Kuntalaisten Hyvinvointikokemukset Lapissa

Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 62

Marika Kunnari ja Asko Suikkanen

Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa

Lapin yliopisto Rovaniemi 2013 Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta

Taitto: Ritva Lahtinen Kansien toteutus: Irma Varrio

Painopaikka: Erweko Oy, Oulu

ISSN 0788-768X ISBN 978-952-484-701-8 Pdf: ISBN 978-952-484-702-5 3 TIIVISTELMÄ

Kunnari, Marika ja Suikkanen, Asko (2014): Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja B. Tutkimusraportteja ja selvityksiä 62. ISBN (nid.) 978-952-484-701-8 ISBN (pdf) 978-952-484-702-5

Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimus on yksi Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen kolmesta toimintakokonaisuudesta. Sen tutkimuskohteena on subjektiivinen tieto. Tut- kimuksen tavoitteena on tuottaa eri toimijoille hyvinvointitietoa koskien kuntalaisten omia kokemuksia heidän hyvinvointinsa tilasta ja siihen liittyvistä uhkakuvista. Tavoitteena on lisäksi tuoda päätöksenteon tueksi tietoa seutukunnittain niistä ihmisryhmistä ja kunnista, joissa hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset ovat erityisen yleisiä. Tutkimuksen tavoitteena on edelleen syventää subjektiivisen hyvinvoinnin käsitteellistämistä ja ymmärtämistä kohti ihmisten itsensä kokemaa hyvinvointia. Tarkastelun keskiössä ovat hyvinvoinnin heikkenemis- sekä tyytymättömyyskokemukset liittyen taloudelliseen toimeentuloon, palkkatyöhön, opiskeluun, asuinkunnan palvelujen saatavuuteen, asuinkunnan ominaisuuksiin, yhteiskuntaan, omiin elintapoihin, omiin ominaisuuksiin, asuntoon, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Tutkimus on jatkoa vasta 2000-luvulla alkaneelle keskustelulle kokemuksellisesta hyvinvoinnista. Haluamme ottaa tällä tutkimuksella erityisesti osaa keskusteluun kokemuksellisen hyvinvoinnin mittaamisesta kyselyiden avulla avulla pohtimalla oman kyselymme merkitystä kyseisen hyvinvoinnin mittaamiselle. Olemme kehittäneet uudenlaista kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimuslomaketta hyödyntämällä aikaisemmin käytettyjä hyvinvointikyselyjä ja suhteuttamalla ne kokemuksellisesta hyvinvoinnista käytyihin sisältökeskusteluihin ja niiden tulkintoi- hin. Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimuksen informantteina ovat neljän seutukunnan; Itä-Lapin, Pohjois-Lapin, Rovaniemen ja Tunturi-Lapin seutukunnan sekä niiden 14 kunnan; Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Kemijärven, Muonion, Pelkosenniemen, Posion, Ranuan, Rovaniemen, Sallan, Savukosken, Sodankylän ja Utsjoen satunnaisotoksella valikoidut täysi-ikäiset asukkaat. Tutkimukseen liittyvä kysely toteutettiin Rovaniemen kaupungissa järjestämällä keskusta- alueelle 16 vastauspistettä ajalla 8.–12.10.2012. Jaossa oli näin 2974 kyselyä. Muihin tutkimuksessa mukana oleviin Lapin 13 kuntaan lähti samaan aikaan postitse yhteensä 1399 kyselyä. Tutkimuksesta käy ilmi, että kyseisiä seutukuntia karkeasti tarkastellen hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten osalta heikoin tilanne on Itä-Lapin seutukunnassa, jossa palkkatyö, asuinkunnan palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet sekä sosiaaliset suhteet koetaan muita seutukuntia yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Seuraavaksi heikoin tilanne on Rovaniemen seutukunnassa, jossa taloudellinen tilanne ja vapaa-aika koetaan muita seutukuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjinä. Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin seutukuntien tilanne on paremmuudessaan keskenään samansuuntainen. Tunturi-Lapin seutukuntalaiset kokevat muiden seutukuntien asukkaita yleisemmin suomalaisen yhteiskunnan heikentävän heidän hyvinvointiaan. 4

Kunnittain tarkastellen voidaan todeta, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy yleisimmin Savukoskella. Siellä hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään muita kuntia yleisemmin palkkatyöhön, omiin elintapoihin, omiin ominaisuuksiin, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Seuraavaksi heikoin tilanne on Pelkosenniemellä. Siellä hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään erityisesti taloudelliseen tilanteeseen, palvelujen saatavuuteen, yhteiskuntaan ja asuinkunnan ominaisuuksiin. Seuraavaksi heikoimman tilan jakavat Rovaniemi ja Kolari. Näiden jälkeen kuntien järjestys on heikoimmasta alkaen Posio, Salla, Kittilä, Utsjoki, Sodankylä, Inari, Enontekiö ja Ranua. Paras hyvinvointikokemuksiin liittyvä kokonaistilanne on Muoniossa ja toiseksi paras Kemijärvellä.

Asiasanat: kokemuksellinen hyvinvointi, tyytyväisyys, kuntalaiset, seutukunnat, Lappi

5 Sisällys I TUTKIMUKSEN KONTEKSTI ...... 9 1 Johdanto ...... 10 1.1 Tutkimus osana Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hanketta . . . 10 1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset ...... 11 1.3 Kokemuksellisen hyvinvoinnin idea ...... 12 1.4 Tutkimuksen rakenne ...... 18 2 Tutkimuksen toteutus ...... 20 2.1 Aineisto ...... 20 2.1.1 Sisältö ...... 20 2.1.2 Keruutapa ...... 24 2.2 Tutkimusmenetelmä ...... 27 II KOKEMUKSELLINEN HYVINVOINTI SEUTUKUNNITTAIN JA KUNNITTAIN ...... 31 3 Rovaniemen seutukunta ...... 32 3.1 Seutukuntakokonaisuus ...... 32 3.1.1 Taloudellinen tilanne ...... 35 3.1.2 Palkkatyö ...... 39 3.1.3 Elintavat ...... 42 3.1.4 Yhteiskunta ...... 45 3.1.5 Omat ominaisuudet ...... 49 3.1.6 Asuinkunnan palvelujen saatavuus ...... 53 3.1.7 Opiskelu ...... 59 3.1.8 Asuinkunnan ominaisuudet ...... 61 3.1.9 Vapaa-aika ...... 66 3.1.10 Asunto ...... 69 3.1.11 Sosiaaliset suhteet ...... 72 3.1.12 Hyvinvointikokonaisuus Rovaniemen seutukunnassa . . . . . 76 3.1.13 Hyvinvoinnin tulevaisuus ...... 83 3.2 Rovaniemi ...... 87 3.3 Ranua ...... 100 3.4 Rovaniemen seutukunnan hyvinvointikokemukset ...... 111 4 Itä-Lapin seutukunta ...... 116 4.1 Seutukuntakokonaisuus ...... 116 4.1.1 Taloudellinen tilanne ...... 119 4.1.2 Palkkatyö ...... 122 4.1.3 Asuinkunnan palvelujen saatavuus ...... 125 6

4.1.4 Asuinkunnan ominaisuudet ...... 129 4.1.5 Yhteiskunta ...... 132 4.1.6 Omat ominaisuudet ...... 134 4.1.7 Elintavat ...... 138 4.1.8 Asunto ...... 141 4.1.9 Sosiaaliset suhteet ...... 143 4.1.10 Vapaa-aika ...... 147 4.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Itä-Lapin seutukunnassa ...... 149 4.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus ...... 155 4.2 Kemijärvi ...... 158 4.3 Pelkosenniemi ...... 169 4.4 Posio ...... 180 4.5 Salla ...... 190 4.6 Savukoski ...... 201 4.7 Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset ...... 212 5 Pohjois-Lapin seutukunta ...... 221 5.1 Seutukuntakokonaisuus ...... 221 5.1.1 Taloudellinen tilanne ...... 224 5.1.2 Palkkatyö ...... 227 5.1.3 Elintavat ...... 230 5.1.4 Asuinkunnan ominaisuudet ...... 232 5.1.5 Omat ominaisuudet ...... 236 5.1.6 Asuinkunnan palvelujen saatavuus ...... 239 5.1.7 Yhteiskunta ...... 243 5.1.8 Asunto ...... 246 5.1.9 Vapaa-aika ...... 249 5.1.10 Sosiaaliset suhteet ...... 252 5.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Pohjois-Lapin seutukunnassa . . . 256 5.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus ...... 261 5.2 Inari ...... 264 5.3 Sodankylä ...... 275 5.4 Utsjoki ...... 286 5.5 Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset ...... 297 6 Tunturi-Lapin seutukunta ...... 305 6.1 Seutukuntakokonaisuus ...... 305 6.1.1 Taloudellinen tilanne ...... 308 6.1.2 Asuinkunnan palvelujen saatavuus ...... 311 6.1.3 Yhteiskunta ...... 315 6.1.4 Palkkatyö ...... 317 7

6.1.5 Omat ominaisuudet ...... 320 6.1.6 Elintavat ...... 323 6.1.7 Asuinkunnan ominaisuudet ...... 326 6.1.8 Asunto ...... 329 6.1.9 Vapaa-aika ...... 332 6.1.10 Sosiaaliset suhteet ...... 334 6.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Tunturi-Lapin seutukunnassa . . . 338 6.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus ...... 343 6.2 Enontekiö ...... 347 6.3 Kittilä ...... 358 6.4 Kolari ...... 369 6.5 Muonio ...... 380 6.6 Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset ...... 391 III YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET ...... 399 7 Kokemuksellinen hyvinvointi Lapissa ...... 400 Kirjallisuus ...... 421

I TUTKIMUKSEN KONTEKSTI 10 1 Johdanto

1.1 Tutkimus osana Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hanketta

Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hanke kuuluu Lapin korkeakoulujen vuosien 2009–2012 innovaatio-ohjelmassa Hyvinvoinnin Lappi -hanke- kokonaisuuteen ja se on yksi kyseisen hankekokonaisuuden kuudesta kärkihankkeesta. Hankkeen taustalla on Lapin maakuntasuunnitelma 2030. Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen tavoitteena on ollut si- sällöllisesti ja ajallisesti käyttäjälähtöisen, vuorovaikutteisen sekä moni- tasoisen hyvinvointitiedon tuottaminen. Hankkeen tavoitteena on myös ollut kolmen toisiaan tukevan ja täydentävän toimintakokonaisuuden tuottaminen. Kyseiset toimintakokonaisuudet ovat seuraavat: • objektiivisen tiedon lähtökohta: 1) alueellinen tilastotietokanta • subjektiivisen tiedon lähtökohta: 2) hyvinvointibarometri sekä 3) hyvinvointikokemuksia koskeva tutkimus.

Lisäksi hankkeen tavoitteena on ollut näitä kolmea toimintakokonai- suutta yhdistävän tiedon käytön mallin tuottaminen. Käsillä oleva Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimus on yksi edellä kuvatuista Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen kolmesta toimintakokonaisuudesta. Sen lähtökohta on subjektiivisessa tiedossa. Tutkimuksen informantteina ovat neljän seutukunnan; Itä- Lapin, Pohjois-Lapin, Rovaniemen ja Tunturi-Lapin seutukunnan sekä niiden 14 kunnan; Enontekiön, Inarin, Kittilän, Kolarin, Kemijärven, Muonion, Pelkosenniemen, Posion, Ranuan, Rovaniemen, Sallan, Savu- kosken, Sodankylän ja Utsjoen satunnaisotoksella valikoidut täysi-ikäiset asukkaat. Tutkimuksesta on vastannut Lapin yliopisto ja sen ovat tehneet tutkija Marika Kunnari sekä professori Asko Suikkanen. Omaa asiantun- tijuuttaan ovat tutkimuksen matkan varrella antaneet käyttöönsä kom- mentointien ja erilaisten käytännön järjestelyjen osalta myös Rovanie- men ammattikorkeakoulun lehtori Sirpa Kaukiainen, Lapin yliopiston lehtorit Pekka Vasari ja Arto Selkälä sekä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun yliopettaja Leena Viinamäki. 11 Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa on tuotettu Kuntalais- ten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimuksen lisäksi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun vetovastuulla Lapin hyvinvointibarometri 2013. Barometrissa esitellään objektiivisen tiedon lähtökohdasta tätäkin tutkimusta täydentäviä hyvinvointiaiheeseen liittyviä tilastoja sekä subjektiivisen tiedon lähtökohdasta hyvinvointibarometrin tuottamaa tietoa poh- joisesta hyvinvoinnista. Hankkeessa on edelleen tuotettu Rovaniemen ammattikorkeakoulun toteuttamana hyvinvointitiedon käytön malli, jota on pilotoitu Rovaniemen kaupungille. Tässä pilotoinnissa on selvi- tetty muun muassa, miten kaupungin olisi mahdollista kerätä, tulkita ja hyödyntää hyvinvointia koskevaa tilastoja tutkimustietoa optimaalisesti sen normaalissa hallinto- ja toimintakulttuurissa. Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hanke kestää vuosien 2011–2013 ajan ja sitä hallinnoi Lapin yliopisto. Hankkeen rahoittajana toimii Eu- roopan sosiaalirahasto. Hankekokonaisuuden organisatorinen tausta tuodaan yksityiskohtaisesti esille Lapin hyvinvointibarometri 2013 -jul- kaisussa (ks. Viinamäki toim. 2014).

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käyttäjälähtöistä (= tässä päättäjien tiedontarpeet) hyvinvointitietoa koskien kuntalaisten omia kokemuksia heidän hyvinvointinsa tilasta ja siihen liittyvistä uhkakuvista. Tavoitteena on lisäksi tuoda päätök- senteon tueksi tietoa seutukunnittain niistä ihmisryhmistä ja kunnista, joissa hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset ovat erityisen yleisiä. Tutki- muksen tavoitteena on edelleen syventää subjektiivisen (= tässä kokemuksellisen) hyvinvoinnin käsitteellistämistä ja ymmärtämistä kohti ihmisten itsensä kokemaa hyvinvointia. Tähän liittyen tutkimuksessa otetaan kantaa siihen, mitkä indikaattorit nähdään kokemuksellisen hyvin voinnin tutkimisessa hyödyllisinä.

Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: • Millaisena näyttäytyy kokemuksellinen hyvinvointikokonaisuus Lapissa? 12

• Millainen on kokemuksellinen hyvinvointikokonaisuus seutukunnittain/kunnittain? • Mihin hyvinvointisisältöihin ollaan erityisen tyytymättömiä? • Ketkä kokevat yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä? • Mitkä hyvinvointi-indikaattorit ovat keskeisiä kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimisessa?

1.3 Kokemuksellisen hyvinvoinnin idea

Pohjoismainen hyvinvointitutkimus perustuu tyypillisesti lähestymis- tapaan, jossa hyvinvointia tarkastellaan yksilön tarpeiden ja tarpeiden tyydyttämiseen käytettävissä olevien resurssien yhtälönä. Hyvinvointi ja bruttokansantuote on tällaisessa tarkastelutavassa liitetty vahvasti toisiinsa. Elämään tyytyväisyyden ja bruttokansantuotteen vertailuun perustuvat tutkimukset ovat todentaneet sen, että köyhissä maissa bruttokansantuote korreloi selvästi subjektiivisen hyvinvointimittarin kanssa. Toisaalta on todettu, että taloudellisesti kehittyneissä maissa talouskasvulla ei ole suurta merkitystä subjektiiviselle hyvinvoinnille, vaan tietyn kasvun rajan ylittyessä tulojen kasvu saattaa jopa heikentää koettua elämisen laatua tai ainakin pysäyttää onnellisuuden lisääntymisen. (Kajanoja 2005; Diener ym. 2002; Islam ym. 2002, 210; Frey & Stutzer 2002, 75; Vaarama ym. 2010a, 12.) Tämän voidaan tulkita johtuvan ainakin osittain siitä, että ihmiset tottuvat nopeasti parempiin oloihin elintason kohotessa ja alka- vat pitää hyviä oloja itsestäänselvyyksinä. Tästä seuraa entistä parempien olosuhteiden vaatimus ja kenties hyvienkin olojen arvostamattomuus. (Raijas 2008, 1.) Marja Vaaraman ym. mukaan väestön tyytyväisyyt- tä kuvaavat aikasarjat osoittavat Suomen kansantuotteen saavuttaneen tällaisen rajan jo viimeistään 1960-luvun loppupuolella (Vaarama ym. 2010a, 12–13). Mikä sitten antaa kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimiselle hyödyl- lisen lähtökohdan, jos objektiiviseen mittaamiseen perustuvat indikaattorit eivät siihen kykene? Tällaisena lähtökohtana voidaan pitää ajatusta, jonka mukaan ihmiset itse ovat oman hyvinvointinsa parhaita asiantun- tijoita. Kun hyvinvointi on hajautunut ja eriytynyt, ovat erilaiset asiat 13 merkityksellisiä eri ihmisille. Jotta ihmisten todellisen hyvinvoinnin tilasta olisi mahdollista saada tietoa ja jotta sitä voitaisiin tukea ja edis- tää, tarvitaan objektiivisen tiedon rinnalla ja sen tueksi tietoa ihmisten omista kokemuksista koskien erilaisia hyvinvointisisältöjä. Käsillä olevassa tutkimuksessa pyritään vastaamaan tähän haasteeseen keskittymällä yksinomaan ihmisten omiin hyvinvointikokemuksiin. Mitä sitten on kokemuksellinen hyvinvointi? Tässä tutkimuksessa se ymmärretään hyvinvoinnin, elämänlaadun, onnellisuuden ja tyytyväisyyden muodostamaksi kokonaisuudeksi, jonka ihmiset liittävät erilaisiin hyvinvointisisältöihin ja -ympäristöihin.

Hyvinvointi

Hyvinvointi on käsitteenä erittäin moniulotteinen ja sinällään mahdo- ton määritellä täysin tyhjentävästi. Tunnettu suomalainen sosiologi Erik Allardt jakoi hyvinvoinnin kahteen eri osaan; elintasoon (having) ja elä- mänlaatuun. Hän jaotteli elämänlaadun edelleen kahteen osaan; yhteisyyssuhteisiin (loving) sekä itsensä toteuttamiseen (being). Elintasoon liittyvät Allardtin mukaan aineelliset ja ei-henkilökohtaiset perustarpeet. Yhteisyyssuhteisiin sisältyvät ihmisten väliset suhteet ja identiteettiin liittyvät tarpeet. Itsensä toteuttamiseen liittyvät puolestaan yhteiskuntaan integroitumisen ja luonnon kanssa sopusoinnussa elämisen tarpeet. Allardtin mukaan sekä elintasoa että elämänlaatua voidaan tutkia niin objektiivisesti kuin subjektiivisestikin. (Allardt 1976, 32–33.) Empiiristä tutkimusta ajatellen Allardt jakoi hyvinvoinnin ulottuvuudet seuraaviin osatekijöihin: • elintaso: tulot, asumistaso, työllisyys, koulutus, terveys • yhteisyyssuhteet: paikallisyhteisyys, perheyhteisyys, ystävyyssuhteet • itsensä toteuttamisen muodot: arvonanto, korvaamattomuus, poliit- tiset resurssit, mielenkiintoinen vapaa-ajan toiminta.

Allardt määritteli elintason arvot hyvin keskeisiksi ja ensisijaisiksi ihmisen hyvinvoinnissa. Elintason arvojen toteutuminen ei kuitenkaan takaa yhteisyyden ja itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttymistä. (Allardt 1976, 36–37, 50–54.) Hyvinvoinnin osatekijät voidaan jakaa perinteiseen tapaan liittyen myös kolmeen seuraavaan kokonaisuuteen: 14

• terveys • materiaalinen hyvinvointi • koettu hyvinvointi.

Hyvinvointierot liitetään yleisesti terveyteen ja materiaaliseen hyvinvointiin. Terveyserot liitetään sosioekonomisten ryhmien välisiin eroihin sairastavuudessa, kuolleisuudessa ja koetussa terveydessä. Materiaalisen hyvinvoinnin erot liitetään pitkälle tuloista johdettujen tuloerojen ja köyhyyden sekä yleisten elinolojen puutteiden tarkasteluun. Koettuun hyvinvointiin voidaan liittää puolestaan ihmissuhteet ja osallisuus, ym- päristö, mielekäs tekeminen sekä oikeudenmukaisuus ja arvonanto yhtei- sössä. (Vaarama ym. 2010a, 11–12.) Tyypillisesti hyvinvoinnin katsotaan muodostuvan läheisten perhe- suhteiden, taloudellisen turvallisuuden, työn, yhteisöllisyyden ja ystä- vien, terveyden sekä henkilökohtaisen vapauden ja arvojen muodosta- masta kokonaisuudesta. Erityisen suuri vaikutus hyvinvoinnille ja sen heikkenemiselle nähdään olevan avioerolla, työttömyydellä ja sairastumi- sella. (Raijas 2008, 4; Layard 2005, 64, 78.)

Elämänlaatu

Hyvinvoinnin käsitteeseen läheisesti liittyvää elämänlaadun käsitettä voidaan määritellä hyvinvoinnin tapaan monin eri tavoin. Usein elämän- laadun käsite liitetään hyvinvoinnin yksilölliseen kokemiseen, jolloin ihminen itse arvioi omia kokemuksiaan sekä määrittelee omalle elämän- laadulleen tärkeät ulottuvuudet. Yksi tapa käsitellä elämänlaatua on mää- ritellä se ihmisten mahdollisuuksiksi saavuttaa päämääränsä ja edelleen valita itselleen sopiva elämäntyylinsä (esim. Saracena 2004). Elämänlaa- dun voidaan edelleen nähdä tietyiltä osin kuvaavan parasta mahdollista tilannetta kussakin olosuhteissa. Sen ydin on siten ihmisen tyytyväisyys kaikkiin sellaisiin elämänalueisiin, joita hän pitää tärkeänä. (Gilhooly ym. 2005, 16–18, 26.) Vaaraman ym. mukaan suomalaisten elämänlaatu on sekä elämänlaa- dun kokemuksena että eri ulottuvuuksilla mitaten korkea (Vaarama ym. 2010b, 131). Suomalaiset voidaan jakaa elämänlaadun suhteen kolmeen eri osajoukkoon: 15

• Parhaan elämänlaadun omaa noin kaksi viidestä suomalaisesta. He ovat tyypillisesti 25–59-vuotiaita, 3–4 hengen talouksissa asuvia per- heellisiä, työssäkäyviä ihmisiä. Tyypillisesti nämä henkilöt ovat tyyty- väisiä taloudelliseen tilanteeseensa sekä terveyteensä. Tässä joukossa on hyvin vähän yksineläjiä, työttömiä ja eläkeläisiä. • Toisen osajoukon muodostavat jo eläkkeelle jääneet tai eläkkeelle pian jäävät 60–79-vuotiaat suomalaiset. Heidän elämänlaatukoke- muksiinsa liittyy erityisesti fyysisen elämänlaadun osalta heikkoutta suhteessa suomalaisiin keskimäärin ja erityisesti suhteessa parhaan elämänlaadun ryhmään kuuluviin. Suurimmat riskitekijät alentu- neelle elämänlaadulle ovat tässä vaiheessa heikko toimeentulo sekä huono terveys ja toimintakyky. • Kolmannen, heikoimman elämänlaadun omaavien joukon muodostavat kaksi eri ryhmää: 18–24-vuotiaat nuoret, työttömät aikuiset sekä yleensä leskinä elävät yli 80-vuotiaat naiset. Yleisesti tähän ryhmään kuuluvilla on korkeintaan keskiasteen koulutus sekä taloudellisia vaikeuksia. Ryhmän iäkkäillä ihmisillä on puolestaan yleisesti huono terveys. (Vaarama ym. 2010b, 137–138; ks. myös Moisio 2010.)

Onnellisuus

Esimerkiksi J.P. Roos on erottanut onnellisuuden hyvinvoinnista. Hänen mukaansa onnellisuuden perusta on erilaisten toiveiden täyttymisessä, kun hyvinvointi puolestaan perustuu erilaisten elintärkeiden tarpeiden tyydyttymiseen (Roos 1973, 62–64). Kai Torvi ja Pentti Kiljunen ovat selvittäneet Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n teettämässä tutkimuksessa suomalaisten näkemyksiä onnellisuuden osatekijöistä. Tär- keimpänä onnellisuutta tukevana tekijänä pidetään perhe-elämää ja hyviä perhe-elämän ihmissuhteita. Nämä kokee erittäin tärkeiksi tai tärkeiksi onnellisuuden mahdollistajiksi 96 prosenttia suomalaisista. Seuraavana tulevat • hyvä terveys (samoin 96 prosenttia, mutta vähemmän ”erittäin tär- keä” -mainintoja), • hyvät ystävyys- ja ihmissuhteet (90 %) • rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen (86 %) • turvattu perustoimeentulo (84 %) • mieluisa työ ja mielenkiintoinen työpaikka (82 %) 16

• pysyvä ja varma työpaikka (75 %) • luontosuhde (68 %).

Vasta sijalta kaksitoista löytyy ”hyvät tulot, varakkuus, korkea elintaso”. Vähiten arvostettiin onnellisuuden osatekijänä hyvää asemaa ja sosiaalista arvostusta. Tätä pitää erittäin tärkeänä tai tärkeänä asiana onnellisuudelle 26 prosenttia suomalaisista. (Torvi & Kiljunen 2005, 59.) Myös Juho Saari on tutkinut ihmisten onnellisuudenlähteitä. Saaren mukaan suomalaiset pitävät erittäin tärkeinä onnellisuuden mahdollistajina • perhettä (86 %) • terveyttä (74 %) • rakkautta (71 %) • ystäviä (57 %) • tuloja (47 %) (Saari 2009, 46.).

Hänen tutkimuksensa tuottaa samansuuntaisia tuloksia kuin Torven ja Kiljusen tutkimus, mutta erojakin löytyy. Samansuuntaisuus näkyy erityisesti kahden tärkeimpänä pidetyn onnellisuuden mahdollistajan osalta. Saaren tutkimuksessa tulot saavat kuitenkin Torven ja Kiljusen tulok- siin verrattuna suuremman merkityksen. Ketkä sitten ovat onnellisimpia ihmisiä? Aki Siltaniemen ym. mukaan naiset (kolme neljästä) kokevat onnellisuutta miehiä useammin (kaksi kolmesta). Onnellisimpia suomalaisia ovat lastaan kotona hoitavat vanhemmat, joista 96 prosenttia kokee itsensä onnelliseksi. Seuraavaksi onnellisimpia ovat työelämässä olevat, joista 78 prosenttia kokee samoin. Perheittäin tarkasteltuna ne perheet, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia, ovat yksin asuvia onnellisempia. (Siltaniemi ym. 2009, 33.) Torven ja Kiljusen mukaan iän perusteella tarkasteltuna kaikkein suurin osuus itsensä melko onnelliseksi tai hyvin onnelliseksi kokevista tulee 21–30-vuotiaiden keskuudesta (85 %) ja kaikkein pienin osuus 61–70-vuotiaiden keskuudesta (78 %). Tähän liittyen on huomattava, ettei kyseisen tutkimuksen tarkastelussa ollut mukana yli 70-vuotiaat. Eniten itsensä hyvin onnelliseksi tai melko onnelliseksi kokevia löytyy Etelä-Suomesta (82 %) ja vähiten Pohjois-Suomesta (79 %). Asukasmääriä tarkastellen voidaan todeta, että eniten itsensä onnelliseksi kokevia löytyy alle 4000 asukkaan kunnista (85 %). (Torvi & Kiljunen 2005, 54.) 17 Tyytyväisyys

Hyvinvoinnin, elämänlaadun ja onnellisuuden rinnalla kokemuksellista hyvinvointia voidaan tavoitella myös selvittämällä ihmisten tyytyväi- syyttä eri elämänalueisiin. Tyytyväisyyteen liittyviin kysymyksiin liittyen ihmisten uskotaan pohtivan koko elämäänsä ja sen etenemistä, jolloin arvioinneissa nähdään saavutettavan vähemmän hedonistinen tulos kuin kohdistettaessa kysymykset suoraan esimerkiksi onnellisuuteen. (Kajan- oja 2005; Vogel ym. 2004, 11; Veenhoven 2000.) Toisaalta tyytyväisyys- näkökulma nostaa esiin oman kokemuksen, mutta myös kokemuksen suhteessa toisiin. Hyvinvointi vertautuu ja suhteellistuu sosiaalisen kokemuksen lävitse. Siltaniemen ym. mukaan se, miten tärkeäksi mikäkin asia omassa elä- mässä koetaan, vaikuttaa vahvasti asiaan liittyviin tyytyväisyysarvioihin. Yli 90 prosenttia suomalaisista pitää seuraavia elämänsisältöjä itselleen merkityksellisinä: • oma vastuu hyvinvoinnista • läheiset ihmissuhteet • perheen, sukulaisten ja ystävien tuki hyvinvointiin • yhteiskunnassa vallitseva oikeudenmukaisuus.

Yli 80 prosentin mielestä merkityksellisiä asioita ovat edellisten lisäksi: • ajankohtaisten asioiden seuraaminen • hyvät julkiset terveyspalvelut • sosiaali- ja terveyspalvelujen saaminen oman asuinpaikan läheltä • yhteiskunnassa vallitseva tasa-arvo • sosiaaliturva • äänestäminen • ihmisten auttaminen • julkisten terveyspalvelujen tuki itselle. (Siltaniemi ym. 2009, 44–45.)

Vuonna 2008 tehdyn EVA:n teettämän tutkimuksen mukaan 24 prosenttia suomalaisista on erittäin tyytyväisiä ja 65 prosenttia melko tyy- tyväisiä elämäänsä yleensä (Haavisto & Kiljunen 2009, 95). Siltaniemen ym. mukaan 73 % täysi-ikäisistä suomalaisista kokee oman hyvinvointinsa melko hyväksi tai hyväksi. Suurin yhteys hyvinvointiarvioihin on 18 iällä ja terveysarvioilla. Iän ja terveyden lisäksi työelämätilanne sekä koti- talousrakenne liittyvät läheisesti ihmisten hyvinvointiarvioihin. Eniten hyvinvointiongelmia kokevat työttömät ja eläkeläiset. (Siltaniemi ym. 2009, 29–30.)

Hyvinvointi + elämänlaatu + onnellisuus + tyytyväisyys = koettu hyvinvointi

Edellä on kuvattu niitä käsitteitä ja osin näiden käsitteiden välistä rajanvetoa, jotka yleisesti liitetään hyvinvointiin ja erityisesti hyvinvoinnin subjektiiviseen kokemiseen. Esimerkiksi Veenhooven mukaan onnellisuus (happiness), tyytyväisyys elämään (life-satisfaction) ja subjektiivinen hyvinvointi ovat keskenään synonyymejä (Veenhooven 2000). Myös täs- sä kokemuksellista hyvinvointia koskevassa kyselytutkimuksessa lähde- tään siitä, ettei rajanvetoa hyvinvoinnin, elämänlaadun, onnellisuuden ja tyytyväisyyden välillä tarvitse tehdä silloin, kun puhutaan koetun hyvinvoinnin sisällöistä. Sen sijaan nuo kaikki nähdään olennaisina sisältöinä kokemuksellisen hyvinvoinnin kokonaisuudessa.

1.4 Tutkimuksen rakenne

Seuraavassa luvussa kaksi tarkastellaan lähemmin tutkimuksen toteutus- ta. Aluksi käydään läpi tutkimuksen aineisto sisältöineen ja keruutapoi- neen. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksessa käytetty tutkimusmenetel- mä. Luvussa kolme käydään ensin läpi Rovaniemen seutukunnan kokemuksellisen hyvinvoinnin tilanne. Rovaniemen seutukunta on käsitelty ensimmäisenä Rovaniemen kaupungin hankepilottiominaisuuden vuoksi. Hyvinvointisisällöt tarkastellaan seutukunnittain siten, että ensin tarkastellaan se sisältö, johon yleisimmin liitetään hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Seuraavaksi esitellään toiseksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia herättävä sisältö ja niin edelleen. Tämä mahdollistaa sen, että kunkin seutukunnan osalta on jo sisällysluettelosta luettavissa, mihin hyvinvointisisältöihin sen asukkaat yleisimmin liittä- 19 vät hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Luvun lopuksi perehdytään vielä tarkemmin Rovaniemen seutukunnan kuntien; Rovaniemen ja Ra- nuan asukkaiden kokemaan hyvinvointiin sekä näiden kahden kunnan kuntalaisten hyvinvointikokemusten yleisyyteen ja esiintyvyyteen. Luvussa neljä tarkastelu kohdistetaan aluksi Itä-Lapin seutukunnassa vallitsevaan kokemukselliseen hyvinvointiin. Sittemmin tarkastellaan seutukunnan kuntien; Kemijärven, Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken omia kokemuksellisen hyvinvoinnin tilanteita sekä suhteutetaan kuntien tilanteita toisiinsa. Luvussa viisi perehdytään Pohjois-Lapin seutukunnan kokemukselliseen hyvinvointitilanteeseen. Seutukuntakohtaisen tarkastelun jälkeen on vuorossa Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kuntien hyvinvointitilanteen tarkastelu yksittäin ja suhteessa toisiinsa. Luvussa kuusi tuodaan vielä esille Tunturi-Lapin seutukunnan ja edelleen sen kuntien; Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kokemuksellisen hyvinvoinnin tilanteet. Luvussa seitsemän vedetään yhteen kokemuksellisen hyvinvoinnin tila Lapissa tutkimuskysymyksiä silmällä pitäen. Aluksi tarkastellaan seutukunnissa esiintyvien hyvinvointikokemusten esiintymisen yleisyyttä. Tämän jälkeen samaa asiaa tarkastellaan suhteuttamalla kuntia toisiinsa. Luvun lopuksi otetaan vielä kantaa siihen, mitä annettavaa tutkimuksella on kokemuksellisesta hyvinvoinnista käytävään keskusteluun. Luvut toimivat itsenäisinä alueellisen ja paikallisen kokemuksellisen hyvinvoinnin kuvaajina ja tulkitsijoina. Lisäksi ne yhdessä problemati- soivat alueellisen hyvinvoinnin erilaisuuden. 20 2 Tutkimuksen toteutus

2.1 Aineisto

Seuraavassa tarkastellaan lähemmin tutkimuksen aineistoa; sen sisältöä sekä aineiston keruutapaa. Aineiston sisällön muodostaminen perustui monipuoliseen aiheen taustoittamiseen. Aineiston keruun ominaispiirre liittyi puolestaan monen eri tahon sujuvaan yhteistyöhön.

2.1.1 Sisältö

Tutkimusaineisto perustuu kokemuksellista hyvinvointia koskevaan kyselyyn (liite 1), joka kehitettiin vastaamaan käsillä olevan tutkimuksen tutkimuskysymyksiin. Kyselyn sisältö perustuu puolestaan neljään kokonaisuuteen: • kokemuksellisesta hyvinvoinnista käytävään käsitekeskusteluun • kuntapäättäjäkyselyyn • Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan aiemmin teke- män kyselyn tuottamaan kokemukseen • Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoituihin hyvinvointia koskeviin kyselyihin

Kyselyn perusta luotiin luvussa 1.3 kuvatun tieteellisen tiedon lähtö- kohdista; kokemuksellisen hyvinvoinnin käsitteen teoreettisista sisällöis- tä (esim. Cantor ym. 1999; Diener ym. 1999; Veenhoven 2000, 2002; Nurmi ym. 2002; Gilhooly ym. 2005; Kajanoja 2005; Raijas 2008) sekä aiempien aihetta koskevien tutkimusten (esim. Torvi ym. 2005; Silta- niemi ym. 2007,2009; Haavisto ym. 2009; Kauppinen ym. 2010; Pääk- könen 2010; Vaarama ym. 2010a; b) sisältöideoista. Kuntapäättäjäkyselyn (liite 2) tarkoituksena oli varmistaa Pohjoisen hyvin voinnin tietopaikka -hankkeen tavoitteen toteutuminen koskien hankkeessa tuotettavan tiedon käyttäjälähtöisyyttä. Kyselyllä haluttiin siten selvittää kuntapäättäjiltä itseltään, mitä sisältöjä he haluaisivat varsi- naiseen kokemuksellista hyvinvointia koskevaan kyselyyn. Kuntapäättäjä- kysely lähetettiin 2.3.2012 kaikkiin Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa mukana oleviin kuntiin. Kyselyjä lähti sähköpostitse web- 21 ropol-kyselynä 515 osoitteeseen. Vastauksia tuli 42 kappaletta. Vastaus- innokkuus jäi siis hyvin laimeaksi. Suurin vastausprosentti kertyi Inarin ja Kolarin vastaajille (17 %). Muoniosta ja Utsjoelta ei tullut yhtään vas- tausta. Hankkeen pilottikunnan, Rovaniemen vastaajien vastausprosentti oli 11 %. Vastaajien keski-ikä oli 53,7 vuotta. Naisia heistä oli 43 % ja miehiä 57 %. Kunnan viranhaltijaksi/työntekijäksi ilmoittautui 34 %, kunnan luottamushenkilöksi 56 % ja molempiin edellä mainittuihin ryhmiin kuuluviksi 10 % vastaajista. Kyselyn mukaan vastaajien työssä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen kohdistuvat tavoitteet liittyvät • palveluihin (toimivuus, riittävyys, saavutettavuus, edullisuus, tasa- arvoisuus, resurssit jne.) • asumiseen, tiloihin ja ympäristöön (viihtyisyys, turvallisuus, siisteys, asumisen asianmukaisuus, toimiva kunnallistekniikka, kaavoitustoi- minnan tehostaminen jne.) • kuntalaisten yleiseen hyvinvointiin (terveys ja turvallisuus, erityisesti koskien lapsia, nuoria ja ikäihmisiä jne.).

Vastaajista 67 % koki, ettei heillä ole riittävästi aikaa erilaisten hyvinvointitietoa koskevien tietolähteiden käyttämiseen työnsä tukena. Kui- tenkin 60 % vastaajista koki omaavansa riittävästi osaamista erilaisten hyvinvointitietoa koskevien tietolähteiden käyttämiseen. Edelleen 60 % vastaajista koki, että kuntalaisten hyvinvointia koskevaa tietoa on riittä- västi saatavilla, mutta myös tiedon puutteita ilmaistiin. Nämä puutteet kohdistettiin muun muassa seuraaviin sisältöihin: • Kuntalaisten omat mielipiteet • Kuntalaisten kokemukset lakisääteisten palvelujen toteutumisesta ja kuntalaisten tasapuolisesta kohtelusta • Kokemukset kuntalaisten mahdollisuuksista antaa palautetta ja vaikuttaa palvelujen tuotantoon • Avun saamisen nopeus sote-alueella • Tavat, tottumukset, nukkuminen, oppimisen vaikeudet • Turvallisuuden ja tyytyväisyyden tunteet • Kuntoilupaikat, niiden kunto ja etäisyydet • Lasten päivähoidon tilanteet, ryhmäkoot yms.

Näitä tiedon puutteiksi nimettyjä sisältöjä pyrittiin lähestymään varsinaisessa kokemuksellista hyvinvointia kartoittavassa kyselyssä ottamalla kyselyn keskiöön ihmisten omat mielipiteet, kokemukset ja tyytyväisyyden/ tyytymättömyyden tunteet. 22 Kokemuksellisen hyvinvoinnin käsitteen teoreettisten sisältöjen ja kuntapäättäjäkyselyn lisäksi kyselyyn tuotettiin sisältöjä yhdestä Tervey- den- ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimasta Paltamon työllistämis- mallin vaikutusten arviointitutkimus -kokonaisuuden osatutkimuksesta. Kyseisessä osatutkimuksessa Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tie- dekunnalla oli vastuu 25–50-vuotiaiden kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimisesta (ks. Kunnari ym. 2013). Tässä yhteydessä käytetystä kyse- lystä ja sen tuottamasta aineistosta saatu kokemus tuotti lisää tietoa siitä, mitkä hyvinvointisisällöt olisivat erityisen tärkeitä mukaan otettaviksi myös Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen kokemuksellista hyvinvointia koskevassa kyselyssä. Kokemuksellista hyvinvointia koskevan kyselyn ideoinnin taustalla olivat neljäntenä tekijänä Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkis- toidut tutkimuslomakkeet. Hyvinvointia koskevat lomakkeet käytiin läpi siten, että erityistarkastelun kohteena olivat • lomakkeissa käytetyt hyvinvointisisällöt • hyvinvointisisältöjen käytön yleisyys • hyvinvointisisältöjen käyttötavat.

Käsillä olevan tutkimuksen kyselyyn valikoitiin hyvinvointisisällöiksi muissa kyselyissä yleisimmin käytettyjä ja tutkimuksen näkökulmaan parhaiten sopivia hyvinvointisisältöjä. Kysymys ei siten ollut aikaisem- pien hyvinvointikyselyjen päivittämisestä, vaan niiden toimivimpien osioiden hyödyntämisestä kokemuksellisen hyvinvoinnin mittaamisessa ja problematisoimisessa. Ideointi perustuu siten joiltain osin seuraaviin kyselyihin: • FSD1112 Aikuiset avunsaajina 1996 • FSD1113 Palkallisen ja palkattoman työn jako perheessä 1998 • FSD1210 Suomalaisten maaseutukuva 2000 • FSD1274 Tilapäisenä kunnan töissä 2002 • FSD1323 Hyvinvointi 2000 • FSD2002 Lapsesta aikuiseksi: 42-vuotiaiden elämäntilannekysely 2001 • FSD2076 Elämänkulku 1971-2002 • FSD2078 EVAn kansallinen asennetutkimus 2004 • FSD2133 ISSP 2005: työorientaatiot III: Suomen aineisto • FSD2292 EVAn kansallinen asennetutkimus 2006 • FSD2386 Alueellinen hyvinvointi: Itä-Lapin kansalaiskysely 2000 23

• FSD2480 Asuinympäristö ja viihtyvyys 2004: Kajaanin asukaskysely • FSD2514 ISSP 2009: eriarvoisuus IV: Suomen aineisto • FSD2550 Tampereen terveys- ja sosiaalikysely 2008 • FSD2584 Nuorten kiinnittyminen kotiseudulle 2000 • FSD2586 EVAn kansallinen asennetutkimus 2010 (Yhteiskuntatie- teellinen tietoarkisto.)

Edellä kuvatun neljän ideasisällön perustalta kokemuksellista hyvinvointia koskevassa kyselyssä ja sen myötä Kuntalaisten hyvinvointikokemukset Lapissa -tutkimuksessa tarkastellaan ihmisten hyvinvointikokemuksia ja tyytyväisyyttä koskien • taloudellista toimeentuloa • palkkatyötä • opiskelua • vapaa-aikaa • sosiaalisia suhteita • ihmisen omia ominaisuuksia • elintapoja • asuntoa • asuinkunnan ominaisuuksia • asuinkunnan palvelujen saatavuutta • yhteiskuntaa.

Lisäksi kyselyssä ja tutkimuksessa tarkastellaan näitä kaikkia sisältöjä vielä tulevaisuuden lähtökohdasta. Tutkimuksen hyvinvointisisällöt voidaan nähdä ihmisen sisäisinä ja ulkoisina sisältöinä. Näin jaoteltuina esimerkiksi asuinkunnan ominaisuudet, asuinkunnan palvelujen saatavuus ja yhteiskunta voidaan tulkita ihmisen ulkoisina hyvinvointisisältöinä, muiden sisältöjen edustaessa näitä enemmän ihmisen sisäisiä hyvinvointisisältöjä. Tässä tutkimuksessa mitään hyvinvointisisältöä ei arvoteta toista arvokkaammaksi ihmisen hyvinvoinnille. Kaikkia eri hyvinvointisisältöjä tarkastellaan yhtenä kokemuksellisen hyvinvoinnin kokonaisuuden osana, olivat ne sitten ihmisen sisäisiä tai ulkoisia. Kokemuksellinen hyvinvointi, sen muodos- tuminen ja ilmeneminen nostetaan tässä tutkimuksessa keskiöön. Tut- kimuksen keskeisenä oletuksena on, että kokemuksellisen hyvinvoinnin esiin saaminen ja ymmärtäminen on tärkeää kansalaisten hyvinvoinnin, sen edistämisen ja turvaamisen sekä hyvinvoinnin kollektiivisen ohjaamisen kannalta tulevaisuudessa. 24 2.1.2 Keruutapa

Kokemuksellista hyvinvointia koskeva kysely toteutettiin Rovaniemen kaupungissa järjestämällä keskusta-alueelle 16 opiskelijoiden miehittä- mää vastauspistettä ajalla 8.–12.10.2012. Vastauspisteissä Rovaniemen ammattikorkeakoulun (35 opiskelijaa) ja Lapin yliopiston (26 opiskelijaa) opiskelijat jakoivat kyselyjä täysi-ikäisille, Rovaniemellä asuville henkilöille ja pyrkivät samalla lisäämään heidän vastausmotivaatiotaan. Opiskelijoille annettiin toimintaa koskeva perehdytys ennen sen toteuttamista. Opiskelijat päivystivät vastauspisteissä useissa vuoroissa ja heidän toiminnastaan vastasi lehtori Sirpa Kaukiainen Rovaniemen am- mattikorkeakoulusta. Opiskelijoiden miehittämiä toimipisteitä olivat Rovaniemen kaupungissa: City Market, Eteläkeskus, K-Market Viirin- kangas, Kela, Lapin maakuntakirjasto, Lapin yliopisto, Prisma, Pulka- montien terveysasema, Rovaniemen ammattikorkeakoulu, Revontulikes- kus, Rovaniemen seurakunnan diakoniatyö, Sairaalakadun terveysasema, Sampokeskus, seniorineuvolat, Terveystalo ja Valintatalo Ounasvaara. Li- säksi Rovaniemen kaupungin alueella oli vastauspisteet kuudessa palvelu- kylässä: Kivitaipaleessa, Meltauksessa, Muurolassa, Sinetässä, Vanttaus- koskella ja Vikajärvellä. Nämä vastauspisteet toimivat ilman opiskelijoita, samoin kuin Rovaniemen keskustan alueella mielenterveystoimisto sekä Työ- ja elinkeinotoimisto (taulukko 2.1). Kaikki vastauspisteet osoittivat hienoa yhteistyötä lähtemällä mukaan kyselyjärjestelyihin. Kaiken kaikkiaan kyselyjä oli Rovaniemen kaupungin alueella jaossa 2974 kappaletta. Vastaajille annettiin mahdollisuus vastata kyselyyn paikanpäällä vas- tauspisteissä tai ottamalla kysely mukaan ja postittamalla se myöhemmin mukaan annetussa kirjekuoressa. Näin toimittuna palautui 1458 kyselyä. Toiminnan taustalla oli pyrkimys saada kyselyn vastausprosentti perin- teistä postikyselyä suuremmaksi jalkautumalla kuntalaisten pariin. Sa- malla tavoiteltiin myös niitä kuntalaisia, jotka eivät kenties yleensä vastaa postikyselyihin. Jalkautumisella olikin vastasprosenttiin positiivinen vaikutus, sillä Rovaniemen kaupungin vastausprosentti oli 49 % ja samaan aikaan Lapin muihin kuntiin postitse lähetetyn samaisen kyselyn (liite 3) vastausprosentti oli 39 %. Kun vielä tarkastellaan pelkästään opiskelijoiden miehittämistä toimipisteistä eteenpäin lähteneiden kyselyjen vastaus- prosenttia, oli se jo 52 %. 25

Taulukko 2.1. Rovaniemen vastauspisteet ja palautuneet kyselyt.

Vastauspiste Palautuneiden kysely- Palautuneiden kyselyjen jen lukumäärä %-osuus kaikista Rova- niemellä jaossa olleista kyselyistä Citymarket 247 16,9 Eteläkeskus 128 8,8 K-Market Viirinkangas 42 2,9 Kela 37 2,5 Lapin maakuntakirjasto 39 2,7 Lapin yliopisto 62 4,3 Mielenterveystoimisto 11 0,8 Palvelukylät 68 4,7 Prisma 234 16,0 Pulkamontien terveys- 55 3,8 asema RAMK 40 2,7 Revontulikeskus 154 10,6 Rovaniemen seurakun- 21 1,5 nan diakoniatyö Sairaalakadun terveys- 64 4,4 asema Sampokeskus 126 8,6 Seniorineuvolat 10 0,7 Terveystalo 47 3,2 Työ- ja elinkeinotoimisto 23 1,6 Valintatalo Ounasvaara 29 2,0 Vastauspiste tuntematon 21 1,4 Yhteensä 1458 100,0

Muihin tutkimuksessa mukana oleviin Lapin 13 kuntaan lähti postitse yhteensä 1399 kyselyä. Kyselyt lähetettiin täysi-ikäisille kuntalaisille satunnaisotoksella 3 %:n otannalla/asukasluvultaan yli 2000 asukkaan kunta, tai vähintään 60 vastaajan otannalla/alle 2000 asukkaan kunta. Tähän otantaan päädyttiin, jotta otos olisi tilastollisesti riittävän suuri. Seuraavassa taulukossa 2.2 näkyy kuhunkin kuntaan lähetetty kysely- määrä sekä kyselyn vastausprosentti: 26

Taulukko 2.2. Muut kunnat ja vastausprosentit.

Kunta Lähetetyt kyselyt, Palautuneet kyse- Vastausprosentti lkm lyt, lkm Enontekiö 60 20 33 % Inari 159 57 36 % Kittilä 145 51 35 % Kolari 93 43 46 % Kemijärvi 203 77 38 % Muonio 60 25 42 % Pelkosenniemi 60 24 40 % Posio 94 33 35 % Ranua 93 49 53 % Salla 101 35 35 % Savukoski 60 24 40 % Sodankylä 211 73 35 % Utsjoki 60 30 50 % Yhteensä 1399 541 39 %

Suurin vastausprosentti oli siten Ranualla (53 %) ja pienin Enontekiöllä (33 %). Vielä seutukunnittain tarkasteltuna kokemuksellista hyvinvointia koskevan kyselyn vastausprosentit näyttäytyvät seuraavasti: • Rovaniemen seutukunta (Rovaniemi ja Ranua) 49 % • Itä-Lapin seutukunta (Kemijärvi, Pelkosenniemi, Posio, Salla ja Sa- vukoski) 37 % • Pohjois-Lapin seutukunta (Inari, Sodankylä ja Utsjoki) 37 % • Tunturi-Lapin seutukunta (Enontekiö, Kittilä, Kolari ja Muonio) 39 %.

Vastausprosentit ovat tälle päivälle hyvin tyypillisiä. Kyselyjen vastausprosentit ovat alentuneet selvästi viimeisten 20 vuoden aikana. Tässä tutkimuksessa vastausprosentit ovat kuitenkin tutkimuksen luonteen huomioon ottaen riittävän suuret. Ne kun eivät sinällään ole keskeisiä tutkimuksen ollessa yksi avaus kokemuksellisen hyvinvoinnin lomake- pohjaiseen tutkimukseen. 27 2.2 Tutkimusmenetelmä

Tutkimuksessa käytettiin tutkimusmenetelmänä tilastollista analyysiä ja siinä SPSS-ohjelmaa. Analyysin tulokset esitetään tekstinä, taulukoina ja kuvioina. Näiden lisäksi tekstiä täydennetään suorilla lainauksilla vastaajien avoimista vastauksista. Tarkastelun keskiössä ovat hyvinvoinnin heikkenemis- sekä tyytymättömyyskokemukset. Yhtälailla siinä voisivat olla hyvinvoinnin edistymiskokemukset ja tyytyväisyys, mutta negatiivis- painotteinen tarkastelunäkökulma on tietoinen valinta: tässä tutkimuksessa keskitytään selkeiden uhkien tunnistamisen kautta kokemuksellisen hyvinvoinnin laaja-alaisempaan tunnistamiseen. Myös myönteiset ilmaisut ovat kuitenkin luettavissa kuvioista koko tutkimuksen osalta. Varsinainen analyysi perustuu suoriin jakaumiin sekä ristiintaulukoin- tiin. Suoria jakaumia tehtiin siitä lähtökohdasta, josko kyseinen hyvin- vointisisältö koetaan omassa elämässä • hyvinvointia edistävänä tekijänä • hyvinvointiin vaikuttamattomana tekijänä • hyvinvointia heikentävänä tekijänä.

Suorien jakaumien lisäksi sisällöt ristiintaulukoitiin käyttämällä kuutta taustamuuttujaa: • Sukupuoli • Ikä (luokiteltu: 18–29-vuotiaat, 30–49-vuotiaat, 50–64-vuotiaat, 65–74-vuotiaat, 75-vuotiaat ja vanhemmat) • Korkein ammatillinen koulutus (ei ammatillista koulutusta, ammatillinen kurssi, ammattikoulututkinto, opistoasteen-/AMK-tutkinto, yliopistotutkinto) • Nykyinen työtilanne (työssä, työttömänä/lomautettuna, opiskelijana, eläkkeellä, joku muu työtilanne) • Talouden yhteenlasketut bruttotulot/kuukausi (luokiteltu: 0-999 euroa, 1000–1999 euroa, 2000–2999 euroa, 3000–4999 euroa, 5000– 7499 euroa, 7500 euroa ja enemmän) • Asumistapa (luokiteltu: parisuhteessa JA lapsia, parisuhteessa EI lapsia, ei asu parisuhteessa)

Ristiintaulukoinnissa tehtiin testejä, jotka osoittavat, josko kyseiset muuttujat osoittavat tilastollista riippuvuutta keskenään. Jos tällainen tilastollinen riippuvuus on olemassa, merkittiin se kyseistä ristiintaulu- 28 kointia kuvaavan kuvion otsikon yhteyteen merkinnällä p-arvo < 0,005. Jos p-arvo on pieni (< 0,005), on vaihtoehto muuttujien (tilastollisesta) riippuvuudesta vahvoilla. Kaikki edellä mainitut hyvinvointisisällöt jaetaan tutkimuksessa edelleen yksityiskohtaisempiin sisältöihin (esimerkiksi taloudellinen tilanne jaetaan rahan riittämiseen eri asioihin), jolloin tarkastellaan ihmisten tyytyväisyyttä tai tyytymättömyyttä niihin. Ristiintaulukoimalla kyseiset sisällöt, saadaan selville missä ryhmissä tyytymättömyyttä koetaan yleisimmin. Tutkimuksessa tarkastellaan edelleen kahta yleisimmin tyyty- mättömyyttä aiheuttavaa yksityiskohtaista sisältöä (ellei toisin mainita) ristiintaulukoimalla ne mainittujen taustamuuttujien kanssa. Tästä seuraa joissakin kohdin se seikka, että taustamuuttujaryhmä on tässä tutkimuksessa tilastollisen tarkastelun rajana pidettyä 20 henkilöä pienempi. Näissä kohdin ryhmän pienuus tuodaan tekstissä esille tai asia jätetään kokonaan tarkastelematta. Tutkimuksessa tarkastellaan seutukuntia taustamuuttujien mukaan, jotta saataisiin selville yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokevat ihmisryhmät. Tämä tehdään antamalla kunkin hyvinvointisisällön osalta yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokevalle ryhmälle arvo 1. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokevalle ryh- mälle annetaan arvo 2 ja niin edelleen. Jos vertailun kohteena olevista ryhmistä kahdessa tai useammassa on sama tyytymättömien osuus, rat- kaisee yleisimmin tyytymättömien ryhmän valinnan se, missä ryhmäs- sä on enemmän/vähemmän hyvinvoinnin edistymistä tai tyytyväisyyttä kokevia. Tyytymättömimmäksi ryhmäksi tulkitaan siten se ryhmä, jossa on pienimmässä suhteessa tyytyväisyyttä kokevia vastaajia. Näin se ryh- mä, jonka kaikkien hyvinvointisisältöjen yhteenlaskettu arvo on pienin, tulkitaan kokonaisuutta ajatellen ryhmäksi, jolla on eniten hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että näin tarkasteltuna ei voida ve- tää suoraa johtopäätöstä siitä, mikä tarkastelluista ryhmistä on kaikkein heikoimmassa hyvinvoinnin tilassa. Vaikka tietyssä ryhmässä koet taisiin muita yleisemmin vain yksi hyvinvointisisältö hyvinvointia heiken- tävänä, voi juuri kyseisen sisällön vaikutus olla hyvinvoinnille muita suurempi. Kokonaisuuden muodostaminen perustuu siten karkeaan kokemusten yhdistämiseen. Tällainen toimintatapa antaa kuitenkin suun- 29 taa siitä, missä ryhmissä eri hyvinvointisisällöistä muodostettu hyvinvointikokonaisuus koetaan yleisimmin tai harvinaisimmin hyvinvointia heikentävänä. Olettaa sopii, että ryhmät, joissa koetaan selvästi muita yleisemmin useat hyvinvointisisällöt hyvinvoinnin heikentäjinä, koetaan myös yleinen hyvinvointi muita heikompana. Tutkimuksessa tarkastellaan edelleen samalla menetelmällä seutukuntien ja kuntien välisiä eroja hyvinvoinnin kokemisessa. Näin se seutukunta/kunta, jonka kaikkien hyvinvointisisältöjen yhteenlaskettu arvo osoittautuu pienimmäksi, tulkitaan kokonaisuutta ajatellen seutukunnaksi/ kunnaksi, jossa esiintyy eniten hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Kuntien tarkastelun osalta on kuitenkin huomattava, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyydessä esiintyvät erot ovat kuntien välillä monin osin hyvin pieniä. Lisäksi on syytä muistaa, että vastaajamäärät ovat pienissä kunnissa yleistyksiä ajatellen hyvin pieniä. Tarkastelussa on siten kyse hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lähestymistavasta. Perusajatus on tarkastella yksilöiden ja sosiaalisten ryhmien kokemuksellista hyvinvointia, heidän ja niiden tyytymättömyyskokemuksia erilai- sissa alueellisissa konteksteissa sekä verrata hyvinvointikokemusten eroja.

II KOKEMUKSELLINEN HYVINVOINTI SEUTUKUNNITTAIN JA KUNNITTAIN 32 3 Rovaniemen seutukunta

3.1 Seutukuntakokonaisuus

Rovaniemen seutukunnassa kyselyyn vastasi 1507 henkilöä: 1458 heis- tä asui kyselyhetkellä Rovaniemellä ja 49 Ranualla. Vastaajista naisia oli selvästi miehiä enemmän (kuvio 3.1). Sukupuoleen perustuvaa painokerrointa ei analyysissä otettu kuitenkaan mukaan, sillä Rovaniemen kaupungin (siinä käytetty painokerrointa) vastaavia lukuja verraten havait- tiin, ettei painokertoimen vaikutus lopullisiin lukuihin ole merkittävä.

nainen 65% mies 35% Kuvio 3.1 Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 75-vuotiaita ja vanhempia. Joka viides vastaaja kuului tarkastelun nuorimpaan ikä- ryhmään Rovaniemen seutukunnassa (kuvio 3.2).

18Ͳ29v 20% 30Ͳ49v 25% 50Ͳ64v 31% 65Ͳ74v 17% 75v.javanhemmat 7% Kuvio 3.2. Ikäjakauma.

Vastaajista 67 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 18 %, asumuserossa tai eronneita 10 % ja leskeksi jääneitä 5 % vastaajista. Vastaajista suurin ryhmä ilmoitti asumistavakseen avo-/avioliitossa asumisen ilman lapsia ja seuraavaksi suurin ryhmä avo-/avioliitossa asumisen lasten kera. Lähes yhtä moni ilmaisi asuvansa yksin (kuvio 3.3). 33

yksin 26% ystävienkanssa 2% yksinhuoltajana 4% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 38% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 27% yhdessävanhempienkanssa 2%

Kuvio 3.3. Asumistapa.

Vastaajista 1444 ilmoitti äidinkielekseen suomen, neljä ruotsin, yksi koltansaamen, yksi inarinsaamen, yksi venäjän, neljä jonkun muun kielen ja 52 vastaajaa ei ilmoittanut äidinkieltään lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli opistoasteen tutkinto tai AMK-tutkinto. Ei ammatillista koulutusta tai ammatillisen kurssin suorittaneita oli vastaajista yhteensä 26 % (kuvio 3.4).

Eiammatillistakoulutusta 13% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 13% Ammattikoulututkinto 26% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 32% Yliopistotutkinto 16% Kuvio 3.4. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 35 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 34 % työelämässä. Työ- elämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muut työtilanne) oli vastaajista yhteensä 31 % (kuvio 3.5).

työssä 34% työtön/lomautettu 8% päätoiminen/työnohellaopiskelu 17% eläke/osaeläke 35% muutyötilanne 6% Kuvio 3.5 Nykyinen työtilanne. 34 Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 3000–4999 euroa. Tätä pienempituloisten osuus vastaajista oli yhteensä 56 % (kuvio 3.6).

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 21% 2000Ͳ2999euroa 21% 3000Ͳ4999euroa 24% 5000Ͳ7499euroa 14% 7500euroajaenemmän 5%

Kuvio 3.6. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tässä tarkastelussa keskitytään erityisesti hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksiin. Yleisimmin hyvinvointia heikentävä- nä sisältönä pidettiin Rovaniemen seutukunnassa taloudellista tilannetta (28 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitettiin palkkatyöhön (19 %), omiin elintapoihin (14 %), yhteiskuntaan (12 %), omiin ominaisuuksiin (12 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (8 %) ja opiskeluun (8 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidettiin sosiaalisia suhteita (5 %), asuntoa (5 %), vapaa-aikaa (7 %) sekä asuinkunnan ominaisuuksia (7 %) (kuvio 3.7). Kyseiset sisällöt läpikäydään seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 81% 14% 5% Asunto 74% 21% 5% VapaaͲaika 80% 13% 7% Asuinkunnanominaisuudet 55% 39% 7% Opiskelu 73% 19% 8% Palvelujensaatavuus 53% 39% 8% Omatominaisuudet 73% 15% 12% Yhteiskunta 52% 37% 12% Omatelintavat 71% 15% 14% Työ 65% 16% 19% Taloudellinentilanne 47% 26% 28%

Kuvio 3.7. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 35 3.1.1 Taloudellinen tilanne

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidettyä taloudellista tilannetta (vastaajia 1344) tarkastellaan tutkimuksessa edelleen sukupuolen, iän, koulutuksen, työtilanteen, kotitalouden yhteenlaskettujen kuukausittaisten bruttotulojen sekä asumistavan mukaan. Näin tarkasteltuna 28 % Rovaniemen seutukunnan asukkaista kokee heidän taloudellisen tilanteensa hyvinvoinnin heikentäjänä. Kaikkein yleisimmin näin kokevat naiset (29 %), 18–29-vuotiaat (34 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (37 %), työttömät/lomautetut (57 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (52 %) ja ei parisuhteessa asuvat (34 %). Asiaan kohdistuva tyy- tymättömyys on siten kaikkein yleisintä työttömien keskuudessa. Myös nuoruus ja pienituloisuus vaikuttavat kokemuksiin taloudellisen tilanteen hyvinvointia heikentävästä vaikutuksesta (kuvio 3.8). Vähiten taloudellista tilannetta hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät miehet (24 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (12 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (20 %), työssä käyvät (20 %) (myös eläkeläisten keskuudessa kyseinen osuus on 20 %, mutta heidän keskuudessaan on työssä käyviä vähemmän niitä, jotka kokevat taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin edistäjänä), 5000–7499 tuloluokkaan kuuluvat (13 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (22 %). Hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset vähenevät siten merkittävästi iän lisääntyessä ja tulojen kasvaessa. Kaiken kaikkiaan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät hyvinvointikokemukset ovat voimakkaasti eriytyviä ja eriytyminen koskee kaikkia sosiaalisia ryhmiä. Yleisin kokemus on kohtuullinen ja suhteellisen laaja tyytyväisyys omiin taloudellisiin mahdollisuuksiin ja taloudellisten resurssien riittävyyteen. 36

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 47% 26% 28% Miehet 46% 31% 24% Naiset 47% 23% 29% 18Ͳ29v 35% 30% 34% 30Ͳ49v 45% 21% 33% 50Ͳ64v 50% 23% 27% 65Ͳ74v 52% 31% 17% 75vjavanhemmat 52% 36% 12% Eiammatillistakoulutusta 30% 36% 34% Ammatillinenkurssi 42% 30% 29% Ammattikoulututkinto 40% 24% 37% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 53% 26% 22% Yliopistotutkinto 61% 20% 20% Työssä 60% 20% 20% Työtön/lomautettu 19% 24% 57% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 34% 27% 39% Eläke/osaeläke 48% 32% 20% Muutyötilanne 26% 26% 48% 0Ͳ999euroa 19% 29% 52% 1000Ͳ1999euroa 33% 26% 41% 2000Ͳ2999euroa 44% 32% 24% 3000Ͳ4999euroa 53% 26% 21% 5000Ͳ7499euroa 70% 17% 13% 7500jaenemmän 70% 16% 14% AsuuparisuhteessaJAlapsia 50% 22% 28% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 52% 26% 22% Eiasuparisuhteessa 37% 29% 34%

Kuvio 3.8. Taloudellinen tilanne ja hyvinvointi (koulutus, ikä, työtilanne, asumistapa ja tulot: p-arvo < 0,005).

Tutkimuksessa kartoitettiin edelleen taloudellista tilannetta selvittämäl- lä ihmisten kokemuksia rahan riittämisestä erilaisiin asioihin (vastaajia 1199–1462, lasten harrastusten osalta 584 ja opiskelun osalta 618). Tämä tarkastelu osoitti, että rahaa koetaan olevan liian vähän erityisesti muiden auttamiseen (48 %), rentoutumiseen (33 %), harrastuksiin (31 %), lasten harrastuksiin (28 %), liikkumiseen (27 %), opiskeluun (27 %) ja vaatteisiin (26 %) (kuvio 3.9). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (10 %), asumiseen (13 %) ja laskuihin (17 %). Prosenttilukujen ei saa kuitenkaan antaa hämätä. Lukujen taustalta paljastuu tarkemmin tarkasteltuna 37 esimerkiksi se todellisuus, että Rovaniemen seutukunnan vastaajista 146 kokee, ettei heillä riitä raha ruokaan. Tämä suhteutettuna tutkimuksen ulkopuolelle jäävään väestömäärään tuottaa jo suuren luvun ihmisiä, jotka kokevat ettei heillä ole riittävästi taloudellisia resursseja tähän perus- tarpeen tyydyttämiseen. Edelleen reilu neljännes vastaajista kokee, ettei heillä ole riittävästi rahaa lastensa harrastuksiin. Luku on suuri ja sen voidaan nähdä selittävän osaltaan yhteiskunnassamme käytävän keskustelun kohteena olevaa lasten ja nuorten syrjäytymistä.

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 66% 24% 10% Asumiseen 59% 28% 13% Laskuihin 52% 32% 17% Vaatteisiin 43% 31% 26% Opiskeluun 45% 28% 27% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 38% 35% 27% Lastenharrastuksiin 42% 30% 28% Harrastuksiin 39% 30% 31% Rentoutumiseen 36% 31% 33% Muidenauttamiseen 25% 27% 48% Kuvio 3.9. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Tässä yhteydessä on huomattava, että pienituloisuus on laajempi ilmiö kuin varsinainen köyhyys. Toimeentulotukeen turvautuvien määrä on selvästi suppeampi kuin toimeentulon riittämättömyyttä kokevien luku. Pienituloisuuden taustat ovat hyvin moninaiset ja siten niiden lieventä- misen keinot ovat vaativia. Vastaajat toivat taloudelliseen tilanteeseensa liittyviä ja huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa elämisen kalleuteen, pieniin tuloihin ja työttömyyteen perustuen seuraavasti: Rahan riittävyys jokapäiväiseen tarpeeseen, esim. asuntolainat, auton käyttökulut, vuokrat, ruoka. Uusia maksuja tulee kokoajan lisää – polttoaine nousee – asutaan kaukana - saa/pitää käydä töissä. Ruuan hinta, terveellisen ruuan kallistuminen. 38 Elämä kallis, tulot surkeat. Osaamista ei ole mahdollista hyödyntää. Eniten huolta aiheuttaa jatkuva ruuan hinnan nousu, että miten ko- tiäidin tuloilla voi ruokkia perheen kun kaikki vain kallistuu. Eläkkeen riittämättömyys ja kova verotus. Pienet tulot, minkä takia ei voi juuri tehdä mitään muuta kuin olla kotona, ei edes matkustaa kotimaassa. Rahan vähäisyys!!! Olen melkein ainoastaan avopuolison elättämänä. Ei ole oikein että hänen tulot vaikuttaa omiin tuloihini. Rahat loppuu, lapset ei voi harrastaa ilman rahaa. Lääkkeet liian kalliita. Kesätyötä kaikille 16 vuotiaille eikä vain suhteilla. Rahatilanne, vaikka töitä on niin rahat ei riitä elämiseen. Taloudellinen tilanne; äitiyslomalle jääminen pudottaa tuloja, eikä menot silti pienene, päinvastoin. Työn saaminen äitiysloman jälkeen huolestuttaa. Työttömyys. Ei oikein tiedä miten tässä käy. Joutuuko taloudellisesti ahtaalle. Työttömyys – taloudelliset vaikeudet – syrjäytyminen. Työttömyys ja jatkuvasti nousevat elinkustannukset mm. asuminen ja ruoka. Lasten / nuorten eriarvoinen harrastusmahdollisuus – hinta.

Eniten ”minulla on liian vähän rahaa” mainintoja saanut ”muiden auttaminen” jakautuu taustamuuttujien mukaan tarkasteltuna siten, että yleisimmin näitä mainintoja antavat naiset (50 %), 18–29-vuotiaat (62 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (61 %), työttömät/lomautetut (76 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (66 %) ja ei parisuhteessa asuvat (52 %). Vähiten näin kokevat miehet (45 %), 65–74-vuotiaat (28 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (37 %), eläkeläiset (36 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (27 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (40 %). On huomattavaa, että ylimpään tuloluokkaan kuuluvatkin kokevat rahan riittämättömyyttä muiden auttamiseen hyvin suuressa määrin. Nämä kokemukset voidaankin liittää rahan konkreettisen riittämisen lisäksi 39 edelleen siihen, mitä asioita ihminen pitää elämässään tärkeänä. Vaikka käytettävissä olisi suuretkin tulot, voidaan kokea, ettei niistä riitä muille jaettavaksi. Tässä yhteydessä on lisäksi tarkasteltu rahojen ruokaan riittämisen kokemuksia. Ihmisten elämässä muiden auttaminen voi olla hyvinkin tär- keä elämänsisältö. Heikko taloudellinen tilanne heikentää luonnollisesti tämän elämänsisällön toteuttamisen mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan suoraan heikennä ihmisen elinmahdollisuuksia. Toisin on tilanteessa, jossa ihminen kokee, ettei hänen taloudellinen tilanteensa mahdollista peruselinehtojen toteuttamista. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat kokemukset koskien rahan riittämättömyyttä ruokaan ja asumiseen. Rova- niemen seutukunnassa rahojen ruokaan riittämiseen liittyvää tyytymät- tömyyttä kokevat yleisimmin miehet (11 %), 18–29-vuotiaat (13 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (14 %), työttömät/lomautetut (34 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (27 %) ja ei parisuhteessa asuvat (12 %). Rahojen ruokaan riittämättömyyden kokemukset liittyvät siten suuressa määrin nuoruuteen, työttömyyteen sekä pieniin tuloihin. Vähiten rahojen riittämättömyyttä ruokaan kokevat naiset (9 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (3 %), opistoasteen- tai AMK-tutkinnon suorittaneet (6 %), työssä käyvät (5 %), 5000–7400 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvat (7 %). Huomattavaa on kuitenkin, että suurimpaan tuloluokkaan (7500 euroa ja enemmän kuukaudessa) kuuluvat kokevat kahteen sitä alempaan tuloluokkaan kuuluvia yleisemmin, että heillä on liian vähän rahaa ruokaan (6 %).

3.1.2 Palkkatyö

Rovaniemen seutukunnan työssä käyvien vastaajien (vastaajia 570) keskuudessa palkkatyö koetaan taloudellisen tilanteen jälkeen toiseksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Näin kokee 19 % kaikista vastaajista. Kaikkein yleisimmin näin koetaan naisten (23 %), työikäisistä 18–29-vuotiaiden (23 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (22 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvien (25 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvien (20 %) keskuudessa (kuvio 3.10). Työ koetaan vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävänä miesten (12 %), työikäisistä 50–64-vuotiaiden (17 %), opistoasteen/AMK-tut- 40 kinnon suorittaneiden (18 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (13 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (18 %) keskuudessa. Naisten ja miesten välillä on siten merkittävä ero palkkatyön ja hyvinvoinnin yhteyden kokemisessa. Mielenkiintoista on myös havaita, että ikäluokittain tarkasteltuna ne, joiden työurien pidentämiseen nykytilanteessa pyritään, kokevat vähimmässä määrin työn heikentävän heidän hyvinvointiaan.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 65% 16% 19% Mies 69% 19% 12% Nainen 62% 15% 23% 18Ͳ29v 55% 22% 23% 30Ͳ49v 63% 17% 20% 50Ͳ64v 69% 14% 17% Eiammatillistakoulutusta 53% 27% 20% Ammatillinenkurssi 73% 5% 22% Ammattikoulututkinto 58% 22% 20% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 67% 15% 18% Yliopistotutkinto 68% 12% 20% 0Ͳ999euroa 29% 46% 25% 1000Ͳ1999euroa 55% 22% 24% 2000Ͳ2999euroa 66% 18% 16% 3000Ͳ4999euroa 65% 16% 19% 5000Ͳ7499euroa 69% 11% 20% 7500jaenemmän 74% 13% 13% AsuuparisuhteessaJAlapsia 68% 14% 18% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 69% 11% 20% Eiasuparisuhteessa 55% 26% 19% Kuvio 3.10. Palkkatyö ja hyvinvointi (tulot: p-arvo < 0,005).

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työ- hön liittyvä tyytymättömyys (vastaajia 586–613) kohdistetaan palkkaukseen (38 %), työn kuormittavuuteen (29 %), työstä saatavaan arvostukseen (26 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (22 %), työn vakinaisuuteen (11 %), esimiehiin (11 %) sekä työaikoihin (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkaverei- hin (3 %), työn mielenkiintoisuuteen (8 %) sekä vastuunkantamisen mahdollisuuteen (10 %) (kuvio 3.11). 41

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 82% 16% 3% mielenkiintoisuus 69% 24% 8% vastuunkantaminen 67% 23% 10% esimiehet 63% 26% 11% työajat 73% 16% 11% vakinaisuus 79% 9% 11% vaikuttaminen 44% 34% 22% arvostus 43% 30% 26% kuormittavuus 37% 34% 29% palkkaus 30% 32% 38% Kuvio 3.11. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Rovaniemen seutukunnan vastaajat toivat työhön liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa työn muutoksiin ja kiireeseen perustuen seuraavasti: Oma jaksaminen, mahdollinen työpaikan menetys. Ihmisen pakko valita työ- ja asuinpaikkansa. Työpaikka määrää liikaa asuinpaikkaa. Työn kuormituksen epätasainen jakautuminen. Muutokset työpaikalla. Niitä on paljon, koskevat henkilökohtaisesti. Työn jatkuvuus, onko töitä ensi vuonna? Joudunko vaihtamaan ensi vuonna? Ainainen kiire ja jatkuva muutos työelämässä. Henkilöstön vähen- täminen lisää paineita muille. Kohta suurin osa ei enää jaksa (töissä olemista). Kun on pätkätöitä vaan tarjolla. Loma on aina omaa lomaa – pal- kasta pois. Hirveä työtahti, ei pysy matkassa. Työtilanne – pitempiaikaista työtä ei ole tiedossa. Töissä paljon paineita ja vastuuta joka aiheuttaa stressiä.

Kahta yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavaa työn sisältöä tarkastelemalla on todettavissa, että yleisimmin työn palkkaukseen ovat tyyty- 42 mättömiä naiset (41 %), työikäisistä 30–49-vuotiaat (40 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (45 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (45 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (39 %). Vähiten tyytymättömyyttä on puolestaan miesten (32 %), työikäisis- tä 18–29-vuotiaiden (32 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (26 %), suurimpaan tuloluokkaan kuuluvien (18 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvien (37 %) keskuudessa. Joka tapauksessa tyytymättömyys on yleistä kaikissa tarkastelluissa ryhmissä. Aiemmin kuvattujen työn hyvinvoin- tivaikutuskokemusten tapaan myös palkkaustyytyväisyyden osalta suku- puolierot on nähtävissä naisille miehiä kielteisempinä. Myös työn kuormittavuuteen tyytymättömiksi itsensä kokevat yleisemmin naiset (36 %), lisäksi tyytymättömimpiä tähän asiaan ovat työikäisistä 50–64-vuotiaat (33 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (34 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvat (35 %) ja ei parisuhteessa asuvat (31 %). Vähiten tyytymättömyyttä työn kuormittavuuteen koetaan miesten (15 %), työikäisistä 18–29-vuotiaiden (24 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (27 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (26 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvien (26 %) keskuudessa. Tässä mielenkiintoiseksi tulee havainto, jonka mukaan vanhin työtä tekevä ikäluok- ka kokee työn kuormittavuutta kohtaan muita ikäluokkia yleisemmin tyytymättömyyttä, vaikka tarkasteltaessa työn vaikutusta hyvinvointiin, samainen ikäluokka koki vähiten työn hyvinvointia heikentäviä vaiku- tuksia.

3.1.3 Elintavat

Rovaniemen seutukunnassa kolmanneksi yleisimpänä hyvinvointia heikentävänä sisältönä koetaan omat elintavat (vastaajia 1387). Omat elintapansa kokee hyvinvointia heikentävinä 14 % kaikista vastaajista. Yleisimmin näin kokevat naiset (16 %), 30–49-vuotiaat (18 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (17 %), työttömät/lomautetut (23 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (20 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (16 %) (kuvio 3.12). 43 Vähimmässä määrin näin kokevat puolestaan miehet (11 %), 65–74-vuotiaat (5 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (12 %), elä- keläiset (9 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (12 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (11 %). Nuoremmissa ikäryhmissä ollaan siten omiin elintapoihin selvästi yleisemmin tyytymättömiä kuin vanhemmissa ikäryhmissä. Tuloja tarkastellen samaan asiaan kohdistuva tyytymättömyys vähenee pienimmästä tuloluokasta 3000–4999 euron tuloluokkaan tultaessa. Tätä suuremmissa tuloluokissa tyytymättömyys on jälleen yleisempää.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 71% 15% 14% mies 68% 21% 11% nainen 72% 12% 16% 18Ͳ29v 69% 15% 16% 30Ͳ49v 71% 10% 18% 50Ͳ64v 66% 18% 17% 65Ͳ74v 79% 16% 5% 75vjavanhemmat 71% 23% 6% Eiammatillistakoulutusta 67% 20% 14% Ammatillinenkurssi 70% 18% 12% Ammattikoulututkinto 67% 19% 14% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 73% 13% 14% Yliopistotutkinto 74% 8% 17% Työssä 71% 12% 17% Työtön/lomautettu 55% 21% 23% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 74% 12% 13% Eläke/osaeläke 73% 19% 9% Muutyötilanne 65% 16% 19% 0Ͳ999euroa 61% 19% 20% 1000Ͳ1999euroa 68% 16% 16% 2000Ͳ2999euroa 73% 15% 12% 3000Ͳ4999euroa 75% 14% 12% 5000Ͳ7499euroa 74% 10% 16% 7500jaenemmän 66% 16% 18% AsuuparisuhteessaJAlapsia 72% 12% 16% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 72% 17% 11% Eiasuparisuhteessa 70% 14% 16%

Kuvio 3.12. Elintavat ja hyvinvointi (ikä, työtilanne, sukupuoli: p-arvo < 0,005).

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1440–1470) painon hallintaan (25 %), liikunta- 44 tottumuksiin (22 %), nukkumistottumuksiin (19 %) sekä ravitsemistottumuksiin (14 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (1 %), lääkkeiden (4 %), alkoholin (6 %) sekä tupakkatuotteiden (10 %) käyttöön (Kuvio 3.13). Huumausaineiden käyttöön liittyvän arvioinnin osalta on todettava, että vastauksissa kiinnitetään huomiota ainoastaan tyytymättömien osuuteen. Tyytymättömyyden tulkitaan tässä yhteydessä liittyvän ihmisiin, joita huumausaineiden käyttö koskee. Huumausaineiden käyttöön tyytyväiset tulkitaan tässä vastaajiksi, jotka ovat epähuomiossa vastannet näin ”asia ei koske minua” -vastausvaihtoehdon sijaan. On kuitenkin syy- tä huomata, että lukumääriksi muutettuna 81 Rovaniemen seutukunnan vastaajaa on tyytymätön alkoholin käyttöönsä, 149 ihmistä on tyytymä- tön tupakkatuotteiden käyttöönsä ja 9 ihmistä on tyytymätön huumausaineiden käyttöönsä. Kun jälleen nämä luvut suhteutetaan Rovaniemen seutukunnan kokonaisasukasmäärään, näyttäytyvät luvut jo huomattavan suurilta.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 15% 1%1% 84% lääkkeidenkäyttö 40% 17% 4% 39% alkoholinkäyttö 52% 16% 6% 27% tupakkatuotteidenkäyttö 19% 8% 10% 63% ravitsemistottumukset 53% 33% 14% 1% nukkumistottumukset 50% 30% 19% 1% liikuntatottumukset 48% 30% 22% 1% painonhallinta 45% 28% 25% 2% Kuvio 3.13. Elintavat ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat omiin elintapoihinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa alkoholiin ja kiireeseen perustuen seuraavasti: Alkoholin liikakäyttö ja siitä johtuvat muut lieveilmiöt mm. asioiden hoito jää kesken, henkilökohtaiset asiat eivät ole hallinnassa. Liiallinen tupakointi ja etanolin käyttäminen. Niin paljon töitä, ettei niistä tahdo selvitä, jatkuva stressi, ei aikaa kuntoilla/huolehtia omasta terveydestä. 45 Yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistettavaan painonhallintaan ovat erityisen tyytymättömiä naiset (28 %), 50–64-vuotiaat (31 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (29 %), työssä käyvät (30 %), suurimpaan tuloluokkaan kuuluvat (33 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (27 %). Harvinaisempaa tyytymättömyys painon hallintaan on miesten (22 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (14 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (23 %), eläkeläisten (22 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (23 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (24 %) keskuudessa. Tämän mukaan näyttäisi siltä, että tyytymättömyys painon hallintaan on sitä yleisempää, mitä suuremmat taloudelliset resurssit ih- misellä on käytössään. Painon hallinnan lisäksi tarkempaan tarkasteluun on tässä yhteydessä otettu vielä tyytymättömyys alkoholin käyttöön. Ketkä sitten ovat niitä, jotka yleisimmin kokevat tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä? Tut- kimuksen perusteella voidaan sanoa, että yleisimmin tyytymättömiä ovat miehet (9 %), 50–64-vuotiaat (8 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (7 %), työttömät/lomautetut (16 ), korkeimpaan tuloluokkaan kuuluvat (15 %) ja ei parisuhteessa asuvat (8 %). Huomionarvoinen seikka tässä yhteydessä on se, että työttömien rinnalla tulojen perusteella tarkasteltuna kaikkein suurituloisimmat ovat yleisimmin tyytymättömiä omaan alkoholin käyttöönsä. Vähiten tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä kokevat puolestaan naiset (4 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (2 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (2 %), ”joku muu” työtilanteen omaavat (2 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (4 %). Viimeisimpään havaintoon liittyen on todettava, että 16 Rova- niemen seutukunnan lapsiperheessä jompikumpi vanhemmista kokee olevansa tyytymätön omaan alkoholinkäyttönsä. Ja tämä luku siis vain kyselyyn vastanneiden joukosta. Luku on kerrottava moninkertaisesti, jos se yleistetään koskemaan koko seutukunnan asukasmäärää.

3.1.4 Yhteiskunta

Suomalaista yhteiskuntaa pidetään neljänneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä Rovaniemen seutukunnassa (vastaajia 1260). 46 Kaikista vastaajista 12 % kokee yhteiskunnan omaa hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä. Kaikkein eniten näin ajattelevat naiset (12 %), 50–64-vuotiaat (15 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (16 %), ”muun työtilanteen” omaavat (26 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (18 %) ja ei parisuhteessa asuvat (13 %). Erityisen suuri tyytymättömien osuus on siten pitkillä sairauslomilla sekä äitiys- ja vanhempainvapaalla (”muu työtilanne”) olevien keskuudessa (kuvio 3.14). Vähiten edellä kuvatusti kokevat miehet (11 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (1 %), ei ammatillista koulutusta omaavat (5 %), eläkeläiset (9 %), kahteen ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (9 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia ja lasten kanssa (11 %) asuvat. Yhteiskunta koetaan siten tulojen kasvaessa vähemmässä määrin hyvinvointia heikentävänä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 52% 37% 12% mies 51% 38% 11% nainen 52% 36% 12% 18Ͳ29v 57% 34% 9% 30Ͳ49v 53% 35% 12% 50Ͳ64v 48% 37% 15% 65Ͳ74v 49% 41% 10% 75vjavanhemmat 51% 48% 1% Eiammatillistakoulutusta 51% 43% 5% Ammatillinenkurssi 48% 46% 7% Ammattikoulututkinto 45% 39% 16% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 51% 36% 13% Yliopistotutkinto 65% 24% 11% Työssä 56% 34% 10% Työtön/lomautettu 35% 45% 21% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 62% 29% 10% Eläke/osaeläke 49% 42% 9% Muutyötilanne 33% 41% 26% 0Ͳ999euroa 48% 34% 18% 1000Ͳ1999euroa 48% 42% 11% 2000Ͳ2999euroa 47% 41% 12% 3000Ͳ4999euroa 50% 39% 11% 5000Ͳ7499euroa 65% 27% 9% 7500jaenemmän 63% 28% 9% AsuuparisuhteessaJAlapsia 55% 34% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 49% 40% 11% Eiasuparisuhteessa 51% 36% 13%

Kuvio 3.14. Yhteiskunta ja hyvinvointi (koulutus, työtilanne, tulot: p-arvo < 0,005). 47 Kaiken kaikkiaan on nähtävillä enemmistön (52 %) myönteisyys yhteiskuntaa kohtaan. Kokemus kuitenkin eriytyy voimakkaasti. Kokemus yhteis kunnasta on sitä positiivisempi ja vähiten kielteinen mitä stabiilim- pi ihmisen status on. Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1235–1394) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (37 %), ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (36 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (31 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (12 %), yleiseen turvallisuuteen (14 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (18 %) (kuvio 3.15).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 42% 47% 12% yleinenturvallisuus 46% 40% 14% mahdollisuustullaautetuksi 32% 50% 18% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 19% 50% 31% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 26% 38% 36% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 16% 47% 37% Kuvio 3.15. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat yhteiskuntaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa turvattomuutta aiheuttaviin tekijöihin, työttömyyteen ja taloudellisiin seikkoihin perusten seuraavasti: Kiire, heikko taloustilanne, lasten ja perheiden mielenterveysongel- mat, vanhemmuus hukassa, koulukiusaaminen, työttömyys, päivä- hoitopalvelujen riittämättömyys. Maahanmuuttajat – nuorison mielivaltaisuus ja niitä kohtaan tun- temani pelko. Suvaitsemattomuuden lisääntyminen erilaisia ihmisiä kohtaan. En murehdi päivittäin, mutta kouluammuskelut ja lapsen kidnappa- us välillä huolettavat. Nuorten syrjäytyminen, vanhustenhuolto. Esim. se että eläkerahoja pimitetään ja 58 v. ei pääse eläkkeelle vaikka vaivat riittäisivät. On eriarvoisuutta nimenomaan talouskysymykset. 48 EU:n ﬁ nanssikriisi, kilpailukyky, vaikutus hyvinvointivaltion toi- mintaperiaatteisiin. Nuorison työttömyys, aiheuttaa kielteisiä lieveilmiöitä.

Ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen ovat yleisimmin tyy- tymättömiä naiset (41 %), 30–49-vuotiaat (43 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (48 %), opiskelijat (46 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (52 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (38 %). Näin suvaitsevaisuuden toteutumiseen ollaan erityisen tyytymättömiä niissä ryhmissä, joiden elämä ulkoisesti näyttäisi olevan kohdallaan. Mielenkiintoinen kysymys tähän liittyen on se, kokevatko nämä ihmiset sitten muita suuremmassa määrin empatiaa suvaitsevaisuuden tai sen puutteen kohteena olevia kohtaan vai kokevatko he suvaitsevaisuuteen liittyvän vajeen kohdistuvan jollain tapaa itseensä? Vähiten tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan kokevat miehet (29 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (22 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (29 %), eläkeläiset (31 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (34 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (35 %). Tyytymättömien osuus on kuitenkin näissäkin ryhmissä huomattavan suuri. Suomessa viimevuosina tapahtuneiden ikävien väkivaltatragedioiden vuoksi on tarpeen vielä tarkastella lähemmin suomalaiseen yhteiskuntaan liitettyjä yleisen turvallisuuden kokemuksia. Kaikkein tyytymättömim- piä turvallisuuteen ovat naiset (15 %), 65–74-vuotiaat (20 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (18 %), ”jonkun muun” työtilanteen omaavat (19 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (18 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (17 %). Vähiten tyytymättömiä yleiseen turvallisuuteen ovat miehet (14 %), 18–29-vuotiaat (8 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (10 %), opiskelijat (10 %),toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (12 %) sekä parisuhteessa lasten kanssa asuvat (12 %). Turvallisuuden tunteen voidaan siten nähdä kuuluvan suurimmassa määrin erityisesti nuoruuteen. Mielenkiintoinen havainto liittyy tässä yhteydessä siihen, että lapsiper- heelliset ovat muita asumistapoja edustavia vähemmässä määrin tyyty- mättömiä yleiseen turvallisuuteen. 49 3.1.5 Omat ominaisuudet

Henkilön omat ominaisuudet koetaan Rovaniemen seutukunnassa viidenneksi eniten hyvinvointia heikentävinä tekijöinä (vastaajia 1297). Tähän liittyen tutkimuksessa on kartoitettu sitä, josko vastaajilla on jokin jokapäiväistä elämää haittaava sairaus, vaiva tai vamma. Kaikista vastaajista (vastaajia 1410) 39 prosentilla on tällainen. Yleisimmin sairaus, vaiva tai vamma on miehillä (43 %), 75-vuotiailla ja vanhemmilla (69 %), ammatillisen kurssin suorittaneilla (52 %), eläkeläisillä (58 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (47 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvilla (42 %) (kuvio 3.16). Kyseisen tyyppistä huolta on vähiten naisilla (37 %), 18–29-vuotiailla (17 %), yliopistotutkinnon suorittaneilla (30 %), opiskelijoilla (17 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvilla (28 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvilla (32 %). Kuitenkin myös näissä ryhmissä sairauksia, vaivoja tai vammoja esiintyy melko laajalti. Tästä on hyvänä esimerkkinä vastaajien nuorin ikäryhmä, jossa lukumääräksi muuttaen 46 henkilöllä on jokin jokapäiväistä elämää haittaava sairaus, vaiva tai vamma. 50

Eiole Kylläon

Kaikkivastaajat 61% 39% mies 58% 43% nainen 63% 37% 18Ͳ29v 83% 17% 30Ͳ49v 71% 29% 50Ͳ64v 49% 51% 65Ͳ74v 53% 47% 75vjavanhemmat 31% 69% Eiammatillistakoulutusta 58% 42% Ammatillinenkurssi 48% 52% Ammattikoulututkinto 60% 40% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 64% 36% Yliopistotutkinto 70% 30% Työssä 70% 30% Työtön/lomautettu 64% 36% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 83% 17% Eläke/osaeläke 42% 58% Muutyötilanne 51% 49% 0Ͳ999euroa 67% 34% 1000Ͳ1999euroa 53% 47% 2000Ͳ2999euroa 56% 44% 3000Ͳ4999euroa 65% 35% 5000Ͳ7499euroa 72% 28% 7500jaenemmän 65% 35% AsuuparisuhteessaJAlapsia 68% 32% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 58% 42% Eiasuparisuhteessa 61% 39% Kuvio 3.16. Vastaajalla esiintyvä sairaus, vaiva tai vamma (tulot, ikä, työtilanne, koulutus: p-arvo < 0,005).

Kaikista vastaajista 12 % kokee omat ominaisuutensa hyvinvointia hei- kentävinä. Eniten omien ominaisuuksien koetaan heikentävän hyvinvointia naisten (13 %), 50–64-vuotiaiden (16 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (15 %), työttömien/lomautettujen (17 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvien (15 %) ja ei parisuhteessa asuvien (13 %) keskuudessa (kuvio 3.17). On kuitenkin huomattava, että suurituloisimmat kokevat asian lähes samassa suhteessa pienituloisimpien kanssa (heidän keskuudessaan on vain enemmän hyvinvoinnin edistymiskokemuksia). Näin siis omat ominaisuudet ovat yhtälailla tyytymättömyyttä aiheuttavia tulojen pienuuteen tai suuruuteen katsomatta. 51 Vähiten omia ominaisuuksia hyvinvointia heikentävinä pitävät miehet (10 %), 65–74-vuotiaat (6 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (10 %), eläkeläiset (10 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (7 %) sekä parisuhteessa lasten kanssa asuvat (11 %). Omat ominaisuudet koetaan ikäryhmittäin tarkastellen enenevässä määrin hyvinvointia heikentävinä aina työuran lopulle asti, jonka jälkeen kyseiset kokemukset vähenevät huomattavasti. Kaiken kaikkiaan omat ominaisuudet koetaan hyvin tärkeinä oman hyvinvoinnin ja sen hyväksi kokemisen mahdollistajina.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 73% 15% 12% mies 68% 22% 10% nainen 75% 12% 13% 18Ͳ29v 74% 14% 12% 30Ͳ49v 75% 12% 13% 50Ͳ64v 71% 13% 16% 65Ͳ74v 71% 23% 6% 75vjavanhemmat 74% 18% 9% Eiammatillistakoulutusta 65% 21% 15% Ammatillinenkurssi 70% 19% 11% Ammattikoulututkinto 71% 19% 10% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 76% 11% 13% Yliopistotutkinto 76% 11% 13% Työssä 76% 12% 13% Työtön/lomautettu 60% 24% 17% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 76% 12% 13% Eläke/osaeläke 71% 19% 10% Muutyötilanne 70% 15% 15% 0Ͳ999euroa 65% 20% 15% 1000Ͳ1999euroa 71% 15% 13% 2000Ͳ2999euroa 72% 18% 10% 3000Ͳ4999euroa 75% 12% 13% 5000Ͳ7499euroa 82% 11% 7% 7500jaenemmän 74% 12% 15% AsuuparisuhteessaJAlapsia 77% 12% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 72% 17% 11% Eiasuparisuhteessa 72% 14% 13%

Kuvio 3.17. Omat ominaisuudet ja hyvinvointi (sukupuoli, ikä: p-arvo < 0,005).

Eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 1411–1462) energisyyteen liittyvät kokemukset (21 %). Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä 52 aiheuttavat fyysinen terveys (17 %), toimintakykyisyys (12 %) ja tyytyväi- syys omaan itseen (10 %). Tyytymättömyys liitetään vähiten kokemuksiin koskien elämään kohdistettavaa myönteisyyttä (5 %), avoimuuteen koskien muita ihmisiä (5 %) ja uusia asioita (5 %) sekä onnellisuuteen (8 %) (kuvio 3.18).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 74% 22% 5% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 65% 30% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 61% 34% 5% onnellisuus 63% 29% 8% tyytyväisyysomaanitseen 55% 36% 10% toimintakykyisyys 60% 28% 12% fyysinenterveys 53% 30% 17% energisyys 41% 39% 21%

Kuvio 3.18. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat omiin ominaisuuksiinsa liittyviä huolta aiheuttavia si- sältöjä esille muun muassa fyysisiin ja psyykkisiin ongelmiin perustuen seuraavasti: Ahdistuneisuus: masennuskaudet, alkoholismi. Ahdistuneisuus: rajoittaa töiden hakemista, jaksamista, ihmissuhteita. Masennus: rik- koo pysyviä suunnitelmia ja jaksamista yleisesti. Alkoholismi: muilla paikkakunnilla heikko avunsaanti johtanut ”itsehoitoon”. Oma jaksaminen. Mahdollinen sairastuminen. Käsittelemättömien asioiden läpikäyminen nyt varhaisaikuisuudessa. Jälkeenjääntini tietotekniikoiden omistamisessa ja osaamisessa. Sairaudesta paraneminen. Vähän terapiaa. Sairaus koska läsnä koko ajan. Terveys, yksinäisyys. Liikuntakyky on biologisten lääkkeiden varassa, kun lääkkeet heittää vaikuttamasta, miten selvitä arjesta ja kivuista. Uusiutuuko rintasyöpä. 53 Eniten tyytymättömyyttä aiheuttaviin kokemuksiin liittyen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin tyytymättömiä energisyyteensä (tai tässä sen puutteeseen) ovat naiset (22 %), 30–49-vuotiaat (24 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (26 %), työttömät/lomautetut (24 %), suurimpaan tuloluokkaan kuuluvat (27 %) ja ei parisuhteessa asuvat (22 %). Pienituloisimpien ryhmä näyttäytyy tässä asiassa lähes samanlaisena suurituloisimpien kanssa. Tulojen voidaan siten nähdä tässä(kin) yhteydessä olevan vaikutuksiltaan samansuuntaiset niiden pienuudesta tai suuruu- desta riippumatta. Vähiten tyytymättömyyttä omaan energisyyteensä kokevat miehet (19 %), 65–74-vuotiaat (14 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (14 %), eläkeläiset (19 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (15 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (19 %). Tähän perustuen voidaan todeta, että vaikka iän myötä ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, eivät energisyyteen liittyvät kokemukset heikkene samassa suhteessa. Tutkimuksessa on tarkasteltu tyytymättömyyttä koskien hyvinvoinnin eri sisältöjä, joten on paikallaan tarkastella tässä yhteydessä vielä tarkemmin ihmisten itseensä liittämiä tyytymättömyyskokemuksia. Tä- män mukaan molemmat sukupuolet ovat tyytymättömiä itseensä lähes samassa määrin (10 %). Yleisimmin tyytymättömiä ovat nuorimmat, eli 18–29-vuotiaat (14 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (15 %), työttömät/lomautetut (18 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (16 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (12 %). Nuoruus ja työttömyys lisäävät siten selvästi itseen kohdistuvaa tyytymättömyyttä. Toisaalta tuloja tarkastellen suurimpaan tuloluokkaan kuuluvat tulevat pienimpään tuloluokkaan kuuluvien jälkeen heti seuraavina itseensä tyytymättömimpien joukossa. Vähiten itseensä tyytymättömiä ovat 75-vuotiaat ja vanhemmat (5 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (8 %), eläkeläiset (7 %), toiseksi ylim- pään tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (7 %). Tämä vahvistaa tulkintaa siitä, että itseen kohdistuva armollisuus vahvistuu iän myötä.

3.1.6 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Oman asuinkunnan palvelujen saatavuus osoittautui Rovaniemen seutukunnassa kuudenneksi eniten ja samalla kuudenneksi vähiten hyvin- 54 vointia heikentäväksi sisällöksi (vastaajia 1294). Kaikista vastaajista 8 % kokee palvelujen saatavuuden hyvinvointiaan heikentäväksi tekijäksi. Kaikkein yleisimmin näin kokevat naiset (9 %), 50–64-vuotiaat (11 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (10 %), ”muun työtilanteen” omaavat (18 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (11 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (9 %) (kuvio 3.19). Vähiten asuinkunnan palvelujen saatavuutta pitävät hyvinvointia heikentävänä tekijänä miehet (8 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (4 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (7 %), opiskelijat (6 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (2 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (7 %). Tulojen suuruuden voidaan siten nähdä vaikuttavan positiivisesti palvelujen saatavuuteen liittyviin kokemuksiin. On myös tärkeää huomata, että kaikkein vanhimmassa ikäryhmässä ollaan vähiten tyytymättömiä asuinkunnan palvelujen saatavuuteen Rovaniemen seutukunnassa. Tieto on mielenkiintoinen vanhusväen palvelutarjonnan suunnittelun ja toteu- tuksen onnistumisen näkökulmasta. On kuitenkin huomattava, että palvelujen saatavuutta arvioi tässä tutkimuksessa vanhemman väen osaltakin todennäköisesti suhteellisen itsenäisesti toimeentulevat henkilöt. 55

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 53% 39% 8% mies 50% 42% 8% nainen 55% 37% 9% 18Ͳ29v 50% 44% 6% 30Ͳ49v 58% 34% 8% 50Ͳ64v 52% 37% 11% 65Ͳ74v 47% 45% 8% 75vjavanhemmat 57% 39% 4% Eiammatillistakoulutusta 46% 48% 7% Ammatillinenkurssi 50% 41% 9% Ammattikoulututkinto 50% 42% 8% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 56% 34% 10% Yliopistotutkinto 59% 35% 7% Työssä 58% 35% 7% Työtön/lomautettu 43% 42% 15% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 51% 44% 6% Eläke/osaeläke 51% 41% 8% Muutyötilanne 49% 33% 18% 0Ͳ999euroa 48% 41% 11% 1000Ͳ1999euroa 51% 39% 10% 2000Ͳ2999euroa 49% 39% 11% 3000Ͳ4999euroa 54% 39% 7% 5000Ͳ7499euroa 61% 35% 5% 7500jaenemmän 55% 43% 2% AsuuparisuhteessaJAlapsia 61% 32% 7% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 46% 45% 9% Eiasuparisuhteessa 53% 38% 9% Kuvio 3.19. Palvelujen saatavuus ja hyvinvointi (työtilanne, asumistapa: p-arvo < 0,005).

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Rovaniemen seutukunnassa asuinkunnan julkisen liikenteen (42 %, vastaajia 1092), toimeentulotukipalvelujen (40 %, vastaajia 249), muiden vanhuspalvelujen (pois lukien kotipalvelu/kotihoito)(33 %, vastaajia 268), työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (30 %, vastaajia 441), kotipalvelun/kotihoidon (29 %, vastaajia 254), päihdehuollon (26 %, vastaajia 145), vammaispalvelujen (26 %, vastaajia 184), terveyskeskuspalvelujen (24 %, vastaajia 1222), nuoriso- työn palvelujen (22 %, vastaajia 219), hammashuoltopalvelujen (22 %, vastaajia 973), pankkipalvelujen (21 %, vastaajia 1436) sekä postipalve- 56 lujen (20 %, vastaajia 1456) saatavuuteen (kuvio 3.20). Tyytymättömien osuudet ovat näissä kohdin huomattavan suuret. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan kirjastopalvelujen (1 %, vastaajia 1187), äitiysneuvolapalvelujen (4 %, vastaajia 241), kauppapalvelujen (5 %, vastaajia 1475), yksityisten terveyspalvelujen (5 %, vastaajia 945), lastenneuvolapalvelujen (6 %, vastaajia 278) sekä kulttuuritapahtumien (6 %, vastaajia 1013) saatavuuteen. Opiskelijaterveyden- huollon saatavuutta arvioi 330 henkilöä, yksityisten sosiaalipalvelujen saatavuutta 199 henkilöä, lasten päivähoidon saatavuutta 307 henkilöä, Kelan palvelujen saatavuutta 1011 henkilöä, teatteripalvelujen saatavuutta 878 henkilöä, terveyskeskussairaalapalvelujen saatavuutta 634 henki- löä, lastensuojelutyön saatavuutta 192 henkilöä ja oikeusavun saatavuutta 180 henkilöä.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 81% 18% 1% äitiysneuvola 69% 27% 4% kauppapalvelut 84% 11% 5% yksityisetterveyspalvelut 69% 26% 5% lastenneuvola 71% 23% 6% kulttuuritapahtumat 51% 44% 6% opiskelijaterveydenhuolto 59% 31% 11% yksityisetsosiaalipalvelut 29% 60% 11% lastenpäivähoito 60% 28% 12% Kelanpalvelut 41% 46% 13% teatteri 43% 42% 15% terveyskeskussairaala 40% 43% 16% lastensuojelutyö 32% 49% 19% oikeusapu 32% 49% 19% postipalvelut 58% 22% 20% pankkipalvelut 55% 23% 21% hammashuolto 41% 37% 22% nuorisotyö 29% 49% 22% terveyskeskus 39% 37% 24% vammaispalvelu 30% 44% 26% päihdehuolto 22% 52% 26% kotipalvelu/kotihoito 30% 41% 29% työͲjaelinkeinotoimistonpalvelut 27% 43% 30% muutvanhuspalvelut 19% 49% 33% toimeentulotuki 23% 37% 40% julkinenliikenne 26% 33% 42%

Kuvio 3.20. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 57 Tässä yhteydessä on vielä huomattava, että kutakin palvelua arvioivat viimeisen vuoden aikana niitä käyttäneet, mutta myös henkilöt, jotka eivät ole palveluja edeltävän vuoden aikana käyttäneet. Esimerkiksi toimeentulotukipalvelujen saatavuutta arvioi 249 henkilöä, mutta palveluja ilmoittaa viimeisen vuoden aikana käyttäneen 89 henkilöä. Osa arvioitsijoista voi olla siten niitä, jotka ovat käyttäneet palveluja aiemmin ja arvioivat palvelun saatavuutta siitä lähtökohdasta. Osa arvioitsijoista voi puolestaan olla niitä, jotka eivät ole henkilökohtaisesti käyttäneet palveluja, mutta omaavat näkemyksensä johonkin muuhun perustuen. Joka tapauksessa tutkimusaineistosta on nähtävissä, että mitä vähemmän tar- kasteltavan palvelun käyttöä on ollut viimeisen vuoden aikana, sitä vä- hemmän on myös palvelun saatavuuden arvioitsijoita. Tähän perustuen voidaan vetää se johtopäätös, että palveluja arvioivat pääsääntöisesti ne henkilöt, joilla on tavalla tai toisella kokemukseen perustuva näkemys kulloinkin tarkastelun kohteena olevasta palvelun saatavuudesta. Tätä vahvistaa vielä kysymyksenasettelu; jokaista palvelua arvioitaessa oli mahdollisuus vastata myös ”asia ei kosketa minua” -vastausvaihtoehtoon. Vastaajat toivat palvelujen saatavuuteen liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuu- teen sekä suuriin etäisyyksiin perustuen seuraavasti: Terveyden säilyminen, vanhuus tulee, saako apua? Byrokratia sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaat tuntuvat olevan tiellä, juoksutetaan luukulta luukulle. Ei palveluohjausta asiakkaille. Terveyspalvelut etääntyvät, vaikea saada hoitoa – huono asiakaspal- velu. Vanhustenhuollon/-hoidon tulevaisuus – avun saanti vaivoihin ja lähetteen saanti jatkotutkimuksiin ja hoitoon. TK:n henkilökunnan ammattitaito. Ei ole kokoaikaista työtä joten rahaa ei ole paljon ja sitä ei myönnetä niin helposti vaikka sitä tarvis. Kelan pitäisi käsitellä asiat paljon nopeampaa ja toimeentulotuki pitäisi antaa kaikille joilla ei rahat riitä elämiseen. Joukkoliikenne huononee koko ajan. 58 Lasten koulunkäynti. Koulu olisi lähellä ei vaan voi siihen mennä (äly hoi älä jätä). Pitää mennä kauemmas. Lasten päivähoitopaikkaa (3-vuoro) ei ole tarjolla kotiamme lähellä. TE-toimiston ymmärtämättömyys kun haen vain päivätyötä (kotona useampi alle 10-vuotias). Kunnan äärialueilla palvelut heikentyneet. Neuvola ja lääkäripalve- lut myös sivukylille! Ei kaikkia kela-kyydin tai matkapalvelujen va- raan. Itse en käytä vielä mutta pahalta näyttää… Hammashuoltoon 6 kuukauden jonot!! Nuorten asioihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota, palveluja li- sää. Terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle pääsy vaikeaa.

Julkisen liikenteen saatavuuteen ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (44 %), 18–29-vuotiaat (56 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (54 %), opiskelijat (57 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (57 %) ja parisuhteessa lasten kanssa asuvat (52 %). Yllättävää tässä on erityisesti suurimpaan tuloluokkaan kuuluvien suuri tyytymättömien osuus, heillä kun todennäköisesti on parhaimmat taloudelliset mahdollisuudet omilla kulku välineillä liikkumiseen. Vähiten tyytymättömiä julkisen liikenteen saatavuuteen ovat miehet (38 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (15 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (19 %), eläkeläiset (24 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (34 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (34 %). Näin ollen eläkkeellä olevat ikäihmiset kuuluvat näihin vähiten tyytymättömien joukkoon. Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä kohdistetaan toimeentulotukipalvelujen saatavuuteen. Tähän ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (42 %), 30–49-vuotiaat (45 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (50 %), ”jonkun muun” työtilanteen omaavat (65 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (59 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (48 %). Korkea koulutus ei siten vähennä tähän asiaan kohdistettavan tyytymät- tömyyden esiintymistä. Toimeentulotukipalvelujen saatavuuteen ovat vähimmässä määrin tyy- tymättömiä miehet (37 %), kahteen vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat 59 (33 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (27 %), työssä käyvät (33 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (23 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (33 %). Toimeentulotukipalvelujen saatavuuteen kohdistuva tyytymättömyys on silti asiaa arvioineiden työssä käyvien (84 henkilöä) sekä toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (22 henkilöä) keskuudes- sakin huomattavan suuri. Ainakin osa heistä arvioi asiaa todennäköisesti joko tuntemiensa toimeentulotukiasiakkaiden tai mielikuviensa lähtö- kohdista ennemmin kuin omien kokemustensa lähtökohdista.

3.1.7 Opiskelu

Opiskelu koetaan Rovaniemen seutukunnassa viidenneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä (vastaajia 273). Kaikista vastaajista näin kokee 8 %. Opiskelun kokevat yleisimmin hyvinvointia heikentävänä miehet (9 %), 30–49-vuotiaat (12 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (16 %) ja parisuhteessa lasten kanssa asuvat (11 %) (kuvio 3.21). Iän ja asumistavan perusteella on tulkittavissa, että perheen ja opiskelun yhteensovittaminen koetaan joiltain osin haastavana yhtälönä. Opiskelun kokevat hyvinvointia heikentävänä vähimmässä määrin naiset (7 %), 18–29-vuotiaat (6 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 73% 19% 8% Mies 63% 28% 9% Nainen 78% 15% 7% 18Ͳ29v 72% 22% 6% 30Ͳ49v 74% 14% 12% 50Ͳ64v 72% 19% 9% 0Ͳ999euroa 70% 23% 8% 1000Ͳ1999euroa 72% 21% 7% 2000Ͳ2999euroa 81% 3% 16% 3000Ͳ4999euroa 83% 13% 3% 5000Ͳ7499euroa 68% 23% 10% 7500euroajaenemmän 57% 29% 14% AsuuparisuhteessaJAlapsia 77% 12% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 77% 19% 4% Eiasuparisuhteessa 68% 22% 10% Kuvio 3.21. Opiskelu ja hyvinvointi. 60 Opiskelu koetaan siis varsin keskeisenä hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tämän voidaan nähdä kertovan edelleen ihmisten vahvasta koulutusus- kosta, erityisesti pieni- ja keskituloisten osalta. Opiskelujen sisällöistä yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistetaan (vastaajia 262–281) opiskelun aikaiseen taloudelliseen tilanteeseen (45 %), opintojen kuormittavuuteen (16 %) sekä alalle työllistymiseen (12 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan opiskelukavereihin (4 %), opettajiin (6 %) sekä opintojen mielenkiintoisuuteen (7 %) (kuvio 3.22). Kyseisiä sisältöjä tarkastelemalla voidaan havaita, että opintojen aikaiseen taloudelliseen tilanteeseen liittyvät negatiiviset hyvinvointikokemukset ovat huomattavasti muihin sisältöihin liittyviä vastaavia kokemuksia suuremmassa määrin edustettuina.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

opiskelukaverit 75% 21% 4% opettajat 59% 35% 6% opintojenmielenkiintoisuus 78% 15% 7% työllistyminenalalle 61% 28% 12% opintojenkuormattavuus 46% 38% 16% opiskelunaikainentaloudellinentilanne 25% 31% 45% Kuvio 3.22. Opiskelu ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat opiskeluun liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa taloudelliseen tilanteeseen ja opintojen jälkeiseen työllisty- miseen perustuen seuraavasti: Asuminen ja ruuan kallistuminen, opiskelijabudjetilla kaikki on kallista. Työllistyminen opiskelujen jälkeen. Tulevaisuus vaikuttaa epävarmal- ta ja se aiheuttaa huolta tulevasta. Kahden lapsen yh-äiti joka opiskelee niin taloudellinen tilanne on heikko. Minulla ei ole voimia opiskella tehokkaasti, pohdin tulisiko minun pyytää apua opintojeni edistymiseen. Pelko etten saa Rovaniemeltä töitä valmistumisen jälkeen. 61 Opintotuki ei riitä elämiseen ja töitä opintojen oheen ja kesän ajaksi on vaikea saada. Opintojen eteneminen suunnitellusti ja nopeasti. Opiskeluaikaiset tulot pienet ja opiskelumotivaatio – tai sen puuttuminen.

Opiskelujen aikaiseen taloudelliseen tilanteeseensa ovat yleisimmin tyy- tymättömiä miehet (46 %), 30–49-vuotiaat (50 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (50 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (52 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (48 %). Ikää ja asumistapaa tarkastellen tämä todentaa opiskelun ja perheen yhteensovittamiseen liittyvien hankaluuksien olemassaoloa. Vähiten tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan esiintyy puolestaan naisten (44 %), työikäisistä 50–64-vuotiaiden (23 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (39 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (13 %) sekä ei parisuhteessa asuvien (41 %) keskuudessa. Opiskelujensa kuormittavuuteen ovat tyytymättömimpiä naiset (18 %), 30–49-vuotiaat (23 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (33 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (27 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (19 %). Vähiten tyytymättömiä opintojensa kuormittavuuteen ovat miehet (12 %), työikäisistä nuorimpien ryhmään kuuluvat (14 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (10 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvat (10 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (12 %). Kahteen viimeksi mainittuun taus- taan sekä ikään liittyen voidaan tulkita, että ne opiskelijat, joilla ei vielä ole perhettä ja opiskelevat päätoimisesti ilman säännöllistä työssäkäyntiä, kokevat opiskelujensa kuormittavuuteen liittyvää tyytymättömyyttä vä- himmässä määrin.

3.1.8 Asuinkunnan ominaisuudet

Asuinkunnan ominaisuudet koetaan Rovaniemen seutukunnassa nel- jänneksi vähiten hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi (vastaajia 1304). Kaikista vastaajista näin kokee 7 %. Suurimmassa määrin hyvinvoinnin heikkenemistä asuinkunnan ominaisuuksien vuoksi kokevat naiset (7 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (8 %), työttömät/lomaute- 62 tut (16 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvat (13 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (8 %). Asia koetaan kaikissa ikäryhmissä samassa määrin (7 %), mutta 30–49-vuotiaiden keskuudessa esiintyy eniten niitä, joiden mielestä asuinkunnan ominaisuudet edistävät heidän hyvinvointiaan (61 %)(kuvio 3.23). Kaiken kaikkiaan Rovaniemen seutukunnan osalta voidaan todeta, että ihmiset ovat työttömiä/lomautettuja sekä pienituloisimpien ryhmään kuuluvia lukuun ottamatta vähässä määrin sitä miel- tä, että asuinkunnan ominaisuudet heikentävät heidän hyvinvointiaan. Toisaalta on todettava, että seutukunnassa asuinkunnan ominaisuuksien koetaan heikentävän hyvinvointia suurimmassa määrin juuri työ- ja tulo- tilanteeltaan eniten apua tarvitsevien keskuudessa. Vähiten näitä hyvinvoinnin heikkenemisen kokemuksia onkin miesten (6 %), työssä käyvien (5 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (3 %) sekä parisuhteessa lasten kera kanssa asuvien (6 %) keskuudessa. Am- mattikoulututkinnon suorittaneita lukuun ottamatta kaikissa koulutus- ryhmissä asia koetaan yleisyydeltään samassa määrin. Yliopistotutkinnon suorittaneiden keskuudessa on kuitenkin yleisimmin niitä (63 %), jotka kokevat asuinkunnan ominaisuudet hyvinvointia edistävinä. 63

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 55% 39% 7% mies 52% 42% 6% nainen 56% 37% 7% 18Ͳ29v 54% 40% 7% 30Ͳ49v 61% 32% 7% 50Ͳ64v 55% 38% 7% 65Ͳ74v 46% 47% 7% 75vjavanhemmat 51% 47% 3% Eiammatillistakoulutusta 49% 45% 6% Ammatillinenkurssi 47% 47% 6% Ammattikoulututkinto 51% 42% 8% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 59% 35% 6% Yliopistotutkinto 63% 31% 6% Työssä 63% 33% 5% Työtön/lomautettu 38% 46% 16% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 55% 38% 7% Eläke/osaeläke 49% 45% 6% Muutyötilanne 51% 37% 12% 0Ͳ999euroa 48% 39% 13% 1000Ͳ1999euroa 49% 43% 8% 2000Ͳ2999euroa 50% 45% 5% 3000Ͳ4999euroa 57% 37% 5% 5000Ͳ7499euroa 70% 26% 4% 7500jaenemmän 54% 44% 3% AsuuparisuhteessaJAlapsia 61% 33% 6% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 51% 43% 6% Eiasuparisuhteessa 52% 40% 8% Kuvio 3.23. Asuinkunnan ominaisuudet ja hyvinvointi (tulot, työtilanne: p-arvo < 0,005).

Asuinkunnan ominaisuuksista selvästi yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1103–1439) kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin (44 %) sekä päättäjien asiantuntevuuteen (43 %). Selvässä määrin tyytymättömyyttä aiheuttavat lisäksi asuinkunnan työssäkäyntimahdolli- suudet (26 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen taso (25 %) sekä yhteisöllisyys (14 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin asuinkunnan kauppapalvelujen tasoon (5 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuk- siin (5 %), liikuntamahdollisuuksiin (6 %), viihtyisyyteen (6 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (6 %), perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (7 %) sekä asuinkunnan turvallisuuteen (8 %) (kuvio 3.24). Kääntäen tarkasteltuna Rovaniemen seutukunta näyttäytyy 64 siten turvallisena, viihtyisänä ja hyvinvoinnin kokemisen kannalta mer- kittävänä alueena.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kauppapalvelujentaso 74% 20% 5% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 72% 23% 5% liikuntamahdollisuudet 73% 22% 6% viihtyisyys 63% 30% 6% muutharrastusmahdollisuudet 61% 33% 6% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 68% 25% 7% turvallisuus 58% 34% 8% yhteisöllisyys 31% 55% 14% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 35% 40% 25% työssäkäyntimahdollisuudet 35% 39% 26% päättäjienasiantuntevuus 8% 50% 43% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 8% 48% 44% Kuvio 3.24. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asuinkunnan ominaisuuksiin liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa asumisen keskustaistumiseen sekä kaupungin visuaaliseen ilmeeseen perustuen seuraavasti: Kunnalliset ja valtakunnalliset päättäjät ovat usein ”omalla asialla” sekä tarkoituksenhakuisesti mukana politiikassa omien ehtojen/intres- sien toteuttamiseksi! Asutuksen keskittyminen kaupunkeihin, syrjäseudut ja luonnonlähei- set asutustaajamat rapautuu, tyhjenee, nuoret muuttavat työn perässä. Lapsen turvallisuus (heikentynyt Rovaniemellä). Lapsen terveys tulevaisuudessa (mentävä yksityiselle hoitoon!) näin on pitänyt jo tehdäk- kin. Lapsen koulutusmahdollisuudet jatkossa – koululla liian vähän rahaa käytettävänä, näkyy kaikessa. Kunta remontti, jos se toteutuu nykyisten suunnitelmien mukaan, jossa käytännössä asumista ja palveluja keskitetään suuriin keskuksiin. Kaupungin epäsiisteys vaikuttaa suoraan elinkeinoni harjoittamiseen. Huolen aihe ei ole Rovaniemen kaupungin kehittyminen, mutta tämä on yksi suomen rumimpia kaupunkeja ja voisi olla yksi kauneimmis- ta, kun katsoo ympäristöä/sijaintia. 65 Se koulujen lakkauttamisjuttu on saanut hermot vähän kireälle, koska niitä opiskelupaikkoja tarvii pohjoisessa ihan yhtä paljon kuin etelässä!! Työpaikka eri paikkakunnalla – paljon pois kotoa.

Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksiin ovat yleisimmin tyytymättö- miä naiset (45 %), 30–49-vuotiaat (50 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (51 %), työttömät/lomautetut (57 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (49 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (48 %). Aiemmin todettiin, että työttömyys ja pienet tulot lisäävät asuinkunnan kokemista hyvinvointia heikentävänä. Tämän perusteella voidaan jatkaa, että samaiset työttömät ja pienituloiset kokevat yleisimmin, etteivät he voi asuinkuntansa hyvinvointia heikentävään olemukseen itse vaikuttaa mi- tenkään. Vähiten tyytymättömyyttä vaikuttamismahdollisuuksiinsa kokevat miehet (41 %), vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvat (26 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (36 %), opiskelijat (40 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (38 %) ja ei parisuhteessa asuvat (42 %). On syytä huomata, että näissä vähiten tyytymättömyyttä kokevissa ryhmissäkin kyseiseen asiaan kohdistuvien tyytymättömien osuus on suuri. Työssäkäyntimahdollisuudet ovat tärkeä edellytys asuinkunnassa viih- tymiselle. Rovaniemen seutukunnassa työssäkäyntimahdollisuuksiin tyy- tymättömiä löytyy erityisesti naisten (27 %), työikäisistä 18–29-vuotiaiden (33 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (35 %), työttömien/ lomautettujen (51 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvien (44 %) ja ei parisuhteessa asuvien keskuudessa (31 %). Erityisesti nuorimman ikäluo- kan tyytymättömyys työssäkäyntimahdollisuuksiin herättää seutukunnan puolesta huolta. Jos kyseinen ikäluokka kokee nämä mahdollisuudet asuinkunnassaan laajalti heikoiksi, jättävätkö nuoret jossakin vaiheessa asuinkuntansa paremmat työmahdollisuudet saavuttaakseen? Työssäkäyntimahdollisuuksiin ovat vähiten tyytymättömiä miehet (24 %), työikäisistä 30–49-vuotiaat (23 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (21 %), työssä käyvät (17 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (16 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (18 %). Tässä yh- teydessä on syytä huomata, että tulojen perusteella tarkasteltuna tyyty- mättömyys vähenee suoraan sitä mukaa, mitä ylempään tuloluokkaan 66 ihmiset kuuluvat. Rovaniemen seutukunnan osalta voidaan siis todeta, että hyvätuloiset ovat selvästi pienituloisiin nähden vähemmässä määrin tyytymättömiä seutukunnan työssäkäyntimahdollisuuksiin.

3.1.9 Vapaa-aika

Vapaa-aika koetaan kolmanneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä te- kijänä Rovaniemen seutukunnassa (vastaajia 1401). Kaikista vastaajista enää 7 % kokee näin. Yleisimmin vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentä- vänä pitävät naiset (8 %), 30–49-vuotiaat (12 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (8 %), ”muun työtilanteen” omaavat (16 %), pienim- pään tuloluokkaan kuuluvat (9 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (11 %). Ikäryhmän, työtilanteen ja asumistavan perusteella voidaan vetää se johtopäätös, että perheellisillä on yleisesti haasteita ihanteellisen vapaa- ajan saavuttamisessa (kuvio 3.25). Vähiten vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät miehet (5 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (0 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (3 %), eläkeläiset (2 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (6 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (3 %). Eläkeläiset ja ikäihmiset näyt- täisivät siten olevan äärimmäisen pienessä määrin tyytymättömiä omaan vapaa-aikaansa. Kaiken kaikkiaan vapaa-ajan merkitys koetaan hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeänä. Erot eri vastaajaryhmien välillä ovat suhteellisen pieniä. 67

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 80% 13% 7% Mies 76% 19% 5% Nainen 83% 10% 8% 18Ͳ29v 81% 10% 9% 30Ͳ49v 76% 12% 12% 50Ͳ64v 82% 14% 4% 65Ͳ74v 83% 16% 2% 75vjavanhemmat 87% 13% 0% Eiammatillistakoulutusta 75% 19% 7% Ammatillinenkurssi 80% 17% 3% Ammattikoulututkinto 77% 15% 8% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 82% 11% 7% Yliopistotutkinto 86% 8% 6% Työssä 81% 10% 9% Työtön/lomautettu 67% 24% 9% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 82% 11% 7% Eläke/osaeläke 84% 15% 2% Muutyötilanne 70% 14% 16% 0Ͳ999euroa 75% 16% 9% 1000Ͳ1999euroa 78% 16% 6% 2000Ͳ2999euroa 80% 14% 6% 3000Ͳ4999euroa 83% 10% 7% 5000Ͳ7499euroa 86% 7% 7% 7500jaenemmän 84% 10% 6% AsuuparisuhteessaJAlapsia 79% 10% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 84% 14% 3% Eiasuparisuhteessa 78% 14% 8% Kuvio 3.25. Vapaa-aika ja hyvinvointi (sukupuoli, ikä, työtilanne, asumistapa: p- arvo < 0,005).

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään suurimmassa määrin (vastaajia 1033–1464, opiskelua arvioi 719 vastaajaa ja yleishyödyllistä toimintaa 865 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (34 %), kulttuuritoimintaan (32 %), ystävien tapaamiseen (26 %), opiskeluun (26 %), luonnossa liikkumiseen (24 %), rentoutumiseen (23 %) sekä harrastuksiin (21 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyy- den koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (8 %), kotitöihin (10 %), perheen kanssa olemiseen (14 %) sekä liikuntaan (17 %) (kuvio 3.26). Onko tässä sitten ihmisten tietty ”arvojärjestys” vapaa-ajan käytön suhteen, sitä voi miettiä. 68

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 58% 34% 8% kotitöihin 61% 29% 10% perheelle 52% 34% 14% liikuntaan 47% 36% 17% harrastuksiin 42% 37% 21% rentoutumiseen 46% 31% 23% luonnossaliikkumiseen 42% 34% 24% opiskeluun 38% 36% 26% ystäville 36% 38% 26% kulttuuritoimintaan 34% 35% 32% yleishyödylliseentoimintaan 33% 33% 34% Kuvio 3.26. Ajan riittäminen.

Vastaajat toivat vapaa-aikaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa työn ja perheen yhteensovittamiseen perustuen seuraavasti: Ajan käyttö, työvuorot pitkiä, syö perheeltä aikaa. Ajankäyttö arjessa: opiskelu-, työ- ja perhe-elämän sulauttaminen toi- mivaksi kokonaisuudeksi. Mies yksityisyrittäjä ajanpuute stressaa (monta lasta, erityistarpeita).

Yleishyödylliseen toimintaan liittyvää ajan riittämättömyyttä tarkastellen voidaan vielä todeta, että kaikkein yleisimmin sitä kokevat naiset (39 %), 18–29-vuotiaat (54 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (38 %), opiskelijat (52 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (43 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (47 %). Näin yleishyödylliseen toimintaan näyttäisivät olevan suuressa määrin halukkaita nuoret, kouluttautuneet, perheelliset henkilöt. Vai ovatko he toisaalta niitä, jotka kiireisiinsä vedoten jättäyty- vät yleishyödyllisestä toiminnasta? Ajan riittämiseen tässä yhteydessä ovat vähiten tyytymättömiä miehet (27 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (10 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (21 %), eläkeläiset (14 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (31 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (25 %). He ovat siten niitä, jotka käyttävät suurimmassa määrin vapaa-aikaansa riittävästi yleis- hyödylliseen toimintaan tai toisaalta eivät katso sitä itselleen juurikaan tärkeäksi vapaa-ajan sisällöksi. 69 Vaikka perheen kanssa olemiseen käytettävän ajan koetaan suhteellisen laajalti olevan riittävää, on asiaa syytä tarkastella vielä lähemmin. Lukumääriksi muuttaen Rovaniemen seutukunnan vastaajissa on 200 henkilöä, jotka kokevat aikansa riittämättömäksi perheen kanssa olemiseen. Tämä samainen luku tarkoittaa siten 200 perhettä eri jäsenineen. Yleisimmin ajan riittämättömyyttä kokevat naiset (14 %), 18–29-vuotiaat (21 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (16 %), opiskelijat (22 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (20 %) ja ei parisuhteessa asuvat (16 %). Näin voidaan tulkita, että suuressa määrin perheen kanssa vietetyn ajan puutetta kokevat ne ihmiset, jotka arvioivat tilannetta aikuisina omaan lapsuusperheeseensä nähden. Toisaalta ajanpuutetta voivat kokea erityisesti yksinhuoltajat (ovat osa ei parisuhteessa asuvia). Lisäksi tulojen voidaan nähdä vaikuttavan asiaan siten, että sekä pienituloisuus (heissä ajan riittämättömäksi kokevia lähes yhtä paljon kuin suurituloisimmis- sa) että suurituloisuus tuottavat ihmisen elämään sellaisia kiireitä, jotka vievät aikaa perheeltä pois. Helpoin tilanne tässä suhteessa näyttäisi siten olevan keskituloisilla. Vähiten perheen kanssa vietettävän ajan puutetta kokevat miehet (13 %), vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat (3 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (11 %), eläkeläiset (4 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (10 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (9 %).

3.1.10 Asunto

Rovaniemen seutukunnassa toiseksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidetään asuntoa (vastaajia 1388). Kaikista vastaajista näin kokee 5 %. Kaikkein yleisimmin asuntonsa hyvinvointia heikentäväksi teki- jäksi kokevat naiset (6 %), 30–49-vuotiaat (6 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (7 %), työttömät/lomautetut (12 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (10 %) ja ei parisuhteessa asuvat (8 %) (kuvio 3.27). Tyytymättömien osuus on siten suurin työttömien keskuudessa. Näin kokevien määrä on kuitenkin kaikissa ryhmissä suhteellisen pieni. Asunnon voidaan siis tulkita tuottavan laajalti positiivisia hyvinvointikokemuksia. 70 Edelleen tarkasteltuna vähiten asuntoaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät miehet (4 %), 18–29-vuotiaat (4 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (3 %), opiskelijat (3 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (2 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (3 %). Tässä yhteydessä on huomattava, ettei Rovaniemen seutukunnan opiskelijoiden keskuudessa asuntoa koeta hyvinvointia heikentävänä juuri lainkaan. Toisin on varmasti monissa suurissa kaupungeissa, joissa opiskelijoiden välinen kilpailu sopivista asunnoista on Rovaniemen seutukunnan kuntia kovempaa.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 74% 21% 5% mies 70% 26% 4% nainen 77% 17% 6% 18Ͳ29v 72% 24% 4% 30Ͳ49v 76% 18% 6% 50Ͳ64v 77% 17% 6% 65Ͳ74v 69% 28% 4% 75vjavanhemmat 74% 21% 5% Eiammatillistakoulutusta 68% 29% 3% Ammatillinenkurssi 67% 27% 6% Ammattikoulututkinto 69% 25% 7% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 78% 17% 5% Yliopistotutkinto 86% 10% 4% Työssä 80% 15% 4% Työtön/lomautettu 59% 29% 12% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 76% 20% 3% Eläke/osaeläke 70% 25% 4% Muutyötilanne 72% 18% 11% 0Ͳ999euroa 64% 28% 8% 1000Ͳ1999euroa 64% 26% 10% 2000Ͳ2999euroa 71% 27% 2% 3000Ͳ4999euroa 81% 15% 5% 5000Ͳ7499euroa 87% 10% 3% 7500jaenemmän 89% 9% 3% AsuuparisuhteessaJAlapsia 81% 14% 5% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 75% 22% 3% Eiasuparisuhteessa 67% 25% 8% Kuvio 3.27. Asunto ja hyvinvointi (sukupuoli, koulutus, työtilanne, tulot, asumistapa: p-arvo < 0,005).

Omaan asuntoon ollaan edellä kuvatusti suhteellisen tyytyväisiä. Talou- dellisen ja sosiaalisen hyväosaisuuden lisääntyessä asunnon merkitys 71 myös kasvaa. Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 1373–1467) asumiskustannukset (21 %), asunnon kunto (9 %) ja koko (9 %). Vähiten tyy- tymättömyyttä kohdistetaan asunnon turvallisuuteen (3 %), sijaintiin (4 %), omistussuhteeseen (5 %), asumismuotoon (6 %) sekä asunnon varustetasoon (7 %) (kuvio 3.28).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 85% 12% 3% sijainti 84% 12% 4% omistussuhde 83% 12% 5% asumismuoto 81% 13% 6% varustetaso 74% 19% 7% koko 78% 13% 9% kunto 66% 26% 9% asumiskustannukset 50% 29% 21%

Kuvio 3.28. Asunto ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asumiseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa asumisen kalleuteen sekä asunnon ominaisuuksiin perustuen seuraavasti: Asumiskustannukset – kallis. Asumuseron uhka – uuden asunnon saanti. Asumiskustannukset (hurjan korkea vuokra KAS-asunnoissa). Hissin puuttuminen taloyhtiöstä jossa asun. Huushollin siivous ja remonttitarve.

Kaikkein tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa ovat 30–49-vuotiaat (31 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (29 %), työttömät/ lomautetut (36 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (29 %) ja ei parisuhteessa asuvat (26 %). Tyytymättömyyttä esiintyy molempien sukupuolten keskuudessa lähes samassa määrin (21 %). Jälleen tyytymät- tömyys on selvästi yleisintä työttömien keskuudessa. 72 Vähiten tyytymättömyyttä asumiskustannuksiin esiintyy puolestaan 65–74-vuotiaiden (15 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (16 %), eläkeläisten (17 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (13 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (15 %) keskuudessa. Toiseksi eniten tyytymättömyyttä kohdistettavaan asumisen sisältöön, eli asunnon kuntoon liittyen voidaan todeta, että tyytymättömimpiä siihen ovat naiset (10 %), 30–49-vuotiaat (11 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (12 %), työttömät/lomautetut (17 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (15 %) ja ei parisuhteessa asuvat (14 %). Näin yksin asumisen, työttömyyden sekä pienituloisuuden voidaan tulkita lisäävän mahdollisuutta heikkokuntoisessa asunnossa asumiseen. Vähiten tyytymättömiä on puolestaan miesten (8 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (4 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (5 %), eläke- läisten (6 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (4 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (7 %) keskuudessa.

3.1.11 Sosiaaliset suhteet

Sosiaaliset suhteet koetaan Rovaniemen seutukunnassa kaikkein vähiten hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi (vastaajia 1397). Tähän liittyen tutkimuksessa selvitettiin ihmisten yksinäisyyskokemuksia siitä lähtökoh- dasta, josko he kokevat yksinäisyyttä usein, joskus tai ei koskaan. Kaikista vastaajista (vastaajia 1402) itsensä kokee usein yksinäiseksi 7 %. Näin kokevat yleisimmin miehet (8 %), 50–64- ja 75-vuotiaat ja vanhemmat (9 %), ei ammatillista koulutusta ja ammatillisen kurssin suorittaneet (10 %), ”muun työtilanteen” omaavat (10 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (16 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (12 %) (kuvio 3.29). Niin pienituloisuus, matala koulutustaso, työelämän ulkopuolella oleminen kuin yksin asuminenkin näyttäisivät siten lisäävän riskiä yksinäisyysko- kemusten yleisyyteen. Itsensä usein yksinäiseksi kokevat vähimmässä määrin naiset (6 %), 30–49-vuotiaat (4 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon ja yliopistotutkinnon suorittaneet (5 %), työssä käyvät (4 %), toiseksi ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (2 %) sekä parisuhteessa lasten kanssa ja ilman lapsia asuvat (4 %). 73

Kyllä,usein Kyllä,joskus Enkoskaan

Kaikkivastaajat 7% 44% 50% Mies 8% 37% 55% Nainen 6% 47% 48% 18Ͳ29v 7% 45% 48% 30Ͳ49v 4% 40% 56% 50Ͳ64v 9% 45% 46% 65Ͳ74v 6% 44% 51% 75vjavanhemmat 9% 44% 47% Eiammatillistakoulutusta 10% 43% 48% Ammatillinenkurssi 10% 48% 42% Ammattikoulututkinto 7% 42% 51% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 5% 44% 51% Yliopistotutkinto 5% 42% 54% Työssä 4% 39% 57% Työtön/lomautettu 9% 53% 38% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 5% 45% 50% Eläke/osaeläke 8% 45% 47% Muutyötilanne 10% 46% 44% 0Ͳ999euroa 16% 47% 37% 1000Ͳ1999euroa 10% 57% 33% 2000Ͳ2999euroa 4% 48% 48% 3000Ͳ4999euroa 4% 33% 63% 5000Ͳ7499euroa 2% 34% 63% 7500jaenemmän 4% 33% 63% AsuuparisuhteessaJAlapsia 4% 37% 59% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 4% 34% 62% Eiasuparisuhteessa 12% 57% 31% Kuvio 3.29. Yksinäisyyskokemusten esiintyminen (sukupuoli, työtilanne, tulot, asumistapa: p-arvo < 0,005).

Omia sosiaalisia suhteitaan pitävät hyvinvointia heikentävinä 5 % kaikista vastaajista. Näin kokevat yleisimmin naiset (5 %), 18–29-vuotiaat (7 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (6 %), työttömät/lomautetut (12 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (11 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (8 %) (kuvio 3.30). Tähän perustuen voidaan todeta, että pienituloisuus ja työttömyys tuottavat monen muun tekijän tapaan myös sosiaalisiin suhteisiin liittyen kokemuksia hyvinvoinnin heikkenemisestä. Vähiten näin kokevia esiintyy miesten (4 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (0 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (4 %), eläke- läisten (2 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvien (1 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvien (3 %) keskuudessa. 74

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 81% 14% 5% Mies 73% 23% 4% Nainen 86% 9% 5% 18Ͳ29v 87% 6% 7% 30Ͳ49v 87% 8% 6% 50Ͳ64v 77% 17% 6% 65Ͳ74v 77% 21% 2% 75vjavanhemmat 77% 23% 0% Eiammatillistakoulutusta 75% 21% 4% Ammatillinenkurssi 74% 21% 5% Ammattikoulututkinto 79% 15% 6% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 85% 11% 5% Yliopistotutkinto 89% 6% 5% Työssä 84% 10% 6% Työtön/lomautettu 77% 12% 12% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 88% 7% 6% Eläke/osaeläke 76% 22% 2% Muutyötilanne 80% 15% 5% 0Ͳ999euroa 78% 12% 11% 1000Ͳ1999euroa 80% 14% 6% 2000Ͳ2999euroa 78% 17% 5% 3000Ͳ4999euroa 84% 12% 4% 5000Ͳ7499euroa 88% 9% 4% 7500jaenemmän 87% 11% 1% AsuuparisuhteessaJAlapsia 87% 8% 5% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 79% 18% 3% Eiasuparisuhteessa 79% 13% 8%

Kuvio 3.30. Sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi (sukupuoli, ikä, koulutus, työtilanne, asumistapa: p-arvo < 0,005).

Sosiaaliset suhteet koetaan hyvin merkittävinä kokemuksellisen hyvinvoinnin tuottajina ja takaajina. Ne ovat ihmisen arjen turvaverkko, jonka merkitys on suuri sen perustuessa omiin valintoihin. Yksilö on sosiaalisten suhteidensa tekijä ja siksi yksinäisyys koetaan ongelmana ja elämän toiset ihmiset useimmiten voimavarana. Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että eri suhteet tuottavat tyytymättömyyttä vähäisessä määrin ja lähes samassa suhteessa. Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1116–1439) sukuun (7 %), naapureihin (6 %) ja parisuhteeseen (6 %). Vähiten tyyty- mättömyys liitetään puolestaan lapsiin (2 %), kunnan asukkaisiin (4 %) sekä ystäviin (5 %) (kuvio 3.31). 75

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 90% 9% 2% kunnanasukkaat 41% 55% 4% ystävät 69% 26% 5% parisuhde 78% 16% 6% naapurit 53% 41% 6% suku 63% 30% 7% Kuvio 3.31. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat ihmissuhteisiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa lapsista huolehtimiseen ja läheisten vointiin perustuen seuraavasti: Osaisi kasvattaa ja ohjata lapsia siten, että he osaisivat tehdä oikeita valintoja tulevaisuudessa. Sisareni sairaus, asuu kaukana. Lähisukulaisten terveys ja jaksaminen. Alkoholistipoika tuottaa huolta! Aikuisten lasten muutettua kotoa, jatkuva taloudellinen auttaminen, kodinhoidon ja rahankäytön opettamista. Rahat ei riitä, ostetaan yli varojen. Arjen pyörittäminen pääsääntöisesti yksin pienen lapsen kanssa, vä- lillä väsyttää. Hyvinvointierojen kasvu ja sen myötä ennalta-arvaamattomuus ihmisten käyttäytymisessä, eli aggressiivisuus teillä, kaduilla ja kaikkial- la, missä ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa. Ihmissuhteet. Rakkaan ihmisen kanssa yhteen ja erilleen edestakainen soutaminen. Lapsiin liittyvät asiat. Lapset ja lapsenlapset asuvat kaukana, ainainen ikävä.

Sosiaalisiin suhteisiin liittyvä tyytymättömyys perustuu siten pitkälti sekä itsen että toisten, erityisesti lasten ja lastenlasten puolesta kannettuun huoleen. 76 Sukuunsa ovat yleisimmin tyytymättömiä 30–49-vuotiaat (11 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (8 %), työttömät/lomautetut (11 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (11 %) ja ei parisuhteessa asuvat (10 %). Sukupuolittain tarkasteltuna sekä naiset että miehet ovat lähes samassa määrin sukuunsa tyytymättömiä (7 %). Vähiten tyytymättömiä sukuunsa ovat 18–29-vuotiaat (5 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (7 %), opiskelijat (6 %), suurimpaan tuloluokkaan kuuluvat (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (5 %). Tyytymättömyys on selvästi nuorempia yleisempää 30–49-vuotiaiden keskuudessa. Kenties tämä kertoo siitä, että suvulta odotetaan tässä ikävaiheessa enemmän kuin nuorempana. Ehkäpä odotetaan apua lasten hoidossa, taloudellisessa tilanteessa tai muussa sellaisessa, johon ei välttämättä ole kovin helppo pyytää apua enää kyseisessä ikävaiheessa. Parisuhde on monille sosiaalisten suhteiden kivijalka ja sellaisenaan tärkeä perusta esimerkiksi perhe-elämälle. Tästä syystä on vielä paikallaan tarkastella lähemmin sitä, missä ryhmissä parisuhteeseen kohdistetaan yleisimmin tyytymättömyyttä. Kyseistä tyytymättömyyttä esiintyy yleisimmin naisten (7 %), nuorimpaan ikäryhmään kuuluvien (8 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (8 %), työttömien/lomautettujen (14 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvien (13 %) ja ei parisuhteessa asuvien (20 %) keskuudessa. Ei parisuhteessa asuvien tyytymättömien joukossa voi olla niitä, jotka ovat parisuhteessa, mutta eivät asu parisuhteessa sekä niitä, jotka ovat tyytymättömiä parisuhteettomuuteensa. Vähiten tyytymättömyyttä parisuhteeseen esiintyy puolestaan miesten (5 %), vanhimpaan ikäryhmään kuuluvien (2 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (5 %), eläkeläisten (3 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (3 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvien (2 %) keskuudessa. Näyttäisi siten siltä, että iän myötä oma parisuhde muuttuu ihmisille vie- lä entistä arvokkaammaksi ja sellaisenaan tyydyttävämmäksi.

3.1.12 Hyvinvointikokonaisuus Rovaniemen seutukunnassa

Edellä on kuvattu sitä, kuinka Rovaniemen seutukunnan asukkaat kokevat eri hyvinvointisisältöjen (taloudellinen tilanne, työ, omat elintavat, yhteiskunta, omat ominaisuudet, palvelujen saatavuus, opiskelu, asuin- 77 kunnan ominaisuudet, vapaa-aika, asunto, sosiaaliset suhteet) vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa. Ketkä sitten ovat tutkimuksessa tarkasteltujen taustamuuttujien (sukupuoli, ikä, koulutustausta, työtilanne, tulot ja asumistapa) mukaan kaikkein yleisimmin Rovaniemen seutukunnassa niitä, jotka kokevat hyvinvointisisällöistä muodostetun kokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä (tarkastelumenetelmä esitetty luvussa 2.2)? Sukupuolen mukaan tarkasteltuna sisältökokonaisuus koetaan Rovanie- men seutukunnassa seuraavasti (yleisimmin tyytymättömyyttä kokeva ryhmä tummennettu) (taulukko 3.1):

Taulukko 3.1. Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemis- Naiset Miehet kokemukset Taloudellinen tilanne 1 2 Palkkatyö 1 2 Omat elintavat 1 2 Yhteiskunta 1 2 Omat ominaisuudet 1 2 Palvelujen saatavuus 1 2 Opiskelu 2 1 Asuinkunnan ominaisuudet 1 2 Vapaa-aika 1 2 Asunto 1 2 Sosiaaliset suhteet 1 2 Yhteensä 12 21

Naiset kokevat siten miehiä selvästi yleisemmin sisältökokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä, kun miehet kokevat ainoastaan opiskelun naisia suuremmassa määrin hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä. Ikä- ryhmittäin tarkastellen voidaan saman asian tulkita jakautuvan seuraavasti (taulukko 3.2): 78

Taulukko 3.2. Ikäryhmät ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ikäryhmät ja hyvinvoinnin 18–29- 30–49- 50–64- 65–74- 75-vuotiaat ja heikkenemiskokemukset vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat vanhemmat Taloudellinen tilanne 1 2 3 4 5 Palkkatyö (1) (2) (3) Omat elintavat 3 1 2 5 4 Yhteiskunta 4 2 1 3 5 Omat ominaisuudet 3 2 1 5 4 Palvelujen saatavuus 4 3 1 2 5 Opiskelu (3) (1) (2) Asuinkunnan 2 4 3 1 5 ominaisuudet Vapaa-aika 2 1 3 4 5 Asunto 5 1 2 4 3 Sosiaaliset suhteet 1 3 2 4 5 Yhteensä (29) 25 (22) 19 (23) 18 32 41

Suluissa olevat luvut kuvaavat työ- ja opiskeluikäisten lukuja. Ilman sulkuja olevat luvut puolestaan lukuja, jotka muodostuvat kokonaisuudesta, jossa ei ole mukana palkkatyöhön ja opiskeluun liittyviä hyvinvointikokemuksia. Näin voidaan tarkastella kaikkia ikäryhmiä suhteessa toisiinsa. Työ- ja opiskeluikäisiä tarkasteltaessa havaitaan, että sisältökokonaisuu- den kokeminen hyvinvointia heikentävänä on yleisintä 30–49-vuotiaiden keskuudessa. Seuraavaksi eniten näin kokevat 50–64-vuotiaat ja kaikkein vähiten 18–29-vuotiaat. Poistettaessa tarkastelusta palkkatyö ja opiskelu, koetaan kokonaisuus hyvinvointia heikentävänä yleisimmin 50–64-vuotiaiden keskuudessa. Heidän joukossaan yhteiskunta, omat ominaisuudet ja asuinkunnan palvelujen saatavuus koetaan muihin ikäryhmiin verrattuna yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on 30–49-vuotiaiden parissa. He kokevat muita yleisemmin omat elintapansa, opiskelunsa, vapaa-aikansa ja asuntonsa hyvinvointia heikentävinä. Nuorimman ikäryhmän keskuudessa erityisesti taloudellinen tilanne, palkkatyö ja sosiaaliset suhteet koetaan hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Toiseksi paras tilanne ikäryhmittäin tarkasteltuna on 65–74-vuotiailla. He kokevat asuinkunnan ominaisuudet muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointinsa heikentäjänä. Paras tilanne 79 on puolestaan näin tarkasteltuna 75-vuotiailla ja vanhemmilla henkilöil- lä. Ammatillisen koulutustaustan mukaan tarkasteltuna sama asia näyt- täytyy seuraavasti (taulukko 3.3):

Taulukko 3.3. Ammatillinen koulutustausta ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ammatillinen koulutustausta Ei ammatillis- Ammatillinen Ammattikou- Opistoasteen/ Yliopistotut- ja hyvinvoinnin ta koulutusta kurssi lututkinto AMK-tutkinto kinto heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 2 3 1 4 5 Palkkatyö 2 1 3 5 4 Omat elintavat 2 5 2 4 1 Yhteiskunta 5 4 1 2 3 Omat ominaisuudet 1 4 5 2 2 Palvelujen saatavuus 4 2 3 1 5 Asuinkunnan ominaisuudet 3 2 1 4 5 Vapaa-aika 2 5 1 3 4 Asunto 5 2 1 3 4 Sosiaaliset suhteet 5 2 1 3 4 Yhteensä 31 30 19 31 37

Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokonaisuutta tarkastellen kokevat ammattikoulututkinnon suorittaneet. Heidän keskuudessaan taloudellinen tilanne, yhteiskunta, asuinkunnan ominaisuudet, vapaa-aika, asunto ja sosiaaliset suhteet koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentävinä. Ammatillisen kurssin, ei ammatillista koulutusta suorittaneiden ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden osalta tilanne näyttäytyy keskenään samansuuntaisena. Ammatillisen kurssin suorittaneiden joukossa on yleisimmin niitä ihmisiä, jotka kokevat palkkatyön heidän hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä. Ei ammatillista koulusta suorittaneet kokevat hyvinvoinnin heikkenemistä yleisimmin omiin ominaisuuksiinsa ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet asuinkunnan palvelujen saatavuuteen liittyen. Kokonaisuutta tarkastellen paras tilanne on yliopistotutkinnon suorittaneilla, joiden keskuudessa ainoastaan omat elintavat koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Koulutuksen taso ja sen merkitsemät taloudelliset 80 mahdollisuudet vaikuttavat siten merkittävästi hyvinvointikokemuksiin. Työtilanteen mukaan tarkasteltuna tilanne on seuraava (taulukko 3.4):

Taulukko 3.4. Työtilanne ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Työtilanne ja hyvin- Työssä Työtön/ Opiskelu Eläke Muu työ- voinnin lomautettu tilanne heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 5 1 3 4 2 Omat elintavat 3 1 4 5 2 Yhteiskunta 3 2 4 5 1 Omat ominaisuudet 3 1 3 5 2 Palvelujen saatavuus 4 2 5 3 1 Asuinkunnan 5 1 3 4 2 ominaisuudet Vapaa-aika 3 2 4 5 1 Asunto 4 1 5 3 2 Sosiaaliset suhteet 2 1 3 5 4 Yhteensä 32 12 34 39 17

Selvästi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on sisältö- kokonaisuutta tarkastellen työttömien keskuudessa. He kokevat muita ryhmiä yleisemmin taloudellisen tilanteensa, elintapansa, omat ominaisuutensa, asuinkuntansa ominaisuudet, asuntonsa ja sosiaaliset suhteensa heidän hyvinvointiaan heikentävinä tekijöinä. Seuraavaksi yleisimmin kyseisen tyyppisiä kokemuksia on ”muun työtilanteen” omaavilla ihmi- sillä, joihin kuuluvat muun muassa pitkällä sairauslomalla olevat sekä äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat henkilöt. Heidän keskuudessaan yhteiskunta, asuinkunnan palvelujen saatavuus ja vapaa-aika koetaan muita yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjinä. Harvinaisimpia hyvinvoinnin heikkenemisen kokemukset ovat eläkeläisten, seuraavaksi opiskelijoiden ja edelleen työssä käyvien henkilöiden keskuudessa. Tuloluokittain tarkastellen hyvinvointikokonaisuuteen liittyvät kokemukset jakautuvat seuraavasti (taulukko 3.5): 81

Taulukko 3.5. Kotitalouden yhteenlasketut bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Kotitalouden yhteenlasketut 0-999 1000– 2000– 3000– 5000– 7500 bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin euroa 1999 euroa 2999 euroa 4999 euroa 7499 euroa euroa ja heikkenemiskokemukset enemmän Taloudellinen tilanne 1 2 3 4 6 5 Palkkatyö 1 2 5 4 3 6 Omat elintavat 1 3 5 6 4 2 Yhteiskunta 1 3 2 4 6 5 Omat ominaisuudet 1 3 5 4 6 2 Palvelujen saatavuus 1 3 2 4 5 6 Opiskelu 4 5 1 6 3 2 Asuinkunnan ominaisuudet 1 2 3 4 5 6 Vapaa-aika 1 4 5 2 3 6 Asunto 2 1 6 3 4 5 Sosiaaliset suhteet 1 2 3 4 5 6 Yhteensä 15 30 40 45 50 51

Selvästi eniten hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy alimmassa tuloluokassa. Tähän tuloluokkaan kuuluvien keskuudessa opiskelua ja asuntoa lukuun ottamatta kaikki muut hyvinvointisisällöt koetaan muita tuloluokkia yleisemmin omaa hyvinvointia heikentävinä. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy toiseksi pie- nimmässä tuloluokassa. Tässä ryhmässä asunto koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Edelleen kolmanneksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy kolmanneksi pienimmässä tuloluokassa näin jatkuen aina ylimpään tuloluokkaan asti. Tilanne ta- soittuu kyllä suurimpaan tuloluokkaan mentäessä, mutta suunta on koko matkan sama; heikkenemiskokemukset ovat sitä vähäisempiä, mitä suurempaan tuloluokkaan ihmiset kuuluvat. Vielä asuintavan mukaan samaa asiaa tarkastellen voidaan havaita seuraavaa (taulukko 3.6): 82

Taulukko 3.6. Asumistapa ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Asumistapa ja hyvinvoinnin Asuu Asuu Ei asu heikkenemiskokemukset parisuhteessa parisuhteessa, parisuhteessa JA lapsia EI lapsia Taloudellinen tilanne 2 3 1 Palkkatyö 3 1 2 Omat elintavat 2 3 1 Yhteiskunta 3 2 1 Omat ominaisuudet 3 2 1 Palvelujen saatavuus 3 1 2 Opiskelu 1 3 2 Asuinkunnan ominaisuudet 3 2 1 Vapaa-aika 1 3 2 Asunto 2 3 1 Sosiaaliset suhteet 2 3 1 Yhteensä 25 26 15

Ei parisuhteessa asuvat kokevat hyvinvoinnin sisältökokonaisuuden sel- västi kahta muuta ryhmää yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Tässä ryhmässä taloudellinen tilanne, elintavat, yhteiskunta, omat ominaisuudet, asuinkunnan ominaisuudet, asunto sekä sosiaaliset suhteet koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Parisuhteessa ilman lapsia ja lasten kanssa asuvat kokevat hyvinvoinnin heikkenemistä kokonaisuutta tarkastellen lähes samassa määrin. Lasten kanssa asuvien joukossa opiskelu sekä vapaa-aika ja ilman lapsia asuvien keskuudessa palkkatyö ja asuinkunnan palvelujen saatavuus koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjinä. Edellä kuvatusta voidaan vielä tehdä se johtopäätös, että Rovaniemen seutukunnassa kaikkein yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuutensa kokevat hyvinvointia heikentävänä • naiset • 50–64-vuotiaat • ammattikoulututkinnon suorittaneet • työttömät/lomautetut • alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt. 83 Vähiten näin kokevat puolestaan • miehet • 75-vuotiaat ja vanhemmat • yliopistotutkinnon suorittaneet • eläkeläiset • ylimpään tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa ilman lapsia asuvat.

Tämä tieto on tärkeä, jotta hyvinvoinnin kehittämisessä osataan kohdis- taa voimavarat oikeaan osoitteeseen, niitä eniten tarvitseville.

3.1.13 Hyvinvoinnin tulevaisuus

Hyvinvointia tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen tulevaisuusnäkemys- ten lähtökohdasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa hyvinvointiaan kokonaisuutena ottaen viiden vuoden kuluttua, josko se tulee olemaan nykyistä parempi, nykyiseen nähden ennallaan tai nykyiseen nähden huonompi. Monille tällainen tulevaisuuteen suuntaava arviointi osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Tehtävän vaikeutta perusteltiin muun muassa seuraavasti: Tulevaisuus on tuntematon – EU:n taloudellinen tilanne/heikko – epävakaisuus. 5 vuoden kuluttua olen yli 70 vuotias, enhän voi tietää terveydenti- lasta. 5 vuoden aikajänteellä en osaa sanoa olenko edes elossa? Aika viiden vuoden jälkeen on vähän arvailua.

Tämä tulevaisuusarvioinnin vaikeus näkyy selvästi suuressa ”en osaa sanoa” vastausten määrässä, kun kaiken kaikkiaan 13 % kaikista vastaajista vastasi näin. Niiden keskuudessa, jotka arvioivat hyvinvointikokonaisuuttaan (vastaajia 1223), arvioi 17 % hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua. Yleisimmin hyvinvointinsa heikommaksi arvioivat miehet (21 %), vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat (40 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (30 %), eläkeläiset (36 %), toiseksi alim- 84 paan tuloluokkaan kuuluvat (26 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (20 %) (kuvio 3.32). Vähimmässä määrin hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua arvioivat naiset (15 %), nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat (4 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (10 %), opiskelijat (4 %), ylimpään tuloluokkaan kuuluvat (8 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (11 %). Tästä voidaan tulkita, että iän myötä näkemykset hyvinvoinnin tulevaisuudesta heikkenevät selvästi. Toisaalta korkea koulutus- ja tulo- taso tuottavat vertailuryhmiin nähden vähemmässä määrin negatiivisia tulevaisuusodotuksia.

parempi ennallaan huonompi

Kaikkivastaajat 28% 56% 17% mies 23% 56% 21% nainen 30% 56% 15% 18Ͳ29v 54% 43% 4% 30Ͳ49v 42% 53% 5% 50Ͳ64v 13% 65% 22% 65Ͳ74v 2% 62% 36% 75vjavanhemmat 5% 55% 40% Eiammatillistakoulutusta 27% 56% 18% Ammatillinenkurssi 9% 62% 30% Ammattikoulututkinto 31% 53% 16% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 27% 58% 16% Yliopistotutkinto 38% 52% 10% Työssä 33% 59% 8% Työtön/lomautettu 37% 47% 16% Päätoiminen/työnohellaopiskelu 49% 47% 4% Eläke/osaeläke 3% 61% 36% Muutyötilanne 38% 52% 10% 0Ͳ999euroa 41% 46% 13% 1000Ͳ1999euroa 25% 49% 26% 2000Ͳ2999euroa 24% 57% 19% 3000Ͳ4999euroa 28% 59% 13% 5000Ͳ7499euroa 25% 63% 13% 7500jaenemmän 27% 65% 8% AsuuparisuhteessaJAlapsia 36% 53% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 16% 64% 20% Eiasuparisuhteessa 31% 52% 17%

Kuvio 3.32. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykytilaan verrattuna (sukupuoli, ikä, koulutus, työtilanne, tulot, asumistapa: p-arvo < 0,005). 85 Tulevan hyvinvoinnin ennustamattomuus ja epävarmuus näkyvät tutkimuksen vastauksissa. Tulevaisuuden odotus eriytyy ja suhde on enim- mäkseen varauksellinen, vaikkakin parempia hyvinvointiodotuksia kokevien osuus on suuri. Viiden vuoden kuluttua uskotaan oltavan suurimmassa määrin ny- kyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 1006–1215, palkkatyötä arvioi 808 ja opiskelua 395 vastaajaa) suomalaiseen yhteiskuntaan (26 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (22 %), omaan fyysiseen terveyteen (18 %), taloudelliseen toimeentuloon (16 %) sekä palkkatyöhön (11 %). Nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan vähiten ihmissuhteisiin (4 %), opiskeluun (6 %), vapaa-ajan käyttöön (6 %), asuntoon (6 %), henkiseen hyvinvointiin (6 %) sekä asuinkuntaan (7 %) (kuvio 3.33).

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 30% 67% 4% tyytyväisyysopiskeluun 37% 57% 6% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 36% 58% 6% tyytyväisyysasuntoon 34% 61% 6% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 30% 64% 6% tyytyväisyysasuinkuntaan 22% 71% 7% tyytyväisyystyöhön 42% 48% 11% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 36% 48% 16% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 28% 54% 18% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 17% 62% 22% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 15% 59% 26%

Kuvio 3.33. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

Ihmiset toivovat ja osin haluavat nykyisten hyvinvointitilanteiden säi- lyvän ennemmin kuin paranevan. Tällaisen varauksellisuuden taustalla ovat mitä ilmeisimmin hyvinvointiin kohdistuvat monenlaiset uhat. Tulevaisuutta arvioitiin Rovaniemen seutukunnan vastaajien joukossa muun muassa ikääntymiseen ja työn muutoksiin perustuen seuraavasti: Vanheneminen pelottaa, mistä apua? Miten pärjään yksin omakoti- talossani? 86 Ajankäyttö huolestuttaa opiskelijana – työelämässä tilanne ei helpotu. Suomalainen yhteiskunta pyrkii säästöihin ja yksityistämiseen (palvelut) tehottomin keinoin. Asenne ikärasismiin pysyy ennallaan. Väestö ikääntyy, mutta vastuu- henkilöt nuorentuvat ja kantavat tätä samaa opittua ikärasismin asennetta. Ei tällä hetkellä tulevaisuus kovin ruusuiselta näytä, yleiset talousnä- kymät eivät ole kovin turvallisen oloiset. Sairaudet varmaankin pahenee. Toivottavasti pystyisin asumaan kotona ja tarvittaessa vanhoille on hoitoa. Enemmän olen huolissani tulevien sukupolvien hyvinvoinnista. Kyllä oma sukupolveni vielä hoivan saa. Palvelut ovat vähäiset. Kyläkoulu, päiväkoti, kirjasto. Jos tästä vielä vähenee lapsiperheet ei tule maalle asumaan. Rahat eivät tule riittämään elämiseen. Työn rasittavuus lisääntyy. Työttömyys ja epätasa-arvon lisääntyminen, hintojen nousu yms. li- säävät epävarmuuden tunnetta tulevaisuutta kohtaan.

Tulevaisuudessa suomalaiseen yhteiskuntaan uskovat olevansa nykyistä tyytymättömämpiä erityisesti miehet (30 %), 65–74-vuotiaat (33 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (30 %), työttömät/lomautetut (32 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (32 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (30 %). Työttömyys ja pienituloisuus näyttäisivät siten li- säävän suomalaiseen yhteiskuntaan ja sen tulevaisuuteen kohdistuvaa epäluottamusta. Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä suomalaiseen yhteiskuntaan ennakoivat olevansa naiset (24 %), vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvat (11 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (21 %), opiskelijat (20 %), ylim- pään tuloluokkaan kuuluvat (18 %) ja parisuhteessa lasten kanssa asuvat (22 %), eli ulkoisesti hyvin toimeentulevat ihmiset. Kaiken kaikkiaan myös heidän keskuudessaan tyytymättömyyttä suomalaista yhteiskuntaa kohtaan odotetaan laajalti esiintyväksi tulevina vuosina. 87 Asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen kohdistuvaa nykyis- tä suurempaa tyytymättömyyttä ennakoivat erityisesti miehet (25 %), 50–64-vuotiaat (30 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (26 %), työt- tömät/lomautetut (29 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (24 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (26 %). Viiden vuoden kuluttua asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen uskovat olevansa vähiten tyytymättömiä naiset (20 %), nuorimpaan ikäryhmään kuuluvat (8 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (19 %), opiskelijat (12 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (17 %) ja parisuhteessa lasten kanssa asuvat (17 %). Uskoa tulevaisuuteen lisäävät siten nuoruus, korkea koulutustaso sekä lapsiperhe-elämä. Seuraavassa tarkastelu kohdistetaan tarkemmin Rovaniemen seutukunnan kahden kunnan, Rovaniemen ja Ranuan hyvinvointikokemusten tilanteeseen.

3.2 Rovaniemi

Rovaniemellä kyselyyn vastasi 1458 henkilöä. Vastaajista naisia oli selväs- ti miehiä enemmän (kuvio 3.34).

nainen 66% mies 34% Kuvio 3.34. Sukupuolijakauma.

Koska vastaajien sukupuolijakauma painottui selvästi liian vahvasti naisten hyväksi (Tilastokeskuksen mukaan sukupuolijakauma on ollut 31.12.2011 Rovaniemellä täysi-ikäisten keskuudessa seuraava: miehiä 48,1 % ja naisia 51,9 %), on sukupuolelle laskettu painokerroin, joka muuttaa sukupuolijakauman Rovaniemen kaupungin asukkaiden keskuudessa esiintyvää todellista jakaumaa vastaavaksi (kuvio 3.35). Muut Rovaniemen vastaajien taustatiedot on esitetty sellaisena kuin ne vastaajien keskuudessa ilmenevät, ilman sukupuolipainokerrointa. Kyseistä painokerrointa käyttämällä muihin taustatietoihin perustuviin lukuihin 88 olisi tullut enimmillään yhden prosentin muutoksia. Varsinaisessa ana- lyysissä, jossa tarkastellaan hyvinvointisisältöjä, sukupuolipainokerroin on kuitenkin käytössä. Näin analyysissä tuotettu tieto voidaan yleistää koskemaan Rovaniemen asukkaita yleensä, ilman pelkoa alkuperäisen sukupuolijakauman vinouman virheellisistä vaikutuksista lukuihin.

nainen 52%

mies 48% Kuvio 3.35. Painokertoimella korjattu sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Rovaniemen vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 75-vuotiaita ja vanhempia. Lähes joka viides vastaaja kuului tarkastelun nuorimpaan ikäryhmään (kuvio 3.36).

18Ͳ29v 19% 30Ͳ49v 25% 50Ͳ64v 31% 65Ͳ74v 17% 75v.javanhemmat 8% Kuvio 3.36. Ikäjakauma.

Vastaajista 67 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 18 %, asumuserossa tai eronneita 10 % ja leskeksi jääneitä 6 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera. Lähes yhtä moni ilmaisi asuvansa yksin (kuvio 3.37). 89

yksin 27% ystävienkanssa 2% yksinhuoltajana 5% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 37% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 28% yhdessävanhempienkanssa 2% Kuvio 3.37. Asumistapa.

Rovaniemellä asuvista vastaajista 1395 ilmoitti äidinkielekseen suomen, neljä ruotsin, yksi koltansaamen, yksi inarinsaamen, yksi venäjän, neljä jonkun muun kielen ja 52 vastaajaa ei ilmoittanut äidinkieltään lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli opistoasteen tai AMK- tutkinto. Ei ammatillista koulutusta tai ammatillisen kurssin suorittaneita oli vastaajista yhteensä 23 % (kuvio 3.38).

Eiammatillistakoulutusta 13% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 10% Ammattikoulututkinto 27% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 34% Yliopistotutkinto 17%

Kuvio 3.38. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 36 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 35 % työelämässä. Työ- elämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muut työtilanne) oli vastaajista yhteensä 30 % (kuvio 3.39).

työssä 35% työtön/lomautettu 8% päätoiminen/työnohellaopiskelu 16% eläke/osaeläke 36% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,pitkä… 6%

Kuvio 3.39. Nykyinen työtilanne. 90 Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 3000–4999 euroa. Tätä pienempituloisten osuus vastaajissa on huomattavan suuri, yhteensä 56 % (kuvio 3.40).

