Vol. 37 2012, nro 2 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i rf

ISSN 0355-4791 Suomen Perhostutkijain Seura ry Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf

TOIMISTO Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimisto avoinna tiistaisin klo 15.30–20.00 HUOM. Talvikaudella helmikuun loppuun asti vain parittomien viikkojen tiistaisin. • Osoite/Address: Suomen Perhostutkijain Seura ry, Lämmittäjänkatu 2 A, FI–00810 Helsinki • e-mail: [email protected], internet: http://www.perhostutkijainseura.fi Pankkiyhteys — Bankförbindelse: Sampo Pankki, IBAN: FI0680001900268583, BIC-koodi DABAFIHH

HALLITUS — STYRELSE Taloudenhoitaja Lassi Jalonen, Isonmastontie 2 as 1, 00980 Helsinki. Puheenjohtaja — Ordförande Puh. 040 557 3000, e-mail: [email protected] Reima Leinonen, Rauhalantie 14 D 12, TOIMINNANJOHTAJA — 87830 Nakertaja. Puh. 040 529 6896, VERKSAMHETSLEDARE e-mail: [email protected] Jari Kaitila, Kannuskuja 8 D 37, 01200 Vantaa, Varapuheenjohtaja puh. 050 586 8531, Monet perhoslajit muuntelevat väri- Kimmo Silvonen, Pronssitie 28, 02750 Espoo. e-mail: [email protected] tykseltään. Tutut ja yleiset lajit ovat Puh. 040-709 0987, e-mail: [email protected] TOIMIKUNNAT — UTSKOTT tutkimustyössä usein oivallisia, koska Muut hallituksen jäsenet: Eettinen toimikunta: Vesa Lepistö (pj), aineistoa on helposti saatavilla. Maria Heikkilä, Otsolahdentie 7 A 7, 02110 Espoo Jyrki Lehto, Markus Lindberg, Karl-Erik Lundsten Kuvassa vaaleakeltayökkönen (Xanthia Puh. 040 502 2504, e-mail: [email protected] Suojelutoimikunta: Erkki Laasonen (pj), icteritia), josta voit lukea lisää lehden Mari Kekkonen, Peräniityntie 14 as 2, 05820 Hyvinkää Petri Hirvonen, Jari Kaitila, Hannu Koski (siht.), sivuilta 60–63. Kuva Timo Lehto Puh. 040 769 5330, e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg, Reima Leinonen, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg, Luonnontieteellinen Keskusmuseo, Juha Pöyry, Panu Välimäki Hyönteisosasto 00014 Helsinki. Puh. 050 328 8886, Havainto- ja tiedonantotoimikunta: e-mail: [email protected] Olavi Blomster, Lassi Jalonen, Jari Kaitila, Baptria 2/2012 Ari Uusimäki, Jorvaksenpuisto 3 B 10, 02420 Jorvas Jaakko Kullberg, Pertti Pakkanen, Puh. 050 380 7199, e-mail: [email protected] Vol. 37 Hannu Saarenmaa, Panu Välimäki Sihteeri — Sekreterare Julkaisija — Utgivare Taloustoimikunta: Lassi Jalonen (pj), Suomen Perhostutkijain Seura ry Markus Lindberg, Ukonkivenpolku 1 G, 01610 Vantaa. Bo-Göran Kumlander, Risto Martikainen, Lepidopterologiska Sällskapet i Finland rf Puh. 040 701 9891, e-mail: [email protected] Heikki Seppälä, Esko Tuomisto

Jäsenlehdestä ilmestyy neljä numeroa vuodessa. Lehti postitetaan Suomen Perhostutkijain Seura ry:n jäsenille. Osoitteenmuutokset seuran toimistoon. KOKOUSKUTSU

Ilmoitukset — Annonser Suomen Perhostutkijain Seura ry:n 1/1 sivu – sida 250 euroa sääntömääräinen syyskokous, 1/2 sivu – sida 150 euroa keskiviikkona 12.12.2012 klo 18.30 Tieteiden talolla, 1/4 sivu – sida 80 euroa Helsingin Kruununhaassa (Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Luentosali 505) Baptrian toimitus KÄSITELTÄVÄT ASIAT: Päätoimittaja • sääntömääräiset syyskokousasiat Panu Välimäki Simeonintie 3, 90410 Oulu, — Tervetuloa! puh. 040 716 8516, e-mail: [email protected] Muu ohjelma: Tomi Kumpulainen: Syöttirysän pyyntitehoon liittyviä Toimittajat: testejä, mm. pyydyksen korkeus maasta ja syöttineste (kalja >< viini). Lauri Kaila, (tieteellinen tarkastus) e-mail: [email protected] Jari-Pekka Kaitila SEURAN 2013 KOKOUKSISTA TIEDOTAMME TULEVISSA BAPTRIOISSA puh. 050 586 8531, SEKÄ SEURAN NETTISIVUILLA. – www.perhostutkijainseura.fi e-mail: [email protected] Jaakko Kullberg puh. 050 328 8886, TARVIKEVÄLITYS (Hyönteistarvike TIBIALE Oy) Internet: www.tibiale.fi e-mail: [email protected] – Avoinna Suomen Perhostutkijain Seura ry:n toimiston aukioloaikana tiistaisin Timo Lehto (taitto) klo 15.30–20.00. HUOM. Talvikaudella helmikuun loppuun asti vain parittomien puh. 050 338 3725, e-mail: [email protected] viikkojen tiistaisin. OSOITE: Lämmittäjänkatu 2 A, FI-00810 Helsinki • TILAUKSET: Timo Leponiemi [email protected] tai puh. Markus P. Rantala 050 561 6760 (ma–to klo 16–19). puh. 0400 939939, e-mail: [email protected] Tomi Mutanen TIESITKÖ? sitiedon avulla. Tutustu FinBOL-hankkee- e-mail: [email protected] Magnus Östman, (ruotsinnokset) FinBOL – Finnish barcode of life seen netissä osoitteessa: www.finbol.org. tel. (09) 6122 2923, 040 768 5526, Osana kansainvälistä iBOL-hanketta, FinBOL Myös tässä lehdessä (s. 57 alkaen) käsitellään e-mail: [email protected] on yhteissuomalainen hanke, jonka tavoit- aihetta, artikkelissa "DNA-viivakoodit auttavat biologian selvittämisessä". Paino — Tryckeri: teena on tuottaa DNA-viivakoodit Suomen Kirjapaino Uusimaa, Porvoo eliölajistolle. Kattava DNA-viivakoodikirjas- Ulkoasu ja taitto: Timo Lehto to mahdollistaa lajien tunnistamisen auto- matisoidusti ja yksiselitteisesti standardin, ISSN 0355-4791 suhteellisen lyhyen genomin osan sekvens-

34 Baptria 2/2012 Baptria P Ä Ä K I R J O I T U S

Ei voi olla totta!

uojelutavoitteissa ja -käytännöissä on hiljalleen siirryt- tavelvoitteen toteuttamiseksi. Vaihtoehtoisesti voisi harkita ty korostamaan elinympäristöjen merkitystä. Lajien lupakäytäntöjä, jotka sisältäisivät ilmoitusvelvollisuuden, suojelusta Ahvenanmaalla vastaava maakuntahalli- mutta mahdollistaisivat rauhoitettujen lajien rajoitetun talle- Stus on kuitenkin harkitsemassa uusia lajirauhoituksia, jotka tusoikeuden ötökkätutkimusta edistävien rekisteröityjen yh- koskisivat kaikkia maakunnassa esiintyviä uhanalaisia lajeja. distyksien jäsenille. Aktiivista suojelua olisi edelleen koros- Oman näkemykseni mukaan on tyrmistyttävää, että periaat- tettava, sillä Suomessa on riittävästi esimerkkejä tapauksista, teessa hyvällä asialla olevat luonnon monimuotoisuutta edis- missä luontoarvoiltaan huomionarvoiset avoimet alueet ovat tämään pyrkivät tahot ymmärtävät oletusarvoisesti keräilyra- rauhoituspäätöksen jälkeen tuhoutuneet umpeenkasvun joitteita sisältävän rauhoituksen edelleen synonyyminä suo- seurauksena asianomaisten siihen mitenkään puuttumatta. jelulle. Kuitenkin mm. viimeisissä uhanalaistarkasteluissa on Huolellisesti laadituilla suojelusuunnitelmilla nämä ympäris- todettu lajirauhoituksen kielteiset vaikutukset lajien seuran- tötuhot olisivat olleet vältettävissä. nassa sekä kiinnitetty aivan erityistä huomiota Ahvenanmaan Seuran mukaan ottaminen lausuntokierrokselle kertoo heikentyneeseen lajistotuntemukseen. Lajiston seurantaa ei luottamuksesta seuraa ja sen asiantuntemusta kohtaan. Toi- siis tulisi entisestään hankaloittaa, vaan pyrkiä edistämään saalta maakuntahallituksen suunnitelma heijastelee myös päinvastaista kehityskulkua. kielteistä ilmapiiriä itse ötökkäharrastajia kohtaa, sillä laji- Maakuntahallituksen esitys lajien rauhoittamisesta on rauhoituksissa ei ole mitään järkeä ellei keräilyn katsota uh- lausuntovaiheessa, missä myös SPS on mukana. Jos minulta kaavan paikallispopulaatioiden elinvoimaisuutta. Yksittäiset kysytään, seuralla ei ole muuta mahdollisuutta kuin suhtau- perhosharrastajat voivat omalta osaltaan osallistua epä- tua kriittisesti tietämyksen tasoa voimakkaasti rajoittavaan luulon muurin murtamiseen osoittamalla vapaaehtoistyön esitykseen ja painottaa elinympäristöjen aktiivista suojelua merkitys luonnonsuojelussa. Nyt on jatkettava aktiivista vaihtoehtona rauhoituksille ellei tätä puolta ole esityksessä osallistumista vakiintuneiden perhosseurantojen toteutta- jo huomioitu. Kaikille pitäisi tässä vaiheessa olla selvää, että miseen aiempien vuosien tapaan. Havaintojen kirjaaminen etenkin selkärangattomien eläinten rauhoittaminen johtaa va- tietokantaan aivan erityisesti uhanalaisten lajien osalta on paaehtoisvoimiin perustuvan seurannan hiipumiseen (ks. ar- myös omiaan hälventämään epäluottamusta. Lisäksi elinym- tikkeli Ahvenanmaan miinaretkestä tässä numerossa). Tämän päristötalkooperinteen ylläpitäminen ja elvyttäminen olisi seurauksena tunnettujen populaatioiden tilasta ei muutaman suositeltavaa, missä erityisesti paikallisyhdistykset voisivat vuoden kuluttua ole varmuutta eikä uusien populaatioiden ottaa aktiivisen roolin. Kaikessa toiminnassa tulee poikkeuk- löytyminen tai niistä tiedottaminen ole todennäköistä. Esi- setta noudattaa hyviä tapoja ja seuran eettisiä sääntöjä, ku- merkiksi eräiden Ahvenanmaalla rauhoitettujen ja vaikeasti ten varovaisuutta uhanalaisten lajien tallentamisessa. Jokai- tunnettujen perhoslajien havaintojen todettiin vuoden 2000 nen yksittäinen harrastaja toimii käyntikorttina, mikä viime uhanalaisarvioinnissa loppuneen kokonaan lajirauhoituksen kädessä määrittelee käsityksen koko harrastajakunnasta ja jälkeen, minkä seurauksena lajeja ei voitu luotettavasti luoki- siten vaikuttaa keräilyharrastuksen toimintaedellytyksiin. tella. Vähintään olisi muistutettava, että lajien rauhoittami- nen tarkoittaa taloudellisten resurssien merkittävää kasvat- Panu Välimäki tamista uhanalaisten ja erityisesti suojeltavien lajien seuran-

35 Baptria 2/2012 Baptria TIEDOTTAA

Hyönteisviikonloppu on kattava tiedon areena Uusia lajeja, DNA-viivakoodeja ja hyviä kavereita

Perinteinen hyönteisviikonloppu kokosi huhtikuun puolivälissä 141 perhosten ja muiden hyönteisryhmien harrastajaa Kulttuurikeskus Sofiaan Helsingissä. Viikonlopusta muodostui jälleen tärkeä areena harrastaja-kavereiden tapaamiselle ja tietojen vaihdolle. Viikonlopun aikana Suomen Perhostutkijain Seura sai myös uuden puheenjohtajan ja viisi uutta kunniajäsentä.

Kaksipäiväisen kokousviikonlopun ohjelma läinen Aleksej Matov loi katsauksen Pieta- -havainnot, joita on tehty Pietarin alueella oli rakennettu tuttuun tapaan maalle uu- rin alueen perhoskesiin 2010–2011. Sää- vuosittain vuodesta 2008 lähtien. sien lajien esittelyistä ja mielenkiintoisista oloista Matov totesi muun muassa, että perhoshavainnoista niin Suomessa kuin lä- heinäkuu 2010 oli kuuma ja maastopalo- DNA-koodaus uudistaa hialueillakin. Ilpo Mannerkoski listasi uudet jen savu oli häiritsevää. Heinäkuun lopun systematiikkaa kovakuoriaiset ja nivelkärsäiset. Lukuisia ja elokuun alkupuolen kaakkoinen vaellus uusia kovakuoriaislajeja on löydetty muun Suomen suuntaan havaittiin myös Pietarin Esitelmät DNA:n käyttämisestä lajien tun- muassa komposteista. Monet löydetyt la- seudulla. Vuonna 2011 monet loppukesän nistamisessa herättivät sekä keskustelua jit ovat kooltaan vain parimillisiä. Suomen ja syyskuun lajit olivat yllättävän harvinai- että avasivat uusia näköaloja perhosten luteet –kirjan myötä kiinnostus luteisiin on sia ja vähälukuisia. Vastaava ilmiöhän näkyi systematiikkaan. Tällä vuosituhannella on kasvanut selvästi ja se näkyy myös uusina myös Suomessa. aloitettu DNA:n käyttö lajien sukulaissuh- lajilöytöinä. Pietarin seudulla on nähty selvästi moni- teiden selvityksiin ja lajitason ongelmien Pistiäistyöryhmän jäsenet Juho Paukku- en lajien nopea levittäytyminen. Tällaisia la- ratkaisemiseen. Määritysapuna ovat olleet nen ja Martti Koponen kokosivat katsauk- jeja ovat esimerkiksi Apatura ilia ja Limeni- niin nukleaarinen DNA kuin äidin puolelta sen uusiin myrkkypistiäisiin ja pikkupisti- tis camilla. Vielä vuonna 2005 kummankin periytyvä mitokondrio-DNA. Lauri Kailan äisiin. Pikkupistiäisiä listaan kertyi 25 lajia, lajin esiintymisalue jäi reilusti Pietarin ete- tutkimusryhmän työn tuloksia viikonlop- joista osa oli havaittu jo aiempina vuosina. läpuolelle, mutta nyt niitä tavataan jo Kar- pukokouksessa esittelivät Maria Heikkilä ja Kaksisiipisissä (kärpäsissä) uusia lajilöytö- jalan kannaksella saakka. Suomalaisittain Mari Kekkonen. jä oli peräti 41 lajia. Jere Kahanpää kiitteli mielenkiintoista on myös Lycaena tityrus Maria Heikkilä pohti omassa osuudes- uusien lajien löytäjien pitkää listaa. Kaiken saan, keitä päiväperhoset oikeastaan ovat. lisäksi melkein kaikki uudet lajit on kerätty DNA:n käyttö on asettanut uuteen valoon aivan viime vuosina ja vain yksi laji oli löy- nimenomaan päiväperhosten aseman detty museoaineistosta. meille tuttuina suurperhosina. Jopa pyra- Juha Salokannel kertoi varsin onnistu- liidit (koisat) ovat geneettisesti ”enemmän” neesta vesiperhosretkestä Kymijoelle Kot- makroja kuin päiväperhoset. Keskustelus- kaan. Sen aikana löydettiin tunnissa kolme sa Lauri Kaila korosti, että jako mikroihin ja maalle uutta lajia! Kahdesta lajista on tosin makroihin on keinotekoinen. Mikrojen ja löytynyt sen jälkeen aiempiakin havainto- makrojen rajanvetoon Kaila totesi rauhoit- ja. Salokannel arvelee, että Kymijoki saattaa televasti, että ”pitäköön kukin makroina olla hyvä paikka uusien lajien kotiutumisel- mitä haluaa”. le ja samalla se toimii myös leviämisreittinä Mari Kekkonen on tutkinut eri tunto- syvemmälle sisämaahan. merkkityyppien käyttöä perhosten lajinra- jauksessa. Apuna hänellä ovat olleet siipi- Suomelle 17 uutta perhoslajia kuviot, genitaalit, biologia ja DNA-viivakoo- dit. Tutkittavia ryhmiä ovat olleet Elachisti- Vuosi 2011 oli Suomessa hyvä perhosvuosi. nae, Gelechiinae ja Hypertrophinae. Päätel- Se tuotti maallemme peräti 17 uutta lajia. mänä oli, että siipikuviot ovat ongelmalli- Uusista lajeista 13 oli mikroja ja neljä mak- nen ja jopa hyödytön keino harmaanruskei- roja. Makroissa lajilistaamme täydentävät Earias vernana, Callopistria juventina, Mesa- pamea hedeni ja Hyssia cavernosa. Antti Haarto (oik.) ja Teppo Mutanen määritti- Viikonloppukokoukseen kutsuttu venä- vät viikonloppukokouksessa kaksisiipisiä.

36 Baptria 2/2012 Teksti ja henkilökuvat Timo Leponiemi, perhoskuvat Timo Lehto (kuvattu Bulgariassa).

Hyönteisviikonlopun esitelmissä lähestytään myös lähialueidemme lajistoa. Jo perinteiksi muodostuneiden Baltian sekä Ruotsin havaintoesittelyjen lisäksi saimme tänä vuonna kuulla Venäjän Arkangelin ja Kivatsun alueen perhosista. villica -siilikäs oli yksi kiinnostusta herättäneistä lajeista.

den mikrojen kanssa. Sen sijaan koirasgeni- taalit toimivat hyvin ja naarasgenitaaleista saadaan lisätukea. Tosin genitaalien käyttö vaatii kokemusta, eikä välttämättä riitä lä- hilajien tasolle. Biologiasta voidaan saada apua lähilajeihin, mutta monesti se on työ- läs ja jopa mahdoton määrityskeino. DNA- viivakoodien tunnistenumeroita (Barcode Index Numbers, BINs) on helppo käyttää ja tämä määritys toimii hyvin iäkkäilläkin yk- silöillä. Ongelmia voi syntyä nuorilla lähila- jeilla, jotka saattavat vielä risteytyä. Paras lopputulos saadaankin yhdistämällä DNA- viivakoodit muihin määritystapoihin. Mikhail V. Kozlov selvitti Eriocrania se- mipurpurella -kompleksia. Päätelmänä oli, että kyseessä on kolme lajia, joille on käy- tössä kuusi aiemmin synonyymeinä pidet- tyä nimeä. Marko Mutanen kertoi jo aiem- min julkaistusta tutkimuksesta. Siinä todet- tiin, että salicis on itseasiassa kuu- den lajin kompleksi, joista viisi lajia esiintyy Suomessa. DNA-viivakoodien perusteella suomalaisista lajeista Diachrysia chrysitis ja D. tutti ovat sama laji, samoin kuin Acronic- ta cinerea ja A.euphorbiae. Sen sijaan Noc- tua janthina ja N. janthe ovat selvästi eri la- jit. Toisaalta näyttää myös siltä, että Ipimor- pha contusa kuuluukin sukuun Cosmia ja pyydyksiin. Malariasääskistä talteen jäi vain rantalajit kaipaavat lisäselvitystä. Suunnit- vastaavasti Hillia iris on tumma Xanthia-laji! yksi epätarkka valokuva. teilla olevat keräilyretket tuonevat lisätie- Vaikka kaiken piti olla selvää, kaikki ei toa tältä suomalaisillekin mielenkiintoisel- ”Kummallista, aina suju suunnitelmien mukaan. Sen sai ta alueelta. Kiinnostusta nostattavia laje- että olet vapaalla jalalla” kunniapuheenjohtajammekin kokea pois ja ovat esimerkiksi Neptis rivularis, Horisme lähtiessään. aemulata, Melanthia procellata, Smerinthus Lauantain Iltapäiväosuudessa Kauri Mikkola – Sopimuksen mukaisesti esittelin saalii- caecus, Epicallia villica, Syngrapha ain ja Lep- kertoi Kenian Taita-vuoriston alueelle suun- ni viranomaisille ja he totesivat: ”kummal- tidea morsei! tautuneesta perhosretkestä tämän vuoden lista, että olet vielä vapaalla jalalla”. No, per- Kivatsun suojelualue Venäjän Karjalas- tammi-helmikuussa. Tukikohtana oli Hel- hoset jäivät Keniaan, mutta toivon saavani sa on perustettu jo vuonna 1931. Alkupe- singin yliopiston hankkima entinen norja- ne vielä joskus sieltä, sanaili sentään koti- räinen 2000 hehtaarin alue on laajentunut laisten lähetysasema. Käytössä olivat syöt- Suomeen päässyt Mikkola. myöhemmin 10 000 hehtaariin. Suojelualu- tirysät ja valot. Runsaslajisia ryhmiä Kenias- eella on muun muassa runsas hyönteis- ja sa olivat arctiidit ja pienet yökköset (Acon- Itänaapurimme ihmeitä sienilajisto, koskematon maaperä ja erikoi- tiinae), mutta maayökkösiä ei ollut juuri ol- nen pienilmasto. Vuonna 1995 alkanees- lenkaan. Erikoista oli etelään ja lounaaseen Itänaapurimme perhosista kuultiin lauan- sa perhoskartoituksessa parhaina vuosi- suuntautunut massiivinen Belenois aurota taina vielä kaksi esitelmää. Mikhail V. Kozlov na (2006 ja 2008) alueelta on havaittu 269 -lajin vaellus. kertoi Arkangelin alueen ja Natalia Kuten- makrolajia. Suomalaisiin lukuihin verrattu- Syöttipyynti punaviinisyötillä ei Keniassa kova Kivatsun luonnonsuojelualueen per- na lajiluku tuntuu melko pieneltä. Kenties tuottanut tulosta. Saalista alkoi tulla vas- hosista. suomalaisesta keräilytehokkuudesta voisi ta, kun Lassi Jalosen vinkistä syöttiin lisät- Koko Pohjois-Venäjän alue on perhos- olla hyötyä Kivatsussa! tiin mango-banaani-mössöä. Sen jälkeen mielessä heikosti tunnettua aluetta. Varsin- Vuoden 1973 jälkeen Karjalaan oli ilmaan- muun muassa Charaxes jasius alkoi mennä kin kevät- ja syyslajit, samoin kuin meren- tunut 54 uutta lajia. Suomalaisittain uusien 37 Baptria 2/2012 Baptria TIEDOTTAA

lajien lista oli tuttua luettavaa. Joitain hel- Latvian Cucullia verbasci (kuvassa) -touk- miäkin Kivatsun alueella on, kuten Polythre- kalöytöjen lisäksi kaapuyökköstilannet- na coloraria -mittari, josta ensimmäinen ha- ta naapurimaissamme kohensi Liettualle vainto tehtiin 30 kilometrin päässä Kivat- uutena lajina ilmoitettu Cucullia lychnitis. susta jo sata vuotta sitten. Laji lentelee ti- kankonttia ja mesiangervoa kasvavissa ry- teiköissä heinäkuun alussa. Vinkkinä kerrot- tiin, että laji lentää vain lyhyitä matkoja ja naaraasta. Toiveissa on muun muassa saa- laskeutuu kasvien alle. Sen jälkeen voi vain da lajista feromoni, jonka avulla tämän sa- toivoa, että laji ilmaantuu sieltä taas joskus laperäisen lajin salat saattavat raottua vielä näkyviin! hieman lisää.

