BALTICCONNECTOR Maakaasuputki Suomen Ja Viron Välillä

BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI

BALTICCONNECTOR Maakaasuputki Suomen ja Viron välillä

Tammikuu 2014

Ympäristövaikutusten arviointiohjelma BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Yhteystiedot

Hankkeesta vastaava Gasum Oy Osoite: Miestentie 1, PL 21, FI-02151 Espoo, Suomi Sähköposti: [email protected] Puh. +358 20 4471 Yhteyshenkilö: Eero Isoranta

YVA-menettelyn yhteysviranomainen Suomessa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) Osoite: Opastinsilta 12 B, PL 36, FI-00521 Helsinki, Suomi Sähköposti: [email protected] Puh. +358 295 021 000 Yhteyshenkilö: Leena Eerola

YVA-menettelyn lupaviranomainen Virossa Talous- ja viestintäministeriö Osoite: Harju 11, Tallinn 15072, Estonia Sähköposti: [email protected] Puh. +372 62 56 342 Fax: +372 6 313 660 Yhteyshenkilö: Taivo Linnamägi

YVA-ohjelman konsultti Ramboll Osoite: Säterinkatu 6, PL 25, FI-02601 Espoo, Suomi Email: [email protected] Puh. +358 20 755 611 Fax: +358 20 755 6201 Yhteyshenkilöt: Tommi Marjamäki Veronika Verš

Julkaisija Gasum Oy

ISBN 978-952-93-3482-7 ISBN (pdf) 978-952-93-3483-4

Kartat © Logica, maanmittaustoimisto lupa nro 3/MML/13

Painolaitos Picaset Oy, Helsinki

2 ESIPUHE

Esipuhe

Gasum Oy suunnittelee Suomen ja Viron yhdistävää maakaasuputkea. Hankkeen nimi on Balticconnector. Tä- mä ympäristövaikutusten arviointiohjelma käynnistää hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA-menettely) Suomessa ja Virossa. YVA-menettely toteutetaan kummassakin maassa kansallisen lainsäädännön ohjaamana. Hankkeen kansainvälisestä ulottuvuudesta johtuen YVA-menettelyssä noudatetaan lisäksi Espoon sopimusta valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista sekä Suomen ja Viron kahdenvälistä sopimusta valtion rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista.

Ympäristövaikutusten arvioinnin tavoitteena on selvittää hankkeen ympäristövaikutukset Suomessa ja Virossa. YVA-menettelyssä tarkastellaan maakaasuputken sijoittumista Suomen Inkoosta Viron Paldiskiin. Tarkasteltava putkireitti sisältää Suomen ja Viron päässä vaihtoehtoisia linjauksia. Balticconnector -maakaasuputkihankkeella on tarkoitus yhdistää Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot, mikä parantaisi merkittävästi kaasun alueellista saatavuutta ja toimitusvarmuutta ja siten edistäisi kaasun jakelun luotettavuutta eri olosuhteissa Suomessa ja Baltian maissa.

Balticconnector -maakaasuputkihanke on luokiteltu Euroopan Unionin prioriteettiprojektiksi ja siten sille on jo aiemmin myönnetty rahoitustukea EU:n TEN (Trans-European Networks) –ohjelmassa. Balticconnector on syksyl- lä 2013 julkaistulla EU listalla ”Projects for Common Interest” (PCI) ja tämän osan EU-tukihakemukset lähetetään tänä vuonna.

Balticconnector -maakaasuputki yhdistetään olemassa olevaan kaasuverkostoon Suomessa ja Virossa sekä suunniteltuun Finngulfin LNG-terminaaliin Inkoossa. LNG-terminaaliin liittyvä kehittämishanke on myös käynnissä. Me- renalaiseen kaasuputkeen liittyy molemmissa maissa kompressoriasema, mikä mahdollistaa myös kaksisuuntaisen virtauksen ilman suunnitellun LNG-terminaalin toimintaa.

Gasum Oy, Espoo, Tammikuu 2014

3 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Tiivistelmä

Hankkeen tarkoitus

Balticconnector -maakaasuputkihankkeella on tarkoi- Balticconnector -maakaasuputkihanke on luokiteltu tus yhdistää Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot. prioriteettiprojektiksi ja siten sille on myönnetty EU:n Kansallisten kaasunjakeluverkostojen yhdistäminen rahoitustukea. Jo aikaisemmin Balticconnector -maa- parantaisi merkittävästi kaasun alueellista saatavuut- kaasuputkihanke tuli osaksi EU:n rahoittamaa Euroo- ta ja toimitusvarmuutta ja siten edistäisi kaasun jake- pan laajuista energiaverkostoa (TEN-EU). Suomen ja lun luotettavuutta eri olosuhteissa Suomessa ja Balti- Viron kaasuinfrastruktuurien yhdistäminen takaa yh- an maissa (Kuva 1). tenäisemmän ja monipuolisemman maakaasuverkoston Itämeren alueella ja siten se turvaa maakaasun

Kuva 1. Maakaasuputkiverkosto Suomenlahden alueella

4 TIIVISTELMÄ

toimitusvarmuuden EU:n koillisosan jäsenmaille. Me- Tekninen kuvaus renalainen kaasuputki mahdollistaa kaasun siirron Suomen ja Viron välillä ja tarjoaa samalla mahdol- Balticconnector -kaasuputken kapasiteetti tulee ole- lisuuden hyödyntää maanalaisia maakaasun varas- maan noin 7,2 milj. m3/vrk eli noin 300 000 Nm3/h. Vuo tointilaitoksia Latviassa. Kaasun virtaus voi tapahtua sittainen läpikulkumäärä terminaalista Balticconnec molempiin suuntiin – todellisena ’yhdistävänä’ kaasu- tor kaasuputkeen arvioidaan olevan noin 5 TWh/v. putkena – mahdollistaen myös kaasun siirron Suomen Balticconnector -kaasuputken suunniteltu vuosittai- läpi Viroon. nen siirtokapasiteetti on kaksi miljardia kuutiometriä. Alustavissa suunnitelmissa merenalaisen kaasuputken Jos Itämeren alueellisen LNG-terminaalin sijaintipai- koko on 20 tuumaa (= 508 mm). Merenalaisen kaasu- kaksi päätetään Inkoo, Balticconnector -maakaasuputken pituus on noin 81 kilometriä. Reitin optimointi putki yhdistetään olemassa olevaan kaasuverkkoon tehdään yksityiskohtaisen reittisuunnittelun yhteydes- Suomessa ja suunniteltuun Finngulfin LNG-terminaa- sä geoteknisiin ja ympäristötutkimuksiin perustuen. liin Inkoossa. Inkoon LNG-terminaaliin liittyvä kehit- tämishanke on käynnissä ja ympäristövaikutusten Merenalainen kaasuputki asennetaan joko ankkuroi- arviointiselostus (YVA-selostus) on jätetty yhteysvi- dun tai dynaamisesti asemoitavan (DP) putkenlas- ranomaiselle. Balticconnector -kaasuputken yhdistä kualuksen avulla (Kuva 2). Suomenlahden syvissä minen laajamittaiseen LNG-terminaaliin luo yhtenäi kohdissa putki jää näkyviin merenpohjaan. Olemassa sen maakaasuverkon Baltian maihin ja Suomeen. olevien putkien tai kaapelien ylityskohdissa käytetään Merenalaiseen kaasuputkeen liittyy molemmissa kivimattoja putken peittämiseen. Kaasuputken käyt- maissa kompressoriasema, mikä mahdollistaa myös töönoton valmisteluun ja tarkastukseen liittyviä toi- kaksisuuntaisen virtauksen ilman suunnitellun LNG- menpiteitä ovat mm. täyttö vedellä, puhdistus ja mit- terminaalin toimintaa. taus, painekokeet, veden poisto ja kuivaus sekä täyttö kaasulla Hankkeen kuvaus . Balticconnector -maakaasuputkihankkeen YVA-menet tely sisältää: • merenalaisen kaasuputken Inkoosta Paldiskiin; • vastaanottoasemat Suomessa ja Virossa; • maanpäällisen kaasuputken Suomen rantautumiskohdasta Inkoon kompressoriasemalle ja Viron rantautumiskohdasta vastaanottoasemalle Kers- alussa Paldiskissa; • kompressoriaseman Inkoossa.

Balticconnector -maakaasuputkihankkeesta vastaava Kuva 2. S-laskumenetelmä dynaamisesti ohjailta- on Gasum Oy. Merenalaisen kaasuputken reitti on sel valla putkenlaskualuksella (Allseas.com, 2013) vitetty ja laajat merialueen tutkimukset tehty vuonna 2006. Täydentäviä ympäristötutkimuksia tehdään syksyllä 2013 ja keväällä 2014. Hankkeesta vastaavan näkemyksen mukaan Balticconnectorin rakennustyöt olisi mahdollista aloittaa vuoden 2016 alussa ja kaasuputki voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2017 aikana.

Kuva 3. Kuva 3. Putki, jossa on polyetyleenikerros (musta) betonipäällysteen sisäpuolella

5 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kompressori- ja vastaanottoasemat sijoitetaan lähelle Maakaasuputkistoa ja Inkoon kompressoriasemaa oh- merenalaisen putken rantautumiskohtaa ja maanpääl- jataan ja valvotaan Kouvolan maakaasukeskuksessa lisiä putkiosuuksia. Kompressoriasemalla kaasun pai- Suomessa sijaitsevasta jatkuvasti miehitetystä keskus- ne ja virtausnopeus nostetaan verkon käyttötilan vaa- valvomosta. Kaasuputkiston käyttöiän aikana putkis- timalle tasolle. tolle tehdään säännöllisesti sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia tarkastuksia. Putkiston käyttöikä on noin 50 Kompressoriasema suunnitellaan ja rakennetaan stan- vuotta. Käytöstä poistettu putki jätetään tyypillisesti dardissa EN 12583:2000 (Kaasuputkistot – Kompresso- paikalleen. riasemat – Toiminnalliset vaatimukset) määritettyjen vaatimusten ja muiden asiaankuuluvien kansainvälis- Arvioitavat vaihtoehdot ten turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardien mukaan. kompressoriaseman läheisyydessä muodostuu Balticconnector -hankkeen ympäristövaikutusten arvi- jossain määrin melu-, savukaasu- ja metaanipäästöjä, oinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja (Kuva 4): jotka eivät kuitenkaan ylitä kansallisia päästörajoituk- sia ja määräyksiä. Jos kaasuturbiinikäyttöiset komp- • Vaihtoehto 0 (VE 0): Balticconnector -maakaasu- ressoriyksiköt valitaan sopivimmiksi käyttöön, pai- putkea ei toteuteta. Maakaasuputkea Paldiskista kallisia metaanipäästöjä muodostuu vuosittain noin Inkooseen ei rakenneta. 60 – 150 tonnia ja typen oksidien savukaasupäästöjä • Vaihtoehto FIN 1 (VE FIN 1): Balticconnector -maa- 15 – 30 tonnia. kaasuputki rakennetaan Suomenlahden poikki

Kuva 4. Merenalaisen Balticconnector -maakaasuputken reitti

6 TIIVISTELMÄ

Suomen Inkoosta Viron Paldiskiin, Stora Fagerön Balticconnector -kaasuputken alustava rantautumis- pohjoispuolelta kulkevaa reittiä pitkin kohta Suomessa sijaitsee Fjusön niemimaalla noin • Vaihtoehto FIN 2 (VE FIN 2): Balticconnector -maa kaksi kilometriä itään Inkoon satamasta. Rantautu- kaasuputki rakennetaan Suomenlahden poikki miskohdan pohjoispuolisella alueella on uudistettu sa- Suomen Inkoosta Viron Paldiskiin, Stora Fagerön tama, voimalaitos, kivilouhos ja raskaan teollisuuden eteläpuolelta kulkevaa reittiä pitkin alue. Alueella on myös Huoltovarmuuskeskuksen toi- • Vaihtoehto EST 1 (VE EST 1): Balticconnector -maa- mintoja, kalasatama ja veneiden talvisäilytyspaikka. kaasuputki rakennetaan Suomenlahden poikki Inkoon saaristossa suunnitellulle maakaasuputkelle Suomen Inkoosta Viron Paldiskiin, rantautumiskoh- on tutkittu kahta vaihtoehtoa: Stora Fagerön saaren ta Kersalussa Virossa pohjois- ja eteläpuolista vaihtoehtoa (Kuva 5). • Vaihtoehto EST 2 (VE EST 2): Balticconnector -maa kaasuputki rakennetaan Suomenlahden poikki Suo- Virossa on kaksi vaihtoehtoista rantautumiskohtaa men Inkoosta Viron Paldiskiin, rantautumiskohta (Kersalu VE EST 1 ja Pakrineeme VE EST 2) Pakrin nie- Pakrineemessa Virossa. mimaan rannikolla Paldiskin kunnan alueella (Kuva 6). Kersalun rantautumiskohta on todettu sopivaksi alue-

Kuva 5. Kaasuputken reittivaihtoehdot Inkoon saaristossa

7 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

suunnitelmassa, kun otetaan huomioon alueen yhteys Pakrin niemimaata ympäröivä merialue Virossa (lu- mm. olemassa olevaan kaasuverkostoon. Vaihtoehtoi- kuun ottamatta Paldiskin satamien vesialueita) sisäl- nen rantautumiskohta on Pakrineemessa Paldiskiin tyy Pakrin Natura 2000 -alueeseen. Pakrin niemimaan ehdotetun LNG-terminaalialueen yhteydessä. rannikolla suunnitellun kaasuputken läheisyydessä on myös kaksi potentiaalista Natura-aluetta. Suunnitte- lualuetta Kersalussa hallitsevat metsämaat, jotka ovat muodostuneet entiselle maatalousmaalle.

Arvioitavat vaikutukset

Balticconnector -hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin sisältyvät seuraavat osa-alueet: • vaikutukset merenpohjaan sekä veden laatuun • vaikutukset luonnon eliölajeihin (eläimiin ja kasvillisuuteen) • vaikutukset suojelualueisiin ja -arvoihin sekä Natu- ra 2000 -alueisiin • vaikutukset laivaliikenteeseen ja veneilyyn • vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen • vaikutukset ihmisten elinoloihin, kalastukseen ja turvallisuuteen Kuva 6. Vaihtoehtoiset rantautumiskohdat Pakrin • vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön niemimaalla • vaikutukset matkailuun ja alueiden virkistyskäyt- töön Hankealueen nykytila • vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen • vaikutukset ilmanlaatuun Suunniteltu merenalainen kaasuputki risteää sään- • meluvaikutukset nöllisesti liikennöityjen laivaväylien kanssa lähes ko- • vaikutukset tieteelliseen perintöön. ko putkilinjan pituudelta. Molemmat merenalaisen kaasuputken reittivaihtoehdot Suomessa (FIN VE 1 ja Arvioinnissa tarkastellaan kaasuputken rakentamisen, 2) risteävät Inkoon laivaväylän (13,0 m) kanssa yhdes- käytön ja käytöstä poistamisen aikaisia suoria ja epä- sä kohdassa. Suomen reittivaihtoehto 1 ylittää laiva- suoria vaikutuksia. Lisäksi yhteisvaikutukset alueen väylän kohdassa, jossa väylä on leveämpi ja hieman muiden hankkeiden (mm. Nord Stream maakaasuput- syvempi. Inkoon laivaväylän pituus on noin 34 kilomet- ket, suunnitellut LNG-terminaalit Inkoossa ja Paldiskis- riä. Sillä on alhaiset liikennemäärät ja suurin osa lii- sa ja suunniteltu maanpäällinen kaasuputki Paldiskista kenteestä käy toistuvasti voimalaitoksen satamassa. Kiiliin) kanssa otetaan arvioinnissa huomioon.

Vakituisten asuntojen (300) lisäksi Inkoon saaristossa YVA-selostus sisältää erillisen luvun rajat ylittävis- on paljon loma-asuntoja (2 000), minkä johdosta pien- tä vaikutuksista (mm. vaikutukset laivaliikenteeseen). veneliikenne on vilkasta. Inkoon saaristossa kaasuput- Tässä luvussa kuvataan todennäköiset, merkittävät ken reitillä liikkuu useita ammattikalastajia. Kalastus rajat ylittävät vaikutukset, jotka voivat ulottua Itäme- on tärkeä elinkeino monille saariston asukkaille. Poh- ren alueen maihin. Muiden asiaan liittyvien maiden jatroolausta harjoitetaan vain lähellä Viron rannikkoa (mm. Ruotsi, Latvia ja Liettua) tiedottamisesta päättä- Suomenlahdella. Pakrin niemimaalla on maatalousval- vät Viron ja Suomen toimivaltaiset viranomaiset (ym- taista asutusta ja loma-asutusta. Virossa vaihtoehtois- päristöministeriöt). ten rantautumiskohtien välittömässä läheisyydessä ei ole kaupunkimaista asutusta. Hankkeen merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat to- dennäköisesti rakentamisen aikana putken asennus- Suomen merialueella 10 kilometrin etäisyydellä toimenpiteistä merenpohjaan, kuten ruoppauksesta, suunnitellusta kaasuputkesta sijaitsee viisi Natura räjäytyksistä, täytöistä ja kiviaineksen kasaamisesta, 2000 -aluetta. Balticconnector -maakaasuputki kulkee joilla tasoitetaan merenpohja putkirakenteiden alta ja yhden Natura-alueen, Inkoon saariston läpi. Suunnitel- lyhennetään putken vapaata jänneväliä. Hankkeen ai- lun merenalaisen kaasuputken läheisyydessä on myös heuttamat vaikutukset käyttövaiheessa ovat toden- useita pienempiä suojelualueita, mutta suurin osa näköisesti varsin lieviä, pääasiassa kalatalouteen ja

näistä sijaitsee Natura 2000 -alueiden rajojen sisällä. laivaliikenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Käytöstä

8 TIIVISTELMÄ

Kuva 7. Hankkeen ehdotettu vaikutusten arviointialue poistamisen vaikutuksia voidaan arvioida sen jälkeen vaikutusarvioinnit Natura 2000 -alueilla. Raportti vai- kun käytöstä poistamiseen liittyvät menetelmät ovat kutusarvioinnista liitetään osaksi YVA-selostusta. Ram- tarkentuneet suunnitteluprosessin aikana. Alueen ny- boll toimii hankeesta vastaavan konsulttina. YVA-se- kytila Suomenlahdella ja hankealueella on kuvattu lostuksen laatii Pöyry Finland Oy (alikonsultteineen). YVA-ohjelmassa ja kuvausta täydennetään YVA-selostukseen. Ehdotus tarkasteltavasta vaikutusalueesta on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 7). Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytetään seuraa via menetelmiä: Hankkeen YVA-menettely • olemassa olevien tietojen analysointi • olemassa olevien geoteknisten ja ympäristötutki- Hankkeen kansainvälisestä ulottuvuudesta johtuen mustulosten tarkastelu YVA-menettelyssä noudatetaan seuraava kahta kan- • putkikäytävässä ja rantautumiskohtien ympärillä sainvälistä päämenettelyä: tehtävät uudet kenttätutkimukset (mittaukset) • Espoon sopimus valtioiden rajat ylittävien ympä- • neuvottelut viranomaisten ja muiden tahojen kans- ristövaikutusten arvioinnista; sa • Suomen ja Viron välinen kahdenvälinen sopimus • ympäristövaikutusten leviämisen mallintaminen valtion rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvi- • asiantuntija-arviointi. oinnista.

Selostuksen laativa YVA-konsultti määrittää arviointi- Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarve pe- menetelmät YVA-selostuksessa ottaen huomioon kan- rustuu Suomen osalta lakiin ympäristövaikutusten ar- sallisille arviointimenetelmille asetetut vaatimukset. viointimenettelystä. Virossa arvioinnin tarve perustuu YVA-menettelyn yhteydessä tehdään asiaan kuuluvat YVA:sta ja ympäristöjärjestelmästä annettuun lakiin.

9 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

YVA-menettely on sekä Suomessa että Virossa jaettu ja englannin kielillä. Suomessa YVA-menettelyn pää- kahteen vaiheeseen: tösvaltaisena yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan • Ensimmäinen vaihe on ohjelmavaihe, jossa esite- ELY-keskus. Virossa talous- ja viestintäministeriö toi- tään, mitä vaikutuksia tullaan arvioimaan ja millä mii lupaviranomaisena (tiedottaa YVA:n julkistami- menetelmillä arviointi tehdään. sesta Virossa) ja Viron hallitus tekee päätöksen ym- • Toisessa vaiheessa suoritetaan itse vaikutusten ar- päristöluvan myöntämisestä. Koska kyseessä on rajat viointi ja sen tulokset kootaan ympäristövaikutus- ylittävä YVA-menettely, YVA-menettelyn tarkastajana ten arviointiselostukseen. YVA-selostus laaditaan Virossa toimii ympäristöministeriö. Suomen ja Viron kansallisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti. Hankkeeseen tarvittavat luvat

Ympäristövaikutusten arviointi tehdään vuorovaiku- Alla on tiivistelmä (Taulukko 1) molempien maiden lu- tuksessa eri sidosryhmien ja viranomaisten kanssa. vista ja käyttöoikeuksista liittyen hankkeen reitin lin- Sekä arviointiohjelman että arviointiselostuksen näh- jaukseen, putken laskemiseen, rakentamiseen, rajojen tävillä olon aikana viranomaisilla, kansalaisilla sekä ylittämiseen, käyttöön sekä kaasun ja kemiallisten ai- julkisilla ja muilla kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus neiden turvallisuuteen sekä turvalliseen säilytykseen jättää mielipiteensä ja lausuntonsa. Arviointiohjelma ja LNG-laitosten käyttöön. ja arviointiselostus julkaistaan viron, suomen, ruotsin

Taulukko 1. Balticconnector -kaasuputkihankkeeseen tarvittavat luvat Suomessa ja Virossa

Toiminta Luvat Virossa Luvat Suomessa

Kaasuputken rakentaminen ja Vesilain pykälän 8 luvun 2 kohtien 1), 7) Vesilupa Etelä-Suomen aluehallin- testaustoimet ennen käyttöön- ja 9) mukainen lupa veden erityiskäy- tovirastosta (rakentaminen ja käyt- ottoa aluevesillä ja talousvyö- töstä ympäristöministeriöstä tö, vesilaki) hekkeellä

Ympäristötutkimukset liittyen Viron hallituksen suostumus, lupa tut- Valtioneuvoston suostumus työ- kaasuputken reitin määrittä- kimustöiden tekemiseen Viron alue- ja elinkeinoministeriön välityksellä miseen vesillä ja talousvyöhykkeellä myön- (talousvyöhykelaki) netty ulkoasiainministeriön toimesta 30.12.2013 saakka. Putkireitti talousvyöhykkeillä Viron hallituksen suostumus ulkoasian- Valtioneuvoston suostumus työ- (käyttöoikeus) ministeriön välityksellä (talousvyöhy- ja elinkeinoministeriön välityksellä kelaki); Vesilain § 225 mukainen ym- (talousvyöhykelaki) päristölupa Viron hallitukselta (lupa rasittaa Viron merialuetta kaasuputken rakentamisella)

Kaasun tuonti ja siirto Viron Toimintalupa ja ‘kaasumarkkinalu- - alueella pa’ Viron kilpailuviranomaiselta (ECA), (maakaasulaki § 27, 29 ja 47)

Rajat ylittävän maakaasun siir- Lupa Viron hallitukselta (maakaasula- Hankelupa työ- ja elinkeinominis- toputken rakentaminen ki § 181) teriöstä (maakaasumarkkinalaki, ’kaasumarkkinalupa’)

Nestemäisen polttoaineen tur- Suojavyöhyke Viron hallituksen toimes- – vallisuus Viron alueella ta, vaatimustenmukaisuus arvioidaan Viron teknisen valvontaviranomaisen toimesta (Laki kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta § 10 luku 3 ja § 19 luku 2)

10 TIIVISTELMÄ

Toiminta Luvat Virossa Luvat Suomessa

Toimiminen palveluntuottajana Lupa Viron kilpailuviranomaiselta –

Maanpäällinen kaasuputki- Tekniset vaatimukset seuraaviin vai- – osuus rantautumiskohdasta heisiin ja muut asiaan kuuluvat luvat kompressoriasemalle (esim. rakennuslupa jne.) paikallisviran- omaiselta (Paldiskin kunnanhallitus)

Putkistojen turvallinen ra- – Rakentamislupa Turvallisuus- ja ke- kentaminen Suomen alueella mikaalivirastosta (TUKES), (laki (maalla, merellä) vaarallisten kemikaalien ja räjähtei- den käsittelyn turvallisuudesta ja asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta)

Maakaasun säilytys Suomen – Rakentamislupa Turvallisuus- ja ke- alueella (maalla, merellä) mikaalivirastosta (TUKES), (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähtei- den käsittelyn turvallisuudesta ja asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta)

Kaasun turvallinen säilytys – Rakentamislupa Turvallisuus- ja nestemäisessä muodossa Suo- kemikaalivirastosta (TUKES), (laki men alueella vaarallisten kemikaalien ja räjäh- teiden käsittelyn turvallisuudesta ja asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista)

Valtion tekniset tarkastukset Viron tekninen valvontaviranomainen, Yksityiset laillistetut tahot (asetus (Laki kaasumaisten polttoaineiden tur- maakaasun käsittelyn turvallisuu- vallisuudesta) desta, painelaitelaki)

Aikataulu ja osallistuminen

YVA-menettelyn on suunniteltu alkavan, kun YVA-oh- Suomessa järjestetään yleisötilaisuudet sekä YVA-ohjelma toimitetaan toimivaltaiselle yhteysviranomaisel- jelman että YVA-selostuksen nähtävilläoloaikana. Vi- le Suomessa, ja kun YVA-menettely virallisesti käyn- rossa vastaavat yleisötilaisuudet järjestetään YVA-oh- nistetään Viron hallituksen toimesta. YVA-selostus on jelman ja YVA-selostuksen nähtävilläolon päätyttyä. suunniteltu julkaistavan syksyllä 2014. Yleisötilaisuudet järjestetään hankkeen vaikutusalueen kunnissa, ainakin Inkoossa Suomessa sekä Pal- Kun YVA-ohjelma ja YVA-selostus ovat valmiita, ne diskissa ja Tallinnassa Virossa. YVA-menettely päättyy asetetaan julkisesti nähtäville Virossa ja Suomessa. Suomessa yhteysviranomaisen (Uudenmaan ELY-kes- YVA-ohjelman tiivistelmä lähetetään tiedonantona kus) YVA-selostuksesta antamaan lausuntoon ja Viros- muihin Itämeren maihin. YVA-selostuksen tiivistelmä sa YVA-selostuksen hyväksymiseen YVA-tarkastajan lähetetään kommentoitavaksi niille Espoon sopimuk- toimesta (ympäristöministeriö). sen osapuolille, jotka ovat ilmoittaneet halustaan osallistua YVA-menettelyyn. Hankkeen YVA- ja lupamenettelyn alustava aikataulu on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 8).

