Holoseenin ajanlasku kvartäärigeologi Cesare Emilianin tapaan SAMULI HELAMA ”Tutti gli anni sono stupidi. È una volta passati, che diventano interessanti.” Cesare Pavese1

uluva kalenterivuotemme on (Rooman perustamisen jälkeen) (Hughes 2019, mutta voisiko se olla myös 1976). Uusi tapa ei toki lyönyt läpi heti vaan 12 019? Kyllä voisi, ainakin mi- on vallannut alaa vasta vuosisatojen kuluessa käli seuraamme jääkausitutkija (Hunt 2013). Nykymaailmaa voi kuitenkin KCesare Emilianin (1993, 1994) julkituomaa olla vaikea hahmottaa ilman yhtä, lähes uni- ehdotusta muokata käytössä olevaa Anno Do- versaalisti käytettävää ajanlaskua – sen sijaan mini -vuosiin pohjautuvaa ajanlaskuamme. että eri alueilla laskettaisi aikaa eri tavoin esi- Uudistuksen tarpeen Emiliani liitti oman ajan- merkiksi valtiollisten hallitsijakausien mukaan, laskumme tiettyihin epäloogisuuksiin ja sen kuten usein oli tapana (ja vielä nykyäänkin uskonnolliseen konnotaation. Emilianin ajan- harvinaisissa tapauksissa). Toisaalta voidaan lasku-uudistus ei kuitenkaan, sen geologisesta myös pohtia, Emilianin tapaan, onko oma tausta huolimatta, ole välttämättä ihan kaikil- ajanlaskummekaan ideaali, tai korvattavissa le tuttu. Emiliani itse lieneekin muine saavu- jollain toisella tavalla. tuksineen tunnetumpi kuin kyseinen, häneen Kiperä kysymys korvaavaa ajanlaskutapaa henkilöityvä kalenteriuudistus, jonka oli alku- pohdittaessa kohdistuu sen alkuhetkeen. Ce- jaan tarkoitus astua voimaan vuosituhansien sare Emilianin ehdotuksessa ajanlaskun alku vaihteessa. liitetään geotieteeseen pohjautuvaan ajan het- Tarkemmin ottaen ajanlaskumme perus- keen, holoseenin mahdolliseen alkuvuoteen. tuu gregoriaaniseen kalenteriin, ja elämme Viitekehys on ajankohtainen juuri nyt, onhan vuotta 2019 jKr. tai jaa2. Ajanlaskumme ei holoseenin kronostratigrafia hiljan saanut kuitenkaan ole ollut käytössä 2019 vuoden muodollisen jaottelunsa kolmeen eri osaan; ajan, vaan noin puolitoista vuosituhatta, siitä näistä greenlandian kattaa aikavälin 11,7–8,2 lähtien kun apotti Dionysius Exiguus määrit- ka, northgrippian välin 8,2–4,2 ka ja megha- ti sen alkuhetken vuoteen 754 ab urbe condita layan viimeiset 4,2 ka (Walker et al. 2018,

1 Cesare Pavese (1908–1950) “But all years are stupid. It’s only when they’re over that they become interesting.” The Beach (1941). Käännös W.J. Strachan. 2 Lyhennepareja eaa. ja jaa. ja eKr. ja jKr. käytetään rinnan, kumpaakaan lyhenteistä ei suositeta toista parempana (Eronen 2010). Jälkimmäinen tapa on temaattisempi tämän kirjoituksen sisällön kannalta.