Lauri Kaila tietokisan ykkönen Seuralle uusi puheenjohtaja Ennen iltapäiväkahvia pidetyn tunnistuskil- Suomen Perhostutkijain Seuran sääntö- pailun ykköseksi nousi aiemminkin ykköse- dolichos. määräisessä kevätkokouksessa seura sai uu- nä ollut Lauri Kaila 80 pisteellään. Toinen oli Naapurimaiden muista mielenkiintoisis- den puheenjohtajan, kun pitkäaikainen pu- Marko Mutanen (70), kolmas Kim Rossi (66), ta löydöistä esille voi nostaa vaikkapa Latvi- heenjohtaja Antti Aalto vetäytyi tehtävästä. neljäs Jari Junnilainen (65) ja viides - an Cucullia verbasci -toukkalöydöt ja useat Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin yksimie- laisvieraamme Nikolai Savenkov (61). Laelia coenosa -yksilöt. Eestistä merkittävä lisesti Reima Leinonen. Varapuheenjohta- Lauantai-iltaa perhosväki jatkoi saunan havainto paljastui suomalaisen Jani Palénin jaksi valittiin aikaisemmin seuran hallituk- lauteilla ihmetellen uusia suomalaisia ni- valokuvista, kun linssi eteen sattui Maculi- sessa toiminut Kimmo Silvonen. Seuran miä, joista on käyty vilkasta keskustelua nea alcon -sinisiipi. Lajista on tehty Eestis- kultaisella ansiomerkillä numero 25. palkit- myös hyönteisfoorumilla. Illanvietossa kes- sä aiemmin vain kaksi havaintoa (vuonna tiin Nils Hellberg. Hopeisella ansiomerkillä kustelu ulottui levitysvinkeistä panssari- 1927 Saarenmaalta ja vuonna 1977 40 km palkittiin Kalle Männistö, sekä Eino ja Aar- vaunuihin! Porinaa ja lajimäärityksiä ”pien- lounaaseen Tallinnasta). Kolmen alcon-yksi- ne Ylönen. ryhmissä” riitti aamun pikkutunneille saak- lön lisäksi samalta paikalta talletettiin kaksi Perhostutkimuksen vuosipalkinnon sai ka. Maculinea arion -yksilöä! Ikävämpi uutinen Maria Heikkilä artikkelista, joka käsittelee on Chersotis andereggii -yökkösen ainoan päiväperhosten sukulaisuussuhteita sekä esiintymispaikan jääminen Paldiskissa kaa- niiden monimuotoistumisen ajoittamista Uusia lajeja myös naapureissa suvaraston jalkoihin. Eestin perhosseuran elämän historiassa. Työssä yhdistettiin laa- Sunnuntain ohjelmassa olivat Liettuan (Po- suojelualuehakemus paikan suojelemisek- ja geneettinen aineisto päiväperhosten ra- vilas Ivinskis), Latvian (Ivars Šulcs, Nikolai si on saanut tylyn vastaanoton ja osoittaa, kennepiirteisiin eli morfologiaan. Savenkov), Eestin (Urmas Jürivete) ja Ruot- miten raha puhuu eteläisessä naapurissam- Uusiksi kunniajäsenikseen seura kutsui sin (Nils Ryrholm) 2011 perhoskesien uudet me. Harvinaista yökköstä on nyt kuitenkin viisi viikonloppukokouksissa tutuiksi tul- ja muut mielenkiintoiset lajit. Lajilista kart- löydetty myös Paldiskista viitisen kilomet- lutta ulkomaalaista perhosharrastajaa. He tui Liettuassa 15, Latviassa 12, Eestissä 9 ja riä etelään. ovat Liettuasta Povilas Ivinskis, Latviasta Ruotsissa 10 uudella lajilla. Liettuassa uu- Ennen päätöskahvia Reima Leinonen ker- Ivars Šulcs ja Nikolai Savenkov, Eestistä Ur- sia makrolajeja ovat Nothocasis sertata, Xy- tasi viime kesän idänsiilikäs (Borearctia me- mas Jürivete ja Ruotsista Nils Ryrholm. lomoia graminea ja Drymonia velitaris, Lat- netriesii) -jahtia, joka huipentui juhannus- – Minulle tämä kunniajäsenyys oli viikon- viassa Cucullia lychnitis, Eestissä Catocala aamuna 25.6. kello 6.50 vastakuoriutuneen lopun suurin yllätys, vaikka olenkin vierail- electa ja Eublemma purpurinum sekä Ruot- koiraan löytymiseen. Tämän lisäksi suoma- lut näissä kokouksissa usein esitelmöimäs- sissa Apatura ilia, Atethmia centrago ja im- laiset harrastajat saivat kasvatettavakseen sä Latvian perhostapahtumista, kiitteli Ni- porttina mukaan kelpuutettu Spodoptera 82 toukkaa Chitan oblastissa munitetusta kolai Savenkov. – Yleisemmin nämä kokoukset antavat minulle runsaasti uutta tietoa siitä, mitä perhosmaailmassa tapahtuu. Tietojen vaih- to ja harrastajien tapaamiset ovat tärkeitä harrastuksellemme. Täällä saa tietoa lajien levittäytymisestä ja biologiasta, sekä takso- nomian ja systematiikan muutoksista. Näil- lä tiedoilla on suuri merkitys latvialaisel- le perhostutkimukselle, joten aion vierailla täällä jatkossakin, lupaili Nikolai kaksipäi- väisen kokoustapahtuman päätteeksi. ⎕

Naapurimaiden muista mielenkiintoisista löydöistä esille voi nostaa vaikkapa Latvian Kuvassa uudet kunniajäsenet Ivars Šulcs ja Cucullia verbasci -toukkalöydöt ja useat Laelia Nikolai Savenkov Latviasta, Nils Ryrholm coenosa -yksilöt. Ruotsista, Urmas Jürivete Virosta ja Povilas Ivinskis Liettuasta.

38 Baptria 2/2012 Teksti: Timo Leponiemi

Seuran uusi puheenjohtaja

Reima Leinonen haluaa kaikki töihin seuran hyväksi

Suomen Perhostutkijain Seura sai huhtikuun viikonloppukokoukses- sa uuden puheenjohtajan. Kajaani- lainen Reima Leinonen johtaa seu- ran kokouksia heinäkuusta lähtien. SPS:n jäseniltä uusi puheenjohtaja Reima Pulmangilla. peräänkuuluttaa lisää aktiivisuutta. Vain se pitää seuran toiminnan vi- reänä.

Uusi puheenjohtaja Reima Leinonen toi- Nuorisotyössä on seuran eriskummallisiin paikkoihin elämysten pa- riin on yksi keino tähän. Valvontavalolla voo mahdollisimman monen jäsenen kan- tulevaisuus tavan vastuuta seuran toiminnasta. perhosten seuraaminen käy tästä hyvänä – Silloin meidän on paljon helpompi toi- Leinonen korostaa nuorisotyön tärkeyttä esimerkkinä. Kokeneet perhosharrastajat mia. Me olemme jo nyt erittäin arvostetus- seuran tulevaisuudelle. voivat omalta osaltaan antaa ympäristökas- sa asemassa Suomessa. Monet järjestöt ot- – Meidän tarvitsee panostaa siihen, että vatusta kouluille. tavat meidät vakavasti, samoin kuin ympä- voimme tarjota varsinkin nuorisojäsenille ristöhallinto, jossa itse olen töissä. Meitä mahdollisimman monimuotoisesti tietoa Kielteisistä ilmiöistä käytetään perhostensuojelutoimikunnissa harrastuksestamme. Kokouksiin tarvitsem- päästävä eroon ja vastaavissa työryhmissä. Me myös teem- me uusia ideoita, jotta saamme myös nuo- me uhanalaisuusarvioinnit. Uskallankin sa- ret mukaan kokouksiin. Kokoukset eivät Esimerkkeinä kielteisistä julkisuuskuvista noa, että meillä on hyvä ote ja mahdolli- suinkaan ole itsetarkoitus, mutta sen olen Reima Leinonen näkee niin sanottujen ”lo- suus vaikuttaa. huomannut, että moni nuori – ja jo syvem- cus classicus” -paikkojen ruuhkat, kun jolle- mälläkin harrastuksessa oleva – haluaisi li- kin tietylle paikalle tungeksii kymmeniäkin kerääjiä. Työtä seuran ja perhosten eteen sää opastusta harrastuksen alkumetreille. Se antaa potkua toimintaan. – Mieluummin vaikka niin, että etsim- Suomen Perhostutkijain Seuran perusaja- – Kun itse kävin ensimmäisiä kertoja me lähialueilta sellaisia paikkoja, joissa joku tus on edistää perhostutkimusta, -tietämys- Helsingin kokouksissa, siellä ”vanhat her- tietty laji saattaa olla. Meillähän on eettiset tä ja -harrastusta. rat” määrittivät varsin auliisti kaikkia nuor- säännöt ensilöytäjän oikeuksineen. Toivon, – Toivottavasti mahdollisimman moni si- ten saamia otuksia. Tällaisen avun tulee jat- että kaikki myös noudattavat niitä. Myös säistää sen, mitä perhoset ovat, mihin kaik- kua edelleen. Sitä toki tapahtuu edelleen, rysä- ja saalisvarkaudet ovat ehdottomasti keen ne vaikuttavat ja mitä ne kertovat ym- mutta ei enää samassa määrin kuin aiem- tuomittavia asioita. Sitä ei saa tapahtua. päristöstämme kuten ilmastonmuutokses- min. ”Suuret gurut” pitää saada antamaan Uusi puheenjohtaja Reima Leinonen suo- ta ja maankäytön muutoksista. Meidän teh- määritysapua – tulipa siellä vastaan Diar- sitteleekin paljon mieluummin tekemään tävämme on osoittaa, kuinka hyviä perho- sia mendicaa tai mitä tahansa tavallisia laje- paikallisia tutkimuksia vähemmän tutkituil- set ovat kertomaan näistä asioista. ja, ja neuvomaan, miten lajit erottaa toisis- la paikoilla. – Kun me pystymme osoittamaan tämän taan. – Siitä olen varma, että yhdessä me teem- suurelle yleisölle, sitä useampi kiinnostuu me tästä vieläkin paremman seuran. Tie- seuraamaan kaikkea sitä mitä luonnossa ta- Netti tukena harrastukselle teellisen tutkimuksen ohella meidän tulee säilyttää myös se pieni postimerkkeilijä, pahtuu. ja opetukselle – Meiltä on häviämässä tietyt perinne- joka iloitsee uusista havaitsemistaan lajeis- maisemat. Niitä me voimme auttaa niittä- Nuorten ajasta kilpailevat erityisesti pe- ta, tiivistää Leinonen. ⎕ mällä ja kylvämällä tiettyjä kasveja. Kaik- lit ja nettimaailma. Reima Leinonen näkee kia lahopuitakaan ei kannata mennä kaata- toisaalta netin myös hyvänä tukena per- maan, sillä niillä elää monia muitakin hyön- hosharrastukselle. Suomen Perhostutkijain teisiä kuin perhosia. Myös paahdeympäris- Seuran nettisivut toimivat hyvänä määri- töt ovat katoava luonnonvara. Ne kaipaavat tysapuna ja tiedon välittäjänä, samoin kuin ihmisen hoitotoimia. Jos ei itse omista ky- opettajien apuna kouluopetuksessa. seistä maa-aluetta, alueiden hoidosta kan- – Kesäaikaiset leirit ja tapahtumat ovat nattaa neuvotella maanomistajien kanssa. puolestaan se tapa, millä me voimme saa- Myös kuntiin kannattaa olla yhteydessä, ke- da nuoret irti tietokoneruuduilta perhos- hottaa Leinonen. harrastuksen pariin. Viemällä nuoret mitä 39 Baptria 2/2012 Hyssia cavernosa (Eversmann 1842) (Noctuidae, Hadeninae) — uusi yökköslaji Suomesta

Pekka Savolainen

Kirjoittajan osoite — Author’s address: ti ei erotu läheskään yhtä selvästi kuin H. Vaellussäitä Pekka Savolainen, cavernosalla vaan ”kuviointi ikään kuin Mäkirinne 11 A 1, 70820 Kuopio hukkuu levottomaan taustaan”. Heinäkuussa 2011 oli useita vaellussäitä, joista osa oli ajanjaksolla 20.–28.7. Vael- Valvontavalopyynti taneista suurperhosista havaintoja kertyi 25.7.2011 ainakin sinappiperhosesta (Pieris daplidi- ce), vaaleakeltaperhosesta (Colias hyale), Kello 22.00 päätin jäädä pyynnille ha- pilkkayökkösestä (Tyta luctuosa), kierto- EINO YLÖNEN vaintopaikalle Ka Virolahdella. Paikka on yökkösestä (Emmelia trabealis) ja viher- biotoopiltaan hiekkapohjaista mäntykan- vaellusyökkösestä (Heliothis viriplaca). gasta (Pinus sylvestris). Pohjakasvillisuu- Sain itse vaaleakeltaperhosen päivällä en- dessa valtalajeina ovat mustikka (Vaccini- nen kyseisen illan valopyyntiä. Samana um myrtillus), puolukka (V. vitis-idaea) ja päivänä kokemani syöttirysät olivat ke- sammalet. Lähellä havaintopaikkaa sijait- ränneet esimerkiksi Catocala-lajeista aal- see laitumena olevaa peltoa, nuorta koi- toritariyökkösiä (C. sponsa), tammiritari- vikkoa (Betula spp.) ja sekametsää. yökkösiä (C. promissa), keltaritariyökkö- Suomen havainto. Hyssia cavernosa, Kello 22.30 sain valot päälle. Lämpö- siä (C. fulminea) ja pikkuritariyökkösiä Ka Virolahti Vilkkilä 671:353, 25.7.2011, tila oli yli 20°C ja sää pilvistyvä. Lamp- (C. pacta). Lisäksi rysissä oli pikkuhäive- 1 ♂, P. Savolainen leg. puina valvontavaloilla olivat 250 W him- perhosia (Apatura ilia) ja yksi kaitapeto- meä elohopealamppu, 160 W sekavalo- yökkönen (Cosmia affinis), joista etenkin Hyssia cavernosa on varsin omaleimai- lamppu sekä kahdet putkivalot. Illan aika- jälkimmäinen liittyy todennäköisesti val- sen näköinen eikä Suomessa esiinny mui- na alkoivat sadekuurot, jotka runsastuivat litsevaan vaellustilanteeseen. Päiväpyyn- ta samannäköisiä lajeja. Euroopankin mit- vähitellen sen verran, että maasto alkoi nissä havaitsin vaaleakeltaperhosen li- takaavassa laji on helposti tunnistettava ja kastua, aggregaatti piti suojata ja sekava- säksi sekä kulahtaneita että hyväkuntoisia oikeastaan vain itäisen Keski-Euroopan ja lolamppu sammuttaa. Lampuilla oli kova kannussinisiipiä (Cupido argiades). Venäjän aroympäristöissä esiintyvää Sa- hulina, kun tuhannet surviaissääsket saa- ragossa porosa -yökköstä voi pitää sa- puivat. Perhosia (27 lajia) tuli muutamin Levinneisyys ja biologia mannäköisenä lajina. Näiden lajien koi- yksilöin. Vain isojuuriyökkönen (Apamea raat eroavat helposti tuntosarvista, sillä S. monoglypha) ja punakehnäyökkönen (Po- Hyssia cavernosan yleislevinneisyyden porosalla tuntosarvet ovat selvästi kampa- lia bombycina) olivat hieman runsaampia. eteläraja kulkee Itävallan ja Romanian maiset ja H. cavernosa -koiraalla taas rih- Hyssia cavernosa -yksilö tuli kello 24.00– kautta Mustanmeren pohjoisrannikkoa mamaiset. Naaraita tunnistettaessa koirai- 01.00 välisenä aikana kuin tuurilla. Kat- myöden kohti itää (Hacker ym. 2002, Fibiger den tuntosarvierosta ei ole hyötyä, joten sellessani sääskien kuhinaa huomasin yk- & Skule 2011). Yhtenäisen esiintymisalu- tunnistus täytyy tehdä muilla perusteilla. silön yllättäen lakanalla. Jatkoin pyyntiä een pohjoisraja kulkee Tšekin tasavallan, Hyssia cavernosa on pohjaväritykseltään noin 02.00 saakka, jolloin lämpötila oli Puolan ja Valko-Venäjän kautta itään ja usein vaaleampi ja kuviointi erottuu aina edelleen 20°C ja sadekuuroja saapui ete- yltää Luoteis-Venäjälle ja Moskovan ete- kontrastisesti tasavärisestä pohjasta. Sara- län suunnalta. läpuolelle sekä jatkuu täältä Ural-vuoris- gossa porosan pohjaväritys on tummempi toon ja idässä läpi Siperian aina Kaukoi- ja jotenkin levottoman oloinen. Kuvioin- tään saakka (Matov ym. 2008). Lännessä laji

Hyssia cavernosa (Eversmann1842) Hyssia cavernosa (Eversmann 1842) (Noctuidae, Hadeninae) (Noctuidae, Hadeninae) ­ en ny nattflyart new to Finland i Finland

Hyssia cavernosa was caught for the first time in Finland in Ka Vi- Ett exemplar av Hyssia cavernosa fångades för första gången i Fin- rolahti 25.7.2011. The specimen was most likely a migrant brought land i Ka Virolahti 25.7.2011. Exemplaret var med stor sannolikhet to Finland by warm south-eastern winds as many other migratory en immigrant som förts till Finland med sydostliga vindar, vilket species were also observed almost simultaneously. The nearest resi- även indikeras av att många andra migrerande arter påträffades dent populations of the species are in northwestern Russia, south of nästan samtidigt. De närmaste fasta förekomsterna av arten finns i Leningrad oblast and the species is widespread in eastern Central nordvästra Ryssland, söder om Leningradregionen och arten är vid Europe and Russia. The species is also found as migrant in spridd i Mellaneuropa och Ryssland. Arten är också påträffad som and Lithuania. migrant i Sverige och Litauen.

40 Baptria 2/2012 on tavattu erillisesiintyminä paikallisesti Heinäkuun 2011 jälkipuolella virtaukset Timo Lehto Pohjois-Italiassa ja Sveitsissä (Hacker ym. 2002). Suomea lähinnä lajia on Luoteis- toivat Suomeen useita vaeltajia Venäjän ohella aiemmin tavattu Liettu- assa (Svitra ym. 2003) ja Ruotsissa (Gustafs- son 2012). L Laji elää kuivilla ja kuumilla kalkki- ja hiekkapohjaisilla alueilla (Hacker ym. L H 2002), Ural-vuoristossa steppiaroilla (Aho- H la & Silvonen). Toukkien on kerrottu käyttä- +30°C vän ravintonaan kohokeita (Silene spp.), +29°C +19°C piippuruohoa (Aristolochia) (Hacker ym. +20°C 2002) ja oratuomea ( spinosa) +31°C (Ahola & Silvonen 2011). Kasvatuksessa tou- L kat ovat syöneet lisäksi voikukkaa (Ta- raxacum spp.) ja mustikkaa, mutta aikai- +33°C L semman käsityksen vastaisesti kohokit eivät kelvanneet toukille lainkaan ja täl- TILANNE 19.7. 2011 TILANNE 21.7. 2011 tä osin aikaisempi tulkinta lienee väärä. HAVAINNOT 19.–20.7. HAVAINNOT 21.–22.7. (Ahola & Silvonen 2011). Näiden havaintojen perusteella laji on kuitenkin suhteellisen moniruokainen. Hyssia cavernosa lentää kahtena eril- lisenä sukupolvena, joiden lento ajoittuu esimerkiksi Venäjällä touko- ja kesäkuu- L hun ja toisaalta loppukesällä elo- ja syys- +30°C H H kuuhun (Ahola & Silvonen 2011). Suomessa laji saattaisi kotiutua mahdollisesti Ete- +31°C lä-Suomen hiekkakuopille, lentokentille, L +18°C +24°C ratapihoille tai näitä vastaaviin luontai- +16°C siin paahdeympäristöihin. L

H TILANNE 23.7. 2011 TILANNE 25.7. 2011 HAVAINNOT 23.–24.7. HAVAINNOT 25.–27.7. Lähteet

Ahola, M. & Silvonen, K.: Pohjoisen Euroopan yökkösten Heinäkuun 2011 lopun virtauksiin yhdistyy usean eri vaeltajaperho- ● = P. daplidice toukat, Osa 2. — KuvaSeppälä Yhtiöt Oy, Tampere. 672 s. sen havainnot Suomesta. Karttoihin on merkitty neljän vaeltajalajin ● = E. trabealis (ISBN 978-952-92-2888-1) Suomesta ilmoitetut ensimmäiset viisi havaintopaikkaa aikajärjes- ● = H. euphorbiae tyksessä, aikavälillä 19.–27.7.2011. Lähde: hyönteistietokanta. Karttatiedot Ahola, M. & Silvonen, K. 2011: Pohjoisen Euroopan yök- ● = T. luctuosa kösten toukat, Osa 3. — KuvaSeppälä Yhtiöt Oy, Tampe- mukailtu internetlähteistä http://www.wetterzentrale.de ja http://www.fmi.fi re. 600 s.

Fibiger, M. & Skule, B. 2011: Fauna Europaea: Noctuidae. — In Karsholt, O. & Nieukerken, E. J. van (toim.) Fauna Europaea: , . Fauna Europaea version 2.4, http://www.faunaeur.org

Gustafsson, B. 2012. Svenska fjärilar: Noctuidae. Päivitetty 11.4.2012 [viitattu 19.4.2012]. http://www.nrm.se/en/ svenska_fjarilar/svenska_fjarilar.html

Hacker, H., Ronkay, L. & Hreblay, M. 2002: Noctuidae Eu- ropaeae, Vol. 4, Hadeninae I. — Entomological Press, Sorø. 419 s.

Matov, A. Yu., Kononenko, V. S. & Sviridov, A. V. 2008: Noctuidae. — In Sinev, S. YU. (toim.) Catalogue of the Lepidoptera of Russia. KMK Scientific Press, s. 239–296.

Svitra, G., Dapkus, D. & Kazlauskas, R. 2003: Six noctuid (Lepidoptera, Noctuidae) species new for the Lithuanian fauna. — Acta Zoologica Lituanica 13: 290–293.

