Jäsenten Kokema Edistyminen Peliongelmasta Toipumisessaan Kolmessa Virtuaalisessa Pelivoimapiiri-Vertaistukiryhmässä
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Jäsenten kokema edistyminen peliongelmasta toipumisessaan kolmessa virtuaalisessa Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmässä Markus Sakari Sjöholm Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalipsykologia Pro gradu -tutkielma Helmikuu 2011 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion Faculty Laitos – Institution – Department Valtiotieteellinen Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Sjöholm, Markus Sakari Työn nimi – Arbetets titel – Title Jäsenten kokema edistyminen peliongelmasta toipumisessaan kolmessa virtuaalisessa Pelivoimapiiri- vertaistukiryhmässä Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalipsykologia Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages Pro gradu Helmikuu, 2011 100 + lähteet & liitteet Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tapaustutkimuksessa on seurattu kolmen virtuaalisen Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmän (PVP) ryhmäprosessien lisäksi ryhmien aktiivisimpien jäsenten toipumista sekä heidän kokemiaan hyötyjä eri PVP-ryhmissä ja eri ryhmätoiminnan vaiheissa. Aiempia tutkimuksia, jotka olisivat perustuneet samankaltaiseen tutkimusasetelmaan, ei aineistohaussa löytynyt. Aineistona tutkimuksessa on käytetty jäsenten palveluun lähettämiä ryhmätekstiviestejä. Menetelmiä ovat sisällön erittely sekä teoriaohjaava sisällönanalyysi. Ryhmiä seuraamalla ja niitä toisiinsa vertaamalla on selvitetty, missä ryhmätoiminnan vaiheissa jäsenet ilmaisevat tyytyväisyyttään PVP-palvelua sekä oman ryhmänsä toimintaa kohtaan. Jotta PVP:ssä koettu hyöty olisi eroteltavissa muusta haetusta avusta, on myös tulkittu viestejä, joissa tästä muun avun hakemisesta puhutaan. On myös huomioitu aikaperspektiivi ja tulkittu, kannustavatko ryhmät muun avun hakemiseen ja missä ryhmätoiminnan vaiheessa muuta apua haetaan. Yksilötason sisällönanalyysi on toteutettu seuraamalla aktiivisten jäsenten viestejä ryhmätoiminnan alusta sen loppuun saakka. Viesteistä on tunnistettu jäsenten edistymistä niin Prochaskan ja DiClementen transteoreettisen muutosvaihemallin avulla kuin myös soveltamalla tutkijoiden luokitteluja siitä, miten virtuaalinen ryhmätuki voi edesauttaa yksilön toipumista. Tarkastelen, ovatko PVP-ryhmät edistäneet yksilöiden toipumista tutkijoiden määrittelemien teoreettisten mallien mukaisesti. Tulokset vahvistivat aiempia löydöksiä, joiden mukaan viestintä virtuaaliryhmissä keskittyy pääasiassa muutamalle aktiiviselle jäsenelle. Ryhmien aktiivisten vaiheiden pituudet vaihtelivat aktiivisimman ryhmän kahden–kolmen kuukauden elinkaaresta epäaktiivisimman ryhmän pariin viikkoon. Aktiivisessa vaiheessa jäsenet olivat tyytyväisimpiä palveluun, kokivat hyötyneensä palvelusta eniten ja he olivat optimistisimpia omasta toipumisestaan. Jäsenet olivat ohjattua ryhmää lukuun ottamatta suurin piirtein samalla lähtötasolla ja he olivat ryhmän alussa pääasiassa akuutissa pelaamisvaiheessa. Nopea ryhmän kokoaminen ja jäsenten samalla muutosvaiheen lähtötasolla oleminen edistivät aktiivista ryhmäkeskustelua. Seurantajäsenistä suurin osa edistyi PVP:hen osallistumisen aikana, ja monet kokivat PVP:n