Laskennallinen Analyysi Shakuhachin Dynamiikasta Ja Soinnista Honkyoku-Musiikissa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Laskennallinen analyysi shakuhachin dynamiikasta ja soinnista honkyoku-musiikissa Henri Pitkänen Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Musiikkitiede Huhtikuu 2017 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Laitos – Institution – Department Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Henri Tuomas Olavi Pitkänen Työn nimi – Arbetets titel – Title Laskennallinen analyysi shakuhachin dynamiikasta ja soinnista honkyoku-musiikissa Oppiaine – Läroämne – Subject Musiikkitiede Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages Pro gradu -tutkielma Huhtikuu 2017 78 + 19 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään laskennallista musiikkianalyysia hyödyntäen, millä tavoin japanilaisen bambuhuilun shakuhachin dynamiikan ja soinnin käsittely ilmenee honkyoku-musiikissa. Shakuhachia soitetaan tyypillisesti soolona tai pienissä yhtyeissä. Honkyoku viittaa yhdellä – tai muutamissa harvoissa tapauksissa kahdella – shakuhachilla soitettavaan musiikkiin, jonka alkuperä on 1600–1800-luvuilla zenbuddhalaisen tradition piirissä soitetuissa kappaleissa. Aineisto koostuu 111 kappaleesta 21 levyltä japanilaisten shakuhachin soittajien esittämänä. Materiaali jaetaan hengityksen mittaisiin osiin eli niin sanottuihin äänisoluihin. Äänisoluista laaditaan aaltomuotokuvaajan perusteella dynamiikkaa kuvaavia verhokäyriä ja spektrin perusteella sointia kuvaavia taajuussisällön muutosta merkitseviä käyriä eli deskriptoreita. Verhokäyrät ja deskriptorit kategorisoidaan klusterointimenetelmillä. Kategorisoinnilla on kaksi tavoitetta: 1) korpuksen deskriptiivinen tulkinta sekä 2) eri soittajien tyylien vertaileminen. Pääasiallisina tutkimustyökaluina hyödynnetään MATLAB-laskentaohjelmointiympäristössä käytettäviä MIRtoolbox- ja Statistics and Machine Learning Toolbox -työkalupaketteja. Korrelaatioetäisyysmittaan perustuvalla kokoavalla hierarkkisella klusteroinnilla pystyttiin tarkoituksenmukaisesti selittämään noin 32 prosenttia aineistosta dynamiikan osalta. Analyysin perusteella honkyoku-musiikin dynamiikka koostuu ainakin neljästä kategoriasta: 1) nopea voimakas aluke, joka vaimenee vähitellen, 2) nopeahko, voimakas aluke, jota seuraa vastaavanlainen vaimeneminen sekä pitkä häntä lopussa, 3) selvä erillinen aluke, jonka jälkeen signaali vaimenee hetkeksi ennen etenemistä korkeimpaan huippuun ja loppuun vielä asteittainen vaimeneminen ja 4) asteittainen voimistuminen korkeimpaan huippuun ja vastaavanlainen vaimeneminen. Soittajien tyylien vertaileminen ei ollut mielekästä, koska analyysista syntyneet kategoriat eivät selittäneet kaikkien muusikoiden tyyliä riittävän kattavasti. Kehitellyt työkalut ovat todennäköisesti sovellettavissa jatkotutkimuksissa. Soinnin analysoiminen jäi tässä tutkimuksessa työkalujen testauksen tasolle. Tuloksien perusteella äänisolu ei ole sopiva rakenneosa soinnin analysoimiseen. Soinnin kuvaajiksi kaavaillut ominaisuudet niin sisällön kuin teknisten seikkojen suhteen kuvasivat lopulta liian monitulkintaisesti asioita. Avainsanat – Nyckelord – Keywords