Baptria 4/2009 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura Ry Lepidopterologiska Sällskapet I Finland Rf

Vol. 34 2009, nro 4 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset 2000–2009

105 Baptria 4/2009 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO ja TARVIKEVÄLITYS Toimisto ja tarvikevälitys avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Puheenjohtaja — Ordförande Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, 05840 Hyvinkää puh. (019) 338 231 kesäas., e-mail: [email protected] Varapuheenjohtaja Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, 87830 Nakertaja Pakkasmittarin (Erannis defoliaria) puh. 040 529 6896, e-mail: [email protected] pohjoisimmat havainnot Suomesta Taloudenhoitaja ovat Etelä-Pohjanmaalta. Laajassa Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki lajistomuutosselvityksessä (s. 112–125) puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] tämä myöhäissyksyn laji on tulkittu Sihteeri — Sekreterare Etelä-Pohjanmaan alueella vaeltajaksi. Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa Kuva: Timo Lehto puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Muut hallituksen jäsenet: Baptria 4/2009 Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Hyönteisosasto 00014 Helsinki Vol. 34 puh. 050 328 8886, e-mail: [email protected] Risto Martikainen, Hallituskatu 23 A 12, 33200 Tampere Julkaisija — Utgivare puh. 050 550 0643, e-mail: [email protected] Suomen Perhostutkijain Seura ry Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, puh. 050 586 8531, Ilmoitukset — Annonser e-mail: [email protected] 1/1 sivu – sida 250 euroa 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa Tarvikevälitys — Avoinna toimiston aukioloaikana tiistaisin klo 15.30–20.00. Tilaukset: Markus Rantala, [email protected] tai puh. 050 561 6760 (ma–to klo 15.30–18.00) Baptrian toimitus TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Päätoimittaja Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Panu Välimäki Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, Simeonintie 3, 90420 Oulu, puh. 040 716 8516, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki e-mail: [email protected] Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Toimittajat: Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Heikki Seppälä, Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) Esko Tuomisto Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, e-mail: [email protected] Jari Kaitila VIIKONLOPPUTAPAH- Lisätietoa tapahtumasta on lähetetty jäsen- Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, kirjeessä ja mahdolliset ohjelmamuutokset puh. 050 586 8531, e-mail: TUMA JÄRJESTETÄÄN päivitetään seuran internet-sivuille. Olethan [email protected] Jaakko Kullberg LA–SU 10.–11.4.2010 merkannut ajankohdan kalenteriisi ja Luonnontieteellinen Keskusmuseo, — TÄLLÄ KERTAA TURUN MUISTATHAN ILMOITTAUTUA Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, AJOISSA 26.3. MENNESSÄ! e-mail: [email protected] KAKSKERRASSA Timo Lehto Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, puh. 050 338 3725, MUU OHJELMA: e-mail: [email protected] Kokouksia Magnus Östman, (ruotsinnokset) • Reima Leinonen: NOCTURNA- Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, TOUKOKUUN KUUKAUSIKOKOUS yöperhosseurannan tulokset vuodelta 2009. tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, keskiviikkona 12.5.2010 klo 18.30–21.00 • Uusimäki Ari ja Haapala Sami: fax. (09) 6122 2910, Helsingin Tieteiden talossa. Parikkalan Siikalahden perhoslajistosta. e-mail: [email protected] Paikka: Luentosali 104, Tieteiden talo (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka). Tervetuloa kaikki, myös nuoret jäsenet! Paino — Tryckeri: Lönnberg Print, Helsinki Voit ottaa myös perhosia tunnistettavaksi, sillä Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto KÄSITELTÄVÄT ASIAT: • kuukausikokousasiat aina joku kokeneempi osaa auttaa. ISSN 0355-4791 Viimeisin informaatio kokousohjelmista on luettavissa seuran nettisivuilta — www.perhostutkijainseura.fi 106 Baptria 4/2009 - - Yllä olevalla en tarkoita, että keskustelufoorumeilla käy ty yhteydenpito ja kokemusten välittäminen harrastaji - en kesken olisi tyhjänpäiväistä tai informaatiosisällöltään merkityksetöntä. Päinvastoin, seuramme jäsenillä näyt tää olevan paljon annettavaa toisilleen. Tarkoituksenani on ainoastaan muistuttaa, että vanhanaikaisuudestaan ja - hitaudestaan huolimatta painetulla sanalla on toistaiseksi Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S Grafiikka Timo Lehto omat etunsa keskustelufoorumeihin verrattuna ja kannus taa jäsenistöä julkaisemaan perhosjuttujaan edelleen myös jäsenlehdessämme.

Onko painetulla sanalla sijaa nykyviestinnässä?

erhosharrastajat ovat omaksuneet sähköisen viestin- yhtä paljon kuin ketjuun osallistujia, eikä ketjulla ole yleisem- nän ja havaintojen ilmoittamisen. Hyönteistietokan- pää painoarvoa ketjuun osallistumattomille tahoille. P nan havaintomäärä on huomattava ja lisäksi havain- Keskustelufoorumi edustaa tieteellisen keskustelun kvartaa- tojen sekä maantieteellinen että lajistollinen kattavuus ovat litaloutta. Asiat puidaan hektisesti tässä ja nyt, pitkäaikaisen kasvaneet vuosi vuodelta. Pääpaino tietokannan kohdalla tu- vaikutuksen ja yleisen tiedon lisääntymisen kustannuksella — lisi nyt siirtyä harrastajien aktivoimisesta itse tietokannan ke- vai onko kukaan nähnyt tieteellisissä artikkeleissa viittauksia hittämiseen. Hyönteistietokannan merkityksen kasvaessa har- käytyihin keskusteluihin. Varmasti keskusteluissa esitetyt ha- rastajien kanssakäyminen on samanaikaisesti siirtynyt pitkäl- vainnot itsessään ovat suurimmilta osiltaan totta, mutta vain ti tietokannan yhteydessä toimivan hyönteisfoorumin keskus- hyvin suppean piiriin tiedossa ja näilläkin henkilöillä lähinnä telupalstoille. Pääpaino on ollut kollektiivisessa määrityspal- vain muistin varassa. Juuri tässä kohtaa keskustelufoorumit ja velussa, mihin keskustelufoorumi reaaliaikaisena kieltämät- kirjalliset julkaisut eroavat toisistaan. Kirjallisesta artikkelis- tä soveltuu hyvin, mutta miten käy ”syvällisemmän” ajatusten ta jää pysyvä dokumentti, joka on tasapuolisesti kaikkien ta- vaihdon. voitettavissa eikä pelkästään hyväksyttävissä, vaan myös ar- Hyönteisfoorumilla keskustellaan toistuvasti esimerkiksi vosteltavissa. Jälkimmäinen on erityisen tärkeää, koska kirjal- perhosten käyttäytymiseen, elinympäristöihin, ravintokasvei- lisiin vasta-argumentteihin pitää syventyä vähintään samalla hin, leviämishistoriaan ja jopa elinkiertoihin liittyvistä aiheis- antaumuksella kuin alkuperäiseen artikkeliin. Kun argumen- ta. Usein kirjoittajilla on korvaamattoman tärkeää omakoh- tit loppuvat, alkaa hedelmätön juupas–eipäs-leikki, johon kas- taista kokemusta kyseessä olevasta aiheesta, minkä seuraukse- voton nettikeskustelu kerta toisensa jälkeen valitettavasti tör- na keskustelu on hedelmällistä. Itseäni kuitenkin jää usein vai- mää. vaamaan keskustelun lopetus. Kaikki perustuu yksityiskoh- Yllä olevalla en tarkoita, että keskustelufoorumeilla käyty tiin, eikä kukaan tuota minkäänlaista yhteenvetoa asiasta eli yhteydenpito ja kokemusten välittäminen harrastajien kesken johtopäätös jää puuttumaan. Lisäksi käyty keskustelu peit- olisi tyhjänpäiväistä tai informaatiosisällöltään merkitykse- tyy helposti yleiseen informaatiotulvaan eikä vaikuta perhos- töntä. Päinvastoin, seuramme jäsenillä näyttää olevan paljon tietämykseen laajemmin millään tavalla. Toki keskusteluketju annettavaa toisilleen. Tarkoituksenani on ainoastaan muistut- varmaan jää johonkin ”bittiavaruuteen” ja olisi sieltä uudel- taa, että vanhanaikaisuudestaan ja hitaudestaan huolimatta leen kaivettavissa tarvittaessa esiin. Käytännössä näin ei kui- painetulla sanalla on toistaiseksi omat etunsa keskustelufoo- tenkaan tapahdu edes foorumia aktiivisesti käyttävien kes- rumeihin verrattuna ja kannustaa jäsenistöä julkaisemaan per- ken, siksi usein samat aiheet keskusteluissa toistuvat. Uusilla hosjuttujaan edelleen myös jäsenlehdessämme. käyttäjillä tähän ei ole edes mahdollisuutta, koska keskustelu- aiheista ja viestiketjujen sisällöstä ei ole minkäänlaista indek- Painomusteen täydentämiä hetkiä toivottaen, siä saatavilla. Keskustelupalstan sisällössä on siis kaksi sisään- Panu Välimäki rakennettua ongelmaa: johtopäätöksiä voi pahimmillaan olla

107 Baptria 4/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

SPS RY TARVIKEVÄLITYS Hyönteistarvike ulkopuolisille ja mikäli myyntivolyymia saadaan kasvatettua, se tulee näkymään myös APOLLO BOOKS TIBIALE Oy on aloit- halvempina hintoina. Yrityksen ei ole tar- koitus tuottaa suuria voittoja omistajalleen -KIRJOJEN tanut toimintansa — riittää kunhan se toimii omavaraisesti — Joulukuun seuran kokouksessa 9.12.2009 ja tarjoaa monipuolisesti hyönteistarvikkei- YHTEISTILAUS allekirjoitettiin yhtiön perustamiskirja. Seu- ta alan harrastajille kohtuulliseen hintaan. MENEILLÄÄN! ra omistaa tässä vaiheessa koko yhtiön 50 Yritykselle avataan omat nettivivut www. 000 euron osakekannan, mutta ovi muille tibiale.fi, joilta tulevaisuudessa löytyy kaik- Kirjakustantaja Apollo Booksin kirjojen mukaan haluaville hyönteisseuroille jätet- ki tarvittava tieto tuotekuvastoineen. Siirty- yhteistilaus on päätetty uusia runsaan tiin avoimeksi. Perustavassa yhtiökokouk- mävaiheessa uuden hinnaston löydät seu- kysynnän vuoksi. sessa yhtiön hallituksen puheenjohtajak- ran nettisivuilta (www.perhostutkijainseu- Tässä esitellään suosituimpia saata- si valittiin Vesa Lepistö ja varsinaisiksi jäse- ra.fi), jonne päivitetään yrityksen tuoteluet- villa olevia kirjoja. Suomen Perhostutki- niksi Lassi Jalonen, Tero Koskinen ja Arno telo/hinnasto ja omaksi luettelokseen seu- jain seura ry. välittää myös tässä mainit- Kullberg; toimitusjohtajaa ei valittu. ran vain jäsenilleen välittämät tuotteet. semattomat Apollo Booksin kirjat, jotka Suurin osa seuran tarvikevälityksen tuo- Myyntinäyttelyn ja seuran toimiston au- löydät Apollo Booksin omilta nettisivuil- tevalikoimasta siirtyy yhtiön edustukseen kioloajat ovat toistaiseksi samat kuin en- ta (www.apollobooks.com). Kirjojen mutta jotkin tuotteet jäävät edelleen seu- nenkin: arkitiistaisin klo 15.30–20.00. Myös eurohinnat ovat myös saatavilla Apollo ran kautta vain jäsenilleen välitettäviksi. tuotteiden tilaamisen yhteystiedot säilyvät Booksin nettisivuilta. Tuotteiden myyntihinnat nousevat, mutta ennallaan. TARVITTAESSA VOIT PYYTÄÄ APUA kaikille seuran jäsenmaksuvelvoitteen hoi- MYÖS TARVIKEVÄLITYKSESTÄ. taneille yritys antaa 20 % alennuksen kir- — Hallitus jallisuutta lukuun ottamatta — eli lopulli- Luettelo kirjoista jotka eivät ole nen hinta jäsenille on sama kuin nykyisin- mukana yhteistilauksessa/ TUOTTEIDEN TILAAMINEN: kysy hinta erikseen: kin. Tietysti tarvikkeiden myyntihinnat voi- • [email protected] tai vat muuttua mikäli ostohinnoissa tapahtuu • Nationalnyckeln till Sveriges Flora Markus P. Rantala 050-5616760 (ma–to och Fauna muutoksia, niinhän on ollut tähänkin asti. klo 16–20). Huomioithan, että puheluita Tuotevalikoima tulee varmasti pitkällä ai- • Ahola & Silvonen: Larvae of vastaanottava henkilö hoitaa tarvikevä- Northern European Noctuidae kavälillä monipuolistumaan, koska tarjon- litystä varsinaisen päivätyönsä ohessa. taa tullaan suuntaamaan myös jäsenistön • Iorio: A Field Guide of Longhorned Beetles from Argentina • Kononenko: Noctuidae Sibiricae [email protected] (040-5573000) • Kudrna: The distribution Atlas of Järjestä Baptria- tai seuran toimistoon pikimmiten. Lisä- European Butterflies lehtesi kirjahyllyyn tietoja seuran nettisivuilla. • Maravalhas: As Borboletas de Asian hoitamiseksi sinun tulee toimit- Portugal Seura on kysynyt tarjouksen Baptria- taa kirjoiksi sidottavat Baptriat toimistol- • Noctuidae Europaeae lehtien sitomiseksi omiksi kovakantisik- le. Mikäli sinulta puuttuu lehtiä, voit ky- • Norges Sommerfugler si kirjoiksi. Yhteen kirjaan saadaan sidot- syä niitä tarvikevälityksestä — vuosiker- tua 3–4 vuosikertaa. Näin kirjasta tulee rasta 2001 lähtien löytyvät lähes kaikki Huom! Kirjat, jotka eivät ole vielä ilmesty- kansineen noin 2,5–3 cm paksu. Yhden lehdet. neet eivät kuulu yhteistilaukseen. käsin sidotun kirjan hinta on 65 euroa. Esimerkiksi seura on sitomassa kirjas- Mikäli olet kiinnostunut, ota yhteyttä: tokappaleiksi vuosikertoja seuraavasti: TARJOUKSIA 1995–1996 2001–2002 • Euroopan mittarit -sarja: 1997–1998 2003–2006 osta kaikki kolme osaa ja saat 1999–2000 2007–2009 -10 % ovh-hinnasta • Euroopan pikkuperhoset -sarja: tilaa vähintään kolme osaa ja saat -10 % ovh-hinnasta • Palearktisen alueen suurperhoset Vol. 1: -10 % ovh-hinnasta

• KERÄÄ KIMPPA JA TILAA VÄHINTÄÄN 8 KIRJAA JA SAAT -10 % OVH- HINNASTA Huom! Perhostutkijain seura maksaa kirjasi postikulut Tanskasta Suomeen.

108 Baptria 4/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

Vol. 1: Hausmann, A.: Introduction TILAUSOHJE to the series. Archiearinae, Tilaukset hoitaa Perhostutkijain seuran Oenochrominae, Geometrinae e tarvikevälitys (ensisijaisesti sähköpostit- Hinta 71 se) [email protected] tai puheli- ISBN 87-88757-35-8 • 282 sivua, 8 värikuvataulua mitse Markus P. Rantala p. 050-5616760 Jätä tilauksesi viimeistään 24.3.2010 Vol. 2: Hausmann, A.: Sterrhinae e ja muistathan mainita tilauksessasi myös Hinta 138 toimitustavan, puhelinnumerosi ja tarvit- ISBN 87-88757-37-4 taessa yhteystietosi. • Sisältää mm. suvut Scopula ja Idaea 600 sivua, 24 värikuvataulua Tarvikevälitys käyttää ensisijaisena lähetystapana Matkahuoltoa, edullisim- Vol. 4: Mironov, V.: Larentinae II pien hintojen vuoksi. Hinta 104 e Kirjat saapuvat tarvikevälitykseen ISBN 87-88757-40-4 huhtikuun aikana. • Sisältää ryhmät Eupithecia ja Perizomini • 464 sivua, 16 värikuvataulua SAATAVILLA OLEVIA KIRJOJA: • Kaikki Eupithecia-suvun lajit kuvattu 1,5 kertaa luonnollista kokoa suurempana Gerstmeier, R.: CHECKERED tunnistuksen helpottamiseksi. BEETLES/BUNTKÄFER. (Cleridae) THE GEOMETRID MOTHS OF (Euroopan kirjokuoriaiset) EUROPE (Euroopan mittarit -sarja) Danmarks dyreliv -sarja; Palm, E.: Hinta 49 e • Sarjasta ilmestynyt osat 1–2 ja 4 NORDEUROPAS PRYDVINGER • 300 sivua, värikuvataulut • Kolme jälkimmäistä osaa ovat ilmesty- (Pohjois-Euroopan latta- ja kärsä- mättä. Seuraava on arvioitu ilmestyväksi koit ym. (Oecophoridae) Palm, E.: NORDEUROPAS 2010–2011 Hinta 72 e SNUDEBILLER. (Coleoptera: • Kaikista lajeista esitetään värikuvataulu- ISBN 87-88738-08-6 Curculinoidae). Osa 1. jen lisäksi genitaalikuvat sekä koiraista • Pikkuperhosia harrastavan ehdoton (Pohjois-Euroopan kärsäkkäät) että naaraista apuväline • Levinneisyyskartastot (koko Eurooppa). Hinta 72 e • 247 sivua, 8 värikuvataulua • Kieli: englanti. ISBN 87-88757-38-2 • Kieli: tanska + englanninkieliset • 356 sivua, 8 värikuvataulua MIKÄLI TILAAT KAIKKI KOLME OSAA tiivistelmät kaikista lajeista • Kaikkien lajien levinneisyyskartat ON ALENNUKSESI -10 % • Levinneisyyskartat ja genitaalikuvia • Kieli: Tanska + englanninkieliset tiivistelmät kaikista lajeista • Määritysyksityiskohtia

Przybylowicz, L.: THYRETINI OF AFRICA (Siilikkäät, Syntominae) Hinta 61 e ISBN 978-88757-91-0 • Afrotrooppinen alue • 170 sivua, 6 värikuvataulua • Genitalikuvat kaikkien 194 lajin koiraista ja naaraista

Ote kirjasta: The Geometrid Moths of Europe: Vol. 1 Ote kirjasta: Nordeuropas Prydvinger

2009 UUTUUS!

Ote kirjasta: The Geometrid Moths of Europe: Vol. 2 Otteet kirjasta: Nordeuropas Snudebiller (Osa 1) 109 Baptria 4/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

Lastuvka, Z. & A. Lastuvka: Vol. 3: Huemer, P. & O. Karsholt: THE SESIIDAE OF EUROPE Gelechiidae I e (Euroopan lasisiivet) Hinta 95 ISBN 87-88757-25-0 Hinta 63 e • 356 Sivua, 14 värikuvataulua ISBN 87-88757-52-8 • Levinneisyyskartat Vol. 4: Goater, B., M. Nuss & • 245 sivua, 9 värikuvataulua ja yli 100 W. Spiedel: Pyraloidea I e määrityspiirustusta. Hinta 95 • Genitaalikuvat kaikkien lajien koiraista ISBN 87-88757-33-1 ja naaraista. • 304 sivua, 7 värikuvataulua KIRJAN KUSTANTAJA MAINITSEE OMIL- Vol. 5: Koster, J. C. & S. Sinev: LA NETTISIVUILLAAN KIRJAA OLE- Momphidae e VAN VAIN HYVIN RAJOITETTU PAINOS, Hinta 112 JOKA ON PIAN LOPPUUNMYYTY. ISBN 87-88757-66-8 • 387 sivua, 20 värikuvataulua MICROLEPIDOPTERA OF EUROPE (Euroopan pikkuperhoset –sarja) Naumann, C. M., G. M. Tarmann & W. G. Tremewan: THE WESTERN Ote kirjasta: Butterflies of West-Africa MIKÄLI TILAAT VÄHINTÄÄN KOLME PALEARCTIC ZYGAENIDAE (Länsi- OSAA, ALENNUKSESI ON -10% palearktisen alueen punatäplät Larsen, T. B.: BUTTERFLIES OF WEST-AFRICA (Länsi-Afrikan • Ilmestynyt yhteensä viisi osaa (kuudes Hinta 86 e perhoset) (2-osainen kirjasarja) osa Gelechiidae II arvioitu ilm. 2010–2011) ISBN 87-88757-15-3 • Sarja tulee käsittämään Euroopan kaikki • 304 sivua, 12 värikuvataulua e YHTEISHINTA: OSAT 1–2, 198 tunnetut pikkuperhoset • Yhteensä 115 lajia ISBN 87-88757-43-9 • Kaikista lajeista värikuvataulujen lisäksi • Biotooppikuvia • Sisältävät yhteensä 865 sivua, genitaalikuvat sekä koiraista että naaraista • Levinneisyyskartat 125 värikuvataulua • Levinneisyyskartastot (koko Eurooppa). • Genitaalikuvat kaikkien lajien koiraista • Kirja esittelee noin 1400 alueen noin • Kieli: englanti ja naaraista 1500 tunnetusta päiväperhoslajista Vol. 1: Gielis, C.: Pterophoridae Hinta 80 e POHJOIS-EUROOPAN VESIHYÖN- Karsholt, O. & J. Razowski: ISBN 87-88757-36-6 TEISET CD-ROM THE LEPIDOPTERA OF EUROPE • 222 sivua, 16 värikuvataulua Hinta 138 e e Hinta 98 Vol. 2: Bengtsson, B. A.: ISBN 87-88757-55-2 ISBN 87-88757-01-3 Scythrididae • Yhteensä 714 sivua • Euroopan perhosten lajilista Hinta 80 e • 3426 määritys- • Listattu noin 8300 lajia, jotka eritelty ISBN 87-88757-11-0 piirrosta maakohtaisesti taulukoissa • 301 sivua, 14 värikuvataulua

Ote kirjasta: Microlepidoptera of Europe (Vol. 3)

Ote kirjasta: The Western Palearctic Zygaenidae

Ote kirjasta: The Sesiidae of Europe Ote kirjasta: Microlepidoptera of Europe (Vol. 5) Ote teoksesta: Pohjois-Euroopan vesihyönteiset (CD-ROM) 110 Baptria 4/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

HUOM! Tässä tarvikevälityksen artikkelissa esitetyt kuvaotteet eivät välttämättä painotek- niseltä laadultaan vastaa alkuperäisiä.