Hyssia cavernosa -yökkösen ehdotettu suomenkielinen nimi on pilkkatarha- yökkönen. Heinäkuun lopulla Suomestakin havaitut pilkkayökkönen (Tyta luctuosa) (vas.) ja kiertoyökkö- nen (Emmelia trabealis) elävät vakituisilla elinalueillaan usein ruohostoilla ja joutomailla.

4141 Baptria Baptria 2/2012 2/2012 Eräs toukkaretki Ahvenanmaalla TIMO LEHTO

Panu Välimäki, Marko Mutanen, Mikko Pentinsaari & Petri Hirvonen

GETA BRÄNDÖ

HAMMARLAND SUND VÅRDÖ KUMLINGE ECKERÖ FINSTRöM

JOMALA LUMPARLAND KUVA 1. Nåtön biologisen aseman lähiympäristö tarjoaa LÅNGNÄS erinomaiset elinolosuhteet esimerkiksi pähkinäpensaalla eläville MARIEHAMN perhoslajeille. | FIG. 1. Surroundings of the Nåtö biological station SVINÖ NÅTÖ offers an excellent habitat for species feeding onCorylus avellana. LEMLAND FÖGLÖ

KÖKAR Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: mupäivän (8.–11.10). Kir- Panu Välimäki, Simeonintie 3, 90410 Oulu, [email protected] joittajista MP vastasi kova- kuoriaishavainnoinnista, minkä Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, [email protected] tuloksia ei tässä yhteydessä tarkastella yhtä Mikko Pentinsaari, Laivurintie 24, 90520 Oulu, [email protected] tarkasti kuin perhosia (ks. erillinen tietolaatikko Petri Hirvonen, Suistokatu 17 as 5, 06100 Porvoo, [email protected] kovakuoriaisista, s. 54). Retki suuntautui eri puo- lille Ahvenanmaan pääsaarta ja lisäksi vietim- me yhden illan Föglön kunnassa. Tarkoituk- hvenanmaan perhoslajiston Aikaisempina vuosina olemme olleet liik- senamme oli siis havainnoida erityisesti Ah- havainnointi erityisesti pik- keellä syyskuun puolivälin aikoihin. Näillä venanmaan -lajistoa. Lisäksi kuperhostoukkien miinoja retkillä kohteena ovat olleet erityisesti kää- huomiomme kiinnittyi vastikään Suomesta etsimällä oli suhteellisen piökoiden () toukat. Periaattees- todetun Phalonidia (Gynnidomorpha) man- aktiivista 1970- ja 1980-lu- sa olemme joka retken jälkeen päättäneet, että nianan () toukan etsimiseen. Pha- vuilla useampien eri ret- seuraavan kerran ajoitamme syysretken myö- lonidia manniana on ilmoitettu lähes kaikista kikuntien toimesta. Hyönteistietokantaan häisemmäksi ajankohdaksi ja kohdistamme maakunnista Oulun eteläpuolisesta Suomes- A(http://hyonteiset.luomus.fi/insects/main/EntDa- mielenkiintomme pääasiallisesti Phyllonoryc- ta (Kullberg 2004), mutta viimeaikaiset DNA- tabase.html) ilmoitettujen havaintojen perus- ter-suvun miinaajakoilajeihin (). viivakoodeihin perustuvat tutkimukset ovat teella innostuksen voidaan tulkita sittemmin Sekä Nepticulidae- että Phyllonorycter-lajis- osoittaneet, että useimmat havainnot koskevat laantuneen. Olemme viime vuosina käyneet ton havainnointi onnistuu toki myös samanai- aikaisemmin synonyyminä pidettyä ja Suo- Ahvenanmaalla useampana syksynä vähän kaisesti, sillä useimmat lajit on tunnistettavis- mesta ilmoittamatonta lajia Phalonidia uda- vaihtelevassa kokoonpanossa lähinnä pikku- sa pelkästään syöntijälkien perusteella. Käy- na. Phalonidia manniana tunnetaan toistai- perhostoukkia ja kovakuoriaisia etsimässä. tännössä tämä ei näyteyksilöiden keräämisen seksi varmuudella vain kahdelta paikalta Ah- Retkien ensisijaisena tavoitteena on ollut sekä kannalta ole kuitenkaan kannattavaa. Useim- venanmaalta. Etsimme kohdennetusti myös perhos- että kovakuoriaisnäytteiden keräämi- pien syksyllä miinaavien Nepticulidae-laji- Stigmella salicis (Nepticulidae) -lajista DNA- nen DNA-analyysejä varten. Matkat ovat liit- en paras aika syyskuussa on auttamatta liian menetelmin erotettavia toistaiseksi kuvaamat- tyneet kiinteästi yhteissuomalaiseen FinBOL- aikaista monille Phyllonorycter-lajeille, joi- tomia kääpiökoilajeja (Nieukerken ym. 2012). tutkimushankkeeseen (www.finbol.org), jonka den toukat ovat tällöin vielä keskenkasvuisia Havainnoimme myös muita toukkia ja nii- tavoitteena on luoda DNA-viivakoodikirjasto ja siksi vaikea kasvattaa onnistuneesti. Phyl- den syöntijälkiä. Iltaisin harrastimme syötti- koko Suomen eliölajistolle. Kirjoittajista MM lonorycter-lajit kannattaa kerätä mahdollisim- ja valopyyntiä – lyhyen aikaa ja lähinnä ajan- toimii tutkimushankkeen kansallisena koor- man myöhään lehtien jo tippuessa. kuluksi. Seuraavassa käymme läpi havaintoja dinaattorina. Toki retkiin on liittynyt myös Vuonna 2011 saimme vihdoin aikaisek- kronologisessa järjestyksessä kohteittain. Ar- harrastuneisuus eli pikkuperhosten elintapoi- si siirtää lähtöä syyskuun sijasta lokakuun tikkelissa käytetty kansallinen uhanalaisuus- hin ja elinympäristöihin tutustuminen, mutta puoliväliin, vaikka innostus lähtemiseen si- luokitus ja erityisesti suojeltaviksi ehdotetut myös letkeä yhdessäolo ja kokoelmalliset ta- kisi jälleen aikaisemmin. Vietimme Ahvenan- lajit perustuvat uusimpaan mietintöön (Rassi voitteet. maalla kolme kokonaista päivää ja yhden aa- ym. 2010).

42 Baptria 2/2012 Observations on microlepidopteran larvae in Aland Islands SW Finland We have irregularly visited Aland Island SW in September and Oc- in numbers so that even three mines were found on a single leaf (Fig. tober from the late 1990’s and searched for microlepidopteran larvae 18), the total number of observed mines reaching up to several hun- on various host plants. During the last three years, the main focus has dreds. In addition, we found larvae of Ectoedemia intimella not only been on collecting research material to be used for DNA-barcoding on Salix caprea (Fig. 22), but also on S. cinerea, which is a new host within FinBOL-research programme (www.finbol.org) aiming at pro- plant for the species as far as we know. ducing a comprehensive DNA-barcode library for all Finnish organ- The actual number of observed species is likely to change. First- isms. In this article, we summarize the main findings during a trip ly, it remains unclear whether Phyllonorycter cerasicolella (Fig. 19) that took place in October 2011. includes also a sister species P. spinicolella in Finland. Both spe- We did not systematically search the most common and abundant cies feed for example on ssp. institia and are in- species. Still, we did observations on 59 microlepidopteran species cluded in the official list of Finnish Lepidoptera. Yet, we doubt that either at larval or pupal stage, or sometimes based only on empty P. spinicolella has ever found as the species are hardly identifiable mines (Table 2). The total number of threatened or nearly threatened without detailed examination of certain genital characteristics. Sec- species that we found was 14 [including macrolepidopteran species ondly, on the basis of DNA-barcodes, our Stigmella salicis sample Cleorodes lichenarius (Fig. 30) and Conistra erythrocephala]. Basi- includes at least three distinct species, two of which have not been cally, the year 2011 was a good one for many species, excluding described so far. The first of them feeds on Salix cinerea. We have the ones feeding on (Quercus robur). Species feeding on oak found the species earlier in Al Föglö, but did not manage to rear any were without exception less abundant than during the few preceding larvae into adults. This time we found similar larvae from Al Sund years. Of the known resident species, the most interesting ones we and Finström (Fig. 20), and succeeded to rear a few of them into adults found were Phyllonorycter lantanellus (Fig. 5) and rupi- as well. Whether these can be separated from S. salicis by external or cola, both categorized as critically endangered in the red list of Finn- genital features remains to be explored. Larvae of this species have ish species. Phyllonorycter lantanellus nearly vanished in the 1980´s also been found in on Salix atrocinerea, a plant closely re- possibly due to the outbreak of the chrysomelid beetle Pyrrhalta lated to S. cinerea. The second undescribed species within Stigmella viburni, which resulted in asymmetric competition over resourc- salicis complex feeds on Salix caprea (cf. Fig. 21). The species was es between the two species feeding on Viburnun opulus. It seems first found by us three years ago fromAl Lumparland, and later it has though that P. lantanellus has established anew some former locali- been found also from eastern Finland Kb Liperi. This species is ob- ties. Cochylidia rupicola feeds on and is served also in southern . The above examples emphasize the known only from a few closely located sites in Aland Islands. The potential of new DNA-based methodology in exposing cryptic spe- third noteworthy species observed is Phyllonorycter maestingellus cies, which will both increase our knowledge on biodiversity as such that feeds on beech (Fagus sylvaticus). The species has once had an and promote our understanding on the processes that underlie it in ephemeral population in N Helsinki, but a new population was dis- the wild. covered in Al Sund in 2010. In 2011, Sund population had increased

Observationer av småfjärilslarver på Åland, sydvästra Natur Vi har gjort oregelbundet återkommande besök på de åländska öar- År 2011 hade populationen i Sund ökat så att upp till tre minor kunde na i september och oktober från och med slutet av 1990-talet och hittas i samma blad (Fig. 8) och det totala antalet observerade minor sökt efter småfjärillarver på olika värdväxter. Under de tre senaste uppgick till flera hundra. Dessutom hittade vi larver av Ectoedemia åren har vi koncentrerat oss på att samla in material som kan använ- intimella inte bara på Salix caprea (Fig. 22), utan också på S. cinerea, das vid DNA-streckkodsundersökningar inom forskningsprogram- som så vitt vi vet är en ny värdväxt för arten i fråga. met FinBOL (www.finbol.org). Programmets syfte är att skapa ett om- Det faktiska antalet observerade arter kommer sannolikt att för- fattande DNA-streckkodsbibliotek för alla finländska organismer. I ändras. För det första är det oklart huruvida Phyllonorycter cerasi- denna artikel sammanfattar vi de viktigaste resultaten från en tur till colella (Fig. 19) även omfattar den närstående arten P. spinicolella i Åland i oktober 2011. Finland. Båda arterna lever till exempel på Prunus domestica ssp. Vi sökte inte systematiskt efter de vanligaste och mest abundanta institia och finns med på den officiella förteckningen över Finlands arterna. Trots detta gjorde vi observationer av sammanlagt 59 små- fjärilsarter. Vi tvivlar ändå på att P. spinicolella någonsin har påträf- fjärilsarter antingen i larv- eller puppstadiet, eller på basis av endast fats eftersom arterna knappast kan särskiljas utan detaljerade under- tomma minor (Tabell 2). Det totala antalet hotade eller missgynnade sökningar av vissa genitalkaraktärer. För det andra omfattar våra arter vi hittade uppgick till 14 (inklusive storfjärilsarterna Cleoro- Stigmella salicis-prov på basis av DNA-streckkoderna åtminstone des lichenarius (Fig. 30) och Conistra erythrocephala). I princip var tre distinkta arter, av vilka två inte ännu har beskrivits. Den första 2011 ett gott år för många arter, förutom de som lever på ek (Quercus av dem lever på Salic cinerea. Vi har funnit arten tidigare i Al Föglö robur). De eklevande arterna var utan undantag mindre abundanta men lyckades inte föda upp larver till adulta exemplar. Denna gång än under de närmast föregående åren. Av de kända etablerade arter- fanns vi liknande larver i Al Sund och Finström (Fig. 20) och lyckades na var de intressantaste Phyllonorycter lantanellus (Fig. 5) och Co- föda upp några av dem till vuxna. Huruvida dessa kan särskiljas från chylidia rupicola, som båda är rödlistade i Finland. Phyllonorycter S. salicis utgående från externa kännetecken eller genitaliernas struk- lantanellus försvann nästan under 1980-talet, möjligen till följd av en turer återstår att undersöka. Larver av denna art har också påträffats i massförekomst av bladbaggen Pyrrhalta viburni, vilket resulterade i Frankrike på Salix atrocinerea, som är nära besläktad med S. cinerea en assymetrisk konkurrens mellan de två, på Viburnum opulus levan- (se ex. Fig. 21). Arten hittades för första gången av oss för tre år sedan i de arterna. De ser nu ändå ut som om P. lantanellus har etablerat sig Al Lumparland, och den har senare påträffats i östra Finland i Kb Li- på nytt på några tidigare förekomstplatser. Cochylidia rupicola lever peri. Denna art är också funnen i södra Norge. Ovannämnda exempel på Eupatorium cannabinum och är endast känd från några få närbe- visar hur stor potential DNA-baserad metodik har för att exponera lägna platser på Åland. Den tredje anmärkningsvärda arten som ob- kryptiska arter. Detta kommer att öka vår kunskap om biodiversite- serverades är Phyllonorycter maestingellus, som lever på bok (Fa- ten i sig och öka förståelsen för de processer som upprätthåller den i gus sylvaticus). Arten hade en gång en tillfällig förekomst i norra naturen. Helsingfors, men en ny population upptäcktes i Al Sund år 2010.

43 Baptria 2/2012 sen lähiympäristön monipuolinen kasvillisuus ka tällä elää ainoastaan Ahvenanmaalla tavat- Saapuminen Ahvenanmaalle tarjoaa oivan mahdollisuuden pikasilmäyk- tava ja siellä rauhoitettu erityisesti suojelta- seen Ahvenanmaan miinatilanteesta (kuva 1). va ja äärimmäisen uhanalainen (CR) Phyllo- Kokoonnuimme Turun lauttarantaan 7.10. Ensitöiksemme menimme kuitenkin aseman norycter lantanellus (ks. http://www.ls.aland.fi/ hyvissä ajoin ennen lautan lähtöä ja ehdim- maakellariin tarkastamaan aikuistalvehtijoi- socialomiljo/miljo/fridlysta.pbs), jota kukaan me lyhyesti käväistä pirteässä syyssäässä (su- den tilanteen. Joinakin vuosina kellarista on meistä ei ollut aikaisemmin havainnut. Lajin mua, navakkaa merituulta, +4°C) Ruissalos- löytynyt ainakin ruotsinköynnöskuusamal- asemaan Suomessa liittyy mielenkiintoinen sa. Lyhyellä käynnillä havaitsimme kymme- la (Lonicera periclymenum) elävän vaarantu- historia. 1980-luvulle asti se oli kohtalaisen niä Phyllonorycter issikii -miinoja metsäleh- neen (VU) Alucita hexadactyla -viuhkaperho- varmasti havaittavissa Ahvenanmaalla, mut- mukselta (Tilia cordata). Silmälläpidettävä sen (Alucidae) yksittäisiä yksilöitä, mutta täl- ta sittemmin se harvinaistui romahdusmai- (NT) P. issikii levisi Suomeen 1990-luvun lo- lä kertaa sieltä löytyi vain tavanomaisempia sesti. Samoihin aikoihin koiranheidellä elävä pulla (ensihavainto 1996) ja on tämän jälkeen lajeja – runsaasti Triphosa dubitataa, Scoli- Pyrrhalta viburni -lehtikuoriainen (Chryso- levinnyt laajasti maamme metsälehmuspaik- opterix libatrixia ja Agonopteryx heraclianaa melidae) runsastui ja uskomme tämän aiheut- koihin. Laji talvehtii aikuisena ja käyntim- sekä muutamia Nymphalis urticae - ja N. io taneen P. lantanellus -kannan näennäisen hä- me aikaan käytännössä kaikki toukat olivat -yksilöitä ja yksi Dasypolia templi. viämisen. Lehtikuoriaisille on ominaista mo- koteloituneet ja itse asiassa useat kotelotkin ninkertaiset kannanvaihtelut ja tässä tapauk- jo kuoriutuneet ja aikuiset siirtyneet talveh- sessa lehtikuoriaistoukat lienee syöneen pe- timispaikkoihinsa. Ehkä hieman yllättävästi 8.10. LEMLAND–GETA räkkäisinä vuosina koiranheisipensaat lähes aikuisena talvehtivien pikkuperhoslajien pa- lehdettömiksi, jolloin P. lantanellus -toukille ras havainnointiaika päättyy usein syyskuun ei yksinkertaisesti jäänyt elintilaa. Edelleen puolivälin aikaan, vaikka sääolosuhteet olisi- Aamupäivä lehtikuoriaisia on paljon ja erityisesti avoimil- vat edullisia pidempään. Ilmeisesti lyhenevät la paikoilla kasvavien koiranheisien lehdet oli päivät saavat perhoset talvehtimaan, ei niin- Miinojen etsimisen aloitimme varsinaisesti syöty riekaleiksi, mutta varjoisemmissa pai- kään lämpötila. Muutamia lajeja voi vaihtele- seuraavana aamuna aurinkoisessa säässä, kun koilla lehdet saattavat olla jopa lähes koske- valla menestyksellä havaita myös talvehtimis- valoisuusolosuhteet sen sallivat. Tavan mu- mattomia. paikoistaan. kaan käytimme pari tuntia tarkistaaksemme Aseman ympäristön muutamilta koiranhei- Siirryimme Ahvenanmaalle yölautalla, aseman ympäristön pähkinäpensaat (Cory- siltä emme havainneet yhtään P. lantanellus joka saapui Lumparlandin Långnäsiin puolen- lus avellana), omenapuut ( sp.), ruusut -miinaa. Sen sijaan pähkinäpensailla esiintyi- yön jälkeen. Olimme etukäteen varanneet ma- (Rosa dumalis) ja tällä kertaa myös koiran- vät sekä P. coryli että silmälläpidettävä (NT) joituspaikaksi Nåtön biologisen aseman Lem- heisipensaat (Viburnum opulus). Kohdistim- P. nicellii, joskaan kumpaakaan ei ollut eri- landissa. Paitsi, että asema on idyllinen, niin me mielenkiintoa koiranheisipensaisiin, kos- tyisen runsaasti. Lajit on helppo erottaa mii- noista, koska P. coryli -toukka tekee miinan lehden yläpinnalle (kuva 2), kun taas P. nicel- lii miinaa lehden alapinnalla. Muuta pähkinä- pensaslajistoa edustivat Stigmella microtheri- ella, S. floslactella sekä Parornix devoniella (Gracillariidae). Nepticulidae-miinat olivat tietenkin pääsääntöisesti tyhjiä ja havaitsim- me vain yksittäisiä toukkia ja niistäkin suuri osa todennäköisesti loisittuja tai muuten sai- raita, kuten aivan viimeisillä toukilla on tapa- na (kuva 3). Toisaalta P. devoniellan tyypilli- set lehden ulkoreunan taitteet olivat pääsään- töisesti edelleen toukallisia toisin kuin aikai- sempina vuosina, jolloin kesken kuolleiden toukkien osuus on ollut turhauttavan suuri. 2 3 Ruusupensailla näkyi yksittäisiä Coleopho- ra gryphipennellan (Coleophoridae) syön- nöksiä, mutta toukkapusseja emme löytäneet, joskaan emme liioin juuri etsineetkään. Sa- moin ruusuilta löysimme muutamia Stigmel- la anomalella - ja Ectoedemia angulifasciella -kääpiökoiden sekä Tischeria angusticollellan (Tischeriidae) miinoja. Pihamaan omenapuil- la olivat kesänmittaan miinanneet Lyonetia

KUVA 2. Phyllonorycter coryli -miina pähki- näpensaalla. P. corylin erottaa lähilajistaan (P. nicellii) lehden yläpinnalla sijaitsevasta miinasta. | FIG. 2. Unlike the closely related Phyllonorycter nicellii, P. coryli (depicted) feeds on the upperside of Corylus avellana leave. KUVA 3. Stigmella microtheriella -miina pähkinäpensaalla. | FIG. 3. A mine of Stigmella microtheriella on Corylus avellana. KUVA 4. Phyllonorycter blancardellus -miinoja omenapuulla. | FIG. 4. Mines of Phyllonoryc- 4 ter blancardellus on Malus sp. 44 Baptria 2/2012 6

5

KUVA 5. Phyllonorycter lantanellus -miina KUVA 6. Tyhjiä Stigmella lonicerarum koiranheidellä. Koiranheisien lehdet ovat -miinoja lehtokuusamalla. | FIG. 6. Empty Ahvenanmaalla edelleen monin paikoin mines of Stigmella lonicerarum on Lonicera Pyrrhalta viburni -lehtikuoriaisen rei’ittämiä, xylosteum. mikä saattaa selittää kyseisellä kasvilla elävän KUVA 7. Partenogeneettisesti lisäänty- miinaajakoilajin taannoisen romahduksen. vän Phyllonorycter emberizaepennellus -lajin 7 | FIG. 5. A mine of Phyllonorycter lantanellus miina lehtokuusamalla. | FIG. 7. A mine of on Viburnum opulus. The roundish holes on the partenogenetic Phyllonorycter emberi- the leaves are due to the chrysomelid beetle zaepennellus on Lonicera xylosteum. Pyrrhalta viburni that may outcompete P. lantanellus during the peak years. clerkella (Lyonetidae), Stigmella incognitella vinsa lehteen. Paikkana tämä oli esimerkilli- sekä paraikaa suhteellisen runsaana Phyllono- nen, sillä tavallisesti T. marginea -toukat löy- rycter blancardellus (kuva 4). tyvät hyvin läheltä rantaviivaa. Aamupäivän aikana siirryimme vielä ase- malta etelään samalla koiranheisipensaita et- sien. Useammassa kohteessa vedimme ve- Iltapäivä siperän emmekä edelleenkään havainneet P. lantanellus -miinoja. Vanhastaan tunnetusta Ruokatauon jälkeen siirryimme Lemlandin paikasta muutamia kilometrejä asemalta ete- Björkön lehtoon, joka sijaitsee perhoshar- lään vihdoin onnistuimme. Tarkistimme koh- rastajien paremmin tunteman Herröskatanin 8a teessa kaikki lähiympäristön pensaat ja ha- luonnonsuojelualueen vieressä. Varsinaisia vaitsimme yhteensä noin 30 miinaa (kuva 5). kohdelajeja ei paikalla ollut ja tarkoituksena Mielenkiintoisesti miinat olivat suhteellisen oli katsoa suhteellisen laaja-alaisesti erilaisia pienillä pensailla, jotka kasvoivat varjoisis- miinoja. Ensivaiheessa keskityimme lyhyen sa paikoissa. Yksittäisiä miinoja löytyi myös aikaa lehtokuusamaan (Lonicera xylosteum), isommilta pensailta, mutta näilläkin poik- sillä kyseisellä kasvilla elää Suomessa harvi- keuksetta varjon (metsän) puolelta. Mahdolli- nainen erittäin uhanalaiseksi (EN) ja erityi- sesti laji suosii metsäistä ympäristöä tai vaih- sesti suojeltavaksi luokiteltu Stigmella lonice- toehtoisesti selvästi avoimia paikkoja suosiva rarum, jonka runsautta olemme seuranneet lehtikuoriainen on työntänyt perhosen varjoi- aiemmillakin retkillä. Kanta oli ennallaan ja simmille paikoille. Noin kymmenestä paikas- löysimme muutamia miinoja suhteellisen vä- ta tekemämme ”nolla-havainnot” osoittavat, hällä vaivalla (kuva 6). Kaikki toukat olivat että P. lantanellus ei edelleenkään ole pysty- ehtineet koteloitua, kuten etukäteen ounaste- nyt asuttamaan menettämiään elinympäristöjä limmekin. Keräsimme kuitenkin muutamia ainakaan kovin tehokkaasti. Suomessa ainoastaan partenogeneettisesti li- 8b Nåtön saaren eteläreunalla oratuomea sääntyvän Phyllonorycter emberizaepennel- () kasvavalta paikalta havait- lus -lajin miinoja kasvatukseen (kuva 7). Toi- KUVA 8. (a) Runsaana samalla ojakellu- simme muutamia erittäin uhanalaisen (EN) seksi keskityimme ojakellukalla (Geum riva- kan lehdellä esiintyneet Stigmella pretiosa Parornix finitimellan (Gracillariidae) syön- le) elävien Stigmella pretiosa -toukkien ha- -toukat ovat syöneet lehden kauttaaltaan tijälkiä. Keräilymielessä keskityimme edellä vainnointiin. Miinoja löytyi suhteellisen run- ennen koteloitumista. (b) Lokakuussa toukal- mainittujen lajien sijaan rantakivikossa esiin- saasti, mutta muiden Stigmella-lajien tapaan lisia Stigmella-miinoja löytyy harvakseltaan. tyneelle sinivatukalle ( caesius), jol- toukat olivat pääsääntöisesti jo koteloituneet | FIG. 8. (a) Empty mines and (b) larvae of ta havaitsimme joitakin Tischeria marginea ja jättäneet miinat (kuva 8). Lajin runsaudesta Stigmella pretiosa on . (Tischeriidae) -toukkia. Nämä tekevät selväs- johtuen myös toukallisia miinoja oli ilahdut- ti erottuvan ruskean läiskämiinan ravintokas- tavasti edelleen löydettävissä. Samassa yhtey-

