Humppilan Ja Jokioisten Suot Ja Turvevarojen Käyttökelpoisuus
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland . Espoo 1994 Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku, 1994 . Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 274 . 41 sivua, 5 kuvaa ja 2 liitettä . Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla on Geologian tutkimuskeskus vuonna 1988 tutkinut 14 suota, joiden pinta-ala on 1027 ha. Soiden turve- määrä on yhteensä 23 milj . suo-m3 ja keskisyvyys 2,4 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,1 m . Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Yli kahden metrin syvyisen alueen pinta-ala on 530 ha ja turvemäärä 18,7 milj . suo-m3 . Turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 % . Suotyypeistä on rämeitä 60 %, korpia 10 % ja nevoja 5 % . Turvekankaita on 16 % ja tur- peennostoalueita 7 % . Suurin osa eli 72 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta ja turpeennostoa varten . Humppilan ja Jokioisten tutkitusta suoalasta soveltuu turvetuotantoon yhteensä 565 ha. Kasvuturpeen raaka-aineeksi tai turvepehkuksi soveltuvaa turvetta on 10 suossa 460 ha :n alalla ja turvemäärä on 6,36 milj . suo-n?. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 8 suolla yhteensä 429 ha. Tällä alueella käyttökelpoista energiaturvetta on 7,7 milj . suo-m3 , ja turpeen energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 15,1 milj . GJ eli 4,0 milj . MWh. Soidensuojeluun ehdotettujen alueiden yhteinen pinta-ala on noin 83 ha. Avainsanat : polttoturve, kasvuturve, suo, suojelusuo, turvevarat, Humppila, Jokioinen. Tekijäin osoite : Carl-Göran StOn ja Markku Moisanen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 02150 ESPOO St6n, Carl-Göran and Moisanen, Markku, 1994 . Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus - The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 274 . 41 pages, 5 figures and 2 appendices . Peatland inventories were made in the municipalities of Humppila and Jokioinen, which are situated about 120 km NW of Helsinki in southwestern Finland . The Quaternary deposits including the peatlands were mapped at the scale of 1 :20 000 at the same time. 14 mires covering a total area of 1027 hectares, containing 23 million m 3 of peat in situ were studied. The mean depth of the peat layers is 2 .4 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 1 .1 m in thickness . The mean humification (H) degree in 1-10 scale is 4 .9. The area deeper than 2 m covers 530 ha and contains 18 .7 million m3 of peat in situ, which is 81 % of the total peat quantity . 64 percent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remaining 36 % Carex predominant. The majority of the peatland areas (72 %) has been drained. The investigated peatlands are suitable for peat production on an area of 565 ha. The total area suitable for horticultural peat production on 10 peatlands is 460 ha and the mineable peat amounts to 6 .36 mill . m' in situ. Eight of the investigated mires are suitable for energy peat production on an area of 429 ha . The amount of mineable energy peat is 7 .7 mill. m3 in situ and the energy content of the peat is 15 .1 mill . GJ or 4 .0 mill. MWh. An area of 83 ha in one raised bog is included in the mire conservation programme. Key words: conservation, fuel peat, horticultural peat, mire, peat inventory, Humppila, Jokioinen, SW Finland. Authors' address: Carl-Göran Sten and Markku Moisanen Geological Survey of Finland, Betonimiehenkuja 4 FIN-02150 ESPOO, FINLAND SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 7 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 9 2 .1 Kenttätutkimukset 9 2 .2 Laboratoriotutkimukset 9 3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 3 .1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 10 3 .2 Tutkimusaineiston tulosteet 11 4. HUMPPILAN TUTKITUT SUOT 14 4.1 Rautasuo 14 4.2 Porrassuo 15 4 .3 Koivistonsuo 16 4 .4 Jäväyssuo 18 4 .5 Tottamussuo 19 4 .6 Kaitasuo 20 4 .7 Kitusuo 22 5 . JOKIOISTEN TUTKITUT SUOT 23 5 .1 Kailassuo 23 5 .2 Minkiönsuo 24 5 .3 Yönilamminsuo 25 5 .4 Passinsuo 26 5 .5 Peiliösuo 28 5 .6 Kätönsuo 29 5 .7 Pellilänsuo 31 6 TUKIMUSTULOSTEN TARKASTELU 32 6 .1 Pinta-ala 32 6 .2 Suotyypit ja ojitus 32 6 .3 Turvelajit ja liekoisuus 33 6 .4 Turpeen maatuneisuus 34 6.5 Keskisyvyys ja turvemäärä 34 6.6 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet 35 6 .7 Pohjamaalajit 36 7 YHTEENVETO 37 KIRJALLISUUS - REFERENCES : 40 LIITTEET - APPENDICES 7 1 JOHDANTO Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvetutkimuksia Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla vuonna 1988 . Turvevarojen inventoinnin ensisijaisena tarkoituksena on etsiä energiaturpeeksi ja kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvia turpeita sekä niiden hyödyntämiseen kelpaavia alueita . Tehdyt tutkimukset liittyvät GTK :n 1 :100 000 -mittakaavaiseen maaperäkartoituk- seen, sekä GTK :n ja maanmittaushallituksen yhteistyössä suoritettavaan maaperäkart- oitukseen mittakaavassa 1 :20 000 Forssan karttalehden n :o 2113 alueella. Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilta GTK ja maanmittaushallitus ovat julkaisseet yhden maaperä- kartan mittakaavassa 1 :20 000 : karttalehti n :o 2113 04 Forssa . Kartta on saatavissa myös numeerisena. Geologian tutkimuskeskus on lisäksi julkaissut Humppilan ja Jokioisten alueelta kolme maaperäkarttaa mittakaavassa 1 :100 000: 2113 Forssa (Punakivi 1976), 2111 Loimaa (Kukkonen 1978) ja 2024 Somero (Haavisto 1974) . Humppilan länsiosat ulottuvat Loimaan maaperäkartta-alueelle (Kukkonen et al. 1993) . Humppilan ja Joki- oisten maaperägeologiaa ovat selvittäneet myös Sauramo (1958) ja Virkkala (1965) . Aartolahti (1965) on tutkinut Jokioisista neljän suon pinnanmuotoja ja kehitystä . Tutkimuksissa on selvitetty 14 suon turvemäärät ja turpeen laatu (kuva 1) . Tähän turvetutkimusraporttiin sisältyvät keskeiset tulokset tutkituista soista ja niiden käyttökel- poisuudesta sekä tutkimusten yhteenveto . Tämän raportin ulkopuolelle jää Ypäjän ja Jokioisten rajalla sijaitseva tutkittu Äijänlamminsuo, joka on pääosin Ypäjän kunnan puo- lella. Suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään arkistoraporttina GTK :ssa Espoossa (puh . 90 - 46 931) ja Kuopiossa. Tästä aineistosta voi tilata suokohtaisia tulosteita, kuten suo- karttoja ja poikkileikkauskuvia . 8 U eloon _ Lau eelaon To [aan JA PO • NI A Sd k :N L f Nl ~a,yu K'w~~är 06 e HUMPPILA+ O O i Humppila ö oi \ Kipunjärv P~h ok' 2113 02 23 ° p. F, o \, II \ F SS YPÄJÄ ? 0 ~ 1 2113 01 2113 04 0 Tur uun ~~ .5 Ö • 5km —J Kuva 1 . Humppilan ja Jokioisten tutkitut suot . Fig. 1 . Peatlands investigated in Humppila and Jokioinen. HUMPPILA JOKIOINEN 1 . Rautasuo 1. Kailassuo 2. Porrassuo 2. Minki6nsuo 3 . Koivistonsuo 3. Y6nilamminsuo 4. Jäväyssuo 4. Passinsuo 5. Tottamussuo 5. Peiliösuo 6 . Kaitasuo 6. Kätönsuo 7 . Kitusuo 7. Pellilänsuo 9 2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 2 .1 Kenttätutkimukset Kenttätutkimuksessa soille laadittiin linjaverkostot . Ne koostuvat kunkin suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984) . Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m, ja tutkimus- linjoilla paaluin merkityt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :n välein . Pienet suot tutkittiin hajapistein, jolloin myös pyrittiin 2 - 10 pisteen tiheyteen kymmentä heh- taaria kohti . Tutkimuslinjat on vaaittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen päissä tiheämminkin. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon . Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheys- ja kehitysluokat ja mahdolliset hakkuut . Kairaukset tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla suokairalla . Kairauksin turveker- rostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5- asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla) . Lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympärillä pliktattiin 10 kertaa kahden metrin syvyyteen . Todetut lieko-osumat ilmoitetaan suon yli 1 metrin syvyiseltä osalta 0 - 1 metrin sekä 1 - 2 metrin välisestä syvyyskerroksesta kantopitoisuusprosent- teina turvemäärästä . Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit . Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella soveltuvat joko energia- tai kasvuturve- tuotantoon otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten . Näytteet otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäen tarkkatilavuuksista mäntäkairaa, joka on halkaisijal- taan 80 mm (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) . 2 .2 Laboratoriotutkimukset Laboratorionäytteistä määritettiin heti näytteenottohetkellä turvelaji ja maatuneisuus . Laboratoriossa määritettiin happamuus (pH-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpai- nosta (105 C° :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3), tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta (815 ± 25 C ° : ssa poltettuna) sekä lämpöar- 10 vo LECO AC-300 - kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Tehollinen lämpöarvo on laskettu sekä kuivalle