Ote kirjasta: Die Noctuiden Rumäniens Ote kirjasta: The Hawkmoths of the Western Palearctic Kansi kirjasta: Colour identification Guide to Moths of the British Isles

Rákosy, L.: DIE NOCTUIDEN Pittaway, A. R.: THE HAWKMOTHS PALEARCTIC MACROLEPIDOPTERA RUMÄNIENS (Romanian Yökköset) OF THE WESTERN PALEARCTIC (Palearktisen alueen suurperhoset (Länsi-palearktisen alueen kiitäjät) -sarja) Hinta 81 e Hinta 69 e • 648 sivua, 30 värikuvataulua • Tekeillä Lasiocampidae yli 300 lajia ISBN 9780 946589 21 0 • Myös toukkakuvatauluja (arvioitu ilmestyminen 2010), • 240 sivua, 20 värikuvataulua • Genitaalikuvia ja levinneisyyskartat • Limacodidae noin 250 Lajia (2010), • Yksityiskohtaiset kuvaukset 57 lajista ja Saturnidae noin 150 lajia (2011), • Kirja sisältää 650 lajia ja 882 yökkös- 28 alalajista Melitaeini (2011) ja Hesperiidae (2012) tai toukkakuvaa • Lähes kaikista lajeista toukkakuvat Vol. 1: Schintlmeister, A.: Puplesis, R.: THE NEPTICULIDAE Skinner B.: COLOUR IDENTIFICATI- Notodontidae OF EASTERN EUROPE AND ASIA. ON GUIDE TO MOTHS OF THE Hinta 154 e Western, Central and Eastern Parts BRITISH ISLES. (Itä-Euroopan ja Aasian (Itä-, länsi- (Britannian yöperhoset) TÄSTÄ KIRJASTA ja keskiosat) kääpiökoit) ALENNUKSESI -10 % Hinta 69 e ISBN 87-88757-77-3 Hinta 85 e ISBN 978-87-88757-90-3 • 480 sivua, 40 kuvataulua ISBN 90-73348-29-3 Kolmas uudistettu painos • 719 lajia, noin 2100 yksilöä! • 552 sivua, 840 kuvaa • 323 sivua • Levinneisyyskartat ja genitaalikuvat • Genitaalikuvat yli 200 lajista • 51 värikuvataulua

Otteet kirjasta: Ote kirjasta: Palearctic Macrolepidoptera (Vol. 1) Ote kirjasta: Palearctic Macrolepidoptera (Vol. 1) The Nepticulidae of Eastern Europe and Asia 111 Baptria 4/2009 SEPPO KONTIOKARI Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset 2000–2009

Seppo Kontiokari

Kirjoittajan osoite — Author’s address: Kulmakatu 2, FIN-65200 Vaasa, e-mail: [email protected]

Maitolehtimittari (Scopula floslactata) on yksi Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston ’peruslajeista’.

uomen perhoslajistossa on tapahtunut monia muu- taan. Kuitenkin esimerkiksi Vaasassa ilmastossa havait- toksia kuluneen 20 vuoden aikana. Päällimmäisenä tavat muutokset ovat edelliseen vuosikymmeneen ver- S ovat useat maalle uudet lajit, joista osa näyttää saa- rattuna kuitenkin melko vähäisiä. Etenkin huonot kesät neen ainakin väliaikaisen jalansijan maassamme. Lisäksi 2007 ja 2008 ovatkin pidätelleet ennustettua ilmaston- useita lajeja on havaittu pohjoisempana kuin aikaisemmin, muutosta ja sen seurauksia. Toisaalta perhoslajistossa on mikä on yhdistetty poikkeuksellisen edulliseen sääjaksoon merkkejä pohjoisen taigalajiston taantumisesta. Ainakin etenkin 2000-luvun alkupuolella. Vastaavasti Viidalepp ja muutamat pohjoiset lajit ovat Etelä-Pohjanmaalla taan- Mikkola (2007) ennustivat yleislevinneisyydeltään pohjois- tuneet ja tällaisia tietoja on tullut myös muualta maasta painotteisten lajien olevan vaarassa taantua. Avainasemas- (ks. myös Viidalepp & Mikkola 2007). sa lajistossa tapahtuvien muutosten todentamisessa on Artikkelissa käsittelen ensin Etelä-Pohjanmaan luon- paikallislajistojen pitkäaikainen seuranta etenkin tunnettu- nonolosuhteita sekä perhosten havainnointimenetel- jen vaelluspaikkojen ulkopuolella, missä satunnaisista sääil- miä ja -aktiivisuutta. Etelä-Pohjanmaan luonnonolosuh- miöistä johtuvat havaintoaineiston ”vääristymät” ovat hal- teita on käsitelty yleisesti maakunnan suur- ja pikkuper- littavissa ja paikalliset populaatiot vain harvoin tulkinnan- hoskartoituksissa (Kontiokari 1989, 1997) ja siksi keskityn tässä varaisia. vain 2000-luvulla todettuihin muutoksiin. Tulososio on Olen aiemmin laatinut Etelä-Pohjanmaan luonnonhisto- jaettu siten, että maakunnalle uusina löytyneet lajit esi- riallisen maakunnan (Oa) suurperhosten ja pikkuperhosten tellään ensin, minkä jälkeen keskitytään vanhojen lajien maakuntakartoitukset (Kontiokari 1989, 1997) sekä katsauksen esiintymiskuvassa ja runsaudessa tapahtuneisiin muu- suurperhoslajiston muutoksiin vuosina 1990–1999 (Kontio- toksiin. Uhanalaiset lajit käsitellään omassa osiossaan, kari 2001). Etelä-Pohjanmaan luonnonhistoriallinen maakun- koska ne ovat oletettavasti herkempiä elinolosuhteis- ta poikkeaa huomattavasti alueen nykymaakunnista siten, sa tapahtuville muutoksille. Lopuksi keskityn Etelä-Poh- että Pohjanmaa sisältyy siihen pohjoisosaansa lukuun otta- janmaalla havaittuihin vaeltajiin ja lajeihin, jotka eivät matta sekä Etelä-Pohjanmaa pohjois- ja itäosaansa lukuun välttämättä sovi mihinkään edellä käsiteltyihin ryhmiin, ottamatta (kuva 1). Tässä kirjoituksessa tarkastelen maakun- mutta herättävät yleistä mielenkiintoa. Käsittelytavasta nan koko perhoslajiston kehitystä kuluneella kymmenvuo- johtuen päällekkäisyyttä ei voinut täysin välttää ja siksi tiskaudella 2000–2009. Tänä aikana ilmastonmuutokseen yksittäisiä lajeja voidaan sivuta useammassakin osiossa. sopivat muutokset perhoslajistossa ovat tulleet entistä sel- Artikkelissa käyttämäni nimistö on päivitetyn Suomen vemmin esille. Herkästi havaittavana muutoksena on ol- perhosten luettelon (Kullberg 2004) mukainen. lut muun muassa eteläisen lajiston kiihtyvä vyöry maakun-

112 Baptria 4/2009 SEPPO KONTIOKARI Pohjois- Pohjanmaa

Keski- Pohjan- maa Om Pohjanmaa

Etelä- Oa Pohjanmaa Keski- Suomi Tb

Ta Sa Pirkanmaa Satakunta

KUVA 1. Etelä-Pohjanmaan luonnonhistoriallinen maakunta (Oa) poikkeaa huomattavasti alueen nykymaakunnista (mustat merkinnät). KUVA 2. Erilaiset perinteisen maatalouden luomat avoimet ympäristöt ovat umpeenkasvun seurauksena Etelä-Pohjanmaalla vähentyneet

275 arvokkaaksi luokiteltua perinnemai- määrärahojen puutteen takia. Ilman hoi- Luonnonolosuhteiden semaa, jotka kattoivat yhteensä 1314 heh- toa merenrantaniityt kasvavat nopeasti muutokset taaria (Keläläinen & Molander 2003). Pinta-alal- umpeen sekä meren puolelta levittäytyvän KUVA 1. taan suurimman osan muodostivat suonii- järviruo’on että mantereen puolelta levit- Vaasassa vuosien 1961–1980 keskiläm- tyt ja metsälaitumet. Merenrantaniittyjä, täytyvän pensaikon ja lepikon johdosta. pötila oli +3.4°C ja kylmimmän kuukau- tuoreita ja kosteita niittyjä sekä hakamaita Perinneympäristöjen vähentyessä val- den keskilämpötila -8,1°C (Raino & Hellsten löytyi kohtalaisesti, sitä vastoin kuivat nii- tateiden ja rautateiden pientareista, ratapi- 1983). Suomen meteorologisen vuosikir- tyt ja nummet ovat hyvin harvinaisia. Ai- hoista, vanhoista sorakuopista, joutomais- jan (1990–1998) mukaan vuosien 1990– emmin tärkeitä heinämaita, rannikon le- ta ja lentokentistä on tullut tärkeitä kor- 1998 keskilämpötila oli Vaasassa +4,5°C pikkoniittyjä sekä kytöniittyjä ei ole ny- vaavia ympäristöjä avoimien elinympä- ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila kypäiviin säilynyt. ristöjen perhosille (Valtonen ym. 2007, Välimä- -6,9°C. Tarkasteltavalla vuosikymmenellä Perinnebiotooppien alamäki on ollut ki ym. 2008a, Leinonen ym. 2009) (kuvat 3a ja 3b), 2000–2009 Vaasan lentokentällä vastaa- erityisen jyrkkä Etelä-Pohjanmaan vil- sorakuoppia ja muita joutomaita unohta- vat luvut olivat +4,8°C ja -7,6°C (Ilmatie- jelylakeudella (Keläläinen & Molander 2003). matta (From 2005). Etelä-Pohjanmaalla on teen laitoksen ilmastopalvelu, suull. tieto). Huo- Suurin osa arvokkaimmista kohteista on jonkin verran panostettu valtateiden pien- miota kiinnittää, että kylmimmän kuukau- kasvamassa umpeen käytön päätyttyä ja tareiden hoitoon, mutta usein niiton ajan- den keskilämpötila oli alhaisempi kuin hoidossa olevatkin kohteet ovat haitalli- kohta on ollut perhosten kannalta huono. edellisellä seurantakaudella. Osasyynä tä- sesti rehevöitymässä (Kuva 2). Käytössä in- Liian varhainen niitto tuhoaa mesikasvien hän saattavat olla kylmät talvijaksot vuo- ventoiduista alueista on noin 40 % ja vain kukinnan, mikä on epäedullista varsinkin sina 2001, 2003 ja 2007 sekä mittauspis- muutamilla kohteilla hoito nojaa vanhaan päiväperhosten kannalta (Valtonen ym. 2007). teen paikan vaihdos. Mittauspiste muutet- perinteeseen. Negatiivisesta yleiskehityk- Niittojätteitä ei myöskään yleensä korja- tiin vuonna 1996 merenrannasta Palosaa- sestä huolimatta Länsi-Suomen Ympäris- ta pois, mikä edesauttaa maaperän rehe- relta Vaasan lentokentälle n. 10 km pää- tökeskuksen tilastojen mukaan ympäris- vöitymistä. Nykyisellään parhaat tievar- hän merestä. Suurin osa edellisen kau- tötuen piirissä olevien perinneympäristö- siympäristöt ovat kuitenkin perhosfaunal- den havainnoista oli siis vanhalta paikal- jen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden ta. Omien havaintojeni mukaan lämpötila määrä on pysynyt kuluneella kymmen- PAKKANENPERTTI saattaa pakkaskaudella olla kaupungin itä- vuotiskaudella lähes ennallaan (Jouni Hon- osissa ainakin pari astetta alhaisempi kuin gell, henk. koht. tieto). Tukiehtojen mukaisesti merenrannassa. Meren lisäksi ympäröivä niiden laatua on pyritty parantamaan hoi- kaupunkikeskus nostaa talvilämpötiloja. totoimenpitein. Tästä ovat varmasti hyö- Perinnemaisemat eli perinteisen niitty- tyneet avointa tai puoliavointa ympäris- ja laiduntalouden muovaamat perinnebio- töä vaativat perhoslajit, kuten monet päi- toopit ovat katoamassa maastamme maa- väperhoset. Perhosten suojelun näkökul- taloudessa tapahtuneiden muutosten myö- masta tunnetuin hoitokohde on rauhoite-  tä (Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000). Pe- tun Melitaea diaminan asuttama niitty- rinnebiotooppien tilan huonontuessa me- kompleksi Kristiinankaupungissa (ks. Rah- Rauhoitettu tummaverkkoperhonen (Melitaea netetään tärkeä osa maaseudun luonnon ko 2000, Wahlberg 1998). Maakunnan suhteel- diamina) on yksi perinnebiotooppien vähene- monimuotoisuutta (Pöyry ym. 2004). Etelä- lisen pienialaisia merenrantaniittyjä on pi- misen seurauksena harvinaistuneista lajeista. Pohjanmaan viljelylakeudella ja Pohjan- dettävä uhanalaisina ympäristöinä laidun- Kristiinankaupungissa lajin asuttamia niittyjä maan rannikkoseudulla vuosina 1992– nuksen loppumisen vuoksi. Niiden hoito pyritään kuitenkin hoitamaan perhosen elin- 1996 tehdyssä kartoituksessa löydettiin on vielä suurelta osin järjestämättä mm. olojen turvaamiseksi.

113 Baptria 4/2009 Changes in lepidopteran fauna of Ostrobothnia australis in the years 2000–2009

This is the third review of lepidopteran fauna of the biogeographical province of Ostrobothnia australis (see Kontiokari 1997, 2001). Altogether 48 macrolepidopterans and 66 microlepidopterans were reported as new species to the province during the previous decade. The status of some new taxa such as Tinea sp. nr. columbariella, Coleophora sp. feeding on Empetrum nigrum, Coleophora sp. nr. virgaureae and Grapholita sp. nr. tenebrosana as valid species remains unresolved. As a result of intensive survey during the preceding decades, the total number species observed in Ostrobothnia australis has reached 1413 (macrolepidoptera: 599, microlepidoptera: 814). In addition to 114 new species, 25 species that had been missing from the province according to the previous reviews were found anew. Moreover, 25 species that had previously been observed only occasionally have established viable populations. Collecting effort has remained more or less constant in the province from the late 1980’s on. Yet, a much higher number of new mac- rolepidopteran species was observed during the last decade than during the one preceding that (48 vs. 28). Emblematic for the last decade has been an increasing inflow of species such as Eucosma conterminana, Dichrorampha aeratana, Phlyctaenia coronata, Atolmis rubricollis, Herminia tarsipennalis, Abrostola triplasia, Amphipyra pyramidea, Trachea atriplicis and Polia nebulosa that formerly occurred at more southern latitudes only. Similarly, species that were found anew or that became more abundant are largely species with a southern distribution (e.g. Pexicopia malvella, Limenitis populi, Trichopteryx polycommata, Acronicta alni, Pyrrhia umbra, Amphipyra perflua, Gortyna flavago and Hadena confusa). The establishment of above mentioned species in Ostrobothnia australis may be attributable to ongoing global climate change. In accordance, some species with a northern distribution such as Xanthorhoe decoloraria, Entephria caesiata, Macaria loricaria and Autographa macrogamma have been declining. The declining trend is also apparent among species that prefer open or semi- open meadows. Species such as Agonopterix capreolella, A. laterella, Bryotropha purpurella, Zygaena viciae, Z. lonicerae, Capricor- nia boisduvaliana, Oxyptilus ericetorum, O. parvidactylus, Diasemia reticularis, Lycaena helle, Coenonympha pamphilus and Opigena polygona have either declined or become extinct most likely due to deterioration of habitats because traditional agricultural practices have been largely abandoned. In accordance with a declining trend across the whole country, Hillia iris, Euxoa recussa, Calamia tridens, Mniotype bathensis have been missing in Ostrobothnia australis since the late 1990’s. Lepidopteran fauna of Ostrobothnia australis is relatively well-known. There are, however, a number of microlepidopteran species that are likely to occur in the province, but left undetected due to a lack of designed mapping or short-comings of the collecting methods used so far. This together with apparent changes in species composition in time emphasizes the need for continuous monitoring in the future as well.

Förändringar i södra Österbottens fjärilsfauna 2000–2009

Det här är den tredje översikten av södra Österbottens (provinsen Ostrobothnia australis) fjärilsfauna (se Kontiokari 1997, 2001). Sammanlagt 48 makrolepidoptera- och 66 mikrolepidoptera-arter rapporterades som nya för provinsen under senaste decennium. För en del nya arter, såsom Tinea sp. nr. columbariella, Coleophora sp. som lever på Empetrum nigrum, Coleophora sp. nr. virgaureae och Grapholita sp. nr. tenebrosana förblir status som god art oklar. De föregående decenniernas intensiva inventeringar har resulterat att det totala antalet arter observerade i Ostrobothnia australis nu är uppe i 1 413 (macrolepidoptera 599, microlepidoptera 814). Förutom 114 nya arter, noterades nu på nytt 25 arter som i de tidigare översikterna saknats. Dessutom har 25 arter, som tidigare endast observerats tillfälligt, nu etablerat fasta förekomster. Insamlingsintensiteten har förblivit mer eller mindre på samma nivå från slutet av 1980-talet tills idag. Ändå observerades ett myck- et större antal nya arter av makrolepidoptera under det senaste decenniet än under föregående tioårsperiod (48 vs. 28). Utmärkande för det senaste decenniet har varit ett inflöde av arter som Eucosma conterminana, Dichrorampha aeratana, Phlyctaenia coronata, Atolmis rubricollis, Herminia tarsipennalis, Abrostola triplasia, Amphipyra pyramidea, Trachea atriplicis och Polia nebulosa, som tidigare förekom endast på sydligare breddgrader. På motsvarande sätt är de arter som påträffats på nytt eller som blivit talrikare arter med en sydlig utbredning (t.ex. Pexicopia malvella, Limenitis populi, Trichopteryx polycommata, Acronicta alni, Pyrrhia umbra, Amphipyra perflua, Gortyna flavago och Hadena confusa). De ovannämnda arternas etablering i södra Österbotten kan vara resultat av den pågående klimatföränd- ringen. Detta gäller även den konstaterade minskningen av vissa arter med nordlig utbredning, såsom Xanthorhoe decoloraria, Entephria caesiata, Macaria loricaria och Autographa macrogamma. En minskande trend är också uppenbar när det gäller arter hemmahörande på öppna eller halvöppna ängsmarker. Arter såsom Agonopterix capreolella, A. laterella, Bryotropha purpurella, Zygaena viciae, Z. lonicerae, Capricornia boisduvaliana, Oxyptilus ericetorum, O. parvidactylus, Diasemia reticularis, Lycaena helle, Coenonympha pamphilus och Opigena polygona har antingen minskat eller försvunnit med stor sannolikhet till följd av att deras livsmiljöer förstörts i samband med att traditionella jordbruksmetoder inte längre används. I linje med en minskande trend i hela landet har arterna Hillia iris, Euxoa recussa, Ca- lamia tridens och Mniotype bathensis saknats i södra Österbotten sedan slutet av 1990-talet. Fjärilsfaunan i södra Österbotten är relativt välkänd. Det finns emellertid ett antal småfjärilsarter som sannolikt förekommer i provinsen, men som förblivit oupptäckta på grund av att speciella inventerings- eller insamlingsmetoder för dessa arter saknats. Detta faktum samt de uppenbara förändringarna i artsammansättningen gör det befogat med uppföljande inventeringar av fjärilsfaunan även i framtiden.

Pohjanmaalta perhoshavaintojaan viimeisen • Jukka Aspbäck, Isokyrö • Esko Kuurila, Seinäjoki, Nurmo, Kristiinankaupunki kymmenvuotisjakson (2000–2009) aikana • Jaakko Hakola, Ilmajoki • Jukka Lång, Kurikka, Seinäjoki ilmoittaneet paikalliset perhosharrastajat ja • Jari Halkola, Teuva • Mika Rahko, Kristiinankaupunki • Petteri Heittola, Vaasa, Mustasaari, • Mika Rantamäki, Isokyrö heidän pääasialliset havainnointikunnat. Vöyri-Maksamaa, Isokyrö • Jouni Rinta-Keturi, Jurva • Nils Hellberg, Vaasa, Mustasaari, Laihia • Timo Rinta-Paavola, Kurikka • Olli Aho, Ilmajoki • Jukka Koivisto, Lapua, Alavus • Heikki Seppälä, Vaasa, Laihia, Maalahti • Mika Ahti, Seinäjoki • Seppo Kontiokari, Vaasa, Mustasaari, Isokyrö • Miika Vuola, Kaskinen, Kristiinankaupunki • Matti Anttila, Seinäjoki, Ilmajoki, Kurikka • Jussi Koski, Jurva • Heikki Vuorinen, Jurva, Kristiinankaupunki

114 Baptria 4/2009 SEPPO KONTIOKARI SEPPO KONTIOKARI

KUVA 3. Perinnebiotooppien perhoslajisto keskittyy nykyisin lähinnä erilaisiin korvaaviin ympäristöihin — esimerkiksi joutomaille (a) ja ratapientareille (b).

taan rikkaita ja parhaimmillaan ne tarjo- 18 000 ha. (Mauri Hyytiä, henk. koht. tiedonan- nen vuosi kesäretki järjestetään Keski- avat perhosille erinomaisen leviämisrei- to). Pohjanmaan luonnontieteellisen maakun- tin. Soranottoa on maakunnassa harjoi- nan (Om) alueelle. Tähän saakka retkiä tettu eniten Kauhajoen–Ilmajoen ja Ala- Havaintoaineiston kokoaminen on Etelä-Pohjanmaan puolelle järjestet- vuden–Kuortaneen harjujaksoissa. Nyky- ty Mustasaaren Valassaarille, Laihialle ja tietämyksen mukaan maakunnan melko Aineiston keruussa on menneellä kym- Jurvaan, Isojoen Lauhanvuorelle sekä Sei- niukka harjulajisto elää pääasiassa edellä menvuotiskaudella Etelä-Pohjanmaalla näjoen seudulle. Kerho pitää lisäksi vuo- mainittujen alueiden sorakuopissa. käytetty pääasiassa vanhastaan tuttuja tuisen kevätkokouksensa, jossa muun oh- Hakkuuaukiot voisivat sopia umpeu- menetelmiä: haavipyyntiä, valo- ja syötti- jelman ohessa tarkastellaan edellisen ke- tuvia niittyjä korvaaviksi avoimiksi ym- pyyntiä sekä eri kehitysasteiden kasvatus- sän havaintoja. Kerholla on lisäksi oma päristöiksi (ks. Marttila 2005), mutta hakkuu- ta. Uutena menetelmänä on yleistynyt fe- ahkerassa käytössä oleva Timo Rinta-Paa- jäte jätetään usein korjaamatta ja synty- romonipyynti, mikä on tuottanut uusia le- volan kehittämä ja ylläpitämä nettisivus- nyttä ryteikköä ei voi juuri niityksi luon- vinneisyystietoja useasta muuten vaikeas- to (http://www.pohjanmaanperhoskerho. nehtia. Ilmajoen ja Kurikan ylänköalueil- ti tavoitettavasta lajista. Digitaalikuvauk- net), jossa oli 20.12.2009 78 rekisteröity- la on kuitenkin todettu, että esim. pihlaja- sen yleistyessä moni on alkanut valoku- nyttä käyttäjää. perhonen (Aporia crataegi) ja huhtasini- vata perhosia, mutta havainnointimenetel- Ennen Matti Virtalan ja Suomen Per- siipi (Aricia nicias) sekä ehkä myös rus- mänä sillä ei ole ollut suurta merkitystä. hostutkijain Seuran yhteistyössä kehittä- kosinisiipi (Aricia eumedon) siirtyvät sitä Sen sijaan etenkin talletettujen pikkuper- män Luonnontieteellisen Keskusmuseon mukaa uusille hakkuuaukeille, kun pihla- hosten valokuvista on voitu määrittää lu- ylläpitämän Hyönteistietokannan (http:// jan taimien ja kurjenpolvien kasvu pääsee kuisia lajeja, vaikka kuvista määrittämi- www.fmnh.helsinki.fi/insects/main/Ent- vauhtiin. Toisaalta lajit häviävät sukkes- seen liittyy tunnetusti omat vaikeutensa. Database.html) käyttöönottoa keräsin sion edetessä ja alueen umpeutuessa. Ai- Hankalien lajien määrittämiseen on vuoden 2006 loppuun saakka maakun- nakin A. nicias näyttää elävän alueel- pyydetty tarvittaessa apua. Sitä ovat maa- nan harrastajilta vuosittaiset havaintotie- la selvänä metapopulaationa. Myös Poh- kunnan omien harrastajien lisäksi anta- dot ja niiden perusteella täydensin aiem- jois-Pohjanmaalla lajilla on runsaita esiin- neet mm. Matti Ahola, Juhani Itämies, pien maakuntakartoitusten pohjana ollutta tymiä hakkuita vastaavilla voimajohtoau- Jari Kaitila, Ali Karhu, Tomi Kumpulai- manuaalista levinneisyyskartastoa (Kontio- keilla (Välimäki 2009). nen, Marko Mutanen, Reijo Siloaho ja kari 1989, 1997, 2001). Tämän jälkeen siirsim- Soiden ojitustilanteessa ei ole tapah- Jukka Tabell. Tunnistus on viime aikoi- me T. Rinta-Paavolan kanssa yhdessä kar- tunut kovin suuria muutoksia edelliseen na usein tapahtunut internet-sivuilla habi- taston tiedot Hyönteistietokantaan. Pää- vuosikymmeneen verrattuna (vrt. Kontioka- tus- tai genitaalikuvista. Maakunnalle uu- osa maakunnan perhosharrastajista toimit- ri 2001). Etelä-Pohjanmaan Metsäkeskuk- det löydöt on selviä tapauksia lukuun ottaa nykyisin vuosittaiset havaintotieton- sen alueella, johon kuuluu rannikkoa lu- tamatta pyritty varmistamaan käyttämällä sa suoraan Hyönteistietokantaan. Tavoit- kuun ottamatta koko kyseinen luonnon- ulkopuolisia asiantuntijoita. teena on, että jatkossa näin tekisi jokai- tieteellinen maakunta, uudisojitus on ol- Vuonna 2001 perustettu Suomen Per- nen aktiivinen harrastaja, mikä helpottai- lut vähäistä ja pienialaista. Kunnostusoji- hostutkijain Seuran alainen Pohjanmaan si edelleen lajiston tilan seurantaa ja eri- tus on jonkin verran lisääntynyt. Vuonna Perhoskerho on merkittävästi edistänyt laisten yhteenvetojen tekemistä. Havait- 1999 kunnostusojituksen määrä oli 10 500 maakunnan perhoslajiston tuntemusta jär- tujen yksilöiden lukumäärän merkitsemi- ha (Kontiokari 2001), kun taas huippuvuonna jestämällä vuorovuosina havainnointiret- nen, vaikka vain suuruusluokkana, mah- 2004 kunnostusojitettu pinta-ala oli lähes kiä maakunnan eri kohteisiin. Joka toi- dollistaisi perhoskantojen muutosten en-