shakuhachi, laskennallinen musiikkianalyysi, klusterointi, dynamiikka, sointi Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopiston pääkirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information Sisällys 1. JOHDANTO 1 2. SHAKUHACHI JA HONKYOKU 5 Shakuhachin rakenne ja erilaiset tyypit 6 Shakuhachin musiikki historian saatossa 10 Koulukunnat 13 Oraalinen traditio ja notaatiojärjestelmät 14 Japanilaisen musiikin estetiikka ja shakuhachi 15 Ichi on jōbutsu – valaistuminen yhtä ääntä soittamalla 17 Honkyoku-musiikin tyypilliset ominaisuudet 18 2.7.1. Ääniala ja skaalat 18 2.7.2. Rytmi 19 2.7.3. Muotorakenne 20 2.7.4. Ornamentointi 21 2.7.5. Dynamiikka 22 2.7.6. Sointi 23 2.7.7. Essentiaaliset ja aksidentaaliset ominaisuudet 24 3. TUTKIMUKSEN METODOLOGIA 27 Äänisolu 28 Dynamiikan tutkiminen 31 Soinnin tutkiminen 33 Klusteroinnin perusteet 37 4. HONKYOKUSTA ÄÄNISOLUIKSI – ÄÄNISOLUISTA KATEGORIOIHIN 44 Aineisto 45 Analyysin eteneminen 48 5. DYNAMIIKAN ANALYYSI 51 Ensimmäisen analyysin tulokset 51 Analyysimenetelmän kehittäminen 53 Toisen analyysin tulos 57 6. SOINNIN ANALYYSI 61 Käsitteelliset haasteet 61 Tekniset haasteet 63 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 68 Lähteet 71 Liitteet 79 Liite 1: Sanasto keskeisistä termeistä ja lyhenteistä 79 Liite 2: Analyysiaineisto 80 Liite 3: MATLAB-skripti 85 1. JOHDANTO Selvitän pro gradu -tutkielmassani laskennallista musiikkianalyysia hyödyntäen, millä tavoin japanilaisen bambuhuilun shakuhachin1 (jap. 尺八) dynamiikan ja soinnin käsittely ilmenee honkyoku-musiikissa. Shakuhachia soitetaan tyypillisesti soolona tai pienissä yhtyeissä. Honkyoku viittaa yhdellä – tai muutamissa harvoissa tapauksissa kahdella – shakuhachilla soitettavaan musiikkiin, jonka alkuperä on 1600–1800-luvuilla zenbuddhalaisen tradition piirissä soitetuissa kappaleissa. 1800-luvun lopulta lähtien on sävelletty myös uusia niin sanottuja kindai honkyoku -kappaleita, jotka eroavat tyyliltään vanhemmasta honkyoku-musiikista (Tsukitani 2008: 160), joten niiden käsittely rajautuu tämän tutkimuksen ulkopuolelle. Musiikintyylin analysoiminen, tässä tapauksessa dynamiikan ja soinnin kautta, auttaa jäsentämään musiikin yhtäläisyyksiä, eroavaisuuksia ja muovautumista historian saatossa. Esimerkiksi Tukitanin ja kollegoiden (1994) tutkimuksessa pyritään konstruoimaan honkyoku-musiikin tradition kehittymistä menneisyydestä tähän päivään. Tutkimuksessa pohditaan, että tyylin kehittymistä voisi analysoida tietokoneavusteisesti (mts. 122). Tässä tutkimuksessa ei vielä päästä aivan alkuperien jäljittämisen juurille, mutta analyysissa käytettävät työkalut saattaisivat toimia jatkotutkimuksissa. Tämän tutkimuksen lähdekirjallisuus koostuu pääasiassa englanninkielisestä materiaalista, mikä saattaa jonkin verran rajata pois shakuhachi-tutkimuksia. Toisaalta Tsukitani (2008: 168) huomioi, että Japanissa shakuhachin tutkimus perustuu lähinnä muutaman henkilön työhön, ja itse asiassa valtaosa tutkimuksesta tehdään Japanin ulkopuolella. Lisäksi huomionarvoista on, että Tsukitanin mainitsemien tutkijoiden, Kamisangōn, Seyaman, Simuran ja hänen itsensä, tekstejä on julkaistu myös englanniksi, 1 Japanilaiset termit, kuten