45 Baptria 2/2012 dessä tarkastelimme myös lillukan (Rubus sa- xatilis) lehtiä, sillä aikaisemmilla retkillä sekä Ectoedemia rubivora että Stigmella splendi- dissimella (kuva 9) olivat olleet erittäin run- saita kyseisellä paikalla. Näiden lajien osal- ta olimme auttamatta myöhässä, mutta tyhjiä miinoja oli edellisvuosien tapaan runsaasti. Osa lehdistä oli käytännössä kokonaan syöty- jä. Samalla tarkistimme myös vaahteran (Acer platanoides) lehdet Phyllonorycter joannisin havaitsemiseksi. Löysimme muutamia touk- kia lehdon sisällä kasvavilta pieniltä taimilta, mutta suuremmilta puilta emme toukkia juu- ri löytäneet (kuva 10). Kyseisen lajin kohdal- la onkin selvää, että parhaimmat kasvit ovat juuri suhteellisen varjoisassa paikassa kasva- vat mitättömän kokoiset taimet. Pähkinäpen- saalla oli aamupäivältä tuttuja ohuita ja pit- 9 kiä Stigmella microtheriellan tyhjiä miinoja, Parornix devoniellan taitteita sekä Phyllono- rycter coryli, omenoilla sen sijaan P. blancar- dellus ja ruotsinpihlajalla (Sorbus intermedia) P. sorbi (kuva 11). Lehdossa kulkiessamme havaitsimme myös yhden koko matkan har- voista päivällä tavatuista aikuisista perhosis- ta, kun yksinäinen elongella / C. betulicola -koiras istui mesiangervon lehdel- lä (kuva 12). Jonkin aikaa lehtoa koluttuamme siirryim- me tienvarteen avoimemmalle maastonkoh- dalle. Edelliseen viitaten tarkistimme metsän 10 11 laidassa kasvavia vaahteroita, mutta yhtään P. joannisi -miinaa emme tältä paikalta löytä- neet. Lehdon reunassa kasvavilta yksittäisil- tä maarianverijuurilta (Agrimonia eupatoria) löysimme silmälläpidettävän (NT) Stigmel- la aeneofasciellan tyhjiä miinoja. Tienpien- tareella ja siitä jatkuvalla kallioisella laajen- tumalla kasvoi runsaasti mäkimeiramia (Ori- ganum vulgare) ja jonkin verran mäkimint- tua (Satureja vulgaris). Edellisellä käynnillä kaksi vuotta aikaisemmin olimme havainneet viereisessä lehdossa muutamia erittäin uhan- alaisen (EN) Coleophora albitarsellan (Co- leophoridae) toukkia mäkimintulla. Vuonna 2011 tarkastamatta jääneissä paikoissa Fin- strömin Björkön tienvarrella ja Eckerön Ska- gissa mäkimintulla oli kyseisen lajin toukkia tuolloin runsaammin, mutta näissäkin paikois- sa kuitenkin harvakseltaan. Seuraavan tunnin aikana havaitsimme kymmeniä, ellei satoja, C. albitarsella -toukkia, tällä kertaa lähinnä mäkimeiramilla (kuva 13), mutta myös alueen harvoilla mäkimintuilla. Lajilla on tiettäväs- ti säännöllisesti kaksivuotinen kehitys ja vain harvat toukat olivat täysikasvuisia. Toisaalta 12 toukkien koko vaikutti vaihtelevan hyvin ta- saisesti epäilemättä ensimmäisen vuoden pik- KUVA 9. Monien muiden Stigmella-lajien KUVA 11. Phyllonorycter sorbi elää pihla- kutoukista aina täysikasvuisiin toisen vuoden tapaan lillukalla eläneet S. splendidissimella jalla, ruotsinpihlajalla (kuvassa) ja toisinaan toukkiin. Jatkuva kokomuuntelu herätti kysy- -toukat olivat jo koteloituneet lokakuussa. myös tuomella. | FIG. 11. Phyllonorycter myksen olisiko lajilla sittenkin oletettua jous- | FIG. 9. Most Stigmella larvae like those of sorbi feeds on , S. intermedia tavampi kasvuolosuhteiden määrittämä joko S. splendidissimella on Rubus saxatilis were (depicted) and occasionally on . yksi- tai kaksivuotinen elinkierto. Lisäksi already pupated in mid-October. KUVA 12. Aikuisia perhosia näkyi päivisin mäkimeiramin kuihtuneista kukinnoista löy- KUVA 10. Phyllonorycter joannisi suosii varjoi- niukasti. Kuvassa Caloptilia elongella / betu- tyi muutamia silmälläpidettävän (NT) Thiot- sissa paikoissa kasvavia pieniä vaahteran licola -koiras. | FIG. 12. An adult Caloptilia richa subocellean (Gelechiidae) toukkia (kuva taimia. | FIG. 10. Phyllonorycter joannisi larvae elongella / betulicola. 14). Lemlandin Björkön tienvarressa kasvoi are almost exclusively found on small saplings myös jonkin verran heinäratamoa ( of Acer platanoides shaded by tree canopies. lanceolatum), jolta löysimme pari etäisesti

46 Baptria 2/2012 13a 13b 14 KUVA 13. (a) Coleophora albitarsella useita läheisiä kasveja | FIG. 13. (a) The KUVA 14. Harvinaisen Thiotricha subocellea -pussikoin esiintyminen on helppo tarkistaa occurrence of Coleophora albitarsella can -jäytäjäkoin toukka tekee suojuksen ravinto- lajille ominaisten syöntijälkien perusteel- be easily checked on the basis of numerous kasvinsa mäkimeiramin kukkapohjuksista ja la mäkimeiramilla (kuvassa) tai mäkimintul- characteristic mines on Origanum vulgare on siksi usein erittäin vaikea havaita kukinnon la. Yksittäinen toukka liikkuu paljon ja tekee (depicted) or Satureja vulgaris. (b) The larva is seasta. | FIG. 14. Thiotricha subocellea larva useita erillisiä pikkumiinoja ympäriinsä ja fairly mobile, and thus more difficult to find. feeding on the seeds of Origanum vulgare has toukan (b) löytämiseksi pitää joskus tarkastaa a highly cryptic larval case. phyllonoryctermäisesti lehden taittavaa tyy- pillistä silmälläpidettävän (NT) Aspilapteryx tringipennellan (Gracillariidae) valkeaa läis- kämiinaa (kuva 15). Ainakin toisessa miinassa oli elävä toukka. Aspilapteryx tringipennel- la lentää runsaimmin kesäkuussa, mutta tou- kallinen miina lokakuussa tarkoittaa, että laji tuottaa ainakin edullisimpina vuosina myös kesäsukupolven. Itse asiassa kirjoittajistä PH on havainnutkin suoraan kehittyvän sukupol- ven perhosia Iniössä muutama vuosi taakse- päin. Lähtiessämme pois, asfalttitiellä möyri vielä talvehtimispaikkaa etsinyt karvamato – Macrothylacia rubi (kuva 16).

Ilta

Illaksi siirryimme Getan Höckböleen, joka on kasvistoltaan monipuolinen osin luonnonsuo- jelualueeksi merkitty kohde. Ajatuksena oli 15 havainnoida erityisesti Ahvenanmaalle omi- naisia aikuisena talvehtivia harvinaisempia KUVA 15. Aspilapteryx tringipennella -toukan syöntijälki heinäratamolla muistuttaa etäisesti suurperhosia, kuten Lithophane ornitopus, Phyllonorycter-lajien miinoja. | FIG. 15. Mines of Aspilapteryx tringipennella on Plantago lanceo- Xylena exsoleta, Conistra erythrocephala ja lata resembles those of Phyllonorycter species. C. rubiginosa. Toisaalta ajatuksena oli myös löytää lentokyvyttömiä Diurnea lipsiella (NT) -naaraita (Chimabachidae) ja itse asias- sa tässä vaiheessa myös koiraat kiinnostivat. Lisäksi ajattelimme, että toistaiseksi harvi- naisina pidettyihin aikuistalvehtijoihin, kuten Acleris cristana -talvikääriäiseen (Tortrici- dae), olisi myös mahdollisuus törmätä. Ilta oli lämpötilan suhteen kelvollinen, mutta aavis- tuksen tuulinen. Tuulen voimakkuus ei kui- tenkaan ollut sellainen, että sen olisi pitänyt haitata ainakaan syöttipyyntiä. Syöttinä käy- timme PH:n omaa vuosikausia säilyneen vuo- sikerta kalja-/kilju-/punkkulitkun johdannais- ta sekä perinteisempää kaljasyöttiä (ks. erillinen tietolaatikko syöttinesteestä, s. 48). Syötit ripus- tettiin illan hämärtyessä, koska normaalisti syksyisen syöttipyynnin otollisinta aikaa on vain pimentymistä seuraavat hetket. Jo ensim- 16 mäisen syöttikierroksen jälkeen kävi selväk- si, että merkittävää saalista ei ole saatavissa. KUVA 16. Harvoja toukkana havaittuja suurperhosia edusti talvehtimispaikkaa etsiessään Kymmenillä syöteillä havaitsimme vain var- asfalttitietä ylittänyt Macrothycia rubi. | FIG. 16. Larva of Macrothylacia rubi.

47 Baptria 2/2012 TIETOLAATIKKO tun ja koko maassa erityisesti suojeltavan (ks. http://www.ls.aland.fi/socialomiljo/miljo/fridlysta. Usealla harrastajalla on oma näkemyksensä toimivimmasta syöttinesteestä. pbs) erittäin uhanalaisen (EN) Bembecia Todellisuudessa perhoset kiinnostuvat monenlaisista käymistuotteista. ichneumoniformis -lasisiiven (Sesiidae) esiin- Alla on esitetty yksi hyväksi todettu syöttinestevaihtoehto: tymä. Olemme aikaisemmillakin käynneillä tarkastelleet keltamaitekasvustoja ja havain- • 14 pulloa I-olutta • 500 g fariinisokeria neet, että kasvin määrä on jatkuvasti vähen- • 1 kg siirappia • 1 kg talousokeria tynyt raunioiden sisään jäävällä niittymäisel- • 250 g hunajaa • 1 omena viipaloituna lä alueella. Nykyisin kyseistä lasisiipeä löy- • 1/10 tuorehiivapalasta (n. 2 g) tääkin Ahvenanmaalta lähinnä tienpientarei- Viikon käymisen jälkeen lisätään loppumakeutukseksi 500 g fariinisokeria. den keltamaitekasvustoista (Kari Nupponen, suull. tieto). Yritimme alkuun etsiä pari vuotta sitten Suomelle uutena lajina ilmoitetun Phyl- lonorycter trifoliellus -lajin miinoja. Kirjoit- sin tavallisia lajeja, kuten Conistra vaccinii viä toukkia ei pidä ”kelmuttaa”, vaan peittää tajista MM oli pari kesää aiemmin havainnut ja Agrochola circellaris ja näitäkin vain muu- kasvatusastiat hengittävällä riittävän tiheäl- lajia paikalla. Lajin tarkkaa ravintokasvia ei tamia yksilöitä. Myöskään valoilla tilanne ei lä harsolla. Lopuksi sijoitimme ämpärit Nå- tunneta, mutta oletettavasti se elää toukkana ollut juuri parempi, joskin muutama Diurnea tön aseman maakellariin suojaan mahdollisel- apiloilla (Trifolium spp.) (Bengtsson & Johans- lipsiella -koiras löysi tiensä lakanalle. Yllät- ta sateelta ja myös auringolta. Etenkin pikku- son 2011). Aikuisten löytöpaikalla kasvoi api- tävintä oli, että aikaisempina vuosina runsas perhostoukkien kohdalla on aina huomioita- lansukuisia vain hyvin niukasti, eikä yhtään Epirrita dilutata puuttui kokonaan, eikä E. va, että ne eivät missään tilanteessa saa jäädä miinaa löytynyt. autumnata -yksilöitäkään näkynyt. Kierteli- suoraan auringonpaisteeseen suljetussa astias- Linnanraunioiden eteläpuolella sijaitsevan mme aktiivisesti myös puiden runkoja, mut- sa edes lyhyeksi aikaa, sillä muutoin ne kuo- entisen rakennuksen pihamaalla kasvavasta ta yhtään Diurnea lipsiella -naarasta emme levat väistämättä. Omakohtaisia kokemuk- omenapuusta havaitsimme käytännössä samat löytäneet. Jo edellisellä Ahvenanmaan syys- sia on esimerkiksi kahden erillisen Stigmella lajit kuin Nåtön aseman pihaltakin: Lyonetia retkellä olimme todenneet, että pimeänaikaa floslactella -kasvatuksen paistamisesta auton clerkella, Stigmella incognitella ja Phyllono- on turha kuluttaa tyhjien syöttien kiertelyyn ikkunalla. Kolmannella kerralla toukkapussi rycter blancardellus, joista kahden edeltävän tai lakanoilla värjöttelyyn. Kuten edellisellä tuli piilotettua auringolta suojaan auton alle miinat luonnollisesti jo tyhjiä. Phyllonorycter retkellä, onnistuimme otsalamppujen valossa ja liiskattua se renkaan alle pois lähtiessä. Va- blancardellus -miinoja puussa oli kohtalaisen taas havaitsemaan kymmeniä Phyllonorycter hingoista vihastuu… paljon. Maatuneen rakennuksen kivijalan ty- nigrescentellus -miinoja kevätlinnunherneen vellä kasvoi kolmelle meistä elämänpinna- ( vernus) lehdillä. na hullukaali (Hyoscyamus niger), jota huo- Illan päätteeksi pakkasimme päivän aika- mattavasta myrkyllisyydestään huolimatta na kerätyt lehdet lajikohtaisesti 10 litran äm- 9.10. SUND–LUMPARLAND–FÖGLÖ on historiassa käytetty esimerkiksi hammas- päreihin, joihin on pohjaan ja kyljille porattu säryn hoitoon sivuvaikutuksista välittämättä 5–6 noin kolmen sentin halkaisijaltaan olevaa (ks. http://linnaeus.nrm.se/flora/di/solana/hyosc/ tiheällä verkolla peitettyä ilmanvaihtoaukkoa. Aamupäivä hyosnig.html). Linnanraunioita ympäröiväs- Ämpäreiden pohjalle asetettiin sammalkerros sä rantaviivassa tutkailimme vadelman leh- miinojen ulkopuolelle koteloituvien toukkien Toisen päivän aamuna suuntasimme Sundin tiä ja näiltä löytyi runsaasti Tischeria margi- koteloitumispaikaksi ja ylläpitämään tasais- Bomarsundin linnan raunioille. Yhtenä pää- nean ruskehtavia läiskämiinoja (kuva 17). Suu- ta kosteutta. Ämpärit suljettiin talouskelmul- syynä Bomarsundin retkeen oli alueella elä- rin osa Bomarsundissa viettämästämme ajas- la lehtien liian nopean kuivumisen ehkäisemi- vän silmälläpidettävän (NT) Licinus depres- ta kului näiden havainnointiin. Ehdimme vil- seksi. Lienee kuitenkin paikallaan lisätä, että sus -maakiitäjäisen (Carabidae) havainnointi. kaista pikaisesti myös tervaleppiä (Alnus glu- pussikoitoukkia (Coleophora) eikä liioin mi- Perhosmielessä tarkoitus oli katsella sekalai- tinosa). Tervalepiltä löytyi Stigmella alnetel- tään ketomarunalla ( campestris), sia toukkia eri kasveilta. Bomarsundista tun- lan ja S. glutinosaen tyhjiä miinoja sekä Phyl- koiruoholla (Artemisia absinthium) tai ylipää- netaan vanhastaan keltamaitteella (Lotus cor- lonorycter-lajeista P. rajellus ja P. stettinensis. tään voimakkaan aromaattisilla kasveilla elä- niculatus) elävän Ahvenanmaalla rauhoite- Stigmella anomalellaa oli alueen ruusuilla. Bomarsundista siirryimme Kastelholman suuntaan kohteenamme Sundin Stornäset. Tällä paikalla kasvaa yksi Suomen harvois- ta pyökkimetsiköistä (Fagus sylvatica), tosin istutusperäinen. Pyökki on etelämpänä taval- linen puu ja ei ole yllätys, että sitä hyödyn- tää myös varsin monipuolinen hyönteislajis- to. Suomessa pyökkiä on metsiköksi saakka vain parissa paikassa (ks. Laasonen & Laasonen 2005) ja pyökillä elävistä perhosista on havait- tu aikaisemmin vain yksittäisiä harhailijoita lajeista Parornix fagivora, Cydia fagiglanda- na sekä yksi tilapäinen Phyllonorycter maes- tingellus -populaatio pääkaupunkiseudulta. P. maestingellus -lajin asettumisen Stornä-

KUVA 17. Tischeria marginea miinoja vadel- malla. Tavallisesti kyseisen lajin miinoja löytyy ainoastaan hyvin läheltä rantaviivaa. | FIG. 17. Mines of Tischeria marginea on . The species is often found feeding 17 only on plants very close to shoreline.

48 Baptria 2/2012 setin metsään totesivat Bo Wikström ja Kari Vaalamo vuonna 2010 (Bo Wikström, suull. tie- to). Ruotsissa nämä ja muista pyökillä elävistä lajeista esimerkiksi Argyresthia semitestacel- la, Stigmella tityrella ja S. hemargyrella ovat paikallisia (Bengtsson & Johansson 2011). Phyl- lonorycter maestingellus oli pyökkiperhosista odotuslistan kärjessä, koska sen levinneisyys ulottuu Ruotsissa meitä lähimmäksi aina Tuk- holman pohjoispuolelle (Bengtsson & Johansson 2011). Myös Argyresthia semitestacella on sa- malla perusteella varsin potentiaalinen Suo- meen leviävä laji, eikä Parornix fagivora -la- jikaan jää epätoivoisen etäälle (Bengtsson & Jo- hansson 2011). Cydia fagiglandana elää touk- kana pyökin pähkinöissä (Razowski 2002) ja sen kotiutuminen ei vaikuta todennäköiseltä, kos- ka ainakin omien havaintojemme mukaan Ah- venanmaan pyökit eivät näytä tuottavan päh- kinöitä vuosittain. Nykyisen maalle uusien la- jien virran huomioiden pyökkipaikkoja kan- 18 nattaa käydä perhosmielessä tarkistamassa, missä hyvänä apuna toimii Laasosen ja Laa- KUVA 18. Vastikään maahamme levinnyt Phyl- sosen (2005) kooste Suomen pyökeistä. lonorycter maestingellus on runsastunut räjäh- Olemme käyneet Stornäsin metsikössä tätä dysmäisesti esiintymispaikallaan ja vuonna 2011 parhaimmilla lehdillä oli kolmekin miinaa ennen viimeksi vuonna 2009, jolloin pyökin rinnakkain. | FIG. 18. Phyllonorycter maes- lehdet olivat täysin koskemattomia. Täysin tingellus has established in Finland properly koskemattomien lehtien näkeminen oli itse in the 2010’s. Sund population has increased asiassa melko lailla hämmästyttävä näky, kos- in numbers extremely rapidly so that even ka harvoin tulee edes ajatelleeksi, että yleen- several mines can be found on single leaves of sä kaikkien puiden lehdissä on vähintään jon- the host plant Fagus sylvaticus. kinlaisia syöntijälkiä – näissä ei mitään! Tällä perusteella P. maestingellus lienee siis aidos- KUVA 19. Suomessa kriikunalla ja sen suku- ti tuore uudistulokas Suomessa. Vuonna 2010 laiskasveilla elävien Phyllonorycter cerasicolel- miinoja oli löytynyt harvakseltaan (Bo Wik- la - (kuvassa) ja P. spinicolella -lajien asemassa ström, suull. tieto), mutta jo vuonna 2011 mii- saattaa ilmetä lisäselvitystarvetta. | FIG. noja oli erittäin paljon kaiken kokoisissa puis- 19. The status of closely related Phyllonoryc- sa. Parhaimmillaan yksittäisillä lehdilläkin oli ter cerasicolella (depicted) and P. spinicolella kolme miinaa rinnakkain (kuva 18) ja noin puo- feeding, for example, on Prunus domestica ssp. len tunnin aikana havaitsimme kolmisin vä- 19 institia remain uncertain in Finland. hintään 400–500 miinaa pelkästään alaoksia tarkastelemalla. Phyllonorycter maestingel- berti 2007) miinoja. Nämä kasvatukset ovat tämä lienee väärin, kuten kirjoittajat itsekin lus on suorastaan koulukirjamainen esimerkki epäonnistuneet ilmeisesti koska toukat ovat vihjaavat. Tribertin (2007) mukaan P. spinico- uudistulokkaasta, joka uuden resurssin vallat- olleet vielä liian keskenkasvuisia tässä vai- lella esiintyy myös luumuilla (Prunus ssp.), tuaan lisääntyy räjähdysmäisesti. Nopean run- heessa syksyä. Tällä kertaa miinoja (kuva 19) mutta vain harvoin. Lajit ovat ulkoisesti hyvin sastumisen taustalla on paitsi hyönteisten val- oli erityisen runsaasti, suorastaan satamäärin, vaikea erottaa toisistaan. Suomessa näitä laje- tava lisääntymispotentiaali, mutta myös luon- ja siten helposti poimittavissa. Myös kasva- ja on erotettu kuka milläkin perusteella: löy- taisten vihollisten vähäisyys tai jopa puuttu- tus onnistui hyvin ja aikuisia perhosia kuo- töpaikka, koirasgenitaalien rakenne, miinan minen uudessa ympäristössä. Luontaiset vi- riutui odotetulla tavalla. Suurin mielenkiin- muoto ja värisävyt. Lajeista on sanottu, että P. holliset eivät välttämättä pysy uudistulokkaan to kriikunan Phyllonorycter-miinoja kohtaan cerasicolella -miinat ovat pitkänomaisia ver- leviämisvauhdissa mukana ja siten kannan on syntynyt meitä vaivanneesta lajeja koske- rattuna P. spinicolella -lajin lyhyempiin ja sitä luontainen säätely käynnistyy vasta vaihtele- vasta epäselvyydestä. Suomesta on ilmoitettu kautta pyöreämpiin ja puhtaamman valkoisiin valla viiveellä. Keräsimme jonkin verran mii- kaksi kriikunalla sekä lähisukuisilla luumuil- miinoihin. Miinojen ulkoasussa on kieltämät- noja kasvatukseen ja kuten olettaa saattoi, ky- la (Prunus domestica), kirsikoilla (Prunus ce- tä vaihtelua, mutta missään nimessä havaitse- seiseen lajiin liitettäviä loispistiäisiä ei kasva- rasus, P. avium) ja oratuomella (Prunus spi- mamme miinat eivät muodostaneet kahta eril- tusastiasta kuoriutunut. Nähtäväksi jää, missä nosa) elävää Phyllonorycter-lajia, joista käy- listä tyyppiä, vaan vaihtelu oli luonteeltaan vaiheessa loiset löytävät hyödyntämättömän tetään varsin vaihtelevasti nimiä P. cerasico- ennemminkin jatkuvaa. Phyllonorycter cera- resurssin. lellus, P. spinicolellus tai P. cydoniellus (esim. sicolella -miinojen tiedetäänkin vaihtelevan Kullberg 2004, Rassi ym. 2010, Bengtsson & Johans- huomattavasti lehden rakenteen ja miinan si- son 2011). Nimistöepäselvyyden välttämisek- jainnin perusteella (Triberti 2007). Lajit eroavat Iltapäivä si noudatamme tuoreen ja sekä maantieteelli- morfologisesti yksiselitteisesti toisistaan il- sesti että menetelmällisesti kattavimman tätä meisesti vain naaraiden ductus spermathecan Paluumatkalla pysähdyimme Kastelholman ryhmää koskevan revision nimistöä (Triberti tuovan kanavan kierteisyyden ja koirasgeni- linnan lähellä sijaitsevaan hylättyyn puutar- 2007). Tämän nimistön mukaan Suomesta il- taalien absoluuttisen koon perusteella (Triberti haan, missä kasvaa villiintynyttä kriikunaa moitetut lajit olisivat yleisempi silmälläpidet- 2007), mutta näitä nimenomaista perusteita ei (Prunus domestica ssp. institia). Syyskuun tävä (NT) P. cerasicolella ja harvinaisempi tietääksemme ole Suomessa sovellettu. Phyl- retkillä olemme samasta paikasta poimineet vaarantunut (VU) P. spinicolella. Bengtssonin lonorycter cerasicolella -naaraiden ductus kasvatukseen kokeiluluontoisesti joitakin ja Johanssonin (2011) mukaan P. spinicolella spermathecan tuova kanava on huomattavas- Phyllonorycter cerasicolella -lajin (sensu Tri- ei eläisi kriikunalla, vaan oratuomella, mutta ti enemmän kierteinen (16–19 kierrettä) kuin