115 Baptria 4/2009 tistä tarkemman seurannan. Tähän saakka aceris, Xylena exsoleta ja Noctua inter- neet siinä määrin, että niitä voidaan perus- yksilömääristä on saatu dokumentoitua ai- posita ovat levinneet/runsastuneet muual- tellusti pitää nykyisellään vakinaisina (Tau- neistoa rajoitetusti. lakin maassa (Mutanen ym. 2008, Välimäki ym. lukko 1). Edellisen kymmenvuotiskauden har- 2008b). Limenitis populi ilmestyi maakuntaan rastajista Timo Ilonen ja Reijo Siloaho Maakunnalle uusien perhoslajien vaki- 40 vuoden tauon jälkeen vuonna 2004. ovat poismuuton takia käytännössä lopet- naisuuden arviointi ei aina ole yksiselit- Vuoteen 2007 lajista saatiin melkoinen taneet havainnoinnin Etelä-Pohjanmaan teistä, koska moni näistä lajeista on Suo- joukko havaintoja Alavuden ja Isonky- alueella, mutta havaintojaan ilmoittanei- messa aiemmin tullut tunnetuksi vaeltaja- rön väliltä, mutta vuoden 2008 tulos jäi den määrä on kuitenkin kasvanut useal- na. Voidaankin kysyä, liittyykö näiden la- yhteen havaintoon eikä vuonna 2009 il- la uudella harrastajalla. 21 maakunnas- jien säännölliseltä vaikuttava esiintymi- moitettu yhtään yksilöä. Kannan nyky- sa asuvaa tai asunutta henkilöä ovat tal- nen muutaman hyvän vuoden aikana vael- tila vaikuttaa huolestuttavalta. Eupithe- lettaneet kymmenvuotiskauden havainto- luksiin vai ovatko lajit pystyneet nopeas- cia actaeata pysyy maakunnassa varmaan tietojansa hyönteistietokantaan (ks. luettelo, ti muodostamaan paikallisia kantoja. Ha- aina harvinaisena, koska sen ravintokas- s. 114). Jukka Koivisto, Seppo Kontiokari, vaintojen selvä romahtaminen huonoina via mustakonnanmarjaa (Actaea spicata) Heikki Seppälä ja Heikki Vuorinen ovat vaellusvuosina 2008 ja 2009 tai havainto- kasvaa vain siellä täällä (esim. Anderberg & harrastaneet valorysäpyyntiä koko kym- määrien vuosittainen heilurimainen vaih- Anderberg 1997a). Kurikan lehdoissa lajil- menvuotiskauden ja muut erimittaisia jak- telu säätilojen mukaan viittaa edeltävään la näyttää kuitenkin olevan elinvoimainen soja. Muutamat maakunnan ulkopuolella vaihtoehtoon. Tässä yhteydessä todennä- kanta. Autographa buraetica on saattanut asuvat perhosharrastajat, mm. Matti Aho- köisimmät vaeltajat on jätetty arvioimat- esiintyä maakunnassa aiemminkin, mutta la, Harri Tattari, Jari Kaitila, Arno Kull- ta. Vakinaisiksi on yleensä arvioitu vain sitä ei ole yleensä erotettu A. pulchrinas- berg, Jukka Ollila ja Pekka Tokola, ovat sellaiset tulokaslajit, joista on usealta vuo- ta. Nykymäärityksetkin ovat epävarmoja havainnoineet maakunnassa osallistumal- delta riittäväksi katsottu määrä havaintoja ne perustuvat yleensä tiettyihin ulkoi- la Perhoskerhon kesäretkiin. ja. Eräitä pikkuperhoslajeja on lisäksi ar- siin piirteisiin ja lentoaikaan. Acronicta Havainnointi on Etelä-Pohjanmaal- vioitu vakinaisiksi toukkalöytöjen perus- alni on havaittu maakunnassa jo 1940-lu- la painottunut edelleen tietyille alueille: teella, vaikka havaintojen lukumäärä oli- vun alkupuolella (Oa Vaasa; 9.8.1944; B. Vaasan, Kurikan, Seinäjoen ja Kristiinan- si pieni. Seuraavilla uusilla lajeilla arvioi- Lingonblad leg.), mutta havainnot ovat ai- kaupungin seuduille. Maakunnan etelä- ja daan olevan vakinainen kanta Etelä-Poh- emmin koskeneet aivan yksittäisiä yksi- pohjoisosissa on laajoja alueita, joilla on janmaalla: Stigmella splendidissimella, löitä. 2000-luvulla lajia on saatu säännöl- havainnoitu hyvin vähän. Valtaosa harras- Ectoedemia rubivora, Bucculatrix bech- lisesti Seinäjoen seudulta. Samoin kuin A. tajista on havainnoinut pääasiassa suur- steinella, Parectopa ononidis, Argyres- rumicis, A. alni on ollut pitkään aallon- perhosia. R. Siloahon ja T. Ilosen muu- thia dilectella, A. pruniella, Ypsolopha pohjassa. Havaintomäärien kasvu sopii ton jälkeen on Alavuden seudulla pikku- falcella, Leucoptera malifoliella, Dep- hyvin laajempaan Acronicta-suvun lajien perhosten havainnointi nyt Jukka Koivis- ressaria pimpinellae, Elachista trapeziel- runsastumiseen 1990-luvun lopulta alkaen ton ja Kristiinankaupungin seudulla yk- la, E. diederichsiella, E. maculicerusella, (esim. Mutanen ym. 2007). Pyrrhia umbraa on sinomaan Miika Vuolan varassa. Vanhois- Coleophora plumbella, Pexicopia malvel- Etelä-Pohjanmaalla aiemmin pidetty vaelta harrastajista S. Kontiokari ja N. Hell- la, Acleris effractana, Aethes margarita- tajana, mutta viime vuosina lajia on ha- berg ovat keränneet pikkuperhosia sään- na, Olethreutes dalecarlianus, Eucosma vaittu säännöllisesti monella paikalla. nöllisesti. Epäsäännöllisemmin mikroha- conterminana, Grapholita sp. nr. tenebro- Vaikka useiden lajien voidaan tulkita vaintoja ovat kartuttaneet myös J. Rinta- sana, Dichrorampha aeratana, Eperme- vakinaistuneen Etelä-Pohjanmaan lajis- Keturi, H. Seppälä ja H. Vuorinen. Uusis- nia falciformis, Platytes alpinella, Loxo- toon, huomattava joukko joko edellisellä ta pikkuperhosharrastajista mainittakoon stege commixtalis, Phlyctaenia coronata, seurantajaksolla 1990–1999 tai tätä ennen M. Anttila, P. Heittola ja T. Rinta-Paavola, Atolmis rubricollis, Herminia tarsipenna- ensikertaa maakunnassa havaituista lajeis- jotka ovat ansiokkaasti perehtyneet mm. lis, Laspeyria flexula, Abrostola triplasia, ta on edelleen esiintymiskuvansa perus- kehitysasteiden etsimiseen ja kasvattami- Amphipyra pyramidea, Amphipyra per- teella lähinnä satunnaisluonteisia (Taulukko seen sekä lajien määrittämiseen genitaali- flua, Trachea atriplicis, Gortyna flavago 1). Lajien Thetidia smaragdaria, Tiliacea tuntomerkkien perusteella. Tuloksena on ja Polia nebulosa. citrago ja Hydraecia nordstroemi havain- ollut useita maakunnalle uusia tai muuten topaikoilla ei ole 2000-luvulla juuri ke- vaikeasti havaittavia pikkuperhoslajeja. VANHOJEN SUURPERHOS- räilty, joten niistä tarvittaisiin lisähavain- TULOKKAIDEN VAKIINTUMINEN toja nykyaseman arvioinnin tueksi. Peri- Tulokset zoma hydratum (Oa Alavus; 16.6.1964; Vuosina 1990–1999 todetuista maakun- H. Järvinen leg.) ja P. bifaciatum (Oa Ala- MAAKUNNALLE UUDET LAJIT nalle uusista suurperhoslajeista (29 lajia) vus; 11.8.1962; H. Järvinen leg.) tavattiin vain kaksi eli Plebeius nicias ja Diachry- maakunnalle uusina jo 1960-luvun alussa, Etelä-Pohjanmaalla on vuosina 1997– sia tutti arvioitiin edellisessä kymmenvuo- mutta havainnot tulivat vasta myöhemmin 2009 tavattu maakunnalle uusina 66 pik- tiskatsauksessa (Kontiokari 2001) vakinaisik- tietoon. Ensihavaintojen jälkeen kumpaa- kuperhoslajia ja vuosina 2000–2009 48 si. Arvioni mukaan seuraavalla kymmen- kaan lajia ei ole maakunnassa havaittu. uutta suurperhoslajia. Lisäksi maakunta- vuotiskaudella 2000–2009 edellä maini- Chesias legatella ja Macroglossum stella- listaan on lisätty 10 pikkuperhoslajia ja 3 tusta joukosta 10 uuden lajin voidaan to- tarum ovat luonteeltaan ilmeisiä vaeltajia. suurperhoslajia vanhempien havaintojen deta muodostaneen maakuntaan vakinai- Viimemainitusta saatiin runsaasti havain- perusteella. (Liite 1) sen kannan (Taulukko 1). Vastaavasti myös toja vuonna 2006, jolloin laji vaelsi Suo- Maakunnalle uusista lajeista mm. Eu- 13 jo ennen vuotta 1990 tavattua aiemmin meen jo alkukesästä ja muodosti tämän demis porphyrana, Eucosma contermi- satunnaisluontoisena pidettyä tulokasla- jälkeen useita kotimaisia sukupolvia run- nana, Oncocera semirubella, Acronicta jia ovat 2000-luvulla yleistyneet/runsastu- sastuen jatkuvasti kohti syksyä (ks. Välimä-

116 Baptria 4/2009 ki ym. 2008b). Yksittäisiä havaintoja on saa- kyseisten lajien aseman varmentamiseksi. tiaria, Eilema depressum, Autographa tu lajeista Sphinx ligustri, Perizoma flavo- Ennen vuotta 1990 todetuista maakun- mandarina ja Spodoptera exigua ovat ai- fasciatum ja Gluphisia crenata ja nämä la- nalle uusista, mutta edelleen vakiintumat- nakin Etelä-Pohjanmaalla vaeltajia. To- jit saattavat olla leviämässä maakuntaan, tomista suurperhoslajeista Pontia dapli- sin Eilema depressum saattaa lähitulevai- mutta lisähavainnot ovat edelleen tarpeen dice, Colotois pennaria, Agriopis auran- suudessa vakinaistua, mikäli koko Litho-

KAUDELLA 2000–2009 VAKIINTUNEET LAJIT KAUDELLA 2000–2009 SATUNNAISLUONTEISET LAJIT Ensihavainto 1990–1999 Ensihavainto –1990 Ensihavainto 1990–1999 Ensihavainto –1990 Idaea biselata Limenitis populi Satyrium pruni Aglia tau Lomographa temerata Eupithecia actaeata Thetidia smaragdaria Pontia daplidice Hypomecis roboraria Gymnoscelis rufifasciata Rhodostrophia vibicaria Glaucopsyche alexis Deileptenia ribeata Lomographa bimaculata Colostygia olivata Scopula rubiginata Eilema cereolum Calliteara abietis Perizoma hydratum Xanthorhoe biriviata Gortyna flavago Eilema complanum Perizoma bifaciatum Triphosa dubitata Noctua fimbriata Lygephila pastinum Perizoma flavofasciatum Eupithecia groenblomi Xestia triangulum Autographa buraetica Chesias legatella Eupithecia tripunctaria Xestia xanthographa Acronicta alni Sphinx ligustri Eupithecia pimpinellata Cryptocala chardinyi Pyrrhia umbra Macroglossum stellatarum Abraxas grossulariatus 10 lajia Euplexia lucipara Gluphisia crenata Colotois pennaria Mniotype satura Stauropus fagi Agriopis aurantiaria Apamea oblonga Cryphia raptricula Earias clorana 13 lajia Ipimorpha retusa Eilema depressum Tiliacea citrago Macrochilo cribrumalis Hydraecia norstroemi Autographa mandarina Hecatera bicolorata Spodoptera exigua 17 lajia Actinotia polyodon Oligia strigilis Calamia tridens F Archanara algae Hadena compta Lounaanmorsiusyökkönen (Noctua fimbriata) on hyvä Xestia fennica esimerkki nopeasti Etelä-Pohjanmaan alueella vakiintuneesta perhoslajista. 23 lajia

TAULUKKO 1. Pohjanmaalla ensi kertaa edellisellä kymmenvuotiskaudella 1990–1999 tai tätä ennen tavatut suurperhoslajit, jotka vakiintuivat tai esiintyivät edelleen satunnaisluonteisesti seurantajaksolla 2000–2009.

LIITE 1. Etelä-Pohjanmaalle uusina ilmoitetut pikku- (1997–2009) ja suurperhoslajit (2000–2009) vuosittain.

VANHAT HAVAINNOT Scythris disparella: Alavus 694:32; 10.–26.6.1997; 18 exx.; R. Siloaho Olethreutes dalecarlianus: Alavus 693:32; e.l. 1997; 1 ex.; R. Siloaho Tinea sp. nr. columbariella: Tätä toistaiseksi kuvaamatonta lajia Dichrorampha aeratana: Alavus 694:32; 26.6.–27.7.1997; 8 exx.; saatiin Vaasasta (701:22) vuodesta 1977 lähtien useita yksilöitä R. Siloaho (A. Kullberg). Choreutis pariana: Vaasa 701:22; 6.9.1997; 1 ex.; S. Kontiokari Sterrhopterix fusca: Maalahti 697:22 (?); 24.6.1970; J. Kyrki Phlyctaenia coronata: Vaasa 701:22; 21.7.1997; 1 ex.; S. Kontiokari Elachista maculicerusella: Mustasaari; Slåttskär 704:21; 22.7.1933; 1 ex.; Storå (Luonnontiet. Keskusmuseo); myöhemmin Mustasaari 1998 704:21; 14.–18.7.1997; 8 exx., N. Hellberg & S. Kontiokari Tinea steueri: Alavus 694:32; kuor. 14.6.1998; R. Siloaho Coleophora paripennella: Isokyrö 699:25; 11.6.1981; 1 ex.; N. Hellberg Apotomis inundana: Vaasa 701:22; 4.8.1998; 1 ex.; S. Kontiokari Klimeschiopsis kiningerella: Vaasa 700:23; 23.–25.6. ja 29.6.8.7.1988; 2 exx.; S. Kontiokari 1999 Pexicopia malvella. Vaasa 701:22; 17.–24.7.1981; 2 exx.; N. Hellberg Pseudatemelia elsae: Ilmajoki 696:27; 5.7.1999; 1 ex.; A. Kullberg Acleris effractana: Maalahti 698:21; 30.8.1982; 1 ex.; A. Kullberg Coleophora alcyonipennella: Ilmajoki 697:26; 5.7.1999; 1 ex.; Acleris rufana: Alavus 694:32; 26.4.1993; R. Siloaho A. Kullberg Falseuncaria ruficiliana: Kristiinankaupunki 691:20; 14.–22.5.1993; Scrobipalpula psilella: Kristiinankaupunki 692:22; 22.7.1999; 1 ex.; T. Ilonen 1 ex.; T. Ilonen Epermenia falciformis: Vaasa 700:23; 18.–25.7.1994; 1 ex.; S. Kontiokari Emmelina monodactyla: Vaasa 701:22; 7.–8.8.1999; 1 ex.; Spilosoma luteum: Korsnäs 697:20; 6.7.1945; 1 ex. ex pupa; S. Kontiokari A. Strandman Amphipyra perflua: Vaasa 700:23; 20.7.1991 ; 1 ex.; M. Rantamäki 2000 Gortyna flavago: Kristiinankaupunki 691:20; 24.–31.9.2000; 1 ex.; Stigmella continuella: Vaasa 701:22; 7.7.2000; 1 ex.; S. Kontiokari T. Ilonen (ks. myös Kontiokari 2001) 2001 1997 Dasystoma salicellum: Kristiinankaupunki 692:22; 13.5.2001; Argyresthia dilectella: Mustasaari 704:21; 18.7.1997; 1 ex.; N. Hellberg 1 ex.; N. Hellberg & S. Kontiokari Costaconvexa polygrammata: Jurva 696:24; 23.9.2001; J. Hautala Argyresthia pruniella: Vaasa 701:22; 5.8.1997; 1 ex.; S. Kontiokari Abraxas sylvatus: Jurva 696:24; 20.9.2001; J. Hautala ; Vaasa 700:23; Orophia ferrugella: Ilmajoki 697:25; 10.7.1997; 1 ex.; A. Kullberg 2001; SYKE:n valorysä.

117 Baptria 4/2009 Agrochola litura: Vaasa 700:23; 2001; 1 ex.; SYKE:n valorysä. 2007 Polia nebulosa: Teuva 694:22; 1.8.2001; 1 ex.; J. Halkola Ypsolopha falcella: Kurikka 695:26; 5.7.2007; 1 ex.; T. Rinta-Paavola Lobesia bicinctana: Kristiinankaupunki 692:20; 3.6.2007; 1 ex.; 2002 N. Hellberg Chionodes ignorantellus: Vaasa 701:22; 8.7.2002; 1 ex.; S. Kontiokari Endothenia ericetana: Vaasa 701:22; 24.7.2007; 1 ex.; S. Kontiokari Aethes margaritana: Vaasa 701:22; 11.7.2002; 1 ex.; S. Kontiokari Strophedra nitidana: Kurikka 695:26; 5.7.2007; 1 ex.; T. Rinta-Paavola Celypha striana: Vaasa 701:22; 10.–15.7.2002; 3 exx.; S. Kontiokari Hyles livornica: Kauhajoki 693:25; 8.8.2007; 1 ex.; M. Niemeläinen Gagitodes sagittatus: Kristiinankaupunki 691:22; 14.7.2002; 1 ex.; (kuva) M. Rahko Nola cucullatella: Mustasaari 703:20; 19.7.–9.8.2007; 3 exx.; Catocala nupta: Närpiö 694:19; 18.–30.8.2002; 1 ex.; J. Vähämäki N. Hellberg Macdunnoughia confusa: Vaasa 700:22; 31.7.2002; 1 ex.; H. Seppälä Protodeltote pygarga: Ilmajoki 695:27; 1.7.2007; 1 ex.; J. Lång; Kurikka Acronicta aceris: Närpiö 694:19; 16.–22.6.2002; 1 ex.; J. Vähämäki 695:26; 5.7.2007; 1 ex.; T. Rinta-Paavola Trachea atriplicis: Närpiö 694:19; 18.–30.8.2002; 1 ex.; J. Vähämäki Xylena exsoleta: Vaasa 700:22; 26.9.–14.10.2007; 1 ex.; H. Seppälä; Seinäjoki 697:28; 10.–15.10.2007; 1 ex.; M. Anttila 2003 Lacanobia w-latinum: Jurva 695:24; 4.7.2007; 1 ex.; H. Vuorinen Nemapogon wolffiellus: Mustasaari 701:21; 18.7.2003; Melanchra persicariae: Ilmajoki 697:27; 3.–7.7.2007; 1 ex.; M. Anttila; Pohjanmaan Perhoskerho Ilmajoki 695:28; 4.–6.7.2007; 1 ex.; E. Kuurila Elachista diederichsiella: Mustasaari 704:20; 705:20; 19.7.2003; Cerastis leucographa: Ilmajoki 696:26; 7.5.2007; 1 ex.; O. Aho us. exx. ; Pohjanmaan Perhoskerho Cydia splendana: Närpiö 693:19; 21.–26.7.2003; 1 ex.; J. Vähämäki 2008 Grapholita sp.nr. tenebrosana: Mustasaari 705:20; 19.7.2003; Agonopterix propinquella: Kurikka 695:26; 9.5.2008; 2 exx.; us. exx.; Pohjanmaan Perhoskerho. Kyseessä on T. Rinta-Paavola, Kurikka 695:26; 9.5.2008; 1 ex.; M. Anttila mahdollisesti maalle, jopa tieteelle uusi laji, jonka statusta ei Depressaria olerella: Kurikka 695:26; 1.5.2008; 1 ex.; T. Rinta-Paavola ole vielä selvitetty. Lajin pääasiallinen ravintokasvi näyttää Depressaria depressana: Vaasa 701:22; 9.5.2008; 1 ex.; S. Kontiokari olevan pihlaja. Elachista trapeziella: Kurikka 694:26; 28.4.2008; 1 toukka; Oncocera semirubella: Vaasa 701:22; 21.7.2003; 1 ex.; S. Kontiokari T. Rinta-Paavola Apatura iris: Jalasjärvi 692:28; 2003; H. Luoto; H. Vuorinen det. Recurvaria leucatella: Kristiinankaupunki 698:21; 28.–29.7.2008; Tethea ocularis: Vaasa 700:23; 2003; 1 ex.; SYKE:n valorysä 4 exx.; M. Vuola Catocala sponsa: Närpiö 694:19; 10.–24.8 2003; 1 ex.; J. Vähämäki Lobesia abscisana: Kurikka 695:26; 11.8.2008; 1 ex.; T. Rinta-Paavola Schrankia costaestrigalis: Vaasa 701:22; 11.–12.9.2003; 1 ex.; Eucosma lacteana: Kurikka 695:26; 20.–23.7.2008; 3 exx.; S. Kontiokari T. Rinta-Paavola Dryobodotes eremita: Närpiö 693:19; 6.–27.9.2003; 1 ex.; Dichrorampha alpinana: Kurikka 694:26; 17.7.2008; 3 exx.; J. Vähämäki T. Rinta-Paavola Hydraecia petasitis: Kristiinankaupunki 689:21; 26.–28.8.2008; 1 ex.; 2004 M. Vuola Coleophora peribenanderi: Vaasa 701:22; 28.6.2004; 1 ex.; S. Kontiokari 2009 Hellinsia lienigiana: Kurikka 695:26; 27.7.2004; 1 ex.; T. Rinta-Paavola Stigmella splendidissimella: Kurikka; Jurva 696:24; Kurikka 694:26 Idaea sylvestraria: Närpiö 693:19; 24.–27.7.2004; 6 exx.; J. Vähämäki ja 695:25; toukkia; T. Rinta-Paavola Herminia tarsipennalis: Kurikka 695:26; 27.7.2004; 1 ex.; Ectoedemia rubivora: Isojoki 689:22; 6.9.2009; 3 toukkaa; Kurikka T. Rinta–Paavola 695:25; toukka; T. Rinta-Paavola Calyptra thalictri: Seinäjoki 697:28; 20.8.2004; 1 ex.; M. Anttila Bucculatrix bechsteinella: Isojoki 689:22; 6.9.2009; 4 syömäjälkeä; Amphipyra pyramidea: Närpiö 693:19; 11.9.–2.10.2004; 1 ex.; Kurikka 695:25; 15 syömäjälkeä; T. Rinta-Paavola J. Vähämäki Leucoptera malifoliella: Kurikka 695:26; 23.7.2009; 1 syömäjälki; T. Rinta-Paavola 2005 Leucoptera sinuella: Seinäjoki 695:29; 26.–28.6.2009; 1 ex.; Parectopa ononidis: Laihia 697:24; 2.7.2005; 1 ex.; A. Kullberg T. Rinta-Paavola Eucosma conterminana: Vaasa 701:22; 14.–18.7.2005; 3 exx.; Depressaria pimpinellae: Vaasa 700:23; 20.7.2009; 3 toukkaa; S. Kontiokari P. Heittola Lithosia quadra: Närpiö 694:19; 15.–28.7.; 4.–8.8.2005; 2 exx.; Coleophora sp. (toistaiseksi kuvaamaton variksenmarjalla elävä J. Vähämäki pussikoilaji), tavattiin Isojoella (689:22); 13.6.2009, 6 exx.; Abrostola triplasia: Seinäjoki 697:28; 13.–15.9.2005; 1 ex.; M. Anttila Timo Rinta-Paavola. Syöntijälkiä myös Kurikassa (695:25), 2009. Agrochola macilenta: Närpiö 694:19; 24.9.–4.11.2005; 1 ex.; Coleophora sp. nr. virgaureae: Seinäjoki 695:29; 8.7.2009; 1 ex.; J. Vähämäki T. Rinta-Paavola Apamea scolopacina: Närpiö 694:19; 4.–8.8.2005; 1 ex.; J. Vähämäki Coleophora artemisicolella: Vaasa 701:22, 22.7.2009, 1 ex; Noctua interposita: Ilmajoki 696:26; 19.–21.8.2005; 1 ex.; M. Anttila S. Kontiokari Eudemis porphyrana: Kurikka 695:26; 28.7.2009; 1 ex.; T. Rinta- 2006 Paavola Agonopterix kaekeritziana: Seinäjoki 697:28; 26.–28.8.2006; 1 ex.; Hypsopygia costalis: Kurikka 694:26; 27.8.–1.9.2009; 1 ex.; M. Anttila M. Anttila Platytes alpinella: Kurikka 694:26; 27.7.–11.8.2009; 11 exx.; Coleophora plumbella: Seinäjoki 697:28 ja Ilmajoki 695:29; T. Rinta-Paavola us. exx.; M. Anttila Parapoynx stratiotatum: Seinäjoki 696:28; 26.–28.6.2009; 1 ex.; Loxostege commixtalis: Kurikka 695:25; 4.7.2006; 1 ex.; M. Anttila Pohjanmaan Perhoskerho Atolmis rubricollis: Ilmajoki 697:27; 5.7.2006; 1 ex.; M. Anttila Chlorissa viridata: Kurikka; Jurva 696:24; 8.6.2009; 3 exx.; J. Koski. Laspeyria flexula: Ilmajoki 697:27; 11.–13.7.2006; 1 ex.; M. Anttila Epirrhoe hastulata: Kurikka; Jurva 696:24; 18.6.2009; 3 exx.; J. Koski. Colobochyla salicalis: Ilmajoki 697:27; 23.6. ja 12.7.2006; 2 exx.; Eupithecia immundata: Kurikka 695:26; 19.6.2009; 1 ex.; T. Rinta- M. Anttila Paavola Trisateles emortualis: Ilmajoki 697:27; 23.–26.7.2006; 1 ex.; M. Anttila Pygaera timon: Kristiinankaupunki 691:20; 19.6.2009; 1 ex.; M. Rahko Cucullia gnaphalii: Kristiinankaupunki 691:22; 23.–29.6.2006; Noctua orbona: Maalahti 699:20; 30.8.–5.9.2009; 1 ex.; H. Seppälä 5 exx.; M. Rahko Noctua comes: Maalahti 699:20; 16.–30.8.2009; 1 ex.; H. Seppälä Allophyes oxyacanthae: Seinäjoki 697:28; 6.–8.9.2006; 1 ex.; Orthosia gracilis: Kurikka; Jurva 695:24; 28.4.–4.5.2009; 2 exx.; M. Anttila H. Vuorinen Archanara sparganii: Seinäjoki 697:28; 6.–8.9.2006; 1 ex.; M. Anttila