GEOLOGI 71 (2019) 61 2019). Niin ikään puulusto- pohjaiseen isotooppikronolo- giaan pohjautuen meghalayan alkaisi 2190 eKr. (Helama ja Oinonen 2019). Vaikka Emi- lianin ehdottama holoseeni- kalenteri onkin jäänyt histori- an sivuille lopulta varsin vähin tieteellisin merkinnöin, antavat sen ideoinnista kummunneet vastineet kaikupohjaa myös lä- hemmälle tarkastelulle. Aivan erityisen ehdotuksesta tekee sen geotieteellinen konteksti. Alustuksena ajanlasku-uudis- tukselle lienee kuitenkin syytä aluksi kerrata hieman sitä ke- Kuva 1. Cesare Emiliani (keskellä kravatti kaulassa), (oi- kealla rusetti kaulassa) ja Gerald J. Wasserburg (1927–2016) valo- nestä puhumme, kun puhum- kuvattuna Ureyn kirjaimellisesti katsoen monimutkaisessa laborato- me Cesare Emilianista. riossa vuonna 1955. Julkaistu Chicagon yliopiston arkiston luvalla. Kuvan lähde: Photographic Archive, [apf1- Enemmän Emilianista 08451r], Special Collections Research Center, University of Chicago Library. Cesare Emiliani (1922–1995) Figure 1. Cesare Emiliani (wearing a necktie, center), Harold Urey syntyi Bolognassa, Italiassa, (wearing a bow tie, right) and Gerald J. Wassenburg (1927–2016) in missä hän opiskeli geologiaa Urey’s laboratory in 1955. Reprinted with permission of the Univer- mikropaleontologiaan erikois- sity of Chicago Photographic Archive. Source: University of Chicago Photographic Archive, [apf1-08451r], Special Collections Research tuen ja väitellen tohtoriksi sa- Center, University of Chicago Library. maisen kaupungin yliopistos- sa jo 1945. Sittemmin hän jatkoi Chicagon heistä yksi, ja pian hän veikin Ureyn happi- yliopistossa ja valmistui tuota pikaa tuplatoh- isotooppitutkimuksen kohti uutta ulappaa. toriksi 1950. Muutto Chicagoon oli käänteen- Emiliani jatkoi Bolognassa aloittamallaan tekevä Emilianin urapolulla, sillä siellä hänes- polulla. Pleistoseenin huokoseläinkerrostumiin tä tuli Harold Ureyn isotooppitutkimuksiin (foraminifera) keskittyen hän tutki merisedi- ja niiden paleoklimatologisiin sovellutuk- mentteihin tallentuneita 18O/16O-vaihteluita ja siin keskittyneen tutkijaryhmän jäsen (Hay ja niistä rekonstruoitavia jääkausisyklejä (Berger Zakevich 1999, Berger 2002, Hoffman 2012). 2002, Hoffman 2012). Emilianin (1954, Ureyn3 tiimistä sinkoutui joukko uuden tekno- 1955) voidaankin todeta löytäneen ”avaimen”, logian, massaspektrometrian kehityksen ja sen jonka avulla syvän ajan ilmasto- ja jäätiköity- geokemiallisten sovellusten myötä merkittävik- mishistoriaa voitiin tutkia enemmän tai vä- si kohonneita tutkijoita (kuva 1). Emiliani oli hemmän jatkuvina sarjoina, joihin terrestrisiä

3 Harold C. Urey (1893–1981), vuoden 1934 Nobelin kemianpalkinnon voittaja. Nobelin hän sai (41-vuotiaana) deuteriumin löytämiseen johtaneesta tutkimuksestaan (Brickwedde 1982).

62 GEOLOGI 71 (2019) kerrostumia kuten moreenistratigrafiaa voitiin kaisua. Vuonna 1983 Emiliani sai Svenska Säll- verrata. Whittaker et al. (1991) käyttävät skapet för Antropologi och Geografi -seuran Emilianin (1955) tutkimusta mallina tällaises- myöntämän Vega-mitalin4 ja vuonna 1989 Yh- ta isotooppirekordista. Monia yksityiskohtia dysvaltain kansallisen tiedeakatemian (Natio- on varhaisten tutkimusten jäljiltä sittemmin nal Academy of Sciences) myöntämän Alexan- toki moni osin muokattu (Berger 2002). Emi- der Agassiz -mitalin5 (Hay ja Zakevich 1999, lianin tuotokset liittivät merisedimenttien tut- Berger 2002, Hoffman 2012). Hänen mu- kimuksen kvartääritutkimukseen kuitenkin kaansa on myös nimetty kokkolittoforidi Emi- tavalla joka ei aiemmin ollut mahdollista, niin liania huxleyi (kuva 2) ja hänen saavutuksiaan ikään osoittaen jääkausien olleen osa ilmaston kunnioittava luento (Emiliani lecture) on vuo- jaksollista vaihtelua. Isotooppikäyrien globaali sittain osa AGU-konferenssia6. luonne varmentui myöhemmin, kun huomat- Mutta Emiliani ei ollut vain mikropale- tiin, että Atlantin, Tyynenmeren ja Karibian- ontologi, kvartäärigeologi ja jääkausitutkija. meren pohjasedimenttien 18O/16O-vaihtelut Hänen kiinnostuksen kohteensa suuntautui- korreloivat keskenään (Emiliani ja Shackleton vat myös tektoniikkaan, evoluutioon, suku- 1974). puuttoihin, klassisiin kieliin, filateliaan, sekä Harppauksin kehittyvä tietämys auttoi ihmiskunnan historiaan ja ympäristön nyky- pleistoseenitutkimusta irtaantumaan vanha- tilan heikkenemiseen – tämänkin listan jää- kantaisista jäätiköitymisiä kuvanneista kaavois- dessä luultavasti epätäydelliseksi (Lidz 1996, ta, ja käynnistynyt menetelmäkehitys piirsi Hay ja Zakevich 1999). Emiliani oli myös kvartääristratigrafian suuntaviivat, joihin tie- huolissaan siitä juovasta, joka alati näytti erot- teenalan myöhempi kehitys on pohjannut. tavan tieteentekijöiden ja muiden kansalais- Bergerin (2002) mukaan Emiliani itse liitti ten maailmankuvia toisistaan. Tämän huolen tuloksensa suoraan osaksi Milankovicin´ jää- ajamana hän kirjoitti tiedettä laajasti käsitte- kausiteoriaa – siinä määrin että vastaanottaes- levän teoksen The Scientific Companion: Ex- saan kritiikkiä hän näki arvostelun kohdistu- ploring the Physical World with Facts, Figures, van suoraan myös Milankovicin´ teoriaan. Hän and Formulas (Emiliani 1988). Tänään, kol- pitikin kiinni teoriasta myös aikana, jolloin me vuosikymmentä myöhemmin, omalla va- moni muu ei sitä tehnyt. Kävikin niin, että leuutisten aikakaudellamme, hänen voidaan tutkimus johti taivaanmekaniikkaan pohjau- huomata olleen ajastaan edellä myös tällä tär- tuvan jääkausiteorian renessanssiin. Emiliani keällä elämänalueella. Ympyrä sulkeutui, kun ei pelännyt tarttua kynään, mistä ovat osoi- Emilianista tuli kotiyliopistonsa kunniatohtori tuksena hänen kirjalliset saavutuksensa, jotka kesäkuussa 1995 (kuva 3) vain hieman ennen sisältävät muun muassa noin 30 Science-jul- äkillistä poismenoaan.