49 Baptria 2/2012 20 21 22

KUVA 20. Stigmella salicis s.l. sisältää viimeai- the species to be described has been found in KUVA 22. Ectoedemia intimella -toukkia kaisten tutkimusten mukaan useampia lähi- Aland Islands, where the larvae feed on Salix löytää raidalta myöhäissyksyyn saakka. sukuisia lajeja. Kuvassa jo aikaisemmin Ahve- cinerea. | FIG. 22. Ectoedemia intimella larva feeding nanmaalta löydetyn toistaiseksi kuvaamatto- on Salix caprea (depicted). man Stigmella-lajin toukka harmaapajulla. KUVA 21. Stigmella salicis -ryhmän laji | FIG. 20. Stigmella salicis is a species raidalla. | FIG. 21. Stigmella salicis s.l. feeding complex that includes several species. One of on Salix caprea. lähilajin vastaava. Koiraiden kohdalla P. cera- tuntomerkkien perusteella on toistaiseksi sel- (EN) ja erityisesti suojeltava Coleophora ab- sicolellan valva (1,03–1,29 mm vs. 0,85–1,02 vitysasteella. sinthii. Lauttarannan kunnostustöiden johdos- mm, ääriyksilöt eivät erotettavissa) ja aedea- Sundissa vietetyn päivän ja lyhyen päiväl- ta koiruohokasvustosta jäi jäljelle vain murto- gus (> 1,5 mm vs. < 1,35 mm) ovat pidempiä listauon jälkeen suunnittelimme siirtymistä osa aikaisempaan verrattuna eikä kasvusto ole kuin P. spinicolellan vastaavat, Kaiken tämän Föglön saarelle (Jyddö). Alkumatkasta käy- tämän jälkeen toipunut – myös C. absinthii sotkun keskellä Suomessa kriikunalla eläviä mämme suhteellisen tiukkasanaisen moraa- näyttää hävinneen. Lauttarannan tuhkapajuil- Phyllonorycter-lajeja on perusteltua tutkia li- / etiikkakeskustelun lauhduttelimme lyhy- la ja raidoilla oli kuitenkin suhteellisen paljon nykyistä tarkemmin esimerkiksi lajit hyvin ellä käynnillä Lumparlandin Långnäsin laut- Stigmella salicis -kompleksin ja Phyllonoryc- erottavilla DNA-viivakoodeilla, jotta ylipää- tarannassa, missä katsoimme raidalla (Salix ter hilarellus ja P. dubitellus -lajien miinoja tään saataisiin selville esiintyykö meillä to- caprea) eläviä pikkuperhosia. Pääkohteena sekä muutamia Ectoedemia intimella -miino- dellisuudessa enemmän kuin yksi laji ja mit- olivat jälleen Stigmella salicis -kompleksiin ja. Tosin tässä paikassa merkittävä osa eten- kä ovat näiden lajien esiintymisalueet. Kaikki kuuluvat kääpiökoit, joita muutamia löysim- kin Stigmella-toukista oli todennäköisesti loi- toistaiseksi DNA-viivakoodatut suomalaiset mekin (kuva 21). Näiltä samoilta raidoilta löy- sittuina kuollut keskenkasvuisena ja elävät yksilöt sekä kriikunalta että kirsikalta ovat ol- simme toisen tieteelle kuvaamattoman lajin toukat olivat harvassa. Rantaviivan tervalepil- leet lajia P. cerasicolella. kaksi vuotta aikaisemmin, mutta kuten edelli- lä näkyi ainakin Phyllonorycter rajellus -lajin Puutarhan vierustaa kulkevan kylätien nenkin laji, myös tämä paljastui toukan DNA- miinoja, mutta emme tarkistaneet lepän lajis- ojanpenkalta kasvavilta tuhkapajuilta (Salix viivakoodianalyysin perusteella. Långnä- toa tässä kohteessa tarkemmin. cinerea) keräsimme Stigmella salicis -tyypin sin löydön jälkeen sama taksoni on löytynyt miinoja, joissa ilahduttavan monessa oli täy- DNA-analyysien perusteella Suomesta myös sikasvuinen ja hyvävoimaisen oloinen touk- Kb Liperistä, mutta myös Etelä-Norjasta. Ilta ka (kuva 20). Juuri kyseiseltä kasvilajilta olim- Stigmella-miinojen lisäksi keräsimme myös me Föglöstä kaksi vuotta aikaisemmin kerän- Phyllonorycter hilarellus ja P. dubitellus -mii- Föglön Degerbyn lauttarannasta ajoimme neet ensikertaa toukkia, jotka osoittautuivat noja sekä retkelle uutta lajia Ectoedemia in- koilliseen kohteenamme Jyddön tammialue DNA-analyysin perusteella kuuluvan toistai- timella, joka on tyypillisesti toukkana vielä (kuva 23). Päivänvaloa oli tässä vaiheessa jäl- seksi kuvaamattomaan lajiin. Sama taksoni hyvin myöhään syksyllä (kuva 22). Tienvarrel- jellä korkeintaan pari tuntia. Ensitöiksemme on kyseisen paikan lisäksi todettu ainoastaan la kasvavissa vadelmissa (Rubus idaeus) oli tarkastimme yhden yksittäisistä vakiokohteis- Ranskasta Salix atrocinerealta löydetyn tou- muutamia Tischeria marginea -miinoja. tamme eli maarianverijuuren ja tällä elävän kan DNA-analyysin perusteella. Aikaisempi Långnäsistä siirryimme Lumparlandin erittäin uhanalaisen (EN) Ectoedemia agri- kasvatusyrityksemme epäonnistui, mutta nyt Svinön lauttarantaan, josta Föglön lautta läh- moniaen tilanteen. Miinoja oli tavanomaisen kerätyistä toukista saimme kasvatettua myös tee. Reilut kymmenen vuotta sitten lauttaran- paljon muutamalla kasvilla ja toukat olivat muutamia aikuisia perhosia. Pystyykö näi- nassa sijaitsi merkittävä koiruohokasvusto, pääsääntöisesti jo koteloituneet miinoihinsa. tä erottamaan jo kuvatuista lajeista ulkoisten jossa esiintyi runsaana erittäin uhanalainen Toisena lajina maarianverijuurella tavattiin

KUVA 23. Föglön saaristokunta on kuulunut vakiokohteisiimme erityisesti saaren pohjoisosassa sijaitsevan Jyddön tammialueen johdosta. 50 Baptria 2/2012 | FIG. 23. Degerby harbor in the municipality of Föglö. jo Lemlandin Björkössä havaittu S. aeneofas- ciella (NT), jonka miinat olivat tässä vaihees- sa ainakin pääosin jo tyhjiä ja toukat koteloi- tuneet maahan (kuva 24). Tämän jälkeen teim- me lyhyen tarkistuskäynnin läheisillä kalli- oilla kasvaville tammille (Quercur robur). Edellisellä käynnillä kaksi vuotta aikaisem- min olimme löytäneet paikalta runsaasti esi- merkiksi erittäin uhanalaisen (EN) Stigmella basiguttellan toukkia, mutta tällä kertaa näi- tä ei löytynyt yhtään, eikä sen puoleen mui- takaan tammen Stigmella- tai Phyllonorycter- lajeja. Sama linja jatkui pitkälti koko tammi- lajiston osalta. Ehkä huomionarvoisinta oli ta- vallisesti hyvin runsaana esiintyvän Tischeria ekebladellan lähes totaalinen puuttuminen. Parhaimpina vuosina merkittävä osa lehdistä on muuttunut syksyllä kauttaaltaan valkoisik- si T. ekebladella -toukkien jäljiltä. Tällä ret- kellä näimme vain muutamia miinoja, ja niis- säkin toukat olivat kuolleet keskenkasvuisi- 24 na. Myös Heliozela sericiella (Heliozelidae) oli muutaman poikkeuksellisen runsaan vuo- KUVA 24. Stigmella aeneofasciel- den jälkeen romahtanut, vaikka heimon tou- lan tyhjiä miinoja maarianverijuurel- kille tyypillisiä soikeanmallisia reikiä lehtien la. Kyseisellä kasvilla tavataan myös keskiruodin tyvellä jokusia näkyikin. Edel- Ectoedemia agrimoniae -lajia, jonka listen lisäksi havaitsimme tammella ainoas- tapa koteloitua miinan sisälle erottaa taan yksittäisiä Ectoedemia albifasciellan, sen edellisestä lajista toukka-ajan erittäin uhanalaisen (EN) E. subbimaculellan jälkeenkin. | FIG. 24. Empty mines of ja silmälläpidettävän (NT) Tischeria dodon- Stigmella aeneofasciella on Agrimonia aean miinoja, Teleiodes luculellus -toukkien eupatoria. Larvae of the related Ecto- omalaatuisia papanaputkia lehtien alapinnoil- edemia agrimonie pupate inside the la sekä pari mitterbacheriana (Tortri- mines, which distinguish the species cidae) -toukan lehtikääröä. Tammenterhoissa even after pupation. toukkana elävien Cydia splendana ja/tai Pam- KUVA 25. Ectoedemia angulifasciel- mene fasciana (Tortricidae) -toukkien riivaa- la -miinoja koiranruusulla. | FIG. 25. mia terhoja löytyi syöttipyynnin yhteydessä Mines of Ectoedemia angulifasciella harvakseltaan. Puissa roikkuvat toukalliset on . terhot on helppo erottaa toukattomista, vaikka 25 ulkopuolelle näkyviä syöntijälkiä ei olekaan. Toukat kaivertavat terhon ontoksi, jolloin se muuttuu pehmeäksi ja puristuu sormenpäi- den välissä helposti verrattuna lähes kiviko- viin raakoihin toukattomiin terhoihin. Reiäl- lisiä terhoja löytää maasta, mutta näistä tou- kat ovat yleensä jo poistuneet. Mainittakoon, että toukallisia terhoja on helppo kerätä aiem- min syksyllä rajuilman jälkeen, sillä toukal- liset terhot tuntuvat irtoavan terveitä terhoja helpommin puusta. Jyddössä havaitsimme myös jo aikaisem- milla kohteilla tavoittamamme lajit Ectoede- mia angulifasciella ruusulla (kuva 25), Stig- mella floslactella pähkinäpensaalla sekä Pa- rornix finitimella (EN) oratuomella. Uusina lajeina havaitsimme vielä Stigmella oxyacant- hellan tylppöorapihlajalla ( mono- gyna) sekä erittäin uhanalaisen (EN) Stig- mella catharticellan tyhjiä miinoja orapaat- samalla (Rhamnus catharticus). Tällä kertaa emme ehtineet edellisvuosista poiketen kes- kittyä mansikkaan ( vesca), jolta olemme aikaisemmin löytäneet silmälläpidet- 26 tävän (NT) Ectoedemia arcuatellan toukkia. Tässä lajissa on piirteitä, joiden seurauksena KUVA 26. Ectoedemia arcuatella löytyy suhteellisen harvoista paikoista Suomessa, vaikka laji sen tarkempi tutkiminen voisi olla paikallaan. elää tavallisella ahomansikalla ja esiintyy sekä varjoisissa (kuvassa Jyddön pähkinälehtoa) että Laji elää toisaalta hyvin varjoisissa paikois- paahteisissa avoimissa ympäristöissä. | FIG. 26. Ectoedemia arcuatella is a surprisingly rare sa, kuten Jyddöön pähkinälehdossa (kuva 26), species in Finland although it feeds on fairly abundant Fragaria vesca and occurs both in shaded mutta toisaalta paahteisissa avoimissa ympä- (a Corylus avellana dominated habitat from Föglö, Jyddö) and open habitats.

51 Baptria 2/2012 ristöissä, kuten lentokentillä. Tästä huolimat- Vaalamo, suull. tieto). sis (Bucculatricidae), Coleophora directella, ta Ectoedemia arcuatella ei mitä ilmeisim- Palasimme tilauslautalla pääsaarelle kym- C. succursella ja jopa lähes varmasti löytyvä min ole elinympäristövaatimuksiltaan ”kaik- menen jälkeen päivän lehtinippuja pakkaa- C. caelebipennella. Epäilyksettä Rödklobben kiruokainen”, sillä se tunnetaan vain harvasta maan. Nåtössä oli sateista, mutta vuodenai- olisi perhoslajistoselvityksen kannalta mie- mansikkapaikasta Suomessa. Jyddön retken kaan nähden tasaisen lämmintä (tai koleaa). lenkiintoinen kohde. yhteydessä kävimme nopeasti myös Föglön Mukanamme matkalla oli myös joukko sil- Rödklobbenilta siirryimme Finströmin pohjoispään lauttarannassa Överössä. Täällä mälläpidettävän (NT) Diloba caeruleocepha- Åttbölen kosteikon luhtarannalle, missä vie- olimme kolme vuotta aikaisemmin syyskuus- lan koteloita, jotka MM oli kasvattanut kesä- timme noin kaksi tuntia. Sää oli edelleen pää- sa löytäneet tuhkapajupensaan, jossa oli aivan kuussa Kökarin ulkosaaristosta keräämistään asiallisesti aurinkoinen, mutta aamuiset sade- poikkeuksellisen runsaasti aiemmin mainit- toukista. Aikuisten kuoriutuminen oli alka- kuurot olivat kastelleet maaston paikallisesti. tua tieteelle kuvaamatonta Stigmella salicis nut jo huomattavasti ennen retkeämme, mut- Näin myös Åttbölessä, mikä teki oleskelun -lajille läheisen lajin miinoja. Tällöin toukat ta minkäänlaista kuoriutumishuippua ei ollut kosteikolla etenkin alkuun aavistuksen epä- olivat poikkeuksetta huonokuntoisia (sairai- havaittavissa. Päivällä Föglön retkellä lähties- miellyttäväksi. Ensisijaisena tavoitteena koh- ta / loisittuja) emmekä onnistuneet kasvatta- sämme yhtään aikuista ei ollut kuoriutunut, teessa oli kerätä Phalonidia manniana -touk- maan niistä yhtään aikuista perhosta. Koska mutta illalla purkissa istuskeli useampia yk- kia. Etukäteistietomme (esim. Razowski 2002) koko retken yhtenä päätavoitteena oli nimen- silöitä. Koteloita oli hetkittäin säilytetty myös perusteella vesiminttu (Mentha aquatica) vai- omaan nämä kääpiökoikompleksi, yritimme sisätiloissa kuoriutumisen jouduttamiseksi, kutti lupaavimmalta ravintokasvivaihtoehdol- toukkien etsimistä uudelleen samasta paikas- mutta ilman merkittävää edistystä. Kuoriutu- ta ja tiesimme sitä kasvavan Åttbölen alueel- ta. Tulos oli edelliskertaankin verrattuna huo- misen saattaa laukaista juuri lajille ominaiset la, joskaan tarkoista kasvupaikoista meillä no, sillä lauttarannan raivauksen yhteydessä syksyiset lento-olosuhteet. Ilmeisen hyvästä ei ollut tietoa. Emme löytäneet alueelta kuin koko pajupensas oli poistettu. Lohdutukseksi kuoriutumisillasta huolimatta emme onnistu- kooltaan pienempiä minttuja, joiden uskoim- keräsimme vadelmalta jälleen Tischeria mar- neet Föglössä mukana olleen edellisenä päi- me olevan turhan ohutvartisia Phalonidia- ginea -toukkia. vänä kuoriutuneen naaraan avulla houkuttele- toukille. Sen sijaan kohdistimme etsimisen Hämärtyessä kokosimme kolme valopis- maan koiraita, vaikka laji alueella vähintään runsaana esiintyneeseen rantayrttiin (Lyco- tettä ja ripustimme satakunta syöttiä ympä- harvalukuisena elääkin. pus europaeus), jonka mm. Razowski (2002) riinsä. Säätila oli suhteellisen samankaltainen listaa yhdeksi P. mannianan ravintokasviksi. kuin edellisenä iltana, joskaan ei aivan yhtä Keräsimme kohtalaisen mittavan määrän ke- tuulinen. Syöttilajisto oli syksyisen vähälajis- 10.10. ECKERÖ–FINSTRÖM–LEMLAND säisiä varsia mukaamme. Alkuun tutkailimme ta, mutta tällä kertaa runsaslukuista. Syöteillä varsia ulkoisesti ja muutamissa varsissa näkyi havaitsimme runsaasti esimerkiksi seuraavia lupaavan näköisiä pikkureikiä, mutta emme lajeja: Catocala fraxini, Allophyes oxyacant- Aamupäivä alkaneet availemaan varsia. Valitettavasti yh- hae, Agrochola litura, A. macilenta, A. cir- tään P. mannianaa ei kuoriutunut varsista. Sen cellaris, Conistra vaccinii, C. erythrocepha- Kolmannen aamun alkajaisiksi suuntasimme sijaan ”rantayrttinipusta” on kuoriutunut kol- la, Eupsilia transversa (yhteensä 15 suurper- retkeilemään itsellemme uudelle kohteelle me Aristotelia subdecurtella (Gelechiidae) hoslajia). Näistä vaarantuneen (VU) Conistra Eckerön Rödklobbenin luonnonsuojelualueel- -yksilöä, mikä tarkoittaa, että rantayrttien li- erythrocephala -lajin yksilöitä tuli parikym- le Ahvenanmaan läntisimpään kolkkaan (kuva säksi olemme epähuomiossa keränneet myös mentä jopa talletettua. Totutusti syöttien veto 27). Luonnonsuojelualueella ja siihen län- muutamia rantakukkia (). loppui reilun tunnin kuluttua hämärtymisestä. nenpuolelta rajoittuen sijaitsi useampia pie- Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä kyseiset kak- Valoilla havaittiin muutamia syötiltä puuttu- nialaisia rantahietikoita. Mielenkiintoisimpia si kasvilajia esiintyivät sekalaisina kasvustoi- neita tai vähälukuisia tavanomaisia suurper- kasveja alueella edustivat ketomaruna sekä na, eikä niiden erottaminen lokakuussa ollut hoslajeja, kuten Tiliacea aurago (myös syö- merinätkelmä (Lathyrus japonicus). Lisäksi ihan yksiselitteistä (rantakukat olivat kyllä teillä), Erannis defoliaria, Operopthera bru- hietikolla kasvoi tällaisille paikoille ominai- rantayrttejä sitkeämpiä ja kovavartisempia) mata, Thera juniperata, Dysstroma citratum sia hietikkosammalia, joita emme lajitasol- eikä tässä tapauksessa välttämättä edes miele- sekä Chloroclysta siterata. Epirrita-lajit puut- le tunteneet. Potentiaalisia harvinaisia erit- kästä. Samassa yhteydessä tarkastimme kos- tuivat jälleen kokonaan. Pikkuperhosista va- täin uhanalaisia (EN) ja erityisesti suojeltavia teikkoon rajoittuvan lehdon laidassa kasva- loilla näkyi muutamia yksilöitä Acleris ferru- perhoslajeja voisivat esimerkiksi olla meri- neet punakoisot (Solanum dulcamara) Acro- gana -talvikääriäistä, joka elää toukkana tam- nätkelmällä elävä hietikkorannoilla esiintyvä lepia autumnitellan (Plutellidae) mahdollisen mella (Razowski 2002), sekä runsaasti Diurnea Pima boisduvaliella (Pyralidae) (ks. Palm 1986) esiintymisen toteamiseksi, mutta yhtään laji- lipsiella -koiraita (NT). Koiraiden runsaudes- sekä samanlaisilla paikoilla sammalilla elä- tyypillistä valkeaa läiskämiinaa emme puna- ta huolimatta, naaraiden löytyminen jäi tällä- vä Bryotropha desertella (ks. Elsner ym. 1999). koisojen lehdillä havainneet. Laji on aikai- kin kertaa haaveeksi ja todennäköisesti kysy- Jälkimmäisestä lajista tunnetaan vanhoja ha- semmin tunnettu ainoastaan Varsinais-Suo- mys oli ajoituksesta. Kovin usein on törmän- vaintoja Eckeröstä (http://hyonteiset.luomus.fi/ mesta (Kullberg 2004) kunnes Tomi Mutanen nyt tilanteeseen, missä siivettömien naaraiden /main/EntDatabase.html) ja pidämme löysi kymmenittäin toukkia eräästä Åttbölen omaavien lajien aktiivinen koirasparveilu jat- mahdollisena, että juuri Rödklobbenin hieti- luhtarantaa vastaavasta kosteikonlaidasta Ah- kuu useana iltana, mutta naaraat ovat löydet- kolta. Perhosia havainnoimme ainoastaan ke- venanmaalta vuonna 2010 ja kirjoittajista PH tävissä vain juuri oikeana hetkenä. Tavallista tomarunan osalta. Ketomarunalta löysimme samanlaisesta paikasta itäiseltä Uudeltamaal- tämä on esimerkiksi Lycia lapponaria -mit- viitisen vaarantuneen (VU) Coleophora gra- ta aikaisemmin vuonna 2011. tarin kohdalla, jolla koiraat voivat hyvinkin nulatellan toukkaa sekä kymmenkunta Eupit- Rantayrttien keräämisen lomassa tarkas- parveilla ilta-auringossa runsaana reilun vii- hecia-suvun edustajaa. Eupithecia-toukat oli- timme muutamia kosteikon tuhkapajuja (Salix kon ajan, mutta naaraat löytyvät lähinnä vain vat ulkonäkönsä perusteella joko E. innotataa cinerea) kääpiökoitoukkien varalta. Löysim- koirasparveilun parina ensipäivänä tai jopa tai E. ochridataa (VU). Olemme kasvattaneet me jälleen runsaasti Stigmella salicis -tyyppi- tätä ennen. Iltaisen runkojen kiertelyn yhtenä runsaasti E. innotata -toukkia aikaisemmin ja siä miinoja, joista saimme myös kasvatettuja kohdelajina oli myös suurikokoinen toukka- kyseiset toukat vaikuttivat mielestämme tur- aikuisia perhosia. Mahdollisesti kysymykses- na haavalla () elävä (Razows- han kirjavilta, minkä perusteella olimme tai- sä on sama toistaiseksi kuvaamaton laji, jonka ki 2002) silmälläpidettävä (NT) talvikääriäinen puvaisia kallistumaan arviossamme E. ochri- löysimme Sundista. Lisäksi tuhkapajuilla oli Acleris roscidana, mutta näitäkään ei löyty- datan puolelle. Varmuutta emme lajista saa- Phyllonorycter-miinoja, jotka kasvatuksessa nyt. Parhaimpina vuosina yksilöitä on löyty- neet. Muita ketomarunalla eläviä mahdollisia osoittautuivat edustavan lajeja Phyllonorycter nyt Föglön haavikoiden rungoilta yöpimeäl- lajeja kohteella voisivat olla esimerkiksi erit- hilarellus ja P. salicicolellus. Jälkimmäinen lä taskulampun avulla melko vaivattomasti (K. täin uhanalaiset (EN) Bucculatrix ratisbonen- laji on etelässä harvalukuinen. Yllättäen tuh-