118 Baptria 4/2009 siinae-alaheimoa koskeva edullinen ke- TAULUKKO 2. Etelä-Pohjanmaalta uudelleen vuosina 1997–2007 ja 2000–2009 havaitut pikku- hityskulku edelleen jatkuu (ks. Välimäki ym. ja suurperhoslajit (suluissa aiempi viimeinen havaintovuosi) 2008b). Lajeilla Abraxas grossulariatus, Macrochilo cribrumalis ja Xestia fennica UUDELLEEN LÖYTYNEET LAJIT: saattaa olla pienet kannat Kristiinankau- • Mompha lacteella (1937); Vaasa 701:22; 8.7.2002; 1 ex.; S. Kontiokari pungissa ja lajeilla Aglia tau sekä Glau- • Scythris potentillella (1946); Isojoki 689:22; 8.6.2009; 1 ex.; T. Rinta-Paavola copsyche alexis maakunnan sisäosis- • Synanthedon tipuliformis (1952); Laihia 697:24; 1.–3.7.2005; 1 ex.; Pohjanmaan sa. Muiden taulukossa 1 esitettyjen van- Perhoskerho hempien uudistulokkaiden havainnot ovat • Olethreutes arcuellus (1949); Kristiinankaupunki 690:20; 25.6.1999; 1 ex.; T. Ilonen maakunnassa ainakin toistaiseksi jääneet • Ancylis upupana (1950); 2007; 1 ex.; M. Anttila satunnaiseksi eikä lajien vakinaisuudesta • Cryptoblabes bistriga (1948); Vaasa 701:22; 29.5.2002; 1 ex.; S. Kontiokari ei ole selvää näyttöä. • Sciota hostilis (1921); Kurikka 695:25; 16.7.2003; 1 ex.; T. Rinta-Paavola • Crambus uliginosellus (?); Laihia 697:24 ja 698:24; 1.–3.7.2005; Pohjanmaan Perhoskerho UUDELLEEN LÖYTYNEET LAJIT • Evergestis extimalis (?); Jurva 696:24; 1992; 1 ex.; H. Vuorinen Vuosina 1997–2009 havaittiin 10 maa- • Paratalanta pandalis (?); Mustasaari 703:20; 11.6.1992; 1 ex.; N. Hellberg kunnasta entuudestaan tunnettua pikku- • Sphinx ligustri (1974); Kristiinankaupunki 689:21; 2.7.2006. 1 ex.; J. Pakkanen • Hemaris fuciformis (1976); Jurva 696:24, 20.6.2009, 1 ex.; H. Vuorinen perhoslajia, joista ei ole yhtään havain- • Pontia daplidice (1972); Lapua 698:30; 24.7.2000; 1 ex.; J. Koivisto toa ajalta 1960–1996 (ks. taulukko 2). Näistä • Limenitis populi (1962); Alavus 693:31; 18.7.2004; 1 ex.; J. Koivisto ainakin lajeilla Synanthedon tipuliformis • Trichopteryx polycommata (1974); Kurikka 695:26; 3.5.2008; 4 exx.; T. Rinta-Paavola ja Olethreutes arcuellus näyttää nykyi- • Lomographa bimaculata (1985); Närpiö 694:19; 2002; 1 ex.; J. Vähämäki sin olevan maakunnassa vakinainen kan- • Lomographa temerata (1974); Vaasa 700:22; 1.–11.6.2003; 1 ex.; S. Kontiokari ta. O. arcuellus on viime vuosina havait- & H. Seppälä tu useissa paikoissa, joissa on aiemmin- • Gluphisia crenata (1974); Jurva 696:24; 20.–29.6.2006; 2 exx.; H. Vuorinen kin keräilty. Pitkä poissaolo saattaa liit- • Eilema deplanum (1965); Vaasa 700:22; 14.–20.8.2006; 2 exx.; S. Kontiokari tyä lähinnä pitkäaikaiseen kannanvaihte- • Acronicta alni (1984); Lapua 699:29; 26.6.–1.7.2001; 1 ex.; J. Koivisto luun. Edellisten lisäksi myös Paratalan- • Pyrrhia umbra (1942); Vaasa 700:22; 21.–29.7.2000; 1 ex.; C. Glader & J. Mara ta pandalis vaikuttaa nykyisellään pai- • Proxenus lepigone (1979); Närpiö 693:19; 17.6.–8.7.2003; 1 ex.; J. Vähämäki kalliselta. Vastaavasti 15 suurperhosla- • Hadena confusa (1983); Mustasaari 703:20; 22.–24.7.2007; 1 ex.; N. Hellberg jia, joista ei ole yhtään havaintoa ajalta • Standfussiana simulans (1988); Seinäjoki 697:28; 14.–16.8.2006; 1 ex.; M. Anttila 1990–1999 on löydetty uudelleen vuosina • Euxoa obelisca (1930-luku?); Teuva 694:22; 15.8.2001; 1 ex.; J. Halkola 2000–2009. Pontia daplidicen ja muuta- • Agrotis segetum (1850-luku?); Seinäjoki 697:28; 18.–6.10.2006; 2 exx.; M. Anttila man muun lajin nykytilannetta tarkastel- tiin jo edellisissä kappaleissa. Tässä yhte- ydessä merkittävimpiä ovat lajit Limenitis populi, Trichopteryx polycommata, Lomo- MENESTYNEET LAJIT: TAANTUNEET LAJIT: grapha bimaculata, L. temerata, Acronic- • Depressaria daucella • Depressaria pastinacella ta alni, Pyrrhia umbra, Proxenus lepigo- • Monochroa lutulentella • Exaeretia allisella ne, Hadena confusa ja Standfussiana si- • Cydia pomonella • Acleris emargana / A. effractana mulans, koska ne vaikuttavat varmimmin • Scoparia subfusca • Epinotia solandriana paikallisilta Etelä-Pohjanmaalla. Muiden • Gonepteryx rhamni • Gillmeria pallidactyla uudelleen löydettyjen lajien asema on täs- • Polyommatus icarus • Gillmeria tetradactyla sä vaiheessa epäselvä. • Nymphalis io • Udea lutealis • Hypena crassalis • Xanthorhoe designata • Acronicta rumicis • Xanthorhoe decoloraria MENESTYNEET JA TAANTUNEET • Euplexia lucipara • Lampropteryx otregiata LAJIT • Apamea oblonga • Entephria caesiata Etelä-Pohjanmaan lajeista 14 on selväs- • Mesapamea secalis • Eupithecia plumbeolata • Noctua pronuba • Eupithecia absinthiata ti joko yleistynyt tai runsastunut edelli- • Anaplectoides prasinus • Pasiphila chloerata (ks. taulukko 3) sellä kymmenvuotiskaudella . • Macaria loricaria Näistä pikkuperhosia on 4 ja suurperhosia • Cabera pusaria 10 lajia. Menestyneistä lajeista Nympha- • Autographa macrogamma lis io, Euplexia lucipara ja Noctua pro- • Dasypolia templi nuba ovat muuallakin Suomessa laajenta- • Apamea unanimis neet esiintymisalueitansa (Saarinen 2004, Vä- • Celaena leucostigma limäki ym. 2008b). N. pronuba on viime vuo- TIMO LEHTO • Diarsia rubi sina itse asiassa ollut kotipihallani Vaa- • Chersotis cuprea sassa valopyynnin ylivoimaisesti runsain laji. Acronicta rumicis on noussut pitkä- aikaisesta aallonpohjasta ja tullut sukun- TAULUKKO 3. Etelä-Pohjanmaalla aikavälillä sa runsaimmaksi lajiksi. Ehkä myös Me- 2000–2009 menestyneet ja taantuneet sapamea secalis on ollut pitkässä aallon- pikku- ja suurperhoslajit. Isomorsiusyökkösellä (N. pronuba) on ollut hyvin runsaita esiintymisvuosia. pohjassa, mutta kuluneina vuosina on ol-

119 Baptria 4/2009 lut vaihteeksi nousujohteinen suuntaus. sa olevia pikkuperhosia ei tietojen puuttu- Etelä-Pohjanmaan lajeista 23 on sel- essa pysty arvioimaan. LIITE 2. Etelä-Pohjanmaalla vuosina västi joko harvinaistunut tai niitä on ta- Vuosina 1960–1996 maakunnassa ta- 1997–2009 kadoksissa olleet pikkiperhosla- vattu aiempaa harvalukuisempana edel- vatuista pikkuperhosista 86 lajia on ol- jit ja vuosina 2000–2009 kadoksissa olleet suurperhoslajit ja harvinaisuuden/taantumi- lisellä kymmenvuotiskaudella (ks. tauluk- lut ainakin näennäisesti kateissa jaksol- sen oletetut syyt (B = biotoopin muuttumi- ko 3). Näistä pikkuperhosia on 7 ja suur- la 1997–2009. Vastaavasti vuosina 1990– nen, H = laji on aiemminkin ollut harvinai- perhosia 15 lajia. Näistä lajeista Epinotia 1999 tavatuista suurperhoslajeista 24 on nen, mutta todennäköisesti paikallinen, S = solandriana, Gillmeria pallidactyla, Gill- jäänyt havaitsematta jaksolla 2000–2009. aiemmat havainnot satunnaisia, K = havain- meria tetradactyla, Udea lutealis, Eupit- Osa havainnoista koskettaa selviä vael- noinnin tai sopivien havainnointimenetel- hecia absinthiata, Cabera pusaria, Cela- tajia eikä paikallisistakaan lajeista kaik- mien puute tunnetuilla havaintopaikoil- ena leucostigma ja Chersotis cuprea ovat ki ole todennäköisesti suinkaan hävin- la, T = vaikea tunnistettavuus, V = vaeltaja, vaellukset vähentyneet tai eivät ole ulottu- edelleen yleisiä, mutta niiden lukumäärät neet, vaan niiden puuttuminen on seuraus- neet maakuntaan, - = taantunut muualla- ovat voimakkaasti laskeneet. Lampropte- ta lähinnä havainnoinnin tai sopivien ha- kin maassa, ? = syy tuntematon). Viimeinen ryx otregiata on ollut viime vuodet Vaa- vainnointimenetelmien puutteesta aiem- tunnettu havaintovuosi annettu sulkeissa san seudulta kateissa, vaikka se aiemmin milla havaintopaikoilla. Elinympäristön lajinimen jälkeen. esiintyi siellä vuosittain. Pohjois-Pohjan- muutoksesta ovat kärsineet lähinnä Car- maalla Oulun seudulla laji on parina viime patolechia epomidella, Coenonympha vuotena ollut päinvastoin poikkeukselli- pamphilus ja Dysstroma infuscatum. Coleophora expressella — viirupussikoi sen runsas puoliavoimissa kosteapohjai- Oman huomionsa ansaitsevat myös Hillia

sissa lehtimetsissä (P. Välimäki, henk. koht. tie- iris sekä Euxoa recussa, joiden esiintymi- SIPPOLA ANTTI to). Depressaria pastinacellan tilalle näyt- sen painopiste näyttää siirtyneen Suomes- tää tulleen Depressaria daucella, joka on sa kohti pohjoista. Jälkimmäisen lajin vii- viime aikoina ollut runsain lattakoi Etelä- meinen tunnettu havainto Etelä-Pohjan- Pohjanmaalla. Xanthorhoe decoloraria, maalta on vuodelta 1999. Myös lajien Ca- Entephria caesiata ja Autographa macro- lamia tridens ja Mniotype bathensis ylei- gamma ovat pohjoispainotteisia lajeja ja nen taantuminen näkyy Etelä-Pohjanmaan niiden kannat ovat maakunnassa pudon- havaintoaineistossa, sillä kumpaakaan la- neet varsinkin rannikolla. Aiemmin ylei- jia ei ole havaittu 1990-luvun jälkipuolis- set Dasypolia templi ja Diarsia rubi ovat kon jälkeen. käyneet suorastaan harvinaisiksi. Edellä mainittujen lajien lisäksi Etelä- Pohjanmaalla ennen vuotta 1960 havai- KADOKSISSA OLEVAT LAJIT tuista pikkuperhoslajeista on edellisellä seurantajaksolla jäänyt havaitsematta 24 Kokonaisvaltaisen käsityksen kannalta on lajia. Näiden lajien kohdalla elinympäris- olennaisen tärkeää pyrkiä havainnoimaan töjen muutos näkyy edellistä ryhmää sel- uusien lajien ilmestymisen lisäksi myös vemmin. Tähän joukkoon kuuluu kyseis- lajistossa tapahtuvia toisen suuntaisia tä maakuntaa laajemminkin taantuneita muutoksia. Kaikkiaan Etelä-Pohjanmaal- erilaisten niittyjen ja ketojen lajeja, ku- ta oli vuosina 2000–2009 kateissa 160 ai- ten Agonopterix capreolella, Agonopterix emmin maakunnasta tavattua perhoslajia, laterella, Bryotropha purpurella, Zygae- Coleophora expressella joista pikkuperhosia 110 ja suurperhosia na viciae, Z. lonicerae, Capricornia bois- Paahdeympäristöissä viihtyvän viiru- 50 lajia (Liite 2). Näistä valtaosa (138 lajia) duvaliana, Oxyptilus ericetorum, O. par- pussikoin (Coleophora expressella) on arvioitu jo aiemminkin harvinaisiksi tai vidactylus ja Diasemia reticularis. Näis- satunnainen esiintyminen Etelä-Pohjan- vain satunnaisesti tavattaviksi. Varsinkin tä Capricornia boisduvaliana sekä Diase- maalla viitannee osin lajin etsimisen pikkuperhosissa on lajeja, jotka saattavat mia reticularis ovat voimakkaimmin taan- vähyyteen, mutta esim. tummahärän- esiintyä maakunnassa edelleen, mutta har- tuneita, sillä näille aiemmin suhteellisen silmällä (Maniola jurtina) taantuminen on ollut selvää — viimeisin havainto on vinaisina ja vähälukuisina ne eivät ole tul- laajalle levinneille lajeille on nykyään tie- lähes 70 vuoden takaa — vuodelta 1942. leet havaituiksi nykyisellä havainnointi- dossa vain yksittäiset esiintymät (Välimäki & Myös monet muut niittyjen lajit löytyvät ponnistuksella. Biotoopin muutoksista on Itämies 2002, Leinonen ym. 2009), vaikka erito- oheiselta kadoksissa olevien lajien listalta. arvioitu kärsineen 18 lajia, havainnoinnin ten edeltävää lajia on etsitty poikkeuksel- puute tai havaintomenetelmien sopimatto- lisen aktiivisesti 1970-luvun loppupuolen muus on arvioitu syyksi 21 lajin katoami- esiintymisalueelta (P. Välimäki, henk. koht. tie- seen ja vaikea tunnistettavuus saattaa olla to). syynä 10 lajin poissaoloon. Vain neljä ka- Vaikka varhemmin hävinneiden pikku- doksissa olevaa lajia on tunnettuja vael- perhosten kohdalla elinympäristöjen muu- tajia (Udea ferrugalis, Acherontia atro- tos selittää useimman lajin taantumisen,

pos, Colias hyale, Chesias legatella), jot- samanlaista johtopäätöstä ei välttämättä TIMO LEHTO ka eivät ole koskaan alueella varsinaises- voi tehdä suurperhosten osalta. Etelä-Poh- ti esiintyneetkään. Neljän lajin katoami- janmaalta vaikuttaa hävinneen 14 suur-  sen syytä ei ole osattu arvioida. Yhteensä perhoslajia, joita on tavattu vuosina 1956– 25 lajin tiedetään vähentyneen muualla- 1989, mutta selvimmin vain Lycaena hel- Tummahäränsilmä (Maniola jurtina) kin maassa (esim. Huldén ym. 2000). Vuosina le sekä mahdollisesti Opigena polygona 1960–1997 tavattuja, mutta nyt kadoksis- ovat taantuneet elinympäristön vähene-

120 Baptria 4/2009 Cochylidia implicitana (1981), S Bryotropha purpurella (1948), H, B, - Viimeksi vuosina 1960–1996 havai- Cochylis pallidana (1991), S Zygaena viciae (1944), B, - tut pikkuperhoslajit ja vuosina 1990– Falseuncaria ruficiliana (1993), S Zygaena lonicerae (1950), B, - 1999 havaitut suurperhoslajit Hedya salicella (1982), S Cnephasia communana (1951), S, - Apotomis sauciana (1993), S Loxoterma tiedemanniana (1952), S Micropterix mansuetella (1993), K Cymolomia hartigiana (1987), H Capricornia boisduvaliana (1950), H, B, - Micropteryx calthella (1991), K Phiaris dissolutana (1995), H Epinotia granitana (1948), S Hepialus humuli (1978), S Ancylis unculana (1996), H Oxyptilus ericetorum (1950), H, B Stigmella obliquella (1996), K Gypsonoma dealbana (1995), S Oxyptilus parvidactylus (1949), H, B Nematopogon pilellus (1995), ? Cydia illutana (1982), H Pyralis lienigialis (1951), S, B, - Lampronia redimitella (1988), S Cydia strobilella (1996), K Hypochalcia ahenella (1945), S Lampronia flavimitrella (1995), H, K Pammene clanculana (1983), H Acentria ephemerella (1936), H, K Lampronia sp. nr. aereipennella (1984), K Dichrorampha sedatana (1995), H, T Pyrausta purpuralis (1950), H Scardia boletella (1981), K Prochoreutis sehestediana (1995), S Sitochroa verticalis (1943), S Triaxomera fulvimitrella (1996), H Platyptilia tesseradactyla (1996), H, K Diasemia reticularis (1950), H, B, - Dahlica triquetrella (1995), K Oxyptilus chrysodactylus (1995), H, T Dahlica lichenella (1995), K Selagia spadicella (1996), H, K Dahlica charlottae (1996), H, T Apomyelois bistriatellus (1995), S Viimeksi vuosina 1956–1989 tavatut Sterrhopterix fusca (1970), S Episcythrastis tetricella (1995), H suurperhoslajit Tinagma perdicellum (1996), K Phycitodes binaevellus (1995), S Bucculatrix cristatella (1994), H Ephestia kuehniella (1983), H, K Satyrium pruni (1972), S Bucculatrix humiliella (1993), H Ephestia elutella (1982), S Lycaena helle (1984), H, B, - Euspilapteryx auroguttella (1993), S Cadra cautella (1993), H Issoria lathonia (1981), V Phyllonorycter salicicolellus (1993), S Gesneria centuriella (1996), H Cyclophora pendularia (1988), H, - Phyllonorycter quinqueguttellus (1993), S Crambus ericellus (1996), S Scopula rubiginata (1986), S Phyllonorycter nigrescentellus (1993), S Udea ferrugalis (1980), V Perizoma hydratum (1964), S Phyllonorycter joannisi (1996), K Psammotis pulveralis (1989), S Perizoma bifaciatum (1962), S Paraswammerdamia lapponica (1996), H Acherontia atropos (1989), V Eupithecia groenblomi (1962), S Argyresthia laevigatella (1995), S Deilephila porcellus (1999), H Abraxas grossulariatus (1983), H, K Argyresthia bergiella (1982), S Glaucopsyche alexis (1992), S Catocala pacta (1983), ?, - Argyresthia praecocella (1995), S Coenonympha pamphilus (1999), B, - Oligia strigilis (1983), S Eidophasia messingiella (1989), S Thetidia smaragdaria (1999), H, K Opigena polygona (1979), B, ?, - Orthotelia sparganella (1986), H Rhodostrophia vibicaria (1998), S Actebia fennica (1976), H Agonopterix arctica (1995), S Xanthorhoe biriviata (1995), S Agonopterix ciliella (1995), S, T Dysstroma infuscatum (1999), H, B? Elachista utonella (1995), S Colostygia olivata (1995), S Viimeksi ennen vuotta 1956 tavatut Elachista leifi (1982), S Eupithecia subumbrata (1997), H suurperhoslajit Chrysoclista lathamella (1995), S Eupithecia lariciata (1993), H Telechrysis tripuncta (1984), S Chesias legatella (1992), V Hemaris tityus (?), S Denisia obscurella (1995), S Selenia lunularia (1996), H, K Pyrgus alveus (1942), H, B, - Coleophora trigeminella (1983), S Stauropus fagi (1997), S Hesperia comma (1945), H, B, - Coleophora expressella (1991), S Cryphia raptricula (1996), S Parnassius apollo (1945), H, - Coleophora dianthi (1991), S Dypterygia scabriuscula (1995), H, - Colias hyale (1942), V Coleophora graminicolella (1980), S Tiliacea citrago (1997), S Maniola jurtina (1942), B, - Pancalia schwarzella (1995), H Hillia iris (1990-luku, KOJ), H, - Tetheella fluctuosa(?), S Chrysoesthia drurella (1994), S Mniotype bathensis (1995), H, - Earias clorana (1942), S Eulamprotes unicolorella (1995), H Hydraecia nordstroemi (1999), K Trichosea ludifica (1952), H, - Eulamprotes atrella (1984), S Calamia tridens (1997), S, - Moma alpium (1951), S Stenolechia gemmella (1996), S Hecatera bicolorata (1997), S Sympistis heliophila (1952), H Parachronistis albiceps (1996), H Xestia fennica (1991), H Athetis gluteosa (1917), S Carpatolechia epomidella (1996), B Euxoa recussa (1999), ?, - Hadena compta (n. 1850), S Gelechia sabinella (1996), S Psoricoptera gibbosella (1996), S Chionodes violaceus (1983), S Viimeksi ennen vuotta 1960 tavatut Chionodes distinctellus (1996), S pikkuperhoslajit Gnorimoschema epithymellum (1996), H Scrobipalpa obsoletella (1982), S Hepialus ganna (1919), Mika Ahti 1974?, H Caryocolum fraternellum (1975), S, T Tinea bothniella (1934), S, T Anacampsis temerella (1995), H Canephora hirsuta (1920), S Sesia melanocephala (1992), S Ypsolopha sylvella (1926), S PEKKA MALINENPEKKA Phragmataecia castaneae (1974), H? Agonopterix capreolella (1946), H, B, - Tortrix viridana (1982), S Agonopterix laterella (1937), S, B, - Acleris comariana (1992), S, T Coleophora binderella (1936), S, T  Acleris obtusana (1981), S, T Coleophora boreella (1904), S, T Eupoecilia ambiguella (1993), S, K Monochroa suffusella (1936), S Aholattakoi (Agonopterix capreolella)