shakuhachi ja honkyoku, on kirjoitettu Hepburn-järjestelmän kirjoitusasun mukaan (ks. esim. ”Japaninkieliset nimet” 2017). Vaihtoehtoisen järjestelmän mukaan esimerkiksi ”shakuhachi” kirjoitetaan syakuhati (ks. esim. Blasdel 2002). Tutkijoiden nimet on kuitenkin merkitty niin kuin ne esiintyvät lähteessä esimerkiksi Tsuneko Tsukitani ja Tuneko Tukitani riippuen lähteen muotoilusta. Japanilaiset nimet kirjoitetaan yleensä sukunimi ensin, joten tässä tutkimuksessa muusikoiden nimet kirjotetaan kyseisessä järjestyksessä. Liitteessä 1 on sanasto keskeisistä termeistä ja lyhenteistä. joten olen luottavainen, että tutkimukseni kytkeytyy riittävästi tämänhetkiseen shakuhachi-tutkimuksen kenttään. Työkalujen puolesta sijoitan tutkielmani laskennallisen musiikkianalyysin piiriin, siten kuin David Meredith (2016) pohjustaa alaa toimittamassaan artikkelikokoelmassaan Computational Music Analysis. Hän esittelee, kuinka useisiin eri koulukuntiin laskentaa ja musiikintutkimusta hyödyntävät tutkijat ovat jakautuneet (mts. v), mutta toivoo, että eri näkökulmat voisivat yhdistyä termin laskennallinen musiikkianalyysi alle (mts. viii). Alan Marsden (2016) hahmottelee samassa teoksessa olevassa artikkelissaan tietokoneiden roolia musiikkianalyyttisissa kysymyksissä ja minkälaisissa tutkimuksissa laskenta antaa etua verrattuna muihin analyysimenetelmiin. Eräs tällainen kysymys voisi olla esimerkiksi tyylin tutkiminen, jota varten olisi syytä selvittää riittävän suurta aineistoa, jotta päätelmät olisivat valideja. Musiikintyyliä tutkittaessa on tärkeää pohtia, minkälainen materiaali kuvastaa sitä parhaiten. Gutzwiller ja Bennettin (1991: 36–37) mukaan analysointia pitäisi lähestyä musiikillisesta kontekstista käsin, toisin sanoen materiaalin pitäisi koostua varsinaisesta musisointitilanteesta. Heidän mukaansa yksittäisten äänien analysoiminen irrallaan ympäröivästä materiaalista ei kerro mitään musiikin varsinaisesta luonteesta. Sikäli huomio on tärkeä, että musiikkianalyysilla, jolla halutaan selittää tyyliä, olisi syytä käsitellä varsinaista musiikkimateriaalia, mutta esimerkiksi valmiit levytykset aiheuttavat ongelmia äänitysten teknisen dokumentaation puuttumisen takia; usein ei ole tarkkaa tietoa mikrofonivalinnoista taikka niiden asettelusta. Gutzwiller ja Bennett (1991) järjestivät asian äänittämällä Gutzwillerin omaa soittoa, mutta näin ollen musiikillinen konteksti, jonka tärkeyttä he peräänkuuluttivat, on jo typistynyt yhden muusikon tulkintaan. Kokonaiskuvan saavuttamiseksi tässä tutkimuksessa korostetaan eri soittajien lukuisten kappaleiden analysointia, silläkin uhalla, että materiaali on teknisen laatunsa puolesta varsin epäyhtenäistä. Aineiston voisi tässä tapauksessa nähdä laajana näytteenä, joka ehkä kertoo yleisemmälläkin tasolla honkyokusta, mutta ainakin se osoittaa, minkälaista honkyoku on kyseisillä äänitteillä. Yhtä kaikki Gutzwiller ja Bennettin (1991) tapa pilkkoa kappaleet pienempiin osiin – yhden hengityksen mittaisiin niin sanottuihin äänisoluihin – saattaa tarjota vertailukelpoisen tavan käsitellä eri esittäjien tulkintoja honkyokusta. 2 Aineisto koostuu 111 kappaleesta 21 levyltä japanilaisten shakuhachin soittajien