52 Baptria 2/2012 KUVA 27. Ahvenanmaan länsipäässä sijaitseva Eckerön Rödklobben on lupaava perhoskohde. Alueelta löytyy esimerkiksi merkittävä ketoma- runakasvusto (kuvassa rusehtavina erottuvat pehkot). | FIG. 27. The westernmost point of Aland Islands, Rödklobben, in the municipality of Eckerö appeared promising habitat for many Lepidopteran species such as those feeding on Artemisia campestris (brownish tufts in the picture). kapajun kääpiökoimiinoista kuoriutui myös verran kauempana sijaitsevalle laiduntamat- vuosia enemmän, joskin ne olivat vaikeam- yksi Ectoedemia intimella. Tietääksemme la- tomalle pikkusaarelle. Matka ei sujunut kom- min havaittavia. Miinat eivät erottuneet par- jia ei ole tältä pajulajilta aikaisemmin kasva- melluksitta. Päästyämme etenemään Husön haalla mahdollisella tavalla, koska lehdet oli- tettu. asemalta noin kilometrin verran, perämootto- vat taittuneet niin voimakkaasti, että miinan ri sammui eikä suostunut käynnistymään kuin reunat olivat käytännössä taittuneet yhteen, lyhyeksi hetkeksi tämän jälkeen. Jonkin aikaa jolloin valkea tyhjäksi koverrettu lehdenosa Iltapäivä asiaa pohdittuamme päätimme palata asemal- jäi pääosin näkymättömiin (kuva 28). Miino- le soutaen. Henkilökunnan ystävällisellä avus- jen etsimistä vaikeutti osin myös se, että osa Iltapäiväksi jäimme Finströmiin ja suunta- tuksella ongelma selvisi nopeasti – käynti on jalavan lehdistä oli jo tippunut maahan. Täs- simme Husön biologiselle asemalle, mistä huomattavasti tasaisempaa, jos polttoainelet- sä mielessä ei ollut suuri yllätys, että kaik- vuokrasimme moottoriveneen pikaiselle saa- ku on kiinnitetty moottoriin. Nolotti. Toisel- ki myös jalavalla elävän vaarantuneen (VU) ristokäynnille. Olimme aikaisempina vuosi- la yrittämällä pääsimme määränpäähän, mis- Stigmella ulmivoran miinat olivat tyhjiä ja na keränneet muutamia rantapunalatvan (Eu- sä epäilyksemme lampaiden epäedullisesta toukat tiputtautuneet maahan koteloitumaan. patorium cannabium) varsia erittäin uhanalai- vaikutuksesta vahvistui. Sekä avoimella ran- Yleisvaikutelmana S. ulmivora oli muutaman sen (EN) Adaina microdactyla -sulkaperho- nalla että tyrnipensaissa kasvaneet punalatvat edellisvuoden tapaan edelleen hyvin harva- sen (Pterophoridae) sekä äärimmäisen uhan- olivat poikkeuksetta isokokoisia ja Adaina alaisen (CR) Cochylidia rupicola -kääriäisen microdactyla -toukalle tyypillisiä pistemäi- (Tortricidae) kasvattamiseksi kahdelta lähei- siä arpia näkyi useammassa varressa. Otim- seltä saarelta (Björkö, Eköskatan). Ongelma- me muutamia varsia mukaan ja kasvatukses- na näissä paikoissa on viime vuosina ollut tur- sa näistä on kuoriutunut molempia punalatvan han voimakas lammaslaumojen aiheuttama kohdelajeja. Punalatvojen lisäksi repäisimme laidunpaine, minkä johdosta paksuvartisten mukaamme umpimähkään isokokoisen meri- punalatvojen löytäminen on osoittautunut vai- putken (Angelica archangelica ssp. litoralis), keaksi. Suurikokoisia kasviyksilöitä on ollut mistä on kuoriutunut useita Aethes fennicana mahdollista löytää ainoastaan tiheimpien ja (Tortricidae) -yksilöitä. suurimpien tyrnipensaiden sisältä, jonne lam- Husön asemalle palattuamme siirryim- paat eivät pääse tunkeutumaan. Mahdollisesti me vielä joksikin aikaa läheiseen Björkön myös kyseessä olevat perhoslajit ovat taantu- saareen. Täällä keskityimme jalavalla (Ul- neet, sillä lajit vaikuttavat kasvatuskokemus- mus glabra) elävän erittäin uhanalaisen (EN) temme perusteella ainakin suosivan ellei suo- Phyllonorycter tristrigellus -lajin havainnoin- rastaan vaativan paksuvartisia kasviyksilöitä, tiin. Aikaisemmillakin retkillä olemme kysei- eikä harvojen isojen kasvien kerääminen ai- sessä paikassa havainneet lajin miinoja, mutta kaisemmilta kohteilta tullut laidunnuksesta tavallisesti suurin osa toukista on miinojen pe- KUVA 28. Phyllonorycter tristrigellus -miina johtuvan uhan vuoksi enää kysymykseen. rusteella ollut selvästi keskenkasvuisia. Tällä jalavalla. | FIG. 28. A mine of Phyllonorycter Laidunongelman seurauksena suuntasim- kertaa olimme täsmälleen oikeaan aikaan pai- tristrigellus on Ulmus glabra. me Bo Wikströmin ohjeistamana nyt jonkin kalla. Pitkänomaisia miinoja oli aikaisempia

53 Baptria 2/2012 ta (EN) lajia Stigmella perpygmaeella. Emme lichenaria -mittarin toukkia puiden runkojä- havainneet yhtään S. perpygmaeella -miinaa käliltä (Ramalina spp.). Toukkien etsiminen Björkön tylppöorapihlajilla, vaikka parhaim- noudatti aiemmin opittua kaavaa. Toukat su- pina vuosina näitä on samalla ponnistuksella lautuvat väritykseltään erittäin hyvin jäkälil- voinut havaita vähintään joitakin kymmeniä. le (kuva 30) ja ensimmäisen löytymiseen me- Lähtöä tehdessämme huomasimme vielä sekä nee suhteellisen paljon aikaa, mutta sitten hel- Ectoedemia occultellan (kuva 29) että E. mini- pottaa. Pystyimme toteamaan, että lajin kan- mellan maahan pudonneilla koivun (Betula) ta eräällä tunnetulla paikalla on edelleen vah- lehdillä. va, sillä toukkia löytyi varsin hyvään tahtiin. Toisaalta kohteessa on viimevuosina kaadettu monia aikaisemmin hyviä C. lichenaria -pui- Ilta ta, mikä saattaa pidemmällä aikavälillä muo- dostua jonkinlaiseksi uhkatekijäksi populaati- Sää oli edellisiltojen kaltainen – ei lämmin, on elinvoimaisuudelle. mutta ei erityisen kylmäkään. Menimme Lem- Mariehamniin olimme etukäteen suunni- landin Västerengan ulkoilualueelle ja pysty- telleet vain yhden käynnin, minkä tarkoituk- KUVA 29. Ectoedemia occultella -miina timme kaksi valopistettä ja ripustimme tavan- sena oli kerätä näytteitä kriikunan Phyllono- koivun lehdellä. | FIG. 29. A mine of omaisen määrän syöttejä ympäriinsä. Tulos rycter-lajeista. Näytemäärä Kastelholmasta Ectoedemia occultella on Betula sp. oli lähes identtinen ensimmäiseen iltaan ver- oli jo tietyllä tapaa täyttänyt odotuksemme, rattuna. Syöteillä havaittiin harvakseltaan yk- mutta emme olleet tietoisia, onko kyseiseltä lukuinen verrattuna esimerkiksi 1990-loppu- silöitä lajeista Agrochola litura, A. macilen- alueelta koskaan havaittu molempia Suomes- puolen tilanteeseen (omat havainnot). Huoles- ta, A. circellaris, Conista vaccinii ja Eupsilia ta ilmoitettuja lajeja ja havaintoaineiston täy- tuttavaa oli, että alueella aiemmin melko run- transversa. Valoilla nähtiin syöttilajien lisäksi dentämiseksi miinat uudelta paikalta olivat saanakin esiintyneen C. badiipennellan van- muutamia Diurnea lipsiella -koiraita (NT) ja toivottuja. Mariehamnissa keskityimme yh- hoja miinoja ei näkynyt, kuten ei edellisellä- Acleris ferrugana -yksilöitä. Kolmesta pinta- teen nimenomaiseen kohteeseen, mistä mo- kään kerralla kaksi vuotta aikaisemmin. Elää- puolisesti arvioituna samankaltaisesta illasta lemmat lajit, siis myös harvinaisempi P. spi- köhän laji edelleen paikalla? huolimatta perhosia havaittiin siis käytännös- nicolella, on etukäteistietomme mukaan ha- Muita lajeja Björkön saarella edustivat sä vain Föglön käynnillä. Vaikka pyyntitulok- vaittu (Kari Nupponen, suull. tieto). Kastelhol- jo muun muassa Nåtöstä tutut ruusuilla elä- sen vaihtelu on tuttua jo vuosien ajalta, myö- man tapaan miinoja oli runsaasti, mutta edel- vät Stigmella anomalella, Ectoedemia angu- häissyksyinen syöttipyynti jaksaa edelleen leenkään emme saaneet sellaista vaikutelmaa, lifasciella ja Coleophora gryphipennella. Ha- hämmästyttää ennustamattomuudellaan. että ne olisivat olleet luokiteltavissa kahteen vaitsimme täälläkin tylppöorapihlajalla elä- erilaiseen tyyppiin tai olisivat olleet syste- vän Stigmella oxyacanthellan. Tämänkin la- maattisesti Kastelholman miinoista poikkea- jin kanta vaikutti tässä vaiheessa vuotta tyh- 11.10. JOMALA–MARIEHAMN via. Löysimme keskustasta myös valkopyök- jiksi jääneiden miinojen osalta aikaisempia kiä (Carpinus betulus) kasvavan pensasaidan, vuosia selvästi heikommalta, mutta huonoin Paluulautta oli varattu iltapäiväksi, joten ai- jolta löytyi Stigmella microtheriellan tyhjiä tilanne koski yleislevinneisyydeltään rajoit- kaa maastokäynneille oli rajallisesti. Aamul- miinoja. tuneempaa [vain Ahvenanmaalla (Kullberg la suuntasimme ensimmäiseksi Jomalaan et- Ajankuluksi kävimme tarkistamassa vie- 2004)] ja harvalukuisempaa erittäin uhanalais- simään erittäin uhanalaisen (EN) Cleorodes lä yhden aikaisempien retkiemme vakiokoh-

TIETOLAATIKKO

ei ole aiemmin havaittu Ahvenanmaalta. Licinus depressus -maakii- Kuoriaisten havainnointi tuotti täjäinen (NT) löytyi tunnetulta esiintymispaikaltaan Bomarsun- muutamia harvinaisuuksia din linnoituksen raunioilta. Mariehamnin eteläpuolella sijaitsevan hevostallin ympäristöstä löytyi yksi yksilö harvinaista Trichomic- uoriaissaaliin joukossa oli muutamia uhanalaisia ja silmäl- ra sahlbergiana -lyhytsiipistä. Läheisen siirtolapuutarhan hake- läpidettäviä lajeja (taulukko 1). Acrolocha pliginskii (VU) kasassa esiintyi toinen lyhytsiipisharvinaisuus, Myrmecocephalus ja A. sulcula (EN) elävät lannassa, samoin kuin niiden concinnus. Lisäksi keväällä sisälle tuoduista kasvatusastioista löytyi seurassa runsaana esiintynyt Suomesta vasta hiljattain ilmeisesti sammaleen seassa mukaan joutunut mustakotilokuoriai- Klöydetty Gabrius piliger. Agabus uliginosus (EN) löytyi Finströmin sen (Drilus concolor, VU) toukka. Lajin naaras on siivetön ja piilotte- Åttbölen luhtarannalta, josta se on havaittu aiemminkin. Samalla leva, eikä Suomesta ole ilmeisesti tavattu ainuttakaan naarasta. Laji paikalla esiintyi myös toinen harvinainen sukeltajakuoriainen, tunnetaan meiltä ainoastaan Ahvenanmaalta ja sieltäkin havainto- Hydroporus gyllenhalii (NT). Harvinainen Atheta castanoptera -lyhyt- ja on niukasti. Kirjoitushetkellä toukka on kasvatuksessa seuranaan siipinen löytyi Mariehamnin keskustan lehmuskujan sienistä. Toinen kotiloita, joita se tappaa ja syö yhden per toukkavaihe koteloituen sienissä elävä saman suvun laji, A. marcida (NT) löytyi Nåtöstä. Lajia lopulta tyhjään kuoreen.

TAULUKKO 1. Retkellä (8.–11.10.2011) havaitut erittäin uhanalaiset (EN), vaarantuneet (VU) ja silmälläpidettävät (NT) kovakuoriaislajit.

Finström, Lemland, Mariehamn, Sund, LAJI Åttböle (6701:3108) Nåtö (6680:3109) Äspholm (6682:3108) Bomarsund (6697:3125)

Acrolocha pliginskii VU ♥ ♥ Acrolocha sulcula EN ♥ Agabus uliginosus EN ♥ Atheta marcida NT ♥ Drilus concolor VU ♥ Hydroporus gyllenhalii NT ♥ Licinus depressus NT ♥

54 Baptria 2/2012 KUVA 30. Sekä (a) yksivärisemmät että (b) kirjavat Cleorodes lichenaria -toukat sulautu- vat isorustojäkälätupsuihin. Toukkien monen- kirjavuus saattaa osittain heijastella alustan värimaailmaa. | FIG. 30. Although Cleorodes lichenaria larvae vary a lot by coloration, they are always fairly cryptic on the host lichen Ramalina fraxinea.

30b teen Pommern-museon läheisyydessä. Tääl- lä tietä reunustavassa tylppöorapihlaja-aidas- sa ovat esiintyneet poikkeuksellisen edustava otos orapihlajan perhoslajeja, kuten Stigmella oxyacanthella sekä erittäin uhanalaiset (EN) S. hybnerella ja Scythropia crataegella. Näis- tä lajeista S. hybnerella on tavattu vain harval- ta paikalta kyseisen aidanpätkän ulkopuolel- ta. Scythropia crataegella on Ahvenanmaal- la maakuntahallituksen päätöksellä rauhoi- tettu ja erityisesti suojeltavaksi luokiteltu laji (http://www.ls.aland.fi/socialomiljo/miljo/fridlysta. pbs). Olimme kokolailla tyrmistyneitä saapu- essamme kohteelle, sillä sen olennaisinta osaa 30a – pensasaitaa – ei käytännössä enää ollut. Vie- reistä maakuntahallituksen ylläpitämää mu- custrata -toukat lasketaan mukaan (taulukko 2, seokompleksia oli laajennettu ja pensasaita s. 56). Eudonia lacustrata -yksilöitä kuoriutui Lähteet oli lähes kokonaan hävitetty maansiirtotöiden kasvatusämpäreistä satoja ja pohjasammalet yhteydessä. Tällaiset havainnot pistävät vält- Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till muuttuivat toukkien jäljiltä lähinnä epämää- Sveriges flora och fauna. Lepidoptera: Roeslerstammiidae– tämättä miettimään rauhoitusten tai kaiken- räiseksi seitti- ja purumössöksi. Saman kohta- Lyonetidae. — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 494 s. laisten suojelutoimenpiteiden merkitystä. Pe- lon koki epäilemättä myös osa Stigmella-ko- riaatteessa erityisesti suojeltavan lajin asema teloista. Elsner, G., Huemer, P. & Tokár, Z. 1999: Die Palpenmotten pitäisi olla vahvin lajikohtainen suojelupää- Yleisvaikutelmaltaan syksyllä miinaavia (Lepidoptera, Gelechiidae) Mitteleuropas. Bestimmung – Verbreitung – Flugstandort – Lebensweise der Raupen. tös, mikä takaa vähintään lajin kokonaiskan- lajeja oli vähintään kohtalaisesti, pois luki- — František Slamka, Bratislava. 208 s. nan kannalta olennaisimpien elinympäristö- en tammella elävät lajit, joiden kannat olivat jen säilyttämisen elinolosuhteita olennaisesti kauttaaltaan alamaissa. Samoin syksyllä ai- Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo – päivitet- heikentämättä. Edellisen esimerkin viesti on kuisena esiintyvät perhoset olivat muutaman ty versio. Päivitetty 11.7.2008 [viitattu 28.3.2012]. http:// selvä: rauhoitettujen perhosten elinympäristöt edellisvuoden tapaan edelleen harvalukuisia. www.luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/. voi hävittää jalompien tarkoitusperien toteut- Varhaisempina kehitysasteina havaitsemam- Laasonen, E. M. & Laasonen, L. 2005: Pyökkien, valkkopyök- tamiseksi, mutta yhtään yksilöä ei edelleen- me kokonaislajimäärä saattaa vielä kasvaa kien ja humalapyökkien kasvupaikkoja Suomessa. kään saa kerätä. Uskooko joku vakavissaan, parilla lajilla, kun mahdollisten Phyllonoryc- — Sorbifolia 36 (2): 87–93. että keräily on merkittävä uhkatekijä Scythro- ter spinicolella - ja P. cerasicolella -yksilöi- van Nieukerken, E. J., Mutanen, M. & Doorenweerd, C. 2012: pia crataegellan kaltaisille lajeille? Vain ylei- den identiteetti saadaan selville ja Stigmella sintä orapihlajan perhoslajia S. oxyacanthel- DNA barcoding resolves species complexes in Stigmella salicis -kompleksin lajit onnistutaan määrittä- salicis and S. aurella species groups and shows additional laa löytyi jonkin matkan päässä sijaitsevasta mään. Uhanalaisia havaittujen lajien joukos- cryptic speciation in S. salicis (Lepidoptera: Nepticulidae). aidasta, muista lajeista ei näkynyt merkkiä- sa oli varmuudella 14 (suurperhoset Cleoro- Entomologisk Tidskrift 132: 235–255. kään. des lichenarius ja aikuisena havaittu Conistra Aseman siivoamisen jälkeen pakkasimme erythrocephala mukaan luettuna), joista mer- Palm, E. 1986: Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. — Fauna Bøker, København. 287 s. maakellarissa säilytetyt kasvatusastiat autoon. kittävimpinä äärimmäisen uhanalaiset Cochy- Tarkoituksena oli vielä tallettaa pari Triphosa lidia rupicola ja Phyllonorycter lantanellus. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) dubitata -naarasta korvaamaan edellistalve- Uhanalaisten lisäksi havaitsimme yhteensä 2010: Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010. na riesakuoriaisten syömät kokoelmayksilöt. kahdeksan silmälläpidettävää lajia. Yleisesti — Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Tullessamme asemalle mittareita oli kymme- ottaen uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja Helsinki. 470 s. niä, mutta nyt ei ainoatakaan. Mahdollisesti ei paria poikkeusta lukuun ottamatta havaittu Razowski, J. 2002: Tortricidae of Europe. Vol. 1. Tortricinae kellarin oven toistuva availu sai perhoset arvi- kuin yksittäisiltä kohteilta. and Chlidanotidae. — František Slamka, Bratislava. 247 s. oimaan kellarin sopimattomaksi talvehtimis- Ylläesitetyt havainnot osoittavat, että pik- paikaksi jatkuvan lämpötilavaihtelun vuoksi kuperhosten kehitysasteiden etsiminen on Triberti, P. 2007: The Phyllonorycter species form Palearctic ja siksi lähtivät etsimään lämpötilaolosuhteil- Region feeding on Rosaceae (Lepidoptera, Gracillariidae). erittäin tehokas tapa tunnetun lajiston kartoit- — Bollettina del Museo Civico di Storia Naturale di Verona taan vakaampaa paikkaa. tamiseen ja myös kokonaan uusien lajien et- 31 (Botania Zoologica): 147–221. simiseen. Etenkin, jos huomioi, että tarkoi- Yhteenveto tuksenamme ei ollut varsinaisesti kaikkien lajien havaitseminen, vaan monet lajit löy- Vaikka emme pyrkineetkään systemaattisesti tyivät ikään kuin sivutuotteina. Yleisiä lajeja nostaa vähintään yhtä paljon kuin perhosiin kasvattamaan lajilistaa kaikkein yleisimmil- olisi ollut löydettävissä paljon enemmänkin. itseensä. Vakavamman puolen lisäksi koros- lä lajeilla, havaitsimme retkemme aikana vä- Avainasemassa pikkuperhosten toukkien koh- tamme, että miinojen etsiminen on mitä mu- hintään 59 pikkuperhoslajia toukkana, kotelo- dennetussa etsimisessä ja elinympäristöjen kavin tapa viettää viikonloppua ulkoilmas- na tai syöntijäljen perusteella, jos sammalen hahmottamisessa yleisemminkin on kasvila- sa syksyisin, jolloin aikuisia perhosia ei enää mukana kasvatukseen eksyneet Eudonia la- jiston riittävä tuntemus, johon kannattaa pa- juuri ole lennossa.

