Kekkonen Elää!

Kekkonen elää! Studio Kekkosen ensimmäiset kymmenen vuotta 2006-2016 Sisällys 1 Esipuhe Kekkonen elää! – Studio Kekkosen ensimmäiset kymme- – Olavi Uusivirta nen vuotta 2006-2016 2 Kekkosen tarina tähän asti Studio Kekkosen kymmenvuotishistoriikki – Aaro Sahari Julkaisija: Studio Kekkonen. 6 Kekkonen elää! -videot ja studion blogi Helsinki: Studio Kekkonen, 2016. – Julius Mauranen Toimitus ja taitto: Aaro Sahari. 9 Knif Audion ja Kekkosen yhteistyö Painettu: Lönnberg Print & Promo, Helsinki. – Jonte Knif 16 Verneri Pohjola ja Mikko Raita Kuvatiedot: – Aaro Sahari Esko Pettay, 2016: ek, sk, 1, 2, 6, 9, 10, 11, 14, 15, 19, 22, 25, tk. 18 Riionheimon akustiikkanurkka Kekkoslaisten omat kuvat vuosien varrelta: 1, 3, 4, 5, 8, 12, 22. – Janne Riionheimo Takakannen kuvan tapetti: Ritva Kronlund – Paratiisi, 20 Delay Trees ja Julius Mauranen Tapettitehdas Pihlgren ja Ritola Oy, www.tapettitehdas.fi – Aaro Sahari Muissa tapauksissa kuvaajatieto mainittu kuvatekstissä. 22 Jaakko Murros ja Kekkosen pulssi – Julius Mauranen ja Aaro Sahari Asiasanat: musiikkiala, äänentallennus, teknologia, his- 23 Vesterinen Yhtyeineen toria, yrityshistoriikit, verkostot. – Aaro Sahari 24 Tomi Malmin haastattelu Kiitokset kaikille, jotka auttoivat tämän julkaisun tekemisessä!

Studio Kekkonen Elimäenkatu 20 A, 2. krs 00510 Helsinki

Lue, kuuntele ja koe lisää: http://www.studiokekkonen.com/ Itse täydellisyyden lailla Esipuhe Olavi Uusivirta

Kaksi muistoa. Ensimmäisessä ollaan Porvoon Mag- nusborgissa äänittämässä pohjiaallekirjoittaneen en- simmäiselle sooloalbumille. Vuosi on 2003, ja puikoissa liuhulettinen nuorimies Mikko Raita - äänittäjän, miksaajan ja osatuottajan ominaisuudessa. Mutta tarkkaamo on tyhjä. Soittotilan puolelta sen sijaan kuuluu karmi- vaa mölinää. Mikko kannattelee käsissään sähkökitaraa ja huutaa täyttä kurkkua kitaran sähkömagneettiseen mikrofoniin. Vaatetus on vähäistä, studiossa on noin 45 astetta lämmintä. Mölinä lakkaa, otto on purkissa. Mik- ko juoksee tarkkaamon puolelle painamaan spaceba- ria. Kuunnellaan. Hyväksyvää hykertelyä. ”Kyllä tää on pia, musiikkia kiimaisille teineille ja nuorille ahdistuneille ihan käyttistä.” ”Pitäiskö kokeilla vielä pseudovenäjää?” aikuisille. Mutta nälkä on sama. Merkillepantavaa on, että nyt ei olla äänittämässä Ed- Miksi juuri nämä muistot, nyt kun kädessä on lasi ward Vesalan ja Arto Mellerin psykedeelisprogressiivista pseudovenäläistä samppanjaa? Siksi, että näihin anek- runolevyä, vaan monikansallisen levy-yhtiön tuottamaa dootteihin kristallisoituvat Studio Kekkosen perimmäiset poplevyä. Music for the masses. Tämä kaikki on toissijais- syntysyyt. Juuri tähän ennakkoluulottomuuteen palautuu ta. Polte ja pyrkimys on sama: etsiä ja yllättyä. Kekkosen eetos. Leikitellä. Tutkiskella. Fiilistellä. Liekitellä. Toisessa muistossa ollaan Elimäenkadulla, viiden Kyseenalaistaa konventioita. Kaikki on mahdollista, miten vuoden leikkisään ikään ehtineessä Studio Kekkosessa. tahansa voi tehdä. Siksi Kekkosen uumenissa ovat vuosien Tekeillä on viides albumini Elvis istuu oikealla. Nyt kaiken saatossa viihtyneet mitä erilaisimmat artistit, esiintyjät vartijana on Juppu Mauranen, Englishman in Helsinki, ja musiikintekijät pelikentän kaikilta laidoilta, kenkiin- kuten hänet lukioaikoina opin tuntemaan. Aamupäivän tuijottelevista surinapoppareista stadionrokkareihin ja rauhallisen hetken Juppu on käyttänyt autoharppuosuuk- eteerisiin elektroperhosiin. Siksi juuri nämä hullunrohkeat siensa äänittämiseen. Nyt studiossa käy trafiikki. Mutta herrasmiehet - Mauranen, Raita ja Riionheimo - uskalsivat tarkkaamo on tyhjä. Soittotilakin on tyhjä. Sen sijaan studi- kymmenen vuotta sitten hypätä kollektiiviseen mielenhäi- on rappukäytävästä kuuluu triumfaattista trumpetointia. riöön, jota myös studioyrittämiseksi kutsutaan. Ja juuri sik- Tuottaja Mauranen miettii mikrofonien sijoittelua. Tarkoi- si Studio Kekkosella on edessään juuri sellainen ”loistava tuksena on soittaa New Orleans -henkistä swingiä Reeper- tulevaisuus”, josta J. Karjalainen laulaa. Sellainen, jonka bahn-kappaleen kollaasiosaan. ”Olin ajatellut että tähän ytimessä sykkii väkevä intohimo ja sammumaton rakkaus tulisi päällekkäin swingiä ja Kekkosen pikkujouluissa ää- hyvin tehtyä musiikkia kohtaan. Kippis seuraavalle vuosi- nitettyä puheensorinaa. Ja lisäksi vielä sampleja eräästä kymmenelle! Itse täydellisyyden lailla! 1 Kiki Paun kappaleesta”, Mauranen selostaa. Edelleenkään ei olla äänittämässä Otto Donnerin ja Pentti Saarikosken 1 Itse täydellisyys -lausahduksen lanseerasivat Juppu ja herra Uusi- virran sekä kekkoslaisten yhteinen ystävä, Soma-yhtyeen ja Kuuskul- yläpilvissä liplattelevaa runojazz-häsmäkkää, vaan pop- ma-putiikin sielu Vesa Aleksi. 1 Kekkonen elää! Studio Kekkosen kymmenen vuotta

