Vol. 34 2009, nro 3 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

73 Baptria 3/2009 ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO ja TARVIKEVÄLITYS Toimisto ja tarvikevälitys avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 (marras–helmikuussa vain parillisina viikkoina!) • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo 800019-268583 IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi PSPBFIHH

HALLITUS — STYRELSE Puheenjohtaja — Ordförande Antti Aalto, c/o Anna Aalto, Anttilantie 10, 05840 Hyvinkää puh. (019) 338 231 kesäas., e-mail: [email protected] Varapuheenjohtaja Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, 87830 Nakertaja Suomessa vuonna 1976 rauhoitettu puh. 040 529 6896, e-mail: [email protected] isoapollo (Parnassius apollo) on tavattu Taloudenhoitaja aikoinaan myös Helsingin Santaha- Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki minasta. Lue lisää saaren perhosista puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] sivuilta 80–88. Kuva: Timo Lehto Sihteeri — Sekreterare Markus Lindberg, Meritullinkatu 15 D 45, 00170 Helsinki puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Baptria 3/2009 Muut hallituksen jäsenet: Vol. 34 Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Hyönteisosasto 00014 Helsinki puh. 050 328 8886, e-mail: [email protected] Julkaisija — Utgivare Risto Martikainen, Hallituskatu 23 A 12, 33200 Tampere Suomen Perhostutkijain Seura ry puh. 050 550 0643, e-mail: [email protected] Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki puh. 040 824 6749, e-mail: [email protected] Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa Ari Uusimäki, Kankaretie 1 A 5, 00770 Helsinki vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. Toiminnanjohtaja — Verksamhetsledare Ilmoitukset — Annonser Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, puh. 050 586 8531, 1/1 sivu – sida 250 euroa e-mail: [email protected] 1/2 sivu – sida 150 euroa 1/4 sivu – sida 80 euroa Tarvikevälitys — Avoinna toimiston aukioloaikana tiistaisin klo 15.30–20.00 (marras–helmikuussa vain parillisina viikkoina!). Tilaukset: Markus Rantala, [email protected] tai puh. 050 561 6760 (ma–to klo 15.30–18.00) Baptrian toimitus TOIMIKUNNAT — UTSKOTT Päätoimittaja Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Panu Välimäki Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), Petri Hirvonen (siht.), Jari Kaitila, Hannu Koski, Jaakko Kullberg, Simeonintie 3, 90420 Oulu, puh. 040 716 8516, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Panu Välimäki e-mail: [email protected] Havainto- ja tiedonantotoimikunta: Lassi Jalonen (pj.), Sami Haapala, Jaakko Kullberg, Marko Mutanen, Pertti Pakkanen Toimittajat: Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Heikki Seppälä, Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) Esko Tuomisto Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, e-mail: [email protected] Jari Kaitila JOULUKUUN KUUKAUSIKOKOUS Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Tulevia kokouksia puh. 050 586 8531, e-mail: Keskiviikkona 9.12.2009 klo 18.30 – 21.00 [email protected] MARRASKUUN SYYSKOKOUS Paikka: Luentosali 104, Tieteiden talo Jaakko Kullberg Lauantaina 14.11. 2009 (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Paikka: Stone Gallery Lunnikivi, Hämeenlinna Hyönteisosasto, PL 17, 00014 Helsinki, Sääntömuutosten käsittely e-mail: [email protected] Sääntömääräinen syyskokous Ks. erillinen kutsu sivulla 76. Timo Lehto Ks. erillinen kutsu sivulla 76. Muu ohjelma: Merimiehenkatu 8 B 29, 00120 Helsinki, Muu ohjelma: • Reima Leinonen: Toskalharjin hyönteisretken puh. 050 338 3725, • Miika Vuola: Lasisiipisten kuulumisia e-mail: [email protected] elintavoista; erityisesti pajulla elävät lajit • Jari Kaitila: Annjalonjin hyönteiskartoitus Magnus Östman, (ruotsinnokset) (formicaeformis ja polaris) Alexandersgatan 19b 23, 06100 Borgå, TAMMIKUUN KUUKAUSIKOKOUS tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, • Risto Martikainen: Lämpösumman vaihtelun Keskiviikkona 20.1.2010 klo 18.30 – 21.00 fax. (09) 6122 2910, vaikutus perhosten lentoaikaan e-mail: [email protected] • Kalle Männistö: Lapin perhoskesä 2009 Paikka: Tieteiden talo (Kirkkokatu 6, Helsinki, Kruununhaka) Paikalla mahdollisuus ruokailuun 5 euron Paino — Tryckeri: Lönnberg Print, Helsinki Ohjelma avoinna: Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto hintaan.

ISSN 0355-4791 Viimeisin informaatio kokousohjelmista on katsottavissa seuran nettisivuilta — www.perhostutkijainseura.fi

74 Baptria 3/2009 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S Kuva Timo Lehto

Neljä uutta EU-rauhoitusta

auhoitettujen perhoslajien määrä kasvoi lokakuun set lajit ovat vaarassa taantua voimakkaammin kuin pelkän 2009 alusta alkaen. Luonnonsuojeluasetuksen rau- elinympäristöjen heikkenemisen perusteella voisi ennustaa. R hoitettujen lajien joukkoon on lisätty EU:n luontodi- Rauhoituksen seurauksena havaintokertymä EU:n alueella tu- rektiivin liitteessä II mainitut lajit — Boloria improba, Erebia lee romahtamaan ilman erillistä panostusta havainnointiin. polaris, Xestia borealis ja Xestia brunneopicta. Kannatan suo- Selvää on, että harrastajien työpanosta vastaavan seurannan jelupyrkimyksiä, mutta keräilyrajoituksiin perustuvat suojelu- toteuttamiseen ei ole resursseja. Ennustan, että tulevaisuudes- suunnitelmat ovat mielestäni paitsi perusteettomia, myös riit- sa päiväperhoset kerätään tutuista populaatioista Norjan ra- tämättömiä ja saattavat johtaa aivan päinvastaiseen lopputu- jan takaa ja yökköshavaintoja ei juuri ilmoiteta. Jälkimmäi- lokseen. Rauhoitettujen lajien ”hävittäminen” on kiellettyä, nen on seurausta velvoitteesta luovuttaa rauhoitettuihin lajei- mutta käsittääkseni rauhoitus ei eksplisiittisesti koske elinym- hin kuuluvat yksilöt julkisiin kokoelmiin. Kymmenen vuoden päristöjä ellei kansallisella tasolla päätöstä niin tulkita. kuluttua uusittavan uhanalaisuustarkastelun yhteydessä aina- Kieltämättä rauhoitetut lajit ovat huomionarvoisia ja uu- kin osa lajeista joudutaan IUCN-kriteeristöä noudattaen luo- sien havaintojen toivoisi tässäkin tapauksessa johtavan elin- kittelemaan todellista asemaa korkeammalle taantumiskritee- ympäristöjen suojeluun, sillä ko. perhoslajit ovat monta ker- rin perusteella tai pahimmassa tapauksessa jopa hävinneek- taluokkaa harvinaisempia kuin esimerkiksi luonnonsuojelun si. Kumpikaan vaihtoehto ei edistä kyseisten lajien suojelua ja lempilapsi liito-orava. Uskoakseni on utopiaa, että keräilyra- syö koko luonnonsuojelujärjestelmän uskottavuutta. joitukset edesauttaisivat populaatioiden säilymistä ja siksi rau- Lajikohtaiset keräilyrauhoitukset vaikuttavat luonnon- hoituspäätös on harmillinen. Aktiivinen X. borealis -havain- suojeluun liittyvien yleisempien ongelmien väistelyltä. To- nointi tulee vähenemään, mutta syöttirysiin niitä menee edel- tuus on, että suojelutavoitteet toteutuvat elinympäristöajatte- leen. X. brunneopictan kohdalla muutos on keräilyn osalta lun kautta, vaikka tämä ei aina olekaan sopusoinnussa mui- vielä huomaamattomampi, sillä täysin lailliset syöttirysät vetä- den yhteiskunnallisten päämäärien kanssa. Keräilyrauhoituk- vät lajia EU-direktiivien toimeen panosta riippumatta. E. po- set rauhoittavat lähinnä Xestia-kuusikoista sahattua erikois- laris ja B. improba -lajien kohdalla tilanne on monimutkai- lautaa pihaltaan löytäneiden virkahenkilöiden omatuntoa. En sempi, sillä EU-päätöksellä rauhoitetut populaatiot ovat yh- voi olla ihmettelemättä, miksi käytännön luonnonsuojelua teisiä yhteisöön kuulumattoman Norjan kanssa. Käytännös- leimaa lajikeskeisyys ja keräilyvastaisuus, etenkin kun rau- sä sekä E. polarista että B. improbaa saa kerätä samoista po- hoitusmääräykset eivät välttämättä edes rajoita luonnollisiin pulaatioista kuin ennenkin, kun muistaa siirtyä muutaman as- biologisiin yksiköihin kohdistuvaa keräilyä. Myönnettäköön, keleen EU:n ulkopuolelle. Ainakaan tähän mennessä Norja ei että perhosilla keräily voi koitua jonkin asteiseksi uhkaku- ole kaikilta osilta kunnioittanut luontodirektiiviä, vaikka on- vaksi, mutta miten on korukeräpallokkaan, kulonyhäkkään kin periaatteessa sitoutunut yleiseurooppalaiseen luonnonsuo- tai mustatattiaisen laita. Kuka niitä Suomessa uhkaa, ja kuka/ jeluohjelmaan (CETS no. 104). Rauhoituspäätös ei myöskään mikä näitä päätöksiä suoltaa? huomioi seurantatarvetta, mikä erityisesti tässä tapauksessa olisi ensiarvoisen tärkeää, sillä juuri boreaaliset ja subalpiini- From Oulu with love, Panu Välimäki

75 Baptria 3/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

SPS RY

UUTTA tymme laajentamaan tarjolla olevien tuot- Kokouskutsu teiden valikoimaa ja siten palvelemaan jä- SUOMEN PERHOSTUTKIJAIN senistöämme ja muitakin hyönteisiä har- SEURA RY:N SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN Tarvikevälitys uudistuu rastavia entistä paremmin. Jotkin erikois- SYYSKOKOUS — Hyönteistarvike tuotteet jäävät edelleen seuran tarvikevä- Lauantaina 14.11.2009 klo 13.00 litykselle vain ja ainoastaan seuran jäsenil- Paikka: Stonegallery Lunnikivi, TIBIALE Oy perustetaan le välitettäväksi. Tällaisia tuotteita ovat esi- Idänpääntie 6, Hämeenlinna Seuran kevätkokouksessa viime kevää- merkiksi tainnutuspullot ja osa valokeräily- KÄSITELTÄVÄT ASIAT: nä tehdyn päätöksen mukaisesti hallitus välineistä. • Sääntömääräiset syyskokousasiat on valmistellut tarvikevälityksen toiminto- toimintakertomukset ja tilinpäätös jen yhtiöittämistä. Yhtiö perustetaan vie- Hyönteistarvike TIBIALE Oy tulee myös kus- 30.6.2009 lä tämän syksyn aikana ja tarvikkeita ryh- tantamaan hyönteisaiheista kirjallisuut- • tilintarkastajien lausunto dytään myymään jäsenistölle sen kautta. ta. Kaikki kirjat kustannetaan periaatteella, • tili- ja vastuuvapauden myöntä- Tämä mahdollistaa erilaisten hyönteiskeräi- jossa ei kirjojen myynnissä tavoitella mak- minen lytarvikkeiden myynnin myös seuran ulko- simaalista tuottoa, vaan kohtuullista myyn- • Lisäksi käsitellään sääntömuutos puolisille: esimerkiksi yliopistoille, kouluille tihintaa ja kirjojen saatavuutta myös tule- (1. käsittely) ja muita hyönteisryhmiä harrastaville. Ke- vaisuudessa — loppupainosta ei myydä sällä netissä ollut nimikilpailu tuotti useita alennusmyynnillä heti vuoden tai kahden hyviä nimiehdotuksia, kiitos siitä teille kai- päästä loppuun. Yrityksen kustantamia kir- Kokouskutsu kille ehdotuksia lähettäneille. Yrityksen ni- joja tullaan tarjoamaan myös yleiseen kir- SUOMEN PERHOSTUTKIJAIN SEURA meksi on päätetty Hyönteistarvike TIBIALE jakauppamyyntiin sekä kirjastoille ja muil- RY:N KOKOUS Oy, englanniksi TIBIALE Equipment le julkisille tahoille. Ensimmäisiä kustannet- Keskiviikkona 9.12.2009 klo 18.30 ltd. Koko osakekannan tulee alkuvaiheessa tavia kirjoja ovat tekeillä oleva Pohjois-Eu- Paikka: Tieteiden talo, Kirkkokatu 6, omistamaan Suomen Perhostutkijain Seura roopan pussikoit -kirja sekä Suomen Luteet Helsinki ry, mutta ovi on jätetty raolleen, mikäli joku -teos, jotka valmistunevat vuoden 2010 ai- KÄSITELTÄVÄT ASIAT: muukin hyönteisiä harrastava seura tahtoo kana. • Sääntömuutos (2. käsittely) mukaan yritystoimintaan, kuitenkin siten, että SPS:lla säilyy kaikissa tapauksissa osa- Tarvikkeiden tilaaminen Perustelut sääntömuutoksen ke-enemmistö. Tarvikkeiden tilaaminen ja kaikki yhteystie- uudelleenkäsittelylle: dot säilyvät ennallaan. Uudelle yritykselle Keväällä 2009 Seuran kokouksissa käsitellyt Uusi yritys tulee hinnoittelemaan tuotteet tehdään omat vain tarvikkeisiin keskittyvät ja hyväksytyt säännöt joudutaan käsittele- uudelleen siten, että hinnat seuran ulko- nettisivut. Linkki näille sivuille tulee SPS:n mään uudelleen, koska muutetuissa kohdissa puolisille ovat noin 25 % nykyisiä hintoja koskien Seuran jäsenyyttä ja jäsenmaksujen sivuille. Ainakaan alkuvaiheessa emme läh- määräytymistä oli yhdistysrekisterin mukaan korkeammat. Lopulliset myyntihinnat seu- de varsinaiseen nettikauppaan, vaan kaikki epätarkkuuksia sanamuodoissa. Nyt nuo ran jäsenille tulevat kuitenkin olemaan ai- tuotteiden tilaukset hoituvat edelleen säh- kohdat on muotoiltu sanamuodoiltaan uu- van samat kuin tälläkin hetkellä — etuna köpostitse ([email protected]) ja delleen siten, että ne ovat yhdistysrekisterin SPS:n jäsenmaksun maksaneet saavat vas- puhelimitse arki-iltaisin 050-5616760 (Mar- mukaan hyväksyttäviä. taavan alennuksen kaikista niistä tuotteis- kus Rantala). Tarvikemyynti on avoinna ta, joiden hintoja on nostettu. Alkuvaihees- SPS:n toimiston yhteydessä kuten ennen- Seuran muiden kokousten aikataulut sa tuotevalikoima tulee olemaan sama kuin kin aina tiistaisin, joskin talvikuukausina löytyvät tämän lehden sivulta 74. nykyisinkin, mutta tulevaisuudessa pys- vain joka toinen tiistai.

TARVIKEVÄLITYS TIEDOTTAA Tarviketilaukset ensisijaisesti sähköpostitse: MYYMÄLÄ AVOINNA: >> [email protected] ARKITIISTAISIN KLO 15.30–20.00 tai arki-iltaisin klo 15-20 puhelimitse (Lämmittäjänkatu 2 A) 050-5616760 (Markus Rantala), Marras-helmikuu vain parilliset viikot! varmimmin myymälän aukioloaikoina.

Tarvikkeita voi käydä ostamassa/nouta- Otathan huomioon, että tarvikevälityk- massa aukioloaikoina suoraan myymä- sen vastaava hoitaa asioita oman työn- lästä. Tilauksia toimitetaan myös Matka- sä ohessa omalla vapaa-aijalla, eikä aina huollon kautta sekä erikseen niin sovit- pysty heti vastaamaan puhelimeen. taessa myös postitse. Toimitusaika on noin 2–3 viikkoa.

76 Baptria 3/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

KIRJA-ARVOSTELU nettuna. Piirroskuvien kelvollisuudesta va- neen. Näiden avulla pääsee lokuviin verrattuna voidaan taas kiistellä. mainiosti kiinni harrastukseen. Ehkä pienimpien lajien kohdalla piirrokset Onhan lajien kasvatus avain tämän ryhmän ovat jollain tavalla perusteltu valinta, mut- saloihin ja useimmiten myös ainoa keino ta kyllä jo Nepticuliideja suuremmat perho- saada kelvollista vertailumateriaalia. Lajien set olisi ollut suotavaa esittää kunnollisina kasvattamisesta olisi voinut olla enemmän- valokuvina. Toki piirroksillakin lajeihin kiin- kin ohjeita. Nyt ne ovat vain johdanto-osan ni pääsee, mutta rehellisesti on todettava, lyhyen kuvauksen varassa. On toki muistet- että esim Phalacropterix graslinellan kuva tava, että jokaisella on omat kasvatusjip- Bengtsson, B. Å., Johansson, R. s. 551 on aika epäonnistunut. Myös lajin ponsa, jotka ovat paremmat kuin muilla ja & Palmqvist, G. 2008. Sterrhopterix standfussi piirroskuvaa s. 555 joilla lajit onnistuvat hyvin. Ehkei tuo valin- Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Käkmalar – säckspinnare. voi verrata lajin valokuvaan s. 493. Jokainen ta vain perusohjeen antamiseksi ole sitten- : Micropterigidae – Psychidae. muodostakoon mielipiteensä. Alustavassa kään niin huono… ArtDatabanken, SLU, Uppsala. määrityksessä piirroskuvatkin riittävät, ei- Lopussa on kokoomakuvataulut kai- vätkä hyvätkään valokuvat oikein korvaa kista lajeista. Niiden sijoitus yhdeksi koko- kunnollista vertailumateriaalia. naisuudeksi kirjan loppuun ei ole käytän- Lajeista kuvataan niiden tuntomerkit nöllinen ratkaisu. Selailu on mielestäni täl- sekä eroavaisuudet lähilajeista. Elintapa- ja löin vaikeaa. Itselläni kuvataulujen käyttö elinympäristötiedot ovat pääosin kuvattu onkin surkastunut lähes kokonaan pois. hyvin ja soveltuvat myös Suomen oloihin. Aivan lopussa sivulla 645 esitellään Tämä onkin eräs kirjan mukavimmista omi- Pohjolan luonnontieteelliset maakunnat. Ne tekivät sen taas! naisuuksista; ei enää arvailuja, mitä voisivat Suomen maakunnat ovat vain suomeksi ja olla Suomessa ”metsästepit ja kalkkivuo- ruotsiksi sen sijaan latinankielisiä maakun- Ruotsalaisten mainion Nationalnyckeln- ret”. Lajien elintavat selostetaan ja niiden tien nimiä ei kirjasta löydy. En ole edes tien- kirjasarjan tuorein osa on ehkä mielenkiin- ravintokasvit mainitaan. Kovertavien lajien nyt, että luonnontieteellisille maakunnille toisin tähän asti ilmestyneistä perhosia kä- syönnöksistä on pääsääntöisesti piirrokset. on ruotsinkieliset nimet. Kaikki ruotsinkie- sittelevistä osista. Uusi kirja esittelee Fen- Samoin toukkasäkkien osalta on olemassa liset kollegani käyttävät vain näitä latinaan noskandiassa esiintyvät perhoslajit ylähei- piirrokset ja määrityskaavat. Lähes kaikki- pohjautuvia nimiä. No, NÖb, UÖb, MÖb ja moista välillä Micropterigidae – Psychidae. en lajien genitaaleista on piirroskuvat. Näi- SÖb ovat omalla tavallaan ihan SÖböjä. Näistä ryhmistä ei ole ollut juurikaan tuo- den laadusta mainittakoon, että ainakin Enemmän pistää silmään maakunnan Kl/LK retta määrityskirjallisuutta saatavilla, jo- itse olen niiden avulla saanut perhosia so- puuttuminen. Tämä on jo ihan selkeä virhe. ten kirja tulee todelliseen tarpeeseen. Use- pimaan lajeihin. Yhteenvetona voin todeta kirjan ole- at kirjassa esitellyt lajit ovat myös kooltaan Lajien levinneisyys esitetään kartal- van kokonaisuudessaan mainio ja siten varsin pieniä, joten nyt puhutaankin todel- la sekä sanallisena kuvauksena. Karttoihin suositeltava hankinta jokaiselle perho- lisesta ”mikrokirjasta”. toki kannattaa suhtautua lievän varautu- sista kiinnostuneelle, vaikkei vielä mikro- Kirjan kieli on luonnollisesti ruotsi, jon- neesti, tuskin esim. Stigmella splendidissi- jen parissa puuhastelisikaan. Kirja on si- ka käyttö onnistunee useimmilta pienen mella oikeasti puuttuu Etelä-Pohjanmaalta sältöönsä ja laatuunsa nähden edulli- sanastokertailun jälkeen. Kirjassa on myös esiintyen muuten koko Suomessa. Toki on nen. Hinta pyörinee siellä 40 €:n hujakoil- lyhyet englanninkieliset tiivistelmät lajeis- muistettava, että huolellisimminkin laadi- la, vaikka varmaan halvemmallakin löy- ta, mutta kirjan todellisen hyödyntämisen tut levinneisyyskuvaukset ovat useimmiten tää. Kannattaa myös pitää mielessä sar- kannalta ruotsinkielen käyttö on pidem- melko nopeasti vanhentuneita. On kuiten- jassa aiemmin ilmestyneet osat päiväper- män päälle välttämätöntä. Määrityskaavoja kin aina hyvä muistaa, että lajeja etsittäes- hosista ja ”kehrääjistä”. Nationalnyckeln- taas voi käyttää vain englanninkielellä, mi- sä kannattaa pitää mieli avoimena ja olla projektin nettisivut löytyvät osoitteesta käli sen erikoissanaston hallitsee. hirttäytymättä liikaa kiinni aiempiin levin- http://www.nationalnyckeln.se/ . Kirjassa on esittelyt jokaisesta ylähei- neisyyskarttoihin. Kirjan antamien tietojen mosta. Näissä kuvaillaan yläheimoille tyy- perusteella voi lähteä etsimään vielä maas- Petri Hirvonen pillisiä morfologisia tuntomerkkejä ja elin- tamme puuttuvia lajeja. Moni odottaa löy- tapoja. Uskoisin näistä olevan paljon hyö- tämistään. tyä ryhmien saloihin paneuduttaessa. Esit- Kirjan lopussa on esittely kovertavista telyjen jälkeen ovat vuorossa määrityskaa- hyönteisistä ja niiden syönnöksistä. Nepti- vat, joiden hyödyllisyydestä lienee jokai- culiideista on lyhyet tietoiskut koverrekuvi- sella oma mielipiteensä. Osa ryhmistä on niin vähälajisia, että ne pystynee saamaan lajilleen kaavoja käyttämällä. Toiset, kuten Nepticuliidit, ovat taas sellaisia möhkälei- tä, että kaavojen tarpeellisuudesta voidaan olla ainakin kahta mieltä. Itse en olisi kaavo- ja tyrmäämässä, vaikken niiden käyttöä oi- kein olekaan oppinut. Varsinaiset lajiesittelyt ovat kehumi- sen arvoisia. Jokaisesta lajista on piirrosku- va sekä luonnollisessa koossa että suuren-

77 Baptria 3/2009 Baptria U U T I S I A J A T I E D O T U K S I A

AJANKOHTAISTA Boloria imbroba Uusia EU-rauhoituksia R Lapin perhosille UUDET RAUHOITETUT (Kuva Olli Vesikko) (Kuva Valtioneuvosto on hyväksynyt luonnon- PERHOSLAJIT OVAT: suojeluasetuksen muutoksen, jolla on • kääpiöhopeatäplä

rauhoitettu 18 uutta hyönteislajia (Boloria improba), Xestia borealis (sisältää 4 perhoslajia) ja kuusi uutta • ruijannokiperhonen sammallajia. Rauhoittamisella kielletään (Erebia polaris), kyseisten eläinlajien tappaminen, pyydys- • pohjanharmoyökkönen täminen ja muu tahallinen häiritseminen (Xestia borealis) ja sekä kasvilajien osalta niiden poimiminen • rusoharmoyökkönen ja hävittäminen. Lajien rauhoittaminen (Xestia brunneopicta). on osa EU:n ympäristövastuudirektiivin toimeenpanoa Suomessa. Rauhoitukset astuivat voimaan 1.10.2009 ja ovat Lisätietoa rauhoituksista löytyy mm. Ympäristöministeriön internet-sivuilta voimassa koko maassa. (http://www.ymparisto.fi).

