidaan tallentaa MusicXML-tiedostoiksi. Tämän jälkeen tiedostot voidaan avata MusicXML:ää tukevissa ohjelmissa. Betaversio MusicXML:ää tukevalle nuotintunnistukselle on myös Middle C-ohjelmalla. TaBazaar ja KGuitar (betaversio) ovat MusicXML:ää tukevia kitaratabulatuuriohjelmia. NIFF-formaatin ja JMSL (Java Music Specification Language) –kielen kääntäminen MusicXML- formaattiin on betavaiheessa, samoin kuin MusicXML:n konvertointi MIDI- tiedostoksi.

Kuva 8. Kuvassa ovat ohjelmat ja formaatit, joihin Recordaren MusicXML- muunnosohjelmia on saatavilla (Recordare 2004b). Oikealla olevat ovat betaversioita ja vasemmalla puolella olevat jo kaupallisessa levityksessä.

6.1.4 MusicXML:n nykytila

MusicXML on edennyt versioon 1.0, joka on päivätty 13.1.2004. Recordare on ollut OASIS:in (Organization for the Advancement of Structured Information Standards) jäsen useita vuosia. 4.11.2003 Michael Good (Recordare), Matthew Dovey Oxfordin yliopistosta ja Don Byrd Indianan yliopistosta käynnistivät hankkeen XML- pohjaisen notaation siirtoformaatin standardoimiseksi. Recordare vetäytyi hankkeesta, koska hanke ei täyttänyt Recordaren Michael Goodin yhtiön kaupallisia tavoitteita. Toistaiseksi hanke on keskeytetty, sillä uuden standardoidun formaatin kehittely MusicXML:n rinnalle lisäisi vain hajaannusta eikä edistäisi standardoidun XML-formaatin kehittämistä. (Byrd, Dovey ja Good 2004.) Tämä ei luonnollisestikaan ole este MusicXML:n kehitykselle, mutta osoittaa notaation standardoiduksi XML-siirtoformaatiksi tarkoitetun sovelluksen syntymisen olevan vaikeaa.

6.2 Music Markup Language

Music Markup Language (MML) on XML:ään perustuva kuvauskieli musiikin objektien ja tapahtumien kuvaamiseen. MML:ää on kehitetty Jacques Steyn johdolla Pretorian yliopistossa Etelä-Afrikassa. MML:n tavoitteena on kuvata erilaisten musiikkidokumenttien rakennetta luettavassa tekstimuodossa. Useista XML- pohjaisista kielistä poiketen Music Markup Language ei pyri pelkästään viivastonotaation kuvaamiseen. Kappale, joka on koodattu MML:ää käyttäen, tulisi Jacques Steynin mukaan olla käytettävissä tekstinä, sekvensseriohjelmissa sekä konvertoitavissa MIDI-tiedostoksi ja notaatioksi joko paperille tai näytölle. (Steyn 2000a.)

6.2.1 MML:n rakenne ja notaation kuvaus

Music Markup Language (MML) kuvaa musiikin rakennetta moduulien avulla. Moduuleissa määritellään MML:n sisältämät elementit ja attribuutit.

Kuva 9. Music Markup Languagen (MML) keskeiset moduulit (Steyn 2000c).

MML:ssä aika- (Time Module) ja taajuusmoduulit (Frequency Module) ovat aina käytössä ja niitä kutsutaan ydinmoduuleiksi (The Music Core Modules). Taajuuden kuvauksen yksikköjä ovat cent relatiivisille taajuuksille kuten intervalleille ja Herz absoluuttisille taajuuksille. Sävel kuvataan note-attribuutilla. Esimerkiksi yksiviivainen c merkintään MML:ssä note="4C". Nuottien pituutta kuvataan numeroin: 1 on kokonuotti, 2 on puolinuotti, 4 on neljäsosanuotti, 8 on kahdeksasosanuotti ja niin edespäin. Sävelen c kesto merkitään esimerkiksi neljäsosaksi seuraavasti: C:4. Ajan pienimpänä yksikkönä on millisekunti (ms) ja relatiivisena ajan yksikkönä on tick. Notaation kannalta tärkeä elementti aikamoduulissa (Time Module) on bar. Tahtia merkitään esimerkiksi seuraavasti:

.... Aikamoduuli sisältää myös elementtimäärityksiä, jotka painottuvat musiikin audio-ominaisuuksiin, jotka ovat käytettävissä esimerkiksi sekvensseriohjelmissa. (Steyn 2000c.)

Notaatiomoduuli (Notation Module) keskittyy nimensä mukaisesti viivastonotaation kuvaamiseen. Sävel (note)-attribuutin käyttö kuvattiin edellä. Tauko merkitään R- kirjaimella. Neljäsosatauko merkitään esimerkiksi R:4. Ylennysmerkki merkitään s-kirjaimella ja alennusmerkki f-kirjaimella. Näin yksiviivainen des merkitään note="4Df" ja yksiviivainen dis merkitään note="4Ds". Pisteellisen nuotin merkintätapa on hyvin suoraviivainen: esimerkiksi pisteellinen puolinuotti merkittäisiin 3A:2..

Esimerkki 2. Katkelma Vivaldin Sonaatista g-molli.

Esimerkki 2. MML-muodossa. 5A (G F):8 Eb (5A G) Fs G:2 Fs G R R:8 G F:8

Esimerkki alkaa sävellajin ja tahtilajin määrityksellä: .