121 Baptria 4/2009 misen seurauksena. Cyclophora pendu- midiella (ks. tietolaatikko 1), Dichrorampha Etelä-Pohjanmaa jakaantuu alueelli- laria, Eupithecia groenblomi ja Abraxas consortana, Dichrorampha alpinana, sen uhanalaisuuden suhteen kahden vyö- grossulariatus saattavat edelleen esiintyä Hypoxystis pluviaria, Standfussiana si- hykkeen ja alueen kesken siten, että ran- harvinaisina maakunnassa, mutta muiden mulans ja Euxoa recussa), jotka on kaik- nikkokaista kuuluu eteläboreaalisen vyö- vain vuosina 1956–1989 havaittujen suur- ki luokiteltu vaarantuneiksi (VU) (Rassi ym. hykkeen alueeseen 2a (Lounaismaa ja perhoslajien nykyesiintyminen on erittäin 2001) (ks.tietolaatikko 2.). Uhanalaisten lajien Pohjanmaan rannikko) ja muu maakunta epätodennäköistä. Vain ennen vuotta 1956 lisäksi ilmoitettiin yhteensä yhdeksän sil- keskiboreaalisen vyöhykkeen alueeseen havaittuja suurperhoslajeja on yhteen- mälläpidettävää perhoslajia, jotka yhtä lu- 3a (Pohjanmaa) (Suomen ympäristökeskus sä 13. Näistä lajeista S. heliophila saattaa kuun ottamatta edustavat paikallisia kan- 2004). Kumpaankin alueeseen kuuluu pal- edelleen esiintyä harvinaisena Seinäjoki– toja. Etelä-Suomeen verrattuna Etelä- jon myös Etelä-Pohjanmaan ulkopuolisia Alavus- alueen suoseuduilla. Muut lajit Pohjanmaalla on varsin vähän valtakun- alueita — alueeseen 2a eteläisestä Suo- ovat melko varmasti hävinneet maakun- nallisesti uhanalaisia lajeja (Rassi ym. 2001). mesta ja alueeseen 3a maan keski- ja poh- nasta tai olleet tilapäisvieraita alun perin- Pohjanmaalaisesta näkökulmasta harvi- joisosista (kuva 5). Maakunnassa esiintyy kin. Toisaalta esimerkiksi Moma alpium naiset ja Suomessa yleislevinneisyydel- 46 lajia, jotka eivät ole valtakunnallisesti saattaa hyvinkin löytyä uudelleen, koska tään eteläiset lajit eivät taas yleensä ole uhanalaisia, mutta ovat alueellisesti uhan- laji on sekä yleistynyt että runsastunut ra- valtakunnallisesti uhanalaisia. Myös poh- alaisia ainakin jommallakummalla alueel- justi 2000-luvulla Etelä-Suomessa. joisimmassa Lapissa on omat uhanalai- la (Suomen ympäristökeskus 2001). Näistä la- set lajinsa, jotka eivät ole levinneet tun- jeista Lycaena phlaeas, Coenonympha UHANALAISET LAJIT turialueen ulkopuolelle. Lisäksi useat val- glycerion, Lythria cruentaria, Alcis juba- takunnallisesti uhanalaiset lajit elävät pe- tus, Coscinia cribraria ja Apamea monog- Valtakunnallisesti uhanalaisia perhosia rinneympäristöissä (ketoja, luonnonniitty- lypha ovat 2000-luvun lisähavaintojen pe- havaittiin Etelä-Pohjanmaalla vuosina jä ja paahdeympäristöjä yms.), joita Ete- rusteella yleistyneet siinä määrin, että ne 2000–2009 yhteensä seitsemän lajia (Co- lä-Pohjamaalla on etenkin nykyisin hyvin voitaisiin poistaa alueellisesti uhanalais- leophora pyrrhulipennella, Brachmia di- vähän (Keläläinen & Molander 2003). ten lajien luettelosta alueilta 2a ja/tai 3a. Ennen poistamista täytyy kuitenkin todeta TIETOLAATIKKO 1. nykytilanne koko ko. alueella. Olethreutes mispaikoille on avoimuus ja siten ääre- arcuellus on alueellisessa uhanalaisuuslu- vä ilmasto. Lisäksi soillakin lajin esiinty- ettelossa merkitty hävinneeksi alueelta 3a, minen näyttää keskittyvän ainoastaan mutta viime vuosina Seinäjoen–Kurikan soiden kuivempiin osiin. Esiintymispaikkojen kasvillisuudes- seudulla on todettu monta elinvoimaisen sa ei välttämättä ole yhtä yhteistä teki- tuntuista esiintymää.

J- TYLLINEN jää, joka selittäisi lajin esiintymistä. B. dimidiellan ravintokasvi on tuntematon, VAELTAJAT mutta aikuisten yksilöiden on havaittu parveilevan heinillä. Laji lentää kesä- ja Etelä-Pohjanmaalla havaitaan verrattain heinäkuun taitteessa, mutta mieluum- vähän vaeltajalajeja suhteessa eteläiseen Kirjojäytäjäkoi (Brachmia min vasta heinäkuun puolella. Parhaiten rannikkoalueeseen. Myös suurin piirtein dimidiella) — yksi har- sitä voi havainnoida tyynellä säällä au- samoilla leveysasteilla sijaitseviin itäisiin ringonlaskun aikaan tapatuvalla parvei- maakuntiin vaeltajat näyttävät osuvan sel- voista Etelä-Pohjanmaalla lulennolla. Ravintokasvin selvittäminen västi useammin kuin Etelä-Pohjanmaalle. esiintyvistä uhanalaisista täsmentäisi käsitystä lajin elinympäris- Suomenselkä saattaa toimia vaellusestee- perhoslajeista tövaatimuksista. nä vaikuttamalla ilmavirtausten kulkuun. Joka tapauksessa tietty vaeltajajoukko — Reima Leinonen & Juhani Itämies Vaarantuneeksi luokiteltua B. dimidiel- löytää tiensä myös Etelä-Pohjanmaalle. laa on tavattu Suomessa kuudessa maa- Jotkin vanhastaan vaeltajina pidetyt la- kunnassa. Lajin tunnetuimmat esiinty- jit näyttävät kuluneella vuosikymmenel- mät sijaitsevat avoimilla kuivahkoilla lä kotiutuneen maakuntaan. Lisäksi muu- biotoopeilla, kuten lentokentillä, tien- tamia muitakin ”vaeltajia” on havaittu ai- pientareilla ja radanvarsilla. Viime aikoi- empaa useammin ja ne saattavat olla ko- na lajia on tavattu runsaammin Pohjois- tiutumassa ainakin tilapäisesti. Karjalassa. Etelä-Pohjanmaalla lajia on Vuosina 2000–2009 on saatu havain- tavattu 1990-luvulla Kristiinankaupun- toja seuraavista maakunnassa vaeltajiksi gin Siipyyn Högmossenilla saraikkoises- tulkituista lajeista: sa rämeen reunassa. Lisäksi lajia on havaittu Isojoen Isolla Rapanevalla vuonna • Plutella xylostella. Tavataan vuosittain kaik- 2009. Biotooppien näennäisestä erilai- kialla maakunnassa, mutta lukumäärä vaih- suudesta huolimatta yhteisiäkin omi- telee suuresti. Vaasassa kotiruudussani naisuuksia löytyy. Yhteistä lajin esiinty- 701:22 vuosittainen vaihteluväli 2000–2009 oli 3–1428 exx. REIMA LEINONEN • Oncocera semirubella. Vaasa 701:22 Kristiinankaupungissa, Högmossenilla (21.7.2003), Mustasaari 703:20 (10.– rämeen itäreunalla on avointa saraikkoa, 11.8.2007), Kurikka 695:25 (20.7.2008 ja jossa vaarantunut kirjojäytäjäkoi (B. dimi- 23.7.2008) sekä Kristiinankaupunki 689:21 diella) esiintyy. (29.–29.7.2008). Lajia on havaittu 2005 vuodesta alkaen yhä useammin entisen levin-

122 Baptria 4/2009 PEKKA MALINENPEKKA

TIETOLAATIKKO 2. ETELÄ-POHJANMAALLA VUOSINA 2000–2009 HAVAITUT UHANALAISET JA SILMÄLLÄPIDETTÄVÄT PERHOSLAJIT

 • Niditinea fuscella (NT). 2000-luvulla vain yksi havainto: Jurva 696:23, 2003. Vanhojen karjarakennusten purkaminen on ollut lajin kannalta kohtalokasta. Kihokkisulkanen (Buckleria paludum) • Coleophora pyrrhulipennella (VU). Lajia on aktiivisesti etsitty vuodesta 2007 lähtien Kurikan–Seinäjoen seudulta ja toukkia on kanervaa (Calluna vulgaris) kasvavilta paikoilta löytynyt runsaasti. • Brachmia dimidiella (VU). Uusi esiintymä löytyi vuonna 2009 Isojoelta (689:22) neisyysalueensa ulkopuolella (mm. Mutanen ennestään tunnetun Kristiinankaupungin esiintymän naapuriruudusta. Vanhalla ym. 2008) ja kotiutuminen Etelä-Pohjanmaal- esiintymällä ei ole 2000-luvulla havainnoitu ennen vuotta 2009, jolloin Reima le vaikuttaa mahdolliselta. Leinonen ja Juhani Itämies suorittivat perhosten suojelutoimikunnan • Nomophila noctuella. Vaasa 701:22 toimeksiannosta kaksi tarkistuskäyntiä esiintymän tilan arvioimiseksi. (13.–14.8.2007), 2 exx. Yrityksestä huolimatta lajia ei havaittu (Leinonen & Itämies 2009). • Agrius convolvuli. Yhteensä yhdeksän ha- • Dichrorampha consortana (VU). Tavattu vain kerran, Kurikasta (694:26) vuonna vaintoa vuosilta 2006, 2008 ja 2009. 2008. • Macroglossum stellatarum. 31 havaintoa • Dichrorampha alpinana (VU). (ks. Maakunnalle uudet lajit) maakunnan eri puolilta vuodelta 2006 ja • Pexicopia malvella (NT). Ainoa tunnettu esiintymispaikka on kuluneella vuosi- yksi havainto Ilmajoelta (696:26) vuodelta 2008. kymmenellä ollut kotipihani Vaasassa (701:22), jossa laji on tavattu lähes • Hyles livornica. Yksi havainto Kauhajoelta vuosittain, yleensä useampia yksilöitä vuodessa. vuodelta 2007 (ks. Maakunnalle uudet lajit). • Clepsis pallidana (NT). Havaittu neljänä vuotena luonnontilaisilta soilta Laihialta, • Pieris brassicae. Jokavuotinen vieras, jota Seinäjoelta, Nurmosta ja Isojoelta. on tavattu Vaasassa jo toukokuussa (esim. • Buckleria paludum (NT). Uusi esiintymä löytyi vuonna 2009 Isojoelta (689:22). 1.5.2008) useimpina vuosina. Havainnot viit- Vanhoilla löytöpaikoilla ei ole havainnoitu säännöllisesti, mutta ainakin taavat ainakin ajoittaiseen talvehtimiseen Mustasaaren esiintymä näyttää hävinneen suon ojituksen takia. (ks. myös Välimäki 2009). • Acasis appensata (NT). Tavattu 2000-luvulla vain Vaasan saaristossa pääasiassa • Pieris rapae. Tavattu yksitellen maakunnan toukkana virmajuurella (Valeriana sp.), mutta esiintynee laajemminkin rannikolla eri puolilla seitsemänä vuonna. ja saaristossa. Sopivilla paikoilla ei ole juuri havainnoitu. • Pontia daplidice. Seitsemän havaintoa hy- • Hypoxystis pluviaria (VU). Lapuan–Seinäjoen alueelta on löytynyt useita elin- vältä vaellusvuodelta 2000: Jurva 696:24, voimaisia esiintymiä. Havaittu myös kerran Jurvassa ja 1980-luvun alussa Lapua 698:30, Lapua 700:29, Lapua 699:29 ojitetulla Mustasaaren Finnmossenilla kolmena vuotena 2000-luvulla. ja Vaasa 700:23. Edellinen havainto oli vuo- • Aspitates gilvaria (NT). Tavattu lähes vuosittain eri puolilla maakuntaa luonnon- delta 1972. tilaisilla soilla. Kannat lienevät elinvoimaisia. • Vanessa atalanta. Tavataan säännöllisesti • Nola karelica (NT). Esiintyy vain luonnontilaisilla soilla. Laji näyttää Kurikan– vuosittain pääasiassa loppukesällä ja alkuke- Seinäjoen alueella vakaakantaiselta, rannikolla havaittu vain Kristiinan- sän yksittäishavaintoja on vain muutamalta kaupungissa 2000–2001. vuodelta. Runsaus vaihtelee vuosittain. • Catocala sponsa (NT). Ks. Vaeltajat. • Vanessa cardui. Edellistä lajia epäsäännöl- • Eremobina pabulatricula (NT). Tavattu vuosina 2000 ja 2006–2009 rannikko- lisemmin tavattava ja keskimäärin myös vä- alueella Kristiinankaupungista Vaasaan. Kanta näyttää viime vuosina vahvistu- hälukuisempi, puuttui kokonaan vuosina neen samoin kuin muuallakin maassa (Välimäki ym. 2008b). 2004 ja 2008. • Lithosia quadra. Tavattu vain Närpiössä • Chortodes extremus (NT). Havaittu vain kerran vuonna 2003 Mustasaaren (694:19) 2005 ja 2009, yht. 3 exx (ks. Maakun- Valassaarilla. Mustasaaren Björkön ja Kristiinankaupungin vanhoilla löytöpaikoilla nalle uudet lajit). ei ole 2000-luvulla havainnoitu lajin lentoaikaan. • Colotois pennaria. Epäsäännöllinen vaelta- • Standfussiana simulans (VU). Viisi yksittäishavaintoa vuosina 2006–2009 ja, joka on tavattu kymmenvuotiskaudella Seinäjoki–Isokyrö-alueella. vain kolmesti: Vaasa 700:22 (20.–26.9.2006), • Euxoa recussa (VU). Kuluneella vuosikymmenellä 4d Korsnäs 698:20 (1.–8.10.2006) ja Mustasaari ei ainoatakaan havaintoa. Laji on saattanut jo 703:20 (22.9.–3.10.2007). hävitä maakunnasta. 4c • Agriopis aurantiaria. 2000-luvun alkupuo- len leviämisestä huolimatta selvä vaeltaja Etelä-Pohjanmaalla. Kolme havaintoa: När- 4b piö 694:19 (22.10.2000), Kristiinankaupun- KUVA 5. Alueellisen uhanalaisuusarvioinnin vyöhykkeet 3c ki 689:21 (9.–10.10.2008) ja Korsnäs 699:20 4a (20.–29.9.2009). • Erannis defoliaria. Kuusi havaintoa vuosil- 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa ta 2000, 2002, 2008 ja 2009: Närpiö 694:19 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja 3b (2 hav.), Kristiinankaupunki 689:21, Maalahti 3a 699:20 (2 hav.) ja Vaasa 700:22. Pohjanmaan rannikko • Leucoma salicis. Tavattu viitenä vuotena eri 2b Eteläboreaalinen, Järvi-Suomi 3a Keskiboreaalinen, Pohjanmaa puolilla maakuntaa. 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu • Eilema depressum. Vaasa 700:22 2b 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio (14.–20.8.2006 ja 1.–7.9.2008). 4a Pohjoisboreaalinen, Koillismaa • Catocala sponsa. Seitsemän havaintoa 4b Pohjoisboreaalinen, Perä-Pohjola 2a maakunnan eri puolilta vuosina 2003–2007 4c Pohjoisboreaalinen, Metsä-Lappi (ks. Liite 1, s. 117-118). 4d Pohjoisboreaalinen, Tunturi-Lappi 1a 1b 123 Baptria 4/2009 • Catocala nupta. 26 havaintoa vuodesta MUITA MIELENKIINTOISIA (ks. Välimäki ym. 2008b). Uusia asuttuja laikku- 2002 lähtien, puuttui vuosina 2004, 2005 ja HAVAINTOJA ja on löytynyt tältä alueelta. Ydinesiintymä 2008. Esiintyi vuosina 2006 ja 2007 Seinä- Lapväärtinjoen suistossa on ympäristöviran- joen seudulla vakituisen tuntuisena, mutta • Lampronia sp. nr. aereipennella. Tämän tak- omaisten hoidossa. huono kesä 2008 jätti taas toisenlaisen vai- sonin status on edelleen selvittämättä. Se Erebia embla. Laji on hävinnyt Vaasan seu- kutelman — vuodelta 2009 kaksi havaintoa löydettiin Kristiinankaupungista vuonna dulta, mutta esiintyy edelleen ainakin Sei- Vaasasta 701:22 ja Jurvasta 695:24 (ks. Maa- 1984 (Kontiokari 1997) eikä sitä ole sen jäl- näjoki–Kurikka-alueella, jossa kanta näyttää kunnalle uudet lajit). keen havaittu. vakaalta. • Catocala adultera. Lajilla voi olla maakun- • Scythris noricella. Laji on kuluneella kym- • Camptogramma bilineatum. Laji alkoi taan- nassa ainakin tilapäinen kanta. Havainto- menvuotiskaudella havaittu vain kerran tua jo 1970-luvulla ja katosi 1990-luvulla ja on runsaasti vuosilta 2005 ja 2006, mutta Vaasassa 2008. Se vaikuttaa elävän harvinai- kokonaan, mutta tavattiin uudelleen vuon- vuosikymmenen loppuvuodet laji on ollut sena ainakin Vaasassa ja Merenkurkun saana 2008 Vaasassa ja vuonna 2009 Mustasaa- lähes kateissa. ristossa. ressa. • Autographa gamma. Säännöllinen jokavuo- • Acleris effractana / A. emargana. Ainoas- • Rheumaptera hastata. Laji on tunnettu ratinen vaeltaja, jonka runsaus vaihtelee huo- taan A. effractanasta on tarkistettu havainto juista kannanvaihteluista ja huippuvuosi oli mattavasti vuosittain. Tavataan pääasiassa (Maalahti 698:21; 30.8.1982; Arno Kullberg 2001 kuten muuallakin maassa. Tämän jäl- syyskesällä. leg). Monet havainnot perustuvat todennä- keen kanta supistui nopeasti ja laji on ollut • Autographa mandarina. Laji on Etelä-Poh- köisesti väärinmäärityksiin (ks. Mutanen ym. ajoittain hyvin vähissä. janmaalla epäsäännöllinen vaeltaja, jota on 2008 lajien välisistä eroista). Vanhemmat ha- • Eupithecia fraxinata. Kuuluu hankalaan laji- tavattu yksittäin vuosina 2005–2008. vainnot on säännönmukaisesti kirjattu A. ryhmään, jonka esiintyminen maakunnassa • Amphipyra pyramidea. 12 havaintoa vuo- emarganaksi, koska A. effractana on erotettu on selvittämättä. Tämän ryhmän yksilöt on desta 2004 lähtien, eniten Seinäjoen seudul- siitä omaksi lajikseen vasta melko äskettäin toistaiseksi määritetty E. innotataksi. la, mutta myös rannikolla Kristiinankaupun- (Karsholt ym. 2005). • Macaria artesiaria. Esiintyy harvinaisena gin ja Korsnäsin välillä. Levinnyt nopeasti • Aphelia paleana / A. unitana. Molempien maakunnan etelä- ja keskiosissa. Tavattu ku- muualla maassa ja saattaa olla vakiintumas- lajien on todettu esiintyvän maakunnassa, luneella kymmenvuotiskaudella vain kerran sa maakuntaan (ks. Maakunnalle uudet lajit). mutta määritysvaikeuksien takia niiden kes- Kurikan Jurvassa 2009. Yleisesti tunnettu- • Phlogophora meticulosa. Tavattu loppusyk- kinäinen suhde ei ole selvillä. Virhemäärityk- ja esiintymispaikkoja on koko maassa vain syisin viitenä vuotena eri puolilla maakun- siä on todennäköisesti kirjattu yleisesti. muutama (Välimäki ym. 2009) ja kysymykses- taa, eniten 2005 ja 2007. • Bactra lancealana / B. lacteana. Vakiomää- sä saattaa olla uusi uhanalaiseksi luokitelta- • Noctua orbona. Maalahti 699:20 (30.8.– ritys tässä lajiparissa on ollut B. lancealana va laji. 5.9.2009), ks. maakunnalle uudet lajit. Tavat- eikä havaittuja yksilöitä liene yleensä tar- • Nudaria mundana. Esiintyy Etelä-Pohjan- tu St Porissa 2007, mutta muuten toistaisek- kemmin tutkittu. Ei ole myöskään tiedossa- maalla hyvin harvinaisena ja paikoittaisena, si vain eteläisellä rannikkoalueella. ni, onko melko runsaita B. lacteana -havain- mahdollisesti taantunut viime vuosikymme- • Noctua interposita. Tämäkin nopeasti levin- toja varmennettu genitaaleista. ninä. Tavattu kuluneella kymmenvuotiskau- nyt laji on ainakin toistaiseksi tulkittavissa • Lobesia reliquana / L. virulenta. Lajista L. della vain kerran Mustasaaren Valassaarilla Etelä-Pohjanmaalla lähinnä vaeltajaksi. reliquana on vain yksi yksilöimätön havain- vuonna 2003. Tavattu vuosien 2005–2009 välillä Vaasa– totieto maakunnasta. Tiedolle ei ole saatu • Eilema cereolum. Tavattiin maakunnalle uu- Seinäjoki-akselilla, mutta ei vuosittain. Vuo- vahvistusta. Kaikki muut lajiparin havainto- tena Laihialla vuonna 1998. Tämän jälkeen delta 2007 seitsemän havaintoa (ks. Maakun- tiedot koskevat luultavasti L. virulentaa. on löytynyt useita paikallisia esiintymiä Lai- nalle uudet lajit). Kokoelmayksilöt pitäisi kuitenkin tutkia tar- hian ja Seinäjoen väliltä. • Noctua comes. Maalahti 699:20 (16.– kemmin todellisen tilanteen selvittämisek- • Acronicta cinerea / A. euphorbiae. Maakun- 30.8.2009). Saattaa olla leviämässä pohjoi- si. Hyväkuntoiset yksilöt voi yleensä erottaa nan aiemmat havainnot on Hyönteistieto- seen, sillä laji on tavattu kuluneella vuosi- ulkonäöstä. kannassa A. euphorbiaen nimellä. Todelli- kymmenellä mm. Tb Jyväskylässä ja Sb Kuo- • Epinotia trigonella / E. indecorana. Lajipari suudessa maakunnassa esiintynee vain A. piossa. Toisaalta sisämaahavainnot ovat on tavallisesti määritetty koon ja etusiipien cinerea, josta on 2000-luvulta tietokannassa olleet yhteydessä vaellustilanteisiin ja useis- vaaleiden läiskien värin perusteella. Marko kaksi havaintoa. ta muista Noctua-suvun lajeista poiketen N. Mutasen mukaan (suull. tieto) E. indecorana • Mesapamea secalis -ryhmä. Tämän lajiryh- comes on ollut vähälukuinen pääesiintymis- ei ole puhdas suolaji ja se voi elää vaivais- män kaikki maakunnan havainnot on ilmoi- alueellaan Lounais-Suomessa (ks. Välimäki koivun lisäksi myös muilla koivulajeilla. tettu M. secalis -lajina. ym. 2008b) • Rhyacionia pinivorana. Lajilla on suuret • Euxoa tritici -ryhmä. Tämän lajiryhmän ete- • Agrotis ipsilon. Tavattu vuodesta 2004 lähti- kannanvaihtelut ja se on ollut välillä lähes läpohjalaiset yksilöt on yleensä määritetty en vuotta 2008 lukuun ottamatta. Havainto- kateissa. E. nigrofuscaksi vain lajin muita lähilajeja ja eniten vuodelta 2005, pääasiassa Seinäjo- • Tebenna bjerkandrella. Isonkyrön vuonna pohjoisemman levinneisyyden perusteella. en seudulta. Monen muun vaeltajan tavoin 1996 todettu esiintymä näyttää elinvoimai- Lajiryhmä en edelleen taksonomisesti kiis- näyttää päätyvän useammin Seinäjoen seu- selta. Vuonna 2009 havaittiin edellisen ha- tanalainen eivätkä diagnostiset tuntomerkit dulle kuin rannikolle. vaintopaikan läheisyydestä samana päivänä ole yksiselitteisiä (Mutanen 2005). useita yksilöitä. Lähimmät havaintopaikat ovat Hyönteistietokannan mukaan Ta Kuh- moisissa ja Sysmässä. Yhteenveto • Carterocephalus palaemon. Tämä monin paikoin harvinainen laji esiintyy kautta maa- Tämä artikkeli on neljäs yhteenveto Ete- kunnan, usein runsaana. Kannat näyttävät lä-Pohjanmaan (Oa) perhoslajistosta ja vakailta toisin kuin esimerkiksi pohjoisem- ensimmäinen, jossa tarkastellaan maakun- pana Oulun seudulla, missä monet van- nan lajistoa kokonaisuudessaan. Käsitel- REIJO SILOAHO hat esiintymät vaikuttavat jopa hävinneen ty havaintoaineisto kattaa edeltävän vuo- 2000-luvulla (P. Välimäki, henk. koht. tieto). sikymmenen 2000–2009 (pikkuperhosten • Boloria freija / B. frigga. Molemmat lajit ovat osalta 1997–2009). Seurantajaksolla to- C hävinneet ojitetuilta soilta, mutta luonnontilaisilla soilla kannat näyttävät vakailta. dettiin maakunnalle uusina 66 pikkuper- Hirvenjuurituikekoi (Tebenna bjerkandrella) • Melitaea diamina. Lajin metapopulaatio hoslajia ja 48 suurperhoslajia. Muutami- elää suomalaisesta nimestään huolimatta ulottuu ydinalueelta Kristiinankaupungista en uusien pikkuperhoslajien Tinea sp. nr. myös huopaohdakkeella. lähikuntiin ja etelässä Merikarvialle saakka columbariella, Coleophora sp. joka elää