11 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ 2 6 1 0 2 1

2 1 1 1 0 1 9

8 7 5 1 0 2 6 5

§ 4

3 2 1 2 1 1 1 0 1 9 8 4 7 1 0 2 6 5 4 3 2 1 2 1 1 1 0 1 9 8 3 7 1 0 2 6 5 4 3 2 1 2 2 1 1 0 1 2 1 -hankkeen YVA- ja lupamenettelyn alustava aikataulu aikataulu alustava ja lupamenettelyn YVA- -hankkeen Balticconnector I S O U lostuksen täydentäminen ja hyväksyminen (EST) V KUUKAUSI SUOMESSA YVA-OHJELMAVAIHE YVA-ohjelman viimeistely YVA-ohjelmasta tiedottaminen YVA-ohjelma julkisesti nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto JA LUPAVAIHEET VIROSSA YVA-OHJELMA- Tutkimuslupahakemuksen jättäminen ”Hoonestusluba” hakemuksen valmistelu ”Hoonestusluba” hakemuksen jättäminen Päätös YVA:n käynnistämisestä YVA-ohjelmasta tiedottaminen YVA-ohjelma julkisesti nähtävillä YVA-ohjelman täydentäminen ja hyväksyminen Luvat myönnetty & VIRO SUOMI YVA-SELOSTUSVAIHE, Alustavat tutkimukset Vaikutusten arviointi ja YVA-selostus YVA-selostuksesta tiedottaminen YVA-selostus julkisesti nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto (FIN) / YVA-se- LUPIEN HAKU SUOMESSA Tutkimuslupahakemuksien jättäminen Lupahakemuksien valmisteleminen Lupahakemuksien jättäminen Luvat myönnetty Kuva 8. Kuva

12 SISÄLLYSLUETTELO

Sisällysluettelo

1 HANKEKUVAUS ...... 16 1.1 Hankkeen tarkoitus ...... 16 1.2 Hankkeen tausta ...... 16 1.3 Hankkeesta vastaava ...... 16 1.4 Balticconnector -kaasuputkihanke ...... 18 1.4.1 Kaasuputken reitti ...... 18 1.4.2 Kaasuputken reitti Suomessa ...... 19 1.4.3 Kaasuputken reitti Virossa ...... 21 1.4.4 Kaasuputken elinkaari ...... 23 1.4.5 Kaasuputken tekniset ominaisuudet ja putken asentaminen ...... 24

2 HANKKEEN YVA-MENETTELY ...... 30 2.1 Kansainvälinen YVA-menettely ...... 30 2.1.1 Espoon sopimus ...... 30 2.1.2 Kahdenvälinen sopimus – Suomi ja Viro ...... 30 2.2 YVA-menettely Suomessa ...... 32 2.2.1 YVA-menettelyn soveltaminen Suomessa ...... 32 2.2.2 YVA-ohjelmavaihe ...... 32 2.2.3 YVA-selostusvaihe ...... 32 2.2.4 YVA-menettelyn huomioon ottaminen luvan käsittelyvaiheessa ...... 33 2.3 YVA-menettely Virossa ...... 34 2.3.1 YVA-menettelyn soveltaminen Virossa ...... 34 2.3.2 YVA:n käynnistäminen ...... 34 2.3.3 YVA-ohjelmavaihe ...... 34 2.3.4 YVA-selostusvaihee ...... 35 2.3.5 Luvan käsittelyvaihe ...... 36 2.4 YVA-menettelyn osapuolet ...... 36 2.5 YVA-asiantuntijaryhmä YVA-selostuksen laatimiseksi ...... 37 2.6 YVA-menettelyn aikataulu ja osallistumine ...... 39

3 SUOMENLAHDEN NYKYTILA ...... 41 3.1 Yleiskuvaus ...... 41 3.2 Merialueen strategiat, menettelytavat ja maankäyttö ...... 41 3.3 Fyysinen ja kemiallinen ympäristö ...... 41 3.3.1 Syvyysolosuhteet ...... 41 3.3.2 Merenpohjan morfologia ja sedimentit ...... 43 3.3.3 Virtaukset ...... 44 3.3.4 Jääolosuhteet ...... 44 3.3.5 Hydrologia ja veden laatu ...... 45 3.3.6 Ilmanlaatu ...... 47 3.3.7 Melu ...... 47 3.4 Bioottinen ympäristö ...... 48 3.4.1 Pohjakasvillisuus ja pohjaeläimistö ...... 48 3.4.2 Planktonyhteisöt ...... 49 3.4.3 Linnusto ...... 49 3.4.4 Merinisäkkäät ...... 49 3.4.5 Kalat ...... 50 3.5 Sosioekonomiset olosuhteet ...... 50 3.5.1 Alusliikenne ...... 50 3.5.2 Kalastus ...... 54 3.5.3 Sotilasalueet ja mereen upotetut ammukset ja jätteet ...... 56 3.5.4 Kulttuuriperintö ...... 56 3.5.5 Tieteellinen perintö ...... 58 3.6 Itämeren suojelu ja suojelualueet ...... 58

13 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

4 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA ...... 60 4.1 Yleiskuvaus ...... 60 4.2 Abioottinen ympäristö ...... 60 4.2.1 Geologia ...... 60 4.2.2 Maisema ...... 60 4.2.3 Ilmanlaatu ...... 61 4.2.4 Melu ...... 62 4.3 Bioottinen ympäristö ...... 62 4.3.1 Kasvillisuus ja arvokkaat alueet ...... 62 4.3.2 Suojelualueet Inkoossa ...... 63 4.4 Sosioekonomiset olosuhteet ...... 67 4.4.1 Asutus ...... 67 4.4.2 Maankäyttösuunnitelmat ...... 68 4.4.3 Liikenne ...... 70 4.4.4 Matkailu ja alueiden virkistyskäyttö ...... 70

5 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA ...... 71 5.1 Yleiskuvaus ...... 71 5.2 Fyysinen ja kemiallinen ympäristö ...... 71 5.2.1 Geologia ...... 71 5.2.2 Hydrogeologia ...... 73 5.2.3 Ilmasto ja ilmanlaatu ...... 73 5.2.4 Melu ...... 74 5.3 Bioottinen ympäristö ...... 75 5.3.1 Kasvillisuus ...... 75 5.3.2 Arvokkaat elinympäristötyypit ...... 75 5.3.3 Viheralueverkosto ja arvokkaat maisema-alueet ...... 76 5.3.4 Suojelualueet ja suojellut lajit Pakrin niemimaalla ...... 77 5.3.5 Natura 2000-alueet Viron merialueella ...... 79 5.3.6 Natura 2000 “täydennysalueet” ...... 79 5.3.7 Muut suojellut alueet ...... 80 5.4 Sosioekonomiset olosuhteet ...... 81 5.4.1 Asutus ...... 81 5.4.2 Maankäyttösuunnitelmat ...... 81 5.4.3 Liikenne ...... 81 5.4.4 Matkailu, kulttuuriperintö ja alueiden virkistyskäyttö ...... 81

6 MUUT LIITTYVÄT HANKKEET ...... 82 6.1 Muut liittyvät hankkeet Suomenlahdella ...... 82 6.1.1 Nord Stream kaasuputki ...... 82 6.1.2 Nord Stream kaasuputken laajennushanke ...... 83 6.1.3 Kaapelit ...... 83 6.1.4 Inkoon–Raaseporin tuulipuistohanke ...... 83 6.2 Liittyvät hankkeet ja kehitys Inkoossa ...... 83 6.2.1 LNG-tuontiterminaali Inkoossa ...... 83 6.3 Liittyvät hankkeet ja kehitys Virossa ...... 85 6.3.1 Suunniteltu maanpäällinen kaasuputki Paldiskista Kiiliin ...... 85 6.3.2 Suunniteltu LNG-terminaali Pakrin niemimaalla ...... 86

7 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT ...... 89 7.1 YVA-menettelyssä arvioitavat vaihtoehdot ...... 89 7.2 Aiemmin tutkitut Balticconnector -kaasuputken reittivaihtoehdot ...... 90

8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT ...... 92 8.1 Tarkasteltavat vaikutukset ...... 92 8.2 Käytettävät arviointimenetelmät ...... 92 8.2.1 Ympäristötutkimukset ...... 93 8.3 Vaikutusten ajoitus ja kesto ...... 93

14 SISÄLLYSLUETTELO

8.4 Merenalaisen kaasuputken vaikutusarviointi ...... 93 8.4.1 Vaikutukset veden laatuun ja merenpohjaan ...... 93 8.4.2 vaikutukset luontoon ...... 94 8.4.3 Vaikutusketjut ...... 95 8.4.4 Vaikutukset suojelualueisiin ...... 96 8.4.5 Natura-arvioinnit ...... 96 8.4.6 Vaikutukset laivaliikenteeseen ja veneilyyn ...... 96 8.4.7 Vaikutukset ihmisten elinoloihin, turvallisuuteen ja virkistysmahdollisuuksiin ...... 96 8.4.8 Vaikutukset matkailuun ja elinkeinoelämään ...... 97 8.4.9 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön ...... 98 8.4.10 Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen ...... 98 8.4.11 Vaikutukset merialueille ja merialueiden suunnitteluun ...... 98 8.4.12 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen ...... 99 8.4.13 Vaikutukset ilmanlaatuun ...... 99 8.4.14 Melu ...... 99 8.4.15 Tieteellinen perintö ...... 99 8.5 Maanpäällisen kaasuputken ja kompressoriaseman vaikutusten arviointi ...... 100 8.5.1 Vaikutukset luontoon ...... 100 8.5.2 Vaikutukset suojelualueisiin ...... 100 8.5.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön ...... 100 8.5.4 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin, luonnonvaroihin ja rantakallioihin ...... 101 8.5.5 Vaikutukset paikalliseen väestöön ja alueen asukkaisiin ...... 101 8.5.6 Vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen ...... 101 8.5.7 Melu ...... 101 8.6 Yhteisvaikutukset ...... 102 8.7 Rajat ylittävät vaikutukset ...... 102 8.8 Ehdotus tarkasteltavaksi vaikutusalueeksi ...... 102

9 TARVITTAVAT LUVAT JA PÄÄTÖKSET ...... 104 9.1 Tarvittavat luvat ja päätökset Suomessa ...... 105 9.1.1 Vesilupa kaasuputkelle ...... 105 9.1.2 Valtioneuvoston suostumus kaasuputkelle ...... 105 9.1.3 Turvallisuusluvat ja standardit ...... 106 9.1.4 Maakaasumarkkinat ...... 106 9.1.5 Maanhankinta ja pakkolunastus ...... 107 9.1.6 Rakennuslupa ...... 107 9.2 Tarvittavat luvat ja päätökset Virossa ...... 107 9.2.1 Viron hallituksen suostumus ja ympäristöluvan tarve ...... 107 9.2.2 Lupa veden erityiskäytöstä kaasuputkea varten ...... 108 9.2.3 Maakaasulaki ...... 108 9.2.4 Kaasumaisten polttoaineiden turvallisuus ...... 108 9.2.5 Merenalaisen kaasuputken rakennuslupa ...... 109 9.2.6 Maanhankinta ja pakkolunastus ...... 109

10 EPÄVARMUUSTEKIJÄT ...... 110

11 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU ...... 111

12 HAITTOJEN TORJUNTA- JA LIEVENTÄMISTOIMEN-PITEET ...... 112

13 SEURANTAOHJELMA ...... 113

14 LÄHDELUETTELO ...... 114

15 SANASTO ...... 118

15 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

1 Hankekuvaus

1.1 Hankkeen tarkoitus

Balticconnector -maakaasuputkihankkeella on tarkoi- Maakaasua tuodaan Viroon Venäjältä ja Inčhukalnsin tus yhdistää Suomen ja Viron kaasunjakeluverkostot. maanalaisesta kaasuvarastosta Latviasta. Kaasu väli- Kansallisten kaasunjakeluverkostojen yhdistäminen tetään asiakkaille kaasuputkistojen, jakeluasemien ja parantaisi merkittävästi kaasun alueellista saatavuut- kaasun paineenvähennys-asemien kautta. Eesti Gaas ta ja toimitusvarmuutta ja siten edistäisi kaasun jake- Group on Viron tärkein maakaasun jakelija (yli 90 %:n lun luotettavuutta eri olosuhteissa Suomessa ja Balti- osuus vähittäismyynnin markkinoista) seuraavien yri- an maissa. tystensä kautta: AS Eesti Gaas, AS Eesti Gaas Ehitus ja AS EG Võrguteenus. Eesti Gaas -yhtiön vuoden 2011 ta- Balticconnector on luokiteltu prioriteettiprojektiksi louskatsauksen mukaan yritys myi lähes 631 miljoonaa ja siten sille on myönnetty EU:n rahoitustukea. Jo ai- kuutiometriä maakaasua. Kuluttajat (mm. teollisuus)

kaisemmin Balticconnector -maakaasuputkihanke tuli ostivat 91 % ja kotitaloudet alle 9 % tästä määrästä. osaksi EU:n rahoittamaa Euroopan laajuista energia verkostoa (TEN-EU). Suomen ja Viron kaasuinfrastruk Uudet vaihtoehtoiset kaasunkuljetusreitit voivat mer- tuurien yhdistäminen takaa yhtenäisemmän ja moni- kittävästi parantaa kaasun saatavuutta ja toimitusvar- puolisemman maakaasuverkoston Itämeren alueella muutta ja siten lisätä maakaasun kulutusta Suomessa ja siten se turvaa maakaasun toimitusvarmuuden EU:n ja Baltian maissa. Balticconnector on luokiteltu priori- koillisosan jäsenmaille. Merenalainen kaasuputki mah- teettiprojektiksi ja siten sille on myönnetty EU:n rahoi- dollistaa kaasun siirron Suomen ja Viron välillä ja tar- tustukea. Rahoitusta on osittain käytetty merenalai- joaa samalla mahdollisuuden hyödyntää maanalaisia sen kaasuputken alustavaan tekniseen suunnitteluun, maakaasun varastointilaitoksia Latviassa. Kaasun vir- geoteknisiin ja geofysikaalisiin tutkimuksiin sekä ym- taus voi tapahtua molempiin suuntiin mahdollistaen päristöselvityksiin. myös kaasun siirron Suomen läpi Viroon. Merenalaista kaasuputkihanketta voidaan perustella Suunniteltu Finngulfin LNG-terminaali Inkoossa yhdis- vain taloudellisin ja toiminnallisin perustein – sekä toi- tetään suoraan Balticconnector -kaasuputkeen. LNG- mitusvarmuuteen liittyvistä näkökohdista – jos kaasun terminaaliin liittyvä hanke on käynnissä ja ympäristö- tuonti alueelle voidaan varmistaa nesteytettyä maa- vaikutusten arviointiohjelma (YVA-ohjelma) on jätetty kaasua (LNG) kuljettavilla aluksilla. Suomen Finngulf yhteysviranomaiselle, joka on antanut lausuntonsa LNG-hankkeen YVA-menettely, joka liittyy kiinteästi ohjelmasta syyskuussa 2013. Balticconnector -kaasu- Balticconnector -hankkeeseen, on valmistunut. putken yhdistäminen laajamittaiseen LNG-terminaaliin luo yhtenäisen maakaasuverkon Baltian maihin ja Seuraavassa kuvassa (Kuva 1.1) on esitetty olemassa Suomeen. Merenalaiseen kaasuputkeen liittyy molem- olevat kaasuputkiyhteydet Suomenlahden alueella se- missa maissa kompressoriasema, mikä mahdollistaa kä Balticconnector -maakaasuputken alustava reitti. myös kaksisuuntaisen virtauksen ilman suunnitellun LNG-terminaalin toimintaa. 1.3 Hankkeesta vastaava

1.2 Hankkeen tausta Hankkeesta vastaavana Balticconnector -kaasuputki- hankkeessa toimii Gasum Oy. Gasum-konsernin muo- Suomi on tuonut maakaasua Venäjältä vuodesta dostavat emoyhtiö Gasum Oy (Y-tunnus 0969819- 1974 asti. Nykyisin Suomen kaasuputkiverkoston pi- 3) ja tytäryhtiöt Gasum Paikallisjakelu Oy (Y-tunnus tuus on yli 1 000 kilometriä. Vuosittainen kaasun ku- 2393280-4), Gasum Energiapalvelut Oy (Y-tunnus lutus on noin 3,5 miljardia kuutiometriä, joka vastaa 1680021-3), Kaasupörssi Oy, Helsingin Kaupunkikaasu 8,5 prosenttia Suomen kokonaisenergiankulutukses- Oy, Gasum Tekniikka Oy ja Gasum Eesti AS. Asetuk- ta. Gasum Oy on ollut ainoa kaasuntuoja Suomeen sen (EY) N:o 1893/2006 mukaan Gasum Oy:n tilastol- vuodesta 1994. Kaasun tuonti perustuu Gasum Oy:n linen toimialaluokitus (EU NACE koodi) on 46.71 (Kiin- ja OAO Gazpromin väliseen sopimukseen, joka on voi- teiden, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden massa vuoteen 2025 asti. yms. tukkukauppa). Gasum Oy on määrätty sen hank-

16 HANKEKUVAUS

Kuva 1.1. Maakaasuputkiverkosto Suomenlahden alueella

kimassa maakaasuverkkoluvassa vastaamaan maakaasun siirtojärjestelmän teknisestä toimivuudesta ja käyttövarmuudesta sekä huolehtimaan siirtojärjestel- män tasevastuuseen kuuluvista tehtävistä tarkoituk- senmukaisella ja maakaasumarkkinoiden osapuolten kannalta tasapuolisella ja syrjimättömällä tavalla (jär- jestelmävastuu). Gasum on nimetty Suomen kansalli- seksi siirtojärjestelmäoperaattoriksi (TSO, Transmis- sion System Operator).

Gasum Oy:n hankekumppani Virossa on siirtojärjestel- mäoperaattori AS EG Võrguteenus.

17 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

1.4 Balticconnector -kaasuputkihanke tialueet, geofysikaaliset olosuhteet sekä syvyysolosuhteet. Geotekniset ja geofysikaaliset mittaukset Balticconnector -kaasuputkihankkeen YVA-menettely merenalaisella putkireitillä on tehty Marin Mätteknik sisältää seuraavat vaikutusarvioinnit: AB:n toimesta vuonna 2006. • Merenalainen Balticconnector -kaasuputki Inkoos- ta Paldiskiin Ehdotettu reitti on eri vaihtoehtotarkastelujen tulos. • Vastaanottoasemat Suomessa ja Virossa Vaihtoehtojen vertailussa on pyritty löytämään reit- • Maanpäälliset kaasuputket rantautumiskohdasta ti, joka täyttää strategiset, tekniset, taloudelliset sekä Inkoon kompressoriasemalle ja rantautumiskoh- ympäristöön liittyvät kriteerit. Ehdotettu reitti koos- dasta vastaanottoasemalle Kersalussa Paldiskissa tuu seuraavista osista: • Kompressoriasema Inkoossa. • merenalainen osuus, jonka pituus Inkoosta Paldis- Gasum teettää hankkeen aiheuttamiin vaikutusarvi- kiin on noin 81 km ointeihin tarvittavat ympäristötutkimukset vuoden • maanpäällinen osuus Suomen puoleisesta rantau- 2013 aikana (ks. luku 8.2.1 Ympäristötutkimukset). tumiskohdasta Inkoon kompressoriasemalle, jonka pituus on alustavasti 1 – 2 km (vaihtoehdosta riippu- 1.4.1 Kaasuputken reitti en) • maanpäällinen osuus Viron rantautumiskohdasta Merenalaisen kaasuputken reittiä määritettäessä on vastaanottoasemalle Kersalussa Paldiskissa (VE otettu huomioon useita eri tekijöitä, kuten reitin pi- EST 1), jonka pituus on noin 1,3 km. tuus, lähialueet, vesiväylät, sotilasalueet, ankkuroin-

Kuva 1.2. Merenalaisen Balticconnector -kaasuputken alustava reitti

18 HANKEKUVAUS

Putken lopullinen reitti määräytyy mahdollisten putki- 1.4.2 Kaasuputken reitti Suomessa reittien lähiympäristöön, rantautumiskohtiin ja maalle sijoitettaviin laitoksiin liittyvien selvitysten perusteel- Inkoon satamaa lähestyttäessä on tutkittu kahta reitti- la. Gasum Oy on 11.3.2013 anonut suostumusta tehdä vaihtoehtoa. Suomen puolen reittivaihtoehto 1 ohittaa tutkimuksia Viron vesialueilla. Suostumus on myön- Stora Fagerön saaren pohjois- ja itäpuolelta ja risteää netty ja tutkimukset tehdään 30.12.2013 mennessä. laivaväylän Stora Fagerön kaakkoispuolella. Reittivaih- toehto 2 Suomessa risteää laivaväylän kanssa Stora Alueen sopivuuden arvioinnissa tarkasteltavia tekijöi- Fagerön länsipuolella lähempänä Inkoon satamaa ja tä ovat: kulkee Stora Fagerön ja Älgsjön välistä kohti etelää • asuinalueiden läheisyys (Kuva 1.3). Reitit kohtaavat ennen Hästenin majakka- • ympäristötekijät saaren länsipuolista ohitusta. Täältä reitti kulkee saa- • olemassa oleva kaasuverkko riston syvempiin osiin kohti Viroa ohittaen Enoksgrun- • alueiden sijainti ja sopivuus hankkeeseen kuuluvil- din matalikon itäpuolelta. le rakennuksille • maankäytön suunnitteluun liittyvät määräykset ja Inkoon saaristossa reittivaihtoehto 1 ylittää laivaväy- ohjeet län kohdassa, jossa väylä on leveä ja suhteellisen sy- • muut viralliset ohjeet ja vaatimukset. vä, kun taas reittivaihtoehto 2 kulkee laivaväylän ylit- tämisen jälkeen sen rinnalla useiden kilometrien Merenalaisen Balticconnector -kaasuputken alustava matkalla. Potentiaalisia laivaliikenteen kaasuputkelle reitti on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 1.2). aiheuttamia riskejä ajatellen reittivaihtoehto 1 on pa-

Kuva 1.3. Kaasuputken reittivaihtoehdot Suomessa Inkoon saaristossa

19 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

rempi, vaikkakin se on pitempi kuin toinen reittivaihtoehto. Lopullinen valinta kahden reittivaihtoehdon välillä tehdään ympäris- tövaikutusten arvioinnin ja tutkimusten perusteella, joihin kuuluvat syvyysolosuhteet, geotekniset ja geofysikaaliset ominaisuudet, riskianalyysit ym.

Suomen alustava rantautumiskohta sijaitsee Fjusön niemessä (Kuva 1.4 ja Kuva 1.5) noin kaksi kilometriä Inkoon sataman itä- puolella. Alustava rantautumiskohta sijaitsee laivojen kääntymisalueen pohjoispuolella Inkoon laivaväylän (13 m) sekä Jakob Ramsjön ja Skämmön saarien välissä. Ve- den syvyys laivaväylän ja kaasuputken ris- teyskohdassa (VE FIN 1 ja VE FIN 2) on noin 23 – 30 metriä. Kuva 1.4. Merenalaisen Balticconnector -kaasuputken alustava rantautumiskohta Fjusön niemessä Suomessa (Ramboll 2010)

Kuva 1.5. Kaasuputken alustava rantautumiskohta Inkoossa, yhteys Inkoo – Siuntio -kaasuputkeen, suunnitellun LNG-terminaalin vaihtoehto 2 ja kompressoriaseman alustava sijainti

20 HANKEKUVAUS

1.4.3 Kaasuputken reitti Virossa

Pakrin niemimaalla Virossa on kaksi mahdollista vaihtoehtoista rantautumiskohtaa: Kersalu (VE EST 1) ja Pakrinee- me (VE EST 2) (Kuva 1.6)

Kuva 1.6. Vaihtoehtoiset rantautumiskohdat Pakrin niemimaalla

Vaihtoehdon EST 1 rantautumiskohta sijaitsee mata- kaasuputken sijainti Paldiskin kaupungin alueella”, lassa Laheperen lahdessa ja kaasuputki nousee mai- jonka Paldiskin kaupunginvaltuusto on hyväksynyt hin Kersalussa hyvin lähellä Paldiskin ja Keilan kuntien 22.12.2011 (Paldiskin kaupunki 2013a). rajaa (Kuva 1.7). Etäisyys rantautumiskohdasta Paldis- kin kunnan keskustaan on noin 6,5 kilometriä ja etäi- Vaihtoehtoinen rantautumiskohta on Pakrineemessa syys Tallinnaan on noin 50 kilometriä. (VE EST 2) Paldiskiin ehdotetun LNG-terminaalialueen yhteydessä. Mahdollisen vaihtoehdon EST 2 rantautumiskohta sijaitsee Pakrin niemimaan koillisrannalla Paldiskin kun- Maanpäälliset kaasuputket vastaanottoasemilta komp- nan alueella (Kuva 1.8). ressoriasemille kuuluvat toiseen hankkeeseen (virolaiset hankevastaavat) (Kuva 1.9). Kersalun rantautumiskohta, osuus rantautumiskohdasta kompressoriasemalle ja kompressoriaseman sijainti on merkitty Paldiskin kaupungin yleiskaavaan kuuluvaan vaihekaavaan nimeltä ”D-kategorian maa-

21 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 1.7. Rantautumiskohta Kersalussa Virossa (Ramboll 2013)

Kuva 1.8. Rantautumiskohta Pakrineemessä Virossa (Ramboll 2013)

22 HANKEKUVAUS

Kuva 1.9. Kaasuputken rantautumiskohdat Paldiskissa, alustava yhteys Paldiski-Kiili kaasuputkeen ja suunniteltujen kompressoriasemien sijainti

1.4.4 Kaasuputken elinkaari

Seuraavassa kuvassa (Kuva 1.10) on esitetty kaasuputken elinkaaren vaiheet.

Kuva 1.10. Tärkeimmät kaasuputken elinkaaren vaiheet

23 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

1.4.5 Kaasuputken tekniset ominaisuudet ja Uusien yksittäisten putkien hitsaus jatkuvaksi putkilin- putken asentaminen jaksi putkenlaskulaivan kannella suoritetaan joko puo- liautomaattisena tai täysautomaattisena hitsauspro- Balticconnector -kaasuputken kapasiteetti on noin sessina. 7,2 miljoonaa m3/vrk eli noin 300 000 Nm3/h. Alusta- vissa suunnitelmissa kaasuputki on kooltaan 20 tuu- Hitsauksen jälkeen kenttäliitokset tarkistetaan ainet- maa (= 508 mm). Merenalainen putki asennetaan ta rikkomattomalla testauksella (NDT), jotta vauri- paikalleen joko ankkuroidun tai dynaamisesti ase- ot ja materiaalivirheet voidaan havaita. Testaus suo- moitavan (DP) putkenlaskualuksen avulla. Riippuen ritetaan automatisoituna ultraäänitestauksena, jonka laskualuksen tyypistä sillä on apuna ankkurihinaajia, avulla viat voidaan paikantaa, mitata ja kirjata. Ennen putkenkuljetusaluksia ja erilaisia tutkimus / seuran- rakentamisen käynnistämistä määritetään hitsaustu- ta-aluksia (Kuva 1.11). losten hyväksyttävä vaihteluväli nimettyjen valtuutet- tujen tarkistuslaitosten toimesta. Hitsauksen ja tes- tauksen jälkeen kenttäliitokset suojataan korroosiota vastaan.