Seuraavan rivin noteset="4" määrittää kappaleen oktaavialaa. Näin ei ensimmäisessä tahdissa () tarvitse esitellä oktaavialaltaan kuin a-sävel, joka kuuluu viidenteen oktaavialaan: 5A (G

F):8 Eb (5A G). Legatot saavat oman id-tunnisteen ja niiden alut ja loput on määritetty iskujen avulla.

Notaation näkökulmasta General Module on keskittynyt kertauksien määritykseen. Tähän käytetään div-tunnistetta. Esimerkiksi viiden tahdin jakso kerrattaisiin seuraavasti:

... ... ... ... ...

General Module sisältää elementtimäärittelyt tiedolle, jolla voidaan ohjata MML- tiedostoon liitettyjä ääni- ja tekstitiedostoja. Tämä tapahtuu SMIL-kielen avulla (katso luku 5.5). Lyriikan notaatioon liittämiseen käytettävät elementit on määritelty Lyrics Module:ssa.

Texture Module sisältää äänen voimakkuuden (intensity) lisäksi verhokäyrän (envelope) ja soinnin (harmonics) elementtimääritykset. Ainakin tätä tutkielmaa kirjoitettaessa tämän moduulin määrittelyt olivat keskeneräisiä ja pelkästään hahmotelmia. Effects Module elementtimääritykset sisältävät tehosteet. Tällaisia ovat esimerkiksi taajuuden muokkaamiseen perustuva äänen kompressointi, ajan muokkaamiseen perustuva kaiku ja erilaiset suotimet. Performance Module sisältää elementtimäärittelyt esityksessä käytettävistä kontrollilaitteista kuten jalka-, käsi- ja hengityskontrollereista. (Steyn 2000c.)

Control Module sisältää elementtimäärittelyt äänen ohjaamiseksi: äänen aloitus ja lopetus, voimakkuus, mahdollinen panorointi ja kanava. Nämä elementtimääritykset ovat yhteensopivia SMIL 1.0:n ja CSS 2.0:n ääniominaisuuksien kanssa. Synthesizer module:n elementtimääritykset määrittelevät virtuaalisen syntetisaattorin, joka perustuu Univeral Synthesizer –malliin. (Steyn 2000c.)

6.2.2 MML:n nykytila

MusicXML:ään verrattuna MML on lähtökohdiltaan kunnianhimoisempi. MML:ssä tavoitteena on SMDL:n tapaan erotella musiikillinen rakenne, visuaalinen tieto ja esitystieto. Toistaiseksi MML:ssä on kehitetty vain viivastonotaation representaatiota muiden modulien ollessa vasta luonnoksia vailla esimerkkejä ja sovelluksia. MusicXML on MML:ään verrattuna selkeämpää ja luettavampaa. MML:ssä on vain yksi dtd-määritystiedosto, joka vastaa MusicXML:n partwise.dtd:tä.

Music Markup Language ei tätä tutkielmaa kirjoitettaessa (5.4.2004) tunnu olevan aktiivisessa kehitysvaiheessa. MML:n sivustolla viimeisin päivitys on vuodelta 2002, jolloin on päivitetty MML:n DTD-määrittelyä. Muilta osin kehitystyö on tapahtunut 1999–2001. Oman havaintoni mukaan Music Markup Language oli vielä 1990-luvun lopulla mukana The World Wide Web Consortiumin (W3C) kehitettävien XML- suositusten listalla. Tiedossa ei ole sovelluksia, joissa MML:ää olisi käytetty.

6.3 NIFFML

NIFFML on NIFF:in XML-sovellus. NIFFML on NIFF:in tietorakenteen XML- representaatio, jonka etuna on mahdollisuus tarkastella NIFF-koodia tekstinä sekä DTD:n avulla validioida NIFF tietorakennetta (Castan 2001, 109). NIFFML ei omaa sitä selkeyttä, joka saavutetaan esimerkiksi MusicXML:ää ja MML:ää käytettäessä. XML:lle ominainen tekstin luettavuus ja kuvailevuus on NIFFML:ssä selvästi huonompaa kuin MusicXML:ssä ja MML:ssä. Esimerkiksi kokonuotti viivastolla

näyttää NIFFML:llä koodattuna seuraavanlaiselta:

Vastaava esimerkki MusicXML:ää käyttäen:

Finale 2002 for Windows Dolet for Finale 1.3 0000-00-00 Unknown Grand Piano

1 1 1 0 major 4 4 G 2 C 4 4 1 whole light-heavy

NIFFML-koodaus sisältää tiedot esimerkin graafisesta asettelusta. MusicXML koodaus etenee helposti luettavana ja tiiviinä sisältäen tietoa MIDI-kanavasta ja MIDI–ohjelmasta sekä esitysnopeudesta. Esimerkkikoodit havainnollistavat myös nuotin esitystä NIFF:ssä ja MusicXML:ssä. Edellinen nuotti ilmaistaan suhteessa viivaston ensimmäiseen viivaan (staffStep="-2"):

