Humppilan Ja Jokioisten Suot Ja Turvevarojen Käyttökelpoisuus

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 274

Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen

HUMPPILAN JA JOKIOISTEN SUOT JA TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS

Abstract : The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland .

Espoo 1994 Sten, Carl-Göran ja Moisanen, Markku, 1994 . Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimusraportti 274 . 41 sivua, 5 kuvaa ja 2 liitettä . Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla on Geologian tutkimuskeskus vuonna 1988 tutkinut 14 suota, joiden pinta-ala on 1027 ha. Soiden turve- määrä on yhteensä 23 milj . suo-m3 ja keskisyvyys 2,4 m, josta heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on 1,1 m . Turpeen keskimaatuneisuus on 4,9 . Yli kahden metrin syvyisen alueen pinta-ala on 530 ha ja turvemäärä 18,7 milj . suo-m3 . Turpeista on rahkavaltaisia 64 % ja saravaltaisia 36 % . Suotyypeistä on rämeitä 60 %, korpia 10 % ja nevoja 5 % . Turvekankaita on 16 % ja turpeennostoalueita 7 % . Suurin osa eli 72 % suoalasta on ojitettu lähinnä metsänkasvatusta ja turpeennostoa varten . Humppilan ja Jokioisten tutkitusta suoalasta soveltuu turvetuotantoon yhteensä 565 ha. Kasvuturpeen raaka-aineeksi tai turvepehkuksi soveltuvaa turvetta on 10 suossa 460 ha :n alalla ja turvemäärä on 6,36 milj . suo-n?. Energiaturvetuotantoon soveltuvia alueita on 8 suolla yhteensä 429 ha. Tällä alueella käyttökelpoista energiaturvetta on 7,7 milj . suo-m3 , ja turpeen energiasisältö 50 % :n käyttökosteudessa on 15,1 milj . GJ eli 4,0 milj . MWh. Soidensuojeluun ehdotettujen alueiden yhteinen pinta-ala on noin 83 ha.

Avainsanat : polttoturve, kasvuturve, suo, suojelusuo, turvevarat, Humppila, Jokioinen.

Tekijäin osoite : Carl-Göran StOn ja Markku Moisanen Geologian tutkimuskeskus Betonimiehenkuja 4 02150 ESPOO St6n, Carl-Göran and Moisanen, Markku, 1994 . Humppilan ja Jokioisten suot ja turvevarojen käyttökelpoisuus - The mires and the usefulness of the peat resources in Humppila and Jokioinen, SW Finland . Geologian tutkimuskeskus, Turvetutkimukset - Geological Survey of Finland, Peat Researches, Turvetutkimusraportti - Report of Peat Investigation 274 . 41 pages, 5 figures and 2 appendices . Peatland inventories were made in the municipalities of Humppila and Jokioinen, which are situated about 120 km NW of Helsinki in southwestern Finland . The Quaternary deposits including the peatlands were mapped at the scale of 1 :20 000 at the same time. 14 mires covering a total area of 1027 hectares, containing 23 million m 3 of peat in situ were studied. The mean depth of the peat layers is 2 .4 m, including the poorly humified Sphagnum predominant surface layer, which averages 1 .1 m in thickness . The mean humification (H) degree in 1-10 scale is 4 .9. The area deeper than 2 m covers 530 ha and contains 18 .7 million m3 of peat in situ, which is 81 % of the total peat quantity . 64 percent of the peat amount is Sphagnum predominant and the remaining 36 % Carex predominant. The majority of the peatland areas (72 %) has been drained. The investigated peatlands are suitable for peat production on an area of 565 ha. The total area suitable for horticultural peat production on 10 peatlands is 460 ha and the mineable peat amounts to 6 .36 mill . m' in situ. Eight of the investigated mires are suitable for energy peat production on an area of 429 ha . The amount of mineable energy peat is 7 .7 mill. m3 in situ and the energy content of the peat is 15 .1 mill . GJ or 4 .0 mill. MWh. An area of 83 ha in one raised bog is included in the mire conservation programme.

Key words: conservation, fuel peat, horticultural peat, mire, peat inventory, Humppila, Jokioinen, SW Finland.

Authors' address: Carl-Göran Sten and Markku Moisanen Geological Survey of Finland, Betonimiehenkuja 4 FIN-02150 ESPOO, FINLAND SISÄLLYSLUETTELO

1 JOHDANTO 7

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT 9 2 .1 Kenttätutkimukset 9 2 .2 Laboratoriotutkimukset 9

3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET 10 3 .1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet 10 3 .2 Tutkimusaineiston tulosteet 11

4. HUMPPILAN TUTKITUT SUOT 14 4.1 Rautasuo 14 4.2 Porrassuo 15 4 .3 Koivistonsuo 16 4 .4 Jäväyssuo 18 4 .5 Tottamussuo 19 4 .6 Kaitasuo 20 4 .7 Kitusuo 22

5 . JOKIOISTEN TUTKITUT SUOT 23 5 .1 Kailassuo 23 5 .2 Minkiönsuo 24 5 .3 Yönilamminsuo 25 5 .4 Passinsuo 26 5 .5 Peiliösuo 28 5 .6 Kätönsuo 29 5 .7 Pellilänsuo 31

6 TUKIMUSTULOSTEN TARKASTELU 32 6 .1 Pinta-ala 32 6 .2 Suotyypit ja ojitus 32 6 .3 Turvelajit ja liekoisuus 33 6 .4 Turpeen maatuneisuus 34 6.5 Keskisyvyys ja turvemäärä 34 6.6 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet 35 6 .7 Pohjamaalajit 36

7 YHTEENVETO 37

KIRJALLISUUS - REFERENCES : 40

LIITTEET - APPENDICES 7

1 JOHDANTO

Geologian tutkimuskeskus (GTK) on tehnyt turvetutkimuksia Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilla vuonna 1988 . Turvevarojen inventoinnin ensisijaisena tarkoituksena on etsiä energiaturpeeksi ja kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvia turpeita sekä niiden hyödyntämiseen kelpaavia alueita . Tehdyt tutkimukset liittyvät GTK :n 1 :100 000 -mittakaavaiseen maaperäkartoituk- seen, sekä GTK :n ja maanmittaushallituksen yhteistyössä suoritettavaan maaperäkart- oitukseen mittakaavassa 1 :20 000 Forssan karttalehden n :o 2113 alueella. Humppilan ja Jokioisten kuntien alueilta GTK ja maanmittaushallitus ovat julkaisseet yhden maaperä- kartan mittakaavassa 1 :20 000 : karttalehti n :o 2113 04 Forssa . Kartta on saatavissa myös numeerisena. Geologian tutkimuskeskus on lisäksi julkaissut Humppilan ja Jokioisten alueelta kolme maaperäkarttaa mittakaavassa 1 :100 000: 2113 Forssa (Punakivi 1976), 2111 Loimaa (Kukkonen 1978) ja 2024 Somero (Haavisto 1974) . Humppilan länsiosat ulottuvat Loimaan maaperäkartta-alueelle (Kukkonen et al. 1993) . Humppilan ja Joki- oisten maaperägeologiaa ovat selvittäneet myös Sauramo (1958) ja Virkkala (1965) . Aartolahti (1965) on tutkinut Jokioisista neljän suon pinnanmuotoja ja kehitystä . Tutkimuksissa on selvitetty 14 suon turvemäärät ja turpeen laatu (kuva 1) . Tähän turvetutkimusraporttiin sisältyvät keskeiset tulokset tutkituista soista ja niiden käyttökel- poisuudesta sekä tutkimusten yhteenveto . Tämän raportin ulkopuolelle jää Ypäjän ja Jokioisten rajalla sijaitseva tutkittu Äijänlamminsuo, joka on pääosin Ypäjän kunnan puolella. Suoselostukset, jotka sisältävät suokartan, mahdolliset poikkileikkauskuvat ja laboratorioanalyysien tulokset, säilytetään arkistoraporttina GTK :ssa Espoossa (puh . 90 - 46 931) ja Kuopiossa. Tästä aineistosta voi tilata suokohtaisia tulosteita, kuten suokarttoja ja poikkileikkauskuvia .

U eloon _ Lau eelaon To [aan

JA PO • NI A Sd k :N L f Nl ~a,yu K'w~~är

e HUMPPILA+

i Humppila ö oi \ Kipunjärv P~h ok' 2113 02

23 ° p. F, o \,

II \ F SS YPÄJÄ ?

0 ~ 1

2113 01 2113 04 0 Tur uun

~~ .5 Ö • 5km —J

Kuva 1 . Humppilan ja Jokioisten tutkitut suot . Fig. 1 . Peatlands investigated in Humppila and Jokioinen.

HUMPPILA JOKIOINEN

1 . Rautasuo 1. Kailassuo 2. Porrassuo 2. Minki6nsuo 3 . Koivistonsuo 3. Y6nilamminsuo 4. Jäväyssuo 4. Passinsuo 5. Tottamussuo 5. Peiliösuo 6 . Kaitasuo 6. Kätönsuo 7 . Kitusuo 7. Pellilänsuo 9

2 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTOT

2 .1 Kenttätutkimukset

Kenttätutkimuksessa soille laadittiin linjaverkostot . Ne koostuvat kunkin suon hallitsevan osan poikki vedetystä selkälinjasta ja sitä vastaan kohtisuorista poikkilinjoista (Lappalainen, Sten ja Häikiö, 1984) . Poikkilinjojen väli on yleensä 400 m, ja tutkimus- linjoilla paaluin merkityt kairaus- ja syvyyspisteet vuorottelivat 50 m :n välein . Pienet suot tutkittiin hajapistein, jolloin myös pyrittiin 2 - 10 pisteen tiheyteen kymmentä heh- taaria kohti . Tutkimuslinjat on vaaittu vähintään 50 metrin välein ja linjojen päissä tiheämminkin. Korkeudet sidottiin valtakunnallisen kiintopisteverkon N60-korkeustasoon . Tutkimuspisteillä määritettiin suotyyppi, suon pinnan vetisyys 5-asteikolla (kuiva, normaali, vetinen, hyllyvä, rimpinen), mättäisyys prosentteina suon pinta-alasta sekä mättäiden keskimääräinen korkeus (dm), puuston puulajisuhteet prosentteina, puuston tiheys- ja kehitysluokat ja mahdolliset hakkuut . Kairaukset tehtiin 50 cm :n kannulla varustetulla suokairalla . Kairauksin turveker- rostumista määritettiin desimetrin tarkkuudella pääturvelajit lisätekijöineen sekä niiden suhteelliset osuudet (6-asteikolla), turpeen maatuneisuus (10-asteikolla), kosteus (5- asteikolla) ja tupasvillan kuitujen määrä (6-asteikolla) . Lahoamattoman puuaineksen osuus (liekoisuus) määritettiin siten, että tutkimuspisteen ympärillä pliktattiin 10 kertaa kahden metrin syvyyteen . Todetut lieko-osumat ilmoitetaan suon yli 1 metrin syvyiseltä osalta 0 - 1 metrin sekä 1 - 2 metrin välisestä syvyyskerroksesta kantopitoisuusprosent- teina turvemäärästä . Lisäksi määritettiin suon pohjamaalajit . Soista, jotka kenttätutkimusten perusteella soveltuvat joko energia- tai kasvuturvetuotantoon otettiin näytteet laboratorioanalyysejä varten . Näytteet otettiin suon pinnasta pohjaan jatkuvana sarjana käyttäen tarkkatilavuuksista mäntäkairaa, joka on halkaisijal- taan 80 mm (Lappalainen, St6n ja Häikiö 1984) .

2 .2 Laboratoriotutkimukset

Laboratorionäytteistä määritettiin heti näytteenottohetkellä turvelaji ja maatuneisuus . Laboratoriossa määritettiin happamuus (pH-aste), vesipitoisuus prosentteina märkäpai- nosta (105 C° :ssa kuivattuna), kuiva-aineen määrä tilavuusyksikössä (kg/suo-m 3), tuhkapitoisuus prosentteina kuiva-aineesta (815 ± 25 C ° : ssa poltettuna) sekä lämpöar- 10 vo LECO AC-300 - kalorimetrillä (ASTM D 3286) . Tehollinen lämpöarvo on laskettu sekä kuivalle turpeelle että turpeelle, jonka kosteusprosentti on 50 . Osasta näytteistä on määritetty rikkipitoisuus prosentteina kuivapainosta LECO SC-39 - rikkianalysaattorilla. Turpeiden kasvuturveominaisuuksien selvittämiseksi on tehty myös vaihtokapasiteetti- määrityksiä bariumasetaattimenetelmää käyttäen . Vaihtokapasiteettitulokset (CEC) ilmoitetaan pH 7 : ssä milliekvivalentteina/100 g (me/100 g) kahden määrityksen keskiar- vona (Puustjärvi 1973) .