OIKAISUJA Viimekertaisen Baptrian numeron 2/2009 Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008 -artikkeliin lipsahti erheitä:

• Sivulla 42 esitettyjen kuvien oikea ottaja on Petri Hirvonen (ei Panu Välimäki). • Sivulla 59 esitettyjen sääkarttojen tilanteet ovat vuodelta 2008 (ei 2009).

on asunut pysyvästi Österslövissä Etelä- Lundiin, Ingvar aloitti uuden kokoelman Ingvar Svensson Ruotsissa. Ingvar avioitui 1949 suomen- kartuttamisen 71-vuotiaana! Uusi kokoel- 90 vuotta kielistä sukua olevan Elsa Markinhuhdan ma, joka käsittää n. 2 500 lajia ja 25 000 kanssa, jonka kanssa heillä on kaksi lasta. yksilöä on vastikään myyty Saksaan Kie- Suomen Perhostutkijain Seuran kunniajä- Ingvar siirtyi suurperhosista myös pik- lin yliopistolle. Vastaavanlainen kokoel- sen, ruotsalainen lepidopterologi Ingvar kuperhosten pariin jo 11 vuoden harras- ma pohjoismaisista hyönteisistä on urak- Svensson täytti 90 vuotta 29. päivä hei- tuksen jälkeen. Elämänsä aikana hän on ka, jonka kokoaminen useimmilta aktiivi- näkuuta 2009. Hänen pitkä, yhtäjaksoinen tehnyt useita keräilymatkoja ulkomaille, siltakaan harrastajilta ei onnistu koko elin- harrastuksensa perhosten parissa on kes- mutta pääosin hänen keräilynsä on koh- aikana. Ingvarilta se sujui eläkepäivinä 15 tänyt jo lähes 75 vuotta. Ingvar Svensso- distunut Ruotsin faunaan. Pitkän harras- vuodessa! Ingvar on yhä hyvin aktiivinen nin vaikutus pohjoismaiseen perhosfau- tusuransa aikana hän on retkeillyt luke- perhosten havainnoija. nistiikkaan, -taksonomiaan ja ekologiseen mattomissa kohteissa kaikkialla Ruot- Keräilyn lisäksi Ingvarin perhostie- tietämykseen on ollut erittäin merkittävä. sissa. Hänen uutteruutensa perhosten ke- teelliset saavutukset ovat huomattavat. Ingvar syntyi 29. heinäkuuta 1919 räilijänä ja taitonsa tutkijana, preparoija- Hän on uransa aikana kirjoittanut lähes Glimåkrassa, Kristianstadin lähistöllä na ja perhosten tuntijana on hänen pitkän 100 tieteellistä kirjoitusta perhosista (li- Etelä-Ruotsissa, jossa hän myös vart- uransa aikana kasvanut lähes legendaari- säksi muutamia myös kasveista), jotka tui lapsuutensa vanhempiensa metsätilal- siin mittoihin. Hänen sammumattomasta ovat käsitelleet mm. faunistiikkaa, takso- la. Hän aloitti luontoharrastuksensa kasvi- mielenkiinnostaan perhosia kohtaan kier- nomiaa ja lajien elintapoja. Tämän lisäk- en parissa, mutta siirtyi pian päiväperhos- tää lukuisia anekdootteja. Tuskin mitkään si hän on kirjoittanut kirjan pohjoismaisis- ten tarkkailuun. Innostus perhosiin syntyi olosuhteet ovat saaneet häntä lannistu- ta kääriäisistä (ilm. 2006) sekä lajien bio- puoleksi sattumalta, kun hän saksan kie- maan maastossa. Mittaamattomasta uutte- logiaa pähkinänkuorissa sisältävän usko- len opintoja varten hankki kaksi saksan- ruudesta kertoo myös hänen mittaamatto- mattoman tiiviin tietopaketin Fjärilkalen- kielistä perhoskirjaa. Hän valmistui kes- man arvokas kokoelmansa, jonka hän myi dar-oppaan (ilm. 1993), joka allekirjoitta- kikoulusta 1937 ja yläkoulusta 1938, jon- Lundin yliopistolle 1990. Kokoelma, joka neenkin käytössä kului nopeasti kannetto- ka jälkeen hän opiskeli metsäalalla op- sisältää n. 100 000 lähes käsittämättömäl- maksi. Ruotsin pikkuperhoshavaintojen pisopimuksen tapaisesti. Tämän jälkeen lä tarkkuudella ja huolellisuudella prepa- vuosittaisen raportin hän on laatinut yhtä- hän suoritti asepalveluksen ja toimi toi- roitua perhosta lähes jokaisesta pohjois- jaksoisesti vuodesta 1974 aina tähän vuo- sen maailmansodan aikana mm. Haapa- maalaisesta lajista sekä 7 000 genitaalipre- teen. Taksonomian alalla hän on kuvannut rannalla Suomen rajalla yleten korpraalik- paraattia on kokonaisuus, joka hakee ver- 19 tieteelle uutta lajia, joista suurin osa si. Sodan jälkeen hänen opintonsa jatkui- taistaan. Hänen pienimpien perhosten pre- Suomessakin esiintyviä, mainittakoon Ti- vat Ruotsin kuninkaallisessa metsäakate- parointitekniikkansa on kehittynyt huip- nea bothniella, Acompsia subpunctella, miassa, josta hän valmistui metsänhoita- puunsa ja myös tällä alalla hän on tehnyt Phyllonorycter rolandi, Coleophora uni- jaksi 1946. Tämän jälkeen hän toimi met- pioneerityötä, jonka kehittämiä tekniikoi- genella, Ocnerostoma friesei, Elachis- sänhoitajana eri puolilla Ruotsia aina elä- ta allekirjoittanutkin hyödyntää perhosia ta nielswolffi, E. krogeri, E. vonschantzi, keikäänsä 1984 asti. Vuodesta 1953 hän preparoidessaan. Myytyään kokoelmansa Pseudatemelia elsae ja Eudonia aequa-

78 Baptria 3/2009 Kuva lis. Kaikki tämä kertoo hänen tietämyk- sensä syvyydestä. Esimerkiksi erittäin MARKO MUTANEN samankaltaisten Pseudatemelia josephi- naen ja P. elsaen rinnakkaiselo toteaminen on vaatinut poikkeuksellisen hyvin kehit- tynyttä taksonomista silmää. Useita mui- den kuvaamia lajeja ja alalajeja on nimet- ty Svenssonin mukaan (esim. Amphipyra berbera svenssoni, Tinea svenssoni, Co- leophora svenssoni). Muutamissa vaikeis- sa ryhmissä hänen koko sukua koskevat taksonomiset revisiot ovat olleet merkit- täviä. Erityisesti haluan mainita pohjoisia Bucculatrix- ja Bryotropha-sukujen poh- joismaisia lajeja koskevat revisiot, joiden merkitys näiden ryhmien tuntemuksessa on ollut ratkaisevan tärkeää. Hänen lukui- sat retkensä Ruotsin eri osiin on tuottanut huikeat 200 Ruotsille uutta lajia ja arviolta 2000 uutta maakuntahavaintoa. Ingvar on ollut myös säännöllinen osallistuja ja esi- telmöijä entomologian alan kongresseissa jo vuosikymmeniä. mästare år 1946. Som forstmästare var han verk- rilkalender-guiden (1993) som även underteck- Useissa kirjoituksissaan Ingvar on il- sam på olika håll i Sverige till sin pensionering nad genom åren tacksamt har slitit på. Ingvar har maissut huolensa luonnon huononevasta år 1984. Sedan år 1953 har Ingvar Svensson va- även från och med år 1974 tills nu varit ansva- tilasta. Hän on ollut aktiivinen metsäluon- rit bosatt i sydsvenska Österslöv. År 1949 gif- rig för den årliga svenska rapporten om småfjä- non suojelun puolustaja koko uransa ajan. te sig han sig med finskättade Elsa Markinhuhta rilar. Inom taxonomin har han beskrivit 19 ny- och paret fick två barn. upptäckta arter, varav en stor del uppträder även Työuransa aikana hän opetti metsänhoi- Ingvars intresse flyttades från stora fjäri- i Finland. Av dessa kan nämnas Tinea bothniella, don opiskelijoille metsänhoitoa, joka sa- lar till små redan efter 11 års hobbyverksamhet. Acompsia subpunctella, Phyllonorycter rolandi, malla sisältää myös metsäluonnon suoje- Han har gjort åtskilliga samlingsresor utomlands Coleophora unigenella, Ocnerostoma afriesei, lun huomioimisen. under sitt liv, men huvudsakligen har samlandet nielswolffi, E. krogeri, E. vonschantzi, koncentrerats till den svenska faunan. Under sin Pseudatemelia elsae och Eudonia aequalis. Allt Suomen Perhostutkijain Seura onnittelee långa karriär har Ingvar besökt otaliga mål runt- detta vittnar om djupa kunskaper i ämnet. Att till lämpimästi Ingvar Svenssonia hänen juh- om i Sverige och hans idoghet som fjärilssamla- exempel upptäcka de väldigt likartade Pseudate- re och hans kunskaper som forskare, preparerare melia josephinaes och P. elsaes samtida existens lavuotenaan. och fjärilsexpert är legendariska. Det cirkulerar har krävt ett speciellt välutvecklat taxonomiskt Marko Mutanen flera anekdoter om hans brinnande fjärilsintres- öga. Ingvar Svensson har även gett namn till åt- se. Omständigheter, som skulle ha dämpat hans skilliga arter och underarter som beskrivits av iver ute i terrängen, existerar knappt. Ett teck- andra (tex. Amphipyra berbera svenssoni, Tinea en på Ingvars fenomenala entusiasm är även den svenssoni, Coleophora svenssoni). I några spe- oersättliga samling han sålde till Lunds univer- ciellt komplicerade grupper har Ingvars taxono- sitet år 1990. Samlingen, som innehåller nästan miska revisioner som omfattar hela släkter varit 100 000 otroligt noggrant och omständligt pre- betydande. Speciellt bör man nämna de nordli- Ingvar Svensson 90 år parerade fjärilar från så gott som alla nordis- ga Bucculatrix- och Bryotropha-släkternas nord- ka arter, samt 7000 genitalpreparat, är en helhet iska arters revision, som varit ett viktigt tillägg Hedersmedlemmen i Lepidopterologiska Säll- som saknar like. Ingvars prepareringsteknik för till kunskapen om dessa grupper. Ingvars otali- skapet i Finland, den svenske lepidopterologen småfjärilar är utvecklad till perfektion och även i ga utflykter till Sveriges olika delar har produ- Ingvar Svensson fyllde 90 år den 29 juli 2009. detta skrå har han varit pionjär. De tekniker han cerat inte mindre än 200 nya svenska arter och Hans långvariga och oavbrutna intresse för fjä- utvecklat använder även undertecknad skribent ca 2000 nya landskapsobservationer. Han har rilar har varat i snart 75 år. Ingvar Svensson har vid fjärilspreparation. Efter att Ingvar sålt sin även aktivt deltagit och föreläst på entomologis- på ett mycket märkbart sätt påverkat den nordis- samling till Lund, påbörjade han en ny samling ka kongresser under flera årtionden. ka fjärilsfaunistiken, taxonomin och det ekolo- — vid 71 års ålder! Den innehåller ca 2 500 arter I många skrivelser har Ingvar uttryckt sin oro giska kunnandet. och 25 000 exemplar och har nyligen blivit såld över naturens försämrade tillstånd. Han har va- Ingvar föddes den 29 juli år 1919 i Glimåkra, till universitet i Kiel. Att sammansätta en dylik rit en aktiv förespråkare för skogsnaturskydd un- nära Kristianstad i södra Sverige, var han också kollektion av nordiska insekter skulle ta en livs- der hela sin karriär. I hans yrkesverksamhet har växte upp på sina föräldrars skogsgård. Hans na- tid även för de flesta aktiva utövare. För Ingvar ingått att lära forststuderande om god skogsvård, turintresse fick sin början bland växterna, men tog det blott 15 år som pensionär att uppnå det- vilket samtidigt innebär att ta hänsyn till och ganska snart blev han intresserad av dagfjärilar. ta! Ännu denna dag är han en aktiv fjärilsobser- uppmärksamma vikten av skogsnaturskydd. Fjärilsintresset uppstod då han för sina studier vatör. i tyska skaffade två tyskspråkiga fjärilsböcker. Utöver samlandet har Ingvar Svensson även Lepidopterologiska Sällskapet i Finland vill sän- Ingvar gick ut mellanskolan år 1937 och lärover- nått andra milstolpar som lepidopterolog. Un- da Ingvar Svensson varma gratulationer, hans ju- ket år 1938 och studerade sen forstvetenskap på der sin karriär har han skrivit närapå 100 ve- bileumsår till ära. läroavtal. Efter det gjorde han sin militärtjänst- tenskapliga artiklar om fjärilar (samt ytterliga- göring och var verksam under andra världskri- re några om växter). Skrivelserna har behandlat Marko Mutanen get bland annat i Haparanda vid finska gränsen, såväl faunistik, taxonomi som arternas levnads- var han också blev korpral. Sen fortsatte han sina sätt. Dessutom har han skrivit en bok om nordis- Kirjoittaja on Ingvar Svenssonin hyvä ystävä 15 vuoden studier vid Kungliga Skogs- och Lantbruksaka- ka vecklare (2006) samt ett otroligt kompakt och ajalta. | Skribenten är vän med Ingvar Svensson demin, varifrån han utexaminerades som forst- komprimerat infopaket om arternas biologi, Fjä- sen 15 år tillbaka.

79 Baptria 3/2009 Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen Helsingin Santahaminan perhoset vuosina 1915–2006

Kirjoittajien osoite — Authors’ address: Erkki M. Laasonen & Leena Laasonen, Vyökatu 9 B 13, FI-00160 Helsinki; Email: [email protected]

elsingin vieressä sijaitseva Santahamina on 3,9 km2 sotilaskäytös- sä oleva sisäsaari lähellä muita saaria ja mannerta. Pääbiotooppe- H ja ovat karut mäntykalliot ja hiekkapohjaiset kankaat. Keräsimme Johdanto saaren perhoshavainnot vuosilta 1915–2006 kirjallisuudesta, Suomen Per- hostutkijain Seuran kiertokirjeistä, seuran arkistosta ja yksityisistä lähteistä. Helsingin edustan saarista on tehty kat- Uutta tietoa tuovia lähteitä kertyi yhteensä 83 kpl, joissa oli Santahaminasta tavia perhoslajiston kartoituksia (Somerma kaikkiaan 773 perhoslajin havainnot: suurperhosia 577 lajia ja pikkuperho- ym. 1987, Laasonen & Laasonen 1991, myös Laa- sia 196 lajia. Verrattuna naapurisaariin suurperhosten lajiluku on kohtalai- sonen & Laasonen, omat havainnot Harakasta). nen ja pikkuperhosten todella aivan alustava. Santahaminan harvinaisuu- Santahaminasta sellaista ei ole. Syitä on det ja vaeltajat on jo moneen otteeseen kirjallisuudessa käsitelty, joten kes- helppo löytää. Pääsy saareen on luvanva- raista, mikä on rajoittanut perhostutkijain kityimme saarelta havaittuihin 51 uhanalaiseen ja silmälläpidettävään lajiin määrän poikkeuksellisen pieneksi. Edel- sekä niiden kantojen kehitykseen. Uhanalaisista 13 lajia oli runsastunut sik- lä mainitut kartoitukset ovat yhden työ- si paljon, että lajien uhanalaisuus on tarkasteltava kokonaan uudesta näkö- ryhmän havaintoihin perustuvia, yhden- kulmasta. Seitsemällä lajilla oli saarella vakaa kanta, joka pyrittiin paikanta- mukaisesti muistiinpantuja ja vaivatta tar- 2 maan 1×1 km ruuduin. 9 lajia (ja Mesogona oxalina) oli taantunut tai hävin- kistettavia. Sen sijaan Santahaminan ha- nyt vuosikymmenien varrella ja lopuista 22 lajista oli vain yksittäisiä havain- vaintoja on miltei sadalta vuodelta ja tie- toja merkkinä siitä, että ne olivat joko vaeltajia tai satunnaisasukkeja. don lähteitä on hajallaan kymmeniä — el-

Lepidopteran fauna of the island Nymphalidae). Only 196 species of Microlepidoptera (Micropter- of Santahamina during years 1915–2006 igidae–Pyralidae) were reported. In comparison to the reports of Macrolepidoptera of the neighbouring islands Vallisaari (597 spe- Santahamina is an island of inner archipelago near Helsinki at the cies) and Isosaari (508 species), the result was relatively good. northern coast along the Gulf of Finland. It is totally in military use On the other hand, the number of Microlepidoptera ought to be and the access is strictly limited. Main biotopes are cliffs with pine four-fold, i.e. about 800 species. We studied the threatened and and sandy heaths, plus some cultural biotopes and military training nearly threatened 51 species in detail. Out of them, 13 species had areas. We collected all the reports dealing with Lepidoptera in Santa- become so abundant that their status of threat has to be totally re- hamina from 1915 to 2006 from literature, from the circulars and ar- vised. Seven species had an unchanged abundance and of them we chives of Finnish Lepidopterological Society, and filled up the gaps listed all reported 1×1 km2 squares. The population of nine species with inquiries to private collectors. In 83 reports, with very varying had either declined or totally disappeared during the observation background, we found 773 lepidopteran species reported from San- period from 1915 to 2006. The remaining 22 species has been ob- tahamina. Macrolepidoptera (Lasiocampidae–Noctuidae) counted served occasionally only, and are probably migrants or temporary 577 species, among which there were 48 Butterflies (Hesperiidae– dwellers.

80 Baptria 3/2009 VIIKKI ESPOO HAAGA

Kuva JARMO NIEMINEN VUOSAARI

HERTTONIEMI

LAAJASALO HELSINKI KESKUSTA LAUTTA- SAARI VILLINKI SANTAHAMINA SUOMENLINNA

VALLISAARI KUNINKAAN- SAARI EESTILUOTO

RYSÄKARI KUIVASAARI ISOSAARI 3 km

KUVA 3.

KUVAT 1 JA 2. Santahaminassa on monia KUVA 3. Noin 5 km Helsingin keskustan itä- erilaisia luonnonympäristöjä. Saaren itäosan puolella sijaitseva Santahaminan linnakesaari ’Riviera’ on yksi mielenkiintoisimmista saaren sekä merellisempi Isosaari ovat jäämässä ko- avoimista alueista. Hiekkaista ranta-aluetta konaan puolustusvoimille. Vallisaari, Kunin- pitää avoimena mm. taisteluharjoitustoimin- kaansaari, Kuivasaari ja Rysäkari ovat siirty- ta. mässä muuhun käyttöön. Santahamina sijait- KUVA 1. see yhtenäiskoordinaattiruudussa 667:339.

lei sata. Työn myötä ilmaantui toki muita- Tutkimusalue ja menetelmät koin vanhoja hiekkavalleja. Idässä on am- kin yllätysvaikeuksia, mutta se on koko- puma-alue ”Riviera” (Kuvat 1 ja 2), jota pitää naan toinen juttu. Kiinnostus Santahami- Santahamina on sisäsaaristoon kuulu- avoimena taisteluharjoitustoiminta ja pie- nan hyödyntämiseksi asuin- ja toimisto- va vinoneliön muotoinen saari, joka nialaiset palon alut. Sekä idässä että ete- rakentamiseen on ollut vireillä vuosikym- kuuluu kaarevaan ketjuun muita saa- lässä on hyvin reheväkasvustoinen lam- meniä. Saaren mielenkiintoisimpien per- ria. Mantereelle on Herttoniemeen mat- pi. Saaren rannat ovat monimuotoisia: ter- hosbiotooppien kartoitus on järkevää nyt, kaa 3 km. Santahaminan koko on noin valeppälehtoja, karuja kalliorantoja, so- vaikka rakentaminen ei toteutuisi. Näin 3,9 km2 ja se sijoittuu 13 KKJ y-ruutuun: merikkorantoja ja idässä kaislikkoranto- vältytään vahingoilta ja toisaalta nähdään 6670:3390–2, 6671:3390–3, 6672:3390– ja. Saaren kasvillisuutta on tutkittu yk- nykykäytön mahdolliset hyvät puolet. 3 ja 6673:3391–2 (Kuva 3). Kautta saa- sityiskohtaisesti ja tiedot ruohovartisista Tarkoituksenamme tässä työssä on ren on paljon karuja mäntykallioita, joi- kasveista löytyvät varmimmin kasvikir- koota yhteen Santahaminan kokolailla se- den lomassa saaren pohjois- ja keskiosas- jallisuudesta (Kurtto & Helyranta 1998). Meil- kalainen havaintoaineisto. Tiedämme, että sa on hiekkapohjaista mäntykangasta. Osa le mieleen ovat jääneet kuusimetsät idäs- Santahaminan perhosfaunan ”tehokartoi- kankaasta oli aikoinaan avointa hietikkoa sä, vaahterakuja pienen hiekkakentän lai- tus” on jo alkanut (L. Jalonen, A. & J. Kullberg, ”Saharaa”, mutta nykyisin hietikko on dalla lännessä, lehmuspuistikko länsiran- suull. tiedot), joten tästä koosteesta tullee so- osin umpeenkasvanut. Saaren luoteisosis- nalla palaneen upseerikasinon kohdalla piva taustapaperi myös tehokartoitusta sil- sa on paljon kulttuuribiotooppia, osin var- ja istutettu tammimetsä sen vieressä. Jat- mällä pitäen. sin iäkkäine puineen ja etelärannoilla pai- kuvaa valorysäpyyntiä saarella on harras-

Fjärilsfauna av Santahamina under bara arter som påträffats på ön samt utvecklingen av deras stam- åren 1915–2006 mar. Av dessa hade 13 hotade arters förekomst ökat så mycket att det är motiverat att ompröva deras status. 7 arter hade goda popula- Sandhamn är en 3,9 km2 stor ö i närheten av Helsingfors. Området är tioner som lokaliserades med hjälp av 1×1 km2 rutor. 9 arter (samt i militärt bruk och tillträdet är starkt begränsat. De huvudsakliga bio- Mesogona oxalina) hade minskat eller försvunnit under observa- toperna är karga tallbevuxna klippor och sandiga hedmarker. Vi sam- tionsperioden. Av de återstående 22 arterna fann vi endast spora- lade in uppgifter om öns fjärilsfauna under åren 1915–2006 från lit- diska anteckningar vilket tyder på att de är migranter eller tillfäl- teraturen, Lepideptorologiska sällskapets i Finland cirkulärbrev och ligt förekommande. arkiv samt av privata samlare. Vi fann 83 källor med nya uppgifter: Kuva JARMO NIEMINEN sammanlagt 773 fjärilsarter: 577 Macrolepidoptera och 196 Micro- lepidoptera. Jämfört med närbeliggande öar är antalet Macrolepidop- tera ganska gott, men antalet Microlepidoptera borde vara betydligt större. Sällsynta arter och migranter har behandlats i litteraturen ett KUVA 2. flertal gånger. Därför koncentrerade vi oss på de 51 hotade eller sår-