4 Mitali sai alkunsa, ja nimensä, A.E. Nordenskiöldin palattua Tukholmaan koillisväylän löytämiseen johtaneelta meri- matkalta, joka tehtiin samannimisellä aluksella. Nordenskiöld sai itse ensimmäisen mitalin.

5 ”For masterful achievements using isotopic palaeotemperatures to establish the climatic history of the and for suggesting their relation to the Milankovitch orbital cycles.” (National Academy of Sciences 2018).

6 Lista luennoitsijoista ja luentojen aiheista, vuodesta 1999, kuten myös useampia videotallenteita luennoista on nähtä- villä: https://paleo.agu.org/emiliani-lecture/

GEOLOGI 71 (2019) 63 Kuva 2. Emilianin mukaan nimetty kokkolittofo- ridi Emiliania huxleyi. Mittapalkin pituus 1 µm. Kuva peräisin Nannotax3-sivuston (http:// www.mikrotax.org/Nannotax3) kuva-arkistosta ja julkaistu sen ylläpitäjän Jeremy Youngin luvalla. Figure 2. Emiliania huxleyi, the coccolithophore named after Cesare Emiliani. Scale bar equals 1 µm. Image from the archives of Nannotax3 website (http://www.mikrotax.org/Nannotax3), reprinted with permission of Jeremy Young.

Kuva 3. Kunniatohtori Cesare Emiliani vastaan- ottaessaan arvon Bolognassa kesäkuun 8. päivä- nä 1995. Valokuva Emilianien kotialbumista, jul- kaistu Mario Emilianin luvalla. Figure 3. Cesare Emiliani receiving his honorary doctorate from the University of on 8 June 1995. A photo from the Emiliani family album, published with permission of Mario Emiliani.