3 TUTKIMUSAINEISTON KÄSITTELY JA TULOSTEET

3.1 Tutkimusaineiston laskentaperusteet

Tutkimuspisteiden perusteella suo jaetaan syvyysvyöhykkeisiin, joiden rajat ovat 0,3 ; 1,0; 1,5 ; 2,0; 3,0 ; 4,0; 5,0 ja 6,0 m . Jokaiselta syvyysvyöhykkeeltä erikseen lasketut turvemäärät yhdistämällä saadaan suon kokonaisturvemäärä selville . Maatuneisuudet sekä turvelajien ja turvetekijöiden määrät ja suhteet lasketaan turvemääriin painottaen . Turve jaetaan käyttökelpoisuuden mukaan potentiaaliseen kasvuturpeeseen, välitur- peeseen ja energiaturpeeseen . Kullekin ryhmälle lasketaan syvyysvyöhykkeittäin keski- määräinen turvepaksuus ja turvemäärät, sekä kokonaismaatuneisuus .

Turve sopii kasvuturpeen raaka-aineeksi, jos sen maatuneisuus on H1_ 3 ja siitä on rahkaturvetta (St) vähintään 5/6 . Muuna turvetekijänä saa olla ainoastaan tupasvilla (Er), jota voi olla korkeintaan 1/6, eli alle 17 % (Kasvuturvestandardi, 1980) . Potentiaalinen kasvuturvekerros on yleensä suon päällimmäisin osa, jonka alla ovat mahdolliset väli- ja energiaturpeet. Väliturpeisiin kuuluvat ne rahkavaltaiset turpeet, joiden keskimaatuneisuus on korkeintaan H4 ja jotka eivät kuulu edellä määriteltyihin potentiaalisiin kasvuturpeisiin . Potentiaalinen kasvuturve saa sisältää väliturvetta enintään 20 cm :n kerroksina . Jos väliturvetta on yli 20 cm, määritellään sen alla oleva potentiaalinen kasvuturvekin väliturpeeksi. Väliturvetta käytetään lähinnä ns . viherrakentamiseen . Energiaturpeita ovat maatuneet rahkaturpeet (St Hs_10) sekä kaikki sara- ja ruskosam- malturpeet (Ct ja Bt H1_10) . Jos pisteellä havaitaan sara- tai ruskosammalvaltainen turvekerros, katsotaan energiaturpeen alkavan ensimmäisestä ko . kerroksesta . Tällöin energiaturpeeksi luetaan myös saraturpeen alainen rahkaturve, vaikka se täyttäisikin kasvuturvevaatimukset. 1 1

Määrittelystä johtuen osa väliturpeesta saattaa olla potentiaalista kasvuturvetta, samoin saraturvekerroksen alla oleva rahkaturve . Kasvuturpeiden luokitteluperusteet ovat siis kaikkein tiukimmat, joskaan tässä raportissa ei rahkaturvetta ole tarkemmin jaoteltu ryhmiin sitä muodostavien rahkasammallajien mukaisesti .

3 .2 Tutkimusaineiston tulosteet

Tutkituista soista on laadittu suokartat (1 :10 000) . Kartoista ilmenevät kairauspis- teiden sijainti, turpeen keskimaatuneisuus sekä heikosti maatuneen, rahkavaltaisen pintakerroksen ja koko turvekerroksen paksuus . Karttoihin on piirretty myös turpeen paksuutta osoittavat syvyyskäyrät (1 m, 2 m, 3 m jne .) . Turvekerrostumien rakennetta kuvataan poikkileikkausprofiilein . Maatuneisuutta ku- vaavissa profiileissa v . Postin 10-asteikko on jaettu kolmeen eri luokkaan : heikosti maatunut (H1 _3), keskinkertaisesti maatunut (H 4) sekä kohtalaisesti ja hyvin maatunut (H.,- 10) . Turvelajiprofiileihin on merkitty kairauspisteen yläpuolelle suotyyppi, luonnontilaisena tai muuttuneena, sekä liekoisuus murtolukuna : osoittajassa lieko-osumien määrä 0 - 1 m:n syvyydessä ja nimittäjässä osumien määrä 1 - 2 m :n syvyydessä . Prosenttiluvut on laskettu ns . Pavlovin menetelmän mukaan, jossa kantopitoisuus on jaettu viiteen eri luokkaan: liekoja on erittäin vähän (alle 1 %), vähän (1,0 - 1,9 %), kohtalaisesti (2,0 - 2,9 %), runsaasti (3,0 - 3,9 %) ja erittäin runsaasti (yli 4 %) . Tutkimuslinjan ilmansuunta ja suon absoluuttiset korkeudet ovat profiilikehyksien yläreunoissa. Edellä kuvattuja suokarttoja ja -profiileja on käytetty hyväksi selvitettäessä teolliseen tuotantoon soveltuvien kasvu- ja energiaturpeiden määrää ja niiden esiintymisen laajuutta. Kartoista ja profiileista ovat esimerkit kuvissa 2 ja 3 .

KITUSUO HUMPPILA KL . 2113 03

KESKIMRRTUN .

:H1-4/KOKO PAKSUUS RO\ i S ~m a p\0 BO,m, . . S 0/15 49

15/275. 1_ 1-- 15l4044 21/42 5 28/47 4 0 ~4 .8 30/42 4 .9 4m 5m -4 .3 4 .1 130/45 3.0 30/39 <+ 1 /I20/2 3 .9 26/38 4m .5 / 0/43 .3/ 20,642 4 .9 w 0/29

0 500 M I I GEOLOGIRN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUKSET 1988

Kuva 2 . Esimerkki suokartasta, jossa on tutkimuslinjasto, turpeen maatuneisuus ja paksuus . Fig. 2. An example of a mire map including the peat investigation points, degree of humiWcation and depth of peat layer .

O C) CO r - (D U') ()") N O (T) 00 (- (D Lr) R) N Q O O O O O O O O O O O O O O O O O I I I I I I I I I I

S ° a

S S

(J^

r W r 1 I I I 0 Q) Q7 lN (D C v 0 0 0 2 0 0

Kuva 3 . Esimerkki maatuneisuus- ja turve-lajiprofiilista . Merkkien selite liitteissä 1-2 . Fig. 3. Humification and peat types in cross-sections of the mire Kitusuo . For key symbols and abbreviations, see appendices 1-2 . 14

4 . HUMPPILAN TUTKITUT SUOT

4 .1 Rautasuo

Rautasuo (kl. 2113 02) sijaitsee Humppilan keskustasta noin 5 km länsilounaaseen (kuva 1) . Suon pinta on 94 - 103 m mpy ja viettää koilliseen kohden vuosina 1865 - 1870 laskettua Rautajärveä, jonka pohjaa otettiin viljelykseen 1950-luvulla (Laakso 1986) . Rautajärven allas kuroutui muinaisesta Itämerestä eli Ancylusjärvestä n . 8000 vuotta sitten, minkä jälkeen Rautasuon kehitys alkoi (Sauramo 1958, s.230) . Suon vedet virtaavat Rautajärven laskuojaa pitkin Koenjokeen ja edelleen Loimijokeen ja Kokemäenjokeen (Seuna 1971) . Suo rajoittuu lähes kauttaaltaan savi- ja turve/liejupohjaisiin peltoihin . Lännessä, etelässä sekä vähäisin osin myös idässä rajana on moreeni- ja kalliomaasto. Kulkuyhteydet suolle ovat hyvät, mm . tie kulkee suon koillisosan halki . Suon kokonaispinta-ala on 173 ha, yli 1 m syvän alueen 152 ha ja yli 2 m syvän 117 ha. Suolla on 61 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 3,5/10 ha. Rautasuon yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joiden osuus on n . 61 % suotyyppihavainnoista . Karuja rämeitä edustavat suon keskiosien isovarpuräme (20 %), tupasvillarä- me (16 %), keidasräme (10 %) ja rahkaräme (9 %) ; rehevähköjä ja reheviä laitaosien korpiräme ja varsinainen sararäme, joita on yhteensä vain kolmisen prosenttia havainnoista . Korpia on 5 %, yleensä rehevistä suotyypeistä ojituksen myötä muodostuneita turvekankaita 26 % ja keidasrämemosaiikkiin kuuluvia avosoita, lyhytkorsinevaa ja silmäkenevaa, kaikkiaan noin 7 % havainnoista . Suon pinnan keskimääräinen rahkamät- täisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Rautasuo on tiheästi ojitettu lukuunottamatta lounaisosan keidasrämealuetta. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Rautasuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5. Koko turvekerrostuman keskimaatuneisuus on vain 4,7, sillä paikoin turvekerros sisältää heikosti maatunutta, rahkavaltaista pintaturvetta jopa yli viiden metrin paksuudelta. Suurin mitattu turvepaksuus on 6,7 m . Rautasuossa on rahkavaltaisia turpeita 61 % kokonaisturvemäärästä ja lähinnä turvekerrostuman pohjaosissa tavattavia saravaltaisia turpeita 39 % . Puun ja varpujen jäännök- siä sisältäviä turpeita on 32 % ja tupasvillarahkaturpeita 25 % koko turvemäärästä . Sara- valtaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät puuaineksen ohella ovat järviruoko ja korte . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Rautasuon turvemäärästä ovat : rahka (S) 52 %, rahkasara (SC) 25 %, sara (C) 14 % sekä sararahka (CS) 9% . Maatumatonta puuainesta 15

eli ns . liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,5 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä niinikään erittäin vähän (0,6 %) .

Rautasuon yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 89 % havainnoista . Paikoin suon reunoilla on myös moreenia, hiekkaa ja hietaa . Liejua on lähinnä suoaltaan keskiosassa j a Rautaj ärven alueella 5 - 190 cm : n kerro stumina . Kaikkiaan liejua on havaittu 65 % : sta tutkimuspisteistä . Rautasuon koillisosasta on liejusta löydetty vesipähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta sukupuuttoon kuolleen vesikasvin hedelmiä .

Kokonsa, turvemääriensä sekä turpeittensa laadun perusteella Rautasuo soveltuu teolliseen jyrsinturvetuotantoon . Suon länsiosassa on paksu, heikosti maatunut rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu parhaiten kasvuturvetuotantoon . Käyttökelpoisia pintaturvevaroja on 152 hain alalla. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset . Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 117 ha :n alueella, joskin tämä turve on suon länsiosassa paksun rahkaturvekerroksen alla .

4.2 Porrassuo

Porrassuo (kl. 2113 02) sijaitsee noin 3,5 km Humppilan keskustasta länsilounaa- seen. Suon pinta on n. 93 - 98 m mpy ja viettää luoteeseen, vuosina 1865 - 1870 kuivattuun Rautajärveen, josta vedet virtaavat Koenjokeen ja edelleen Loimijoen kautta

Kokemäenjokeen . Suo rajoittuu koillisessa, idässä . kaakossa ja lännessä kallioiseen moreenimaastoon. Luoteessa ja pohjoisessa rajaiiå ovat Rautaj ärven turve/liejupohjaiset pellot sekä etelässä savipellot . Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvän alueen 22 haja yli 2 m syvän 18 ha . Suolla on 5 hajatutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,1/10 ha.

Porrassuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme ja rahkaräme . Itäosassa on vanhoja turpeennostoalueita . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on vain n . 8 % ja mättäiden korkeus 2 dm. Suo on kauttaaltaan ojitettu, itäosassa harvahkosti, muualla tiheästi, ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Porras suon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen maatuneisuus on 5,7 . Suon koko turvekerrostuman verrattain alhainen keskimaatuneisuus, 4,2, johtuu paikoin jopa 2,5 m :n paksuisesta, heikosti maatuneesta ja rahkavaltaisesta pintaturpees- ta. Suurin mitattu turvepaksuus on 3,6 m . 1 6

Porrassuossa on rahkavaltaisia turpeita 69 % ja saravaltaisia, lähinnä suon pohjaosissa tavattavia turpeita 31 % kokonaisturvemäärästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävi- en turpeiden osuus on n . 5 % ja tupasvillarahkaturpeiden 39 % . Saravaltaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat korte ja järviruoko puu- ja varpuaineksen ohella ; rahkaturpeessa tavataan myös suoleväkköä . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Porrassuon koko turvemassasta ovat : rahka (S) 64 %, sara (C) 23 %, rahkasara (SC) 8 % ja sararahka (CS) 5 % . Maatumatonta puuainesta, liekoja, on suon yli 1 m:n syvyisellä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä hyvin vähän (0,6 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä samoin hyvin vähän (0,1 %). Porrassuon yleisin pohjamaalaji on savi . Ainoastaan suon reunoilla on pohjamaalajina paikoin kallio ja moreeni. Liejua on suon pohjalla 80 - 200 cm:n paksuisena kerrostumana miltei koko suon alueella . Kahdesta pisteestä suon eteläosasta löytyi liejusta vesi- pähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta sukupuuttoon kuolleen vesikasvin hedelmiä . Porrassuon liejukerrostumat kuuluvat osana muinaisen Rautajärven altaan laajoihin liejukerrostumiin . Järvensuosta, joka sijaitsee Rautajärven pohjoisrannalla on myös löy- detty vesipähkinän ja pähkinäpensaan hedelmiä, sekä puinen mela ja neoliittisen asuinpaikan jäännöksiä (Aalto 1983, Aalto et al. 1985) . Porrassuo sopii kokonsa ja turpeittensa määrän ja laadun perusteella teolliseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raaka-aineen ja myöhemmin energiaturpeen tuottamiseen . Turpeen kasvuturveominaisuuksia tosin heikentää tupasvillan kuitujen suuri määrä, ja pohjaturpeen soveltuvuutta energiaturpeeksi suuri kortteen määrä ja siten korkea tuhkapitoisuus . Suon keskiosista on aikaisemminkin nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi . Käyttökelpoisia pintaturvevaroja on yli metrin syvyisellä 22 ha :n alueella . Hyvin maatunutta turvetta on heikosti maatuneen kerroksen alla n . 18 ha:n alueella .

4.3 Koivistonsuo

Koivistonsuo (kl . 2113 02) sijaitsee aivan Humppilan keskustan tuntumassa rajoittuen länsireunaltaan tämän läpi kulkevan Kirkkoharjun sora- ja hiekkakerrostumiin . Koillises- sa ja pohjoisessa suo rajoittuu moreeniin, muualla savipeltoihin. Suon pinta on n . 103 - 107,5 m mpy ja viettää sekä pohjoisluoteeseen että kaakkoon . Vedet virtaavat kaakkoisreunalta Lähdeojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen sekä pohjoisreunalta Portaanpäänojan ja Koenjoen kautta niinikään Loimijokeen . Kulkuyhteydet Koiviston- suolle ovat erinomaiset. Tiet sivuavat suon pohjois- ja lounaisreunaa, ja sekä maantie että 17

rautatie kulkevat suon halki. Suon kokonaispinta-ala on 46 ha, yli 1 m syvän alueen

38 ha ja yli 2 m syvän 22 ha . Suolla on 10 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,2/10 ha. Koivistonsuon yleisimmät suotyypit ovat isovarpuräme ja tupasvillaräme, sekä muun muassa näistä karuista rämetyypeistä ojituksen myötä muodostunut puolukkaturvekangas . Eteläosassa on melko runsaasti vanhoja turpeennostoalueita . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on vain 7 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Suon keskiosassa sekä lounais-, itä- ja luoteisreunalla ojitus on vähäistä, muualla tiheää . Koivistonsuon kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät .

Koivistonsuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,6 ja koko turvekerrostuman vain 4,0 . Heikosti maatunut rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin 2,3 m:n syvyyteen saakka . Suurin mitattu turvepaksuus on 3,0 m .

Koivistonsuossa on rahkavaltaisia turpeita 71 °% ja saravaltaisia 29 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 24 % ja tupasvillarahkaturpeiden 43 % koko turvemäärästä . Saravaltaisten turpeiden yleisin lisätekijä puuaineksen ohella on korte . Rahkavaltaisissa turpeissa on joskus lisätekijänä suoleväkköä . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 59 %, rahkasara (SC) 22 %, sararahka (CS) 12 % ja sara (C) 7 % . Maatumatonta puuainesta, ns . liekoja, on suon yli yhden metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,2 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä samoin erittäin vähän (0,1 %) . Koivistonsuon yleisin pohjamaalaji on savi . Paikoin aivan suon reunalla pohjamaala- jeina ovat myös hiekka ja moreeni . Koivistonsuossa on kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa rahkavaltaista pintaturvetta yli kahden metrin syvyisellä 22 ha :n alueella. Turpeen laatua heikentävät tupasvillan jäännösten suuri määrä ja joskus myös suoleväkkö ja varpuaines . Rautatie halkaisee suon kahtia, mikä vaikeuttaa turvetuotantoa . Aikaisemminkin suon keski- ja eteläosasta on nostettu rahkaturvetta lähinnä kuivikkeeksi . Tuotantokelpoista energiaturvetta suossa ei ole. 18

4.4 Jäväyssuo

Jäväyssuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 4,5 km Humppilan keskustasta itään . Suon pinta on n . 117,5 - 120 m mpy ja viettää lounaaseen . Vedet virtaavat laskuojaa myöten Portaanpäänojaan, joka laskee Koenjokeen . Suo rajoittuu pohjoisessa ja luoteessa savikkoon ja savipohjaiseen peltoon, kaakossa turvepohjaiseen peltoon ; muualta suota ympäröi louhikkoinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Tiet sivuavat suota pohjoisessa, luoteessa, lännessä, lounaassa ja etelässä . Suon kokonaispinta-ala on 22 ha, yli 1 m syvän alueen 15 ha ja yli 2 m syvän 5 ha . Jäväyssuon tutkimuspisteiden lukumää- rä on 7 ja tutkimuspistetiheys 3,2/10 ha.

Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet (60 %) ja turvekankaat (40 %) . Karujen tupasvillarämeen ja isovarpurämeen ohella tavataan myös hieman rehevämpää korpirämet- tä. Rehevimmät suotyypit suon laitaosissa ovat ojituksen myötä muuttuneet turvekankaik- si . Suo on kauttaaltaan tiheästi ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Jäväyssuon kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,3 ja koko turvekerrostuman 6,4 . Heikosti maatunutta, rahkavaltaista pintaturvetta on lähinnä suon keskiosassa hieman yli puolen metrin paksuudelta . Suurin mitattu turvepaksuus on 2,7 m.

Jäväyssuon kokonaisturvemäärästä on saravaltaisia turpeita 68 % ja rahkavaltaisia 32 % . Puun jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 60 % ja tupasvillarahkaturpeiden 23 % . Puun jäännösten ohella saraturpeiden yleisimmät lisätekijät ovat korte, jota on 6 turvemäärästä, ja järviruoko . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon turvemäärästä ovat: sara (C) 38 %, rahkasara (SC) 30 %, rahka (S) 26 % ja sararahka (CS) 6 % . Liekoja on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä runsaasti (3,6 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,7 %) .

Jäväyssuon yleisin pohjamaalaji on savi . Ainoastaan suon reunoilla pohjamaalajina on myös moreeni . Liejua on vain satunnaisesti suon keskiosassa 10 cm :n kerroksena poh- jasaven päällä.

Jäväyssuo ei sovellu teolliseen energiaturvetuotantoon pienen kokonsa takia, ja pienimuotoistakin tuotantoa haittaisi pintaturpeen suuri liekoisuus . Lisäksi saraturpeen paikoin runsas kortteisuus heikentää turpeen energiaominaisuuksia . Metsänkasvatukseen suo sopii hyvin . 19

4.5 Tottamussuo

Tottamussuo (kl . 2113 03) sijaitsee noin 6 km Humppilan keskustasta pohjoisluoteeseen . Suon pinta on n . 112 - 120,5 m mpy ja viettää pohjoiseen, luoteeseen ja kaakkoon . Suon pohjois- ja luoteisosasta laskevat vedet Myllyojaan ja edelleen Jalasjoen kautta Punkalaitumenjokeen, kaakkoisosasta mm . Kontionojaa myöten Koenjokeen ja lopulta Loimijokeen. Luoteessa, pohjoisessa, koillisessa, idässä ja kaakossa suo rajoittuu luode - kaakko -suuntaisen harjujakson (Palanutkangas - Kyyrönharju) sora- ja hiekkakerrostumiin. Muualta suota rajoittaa moreenimaasto . Kulkuyhteydet ovat hyvät harjujaksoa seurailevan maantien sekä suon länsi- ja luoteisreunalle ulottuvien metsäteiden ansiosta . Suon itäreunalla on pienehkö kaatopaikka . Suon kokonaispinta-ala on 149 ha, yli 1 m syvän alueen 100 haja yli 2 m syvän 69 ha. Suolla on 70 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,7/10 ha. Tottamussuon suotyyppihavainnoista rämeitä on 61 %, korpia 28 % ja turvekankaita 7 % . Karuja rämeitä edustavat suon keskiosan rahkaräme (20 %), isovarpuräme (11 %), tupasvillaräme (9 %) ja keidasräme (4 %) sekä suon reunoilla tavattava kangasräme (3 %) ; reheviä rämeitä korpiräme (8 %) ja varsinainen sararäme (6 %) . Keidasrämemosa- iikkiin kuuluvia avosoita, lähinnä silmäke- ja lyhytkorsinevaa, on n . 4 % suotyypeistä . Yleisin suotyyppi Tottamussuolla on varsinainen korpi (22 %), jota on erityisesti suon laidoilla sekä pohjois- ja kaakkoisosassa . Turvekankaat, ruohoturvekangas ja mustikkaturvekangas, ovat muodostuneet ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 3 dm . Suon luoteeseen, pohjoiseen ja kaakkoon pistävät lahdekkeet on tiheästi ojitettu, eteläosa suosta on lähes luonnontilainen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,4. Paikoin suoaltaan etelä- ja keskiosassa rahkavaltainen, heikosti maatunut pintaturvekerros on 2,0 - 3,8 m:n paksuinen. Suurin mitattu turvepaksuus on 7,6 m. Tottamussuon kokonaisturvemäärästä on rahkavaltaisia turpeita 55 % ja saravaltaisia 45 % . Puun ja varpujen jäännöksiä sisäl- tävien turpeiden osuus on 53 % ja tupasvillarahkaturpeiden 33 % . Puuaineksen ohella saravaltaisten turpeiden yleisimmät lisätekijät ovat järviruoko ja korte, joita kumpiakin on noin prosentin verran turvemassasta . Yleensä rahkavaltaisissa turpeissa tavattavaa suoleväkköä on lähes 2 % . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet suon koko turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 44 %, rahka (S) 38 %, sararahka (CS) 17 % ja sara (C) n. 1 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on 20 suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m :n syvyydessä kohtalaisesti (2,0 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,4 %) . Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 39 % :ssa tutkimuspisteistä . Hiekan osuus havainnoista on 25 %, hiesun 19 %, hiedan 14 % j a moreenin noin 3 % . Liejua on suoaltaan keskiosassa sekä pohjoiseen ja kaakkoon pistävissä lahdekkeissa 10 - 210 cm:n paksuisina kerrostumina pohjamaan päällä . Kaikkiaan liejua on tavattu 36 % :sta tutki- muspisteistä . Suoaltaan keskiosan liejukerrostumista on löydetty 4,0 - 5,5 m:n syvyydestä vesipähkinän (Trapa natans), nykyisin Suomesta hävinneen vesikasvin hedelmiä . Tottamussuon keski- ja eteläosassa on paksu, heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros, joka soveltuu kasvuturpeen raaka-aineeksi. Tuotantokelpoista pintaturvetta on yli metrin syvyisellä 100 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät paikoin tupasvillan ja suoleväkön jäännökset. Energiaturpeeksi kelpaavaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 69 ha :n alalla. Turve on kuitenkin suon keski- ja eteläosassa hyödynnettävissä vasta pintaturpeen poistamisen jälkeen . Suon itäreunalla on pienehkö kaatopaikka, joka laajentuessaan saattaa vähentää suon turveteol- lista käyttökelpoisuutta .