81 Baptria 3/2009 tettu ruuduissa 6671:3390 ja 6672:3392 roilla. Olemme hyväksyneet havainnot, sattuivat ajoittumaan perhoslajiston suu- (lähde 85) ja tilapäistä valopyyntiä monin joissa on sana ”Santahamina” tai 1×1 km2 ren mullistuksen ajalle. Ilman näitä sarjo- paikoin lännessä ja etelärannalla. Syöt- koordinaattiruutu, jossa on mannerta vain ja, arviot ja ennustukset lajien runsauden tirysiä on roikkunut vuosikausia ainakin Santahaminassa (Esim. ruutu 6670:3391 muutoksista eivät olisi olleet kahvinpo- ruuduissa 6670:3390–2, 6671:3390–1 ja koordinaatistossa KKJy). Kaikkia ”Hel- roista ennustettuja tarkempia. Uhanalai- 6672:3392–3. sinki 667:339” -havaintoja emme ole ky- sista lajeista, joilla vaikuttaa olevan pysy- Kävimme ensin läpi kaikki löytämäm- enneet tarkistamaan — jotain on siten voi- vä ja muuttumaton kanta Santahaminassa, me kirjalliset lähteet Santahaminan perho- nut jäädä pois. Kaikkia havaintoja ei ehkä etsimme kaikki tiedonannot ja kaikki 1×1 sista aikajärjestyksessä. Sen jälkeen tut- ole haluttukaan ilmoittaa kovin täsmälli- km2 ruudut, joista lajia on ilmoitettu, mm. kimme Suomen Lepidopterologien Ker- sesti. täydentämällä aikaisempia lähteitä (Sundell hon/Suomen Perhostutkijain Seuran kier- Santahaminan uhanalaisten ja silmällä- ym. 2003). Vanhemmissa havainnoissa täy- tokirjeet vuodesta 1955 vuoteen 2007. Ai- pidettävien perhoslajien (Pöyry 2002, ks. Rassi dennys ei onnistunut, koska täsmäpaikko- koinaan kiertokirjeet olivat tärkein kir- ym. 2001) runsastumisesta pyrimme arvioi- ja ei ole aikoinaan ilmoitettu eikä niitä voi jallinen yhteydenpidon muoto jäsenistön maan rajavuoden, jonka jälkeen lähes jo- enää kyselläkään. suuntaan ja ovat viime vuosina saaneet kainen havainnoitsija on ilmoittanut la- Santahaminaan vaeltaneisiin harvinai- jatkoa SPS:n kevätkokouksien erinomais- jia vuosittain. Tätä arviota haittasi jois- siin perhosiin emme kiinnittäneet juu- ten monisteiden sarjasta. Kolmannek- sakin tapauksissa havaittava ”väsymys” ri huomiota. Kaikki ilmoitetut yksilöt — si kävimme läpi — taas aikajärjestykses- muutama vuosi lajin runsastumisen jäl- varsinkin suurperhosista — on käyty an- sä — SPS:n arkiston lomakkeet ja vapaat keen — runsastunutta lajia ei enää katsot- siokkaasti läpi aiemmin kirjallisuudessa muistiinpanot. Lisäksi saimme (osin) laa- tu tarpeelliseksi ilmoittaa lainkaan. Näis- (Clayhills 1957, Kaisila 1962, Nupponen ym. 2002) timamme kyselyn (Laasonen & Laasonen 2007) sä lajeissa jätimme pois täsmäruutujen lis- ja Seuramme kevätkokousten monisteis- vauhdittamana paljon havaintotietoja yk- tauksen, koska arvelimme sen kuvaavan sa vuosina 2002–2007. Perhoslajit esite- sityisistä muistiinpanoista, kokoelmista, enemmän keräilypaikkojen kuin lajien le- tään viimeisimmän painetun Suomen per- kirjeitse ja sähköpostitse. Yksityisten läh- vinneisyyttä. Kun perhoslajin kaikista ra- hosten luettelon (Kullberg ym. 2002) mukaan. teiden huomattavan vaihtelun vuoksi pää- porteista koottu jokavuotinen esiintymi- Poikkeuksena ovat uhanalaiset lajit, jot- dyimme tallentamaan nämä havainnot il- nen katkesi pysyvästi, määritimme taan- ka ovat ensisijaisesti järjestetty uhanalai- moittajan sukunimen mukaisessa järjes- tumisen alkaneen seuraavasta vuodesta. suusluokan mukaan. tyksessä. Kunkin lajin ensihavainto San- Laji saattoi toki esiintyä epäsäännöllises- tahaminasta ei aina ole helposti löydettä- ti seuraavinakin vuosina. Jos epäsäännöl- Tulokset vissä, koska priorisoimme havainnot jär- lisetkin havainnot loppuivat, tulkittiin vii- jestyksessä painetut > monisteet > SPS:n meistä esiintymävuotta seuraava vuosi hä- Kaikkiaan kävimme läpi yli 1200 tieto- arkisto > yksityiset eli sen mukaan kuin- viämisvuodeksi. Poikkeuksellista on, että lähdettä, joista vain murto-osassa (n. 150) ka laajan tutkijakunnan käytössä tieto kul- saatoimme seurata kolmea rinnakkaista, oli tietoja Santahaminasta. Tietojen pääl- loinkin on ollut. Ensihavainnon esiintulo huolella dokumentoitua, kymmenvuotis- lekkäisyys supisti työmme ainekset tuot- on yritetty varmistaa liitteessä lisänume- ta sarjaa lomakkeita (lähteet 85, 86, 87), jotka taneet lähteet 83:een, joista koottu San-

Kuva JAAKKO KULLBERG tahaminasta havaittujen perhosten lajilis- ta on esitetty liitteessä. Kunkin lajin jäl- jessä on numero(ita), jotka viittaavat koh- taan Lähteet. Sieltä löytyvät havainnoitsi- jat aiemmin kuvatussa hierarkisessa jär- jestyksessä. Santahaminasta havaituksi ilmoitettuja perhosia löytyi kaikkiaan 773 lajia, joista suurperhosia (Lasiocampidae–Noctuidae) 577 lajia ja niistä päiväperhosia (Hesperii- dae–Nymphalidae) 48 lajia. Pikkuperho- sia (Micropterigidae–Pyralidae) on ilmoi- tettu havaitun yhteensä 196 lajia. Koonti- lomakkeita lähteistä rakentaessa kiinnit- ti huomiota se, että uudet lajit tulivat aal- loittain. Esimerkiksi vuosina 1992, 1995 ja 1998 tuntui uusia lajeja karttuvan sel- västi lähivuosia enemmän. Melkein 100 vuoden havaintojakso kuulostaa komealta ja sitä se onkin eten- kin harvinaisten ja vaeltavien suurperhos- ten osalta. Näiden lajien havaintoja on to- della raportoitu ansiokkaasti. Tavallisista yöllä lentävistä suurperhosista (Lasiocam- poidea, Drepanoidea, Geometroidea ja KUVA 4. Santahaminan metsätyypit vaihtelevat paljon. Ranta-alueiden lehdoista on tavattu monia harvinaisia perhoslajeja. Kuvassa valopyydys saaren länsiosan Papinlahden lehdossa, Noctuoidea) puuttuu arviolta 50 lajia (7 % jossa esiintyy esim. lajit Chloroclystis v-ata, Eupithecia egenaria, Callimorpha dominula, havaituista lajeista). Päiväperhosten osal- Hemithaea aestivaria ja Olindia schumacherana. ta tilanne on hieman huonompi, sillä arvi-

82 Baptria 3/2009 2 olta kahdeksan lajia puuttuu (15 %). Pik- sen 1 × 1 km ruudun, josta laji oli ilmoi- tuneet yksiin. kuperhosten 196 lajia sen sijaan on täysi tettu. Santahaminan taantuneet tai koko- katastrofi. Niistä on 2 listaa, joissa mene- naan hävinneet yhdeksän lajia ovat esitet- Pohdinta telminä olivat syöttirysä ja haavi. Ei niin ty taulukossa 2. Tänne on vuorostaan ar- voi enempää saadakaan. Jo yhden kesän vioitu taantumisen alkuvuosi ja kokonaan Aloittakaamme tulevaisuudesta. Pikku- kattava pikkuperhosten valopyynti toisi häviämisen vuosi. Mesogona oxalinaa ei perhosia, päiväperhosia ja yöllä lentäviä varmaan 400 lajia lisää ja kuroisi umpeen vuoden 2000 luettelossa (Pöyry 2002) pidet- yleisiä suurperhosia puuttuu vielä, mutta arviolta noin 600 lajin vajetta. ty millään lailla uhanalaisena. 1960-luvun nämä puutteet pian kurotaan umpeen. Uu- Santahaminasta havaitut 51 uhanalaista lopulla ja 1970-luvun alussa sitä sai San- sia runsastuvia lajeja tulee tänään harvi- tai vähintään silmälläpidettävää perhosla- tahaminassa parista paikasta ”Saharasta” naisten joukosta ja sellaisiakin, joita San- jia ryhmittelimme kolmeen taulukkoon. (KKj y 6671:3391) varmuudella. Tulim- tahaminasta ei vielä tunneta. Käsityksem- Taulukossa 1 esitetään lajit, joilla on saa- me seuranneeksi lajia, ja vuonna 2001 laji me taantuvista ja hävinneistä lajeista pa- ressa hyvä kanta. Vieläpä niin, että viime taantui ruudussa 6672:3392. ”Saharassa” ranee, kun saamme vertailutietoa muual- aikoina runsastuneet (13 lajia) ovat alus- taantuminen tapahtui varmaan jo paljon ta Suomenlahdelta sekä Virosta. Taantujia sa erikseen. Kustakin lajista on hahmotel- aiemmin. Taulukossa 2 esitetään vielä 22 on varmasti uhanalaisten lajien ryhmän tu runsastumisen läpimurtovuosi. Muu- lajia, joista on vain yksittäisiä havaintoja. ulkopuolellakin. Esimerkiksi M. oxalinaa tamassa lajissa on vielä esitetty väsymis- Näistä havainnoista todennäköisesti valta- seurasimme vanhojen, suorastaan nos- vuosi, jonka jälkeen ei lajia aina jaksettu osa koskee vaeltajia, jotka eivät (vielä) ole talgisten muistojen innoittamana. Mutta raportoida ja sen arviointi vaikeutui. Sa- pystyneet luomaan pysyvää kantaa saarel- muuten emme kyenneet mahdollisia muu- man Taulukon 1 alaosassa olevista vakaan le. Vaihtoehtoisesti perhosten harvat elin- toksia koko suurperhoslajistossa seuraa- kannan lajeista (7 lajia) etsimme jokai- paikat ja havaintopaikat eivät vain ole sat- maan — pikkuperhosissahan havaintoja

TAULUKKO 1. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit, jotka ovat joko (A) runsastuneet tai (B) vakaakantaisia Santahaminassa. *Uhanalaisuus vuoden 2000 arvioinnin mukaan (Pöyry 2002): RE = Suomesta hävinneet lajit, CR = äärimmäisen uhanalaiset lajit, EN = erittäin uhanalaiset lajit, VU = vaarantuneet lajit, NT = silmälläpidettävät lajit, DD = puutteellisesti tunnetut ja au = alueellisesti uhanalaiset lajit. LMV = vuosi, josta eteenpäin lajia on esiintynyt vuosittain, VV = vuosi, jolloin kaikkia havaintoja ei todennäköisesti enää ilmoitettu. TABLE 1. Threatened or nearly threatened species whose populations have been either increasing (A) or stable (B) in size in Santahamina.

A) LAJI * LÄHDE LMV VV 1×1 km (KKJ y) Acronicta strigosa, tuomiyökkönen VU 36,40,73,74 1999 2005 Cucullia absinthii, malikaapuyökkönen VU 85 2006 Apatura iris, häiveperhonen NT 51,73,75,85 2004 Eulithis pyropata, tulimittari NT 40,82,86 1980 1986 Catocala promissa, tammiritariyökkönen NT 40 2003 Catocala sponsa, aaltoritariyökkönen NT 2,9,14,15 1992 2002 Thalpophila matura, valemorsiusyökkönen NT 40 2004 Trachea atriplicis, maltsayökkönen NT 40 2004 Lithophane ornitopus, vaaleapuuyökkönen NT 24,28,34,40 2002

RUNSASTUNEET Xylena exsoleta, harmohirsiyökkönen NT 29,40,86 2002 Acronicta aceris, vaahterayökkönen DD 40,41,54 2006 Hydraecia ultima, hierakkayökkönen DD 7,85,86 2005 Euproctis similis, kultaperä au 31,85 2005

B) LAJI * LÄHDE LMV VV 1×1 km (KKJ y) Cydia succedana, maitekiiltokääriäinen VU 40,86 6670:390–1, 6671:391 Phibalapteryx virgata, hietamittari VU 40,81,85 6671:392, 6672:392 Standfussiana simulans, vajayökkönen VU 40 6672:392 Eupithecia millefoliata, ahdepikkumittari DD 40,81,85 6670:390, 6672:392 Lamprotes c-aureum, kultayökkönen DD 28,31,32,36,40 6672:392 Eupithecia ochridata, kalvaspikkumittari au 40,81,85 6670:390, 6672:392 Archanara geminipuncta, pilkkuruokoyök- au 4,36,40,73,82,85,86 6670:390, 6671: 390–1, könen 6672:392 VAKAAKANTAISET Kuvat PERTTI PAKKANENKuvat PERTTI

A. strigosa C, 32 mm S. simulans F, 39 mm A. geminipuncta C, 33 mm

83 Baptria 3/2009 olikin aivan liian vähän. Santahaminas- viin lukuihin. Santahaminan havaintoai- Ja tosiaan ilman kolmea edellä mainittua sa on useita täysin kiellettyjä alueita, jois- neiston selvistä puutteista huolimatta, tu- pitkää lomakesarjaa, ei uhanalaisten lajien ta ainakin osaa on tulevaisuudessa mah- los on siis vähintään kohtalainen. Tosin menneisyydestä olisi voinut kovin kum- dollista tutkia ja saada uutta tietoa. Saa- viimeisen runsaan kymmenen vuoden ai- moista analyysia tuottaa. ren perhosia tutkivien henkilöiden määrän kana kaikkialle Etelä-Suomeen on ilmaan- Usean lajin kohdalla havaittiin lähteis- emme usko lisääntyvän, vaikka se mitä tunut kymmeniä uusia perhoslajeja ja Uu- sä nopea runsastuminen ja sitten vähe- suotavinta olisikin. Huolellisten muistiin- denmaan 876 lajiin vuodelta 2002 on toki neminen muutamaa vuotta myöhemmin. panojen tekijöiden luku ei taida sekään tu- vielä paljon matkaa (Kullberg ym. 2002) Mi- Tällaisen ”aallonhuipun” kuvaaminen ja levaisuudessa kasvaa. kähän Uudenmaan lajiluku nykyään on? tulkinta on ongelmallista. Ensinnäkin la- Havaittujen suurperhosten lajimäärää Uhanalaisia lajeja ei lähderaporteissa jin runsastuminen ei juuri voi tapahtua yh- 577 voi verrata viereisen Vallisaaren (597 ole nimenomaan seurattu, yhtä poikkeus- tenä rysäyksenä, vaan useimmiten vuo- lajia; Somerma & Koskinen 1995) tai Isosaaren ta lukuun ottamatta (lähde 86). Lajit oli toki desta toiseen yltyen. Käyttämämme raja- (508 lajia; Laasonen & Laasonen 1991) vastaa- helppo poimia muiden havaintojen seasta. vuosi on kovin yksinkertaistettu tapa ku-

TAULUKKO 2. Santahaminassa tavatut uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit (luokitus kuten taulukossa 1), jotka ovat joko (A) taantuneet tai kokonaan hävinneet tai (A) tavattu kautta aikain vain yksittäin. ATV = arvioitu taantumisen alkuvuosi, HV = arvioitu häviämisvuosi. Täsmäruu- tu löytyy vain lähteistä 34 ja 85 (6672:3392), sekä 86 (6671:3391). | TABLE 2. Threatened or nearly threatened species whose populations have either been decreasing or became locally extinct (A), and species represented only by a few specimens () in Santahamina. (ATV = estimated year when decline started; HV = estimated year of extinction)

A) LAJI * LÄHDE ATV HV communana, isoharmokääriäinen CR 40 1991 Calamia tridens, viheryökkönen VU 40 1983 Spaelotis ravida, lattamaayökkönen VU 40,86 1989 Parnassius apollo, apollo NT 40: 1915–59 useita 1960 Diloba caeruleocephala, sinihuppu NT 34,40 2000 Heliothis viriplaca, vihervaellusyökkönen NT 1,40: 1918–21 n, 9 exx. 1922 Eremobina pabulatricula, kirjojuuriyökkönen NT 40 1992 1999 TAANTUNEET Opigena polygona, kirjomaayökkönen NT 40, 85 1993 Xestia ashworthii, sinerväruuniyökkönen NT 40,86 1999 Mesogona oxalina, kolmioyökkönen - 1,2,46,85 2001

B) LAJI * LÄHDE Pyrausta auratus, meiramikirjokoisa RE 40: 1986 1 ex. Udea accolalis, pikkuokakoisa RE 40: 1947 1 ex. Olindia schumacherana, valkovyökääriäinen EN 40: 1990 1 F Coleophora pyrrhulipennella, kanervapussikoi VU 40: 1937 1 ex. Anarsia lineatella, luumukoi VU 40: 1947 1 ex. Thalera fimbrialis, vihermittari VU 13: 1981 1 F, 40:1996 1ex. Philereme vetulata, harmopaatsamamittari VU 1:1953 1 ex. Aplocera plagiata, mäkiokamittari VU 39:1999 2 exx. Lygephila viciae, sumuvirnayökkönen VU 40:1992 1 ex. Euchalcia modestoides, varjopatinayökkönen VU 48: 1970 1 ex. Lacanobia w-latinum, suotarhayökkönen VU 40: 1996 1 ex., 2001 1 ex. Perconia strigillaria, kehnämittari NT 40: 1947 1 ex. Trichosea ludifica, pihlajayökkönen NT 40:1999 1 C Ipimorpha contusa, poppelikääröyökkönen NT 18: 1985 1 C, 85: 2004 1 ex. Cosmia pyralina, punapetoyökkönen NT 2: 1960 1 F, 19: 1986 1 C, 33: 1994 1 ex. Conistra erythrocephala, tammipiiloyökkönen NT 22: 1987 1 ex., 33: 1994 1 ex., 40: 1995 1 ex., 1999 1 ex. Hydraecia petasitis, ruttojuuriyökkönen NT 40: 1993 1 ex. Hadena compta, vyöneilikkayökkönen NT 40: 1977 2 exx., 1970–80-luvuilla useita, 85: 1998 1 ex.

KAUTTA AIKAIN YKSITTÄIN TAVATUT AIKAIN YKSITTÄIN KAUTTA Elatobia fuliginosella, pihakorokoi DD 40: 1970 1 F Anorthoa munda, pilkkuraitayökkönen DD 40: 1996 2 C, 85: 2004 1 F / 1 C Endrosis sarcitrella, sikalakoi au 40: 1924 1 ex. Noctua janthina, tummamorsiusyökkönen au 40: 1992 1 F Kuvat PAKKANENTimo Lehto & PERTTI

C. tridens C, 41 mm D. caeruleocephala F, 42 mm X. ashworthii F, 43 mm

84 Baptria 3/2009 vata ”aallonnousua”, mutta parempaakaan le. Perhoslajin taantuminen ja häviäminen kuudella ja sitten sopia pitkissä seuranta- (ja helppoa) emme keksineet. Toisek- havaitaankin tavallisesti kovin myöhään sarjoissa ne kriteerit, joilla taantumaa ja si laji saattoi oikeasti aluksi runsastua ja suhteessa taantumisen asteeseen. Emme häviämistä valvotaan. sitten taas vähetä. Mutta varsinkin silloin, ole löytäneet yleispätevää ja maallikolle- Tekstistämme tuli uudella tavalla yksi- kun lähialueilla emme vastaavaa ”aallon- kin ymmärrettävää määritelmää taantu- puolinen, kun kirjoitimme oikeastaan vain laskua” havainneet, rohkenimme epäillä, misesta ja monet tuntuvat käyttävän ter- uhanalaisista lajeista. Mutta Santahami- että kyse oli lähinnä ilmoitusväsymykses- miä niin kuin parhaakseen katsovat. Omat nan harvinaisuudet ja vaeltajat on jo pe- tä. Ilmoitusväsymystä ilmeni erityisesti määritelmämme taantumisesta ja häviä- rinpohjaisesti käsitelty. Kai on myös niin, niiden lähteiden joukossa, jotka raportoi- misestä ovat kovin karkeita ja luultavas- että jos tuollaisen perhosen saa itse, siitä vat vain harvinaisuuksia. Joidenkin yök- ti yliherkkiä. Eihän näiden ilmiöiden tar- kirjoittaa suuremmalla hehkulla, kuin jos kösten kohdalla täytynee nostaa esiin vie- vitse Santahaminan kokoisessa saaressa pääsee kirjaamaan kunnioitettavan mää- lä kolmaskin näkökulma. Laji onkin run- tapahtua edes kaikkialla samanaikaisesti. rän muiden tallentamia harvinaisia perho- sastunut vaikkapa Virossa, mistä usein Jonkinlaista yleispätevyyttä nuo vuosilu- sia. seuraa yltynyt vaellushavaintojen määrä vut saisivat, jos pitkin etelärannikkoa mo- Suomessa. Lienee selvää, että uhanalai- nista havaintopisteistä olisi käytettävissä Kiitokset Antti Aallolle, Petri ja Tero Hir- siksi aiemmin luokitellut ja jo ennen sitä vastaavalla tavalla lasketut vuodet. Erillis- voselle, Henry Holmbergille (†), Chris- tai sen jälkeen runsastuneet lajit vain har- ten havaintopisteistä kertyneiden aineisto- ter Hublinille, Bo-Göran Kumlanderille voin enää ”ansaitsevat” entistä uhanalais- jen pohjalta voitaisiin yhteisymmärryk- ja Juha Lemströmille, jotka kaikki toimit- asemaansa. sessä sopia, milloin joku laji alkoi taantua tivat oleellista tietoa muistiinpanoistaan ”Tosiaan, eihän sitä ole vuosiin näky- tai lopulta katosi Suomesta. Toinen (koke- ja kokoelmistaan. Erityiskiitos vielä Ja- nyt” on tuttu huomautus ainakin jossakin muksesta tiedämme epärealistisen raskas) ri-Pekka Kaitilalle, joka teki suuren työn yhteydessä useimmille perhosharrastajil- menetelmä olisi laskea lajit yksilön tark- SPS:n arkiston esille kaivamisessa. Kuva JAAKKO KULLBERG

KUVA 5. Saharan avoimessa ja hiekkapohjaisessa ympäristössä esiintyy mm. kolmioyökkönen (Mesogona oxalina). Toimituksen huomio: Artikkelin havaintojakson (1915–2006) jälkeen vuosina 2007–2009 lajia on jälleen tavattu vuosittain useita yksilöitä kesässä (Jaakko Kullberg & Lassi Jalonen, suullinen tiedonanto).

LIITE. Helsingin Santahaminan perhoshavainnot vuosina 1915–2006 systemaattisessa järjestyksessä Kullberg ym. (2002) mukaan. Numero lajin perässä viittaa lähteeseen. | APPENDIX. Lepidopteran species observed in the island of Santahamina during years 1915–2006.

HEPIALIDAE: Hepialus fusconebulosus 79, P. apparellus 26.; 86, Elachista pullicomella 79, E. subalbidella 79, E. gleichenella 86, E. adscitella 79, E. 79.; YPONOMEUTIDAE: Yponomeuta bisulcella 86, E. trapeziella 20, evonymellus 79, Y .malinellus 86, OPOSTEGIDAE: Opostega salaciella 79.; E. canapennella 79.; Euhyponomeutoides albithoracellus 79, ADELIDAE: Nematopogon robertellus 86.; Cedestis subfasciella 79, Ocnerostoma friesei OECOPHORIDAE: Denisia stipella 86, PRODOXIDAE: Lampronia corticella 86.; 79, Argyresthia brockeella 79, A. goedartella Borkhausenia fuscescens 86, Endrosis sarcitrella 40, Pleurota bicostella 79.; TINEIDAE: Infurcitinea ignicomella 86, 79, A. pygmaeella 79, A. sorbiella 79, Archinemapogon yildizae 86, Elatobia A. conjugella 79.; AMPHISBATIDAE: Pseudatemelia fuliginosella 40, Niditinea fuscella 86, YPSOLOPHIDAE: Ypsolopha scabrella 86, josephinae 79.; N. striolella 86, Monopis weaverella 79, Y. parenthesella 79.; MOMPHIDAE: Mompha raschkiella 79.; M. spilotella 79.; PLUTELLIDAE: Plutella xylostella 86; BLASTOBASIDAE: Hypatopa binotella 79.; GRACILLARIIDAE: Caloptilia stigmatella : Agonopterix heracliana 79, Parornix scoticella 79, Phyllonorycter BATRACHEDRIDAE: Batrachedra 79, A .liturosa 79, A. ocellana 86, A. arenella praeangusta 79, B. pinicolella 86.; sorbi 79, P. nigrescentella 79, P. ulmifoliellus 79, Depressaria sordidatella 86, D. badiella