64 GEOLOGI 71 (2019) Emilianin ehdotus Ajanlaskun uudistusehdo- tus esitettiin Nature- ja Eos- sarjoissa julkaistujen artik- keleiden muodossa noin neljännesvuosisata sitten (Emiliani 1993, 1994). Uuden ajanlaskutavan oli Kuva 4. Vuosilukujen vertailu eri ajanlaskutapojen välillä. tarkoitus korjata nykyisen Figure 4. Comparison of calendar years between the different timelines. heikkouksia, joista ensim- mäiseksi mainitaan nollavuoden puuttuminen 1 nykyajanlaskun mukaiseen vuoteen 10 000 vuosien 1 eKr. ja 1 jKr. välistä. Tästä aiheu- eKr. (kuva 4). Tällöin vuosi 1 eKr. olisi vuosi tuen, kuten Emiliani mainitsee, syntyy tilan- 10 000, vuosi 1 jKr. olisi vuosi 10 001, ja ny- ne jossa vuosien 1.5 eKr. ja 1.5 jKr. välinen kyinen, kuluva vuosi saisi luvun 12 019. Niin ajanjakso kestää vuoden, ei kolmea vuotta, ikään vuosi 1 ab urbe condita olisi vuosi 9248. kuten sen kaikesta muusta päätellen tulisi kes- Laskennallisesti suoritettava muunnos tapah- tää. Myöskään ajanlaskun taitteen yli kestävi- tuisi yksinkertaisesti lisäämällä kuhunkin ny- en ajanjaksojen pituuksia ei voida laskea suo- kyvuosiluvuistamme luku kymmenentuhatta. raan, vaan aina nollavuoden puuttuminen Teknisenä helpotuksena Emiliani ehdotti ny- erikseen huomioiden. kyvuosilukujen mahdollista lyhentämistä ta- Toinen epäjohdonmukaisuus liittyy edel- valla jossa esimerkiksi vuoden 12 019 ”puhe- liseen: siinä missä vuosilukuja ilmaisemat lu- kielinen” muoto voisi säilyä vuotena 2019. kemat pienenevät numeerisesti ennen ajanlas- Toisin sanoen muutoin vuosiluvun eteen tu- kun taitetta (3 eKr., 2 eKr., 1 eKr.), alkavat ne levaan ykköstä ei tilanteesta riippuen tarvitsisi yhtäkkisesti suureta sen jälkeen (1 jKr., 2 jKr., erikseen toistaa. Mikäli uudistus olisi otettu 3 jKr.), mikä itsessään on kronologisena ase- käyttöön vuosituhansien vaihteessa, kuten telmana epälooginen. Niin ikään matemaatti- Emiliani ehdotti, olisi ajanlasku voitu aloittaa sesti ilmaistavat negatiiviset vuosiluvut poik- uudelleen nollasta, vuoden 2000 jKr. saadessa keavat historiallisista, esimerkiksi näin ilmais- lyhennetyn merkintätavan ’0, joka tässä muo- tu vuosiluku -1626 ei viittakaan vuoteen 1626 dossaankin viittaisi vuoteen 12 000. Holosee- eKr. vaan vuoteen 1627 eKr. Lisäksi Emiliani nia varhaisempia ikiä voitaisi Emilianin mu- mainitsee ajanlaskun alun vähäisen merkityk- kaan merkitä joko entisessä BP-muodossa, tai sen ei-kristillisille yhteiskuntajärjestelmille. AH-merkinnällä (’Ante-Holocene’), jolloin Ajanlaskun yhteys uskontoon tulee näkyviin holoseeni-ikiin voitaisi puolestaan liittää H- eKr. ja jKr. lyhenteitä käyttäen, niin ikään eng- merkintä. lanniksi BC (Before Christ) ja AD (Anno Do- mini) merkintöjen kautta, eikä yhteys pohjim- Julkaistuja vastineita miltaan muutu toiseksi vain eaa. ja jaa. (eng- Kaikuja kalenteriuudistuksen vastaanotosta lanniksi BCE/Before Common Era ja CE/Com- voidaan koota julkaistuista aikalaisvastineista. mon Era) -nimikkeisiin siirtymällä. Niistä eräs (Schaffer 1994) osoitti tuohtumus- Nykymuotoisen ajanlaskun sijaan Emilia- taan juuri samoista seikoista, joita Emiliani ni aloitti oman ajanlaskunsa, ts. asetti vuoden nimenomaan oli hahmotellut uuden kalente-