55 Baptria 2/2012 TAULUKKO 2. Retkellä (8.–11.10.2011) havaitut äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN), vaarantuneet (VU), silmälläpidettävät (NT) ja muut lähinnä varhaisempina kehitysasteina havaitut pikkuperhoslajit. | TABLE 2. Critically endangered (CR), endangered (EN), vulne- rable (VU) and nearly threatened (NT) Lepidopteran species added with other species observed at some juvenile stage (larva, pupa, empty mine) during 8.–11.10.11 in Aland Islands or Ab Turku***.

(6675:3117)

LAJI Nåtö Lemland, (6680:3109) Nåtö Lemland, (6678:3108) Björkö Lemland, (6671:3120) Björkö Finström, (6705:3103) Stornäset Sund, (6697:3115) Kastelholm Sund, (6701:3116) Jyddö Föglö, (6682:3140) Geta, Höckböle (6715:3109) Väster- Lemland, änga Bomarsund Sund, (6697:3125) Finström (6704:3102) Åttböle Finström, (67012:31081) Svinö Lemland, (6680:3125) Lumparland, Longnäs (6686:3127) Mariehamn (6686:3127) Eckerö, Rödklobben (67046:30842) Stigmella glutinosae × S. alnetella × S. microtheriella × × × S. catharticella (EN) × S. anomalella × × × S. ulmivora (VU) × S. oxyacanthella × × S. floslactella × × S. salicis s.l. × × × × S. splendidissimella × S. pretiosa × S. aeneofasciella (NT) × × S. incognitella × × S. lonicerarum (EN)† × Ectoedemia albifasciella × E. subbimaculella (EN) × E. agrimoniae (EN) × E. angulifasciella × × × E. rubivora × E. occultella × E. minimella × E. intimella × × × Heliozela sericiella × Tischeria ekebladella × T. dodonaea (NT) × T. marginea × × × × T. angusticollella × Aspilapteryx tringipennella (NT) × Parornix devoniella × × P. finitimella (EN) × × Phyllonorycter coryli × × P. sorbi × P. blancardellus × × × P. rajellus × × P. nigrescentellus × P. emberizaepenellus × P. tristrigellus (EN) × P. stettinensis × P. nicellii (NT) × P. joannisi × P. issikii (NT)*** P. cerasicolella (NT) × × P. lantanellus (CR) × P. maestingellus × P. hilarellus × × × × P. salicicolellus × Lyonetia clerkella × × Diurnea lipsiella* (NT) × × × Coleophora gryphipennella × × C. albitarsella (EN) × C. granulatella (VU) × Aristotelia subdecurtella × Teleoides luculellus × Thiotricha subocellea (NT) × Acleris ferrugana* × × Cochylidia rupicola (CR) × Aethes fennicana × Ancylis mitterbacheriana × Cydia splendana / Pammene fasciana × Adaina microdactyla (EN) × Eupithecia ochridata (VU)** × Eudonia lacustrata × Cleorodes lichenarius (EN) Conistra erythrocephala* (VU) ×

56 Baptria 2/2012 *valo- / syöttipyynti | **lajimääritys epävarma (E. ochridata / E. innotata) | ***Ab Turku, Ruissalo | † Erityisesti suojeltavaksi ehdotettu laji DNA-viivakoodit auttavat biologian selvittämisessä

Marko Mutanen & Panu Välimäki

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, 90900 Kiiminki, [email protected] Panu Välimäki, Simeonintie 3, 90410 Oulu, [email protected]

DNA-viivakoodaus on nykyaikainen menetelmä, jonka avulla laji voidaan tunnistaa suhteellisen lyhyeen standar- diin DNA-jaksoon perustuen. Suomessa DNA-viivakoodikirjastoa tehdään koko eliölajistollemme FinBOL-hank- keessa (www.finbol.org). Perhoslajistollemme on jo olemassa hyvin kattava DNA-viivakoodikirjasto. Niinpä mel- kein kaikki suomalaiset perhoslajit voidaan tunnistaa DNA-viivakoodin avulla missä kehitysasteessa tahansa tai vaikkapa pienestä yksilön osasta. Näin ollen DNA-viivakoodit tekevät elintapojen selvittämisestä aiempaa hel- pompaa, koska lajeja ei enää tarvitse kasvattaa aikuiseksi asti. Useinhan kasvattaminen on vaikeaa, joissain tapa- uksissa jopa melko mahdotonta. Keräsimme joitain pikkuperhostoukkia aivan elokuun lopulla 2010 ajatuksenamme testata miten DNA-viiva- koodiperusteinen määritys elintapaselvityksissä käytännössä toimii. Kuvaamme tässä kaksi havaintoa pikkuper- hoslajeista, joita ei liene aiemmin kasvatettu Suomesta.

assa näkyneisiin yksittäisiin kuoleviin tai ja hiukan maan pinnan alapuolella juuren Uudet toukkahavainnot nahistuviin lehtiin siankärsämöiden tyvi- yläosassa (kuva 2). Yhdistimme toukan heti ruusukkeissa. Osoittautui, että juuri tällai- graphanum -kääriäiseen, koska set nahistuvat, mutta vielä vihertävät leh- lajin esiintyminen paikalla oli tiedossam- Epiblema graphanum (Tortricidae). Kb det toimivat erehtymättömänä vihjeenä me ja kirjallisuudessa siankärsämö maini- Liperin Kuoringan ratapiha-alueella käy- toukan esiintymiselle kyseisellä kasviyk- taan toukan ravintokasviksi (Razowski 2003). dessämme huomasimme melkein sat- silöllä (kuva 1). Tällaisen lehden irtinyppäi- Siitä huolimatta, että E. graphanum -la- tumoisin, että siankärsämöiden (Achil- sy ja lehtiruusukkeen halkaiseminen pal- jista tunnetaan kaksi selvästi erilaista ge- lea millefolium) varsien sisällä eli pikku- jasti lähes värittömän (valkea), mutta vaa- neettistä muotoa, DNA-viivakoodit ker- perhostoukkia. Alun alkaen huomiomme lean ruskeapäisen toukan (kuva 2). Toukat toivat lahjomattomasti ensiarvauksemme kiinnittyi terveiden vihreiden lehtien se- elivät varren alaosassa aivan maapinnassa osuneen oikeaan lajiin (kuva 3).

2

KUVA 1. Epiblema graphanum -toukka aiheuttaa yksittäisten lehtien ennenaikaisen nahistumisen siankärsämön tyviruusukkeessa. | FIGURE 1. The presence of the larva of Epiblema graphanum in the rootstock of millefolium is easily observed based on the prematurely withering leaves.

KUVA 2. Epiblema graphanum -toukka elää siankärsämön juuren niskassa. | FIGURE 2. The larva of Epiblema graphanum in the 1 rootstock of .

57 Baptria 2/2012 DNA barcodes in species identification DNA-streckkod för identifiering av arter

DNA barcodes facilitate identification of organisms regardless of Användningen av DNA-streckkoder möjliggör identifiering av or- its life history stage. We demonstrated this utility by barcoding ganismer oberoende av deras naturhistoria. Vi demonstrerade detta some microlepidopteran larvae which identity we did not know for genom att identifiera streckkoden för några småfjärilslarver vars certainty. An already existing comprehensive DNA barcode library arttillhörighet vi inte kände med säkerhet. Det existerar redan ett for Finnish Lepidoptera enables identification of virtually any lep- omfattande streckkodsbibiliotek för finländska fjärilsarter och med idopteran larvae or pupae. We report larvae of Epiblema grapha- hjälp av detta kan praktiskt taget vilken fjärilslarv eller -puppa som na and Ancylis selenana for the first time from Finland and short- helst identifieras. Vi rapporterar här larver av Epiblema grapha- ly outline their life histories. A record of A. selenana feeding on na och Ancylis selenana för första gången i Finland och redogör i Sorbus aucuparia is apparently a novel finding. We also observed korthet för deras livscykler. Ett fynd av A. selenana som levde på unusual haplotype of Aphelia viburnana larva feeding on Sorbus aucuparia är uppenbarligen en ny upptäckt. Vi observe- gale, possibly indicating the presence of a cryptic species. rade också en ovanlig haplotyp av Aphelia viburnana som levde på Myrica gale – en observation som tyder på förekomsten av en kryptisk art.

1% cynosbatella|MM13185 Notocelia cynosbatella|MM03018 Notocelia cynosbatella|MM01972 Notocelia uddmanniana|MM03016 Notocelia uddmanniana|MM13212 Ancylis selenana (Tortricidae). Kb Kesä- Notocelia uddmanniana|MM01970 lahdella vierailimme Reijo Siloahon opas- Epiblema graphana|MM10054 Epiblema graphana|MM06623 tamassa paikassa. Reijo oli kyseisellä pai- Epiblema graphana|MM18340 kalla tavannut runsaana melko harvinaista Epiblema graphana|MM18341 Epiblema graphana|MM10053 A. selenana -kääriäistä. Yksilöt olivat tul- Epiblema graphana|MM14109 leet haavimalla pihlajia (Sorbus aucupa- Epiblema graphana|MM15992 Epiblema inulivora|MM05687 ria), jota hän epäili ravintokasviksi. Kir- Epiblema inulivora|MM14302 jallisuudessa lajin todetaan elävän ulko- Epiblema inulivora|MM14301 Epiblema simploniana|MM04174 mailla muutamilla ruusukasveihin (Rosa- Epiblemasimploniana|MM00073 ceae) kuuluvilla muilla puilla ja pensailla, Epiblema simploniana|MM04175 Epiblema simploniana|MM14592 mutta pihlajaa ei ravintokasvivalikoimas- Notocelia incarnatana|MM11019 sa mainita (Razowski 2003). Notocelia incarnatana|MM11794 Notocelia incarnatana|MM08018 Pihlajalla elää runsaasti eri perhoslaje- Notocelia rosaecolana|MM08021 ja. Melko pian huomasimme, että paikal- Notocelia rosaecolana|MM08020 Notocelia rosaecolana|MM18335 la oli suhteellisen helposti löydettävissä Notoceliaroborana|MM13291 kudelmia, jossa meille tuntematon touk- Notoceliaroborana|MM02999 Notoceliaroborana|MM01968 ka oli liimannut luonteenomaisella taval- Notocelia tetragonana|MM19240 (kuva Notocelia tetragonana|MM19907 la kaksi pihlajan lehteä päällekkäin Notocelia tetragonana|MM19906 4). Itse syöntijäljet näkyivät epämääräisen Notoceliatrimaculana|MM19652 Notoceliatrimaculana|MM17785 muotoisina rusehtavina ikkunoina leh- Epiblemafoenella|MM13172 tien ulkopinnoille. Epäilimme tekeleitä Epiblemafoenella|MM03066 Epiblemafoenella|MM01974 A. selenanan aiheuttamiksi. Tulimme tä- Epiblema scutulana|MM14107 hän johtopäätökseen, koska samanlaisia Epiblema cirsiana|MM14021 Epiblema scutulana|MM14104 syönnöksiä ei pihlajalla esiinny esimer- Epiblema scutulana|MM14105 kiksi Oba Oulun alueella, josta A. selena- Epiblema scutulana|MM14106 Epiblema cirsiana|MM01976 na puuttuu (ks. Kullberg 2004). Ongelma oli, Epiblema scutulana|MM09212 että kaikki alkuun löytämämme syönnök- Epiblema scutulana|MM19650 Epiblema cirsiana|MM01977 set olivat jo tyhjiä. Lopulta onnistuimme Epiblema cirsiana|MM03021 löytämään yhden toukallisen syönnök- Epiblema cirsiana|MM03020 Epiblema scutulana|MM17266 sen. Emme olleet aikaisemmin löytäneet Epiblema scutulana|MM17267 samanlaisia vaaleankeltaisia (pääkapse- Epiblema grandaevana|MM12415 Epiblema grandaevana|MM08704 li ruskeankeltainen) kääriäistoukkia (kuva Epiblema grandaevana|MM14216 5). Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Epiblema sticticana|MM10061 Epiblema sticticana|MM09989 käytimme toukan DNA-analyysiin, mikä Epiblema sticticana|MM15727 Epiblema sticticana|MM15726 paljaasti toukan todella edustavan lajia A. selenana (kuva 6). Toukka oli luultavimmin loisittu eikä kasvattaminen olisi edes tul- KUVA 3. Neighbor-joining -puu Suomen Notocelia- ja Epiblema-lajeista. Vaakasuorien oksien yhteispituus yksilöiden ja lajien välillä kertoo geneettisestä etäisyydestä (ks. mittakaava). DNA- lut kysymykseen, mikä edelleen korostaa viivakoodattu Epiblema graphanum -toukka on kuvassa osoitettu nuolella. | FIGURE 3. A DNA-viivakoodimenetelmän sovelletta- Neighbor-Joining tree of DNA barcode region of Finnish Epiblema and Notocelia species. The vuutta elintapaselvityksissä. genetic distance between the specimens and species is the sum horizontal branches between the individuals or species (see the scale). The barcoded larva of E. graphanum is indicated by an arrow.

58 Baptria 2/2012 KUVA 4. Ancylis selenana -toukka elää kahden luonteenomaisesti päällekkäin kutomansa lehden välissä. Huomaa myös Stigmella- KUVA 5. Ancylis selenana -toukka on toukan (Nepticulidae) käytävämiina päällim- yleisväritykseltään kirkkaankeltainen. mäisessä lehdessä. | FIGURE 4. The larva FIGURE 5. The larva of Ancylis selenana of Ancylis selenana lives between two leaves is characteristically yellow in colour. spinned one above the other. Note the mine of Stigmella sp. as well.

Ancylis laetana|MM13337 1% Ancylis laetana|MM05480 Ancylis laetana|MM00532 Ancylis obtusana|MM03897 Ancylis obtusana|MM06033 Ancylis obtusana|MM14090 Muita havaintoja Ancylis obtusana|MM06464 Ancylis kenneli|MM09963 Ancylis kenneli|MM02369 Analysoimme samalla reissulla myös Ancylis kenneli|MM17243 Ancyliscomptana|MM09236 muutamia muita toukkia. Koivulta (Betu- Ancyliscomptana|MM09237 Ancyliscomptana|MM15714 la sp.) otettu toukka paljastui tavalliseksi Ancyliscomptana|MM14146 Ancyliscomptana|MM14023 Ancyliscomptana|MM13992 Epinotia tetraquetrana -kääriäiseksi. Pyö- Ancyliscomptana|MM13991 Ancyliscomptana|MM18318 kiltä (Fagus sylvatica) Ab Raaseporista Ancyliscomptana|MM18317 Ancylis comptana|MM08665 löytämämme pienet toukat kuuluivat sen Ancylis comptana|MM08664 Ancylis comptana|MM08663 sijaan kääriäislajiin Archips podana. Huo- Ancylis comptana|MM18316 Ancylis mitterbacheriana|MM03844 mionarvoinen havainto oli N Hangosta Ancylis mitterbacheriana|MM11193 Ancylis mitterbacheriana|MM14293 suomyrtiltä (Myrica gale) löytyneet pik- Ancylistineana|MM03816 Ancylistineana|MM00676 kuiset kääriäistoukat, jotka osoittautuivat Ancylis tineana|MM18315 Ancylis geminana|MM13315 Ancylis geminana|MM11902 Aphelia viburnanaksi. Laji on polyfagi ja Ancylis geminana|MM05489 (Razowski 2002) Ancylis geminana|MM02142 tunnetaan suomyrtiltä . Eri- Ancylis geminana|MM02141 Ancylis diminutana|MM06536 koiseksi havainnon tekee se, että analy- Ancylis diminutana|MM10031 Ancylis diminutana|MM02106 soitu toukka poikkesi geneettisesti jonkin Ancylis diminutana|MM02105 Ancylis diminutana|MM14123 verran kaikista muista eri puolilta Suomea Ancylissubarcuana|MM08441 Ancylissubarcuana|MM06421 analysoiduista A. viburnana -yksilöistä. Ancylissubarcuana|MM14174 Ancylissubarcuana|MM14173 Ab Salosta rysästä analysoimamme epä- Ancylissubarcuana|MM10091 Ancylissubarcuana|MM06288 tavallisen näköinen ja myöhäiseen vuo- Ancylissubarcuana|MM14116 Ancylisselenana|MM11014 Ancylisselenana|MM15189 denaikaan tullut pieni A. viburnana -yksi- Ancylisselenana|MM15715 Ancylis selenana|MM18314 lö (T. Mutanen leg.) sen sijaan osoittautui Ancylis badiana|MM02088 Ancylis badiana|MM02087 geneettisesti identtiseksi suomyrtiltä löy- Ancylis badiana|MM08954 Ancylis badiana|MM02089 tämämme toukan kanssa. Havainto saat- Ancylis badiana|MM08955 Ancylis badiana|MM02144 taa siis antaa aihetta jatkotutkimuksille Ancylis badiana|MM18320 Ancylis paludana|MM14178 etenkin, kun toukan talvehtimisasteen on Ancylis paludana|MM14179 Ancylis paludana|MM14156 ilmoitettu vaihtelevan lajin sisällä epäta- Ancylis paludana|MM14155 Ancylis badiana|MM00600 Ancylis badiana|MM13285 vallisen paljon aivan pikkutoukasta täysi- Ancylis badiana|MM11871 Ancylis badiana|MM04334 kasvuiseen toukkaan (Razowski 2002). Näh- Ancylis badiana|MM18319 Ancylis habeleri|MM19935 täväksi jää, mistä on kysymys. Ancylis apicella|MM08975 Ancylis apicella|MM03392 Ancylis apicella|MM02103 Ancylismyrtillana|MM02085 Ancylismyrtillana|MM04335 Ancylismyrtillana|MM00638 Ancylis unculana|MM06460 Ancylis unculana|MM02143 Ancylis unculana|MM02610 Ancylis unguicella|MM13341 Ancylis unguicella|MM03438 Ancylis unguicella|MM00595 Ancylis uncella|MM06426 Lähteet Ancylis uncella|MM00596 Ancylis uncella|MM14022 Ancylis upupana|MM08376 Ancylis upupana|MM03866 Kullberg, J. 2004: Suomen perhosten luettelo – päivitetty Ancylis upupana|MM03865 versio. Päivitetty 11.7.2008 [viitattu 28.3.2012]. http://www. Ancylis achatana|MM17781 Ancylis achatana|MM17780 luomus.fi/elaintiede/hyonteiset/perhoset/.

Razowski, J. 2002: Tortricidae of Europe. Vol. 1. Tortricinae KUVA. 6. Neighbor-joining -puu Suomen Ancylis-lajeista. Vaakasuorien oksien yhteispituus and Chlidanotidae. — František Slamka, Bratislava. 247 s. yksilöiden ja lajien välillä kertoo geneettisestä etäisyydestä (ks. mittakaava). DNA-viivakoodat- tu Ancylis selenana -toukka on kuvassa osoitettu nuolella. | FIGURE 6. A Neighbor-Joining tree Razowski, J. 2003: Tortricidae of Europe. Vol. 2. . of DNA barcode region of Finnish Ancylis species. The genetic distance between the specimens — František Slamka, Bratislava. 301 s. and species is the sum horizontal branches between the individuals or species (see the scale). The barcoded larva of A. selenana is indicated by an arrow.

59 Baptria 2/2012 Esimerkkejä kolmen perhoslajin värimuuntelusta Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudulla

Marko Mutanen & Panu Välimäki

Kirjoittajien osoitteet — Authors’ addresses: koinen sukupuolesta riippumatta, mutta tön yhdysvaikutuksesta jokin väritykseen Marko Mutanen, Vehmaansuontie 202, pohjoisen naaraat ovat sen sijaan huomat- yksilökehityksen aikana proksimaattises- 90900 Kiiminki, [email protected] tavan tummia. Väritysero säilyy vaikka eri ti (ensisijaisesti) vaikuttava tekijä (esim. maantieteellistä alkuperää olevia yksilöitä hormoni) joko ylittää tietyn kynnysarvon Panu Välimäki, Simeonintie 3, 90410 Oulu, [email protected] kasvatettaisiin yhtenäisissä olosuhteissa, indusoiden tietyn värityksen tai jää tämän mikä kertoo värityksen geneettisestä mää- kynnysarvon alapuolelle tuottaen vaihto- räytymisestä. Vaihtoehtoisesti perhosten ehtoisen ilmiasun. Kynnysominaisuuksil- väritys on ympäristöolosuhteiden määrää- le on siis ominaista sekä geneettinen pe- onien perhoslajien ul- mää, jolloin kysymyksessä on polyfenis- rinnöllinen määräytyminen että ympäris- konäkö muuntelee huo- miksi kutsuttu ilmiö. Polyfenismin kysy- tön aiheuttama ilmiasun joustavuus. mattavasti. Muuntelu myksessä ollessa jälkeläiset eivät välttä- Värityksen monimuotoisuus voi olla voi olla luonteeltaan mättä muistuta vanhempiaan siinä mää- täysin neutraalia yksilöiden kelpoisuuden jatkuvaa tai vaihtoeh- rin mitä puhtaan polymorfian tapaukses- kannalta, mutta useimmiten värityksel- Mtoisesti yksilöt jakautuvat selvemmin eril- sa. Karttaperhonen (Araschnia levana) on lä on todennäköisesti myös jokin todelli- lisiin tyyppeihin. Epäjatkuvan muuntelun ilmeinen esimerkki polyfenismistä, missä nen funktio, mikä parantaa joko yksilöi- seurauksen useasta lajista on joko viralli- oranssi-musta-valkokirjavat talvehtivan den elossa säilyvyyttä (esim. pedot, loi- sia nimettyjä erilaisia muotoja tai harras- sukupolven yksilöt tuottavat värityksel- set, patogeenit ja lämpötalous) tai pariu- tajien tuntemia epävirallisia tyyppejä. tään poikkeavan musta-valkokirjavan ke- tumismenestystä. Edellisessä tapauksessa Perimä saattaa määritellä perhosten ul- säsukupolven, vaikka yksilöt edustaisivat väritys on luonnonvalinnan ja jälkimmäi- konäköä, jolloin puhutaan polymorfiasta. samaa perhelinjaa (genotyyppiä). Useissa sessä sukupuolivalinnan alainen ominai- Polymorfia ahtaimmassa mielessä -ilme tapauksissa väritys määräytyy edellä esi- suus. Perhosharrastajien kannalta värityk- nee populaation yksilöiden välisen muun- tettyjen mekanismien jonkinlaisena kom- sen muuntelu on kiinnostavaa, jos haluaa teluna, mutta tavallisimmin perimän mää- binaationa, missä eri yksittäistapauksissa kerätä mahdollisimman kattavan näköis- räämä värityksen moni-ilmeisyys näkyy joko genetiikan tai ympäristöolosuhtei- otoksen eri lajeista. Toisinaan monipuo- maantieteellisenä populaatioiden välisenä den suhteellinen merkitys korostuu. Täl- linen värimuuntelu aiheuttaa myös pään- muunteluna. Kaikkien tuntema esimerkki laisessa tapauksessa väritystä käsitellään vaivaa, sillä muuntelusta saattaa seurata on lanttuperhonen (Pieris napi), joka ete- ns. kynnysominaisuutena. Kynnysomi- ongelmia yksilöiden määrittämisvaihees- läisessä Suomessa on pohjaväriltään val- naisuuksissa monen geenin ja ympäris- sa. Esimerkiksi monen perhoslajin kuva- uksen takana oleva ruotsalaisherra Carl von Linné kuvasi alun perin karttaperho- sen eri sukupolvet kuuluvaksi eri lajeihin.