Kun hitsausliitos on valmis, alus siirtyy eteenpäin yhtä tai kahta putkiosaa vastaavan matkan verran. Tämän siirtymisen jälkeen uusi putkiosa lisätään valmiiseen putkilinjaan edellä kuvatulla tavalla. Kun putkenlaskualus siirtyy eteenpäin, yhtenäinen putkilinja laskeutuu veteen aluksen takaosasta putkenlaskurampin tu- kemana, joka ulottuu 40 – 140 metrin päähän aluksen taakse ja alle. Putkenlaskurampin tehtävänä on ohjata ja tukea putkikokoonpanoa.

Putken laskemisessa käytetään tavanomaista S-lasku- menetelmää (Kuva 1.12). Tyypillisessä S-laskumenetel- mässä on kolme pääosaa: • Putkenlaskuramppi, joka tukee putkea ja vähentää vapaana roikkuvan putken mutkan pituutta laskun aikana. Putken ylitaipuminen alkaa yleensä kiristi- mien takaa ja määrää putkilinjan veteenlaskukaa- ren. • Kiristin, joka vähentää putken taipumiseen laskun aikana kohdistuvaa kuormitusta. Vapaana roikku- va putken mutka kuvastaa sitä asentoa, missä putki laskeutuu merenpohjaan. • Paikannusjärjestelmä, jonka avulla hallitaan aluksen sijaintia. Aluksen sijaintia ohjaamalla varmis- Kuva 1.11. Tyypillisiä putkenlaskualuksia – dynaa- tetaan putken riittävä kireys, jotta taipumisvoima misesti asemoitava putkenlaskualus (Solitaire) ja ei ylitä putken taipumislujuutta roikkuvan taitteen ankkuroitu putkenlaskualus (Castoro Sei) kohdalla.

Yksittäiset putken osat ovat noin 12 metriä pitkiä. Kun ne on toimitettu putkenlaskualukselle, ne kootaan jatkuvaksi putkinauhaksi ja lasketaan merenpohjaan. Tä- hän prosessiin putkenlaskulaivan kannella kuuluvat seuraavat jatkuvasti toistuvat vaiheet: • Putken hitsaus • Ainetta rikkomaton hitsaussaumojen testaus (NDT) • Kenttäliitosten valmistelu • Putken laskeminen meren pohjaan.

Kuva 1.12. S-laskumenetelmä dynaamisesti ohjail- 24 tavalla putkenlaskualuksella (Allseas.com, 2013) HANKEKUVAUS

Putkenlaskualuksen ympärille muodostetaan turva-alue, jotta alusliikenteestä aiheutuu mahdollisimman vähän häiriötä putkenlaskutoiminnalle. Tur- va-alueen leveys määritetään YVA-selostuksessa. Luvatonta laivaliikennettä kalastusalukset mukaan luettuna ei päästetä turva-alueelle rakennusvaiheen aikana. Turva-alueen läpimitta riippuu käytettävän putkenlaskualuksen tyypistä ja alueesta neuvotellaan asiaan kuuluvien viranomaisten kanssa. Käytettäessä ankkuroitua putkenlaskualusta vaaditaan rakennustoi- mien yksityiskohtaista valmistelua, jossa määritetään käytettävät ankkurointitavat. Tämä on erityisen tär- keätä putkenlaskutoiminnoissa Suomenlahdella johtuen merenpohjassa olevista sotatarvikkeista, tynnyreis- tä ja hylyistä, joita tulee välttää.

Tyypillisesti putki asennetaan merenpohjaan, mutta joillakin alueilla putki täytyy kuitenkin suojata mm. laahaavilta ankkureilta. Suojaus voidaan tehdä joko kaivamalla putki kaivantoon merenpohjassa tai peittä- mällä se kivillä (Kuva 1.13).

Normaalisti putki kaivetaan kaivantoon tai peitetään kivillä lähellä rantautumiskohtaa putken vakauden tur- vaamiseksi. Lisäksi olemassa olevien putkien ja kaapelien risteyskohdissa käytetään kivipeitteitä.

Suomenlahden syvissä kohdissa putki jää näkyviin merenpohjaan. Jääpeitteen raapimisen estämiseksi putki upotetaan merenpohjaan rannikon ja matalikkojen lä- heisyydessä. Kuva 1.13. Tyypillisiä putkiauroja – laukaisu kannel- Merenpohjan geofysikaalisista ominaisuuksista ja sy- la olevan A-muotoisen kehyksen avulla vyysolosuhteista riippuen putki voidaan joutua kaivamaan merenpohjaan. Putken asennuksen jälkeen se voidaan joutua kaivamaan kaivantoon käyttämällä putkiaurausta tai vesisuihkuaurausta.

Kaivuun jälkeen putki asetetaan kaivantoon (Kuva 1.14).

Kun putki on asetettu kaivantoon, se peitetään merenpohjan sedimenteillä tai kivimatolla.

Rantautumiskohdissa kaivanto voidaan joutua muok- kaaman kaivinkoneella ja/tai räjäyttämällä veden alla.

Putkilinjat pinnoitetaan tyypillisesti sisäpuolelta epok- sipohjaisella materiaalilla kitkan vähentämiseksi ja vir- tausolosuhteiden parantamiseksi.

Putkien ulkopuoli päällystetään ensin korroosiolta suojaavalla pinnoitteella. Useita erityyppisiä korroosiolta suojaavia pinnoitteita on olemassa, esimerkiksi Kuva 1.14. Poikkileikkaus kaivannossa olevasta polyetyleeni (PE), polypropeeni (PP) tai asfalttiemali putkesta (AE) pinnoitejärjestelmä (Kuva 1.15).

25 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

asentamista. Käytöstä poistettujen kaapelien pois- tosta tai leikkaamisesta ilmoitetaan tiedossa oleville omistajille tai asiaan kuuluville viranomaisille.

Merenpohjan muokkaus

Geofyysiset ja geotekniset ominaisuudet vaihtelevat kaasuputken reitillä pehmeistä sedimenttikerros- jaksoista kallioperään. Syvyysolosuhteet vaihtelevat myös kallioharjanteiden ja rantakallioiden/kuilujen ollessa tunnusomaisia lähellä Suomen rannikkoaluet- ta. Yksityiskohtaisten tutkimusten avulla tunnistetaan optimaalisin reitti, jonka varrella merenpohjan muok- kaustöitä voitaisiin mahdollisimman paljon välttää. Kun kaasuputken optimaalinen reitti on löydetty, las- kelmat välttämättömien merenpohjan muokkaustoi- menpiteiden laajuudesta voidaan tehdä.

Kaasuputken reitin pohjaolosuhteita voidaan optimoi- Kuva 1.15. Putki, jossa on polyetyleenikerros (mus- da seuraavilla tavoilla: ta) betonipäällysteen sisäpuolella • Putkireitin uudelleenlinjaus suunnittelun tarken- tuessa (vaikeiden kohteiden välttäminen) • Huippujen tasoittaminen (kovien harjanteiden ja Korroosiolta suojaavien (passiivisten) järjestelmien li- paljastumien louhinta tai ruoppaaminen) säksi putkisto varustetaan myös aktiivisella suojaus- • Kiviaineksen kasaaminen vapaan jännevälin lyhen- järjestelmällä, joka koostuu galvaanisista alumiiniano- tämiseksi. deista. Reitin optimointi tehdään yksityiskohtaisen reittisuun- Suuriläpimittaiset putket päällystetään tyypillisesti nittelun yhteydessä (Kuva 1.16). betonipäällysteellä (CWC), jonka tarkoituksena on va- kauttaa putkea aaltojen ja virtausten hydrodynaami- sen kuormituksen aiheuttamalta liikkeeltä tilapäis- ja käyttöolosuhteissa, mutta betonipäällyste antaa suo- jaa myös esimerkiksi kalastusvälineiden ym. vauriovai- kutuksia vastaan.

Putken ja tietoliikennekaapeleiden ylityskohdissa tietoliikennekaapelit upotetaan normaalisti syvemmälle merenpohjaan kuin kaasuputki. Tyypillisesti suunnitte- luohjeissa vaaditaan 0,3 – 0,5 metrin pystysuora etäi- syys.

Putken ja kaapeleiden erottamisessa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, esimerkiksi: • joustavien betonipatjojen asentaminen olemassa Kuva 1.16. Kaasuputken reitin optimointi meren- olevan kaapelin/putken päälle pohjassa. Balticconnector reittisuunnitelmat Gasu- • kivimaton asentaminen mille, Marine Mätteknik AB, 2006 • kivipenkereiden asentaminen risteyskohdan mo- lemmin puolin, jolloin uusi putki ylittää penkereellä olemassa olevan kaapelin/putken. Balticconnector -kaasuputken ennakoidaan kulke- van epätasaisen maaston läpi, joten merenpohjan Käytössä olevien kaapelien omistajiin otetaan yhteyt- muokkaustöitä todennäköisesti vaaditaan asentamal- tä tarkoituksena yhteisesti sopia ylitysmenetelmiin la kiviainestukia putken alle vapaiden jännevälien ly- liittyvistä velvoitteista ja toimintatavoista. Käytös- hentämiseksi. Kiviaines asennetaan tyypillisesti lasku- tä poistetut kaapelit poistetaan ennen kaasuputken putkialuksella (ks. Kuva 1.17).

26 HANKEKUVAUS

Kun putki on paineistettu kaasulla, puhalletaan putkessa oleva ilma pois imutuulettimen avulla.

Käytönaikainen toiminta ja valvonta

Maakaasuputkistoa ohjataan ja valvotaan Kouvolan maakaasukeskuksessa Suomessa sijaitsevasta jatkuvasti miehitetystä keskusvalvomosta. Keskusvalvo- mosta voidaan valvoa kaasuputkiston ja kompressoriasemien prosessitietoja ja tehdä tarvittavia ohjauksia.

Kaasuputkiston käyttöiän aikana putkistolle tehdään säännöllisesti sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia tarkastuksia. Ulkopuolisia tarkastustoimenpiteitä ovat muun muassa putkiston sijainnin ja kunnon sekä kor- roosiosuojan tarkistaminen. Sisäpuolisia tarkistuksia tehdään niin sanotun älykkään putkentarkastuslait- teen avulla. Laite ajetaan kaasuvirtauksen suuntai- sesti kaasuputken läpi ja sen avulla voidaan löytää korroosio tai pullistumat putkirakenteessa. Tarkastus- laitteessa on korkean resoluution anturit, jotka havait- sevat pienimmätkin epäsäännöllisyydet putkessa.

Käytöstä poistaminen

Kaasuputkisto on jatkuvaan käyttöön suunniteltu energiansiirtojärjestelmä, jonka kuntoa ylläpidetään Kuva 1.17. Kiviaineksen asentaminen käyttämällä jatkuvasti. Sen teknisen käyttöiän lähestyessä loppua erityistä laskuputkialusta kaasuputki normaalisti korvataan uudella rinnakkais- putkella (kiertäminen). Käytöstä poistettu putki jäte- Käyttöönoton valmistelu tään tyypillisesti paikalleen. Putken käytöstä poistaminen tapahtuu kyseisenä ajankohtana vallitsevan Asennetussa putkistossa suoritetaan tarkastuksia en- lainsäädännön edellyttämällä tavalla. nen kaasuputken käyttöönottoa. Toimenpiteiden tavoitteena on tarkistaa putkiston eheys ja asetettujen Putkiston käytöstä poistamista käsitellään tarkemmin vaatimusten täyttyminen. Tarkastusvaiheina voidaan ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Tarkem- erottaa: mat menetelmät käytöstä poistamiseksi suunnitellaan • Täyttö vedellä, puhdistus ja mittaus – käytetään kaasuputken teknisen suunnittelun yhteydessä. putkien tarkastuslaitteita • Painekoe • Veden poisto ja kuivaus – käytetään putkien tar- 1.4.6 Kompressori- ja vastaanottoasema kastuslaitteita • Täyttö kaasulla. Inkooseen ja Paldiskiin suunnitellut kompressori- ja vastaanottoasemat sijoitetaan lähelle merenalaisen Painekokeeseen käytettävä vesi on suodatettua meri- putken rantautumiskohtaa ja maanpäällisten putki- vettä, joka on kemikaaleilla, kuten hapenpoistoaineel- osuuksien lähistölle. Tämä YVA-menettely sisältää la, biosideillä ja väriaineella käsitelty. kompressoriaseman Inkoossa, maanpäälliset kaasuputket vastaanottoasemalle molemmissa päissä ja Meriveteen lisätään hapenpoistoainetta vähentämään vastaanottoasemat molemmissa päissä. Paldiskin riskiä putken sisäpuoliseen syöpymiseen ja biosidejä kompressoriaseman kehittämisestä vasta virolainen estämään bakteerikannan kasvu. yhtiö AS EG Võrguehitus.

Kun putki on paineistettu, se tyhjennetään vedestä ja Kompressoria hyödynnetään välittämään kaasua mo- vesi ohjataan mereen, jolloin sillä saattaa olla tilapäi- lempiin suuntiin: merenalaiseen tai maanpäälliseen nen vaikutus meren kasvillisuuteen ja eläimistöön. putkiosuuteen. Kaasun ulostulopaine kompressoria- semalta merenalaiseen tai maanpäälliseen putkiosuu-

27 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

teen voidaan mitoittaa halutuksi ja kompressoritehoa Kompressoriasema suunnitellaan ja rakennetaan stan- voidaan hyödyntää optimaalisesti. Kompressori- ja dardissa EN 12583:2000 (Kaasuputkistot – Kompresso- vastaanottoasema koostuvat normaalisti joko sähkö- riasemat – Toiminnalliset vaatimukset) määritettyjen tai kaasuturbiinikäyttöisistä kaasukompressoreista, vaatimusten ja muiden asiaankuuluvien kansainvälis- kaasun jäähdyttimistä, kaasun suodatuslaitteistoista, ten turvallisuus- ja ympäristönsuojelustandardien mu- kaasun määrämittaus- ja analysointilaitteista sekä eri- kaan. laisista turva- ja säätölaitteista (Kuva 1.18). Kompressoriasemat ovat kauko-ohjattuja ja miehittä- Tarvittava kompressoriteho riippuu käyttötavasta ja mättömiä ja niiden toimintoja valvotaan ja seurataan verkon tilasta käytön aikana. Kompressorien suurin vuorokauden ympäri miehitetystä keskusvalvomos- tehontarve on luokkaa 15 – 20 megawattia. Tarvittava ta, joka sijaitsee Gasum Oy:n Kouvolan toimipisteessä. puristustyö toteutetaan joko yksittäisellä tai kahdella Kompressoriaseman turvallinen toiminta varmistetaan rinnakkain käytettävällä kompressoriyksiköllä. Lopulli- lukuisilla paikallisilla ja automaattisilla turvajärjestel- nen päätös yhden tai kahden yksikön sekä niiden voi- millä, jotka automaattisesti seuraavat ja valvovat kaik- mansiirtotyypin välillä tehdään kompressoriasemaa kia asiaankuuluvia ja turvallisuuden kannalta kriittisiä koskevan hankkeen perussuunnitteluvaiheessa. prosessitekijöitä.

Kaasun paine ja virtausnopeus nostetaan verkon Asema varustetaan kaasuvuoto- ja palohälytysjärjes- käyttötilan vaatimalle tasolle. Kompressoriasema telmillä. Kriittiset osatekijät, kuten kompressoriyksi- pystyy mukautumaan eri käyttötilanteisiin. Ulostu- köt ja sähkölaitehuone varustetaan palosammutinjär- lopaine voidaan asettaa välille 50 – 70 baria. Komp- jestelmillä. ressoriaseman virtausnopeus voidaan asettaa välil- le 200 000 – 440 000 Nm3/h riippuen käyttötilasta ja verkon tilasta.

Kuva 1.18. 10 MW:n kaasuturbiinikäyttöinen putkiston kompressoriasema Kouvolassa Suomessa (Gasum Oy)

28 HANKEKUVAUS

Melu-, savukaasu- ja metaanipäästöjä ilmenee jossain määrin kompressoriaseman läheisyydessä. Nämä ei- vät kuitenkaan ylitä kansallisia päästörajoituksia ja määräyksiä.

Syntyvät savukaasupäästöt riippuvat kompressori- yksiköiden tyypistä, määrästä ja käyttötehosta. Jos kaasuturbiinikäyttöiset kompressoriyksiköt arvioidaan ja valitaan sopivammiksi käyttöön, syntyy vuosittain noin 60 – 150 tonnia paikallisia metaanipäästö- jä ja 15 – 30 tonnia typen oksidien savukaasupäästöjä.

Jos sähkökäyttöiset yksiköt arvioidaan ja valitaan sopivammiksi käyttöön, ei synny paikallisia savu- kaasupäästöjä. Sähkökäyttöiset yksiköt vaativat 2 kilometrin pituisen 110 kv voimajohdon ja paikalliset muuntaja-asemat alueella.

Kompressoriyksiköt ovat jatkuvasti paineistettuja, joten yksiköiden käytöstä syntyy minimaaliset metaani- päästöt. Huoltotoimenpiteiden yhteydessä tapahtuu ilmanpoistoa kun yksiköistä puretaan paine ja ne tuu- letetaan, ennen kuin ylläpitohuolto voidaan suorittaa.

Arvioidut käytöstä ja suunnitellusta huollosta johtuvat metaanipäästöt ovat 15 – 20 tonnia vuodessa. Metaa- ni poistetaan ilmakehään äänenvaimentimella varus- tetun poistopiipun kautta. Poistopiippu sijoitetaan sel- laiselle etäisyydelle ja suunnalle muista laitteista, ettei vaaraa metaanipilven syttymisestä ole.

Pieniä määriä ongelmajätteitä, kuten voiteluöljyjä, kaasuturbiinien puhdistusnestettä ja glykolia syntyy kompressorien käytöstä ja putkiston tarkistustoimen- piteistä. Näiden käsittelyssä noudatetaan asiaan kuuluvia määräyksiä.

Työssä tullaan käyttämään maakaasuasetuksen mukaisia suojaetäisyyksiä.

29 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

2 Hankkeen YVA-menettely

2.1 Kansainvälinen YVA-menettely 2.1.1 Espoon sopimus

Merenalainen kaasuputki mahdollistaa maakaasun Espoon sopimus valtioiden rajat ylittävien ympäris- siirron Suomen ja Viron välillä ja samalla tarjoaa mah- tövaikutusten arvioinnista on YK:n Euroopan talous- dollisuuden hyödyntää maanalaista maakaasun va- komission (UNECE) tekemä yleissopimus, joka alle- rastointilaitosta Latviassa. Koska Balticconnector kirjoitettiin Espoossa Suomessa vuonna 1991 ja joka hankkeella on kansainvälinen ulottuvuus, hankkeessa tuli voimaan vuonna 1997. Sopimuksessa velvoite- noudatetaan kahta kansainvälistä päämenettelyä: taan osapuolet (maat, jotka ovat sitoutuneet noudat- • Espoon sopimusta valtioiden rajat ylittävien ympä- tamaan sopimusta) suorittamaan tiettyjen toimintojen ristövaikutusten arvioinnista. YVA-menettelyn suunnittelun alkuvaiheessa. Se myös • Suomen ja Viron välistä kahdenvälistä sopimusta velvoittaa maita yleisesti tiedottamaan ja neuvotte- valtion rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvi- lemaan toisien maiden kanssa kaikista suunnitelluis- oinnista). ta suurista hankkeista, joilla on todennäköisesti mer- kittäviä haitallisia rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia. Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarve pe- Suomi ja Viro ovat molemmat allekirjoittaneet ja rati- rustuu Suomen osalta lakiin ympäristövaikutusten ar- fioineet sopimuksen. viointimenettelystä. Virossa arvioinnin tarve perustuu YVA:sta ja ympäristöjärjestelmästä annettuun lakiin. Balticconnector hankkeessa, jossa merenalainen kaasuputki ylittää kansainvälisen rajan, voi mahdolli- Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-me- sesti olla rajat ylittäviä ympäristövaikutuksia aiheut- nettely) on sekä Suomessa että Virossa jaettu kahteen tajaosapuolille (Virolle ja Suomelle). Siksi Balticcon- vaiheeseen: nector -hanke täyttää vaatimukset noudattaa Espoon • Ensimmäisessä vaiheessa arviointiohjelmassa esi- sopimuksen mukaisia velvoitteita. Aiheuttajaosapuolia tetään, mitä vaikutuksia tullaan arvioimaan sekä koskevien, rajat ylittävien ympäristövaikutusten lisäk- millä menetelmillä arviointi tehdään. si hanke voi myös vaikuttaa kolmansiin osapuoliin, joil- • Toisessa vaiheessa suoritetaan itse vaikutusten ar- la tarkoitetaan kohdeosapuolia. Espoon sopimuksen viointi ja sen tulokset kootaan ympäristövaikutus- mukaan Venäjää naapurimaana tulee tiedottaa asias- ten arviointiselostukseen. YVA-selostus laaditaan ta. Muiden asiaan liittyvien maiden (mm. Ruotsi, Latvia Suomen ja Viron kansallisen lainsäädännön vaati- ja Liettua) tiedottamisesta päättävät Viron ja Suomen musten mukaisesti. toimivaltaiset viranomaiset (ympäristöministeriöt).

Ympäristövaikutusten arviointi tehdään vuorovaiku- Balticconnectorin -maakaasuputkihanke on pakollisen tuksessa eri sidosryhmien ja viranomaisten kanssa. YVA-menettelyn alainen hanke Espoon sopimuksen Sekä arviointiohjelman että arviointiselostuksen näh- liitteen I, pykälän 8 (suuriläpimittaiset öljy- ja kaasu- tävillä olon aikana viranomaisilla, kansalaisilla sekä putket) nojalla. julkisilla ja muilla kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus jättää mielipiteensä ja lausuntonsa. Arviointiohjelma ja arviointiselostus julkaistaan viron, suomen, ruotsin 2.1.2 Kahdenvälinen sopimus – Suomi ja Viro ja englannin kielillä. Suomessa YVA-menettelyn pää- tösvaltaisena yhteysviranomaisena toimii Uudenmaan Kahdenvälinen sopimus valtion rajat ylittävistä ympä- ELY-keskus. Virossa talous- ja viestintäministeriö toi- ristövaikutusten arvioinnista Suomen tasavallan halli- mii lupaviranomaisena (tiedottaa YVA:n julkistami- tuksen ja Viron tasavallan hallituksen välillä tuli voi- sesta Virossa) ja Viron hallitus tekee päätöksen ym- maan 6. päivänä kesäkuuta 2002 1. Kahdenvälisessä päristöluvan myöntämisestä. Koska kyseessä on rajta sopimuksessa on täsmennetty Espoon sopimuksen so- ylittävä YVA-menettely, YVA-menettelun tarkastajana veltamisen periaatteet. Liitteen I, pykälän 8 (suurilä- Virossa toimii ympäristöministeriö. pimittaiset öljy- ja kaasuputket, merenalaiset putket

1 Suomessa: SopS 51/2002, säädösviite nro 435/2002; Virossa: www.riigiteataja.ee/akt/110017

30 HANKKEEN YVA-MENETTELY

Itämerellä) nojalla Balticconnector hanke on luokiltu Yhteisen YVA-menettelyn lisäksi YVA-sopimus sisäl- pakollista YVA-menettelyä vaativiin hankkeisiin, jos ky- tää Espoon sopimukseen verrattuna lisätietoa liittyen seessä oleva toiminta mahdollisesti aiheuttaa merkit- ilmoittamiseen, tiedottamiseen, tiedonvälitykseen toi- täviä haitallisia rajat ylittäviä vaikutuksia. selle osapuolelle, osallistumiseen, neuvotteluihin ym. Se sisältää myös hankkeen jälkiarvioinnin. YVA-sopi- YVA-sopimuksen 5. artiklaan perustuen Suomi ja Vi- mus ei ole ristiriidassa Espoon sopimuksen kanssa, ro ovat perustaneet yhteisen valtioiden rajat ylittävän vaan täydentää ja täsmentää sitä sekä tarjoaa yksi- ympäristövaikutusten arviointikomission. Komission tyiskohtaisia hallinnollisia työkaluja. jäsenet on koottu Suomen ja Viron ympäristöalan vir- kamiehistä. Komissio toimii suomalais – virolaisen -työ- Yksityiskohtaisista YVA-menettelyn näkökannoista ja ryhmän alaisuudessa, joka on perustettu vuonna 1991. molempien maiden välisestä yhteistyöstä sovitaan yh- teisessä ympäristövaikutusten arviointikomissiossa ja Artiklan 14 nojalla sopimusosapuolien toimivaltaiset niistä tulee keskustella molempien maiden ympäristö- viranomaiset voivat sopia yhteisen ympäristövaiku- ministeriöissä. tusten arvioinnin (yhteinen YVA) suorittamisesta kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa. Kun otetaan huomioon Balticconnector -hankkeen luonne (kaasuputki kahden maan välillä), molemmat maat edustavat ai- heuttajaosapuolta ja kohdeosapuolta. Tämä tarkoittaa sitä, että molempien maiden tulee tiedottaa muita maita YVA-menettelystä, joka suoritetaan kansallisten vaatimusten mukaisesti. Kahdenväliseen sopimukseen perustuva yleinen viranomaisten välinen yhteistyö on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 2.1).

Kuva 2.1. YVA-sopimuksen mukainen viranomaisyhteistyö

1 Suomessa: SopS 51/2002, säädösviite nro 435/2002; Virossa: www.riigiteataja.ee/akt/110017

31 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

2.2 YVA-menettely Suomessa 2.2.2 YVA-ohjelmavaihe

2.2.1 YVA-menettelyn soveltaminen Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetään, Suomessa mitä vaikutuksia tullaan arvioimaan sekä miten ja mil- lä menetelmillä arviointi tehdään. Arviointiohjelmassa Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarve pe- esitetään hankkeen perusteet, tiedot ympäristön ny- rustuu Suomen osalta lakiin ympäristövaikutusten ar- kytilasta, tutkittavat vaihtoehdot sekä tarvittavat lu- viointimenettelystä (468/1994, muutokset 267/1999 ja vat. Lisäksi ohjelmassa esitetään suunnitelma hank- 458/2006). keesta tiedottamisesta ja hankkeen aikataulusta.