GEOLOGI 71 (2019) 65 rinsa hyötynäkökulmiksi. Vuoden 10 000 liit- saaneen alkunsa). Hänen mielenkiintoisin aja- täminen juuri Kristuksen syntymään kun ei tuksensa käänsikin asetelman päälaelleen. Niin suinkaan poistaisi kalenterin etnosentristä läh- tehdessään Volk (1994) kysyy, mikä muu kuin tökohtaa, vaan ainoastaan siirtäisi kyseisen juuri uuden ajanlaskun aloittaminen itsessään, vuosiluvun numerosta toiseen. Myöskään ho- voisi toimia tuollaisena tapahtumana. Ajan- loseenin alun asettaminen tarkalleen 12 000 laskun aloittaminen uudelleen vuodesta 1 voisi vuoden päähän voisi tuskin osoittautua pitem- toisin sanoen toimia juhlavuotena sille, että män päälle kestäväksi ratkaisuksi, vähimmin olisimme tuota kyseisenä päivänä kerrankin geotieteen omasta näkökulmasta. Toisaalta osanneet päättää ihmiskuntana jotain, josta numeeriset ajanlaskun taitekohtaan liittyvä olisimme (jos niin tapahtuisi) samaa mieltä. epäloogisuudet eivät nekään kokonaan pois- Cesare Emiliani menehtyi vain noin vuo- tuisi uuden kalenterin myötä, joka ainoastaan si myöhemmän kalenteriuudistusta käsittele- siirtäisi ongelmaa ajassa taaksepäin, pleistosee- vän julkaisunsa jälkeen, eikä näin ollen aina- nin ja holoseenin rajalle. kaan itse ollut jatkamassa keskustelua. Hänen Toinen kommentoija huomautti ehdotuk- elämäntyötään käsittelevistä kirjoituksista kak- sen todennäköisimmin korvaavan yhden mie- si (Lidz 1996, Hay ja Zakevich 1999) mainit- livaltaisen vuosiluvun toisella vähintään yhtä see idean kalenteriuudistuksesta, mutta nekin mielivaltaisella (Agnew 1994). Miksi, toisin tekevät sen lähinnä ohimennen. Emilianin sanoen, korvata ajanlasku joka perustuu edes ajanlasku on kuitenkin jäänyt elämään omaa johonkin, jollain toisella, joka ei perustu mi- elämäänsä ainakin anekdoottitasolla, monien hinkään. Jälkimmäisellä toteamuksellaan kir- muiden vaihtoehtoisten ajanlaskutapojen ta- joittaja huomautti viittaavansa samaan kuin paan. Viimeaikaisista kommentoijista Hunt edellinen kommentoija, holoseenin alun vuo- (2013) tekee mielenkiintoisen havainnon dentarkan määrittämiseen vaikeuteen. Lopuksi Emilianin ja BP-aikajanan välillä. Siinä missä kirjoittaja epäileekin Emilianin itsensä olevan edellinen nojaa tiettyyn ajanlaskun alkuhet- kukaties ainoa, jolla ylipäätään olisi ongelmia keen, on jälkimmäinen ankkuroitu tiettyyn nykyisen ajanlaskutapamme kulttuurisidon- loppupisteeseen. Tilanteeseen verrattuna poik- naisuuden kanssa. Kirjoittajista kolmas (Volk keaa nykyinen ajanlaskumme näistä siinä, hän 1994) kuitenkin tarttui juuri kyseiseen Agne- toteaa, ettei sillä ole alkua, eikä loppua. BP- ja win (1994) ajatukseen, ja huomauttaa, että b2k-aikajanoihin verrattuna on nykyhetkem- asiaa tulisi tarkastella tarkemmin oman kult- me omalla aikajanallamme liikkuva (Hunt tuuripiirimme ulkopuolelta. Kukla (1995) sen 2013). Tämä puolestaan suo ajan laskemisen sijaan ei niellyt väitettä, että vuosien 1,5 eKr. aina hamaan maailman alkuun, kuin myös ja 1,5 jKr. välinen etäisyys olisi vain vuosi, ei vielä syntymättömään tulevaisuuteen. kolmea, väittämä jonka Emiliani (1995) puo- lestaan totesi osoittavan kelle tahansa nykyi- Holoseeni-kalenteri sen ajanlaskumme hankaluuden. ja kronostratigrafia Kirjoittajista Volk (1994) pohti lisäksi Valistuneen tieteentekijän silmään saattaa pis- yleistä vaikeutta löytää yhtään sellaista vaihto- tää, ettei Emilianin (1993, 1994) uudistuseh- ehtoista alkuhetkeä, joka tyydyttäisi mahdol- dotuksen kronologia vastaa sittemmin ratifi- lisimman useita, oli kyseessä Kristuksen syn- oitua holoseenin alkua 11 700 (±99) b2k tymä, Buddhan kuolema, tai vuoden 1969 (Walker et al. 2009), jonka ikä uudella tavalla Woodstock (missä moni on tosin kertonut olisikin näin ollen 300 H. Niin ikään vastara-