124 Baptria 4/2009 variksenmarjalla, Coleophora sp. nr. vir- mat havainnot ovat jääneet ”roikkumaan” ovat jo aiemmin kuuluneet maakunnan la- gaureae ja Grapholita sp. nr. tenebrosa- tietokantaan. Muista saman vyöhykkeen jistoon. Tähän on johtanut varsinkin aiem- na) lajiasema on kuitenkin vielä epäsel- maakunnista on ajantasainen lajilukutieto paa parempi elintapojen tuntemus ja laji- vä. Vuosina 1990–1996 tavattiin maakun- käytettävissä vain Pohjois-Karjalasta (Kb) en otaksutuille esiintymispaikoille tehdyt nasta 85 uutta pikkuperhoslajia ja vuosina (Karhu 2009). Sen mukaan joulukuussa 2009 ”täsmäiskut”. Eteläisten lajien invaasio on 1990–1999 28 uutta suurperhoslajia (Kon- tästä maakunnasta tunnettiin 869 pikku- tuonut lisäksi jatkuvasti uusia lajeja maa- tiokari 1997, 2001). Suurperhosten osalta li- perhos- ja 692 suurperhoslajia eli selväs- kunnan faunaan. Tutkimukselle riittää siis säys on edelliseen vuosikymmeneen ver- ti enemmän kuin Etelä-Pohjanmaalta. Ero runsaasti töitä vastaisuudessakin. rattuna huomattava. Havainnoinnin määrä maakuntien väliltä on entisestään kasva- ei ole kuluneella vuosikymmenellä oleel- nut, ja kuvaa varmasti edellisen katsauk- Kiitokset lisesti lisääntynyt. Ilmastonmuutos ja sii- sen lukuja paremmin todellista tilannetta. hen liittyvä eteläisten lajien levittäytymi- Muista saman vyöhykkeen maakunnista Kiitän kaikkia niitä maakunnan perhos- nen näyttääkin olevan uusien suurperhos- (Tb ja Sb) ei ole ollut käytettävissä ajanta- harrastajia, jotka ennen Hyönteistietokan- havaintojen lisääntymisen todennäköinen saisia tietoja. Hyönteistietokannasta saanan käyttöönottoa antoivat vuotuiset ha- syy. Kun lasketaan lisäykset edellisiin kat- tavat lajiluvut lienevät virheellisiä. vaintotietonsa käyttööni. Samoin kiitän sauksiin (Kontiokari 1997, 2001), on maakun- Etelä-Pohjanmaan perhosia on tutkit- Mauri Hyytiää, Ilmatieteen laitoksen il- nassa tähän saakka tavattu 814 pikkuper- tu jo noin sadan vuoden ajan. Pikkuperho- mastopalvelua ja Jouni Hongellia ilmas- hoslajia ja 599 suurperhoslajia eli yhteen- siakin on talletettu lähes yhtä kauan. La- ton ja elinympäristöjen muutoksia koske- sä 1413 perhoslajia. Hyönteistietokannan jistosta ja sen levinneisyydestä on laadit- vista tiedoista. Kiitos kuuluu vielä jokai- mukaan maakunnan lajiluku on 1425. Tä- tu useita yhteenvetoja. Voisi otaksua, että selle, joka on Pohjanmaan Perhoskerhon hän lukuun sisältyy monia lajeja, joiden maakunnan perhoslajisto tunnettaan jo internet-sivulla tai muuten kommentoi- esiintymistä maakunnassa on eri syistä pi- kohtalaisen hyvin. Näin ehkä onkin, mut- nut käsikirjoitusta ja tehnyt siihen erilai- detty epävarmana, sillä mm. muutamat ta maakunnasta löydetään silti jatkuvasti sia korjaus- ja muutosehdotuksia. edellisissä katsauksissa selostetut epävar- uusia pikkuperhoslajeja, jotka ilmeisesti

Leinonen, R., Itämies, J., Välimäki, P. & Mutanen, T. 2009: Lento- Suomen meteorologinen vuosikirja 1990–1998. — Ilmatie- Kirjallisuus kentät uhanalaisen perhoslajiston korvaavina elinympäristöinä. teen laitos, Helsinki. — Baptria 34: 89–102. Suomen ympäristökeskus 2001: Alueellisesti uhanalai- Anderberg, A. & Anderberg, A.-L. 1997a: Den virtuella floran: Lingonblad, B. 1944: Bidrag till kännedomen om Vasanejdens set perhoset (NT) ja Alueellisesti uhanalaiset perho- Actaea spicata – trolldruva [www-dokumentti]. Päivitetty fjärilfauna (Macrolepidoptera – Storfjärilar). — Arkiv Sv. Öster- set (LC). [www-dokumentti]. Päivitetty 15.10.2001 [vii- 25.8.2005 [viitattu 20.12.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/ botten 4: 87–166. tattu 21.12.2009]. http://www.ymparisto.fi/default. di/ranuncula/actae/actaspi.html asp?contentid=133964&lan=fi ja http://www.ymparisto.fi/ Marttila, O. 2005: Suomen päiväperhoset elinympäristössään. default.asp?contentid=133962&lan=fi From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhan- — Auris ky, Hämeenlinna. 272 s. alaiset lajit. — Suomen Ympäristö nro. 774: 1–86. Suomen ympäristökeskus 2004: Alueellisen uhanalaisuusarvi- Mikkola, K. 2005: Miten perhoset ovat liikkuneet viime vuosi- oinnin vyöhykkeet. [www-dokumentti]. Päivitetty 14.1.2004 Huldén, L. (toim.), Albrecht, A., Itämies, J., Malinen, P. & Wet- kymmeninä? — Baptria 29: 103–104. [viitattu 21.12.2009]. http://www.ymparisto.fi/print. tenhovi, J. 2000: Suomen Suurperhosatlas. — Suomen Perhos- asp?contentid=38837&lan=fi tutkijain Seura / Luonnontieteellinen Keskusmuseo, 328 s. Mutanen, M. 2005: Delimitation difficulties in species splits: a morphometric case study on the Euxoa tritici complex (Lepi- Wahlberg, N. 1998: Suomen uhanalaisia perhosia: tumma- Karsholt, O., Aarvik, L., Agassiz, D., Huemer, P. & Tuck, K. 2005: doptera, Noctuidae). — Systematic Entomology 30: 632–643. verkkoperhonen (Melitaea diamina) — Suomen Ympäristö Acleris effractana (Hübner, 1799) – a holarctic Torticid. nro. 168: 1–44 — Nota Lepidopterologica 28: 93–102. Mutanen, M., Kullberg, J., Kaitila, J.-P., Mutanen, T. & Välimäki, P. 2008: Pikkuperhoshavainnot 2004–2005. — Baptria 33: 6–22. Valtonen, A., Saarinen, K. & Jantunen, J. 2007: Tienpientareet Karhu, A. 2009: Liperin perhoset. [www-dokumentti]. Päivitet- perhosten elinympäristöinä. — Baptria 32:100–103. ty 8.12.2009 [viitattu 17.12.2009]. http://www.saunalahti.fi/ Mutanen, T., Kaitila, J.-P. & Välimäki, P. 2007: Huomionarvoi- auren/indexk.htm set suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2005. — Baptria Viidalepp, j. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Lepi- 32: 40–67. doptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change. Keläläinen, H & Molander, L.-L. 2003: Etelä-Pohjanmaan ja — Baptria 32: 90–99. Pohjanmaan perinnemaisemat — Alueelliset ympäristöjulkai- Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000: Perinnebiotooppien sut 250: 1–319. (ISBN 952-11-1073-2). hoito Suomessa, Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. Välimäki, P. 2009: Uhanalainen vai ei? Kaksi kirjosiipeä ja sini- — Suomen Ympäristö 443. siipeä erityistarkkailussa. — Baptria 34: 31. Kontiokari, S. 1989: Etelä-Pohjanmaan suurperhoset (The Macrolepidoptera of South Bothnia) — Notulae Entomo- Pöyry, J., Heliölä, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2004: Perinnebio- Välimäki, P. & Itämies, J. 2002: Occurrence and experimental logicae 69: 81–149. tooppien lajiston uhanalaistuminen. – Teoksessa: Tiainen, J., introduction of Capricornia boisduvaliana (Lepidoptera: Tortri- Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.), Elämää pellos- cidae) in Finland — Entomologica Fennica 13: 89–97. Kontiokari, S. 1997: Etelä-Pohjanmaan pikkuperhoset (The sa – Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus: 220–233. Microlepidoptera of South Bothnia) — Baptria 22 (2a): 1–93. Edita, Helsinki. Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. Kontiokari, S. 2001: Etelä-Pohjanmaan suurperhoslajiston Rahko, M. 2000: Tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina) — Baptria 34: 37–68. muutokset vuosina 1990–1999 — Baptria 26: 144–152. esiintyminen ja suojelusuunnitelma Kristiinankaupungin ja ym- päristökuntien alueella. — Moniste. 16 s. Välimäki, P., Mäkinen, T., Kronholm, H. & Mutanen, T. 2008a: Kullberg, J. 2004: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen Ratapihat uhanalaisen ketolajiston korvaavina elinympäris- perhosten luettelo. [www-dokumentti]. Päivitetty 1.7.2008 Raino, H. & Hellsten, E. 1983: Tilastoja Suomen ilmastosta. töinä – Kaipiaisten ratapiha-alueen perhoshavainnot 2002– [viitattu 20.12.2009]. http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmu- — Suomen meteorologinen vuosikirja 80(1a), liite. 2004. — Baptria 33: 12–19. seo/hyonteiset/perhoset/index.htm Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Välimäki, P., Pöykkö, H., Kaitila, J.-P. & Kullberg, J. 2008b: Leinonen, R. & Itämies, J. 2009: Kirjojäytäjäkoin (Brachmia Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristöministeriö ja Suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2006–2007. dimidiella) esiintymisselvitys Siipyyn Högmossenilla 2009: Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. — Baptria 33: 45–79. — Julkaisematon raportti perhosten suojelutoimikunnalle 2009, 7 s. Saarinen, K. 2004: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2004. — Baptria 29: 106–114.

125 Baptria 4/2009 Huomioita ja havaintoja tunturiperhos- PANU VÄLIMÄKI seurannan kokeiluvuosilta 2008–2009 1Panu Välimäki, 2Kalle Männistö & 3Jari-Pekka Kaitila

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: 1Simeonintie 3, 90420 Oulu, e-mail:[email protected] [email protected] 3Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, e-mail: [email protected]

KUVA 1. Tunturilapissa aurinkoisia päiviä on vähän, mutta parhaimmillaan petankkia pääsee pelaamaan kesäisissä tunnelmissa (Kilpisjärvi 29.6.2003, klo 22.21).

arin viimeisen vuosikymmenen aikana maailman- on siis nykytilanteessa vielä aiempaa ajankohtaisempaa, laajuinen ilmastonmuutos on herättänyt paljon mutta toimivaa seurantaa ei ole Suomessa järjestetty. P keskustelua. Ilmaston muutoksen on Suomessa Suomessa tunturiperhosten seuranta on toteutettu pit- ennustettu mm. nostavan talvilämpötiloja, lopettavan kään pelkästään Suomen Perhostutkijain Seuran (SPS) hyvin kylmät sääjaksot ja lyhentävän lumipeiteaikaa (Ilma- koordinoiman havaintotietojen keräämisen kautta. Vuo- tieteen laitos 2008). Ilmaston muuttuessa yleislevinneisyydel- sina 1992–1994 Enontekiön Annjalonjille ja Saanalle pe- tään eteläisten hyönteislajien odotetaan leviävän kohti rustettiin paiväaktiivisten perhosten vakioidut laskenta- pohjoista. Toisaalta pohjoisiin olosuhteisiin sopeutunei- linjat entistä systemaattisemman seuranta-aineiston ke- den lajien odotetaan vetäytyvän yhä pohjoisemmaksi räämiseksi (Somerma & Väisänen 1993, Somerma 1995), mutta seu- (Viidalepp & Mikkola 2007). Tietyllä tavalla ilmiö on jo havaitta- ranta kuihtui muutaman vuoden kuluttua. Kaiken kaikki- vissa boreaalisen havumetsävyöhykkeen perhoslajistos- aan käytettävissä oleva havaintoaineisto tunturilajiston sa, sillä suuri joukko tätä lajistoa on esimerkiksi Etelä-Suo- runsaudesta ja todellisista esiintymisalueista on hyvin mesta lähes hävinnyt. Vastaavasti tuntuu lähes uskomat- ylimalkaista, eikä se riitä lajikohtaisten suojeluohjelmien tomalta, että Lapinsiilikkään (Pararctia lapponica) tai ku- tuottamiseen eikä lajien suotuisan suojelutason täytty- pariyökkösen (Syngrapha hochenwarthi) kaltaisia lajeja on misen arviointiin. joskus tavattu eteläistä Lappia myöden ja lapinnokiper- Vuonna 2008 SPS käynnisti yhteistyössä Suomen hosta (Erebia pandrose) jopa Pudasjärvellä. Toisaalta on ympäristökeskuksen ja Metsähallituksen kanssa pilotti- muistettava, että elinympäristöjen rakenteellinen muutos hankkeen tunturiperhosten runsaudessa ja esiintymises- esimerkiksi tehostuneen metsätalouden seurauksena on sä tapahtuvien muutosten seurannaksi, minkä tarkoituk- edesauttanut nykyistä kehityskulkua ja saattaa olla ilmas- sena oli arvioida voidaanko seurantaa toteuttaa vapaa- ton muutosta merkittävämpi yksittäinen tekijä. ehtoisvoimin (Välimäki ym. 2009). Seurannan pilottivaihees- Tunturiluontoon sidonnaisen lajiston tulevaisuus sa on keskitytty Enontekiön suurtuntureille — erityisesti näyttää erityisen heikolta, koska niiden elinympäristö voi Kilpisjärven kylän läheisyyteen ja Kuonjarvarrin–Tuellje- muuttua nopeasti ja hyvin voimakkaasti. Ennakoitu 2°C huhputin väliselle alueelle (Kuva 2). Enontekiön suurtuntu- nousu vuoden keskilämpötilassa vuoteen 2100 mennes- rit ovat oivallinen kohde, sillä alueella elää suuri joukko sä johtaisi eräiden laskemien mukaan Suomessa tilan- perhoslajeja, joiden uhanalaisuuskehitys on jo nyt luoki- teeseen, missä tunturipaljakkaa säilyisi vain Enontekiön teltu huolestuttavaksi (Rassi ym. 2001) ja jotka yksinomaan suurtuntureilla (Norokorpi & Mäkelä 2008). Levinneisyydeltään tunturiylängöillä elävinä ovat oletettavasti kaikkein her- pohjoispainotteisten ja erityisesti pääsääntöisesti puut- kimpiä ilmastollisista syistä tapahtuville elinympäristön tomalla paljakka-alueella esiintyvien perhosten seuranta muutoksille.

126 Baptria 4/2009 Seurannan etukäteisjärjestelyt dettävästä lajista. Lajistollisesti elinalue- eivät ole onnistuneet havainnointi oli siis kattava. Suuri osa il- NORWAY odotetusti moitetuista löytöpaikoista oli nykyisten suojelualueiden ulkopuolella, mistä ai- Lähtökohtana oli, että SPS neuvottelisi jä- emmat havainnot on dokumentoitu yleen- senistöään koskevat tutkimusluvat Kilpis- sä vain ylimalkaisesti. Mielenkiintoisim- b a järven alueen suojelualueille seurannan mat havainnot edellä mainittujen lisäksi Tuelljehuhput toteuttamiseksi. Tämä koettiin tärkeäksi, olivat Loxostege ephippialis -populaation Kuonjarvarri koska monen seurannan kohdelajin pää- löytyminen Kuonjarvarrin luoteispuolel- esiintymät sijaitsevat nimenomaan suoje- ta Tuelljehuhput-tunturilta, Colias tyche Kilpisjärvi lualueilla. Lisäksi suojelualueiden käyttö ja C. hecla Jehkasilta ja Cauchas brevian- seurannassa tukisi seurannan toissijaisia tennella Saanan etelärinteeltä läheltä tun- SWEDEN tavoitteita, kuten uhanalaisten elinympä- turin kaakkoispäätä. Loxostege ephippia- ristöjen seurantavelvoitteen tarpeita. lis oli vuosituhannen vaihteeseen saak- Koko jäsenistöä koskevaa tutkimuslu- ka vuosikausia lähes kateissa Suomesta ja KUVA 2. Seurannan pilottivaiheessa on keskitytty Enontekiön suurtuntureille — erityisesti paa ei kahtena ensimmäisenä vuotena on- kysymyksessä oli ensimmäinen populaa- a) Kilpisjärven kylän läheisyyteen ja b) Kuon- nistuttu järjestämään, mikä on ymmärret- tiohavainto vuosikymmeniin (Välimäki ym. jarvarrin–Tuelljehuhputin väliselle alueelle. tävästi aiheuttanut epävarmuutta jäsenis- 2009). Cauchas breviantennellan esiinty- tön keskuudessa koko seurantaa kohtaan. misalueen laajuus on ollut epäselvä, mutta Erityisen kiusallista tämä on ollut niiden yleensä lajia on tavattu vain hyvin suppe- tötyyppien sisällä. Koealojen määrä kas- kohdalla, jotka ovat päinvastaisessa käsi- alta alueelta Kilpisjärven retkeilykeskuk- voi kahdeksasta 14, joiden lisäksi mukaan tyksessä saapuneet Kilpisjärvelle. Kesällä sen yläpuolisilla vyörysorapaikoilla. otettiin kokeiluluontoisesti kaksi koealaa 2008 suojelualueilla ei havainnoitu lain- Vuoden 2008 havaintojen perusteella Kuonjarvarrilta. Alkuvaiheessa elinalue- kaan ja vuonna 2009 perhosseurannas- tunturiperhosten seurantamenetelmiä ar- seurannan piiriin kuuluivat kaikki Enonte- ta suojelualueilla vastasi SPS:n nimeämä vioitiin uudelleen ja tehtiin joitakin tar- kiöllä tavatut vähintään silmälläpidettävät koordinaattori erillisellä henkilökohtaisel- kennuksia. Suurimmat muutokset koski- lajit, mutta käytännössä tämä osoittautui la tutkimusluvalla. Pienen havainnointi- vat runsausseurannan koealojen määrää seurannan pitkäaikaisten tavoitteiden kan- ponnistuksen seurauksena suojelualueilta ja sijaintia sekä erikseen elinalueseuran- nalta hankalaksi ja osin perusteettomaksi. kerätty aineisto on epätäydellistä ja huo- taan kuuluvan lajijoukon uudistettua ra- Uhanalaisuusluokitukset eivät ole pysy- mattavasti korkeampi ponnistus vaadittai- jaamista. Ensimmäisenä vuotena koealo- viä, vaan uudistetaan vähintään 10 vuoden siin seurannan tavoitteiden täyttämiseksi. jen valinnassa pyrittiin kattamaan mah- välein, minkä lisäksi osa lajeista on vai- Korostamme, että yhteisluvan neuvottelut dollisimman monta elinympäristötyyp- kea tuntea. Seurannan tavoitteita kannalta eivät ole kariutuneet yhteistyötahojen yh- piä, jotta merkittävimmistä elinympäris- katsoimme järkevämmäksi etsiä elinalue- teistyöhaluttomuuteen, vaan kaikki ovat töistä saataisiin ylimalkainen yleiskäsitys. seurantaan joukko erikoistuneita (sub-)al- yksimielisiä seurannan tarpeellisuudesta. Tulosten yleistettävyyden parantamisek- piinisia lajeja, joiden elinympäristöt ja ra- si vuoden 2008 koealoista lajistollisesti vintokasvit käsittävät laajan otoksen tun- Vapaaehtoisvoimin voidaan köyhimmät (tai vain triviaaleja lajeja kä- turiperhosten kannalta merkittävimmis- tuottaa käyttökelpoista aineistoa sittävät) pudotettiin pois ja laajan elinym- tä ympäristöistä ja ravintokohteista. Yh- tuntureilla päristökirjon kustannuksella pyrittiin pi- tenä perusteena käytettiin myös suhteelli- kemminkin lisäämään toistoja merkittä- sen helppoa maastotunnistettavuutta, jot- Vuonna 2008 kahdeksan perhosten run- vimmiksi osoittautuneiden elinympäris- ta mahdollisimman monet voisivat osal-

sausseurantaan tarkoitetun vakioidun koe- MÄNNISTÖKALLE alan perhoslaskentoihin tai esiintymis- alueseurannan löytöpaikkatietojen doku- mentointiin osallistui 19 henkilöä. Koea- lat laskettiin kesäkuun viime kolmannek- sen ja heinäkuun viimeisen kolmannek- sen välisenä aikana yhteensä 43 kertaa (>5 kertaa/koeala). Havaintoja kertyi 219 yksilöstä, jotka edustivat 33 lajia. Mielen- kiintoisimpina havaintoina nousivat esiin Argyroploce noricana Korkea-Jehkasilta sekä peräti 36 Xestia lyngei -yksilön ha- vaitseminen yhdeltä Saanan koealalta. Li- säksi Apotomis sauciana -kääriäinen (2 exx.) löytyi Saanalta noin vuosikymmenen tauon jälkeen. Koealahavainnoinnin lisäksi tarkkoja löytöpaikkatietoja ilmoitettiin 27 lomakkeella (Kilpisjärven kylä: 24 lomaketta; Tuelljehuhput–Kuojanrvar- ri: 3 lomaketta), jotka sisälsivät yhteensä 86 löytöpaikkatietoa 24:stä alueen 26 va- kinaisluonteisesta vähintään silmälläpi- KUVA 3. Koealahavainnointia Tuelljehuhputilla heinäkuussa 2009.