Kesäpäivä Vallilassa. Aurinko yltää hennosti keltai- värimaailma, sekä loungen katseen vangitseva vaneri- seen huoneeseen pienteollisuus- ja toimistotalojen vä- aalto virittävät voimallisesti tähän tunnelmaan. Musiikin listä. Janne Riionheimo tulee heti tervehtimään. ”Otatko tekeminen vaatii tietoa ja taitoa – jonkin verran teknolo- kahvia?” hän kysyy jäämättä odottamaan vastaustani. giaakin – mutta sen kokemisen tavoin myös elämyksiä, Viereisen tarkkaamon raollaan olevan oven välistä kan- tunnetta. tautuu oleskeluhuoneeseen sähkökitaraa. Julius Mau- Viimeiset kymmenen vuotta toiminut Studio Kek- ranen on työn touhussa Vesterisen yhtyeen uusimman konen tarjoaa käyttäjilleen näitä kaikkia. Samalla mu- levyn jälkiäänitysten parissa. Jannen vetäytyessä toi- siikkibisnes on muuttunut globaalin vuorovaikutuksen, mistoonsa pianon taakse, hakeudun tilaa halkovaan saavutettavuuden ja materiaalisuuden kokemuksen käytävään. Täällä ovi on suljettu, sillä äänityshuoneessa murroksen myötä. Kekkoslaiset ovat joutuneet tasapai- pauhaavat styrkkarit ja omassa huoneessaan Mikko Rai- nottelemaan jakamiensa laatuvaatimusten ja hyvin teke- ta on hänkin kiireinen fuusiojazz-kappaleen miksauksen misen sekä pirstaloituvien tuotantobudjettien ja muuttu- parissa. Studio Kekkonen on täynnä ääniä ja elämää. vien musiikkimakujen välissä. Siksi nyt onkin aika kertoa, Satunnaiselle musiikinkuluttajalle studio on helpos- miten tämä kaikki tapahtui, ketkä siihen osallistuivat ja ti mystinen ääniteknologian temppeli. Studio Kekkosen mitä se heille merkitsee. akustisesti tarkkaan harkitut mutta suorien kulmien Mikä siis todella on Studio Kekkonen? tyranniaan tottuneelle oudot kulmat, vahvan pehmeä 2 Yksin, yhdessä ammattilaisuutta rakentamaan Kekkosen kolmikon – Jupun, Mikon ja Jannen – tiet yhteisen studion perustamiseen johtavat sarjaan tapah- tumia vuosituhannen taitteessa. Teknologinen kehitys oli tällöin alkanut murtaa vanhoja studiotyön rajoja. Uusi ääniteknologian osaajien sukupolvi haki paikkaansa va- kiintuneiden ammattilaisten rinnalle. On tuskin yllättä- vää, että nämä nuoret tuottajat, äänittäjät, miksaajat ja masteroijat päätyivät tukemaan toisiaan, vetämään toisiaan alalle. Musiikkiteknologia oli uusi linja Sibelius-Akatemias- sa 1990-luvun lopussa. Opetus haki uomiaan, mutta onneksi studiosta löytyi yritteliäälle aikaa. Sieltä Mikko Raidan myös todennäköisesti tuolloin löysi. Hänen ope- tusohjelmansa keskiössä olivat kaikenlaiset omat pro- jektit ja demotuotannot. Osaamista ja kokemusta kertyi, Mikko demonstroi Ganes-soundtracklevyn äänityksissä me- vaikka opinnot jäivätkin vuosiksi kesken. Mikon yritte- kaanista äänenmuokkausvalintaa. Kuva: Olavi Uusivirta. liäisyys tuotti myös tulosta, sillä vain parin vuoden opis- kelujen jälkeen ovi ammattilaisuuteen aukesi Mannhain Sibiksen käytävillä oli myös luotu uraa ohjanneita stoner-metallin surisevin sävelin. ystävyys- ja ammattisuhteita. Yksi näistä oli tekniikan ylioppilas ja sivuaineena musiikkiteknologiaa opiskel- lut Janne Riionheimo. Hän oli päätynyt opiskelemaan äänittämistä ja miksaamista vuosien demotyöskentelyn innoittamana. Samalla tosin syntyi diplomityö akustiikasta. Sibelius-Akatemian studiota ei kuitenkaan voinut käyttää loputtomiin – etenkään kaupalliseen toimintaan. Molemmat kokivat ajan kypsäksi etsiä oma, jaettu työtila. Julius Mauraselle lapsuuden intensiivinen Bob Dylanin ja Beatlesin kuuntelu kääntyi lopulta vuonna 1999 irtiotoksi Lauttasaaren kotimaisemista äänitek- nologian opintojen pariin Liverpool Institute for Per- forming Arts:in. Mikon tavoin koulun idea tiivistyi lo- puttomiksi studiossa vietetyiksi tunneiksi. Palattuaan Suomeen vuonna 2003 Juppu otti yhteyttä tähän Studio Kivessä siviilipalvelusaikanaan tapaamaansa kollegaan ja päätyi näin mukaan Kekkosen kööriin. Nousukiidossa olevien nuorten tuotannon ammattilaisten silmissä alkoi siinnellä jotain järisyttävämpää.

Janne asentaa mikkikaapeleita rakenteilla olevaan ullak- koasuntoon vuonna 2000. 3 Studion rakennusurakan alussa energiaa riitti vielä rock-tuuletuksiin! Apuna poseerasi Vesterisen tuleva kitaristi Pate.

Jokaisen on hiihdettävä se oma hiihto Studioita tulee ja studioita menee. Harvoista tulee Kun päätös uuden studion rakentamisesta oli tehty, klassikoita, joiden pihaan musiikkifanit tekevät vuosi- alkoi reilun vuoden mittainen tilan metsästys. Kekkos- kymmentenkin jälkeen pyhiinvaellusmatkoja. Useimmat laiset mittailivat huoneita pitkin Helsinkiä Hietalahden kaatuvat ja katoavat, niiden teknologia myydään kilpaili- konepajahallista Oulunkylän puiseen muumitaloon. joille tai kipataan roskalavalle. Tämä todellisuus on tuttu Töihin piti – ainakin periaatteessa – päästä ratikalla! Kekkosen kolmikollekin. Miksi siis ryhtyä oman studion Keskusteluja käytiin suuntaan ja toiseen yhteistyön rakentamiseen? mahdollisuuksista muiden nuorten ääniammattilais- Laadukas ja luotettava työtila on se ilmeinen vasten kanssa. Ilmeni, että helsinkiläisyhtye The Rasmus taus, sillä ilman sitä etenkin miksaaja joutuu helposti kaavaili myös omaa studiotaan ja heitä pyydettiin mu- tuuliajolle. Äänityksiä kaikki kolme ovat tehneet Suo- kaan Kalasatamasta löytyneeseen tilaan. Studioiden men sivu, mutta korkeimpaan ammatilliseen laatuun tiet veivät kuitenkin erilleen, ja The Rasmus päätyi tarvitaan varmuus siitä mitä korvat kuulevat ja siitä että yksin kekkoslaisten tarpeisiin ylisuureksi koettuun ti- laitteet toimivat. Kekkosen jatkuva olemassaolo musiik- lan. Janne Riionheimo tosin lähti akustikkona mukaan kialan murroksen pyörteissä onkin rakennettu näiden suunnittelemaan tätä Dynasty-hankketta. Syntyi yritys tarpeiden varaan. Riionheimon Akustiikka. 4 Jannen ja Jupun tarkkaamon runko on jo pystyssä ja kipsilevyt alkavat täyttää sei- närakenteita.

Lopulta kesällä 2006 Vallilasta tärppäsi. Kadun varrella oli muitakin alan ammattilaisia ja verkostoille mahdollisuuksia kasvaa. Ensin oli kuitenkin rakennettava se studio kolkkoon pien- teollisuushalliin. Janne suunnitteli, kaikki rakensivat. Kipsiä kului tonnikau- palla äänieristyksiin. Kolmikon ystävät, bändikaverit, Jannen isä ja muitakin sukulaisia värvättiin talkoisiin mukaan. Vuosikymmenen jälkeen hanke herät- tää kolmikossa edelleen epäuskoisen huojentunutta päiden puistelua sillä olihan kyseessä ”se kaikkien omako- titaloprojekti”, jossa peruskoulusta saakka uinuneet timpurintaidot saivat kertauskurssin. Studion pitää teknillisen luotet- tavuuden ja äänimaiseman selkeyden ohella myös herättää käyttäjissään hyviä viboja. Harva nauttii kliinisestä valkotak- kimeiningistä. Yksi musiikkituotannon ammattilaisten vuorovaikutukseen luo- dun The Womb -foorumin perustajista, studiointellektuelli Eric Sarafín on osu- vasti todennut oman studion olevan har- joite eräänlaisesta ammatillisen pyhätön rakentamisessa. Hänen ajatuksensa saavat yhä vastakaikua kekkoslaisilta ja tätä ajatusta vasten Studio Kekkosen nimi ja sen Valmetin keltaiset seinät ovat mitä ilmeisin luottamuksen ja luontevuuden osoitus.

Jannen isä Yrkka ja ystävänsä Jorma Mäkinen auttamassa Kekkosen ”omako- ti”-hankkeessa. 5 Kekkonen Elää -videosarja ja studion blogi Julius Mauranen on Kekkoslainen tuottaja, miksaaja ja äänittäjä, sekä näitä opettava lehtori. Hän kertoo tässä kolumnissa studion livevideoiden ja blogin synnystä.

Loppukesästä 2011 totesin, että Studio Kekkonen vat luontevaa jatkumoa siitä. Lopulta kävi kuitenkin niin, ei ole erityisen näkyvä toimija sosiaalisessa mediassa ja että emme jaksaneet kirjoittaa blogia kovin kauaa ja se että sen profiili ei ole niin selkeä ja korkea kuin ehkä ha- muuttui enemmän Kekkonen elää –videosarjan kodiksi. luaisimme. Tästä sisuuntuneena lähetin Mikolle ja Jan- Sessioita oli tarkoitus puuhata sitä mukaan kun eh- nelle hyvin inspiroituneen sähköpostin, jossa ehdotin ditään ja jaksetaan. Niitä tehtiin kymmenkunta kahdessa yhtä sun toista tilanteen muuttamiseksi. Ideoita pyöri- sarjassa 2011-2012 ja 2013-2014. Ensimmäiset teimme teltiin aina facebook-näkyvyydestä sessioista yli jäänei- kuvaaja O. P. Komosen kanssa mutta tauon jälkeen keksin den biisien julkaisemiseen studion nimissä. yhteistyökumppaniksi Luomustudion yhden sikäläisen Tästä lähti sitten idea, että jos tekisimmekin livesoit- tyypin tultua kysyneeksi meiltä työharjoittelupaikkaa. tovideoita, joissa kanssamme yhteistyötä tehneet artis- Luomustudion filosofia kevyesti liikkuvasta kuvauslait- tit tulisivat Kekkoseen vetämään yhden tai kaksi biisiä, teistosta tuntui oikealta meille koska Kekkonen ei var- jotka julkaistaisiin sessioita valottavan blogikirjoituksen sinaisesti ole mikään tilava Finnvox, jossa pohjasoittos- kera. Kekkosen blogi lähti näin puhtaasti tarpeesta kir- essiot olisivat luontevia, vaan isommat äänitykset ovat joittaa muistelmiaan johonkin ja luoda meille luontevaa luonteeltaan melko sissihenkisiä. sisältöä, joka ihmisiä voisi kiinnostaa. Liveäänitykset oli- Toki meillä oli tehty sessioita, joissa oli kuuden 6 Juurakko-yhtye esiintymässä Kekkosen pitkään jatkuneessa Kekkonen Elää! -liveäänityssarjassa. Kuva: Luomustudio