66 GEOLOGI 71 (2019) tifioidun holoseenin kronostratigrafian mu- kaan northgrippian alkaa 8236 b2k ja meg- halayan vastaavasti 4250 b2k (Walker et al. 2018, 2019), ja täten vuosille 3764 H ja 7750 H ajoittuen. Toisaalta on mielenkiin- toista, kuinka Emilianin ajanlaskuun sisäl- tyy hämmästyttä yksityiskohta eritoten suo- malaisen geologisen tutkimuksen konteks- tissa. Sata vuotta sitten Matti Sauramon7 deglasiaatiotutkimukset pohjautuivat Ete- lä-Suomen alueelta tuolloin koostettuun lustosavikronologiaan. Sauramon (1918, Kuva 5. Menneisyyden olio ”ufona” ja ”ifona” aikajanalle sijoitettuna (Niiniluoto 2000). Kuva julkaistu 1920) kronologian ”nollavuotta” edustaa alkuperäiskustantajan luvalla. paksu ja hiekkainen, Baltian jääjärven pur- Figure 5. A creature of the past as ”ufo” and ”ifo” kautumisen yhteydessä muodostunut lus- (Niiniluoto 2000). Reprinted with permission of to, jonka ikä puolestaan vastaa melko tar- Gaudeamus. kalleen holoseenin alkua (Donner 2010). Emilianin (1993, 1994) ja Sauramon (1918, olentoja ja toimivat vuorovaikutussuhteessa 1920) ajanlaskut käynnistyvätkin näin ollen ympäristönsä kanssa, joskin vielä omana aika- periaatteellisesti samasta hetkestä, mutta siinä naan identifioimattomina miksikään tietyiksi missä edellisen alku on ankkuroitu tiettyyn ka- olioiksi tai eläinlajeiksi (kuva 5). Tässä tilan- lenterivuoteen, ei jälkimmäisellä vastaavaa teessa Niiniluo kutsuukin niitä ”ufoiksi” (uni- määritettä ole. Sauramon päätös olla asetta- dentified flying object). Tieteen kehittyessä di- matta kronologiansa taitekohtaa johonkin tiet- nosauruksista sen sijaan tuli ”ifoja”, eli identi- tyyn kalenterivuoteen olikin kaukaa viisas, sillä fioituja olioita. Ne ovat toisin sanoen nykyisiä kyseiselle lustolle on kirjallisuudessa myöhem- artefaktien maailman objekteja, kun taas Nii- min esitetty vaihtoehtoisia ikiä (esim. Don- niluodon (2000) ufot ovat menneisyyden olio- ner 2010). maailmaa. Dinosaurukset ja niihin liittyvät asiasisällöt ovat luokittelun mukaan luonteel- Ajanlasku ja ajan taan teoreettisia termejä joita käytetään selit- hahmottaminen tämään nykyisin olemassa olevia menneisyy- Aika on geotieteissä yleensä juuri menneisyyt- den jäänteitä. Lisääntyvä tieto ifoista ei toisin tä jäsentävä viitekehys. Käsitellessään kysymyk- sanoen muuta ufoja, vaan tutkijat vaikuttavat siä ajan filosofiasta ja menneisyyden todelli- maailmankuvaamme menneisyyttä muutta- suudesta, Niiniluoto (2000) esittää näkökul- matta. Myös ajanlaskutapa voi vaikuttaa ta- man menneisyystutkimukseen paleontologisen paamme mieltää maailmaa, ja tapojen mah- esimerkin, tässä tapauksessa dinosauruksen dollisilla muutoksilla voidaan tavoitella muu- avulla8. Dinosaurukset olivat omanlaisiaan tosta maailmankuvassamme. Esimerkkinä toi-

7 Matti Sauramo (1889–1958), Helsingin yliopiston geologian laitoksen professori (1929–1957). 8 Ilkka Niiniluoto (s. 1946), Helsingin yliopiston rehtori (2003–2008) ja kansleri (2008–2013) ja tieteen akateemikko 2017 lähtien.