127 Baptria 4/2009 Monitoring scheme for subarctic butterflies and moths — notes from the years 2008–2009 The global climate change threatens northern environment and associated fauna. In 2007, Lepidopterological Society of Finland made an initiative to recreate a monitoring scheme for subarctic lepidopteran species. A three-year pilot program aimed to test new ideas and monitoring methods was launched in collaboration with Finnish Forest and Park Service and Finnish Environment Institute in 2008. During the years 2008 and 2009, monitoring has taken place in Le Enontekiö in the vicinity of Kilpisjärvi and fjelds Kuonjarvarri and Tuelljehuhput (Fig. 2 and Fig. 3). The areas were selected on the basis of maximum number of threatened species that are presumably very prone to environmen- tal change. Monitoring was conducted in two ways. First, each observation of certain specified subarctic species was plotted on a map (occurrence monitoring). Secondly, abundance of each diurnal species was monitored by utilizing standardized 50×50 m squares (abundance monitoring). In practice, an observant spent 30 minutes on a particular square and counted all individuals that could be identified definitely. An observation of Argyroploce noricana (NT) in the fjeld Korkea-Jehkas as well as observations of 36 individuals of Xestia lyngei (NT) on a single square located in the fjeld Saana was among the most interesting findings in 2008. In addition, a population of Loxostege ephippialis (CR) was discovered in Tuolljehuhput. The survey yielded also new information on the occurrence of Cauchas breviantennella (CR) in Saana. The abundance of Boloria thore (6 vs. 1) and Euphydryas iduna (25 vs. 0) declined from 2008 to 2009, whereas Pieris napi f. adalwinda (1 vs. 41) and Sparganothis praecana (0 vs. 16), for example, showed the opposite trend. Surprisingly, Argyroploce aquilonana (EN) was among the most abundant species observed within the standardized squares in 2009. Indicative of periodic occurrence, only a single Xestia lyngei individual was observed in 2009. Boloria improba (NT)(3 exx.) and Loxostege ephippialis (1 ex.) were observed for the first time in the abundance monitoring, but a bulk of observations derived from occurrence mapping B.[ improba: 22 spots (ca. 150 exx); L. ephippialis: 7 spots (ca. 15 exx.)]. The Finnish populations of Boloria improba and Loxostege ephippialis are restricted to the Norwegian border, but most probably the populations are shared among the neighboring countries (Fig. 4a). The general belief has been that Hepialus fuscoargenteus is on wings around Mid-August, and thus an early observation east of Lake Tsahkaljärvi (28. Jul. 2009) is noteworthy. This is an example, but the data suggest that the cumulative number of day degrees that trigger the flight period of subarctic species may be overes- timated in many cases. Another tentative conclusion that derives from the current data is that such red-listed species as Pyrgus andromedae (NT), Colias hecla (VU) and Colias tyche (VU) occur more widely outside the protected areas close to Kilpisjärvi than generally assumed (Fig. 8c and Fig. 8d), the first one being observed also in Tuolljehuhput. The beginning of the monitoring scheme is promising. In 2008 and 2009, 19 and 21 volunteers participated in field work, respectively. The effort yielded a total of 352 reports on exact finding spots that were distributed among 39 of 49 species under occurrence monitoring. In abundance monitoring, 801 individuals and 53 species were observed. All the indexes increased from 2008 to 2009. The pilot phase of the monitoring scheme will continue in 2010 with minor methodological modifications, after which the possibilities and definitive mode for long-term surveillance will be re-evaluated.

Monitering av subarktiska fjärilsarter — noteringar från åren 2008–2009

Klimatförändringen hotar den nordliga naturen och dess fauna. År 2007 tog Lepidopterologiska sällskapet i Finland initiativ till ett upp- följningsprogram för de subarktiska fjärilsarterna. Ett treårigt pilotprogram inleddes år 2008 med syfte att testa nya idéer och uppföljnings- metoder. Samarbetspartners var Fortstyrelsen och Finlands miljöcentral. Under åren 2008 och 2009 har monitering utförts i provinsen Le Enontekis i området kring Kilpisjärvi och fjällen Kuonjarvarri och Tuolljehuhput (Fig. 2 och fig. 3). Området valdes eftersom här förekommer ett maximalt antal hotade arter som kan förmodas vara känsliga för miljöförändringar. Moniteringen utfördes på två sätt. För det första ut- märktes varje observation av vissa, specifikt utvalda subarktiska arter på karta (förekomstmonitering). För det andra noterades antal av alla dagaktiva arter på standardiserade 50×50 meters inventeringsrutor (abundansmonitering). Det här utfördes i praktiken genom att en obser- vatör vistades 30 minuter inom samma ruta och räknade alla exemplar som säkert kunde artbestämmas. En observation av Argyroploce noricana (NT) på fjället Korkea-Jehkas och observationer av 36 exemplar av Xestia lyngei (NT) inom en enda ruta på Saanatunturi hörde till de mest intressanta fynden 2008. Dessutom upptäcktes en population av Loxostege ephippialis (CR) på Tuolljehuhput. Inventeringarna gav också ny information om förekomsten av Cauchas breviantennella (CR) på Saana. Abundansen hos Boloria thore (6 vs. 1) och Euphydryas iduna (25 vs. 0) minskade från 2008 till 2009, medan till exempel Pieris napi f. adalwinda (1 vs. 41) och Sparganothis praecana (0 vs. 16) uppvisade en motsatt trend. Argyroploce aquilonana (EN) hörde överraskande till de talrikaste arterna inom de standardiserade inventeringsrutorna år 2009. Endast ett exemplar av Xestia lyngei observerades 2009, vilket indikerar pe- riodicitet i förekomsten. Boloria improba (NT)(3 exx.) och Loxostege ephippialis (1 ex.) observerades först inom abundansmoniteringen, men sedan erhölls en mängd observationer vid förekomstmoniteringen: [B. improba: 22 punkter (ca 150 exx); L. ephippialis: 7 punkter (ca 15 exx.)]. De finländska populationerna avBoloria improba och Loxostege ephippialis är begränsade till den norska gränsen, men med stor sannolikhet är populationerna de samma som på den norska sidan gränsen (Fig. 4a). Man har i allmänhet trott att Hepialus fuscoargentaus flyger i mitten av augusti, och sålunda är en observation av arten vid sjönTsahkaljärvi den 28 juli intressant. Detta är bara ett exempel, men ny information tyder på att den kumulativa värmesumman som bestämmer när flygtiden för subarktiska arter inleds kan vara överskattad i många fall. En annan slutsats utgående från den insamlade informationen är att sådana rödlistade arter som Pyrgus andromedae (NT), Co- lias hecla (VU) and Colias tyche (VU) förekommer utanför de skyddade områdena vid Kilpisjärvi (Fig. 8c och fig. 8d). Den förstnämnda observerades sålunda även vid Tuolljehuhput. Moniteringens inledande skede har varit hoppingivande. År 2008 och 2009 deltog 19 respektive 21 frivilliga i fältarbetet. Resultatet var 352 noteringar med exakt positionsangivelse av 39 av de 49 arter som ingick i förekomstmoniteringen. Inom abundansmoniteringen observerades 801 exemplar av 53 arter. Alla indexvärden steg från 2008 till 2009. Pilotskedet av moniteringen kommer att fortsätta under 2010 med små modifieringar av metodiken. Efter det kommer den slutliga metodiken att evalueras och slås fast..

128 Baptria 4/2009 KALLE MÄNNISTÖKALLE

KUVA 4a. Boloria improba ( ) ja Loxostege ephippialis ( ) varastivat huomion vuonna 2009. Kumpaakin lajia havaittiin suhteellisen runsaasti Kuonjarvarrin ja Tuelljehuhputin välisellä alueella. KUVA 4b. Molempien lajien esiintymisalueella kasvaa matalakasvuisia pajuja, kuten vaivaispajua (Salix herbacea) ja napapajua (Salix polaris). 4b listua seurantaan. Käytännössä tämä tar- Tuelljehuhput–Kuonjarvarri: 16 lomaket- Sekä havaitut laji että yksilömäärät koitti muutamien harvalukuisten ja vai- ta). Lomakkeilla ilmoitettiin yhteensä 266 kasvoivat edellisvuodesta, vaikka perhos- keasti tunnettavien pikkuperhosten rajaa- tarkkaa löytöpaikkatietoa 36 seurattavas- ten yleinen runsaus vaikutti vähentyneen mista seurannan ulkopuolelle. Lisäksi mu- ta perhoslajista. Laskentakertojen määrä vuodelle 2008 leimaa-antaneiden lajien kaan otettiin tunturiperhoslajeja, jotka ei- putosi vuodesta 2008 vuoteen 2009. Ky- Xestia lyngei (13 vs. 1), Boloria thore (6 vät menetelmällisten rajoitteiden seurauk- symys ei ollut innostuksen lopahtamises- vs. 1) ja Euphydryas iduna (25 vs. 0) kan- sena sovellu runsausseurantaan (esim. yö- ta, sillä ilahduttavasti juuri Tuelljehuhpu- tojen romahdettuna. Toisaalta esimerkik- aktiiviset lajit). Yhteensä elinalueseuran- tin koealoja laskettiin keskimääräistä use- si Pieris napi (1 vs. 41) ja Sparganothis taan luettiin mukaan 49 lajia (17 pikku- ammin, vaikka alue on Kilpisjärven kylän praecana (0 vs. 16) olivat jälkimmäise- perhosta ja 32 suurperhosta) (Taulukko 1). ympäristöön verrattuna vaikeasti tavoitet- nä vuotena selvästi runsaampia — jäl- Vuonna 2009 tunturiperhosten seuran- tava. Laskentakertojen koealakohtaisen kimmäinen lajeista itse asiassa runsaam- taan ilmoitti havaintojaan 21 henkilöä. keskiarvon laskemiseen on kaksi näkyvää pi kuin vuosikausiin. Myös Argyroploce Koealat laskettiin kesäkuun viime kol- syytä. Ensinnä, heikot sääolosuhteet hei- aquilonanan hyvä jakso jatkui edelleen manneksen ja heinäkuun viimeisen kol- näkuun ensimmäisellä viikolla käytännös- (2009: 34 exx.). Mielenkiintoisimpia ha- manneksen välisenä aikana yhteensä 31 sä estivät laskentojen suorittamisen tuol- vaintoja vuodelta 2009 edustivat Boloria (2,6 kertaa/koeala). Havaintoja kertyi 582 loin. Toiseksi, keskiarvoa laskivat uudet improba (3 exx.) ja Loxostege ephippia- yksilöstä, jotka edustivat 39 lajia. Elin- koealat suojelualueilla, joiden laskeminen lis (1 ex.) -lajien löytyminen myös koea- alueseurantaan palautettiin yhteensä 47 lo- oli yksin seurannan koordinaattorin vas- loilta (Kuva 4a). Kumpaakin viimeksi mai- maketta (Kilpisjärven kylä: 31 lomaketta; tuulla. nittua lajia havaittiin elinalueseurannassa

Hepialidae Pyralidae Entephria flavicinctata(4) Hepialus fuscoargenteus (1) Catastia marginea (-) Entephria nobiliaria (3) Adelidae Metaxmeste schrankiana (-) Entephria polata (5) Cauchas breviantennella (5) Loxostege ephippialis (8) Entephria punctipes (21) Douglasiidae Hesperiidae Perizoma minoratum (7) Tinagma dryadis (3) Pyrgus andromedae (26) Eupithecia fennoscandica (12) Plutellidae Hesperia comma ssp. catena (-) Arctiidae Plutella hyperboreella (6) Pieridae Pararctia lapponica (-) Rhigognostis senilella (-) Colias hecla (12) Acerbia alpina (-) Coleophoridae Colias tyche (15) Grammia quenseli (1) Coleophora svenssoni (-) Lycaenidae Noctuidae Gelechiidae Lycaena phlaeas ssp. polaris (1) Syngrapha parilis (3) Aristotelia heliacella (-) Plebeius glandon (4) Syngrapha hochenwarthi (11) Sophronia gelidella (1) Nymphalidae Sympistis lapponica (9) Zygaenidae Boloria chariclea (9) Sympistis nigrita (22) Zygaena exulans (2) Boloria thore ssp. borealis (31) Polia richardsoni (2) Tortricidae Boloria improba (23) Lasionycta leucocycla (2) Apotomis lemniscatana (2) Boloria napaea (34) Lasionycta secedens (2)

Argyroploce aquilonana (4) Euphydryas iduna (9) Xestia lyngei (6) PAKKANENPERTTI Argyroploce noricana (4) Oeneis norna (30) Xestia lorezi (2) Epiblema simplonianum (-) Oeneis bore (-) Pterophoridae Geometridae Kupariyökkönen Stenoptilia islandica (3) Psychophora sabini (5) — Syngrapha hochenwarthi

TAULUKKO 1. Elinalueseurannassa mukana olevat perhoslajit. Vuosina 2008–2009 ilmoitettujen tarkkojen löytöpaikkatietojen lukumäärä on annettu suluissa lajinimen jälkeen.

129 Baptria 4/2009 KALLE MÄNNISTÖKALLE

KUVA 5. Tunturien niittymäisillä kohdilla elää runsas ja omaleimainen perhoslajisto. Kuva Saanan pohjoispuolelta Skirhasjokiuomasta, missä koealalaskennassa havaittiin mm. Colias tyche, Euphydryas iduna, Oeneis norna, Perizoma minoratum ja Syngrapha hochenwarthi. KALLE MÄNNISTÖKALLE KUVA 6. Lapinvuokkokankailla elävä Pyrgus andromedae on havaittu vuosina 2008–2009 Saanan, Mallan, Korkea-Jehkatsin sekä Tuell- jehuhputin koealoilla.

KUVA 7. Esiintymisalueseurannassa vuonna 2008 Boloria napaea ( ) löytyi todennäköi- simmin niittymäisiltä puronvarsilta, kun taas Boloria charicleaa ( ) havaittiin ylempänä sijaitsevilla tunturikankailla (kaikki alueen havainnot 6 ilmoitettu vihreän rajauksen sisäpuolelta).

130 Baptria 4/2009 KUVA 8. Boloria thore (a), Oeneis norna (b), Pyrgus andromedae (c) ja Colias tyche sekä Colias hecla (d) esiintyvät myös nykyisten suojelualueiden ulkopuolella. (Kuvat 8c ja 8d esitetty seuraavalla sivulla) huomattavasti runsausseurantaa enemmän [B. improba: 22 löytöpaikkahavaintoa (n. 150 exx); L. ephippialis: 7 löytöpaikkaha- vaintoa (n. 15 exx.)]. Huomionarvoinen on myös havainto Hepialus fuscoargenteus -juuriperhosesta Tsahkaljärven itäpuo- lelta 28.7.2009. Lajia on aiemmin havaittu samalta alueelta, mutta tavallisesti lennon on ajateltu ajoittuvan selvästi elokuun puolelle (Mutanen 2008). Seurannan pilottivaiheessa tulokset ovat luonnollisesti hyvin ylimalkaisia etenkin, kun runsausseurannan koealat ei- vät pysyneet muuttumattomia. Lajien runsaudesta kahtena edellisenä vuotena syn- tyneen näppituntuman perusteella vaikuttaa siltä, että nykyisellä koeala-asetelmal- = suojelualue la seuranta paljastaa lajien runsaudessa ta- = Boloria thore (2008–2009) pahtuneet muutokset numeerisesti koh- talaisella tarkkuudella. Etenkin esiinty- 8a misalueseuranta on käynnistynyt vaivat- tomasti. Hyvänä esimerkkinä ovat Coli- as hecla, C. tyche, Boloria thore, Oeneis norna ja Pyrgus andromedae, joita on tavattu Kilpisjärven suojelualueiden ulkopuolella odotettua enemmän (Kuvat 8a–8d). Kokonaisvaltaisen kuvan muodostuminen lajien elinalueista vie kuitenkin pitkään ja esiintymisalueissa mahdollisesti tapahtu- vat muutokset tulevat näkyviin huomatta- valla viiveellä runsausseurantaan verrattuna.

Seuranta lisää sovellettavaa tietoutta lajeista

Esiintymisalueseuranta saattaa paljastaa eroja lajien elinympäristövaatimuksissa ja siten edesauttaa esimerkiksi lajien ravintokasvien selvittämisessä sekä havainnoinnin kohdentamisessa. Vuosien 2008– 2009 havaintojen perusteella Boloria napaea ja B. chariclea suosivat erilaisia elinympäristöjä. Edeltävän lajin havain- = suojelualue not painottuivat selvemmin tuorepohjai- = Oeneis norna (2008–2009) sille puronvarsiniityille Tuolljehuhputin ja 8b Kuonjarvarrin välisellä alueella, kun taas jälkimmäistä havaittiin useammin ylem- TIMO LEHTO pänä sijaitsevilla kuivemmilla varvikko- kankailla (kuva 7). Säännöllisellä havainnoinnilla voidaan seurata myös perhosten lennon ajoittumista ajoittumista ja osoittaa lajien mah- dollinen vuorovuotisuus. Lentokauden ajoittumisessa mahdollisesti havaittavat muutokset heijastelevat osaltaan ilmas- Purohopeatäplä —  Sarakylmänperhonen — Oeneis norna  ton muutoksen vaikutuksia, mutta tietout- Boloria thore ssp. borealis

131 Baptria 4/2009 ta voidaan soveltaa myös käytännön har- rastuksessa. Ahti (1985) esitti laskelmia joidenkin tunturiperhoslajien lennon aloituk- sesta tehoisan lämpösumman (raja-arvo- na 7°C) suhteen. Käytännössä tämä tar- koittaa lämpösummaa, joka kertyy vuoro- kausien keskilämpötilojen summana sii- tä päivästä alkaen, jolloin vuorokauden keskilämpötila ylittää talven jälkeen en- simmäisen kerran 7°C. Ahdin (1985) mukaan H. melanopan lento alkaa, kun Kil- pisjärven lämpösumma on keskimäärin 16. Meidän havaintomme kahdelta edelli- seltä vuodelta (9–15) tukevat tätä käsitys- tä. Myös arvio Entephria nobiliarian lennon alun lämpösummasta on samaa suu- ruusluokkaa (Ahti: 90; seuranta: 61–80), eikä Erebia pandrosen kohdallakaan ar- viot heitä merkittävästi (Ahti 25; seuranta 9–18). Tosin Ahdin arviolla lennon aloitus olisi siirtynyt noin viikkoa havaittua myö- hemmäksi kumpanakin seurantavuonna. = suojelualue Joidenkin muiden lajien lämpösumma-ar- = Pyrgus andromedae (2008–2009) vioissa on kertaluokkaa suuremmat erot lähdeaineistosta riippuen. Boloria napaea 8c ja Colias hecla olisivat Ahdin lämpösum- ma-arvioilla (100; 125) aloittaneet lentonsa vuonna 2009 vasta heinäkuun loppu- puolella (22.7.; 25.7.). Ensimmäiset yksi- löt havaittiin kuitenkin jo 29.6., mitä vas- taava lämpösumma oli 39. Oma mielen- kiintonsa kohdistuu suhteellisen myöhäi- senä pidettyyn Boloria improbaan osit- tain jo siksi, että perinteiset keräilypaikat Kuonjarvarrin ympäristössä ovat suhteellisen vaivalloisen kävelymatkan takana ja ”tyhjiä” matkoja olisi näin osattava vält- tää. Ahdin mukaan lajin lento alkaa kun lämpösumma Kilpisjärvellä ylittää 110 astetta, mikä vuosina 2008 (22.7.) ja 2009 (24.7.) olisi tarkoittanut heinäkuun viime kolmannesta. Arvio vastaa yleistä kä- sitystä B. improban lentoajasta, mutta kovin todenmukainen se ei välttämättä ole. Vuonna 2009 lajin lentokauden aloitus- ta seurattiin käytännössä päivittäin. Len- tokausi alkoi 9.7., jolloin lämpösumma oli vasta 54. Toisaalta vuonna 2008 seu- = suojelualue rannan ensimmäiset yksilöt havaittiin vas- = Colias tyche (2008–2009) ta 20.7. (lämpösumma 101), mutta lento- = Colias hecla (2008–2009) kauden alku jäi havaitsematta, koska havainnointia ei käytännössä suoritettu en- 8d nen ensimmäisen yksilön havaitsemista.

TIMO LEHTO Yllä mainitut erot lämpösumma-arvioissa eivät johdu ”sydänkesän” lajien lennon suhteellisesta aikaistumisesta 1980-luvulta alkaen. Oman käsityksemme mukaan kyseisiä lajeja on pidetty perus- teettomasti myöhäisempinä kuin ne todel- lisuudessa ovat, kuten esimerkki B. improban vuosien välisestä vaihtelusta osoittaa. Keskikesän lajeja on perinteisesti ha- Tunturikeltaperhonen — Colias tyche  Lapinkeltaperhonen — Colias hecla  vainnoitu vasta heinäkuun ensimmäisen

132 Baptria 4/2009 KUVA 9. Joidenkin tunturiperhosten 100 lentokauden aloitus suhteessa Kilpis- järven lämpösummakertymiin (raja- 2009 arvo 7°C) vuosina 2008–2009. Kesä 2009 2008 alkoi suotuisissa olosuhteissa, mutta 80 heinäkuun ensimmäisellä viikolla 2009 kurjat säät estivät perhoslaskennat. E. nobiliaria 60 B. imbroba

40 B. napaea C. hecla LÄMPÖSUMMAKERTYMÄ 20 E. pandrose H. melanopa

0 Lapinnokiperhonen — Erebia pandrose TOUKOKUU KESÄKUU HEINÄKUU viikon lopulta alkaen, vaikka ne olisivat- Päällimmäisenä muutostarpeena vuo- us, Cauchas breviantennella, Rhigognos- kin aloittaneet lentonsa jo selvästi kesä- delle 2010 on suojelualueilla tapahtuvan tis senilella, Coleophora svenssoni, Zy- kuun puolella. Myöhäinen havainnointi- havainnoinnin edistäminen, jotta etukä- gaena exulans, Stenoptilia islandica, Me- ajankohta johtunee kahdesta syystä. En- teistiedon perusteella lajirikkaimmat elin- taxmeste schrankiana, Loxostege ephip- sinnä Etelä-Suomen lomakausi vapauttaa ympäristöt ja seurannan tavoitteiden kan- pialis). Toisen ryhmän muodostavat sekä harrastajat Kilpisjärvelle vasta heinäkuun nalta oleellisimmat yksittäiset lajit saa- esiintymisalue- että runsausseurantaan alusta ja toiseksi turhan aikaista lähtöä on daan seurannan piiriin. Samalla on tarkoi- soveltuvat lajit, joiden esiintymät ovat tietoisesti vältetty heikon saaliin pelos- tus kokeilla paria potentiaalista koealaa yleensä pienialaisia, mutta yksilöitä voi- sa silläkin uhalla, että havaitut ”tychet” ja ainakin Iso-Mallalla. Toteutuessaan suo- daan tavata suhteellisen runsaasti (Tinag- ”andromedaet” olisivat ihan päreitä. Vas- jelualueilla tapahtuva havainnointi tulee ma dryadis, Plutella hyperboreella, Aris- taavaa eroa lämpösumma-arvioissa ei oi- lähtökohtaisesti sisältämään rajoitteita ha- totelia heliacella, Sophronia gelidella, Ar- keasti myöhäisenpuoleisten lajien (esim. vainnoitsijoiden lukumäärästä ja perhos- gyroploce aquilonana, Argyroploce nori- Entephria nobiliaria) kohdalla ole, mikä yksilöiden talletusoikeudesta. cana, Epiblema simplonianum, Catastia on ymmärrettävää, koska näiden lajien Ymmärrettävästi havainnoijien tietoja marginea). Kolmanteen ryhmään kuulu- lennon aloitus on aina tullut havaituksi taitotaso vaihtelee ja vain osa pystyy suo- vat lähinnä runsausseurantaan soveltuvat riittävän tarkasti keräilyretkien myöhäis- rittamaan ensisijaisesti suositeltavaa koko lajit, jotka ovat levinneisyydeltään poh- ehkön ajoituksen seurauksena. Myös ai- lajiston kattavaa havainnointia. Pilotti- joispainotteisia ja joita tavataan edellis- kaisimpien lajien kohdalla lennon alku on vuosina päiväperhosten osuus havainnois- tä ryhmää laajemmin ja usein paikallisesti yleisesti onnistuttu määrittämään oikein, ta on ollut huomattavan suuri, mutta jat- runsaampana (Grapholita aureolana, Po- sillä esimerkiksi ensimmäiset Hadula me- kossa seurannan kattavuutta pyritään laa- lopeustis altensis, Catoptria furcatella). lanopa ja Erebia pandrose -yksilöt on ha- jentamaan. Kaikkien seurantaan osallis- vaittu jo kesäkuun alkupuolella Acerbia tuvilta edellytetään vähintään koko suur- Kiitokset alpina -retkien yhteydessä. (kuva 9) perhoslajiston seurantaa. Koska tunturei- den perhosyhteisöt koostuvat suurimmilta Vuokon luonnonsuojelusäätiö on rahoitta- Tulevaisuuden suuntaviivoja osiltaan pikkuperhosista (Krogerus 1972, Väi- nut seurannan suunnittelua ja koordinoin- sänen & Somerma 1988), vuonna 2009 käyt- tia. Erityiskiitos seurantaan kahtena en- Perhoskantojen seuranta kaikissa muo- töön otetun laajennetun perushavainnoin- simmäisenä vuotena osallistuneille henki- doissaan on yhteinen asia, koska se vai- nin tarpeellisuutta tullaan korostamaan. löille: Tero Aaltonen, Kalevi Hanttu, Ju- kuttaa positiivisesti harrastuksen julki- Seurannan kehitysmahdollisuuksien kar- ha-Pekka Hukkanen, Jouni Hukkanen, suuskuvaan. Kahden ensimmäisen kokei- toittamiseksi kannustamme havainnoi- Heli Jokela, Janne Jokinen, Jari Junnilai- luvuoden perusteella tunturiperhosseuran- jia huomioimaan vähintään pienen, erik- nen, Marko Koskimies, Tero Koskinen, ta on mahdollista toteuttaa vapaaehtois- seen määrätyn joukon suhteellisen helpos- Mika Laitinen, Jyrki Lehto, Juha Lem- voimin samaan tapaan kuin Etelä-Karja- ti tunnettavia pikkuperhoslajeja. Laajen- ström, Harry Lonka, Lauri Luukkonen, lan Ympäristö- ja Allergiainstituutin koor- netun perushavainnoinnin tarpeisiin tul- Jussi Murtosaari, Marko Mutanen, Petri dinoimaa valtakunnallista päiväperhos- laan luomaan tarkka ohjeisto kuvataului- Mäntynen, Jarno Pursiainen, Juha Pöyry, seurantaa sekä SYKE:n koordinoimaa neen. Tarvittaessa apua saa myös seuran- Markus Rantala, Markus Rantanen, Mark- maatalousympäristön päiväperhosseuran- nan koordinaattorilta. Valitut pikkuperho- ku Ratinen, Kai Saloranta, Jusa Saraleh- taa (ks. esim. Saarinen 2009, Heliölä ym. 2009), set voidaan luokitella kolmeen ryhmään. to, Heikki Seppälä, Juha Sormunen, Rei- joiden asema on jo vakiintunut. Tunturi- Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat lajit so- jo Teriaho, Ari Tervonen, Antti Tervonen, perhosseurannan kokeilujaksoa jatketaan veltuvat harvalukuisina ja/tai vaihtele- Marko Tähtinen ja Kari Varonen. vuonna 2010, minkä jälkeen seurannan vasti havaittavina erityisesti esiintymis- muoto ja tulevaisuus harkitaan uudelleen. alueseurantaan (Hepialus fuscoargente-