hengen livebändi. Mutta kun Matti Johannes Koivu ja riittää. Onko se koskaan oikeasti riittänyt? Eihän se ole Suvi Isotalo tekivät Kekkonen elää –sessioitaan studiolla mutta livesessiot ovat olleet hauskimpia tekemiämme isojen, kuumien valojen paisteessa useammassa tilassa juttuja, sillä ne tehdään ilman ulkoisia paineita, omilla samanaikaisesti, tuli sellainen olo, että voisiko tämän ehdoilla, pieteetillä mutta silti suoraviivaisesti ja kun- tehdä vähän helpommaksi itselleen. Luomustudion pe- nianhimoisesti – Kekkosen tyyliin. rusajatus kuvata digijärkkäreillä oli mainio ja kuvauska- lusto saatiin pieneksi ja ketteräksi. Sponsoriksi haettiin vielä Soundtools jakamaan kustannuksia ja Kekkonen elää-konsepti oli hiottu toimivaksi. Kekkonen Elää! -videot toistaiseksi: Millä perusteella artistit sitten valitaan? Matti Jo- hannes Koivu oli ensimmäinen, koska äänittämältäni ja #1 Matti Johannes Koivu – “Buddha” miksaamaltani Toisen maailman nimi –levyltä oli jäänyt #2 Suvi Isotalo – “Vapaa” ja “Vastarakastuneet” neljä valmiiksi tehtyä biisiä ja se tuntui luontevalta jat- #3 Verneri Pohjola & Aki Rissanen – “Hyperballad” kolta yhteistyölle. Ajatuksena oli valita artisteja, jotka #4 Joakim Berghäll & Aki Rissanen – “Bamboozle!” ovat meille läheisiä ja rakkaita sekä proggiksia, jotka #5 Nuria – “The great escape” olivat tärkeitä tai jotenkin mielenkiintoisia. Pyrimme #6 Sakilaiset – “Poppia” jonkinlaiseen balanssiin verrattain suosittujen artistien #7 Delay Trees – “Perfect heartache” ja taiteellisemman musiikin välillä. #8 Juurakko – “Eipä kasva kaikki laulut” Ehkä Kekkonen Elää! –sessioita jatketaan vastaisuu- #9 Vesterinen yhtyeineen – “Valot eteiseen” dessakin sillä ideoita on. Aika vaan ei varsinaisesti tahdo http://studiokekkonen.blogspot.fi/ 7 Punaisesta verhosta se idea Kekkosen pehmeän kutsuvaan väriin lähti. Kuvat: Esko Pettay ja Janne Riionheimo.

Jupun ja Jannen tarkkaamon punainen kangas löy- jälkeen uutta kokemusta ja soundia toisaalta. Samalla tyi hulluilta päiviltä ja 1970-luvun retrotapetti sopi siihen. koko alaa on viimeisen vuosikymmenen aikana määrit- Kokonaisuus on kestänyt aikaa ja istuu hyvin nimeenkin. tänyt musiikinkulutuksen ja -jakelun rakennemuutos. Jo viiden toimintavuoden jälkeen kaikille oli sel- Myyntituottojen tippuessa kriisimieliala on vallannut vää, että ellei Kekkosta tuolloin olisi rakennettu, se olisi alaa ja riskejä on siirretty artisteille ja studioille kustan- todennäköisesti jäänyt rakentamatta. Kolmikon am- nustehokkuuden nimissä. mattiurien ensimmäisten vuosien nousukiitoa seurasi Tätä kaikkea vasten Mikon ja Jupun työurat asettu- digitaalisen mediamurroksen krapulansekainen sillisa- vat laajempaan asiayhteyteensä. Ensimmäisten vuosien laatin ja silpun kausi. pyyteettömällä paahtamisella hankittu maine tuotti näytönpaikkoja Kekkosen perustamisen aikaan. Tule- Listapopista erikoisosaajiksi vaisuus näytti vuosikymmenen puolivälissä lupaavalta Äänittäjän ja miksaajan ura on tuskin koskaan va- studion suunnitellun bisnesmallin kannalta. Ammatti- kaata puurtamista saman äärellä. Asiakassuhteita kehit- laisstudioitahan oli aiemmin vuokrattu muidenkin kol- tyy mutta vain jotkin niistä kestävät aikaa. Äänitetyssä legoiden käyttöön ja saatu siten lisätuloja omien projek- musiikissa on omat muoti- ja tyylivirtauksensa, minkä ta- tien lisäksi. kia artisti saattaa etsiä useammankin yhteisen hankkeen Juppu ja Janne olivat lähteneet uusissa tiloissa 8 Jonte Knifin terveiset Studio Kekkonen luottaa Knif Audioon Studio Kekkoselle

Kekkostelijoiden kanssa samoihin ai- koihin aloitti toimintansa myös Tmi Knif, tuttavallisesti Knif Audio. Tmi Knif juhlistaa pyöreitä muuntautumalla vihdoinkin Oy Knif Audio Ab:ksi. Mikon Vari Mu valmistui jo ennen Tmi Knif:in virallisen yritystoiminnan alkamista, Jupun Vari Mu ensimmäisen toimintavuoden aikana. On todettava, että sittemmin raken- nustavat ovat hiuksenhienosti kehittyneet, mutta hämmentävää kyllä soinnillisesti nämä varhaiset tuotteet ovat jo varsin kypsiä ja pienellä huollolla palvelevat vielä pitkään. Bonuksena laitteissa on aidot itäsaksalaiset bakeliittikuoriset mittarit, jotka kaikkien ra- kentelijoiden tuntema herra Bebek on jostain aikoinaan haalinut. Nykyään on tyytyminen tylsiin moderneihin osoittimiin (joissa tosin on valot). Kuvan mikrofoniesivahvistin on proto, joka sai tuotantoversioon eri pääteputkimallin. Tärkeä signaalitien ensimmäinen putki oli jo tuolloin Telefunkenin EF804S, joka tuli tutuksi Mikon huollatettua pari V72-linjavahvistinta karussa kellariloukossani Hakaniemessä. Har- vat päätökset ovat olleet yhtä ilmeisen hyviä kuin kyseisen putken ottaminen käyttöön sekä etusissa että mikrofoneissa. Alusta saakka olen tehnyt melko ”hifis- tisten” putkilaitteiden ohella myös vähän vä- rikkäämpiä koneita. Stereojousikaiun proto päätyi Jupulle Kekkoseen monien lainojen jäl- keen, ja pienenä trippinä menneeseen teimme viime vuonna pari uudistettua jousikaikua lisää. Mikko ei kyennyt vastustamaan ja vain ostopäätös vapautti hänet piinasta, jota kesti vuosia Jupun kaikua lainaillessa. Toivotan kekkoslaisille mitä parahultai- Kuvassa osa Studio Kekkosen sinta jatkoa ja mentaaliojennan heille kiitos- kokoelmasta: kukkaset hyvästä asiakkuudesta urani tär- keinä varhaisina vuosina ja hyvän musiikin »» V804 Mic Pre (2009) palvelemisesta. Itse aion jatkaa valitsemallani »» Vari Mu (2007) polulla, jonka toinen reuna on asfaltoitu ja toi- »» Joiku putkijousikaiku (2016) nen kasvaa harvinaisia sieniä. »» Vari Mu (2006, no. 002) varovaisesti liikkeelle hankkien hyvät mutta vähimmäis- tarpeen täyttävät laitteistot täydentäen studiota määrä- tietoisesti asteittain kun rakennusvaiheen investoinnista oli toivuttu. Mikko sitä vastoin sijoitti huomattavan alku- pääoman omaan tarkkaamoonsa hankkien muun muas- sa ensiluokkaisen Pro Tools -kontrollerin. Suomen kieli ja kotimaisen musiikin kysyntä ovat suojelleet musiikkialaa pahimmalta levy-yhtiöiden fuu- sioituessa ja julkaisustrategioiden muuttuessa. Levy-yh- tiövetoisten pop-tuotantojen määrä alkoi kuitenkin las- kea viime vuosikymmenen lopulla. Mikko näkee tämän nyt osittain luonnollisenakin asiana, sillä musiikin teke- misessä ja yhteistyössä artistien kanssa on omat kaa- rensa ja jatkumonsa. Popin tilalle alkoi Kekkoseen tulla enemmän artistivetoisia hankkeita, jazzia, maalailevaa progea ja kansanmusiikkia. Jupun ja Mikon tiet äänittäjinä ja miksaajina olivat urien alussa heijastelleet toisiaan – voisi jopa puhua ter- vehenkisestä kilpailusta. Muutaman vuoden rinnakkai- nelon jälkeen studiossa alkoi näkyä erikoistumista. Yh- teisen sävelen löytäminen artistien ja yhtyeiden kanssa Kekkosen kaiuttimet toi molemmille tahoillaan pohjaa luottamuksellisille, yhä Kekkosen tarkkaamoissa on miksattu ainakin kym- jatkuville ammatillisille suhteille. Kollegan työtä sivusta menellä erilaisella kaiutinparilla. Jossain vaiheessa seuratessa saattoi oppia itsestäänkin. Mikolla oli pystyssä viidet eri kaiuttimet, joista pys- Hankkeiden pilkkoutuminen pienemmiksi näkyy tyyn on jäänyt nykyinen surround-järjestelmäksi laa- myös Studio Kekkosen laskutuksessa sekä työtehtävissä. jennettu Dynaudion BM15A 5.1, perinteiset Yamahan Muusikot äänittävät enemmän ja enemmän itse omal- NS-10M Studiot, mono Avantone Mixcube sekä Logi- la ajallaan miten vain parhaiten pystyvät. Kekkoslaiset techin tietokonekaiuttimet. Juppu ja Janne siirtyivät ovatkin päätyneet jonglööraamaan lukuisia eri vaiheissa vuonna 2013 pitkällisen testauksen jälkeen Genelecin olevia hankkeita rinnakkain. 1031:stä belgialaisiin FAR-monitoreihin. Vaihtoehtoi- Tällä välin Jannen tie vei yhä selvemmin akustiik- na on tarjolla stereo-Avantonet sekä samat Yamahat kaan. Työskentely äänittäjänä ja miksaajana omissa ja Logitechit kuin Mikolla. Muita käytössä olleita tai hankkeissa tarjosi silti tärkeitä kokemuksia, joista saattoi testattuja kaiuttimia ovat ainakin: ammentaa asiantuntemusta studiosuunnittelun asiakas- »» Genelec 8050A töihin. Oman studion suunnitteluhanke ja rakentaminen »» Neumann KH120A olivat opettaneet paljon, vaikkapa juoksevan lasku- ja va- »» Amphion One18 ja parit muutkin rastotilan tarpeesta studion arjessa. »» Focal-pari Sopeutuminen murrokseen on kysynyt erityisesti »» Tannoy Reveal sosiaalista silmää ja kykyä joustaa tarpeen vaatiessa. »» Adam S3A Tarvitaan uskallusta heittäytyä, ottaa riskejä ja suostua »» Adam S3X-V älyttömiinkin ideoihin. Tärkeitä ovat olleet myös vuosien »» Yamaha NS-10M varrella rakennetut ammatilliset verkostot. »» Yamaha NS-20M 10