GEOLOGI 71 (2019) 67 mii Ranskassa vallankumouksen jälkeen käy- sin perustuvasta ajanlaskusta on toki mielen- tössä ollut Calendrier républicain. Se uudelleen- kiintoinen. Kuitenkin juuri geotieteellisen Eos- käynnisti ajanlaskun vallankumousta nollahet- lehden (julkaisijana American Geophysical kenä käyttäen, sen mukaiset viikot olivat kym- Union) lukijakunta ensimmäisenä otti sen var- menpäiväisiä, ja päivät kymmentuntisia (Hunt sin karsaasti vastaan. Yhtäältä sen tarjoama 2013). Tässä mielessä myös holoseeni-kalen- kompromissi – ykkösen lisääminen nykyvuo- teri voi toimia myös yrityksenä mieltää maail- sien eteen – olisi vaivaton toteuttaa, toisaalta ma jollain tietyllä tavalla. juuri näin toimiessaan se ei olisi perin juurin Toisaalta myös ajanlasku osoittautuu ifon irtautunut nykyisestä tavasta. Ajanlasku on kaltaiseksi artefaktimaailman objektiksi. Se voi kaikkine ominaisuuksineen kulttuurimme kyllä vaikuttaa maailmankuvaamme, mutta tuotos. Nykyajanlaskullamme on uskonnolli- muutos siinä ei voi muuttaa menneisyyttä. nen konnotaatio, mutta niin on myös käyttä- Tiedämme että keisari Augustus kuoli vuon- mällämme gregoriaanisella kalenterilla, seitsen- na 14 jKr., mutta itse hän ei sitä tiennyt, ei- päiväisestä viikosta puhumattakaan. BP-, b2k- hän aikaa vielä tuolloin laskettu Anno Domini ja H-aikajanat pohjautuvat näihin vuosilukui- -vuosissa. Kristuksen syntymä mahdollisesti hin eivätkä lopulta muuta tätä seikkaa toisek- vuonna 7 eKr. (Hughes 1976) tuo niin ikään si. Ehdotuksen tehdessään Emiliani saattoi tie- esiin ajanlaskun ifomaisuuden. Ajanlasku ei tää taistelevansa tuulimyllyjä vastaan. Kuten määritä Kristuksen syntymähetkeä, eikä las- Don Quijoten tapauksessa, ei tässäkään tais- kutavan muutos muuta aikaa tapahtumahet- tossa päästy oikeastaan alkua pitemmälle. kellä, vain sen keinotekoisen merkintätavan. Mutta vaikka Emilianin yrityksen näkisi ereh- Myös luonnontieteellisiin ajoitusmenetelmiin dyksenä, käy armo sentään yhä oikeudesta, liittyy joukko kullekin menetelmälle ominai- elämmehän edelleen nimenomaan ”armon sia virhelähteitä. Geotieteen tapa lukea aika- vuosia” – Anno Domini. Ehkäpä uudistuseh- janaa ”nykyhetkestä” vastapäivään on malli dotus kertoo meille ylipäätään jotain oleellis- ifosta niin ikään, mistä on osoituksena lähes- ta ajan laskemisen keinokutoisuudesta. Maa- tymistavan kehittyminen vaihtoehtoisesti joko ilman alkua ei voida määrätä tarkalleen, nyt- BP- tai b2k-pohjaisiksi vain muutaman vuo- hetki kelluu ajassa, eikä tulevaisuutta vielä ole. sikymmenen aikana. Molemmat tavat ovat Kuolleen ajan kalenteri ei ole kiveen hakattu, toisin sanoen jääneet ajastaan jälkeen, tässä se on siellä, mutta ei ihmisen kirjoittamana. tapauksessa kirjaimellisesti ottaen. Kiitokset Lopuksi Kiitän erityisesti Mario Emiliania monista aja- Tämä kirjoitus on käsitellyt aikaa, vuosia ja tuksista sekä luvasta käyttää vuoden 1995 va- vuosilukuja, toisin sanoen kronologista maa- lokuvaa Cesare Emilianista osana artikkelia. ilmankuvaamme. Yhteenvetona voitaneen to- Kirjoittajan työtä on tukenut Suomen Akate- deta Cesare Emilianin halunneen tuoda julki mia. uusi, geotieteellisiin lähtökohtiin pohjautuva, SAMULI HELAMA kulttuuririippumaton ajanlasku. Tähän tarkoi- Luonnonvarakeskus, Rovaniemi tukseen hän valjasti holoseenin, mitä ilmeisim- [email protected] min olettaen sen voivan toimia neutraalina alustana uudelle ajan kulumista ilmaisevalle Kirjoittaja on kvartäärigeologian dosentti, joka tutkii pui- tavalle. Ajatus kvartäärigeologisiin vuosilukui- den kasvunvaihtelua, vuosilustoja ja ilmaston muutoksia.