4.6 Kaitasuo

Kaitasuo (kl. 2113 03) sijaitsee noin 7 km Humppilan keskustasta pohjoiseen, osin Urjalan kunnan alueella . Suon pinta on n . 121 - 133,5 m mpy ja viettää luoteeseen, ete- lään ja suon itäreunalla pohjoiseen . Vedet laskevat suon itä- ja pohjoisreunalta lähteviä ojia pitkin sen itäpuolella sijaitsevaan Kivijärveen . Eteläreunalta vedet laskevat Kon- tionojan kautta Koenjokeen ja edelleen Loimijokeen, kahdelta luoteeseen pistävältä lahdekkeelta Sammakkolamminojan ja Jalasjoen kautta Punkalaitumenjokeen . Suo rajoittuu pääosin moreenimaastoon, vain länsireunaltaan myös viereisen harjujakson (Pa- lanutkangas - Kyyrönharju) hiekkakerrostumiin . Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset suon länsi-, pohjois- ja itäosaan, mutta huonot suon eteläosaan . Suon kokonaispinta-ala on 215 ha, yli 1 m syvän alueen 142 haja yli 2 m syvän 99 ha. Suolla on 99 tutkimuspistet- tä, ja tutkimuspistetiheys on 4,6/10 ha. Suotyypeistä on rämeitä 71 % ja korpia 15 % . Karuja rämeitä edustavat keskiosan rahkaräme (24 %), keidasräme (15 %), isovarpuräme (12 %) ja tupasvillaräme (6 %) sekä suon laitaosissa tavattava kangasräme (2 %) . Reheviä rämeitä, varsinaista sararä- mettä ja korpirämettä on kumpaakin 4 % suotyyppihavainnoista . Keidasrämemosaiikkiin 21

kuuluvia karuja avosoita, lähinnä lyhytkorsinevaa, on 7 % . Yleisimmät korpityypit ovat varsinainen korpi (7 %) ja suon reunaosien kangaskorpi (5 %) . Ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä muodostuneita turvekankaita on noin 4 % . Suon pinnan keskimääräinen rah- kamättäisyys on 35 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Suon itä-, etelä-, lounais-, länsi- ja pohjoisreunalla sekä luoteeseen pistävillä lahdekkeilla ojitus on tiheää, muualla suo on luonnontilainen . Suon kuivatusmahdollisuudet ovat kohtalaiset. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,5 ja koko turvekerrostuman 5,2 . Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paikoin yli 4 m :n syvyyteen. Humppilan kunnan puoleisella alueella suurin turvepaksuus on 6,1 m . Suon suurin turvepaksuus, 7,9 m, on mitattu Urjalan kunnan puolelta .

Kaitasuossa on rahkavaltaisia turpeita 74 % ja saravaltaisia 26 % . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 29 % ja tupasvillarahkaturpeiden 50 % Kaitasuon kokonaisturvemäärästä . Puuainesta on noin 8 % turvemassasta ja saravaltaisten turpeiden puuaineksen jälkeen yleisintä lisätekijää, järviruokoa, prosentin verran. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat: rahka (S) 55 %, rahkasara

(SC) 25 %, sararahka (CS) 19 % ja sara (C) 1 % . Maatumatonta puuainesta, ns . liekoja, on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m :n syvyydessä vähän (1,1 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä samoin vähän (1,2 %) .

Kaitasuon yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 37 % :ssa tutkimuspisteistä . Moreenin osuus havainnoista on 30 %, hiekan 20 %, hiesun 7 % ja hiedan 6 % . Liejua on etupääs- sä suoaltaiden keskiosissa 5 - 240 cm:n paksuisina kerrostumina pohjamaalajin päällä . Kaikkiaan liejua on tavattu 41 % : sta tutkimuspisteistä .

Kasvuturpeen raaka-aineeksi kelpaavaa rahkaturvetta on suolle pistävän niemen, Tuomarinsaari - Kaitasaaren, pohjoispuolisessa suoaltaassa yli metrin syvyisellä 20 hain alalla . Turpeen laatua heikentävät tupasvillan jäännökset . Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on yli kahden metrin syvyisellä 99 ha :n alueella, osaksi kylläkin paksun rahkaturvekerroksen alla . Vaikka Humppilan kunnan alueella suosta on vajaat kaksi kolmasosaa eli 138 ha 215 ha:sta, on suota käsitelty kokonaisuutena pinta-alojen, turvemäärien ym. ominaisuuksien suhteen . 22

4.7 Kitusuo

Kitusuo (kl. 2113 03) sijaitsee noin 9 km Humppilan keskustasta pohjoisluoteeseen, osin Urjalan kunnan alueella . Suon pinta on n. 106 - 115 m mpy ja viettää pohjoiseen. Vedet laskevat Sammakkolamminojan kautta Jalasjokeen ja edelleen Punkalaitumenjo- keen. Etelässä, lounaassa, lännessä ja luoteessa suo rajoittuu luode - kaakko -suuntaisen harjujakson (Lapinkalma - Keinukangas - Palanutkangas) hiekkakerrostumiin . Pohjoisessa ja koillisessa rajana ovat turve/savi -pohjaiset pellot sekä idässä ja kaakossa kallioinen moreenimaasto . Kulkuyhteydet suon eteläosaan ovat hyvät, länsi- ja itäreunalle kohtalaiset. Suon kokonaispinta-ala on 72 ha, yli 1 m syvän alueen 66 ha ja yli 2 m syvän 56 ha. Suolla on 36 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 5,0/10 ha. Yleisimmät suotyypit ovat rämeet, joita on 68 % suotyyppihavainnoista . Korpia on 12 %, turpeennostoalueita 14 % sekä turvekankaita 3 % . Karuja rämeitä edustavat keskiosan keidasräme (13 %), isovarpuräme (13 %), rahkaräme (12 %) ja tupasvillaräme (7 %), reheviä useimmiten suon reunoilla tavattavat varsinainen sararäme (12 %) ja korpiräme (10 %) . Yleisin korpityyppi on varsinainen korpi, 9 % havainnoista. Turve- kankaat ovat muodostuneet ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä ; turpeennostoalueet suoaltaan keskiosassa sitävastoin ovat olleet alunperin karuja suotyyppejä, joilta on sittemmin nostettu heikosti maatunutta rahkavaltaista turvetta kuivikkeeksi . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 34 % ja mättäiden korkeus 3 dm . Pohjoisosan keidas- räme- ja turpeennostoalueita lukuunottamatta suo on ojitettu . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturpeen keskimaatuneisuus on 6,1 ja koko turvekerrostuman 4,8 . Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 3,2 m :n syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 5,2 m . Kitusuossa on rahkavaltaisia turpeita 59 % ja saravaltaisia 41 % turpeen kokonais- määrästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 41 % ja tupasvillarahkaturpeiden 33 % . Saravaltaisissa turpeissa yleisimmät lisätekijät puuaineksen ohella ovat järviruoko ja korte, joita on yhteensä n . 3 % koko turvemassasta . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet Kitusuon turvemäärästä ovat : rahka (S) 51 %, rahkasara (SC) 33 %, sara (C) 8 % ja sararahka (CS) 8 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli 1 m:n syvyisellä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,8 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä vähän (1,2 %) . 23

Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on 80 % havainnoista . Hietaa ja hiekkaa on kumpaakin 6 %, hiesua 5 % ja moreenia 3 % . Liejua on lähinnä suon etelä- ja pohjoiso- sissa 10 - 230 cm:n kerrostumina pohjamaan päällä . Kaikkiaan liejuhavaintoja on 55 % :sta tutkimuspisteistä . Suon pohjoisreunan turve- ja liejukerrostumista on havaittu lisäksi merkkejä transgressiosta : 20 - 80 cm paksu savilieju turvekerrosten välissä tai karkeadetritusliejun päällä viittaa pitkäaikaiseen tulvaan . Kitusuo soveltuu teolliseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raaka-aineen ja myöhemmin energiaturpeen nostamiseen. Suon keskiosan vanhoista turvehaudoista on jo aikoinaan nostettu rahkaturvetta kuivikkeeksi . Käyttökelpoiset pintaturvevarat ovat yli metrin syvyisellä 66 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset . Energiaturpeeksi soveltuvaa kohtalaisesti ja hyvin maatunutta turvetta on rahkaturvekerroksen alla yli kahden metrin syvyisellä 56 ha :n alalla . Vaikka Humppilan kunnan alueella on suosta vain etelä- ja keskiosat, runsas puolet suon pinta-alasta (42 ha 72 ha : sta), on suota tarkasteltu kokonaisuutena pinta-alojen, turvemäärien ym . suhteen.

5. JOKIOISTEN TUTKITUT SUOT

5 .1 Kailassuo

Kailassuo (kl . 2113 04) sijaitsee noin 3,5 km Jokioisten keskustasta itäkaakkoon (kuva 1) . Suon pinta on n. 114,5 - 117,5 m mpy ja viettää eteläkaakkoon. Vedet virtaavat laskuojaa pitkin Haaranojaan ja edelleen Haapajoen kautta Loimijokeen . Etelässä, kaakossa ja idässä suo rajoittuu turvepohjaiseen peltoon ; lounaassa, lännessä sekä vähäisin osin luoteessa ja koillisessa savikkoon . Muualta suota rajoittaa moreenimaasto (Rainio et al . 1985) . Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset suon eteläosaan, muualle huonot . Suon kokonaispinta-ala on 24 ha, yli 1 m syvän alueen 16 ha ja yli 2 m syvän 10 ha . Suolla on 4 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha . Kailassuon yleisimmät suotyypit ovat suon keskiosan isovarpuräme ja turpeennosto- alue sekä laitaosien mustikkaturvekangas, joka on muodostunut ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä, mm . korvista . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 8 % ja mättäiden korkeus 3 dm. Pohjoisessa, suon keskiosassa, on ojittamattomia alueita, muualla ojitus on tiheää . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . 24

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,0 ja koko turvekerrostuman 5,1 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu suon keskiosassa 70 cm :n syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 2,7 m . Kailassuossa on saravaltaisia turpeita 51 % ja rahkavaltaisia 49 % turpeen kokonais- määrästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältäviä turpeita on 51 % ja tupasvillarahkaturpeita 9 % . Saravaltaisten turpeiden yleisintä lisätekijää, puuainesta, on n . 9 % turvemassasta . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 51 %, rahka (S) 32 % ja sararahka (CS) 17 % . Liekoja on suon yli metrin syvyisel- lä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä vähän (1,1 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,5 %) .

Yleisin pohjamaalaji on savi. Paikoin aivan suon reunoilla pohjamaana on myös moreeni . Suon pohjoisosassa on liejua yleisesti suon pohjalla, mutta vain n . viiden cm :n kerrostumana.

Kailassuo ei sovellu pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi kuin korkeintaan tilakohtaiseen turvetuotantoon . Lähinnä tulisi kysymykseen kasvuturpeen raaka-aineen nostaminen n . 10 hain alueelta . Suon pohjoisosasta on jo aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi . Suon etelä- ja itäosat on raivattu pelloiksi, joita voidaan laajentaa länteen päin rahkavaltaisen pintaturpeen poistamisen jälkeen .

5.2 Minkiönsuo

Minkiönsuo (kl. 2113 04) sijaitsee noin 3 km Jokioisten keskustasta luoteeseen . Suon pinta on n. 102,5 - 103,5 m mpy ja viettää kaakkoon. Vedet virtaavat suon halkaisevaa Kotkanojaa myöten Loimijokeen . Suo on kauttaaltaan savikkopeltojen ympäröimä, ja kulkuyhteydet sinne ovat hyvät, mm . kylätie kulkee suon luoteisosan poikki, samoin tosin vain nähtävyytenä arvokas museorautatie . Suon kokonaispinta-ala on 29 ha ja yli 1 m syvän alueen 1 ha. Suolla on 5 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 1,7/10 ha . Minkiönsuon miltei koko luoteisosa, paksuturpeisin alue, on raivattu pelloksi . Muualla yleisimmät suotyypit ovat laitaosien ruohoturvekangas sekä keski- ja kaak- koisosien ohutturpeisen umpeenkasvualtaan matalaa koivua ja pajupensaikkoa kasvavat avosuo-ojikot ja -muuttumat. Taloudellisesti merkittävää puustoa suolla ei ole . Ojitus on harvaa, mutta se vaikuttaa koko suoaltaaseen. Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . 25

Turvekerrostuman keskimaatuneisuus on 4,0 ja suurin mitattu paksuus 1,0 m . Min- kiönsuossa on yksinomaan saravaltaisia turpeita . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahkasara (SC) 99 % ja sara (C) 1 % . Rahkasammalten jäännösten osuus turvemassasta on 49 %, ja saravaltaisten turpeiden yleisimmän lisätekijän, kortteen, runsas prosentti . Maatumatonta puuainesta eli liekoja ei ole havaittu . Yleisin pohjamaalaji on savi. Liejua on yleisesti suon luoteis-, keski- ja kaakkoisosissa 60 - 125 cm :n paksuisena kerrostumana pohjamaan päällä . Minkiönsuo on verrattain myöhään umpeenkasvanut pikkujärvi .