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 21% 2000Ͳ2999euroa 21% 3000Ͳ4999euroa 24% 5000Ͳ7499euroa 14% 7500euroajaenemmän 5% Kuvio 3.40. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tässä tarkastelussa keskitytään erityisesti kokemuksiin hyvinvoinnin heikkenemisestä. Yleisimmin hyvinvointia hei- kentävänä sisältönä pidettiin Rovaniemellä asuvien keskuudessa (vastaajia 1225–1355, opintoja arvioi 263 ja palkkatyötä 538 vastaajaa) taloudellista tilannetta (27 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitettiin palkkatyöhön (18 %), omiin elintapoihin (14 %), yhteiskuntaan (12 %), omiin ominaisuuksiin (12 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (8 %) ja opiskeluun (8 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidettiin sosiaalisia suhteita (5 %), asuntoa (5 %), vapaa-aikaa (6 %) sekä asuinkunnan ominaisuuksia (7 %) (kuvio 3.41). Koettua hyvinvointia edistäviä tekijöitä tarkasteltaessa havaitaan, että sosiaaliset suhteet, asunto, elintavat ja omat ominaisuudet koetaan tärkeämpinä hyvinvoinnin edistäjinä kuin työ, taloudellinen tilanne tai palvelut ja niiden saatavuus. 91

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 80% 15% 5% Asunto 73% 22% 5% VapaaͲaika 79% 14% 6% Asuinkunnanominaisuudet 54% 40% 7% Opiskelu 71% 21% 8% Palvelujensaatavuus 52% 40% 8% Omatominaisuudet 72% 17% 12% Yhteiskunta 51% 37% 12% Omatelintavat 70% 16% 14% Työ 65% 17% 18% Taloudellinentilanne 46% 27% 27% Kuvio 3.41. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Edellä kuvatut sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Taloudellinen tilanne

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidettyä taloudellista tilannetta (27 % vastaajista kokee kyseisen tekijän hyvinvointia heikentä- vänä) on kartoitettu tutkimuksessa edelleen selvittämällä ihmisten kokemuksia rahan riittämisestä erilaisiin asioihin. Tämä tarkastelu osoittaa, että Rovaniemellä asuvien keskuudessa rahaa koetaan olevan liian vähän (vastaajia 1156–1423, opiskelun osalta 605 ja lasten harrastusten osalta 574 vastaajaa) erityisesti muiden auttamiseen (47 %), rentoutumiseen (32 %), harrastuksiin (30 %), lasten harrastuksiin (27 %), liikkumiseen (26 %), opiskeluun (26 %) ja vaatteisiin (25 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koettiin olevan ruokaan (10 %), asumiseen (13 %) ja laskuihin (17 %) (kuvio 3.42). 92

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 67% 23% 10% Asumiseen 60% 28% 13% Laskuihin 52% 31% 17% Vaatteisiin 45% 30% 25% Opiskeluun 46% 28% 26% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 39% 34% 26% Lastenharrastuksiin 42% 31% 27% Harrastuksiin 40% 29% 30% Rentoutumiseen 37% 31% 32% Muidenauttamiseen 26% 27% 47% Kuvio 3.42. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työ- hön liittyvä tyytymättömyys (vastaajia 547–577) kohdistetaan palkkaukseen (37 %), työn kuormittavuuteen (26 %), työstä saatavaan arvostukseen (25 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (21 %), työn vakinaisuuteen (12 %), esimiehiin (11 %) sekä työaikoihin (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkaverei- hin (3 %), työn mielenkiintoisuuteen (8 %) sekä vastuunkantamisen mahdollisuuteen (9 %) (kuvio 3.43).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 82% 16% 3% mielenkiintoisuus 68% 24% 8% vastuunkantaminen 67% 23% 9% työajat 74% 15% 11% esimiehet 65% 24% 11% vakinaisuus 79% 9% 12% vaikuttaminen 45% 35% 21% arvostus 44% 31% 25% kuormittavuus 38% 35% 26% palkkaus 30% 33% 37% Kuvio 3.43. Palkkatyö ja tyytymättömyys. 93 Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Rovaniemellä asuvien keskuudessa (vastaajia 1396–1429) painon hallintaan (25 %), liikuntatottumuksiin (21 %), nukkumistottumuksiin (19 %) sekä ravitsemistottumuksiin (13 %). Vähiten tyyty- mättömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (1 %), lääkkeiden (4 %), alkoholin (6 %) sekä tupakkatuotteiden (11 %) käyttöön (kuvio 3.44).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 16% 1%1% 83% lääkkeidenkäyttö 40% 17% 4% 39% alkoholinkäyttö 52% 17% 6% 25% tupakkatuotteidenkäyttö 19% 8% 11% 62% ravitsemistottumukset 53% 33% 13% 1% nukkumistottumukset 49% 31% 19% 1% liikuntatottumukset 48% 30% 21% 1%

painonhallinta 46% 28% 25% 2% Kuvio 3.44. Elintavat ja tyytymättömyys.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksiin liittyen yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1200–1350) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (36 %), ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (34 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (32 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (11 %), yleiseen turvallisuuteen (15 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (18 %) (kuvio 3.45). 94

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 41% 48% 11% yleinenturvallisuus 46% 40% 15% mahdollisuustullaautetuksi 32% 50% 18% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 18% 50% 32% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 27% 39% 34% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 17% 48% 36% Kuvio 3.45. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 1370–1421) energisyyteen liittyvät kokemukset (21 %). Seuraavaksi eniten tyytymättö- myyttä aiheuttavat fyysinen terveys (17 %), toimintakykyisyys (12 %) ja tyytyväisyys omaan itseen (10 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan kokemuksiin koskien elämään kohdistettavaa myönteisyyttä (5 %), avoimuuteen koskien muita ihmisiä (5 %) ja uusia asioita (5 %) sekä onnellisuuteen (8 %) (kuvio 3.46).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 73% 22% 5% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 64% 31% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 60% 35% 5% onnellisuus 62% 30% 8% tyytyväisyysomaanitseen 54% 37% 10% toimintakykyisyys 60% 29% 12% fyysinenterveys 52% 31% 17% energisyys 40% 40% 21% Kuvio 3.46. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 95 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Rovaniemellä julkisen liikenteen (41 %, vastaajia 1060), toimeentulotukipalvelujen (40 %, vastaajia 250), muiden vanhuspalvelujen (pois lukien kotipalvelu/kotihoito) (34 %, vastaajia 259), työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (31 %, vastaajia 432), kotipalvelun/kotihoidon (28 %, vastaajia 244), vammaispalvelujen (25 %, vastaajia 179), päihdehuollon (23 %, vastaajia 144), terveyskeskuspalvelujen (23 %, vastaajia 1174), nuorisotyön palvelujen (22 %, vastaajia 217), hammashuoltopalvelujen (22 %, vastaajia 932), pankkipalvelujen (21 %, vastaajia 1396) sekä postipalvelujen (20 %, vastaajia 1412) saatavuuteen (kuvio 3.47). Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan kirjastopalvelujen (2 %, vastaajia 1136), yksityisten terveyspalvelujen (4 %, vastaajia 919), äitiysneuvolapalvelujen (4 %, vastaajia 235), kauppapalvelujen (5 %, vastaajia 1430), lastenneuvolapalvelujen (5 %, vastaajia 272) sekä kulttuuritapahtumien (6 %, vastaajia 964) saatavuuteen. Yksityisten sosiaalipalvelujen saatavuutta arvioi 197 henkilöä, opiskelijaterveydenhuollon saatavuutta 317 henkilöä, lasten päivähoidon saatavuutta 308 henkilöä, teatterin palvelujen saatavuutta 838 henkilöä, Kelan palvelujen saatavuutta 968 henkilöä, terveyskeskussairaalan palvelujen saatavuutta 633 henkilöä, oikeusavun saatavuutta 179 henkilöä ja lastensuojelutyön saatavuutta 191 henkilöä. Kuten seutukuntatar- kastelun yhteydessä todettiin, että kutakin palvelua arvioivat viimeisen vuoden aikana niitä käyttäneet, mutta myös henkilöt, jotka eivät ole palveluja edeltävän vuoden aikana käyttäneet. Osa arvioitsijoista voi olla siten niitä, jotka ovat käyttäneet palveluja aiemmin ja arvioivat palvelun saatavuutta siitä lähtökohdasta. Osa arvioitsijoista voi puolestaan olla nii- tä, jotka eivät ole henkilökohtaisesti käyttäneet palveluja, mutta omaavat näkemyksensä johonkin muuhun perustuen. 96

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 80% 19% 2% yksityisetterveyspalvelut 69% 27% 4% äitiysneuvola 67% 30% 4% kauppapalvelut 84% 11% 5% lastenneuvola 70% 25% 5% kulttuuritapahtumat 49% 45% 6% yksityisetsosiaalipalvelut 29% 62% 10% opiskelijaterveydenhuolto 57% 32% 11% lastenpäivähoito 59% 29% 12% teatteri 43% 43% 14% Kelanpalvelut 41% 45% 14% terveyskeskussairaala 41% 44% 16% oikeusapu 31% 52% 17% lastensuojelutyö 32% 51% 18% postipalvelut 58% 22% 20% pankkipalvelut 56% 23% 21% hammashuolto 40% 38% 22% nuorisotyö 30% 49% 22% terveyskeskus 39% 38% 23% päihdehuolto 25% 52% 23% vammaispalvelu 28% 47% 25% kotipalvelu/kotihoito 29% 44% 28% työͲjaelinkeinotoimistonpalvelut 28% 42% 31% muutvanhuspalvelut 17% 49% 34% toimeentulotuki 22% 38% 40% julkinenliikenne 26% 33% 41% Kuvio 3.47. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Opiskelu

Opiskelujen sisällöistä yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistetaan (vastaajia 253–272) opiskelun aikaiseen taloudelliseen tilanteeseen (44 %), opintojen kuormittavuuteen (16 %) sekä alalle työllistymiseen (13 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan opiskelukavereihin (4 %), opettajiin (6 %) sekä opintojen mielenkiintoisuuteen (7 %) (kuvio 3.48). 97

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

opiskelukaverit 74% 22% 4% opettajat 59% 36% 6% opintojenmielenkiintoisuus 78% 15% 7% työllistyminenalalle 60% 28% 13% opintojenkuormattavuus 45% 39% 16% opiskelunaikainentaloudellinentilanne 24% 31% 44% Kuvio 3.48. Opiskelu ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Rovaniemen ominaisuuksista selvästi yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1066–1397) kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (44 %) sekä päättäjien asiantuntevuuteen (43 %). Selvässä määrin tyytymättömyyttä aiheuttavat lisäksi Rovaniemen työssäkäyntimahdolli- suudet (25 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen taso (24 %) sekä yhteisölli- syys (14 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Rova- niemen kauppapalvelujen tasoon (5 %), liikuntamahdollisuuksiin (5 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (5 %), perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (6 %), viihtyisyyteen (6 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (6 %) sekä turvallisuuteen (8 %) (kuvio 3.49).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kauppapalvelujentaso 74% 21% 5% liikuntamahdollisuudet 73% 21% 5% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 71% 25% 5% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 69% 25% 6% viihtyisyys 64% 30% 6% muutharrastusmahdollisuudet 62% 33% 6% turvallisuus 59% 34% 8% yhteisöllisyys 32% 55% 14% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 35% 41% 24% työssäkäyntimahdollisuudet 35% 40% 25% päättäjienasiantuntevuus 7% 50% 43% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 8% 48% 44% Kuvio 3.49. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys. 98 Vapaa-aika

Ajan riittämiseen perustuva tyytymättömyys liitetään yleisimmin (vastaajia 699–1417) yleishyödylliseen toimintaan (33 %), kulttuuritoimintaan (31 %), ystävien tapaamiseen (25 %), opiskeluun (25 %), luonnossa liikkumiseen (23 %), rentoutumiseen (22 %) sekä harrastuksiin (20 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (8 %), kotitöihin (10 %), perheen kanssa olemiseen (14 %) sekä liikuntaan (16 %) (kuvio 3.50).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 58% 34% 8% kotitöihin 62% 29% 10% perheelle 53% 34% 14% liikuntaan 48% 36% 16% harrastuksiin 43% 37% 20% rentoutumiseen 48% 30% 22% luonnossaliikkumiseen 43% 34% 23% opiskeluun 39% 36% 25% ystäville 37% 38% 25% kulttuuritoimintaan 35% 35% 31% yleishyödylliseentoimintaan 34% 33% 33%

Kuvio 3.50. Ajan riittäminen.

Asunto

Asunnon osalta yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 1329–1422) asumiskustannukset (22 %), asunnon kunto (9 %) ja koko (9 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan asunnon turvallisuuteen (3 %), sijaintiin (4 %), omistussuhteeseen (5 %), asumismuotoon (6 %) sekä asunnon varustetasoon (7 %) (kuvio 3.51). 99

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 84% 13% 3% sijainti 84% 12% 4% omistussuhde 82% 13% 5% asumismuoto 80% 14% 6% varustetaso 73% 20% 7% koko 77% 14% 9% kunto 65% 26% 9% asumiskustannukset 50% 29% 22% Kuvio 3.51. Asunto ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 1079–1395) sukuun (7 %), naapureihin (6 %) ja parisuhteeseen (6 %). Vähiten tyytymättömyys liite- tään puolestaan lapsiin (2 %), kunnan asukkaisiin (4 %) sekä ystäviin (5 %) (kuvio 3.52). Sosiaalisiin suhteisiin liittyvä tyytymättömyys on siten hyvin vähäisiä, kun taas neutraalius on suhteellisen yleistä erityisesti muihin kuin läheisimpiin ihmisiin.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 89% 9% 2% kunnanasukkaat 41% 55% 4% ystävät 68% 27% 5% parisuhde 78% 16% 6% naapurit 53% 41% 6% suku 62% 31% 7%

Kuvio 3.52. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua rovaniemeläiset uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 977–1174, opiskelua arvioi 383 100 vastaajaa ja palkkatyötä 775 vastaajaa) suomalaiseen yhteiskuntaan (27 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (22 %), omaan fyysiseen terveyteen (18 %), taloudelliseen toimeentuloon (17 %) sekä palkkatyöhön (11 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättö- myyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan ihmissuhteisiin (4 %), opiskeluun (6 %), asuntoon (6 %), vapaa-ajan käyttöön (7 %), henkiseen hyvinvointiin (7 %) sekä asuinkuntaan (7 %) (kuvio 3.53).

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 31% 65% 4% tyytyväisyysopiskeluun 37% 57% 6% tyytyväisyysasuntoon 34% 60% 6% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 37% 56% 7% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 30% 63% 7% tyytyväisyysasuinkuntaan 23% 70% 7% tyytyväisyystyöhön 42% 47% 11% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 36% 47% 17% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 28% 54% 18% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 17% 61% 22% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 15% 58% 27%

Kuvio 3.53. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

Näkemys omasta tulevaisuudesta eriytyy voimakkaasti ja optimismi suhteessa parempaan tulevaisuuteen ja suurempaan tyytyväisyyteen on varo- vaista. Suurelta osin nykytilanteet koetaan sellaisina, että niiden toivo- taan säilyvän ennallaan.

3.3 Ranua

Ranualla kyselyyn vastasi 49 henkilöä. Vastaajista miehiä oli naisia enem- män (kuvio 3.54). 101

nainen 41% mies 59% Kuvio 3.54. Sukupuolijakauma.

Selvästi suurin ryhmä Ranuan vastaajista oli 50–64-vuotiaita. 18–29-vuotiaita ei ollut vastaajissa lainkaan (kuvio 3.55).

18Ͳ29v 0% 30Ͳ49v 7% 50Ͳ64v 59% 65Ͳ74v 22% 75v.javanhemmat 13%

Kuvio 3.55. Ikäjakauma.

Vastaajista 79 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 10 %, asumuserossa tai eronneita 8 % ja leskeksi jääneitä 2 % vastaajista. Selvästi yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera. 16 % vastaajista ilmaisi asuvansa yksin (kuvio 3.56).

yksin 16%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 59%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 20%

yhdessävanhempienkanssa 4% Kuvio 3.56. Asumistapa.

Kaikki Ranuan vastaajat ilmoittivat äidinkielekseen suomen. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto. Ei am- 102 matillista koulutusta tai ammatillisen kurssin suorittaneita oli vastaajista yhteensä 47 % (kuvio 3.57).

Eiammatillistakoulutusta 19% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 28% Ammattikoulututkinto 30% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 11% Yliopistotutkinto 13%

Kuvio 3.57. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 48 % ilmoitti nykyiseksi työtilanteekseen eläkkeellä olemisen, 40 % ilmaisi puolestaan olevansa työelämässä. Työelämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muut työtilanne) oli vastaajista yhteensä 12 % (kuvio 3.58).

työssä 40% työtön/lomautettu 8% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 48% muu 4%

Kuvio 3.58. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempituloisten osuus vastaajissa on yhteensä 30 % ja suurempituloisten 38 % (kuvio 3.59). 103

0Ͳ999euroa 13% 1000Ͳ1999euroa 17% 2000Ͳ2999euroa 33% 3000Ͳ4999euroa 21% 5000Ͳ7499euroa 15% 7500euroajaenemmän 2% Kuvio 3.59. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältö- nä pidettiin Ranualla asuvien keskuudessa (vastaajia 39–47, palkkatyötä arvioi 21 vastaajaa) taloudellista tilannetta (19 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitettiin palkkatyöhön (palkkatyö- tä pidettiin taloudellista tilannetta enemmän hyvinvointia edistävänä) (19 %), omiin ominaisuuksiin (13 %), yhteiskuntaan (7 %) ja asuinkunnan ominaisuuksiin (7 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidettiin asuntoa (0 %), sosiaalisia suhteita (2 %), asuinkunnan palvelujen saatavuutta (3 %), vapaa-aikaa (4 %) sekä omia elintapoja (4 %) (kuvio 3.60). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöis- tä. Opiskelu ei ole mukana tarkastelussa vastaajien vähäisyyden (kolme henkilöä) vuoksi.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Asunto 83% 17% 0% Sosiaalisetsuhteet 72% 26% 2% Palvelujensaatavuus 59% 39% 3% VapaaͲaika 84% 11% 4% Omatelintavat 78% 17% 4% Asuinkunnanominaisuudet 58% 36% 7% Yhteiskunta 57% 37% 7% Omatominaisuudet 72% 15% 13% Työ 76% 5% 19% Taloudellinentilanne 54% 28% 19% Kuvio 3.60. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 104 Taloudellinen tilanne

Ranualla asuvien keskuudessa (vastaajia 40–45, opiskelun osalta 15 ja lasten harrastusten osalta 19 vastaajaa) rahaa koetaan olevan liian vähän erityisesti muiden auttamiseen (50 %), rentoutumiseen (33 %), opiskeluun (27 %), lasten harrastuksiin (26 %), liikkumiseen (24 %), harrastuksiin (18 %) ja vaatteisiin (16 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koettiin olevan ruokaan (11 %), asumiseen (14 %) ja laskuihin (14 %) (kuvio 3.61).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 78% 11% 11% Asumiseen 72% 14% 14% Laskuihin 57% 30% 14% Vaatteisiin 55% 30% 16% Harrastuksiin 48% 35% 18% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 43% 33% 24% Lastenharrastuksiin 63% 11% 26% Opiskeluun 67% 7% 27% Rentoutumiseen 43% 25% 33% Muidenauttamiseen 20% 30% 50% Kuvio 3.61. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Palkkatyö

Yleisimmin palkkatyöhön liittyvä tyytymättömyys (vastaajia 19–21) kohdistetaan palkkaukseen (38 %), työn kuormittavuuteen (35 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (20 %) ja työstä saatavaan arvostukseen (19 %). Vähiten tai ei ollenkaan tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkavereihin (0 %), työn vakinaisuuteen (0 %), työn mielenkiintoisuuteen (0 %), vastuunkantamisen mahdollisuuteen (5 %), työaikoihin (5 %) sekä esimiehiin (5 %) (kuvio 3.62). 105

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 90% 11% 0% vakinaisuus 79% 21% 0% mielenkiintoisuus 67% 33% 0% vastuunkantaminen 80% 15% 5% työajat 76% 19% 5% esimiehet 63% 32% 5% arvostus 43% 38% 19% vaikuttaminen 50% 30% 20% kuormittavuus 25% 40% 35% palkkaus 33% 29% 38% Kuvio 3.62. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 42–47) fyysiseen terveyteen ja toimintakykyisyyteen liittyvät kokemukset (11 %). Seu- raavaksi yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien energisyyttä (9 %) ja tyytyväisyyttä omaan itseen (9 %). Vähiten tyy- tymättömyyttä kohdistetaan kokemuksiin koskien onnellisuutta (2 %), avoimuutta koskien muita ihmisiä (2 %) ja uusia asioita (2 %) sekä elä- mään kohdistuvaa myönteisyyttä (4 %) (kuvio 3.63).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

onnellisuus 62% 36% 2% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 60% 38% 2% avoimuusuusiaasioitakohtaan 50% 48% 2% myönteisyyselämään 80% 15% 4% tyytyväisyysomaanitseen 63% 28% 9% energisyys 56% 36% 9% toimintakykyisyys 55% 34% 11% fyysinenterveys 54% 35% 11%

Kuvio 3.63. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 106 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistetaan (vastaajia 41–45) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (35 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (28 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (24 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan yleiseen turvallisuuteen (4 %), mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (5 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (10 %) (kuvio 3.64).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

yleinenturvallisuus 58% 38% 4% mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 50% 46% 5% mahdollisuustullaautetuksi 42% 49% 10% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 22% 54% 24% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 16% 56% 28% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 26% 40% 35% Kuvio 3.64. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Ranuan ominaisuuksista selvästi yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 33–46) perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (46 %) ja työssäkäyntimahdollisuuksiin (39 %). Tyytymättömyys kohdistetaan laajalti myös päättäjien asiantuntevuuteen (31 %) sekä kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (30 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Ranuan viihtyisyyteen (2 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (3 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (4 %), turvallisuuteen (7 %), kauppapalvelujen tasoon (9 %), liikuntamahdollisuuksiin (11 %), yhteisöllisyyteen (12 %) sekä muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (13 %) (kuvio 3.65). 107

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

viihtyisyys 63% 35% 2% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 81% 17% 3% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 59% 37% 4% turvallisuus 78% 16% 7% kauppapalvelujentaso 57% 35% 9% liikuntamahdollisuudet 52% 36% 11% yhteisöllisyys 29% 59% 12% muutharrastusmahdollisuudet 29% 58% 13% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 13% 58% 30% päättäjienasiantuntevuus 19% 50% 31% työssäkäyntimahdollisuudet 21% 41% 39% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 18% 36% 46% Kuvio 3.65. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapoihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan Ranualla asuvien keskuudessa yleisimmin (vastaajia 45–46) liikuntatottumuksiin (22 %), nukkumistottumuksiin (22 %) sekä painon hallintaan (17 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan tupakkatuotteiden (0 %), alkoholin (2 %), lääkkeiden (2 %) ja huumausaineiden (2 %) käyttöön sekä ravitsemistottumuksiin (4 %) (kuvio 3.66).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

tupakkatuotteidenkäyttö 20% 4%0% 76% alkoholinkäyttö 44% 20% 2% 35% lääkkeidenkäyttö 40% 24% 2% 33% huumausaineidenkäyttö 15% 0%2% 83% ravitsemistottumukset 62% 33% 4%0% painonhallinta 50% 33% 17% 0% nukkumistottumukset 57% 22% 22% 0% liikuntatottumukset 47% 31% 22% 0%

Kuvio 3.66. Elintavat ja tyytymättömyys. 108 Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 34–48, opiskelun osalta 22 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 27 vastaajaa) opiskeluun (32 %), kulttuuritoimintaan (29 %), ys- tävien tapaamiseen (24 %), rentoutumiseen (24 %), yleishyödylliseen toimintaan (22 %), liikuntaan (21 %) sekä perheen kanssa olemiseen (20 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (13 %), harrastuksiin (16 %), kotitöi- hin (17 %) sekä luonnossa liikkumiseen (18 %) (kuvio 3.67).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 54% 33% 13% harrastuksiin 42% 42% 16% kotitöihin 58% 25% 17% luonnossaliikkumiseen 49% 33% 18% perheelle 42% 38% 20% liikuntaan 48% 32% 21% yleishyödylliseentoimintaan 33% 44% 22% rentoutumiseen 33% 42% 24% ystäville 29% 47% 24% kulttuuritoimintaan 32% 38% 29% opiskeluun 36% 32% 32%

Kuvio 3.67. Ajan riittäminen.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Ranualla (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) julkisen liikenteen (41 %), pankkipalvelujen (33 %) ja postipalvelujen (11 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjastopalvelujen (0 %), terveyskeskussairaalapalvelujen (0 %), hammashuollon palvelujen (3 %), Kelan palvelujen (6 %), terveyskeskuspalvelujen (7 %), 109 kulttuuritapahtumapalvelujen (7 %) sekä kauppapalvelujen (8 %) saatavuuteen (kuvio 3.68).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 79% 21% 0% terveyskeskussairaala 70% 30% 0% hammashuolto 71% 27% 3% Kelanpalvelut 47% 47% 6% terveyskeskus 74% 19% 7% kulttuuritapahtumat 31% 62% 7% kauppapalvelut 63% 29% 8% postipalvelut 72% 17% 11% pankkipalvelut 42% 25% 33% julkinenliikenne 41% 17% 41%

Kuvio 3.68. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisten suhteiden osalta tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin, joskin hyvin vähissä määrin (vastaajia 41–47) naapureihin (4 %), kunnan asukkaisiin (2 %) sekä parisuhteeseen (2 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin, ystäviin tai sukuun (kuvio 3.69).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 93% 7%0% ystävät 70% 30% 0% suku 57% 43% 0% parisuhde 81% 17% 2% kunnanasukkaat 51% 47% 2% naapurit 64% 32% 4% Kuvio 3.69. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 110 Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 39–47) asumiskustannukset (9 %), asunnon sijainti (6 %) ja varustetaso (2 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon omistussuhteeseen, kokoon, asumismuotoon, turvallisuuteen tai kuntoon (kuvio 3.70).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

omistussuhde 98% 2%0% koko 96% 4%0% asumismuoto 95% 5%0% turvallisuus 89% 11% 0% kunto 72% 28% 0% varustetaso 83% 15% 2% sijainti 87% 6% 6% asumiskustannukset 59% 33% 9% Kuvio 3.70. Asunto ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua ranualaiset uskovat olevansa yleisimmin ny- kyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 25–41) fyysiseen terveyteen (38 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (33 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (24 %), taloudelliseen toimeentuloon (20 %), asuinkuntaan (17 %) sekä palkkatyöhön (12 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan asuntoon (0 %), ihmissuhteisiin (3 %), vapaa-ajan käyttöön (5 %) ja henkiseen hyvinvointiin (5 %). Tarkastelussa ei ole mukana opiskelu arvioitsijoiden määrän jäätyä alle 20 henkilön (kuvio 3.71). 111

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysasuntoon 18% 82% 0% tyytyväisyysihmissuhteisiin 15% 82% 3% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 17% 78% 5% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 8% 87% 5% tyytyväisyystyöhön 8% 80% 12% tyytyväisyysasuinkuntaan 23% 60% 17% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 13% 68% 20% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 6% 71% 24% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 12% 55% 33% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 10% 52% 38% Kuvio 3.71. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

3.4 Rovaniemen seutukunnan hyvinvointikokemukset

Rovaniemen ja Ranuan kunnissa esiintyvien hyvinvointikokemusten esiintymisen yleisyyttä voidaan edelleen tarkastella suhteessa toisiinsa. Rovaniemeläiset vastaajat pitävät heidän taloudellista tilannettaan ranualaisia vastaajia yleisemmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (kuvio 3.72).

Taloudellinentilanne Rovaniemi 27% Ranua 19% Kuvio 3.72. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Kuitenkin, jos taloudellista tilannetta mitataan veronalaisilla tuloilla (vuosi 2011), asettuvat kunnat seuraavaan järjestykseen ja keskiarvotasoon (Tilastokeskus 2013): 1) Rovaniemi 24556 euroa 2) Ranua 19832 euroa 112 Veronalaiset tulot ovat Rovaniemellä selvästi korkeammat kuin Ranualla. Taloudellinen huoltosuhde oli Ranualla 212 kun se samaan aikaan oli Rovaniemellä vain 138 (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013). Monel- la eri mittarilla mitattuna faktinen hyvinvoinnin taso on selvästi parempi Rovaniemellä kuin Ranualla. Ranualaiset vastaajat kokevat kuitenkin taloudellisen tilanteensa rovaniemeläisiä vastaajia harvemmin heidän hyvinvointinsa heikentäjänä. Palkkatyön osalta hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset ovat hyvin samansuuntaiset molemmissa kunnissa: ranualaisista vastaajista 19 % ja rovaniemeläisistä vastaajista 18 % kokee palkkatyön heidän hyvinvointinsa heikentäjänä. Palkkatyöhön kohdistuviin hyvinvointikokemuksiin liittyy vahvasti kokemus oman työn jatkuvuuden varmuudesta/epävar- muudesta sekä muutostilanteissa uusista palkkatyövaihtoehdoista. Tähän liittyen on syytä tarkastella vielä kuntien työttömyysasteita. Rovaniemen seutukunnan kuntien keskimääräiset työttömyysasteet olivat vuonna 2012 seuraavat (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013): 1) Rovaniemi 13,0 % 2) Ranua 14,3 %

Työttömyysasteessa ja palkkatyön merkitysten kokemisessa ei ole siten juurikaan eroja kuntien välillä. Rovaniemi toimii joidenkin ranualaisten työssäkäyntialueena ja tarjoaa siten lisämahdollisuuden työssäkäyntiin kunnan omien työmarkkinoiden lisäksi. Omien elintapojen (kuvio 3.73) ja yhteiskunnan (kuvio 3.74) osalta hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset näyttäytyvät Rovaniemellä Ra- nuan tilannetta heikompana.

Omatelintavat

Rovaniemi 14%

Ranua 4%

Kuvio 3.73. Omat elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 113

Yhteiskunta

Rovaniemi 12%

Ranua 7%

Kuvio 3.74. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Omien ominaisuuksien suhteen tilanne on molemmissa kunnissa pitkälti samansuuntainen, kun ranualaisista vastaajista 13 % ja rovaniemeläisistä vastaajista 12 % kokee omat ominaisuutensa heidän hyvinvointinsa hei- kentäjinä. Rovaniemeläiset vastaajat arvioivat heidän asuinkuntansa palvelujen saatavuuden ranualaisia vastaajia yleisemmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (kuvio 3.75).

Palvelujensaatavuus

Rovaniemi 8%

Ranua 3%

Kuvio 3.75. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Mielenkiintoista tässä yhteydessä on se, että Rovaniemellä on huomattavasti monipuolisempi palvelujen tarjonta kuin Ranualla erityisesti erilai- sissa erikoispalveluissa. Silti ranualaiset vastaajat kokevat rovaniemeläisiä vastaajia harvemmin asuinkuntansa palvelujen saatavuuden heidän hyvinvointinsa heikentäjänä. Molempien kuntien vastaajista 7 % kokee asuinkuntansa ominaisuudet heidän hyvinvointinsa heikentäjinä. Rovaniemeläisistä vastaajista 6 % kokee vapaa-aikansa hyvinvoinnin heikentäjänä. Ranualaisista vastaajista samoin kokee 4 %. Edelleen asuntonsa hyvinvoinnin heikentäjänä kokee rovaniemeläisistä 5 %, vastaavan luvun ollessa ranualaisten keskuudessa 114 0 %. Sosiaaliset suhteet hyvinvointinsa heikentäjinä kokee rovaniemeläi- sistä vastaajista 5 % ja ranualaisista vastaajista 2 %. Asiaa voidaan tarkastella edelleen antamalla kunkin hyvinvointisisäl- lön osalta sille kunnalle arvo 1, jossa esiintyy yleisemmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia ja sille kunnalle arvo 2, jossa hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy toista vähemmän. Pienemmän luvun saava kunta tulkitaan siten karkeasti hyvinvointikokonaisuudeltaan toista heikommassa tilanteessa olevaksi (taulukko 3.7):

Taulukko 3.7. Rovaniemen seutukunnan kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyys.

Rovaniemen seutukunnan kunnat ja Rovaniemi Ranua hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 1 2 Palkkatyö 2 1 Omat elintavat 1 2 Yhteiskunta 1 2 Omat ominaisuudet 2 1 Palvelujen saatavuus 1 2 Asuinkunnan ominaisuudet 1 1 Vapaa-aika 1 2 Asunto 1 2 Sosiaaliset suhteet 1 2 Yhteensä 12 17

Tällä tavoin hyvinvointikokonaisuuteen liittyviä sisältöjä tarkastelemalla voidaan todeta, että Rovaniemellä koetaan Ranuaa yleisemmin taloudellinen tilanne, omat elintavat, yhteiskunta, asuinkunnan palvelujen saatavuus, vapaa-aika, asunto ja sosiaaliset suhteet hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Ranualla näin koetaan Rovaniemeä yleisemmin vain palkkatyön ja omien ominaisuuksien osalta. Molemmissa kunnissa koetaan asuinkunnan ominaisuudet hyvinvointia heikentävinä samassa suhteessa. On kuitenkin syytä huomata, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyydessä esiintyvät erot ovat kuntien välillä hyvin pieniä esimerkiksi palkkatyön, omien ominaisuuksien, vapaa-ajan ja sosiaalisten suhteiden osalta. Tarkastelussa on siten kyse jo aiemmin mainitusti hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lähestymistavasta. 115 Kun sitten tarkasteluun otetaan seutukunnan kuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan tulevaisuus yleisemmin nykyistä huonommaksi edellisessä tarkastelussa paremmin pärjänneessä kunnassa Ranualla (25 %) (kuvio 3.76).

parempi ennallaan huonompi

Rovaniemi 27% 55% 17%

Ranua 8% 68% 25%

Kuvio 3.76. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Seuraavassa luvussa 4 tarkastellaan hyvinvointikokemuksia Itä-Lapin seutukunnassa ja sen kunnissa. 116 4 Itä-Lapin seutukunta

4.1 Seutukuntakokonaisuus

Itä-Lapin seutukunnassa kyselyyn vastasi 193 henkilöä. Heistä 77 asuu Kemijärvellä, 24 Pelkosenniemellä, 33 Posiolla, 35 Sallassa ja 24 Savu- koskella. Vastaajista naisia oli hieman miehiä enemmän (kuvio 4.1).

nainen 53%

mies 47%

Kuvio 4.1. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 18–29-vuotiaita (kuvio 4.2).

18Ͳ29v 3% 30Ͳ49v 18% 50Ͳ64v 39% 65Ͳ74v 23% 75v.javanhemmat 17%

Kuvio 4.2. Ikäjakauma.

Vastaajista 68 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 12 %, asumuserossa tai eronneita 10 % ja leskeksi jääneitä 11 % vastaajista. Vastaajista selvästi suurin ryhmä ilmoitti asumistavakseen avo-/avioliitossa asumisen ilman lapsia ja seuraavaksi suurin ryhmä yksin asumisen. Lähes yhtä moni ilmaisi asuvansa avo-/avioliitossa lasten kera (kuvio 4.3). 117

yksin 25% ystävienkanssa 1% yksinhuoltajana 2% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 45% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 24% yhdessävanhempienkanssa 3% Kuvio 4.3. Asumistapa.

Heistä 187 ilmoitti äidinkielekseen suomen ja 6 vastaajaa ei ilmoittanut äidinkieltään lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ”ei ammatillista koulutusta” tai ”ammatillinen kurssi” (kuvio 4.4).

Eiammatillistakoulutusta 26% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 24% Ammattikoulututkinto 22% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 23% Yliopistotutkinto 5%

Kuvio 4.4. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista puolet ilmoitti olevansa eläkkeellä ja 30 % työelämässä. Työ- elämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muut työtilanne) oli vastaajista yhteensä 21 % (kuvio 4.5).

työssä 30% työtön/lomautettu 13% päätoiminen/työnohellaopiskelu 2% eläke/osaeläke 50% muu 6%

Kuvio 4.5. Nykyinen työtilanne. 118 Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempituloisten osuus vastaajissa on yhteensä 38 % ja suurempituloisten osuus 36 % (kuvio 4.6).

0Ͳ999euroa 12% 1000Ͳ1999euroa 26% 2000Ͳ2999euroa 27% 3000Ͳ4999euroa 22% 5000Ͳ7499euroa 8% 7500euroajaenemmän 6% Kuvio 4.6. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tarkastelusta on jätetty kokonaan pois opiskelu, sillä Itä-Lapin seutukunnassa vastaajia opiskelua koskeviin kysymyksiin oli vain kolme kappaletta. Lisäksi taustaryhmäkohtaisessa tarkastelussa ei tuoda esille seuraavia ryhmiä vastaajien vähäisyyden vuoksi: • 18–29-vuotiaat, eli nuorin ikäryhmä (5 vastaajaa) • yliopistotutkinnon suorittaneet (10 vastaajaa) • opiskelijat (3 vastaajaa) • ”muun työtilanteen” omaavat (12 vastaajaa) • 5000–7499 euron (15 vastaajaa) sekä 7500 euroa ja enemmän (10 vastaajaa) tuloluokkaan kuuluvat.

Näin on tehty siitä syystä, että taustaryhmäkohtaisena vastaajamäärän rajana on tässä tutkimuksessa pidetty 20 vastaajaa. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Itä-Lapin seutukunnassa (vastaajia 149–177, palkkatyön osalta 72 vastaajaa) taloudellista tilannetta (27 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään työhön (22 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (19 %), asuinkunnan ominaisuuksiin (14 %), yhteiskuntaan (13 %) sekä omiin ominaisuuksiin (12 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään vapaa-aikaa (5 %), sosiaalisia suhteita (6 %), asuntoa (7 %) sekä omia elintapoja (9 %) (kuvio 4.7). Kyseiset 119 sisällöt läpikäydään seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heiken- täjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

VapaaͲaika 74% 21% 5% Sosiaalisetsuhteet 76% 17% 6% Asunto 72% 21% 7% Omatelintavat 71% 20% 9% Omatominaisuudet 65% 23% 12% Yhteiskunta 46% 40% 13% Asuinkunnanominaisuudet 45% 42% 14% Palvelujensaatavuus 49% 31% 19% Työ 67% 11% 22% Taloudellinentilanne 46% 27% 27% Kuvio 4.7. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

4.1.1 Taloudellinen tilanne

27 % Itä-Lapin seutukunnan asukkaista kokee taloudellisen tilanteensa heidän hyvinvointiaan heikentäväksi tekijäksi. Taloudellista tilannetta (vastaajia 177) tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen sukupuolen, iän, koulutuksen, työtilanteen, kotitalouden yhteenlaskettujen kuukausittaisten bruttotulojen sekä asumistavan mukaan. Kaikkein yleisimmin taloudellisen tilanteensa hyvinvointia heikentävänä kokevat miehet (28 %), 30–49-vuotiaat (42 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (33 %), työttömät/lomautetut (57 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (35 %, vastaajia 17) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (35 %) (kuvio 4.8). Iän ja asumistavan perusteella voidaan tulkita, että lapsiperheet kokevat työttömien tapaan taloudellisen tilanteensa laajalti hyvinvointia heiken- tävänä. Vähiten taloudellista tilannetta hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät naiset (25 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (11 %), opistoasteen/ AMK-tutkinnon suorittaneet (20 %), työssä käyvät (19 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (24 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (17 %). Taloudellisen tilanteen erilaisuus eriytyy erityyppisissä vastaaja- 120 ryhmissä, mutta se säilyy kaikissa ryhmissä hyvinkin merkittävänä hyvinvoinnin uhkatekijänä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 46% 27% 27% Miehet 43% 29% 28% Naiset 51% 25% 25% 30Ͳ49v 30% 27% 42% 50Ͳ64v 52% 20% 28% 65Ͳ74v 56% 28% 17% 75vjavanhemmat 44% 44% 11% Eiammatillistakoulutusta 35% 40% 25% Ammatillinenkurssi 45% 24% 31% Ammattikoulututkinto 33% 33% 33% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 71% 10% 20% Työssä 63% 19% 19% Työtön/lomautettu 26% 17% 57% Eläke/osaeläke 46% 35% 19% 0Ͳ999euroa 29% 35% 35% 1000Ͳ1999euroa 40% 33% 28% 2000Ͳ2999euroa 37% 28% 35% 3000Ͳ4999euroa 54% 22% 24% AsuuparisuhteessaJAlapsia 45% 20% 35% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 58% 25% 17% Eiasuparisuhteessa 31% 35% 33% Kuvio 4.8. Taloudellinen tilanne ja hyvinvointi (työtilanne: p-arvo < 0,005).

Itä-Lapin seutukunnassa rahaa koetaan olevan liian vähän erityisesti (vastaajia 140–183, opiskelun osalta 52 ja lasten harrastusten osalta 59 vastaajaa) muiden auttamiseen (49 %), liikkumiseen (35 %), opiskeluun (33 %), rentoutumiseen (31 %), harrastuksiin (28 %), lasten harrastuksiin (24 %) sekä vaatteisiin (21 %) (kuvio 4.9). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (9 %), asumiseen (13 %) ja laskuihin (19 %). Lukujen taustalta paljastuu tarkemmin tarkasteltuna esimerkiksi se todellisuus, että 193 Itä-Lapin seutukunnan vastaajasta 17 vastaajaa kokee, ettei heidän rahansa riitä ruokaan. Edelleen 34 vastaajaa kokee, ettei heillä ole riittävästi rahaa laskuihin. 121

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 67% 24% 9% Asumiseen 58% 29% 13% Laskuihin 56% 25% 19% Vaatteisiin 48% 30% 21% Lastenharrastuksiin 44% 32% 24% Harrastuksiin 44% 28% 28% Rentoutumiseen 44% 25% 31% Opiskeluun 54% 14% 33% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 37% 29% 35% Muidenauttamiseen 31% 19% 49% Kuvio 4.9. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Useimmat katsovat siten rahojen riittävän välttämättömiin asioihin, joskin kokemukselliset erot ovat merkittäviä. Toisaalta muihin kuin välttä- mättömyyshyödykkeisiin liittyvä rahojen riittävyys erilaistuu entisestään. Vastaajat toivat taloudelliseen tilanteeseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Lamaennuste – yrittäminen vaikeaa muutenkin sesonkiluonteisella alueella. Investointeja ja lainanottoja takana. Tiukka aika meneil- lään. Talo kaipaa remonttia, mutta ei ole siihen varaa. Matkustaminen kallista (juna, polttoaine). Eläminen Suomessa on kallista (euron myötä enemmän).

Eniten ”minulla on liian vähän rahaa” mainintoja saanut ”muiden auttaminen” jakautuu sukupuolen, iän, koulutuksen, työtilanteen, kotitalouden yhteenlaskettujen kuukausittaisten bruttotulojen sekä asumistavan mukaan tarkasteltuna siten, että eniten näitä mainintoja ovat antaneet naiset (56 %), 30–49-vuotiaat (60 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (59 %), työttömät/lomautetut (67 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (71 %, vastaajia 14) ja ei parisuhteessa asuvat (58 %). Vähiten näin kokevat miehet (42 %), 65–74-vuotiaat (32 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (42 %), eläkeläiset (38 %), 3000– 4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (44 %) sekä parisuhteessa ilman lap- 122 sia asuvat (41 %). Voidaan siten ajatella, että iän, korkean koulutuksen ja parempien tulojen myötä mahdollisuus toisten ihmisten auttamiseen taloudellisin keinoin helpottuu, joskin se koetaan näissäkin ryhmissä laajalti vaikeaksi. Tässä yhteydessä on lisäksi tarkasteltu rahojen ruokaan riittämisen kokemuksia. Peruselinmahdollisuudet ovat uhattuna tilanteessa, jossa ihminen kokee, ettei hänen taloudellinen tilanteensa mahdollista näi- den ehtojen toteuttamista. Itä-Lapin seutukunnassa rahojen riittämisen ruokaan kokevat hankalimpana miehet (10 %), 30–49-vuotiaat (15 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (15 %), työttömät/lomautetut (13 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (20 %) ja ei parisuhteessa asuvat (14 %). Työttömyyden ja pienituloisuuden voidaan siten nähdä vaikuttavan rahojen ruokaan riittämisen kokemuksiin. Vähiten rahojen riittämättömyyttä ruokaan kokevat naiset (9 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (4 %), opistoasteen- tai AMK-tutkinnon suorittaneet (3 %), työssä käyvät (5 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvat (7 %).

4.1.2 Palkkatyö

Itä-Lapin seutukunnan vastaajien (vastaajia 72) keskuudessa palkkatyö koetaan taloudellisen tilanteen jälkeen toiseksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Näin kokee 22 % kaikista vastaajista. Kaikkein yleisimmin näin koetaan miesten (24 %), työikäisistä 50–64-vuotiaiden (24 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (40 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (33 %) ja ei parisuhteessa asuvien (29 %) keskuudessa (kuvio 4.10). Työ koetaan vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävänä naisten (21 %), työikäisistä 30–49-vuotiaiden (22 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (13 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (14 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvien (19 %) keskuudessa. Tässä yhteydessä on huomattava, että palkkatyötä arvioineita on vähemmän kuin hyvinvoinnin muita sisältöjä arvioineita henkilöitä, sillä palkkatyö- tä koskeviin kysymyksiin kehotettiin vastaamaan vain palkkatyössä olevia ihmisiä. Arvioitsijoiden määrä on tässä yhteydessä taustaryhmittäin 123 koulutustaustan mukaan tarkasteltuna tilastollisesti liian pieni muiden kuin ammattikoulun sekä opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden keskuudessa (muissa ryhmissä 5-8 vastaajaa). Tuloluokissa tilanne on sama lukuun ottamatta 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien ryh- mää (muissa ryhmissä 4–18 vastaajaa). Kyseiset luvut ovat siten suuntaa antavia.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 67% 11% 22% Mies 59% 17% 24% Nainen 72% 7% 21% 30Ͳ49v 65% 13% 22% 50Ͳ64v 65% 11% 24% Eiammatillistakoulutusta 50% 38% 13% Ammatillinenkurssi 60% 0% 40% Ammattikoulututkinto 61% 9% 30% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 71% 11% 18% 0Ͳ999euroa 25% 50% 25% 1000Ͳ1999euroa 86% 0% 14% 2000Ͳ2999euroa 72% 6% 22% 3000Ͳ4999euroa 57% 10% 33% AsuuparisuhteessaJAlapsia 70% 9% 22% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 74% 7% 19% Eiasuparisuhteessa 52% 19% 29%

Kuvio 4.10. Palkkatyö ja hyvinvointi.

Palkkatyön sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 60–70) palkkauk seen (35 %), työn kuormittavuuteen (27 %), työstä saatavaan arvostukseen (18 %), esimiehiin (18 %), työn vakinaisuuteen (17 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (15 %), sekä työ- aikoihin (13 %) (kuvio 4.11). Palkkatulojen riittämättömyys tulee siten selvästi esiin hyvinvointikokemuksissa ja tyytymättömyys tulojen riittä- vyyteen on suhteellisen yleistä. Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkavereihin (6 %), työn mielenkiintoisuuteen (6 %) sekä vastuunkantamisen mahdollisuuteen (6 %). 124

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 83% 11% 6% mielenkiintoisuus 72% 22% 6% vastuunkantaminen 71% 23% 6% työajat 73% 14% 13% vaikuttaminen 52% 33% 15% vakinaisuus 75% 8% 17% esimiehet 63% 18% 18% arvostus 52% 30% 18% kuormittavuus 44% 29% 27% palkkaus 35% 29% 35% Kuvio 4.11. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Palkkatyön sisältötekijät saavat varsin erilaisia painotuksia, joten niiden erot ovat olennaisia palkkatyön merkitysten tulkinnoissa. Itä-Lapin seutukunnan vastaajat toivat palkkatyöhön liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Tieto työtehtävien muutoksesta huolettaa, koska muutos on mahdollisesti huonompaan suuntaan. Jatkuvatko työt vuoden vaihteen jälkeen ja millaisena työsopimus jat- kuu. Jaksaminen työelämässä. Eläkeiän nostaminen on koko ajan uhkana.

Kahta yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavaa työn sisältöä tarkastelemalla on todettavissa, että yleisimmin työn palkkaukseen ovat tyytymät- tömiä miehet (41 %), työikäisistä 30–49-vuotiaat (50 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (38 %). Vähiten tyytymättömyyttä on puolestaan naisten (32 %), työikäisistä 50–64-vuotiaiden (27 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvien (35 %) keskuudessa. Työn kuormittavuuteen tyytymättömiksi itsensä kokevat yleisimmin naiset (33 %). Lisäksi tyytymättömimpiä tähän asiaan ovat työikäisistä 30–49-vuotiaat (39 %) ja ei parisuhteessa asuvat (40 %, vastaajia 15). Vä- hiten tyytymättömyyttä työn kuormittavuuteen koetaan miesten (17 %), 50–64-vuotiaiden (25 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (17 %) keskuudessa. Palkkausta tai työn kuormittavuutta ei ole tarkasteltu tässä 125 yhteydessä lainkaan koulutustaustan ja tulojen mukaan vastaajaryhmien pienuuden vuoksi.

4.1.3 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Oman asuinkunnan palvelujen saatavuus osoittautui Itä-Lapin seutukunnassa kolmanneksi eniten hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi (vastaajia 160). Kaikista vastaajista 19 % kokee palvelujen saatavuuden hyvinvointiaan heikentäväksi tekijäksi. Kaikkein yleisimmin näin kokevat naiset (21 %), 30–49-vuotiaat (36 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (27 %), työssä käyvät (29 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (38 %, vastaajia 16) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (27 %) (kuvio 4.12). Vähiten tätä sisältöä hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät miehet (19 %), 65–74-vuotiaat (5 %), ei ammatillista koulutusta omaavat ja ammatillisen kurssin suorittaneet (17 %), eläkeläiset (11 %), toiseksi alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (5 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (16 %). Kokemukset asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvointia heikentävistä ominaisuuksista näyttäisivät siten vähenevän iän ja eläke- läistymisen myötä. Palvelujen saatavuus ja sen hyvinvoinnillinen merkit- tävyys eroavat joka tapauksessa hyvin voimakkaasti eri vastaajaryhmissä. Hyvinvointipalvelujen saatavuus ja toimivuus eivät ole itsestäänselvyyk- siä. Niiden kehittäminen on jatkuva ja todellinen hyvinvointi valtion teh- tävä. 126

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 49% 31% 19% mies 49% 32% 19% nainen 49% 30% 21% 30Ͳ49v 39% 25% 36% 50Ͳ64v 43% 36% 21% 65Ͳ74v 54% 41% 5% 75vjavanhemmat 71% 13% 17% Eiammatillistakoulutusta 47% 36% 17% Ammatillinenkurssi 43% 40% 17% Ammattikoulututkinto 38% 35% 27% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 59% 17% 24% Työssä 50% 21% 29% Työtön/lomautettu 35% 40% 25% Eläke/osaeläke 52% 37% 11% 0Ͳ999euroa 56% 6% 38% 1000Ͳ1999euroa 50% 45% 5% 2000Ͳ2999euroa 40% 40% 20% 3000Ͳ4999euroa 56% 22% 22% AsuuparisuhteessaJAlapsia 41% 32% 27% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 49% 35% 16% Eiasuparisuhteessa 53% 22% 24% Kuvio 4.12. Palvelujen saatavuus ja hyvinvointi.

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Itä-Lapin seutukunnassa asuinkunnan julkisen liikenteen (48 %, vastaajia 125), pankkipalvelujen (45 %, vastaajia 182), yksityisten sosiaalipalvelujen (36 %, vastaajia 25), yksityisten terveyspalvelujen (35 %, vastaajia 72), teatterin (29 %, vastaajia 80), työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (27 %, vastaajia 62), päihdehuollon (26 %, vastaajia 23), kauppapalvelujen (25 %, vastaajia 185), toimeentulotukipalvelujen (23 %, vastaajia 31) sekä Kelan palvelujen (22 %, vastaajia 144) saatavuuteen (kuvio 4.13). Eri palvelujen saatavuusongelmien suhde yksilöiden ja perheiden muuttopäätöksiin on tärkeä. Tässä yhtey- dessä jää avoimeksi, paljonko ihmiset ”kestävät” palvelujen puuttumista ja heikentymistä. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan kirjastopalvelujen (1 %, vastaajia 144), lastenneuvolapalvelujen (6 %, vastaajia 33), hammashuollon (7 %, vastaajia 136), äitiysneuvolapalvelujen (9 %, vastaajia 127 35) sekä lastensuojelutyöhön liittyvien palvelujen (10 %, vastaajia 29) saatavuuteen. Kotipalvelun saatavuutta arvioi 57 vastaajaa, terveyskeskussairaalan 106, muiden (kuin kotipalvelu) vanhuspalvelujen 61, lasten päivähoidon 39, terveyskeskuksen 169, vammaispalvelujen 33, oikeusavun 27, postipalvelujen 186, opiskelijaterveydenhuollon 28 ja nuoriso- työn palvelujen saatavuutta 42 vastaajaa.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 81% 18% 1% lastenneuvola 73% 21% 6% hammashuolto 72% 21% 7% äitiysneuvola 69% 23% 9% lastensuojelutyö 41% 48% 10% kotipalvelu/kotihoito 37% 51% 12% terveyskeskussairaala 55% 32% 13% kulttuuritapahtumat 37% 50% 13% muutvanhuspalvelut 33% 54% 13% lastenpäivähoito 59% 26% 15% terveyskeskus 58% 27% 15% vammaispalvelu 30% 55% 15% oikeusapu 26% 59% 15% postipalvelut 55% 27% 18% opiskelijaterveydenhuolto 43% 39% 18% nuorisotyö 29% 52% 19% Kelanpalvelut 44% 34% 22% toimeentulotuki 36% 42% 23% kauppapalvelut 48% 27% 25% päihdehuolto 26% 48% 26% työͲjaelinkeinotoimistonpalvelut 26% 47% 27% teatteri 25% 46% 29% yksityisetterveyspalvelut 22% 43% 35% yksityisetsosiaalipalvelut 20% 44% 36% pankkipalvelut 36% 19% 45% julkinenliikenne 18% 34% 48%

Kuvio 4.13. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Itä-Lapin seutukuntalaiset toivat palvelujen saatavuuteen liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille seuraavasti: Huonot elintarvikekauppa vain yksi kauppa kylällä, heikko varustus SIWA. 128 Kaikki kuihtuu ympäriltä palvelut katoavat väki muuttaa pois. Kuntaliitosjutut. Pelko siitä että loputkin palvelut viedään kasvukeskuksiin. (Miten pärjää jos menettää loputkin terveydestä.) Terveyskes- kuspalvelut? Poliisi? Sairaankuljetus? Koulutuksen saaneita lääkäreitä toivoisin olevan enemmän sairaala Lappooniassa. Erikoislääkäreitä sais käydä useammin.

Yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistettavaan julkisen liikenteen saatavuuteen (arvioitsijoina 113–124 henkilöä) ovat erityisen tyytymättömiä naiset (52 %), 50–64-vuotiaat (55 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (60 %), työssä käyvät (63 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (54 %, vastaajia 13) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (71 %). Vähiten tyytymättömiä julkisen liikenteen saatavuuteen ovat miehet (48 %), 65–74-vuotiaat (33 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (42 %), eläkeläiset (38 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (38 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (42 %). Julkisen liikenteen saatavuuteen tyytymättömien osuudet ovat siten huomattavan suuria myös vähiten tyytymättömien keskuudessa. Toiseksi eniten tyytymättömyyttä kohdistettavaan pankkipalvelujen saatavuuteen (arvioitsijoina 166–179 henkilöä) ovat puolestaan yleisimmin tyytymättömiä naiset (47 %), 30–49-vuotiaat (70 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (61 %), työttömät/lomautetut (64 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (60 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (58 %). Pankkipalvelujen saatavuuteen ovat vähimmässä määrin tyytymättö- miä miehet (43 %), vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat (35 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (38 %), eläkeläiset (37 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (38 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (39 %). Samoin kuin julkisen liikenteen osalta todettiin, myös pankki palvelujen saatavuuteen ollaan laajalti tyytymättömiä kaikkein vähiten tyytymättömienkin joukossa. Palvelujen saatavuus koetaan siten jokseenkin ongelmallisena Itä-Lapin seutukunnassa. Hyvänä esimerkkinä toimii kauppapalvelujen saatavuuteen kohdistuva tyytymättömyys, kun joka neljäs seutukunnan vastaaja kokee tähän normaaliarjessa välttämät- tömän palvelun saatavuuteen kohdistuvaa tyytymättömyyttä. 129 4.1.4 Asuinkunnan ominaisuudet

Asuinkunnan ominaisuudet koetaan Itä-Lapin seutukunnassa neljän- neksi eniten hyvinvointia heikentävänä tekijänä (vastaajia 161). Kaikista vastaajista näin kokee 14 %. Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä asuinkunnan ominaisuuksien vuoksi kokevat naiset (15 %), 30–49-vuotiaat (23 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (16 %), työttömät/ lomautetut (25 %), pienimpään tuloluokkaan kuuluvat (29 %, vastaajia 17) sekä ei parisuhteessa asuvat (28 %) (kuvio 4.14). Kaiken kaikkiaan Itä-Lapin seutukunnan osalta voidaan todeta, että työttömyys ja pienituloisuus lisäävät asuinkunnan ominaisuuksiin perustuvia hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Itä-Lapin taloudelliset vaikeudet ja muutokset heijastuvat siten vastauksissa. Vähiten näin koetaan miesten (13 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (8 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (13 %), eläkeläisten (10 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (8 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvien (6 %) keskuudessa.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 45% 42% 14% mies 47% 40% 13% nainen 43% 43% 15% 30Ͳ49v 42% 35% 23% 50Ͳ64v 38% 46% 16% 65Ͳ74v 54% 36% 10% 75vjavanhemmat 48% 44% 8% Eiammatillistakoulutusta 26% 58% 16% Ammatillinenkurssi 40% 45% 16% Ammattikoulututkinto 42% 42% 15% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 61% 26% 13% Työssä 49% 33% 18% Työtön/lomautettu 35% 40% 25% Eläke/osaeläke 45% 45% 10% 0Ͳ999euroa 41% 29% 29% 1000Ͳ1999euroa 36% 51% 13% 2000Ͳ2999euroa 45% 47% 8% 3000Ͳ4999euroa 49% 37% 14% AsuuparisuhteessaJAlapsia 47% 47% 6% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 51% 39% 10% Eiasuparisuhteessa 38% 34% 28%

Kuvio 4.14. Asuinkunnan ominaisuudet ja hyvinvointi. 130 Asuinkunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan selvästi yleisimmin (vastaajia 131–185) työssäkäyntimahdollisuuksiin (61 %), opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (53 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (43 %), päättäjien asiantuntevuuteen (43 %) sekä kauppapalvelujen tasoon (30 %) (kuvio 4.15). Työpaikkojen vähen- tyminen koetaan siten erityisen ongelmallisena. Myös koulutuspalvelu- jen riittämättömyys voi olla tulevaisuudessa kasvava ongelma. Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin asuinkunnan turvallisuuteen (4 %), liikuntamahdollisuuksiin (8 %), viihtyisyyteen (10 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (12 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (12 %), yhteisöllisyyteen (15 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (17 %). Spesiﬁ en hyvin vointipalvelujen osalta kokemukset niiden tasosta eriytyvät kuitenkin voimakkaasti.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 75% 21% 4% liikuntamahdollisuudet 57% 35% 8% viihtyisyys 57% 34% 10% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 65% 24% 12% muutharrastusmahdollisuudet 47% 42% 12% yhteisöllisyys 37% 48% 15% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 46% 37% 17% kauppapalvelujentaso 38% 31% 30% päättäjienasiantuntevuus 10% 47% 43% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 9% 48% 43% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 19% 28% 53% työssäkäyntimahdollisuudet 12% 28% 61%

Kuvio 4.15. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asuinkunnan ominaisuuksiin liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Teollisuustyöpaikkojen katoaminen paikkakunnalta. Riitainen kylä, vanhat juntit ei nuoria. Pohjois-Suomesta lopetetaan kaikki. Kaikki haluaa suuriin kaupunkeihin. Maaseudun ihmisiä potkitaan päähän minkä keretään. 131 Työ: kotipaikkakunnalta ei löydä töitä, pakko kulkea muualla töissä, edessä 80%:n varmuudella muutto, miten asunnon saa hyvin myytyä. Työpaikan vaihtuminen noin 100 km päähän.

Asuinkuntansa työssäkäyntimahdollisuuksiin ovat yleisimmin tyytymät- tömiä miehet (67 %), työikäisistä 30–49-vuotiaat (65 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (74 %), työttömät/lomautetut (76 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (71 %) ja ei parisuhteessa asuvat (69 %). Vähiten tyytymättömyyttä työssäkäyntimahdollisuuksiinsa kokevat naiset (57 %), työikäisistä 50–64-vuotiaat (59 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (55 %), työssä käyvät (52 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (54 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (58 %). Asuinkunnan työssäkäyntimahdollisuuksiin ollaan siten todella yleisesti tyytymättömiä Itä-Lapin seutukunnassa. Näin on myös työssä käyvien keskuudessa. Kunnan hyvät tai edes kohtalaiset opiskelumahdollisuudet perusasteen jälkeen voivat taata nuorten asumisen kotikunnassaan perusasteen jälkeenkin. Lisäksi ne vähentävät opintoja entistä raskaammiksi tekeviä pitkiä kulkumatkoja kodin ja opiskelupaikan välillä. Itä-Lapin seutukunnassa kyseisiin opiskelumahdollisuuksiin tyytymättömiä löytyy erityisesti naisten (59 %), 30–49-vuotiaiden (77 %), ei ammatillista koulutusta (58 %, vastaajia 19) ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (58 %), työttömien/lomautettujen (67 %, vastaajia 18), alimpaan tuloluokkaan kuuluvien (67 %, vastaajia 12) ja parisuhteessa lasten kera asuvien keskuudessa (66 %). Näin laaja tyytymättömyys opiskelumahdollisuuksiin herättää seutukunnan puolesta huolta. Onko nuorilla muuta mahdollisuutta, kuin jättää asuinkuntansa paremmat opiskelumahdollisuudet saavuttaakseen? Perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin ovat vähiten tyytymät- tömiä miehet (50 %), 65–74-vuotiaat (29 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (47 %), eläkeläiset (31 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (46 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (47 %). Vaikka jo oman työuransa läpikäyneet ovatkin kaikkein vähimmässä määrin tyy- tymättömiä asuinkuntansa opiskelumahdollisuuksiin, on myös heidän keskuudessaan huomattavassa määrin tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan. Näin on nähtävissä, ettei tällainen tyytymättömyys ole vain nuorten 132 ihmisten ominaisuus, vaan huolta kannetaan vanhemmissakin sukupol- vissa nuorempien puolesta.

4.1.5 Yhteiskunta

Suomalaista yhteiskuntaa pidetään viidenneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä Itä-Lapin seutukunnassa (vastaajia 149). Kaikista vastaajista 13 % kokee yhteiskunnan omaa hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä. Kaikkein yleisimmin näin ajattelevat miehet (16 %), 30–49-vuotiaat (18 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (21 %), työttömät (21 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (21 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (18 %) (kuvio 4.16). Hyvinvointiyhteiskunnan lupaus ei siten ole enää vastaajille selviö ja kriittisyys sekä skeptisyys on laajaa. Vähiten edellä kuvatusti kokevat naiset (11 %), 65–74-vuotiaat (12 %), ei ammatillista koulutusta omaavat (7 %), eläkeläiset (11 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (12 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (12 %).

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 46% 40% 13% mies 45% 39% 16% nainen 49% 40% 11% 30Ͳ49v 46% 36% 18% 50Ͳ64v 44% 43% 13% 65Ͳ74v 55% 33% 12% 75vjavanhemmat 48% 39% 13% Eiammatillistakoulutusta 39% 55% 7% Ammatillinenkurssi 47% 37% 16% Ammattikoulututkinto 24% 55% 21% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 59% 26% 15% Työssä 46% 39% 16% Työtön/lomautettu 47% 32% 21% Eläke/osaeläke 49% 40% 11% 0Ͳ999euroa 36% 43% 21% 1000Ͳ1999euroa 39% 49% 12% 2000Ͳ2999euroa 43% 45% 13% 3000Ͳ4999euroa 53% 35% 12% AsuuparisuhteessaJAlapsia 42% 39% 18% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 54% 34% 12% Eiasuparisuhteessa 43% 41% 16%

Kuvio 4.16. Yhteiskunta ja hyvinvointi. 133 Tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 149–174) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (45 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (34 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (30 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (8 %), yleiseen turvallisuuteen (12 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (13 %) (kuvio 4.17).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 35% 57% 8% yleinenturvallisuus 51% 38% 12% mahdollisuustullaautetuksi 28% 59% 13% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 19% 51% 30% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 17% 49% 34% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 19% 36% 45%

Kuvio 4.17. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Itä-Lapin seutukuntalaiset toivat yhteiskuntaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille seuraavasti: Maailman ja Suomen talouselämä todennäköisesti heikkenee. Sosiaa- liluukulle tulee lisää ihmisiä ja tästä syystä köyhälistö lisääntyy ja tälle väestön osalle tulee kovat ajat. Muualta tulevat ihmiset. Rikollisuus. Ihmisten eriarvoisuus köyhät kyykkyyn periaatteella. Rikos liikojen ajautuminen Suomeen ja viina + huumeongelmat. Nuorten työttömyys. Yhteiskunta/mihin tämä johtaa tulevaisuudessa. Epätietoisuus, halli- tuksen toimista, mihin ollaan menossa, työttömyys lisääntyy, verotus kiristyy, palvelut etääntyy syrjäseuduilla, epävakaa tilanne, Euroopan kriisit.

Ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen ovat yleisimmin tyyty- mättömiä naiset (50 %), 30–49-vuotiaat (55 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (61 %), työttömät (52 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (55 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (57 %). 134 Vähiten tyytymättömyyttä tasa-arvoisuuden toteutumiseen kokevat miehet (40 %), 50–64-vuotiaat (37 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (33 %), työssä käyvät (41 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (40 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (38 %). Täs- tä voidaan vetää se johtopäätös, että työssä käynti tuottaa vähemmässä, mutta ei suinkaan vähäisessä määrin tyytymättömyyttä ympäröivään yhteiskuntaan. Niin suuria ovat tyytymättömien osuudet myös työssä käy- vien keskuudessa. Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta vielä lä- hemmin suomalaiseen yhteiskuntaan liitettyjä yleisen turvallisuuden kokemuksia. Yleisimmin tyytymättömiä turvallisuuteen ovat naiset (13 %), 65–74-vuotiaat (15 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (18 %), eläkeläiset (14 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (22 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (14 %). Vähiten tyytymättömiä yleiseen turvallisuuteen ovat miehet (10 %), 30–49-vuotiaat (9 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (5 %), työttömät (5 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (0 %, vastaajia 19) sekä ei parisuhteessa asuvat (10 %). Turvallisuuden tunteen voidaan siten nähdä ilmenevän tasa-arvoisuuteen tyytymättömiin nähden vastakkaisel- la tavalla; ulkoisesti tulkiten heikommat elämäneväät tuottavat vähim- mässä määrin tyytymättömyyttä yhteiskunnan yleiseen turvallisuuteen.

4.1.6 Omat ominaisuudet

Henkilön omat ominaisuudet koetaan Itä-Lapin seutukunnassa kuudenneksi eniten hyvinvointia heikentävinä tekijöinä (vastaajia 158). Tähän liittyen tutkimuksessa kartoitettiin sitä, josko vastaajilla on jokin joka- päiväistä elämää haittaava sairaus, vaiva tai vamma. Kaikista vastaajista peräti 51 prosentilla on tällainen. Yleisimmin sairaus, vaiva tai vamma on naisilla (52 %), 75-vuotiailla ja vanhemmilla (85 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneilla (66 %), eläkeläisillä (67 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (67 %) ja ei parisuhteessa asuvilla (56 %) (kuvio 4.18). Vähimmässä määrin kyseisen tyyppistä haittaa on miehillä (51 %), 30–49-vuotiailla (34 %), ammattikoulututkinnon suorittaneilla (40 %), 135 työssä käyvillä (31 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (35 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvilla (43 %). Kaikissa ryhmissä sairauden, vaivan tai vamman aiheuttamaa haittaa kokevien osuus on siten huomattavan suuri. Itä-Lapin seutukunnan nuorimmassakin ryhmässä yli kolmannes kokee näin, samoin kuin lähes kolmannes työssä käyvistä.

Eiole Kylläon

Kaikkivastaajat 49% 51% mies 49% 51% nainen 48% 52% 30Ͳ49v 66% 34% 50Ͳ64v 54% 46% 65Ͳ74v 43% 57% 75vjavanhemmat 15% 85% Eiammatillistakoulutusta 34% 66% Ammatillinenkurssi 48% 53% Ammattikoulututkinto 60% 40% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 57% 43% Työssä 69% 31% Työtön/lomautettu 67% 33% Eläke/osaeläke 33% 67% 0Ͳ999euroa 44% 56% 1000Ͳ1999euroa 33% 67% 2000Ͳ2999euroa 65% 35% 3000Ͳ4999euroa 46% 54% AsuuparisuhteessaJAlapsia 57% 43% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 51% 49% Eiasuparisuhteessa 44% 56%

Kuvio 4.18. Vastaajalla esiintyvä sairaus, vaiva tai vamma (ikä, työtilanne: p-arvo < 0,005).

Kaikista vastaajista vain 12 % kokee omat ominaisuutensa hyvinvointia heikentävinä. Yleisimmin omien ominaisuuksien koetaan heikentävän hyvinvointia naisten (15 %), 30–49-vuotiaiden (22 %), ammattikoulututkinnon suorittaneiden (25 %), työttömien/lomautettujen (15 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (15 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (23 %) keskuudessa (kuvio 4.19). Vähiten omia ominaisuuksia hyvinvointia heikentävinä pitävät miehet (10 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (8 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (5 %), työssä käyvät (10 %), alimpaan tuloluokkaan kuu- 136 luvat (7 %, vastaajia 14) sekä parisuhteessa ilman lapsia (4 %) asuvat. Omat ominaisuudet koetaan siten sitä suuremmassa määrin hyvinvointia heikentävinä, mitä nuorempi ihminen on kyseessä. Tämä lienee ainakin osin yhteydessä ruuhkavuosia elävien ihmisten omiin, itseensä kohdistuviin suuriin vaatimuksiin. Lisäksi on huomattava, että asian kokemisessa erot eri ryhmien välillä ovat huomattavat.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 65% 23% 12% mies 67% 23% 10% nainen 65% 20% 15% 30Ͳ49v 56% 22% 22% 50Ͳ64v 68% 19% 13% 65Ͳ74v 73% 18% 9% 75vjavanhemmat 67% 25% 8% Eiammatillistakoulutusta 53% 33% 13% Ammatillinenkurssi 67% 23% 10% Ammattikoulututkinto 53% 22% 25% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 82% 13% 5% Työssä 76% 14% 10% Työtön/lomautettu 45% 40% 15% Eläke/osaeläke 65% 24% 12% 0Ͳ999euroa 64% 29% 7% 1000Ͳ1999euroa 50% 35% 15% 2000Ͳ2999euroa 71% 20% 10% 3000Ͳ4999euroa 73% 14% 14% AsuuparisuhteessaJAlapsia 63% 14% 23% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 80% 16% 4% Eiasuparisuhteessa 49% 34% 17% Kuvio 4.19. Omat ominaisuudet ja hyvinvointi (asumistapa: p-arvo < 0.005).

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 160–180) energisyyteen (tai sen puutteeseen) liittyvät kokemukset (19 %). Seuraavaksi yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat fyysinen terveys (18 %) ja toimintakykyisyys (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan elämään kohdistettavaan myönteisyyteen (5 %), muihin ihmisiin kohdistuvaan avoimuuteen (5 %), uusiin asioihin kohdistuvaan avoimuuteen (6 %), omaan itseen (6 %) sekä onnellisuuteen (7 %) (kuvio 4.20). 137

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 78% 17% 5% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 60% 35% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 58% 37% 6% tyytyväisyysomaanitseen 57% 37% 6% onnellisuus 64% 30% 7% toimintakykyisyys 50% 39% 11% fyysinenterveys 42% 40% 18% energisyys 36% 45% 19% Kuvio 4.20. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat omiin ominaisuuksiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisäl- töjä esille muun muassa seuraavasti: Terveys ja huoli lapsista on aina läsnä, vaikka ei mitään syytä edes ole huoleen. Pitkään jatkunut sairastaminen aiheuttaa huolen henkisestä kuin myös fyysisestä jaksamisesta.

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttaviin kokemuksiin liittyen voidaan todeta, että kaikkein tyytymättömimpiä energisyyteensä (tai tässä sen puutteeseen) ovat naiset (22 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (36 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (26 %), työssä käyvät (20 %), 3000– 4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (23 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (22 %). Tässä yhteydessä lapsiperheiden aikuiset voidaan tulkita asumistapaa tarkastellen heikoimmassa tilanteessa oleviksi. Vähiten tyytymättömyyttä omaan energisyyteensä kokevat miehet (16 %), 65–74-vuotiaat (11 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (13 %), työttömät (14 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (13 %, vastaajia 15) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (12 %). Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta vielä ihmisten itseensä liittämiä tyytymättömyyskokemuksia. Tämän mukaan yleisimmin tyytymättömiä itseensä ovat naiset (9 %), 30–49-vuotiaat (12 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (13 %), työssä käyvät (9 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (13 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (13 %). 138 Vähiten itseensä tyytymättömiä ovat puolestaan miehet (4 %), 65–74-vuotiaat (3 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (2 %), työttö- mät (0 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (2 %). Mielenkiintoista tässä on se, että työssä käyvät ovat työttömiä yleisemmin tyytymättömiä itseensä.

4.1.7 Elintavat

Itä-Lapin seutukunnassa neljänneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidetään omia elintapoja (vastaajia 170). Omat elintapansa kokee hyvinvointia heikentävinä 9 % kaikista vastaajista. Yleisimmin näin kokevat naiset (12 %), 30–49-vuotiaat (25 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (17 %), työttömät/lomautetut (14 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (17 %, vastaajia 18) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (17 %) (kuvio 4.21). Työttömyys ja pienet tulot näyttäisivät siten lisäävän sellaisten elintapojen valintaa, jotka koetaan hyvinvointia heikentävinä. Vähimmässä määrin elintavat koetaan hyvinvointia heikentävinä miesten (8 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (4 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (5 %), eläkeläisten (5 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (7 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (3 %) keskuudessa. Olennaista tässä on se, että ihmiset eivät juuri suhtaudu kriittisesti omiin elintapoihinsa hyvinvoinnin lähteinä tai niiden muuttamisen re- sursseina. Hyvinvoinnin toteutuminen ulkoistetaan siten osin itsestä. 139

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 71% 20% 9% mies 69% 23% 8% nainen 74% 15% 12% 30Ͳ49v 56% 19% 25% 50Ͳ64v 77% 18% 5% 65Ͳ74v 75% 19% 6% 75vjavanhemmat 72% 24% 4% Eiammatillistakoulutusta 66% 26% 8% Ammatillinenkurssi 68% 27% 5% Ammattikoulututkinto 61% 22% 17% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 85% 5% 10% Työssä 73% 18% 10% Työtön/lomautettu 64% 23% 14% Eläke/osaeläke 73% 23% 5% 0Ͳ999euroa 56% 28% 17% 1000Ͳ1999euroa 66% 26% 8% 2000Ͳ2999euroa 76% 17% 7% 3000Ͳ4999euroa 72% 15% 13% AsuuparisuhteessaJAlapsia 69% 14% 17% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 82% 15% 3% Eiasuparisuhteessa 58% 27% 15% Kuvio 4.21. Elintavat ja hyvinvointi.

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 174–183) painon hallintaan (26 %), nukkumistottumuksiin (18 %), liikuntatottumuksiin (17 %) sekä ravitsemistottumuksiin (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan omaan huumausaineiden (0 %), lääkkeiden (3 %), alkoholin (4 %) sekä tupakkatuotteiden (7 %) käyttöön (kuvio 4.22). Huumausaineiden käyttöön liittyvän arvioinnin osalta on todettava, että vastauksissa kiinni- tetään huomiota ainoastaan tyytymättömien osuuteen. Tyytymättömyy- den tulkitaan tässä yhteydessä liittyvän ihmisiin, joita huumausaineiden käyttö koskee. Huumausaineiden käyttöön tyytyväiset tulkitaan tässä vastaajiksi, jotka ovat epähuomiossa vastannet näin ”asia ei koske minua” -vastausvaihtoehdon sijaan. 140

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 12% 1%0% 87% lääkkeidenkäyttö 46% 23% 3% 27% alkoholinkäyttö 48% 14% 4% 34% tupakkatuotteidenkäyttö 15% 6% 7% 72% ravitsemistottumukset 53% 34% 11% 3% liikuntatottumukset 47% 34% 17% 3% nukkumistottumukset 55% 26% 18% 2% painonhallinta 40% 31% 26% 3% Kuvio 4.22. Elintavat ja tyytymättömyys.

Painon hallintaan ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (37 %), 30–49-vuotiaat (41 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (29 %), työssä käyvät (39 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (37 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (33 %). Harvinaisempaa tyytymättömyys painon hallintaan on miesten (14 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien (13 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (18 %), eläkeläisten (19 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (16 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (24 %) keskuudessa. Tämän myötä näyttää siltä, että nuoruus, työssä käynti, kohtuul- liset tulot sekä lapsiperheellisyys tuottavat tyytymättömyyttä painonhallintaan. Kaikkien seutukuntien osalta tarkasteluun on otettu vielä tyytymättö- myys alkoholin käyttöön. Itä-Lapin seutukunnassa yleisimmin tyytymät- tömiä alkoholin käyttöönsä ovat miehet (5 %), 50–64-vuotiaat (6 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (8 %), työttömät/lomautetut (14 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (11 %, vastaajia 18) ja ei parisuhteessa asuvat (8 %). Työttömyys näyttäisi siten aiheuttavan suurimmassa määrin omaan alkoholin käyttöön liittyvää tyytymättömyyttä. Vähiten tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä kokevat puolestaan naiset (3 %), 65–74-vuotiaat (2 %), ei ammatillista koulutusta ja ammattikoulututkinnon suorittaneet (2 %), eläkeläiset (2 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (0 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (2 %). 141 4.1.8 Asunto

Itä-Lapin seutukunnassa kolmanneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidetään asuntoa (vastaajia 177). Kaikista vastaajista näin kokee 7 %. Kaikkein yleisimmin asuntonsa hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi kokevat naiset (9 %), 65–74-vuotiaat (10 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (12 %), työttömät/lomautetut (13 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (11 %, vastaajia 18) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (12 %) (kuvio 4.23). Pienten tulojen ja työttömyyden voidaan siten tulkita vaikuttavan kielteisesti asumisoloihin ja sen myötä kokemuksiin hyvinvoinnin heikkenemisestä. Edelleen tarkasteltuna vähiten asuntoaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät miehet (5 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (4 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (3 %), työssä käyvät (4 %), 2000– 2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (7 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (4 %).

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 72% 21% 7% mies 74% 22% 5% nainen 70% 21% 9% 30Ͳ49v 66% 28% 6% 50Ͳ64v 75% 19% 6% 65Ͳ74v 73% 18% 10% 75vjavanhemmat 78% 19% 4% Eiammatillistakoulutusta 57% 31% 12% Ammatillinenkurssi 66% 29% 5% Ammattikoulututkinto 63% 29% 8% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 95% 3%3% Työssä 83% 13% 4% Työtön/lomautettu 61% 26% 13% Eläke/osaeläke 72% 21% 7% 0Ͳ999euroa 56% 33% 11% 1000Ͳ1999euroa 57% 36% 7% 2000Ͳ2999euroa 71% 22% 7% 3000Ͳ4999euroa 85% 5% 10% AsuuparisuhteessaJAlapsia 66% 22% 12% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 84% 12% 4% Eiasuparisuhteessa 62% 32% 6%

Kuvio 4.23. Asunto ja hyvinvointi. 142 Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 169–182) asumiskustannukset (23 %) ja asunnon kunto (12 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan asumismuotoon (1 %), asunnon turvallisuuteen (1 %), omistussuhteeseen (3 %), asunnon kokoon (4 %), sijaintiin (5 %) sekä varustetasoon (5 %) (kuvio 4.24).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 89% 10% 1% turvallisuus 84% 15% 1% omistussuhde 88% 9% 3% koko 80% 16% 4% sijainti 82% 13% 5% varustetaso 75% 20% 5% kunto 65% 24% 12% asumiskustannukset 55% 23% 23%

Kuvio 4.24. Asunto ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asumiseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille seuraavasti: Rahan riittäminen yllätyslaskuihin (vero, sähköntasaus). Asuminen kallista omakotitalossa, sähkö, vesi, verot.

Kaikkein tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa ovat naiset (24 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (28 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (29 %), eläkeläiset (24 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (33 %, vastaajia 18) ja ei parisuhteessa asuvat (29 %). Vähiten tyytymättömyyttä asumiskustannuksiin esiintyy puolestaan miesten (18 %), 65–74-vuotiaiden (13 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (15 %), työttömien/lomautettujen (13 %), 2000– 2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (20 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (18 %) keskuudessa. Toiseksi yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistettavaan asumisen sisältöön, eli asunnon kuntoon liittyen voidaan todeta, että tyytymät- 143 tömimpiä siihen ovat naiset (15 %), 30–49-vuotiaat (18 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (16 %), työttömät/lomautetut (13 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (13 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (17 %). Näin työttömyyden sekä lapsiperhe-elämän voidaan tulkita lisäävän heikkokuntoiseksi koetussa asunnossa asumisen mahdollisuutta. Vähiten tyytymättömiä on puolestaan miesten (7 %), 65–74-vuotiaiden (5 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (7 %), työssä käyvien (7 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (10 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (7 %) keskuudessa.

4.1.9 Sosiaaliset suhteet

Sosiaaliset suhteet koetaan Itä-Lapin seutukunnassa toiseksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Tähän liittyen tutkimuksessa selvitettiin ihmisten yksinäisyyskokemuksia siitä lähtökohdasta, josko he kokevat yksinäisyyttä usein, joskus tai ei koskaan. Kaikista vastaajista (vastaajia 178) 6 % kokee itsensä usein yksinäiseksi. Näin kokevat yleisimmin naiset (7 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (15 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (10 %), työttömät/lomautetut (9 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (22 %, vastaajia 18) sekä ei parisuhteessa asuvat (12 %) (kuvio 4.25). Yksinäisyyden kokemukset yleistyvät siten iän, al- haisen koulutustason, työttömyyden, pienituloisuuden ja parisuhteen ulkopuolella olemisen myötä. Näin voidaan puhua huono-osaisuuden kumuloitumisesta ja sosiaalisten resurssien ja mahdollisuuksien puutteis- ta yhdistyneenä taloudelliseen niukkuuteen. Itsensä usein yksinäiseksi kokevat vähimmässä määrin miehet (5 %), 30–49-vuotiaat (0 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (3 %), työssä olevat (0 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (0 %) sekä parisuhteessa lasten kanssa asuvat (0 %). Huomattavan monessa näistä ryhmistä ei ole lainkaan itsensä usein yksinäiseksi kokevia. 144

Kyllä,usein Kyllä,joskus Enkoskaan

Kaikkivastaajat 6% 45% 49% Mies 5% 46% 49% Nainen 7% 43% 51% 30Ͳ49v 0% 48% 52% 50Ͳ64v 4% 44% 52% 65Ͳ74v 8% 38% 55% 75vjavanhemmat 15% 42% 42% Eiammatillistakoulutusta 10% 51% 39% Ammatillinenkurssi 7% 43% 50% Ammattikoulututkinto 5% 44% 51% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 3% 39% 59% Työssä 0% 42% 59% Työtön/lomautettu 9% 57% 35% Eläke/osaeläke 8% 42% 50% 0Ͳ999euroa 22% 56% 22% 1000Ͳ1999euroa 7% 48% 46% 2000Ͳ2999euroa 5% 35% 61% 3000Ͳ4999euroa 0% 49% 51% AsuuparisuhteessaJAlapsia 0% 46% 54% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 4% 41% 55% Eiasuparisuhteessa 12% 53% 35%

Kuvio 4.25. Yksinäisyyskokemusten esiintyminen.

Omia sosiaalisia suhteitaan (vastaajia 174) pitävät hyvinvointia heiken- tävinä 6 % kaikista vastaajista. Näin kokevat yleisimmin miehet (10 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (12 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (10 %), työttömät/lomautetut (14 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (13 %, vastaajia 16) sekä ei parisuhteessa asuvat (10 %) (kuvio 4.26). Vähiten näin kokevia esiintyy naisten (3 %), 65–74-vuotiaiden (5 %), ammatillisen kurssin ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (5 %), työssä käyvien (4 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuulu vien (5 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (3 %) keskuudessa. Tähän perustuen voidaan todeta, että työtilanteeltaan hyvässä asemassa olevat ja perhe-elämää viettävät ihmiset kokevat työttömiin ja yksin asuviin verrattuna yleisemmin sosiaaliset suhteensa hyvinvointia edistävinä. 145

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 76% 17% 6% Mies 70% 20% 10% Nainen 83% 13% 3% 30Ͳ49v 74% 19% 7% 50Ͳ64v 81% 13% 6% 65Ͳ74v 81% 14% 5% 75vjavanhemmat 65% 23% 12% Eiammatillistakoulutusta 62% 30% 8% Ammatillinenkurssi 77% 19% 5% Ammattikoulututkinto 75% 15% 10% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 87% 8% 5% Työssä 89% 7% 4% Työtön/lomautettu 55% 32% 14% Eläke/osaeläke 73% 21% 6% 0Ͳ999euroa 56% 31% 13% 1000Ͳ1999euroa 65% 28% 8% 2000Ͳ2999euroa 81% 14% 5% 3000Ͳ4999euroa 83% 10% 8% AsuuparisuhteessaJAlapsia 85% 13% 3% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 79% 14% 7% Eiasuparisuhteessa 69% 21% 10% Kuvio 4.26. Sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi.

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Itä-Lapin seutukunnassa (vastaajia 147– 178) naapureihin (7 %), muihin kunnan asukkaisiin (5 %) ja parisuhteeseen (5 %). Vähiten tyytymättömyys liitetään puolestaan lapsiin (2 %), sukuun (2 %) sekä ystäviin (4 %) (kuvio 4.27).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 89% 10% 2% suku 61% 37% 2% ystävät 61% 35% 4% parisuhde 81% 14% 5% kunnanasukkaat 47% 48% 5% naapurit 53% 39% 7% Kuvio 4.27. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 146 Vastaajat toivat ihmissuhteisiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Lapsen vointi äidin luona. NAAPURIT, mielisairas eläkeläinen, joka hilluu irti, pelkään hänen väkivaltaisuutta. Ikääntyvät sukulaiset vaivoineen ovat energiaa vieviä ja vapautta ra- joittavia.

Sosiaalisiin suhteisiin liittyvä tyytymättömyys perustuu pitkälti sekä itsen että toisten, erityisesti lasten ja lastenlasten puolesta kannettuun huoleen. Naapureihinsa ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (8 %), 30–49-vuotiaat (16 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (11 %), työssä käyvät (11 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (9 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (10 %), eli kokonaisuutena ottaen suhteellisen hyvin toimeentulevina ymmärretyt ihmiset. Vähiten tyytymättömyyttä esiintyy puolestaan miesten (7 %), 65–74-vuotiaiden (3 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (5 %), työttömien/lomautettujen ja eläkeläisten (5 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvien (0 %, vastaajia 16) sekä ei parisuhteessa asuvien (6 %) keskuudessa. Kaikkien seutukuntien osalta on edelleen tarkasteltu tarkemmin parisuhdetta ja siihen liitettyä tyytymättömyyttä. Tyytymättömyyttä parisuhteeseen esiintyy Itä-Lapin seutukunnassa yleisimmin miesten (7 %), 30–49-vuotiaiden (15 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (7 %), työttömien/lomautettujen (21 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvien (18 %, vastaajia 11) ja ei parisuhteessa asuvien (24 %, vastaajia 17) keskuudessa. Ei parisuhteessa asuvien voidaan tulkita olevan tyytymättö- miä parisuhteeseen, joka heillä on ilman yhdessä asumista. Toisaalta he voivat olla tyytymättömiä siihen, ettei heillä ole parisuhdetta. Huomat- tavaa on lisäksi, että työttömyyden myötä parisuhdetyytymättömyyttä kokee joka viides vastaaja. Vähiten tai ei lainkaan tyytymättömyyttä parisuhteeseen esiintyy puolestaan naisten (3 %), 75-vuotiaiden ja vanhempien ikäryhmään kuuluvien (0 %, vastaajia 16), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (3 %), työssä käyvien (0 %), 2000–2999 tuloluokkaan kuuluvien (0 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvien (0 %) keskuudessa. 147 4.1.10 Vapaa-aika

Vapaa-aika koetaan hyvinvointia vähiten heikentävänä tekijänä Itä-Lapin seutukunnassa (vastaajia 176). Kaikista vastaajista enää 5 % kokee näin. Yleisimmin vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät miehet (5 %), 30–49-vuotiaat (16 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (8 %), työttömät/lomautetut (8 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (11 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (12 %) (kuvio 4.28). Ikäryhmän ja asumistavan perusteella voidaan vetää se johtopää- tös, että perheellisillä on suurimmat haasteet ihanteellisen vapaa-ajan saavuttamisessa. Vähiten vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät naiset (4 %), 65–74-vuotiaat (0 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (0 %), eläkeläiset (1 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (2 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (1 %).