myötävaikuttaneen edistymiseensä. Viisi seurantajäsentä yhdeksästä ei pelannut lainkaan PVP:hen osallistumisen aikana. Kuitenkaan ei ole selvästi eroteltavissa, mikä on lopulta palvelun ansio, sillä myös muita apukeinoja käytettiin runsaasti. Aktiivisimmassa ryhmässä jäsenet raportoivat eniten muun avun hakemisesta, kehuivat eniten ryhmäänsä, ilmaisivat rakentavimmin kritiikkiä sekä olivat huolestuneimpia ryhmän aktiivisuuden laskusta. Edellä mainittu viittaa siihen, että aktiivisimman ryhmän jäsenet kokivat muihin ryhmiin verrattuna suurempaa koheesiota. Näyttäisi siltä, että ainakin tämän tyyppinen virtuaaliryhmätuki voi – monesta syystä johtuen – tarjota vain melko lyhytaikaista tukea. Moni jäsen kuitenkin kokee, varsinkin palvelun alussa, hyötyneensä tuesta. Vaikka ryhmässä tapahtuvat prosessit ovat pitkälti ennustamattomia, voitaneen virtuaaliryhmien toimintaa kuitenkin monella tavalla edistää. Tämän selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. Tapaustutkimukselle ominaiseen tapaan tuloksista on johdettu useita kehitysehdotuksia palvelun ylläpitäjille sekä pohdittu virtuaalisten vertaistukiryhmien sovellusmahdollisuuksia tulevaisuudessa sekä kvalitatiivisen arviointitutkimuksen mahdollisuuksia. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Pelivoimapiiri, tapaustutkimus, ongelmapelaaminen, virtuaalinen vertaistuki, sisällönanalyysi, transteoreettinen muutosvaihemalli, ryhmien vertailu, yksilöiden toipuminen SISÄLLYS 1 JOHDANTO 4 2 PELIRIIPPUVUUS 7 2.1 Riippuvuus ja addiktio 7 2.2 Ongelmapelaaminen ja peliriippuvuus 8 2.3 Ongelmapelaamisen moniulotteisuus 10 2.4 Nykykäsitys riippuvuuden synnystä: mallien integroiminen 12 2.5 Transteoreettinen muutosvaihemalli addiktiokäyttäytymisestä eroon pääsyn selittäjänä 13 3 VERTAISTUKIRYHMÄT 16 3.1 Kasvokkain tapaavan vertaistuen hyötyjä ja heikkouksia 16 3.2 Ryhmätuen tarjoama apu yksilölle 17 3.3 Virtuaaliryhmän ja kasvokkain tapaavan ryhmän erot ja samankaltaisuudet 18 3.3.1 Onko virtuaaliryhmä ryhmä? 21 3.3.2 Motivaatio liittyä virtuaalitukiryhmään 22 3.3.3 Virtuaalitukiryhmien aikakausitehtävät 23 4 TEKNOLOGIAVÄLITTEINEN KOMMUNIKAATIO 25 4.1 Internet-välitteinen ja puhelinvälitteinen kommunikaatio 25 4.2 Teknologiavälitteisten tukiryhmien hyödyt käyttäjilleen 26 4.2.1 Puhelinryhmät 26 4.2.2 Yksi- ja monifunktioiset Internet-ryhmät 27 4.2.3 Meta-analyysi virtuaalisten vertaistukiryhmien hyödyistä 28 5 PELIVOIMAPIIRIN YLEISESITTELY JA TILASTOT 29 6 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 32 6.1 Tutkimusaineistojen valinta ja aineistonkeruun etiikka 32 6.2 Tutkimuskysymykset 34 7 MENETELMÄT 35 7.1 Sisällön erittely sekä teoriaohjaava sisällönanalyysi 35 7.2 Sisällönanalyysi ja -erittely tässä tutkimuksessa 37 8 ANALYYSIN ESITTELY 40 8.1 Sisällön erittelyä – viestinnän jakautuminen jäsenten kesken ryhmittäin 40 8.2 Viestien ryhmätason sisällönanalyysit 41 8.3 Yksilötason sisällönanalyysi: PVP-jäsenten edistyminen toipumisprosessissaan tukiryhmän aikana 41 9 TULOKSET 43 9.1 Sisällön erittelyt eri ryhmien osalta 43 9.1.1 Itseohjautuva ”Eläin-ryhmä” 43 9.1.2 Itseohjautuva ”Numero-ryhmä” 45 9.1.3 Ohjattu ”Turtles-ryhmä” 46 9.1.4 YHTEENVETO JA TULKINTA ERI RYHMISTÄ 47 9.2 Viestinnän ajallinen vaihtelu ryhmissä 48 9.2.1 ”Eläin-ryhmä” 50 9.2.2 ”Numero-ryhmä” 50 9.2.3 ”Turtles-ryhmä” 