Minkiönsuo ei sovellu pienen kokonsa ja mataluutensa vuoksi turvetuotantoon . Riittä- västi kuivatettuna suon keski- ja kaakkoisosatkin soveltuvat peltomaaksi tai myös metsänkasvatukseen .

5.3 Yönilamminsuo

Yönilamminsuo (kl . 2113 04 - 05) sijaitsee noin 6,5 km Jokioisten keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon pinta on n. 98 - 101 m mpy ja viettää luoteeseen . Vedet laskevat suon luoteisosasta lähtevää ojaa pitkin Jänhijokeen ja edelleen Loimijokeen . Suo rajoittuu kaakossa ja osittain myös idässä suon kohdalla lähes pohjois - etelä -suuntaiseen harjujak- soon, Kullaanharjuun . Muualta suota ympäröivät turve- ja savipohjaiset pellot (Rainio el al. 1985) . Kulkuyhteydet ovat hyvät : maantiet sivuavat suon luoteis- ja kaakkoisosia . Suon kokonaispinta-ala on 20 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 12 ha . Suolla on kahdeksan tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha . Yönilamminsuon yleisimmät suotyypit ovat ojituksen myötä muodostuneet turvekankaat, joita on yli puolet suotyyppihavainnoista . Turvekankaita on suon reunoilla sekä luoteisosassa, ja niistä yleisin on karuista suotyypeistä kehittynyt puolukkaturvekangas . Luoteisosassa on myös vanhoja, pienehköjä turpeennostoalueita, samoin kaakkois- ja keskiosissa karujen rämeiden, rahkarämeen ja tupasvillarämeen lisäksi. Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 5 % ja mättäiden korkeus 3 dm . Suo on harvakseltaan ojitettu, lähinnä reunoiltaan . Muuten hyviä kuivatusmahdollisuuksia heikentää suon kaakkoisosassa sijaitseva Yönilammi .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,9 ja koko turvekerrostuman 4,7 . Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan suon kaakkoisosassa, Yönilammin ympäristössä, kahden ja puolen metrin syvyyteen. Suurin mitattu turvepaksuus on 4,2 m . 26

Yönilamminsuossa on rahkavaltaisia turpeita 66 % ja saravaltaisia 34 % turpeen kokonaismäärästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus tästä määrästä on 42 % ja tupasvillarahkaturpeiden 29 % . Turpeiden yleisintä lisätekijää, puuainesta, on n. 8 % koko turvemassasta. Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turvemäärästä ovat : rahka (S) 44 %, rahkasara (SC) 34 % ja sararahka (CS) 22 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,9 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä samoin erittäin vähän (0,2 %) . Yleisin pohjamaalaji on savi . Ainoastaan suon kaakkois- ja itäreunalla pohjamaalajina on myös hiekka . Liejua on suon luoteisosassa ja kaakossa, Yönilammin ympäristössä. Luoteessa liejua on pohjamaan päällä 10 - 40 cm, kaakossa paikoin yli kaksi metriä . Yönilamminsuon keski- ja kaakkoisosissa on kasvuturpeen raaka-aineeksi soveltuvaa rahkavaltaista pintaturvetta sekä tämän alla vielä energiaturvetta yli kahden metrin syvyisellä 12 ha :n alalla. Täältä, samoin kuin luoteestakin on jo aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi . Paksuimmat turvekerrostumat sijaitsevat kuitenkin Yönilammin ympäristössä, mikä asettaa omat rajansa suon käyttösuunnitelmille . Todennäköisten kuivatusvaikeuksien vuoksi Yönilamminsuota ei suositella ainakaan teolliseen turvetuotantoon .

5.4 Passinsuo

Passinsuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 10 km Jokioisten keskustasta pohjoiskoilliseen. Suon pinta on n . 106 - 108,5 m mpy ja viettää lounaaseen, kaakkoon ja koilliseen . Vedet laskevat suon lounais- ja eteläreunalta sekä koillis- ja kaakkoisreunalta lähteviä ojia myöten Peräjoki - Jänhijokeen ja edelleen Loimijokeen. Suo rajoittuu etelässä moreeniin ja lounaassa pohjoisluode - eteläkaakko -suuntaisen harjujakson hiekkakerrostumiin, muualla lähes kauttaaltaan turve/savipohjaisiin peltoihin . Kulkuyhteydet ovat kohtalaiset .

Suon kokonaispinta-ala on 56 ha, yli 1 m syvän alueen 45 ha ja yli 2 m syvän 26 ha . Suolla on 27 tutkimuspistettä, ja tutkimuspistetiheys on 4,8/10 ha .

Passinsuon yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joita on 82 % suotyyppihavainnoista . Turvekankaita on 16 % ja turpeennostoalueita 2 % . Karuja rämeitä edustavat suon keskiosan isovarpuräme (44 %), rahkaräme (18 %) ja tupasvillaräme (4 %) sekä laidoilla tavattava kangasräme, jonka osuus havainnoista on pari prosenttia . Hieman rehevämpää korpirämettä on 12 % . Rehevimmät suotyypit ovat ojituksen myötä muuttuneet turvekan- kaiksi : ruoho- ja mustikkaturvekankaita on yhteensä 14 % . Suon pinnan keskimääräinen 27

rahkamättäisyys on 39 % ja mättäiden korkeus n . 4 dm . Suon eteläosa sekä koko itäreuna on tiheästi ojitettu, pohjoisosassa on melko laaja, yhtenäinen luonnontilainen alue . Kuiva- tusmahdollisuudet ovat hyvät .

Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 6,9 ja koko turvekerrostuman 5,9 . Suon pohjoisosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan vähän yli metrin syvyyteen . Suurin mitattu turvepaksuus on 3,5 m .

Passinsuon kokonaisturvemäärästä on rahkavaltaisia turpeita 60 % ja saravaltaisia 40 % . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 50 % ja tupasvillarahkaturpeiden 43 % . Saravaltaisten turpeiden yleisin lisätekijä on joskus rahkavaltai- sissakin turpeissa tavattava puuaines, jota on yhteensä 13 % koko turvemassasta . Kortetta on 3 % ja järviruokoa prosentin verran . Pääturvelajit ja niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 43 %, rahkasara (SC) 40 % ja sararahka (CS) 17 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m :n syvyydessä runsaasti (3,3 %) ja 1 - 2 m:n syvyydessä erittäin vähän (0,9 %) . Yleisin pohjamaalaji on savi, jota on n . 96 % havainnoista . Suon reunoilla tavataan paikoin moreenia, hiekkaa ja hietaa . Liejua on erityisesti suon eteläosassa 10 - 70 cm:n kerrostumana pohjamaan päällä ja etelässä usein, osoituksena pitkäaikaisesta tulvasta tai transgressiosta, myös turvekerrosten välissä . Näitä transgressiokerrostumia, 10 - 50 cm paksuja savilieju/liejusavikerrostumia, on tavattu syvyydestä 120 - 280 cm. Kaikkiaan noin puolet tutkimuspisteistä on liejualueilla .

Passinsuo soveltuu lähinnä energiaturpeen teolliseen tuotantoon, joskin suosta voi aluksi nostaa noin metrin paksuudelta heikosti maatunutta rahkaturvetta kasvuturpeen raaka-aineeksi . Liekojen suuri määrä suon pintaosassa haittaa paikoin turvetuotantoa .

Suon pohjoisosan länsireunalla on vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan nostettu turvepehkua kuivikkeeksi . Itäreunalla on lisäksi pienehkö, käytössä oleva jyrsinturvekent- tä.

Kasvuturpeen raaka-ainetta on yli metrin syvyisellä 45 ha :n alueella . Turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset . Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat yli 2 m:n syvyisellä 26 hain alueella . 28

5.5 Peiliösuo

Peiliösuo (kl . 2113 05) sijaitsee noin 11,5 km Jokioisten keskustasta pohjoiseen .

Suon pinta on n. 112 - 116,5 m mpy ja viettää itäkoilliseen sekä länsilounaaseen . Vedet purkautuvat suon laiteilta viidestä eri paikasta (vert . Aartolahti 1965, s .39) ja laskevat suon itä- ja koillisreunalta lähteviä ojia pitkin Tyytynojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen sekä luoteis- ja lounaisreunalta lähteviä ojia myöten Lähdeojaan, joka myös laskee Jänhijokeen . Suo rajoittuu pääosin moreeniin, mm . kaakossa, etelässä ja lounaassa, sekä turve/savipohjaisiin peltoihin, erityisesti idässä ja koillisessa . Kulkuyhteydet ovat hyvät . Suon kokonaispinta-ala on 110 ha, yli 1 m syvän alueen 101 ha ja yli 2 m syvän 84 ha. Suolla on 44 tutkimuspistettä ja tutkimuspistetiheys on 4,0/10 ha . Peiliösuon suurmuoto on lähinnä epäsymmetrinen kilpikeidas, jolla on reunaluisu molemmilla reunoilla (Aartolahti 1965, s.46) . Yleisimpiä suotyyppejä ovat rämeet, joita on 56 % suotyyppihavainnoista . Turvekankaita on 18 % , turpeennostoalueita 14 % ja keidasrämemosaiikkiin kuuluvia, karuja avosoita 10 % . Korpien osuus jää kahteen prosenttiin . Karuja rämeitä edustavat keskiosan rahkaräme (18 %), keidasräme (16 %) ja isovarpuräme (12 %), hieman rehevämmistä on esimerkkinä vain reunaosissa tavattava korpiräme (10 %) . Reunaluisu kohoa paikoin jyrkästi, n. 2 m/100 m (vert . Aartolahti 1965, kuva 6) . Rehevät suotyypit ovat miltei kaikki ojituksen myötä muuttuneet turvekan- kaiksi : ruohoturve- ja mustikkaturvekangasta on yhteensä 14 % suotyyppihavainnoista . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 29 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Suo on ojitettu itäosaa lukuunottamatta vain reunoiltaan . Kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät . Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 5,6 ja koko turvekerrostuman 4,2 . Suoaltaan keskiosassa heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturvekerros ulottuu usein 4 - 5 m:n syvyyteen. Tässä, paikoin yksinomaan Sphag- numfuscum -rahkasammaleesta koostuvassa turpeessa esiintyy runsaasti ohuita, maatuneita kerroksia, ns . rekurenssipintoja (Aartolahti 1965) . Suurin mitattu turvepaksuus on 6,0 m .

Peiliösuossa on rahkavaltaisia turpeita 71 % ja saravaltaisia 29 % kokonaisturvemää- rästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 % ja tupasvillarahkaturpeiden samoin 19 % . Saravaltaisten turpeiden yleisintä lisätekijää, kortetta on 4 % turvemassasta, puuainesta 3 %, järviruokoa noin prosentti sekä rahkavaltaisille turpeille tyypillistä tupasvillaa 4 % . Joskus myös saravaltaisissa turpeissa tavattavaa suoleväkköä on kolmisen prosenttia turpeesta. Pääturvelajit sekä niiden prosenttiosuudet turpeen kokonaismäärästä ovat : rahka (S) 67 %, sara (C) 16 %, rahkasara (SC) 13 % ja 29

sararahka (CS) 4 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella 0 - 1 m :n syvyydessä erittäin vähän (0,1 %) ja 1 - 2 m :n syvyydessä niinikään erittäin vähän .