Jannen akustiikkaesitelmä Aux-kerholaisille Kekkoses- sa vuonna 2007. Kuvassa Janne, Juppu, Marko Myö- hänen, Jukka Hynynen, Teropekka Virtanen, Juha Jäntti, piilossa Miikka Hut- tunen.

kilpailtiin plugarien käy- tössä, tai vaan sosialisoitiin ja rakennettiin siinä sivussa verkostoa. Kerholla oli myös oma keskustelupals- tansa, jossa saattoi puhua hieman suoremmin. Van- hemmat kollegat pyydettiin mukaan ja näidenkin studioiden salat alkoivat aueta. Kulttuuri muuttui. ”Sä oot tehnyt tommosii pimeitä juttui” Jos Studio Kekkonen oli aikanaan rakennettu kreivin Kekkosen kolmikko kuuluu pieneen, intohimoiseen aikaan, niin Aux-kerhon kohtalosta sen myös huomaa. Kol- ja peräänantamattoman musiikintuotannon ammatti- menkympin korvilla alkoi aika käydä vähiin. Kekkoslaiset laisten ryhmään. Eihän ala ei väestöltään pienessä maas- löysivät nyt itsensä elämän ruuhkan hälystä. Moninaisten sa ole muutenkaan suuri, joskin elektronisen musiikin hankkeiden ja ammatissa oppimisen ohella aikaa varaa nousu ja sen “läppärituotannot” ovat muuttaneet sitä mieluummin perheelleen kuin juoksee riennoissa tai istuu pysyvästi. Silti he ovat kasvaneet ammatteihinsa tämän yön selkään nettifoorumilla. Yhteistyö ja ammattikunnan murroksen resonanssissa samalla kun ammattikunta on vakiinnuttaminen ammattiliiton tai AES:n kanssa olisi tar- löytänyt uuden, avoimemman toimintakulttuurin. vinnut sitä ”jotain” kyvykästä ja pyyteetöntä vetäjää. Kes- Jokainen sukupolvi ja yhteisö luo omat tapansa aja- kustelutkin ovat viime vuosina siirtyneet tyystin yhteiskun- tella ja vaikuttaa. Musiikintuotannon nykyiset ”vanhat nan läpitunkemiin sosiaalisiin massamedioihin. parrat” – siis 1980-luvulla alalle tulleet – olivat aikanaan Turhaa tai tarpeetonta verkostoituminen ei kuiten- pitäneet yhteyttä ja vaihtaneet ideoita. Sitten tulivat kaan ollut. Kekkosen kolmikko oppi tuntemaan muut ruuhkavuodet ja ammatista puhumisen sijaan oli enää alan toimijat ja mikä tärkeintä, muut oppivat tuntemaan aikaa sen harjoittamiselle. Näin kävi myös kekkoslaisten heidät. Asiakaskontakti voi nimittäin syntyä vaikka lou- uudemmalle sukupolvelle. nasravintolan pöydässä, kuten muuan Jannen hulppea Studiolle tilaa etsittäessä oli käyty pitkällistä keskustelua studionsuunnitteluhanke, tai se voi ottaa tuulta toisen yhteistyöstä toisen nuoren nousijan, masteroija Svante Fors- kollegan vinkistä artistille. Olennaista on luottamus sii- bäckin kanssa. Tämän Oulunkylän muumitalossa alkoi vuosi- hen, että hommat hoidetaan asiallisesti ja hyvin. tuhannen alussa kokoontua pieni joukko mukavia musiikinte- Vuosikymmenen varrella tämä Studio Kekkosen so- kijöitä ideoita ja ajatuksia vaihtamaan. Syntyi Aux-kerho. siaalinen maine onkin vakiintunut: erikoisosaajia erikoi- Vuosien varrella pidettiin esitelmiä ja performansseja, siin tilanteisiin! 12 Mikon Miksaussessio Kanelia Kainaloon, Tatu ja Patu -elokuvan musiikeista. Kuva: Mikko Raita ja Dionysos Films. Uusille laduille Studion ensimmäistä viittä vuotta arvioidessaan Äänittämällä ja miksaamalla he paitsi pitävät yllä osaa- edellä läpikäydyt muutokset olivat jo näkyvillä kekkoslai- mistaan teknologisen muutoksen keskellä mutta myös sille. Onnekkaaseen aikaan, joskin kovalla riskillä raken- hahmottavat opettajina alalle elintärkeitä taitoja – Mikko nettu studio oli avannut ovia uusiin, hyvinkin erilaisiin AV-Stadissa sekä Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa hankkeisiin. Yhteistyöverkoston merkitys onkin heille ja Juppu Metropoliassa. Vuosikymmenen varrella takkiin ilmeistä. Kaikki kolme olivat silti jatkaneet uriensa kehit- on tarttunut kykyä selviytyä muutoksista perusasioita tämistä uusiin haasteisiin tarttumalla. unohtamatta. Varhaiset näytöt akustisen suunnittelun saralla vei- Erojakin on tosin ehtinyt syntyä. Mikko on jatkuvas- vät Jannen yhä jatkuvaan yhteistyöhön Akukon yhtiön ti kiinnostunut uusista ideoista ja äänen käyttötavoista, kanssa, jonka tuloksena on sittemmin syntynyt kymme- mikä onkin johtanut hänet äänittämisen ja miksaami- nittäin studioita, esitystiloja ja yksi iso konserttisalikin sen ohella audiovisuaalisen tuotannon pariin, television - Logomo. Oma studio on pitänyt jalat maassa tarjoten ja elokuvien äänimaisemiin ja surround-ääneen. Juppu käytännöllisen kiintopisteen musiikkituotannon tarpei- taas on alkanut kasvattaa rooliaan studiossa. Muusik- siin. Kekkosta on voinut käyttää referenssinä studioita kojen kanssa suoraan työskennellessä ja levy-yhtiöiden hankkimassa oleville asiakkaille mutta viime vuosina jäätyä taka-alalle on työhön tullut enemmän hankeko- Janne on tuonut sinne myös omia opiskelijoitaan Metro- konaisuuden hallintaa, perinteisiä tuottajan tehtäviä. polian akustiikkakurssilta. Silti usko vanhaan levyn tekemiseen elää yhä. Uusien Kekkosesta on tullutkin tosimaailman opetuslabora- urien rinnalla kulkee yhä Studio Kekkosen perustami- torio, sillä studion kolmikosta kaikki ovat ryhtyneet myös seen aikanaan johtanut hyvin tallattu soitetun laatumu- opettamaan. Juppu ja Mikko nostavat käytännön amma- siikin polku. tinharjoittamisen esille olennaisena opettajuuden osana. 13 Kekkonen tänään, huomenna Studio Kekkonen on todellinen työn paikka, jonne alalta. Digitaalista mediamurrosta on kuitenkin arvioitava muusikon on helppo tulla ja jonka tuloksiin hän uskaltaa kasarikrapulaa vasten. Edellinen ammattilaissukupolvi luottaa. Kekkonen on sen perustajien, Julius Maurasen, tuli alalle sen kaupallisen huippukohdan aikaan ihmisten Mikko Raidan ja Janne Riionheimon rakentama musii- ostaessa uudelleen musiikin klassikoita vinyylin väistyes- kin ammattilaisuuden idea, johon mahtuu niin nettiin sä. Todellinen laatu edellyttää silti yhä ymmärrystä ja har- tuotettuja livejameja ja parhaita pikkujoulujuhlia kuin rastuneisuutta, minkä takia Kekkosen kolmikkoa osaavat tunnontarkkaa taustaraitojen viilaustakin. Kekkonen on arvostaa juuri muusikot ja muut yhtä pyyteettömästi mu- kuitenkin paljon enemmän kuin vain näitä. siikkiin suhtautuvat. Studiokollektiivi syntyi musiikkiteknologian mur- Sosiaalisen median helppojen vastausten keskellä täl- roksen ja ammattilaissukupolvien vaihdoksen myötä lainen sitoutuminen vaatii uhrauksia ja pitkäjänteisyyttä, ja sopeutui alan jatkuvaan muutokseen. Avaimet tähän mutta tarjoaa myös hyvää musiikkia vaativille kiinnepis- kykyyn sopeutua löytyivät kolmikon halusta joustaa ja teen ensiluokkaiseen musiikin tekemiseen ja kokemiseen. luoda merkityksellisiä yhteyksiä muihin musiikin toimi- Näiden kymmenen vuoden jälkeen Studio Kekkosessa voi joihin. Vuosikymme- törmätä yhtä hyvin suo- nen saatossa he ovat malaisiin huippumuu- löytäneet toisiaan sikoihin kuin sitä yhtä kunnioittavat toimin- omaa levyään tekeviin tamallit ja ammatilliset harrastajiin. Siellä alan roolit. Samalla he ovat opiskelijat herkistyvät tehneet Studio Kekko- äänittäjän ammatin sa- sesta tinkimättömän loihin ja ammattilaiset musiikkituotannon sol- saavat apua akustiik- mukohdan. kaan. Studio on täyt- Ammattimainen tänyt nimensä raskaat musiikintuotanto on odotukset raivaamalla näyttänyt jo jonkin ai- latua luovuuden umpi- kaa auringonlaskun hankeen.