Suomen YVA-lain mukaan arvioidaan ne hankkeen ym- Suomessa hankkeen yhteysviranomaisena toimii Uu- päristövaikutukset, jotka aiheutuvat: denmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus • Suomen aluevesillä (12 merimailin päähän ranni- (ELY-keskus), joka tiedottaa arviointiohjelman aset- kosta) kulkevasta merenalaisesta putkesta tamisesta nähtäville. YVA-ohjelman nähtävilläoloai- • Suomen talousvyöhykkeelle aluevesien ulkopuolel- kana yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmas- le sijoittuvasta merenalaisesta putkesta ta lausunnot eri viranomaisilta. Lisäksi kansalaiset ja kansalaisjärjestöt voivat esittää näkemyksensä yh- Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä on teysviranomaiselle, joka kokoaa arviointiohjelmas- voimassa Suomen talousvyöhykkeellä, kuten on vii- ta annetut näkemykset ja lausunnot. Näiden pohjalta tattu laissa Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004) yhteysviranomainen antaa oman lausuntonsa hank- pykälässä 1. YVA-menettelyä sovelletaan ympäristö- keesta vastaavalle. Arviointiohjelman ja siitä annetun vaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen yhteysviranomaisen lausunnon perusteella tehdään (713/2006) mukaisesti putkistohankkeisiin, joissa ra- ympäristövaikutusten arviointivaihe. kennettavan kaasuputken läpimitta on yli (DN) 800 millimetriä ja pituus yli 40 kilometriä. Ympäristövi- ranomainen voi määrätä YVA-menettelyn soveltamis- 2.2.3 YVA-selostusvaihe ta harkinnanvaraisesti myös näitä pienemmissä hank- keissa, jos hankkeella arvioidaan olevan merkittäviä Arviointiselostus sisältää tarvittavat selvitykset hank- ympäristövaikutuksia. keen suunnittelualueen ympäristöstä ja vaikutusarvioinnin tulokset. Selostuksessa esitetään hankkeen Suomessa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä keskeiset ominaisuudet, kuvaus toiminnasta, arvioin- (YVA-menettelyä) koskevan lain tarkoituksena on edis- nissa käytetty aineisto ja referenssit, tarkasteltujen tää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huo- vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, käytetyt arvioin- mioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. timenetelmät, vaihtoehtojen vertailu, ehdotus seuran- Tavoitteena on samalla lisätä kansalaisten tiedonsaan- taohjelmaksi sekä yhteenveto arviointityöstä. Lisäksi tia ja heidän osallistumismahdollisuuksia. YVA-menet- arviointiselostuksessa kuvataan keskeiset arviointiin telyn tarkoituksena on varmistaa, että suunnitellun liittyvät epävarmuustekijät sekä haitallisten ympäris- hankkeen ympäristövaikutukset selvitetään riittävällä tövaikutusten lieventämis- ja torjuntakeinot. tarkkuudella ennen päätöksentekoa. Arviointiselostus viimeistellään työn aikana saadun Ympäristövaikutusten arviointimenettely on jaettu palautteen perusteella. Yhteysviranomainen tiedot- kahteen vaiheeseen: ensimmäisessä vaiheessa hank- taa valmistuneesta arviointiselostuksesta samalla ta- keesta vastaava (hankkeen rakennuttaja) toimittaa voin kuin arviointiohjelmasta. Selostuksen valmistut- ympäristövaikutusten arviointiohjelman (YVA-ohjel- tua järjestetään yleisötilaisuudet. Arviointiselostus on ma, suunnitelma vaikutusten arvioimiseksi) yhteysvi- heti nähtävillä noin kahden kuukauden ajan (enintään ranomaiselle tiedottamista varten. Toisessa vaiheessa 60 päivää), jolloin Suomen viranomaisilla, kansalaisilla laaditaan varsinainen vaikutusten arviointi YVA-oh- ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus jättää mie- jelmassa määritetyllä tavalla ja arvioinnin tulokset lipiteensä yhteysviranomaiselle. Yhteysviranomainen kootaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseen kokoaa selostuksesta annetut lausunnot ja mielipiteet (YVA-selostus). Ympäristövaikutusten arviointimenet- sekä antaa niiden perusteella oman lausuntonsa kah- tely päättyy, kun yhteysviranomainen on antanut lau- den kuukauden sisällä (enintään 60 päivää) nähtävillä- suntonsa arviointiselostuksesta. olon ja yleisötilaisuuksien päättymisestä.

32 HANKKEEN YVA-MENETTELY

Kuva 2.2. YVA-menettely Suomessa

Ympäristövaikutusten arviointimenettely päättyy yh- 2.2.4 YVA-menettelyn huomioon ottaminen teysviranomaisen YVA-selostuksesta antamaan lau- luvan käsittelyvaiheessa suntoon. Arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto otetaan huomioon päätöksenteossa Suomessa viranomainen ei saa myöntää lupaa hank- ja lupamenettelyssä. keen toteuttamiseen tai tehdä siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arvi- Balticconnector -hankkeen YVA-menettely Suomessa ointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman on esitetty yllä olevassa kuvassa (Kuva 2.2). lausunnon. Luvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä tulee todeta, miten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

33 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

2.3 YVA-menettely Virossa 2.3.2 YVA:n käynnistäminen

2.3.1 YVA-menettelyn soveltaminen Virossa YVA-menettelyn käynnistämiseksi Virossa hankkeesta vastaava toimittaa lupahakemuksen (ympäristölu- Virossa YVA:sta ja ympäristöjärjestelmästä annetun pa) lupaviranomaiselle, joka tekee päätöksen YVA-me- lain mukaan ympäristövaikutusten arvioinnin (YVA) nettelyn käynnistämisestä. tavoite on: Ympäristöministeriön ja talous- ja viestintäministe- 1. Tehdä ehdotus koskien soveltuvimman ratkaisun riön kanssa käytyjen neuvottelujen (maaliskuu 2013) valintaa ehdotetuista toimenpiteistä YVA:n tulos- jälkeen sovittiin, että Balticconnector -hankkeesta vas- ten perusteella. Tämä mahdollistaa ympäristön ti- taava jättää hakemuksen ympäristöluvan hankkimi- laan kohdistuvien haittojen estämisen tai vähentä- sesta talous- ja viestintäministeriöön. Talous- ja vies- misen ja kestävän kehityksen edistämisen. tintäministeriö tekee ehdotuksen Viron hallitukselle ympäristöluvan hakumenettelyn käynnistämisestä. 2. Tuottaa lupaviranomaiselle tietoa ehdotetun toi- Tähän ehdotukseen perustuen hallitus tekee päätök- minnon ympäristövaikutuksista ja sen perustelluis- sen ympäristöluvan hakumenettelyn käynnistämises- ta vaihtoehdoista sekä mahdollisuuksista estää tai tä ja käynnistää YVA-menettelyn. YVA-menettelyn minimoida kielteiset ympäristövaikutukset. käynnistämisen jälkeen ympäristöluvan hakumenet- tely keskeytetään siihen asti kun YVA-selostus on hy- 3. Saattaa YVA:n tulokset otettavaksi huomioon to- väksytty. teuttamisluvan myöntämismenettelyihin liittyen. Kuten talous- ja viestintäministeriön kanssa on sovittu, hankkeesta vastaava jättää lupahakemuksen ve- Ympäristövaikutukset tulee arvioida: 1) toteuttamis- den erityiskäytöstä talous- ja viestintäministeriöön, lupaa tai sen muutosta haettaessa, jos ehdotettu kun YVA on virallisesti käynnistetty. toiminto, joka on toteuttamisluvan tai sen muutoksen- haun perusteena, mahdollisesti aiheuttaa merkittäviä Aikomus YVA:n suorittamisesta antaa tietoa mahdolli- ympäristövaikutuksia; 2) jos ehdotetaan toimintoja, sista vaikutuksista kaikille eri lupaviranomaisille, jotka joilla yksistään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa tekevät päätöksen Balticconnector -hankkeeseen liit- voi olla mahdollisuus merkittävästi vaikuttaa Na- tyvistä luvista (mm. ympäristölupa, lupa veden erityis- tura 2000-alueeseen. käytöstä, rakennuslupa) ja harkitsevat YVA-menettelyn tarpeellisuutta. Ympäristövaikutus on merkittävä, jos se mahdollisesti ylittää alueen ympäristön kantokyvyn, sillä peruutta- YVA:n käynnistämisen jälkeen seuraa kaksivaihei- mattomat muutokset ympäristössä vaarantavat ihmis- nen YVA-menettely (Kuva 2.3). YVA-ohjelmavaihe ja terveyden ja hyvinvoinnin, ympäristön sekä kulttuuri- YVA-selostusvaihe on kuvattu tarkemmin seuraavissa perinnön tai -omaisuuden. alaluvuissa.

YVA on pakollinen maakaasun kuljetukseen tarkoitet- tujen korkeapaineputkistojen tai öljyn, kemikaalien 2.3.3 YVA-ohjelmavaihe ja muiden nesteiden kuljetukseen käytettävien pää- putkistojen rakentamisessa, joiden läpimitta on yli YVA-ohjelma kootaan YVA-lisenssin omaavan asian- 800 mm ja pituus on yli 40 kilometriä. tuntijan, YVA-työryhmän ja hankkeesta vastaavan toimesta. Hankkeesta vastaava toimittaa YVA-ohjelman YVA-lain mukaan ympäristövaikutusten arviointi täy- lupaviranomaiselle, joka järjestää ohjelman nähtävil- tyy laatia YVA-lisenssin (ympäristöministeriön myön- lepanon. tämä) omaavan asiantuntijan toimesta). Lupaviranomainen nimeää kiinnostuneet osapuolet (henkilöt, viranomaiset ja organisaatiot), joille julkinen tiedonanto täytyy lähettää.

Lupaviranomainen tiedottaa YVA-ohjelman julkistamisesta (julkinen nähtävilläolo, yleisötilaisuus) 14 päi- vän kuluessa ohjelman vastaanottamisesta. Lupavi- ranomainen asettaa ohjelman nähtäville vähintään 14

34 HANKKEEN YVA-MENETTELY

Kuva 2.3. YVA-menettely Virossa

päiväksi. Julkisen nähtävilläolon keston päättää lupa- Virossa ympäristöministeriö (MoE) toimii tarkasta- viranomainen yhdessä hankkeesta vastaavan kanssa jana Balticconnector -hankkeen (rajat ylittävä YVA) yhteistyössä yhteysviranomaisten kanssa Virossa ja YVA-menettelyssä. Suomessa. Nähtävilläolo alkaa samanaikaisesti Viros- sa ja Suomessa. Yleisötilaisuuden järjestää hankkees- Hankkeesta vastaava toimittaa tarkistetun YVA-oh- ta vastaava. jelman ympäristöministeriöön, joka antaa päätöksen YVA-ohjelman hyväksymisestä (30 päivän kuluessa Julkisen nähtävilläolon aikana kaikilla on oikeus tehdä ohjelman vastaanottamisesta). Ympäristöministeriö ehdotuksia ja antaa lausuntoja sekä esittää kysymyk- tiedottaa päätöksestään virallisissa tiedotteissa ja kir- siä YVA-ohjelmasta. Ehdotukset jätetään tavallisesti jeitse kiinnostuneille osapuolille 14 päivän kuluessa lupaviranomaiselle. päätöksen tekemisestä.

Yleisötilaisuuden jälkeen hankkeesta vastaava (yhdes- sä YVA-lisenssin omaavan asiantuntijan kanssa) ko- 2.3.4 YVA-selostusvaihe koaa ja lähettää vastineensa henkilöille, jotka jättivät YVA-ohjelmaan liittyviä ehdotuksia, lausuntoja ja ky- YVA-selostus kootaan YVA-lisenssin omaavan asian- symyksiä. YVA-ohjelmaa tarkistetaan julkistamisesta tuntijan ja YVA-työryhmän toimesta. Lupaviranomai- saadun palautteen perusteella ja julkistamismateriaa- nen tiedottaa YVA-selostuksen julkistamisesta samalla li (julkiset tiedonannot, yleisötilaisuuden muistio, saa- tavoin kuin YVA-ohjelmasta. Vaatimukset YVA-selos- dut kirjeet ja vastaukset niihin) lisätään ohjelmaan en- tuksen julkistamisesta ja tarkistamisesta ovat saman- nen sen jättämistä hyväksyttäväksi. laiset kuin YVA-ohjelmassa.

35 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

YVA-selostuksen tarkistuksen jälkeen hankkeesta vas- Muita keskeisiä YVA-menettelyssä mukana olevia si- taava jättää sen ympäristöministeriöön hyväksyttä- dosryhmiä Suomessa ovat: väksi ja ympäristövaatimusten määrittämiseksi. Ym- • Ympäristöministeriö; tiedottaminen ja kansain- päristöministeriö tekee päätöksen YVA-selostuksen väliset toiminnat (Espoon sopimus ja yhteinen hyväksymisestä 30 päivän kuluessa selostuksen ja YVA-koordinointi) siihen liittyvän materiaalin vastaanottamisesta se- • Puolustusvoimat kä tiedottaa hankkeesta vastaavaa ja lupaviranomais- • Maakuntaliitot ta päätöksestään. Ympäristöministeriö jättää kopion • .luehallintovirastot YVA-selostuksesta lupaviranomaiselle. • Museovirasto • Suomen Ympäristökeskus (SYKE) Ympäristöministeriö tiedottaa YVA-selostuksen hy- • Ilmatieteenlaitos väksymisestä ja ympäristövaatimusten määrittämi- • Suomen turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) sestä virallisissa tiedotteissa ja kirjeitse kiinnostuneille • Liikennevirasto osapuolille 14 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä. • Rajavartiolaitos YVA-menettely päättyy kun YVA-selostus on hyväksyt- • Metsähallitus ty ympäristöministeriön/YVA-tarkastajan toimesta. • Riista- ja kalantutkimuslaitos • Maa- ja metsätalousministeriö • Työ- ja elinkeinoministeriö 2.3.5 Luvan käsittelyvaihe • Liikenne- ja viestintäministeriö • Inkoon kunta YVA-selostuksen hyväksymisen jälkeen luvanhakupro- • Paikalliset asukkaat ja yritykset Inkoon kunnassa sessi jatkuu. Lupaviranomaisen tulee ottaa huomioon liittyen ehdotettujen toimintojen sijaintiin. YVA-menettelyn tulokset ja YVA-tarkastajan määrittä- mät ympäristövaatimukset. Muita keskeisiä YVA-menettelyssä mukana olevia si- dosryhmiä Virossa ovat (YVA-lain mukaan): Jos YVA-menettelyn tuloksia ja ympäristövaatimuksia • YVA-tarkastaja - ympäristöministeriö, joka hyväk- ei oteta huomioon, lupaviranomaisen täytyy antaa pe- syy YVA-ohjelman ja YVA-selostuksen. Ympäristö- rusteltu syy luvan myöntämis- tai hylkäämispäätöksel- ministeriö on myös toimivaltainen viranomainen le. Lupaa ei tule myöntää, jos hankkeesta vastaava ei Espoon sopimukseen liittyviin menettelyihin (tie- pysty noudattamaan määritettyjä ympäristövaatimuk- dottaminen, aineiston vaihto ym.) liittyen sia. • Viron hallitus, joka käynnistää ympäristölupame- nettelyn ja YVA-menettelyn • Maakuntahallitus ja paikalliset viranomaiset, joiden 2.4 YVA-menettelyn osapuolet alueelle hankkeen vaikutukset voivat levitä – Pal- diskin kunta, Keilan kunta, Harjun maakunta Hankkeesta ja sen YVA-menettelystä vastaa Gasum • Ympäristövalvontalaitos Oy (ks. luku 1.3). Ympäristövaikutusten arviointi teh- • Hallintoviranomainen, joka vastaa suojellusta luon- dään konsulttiyrityksen toimesta. Hankekonsulttina tokohteesta, johon mahdollisesti kohdistuu mer- YVA-ohjelmavaiheessa toimii Ramboll. YVA-selostuk- kittäviä vaikutuksia hankkeen johdosta - Harjun sen laativa konsultti on Pöyry Finland Oy (katso kap- alueen ympäristöhallitus pale 2.5). • Luontojärjestöt (NGO) niitä yhdistävän organi- saation kautta – Viron luontojärjestöjen neuvosto Keskeiset YVA-ohjausryhmän osapuolet ovat: (EKO) • Gasum hankkeesta vastaavana • Sisäasianministeriö • YVA-konsultti • Puolustusministeriö • Suomen yhteysviranomainen – Uudenmaan • Viron ilmailulaitos ELY-keskus, joka tiedottaa YVA-ohjelman ja YVA-se- • Viron merenkulkulaitos lostuksen nähtävilläolosta • Viron kansallisperintölautakunta • Viron lupaviranomainen – talous- ja viestintäminis- • Paikalliset kansalaiset ja yritykset Paldiskin kun- teriö, jolle ympäristölupahakemus jätetään nassa ja Keilan kunnassa liittyen ehdotettujen toi- • Muut mahdolliset sidosryhmät. mintojen sijaintiin.

Muista asiaan kuuluvista sidosryhmistä keskustellaan ja niistä sovitaan yhteysviranomaisten, talous- ja vies- tintäministeriön sekä ympäristöministeriön kanssa Vi- rossa ja Suomessa YVA-ohjelman julkaisemisen aikana.

36 HANKKEEN YVA-MENETTELY

YVA-ohjelman on laatinut seuraava YVA-asiantuntija- • Jari Hosiokangas – melu, ilmanlaatu ryhmä: • Ari Hanski – syvyysolosuhteet, virtaukset ja veden laatu Ramboll Finland: • Emilia Horttanainen – maisema, kulttuuriperintö • Antti Meriläinen – liikenne. • Tommi Marjamäki – projektinjohto • Niels Holger Olesen – tekninen asiantuntija Ramboll Estonia: • Lasse Christensen – tekninen asiantuntija • Jari Mannila – johtava asiantuntija (YVA-toimintali- • Veronika Verš – johtava asiantuntija, YVA-työryh- senssin numero KMH0133A) män koordinointi Virossa, YVA-menettely, laa- • Antti Lepola – johtava asiantuntija, laadunvarmis- dunvarmistus (YVA-toimintalisenssin numero tus, YVA-menettely KMH0149) • Maria Kangaskolkka – tekninen asiantuntija, laiva- • Aune Aunapuu – lupa-asiat, Natura arviointi, ym- liikenne ja merenkulku päristötutkimukset (YVA-toimintalisenssin nume- • Elina Wikström – YVA-asiantuntija, bioottinen ym- ro KMH0139) päristö • Hendrik Puhkim – lupa-asiat, ympäristötutkimuk- • Joni Heikkola – GIS asiantuntija, kartat ja kuvat set, YVA:n kilpailuttaminen (YVA-toimintalisenssin • Laura Lehtovuori – GIS asiantuntija, kartat ja kuvat numero KMH0135) • Tomi Rinne – lupa-asiat, YVA-lainsäädäntö • Liis Tikerpuu – lupa-asiat, merialueiden yleiskatsa- • Tuukka Räsänen – tekninen yleiskatsaus us, ympäristötutkimukset • Emilia Saarivuo – bioottinen ympäristö • Raimo Pajula – ympäristönsuojelukohteet ja • Reetta Suni – YVA-asiantuntija, YVA-ohjelman -alueet, Natura arviointi (YVA-toimintalisenssin nu- koordinaattori mero KMH0140) • Riina Känkänen – YVA-asiantuntija, YVA-ohjelman • Kersti Ritsberg – hydrogeologia ja geologia koordinaattori (YVA-toimintalisenssin numero KMH0150, lupa • Sanna Sopanen, ympäristötutkimukset, meren- hydrogeologisten selvitysten tekemiseen numero pohjan kasvillisuus ja eläimistö 330) • Otso Lintinen, ympäristötutkimukset, hydrologia, • Esta Rahno – melu ja päästöt kalatalous ja kalastus • Merje Lesta – GIS data, kartat.

2.5 YVA-asiantuntijaryhmä YVA-selostuksen laatimiseksi

YVA-asiantuntijaryhmä on seuraava:

SUOMEN TYÖRYHMÄ VIRON TYÖRYHMÄ Projektin vetäjä Projektin vetäjä Tiina Kähö Pöyry Andres Piirsalu OÜ Entec Eesti Projektipäällikkö (YVA) Projektipäällikkö (YVA) Terhi Rauhamäki Pöyry Rein Kitsing (license AS Merin KMH0020) Projektikoordinaattori Projektikoordinaattori Pirkko Seitsalo Pöyry Kerttu Kõll OÜ Entec Eesti Vesilupa-asiat Lotta Lehtinen Pöyry Rein Kitsing AS Merin Kari Kainua Pöyry Jüri Teder OÜ Entec Eesti Pirkko Virta Pöyry

37 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

SUOMEN TYÖRYHMÄ VIRON TYÖRYHMÄ

Luonto mukaan lukien suojelualueet, kasvi- ja eläinlajit, viheralueverkosto Soile Turkulainen Pöyry Natalja Kolesova Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos William Velmala Pöyry Inga Lips Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Kerttu Kõll OÜ Entec Eesti Natura-arviointi Soile Turkulainen Pöyry Natalja Kolesova Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos William Velmala Pöyry Mariliis Kõuts Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Kalatalous ja kalastus Sauli Vatanen Kala- ja vesitut- Mariliis Kõuts Tallinnan teknillinen yliopisto, kimus merisysteemien laitos Ari Haikonen Kala- ja vesitut- kimus Eero Taskila Pöyry Merihydrologia Kari Kainua Pöyry Urmas Lips Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Lotta Lehtinen Pöyry Germo Väli Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Hannu Lauri (modelling) YVA Oy Taavi Liblik Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Meribiologia Ari Ruuskanen Monivesi Oy Natalja Kolesova Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Patrik Kraufelin Movivesi Oy Inga Lips Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Lotta Lehtinen Pöyry Pekka Majuri (benthos) Pöyry Elisabeth Lundsør NORCONSULT AS Merigeologia Henry Vallius GTK Kaarel Orviku Tallinnan teknillinen yliopisto, ekologian instituutti Aarno Kotilainen GTK Pohjavesi Jukka Ikäheimo Pöyry Rein Kitsing AS Merin Maaperä ja kallioperä Piri Harju Pöyry Kaarel Orviku Tallinnan teknillinen yliopisto, ekologian instituutti Maankäytön suunnittelu, maisema ja kulttuuriperintö Mariikka Manninen Pöyry Kerttu Kõll OÜ Entec Eesti Sosiaaliset vaikutukset Ville Koskimäki Pöyry Kaur Lass OÜ Head Jari Laitakari Pöyry

38 HANKKEEN YVA-MENETTELY

SUOMEN TYÖRYHMÄ VIRON TYÖRYHMÄ

Melu Carlo di Napoli Pöyry Aleksander Klauson TTU Ilman laatu ja ilmasto Mirja Kosonen Pöyry Jüri Teder OÜ Entec Eesti Meriliikenne Jyrki Latvala Pöyry Taavi Liblik Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Jaakko Kettunen Pöyry Germo Väli Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Paikkatietojärjestelmät (kartat) Jari Ruohonen Pöyry Kerttu Kõll OÜ Entec Eesti Kemiallinen ympäristö Antti Hasanen Pöyry Jüri Teder OÜ Entec Eesti Kyösti Viertola Pöyry Jani Mäkelä Pöyry Ruoppaus Sakari Lotvonen Pöyry Urmas Lips Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Jari Lassila Pöyry Taavi Liblik Tallinnan teknillinen yliopisto, merisysteemien laitos Korkeapaineputkistot Isto Arponen Pöyry Jari Etholen Pöyry Lauri Kansanen Pöyry Riskien arviointi Jaana Ojala Pöyry Mari Ranttila Pöyry

2.6 YVA-menettelyn aikataulu ja osallistuminen

Ympäristövaikutusten arviointityö toteutetaan vuoro- Suomessa järjestetään yleisötilaisuudet sekä YVA-oh- vaikutteisesti eri sidosryhmien ja viranomaisten kans- jelman että YVA-selostuksen nähtävilläoloaikana. Vi- sa. YVA-menettely alkaa, kun YVA-ohjelma toimite- rossa vastaavat yleisötilaisuudet järjestetään YVA-oh- taan toimivaltaiselle viranomaiselle Suomessa, ja kun jelman ja YVA-selostuksen nähtävilläolon päätyttyä. YVA-menettely virallisesti käynnistetään Viron halli- Yleisötilaisuudet järjestetään hankkeen vaikutusalu- tuksen toimesta. YVA-selostuksen on arvioitu valmis- een kunnissa, ainakin Inkoossa Suomessa sekä Paldis- tuvan vuonna 2014. Kun YVA-ohjelma ja YVA-selos- kissa / Tallinnassa Virossa. tus ovat valmiita, ne asetetaan julkisesti nähtäville. YVA-ohjelman ja -selostuksen tiivistelmät lähetetään Hankkeen YVA- ja lupamenettelyn alustava aikataulu kommentoitavaksi niille Espoon sopimuksen osa- on esitetty seuraavassa kuvassa. puolille, jotka ovat ilmoittaneet halustaan osallistua YVA-menettelyyn.

39 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ 2 6 1 0 1 2

2 1 1 1 0 1 9

8 7 5 1 0 2 6 5

§ 4

3 2 1 2 1 1 1 0 1 9 8 4 7 1 0 2 6 5 4 3 2 1 2 1 1 1 0 1 9 8 3 7 1 0 2 6 5 4 3 2 1 2 2 1 1 0 1 2 1 -hankkeen YVA- ja lupamenettelyn alustava aikataulu alustava ja lupamenettelyn YVA- -hankkeen Balticconnector I S O U lostuksen täydentäminen ja hyväksyminen (EST) V KUUKAUSI SUOMESSA YVA-OHJELMAVAIHE YVA-ohjelman viimeistely YVA-ohjelmasta tiedottaminen YVA-ohjelma julkisesti nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto JA LUPAVAIHEET VIROSSA YVA-OHJELMA- Tutkimuslupahakemuksen jättäminen ”Hoonestusluba” hakemuksen valmistelu ”Hoonestusluba” hakemuksen jättäminen Päätös YVA:n käynnistämisestä YVA-ohjelmasta tiedottaminen YVA-ohjelma julkisesti nähtävillä YVA-ohjelman täydentäminen ja hyväksyminen Luvat myönnetty & VIRO SUOMI YVA-SELOSTUSVAIHE, Alustavat tutkimukset Vaikutusten arviointi ja YVA-selostus YVA-selostuksesta tiedottaminen YVA-selostus julkisesti nähtävillä Yhteysviranomaisen lausunto (FIN) / YVA-se- LUPIEN HAKU SUOMESSA Tutkimuslupahakemuksien jättäminen Lupahakemuksien valmisteleminen Lupahakemuksien jättäminen Luvat myönnetty 2.4. Kuva

40 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

3 Suomenlahden nykytila

3.1 Yleiskuvaus EU-direktiiviksi on valmisteilla ja tavoitteena on kehit- tää merialueille maa-alueiden maankäytön suunnit- Suomenlahti on Suomeen, Viroon ja Venäjään rajoit- telujärjestelmää vastaava järjestelmä. MSP on työka- tuva Itämeren itäisin osa. Suomenlahden vesitilavuu- lu merialueiden käytön ja siihen liittyvien kilpailevien den osuus on noin 5 % (1 100 km3) koko Itämeren vesi- intressien koordinointiin. Näitä intressejä ovat ihmis- tilavuudesta. Suomenlahden pituus on 400 km ja sen toiminnot (esimerkiksi laivaliikenne, kalastus, infra- leveys vaihtelee välillä 48 – 135 kilometriä. Suomenlah- struktuuri, merialueiden tuulienergia, vedenalaiset den pinta-ala on 29 600 km2 ja keskisyvyys on 38 met- putkistot ja kaapelit) sekä toisaalta merellisten ekosys- riä. Suurin syvyys on 123 metriä. Suomenlahden ranni- teemien ja kulttuuriperinnön suojelu. MSP:llä on lail- kolla on useita merkittäviä satamakaupunkeja, kuten linen sitova merkitys vain ratifioitujen kahdenvälisten Helsinki, Hanko, Porvoo, Kotka ja Hamina. Suomen tai monenkeskisten kansainvälisten sopimusten ja nii- merkittävin öljysatama sijaitsee Porvoon Sköldvikissä. tä seuraavan kansallisen lainsäädännön kautta. Lisäksi Venäjän puolella sijaitsevat Pietari ja Vysotsk sekä Virossa sijaitsevat Tallinna, Paldiski ja Muuga. 3.3 Fyysinen ja kemiallinen ympäristö

3.2 Merialueen strategiat, 3.3.1 Syvyysolosuhteet menettelytavat ja maankäyttö Inkoon saaristossa kaasuputki sijoittuu pääosin mur- Maakuntakaavat sisältävät merialueet sisäisillä alue- tumalinjalle, jossa veden syvyys on vähintään 20 met- vesillä, mutta ne eivät koske talousvyöhykettä. Kunta- riä. Vasta aivan rannikon tuntumassa veden syvyys tason kaavat rajoittuvat maanpäällisille alueille ja ran- kaasuputken reitillä on alle 20 metriä. Rannikoiden lä- nikkoalueille. Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiset heisyydessä ja Inkoon saaristossa putken pohjamaa vesienhoitosuunnitelmat ja vastaava kansallinen lain- tasataan ja putki peitetään mm. laivaväylän takia, jot- säädäntö koskevat sisävesiä ja aluevesiä. ta laivojen ankkurit eivät vaurioittaisi putkea. Läntisen Suomenlahden keskiosassa vesi syvenee asteittain ja Merenhoitosuunnitelmat keskimääräinen syvyys on noin 80 metriä.