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 74% 21% 5% Mies 71% 24% 5% Nainen 78% 18% 4% 30Ͳ49v 65% 19% 16% 50Ͳ64v 80% 17% 3% 65Ͳ74v 81% 19% 0% 75vjavanhemmat 63% 33% 4% Eiammatillistakoulutusta 65% 33% 3% Ammatillinenkurssi 69% 31% 0% Ammattikoulututkinto 78% 16% 5% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 88% 5% 8% Työssä 82% 13% 6% Työtön/lomautettu 75% 17% 8% Eläke/osaeläke 70% 29% 1% 0Ͳ999euroa 58% 37% 5% 1000Ͳ1999euroa 71% 26% 2% 2000Ͳ2999euroa 82% 16% 2% 3000Ͳ4999euroa 74% 16% 11% AsuuparisuhteessaJAlapsia 78% 10% 12% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 80% 18% 1% Eiasuparisuhteessa 69% 27% 4%

Kuvio 4.28. Vapaa-aika ja hyvinvointi (koulutus: p-arvo < 0.005). 148 Ajan riittämiseen liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 156–185, opiskelun osalta 56, kulttuuritoiminnan osalta 100 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 89 vastaajaa) opiskeluun (32 %), yleis- hyödylliseen toimintaan (28 %), ystävien tapaamiseen (22 %), kulttuuritoimintaan (22 %), luonnossa liikkumiseen (19 %), rentoutumiseen (17 %) sekä harrastuksiin (16 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämät- tömyyden koetaan liittyvän vähiten kotitöihin (6 %), TV:n/internetin käyttöön (10 %), perheen kanssa olemiseen (11 %) sekä liikuntaan (15 %) (kuvio 4.29).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

kotitöihin 70% 24% 6% TV/internetinkäyttöön 60% 30% 10% perheelle 54% 36% 11% liikuntaan 56% 28% 15% harrastuksiin 51% 34% 16% rentoutumiseen 51% 32% 17% luonnossaliikkumiseen 52% 29% 19% kulttuuritoimintaan 41% 37% 22% ystäville 40% 38% 22% yleishyödylliseentoimintaan 36% 36% 28% opiskeluun 48% 20% 32%

Kuvio 4.29. Ajan riittäminen.

Vastaajat toivat vapaa-aikaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Työ vaativuus, epäsäännöllinen työaika – stressaavaa, joskus voi olla työaikojen takia näkemättä muuta perhettä vuorokauteen.

Opiskeluun liittyvää ajan riittämättömyyttä ei ole tarkasteltu tässä yhtey- dessä taustaryhmittäin, vaikka siihen riittävään aikaan ollaan yleisimmin tyytymättömiä Itä-Lapissa. Tämä johtuu siitä, että asiaa on tarkastellut sen verran pieni määrä ihmisiä, että ryhmittäin tarkastelu ei ole mielekäs- tä. Tilanne on sama toiseksi yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavan yleishyödylliseen toimintaan liittyvän ajan osalta. Näiden sijaan voidaan 149 tarkastella lähemmin ystävien kanssa vietettävän ajan riittävyyteen kohdistettavaa tyytymättömyyttä, joka on kolmanneksi yleisimmin tyyty- mättömyyttä aiheuttava ajankäytön sisältö Itä-Lapin seutukunnassa. Ystävien kanssa vietettävän ajan riittävyyteen ovat yleisimmin tyyty- mättömiä miehet (23 %), 50–64-vuotiaat (33 %), opistoasteen/AMK- tutkinnon suorittaneet (35 %), työssä käyvät (47 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (34 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (33 %). Hyvä koulutustaso, työelämässä mukana oleminen ja lapsiperhe-elämä näyttäisivät siten tuottavan omalta osaltaan hankaluuksia ystävien kanssa vietettävän ajan riittävyyteen. Ajan riittämiseen tässä yhteydessä ovat vähiten tyytymättömiä naiset (22 %), 75-vuotiaat ja vanhemmat (5 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (13 %), eläkeläiset (7 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (5 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (19 %). Perheen kanssa olemiseen käytettävän ajan riittävyyteen liittyvää tyy- tymättömyyttä on tarkasteltu lähemmin kaikkien seutukuntien osalta. Itä-Lapin seutukunnassa yleisimmin ajan riittämättömyyttä kyseiseen asiaan kokevat miehet (12 %), 30–49-vuotiaat (15 %), opistoasteen/ AMK-tutkinnon suorittaneet (17 %), työssä käyvät (21 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (17 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (14 %). Näin voidaan tulkita, että suurimmassa määrin perheen kanssa vietetyn ajan puutetta kokevat ruuhkavuosiaan elävät kouluttautuneet ja työssä käyvät henkilöt. Vähiten perheen kanssa vietettävän ajan puutetta kokevat naiset (10 %), 65–74-vuotiaat (7 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (7 %), työttömät (0 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (2 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (9 %). Työttömyys tuottaa siten mahdollisuuden perheelle annetun ajan riittäväksi kokemiseen.

4.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Itä-Lapin seutukunnassa

Edellä on kuvattu sitä, kuinka Itä-Lapin seutukunnan asukkaat kokevat eri hyvinvointisisältöjen (taloudellinen tilanne, työ, palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet, yhteiskunta, omat ominaisuudet, elintavat, asunto, sosiaaliset suhteet ja vapaa-aika) vaikuttavan heidän hyvinvoin- 150 tiinsa. Ketkä sitten ovat tutkimuksessa tarkasteltujen taustamuuttujien mukaan kaikkein yleisimmin Itä-Lapin seutukunnassa niitä, jotka kokevat hyvinvointisisällöistä muodostetun kokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä (tarkastelumenetelmä kuvattu luvussa 2.2)? Sukupuolen mukaan tarkasteltuna sisältökokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentä- vänä seuraavasti (taulukko 4.1):

Taulukko 4.1. Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemis- Naiset Miehet kokemukset Taloudellinen tilanne 2 1 Palkkatyö 2 1 Palvelujen saatavuus 1 2 Asuinkunnan ominaisuudet 1 2 Yhteiskunta 2 1 Omat ominaisuudet 1 2 Elintavat 1 2 Asunto 1 2 Sosiaaliset suhteet 2 1 Vapaa-aika 2 1 Yhteensä 15 15

Molemmat sukupuolet kokevat siten samassa määrin sisältökokonai- suuden hyvinvointia heikentävänä. Naisten kyseiset kokemukset liitty- vät miehiä suuremmassa määrin asuinkunnan palvelujen saatavuuteen, asuinkunnan ominaisuuksiin, omiin ominaisuuksiin, omiin elintapoihin sekä asuntoon. Miesten puolestaan taloudelliseen tilanteeseen, palkka- työhön, yhteiskuntaan, sosiaalisiin suhteisiin ja vapaa-aikaan. Ikäryh- mittäin tarkastellen voidaan saman asian tulkita jakautuvan seuraavasti (taulukko 4.2): 151

Taulukko 4.2. Ikäryhmät ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ikäryhmät ja hyvinvoinnin 30–49- 50–64- 65–74- 75-vuotiaat heikkenemiskokemukset vuotiaat vuotiaat vuotiaat ja vanhemmat Taloudellinen tilanne 1 2 3 4 Palkkatyö (2) (1) Palvelujen saatavuus 1 2 4 3 Asuinkunnan ominaisuudet 1 2 3 4 Yhteiskunta 1 2 4 3 Omat ominaisuudet 1 2 3 4 Elintavat 1 3 2 4 Asunto 2 3 1 4 Sosiaaliset suhteet 2 3 4 1 Vapaa-aika 1 3 4 2 Yhteensä (13) 11 (23) 22 28 29

Suluissa olevat luvut kuvaavat työikäisten lukuja. Ilman sulkuja olevat luvut puolestaan lukuja, jotka muodostuvat kokonaisuudesta, jossa ei ole mukana palkkatyöhön liittyviä hyvinvointikokemuksia. Näin voidaan verrata kaikkia ikäryhmiä toisiinsa. Työikäisiä verrattaessa havaitaan, että sisältökokonaisuuden kokeminen hyvinvointia heikentävänä on selvästi yleisempää 30–49-vuotiaiden kuin 50–64-vuotiaiden keskuudessa. Poistettaessa palkkatyö tarkastelusta, tilanne näyttäytyy kaikkia ikäryh- miä verraten siten, että kokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä selvästi yleisimmin 30–49-vuotiaiden keskuudessa. Heidän joukossaan koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä taloudellinen tilanne, asuinkunnan palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet, yhteiskunta, omat ominaisuudet, omat elintavat sekä vapaa-aika. Seu- raavaksi yleisimmin kokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä 50–64-vuotiaiden parissa. Heidän joukostaan löytyy eniten niitä, jotka kokevat palkkatyön hyvinvointia heikentävänä. Kaikkein vähimmässä määrin kokonaisuuden kokevat hyvinvointia heikentävänä kahteen vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat ihmiset. 65–74-vuotiaiden keskuudessa on yleisimmin niitä, jotka kokevat asunnon hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä ja 75-vuotiaiden ja vanhempien keskuudesta löytyvät yleisimmin ne ihmiset, jotka kokevat sosiaaliset suhteensa hyvinvointia heiken- 152 tävinä. Ammatillisen koulutustaustan mukaan tarkasteltuna sama asia näyttäytyy seuraavasti (taulukko 4.3):

Taulukko 4.3. Ammatillinen koulutustausta ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ammatillinen koulutustausta Ei am- Ammatilli- Ammat- Opisto- ja hyvinvoinnin heikkenemis- matillista nen kurssi tikoulu- asteen/ kokemukset koulutusta tutkinto AMK- tutkinto

Taloudellinen tilanne 3 2 1 4 Palkkatyö 4 1 2 3 Palvelujen saatavuus 4 3 1 2 Asuinkunnan ominaisuudet 1 2 3 4 Yhteiskunta 4 2 1 3 Omat ominaisuudet 2 3 1 4 Elintavat 3 4 1 2 Asunto 1 3 2 4 Sosiaaliset suhteet 2 3 1 4 Vapaa-aika 3 4 2 1 Yhteensä 27 27 15 31

Selvästi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokevat ammattikoulututkinnon suorittaneet. Heidän joukossaan on yleisimmin niitä, jotka kokevat taloudellisen tilanteen, asuinkunnan palvelujen saatavuuden, yhteiskunnan, omat ominaisuutensa, omat elintapansa ja sosiaaliset suhteensa heidän hyvinvointiin heikentävinä tekijöinä. Ei ammatillista koulutusta ja ammatillisen kurssin suorittaneet näyttäytyvät näin tarkastellen samantyyppisinä ryhminä. Ei ammatillista koulutusta suorittaneiden keskuudessa asuinkunnan ominaisuudet sekä asunto ja ammatillisen kurssin suorittaneiden keskuudessa palkkatyö koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Paras tilanne näyttäisi olevan opistoasteen/AMK -tutkinnon suorittaneiden keskuudessa, mutta heidän keskuudessaan vapaa-ajan koetaan olevan hyvinvointia heikentävä tekijä muita ryhmiä yleisemmin. Työtilanteen mukaan tarkasteltuna tilanne on seuraava (taulukko 4.4): 153

Taulukko 4.4. Työtilanne ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Työtilanne ja hyvinvoinnin Työssä Työtön/ Eläke heikkenemiskokemukset lomautettu Taloudellinen tilanne 3 1 2 Palvelujen saatavuus 1 2 3 Asuinkunnan ominaisuudet 2 1 3 Yhteiskunta 2 1 3 Omat ominaisuudet 3 1 2 Elintavat 2 1 3 Asunto 3 1 2 Sosiaaliset suhteet 3 1 2 Vapaa-aika 2 1 3 Yhteensä 21 10 23

Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on sisältökokonai- suutta ajatellen työttömien keskuudessa. Heidän keskuudestaan löytyy yleisimmin niitä, jotka kokevat taloudellisen tilanteen, asuinkunnan ominaisuudet, yhteiskunnan, omat ominaisuudet, omat elintavat, asunnon, sosiaaliset suhteet ja vapaa-ajan hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Työssä käyvillä tilanne on selvästi parempi, heidän joukossaan palvelujen saatavuus koetaan muihin nähden yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Paras tilanne näistä ryhmistä on eläkeläisillä, joiden keskuudessa ei koeta mitään käsitellyistä tekijöistä yleisimmin hyvinvointia heikentä- vänä. Tuloluokittain tarkastellen samaiset kokemukset jakautuvat seuraavasti (taulukko 4.5):

Taulukko 4.5. Kotitalouden yhteenlasketut bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Kotitalouden yhteenlasketut 0–999 euroa 1000–1999 2000–2999 3000–4999 bruttotulot/kk ja hyvinvoin- euroa euroa euroa nin heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 1 3 2 4 Palkkatyö 2 4 3 1 Palvelujen saatavuus 1 4 3 2 Asuinkunnan ominaisuudet 1 3 4 2 Yhteiskunta 1 3 2 4 Omat ominaisuudet 4 1 3 2 154

Elintavat 1 3 4 2 Asunto 1 3 4 2 Sosiaaliset suhteet 1 2 4 3 Vapaa-aika 2 3 4 1 Yhteensä 15 29 33 23

Selvästi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia kokonaisuutta tarkastellen esiintyy pienimmässä tuloluokassa. Tässä ryhmässä taloudellinen tilanne, asuinkunnan palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet, yhteiskunta, omat elintavat, asunto ja sosiaaliset suhteet koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien keskuudessa. Heidän joukossaan palkkatyö ja vapaa-aika koetaan yleisimmin hyvinvointia hei- kentävinä. Kolmanneksi yleisimmin heikkenemiskokemuksia koetaan 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien parissa. He kokevat muita yleisemmin omat ominaisuutensa heidän hyvinvointiaan heikentävinä tekijöinä. Paras tilanne näin tarkasteltuna on 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien keskuudessa. Vielä asumistavan mukaan samaa asiaa tarkastellen voidaan havaita seuraavaa (taulukko 4.6):

Taulukko 4.6. Asumistapa ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Asumistapa ja hyvinvoinnin Asuu Asuu Ei asu heikkenemiskokemukset parisuhteessa parisuhteessa, parisuhteessa JA lapsia EI lapsia Taloudellinen tilanne 1 3 2 Palkkatyö 2 3 1 Palvelujen saatavuus 1 3 2 Asuinkunnan ominaisuudet 3 2 1 Yhteiskunta 1 3 2 Omat ominaisuudet 1 3 2 Elintavat 1 3 2 Asunto 1 3 2 Sosiaaliset suhteet 3 2 1 Vapaa-aika 1 3 2 Yhteensä 15 28 17 155 Parisuhteessa lasten kera asuvat kokevat sisältökokonaisuuden kahta muuta ryhmää yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Heidän keskuudessaan taloudellista tilannetta, asuinkunnan palvelujen saatavuutta, yhteiskuntaa, omia ominaisuuksia, omia elintapoja, asuntoa ja vapaa-aika pidetään toisia ryhmiä yleisemmin näin vaikuttavina. Ei parisuhteessa asuvilla tilanne on jonkin verran parempi. Heidän keskuudessaan palk- katyö, asuinkunnan ominaisuudet sekä sosiaaliset suhteet koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Selvästi paras tilanne kokonaisuutta tarkastellen on ihmisillä, jotka asuvat parisuhteessa ilman lapsia. Edellä kuvatusta voidaan vielä tehdä se johtopäätös, että Itä-Lapin seutukunnassa kaikkein yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuutensa kokevat hyvinvointia heikentävänä • 30–49-vuotiaat • ammattikoulututkinnon suorittaneet • työttömät/lomautetut • alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa lasten kera asuvat henkilöt.

Vähiten näin kokevat puolestaan • vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvat • opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet • eläkeläiset • 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa ilman lapsia asuvat henkilöt.

4.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus

Itä-Lapin seutukunnassa esiintyviä hyvinvointikokemuksia tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen tulevaisuusnäkemysten lähtökohdasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa hyvinvointiaan kokonaisuutena ottaen viiden vuoden kuluttua, josko se tulee olemaan nykyistä parempi, nykyiseen nähden ennallaan tai nykyiseen nähden huonompi. Tulevaisuusarvioin- nin vaikeus näkyy selvästi suuressa ”en osaa sanoa” vastausten määrässä, kun kaiken kaikkiaan 30 % kaikista Itä-Lapin seutukunnan vastaajista vastasi näin. Ihmisten varovaisuus tulevaisuudestaan ja jopa huoli on il- 156 meinen Itä-Lapissa. Mitä ilmeisimmin on syntynyt kehävaikutus, missä pitkään jatkuneet huonot taloudelliset muutokset luovat näköalatto- muutta hyvinvoinnin tulevaisuudesta kyseisellä alueella. Niiden keskuudessa, jotka arvioivat hyvinvointikokonaisuuttaan (vastaajia 133), arvioi 20 % hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua. Yleisimmin hyvinvointinsa heikommaksi arvioivat miehet (30 %), vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat (50 %, vastaajia 18), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (40 %), eläkeläiset (30 %), alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (39 %, vastaajia 13) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (25 %) (kuvio 4.30). Vähimmässä määrin hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua arvioivat puolestaan naiset (11 %), 30–49-vuotiaat (4 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (14 %), työssä käyvät (7 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (12 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (11 %).

parempi ennallaan huonompi

Kaikkivastaajat 14% 67% 20% mies 14% 56% 30% nainen 14% 76% 11% 30Ͳ49v 33% 63% 4% 50Ͳ64v 11% 71% 18% 65Ͳ74v 4% 74% 22% 75vjavanhemmat 6% 44% 50% Eiammatillistakoulutusta 12% 48% 40% Ammatillinenkurssi 8% 69% 23% Ammattikoulututkinto 18% 67% 15% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 11% 76% 14% Työssä 16% 77% 7% Työtön/lomautettu 28% 44% 28% Eläke/osaeläke 4% 67% 30% 0Ͳ999euroa 15% 46% 39% 1000Ͳ1999euroa 18% 55% 27% 2000Ͳ2999euroa 5% 78% 17% 3000Ͳ4999euroa 24% 65% 12% AsuuparisuhteessaJAlapsia 23% 66% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 12% 63% 25% Eiasuparisuhteessa 9% 70% 21%

Kuvio 4.30. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykytilaan verrattuna (ikä, työti- lanne: p-arvo < 0,005). 157 Viiden vuoden kuluttua uskotaan oltavan yleisimmin nykyistä tyytymät- tömämpiä (vastaajia 111–151, palkkatyön osalta 83 ja opiskelun osalta 27 vastaajaa) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (32 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (27 %), opiskeluun (26 %), palkkatyöhön (22 %), asuinkuntaan (17 %), taloudelliseen toimeentuloon (16 %) sekä fyysiseen terveyteen (14 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyy- tymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan vapaa-ajan käyttöön (3 %), henkiseen hyvinvointiin (4 %), asuntoon (4 %) ja ihmissuhteisiin (4 %) (kuvio 4.31).

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 29% 68% 3% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 25% 71% 4% tyytyväisyysasuntoon 21% 76% 4% tyytyväisyysihmissuhteisiin 19% 77% 4% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 21% 66% 14% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 22% 63% 16% tyytyväisyysasuinkuntaan 14% 68% 17% tyytyväisyystyöhön 19% 59% 22% tyytyväisyysopiskeluun 19% 56% 26% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 8% 65% 27% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 11% 58% 32%

Kuvio 4.31. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

Tulevaisuutta arvioitiin Itä-Lapin seutukunnan vastaajien joukossa muun muassa seuraavasti: En tiedä pystynkö enää osallistumaan täysipainoisesti työelämään, mutta toivoisin niin. Toivon asuvani muualla 5 vuoden kuluttua, joko nykyisen aviomieheni kanssa tai eronneena, mutta lapset ja lap- senlapsi edelleen lähelläni. EU vie kaikki rahat Suomesta, sinne menee meidän hyvinvointi. Kreikkaan ym. maihin. Ne ovat pohjaton säkki. 158 Molemmat sukupuolet ennakoivat lähes samassa suhteessa (32 %) ny- kyistä suurempaa tyytymättömyyttä koskien asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuutta tulevaisuudessa. Yleisimmin näin ennakoivat 30–49-vuotiaat (42 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (44 %), työttömät/lomautetut (47 %, vastaajia 17), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (41 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (46 %). Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen uskovat olevansa 65–74-vuotiaat (23 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (19 %), eläkeläiset (2 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (20 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (24 %). Suomalaiseen yhteiskuntaan uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä miehet (31 %), 30–49-vuotiaat (39 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (37 %), työttömät/lomautetut (47 %, vastaajia 19), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (28 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (46 %). Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä suomalaiseen yhteiskuntaan ennakoivat viiden vuoden kuluttua olevansa naiset (23 %), 65–74-vuotiaat (16 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (15 %), eläkeläiset (14 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (23 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (19 %). Iän myötä ihmiset näyttäisivät siten luotta- van parempaan suomalaiseen yhteiskuntaan, joskin tyytymättömyyttäkin ennakoidaan laajalti. Seuraavassa tarkastelu kohdistetaan tarkemmin Itä-Lapin seutukunnan kuntien: Kemijärven, Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken hyvinvointikokemusten tilanteeseen.

4.2 Kemijärvi

Kemijärvellä kyselyyn vastasi 77 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä hieman enemmän (kuvio 4.32). 159

nainen 53% mies 47%

Kuvio 4.32. Sukupuolijakauma.

Selvästi suurin ryhmä Kemijärven vastaajista oli 50–64-vuotiaita. 18–29-vuotiaita ei ollut vastaajissa lainkaan (kuvio 4.33). Näin ollen nuorten aikuisten kokemukset eivät tule tässä yhteydessä esille.

18Ͳ29v 0% 30Ͳ49v 15% 50Ͳ64v 45% 65Ͳ74v 20% 75v.javanhemmat 21%

Kuvio 4.33. Ikäjakauma.

Vastaajista 66 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 7 %, asumuserossa tai eronneita 13 % ja leskeksi jääneitä 15 % vastaajista. Selvästi yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin yksin asuminen. 23 % vastaajista ilmaisi asuvansa avo-/avioliitossa lasten kera (kuvio 4.34).

yksin 28% ystävienkanssa 1% yksinhuoltajana 4% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 44% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 23% yhdessävanhempienkanssa 0%

Kuvio 4.34. Asumistapa. 160 75 Kemijärven vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen. Kaksi heistä ei ilmoittanut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ”ei ammatillista koulutusta”. Seuraavaksi yleisin oli opistoasteen/ AMK-tutkinto (kuvio 4.35).

Eiammatillistakoulutusta 27% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 20% Ammattikoulututkinto 21% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 25% Yliopistotutkinto 7% Kuvio 4.35. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 52 % ilmoitti olevansa eläkkeellä ja 29 % työelämässä. Työ- elämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muu työtilanne) oli vastaajista yhteensä 19 % (kuvio 4.36).

työssä 29% työtön/lomautettu 9% päätoiminen/työnohellaopiskelu 3% eläke/osaeläke 52% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,pitkä… 7% Kuvio 4.36. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 1000–1999 euroa. Näin ilmaisi lähes joka kolmas vastaaja (kuvio 4.37).

0Ͳ999euroa 8% 1000Ͳ1999euroa 32% 2000Ͳ2999euroa 19% 3000Ͳ4999euroa 22% 5000Ͳ7499euroa 10% 7500euroajaenemmän 10% Kuvio 4.37. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä. 161 Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä si- sältönä pidettiin Kemijärvellä asuvien keskuudessa (vastaajia 63–73, palkkatyön osalta 32 vastaajaa) omia ominaisuuksia (14 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitettiin palkkatyöhön (13 %), taloudelliseen tilanteeseen (11 %), omiin elintapoihin (7 %) ja yhteiskuntaan (6 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidettiin vapaa-aikaa (3 %), sosiaalisia suhteita (4 %), asuntoa (4 %), asuinkunnan palvelujen saatavuutta (4 %) sekä asuinkunnan ominaisuuksia (4 %) (kuvio 4.38). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisäl- löistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

VapaaͲaika 79% 18% 3% Sosiaalisetsuhteet 78% 17% 4% Asunto 75% 21% 4% Palvelujensaatavuus 62% 34% 4% Asuinkunnanominaisuudet 52% 44% 4% Yhteiskunta 54% 40% 6% Omatelintavat 75% 18% 7% Taloudellinentilanne 67% 21% 11% Työ 78% 9% 13% Omatominaisuudet 68% 19% 14%

Kuvio 4.38. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 63–72) fyysiseen terveyteen liittyvät kokemukset (15 %). Seuraavaksi yleisimmin tyyty- mättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien energisyyttä (13 %), toi- mintakykyisyyttä (7 %) ja myönteisyyttä elämään (7 %). Vähiten tyy- tymättömyyttä kohdistetaan kokemuksiin koskien avoimuutta uusia asioita (0 %) ja ihmisiä (1 %) kohtaan, onnellisuuteen (6 %) sekä tyyty- väisyyteen koskien ihmistä itseään (6 %) (kuvio 4.39). 162

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

avoimuusuusiaasioitakohtaan 65% 35% 0% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 60% 39% 1% onnellisuus 65% 29% 6% tyytyväisyysomaanitseen 57% 38% 6% myönteisyyselämään 80% 13% 7% toimintakyisyys 57% 36% 7% energisyys 39% 49% 13% fyysinenterveys 49% 36% 15%

Kuvio 4.39. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 25–30) palkkaukseen (24 %), työn kuormittavuuteen (18 %), työn vakinaisuuteen (15 %), esimiehiin (12 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (11 %), työstä saatavaan arvostukseen (11 %) sekä työn mielenkiintoisuuteen (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkavereihin (4 %), vastuunkantamisen mahdollisuuteen (4 %) ja työaikoihin (10 %) (kuvio 4.40).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 89% 8% 4% vastuunkantaminen 74% 22% 4% työajat 77% 13% 10% mielenkiintoisuus 75% 14% 11% arvostus 61% 29% 11% vaikuttaminen 56% 33% 11% esimiehet 72% 16% 12% vakinaisuus 78% 7% 15% kuormittavuus 54% 29% 18% palkkaus 48% 28% 24%

Kuvio 4.40. Palkkatyö ja tyytymättömyys. 163 Taloudellinen tilanne

Taloudellista tilannetta on kartoitettu tutkimuksessa edelleen selvittä- mällä ihmisten kokemuksia rahan riittämisestä erilaisiin asioihin. Tämä tarkastelu osoittaa, että Kemijärvellä asuvien keskuudessa (vastaajia 58– 73, opiskelun osalta 20 ja lasten harrastusten osalta 27 vastaajaa) rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän muiden auttamiseen (41 %), opiskeluun (25 %), lasten harrastuksiin (22 %), liikkumiseen (21 %), harrastuksiin (21 %) ja rentoutumiseen (18 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (6 %), asumiseen (6 %), laskuihin (13 %) ja vaatteisiin (14 %) (kuvio 4.41).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 75% 19% 6% Asumiseen 71% 23% 6% Laskuihin 68% 19% 13% Vaatteisiin 66% 20% 14% Rentoutumiseen 59% 24% 18% Harrastuksiin 60% 19% 21% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 53% 27% 21% Lastenharrastuksiin 59% 19% 22% Opiskeluun 70% 5% 25% Muidenauttamiseen 41% 17% 41%

Kuvio 4.41. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Kemijärvellä asuvien keskuudessa (vastaajia 68–72) painon hallintaan (21 %), nukkumistottumuksiin (21 %), ravitsemistottumuksiin (10 %) sekä liikuntatottumuksiin (9 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (0 %), alkoholin (1 %), lääkkeiden (1 %) ja tupakkatuotteiden (3 %) käyttöön (kuvio 4.42). 164

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 6%2%0% 93% alkoholinkäyttö 50% 15% 1% 33% lääkkeidenkäyttö 45% 30% 1% 24% tupakkatuotteidenkäyttö 10% 4%3% 83% liikuntatottumukset 59% 31% 9% 1% ravitsemistottumukset 61% 28% 10% 1% nukkumistottumukset 56% 21% 21% 1% painonhallinta 52% 24% 21% 3% Kuvio 4.42. Elintavat ja tyytymättömyys.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 64–72) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (39 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (36%) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (28 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan yleiseen turvallisuuteen (4 %), mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (6 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (11 %) (kuvio 4.43).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

yleinenturvallisuus 58% 38% 4% mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 46% 49% 6% mahdollisuustullaautetuksi 36% 53% 11% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 28% 44% 28% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 26% 39% 36% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 26% 36% 39% Kuvio 4.43. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Kemijärven ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 56–74) työssäkäyntimahdollisuuksiin (67 %). Tyytymättömyys 165 kohdistetaan laajalti myös päättäjien asiantuntevuuteen (48 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (40 %) sekä perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (32 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähim- mässä määrin Kemijärven turvallisuuteen (3 %), liikuntamahdollisuuksiin (3 %), viihtyisyyteen (5 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (8 %), yhteisöllisyyteen (13 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (14 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (16 %) sekä kauppapalvelujen tasoon (18 %) (kuvio 4.44).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 89% 8%3% liikuntamahdollisuudet 75% 22% 3% viihtyisyys 72% 23% 5% muutharrastusmahdollisuudet 59% 33% 8% yhteisöllisyys 43% 44% 13% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 52% 34% 14% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 60% 24% 16% kauppapalvelujentaso 45% 38% 18% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 34% 34% 32% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 8% 52% 40% päättäjienasiantuntevuus 8% 43% 48% työssäkäyntimahdollisuudet 12% 22% 67% Kuvio 4.44. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että tyytymät- tömyys kohdistetaan Kemijärvellä yleisimmin (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) pankkipalvelujen (41 %), julkisen liikenteen (40 %) ja yksityisten terveyspalvelujen (27 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kulttuuritapahtumapalvelujen (0 %), kirjastopalvelujen (2 %), hammashuollon palvelujen (2 %), Kelan palvelujen (6 %), terveyskeskussairaalapalvelujen (8 %), kotihoidon/kotipalvelun (8 %) sekä muiden vanhuspalvelujen (10 %) saatavuuteen (kuvio 4.45). 166

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kulttuuripalvelut 50% 50% 0% kirjasto 86% 12% 2% hammashuolto 77% 21% 2% Kelanpalvelut 60% 35% 6% terveyskeskussairaalapalvelut 61% 31% 8% kotipalvelu/kotihoito 46% 46% 8% muutvanhuspalvelut 41% 48% 10% terveyskeskuspalvelut 59% 29% 12% kauppapalvelut 64% 23% 13% TyöͲjaelink.toimistonpalvelut 25% 60% 15% postipalvelut 57% 25% 17% teatteri 33% 49% 18% yksityisetterveyspalvelut 24% 49% 27% julkinenliikenne 27% 33% 40% pankkipalvelut 35% 24% 41% Kuvio 4.45. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 69–74) asumiskustannukset (15 %), asunnon kunto (10 %) ja sijainti (4 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon asumismuotoon, kokoon sekä varustetasoon ja vain vähän omistussuhteeseen (1 %) ja turvallisuuteen (1 %) (kuvio 4.46).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 94% 6%0% koko 88% 12% 0% varustetaso 85% 15% 0% omistussuhde 93% 6%1% turvallisuus 90% 8% 1% sijainti 87% 9% 4% kunto 76% 15% 10% asumiskustannukset 68% 17% 15% Kuvio 4.46. Asunto ja tyytymättömyys. 167 Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisiin suhteisiin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 59–71) yleisimmin naapureihin (7 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin ja vain vähäisesti ystäviin (1 %), sukuun (1 %), parisuhteeseen (2 %) sekä muihin kunnan asukkaisiin (2 %) (kuvio 4.47).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 94% 6%0% ystävät 68% 31% 1% suku 61% 38% 1% parisuhde 80% 19% 2% kunnanasukkaat 50% 48% 2% naapurit 55% 38% 7%

Kuvio 4.47. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 66–74, opiskelun osalta 24, kulttuurin osalta 47 ja yleis- hyödyllisen toiminnan osalta 40 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (25 %), opiskeluun (25 %), ystävien tapaamiseen (18 %), luonnossa liikkumiseen (18 %), rentoutumiseen (18 %) sekä kulttuuritoimintaan (17 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten kotitöihin (3 %), perheen yhteiseen aikaan (7 %), liikuntaan (10 %), harrastuksiin (10 %) sekä TV:n/internetin käyttöön (12 %) (kuvio 4.48). 168

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

kotitöihin 73% 24% 3% perheelle 58% 35% 7% liikuntaan 61% 30% 10% harrastuksiin 50% 40% 10% TV/internetinkäyttöön 61% 27% 12% kulttuuritoimintaan 47% 36% 17% rentoutumiseen 57% 26% 18% luonnossaliikkumiseen 46% 37% 18% ystäville 43% 40% 18% opiskeluun 50% 25% 25% yleishyödylliseentoimintaan 48% 28% 25%

Kuvio 4.48. Ajan riittäminen.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua kemijärveläiset uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 48–63, palkkatyön osalta 33 ja opiskelun osalta 10 vastaajaa) suomalaiseen yhteiskuntaan (23 %), palkkatyöhön (18 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (17 %), fyysiseen terveyteen (15 %), opiskeluun (10 %) sekä taloudelliseen toimeentuloon (10 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyyty- mättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan henkiseen hyvinvointiin (0 %), vapaa-ajan käyttöön (2 %), asuntoon (2 %), ihmissuhteisiin (5 %) ja asuinkuntaan (7 %). Tarkastelussa opiskelua arvioi ainoastaan 10 henkilöä, joten siihen liittyen luvut ovat suuntaa antavia (kuvio 4.49). 169

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 21% 79% 0% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 26% 72% 2% tyytyväisyysasuntoon 25% 73% 2% tyytyväisyysihmissuhteisiin 20% 75% 5% tyytyväisyysasuinkuntaan 15% 79% 7% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 19% 71% 10% tyytyväisyysopiskeluun 10% 80% 10% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 15% 71% 15% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 9% 74% 17% tyytyväisyystyöhön 18% 64% 18% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 10% 67% 23% Kuvio 4.49. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

4.3 Pelkosenniemi

Pelkosenniemellä kyselyyn vastasi 24 henkilöä. Vastaajista naisia oli mie- hiä hieman enemmän (kuvio 4.50).

nainen 52% mies 48%

Kuvio 4.50. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Pelkosenniemen vastaajista oli 50–64-vuotiaita. 18–29-vuotiaita ei ollut vastaajissa lainkaan (kuvio 4.51). Näin ollen nuorten aikuisten kokemukset eivät tule tässä yhteydessä esille. 170

18Ͳ29v 0% 30Ͳ49v 27% 50Ͳ64v 36% 65Ͳ74v 27% 75v.javanhemmat 9% Kuvio 4.51. Ikäjakauma.

Vastaajista 65 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 26 %, asumuserossa tai eronneita 4 % ja leskeksi jääneitä 4 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin yksin asuminen (kuvio 4.52).

yksin 32% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 41% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 23% yhdessävanhempienkanssa 5%

Kuvio 4.52. Asumistapa.

23 Pelkosenniemen vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen. Yksi heistä ei ilmoittanut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisimmät ammatilliset koulu- tustaustat olivat ammatillinen kurssi/kansanopistotutkinto sekä opistoasteen/AMK-tutkinto (kuvio 4.53).

Eiammatillistakoulutusta 17% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 30% Ammattikoulututkinto 22% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 30% Yliopistotutkinto 0% Kuvio 4.53. Korkein ammatillinen koulutus. 171 Vastaajista 50 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 25 % työelämässä. Työelä- män ulkopuolella (työtön, opiskelu, muu työtilanne) oli vastaajista yh- teensä 25 % (kuvio 4.54).

työssä 25% työtön/lomautettu 17% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 50% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,pitkä… 8% Kuvio 4.54. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 3000–4999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuuluu vastaajista yhteensä 46 % (kuvio 4.55).

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 14% 2000Ͳ2999euroa 18% 3000Ͳ4999euroa 46% 5000Ͳ7499euroa 0% 7500euroajaenemmän 9%

Kuvio 4.55. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidettiin Pelkosennie- mellä asuvien keskuudessa (vastaajia 17–23, palkkatyön osalta 9 vastaajaa) asuinkunnan palvelujen saatavuutta (58 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitettiin taloudelliseen tilanteeseen (55 %), asuinkunnan ominaisuuksiin (43 %), palkkatyöhön (33 %) ja yhteiskuntaan (29 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidettiin asuntoa (0 %), vapaa-aikaa (5 %), sosiaalisia suhteita (9 %), omia elintapoja (10 %) sekä omia ominaisuuksia (15 %) (kuvio 4.56). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä. 172

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Asunto 91% 9%0% VapaaͲaika 85% 10% 5% Sosiaalisetsuhteet 83% 9% 9% Omatelintavat 75% 15% 10% Omatominaisuudet 75% 10% 15% Yhteiskunta 47% 24% 29% Työ 56% 11% 33% Asuinkunnanominaisuudet 43% 14% 43% Taloudellinentilanne 27% 18% 55% Palvelujensaatavuus 26% 16% 58% Kuvio 4.56. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Pelkosenniemellä (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) pankkipalvelujen (100 %), kauppapalvelujen (75 %), julkisen liikenteen (60 %) ja postipalvelujen (41 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymät- tömyys kohdistetaan puolestaan hammashuollon palvelujen (0 %), kirjaston palvelujen (0 %) ja terveyskeskuspalvelujen (13 %) saatavuuteen (kuvio 4.57).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

hammashuolto 67% 33% 0% kirjasto 65% 35% 0% terveyskeskuspalvelut 70% 17% 13% postipalvelut 27% 32% 41% julkinenliikenne 5% 35% 60% kauppapalvelut 0% 25% 75% pankkipalvelut 0% 100%

Kuvio 4.57. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 173 Taloudellinen tilanne

Pelkosenniemellä asuvien keskuudessa (vastaajia 21–24, harrastusten osalta 19, lasten harrastusten osalta seitsemän ja opiskelun osalta seit- semän vastaajaa) rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän muiden auttamiseen (52 %), harrastuksiin (47 %), liikkumiseen (46 %), lasten harrastuksiin (43 %), rentoutumiseen (43 %) ja opiskeluun (43 %). Vä- himmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (13 %), asumiseen (25 %), laskuihin (27 %) ja vaatteisiin (33 %) (kuvio 4.58).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 65% 22% 13% Asumiseen 50% 25% 25% Laskuihin 50% 23% 27% Vaatteisiin 29% 38% 33% Opiskeluun 43% 14% 43% Rentoutumiseen 29% 29% 43% Lastenharrastuksiin 0% 57% 43% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 18% 36% 46% Harrastuksiin 32% 21% 47% Muidenauttamiseen 29% 19% 52%

Kuvio 4.58. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Asuinkunnan ominaisuudet

Pelkosenniemen ominaisuuksista selvästi yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 16–24) kauppapalvelujen tasoon (87 %). Tyyty- mättömyys kohdistetaan laajalti myös perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (63 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (52 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (36 %) sekä päättäjien asiantuntevuuteen (32 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Pelkosen- niemen turvallisuuteen (9 %), liikuntamahdollisuuksiin (14 %), yhtei- söllisyyteen (16 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (17 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (19 %), viihtyisyyteen (29 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (29 %) (kuvio 4.59). 174

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 59% 32% 9% liikuntamahdollisuudet 38% 48% 14% yhteisöllisyys 32% 53% 16% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 72% 11% 17% muutharrastusmahdollisuudet 38% 43% 19% viihtyisyys 38% 33% 29% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 38% 33% 29% päättäjienasiantuntevuus 14% 55% 32% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 14% 50% 36% työssäkäyntimahdollisuudet 10% 38% 52% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 6% 31% 63% kauppapalvelujentaso 0%13% 87% Kuvio 4.59. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin palk- katyöhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 8-9) palkkaukseen (67 %), työn kuormittavuuteen (63 %), esimiehiin (38 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (33 %), työstä saatavaan arvostukseen (25 %) työaikoihin (22 %) sekä työn vakinaisuuteen (22 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työn mielenkiintoisuuteen (0 %), työkavereihin (11 %) ja vastuunkantamisen mahdollisuuteen (11 %) (kuvio 4.60). Palkkatyön sisältöjä arvioivien määrä on hyvin pieni, joten lukuja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. 175

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mielenkiintoisuus 63% 38% 0% työkaverit 78% 11% 11% vastuunkantaminen 67% 22% 11% vakinaisuus 78% 0% 22% työajat 56% 22% 22% arvostus 50% 25% 25% vaikuttaminen 33% 33% 33% esimiehet 38% 25% 38% kuormittavuus 13% 25% 63% palkkaus 0% 33% 67%

Kuvio 4.60. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 19–22) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (59 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (58 %), yleiseen turvallisuuteen (33 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (30 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen tulla autetuksi (11 %) ja auttaa toisia ihmi- siä (21 %) (kuvio 4.61).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuustullaautetuksi 21% 68% 11% mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 21% 58% 21% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 10% 60% 30% yleinenturvallisuus 43% 24% 33% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 16% 26% 58% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 9% 32% 59%

Kuvio 4.61. Yhteiskunta ja tyytymättömyys. 176 Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 20–24) toimintakykyisyyteen liittyvät kokemukset (30 %). Seuraavaksi eniten tyyty- mättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien fyysistä terveyttä (25 %), energisyyttä (24 %) ja avoimuutta uusia asioita kohtaan (10 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan elämänmyönteisyyteen (0 %), omaan itseen (4 %), onnellisuuteen (4 %) sekä avoimuuteen muita ihmisiä kohtaan (5 %) (kuvio 4.62).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 79% 21% 0% tyytyväisyysomaanitseen 71% 25% 4% onnellisuus 65% 30% 4% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 67% 29% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 60% 30% 10% energisyys 19% 57% 24% fyysinenterveys 29% 46% 25% toimintakykyisyys 30% 39% 30% Kuvio 4.62. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin Pel- kosenniemellä asuvien keskuudessa (vastaajia 21–24) painon hallintaan (39 %), liikuntatottumuksiin (22 %), nukkumistottumuksiin (22 %) sekä ravitsemistottumuksiin (18 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (0 %), alkoholin (8 %), tupakkatuotteiden (13 %) ja lääkkeiden (14 %) käyttöön (kuvio 4.63). 177

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 23% 5%0% 73% alkoholinkäyttö 46% 13% 8% 33% tupakkatuotteidenkäyttö 17% 4% 13% 65% lääkkeidenkäyttö 38% 33% 14% 14% ravitsemistottumukset 46% 36% 18% 0% nukkumistottumukset 39% 39% 22% 0% liikuntatottumukset 39% 39% 22% 0% painonhallinta 22% 39% 39% 0% Kuvio 4.63. Elintavat ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 17–23) parisuhteeseen (17 %), muihin kunnan asukkaisiin (14 %) ja lapsiin (12 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan sukuun ja vain vähäisesti ystäviin (5 %) ja naapureihin (5 %) (kuvio 4.64).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

suku 61% 39% 0% ystävät 59% 36% 5% naapurit 41% 55% 5% lapset 77% 12% 12% kunnanasukkaat 46% 41% 14% parisuhde 67% 17% 17%

Kuvio 4.64. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 178 Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 18–23, opiskelun osalta 8, kulttuuritoiminnan osalta 12 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 10 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (30 %), ystävien tapaamiseen (29 %), liikuntaan (27 %), luonnossa liikkumiseen (27 %), rentoutumiseen (26 %), kulttuuritoimintaan (25 %) sekä harrastuksiin (24 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (6 %), kotitöihin (9 %), opiskeluun (13 %) ja perheen yhteiseen aikaan (13 %) (kuvio 4.65).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 61% 33% 6% kotitöihin 55% 36% 9% opiskeluun 75% 13% 13% perheelle 44% 44% 13% harrastuksiin 43% 33% 24% kulttuuritoimintaan 50% 25% 25% rentoutumiseen 39% 35% 26% luonnossaliikkumiseen 55% 18% 27% liikuntaan 50% 23% 27% ystäville 43% 29% 29% yleishyödylliseentoimintaan 40% 30% 30% Kuvio 4.65. Ajan riittäminen.

Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 20–24) asumiskustannukset (35 %), asunnon kunto (23 %) ja varustetaso (13 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon omistussuhteeseen, sijaintiin sekä asumismuotoon ja vain vähän turvallisuuteen (4 %) ja kokoon (4 %) (kuvio 4.66). 179

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

omistussuhde 86% 14% 0% sijainti 83% 17% 0% asumismuoto 80% 20% 0% turvallisuus 75% 21% 4% koko 70% 26% 4% varustetaso 63% 25% 13% kunto 55% 23% 23% asumiskustannukset 35% 30% 35% Kuvio 4.66. Asunto ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua pelkosenniemeläiset uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 14–21, palkkatyön osalta 12 vastaajaa) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (60 %), palkkatyöhön (42 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (40 %), taloudelliseen toimeentuloon (33 %) sekä asuinkuntaan (29 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan ihmissuhteisiin (5 %), vapaa-ajan käyttöön (11 %), henkiseen hyvinvointiin (11 %), asuntoon (11 %) ja fyysiseen terveyteen (14 %) (kuvio 4.67). Tässä yhteydessä on huomattava, että ihmissuhteita arvi- oivia lukuun ottamatta arvioitsijoita on ollut tässä yhteydessä alle 20: 12–19 henkilöä, joten luvut ovat suuntaa antavia. 180

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 29% 67% 5% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 39% 50% 11% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 33% 56% 11% tyytyväisyysasuntoon 32% 58% 11% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 14% 71% 14% tyytyväisyysasuinkuntaan 18% 53% 29% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 22% 44% 33% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 13% 47% 40% tyytyväisyystyöhön 33% 25% 42% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 13% 27% 60% Kuvio 4.67. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

4.4 Posio

Posiolla kyselyyn vastasi 33 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 4.68).

nainen 55% mies 45% Kuvio 4.68. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Posion vastaajista oli 50–64-vuotiaita. Pienin ryhmä puolestaan 18–29-vuotiaita (kuvio 4.69). Näin tässä yhteydessä ei voida vetää selviä johtopäätöksiä nuorten aikuisten kokemuksista.

18Ͳ29v 10% 30Ͳ49v 17% 50Ͳ64v 31% 65Ͳ74v 24% 75v.javanhemmat 17%

Kuvio 4.69. Ikäjakauma. 181 Vastaajista 74 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 13 %, asumuserossa tai eronneita 3 % ja leskeksi jääneitä 10 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera (kuvio 4.70).

yksin 13% yksinhuoltajana 3% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 53% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 20% yhdessävanhempienkanssa 10% Kuvio 4.70. Asumistapa.

31 Posion vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen. Kaksi heistä ei ilmoittanut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ”ei ammatillista koulutusta” (kuvio 4.71).

Eiammatillistakoulutusta 29% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 23% Ammattikoulututkinto 23% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 23% Yliopistotutkinto 3% Kuvio 4.71. Korkein ammatillinen koulutus.

53 % vastaajista ilmoitti olevansa eläkkeellä ja 28 % työelämässä. Työelä- män ulkopuolella (työtön + opiskelu) oli vastaajista yhteensä 19 % (kuvio 4.72). Tarkastelussa painottuvat siten eläkeläisten näkemykset.

työssä 28% työtön/lomautettu 19% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 53% Kuvio 4.72. Nykyinen työtilanne. 182 Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuului vastaajista yhteensä 36 % (kuvio 4.73).

0Ͳ999euroa 10% 1000Ͳ1999euroa 26% 2000Ͳ2999euroa 39% 3000Ͳ4999euroa 13% 5000Ͳ7499euroa 10% 7500euroajaenemmän 3% Kuvio 4.73. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Posiolla asuvien keskuudessa (vastaajia 24–31, palkkatyön osalta 10 vastaajaa) taloudellista tilannetta (31 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään suomalaiseen yhteiskuntaan (25 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (24 %), asuntoon (11 %), sosiaalisiin suhteisiin (10 %) sekä palkkatyöhön (10 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään vapaa-aikaa (3 %), omia ominaisuuksia (4 %), elintapoja (7 %) ja asuinkunnan ominaisuuksia (8 %) (kuvio 4.74). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

VapaaͲaika 65% 32% 3% Omatominaisuudet 56% 40% 4% Omatelintavat 71% 21% 7% Asuinkunnanominaisuudet 29% 63% 8% Työ 80% 10% 10% Sosiaalisetsuhteet 65% 26% 10% Asunto 63% 26% 11% Palvelujensaatavuus 32% 44% 24% Yhteiskunta 29% 46% 25% Taloudellinentilanne 38% 31% 31%

Kuvio 4.74. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 183 Taloudellinen tilanne

Posiolla asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vä- hän (vastaajia 21–33, lasten harrastusten osalta viisi ja opiskelun osalta kahdeksan vastaajaa) muiden auttamiseen (48 %), rentoutumiseen (42 %), liikkumiseen (38 %), opiskeluun (38 %), harrastuksiin (33 %), vaatteisiin (23 %) ja lasten harrastuksiin (20 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (0 %), asumiseen (9 %) ja laskuihin (15 %) (kuvio 4.75).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 64% 36% 0% Asumiseen 53% 38% 9% Laskuihin 52% 33% 15% Lastenharrastuksiin 60% 20% 20% Vaatteisiin 48% 29% 23% Harrastuksiin 33% 33% 33% Opiskeluun 63% 0% 38% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 35% 28% 38% Rentoutumiseen 42% 15% 42% Muidenauttamiseen 33% 19% 48% Kuvio 4.75. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 22–28) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (50 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (32 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (23 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (21 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (4 %) sekä yleiseen turvallisuuteen (7 %) (kuvio 4.76). 184

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 28% 68% 4% yleinenturvallisuus 50% 43% 7% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 4% 75% 21% mahdollisuustullaautetuksi 5% 73% 23% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 8% 60% 32% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 21% 29% 50% Kuvio 4.76. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuuteen liittyen havaitaan, että yleisimmin tyytymättö- myys kohdistetaan Posiolla (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) julkisen liikenteen (55 %), Kelan palvelujen (35 %), terveyskeskuspalvelujen (25 %) ja kauppapalvelujen (23 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (0 %), pankkipalvelujen (11 %) sekä posti palvelujen (16 %) saatavuuteen (kuvio 4.77).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 91% 10%0% pankkipalvelut 70% 19% 11% postipalvelut 59% 25% 16% kauppapalvelut 52% 26% 23% terveyskeskuspalvelut 54% 21% 25% Kelanpalvelut 39% 26% 35% julkinenliikenne 27% 18% 55% Kuvio 4.77. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 30–32) asumiskustannukset (23 %). Jonkin ver- 185 ran tyytymättömyyttä aiheuttavat lisäksi asunnon kunto (7 %) ja sijainti (6 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asumismuotoon sekä asunnon turvallisuuteen ja vain vähän omistussuhteeseen (3 %), kokoon (3 %) ja varustetasoon (3 %) (kuvio 4.78).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 90% 10%0% turvallisuus 84% 16% 0% omistussuhde 84% 13% 3% koko 84% 13% 3% varustetaso 74% 23% 3% sijainti 81% 13% 6% kunto 65% 29% 7% asumiskustannukset 58% 19% 23% Kuvio 4.78. Asunto ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan (vastaajia 25– 32), että yleisimmin, joskin pienessä määrin tyytymättömyys kohdistetaan naapureihin (7 %) ja ystäviin (6 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin ja sukuun ja vain vähäisesti parisuhteeseen (4 %) ja kunnan asukkaisiin (4 %) (kuvio 4.79).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 92% 8%0% suku 57% 43% 0% parisuhde 92% 4%4% kunnanasukkaat 39% 58% 4% ystävät 56% 38% 6% naapurit 58% 36% 7% Kuvio 4.79. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 186 Palkkatyö

Kaikkein yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 7–11) työstä saatavaan arvostukseen (40 %), palkkaukseen (33 %), työn vakinaisuuteen (33 %) ja kuormittavuuteen (30 %). Tyytymättö- myyttä ei kohdisteta lainkaan työaikoihin, työn mielenkiintoisuuteen, työkavereihin sekä esimiehiin. Tyytymättömyyttä kohdistetaan joissain määrin vastuunkantamisen mahdollisuuteen (10 %) sekä työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (10 %) (kuvio 4.80). Palkkatyön sisäl- töjä arvioivien määrä on hyvin pieni, joten lukuja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työajat 91% 9% 0% mielenkiintoisuus 90% 10%0% työkaverit 90% 10%0% esimiehet 71% 29% 0% vastuunkantaminen 70% 20% 10% vaikuttaminen 50% 40% 10% kuormittavuus 50% 20% 30% vakinaisuus 44% 22% 33% palkkaus 11% 56% 33% arvostus 40% 20% 40% Kuvio 4.80. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Posion ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 20–31) perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (82 %). Tyytymättömyys kohdistetaan laajalti myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (50 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (48 %), päättä- jien asiantuntevuuteen (46 %) ja kauppapalvelujen tasoon (29 %). Tyy- tymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Posion turvallisuuteen (3 %), liikuntamahdollisuuksiin (7 %), perusasteen koulunkäyntimah- dollisuuksiin (10 %), viihtyisyyteen (10 %), yhteisöllisyyteen (12 %), 187 muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (16 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (17 %) (kuvio 4.81).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 70% 27% 3% liikuntamahdollisuudet 57% 36% 7% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 75% 15% 10% viihtyisyys 61% 29% 10% yhteisöllisyys 27% 62% 12% muutharrastusmahdollisuudet 52% 32% 16% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 38% 45% 17% kauppapalvelujentaso 45% 26% 29% päättäjienasiantuntevuus 8% 46% 46% työssäkäyntimahdollisuudet 10% 43% 48% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet…0% 50% 50% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 5% 14% 82%

Kuvio 4.81. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan Posiolla asuvien keskuudessa yleisimmin (vastaajia 29–32) painon hallintaan (23 %) ja liikuntatottumuksiin (16 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lääkkeiden, alkoholin ja huumausaineiden käyttöön. Tyytymättömyyttä kohdistetaan jossain määrin ravitsemistottumuksiin (7 %), nukkumistottumuksiin (9 %) sekä tupakkatuotteiden käyttöön (9 %) (kuvio 4.82). 188

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

lääkkeidenkäyttö 53% 13% 0% 33% alkoholinkäyttö 47% 9%0% 44% huumausaineidenkäyttö 7%0% 94% ravitsemistottumukset 66% 24% 7% 3% nukkumistottumukset 56% 34% 9%0% tupakkatuotteidenkäyttö 9% 9% 9% 72% liikuntatottumukset 52% 32% 16% 0% painonhallinta 36% 42% 23% 0% Kuvio 4.82. Elintavat ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 27–31) energisyyteen liittyvät kokemukset (14 %). Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien fyysistä terveyttä (13 %), toimintaky- kyisyyttä (7 %), avoimuutta uusia asioita (7 %) ja ihmisiä (7 %) kohtaan. Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan elämänmyönteisyyteen (0 %), onnellisuuteen (3 %) sekä omaan itseen (4 %) (kuvio 4.83).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 81% 19% 0% onnellisuus 73% 23% 3% tyytyväisyysomaanitseen 54% 43% 4% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 64% 29% 7% avoimuusuusiaasioitakohtaan 52% 41% 7% toimintakykyisyys 50% 43% 7% fyysinenterveys 43% 43% 13% energisyys 38% 48% 14% Kuvio 4.83. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 189 Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 27–33, opiskelun osalta yhdeksän, kulttuuritoiminnan osalta 16 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 13 vastaajaa) yleishyödyl- liseen toimintaan (31 %), kulttuuritoimintaan (25 %), opiskeluun (22 %), luonnossa liikkumiseen (19 %), ystävien tapaamiseen (15 %) ja liikuntaan (13 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten kotitöihin (3 %), perheen yhteiseen aikaan (6 %), TV:n/internetin käyttöön (7 %), harrastuksiin (9 %) ja rentoutumiseen (9 %) (kuvio 4.84).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

kotitöihin 79% 18% 3% perheelle 52% 42% 6% TV/internetinkäyttöön 67% 26% 7% harrastuksiin 59% 31% 9% rentoutumiseen 47% 44% 9% liikuntaan 65% 23% 13% ystäville 36% 49% 15% luonnossaliikkumiseen 58% 23% 19% opiskeluun 56% 22% 22% kulttuuritoimintaan 44% 31% 25% yleishyödylliseentoimintaan 39% 31% 31% Kuvio 4.84. Ajan riittäminen.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua posiolaiset uskovat olevansa yleisimmin nykyis- tä tyytymättömämpiä (vastaajia 16–26, palkkatyön osalta 13 vastaajaa) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (35 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (32 %), palkkatyöhön (31 %), asuinkuntaan (20 %), fyysiseen terveyteen (13 %) ja henkiseen hyvinvointiin (11 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan vapaa-ajan käyttöön (0 %), ihmissuhteisiin (0 %), asun- 190 toon (4 %) ja taloudelliseen toimeentuloon (10 %) (kuvio 4.85). Tässä yhteydessä on huomattava, että palkkatyötä, vapaa-ajan käyttöä, fyysistä terveyttä, henkistä hyvinvointia ja suomalaista yhteiskuntaa arvioi tässä yhteydessä 13–19 henkilöä, joten luvut ovat niiden osalta suuntaa antavia.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 28% 72% 0% tyytyväisyysihmissuhteisiin 9% 91% 0% tyytyväisyysasuntoon 8% 89% 4% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 25% 65% 10% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 17% 72% 11% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 19% 69% 13% tyytyväisyysasuinkuntaan 15% 65% 20% tyytyväisyystyöhön 15% 54% 31% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 0% 68% 32% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 15% 50% 35% Kuvio 4.85. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

4.5 Salla

Sallassa kyselyyn vastasi 35 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 4.86).

nainen 57%

mies 43% Kuvio 4.86. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Sallan vastaajista oli 50–64- ja 65–74-vuotiaita (kuvio 4.87). 191

18Ͳ29v 6% 30Ͳ49v 17% 50Ͳ64v 31% 65Ͳ74v 31% 75v.javanhemmat 14% Kuvio 4.87. Ikäjakauma.

Vastaajista 66 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 17 %, asumuserossa tai eronneita 9 % ja leskeksi jääneitä 9 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin yksin asuminen (kuvio 4.88).

yksin 27%

ystävienkanssa 3%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 50%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 21%

Kuvio 4.88. Asumistapa.

Kaikki Sallan vastaajat ilmoittivat äidinkielekseen suomen. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammatillinen kurssi/kansanopistotutkinto (kuvio 4.89).

Eiammatillistakoulutusta 24% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 35% Ammattikoulututkinto 29% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 12% Yliopistotutkinto 0% Kuvio 4.89. Korkein ammatillinen koulutus. 192 50 % vastaajista ilmoitti olevansa eläkkeellä ja 27 % työelämässä. Työ- elämän ulkopuolella (työtön, opiskelu, muu työtilanne) oli vastaajista yhteensä 24 % (kuvio 4.90). Tarkastelussa painottuvat siten eläkeläisten näkemykset.

työssä 27% työtön/lomautettu 12% päätoiminen/työnohellaopiskelu 3% eläke/osaeläke 50% muu 9% Kuvio 4.90. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuuluu vastaajista yhteensä 42 % (kuvio 4.91).

0Ͳ999euroa 15% 1000Ͳ1999euroa 27% 2000Ͳ2999euroa 38% 3000Ͳ4999euroa 18% 5000Ͳ7499euroa 3% 7500euroajaenemmän 0%

Kuvio 4.91. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Sallassa asuvien keskuudessa (vastaajia 26–35, palkkatyön osalta 10 vastaajaa) palkkatyö- tä (30 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (25 %), taloudelliseen tilanteeseen (24 %), asuntoon (15 %) ja asuinkunnan ominaisuuksiin (14 %). Kaik- kein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään sosiaalisia suhteita (3 %), vapaa-aikaa (3 %), omia ominaisuuksia (7 %), suomalaista yhteiskuntaa (8 %) sekä omia elintapoja (9 %) (kuvio 4.92). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä. 193

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 87% 10% 3% VapaaͲaika 80% 17% 3% Omatominaisuudet 66% 28% 7% Yhteiskunta 39% 54% 8% Omatelintavat 66% 25% 9% Asuinkunnanominaisuudet 46% 39% 14% Asunto 64% 21% 15% Taloudellinentilanne 33% 42% 24% Palvelujensaatavuus 39% 36% 25% Työ 60% 10% 30% Kuvio 4.92. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työ- hön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 10–12) palkkaukseen (36 %), työaikoihin (30 %), työn kuormittavuuteen (27 %), työhön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (27 %), työstä saatavaan arvostukseen (20 %), työn vakinaisuuteen (20 %) sekä esimiehiin (18 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan työkavereihin. Tyytymättö- myyttä kohdistetaan jossain määrin vastuunkantamisen mahdollisuuteen (9 %) ja työn mielenkiintoisuuteen (9 %) (kuvio 4.93). Palkkatyön si- sältöjä arvioivien määrä on pieni, joten lukuja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina. 194

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 83% 17% 0% vastuunkantaminen 64% 27% 9% mielenkiintoisuus 55% 36% 9% esimiehet 73% 9% 18% vakinaisuus 80% 0% 20% arvostus 50% 30% 20% vaikuttaminen 55% 18% 27% kuormittavuus 36% 36% 27% työajat 50% 20% 30% palkkaus 46% 18% 36% Kuvio 4.93. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Sallassa (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) julkisen liikenteen (35 %), pankkipalvelujen (30 %), terveyskeskuspalvelujen (26 %), terveyskeskussairaalapalvelujen (24 %) ja Kelan palvelujen (21 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (0 %), postipalvelujen (12 %), hammashuollon (13 %) ja kauppapalvelujen (16 %) saatavuuteen (kuvio 4.94).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 74% 26% 0% postipalvelut 73% 15% 12% hammashuolto 48% 39% 13% kauppapalvelut 52% 32% 16% Kelanpalvelut 45% 35% 21% terveyskeskussairaalapalvelut 38% 38% 24% terveyskeskuspalvelut 37% 37% 26% pankkipalvelut 58% 12% 30% julkinenliikenne 20% 45% 35% Kuvio 4.94. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 195 Taloudellinen tilanne

Sallassa asuvien keskuudessa (vastaajia 21–31, opiskelun ja lasten harrastusten osalta kahdeksan vastaajaa) rahaa koetaan olevan yleisimmin liian vähän muiden auttamiseen (55 %), opiskeluun (50 %), liikkumiseen (44 %), rentoutumiseen (38 %) ja lasten harrastuksiin (38 %). Vähim- mässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan harrastuksiin (19 %), asumiseen (20 %), ruokaan (23 %), vaatteisiin (23 %) ja laskuihin (26 %) (kuvio 4.95). Merkillepantavaa on, että Sallassa rahan riittämättömyyttä asumiseen ja ruokaan koetaan huomattavan yleisesti.

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Harrastuksiin 29% 52% 19% Asumiseen 43% 37% 20% Ruokaan 55% 23% 23% Vaatteisiin 43% 33% 23% Laskuihin 48% 26% 26% Lastenharrastuksiin 25% 38% 38% Rentoutumiseen 24% 38% 38% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 19% 37% 44% Opiskeluun 25% 25% 50% Muidenauttamiseen 18% 27% 55% Kuvio 4.95. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 29–31) asumiskustannukset (20 %). Jonkin verran tyytymättömyyttä aiheuttavat lisäksi asunnon sijainti (10 %), kunto (7 %) ja varustetaso (7 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asumismuotoon sekä asunnon turvallisuuteen ja vain vähän omistussuhteeseen (3 %) ja kokoon (3 %) (kuvio 4.96). 196

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 86% 14% 0% turvallisuus 73% 27% 0% omistussuhde 90% 7% 3% koko 79% 17% 3% varustetaso 70% 23% 7% kunto 55% 39% 7% sijainti 71% 19% 10% asumiskustannukset 43% 37% 20% Kuvio 4.96. Asunto ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Sallan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 20–35, opiskelumahdollisuudet perusasteen jälkeen -osalta 17 vastaajaa) perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (59 %). Tyytymät- tömyys kohdistetaan laajalti myös työssäkäyntimahdollisuuksiin (55 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (46 %), päättäjien asiantuntevuuteen (36 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (26 %). Tyytymättömyys kohdistetaan Sallassa vähimmässä määrin perusasteen koulun käyntimahdollisuuksiin (0 %), turvallisuuteen (3 %), viihtyisyyteen (9 %), liikuntamahdollisuuksiin (12 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (14 %), kauppapalvelujen tasoon (18 %) ja yhteisöllisyyteen (19 %) (kuvio 4.97). 197

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 52% 48% 0% turvallisuus 59% 38% 3% viihtyisyys 37% 54% 9% liikuntamahdollisuudet 42% 46% 12% muutharrastusmahdollisuudet 46% 41% 14% kauppapalvelujentaso 52% 30% 18% yhteisöllisyys 33% 48% 19% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 32% 42% 26% päättäjienasiantuntevuus 11% 54% 36% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 5% 50% 46% työssäkäyntimahdollisuudet 25% 20% 55% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 18% 24% 59% Kuvio 4.97. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Sallassa asuvien keskuudessa (vastaajia 30–34) painon hallintaan (21 %), liikuntatottumuksiin (15 %) ja nukkumistottumuksiin (12 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lääkkeiden ja huumausaineiden käyttöön. Tyytymättömyyttä kohdistetaan jossain määrin alkoholin käyttöön (3 %), ravitsemistottumuksiin (3 %) sekä tupakkatuotteiden käyttöön (3 %) (kuvio 4.98).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

lääkkeidenkäyttö 48% 16% 0% 36% huumausaineidenkäyttö 13% 0% 87% alkoholinkäyttö 55% 9% 3% 33% ravitsemistottumukset 52% 39% 3%6%

tupakkatuotteidenkäyttö 19% 10% 3% 68% nukkumistottumukset 56% 29% 12% 3% liikuntatottumukset 39% 36% 15% 9%

painonhallinta 44% 29% 21% 6% Kuvio 4.98. Elintavat ja tyytymättömyys. 198 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 25–32) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (36 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (27 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (25 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (8 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (8 %) sekä yleiseen turvallisuuteen (16 %) (kuvio 4.99).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 28% 64% 8% mahdollisuustullaautetuksi 28% 64% 8% yleinenturvallisuus 41% 44% 16% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 14% 61% 25% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 19% 54% 27% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 14% 50% 36%

Kuvio 4.99. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 30–33) fyysiseen terveyteen (19 %) ja energisyyteen (16 %) liittyvät kokemukset. Seuraavaksi yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien toiminta- kykyisyyttä (10 %), avoimuutta uusia asioita (10 %) ja ihmisiä (10 %) kohtaan. Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan elämänmyönteisyyteen (6 %), onnellisuuteen (6 %) ja omaan itseen (6 %) (kuvio 4.100). 199

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 79% 15% 6% onnellisuus 59% 34% 6% tyytyväisyysomaanitseen 58% 36% 6% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 53% 37% 10% avoimuusuusiaasioitakohtaan 50% 40% 10% toimintakykyisyys 48% 42% 10% energisyys 50% 34% 16% fyysinenterveys 41% 41% 19% Kuvio 4.100. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 26–32, opiskelun osalta kuusi, kulttuuritoiminnan osalta 12 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 14 vastaajaa) opiskeluun (50 %), kulttuuritoimintaan (25 %), ystävien tapaamiseen (24 %), yleishyödylli- seen toimintaan (21 %) ja luonnossa liikkumiseen (21 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten liikuntaan (7 %), kotitöihin (9 %), TV:n/internetin käyttöön (12 %), harrastuksiin (14 %), rentoutumiseen (17 %) ja perheen yhteiseen aikaan (19 %) (kuvio 4.101). 200

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

liikuntaan 52% 41% 7% kotitöihin 75% 16% 9% TV/internetinkäyttöön 50% 39% 12% harrastuksiin 52% 35% 14% rentoutumiseen 57% 27% 17% perheelle 58% 23% 19% luonnossaliikkumiseen 59% 21% 21% yleishyödylliseentoimintaan 21% 57% 21% ystäville 45% 31% 24% kulttuuritoimintaan 17% 58% 25% opiskeluun 50% 0% 50% Kuvio 4.101. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin, joskin hyvin pienessä määrin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 24–30) kunnan asukkaisiin (4 %) ja sukuun (3 %). Tyytymättömyyt- tä ei kohdisteta lainkaan parisuhteeseen, lapsiin, ystäviin ja naapureihin (kuvio 4.102).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

parisuhde 89% 12% 0% lapset 82% 19% 0% ystävät 73% 27% 0% naapurit 72% 28% 0% suku 69% 28% 3% kunnanasukkaat 50% 46% 4% Kuvio 4.102. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 201 Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua sallalaiset uskovat olevansa yleisimmin nykyis- tä tyytymättömämpiä (vastaajia 20–26, palkkatyön osalta 12 vastaajaa) asuinkuntaansa (23 %), sen hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (17 %), taloudelliseen toimeentuloon (13 %) ja fyysiseen terveyteen (10 %). Nykyiseen nähden suurempaan tyytymättömyyteen ei uskota lainkaan vapaa-ajan käyttöön, henkiseen hyvinvointiin sekä asuntoon liittyen ja vähässä määrin ihmissuhteisiin (4 %), palkkatyöhön (8 %) ja suomalaiseen yhteiskuntaan (8 %) liittyen (kuvio 4.103). Tässä yhteydessä on huomattava, että palkkatyötä arvioi tässä yhteydessä 12 henkilöä, joten luku on sen osalta suuntaa antava.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 38% 63% 0% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 29% 71% 0% tyytyväisyysasuntoon 21% 79% 0% tyytyväisyysihmissuhteisiin 22% 74% 4% tyytyväisyystyöhön 25% 67% 8% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 13% 79% 8% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 30% 60% 10% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 22% 65% 13% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 13% 71% 17% tyytyväisyysasuinkuntaan 15% 62% 23% Kuvio 4.103. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

4.6 Savukoski

Savukoskella kyselyyn vastasi 24 henkilöä. Vastaajista miehiä oli naisia enemmän (kuvio 4.104). 202

nainen 48%

mies 52% Kuvio 4.104. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Savukosken vastaajista oli 50–64-vuotiaita. Vastaajissa ei ollut lainkaan 18–29-vuotiaita (kuvio 4.105). Tarkastelussa ei tule siten esille nuorten aikuisten kokemukset.

18Ͳ29v 0% 30Ͳ49v 26% 50Ͳ64v 44% 65Ͳ74v 17% 75v.javanhemmat 13% Kuvio 4.105. Ikäjakauma.

Vastaajista 70 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 4 %, asumuserossa tai eronneita 17 % ja leskeksi jääneitä 9 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera (kuvio 4.106).

yksin 27% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 32% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 36% yhdessävanhempienkanssa 5%

Kuvio 4.106. Asumistapa. 203 23 Savukosken vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen. Yksi vastaajista ei ilmaissut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ”ei ammatillista koulutusta” (kuvio 4.107).

Eiammatillistakoulutusta 30% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 17% Ammattikoulututkinto 13% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 22% Yliopistotutkinto 17%

Kuvio 4.107. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 38 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 42 % työelämässä. Työelä- män ulkopuolella (työtön, opiskelu, muu työtilanne) oli vastaajista yh- teensä 21 % (kuvio 4.108).

työssä 42% työtön/lomautettu 13% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 38% muu 8%

Kuvio 4.108. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuului vastaajista yhteensä 34 % (kuvio 4.109). 204

0Ͳ999euroa 17% 1000Ͳ1999euroa 17% 2000Ͳ2999euroa 26% 3000Ͳ4999euroa 22% 5000Ͳ7499euroa 17% 7500euroajaenemmän 0% Kuvio 4.109. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Savukoskella asuvien keskuudessa (vastaajia 19–23, palkkatyön osalta 11 vastaajaa) palkkatyötä (46 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään taloudelliseen tilanteeseen (44 %), omiin elintapoihin (21 %), omiin ominaisuuksiin (21 %), asuinkunnan ominaisuuksiin (20 %) ja asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (20 %). Kaikkein vä- himmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään asuntoa (5 %), sosiaalisia suhteita (10 %), vapaa-aikaa (14 %) ja suomalaista yhteiskuntaa (16 %) (kuvio 4.110). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisäl- löistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Asunto 68% 27% 5% Sosiaalisetsuhteet 65% 25% 10% VapaaͲaika 55% 32% 14% Yhteiskunta 53% 32% 16% Palvelujensaatavuus 65% 15% 20% Asuinkunnanominaisuudet 40% 40% 20% Omatominaisuudet 58% 21% 21% Omatelintavat 58% 21% 21% Taloudellinentilanne 30% 26% 44% Työ 36% 18% 46% Kuvio 4.110. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 205 Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työ- hön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 9–10) palkkaukseen (40 %), esimiehiin (33 %), työn kuormittavuuteen (22 %) ja työkaverei- hin (22 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan työn vakinaisuuteen, vastuunkantamisen mahdollisuuteen, työn mielenkiintoisuuteen sekä työhön kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin. Tyytymättö- myyttä kohdistetaan jossain määrin työaikoihin (10 %) sekä työstä saatavaan arvostukseen (10 %) (kuvio 4.111). Palkkatyön sisältöjä arvioivien määrä on pieni, joten lukuja voidaan pitää ainoastaan suuntaa antavina.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

vakinaisuus 90% 10%0% vastuunkantaminen 78% 22% 0% mielenkiintoisuus 70% 30% 0% vaikuttaminen 56% 44% 0% työajat 80% 10% 10% arvostus 40% 50% 10% työkaverit 67% 11% 22% kuormittavuus 44% 33% 22% esimiehet 44% 22% 33% palkkaus 40% 20% 40% Kuvio 4.111. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Taloudellinen tilanne

Savukoskella asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 18–23, opiskelun osalta yhdeksän ja lasten harrastusten osalta 12 vastaajaa) muiden auttamiseen (67 %), liikkumiseen (53 %), rentoutumiseen (42 %), harrastuksiin (38 %), laskuihin (29 %), vaatteisiin (26 %) ja opiskeluun (22 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan lasten harrastuksiin (8 %), ruokaan (13 %) ja asumiseen (18 %) (kuvio 4.112). Merkillepantavaa on, että Savukoskella rahan riit- tämättömyyttä laskuihin koetaan huomattavan yleisesti. 206

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Lastenharrastuksiin 42% 50% 8% Ruokaan 61% 26% 13% Asumiseen 50% 32% 18% Opiskeluun 44% 33% 22% Vaatteisiin 22% 52% 26% Laskuihin 38% 33% 29% Harrastuksiin 33% 29% 38% Rentoutumiseen 37% 21% 42% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 32% 16% 53% Muidenauttamiseen 17% 17% 67% Kuvio 4.112. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Savukoskella asuvien keskuudessa (vastaajia 22–23) painon hallintaan (44 %), liikuntatottumuksiin (39 %), ravitsemistottumuksiin (22 %) ja nukkumistottumuksiin (22 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan huumausaineiden käyttöön. Tyytymättömyyttä kohdistetaan jossain määrin lääkkeiden (5 %), alkoholin (14 %) ja tupakkatuotteiden (14 %) käyttöön (kuvio 4.113).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 26% 0% 74% lääkkeidenkäyttö 46% 18% 5% 32% alkoholinkäyttö 32% 27% 14% 27% tupakkatuotteidenkäyttö 27% 5% 14% 55% nukkumistottumukset 61% 13% 22% 4% ravitsemistottumukset 22% 52% 22% 4% liikuntatottumukset 22% 35% 39% 4% painonhallinta 17% 30% 44% 9%

Kuvio 4.113. Elintavat ja tyytymättömyys. 207 Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 20–22) energisyyteen (46 %) ja fyysiseen terveyteen (27 %) liittyvät kokemukset. Seuraavaksi eniten tyytymättömyys kohdistuu omaan itseen (14 %) ja onnellisuuteen (14 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan elämänmyönteisyyteen (10 %), muihin ihmisiin kohdistuvaan avoimuuteen (10 %), toimintakykyisyyteen (10 %) ja uusiin asioihin kohdistuvaan avoimuuteen (10 %) (kuvio 4.114).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 60% 30% 10% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 55% 35% 10% toimintakykyisyys 52% 38% 10% avoimuusuusiaasioitakohtaan 50% 40% 10% onnellisuus 50% 36% 14% tyytyväisyysomaanitseen 46% 41% 14% fyysinenterveys 32% 41% 27% energisyys 23% 32% 46%

Kuvio 4.114. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Savukosken ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 18–24) työssäkäyntimahdollisuuksiin (70 %) ja perusasteen jäl- keisiin opiskelumahdollisuuksiin (65 %). Tyytymättömyys kohdistetaan laajalti myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (50 %), päättä- jien asiantuntevuuteen (48 %) sekä kauppapalvelujen tasoon (33 %). Tyytymättömyys kohdistetaan Savukoskella vähimmässä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (4 %), turvallisuuteen (5 %), viihtyisyyteen (5 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (9 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (10 %), liikuntamahdollisuuksiin (13 %) ja yhteisöllisyyteen (19 %) (kuvio 4.115). 208

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 61% 35% 4% turvallisuus 77% 18% 5% viihtyisyys 50% 45% 5% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 73% 18% 9% muutharrastusmahdollisuudet 10% 80% 10% liikuntamahdollisuudet 35% 52% 13% yhteisöllisyys 38% 43% 19% kauppapalvelujentaso 29% 38% 33% päättäjienasiantuntevuus 10% 43% 48% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 22% 28% 50% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 5% 30% 65% työssäkäyntimahdollisuudet 5% 25% 70% Kuvio 4.115. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Savukoskella (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) pankkipalvelujen (63 %) saatavuuteen. Myös kauppapalvelujen saatavuuteen kohdistetaan laajalti tyytymättömyyttä (29 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan hammashuollon ja terveyskeskuspalvelujen saatavuuteen ja jossain määrin postipalvelujen (8 %) saatavuuteen (kuvio 4.116).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

hammashuolto 95% 5%0% terveyskeskuspalvelut 74% 26% 0% postipalvelut 46% 46% 8% kauppapalvelut 33% 38% 29% pankkipalvelut 8% 29% 63%

Kuvio 4.116. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 209 Yhteiskunta

Yhteiskunnan osalta tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 17–21) yleisimmin ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (57 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (35 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (33 %). Vähiten tyy- tymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (5 %), yleiseen turvallisuuteen (14 %) ja mahdollisuuteen tulla autetuksi (18 %) (kuvio 4.117).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 32% 63% 5% yleinenturvallisuus 48% 38% 14% mahdollisuustullaautetuksi 35% 47% 18% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 11% 56% 33% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 15% 50% 35% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 10% 33% 57%

Kuvio 4.117. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 19–24, opiskelun osalta yhdeksän, kulttuuritoiminnan osalta 13 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 12 vastaajaa) opiskeluun (67 %), yleishyödylliseen toimintaan (42 %), ystävien tapaamiseen (35 %), liikuntaan (35 %), harrastuksiin (33 %) ja kulttuuritoimintaan (31 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (11 %), kotitöihin (13 %), luonnossa liikkumiseen (14 %), perheen yhteiseen aikaan (17 %) ja rentoutumiseen (18 %) (kuvio 4.118). 210

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 58% 32% 11% kotitöihin 57% 30% 13% luonnossaliikkumiseen 50% 36% 14% perheelle 46% 38% 17% rentoutumiseen 46% 36% 18% kulttuuritoimintaan 31% 39% 31% harrastuksiin 46% 21% 33% liikuntaan 44% 22% 35% ystäville 30% 35% 35% yleishyödylliseentoimintaan 8% 50% 42% opiskeluun 11% 22% 67% Kuvio 4.118. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 18–23) naapureihin (22 %), ys- täviin (14 %) ja parisuhteeseen (11 %). Vähimmässä määrin tyytymät- tömyys kohdistetaan lapsiin (5 %), sukuun (9 %) ja kunnan asukkaisiin (9 %) (kuvio 4.119). Tyytymättömyysaste on sosiaalisten suhteiden osalta siten Savukoskella moniin muihin kuntiin nähden selvästi korkeampi.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 86% 10% 5% suku 55% 36% 9% kunnanasukkaat 46% 46% 9% parisuhde 72% 17% 11% ystävät 32% 55% 14% naapurit 30% 48% 22% Kuvio 4.119. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 211 Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 21–24) asumiskustannukset (36 %). Tyytymättömyyttä aiheuttavat li- säksi asunnon koko (22 %), kunto (21 %) ja varustetaso (14 %). Tyy- tymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon turvallisuuteen ja jossain määrin tyytymättömyyttä kohdistetaan asunnon sijaintiin (4 %), asumismuotoon (5 %) sekä omistussuhteeseen (10 %) (kuvio 4.120).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 86% 14% 0% sijainti 79% 17% 4% asumismuoto 86% 10% 5% omistussuhde 76% 14% 10% varustetaso 68% 18% 14% kunto 54% 25% 21% koko 61% 17% 22% asumiskustannukset 41% 23% 36% Kuvio 4.120. Asunto ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua savukoskelaiset uskovat olevansa yleisimmin ny- kyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 13–19) asuinkuntansa hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (73 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (50 %), asuinkuntaan yleensä (33 %), taloudelliseen toimeentuloon (25 %), palkkatyöhön (15 %) ja fyysiseen terveyteen (15 %). Nykyiseen nähden suurempaan tyytymättömyyteen uskotaan vähimmässä määrin vapaa- ajan käyttöön (6 %), ihmissuhteisiin (6 %), henkiseen hyvinvointiin (7 %) sekä asuntoon (11 %) liittyen (kuvio 4.121). On huomattava, että asiaa arvioi tässä yhteydessä 13–19 henkilöä, joten luvut ovat ainoastaan suuntaa antava. 212

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 19% 75% 6% tyytyväisyysihmissuhteisiin 12% 82% 6% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 33% 60% 7% tyytyväisyysasuntoon 11% 79% 11% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 39% 46% 15% tyytyväisyystyöhön 8% 77% 15% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 25% 50% 25% tyytyväisyysasuinkuntaan 7% 60% 33% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 0% 50% 50% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 7% 20% 73% Kuvio 4.121. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

4.7 Itä-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset

Kemijärven, Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken kunnissa esiintyvien hyvinvointikokemusten esiintymisen yleisyyttä voidaan edelleen tarkastella suhteessa toisiinsa. Tästä havaitaan, että taloudellisen tilanteen kokeminen eriytyy voimakkaasti Itä-Lapin kunnissa (kuvio 4.122).

Taloudellinentilanne Pelkosenniemi 55% Savukoski 44% Posio 31% Salla 24% Kemijärvi 11% Kuvio 4.122. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Yli puolet pelkosenniemeläisistä kokee taloudellisen tilanteensa hyvinvointia heikentävänä, kun taas kemijärveläistä vain joka kymmenes. Vaikka kaikki Itä-Lapin kunnat ovat eriasteisissa ja suurissa taloudellisis- 213 sa vaikeuksissa, silti taloudellisen tilanteen kuntakohtaiset kokemuserot ovat merkittäviä. Kuntien ja niiden elinkeinoelämän sekä työmarkkinoi- den tilanteet eivät suoraan heijastu kuntalaisten hyvinvointikokemuksiin. Mitä ilmeisimmin kuntien erilainen ilmapiiri, aktiivisuus, sosiaaliset verkostot ja hankittu sosiaalinen pääoma ja sen laatu heijastuvat taloudellisiin hyvinvointikokemuksiin. Jos taloudellista tilannetta mitataan veronalaisilla tuloilla (vuosi 2011), asettuvat kunnat seuraavaan järjestykseen ja keskiarvotasoon (Tilastokes- kus 2013): 1) Kemijärvi 21715 euroa 2) Pelkosenniemi 20783 euroa 3) Savukoski 20582 euroa 4) Posio 19598 euroa 5) Salla 19392 euroa

Lisäksi taloudellinen elatussuhde näyttäytyi kuntien osalta vuonna 2011 seuraavasti (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013): 1) Pelkosenniemi 172/100 työllistä 2) Savukoski 174 3) Posio 199 4) Kemijärvi 203 5) Salla 222

Pelkosenniemi on vertailtavista kunnista hyvin menestyvä kunta sekä veronalaisilla tuloilla että taloudellisella huoltosuhteella mitattuna. Pel- kosenniemeläiset vastaajat kokevat kuitenkin yleisimmin taloudellisen tilanteensa hyvinvoinnin heikentäjänä. Kemijärvellä keskimääräiset veronalaiset tulot ovat seutukunnan muihin kuntiin verrattuna korkeimmat ja kemijärveläiset vastaajat kokevatkin heidän taloudellisen tilanteensa muita harvemmin hyvinvoinnin uhkaajana. Sallassa veronalaiset tulot ovat pienimmät ja samoin taloudellinen huoltosuhde kaikkein vaikein, mutta sallalaisista vastaajista suhteellisen harva kokee taloudellisen tilanteensa hyvinvoinnin heikentäjänä. Syitä, miksi erilaiset hyvinvointikäsitteet tuottavat tässä kuntien erilaiset järjestykset eri mittareilla, emme pysty antamaan. Esimerkiksi erilainen luontosuhde tai luonnon hyödyntämi- nen tai kokeminen ei näissä kunnissa todennäköisesti toimi selittäjänä. Syyt jäävät avoimiksi. 214

Savukoski ja Pelkosenniemi ovat kuntia, joissa palkkatyö koetaan muihin kuntiin nähden yleisemmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (kuvio 4.123).