14 Kekkoslaiset

Janne Riionheimo Mikko Raita Julius Mauranen http://www.studiokekkonen.com/janne/ http://www.studiokekkonen.com/mikko/ http://www.studiokekkonen.com/juppu/

All around the world Neumann U48

Jos haluaa päästä äänen sisään, on kuljettava U48:n kautta. - Tero Vesterinen

Perinteisestä Studio Madeleinesta Brysselin ytimessä Ot- tawan Sound of One Hand –studioon ja lopulta Studio Kekko- seen, Georg Neumann GmbH:n ikoninen U48 putkimikrofoni on aina löytänyt uuden kodin tinkimättömintä laatua arvos- tavien ammattilaisten luota. Tämän valioyksilön äärellä moni laulaja Shirley Basseysta Katri Helenaan on löytänyt soundin- sa. Maailmanympärimatkan varrella 60 vuotta vanhan mikin klassinen M7-kapseli on uudelleen kalvoitettu ja audiotekno- logian huippuasiantuntijat ovat pitäneet siitä huolta pitkän käyttöiän takaamiseksi. Bullhorn-levyn äänityksissä Hollolan Petrax-studiossa. Kuva: Dave Stapleton.

Mikään tässä hommassa ei ole avaimet käteen Äänittäjä-miksaaja Mikko Raita Verneri Pohjolan musiikissa Tarkkaamon ikkunalaudalla on kummallinen veko- heimin ohjaamassa improkeskeisessä ensemblessä, joka tin, japanilainen Otamatone, joka näyttää epäilyttävästi Raidan mukaan oli ainoa hänelle mahdollinen opetusyh- saksofonin mangaversiolta hymyilevine kasvoineen ja tye. Pohjola puolestaan oli hänkin harkinnut äänittäjä-mik- kiiltävine muovisine kuorineen. Mikko Raita nappaa sen saajan uraa, kunnes päätti keskittyä soittamiseen ja sävel- oitis ja ojentaa Verneri Pohjolalle. tämiseen. Into levyjen tekemiseen kuitenkin jäi. – Hei, sun pitää testata tämä! hän toteaa. Vuonna 2004 Raidan lukiotuttava Tuomo Prättälä Hukkaamatta hetkeäkään Pohjola käy kokeilemaan pyysi tätä mukaan työstämään yhtyeensä Quintessencen instrumentin äänimaisemaa improvisoiden ja nauraen. 5 am -levyä, jolla Pohjolakin soitti. Hän taas oli ajatellut Raidan aavistus osui oikeaan, mikä tuskin yllättää. Ovat- jazz-levyjen äänikuvaa ja rock-taustaisen Raidan ideat han he tehneet jo vuosia töitä yhdessä – viimeisimpänä tuntuivat tuoreilta. Tämä johti lopulta vuonna 2009 yh- Pohjolan oman yhtyeen uusimmalla vuonna 2015 julkais- teistyöhön Pohjolan ensimmäisellä soololevyllä Aurora. tulla Bullhorn-levyllä. – Enää ei ole faktisesti kyse siitä, että yritetään taltioi- Kaksikon yhteistyön juuret löytyvät opiskeluajoilta da, mitä yhtye soitti, vaan myös yritetään jälkikäteen kaivaa Sibelius-akatemiasta ja molempien laaja-alaisesta oman esille se, mitä he ovat tarkoittaneet. Mikä on muusikon ide- ammatin ylittävästä kiinnostuksesta musiikin tekemisen aali omasta musasta? Pohjola kuvailee ajatuksiaan. yksityiskohtiin. Tiet kohtasivat jazzosastolla Raoul Björken- Äänittäjä kuuluu tiimiin ja Pohjolan tiimissä kaikil- 16 la tulee olla omat mielipiteensä sekä kykyä ja uskallusta osallistua luomisprosessiin, usein mukavuusalueen ulko- puolellakin. Raidan kanssa studiossa löytyi omalta kuu- lostava soundi, joka kuulosti myös jälkeenpäin hyvältä. - Mihin tahansa suuntaan mä lähden kehittämään tätä hommaa, se tulee esitetyksi oikein, Pohjola tiivistää vuosia jatkuneen yhteistyön merkitystä. Jos Aurora tarjosi monenlaisia avauksia ja ideoita eräänlaisena hybridilevynä sekä työtavaltaan että ko- koonpanoiltaan, ovat yhteistyön jatkuessa studiokokeilut tuoneet esiin uusia piirteitä Pohjolan musiikillisista ajatuksista. Jazzissa livesoitto on aina tärkeässä asemassa ja muusikkojen suhde yleisöön on keskeinen. Live-elämyk- sen tavoittamattomuus on molemmille selvä asia mutta sen ei pidä estää luovuutta. - Toi on niitä livenä soitetun musan suurimpia juttuja. Syy käyttää joitain tiettyjä työkaluja on se, että yrittää kor- vata äänitteessä puuttuvia asioita, joita livekokemuksessa olisi, Raita toteaa. Levy ei ole vain arkistodokumentti tai keikkamainos, vaan selvästi itsenäinen teos. Pohjola tarttuu teemaan todeten kokevansa musiikin tekemisen kahtia ja- kautuneeksi. - Minkälaista taidetta siinä tekee? Mä olen aina tykän- Verneri Pohjola. Kuva: Aga Tomaszek. nyt tosi paljon myös levynteosta ja verrannut sitä kuvan- veistämiseen tai pysyvämmän taideteoksen tekemiseen. Yksityiskohtia mietitään tarkasti ja erilaiset asiat nousevat prioriteettilistalle kuin livemusassa. Mikko Raita. Kuva: Esko Pettay. Samalla studiotyöskentelystä nousee uusia ajatuksia omasta muusikon roolista. Bullhorn-levyllä musiikki sai pi- demmälle mietityn muodon yhtyeen vahvan yhteissoiton välityksellä. Pohjola joutui säveltäjänä toteamaan tarvitse- vansa itseltään soittajana toisenlaista otetta, ja musiikista tuli näin vähemmän luonnosmaista. Tämä näkyi myös tuo- tannossa, sillä nyt mentiin sävellyksen mukaan etsien yh- dessä kullekin kappaleelle sopivaa muotoa. Keskustelun edetessä Pohjolan ja Raidan puheet kääntyvät toistuvasti tulevaan. Aiempien levyjen ko- kemukset heijastuvat uusiin ideoihin. Onnistumiset ja kesken jääneet ajatukset virittävät luovaa jännitettä seu- raavaan yhteiseen hankkeeseen. Historiikin lähtiessä pai- noon varmistuikin, että vuoden 2017 alkuun on jo sovittu aika seuraavalle, sähköiselle levytykselle.