EU:n meristrategiadirektiivi (MSFD) (2008/56/EY) Suomenlahden rannikko on loivempaa Suomen puolel- velvoittaa ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan la verrattuna Viron rannikkoon. Suomen rannikolla on ihmistoimintojen hallinnassa merialueilla. Direktii- usean kilometrin levyinen saaristovyöhyke, jossa ve- vin tavoitteena on merivesien hyvän ja kestävän tilan den syvyys vaihtelee nopeasti. Viron rannikolla veden saavuttaminen vuoteen 2020 mennessä. Tämän mu- syvyys kasvaa nopeasti avomerta kohti. Merenpohjan kaisesti jäsenvaltioiden tulee suunnitella ja toteuttaa profiilien erot ja syvyysolosuhteet suunnitellun kaasu- strategia tämän tavoitteen saavuttamiseksi. MSFD toputken reitin Suomen ja Viron puoleisissa päissä on teutetaan jäsenvaltioissa vaiheittain lakeina ja asetuk- esitetty seuraavissa kuvissa (Kuva 3.1 ja Kuva 3.2). sina. Strategioita kutsutaan merialueen hoitosuunni- telmiksi (MMP).

Merten aluesuunnittelu

Vuonna 2008 EU Komissio hyväksyi tiedonannon – Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitel- ma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa – jossa esitettiin pääperiaatteet merten aluesuunnit- teluun (MSP). EU käynnisti selvityksiä MSP:n eri nä- kökulmista vuosina 2008 – 2010, mm. lainsäädännölli- sistä asioista ja taloudellisista vaikutuksista. Ehdotus

41 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 3.1. Merenpohjan profiilit kummassakin päässä tutkittua kaasuputken reittiä A esittää merenpohjan profiilin ja sedimenttikerrokset rantautumiskohdassa Suomen puolella B esittää merenpohjan profiilin ja sedimenttikerrokset Viron rannikolla

Kuva 3.2. A

Kuva 3.3. Merenpohjan syvyysolosuhteet kummassakin päässä tutkittua kaasuputken reittiä A esittää merenpohjan syvyysolosuhteet rantautumiskohdassa Suomen puolella B esittää merenpohjan syvyysolosuhteet Viron rannikolla

42 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

3.3.2 Merenpohjan morfologia ja sedimentit

Suomenlahden fyysiset olosuhteet vaihtelevat sen eri Balticconnector -kaasuputki kulkee Suomenlahden osissa, joissa sen geologiaa leimaavat useat jyrkkärin- keskiosan läpi (Kuva 3.3). Sen geologiaa leimaa sijain- teiset peruskalliopaljastumat. Jyrkänteet ovat usein ti Fennoskandian kilven ja Itä-Euroopan tasangon vä- muodostuneet eri kivilajien erilaisen kulutuksenkeston lissä. Suunnitellun kaasuputken reitin pohjoisosalle on tuloksena, joista toiset kivilajit kuluvat toisia nopeam- ominaista kiteinen peruskallio epäsäännöllisine korko- min. Merenpohja on alttiimpi eroosiolle matalikkojen kuvineen ja jyrkkine rinteineen. Peruskallio on yleensä läheisyydessä ja saaristossa. Jyrkänteiden väliset se- näkyvissä merenpohjassa erillisinä paljastumina. Sa- dimenttikerrostumat koostuvat yleensä moreenin ja vi peittää jyrkänteiden väliset painanteet ja muodos- hiekan päälle kertyneistä tiiviistä savi- ja silttikerrok- taa laakeita alueita. Moreeni sisältää isoja lohkareita. sista, pehmeästä savesta ja pintakerrosten pehmeäs- Etelään päin mentäessä suunniteltu kaasuputken reit- tä, orgaanisesta liejusta. Orgaanista ainesta sisältä- ti saapuu Viron kielekkeen alueelle, joka on muodos- vät sedimentit ovat rakenteeltaan löyhiä. Tästä syystä tunut sedimenttikivistä, jotka peittävät kiteistä perus- ne kulkeutuvat helposti syvemmille tai suojaisemmil- kalliota. Sedimenttikivikerrostumien paksuus kasvaa le alueille. etelää kohti. Peruskallion päälle kerrostunut moreeni on savirikasta ja sisällöltään hienorakeista.

Kuva 3.4. Merenpohjan sedimentit kaasuputken reitillä läntisellä Suomenlahdella

43 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Sedimenttien laatua (vaarallisia aineita) tutkittiin laa- hellä merenpohjaa vaihteli 0,37 m/s (läntinen alue) – jasti Suomenlahden avomerialueilla vuonna 2009 en- 0,51 m/s (itäinen alue) kuvastaen ajallista vaihtelua nen Nord Stream kaasuputkien rakennustöiden aloi- (Ramboll 2013a). tusta (Ramboll 2009). Näytteenottosyvyys oli jopa 0,5 metriä riippuen merenpohjan tyypistä. Näytteissä ras- Vallitseva virtaussuunta vaihteli eri asemien välillä kasmetallien pitoisuudet eivät ylittäneet Suomen laa- vahvistaen paikallisen topografian, kuten merenpoh- tukriteerien mukaista pilaantuneiden sedimenttien rajan paljastumien vaikutuksen. Suomenlahden avo- ja-arvoa, joka on määritelty sedimenttien ruoppaus- ja merialueiden seuranta-alueilla keskimääräinen vir- läjitysohjeessa (Ympäristöministeriö 2004). Orgaanis- tausnopeus lähellä merenpohjaa (syvyydellä 60–80 ten saasteiden pitoisuudet (mm. PAH, PCB, DDT) oli- metriä) oli 0,05 m/s Nord Stream -kaasuputkien ra- vat alhaisia. Dioksiinipitoisuudet olivat yleisesti myös kennustöiden aikana vuosina 2010 – 2011. Korkein yk- alhaisia. sittäinen arvo oli 0,21 m/s. Itäiset ja lounaanpuoleiset virtaussuunnat olivat kaikkein yleisimmät (Ramboll, Pintasedimenttien seurantaa suoritettiin Nord Stream Witteveen+Bos and Luode Consulting Oy 2012). kaasuputkien rakennustöiden aikana vuosina 2009 – 2011. Vaikka raskasmetallien pitoisuudet olivat normaalisti alhaisia, joidenkin metallien osalta selväs- 3.3.4 Jääolosuhteet ti kohonneita pitoisuuksia voitiin paikallisesti havaita, mikä johtuu merenpohjan epäyhtenäisistä olosuhteis- Suomenlahden jääolosuhteet vaihtelevat merkittäväs- ta. Dioksiinipitoisuudet olivat alhaisia ylimmässä sedi- ti sekä alueellisesti että vuodenajan mukaan. Suomen- menttikerroksessa. Tributyylitinan (TBT) pitoisuudet lahti on jääpeitteinen 1 – 5 kuukautta vuodessa. olivat satunnaisesti kuitenkin korkeita laivaväylien lä- heisyydessä (Ramboll 2013b). Tätä orgaanista tinayh- Suomenlahden itäosat sekä osa Suomen saaristosta distettä käytettiin aikaisemmin laivojen runkojen poh- jäätyvät useimpina vuosina. Keskimääräisinä talvina jamaalina. koko Suomenlahti saattaa olla jään peitossa. Suurin jääpeite saavutetaan tavallisesti helmikuun lopussa tai maaliskuussa. Jään paksuus Suomenlahdella on taval- 3.3.3 Virtaukset lisesti 20 – 40 cm talvikuukausien aikana. Ajojäät voivat kasautua ja muodostaa ahtojäätä, joka ulottuu jo- Suomenlahdella pintavesi virtaa yleisesti ottaen Suo- pa 10 metrin syvyyteen. Ajelehtivan ahtojään näkyvä men rannikon läheisyydessä idästä länteen ja Viron osa on yleensä 0,5 – 1,5 metriä korkea ja veden alainen rannikon läheisyydessä lännestä itään (Kuva 3.4). Saa- osa on kuusi kertaa korkeampi. Rannikon läheisyydes- ristovyöhykkeen hajautunut rakenne aiheuttaa pai- sä ahtojäät voivat muuttaa merenpohjan pehmeämpiä kallisia muutoksia virtaussuuntiin. Keskimääräinen kohtia. virtausnopeus on luokkaa muutama cm/sekunti (Soo- mere ym. 2008).

Kuva 3.5. Kaavamainen kuvaus keskimääräisistä virtaussuunnista Suomenlahdella (Suomen Meren- tutkimuslaitos, 2008).

Pitkän aikavälin seurantatuloksiin perustuen (loppuvuosi 2009 – loppuvuosi 2011) Nord Stream projektin aikana paikallisten veden virtausnopeuksien huomattiin vaihtelevan sekä alueellisesti että ajalli- Kuva 3.6. Jäänsärkijät pitävät laivaväylät avoimi- sesti. Havainnoitu keskimääräinen virtausnopeus oli na murtaen tarvittaessa kulkuväylää laivojen edeltä 0,04 – 0,06 m/s. Suurin rekisteröity virtausnopeus lä- (Marcusroos, 2007)

44 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

3.3.5 Hydrologia ja veden laatu rokset kärsivät yleensä happivajeesta. Suomenlahden länsiosassa, jossa veden syvyys on noin 80 metriä tai Itämerellä, jossa Suomenlahti muodostaa sen itäisim- sen yli, happitilanne lähellä merenpohjaa on pitkään män osan, on ainutlaatuiset murtovesiolosuhteet. Me- ollut huono. riveden suolapitoisuus vaihtelee Kattegatin noin 20 promillesta Suomenlahden itäosien 0 – 2 promilleen. Termokliinin (vesikerros, jossa tapahtuu nopea läm- Läntisellä Suomenlahdella veden suolapitoisuus on pötilan lasku ja joka erottaa lämpimämmän pintavesi- yleensä 5 - 6 promillea. kerroksen alempana sijaitsevasta kylmemmästä kerroksesta) muodostuminen on toinen mekanismi, joka Veden happitilanne vaihtelee merkittävästi vuoden- estää kaasun siirtymisen pinnasta pohjaan. Termoklii- ajan, kerrostumisen ja veden syvyyden mukaan. Ran- nin tarkka rakenne riippuu vallitsevista sääolosuhteis- nikkoalueilla happipitoisuudet lähellä merenpohjaa ta eri vuodenaikoina. Pystysuora lämpötilaprofiili voi ovat suuresti riippuvaisia suolapitoisuudeltaan eri- vaihdella hyvin paljon ominaisuuksiltaan. laisten vesikerrosten sekoittumisesta. Kun veden kerrostuminen on voimakasta, se toimii esteen tavoin eri Yleiskuva vesikerroksen tilasta lähellä merenpohjaa vesikerrosten välillä ja voi estää pystysuoran sekoittu- Pohjoisella Itämerellä loppukesästä vuosina 2010– misen ja hapen pääsyn merenpohjan läheisiin vesiker- 2012 on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 3.6). Ku- roksiin. Suomenlahdella halokliiniä esiintyy normaalis- vista voidaan päätellä, että alueet, joilla on huonoin ti sen länsi- ja keskiosissa 60 – 80 metrin syvyydessä happitilanne Suomenlahden suulla vuonna 2012, ovat (Myrberg ym. 2006). Siksi halokliinin alaiset vesiker- laajentuneet verrattuna aikaisempiin vuosiin.

Kuva 3.7. Happitilanne lähellä merenpohjaa Pohjois-Itämerellä elokuussa 2010–2012 (Suomen ympäristökeskus, SYKE 2013). Punaiset alueet viittaavat hapetto- miin olosuhteisiin.

Kuva 3.8. Happipitoisuuden vaihtelut (ml O2/l2 ; 1 m merenpohjan yläpuolella) HELCOM:in merenpohja-asemilla eri vuosina ja vuodenaikoina (Suomen ympäristökeskus, SYKE 2013).

2 ml O2/l = 1.43 mg O2/l 45 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Rannikkoalueilla vallitseva veden lämpö- ja tiheysker- 58–59 % kyllästymisarvosta. Kokonaisfosforipitoisuus rostumisrakenne määrittää happipitoisuustason lähel- tässä kerroksessa oli 26–27 µg/l. Pintavedessä vastaa- lä merenpohjaa. Kuten seuraavasta (Kuva 3.7) ilmenee, vat arvot olivat 24 µg P/l ja 26 µg P/l sekä kokonaistyp- vuosittaiset happitilanteen vaihtelut voivat olla suuria pipitoisuus oli 310 µg N/l ja 320 µg N/l. jopa samalla alueella (syvyydellä 60 – 80 metriä). Osana Nord Stream kaasuputkihankkeen seurantaa, Tilanne on erilainen matalammilla alueilla. Suojaisilla veden laadun muutoksia alimmassa vesikerrokses- alueilla lähellä rannikkoa veden rehevöityminen kas- sa seurattiin säännöllisesti vuoden 2009 lopusta vuo- vaa merialueisiin verrattuna. teen 2012 mm. Tammisaaren saaristossa sijaitsevalla asemalla läntisellä Suomenlahdella (Luode Consul- Seuraavassa on esitetty joitakin veden laatuun liittyviä ting Oy 2013). Tätä tietoa käytettiin tausta-aineistona tuloksia selvän termokliinin esiintyessä Skatafjärden rakennustöiden seurannassa. Veden syvyys asemal- 45 ja Uus-28, Bågaskärin asemilla (Ympäristöhallinto, la (Control 1) noin 20 kilometriä länteen suunnitellul- HERTTA -tietojärjestelmä). Nämä seuranta-asemat si- ta kaasuputken reitiltä oli 43 metriä. Aikasarjatietoa jaitsevat varsin lähellä suunniteltua kaasuputken reit- meriveden suolapitoisuudesta, sameudesta ja liuen- tiä. Veden kokonaissyvyys Skatafjärdenin asemalla on neen hapen pitoisuuksista tällä asemalla vuonna 2012 30 metriä ja Bågaskärin asemalla 25 metriä. Happipi- on esitetty seuraavassa (Kuva 3.8). toisuus lähellä merenpohjaa (1,0 metriä yläpuolella) oli

Kuva 3.9. Aikasarjatietoa meriveden suolapitoisuudesta, sameudesta ja happipitoisuudesta metrin korkeudella merenpohjasta vuonna 2012 Control 1-asemalla (Luode Consulting Oy 2013).

46 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

Seurantajakson aikana suolapitoisuus lähellä meren- lee vähentää typpioksidipäästöjä 80 % verrattuna ny- pohjaa vaihteli 5 – 7,5 ‰. Pieniä vuosittaisia eroja kir- kytilanteeseen. Lisäksi 1990-luvun laivojen (laivat, jot- jattiin. Kuten yllä olevasta suolapitoisuuskäyrästä il- ka on rakennettu 1.1.1990 tai sen jälkeen, mutta ennen menee, joitakin jyrkkiä vaihteluja arvoissa erotettiin 1.1.2000), joita ei tähän mennessä ole säädelty, tulee vuoden aikana. Veden sameus tässä vesikerroksessa täyttää nykyinen typpioksidipäästöjen sallittu taso pysyi yleensä alhaisena. Korkein arvo (23 NTU) vuon- (Helcom 2010). na 2012 kirjattiin vuoden lopussa. Happipitoisuudet olivat varsin hyvällä tasolla jopa kesän kerrostumisjak- Itämeren laivaliikenteen pienhiukkaspäästöt (PM) ja son lopussa. Nopeat veden laadun muutokset, kuten rikkioksidipäästöt (SOx) ovat vähentyneet (PM: -3 %, sameuden huippuarvot esiintyivät normaalisti samaan SOx: -13 %) vuodesta 2010 johtuen rikkioksidipääs- aikaan myrskyisen sään kanssa. Tämä puolestaan voi töjen erityisalueista (SECA) ja EU:n rikkidirektiivistä aiheuttaa muutoksia veden hydrografisissa olosuhteis- 2005/33/EC. Vuosi 2011 oli ensimmäinen vuosi, kun se- sa (esimerkiksi vahvat virtaukset). kä SECA että EU:n rikkidirektiivin polttoainerajoitukset olivat voimassa koko kalenterivuoden (Jalkanen ym. Asemien huoltokäyntien aikana vesinäytteitä kerättiin 2012). seurantasyvyydestä. Meriveden metallipitoisuudet olivat alhaisia tai havaintorajan alapuolella. Hiilidioksidi- (CO2) ja typpioksidipäästöt (NOx) sekä

polttoaineen kokonaiskulutus ovat kasvaneet (NOx: 373

kilotonnia, +8 %, CO2: 18,9 megatonnia, +10 %, polttoai- 3.3.6 Ilmanlaatu neen kulutus: 6 220 kilotonnia, +10 %), johtuen toden- näköisesti taloudellisen toiminnan lisääntymisestä Itä- Laivojen toiminta aiheuttaa pakokaasupäästöjä. Pää- meren alueella (Jalkanen ym. 2012). asialliset päästöt ovat typpioksidi (NOx) ja rikkioksidi (SOx). Lisäksi hiilidioksidipäästöt (CO2) vaikuttavat maailmanlaajuisesti ilmastonmuutokseen. Typpioksi 3.3.7 Melu dia (NOx) erittyy ilmaan dieselmoottorien käytöstä, kun taas rikkioksidipäästöt (SOx) ovat seurausta meripolt- Melu on ääni, joka on erityisen kova tai epämiellyttävä toaineiden palamisesta ja ovat suoraan riippuvaisia tai joka aiheuttaa häiriötä. Melu voidaan jakaa ilmassa polttoaineen rikkipitoisuudesta (Helcom 2010). kantautuvaan meluun ja vedenalaiseen meluun. Ilmas- sa kantautuvaa ja vedenalaista ääntä mitataan desibe- Hankkeen vaikutusalueen läheisyydessä ilmanlaatu on leissä (dB). Termi dB on todellisen äänen tason ja ver- ihmisten terveyden kannalta hyvällä tasolla. Keskimää- tailutason logaritminen suhde. Ilmassa kantautuvalle räiset kuukausittaiset typpidioksidipitoisuudet (NO2) äänelle ja vedenalaiselle äänelle käytettävä vertailu- rannikolla sijaitsevalla Lahemaan mittausasemalla Vi- taso on käytännön syistä erilainen. Ilmassa kantautu- rossa vaihtelivat 1,5 – 7 mikrogrammaan/m3 vuoden van äänen ja vedenalaisen äänen tasoja desibeleissä 2010 aikana. Typpidioksidin yhden vuoden keskiarvon ei voida suoraan verrata. ilmanlaatusuositus on 40 mikrogrammaa/m3 (Bartnic- ki ym. 2009). Ilmassa kantautuvan äänen tasoista Suomenlahdella ei ole selvityksiä. Voidaan olettaa, että keinotekoinen Laivojen typpioksidipäästöt vaikuttavat huomattavas- melu on enimmäkseen laivaliikenteen aiheuttamaa ja ti Itämeren rehevöitymiseen. On arvioitu, että vuonna se keskittyy pääväylien varteen. On myös olemassa 2007 laivaliikenne tuotti yli 6 % Itämeren kokonaistyp- luonnon ääniä, kuten aaltojen, sateen, ukkosen ja lin- pipitoisuudesta (Helcom 2010). tujen äänet.

Laivaliikenteen päästöjä on maailmanlaajuisesti rajoi- Vedenalainen ääni on parhaillaan tehokkaan tutki- tettu MARPOL -yleissopimuksen liitteen IV ’Alusten hai- muksen kohde Itämerellä. EU-rahoitteinen BIAS-hanke tallisten päästöjen rajoitukset ilmakehään’ mukaisesti. keskittyy ihmisten aiheuttaman vedenalaisen melun hallintaan Itämerellä. Vuoden 2014 aikana BIAS-hank- Tarkistettu liite VI edellyttää maailmanlaajuisesti, että keessa on käytössä 38 erillistä hydrofonilaitetta Itä- laivan meridieselmoottorin, joka on rakennettu 1.1.2011 meren eri osissa mittaamassa vedenalaisen melun ti- tai sen jälkeen, tulee saavuttaa 15 %:n typpioksidipääs- laa. tötason (NOx) vähennys verrattuna nykyiseen lainsää- däntöön. Siinä säädetään myös typpioksidipäästöjen Vedenalaisen melun päälähteintä ovat kaupallinen lai- erityisalueiden (NECA) muodostamisesta, joiden osal- valiikenne, kalastus, sotilastoiminta, rakennustoimen- ta edellytetään, että NECA-alueilla kulkevien laivojen, piteet, seismiset tutkimukset, huviveneily ja käytössä jotka tullaan rakentamaan 1.1.2016 tai sen jälkeen, tu- olevat tuulipuistot. Melu voi levitä pitkiä matkoja tun-

47 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

nistetusta melulähteestä ja riippuen sen voimakkuu- Eufoottinen kerros on veden valoisa pintakerros, jo- desta ja frekvenssistä, se voi häiritä merinisäkkäitä ja hon valo tunkeutuu ja jossa fotosynteesi on mahdolli- kaloja (Helcom 2010). nen. Itämeren eufoottinen kerros ulottuu 10 – 20 metrin syvyyteen. Lähellä rannikkoa eufoottinen kerros Suurin osa Itämeren merialueesta on ainakin sellaisen ulottuu enintään 15 metrin syvyyteen. melutason vaikutuspiirissä, jonka on arvioitu häiritse- vän eläinten kommunikointia (Kuva 3.9). Itämeren lajikannat koostuvat pääasiassa suolaisen veden tai makean veden lajeista, jotka eivät ole täysin sopeutuneet vallitseviin suolapitoisuuksiin. Itämerel- lä esiintyy vain muutamia varsinaisia murtovesilajeja, kuten esimerkiksi silakka, joka on sopeutunut vaihte- leviin suolapitoisuuksiin. Useat Itämeren lajit elävät esiintymisalueensa äärirajoilla. Tällainen ekosysteemi on haavoittuva ja herkästi häiriintyvä.

Suomenlahti on arktisten lintujen tärkeimpiä muut- toreittejä. Suomenlahden rannoilla ja saaristossa pe- sii parikymmentä vesilintulajia. Nisäkkäiden osalta Itämeren alkuperäisiä lajeja on neljä: harmaahylje (Ha- licoerus grypus), itämerennorppa (Pusa hispida botnica), kirjohylje (Phoca vitulina) ja pyöriäinen (Phocaena phocaena). Suomenlahden alueella esiintyvät harmaahylje ja norppa. Molemmat niistä ovat suojeltuja lajeja.

3.4.1 Pohjakasvillisuus ja pohjaeläimistö

Merenpohjan olosuhteissa eliöstön (kasvillisuuden ja eläimistön) koostumus riippuu valo-olosuhteista, suolapitoisuudesta, liuenneesta hapesta ja orgaanisen aineksen määrästä sedimentissä. Kasvillisuus vaatii valoa elääkseen ja kasvaakseen. Makrofyyttejä esiintyy Kuva 3.10. Vedenalaisen melun jakautuminen vain matalilla alueilla enimmäkseen rannikon läheisyy- Itämerellä vuosina 2003–2007. Vaikutustaso 1 dessä. Keskisellä Suomenlahdella pohjakasvillisuuden tarkoittaa, että melu on eläimstön kuultavissa; taso enimmäissyvyys on 10 – 15 metriä. Suomenlahden itäi- 2 tarkoittaa, että kommunikoinnin häiriintymistä simmässä osassa kasvillisuutta esiintyy vain 6 metrin tapahtuu; taso 3 tarkoittaa välttämisvaikutusta; syvyyteen asti. Makrofyyttien rajasyvyys useimmissa taso 4 tarkoittaa fyysisiä vaikutuksia rakentamises- Itämeren osissa on noin 30 metriä. ta (Helcom, 2010). Suomenlahden rannikolla esiintyy huomattavas- ti enemmän pohjaeläinlajeja kuin avomerellä. Lajien 3.4 Bioottinen ympäristö määrä ja tiheys vähenevät lännestä itään. Liuennut happi on rajoittava tekijä pohjaeläinlajien esiintymisel- Itämeren vesistön luonnon monimuotoisuutta leimaa le. Itämeren vaihtelevissa happiolosuhteissa laajoilla vähäinen lajimäärä ja runsas yksilöiden lukumäärä. alueilla pohjaeläinyhteisöt katoavat ajoittain kokonaan Itämeren vesistön eliöstöön vaikuttaa kerrostuminen ja elpyvät jälleen. Halokliinin vallitessa happitilanne on ja vaakatason vaihettumispinnat monien kemiallisten suuresti riippuvainen happirikkaan suolapitoisen ve- ja fysikaalisten tekijöiden osalta. Murtovesi on usein den sisäänvirtauksista. Kuolleesta eliöstöstä hajoavat liian suolapitoista makean veden lajeille ja liian lai- jäänteet kuluttavat happea. Rehevöityminen vaikut- meata useimmille merilajeille. Lähellä Suomenlahden taa Itämeren happitilanteeseen. Nämä tekijät johtavat rannikkoa erityisesti jokien suualueilla, jossa suolapi- yhä pysyvämpään happivajeeseen ja pohjaeläinlajien toisuus on alimmillaan, makean veden lajien monimuo- puuttumiseen Itämeren ja Suomenlahden syvemmis- toisuus ja määrä on runsaimmillaan. Suolapitoisuus tä osista. kasvaa länteen päin ja Itämeren länsiosassa merilaji- en monimuotoisuus on runsaimmillaan.