85 Baptria 3/2009 COLEOPHORIDAE: Coleophora serratella Evergestis aenealis 79, Udea ferrugalis 30, 87, Ochyria quadrifasiata 81, Orthonama 79, C. colutella 86, C. pyrrhulipennella 40, U. lutealis 79, U. accolalis 40, U. olivalis vittatum 85, O. obstipatum 34, Xanthorhoe C. alticolella 79.; 79, Opsibotys fuscalis 79, Pyrausta auratus decoloraria 87, X. fluctuata 81, X. annotinata : Metzneria lappeella 79, 40, Phlyctaenia cronata 86, P. perlucidalis 2, 85, X. montanata 81, X. spadicearia 85, M. metzneriella 79, lutulentella Algedonia terrealis 86, Psammotis pulveralis X. ferrugata 87, X. biriviata 81, X. designata 79, Eulamprotes unicolorella 79, Bryotropha 79, Paratalanta pandalis 86, Pleuroptya 85, Euphyia biangulata 85, E. unangulata similis 79, B. senectella 79, Recurvaria ruralis 86, Nomophila noctuella 2.; 87, Epirrhoe tristata 81, E. pupillata 40, leucatella 79, Exoteleia dodecella 79, LASIOCAMPIDAE: Poecilocampa populi E. galiata 85, E. alternata 81, Mesoleuca Teleiopsis diffinis 79, Gelechia rhombella 79, 85, Trichiura crataegi 81, Malacosoma albicillata 85, Pelurga comitata 87, Larentia G. jakovlevi 79, G. muscosella 79, Chionodes castrense 85, Lasiocampa quercus 81, clavaria 81, Entephria caesiata 85, Spargania continuellus 86, Neofriseria peliella 86, Macrothylacia rubi 85, Dendrolimus pini 85, luctuata 87, Lampropteryx suffumata 85, Anarsia lineatella 40, Helcystogramma Phyllodesma ilicifolium 85.; L. otregiata 85, Ecliptopera silaceata 79, lineolellum 79, H. rufescens 79.; E. capitata 1, Eustroma reticulatum 85, ENDROMIDAE: Endromis versicolora 85.; Eulithis prunata 85, E. testata 86, E. SESIIDAE: Synanthedon scoliaeformis 86, SATURNIIDAE: Aglia tau 81, Saturnia populata 79, E. mellinata 85, E. pyraliata 85, S. mesiaeformis 5; pavonia 81.; E. pyropata 40, Dysstroma citratum 82, D. COSSIDAE: Cossus cossus 86.; truncatum 85, D. latefasciatum 86, Cidaria SPHINGIDAE: Mimas tiliae 85, Smerinthus fulvata 87, Chroloclysta siterata 82, C. miata : Aleimma loeflingianum 86, ocellatus 85, Laothoe populi 85, L. amurensis 85, Plemyria rubiginata 81, Thera firmata Acleris bergmanniana 79, A. hastiana 86, 85, Sphinx ligustri 85, S. pinastri 79, Hyles 85, T. variata 86, T. obeliscata 82, T. cognata A. nigrilineana 86, A. maccana 86, A. gallii 85, Deilephia elpenor 85, P. porcellus 85, T. juniperata 81, Heterothera serraria emargana 89, Eupoecilia angustana 79, 85.; 86, Electrophaes corylata 85, Cosmorhoe Cochylis dubitana 79, Exapate congelatella HESPERIIDAE: Pyrgus malvae 81, ocellata 85, Colostygia pectinataria 87, 89, Eana incanana 79, Cnephasia Thymelicus lineola 85, Ochlodes sylvanus 85.; Hydriomena furcata 82, H. impluviata stephensiana 86, C. asseclana 79, 79, H. ruberata 85, Operophtera brumata C. communana 40, Epagoge grotiana 86, PAPILIONIDAE: Parnassius apollo 40, Papilio machaon 81.; 89, O. fagata 85, Epirrita autumnata 85, Paramesia gnomana 79, Archips oporanus Asthena albulata 87, Euchoeca nebulata 86, A. podanus 86, A. rosanus 86, Ptycholoma PIERIDAE: Leptidea sinapis 81, 85, Venusia blomeri 9, Hydrelia sylvata 85, lecheanum 86, Pandemis cinnamomeana 86, Anthocharis cardamines 81, Pieris brassicae H. flammeolaria 87, Philereme vetulata P. cerasana 86, P. heparana 86, P. dumetana 10, P. rapae 85, P. napi 85, Pontia daplidice 1, Rheumaptera hastata 85, R. subhastata 23, Syndemis musculana 86, Lozotaenia 85, Colias hyale 87, Gonepteryx rhamni 85.; 81, R. undulata 81, Triphosa dubitata 82, forsterana 79, Aphelia paleana 79, A. unitana Coenocalpe lapidata 85, Horisme tersata 85, 86, A. viburniana 86, Clepsis senecionana LYCAENIDAE: Satyrium pruni 85, Callophrys rubi 85, Lycaena phlaeas 85, Anticollix sparsatus 81, Mesotype didymata 86, C. ruritana 86, Adoxophyes orana 86, 85, M. parallelolineata 87, Perizoma Eulia ministrana 89, Olindia schumacherana L. virgaureae 85, Cupido argiades 81, Celastrina argiolus 73, Plebeius argus 83, affinitatum 79, P. alchemillatum 85, 40, Endothenia quadrimaculana 79, Lobesia P. hydratum 85, P. bifaciatum 85, bicinctana 86, L. abscisana 86, Hedya P. idas 86, Albulina optilete 85, Polyommatus semiargus 87, P. amandus 85, P. icarus 85.; P. blandiatum 85, P. albulatum 81, nubiferana 86, H. salicella 86, Orthotaenia P. flavofasciatum 79, taeniata 85, NYMPHALIDAE: Argynnis paphia 85, undulana 79, Apotomis betuletana 86, Gagitodes sagittatus 85, Eupithecia tenuiata A. aglaja 85, A. adippe 85, A. laodice 87, Olethreutes arcuellus 86, Celypha rufana 79, E. inturbata 81, E. plumbeolata 85, Issoria lathonia 75, Brenthis ino 85, Boloria 86, C. cespitana 86, Loxoterma lacunana E. abietaria 87, E. analoga 85, E. linariata selene 85, B. euphrosyne 81, Araschnia 79, Ancylis laetana 79, A. diminutana 79, 85, E. exiguata 79, E. valerianata 85, levana 31, Vanessa atalanta 57, V. cardui 2, A. myrtillana 79, A. badiana 79, Enarmonia E. pygmaeata 87, E. venosata 85, Nymphalis io 14, N. urticae 85, N. antiopa formosana 86, Thiodia citrana 79, Rhopobota E. centaureata 81, E. actaeata 85, 81, N. c-album 82, Apatura iris 51, A. ilia naevana 79, Epinotia brunnichana 86, E. E. selinata 81, E. trisignaria 85, 74, Lasiommata maera 87, Coenonympha maculana 86, E. bilunana 86, E. ramella 86, E. intricata 87, E. satyrata 79, E. absinthiata glycerion 87, Aphantopus hyperanthus E. nisella 86, E. tenerana 86, E. signatana 79, 85, E. goossensiata 85, E. assimilata 79, 82, Maniola jurtina 80, Erebia ligea 85, Eucosma cana 79, E. lacteana 40, Epiblema E. tripunctaria 79, E. vulgata 79, Hipparchia semele 85.; foenellum 79, Notocelia cynosbatella 79, E. denotata 85, E. subfuscata 79, E. icterata Cydia succedana 40, C. coniferana 86, DREPANIDAE: Thyatira batis 81, 85, E. succenturiata 87, E. orphnata 85, C. cosmophorana 86, L. strigana 79, Habrosyne pyritoides 19, Tethea ocularis 85, E. subumbrata 81, E. millefoliata 40, Pammene insulana 86, P. fasciana 86, T. or 79, Tetheella fluctuosa86, Ochropacha E. simpliciata 85, E. sinuosaria 85, E. Dichrorampha plumbana 86.; duplaris 79, Achlya flavicornis 81, Falcaria indigata 79, E. pimpinellata 85, E. nanata 87, : Gillmeria pallidactyla lacertinaria 81, Drepana falcataria 85, E. ochridata 40, E. innotata 85, 79, osteodactyla 79.; D. curvatula 87.; E. virgaureata 79, E. pusillata 85, E. lariciata PYRALIDAE: Pyralis farinalis 86, P. regalis GEOMETRIDAE: Archiearis parthenias 85, E. tantillaria 81, E. conterminata 85, E. 86, Hypsopygia costalis 86, Orthopygia 85, Geometra papilionaria 79, Thetidia lanceata 85, Gymnoscelis rufifasciata 86, glaucinalis 86, Cryptoblabes bistriga 86, smaragdaria 81, Jodis lactearia 85, J. Pasiphila chloerata 85, P. rectangulata 87, Ortholepis betulae 86, Pempelia palumbella putata 86, Hemithea aestivaria 85, Chlorissa P. debiliata 86, Odezia atrata 85, Carsia 86, P. formosa 86, Dioryctria schuetzeella viridata 85, Thalera fimbriata 13, Cyclophora sororiata 85, Aplocera praeformata 85, 86, Trachycera advenella 79, Apomyelois pendularia 205, C. annularia 9, C. A. plagiata 39, Lobophora halterata 85, bistriatellus 86, Assara terebrella 86, albipunctata 79, C. punctaria 85, Timandra Pterapherapteryx sexalata 81, Acasis viretata Ephestia elutella 86, Scoparia subfusca 86, griseata 85, T. comai 81, Scopula immorata 85, Trichopteryx carpinata 81, Abraxas S. basistrigalis 86, S. ambigualis 79, 79, S. corrivalaria 54, S. ornata 24, S. grossulariatus 85, A. sylvatus 81, Lomaspilis S. ancipitella 79, Dipleurina lacustrata 79, incanata 85, S. immutata 85, S. ternata 87, marginata 79, Lomographa bimaculata 81, Eudonia pallida 86, E. murana 86, S. floslactata 79, serpentata 85, L. temerata 79, Cabera pusaria 79, E. truncicolella 86, E. mercurella 79, I. sylvestraria 87, I. biselata 79, C. exanthemata 79, Ennomos autumnarius 85, E. sudetica 86, Catoptria permutatella 79, I. dimidiata 85, I. pallidata 87, I. emarginata E. alniarius 81, E. fuscantarius 85, Selenia C. pinella 86, C. falsella 79, C. verella 86, 79, I. aversata 85, I. straminata 86, dentaria 87, S. tetralunaria 85, Odontopera Pediasia aridella 86, Agriphila inquinatella I. deversaria 85, Phibalapteryx virgata 40, bidentata 79, Crocallis elinguaria 81, 79, A. selasella 86, Chrysoteuchia culmella Scotopteryx chenopodiata 79, Costoconvexa Opistograptis luteolata 85, Ourapteryx 79, Crambus pascuellus 79, C. lathoniellus polygrammata 53, Catarhoe cuculata 85, sambucaria 21, Plagodis pulveraria 85, P. 79, C. perlellus 79, Cynaeda dentalis 81, C. rubidata 85, Camptogramma bilineatum dolabraria 86, Cepphis advenaria 81, Epione

86 Baptria 3/2009 repandaria 85, E. vespertaria 87, Colotois Trichoplusia ni 36, Diachrysia chrysitis Archanara geminipuncta 4, A. dissoluta 85, pennaria 81, Apeira syringaria 38, Hylaea 79, D. tutti 85, Euchalcia modestoides 40, A. sparganii 2, Sedina buettneri 70, S. fasciaria 81, Campaea margaritaria 73, Lamprotes c-aureum 28, Macdunnoughia pygmina 85, Arenostola phragmitidis 2, Petrophora chlorosata 85, Macaria notata confusa 58, Plusia festucae 79, P. putnami Chortodes elymi 81, C. fluxus 79, Hadula 79, M. alternata 85, M. signaria 87, M. 85, Autographa gamma 82, A. pulchrina 79, trifolii 81, Lacanobia w-latinum 40, liturata 81, M. wauaria 79, M. loricaria 85, A. bureatica 85, A. jota 87, A. mandarina 11, L. oleracea 81, L. thalassina 79, L. contigua M. brunneata 79, Chiasmia clathrata 79, A. bractea 79, Syngrapha interrogationis 85, 85, L. suasa 86, Hada plebeja 79, Hecaterina Perconia strigillaria 40, Siona lineata 85, Panthea coenobita 85, Trichosea ludifica 40, bicolorata 81, Hadena capsincola 79, Gnophos obfuscatus 85, Charissa obscuratus Colocasia coryli 81, Diloba caeruleocephala H. compta 40, H. confusa 79, H. perplexa 79, Parietaria vittaria 85, Ematurga atomaria 34, Moma alpium 76, Acronicta alni 85, 85, Sideridis reticulata 86 S. rivularis 85, 85, Angerona prunaria 87, Bupalus piniarius A. cuspis 27, A. psi 81, A. aceris 40, Melanchra persicariae 75, M. pisi 81, 85, Arichanna melanaria 81, Alcis repandatus A. leporina 85, A. megacephala 25, Mamestra brassicae 63, Papestra biren 85, 79, A. jubatus 85, Hypomecis roboraria 86, A. strigosa 36, A. menyanthidis 85, Polia bombycina 81, P. trimaculosa 85, H. punctinalis 16, Deileptenia ribeata 85, A. auricoma 81, A. euphorbiae 85, P. nebulosa 86, Mythimna turca 3, Cleora cinctaria 81, Paradarisa consonaria A. rumicis 81, Craniophora ligustri 82, M. conigera 81, M. ferrago 85, M. straminea 49, Aethalura punctulata 71, Ectropis Simyra albovenosa 85, Cryphia raptricula 85, 87, M. impura 81, M. pallens 85, M. obsoleta crepuscularia 85, Biston stratarius 69, Eucarta virgo 54, Pseudeustrotia candidula 86, M. comma 85, M. flammea 85, Lasionycta B. betularius 81, Lycia hirtaria 85, Phigalia 70, Amphipyra pyramidea 11, proxima 85, L. imbecilla 85, Tholera cespitis pilosaria 85, Agriopis aurantiaria 87, Erannis A. berbera 57, A. perflua 2, A. tragopoginis 86, T. decimalis 87, Cerapteryx graminis 79, defoliaria 81.; 82, Brachionycha nubeculosa 85, Allophyes Panolis flammea 81, Orthosia incerta 85, O. NOTODONTIDAE: Clostera curtula 81, oxyacanthae 81, Calophasia lunula 85, gothica 86, O. opima 81, O. populeti 85, O. C. pigra 85, Notodonta torva 87, Cucullia fraudatrix 85, C. absinthii 85, cerasi 86, O. gracilis 85, Anorthoa munda N. dromedarius 85, N. tritophus 87, C. argentea 2, C. lactucae 85, C. umbratica 35, Axylia putris 85, Ochropleura plecta 79, N. ziczac 81, Pterostoma palpinum 81, 86, Pyrrhia umbra 81, Schinia scutosa 34, Diarsia mendica 79, D. dahlii 81, D. brunnea Philodon capucinus 79, Leucodonta bicoloria Heliothis viriplaca 1, Helicoverpa armigera 79, D. rubi 85, Noctua pronuba 81, N. orbona 85, Odontosia carmelita 85, O. sieversi 85, 35, Spodoptera exigua 53, Caradrina 45, N. interposita 85, N. comes 28, Pheosia gnoma 79, P. tremula 81, Ptilophora morpheus 79, Platyperigea montana 79, N. fimbriata82, N. janthina 40, Lycophotia plumigera 54, Gluphisia crenata 85, Furcula Paradrina selini 81, P. clavipalpis 85, porphyrea 79, Chersotis cuprea 85, Epipsilia bicuspis 85, F. furcula 81, F. bifida 87, Hoplodrina octogenaria 79, H. blanda 79, grisescens 86, Standfussiana lucernea 85, Cerura vinula 81, Phalera bucephala 85, Chilodes maritimus 85, Proxenus lepigone 85, S. simulans 40, Eurois occultus 82, Spaelotis Stauropus fagi 2.; Athetis pallustris 85, Rusina ferruginea 79, ravida 40, S. suecica 1, Opigena polygona 40, Phlogophora meticulosa 5, Euplexia lucipara Graphiphora augur 79, Xestia speciosa 85, LYMANTRIIDAE: Orgyia antiqua 85, 79, Thalpophila matura 40, Hyppa rectilinea X. sincera 85, X. alpicola 85, X. c-nigrum 6, Calliteara abietis 85, C. pudipunda 2, 79, Actinotia polyodon 79, Dypterygia X. triangulum 79, X. ashworthii 40, Euproctis similis 31, Leucoma salicis 85, scabriuscula 81, Trachea atriplicis 40, X. baja 81, X. castanea 85, X. collina 85, Lymantria monacha 1, L. dispar 2.; Mesogona oxalina 1, Parastichtis suspecta X. sexstrigata 85, X. xanthographa 1, NOLIDAE: Meganola strigula 85, Nola 81, P. ypsillon 85, Enargia paleacea 82, Eugraphe sigma 3, Coenophila subrosea 85, cuculatella 85, N. confusalis 85, N. aerugula Ipimorpha retusa 85, I. subtusa 86, I. contusa Cerastis rubricosa 81, C. leucographa 85, 87, Nycteola revayana 85, N. degenerana 87, 40, Cosmia affinis 81, C. pyralina 2, Naenia typica 86, Anaplectoides prasinus N. asiatica 34, 35, Pseudoips prasinanus 79, C. trapezina 81, Tiliacea citrago 82, 85, Cryptocala chardinyi 85, Protolampra Earias clorana 85.; T. aurago 82, Xanthia togata 81, X. icteritia sobrina 86, Peridroma saucia 31, Actebia 82, X. gilvago 85, Agrochola litura 81, praecox 85, A. fennica 28, Euxoa ochrogaster ARCTIIDAE: Thumatha senex 85, Nudaria A. helvolus 82, A. lota 85, A. macilentus 83, E. nigricans 81, E. nigrofusca 85, E. tritici mundana 85, Miltochrista miniata 85, Setina 86, A. circellaris 81, Conistra vaccinii 85, E. eruta 85, E. obelisca 86, E. cursoria irrorella 85,Cybosia mesomella 81, Pelosia 81, C. rubiginea 82, C. erythrocephala 85, Agrotis ipsilon 8, A. exclamationis 79, muscerda 85, Atolmis rubricollis 87, Lithosia 22, Brachyloma viminalis 82, Lithophane A. clavis 76, A. segetum 25, A. vestigialis 85. quadra 73, Eilema sororculum 19, hepatica 81, L. ornitopus 24, L. furcifera E. griseolum 81, E. lutarellum 85, E. 82, L. lamda 85, L. consocia 86, Lithomoia complanum 86, E. depressum 1, solidaginis 81, Xylena exsoleta 29, X. vetusta E. lurideolum 87, E. cereolum 31, 82, Eupsilia transversa 81, Dichonia aprilina Callimorpha dominula 31,Coscinia cribraria 82, Dryobotodes eremita 85, Antitype chi 85, Pericallia matronula 54, Arctia caja 87, 86, Ammoconia caecimacula 81, Dasypolia Diacrisia sannio 81, Rhyparia purpurata templi 85, Polymixis polymita 82, Blepharita 81,Diaphora mendica 85, Spilosoma amica 85, Mniotype adusta 86, M. bathensis lubricipedum 87, S. luteum 85, Phragmatobia 86, M. satura 81, Apamea monoglypha 82, fuliginosa 81.; A. lithoxylaea 85, A. sublustris 86, A. lithoxylaea F, 48 mm NOCTUIDAE: Paracolax tristalis 85, A. crenata 85, A. lateritia 81, A. furva 82, Macrochilo cribrumalis 87, Herminia A. rubrirena 85, A. oblonga 81, A. remissa tarsipennalis 86, H. tarsicrinalis 35, H. 85, A. unanimis 86, A. illyria 81, A. sordens grisealis 85, Polypogon tentacularius 87, 85, A. scolopacina 9, A. ophiogramma P. strigilatus 85, Rivula sericealis 79, 85, Eremobina pabulatricula 40, Oligia Schrankia costaestrigalis 85, Hypena strigilis 79, O. latruncula 79, O. fasciuncula proboscidalis 79, H. rostralis 85, 54, Mesoligia furuncula 81, M. literosa H. crassalis 87, Parascotia fuliginaria 85, 85, Mesapamea secalis 82, M. didyma 86, C. elymi F, 31 mm Catocala sponsa 2, C. fraxini 81, C. nupta Photedes minima 85, Luperina testacea 85, 2, C. adultera 57, C. promissa 2, C. pacta L. zollikoferi 72, Rhizedra lutosa 85, 44, C. fulminea 27, Laspeyria flexula 85, Amphipoea oculea 86, A. fucosa 82, Colobochyla salicalis 85, Callistege mi A. lucens 85, Hydraecia micacea 87, PAKKANENKuvat PERTTI 81,Euclidia glyphica 81, Lygephila pastinum H. ultima 7, H. nordstroemi 85, H. petasitis 85, L. viciae 40, Trisateles emortualis 40, Gortyna flavago 85, Calamia tridens 40, 70, Scoliopteryx libatrix 85, Protodeltote Staurophora celsia 86, Crypsedra gemmea pygarga 79, Deltote uncula 85, D. bankiana 81, Celaena haworthi 82, C. leucostigma 85, 54, Abrostola triplasia 9, A. tripartita 79, Nonagria typhae 87, Phragmatiphila nexa 34, S. lucernea F, 37 mm

87 Baptria 3/2009 Kirjallisuus 12) Suomalainen, E., Kaisila, J. & Mikkola, K. 1980: Noteworthy 45) Alvas, J. 1966 (toim.): Suomen Perhostutkijain Seuran (SPS) records of Finnish Lepidoptera 1955–1974. I. Hesperioidea, Papi- kiertokirje 9/66. lionoidea, Bombycoidea and Geometroidea. — Notulae Entomo- 46) Alvas, J. 1968 (toim.): SPS:n kiertokirje 6/68. Clayhills, T. H.1957: Provinsen Nylandias Macrolepidoptera med logicae 60: 49–61. särskild hänsyn till arternas förekomst i provinsens 29 socknar. 47) Alvas, J. 1969 (toim.): SPS:n kiertokirje 7/69. — Fauna Fennica 3: 1–83. 13) Anonyymi 1981: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 6: 93–97. 48) Jalas, I. 1970 (toim.): SPS:n kiertokirje 7/70. Kaisila, J.1962: Immigration und Expansion der Lepidopteren 49) Jalas, I. 1970 (toim.): SPS:n kiertokirje 7/71. in Finnland in den Jahren 1869–1960. — Acta Entomologica 14) Mikkola, K. 1983: Sää ja perhosten vaellukset kesällä 1983. Fennica 18: 1–452. — Baptria 8: 89–98. 50) Jalas, I. 1974 (toim.): SPS:n kiertokirje 2/74. Kullberg, J., Albrecht, A., Kaila, L. & Varis, V. 2002: Checklist 15) Anonyymi 1983: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 8: 51) Jalas,I. 1974 (toim.): SPS:n kiertokirje 8/74. of Finnish Lepidoptera – Suomen perhosten luettelo. 113–118. 52) Aalto, A. 1975 (toim.): SPS:n kiertokirje 9/75. — Sahlbergia 6: 45–190. 16) Anonyymi 1984: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 9: 53) Kaitila, J.-P. 2002 (toim.): Perhosvuosi 2001 Suomessa (Viikon- Kurtto, A. & Helyranta, L. 1998: Helsingin kasvit kukkivilta kivil- 79–83. lopputapahtuma 9.–10.2.2002,Turku). tä metsän syliin. — Helsingin kaupungin ympäristökeskus ja 17) Mikkola, K. 1984: Sää ja hyönteisten vaellukset kesällä 1984. 54) Haapala, S., Jalonen, L. & Kaitila, J.-P. 2007 (toim.): SPS ry, Yliopistopaino, Helsinki. 400 s. — Baptria 9: 85–92. Havaintomoniste 2006, Viikolopputapahtuma 14.–15.4.2007, Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 1991: Helsingin Isosaaren 18) Anonyymi 1985: Makrotiedonannot 1985–Makromeddelanden Kallvik, Helsinki. perhoset. – Baptria 16: 23–34. 1985. — Baptria 10:135–139. Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2007: Helsingin Santahaminas- 19) Repo, S. 1986: Makrotiedonannot 1986. — Baptria 11: 81–85. ta kaivataan tietoa! — Baptria 32:6. 20) Kerppola, S., Kontuniemi, I. & Löfgren, L. 1987: Mikrotiedonan- SPS:n arkiston lomakkeet ja Nieminen, M. 2008: Santahamina – Viaporin linnoituksen itäi- not 1986. — Baptria 12: 63–72. muistiinpanot. Documents in nen lukko. — Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian lai- 21) Repo, S. 1987: Makrotiedonannot 1987. — Baptria 12: 81–84. toksen julkaisusarja 2 N:o 10, Helsinki, 175 s. the archives of the Finnish Lepi- 22) Somerma, P. 1988: Sään yleispiirteitä ja ”suurperhosvaelluk- dopterological Society. Nupponen, K., Kaitila, J.-P., Klemetti, T., Kullberg, J. & Wetten- set”1987. — Baptria 13: 35–46. hovi, J. 2002: Suomesta tavatut harvinaiset suurperhoset en- nen vuotta 2000. — Baptria 27: 127–141. 23) Kerppola, S. & Kontuniemi, I. 1989: Mikrotiedonannot 1987 — 57) Hublin, C. 1986. Baptria 14: 19–25. Pöyry, J. 2002: Suositus luvanvaraisesta perhosten tallentami- 58) Kumlander, B.-G. 1986. 24) Repo, S. 1989: Makrotiedonannot 1988. — Baptria 14: 26–31. sesta ja yksilöiden sijoittamisesta. — Baptria 27: 52–54. 59) Laasonen, E. M. & L. 1986. 25) Mikkola, K. & Vakkari, P. 1990: Perhosten teollisuusmelanis- Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: 60) Kumlander, B.-G. 1987. Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö mi voimistui Suomessa 1980-luvulla: totta vai tarua? — Baptria 61) Kumlander, B.-G. 1988. & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. 15: 14–25. 62) Kullberg, A. 1988. Somerma, P., Koskinen, P. & Jalas, I. 1987: Vallisaaren suurper- 26) Kerppola, S. & Kontuniemi, I. 1990: Mikrotiedonannot 1988 — hosfauna — Baptria 12: 85–95. Baptria 15: 53–58. 63) Laasonen, E. M. & L. 1988. Somerma, P. & Koskinen, P. 1995: Täydennyksiä Helsingin Valli- 27) Repo, S. 1990: Makrotiedonannot 1989. — Baptria 15: 59–65. 64) Laasonen, E. M. & L. 1989. saaren suurperhosfaunaan. — Baptria 20: 72–74. 28) Repo, S. 1991: Makrotiedonannot 1990. — Baptria 16: 7–13. 65) Kumlander, B.-G. 1992. Sundell, P. R., Nieminen, M. & Uusimäki, A. 2003: Helsingin 29) Repo, S. 1992: Makrotiedonannot 1991. — Baptria 17: 10–14. 66) Landtman, M. 1992. uhanalaiset perhoset. — Helsingin kaupunkisuunnitteluviras- 30) Kaila, L. & Kerppola, S. 1992: Mikrotiedonannot 1990 67) Saarikoski, M. 1992. ton asemakaavaosaston selvityksiä 7: 1–109. — Baptria 17: 55–65. 68) Lehtinen, A. 1995. 31) Repo, S. 1993: Makrotiedonannot 1992. — Baptria 18: 59–65. 69) Kumlander, B.-G. 1996. 32) Repo, S. 1994: Makrotiedonannot 1993. — Baptria 19: 11–16. 70) Kumlander, B.-G. 2001. Muut lähteet 33) Repo, S. 1995: Makrotiedonannot 1994. — Baptria 20: 23–29. 71) Lemström, J. 2001. 34) Repo, S. & Kullberg, J. 1996: Makrotiedonannot 1995. 72) Öberg, L. 2001. Painetut lähteet. Printed — Baptria 21: 1–12. 73) Kumlander, B.-G. 2002. documents in chronological order. 35) Repo, S. & Kullberg, J. 1997: Makrotiedonannot 1996. — Baptria 22: 33–45. 74) Landtman, M. 2002. 1) Clayhills,T. H. 1957: Provinsen Nylandias Macrolepidoptera 36) Repo, S. & Kullberg, J. 1996: Suurperhostiedonannot 1997 75) Lemström, J. 2002. med särskild hänsyn till arternas förekomst i provinsens 29 (Lepidoptera:Hesperiidare–Noctuidae). — Baptria 23: 129–139. socknar. — Fauna Fennica 3: 1–83. 76) Öberg, L. 2002. 37) Mikkola, K. 2000: Sää ja hyönteisten vaellukset 1999. 2) Kaisila, J. 1962: Immigration und Expansion der Lepidopte- — Baptria 25: 33–43. ren in Finnland in den Jahren 1869–1960. — Acta Entomolo- gica Fennica 18: 1–452. 38) Salin, T. 2000: Toisen sukupolven havainnot 1999. — Baptria 25: 100–129. Yksityiset muistiinpanot, kirjeet, 3) Varis, V.1976: Tiedonantoja. — Baptria 1:51–57. Emailit. Private documents. 39) Kullberg, J. & Wettenhovi, J. 2002: Suomen suurperhostiedon- 4) Varis, V. 1977: Tiedonantoja. — Baptria 2: 90–92. annot 1999. — Baptria 27: 98–122. 5) Varis, V. 1978: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 3: 79) Aalto, A. 1971. 40) Sundell, P. R., Nieminen, M. & Uusimäki, A. 2003: Helsingin 89–91. uhanalaiset perhoset. — Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston 80) Helomaa, K. 1999. 6) Mikkola, K. 1979: Sää ja hyönteisten vaellukset kesällä 1978. asemakaavaosaston selvityksiä 7: 1–109. 81) Hirvonen, P. & T. 1999–2003. — Baptria 4: 1–10. 41) Mutanen, T., Kaitila, J.-P. & Välimäki, P. 2007: Huomionarvoi- 82) Holmberg, H. 1998–1999. 7) Varis, V. 1979: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 4:34. set suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2005. — Baptria 32: 83) Hublin, C. 2004–2006. 8) Mikkola, K. 1979: Sää ja hyönteisten vaellukset kesällä 1979. 40–67. 84) Jalonen, L. & Kullberg, J. 2006. — Baptria 4: 69–76. 85) Kumlander, B.-G. 1998–2006. 9) Varis, V. 1979: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 4: SPS:n kiertokirjeet ja monisteet. 82–85. Circulars of the Finnish Lepidoptero- 86) Laasonen, E. M. & L. 1999–2006. 10) Mikkola, K. 1980: Sää ja perhosten vaellukset kesällä 1980. logical Society. 87) Lemström, J. 1998–2006. — Baptria 5: 88–97. 88) Luontoliittolaisten hyönteissafarit/Paukkunen, J. 2006. 11) Varis, V. 1980: Tiedonantoja–Meddelanden. — Baptria 5: 44) Mikkola, A. V. V. 1960 (toim.=ed.): Suomen Lepidopterologien 89) Nupponen, K. 2006. 104–109. Kerhon kiertokirje 8/60.