68 GEOLOGI 71 (2019) end of the second Salpausselkä phase i.e. the Abstract base of the Holocene. Despite the obvious Cesare Emiliani (1922–1995) was a micro- advantages, the calendar reform was also palaeontologist and Quaternary geologist who criticized by contemporaries, including geo- introduced isotopic stratigraphy to deep-sea scientists. More generally, Emiliani’s sugges- studies and opened the way to quantitative tion illustrates the difficulties inherent in trying studies of the history of climate and the ice to juxtapose the human calendar with the ages. However, beyond these contributions, he geological time. was a renaissance scientist, familiar with Kirjallisuus classical languages, versed in history, with Agnew, J.D., 1994. Why change the calendar? Eos, interests in tectonics, evolution, extinction and Transactions, American Geophysical Union 75:238. human impact on our planet, to name a few. Berger, W.H., 2002. Cesare Emiliani (1922–1995), A quarter century ago, Emiliani (1993, 1994) pioneer of studies and oxygen isotope proposed a calendar reform that was supposed stratigraphy. Comptes Rendus Palevol 1:479–487. Brickwedde, F.G., 1982. Harold Urey and the discovery to renew our way to count years. This calendar of deuterium. Physics Today 35:34–39. has its starting point at the beginning of the Donner, J., 2010. The Younger Dryas age of the Salpa- Holocene and as a result has no obvious usselkä moraines in Finland. Bulletin of the religious connotation. In particular, the new Geological Society of Finland 82:69–80. Emiliani, C., 1954. Temperatures of Pacific bottom timeline (also known as the ‘Holocene waters and polar superficial waters during the calendar’ or ‘Human Era calendar’) was Tertiary. Science 119:853–855. expected to benefit from simplifications Emiliani, C., 1955. Pleistocene temperatures. Journal concerning the BC/AD boundary. That is, the of 63:538–577. lack of year zero in our current calendar,which Emiliani, C., 1988. The Scientific Companion: Exploring the Physical World with Facts, Figures, needs to be taken into account every time the and Formulas. John Wiley & Sons, New York, 287 s. time intervals are calculated over the boundary Emiliani, C., 1993. Calendar reform. Nature 366:716. (for example, the distance between 1.5 BC and Emiliani, C., 1994. Calendar reform for the year 2000. AD 1.5 equals only one year, not three years). Eos, Transactions, American Geophysical Union 75:218. Moreover, the numbers increase in opposite Emiliani, C., 1995. Counting time. Nature 373:278. directions over the BC/AD boundary, whereas Emiliani, C. ja Shackleton, N.J., 1974. The Brunhes the time flows in the same direction. In Epoch: Isotopic paleotemperatures and geo- Emiliani’s calendar reform the year 10,000 BC chronology. Science 183:511–514. Eronen, R., 2010. Ennen ja jälkeen ajanlaskun alun. was set to 1. As a result, the years 1 BC and Kielikello – Kielenhuollon tiedotuslehti. https:// AD 1 would then become the years 10,000 www.kielikello.fi/-/ennen-ja-jalkeen-ajanlaskun- and 10,001, respectively. Accordingly, we alun [2.1.2019] would today live the year 12,019. Interestingly, Hay, W.W. ja Zakevich, E., 1999. Cesare Emiliani the reform results in a timeline that mimics (1922–1995): the founder of paleoceanography. International Microbiology 2:52–54. the geochronology recovered from proglacial Helama, S. ja Oinonen, M., 2019. Exact dating of the varve records from southern Finland, as it was Meghalayan lower boundary based on high-latitude originally set by Sauramo (1918, 1920). This tree-ring isotope chronology. Quaternary Science varve record was based on a timeline where Reviews 214:178–184., DOI: 10.1016/j.quascirev. 2019.04.013. the zero year of the chronology was set to the Hoffman, P.F., 2012. The tooth of time: Cesare Emiliani. varve expected to have been deposited at the Geoscience Canada 39:13–16. Hughes, D.W., 1976. The Star of Bethlehem. Nature

GEOLOGI 71 (2019) 69 264:513–517. Transactions, American Geophysical Union 75:439. Hunt, L. 2013. Globalization and Time. Teoksessa: Lo- Walker, M., Gibbard, P.L., Head, M.J., Berkelhammer, renz, C. ja Bevernage, B. (toim.), Breaking Up Time: M., Björck, S., Cheng, H., et al., 2019. Formal Negotiating the Borders between Present, Past and Subdivision of the Holocene Series/Epoch: A Future. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen, Summary. Journal of the Geological Society of India 199–215. 93:135–141. Kukla, G., 1995. Counting time. Nature 372:124. Walker, M., Head, M.J., Berkelhammer, M., Björk, S., Lidz, B.H., 1996. Memorial to Cesare Emiliani (1922– Cheng, H., Cwynar, L., et al., 2018. Formal 1995). Earth-Science Reviews 40:1–2. ratification of the subdivision of the Holocene National Academy of Sciences, 2018. Alexander Agassiz Series/ Epoch (Quaternary System/Period): two Medal. http://www.nasonline.org/programs/ new Global Boundary Stratotype Sections and awards/alexander-agassiz-medal.html [12.12.2018] Points (GSSPs) and three new stages/subseries. Niiniluoto, I., 2000. Onko menneisyys todellista? Teok- Episodes 41:213–223. sessa: Pihlström S., Siitonen, A. ja Vilkko, R. Walker, M., Johnsen, S., Rasmussen, S.O., Popp, T., (toim.), Aika. Yliopistopaino, Helsinki, 246–261. Steffensen, J.-P., Gibbard, P., et al., 2009. Formal Sauramo, M., 1918. Geochronologische Studien über definition and dating of the GSSP (Global die spätglaziale Zeit in Südfinnland. Bulletin de la Stratotype Section and Point) for the base of the Commission géologique de Finlande 50:1–44. Holocene using the Greenland NGRIP ice core, and Sauramo, M., 1920. Geochronologische Studien über selected auxiliary records. Journal of Quaternary die spätglaziale Zeit in Südfinnland. Fennia Science 24:3–17. 41(1):1–44. Whittaker, A., Cope, J.C.W., Cowie, J.W., Gibbons, W., Schaffer, J.P., 1994. Calendar’s O.K.; get rid of B.P. Eos, Hailwood, E.A., House, M.R., et al., 1991. A guide Transactions, American Geophysical Union 75:283. to stratigraphical procedure. Journal of the Volk, T., 1994. Time to reset the great count. Eos, Geological Society, London 148:813–824.

70 GEOLOGI 71 (2019)