48 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

3.4.2 Planktonyhteisöt hanhi (Branta leucopsis) ja merilokki (Larus marinus). Molemmat lajit pesivät alueella. Plankton koostuu pieneliöistä, jotka ajelehtivat vedes- sä. Plankton jaetaan kasviplanktoniin ja eläinplankto- niin. Planktonin koostumus eri alueilla on hyvin riip- 3.4.4 Merinisäkkäät puvainen veden suolapitoisuudesta, koska merilajit vaativat korkean suolapitoisuuden ja makean veden Itämerellä elää neljä merinisäkäslajia. Näistä kolme on lajit pitävät enemmän makeasta vedestä. Vuoden- hylkeitä: kirjohylje (Phoca vitulina), harmaahylje (Ha- ajalla on vaikutusta valon määrän, lämpötilan ja kas- lichoerus grypus) ja itämerennorppa (Phoca hispida vua rajoittavien ravinteiden sekä veden pystysuoran botnica). Näistä vain harmaahylje ja itämerennorppa sekoittumisen kautta, joka kuljettaa planktonia pois esiintyvät tavallisesti Suomenlahdella. Neljäs merin- eufoottisesta kerroksesta. Nämä tekijät aiheuttavat isäkäslaji on pyöriäinen (Phocoena phocoena). Se elää myös lajien runsautta tiettyinä vuodenaikoina. pääasiassa eteläisellä Itämerellä ja esiintyy vain ajoittain Suomenlahdella. Koska eläinplankton käyttää pääasiassa ravinnokseen kasviplanktonia, myös eläinplanktonin koostumukses- Yleisesti ottaen hyljekannat ovat selvästi pienenty- sa on vuodenajoista johtuvaa vaihtelua. Lämpötila ja neet. Harmaahylje ja itämerennorppa ovat suojeltuja saalistus toimivat myös eläinplanktonkannan kasvua lajeja mm. EU:n luontodirektiivin perusteella (liitteet rajoittavina tekijöinä. Talven aikana planktonmää- II ja IV). Huolimatta viimeaikaisesta kannan kasvus- rät ovat vähimillään. Valon lisääntyessä kasviplank- ta, harmaahylje on listattu uhanalaiseksi lajiksi (Kan- ton alkaa kasvaa nopeasti. Kasvu pysähtyy kun jokin sainvälinen luonnonsuojeluliitto, IUCN, punainen lis- oleellinen ravinne (yleensä liuennut typpi) on kulunut ta). Itämerennorppa on listattu vaarantuneeksi lajiksi. loppuun pintavedestä. Liiallinen tuotettu biomassa Molemmat lajit on myös luokiteltu lähes uhanalaisik- laskeutuu merenpohjaan, lahoaa ja kuluttaa happea. si lajeiksi Suomen luonnonsuojelulain mukaan. Virossa Rehevöityminen on muuttanut planktonlajien koostu- itämerennorppa on määritelty suojeltujen lajien luok- musta ja sinilevä on hyötynyt tästä. kaan II.

Itämerennorppakanta Itämerellä on noin 6 000 – 9 000 3.4.3 Linnusto yksilöä. Sen kanta Suomenlahdella ei ole tarkasti tiedossa. Havaintojen mukaan alueella on muutama sa- Itämeren rannikkoalueet ovat tärkeitä talvehtimis- ja ta yksilöä. Laji vaikuttaa olevan harvinainen sekä Suo- pesimisalueita monille lintulajeille. Merilinnusto koos- men että Viron puolella Suomenlahtea. Suurin osa tuu avomeren lajeista, kuten kuikista (Gavia arctica), norppakannasta esiintyy Venäjän puolella Suomenlah- lokeista (Laridae), ruokeista (Alca torda) sekä pohjas- tea, jossa jääolosuhteet ovat suotuisimmat. Metsäs- ta ravintonsa saavista lajeista, kuten puolisukeltajista, tys, saastuminen ja kalaverkkoihin hukkuminen ovat sorsista, koskeloista ja nokikanoista. Itämeri on tärkeä vähentäneet itämerennorppakantaa. muuttoreitti erityisesti vesilinnuille sekä tundra-alueilla pesiville hanhille ja kahlaajalinnuille. Harmaahyljekanta on kasvanut viime vuosien aikana suhteellisen nopeasti. Vuoden 2007 laskennoissa Itä- Useita tärkeitä lintualueita Itämerellä ja sen välittö- merellä tavattiin noin 20 000 yksilöä, joista alle 1 000 mässä läheisyydessä on määritetty suojelualueiksi yksilöä oli Suomenlahdella. Harmaahylkeet voivat liik- Ramsar-sopimuksen tai EU:n lintudirektiivin mukaan. kua pitkiä matkoja rantautumispaikkojen välillä eikä Lisäksi lintualueita on suojeltu kansallisella lainsää- selviä erillisiä kantoja ole. dännöllä. Suomenlahdella suunnittelualueen läheisyy- dessä sijaitsevat Suomen IBA-lintualueet (Important Lähin hylkeen rauhoitusalue sijaitsee Krassin luodolla Bird Areas) on esitetty kuvassa 4.4. Suunnittelualuet- noin 17 kilometriä länteen Pakrineemen rantautumis- ta lähinnä sijaitsee IBA-alue FI080, Tammisaaren ja In- kohdasta. Krassin luoto ja ympäröivä merialue rannan koon läntinen saaristo. Kirkkonummen saariston IBA- läheisyydessä on osoitettu harmaahylkeen suojelluksi alue FI082 vastaa samannimistä Natura 2000 aluetta. lisääntymisalueeksi. Tammisaaren ja Inkoon läntisen saariston tärkeitä lajeja ovat merikotka (Haliaeetus albicilla), kalalokki (La- On mahdollista, että Balticconnector -kaasuputken rei- rus canus), räyskä (Sterna caspia), merilokki (Larus tillä on hyljeluotoja. Arviointivaiheessa tullaan mää- marinus) ja riskilä (Cepohus grylle). Näistä merikot- rittämään tärkeät hylkeen esiintymisalueet ja arvioi- ka talvehtii alueella ja muut lajit pesivät siellä. Kirk- maan hankkeen mahdolliset vaikutukset niihin. konummen saariston tärkeitä lajeja ovat valkoposki-

49 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 3.11. Harmaahylkeitä (Halichoerus grypus) (Wikimedia Commons 2006)

3.4.5 Kalat

Itämeren murtovesiolosuhteista johtuen alueella on Kutualueet ja -ajankohdat vaihtelevat eri lajien välil- melko vähän kalalajeja, arviolta noin 70 merilajia ja lä. Esimerkiksi silakka kutee matalissa kasvillisuuden 30 – 40 murtoveden tai makean veden lajia. Suomen- peittämissä kovapohjaisissa rannikkovesissä keväällä lahden alhainen suolapitoisuus on rajoittava tekijä mo- tai syksyllä, kun taas kilohaili kutee ulapalla Itämeren nille merilajeille ja syvemmät alueet ovat usein huono- syvillä alueilla helmikuun ja elokuun välillä. Kilohaili ja elinympäristöjä pohjakaloille yleisestä happikadosta kutee Suomenlahdella kesäkuukausien aikana. johtuen. Taloudellisesti tärkeimpiä lajeja ovat turska (Gadus morhua), silakka (Clupea harengus), kilohaili (Sprattus sprattus) ja lohi (Salmo salar). Vain näil- 3.5 Sosioekonomiset olosuhteet lä neljällä lajilla on Itämeren kansainvälisen kalastus- komitean (IBSFC) mukaiset kalastuskiintiöt Itämeren 3.5.1 Alusliikenne alueella. Turska on yleinen laji Itämeren alueen etelä- osissa. Turska voi tilapäisesti siirtyä pohjoiseen Tans- Suomenlahdella liikkuu suuri määrä aluksia joka vuosi. kan salmien läpi tulevan suolapitoisen veden purkauk- Suurin osa kaupallisesta liikenteestä Suomenlahdella sen jälkeen. noudattaa reittijakojärjestelmää (TSS), kuten merenkulun navigointikartassa on esitetty (Kuva 3.11). Suo- Muita Suomenlahdella esiintyviä lajeja ovat mm. an- menlahden meriliikennettä valvovat meriliikennekes- kerias (Anguilla anguilla), taimen (Salmo trutta), kam- kukset Helsingissä, Tallinnassa ja Pietarissa osana pela (Plathichthys flesus), hauki (Esox lucius), kuha pakollista Suomenlahden alusliikenteen ilmoittautu- (Sander lucioperca), ahven (Perca fluviatilis), kuore misjärjestelmää (GOFREP). Aluksien, joiden bruttove- (Osmerus eperlanus) ja siika (Coregonus lavaretus). toisuus (GT) on yli 300, vaaditaan noudattavan järjes- Lisäksi saaristossa esiintyy makean veden lajeja, ku- telmää. ten pasuri ja särki.

50 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

AIS-järjestelmän (Automatic Identification System) Alusliikenteen tiheys tietoja analysoimalla saadaan yksityiskohtaisem- paa tietoa Suomenlahden ylittävästä alusliikenteestä AIS-järjestelmän tietojen perusteella on mahdollista kaasuputken reitillä Suomen ja Viron välillä. AIS-jär- tehdä alusliikenteen tiheyskuva, joka esittää aluslii- jestelmää käytetään tietojen vaihtoon alusten välillä kenteen kuvan tietyllä alueella. Alusliikenteen tiheys- sekä alusten ja maa-asemien välillä. AIS-järjestelmällä kuva on laadittu AIS-järjestelmän vuoden 2012 tietojen varustettu alus lähettää jatkuvasti tietoa sen nimestä, perusteella, joka sisältää kaasuputken reitin ja osan sijainnista, määränpäästä, nopeudesta, kurssista ym. Suomenlahtea.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) päätti, et- Alusliikenteen tiheys on seuraavalla kartalla (Kuva tä vuoden 2004 loppuun mennessä kaikki alukset, joi- 3.12). Kartan väriasteikko vaihtelee keltaisesta punai- den bruttovetoisuus (GT) on yli 300, tulee varustaa sen, mustan ja violetin kautta vihreään. Keltaisella vä- AIS-järjestelmän A-luokan lähettimillä. Joitain poik- rillä osoitetuilla alueilla on alhainen alustiheys, kun keuksia tästä säännöstä kuitenkin on, esimerkiksi so- taas vihreillä alueilla alusliikenteen vuosittainen mää- ta-aluksilta ei vaadita AIS-järjestelmää. Viime vuo- rä on yli 1 500. Kuvasta huomataan, että suurin osa sien aikana AIS-järjestelmän B-luokan lähettimet ovat alusliikenteestä noudattaa reittijakojärjestelmää Suo- yleistyneet pienemmissä aluksissa (alle 300 GT). menlahdelle tultaessa ja sieltä lähdettäessä. Aluslii- kenteen tiheys on myös suuri Helsingin ja Tallinnan vä- Vanhaa AIS-järjestelmän tietoa on hankittu Tanskan lillä kaasuputken reitin itäpuolella. merenkulkuviranomaisilta, joilla on käytössä HELCOM AIS-järjestelmän serveri, joka sisältää AIS-järjestel- Alusliikenteen tiheyskuvan mukaan 10 eri reittiä voi- män tiedot koko Itämeren alueelta. AIS-järjestelmän daan tunnistaa joko ylittävän kaasuputken tai kulke- tietoja koko vuodelta 2012 on käytetty alusliikenteen van läheltä sitä. Em. 10 reittiä on merkitty kuvaan 3.12 tilastojen laadinnassa. vuosittaisia ylitysmääriä kuvaavalla numerolla. Kuvas- ta huomataan, että suurin osa liikenteestä tulee Suo- menlahdelle (reitti G) / lähtee Suomenlahdelta (reitti F) siten, että se ylittää kaasuputken suunnilleen kes- keltä sen reittiä.

Kuva 3.12. Merenkulun navigointikartta

51 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Lähellä Suomen rannikkoa on rannikkoliikenteen reit- Alusliikenteen ylitysten vuosittainen määrä reiteittäin tejä (reitit A, B, C). Vakinaisten asukkaiden lisäksi In- on esitetty seuraavassa (Taulukko 3.1). Liikennemäärät koon ja sen lähikuntien saaristossa on runsaasti lo- lähellä rannikkoa kulkevilla reiteillä A, B ja C ovat var- ma-asuntoja ja kesäasukkaita. Siksi pienveneliikenne sin vähäisiä. On huomattava, että näitä reittejä käyt- on saaristoalueella erittäin vilkasta. Helsingistä Han- tävät alukset ovat enimmäkseen huviveneitä, joilta ei koon johtava rannikkoväylä on Suomen vilkkaimpia vaadita AIS-järjestelmää, joten todellinen alusmäärä vesiväyliä. Inkoossa rannikkoväylällä saattaa kesävii- näillä reiteillä on siten korkeampi. konloppuisin liikennöidä tuhansia veneitä. Inkoon saaristossa kaasuputken reitillä liikkuu myös paljon am- Taulukko 3.1. Vuosittainen alusliikenteen määrä mattikalastajia. tunnistetuilla reiteillä (lähteenä AIS-järjestelmän tiedot vuodelta 2012) Reitti H johtaa myös Suomenlahdelle / Suomenlahdel- ta, mutta alukset käyttävät ”oikotietä” reittijakojär- Reitti Ylitysten määrä / v jestelmän eteläpuolelta. Reitti I on tarkoitettu länteen A 350 Tallinnasta lähtevälle / Tallinnaan tulevalle liikenteelle, B 450 kun taas reittiä J käyttää Paldiskista itään/pohjoiseen C 250 kulkeva liikenne. Paldiskin eteläinen satama sijaitsee D 1 200 50 kilometriä Tallinnasta länteen ja se on kolmanneksi E 1 800 suurin Tallinnan viidestä satamasta. Sataman ydintoi- F 12 500 minnot keskittyvät Viron vienti- ja tuontiliikenteen se- G 11 900 kä transitoliikenteen käsittelyyn. H 1 350 I 3 150 J 650

Kuva 3.13. Alusliikenteen tiheyskuva. Lähteenä AIS-järjestelmän tiedot vuodelta 2012

52 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

Seuraavassa taulukossa (Taulukko 3.2) on esitetty alus- alukset ja säiliöalukset ovat hallitsevina alustyyppeinä ten tyyppijakauma kullakin reitillä. Suurin osa reiteillä reiteillä D, F, G ja H. Reittijakojärjestelmän pohjoispuo- A, B ja C (kategoria ”Muut alukset”) kulkevista aluk- lelta kulkevaa reittiä E käyttävät matkustaja-alukset, sista on huviveneitä. Reitillä C kategorian ”Muut aluk- kuten MS Mariella ja MS SPL Princess Anastasia mat- set” sisältävät myös vartio- ja pelastusalukset. Rahti- kallaan Suomenlahden satamiin/satamista (Kuva 3.13).

Taulukko 3.2. Alusten tyyppijakauma tunnistetuilla reiteillä (lähteenä AIS-järjestelmän tiedot vuodelta 2012)

Reitti Matkustaja-alus Rahtialus Säiliöalus Muut alukset A 0,4% 1,6% 1,6% 96,4% B 3,7% 9,5% 1,2% 85,7% C 0,6% 5,3% 0,0% 94,1% D 1,7% 75,4% 3,9% 19,0% E 67,4% 27,0% 0,7% 4,9% F 6,0% 63,3% 29,4% 1,3% G 5,8% 63,1% 29,8% 1,3% H 0,0% 95,0% 1,9% 3,1% I 34,6% 27,8% 20,1% 17,6% J 0,2% 35,1% 32,6% 32,1%

Suomenlahden ylittävien alusten pituusjakauma antaa käsityksen reiteillä kulkevien alusten koosta. Rei- teillä A – C kulkevat alukset ovat hyvin pieniä, pituudeltaan alle 25 metrin aluksia. Tämä kuvastaa sitä, että nämä reitit ovat pääasiassa huviveneiden käytös- sä. Reitillä D kulkee pääasiassa pituudeltaan 50 – 100 metrin aluksia, kun taas reitillä E kulkevien suurempi- en alusten pituus on 150 – 225 metriä. Reiteillä F ja G reitinjakojärjestelmän piirissä alusten jakauma on hyvin samanlainen käsittäen pituudeltaan yli 75 metrin alukset. Reittiä H käyttävät pituudeltaan 75 – 150 met- riset alukset. Alukset reitillä I ovat laajasti jakautuneet siten, että 1/3 aluksista on pituudeltaan yli 175 metriä. Reittiä J käyttävät alukset ovat pääasiassa alle 100 metrin pituisia.

Kuva 3.14. Ylempi kuva: MS Mariella. Alempi kuva: MS SPL Princess Anastasia. Lähde: www.marinetraf- fic.com

Taulukko 3.3. Alusten pituusjakauma tunnistetuilla reiteillä (lähteenä AIS-järjestelmän tiedot vuodelta 2012)

Reitti 0-25 25-50 50-75 75-100 100-125 125-150 150-175 175-200 200-225 >225 A 90,1% 5,7% 3,2% 0,7% 0,0% 0,0% 0,4% 0,0% 0,0% 0,0% B 81,9% 10,8% 2,3% 4,8% 0,0% 0,0% 0,3% 0,0% 0,0% 0,0% C 92,3% 6,1% 1,7% 0,0% 0,0% 0,0% 0,0% 0,0% 0,0% 0,0% D 4,6% 11,0% 32,5% 31,1% 8,3% 5,7% 3,5% 3,1% 0,3% 0,0% E 1,9% 2,3% 2,8% 9,3% 4,8% 1,7% 20,1% 25,7% 30,4% 1,1% F 1,1% 0,5% 0,9% 15,5% 14,0% 18,2% 15,9% 15,6% 7,1% 11,1% G 1,1% 0,5% 0,9% 15,1% 13,9% 18,0% 16,3% 15,5% 7,5% 11,1% H 2,3% 1,5% 4,2% 61,5% 13,7% 15,4% 0,6% 0,2% 0,0% 0,6% I 10,4% 5,4% 7,0% 25,2% 7,2% 5,2% 2,5% 19,2% 12,1% 5,8% J 14,6% 20,1% 9,8% 41,5% 2,7% 8,3% 1,9% 0,7% 0,5% 0,0%

53 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Perustuen Liikenneviraston vuoden 2012 kansainvä- 26/2004 ja (EY) n:o 1386/2006 mukaan se, jota käy- lisiin ja kotimaisiin laivaliikenteen tilastoihin, Inkoon tetään yleisimmin aluksessa vuoden kalastuskauden satamaan saapui noin 400 alusta. Saapuvien alusten tai kalastussesongin aikana (Liite 1). Pyydykset täytyy määrässä tulee todennäköisesti tapahtumaan huo- ilmoittaa rekisteriin. Erillinen tilastointi on myös ole- mattavia muutoksia kun Inkoon voimalaitos (Fortum) massa rannikko- ja avomeritroolaukseen ja muuhun suljetaan. kalastukseen.

Kalastus EU:n vesillä on Suomen ja Viron kansallisen 3.5.2 Kalastus lainsäädännön alaista, jota sovelletaan yhdenmukai- sesti Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan Inkoon saaristossa toimii useita ammatti- ja virkistys- kanssa, jota säätelevät artiklat 17 ja 20 sekä liitteen I kalastajia. Kalastus on tärkeä elinkeino monille saa- pykälä 9 ja muut Neuvoston asetuksen n:o 2371/2002 riston asukkaille. Vuonna 2011 Suomenlahden ammat- säännökset. Molemmat maat ovat hyväksyneet oman tikalastuksen saalis oli 11 792 000 kiloa. Noin puolet lainsäädäntönsä yhteisillä puitteilla. Virolaisilla ja suo- saaliista koostui kilohailista ja alle puolet silakasta. malaisilla kalastajilla on kalastusoikeudet omalla ka- Vuonna 2012 Suomenlahden ammattikalastuksen saa- lastusvyöhykkeellään ja aluevesillä. Suomenlahden lis oli 8 900 000 kiloa (-24,5 %). Virkistyskalastajien merirajasta Suomen ja Viron välillä on sovittu kahden- vuotuinen kalansaalis oli vuonna 2009 Uudenmaan ja välisellä sopimuksella merivyöhykerajasta Suomen- Kaakkois-Suomen alueella noin 2,5 miljoona kiloa. Ki- lahdella ja pohjoisella Itämerellä Suomen tasavallan lohaili, silakka ja kuha ovat pyydetyimmät lajit ammat- ja Viron tasavallan välillä 18.10.1996. Sopimuksen ar- tikalastuksessa sekä ahven, hauki ja särki ovat pyy- tiklassa 2 on luettelo koordinaateista. Lisäksi Suomi, detyimmät lajit virkistyskalastuksessa. (RKTL 2013 ja Viro ja Ruotsi ovat sopineet merivyöhykerajojen koh- 2012, Seppänen ym. 2011). tauspisteestä Itämerellä (Artikla 1) Tallinnassa tammi- kuussa 2001. Suomen etelärannikolla on 25 kalastusaluetta, jotka ovat Suomen kalatalouden keskusliiton jäseniä. Ka- Kalastus 12 mailin rannikkoalueen sisällä on sallit- lastusalue on laillinen yhteistyöjärjestö, joka edistää tu vain kunkin maan kalastajille, ellei muusta ole erik- kalataloutta omalla alueellaan. Kalastusalueen pe- seen sovittu. Kalastus on sallittua muille Itämeren rustehtäviin kuuluvat kalavesien hoito ja kalastuksen alueen EU-maille 12 mailin alueen ja aluevesien ulko- valvonta. Suomenlahden avomerellä ruudut 48H3 ja puolella. Tällaista kalastukselle sallittua aluetta ei kui- 48H4 ovat merkittävimmät alueet Suomen ammat- tenkaan ole suunnitellulla kaasuputken reitillä. Täs- tikalastuksen kannalta. Balticconnectorin reitti kul- tä huolimatta Neuvosto asettaa vuosittain rajoituksia kee ICES-alueella 32 (Suomenlahti) alkaen Inkoosta ja tiettyjen kalalajien kalastusmahdollisuuksille Itämerel- päättyen Paldiskiin. Se kulkee seuraavien ruutujen lä- lä kansalliset kalastusalueet mukaan lukien. Viron ta- pi: 49H4 (Suomen sisäisillä aluevesillä), 48H4 (Suo- lousvyöhykkeen ja aluemeren välinen sisäraja on mää- men ja Viron aluevesillä ja talousvyöhykkeillä), 47H4 ritetty Parlamentin toimesta Viron talousvyöhykelain 1 (Viron aluevesillä) (Kuva 3.14). Kaasuputki saattaa ai- pykälässä. Viron perusviiva on määrätty Viron merira- heuttaa vaikutuksia troolaukseen. joja koskevan lain liitteessä 1.

Troolityyppien virallisten tunnistuskoodien mukaan Suunnittelualueella on noin 30 mahdollista virolaista välivesitroolien alaluokat ovat OTM (troolit, jotka hi- troolausyritystä ja troolaria, joilla on oikeus troolika- nataan aluksen sivusta tai perästä), PTM (paritroolit) lastukseen kaasuputken reitillä. Todellinen troolaus- ja TM (välivesitroolit, täsmentämätön). Pohjatroolien alusten määrä suunnittelualueen lähistöllä on arvi- alaluokat ovat TBB (puomitroolit), OTB (pohjatroolit, olta 10 – 20. Arviointimenettelyn aikana ylityskohdat, hinataan aluksen sivusta tai perästä), PTB (paritroo- alusten romutustiedot ja saalistiedot tarkistetaan, mi- lit), TB (pohjatroolit, täsmentämätön). Muita luokkia kä vähentää niiden alusten määrää, joihin kaasuput- ovat OTT (parilliset ovitroolit), OT (troolit, täsmentä- ki mahdollisesti vaikuttaa. Viron maatalousministeriön mätön), PT (paritroolit, täsmentämätön) ja TX (muut kalatalousosastolla on satelliittijärjestelmän tietoja ja troolit, täsmentämätön). Alukset on jaettu alaluokkiin, saalistietoja, jotka raportoidaan EU:n kalastuksen val- kuten avomeritroolareihin ja rannikkotroolareihin se- vontaan. Romutustiedot syötetään EU:n kalastusalus- kä pohjatroolareihin ja välivesitroolareihin. Suurin osa rekisteriin. aluksista käyttää pääasiallista ja toissijaista pyydystä, jos se on sallittu kansallisen lainsäädännön mukaan. Pohjatroolausta harjoitetaan Suomenlahdella vain lä- Pääasiallinen pyydys on Komission asetuksen (EY) n:o hellä Viron rannikkoa. Pohjatroolisaaliiden osuus on

54 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

alle 3 % koko troolisaaliista. Epätasaiset ja kiviset poh- Suomessa kiintiöt jaetaan kalastusaluksille ilman eril- jaolosuhteet eivät sovellu pohjatroolaukseen. Viron ki- lisiä osuuksia. Suomalaisilla yli 16-metrisillä troolareil- lohailin saalismäärä troolipyydyksillä ruudusta 48H4 la on vuosittain noin 10 – 40 kalastuspäivää ruudussa oli 8 000 000 kilogrammaa vuonna 2008, mikä on yli 48 H4. Suomessa kaasuputken reitillä ei ole pohjat- kymmenkertainen Suomen saalismääriin verrattuna. roolareita ja pohjatroolaus on nykyisin kielletty. Si- Silakan saalismäärä troolipyydyksillä ruudusta 48H4 lakkasaalis troolipyydyksillä on vaihdellut 140 000 oli 3 000 000 kg vuonna 2008. Nämä saalismäärät kilogrammasta yli 600 000 kilogrammaan ja kilohai- olivat noin 7 000 000 ja 2 000 000 kg vuonna 2006, lisaalis troolipyydyksillä on vaihdellut 300 000 ki- sekä 9 000 000 ja 2 500 000 kg vuonna 2007. Viro- logrammasta yli 600 000 kilogrammaan. Ruudussa laiset troolarit saivat myös vuonna 2008 ison kilohai- 49H4 lähellä Suomen rannikkoa on käytetty vain verk- lisaaliin (noin 1 650 000 kg) ja silakkasaaliin (melkein koja ja erityyppisiä rysiä. Kokonaissaalis on ollut alle 800 000 kg) läheltä rannikkoa Viron ruudusta 47H4. 10 000 kilogrammaa koostuen enimmäkseen lohesta Näin ollen troolaus Viron vesillä on tehokkaampaa kuin ja silakasta. Suomen vesillä. Näissä ruuduissa ei kuitenkaan kirjat- tu yhtään pohjatroolisaalista vuosina 2006 – 2008. Vi- rossa vuosittaiset EU-kiintiöt jaetaan kalastusyrityksil- le täsmällisine vaihto-osuuksineen.

Kuva 3.15. Suomen ja Viron kalastusvyöhykkeet

55 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Suomenlahdella on useita mahdollisia miinoitettuja alueita. Vuosina 1939 – 1945 Suomenlahteen laskettiin tuhansia miinoja, joista valtaosa raivattiin sodan pää- tyttyä. Suomenlahdessa saattaa kuitenkin edelleen olla miinoitetuilta alueilta irtaantuneita ja uponneita miinoja. Suunniteltu kaasuputken reitti ylittää näitä alueita Suomen ja Viron aluevesillä (Kuva 3.16).