88 Baptria 3/2009 Lentokentät uhanalaisen perhoslajiston korvaavina elinympäristöinä

Reima Leinonen, Juhani Itämies, Panu Välimäki, Tomi Mutanen

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, FI-87830 Nakertaja, [email protected] Juhani Itämies, Kaitoväylä 25 as. 6, FI-90570 Oulu, [email protected] Panu Välimäki,

REIMA LEINONEN Simeonintie 3, FI-90420 Oulu, [email protected] Tomi Mutanen, KUVA 1. Kajaanin Paltaniemen lentokentän kiitoratojen ympärille on Olkakirveenkatu 4 As. 3, FI-24130 Salo muodostunut laaja niittymäinen alue, jota hoidetaan niittämällä.

voimet ympäristöt ovat kuluneiden vuosikym- tomaat, ratapihat sekä teiden ja rautateiden penkereet menten aikana kokeneet merkittäviä muutoksia. muodostavat nykyään suuren osan jäljellä olevista kas- A Yhtenä keskeisimpänä syynä on maatalouden ra- villisuudeltaan ja rakenteeltaan perinteisiä ketoja ja har- kennemuutos, minkä vuoksi laidunnusta ja niittoa ei enää jujen avoimia paisterinteitä muistuttavista ympäristöistä. juuri harjoiteta (Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000). Ketojen ja Näistä teiden pientareet (Valtonen 2007), ratapihat (Välimäki ym. niittyjen määrä on vain murto-osa vuosisadan takaisesta 2008) ja lentokentät (Anonyymi 2005, From 2005) ovat osoittau- määrästä. Samanaikaisesti tehostunut kulojen torjunta- tuneet lupaaviksi ns. korvaaviksi ympäristöiksi aiemmin käytäntö on sekä vähentänyt metsäpalojen esiintymisti- kuiviin hiekkapohjaisiin niittyihin ja ketoihin sidoksissa heyttä että rajoittanut syttyneet metsäpalot hyvin pienia- olleille perhoslajeille. laisiksi (Kittamaa ym. 2009). Erityisesti kuivissa ja karuissa kan- Tämän artikkelin tavoitteena on edelleen korostaa gasmetsissä (esim. harjumetsät) nykyistä tiheämmin esiin- lentokenttien merkitystä uhanalaisten perhoslajien suo- tyneet kulot takasivat avoimien elinympäristölaikkujen jelussa sekä innostaa perhosharrastajia havainnoimaan säilymisen luontaisesti metsäisillä alueilla ja siten edesaut- useammin omilla pyyntialueillaan sijaitsevilla korvaaviksi toivat tiettyjen erikoistuneiden perhoslajien elinolosuhtei- elinympäristöiksi luokiteltavilla alueilla. Artikkeli julkais- den säilymistä. Elintilan kaventuessa monet ns. perinne- ja taan ihmistoiminnasta syntyneitä elinympäristöjä käsit- paahdeympäristöihin sidonnaiset perhoslajit ovat taantu- televän sarjan kolmantena osana (ks. myös Valtonen 2007, Vä- neet. Kedot ja muut avoimet hiekkapohjaiset alueet ovat- limäki ym. 2008). Perimmäisenä tavoitteena on täsmentää kin merkittävimpiä uhanalaisten perhosten elinympäris- korvaavien elinympäristöjen käsitettä, mikä toivottavas- töjä, sillä niissä elää yli puolet Suomen uhanalaisista per- ti edesauttaa näiden ympäristöjen arvon tunnustamista hoslajeista (Somerma 1997, Rassi ym. 2001, Pöyry ym. 2004, From 2005). ja rohkaisee niiden entistä merkittävämpään huomioi- Paahdeympäristöjen uhanalaistumiskehitys on joh- miseen käytännön luonnonsuojelutyössä. Lentokentti- tanut käytännön luonnonsuojelutoimenpiteisiin. Useiden en moninaisuuden seurauksena esimerkkeinä käytetään ympäristötahojen yhteistyönä toimitetussa Harjumetsien kahta toisistaan sekä luonnonoloiltaan että käyttöasteel- paahdeympäristöjen nykytila ja hoito 2006–2008 -hank- taan poikkeavaan kenttää, Ok Kajaanin Paltaniemi (Kuva 1) keessa etsittiin jäljellä olevia, hoitotoimin parannettavia ja Oba Hailuodon Pöllä (Kuva 4). Lisäksi suhteellisen poh- paahdeympäristöjä ja käynnistettiin niillä sekä hoitotoi- joisessa sijaitsevien kenttien esittämisellä pyritään saa- mia että erilaisia koejärjestelyjä hoitotoimien vaikutus- vuttamaan maantieteellistä yleistettävyyttä lentokentti- ten arvioimiseksi (Kittamaa ym. 2009). Hankkeen aikana inven- en merkitystä käsittelevään keskusteluun, sillä tavallisesti toitiin noin 30 000 hehtaaria harjumetsää, mistä yhteen- vastaavat esimerkit etsitään lähinnä Salpausselkien hiek- sä noin 120 hehtaaria arvioitiin soveltuvan hoitokohteik- kamailta. Artikkelissa käytetty nimistö on Kullbergin (2004) si. Edelleen luonnontilaisten tai lähes luonnontilaisten ja uhanalaisluokitus Rassin ym. (2001) mukainen. Erityises- paahdekohteiden osuus oli hyvin pieni, sillä lähes kaikki ti suojeltaviksi lajeiksi luetaan luonnonsuojeluasetuksen*) inventoinneissa löydetyt kohteet olivat enemmän tai vä- (160/1997; 22 §) liitteessä 4 mainitut lajit. hemmän umpeenkasvaneita ja niiden tilaa on perusteltua parantaa hoitotoimin. Ihmistoiminnan kautta syntyneet * Luonnonsuojeluasetus 14.2.1997/160, muutettu viimeksi säädöksellä 17.11.2005/913, ympäristöt, kuten lentokentät, hiekkakuopat, erilaiset jou- voimaan 1. pnä. tammikuuta 2006. 89 Baptria 3/2009 Airfields as alternative habitats for fussiana simulans are vulnerable. In addition to four vulnerable spe- threatened Lepidopteran species cies (Scythris empetrella, Monochroa ferrea, Eulamprotes superbel- la, Lemonia dumi), a nearly threatened species (Chionodes violace- The overgrowing of open habitats no longer used for traditional us) and a species with deficient data at the time of the Evaluation of forms of agriculture is one of the main factors that threaten Lepi- Threatened Species in Finland 2000 (Coleophora boreella) has been dopteran species in Finland. Effective prevention of forest fires has observed in Pöllä. The populations of C. alticolana and D. reticularis further decreased the total area of open habitats. As a consequence, are worth attention because the former species has only three known xeric meadows, leas and other sun-baked habitats especially on occurrences outside Paltaniemi, while the latter has none. We found sandy soils have nearly vanished. Under some conditions, roadsides out that C. alticolana and D. reticularis feed at least on Pilosella offic- and railway yards as well as airfields may develop into sanctuar- inarum and P. lactucella, respectively. Our observations suggest that ies for Lepidopterans associated with above mentioned habitats. On both species may feed also on major. It appears that the key our opinion, however, the value of the latter one in conservation of features that make Paltaniemi airfield habitable are herbaceous broad- endangered Lepidopterans is not wholly acknowledged so far. In or- leaved growing on barren ground rather than the availability of der to emphasise our point, we describe the habitat characteristics a certain host species as such. and endangered Lepidopteran fauna of airfields ofOk Kajaani (Pal- Both Paltaniemi and Pöllä harbour a considerable number of red taniemi) and Oba Hailuoto (Pöllä). We also provide a short review listed species, but these airfields are by no means exceptional. based on the recent reports on observations of endangered species Of 158 threatened Finnish species associated with relatively dry and in airfields across Finland. open habitats (subarctic species excluded), 66 (>40 %) have found a Vegetation in Paltaniemi is characterised by various herbaceous surrogate-habitat among airfields. Actually, the extant populations of plants (e.g. Achillea millefolium, Antennaria dioica, acer, such critically endangered species like Trifurcula headleyella, Perit- Leucanthemum vulgare, Pilosella spp., Prunella vulgaris and sev- tia farinella, Bucculatrix argentisignella, B. latviaella and D. reticula- eral representatives of the Botrychium, whereas flora of Pöllä ris are found exclusively on airfields. The highest numbers of threat- is dominated by dwarf shrubs (e.g. Salix repens, Calluna vulgaris, ened species occur in the airfields ofSa Lappeenranta (24 species), Ab Empetrum nigrum, Vaccinium vitis-idaea, Arctostaphylos uva-ursi). Dragsfjärd (Örö) (23), Kb Liperi (15) and N Hanko (Täktom) (13). So, All together eight out of nine moth species classified as threatened the most species rich airfields are located in southern Finland. Yet, we based on the IUCN criteria that have been observed in Paltaniemi stress that either threatened or nearly threatened species have been ob- have resident populations in the area. Of the resident species, Dia- served in 26 different airfields that are widely distributed in space up semia reticularis (CR), Cnephasia alticolana (CR) and Euxoa re- to Li Inari in northern Lapland. Thus, there is no doubt that airfields cussa (VU) are under strict protection in Finland, which means that have become key habitats in conservation of Lepidopteran species tra- the degradation of habitat important for their survival is prohibited. ditionally associated with xeric meadows not only locally, but also on The other threatened species Levipalpus hepatariellus, Coleophora a national scale. pyrrhulipennella, Dichrorampha consortana, D. alpinana, Stand-

Flygfält som ersättande livsmiljöer På Pöllä flygfält observerades fyra sårbara arter (Scythris empetrel- för hotade fjärilsarter la, Monochroa ferrea, Eulamprotes superbella och Lemonia dumi), en missgynnad (NT) art (Chionodes violaceus) samt en art (Coleophora Igenväxningen av öppna habitat som inte längre används för tradi- boreella) som klassades som bristfälligt känd (DD) i den finska rödlis- tionellt jordbruk är ett av de främsta hoten mot fjärilsarter i Finland. tan från år 2000. Den effektiva bekämpningen av skogsbränder har ytterligare mins- Populationerna av C. alticolana och D. reticularis är anmärknings- kat den totala arealen öppna marker. Följden har varit att torrängar värda eftersom den förstnämnda har bara tre kända förekomster utan- och andra solvarma habitat speciellt på sandmark nästan försvun- för Paltaniemi, medan den senare arten helt saknar sådana. Vi upptäck- nit. I vissa fall kan vägkanter, bangårdar och flygfält utvecklas till te att larver av C. alticolana och D. reticularis lever på åtminstone Pi- tillflyktsorter för fjärilar bundna till ovannämnda habitat. Enligt vår losella officinarum respektive P. lactucella. Enligt våra observationer mening har flygfälten inte ännu fullt ut uppfattats som värdefulla är det möjligt att båda arterna även kan leva på Plantago major. Det när det gäller skyddet av hotade fjärilar. För att ge tyngd åt vår åsikt verkar som om bredbladiga örter växande på bar mark — snarare än beskriver vi här habitaten och den hotade fjärilsfaunan på två flyg- någon särskild värdväxtart — är den faktor som gör Paltaniemi flygfält fält: Ok Kajana (Paltaniemi) och Oba Karlö (Pöllä). I artikeln ingår till ett lämpligt habitat för fjärilsarterna. även en kort översikt av de senaste rapporterna om hotade fjärilar Både Paltaniemi och Pöllä hyser ett stort antal rödlistade arter, men på flygfält i Finland. de här flygfälten är på inget sätt exceptionella. Av de 158 arter som i Vegetationen på Paltaniemi flygfält karaktäriseras av diverse ör- Finland associeras med torra och öppna habitat (subarktiska arter un- ter, såsom Achillea millefolium, Antennaria dioica, , dantagna) har 66 (> 40 procent) funnit en fristad på flygfält. I prakti- Leucanthemum vulgare, Pilosella spp., Prunella vulgaris och flera ken finns de återstående populationerna av akut hotade arter såsom Botrychium arter, medan floran på Pöllä flygfält domineras av låg Trifurcula headleyella, Perittia farinella, Bucculatrix argentisignella, risvegetation med arter såsom Salix repens, Calluna vulgaris, Em- B. latviaella och D. reticularis uteslutande på flygfält. Det största an- petrum nigrum, Vaccinium vitis-idaea och Arctostaphylos uva-ursi. talet hotade arter förekommer på flygfälten i Sa Villmanstrand (24 ar- Av de sammanlagt nio hotade fjärilsarter (enligt IUCN:s kriterier) ter), Ab Dragsfjärd (Örö) (23), Kb Liperi (15) och N Hangö (Täktom) som observerades i Paltaniemi har åtta fasta förekomster på områ- (13). De artrikaste flygfälten finns sålunda i södra Finland. Vi framhål- det. Av dessa räknas reticularis (CR), Cnephasia altico- ler dessutom att antingen hotade eller missgynnade arter har påträffats lana (CR) och Euxoa recussa (VU) som arter som i Finland kräver på 26 olika flygfält på olika håll ända upp till Li Enare i norra Lapp- speciellt skydd, vilket innebär att det enligt lag är förbjudet att för- land. Det är sålunda ingen tvekan om att flygfält har blivit nyckelhabi- sämra habitat som är viktiga för deras överlevnad. De övriga hota- tat i skyddet av fjärilsarter hemmahörande på torrängar — inte bara på de arterna, Levipalpus hepatariellus, Coleophora pyrrhulipennella, lokal utan även nationell nivå. Dichrorampha consortana, D. alpinana och Standfussiana simu- lans , hör till kategorin sårbara (VU).

90 Baptria 3/2009 KUVA 2. Joko esiselvitysten (avoimet a) b) c) ympyrät) tai laji-/lajistoselvitysten (mustat ympyrät) piiriin kuuluneet lentokentät (a), joilla on havaittu uhan- alaisia tai silmälläpidettäviä paahde- perhoslajeja (b) sekä kyseisen lajiston kannalta seitsemän merkittävintä lento- kenttää Suomessa (c). | FIG. 2. Airfields with data either on vegetation (open circles) or Lepidopteran species (solid markers) (a), and airfields with resident population of threatened or nearly threatened species naturally associat- ed with xeric meadows (b), and seven airfields with the the highest number of those species in Finland (c).

kentän lajistoa (Kyrki & Tokola 1980). TM toi- Lentokentillä on kuivien Kajaanin ja Hailuodon mitti alueen esiselvityksen vuonna 2004. ketojen ja hiekkapohjaisten lentokentät eroavat Vanhastaan on tiedetty, että alueella esiin- paahdealueiden havainnointihistorialtaan tyy tiettyjä harvinaisia perhoslajeja, joita tunnusomaisia piirteitä kukin on vuorollaan käynyt Pöllässä ke- Kajaanin lentokentältä ei tunneta vanho- räämässä. Käytännössä aktiivinen havain- ja perhoshavaintoja. Havainnointihisto- nointi on jatkunut vuosittain. Toisin kuin Kajaani, Paltaniemi ria sai alkunsa varsinaisesti vasta 2000-lu- Kajaanin kentällä, Pöllän havainnointi on (7128:8328; ETRS-TM35FIN) vun alussa (2002), jolloin RL ja JI kävi- siis perustunut lähinnä yksittäisten harras- vät kentällä ensimmäisiä kertoja. Vuonna tajien käynteihin. Kirjoittajien lisäksi uu- Kajaanin lentokenttä sijaitsee Oulujär- 2003 lajistoselvitystä jatkettiin aktiiviha- dempia perhoshavaintoja (1990–2009) ven itäpuolella Paltaniemen kaupungin- vainnoinnin lisäksi yhdellä maavalorysäl- Pöllästä ovat ilmoittaneet mm. Petri Hir- osassa. Kentän rakentaminen alkoi 1939 lä, missä valonlähteenä käytettiin 250 W vonen, Marko Mutanen, Kai Saloranta, ja säännöllinen reittiliikenne käynnistyi kirkasta elohopealamppua. Alkukesästä Reijo Siloaho, Kari Vaalamo ja Bo Wik- 1956. Kenttä sai lähes nykyisen asunsa jo 2004 TM toimitti alueen esiselvityksen eli ström. 2000-luvun alkupuolella kentäl- 1960-luvulla (Paavola 1997). Viimeisimmät kartoitti alueen elinympäristötyypit ja alu- lä pidettiin kahden vuoden ajan malaise- laajamittaisemmat laajennukset ja maan- eella tavattavien perhosten kannalta mer- pyydystä, muttä tällä menetelmällä ei ha- siirtotyöt kentällä on suoritettu vuosina kittävien kasvilajien esiintymät erityisesti vaittu uusia uhanalaisia perhoslajeja. 1993 ja 2003. Kenttäalue käsittää itä–län- uhanalaista perhoslajistoa silmällä pitäen.

