Näyttämötaiteilijasta Teatterityöntekijäksi
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi Miten moderni tavoitti suomalaisen teatterikoulutuksen Timo Kallinen ACTA SCENICA 7 Näyttämötaide ja tutkimus Teatterikorkeakoulu - Scenkonst och forskning - Teaterhögskolan - Scenic art and research - Theatre Academy Timo Kallinen Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi Miten moderni tavoitti suomalaisen teatterikoulutuksen väitöskirja Julkaisija: Teatterikorkeakoulu © Teatterikorkeakoulu ja Timo Kallinen Kansi ja taitto: Tanja Nisula Kannen kuva: Wilho Ilmari luennoimassa näyttelijän työstä. Tilanne ja Mainoskuvaamo Viittasalo. Suomen Teatterimuseon arkisto. ISBN: 952-9765-25-8 ISSN: 1238-5913 Painopaikka: Yliopistopaino, Helsinki 2001 Till Anna, Aune, Bo, Kaarina, Liisa, Pia, Pirjo och Yrjö Sisällysluettelo Kiitokset 11 I LÄHTÖKOHTIA 13 Peruspulma 15 Teatteripedagogia ja toiminnan teoria kohtaavat 1985 16 Historian kirjoittamisesta 17 Lähteet 22 Etenemisjärjestys 23 II TEORIA 25 Valinta 27 Toiminnan teoria ja teatteripedagogia 28 Johdannoksi 28 1. Toiminnan teoria ja teatteri 29 Alussa oli Aristoteles 29 Uuteen aikaan 32 Kulttuurihistoriallinen koulukunta 33 Ihmisen toiminnan rakenne 34 Lähikehityksen vyöhyke 38 Stanislavski, fysiologia ja psykologia 39 Vygotski, fyysisten tekojen metodi ja Piaget 41 Meyerhold, sisäiseen ulkoisen kautta ja Brecht 42 Yhteenveto 44 2. Toiminnan teoria ja teatterikoulutus 44 Aluksi 44 Teatterikoulutus ja ekspansiivinen oppiminen 45 Stanislavski, Leontjev, Engeström 47 Stanislavski, Leontjev, Kurtén 53 Lopuksi 55 III WILHO ILMARIN KOULU 57 Kehityksestä ennen Suomen Teatterikoulua 59 Johdannoksi 59 Opinahjojen saatto 61 Suomen Teatterikoulun perustaminen 63 1. Ennakointeja 63 Kolme koulua 63 Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulu 63 Suomen Näyttämöopisto 64 Arvi Kivimaan Näyttelijäkorkeakoulu-utopia 1930 66 2. Näkemyksiä teatterikoulutuksesta 1937 68 Teatteri ja näyttelijä 68 Näyttelijävalinta ja näyttelijäproletariaatti 69 Teatterikorkeakouluhanke ja teatteristudiot 71 3. Perustamisprosessi 72 Suomen Näyttämöopiston alasajo 72 Teatterikoulutustoimikunta 73 Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliitto 74 Suomen Teatterikoulu 1943-1953 76 Johdannoksi 76 Helon/ Suomelan komitea 76 1. Opetuksen tavoitteet 78 Tuore tuttavuus 78 Shakespeare on näyttelijän todellinen kotimaa 79 Stanislavskin opit tekevät tuloaan Suomeen 81 Ilmari ja Stanislavski 83 Työsuunnitelmaehdotus 84 Vuotta viisaampana 86 2. Opetuksen ja opiskelun käytäntö 88 Aloitus 88 Opettajat ja oppilaat 89 Ensimmäiset näytteet rauhankeväänä 1945 90 Toiset näytteet ja tosiaankin kuulemiin 92 3. Teatteritaide 1949 94 Johdannoksi 94 Roolin valmistaminen 94 Sielullinen ele/ psykologinen elekieli 97 Improvisaatio 98 Voimistelukasvatus näyttelijän kasvatuksen perustana 100 Näyttämöpuheesta 102 Näyttelijätaiteen teoria ja historia 104 Ensimmäinen kolmivuotinen kurssi 1947-50 105 Suomen Teatterikoulu 1953-1963 108 Johdannoksi 108 1. Teatterikoulutuksen kohtaloita 109 Taidekasvatuskomitean mietintö 1951 109 Ehdotus asetukseksi valtion teatteriakatemiasta 111 Vuosien 1951-54 ulkonaiset uudistukset Teatterikoulussa 113 Yhteenveto 117 2. Stanislavskilaisuuden kulminaatio 