17 Kekkosen akustiikka Riionheimon Tarkkaamon jälkikaiunta-aika eri taajuusalueilla on akustiikkanurkka esitetty kuvassa 1. Kuvasta nähdään, että “jälkkäri” on melko lyhyt ja tasainen. Huone on siis subjektiivisesti ku- Janne Riionheimo, Kekkoslainen akustiikkakonsultti ja sivutoiminen Aalto-yliopiston akustiikan jatko-opiske- vailtuna kuiva ja tarkka. Myöskään bassotaajuudet eivät lija kertoo tässä kolumnissa studiosuunnittelun haas- jää soimaan, mikä nähdään hyvin kuvan 2 vesiputouskäy- teista ja Studio Kekkosen rakennushankkeesta. rästä. Hyvä bassoabsorptio on saatu aikaan takaseinän “bassoansalla”, jossa on helvetillinen läjä kivivillaa. Sivu- seinillä koitin hienostella säädettävillä levyresonaattoreil- la, mutta takaseinän kiilassa ammutaan tykillä norsua. Jos Mitä on hyvä akustiikka? halutaan vaimentaa alle 80 Hz:n taajuuksia huokoisella Minulta kysytään usein, mikä on hyvä akustiikka ja materiaalilla, sitä tarvitaan paljon ja niinpä takaseinän ko- vastaus on suhteellisen helppo. Hyvällä akustiikalla, tai konaispaksuus onkin puolentoista metrin luokkaa. laajemmin ääniolosuhteilla, edistetään sitä toimintaa, mi- Niin tosiaan, studion kokonaispinta-alasta äänie- hin tila on tarkoitettu. Akustiikan pitää siis olla tarpeen- ristysrakenteet ja akustointiverhoilut haukkaavat noin mukainen. Ongelmia yleensä syntyy, kun tilaan halutaan 20 prosenttia. Kun studiotilan kokonaispinta-ala on 130 useita toimintoja, jotka vaatisivat erilaisen akustiikan. neliömetriä vievät rakenteet siitä noin 25 m2. Studion Suunnittelimme kerran Karibian-risteilijälle 300 hengen omistaja maksaa hyvästä akustiikasta ja äänieristyksestä salia, jossa oli tarkoitus sekä näyttää leffoja että järjestää siis myös neliövuokraa rakentamiskulujen lisäksi! urkukonsertteja. Siis leffateatteri ja kirkko samassa salissa. Helppo homma! Äänitarkkaamoissa kuunnellaan lähtökohtaisesti kaiuttimia. Vaikka kuuntelijat suosivatkin konserttisa- leissa ja musiikinkuunteluhuoneissa yleensä ympäröivää äänikenttää, joka muodostuu suurelta osin sivulta saapu- vien heijastuksien ansiosta, ovat miksaajat yleensä oma klaaninsa, joka haluaa kuulla kaiuttimen äänen mahdollisimman värittymättömänä suoraan kaiuttimesta, ei sei- näpintojen kautta heijastuneena. Toki tässäkin makuja on monia ja varsinkin masteroijat ovat mieltyneet soivem- piin huoneisiin ja pidempään jälkikaiuntaan. Täysin kai- uton huone on ympäristönä taas luonnoton ja korostaa stereofonisen kuuntelun ongelmallisuutta, joten lyhyt jälkikaiunta ja pieni määrä heijastuksia on tarpeen. Tarkkamoon on myös mukava kulkea, joten tarvitaan ovi, mahdollisesti ikkunoita, pöydästä, laitteista, tietoko- Kuva 2. Kakkostarkkaamon vesiputouskäyrä. nenäytöistä yms. vermeistä puhumattakaan; joten heijas- tavia pintoja syntyy pakostikin. Heijastukset Kuvassa 3 on esitetty Kekkosen kakkostarkkaamon spatiotemporaaliset vasteet mediaani- ja lateraalitasossa. Kuvan musta väri kuvaa suoran äänen saapumissuuntaa, vihreä millisekunnin, sininen viiden, punainen kymmenen ja harmaa kolmenkymmenen millisekunnin jälkeen saa- puvia heijastuksia. Kuvasta nähdään, että suora ääni saapuu kuuntelupisteeseen voimakkaimpana (musta väri), minkä jälkeen ensimmäiset heijastukset vaimentuvat noin 10-15 desibeliä. Suoraa ääntä saapuu hieman myös Kuva 1. Kakkostarkkaamon jälkikaiunta-aika. Alimpien bas- kaiutinhyllyn reunoista. Tämä reunadiffraktio aiheuttanee sojen arvot eivät ole luotettavia. Jälkikaiunta-aika on laskettu kaiuttimien ja kuuntelupisteen välisestä impulssivasteesta, lievää kampasuodatusta diskantille. Tämä ilmenee kuvas- eikä siten täytä ISO 3382-2 tai ISO 354 standardia. sa 4, jossa on esitetty kakkostarkkaamon taajuusvaste. 18 esimerkiksi lattiaheijastuksen tai seinäheijastuksen ai- heuttama värittymä taajuusvasteessa aistitaan luultavasti eri tavoin. Aihetta ei ole juurikaan tutkittu, mutta toivot- tavasti tästä ja monesta muusta äänitarkkaamojen ääni- kuvaan liittyvästä detaljista voidaan lukea lisää vuonna 2022 valmistuvasta väitöskirjastani. Siihen asti luottakaamme korviimme!

Kuva 4. Kakkostarkkaamon taajuusvaste kuuntelupisteessä oi- keasta kaiuttimesta 1/12 oktaavin pehmennyksellä. Taajuusvasteen kuoppa 130 hertsin taajuudella joh- tuu suurimmaksi osaksi lattian kautta tulevasta heijastuk- sesta. Lattiaheijastus kulkee noin 1,3 metriä pidemmän matkan kuin suora ääni. 130 Hz:n taajuus, jonka aallonpituus on 2,6 metriä, saapuu kuuntelupisteeseen lattian kautta vastakkaisessa vaiheessa ja vaimentuu. Lattiahei- jastuksen vaimentamiseksi rakensin etulattialle niin sa- notut Lattia-Esat (kuva 5). Kuvassa 6 on verrattu taajuus- vastetta ilman esoja (punainen käyrä) ja esojen kanssa (vihreä käyrä). Kuvasta nähdään, että ilman Lattia-Esoja vaimentuma syvenee noin 3dB:ä. Aallonpituus 130 Hz:llä on kuitenkin niin pitkä, että osa äänestä luikertelee lat- tiaesan ohi. Hiton basso! Täydellinen taajuusvaste? Mikä on hyvä taajuusvaste? Alan kirjallisuudessa Kuva 5. Lattia-Esa™ eli erillinen vaimennuselementti kaiuttimien ideaalisena taajuusvasteena pidetään usein tasaista ja ja konsolin välissä. suoraa vastetta. Riippuen mittaustavasta ja huoneen jälkikaiunta-ajan pituudesta, on diskantille muutaman desibelin laskeva vaste myös perusteltu. Olen myös huo- mannut, että pieni bassokorostus koetaan mukavaksi ja tarpeelliseksi. Ongelmana taajuusvasteen mittauksessa on se, että sitä mitataan pallokuvioisella mikrofonilla, joka ei tee eroa heijastuksien saapumissuunnan suhteen. Ihmisellä on kaksi korvaa, joiden avulla saadaan selville äänen saa- pumissuunta noin sadan hertsin yläpuolella. Näin ollen Kuva 6. Lattia-Esan vaikutus taajuusvasteeseen.

Kuva 3. Kakkostarkkaamon spatiotemporaaliset vasteet. Kuvat Perttu Laukkasen diplo- mityöstä ”Evaluation of Studio Control Room Acoustics with Spatial Impulse Responses and Auralization”. 19 Tiettyä seikkailun tilaa Delay Trees ja Julius Mauranen musiikin peruskysymysten äärellä

Delay Trees äänittämässä Doze-levyä Studio Mankussa Porvoossa vuonna 2012. Kuva: Matti Immonen Photography www.mimmonen.com

Miten yhtyeen soundi syntyy? Miten se pidetään - Kaikilla levyillä on ollut selkeä visio. Hän toteaa innostavana vuodesta toiseen? Hämeenlinnasta lähtöi- korostaen, että kutakin tekemään lähdettäessä on ollut sin oleva Delay Trees on taas näiden kysymysten parissa poikkeuksellisen selvää, mitä uutta milloinkin haetaan ja työstäessään jatkoa vuonna 2014 ilmestyneelle Ready- miksi. Greyn Anatomiaan päätyneen kappaleen Gold an- made -levylleen. Yhtyeen kanssa ideoita työstää Julius taman liikkumavaran myötä voitiin Doze-levyllä keskittyä Mauranen äänittäjänä, miksaajana ja tuottajanakin. hartaamman tunnelman luomiseen. Yhteistyö alkoi jo 2009 Delay Treesin ensimmäisellä Tämä ei tosin tarkoita, etteikö äänittäjän ja bändin EP:llä Soft Construction, jolle hän miksasi osan kappaleis- yhteistyössä olisi tilaa kokeilulle. Päinvastoin, vahva käsi- ta, ja on jatkunut vahvana punaisena lankana sittemmin. tys musiikin suunnasta ohjaa luovia kokeiluja ja antaa niil- Suositus yhteistyöhön Maurasen kanssa tuli Ballet-yhty- le muotoa. Delay Trees luottaa Maurasen kykyyn tallentaa eeltä, jonka kanssa bändi keikkaili. nämä toimivasti ja löytää miksauksessa niille myös paikka. Hektisessä musiikkimedia- ja bisnesympäristössä - Kun sitä on studiossa ja tekee niitä tiettyjä ratkaisu- Delay Treesin useimmiten dream-popiksi kuvailtu rauhal- ja, siihen jättää vähän sellaista sattumaa, että miten Julius lisen maalaileva musiikki vaatii sen tekijöiltä pyyteetöntä kenties tulkitsee nämä miksauksessaan. Yhtyeen laulaja, sitoutumista omiin arvoihin. Ilman vankkaa uskoa musii- kitaristi ja säveltäjä Rami Vierula toteaa jatkaen, että usein kin visioon hommasta ei tulisi mitään. Mauranen nostaa- se vähän odottamattomasti tulkittu juttu miksauksessa kin tämän yhtenä yhtyeen keskeisistä vahvuuksista. saattaa yllättää ja tuoda tarvittua seikkailun tilaa.