Miinojen lisäksi Suomenlahteen on upotettu suuri määrä muunlaisia ammuksia viime vuosikymmenien aikana. Venäjän puolustusministeriön navigoinnin ja hydrografian tutkimusinstituutti (The National Scien- tific and Research Institute of Navigation and Hydro- Kuva 3.16. Kalastusalus (Verkkoapaja 2010) graphy, Ministry of Defence of the Russian Federation) on raivannut ammuksia Itämereltä, mm. Viron rannikon edustalta. 3.5.3 Sotilasalueet ja mereen upotetut ammukset ja jätteet Myös Viron puolustusvoimat raivaavat ammuksia ja vaihtavat tietoa niihin liittyen. Viron vesillä on tehty Suunnitellun kaasuputken reitin läheisyydessä on Suo- vaarattomaksi 850 ammusta vuodesta 1994 lähtien. 3 men puolustusvoimien käytössä olevia alueita (Kuva 3.16). Suunniteltu kaasuputken reitti kulkee puolustus- Erityinen HELCOMin alainen mereen upotettujen ke- voimien Upinniemen suoja-alueen ja Upinniemen am- miallisten jätteiden työryhmä (HELCOM CHEMU) on puma-alueen läpi. Suoja-alueiden tarkoituksena on tarkastellut Itämereen upotettuja kemiallisia jätteitä. myötävaikuttaa Suomen alueellisen koskemattomuu- Mereen upotetut jätteet ovat saattaneet ajelehtia al- den turvaamiseen. Ne ovat tärkeitä maan turvallisuu- kuperäiseltä jättöpaikaltaan. Kalastajat ovat ajoittain den ja alueellisen valvonnan järjestämisen kannalta löytäneet upotettuja jätteitä. Olemassa olevien tietoja ne ovat tarkasti rajattuja alueita Suomen aluevesil- jen mukaan Suomenlahteen ei ole upotettu kemialli- lä, joita koskevat erityismääräykset. Suoja-alueella ei sia aseita. saa harjoittaa laitesukellusta tai merenkulkuun tavan- omaisesti kuulumatonta vedenalaista toimintaa, kuten Balticconnector-hankkeessa vuonna 2006 tehtyjen poijujen ankkuroimista merenpohjaan, pohja-aines- merenpohjatutkimusten mukaan turvallisuutta vaa- ten ottoa ja läjitystä, kaapelin laskua tai kaikuluotaus- rantavia tekijöitä, kuten miinoja, upotettuja aseita tai ta. Merenpohjan tutkimus ja kartoitus ilman lupaa on vaarallista jätettä ei ole löydetty suunnitellun kaasu- myös kielletty. putken läheisyydestä. Silloin mittaamiseen käytettiin laitteita, jotka kuvasivat merenpohjan 150 – 400 met- Kaasuputken reitti kulkee Suomen puolustusvoimi- rin leveydeltä ja pystyivät erottamaan kooltaan vä- en ampuma-alueen läpi, jossa suoritetaan säännölli- hintään 20 cm suuruiset esineet. Itse merenpohjan lisesti ammuntoja. Ammuntojen aikana ovat voimassa säksi laitteilla voidaan erottaa merenpohjan alla oleva tiukat toimenpiderajoitukset. Suomessa puolustus- maaperätyyppi. Lopulta on kuitenkin mahdollista, et- voimien johto ja puolustusministeriö ovat antaneet tä suunnitellun kaasuputken läheisyydessä on miinoja ennakkolausunnon kaasuputken reiteistä ja tämä on ym., joita ei ole vielä löydetty. otettu huomioon kaasuputken reittiä suunniteltaessa. Suomen puolustusvoimien alueiden lisäksi myös Vi- 3.5.4 Kulttuuriperintö ron puolustusvoimilla on harjoitusalue lähellä suunniteltua kaasuputken reittiä Suomenlahden Viron puo- 3.5.4.1 Kulttuuriperintö Suomen vesialueilla leisella rannikolla. Virossa on todettu yhteistyössä lähellä kaasuputken reittiä ministeriöiden kanssa, ettei suunniteltu kaasuputki kulje Viron puolustusvoimien kannalta sopimattomien Hankkeen kannalta olennaiset kulttuuriperintökoh- alueiden läpi. teet käsittävät lähinnä laivojen hylkyjä ja muita me- riarkeologisia kohteita (Kuva 3.17). Hylkyjä löytyy lä- hinnä laivaväylien varrelta ja satamien läheisyydestä. Muita arkeologisia kohteita tavataan yleensä matalil-

3 Viron puolustusvoimien verkkosivut: www.mil.ee/et/kaitsevagi/merevagi

56 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

Kuva 3.17. Suomen puolustusvoimien sotilasalueet ja miinavaara-alueet kaasuputken läheisyydessä

ta vesialueilta, jotka ovat aiemmin olleet merenpin- valtakunnallisesti arvokas kohde. Barösundin kulttuu- nan yläpuolella. Museoviraston mukaan suunnitellun rimaisema on tunnettu kuusi kilometriä pitkästä laiva- kaasuputken (VE FIN 2) välittömässä läheisyydessä väylästä suojaisassa salmessa Barölandetin ja Orslan- on laivan hylky. Tämä hylky (puinen hylky 1700-luvul- detin välissä. Barösundin saaristo sijaitsee Barösundin ta) sijaitsee Jacobramsjön saaren kaakkoispuolella. On kulttuurimaiseman eteläpuolella ja se on tunnettu laa- mahdollista, että kaasuputken läheisyydessä on lisää jasta merellisestä kulttuurimaisemasta. Maanpäällisiä hylkyjä, joita ei ole vielä löydetty. Tosin vuonna 2006 kiinteitä muinaisjäännöksiä tunnetaan runsaasti man- tehtyjen merenpohjatutkimusten mukaan kaasuput- tereen puolelta läheltä rantaa. Putkilinjan länsipuolel- ken välittömässä läheisyydessä ei ole muita hylkyjä lu- la on muinaisjäännösten ketju, johon kuuluu pronssi- kuun ottamatta jo mainittua puista hylkyä. ja rautakautisia röykkiöitä. Älgsjöskatanilla tiedetään olleen muinainen linnake. Lähellä suunniteltua kaasuputkea on kulttuurihistori- allisesti merkittäviä kohteita, esimerkiksi Skeppön ja Saariston kulttuurimaisemaa ovat vuosien saatossa Storramsjön kulttuuriympäristöt, luotsitorppia mm. muuttaneet kesäasutuksen lisääntyminen oheisraken- Bågaskärissä sekä Stora ja Lilla Fagerön saarten vah- teineen ja sen perinteisestä poikkeava sijoittelu, venei- tituvat. Perinnemaisemista Östervikin laitumet ovat ly sekä Joddbölessä sijaitseva voimalaitos ja muu teol- linen toiminta.

3 Viron puolustusvoimien verkkosivut: www.mil.ee/et/kaitsevagi/merevagi

57 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 3.18. Kulttuuriperintöalueet kaasuputken läheisyydessä Suomen rannikon läheisyydessä

3.5.4.2 Kulttuuriperintö Viron vesialueilla 3.5.5 Tieteellinen perintö lähellä kaasuputken reittiä Suomenlahdella on ympäristön pitkäaikaisseuran- Viron kansallisperintölautakunnan tietokannan (2013) ta-asemia, joita hoidetaan useiden Itämeren maiden mukaan suunnittelualueen läheisyydessä Viron ran- toimesta. Kaksi näistä sijaitsee 1 – 4 kilometrin etäisyy- nikkovesillä on kaksi tunnettua kulttuuriperintökoh- dellä suunnitellusta kaasuputkesta ja ne otetaan huo- detta. Lähin hylky (nimi ei tiedossa) sijaitsee 5 kilo- mioon arvioinnissa. metriä Pakrineemen rantautumiskohdasta (VE EST 2) lähellä Pakrin niemimaan kärkeä. Toinen hylky sijaitsee Lohusalun niemen edustalla ja sitä kutsutaan 3.6 Itämeren suojelu ja suojelualueet ”Fenniaksi”. Sen etäisyys putken rantautumiskohdista on yli 9 kilometriä. Muista hylyistä reitin läheisyydes- Itämerta suojellaan sekä kansallisin että kansainväli- sä lähellä Viron rannikkoa ei ole tietoa, mikä ei kuiten- sin toimin. Suomen valtioneuvoston periaatepäätös kaan tarkoita sitä, ettei niitä olisi olemassa. toimista Itämeren suojelemiseksi julkaistiin vuonna 2002 ja kesäkuussa 2009 valtioneuvosto hyväksyi se- lonteon Itämeren haasteista ja Itämeripolitiikasta, joka antaa tavoitteille uuden määritelmän. Suurimpina

58 SUOMENLAHDEN NYKYTILA

huolenaiheina ovat mm. rehevöityminen johtuen valuma-alueelta Itämereen kulkeutuvasta ravinnekuor- masta, vaaralliset aineet, päästöt ja merenkulun riskit (kuten onnettomuudet, tulokaslajit). Kansallisilla ohjel- milla Suomessa pyritään parantamaan rannikkovesien tilaa ja säilyttämään alueen luontoarvot. Kansainvä- lisellä yhteistyöllä suojellaan ympäristöä avomerellä. Esimerkiksi Suomen merialueilla sijaitsee sekä kansallisin toimin perustettuja kansallispuistoalueita (Metsä- hallitus) että kansainvälisin toimin perustettuja Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita. Lisäksi Pohjois-Itä- merellä ja Suomenlahdella sijaitsee useita muita yksi- tyisillä ja kansallisilla alueilla sijaitsevia suojelualueita, joista useat kuuluvat myös Natura 2000 -verkostoon.

Suunniteltu kaasuputken reitti kulkee kahden suojelualueen läpi, jotka kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Nämä ovat Inkoon saariston Natura 2000 -alue Suo- messa sekä Pakrin rannikon Natura 2000 -alue Viros- sa (ks. Kuva 4.4 ja Kuva 5.8).

Itämerta suojellaan myös erilaisten suojeluohjelmien avulla. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (HELCOM, Helsinki komissio) on Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen hallintoelin. Ensimmäinen sopimus allekirjoi- tettiin vuonna 1974 kaikkien Itämeren rantavaltioiden toimesta. Rantavaltiot ja Euroopan yhteisö allekirjoit- tivat uudistetun sopimuksen vuonna 1992, joka tuli voimaan vuonna 2000. HELCOM toimii sopimusosapuolien hallitusten välisen yhteistyön kautta. Se pyrkii rajoittamaan ravinnekuormien ja haitallisten aineiden pääsyä Itämereen, parantamaan meriliikenteen turvallisuutta ja onnettomuuksiin varautumiskykyä se- kä suojelemaan ja säilyttämään meri- ja rantaluonnon monimuotoisuutta.

Itämeren maiden neuvosto hyväksyi Itämeren kestä- vän kehityksen ohjelman (Baltic Agenda 21) vuonna 1998. Strategiset yhteistyöalueet vuosina 2010 – 2015 liittyvät ilmastonmuutokseen ja kestävään kehityk- seen.

59 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

4 Nykytilanne Inkoon alueella

4.1 Yleiskuvaus ja silttiä sijaitsee kalliokohoumien painanteissa ja laajoilla alavilla alueilla. Inkoon kunta sijaitsee Uudenmaan maakunnassa noin 60 kilometriä Helsingistä länteen. Inkoon naapurikun- Yleisin maalaji 24,1 % osuudella on savi. Tämän lisäksi tia ovat Raasepori lännessä, Lohja pohjoisessa sekä 1,2 % maalajeista on silttiä, joten hienolajitteisten ker- Siuntio ja Kirkkonummi idässä. Inkoossa on noin 5 600 rostumien osuus alueella on hieman yli 25 %. Toiseksi asukasta. Inkoo on vanhaa kulttuuriympäristöä ja kun- yleisin maalaji on moreeni 19,6 % osuudella maa-alas- taan kuuluu laaja saaristoalue. ta. Soraa ja hiekkaa rantakerrostumina on karttalehden maa-alasta 4,6 % ja turvetta ja liejua on 3,4 %. Balticconnector -kaasuputken alustava rantautumis- Kalliomaan osuus karttalehden maa-alasta on 47,1 %, kohta Suomessa sijaitsee Fjusön niemellä, noin kah- Kalliomaihin on laskettu mukaan alueet, joissa moree- den kilometrin päässä Inkoon syväsatamasta ja noin nikerros suoraan kallion päällä on alle metrin paksui- 4,5 kilometrin päässä Inkoon keskustasta. Satamatoi- nen. mintojen lisäksi alueella on varastointia, kiviainesten ottoa, kunnan jäteveden puhdistamo, kala- ja pienve- Maaston alimpiin kohtiin on kerrostunut hienojakoisia nesatama sekä venehotellitoimintaa, kansallinen polt- maa-aineksia, savea ja silttiä. Hienojakoiset kerrostu- toaineiden varmuusvarasto sekä toistaiseksi toimiva mat peittävät maaston painanteita ja moreeni- tai jää- hiilivoimalaitos, jonka kolme yksikköä suljetaan helmi- tikkökerrostumia sekä tasaavat maaston muotoja. kuun 2014 alussa. Moreenia esiintyy jäätikköjokien kerrostumia lukuun ottamatta kallioperän päällä muiden kerrostumien 4.2 Abioottinen ympäristö alustana. Tämän vuoksi moreenin osuus maa-alasta on todellisuudessa suurempi. Moreenikerroksen pak- 4.2.1 Geologia suus vaihtelee paikallisesti, mutta keskimäärin se on vähäinen. Paksuimmat moreenikerrokset sijaitsevat Balticconnector -putkilinjan maanpäällisen osuuden kalliopainanteissa ja laajoilla alavilla alueilla parinkym- tarkastelualueella kallioperä on yleispiirteiltään vaih- menen metrin paksuudelta. Moreenin keskimääräinen televaa. Putkilinjan rantautumiskohdassa kallioperä raekoko on hiekkamoreenia. on mikrokliinigraniittia, tarkastelualueen pohjoisosassa kallioperä on amfiboliittia ja luoteisosassa kalliope- Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) maaperäaineis- rä on kvartsimaasälpägneissiä. ton mukaan Inkoon Fjusön niemen vallitseva maalaji on kalliomaa. Tämän lisäksi kallioselänteiden väliin Balticconnector -putkilinjan maanpäällinen osuus jää savimaita sekä hienoa hietaa, hiekkaa ja moreenia kuuluu Tammisaaren kartta-alueeseen (KL 2014), jo- (Kuva 4.1). ka jääkauden jälkeisenä aikana on ollut kokonaan subakvaattista eli veden peitossa olevaa aluetta. Jää- 4.2.2 Maisema kauden jälkeisen Itämeren ylimmän rannan taso on ollut alueella suunnilleen korkeudella 130–140 metriä Inkoo kuuluu maisemamaakuntajaossa (Maisemanhoi- merenpinnan yläpuolella, kun puolestaan Tammisaa- to, Maisema-aluetyöryhmän mietintö I, Ympäristömi- ren kartta-alueen korkein kohta on vajaa 107 metriä nisteriö 1993) Suomenlahden rannikkoseutuun. Inkoon merenpinnan yläpuolella. Fjusön niemen pinnanmuo- maisemarakenteen muodostavat jokilaaksot ja niiden dot vaihtelevat välillä 0 – 20 metriä merenpinnan ylä- väliset kallioselännealueet sekä laaja vyöhykkeinen puolella. saaristo. Maisemassa näkyvät luode-kaakkoissuuntai- set sekä läntisessä saaristossa lounais-koillissuuntai- Alueen maapeite on ohutta ja paikoittain näkyvissä on set murroslinjat. Inkoon keskusta ja Barösund sijoittu- kalliopaljastumia. Ohut maapeite johtuu kallioperän vat kumpikin maisemalliseen solmukohtaan. pinnanmuotojen epätasaisuudesta sekä jääkauden jäl- keisen ajan aaltojen kuluttavasta vaikutuksesta. Vesi Suomenlahden saariston on jopa maailman mittakaa- ja aallokko ovat huuhdelleet ohutta moreenipeitettä vassa ainutlaatuinen ja arvokas ympäristö, jota Inkoon pois korkeimpien kohtien ylärinteiltä. Moreenia, savea saaristo hyvin edustaa. Saaristossa erityistä on sen

60 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA

Kuva 4.1. Balticonnector -maakaasuputken Inkoon alustavan rantautumispaikan maaperä pienipiirteisyys. Saaristo on selvästi vyöhykkeistä ja- 4.2.3 Ilmanlaatu kautuen maisematilaltaan erilaisiin osiin: sisä-, väli- ja ulkosaaristoon (Laine 2011). Ilmanlaatu on Inkoossa yleisesti hyvä. Ainoa merkittä- vä päästölähde Inkoossa on 1 000 MW hiilivoimalaitos. Sisäsaariston kasvillisuus on rehevää ja lahdet ruovik- Voimalaitos on Fortumin omistama ja se sijaitsee Fa- koisia. Luonnontilaisia fladoja ja lahtia on muutama. gervikissä noin 3 kilometriä rantatumiskohdan länsi- Välisaaristossa on metsäisiä, mutta pienempiä ja ka- puolella ja 2 kilometriä kompressoriasemasta. ruja saaria sekä luotoja. Lähellä voimalaitosta mitattujen ilmanlaadun seuran- Inkoon saaristo ja rannikko on vanhastaan asuttua, tatulosten perusteella vuonna 2005 rikkidioksidipi- perinteiset elinkeinot ovat maanviljelyksen lisäksi ka- toisuudet (SO2) olivat 16 % ja typpidioksidipitoisuudet lastukseen ja merenkulkuun liittyviä. Karjanpidon lop- (NO2) 35 % ilmanlaadun ohjearvosta. Fortum on kui- puminen on muuttanut perinteistä maisemaa saaris- tenkin päättänyt lopettaa sähköntuotannon Inkoon tossa. Veneilyllä ja loma-asutuksella on maisemassa voimalaitoksessa helmikuussa 2014. Tämä parantaa il- merkittävä rooli. Voimalaitoksen piiput näkyvät maa- manlaatua Inkoon alueella. merkkeinä saaristossa ja mantereella.

61 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Muut toiminnot, jotka voivat vaikuttaa paikalliseen il- Tämä täyttää melutason ohjearvon loma-asumiseen manlaatuun lähellä rantautumiskohtaa ja kompres- käytettävillä alueilla (määritetty valtioneuvoston pää- soriaseman aluetta, ovat Inkoon satama ja kiven töksessä 993/1992). louhinta. Näiden pienhiukkaspäästöt aiheutuvat ki- venmurkaustoiminnoista. Pienhiukkaspitoisuuksia mi- tattiin Storramsjön saarella vuonna 2008 ja ne olivat 4.3 Bioottinen ympäristö selvästi alle ilmanlaadun ohjearvojen. 4.3.1 Kasvillisuus ja arvokkaat alueet 4.2.4 Melu Putken alustava rantautumiskohta sijaitsee rannikol- Hiilivoimalaitos, Inkoon satama ja kiven louhinta ai- la Inkoon sisäsaariston pohjoispuolella. Rantautu- heuttavat ympäristömelua. Voimalaitos suljetaan kui- miskohta sijaitsee Norrfjärden-lahden rannalla, joka tenkin helmikuussa 2014. Tämä parantaa alueen me- ulottuu kaakosta länteen. Rantautumiskohdan poh- luolosuhteita. joispuolisella alueella on uudistettu satama, voimalaitos, kivilouhos ja raskaan teollisuuden alue. Alueella Sataman melua on mitattu Storramsjössä ja Nötössä on myös Huoltovarmuuskeskuksen toimintoja, kalasa- vuonna 2009 louhitun kiven lastausjärjestelmän me- tama ja veneiden talvisäilytyspaikka. Kaikissa alueen lunsuojaustoimenpiteiden valmistuttua. Mitattu me- rakennuksissa harjoitetaan teollista toimintaa ja ra- lutaso oli 44–45 dB Storramsjössä ja 45 dB Nötössä. kennukset ovat yleensä isoja ja näkyviä.

Kuva 4.2. Arvokkaat luontoalueet lähellä maanpäällistä kaasuputkea Inkoossa

62 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA

Itse rantautumiskohta on niemen rannalla kivisessä rinteitä. Maankäyttösuunnitelmia varten laaditussa ja mäkisessä maastossa. Alueen kasvillisuudelle on luontoraportissa (FCG Planeko, 2008) on mainittu ominaista mäntymetsä ja tyypillinen kivikoiden kas- useita arvokkaita luontoalueita ja -kohteita: Oxhage- villisuus. Teollisuusalueen pohjoispuolella on reheviä nin tervaleppämetsä, Oxhagenin lehdot ja muutama lehtoja, metsäisiä painanteita sekä myös karuja kivi- arvokas kivikkorinne (Kuva 4.2 ja Kuva 4.3)

Kuva 4.3. Pesimälinnusto lähellä maanpäällistä kaasuputkea Inkoossa

4.3.2 Suojelualueet Inkoossa

Suomen merialueella 10 kilometrin etäisyydellä suun- sisällytettävien alueiden kriteerit on määrätty EU:n nitellusta Balticconnector -kaasuputkesta sijaitsee vii- luontodirektiivissä (92/43/EEC) ja lintudirektiivissä si Natura 2000-aluetta. Balticconnector -kaasuputki (2009/147/EC). Suomi on laatinut kansallisen luette- kulkee yhden alueen, Inkoon saariston läpi (Taulukko lon luonto- ja lintudirektiivin mukaisista Natura-alueis- 4.1). Natura 2000-verkostolla Euroopan Unioni (EU) taan ja Euroopan Komissio on hyväksynyt ehdotetut pyrkii estämään luonnon monimuotoisuuden vähene- alueet sisällytettäväksi Natura 2000-verkostoon. Suo- mistä. Natura 2000-verkostoon kuuluvilla erilaisilla men ympäristöministeriöllä oli erillinen työryhmä, jo- alueilla suojellaan arvokkaita biotooppeja (SCI-alueet) ka kartoitti Suomenlahden Natura-alueiden tarvetta. ja lintualueita (SPA-alueet). Natura 2000-verkostoon

63 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Taulukko 4.1. Natura 2000-alueet 10 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta Balticconnector -maakaasuputkesta Suomen merialueella.

No. Natura 2000 -alue Alue- Pinta-ala (ha) Lähin etäisyys tyyppi putkilinjasta (km)

1. Inkoon saaristo (FI0100017) SPA/SCI 203 0 2. Elisaaren and Rövassin lehdot (FI0100016) SCI 23 4,5

3. Tammisaaren ja Hangon saariston sekä SPA/SCI 52 630 9 Pohjapitäjälahden merellinen suojelualue (FI0100005)

4. Kirkkonummen saaristo FI0100026 SPA/SCI 1 750 8

5. Kallbådanin luodot ja vesialue (FI0100089) SCI 1 520 10

Natura-alueiden sijainti on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 4.4). Natura-alueet on kuvattu seuraavassa lyhyesti.

Kuva 4.4. Natura 2000-alueet ja luonnonsuojelualueet merenalaisen Balticconnector -kaasuputken lähei- syydessä

64 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA

1. Inkoon saaristo laidunmaita. Elisaaren tammimetsät sijaitsevat pelto- Alue sijaitsee Inkoon ulkosaaristossa ja siihen kuulu- jen keskellä olevissa kalliosaarekkeissa ja laidunmailla. vat rajauksen sisäpuolella olevat maa-alueet lukuun Kasvillisuus on melko kuivaa, mutta paikoitellen esiin- ottamatta Hovskäriä, Stora Fagerön lounaisosaa ja Fa- tyy rehevämpää lehtoa. Rövassin lehtojen eteläosat gerögrundia. Timmerön suojelualueen vesialue on ai- ovat kuivaa tammi- ja vaahteravaltaista lehtoa. Poh- noa Natura-alueeseen kuuluva vesialue. Alue on erityi- joisosa on rehevämpää. sesti linnuston kannalta merkittävä. Alueella pesiviä lintulajeja ovat esimerkiksi räyskä (Sterna caspia), ris- 3. Tammisaaren ja Hangon saariston ja kilä (Cepphus grylle), selkälokki (Larus fuscus), kari- Pohjanpitäjänlahden merellinen suojelualue kukko (Arenaria interpres) ja lukuisa joukko kalatiiro- Alue käsittää Pohjanpitäjänlahden merialueet, Tam- ja (Sterna hirundo) ja lapintiiroja (Sterna paradisaea). misaaren saariston merialueet sekä Hangon eteläisten Natura-alueen kaakkoisosassa Hästenin saaren lähis- lahtien merialueet. Alueella on poikkeuksellisen moni- töllä tavataan yksittäisiä harmaahylkeitä (Halicoerus puolinen kasvillisuus ja eläimistö, sillä alueeseen kuu- grypus). luu useita vyöhykkeitä ulottuen ulkomereltä yhteisöi- hin, joissa on lähes makean veden olosuhteet. Alueen merestä irralleen kuroutuneet merenlahdet (fladat) sekä matalat merenlahdet ovat linnustolle tärkeitä pesimä- ja levähdysalueita. Alue kuuluu osittain Itä- meren meriympäristön suojelukomission (HELCOM) ehdottamaan BSPA (Baltic Sea Protection Areas) -verkostoon. Alue on lisäksi ympäristöministeriön vesistö- jen erityissuojelutyöryhmän raportissa nimetty erityi- siä suojelutoimia edellyttäväksi merialueeksi.

4. Kirkkonummen saaristo Natura 2000-alue on laaja Kirkkonummen rannikkoa kiertävä vyöhyke, joka ulottuu lännessä Inkoon Sommarnille ja idässä lähelle Espoon kaupungin rajaa. Alueeseen kuuluvat rajauksen sisällä olevat lukui- sat saaret ja manneralueen rannat sekä perustettujen luonnonsuojelualueiden ja Sommarnin vesialueet, jotka kuuluvat jo Natura-alueeseen. Alue on tyypillinen esimerkki saaristoluonnosta sisältäen alueita, joissa vallitsee vaihtelevat olosuhteet. Alue on tärkeä saariston elinympäristön ja useiden lintulajien suojelun kannalta. Natura-alueen rajaus perustuu valtakunnal- liseen rantojensuojeluohjelmaan sekä Kirkkonummen rannikon ja saariston vahvistettuun osayleiskaavaan. Mukana olevat saaret ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta rakentamattomia ja osayleiskaavan mukaan rakennusoikeudet on siirretty alueelta muualle.

5. Kallbådanin luodot ja vesialue Kallbådanin Natura-alue sijaitsee Porkkalanniemen lounaispuolisella avomerialueella siten, että noin puo- Kuva 4.5. Riskilä (Cepphus grylle) (yläkuva) ja let alueesta ulottuu sisäisten aluevesien ulkopuolel- lapintiira (Sterna paradisaea) (alakuva) (Geograph- le. Alueen keskellä sijaitsee Kallbådanin 0,7 hehtaa- Bot, 2010) rin kokoinen majakkaluoto sekä sen ympärillä useita pienempiä luotoja ja kareja. Suurin osa Natura-alueesta on vesialuetta. Alue on merkittävä harmaahylkeen 2. Elisaaren ja Rövassin lehdot suojelun kannalta. Harmaahylje on luontodirektiivin Alue sijaitsee Inkoon suojaisessa sisäsaaristossa Eli- liitteen II laji ja se on Suomessa uhanalainen laji. Kal- saaren luoteispäässä sekä Orslandetin saaren poh- lbådanin luodot ovat tärkeitä hylkeiden rantautumis- joisosassa. Alueella on arvokkaita jalopuulehtoja ja kohteita ja siellä on havaittu myös hylkeen poikasia.