Palkkatyö Savukoski 46% Pelkosenniemi 33% Salla 30% Kemijärvi 13% Posio 10% Kuvio 4.123. Palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Myös sallalaiset kokevat yleisesti viimemainitulla tavalla. Yllättävää on se, että esimerkiksi Kemijärven viimeaikaiset työmarkkinalliset muutokset eivät näy voimakkaina muutoksina hyvinvointikokemuksissa. Tulevai- suusodotukset ovat tärkeässä roolissa palkkatyöhön liittyvissä kokemuksissa. Kuntalaiset eivät näytä uskovan tulevaisuusmahdollisuuksiin Pel- kosenniemellä, Savukoskella ja osin Sallassa samassa määrin kuin muissa Itä-Lapin kunnissa. Koska palkkatyöhön kohdistuviin hyvinvointikokemuksiin liittyy vahvasti kokemus oman työn jatkuvuuden varmuudesta/epävarmuudesta sekä muutostilanteissa uusista palkkatyövaihtoehdoista, on tässä yhtey- dessä vielä syytä tarkastella kuntien työttömyysasteita. Itä-Lapin seutukunnan kuntien keskimääräiset työttömyysasteet olivat vuonna 2012 seuraavat (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013): 1) Posio 16,9 % 2) Pelkosenniemi 17,6 % 3) Kemijärvi 18,1 % 4) Savukoski 18,2 % 5) Salla 20,7 %

Työttömyysasteiden erot Itä-Lapin kuntien välillä olivat vuonna 2012 suhteellisen pienet, eivätkä siis selitä huomattavia kokemuksellisia merki- tyseroja palkkatyöstä hyvinvoinnin heikentäjänä. 215 Kielteisimmin ja kriittisimmin asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (kuvio 4.124) ja kunnan ominaisuuksiin (kuvio 4.125) suhtaudutaan Pelkosenniemellä. Ihmisten luottamus kuntatoimijaan on siellä suhteellisen vähäinen. Kemijärveläisten optimistisuus työmarkkinallisesta tilan- teesta ja tulevaisuudesta sekä kunnan palvelujen saatavuudesta ja laadusta on suuri ja aivan toisenlainen kuin Pelkosenniemellä tai Savukoskella. Nämä asiat mitä ilmeisimmin liittyvät toisiinsa ja ovat luonteeltaan ka- sautuvia, kumuloituvia ja ovat myös perusteina sekä yleisiin että erityisiin suhtautumiseroihin hyvinvointia uhkaavista tekijöistä ja niiden määrästä. Kemijärvellä on siten eniten potentiaalia saada aikaan myönteisiä hyvin- vointitendenssejä. Toisaalta Savukoskella ja Pelkosenniemellä on kyse vai- keutuvasta negatiivisesta hyvinvoinnin kehityssuuntauksesta tai kehästä.

Asuinkunnanpalvelujensaatavuus Pelkosenniemi 58% Salla 25% Posio 24% Savukoski 20% Kemijärvi 4%

Kuvio 4.124. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Asuinkunnanominaisuudet Pelkosenniemi 43% Savukoski 20% Salla 14% Posio 8% Kemijärvi 4%

Kuvio 4.125. Asuinkunnan ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 216 Myös suhtautumisessa yhteiskuntaan hyvinvoinnin heikentäjänä tai tur- vaajana on vastaavanlaisia eroja kuin edellisissä kysymyksissä, joskin erot kuntien välillä ovat vähäisempiä (kuvio 4.126). Pelkosenniemi erottuu tässäkin yhteydessä kuntana, jossa vastaajat kokevat muita yleisemmin yhteiskunnan heidän hyvinvointiaan heikentävänä tekijänä.

Yhteiskunta Pelkosenniemi 29% Posio 25% Savukoski 16% Salla 8% Kemijärvi 6% Kuvio 4.126. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Omat ominaisuudet (kuvio 4.127) ja omat elintavat (kuvio 4.128) koetaan savukoskelaisten vastaajien taholta muita yleisemmin hyvinvointia heikentävinä asioina. Muiden seutukunnan kuntalaisten kokemukselliset erot esimerkiksi omien elintapojen osuudesta ovat vähäisiä.

Omatominaisuudet Savukoski 21% Pelkosenniemi 15% Kemijärvi 14% Salla 7% Posio 4%

Kuvio 4.127. Omat ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 217

Elintavat Savukoski 21% Pelkosenniemi 10% Salla 9% Kemijärvi 7% Posio 7% Kuvio 4.128. Omat elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asunto koetaan Sallassa muita yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjänä (kuvio 4.129). Sosiaalisten suhteiden osalta hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy yleisimmin Posiolla, Savukoskella ja Pelkosennie- mellä (kuvio 4.130). Lisäksi vapaa-aika koetaan hyvinvoinnin heikentä- jänä selvästi yleisimmin Savukoskella (kuvio 4.131).

Asunto Salla 15% Posio 11% Savukoski 5% Kemijärvi 4% Pelkosenniemi 0%

Kuvio 4.129. Asunnon hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Sosiaalisetsuhteet Posio 10% Savukoski 10% Pelkosenniemi 9% Kemijärvi 4% Salla 3%

Kuvio 4.130. Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 218

VapaaͲaika Savukoski 14% Pelkosenniemi 5% Posio 3% Kemijärvi 3% Salla 3%

Kuvio 4.131. Vapaa-ajan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Hyvinvointia heikentävinä koetut asiat voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden esiintyvyyden mukaan: 1. Eniten hyvinvointia uhkaavina tekijöinä koetaan yleiset ja paikalliset taloudelliset ja työmarkkinalliset tilanteet ja asiat. 2. Toiseksi eniten hyvinvointia uhkaavina tekijöinä koetaan itseen liitty- vät ominaisuudet ja omat elintavat. 3. Vähiten hyvinvointia uhkaavat omaan asuntoon, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvät hyvinvointitekijät

Kunnat asettuvat Itä-Lapissa selkeään järjestykseen talous- ja työmark- kinatilanteiden hyvinvointia heikentävien kokemusten yleisyyden osalta. Pelkosenniemi, Savukoski ja Salla näyttäytyvät kuntina, joissa edellä mainitut tekijät koetaan eniten hyvinvointia uhkaavina. Kuntien järjestys vaihtuu selvästi toisen ja kolmannen kohdan hyvinvointitekijöissä. Voi- daan jopa ajatella, että eri hyvinvointitekijät ja niiden sisältö ovat toisiaan korvaavia ja niiden muodostama kokonaisuus, hyvinvointitulema on ihmisten hyvinvointiin ja viihtyvyyteen olennaisesti vaikuttava asiakoko- naisuus. Asiaa voidaan tarkastella edelleen antamalla kunkin hyvinvointisisäl- lön osalta sille kunnalle arvo 1, jossa esiintyy yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia ja sille kunnalle arvo 2, jossa esiintyy seuraavaksi yleisimmin kyseisiä kokemuksia ja niin edelleen. Pienimmän luvun saava kunta tulkitaan siten karkeasti hyvinvointikokonaisuudeltaan heikoimmassa tilanteessa olevaksi (taulukko 4.7): 219

Taulukko 4.7. Itä-Lapin seutukunnan kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyys.

Itä-Lapin seutukunnan Kemijärvi Pelkosenniemi Posio Salla Savukoski kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 5 1 3 4 2 Palkkatyö 4 2 5 3 1 Palvelujen saatavuus 5 1 3 2 4 Asuinkunnan 5 1 4 3 2 ominaisuudet Yhteiskunta 5 1 2 4 3 Omat ominaisuudet 3 2 5 4 1 Omat elintavat 4 2 4 3 1 Asunto 4 5 2 1 3 Sosiaaliset suhteet 4 3 1 5 1 Vapaa-aika 3 2 3 3 1 Yhteensä 42 20 32 32 19

Tällä tavoin hyvinvointikokonaisuuteen liittyviä kokemuksia tarkastelemalla voidaan todeta, että Itä-Lapissa huonoin tilanne on Savukoskel- la, jossa koetaan hyvinvoinnin heikkenemistä muita kuntia yleisemmin palkkatyön, omien ominaisuuksien, elintapojen, sosiaalisten suhteiden ja vapaa-ajan osalta. Tilanne on samansuuntainen Pelkosenniemellä, jossa muita kuntia yleisemmin taloudellinen tilanne, asuinkunnan palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet sekä yhteiskunta tuottavat hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Nämä hyvinvointisisällöt ovat Savu- koskeen nähden enemmän ihmisen ulkopuolisia hyvinvointisisältöjä. Po- sio ja Salla näyttäytyvät näin tarkastellen saman oloisina. Posiolla esiintyy Savukosken tapaan yleisimmin sosiaalisiin suhteisiin liittyviä hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia ja Sallassa näin käy asunnon osalta. Paras tilanne Itä-Lapin seutukunnassa hyvinvointikokonaisuuteen liittyvien kokemusten suhteen on siten Kemijärvellä. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyydessä esiintyvät erot ovat kuntien välillä monin osin hyvin pieniä. Lisäksi on syytä muistaa, että vastaajamäärät ovat pienissä kunnissa yleistyksiä ajatellen hyvin pieniä. Tarkastelussa on siten kyse jo 220 aiemmin mainitusti hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lähesty- mistavasta. Kun sitten tarkasteluun otetaan seutukunnan kuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan tulevaisuus yleisimmin nykyistä huonommaksi Pelkosenniemellä (30 %) ja seuraavaksi yleisimmin Savukoskella (26 %). Sallan tilanne näyttäytyy tältä osin parhaana (9 %). Savukoskelaisista tulevaisuutta ennakoi alle 20 vastaajaa (19 henkilöä), joten luku on suuntaa antava (kuvio 4.132).

parempi ennallaan huonompi

Pelkosenniemi 20% 50% 30% Savukoski 21% 53% 26% Posio 17% 61% 22% Kemijärvi 4% 80% 16% Salla 18% 73% 9%

Kuvio 4.132. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Hyvinvointitulevaisuuden huomioon ottaminen lisää näkemystä hy- vinvointikehästä tai -spiraalista, jossa myönteiset ja kielteiset tekijät ka- sautuvat joko enemmän myönteisinä tai kielteisinä. Hyvinvointiuhkaa koettiin edellä eniten Pelkosenniemellä ja Savukoskella juuri talous- ja työmarkkinallisissa kysymyksissä. Myös huonompia hyvinvointiodotuksia on eniten samoissa kunnissa. Näissä kunnissa on eniten kysymys täl- laisen hyvinvointikierteen katkaisemisesta. Seuraavassa luvussa 5 keskitytään tarkastelemaan Pohjois-Lapin seutukunnan ja sen kuntien kokemuksellista hyvinvointia. 221 5 Pohjois-Lapin seutukunta

5.1 Seutukuntakokonaisuus

Pohjois-Lapin seutukunnassa kyselyyn vastasi 160 henkilöä: 57 heistä asuu Inarissa, 73 Sodankylässä ja 30 Utsjoella. Vastaajista naisia oli mie- hiä enemmän (kuvio 5.1).

nainen 56% mies 44%

Kuvio 5.1. Sukupuolijakauma.

Vastaajista suurin ryhmä oli 50–64-vuotiaita ja pienin 18–29-vuotiaita (kuvio 5.2). Yli 50-vuotiaiden vastaajien osuus korostuu siten Pohjois- Lapin seutukunnan vastauksissa huomattavasti.

18Ͳ29v 8% 30Ͳ49v 20% 50Ͳ64v 39% 65Ͳ74v 22% 75v.javanhemmat 11%

Kuvio 5.2. Ikäjakauma.

Vastaajista 74 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 16 %, asumuserossa tai eronneita 3 % ja leskeksi jääneitä 7 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia (kuvio 5.3). 222

yksin 21% ystävienkanssa 1% yksinhuoltajana 3% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 42% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 30% yhdessävanhempienkanssa 3% Kuvio 5.3. Asumistapa.

Vastaajista 138 ilmoitti äidinkielekseen suomen, 11 pohjoissaamen, yksi inarinsaamen ja 10 vastaajaa ei ilmoittanut äidinkieltään lainkaan. Yleisin ammatillinen tutkinto vastaajien keskuudessa oli ammattikoulututkinto (kuvio 5.4).

Eiammatillistakoulutusta 22% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 13% Ammattikoulututkinto 28% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 23% Yliopistotutkinto 14%

Kuvio 5.4. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 44 % ilmoitti olevansa mukana työelämässä ja 42 % eläkkeellä (kuvio 5.5).

työssä 44% työtön/lomautettu 6% päätoiminen/työnohellaopiskelu 4% eläke/osaeläke 42% muu 5%

Kuvio 5.5. Nykyinen työtilanne. 223 Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 euroa. Tätä pienempituloisia oli 25 % vastaajista (kuvio 5.6).

0Ͳ999euroa 6% 1000Ͳ1999euroa 19% 2000Ͳ2999euroa 29% 3000Ͳ4999euroa 27% 5000Ͳ7499euroa 17% 7500euroajaenemmän 3%

Kuvio 5.6. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tarkastelusta on jätetty pois opiskelu, sillä Pohjois-Lapin seutukunnassa vastaajia opiskelua koskeviin kysymyksiin oli vain 11. Lisäksi taustaryhmäkohtaisessa tarkastelussa ei tuoda esille seuraavia ryhmiä vastaajien vähäisyyden vuoksi: • 18–29-vuotiaat, eli nuorin (12 vastaajaa) • 75-vuotiaat ja vanhemmat, eli vanhin (16 vastaajaa) ikäryhmä • koulutustaustaltaan ammatillisen kurssin suorittaneet (19 vastaajaa) • alimpaan (0–999 euroa, 9 vastaajaa) ja ylimpään (7500 euroa ja enemmän, 4 vastaajaa) tuloluokkaan kuuluvat henkilöt.

Kyselyyn vastasi Pohjois-Lapin seutukunnassa vain yhdeksän työtön- tä, kuusi opiskelijaa ja seitsemän muun kuin työssä käynnin nykyiseksi työtilanteekseen ilmoittanutta henkilöä. Jotta taustaryhmäkohtaiseen tarkasteluun olisi mahdollista saada työssä käyvien ja eläkeläisten ohella mukaan työelämän ulkopuolella olevat henkilöt, on työttömistä, opiske- lijoista ja muun työtilanteen omaavista vastaajista muodostettu yhteinen taustaryhmä. Tässä yhteydessä ryhmästä käytetään nimitystä ”välitila”. Pohjois-Lapin seutukunnassa pidetään yleisimmin hyvinvointia hei- kentävänä sisältönä (vastaajia 131–150, palkkatyön osalta 71 vastaajaa) taloudellista tilannetta (20 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään palkkatyöhön (17 %), omiin elintapoihin (14 %), asuinkunnan ominaisuuksiin (11 %), omiin ominaisuuksiin (11 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (10 %) ja yhteiskuntaan 224 (10 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöi- nä pidetään sosiaalisia suhteita (2 %), vapaa-aikaa (4 %) sekä asuntoa (7 %) (kuvio 5.7). Kyseiset sisällöt läpikäydään seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 73% 25% 2% VapaaͲaika 80% 16% 4% Asunto 71% 22% 7% Yhteiskunta 52% 38% 10% Palvelujensaatavuus 45% 45% 10% Omatominaisuudet 64% 24% 11% Asuinkunnanominaisuudet 46% 44% 11% Omatelintavat 65% 21% 14% Työ 65% 18% 17% Taloudellinentilanne 51% 29% 20%

Kuvio 5.7. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

5.1.1 Taloudellinen tilanne

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidettävää taloudellista tilannetta (vastaajia 145) tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen sukupuolen, iän, koulutuksen, työtilanteen, kotitalouden yhteenlaskettujen kuukausittaisten bruttotulojen sekä asumistavan mukaan. Näin tarkasteltuna 20 % Pohjois-Lapin seutukunnan asukkaista kokee taloudellisen tilanteensa heidän hyvinvointiaan heikentäväksi tekijäksi. Yleisimmin näin kokevat miehet (20 %), 30–49-vuotiaat (24 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (26 %), eläkeläiset (25 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (42 %) ja ei parisuhteessa asuvat (39 %) (kuvio 5.8). Näin on havaittavissa, että mitä nuoremmasta ikäryhmästä on kysymys, sitä enemmän taloudellinen tilanne koetaan hyvinvoinnin uhkana. Tulos on tärkeä ja kertoo heikkenevistä taloudellisista odotuksista alueella. Vähiten taloudellista tilannetta hyvinvointia heikentävänä tekijänä pi- tävät naiset (19 %), 65–74-vuotiaat (17 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (10 %), työssä käyvät (15 %), 5000–7499 tuloluokkaan kuuluvat 225 (0 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (7 %). Korkea koulutus, työssä käyminen ja vertailuryhmittäin suurimmat tulot tuottavat siten vähim- mässä määrin kokemuksia taloudellisen tilanteen hyvinvointia heikentä- vistä ominaisuuksista.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 51% 29% 20% Miehet 58% 22% 20% Naiset 46% 35% 19% 30Ͳ49v 55% 21% 24% 50Ͳ64v 55% 27% 18% 65Ͳ74v 48% 35% 17% Eiammatillistakoulutusta 43% 32% 25% Ammattikoulututkinto 57% 17% 26% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 61% 24% 15% Yliopistotutkinto 57% 33% 10% Työssä 64% 21% 15% Välitila 39% 39% 22% Eläke/osaeläke 40% 36% 25% 1000Ͳ1999euroa 33% 25% 42% 2000Ͳ2999euroa 41% 31% 29% 3000Ͳ4999euroa 61% 37% 3% 5000Ͳ7499euroa 79% 21% 0% AsuuparisuhteessaJAlapsia 63% 29% 7% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 53% 31% 16% Eiasuparisuhteessa 33% 28% 39%

Kuvio 5.8. Taloudellinen tilanne ja hyvinvointi (tulot: p-arvo < 0,005).

Tutkimuksessa kartoitettiin edelleen taloudellista tilannetta selvittämällä ihmisten kokemuksia rahan riittämisestä erilaisiin asioihin. Tämä tarkastelu osoittaa, että rahaa koetaan olevan liian vähän (vastaajia 133–155, opiskelun osalta 51 ja lasten harrastusten osalta 67 vastaajaa) erityisesti muiden auttamiseen (42 %), rentoutumiseen (26 %), harrastuksiin (23 %), liikkumiseen (22 %) ja opiskeluun (20 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (3 %), asumiseen (8 %), laskuihin (11 %), vaatteisiin (16 %) sekä lasten harrastuksiin (18 %) (kuvio 5.9). Melko harva kokee selvää rahan riittämättömyyttä elämän välttä- mättömyyksiin huolimatta laajoista pessimistisistä tuntemuksista taloudellisen tilanteen osalta. Vähemmän välttämättömien menojen osalta tilanne onkin jo toinen. 226

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 75% 22% 3% Asumiseen 69% 23% 8% Laskuihin 59% 30% 11% Vaatteisiin 58% 25% 16% Lastenharrastuksiin 51% 31% 18% Opiskeluun 51% 29% 20% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 40% 38% 22% Harrastuksiin 48% 29% 23% Rentoutumiseen 40% 33% 26% Muidenauttamiseen 24% 34% 42% Kuvio 5.9. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Vastaajat toivat taloudelliseen tilanteeseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa lapsiin ja hintojen nousuun liittyen seuraavasti: Oma taloudellinen tilanteeni, koska en pysty itse hoitamaan kaikkia ”omia” kulujani kotihoidon tuella. 12-vuotias tyttö kaipaa monia hyvin kalliita asioita joihin minulla ei ole varaa. Eläkkeeni on pieni ja vuokra-asuntomaksu siihen nähden korkea. Lapset lähtevät opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, vanhempien tulot ovat sen verran hyvät, että he eivät saa opintorahaa, asumistukea – vanhemmat maksaa. Rahaa menee tosi paljon heidän elättämiseen verrattuna kun he asuvat kotona. Raha, kaikki mikä tulee menee jokapäiväisen elämiseen. Taloudellinen tilanne, päätoiminen opiskelu ei mahdollista nykyisellä opintotuella. Työn tekeminen opiskelun ohella on raskasta. Toimeentulon pitäminen edes kohtalaisena, hintojen raju nousu johon ei itse pysty vaikuttamaan. Sama asia koskee omaisiani, autta- miskykyni ei ole paras mahdollinen lähellekään. Sähkön hinta, töiden vähyys. 227 Eniten ”minulla on liian vähän rahaa” mainintoja saanut ”muiden auttaminen” jakautuu taustamuuttujien mukaan tarkasteltuna siten, että yleisimmin näitä mainintoja ovat antaneet miehet (43 %), 30–49- ja 65–74-vuotiaat (45 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (50 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (55 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (59 %) ja ei parisuhteessa asuvat (54 %). Vähiten näin kokevat naiset (41 %), 50–64-vuotiaat (39 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (30 %), työssä käyvät (33 %), 5000– 7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (18 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (38 %). On huomattavaa, että rahan riittämättömyyttä muiden auttamiseen koetaan hyvin suuressa määrin kaikissa tarkastelluissa ryh- missä. Nämä kokemukset voidaan edelleen liittää rahan konkreettisen riittämisen lisäksi siihen, mitä asioita ihminen pitää elämässään tärkeänä. Suuretkaan tulot eivät välttämättä takaa tunnetta siitä, että rahaa olisi riittävästi muiden auttamiseen. Tässä yhteydessä on lisäksi tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta rahojen ruokaan riittämisen kokemuksia. Pohjois-Lapin seutukunnassa rahojen riittämisen ruokaan kokevat yleisimmin hankalana miehet (5 %), 50–64-vuotiaat (5 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (7 %), eläkeläiset (5 %), 2000-2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (5 %) ja ei parisuhteessa asuvat (11 %). Vähiten rahojen riittämättömyyttä ruokaan kokevat naiset (2 %), 65–74-vuotiaat (3 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (0 %), työtilan- teeltaan välitilassa olevat (0 %), 1000–1999 ja 5000–7400 euron tuloluokkiin kuuluvat (0 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvat (0 %). Huomattavaa on, että Pohjois-Lapin seutukunnassa kokemukset rahan ruokaan riittämättömyydestä ovat vähäisiä. Silti niitä esiintyy myös tässä seutukunnassa, erityisesti ilman parisuhdetta asuvien keskuudessa.

5.1.2 Palkkatyö

Pohjois-Lapin seutukunnan vastaajien (vastaajia 71) keskuudessa palk- katyö koetaan taloudellisen tilanteen jälkeen toiseksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (kuvio 5.10). Näin kokee 17 % kaikista vastaajista. Kaikkein yleisimmin näin koetaan miesten (19 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (30 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuu- 228 luvien (31 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvien (23 %) keskuudessa. Työikäisten molemmat ryhmät kokevat palkkatyön hyvinvointiaan hei- kentävänä samassa suhteessa (18 %). Työ koetaan vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävänä naisten (16 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneiden (9 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (13 %) keskuudessa. Erityisen mielenkiintoiseksi tässä tulee koulutustason ja palkkatyön hyvinvointia heikentävien osuustekijöiden suhde; mitä korkeampi koulutustaso, sitä enemmän koetaan hyvinvoinnin heikkene- mistä palkkatyön myötä. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että palkkatyötä arvioineita on vähemmän kuin hyvinvoinnin muita sisältöjä arvioineita henkilöitä. Arvioitsijoiden määrä on tässä koulutustaustan mukaan tarkasteltuna tilastollisesti liian pieni (alle 20 vastaajaa) muiden kuin ammattikoulun suorittaneiden keskuudessa. Eri tuloluokissa on samoin 12–19 vastaajaa ja vielä ei parisuhteessa asuvienkin joukossa 12 vastaajaa. Luvut ovat siten ainoastaan suuntaa antavia.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 65% 18% 17% Mies 71% 10% 19% Nainen 58% 26% 16% 30Ͳ49v 59% 23% 18% 50Ͳ64v 67% 15% 18% Eiammatillistakoulutusta 64% 27% 9% Ammattikoulututkinto 68% 20% 12% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 72% 6% 22% Yliopistotutkinto 30% 40% 30% 1000Ͳ1999euroa 62% 8% 31% 2000Ͳ2999euroa 74% 11% 16% 3000Ͳ4999euroa 61% 22% 17% 5000Ͳ7499euroa 67% 33% 0% AsuuparisuhteessaJAlapsia 65% 23% 13% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 58% 19% 23% Eiasuparisuhteessa 75% 8% 17%

Kuvio 5.10. Palkkatyö ja hyvinvointi.

Palkkatyön sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 74–77) palkkaukseen (32 %), työn kuormittavuuteen (24 %), työstä saatavaan arvostukseen 229 (19 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (9 %) sekä työn vakinaisuuteen (8 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työn mielenkiintoisuuteen (1 %), työaikoihin (3 %), työka- vereihin (3 %), esimiehiin (4 %) ja vastuunkantamisen mahdollisuuteen (5 %) (kuvio 5.11).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mielenkiintoisuus 77% 21% 1% työajat 78% 20% 3% työkaverit 74% 23% 3% esimiehet 72% 24% 4% vastuunkantaminen 74% 21% 5% vakinaisuus 81% 11% 8% vaikuttaminen 58% 33% 9% arvostus 43% 39% 19% kuormittavuus 40% 37% 24% palkkaus 42% 26% 32%

Kuvio 5.11. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Pohjois-Lapin seutukunnan vastaajat toivat työhön liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille seuraavasti: Työn määräaikaisuus/osa-aikatyö. Hankala suunnitella taloutta eteenpäin. Työtilanne pienessä kunnassa. Työn henkisen vaativuuden lisääntyminen ja työtehtävien jatkuva lisääntyminen.

Kahta yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavaa työn sisältöä tarkastelemalla on todettavissa, että yleisimmin palkkaukseen ovat tyytymättömiä naiset (39 %), 50–64-vuotiaat (41 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (46 %, vastaajia 11), 1000–1999 (vastaajia 14) ja 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (43 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (39 %). Vähiten tyytymättömyyttä on puolestaan miesten (22 %), 30–49-vuotiaiden (25 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (21 %, 230 vastaajia 19), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (10 %) ja ei pari suhteessa asuvien keskuudessa (27 %, vastaajia 15). Tyytymättömyys palkkaukseen on siten yleistä kaikissa tarkastelluissa luokissa. Huomatta- vaa on se, että eri ryhmien väliset erot tyytymättömyyskokemusten ylei- syydessä näyttäytyvät hyvin suurina. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat erot naisten ja miesten sekä kahden työikäisen ryhmän välillä. Työn kuormittavuuteen tyytymättömiksi itsensä kokevat yleisimmin edellisestä poiketen miehet (26 %). Lisäksi tyytymättömimpiä tähän asiaan ovat 50–64-vuotiaat (30 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (40 %, vastaajia 10), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (31 %, vastaajia 13) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (30 %). Vähiten tyytymättömyyttä työn kuormittavuuteen koetaan naisten (22 %), 30–49-vuotiaiden (24 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (20 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (20 %) sekä ei parisuhteessa asuvien (14 %, vastaajia 14) keskuudessa.

5.1.3 Elintavat

Pohjois-Lapin seutukunnassa kolmanneksi yleisimpänä hyvinvointia hei kentävänä tekijänä koetaan omat elintavat (vastaajia 146). Omat elin tapansa kokee hyvinvointia heikentävinä 14 % kaikista vastaajista. Yleisimmin näin kokevat miehet (16 %), 30–49-vuotiaat (23 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (20 %), eläkeläiset (16 %), 1000– 1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (28 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (21 %) (kuvio 5.12). Vähimmässä määrin näin kokevat puolestaan naiset (12 %), 65–74- vuotiaat (9 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (5 %), työssä käy- vät ja työtilanteeltaan välitilassa olevat (13 %), 3000–4999 ja 5000–7499 euron tuloluokkiin kuuluvat (8 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (10 %). Näin ollen korkean koulutustason ja tulojen myötä omat elintavat koetaan vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. 231

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 65% 21% 14% mies 62% 22% 16% nainen 67% 21% 12% 30Ͳ49v 77% 0% 23% 50Ͳ64v 66% 21% 13% 65Ͳ74v 59% 31% 9% Eiammatillistakoulutusta 64% 21% 14% Ammattikoulututkinto 57% 23% 20% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 79% 9% 12% Yliopistotutkinto 81% 14% 5% Työssä 71% 16% 13% Välitila 70% 17% 13% Eläke/osaeläke 57% 28% 16% 1000Ͳ1999euroa 60% 12% 28% 2000Ͳ2999euroa 55% 30% 15% 3000Ͳ4999euroa 74% 18% 8% 5000Ͳ7499euroa 75% 17% 8% AsuuparisuhteessaJAlapsia 62% 26% 13% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 72% 18% 10% Eiasuparisuhteessa 58% 21% 21% Kuvio 5.12. Elintavat ja hyvinvointi.

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 150–155) painon hallintaan (28 %), liikuntatottumuksiin (22 %), nukkumistottumuksiin (16 %) sekä tupakkatuotteiden käyttöön ja ravitsemistottumuksiin (12 %). Vähiten tyytymät- tömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (1 %), lääkkeiden (5 %) ja alkoholin (6 %) käyttöön (kuvio 5.13).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 10%0%1% 89% lääkkeidenkäyttö 34% 21% 5% 41% alkoholinkäyttö 50% 16% 6% 29% ravitsemistottumukset 47% 40% 12% 1% tupakkatuotteidenkäyttö 16% 6% 12% 65% nukkumistottumukset 54% 29% 16% 0% liikuntatottumukset 42% 34% 22% 1% painonhallinta 47% 24% 28% 1%

Kuvio 5.13. Elintavat ja tyytymättömyys. 232 Vastaajat toivat omiin elintapoihinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Huolta aiheuttaa ylipaino ja siitä mahdollisesti kehittyvä diapetes. Nukun unta parantavan lääkkeen avulla. Väsyn koko ajan lisää.

Painon hallintaan ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (32 %), 30–49-vuotiaat (30 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (32 %), eläkeläiset (34 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (37 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (30 %). Harvinaisempaa tyytymättömyys painon hallintaan on miesten (17 %), 65–74-vuotiaiden (18 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (19 %), työtilanteeltaan välitilassa olevien (24 %), 3000–4999 ja 5000– 7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (20 %) sekä ei parisuhteessa asuvien (21 %) keskuudessa. Tämän mukaan näyttäisi siltä, että tyytymättömyys painon hallintaan on sitä vähäisempää, mitä suuremmat taloudelliset resurssit ihmisellä on käytössään. Myös ero naisten ja miesten välillä on tässä yhteydessä huomattava miesten eduksi. Painon hallinnan lisäksi tarkempaan tarkasteluun on otettu vie- lä kaikkien seutukuntien osalta tyytymättömyys alkoholin käyttöön. Ketkä sitten ovat Pohjois-Lapin seutukunnassa niitä, jotka yleisimmin kokevat tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä? Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että yleisimmin tyytymättömiä ovat miehet (9 %), 30–49-vuotiaat (10 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (7 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (8 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (7 %) ja ei parisuhteessa asuvat (10 %). Vähiten tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä kokevat puolestaan naiset (2 %), 65–74-vuotiaat (3 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (0 %), eläkeläiset (5 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (0 %). Tyytymättömyys omaan alkoholin käyttöön on siten jonkin verran vähäisempää iän ja parisuhteellistumisen myötä.

5.1.4 Asuinkunnan ominaisuudet

Asuinkunnan ominaisuudet koetaan Pohjois-Lapin seutukunnassa nel- jänneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (vastaajia 143). 233 Kaikista vastaajista näin kokee 11 %. Tämä voidaan nähdä suhteellisen vähäisenä osuutena vastaajista. Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä asuinkunnan ominaisuuksien vuoksi kokevat miehet (12 %), 65–74-vuotiaat (21 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (15 %), työtilanteel- taan välitilassa olevat (17 %), 1000-1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (25 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (12 %) (kuvio 5.14). Korkea ikä, matala koulutustaso, työelämän ulkopuolella oleminen sekä pienet tulot vaikuttavat siten asuinkuntaan kohdistettavaa tyytymättömyyttä lisäävästi. Vähiten näitä hyvinvoinnin heikkenemisen kokemuksia on toisaalta naisten (8 %), 30–49-vuotiaiden (8 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (0 %), työssä käyvien (3 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (4 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (7 %) keskuudessa.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 46% 44% 11% mies 43% 45% 12% nainen 48% 44% 8% 30Ͳ49v 52% 40% 8% 50Ͳ64v 53% 38% 9% 65Ͳ74v 35% 45% 21% Eiammatillistakoulutusta 39% 46% 15% Ammattikoulututkinto 53% 39% 8% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 47% 44% 9% Yliopistotutkinto 57% 43% 0% Työssä 59% 38% 3% Välitila 39% 44% 17% Eläke/osaeläke 34% 50% 16% 1000Ͳ1999euroa 45% 30% 25% 2000Ͳ2999euroa 41% 51% 8% 3000Ͳ4999euroa 49% 41% 10% 5000Ͳ7499euroa 63% 33% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 51% 37% 12% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 46% 46% 7% Eiasuparisuhteessa 36% 53% 11%

Kuvio 5.14. Asuinkunnan ominaisuudet ja hyvinvointi.

Asuinkunnan ominaisuuksista tyytymättömyyttä kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 116–153) päättäjien asiantuntevuuteen (49 %) sekä kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (49 %). Tyytymättömyyttä aiheut- 234 tavat yleisesti lisäksi riittämättömät opiskelumahdollisuudet perusasteen jälkeen (42 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen taso (38 %), asuinkunnan työssäkäyntimahdollisuudet (33 %), kauppapalvelujen taso (21 %), muut (kuin liikunta) harrastusmahdollisuudet (18 %), yhteisöllisyys (13 %) sekä liikuntamahdollisuudet (12 %) (kuvio 5.15). Tyytymättö- miä ollaan siten erityisesti sellaisiin asuinkunnan ominaisuuksiin, jotka voisivat lisätä yksilön mahdollisuusresursseja ja selviytymisen tukemista. Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin asuinkunnan turvallisuuteen (5 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (6 %) sekä viihtyisyyteen (7 %).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 74% 21% 5% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 67% 27% 6% viihtyisyys 55% 37% 7% liikuntamahdollisuudet 57% 31% 12% yhteisöllisyys 34% 53% 13% muutharrastusmahdollisuudet 42% 40% 18% kauppapalvelujentaso 39% 41% 21% työssäkäyntimahdollisuudet 29% 38% 33% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 24% 38% 38% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 17% 41% 42% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 9% 42% 49% päättäjienasiantuntevuus 8% 43% 49%

Kuvio 5.15. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asuinkunnan ominaisuuksiin liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Työ ja koulutus. Täällä ei ole työpaikkaa jossa voisin työskennellä, eikä kunnon opiskelupaikkoja. Ei ole liikuntapaikkoja, ei vanhuksille mitään harrastusmahdolli- suuksia. Tahdonko jäädä asumaan kotikuntaan, vai muutto suuremmalle paikkakunnalle. 235 Paikallisen ammattikoulun aineiden taso. Tuntuu olevan peruskou- luun kuuluvia tehtäviä.

Asuinkunnan päättäjien asiantuntevuuteen ovat yleisimmin tyytymät- tömiä miehet (54 %), 50–64-vuotiaat (53 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (65 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (52 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (55 %) ja ei parisuhteessa asuvat (59 %). Tyytymättömien osuus on kaikissa näissä ryhmissä huomattavan suuri. Vähiten tyytymättömyyttä samaiseen asiaan kokevat naiset (44 %), 65–74-vuotiaat (44 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (37 %, vastaajia 19), eläkeläiset (46 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (38 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (38 %). On syytä huomata, että näis- sä vähiten tyytymättömyyttä kokevien ryhmissäkin kyseiseen asiaan tyy- tymättömien osuus on suuri. Työssäkäyntimahdollisuudet ovat tärkeä edellytys asuinkunnassa viih- tymiselle. Pohjois-Lapin seutukunnassa työssäkäyntimahdollisuuksiin tyytymättömiä löytyy erityisesti miesten (35 %), työikäisistä 30–49-vuotiaiden (30 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (38 %, vastaajia 16), eläkeläisten (57 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (52 %) ja ei parisuhteessa sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien keskuudessa (36 %). Eläkeläisten suurta tyytymättömien osuutta selittää heidän keskuudessaan yleisesti esitetty huoli lasten ja lastenlasten työnsaantimah- dollisuuksista. Työssäkäyntimahdollisuuksiin ovat vähiten tyytymättömiä naiset (32 %), työikäisistä 50–64-vuotiaat (28 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (29 %), työssä käyvät (18 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (18 %, vastaajia 17) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (26 %). Tässä yhteydessä on syytä huomata, että tulojen perusteella tarkasteltuna tyytymättömyys vähenee suoraan sitä mukaa, mitä kor- keampaan tuloluokkaan ihmiset kuuluvat. Lisäksi hyvätuloiset ja työs- säkäyvät ovat selvästi muita ryhmiä vähemmässä määrin tyytymättömiä asuinkuntansa työssäkäyntimahdollisuuksiin. Tyytymättömien osuus on joka tapauksessa hyvin suuri. 236 5.1.5 Omat ominaisuudet

Omat ominaisuudet koetaan Pohjois-Lapin seutukunnassa viidenneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Tähän liittyen tutkimuksessa kartoitettiin sitä, josko vastaajilla on jokin jokapäiväistä elämää haittaava sairaus, vaiva tai vamma. Kaikista vastaajista (vastaajia 152) 36 prosentilla on tällainen. Yleisimmin sairaus, vaiva tai vamma on miehillä (41 %), 65–74-vuotiailla (36 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneilla (45 %), eläkeläisillä (56 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvilla (58 %) ja ei parisuhteessa asuvilla (40 %) (kuvio 5.16). Vähimmässä määrin kyseisen tyyppistä haittaa on naisilla (33 %), 30–49-vuotiailla (25 %), yliopistotutkinnon suorittaneilla (29 %), työs- sä käyvillä (19 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (29 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvilla (29 %). Kuitenkin myös näissä ryhmissä sairauksia, vaivoja tai vammoja esiintyy laajalti.

Eiole Kylläon

Kaikkivastaajat 64% 36% mies 59% 41% nainen 67% 33% 30Ͳ49v 75% 25% 50Ͳ64v 66% 34% 65Ͳ74v 64% 36% Eiammatillistakoulutusta 55% 45% Ammattikoulututkinto 69% 31% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 59% 41% Yliopistotutkinto 71% 29% Työssä 82% 19% Välitila 63% 38% Eläke/osaeläke 44% 56% 1000Ͳ1999euroa 62% 39% 2000Ͳ2999euroa 69% 31% 3000Ͳ4999euroa 71% 29% 5000Ͳ7499euroa 42% 58% AsuuparisuhteessaJAlapsia 71% 29% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 62% 38% Eiasuparisuhteessa 60% 40%

Kuvio 5.16. Vastaajalla esiintyvä sairaus, vaiva tai vamma (ikä, työtilanne: p-arvo < 0,005). 237 Kaikista vastaajista (vastaajia 135) 11 % kokee omat ominaisuutensa hyvin vointia heikentävinä. Tämä voidaan asuinkunnan ominaisuuksien tapaan nähdä suhteellisen vähäisenä osuutena vastaajista. Yleisim- min omien ominaisuuksien koetaan heikentävän hyvinvointia miesten (16 %), 30–49-vuotiaiden (16 %), ei ammatillista koulutusta ja ammattikoulututkinnon suorittaneiden (15 %), eläkeläisten (16 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (18 %) ja ei parisuhteessa asuvien (18 %) keskuudessa (kuvio 5.17). Vähiten omia ominaisuuksia hyvinvointia heikentävinä pitävät naiset (8 %), 65–74-vuotiaat (7 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (6 %), työssä käyvät (7 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (5 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (7 %). Ikä, kouluttautuminen, työelämään kuuluminen sekä hyvät tulot vähentävät siten näitä kokemuksia.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 64% 24% 11% mies 55% 29% 16% nainen 72% 20% 8% 30Ͳ49v 72% 12% 16% 50Ͳ64v 63% 26% 11% 65Ͳ74v 64% 29% 7% Eiammatillistakoulutusta 67% 19% 15% Ammattikoulututkinto 61% 24% 15% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 78% 16% 6% Yliopistotutkinto 74% 16% 11% Työssä 70% 23% 7% Välitila 65% 22% 13% Eläke/osaeläke 55% 29% 16% 1000Ͳ1999euroa 73% 9% 18% 2000Ͳ2999euroa 58% 28% 15% 3000Ͳ4999euroa 63% 29% 9% 5000Ͳ7499euroa 76% 19% 5% AsuuparisuhteessaJAlapsia 70% 16% 14% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 67% 26% 7% Eiasuparisuhteessa 53% 29% 18% Kuvio 5.17. Omat ominaisuudet ja hyvinvointi.

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 141–152) energisyyteen liittyvät kokemukset (17 %). Seuraavaksi yleisimmin tyytymättö- myyttä aiheuttavat fyysinen terveys (16 %) ja toimintakykyisyys (11 %). 238 Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan kokemuksiin koskien elämään kohdistettavaa myönteisyyttä (2 %), onnellisuutta (3 %), avoimuutta koskien muita ihmisiä (5 %) ja uusia asioita (6 %) sekä tyytyväisyyttä omaan itseen (8 %) (kuvio 5.18).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 67% 31% 2% onnellisuus 60% 37% 3% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 59% 36% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 55% 39% 6% tyytyväisyysomaanitseen 56% 37% 8% toimintakykyisyys 58% 31% 11% fyysinenterveys 49% 35% 16% energisyys 36% 47% 17%

Kuvio 5.18. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat omiin ominaisuuksiinsa liittyviä huolia aiheuttavia sisäl- töjä esille muun muassa seuraavasti: Terveys, että ei polvet pettäis (kulumat) tietysti leikkaus auttaa, vielä sentään pääsee kulkemaan aika hyvin. Koulunkäynti, koska pitää muistaa ja hoitaa niin paljon asioita ja olen muutenkin helposti stressaava ihminen. Ikääntyminen – ei jaksa skarpata.

Energisyyteensä (tai tässä sen puutteeseen) tyytymättömiä ovat yleisimmin miehet (19 %), 30–49- ja 50–64-vuotiaat (17 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (27 %), eläkeläiset (21 %) 2000–2999 euron tulo luokkaan kuuluvat (34 %) ja ei parisuhteessa asuvat (24 %). Vähiten tyytymättömyyttä omaan energisyyteensä kokevat naiset (15 %), 65–74-vuotiaat (13 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (5 %), työssä käyvät (13 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (15 %). Tähän perustuen voidaan todeta, että vaikka iän myötä ihmisen fyysinen toimintakyky heikkenee, eivät energisyyteen liittyvät kokemukset heikkene samassa suhteessa. Li- säksi voidaan todeta, että kouluttautumisen myötä energisyyteen liittyvää tyytymättömyyttä esiintyy selvästi vähemmän. 239 Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta vielä ihmisten itseensä liittämiä tyytyväisyyskokemuksia. Tämän mukaan Pohjois- Lapin seutukunnassa yleisimmin tyytymättömiä itseensä ovat miehet (11 %), 30–49-vuotiaat (14 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (11 %), eläkeläiset (14 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (15 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (11 %). Itseensä vähimmässä määrin tyytymättömiä ovat naiset (5 %), 50–64-vuotiaat (6 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (5 %), työtilan- teeltaan välitilassa olevat (4 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (5 %). Itseen kohdistuva armollisuus vaikuttaisi siten vahvistuvan iän ja koulutuksen myötä.

5.1.6 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Oman asuinkunnan palvelujen saatavuus osoittautui Pohjois-Lapin seutukunnassa kuudenneksi eniten ja samalla viidenneksi vähiten hyvinvointia heikentäväksi sisällöksi (vastaajia 141). Kaikista vastaajista 10 % kokee palvelujen saatavuuden hyvinvointiaan heikentäväksi tekijäksi. Sekä naiset että miehet kokevat asian samassa määrin (10 %). Yleisimmin palvelujen saatavuuden hyvinvointia heikentävänä kokevat 30–49-vuotiaat (12 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (12 %), työ- tilanteeltaan välitilassa olevat (13 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (17 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (14 %) (kuvio 5.19). Vähiten tätä seikkaa hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät 65–74-vuotiaat (7 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (6 %, vastaajia 18), eläkeläiset (8 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (6 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (5 %). Tarkastelussa mukana olevista ikäryhmistä kaikkein vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat henkilöt ovat vähiten tyytymättömiä asuinkunnan palvelujen saatavuuteen Pohjois- Lapin seutukunnassa. On kuitenkin huomattava, että palvelujen saatavuutta arvioi tässä tutkimuksessa vanhemman väen osaltakin todennä- köisesti suhteellisen itsenäisesti toimeentulevat henkilöt ja tutkimuksen tässä osassa vain alle 75-vuotiaat. Joka tapauksessa lapsiperheet näyttäisi- vät olevan vain pienessä määrin tyytymättömiä asuinkuntansa palvelujen saatavuuteen Pohjois-Lapin seutukunnassa. 240

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 45% 45% 10% mies 43% 48% 10% nainen 47% 43% 10% 30Ͳ49v 44% 44% 12% 50Ͳ64v 54% 33% 12% 65Ͳ74v 30% 63% 7% Eiammatillistakoulutusta 33% 56% 11% Ammattikoulututkinto 49% 41% 11% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 49% 39% 12% Yliopistotutkinto 61% 33% 6% Työssä 46% 43% 11% Välitila 48% 39% 13% Eläke/osaeläke 39% 54% 8% 1000Ͳ1999euroa 48% 35% 17% 2000Ͳ2999euroa 40% 50% 10% 3000Ͳ4999euroa 47% 47% 6% 5000Ͳ7499euroa 54% 38% 8% AsuuparisuhteessaJAlapsia 55% 41% 5% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 42% 47% 11% Eiasuparisuhteessa 37% 49% 14% Kuvio 5.19. Palvelujen saatavuus ja hyvinvointi.

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Pohjois-Lapin seutukunnassa asuinkunnan yksityisten sosiaalipalvelujen (50 %, vastaajia 18), pankkipalvelujen (48 %, vastaajia 155), teatterin (47 %, vastaajia 79), julkisen liikenteen (40 %, vastaajia 110), työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (37 %, vastaajia 60), opiskelijaterveydenhuollon (33 %, vastaajia 18), päihdehuollon (31 %, vastaajia 16) sekä kotipalvelun/kotihoidon palvelujen (30 %, vastaajia 33) saatavuuteen (kuvio 5.20). Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että vastaajien määrän jäädessä alle 20:n, on lukuihin suhtauduttava suuntaa antavina. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan kirjastopalvelujen (2 %, vastaajia 124), lastenneuvolapalvelujen (4 %, vastaajia 23), äitiys- neuvolapalvelujen (5 %, vastaajia 22), lasten päivähoidon (8 %, vastaajia 24) sekä oikeusavun (10 %, vastaajia 42) saatavuuteen. Kelan palvelujen saatavuutta arvioi 116, kauppapalvelujen saatavuutta 156, kulttuurita- 241 pahtumien saatavuutta 100, hammashuollon saatavuutta 128, yksityisten terveyspalvelujen saatavuutta 83, nuorisotyön palvelujen saatavuutta 32, postipalvelujen saatavuutta 154, terveyskeskussairaalapalvelujen saatavuutta 74, muiden (kuin kotihoito) vanhuspalvelujen saatavuutta 41, terveyskeskuspalvelujen saatavuutta 143, lastensuojelutyön palvelujen saatavuutta 18, vammaispalvelujen saatavuutta 21 ja toimeentulotukipalvelujen saatavuutta 21 vastaajaa.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 78% 20% 2% lastenneuvola 65% 30% 4% äitiysneuvola 59% 36% 5% lastenpäivähoito 58% 33% 8% oikeusapu 50% 41% 10% Kelanpalvelut 44% 44% 12% kauppapalvelut 47% 40% 14% kulttuuritapahtumat 32% 54% 14% hammashuolto 41% 38% 20% yksityisetterveyspalvelut 29% 51% 21% nuorisotyö 34% 44% 22% postipalvelut 42% 34% 24% terveyskeskussairaala 37% 39% 24% muutvanhuspalvelut 27% 46% 27% terveyskeskus 35% 37% 28% lastensuojelutyö 22% 50% 28% vammaispalvelu 33% 38% 29% toimeentulotuki 24% 48% 29% kotipalvelu/kotihoito 27% 42% 30% päihdehuolto 19% 50% 31% opiskelijaterveydenhuolto 28% 39% 33% työͲjaelinkeinotoimistonpalvelut 20% 43% 37% julkinenliikenne 23% 37% 40% teatteri 13% 41% 47% pankkipalvelut 27% 25% 48% yksityisetsosiaalipalvelut 11% 39% 50%

Kuvio 5.20. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 242 Vastaajat toivat palvelujen saatavuuteen liittyviä huolta aiheuttavia sisäl- töjä esille seuraavasti: Sairas-auton hitas tulo. Samoin taxin. Terveydenhuolto. Lääkäri 100 km päässä, samoin ambulanssi. Esim. jos ambulanssin soittaa se tulee 100 km päästä – ajaa takaisin 100 km terveyskeskukseen ja sieltä jatko Rovaniemelle 450 km. Eli 650 km ennekuin tarvitsevaa apua saa. Tarvitsen erikoislääkärin palveluja. Kirurgi/ortopedi/fysiatria. Palvelujen heikkeneminen. Pankki lähin Ivalossa.

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttava yksityisten sosiaalipalvelujen saatavuus jätetään tässä yhteydessä tarkemmin tarkastelematta, sillä sitä arvioi taustamuuttujaryhmittäin tilastollisesti liian pieni määrä ihmisiä. Sen sijaan tarkastelu kohdistetaan toiseksi eniten tyytymättömyyttä ai- heuttavaan pankkipalvelujen saatavuuteen. Tähän ovat yleisimmin tyy- tymättömiä naiset (53 %), 30–49-vuotiaat (67 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (63 %), työssä käyvät (56 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (57 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (52 %), eli ulkoisesti hyvin toimeentulevat ihmiset. Vähiten tyytymättömiä pankkipalvelujen saatavuuteen ovat miehet (45 %), 65–74-vuotiaat (36 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (38 %), eläkeläiset (40 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (43 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (45 %). Tyytymättömien osuudet ovat kuitenkin hyvin suuria myös näissä ryhmissä. Tässä yhteydessä tarkastellaan lähemmin lisäksi terveyskeskuspalvelujen saatavuutta, sillä terveyspalveluihin kohdistuva tyytymättömyys tulee erityisen selvästi esille kyselyn avovastauksissa. Yleisimmin tyyty- mättömiä terveyskeskuspalvelujen saatavuuteen ovat miehet (33 %), 30–49-vuotiaat (48 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (34 %), työssä käyvät (36 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (42 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (33 %), eli lapsiperheet. Vähimmässä määrin kyseisten palvelujen saatavuuteen ovat tyytymät- tömiä naiset (24 %), 65–74-vuotiaat (22 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (20 %), eläkeläiset (20 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (13 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (27 %). Ikä, korkea koulu- 243 tus ja hyvät tulot vähentävät siten terveyskeskuspalveluihin kohdistuvaa tyytymättömyyttä. On kuitenkin syytä huomata, että tässä tarkastelun kohteena ovat terveyskeskuspalvelut, eivät erikoissairaanhoidon palvelut. Erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuutta arvioitaessa tyytymättömien osuudet ja erityisen tyytymättömien ryhmät näyttäytyisivät kenties aivan erilaisina kuin arvioitaessa terveyskeskuspalvelujen saatavuutta.

5.1.7 Yhteiskunta

Suomalaista yhteiskuntaa pidetään neljänneksi vähiten hyvinvointia hei- kentävänä sisältönä Pohjois-Lapin seutukunnassa (vastaajia 131). Kaikis- ta vastaajista 10 % kokee yhteiskunnan omaa hyvinvointiaan heikentävä- nä tekijänä. Yleisimmin näin ajattelevat miehet (14 %), 30–49-vuotiaat (17 %), ei ammatillista koulutusta ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (13 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (15 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (21 %) ja ei parisuhteessa asuvat (18 %) (kuvio 5.21). Kokemukset yhteiskunnan merkityksistä hyvinvointiin jakautuvat merkitsevästi. Kriittisyys kasvaa taloudellisten resurssien mää- rän mukaisesti; mitä pienemmät tulot, sitä varauksellisempi suhde hy- vinvointivaltioon. Vähiten edellä kuvatusti kokevat naiset (7 %), 65–74-vuotiaat (4 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (0 %, vastaajia 19), työssä käyvät (5 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kanssa asuvat (5 %), eli ainakin ulkoisesti hyvin toimeentulevat ihmiset. 244

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 52% 38% 10% mies 46% 39% 14% nainen 56% 37% 7% 30Ͳ49v 50% 33% 17% 50Ͳ64v 52% 39% 10% 65Ͳ74v 52% 44% 4% Eiammatillistakoulutusta 39% 48% 13% Ammattikoulututkinto 47% 41% 12% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 66% 22% 13% Yliopistotutkinto 63% 37% 0% Työssä 55% 40% 5% Välitila 50% 35% 15% Eläke/osaeläke 48% 38% 14% 1000Ͳ1999euroa 63% 16% 21% 2000Ͳ2999euroa 50% 37% 13% 3000Ͳ4999euroa 49% 46% 6% 5000Ͳ7499euroa 65% 30% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 57% 38% 5% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 53% 38% 9% Eiasuparisuhteessa 44% 38% 18% Kuvio 5.21. Yhteiskunta ja hyvinvointi.

Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 122–144) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (34 %), ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (30 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (29 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (6 %), yleiseen turvallisuuteen (13 %) sekä autetuksi tulemisen mahdollisuuteen (17 %) (kuvio 5.22).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 42% 52% 6% yleinenturvallisuus 54% 34% 13% mahdollisuustullaautetuksi 35% 48% 17% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 17% 54% 29% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 29% 42% 30% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 16% 50% 34% Kuvio 5.22. Yhteiskunta ja tyytymättömyys. 245 Vastaajat toivat yhteiskuntaan liittyviä huolia aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa asenteisiin, ennakkoluuloihin ja pelkoihin liittyen seuraavasti: Ihmisten välinen eriarvoisuus, köyhyys, välinpitämättömyys, populis- mi. Ilmastonmuutokset, vanhusten määrän lisääntyminen – hoitopaikko- jen ja työntekijöiden vähyys. Irtisanomiset, rikolliset saa tehä mitä haluaa. Ulkomaalaiset saa liikaa sossuapuja, rattijuopot saa liian pieniä tuomioita. Jälkikasvun turvattomuus tulevaisuutta ajatellen, työttömyys, työ- mahdollisuuksien kapea-alaisuus. Pätkätyöt on tulleet jäädäkseen. Kaikenlainen mihinkään perustumaton vastustaminen. Kaivosteolli- suudella on Lapissa hyvä veto päällä, mutta kaiken maailman kom- munistit siis nyk. vihreät kokoavat joukkojaan suojelemaan ”rapa- jänkiä”. Liiallinen ”hyvinvointiyhteiskunta” joka passivoittaa ihmiset ja saa aikaan kohtuuttomat odotukset ja vaatimukset. Heikoimmat ja vä- hävaraiset jäävät heikoille ja jalkoihin. Valtion harjoittama petopolitiikka, joka tekee poronhoidosta kannat- tamattoman. Toimeentulon saaminen vaikeaa. Kaivosteollisuuden tulo alueelle.

Ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen ovat yleisimmin tyyty- mättömiä naiset (37 %), 30–49-vuotiaat (38 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (43 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat ja eläkeläiset (38 %), 1000–1999 ja 2000–2999 tuloluokkaan kuuluvat (38 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (43 %). Vähiten tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan kokevat miehet (31 %), 65–74-vuotiaat (29 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (27 %), työssä käyvät (32 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (14 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (29 %). Ryhmiä tarkastellen selvä ero tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden kokemuksissa on siten eri 246 tuloluokkien välillä; mitä suuremmat tulot, sitä vähemmän tyytymättö- myyttä kohdistetaan ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen. Tutkimuksessa on vielä tarkasteltu lähemmin kaikkien seutukuntien osalta suomalaiseen yhteiskuntaan liitettyjä yleisen turvallisuuden kokemuksia. Yleisimmin turvallisuuteen ovat tyytymättömiä miehet (19 %), 65–74-vuotiaat (18 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (19 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (22 %), 2000-–999 euron tuloluokkaan kuuluvat (17 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (18 %). Nämä henkilöt ovat usein niitä, joiden elämäntilanne on selkiytymätön ja siihen liittyy muutoksia, uhkia ja riittämättömiä resursseja sekä sosiaalisia suhteita. Vähiten tyytymättömiä yleiseen turvallisuuteen ovat naiset (7 %), 30–49-vuotiaat (4 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (5 %, vastaajia 19), työssä käyvät (9 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (6 %). Tyytymättömyyden kokemisen yleisyys vaihtelee siten huomattavasti eri ryhmissä. Erityisen silmiinpistävää on kyseinen ero miesten ja naisten välillä, kun miehet kokevat laajalti tyytymättömyyttä kyseiseen asiaan.

5.1.8 Asunto

Pohjois-Lapin seutukunnassa kolmanneksi vähiten hyvinvointia heiken- tävänä tekijänä pidetään asuntoa (vastaajia 145). Kaikista vastaajista näin kokee 7 %. Yleisimmin asuntonsa hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi kokevat miehet (12 %), 30–49-vuotiaat (20 %), opistoasteen/AMK- tutkinnon suorittaneet (13 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (14 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (18 %) ja ei parisuhteessa asuvat (13 %) (kuvio 5.23). Edelleen tarkasteltuna vähiten asuntoaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät naiset (4 %), 65–74-vuotiaat (3 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (3 %), työssä käyvät (3 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (3 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (3 %). Ikäryhmittäin tarkastellen tyytymättömimpiä ovat siten tarkastelussa mukana olevista ryhmistä nuorin ikäryhmä. 247

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 71% 22% 7% mies 68% 20% 12% nainen 73% 23% 4% 30Ͳ49v 72% 8% 20% 50Ͳ64v 74% 23% 4% 65Ͳ74v 68% 29% 3% Eiammatillistakoulutusta 62% 28% 10% Ammattikoulututkinto 76% 22% 3% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 81% 6% 13% Yliopistotutkinto 85% 10% 5% Työssä 80% 17% 3% Välitila 62% 24% 14% Eläke/osaeläke 64% 27% 9% 1000Ͳ1999euroa 64% 18% 18% 2000Ͳ2999euroa 68% 24% 7% 3000Ͳ4999euroa 74% 23% 3% 5000Ͳ7499euroa 83% 13% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 78% 15% 8% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 78% 19% 3% Eiasuparisuhteessa 55% 32% 13% Kuvio 5.23. Asunto ja hyvinvointi.

Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 138–155) asumiskustannukset (20 %), asunnon kunto (10 %) ja koko (7 %) (kuvio 5.24). Asumis- kustannustyytymättömyyden osalta voidaan todeta, että kysymys on mahdollisesti vaikutusmahdollisuuksista ja hyvinvointiarvostusten logii- kasta. Korkeat asumiskustannukset siedetään, koska siihen liittyy muita asumisen laatutekijöitä. Asumiskustannuksiin ei voida useinkaan vaikuttaa, mutta niiden suuruutta ”moititaan” herkästi. Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan asunnon sijaintiin (2 %), turvallisuuteen (3 %), asumismuotoon (4 %), omistussuhteeseen (5 %) sekä asunnon varustetasoon (5 %). 248

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

sijainti 85% 14% 2% turvallisuus 85% 12% 3% asumismuoto 91% 5%4% omistussuhde 84% 11% 5% varustetaso 77% 18% 5% koko 77% 17% 7% kunto 59% 31% 10% asumiskustannukset 57% 23% 20% Kuvio 5.24. Asunto ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asumiseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Jätevesi asiat, koska asun järvenrannassa ja kunta ei ole järjestänyt ”yhteistä” jätevesijärjestelmää. 40 v vanhan omakotitalon kunto tarvitsisi kohennusta.

Yleisimmin asumiskustannuksiinsa ovat tyytymättömiä miehet (22 %), 30–49-vuotiaat (27 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (27 %), eläkeläiset (25 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (36 %) ja ei parisuhteessa asuvat (28 %). Vähiten tyytymättömyyttä asumiskustannuksiin esiintyy puolestaan naisten (15 %), 50–64-vuotiaiden (18 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (5 %), työssä käyvien (18 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (12 %) keskuudessa. Työelämässä mukana oleminen, hyvät tulot ja perhe-elämä tuottavat siten vähemmässä määrin tyytymättömyyttä asumiskustannuksiin. Hyvinvointiresurssien suuruus ja mahdollisuudet määrittävät siten pit- kälti asumiseen liittyvää tyytyväisyyttä/tyytymättömyyttä. Toiseksi eniten tyytymättömyyttä kohdistettavaan asumisen sisältöön, eli asunnon kuntoon liittyen voidaan todeta, että molempien sukupuolten edustajat ovat samassa suhteessa tyytymättömiä asuntonsa kuntoon (9 %). Edelleen yleisimmin tyytymättömiä ovat 50–64-vuotiaat (14 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (13 %), eläkeläiset (13 %), 1000– 249 1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (19 %) ja ei parisuhteessa asuvat (10 %). Vähiten tyytymättömiä on puolestaan 65–74-vuotiaiden (6 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (5 %), työtilanteeltaan välitilassa olevien (8 %), 3000–4999 ja 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (8 %) keskuudessa. Näin pienituloisuuden voidaan tulkita lisäävän mahdollisuutta heikkokuntoisessa asunnossa asumiseen.

5.1.9 Vapaa-aika

Vapaa-aika koetaan toiseksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä Pohjois-Lapin seutukunnassa (vastaajia 144). Kaikista vastaajista enää 4 % kokee näin. Yleisimmin vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät naiset (5 %), 50–64-vuotiaat (5 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (4 %), työssä käyvät (7 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (8 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat ja ei parisuhteessa asuvat (5 %) (kuvio 5.25). Vähiten vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät miehet (4 %), 65–74-vuotiaat (3 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (0 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (0 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (0 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (3 %). 250

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 80% 16% 4% Mies 77% 19% 4% Nainen 85% 10% 5% 30Ͳ49v 88% 8% 4% 50Ͳ64v 83% 12% 5% 65Ͳ74v 81% 16% 3% Eiammatillistakoulutusta 68% 29% 4% Ammattikoulututkinto 92% 5%3% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 84% 13% 3% Yliopistotutkinto 95% 5%0% Työssä 86% 8% 7% Välitila 71% 29% 0% Eläke/osaeläke 76% 20% 4% 1000Ͳ1999euroa 86% 9% 5% 2000Ͳ2999euroa 80% 13% 8% 3000Ͳ4999euroa 84% 11% 5% 5000Ͳ7499euroa 83% 17% 0% AsuuparisuhteessaJAlapsia 83% 15% 3% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 88% 7% 5% Eiasuparisuhteessa 70% 24% 5% Kuvio 5.25. Vapaa-aika ja hyvinvointi.

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 132–155, opiskelun osalta 56, kulttuuritoiminnan osalta 98 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 95 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (48 %), opiskeluun (41 %), ystävien tapaamiseen (33 %), kulttuuritoimintaan (31 %), rentoutumiseen (27 %) sekä harrastuksiin (23 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (8 %), kotitöihin (14 %), perheen kanssa olemiseen (17 %), liikuntaan (17 %) sekä luonnossa liikkumiseen (19 %) (kuvio 5.26). 251

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 49% 43% 8% kotitöihin 58% 29% 14% perheelle 45% 39% 17% liikuntaan 41% 41% 17% luonnossaliikkumiseen 46% 35% 19% harrastuksiin 44% 33% 23% rentoutumiseen 41% 32% 27% kulttuuritoimintaan 27% 43% 31% ystäville 33% 34% 33% opiskeluun 21% 38% 41% yleishyödylliseentoimintaan 21% 31% 48% Kuvio 5.26. Ajan riittäminen.

Vastaajat toivat vapaa-aikaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille seuraavasti: Vähenevä vapaa-aika tahtoo kulua voimien keräämiseen ja lepäämi- seen. Vapaa-ajan puute, raha-asiat. Liikaa velvollisuuksia, olen vähentä- nyt niitä. Perheen vähäinen yhdessä olo miehen työn vuoksi – koen olevani yksin kaikesta vastuussa (koti, lapsi).

Yleishyödylliseen toimintaan liittyvää ajan riittämättömyyttä tarkastellen voidaan todeta, että yleisimmin sitä kokevat miehet (50 %), 30–49-vuotiaat (64 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (60 %, vastaajia 15), työtilanteeltaan välitilassa olevat (69 %, vastaajia 13), 1000–1999 tuloluokkaan kuuluvat (60 %, vastaajia 15) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (66 %). Kertovatko nämä korkeat luvut sitten halukkuudesta osallistua yleishyödylliseen toimintaan vai ovatko ne vetoomus kiireisiin, jonka vuoksi toimintaan ei osallistuta? Ajan riittämiseen tässä yhteydessä ovat vähiten tyytymättömiä naiset (47 %), 65–74-vuotiaat (21 %, vastaajia 19), yliopistotutkinnon suorittaneet (29 %, vastaajia 14), eläkeläiset (27 %), 2000–2999 euron tulo- 252 luokkaan kuuluvat (42 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (30 %). He ovat siten niitä, jotka käyttävät edellä mainittuja ryhmiä yleisemmin vapaa-aikaansa riittävästi yleishyödylliseen toimintaan tai toisaalta eivät katso sitä itselleen juurikaan tärkeäksi vapaa-ajan sisällöksi. Tyytymättö- mien osuudet ovat joka tapauksessa myös näissä ryhmissä suuret. Huo- mattavaa on, että enemmän kuin neljännes eläkeläisistäkin kokee omaavansa liian vähän aikaa yleishyödylliseen toimintaan. Seutukunnittain on vielä tarkasteltu perheen kanssa vietettävän ajan riittävyyden kokemista. Pohjois-Lapin seutukunnassa yleisimmin ajan riittämättömyyttä kokevat miehet (22 %), 30–49-vuotiaat (17 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (21 %), työssä käyvät (19 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (22 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (18 %). Vähiten perheen kanssa vietettävän ajan puutetta kokevat naiset (11 %), 65–74-vuotiaat (16 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (6 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (13 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (8 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (15 %). Ero miesten ja naisten tyytymättömyysosuuksien välillä on siten huomattava.

5.1.10 Sosiaaliset suhteet

Sosiaaliset suhteet koetaan Pohjois-Lapin seutukunnassa kaikkein vähi- ten hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Tähän liittyen tutkimuksessa selvitettiin ihmisten yksinäisyyskokemuksia siitä lähtökohdasta, josko he kokevat yksinäisyyttä usein, joskus tai ei koskaan. Kaikista vastaajista (vastaajia 151) itsensä kokee usein yksinäiseksi 11 %. Näin kokevat yleisimmin naiset (11 %), 30–49-vuotiaat (20 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (21 %), eläkeläiset (16 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (15 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (23 %) (kuvio 5.27). Usein itsensä yksinäiseksi kokevien osuus on siten suuri monissa tarkastelluissa ryhmissä. Peräti joka viides 30–49-vuotiaista kokee itsensä usein yksinäi- seksi ja lähes joka neljäs ilman parisuhdetta asuvista kokee samoin. Itsensä usein yksinäiseksi kokevat vähimmässä määrin miehet (8 %), 65–74-vuotiaat (3 %), yliopistotutkinnon suorittaneet (0 %), työtilan- teeltaan välitilassa olevat (4 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (2 %). Erot ryhmien 253 välillä ovat siten todella suuret ja esimerkiksi kouluttautuminen näyttäisi suojaavan omalta osaltaan yksinäisyyden kokemiselta.

Kyllä,usein Kyllä,joskus Enkoskaan

Kaikkivastaajat 11% 42% 46% Mies 8% 40% 52% Nainen 11% 43% 46% 30Ͳ49v 20% 33% 47% 50Ͳ64v 11% 39% 51% 65Ͳ74v 3% 53% 43% Eiammatillistakoulutusta 21% 28% 52% Ammattikoulututkinto 10% 39% 51% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 7% 36% 58% Yliopistotutkinto 0% 50% 50% Työssä 11% 37% 52% Välitila 4% 58% 38% Eläke/osaeläke 16% 40% 44% 1000Ͳ1999euroa 14% 39% 46% 2000Ͳ2999euroa 15% 39% 46% 3000Ͳ4999euroa 11% 43% 46% 5000Ͳ7499euroa 0% 42% 58% AsuuparisuhteessaJAlapsia 9% 42% 49% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 2% 46% 53% Eiasuparisuhteessa 23% 38% 40%

Kuvio 5.27. Yksinäisyyskokemusten esiintyminen.

Omia sosiaalisia suhteitaan (vastaajia 150) pitävät hyvinvointia heikentä- vinä vain 2 % kaikista vastaajista. Näin kokevat yleisimmin naiset (3 %), 50–64-vuotiaat (4 %), ei ammatillista koulutusta ja ammattikoulututkinnon suorittaneet (3 %), työssä käyvät (3 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (7 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (3 %) (kuvio 5.28). Vähiten näin kokevia esiintyy puolestaan miesten (2 %), 30–49- ja 65–74-vuotiaiden (0 %), opistoasteen/AMK- ja yliopistotutkinnon suorittaneiden (0 %), työtilanteeltaan välitilassa olevien (0 %), 1000–1999, 3000–4999 ja 5000–7499 euron tuloluokkiin kuuluvien (0 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia ja lasten kera asuvien (2 %) keskuudessa. Tähän perustuen voidaan todeta, että hyvin monissa ryhmissä sosiaalisia suhteita ei koeta lainkaan hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Tämä voidaan tulkita siten, että sosiaaliset suhteet ja niiden määrän ja laadun edistämi- nen on olennaista hyvinvointipolitiikkaa. Sosiaaliset suhteet kompensoi- vat mahdollisesti muiden hyvinvointitekijöiden puuttumista tai vajeita. 254

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 73% 25% 2% Mies 69% 29% 2% Nainen 78% 20% 3% 30Ͳ49v 90% 10%0% 50Ͳ64v 68% 28% 4% 65Ͳ74v 73% 27% 0% Eiammatillistakoulutusta 68% 29% 3% Ammattikoulututkinto 72% 26% 3% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 81% 19% 0% Yliopistotutkinto 91% 10%0% Työssä 77% 20% 3% Välitila 75% 25% 0% Eläke/osaeläke 66% 32% 2% 1000Ͳ1999euroa 77% 23% 0% 2000Ͳ2999euroa 72% 21% 7% 3000Ͳ4999euroa 71% 29% 0% 5000Ͳ7499euroa 87% 13% 0% AsuuparisuhteessaJAlapsia 81% 16% 2% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 69% 30% 2% Eiasuparisuhteessa 71% 26% 3% Kuvio 5.28. Sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi.

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että eri suhteet tuottavat tyytymättömyyttä vähäisessä määrin ja lähes samassa suhteessa. Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 124–147) naapureihin (6 %) ja parisuhteeseen (5 %). Vähiten tyytymättömyys liitetään puolestaan lapsiin (1 %), sukuun (4 %), ystäviin (4 %) sekä kunnan asukkaisiin (4 %) (kuvio 5.29).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 89% 11% 1% suku 61% 35% 4% ystävät 61% 35% 4% kunnanasukkaat 43% 54% 4% parisuhde 78% 18% 5% naapurit 49% 45% 6%

Kuvio 5.29. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 255 Vastaajat toivat ihmissuhteisiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Ikääntyvät vanhemmat, appivanhemmat, heidän terveytensä ja pär- jäämisensä. Lapsien ja lastenlapsien asiat. Naapurin hankala käytös. Toisen lapsen työttömyys. Yksinhuoltaja 2 lasta. Yksinäisyys. Puolisoni kuoleman jälkeen elämäni on pysähtynyt pai- koilleen.

Sosiaalisiin suhteisiin liittyvä tyytymättömyys perustuu pitkälti sekä itsen että toisten, erityisesti lasten ja lastenlasten puolesta kannettuun huoleen. Sosiaalisten suhteiden merkitys ja niiden vaikutus hyvinvointiin on siten hyvin laaja-alainen. Kysymys ei ole vain yksilön omasta hyvinvoinnista, vaan myös toisten ihmisten hyvinvoinnista huolehtimisesta ja siihen vai- kuttamisesta. Naapureihinsa ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (7 %), 30–49-vuotiaat (7 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (8 %), eläkeläiset (9 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (11 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (7 %). Vähiten tyytymättömiä naapureihinsa ovat miehet (5 %), 50–64-vuotiaat (6 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (3 %), työssä käyvät (3 %), 1000–1999 ja 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (5 %). Kaiken kaikkiaan tyytymät- tömien osuus on tarkastelluissa ryhmissä hyvin pieni. Tutkimuksessa on edelleen tarkasteltu tarkemmin seutukuntakohtai- sesti tyytyväisyyttä parisuhteeseen. Tähän tyytymättömyyttä esiintyy yleisimmin miesten (7 %), 30–49-vuotiaiden (7 %), yliopistotutkinnon suorittaneiden (10 %), eläkeläisten (6 %), 3000–4999 euron tuloluokkiin kuuluvien (5 %) ja ei parisuhteessa asuvien (22 %, vastaajia 18) keskuudessa. Ei parisuhteessa asuvat arvioivat asiaa todennäköisesti joko erillään asumisen tai parisuhteen puuttumisen lähtökohdasta. Vähiten tyytymättömyyttä parisuhteeseen esiintyy puolestaan naisten (3 %), 65–74-vuotiaiden (3 %), ammattikoulututkinnon suorittaneiden (0 %), työssä käyvien (2 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvien (0 %) keskuudessa. 256 5.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Pohjois-Lapin seutukunnassa

Edellä on kuvattu sitä, kuinka Pohjois-Lapin seutukunnan asukkaat kokevat eri hyvinvointisisältöjen (taloudellinen tilanne, palkkatyö, omat elintavat, asuinkunnan ominaisuudet, omat ominaisuudet, palvelujen saatavuus, yhteiskunta, asunto, vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet) vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa. Ketkä sitten ovat tutkimuksessa tarkasteltujen taustamuuttujien mukaan kaikkein yleisimmin Pohjois-Lapin seutukunnassa niitä, jotka kokevat hyvinvointisisällöistä muodostetun kokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä (tarkastelumenetelmä kuvattu luvussa 2.2)? Sukupuolen mukaan tarkasteltuna sisältökokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä suuremmassa määrin seuraavasti (taulukko 5.1):

Taulukko 5.1. Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemis- Naiset Miehet kokemukset Taloudellinen tilanne 2 1 Palkkatyö 2 1 Elintavat 2 1 Asuinkunnan ominaisuudet 2 1 Omat ominaisuudet 2 1 Palvelujen saatavuus 2 1 Yhteiskunta 2 1 Asunto 2 1 Vapaa-aika 1 2 Sosiaaliset suhteet 1 2 Yhteensä 18 12

Miehet kokevat siten naisia selvästi yleisemmin sisältökokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä, kun naiset kokevat ainoastaan vapaa-ajan ja sosiaaliset suhteet miehiä suuremmassa määrin hyvinvointiaan heiken- täviksi tekijöiksi. Ikäryhmittäin tarkastellen voidaan saman asian tulkita jakautuvan seuraavasti (taulukko 5.2): 257

Taulukko 5.2. Ikäryhmät ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ikäryhmät ja hyvinvoinnin 30-49-vuotiaat 50-64-vuotiaat 65-74-vuotiaat heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 1 2 3 Palkkatyö (1) (2) Elintavat 1 2 3 Asuinkunnan ominaisuudet 3 2 1 Omat ominaisuudet 1 2 3 Palvelujen saatavuus 1 2 3 Yhteiskunta 1 2 3 Asunto 1 2 3 Vapaa-aika 2 1 3 Sosiaaliset suhteet 3 1 2 Yhteensä (15) 14 (18) 16 24

Suluissa olevat luvut kuvaavat työikäisten lukuja. Ilman sulkuja olevat luvut puolestaan lukuja, jotka muodostuvat kokonaisuudesta, jossa ei ole mukana palkkatyöhön liittyviä hyvinvointikokemuksia. Näin voidaan verrata kaikkia ikäryhmiä toisiinsa. Työikäisiä verrattaessa havaitaan, että sisältökokonaisuuden kokeminen hyvinvointia heikentävänä on yleisem- pää 30–49-vuotiaiden kuin 50–64-vuotiaiden keskuudessa. Poistettaessa tarkastelusta palkkatyö, tilanne näyttäytyy kaikkia ikä- ryhmiä verraten siten, että kokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävä- nä yleisimmin 30–49-vuotiaiden keskuudessa. Heidän joukossaan taloudellinen tilanne, elintavat, omat ominaisuudet, asuinkunnan palvelujen saatavuus, yhteiskunta ja asunto koetaan muihin ikäryhmiin verrattuna yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on 50–64-vuotiaiden parissa. He kokevat muita yleisemmin vapaa-aikansa ja sosiaaliset suhteensa hyvinvointia heikentävinä. Paras tilanne on puolestaan näin tarkasteltuna 65–74-vuotiailla, jotka kokevat muita ryhmiä yleisemmin ainoastaan asuinkuntansa ominaisuudet hyvinvointia heikentävinä. Ammatillisen koulutustaustan mukaan tarkasteltuna sama asia näyttäytyy seuraavasti (taulukko 5.3): 258

Taulukko 5.3. Ammatillinen koulutustausta ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ammatillinen koulutustausta Ei am- Ammatti- Opistoas- Yliopisto- ja hyvinvoinnin heikkenemis- matillista koulutut- teen/AMK- tutkinto kokemukset koulutusta kinto tutkinto Taloudellinen tilanne 2 1 3 4 Palkkatyö 4 3 2 1 Elintavat 2 1 3 4 Asuinkunnan ominaisuudet 1 3 2 4 Omat ominaisuudet 2 1 4 3 Palvelujen saatavuus 2 3 1 4 Yhteiskunta 1 3 2 4 Asunto 2 4 1 3 Vapaa-aika 1 3 2 4 Sosiaaliset suhteet 1 2 3 4 Yhteensä 18 24 23 35

Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokonaisuutta tarkastellen kokevat ilman ammatillista koulutusta olevat henkilöt. Heidän keskuudessaan asuinkunnan ominaisuudet, yhteiskunta, vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentävinä. Seuraavaksi eniten hyvinvoinnin heikkenemistä koetaan opistoasteen/ AMK-tutkinnon suorittaneiden keskuudessa. Heidän joukossaan on yleisimmin niitä ihmisiä, jotka kokevat palvelujen saatavuuden sekä asunnon hyvinvointia heikentävinä. Ammattikoulututkinnon suorittaneilla tilanne näyttäytyy samansuuntaisena. He kokevat muita yleisemmin taloudellisen tilanteensa, elintapansa sekä omat ominaisuutensa hyvinvointia heikentävinä. Kokonaisuutta tarkastellen selvästi paras tilanne on yliopistotutkinnon suorittaneilla, joiden keskuudessa palkkatyö koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Työtilanteen mukaan tarkasteltuna tilanne on seuraava (taulukko 5.4):

Taulukko 5.4. Työtilanne ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Työtilanne ja hyvinvoinnin Työssä Välitila Eläke heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 3 2 1 Elintavat 3 2 1 259

Asuinkunnan ominaisuudet 3 1 2 Omat ominaisuudet 3 2 1 Palvelujen saatavuus 2 1 3 Yhteiskunta 3 1 2 Asunto 3 1 2 Vapaa-aika 1 3 2 Sosiaaliset suhteet 1 3 2 Yhteensä 22 16 16

Hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on sisältökokonaisuutta tarkastellen yhtä yleisesti työtilanteeltaan välitilassa olevien (työttömät, pitkillä sairauslomilla olevat, opiskelijat, äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat) ja eläkeläisten parissa, eli työelämän ulkopuolella olevien keskuudessa. Välitilassa olevat kokevat muita ryhmiä yleisemmin asuinkunnan ominaisuudet, palvelujen saatavuuden, yhteiskunnan ja asunnon hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Eläkeläiset puolestaan taloudellisen tilanteen, elintavat sekä omat ominaisuudet. Työssä olevien keskuudessa vapaa-aika sekä sosiaaliset suhteet tuottavat muita ryhmiä yleisemmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Tuloluokittain tarkastellen hyvinvointikokonaisuuteen liittyvät kokemukset jakautuvat seuraavasti (taulukko 5.5):

Taulukko 5.5. Kotitalouden yhteenlasketut bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Kotitalouden yhteenlasketut 1000-1999 2000-2999 3000-4999 5000-7499 bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin euroa euroa euroa euroa heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 1 2 3 4 Palkkatyö 1 3 2 4 Elintavat 1 2 3 4 Asuinkunnan ominaisuudet 1 3 2 4 Omat ominaisuudet 1 2 3 4 Palvelujen saatavuus 1 2 4 3 Yhteiskunta 1 2 3 4 Asunto 1 2 4 3 Vapaa-aika 3 1 2 4 Sosiaaliset suhteet 3 1 2 4 Yhteensä 14 20 28 38 260 Selvästi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy tarkastelun kohteena olleessa alimmassa tuloluokassa. Tähän tuloluokkaan kuuluvien keskuudessa vapaa-aikaa ja sosiaalisia suhteita lukuun ottamatta kaikki muut hyvinvointisisällöt koetaan muita tuloluokkia yleisemmin omaa hyvinvointia heikentävinä. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy toiseksi pienimmässä tuloluokassa. Täs- sä ryhmässä vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentävinä. Edelleen kolmanneksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy kolmanneksi pienimmässä tuloluokassa ja vähiten suurimmassa tuloluokassa. Suunta on siten koko matkan sama; heikkenemiskokemukset ovat sitä vähäisempiä, mitä suurempaan tuloluokkaan ihmiset kuuluvat. Vielä asuintavan mukaan samaa asiaa tarkastellen voidaan havaita seuraavaa (taulukko 5.6):

Taulukko 5.6. Asumistapa ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Asumistapa ja hyvinvoinnin Asuu pari- Asuu pari- Ei asu pari- heikkenemiskokemukset suhteessa JA suhteessa, EI suhteessa lapsia lapsia Taloudellinen tilanne 3 2 1 Palkkatyö 3 1 2 Elintavat 2 3 1 Asuinkunnan ominaisuudet 1 3 2 Omat ominaisuudet 2 3 1 Palvelujen saatavuus 3 2 1 Yhteiskunta 3 2 1 Asunto 2 3 1 Vapaa-aika 3 2 1 Sosiaaliset suhteet 3 2 1 Yhteensä 25 23 12

Ei parisuhteessa asuvat kokevat hyvinvoinnin sisältökokonaisuuden sel- västi kahta muuta ryhmää yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Tässä ryhmässä taloudellinen tilanne, elintavat, omat ominaisuudet, palvelujen saatavuus, yhteiskunta, asunto, vapaa-aika sekä sosiaaliset suhteet koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Ilman lapsia asuvien joukossa palkkatyö ja lasten kanssa asuvien keskuudessa asuin- 261 kunnan ominaisuudet koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjinä. Edellä kuvatusta voidaan vielä tehdä se johtopäätös, että Pohjois-La- pin seutukunnassa kaikkein yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuu- tensa kokevat hyvinvointia heikentävänä • miehet • 30–49-vuotiaat • ei ammatillista koulutusta suorittaneet • työtilanteeltaan välitilassa olevat ja eläkeläiset • tarkastelun alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt.

Vähiten näin kokevat puolestaan • naiset • 65–74-vuotiaat • yliopistotutkinnon suorittaneet • työssä käyvät • tarkastelun ylimpään tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa lasten kera asuvat.

5.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus

Hyvinvointia tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen tulevaisuusnäkemysten lähtökohdasta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan omaa hyvinvointiaan kokonaisuutena ottaen viiden vuoden kuluttua, josko se tulee olemaan ny- kyistä parempi, nykyiseen nähden ennallaan tai nykyiseen nähden huonompi. Hyvinvointikokonaisuuttaan arvioivien joukosta (vastaajia 118) 17 % arvioi hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua. Yleisimmin hyvinvointinsa heikommaksi arvioivat miehet (25 %), 65–74-vuotiaat (37 %, vastaajia 19), yliopistotutkinnon suorittaneet (21 %, vastaajia 19), eläkeläiset (36 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (33 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (17 %) (kuvio 5.30). Hyvinvoinnin tulevaisuus näyttäytyy siten heikoimmalta erityisesti tarkastelun vanhimmassa ikäryhmässä sekä pienituloisimpien keskuudessa. Vähimmässä määrin hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua arvioivat puolestaan naiset (11 %), 50–64-vuotiaat (12 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (9 %), työssä käyvät (5 %), 262 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (6 %) sekä parisuhteessa lasten kera ja ei parisuhteessa asuvat (16 %). Hyvinvoinnin tulevaisuutta arvioitaessa olennaista on usko ja näkemys nykyisten olosuhteiden säilymisestä. Hyvinvointioptimisteja on vastaajista vajaa viidennes. Lähes yhtä usea pelkää hyvinvointitulevaisuuttaan. Vastaajaryhmien välillä on eroja, mutta ne ovat vaikeasti tulkittavia.

parempi ennallaan huonompi

Kaikkivastaajat 22% 61% 17% mies 15% 60% 25% nainen 24% 65% 11% 30Ͳ49v 35% 46% 19% 50Ͳ64v 16% 72% 12% 65Ͳ74v 0% 63% 37% Eiammatillistakoulutusta 25% 56% 19% Ammattikoulututkinto 20% 71% 9% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 27% 60% 13% Yliopistotutkinto 26% 53% 21% Työssä 27% 68% 5% Välitila 35% 45% 20% Eläke/osaeläke 3% 61% 36% 1000Ͳ1999euroa 10% 57% 33% 2000Ͳ2999euroa 17% 67% 17% 3000Ͳ4999euroa 21% 73% 6% 5000Ͳ7499euroa 32% 58% 11% AsuuparisuhteessaJAlapsia 30% 54% 16% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 17% 66% 17% Eiasuparisuhteessa 16% 68% 16%

Kuvio 5.30. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykytilaan verrattuna (ikä, työ- tilanne: p-arvo < 0,005).