133 Baptria 4/2009 KALLE MÄNNISTÖKALLE KIRJA-ARVOSTELU toisella sivulla ja kuvat viereisellä. Kirja kä- sittelee peräti 958 eri perhoslajia, eli joukkoon on mahdutettu kaikkien Norjasta ta- vattujen suurperhosten lisäksi myös muutamat ’mikrot’, jotka myös aiemmin luoki- teltiin makroihin: siis juuriperhoset, etana- perhoset, punatäplät, lasisiivet ja puuntu- hoojat. Mukava lisä, kuten myös muutamat Norjan ulkopuolelta tavatut lajit, jotka ovat Norjaan tai vaikkapa Suomeen potentiaali- sia leviäjiä. Kaikkia Suomessa tavattuja lajeja kirjassa ei ole esitetty. Suomalaisen lukijan näkökulmasta ko- KUVA 10. Tunturiperhosseuranta edesaut- Leif Aarvik, Lars Ove Hansen rostettakoon, että kirjan kielenä on kaut- taa välillisesti myös muun lajiston suojelua taaltaan norja. Tämä rajoittaa luonnollises- tuottamalla tietoa elinympäristössä tapah- & Vladimir Kononenko 2009: Norges sommerfugler. Håndbok over ti norjaa ei-ymmärtävien lukukokemuk- tuvista muutoksista. Kuvassa etualalla sia, mutta jo jonkin tasoisilla ruotsin kielen silmälläpidettävä lapinalppiruusu (Rhodo- Norges dagsommerfugler og nattsver- kyvyillä kirjan teksteistä pääsee suhteelli- dendron lapponicum) ja monen tunturiper- mere. — Norsk entomologisk forening, hosen ravintokasvina tunnettu lapinvuokko Naturhistorisk museum. Oslo, 432 s. sen helposti jyvälle. Meidän onneksemme (Dryas octopetala). sekä perhosten että kasvien norjalaisten ni- mien lisäksi myös tieteelliset nimet on kirjan teksteihin sisällytetty. Kirja on selvästi- Kirjallisuus kin suunnattu enemmän aloittelevan har- rastajan käteen kuin jo asioista paljon tietä- Ahti, K. 1985: Lämpösummista ja lapin perhosten lentoajan Kattava perhosten vän. Kirja on suunniteltu tunnistamista hel- alkamisesta eli apua Lapin keräilymatkan ajoittamiseen. pottavaksi kuvateokseksi, jossa isosta per- — Baptria 10: 53–56. tunnistusopas hosjoukosta näkee kaikki lajit kuvineen, ja Heliölä, J. & Kuussaari, M. & Niininen, I. 2009: Maatalous- siten voi olettaa jonkun perhosen kuuluvan ympäristön päiväperhosseurannan vuoden 2008 tulokset. putkahti tällä kertaa ensiksi tiettyyn heimoon tai ryhmään ja sen — Baptria 34: 20–26. Norjasta jälkeen olevan tietty laji. Ilmatieteen laitos 2008: Miten Suomen ilmasto muuttuu? Noin neljänsadan sivun lajiesittelyjen [HTML dokumentti], Päivitetty 8.8.2008. [viitattu 1.1.2009]. joukkoon mahtuu myös pieniä ryhmäkoh- http://www.fmi.fi/ilmastonmuutos/suomessa.html os ruotsalaiset ovat viime aikoina taisia tiivistelmiä, yleistietoa harrastuksesta Krogerus, H. 1972: The invertebrate fauna of the Kilpisjärvi loistaneet perhoskirjataideteoksil- sekä luontokuvia perhosista. Tunnistusten area, Finnish Lapland. 14. Lepidoptera. — Acta Societas laan, niin ’kulman takaa’ tulivat nyt avuksi piirrosgrafiikkaa perhosten avain- pro Fauna et Flora Fennica 80: 189–222. J norjalaiset. Verrattuna muutamiin mui- tuntomerkeistä ja valokuvia genitaaleista Mutanen, T. 2008: Perhoshavaintoja Enontekiöltä elokuussa hin viime vuosina ilmestyneisiin teoksiin on otettu mukaan. 2007. — Baptria 33: 5. lähiseutujen perhosista, ovat norjalaiset Norokorpi, Y. & Mäkelä, K. 2008: Pohjoinen tunturiluon- ottaneet hieman erilaisen näkökulman Arvostelumielessä kirja herätti to – suojeltunakin uhattu. [www-dokumentti], Julkaistu kirjan tekoon. Moni meistä on ehkä vii- osin ristiriitaisia tuntemuksia 24.9.2008. [viitattu 28.11.2008]. http://www.environment. me aikoina tottunut näkemään moniosai- fi/default.asp?contentid=297058&lan=fi sia, valikoituja perhosryhmiä, mutta nii- Kun sain kirjan ensi kerran käteeni, ajatte- Rassi, P, Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) tä syvällisestikin käsitteleviä kirjasarjoja. lin kirjan olevan mitä mainioin — paljon 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristömi- Itse olettaisin, että esimerkiksi harrastus- erittäin hyvälaatuisia kuvia ja paljon perho- nisteriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. ta aloittelevilta nämä usein kalliit kirja- sia; mittarit, nirkot ja yökkösetkin samoissa Saarinen, K. 2009: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta sarjat jäävät helposti hankkimatta ja so- kansissa. Koska tunnistin jo valmiiksi suu- 2008. — Baptria 34: 10–17. pivaa laajaa perhosjoukkoa käsittelevää rimman osan esitetyistä lajeista, tuntui kir- Somerma, P. 1995: Perhosten linjalaskentaan Saana- tunnistustyyppistä kirjaa on jääty odot- ja helppolukuiselta. Tarkemmin kirjaa tar- tunturilla. — Baptria 20: 31–33. telemaan. Eli varmasti moni on toivonut kastellessani ja aloittelevaan perhoshar- Somerma, P. & Väisänen, R. 1993: Annjalonjin luonnon- löytävänsä keskihintaisen teoksen, jol- rastajaan samaistuessani huomasin kuiten- suojelualueen perhoslinjalaskenta kesällä 1994. la pääsee perhosharrastuksessa alkuun kin joukon ns. ’mietityttäviä asioita’. Mitä jos — Baptria 18: 81–90. näkemällä kaikki heimot päiväperhosis- olen lukija, joka ei tunne ennalta kuin muu- Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern ta yökkösiin yhdellä lukukerralla. Itselle- taman perhosen. Mistä löydän etsimäni? Lepidoptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change? — Baptria 32: 90–99. ni pienoiseksi yllätykseksi mainitun kal- Lukijalle helposti onnistuneen perhos- tainen perusteos pohjolan perhosmaail- tunnistustehtävän suorittamiseksi lähes tu- Väisänen, R. & Somerma, P. 1988: Kaksi uutta perhosten maan putkahti nyt Norjasta. hannen eri perhoslajin upottaminen samo- kannalta merkittävää suojelualuetta – Saana ja Annjalonji. — Baptria 13(4): 75–89. jen kansien sisään ei vaikuta olleen helppo Kuluneena talvena ilmestyneen lähinnä tehtävä kirjan tekijöille. Eikä se sitä varmas- Välimäki, P., Kaitila, J.-P. & Männistö, K. 2009: Suomalaista tunturiperhosseurantaa pyritään elvyttämään SPS:n, SYKE:n suurperhosia käsittelevän Norges sommer- ti olekaan. Ehkä isoimmaksi puutteeksi kirja Metsähallituksen yhteistyönä. — Baptria 34: 8–9. fugler -kirjan tekijöinä on tuttuja nimiä: Leif jassa koen erityisesti aloittelevia harrastajia ajatellen ’perinteisten kuvataulujen’ puut- Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: Aarvik, Lars Ove Hansen sekä Vladimir Ko- Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. nonenko. Heidän nyt toteuttamansa teos tumisen. Nyt kun kaikki lajikuvat on jaet- — Baptria 34: 37–68. palaa ehkä jollain tapaa tunnistuskirjojen tu läpi kirjan, on selailtava runsaasti edes- juurille: kirja on laaja opastyyppinen perus- takaisin koko kirjaa päästäkseen lähelle et- Karttapohjien lähde: http://www.retkikartta.fi/ teos, joka käsittelee eri lajeja vähän samal- sittävää lajia. Muutaman kymmenen per- © Metsähallitus, Maanmittauslaitos, Logica. la tapaa kuin monissa kasvikirjoissa tai lin- hosen kuvataulusivuja hyödyntäen ylimää- tukirjoissa — tunnistustekstit aukeaman räinen selailu varmasti pienenisi huomatta-

134 Baptria 4/2009 vasti ja perhosryhmien kokonaishahmotta- • Vertailun merkityksen lähilajeihin tajuaa Kullberg huomasi myös sivulla 379 Euxoa minen olisi helpompaa. helposti mm. Trichoplusia ni -metalliyökkö- cursoria -yksilöiden joukkoon eksyneen yh- Toinen olennainen heikkous on mielestä- sen kuvaa (s. 283) katsoessa. Koska lähilaje- den E. tritici-ryhmän yksilön (vasen alhaal- ni se, että monien ryhmien sisällä sekaan- ja ei ole mainittu, niin voi pyydystetty gam- la). Virheitä sattuu, mutta toivotaan, että nuksia herättäviä lähilajeja ei ole tunnistus- mayökkönen (Autographa gamma) äkkisel- niitä ei löydy runsain määrin lisää. mielessä huomioitu yksittäisten lajiesittely- tään näyttää ilmiselvästi meilläkin harvi- jen kohdalla — näin vertailu vaikeutuu tai naiselta T. ni -yökköseltä. Lähilajien lajinu- Kokonaisuudessaan kelpo teos lukija voi tehdä liian nopeasti virhepäätel- meroiden lisääminen tekstiin olisi varmas- miä. Syntyy siis kiero tilanne: kirja olisi en- ti auttanut huomaamaan samanoloiset ja Kokonaisuudessaan ja esimerkiksi ostopää- sin tavallaan opeteltava kokonaan ulkoa ja mahdollisesti sekoitettavat lajit. töstä ajatellen kirja antaa sivumääräänsä opittava tunnistamaan lajit, ennen kuin jo- Tietyistä lajipareista ja ryhmistä vertailua nähden ihan mukavasti perustietoa suur- tain tiettyä lajia voi lähteä tunnistamaan. helpottavaa materiaalia kuitenkin on. Näis- perhosista, myös suomalaiselle lukijalle. Sisällysluettelostakaan ei ole apua siinä vai- tä parhaimpia ovat mielestäni piirretyt tai Norjan lajisto on sen verran Suomen lajis- heessa kun lajia ei tunne. Toki kirjan runsas zoomatut kuvat, joissa keskitytään nimen- ton kaltaista, että kielimuureista riippumat- selailu pysäyttää tutustumaan ensin yksit- omaan olennaisten lajituntomerkkien esit- ta kirjaa voi hyvin käyttää myös suomalai- täisiin lajeihin ja näin lisää kokonaiskäsitys- tämiseen. Ks. esimerkiksi s. 100 Plebejus ar- nen perhosharrastaja suomalaisia lajeja tä perhosten ulkonäöllisestä kirjosta. Kos- gus — P. idas; s. 162 Dysstroma truncata — tutkiessaan. ka perhosten tunnistaminen muutenkaan D. citrata tai vaikkapa Amphipoea-suvun Pidän kirjaa suositeltavana ostoksena eri- ei aina ole helppoa, ei ehkä oppimisproses- yökkösten genitaalierot sivulla 319. Myös tyisesti harrastuksen alkuvaiheessa tunnis- sinkaan pidä olla liian nopea. Eupithecia-suvun mittareista on pidemmäl- tamiskykyjään kehittävälle, mutta pitkälle Näin suuren lajipaketin hahmottamiseksi le ehtinyttä harrastajaa ajatellen esitetty ehtineelle harrastajalle kirja antaa ehkä hi- jonkinlainen selkeämi graafinen tai visuaa- runsaasti genitaalikuvia. tusen tyhjän mielikuvan onnistuneista va- linen jako eri osioihin olisi voinut auttaa lu- lokuvista huolimatta — eli jotain jää puut- kijaa etsittävän lajin löytämisessä. • Mutta kuten monasti on huomattu, pai- tumaan. notuotteisiin mahtuu usein myös virheitä. Ison esitetyn lajimäärän vuoksi kirja on Muutamia muita huomioitani Kirjan ostajalle mukana tulevan tiedon mu- mielestäni kelpo teos käyttöön ja parhaim- kirjan käytöstä kaan mm. Pharmacis fusconebulosa ja Phy- millaan, kun haluaa päästä lähelle suurper- matopus hecta ovat tekstissä väärinpäin, hosten lajirunsautta ja päästä alkuun nii- • Perhosten esitetty koko verrattuna luon- väärien numeroiden alla. Lisäksi Ochlodes den tunnistamisessa. nolliseen kokoon vaihtelee kirjassa sekä sylvanus -lajia esittävä luontokuva ei ole sivu- että yksilökohtaisesti. Vaikkakin mit- Thymelicus lineola, kuten kuvateksti kertoo. Timo Lehto tajanat ovat nähtävillä perhosten alla, oli- Pikaisella katselmuksella ystäväni Jaakko si tietty yhtenevyys ollut ehkä loogisempi toteutusratkaisu? Itselleni näinkin suuriko- koisissa perhosissa luonnollinen koko olisi ollut silmälle miellyttävämpi ja todellisuus- kuvaa lisäävä tekijä, vaikkakin isommis- sa kuvissa tuntomerkit kieltämättä toistuvat painettaessa hyvin. Esimerkiksi nyt noin 5-senttimetrisenä esitetty Venusia cambri- ca -mittari (s. 177) saattaa tottumattoman lukijan silmissä näyttää äkkiseltään vaikkapa miltä tahansa Epirrita-lajilta, jotka vuo- rostaan ovat edellisellä aukeamalla esitetty suunnilleen luonnollisessa koossaan. Epäloogisuuksia löytyy paikoin myös yk- silöiden sukupuolimerkinnöistä: osassa per- hoskuvia merkintä on, osassa ei, välillä vain jommassa kummassa sukupuolessa, välil- lä alapinnoissa, välillä ei. Monesti koiraan ja naaraan ulkonäöt poikkeavat sen verran toisistaan ja sekoittavat myös lajien tunnistamista, että sukupuolimerkinnöille olisin kaivannut säännöllisempää merkintätapaa.

• Tekstiosioihin olisin kaivannut lisätietoa erityisesti elintapoihin ja elinympäristöihin sekä tunnistuksiin liittyen. Nyt maantieteellinen esiintyminen on selostettu laajalti, mutta muu informaatio perhosesta jää varsin suppeaksi ja esimerkiksi monet avain- tuntomerkit jäävät ehkä kokonaan tajua- matta tai arvuuttelun varaan. Tekstin vierel- lä oleva levinneisyyskartta antaa monelle suomalaiselle lukijalle todennäköisesti riit- tävästi viitettä ajatellen perhosen levinnei- syyttä Suomessa.

135 Baptria 4/2009 Baptria 4/2009 Vol. 34 s. 107 Pääkirjoitus s. 108 Uutisia ja tiedotuksia s. 112 Etelä-Pohjanmaan perhoslajiston muutokset 2000–2009 Kontiokari S. s. 126 Huomioita ja havaintoja tunturiperhosseurannan kokeiluvuosilta 2008–2009 Välimäki P., Männistö K. & Kaitila J.-P. s. 134 Kirja-arvostelu (Norges sommerfugler) Lehto T. s. 136 Baptria muistuttaa; Netistä apua perhosten tunnistamiseen ja löytämiseen Välimäki P. & Lehto T.

Baptria MUISTUTTAA Tekstit: PANU VÄLIMÄKI & TIMO LEHTO

la levinneisyystiedoissa on puutteita. Eu- kääntämiseen ymmärrettäväksi. Tarkem- Netistä apua perhos- rooppalaisen esiintymisalueen kuvauksen paa tietoa kasvien kotimaisesta levinnei- ten tunnistamiseen voi halutessaan tulostaa joko maakohtai- syydestä löytyy luonnontieteellisen kes- sena listauksena tai karttana. Hyvänä puo- kusmuseon sivustoilta (http://www.luo- ja löytämiseen lena on myös negatiivisten havaintojen mus.fi/kasviatlas/). nternetistä on tullut monikäyttöi- dokumentointi. Maailmanlaajuinen esiin- Ehdoton vierailun kohde on kaiken linen perhosharrastuksen apuväli- tyminen on kuvattu suurpiirteisesti. säksi saksalaisten perhossivusto (http:// ne. Suomalaisesta näkökulmasta Pohjoismaista Ruotsi (http://www2. www.lepidoptera.de). Sivuilla on paljon I perhoslajien tunnistamiseen, levin- nrm.se/en/svenska_fjarilar/svenska_ informaatiota ja mm. runsaasti luonto- neisyyksiin ja ravintokasveihin liittyen fjarilar.html) ja Suomi (http://www.fmnh. kuvia sekä perhosten eri kehitysvaiheista saa netistä helposti informaatiota. helsinki.fi/insects/main/EntDatabase. että aikuisista yksilöistä. html) tarjoavat koko lajistoa koskevat yk- TUNNISTUS- JA sityiskohtaiset ja suhteellisen reaaliaikai- TIETOA SÄÄSTÄ LEVINNEISYYSTIETOUTTA set esiintymistiedot vähintään maakunnan Etenkin vaellustilanteita silmälläpitäen Laajan kattauksen lähilajeistamme tarjo- tarkkuudella. sekä Forecan (http://www.foreca.fi/) että aa Ruotsin luonnonhistoriallisen museon Kokonaiskuvan täydentämiseksi kan- Ilmatieteen laitoksen (http://www.fmi. ylläpitämä Svenska fjärilar(http://www2. nattaa myös tutustua laajaan European fi/) sääpalvelut ovat käyttökelpoisia. Edel- nrm.se/en/svenska_fjarilar/svenska_ Butterflies -sivustoon http://www.( lä mainittuja paremman käsityksen koko fjarilar.html). Navigointi on helppoa, lepidoptera.pl). Sivuston etuina ovat mm. Euroopan suursäätilasta ja sen kehittymi- mutta etenkin mikrokuvien laadussa on monien kaakkoisten lajien mukanaolo, sestä tarjoaa kuitenkin saksalainen Wet- toivomisen varaa (paljon!). Muun muassa kuvien ja linkkien runsaus, ravintokasvilis- ter Zentrale (http://www.wetterzentrale. jäytäjäkoit (Gelechiidae) kannattaa katsel- taukset sekä perhosten lentoaika- ja tal- de/). WZ:n suurena etuna on maantieteel- la SPS:n omasta palvelusta (http://www. vehtimisesitykset Puolassa (tieto, jota voi lisen kattavuuden lisäksi upea 80 vuotta perhostutkijainseura.fi/sps_ soveltaen hyödyntää myös suomalaisten kattava arkisto, missä Euroopan säätilan- gelechiidae.html). perhosten tutkimisessa). Koska iso osa tie- ne esitetään päivittäin joko isobaari- ja Pertti Pakkasen ylläpitämillä sivuilla doista on kuitenkin kopioitua, kannattaa lämpötilakarttana. Todella käyttökelpois- (http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/ tietoihin suhtautua tietyin varauksin. ta, jos haluaa vertailla tunnettuja vaellus- perhonen.htm) esitetään joidenkin suo- tilanteita toisiinsa tai etsiä selityksiä vähän malaisittain hankalien tai kiinnostavien TIETOA RAVINTOKASVEISTA oudoimmille havainnoille. lajiparien tai -ryhmien tunnistusohjeita Perhosten levinneisyyteen oleellisesti (Epirrhoe, Eupithecia, Choreutidae etc.). vaikuttavat ravintokasvien esiintymistie- BIOTOOPPEJA ETSIVILLE Englantilainen UK Moths (http:// dot löytyvät koko Fennoskandiaa koski- Mainittakoon vielä vinkkinä, että Googlen ukmoths.org.uk/) on myös käyttökelpoi- en Ruotsin luonnonhistoriallisen museon uutuus — Google Street View, mahdol- nen apuväline perhosten määrittämiseen, tuottamalta sivustolta Den virtuella floran listaa tiemaisemien tarkkailun 360° näky- joskin lajisto on suomalaisesta näkökul- (http://linnaeus.nrm.se/flora/) ja laajem- mällä. Tällä hetkellä Suomi, Pohjoismaat ja masta osin vierasta eivätkä kaikki esitetyt min koko Eurooppaa koskien Atlas Flo- läntinen Eurooppa on kuvattu jo paikoin ravintokasvitiedot ole sovellettavissa Suo- rae Europaea -tietokannasta (http://www. erittäin hyvin. Tulevia retkikohteita suun- meen. Sivustolla on runsaasti kuvia per- fmnh.helsinki.fi/english/botany/afe/ nitellessa ja mahdollisia perhospaikkoja hosista luonnossa. publishing/database.htm). Den virtuel- etsiessä sivusto voi tarjota paljon infor- Perhosten yleislevinneisyydestä saa la floran on verraton apuväline kasvilajien maatiota jo ennen perhoskauden alkamis- kattavan käsityksen Fauna Europaea -pro- tunnistamiseen, niiden elinympäristöjen ta. Lisätietoa palvelusta löydät osoittees- jektin sivuilta (http://www.faunaeur. hahmottamiseen sekä Svenska Fjärilar -si- ta: (http://maps.google.com/help/maps/ org/), vaikkakin erityisesti mikrorintamal- vuston ruotsinkielisten ravintokasvinimien streetview/).

136 Baptria 4/2009