Kainuun ympäristökeskuksen kasviekolo- REIMA LEINONEN gi Maarit Vainio täydensi kasvillisuuskar- toitusta vielä samana kesänä. Esiselvitys mahdollisti entistä suunnitelmallisemman lajistoselvityksen, mitä jatkettiin sekä ak- tiivihavainnoinnilla, valorysällä että kah- della syöttirysällä. Lisäksi alueelle sijoi- tettiin yksi Malaise-pyydys. Lajistoselvi- tys on jatkunut vastaavilla menetelmillä vuosina 2005–2009 (vuoden 2009 aineis- to osin vielä määrittämättä). Lentokentän alueella kulkeminen on luvanvaraista. Tä- män johdosta alueen perhoshavainnointiin on osallistunut vain kourallinen harrasta- jia. Päävastuun havainnoinnista ovat kan- taneet RL ja JI (2002–2009), joiden lisäksi kentällä ovat perhosia havainnoineet vain TM ja Timo Nupponen vuonna 2004. Hailuodon Pöllän lentokentän havain- nointihistoria ulottuu vähintään 1960-lu- vulta tähän päivään. Ensimmäinen laa- jempi selvityskäynti lienee 1970-luvun KUVA 3. Paltaniemen lentokentän sivukiitorataa reunustaa edustava niukkakasvuinen lopussa Hailuodossa järjestetyn pikkuper- kangasketo, mikä kissankäpäläkasvustoineen muodostaa merkittävän elinympäristön hoskokouksen yhteydessä, jolloin joukko uhanalaisille perhoslajeille. Suomen eturivin mikroharrastajia selvitti 91 Baptria 3/2009 si-suunnassa kulkevan kestopäällystetyn rex nigra). Pääkiitoradan pohjoispuolella Hailuoto, Pöllä pääkiitoradan sekä pohjois–etelä-suun- on sen sijaan suhteellisen runsaasti aarista (7207:8391) nassa kulkevan sorapintaisen sivukiitora- kahteen aariin kokoisia kuivempia aluei- dan. Pääkiitorata on n. 2,5 km ja sivukii- ta, joilla kasvillisuus on monipuolisempaa Hailuodon lentokenttä sijaitsee saaren ete- torata n. 1 km pituinen. Molempien kiito- ja perhoslajiston havainnoinnin kannalta läkärjessä aivan merenrannan tuntumassa. ratojen reunoilla on useiden satojen met- mielenkiintoisempaa (Taulukko 1). Kuivem- Mereisestä sijainnistaan johtuen alueen il- rien levyiset kaistaleet niittymäistä kas- pia alueita luonnehtivia uhanalaisten per- masto-olosuhteet poikkeavat selvästi sisä- villisuutta, joka pidetään matalakasvuise- hosten kannalta joko suoraan (ravintokas- maan olosuhteista. Kesä tulee Hailuotoon na vuosittain 2–3 kertaa toistettavalla nii- vit) tai epäsuorasti (ympäristön ominai- mannermaata myöhemmin, syksy jatkuu tolla (Kuva 1). Niittojäte on aiemmin kerät- suuksien indikaattorit) merkittäviä kasvi- pidempään, tuuli puhaltaa voimakkaam- ty pois, mutta viime vuosina niittojäte on lajeja edustavat mm. siankärsämö (Achil- min, vettä sataa harvemmin ja paistetunte- jätetty paikalleen lähiympäristön karjata- lea millefolium), kissankäpälä (Antenna- ja kertyy enemmän. Pöllän lentokenttä on louden loputtua (Veli-Pekka Pitkänen, suull. tie- ria dioica), karvaskallioinen (Erigeron pienkoneille tarkoitettu laskeutumisalus- to). acer), päivänkakkara (Leucanthemum vul- ta, joka käsittää yhden n. 700 metriä pit- Lentokentän maaperä on hiekkaa, sil- gare), variksenmarja (Empetrum nigrum), kän päällystämättömän kiitoradan. Kiito- lä se on perustettu Oulujärven rantahiek- kanerva (Calluna vulgaris), keltanot (Pi- rata, jota ei vaikuta nykyisin käytettävän kamuodostumien päälle. Yleisvaikutel- losella spp.) [erikoisuutena korvakeltano juuri lainkaan, kulkee suurin piirtein itä– maltaan Kajaanin lentokenttä on kui- (Pilosella lactucella)], niittyhumala (Pru- länsi-suunnassa. Kenttäalue voidaan ja- tenkin suhteellisen reheväkasvuinen — nella vulgaris), puna-apila (Trifolium pra- kaa kahteen osaan. Keskiosassa sijaitsee hiekkamaata on näkyvissä lähinnä kiito- tense), kultapiisku () ja varsinainen lentokoneiden kulkurata, joka rata-alueen pohjoisosissa. Alueen etelä- pukinjuuri (Pimpinella saxifraga). Lisäksi on kasvillisuudeltaan ruohovaltaista (Kuva osat vaikuttavat lähinnä vanhalta pellolta maininnan arvoisia kasvilajeja ovat kuivi- 4). Reunaosan, joka käsittää keskiosan ul- tai niityltä, minkä seurauksena kenttäalu- en ahojen ja ketojen indikaattorilajeina pi- kopuolisen kiitorata-alueen, kasvillisuutta etta luonnehtii laajalti levittäytyvä tiheä- detyt ketonoidanlukko (Botrychium luna- hallitsevat erilaiset varvut. Kenttää on pi- kasvuinen suurruohosto. Rehevämmille ria), pohjannoidanlukko (B. boreale), sui- detty avoimena koneellisella niittämisellä, alueille tyypillisiä kasveja ovat voikukka keanoidanlukko (B. lanceolatum) ja aho- mutta niittoa ei suoriteta vuosittain. Kii- ( spp.), koiranputki (Anthris- noidanlukko (B. multifidum). Lentoken- torata-alueen reunaosa kentän itäpäädyssä cus sylvestris), niittyleinikki (Ranuncu- tän sivukiitoradan ympäröivät kangaske- on ollut osana laajempaa lammaslaidun- lus acris), huopaohdake (Cirsium heleni- tolaikut kissankäpäläkasvustoineen muo- aluetta muutaman viime vuoden ajan. oides), maitohorsma (Epilobium angus- dostavat Kainuulaisittain näyttävän koko- Kuten koko Hailuoto, myös Pöllä on tifolium) ja useat isot heinät ja sarat ku- naisuuden (Kuva 3). Sivukiitorata poistettiin maaperältään hiekkapohjaista. Alueen ten juolavehnä (), nurmi- käytöstä vuonna 2007, mikä on kasvatta- kasvillisuudelle on luonteenomaista kui- lauha (Deschampsia caespitosa), timotei nut merkittävästi kissankäpälän määrää ja van hiekkapohjan tuoman vaikutuksen li- ( pratense) ja jokapaikansara (Ca- kasvustojen laajuutta. säksi mereisyys, mikä näkyy useiden me- renrantakasvien runsautena. Keskiosa on TAULUKKO 1. Hailuodon Pöllän ja Kajaanin Paltaniemen lentokentillä esiintyvät uhanalaisten kauttaaltaan kuivaa, ketomaista ympäris- perhosten merkittävät ravintokasvit. | TABLE 1. Abundant host plants of threatened Lepidop- töä. Matalan kasvillisuuden valtalajeina terans in airfields of Kajaani (Paltaniemi) and Hailuoto (Pöllä). ovat nadat (Festuca spp.), siankärsämö, hanhenpaju (Salix repens), sekä paikoin KASVILAJIT Hailuoto, Kajaani, reunaosista keskiosaan ulottuvaa num- PÖLLÄ PALTA- NIEMI mea luonnehtivat kanerva ja variksenmar- ja (Taulukko 1). Itäpäässä kasvaa lisäksi har- nyylähaarikko Sagina nodosa ⎷ vakseltaan sarjakeltanoa ( um- hanhenpaju Salix repens ⎷ bellatum) ja puna-apilaa. Reunaosan poh- kanerva Calluna vulgaris ⎷ ⎷ joispuoli on varvikkoista, hyvin kuivaa ja sianpuolukka Arctostaphylos uva-ursi ⎷ ⎷ paljasta mineraalimaata on runsaasti nä- variksenmarja Empetrum nigrum ⎷ ⎷ kyvissä. Eteläpuoli on yhtenäisen varvi- ahomansikka Fragaria vesca ⎷ kon [kanerva, variksenmarja, puolukka nätkelmät ja virnat Lathyrus spp. ja Vicia spp. ⎷ ⎷ (Vaccinium vitis-idaea), hanhenpaju] pei- puna-apila Trifolium pratense ⎷ ⎷ tossa. Kentän länsipäässä on paikoin jopa pukinjuuri Pimpinella saxifraga ⎷ suomaista kasvillisuutta, kuten suomyrttiä niittyhumala Prunella vulgaris ⎷ (Myrica gale) ja karpaloa (Vaccinium oxy- kultapiisku Solidago virgaurea ⎷ coccos). Eteläpuolen pohjakerros on pak- karvaskallioinen Erigeron acer ⎷ susti sammaleinen, kun taas pohjoispuo- jokapaikansara nigra ⎷ ⎷ len pohjakerros koostuu lähinnä jäkälis- kissankäpälä Antennaria dioica ⎷ tä. Itäpäädyn reuna-alueella avoimen mi- siankärsämö Achillea millefolium ⎷ ⎷ neraalimaan määrä on viime vuosien ai- pietaryrtti Tanacetum vulgare ⎷ ⎷ kana lisääntynyt, varvikko madaltunut päivänkakkara Leucanthemum vulgare ⎷ sekä matalat ruohovartiset kasvit runsas- sarjakeltano Hieracium umbellatum s. l. ⎷ ⎷ tuneet todennäköisimmin lampaiden lai- keltanot Pilosella spp. ⎷ dunnuksen vaikutuksesta. Lammaslaitu- ⎷ korvakeltano Pilosella lactucella mella ainakin väliaikaisesti runsastuneita ruohovartisia kasvilajeja ovat mm. nyylä-

92 Baptria 3/2009 PANU VÄLIMÄKI

KUVA 4. Hailuodon Pöllän lentokentän ruohovaltaista keskiosaa reunustaa varpuvaltainen nummi. haarikko (Sagina nodosa), jokapaikansa- TAULUKKO 2. Kajaanin Paltaniemen ja Hailuodon Pöllän lentokentillä havaitut uhanalaiset, ra ja sarjakeltano. Koko alueella on myös silmälläpidettävät ja puutteellisesti tunnetut perhoslajit ja kommentteja lajien runsaudesta laajoja sianpuolukkakasvustoja (Arctos- (erityisesti suojeltavat lajit tummennettuina). | TABLE 2. Observed threatened and nearly taphylos uva-ursi). threatened species based on IUCN criteria and a species with deficient data (DD) with notes on their abundance in airfields of Kajaani (Paltaniemi) and Hailuoto (Pöllä) (species under strict protection in bold face). Uhanalaisia perhoslajeja tavataan sekä Paltaniemessä että Pöllässä KENTTÄ LAJI IUCN- LAJIN ASEMA luokka Kajaanin Paltaniemen lentokentällä on havaittu vuosina 2002–2008 yhteensä 279 Kajaani, Cnephasia alticolana CR runsas, väh. kymmeniä PALTA- vuosittain suurperhos- ja 320 pikkuperhoslajia, joka NIEMI Diasemia reticularis CR runsas, väh. kymmeniä on puolet koko Kainuusta havaitusta per- vuosittain hoslajistosta. Kentältä havaituista lajeista Merrifieldia tridactyla EN harhailija (2008: 1 ex.) yhdeksän on luokiteltu uhanalaisiksi (luo- Levipalpus hepatariellus VU runsas (2005: >30 exx.) kat CR–VU) (Taulukko 2). Uhanalaisista la- jeista kaksi luokiteltiin hävinneiksi (RE) Coleophora pyrrhulipennella VU vakinainen edellisen uhanalaisuustarkastelun yhtey- Dichrorampha consortana VU vakinainen, suhteellisen runsas (2004: 9 exx.) dessä (Rassi ym. 2001), mutta uudelleen löy- tymisen seurauksena lajit ovat käytännös- Dichrorampha alpinana VU vakinainen sä tulkittava kuuluvaksi luokkaan kriitti- Standfussiana simulans VU asema epäselvä (2006: 1 ex.) sesti uhanalaiset (CR). Yksi Paltaniemes- Euxoa recussa VU vakinainen, vaihtelevakan- tainen (2004: 42 exx.; 2005: sä havaittu laji on luokiteltu erittäin uhan- 8 exx.) alaiseksi (EN) ja kuusi lajia vaarantuneek- si (VU). Edellä tarkoitetuista lajeista eri- Hailuoto, Scythris empetrella VU vakinainen, harvalukuinen tyisesti suojeltavia ovat Diasemia reticu- PÖLLÄ Monochroa ferrea VU vakinainen, runsas (29.6.–1.7. laris (koukerokoisa), Cnephasia alticola- 1999: n. 100 exx.) na (karjalanharmokääriäinen) sekä Mer- Eulamprotes superbella VU vakinainen, runsas rifieldia tridactyla (dyynisulkanen), jotka Lemonia dumi VU todennäköisesti vakinainen, kaikki ovat suhteellisen matalakasvuisten mutta myöhäisen lentoajan seurauksena harvoin havain- niittyjen tai jopa varsinaisten paahdeym- noitu päristöjen lajeja. Muita Paltaniemen len- Chionodes violaceus NT hävinnyt?, viimeinen havainto tokentällä esiintyviä avointen ympäristö- 1996 jen vähintään silmälläpidettäviä perhosla- Coleophora boreella DD runsas vuosittain jeja ovat Levipalpus hepatariellus (käpä- (13.7.2009: >30 exx.) lälattakoi), Coleophora pyrrhulipennel-

93 Baptria 3/2009 la (kanervapussikoi), Dichrorampha con- nisukkulakoi), Monochroa ferrea (harju- uhanalaiset lajit, M. tridactyla ja mahdol- sortana (päivänkakkarakenttäkääriäinen), kaitakoi), Eulamprotes superbella (koru- lisesti Standfussiana simulans pois lukien, Dichrorampha alpinana (ahokenttäkääri- kaitakoi) ja Lemonia dumi (maitiaiskeh- elävät vakinaisesti alueella. Samoin ha- äinen), Standfussiana simulans (vajayök- rääjä) eivät ole erityisesti suojeltavia. Pöl- vainnot merkittävimmistä lajeista Pölläs- könen) ja Euxoa recussa (sahahietayök- län lajeista Chionodes violaceus (kiilto- sä edustavat paikallispopulaatiota. Vaik- könen), joista jälkimmäinen laji luetaan keulakoi) on edellisessä uhanalaisuusluo- ka uhanalaisten lajien kokonaismäärä vai- myös erityisesti suojeltavaksi. Edellä mai- kituksessa sijoitettu silmälläpidettäväk- kuttaa ensisilmäyksellä suhteellisen pie- nittujen lisäksi alueella on havaittu luon- si (Rassi ym. 2001), mutta lajin uhanalaisuus- neltä, kysymyksessä on kuitenkin edus- nollisesti huomattava joukko vähintään asema saattaa korostua lähitulevaisuu- tava joukko kyseisissä maakunnissa (Ok alueellisesti merkittäviä elinympäristö- dessa valmistuvassa uudessa arvioinnis- ja Oba) ylipäätään tavattavista avoimis- vaatimuksiltaan erikoistuneita lajeja, ku- sa. C. violaceus on kansainvälinen harvi- sa elinympäristöissä elävistä uhanalaisista ten Depressaria silesiaca, Scythris po- naisuus, joka tunnetaan Pohjois-Suomen lajeista. Pöllän kohdalla varsinaisen len- tentillella, Aristotelia ericinella, Sophro- (Kullberg 2004) lisäksi vain Ruotsista, Nor- tokentän luontoarvoja voidaan pitää jos- nia semicostella, Oxyptilus parvidactylus, jasta ja Keski-Venäjältä (Karsholt & Nieuker- sain määrin tulkinnanvaraisina, sillä ken- Platyptilia tesseradactyla, Pyrausta por- ken 2007). Lisäksi Pöllässä esiintyvät alu- tän ympäristössä on edelleen jonkin ver- phyralis, Perizoma blandiatum ja Eupit- eellisesti uhanalainen ja valtakunnallisel- ran luontaisista syistä avointa varpunum- hecia subumbrata. Havainnointi Paltanie- lakin tasolla harvinaisena pidetty Maca- mimaista paahdeympäristöä, mikä ylläpi- men lentokentällä on ollut kattavaa, mut- ria artesiaria (tulvamittari) sekä puutteel- tää havaittujen uhanalaisten perhosten po- ta esiselvitystietojen perusteella alueel- lisesti tunnettu (luokka DD) Coleophora pulaatiota. Tämä ei kuitenkaan sulje pois la saattaa elää muutamia vielä löytymät- boreella (härmäpussikoi). Alueen pitkän sitä tosiasiaa, että kyseisiä uhanalaisia la- tömiä uhanalaisia perhoslajeja, kuten kis- ja aktiivisena jatkuneen havainnointihis- jeja tavataan myös lentokentällä, mikä sankäpälällä elävä Gnorimoschema streli- torian seurauksena kentän perhoslajistosta edustavimmilta osiltaan muistuttaa pinta- ciellum (kenttähietakoi) (Mutanen ym. 2003), on kertynyt huomattavan kattava tietous, alaltaan umpeenkasvun seurauksena voi- puna-apilalla elävä Capricornia boisdu- vaikka Pöllän lentokentällä ei ole toimitet- makkaasti pienentynyttä lajien luontaista valiana (apilakirjokääriäinen) (Välimäki & tu systemaattista lajistoselvitystä. Tätä kä- elinympäristöä (Kuva 5). Paltaniemen lento- Itämies 2002) ja mm. kanervalla elävä Sco- sitystä tukee myös vuoden 2004 esiselvi- kentän kohdalla yksistään C. alticolanan pula rubiginata (rusolehtimittari) (Haus- tys, minkä yhteydessä uusien merkittävien ja D. reticularis -koisan paikallispopulaa- mann 2004). perhoslajien havaitseminen Pöllästä todet- tioiden perusteella on selvää, että alue on Hailuodon Pöllästä ei luonnollisesti ole tiin epätodennäköiseksi. yksi huomionarvoisimmista uhanalaisten yhtä tarkkaa tilastoa kokonaislajimääräs- perhosten elinympäristöistä Suomessa. tä kuin Kajaanista, missä lajistoselvitys Pohdinta Lisäksi korostamme, että kentän kasvil- on ollut systemaattista ja tarkasti doku- lisuudessa on Kainuun olosuhteissa run- mentoitua. Pöllän lentokentällä ja sen vä- Kajaanin Paltaniemen lentokentällä on saasti kuivien ahojen ja ketojen tyyppila- littömässä läheisyydessä on havaittu nel- alueen lyhyestä havaintohistoriasta huo- jeja. jä uhanalaista lajia (Taulukko 2), jotka kaikki limatta havaittu yhdeksän ja Hailuodon Paltaniemen lentokentän perhoslajisto- on luokiteltu vaarantuneiksi (VU). Alueen Pöllässä pidemmän ajan kuluessa nel- selvitys lähti käyntiin suotuisissa merkeis- uhanalaiset lajit Scythris empetrella (dyy- jä uhanalaista perhoslajia. Paltaniemen sä. Jo ensimmäisten käyntien aikana vuon- PANU VÄLIMÄKI

KUVA 5. Pöllän luontaisesti avoimet nummialueet ovat supistuneet umpeen kasvun myötä. Mäntytaimikko oli selvästi matalakasvuisem- paa ja harvempaa vielä 1990-luvun loppupuolella, jolloin etualan elinympäristö jatkui katkeamattomana noin 200 metrin päässä sijaitsevalle merenlahdelle saakka.

94 Baptria 3/2009 na 2002 alueelta havaittiin merkittävim- mät yksittäiset lajit — Rassin ym. (2001) hävinneiksi luokittelemat Cnephasia al- ticolana ja Diasemia reticularis. Edeltä- vä laji oli havaittu uudelleen Suomesta jo pari vuotta aikaisemmin Om Sievistä (Mu- tanen ym. 2003). Sievin esiintymää lukuun ottamatta, nykyisin tunnetut C. alticolana -populaatiot ovat yksinomaan lentoken- tiltä (Kajaani, Oulunsalo, Imatra) (Välimä- ki ym. 2009). Paltaniemen lentokentällä laji esiintyy hyvin runsaana, joten ainakin tä- män lajin osalta lentokenttien soveltuvuu- desta korvaavaksi elinympäristöksi ei lie- ne epäilystä. Vastaavasti D. reticularis on lentoaikanaan yksi runsaimmista perho- sista ja yksilöitä voi havaita useita kym- meniä yhdessä päivässä. D. reticularis on vanhastaan havaittu Suomessa laajalti yh- teensä vain viittä maakuntaa lukuun ot- tamatta (Kl, Ks, Lkoc, Lkor, Le) (Kullberg

2004). Lajin voimakas taantuminen ajoit- REIMA LEINONEN tui 1960-luvulta 1970-luvun loppupuolel- le ja tiettävästi viimeiset yksilöt havaittiin KUVA 6. Diasemia reticularis on omaleimainen laji, Oba Kuivaniemellä vuonna 1986 [Paikal- jota ei voi sotkea muihin kotimaisiin lajeihin. ta tunnettiin samanaikaisesti myös Suo- men viimeistä edellinen C. boisduvalia- na (CR) -populaatio (Jaakko Karvonen, suull. van esittämällä tavalla selvästi kapeam- tieto)] ja Al Kökarissa 1991 (Somerma 1997). Cnephasia alticolana pi kuin muilla Cnephasia-lajeilla (Mutanen Vuonna 2002 D. reticularis havaittiin Pal- -kääriäisen ja Diasemia 2001), vaikka kirjoittaja epäilee kysymyk- taniemen lisäksi Hailuodon Marjaniemes- reticularis -koisan sessä olevan preparointiartefakti. Vanhat sä (1 ex.) (Pekka Tokola, suull. tieto), mutta jat- C. alticolana -havainnot ovat maakunnis- koselvityksen yhteydessä paikallispopu- elintavoista lisäselvyyttä ta Sa, Ka ja Ok sekä useasta paikasta Karja- laatiosta ei saatu viitteitä ja havaittu yksi- lan kannakselta. Viimeinen tiedossamme Kajaanin Paltaniemen lentokentältä ha- lö todettiin harhautuneeksi (Välimäki 2005). oleva havainto ennen kuin laji tulkittiin vaittiin lajistoselvityksen yhteydessä Lajin huomiota herättävästä ulkonäöstä hävinneeksi, on 1960-luvulta Kb Liperistä kaksi jo kertaalleen hävinneiksi tulkittua (Kuva 6) ja helposta havaittavuudesta huo- (Antti Aalto, suull. tieto). lajia — Cnephasia alticolana ja Diasemia limatta Paltaniemen lentokenttä on edel- Jalavan (1993) mukaan C. alticolanan reticularis (ks. Rassi ym. 2001). Populaatiot elintavoista ei ole edes ulkomaisia havain- leen lajin ainoa tunnettu esiintymispaikka. paljastuivat huomattavan runsaiksi ja toja. Lajia on havaittu kuivilla alvareita Lajistoselvityksen edetessä käsitys D. re- elinvoimaisiksi, minkä seurauksena laji- muistuttavilla hiekkapohjaisilla paikoilla, ticularis -koisan elinympäristövaatimuk- en elintapojenkin selvittäminen vaikut- joissa kasvaa lajin oletettua ravintokasvia sista on täsmentynyt (ks. erillinen tietolaatik- ti mahdolliselta. Elintapaselvityksissä on kangasvuokkoa (Pulsatilla vernalis) (Somer- ko). Lentokentän niitto on avainasemassa keskitytty paitsi aikuisten käyttäytymi- ma 1997). Svensson (2006) mainitsee mah- elinympäristön laadun säilymisessä, sillä sen havainnointiin, mutta myös toukan dolliseksi ravintokasviksi samansukui- niiton seurauksena ympäristö säilyy riittä- ravintokohteiden selvittämiseen. sen kylmänkukkalajin Pulsatilla pratensis, vän avoimena ja matalakasvuisena, mikä joka ei kuitenkaan esiinny maassamme takaa otolliset kehitysolosuhteet toukil- (Hämet-Ahti ym. 1998, Anderberg 1999a). Aja- le. Paltaniemen lentokentän luontoarvo- Cnephasia alticolana tus Pulsatilla-lajien käytöstä on syntynyt jen kannalta merkityksellisimät lajit edel- (karjalanharmokääriäinen) alun perin Baltian havaintojen kautta. Jari tävien kahden lajin lisäksi lienevät L. he- Junnilainen ja Sakari Kerppola kasvattivat patariellus ja E. recussa. Näistä edeltävä C. alticolana tunnetaan Pohjoismaista lajia 1990-luvun alussa Saarenmaalta ni- laji elää toukkana kissankäpälällä (Svens- vain Suomesta (Svensson 2006). Lajin esiin- menomaan kylmänkukalta (Jari-Pekka Kaiti- son 1993), johon sidoksissa oleva lajisto tyminen todettiin vasta 1993 (Jalava 1993), la, suull. tieto). Lajin entinen esiintymiskuva on etenkin Etelä-Suomessa elinympäris- vaikka aiemmin C. communanaan sekoi- ja taantuminen (häviäminen) sopi hyvin töjen vähenemisen seurauksena kauttaal- tettuna olleita museonäytteitä löytyy tähän näkemykseen. Nykyisin tunnetuil- taan taantunut. Huomionarvoista on, että aina vuosisadan alkupuolelta lähtien. Jo la esiintymispaikoilla Om Sievissä (Muta- L. hepatariellusta on havaittu runsaimmin tämä kertoo, että lajin tunnistaminen ei nen ym. 2003), Sa Imatralla, Ok Kajaanissa ja harvemmin perhospyydyksenä mielletyllä ole aivan helppoa. Tunnistaminen onnis- Oba Oulunsalossa (Välimäki ym. 2009) ei Pul- tuu harjaantuneelta ulkonäon perusteella satilla-lajeja esiinny, joten kylmänkukat Malaise-pyydyksellä (ks. Kuva 3). E. recus- (Kaitila & Kullberg 2008), mutta genitaaleista eivät voi olla ainoita C. alticolanan ravin- san kohdalla kehityskulku on ollut saman- etenkin koiraiden tunnistaminen on var- tokasveja. suuntainen kuin edeltävällä lajilla, mutta mempaa. Jalava (1993) mainitsee parhaa- Aloitettuamme lajistoselvityksen löy- selvää selitystä taantumiselle ei ole löyty- na tuntomerkkinä aedeaguksen, mutta simme suhteellisen vaivattomasti sekä C. nyt (esim Viidalepp & Mikkola 2007). ‣‣‣ myös valva on todellisuudessakin Jala- alticolanan toukan että kotelon Paltanie-

95 Baptria 3/2009 mestä — molemmat piharatamon lehden pakeltano, mutta myös piharatamo tulevat men havainnot ovat samansuuntaisia, sillä alta. Kasvatuksessa yksilöt kehittyivät suo- kysymykseen C. alticolanan ravintokasvei- tavallisesti matalan kasvillisuuden seassa raan aikuiseksi ja kuoriutuivat elokuun lo- na, vaikka jälkimmäisen kasvin kohdalla piilottelevat aikuiset lähtevät liikkeelle vain pulla, mikä viittaa kaksipolvisuuden mah- suorat havainnot toukan ravinnon käytös- häirittyinä ja lentävät usein elinympäristö- dollisuuteen ja selittäisi epäilyttävänä pi- tä puuttuvat. ään reunustavien puiden oksille. Etenkin detyn myöhäisen havainnon Ok Sotkamon Mutasen (2001) mukaan C. alticolana naaraita saattaa löytää kymmenittäin elin- Aarreniemestä (12.8.1957). Alkukesästä -koiraat parveilevat yksinomaan aamu- ympäristönä olevan kangaskedon laitamil- 2005 (6.6.) löysimme lisää C. alticolanan ko- auringon paisteessa n. klo 4.30–6.00 ja par- la kasvavista katajista ja männyistä (Kuva 8). teloita. Kotelot löytyivät tyypillisesti huopa- veiluajan ulkopuolella yksilöitä on vaike- Paltaniemen lentokentällä C. alticola- keltanon (Pilosella officinarum) lehtien vä- ampi tavoittaa. Parveilun aikana yksilöt ke- naa esiintyy runsaimmin avoimella ja hy- liin punotun seitin sisästä (Kuva 7). Samois- rääntyvät runsaslukuisena elinympäristön vin harvakasvuisella paloharjoitusalueella sa kasveissa, mistä kotelot löytyivät, havait- puihin, mutta vaikka parveilun yhteydessä sekä viereisellä sivukiitorataa ympäröivällä simme lisäksi tuoreita syöntijälkiä alimmis- havaittiin naaraat mukaanlukien 300–500 kangaskedolla (Kuvat 3 ja 8). Sievissä esiinty- ta maata vasten olevissa lehdissä, joita tou- yksilöä hyvin pienellä alueella, ei ainutta- mispaikan maisema koostuu ulospäin ta- kat olivat kutoneet yhteen. Kaikesta päätel- kaan yksilöä havaittu lennossa parveiluajan vanomaisen näköisestä maalaismaisemas- len toukkien kehitys etenee nopeasti ke- ulkopuolella. Alimmillaan koiraat lensivät ta, jossa laajojen ja tasaisten viljelypelto- väällä ja niitä pitäisi etsiä jo toukokuun lop- n. kolmen metrin korkeudella, ylimmillään jen välissä on pieniä metsätilkkuja (Mutanen pupuolella. Joka tapauksessa etenkin huo- kookkaiden mäntyjen latvaosissa. Paltanie- 2001). Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään yksipuolisesta tehoviljelymaasta, vaan pe- rinteisen viljelykulttuurin synnyttämää mo- nimuotoista kasvillisuutta on edelleen pai- koin kohtalaisesti jäljellä. Leimallisia kasveja Sievin Kiiskilässä ovat esim. kumina (Carum carvi) ja ilmeisesti viljelyjäänteenä tavatta- va rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale). Lisäksi pellonpientareilla on mm. päivän- kakkaraa, kissankäpälää, kärsämöitä, suo- laheiniä, mataroita (Galium spp.), kissan- kelloa (Campanula rotundifolia) sekä rehe- väkasvuisimmille paikoille ominaisia huo- paohdaketta, koiranputkea, ojakellukkaa (Geum rivale) ja metsäkurjenpolvea (Gerani- um sylvaticum). Toisin kuin muilla tunnetuil- la esiintymispaikoilla, Sievissä maaperä on

REIMA LEINONEN pikemminkin savi- kuin hiekkapohjaista. Ja- lavan (1993) oletus lajista, joka ”lienee len- nellyt Karjalan kukkakedoilla” pitänee paik- kansa, mutta erityyppiset esiintymispaikat osoittavat, että C. alticolanan elinympä- KUVA 7. Cnephasia alticolana -toukat elävät huopakeltanon (Pilosella officinarum) yhteen ristön ei välttämättä tarvitse olla erityisen kudottujen lehtien välissä, mutta myös piharatamo vaikuttaa kelpaavan. paahteinen eikä niukkakasvuinen.