Viiden vuoden kuluttua uskotaan oltavan yleisimmin nykyistä tyytymät- tömämpiä (vastaajia 107–121, opiskelun osalta 24 ja palkkatyön osalta 84 vastaajaa) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (26 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (25 %), omaan fyysiseen terveyteen (20 %), taloudelliseen toimeentuloon (12 %) sekä palkkatyöhön (10 %). Vähi- ten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan opiskeluun (4 %), ihmissuhteisiin (4 %), asuntoon (7 %), vapaa-ajan käyttöön (8 %), henkiseen hyvinvointiin (8 %) sekä asuinkuntaan (8 %) (kuvio 5.31). Tässä tarkastelussa varovaisuus hyvinvointi- 263 odotuksista on selvin esille tuleva asia. Tulevaisuuden hyvinvointimuu- toksia ei kuitenkaan koeta nykyistä tyytyväisyyttä uhkaavina monin osin kuin marginaalisesti.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysopiskeluun 25% 71% 4% tyytyväisyysihmissuhteisiin 20% 76% 4% tyytyväisyysasuntoon 26% 68% 7% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 31% 61% 8% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 24% 68% 8% tyytyväisyysasuinkuntaan 18% 75% 8% tyytyväisyystyöhön 25% 66% 10% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 23% 66% 12% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 21% 58% 20% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 14% 61% 25% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 12% 62% 26% Kuvio 5.31. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

Tulevaisuutta arvioitiin Pohjois-Lapin seutukunnan vastaajien joukossa muun muassa työhön ja terveyteen liittyen seuraavasti: Valitsen asuinpaikkani tulevaisuudessa tarpeitani vastaavaksi – muu- tan tarvittaessa. Asiat riippuvat itseni ja mieheni terveydestä. Epävakaus työoloissa aiheuttaa tulevaisuudensuunnittelussa ongelmia. Ikä huonontaa terveyttä. Jos olen terve kaikki ok, muuten 80 km kauppaan ja 120 km terv. keskukseen tuo ongelmia, ei linja-auto liikennettä ole. Mielenterveyden tukien saatavuus heikkenee. Näen koko maailman olevan kriisien keskellä, siksi en osaa sanoa mihin se johtaa. En pelkää kauhulla tulevaisuutta. Toivon hyvää! Suomen yhteiskunnan tuki kohdistuu muihin kuin suomalaisiin. 264 Asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen kohdistuvaa nykyis- tä suurempaa tyytymättömyyttä ennakoivat erityisesti miehet (32 %), 50–64-vuotiaat (31 %), ei ammatillista koulutusta ja yliopistotutkinnon suorittaneet (29 %, molemmissa ryhmissä 14 vastaajaa), työtilanteeltaan välitilassa olevat (29 %, vastaajia 17), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (37 %, vastaajia 19) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (34 %). Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen uskovat olevansa naiset (23 %), 65–74-vuotiaat (30 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (22 %), työssä käyvät (26 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (10 %) ja ei parisuhteessa asuvat (19 %). Hyvän tulotason voidaan siten nähdä lisäävän uskoa tulevaisuuteen. Suomalaiseen yhteiskuntaan uskovat yleisimmin olevansa nykyistä tyy- tymättömämpiä miehet (36 %), 50–64-vuotiaat (33 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (35 %, vastaajia 17), työtilanteeltaan välitilassa olevat (44 %, vastaajia 18), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (36 %) ja ei parisuhteessa asuvat (28 %). Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä suomalaiseen yhteiskuntaan ennakoivat viiden vuoden kuluttua olevansa naiset (17 %), 65–74-vuotiaat (16 %, vastaajia 19), ammattikoulututkinnon suorittaneet (22 %), työssä käyvät (20 %), 5000–7499 euron tuloluokkaan kuuluvat (10 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (23 %), eli ulkoisesti hyvin toimeentulevat ihmiset. Seuraavassa tarkastelu kohdistetaan tarkemmin Pohjois-Lapin seutukunnan kolmen kunnan: Inarin, Sodankylän ja Utsjoen hyvinvointikokemusten tilanteeseen.

5.2 Inari

Inarissa kyselyyn vastasi 57 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 5.32). 265

nainen 57%

mies 43%

Kuvio 5.32. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Inarin vastaajista oli 50–64-vuotiaita. Pienin ryhmä puolestaan 18–29-vuotiaita (kuvio 5.33).

18Ͳ29v 8% 30Ͳ49v 23% 50Ͳ64v 42% 65Ͳ74v 15% 75v.javanhemmat 13%

Kuvio 5.33. Ikäjakauma.

Vastaajista 69 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 20 %, asumuserossa tai eronneita 4 % ja leskeksi jääneitä 8 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera (kuvio 5.34).

yksin 27% ystävienkanssa 0% yksinhuoltajana 2% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 40% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 29% yhdessävanhempienkanssa 2%

Kuvio 5.34. Asumistapa. 266 50 Inarin vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen ja yksi inarinsaamen. Kuusi heistä ei ilmoittanut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 5.35).

Eiammatillistakoulutusta 24% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 16% Ammattikoulututkinto 30% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 20% Yliopistotutkinto 10%

Kuvio 5.35. Korkein ammatillinen koulutus.

Työssä käymisen nykyiseksi työtilanteekseen ilmoitti 43 % vastaajista ja 41 % ilmaisi olevansa eläkkeellä. Työelämän ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yhteensä 17 % (kuvio 5.36).

työssä 43% työtön/lomautettu 9% päätoiminen/työnohellaopiskelu 4% eläke/osaeläke 41% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,pitkä… 4% Kuvio 5.36. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 3000–4999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuului vastaajista yhteensä 52 % (kuvio 5.37).

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 22% 2000Ͳ2999euroa 16% 3000Ͳ4999euroa 25% 5000Ͳ7499euroa 22% 7500euroajaenemmän 0% Kuvio 5.37. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä. 267 Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tässä tarkastelussa keskitytään erityisesti kokemuksiin hyvinvoinnin heikkenemisestä. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Inarissa asuvien keskuudessa (vastaajia 46–53, palkkatyön osalta 26 vastaajaa) palkkatyötä (23 %). Seuraavak- si yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään taloudelliseen tilanteeseen (15 %), omiin elintapoihin (13 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (10 %) ja asuinkunnan ominaisuuksiin (10 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään sosiaalisia suhteita (2 %), vapaa-aikaa (4 %), asuntoa (4 %), omia ominaisuuksia (6 %) sekä suomalaista yhteiskuntaa (9 %) (kuvio 5.38). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 79% 19% 2% VapaaͲaika 82% 14% 4% Asunto 76% 20% 4% Omatominaisuudet 71% 22% 6% Yhteiskunta 59% 33% 9% Asuinkunnanominaisuudet 50% 40% 10% Palvelujensaatavuus 50% 40% 10% Omatelintavat 68% 19% 13% Taloudellinentilanne 52% 33% 15% Työ 65% 12% 23% Kuvio 5.38. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työ- hön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 22–25) palkkaukseen (44 %), työn kuormittavuuteen (38 %) sekä työstä saatavaan arvostukseen (17 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan vastuunkantamisen mahdollisuuteen ja työn mielenkiintoisuuteen. Tyytymättömyyttä kohdistetaan joissain määrin työkavereihin (4 %), työaikoihin (4 %), työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (4 %), esimiehiin (5 %) ja työn vakinaisuuteen (8 %) (kuvio 5.39). 268

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

vastuunkantaminen 75% 25% 0% mielenkiintoisuus 71% 29% 0% työkaverit 75% 21% 4% työajat 68% 28% 4% vaikuttaminen 57% 39% 4% esimiehet 82% 14% 5% vakinaisuus 83% 8% 8% arvostus 48% 35% 17% kuormittavuus 38% 25% 38% palkkaus 40% 16% 44% Kuvio 5.39. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Taloudellinen tilanne

Inarissa asuvien keskuudessa rahaa koetaan olevan liian vähän (vastaajia 50–55, opiskelun osalta 17 ja lasten harrastusten osalta 20 vastaajaa) erityisesti muiden auttamiseen (46 %), rentoutumiseen (24 %), liikkumiseen (22 %), harrastuksiin (22 %), opiskeluun (18 %), vaatteisiin (15 %) ja lasten harrastuksiin (15 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (4 %), asumiseen (6 %) ja laskuihin (9 %) (kuvio 5.40).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 71% 26% 4% Asumiseen 63% 32% 6% Laskuihin 51% 40% 9% Lastenharrastuksiin 60% 25% 15% Vaatteisiin 55% 31% 15% Opiskeluun 41% 41% 18% Harrastuksiin 43% 35% 22% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 39% 39% 22% Rentoutumiseen 36% 40% 24% Muidenauttamiseen 17% 37% 46%

Kuvio 5.40. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen. 269 Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 52–55) painon hallintaan (30 %), nukkumistottumuksiin (18 %) ja liikuntatottumuksiin (18 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan huumausaineiden käyttöön. Tyytymättömyyttä kohdistetaan jossain määrin lääkkeiden käyttöön (2 %), alkoholin käyttöön (4 %), ravitsemistottumuksiin (13 %) ja tupakkatuotteiden käyttöön (15 %) (kuvio 5.41).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 11% 0% 89% lääkkeidenkäyttö 44% 17% 2% 37% alkoholinkäyttö 47% 20% 4% 29% ravitsemistottumukset 49% 36% 13% 2%

tupakkatuotteidenkäyttö 15% 7% 15% 64% liikuntatottumukset 55% 27% 18% 0% nukkumistottumukset 49% 33% 18% 0%

painonhallinta 56% 13% 30% 2%

Kuvio 5.41. Elintavat ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Inarissa (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) teatterin (44 %), julkisen liikenteen (41 %), pankkipalvelujen (34 %), postipalvelujen (18 %) ja terveyskeskussairaalapalvelujen (17 %) saatavuuteen. Vähim- mässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (2 %), hammashuollon (4 %), Kelan palvelujen (5 %), yksityisten terveyspalvelujen (7 %), kulttuuripalvelujen (10 %), kauppapalvelujen (11 %) ja terveyskeskuspalvelujen (14 %) saatavuuteen (kuvio 5.42). 270

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 86% 12% 2% hammashuolto 57% 39% 4% Kelanpalvelut 48% 48% 5% yksityisetterveyspalvelut 43% 50% 7% kulttuuripalvelut 33% 57% 10% kauppapalvelut 49% 40% 11% terveyskeskuspalvelut 33% 53% 14% terveyskeskussairaala 48% 35% 17% postipalvelut 49% 33% 18% pankkipalvelut 32% 34% 34% julkinenliikenne 31% 29% 41% teatteri 8% 48% 44% Kuvio 5.42. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Inarin ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 42–55) perusasteen jälkeisiin opiskelumahdollisuuksiin (45 %). Tyytymättömyys kohdistetaan laajalti myös työssäkäyntimahdollisuuk- siin (42 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (41 %), päättäjien asiantuntevuuteen (31 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen (24 %) ja kauppapalvelujen (24 %) tasoon. Tyytymättömyys kohdistetaan vähim- mässä määrin Inarin turvallisuuteen (2 %), liikuntamahdollisuuksiin (2 %), viihtyisyyteen (4 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (6 %), yhteisöllisyyteen (7 %) ja muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (8 %) (kuvio 5.43). 271

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 75% 24% 2% liikuntamahdollisuudet 71% 27% 2% viihtyisyys 60% 36% 4% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 65% 29% 6% yhteisöllisyys 44% 50% 7% muutharrastusmahdollisuudet 47% 45% 8% kauppapalvelujentaso 35% 41% 24% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 28% 48% 24% päättäjienasiantuntevuus 11% 58% 31% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 11% 48% 41% työssäkäyntimahdollisuudet 20% 38% 42% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 19% 36% 45% Kuvio 5.43. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 41–49) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (35 %), ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (29 %) ja yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (24 %). Vähi- ten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (4 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (12 %) sekä yleiseen turvallisuuteen (16 %) (kuvio 5.44).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 46% 50% 4% mahdollisuustullaautetuksi 41% 48% 12% yleinenturvallisuus 55% 29% 16% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 22% 54% 24% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 33% 39% 29% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 25% 41% 35% Kuvio 5.44. Yhteiskunta ja tyytymättömyys. 272 Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 50–56) energisyyteen liittyvät kokemukset (9 %). Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien fyysistä terveyttä (7 %) ja tyytyväisyyttä omaan itseen (6 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan elämän- myönteisyyteen ja onnellisuuteen. Tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan vähässä määrin toimintakykyisyyteen (2 %) sekä avoimuuteen muita ihmisiä (4 %) ja asioita (4 %) kohtaan (kuvio 5.45).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 77% 23% 0% onnellisuus 70% 30% 0% toimintakykyisyys 65% 33% 2%

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 66% 31% 4% avoimuusuusiaasioitakohtaan 58% 38% 4% tyytyväisyysomaanitseen 65% 29% 6% fyysinenterveys 48% 45% 7% energisyys 40% 51% 9% Kuvio 5.45. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 47–55) asumiskustannukset (13 %), asunnon kun- to (11 %) ja koko (9 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asumismuotoon ja asunnon sijaintiin ja väin vähän asunnon turvallisuuteen (4 %), omistussuhteeseen (4 %) ja varustetasoon (4 %) (kuvio 5.46). 273

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 94% 6%0% sijainti 87% 13% 0% turvallisuus 89% 7% 4% omistussuhde 86% 10% 4% varustetaso 69% 27% 4% koko 69% 22% 9% kunto 49% 40% 11% asumiskustannukset 55% 32% 13% Kuvio 5.46. Asunto ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 45–55, opiskelun osalta 22, kulttuuritoiminnan osalta 33 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 32 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (59 %), kulttuuritoimintaan (42 %), ystävien tapaamiseen (34 %), opiskeluun (32 %), harrastuksiin (27 %) ja rentoutumiseen (22 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten kotitöihin (11 %), perheen yhteiseen aikaan (12 %), luonnossa liikkumiseen (15 %), TV:n/internetin käyttöön (16 %) ja liikuntaan (17 %) (kuvio 5.47). 274

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

kotitöihin 62% 27% 11% perheelle 46% 42% 12% luonnossaliikkumiseen 48% 37% 15% TV/internetinkäyttöön 38% 47% 16% liikuntaan 40% 43% 17% rentoutumiseen 46% 33% 22% harrastuksiin 47% 26% 27% opiskeluun 23% 46% 32% ystäville 38% 28% 34% kulttuuritoimintaan 24% 33% 42% yleishyödylliseentoimintaan 16% 25% 59% Kuvio 5.47. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 44–54) naapureihin (8 %) ja parisuhteeseen (5 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan pienessä määrin lapsiin (2 %), ystäviin (2 %), muihin kunnan asukkaisiin (2 %) ja sukuun (4 %) (kuvio 5.48).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 91% 7% 2% ystävät 74% 24% 2% kunnanasukkaat 46% 52% 2% suku 68% 28% 4% parisuhde 77% 18% 5% naapurit 60% 32% 8%

Kuvio 5.48. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua inarilaiset uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 28–41) fyysiseen terveyteen (22 %), suo- 275 malaiseen yhteiskuntaan (19 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (14 %), palkkatyöhön (14 %), taloudelliseen toimeentuloon (9 %) ja vapaa-ajan käyttöön (8 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan ihmissuhteisiin (0 %), asuntoon (3 %), asuinkuntaan (3 %) ja henkiseen hyvin vointiin (5 %) (kuvio 5.49).

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 25% 75% 0% tyytyväisyysasuntoon 21% 77% 3% tyytyväisyysasuinkuntaan 18% 79% 3% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 27% 68% 5% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 33% 60% 8% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 29% 63% 9% tyytyväisyystyöhön 29% 57% 14% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 11% 74% 14% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 13% 69% 19% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 16% 62% 22% Kuvio 5.49. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

5.3 Sodankylä

Sodankylässä kyselyyn vastasi 73 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enemmän (kuvio 5.50).

nainen 52%

mies 48%

Kuvio 5.50. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Sodankylän vastaajista oli 50–64-vuotiaita. Pienin ryhmä puolestaan 75-vuotiaita ja vanhempia (kuvio 5.51). 276

18Ͳ29v 10% 30Ͳ49v 22% 50Ͳ64v 35% 65Ͳ74v 26% 75v.javanhemmat 7%

Kuvio 5.51. Ikäjakauma.

Vastaajista 77 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 16 %, asumuserossa tai eronneita 3 % ja leskeksi jääneitä 4 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia ja seuraavaksi yleisimmin avo-/avioliitossa asuminen lasten kera (kuvio 5.52).

yksin 13% ystävienkanssa 1% yksinhuoltajana 3% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 46% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 30% yhdessävanhempienkanssa 6%

Kuvio 5.52. Asumistapa.

69 Sodankylän vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen. Neljä heistä ei ilmoittanut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 5.53). 277

Eiammatillistakoulutusta 21%

Ammatillinen… 10%

Ammattikoulututkinto 32%

OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 24%

Yliopistotutkinto 13% Kuvio 5.53. Korkein ammatillinen koulutus.

Työssä käymisen nykyiseksi työtilanteekseen ilmoitti 47 % vastaajista ja 39 % ilmaisi olevansa eläkkeellä. Työelämän ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yhteensä 14 % (kuvio 5.54).

työssä 47% työtön/lomautettu 6%

päätoiminen/työnohellaopiskelu 4% eläke/osaeläke 39% muu 4% Kuvio 5.54. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 3000–4999 euroa. Tätä pienempiin tuloluokkiin kuului vastaajista yhteensä 42 % (kuvio 5.55). 278

0Ͳ999euroa 6% 1000Ͳ1999euroa 12% 2000Ͳ2999euroa 24% 3000Ͳ4999euroa 40% 5000Ͳ7499euroa 16% 7500euroajaenemmän 3% Kuvio 5.55. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Sodankylässä asuvien keskuudessa (vastaajia 59–69, palkkatyön osalta 30 vastaajaa) taloudellista tilannetta (22 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään palkkatyöhön (17 %), omiin ominaisuuksiin (13 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (12 %) ja omiin elintapoihin (12 %). Kaik- kein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään sosiaalisia suhteita (3 %), vapaa-aikaa (5 %), asuinkunnan ominaisuuksia (6 %), asuinkunnan palvelujen saatavuutta (8 %) ja asuntoa (9 %) (kuvio 5.56). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 64% 33% 3% VapaaͲaika 74% 21% 5% Asuinkunnanominaisuudet 45% 49% 6% Palvelujensaatavuus 42% 50% 8% Asunto 67% 25% 9% Omatelintavat 65% 23% 12% Yhteiskunta 44% 44% 12% Omatominaisuudet 59% 28% 13% Työ 60% 23% 17% Taloudellinentilanne 50% 28% 22%

Kuvio 5.56. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 279 Taloudellinen tilanne

Sodankylässä asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 54–71, opiskelun osalta 25 ja lasten harrastusten osalta 33 vastaajaa) muiden auttamiseen (35 %), rentoutumiseen (29 %), harrastuksiin (23 %), liikkumiseen (21 %) ja lasten harrastuksiin (21 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (3 %), asumiseen (10 %), laskuihin (12 %), opiskeluun (16 %) ja vaatteisiin (18 %) (kuvio 5.57).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 76% 21% 3% Asumiseen 75% 15% 10% Laskuihin 65% 23% 12% Opiskeluun 60% 24% 16% Vaatteisiin 61% 21% 18% Lastenharrastuksiin 46% 33% 21% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 41% 38% 21% Harrastuksiin 52% 25% 23% Rentoutumiseen 42% 29% 29% Muidenauttamiseen 28% 37% 35%

Kuvio 5.57. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Palkkatyö

Palkkatyöhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 34–37) palkkaukseen (23 %), työn kuormittavuuteen (22 %) sekä työstä saatavaan arvostukseen (19 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan työkavereihin. Tyytymättömyyttä kohdistetaan joissain määrin työn mielenkiintoisuuteen (3 %), työaikoihin (3 %), esimiehiin (3 %), vastuunkantamisen mahdollisuuteen (8 %), vakinaisuuteen (12 %) ja työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (14 %) (kuvio 5.58). 280

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 74% 26% 0% mielenkiintoisuus 80% 17% 3% työajat 77% 20% 3% esimiehet 64% 33% 3% vastuunkantaminen 73% 19% 8% vakinaisuus 77% 12% 12% vaikuttaminen 60% 27% 14% arvostus 47% 33% 19% kuormittavuus 42% 36% 22% palkkaus 46% 31% 23% Kuvio 5.58. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 61–68) fyysiseen terveyteen liittyvät kokemukset (21 %). Seuraavaksi eniten tyytymättö- myyttä aiheuttavat kokemukset koskien energisyyttä (19 %) ja toiminta- kykyisyyttä (16 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähässä määrin elä- mänmyönteisyyteen (3 %), avoimuuteen muita ihmisiä kohtaan (3 %), onnellisuuteen (3 %), avoimuuteen uusia asioita kohtaan (5 %) sekä omaan itseen kohdistuvaan tyytyväisyyteen (6 %) (kuvio 5.59).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 61% 36% 3% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 56% 41% 3% onnellisuus 55% 42% 3% avoimuusuusiaasioitakohtaan 48% 48% 5% tyytyväisyysomaanitseen 49% 45% 6% toimintakykyisyys 56% 28% 16% energisyys 34% 47% 19% fyysinenterveys 52% 28% 21%

Kuvio 5.59. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 281 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 57–69) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (35 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (31 %) ja ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (29 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (8 %), yleiseen turvallisuuteen (15 %) sekä mahdollisuuteen tulla autetuksi (21 %) (kuvio 5.60).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 38% 53% 8% yleinenturvallisuus 45% 40% 15% mahdollisuustullaautetuksi 32% 47% 21% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 23% 48% 29% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 11% 58% 31% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 8% 58% 35% Kuvio 5.60. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Sodankylässä asuvien keskuudessa (vastaajia 69–72) liikuntatottumuksiin (23 %), painon hallintaan (23 %), nukkumistottumuksiin (16 %) ja tupakkatuotteiden käyttöön (11 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähimmässä määrin huumausaineiden käyttöön (1 %) ja jossain määrin sitä kohdistetaan alkoholin käyttöön (6 %), lääkkeiden käyttöön (7 %) ja ravitsemistottumuksiin (9 %) (kuvio 5.61). 282

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 6%0%1% 93% alkoholinkäyttö 50% 14% 6% 31% lääkkeidenkäyttö 27% 26% 7% 40% ravitsemistottumukset 41% 49% 9% 1% tupakkatuotteidenkäyttö 13% 4% 11% 71% nukkumistottumukset 56% 29% 16% 0% painonhallinta 44% 31% 23% 1% liikuntatottumukset 30% 44% 23% 3% Kuvio 5.61. Elintavat ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 66–72) asumiskustannukset (20 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan pienessä määrin myös asunnon turvallisuuteen (1 %), varustetasoon (3 %), omistussuhteeseen (4 %), kokoon (4 %), sijaintiin (4 %), asumismuotoon (6 %) ja kuntoon (6 %) (kuvio 5.62).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 85% 14% 1% varustetaso 82% 16% 3% omistussuhde 87% 9% 4% koko 83% 13% 4% sijainti 81% 15% 4% asumismuoto 92% 2%6% kunto 70% 24% 6% asumiskustannukset 60% 20% 20%

Kuvio 5.62. Asunto ja tyytymättömyys. 283 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Sodankylässä (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) pankkipalvelujen (55 %), teatterin (44 %), työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (43 %), terveyskeskuspalvelujen (43 %), julkisen liikenteen (34 %), postipalvelujen (33 %), muiden (kuin kotihoito/kotipalvelu) vanhuspalvelujen (29 %), hammashuollon (29 %) ja terveyskeskussairaalapalvelujen (28 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (0 %), Kelan palvelujen (12 %), kulttuuritapahtumien (14 %), kauppapalvelujen (15 %) ja yksityisten terveyspalvelujen (17 %) saatavuuteen (kuvio 5.63).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 75% 25% 0% Kelanpalvelut 48% 41% 12% kulttuuritapahtumat 27% 59% 14% kauppapalvelut 49% 36% 15% yksityisetterveyspalvelut 27% 56% 17% terveyskeskussairaalapalvelut 30% 43% 28% hammashuolto 29% 42% 29% muutvanhuspalvelut 25% 46% 29% postipalvelut 36% 31% 33% julkinenliikenne 16% 50% 34% terveyskeskuspalvelut 27% 30% 43% TyöͲjaelink.toimistonpalvelut 23% 33% 43% teatteri 21% 35% 44% pankkipalvelut 27% 18% 55%

Kuvio 5.63. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Sodankylän ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 49–71) yleisimmin kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (56 %), päättäjien asiantuntevuuteen (55 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (52 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (32 %) sekä opiskelumah- 284 dollisuuksiin perusasteen jälkeen (29 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (4 %), turvallisuuteen (7 %), viihtyisyyteen (7 %), liikuntamahdollisuuksiin (15 %), kauppapalvelujen tasoon (18 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (18 %) ja yhteisöllisyyteen (19 %) (kuvio 5.64).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 65% 31% 4% turvallisuus 70% 23% 7% viihtyisyys 49% 44% 7% liikuntamahdollisuudet 50% 35% 15% kauppapalvelujentaso 45% 37% 18% muutharrastusmahdollisuudet 43% 40% 18% yhteisöllisyys 23% 58% 19% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 22% 49% 29% työssäkäyntimahdollisuudet 33% 35% 32% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 17% 31% 52% päättäjienasiantuntevuus 5% 40% 55% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 8% 36% 56%

Kuvio 5.64. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 62–71, opiskelun osalta 25, kulttuuritoiminnan osalta 42 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 43 vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (44 %), opiskeluun (44 %), ystävien tapaamiseen (35 %), rentoutumiseen (32 %), kulttuuritoimintaan (24 %), luonnossa liikkumiseen (22 %) ja perheen yhteiseen aikaan (21 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (5 %), kotitöihin (17 %), liikuntaan (17 %) sekä harrastuksiin (19 %) (kuvio 5.65). 285

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 55% 40% 5% kotitöihin 54% 30% 17% liikuntaan 38% 45% 17% harrastuksiin 40% 40% 19% perheelle 44% 35% 21% luonnossaliikkumiseen 39% 39% 22% kulttuuritoimintaan 26% 50% 24% rentoutumiseen 37% 31% 32% ystäville 29% 35% 35% opiskeluun 28% 28% 44% yleishyödylliseentoimintaan 21% 35% 44% Kuvio 5.65. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin, mutta vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 54–67) kunnan asukkaisiin (5 %), naapureihin (5 %) ja parisuhteeseen (5 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vielä pienemmässä määrin lapsiin (0 %), sukuun (3 %) ja ystäviin (3 %) (kuvio 5.66).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 85% 15% 0% suku 55% 42% 3% ystävät 51% 46% 3% parisuhde 79% 16% 5% naapurit 41% 54% 5% kunnanasukkaat 35% 60% 5%

Kuvio 5.66. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 286 Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua sodankyläläiset uskovat yleisimmin olevansa nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 52–60, palkkatyön osalta 38 vastaajaa) suomalaiseen yhteiskuntaan (28 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (26 %), fyysiseen terveyteen (14 %), taloudelliseen toimeentuloon (11 %), henkiseen hyvinvointiin (11 %) ja vapaa-ajan käyttöön (10 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan ihmissuhteisiin (5 %), asuntoon (7 %), palkkatyöhön (8 %) ja asuinkuntaan (9 %) (kuvio 5.67).

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 18% 77% 5% tyytyväisyysasuntoon 30% 63% 7% tyytyväisyystyöhön 24% 68% 8% tyytyväisyysasuinkuntaan 21% 71% 9% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 26% 64% 10% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 25% 64% 11% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 24% 66% 11% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 27% 60% 14% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 13% 60% 26% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 15% 57% 28% Kuvio 5.67. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

5.4 Utsjoki

Utsjoella kyselyyn vastasi 30 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 5.68).

nainen 63%

mies 37%

Kuvio 5.68. Sukupuolijakauma. 287 Suurin ryhmä Utsjoen vastaajista oli 50–64-vuotiaita. Pienin ryhmä puolestaan 18–29-vuotiaita (kuvio 5.69).

18Ͳ29v 3% 30Ͳ49v 20% 50Ͳ64v 37% 65Ͳ74v 27% 75v.javanhemmat 13% Kuvio 5.69. Ikäjakauma.

Vastaajista 73 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 10 %, asumuserossa tai eronneita 3 % ja leskeksi jääneitä 13 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia (kuvio 5.70).

yksin 31%

yksinhuoltajana 3%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 35%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 31%

Kuvio 5.70. Asumistapa.

19 Utsjoen vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen ja 11 pohjoissaamen. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli opistoasteen/ AMK-tutkinto (kuvio 5.71). 288

Eiammatillistakoulutusta 20% Ammatillinen… 13% Ammattikoulututkinto 17% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 27% Yliopistotutkinto 23% Kuvio 5.71. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 50 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 40 % työelämässä. Työelä- män ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yh- teensä 10 % (kuvio 5.72).

työssä 40%

työtön/lomautettu 0%

päätoiminen/työnohellaopiskelu 3%

eläke/osaeläke 50%

muu 7% Kuvio 5.72. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 1000–1999 euroa ja seuraavaksi yleisimmin 5000–7499 euroa (kuvio 5.73).

0Ͳ999euroa 3% 1000Ͳ1999euroa 28% 2000Ͳ2999euroa 21% 3000Ͳ4999euroa 17% 5000Ͳ7499euroa 24% 7500euroajaenemmän 7% Kuvio 5.73. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä. 289 Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Utsjoella asuvien keskuudessa (vastaajia 25–28, palkkatyön osalta 15 vastaajaa) taloudellista tilannetta (24 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään asuinkunnan ominaisuuksiin (21 %), omiin elintapoihin (19 %), omiin ominaisuuksiin (16 %) ja asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (15 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöinä pidetään sosiaalisia suhteita (0 %), vapaa-aikaa (4 %), palkkatyötä (7 %), asuntoa (8 %) ja suomalaista yhteiskuntaa (8 %) (kuvio 5.74). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 86% 14% 0% VapaaͲaika 89% 7% 4% Työ 73% 20% 7% Asunto 73% 19% 8% Yhteiskunta 58% 35% 8% Palvelujensaatavuus 41% 44% 15% Omatominaisuudet 64% 20% 16% Omatelintavat 59% 22% 19% Asuinkunnanominaisuudet 39% 39% 21% Taloudellinentilanne 52% 24% 24%

Kuvio 5.74. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Taloudellinen tilanne

Utsjoella asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vä- hän (vastaajia 26–29, opiskelun osalta yhdeksän ja lasten harrastusten osalta 14 vastaajaa) muiden auttamiseen (48 %), opiskeluun (33 %), rentoutumiseen (23 %), harrastuksiin (23 %) ja liikkumiseen (22 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (3 %), asumiseen (7 %), vaatteisiin (14 %), lasten harrastuksiin (14 %) ja laskuihin (15 %) (kuvio 5.75). 290

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 79% 17% 3% Asumiseen 67% 26% 7% Vaatteisiin 61% 25% 14% Lastenharrastuksiin 50% 36% 14% Laskuihin 58% 27% 15% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 41% 37% 22% Harrastuksiin 50% 27% 23% Rentoutumiseen 46% 31% 23% Opiskeluun 44% 22% 33% Muidenauttamiseen 30% 22% 48% Kuvio 5.75. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Asuinkunnan ominaisuudet

Utsjoen ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 21–28) päättäjien asiantuntevuuteen (68 %) ja opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (65 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan laajalti myös kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (44 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (40 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (31 %), liikuntamahdollisuuksiin (26 %) ja kauppapalvelujen tasoon (21 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Utsjoen turvallisuuteen (4 %), perusasteen koulunkäyntimah- dollisuuksiin (8 %), yhteisöllisyyteen (11 %), viihtyisyyteen (14 %) ja työssäkäynti mahdollisuuksiin (19 %) (kuvio 5.76). 291

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 85% 11%4% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 75% 17% 8% yhteisöllisyys 41% 48% 11% viihtyisyys 61% 25% 14% työssäkäyntimahdollisuudet 33% 48% 19% kauppapalvelujentaso 29% 50% 21% liikuntamahdollisuudet 44% 30% 26% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 35% 35% 31% muutharrastusmahdollisuudet 28% 32% 40% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 8% 48% 44% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 4% 30% 65% päättäjienasiantuntevuus 8% 24% 68% Kuvio 5.76. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan Utsjoella asuvien keskuudessa yleisimmin (vastaajia 28–29) painon hallintaan (39 %), liikuntatottumuksiin (28 %), ravitsemistottumuksiin (18 %) ja nukkumistottumuksiin (14 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan huumausaineiden käyttöön ja jossain määrin sitä kohdistetaan lääkkeiden käyttöön (4 %), alkoholin käyttöön (11 %) ja tupakkatuotteiden käyt- töön (11 %) (kuvio 5.77). 292

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 18% 0% 82% lääkkeidenkäyttö 32% 14% 4% 50% alkoholinkäyttö 54% 11% 11% 25% tupakkatuotteidenkäyttö 29% 7% 11% 54% nukkumistottumukset 61% 25% 14% 0% ravitsemistottumukset 61% 21% 18% 0% liikuntatottumukset 48% 24% 28% 0%

painonhallinta 36% 25% 39% 0% Kuvio 5.77. Elintavat ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 27–29) energisyyteen (25 %) ja fyysiseen terveyteen (25 %) liittyvät kokemukset (25 %). Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien toimintakykyisyyttä (17 %), tyytyväisyyttä omaan itseen (14 %) ja avoimuutta uusia asioita kohtaan (14 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähemmässä määrin elämänmyönteisyyteen (4 %), onnellisuuteen (11 %) sekä avoimuuteen muita ihmisiä kohtaan (11 %) (kuvio 5.78).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

myönteisyyselämään 64% 32% 4% onnellisuus 54% 36% 11%

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 52% 37% 11% avoimuusuusiaasioitakohtaan 64% 21% 14% tyytyväisyysomaanitseen 54% 32% 14% toimintakykyisyys 48% 35% 17%

fyysinenterveys 43% 32% 25% energisyys 36% 39% 25% Kuvio 5.78. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 293 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Utsjoella (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) pankkipalvelujen (61 %), teatterin (55 %), julkisen liikenteen (50 %) ja hammashuollon (30 %) saatavuuteen. Vähemmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (4 %), postipalvelujen (14 %), kauppapalvelujen (14 %), terveyskeskuspalvelujen (16 %) ja kulttuuritapahtumien (19 %) saatavuuteen (kuvio 5.79).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 72% 24% 4% postipalvelut 41% 45% 14% kauppapalvelut 38% 48% 14% terveyskeskuspalvelut 60% 24% 16% kulttuuritapahtumat 43% 38% 19% hammashuolto 44% 26% 30% julkinenliikenne 21% 29% 50% teatteri 5% 40% 55% pankkipalvelut 18% 21% 61%

Kuvio 5.79. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 22–27) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (35 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (32 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (31 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan yleiseen turvallisuuteen (0 %), mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (4 %) sekä mahdollisuuteen tulla autetuksi (17 %) (kuvio 5.80). 294

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

yleinenturvallisuus 74% 26% 0% mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 44% 52% 4% mahdollisuustullaautetuksi 35% 48% 17% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 23% 46% 31% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 23% 46% 32% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 35% 31% 35% Kuvio 5.80. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen tyytymättömyyttä aiheuttavat yleisimmin (vastaajia 25–29) asumiskustannukset (35 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan myös asunnon kuntoon (18 %), varustetasoon (15 %) ja omistussuhteeseen (11 %). Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan asunnon sijaintiin (0 %), asumismuotoon (4 %), asunnon turvallisuuteen (4 %) ja kokoon (7 %) (kuvio 5.81).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

sijainti 89% 11%0% asumismuoto 84% 12% 4% turvallisuus 79% 18% 4% koko 75% 18% 7% omistussuhde 71% 18% 11% varustetaso 78% 7% 15% kunto 50% 32% 18% asumiskustannukset 52% 14% 35%

Kuvio 5.81. sunto ja tyytymättömyys.

Palkkatyö

Palkkatyön sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 15–16) palkkaukseen (31 %) ja työstä saatavaan arvostukseen (19 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan työaikoihin, työn vakinaisuuteen ja mielenkiintoi- 295 suuteen. Tyytymättömyyttä kohdistetaan joissain määrin vastuunkantamisen mahdollisuuteen (6 %), esimiehiin (6 %), työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (6 %), työn kuormittavuuteen (6 %) sekä työkavereihin (7 %) (kuvio 5.82).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työajat 94% 6%0% vakinaisuus 88% 13% 0% mielenkiintoisuus 81% 19% 0% vastuunkantaminen 75% 19% 6% esimiehet 75% 19% 6% vaikuttaminen 56% 38% 6% kuormittavuus 38% 56% 6% työkaverit 73% 20% 7% arvostus 25% 56% 19% palkkaus 38% 31% 31% Kuvio 5.82. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 20–29, opiskelun osalta yhdeksän vastaajaa) opiskeluun (56 %), yleishyödylliseen toimintaan (40 %), kulttuuritoimintaan (26 %), ystävien tapaamiseen (26 %), rentoutumiseen (24 %) ja harrastuksiin (22 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (0 %), kotitöihin (11 %), perheen yhteiseen aikaan (15 %), liikuntaan (18 %) sekä luonnossa liikkumiseen (19 %) (kuvio 5.83). 296

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 55% 46% 0% kotitöihin 59% 30% 11% perheelle 44% 41% 15% liikuntaan 54% 29% 18% luonnossaliikkumiseen 58% 23% 19% harrastuksiin 44% 33% 22% rentoutumiseen 45% 31% 24% ystäville 33% 41% 26% kulttuuritoimintaan 30% 44% 26% yleishyödylliseentoimintaan 30% 30% 40% opiskeluun 0% 44% 56% Kuvio 5.83. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 24–27) ystäviin (12 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin ja vain vähän parisuhteeseen (4 %), sukuun (4 %), muihin kunnan asukkaisiin (4 %) ja naapureihin (4 %) (kuvio 5.84).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 92% 8%0% parisuhde 75% 21% 4% suku 62% 35% 4% kunnanasukkaat 54% 42% 4% naapurit 44% 52% 4% ystävät 62% 27% 12% Kuvio 5.84. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 297 Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua Utsjoella asuvat uskovat olevansa yleisimmin nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 18–24) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (47 %), fyysiseen terveyteen (37 %), suomalaiseen yhteiskuntaan (27 %), taloudelliseen toimeentuloon (17 %), asuinkuntaan (14 %) ja asuntoon (14 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan vapaa- ajan käyttöön (4 %), henkiseen hyvinvointiin (5 %), palkkatyöhön (6 %) sekä ihmissuhteisiin (8 %) (kuvio 5.85). Tässä yhteydessä on huomattava, että palkkatyötä, fyysistä terveyttä ja asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuutta arvioi tässä yhteydessä 18–19 henkilöä, joten luvut ovat niiden osalta suuntaa antavia.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 39% 57% 4% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 18% 77% 5% tyytyväisyystyöhön 22% 72% 6% tyytyväisyysihmissuhteisiin 17% 75% 8% tyytyväisyysasuntoon 24% 62% 14% tyytyväisyysasuinkuntaan 9% 77% 14% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 13% 70% 17% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 14% 59% 27% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 16% 47% 37% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 11% 42% 47% Kuvio 5.85. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

5.5 Pohjois-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset

Inarin, Sodankylän ja Utsjoen kunnissa esiintyvien hyvinvointikokemusten esiintymisen yleisyyttä voidaan edelleen tarkastella suhteessa toisiinsa. Taloudellinen tilanne (kuvio 5.86) koetaan Pohjois-Lapin kunnissa selvästi vähemmän hyvinvointia heikentävänä kuin Itä-Lapin kunnissa, myös kuntien väliset erot vastauksissa ovat pienemmät. 298

Taloudellinentilanne

Utsjoki 24%

Sodankylä 22%

Inari 15%

Kuvio 5.86. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Joka neljäs kokee taloudellisen tilanteen heikentävän hyvinvointiaan Uts- joella, kun pelkosenniemeläisistä näin kokee yli puolet. Kysymys ei ole pelkästään faktisista taloudellisista eroista kyseisten alueiden ja niiden kuntien välillä, vaan mitä ilmeisimmin myös suhtautumiseroista hyvinvointiin ja sitä uhkaaviin tekijöihin. Kysymys on hyvinvoinnin lähtöta- sojen ja tavoitetasojen dynamiikasta. Seutukuntalaisten välillä on siten todennäköisesti eroja nykytilanteen tyytyväisyysasteen ja toisaalta hyvinvoinnin odotusarvojen suhteen. Jos taloudellista tilannetta mitataan veronalaisilla tuloilla (vuosi 2011), näyttäytyvät Pohjois-Lapin seutukunnan kunnat hyvin samanlaisina ja ne asettuvat seuraavaan järjestykseen ja keskiarvotasoon (Tilastokeskus 2013): 1) Utsjoki 22930 euroa 2) Sodankylä 22611 euroa 3) Inari 22567 euroa

Lisäksi taloudellinen huoltosuhde näyttäytyi kuntien osalta vuonna 2011 seuraavasti (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013): 1) Inari 144 2) Sodankylä 149 3) Utsjoki 162

Kuntien väliset erot ovat siten vähäiset veronalaisilla tuloilla mitattuna. Sama koskee taloudellista huoltosuhdetta. Pohjoislappilaiset kokevat palkkatyön vähemmässä määrin hyvinvointiaan uhkaavana kuin itälappilaiset (kuvio 5.87). 299

Palkkatyö

Inari 23%

Sodankylä 17%

Utsjoki 7%

Kuvio 5.87. Palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Tässäkin kuntien väliset erot ovat Pohjois-Lapissa pienemmät kuin Itä-Lapissa. Voidaan puhua sopeutumiseroista vaikeissakin tilanteissa suhteu tumiserojen lisäksi. Edelleen Pohjois-Lapin seutukunnan kuntien keskimääräiset työttömyysasteet olivat vuonna 2012 seuraavat (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013): 1) Utsjoki 9,1 % 2) Sodankylä 10,2 % 3) Inari 15,1 %

Inarissa on laaja-alaisin työttömyys ja myös suurin niiden vastaajien osuus, jotka kokevat palkkatyön heidän hyvinvointinsa heikentäjänä. Sodankylä on tällä hetkellä voimakkaiden muutosten alainen erityisesti kaivostoiminnan alkamisen ja laajenemisen myötä, silti sodankyläläiset kokevat suhteellisen yleisesti palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä. Uts- joki muodostaa selvän poikkeuksen monessa suhteessa. Utsjoella on ollut tyypillistä työssäkäynti Norjan puolella. Tämä on merkinnyt alhaista työttömyyttä vertailukuntiin verrattuna. Mitä ilmeisimmin Norja -mahdollisuudet koetaan Utsjoella työssäkäynnin lisävaihtoehtona ja palkka- työtä ei siten koeta juurikaan hyvinvoinnin heikentäjänä. Omat elintavat ja niiden merkitys nousee Pohjois-Lapin kunnissa enemmän esille kuin Itä-Lapissa (kuvio 5.88). 300

Omatelintavat

Utsjoki 19%

Inari 13%

Sodankylä 12%

Kuvio 5.88. Omat elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asuinkunnan ominaisuuksien (kuvio 5.89), omien ominaisuuksien (kuvio 5.90) ja asuinkunnan palvelujen saatavuuden (kuvio 5.91) osalta näyttäytyy Utsjoen tilanne muiden Pohjois-Lapin seutukunnan kuntien tilannetta heikompana:

Asuinkunnanominaisuudet

Utsjoki 21%

Inari 10%

Sodankylä 6%

Kuvio 5.89. Asuinkunnan ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Omatominaisuudet

Utsjoki 16%

Sodankylä 13%

Inari 6%

Kuvio 5.90. Omat ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 301

Asuinkunnanpalvelujensaatavuus

Utsjoki 15%

Inari 10%

Sodankylä 8%

Kuvio 5.91. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Yhteiskunnan (kuvio 5.92), asunnon (kuvio 5.93), vapaa-ajan (kuvio 5.94) ja sosiaalisten suhteiden (kuvio 5.95) osalta tilanne näyttäytyy puolestaan muita kuntia heikompana Sodankylässä, joskin erot eri kuntien välillä ovat pienet:

Yhteiskunta

Sodankylä 12%

Inari 9%

Utsjoki 8%

Kuvio 5.92. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Asunto

Sodankylä 9%

Utsjoki 8%

Inari 4%

Kuvio 5.93. Asunnon hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 302

VapaaͲaika

Sodankylä 5%

Utsjoki 4%

Inari 4%

Kuvio 5.94. Vapaa-ajan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Sosiaalisetsuhteet Sodankylä 3%

Inari 2%

Utsjoki 0%

Kuvio 5.95. Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asiaa voidaan tarkastella edelleen antamalla kunkin hyvinvointisisällön osalta sille kunnalle arvo 1, jossa esiintyy yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia, seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyvälle kunnalle arvo 2 ja niin edelleen. Pienimmän luvun saava kunta tulkitaan siten karkeasti hyvinvointikokonaisuudeltaan heikoimmassa tilanteessa olevaksi (taulukko 5.7):

Taulukko 5.7. Pohjois-Lapin seutukunnan kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Pohjois-Lapin seutukunnan Inari Sodankylä Utsjoki kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 3 2 1 Palkkatyö 1 2 3 Omat elintavat 2 3 1 303

Asuinkunnan ominaisuudet 2 3 1 Omat ominaisuudet 3 2 1 Palvelujen saatavuus 2 3 1 Yhteiskunta 2 1 3 Asunto 3 1 2 Vapaa-aika 2 1 2 Sosiaaliset suhteet 2 1 3 Yhteensä 22 19 18

Tällä tavoin hyvinvointikokonaisuuteen liittyviä kokemuksia tarkastelemalla voidaan todeta, että Pohjois-Lapissa huonoin tilanne on Utsjoella, jossa koetaan hyvinvoinnin heikkenemistä muita kuntia yleisemmin taloudellisen tilanteen, elintapojen, asuinkunnan ominaisuuksien, omien ominaisuuksien sekä asuinkunnan palvelujen saatavuuden osalta. Tilan- ne on samansuuntainen Sodankylässä, jossa muita kuntia yleisemmin yhteiskunta, asunto, vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet tuottavat hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Paras tilanne Pohjois-Lapin seutukunnassa hyvinvointikokonaisuuteen liittyvien kokemusten suhteen on siten Inarissa. Siellä ainoastaan palkkatyö koetaan muita kuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjänä. Utsjoen vastaajat kokevat siten muita Pohjois-Lapin kuntien vastaajia enemmän erilaiset tekijät hyvinvointiaan heikentävinä tai uhkaavina. Kuntien väliset erot ovat merkittäviä, mutta toisaalta Itä-Lappiin verrattuna huomattavasti pienempiä. Uhkaavina hyvinvointinsa eri syistä kokevien osuus on Pohjois-Lapissa suhteellisen pieni ja tärkeää tässä on, että se ei vastaa faktisia hyvinvointieroja, eikä niiden tasoja. Tässä yhteydes- sä on syytä vielä muistuttaa, että vastaajamäärät ovat pienissä kunnissa yleistyksiä ajatellen hyvin pieniä. Tarkastelussa on siten kyse jo aiemmin mainitusti hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lähestymistavasta. Kun sitten tarkasteluun otetaan seutukunnan kuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan tulevaisuus yleisimmin nykyistä huonommaksi edellisen tarkastelun heikoimmassa tilanteessa olleessa kunnassa, Utsjoella (29 %) (kuvio 5.96). 304

parempi ennallaan huonompi

Utsjoki 13% 58% 29% Sodankylä 25% 60% 15% Inari 24% 65% 12% Kuvio 5.96. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Seuraavassa luvussa 6 tarkastellaan lähemmin Tunturi-Lapin seutukunnan ja sen kuntien kokemuksellista hyvinvointia. 305 6 Tunturi-Lapin seutukunta

6.1 Seutukuntakokonaisuus

Tunturi-Lapin seutukunnassa kyselyyn vastasi 139 henkilöä. Heistä 20 asui Enontekiöllä, 51 Kittilässä, 43 Kolarissa ja 25 Muoniossa. Vastaajista naisia oli miehiä enemmän (kuvio 6.1).

nainen 54%

mies 46%

Kuvio 6.1. Sukupuolijakauma.

Vastaajista suurin ryhmä oli 50–64-vuotiaita ja pienin 18–29-vuotiaita (kuvio 6.2). Näin ollen vastauksissa painottuvat iäkkäämpien vastaajien vastaukset.

18Ͳ29v 2% 30Ͳ49v 24% 50Ͳ64v 44% 65Ͳ74v 21% 75v.javanhemmat 9%

Kuvio 6.2. Ikäjakauma.

Vastaajista 63 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 16 %, asumuserossa tai eronneita 10 % ja leskeksi jääneitä 11 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia (kuvio 6.3). 306

yksin 32% ystävienkanssa 2% yksinhuoltajana 2% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 38% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 25% yhdessävanhempienkanssa 2% Kuvio 6.3. Asumistapa.

Vastaajista 133 ilmoitti äidinkielekseen suomen, 2 pohjoissaamen ja 2 ruotsin. 2 vastaajaa ei ilmoittanut äidinkieltään lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 6.4).

Eiammatillistakoulutusta 19% Ammatillinenkurssi/kansanopistotutkinto 19% Ammattikoulututkinto 36% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 16% Yliopistotutkinto 10% Kuvio 6.4. Korkein ammatillinen koulutus.

45 % vastaajista ilmoitti olevansa mukana työelämässä ja 37 % eläkkeellä (kuvio 6.5).

työssä 45% työtön/lomautettu 10% päätoiminen/työnohellaopiskelu 1% eläke/osaeläke 37% muu 7%

Kuvio 6.5. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 1000–1999 euroa (kuvio 6.6). 307

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 29% 2000Ͳ2999euroa 21% 3000Ͳ4999euroa 26% 5000Ͳ7499euroa 8% 7500euroajaenemmän 3% Kuvio 6.6. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tarkastelusta on jätetty pois opiskelu, sillä Tunturi-Lapin seutukunnassa vastaajia opiskelua koskeviin kysymyksiin oli vain kuusi kappaletta. Lisäksi taustaryhmäkohtaisessa tarkastelussa ei tuoda esille seuraavia ryhmiä vastaajien vähäisyyden vuoksi: • 18–29-vuotiaat, eli nuorin ikäryhmä (3 vastaajaa) • 75-vuotiaat ja vanhemmat, eli vanhin ikäryhmä (12 vastaajaa) • koulutustaustaltaan yliopistotutkinnon suorittaneet (14 vastaajaa) • alimpaan 0-999 euron tuloluokkaan kuuluvat (vastaajia 15) • kahteen ylimpään eli 5000–7499 euron (9 vastaajaa) ja 7500 euroa ja enemmän (3 vastaajaa) tuloluokkaan kuuluvat henkilöt.

Kyselyyn on vastannut Tunturi-Lapin seutukunnassa vain 13 työtön- tä, yksi opiskelija ja kymmenen muun kuin työssä käynnin nykyiseksi työtilanteekseen ilmoittanutta henkilöä. Jotta taustaryhmäkohtaiseen tarkasteluun olisi mahdollista saada työssä käyvien ja eläkeläisten ohella mukaan työelämän ulkopuolella olevat henkilöt tilastollisesti riittävän suuressa määrin, on näistä kolmesta ryhmästä muodostettu oma työti- lanteeseen perustuva taustaryhmä. Tässä yhteydessä ryhmästä käytetään nimitystä ”välitila”. Jatkossa keskitytään erityisesti hyvinvoinnin heikkenemisen kokemuksiin. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Tunturi- Lapin seutukunnassa (vastaajia 108–124, palkkatyön osalta 67 vastaajaa) taloudellista tilannetta (23 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (18 %), yhteiskuntaan (16 %), palkkatyöhön (15 %) sekä omiin ominaisuuksiin (12 %). Kaikkein vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävinä sisältöi- 308 nä pidetään sosiaalisia suhteita (1 %), vapaa-aikaa (3 %), asuntoa (4 %), asuinkunnan ominaisuuksia (8 %) sekä omia elintapoja (10 %) (kuvio 6.7). Kyseiset sisällöt läpikäydään seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 76% 23% 1% VapaaͲaika 78% 18% 3% Asunto 74% 22% 4% Asuinkunnanominaisuudet 51% 42% 8% Omatelintavat 66% 24% 10% Omatominaisuudet 70% 18% 12% Työ 66% 19% 15% Yhteiskunta 42% 43% 16% Palvelujensaatavuus 43% 39% 18% Taloudellinentilanne 44% 33% 23% Kuvio 6.7. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

6.1.1 Taloudellinen tilanne

23 % Tunturi-Lapin seutukunnan asukkaista kokee oman taloudellisen tilanteensa hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi. Yleisimmin taloudellisen tilanteensa hyvinvointia heikentävänä kokevat miehet (26 %), 50–64-vuotiaat (35 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (40 %), työ- tilanteeltaan välitilassa olevat (46 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (46 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (41 %) (kuvio 6.8). Työ- elämän ulkopuolella oleminen (pois lukien eläkeläiset), pienet tulot sekä yhden aikuisen taloudessa eläminen vaikuttavat siten selvästi kyseisten hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyyteen sitä lisäävästi. Monet näistä tekijöistä liittyvät elämäntilanteen vakiintumattomuuteen ja/tai ongelmallisuuteen. Vähiten taloudellista tilannetta hyvinvointia heikentävänä tekijänä pi- tävät naiset (21 %), 65–74-vuotiaat (17 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (14 %), työssä käyvät (17 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (7 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (14 %). 309

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 44% 33% 23% Miehet 39% 35% 26% Naiset 47% 32% 21% 30Ͳ49v 55% 24% 21% 50Ͳ64v 32% 33% 35% 65Ͳ74v 57% 26% 17% Eiammatillistakoulutusta 14% 73% 14% Ammatillinenkurssi 25% 35% 40% Ammattikoulututkinto 56% 18% 27% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 45% 25% 30% Työssä 56% 27% 17% Välitila 32% 23% 46% Eläke/osaeläke 34% 46% 20% 1000Ͳ1999euroa 4% 50% 46% 2000Ͳ2999euroa 48% 26% 26% 3000Ͳ4999euroa 59% 33% 7% AsuuparisuhteessaJAlapsia 52% 32% 16% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 59% 27% 14% Eiasuparisuhteessa 21% 39% 41% Kuvio 6.8. Taloudellinen tilanne ja hyvinvointi (tulot, koulutus, asumistilanne: p- arvo = 0,005).

Rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 114–135, opiskelun osalta 36 ja lasten harrastusten osalta 46 vastaajaa) muiden auttamiseen (50 %), liikkumiseen (36 %), rentoutumiseen (32 %), harrastuksiin (30 %), opiskeluun (28 %) sekä vaatteisiin (22 %) (kuvio 6.9). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (10 %), asumiseen (11 %) laskuihin (15 %) sekä lasten harrastuksiin (17 %). Lu- kujen taustalta paljastuu tarkemmin tarkasteltuna esimerkiksi se todellisuus, että Tunturi-Lapin seutukunnan vastaajista 14 kokee, ettei heillä riitä raha ruokaan. Edelleen 20 vastaajaa kokee, ettei heillä ole riittävästi rahaa laskuihin. Ja nämä määrät ovat pelkästään kyselyyn vastanneiden keskuudesta. 310

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 66% 24% 10% Asumiseen 59% 31% 11% Laskuihin 50% 35% 15% Lastenharrastuksiin 50% 33% 17% Vaatteisiin 47% 31% 22% Opiskeluun 50% 22% 28% Harrastuksiin 40% 30% 30% Rentoutumiseen 39% 29% 32% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 36% 29% 36% Muidenauttamiseen 32% 18% 50% Kuvio 6.9. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Vastaajat toivat taloudelliseen tilanteeseensa liittyviä huolia aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa elämiskustannuksiin ja työttömyyteen liittyen seuraavasti: Energian hinta. Sähkön ja polttoaineiden korkea hinta vie ison osan tuloista. Että rahat riittävät remonttiin/rakentamiseen, lainanmaksuun, elä- miseen ym. Kaikkien hintojen nousu. Markka aikana halvempia Euron aikana kalliimpia. Euro on muuttanut hintoja. Euro on yhtä kuin markka. Pieni työttömyyskorvaus ansio 580 euroa/kk. Rahaa ei välillä ees ruokhaan asti saati vaatheissiin. Toimeentulo – olen työtön. Toimeentulo, pieni eläke. Toimeentulo. Alhainen opintoraha.

Rahan riittämättömyyttä muiden auttamiseen kokevat yleisimmin miehet (60 %), 30–49-vuotiaat (56 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (75 %, vastaajia 16), eläkeläiset (57 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (77 %) ja ei parisuhteessa asuvat (63 %). 311 Vähiten näin kokevat naiset (41 %), 65–74-vuotiaat (43 %), ammat tikoulututkinnon suorittaneet (43 %), työssä käyvät (40 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (38 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (38 %). Voidaan siten ajatella, että iän, kouluttautumisen ja parempien tulojen myötä mahdollisuus toisten ihmisten auttamiseen taloudellisin keinoin helpottuu, joskin se koetaan näissäkin ryhmissä laajalti vaikeaksi. Tässä yhteydessä on lisäksi tarkasteltu seutukunnittain rahojen ruokaan riittämisen kokemuksia. Tunturi-Lapin seutukunnassa rahojen riittämi- sen ruokaan kokevat yleisimmin hankalana miehet (13 %), 30–49-vuotiaat (23 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (14 %), työ- tilanteeltaan välitilassa olevat (29 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (19 %) ja ei parisuhteessa asuvat (17 %). Näissä ryhmissä koetaan siten laajalti rahan ruokaan riittämättömyyttä. Riskiryhmiä ovat tarkastelun nuorimmat ja koulutetuimmat. Kouluttautuminen ei ole siten välttämättä taannut paikkaa työelämässä. Vähiten rahojen riittämättömyyttä ruokaan kokevat naiset (8 %), 65–74-vuotiaat (4 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (4 %), elä- keläiset (4 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (7 %) ja ilman lapsia parisuhteessa asuvat (4 %). Näin ollen tässä yhteydessä paras tilanne on iäkkäillä, kahden eläkeläisen taloudessa asuvilla henkilöillä.

6.1.2 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Oman asuinkunnan palvelujen saatavuutta pidetään Tunturi-Lapin seutukunnassa toiseksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä (vastaajia 109). Kaikista vastaajista 18 % kokee palvelujen saatavuuden hyvinvointiaan heikentävänä, joten tyytymättömyys kyseiseen asiaan on merkittävän yleistä. Yleisimmin näin kokevat miehet (19 %), 50–64-vuotiaat (27 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (30 %), eläkeläiset (21 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (36 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (24 %) (kuvio 6.10). Vähimmässä määrin näin kokevat naiset (16 %), 30–49-vuotiaat (8 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (0 %, vastaajia 16), työssä käy- vät (15 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (12 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (11 %). Kokemukset asuinkunnan palvelujen 312 saatavuuden hyvinvointia heikentävistä ominaisuuksista näyttäisivät siten vähenevän parempien tulojen ja lapsiperhe-elämän myötä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 43% 39% 18% mies 37% 44% 19% nainen 50% 34% 16% 30Ͳ49v 40% 52% 8% 50Ͳ64v 31% 42% 27% 65Ͳ74v 68% 20% 12% Eiammatillistakoulutusta 35% 45% 20% Ammatillinenkurssi 38% 63% 0% Ammattikoulututkinto 41% 30% 30% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 42% 37% 21% Työssä 46% 39% 15% Välitila 30% 52% 17% Eläke/osaeläke 50% 29% 21% 1000Ͳ1999euroa 14% 50% 36% 2000Ͳ2999euroa 47% 40% 13% 3000Ͳ4999euroa 54% 35% 12% AsuuparisuhteessaJAlapsia 56% 33% 11% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 53% 31% 16% Eiasuparisuhteessa 24% 52% 24% Kuvio 6.10. Palvelujen saatavuus ja hyvinvointi.

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että tyytymät- tömyys kohdistetaan Tunturi-Lapin seutukunnassa yleisimmin asuinkunnan julkisen liikenteen (51 %, vastaajia 98), teatterin (44 %, 61 vastaajaa), pankkipalvelujen (37 %, 136 vastaajaa), oikeusavun (35 %, 23 vastaajaa), toimeentulotukipalvelujen (33%, 18 vastaajaa), yksityisten sosiaalipalvelujen (33 %, 21 vastaajaa), lastensuojelutyöhön liittyvien palvelujen (33 %, 24 vastaajaa) sekä kotipalvelun/kotihoidon (30 %, 23 vastaajaa) saatavuuteen (kuvio 6.11). Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan äitiysneuvolapalve- lujen (0 %, 20 vastaajaa), lastenneuvolapalvelujen (0 %, 20 vastaajaa), kirjaston (2 %, 108 vastaajaa), opiskelijaterveydenhuollon palvelujen (6 %, 16 vastaajaa) sekä lasten päivähoitopalvelujen (10 %, 30 vastaajaa) saatavuuteen. Tunturi-Lapissa julkisten perushyvinvointipalvelujen saatavuuteen ollaan kohtuullisen tyytyväisiä, kun taas muiden palvelujen saatavuuteen ollaan huomattavasti kriittisempiä. 313 Terveyskeskussairaalan palvelujen saatavuutta arvioi 60, yksityisten terveyspalvelujen saatavuutta 87, hammashuollon saatavuutta 102, kult- tuuritapahtuma palvelujen saatavuutta 82, nuorisotyön palvelujen saatavuutta 28, terveyskeskuspalvelujen saatavuutta 122, Työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen saatavuutta 56, kauppapalvelujen saatavuutta 136, postipalvelujen saatavuutta 135, kelan palvelujen saatavuutta 104, vammaispalvelujen saatavuutta 29, päihdehuollon palvelujen saatavuutta 17 ja muiden (kuin kotipalvelun/kotihoidon) vanhuspalvelujen saatavuutta 33 vastaajaa (kuvio 321). Tässä yhteydessä on huomattava, että päihde- huollon, toimeentulotuen sekä opiskelijaterveydenhuollon saatavuuden osalta vastaajia oli alle 20. Näihin liittyvät luvut ovat siten suuntaa antavia.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

äitiysneuvola 65% 35% 0% lastenneuvola 60% 40% 0% kirjasto 80% 19% 2% opiskelijaterveydenhuolto 25% 69% 6% lastenpäivähoito 60% 30% 10% terveyskeskussairaala 37% 52% 12% yksityisetterveyspalvelut 60% 29% 12% hammashuolto 55% 28% 17% kulttuuritapahtumat 44% 39% 17% nuorisotyö 32% 50% 18% terveyskeskus 43% 37% 21% työͲjaelinkeinotoimistonpalvelut 39% 39% 21% kauppapalvelut 58% 18% 24% postipalvelut 50% 26% 24% Kelanpalvelut 35% 41% 24% vammaispalvelu 24% 52% 24% päihdehuolto 18% 59% 24% muutvanhuspalvelut 15% 58% 27% kotipalvelu/kotihoito 30% 39% 30% lastensuojelutyö 29% 38% 33% yksityisetsosiaalipalvelut 14% 52% 33% toimeentulotuki 11% 56% 33% oikeusapu 13% 52% 35% pankkipalvelut 35% 28% 37% teatteri 13% 43% 44% julkinenliikenne 18% 31% 51%

Kuvio 6.11. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 314 Vastaajat toivat palvelujen saatavuuteen liittyviä huolta aiheuttavia sisäl- töjä esille seuraavasti: Peruspalvelujen ym. palveluiden saatavuus heikkeneminen syrjäseu- dulla, sekä palvelujen yksityistäminen ja kallistuminen. Eikä laadus- takaan voi olla enää varma. Poliisit tarvittaessa kaukana. Postin palvelut liian kaukana. Se, että palveluita ajetaan Kittilässä alas: verotoimisto on avoinna 1pvä/vko ja Nordeasta voi saada kassapalveluita vain tiistaisin klo 10-13. Harmittaa kovasti.

Julkisen liikenteen saatavuuteen ovat yleisimmin tyytymättömiä miehet (57 %), 30–49-vuotiaat (57 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (71 %, vastaajia 14), työtilanteeltaan välitilassa olevat (60 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (80 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (63 %). Vähiten tyytymättömiä julkisen liikenteen saatavuuteen ovat naiset (47 %), 65–74-vuotiaat (33 %, vastaajia 18), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (50 %, vastaajia 18), eläkeläiset (39 %), 3000-4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (48 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (37 %). Julkisen liikenteen saatavuuteen tyytymättömien osuudet ovat siten huomattavan suuria myös vähiten tyytymättömien keskuudessa. Toiseksi yleisimmin tyytymättömyyttä kohdistettavaan teatterin saatavuuteen ovat yleisimmin tyytymättömiä miehet (60 %), 50–64-vuotiaat (56 %) ja työssä käyvät henkilöt (50 %). Teatterin saatavuuteen ovat vähimmässä määrin tyytymättömiä naiset (38 %), 65–74-vuotiaat (27 %, vastaajia 15) ja työtilanteeltaan välitilassa olevat henkilöt (36 %, vastaajia 11). Samoin kuin julkisen liikenteen osalta todettiin, myös teatterin saatavuuteen ollaan laajalti tyytymättömiä kaikkein vähiten tyyty- mättömienkin joukossa. Tässä yhteydessä asiaa ei ole tarkasteltu lainkaan koulutus- ja tulotason sekä asumistavan mukaan eri ryhmiin kuuluvien vastaajien vähäisyyden vuoksi. 315 6.1.3 Yhteiskunta

Suomalaista yhteiskuntaa pidetään kolmanneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä Tunturi-Lapin seutukunnassa (vastaajia 108). Kaikista vastaajista 16 % kokee yhteiskunnan omaa hyvinvointiaan hei- kentävänä tekijänä. Molemmat sukupuolet kokevat asian samassa määrin (16 %). Kaikkein yleisimmin yhteiskunnan kokevat hyvinvoinnin hei- kentäjänä 65–74-vuotiaat (21 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (33 %, vastaajia 18), työtilanteeltaan välitilassa olevat (22 %, vastaajia 18), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (24 %) ja ei parisuhteessa asuvat (18 %) (kuvio 6.12). Vähiten edellä kuvatusti kokevat 30–49-vuotiaat (11 %), opistoasteen/ AMK-tutkinnon suorittaneet (0 %, vastaajia 18), työssä käyvät (14 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (12 %). Yhteys koulutuksellisen, taloudellisen ja sosiaalisen hyvä-/huono-osaisuuden ja koettujen hyvinvointiin vaikuttavien yhteis- kuntatekijöiden välillä on selvä. Huono-osaiset kokevat yleisemmin siten, että yhteiskunta heikentää heidän hyvinvointiaan.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 42% 43% 16% mies 39% 45% 16% nainen 43% 41% 16% 30Ͳ49v 44% 44% 11% 50Ͳ64v 28% 58% 15% 65Ͳ74v 54% 25% 21% Eiammatillistakoulutusta 11% 56% 33% Ammatillinenkurssi 38% 56% 6% Ammattikoulututkinto 36% 41% 23% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 44% 56% 0% Työssä 39% 47% 14% Välitila 44% 33% 22% Eläke/osaeläke 46% 41% 14% 1000Ͳ1999euroa 14% 62% 24% 2000Ͳ2999euroa 35% 47% 18% 3000Ͳ4999euroa 52% 44% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 50% 39% 12% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 46% 39% 16% Eiasuparisuhteessa 29% 53% 18%

Kuvio 6.12. Yhteiskunta ja hyvinvointi (koulutus: p-arvo < 0,005). 316 Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 105–124) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (37 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (35 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (28 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (7 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (15 %) sekä yleiseen turvallisuuteen (20 %) (kuvio 6.13).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 41% 52% 7% mahdollisuustullaautetuksi 35% 50% 15% yleinenturvallisuus 44% 36% 20% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 21% 51% 28% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 22% 44% 35% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 22% 41% 37% Kuvio 6.13. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat yhteiskuntaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Suomalaisten työttömyys, vanhusten hyvinvointi, lasten hyvinvointi. EU/euro/politiikka/isokenkäisten rahanahneus. Kaikki hinnat on moninkertaistuneet euron myötä/tukiaiset muihin maihin ja pankeil- le ja valtionyhtiöille/isokenkäisten palkat/bonukset/eläkkeet tähtitie- teellisen suuria. Lasten ja nuorten hyvinvointi. Nuorten railakas käyttäytyminen sekä häiriökäyttäytyminen huolestuttaa! Lasten ja nuorten tilanne: syrjäytyminen, avioerojen seuraukset, nuorten työttömyys. Perheväkivalta, nuorisotyöttömyys/työttömyys, luonnonsuojelu.

Ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen ovat yleisimmin tyyty- mättömiä miehet (44 %), 65–74-vuotiaat (46 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (46 %), eläkeläiset (41 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (52 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (43 %). 317 Vähiten tyytymättömyyttä tasa-arvoisuuden toteutumiseen kokevat naiset (33 %), 30–49-vuotiaat (37 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (24 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (27 %), 3000– 4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (37 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (29 %). Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että tulojen kasvun ja parisuhteellistumisen myötä vähenee tyytymättömyys ympäröivään yhteiskuntaan. Se vähenee, mutta tyytymättömyyttä esiintyy silti suuressa mittakaavassa. Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta suomalaiseen yhteiskuntaan liitettyjä yleisen turvallisuuden kokemuksia. Tunturi- Lapissa turvallisuuteen ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (22 %), 50–64-vuotiaat (26 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (33 %), työssä käyvät (25 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (21 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (28 %). Yleiseen turvallisuuteen tyytymättömien osuus on siten huomattava. Vähiten tyytymättömiä yleiseen turvallisuuteen ovat miehet (19 %), 30–49-vuotiaat (13 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (0 %), työti- lanteeltaan välitilassa olevat (9 %), 1000–1999 ja 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (20 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (13 %).

6.1.4 Palkkatyö

Tunturi-Lapin seutukunnan vastaajien (vastaajia 67) keskuudessa palkka- työ koetaan neljänneksi yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Näin kokee 15 % kaikista vastaajista. Kaikkein yleisimmin näin koetaan naisten (19 %), 50–64-vuotiaiden (21 %), ei ammatillista koulutusta (6 vastaajaa) ja opistoasteen/AMK-tutkinnon (12 vastaajaa) suorittaneiden (17 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (22 %) ja ei parisuhteessa asuvien (26 %) keskuudessa (kuvio 6.14). Työ koetaan vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävänä miesten (10 %), 30–49-vuotiaiden (9 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (13 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (10 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (5 %) keskuudessa. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että palkkatyötä arvioineita on vähemmän kuin hyvinvoinnin muita sisältöjä arvioineita henkilöitä. Arvioitsijoiden määrä on 318 tässä yhteydessä taustaryhmittäin koulutustaustan mukaan tarkasteltuna tilastollisesti liian pieni muiden kuin ammattikoulun suorittaneiden keskuudessa (muissa ryhmissä 6–12 vastaajaa). Tuloluokissa tilanne on sama kaikissa ryhmissä (vastaajia 11–18). Kyseiset luvut ovat siten suuntaa antavia.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 66% 19% 15% Mies 73% 17% 10% Nainen 61% 19% 19% 30Ͳ49v 78% 13% 9% 50Ͳ64v 52% 28% 21% Eiammatillistakoulutusta 67% 17% 17% Ammatillinenkurssi 63% 25% 13% Ammattikoulututkinto 68% 18% 15% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 67% 17% 17% 1000Ͳ1999euroa 46% 36% 18% 2000Ͳ2999euroa 60% 30% 10% 3000Ͳ4999euroa 61% 17% 22% AsuuparisuhteessaJAlapsia 65% 30% 5% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 81% 10% 10% Eiasuparisuhteessa 57% 17% 26%

Kuvio 6.14. Palkkatyö ja hyvinvointi.

Palkkatyön sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 65–71) palkkaukseen (31 %), työn kuormittavuuteen (23 %), työn sisältöön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin (17 %), työstä saatavaan arvostukseen (16 %), työaikoihin (16 %), työn vakinaisuuteen (13 %) sekä esimiehiin (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan työkavereihin (3 %), työn mielenkiintoisuuteen (9 %) sekä vastuunkantamisen mahdollisuuteen (10 %) (kuvio 6.15). 319

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 77% 20% 3% mielenkiintoisuus 65% 27% 9% vastuunkantaminen 68% 23% 10% esimiehet 66% 23% 11% vakinaisuus 73% 13% 13% työajat 65% 19% 16% arvostus 52% 32% 16% vaikuttaminen 52% 31% 17% kuormittavuus 46% 30% 23% palkkaus 38% 31% 31% Kuvio 6.15. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Tunturi-Lapin seutukunnan vastaajat toivat työhön liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa jatkuvuuteen liittyen seuraavasti: Epätietoisuus minne työpaikka siirtyy. Matkailun parissa asiakkaitten saatavuus, koska elän sillä. Työni on rasittavaa ja ei vakituista. Työhyvinvointi: raskas työ, johtajilta ei saa arvostusta, liian vähän koulutettua henkilökuntaa, työturvallisuus. Työhön siirtyminen. Lasten sopeutuminen hoitoon jännittää + yhteensovittaminen mieheni kiireisen työn kanssa. Työn jatkuvuus. Pätkätyössä saa olla koko ajan huolissaan.

Kahta yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavaa työn sisältöä tarkastelemalla on todettavissa, että yleisimmin työn palkkaukseen ovat tyytymät- tömiä naiset (33 %), työikäisistä 50–64-vuotiaat (43 %) ja ei parisuhteessa asuvat (38 %). Vähiten tyytymättömyyttä on puolestaan miesten (27 %), 30–49-vuotiaiden (20 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvien (22 %) keskuudessa. Asiaa ei ole tarkasteltu lainkaan koulutus- ja tulotaustan mukaan kyseisten vastaajaryhmien pienuuden vuoksi. 320 Työn kuormittavuuteen tyytymättömiksi itsensä kokevat yleisemmin naiset (34 %). Lisäksi tyytymättömimpiä tähän asiaan ovat työikäisistä 50–64-vuotiaat (35 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (25 %). Vähiten tyytymättömyyttä työn kuormittavuuteen koetaan miesten (10 %), 30–49-vuotiaiden (12 %) sekä parisuhteessa lasten kera asu vien (18 %) keskuudessa. Naiset kokevat siten selvästi miehiä yleisemmin työnsä kuormittavuuteen kohdistuvaa tyytymättömyyttä. Tässäkään yh- teydessä asiaa ei ole tarkasteltu lainkaan koulutus- ja tulotaustan mukaan kyseisten vastaajaryhmien pienuuden vuoksi.

6.1.5 Omat ominaisuudet

Henkilön omat ominaisuudet koetaan Tunturi-Lapin seutukunnassa viidenneksi eniten hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Tähän liittyen tutkimuksessa kartoitettiin vastaajien jokapäiväistä elämää haittaavia sairauksia, vaivoja tai vammoja. Vastaajista (vastaajia 135) 45 prosentilla on tällainen. Yleisimmin sairaus, vaiva tai vamma on miehillä (50 %), 50–64-vuotiailla (56 %), ammatillisen kurssin suorittaneilla (54 %), elä- keläisillä (67 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (63 %) ja ei parisuhteessa asuvilla (52 %) (kuvio 6.16). Vähimmässä määrin kyseisen tyyppistä haittaa on naisilla (42 %), 30–49-vuotiailla (20 %), ammattikoulututkinnon suorittaneilla (40 %), työssä käyvillä (26 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvilla (33 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvilla (31 %). Kaikissa ryhmissä sairauden aiheuttamaa haittaa kokevien osuus on joka tapauksessa huomattava. Tunturi-Lapin osalta tarkastellussa nuorimmassakin ryhmässä joka viides kokee näin, samoin kuin neljännes työssä käyvistä. 321

Eiole Kylläon

Kaikkivastaajat 55% 45% mies 50% 50% nainen 58% 42% 30Ͳ49v 80% 20% 50Ͳ64v 44% 56% 65Ͳ74v 54% 46% Eiammatillistakoulutusta 52% 48% Ammatillinenkurssi 46% 54% Ammattikoulututkinto 60% 40% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 55% 45% Työssä 74% 26% Välitila 56% 44% Eläke/osaeläke 33% 67% 1000Ͳ1999euroa 38% 63% 2000Ͳ2999euroa 59% 41% 3000Ͳ4999euroa 67% 33% AsuuparisuhteessaJAlapsia 69% 31% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 51% 49% Eiasuparisuhteessa 48% 52% Kuvio 6.16. Vastaajalla esiintyvä sairaus, vaiva tai vamma (ikä, työtilanne: p-arvo < 0,005).

Kaikista vastaajista (vastaajia 114) 12 % kokee omat ominaisuutensa hyvinvointia heikentävinä. Yleisimmin omien ominaisuuksien koetaan heikentävän hyvinvointia miesten (14 %), 50–64-vuotiaiden (18 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (20 %), työssä käyvien (14 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (16 %) ja ei parisuhteessa asuvien (14 %) keskuudessa (kuvio 6.17). Vähiten omia ominaisuuksia hyvinvointia heikentävinä pitävät naiset (11 %), 65–74-vuotiaat (7 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (10 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (10 %), 3000–4999 euron tulo luokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera (7 %) asuvat. Tarkastelun vanhimmassa ikäryhmässä on siten selvästi toisia ryhmiä vä- hemmän omiin ominaisuuksiinsa tyytymättömiä henkilöitä. Tilanne on sama tarkastelun suurituloisimpien keskuudessa. 322

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 70% 18% 12% mies 69% 18% 14% nainen 71% 18% 11% 30Ͳ49v 80% 8% 12% 50Ͳ64v 56% 27% 18% 65Ͳ74v 82% 11% 7% Eiammatillistakoulutusta 55% 30% 15% Ammatillinenkurssi 65% 15% 20% Ammattikoulututkinto 75% 15% 10% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 63% 21% 16% Työssä 72% 14% 14% Välitila 75% 15% 10% Eläke/osaeläke 68% 20% 13% 1000Ͳ1999euroa 60% 24% 16% 2000Ͳ2999euroa 75% 10% 15% 3000Ͳ4999euroa 88% 8% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 79% 14% 7% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 73% 13% 13% Eiasuparisuhteessa 60% 27% 14% Kuvio 6.17. Omat ominaisuudet ja hyvinvointi.

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 126–133) energisyyteen liittyvät kokemukset (22 %). Seuraavaksi eniten tyytymättömyyttä aiheuttavat fyysinen terveys (17 %) ja toimintakykyisyys (12 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan muihin ihmisiin kohdistuvaan avoimuuteen (2 %), uusiin asioihin kohdistuvaan avoimuuteen (4 %), elämään kohdistettavaan myönteisyyteen (6 %), onnellisuuteen (6 %) sekä omaan itseen (7 %) (kuvio 6.18).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 67% 31% 2% avoimuusuusiaasioitakohtaan 64% 33% 4% myönteisyyselämään 74% 20% 6% onnellisuus 60% 34% 6% tyytyväisyysomaanitseen 57% 36% 7% toimintakykyisyys 58% 30% 12% fyysinenterveys 52% 32% 17% energisyys 41% 37% 22%

Kuvio 6.18. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 323 Vastaajat toivat omiin ominaisuuksiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisäl- töjä esille muun muassa seuraavasti: Terveys, kun on erilaisia vaivoja ja kipuja. Vammat ja sairaudet rajoittaa liikkumista ja harrastuksia. Iän mukana tuoma toimintakyvyn heikkeneminen! Sairastumisen pelko.

Yleisimmin energisyyteensä (tai tässä sen puutteeseen) ovat tyytymättö- miä miehet (25 %), 50–64-vuotiaat (31 %), opistoasteen/AMK -tutkinnon suorittaneet (33 %), eläkeläiset (30 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (32 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (29 %). Vähiten tyytymättömyyttä omaan energisyyteensä kokevat naiset (21 %), 65–74-vuotiaat (15 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (20 %), työssä käyvät (17 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (11 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (18 %). Tarkastelluista ikä- ryhmistä vanhimmasta ja tuloluokista suurimmasta löytyy siten vähim- mässä määrin omaan energisyyteensä tyytymättömiä henkilöitä. Tutkimuksessa on tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta vielä ihmisten itseensä liittämiä tyytymättömyyskokemuksia. Tämän mukaan molempien sukupuolten keskuudessa itseen kohdistetaan tyytymättö- myyttä samassa määrin (7 %). Yleisimmin tyytymättömiä itseensä ovat 30–49-vuotiaat (10 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (13 %), työssä käyvät (9 %), 2000-2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (9 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (11 %). Vähiten itseensä tyytymättömiä ovat 65–74-vuotiaat (0 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (4 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (4 %), 1000–1999 ja 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (3 %). Tästä voidaan todeta, että iän ja lapsiperheellistymisen myötä tyytymättömyys itseen tulee harvi- naisemmaksi.

6.1.6 Elintavat

Tunturi-Lapin seutukunnassa kuudenneksi yleisimmin ja samalla viidenneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä pidetään omia elinta- 324 poja (vastaajia 120). Omat elintapansa kokee hyvinvointia heikentävi- nä 10 % kaikista vastaajista. Yleisimmin näin kokevat miehet (13 %), 30–49-vuotiaat (15 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (20 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (16 %, vastaajia 19), 3000– 4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (11 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (16 %) (kuvio 6.19). Vähimmässä määrin elintavat koetaan hyvinvointia heikentävinä naisten (8 %), 65–74-vuotiaiden (7 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (5 %, vastaajia 19), eläkeläisten (5 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (5 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (4 %) keskuudessa. Iän myötä tyytymättömyys omiin elintapoihin näyttäisi siten vä- henevän. Joka tapauksessa kriittisyys omiin elintapoihin on suhteellisen vähäistä. Hyvinvoinnin muutos koetaan mahdollistuvan enemmän mi- nän ulkopuolisten tekijöiden kuin oman tekemisen kautta.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 66% 24% 10% mies 68% 20% 13% nainen 64% 28% 8% 30Ͳ49v 63% 22% 15% 50Ͳ64v 55% 34% 11% 65Ͳ74v 82% 11% 7% Eiammatillistakoulutusta 50% 40% 10% Ammatillinenkurssi 79% 16% 5% Ammattikoulututkinto 71% 20% 9% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 55% 25% 20% Työssä 62% 26% 13% Välitila 68% 16% 16% Eläke/osaeläke 70% 26% 5% 1000Ͳ1999euroa 60% 32% 8% 2000Ͳ2999euroa 71% 24% 5% 3000Ͳ4999euroa 59% 30% 11% AsuuparisuhteessaJAlapsia 68% 16% 16% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 77% 19% 4% Eiasuparisuhteessa 55% 32% 13%

Kuvio 6.19. Elintavat ja hyvinvointi.

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 130–135) painon hallintaan (25 %), nukkumistottumuksiin (20 %), liikuntatottumuksiin (18 %) sekä tupakkatuot- 325 teiden käyttöön (10 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan huumausaineiden (1 %), lääkkeiden (5 %) ja alkoholin (6 %) käyttöön sekä ravitsemistottumuksiin (8 %) (kuvio 6.20).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 10%0%1% 90% lääkkeidenkäyttö 36% 24% 5% 35% alkoholinkäyttö 56% 10% 6% 29% ravitsemistottumukset 54% 36% 8% 2% tupakkatuotteidenkäyttö 20% 8% 10% 63% liikuntatottumukset 46% 34% 18% 2% nukkumistottumukset 52% 28% 20% 0% painonhallinta 38% 32% 25% 5%

Kuvio 6.20. Elintavat ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat omiin ominaisuuksiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisäl- töjä esille muun muassa seuraavasti: Tupakointi ja alkoholin käyttö. Molemmat ovat pahasta.

Painon hallintaan ovat yleisimmin tyytymättömiä naiset (27 %), 50–64-vuotiaat (29 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (30 %), työssä käyvät (37 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (30 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (34 %). Tämän myötä näyttää siltä, että erityisesti työssä käynti sekä lapsiperhetilanne tuottavat tyytymättö- myyttä painonhallintaan. Harvinaisempaa tyytymättömyys painon hallintaan on miesten (23 %), 30–49-vuotiaiden (23 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (12 %), työtilanteeltaan välitilassa olevien (12 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (20 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (20 %) keskuudessa. Painon hallinnan lisäksi tarkempaan tarkasteluun on otettu kaikkien seutukuntien osalta vielä tyytymättömyys alkoholin käyttöön. Tunturi- Lapin seutukunnassa yleisimmin tyytymättömiä alkoholin käyttöönsä ovat miehet (9 %), 30–49-vuotiaat (14 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (14 %), työssä käyvät (9 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (10 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (9 %). 326 Yleisimmin tyytymättömyyttä alkoholin käyttöön on siten tarkastelun nuorimmassa ikäryhmässä sekä korkeimman koulutuksen omaavien keskuudessa. Vähiten tyytymättömyyttä alkoholin käyttöönsä kokevat puolestaan naiset (4 %), 65–74-vuotiaat (0 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (0 %), eläkeläiset (2 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (2 %).

6.1.7 Asuinkunnan ominaisuudet

Asuinkunnan ominaisuudet koetaan Tunturi-Lapin seutukunnassa nel- jänneksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä (vastaajia 118). Kai- kista vastaajista näin kokee 8 %. Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä asuinkunnan ominaisuuksien vuoksi kokevat miehet (11 %), 50–64-vuotiaat (13 %), ei ammatillista koulutusta, ammattikoulututkinnon sekä opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (10 %), työtilanteeltaan väli- tilassa olevat (14 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (10 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (9 %) (kuvio 6.21). Suurimmassa määrin tyytymättömyyttä esiintyy siten työtilanteeltaan välitilassa olevien, kuten työttömien ja opiskelijoiden keskuudessa. Vähiten näin koetaan naisten (5 %), 30–49-vuotiaiden (3 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (5 %), eläkeläisten (3 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (5 %) sekä ei parisuhteessa asuvien (5 %) keskuudessa. Kaiken kaikkiaan asuinkuntansa ominaisuuksiin tyyty- mättömien osuudet näyttäytyvät ryhmissä melko pieniltä. Asuinkunnan koettujen ominaisuuksien ja muuttomotiivien välillä on yhteys. Laaja tyytymättömyys asuinalueen ominaisuuksiin lisää muuttohalukkuutta. Parhaassa työiässä olevien vähäinen tyytymättömyys asuinkunnan ominaisuuksiin on tässä merkittävää. 327

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 51% 42% 8% mies 45% 45% 11% nainen 57% 38% 5% 30Ͳ49v 55% 41% 3% 50Ͳ64v 34% 53% 13% 65Ͳ74v 65% 27% 8% Eiammatillistakoulutusta 35% 55% 10% Ammatillinenkurssi 40% 55% 5% Ammattikoulututkinto 51% 39% 10% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 55% 35% 10% Työssä 51% 42% 7% Välitila 43% 43% 14% Eläke/osaeläke 59% 39% 3% 1000Ͳ1999euroa 32% 64% 5% 2000Ͳ2999euroa 48% 43% 10% 3000Ͳ4999euroa 54% 39% 7% AsuuparisuhteessaJAlapsia 55% 38% 7% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 64% 27% 9% Eiasuparisuhteessa 38% 58% 5% Kuvio 6.21. Asuinkunnan ominaisuudet ja hyvinvointi.

Asuinkunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 99–135) päättäjien asiantuntevuuteen (40 %), opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (39 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (36 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (27 %), työs- säkäyntimahdollisuuksiin (26 %) sekä kauppapalvelujen tasoon (22 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin asuinkunnan koulun- käyntimahdollisuuksiin perusasteella (2 %), turvallisuuteen (5 %), viihtyisyyteen (10 %), liikuntamahdollisuuksiin (11 %), yhteisöllisyyteen (11 %) sekä muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (15 %) (kuvio 6.22). 328

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 66% 32% 2% turvallisuus 74% 22% 5% viihtyisyys 53% 38% 10% liikuntamahdollisuudet 58% 31% 11% yhteisöllisyys 37% 52% 11% muutharrastusmahdollisuudet 47% 38% 15% kauppapalvelujentaso 46% 33% 22% työssäkäyntimahdollisuudet 31% 43% 26% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 37% 37% 27% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 17% 47% 36% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 19% 41% 39% päättäjienasiantuntevuus 12% 48% 40% Kuvio 6.22. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asuinkunnan ominaisuuksiin liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Turvattomuuden tunne asuinpaikkakunnalla (kylällä) kaikki vie- dään pois (poliisi, posti, rajavartiosto jne.) Työn saanti tunturilapissa on kausiluonteista. Nuorille ei ole kunnollisia harrastus- ja kokoontumispaikkoja. Lasteni koulun sisäilmaongelmat. Kehittymismahdollisuudet – työ- ja opiskelumahdollisuudet Muoni- ossa minimaaliset ts. jos haluaa valita em. asiat on tod. näk. Vaihdet- tava asuinkuntaa.

Tunturi-Lapin seutukunnassa päättäjien asiantuntevuuteen tyytymättö- miä löytyy erityisesti miesten (43 %), 30–49-vuotiaiden (50 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (53 %, vastaajia 17), työtilanteel- taan välitilassa olevien (48 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (40 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien keskuudesta (47 %). Päättäjien asiantuntevuuteen ovat vähiten tyytymättömiä naiset (37 %), 65–74-vuotiaat (36 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet 329 (30 %), eläkeläiset (32 %), 1000–1999 ja 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (38 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (33 %). Tyy- tymättömyys kaikissa ryhmissä on kuitenkin huomattavan yleistä, kun päättäjien asiantuntevuuteen on tyytyväinen vain noin joka kymmenes vastaaja. Oletamme edellä kuvattujen avovastausten perusteella, että tyy- tymättömyys moniin hyvinvointitoimijoihin on kasvamassa. Kaikkien seutukuntien osalta on vielä tarkasteltu lähemmin tyyty- mättömyyttä asuinkunnan työssäkäyntimahdollisuuksiin. Näihin ovat Tunturi- Lapin seutukunnassa yleisimmin tyytymättömiä naiset (29 %), 50–64-vuotiaat (36 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (38 %, vastaajia 16), työtilanteeltaan välitilassa olevat (43 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (44 %) ja ei parisuhteessa asuvat (30 %). Asuin- kunnan työssäkäyntimahdollisuuksiin ollaan siten suurimmassa määrin tyytymättömiä työelämän ulkopuolella olevien ja tarkasteltavista ryhmis- tä pienituloisimpien keskuudessa. Vähiten tyytymättömyyttä työssäkäyntimahdollisuuksiin kokevat miehet (22 %), 30–49-vuotiaat (13 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (19 %), työssä käyvät (19 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (13 %, vastaajia 16) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (19 %).

6.1.8 Asunto

Tunturi-Lapin seutukunnassa kolmanneksi vähiten hyvinvointia heiken- tävänä tekijänä pidetään asuntoa (vastaajia 121). Kaikista vastaajista näin kokee 4 %. Yleisimmin asuntonsa hyvinvointia heikentäväksi tekijäksi kokevat miehet (8 %), 30–49-vuotiaat (12 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (9 %), työssä käyvät (6 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (8 %) ja ei parisuhteessa asuvat (8 %) (kuvio 6.23). Suurin tyy- tymättömien osuus löytyy siten tarkastelun nuorimmasta ikäryhmästä. Edelleen tarkasteltuna vähiten asuntoaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä pitävät naiset (2 %), 50–64-vuotiaat (2 %), ei ammatillista koulutusta (vastaajia 19) ja ammatillisen kurssin suorittaneet (0 %), eläkeläi- set (0 %), 1000–1999 ja 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (0 %). 330

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 74% 22% 4% mies 76% 17% 8% nainen 72% 26% 2% 30Ͳ49v 76% 12% 12% 50Ͳ64v 67% 31% 2% 65Ͳ74v 75% 21% 4% Eiammatillistakoulutusta 74% 26% 0% Ammatillinenkurssi 62% 38% 0% Ammattikoulututkinto 69% 22% 9% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 81% 14% 5% Työssä 76% 19% 6% Välitila 68% 27% 5% Eläke/osaeläke 79% 21% 0% 1000Ͳ1999euroa 58% 39% 4% 2000Ͳ2999euroa 78% 17% 4% 3000Ͳ4999euroa 76% 16% 8% AsuuparisuhteessaJAlapsia 67% 27% 7% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 88% 12% 0% Eiasuparisuhteessa 61% 32% 8% Kuvio 6.23. Asunto ja hyvinvointi.

Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 121–133) asumiskustannukset (17 %) ja asunnon kunto (11 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan asumismuotoon (2 %), omistussuhteeseen (3 %), asunnon turvallisuuteen (3 %), sijaintiin (4 %), kokoon (6 %) sekä varustetasoon (6 %) (kuvio 6.24). Tyytyväisyys omaan kotiin yhtenä hyvinvoinnin päälähtee- nä on laajaa. Siitä huolimatta kodin kuntoon, varustetasoon ja kustan- nuksiin liitetään monien osalta odotuksia ja muutostarpeita. 331

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 88% 10% 2% omistussuhde 87% 10% 3% turvallisuus 87% 10% 3% sijainti 84% 12% 4% koko 83% 11% 6% varustetaso 69% 25% 6% kunto 57% 32% 11% asumiskustannukset 46% 36% 17% Kuvio 6.24. Asunto ja tyytymättömyys.

Vastaajat toivat asumiseensa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Että saadaan oma talo rakennettua loppuun ja päästäisiin muutta- maan pian. Että rahat riittävät remonttiin/rakentamiseen, lainan maksuun, elämiseen ym. Jos Hannukaisen kaivos tulee, joudun lähtemään kodistani pois. Omakotitalon remontti- ja lämmityskustannukset.

Miehet ja naiset ovat samassa suhteessa tyytymättömiä omiin asumiskustannuksiinsa (17 %). Tyytymättömimpiä asumiskustannuksiinsa ovat li- säksi 30–49-vuotiaat (23 %), ammatillisen kurssin suorittaneet (23 %), eläkeläiset (24 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (27 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (24 %). Vähiten tyytymättömyyttä asumiskustannuksiin esiintyy puolestaan 65–74-vuotiaiden (15 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (14 %), työssä käyvien (12 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien (10 %) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvien (13 %) keskuudessa. Asunnon kuntoon liittyen voidaan todeta, että yleisimmin siihen tyy- tymättömiä ovat naiset (12 %), 30–49-vuotiaat (13 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (13 %), eläkeläiset (16 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (15 %) ja ei parisuhteessa asuvat (18 %). Kaikkein suurin tyytymättömien osuus on siten ei parisuhteessa asuvien joukossa. Vähiten tyytymättömiä on puolestaan miesten (10 %), 50–64-vuotiaiden (11 %), ammatillisen kurssin suorittaneiden (8 %), työssä käy- vien (8 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (7 %) sekä pari- 332 suhteessa ilman lapsia asuvien (6 %) keskuudessa. Mitä suuremmat tulot ihmisillä on, sitä vähemmän heidän keskuudessaan ilmenee tyytymättö- myyttä asunnon kuntoon.

6.1.9 Vapaa-aika

Vapaa-aika koetaan toiseksi vähiten hyvinvointia heikentävänä tekijänä Tunturi-Lapin seutukunnassa (vastaajia 120). Kaikista vastaajista vain 3 % kokee näin. Yleisimmin vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät miehet (4 %), 50–64- ja 65–74-vuotiaat (4 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (7 %), työssä käyvät (6 %), 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvat (5 %, vastaajia 19) sekä ei parisuhteessa asuvat (5 %) (kuvio 6.25). Kaiken kaikkiaan näissäkin ryhmissä tyytymättö- mien osuus on hyvin pieni. Vähiten vapaa-aikaansa hyvinvointia heikentävänä pitävät naiset (3 %), 30–49-vuotiaat (3 %), ammatillisen kurssin ja opistoasteen/ AMK-tutkinnon suorittaneet (0 %), eläkeläiset (0 %), 1000–1999 ja 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (0 %).

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Kaikkivastaajat 78% 18% 3% Mies 75% 22% 4% Nainen 81% 16% 3% 30Ͳ49v 79% 17% 3% 50Ͳ64v 66% 30% 4% 65Ͳ74v 92% 4%4% Eiammatillistakoulutusta 71% 24% 6% Ammatillinenkurssi 64% 36% 0% Ammattikoulututkinto 83% 10% 7% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 86% 14% 0% Työssä 78% 17% 6% Välitila 71% 25% 4% Eläke/osaeläke 83% 18% 0% 1000Ͳ1999euroa 75% 21% 4% 2000Ͳ2999euroa 68% 26% 5% 3000Ͳ4999euroa 82% 15% 4% AsuuparisuhteessaJAlapsia 76% 21% 3% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 83% 17% 0% Eiasuparisuhteessa 75% 20% 5%

Kuvio 6.25. Vapaa-aika ja hyvinvointi. 333 Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 113–131, opiskelun osalta 46, kulttuuritoiminnan osalta 83 ja yleishyödyllisen toiminnan osalta 80 vastaajaa) kulttuuritoimintaan (39 %), opiskeluun (39 %), yleishyödylliseen toimintaan (35 %), ystä- vien tapaamiseen (26 %), luonnossa liikkumiseen (20 %), rentoutumiseen (19 %) sekä liikuntaan (17 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittä- mättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (5 %), kotitöihin (15 %), harrastuksiin (15 %) sekä perheen kanssa olemiseen (16 %) (kuvio 6.26). Tämän voidaan nähdä olevan yksi osoitus vapaa- ajan harrastusten priorisoinnista. Sille mitä eniten arvostetaan, järjeste- tään myös aikaa. Itsensä kehittäminen ja ”vaivannäkö” ovat tässä yhtey- dessä niitä vapaa-ajan toimia, joihin on vähiten aikaa.

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 59% 35% 5% kotitöihin 60% 24% 15% harrastuksiin 45% 41% 15% perheelle 55% 30% 16% liikuntaan 50% 33% 17% rentoutumiseen 46% 35% 19% luonnossaliikkumiseen 51% 29% 20% ystäville 38% 36% 26% yleishyödylliseentoimintaan 24% 41% 35% opiskeluun 37% 24% 39% kulttuuritoimintaan 31% 30% 39% Kuvio 6.26. Ajan riittäminen.

Vastaajat toivat vapaa-aikaan liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Yksinhuoltajan ongelmat: rahojen riittävyys, huono omatunto lasten joutuessa olemaan paljon yksin vuorotyön vuoksi.

Kulttuuritoimintaan liittyvää ajan riittämättömyyttä tarkastellen voidaan vielä todeta, että yleisimmin sitä kokevat miehet (41 %), 50–64-vuotiaat (44 %), työssä käyvät (42 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (48 %). Näissä ryhmissä on siten suurin osuus niitä ihmisiä, jotka koke- 334 vat haluavansa käyttää enemmän aikaa kulttuuritoimintaan. Asia voidaan tulkita näin, sillä vastaajilla oli mahdollisuus vastata kysymykseen myös ”asia ei kosketa minua” -vaihtoehdolla. Asiaa ei ole tarkasteltu koulutus- ja tulotaustan mukaan kyseisten ryhmien pienuuden vuoksi. Ajan riittämiseen tässä yhteydessä ovat vähiten tyytymättömiä naiset (37 %), 65–74-vuotiaat (32 %, vastaajia 19), työtilanteeltaan välitilassa olevat (23 %, vastaajia 13) sekä parisuhteessa ilman lapsia asuvat (27 %). Seutukunnittain on vielä tarkasteltu lähemmin kokemuksia perheen kanssa vietettävän ajan riittävyydestä. Yleisimmin ajan riittämättömyyttä kyseiseen asiaan kokevat naiset (16 %), 30–49-vuotiaat (19 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (18 %), työssä käyvät (21 %) 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (25 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (18 %). Näin voidaan havaita, että erityisen suuri tyytymättömien osuus löytyy työssä käyvien ja tarkastelun suurimpaan tuloluokkaan kuuluvien keskuudesta. Vähiten perheen kanssa vietettävän ajan puutetta kokevat miehet (15 %), 65–74-vuotiaat (7 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (9 %), eläkeläiset (9 %), 1000-1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (15 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (12 %). Mielenkiintoista tässä yhteydessä on se, että noin joka kymmenes eläkeläinen kokee perheen kanssa vietetyn ajan riittävyyteen kohdistuvaa tyytymättömyyttä. Tässä tilanteessa voi tyytymättömyys kohdistua oman ajan riittämättömyyden lisäksi perheenjäsenten kiireiseen aikatauluun.

6.1.10 Sosiaaliset suhteet

Sosiaaliset suhteet koetaan Tunturi-Lapin seutukunnassa vähimmässä määrin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Tähän liittyen tutkimuksessa selvitettiin ihmisten yksinäisyyskokemuksia siitä lähtökohdasta, josko he kokevat yksinäisyyttä usein, joskus tai ei koskaan. Kaikista vastaajista (vastaajia 130) 7 % kokee itsensä usein yksinäiseksi. Näin kokevat yleisimmin miehet (9 %), 65–74-vuotiaat (11 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (13 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (9 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (13 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (15 %) (kuvio 6.27). 335 Itsensä usein yksinäiseksi kokevat vähimmässä määrin naiset (6 %), 50–64-vuotiaat (4 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (0 %), työssä käyvät (3 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvat (0 %). Yksinäisyyden kokemukset yleisty- vät siten pienituloisuuden sekä parisuhteen ulkopuolella olemisen myötä.

Kyllä,usein Kyllä,joskus Enkoskaan

Kaikkivastaajat 7% 54% 39% Mies 9% 54% 37% Nainen 6% 55% 39% 30Ͳ49v 7% 52% 41% 50Ͳ64v 4% 55% 42% 65Ͳ74v 11% 48% 41% Eiammatillistakoulutusta 13% 57% 30% Ammatillinenkurssi 4% 64% 32% Ammattikoulututkinto 9% 49% 42% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 0% 55% 45% Työssä 3% 53% 43% Välitila 9% 52% 39% Eläke/osaeläke 7% 58% 36% 1000Ͳ1999euroa 13% 58% 29% 2000Ͳ2999euroa 5% 50% 46% 3000Ͳ4999euroa 4% 44% 52% AsuuparisuhteessaJAlapsia 0% 47% 53% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 2% 53% 45% Eiasuparisuhteessa 15% 61% 24%

Kuvio 6.27. Yksinäisyyskokemusten esiintyminen.

Omia sosiaalisia suhteitaan (vastaajia 120) pitävät hyvinvointia heiken- tävinä ainoastaan 1 % kaikista vastaajista. Näin kokevat yleisimmin naiset (2 %), 30–49-vuotiaat (4 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (5 %), työssä käyvät (2 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (4 %) sekä ei parisuhteessa asuvat (3 %) (kuvio 6.28). Edelleen tarkasteltuna vähiten näin kokevia esiintyy miesten (0 %), 50–64- ja 65–74-vuotiaiden (0 %), ei ammatillista koulutusta, ammatillisen kurssin ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden (0 %), työtilanteeltaan välitilassa olevien ja eläkeläisten (0 %), 2000–2999 ja 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) sekä parisuhteessa lasten kera ja ilman lapsia asuvien (0 %) keskuudessa. Tästä voidaan vetää 336 se johtopäätös, että Tunturi-Lapin seutukunnassa ihmiset kokevat sosiaaliset suhteensa äärimmäisen pienessä määrin hyvinvointia heikentävinä.

Edistäväthyvinvointiani Eivätvaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäväthyvinvointiani

Kaikkivastaajat 76% 23% 1% Mies 79% 21% 0% Nainen 72% 27% 2% 30Ͳ49v 80% 16% 4% 50Ͳ64v 67% 33% 0% 65Ͳ74v 78% 22% 0% Eiammatillistakoulutusta 57% 38% 5% Ammatillinenkurssi 71% 29% 0% Ammattikoulututkinto 83% 17% 0% Opistoasteen/AMKͲtutkinto 75% 25% 0% Työssä 79% 19% 2% Välitila 81% 19% 0% Eläke/osaeläke 73% 27% 0% 1000Ͳ1999euroa 60% 36% 4% 2000Ͳ2999euroa 80% 20% 0% 3000Ͳ4999euroa 80% 20% 0% AsuuparisuhteessaJAlapsia 77% 23% 0% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 81% 19% 0% Eiasuparisuhteessa 67% 31% 3%

Kuvio 6.28. Sosiaaliset suhteet ja hyvinvointi.

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Tunturi-Lapin seutukunnassa (vastaajia 101–136) parisuhteeseen (7 %), muihin kunnan asukkaisiin (4 %) ja sukuun (4 %). Vähiten tyytymättömyys liitetään puolestaan lapsiin (1 %), naapureihin (2 %) sekä ystäviin (2 %) (kuvio 6.29).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 91% 8% 1% naapurit 70% 28% 2% ystävät 64% 34% 2% suku 69% 27% 4% kunnanasukkaat 46% 50% 4% parisuhde 81% 12% 7%

Kuvio 6.29. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 337 Vastaajat toivat ihmissuhteisiinsa liittyviä huolta aiheuttavia sisältöjä esille muun muassa seuraavasti: Lasten hyvinvointi. Lastenlasten terveys, vanhempien terveys ja pärjääminen. Lasten tulevaisuus - ainahan äiti huolta kantaa. Raha, ei paljon ystäviä, ei riittävästi kumpaakaan… Eli tosi vähän varsinkaan oikeita ystäviä!

Sosiaalisiin suhteisiin liittyvä tyytymättömyys perustuu pitkälti sekä itsen että toisten, erityisesti lasten ja lastenlasten puolesta kannettuun huoleen. Parisuhteeseensa ovat yleisimmin tyytymättömiä miehet (8 %), 30–49-vuotiaat (13 %), ammattikoulututkinnon suorittaneet (14 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (13 %, vastaajia 16), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvat (17 %, vastaajia 18) ja ei parisuhteessa asuvat (33 %, vastaajia 15). Ei parisuhteessa asuvien tyytymättömien joukossa voi olla niitä, jotka ovat parisuhteessa, mutta eivät asu parisuhteessa sekä niitä, jotka ovat tyytymättömiä parisuhteettomuuteensa. Vähiten tyytymättömyyttä esiintyy puolestaan naisten (6 %), 50–64-vuotiaiden (5 %), opistoasteen/AMK -tutkinnon suorittaneiden (0 %, vastaajia 17), eläkeläisten (0 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvien (0 %) sekä parisuhteessa lasten kera asuvien (0 %) keskuudessa. Tyytymättömyys parisuhteeseen vähenee siten iän sekä tulojen kasvun myötä. Toiseksi suurimmassa määrin tyytymättömyyttä aiheuttavia suhteita tarkastellen voidaan todeta, että asuinkunnan muihin asukkaisiin ovat yleisimmin tyytymättömiä miehet (5 %), 30–49-vuotiaat (7 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (10 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (13 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (8 %) ja ei parisuhteessa asuvat (5 %). Vähiten tyytymättömyyttä asuinkunnan muihin asukkaisiin esiintyy puolestaan naisten (3 %), 65–74-vuotiaiden (0 %), ei ammatillista koulutusta ja ammatillisen kurssin suorittaneiden (0 %), työssä käyvien (2 %), 1000–1999 euron tuloluokkaan kuuluvien (4 %) ja parisuhteessa lasten kera asuvien (3 %) keskuudessa. 338 6.1.11 Hyvinvointikokonaisuus Tunturi-Lapin seutukunnassa

Edellä on kuvattu sitä, kuinka Tunturi-Lapin seutukunnan asukkaat kokevat eri hyvinvointisisältöjen (taloudellinen tilanne, palvelujen saatavuus, yhteiskunta, palkkatyö, omat ominaisuudet, elintavat, asuinkunnan ominaisuudet, asunto, vapaa-aika ja sosiaaliset suhteet) vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa. Ketkä sitten ovat tutkimuksessa tarkasteltujen taustamuuttujien mukaan kaikkein yleisimmin Tunturi-Lapin seutukunnassa niitä, jotka kokevat hyvinvointisisällöistä muodostetun kokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä (tarkastelumenetelmä kuvattu luvussa 2.2)? Sukupuolen mukaan tarkasteltuna sisältökokonaisuus koetaan hyvin vointia heikentävänä yleisimmin seuraavasti (taulukko 6.1):

Taulukko 6.1. Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Sukupuoli ja hyvinvoinnin heikkenemis- Naiset Miehet kokemukset Taloudellinen tilanne 2 1 Palvelujen saatavuus 2 1 Yhteiskunta 2 1 Palkkatyö 1 2 Omat ominaisuudet 2 1 Elintavat 2 1 Asuinkunnan ominaisuudet 2 1 Asunto 2 1 Vapaa-aika 2 1 Sosiaaliset suhteet 1 2 Yhteensä 18 12

Miehet kokevat naisia yleisemmin hyvinvoinnin sisältökokonaisuuden hyvinvointia heikentävänä. Naiset kokevat ainoastaan palkkatyön sekä sosiaaliset suhteet miehiä yleisemmin hyvinvointia heikentävinä tekijöi- nä. Ikäryhmittäin tarkastellen voidaan saman asian tulkita jakautuvan seuraavasti (taulukko 6.2): 339

Taulukko 6.2. Ikäryhmät ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ikäryhmät ja hyvinvoinnin 30–49-vuotiaat 50–64-vuotiaat 65–74-vuotiaat heikkenemiskokemukset

Taloudellinen tilanne 2 1 3 Palvelujen saatavuus 3 1 2 Yhteiskunta 3 2 1 Palkkatyö (2) (1) Omat ominaisuudet 2 1 3 Elintavat 1 2 3 Asuinkunnan ominaisuudet 3 1 2 Asunto 1 3 2 Vapaa-aika 3 1 2 Sosiaaliset suhteet 1 2 3 Yhteensä (21) 19 (15) 14 21

Suluissa olevat luvut kuvaavat työikäisten lukuja. Ilman sulkuja olevat luvut puolestaan lukuja, jotka muodostuvat kokonaisuudesta, jossa ei ole mukana palkkatyöhön liittyviä hyvinvointikokemuksia. Näin voidaan verrata kaikkia ikäryhmiä toisiinsa. Työikäisiä verrattaessa havaitaan, että sisältökokonaisuuden kokeminen hyvinvointia heikentävänä on selvästi yleisempää 50–64-vuotiaiden kuin 30–49-vuotiaiden keskuudessa. Poistettaessa palkkatyö tarkastelusta, tilanne näyttäytyy kaikkia ikäryh- miä verraten siten, että kokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä selvästi yleisimmin 50–64-vuotiaiden keskuudessa. Heidän joukossaan koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä taloudellinen tilanne, asuinkunnan palvelujen saatavuus, omat ominaisuudet, asuinkunnan ominaisuudet sekä vapaa-aika. Seuraavaksi yleisimmin kokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä 30–49-vuotiaiden parissa. Heidän joukostaan löytyy eniten niitä, jotka kokevat omat elintapansa, asuntonsa ja sosiaaliset suhteensa hyvinvointia heikentävinä. Kaikkein vähimmässä määrin kokonaisuuden kokevat hyvinvointia heikentävänä 65–74-vuotiaat. Heidän keskuudessaan on kuitenkin yleisimmin niitä, jotka kokevat yhteiskunnan hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Ammatillisen koulutustaustan mukaan tarkasteltuna sama asia näyttäytyy seuraavasti (taulukko 6.3): 340

Taulukko 6.3. Ammatillinen koulutustausta ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Ammatillinen koulutustausta ja Ei am- Ammatilli- Ammatti- Opisto- hyvinvoinnin heikkenemiskoke- matillista nen kurssi koulutut- asteen/ mukset koulu- kinto AMK- tusta tutkinto Taloudellinen tilanne 4 1 3 2 Palvelujen saatavuus 3 4 1 2 Yhteiskunta 1 3 2 4 Palkkatyö 1 4 3 1 Omat ominaisuudet 3 1 4 2 Elintavat 2 4 3 1 Asuinkunnan ominaisuudet 1 4 2 3 Asunto 4 3 1 2 Vapaa-aika 2 3 1 4 Sosiaaliset suhteet 1 2 4 3 Yhteensä 22 29 24 24

Yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä kokonaisuutta tarkastellen kokevat ei ammatillista koulutusta suorittaneet. Heidän joukossaan on yleisimmin niitä, jotka kokevat yhteiskunnan, palkkatyön, asuinkunnan ominaisuudet sekä omat sosiaaliset suhteensa hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Ammattikoulu- ja opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet näyttäytyvät näin tarkastellen samantyyppisinä ryhminä. Ammattikou- lututkinnon suorittaneiden keskuudessa asuinkunnan palvelujen saatavuus, asunto ja vapaa-aika koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävi- nä tekijöinä. Opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneiden keskuudessa näin koetaan yleisimmin palkkatyön ja omien elintapojen osalta. Paras tilanne kokonaisuutta ajatellen näyttäisi olevan ammatillisen kurssin suorittaneiden keskuudessa. He kokevat muita yleisemmin taloudellisen tilanteen ja omat ominaisuutensa hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Työtilanteen mukaan tarkasteltuna tilanne on seuraava (taulukko 6.4): 341

Taulukko 6.4. Työtilanne ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Työtilanne ja hyvinvoinnin Työssä Välitila Eläke heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 3 1 2 Palvelujen saatavuus 3 2 1 Yhteiskunta 2 1 3 Omat ominaisuudet 1 3 2 Elintavat 2 1 3 Asuinkunnan ominaisuudet 2 1 3 Asunto 1 2 3 Vapaa-aika 1 2 3 Sosiaaliset suhteet 1 3 2 Yhteensä 16 16 22

Hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on sisältökokonaisuutta tarkastellen työssä käyvien ja välitilassa olevien (työttömät, opiskelijat, pitkällä sairauslomalla olevat, äitiys- ja vanhempainvapaalla olevat henkilöt) keskuudessa samassa määrin. Työssä käyvien keskuudesta löytyy yleisimmin niitä, jotka kokevat omat ominaisuudet, asunnon, vapaa-ajan ja sosiaaliset suhteet hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Välitilassa olevien joukossa taloudellinen tilanne, yhteiskunta, omat elintavat ja asuinkunnan ominaisuudet koetaan muihin nähden yleisimmin hyvinvointia heiken- tävinä tekijöinä. Paras tilanne kokonaisuutta tarkastellen on eläkeläisillä, joiden keskuudessa vain asuinkunnan palvelujen saatavuus koetaan muita yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjänä. Tuloluokittain tarkastellen samaiset kokemukset jakautuvat seuraavasti (taulukko 6.5):

Taulukko 6.5. Kotitalouden yhteenlasketut bruttotulot/kk ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Kotitalouden yhteenlasketut bruttotu- 1000-1999 2000-2999 3000-4999 lot/kk ja hyvinvoinnin heikkenemisko- euroa euroa euroa kemukset Taloudellinen tilanne 1 2 3 Palvelujen saatavuus 1 2 3 Yhteiskunta 1 2 3 Palkkatyö 2 3 1 Omat ominaisuudet 1 2 3 342

Elintavat 2 3 1 Asuinkunnan ominaisuudet 3 1 2 Asunto 2 3 1 Vapaa-aika 2 1 3 Sosiaaliset suhteet 1 2 2 Yhteensä 16 21 22

Selvästi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia kokonaisuutta tarkastellen esiintyy tarkastelun pienimmässä tuloluokassa. Tässä ryh- mässä taloudellinen tilanne, asuinkunnan palvelujen saatavuus, yhteiskunta, omat ominaisuudet ja sosiaaliset suhteet koetaan muita ryhmiä yleisemmin hyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy 2000–2999 euron tuloluokkaan kuuluvien keskuudessa. Heidän joukossaan asuinkunnan ominaisuudet ja vapaa-aika koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävi- nä. Kaikkein vähäisintä hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten ilmeneminen on tarkastelun suurituloisimpien keskuudessa. He kokevat muita yleisemmin palkkatyön, omat elintapansa ja asuntonsa hyvinvointia hei- kentävinä tekijöinä. Vielä asumistavan mukaan samaa asiaa tarkastellen voidaan havaita seuraavaa (taulukko 6.6):

Taulukko 6.6. Asumistapa ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Asumistapa ja hyvinvoinnin Asuu pari- Asuu pari- Ei asu parisuh- heikkenemiskokemukset suhteessa JA suhteessa, EI teessa lapsia lapsia Taloudellinen tilanne 2 3 1 Palvelujen saatavuus 3 2 1 Yhteiskunta 3 2 1 Palkkatyö 3 2 1 Omat ominaisuudet 3 2 1 Elintavat 1 3 2 Asuinkunnan ominaisuudet 2 1 3 Asunto 2 3 1 Vapaa-aika 2 3 1 Sosiaaliset suhteet 2 3 1 Yhteensä 23 24 13 343 Ei parisuhteessa asuvat kokevat sisältökokonaisuuden selvästi kahta muuta ryhmää yleisemmin hyvinvointia heikentäväksi. Heidän keskuudessaan taloudellista tilannetta, asuinkunnan palvelujen saatavuutta, yhteiskuntaa, palkkatyötä, omia ominaisuuksia, asuntoa, vapaa-aika ja sosiaalisia suhteita pidetään toisia ryhmiä yleisemmin hyvinvoinnin hei- kentäjinä. Parisuhteessa lasten kera asuvilla tilanne on kokonaisuutta tarkastellen jo selvästi parempi. Heidän keskuudessaan vain omat elintavat koetaan muita yleisemmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä. Heitä vie- lä hieman parempi tilanne on parisuhteessa ilman lapsia asuvilla, joiden keskuudessa on yleisimmin niitä henkilöitä, jotka kokevat asuinkunnan ominaisuudet heidän hyvinvointiaan heikentävinä. Edellä kuvatusta voidaan vielä tehdä se johtopäätös, että Tunturi-La- pin seutukunnassa kaikkein yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuu- tensa kokevat hyvinvointia heikentävänä • miehet • 50–64-vuotiaat • ei ammatillista koulutusta suorittaneet • työssä käyvät ja välitilassa olevat • tarkastelun alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt.

Vähiten näin kokevat puolestaan • naiset • tarkastelun vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvat • ammatillisen kurssin suorittaneet • eläkeläiset • tarkastelun ylimpään tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa ilman lapsia asuvat henkilöt.

6.1.12 Hyvinvoinnin tulevaisuus

Hyvinvointia tarkasteltiin tutkimuksessa edelleen tulevaisuusnäkemysten lähtökohdasta. Vastaajia (139 vastaajaa) pyydettiin arvioimaan omaa hyvinvointiaan kokonaisuutena ottaen viiden vuoden kuluttua, josko se tulee olemaan nykyistä parempi, nykyiseen nähden ennallaan tai nykyiseen nähden huonompi. Tulevaisuusarvioinnin vaikeus näkyy selvästi suuressa 344 ”en osaa sanoa” vastausten määrässä, kun kaiken kaikkiaan 32 % kaikista vastaajista vastasi näin. Niiden keskuudessa, jotka arvioivat hyvinvointikokonaisuuttaan (vastaajia 91), arvioi 23 % hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua. Yleisimmin hyvinvointinsa heikommaksi arvioivat miehet (31 %), 50–64-vuotiaat (31 %), ei ammatillista koulutusta suorittaneet (43 %, vastaajia 14), eläkeläiset (37 %), tarkastelun alimpaan tuloluokkaan kuuluvat (38 %, vastaajia 16) ja ei parisuhteessa asuvat (26 %) (kuvio 6.30). Erityisesti ei ammatillista koulutusta suorittaneiden, eläkeläisten ja pienituloisten keskuudessa usko heikompaan tulevaisuuteen on hyvin yleistä, joskin asiaa arvioineiden määrä on pieni. Vähimmässä määrin hyvinvointinsa nykyistä huonommaksi viiden vuoden kuluttua arvioivat puolestaan naiset (15 %), 30–49-vuotiaat (13 %), opistoasteen/AMK-tutkinnon suorittaneet (6 %, vastaajia 18), työssä käyvät (11 %), 3000–4999 euron tuloluokkaan kuuluvat (11 %, vastaajia 19) ja parisuhteessa lasten kera asuvat (17 %). Tulevaisuuden heikkenemiseen liittyvä yleisyystaso ryhmien välillä vaihtelee suuresti. Kysymyksiä herättää erityisesti naisten ja miesten välinen suuri ero tule- vaisuusarvioissa. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden hyvinvointiodotukset eriytyvät voimakkaasti. Tulevaisuutensa parempana ja huonompana nä- kevien osuudet ovat yhtä suuret. Tulevaisuudessa hyvinvointinsa ennallaan kokevien suuri osuus on merkki sekä epävarmuuden laajuudesta että vaikeudesta arvioida tulevaisuutta.

345

parempi ennallaan huonompi

Kaikkivastaajat 23% 54% 23% mies 14% 55% 31% nainen 31% 54% 15% 30Ͳ49v 52% 35% 13% 50Ͳ64v 11% 57% 31% 65Ͳ74v 5% 74% 21% Eiammatillistakoulutusta 14% 43% 43% Ammatillinenkurssi 9% 73% 18% Ammattikoulututkinto 18% 53% 29% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 44% 50% 6% Työssä 36% 53% 11% Välitila 27% 40% 33% Eläke/osaeläke 3% 60% 37% 1000Ͳ1999euroa 31% 31% 38% 2000Ͳ2999euroa 11% 61% 28% 3000Ͳ4999euroa 32% 58% 11% AsuuparisuhteessaJAlapsia 33% 50% 17% Asuuparisuhteessa,EIlapsia 14% 65% 22% Eiasuparisuhteessa 30% 44% 26% Kuvio 6.30. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykytilaan verrattuna (ikä, työti- lanne: p-arvo < 0,005).

Viiden vuoden kuluttua uskotaan yleisimmin oltavan nykyistä tyytymät- tömämpiä (vastaajia 70–97, opiskelun osalta 25 vastaajaa) suomalaiseen yhteiskuntaan (33 ), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (32 %), taloudelliseen toimeentuloon (27 %) sekä fyysiseen terveyteen (20 %). Vähiten nykyiseen nähden suurempaa tyytymättömyyttä uskotaan puolestaan kohdistettavan asuntoon (1 %), ihmissuhteisiin (2 %), vapaa-ajan käyttöön (3 %), opiskeluun (4 %), henkiseen hyvinvointiin (4 %), asuinkuntaan (10 %) ja palkkatyöhön (17 %) (kuvio 6.31). 346

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysasuntoon 22% 77% 1% tyytyväisyysihmissuhteisiin 26% 72% 2% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 26% 71% 3% tyytyväisyysopiskeluun 28% 68% 4% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 22% 74% 4% tyytyväisyysasuinkuntaan 20% 70% 10% tyytyväisyystyöhön 27% 56% 17% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 21% 58% 20% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 18% 55% 27% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 17% 51% 32% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 16% 52% 33% Kuvio 6.31. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

Tulevaisuutta arvioitiin Tunturi-Lapin seutukunnan vastaajien joukossa muun muassa seuraavasti: Koska yhteiskunta jakautuu rikkaisiin ja köyhiin – koska palvelut menevät maksullisiksi joillakin ei ole varaa. Fyysinen kunto huononee, jonka takia olen nykyistä tyytymättömäm- pi. Ikääntymisen vaikutus? Kiitos EU ja nykyiset ”viisaat” suomalaiset poliitikot. Palvelut (esim. Kela, veroja työvoimatoimisto yms.) viedään kasvukeskuksiin, ihminen ei puhu ihmiselle, vaan kaikki asiointi käydään tietokoneella.

Suomalaiseen yhteiskuntaan uskovat olevansa suurimmassa määrin ny- kyistä tyytymättömämpiä erityisesti miehet (46 %), 50–64-vuotiaat (42 %), työssä käyvät (37 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (37 %). Tässä yhteydessä ei ole tarkasteltu asiaa koulutus- ja tulotaustan mukaan kyseisten ryhmien pienuuden vuoksi. Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä suomalaiseen yhteiskuntaan ennakoivat viiden vuoden kuluttua olevansa naiset (22 %), 30–49-vuotiaat (33 %), työtilanteeltaan välitilassa olevat (28 %, vastaajia 18) ja ei parisuhteessa asuvat (20 %). Myös näissä vähiten tyytymättömyyttä enna- 347 koivien ryhmien keskuudessa tyytymättömyyttä ennakoivien osuus on kuitenkin suhteellisen suuri. Asuinkuntansa hyvinvointipalvelujen saatavuuteen kohdistuvaa ny- kyistä suurempaa tyytymättömyyttä ennakoivat yleisimmin miehet (43 %), 50–64-vuotiaat (46 %), eläkeläiset (42 %) ja parisuhteessa ilman lapsia asuvat (36 %). Myöskään tätä asiaa ei ole tarkasteltu koulutus- ja tulotaustan mukaan kyseisten ryhmien pienuuden vuoksi. Vähiten nykyistä tyytymättömämpiä asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen uskovat olevansa naiset (23 %), 30–49-vuotiaat (11 %, vastaajia 18), työssä käyvät (25 %) ja ei parisuhteessa asuvat (19 %). Eri- tyisesti sukupuolen ja iän mukaan tarkastellut ryhmät poikkeavat toisis- taan suuresti tyytymättömyyden yleisyydessä. Seuraavassa tarkastelu kohdistetaan tarkemmin Tunturi-Lapin seutukunnan kuntien: Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion hyvinvointikokemusten tilanteeseen.

6.2 Enontekiö

Enontekiöllä kyselyyn vastasi 20 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enemmän (kuvio 6.32).

nainen 58%

mies 42%

Kuvio 6.32. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Enontekiön vastaajista oli 50–64-vuotiaita. 18–29-vuotiaita ei ollut vastaajissa lainkaan (kuvio 6.33). 348

18Ͳ29v 0% 30Ͳ49v 16% 50Ͳ64v 58% 65Ͳ74v 21% 75v.javanhemmat 5% Kuvio 6.33. Ikäjakauma.

Vastaajista 58 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 16 %, asumuserossa tai eronneita 5 % ja leskeksi jääneitä 21 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin yksin asuminen (kuvio 6.34).

yksin 44%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 38%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 19%

Kuvio 6.34. Asumistapa.

17 Enontekiön vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen ja kaksi pohjoissaamen. Yksi vastaajista ei ilmaissut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 6.35).

Eiammatillistakoulutusta 26%

Ammatillinen… 21%

Ammattikoulututkinto 32%

OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 16%

Yliopistotutkinto 5% Kuvio 6.35. Korkein ammatillinen koulutus. 349 Vastaajista 45 % ilmaisi olevansa työelämässä ja 35 % eläkkeellä. Työelä- män ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yh- teensä 20 % (kuvio 6.36).

työssä 45% työtön/lomautettu 15% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 35% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,… 5% Kuvio 6.36. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 1000–1999 euroa ja seuraavaksi yleisimmin 3000–4999 euroa (kuvio 6.37). Vastaukset painottuvat siten pienituloisten vastauksiksi.

0Ͳ999euroa 11% 1000Ͳ1999euroa 42% 2000Ͳ2999euroa 16% 3000Ͳ4999euroa 32% 5000Ͳ7499euroa 0% 7500euroajaenemmän 0%

Kuvio 6.37. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Vastaajilta kysyttiin heidän kokemuksiaan erilaisten elämänsisältöjen vaikutuksista hyvinvointiin. Tässä tarkastelussa keskitytään erityisesti kokemuksiin hyvinvoinnin heikkenemisestä. Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Enontekiöllä asuvien keskuudessa (vastaajia 15–18, palkkatyön osalta 10 vastaajaa, joten luvut suuntaa antavia) asuinkunnan palvelujen saatavuutta (31 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään taloudelliseen tilanteeseen (25 %), 350 yhteiskuntaan (19 %), vapaa-aikaan (11 %), palkkatyöhön (10 %) ja asuinkunnan ominaisuuksiin (6 %). Asuntoa, omia ominaisuuksia, sosiaalisia suhteita ja omia elintapoja ei pidetä lainkaan hyvinvointia heiken- tävinä tekijöinä (kuvio 6.38). On syytä huomata, että moneen muuhun kuntaan verrattuna enontekiöläiset ovat monin osin vähässä määrin tyy- tymättömiä, vaikka kunnan ja alueen taloudellinen tilanne on suhteellisen huono. Seuraavassa läpikäydään lyhyesti hyvinvointisisällöt alkaen Enontekiöllä yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Asunto 77% 24% 0% Omatominaisuudet 75% 25% 0% Sosiaalisetsuhteet 73% 27% 0% Omatelintavat 60% 40% 0% Asuinkunnanominaisuudet 31% 63% 6% Työ 40% 50% 10% VapaaͲaika 78% 11% 11% Yhteiskunta 25% 56% 19% Taloudellinentilanne 13% 63% 25% Palvelujensaatavuus 19% 50% 31%

Kuvio 6.38. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Enontekiöllä kauppapalvelujen (70 %), pankkipalvelujen (60 %), julkisen liikenteen (50 %) ja postipalvelujen (37 %) saatavuuteen. Vähemmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan terveyskeskuspalvelujen (5 %), hammashuollon (19 %) ja Kelan palvelujen (19 %) saatavuuteen (kuvio 6.39). Tässä yh- teydessä on huomattava, että ainoastaan kauppa- ja pankkipalvelujen saatavuutta arvioi 20 henkilöä, muiden palvelujen saatavuutta arvioi 16–19 henkilöä. Luvut ovat siten näiltä osin suuntaa antavia. 351

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

terveyskeskuspalvelut 53% 42% 5% hammashuolto 50% 31% 19% Kelanpalvelut 31% 50% 19% postipalvelut 32% 32% 37% julkinenliikenne 25% 25% 50% pankkipalvelut 15% 25% 60% kauppapalvelut 15% 15% 70% Kuvio 6.39. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Taloudellinen tilanne

Enontekiöllä asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 16–19, opiskelun ja lasten harrastusten osalta viisi vastaajaa) muiden auttamiseen (50 %), rentoutumiseen (44 %), liikkumiseen (41 %) sekä harrastuksiin (33 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (5 %), asumiseen (11 %), vaatteisiin (11 %), laskuihin (16 %), lasten harrastuksiin (20 %) ja opiskeluun (20 %) (kuvio 6.40).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 74% 21% 5% Asumiseen 68% 21% 11% Vaatteisiin 56% 33% 11% Laskuihin 42% 42% 16% Lastenharrastuksiin 60% 20% 20% Opiskeluun 60% 20% 20% Harrastuksiin 39% 28% 33% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 29% 29% 41% Rentoutumiseen 39% 17% 44% Muidenauttamiseen 19% 31% 50%

Kuvio 6.40. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen. 352 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 14–18) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (39 %), yleiseen turvallisuuteen (33 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (31 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (29 %). Vähiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (6 %) sekä mahdollisuuteen tulla autetuksi (14 %) (kuvio 6.41).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 28% 67% 6% mahdollisuustullaautetuksi 36% 50% 14% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 12% 59% 29% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 13% 56% 31% yleinenturvallisuus 33% 33% 33% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 17% 44% 39%

Kuvio 6.41. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 14–19, opiskelun osalta viisi ja yleishyödyllisen toiminnan osalta yhdeksän vastaajaa) yleishyödylliseen toimintaan (33 %), ystävien tapaamiseen (32 %), kulttuuritoimintaan (29 %), kotitöihin (21 %) ja opiskeluun (20 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (6 %), luonnossa liikkumiseen (11 %), perheen yhteiseen aikaan (17 %), liikuntaan (17 %), harrastuksiin (17 %) ja rentoutumiseen (17 %) (kuvio 6.42). 353

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 69% 25% 6% luonnossaliikkumiseen 74% 16% 11% perheelle 61% 22% 17% liikuntaan 61% 22% 17% harrastuksiin 50% 33% 17% rentoutumiseen 44% 39% 17% opiskeluun 20% 60% 20% kotitöihin 68% 11% 21% kulttuuritoimintaan 29% 43% 29% ystäville 26% 42% 32% yleishyödylliseentoimintaan 33% 33% 33% Kuvio 6.42. Ajan riittäminen.

Palkkatyö

Työn sisältöjä tarkastellen voidaan todeta, että kaikkein yleisimmin palkkatyöhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 8–10) palkkaukseen (50 %), työn kuormittavuuteen (33 %), työstä saatavaan arvostukseen (30 %), työaikoihin (20 %) ja työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (20 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan työn vakinaisuuteen ja mielenkiintoisuuteen. Tyytymättömyyttä kohdistetaan joissain määrin vastuunkantamisen mahdollisuuteen (10 %), työkaverei- hin (11 %) ja esimiehiin (13 %) (7 %) (kuvio 6.43). 354

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

vakinaisuus 89% 11% 0% mielenkiintoisuus 70% 30% 0% vastuunkantaminen 50% 40% 10% työkaverit 78% 11% 11% esimiehet 63% 25% 13% vaikuttaminen 70% 10% 20% työajat 60% 20% 20% arvostus 50% 20% 30% kuormittavuus 56% 11% 33% palkkaus 20% 30% 50% Kuvio 6.43. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Enontekiön ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 15–19, liikuntamahdollisuuksien osalta 20 vastaajaa) kauppapalvelujen tasoon (63 %), opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (56 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (56 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (40 %) ja päättäjien asiantuntevuuteen (38 %). Tyyty- mättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Enontekiöllä perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (6 %), yhteisöllisyyteen (6 %), liikuntamahdollisuuksiin (15 %), turvallisuuteen (16 %), viihtyisyyteen (16 %), muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (17 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (21 %) (kuvio 6.44). 355

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 71% 24% 6% yhteisöllisyys 22% 72% 6% liikuntamahdollisuudet 55% 30% 15% turvallisuus 63% 21% 16% viihtyisyys 53% 32% 16% muutharrastusmahdollisuudet 44% 39% 17% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 37% 42% 21% päättäjienasiantuntevuus 13% 50% 38% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 20% 40% 40% työssäkäyntimahdollisuudet 19% 25% 56% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 13% 31% 56% kauppapalvelujentaso 11% 26% 63% Kuvio 6.44. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Enontekiöllä asuvien keskuudessa (vastaajia 19–20) painon hallintaan (30 %), nukkumistottumuksiin (20 %), tupakkatuotteiden käyttöön (16 %) ja liikuntatottumuksiin (11 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin ravitsemistottumuksiin (5 %), lääkkeiden (5 %) ja huumausaineiden (5 %) sekä alkoholin (10 %) käyttöön (kuvio 6.45).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

ravitsemistottumukset 53% 42% 5%0% lääkkeidenkäyttö 40% 30% 5% 25% huumausaineidenkäyttö 5%0%5% 90% alkoholinkäyttö 45% 10% 10% 35% liikuntatottumukset 47% 42% 11%0% tupakkatuotteidenkäyttö 11% 16% 16% 58% nukkumistottumukset 45% 35% 20% 0% painonhallinta 30% 40% 30% 0% Kuvio 6.45. Elintavat ja tyytymättömyys. 356 Sosiaaliset suhteet

Sosiaalisia suhteita tarkemmin tarkastelemalla havaitaan, että yleisimmin, joskin vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 13– 19) lapsiin (8 %), muihin kunnan asukkaisiin (6 %) sekä naapureihin (6 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan parisuhteeseen, ystäviin ja sukuun (kuvio 6.46).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

parisuhde 93% 7%0% ystävät 74% 26% 0% suku 63% 37% 0% naapurit 61% 33% 6% kunnanasukkaat 35% 59% 6% lapset 92% 0%8%

Kuvio 6.46. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Vähäisessä määrin tyytymättömyyttä aiheuttavat kokemukset koskien (vastaajia 17–20) avoimuutta uusia asioita kohtaan (6 %), energisyyttä (5 %), avoimuutta muita ihmisiä kohtaan (5 %), fyysistä terveyttä (5 %) ja elämänmyönteisyyttä (5 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan omaan toimintakykyisyyteen, omaan itseen kohdistuvaan tyytyväisyy- teen ja onnellisuuteen (kuvio 6.47).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

toimintakykyisyys 60% 40% 0% tyytyväisyysomaanitseen 58% 42% 0% onnellisuus 50% 50% 0% myönteisyyselämään 70% 25% 5% fyysinenterveys 60% 35% 5% avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 50% 45% 5% energisyys 25% 70% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 53% 41% 6% Kuvio 6.47. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 357 Asunto

Asuntoon liittyen yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 17–19) asumiskustannukset (22 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan myös asunnon kokoon (11 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon turvallisuuteen, asumismuotoon ja omistussuhteeseen. Vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan asunnon varustetasoon (5 %), sijaintiin (6 %) ja kuntoon (6 %) (kuvio 6.48).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 94% 6%0% asumismuoto 89% 11% 0% omistussuhde 82% 18% 0% varustetaso 68% 26% 5% sijainti 89% 6% 6% kunto 72% 22% 6% koko 78% 11% 11% asumiskustannukset 33% 44% 22%

Kuvio 6.48. Asunto ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Enontekiöllä asuvat uskovat olevansa viiden vuoden kuluttua nykyistä tyytymättömämpiä (vastaajia 8–13) suomalaiseen yhteiskuntaan (46 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (44 %), taloudelliseen toimeentuloon (30 %) ja fyysiseen terveyteen (18 %). Nykytilaa suuremman tyytymättömyyden ei odoteta kohdistuvan lainkaan palkkatyöhön, vapaa-ajan käyttöön, asuntoon ja henkiseen hyvinvointiin. Nykyistä suurempaa tyytymättömyyttä ennakoidaan jossain määrin kohdistettavan ihmissuhteisiin (8 %) ja asuinkuntaan (10 %) (kuvio 6.49). On kuitenkin huomattava, että kaikkia näitä sisältöjä arvioi Enontekiön vastaajista vain 8–13 henkilöä, joten luvut ovat tässä tarkastelussa ainoastaan suuntaa antavia. 358

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyystyöhön 38% 63% 0% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 25% 75% 0% tyytyväisyysasuntoon 17% 83% 0% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 8% 92% 0% tyytyväisyysihmissuhteisiin 8% 83% 8% tyytyväisyysasuinkuntaan 30% 60% 10% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 0% 82% 18% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 20% 50% 30% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen…0% 56% 44% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 9% 46% 46% Kuvio 6.49. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

6.3 Kittilä

Kittilässä kyselyyn vastasi 51 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 6.50).

nainen 55%

mies 45%

Kuvio 6.50. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Kittilän vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 18–29-vuotiaita, heidän osuutensa ollessa vain 2 % vastaajista (kuvio 6.51). 359

18Ͳ29v 2% 30Ͳ49v 31% 50Ͳ64v 45% 65Ͳ74v 14% 75v.javanhemmat 8% Kuvio 6.51. Ikäjakauma.

Vastaajista 53 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 22 %, asumuserossa tai eronneita 16 % ja leskeksi jääneitä 10 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin yksin asuminen (kuvio 6.52).

yksin 37% ystävienkanssa 4% yksinhuoltajana 2% avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 33% avoͲ/avioliitossaJAlapsia 22% yhdessävanhempienkanssa 2%

Kuvio 6.52. Asumistapa.

Kaikki Kittilän vastaajat ilmoittivat äidinkielekseen suomen. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 6.53). 360

Eiammatillistakoulutusta 14% Ammatillinen… 25% Ammattikoulututkinto 31% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 18% Yliopistotutkinto 12% Kuvio 6.53. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 48 % ilmaisi olevansa työelämässä ja 34 % eläkkeellä. Työelä- män ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yh- teensä 18 % (kuvio 6.54).

työssä 48% työtön/lomautettu 8% päätoiminen/työnohellaopiskelu 2% eläke/osaeläke 34% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,… 8%

Kuvio 6.54. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukausi- tuloiksi veroja vähentämättä 1000–1999 euroa ja seuraavaksi yleisimmin 3000–4999 euroa (kuvio 6.55).

0Ͳ999euroa 14% 1000Ͳ1999euroa 32% 2000Ͳ2999euroa 16%

3000Ͳ4999euroa 20%

5000Ͳ7499euroa 14%

7500euroajaenemmän 4%

Kuvio 6.55. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä. 361 Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Kittilässä asuvien keskuudessa (vastaajia 37–47, palkkatyön osalta 25 vastaajaa) taloudellista tilannetta (30 %). Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään yhteiskuntaan (24 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (24 %), omiin ominaisuuksiin (17 %) ja palkkatyöhön (16 %). Näitä vähemmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan vapaa- aikaan (2 %), asuntoon (2 %), sosiaalisiin suhteisiin (2 %), asuinkunnan ominaisuuksiin (7 %) ja omiin elintapoihin (10 %) (kuvio 6.56). Kysei- set sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

VapaaͲaika 79% 19% 2% Asunto 77% 21% 2% Sosiaalisetsuhteet 73% 24% 2% Asuinkunnanominaisuudet 52% 41% 7% Omatelintavat 69% 21% 10% Työ 76% 8% 16% Omatominaisuudet 69% 14% 17% Palvelujensaatavuus 46% 30% 24% Yhteiskunta 45% 32% 24% Taloudellinentilanne 45% 26% 30%

Kuvio 6.56. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Edelliseen liittyen on huomattava, että hyvinvointiin vaikuttaviin teki- jöihin neutraalisti suhtautuvien osuus on merkittävä. Se, miten heidän näkemyksensä jatkossa muuttuvat, vaikuttaa olennaisesti kunnasta muo- dostuvaan käsitykseen tulevaisuudessa. Jos suurin osa kunnan asukkaista kokee esimerkiksi taloudellisen tilanteensa uhkaavana, alkaa muuttoliike pois kunnasta kasvaa.

Taloudellinen tilanne

Kittilässä asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vä- hän (vastaajia 42–51, opiskelun osalta 13 ja lasten harrastusten osalta 14 362 vastaajaa) muiden auttamiseen (62 %), liikkumiseen (40 %), rentoutumiseen (35 %), harrastuksiin (31 %), vaatteisiin (26 %) ja opiskeluun (23 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan asumiseen (6 %), lasten harrastuksiin (7 %), ruokaan (12 %) ja laskuihin (18 %) (kuvio 6.57).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Asumiseen 59% 35% 6% Lastenharrastuksiin 43% 50% 7% Ruokaan 63% 26% 12% Laskuihin 42% 40% 18% Opiskeluun 23% 54% 23% Vaatteisiin 42% 32% 26% Harrastuksiin 36% 33% 31% Rentoutumiseen 26% 39% 35% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 28% 32% 40% Muidenauttamiseen 19% 19% 62%

Kuvio 6.57. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 36–44) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (49 %), ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (48 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (42 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (14 %), yleiseen turvallisuuteen (25 %) sekä mahdollisuuteen tulla autetuksi (28 %) (kuvio 6.58). 363

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 30% 57% 14% yleinenturvallisuus 39% 36% 25% mahdollisuustullaautetuksi 28% 44% 28% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 16% 42% 42% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 15% 38% 48% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 19% 33% 49% Kuvio 6.58. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Kittilässä (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) julkisen liikenteen (67 %), pankkipalvelujen (37 %), Kelan palvelujen (33 %), terveyskeskuspalvelujen (32 %), postipalvelujen (27 %), kauppapalvelujen (27 %) ja hammashuollon (21 %) saatavuuteen. Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan kirjaston palvelujen ja yksityisten terveyspalvelujen saatavuuteen. Jossain määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kulttuuritapahtumien (13 %) sekä työ- ja elinkeinotoimiston palvelujen (19 %) saatavuuteen (kuvio 6.59).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 74% 26% 0% yksityisetterveyspalvelut 67% 33% 0% kulttuuritapahtumat 58% 29% 13% TyöͲjaelink.toimistonpalvelut 33% 48% 19% hammashuolto 53% 27% 21% kauppapalvelut 57% 16% 27% postipalvelut 41% 33% 27% terveyskeskuspalvelut 32% 36% 32% Kelanpalvelut 36% 31% 33% pankkipalvelut 43% 20% 37% julkinenliikenne 18% 15% 67% Kuvio 6.59. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 364 Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 44–49) kokemukset koskien energisyyttä (25 %), fyysistä terveyttä (21 %) sekä toimintaky- kyisyyttä (19 %). Tyytymättömyys kohdistetaan selvästi vähemmässä määrin avoimuuteen muita ihmisiä kohtaan (2 %), onnellisuuteen (4 %), avoimuuteen uusia asioita kohtaan (4 %), elämänmyönteisyyteen (6 %) sekä omaan itseen kohdistuvaan tyytyväisyyteen (9 %) (kuvio 6.60).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 69% 29% 2% onnellisuus 64% 31% 4% avoimuusuusiaasioitakohtaan 61% 35% 4% myönteisyyselämään 69% 25% 6% tyytyväisyysomaanitseen 58% 33% 9% toimintakykyisyys 53% 28% 19% fyysinenterveys 47% 32% 21% energisyys 48% 27% 25% Kuvio 6.60. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Palkkatyö

Yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 26– 27) palkkaukseen (37 %), työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (26 %), työn kuormittavuuteen (26 %), vakinaisuuteen (23 %) ja työstä saatavaan arvostukseen (22 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähimmässä määrin työkavereihin (4 %), esimiehiin (15 %), työaikoihin (19 %), työn mielenkiintoisuuteen (19 %) ja vastuunkantamisen mahdollisuuteen (19 %) (kuvio 6.61). 365

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 82% 15% 4% esimiehet 58% 27% 15% työajat 67% 15% 19% mielenkiintoisuus 59% 22% 19% vastuunkantaminen 56% 26% 19% arvostus 44% 33% 22% vakinaisuus 62% 15% 23% kuormittavuus 44% 30% 26% vaikuttaminen 30% 44% 26% palkkaus 30% 33% 37% Kuvio 6.61. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan Kittilässä asuvien keskuudessa yleisimmin (vastaajia 46–50) liikuntatottumuksiin (28 %), painon hallintaan (25 %) ja nukkumistottumuksiin (22 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan huumausaineiden käyttöön. Jossain määrin tyytymättömyys kohdistetaan alkoholin käyttöön (6 %), ravitsemistottumuksiin (6 %), lääkkeiden käyttöön (7 %) ja tupakkatuotteiden käyttöön (10 %) (kuvio 6.62).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 8%0% 92% alkoholinkäyttö 59% 10% 6% 25% ravitsemistottumukset 57% 35% 6%2% lääkkeidenkäyttö 28% 30% 7% 35% tupakkatuotteidenkäyttö 14% 8% 10% 67% nukkumistottumukset 49% 29% 22% 0% painonhallinta 43% 29% 25% 4% liikuntatottumukset 46% 26% 28% 0%

Kuvio 6.62. Elintavat ja tyytymättömyys. 366 Asuinkunnan ominaisuudet

Kittilän ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 34–50) päättäjien asiantuntevuuteen (40 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (37 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (36 %), opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (35 %), kauppapalvelujen tasoon (26 %) ja työssäkäyntimahdollisuuksiin (21 %). Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Kittilässä turvallisuuteen (0 %), perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (3 %), viihtyisyyteen (8 %), yhtei- söllisyyteen (12 %), liikuntamahdollisuuksiin (13 %) ja muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (15 %) (kuvio 6.63). Kaiken kaikkiaan vastaukset asuinkunnan ominaisuuksista ovat eriytyviä ja neutraalisti suhtautuvien osuus on suuri.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

turvallisuus 77% 23% 0% perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 56% 41% 3% viihtyisyys 60% 32% 8% yhteisöllisyys 38% 50% 12% liikuntamahdollisuudet 48% 40% 13% muutharrastusmahdollisuudet 47% 38% 15% työssäkäyntimahdollisuudet 36% 44% 21% kauppapalvelujentaso 50% 24% 26% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 12% 53% 35% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 9% 55% 36% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 22% 41% 37% päättäjienasiantuntevuus 7% 54% 40% Kuvio 6.63. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Yleisimmin, joskin vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 33–51) sukuun (6 %), parisuhteeseen (6 %), muihin kunnan asukkaisiin (4 %), naapureihin (4 %) ja ystäviin (2 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin (kuvio 6.64). 367

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 83% 18% 0% ystävät 59% 39% 2% naapurit 64% 32% 4% kunnanasukkaat 40% 56% 4% parisuhde 76% 18% 6% suku 63% 31% 6% Kuvio 6.64. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 46–50) asumiskustannukset (18 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähässä määrin myös asunnon omistussuhteeseen (2 %), turvallisuuteen (2 %), asumismuotoon (2 %), varustetasoon (2 %), sijaintiin (4 %), kokoon (6 %) ja kuntoon (8 %) (kuvio 6.65).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

omistussuhde 87% 11% 2% turvallisuus 84% 14% 2% asumismuoto 83% 15% 2% varustetaso 63% 35% 2% sijainti 80% 16% 4% koko 84% 10% 6% kunto 44% 48% 8% asumiskustannukset 47% 35% 18%

Kuvio 6.65. Asunto ja tyytymättömyys. 368 Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 31–49, opiskelun osalta 19 vastaajaa) kulttuuritoimintaan (55 %), yleishyödylliseen toimintaan (48 %), opiskeluun (42 %), ystävi- en tapaamiseen (30 %), luonnossa liikkumiseen (29 %), rentoutumiseen (23 %) ja perheen yhteiseen aikaan (22 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (5 %), kotitöihin (14 %), liikuntaan (16 %) ja harrastuksiin (17 %) (kuvio 6.66). Ajan riittäminen on tyyppiesimerkki voimakkaasti eriytyvästä suhtautumisesta ja kokemuseroista. Tässä emme kuitenkaan voi vastaaja- joukon pienuuden vuoksi ottaa kantaa kokemuserojen syihin.

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 59% 36% 5% kotitöihin 61% 25% 14% liikuntaan 42% 42% 16% harrastuksiin 38% 45% 17% perheelle 46% 33% 22% rentoutumiseen 43% 34% 23% luonnossaliikkumiseen 41% 31% 29% ystäville 34% 36% 30% opiskeluun 37% 21% 42% yleishyödylliseentoimintaan 13% 39% 48% kulttuuritoimintaan 24% 21% 55%

Kuvio 6.66. Ajan riittäminen.

Tulevaisuus

Viiden vuoden kuluttua Kittilässä asuvat uskovat olevansa nykyistä tyy- tymättömämpiä (vastaajia 30–38) suomalaiseen yhteiskuntaan (33 %), taloudelliseen toimeentuloon (30 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (24 %), fyysiseen terveyteen (20 %) ja palkkatyöhön (20 %). Nykytilaa suuremman tyytymättömyyden ei odoteta kohdistu- 369 van lainkaan ihmissuhteisiin ja asuntoon. Nykyistä suurempaa tyytymät- tömyyttä ennakoidaan jossain määrin kohdistettavan henkiseen hyvinvointiin (5 %), vapaa-ajan käyttöön (6 %) ja asuinkuntaan (8 %) (kuvio 6.67). Kittiläläisten laaja varauksellinen suhtautuminen tulevaisuuteen on yllättävää, koska kunnan talousnäkymiä pidetään hyvinä matkailun ja kaivostoiminnan vuoksi.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 40% 61% 0% tyytyväisyysasuntoon 26% 74% 0% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 24% 70% 5% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 31% 64% 6% tyytyväisyysasuinkuntaan 24% 68% 8% tyytyväisyystyöhön 40% 40% 20% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 29% 51% 20% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 24% 52% 24% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 22% 49% 30% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 24% 42% 33% Kuvio 6.67. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

6.4 Kolari

Kolarissa kyselyyn vastasi 43 henkilöä. Vastaajista naisia oli miehiä enem- män (kuvio 6.68).

nainen 55%

mies 45%

Kuvio 6.68. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Kolarin vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 18–29-vuotiaita (kuvio 6.69). 370

18Ͳ29v 5%

30Ͳ49v 22%

50Ͳ64v 39%

65Ͳ74v 22%

75v.javanhemmat 12% Kuvio 6.69. Ikäjakauma.

Vastaajista 74 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 10 %, asumuserossa tai eronneita 2 % ja leskeksi jääneitä 14 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/avioliitossa asuminen ilman lapsia (kuvio 6.70).

yksin 24%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 44%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 29%

yhdessävanhempienkanssa 2%

Kuvio 6.70. Asumistapa.

40 Kolarin vastaajaa ilmoitti äidinkielekseen suomen ja kaksi ruotsin. Yksi vastaaja ei ilmaissut asiaa lainkaan. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 6.71). 371

Eiammatillistakoulutusta 24% Ammatillinen… 19% Ammattikoulututkinto 43% OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 10% Yliopistotutkinto 5% Kuvio 6.71. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 48 % ilmaisi olevansa eläkkeellä ja 31 % työelämässä. Työelä- män ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yh- teensä 22 % (kuvio 6.72).

työssä 31% työtön/lomautettu 12% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 48% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,… 10% Kuvio 6.72. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 ja 3000–4999 euroa. Näitä pienempituloisia on vastaajista 35 % (kuvio 6.73).

0Ͳ999euroa 15% 1000Ͳ1999euroa 20% 2000Ͳ2999euroa 29% 3000Ͳ4999euroa 29% 5000Ͳ7499euroa 5% 7500euroajaenemmän 2% Kuvio 6.73. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä. 372 Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Kolarissa asuvien keskuudessa (vastaajia 34–40, palkkatyön osalta 17 vastaajaa) taloudellista tilannetta (26 %) ja palkkatyötä (24 %). Näihin kahteen tekijään liittyvät kokemukset eriytyvät vastaajien keskuudessa voimakkaasti ja niiden muutossuunta tulevaisuudessa on olennainen kunnan toiminta- mahdollisuuksiin vaikuttava tekijä. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään omiin ominaisuuksiin (17 %), asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (16 %) ja omiin elintapoihin (15 %). Hyvinvoinnin heikkenemistä ei liitetä lainkaan sosiaalisiin suhteisiin ja vapaa-aikaan. Jossain määrin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään suomalaiseen yhteiskuntaan (9 %), asuntoon (11 %) sekä asuinkunnan ominaisuuksiin (14 %) (kuvio 6.74). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Sosiaalisetsuhteet 76% 24% 0% VapaaͲaika 75% 25% 0% Yhteiskunta 38% 53% 9% Asunto 62% 27% 11% Asuinkunnanominaisuudet 49% 38% 14% Omatelintavat 63% 23% 15% Palvelujensaatavuus 46% 38% 16% Omatominaisuudet 71% 11% 17% Työ 53% 24% 24% Taloudellinentilanne 44% 31% 26%

Kuvio 6.74. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät.

Taloudellinen tilanne

Taloudellista tilannetta on kartoitettu tutkimuksessa edelleen selvittä- mällä ihmisten kokemuksia rahan riittämisestä erilaisiin asioihin. Tämä tarkastelu osoittaa, että Kolarissa asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 33–40, opiskelun osalta kahdeksan ja lasten harrastusten osalta 14 vastaajaa) opiskeluun (50 %), muiden auttamiseen (46%), lasten harrastuksiin (43 %), liikkumiseen (38 %), 373 harrastuksiin (32 %) ja rentoutumiseen (30 %). Vähimmässä määrin liian vähän rahaa koetaan olevan ruokaan (15 %), asumiseen (20 %), laskuihin (20 %) ja vaatteisiin (24 %) (kuvio 6.75).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Ruokaan 60% 25% 15% Asumiseen 49% 32% 20% Laskuihin 48% 33% 20% Vaatteisiin 46% 29% 24% Rentoutumiseen 54% 16% 30% Harrastuksiin 37% 32% 32% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 43% 19% 38% Lastenharrastuksiin 43% 14% 43% Muidenauttamiseen 46% 9% 46% Opiskeluun 50% 0% 50%

Kuvio 6.75. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Palkkatyö

Yleisimmin työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 16– 18) palkkaukseen (33 %), työn kuormittavuuteen (28 %), työhön liittyviin vaikuttamismahdollisuuksiin (17 %), työstä saatavaan arvostukseen (13 %) ja työaikoihin (13 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähim- mässä määrin työkavereihin (0 %), vastuunkantamisen mahdollisuuteen (6 %), työn mielenkiintoisuuteen (6 %), vakinaisuuteen (12 %) ja esimiehiin (12 %) (kuvio 6.76). 374

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

työkaverit 59% 41% 0% vastuunkantaminen 78% 17% 6% mielenkiintoisuus 56% 39% 6% vakinaisuus 71% 18% 12% esimiehet 65% 24% 12% työajat 56% 31% 13% arvostus 56% 31% 13% vaikuttaminen 56% 28% 17% kuormittavuus 39% 33% 28% palkkaus 44% 22% 33% Kuvio 6.76. Palkkatyö ja tyytymättömyys.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 40–42) kokemukset koskien energisyyttä (31 %), fyysistä terveyttä (19 %) sekä toimintaky- kyisyyttä (13 %). Tyytymättömyys kohdistetaan selvästi vähemmässä määrin avoimuuteen muita ihmisiä kohtaan (2 %), elämänmyönteisyy- teen (5 %), avoimuuteen uusia asioita kohtaan (5 %), omaan itseen kohdistuvaan tyytyväisyyteen (7 %) sekä onnellisuuteen (10 %) (kuvio 6.77).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 68% 29% 2% myönteisyyselämään 71% 24% 5% avoimuusuusiaasioitakohtaan 66% 29% 5% tyytyväisyysomaanitseen 52% 41% 7% onnellisuus 50% 40% 10% toimintakykyisyys 50% 38% 13% fyysinenterveys 43% 38% 19% energisyys 38% 31% 31%

Kuvio 6.77. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys. 375 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Kolarissa (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) julkisen liikenteen (42 %), pankkipalvelujen (33 %), postipalvelujen (24 %), kulttuuritapahtumien (23 %) ja terveyskeskuspalvelujen (22 %) saatavuuteen. Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan kirjaston palvelujen saatavuuteen. Jossain määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan terveyskeskussairaalapalvelujen (4 %), hammashuollon (9 %), kauppapalvelujen (10 %), yksityisten terveyspalvelujen (12 %) ja Kelan palvelujen (13 %) saatavuuteen (kuvio 6.78). Julkinen liikenne on 1990-luvun jälkeen supistunut syrjäseuduilla voimakkaasti. Ei siis ihme, että suurin tyytymättömyys kohdistuu siihen. Toisaalta tyytyväisyys kirjastopalveluihin kertoo kirjastojen jakamatto- masta hyvyydestä. Sama koskee yksityisiä terveyspalveluja, joihin kohdistuva tyytyväisyys on selvästi laajempaa kuin julkisiin terveyspalveluihin kohdistuva tyytyväisyys. Pankkipalveluihin suhtautuminen kertoo puolestaan nopeasti kriisiytymässä olevasta suhtautumisesta.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 83% 17% 0% terveyskeskussairaalapalvelut 54% 42% 4% hammashuolto 66% 25% 9% kauppapalvelut 69% 21% 10% yksityisetterveyspalvelut 84% 4% 12% Kelanpalvelut 42% 45% 13% terveyskeskuspalvelut 43% 35% 22% kulttuuritapahtumat 42% 35% 23% postipalvelut 55% 21% 24% pankkipalvelut 29% 38% 33% julkinenliikenne 21% 36% 42%

Kuvio 6.78. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys. 376 Omat elintavat

Elintapasisältöihin liittyen tyytymättömyys kohdistetaan Kolarissa asuvien keskuudessa yleisimmin (vastaajia 41–42) painon hallintaan (22 %), nukkumistottumuksiin (20 %) ja ravitsemistottumuksiin (12 %). Tyyty- mättömyyttä ei kohdisteta lainkaan huumausaineiden käyttöön. Jossain määrin tyytymättömyys kohdistetaan lääkkeiden käyttöön (5 %), alkoholin käyttöön (7 %), liikuntatottumuksiin (7 %) ja tupakkatuotteiden käyttöön (7 %) (kuvio 6.79).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

huumausaineidenkäyttö 12% 0% 88% lääkkeidenkäyttö 42% 20% 5% 34% alkoholinkäyttö 49% 7% 7% 37% liikuntatottumukset 42% 46% 7% 5%

tupakkatuotteidenkäyttö 26% 5% 7% 62% ravitsemistottumukset 43% 41% 12% 5% nukkumistottumukset 51% 29% 20% 0%

painonhallinta 29% 39% 22% 10% Kuvio 6.79. Elintavat ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Kolarin ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 29–42) opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (45 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (38 %), päättäjien asiantuntevuuteen (37 %), sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (26 %) ja muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (20 %) (kuvio 6.80). Suhtautumi- nen opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen on tyyppiesimerkki kuntalaisten huolestuneesta suhtautumisesta nuorten ja yleensä kuntalaisten selviytymismahdollisuuksista alueen omien resurssien turvin. Tyytymättömyys kohdistetaan vähimmässä määrin Kolarissa perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin (0 %), turvallisuuteen (5 %), kauppa palvelujen tasoon (10 %), liikuntamahdollisuuksiin (11 %), viih- 377 tyisyyteen (15 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (15 %) ja yhteisöllisyy- teen (18 %).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 65% 36% 0% turvallisuus 67% 29% 5% kauppapalvelujentaso 50% 41% 10% liikuntamahdollisuudet 58% 31% 11% viihtyisyys 42% 44% 15% työssäkäyntimahdollisuudet 27% 58% 15% yhteisöllisyys 37% 45% 18% muutharrastusmahdollisuudet 46% 34% 20% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 44% 31% 26% päättäjienasiantuntevuus 18% 45% 37% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 30% 32% 38% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 21% 35% 45% Kuvio 6.80. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Asunto

Asuntoon liittyen tyytymättömyyttä aiheuttavat yleisimmin (vastaajia 35–41) asumiskustannukset (20 %), asunnon kunto (18 %) ja varuste taso (14 %). Tyytymättömyyttä kohdistetaan vähässä määrin myös asumismuotoon (3%), asunnon sijaintiin (5 %), turvallisuuteen (8 %), omistussuhteeseen (8 %) ja kokoon (8 %) (kuvio 6.81). Kuten monissa muissa- kin kunnissa, asumisen perustekijät jakavat tyytymättömyyskokemuksia. Muuten asuntoon ja nykyiseen asumismuotoon ollaan laajalti tyytyväisiä.

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

asumismuoto 94% 3%3% sijainti 85% 10% 5% turvallisuus 83% 10% 8% omistussuhde 81% 11% 8% koko 80% 13% 8% varustetaso 68% 19% 14% kunto 58% 25% 18% asumiskustannukset 45% 35% 20% Kuvio 6.81. Asunto ja tyytymättömyys. 378 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 32–38) ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (34 %) ja ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (32 %). Vä- hiten tyytymättömyyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (3 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (8 %), yleiseen turvallisuuteen (13 %) sekä yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (13 %) (kuvio 6.82).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 53% 44% 3% mahdollisuustullaautetuksi 36% 56% 8% yleinenturvallisuus 50% 37% 13% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 31% 56% 13% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 21% 47% 32% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 26% 40% 34% Kuvio 6.82. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 20–41, opiskelun osalta 13 vastaajaa) opiskeluun (46 %), kulttuuritoimintaan (30 %), yleishyödylliseen toimintaan (27 %), ystä- vien tapaamiseen (26 %) ja rentoutumiseen (18 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten TV:n/internetin käyttöön (6 %), kotitöihin (13 %), perheen yhteiseen aikaan (15 %), luonnossa liikkumiseen (15 %), liikuntaan (15 %) ja harrastuksiin (15 %) (kuvio 6.83). 379

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

TV/internetinkäyttöön 54% 40% 6% kotitöihin 54% 33% 13% perheelle 56% 29% 15% luonnossaliikkumiseen 49% 36% 15% liikuntaan 48% 38% 15% harrastuksiin 42% 44% 15% rentoutumiseen 49% 33% 18% ystäville 41% 33% 26% yleishyödylliseentoimintaan 27% 46% 27% kulttuuritoimintaan 50% 20% 30% opiskeluun 46% 8% 46% Kuvio 6.83. Ajan riittäminen.

Sosiaaliset suhteet

Yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 34–42) parisuhteeseen (12 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin ja naapureihin. Vähässä määrin tyytymättömyyttä kohdistetaan sukuun (5 %), ystäviin (5 %) ja muihin kunnan asukkaisiin (5 %) (kuvio 6.84).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 94% 6%0% naapurit 81% 20% 0% suku 69% 26% 5% ystävät 62% 33% 5% kunnanasukkaat 53% 43% 5% parisuhde 77% 12% 12%

Kuvio 6.84. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 380 Tulevaisuus

Kolarissa asuvat uskovat olevansa viiden vuoden kuluttua nykyistä tyy- tymättömämpiä (vastaajia 22–29, palkkatyön osalta 17 vastaajaa) taloudelliseen toimeentuloon (32 %), asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (32 %), fyysiseen terveyteen (32 %), palkkatyöhön (24 %) ja suomalaiseen yhteiskuntaan (22 %). Nykyistä suurempaa tyytymät- tömyyttä ennakoidaan jossain määrin kohdistettavan ihmissuhteisiin (3 %), asuntoon (4 %), vapaa-ajan käyttöön (4 %), henkiseen hyvinvointiin (7 %) ja asuinkuntaan (14 %) (kuvio 6.85). Tässä yhteydessä on huomattava, että palkkatyötä arvioi vain 17 henkilöä, joten sitä koskevat luvut ovat suuntaa antavia. Kaiken kaikkiaan selvä tulevaisuusoptimismi on Kolarissa suhteellisen vähäistä. Selvästi tavallisempaa on uskoa (toi- voa) hyvinvoinnin pysyvän nykyiseen nähden ennallaan myös tulevaisuudessa.

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyysihmissuhteisiin 17% 79% 3% tyytyväisyysasuntoon 23% 73% 4% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 20% 76% 4% tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 21% 71% 7% tyytyväisyysasuinkuntaan 14% 72% 14% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 13% 65% 22% tyytyväisyystyöhön 12% 65% 24% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 23% 46% 32% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 20% 48% 32% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 9% 59% 32% Kuvio 6.85. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

6.5 Muonio

Muoniossa kyselyyn vastasi 25 henkilöä. Naiset ja miehet vastasivat kyselyyn samassa määrin (kuvio 6.86). 381

nainen 50% mies 50% Kuvio 6.86. Sukupuolijakauma.

Suurin ryhmä Muonion vastaajista oli 50–64-vuotiaita ja pienin 75-vuotiaita ja vanhempia (kuvio 6.87).

18Ͳ29v 9% 30Ͳ49v 22% 50Ͳ64v 48% 65Ͳ74v 17% 75v.javanhemmat 4%

Kuvio 6.87. Ikäjakauma.

Vastaajista 68 % ilmaisi olevansa avo-/avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa. Siviilisäädyltään naimattomia oli 16 % ja asumuserossa tai eronneita 16 % vastaajista. Yleisimmin asumistavaksi ilmoitettiin avo-/ avioliitossa asuminen ilman lapsia (kuvio 6.88).

yksin 28%

yksinhuoltajana 4%

avoͲ/avioliitossa,EIlapsia 40%

avoͲ/avioliitossaJAlapsia 28% Kuvio 6.88. Asumistapa.

Kaikki Muonion vastaajat ilmoittivat äidinkielekseen suomen. Vastaajien yleisin ammatillinen koulutustausta oli ammattikoulututkinto (kuvio 6.89). 382

Eiammatillistakoulutusta 12%

Ammatillinen… 8%

Ammattikoulututkinto 40%

OpistoasteenͲ/AMKͲtutkinto 20%

Yliopistotutkinto 20% Kuvio 6.89. Korkein ammatillinen koulutus.

Vastaajista 65 %, eli moneen muuhun kuntaan nähden suurempi osuus vastaajista ilmaisi olevansa työelämässä ja 26 % eläkkeellä. Työelämän ulkopuolella (työtön + opiskelu + muu tilanne) oli vastaajista yhteensä 8 % (kuvio 6.90).

työssä 65% työtön/lomautettu 4% päätoiminen/työnohellaopiskelu 0% eläke/osaeläke 26% jokumuu:äitiysͲ/vanhampainvapaa,… 4%

Kuvio 6.90. Nykyinen työtilanne.

Vastaajat ilmaisivat yleisimmin kotitalouden yhteenlasketuiksi kuukau- situloiksi veroja vähentämättä 2000–2999 ja 3000–4999 euroa. Näitä pienempituloisia on vastaajista 13 % (kuvio 6.91). 383

0Ͳ999euroa 0% 1000Ͳ1999euroa 13% 2000Ͳ2999euroa 35% 3000Ͳ4999euroa 35% 5000Ͳ7499euroa 9% 7500euroajaenemmän 9% Kuvio 6.91. Kotitalouksien yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä.

Yleisimmin hyvinvointia heikentävänä sisältönä pidetään Muoniossa asuvien keskuudessa (vastaajia 20–23, palkkatyön osalta 15 ja kunnan palvelujen saatavuuden osalta 19 vastaajaa) suomalaista yhteiskuntaa (10 %), omia elintapoja (9 %), palkkatyötä (7 %), taloudellista tilannetta (5 %), omia ominaisuuksia (5 %) ja vapaa-aikaa (4 %). On huomattava, että Muonion osalta nämä hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset ovat erit- täin harvinaisia verrattuna moniin muihin kuntiin. Muoniossa hyvinvoinnin heikkenemistä ei liitetä lainkaan asuntoon, sosiaalisiin suhteisiin, asuinkunnan ominaisuuksiin ja asuinkunnan palvelujen saatavuuteen (kuvio 6.92). Kyseiset sisällöt läpikäydään lyhyesti seuraavassa alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjinä koetuista sisällöistä.

Edistäähyvinvointiani Eivaikutamitenkäänhyvinvointiini Heikentäähyvinvointiani

Asunto 87% 13% 0% Sosiaalisetsuhteet 82% 18% 0% Asuinkunnanominaisuudet 67% 33% 0% Palvelujensaatavuus 53% 47% 0% VapaaͲaika 83% 13% 4% Omatominaisuudet 67% 29% 5% Taloudellinentilanne 64% 32% 5% Työ 80% 13% 7% Omatelintavat 70% 22% 9% Yhteiskunta 55% 35% 10%

Kuvio 6.92. Hyvinvointia edistävät ja heikentävät tekijät. 384 Yhteiskunta

Yhteiskunnan ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 21–24, mahdollisuus tulla autetuksi -vastauksen osalta 19 vastaajaa) ihmisten välisen tasa-arvoisuuden toteutumiseen (23 %), yhteisiin asioihin kohdistuviin vaikuttamismahdollisuuksiin (19 %) ja ihmisten välisen suvaitsevaisuuden toteutumiseen (14 %). Vähiten tyytymättö- myyttä kohdistetaan puolestaan mahdollisuuteen auttaa toisia ihmisiä (4 %), mahdollisuuteen tulla autetuksi (5 %) ja yleiseen turvallisuuteen (13 %) (kuvio 6.93).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

mahdollisuusauttaatoisiaihmisiä 52% 44% 4% mahdollisuustullaautetuksi 47% 47% 5% yleinenturvallisuus 50% 38% 13% ihmistenvälisensuvaitsevaisuudentoteutuminen 33% 52% 14% mahdollisuusvaikuttaayhteisiinasioihin 24% 57% 19% ihmistenvälisentasaͲarvoisuudentoteutuminen 36% 41% 23%

Kuvio 6.93. Yhteiskunta ja tyytymättömyys.

Omat elintavat

Elintapasisältöjä tarkastellen havaitaan, että yleisimmin tyytymättömyys kohdistetaan Muoniossa asuvien keskuudessa (vastaajia 23–24) painon hallintaan (25 %), liikuntatottumuksiin (21 %) ja nukkumistottumuksiin (17 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan alkoholin, lääkkei- den ja huumausaineiden käyttöön. Jossain määrin tyytymättömyys kohdistetaan ravitsemistottumuksiin (8 %) ja tupakkatuotteiden käyttöön (9 %) (kuvio 6.94). 385

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön Asiaeikosketaminua

alkoholinkäyttö 70% 13% 0% 17% lääkkeidenkäyttö 39% 13% 0% 48% huumausaineidenkäyttö 13% 0% 88% ravitsemistottumukset 67% 25% 8%0% tupakkatuotteidenkäyttö 26% 4% 9% 61% nukkumistottumukset 67% 17% 17% 0% liikuntatottumukset 54% 25% 21% 0% painonhallinta 50% 21% 25% 4% Kuvio 6.94. Elintavat ja tyytymättömyys.