MusicXML:n ilmaistessa nuotin nimen ja oktaavialan: C 4 4 1 whole

6.4 Muita XML-pohjaisia notaation kuvauskieliä

Muita viivastonotaatioon keskittyviä XML-representaatioita ovat Virginian yliopistossa vaikuttavan Perry Rolandin The Music Encoding Iniative (MEI) ja Gerd Castanin MusiXML. JScoreML on Toronton yliopiston Adaptive Technology Resource Centren (ATRC) tutkimusprojekti, joka on tuottanut samannimisen java- ohjelmointikielellä toteutetun nuottieditorin. Projektin tavoitteena on musiikin notaation verkkokäytön mahdollistaminen. (Roland 2002, Castan 2003.) Näiden lisäksi on olemassa useita muitakin viivastonotaation XML-representaatioita sekä aikaisempien notaatiorepresentaatioiden XML-muunnoksia. Monet näistä ovat vain luonnoksia, joita ei kehitetä eikä käytetä. Lisää musiikin XML-sovelluksia on Gerd Castanin (2003) ylläpitämällä sivustolla.

Recordare-yhtiön MusicXML on kahden viime vuoden aikana erottunut edellä mainituista sovelluksista kaupallisen esiintulon myötä. MusicXML:n läpimurto notaation siirtoformaattina on mahdollinen, sillä Recordaten XML-kääntäjä on saatavilla johtaviin nuotinnusohjelmiin, Finaleen ja Sibeliukseen. Sibeliukseen saatava ohjelma on vielä beetaversio sisältäen vain Sibelius-formaatin muunnon XML-muotoon. Kuva 8 osoittaa MusicXML:n saaneen jo hyvän jalansijan eri ohjelmatuottajien keskuudessa. MusicXML on tällä hetkellä ainoa aktiivisesti kehittyvä musiikin notaation XML-sovellus, muut ovat joko jääneet luonnosasteelle tai ovat passiivisessa kehitysvaiheessa. Tästä syystä tässä tutkielmassa MusicXML edustaa XML-pohjaista musiikin notaation representaatiota vertailtaessa eri tiedostoformaatteja toisiinsa.

7 XML:n vertailua ja soveltuvuuden arviointia muihin musiikkinotaation kuvauskieliin

Seuraavassa luvussa vertaillaan tutkielmassa esiteltyjen musiikin notaation kuvauskielien ominaisuuksia keskenään. Varsinaisen vertailun kohteena ovat MIDI-, DARMS-, NIFF-ja XML-formaatit. XML:ää edustaa MusicXML. Vertailu kohdistuu kuvauskielien kykyyn kuvata musiikin notaation loogista ja graafista rakennetta. Lisäksi tarkastellaan joitain musiikin tietokonenotaatioon liittyviä ongelmia. Lopuksi selvitetään XML:n mahdollisuuksia tulevaisuuden nuottijulkaisutoiminnassa ja tämänhetkistä tilannetta musiikin notaation WWW-julkaisun alueella.

7.1 Kuvauskielet notaation loogisen rakenteen kuvaajina

Musiikin notaation kuvauskielistä sekä NIFF että MusicXML formaatit kykenevät representoimaan tärkeimmät musiikin notaation symbolit: muun muassa tiedon tahtilajista, sävellajista, nuottiavaimista, dynaamisista merkeistä, painotuksista, legatoista ja enharmonisista sävelistä. NIFF-formaatissa looginen tieto on ainoa pakollinen tieto. MusicXML:ssä puolestaan on XML:n periaatteiden mukaisesti looginen sisältö erillään ulkoasusta. MIDI-laajennukset, kuten NoTAMIDI ja ExpressiveMIDI, täydentävät SMF-tiedostojen notaatiotiedon puutteellisuutta siten, että myös MIDI:ä voidaan käyttää musiikin notaation siirtoformaattina. Myös DARMS kykenee representoimaan musiikin notaatiota riittävällä tavalla. DARMS:in soveltuvuutta ja houkuttelevuutta siirtoformaatiksi vähentävät kuitenkin sen lukuisat murteet ja sen käytön vähäisyys. SMDL:ssä sävelteoksen notaatio kuuluu visuaaliseen alueeseen, jossa voidaan käyttää mitä tahansa olemassa olevaa musiikin notaation kuvauskieltä kuten NIFF:iä, joka on SMDL-standardissa mainittu soveliaaksi SMDL:n osaksi.

Huolimatta siitä, että edellä mainitut formaatit tietyin varauksin ovat soveliaita kukin musiikin notaation siirtoformaatiksi, niin tulevaisuuden notaation siirtoformaattina MusicXML omaa SGML-standardiin pohjautuvana muihin nähden huomattavia etuja. Tekstipohjaisen ja -rakenteisen MusicXML:n vahvuuksia ovat laitteisto-,

66 järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuus sekä dokumentin sisällön monikäyttöisyys ja sisällön eri osasten merkitysten tunnistettavuus. Edellä mainittujen ominaisuuksien ansiosta MusicXML on NIFF:iä ja etenkin binääristä MIDI:ä houkuttelevampi notaation siirtoformaattina. Koska NIFF:in ASCII-esitys on muunnos binääri- muodosta, ei sen luettavuus ja sen tiedon sisällön osien tunnistaminen ole rakenteisen MusicXML:n veroista. Sama koskee myös NIFFML:ää, joka esittää NIFF- tietorakenteen XML-muodossa.