Diasemia reticularis (koukerokoisa)

D. reticularis elää kuivilla niittymäisillä rin- teillä sekä joutomailla (Palm 1986). Palmin (1986) mukaan laji on taantunut voimak- kaasti myös Tanskassa. Ennen Paltaniemen esiintymän löytymistä viimeiset tunnetut havainnot Suomesta ovat todennäköisim- min vuodelta 1986 Oba Kuivaniemeltä ja vuodelta 1991 Al Kökarista (Somerma 1997). Laji lentää Kajaanissa ainakin edullisimpina vuosina kahtena sukupolvena kesä- ja hei- näkuun taiteessa ja uudelleen elokuun lop- pupuolella ja syyskuun alussa. Runsain len- REIMA LEINONEN to ajoittuu päivään ja illansuuhun, joskin vuosittain joitain yksilöitä on havaittu myös valorysällä. D. reticularis -toukat elivät maan pinta- kerroksessa karikkeen seassa hyvin ohuen KUVA 8. Cnephasia alticolana -naaraat hakeutuvat elin- seittisuojuksen tai pikemmin seittikatoksen ympäristön puihin, joiden ympärillä koiraiden on todettu alla (Kuva 9). Seittikatoksesta käsin toukat parveilevan. näyttivät nakertaneen ravintokasvien alim- pia maata vasten olevia lehtiä alapuolelta.

96 Baptria 3/2009 ‣‣‣ E. superbella löytyi Pöllästä vuo- den 1979 mikrosymposiumin yhtey- dessä (Kyrki & Tokola 1980). Lajin ravin- tokasvina oli pidetty kangasajuruohoa (Svensson 1993), jota ei Pöllässä kasva. Kyrki & Tokola (1980) arvioivat, että laji eläisi mahdollisesti myös variksen- marjalla. Myös myöhemmät havainnot tukevat tätä näkemystä. Aiemman kä- sityksen mukaisesti E. superbellaa on havaittu Hangosta juuri ajuruohomät- täistä, mutta ainakin Virolahdella laji vaikuttaa olevan sidoksissa lähinnä si- anpuolukkaan (Jari-Pekka Kaitila, suull. tie- to). Vaikka E. superbella eläisi useam- REIMA LEINONEN malla hiekkamaiden varvuilla, Pölläs- sä lajin tavoittaa varmimmin paljaal- la hiekalla kasvavista variksenmarja- mättäistä, aivan kuten varmasti varik- senmarjalla elävää S. empetrellaa (Kuva KUVA 9. Diasemia reticularis -koisan ravintokasviksi Paltaniemessä on paljastunut korvakelta- no (Pilosella lactucella), minkä maanmyötäisten lehtien alla toukka elää hennon seittikatoksen 11). S. empetrellan toukat elävät varik- suojassa. senmarjaversojen alapuolella avoimen hiekan sisään kutomassaan seittiput- kessa. Parhaiten toukkia on kaikkein paahteisimissa mättäissä, joten avoimi- en ympäristöjen umpeenkasvu on var- masti epäedullista tämänkin lajin koh- dalla. Lentokenttien normaalit hoito- toimenpiteet riittävät kuitenkin pitä- mään elinympäristön S. empetrellalle soveliaana. Varsinaisten uhanalaisten lajien li- säksi Pöllän lentokentän ja sen välittö- män ympäristön luontoarvoja korosta- vat myös C. boreellan ja M. artesiari- an runsaat paikallispopulaatiot. Uhan- REIMA LEINONEN alaisaseman puutteesta huolimatta la- jit ovat valtakunnallisella tasolla har- vinaisia ja etenkin jälkimmäinen vai- kuttaa selvästi taantuvalta (Välimäki ym. 2009) (Huom! Molempien lajien uusi KUVA 10. Punaruskearaitaiset D. reticularis -toukat kiertyvät häirittyinä lajityypillisesti rullalle. luokitusehdotus on VU). Pohjanmaal- la M. artesiarian esiintyminen vaikut- taa olevan yksinomaan sidoksissa han- Nahanluonnin ajaksi toukat kutovat pak- vasten. henpajuun (Kuva 12). Hanhenpajun voi- summan seitin, jonka alapuolella ne oleske- D. reticularis -toukan ketotaksia on ku- daan katsoa hyötyvän lentokentän hoi- levat lajityypillisesti kiertyneenä. Ilmeises- vattu yksityiskohtaisesti (Hasenfus 1960). Yksi- totoimenpiteistä. Niittämällä avoimena ti talvehtiminen tapahtuu samalla tavalla. tyiskohtainen tarkastelu ei välttämättä ole pidetyllä lentokenttäalueella hanhen- Korvakeltano [Pilosella lactucella (sensu Hä- tarpeellista, vaan toukka on kokemuksem- met-Ahti ym. 1998)] oli ainoa kasvi, jonka alta me perusteella suhteellisen helppo tun- pajun määrässä ei ole tapahtunut mer- varmuudella löysimme D. reticularis -touk- nistaa paitsi edellä mainitun rullalle kierty- kittäviä muutoksia, vaikka ympäröivil- kia. Saimme kuitenkin vahvoja viitteitä, että mistavan (poikkeuksellista koisille), mutta lä alueilla kasvin määrä on edeltävän myös piharatamo (Plantago major) kelpaisi myös värityksen ja kuvioinnin perusteella kymmenen vuoden aikana selvästi vä- toukkien ravinnoksi. Piharatamon ja kelta- jo maastossa. Toukan perusväri on likaisen hentynyt puoliavointen nummimais- noiden lisäksi ravintokasveiksi ulkomailla kellertävä, mutta joka jaokkeen etuosassa ten paikkojen männiköitymisen ede- mainitaan sekä kitkerö ( sp.) että sikuri on leveä punertava rengas, minkä seurauk- tessä. Pöllän lisäksi C. boreella tunne- ( sp.) (Palm 1986, Emmet 1988), jotka sena toukka vaikuttaa yleisilmeeltään pu- taan vain Om Siikajoen Tauvosta (Itä- ovat Suomessa kahta edellä mainittua kas- naruskealta (Kuva 10). Toukalla on isot ja kiil- mies 1999) ja muutamalta paikalta Etelä- via huomattavasti harvinaisempia (Hämet- tävän mustat pinaculat. Pää ja etuselkä ovat Karjalasta Etelä-Pohjanmaalle ulottu- Ahti ym. 1998). Kaiken kaikkiaan elinympäris- yksivärisen kellanruskeat ja peräkilpi mus- valla eteläisellä rannikkoalueella (yk- tön vaatimuksista tärkeimpiä näyttäisivät tahko. sittäishavainto Obb Torniosta). Lajin olevan riittävä avoimuus, matalakasvuisuus harvinaisuus vaikuttaa todelliselta eikä ja se, että sopivan ravintokasvin tai -kasvi- RL ja JI ole seurausta pelkästään heikosta tun- en alimmat lehdet ovat avoimehkoa maata nettavuudesta ja havaintoponnistuksen 97 Baptria 3/2009 puutteesta. Lajin ravintokasveiksi on ar- veltu jäkkäriä (Gnaphalium spp.) (Bengts- son 1989, Svensson 1993), mutta ainakin Pöl- lässä ravintokasviksi on varmistunut nyy- lähaarikko (Sagina nodosa) (Itämies ym. 2002) (Kuva 13). Nyylähaarikon esiintymi- nen rajoittuu yksittäisiä sisämaan kasvu- paikkoja lukuun ottamatta kapealle ran- nikkovyöhykkeelle (Anderberg 1999b). Li- säksi nyylähaarikko vaikuttaa pärjäävän heikosti kilpailussa elintilasta ja siksi sekä kyseinen kasvilaji että sitä hyödyntävät hyönteiset lienevät herkkiä elinympäris- tön umpeenkasvulle. Pöllässä nyylähaa- rikon esiintyminen rajoittui aiemmin ny-

PANU VÄLIMÄKI kyistä selvemmin lentokentän reuna-alu- eiden kulku-urien reunoille, mitkä pysyi- vät lähes kasvittomina ajoneuvojen ren- kaiden maanpintaa rikkovan kulutuksen KUVA 11 seurauksena. Nykyään lentokentän itäpää- ty on laajalti lammaslaitumena ja kasvilli- suuteen kohdistuu aiempaa enemmän ku- lutusta. Nyylähaarikon määrä ja esiinty- män laajuus on moninkertaistunut laidun- nuksen aloituksen jälkeen, mikä näkyy myös C. boreellan runsastumisena (Kuva 14). Tilanne ei ole odottamaton, sillä lai- dunnuksen on todettu vaikuttavan lajien välisen kilpailun voimakkuuteen ja suo- sivan pieniä, yksivuotisia kasveja, kuten nyylähaarikko, suurten ja monivuotisten kasvien kustannuksella (Olofsson ym. 2001). Kaikki edellä mainitut uhanalaiset per- hoslajit esiintyvät avoimilla, suhteellisen matalakasvuisilla ja lämpimillä paikoilla, mikä korostaa lentokenttien soveltuvuut- ta kyseisen lajiston korvaaviksi elinympä- ristöiksi. Nyt tavatuista uhanalaisista la- PANU VÄLIMÄKI jeista M. tridactylan ei voida katsoa vai- kuttavan Paltaniemen lentokentän luonto- arvoihin, sillä selvityksen aikana havait- KUVA 12 tu yksittäinen yksilö oli mitä suurimmal- la todennäköisyydellä satunnainen har- hailija. M. tridactylan ravintokasvia kan- gasajuruohoa (Thymus serpyllum) (ks. Lei- nonen ja Itämies 2007) ei kentältä tai sen vä- littömästä läheisyydestä ole löytynyt. Lä-

KUVA 11. Sekä Eulamprotes superbellan että Scythris empetrellan tavoittaa avoimella hiek- kamaalla kasvavista variksenmarjamättäistä.

KUVA 12. Pöllän lentokentän hanhenpajuilla elää Macaria artesiarian lisäksi runsaana Phyl- lonorycter quinqueguttelus -kovertajakoi.

KUVA 13. Avointa mineraalimaata suosiva nyylähaarikko hyötyy maaperän muokkaa- misesta. Nyylähaarikko esiintyy luontaisesti avoimilla hiekkarannoilla, mutta esimerkiksi

PANU VÄLIMÄKI Pöllässä laji on runsaimmillaan ihmistoimin- nan alaisissa paikoissa — lentokentän avoi- mimmilla paikoilla, kulku-urien laiteilla ja vanhoista maatalousperinteistä muistuttaval- KUVA 13 la lammaslaitumella kentän itäpäädyssä.

98 Baptria 3/2009 himmät tunnetut kangasajuruohoesiinty- PANU VÄLIMÄKI mät sijaitsevat 40 kilometrin etäisyydel- lä Oulujärven vastarannalla Ok Vaalan Sä- räisniemessä (Leinonen & Itämies 2007). Etsi- misestä huolimatta Säräisniemestä ei ole kangasajuruohoon sidonnaisia perhosla- jeja havaittu. Lähin tunnettu M. tridactyla -esiintymä sijaitsee Sb Vieremällä, mikä sekin vaikuttaa turhan etäiseltä kohteelta lentokentällä havaitun yksilön alkuperäk- si. Todennäköisesti kangasajuruohoesiin- tymiä on Paltaniemen lentokentän lähei- syydessä tunnettua enemmän. Vastaavas- ti Pöllän kentän merkittävistä lajeista C. violaceus -keulakoin nykyasema on ky- seenalainen. Aiemmin lajia tavattiin Pöl- lässä säännöllisesti. Pikkuperhoskokouk- sen aikana 1979 lajin todettiin esiintyvän alueella hyvin runsaana (Kyrki & Tokola 1980). Vielä 1990-luvun puolivälin aikoihin lajia saattoi havaita useita yksilöitä yhden illan KUVA 14. Coleophora boreellan toukat viettävät runsaasti aikaa ravintokasvin ulkopuolella aikana, joskin jo tällöin lajin esiintyminen avoimella hiekalla, mistä niiden heikanjyvillä ja jäkälän kappaleilla naamioidun toukkapussin rajoittui vain pienelle alueelle varsinaisen havaitseminen on suhteellisen vaikeaa. Ravintokasvin runsastumisen myötä laji on runsastunut lentokenttäalueen ulkopuolelle (Marko Mu- esimerkiksi Pöllässä. tanen, suull. tieto). Nykyisin tämä kohde on voimakkaasti sulkeutunut ja lajin etsin- ristöissä elävien perhoslajien korvaaviksi kasvilajistoa ja edesauttavat siten aluei- täyritykset ovat päättyneet tuloksettomi- elinympäristöiksi. Esimerkkeinä käytetyt den säilymistä avoimia paikkoja vaativien na. Tiedossamme ei ole yhtään havaintoa lentokentät muistuttavat ainakin paikoin perhoslajien kannalta edullisina. Kenttien 2000-luvun puolelta ja C. violaceus vai- sekä perinteisen maatalouden luomia pie- niittojäte olisi suositeltavaa kuitenkin kor- kuttaa nykyisellään hävinneen Pöllästä. nimuotoisia kuivia niittyjä tai ketoja että jata mahdollisuuksien mukaan pois. Tätä Lajin toukan ravintokasvi ja elinympäris- lähinnä metsäpalojen aiemmin synnyttä- kautta vähennettäisiin maaperän ravintei- tövaatimukset ovat käytännössä tuntemat- miä paiste-/paahderinteitä. Maaperä on suutta ja saataisiin kasvillisuus edelleen tomia (Svensson 1993). Lisäselvitykset la- hiekkaista, varjostava puusto puuttuu ja harvemmaksi. Pitkällä aikavälillä tästä jin biologiasta ovat välttämättömiä ennen kenttäkerroksen kasvillisuus on matalaa olisi hyötyä myös kenttien hoidolle, sillä kuin lentokenttien arvoa lajin vaihtoehtoi- sekä suhteellisen niukkaa ja koostuu aina- harventuvan kasvillisuuden seurauksena sena elinympäristönä voidaan täsmällises- kin osin vaateliaammasta lajistosta. Per- niittoväliä voitaisiin todennäköisesti pi- ti arvioida. Tietääksemme runsain C. vio- hoslajiston perusteella sekä Kajaanin Pal- dentää. Lentokentät ja aivan erityisesti lii- laceus -keulakoin nykyesiintymistä sijait- taniemen että Hailuodon Pöllän lentokent- kennelentokentät ovat paitsi pitkään käy- see Oba Muhoksella Rokuan harjualueel- tien luontoarvot ovat kiistattomat. Kysei- tössä mutta myös pinta-alaltaan huomatta- la. Myös M. ferrea -esiintymän ja lento- set kentät eivät ole poikkeuksellisia sillä van suuria, mikä korostaa niiden huomioi- kentän välinen yhteys on epävarma. Kiis- valtakunnallisella tasolla huomion arvoi- misen välttämättömyyttä uhanalaisen niit- tatta M. ferrea Pöllässä esiintyy, mutta la- simpia uhanalaisten avoimissa ympäris- tylajiston suojelutavoitteiden tai -velvoit- jin ainoaa tunnettua ravintokasvia kaner- töissä elävien lajien keskittymiä on tavat- teiden käytännön toimien suunnittelussa visaraa (C. ericetorum) (Elsner ym. 1999) ei tu juuri lentokentillä (ks. erillinen tietolaatikko ja toimeenpanossa. etsinnöistä huolimatta lentokentältä eikä s. 100–101). Uhanalaisten ja silmälläpidettä- sen lähiympäristöstä tunneta. Kanervi- vien lajien kannalta merkittävimmät yk- Kiitokset saran esiintyminen Pöllän alueella onkin sittäiset sisämaakohteet lienevät Lappeen- epätodennäköistä (Hämet-Ahti ym. 1998) ja rannan (35 lajia), Imatran Immolan (28) ja Kiitämme Kajaanin lentokentän päällik- M. ferrean runsauden perusteella [29.6.– Valkealan Utin lentokentät (16) (Leinonen köä Veli-Pekka Pitkästä ja kentän kun- 1.7.1999: >115 exx. (Mutanen ym. 2002)] po- & Pöyry 2007) sekä Liperissä sijaitseva Jo- nossapidosta vastaavia henkilöitä myö- tentiaalisina ravintokasveina tulevat ky- ensuun lentokenttä (23) (Sundell 2007) (Kuva tämielisestä suhtautumisesta kentän sel- symykseen lähinnä jotkin tavalliset la- 2c). Lisäksi esimerkiksi Kiikalan ja Ori- vityksiin. Tauno Ulvinen avusti keltanoi- jit. Mahdollisena ravintokasvivaihtoehto- pään kenttiä voidaan hyvällä syyllä pi- den määrittämisessä ja Maarit Vainio suo- na on esitetty jokapaikansaraa (Mutanen ym. tää huomattavina uhanalaisten perhosten ritti kasvillisuusinventointia. Lisäksi kii- 2002), jota tavataan Pöllässä kanervisaral- esiintymispaikkoina (Kuva 2c). Vaatelias- tämme selvityksien kenttätyössä ja koor- lekin tyypillisillä kasvupaikoilla, kuivilla ta perhoslajistoa tavataan laajalla maan- dinaatiossa avustaneita henkilöitä: Arja hietikoilla. tieteellisellä alueella sijaitsevilla kentillä Itämies, Jouko Juntunen, Sami M. Kivelä, (Kuva 2b), joten on syytä olettaa, että len- Tauno Mesta, Marko Mutanen, Timo Nup- Johtopäätökset tokentät muodostavat merkittäviä elinym- ponen, Pekka Robert Sundell sekä kaikkia päristöjä myös nykyisellään tavanomai- havaintojaan ilmoittaneita henkilöitä. Per- Edellä esitetyn perusteella lentokentät so- semmille niittylajeille. Lentokenttien ru- hostensuojelutoimikunta on koordinoinut veltuvat erinomaisesti eriasteisilla niittyil- tiininomaiset hoitotoimet estävät umpeen- ja rahoittanut osaa artikkelin pohjana käy- lä, kedoilla ja luontaisissa paahdeympä- kasvua, rikkovat maanpintaa, muokkaavat tetyistä selvityksistä.

99 Baptria 3/2009 SPS:n perhostensuojelutoimikunta selvittää lentokenttien perhoslajistoa

Lentokentät ja muut avoimet ihmisen synnyttämät ja ylläpitämät ns. paahdeympäristöt ovat olleet perhosten- suojelutoimikunnan maastoselvityksissä keskeisellä sijalla jo joidenkin vuosien ajan. Tämän taustalla on tietämys, että monilta kentiltä on löytynyt aikoinaan luontaisista syistä (metsäpalot, myrskyt) ja myöhemmin vanhakantai- sen karja- ja niittytalouden vaikutuksesta avoimina säilyneisiin ympäristöihin erikoistuneita lajeja, joiden tilanne on jyrkästi heikentynyt Suomessa viimeisinä vuosikymmeninä (Rassi ym. 2001, Pöyry ym. 2004).

Lentokenttien perhoslajiston selvitys aloi- koituksena oli kerätä tietoja ja havaintoja jäsentä, joiden havaintoaktiivisuus vaihte- tettiin 2001, jolloin perhostensuojelutoi- pienlentokentillä esiintyvistä uhanalaisista li yhdestä pienlentokentästä kymmeneen mikunnan aloitteesta julkaistiin SPS:n jä- tai paikallisesti merkittävistä perhosesiinty- eri kohteeseen. Myöhemmin tiedonantoja senistölle kysely (Baptria 2/2001), jonka tar- mistä. Kyselyyn vastasi yhteensä neljätoista saatiin vielä lisää. Lisäksi tietolähteinä käy-

TAULUKKO 3. Lentokentillä tavattavia avoimien elinympäristöjen uhanalaisia perhoslajeja (erityisesti suojeltavat lajit tummennettuina, † = hävinnyt populaatio). | TABLE 3. Threatened Lepidopteran species that occur in airfields, but were formerly associated with xeric meadows. (species under strict protection in bold face, † = extinct population). : Hailuoto : Oulunsalo : Pudasjärvi : Kalajoki : Pattijoki : Alajärvi : Säräisniemi : Kajaani : Dragsfjärd, Örö : Dragsfjärd, : Kiikala : Vihti, Nummela : Liperi : Kotka, Kymi : Valkeala, Utti, : Valkeala, : Lappeenranta Immola : Imatra, : Suonenjoki : Loppi, Räyskälä : Loppi, : Asikkala : Oripää : Jämijärvi : Hämeenkyrö : Inari , Ivalo : Täktom Hanko, LAJI IUCN-LUOKKA Ab Ab Ab N Ka St St St Ta Ta Sa Sa Sa Oa Sb Kb Om Om Oba Oba Oba Ok Ok Li

Trifurcula headleyella CR • • Bucculatrix argentisignella CR • • Bucculatrix latviaella CR • Perittia farinella CR • Sophronia humerella CR • Cnephasia alticolana CR • • • Diasemia reticularis CR • Scolitantides vicrama CR † † † Scopula decorata CR • Klimeschia transversella EN • • • • Bucculatrix ratisbonensis EN • Elachista bruuni EN • Coleophora lixella EN • Coleophora directella EN • Coleophora amellivora EN • • • Coleophora partitella EN • Coleophora conspicuella EN • G.streliciellum EN • • • • • alsinellum EN • Caryocolum schleichi EN • EN • • • Cochylimorpha alternana EN • Clepsis neglectana EN • • Cynaeda dentalis EN • Pyrausta ostrinalis EN • Eupithecia fennoscandica EN • Nemophora metallica VU • Levipalpus hepatariellus VU • • • • • • • • Coleophora artemisiella VU • Coleophora adelogrammella VU • • Coleophora dianthi VU • • Coleophora brevipalpella VU • C. pyrrhulipennella VU • • • Coleophora caelebipennella VU • Coleophora granulatella VU • Scythris empetrella VU • • Stagmatophora anonymella VU • • Monochroa ferrea VU • • • • • • Eulamprotes superbella VU • • • • G. nordlandicolellum VU • • • † • Brachmia dimidiella VU • • Endothenia oblongana VU • Rhopobota stagnana VU • Pelochrista huebneriana VU • Dichrorampha alpinana VU • • • Dichrorampha consortana VU • • • Dichrorampha heegerana VU • Pempeliella dilutella VU • Pempeliella ornatella VU • • Euzophera cinerosella VU • Pediasia contaminella VU • • Pyrausta sanguinalis VU • • • Pyrausta cingulatus VU • • † • Lemonia dumi VU • • • • • Hemaris tityus VU • • • Thalera fimbrialis VU • • • Scopula rubiginata VU • • • • • • • • • • Aplocera plagiata VU • • Lygephila viciae VU • • Cucullia argentea VU • Calamia tridens VU • • Athetis gluteosa VU • • Charanyca trigrammica VU • Standfussiana simulans VU • • • • Spaelotis ravida VU • • Euxoa recussa VU •