51 9.2.4 YHTEENVETO ERI RYHMIEN ELINKAARISTA JA JÄSENTEN AKTIIVISUUDESTA 51 9.3 Viestien ryhmätason sisällönanalyysit 52 9.3.1 ”Eläin-ryhmän” viestien sisällönanalyysi 52 9.3.2 ”Numero-ryhmän” viestien sisällönanalyysi 58 9.3.3 ”Turtles-ryhmän” viestien sisällönanalyysi 60 9.3.4 YHTEENVETOA JA TULKINTAA RYHMÄTASON SISÄLLÖNANALYYSEISTÄ 64 9.4 Ryhmätehtävien ajallinen täyttyminen PVP-ryhmissä 69 9.5 Jäsenten edistyminen toipumisessaan PVP:n aikana 70 9.5.1 ”Eläin-ryhmän” jäsenten edistyminen 71 9.5.2 ”Numero-ryhmän” jäsenten edistyminen 76 9.5.3 ”Turtles- ryhmän” jäsenten edistyminen 79 9.5.4 YHTEENVETOA JÄSENTEN EDISTYMISESTÄ ERI PVP-RYHMISSÄ 83 10 JOHTOPÄÄTÖKSET 88 10.1 Päätulokset tiivistetysti 88 10.2 Kvalitatiivinen arviointitutkimus? 91 10.3 Tutkimuksen rajoitukset, puutteet ja luotettavuus 94 10.4 Palvelun kehitysehdotukset 96 10.5 Lopuksi 99 KIRJALLISET LÄHTEET 101 INTERNET-LÄHTEET 104 Liitteet 105 Tutkimuslupapyynnöt 105 Taulukko 4. ”Eläin-ryhmän” viestintä 24 viikon ajalta 107 Taulukko 5. ”Numero-ryhmän viestintä 24 viikon ajalta 108 Taulukko 6. ”Turtles-ryhmän” viestintä 12 viikon ajalta 108 1 JOHDANTO Graduni on tilaustutkimus A-klinikkasäätiölle. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää, ovatko virtuaaliseen Pelivoimapiiri-vertaistukiryhmään osallistuneet jäsenet edistyneet peliongelmassa toipumisessaan tukiryhmän aikana ja mikä tästä mahdollisesta edistymisestä voidaan katsoa Pelivoimapiirin ansioksi. Näkökulmani on sosiaalipsykologinen: Yksilön kokeman hyödyn lisäksi kiinnostukseni kohteena on lisäksi ryhmä ja eri ryhmien tarjoama mahdollisesti erilainen tuki. Vertaan siis myös kolmea eri ryhmää muutamalta eri osa-alueelta ja jäsenten toipumisprosesseja näissä eri ryhmissä. Ongelmallinen rahapelaaminen on jo kohtuullisen kokoinen kansanterveydellinen ongelma. Vuonna 2007 toteutetussa laajassa rahapelitutkimuksessa selvisi, että 15 vuotta täyttäneistä suomalaisista noin 130 000 kärsii peliongelmista ja heistä noin kolmannes (42 000) on peliriippuvaisia1. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2009.) Rahapelaaminen voi aiheuttaa pelaajille vakavia ongelmia, jotka ovat luonteeltaan taloudellisia, sosiaalisia sekä psyykkisiä. Nämä ilmenevät käytännössä mm. velkaantumis-, ihmissuhde- ja työpaikkaongelmina sekä minäkuvan muuttumisena. Ongelmallinen pelaaminen voi johtaa myös muihin samanaikaisongelmiin, joista tavallisimpia ovat päihde- ja erilaiset mielenterveysongelmat. Myös stressi, hermostuneisuus, ahdistus ja masennus ovat tyypillisiä oireita. (THL, 2009.) Ongelman syntymekanismi on yksilöllinen: osalle se alkaa viattomasta viihdepelaamisesta ja aiheuttaa näin muita ongelmia, osalle taas elämyksellinen uhkapelaaminen tarjoaa pakokeinon jo olemassa olevista ongelmista ja on yksi lisä ongelmien kirjoon. Koska syitä peliongelman synnylle on monia ja vaikeusaste vaihtelee, myös mahdollisia toipumispolkuja ongelmasta eroon pääsemiseksi on lukematon määrä – ”one size fits all” -hoitoa ei ainakaan Cooperin (2001) mukaan ole 1 Vuoden 2007 Rahapelitutkimuksessa laskettiin SOGS - 12 kuukauden esiintyvyys, joka kertoo viimeisen vuoden aikana peliongelmaisiksi luokittuvien määrän. SOGS (South Oaks Gambling Screen) on kysely, jolla kartoitetaan ihmisten peliongelmaa. Jos SOGS -pisteitä on 3-4, henkilöllä katsotaan