118 Stanislavskin metodit maailmalla 118 Syvähenkinen elämä 120 Toiminnan käsite Wilho Ilmarin opetuksessa 1953 122 Nuoren Sakari Puurusen tie teatteripedagogiksi 126 Sakari Puurunen Wilho Ilmarin viitoittamalla tiellä 128 Tekopaatoksen kitkeminen 130 Puurunen contra Arvelo 131 3. Lähikehityksen vyöhyke 132 Johdannoksi 132 Brecht nousee näköpiiriin 133 Sam Besekowin tuomat haasteet olympiavuonna 1952 134 ‘Korkeakoululuontoinen erikoiskurssi’ Sääksmäellä 1953 139 Teatralisoitu vai teatterisoitu teatteri? 141 Alustavia kiistoja Brechtin ympärillä 142 Kiinalaiset jutut 145 “Brecht contra Stanislavski” 147 Pitäkää itseänne – ei näyttelijänä – vaan ihmiskuvaajana 150 Arvelon opetukset Teatterikoulussa 1950-luvulla 151 Muita nuoria naisia lähikehityksen vyöhykkeellä 155 Kokeilujen vakiintumista 157 Commedia dell’arten taikapiirissä 158 Yhteenveto 160 IV 1960-LUVUN MURROS SUOMEN TEATTERIKOULUSSA 163 1960-luvun suuntaviittoja 165 Johdannoksi 165 Teatterin maailma 1960-luvun alkaessa 166 Ylioppilasteatteri ja teatterikoulutus 168 Johdannoksi 168 a) Viattomuuden aika 1959-64 170 Studio tulee 170 Pakkasvirran paradoksit 172 YT ja Suomen Teatterikoulun korkeakouluosaston synty 174 Tapaus Gard 178 Jyri Schreckin aika 182 b) Lapualaisoopperan sukupolvi 1964-67 185 Brechtin uusi tuleminen 185 Matkalla Brechtin läpi 190 Hohtohetket 195 Lapuan valhe? 197 Appelqvist, Artaud, Summerhill 200 Klassikot 201 Suomen Teatterikoulun korkeakouluosaston alkutaival 203 Tampere avec Helsinki 203 Odotushorisontti 207 Ensimmäinen kollegi ja ‘likainen tusina’ 208 Kritiikin kritiikkiä 212 “Go west, young man!” 214 Hamletin dramaturgiaa 214 Kohti opettajakollektiivia 1964-66 216 Ensimmäinen vakinainen esimies 220 Teatterikoulutustoimikunnan mietintö 1967 226 Suomen Teatterikoulu Jouko Paavolan rehtorikaudella 231 Wilho Ilmarista Jouko Paavolaan 231 Uusia kansainvälisiä vaikutteita 233 Elina Lehtikunnas ja Michel Saint-Denis 234 Akrobatia, ‘liikkeen artikulointi’, pantomiimi 237 Bukarest, improvisointi, Viola Spolin 240 Essen, Venetsia, Tukholma 243 Büchner, Brecht, Långbacka, Saikkonen 245 Myrsky ja kiihko 1968-1971 251 Aluksi 251 Toinen teatterisotien vuosikymmen puhkeaa 251 Kapinan aika 253 ‘Proletaarisen käänteen’ ongelma 256 Näyttämötaiteilijasta teatterityöntekijäksi 257 Suomen Teatterikoulun ja sen korkeakouluosaston uudet avaukset 263 Aluksi 263 Kalle Holmberg Suomen Teatterikoulun rehtoriksi 263 Opettajakollektiivi, oppilaiden omatoimisuus, kontaktitunnit 266 Kollegoita, yhteistyötä, ongelmia 269 Rosvot ja Berliini järjestyksen kourissa 272 Epädramaattisia uudistuksia 274 Ritva Siikala korkeakouluosaston esimieheksi 277 Hallinnonuudistuskamppailu kollegiossa 278 Ohjaajan työkalut ja dramaturgin välineet 280 Kriisivuosi 1971 281 Vallilan vanha näyttämö koulutuksen käyttöön 283 Nimeksi Tikapuuteatteri 285 Teatterintekemisen informaatioahjo 286 Vankila, Jeesus, Gorki, Weiss 289 Työväenteatterin laaja skaala 292 Tikapuuteatteri jättää myös jälkensä 296 Mietintöjen suma ja Teatteri-instituutin viivästyminen 297 Kiista hallintomallista 299 Yhteenveto 301 V PÄÄTELMÄT 303 Aluksi 305 Suomalaisen teatterikoulutuksen modernit toimintajärjestelmät 305 1. Arvi Kivimaan näyttelijäkorkeakoulu vuonna 1930 308 2. Wilho