TIMO LEHTO Tässä artikkelissa esittelemme kol- men tutun lajin värimuuntelua Pohjois- Pohjanmaalla Oulun seudulla. Näis- tä ensimmäinen, Caloptilia suberinella (Gracillariidae), muuntelee tunnetusti sii- nä määrin, että ääriyksilöitä voi olla vai- kea mieltää kyseiseen lajiin. Niinpä kir- joittajista MM poikiensa kanssa innostui keräämään elokuussa 2009 useita satoja C. suberinella -yksilöitä Oba Kiimingistä. Samanaikaisesti PV innostui riippumatto- masti kahden muun lajin, Xanthia togata (142 exx.) ja X. icteritia (198 exx.) (Noc- tuidae) värimuuntelusta ja keräsi syöttiry- sillä kumpaakin lajia Oba Oulusta. Yök- köslajien tapauksessa muuntelu ei täysin vastaa kirjallisuudessa nimettyjä muotoja (Mikkola & Jalas 1977) ja muuntelu vaikuttaa- kin esitettyä monimuotoisemmalta. Laji- tason määritysvaikeuksia ei näissä tapa- Vaaleakeltayökkösen (Xanthia icteritia) värimuuntelu on yleistä, Oulun seudulla hailakan kelta- uksissa kuitenkaan ole ja muuntelu on ai- pohjaiset yksilöt muodostivat enemmistön. nakin osin jatkuvaa. 60 Baptria 2/2012 MARKO MUTANEN

Caloptilia suberinella (Tengström 1848) (taulu 1)

Caloptilia suberinella on koivulla (Be- tula) elävä miinaajakoilaji (Bengtsson & Jo- 1 2 hansson 2011), jolla on eurooppalaisittain pohjoinen levinneisyys (Buszko 2011). Suo- messakin se on runsaimmillaan maan kes- ki- ja pohjoisosissa ja etelärannikolta sen tapaa harvoin. Etelämpänä lajin korvaa melko samanlainen C. populetorum, joka sekin elää koivulla. Caloptilia populeto- rum tekee ilmeisesti säännöllisesti kesä- polven, mutta C. suberinella on sen sijaan aina yksipolvinen. 3 5 Caloptilia-lajit (mukaan lukien Povol- nya leucapennella, joka on ilmeisesti vir- heellisesti erotettu omaksi suvukseen) tu- levat huonosti pyydyksiin. Hyvä tapa ke- rätä niitä on kasvattaminen, mutta vielä tehokkaammin niitä saa heinäkuun lopul- la ja elokuussa, kun uusi sukupolvi on juu- ri kuoriutunut. Silloin aikuiset hakeutuvat kuusiin ja katajiin, joista haavilla rapsutte- lemalla niitä saa toisinaan runsain määrin. 4 6 Käsikirjoissa, mukaan lukien tuo- re Bengtssonin ja Johanssonin (2011) kir- ja pohjoismaiden miinaajakoilajistosta, kuvataan C. suberinellan värimuuntelua vajavaisesti. Alla pyritään selventämään vaihtelua kattavammin ja esitetään jon- kinlainen käsitys eri värityyppien runsa- ussuhteista. Selvitystä ei tehty tieteelli- sellä tarkkuudella ja alla olevat arviot eri tyyppien runsaudesta perustuvat ennem- 7 8 min summittaiseen käsitykseen lajin vä- rimuuntelusta, jota jäljempänä kuvataan. Numeroinnit tekstissä vastaavat nume- rointeja kuvatauluissa.

1–2. ”Perus”suberinella, joita on sekä ruskeampaa että hiukan punertavampaa tyyppiä. Molemmat ovat karkeasti yhtä runsaita. Näitä kahta tyyppiä on arviolta 90 % kaikista yksilöistä. Välimuotoisia 9 10 yksilöitä tyyppiin 3 esiintyy.

3. Kokonaan kiiltävän musta muoto. Har- TAULU 1. Caloptilia suberinellan eri värityyppejä (numerointi sama kuin tekstissä). Yksilöt 1 ja 2 vinainen, esiintyvyys korkeintaan prosen- edustavat tyyppiä "perus"suberinella. tin luokkaa. 6–7. Harmaankirjavat suhteellisen vähäi- 9. Kokonaan vaaleanharmaa muoto hyvin 4. Kokotumma muoto muutamin vaalein sin tummin kuvioin. Eri variaatioita, eivät vähäisin tai puuttuvin tummin kuvioin. laikuin. Harvinainen, erilaisia variaatioita, kovin tavallisia. Harvinainen, esiintyvyys prosentin luok- joista tyyppiä 5 esiintyy toistuvasti, joten kaa. se on erotettu tässä omaksi muodokseen. 8. ”Populetorum”-tyyppi. Vaaleanharmaa- Esiintyvyys prosentin–parin luokkaa. pohjainen muoto muutamin tummin pis- 10. Tasavärinen, kuten edellinen, mutta tein. Hyvin samannäköinen kuin C. popu- pohjaväri vaaleanruskea. Hyvin vähälu- 5. Muuten kokonaan tumma, mutta etu- letorum, josta sen kuitenkin erottaa kirja- kuinen, esiintyvyys alle prosentin luok- siiven alareuna vaalea. Esiintyvyys karke- vista jaloista ja genitaaleista. Esiintyvyys kaa. asti parin prosentin luokkaa. karkeasti kolme–neljä prosenttia. 61 Baptria 2/2012 vaihtelusta. Oulusta vuonna 1997 kerä- 4. Lähes yksivärisen oranssi tyyppi, jolla tyistä, mutta sisällä kasvatetuista toukis- pohjaväri on selvästi edellisiä tummempi, ta (n. 80 exx.) kehittyi vain tyyppejä 1 ja mutta punertavanruskeita täpliä on vähän Xanthia icteritia 3 vastaavia perhosia, jälkimmäisiä huo- ja nekin pieniä. Siiven tumma pohjaväri (Hufnagel 1766) mattavasti enemmän. Todennäköisesti X. toistuu keskiruumiissa. Esiintyvyys luon- (taulu 2) icteritian muuntelu edustaa polyfenismiä, nossa: 3 %. koska luonnossa muuntelua vaikuttaa ole- Xanthia icteritia on pajuilla (Salix) elä- van enemmän (kuva 1a). 5. Pohjaväriltään oranssi tyyppi, jolla pu- vä yökköslaji, joka esiintyy käytännössä nertavanruskeat täplät ovat määrältään ja koko maassa (Mikkola & Jalas 1977). Toukka 1. ”Perus”icteritia eli nimimuoto. Poh- kooltaan nimimuodon kaltaiset. Siiven elää keväällä pajun kukinnoissa ja on erit- javäriltään vaaleankeltainen, jossa jonkin tumma pohjaväri toistuu keskiruumiissa. täin helppo kasvattaa runsain määrin ke- verran punertavanruskeita epäsäännöllisiä Esiintyvyys luonnossa: 7,6 %. räämällä maahan pudonneita raidan (S. kuvioita. Esiintyvyys luonnossa: 36,4 %. caprea) norkkoja kukinta-ajan loppupuo- lella (omat havainnot). Laji lentää syyske- 2. Edellistä kirjavampi tyyppi, mutta poh- sällä ja punertavat kuviot keltaisella poh- javäritykseltään edelleen vaaleankeltai- jalla lienevätkin edullisia naamioitumises- nen. Etusiiven täplät selvemmin ruskei- sa ruska-aikana, aivan kuten seuraavalla ta (ei juuri punertavuutta, etenkään siiven Xanthia togata lajilla X. togata. etureunan täplissä) ja laajentuneita. Täplät (Hufnagel 1766) Xanthia icteritian tyyppimuoto on muodostavat yhtenäisen tai lähes yhtenäi- (taulu 3) edellä kuvatun kaltainen, mutta lisäksi on sen vyön etusiiven poikki. Ei aina yksise- aiemmin eroteltu etusiiviltään lähes yksi- litteisesti erotettavissa tyypistä 1. Esiinty- Kuten edellinen laji, Xanthia togata elää värisen keltainen (f. flavescens) ja pohja- vyys luonnossa: 21,2 %. toukkana pajuilla (Salix) ja esiintyy käy- väriltään tummempi ja kirjavan oloinen tännössä koko maassa (Mikkola & Jalas 1977). muoto, joista jälkimmäinen on Mikkolan 3. Lähes yksivärisen keltainen tyyppi (f. Toukka elää keväällä pajun kukinnoissa ja ja Jalaksen (1977) mukaan hyvin harva- flavescens), jolla punertavanruskeita - täp on erittäin helppo kasvattaa runsain mää- lukuinen. Syntyneen käsityksen mukaan liä on vähän tai ei ollenkaan ja kooltaan rin keräämällä maahan pudonneita raidan muotoja on enemmän ja välimuotoisia yk- täplät ovat aina pieniä. Esiintyvyys luon- (S. caprea) norkkoja kukinta-ajan loppu- silöitä esiintyy vain vähän. Perusmuun- nossa: 31,8 %. puolella (omat havainnot). telu syntyy pohjavärin ja punertavanrus- Lajin nimityypille on ominaista puner- keiden täplien määrän ja hallitsevuuden tavan violetit kuviot keltaisella pohjalla, mutta lisäksi on aiemmin eroteltu etusii- viltään tummapohjainen Perämeren poh- jukan rannikolla esiintyvä muoto (f. vires- cens) (Mikkola & Jalas 1977). Xanthia togatan

PANU VÄLIMÄKI PANU muuntelussa lienee edelliseen lajiin ver- rattuna voimakkaampi geneettinen kom- ponentti, sillä tummaa virescens-muotoa on onnistuttu kasvattamaan myös keinote- koisissa olosuhteissa luonnosta kerätyis- tä toukista (Mikkola & Jalas 1977). Toisaalta 1 2 Oulusta vuonna 1997 sisällä kasvatetuis- ta toukista (n. 50 exx.) kehittyi vain nimi- muodon yksilöitä, mikä yhdessä huomat- tavasti suuremman luonnollisen muunte- lun kanssa viittaa ympäristövaikutukseen värityksen ja kuvioinnin synnyssä. Synty- neen käsityksen mukaan muotoja on joka tapauksessa oletettua enemmän (kuva 1b), joskin jonkin verran tapaa myös ns. väli- 3 4 muodon yksilöitä, joita on vaikea sijoittaa omaan ryhmäänsä. Lisäksi ns. nimimuo- don kohdalla punertavanvioletin kuvioin- nin määrä vaihtelee jonkin verran. Perus- muuntelu syntyy pohjavärin ja punerta- vanviolettien täplien määrän ja hallitse- vuuden vaihtelusta.

5 1. Pohjaväriltään vaaleankeltainen ja hy- vin vähäkuvioinen tyyppi. Leimallista täl- le tyypille ovat vähäiset ja selvärajaiset TAULU 2. Xanthia icteritian eri värityyppejä (numerointi sama kuin tekstissä). Yksilö 1 edustaa kuvioinnit siivissä, joiden pohjaväri on lajin nimimuotoa. nimimuotoa (vrt. 3) vaaleampi ja joten-

62 Baptria 2/2012 PANU VÄLIMÄKI kin hailakamman keltainen. Kuvioinnit ja kaulus eivät liioin ole varsinaisesti viole- tin sävyiset, vaan pikemminkin punertavat lievällä violetilla häiveellä. Esiintyvyys luonnossa: 7,4 %.

2. Pohjaväriltään oranssinkeltainen tyyp- pi, jolla etusiipien kuviointi yleensä edel- listä runsaampaa ja ”suttuisempaa”, mut- 1 2 ta edelleen lähinnä punertavaa, kuten kau- luskin. Esiintyvyys luonnossa: 27,2 %.

3. ”Perus”togata eli nimimuoto. Pohjavä- riltään keltainen ja runsaskuvioinen, kuvi- ot hallitsevia ja yleensä syvän violetteja, kuten kauluskin. Välimuotoja tyyppiin 2 esiintyy. Esiintyvyys luonnossa: 64,2 %. 3 4 4. Pohjaväriltään tumma tyyppi, jolla etu- siipien kuviointi erottuu vain vähän muuta TAULU 3. Xanthia togatan eri värityyppejä (numerointi sama kuin tekstissä). Yksilö 3 edustaa siipeä tummempana (f. virescens). Esiin- lajin nimimuotoa. tyvyys luonnossa: 1,2 %. desta. Värityksen monimuotoisuuden ja sen funktionaalisen merkityksen selvittä- Artikkelissa esiteltyjen lajien lisäksi on olemassa useita muitakin lajeja, Johtopäätökset miseksi tarvittaisiin tarkasti suunniteltuja kasvatuskokeita. Vaikka mekanismeja ei joilla ulkonäön muuntelu on Tavalliset lajit ovat oivallisia muuntelun varsinaisesti tutkittaisi, olisi hyvä kerätä yleistä. Huomata kannattaa, että ulkonäöllisesti voimakkaasti vaihte- määrän selvittämisessä, koska näitä voi- vastaavia aineistoja myös muilta paikoilta levat lajit vaikeuttavat joskus jopa värityksen mahdollisen maantieteellisen daan kerätä riittävän suuria määriä yhdeltä lajitunnistusta. Alla muutamia esi- paikalta kohtalaisella ponnistuksella. Ca- vaihtelun selvittämiseksi. merkkejä tutuista suomalaisista loptilia suberinella -tapauksessa käy sel- muuntelevista lajeista. västi ilmi laajan aineiston käytännön so- vellettavuus lajin määrittämisessä erityi- Lähteet Muuntelu perustuu polymorfismiin sen vaihtelevan lajin kohdalla. Luonnos- (perimä ja ympäristöolosuhteet ta kerätyistä yksilöistä ei kuitenkaan voi Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011: Nationalnyckeln till vaikuttavana tekijänä): päätellä monimuotoisuuden takana olevia Sveriges flora och fauna. Lepidoptera: Roeslerstammiidae– mekanismeja eli sitä määräytyykö väritys Lyonetidae. — ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 494 s. • Epirrhoe alternata (muista, muutamia geneettisesti ja missä määrin sen syntyyn samankaltaisia lähiajeja) Buszko, J. 2011: Fauna Europaea: Gracillariidae. vaikuttavat ympäristötekijät. Xanthia- — In Karsholt, O. & Nieukerken, E. J. van (toim.) Fauna • Dysstroma-suvun lajit suvun yökkösten kohdalla vaikuttaa sel- Europaea: Lepidoptera, Moths. Fauna Europaea version 2.4 • Hydriomena-suvun lajit vältä, että molemmat mekanismit toimi- [päivitetty 26.1.2011], http://www.faunaeur.org • Parasemia plantagininis vat, joskin lajien välillä saattaa olla pai- Mikkola, K. & Jalas, I. 1977: Suomen perhoset, yökköset 1. • caja notuseroja vaihtoehtoisten mekanismien — Suomen perhostutkijain seura / Kustannusosakeyhtiö • Nycteola degenerana merkityksessä. Näin ollen Xanthia-tapa- Otava, Keuruu. 256 s. uksessa olisi kysymys kynnysominaisuu- • Monet kosteikko- ja ruovikkolajit, esim. Nonagria typhae ja Chilodes maritimus KUVA 1. Xanthia icteritian (a) ja X. togatan (b) erilaisten värityyppien prosentuaaliset osuudet • Orthosia-suvun lajit, mm. Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa vuonna 2009 (ks. teksti ja taulut 2–3 värityyppien numeroinnis- ta). incerta (muista Anorthoa munda), opima ja populeti a X. icteritia b X. togata • Noctua pronuba (myös muut suvun lajit) 40 36,4 64,2

31,8 60 Muuntelu perustuu polyfenismiin 30 (ympäristöolosuhteet vaikuttavana 21,2 40 tekijänä): 20 27,2

OSUUS (%) OSUUS (%) • Nymphalis c-album (sukupolvet) 20 10 7,6 • Leptidea sinapis (huom. lajilla L. reali 7,4 3,0 sukupolvet lähes samannäköiset) 1,2 0 0 • Lythria cruentaria 1 2 3 4 5 1 2 3 4 • Araschnia levana (sukupolvet) TYYPPI TYYPPI

63 Baptria 2/2012 Baptria 2/2012 Vol. 37 s. 35 Pääkirjoitus s. 36 Baptria tiedottaa — Hyönteisviikonloppu on kattava tiedon areena — Seuran uusi puheenjohtaja, Reima Leinonen s. 40 Hyssia cavernosa (Eversmann 1842) (Noctuidae, Hadeninae) — uusi yökköslaji Suomesta Savolainen P. s. 42 Eräs toukkaretki Ahvenanmaalla Välimäki P., Mutanen M., Pentinsaari M. & Hirvonen P. s. 57 DNA-viivakoodit auttavat biologian selvittämisessä Mutanen M. & Välimäki P. s. 60 Esimerkkejä kolmen perhoslajin värimuuntelusta Pohjois-Pohjanmaalla Oulun seudulla Mutanen M. & Välimäki P. s. 64 Baptria vinkki: Lyhyesti toukkien kasvattamisesta Välimäki P.

Baptria VINKKI Teksti ja kuvat: Panu Välimäki Lyhyesti toukkien kasvattamisesta

oukkia kasvattamalla voi tuot- sellä tai puukolla juuri ennen kasvatu- taa virheettömiä kokoelmayk- sastiaan laittamista. Viisto leikkaus li- silöitä ja ulottaa perhostietä- sää imeytymispinta-alaa eikä saksille mystään ”tylsiä” rysäyksilöi- tyypillistä kasvin rungon rakenteen tä syvemmälle etenkin, murskautumista puukolla leikates- josT kerää toukat luonnosta niiden sa juuri tapahdu – molemmat li- omilta elinpaikoiltaan ja ravinto- säävät kasvin säilyvyyttä. Verson kasveiltaan. Kasvattamisen voi säilyvyyttä voi edelleen pitkittää mieltää työlääksi etenkin al- pitämällä luonnosta kerättyä kas- kuun, kun omakohtaisia kokemuksia via muutaman tunnin jääkaapissa eri lajien toukista ei juuri ole. Suotavaa olisi ennen rungon leikkaamista ja kas- pyrkiä kasvattamaan toukat mahdollisim- vatusastiaan asettamista. Perhosla- man pienissä ryhmissä tai jopa yksittäin. jeilla, jotka koteloituvat maanpinnan Useamman yksilön kasvattaminen samas- yläpuolelle (esim. kaikki päiväper- sa astiassa voi koitua yksittäiskasvatuksia hoset) kasvatusastian pohjan voi pitää työläämmäksi ja lopputulos on monella ta- tyhjänä, mikä helpottaa astian siistimistä valla epävarmempi. Kuolleisuus on ryhmä- tarvittaessa. Maahan koteloituville lajeil- kasvatuksissa usein yksittäiskasvatuksia le toukkavaiheen lopulla astiaan kannat- korkeampi, koska ravintokilpailu muodos- taa laittaa pari senttiä turvetta, koska tur- tuu helposti rajoittavaksi tekijäksi ja eri- ve ei ole altis homehtumaan. Kasvatusastia tyisesti erilaisten sairauksien merkitys ko- peitetään hengittävällä harsolla, mikä hi- rostuu. Pahimmassa tapauksessa yksi sai- dastaa homeiden kasvua ja estää kasvista ras toukka tartuttaa kohtalokkaasti kaikki haihtuvan kosteuden tiivistymisen astian terveet toukat. Monilla lajeilla myös kan- seinille. Seinille tiivistyvä kosteus voi olla nibalistiset käyttäytymispiirteet korostu- kohtalokasta erityisesti aivan vastakuoriu- vat ryhmässä – joko vahingossa tai tarkoi- tuneille toukille, jotka saattavat tarttua ja tuksella. Ravintokilpailun seurauksena yk- hukkua hyvin pieneen vesimäärään. Kas- silöt jäävät myös helposti luonnollista pie- vin hyvinvoinnin kannalta edullisin paik- nemmiksi. Pieni koko ei välttämättä johdu sa sisään sopivasti asettuvaa purkkia pääl- ka astioille on ikkunan läheisyydessä, sil- suoranaisesta ravinnonpuutteesta, vaan lekkäin siten, että ulomman purkin poh- lä villit kasvit tarvitsevat usein huonekas- korkea toukkatiheys voi lyhentää toukka- jalle jää jonkin verran tilaa vedelle. Sisem- veja enemmän valoa. Suoraan auringon- aikaa ja siten vaikuttaa yksilöiden kokoon. män purkin pohjaan porataan käytettävän paisteeseen kasvatuksia ei sovi jättää, sillä Suuri toukkatiheys alentaa myös yksilöi- kasvilajin mukaan sopivan kokoinen reikä, tällöin toukat ”paistuvat” hengiltä. Oman den todennäköisyyttä kehittyä suoraan ai- josta verso työnnetään ulommaisen purkin kokemukseni mukaan luonnonkasvit kes- kuiseksi, mikä pidentää kasvatusaikaa. muodostamaan vesisäiliöön. Kun sisäkkäi- tävät tällaisissa kasvatusastioissa viikosta Helppo tapa kasvattaa toukkia yksittäin set purkin ovat riittävän väljiä, veden lisää- kahteen, ja näin perustoukan kasvattami- on käyttää leikkokasveja. Menetelmässä minen vesisäiliöön on helppoa. Kasvi leika- nen onnistuu kolmella tai neljällä muuta- sijoitetaan yksinkertaisesti kaksi toisten- taan imupinnaltaan viistosti terävällä veit- man minuutin kestävällä hoitokerralla.

64 Baptria 2/2012