Palkkatyö

Työhön liittyvä tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 14– 16) työaikoihin (13 %), työn kuormittavuuteen (7 %), vakinaisuuteen (7 %) ja palkkaukseen (6 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan vastuunkantamisen mahdollisuuteen, työkavereihin, esimiehiin, työn mielenkiintoisuuteen, työhön kohdistuviin vaikutusmahdollisuuksiin ja työstä saatavaan arvostukseen (kuvio 6.95).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

vastuunkantaminen 88% 13% 0% työkaverit 88% 13% 0% esimiehet 86% 14% 0% mielenkiintoisuus 81% 19% 0% vaikuttaminen 75% 25% 0% arvostus 63% 38% 0% palkkaus 56% 38% 6% vakinaisuus 87% 7% 7% kuormittavuus 53% 40% 7% työajat 75% 13% 13%

Kuvio 6.95. Palkkatyö ja tyytymättömyys. 386 Taloudellinen tilanne

Muoniossa asuvien keskuudessa rahaa koetaan yleisimmin olevan liian vähän (vastaajia 23–25, opiskelun osalta 10 ja lasten harrastusten osalta 13 vastaajaa) muiden auttamiseen (35 %), harrastuksiin (22 %), rentoutumiseen (21 %), liikkumiseen (20 %), opiskeluun (20 %) ja vaatteisiin (16 %). Rahan koetaan riittävän täysin laskuihin ja lasten harrastuksiin. Jossain määrin rahan riittämättömyys liitetään ruokaan (4 %) ja asumiseen (4 %) (kuvio 6.96).

Minullaonriittävästirahaa Minullaonjokseenkinriittävästirahaa Minullaonliianvähänrahaa

Laskuihin 76% 24% 0% Lastenharrastuksiin 62% 39% 0% Ruokaan 76% 20% 4% Asumiseen 67% 29% 4% Vaatteisiin 52% 32% 16% Opiskeluun 80% 0% 20% Liikkumiseen(myösajoneuvokulut) 44% 36% 20% Rentoutumiseen 42% 38% 21% Harrastuksiin 57% 22% 22% Muidenauttamiseen 44% 22% 35%

Kuvio 6.96. Taloudellinen tilanne – rahan riittäminen.

Omat ominaisuudet

Yleisimmin tyytymättömyyttä aiheuttavat (vastaajia 22–24) kokemukset koskien energisyyttä (17 %) ja fyysistä terveyttä (13 %). Tyytymättö- myyttä ei kohdisteta lainkaan avoimuuteen muita ihmisiä ja uusia asioita kohtaan. Vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan toimintakykyisyyteen (8 %), omaan itseen kohdistuvaan tyytyväisyyteen (8 %), elä- mänmyönteisyyteen (9 %) ja onnellisuuteen (9 %) (kuvio 6.97). 387

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

avoimuusmuitaihmisiäkohtaan 74% 26% 0% avoimuusuusiaasioitakohtaan 73% 27% 0% toimintakykyisyys 79% 13% 8% tyytyväisyysomaanitseen 63% 29% 8% myönteisyyselämään 91% 0%9% onnellisuus 74% 17% 9% fyysinenterveys 71% 17% 13% energisyys 46% 38% 17% Kuvio 6.97. Omat ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Vapaa-aika

Vapaa-ajan sisällöistä tyytymättömyys ajan riittämiseen liitetään yleisimmin (vastaajia 23–25, opiskelun osalta yhdeksän, yleishyödyllisen toiminnan osalta 14 ja kulttuuritoiminnan osalta 16 vastaajaa) opiskeluun (33 %), kulttuuritoimintaan (25 %), yleishyödylliseen toimintaan (21 %), liikuntaan (21 %), luonnossa liikkumiseen (17 %), kotitöihin (17 %) ja ystävien tapaamiseen (16 %). Edelleen tarkasteltuna ajan riittämättömyyden koetaan liittyvän vähiten perheen yhteiseen aikaan (4 %), TV:n/internetin käyttöön (4 %), harrastuksiin (8 %) ja rentoutumiseen (13 %) (kuvio 6.98).

Minullaonriittävästiaikaa Minullaonjokseenkinriittävästiaikaa Minullaonliianvähänaikaa

perheelle 67% 29% 4% TV/internetinkäyttöön 61% 35% 4% harrastuksiin 58% 33% 8% rentoutumiseen 50% 38% 13% ystäville 48% 36% 16% kotitöihin 63% 21% 17% luonnossaliikkumiseen 58% 25% 17% liikuntaan 63% 17% 21% yleishyödylliseentoimintaan 36% 43% 21% kulttuuritoimintaan 25% 50% 25% opiskeluun 33% 33% 33%

Kuvio 6.98. Ajan riittäminen. 388 Asuinkunnan palvelujen saatavuus

Palvelujen saatavuutta lähemmin tarkasteltaessa havaitaan, että tyytymät- tömyys kohdistetaan Muoniossa yleisimmin (tarkastelussa on mukana palvelut, joita on arvioinut 20 henkilöä tai enemmän) Kelan palvelujen (29 %), pankkipalvelujen (24 %) ja hammashuollon (20 %) saatavuuteen. Vähimmässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan kirjaston palvelujen (4 %), kauppapalvelujen (4 %), postipalvelujen (8 %) ja terveyskeskuspalvelujen (9 %) saatavuuteen (kuvio 6.99).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

kirjasto 91% 4%4% kauppapalvelut 76% 20% 4% postipalvelut 76% 16% 8% terveyskeskuspalvelut 55% 36% 9% hammashuolto 45% 35% 20% pankkipalvelut 48% 28% 24% Kelanpalvelut 24% 48% 29%

Kuvio 6.99. Palvelujen saatavuus ja tyytymättömyys.

Asuinkunnan ominaisuudet

Muonion ominaisuuksista tyytymättömyys kohdistetaan yleisimmin (vastaajia 20–25) päättäjien asiantuntevuuteen (50 %), kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuteen (30 %), työssäkäyntimahdollisuuksiin (29 %), opiskelumahdollisuuksiin perusasteen jälkeen (25 %) sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tasoon (13 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan perusasteen koulunkäyntimahdollisuuksiin, kauppapalvelujen tasoon, viihtyisyyteen ja yhteisöllisyyteen. Vähässä määrin tyytymättömyys kohdistetaan puolestaan Muonion turvallisuuteen, liikuntamahdollisuuksiin sekä muihin (kuin liikunta) harrastusmahdollisuuksiin (4 %) (kuvio 6.100). 389

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

perusasteenkoulunkäyntimahdollisuudet 82% 18% 0% kauppapalvelujentaso 58% 42% 0% viihtyisyys 57% 44% 0% yhteisöllisyys 48% 52% 0% turvallisuus 88% 8%4% liikuntamahdollisuudet 80% 16% 4% muutharrastusmahdollisuudet 52% 44% 4% sosiaaliͲjaterveyspalvelujentaso 54% 33% 13% opiskelumahdollisuudetperusasteenjälkeen 35% 40% 25% työssäkäyntimahdollisuudet 38% 33% 29% kuntalaistenvaikuttamismahdollisuudet… 10% 60% 30% päättäjienasiantuntevuus 10% 40% 50% Kuvio 6.100. Asuinkunnan ominaisuudet ja tyytymättömyys.

Sosiaaliset suhteet

Yleisimmin, mutta hyvin pienessä määrin tyytymättömyys kohdistetaan (vastaajia 19–24) parisuhteeseen (5 %) ja sukuun (4 %). Tyytymättö- myyttä ei kohdisteta lainkaan lapsiin, ystäviin, naapureihin ja muihin kunnan asukkaisiin (kuvio 6.101).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

lapset 100% 0% ystävät 71% 29% 0% naapurit 68% 32% 0% kunnanasukkaat 57% 44% 0% suku 87% 9% 4% parisuhde 90% 5% 5% Kuvio 6.101. Sosiaaliset suhteet ja tyytymättömyys. 390 Asunto

Asuntoon liittyviä sisältöjä tarkastellen voidaan havaita, että tyytymättö- myyttä aiheuttavat yleisimmin (vastaajia 21–25) asunnon kunto (12 %), asumiskustannukset (8 %) ja varustetaso (4 %). Tyytymättömyyttä ei kohdisteta lainkaan asunnon omistussuhteeseen, turvallisuuteen, asumismuotoon sekä asunnon kokoon ja sijaintiin (kuvio 6.102).

Tyytyväinen Entyytyväinenenkätyytymätön Tyytymätön

omistussuhde 100% 0% turvallisuus 96% 4%0% asumismuoto 91% 10%0% koko 88% 12% 0% sijainti 88% 13% 0% varustetaso 84% 12% 4% asumiskustannukset 56% 36% 8% kunto 72% 16% 12% Kuvio 6.102. Asunto ja tyytymättömyys.

Tulevaisuus

Muoniossa asuvat uskovat olevansa viiden vuoden kuluttua nykyistä tyy- tymättömämpiä (vastaajia 14–21) asuinkunnan hyvinvointipalvelujen saatavuuteen (43 %) ja suomalaiseen yhteiskuntaan (38 %). Nykyistä suurempaa tyytymättömyyttä ennakoidaan lisäksi kohdistettavan taloudelliseen toimeentuloon (16 %), palkkatyöhön (13 %), asuinkuntaan (7 %) ja fyysiseen terveyteen (6 %). Nykyistä suurempaa tyytymät- tömyyttä ei uskota kohdistettavan lainkaan henkiseen hyvinvointiin, vapaa-ajan käyttöön, ihmissuhteisiin ja asuntoon (kuvio 6.103). Tässä yhteydessä on huomattava, että vain asuntoa arvioi enemmän kuin 20 vastaajaa. Muita sisältöjä arvioi ainoastaan 14–19 vastaajaa, joten luvut ovat siten näiltä osin suuntaa antavia. 391

Olennykyistätyytyväisempi Olenyhtätyytyväinenkuinnyt Olennykyistätyytymättömämpi

tyytyväisyyshenkiseenhyvinvointiin 29% 71% 0% tyytyväisyysvapaaͲajankäyttöön 26% 74% 0% tyytyväisyysihmissuhteisiin 22% 78% 0% tyytyväisyysasuntoon 14% 86% 0% tyytyväisyysfyysiseenterveyteen 19% 75% 6% tyytyväisyysasuinkuntaan 13% 80% 7% tyytyväisyystyöhön 13% 73% 13% tyytyväisyystaloudelliseentoimeentuloon 21% 63% 16% tyytyväisyyssuomalaiseenyhteiskuntaan 6% 56% 38% tyytyväisyysasuinkunnanhyvinvointipalvelujen… 7% 50% 43% Kuvio 6.103. Tyytymättömyys viiden vuoden kuluttua.

6.6 Tunturi-Lapin seutukunnan hyvinvointikokemukset

Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnissa esiintyvien hyvinvointikokemusten yleisyyttä voidaan edelleen tarkastella suhteessa toisiinsa. Kittiläläiset vastaajat kokevat muita yleisemmin taloudellisen tilanteen heikentävän heidän hyvinvointiaan, vaikka kunta mielikuvissa (menestyvä matkailu- ja kaivospaikkakunta) näyttää taloudellisesti hyvä- osaisena etenijäkuntana (kuvio 6.104).

Taloudellinentilanne Kittilä 30% Kolari 26% Enontekiö 25% Muonio 5%

Kuvio 6.104. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 392 Jos taloudellista tilannetta mitataan veronalaisilla tuloilla (vuosi 2011), asettuvat kunnat seuraavaan järjestykseen ja keskiarvotasoon (Tilastokes- kus 2013): 6) Kittilä 23 391 euroa 7) Muonio 22 881 euroa 8) Kolari 21 994 euroa 9) Enontekiö 19 782 euroa

Lisäksi taloudellinen elatussuhde näyttäytyi kuntien osalta vuonna 2011 seuraavasti (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013): 4) Kittilä 121 5) Kolari 146 6) Muonio 147 7) Enontekiö 165

Tunturi-Lapin seutukunnan vastaajien hyvinvointikokemuksissa ja niitä heikentävissä tekijöissä näkyy selväpiirteisesti ero faktisen hyvinvoinnin ja sen mittareiden sekä kokemuksellinen hyvinvoinnin välillä. Kittilän ja kittiläläisten taloudellinen tilanne on eri objektiivisen hyvinvoinnin indikaattoreilla ja mittareilla tarkasteltuna paras, mutta kokemuksellinen hyvinvointi esimerkiksi taloudellisen tilanteen kokemisella huonoin. Vas- taavuusero näillä kahdella lähestymistavalla ja niiden mittareilla onkin huomattavan erilainen erityisesti Tunturi-Lapin kunnissa. Esimerkik- si Muonion tilanne näyttäytyy objektiivisen hyvinvoinnin mittareiden mukaan Kittilän tilannetta heikompana. Silti muoniolaiset kokevat taloudellisen tilanteen muihin nähden vähiten hyvinvointiaan uhkaavana. Tässä tutkimuksessa emme pääse käsiksi objektiivisen ja kokemuksellisen hyvinvoinnin erojen selittäviin tekijöihin. Erot puoltavat kuitenkin tulkintaa, jonka mukaan nämä kaksi hyvinvointikäsitettä ovat sisällöltään ja määräytymisen logiikaltaan erilaisia ja eriperusteisia. Edelleen hyvinvointia heikentävien tekijöiden merkittävyyden järjes- tys on mielenkiintoinen Tunturi-Lapin vastaajien keskuudessa. He koros- tavat muiden tutkittujen seutukuntien vastaajia enemmän hyvinvointia heikentävinä tekijöinä asuinkunnan palvelujen saatavuutta (kuvio 6.105) sekä yhteiskuntaa (kuvio 6.106). 393

Asuinkunnanpalvelujensaatavuus Enontekiö 31% Kittilä 24% Kolari 16% Muonio 0% Kuvio 6.105. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Yhteiskunta Kittilä 24% Enontekiö 19% Muonio 10% Kolari 9%

Kuvio 6.106. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Kuntien työmarkkinatilanteiden ja -todellisuuden pohjalta voimme olettaa, että tällä hetkellä Kolarissa ja erityisesti Kittilässä on enemmän työl- listymisen mahdollisuuksia kuin Muoniossa. Siitä huolimatta kolarilaiset ja kittiläiset vastaajat kokevat muoniolaisia vastaajia yleisemmin palkka- työn heidän hyvinvointiaan uhkaavana (kuvio 6.107).

Palkkatyö Kolari 24% Kittilä 16%

Enontekiö 10% Muonio 7%

Kuvio 6.107. Palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 394 Tässä yhteydessä on vielä tarkasteltu kaikkien seutukuntien osalta niiden työttömyysasteita. Tunturi-Lapin seutukunnan kuntien keskimääräiset työttömyysasteet olivat vuonna 2012 seuraavat (Työ- ja elinkeinominis- teriö 2013): 1) Kittilä 11,2 % 2) Muonio 13,6 % 3) Kolari 16,0 % 4) Enontekiö 18,2 %

Työttömyysaste on siten alhaisin Kittilässä. Silti kittiläläiset kokevat toiseksi eniten palkkatyön heikentävän heidän hyvinvointiaan. Selityksen täytyy olla suurelta osin siinä, että kittiläläiset vastaajat eivät koe pääse- vänsä riittävästi osalliseksi kunnan taloudellisesta ja sosiaalisesta myön- teisestä kehityksestä. Omien ominaisuuksien (kuvio 6.108), omien elintapojen (kuvio 6.109), asuinkunnan ominaisuuksien (kuvio 6.110) sekä asunnon (kuvio 6.111) osalta tilanne näyttää Kolarissa muita Tunturi-Lapin seutukunnan kuntia heikompana:

Omatominaisuudet Kolari 17% Kittilä 17% Muonio 5% Enontekiö 0%

Kuvio 6.108. Omat ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 395

Omatelintavat Kolari 15% Kittilä 10% Muonio 9% Enontekiö 0%

Kuvio 6.109. Omat elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asuinkunnanominaisuudet

Kolari 14%

Kittilä 7%

Enontekiö 6%

Muonio 0%

Kuvio 6.110. Asuinkunnan ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asunto Kolari 11% Kittilä 2% Enontekiö 0% Muonio 0%

Kuvio 6.111. Asunnon hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Enontekiöläiset vastaajat kokevat puolestaan vapaa-aikansa muita yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjänä (kuvio 6.112): 396

VapaaͲaika Enontekiö 11% Muonio 4% Kittilä 2% Kolari 0%

Kuvio 6.112. Vapaa-ajan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Vain kittiläläisten vastaajien joukosta löytyy niitä, jotka kokevat sosiaaliset suhteensa hyvinvoinnin heikentäjinä. Näin kokeminen on kuitenkin sielläkin hyvin harvinaista (kuvio 6.113):

Sosiaalisetsuhteet Kittilä 2% Enontekiö 0% Muonio 0% Kolari 0%

Kuvio 6.113. Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asiaa voidaan tarkastella edelleen antamalla kunkin hyvinvointisisällön osalta sille kunnalle arvo 1, jossa esiintyy yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia, seuraavaksi yleisimmin esiintyvälle kunnalle arvo 2 ja niin edelleen. Pienimmän luvun saava kunta tulkitaan siten karkeasti hyvinvointikokonaisuudeltaan heikoimmassa tilanteessa olevaksi (taulukko 6.7): 397

Taulukko 6.7. Tunturi-Lapin seutukunnan kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset.

Tunturi-Lapin seutukunnan Enontekiö Kittilä Kolari Muonio kunnat ja hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset Taloudellinen tilanne 3 1 2 4 Palvelujen saatavuus 1 2 3 4 Yhteiskunta 2 1 4 3 Palkkatyö 3 2 1 4 Omat ominaisuudet 4 1 1 3 Omat elintavat 4 2 1 3 Asuinkunnan ominaisuudet 3 2 1 4 Asunto 3 2 1 3 Vapaa-aika 1 3 4 2 Sosiaaliset suhteet 2 1 2 2 Yhteensä 26 17 20 32

Tällä tavoin hyvinvointikokonaisuuteen liittyviä kokemuksia tarkastelemalla voidaan todeta, että Tunturi-Lapissa huonoin tilanne on Kittilässä, jossa koetaan hyvinvoinnin heikkenemistä muita kuntia yleisemmin taloudellisen tilanteen, yhteiskunnan, omien ominaisuuksien sekä sosiaalisten suhteiden osalta. Tilanne on samansuuntainen Kolarissa, jossa muita kuntia yleisemmin palkkatyö, omat ominaisuudet, elintavat, asuinkunnan ominaisuudet ja asunto tuottavat hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Enontekiön kokonaistilanne näyttäytyy edellisiä parempana. Enontekiöllä koetaan muita yleisemmin asuinkunnan palvelujen saatavuus ja vapaa-aika hyvinvoinnin heikentäjinä. Paras tilanne Tunturi- Lapin seutukunnassa hyvinvointikokonaisuuteen liittyvien kokemusten suhteen on siten Muoniossa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyydessä esiintyvät erot ovat kuntien välillä monin osin hyvin pieniä. Lisäksi on syytä muistaa, että vastaajamäärät ovat pienissä kunnissa yleistyksiä ajatellen hyvin pieniä. Tarkastelussa on siten kyse jo aiemmin mainitusti hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lähesty- mistavasta. Kun sitten tarkasteluun otetaan seutukunnan kuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan 398 tulevaisuus yleisimmin nykyistä huonommaksi edellisessä tarkastelussa heikoimmin pärjänneissä kunnissa: Kolarissa (28 %) ja Kittilässä (27 %) (kuvio 6.114). Myös hyvinvointiodotukset eroavat siten samansuuntai- sesti kuin kokemukset nykyisestä hyvinvoinnista ja sitä uhkaavista teki- jöistä. Erityisesti Kittilä taloudellisena etenijäkuntana eriytyy varsin voimakkaasti vastaajiensa osalta. Vaikka optimististen vastaajien osuus on Tunturi-Lapin seutukuntalaisista suurin, on Kittilässä selvästi enemmän niitä, jotka katsovat hyvinvointinsa olevan tulevaisuudessa huonompi verrattuna vastaavalla tavalla tulevaisuutensa kokeviin muoniolaisiin vastaajiin. Kollektiivinen objektiivinen ja myös yksilöllinen hyvinvointi ehdollistuu ja toisaalta moninaistuu yksilöiden subjektiivisissa hyvinvointikokemuksissa. Tässä yhteydessä on vielä huomattava, että enonte- kiöläisistä vastaajista tulevaisuutta ennakoi alle 20 vastaajaa, eli 11 henki- löä ja muoniolaisista 18 henkilöä, joten niiden osalta luvut ovat suuntaa antavia.

parempi ennallaan huonompi

Kolari 16% 56% 28%

Kittilä 30% 43% 27%

Enontekiö 9% 73% 18%

Muonio 28% 61% 11%

Kuvio 6.114. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Seuraavassa luvussa 7 tarkastellaan kokemuksellista hyvinvointia Lapin seutukuntien ja kuntien muodostamana kokonaisuutena. 399

III YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 400 7 Kokemuksellinen hyvinvointi Lapissa

Laskemalla yhteen aiemmin tarkasteltujen neljän seutukunnan hyvinvoinnin heikkenemiseen liitetyt vastausosuudet, saadaan karkeasti esille hyvinvointisisältöjen keskinäinen järjestys Lapissa. Seutukuntien yhteenlasketut osuudet osoittavat hyvinvointisisältöjen järjestyksen seuraavaksi, alkaen yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia tuottavasta si- sällöstä: 1) taloudellinen tilanne 2) palkkatyö 3) asuinkunnan palvelujen saatavuus 4) yhteiskunta 5) omat elintavat 6) omat ominaisuudet 7) asuinkunnan ominaisuudet 8) asunto 9) vapaa-aika 10) sosiaaliset suhteet

Yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen koetaan lappilaisten keskuudessa liittyvän siten taloudelliseen tilanteeseen. Yleisimmin näin koetaan Rovaniemen seutukunnassa ja Itä-Lapin seutukunnassa (kuvio 7.1).

Taloudellinentilanne: Rovaniemenseutukunta 28% ItäͲLapinseutukunta 27% TunturiͲLapinseutukunta 23% PohjoisͲLapinseutukunta 20% Kuvio 7.1. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Toiseksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään palkkatyö- hön. Yleisimmin palkkatyö koetaan hyvinvointia heikentävänä Itä-Lapin seutukunnassa (kuvio 7.2). 401

Palkkatyö: ItäͲLapinseutukunta 22% Rovaniemenseutukunta 19% PohjoisͲLapinseutukunta 17% TunturiͲLapinseutukunta 15% Kuvio 7.2. Palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Palkkatyöhön kohdistuviin hyvinvointikokemuksiin liittyy vahvasti kokemus oman työn jatkuvuuden varmuudesta/epävarmuudesta sekä muutostilanteissa uusista palkkatyövaihtoehdoista. Tähän liittyen on syytä tarkastella vielä seutukuntien työttömyysasteita. Työttömien työnteki- jöiden osuudet seutukuntien työvoimasta olivat kyselyn toteuttamisen aikaan (lokakuu 2012) seuraavat (Tilastokeskus 2013c): 3) Pohjois-Lapin seutukunta 12,6 % 4) Rovaniemen seutukunta 12,8 % 5) Tunturi-Lapin seutukunta 15,2 % 6) Itä-Lapin seutukunta 18,1 %

Itä-Lapin seutukunnassa työllisyystilanne on vertailtavista seutukunnista vaikein. Lisäksi Itä –Lapissa palkkatyö koetaan muita seutukuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjänä. Työmarkkinoiden tilanteet ja olo- suhteet heijastuvat merkittävässä määrin siihen, miten palkkatyö koetaan suhteessa hyvinvointiin. Mitä ilmeisimmin kysymys on koetuista mahdollisuuksista työmarkkinoilla ja osin julkisuudessa muodostuneesta työ- markkinakuvasta. Kolmanneksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään La- pissa asuinkunnan palvelujen saatavuuteen. Näin koetaan erityisesti Itä- Lapin ja Tunturi-Lapin seutukunnissa (kuvio 7.3). 402

Asuinkunnanpalvelujensaatavuus: ItäͲLapinseutukunta 19% TunturiͲLapinseutukunta 18% PohjoisͲLapinseutukunta 10% Rovaniemenseutukunta 8% Kuvio 7.3. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemistä koetaan yhteiskuntaan liittyen. Näin on yleisimmin Tunturi-Lapin seutukunnassa (kuvio 7.4).

Yhteiskunta: TunturiͲLapinseutukunta 16% ItäͲLapinseutukunta 13% Rovaniemenseutukunta 12% PohjoisͲLapinseutukunta 10%

Kuvio 7.4. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Viidenneksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liitetään omiin elintapoihin. Näin on erityisesti Rovaniemen ja Pohjois-Lapin seutukunnissa (kuvio 7.5).

Elintavat: Rovaniemenseutukunta 14% PohjoisͲLapinseutukunta 14% TunturiͲLapinseutukunta 10% ItäͲLapinseutukunta 9% Kuvio 7.5. Elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 403 Kuudenneksi yleisimmin ja samalla viidenneksi vähiten hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liitetään omiin ominaisuuksiin. Kaikki neljä seutukuntaa näyttäytyvät tältä osin hyvin samanlaisina (kuvio 7.6).

Omatominaisuudet: ItäͲLapinseutukunta 12% TunturiͲLapinseutukunta 12% Rovaniemenseutukunta 12% PohjoisͲLapinseutukunta 11%

Kuvio 7.6. Omat ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Lapissa hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liitetään neljänneksi vähi- ten asuinkunnan ominaisuuksiin. Yleisimmin asuinkunnan ominaisuudet koetaan hyvinvointia heikentävinä Itä-Lapin seutukunnassa (kuvio 7.7).

Asuinkunnanominaisuudet: ItäͲLapinseutukunta 14% PohjoisͲLapinseutukunta 11% TunturiͲLapinseutukunta 8% Rovaniemenseutukunta 7%

Kuvio 7.7. Asuinkunnan ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Kolmanneksi vähiten hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liitetään puolestaan asuntoon. Asuntonsa kokevat yleisimmin, joskin vähässä määrin hyvinvointia heikentäväksi Itä-Lapin ja Pohjois-Lapin seutukuntalaiset (kuvio 7.8). 404

Asunto: ItäͲLapinseutukunta 7% PohjoisͲLapinseutukunta 7% Rovaniemenseutukunta 5% TunturiͲLapinseutukunta 4% Kuvio 7.8. Asunnon hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Asunnon tapaan vapaa-aikaa pidetään hyvinvointia heikentävänä tekijä- nä hyvin pienessä määrin. Yleisimmin vapaa-aikaa pidetään hyvinvoinnin heikentäjänä Rovaniemen seutukunnassa (kuvio 7.9).

VapaaͲaika: Rovaniemenseutukunta 7% ItäͲLapinseutukunta 5% PohjoisͲLapinseutukunta 4% TunturiͲLapinseutukunta 3%

Kuvio 7.9. Vapaa-ajan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Vähiten hyvinvointia heikentävinä tekijöinä pidetään sosiaalisia suhteita. Näin on erityisesti Tunturi-Lapin ja Pohjois-Lapin seutukunnissa (kuvio 7.10).

Sosiaalisetsuhteet: ItäͲLapinseutukunta 6% Rovaniemenseutukunta 5% PohjoisͲLapinseutukunta 2% TunturiͲLapinseutukunta 1% Kuvio 7.10. Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 405 Missä seutukunnassa hyvinvointisisällöistä muodostettu kokonaisuus koetaan sitten kaikkein yleisimmin hyvinvointia heikentävänä? Tätä voidaan tarkastella antamalla kunkin hyvinvointisisällön osalta sille seutukunnalle arvo 1, jossa esiintyy muita seutukuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Seuraavaksi yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyvälle seutukunnalle annetaan arvo 2 ja niin edelleen. Näin se seutukunta, jonka kaikkien hyvinvointisisältöjen yhteenlaskettu summa osoittautuu pienimmäksi, tulkitaan kokonaisuutta ajatellen seutukunnaksi, jossa esiintyy yleisimmin hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia. Sisältökokonaisuus koetaan hyvinvointia heikentävänä seutukunnittain seuraavasti (jokaisen hyvinvointisisällön kohdalla yleisimmin tyy- tymättömyyttä esiintyvässä seutukunnassa tummennus) (taulukko 7.1):

Taulukko 7.1. Hyvinvointisisällöt ja niihin liittyvien hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyys seutukunnittain.

Hyvinvoinnin heikkenemis- Rovanie- Itä-Lapin Pohjois- Tunturi- kokemukset men seutu- seutukunta Lapin seu- Lapin seu- kunta tukunta tukunta

Taloudellinen tilanne 1 2 4 3 Palkkatyö 2 1 3 4 Palvelujen saatavuus 4 1 3 2 Yhteiskunta 3 2 4 1 Omat elintavat 1 3 1 2 Omat ominaisuudet 1 1 2 1 Asuinkunnan ominaisuudet 4 1 2 3 Asunto 2 1 1 3 Vapaa-aika 1 2 3 4 Sosiaaliset suhteet 2 1 3 4 Yhteensä 21 15 26 27

Näin tarkasteltuna heikoin tilanne on Itä-Lapin seutukunnassa, jossa kaikkein yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuutensa kokevat hyvinvointia heikentävänä • 30–49-vuotiaat • ammattikoulututkinnon suorittaneet • työttömät/lomautetut 406

• alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • parisuhteessa lasten kera asuvat henkilöt.

Itä-Lapin seutukunnassa palkkatyö, asuinkunnan palvelujen saatavuus, asuinkunnan ominaisuudet sekä sosiaaliset suhteet koetaan muita seutukuntia yleisemmin hyvinvointia heikentäviksi tekijöiksi. Lisäksi omat ominaisuudet koetaan Rovaniemen ja Tunturi-Lapin seutukuntalaisten tapaan samassa määrin yleisimmin hyvinvointia heikentävinä tekijöinä. Myös asuntoa pidetään Itä-Lapin seutukunnassa yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjänä yhdessä Pohjois-Lapin seutukuntalaisten kanssa. Seuraavaksi heikoin tilanne on Rovaniemen seutukunnassa, jossa yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuutensa kokevat hyvinvointia heiken- tävänä • naiset • 50–64-vuotiaat • ammattikoulututkinnon suorittaneet • työttömät/lomautetut • alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt.

Rovaniemen seutukunnassa taloudellinen tilanne ja vapaa-aika koetaan muita seutukuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikentäjinä. Lisäksi Ro- vaniemen seutukuntalaiset kokevat omat elintapansa yleisimmin hyvinvointia heikentävinä Pohjois-Lapin seutukuntalaisten tapaan. Pohjois-Lapin ja Tunturi-Lapin seutukuntien tilanne on paremmuudessaan keskenään samansuuntainen. Pohjois-Lapin seutukunnassa yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuutensa kokevat hyvinvointia heiken- tävänä • miehet • 30–49-vuotiaat • ei ammatillista koulutusta suorittaneet • työtilanteeltaan välitilassa olevat ja eläkeläiset • tarkastelun alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt.

Tunturi-Lapin seutukunnassa yleisimmin hyvinvointisisältökokonaisuu- tensa kokevat hyvinvointia heikentävänä puolestaan • miehet • 50–64-vuotiaat 407

• ei ammatillista koulutusta suorittaneet • työssä käyvät ja välitilassa olevat • tarkastelun alimpaan tuloluokkaan kuuluvat • ei parisuhteessa asuvat henkilöt.

Tunturi-Lapin seutukuntalaiset kokevat muiden seutukuntien asukkaita yleisemmin suomalaisen yhteiskunnan heikentävän heidän hyvinvointiaan. Itä-Lapin seutukunnan selvä ero muihin alueena, jossa koetaan eniten erilaisia hyvinvointiuhkia, on merkittävä ja samalla huolestuttava. Taus- talla on mitä ilmeisimmin se aluetaloudellinen pitkään jatkunut kehitys, johon ovat kuuluneet monenlaiset muutokset ja erityisesti talouden su- pistumisilmiöt alueella. Niistä on muodostunut jatkuva uhka ja nega- tiivisten kehitystendenssien kierre, jonka päättymistä on vaikea nähdä. Pohjois- ja Tunturi-Lapissa lähtötaso on ollut toisenlainen. Muutokset ovat olleet suhteessa pienempiä ja alueiden asukkaat ovat sopeutuneet paremmin tilanteisiin kuin Itä-Lapissa. Kun tarkasteluun otetaan kaikkien seutukuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan tulevaisuus yleisimmin nykyistä huonommaksi edellisessä tarkastelussa parhaiten pärjänneessä Tunturi-Lapin seutukunnassa (23 %). Seuraavaksi yleisimmin näin ennakoidaan edellisen tarkastelun heikoimmassa tilanteessa olevassa Itä-Lapin seutukunnassa (20 %) sekä edelleen Pohjois-Lapin (17 %) ja Rovaniemen (17 %) seutukunnissa (kuvio 7.11).

parempi ennallaan huonompi

Rovaniemenseutukunta 28% 56% 17% PohjoisͲLapinseutukunta 22% 61% 17% ItäͲLapinseutukunta 14% 67% 20% TunturiͲLapinseutukunta 23% 54% 23% Kuvio 7.11. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Tulevaisuus näyttäytyy eri ihmisille erilaisena. Enemmistö näkee tulevai- suusodotustensa säilyvän nykyisellään. Seutukuntien ja kuntien kannalta on olennaista mihin suuntaan näin kokevien asukkaiden tulevaisuuso- 408 dotukset kehittyvät lähivuosina. Jos hyvinvointikehityksen negatiivisia merkkejä alkaa ilmestyä nykyistä enemmän, voidaan jatkossa olettaa tulevaisuutensa nykyistä huonompana kokevien osuuden kasvavan ja päinvastoin. Kehityksen suunnan tunteminen on tärkeää yhdyskuntien ohjaamisen kannalta. Hyvinvointisisältöihin liittyviä hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia on vielä mahdollista tarkastella kunnittain, jolloin saadaan selville kunta- kohtainen asetelma. Tällainen tarkastelu perustuu edellä kuvatusti hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyyteen. Taloudellinen tilanne koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävänä tekijänä Pelkosenniemellä ja Savukoskella (kuvio 7.12):

Taloudellinentilanne Pelkosenniemi 55% Savukoski 44% Posio 31% Kittilä 30% Rovaniemi 27% Kolari 26% Enontekiö 25% Utsjoki 24% Salla 24% Sodankylä 22% Ranua 19% Inari 15% Kemijärvi 11% Muonio 5%

Kuvio 7.12. Taloudellisen tilanteen hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Jos sitten taloudellista tilannetta mitataan veronalaisilla tuloilla (vuosi 2011), asettuvat kunnat seuraavaan järjestykseen ja keskiarvotasoon (Ti- lastokeskus 2013): 1) Rovaniemi 24 556 euroa 2) Kittilä 23 391 euroa 3) Utsjoki 22 930 euroa 4) Muonio 22 881 euroa 5) Sodankylä 22 611 euroa 6) Inari 22 567 euroa 409

7) Kolari 21 994 euroa 8) Kemijärvi 21 715 euroa 9) Pelkosenniemi 20 783 euroa 10) Savukoski 20 582 euroa 11) Ranua 19 832 euroa 12) Enontekiö 19 782 euroa 13) Posio 19 598 euroa 14) Salla 19 392 euroa

Lisäksi taloudellinen elatussuhde näyttäytyi kuntien osalta vuonna 2011 seuraavasti (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2013): 1) Kittilä 121/100 työllistä 2) Rovaniemi 138 3) Inari 144 4) Kolari 146 5) Muonio 147 6) Sodankylä 149 7) Utsjoki 162 8) Enontekiö 165 9) Pelkosenniemi 172 10) Savukoski 174 11) Posio 199 12) Kemijärvi 203 13) Ranua 212 14) Salla 222

Kuntakohtaisessa vertailussa taloudellisen hyvinvoinnin erilaisten sisäl- töjen ja mittareiden välillä ilmenee Lapin kuntien osalta hyvin se, miten niin sanottu objektiivinen hyvinvointi ja kokemuksellinen hyvinvointi ovat eriperusteisia ilmiöitä niin sisällöltään kuin olemukseltaan. Hyvä- nä esimerkkinä on Kemijärvi. Kunta on monella mittarilla kehittymässä kohti kriisikuntaa ja esimerkiksi taloudellinen huoltosuhde on siellä huono. Siitä huolimatta suhteellisen harva kemijärveläisistä (toiseksi vähiten kuntakohtaisista vastaajista) kokee oman taloudellisen tilanteensa hyvinvoinnin heikentäjänä. Sama koskee osin Ranuaa ja ranualaisia vastaajia. Muonio on selkeä hyvinvoinnin menestyskunta Lapissa. Rovaniemellä monet taloudellisen hyvinvoinnin mittarit ovat hyviä suhteessa vertailukuntiin, mutta suhteellisen suuri osa rovaniemeläisistä vastaajista kokee 410 oman taloudellisen tilanteensa hyvinvoinnin heikentäjänä. Tilanne on lähes samanlainen Kittilän osalta. Pelkosenniemi, Savukoski ja Posio ovat kuntia, joissa sekä taloudellisen hyvinvoinnin objektiiviset mittarit että kokemuksellinen hyvinvointi saavat huonoja mittausarvoja. Kysymys on sekä erilaisesta suhteutumisesta ja arvostuksista samanlaisissa tilanteissa että ristiriidoistakin erilaisten hyvinvointitekijöiden välillä. Erot kuntien välillä ovat merkittäviä ja puoltavat tietoisten kuntakohtaisten hyvinvointistrategioiden laatimista ja havaittujen ilmiöiden yksityiskoh- taisempaa jatkoselvittämistä ja -tutkimista. Palkkatyö koetaan hyvinvoinnin heikentäjänä erityisesti Savukoskella, Pelkosenniemellä ja Sallassa (kuvio 7.13):

Palkkatyö Savukoski 46% Pelkosenniemi 33% Salla 30% Kolari 24% Inari 23% Ranua 19% Rovaniemi 18% Sodankylä 17% Kittilä 16% Kemijärvi 13% Posio 10% Enontekiö 10% Utsjoki 7% Muonio 7% Kuvio 7.13. Palkkatyön hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Tässä yhteydessä on vielä tarkasteltu kaikkien kuntien osalta niiden työt- tömyysasteita. Kuntien keskimääräiset työttömyysasteet olivat vuonna 2012 seuraavat (Työ- ja elinkeinoministeriö 2013): 1) Utsjoki 9,1 % 2) Sodankylä 10,2 % 3) Kittilä 11,2 % 4) Rovaniemi 13,0 % 5) Muonio 13,6 % 6) Ranua 14,3 % 7) Inari 15,1 % 8) Kolari 16,0 % 411

9) Posio 16,9 % 10) Pelkosenniemi 17,6 % 11) Kemijärvi 18,1 % 12) Savukoski 18,2 % 13) Enontekiö 18,2 % 14) Salla 20,7 %

Samat kehitysilmiöt kuin taloudellisen hyvinvoinnin osalta tulevat esiin pitkälti myös palkkatyöhön liittyvissä kysymyksissä. Nyt erityisenä kuntana näyttäytyy Utsjoki, jossa työmarkkinallinen tilanne on moneen muuhun kuntaan nähden erilainen Norjan läheisyyden takia. Työttö- myysaste on alhainen ja kovin harva utsjokelainen vastaaja kokee palkka- työn hyvinvointiaan heikentävänä. Muonio näyttäytyy tässäkin hyväosai- sena kuntana. Suurin ristiriita vaikean työmarkkinatilanteen ja toisaalta palkka työkokemusten välillä on Kemijärvellä. Savukoski, Pelkosenniemi ja Salla ovat eri työmarkkinatilannemittareilla tarkasteltuna huono-osai- sia kuntia niin objektiivisesti kuin kokemuksellisestikin. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden osalta hyvinvoinnin heikkene- mistä koetaan yleisimmin Pelkosenniemellä ja Enontekiöllä (kuvio 7.14):

Asuinkunnanpalvelujensaatavuus Pelkosenniemi 58% Enontekiö 31% Salla 25% Posio 24% Kittilä 24% Savukoski 20% Kolari 16% Utsjoki 15% Inari 10% Rovaniemi 8% Sodankylä 8% Kemijärvi 4% Ranua 3% Muonio 0% Kuvio 7.14. Asuinkunnan palvelujen saatavuuden hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 412 Pelkosenniemi ja Posio ovat kuntia, joissa yhteiskunta toimintoineen näyttäytyy monille hyvinvointia heikentävänä (kuvio 7.15). Epäloogista on se, miten laajasti samoin koetaan myös Kittilässä. Kittilän menestys- tekijät eivät ole ilmeisesti jakautuneet riittävän laajasti vastaajien koke- mana. Yllättävää on myös sellaisten kemijärveläisten vastaajien vähäinen osuus, jotka kokevat yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä, vaikka julkinen sektori on laajasti vetäytynyt paikkakunnalta ja jopa uhannut kemijärveläisten hyvinvointia.

Yhteiskunta Pelkosenniemi 29% Posio 25% Kittilä 24% Enontekiö 19% Savukoski 16% Rovaniemi 12% Sodankylä 12% Muonio 10% Kolari 9% Inari 9% Utsjoki 8% Salla 8% Ranua 7% Kemijärvi 6% Kuvio 7.15. Yhteiskunnan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 413 Omat elintavat koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävinä Savukos- kella ja Utsjoella (kuvio 7.16):

Elintavat Savukoski 21% Utsjoki 19% Kolari 15% Rovaniemi 14% Inari 13% Sodankylä 12% Pelkosenniemi 10% Kittilä 10% Muonio 9% Salla 9% Posio 7% Kemijärvi 7% Ranua 4% Enontekiö 0% Kuvio 7.16. Elintavat hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Omat ominaisuudet koetaan yleisimmin hyvinvointia heikentävinä Sa- vukoskella (kuvio 7.17):

Omatominaisuudet Savukoski 21% Kolari 17% Kittilä 17% Utsjoki 16% Pelkosenniemi 15% Kemijärvi 14% Sodankylä 13% Ranua 13% Rovaniemi 12% Salla 7% Inari 6% Muonio 5% Posio 4% Enontekiö 0% Kuvio 7.17 Omat ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 414 Asuinkunnan ominaisuuksien osalta näin koetaan yleisimmin Pelkosen- niemellä, Utsjoella ja Savukoskella (kuvio 7.18):

Asuinkunnanominaisuudet Pelkosenniemi 43% Utsjoki 21% Savukoski 20% Kolari 14% Salla 14% Inari 10% Posio 8% Kittilä 7% Ranua 7% Rovaniemi 7% Sodankylä 6% Enontekiö 6% Kemijärvi 4% Muonio 0% Kuvio 7.18. Asuinkunnan ominaisuudet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista.

Asunto koetaan yleisimmin hyvinvoinnin heikentäjänä Sallassa (kuvio 7.19):

Asunto Salla 15% Kolari 11% Posio 11% Sodankylä 9% Utsjoki 8% Savukoski 5% Rovaniemi 5% Kemijärvi 4% Inari 4% Kittilä 2% Ranua 0% Enontekiö 0% Muonio 0% Pelkosenniemi 0%

Kuvio 7.19. Asunnon hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista. 415 Vapaa-aika koetaan hyvinvointia heikentävänä tekijänä yleisimmin Savu- koskella ja Enontekiöllä (kuvio 7.20):

VapaaͲaika Savukoski 14% Enontekiö 11% Rovaniemi 6% Pelkosenniemi 5% Sodankylä 5% Muonio 4% Ranua 4% Utsjoki 4% Inari 4% Salla 3% Posio 3% Kemijärvi 3% Kittilä 2% Kolari 0%

Kuvio 7.20. Vapaa-ajan hyvinvoinnin heikentäjänä kokevien osuus vastaajista.

Sosiaaliset suhteet puolestaan Savukoskella, Posiolla ja Pelkosenniemellä (kuvio 7.21):

Sosiaalisetsuhteet Savukoski 10% Posio 10% Pelkosenniemi 9% Rovaniemi 5% Kemijärvi 4% Sodankylä 3% Salla 3% Ranua 2% Inari 2% Kittilä 2% Kolari 0% Enontekiö 0% Muonio 0% Utsjoki 0%

Kuvio 7.21. Sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin heikentäjinä kokevien osuus vastaajista. 416 Missä kunnissa hyvinvointisisällöistä muodostettu kokonaisuus koetaan sitten kaikkein yleisimmin hyvinvointia heikentävänä (taulukko 7.2)? Luku 1 annetaan kunnalle, jossa koetaan yleisimmin kyseinen hyvin- vointisisältö hyvinvointia heikentävänä. Luku 2 annetaan kunnalle, jossa esiintyy sama asia seuraavaksi yleisimmin jne. Suurimman luvun 14 saa kunta, jossa hyvinvoinnin heikkenemistä kokevien osuus on pienin.

Taulukko 7.2. Hyvinvointisisällöt ja niihin liittyvien hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyys kunnittain.

Rov Ran Kem Pel Pos Sal Sav Ina Sod Uts Eno Kit Kol Muo Talous 5 11 13 1 3 8 2 12 10 8 7 4 6 14 Työ 7 6 10 2 11 3 1 5 8 13 11 9 4 13 Palv.1013121 4 3 6 91082 4 7 14 Yht.k.613141 21159 61143 9 8 Elintav. 4 13 11 7 11 9 1 5 6 2 14 7 3 9 Om.omi 9 7 6 5 13 10 1 11 7 4 14 2 2 12 As.omi 8 8 13 1 7 4 3 6 11 2 11 8 4 14 Asunto61181121 6 8 4 51110211 Vapaa 3 6 10 4 10 10 1 6 4 6 2 13 14 6 Sos.suht 4 8 5 3 1 6 1 8 6 11 11 8 11 11 Yht. 62 96 102 36 64 65 27 79 72 70 87 68 62 112

Tämän karkean hyvinvointikokonaisuuteen kohdistuvan tarkastelun perusteella voidaan todeta, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemuksia esiintyy yleisimmin Savukoskella. Siellä hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään muita kuntia yleisemmin palkkatyöhön, omiin elintapoihin, omiin ominaisuuksiin, vapaa-aikaan ja sosiaalisiin suhteisiin. Seuraavaksi heikoin tilanne on Pelkosenniemellä. Siellä muita kuntia yleisemmin hyvinvoinnin heikkeneminen liitetään taloudelliseen tilanteeseen, palvelujen saatavuuteen, yhteiskuntaan ja asuinkunnan ominaisuuksiin. Nämä hyvinvointisisällöt voidaan nähdä Savukoskeen liittyviin sisältöihin näh- den enemmän ihmisen ulkopuolelta vaikuttavina hyvinvointisisältöi- nä. Seuraavaksi heikoimman tilan jakavat Rovaniemi ja Kolari. Näiden jälkeen kuntien järjestys on heikoimmasta alkaen Posio, Salla, Kittilä, Utsjoki, Sodankylä, Inari, Enontekiö ja Ranua. Paras hyvinvointikokemuksiin liittyvä kokonaistilanne on siten Muoniossa ja toiseksi paras Kemi järvellä. 417 Muonion hyvinvoinnin kokonaistilanteen paremmuus on merkittävä ilmiö, jonka myöhempi tarkempi tutkiminen on perusteltua. Erityisesti siihen liittyvien syiden ymmärtäminen on tärkeää. Kemijärven hyvinvoinnin kokonaistilanteen ristiriitaisuus on huomattava. Kunta on muo- dostumassa kriisikunnaksi, mutta kuntalaisten arvio hyvinvoinnistaan on tälle kehitykselle jopa vastakkainen ja myönteinen. Savukoski ja Pel- kosenniemi ovat sekä objektiivisilla että kokemuksellisen hyvinvoinnin mittareillakin tarkasteltuna vertailun heikoimmat kunnat. Rovaniemen ja Kittilän sijoittuminen huonosti kuntavertailussa kokemuksellisen hyvinvoinnin mittareilla mitattuna on merkittävää. Tässä yhteydessä on jälleen syytä muistuttaa, että hyvinvoinnin heikkenemiskokemusten yleisyydessä esiintyvät erot ovat kuntien välillä monin osin hyvin pieniä. Lisäksi on syytä muistaa, että vastaajamäärät ovat pienissä kunnissa yleistyksiä ajatellen hyvin pieniä. Tarkastelussa on siten kyse jo aiemmin mainitusti hyvin karkeasta, mutta suuntaa antavasta lä- hestymistavasta. Kun tarkasteluun otetaan kaikkien kuntien osalta hyvinvoinnin tulevaisuusodotukset viiden vuoden kuluttua, ennakoidaan tulevaisuus yleisimmin nykyistä huonommaksi edellisessä tarkastelussakin heikon tilanteen omanneessa kunnassa Pelkosenniemellä (30 %). Tulevaisuuso- dotukset ovat yleisesti synkkiä myös Utsjoella (29 %), Kolarissa (28 %), Kittilässä (27 %), Savukoskella (26 %), Ranualla (25 %) ja Posiolla (22 %). Tältä osin paras tilanne on Sallassa (9 %), Muoniossa (11 %) ja Inarissa (12 %) (kuvio 7.22). Alle 20 vastaajan kuntia ovat tässä yhtey- dessä Enontekiö (11 vastaajaa), Muonio (18 vastaajaa) ja Savukoski (19 vastaajaa), joten niiden osalta luvut ovat muita enemmän vain suuntaa antavia. 418

parempi ennallaan huonompi

Pelkosenniemi 20% 50% 30% Utsjoki 13% 58% 29% Kolari 16% 56% 28% Kittilä 30% 43% 27% Savukoski 21% 53% 26% Ranua 8% 68% 25% Posio 17% 61% 22% Enontekiö 9% 73% 18% Rovaniemi 27% 55% 17% Kemijärvi 4% 80% 16% Sodankylä 25% 60% 15% Inari 24% 65% 12% Muonio 28% 61% 11% Salla 18% 73% 9%

Kuvio 7.22. Hyvinvointi viiden vuoden kuluttua nykyiseen verrattuna.

Tulevaisuusodotukset poikkeavat jossain määrin hyvinvoinnin kokemuksellisesta kokonaistilanteesta. Selvä poikkeama esiintyy esimerkiksi sallalaisten keskuudessa. Heistä vain pieni osa arvioi hyvinvoinnin olevan tulevaisuudessa nykyiseen nähden heikompi. Ranua sijoittui hyvin hyvinvoinnin kokemuksellisen kokonaistilanteen osalta. Kuitenkin ranualaisten keskuudessa on suhteellisen paljon heitä, jotka odottavat hyvinvointinsa olevan tulevaisuudessa nykyistä huonompi. Kittilä näyttäy- tyy kuntana, jossa tulevaisuusodotukset ovat voimakkaimmin eriytyviä. Kittiläläisten keskuudessa on vähiten sellaisia vastaajia, jotka ennakoivat hyvinvointitilanteensa säilyvän nykyisellään. Enontekiö ja Kemijär- vi näyttäytyvät puolestaan kuntina, joissa suurin osa vastaajista olettaa hyvin vointinsa säilyvän ennallaan. Tutkimuksen alussa tuotiin esille tavoite, jonka mukaan tutkimuksessa syvennetään kokemuksellisen hyvinvoinnin käsitteellistämistä ja käsitte- lyä kohti ihmisten itsensä kokemaa hyvinvointia. Tähän liittyen tutkimuksessa luvattiin ottaa kantaa siihen, mitkä indikaattorit kokemuksellisen hyvinvoinnin tutkimisessa nähdään merkittävinä. Mitä sanottavaa käsissä olevalla tutkimuksella sitten on kokemuksellisen hyvinvoinnin käsitteellistämiselle? 419 Ensinnäkin, hyvinvointikokemusten kokonaisuuden hahmottamisek- si ei riitä, että aihetta tarkastellaan muutamien, yksittäisten hyvinvointi- sisältöjen, kuten talouden ja työn lähtökohdista. Kyseiset hyvinvointisi- sällöt ovat tärkeitä tekijöitä ihmisen hyvinvoinnille. Ne eivät kuitenkaan yksinomaan selitä koettua hyvinvointia, sillä tutkimus todentaa jo olemassa olevan havainnon rahassa mittaamattomien arvojen tärkeästä mer- kityksestä ihmisten hyvinvoinnille. Toiseksi, kokemuksellisen hyvinvointikokonaisuuden tutkimisessa tarvitaan sekä ihmisen sisäisten (esimerkiksi omat ominaisuudet) että ihmiseen nähden ulkoisten (esimerkiksi asuinkunnan palvelujen saatavuus) ominaisuuksien ja niihin liittyvien resurssien huomioon ottamista. Tätä tarvetta todentaa se seikka, että tutkimuksessa eri hyvinvointisisältöjen keskinäinen järjestys näyttäytyy eri seutukunnissa, kunnissa ja ihmis- ryhmissä omanlaiseltaan. Jos siis tarkastelussa olisi käytetty ainoastaan ihmiseen nähden ulkoisia ominaisuuksia ja niihin liittyviä resursseja, olisivat joidenkin seutukuntien, kuntien ja ihmisryhmien osalta jääneet käsittelemättä niissä hyvin yleisesti hyvinvointikokemuksiin vaikuttavat hyvinvointisisällöt. Kolmanneksi, hyvinvointikokemuksiin vaikuttavat vahvasti edellä mainittujen hyvinvointisisältöjen laatuun kohdistettava tyytyväisyys/ tyytymättömyys. Avaamalla eri hyvinvointisisältöjä pienemmiksi koko- naisuuksiksi ja antamalla ihmisten itsensä arvioida näitä tyytyväisyyden lähtökohdasta, saadaan selville yleisesti positiivisenakin koetun hyvin- vointisisällön kipukohtia. Neljänneksi, erityisesti tutkimuksen kyselyyn tulleiden avointen vastausten myötä on selvästi havaittavissa, että ihmisen hyvinvointikokemukset eivät perustu yksinomaan hänen omiin, eri hyvinvointisisältöi- hin kohdistuviin kokemuksiinsa. Hyvinvoinnin kokemiseen vaikuttavat vahvasti myös ihmisen lähipiiriin kuuluvien toisten ihmisten vastaavat kokemukset. Vaikka oma elämä olisi kaikilla mittareilla ja kokemuksilla mitattuna mallillaan, ei se sitä täysin ole, jos ihmisen lähipiirissä voidaan huonosti. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen perusteella kokemuksellisen hyvinvoinnin idea voidaan tiivistää seuraavasti: 420 Kokemuksellinen hyvinvointi muodostuu • ihmisen omiin ominaisuuksiin ja resursseihin (tässä tutkimuksessa omat ominaisuudet, elintavat, palkkatyö, opiskelu, taloudellinen tilanne, ihmissuhteet, vapaa-aika, asunto) sekä niiden laatuun kohdistuvasta tyytyväisyydestä/tyytymättömyydestä • ihmisen ulkopuolisiin ominaisuuksiin ja resursseihin (tässä tutkimuksessa asuinkunnan ominaisuudet, palvelujen saatavuus, yhteiskunta) sekä niiden laatuun kohdistuvasta tyytyväisyydestä/tyytymät- tömyydestä • ihmiselle tärkeiden henkilöiden vastaaviin ominaisuuksiin ja resursseihin sekä niiden laatuun kohdistuvasta tyytyväisyydestä/tyytymät- tömyydestä.

Olemme halunneet ottaa tutkimuksellamme kantaa nykyään Suomessa- kin (esim. Hoﬀ rén ym. 2010; Hämäläinen 2013) käytävään runsaaseen keskusteluun hyvinvoinnista ja sen mittaamisesta. Oman tutkimuksemme antina pidämme erityisesti edellä kuvattujen kokemuksellisen hyvinvoinnin sisältöjen merkityksen esille tuomista. Tutkimuksemme antia on lisäksi sen osoittaminen, että kokemuksellista hyvinvointia on täysin mahdollista ja hyödyllistäkin tarkastella kvalitatiivisten aineistojen rinnalla myös kyselylomakkeita hyödyntäen. Kyselylomake mahdollistaa suurtenkin ihmismäärien kokemuksellisen hyvinvoinnin tilan esille tuo- misen. Tällainen tieto on erityisen tärkeää esimerkiksi kunnallisessa ja alueellisessa päätöksenteossa. 421 Kirjallisuus

Allardt, Erik (1976): Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY. Porvoo. Cantor, Nancy & Sanderson, Catherine A. (1999): Life Task Participation and Well-Being. Th e Importance of Taking Part in Daily Life. Teoksessa Kahne- man, Daniel & Diener, Ed & Schwarz, Norbert (toim.): Well-Being. Th e Foundations of Hedonic Psychology. Russell Sage Foundation. New York, 230–243. Diener, Ed & Suh, Eunkook M. & Lucas, Richard E. & Smith, Heidi L. (1999): Subjective Well-Being: Th ree Decades of Progress. Journal of Psychological Bulletin 1999, vol. 125, No. 2, 276–302. Diener, Ed & Biswas-Diener, Robert (2002): Will Money Increase Subjective Well-Being? Social Indicators Research vol. 57, 119–169. Frey, Bruno S. & Stutzer, Alois (2002): Happiness and Economics. How the Economy and Institutions Aff ect Human Well-Being. Princeton University Press. Princeton. Gilhooly, Mary & Gilhooly, Ken & Bowling, Ann (2005): Quality of Life. Meaning and Measurement. Teoksessa Walker, Alan (toim.): Understanding Quality of Life in Old Age. Open University Press. London, 14–26. Haavisto, Ilkka & Kiljunen, Pentti (2009): Kapitalismi kansan käräjillä. EVA:n kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2009. Helsinki: EVA. Hoff rén, Jukka & Lemmetyinen, Inka & Pitkä, Leeni (2010): Esiselvitys hyvinvointi-indikaattoreista. Mittareiden vertailu ja kehittämiskohteet. Helsinki, Sitra. Hämäläinen, Timo (2013): Kohti kestävää hyvinvointia. Uuden sosioekonomi- sen yhteiskuntamallin rakennuspuita. Helsinki, Sitra. Islam, Sardar M. N. & Clarke, Matthew (2002): Th e Relationship between Eco- nomic Development and Social Welfare: A New Adjusted GDP Measure of Welfare. Social Indicators Research vol. 57, 201–228. Kajanoja, Jouko (2005): Mitä on hyvinvointi? 2.2.2011 internetosoitteessa: http://www.stat.fi /tup/kuntapuntari/kuntap_3_2005_hyvinvointi.html Kauppinen, Timo M. & Saikku, Peppi & Kokko, Riitta-Liisa (2010): Työt- tömyys ja huono-osaisuuden kasautuminen. Teoksessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.): Suomalaisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki, 234–249. Kunnari, Marika & Keränen, Anne & Suikkanen, Asko (2013): 25–50-vuotiaiden kokemuksellinen hyvinvointi. Teoksessa Kokko, Riitta-Liisa & Neno- nen, Tellervo & Koskinen, Seppo (toim.): Työllisyys, terveys ja hyvinvointi - Paltamon työllistämismallin vaikutusten arviointitutkimus 2009–2013. Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy. Tampere, 86–102. 422 Lapin hyvinvointibarometri 2013 (2014): Viinamäki, Leena (toim.) Käsikirjoi- tus. Layard, Richard (2005): Happiness. Lessons from a New Science. Allen Lane. London. Moisio, Pasi (2010): Tuloerojen, köyhyyden ja toimeentulo-ongelmien kehitys. Teoksessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.) Suo- malaisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopai- no. Helsinki, 180–196. Nurmi, Jari-Erik & Salmela-Aro, Katariina & Koivisto, Petri (2002): Goal Im- portance and Related Achievement Beliefs and Emotions during the Transi- tion from Vocational School to Work. Antecedents and Consequences. Jour- nal of Vocational Behavior 2002, vol 60, No. 2, 241–261. Pääkkönen, Hannu (2010): Perheiden aika ja ajankäyttö. Tutkimuksia kokonais- työajasta, vapaaehtoistyöstä, lapsista ja kiireestä. Tilastokeskus Tutkimuksia 254. Helsinki: Multiprint Oy. Raijas, Anu (2008): Arjen hyvinvointi ja mahdollisuudet sen mittaamiseen. Työselosteita ja esitelmiä 110. Kuluttajatutkimuskeskus. Roos, J.P. (1973): Welfare Th eory and Social Policy. A Study in Policy Science. Societas Scientiarum Fennica. Commentationes Scientiarum Socialium 4 1973. Helsinki. Saari, Juho (2009): Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOYpro Oy. Saracena, Chiara & Beck, Wolfgang (2004): Quality of Life in Europe. First Results of a New Pan-European Survey 2004. European Foundation for the Improvement of Living and Working Conditions. Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Londén, Pia (2007): Hy- vinvointi, palvelut ja elämänlaatu Keski-Suomessa. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Helsinki. Siltaniemi, Aki & Perälahti, Anne & Eronen, Anne & Särkelä, Riitta & Londén, Pia (2009): Kansalaisbarometri 2009. Suomalaisten arvioita hyvinvoinnista, palveluista ja Paras-uudistuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry. Hakapaino Oy, Helsinki. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (2013): Tilasto- ja indikaattoripankki SOT- KAnet 2005-2012. 14.10.2013 internetosoitteessa: http://uusi.sotkanet.fi / portal/page/portal/etusivu Tilastokeskus (2013): Yleisesti verovelvollisten tulonsaajien luku, tulot ja verot kunnittain 2011. 9.10.2013 internet-osoitteessa: http://193.166.171.75/ Dialog/varval.asp?ma=120_tvt_tau_112_fi &ti=8.+Yleisesti+verovelvollisten +tulonsaajien+luku%2C+tulot+ja+verot+kunnittain+2011&path=../Data- base/StatFin/tul/tvt/2011/&lang=3&multilang=fi 423

Torvi, Kai & Kiljunen, Pentti (2005): Onnellisuuden vaikea yhtälö. Evan kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2005. Helsinki: Yliopistopaino. Työ- ja elinkeinoministeriö (2013): Työttömyystietoja ELY-keskuksittain ja kunnittain keskimäärin vuonna 2012. 10.10.2013 internetosoitteessa: http:// www.tem.fi /fi les/35524/elykun2012.pdf Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (2010a): Johdanto. Teok- sessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.): Suoma- laisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki, 10–18. Vaarama, Marja & Siljander, Eero & Luoma, Minna-Liisa & Meriläinen, Satu (2010b): Suomalaisten kokema elämänlaatu nuoruudesta vanhuuteen. Teok- sessa Vaarama, Marja & Moisio, Pasi & Karvonen, Sakari (toim.): Suoma- laisten hyvinvointi 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Yliopistopaino. Helsinki, 126–148. Veenhoven, Ruut (2000): Four Qualities of Life: Ordering Concepts and Me- asures of the Good Life. Journal of Happiness Studies 2000, vol. 1, 1–39. Veenhoven, Ruut (2002): Why Social Policy Needs Subjective Indicators. Jour- nal of Social Indicators Research 2002, vol. 58, 33 - 45. Vogel, Joachim & Wolf, Michael (2004): Index för internationella välfärdsjäm- förelser: Sverige I täten. Välfärd 2004, 1, 7–14. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto: Aineistot. 4.4.2013 internetosoitteessa: http://www.fsd.uta.fi /fi /aineistot/index.html LIITE 1. Kuntalaiskysely.

VASTAUSOHJEET

Kysymyksiin vastataan

1. ympyröimällä sen vaihtoehdon numero, joka mielestänne parhaiten vastaa käsitystänne kyseessä olevasta asiasta, esimerkiksi:

Siviilisäätynne 1 Avo-/avioliitossa, rekisteröidyssä parisuhteessa 2 Naimaton 3 Asumuserossa tai eronnut 4 Leski

ja/tai

2. vastaamalla kysyttyyn asiaan kirjoittamalla vastaus sille varattuun tilaan, esimerkiksi:

Syntymävuotenne 1953

Kysymyksiin vastataan ympyröimällä yksi vaihtoehto TAI kysymyksen yhteydessä erikseen ohjeistettuna useampi vaihtoehto.

Huomatkaa, että mielipiteitänne ja kokemuksianne kartoittavissa kysymyskokonaisuuksissa (kysymykset numero 2, 4, 6, 8, 11, 15, 17, 21, 24, 28, 30 ja 34) tulee vastata JOKAISEEN kohtaan ympyröimällä itsellenne sopivin vaihtoehto, esimerkiksi:

Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin TYÖNNE OMINAISUUKSIIN?

NYKYINEN TYÖ Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa enkä tyytymätön sanoa työajat 1 2 3 4 vakinaisuus 1 2 3 4

palkkaus 1 2 3 4

Jos erehdyksessä merkitsette mielestänne väärän vaihtoehdon, mitätöikää se yliviivaamalla ja ympyröikää uusi vaihtoehto. Kysymyksiin ei ole ”oikeita” tai ”vääriä” vastauksia joitakin taustatietoja lukuun ottamatta, sillä tarkastelun kohteena ovat Teidän omat näkemyksenne ja kokemuksenne. TYÖ JA TOIMEENTULO

1. Mikä on nykyinen työtilanteenne?

1 työssä (mukaan lukien yrittäjät), ammattinimikkeenne? ______2 työtön (mukaan lukien työvoimapoliittiset toimenpiteet) 3 lomautettu 4 äitiys- tai vanhempainvapaalla tai hoitovapaalla 5 päätoiminen opiskelija, mitä opiskelette? ______6 ei-päätoiminen opiskelija (esim. työn ohessa) 7 pitkäaikaisella (yli 6 kk) sairauslomalla 8 eläkkeellä 9 osa-aikaeläkkeellä 10 muu työtilanne, mikä? ______

2. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin TYÖNNE OMINAISUUKSIIN? Huom! Jos ETTE OLE tällä hetkellä työelämässä, siirtykää kysymykseen numero 4.

En tyytyväinen NYKYINEN TYÖ Tyytyväinen Tyytymätön En osaa enkä tyytymätön sanoa 1. työajat 1 2 3 5 2. vakinaisuus 12 3 5 3. palkkaus 1 2 3 5 4. mielenkiintoisuus 1 2 3 5 5. työn määrän kuormittavuus 1 2 3 5 6. työn sisältöön kohdistuva vaikuttamismahdollisuus 1 2 3 5

7. vastuunkantamisen mahdollisuus 1 2 3 5 8. työstä saatava arvostus 1 2 3 5 9. suhde työkavereihin 1 2 3 5 10. suhde esimiehiin 1 2 3 5

3. Miten työnne kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa 4. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin OPINTOJENNE OMINAISUUKSIIN? Huom! Jos ETTE OPISKELE tällä hetkellä, siirtykää kysymykseen numero 6.

NYKYISET OPINNOT Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa enkä tyytymätön sanoa 1. opintojen mielenkiintoisuus 1 2 3 5 2. opiskelutyön kuormittavuus 1 2 3 5 3. suhde opiskelukavereihin 1 2 3 5 4. suhde opettajiin 1 2 3 5 5. opintojen aikainen taloudellinen 1 2 3 5 tilanne 6. opintoihin liittyvälle alalle 1 2 3 5 työllistymisen mahdollisuus

5. Miten opintonne kokonaisuutena ottaen vaikuttavat omaan hyvinvointiinne?

1 Edistävät hyvinvointiani 2 Eivät vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentävät hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

6. Onko Teillä mielestänne RIITTÄVÄSTI RAHAA seuraaviin asioihin?

Minulla Minulla on Minulla on Asia ei En osaa on jokseenkin liian vähän kosketa sanoa RAHAN RIITTÄMINEN riittävästi riittävästi rahaa minua rahaa rahaa 1. ruokaan 1 2 3 4 5 2. asumiseen 1 2 3 4 5 3. vaatteisiin 1 2 3 4 5 4. laskuihin 1 2 3 4 5 5. omiin harrastuksiin 1 2 3 4 5 6. lasten harrastuksiin 1 2 3 4 5 7. opiskeluun 1 2 3 4 5 8. liikkumiseen (myös ajoneuvokulut) 1 2 3 4 5 9. rentoutumiseen 1 2 3 4 5 10. muiden auttamiseen 1 2 3 4 5 7. Miten taloudellinen tilanteenne kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

VAPAA-AIKA JA SOSIAALISET SUHTEET

8. Onko Teillä mielestänne RIITTÄVÄSTI AIKAA seuraaviin vapaa-ajan toimintoihin?

Minulla Minulla on Minulla on Asia ei En osaa AJAN RIITTÄMINEN on jokseenkin liian vähän kosketa sanoa riittävästi riittävästi aikaa minua aikaa aikaa 1. kotitöihin 1 2 3 4 5 2. rentoutumiseen 1 2 3 4 5 3. kanssakäymiseen omien 1 2 3 4 5 perheenjäsenten kanssa 4. kanssakäymiseen ystävien kanssa 1 2 3 4 5 5. tv:n/internetin käyttöön 1 2 3 4 5 6. harrastuksiin (kotieläimet, 1 2 3 4 5 käsityöt, lukeminen jne.) 7. liikuntaan 1 2 3 4 5 8. luonnossa liikkumiseen 1 2 3 4 5 9. opiskeluun 1 2 3 4 5 10. kulttuuritoimintaan 1 2 3 4 5 11. yleishyödylliseen ja/tai yhteiskunnalliseen toimintaan (esim. 1 2 3 4 5 seura- ja/tai järjestötoiminta)

9. Miten vapaa-ajan käyttönne kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa 10. Tunnetteko itsenne YKSINÄISEKSI nykyään?

1Kyllä, usein 2 Kyllä, joskus 3 En koskaan 4 En osaa sanoa 11. Kuinka tyytyväinen olette NYKYISIIN IHMISSUHTEISIINNE?

NYKYISET IHMISSUHTEET Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön Asia ei En osaa enkä kosketa sanoa tyytymätön minua 1. parisuhde 1 2 3 4 5 2. suhde lapsiin 1 2 3 4 5 3. suhde lähisukulaisiin 1 2 3 4 5 4. suhde ystäviin 1 2 3 4 5 5. suhde naapureihin 1 2 3 4 5 6. suhde asuinkuntani asukkaisiin 1 2 3 4 5

12. Miten ihmissuhteenne kokonaisuutena ottaen vaikuttavat omaan hyvinvointiinne?

1 Edistävät hyvinvointiani 2 Eivät vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentävät hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

TERVEYS JA HENKINEN VOINTI

13. Onko Teillä jokin sairaus, vaiva tai vamma, joka vaikuttaa jokapäiväiseen elämäänne?

1 Ei ole (siirtykää kysymykseen numero 15) 2 Kyllä on, mikä? ______

14. Kuinka paljon edellä ilmoittamanne sairaus, vaiva tai vamma haittaa jokapäiväistä elämäänne?

1 Ei haittaa lainkaan. 2 Haittaa jonkin verran. 3 Haittaa paljon, mutta en ole hakenut siihen apua. 4 Haittaa paljon ja olen hakenut siihen apua. 15. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin HENKILÖKOHTAISIIN OMINAISUUKSIINNE?

HENKILÖKOHTAISET Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa OMINAISUUDET enkä tyytymätön sanoa 1. fyysinen terveys 1 2 3 5 2. toimintakykyisyys 1 2 3 5 3. onnellisuus 1 2 3 5 4. energisyys (jaksaminen) 1 2 3 5 5. avoimuus muita ihmisiä kohtaan 1 2 3 5 6. avoimuus uusia asioita kohtaan 1 2 3 5 7. myönteisyys elämään 1 2 3 5 8. tyytyväisyys omaan itseen 1 2 3 5

16. Miten henkilökohtaiset ominaisuutenne kokonaisuutena ottaen vaikuttavat omaan hyvinvointiinne?

1 Edistävät hyvinvointiani 2 Eivät vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentävät hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

17. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin ELINTAPOIHINNE?

En tyytyväinen Asia ei En osaa NYKYISET ELINTAVAT Tyytyväinen enkä tyytymätön Tyytymätön kosketa sanoa minua 1. alkoholin käyttö 1 2 3 4 5 2. tupakkatuotteiden käyttö 1 2 3 4 5 3. huumausaineiden käyttö 1 2 3 4 5 4. lääkkeiden käyttö 1 2 3 4 5 5. ravitsemistottumukset 1 2 3 4 5 6. painonhallinta 1 2 3 4 5 7. nukkumistottumukset 1 2 3 4 5 8. liikuntatottumukset 1 2 3 4 5 18. Miten elintapanne kokonaisuutena ottaen vaikuttavat omaan hyvinvointiinne?

1 Edistävät hyvinvointiani 2 Eivät vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentävät hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

ASUMINEN JA ELINYMPÄRISTÖ

19. Mikä on asumismuotonne?

1 Kerrostalo 2 Rivitalo 3 Paritalo 4Omakotitalo 5 Opiskelija-asunto 6 Palvelutalo 7 Joku muu, mikä? ______

20. Mikä on asuntonne omistussuhde?

1Oma 2 Vuokra-asunto 3 Asumisoikeusasunto 4 Muu omistussuhde, mikä? ______

21. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin ASUNTONNE ominaisuuksiin?

NYKYINEN ASUNTO Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa enkä tyytymätön sanoa 1. omistussuhde (vuokra, oma) 1 2 3 5 2. asumismuoto (kerros-, rivi-, 1 2 3 5 omakotitalo) 3. koko 1 2 3 5 4. varustetaso 1 2 3 5 5. kunto 1 2 3 5 6. asumiskustannukset 1 2 3 5 7. sijainti 1 2 3 5 8. turvallisuus 1 2 3 5 22. Miten asuntonne kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

23. Mikä on asuinkuntanne?______

24. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin ASUINKUNTANNE ominaisuuksiin?

NYKYINEN ASUINKUNTA Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa enkä tyytymätön sanoa 1. viihtyisyys 1 2 3 5 2. turvallisuus 1 2 3 5 3. yhteisöllisyys 1 2 3 5 4. päättäjien asiantuntevuus 1 2 3 5 5. kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet 1 2 3 5 kunnalliseen päätöksentekoon 6. perusasteen 12 3 5 koulunkäyntimahdollisuudet 7. opiskelumahdollisuudet 1 2 3 5 perusasteen jälkeen 8. työssäkäyntimahdollisuudet 1 2 3 5 9. liikuntamahdollisuudet 1 2 3 5 10. muut harrastusmahdollisuudet 1 2 3 5 11. sosiaali- ja terveyspalvelujen taso 1 2 3 5

12. kauppapalvelujen taso 1 2 3 5

25. Miten asuinkuntanne kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa 26. Ympyröikää seuraavista kaikki ne KUNNALLISET PALVELUT, joita olette käyttänyt viimeisen VUODEN aikana

1 Lasten päivähoito 2 Lastensuojelu 3Nuorisotyö 4 Kotipalvelu/Kotihoito 5 Muut vanhuspalvelut 6 Vammaispalvelu 7 Päihdehuolto 8Toimeentulotuki 9 Oikeusapu 10 Teatteripalvelut 11 Kirjastopalvelut 12 Kulttuuritapahtumat 13 Liikuntapalvelut 14 Julkinen liikenne 15 Terveyskeskus 16 Kunnalliset hammashuoltopalvelut 17 Äitiysneuvola 18 Lastenneuvola 19 Opiskelijaterveydenhuolto 20 Terveyskeskussairaala 21 Joku muu, mikä? ______

27. Ympyröikää seuraavista kaikki MUUT PALVELUT, joita olette käyttänyt viimeisen VUODEN aikana

1 Yksityiset terveyspalvelut 2 Yksityiset sosiaalipalvelut 3 Työ- ja elinkeinotoimiston palvelut 4Kelan palvelut 28. Kuinka tyytyväinen olette asuinkuntanne PALVELUJEN SAATAVUUTEEN?

PALVELUJEN SAATAVUUS Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön Asia ei En osaa enkä kosketa sanoa tyytymätön minua 1. kauppapalvelut 1 2 3 4 5 2. pankkipalvelut 1 2 3 4 5 3. postipalvelut 1 2 3 4 5 4. julkinen liikenne 1 2 3 4 5 5. kunnalliset palvelut: a. lasten päivähoito 1 2 3 4 5 b. lastensuojelutyö 1 2 3 4 5 c. nuorisotyö 1 2 3 4 5 d. kotipalvelu/kotihoito 1 2 3 4 5 e. muut vanhuspalvelut 1 2 3 4 5 f. vammaispalvelu 1 2 3 4 5 g. päihdehuolto 1 2 3 4 5 h. toimeentulotuki 1 2 3 4 5 i. oikeusapu 1 2 3 4 5 j. teatteri 1 2 3 4 5 k. kirjasto 1 2 3 4 5 l. kulttuuritapahtumat 1 2 3 4 5 m. terveyskeskus 1 2 3 4 5 n. hammashuolto 1 2 3 4 5 o. äitiysneuvola 1 2 3 4 5 p. lastenneuvola 1 2 3 4 5 q. opiskelijaterveydenhuolto 1 2 3 4 5 r. terveyskeskussairaala 1 2 3 4 5

6. yksityiset terveyspalvelut 1 2 3 4 5 7. yksityiset sosiaalipalvelut 1 2 3 4 5 8. työ- ja elinkeinotoimiston 1 2 3 4 5 palvelut 9. Kelan palvelut 1 2 3 4 5

29. Miten asuinkuntanne palvelujen saatavuus kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa 30. Kuinka tyytyväinen olette seuraaviin SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN ominaisuuksiin?

SUOMALAINEN YHTEISKUNTA Tyytyväinen En tyytyväinen Tyytymätön En osaa sanoa enkä tyytymätön 1. ihmisten välisen tasa-arvoisuuden 1 2 3 5 toteutuminen 2. ihmisten välisen 1 2 3 5 suvaitsevaisuuden toteutuminen 3. mahdollisuus auttaa toisia ihmisiä 1 2 3 5 4. mahdollisuus tulla autetuksi 1 2 3 5 5. mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin 1 2 3 5 asioihin 6. yleinen turvallisuus 1 2 3 5

31. Miten suomalainen yhteiskunta kokonaisuutena ottaen vaikuttaa omaan hyvinvointiinne?

1 Edistää hyvinvointiani 2 Ei vaikuta mitenkään hyvinvointiini 3 Heikentää hyvinvointiani 4 En osaa sanoa

HUOLTA JA MIELIHYVÄÄ AIHEUTTAVAT ASIAT

32. Mikä asia/mitkä asiat tuottavat eniten HUOLTA elämässänne nykyään? Miksi?

______

33. Mikä asia/mitkä asiat tuottavat eniten MIELIHYVÄÄ elämässänne nykyään? Miksi?

______

______HYVINVOINNIN TULEVAISUUS

34. Millaiseksi arvioitte tyytyväisyytenne 5 VUODEN KULUTTUA?

Olen nykyistä Olen yhtä Olen nykyistä En osaa TYYTYVÄISYYS tyytyväisempi tyytyväinen kuin tyytymättömämpi sanoa TULEVAISUUDESSA nyt 1. tyytyväisyys työhön 1 2 3 5 2. tyytyväisyys opiskeluun 1 2 3 5 3. tyytyväisyys taloudelliseen 1 2 3 5 toimeentuloon 4. tyytyväisyys vapaa-ajan 1 2 3 5 käyttöön 5. tyytyväisyys ihmissuhteisiin 1 2 3 5 6. tyytyväisyys henkiseen 1 2 3 5 hyvinvointiin 7. tyytyväisyys fyysiseen 1 2 3 5 terveyteen 8. tyytyväisyys asuntoon 1 2 3 5 9. tyytyväisyys asuinkuntaan 1 2 3 5 10. tyytyväisyys asuinkunnan 1 2 3 5 hyvinvointipalvelujen saatavuuteen 11. tyytyväisyys suomalaiseen 1 2 3 5 yhteiskuntaan

35. Millaisena näette oman hyvinvointinne kokonaisuutena ottaen 5 vuoden kuluttua?

1 Hyvinvointini on nykyistä parempi. 2 Hyvinvointini on ennallaan. 3 Hyvinvointini on nykyistä huonompi. 4 En osaa sanoa

36. Jos haluatte perustella edellisiä vastaustauksianne koskien hyvinvointinne tulevaisuutta, olkaa hyvä ja kirjoittakaa tähän:

______

______TAUSTATIEDOT

37. Sukupuolenne

1 Nainen 2Mies

38. Syntymävuotenne ______

39. Siviilisäätynne

1 Avo-/avioliitossa/rekisteröidyssä parisuhteessa 2Naimaton 3 Asumuserossa tai eronnut 4Leski

40. Äidinkielenne

1suomi 2 koltansaame 3 inarinsaame 4 pohjoissaame 5ruotsi 6norja 7venäjä 8 englanti 9 muu, mikä kieli? ______

41. Korkein ammatillinen koulutuksenne

1 Ei ammatillista koulutusta 2 Ammatillinen kurssi 3 Kansanopistotutkinto 4 Ammattikoulututkinto (myös oppisopimuskoulutus, ammatti- ja erikoisammattitutkinnot) 5 Opistoasteen tutkinto 6 Ammattikorkeakoulututkinto 7 Yliopistotutkinto 42. Kotitaloutenne yhteenlasketut kuukausitulot veroja vähentämättä ovat keskimäärin

1 Alle 500 euroa 2 500-999 euroa 3 1000-1499 euroa 4 1500-1999 euroa 5 2000-2499 euroa 6 2500-2999 euroa 7 3000-4999 euroa 8 5000-7499 euroa 9 7500-10000 euroa 10 Yli 10 000 euroa

43. Asumistapanne

1 yksin 2ystävien kanssa 3 yksinhuoltajana 4 avo-/avioliitossa, EI lapsia 5 avo-/avioliitossa JA lapsia 6 yhdessä vanhempien kanssa

44. Kotitaloudessanne asuvien lasten lukumäärä (Merkitkää numerolla, tarvittaessa kaikkiin kohtiin.)

1 0-6 –vuotiaat ______2 7-17 -vuotiaat ______3 Kotona asuvat 18 –vuotiaat tai vanhemmat lapset ______

LOPUKSI

Keräämme myöhemmin aihepiiristä lisää tietoa haastattelemalla. Olisitteko kiinnostunut osallistumaan haastatteluihin?

Kyllä, nimi ja yhteystiedot: ______

______

SUURI KIITOS VASTAUKSISTANNE! LIITE 2. Kuntapäättäjäkysely.

Lapin yliopisto, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu ja Rovaniemen ammattikorkeakoulu ovat käynnistäneet syyskuussa 2011 Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeen. Hanke on Lapin korkeakoulukonsernin innovaatio- ohjelman Hyvinvoinnin Lapin yksi kuudesta kärkihankkeesta. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto. Hanke kestää vuoden 2013 loppuun asti.

Pohjoisen hyvinvoinnin tietopaikka -hankkeessa tuotetaan käyttäjälähtöistä, vuorovaikutteista ja monitasoista hyvinvointitietoa. Tieto tuotetaan helposti ja nopeasti saatavissa olevaksi ja päivitettäväksi hyvinvointitiedoksi kuntien strategiapäättäjille, operatiivisille päättäjille, organisaatioille, yhteisöille, oppilaitoksille sekä yksittäisille kuntalaisille. Hankkeen erityisinä kehittämisen kohteina ovat kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa kuvaavat tiedonhankinnan muodot: ihmisten kokemuksellisen tiedon kerääminen uudella tavalla sekä tähän yhteyteen soveltuvat sähköiset tiedon keruu- ja käyttömenetelmät. Edelleen hankkeessa tuotetaan tiedon hyödyntämisen ja jakamisen toimintamalli, joka jalkautetaan hankkeen aikana pilottikuntien myötä Lapin eri kuntiin. Hankkeen toimintamallin kehittämispilottina toimii Rovaniemen kaupunki.

Jotta edellä viitattu tiedon käyttäjälähtöisyys mahdollistuisi, tarvitsisimme nyt Teidän näkemyksiänne liittyen hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävään työhönne. Olemme lähettäneet tämän kyselyn sähköpostitse kuntanne luottamushenkilöille sekä kuntalaisten hyvinvointia koskeviin päätöksiin osallistuville viranhaltijoille. Toivomme Teidän vastaavan seuraaviin kysymyksiin sähköpostitse mennessä. Jos haluatte vastata kysymyksiin puhelimitse, olkaa hyvä ja ilmoittakaa asiasta sähköpostitse osoitteeseen [email protected], niin voimme sopia Teille sopivan soittoajan.

Suuri kiitos vastauksistanne jo tässä vaiheessa! 1. Mitkä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen kohdistuvat tavoitteet koette tehtäväalueenne/lautakuntanne keskeisimmiksi?

2. Mikä on edellä mainitsemiinne tavoitteisiin liittyvä tilanne tällä hetkellä; mikä toimii/ei toimi?

3. Mitä hyvinvointitietoa koskevia tietolähteitä käytätte nykyisellään työnne tukena (tilastot, kyselyt ym.)?

4. Onko Teillä mielestänne riittävästi AIKAA erilaisten hyvinvointitietoa koskevien tietolähteiden käyttämiseen työssänne?

1 kyllä

2 ei

5. Onko Teillä mielestänne riittävästi OSAAMISTA erilaisten hyvinvointitietoa koskevien tietolähteiden käyttämiseen työssänne?

1 kyllä

2 ei

6. Onko kuntalaisten hyvinvointia koskevaa tietoa mielestänne riittävästi saatavilla?

1 kyllä

2 ei

7. Mitä hyvinvointikokemuksiin liittyvää tietoa kuntalaisilta tulisi selvittää, jotta tehtäväalueenne/lautakuntanne tavoitteisiin pääseminen helpottuisi/mahdollistuisi?

8. Miten hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä työnjako on sovittu tehtäväalueellanne/lautakunnassanne?

9. Toimiiko hyvinvoinnin edistämiseen liittyvä työnjako?

1 kyllä

2 ei

10. Jos työnjako ei toimi, miten sitä tulisi kehittää niin, että se auttaisi Teitä onnistumaan paremmin työssänne? TAUSTATIEDOT

11. sukupuoli

1 nainen

2 mies

12. ikä ______

13. työskentelykunta ______

14. tehtäväalue/lautakunta ______

15. asema tehtäväalueella/lautakunnassa ______