Peiliösuon tavallisin pohjamaalaji on savi ; vain paikoin suon reunoilla on moreenia . Liejua on yleisesti suoaltaan keskiosassa sekä idässä myös suon reunalla 10 - 290 cm:n kerrostumana pohjamaan päällä, mikä osoittaa suon syntyneen pienehkön järven umpeenkasvun seurauksena . Paksuimmillaan liejukerros on suon itäosassa . Pohjois- ja itäreunoil- la on havaittavissa merkkejä pitkäaikaisesta tulvasta tai transgressiosta : turvekerrosten, pohjoisreunalla liejukerrosten välistä löydettiin 20 cm :n paksuinen liejusavikerrostuma. Kaikkiaan noin 60 % suon tutkimuspisteistä on liejualueilla . Peiliösuo soveltuu parhaiten teolliseen kasvuturpeen raaka-aineen tuottamiseen . Suon itäosassa sekä länsireunalla on vanhoja turpeennostoalueita, joista on jo aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi. Käyttökelpoista pintaturvetta on yli metrin syvyisellä 101 ha :n alalla, joskin keidasrämealueen lyhytkorsineva- ja silmä- kenevakuljujen rahkaturve ei laadultaan ole parasta mahdollista kasvuturvetta . Turpeen laatua heikentävät vielä tupasvillan ja suoleväkön jäännökset . Heikosti maatuneen, pää- asiassa ruskorahkasammalta (Sphagnumfuscum) sisältävän rahkaturpeen vaihtokapasiteetti (CEC) on keskimäärin 107 me/100g (vaihteluväli 92 - 119 me/1008) . Vertailun vuoksi otetuissa saraturvenäytteissä vaihtokapasiteetti on selvästi alempi, 75 me/100g . Rahka- turvekerrostuman alla on myös hyödyntämiskelpoista energiaturvetta, jonka laatua puo- lestaan heikentävät korte sekä paikoin rikkipitoisuutta kohottava järviruoko . Käyttökel- poiset energiaturvevarat ovat yli kahden metrin syvyisellä 84 hain alueella . Kanta-Hämeen seutukaavaliitto (1987) on esittänyt Jokioisten Peiliösuota maakunnallisesti tärkeäksi soidensuojelukohteeksi . Ehdotetun suojelualueen pinta-ala on noin 83 ha.

5.6 Kätönsuo

Kätönsuo (kl. 2113 05) sijaitsee noin 13 km Jokioisten keskustasta pohjoiseen . Suon pinta on n . 116,5 - 120 m mpy ja viettää luoteeseen ja luonaaseen . Vedet laskevat lou- naisosasta lähtevää ojaa pitkin Tyytynojaan ja edelleen Jänhijoen kautta Loimijokeen . Lounaassa ja lännessä suo rajoittuu turvepohjaisiin peltoihin, luoteessa savikkoon ja muualla moreenimaastoon, jossa erityisesti idässä ja kaakossa on kalliopaljastumia . Kulkuyhteydet ovat suon lounaisosaan hyvät, muualle heikot . Suon kokonaispinta-ala on 30

20 ha, yli 1 m syvän alueen 17 ha ja yli 2 m syvän 12 ha. Suolla on neljä tutkimus- pistettä, ja tutkimuspistetiheys on 2,0/10 ha. Kätönsuon yleisin suotyyppi on isovarpuräme . Keskiosassa, turpeennostoalueiden ohella on myös rahkarämettä ja länsireunalla ojituksen myötä rehevistä suotyypeistä muodostunutta ruohoturvekangasta . Suon pinnan keskimääräinen rahkamättäisyys on 20 % ja mättäiden korkeus 2 dm . Suo on keskiosan turpeennostoaluetta lukuunottamatta tiheästi ojitettu ja sen kuivatusmahdollisuudet ovat hyvät. Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen pohjaturvekerroksen keskimaatuneisuus on 7,0 ja koko turvekerrostuman 5,0 . Suon syvimmällä alueella, lähellä itäreunaa, heikosti maatunut, rahkavaltainen pintaturve ulottuu paksuimmillaan 3,3 m :n syvyyteen . Suurin mitattu turvepaksuus on 4,9 m . Kätönsuossa on rahkavaltaisia turpeita 77 % ja saravaltaisia 23 % turpeen kokonais- määrästä . Puun ja varpujen jäännöksiä sisältävien turpeiden osuus on 19 % ja tupasvillarahkaturpeiden 48 % . Tupasvillan jäännöksiä on kaikkiaan noin 10 % turvemassasta, puuainesta 4 % ja saravaltaisiin turpeisiin liittyvää kortetta prosentin verran . Pääturve- lajit sekä niiden prosenttiosuudet kokonaisturvemäärästä ovat: rahka (S) 71 %, rahkasara

(SC) 18 %, sararahka (CS) 6 % ja sara (C) 5 % . Liekoja eli maatumatonta puuainesta on suon yli metrin syvyisellä alueella sekä 0 - 1 m:n syvyydessä että 1 - 2 m:n syvyydessä melko runsaasti (2,6 %) . Yleisin pohjamaalaji on savi ; ainoastaan reunoilla pohjamaalajina on paikoin moreeni tai kallio . Liejua on miltei koko suon alueella pohjamaan päällä 20 - 230 cm:n paksuisena kerrostumana. Paksuimmillaan liejukerrostuma on suon itäreunan tuntumassa . Kätönsuo soveltuu pienimuotoiseen turvetuotantoon, aluksi kasvuturpeen raaka- aineen, myöhemmin heikosti maatuneen pintakerroksen poistamisen jälkeen myös energiaturpeen nostamiseeen . Tosin kohtalaisen suuri liekoisuus haittaa jossain määrin turvetuotantoa . Suon keskiosassa on runsaasti vanhoja turvehautoja, joista on aikoinaan nostettu heikosti maatunutta rahkaturvetta kuivikkeeksi . Tuotantokelpoista pintaturvetta on yli 1 m :n syvyisellä 17 ha :n alalla, joskin turpeen laatua heikentävät tupasvillan ja varpujen jäännökset . Käyttökelpoiset energiaturvevarat ovat yli 2 m :n syvyisellä 12 ha:n alueella.

6 TUKIMUSTULOSTEN TARKASTELU

6.1 Pinta-ala

Tutkittujen soiden pinta-ala on yhteensä 1 027 ha; Humppilassa on tutkittu 7 suota, joiden pinta-ala on yhteensä 701 ha ja Jokioisissa myös 7 suota, kaikkiaan 326 ha . Yli metrin syvyistä suoaluetta on Humppilassa 525 ha ja yli kahden metrin syvyistä 386 ha. Tutkitut suot ovat enimmäkseen pienikokoisia, vain neljän suon pinta-ala on yli 100 ha . Jokioisten yli metrin syvyisten suoalueiden pinta-ala on 197 ha ja yli 2 metrin syvyisten 144 ha.

6.2 Suotyypit ja ojitus

Humppilan ja Jokioisten alueen keidas- eli kohosuot ovat ympäristöään ylemmäksi kasvaneita ja karuja, vain sadevesistä ravinteensa saavia, ombrotrofisia soita . Suot sijaitsevat Rannikko-Suomen kermikeidasvyöhykkeessä ja ovat tyypiltään kilpikeitaita . Lisäksi tavataan tasapintaisia Sphagnum fuscum-keitaita ja viettokeitaita . Aartolahti (1965) on kuvannut yhdeksän keidassoiden suurmuotoa Lounais-Hämeestä . Soiden reu- nalaiteet ovat ympäröiviltä mineraalimailta valuneista vesistä ja osittain sadevesistä ravinteensa saavia, kohtalaisen ravinteisia tai jopa runsasravinteisia, minerotrofisia suon osia . Korpijuotteja on alueen moreeni- ja kalliomaaston pitkänomaisissa notkelmissa . Tutkituilla soilla tehtiin yhteensä 637 suotyyppihavaintoa . Yleisimmät suotyypit ovat mäntymetsää kasvavat rämeet, joita on 60 % . Pääosin kuusta ja koivua kasvavia korpia on 10 % ja avosoita eli nevoja 5 % . Ojituksen muuttamia turvekankaita on 16 %, turpeennostoalueita 7 % ja turvepeltoja 2 % . Kaikkiaan ojituksen vaikutuksen alaisia suotyyppejä on 72 % havainnoista . Humppilan soilla rämetyypit ovat yleisiä ; niitä on 64 % tutkitusta suoalasta . Keidasräme, isovarpuräme, rahkaräme, tupasvillaräme ja varsinainen sararäme ovat yleisimmät tyypit . Rämeistä on luonnontilassa n. 36 %, ojikkoina 43 % ja muuttumina 21 % . Myös Jokioisten soilla rämetyypit ovat yleisiä ; niitä on 51 % tutkitusta suoalasta . Täälläkin ovat keidasräme, isovarpuräme, rahkaräme, tupasvillaräme ja varsinainen sararäme runsaimmin esiintyviä . Rämeistä on luonnontilassa n . 43 %, ojikkoina 31 % ja muuttumina 26 % . 33

Humppilan soista korpia on 13 % tutkitusta suoalasta . Yleisimmöt korpityypit ovat nevakorpi ja varsinainen korpi . Korpien ojitusaste on korkea (92 %) . Nevoja on vain n. 6 % tutkitusta suoalasta. Yleisimmöt nevatyypit ovat silmökeneva, rahkaneva ja lyhytkorsineva. Jokioisten soista korpia on vain 1 % tutkitusta suoalasta . Yleisimmöt korpityypit ovat nevakorpi ja varsinainen korpi . Kaikki korvet on ojitettu . Nevoja on n . 4 % tutkitusta suoalasta, ja niistö yleisimpiö ovat silmökeneva, rahkaneva ja lyhytkorsineva . Humppilan tutkittujen soiden suoalasta on tutkimusajankohtana ollut luonnontilaisena 29 % ja ojitettuna 71 % . Ojituksen voimakkaasti muuttamia suotyyppejö, luonnontilaisen suokasvillisuutensa löhes töysin menettöneitö turvekankaita on 12 % . Ojikoita on 35 %, muuttumia 18 %, turvepeltoja 1 % ja turpeennostoalueita 5 % . Jokioisten tutkittujen soiden suoalasta on tutkimusajankohtana ollut luonnontilaisena 26 % j a oj itettuna 74 % . Turvekankaita on 27 %, oj ikoita 15 %, muuttumia 14 %, turvepeltoja 7 % ja turpeennostoalueita 11 % . Alue kuuluu pööasiassa Kokemöen vesistÄn Loimijoen vesistÄalueeseen (Seuna 1971) . Soiden vedet virtaavat Loimijokeen (35 :9 :92) ja sen sivujokiin Jönhijokeen (35 :9:97) ja Koenjokeen (35 :9 :96) (kuva 1 .) Pohjoisosista vedet virtaavat luoteeseen Punkalaitumen- jokeen (35 :9 :94) ja vedenjakajalta pohjoiseen Vanajaveden vesistÄÄn (35 :2 :28) .

6.3 Turvelajit ja liekoisuus

Humppilan ja Jokioisten suot ovat savialtaisiin ja moreeni-, hiekka- ja soramökien völisiin painanteisiin ja vesistÄjen ranta-alueille syntyneitö soita . Ne ovat enimmökseen saavuttaneet ombrotrofisen eli sateista riippuvaisen, niukkaravinteisen, kehitysvaiheen . Ombrotrofisten soiden turpeet ovat pintakerroksiltaan rahkavaltaisia ja useimmiten puhtaita rahkaturpeita . Tutkittujen soiden turpeista on rahkavaltaisia (S) 64 % . Humppi- lassa rahkaturpeita on 63 % ja saravaltaisia turpeita 37 % ja Jokioisissa vastaavasti 66 % ja 34 % kokonaisturvemööröstö. Keskimöörin Hömeen löönissö rahkavaltaisia turpeita on 53 % ja saravaltaisia 47 % (Lappalainen ja Hönninen 1993) . Suhteellisesti eniten rahkavaltaista turvetta on KötÄnsuossa (77 %) ja Kaitasuossa . Tupasvilla (Er) on yleisin rahkaturpeen lisötekijö ja sitö esiintyy Humppilassa 36 % :ssa ja Jokioisissa 25 % :ssa rahkaturpeista. Saravaltaista turvetta on yleisimmin soiden pohjaosissa, korpinotkelmissa ja rantasoissa. MinkiÄnsuon turpeet ovat saravaltaisimmat . Yleisimpiö lisötekijÄitö saravaltaisissa turpeissa ovat jörviruoko (Pr), korte (Eq), varpuaines (N) ja puuaines (L) . 34

Kaikista Humppilan tutkituista turpeista varpu- ja puuainespitoisia turpeita on 35 % ja Jokioisten turpeista 27 % .