Ilmarin koulun lähtökohdat 1943-53 310 3. Ritva Arvelon edustama lähikehityksen vyöhyke 1953-63 312 4. Jouko Paavolan rehtoroima murroskausi 1963-68 314 5. Kalle Holmberg ja ekspansiivinen oppiminen 1968-71 316 Yhteenveto 318 Teatterikoulutus ja sen rinnakkaistoimijärjestelmät 320 Lähteet 324 Liitteet 343 Henkilöhakemisto 365 Abstract 374 Kiitokset Tämä tutkimus ei ole syntynyt pelkästään omien ponnistelujeni tuloksena, vaan sen kehit- tymisestä nykyiseen muotoonsa kuuluvat kiitokset monelle taholle. Ensimmäiset kuuluvat luonnollisesti tutkimukseni ohjaajille akatemiaprofessori Yrjö Engeströmille ja professori Pentti Paavolaiselle. Edellinen on pitänyt minut tietoisena toiminnan teorian ja jälkimmäi- nen teatterihistorian tieteellisistä vaatimuksista ja tuoreimmista virtauksista. Samalla he ovat kärsivällisesti kommentoineet niitä kohtuuttomia liuskamääriä, joita olen heille viime vuosina usein toimittanut (tutkimukseni ensimmäinen läpikirjoitettu versio kesällä 1999 oli yli 1000-sivuinen). Myös tutkimuksen tiivistämisen periaatteet muotoutuivat keskusteluissa heidän kanssaan. Toiseksi haluan kiittää näyttelijä, lääketieteen lisensiaatti Martin Kurténia, joka toimi Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisen näyttelijäntyön professorina 1990-94 tutkimustyöni alkuvaiheessa, mutta yhteydenpitomme on jatkunut senkin jälkeen tiiviinä. Kurténin kans- sa käymäni keskustelut ovat syventäneet käsityksiäni Stanislavskista, joka on tämänkin tut- kimuksen keskeisiä kohteita, erikoisesti hänen järjestelmänsä suomalaiset sovellukset teatterikoulutuksessa 1940–60-luvuilla. Kolmanneksi haluan kiittää tutkimukseni taustalla vaikuttaneita ‘äitihahmoja’ professori Kaisa Korhosta ja teatteriohjaaja, filosofian kandidaatti Anneli Ollikaista. Olen toiminut mo- lempien kollegana teatterikoulutuksen piirissä pitkiä jaksoja 1970-luvun alkupuolelta lähti- en. He ovat ehkä eniten vaikuttaneet käsityksiini teatterikoulutuksen yleisestä merkityksestä ja vaikuttaneet paljon siihen, että kiinnostuin tämän alueen kotimaisesta historiasta. Neljänneksi haluan kiittää kaikkia haastateltaviani, joiden luettelo löytyy tämän tutkimuk- sen lähteiden alusta. Heitä ei ole ollut kovin paljon (17), mutta keskustelut heidän kanssaan ovat olleet perusteellisia, ja useita heistä olen vaivannut moneen kertaan, en vain nauhoitetun haastattelun verran. Heidän antamiensa tietojen ja tulkintojen lisäksi kiitän heitä kannusta- vasta asenteesta, joka on saanut minut vakuuttumaan siitä, että olen tekemässä jotain, mikä kannattaa viedä päätökseen. Tämän lisäksi ovat useat kollegani eri aloilta lukeneet tutkimukseni erillisiä jaksoja ja antaneet niistä kommenttinsa. Heitä ovat olleet Hanna-Leena Helavuori, Anja Koski-Jännes, Seppo Kumpulainen, Ritva Laatto, Elina Lehtikunnas, Jukka Sipilä, Tiina Suhonen ja Matti Vartiainen. Tutkimukseni esitarkastajia professoreita Yrjö-Paavo Häyrynen ja Pirkko Koski kiitän arvokkaasta palautteesta, ja ehkä erikoisesti painatusluvasta. Palautteen olen pyrki- nyt ottamaan huomioon kaikilta minulle mahdollisilta osin. Kaiken kirjoittamani ensimmäinen oikolukija ja ‘ateljeekriitikko’ on ollut vaimoni, teat- teriohjaaja Pirjo Koljonen. Poikani, aate- ja oppihistorian opiskelija Yrjö Kallisen kanssa