100 Baptria 3/2009 tettiin uhanalaisarvioinnin (Rassi ym. 2001) ai- teellisesti laajalle alueelle Pohjois-Lappia pulaation ainakin jollakin lentokentällä. Li- kana useista eri lähteistä kertyneitä tietoja, myöten (Kuva 2b). Uhanalaisten lajien esiin- säksi lentokentillä on tavattu 12 uhanalais- alueellisten ympäristökeskusten aloittees- tyminen keskittyy lounaissaariston ja Kaak- ta lajia, joista kahdeksan on ensisijaisesti ta toimitettuja julkaisemattomia selvityk- kois-Suomen kentille (Taulukot 3 ja 4). Erityi- avoimilla paikoilla eläviä, mutta paikallis- siä sekä Baptriassa vuosina 1985–1998 jul- sesti suojeltavien lajien osalta maantie- populaatiot ovat joko epätodennäköisiä kaistuja mikrotiedonantoja. Jatkossa selvi- teellinen vinoutuma on vieläkin selvempi, (ravintokasvi puuttuu) tai edelleen varmen- tysten pääpaino on ollut perhostensuojelu- mutta toisaalta kyseisten kenttien havain- tamattomia (yksittäishavainnot). toimikunnan toimittamissa esiselvityksissä nointi on ollut muuta maata intensiivisem- Merkittävimmät uhanalaisten paah- ja sekä laji- että lajistoselvityksissä, joskin pää ja useimmat erityisesti suojeltavat lajit deympäristöissä elävien perhoslajien kes- edelleen tietoja on kertynyt myös yksit- jäävät löytymättä ellei niitä pyritä vartavas- kittymät ovat toistaiseksi löytyneet sisä- täisten jäsenten toimesta ja erityisesti usei- ten havainnoimaan. Yksittäiset uhanalais- maakenttien (Lappeenranta, Imatra, Joen- ta pienlentokenttiä nykyään hallinnoivan havainnot ovat kertyneet lähinnä kenttien suu, Valkeala, Kajaani) lisäksi Dragsfjärdis- Metsähallituksen selvitysten kautta. esiselvitysten yhteydessä eivätkä siten vält- tä ja Hangosta (Leinonen & Pöyry 2007, Sundell Vuoden 2007 loppuun mennessä per- tämättä anna täyttä kuvaa kyseisen kentän 2007) (Kuva 2c). Seuraavista yksittäisistä kriit- hoshavaintoja tai esiselvitystietoja oli ker- luontoarvoista. Toisaalta jo yksittäisen lajin tisesti uhanalaisista ja erityisesti suojelta- tynyt yhteensä 61 lentokentältä (Kuva 2a), esiintyminen voi nostaa kentän valtakun- vista perhoslajeista ei tunneta yhtään nyky- joista monet ovat osoittautuneet uhanalai- nallisesti merkittäväksi ympäristöksi. Esi- esiintymää lentokenttien ulkopuolelta: Tri- sen paahdelajiston kannalta merkittäviksi merkiksi Jämijärven pienlentokentältä tun- furcula headleyella (niittyhumalakääpiökoi), tai esiselvitystietojen pohjalta vähintään lu- netaan yksi Suomen kolmesta Caryocolum Perittia farinella (ketohitukoi), Bucculatrix paaviksi kohteiksi (Leinonen & Pöyry 2007, Lei- schleichi (hietaneilikkavyökoi) -populaati- argentisignella (ketotöyhtökoi), Bucculat- nonen 2007). Selvitykset koskevat hyvin eri- oista (ks. Laasonen & Laasonen 2007). Selvitys- rix latviaella (kallioistöyhtökoi) ja Diasemia laisia lentokenttiä ns. korpikentistä pien- ja ten keskeneräisyydestä huolimatta vähin- reticularis (koukerokoisa). Vastaavasti mm. liikennelentokenttiin. Uhanalaisisia tai sil- tään 66 uhanalaisen (30 erityisesti suojel- lajien Gnorimoschema streliciellum (kent- mälläpidettäviä perhoslajeja on havaittu tavia) ja 33 silmälläpidettävän paahdelajin tähietakoi), Cnephasia alticolana (karjalan- 26 lentokentällä, jotka sijoittuvat maantie- voidaan tulkita muodostavan pysyvän po- harmokääriäinen), Clepsis neglectana (aro-

TAULUKKO 4. Lentokentillä tavattavia avoimien elinympäristöjen silmälläpidettäviä perhoslajeja | TABLE 4. Nearly threatened Lepidopteran species that occur in airfields, but were formerly associated with xeric meadows. : Rovaniemi : Hailuoto : Oulunsalo : Dragsfjärd, Örö : Dragsfjärd, : Kiikala : Vihti, Nummela : Liperi : Rautavaara : Kotka, Kymi : Valkeala, Utti, : Valkeala, : Lappeenranta Immola : Imatra, : Suonenjoki : Loppi, Räyskälä : Loppi, : Asikkala, Vesivehmaa : Hämeenkyrö, Kurkela : Hämeenkyrö, : Täktom Hanko, LAJI IUCN-LUOKKA Ab Ab Ab N Ka St Ta Ta Sa Sa Sa Sb Kb Kb Oba Oba Obb

Ectoedemia arcuatella NT • • Depressaria pulcherrimella NT • • • Coleophora colutella NT • NT • • • • Coleophara chrysanthemi NT • Metzneria neuropterella NT • • Bryotropha affinis NT • Gnorimoschema valesiellum NT • • • Klimeschiopsis kiningerella NT • Chionodes violaceus NT • • Pexicopia malvella NT • Cochylis hybridella NT • Eucosma suomiana NT • • • • • • • • Eucosma pupillana NT • Epiblema graphanum NT • • • Dichrorampha aeratana NT • Merrifieldia leucodactyla NT • • • • Sciota fumella NT • • Sciota lucipetella NT • • Myelois circumvolutus NT • • Hesperia comma NT • Idaea muricata NT • Perconia strigillaria NT • • • • Eilema pygmaeolum NT • Heliothis viriplaca NT • Elaphria venustula NT • Thalpophila matura NT • • Chloantha hyperici NT • Chortodes extremus NT • Hadena compta NT • • Opigena polygona NT • • • Xestia asworthii NT • • Euxoa adumbrata NT • • • • • • • • • Coleophora boreella DD • Coleophora nutantella DD • Scythris noricella DD • Monochroa sepicolella DD • Loxostege turbidalis DD •

101 Baptria 3/2009 aamukääriäinen) esiintymistä merkittävä osa KIRJALLISUUS sematon raportti perhostensuojelutoimikunnalle 2001. sijaitsee lentokentillä. Lisäksi Levipalpus he- Mutanen, M., Itämies, J., Junnilainen, J., Kaitila, J.-P., Kullberg, patariellus (käpälälattakoi), Monochroa ferrea Anderberg, A.-L. 1999a: Den virtuella floran:Pulsatilla pratensis J., Mutanen, T. & Välimäki, P. 2003: Huomionarvoiset pikku- (harjukaitakoi), Scopula rubiginata (rusolehti- (L.) Mill. — Fältsippa [www-dokumentti]. Päivitetty 10.7.2008 perhoshavainnot 2000. — Baptria 28: 4–16. [viitattu 4.9.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ranuncula/ mittari), Eucosma suomiana (suomenpeilikää- Mutanen, M., Itämies, J., Kaitila, J., Kullberg, J., Mutanen, T., pulsa/pulspra.html riäinen) sekä Euxoa adumbrata (arohietayök- Nupponen, K., Vaalamo, K. & Välimäki, P. 2002: Huomionarvoi- Anderberg, A. A. 1999b: Den virtuella floran:Sagina no- könen) ovat tyypillisiä lentokenttien lajeja. set pikkuperhoshavainnot 1999. — Baptria 27: 13–27. dosa (L.) Fenzl — Knutnarv [www-dokumentti]. Päivitetty Mutanen, T., Kaitila, J.-P. & Välimäki, P. 2007: Huomionarvoiset Hävinneet perhoslajit mukaan lukien 8.11.2005 [viitattu 4.9.2009]. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/ Suomen 266 uhanalaisesta lajista 158 elää suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2005. caryophylla/sagin/saginod.html — Baptria 39: 40–67. ensisijaisesti kuivissa perinneympäristöissä Anonyymi 2005: Perhostensuojelutoimikunnan toiminta tai muissa rakenteeltaan vastaavissa ihmi- Olofsson, J., Kitti, H., Rautiainen, P., Stark, S. & Oksanen, L. vuonna 2004. — Baptria 29: 92–96. 2001: Effects of summer grazing by reindeer on composition sen rakentamissa elinympäristöissä (Rassi ym. Elsner, G., Huemer, P. & Tokár, Z. 1999: Die Palpenmotten of vegetation, productivity and nitrogen cycling. 2001). Jo tässä vaiheessa tiedetään, että jopa (Lepidoptera, Gelechiidae) Mitteleuropas: Bestimmung–Ver- — Ecography 24: 13–24. yli 40 % uhanalaisesta paahdelajistosta pys- breitung–Flugstandort–Lebenweise der Raupen. Paavola, I. 1997: Ilmailuasiain esittelijästä Ilmailulaitoksek- tyy käyttämään lentokenttiä korvaavina elin- — František Slamka, Bratislava. si. Katsaus ilmailuhallinnon menneisyyteen ja nykypäivään. ympäristöinä. Selvitysten pääjohtopäätökse- Emmet, A. M. 1988: A Field Guide to the Smaller British Ilmailulaitos. nä voidaan todeta, että lentokenttiä on pe- Lepidoptera. — The British Entomological & Natural History Palm, E. 1986: Nordeuropas Pyralider – med særligt henblik rusteltua pitää nykyisinä avainbiotooppeina, Society. St Edmunsbury Press ltd., Suffolk. 288 s. på danske fauna (Lepidoptera: Pyralidae). – Danmarks jotka ovat olennaisessa asemassa uhanalai- From, S. (toim.) 2005: Paahdeympäristöjen ekologia ja uhan- Dyreliv Bind 3 — Fauna Bøger. København. 287 s. sen paahdelajiston suojelussa. Korostamme alaiset lajit. Suomen ympäristö, luonto ja luonnonvarat nro. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä 2000: Perinnebiotooppien kuitenkin, että lentokentätkään eivät vält- 774, Vammala. 86 s. hoito Suomessa, Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietintö. tämättä ole pysyviä elinympäristöjä. Räi- Hausmann, A. 2004: The Geometric of Europe, Vol. 2: — Suomen ympäristö 443. keimpänä esimerkkinä on Suonenjoen enti- . — Apollo Books, Stenstrup. 600 s. Pöyry, J., Heliölä, J., Ryttäri, T. & Alanen, A. 2004: Perinnebio- nen sotilaslentokenttä. Kenttä oli merkittä- Hasenfus, I. 1960: Die Larvalsystematik der Zünsler (Pyrali- tooppien lajiston uhanalaistuminen. — Teoksessa: Tiainen, J., vä uhanalaisten paahdelajien elinympäristö dae). — Abhandlungen zur Larvalsystematik der Insekten Kuussaari, M., Laurila, I. P. & Toivonen, T. (toim.), Elämää vielä 1970-luvun alkupuoliskolle, minkä jäl- 5: 1–263. pellossa – Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus: keen lentotoiminnan loppuminen, luontai- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. 1998: Ret- 220–233. Edita, Helsinki. nen metsittyminen ja lopulta maankäytön keilykasvio. — Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimu- Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) muutokset ovat ratkaisevasti heikentäneet seo. Helsinki. 656 s. 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. — Ympäristöminis- teriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. alueen elinympäristöjä (Sundell 2002). Muutos- Itämies, J. 1999: Selvitys Salicornia-lajien etsinnästä Siikajoen ten ei tarvitse olla näinkään mullistavia, vaan Tauvossa kesällä1999. — Julkaisematon raportti perhosten- Sundell, P. R. 2002: Suonenjoen entisen lentokenttäalueen erityisesti monet selvityksen piiriin kuuluneet suojelutoimikunnalle 22.10.1999. uhanalaisten perhosten selvitys, Joroisten hiekkakuopan ja ampumaradan perhosten selvitys. — Julkaisematon raportti korpikentät todettiin luontaisista syistä uhan- Itämies, J., Mutanen, M. & Wikström, B. 2002: The ecology and perhostensuojelutoimikunnalle 2002. alaisen paahdelajiston kannalta jo turhan biology of Coleophora boreella Benander, 1939 (Lepidoptera: Coleophoridae). — Entomologica Fennica 13: 113–115. umpeenkasvaneiksi. Myös pienlentokentillä Sundell, P. R. 2007: Joensuun lentokentän uhanalaiset perho- Jalava, J. 1993: Cnephasia alticolana (Herrich-Schäffer, 1851), set 2004–2006. — Julkaisematon raportti perhostensuojelu- etenkin kenttäkerroksen umpeenkasvua voi- toimikunnalle 2007. daan pitää merkittävänä uhkana. Esimerkiksi vanha karjalainen laji. — Baptria 18: 11 –117. Svensson, I. 1993: Fjärilkalender. Kristianstad. Immolan kentän kehityssuunta vaikuttaa ny- Kaitila, J.-P. & Kullberg, J. 2008: Apua harmokääriäisten kyisellään huolestuttavalta. Tiettyjen hyvien tunnistamiseen. — Baptria 33: 23–25. Svensson, I. 2006: Nordens vecklare, The Nordic Tortricidae (Lepidoptera: Tortricidae). — Entomologiska Sällskapet i perhoskasvien (kissankäpälä, karvaskallioi- Karsholt, O. & Nieukerken, E. J. van (toim.) 2007: Fauna Lund. Kristianstads Boktryckeri AB, Kristianstad. nen) aiemmin hyvistä esiintymistä on paikoin Europaea version 1.3: Lepidoptera, Moths. Päivitetty 19.4.2007 [viitattu 4.9.2009]. http://www.faunaeur.org vain 10–15 % jäljellä, eikä näissä kohdin elä- Valtonen, A. 2007: Tienpientareet perhosten elinympäristönä — Baptria 32: 86–89. neitä lajeja enää löydy ”1990-luvun nuotein” Kittamaa, S., Ryttäri, T., Ajosenpää, T., Aapala, K., Hallman, E., Lehesvirta, T. & Tukia, H. (toim.), 2009: Harjumetsien paah- Viidalepp, J. & Mikkola, K. 2007: The distress of northern Lepi- (Jari-Pekka Kaitila, suull. tieto). Toisaalta ravinto- deympäristöt – nykytila ja hoito — Suomen ympäristö 25: doptera: retreat in Estonia – a consequence of climate change. kasvin menestyminenkään ei välttämättä ta- 1–88. — Baptria 32: 90–99. kaa perhoslajiston säilymistä, jos elinympäris- Kullberg, J. 2004: Checklist of Finnish Lepidoptera – Suomen tön kasvillisuuden korkeudessa tai tiheydessä Välimäki, P. 2005: Koukerokoisan (Diasemia reticularis) perhosten luettelo. [www-dokumentti]. Päivitetty 1.7.2008 esiintymisselvitys Hailuodon Marjaniemessä vuonna 2005. tai vaikka paljaan mineraalimaan osuudessa [viitattu 4.9.2009]. http://www.fmnh.helsinki.fi/elainmuseo/ — Julkaisematon raportti perhostensuojelutoimikunnalle tapahtuu muutoksia esim. yleisen rehevöity- hyonteiset/perhoset/ 27.11.2005. miskehityksen seurauksena. Jatkossa on kes- Kyrki, J. & Tokola, P. 1980: Hailuodon perhosfauna pikkuper- Välimäki, P. & Itämies, J. 2002: Occurrence and experimental keisen tärkeää varmistaa, että merkittäviksi hoskokouksen 27.6.–1.7.1979 aikana. — Baptria 5: 17–30. introduction of Capricornia boisduvaliana (Lepidoptera: uhanalaisten perhosten keskittymiksi muo- Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2007: Hietaneilikkavyökoin Tortricidae) in Finland — Entomologica Fennica 13:89–97. dostuneiden kenttien hoito ja käyttö säilyy [Caryocolum schleichi (Christoph, 1872)] esiintymisrunsauden Välimäki, P., Mutanen, M., Mutanen, T. & Lehto, T. 2009: sellaisena, että niiden luontoarvot eivät ny- arviointi Suomessa. — Baptria 32: 24–28. Mielenkiintoiset perhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2008. kyisestä ainakaan heikkene. Tämä vaatii vä- Leinonen, R. 2007: Rautavaaran pienlentokentän esiselvitys — Baptria 34: 37–68. hintään, että lentokenttien tilaa ja lajistoa 2007. — Julkaisematon raportti perhostensuojelutoimikun- seurataan säännöllisesti, jotta tarpeellisiin nalle 2007. hoitotoimenpiteisiin voidaan tarttua riittävän Leinonen, R. & Pöyry, J. 2007: Lentokenttien erityisesti suojel- nopeasti. Seurannan järjestäminen tulee pe- tavat, uhanalaiset ja paikallisesti huomionarvoiset perhoslajit, rustua pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen Vuosien 2005-2006 tietojen päivitys — julkaisematon raport- yhteistyöhön suojelutoimikunnan, perhos- ti perhostensuojelutoimikunnalle 24.3.2007. harrastajien sekä lentokenttiä hallinnoivien Mutanen, M. 2001: Karjalanharmokääriäisen (Cnephasia alti- tahojen, kuten Liikenne- ja viestintäministe- colana) elintapojen selvitys Sievin Kiiskilässä 2001. — Julkai- riö, Ilmailulaitos, Metsähallitus, Kapiteeli Oy ja puolustusvoimat, kesken. Maitiaiskehrääjä (Lemonia dumi) havaittiin ensi kerran Pöllän lentokentältä vuonna 2009.

102 Baptria 3/2009 Baptria K E N T Ä L L Ä Teksti TIMO LEHTO, JARI-PEKKA KAITILA & JAAKKO KULLBERG, kuvat Timo Lehto

Yön perhosia heinillä

öperhosten keräämiseen ja ha- Heiniltä havainnoimiseen parasta ai- vainnoimiseen on perinteisesti kaa on yleensä elokuu, jolloin monet heinä- käytetty apuna erilaisia valo- ja kasvit myös kukkivat. Usein perhoset saa- Ysyöttihoukuttimia. Lisäksi monet perhosla- puvat kasveille heti alkuyöstä ja ne erot- jit käyvät ruokailemassa kukilla, joilta per- tuvat taskulampun tai otsalampun valon hosten tarkkailu ja haaviminen onkin mo- avulla helposti kaukaakin. Hyviä kasveja, nille tuttua ja helppoa puuhaa. Kaikki per- joilla perhoset käyvät imeksimässä ovat hoslajit eivät kuitenkaan valoista tai kukis- monet kookkaat heinäkasvit kuten hieta- ta välitä, joten mikä avuksi? Yksi mukava kastikka () ja ruoko- vaihtoehto on perhosten etsiminen heinil- helpi (Phalaris arundinacea) sekä järviruo- tä. Erityisesti yökkösten, mutta myös muu- ko (Phragmites australis). Valokuvaamisen tamien mittareiden tavoittamiseksi, on hei- ja havainnoinnin kannalta perhosten ruo- niltä etsiminen yksi avartava konsti kohda- kailutilanne on usein mielenkiintoinen, sil- ta yön perhosia. lä perhoset käyttäytyvät tällöin yllättävän Koska perhoset käyvät heinillä ruo- rauhallisesti ja ovat näin helposti lähestyt- kailemassa erityisesti kirvojen ja eräiden tävissä ja kuvattavissa sekä usein myös tun- sienien tuottamaa mesikastetta sekä käy- nistettavissa. mistuotteita, on vastaantuleva lajisto usein Panu Välimäki kertoo huomanneensa eniten syöttipyynnillä tavoitetun lajiston selviä eroja perhosten esiintymisrunsauk- kaltaista. Selviä eroja lajistossa ja mm. lajien sissa eri vuosien välillä. Usein kuivat kesät runsaussuhteissa kuitenkin on. Lisäksi hei- ovat tarjonneet runsaita saaliita juuri heinil- niltä etsiminen tarjoaa hyviä mahdollisuuk- tä ja mesikasteelta, mutta syöttipyydykset sia yöperhosten valokuvaamiseen luon- ovat ’vetäneet’ näinä vuosina perhosia huo- nollisissa olosuhteissa sekä tietoutta lajien nosti. Sateisina kesinä tilanne on usein toi- Muun muassa seuraavien sukujen yökkösiä ruokailukäyttäytymisestä ja mm. vuorokau- sin päin, eli syötti vetää, kun kirvojen me- löytää heinien mesikasteelta ja käymistuot- tisesta lentoajasta. Hyviä heinäpaikkoja ei sikastetta on lehdillä ja heinillä tällöin vä- teilta usein: Xanthia, Agrochola, Hydraecia, usein myöskään tarvitse etsiä kaukaa — so- hemmän. Amphipoea, Mythimna, Photedes, Noctua, pivia tienvierustoja ja heiniä kasvavia jouto- Euxoa ja Apamea. Lisäksi ’ei niin tavallisia’ maita on yleensä jokaiselle lähellä. kosteikkolajeja, kuten Lenisa geminipuncta, Arenostola phragmitidis ja Protarchanara brevi- linea voi tulla oikeilla elinpaikoilla vastaan. Kuvan heinäryhmällä ruokailemassa mm. olki- Kuvissa yllä yökköset Xestia baja, Noctua yökköslajit Mythimna impura ja M. conigera. pronuba sekä Apamea-suvun edustaja, toden- näköisimmin A. remissa tai A. oblonga, jota kuvauspaikalla myös esiintyi.

103 Baptria 3/2009 Baptria 3/2009 Vol. 34 s. 35 Pääkirjoitus s. 76 Uutisia ja tiedotuksia s. 78 Helsingin Santahaminan perhoset 1915–2006 Laasonen E. M. & Laasonen L.. s. 89 Lentokentät uhanalaisen perhoslajiston korvaavina elinympäristöinä Leinonen R., Itämies J., Välimäki P. & Mutanen T. s. 95 — Cnephasia alticolana -kääriäisen ja Diasemia reticularis -koisan elintavoista lisäselvyyttä s. 100 — SPS:n suojelutoimikunta selvittää lentokenttien perhoslajistoa s. 103 Baptria kentällä; Yön perhosia heinillä Lehto T., Kaitila J.-P. & Kullberg J. s. 104 Baptria vinkki; Tunnista varjomaayökkönen (Agnorisma puniceum) Kaitila J.-P., Kullberg J., Lehto T., Pakkanen P. & Välimäki P.

Baptria VINKKI Teksti JARI-PEKKA KAITILA, JAAKKO KULLBERG, TIMO LEHTO, PERTTI PAKKANEN & PANU VÄLIMÄKI, kuvat PERTTI PAKKANEN

— Diarsia rubiin ja D. mendicaan — Siipiripsien tyviviiru on varjomaa- Tunnista varjo- verrattuna varjomaayökkönen on yökkösellä selkeästi erottuva ja maayökkönen pohjaväriltään tummemman pu- katkoviivojen muodostama tai yh- nertavan ruskea ja keskisarakkeen tenäinen, kun taas D. mendicalla (Agnorisma puniceum) keskivarjo on selvä. Huom. suoma- vastaava kuvio on pisterivi. Tämä Varjomaayökkönen (Agnorisma pu- laisen varjomaayökkösen pohjavä- tuntomerkki näkyy yleensä myös niceum) on Suomessa melko harvi- ri on usein tummempi eikä keski- hyvin kuluneilla yksilöillä. nainen ja paikoittaisesti esiintyvä laji. varjo ole niin kontrastinen (silti — Varjomaayökkösen ulomman poik- Havainnot painottuvat Kaakkois-Suo- selvä) kuin kirjoissa usein esitetty- kiviirun vaalea vyö näkyy usein sel- meen, mutta lajia on tavattu pitkin jen Keski-Euroopan yksilöiden. keänä ja hampaattomana, varjo sen etelärannikkoa Hankoniemeä myöten. — Varjomaayökkösellä takasiivessä ulkopuolella näkyy tummana. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu erottuu yleensä kaksi heikkoa — Diarsia-lajeilla näkyy yleensä terä- Pohjois-Karjalaan. Viime vuosina laji kaariviivaa. vähkö piste keilatäplän kohdalla. vaikuttaa yleistyneen, sillä sekä havai- tut yksilömäärät että havaintopaikat ovat selvästi lisääntyneet. Onko tapah- tuneen taustalla lajin todellinen yleis- tyminen, keräilyn lisääntyminen lajin suosimissa elinympäristöissä (päivällä kuumat, yöllä kylmät kosteahkot met- siköt, joiden aluskasvillisuudessa kas- D. mendica, F vaa runsaasti vadelmaa (Rubus idaeus) A. puniceum, F ja maitohorsmaa (Epilobium angusti- folium)) vai onko laji opittu tunnista- maan paremmin? Varjomaayökkönen ei ole erityisen huomiota herättävän näköinen laji. Jos varjomaayökköstä ei pidä erityises- ti silmällä, sitä voi erehtyä luulemaan joko Diarsia rubiksi tai Diarsia mendi- A. puniceum, F D. rubi, F caksi. Nämä kaksi yleistä lajia ovat var- sin vaihtelevia ja sinänsä ulkonäöltään lähes muuntelematonta ja omansa nä- köistä varjomaayökköstä voi erehtyä pitämään jomman kumman muotona. Seuraavien tuntomerkkien avulla ke- säkuun lopulta heinäkuun puolivälin yli lentävä varjomaayökkönen on suh- A. puniceum, C teellisen helposti tunnistettavissa: D. brunnea, F

104 Baptria 3/2009