XML:ssä rakenteisen tiedon tunnistaminen avaa mahdollisuuksia XML-muodossa tallennetun materiaalin käyttämisen tietokantana, johon on mahdollista tehdä monipuolisia hakuja. Esimerkiksi MusicXML:llä tallennetuista kappaleista muodostuu tietokanta, josta on mahdollista hakea tiedot muun muassa kappaleen nimestä ja tekijästä sekä tekijänoikeuksista. XML-tiedoston rakenteisuutta on mahdollista hyödyntää myös musiikin analyysissä. Eri elementit ovat helposti tunnistettavissa ja niitä on mahdollista käsitellä yleisesti saatavilla olevilla ohjelmointityökaluilla (Good 2001, 120).

7.2 Kuvauskielet graafisen rakenteen kuvaajina

Edellisessä luvussa tarkastelun kohteena olivat notaation kuvauskielien kyky ja taso notaation loogiseen rakenteen kuvailussa. Notaation julkaisussa myös kuvauskielien ominaisuudet notaation graafisen tiedon kuvauksessa ovat merkityksellisiä, sillä nuotin ulkoasu on osa notaatiota sekä käytännöllisessä että esteettisessä mielessä. Tarkasteltavana olevista kuvauskielistä sekä NIFF että DARMS sisältävät graafisen tiedon nuottisivun asettelusta. DARMS on kehitetty erityisesti tulostamiseen ja on edelleen käytössä julkaisutoiminnassa. NIFF-formaatti on käytössä siirto- ja tallennusformaattina joissain ohjelmissa. Esimerkiksi useimmissa nuottien kuvanlukuohjelmissa on mahdollista tallentaa tieto NIFF-formaattiin jälkikäsittelyä varten. SMDL:ssä graafinen tieto teoksen visuaalisista esityksistä voidaan kuvata käyttäjä vapaasti määrittelemillä symboleilla. Sekä NIFF että DARMS ovat sellaisenaan käyttökelpoisia SMDL:n visuaalisen alueen symbolikielinä. MIDI-tieto ei sisällä graafista tietoa kuten ei myöskään MusicXML, joten kumpaakaan ei sellaisenaan voi käyttää sivun asettelutiedon kuvaukseen. MusicXML:ää voi pitää

67 toistaiseksi musiikin notaation siirtoformaattina, joka on MIDI:ä parempi notaation kuvaamisessa - tehtävässä, johon MIDI:ä ei ole edes alun perin suunniteltu, mutta johon sitä on käytetty sen laajan käytön ja levinneisyyden vuoksi. Koska MusicXML ei sisällä graafisen tiedon kuvausta, NIFF tarjoaa valmiin graafisen tiedon sisältävän ratkaisun eri musiikkiohjelmien välisenä siirtoformaattina. NIFF:in tarjoamaan mahdollisuuteen ei ole kuitenkaan tartuttu. Kehitys on pikemminkin ollut päinvastainen, sillä esimerkiksi NIFF:in kehitystyöstä vetäytynyt Coda ei tue NIFF:ä ohjelmistoissaan, joihin tämän hetken johtava notaatio-ohjelma Finale lukeutuu. Tässä suhteessa MusicXML on tehnyt läpimurron, sillä monien muiden ohjelmien lisäksi sekä Finale että sen kilpakumppani Sibelius tukevat MusicXML:ää (katso kuva 8). Kumpaankin on saatavissa apuohjelma, jonka avulla voi sekä kirjoittaa että lukea MusicXML-tiedostoja Finalessa ja kirjoittaa MusicXML-tiedostoja Sibeliuksessa. Seuraava esimerkki (Recordare 2004c) havainnollistaa toisaalta MusicXML:n vahvuutta siirtoformaattina ja toisaalta MusicXML:n eroa Standard MIDI Files (SMF) –tiedostomuotoon verrattuna.

Kuva 9. Alku kappaleesta kirjoitettuna Sibelius-ohjelmalla (Recordare 2004c).

Kuva 10. Kappaleen alku tuotu Finale-ohjelmaan Standard MIDI Files –muodossa (Recordare 2004c).

Kuva 11. Kappaleen alku Sibeliuksesta Finaleen tuotuna MusicXML:ää käyttäen (Recordare 2004c).

Kuten esimerkistä näkyy, MusicXML:ää käytettäessä notaatio on lähes identtistä pieniä, helposti korjattavia, yksityiskohtia lukuun ottamatta. Sen sijaan kappaleen alku tuotuna Finaleen MIDI:ä käyttäen tuottaa hyvin puutteellisen tuloksen.

7.3 XML ja notaatio-ohjelmiin liittyvät ongelmat

Donald Byrd (1994, 17–19) esittää joitain ongelmia, jotka notaatio-ohjelmien automatisointi aiheuttaa. Hänen esimerkeissään länsimaisen notaation ”sääntöjä” laajennetaan tavalla, joka saa notaatio-ohjelmat vaikeuksiin. Tällaisia laajennuksia perusnotaatiosta ovat eri tahtilajit eri äänillä, nuottiavaimen vaihtuminen viivastolla kesken kappaleen. Kyseiset notaation piirteet ovat koodattavissa sekä NIFF- että XML-representaatiolla. Lisäksi ongelmia tuottavat esimerkiksi stemmojen risteytyminen kahden viivaston välillä sekä useamman, eri viivastolla sijaitsevan, nuotin yhdistävä palkki. Luvussa 4.3.2 oli esimerkki kuinka NIFF:llä on mahdollista esittää kyseinen palkitus. Seuraavassa on saman esimerkin MusicXML koodaus:

F 3 1 1 eighth up 2 begin

G 4 1 1 eighth down 1 continue

C 5 1 1 eighth down 1 end

MusicXML-koodi on riveissä laskettuna NIFF-koodiin verrattuna pidempää, mutta toisaalta XML-koodin luettavuus on parempi. Sekä NIFF:ssä että MusicXML:ssä äänenkuljetus on ratkaistu samalla tavalla. MusicXML:ssä voice-elementillä voi toteuttaa eri äänten tunnistamisen, vaikka stemma risteäisikin eri viivastolle. Jousiston divisi on esimerkiksi mahdollista koodata tällä tavoin. MIDI:ssä yhtä notaation viivastoa vastaa aina yksi raita (luku 4.1.2). MIDI-tiedosta ei ole mahdollista poimia viivastolta toiselle risteäviä ääniä, vaan esimerkiksi notaatioeditorista MIDI-tiedostoksi tallennettu kappale tallentuu raidoille viivastoittain äänenkuljetuksesta riippumatta, jolloin tieto kappaleen sisäisestä äänenkuljetuksesta häviää.

7.4 XML:n musiikkisovellukset monikanavajulkaisussa

Monikanavajulkaisulla tarkoitetaan sitä, että sama sisältö tuotetaan useaan eri viestintävälineeseen tai kanavaan. Tällaisia kanavia voivat olla esimerkiksi WWW- sivut, painettu media, digi-tv. XML:n monikäyttöisyys mahdollistaa yhden XML- tiedoston sisältämän tiedon käyttämisen lähteenä eri julkaisuympäristöissä käyttäen valmiita yleisesti käytössä olevia muotoilustandardeja (luku 5.4). Toistaiseksi ei ole kehitetty sovellusta, joka näyttäisi XML:llä tehdyn notaatiotiedoston esimerkiksi selaimessa graafisena nuottina. Toistaiseksi selaimeen on vain saatavissa tekstitieto XML-tiedoston sisällöstä. WWW-julkaisu on mahdollista toteuttaa XSLT (Extensible Stylesheet Language: Transformations) –tyylitiedoston avulla (Recordare

2002, 10). Toistaiseksi tähän haasteeseen ei ole vielä tartuttu vakavasti, sillä urakka on valtava; kyseessä on työ, joka kohtaisi samat notaation haasteet kuin olemassa olevat nuottieditorit ja niiden selainapuohjelmat. Tällaisia selaimeen asennettavia plug-in –apuohjelmia ovat esimerkiksi Sibeliuksen Scorch-ohjelma ja Finalen Finale Viewer. MusicXML tukee Finale Viewer –plug-in ohjelmaa, jolla voi näyttää selaimessa MusicXML-tiedostoja sen jälkeen, kun ne on tuotu Finale-ohjelmaan ja konvertoitu Finalen sisäiseen tiedostoformaattiin. Vasta tämän muunnoksen jälkeen MusicXML-tiedoston sisältämä notaatio on nähtävissä selaimessa. Siis toistaiseksi nuottien WWW-julkaisun on tapahduttava sellaisen notaatio-ohjelman välityksellä, jossa on mahdollistettu WWW-julkaisu selainapuohjelman avulla tai Adoben kehittämässä PDF-tiedostomuodossa, joka ei muokkaamattomana mahdollista kuin nuotin katselun ja tulostamisen. PDF-tiedosto luodaan nuotinkirjoitusohjelmasta tulostamalla käsiteltävä nuotti käyttäen PDF-kirjoitinohjelmaa, joka muodostaa PDF- tiedoston. Apple Macintosh -ympäristössä vastaava toimenpide suoritetaan tallentamalla tiedosto PDF-muotoon. PDF-tiedostoihin on mahdollista erityisellä PDF-editointiohjelmalla liittää myös äänitiedostoja, jolloin nuotti on myös kuultavissa.

XML:n vahvuus on se, että tieto voidaan tallentaa kerran ja käyttää eri julkaisuympäristöissä ja formaateissa: CD-ROM, WWW, painotuote (katso kuva 5). Uusia aluevaltauksia ovat mobiilijulkaisu (matkapuhelimet ja pda-laitteet) ja digitaaliset tv-lähetykset. Kaikki nämä julkaisuympäristöt mahdollisuuksineen luovat odotuksia myös XML:n musiikkikäytölle. Esimerkiksi opetuskäytössä samaa XML- muodossa olevaa notaatiota voitaisiin käyttää opetustilanteessa tv:n välityksellä ja mahdollisesti kannettavassa laitteessa. Toistaiseksi musiikin notaatioon liittyviä XML-muunnosohjelmia ja sovelluksia ei ole käytössä.

8 Yhteenveto

XML:n vahvuuksia musiikin notaation tallennusmuotona ovat laitteisto-, järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuus, dokumentin sisällön monikäyttöisyys ja tiedon hallinta. XML-muodossa tallennettu teos on luettavassa muodossa ja näin käytännössä ikuinen, rajoituksena tallennusmedian käyttöikä. Kaikki edellä mainitut ominaisuudet pätevät myös tutkielmassa käytetyn musiikin XML-notaatiota edustaneen MusicXML:ään. Toisaalta MusicXML paljastaa myös ongelmat ja tarpeet, jotka on huomioitava pohdittaessa XML:n käyttöä ja kehittelyä musiikin notaation tallennusmuotona.