Liekoja eli lahoamatonta puuainesta on Humppilan ja Jokioisten soiden yli 1 metrin syvyisellö alueella melko vöhön . Eniten liekoja on Jövöyssuossa, KötÄnsuossa ja Passin- suossa. Heikosti maatunut, rahkavaltainen pintakerros ei yleensö sisöllö liekoja juuri ollenkaan, kun taas paremmin maatuneessa sara- ja rahkaturpeessa, varsinkin isovarpurö- meillö liekoja esiintyy kohtalaisesti . Liekoja on Humppilan soissa 0 - 1 m:n syvyydessö 1,0 % ja 1 - 2 m:n syvyydessö 0,7 % ja Jokioisten soissa vastaavasti 1,1 % ja 0,7 % turpeiden kokonaistilavuudesta .

6.4 Turpeen maatuneisuus

Kaikkien turpeiden keskimaatuneisuus on 4,9 ja kohtalaisesti ja hyvin maatuneiden turpeiden 6,3 . Humppilan soiden turvekerrostumien keskimaatuneisuus on 5,0 ja

Jokioisten 4,6 . Kohtalaisesti ja hyvin maatuneen (H510) pohjaturpeen keskimaatuneisuus on Humppilassa 6,5 ja Jokioisissa 6,0 . Maatuneimpia turpeita on Jövöyssuossa ja Passin- suossa, keskimaatuneisuudet 6,4 ja 5,9 . Koivistonsuon ja MinkiÄnsuon turpeet ovat heikoimmin maatuneita ; turpeiden keskimaatuneisuus on kummassakin 4,0. Heikosti maatunut pintaturve on löhes poikkeuksetta rahkaturvetta . Turvekerrostumien keskimaatuneisuus on hieman alempi kuin Hömeen löönin kaikkien tutkittujen soiden keskiarvo, joka on 5,3 (Lappalainen ja Hönninen 1993) .

6.5 Keskisyvyys ja turvemöörö

Kaikkien tutkittujen turvekerrostumien keskipaksuus on 2,4 m . Humppilan tutkittujen soiden turpeen keskipaksuus on 2,4 m ja Jokioisten 2,5 m . Heikosti maatuneen rahkavaltaisen pintaturpeen paksuus Humppilan soissa on keskimöörin 1,1 m ja Jokioisten soissa

1,2 m. Yli 1 metrin syvyisten suon osien keskisyvyys on Humppilassa 2,9 m ja Jokioisis- sa 3,0 m . Heikosti maatunutta pintakerrosta on Humppilassa 1,4 m ja Jokioisissa 1,6 m . Yli 2 metrin syvyisten suon osien keskisyvyys on Humppilassa 3,5 m ja Jokioisissa 3,6 m. Töstö heikosti maatuneen pintakerroksen osuus on Humppilassa 1,8 m ja Jokioi- sissa 2,0 m . Soiden keskisyvyys on löhes sama kuin Hömeen löönissö tutkittujen soiden keskisyvyys, joka on 2,2 m (Lappalainen ja Hönninen 1993) . Tutkittujen soiden suurim- 35

mat turpeen paksuudet on mitattu Humppilan Tottamussuosta (7,6 m) ja Jokioisten PeiliÄsuosta (6,0 m) . Suomen paksuimmat turvekerrostumat, 12,3 m, ovat Tammelan Torronsuossa (Haavisto et al . 1980) ja Janakkalan Raimansuossa (Haavisto-Hyvörinen ja Sten 1994) .

Turvetta tutkituissa soissa on yhteensö 23 milj . suo-m3 , josta Humppilassa on 16,6

milj . suo-m3 ja Jokioisissa 6,4 milj . suo-m3 . Heikosti maatunutta pintaturvetta on yhteensö 10,8 milj . suo-m3 (47 %), kohtalaisesti sekö hyvin maatunutta pohjaturvetta 12,2 milj . suo-m3 (53 %) . Tutkittujen soiden yli 1 metrin syvyisten alueiden kokonaistur- vemöörö on yhteensö 21,6 milj . suo-m3 , josta heikosti maatunutta pintaturvetta on 10,6

milj . suo-m 3 ja kohtalaisesti sekö hyvin maatunutta pohjaturvetta 11 milj . suo-m3. Yli 2 metrin syvyisten alueiden kokonaisturvemöörö on yhteensö 18,7 milj . suo-m3 , josta heikosti maatunutta pintaturvetta on 9,7 milj . suo-m3 ja kohtalaisesti sekö hyvin maatunutta

pohjaturvetta 9 milj . suo-m3 .

6 .6 Turpeen kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet

Turpeen kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien selvittömiseksi on analysoitu

yhteensö 62 nöytettö . Pintaturvenöytteiden keskimööröinen happamuus (pH) on 3,3, völiturpeen 3,8 ja pohjaturpeen turpeen 4,8 . Kuiva-aineen möörö on pintaturpeessa

65 kg/m3 , völiturpeessa 91 kg/m3 ja pohjaturpeessa 135 kg/m3. Tuhkapitoisuus kuiva- aineesta on pinta- ja völiturpeessa 1,4 % ja pohjaturpeessa 6,3 % . Vesipitoisuus pintaturpeessa on keskimöörin 92,6 % mörköpainosta, völiturpeessa 91,3 % ja pohjaturpeessa 87,2 % . Kuivan pintaturpeen tehollinen lömpÄarvo on 17,7 MJ/kg, völiturpeen 20,1

MJ/kg ja energiaturpeen 21,2 MJ/kg . Tehollinen lömpÄarvo laskettuna turpeesta, jonka kosteus on 50 %, on 9,4 MJ/kg .

Rahkavaltaisten pintaturvenöytteiden keskimööröinen rikkipitoisuus on 0,08 % kuiva-

painosta ja saraturvenöytteiden 0,40 % kuivapainosta . Korkeimmat pitoisuudet ovat

1,13 % eli 11300 ppm Rautasuossa ja 0,52 % eli 5200 ppm Tottamussuosta . Saratur- venöytteiden rikkipitoisuus ylittöö usein energiaturpeelle mööritetyn enimmöisarvon eli 0,3 % (Polttoturpeen laatuohje 1989), sillö möörityksissö on ollut mukana myÄs runsaasti jörviruokoa sisöltöviö pohjaturpeita, jotka eivöt yleensö sovellu energiaturpeiksi . Kaikkien energiaturvenöytteiden keskimööröinen rikkipitoisuus on 0,29 % kuivapainosta. Jokioisten ja Humppilan suot sijaitsevat Etelö-Hömeen korkearikkisella alueella. Töllö alueella myÄs moreenissa on korkeat rikkiarvot (Koljonen 1992) . 36

Kaikkien energiaturvenöytteiden keskimööröinen kuiva-aineen möörö on 96,7 kg/m3 , tuhkapitoisuus kuiva-aineesta 4,0 %, vesipitoisuus mörköpainosta 90,2 % ja kuivan turpeen tehollinen lömpÄarvo 21,9 MJ/kg . Tehollinen lömpÄarvo laskettuna turpeesta, jonka kosteus on 50 %, on 9,7 MJ/kg .

Heikosti maatuneiden rahkaturpeiden pH-aste ja tuhkapitoisuus ovat alhaisia . Ainoas- taan suon pintakerroksessa tuhkapitoisuus kohoaa jonkin verran korkeammaksi kuin alemmissa kerroksissa . Pintakerroksesta otetuista 19 turvenöytteestö saatiin heikosti

maatuneelle rahkaturpeelle (S, H 1 _3 ) keskimööröiseksi vaihtokapasiteetiksi 106,8 me/100 g

vaihteluvölin ollessa 92,3 - 118,5 me/100 g . Kohtalaisesti maatuneessa rahkaturpeessa vaihtokapasiteetti on 89 me/100 g ja saravaltaisessa turpeessa 75 me/100 g .

6.7 Pohjamaalajit

Tutkittujen soiden pohjamaalajeista yleisin on veteen kerrostunut hienojakoinen

sedimentti savi, jota on 72 % havainnoista Jokioisissa savea on 97 % ja Humppilassa 63 % . Moreenia on 8 %, hiekkaa 10 % hietaa 5 % j a hiesua 5 % . Paikoin hiekka j a hieta esiintyvöt suon pohjalla ohuena, vain 1 - 20 cm paksuna kerroksena saven pööllö . Tömö suota ympörÄiviltö hiekka- ja sora-alueilta, kuten harjuista, sekö moreenimailta maan kohotessa savikolle huuhtoutunut hiekka- tai hietakerros ohenee siirryttöessö etöömmöksi aineksen löhtÄpaikasta .

Liejua on 12 suolla. Suon pohjalla on liejua 49 % : ssa tutkitusta suoalasta. Tömö

osoittaa, ettö soistuminen umpeenkasvun seurauksena on ollut yleistö ja melko laaja- alaista. Prosenttilukema on selvösti suurempi kuin Hömeen löönissö keskimöörin, jossa

se on n . 27 % (Lappalainen ja Hönninen 1993 s .28). Paksuhkoja hieno- ja karkeadet-

ritusliejukerroksia on runsaimmin rantasoissa (esim . Rautajörven ympöristÄssö) . Hieno- ja karkeadetritusliejut ovat kerrostuneet vesialtaiden pohjille . Vöhitellen lammet ja jörvet kasvoivat umpeen, minkö seurauksena soiden kehitys pöösi köyntiin. Humppilan soiden

liejukerrostumista on lÄydetty Suomesta hövinnyt, mutta lömpÄkaudella melko yleinen vesipöhkinö (Trapa natans). Nömö neljö suota ovat : Rautasuo, Porrassuo, Jörvensuo ja Tottamussuo . On mahdollista, ettö vesipöhkinö on kuulunut kivikauden ihmisen ruokava-

lioon ja sitö olisi viljelty Rautajörvessö (Aalto 1983) . Rautajörven rannoilta on lÄytynyt

kivikauden asutuksen jölkiö sekö mela, jonka radiohiili-ikö on 4210Ö140 B .P . (Aalto et al. 1985) . Vesipöhkinö olisi töllÄin alueen vanhimpia viljelyskasveja . Umpeenkasvuvai-

heen jölkeen suot ovat edelleen levineet myÄs ympöristÄÄn metsömaan soistumisen myÄtö . 37

Kahdesta suosta ei lÄydetty liejua lainkaan, mikö osoittaa soiden kehityksen alkaneen mineraalimaan soistumisena pohjaveden nousun seurauksena .

7 YHTEENVETO

Geologian tutkimuskeskus on tehnyt turvetutkimuksia Humppilassa ja Jokioisissa 14 suolla yhteensö 1 027 hain alalla. Neljö suota on yli 100 hain kokoista . Tutkituilla soilla on yli 1 metrin syvyistö aluetta 732 ha eli noin kolme neljösosaa tutkitusta suoalasta . Yli 2 metrin syvyistö suoalaa on yhteensö 530 ha eli noin puolet tutkitusta suoalasta . Soiden keskisyvyys on 2,4 m . Humppilan soiden suurin turpeen paksuus on 7,6 m ja Jokioisten 6,0 m. Humppilan tutkittujen soiden turvemöörö on 16,6 milj . suo-m3 ja Jokioisten 6,4 milj . suo-m3 ; yhteensö turvetta on 23 milj . suo-m3. Yli metrin syvyistö suoaluetta on Humppi- lassa 525 haja yli kahden metrin syvyistö aluetta 386 haja Jokioisissa vastaavasti 197 ha ja 144 ha. Turvetuotantoon soveltuu Humppilan suoalasta yhteensö 461 ha :n alue ja Jokioisten suoalasta 104 ha eli yhteensö 565 ha, joka on 55 % inventoidusta alasta (kuva 5) . Kas- vuturvetuotantoon soveltuu 10 suota, joiden tuotantokelpoinen ala on 460 ha . Töstö 382 ha on Humppilassa ja 78 ha Jokioisissa . Niissö on kasvuturpeen raaka-aineeksi ja turvepehkuksi soveltuvaa turvetta 6,36 milj . suo-m3, josta Humppilassa on 5,74 milj . suo-m3 ja Jokioisissa 0,62 milj . suo-m3 .