20 selta on aina saanut palautetta ja Delay Treesille se sopii paremmin kuin hyvin. Mauranen toteaa tähän liittyen, että yhteistyö tarjoaa hänellekin mahdollisuuden irtautua, vaikka vain hetkeksi, arjen kiireistä ja ammatille ominaisesta hässäkästä ja kes- kittyä tekemään musiikkia itselle rakkaalla tavalla. Kun on se perusluottamus ja usko, että sieltä tulee jotain musii- killisesti laadukasta, voi antautua seikkailulle. Vierulan ja Maurasen keskustelussa nousevatkin toistuvasti esille vuorovaikutusta vinkeästi kuvaavat sanat – kerho ja leirikoulu. Kun molemmat osapuolet saavat yhteisestä tekemi- Yhtye ideoimassa äänittäjä Julius Maurasen kanssa Man- sestä enemmän irti kuin siihen kokevat laittavansa, on ollut kun tarkkaamossa. Kuva: Matti Immonen Photography. helppo palata toistuvasti takaisin yhteen, mistä levyt Delay Pitkään jatkuneen yhteistyön taustalla on molem- Trees (2010) ja Doze (2012), sekä kasettina julkaistu EP Be- minpuolinen halu ja tarve päästä kokeilemaan. Maurasen fore I Go Go -ep (2011) toimivat oivallisina todistuksina. vahva tausta bändimusiikin työstäjänä yhtyy näin Delay Yhtyeen ja tuottajan pysyessä samana on ollut tilaa Treesin muusikkojen haluun olla bändi, jota joku muu ää- kokeilla muilla levynteon osa-alueilla ja tarkastella näiden nittää. Vaikka vuosien saatossa osin käytännöllisistä syis- vaikutusta Delay Treesille niin tärkeään äänimaisemaan. täkin he ovat itsekin äänittäneet raitoja levylle, ovat levy- Uusinta levyään varten yhtye päätti palata juurille ääni- tykset aina kiertäneet Studio Kekkosen kautta. Kotoisan tyksessä, miksauksessa ja masteroinnissa. Tuttuus antaa kutsuvalla ja luovuutta kanavoivalla tilalla onkin ilmeisen samalla tilaa bändille tulkita kappaleita ja tulla näin lähem- tärkeä merkitys. Täällä saa mellastaa erilaisilla vaihteilla ja mäksi kuulijaa – iholle, sydän pirstaleina, Vierula tarkentaa. asiat toimivat. Delay Treesin seuraava, Maurasen kanssa äänitet- Vierula toteaa jo ensimmäisistä yhteisistä töistä jää- ty ja Studio Kekkosessa miksattu levy Let Go ilmestyy neen heille välineitä oman musiikin tekemiseen. Juliuk- vuonna 2017.

Laulaja Rami Vierula ja ba- sisti Sami Korhonen keskit- tyneenä ottoon. Kuva: Matti Immonen Photography.

21 Jaakko Murros ja Kekkosen pulssi Sessioita on kertynyt monenmoisia - Vesterisen Yh- tyeineen debyytistä Emma Salokosken ja Topi Sahan le- vyihin - viime vuosina eniten Jupun kanssa. Työtavat vaihtelevat, mutta usein Murros tulee mukaan kuuntelemaan ja ideoimaan biisejä aikaisin. Palkitsevinta hänelle onkin se, että pääsee visioimaan ja luomaan, siis sessioiden kes- kelle. Yhtä lailla mukavaa on työstää kitaroita Jupun kanssa kahdestaan, miettiä ajan kanssa, mitä halutaan ja miten se tehdään. Tällaiseen onkin juuri Kekkosessa tarjoutunut tilanteita ja aina jää vielä pieni nälkä kehittyä lisää. – Tää on luonteeltaan sellaista työtä, että sitä on koko ajan vähän jäljessä, Murros sanoo pohtivana. Jotkin työt takertuvat mieleen kiinni. Jaakko Murroksen tie lukuisien artistien omaääni- Murroksen ja Maurasen vuorovaikutusta seuratessa seksi luottokitaristiksi alkoi Sibelius-lukiossa. Mikko tuli tulee mieleen, ettei sanoja silti ihan hirveästi tarvita. Hy- tutuksi yhteisten ystävien kautta sekä myöhemmin Olavi väksyvällä asenteella ja monisyisellä ammattilaisuudella Uusivirran läpimurtolevyn tiimoilta, Janne ja Juppu taas on epäilemättä osansa tälle, mutta kaksikon yhteistyö Mikon kautta. Myöhemmin kun kirjastovirkailijan opinnot soljuu selvästi yhteiseen, luontaiseen tempoon. Tässä ol- toivat hänet Vallilaan, tie jatkui usein Kekkoseen. Tänne laankin Studio Kekkosen tärkeimmän ammattiosaamisen oli helppo tulla. Opinnot päättyivät mutta Murros pysyi äärellä. Studio Kekkonen on paikka jossa muusikon on tiiviisti mukana kuvioissa ja Rickenbackeritkin ruvettiin hyvä ja turvallinen olla, mihin Murros lisää: jättämään Kekkoseen - täällähän niitä soitettiin. – Kekkonen on musiikkiystävällinen studio. KEKKOSEN KLASSINEN SAUNDI

”Miksauksistani ei tulisi mitään ilman LA-2A -tyyppistä kompressoria” -Tommi Vainikainen