Huolimatta Recordaren MusicXML:n DTD-lisenssin avoimuudesta on huomattava, että Recordare toimii kaupallisin periaattein. Kaikki sen käännösohjelmat ovat maksullisia. Tällä hetkellä MusicXML:n käytettävyys yleisenä notaation tallennusformaattina on rajallista, jos MusicXML:ää vertaa esimerkiksi HTML- kieleen, jota kehitetään ja säädellään W3C:n suosituksin. HTML-tiedostojen avaamiseen tarkoitettujen ilmaisten selaimien lisäksi HTML-tuki on useissa tekstinkäsittelyohjelmissa, joissa voi sekä avata että tallentaa HTML-tiedostoja. Lisäksi useissa multimedia-, grafiikka- ja kuvankäsittelyohjelmissa on mahdollista tallentaa tiedostoja HTML-muodossa WWW-julkaisua varten. Tulisiko (Music)XML-tuki sisältyä eri notaatio-ohjelmien ominaisuuksiin? Käyttäjän kannalta tämä olisi hyvä ominaisuus, jonka toteutusta keskenään kilpailevat ohjelmistotuottajat tuskin kiirehtivät, sillä ohjelman käyttäjä pyritään pikemminkin sitouttamaan yhteen tuotteeseen. Hyvä esimerkki tämän kaltaisesta protektionismista ja kaupallisuudesta on Finale- ja Sibelius-ohjelmien keskinäinen MusicXML- tiedostojen siirto. Toimenpidettä varten pitää omistaa kaksi erillistä Recordaren Dolet-ohjelmaa, joista Sibelius-kääntäjä vain kirjoittaa MusicXML-tiedostoja, jolloin MusicXML-tiedostoja ei voi tuoda Sibelius-ohjelmaan. Joustava yhteistyöskentely ja julkaisutoiminta Finalen ja Sibeliuksen välillä on viime kädessä estetty. Notaatio- ohjelmistojen (Music)XML-tuki helpottaisi esimerkiksi opetusmateriaalin julkaisemista, jolloin materiaali olisi käytettävissä opetustarkoituksiin kulloinkin saatavissa ja käytössä olevalla ohjelmalla.

Rakenteisuutensa ansiosta XML soveltuu musiikin notaation tallennus- ja siirtoformaatiksi, sillä se on laajennettavissa sekä muokattavissa tarpeiden mukaisesti. XML sallii musiikin notaation hierarkkiset, sisäkkäiset rakenteet, jolloin esimerkiksi erilaiset nuottien palkkien ryhmittelyt ja monimutkaisemmat kaaritukset ovat mahdollisia. Eräänä syynä tutkielmassa esimerkkinä käytetyn MusicXML:n tämänhetkiselle käytön laajuudelle ja musiikin notaation kuvauksen kattavuudelle on MusicXML:n selkeä rajaus. Rajauksen ansiosta on vältetty representaation monimutkaisuus ja laajuus, mikä on ongelmana silloin, kun tallennus- ja siirtoformaatissa pyritään ottamaan huomioon kaikkien musiikin eri sovellusalueiden tarpeet.

Mahdolliset esteet XML:n käytön leviämiselle eivät liity XML:n ominaisuuksiin musiikin notaation tallennusmuotona ja kuvauskielenä, vaan ongelmiin, jotka ovat yhteisiä tallennus- ja siirtoformaateille. Jo aikaisemmin on kehitetty musiikin notaation representaatioksi formaatteja, jotka ovat olleet tähän tarkoitukseen käyttökelpoisia. Esimerkiksi NIFF-formaatti on notaation representaationa monipuolinen ja siirtoformaattinakin hyvä. Tästä huolimatta NIFF:in kehitys on keskeytynyt eikä sen käyttö ole laajentunut toivotulla tavalla. Edelleen on muistettava, että tällä hetkellä on käynnissä monia musiikin notaation XML- sovelluksiin keskittyviä tutkimus- ja kehitysprojekteja kuten muun muassa tutkielmassa mainitut MusicXML, MEI, MML ja NIFFML. Pitkällä aikavälillä on vaikeata ennustaa mikä formaatti lopulta vie voiton vai kohtaako XML samat ongelmat kuin esimerkiksi MIDI ja sen laajennukset, jolloin useat murteet johtavat yleisen siirrettävyyden ja käytettävyyden huononemiseen.

Siirtoformaattina XML ei ratkaise nuottikirjoitusohjelmien sisäisiä ongelmia. Tallennettu tieto on muunnettava vastaanottavan ohjelman sisäisen kuvauskielen mukaiseksi. Se, kuinka tallennettu tieto kyetään käyttämään hyväksi, riippuu edelleen vastaanottavan ohjelman sisäisestä toteutuksesta. XML-muotoon tallennettaessa ohjelman on kyettävä tallentamaan tieto käytettävän DTD:n määrittelemän rakenteen mukaisesti. Tallennetun XML-tiedon hyväksikäytön aste riippuu vastaanottavan ohjelman XML-käännöksen toteutuksesta. Parannuksista

74 huolimatta XML ei sinänsä takaa eri ohjelmien sisään ja ulos tulevan datan yhteneväisyyttä.