Ur alaan Lau eelaan To alaan

EURU.N JA PO . 1 ~Z LAANI t H°MEEN 1 Nl K'wi~ör~

— = . Ma'

2113 03 _~ 061

~' •HUMPPILA+

rh ok' 2113 05

eht~jörvi

+ FOR JO TOINEN 1

~ 2113 01 1 Turkuun

Energiaturve Energy peat 1

e<ä Kasvuturve Horticultural peat i/ 5om

moons Kasvu- ja energiaturve Horticultural and energy peat

Suojelusuo Mire in nature concervation programme

Muu köyttÄ Mire in other use

Kuva 5 . Humppilan ja Jokioisten soiden köyttÄkelpoisuus . Soiden nimet kuvassa 1 . Fig. 5. The usefulness of the peat resources of Humppila and Jokioinen. The names of the mires in fig . 1 . 39

Energiaturvetuotantoon soveltuvia soita on kahdeksan ja niissö on tuotantokelpoista turvetta yhteensö 429 ha :n alueella sekö energiaturvetta 7,7 milj . suo-m3. Humppilassa jyrsinturvetuotantoon soveltuvia soita on viisi . Nöiden tuotantopinta-ala on 359 ha ja turvemöörö 7,26 milj . suo-m3. Turpeen energiasisöltÄ on 14,25 milj . GJ eli 3,94 milj MWh . Jokioisissa vastaavat luvut ovat 58 ha, 0,33 milj . suo-m3 ja 0,68 milj . GJ. Pieni- muotoiseen palaturvetuotantoon soveltuu lisöksi yksi Jokioisten soista, jossa on turvetta 12 ha:n alueella 0,11 milj . suo-m3 . EnergiasisöltÄ on 0,22 milj . GJ eli 0,06 milj . MWh. Humppilan ja Jokioisten köyttÄkelpoisen turvemöörön energiasisöltÄ 50 % :n kosteudessa on yhteensö 15,1 milj . GJ eli 4,0 milj . MWh. Eri tuotantomuotojen pinta-alat peittövöt osittain toisiaan, mistö syystö kasvuturpeen ja energiaturpeen yhteenlaskettu suoala ei ole yhtö kuin koko köyttÄkelpoinen suoala . Energiaturve on löhes aina heikosti maatuneen, paikoin paksunkin rahkaturvekerroksen peittömö ja hyÄdynnettövissö vasta tömön poistamisen jölkeen . Maakunnallisesti törkeöksi soidensuojelukohteeksi on Kanta-Hömeen seutukaavaliitto esittönyt Jokioisten PeiliÄsuota, jonka suojelualueen pinta-ala on noin 83 ha. Suossa olisi hyÄdynnettöviö sekö kasvuturve- ettö energiaturvevaroja . Valtakunnallisesti törkeitö soidensuojelukohteita ei alueella ole . Jokioisten kunnan alueella sijaitseva osa Torron- suosta (n . 8 ha) ei kuulu Torronsuon kansallispuistoon (KomiteanmietintÄ 1976) . 40

KIRJALLISUUS - REFERENCES:

Aalto, M. 1983. Humppilan Jörvensuon neoliittisen asuinpaikan makrofossiileista. Karhunhammas 7, 88-95 .

Aalto, M., Siiriöinen, A . and Vuorela, I . 1985 . Humppila Jörvensuo - a preinvestigati- on for an archaeological and palaeobotanical project in SW Finland . Proc . Third Nordic Conference on Application of Scientific Methods in Archaeology . Iskos 5, 165177 .

Aartolahti, T . 1965. Oberflöchenformen von Hochmooren und ihre Entwicklung in Sudwest-Höme und Nord-Satakunta. Fennia 93 . 268 s .

Haavisto, M. 1974. Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Maaperökartta, lehti 2024 Somero . Geologinen tutkimuslaitos .

Haavisto, M., GrÄnlund, T., Lahermo, P . & St6n, C.-G. 1980. Someron kartta-alueen maaperö . Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Maaperökarttojen selitykset, lehti 2024 . Summary: Quaternary deposits in the Somero map-sheet area. Geological map of Finland 1 :100 000 . Explanation to the Quaternary deposits . 66 s .

Haavisto-Hyvörinen, M . ja St6n, C.-G. 1994. Tervakosken maaperökartan 2131 10 selitys . Maaperökartta 1 :20 000 . Geologian tutkimuskeskus (painossa) .

Kanta-Hömeen seutukaavaliitto 1987. 1 . Vaihekaava, kaavaselostus, uudistettu painos . Julkaisu IA :7 . Kanta-Hömeen seutukaavaliitto. 66 s.

Kasvuturvestandardi, 1980. Turveteollisuusliitto ry .

KomiteanmietintÄ 1976 . Kansallispuistokomitean mietintÄ . KomiteanmietintÄ 1976 :88 . Helsinki . 199 s .

Koljonen, T. (toim.) . 1992. Suomen geokemiallinen atlas, osa 2 : moreeni. The geoche- mical atlas of Finland . Part 2 : Till. Geologian tutkimuskeskus . 218 s .

Kukkonen, M. 1978. Suomen geologinen kartta 1 :100 000 . Maaperökartta, lehti 2111 Loimaa. Geologinen tutkimuslaitos .

Kukkonen, M ., St6n, C .-G. ja Herola, E . 1993. Loimaan kartta-alueen maaperö . Suomen geologinen kartta 1 :100 000. Maaperökarttojen selitykset, lehti 2111 . Summa- ry: Quaternary deposits in the Loimaa map-sheet area . Geological Map of Finland 1 :100 000. Explanation to the maps of Quaternary deposits, sheet 2111 .

Laakso, V . 1986 . Suur-Loimaan historia I. Esihistorialliselta ajalta vuoteen 1721 . Loimaan kirjapaino . 470 s .

Lappalainen, Eino ja Hönninen, Pekka 1993 . Suomen turvevarat. Summary: The peat reserves of Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 117 . 118 s .

Lappalainen, E ., St6n, C .-G. ja HöikiÄ, J. 1984. Turvetutkimusten maasto-opas . Geologian tutkimuskeskus . Opas N :o 12 . 62 s . 41

Neuvonen, K . 1954 . Suomen geologinen kartta 1 :100 000 . Kallioperökartta, lehti 2113 Forssa. Geologinen tutkimuslaitos .

Polttoturpeen laatuohje, 1989 . Energiataloudellinen Yhdistys ja Turveteollisuusliitto ry . 1989. 17 s .

Punakivi, K . 1976. Suomen geologinen kartta 1 :100 000 . Maaperökartta, lehti 2113 Forssa. Geologinen tutkimuslaitos .

Puustjörvi, V. 1976. Kasvuturve ja sen köyttÄ . Turveteollisuusliitto r.y . Julkaisu 1 . 174 s . Helsinki .

Rainio, H., Sten, C.-G., Herola, E. ja Urvas, L . 1985. Maaperökartan 2113 04 selitys . Geologian tutkimuskeskus ja Maatalouden tutkimuskeskus . Maanmittaushallitus .

Sauramo, M. 1958 . Die Geschichte der Ostsee. Annales Academiae Scientiarum Fennicae 51, A III, 522 s .

Seuna, P. 1971 . Suomen vesistÄalueet . Ehdotus vesistÄalueiden yleisjaoksi ja vesistÄtun- nukseksi. Vesihallitus, Hydrologian toimisto . Tiedotus N:o 10. Helsinki . Kartta 1 :1 milj . 1972.

Virkkala, K. 1965. Lounais-Hömeen maaperöstö ja geologisesta kehityksestö . Lounais- Hömeen Luonto 21 . s . 9-22 .

LIITE 1 . Suotyyppien ja turvelaj ien lyhenteet. Appendix 1 . Abbreviations of mire site types and peat types .

I Avosuot II Römeet 1 . Varsinainen letto ±V L 1 . Lettoröme LR 2 . Rimpiletto RIL 2 . Ruohoinen sararöme RHSR 3 . Ruohoinen saraneva RHSN 3 . Varsinainen sararöme VSR 4 . Varsinainen saraneva VSN 4 . Lyhytkorsinevaröme LKNR 5 . Rimpineva RIN 5 . Tupasvillaröme TR 6 . Lyhytkortinen neva LO 6 . Pallosararöme PSR 7 . Kalvakkaneva KN 7 . Korpiröme KR 8 . Silmökeneva SIN 8 . Kangasröme KGR 9 . Rahkaneva RN 9 . Isovarpuröme IR 10 . Luhtaneva LUN 10 . Rahkaröme RR 11 . Keidasröme KER

III Korvet IV Muuttuneetsuotyypit 1 . Lettokorpi LK 1 . Ojikko OJ 2 . Koivuletto KOL 2 . Muuttuma MU 3 . Lehtokorpi LHK 3 . Karhunsammalmuuttuma KSMU 4 . Ruoho- ja heinökorpi RHK 4 . Ruohoturvekangas RHTK 5 . Kangaskorpi KGK 5 . Mustikkaturvekangas MTK 6 . Varsinainen korpi VK 6 . Puolukkaturvekangas PTK 7 . Nevakorpi NK 7 . Varputurvekangas VATK 8 . RööseikkÄ RAK 8 . Jökölöturvekangas JATK 9 . KytÄhei tto KH 10 . Pelto PE 11 . Palaturpeen nostoalue PTA 12 . Jyrsinturpeen nostoalue JTA

Pööturvelajit Lisötekijöt 1 . Rahkaturve S 1 . Tupasvilla (Eriophorwn) ER

2 . Sararahkaturve CS 2 . Puuaines (Lignidi) L

3 . Ruskosammalrahkaturve BS 3 . Varpuaines (Nanolignidi) N 4 . Saraturve c 4 . Korte (Equisetum) EQ 5 . Rahkasaraturve SC 5 . Jörviruoko (Phragmites) PR 6 . Ruskosammalsaraturve BC 6 . SuolevökkÄ (Scheuchzeria) SH 7 . Ruskosammalturve B 7 . Tupasluikka (Trichophorum) TR 8 . Rahkaruskosammalturve SB 8 . Raate (Menyanthes) MN 9 . Sararuskosammalturve CB 9 . Siniheinö (Molinia) ML 10 . Jörvikaisla (Scirpus) SP

LIITE 2 . Tutkimuksessa köytetyt symbolit ja lyhenteet . Appendix 2. Symbols and abbreviations used in the investigation.

SUO KARTTA : ~~ Epömööröinen rantaviiva 6,0 Keskimoörainen maatuneisuus Suon ja mineraalimaan raja . Joki 3/14 Heikosti maatuneen pintakerroksen/ koko turvekerrostuman paksuus dm Jörvi tai lampi

Pelto Puro ja o 1 a sekö P3 ± Hajapiste veden virtaussuunta a x Turvekerrostuman paksuus dm a Lohkare 22 Syvyysköyrö Tie Korkeus köyrö

PROFIILIT : Turvelajit :

Rahka Tupasvilla y Jörvikaisla (Sphagnum) S (Eriophorum) ER y (Scirpus) SP Sara Tupasluikka Jörviruoko (Carex) C (Trichophorum) TR (Phragmites) PR

Ruskosammal SuolevökkÄ M Raate (Bryales) B (Scheuchzeria) SH M (Menyanthes) MN Sararahka o Siniheinö Varpuaines (Carex-Sphagnum) CS (Molinia) ML (Nanolignidi) N

Rahkasara Korte n Puuaines (Sphagnum-Carex) SC (Equisetum) EQ AJ (Lignidi) L Ruskosammalsara (Bryales-Carex) BC Pohjamaalajit : Lohkareita LO Hiekka HK Savi SA

Moreeni MR Hieta HT + +--~ Liejusavi USA F Sora SR Hiesu HS ~~ Kallio KA

Liejut : Savilieju SALJ Karkeadetrituslieju KDLJ Levölieju LELJ

Jörvimuta JAMU Piilevölieju PILJ Kalkkilieju KALJ j/ å% .. uåååååå Hienodetrituslieju HDLJ Piimaa PIMA Simpukkamaa ja kuorisora 1 uååå ..å I te SMLJ Muita symboleja : Liekoisuus : Turpeen maatuneisuus : Hiili kerros H 3/2 Lieko-osumien möörö 1-3 0-111-2m n syvyydessö ssJ Saostuma H4 r j ... Rekurenssipinta H 5-10