Studio Kekkosen Teletronixin legendaariseen LA-2A leveling amplifieriin perustuva luottopakki. Vuonna 2016 päivitetty Tommi “Master Fader” Vainikaisen ja Julius Maurasen rakentama kompressori pitää yllä studioam- mattilaisten kolvausperinteitä aina putkisäröön asti! Vesterinen Yhtyeineen Kekkosen loungessa livevetoa äänittämässä. Kuva: Luomustudio. Kymmenen vuotta Kekkosen rinnalla – Vesterinen Yhtyeineen Vesterinen Yhtyeineen lähti tänä syksynä 10 vuotta ys- voinen. Tarkkaamon lasi katoaa muusikon ajatuksista kun tävinä -kiertueelle, jolla yhtye juhlistaa yhteistä musiikillista voi luottaa siihen, että sen toiselta puolelta löytyy paitsi matkaansa. Yhtyeen historia nivoutuu monella tavalla yh- ammatillinen osaaminen myös intiimi ymmärrys siitä, mitä teen Studio Kekkosen kanssa. Kun sen laitteet nimittäin oli ollaan tekemässä. Teknologinen muutos on koskettanut viimein saatu kytkettyä vuonna 2006, toi Janne juuri ensi- tätäkin yhtyettä ja sen jäsenet tekevät enenevässä määrin askeleet ottaneen bändinsä Kekkoseen tekemään demoja. nauhoituksia itse oppien samalla ymmärtämään Jannen Tästä alkoi tähän päivään asti jatkuva yhteinen taival. toista tonttia paremmin. Ennakkotyöstä huolimatta laulut Osalle Vesterisen muusikoista Kekkonen oli ensim- saavat silti yleensä muotonsa vasta studiossa. mäinen kokemus ammattistudiosta ja bändin soundin Sopivasti molempien kymmenvuotisjuhliin ilmes- voikin sanoa rakentuneen siellä. Vaikka viiden levyn teke- tyneelle levylle Kirottu yksinäisyys värvättiin tuotantoon miseen on mahtunut kokeiluja muuallakin, on Kekkoseen myös Juppu Mauranen mukaan. Levyn Ruotsipop-kokei- ollut helppo palata koska kaikki toimii ja omat ajatukset lutkin voi lukea tämän luottamuksellisen suhteen piikkiin. voi näin keskittää täysin musiikkiin. Tuttuus ei kuitenkaan Vesterinen Yhtyeineen on näin osa kulttuurista kudelmaa, ole vähentänyt luovuutta vaan päinvastoin kekkoslaisten jonka Studio Kekkonen on paikkana mahdollistanut. Tero halu ja kyky kokeilla uusia asioita on auttanut yhtyettä Vesterisen sanoin: ”Kekkonen on samaan aikaan ylevä murtautumaan ulos tutuista jutuista ja löytämään uuden- musiikin kehto ja psykedeelisten hippien tyyssija… mikä laisia ilmaisutapoja. tahansa on tässä maailmassa mahdollista.” Janne Riionheimon kaksoisrooli yhtyeen kanttorina ja Yhteinen tutkimusmatka jatkuu… äänittäjänä, tuottajana sekä miksaajana onkin huomionar- 23 Tomi Malm kertoo Studio Kekkosesta olen pyrkinyt tekemään ihan kaikkea ja pidän sellaisesta ”duunarimaisesta” asenteesta studiotyöskentelyssä, missä ei turhia arvota. Hanskat käteen ja hommiin. Mitä odotat äänittäjiltä ja miksaajilta levyä tehdessä? Musikaalisuutta – en osaa paremminkaan tätä il- maista. On hienoa kun äänittäjä tekee työtään niin, ettei oikeastaan edes huomaa hommaan kuuluvia erilaisia asioita. Kaikki vaan toimii ja sessioon jää tilaa musiikille. Tottakai perustyökalujen pitää olla hallinnassa: nopeus, sitoutuneisuus, hyvät sosiaaliset taidot, tilannetaju, sekä intohimo musiikin tekemiseen. Yksi tärkeimmistä omi- naisuuksista itselleni on myös monipuolisuus. On hienoa kun kollegat suhtautuvat avoimesti kaikkeen musiikkiin ja jaksavat olla kiinnostuneita erilaisista musiikkityyleistä. Kuva: Tomi Malm. Myös hyvä yleissivistys ja käsitys musiikin historiasta ja Tässä haastattelussa Mikon pitkäaikainen yhteistyö- musiikkilajien kehityksestä sekä niihin kuuluvasta estetii- kumppani Tomi Malm kertoo kokemuksistaan. kasta on tärkeää. Snobbailu ei koskaan toimi. Kuvaile vähän Fly Away -levyn tekoa. Mitä eväitä sait Kerro vähän omista studioprojekteistasi ja suhteestasi siitä myöhempiin hankkeisiin? studiotyöskentelyyn musiikintekijänä. Minulta kysyttiin 2005 olisinko kiinnostunut tuotta- Minulla on aika tyypillinen pianistin tausta. Klassista maan Fly Away –levyn. Kyseessä oli kanadalaisen säveltä- pianoa ja aika nörttimäinen lapsuus musiikkiopinnois- jä-tuottaja David Fosterin kappaleista tehty projekti, jossa sa. Aloitin studiotyöskentelyn lyhyen bändiuran jälkeen lauluja esitettiin uusilla sovituksilla. Aluksi epäröin koska soittajana, myöhemmin sovittajana ja tuottajana. Urani alkuperäiset versiot ovat jo hienoja ja tribuutit harvoin toi- on ehkä siinä suhteessa erikoinen, että se on tapahtunut mivat. Lopulta kokeilin sovittaa muutamaa biisiä ja palaute maantieteellisesti laajalla alueella. Toki minulla on ollut oli hyvää. Sovitin nopeasti loput ja alkoi “casting”. Minulla kunnia tehdä Suomessakin duunia hienojen paikallisten oli aiemmista tuotannoista suhteet USA:n länsirannikon muusikoiden ja äänimiesten kanssa.1 soittajiin ja laulajiin ja aika nopeasti meillä oli jo hyvä bän- Viehätyin studiotyöskentelystä hyvin nuorena. Siinä di kasassa. Perussessiot olivat nopeita mutta jälkityö kesti oli jotain maagista. Luin levyjen kansista erilaisista hah- pidempään. Ne pienet nyanssit ja jutut, joita useimmat moista, jotka levyjä tekivät ja huomasin nopeasti, että kuulijat eivät edes kuule mutta jotka meille tekijöille ovat kun asialla olivat tietyt tyypit, lopputulos vain toimii. En tärkeitä, vievät aikaa. Levyä hierottiin paljon ja monien vielä edes tiennyt mitä nämä ihmiset tekivät. Tietoa alkoi kappaleiden raitamäärä meni reilusti satoihin. Muusikoi- vähitellen karttua ja parhaita oppaita olivat ns. huonot ta oli lopulta mukana kymmenittäin ja projektin loppuun tuottajat; oppi miten ainakaan ei kannata tehdä. Pianis- saattaminen vaati paljon fokusta ja näkemystä.2 Mikko Rai- tille jostain syystä annetaan helposti arrausvastuuta ja dalla pysyi homma kuitenkin koko ajan hallussa. nopeasti huomasin kirjoittavani jousi- ja torviarreja. Käy- Minkälainen Raita on miksaajana? tännön hommissa oppi parhaiten, mikä toimi. Mikko on miksaajana modernin koulukunnan kas- Studiossa hienointa on se kun palaset loksahtavat vatti. Hän on tottunut käyttämään uusimman teknolo- yhtäkkiä paikalleen. Biisi alkaa toimia ja iho menee kanan- gian vahvuuksia työssään, mikä sopii minulle hyvin. Ei lihalle. Siihen ei ole yleispätevää reseptiä, mutta pidän ole mitään dogmia vaan kaikkia mahdollisuuksia hyö- tärkeänä sitä, että omaa toimivat musiikilliset työkalut dynnetään. Mikon vahvuus on ehkä sellaisessa kuivem- jotta voisi mahdollisimman helposti päästä haluamaansa massa ja kompressoidummassa soundissa. Äänikuva on päämäärään. Eri jutuissa ne työkalut toki vaihtelevat mut- usein ns. ”in your face” ja prosessointia on paljon. Tosin ta väittäisin, että monipuolisuus ei haittaa ketään. Itse olen kuullut myös hänen vähäeleisiä akustisia miksauk- 1 Hectorista Antti Tuiskuun, Five Corner Quintetistä Topi Sorsakos- 2 Mm. John jr. Robinson, Nathan East, David Foster, Paul Jackson jr, keen ja Jari Sillanpäähän, lisäksi bändituotannot, tv-sarjat, elokuvamu- Bill Champlin, Michael Landau, Neil Stubenhaus, Abe Laboriel, Sr. ja siikit, tunnarit (Radio Nova, Radio Suomi yms). Arnold McCuller. 24 siaan ja nekin kuulostavat erinomaisilta. Mikko kuunte- gaanista souljazzpoppia, mutta lopulta tämäkin projekti lee tarkasti kaikkea ja tekee oman versionsa tulkiten oh- alkoi paisua ja mukana oli kymmeniä muusikoita. Suurin jeita, kuten hyvän miksaajan pitääkin tehdä. osa pohjista tehtiin USA:ssa.3 Mikon halusin miksaajaksi, Miten yhteistyö Mikon kanssa on toiminut? koska meillä on yli kymmenen vuoden kokemus yhteis- Mikko on ammattilainen mutta hänellä on kuitenkin työstä ja tiedän, että hän hallitsee isot produktiot. Alus- musadiggarin asenne, mikä on hieno kombinaatio. Jos ta asti työn laatu on ollut esimerkillistä. On tärkeää, että unohdetaan kaikki itsestäänselvyydet niin intohimoinen voi tuottajana luottaa miksaajaan ja siihen että tuotanto asenne työhön on olennainen asia. Tarvitaan myös kykyä yleensä lopulta kuulostaa monta kertaa paremmalta kuin mukautua, ei pelkästään erilaisiin musiikkityyleihin, vaan itse on ikinä voinut kuvitella. myös erilaisiin tapoihin tehdä musiikkia. Riippumatta tyy- Studio Kekkonen täyttää nyt kymmenen vuotta. Mitä listä Mikko on aina läsnä tilanteissa ja kartalla siitä, missä haluaisit tässä yhteydessä sanoa? mennään. Joissain bändituotannoissa olen antanut pää- Olen ollut alusta asti työskentelemässä kekkoslaisten tuotantovastuun Mikolle, koska hänellä on ollut hyvä nä- kanssa. Oli hieno hetki kun Suomen huippuammattilaisia kemys siitä, mitä haetaan. Työskentely on aina ollut mut- siirtyi saman katon alle. Varmasti ilmassa oli silloin paljon katonta ja siinä sivussa on käyty paljon hienoja filosofisia epävarmuutta, mutta olin vakuuttunut, että konsepti tu- keskusteluja, joiden tärkeyttä ei pidä koskaan väheksyä. lee kestämään. Kymmenessä vuodessa Suomen musiikki- Kerro vähän hiljattain työn alla olleesta levystä. Miksi elämä on mullistunut moneen kertaan – puhumattakaan halusit Mikon mukaan tähän projektiin? koko maailman musabisneksen myrskyistä. Kekkonen on Minulle tarjottiin mahdollisuutta “soololevyn” te- pystynyt hyvin muuntumaan ja seuraamaan ajan haasteita. koon. Vähän aikaa pähkäiltyäni päätin tehdä sen ns. Quin- Sen voima piilee ihmisissä! Toivotan kekkoselle erinomais- cy-mallilla. Sävelsin, sovitin ja tuotin musiikin mutten sa- ta seuraavaa kymmentä vuotta. noittanut enkä laulanut. Halusin mukaan ihmisiä, joiden 3 Mukana Vinnie Colaiuta, John Jr Robinson, Simon Phillips, Alex Acuna, Luis kanssa on tullut tehtyä duunia vuosien varrella. Aluksi oli Conte, Eric Marienthal, Tim Pierce, Brandon Fields, Jason Scheff, Alex Al, Robbie vilpitön tarkoitus tehdä pienemmällä kokoonpanolla or- Buchanan, Neil Stubenhaus, Dan Warner, Jeremy Lubbock ynnä muita.

MTR-12