XML-pohjaisen musiikin notaation representaation kehityksen ja jatkuvuuden puolesta puhuu XML:ään perustuvan teknologian laaja käyttö, mikä takaa jatkuvan kehitystyön sekä työkalut, joita on mahdollista käyttää hyväksi myös musiikin ja erityisesti notaation alueella. Mahdollisena tulevaisuuden ratkaisuna on, HTML:n määrittelyn tapaan, luoda XML-pohjaiselle notaation representaatiolle oma yleinen määrittelynsä. Tällä hetkellä MusicXML on ainoa musiikin notaation representaation käytössä oleva XML-sovellus. Huolimatta Recordaren kaupallisuudesta MusicXML:n lisenssi sallii DTD-määritysten käytön vapaasti, joten estettä MusicXML:n käytölle tällaisena määrityksenä tai pohjana ei ole. Mahdollisena kiihdyttäjänä XML:n käytölle musiikin notaation tallennusmuotona voi olla nuottijulkaisutoiminnan siirtyminen verkkoon, jolloin yhteinen ja yleinen formaatti helpottaa nuottien jakelua ja sähköistä kaupankäyntiä sekä mahdollistaa muiden musiikin notaatiota hyväksikäyttävien sovellusten kehittelyä esimerkiksi pedagogisiin tarkoituksiin.

Lähteet

Kirjalliset lähteet

Belkin, Alan 1994. Macintosh Notation Software: Present and Future. Computer Music Journal 18 (1): 53-69. MIT Press. Bengtson, Ingmar 1973. Musikvetenskap: en översikt. Scandinavian University Books. Stockholm: Esselte studium. Bradley, Neil 2000. The XML Companion. Great Britain: Pearson Education Limited. Byrd, Donald 1994. Music Notation Software and Intelligence. Computer Music Journal 18 (1): 17-20. MIT Press. Castan, Gerd 2001. NIFFML: An XML Implementation of the Notation Interchange File Format. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge- Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 103-112. Castan, Gerd; Good, Michael; Roland, Perry 2001. Extensible Markup Language (XML) for Music Applications: An Introduction. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 95-102. Cole, Hugo 1974. Sounds and Signs. Aspects of Musical Notation. London: Oxford University Press Cooper, David; Ng, Kia-Chuan; Boyle, Roger D.1997. MIDI Extensions for Musical Notation (2): Expressive MIDI.Beyond MIDI: The Handbook of Musi- cal Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 80-89. Dannenberg, Roger 1993. Music Representation Issues, Techniques, and Systems. Computer Music Journal 17 (3): 20-29. MIT Press.

Dydo, J. Stephen1997. DARMS: The Note Processor Dialect. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 175-192. Good, Michael 2001. MusicXML for Notation and Analysis. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Mas- sachusetts: The Mitt Press. 113-124. Grande, Cindy; Belkin, Alan 1996. The Development of the Notation Interchange File Format. Computer Music Journal 20 (4): 33-43. MIT Press. Grande, Cindy 1997. The Notation Interchange File Format: A Windows-Compliant Approach. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 491-513. Hall, Thomas 1997. DARMS: The A-R Dialect. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 193-200. Halperin, David 1997. Afterword: Guidelines for New Codes. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 573-580. Hewlett, Walter B. 1997. MuseData: Multipurpose Representation. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 402-448. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor; Cooper, David; Field, Brent A.; Ng, Kia-Chuan; Sitter, Peer 1997. MIDI. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 40-70. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleaor (toim.) 2001. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. Holzner, Steven 2001. Inside XML. Suom. Mari Nelimarkka. Jyväskylä: Edita Oyj. Kurkela, Kari 1986. Note and Tone. A semantic analysis of conventional music notation. Acta Musicologica Fennica 15. Helsinki: Suomen Musiikkiteteellinen Seura.

Newcomb, Stephen R. 1997. HyTime and Standard Music Description Languages. A Document-Description Approach. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 487-490. Nordli, Kjell E.1997. MIDI Extensions for Musical Notation (1): NoTAMIDI Meta- Events. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 73-79. Roads, Curtis 1996. The Computer Music Tutorial. London, England: The MIT Press. Cambridge. Massachusetts. Roland, Perry 2001. MDL and MusiCat: An XML Approach to Musical Data and Meta-Data. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge- Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 125–134. Romanowski, Otto 1990. MIDI 1.0: Musiikkilaitteiden tiedonsiirtostandardi. Helsinki: Sibelius-Akatemia. Valtion painatuskeskus. Rowell, Lewis 1982. Thinking About Music. New York: The University of Massachusetts Press. Salminen Airi 1995. Elektroninen teksti: mitä se on? SGML-seminaari. Eduskunnan kirjaston seminaari 12.12.1994 ja 14.12.1994 (toim. Kangas S., Karjalainen L) Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 2. Hel- sinki: Eduskunnan kirjasto. 1-18. Selfridge-Field, Eleanor 1996. Computer Musicology: Accomplishments and Challenges. Computer Music Journal 20 (4): 29-31. MIT Press. Selfridge-Field, Eleanor (toim.) 1997 Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. Selfridge-Field, Eleanor 1997. DARMS, Its Dialects, and Its Uses. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 163-215. Sloan, Donald 1997. HyTime and Standard Music Description Languages. A Document-Description Approach. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 469-487.

Taitto, Ilkka 1991. Mensuraalinuottikirjoitus. Suuri musiikkitietosanakirja. Toim. I. Oramo et al. Keuruu: Weilin+Göös. Osa 4: 152. Tiensuu, Jukka 1991. Nuottikirjoitus. Suuri musiikkitietosanakirja. Toim. I. Oramo et al. Keuruu: Weilin+Göös. Osa 4: 264–267. Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999. Atk-sanakirja. 10. uusittu painos. Helsinki: Suomen Atk-kustannus Oy.

Internet-lähteet

Belkin, Alan 2002. Notation Interchange File Format (NIFF): The Current Status of NIFF. http://www.musique.umontreal.ca/personnel/Belkin/NIFF.doc.html Tarkistettu 26.1.2004. Bent, Ian D; Hughes, David W; Provine, Robert C; Rastall, Richard; Kilmer, Anne 2004. Notation. Grove Music Online. Oxford University Press. http://www.grovemusic.com. Tarkistettu 6.10.2004. Byrd, Don; Dovey, Matthew; Good, Michael 2004. OASIS Music Notation Technical Committee - Postponed. http://www.musicxml.org/xml/oasis.html Tarkistettu 18.3.2004. Castan, Gerd 2003. Music Notation. http://www.music-notation.info/. Tarkistettu 31.3.2003. Castan, Gerd 1999. Musical notation codes. SMDL. http://www.music- notation.info/en/compmus/notationformats.html#SMDL Tarkistettu 17.2.2004 Cunningham, Stuart 2003. Music File Formats & Project XEMO. MSc Multimedia Communications. University of Paisley. Information and Communica- tion Technology. http://www.newi.ac.uk/cunninghams/research/SCunningham_MSc.pdf Tarkistettu 26.1.2004. Diener, Glendon Ross 1990. Modeling Music Notation: A Three-dimensional Approach. PhD thesis. Stanford University. http://ftp-ccrma.stanford.edu/pub/Publications/Thesis/GRDThesis.ps.Z Tarkistettu 18.5.2003. Good, Michael 2003. MusicXML: An Internet-Friendly Format for Sheet Music. http://www.idealliance.org/papers/xml2001/papers/pdf/03-04-05.pdf. Tarkistettu 22.4.2003.

Haus, Goffredo; Longari, Maurizio 2002. Towards a Symbolic/Time-Based Music Language based on XML. http://www.lim.dico.unimi.it/max2002/docs/MLongariMAX2002.pdf Tarkistettu 17.2.2004. ISO/IEC DIS 10743 1995. Standard Music Description Language (SMDL). ftp://ftp.ornl.gov/pub/sgml/WG8/SMDL/10743.pdf Tarkistettu 2.2.2004. ISO/IEC 10744 1997. Information processing -- Hypermedia/Time-based Structuring Language (HyTime) - 2d edition. ftp://ftp.ornl.gov/pub/sgml/wg8/document/n1920/pdf/n1920.pdf. Tarki- stettu 2.2.2004. Oasis 2003. FlowML: A Format for Virtual Orchestras 2000. http://www.oasis- open.org/cover/FlowML.html. Tarkistettu 31.3.2003. Nettl, Bruno 2004. Music. Grove Music Online. Oxford University Press. http://www.grovemusic.com. Tarkistettu 6.10.2004. NIFF 6a.3 1998 (Notation Interchange File Format). http://neume.sourceforge.net/niff/ Tarkistettu 22.4.2003. Recordare 2002. MusicXML 0.6 Tutorial. http://www.recordare.com/. Tarkistettu 2.11.2002. Recordare 2003. MusicXML DTD Index. http://www.recordare.com/dtds/index.html Tarkistettu 2.4.2003. Recordare 2004a. MusicXML Document Type Definition Public License Version 1.02 http://www.recordare.com/dtds/license.html Tarkistettu 23.3.2004. Recordare 2004b. MusicXML Software. http://www.recordare.com/software.html. Tarkistettu 2.4.2003. Recordare 2004c. Dolet for Sibelius. http://www.recordare.com/sibelius/ Tarkistettu 8.11.2004. Roland, Perry 2002. The Music Encoding Initiative (MEI). http://dl.lib.virginia.edu/bin/dtd/mei/maxpaper.pdf. Tarkistettu 22.4.2004.

Roland, Perry 2003. XML4MIR: Extensible Markup Language for Music Information Retrival. http://www.people.virginia.edu/~pdr4h/ISMIR2000/XMLMIRpaper- abstract.pdf . Tarkistettu 22.4.2003. Selfridge-Field, Eleanor 2004. Printing and publishing of music. § I, 6: Music publishing by computer. Grove Music Online. Oxford University Press. http://www.grovemusic.com. Tarkistettu 6.10.2004. Stewart, Darin 2003. XML for Music. Electronic Musician. http://emusician.com/ar/emusic_xml_music/ Tarkistettu 17.2.2004. Steyn, Jacques 2000a. Music Markup Language. http://www.musicmarkup.info/scope/index.html Tarkistettu 29.3.2004. Steyn, Jacques 2000b. MML Scope. http://www.musicmarkup.info/scope/index.html Tarkistettu 29.3.2004. Steyn, Jacques 2000c. MML: Modules. http://www.musicmarkup.info/modules/index.html Tarkistettu 29.3.2004.