65 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Muut suojelualueet Suomen vesialueella Suunnitellun Balticconnector -maakaasuputken reitin lähistöllä on myös monia pienempiä suojelualueita. Suurin osa näistä sijaitsee Natura 2000 -alueiden sisällä. Natura 2000 -alueiden ulkopuolella, 10 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta merenalaisesta kaasuputkesta sijaitsevat suojelualueet on lueteltu seuraavassa taulukossa (Taulukko 4.2).

Taulukko 4.2. Suojelualueet 10 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta merenalaisesta kaasuputkesta Natura 2000-alueiden ulkopuolella Suomen vesialueilla

Alueen nimi Suojeluperuste Pinta- Lähin etäisyys putkilinjaan ala (ha) (km) (vaihtoehdot a/b)

a Stor-Ramsiön luonnonsuoje- Yksityinen suojelualue 929 0.6 lualue (YSA014191) b Rådkilan luonnonsuojelualue Yksityinen suojelualue 5.6/8 (YSA010062)

c Langlön pohjoispuolinen me- Elinympäristö, suojeltu luon- 5.4 renrantaniitty (LTA010109) nonsuojelulain perusteella

d Rolling stone (YSA203373) Yksityinen suojelualue 4.4/6.3

e Granön luonnonsuojelualue Yksityinen suojelualue 5.8/5.5 (YSA202667)

f Paratiisisaarien (Tiftöklobbar- Yksityinen suojelualue 7.2/6.9 na ja Högklobben) luonnonsuojelualue (YSA014130)

66 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA

4.4 Sosioekonomiset olosuhteet

4.4.1 Asutus

Inkoossa on noin 5 600 asukasta (Väestörekisteri- Bergskämmön ja Jakobramsjön saarissa. Lyhin etäi- keskus 2010). Inkoon saaristossa on noin 2 000 lo- syys merenalaisen kaasuputken vaihtoehdon 1 (Skäm- ma-asuntoa ja 300 vakituista asukasta (Kuva 4.6). mö) ja lomarakennuksen välillä on noin 150 metriä. Suunniteltua merenalaista kaasuputkea lähimmät lo- Vaihtoehdossa 2 (Stora Fagerön eteläpuolinen linjaus) marakennukset sijaitsevat Skämmön, Lillskämmön, lyhin etäisyys on 130 metriä.

Kuva 4.6. Rakennukset ja asutus Inkoon saaristossa

67 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

4.4.2 Maankäyttösuunnitelmat

Maanpäällisen putken sijainti on osoitettu vuonna 2006 vahvistetussa Uudenmaan maakuntakaavassa. Putken reitti on esitetty kaavassa ohjeellisena.

Inkoossa on voimassa olevat vahvistetut yleiskaavat, jotka koostuvat kolmesta osasta: mantereen yleiskaavasta ja ulkosaariston yleiskaavasta, jotka on vahvistettu 2000-luvun alussa sekä sisäsaariston yleiskaavasta, joka on vahvistettu 1980-luvulla. Mantereen yleiskaavassa on osoitettu ohjeellinen reitti maanpääl- liselle kaasuputkelle.

Kaasuputkelle on myös tehty aluevaraus Inkoon yleiskaavaan (Kuva 4.7). Edellä mainittuihin kaavoihin on laadittu vain ohjeellinen reittisuunnitelma. Yksityis- kohtaisia suunnitelmia ei vielä ole laadittu. Reitti- suunnitelmaa ei tarkisteta tämän YVA-menettelyn yh- teydessä, mutta tutkimukset kohdistetaan kaavoissa osoitetuille alueille.

Kuva 4.7. Ote Inkoon sisäsaariston yleiskaavasta (© Inkoon kunta & MML, lupa n:o. 302/MMY/10)

68 NYKYTILANNE INKOON ALUEELLA

Kuva 4.8. Ote Inkoon mantereen yleiskaavasta (© Inkoon kunta & MML, lupa n:o. 302/MMY/10)

Kuva 4.9. Ote Inkoon ulkosaariston yleiskaavasta (© Inkoon kunta, lupa n:o. 302/MMY/10)

69 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Inkoon Joddbölen alueelle, jossa kompressori- ja vas- osuus hieman yli 5 %. Sataman tuontikuljetusten mää- taanottoasema sijaitsevat, ja johon kaasuputken reit- rä oli noin 863 200 tonnia vuonna 2012 ulkomaanlii- tivaihtoehdot johtavat, laaditaan parhaillaan asema- kenteen osuuden ollessa noin 98 %. Tuontikuljetukset kaavaa. koostuivat pääasiassa hiili- ja mineraalikuljetuksista. Vientikuljetusten määrä oli noin 675 500 tonnia vuon- 4.4.3 Liikenne na 2012, josta ulkomaan liikenteen osuus oli noin 87 %. Vientikuljetukset koostuivat pääasiassa mineraali- Päätieverkolta (kantatieltä 51) johtaa Inkoon sata- kuljetuksista. Tarkemmin Itämeren laivaliikennettä on maan maantie 186, jonka keskimääräinen vuoro- kuvattu luvussa 3.5.1 Alusliikenne. kausiliikenne oli 1 031–1 084 ajoneuvoa vuonna 2011. Raskaan liikenteen osuus tällä tiellä oli 14–15 %. Maan- 4.4.4 Matkailu ja alueiden virkistyskäyttö tieltä 186 johtaa öljysatamaan erillinen tieyhteys, jonka liikennemäärä oli erittäin alhainen ja keskimääräi- Matkailu on merkittävä elinkeino Inkoossa. Alueel- nen vuorokausiliikenne oli 25 ajoneuvoa, joista kaksi le on myös keskittynyt paljon loma-asuntoja. Suurin oli raskaan liikenteen ajoneuvoa. Maantien 186 kanta- osa alueen matkailijoista on kotimaan matkalijoita. Va- tien 51 eteläpuoleisella tieosuudella tapahtui 10 onnet- paa-ajan matkailu on kausiluonteista ja se keskittyy ke- tomuutta vuosina 2007–2011, joista yksikään ei aiheut- säkuukausiin. tanut henkilövahinkoja. Inkoon saaristo on erityisen suosittu matkailu- ja vir- Tarkastelualueella sijaitsee Inkoo Shipping Oy:n omis- kistyskohde. Suomenlahdella on useita virkistysaluei- tama Inkoon satama. Satamassa kävi 407 alusta ja sata, muun muassa kansallispuistoja. Eteläisen Suomen taman kokonaiskuljetusmäärä oli noin 1,54 miljoonaa kansallispuistoista lähellä suunnittelualuetta sijaitsevat tonnia vuonna 2012. Ulkomaan liikenteen osuus alus- Tammisaaren saariston kansallispuisto ja Saaristome- käynneistä oli hieman alle 95 % ja kotimaan liikenteen ren kansallispuisto.

Kuva 4.10. Vapaa-ajan asutusta Inkoossa (Uusimaa, 2010)

70 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

5 Nykytilanne Pakrin niemimaalla

5.1 Yleiskuvaus sa 100 metristä 200 metriin Pakrin niemimaan lähel- lä (Kuva 5.1). Pakrin niemimaa kuuluu Paldiskin kuntaan. Niemi- maata ympäröi Laheperen lahti toiselta puolelta sekä Vendikautinen kompleksi (V2 Ediakarakausi) esiintyy Pakrin lahti toiselta puolelta. Leveydeltään 3,6 kilomet- Pakrin niemimaalla Kotlin-vaiheen Kroodi muodostu- rin Laheperen lahti suunnitellun kompresssoriaseman maan kuuluvien klastisten sedimenttien muodossa (ar- sijaintialueella Kersalussa sijaitsee Pakrin ja Lohusalun giliitti, siltti, hiekkakivi). Tämä alueen muodostuma on niemimaiden välissä. Lahden suu on syvä, jopa 35 met- noin 40 – 50 metriä paksu ja se ohenee koillisesta lou- riä, mutta merenpohja syvenee hitaasti. Kaasuputken naaseen. Ediakarakauden sedimenttipaljastuma sisäl- rakennussuunnittelua varten ei ole olemassa riittävästi tää merenpohjan sedimenttejä, kuten kuvassa 5.1 on geologista tietoa. Tarvittavat geologiset tutkimukset esitetty. tehdään ennen kaasuputken rakentamisen aloittamis- ta. Nämä tutkimukset muodostavat perustan suunnit- Kambrikautinen kompleksi (Ca) esiintyy alakambri- telulle ja rakentamiselle. kauden klastisissa sedimenteissä (savi, siltti, hiekkakivi). Tämä paljastuma kulkee jopa parinkymmenen Pakrineemen rantautumiskohta Kersalussa (VE EST 1), kilometrin levyisenä vyöhykkeenä sekä maalla että osuus rantautumiskohdasta kompressoriasemalle ja merellä ordovikikauden Baltian rantakallion (kalkkiki- kompressoriaseman sijainti on merkitty Paldiskin kun- vestä muodostunut) juurella sen pohjoispuolella. Tä- nan yleiskaavaan kuuluvaan vaihekaavaan nimeltä män sedimentin paksuus on jopa 80 – 90 metriä. ”D-kategorian maakaasuputken sijainti Paldiskin kunnan alueella”, jonka Paldiskin kunnanvaltuusto on hy- Ordovikikauden kompleksi (O) esiintyy tavallisesti kar- väksynyt 22.12.2011. Vaihtoehtoinen rantautumiskohta bonaattikivinä ja sen paljastuma näkyy Pakrin niemi- Pakrineemessä (VE EST 2) sekä putken maanpäällinen maan rantakallioissa. Tämän kompleksin sedimenttien osuus Kersalun kompressoriasemalle on ehdotettu lii- paksuus kasvaa noin 20 metristä noin 60 metriin nie- tettäväksi suunnitellun LNG-terminaalin alueelle Pal- mimaan eteläosien raja-alueella. diskiin (yleiskaavan vaihekaava hyväksyttiin 29.9.2012. (Paldiskin kaupunki 2013a) Pakrin niemimaata ympäröivä rantakallio (Kuva 5.1) on yksi merkittävimmistä rantakallioista Baltian Klin- Maaseutuasutukselle sopiva alhaisen väestötiheyden tin alueella Pohjois-Virossa. Pakrin niemimaan luo- alue sekä loma-asuntoalue säilyvät tällä vyöhykkeellä. teeseen nouseva kalkkikivitasanko on jopa 24 metriä Lähiympäristössä ei ole kaupunkimaisia asuntoalueita korkea Pakrin rantakalliolla. Kalkkikivitasanko nousee (lukuun ottamatta Paldiskin kaupungin keskustaa). niemimaan keskikohdan muutamasta metristä jopa 30 metrin korkeudelle merenpinnasta. Niemimaata ym- päröi 18 kilometriä pitkä ja 2 – 24 metriä korkea ranta- 5.2 Fyysinen ja kemiallinen ympäristö kallio, joka alkaa lännessä Paldiskista ja ulottuu idässä Kersaluun. Korkeus kasvaa kaakosta luoteeseen nou- 5.2.1 Geologia dattaen kallioperän nousua. Pakrin niemimaalla on viisi erillistä rantakalliota, jotka ovat (myötäpäivään nie- Seuraava geologinen kuvaus Viron alueesta perus- mimaan ympäri lueteltuna) Paldiskin, Uugan, Pakrin, tuu Viron maahallituksen geologisen karttasovelluk- Leetsen ja Laheperen kalliot (Kuva 5.2). Uugan ja Pal- sen tietoihin ja alueen geologisiin tutkimuksiin (Suu- diskin rantakallioita koskevia kuvauksia ei ole esitetty roja ym. 2010). tässä työssä, koska hanke ei vaikuta niihin.

Sedimenttien muodostuminen alueella alkoi myöhäis- Pakrin (Pakerort) rantakallio ja sitä ympäröivä tasanko proterotsooisen-ediakarakauden toisella puoliskolla on yksi Pakrin niemimaan vetovoimaisimmista alueis- eli noin 580 miljoonaa vuotta sitten. Myöhäisproterot- ta ja samaa voidaan sanoa Pohjois-Viron rantatörmäs- sooiset ja paleotsooiset sedimentit sijaitsevat kiteisen tä kokonaisuutena. Rantakalliolla on tummanpunainen peruskallion päällä, joka voidaan havaita Suomessa. majakka, joka on 54 metriä korkea ja samalla korkein Sedimenttien paksuus kasvaa pohjois-eteläsuunnas- majakka Itämeren alueella. Majakka on äskettäin saa-

71 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

nut kilpailijan juuri rakennetusta 60 metriä korkeasta värikkäästä merivalvonnan tutkatornista sekä kauempana sijaitsevasta tuulipuistosta.

Leetsen rantakallio alkaa noin 0,5 kilometrin pääs- sä niemen kärjestä, jossa tasanko on vetäytynyt noin 100 metrin päähän merestä ja jatkuu noin 8 kilometriä kaakkoon Merikülaan, joka sijaitsee Leetsen kartanon kaakkoispuolella. Kapealla alueella rantakallion ja meren välissä kasvaa kalliometsää. Leetsen ympärillä on monia kalliolohkareita ja niiden joukossa on myös val- tavia siirtolohkareita (suurimman läpimitta on 55 met- riä).

Laheperen rantakallio sijaitsee Leetsen kartanon kaakkoispuolella ja tässä kohdassa rantakallio laskeutuu noin 5 metriin. Kallion pituus on alle 1,5 kilometriä ja kolme varsin niukkavetistä vesiputousta, Valli, Põl- lküla ja Kersalu, virtaavat alas kalliolta. Pakrin ja Lo- husalun niemimaiden välissä kalliotasangon katkaisee Laheperen lahti, joka on yli 12 kilometriä pitkä ja 6 ki- lometriä leveä. Laheperen lahden alla on myös osit- Kuva 5.1. Kaavamainen kartta Pakrin niemimaan tain hautautunut kallio, joka mantereella jakautuu seu- kallioperästä. (Suuroja, ym. 2010)

Kuva 5.2. Rantakalliot Pakrin niemimaan rannikolla (Lähde: Maahallituksen tietokanta 2013)

72 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

raaviin kolmeen haaraan: Klooga, Niitvälja ja Treppoja. kallinen veden imeytyminen tapahtuu korkealla kalk- Treppojan puro virtaa alas rantakalliotasangolta, jos- kikivialueella ja se kulkee ordovikikautisen salpaavan sa on noin kymmenen erillistä törmää ja noin 6 metrin kerroksen kalkkikivihalkeamien läpi. Veden pinta on korkuinen Treppojan vesiputous. enimmäkseen 10 – 20 metriä maanpinnan alapuolella. Pohjavesivarasto on paineen alainen, paine laskee ran- Pakrin niemimaalla on monin paikoin rakentamiseen takalliopaljastuman kohdalla ja sen lähialueilla. Suurin sopivaa hiekka- ja kalkkikiveä. Alueelle voitaisiin ava- osa kaivoista on porattu tähän pohjavesivarastoaluee- ta kivilouhoksia, mutta aluetta ei ole rekisteröity vi- seen. ralliseksi louhospaikaksi. Jos kaasuputki tai siihen lii- tyvät toiminnot suunnitellaan jollekin näistä alueista, Lükati–Lontovan alueen salpaava kerros on levinnyt mahdollisuutta rakentamiseen soveltuvan materiaalin suurimpaan osaan aluetta ja se esiintyy edellä mai- käyttöön täytyy tarkastella. nittujen muodostumien savikerrostumissa, joka on samankaltainen kuin argilliitti (Lontova Sämi-kauden 5.2.2 Hydrogeologia muodostumassa, noin 30 metriä paksu alaosa, sisältää hiekkakiveä useissa kerrostumissa ja tämä välikerros Pakrin niemimaa sijaitsee Länsi-Viron vesistöalueella kuuluu kambri-vendikautiseen pohjavesivarastoon). Harjun osa-alueella. Hydrogeologisesti se sijaitsee Bal- Salpaava kerros alueella muodostuu Lontova-Kestla- tian arteesisen altaan pohjoisosassa, jossa pohjavesi vaiheen muodostumasta (paksuus 15 – 20 metriä), on kvartäärikauden aikaisessa peitteessä ja kiteisessä Tammneeme-vaiheen muodostumasta (paksuus 10 – 15 kallioperässä. metriä) ja Lükati-vaiheen muodostumasta (paksuus 10 – 15 metriä). Siten salpaavan kerroksen paksuus on Kvartäärikautiset pohjavesivarastot ovat rajoitettuja ja jopa 50 metriä ja sillä on hyvin suuri eristyskyky. määrältään merkityksettömiä, sillä pohjavesikerrostu- mat ovat varsin ohuita. Kambri-vendikautinen pohjavesivarasto (Ca-V) esiintyy hiekkakivi- ja silttiesiintymissä. Pakrin niemimaal- Ordovikikautiset pohjavesivarastot ovat levittäyty- la on yksittäinen kambri-vendikautinen pohjavesivaras- neet alueen eri osiin lukuun ottamatta Väänän mui- to, joka ei ole jakautunut osiin tai ole erillinen, kuten naista laaksoa ja Baltian Klintin etualuetta, jotka sisäl- Gdov- ja Voronka-vaiheiden muodostumat. Tämä poh- tävät karbonaattikivikerrostumia. Pohjavesivarasto on javesivarasto on Keilan ja Paldiskin kuntien pääasialli- paineeton lähes kaikkialla. Karbonaattikompleksissa nen vesilähde. on HCO3-Ca-Mg-tyyppistä makeaa luonnonvettä, jonka mineraalien TOC-arvo (orgaaninen kokonaishiili) on 5.2.3 Ilmasto ja ilmanlaatu enimmäkseen 0,2 – 0,5 g/l. Vedessä on tyypillisesti varsin korkea rautapitoisuus. Ordovikikautiset pohjavesi- Koska suunnittelualue sijaitsee rannikolla, talvilämpö- varastot on monen yksittäisen talon vesilähde. tilat alueella ovat korkeampia ja kesälämpötilat ovat alhaisempia kuin Virossa keskimäärin4. Pysyvä jääpei- Ordovikikautisen pohjavesivaraston ja sitä seuraavan te muodostuu yleensä tammikuun lopussa, harvoissa pohjavesikerroksen erottaa toisistaan Varangu-vai- tapauksissa jäätä voi olla myös joulukuussa (esiintynyt heen muodostuman siltti- ja saviesiintymät, Türisalu- 3 kertaa). Ajanjaksolla 1958 – 2008 on ollut 14 jäätöntä vaiheen muodostuman argilliitti tai Dictyonema-liuske talvea, joista suurin osa on kuitenkin sattunut vuosil- (savikivi) sekä perinteisesti myös Toila-vaiheen muo- le 1990 – 2008. Tapauksissa, jossa jää on muodostunut dostuman kalkkikivi. Alueella on Türisalu-vaiheen muo- tai kulkeutunut alueelle pohjoisesta, meri on jäätön dostumassa hyvät vedenpidätysominaisuudet ja ker- huhtikuun alusta lähtien. Yhden kerran tämä on tapah- roksen paksuus on 4 – 5 metriä. tunut vasta 5. päivänä toukokuuta. Keskimääräinen jään paksuus on tavallisesti 25 – 30 cm, mutta voi saa- Kambri-ordovikikautinen pohjavesivarasto (O-Ca) on vuttaa 60 cm paksuuden hyvin kylminä talvina. Jää- levinnyt suurimpaan osaan aluetta lähelle rantakallioi- peitteen kesto vaihtelee jäättömistä talvista 3,5 kuuta. Hautautuneissa laaksoissa se on ensimmäinen kal- kauteen keskimääräisen keston ollessa 2 kuukautta. lioperän pohjavesikerros. Kallavere ja Maardu-vaiheiden muodostumat (ordovikikausi) ja Tiskre-vaiheen Suunnitelmien ja ohjelmien vaikutusarviointi (SOVA)- muodostuma (kambrikausi) koostuvat hiekkakivestä ja raportin mukaan kompressoriaseman keskeiset ympä- siltistä, joiden paksuus on 20 – 25 metriä. Alueellinen ristövaikutukset ovat melu ja ilman saasteet. Siten on pohjavesivarasto on imeytymisalue Pandiveressä. Pai- otollisempaa sijoittaa asema Pakrin niemimaalle ehdo-

4 www.paldiski.ee/index.php?id=12761

73 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

tetun sijaintipaikan asemesta, sillä siellä ei ole asuina- 5.2.4 Melu lueita tai nähtävyyksiä, joihin voisi kohdistua vaikutuksia.5 Suunniteltu maanpäällinen kaasuputki ylittää Tallin- na–Paldiski tien Kersalussa (VE EST 1). Pakrineemen Paldiskin eteläisen sataman lähellä sijaitsevalla Alexe- rantautumiskohdan (VE EST 2) lähellä ei ole tällä het- lan asemalla tehdään jatkuvia mittauksia. Metaanit- kellä vilkkaasti liikennöityjä teitä ja alue on varsin rau- tomia hiilivety-, bentseeni-, tolueeni-, ksyleeni-, ve- hallinen. tysulfidi- sekä meteorologisia parametrejä tutkitaan yrityksen seurantaohjelmalla. Suunnitellun kompressoriaseman sijainti Kersalussa sijaitsee noin 350–500 metriä lähimmästä asuintalos- Paldiskin seuranta-aseman ajantasaisia mittauksia voi ta (Kuva 5.3). seurata Viron ympäristötutkimuskeskuksen verkkosi- vuilta: http:\\www.klab.ee/seire/airviro/paldiski. html.

Kuva 5.3. Suunniteltua kompressoriasemaa lähinnä sijaitsevat asuinalueet (Lähde: Maahallituksen tietokanta)

5 Paldiskin LNG terminaalin vaihekaavan SOVA-raportti. OÜ E-Konsult, 2012

74 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

5.3 Bioottinen ympäristö

5.3.1 Kasvillisuus 5.3.2 Arvokkaat elinympäristötyypit

Kasvillisuustyypit, kasvillisuuden luonne ja sen ja- Pakrin niemimaalla ja rannikoalueilla on useita suojel- kautuminen Pakrin niemimaalla liittyvät määrättyi- tuja elinympäristötyyppejä (lueteltu Neuvoston direk- hin geologisiin oloihin ja alueen maankäytön histo- tiivin 92/43/EEC liitteessä I). riaan. Niemimaan kasvillisuutta hallitsee puusto, joka on muodostunut entisille maatalousmaille, hylätyille Vedenalaiset hiekkasärkät (1110). Elinympäristö si- hoitamattomille niityille sekä myös sotilastoiminnan sältää Laheperen lahden matalan rantavyöhykkeen. joutomaille. Suurin osa arvokkaista kasviyhdyskunnis- Suunniteltu kaasuputki ylittää elinympäristön 700 ta (kalliometsät, kuivat niityt, alvarit) sijaitsee niemi- metrin matkalla. maan koillis- ja pohjoisrannalla. Metsät ja entiset maa- talousmaat ovat ominaisia suunnitellun kaasuputken Puoliluontaiset kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoi- (VE EST 1) lähellä Kersalun suunnittelualueella. Komp- silla alustoilla (Festuco-Brometalia) (6210, tärkeät or- ressoriaseman sijaintialueella varsin kuivassa maape- kidea-alueet). Kuivat niityt sijaitsevat Kersalun rantau- rässä on ylikasvanut niitty, mikä johtuu perinteisten tumiskohdan alueella ja Pakrineemen vaihtoehtoisen toimintojen lopettamisesta. Sitä hallitsevat mänty- ja alueen lähistöllä. leppämetsät (Kuva 5.4). Alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot (6280). Alva- Tämän alueen pohjamaaperä koostuu kalkkikivestä ja rit sijaitsevat Pakrineemen suunnittelualueen lähei- alueelle ovat ominaisia pienipiirteinen korkokuva se- syydessä. kä ohuen maaperäkerroksen omaavat metsäiset niityt. Syvemmän maaperäkerroksen omavat alueet ovat Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset ran- metsikköjen peitossa. Aluetta hallitsevat leppä- ja ter- takalliot (1230) ja Tilio-Acerion-rinne-, vyörymä- ja valeppämetsät. raviinimetsät (9180) esiintyvät Pakrineemen alueella.

Pakrineemen vaihtoehtoista rantautumiskohtaa (VE EST 2) hallitsevat suhteellisen arvokkaat niityt. Alueel- la on myös lehtipuuvaltaisia kalliometsiä. Metsät, jotka ovat muodostuneet muinaisille niityille, peittävät osan alueesta.

Kuva 5.4. Kompressoriaseman sijainti– ylikasvanut niitty

75 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

5.3.3 Viheralueverkosto ja arvokkaat sen lähialueella ei ole Viheralueverkoston elementte- maisema-alueet jä (Kuva 5.5). Viheralueverkosto on ekologisten arvoalueiden verkosto. Viro on sitoutunut yleiseurooppalaiseen mai- Arvokkaat maisema-alueet ovat alueita, joilla on kor- semaa ja biologista monimuotoisuutta koskevaan kea luonnon-, kulttuurihistoriallinen-, esteettinen-, strategiaan, joka velvoittaa allekirjoittajavaltioita osal- identiteetti- tai virkistysarvo. Pakrin niemimaan ran- listumaan yleiseurooppalaisen ekologisen verkoston ta-alueilla, jossa Baltian Klintti kulkee, on määritetty kehittämiseen. Suunnitelma ’Ympäristöolosuhteet arvokas maisema-alue ”Pakrin rantakallio”. Tämä ar- asutuksen ja maankäytön ohjaajana’ otettiin käyttöön vokas maisema-alue sisältää Pakrineemen rantautu- kaikissa Viron 15 kunnassa vuonna 1999. Tämän suun- miskohdan ja jatkuu rannikkoa myöten Kersalun ran- nitelman kaksi alakohtaa ovat ”Viheralueverkosto” ja tautumiskohdan rajalle (Kuva 5.5). ”Arvokkaat maisema-alueet”. Viron Viheralueverkos- ton on tarkoitus täydentää suojelualueiden verkostoa yhdistäen ne yhtenäiseksi luontoalueiden järjestel- 5.3.4 Suojelualueet ja suojellut lajit Pakrin mäksi (Raet ym. 2010). Viheralueverkosto koostuu yh- niemimaalla teisistä peruselementeistä: ydinalueista ja käytävistä. Pakrin kalkkikivestä muodostunut rantakallio Kaksi pientä Viheralueverkoston ydinaluetta sijait- (pankrannik) on alueen tärkein ja vetovoimaisin suo- see Pakrin niemimaan pohjois- ja koillisosassa. Näitä jeltu luonnon erikoispiirre. Se on osa Baltian Klint- alueita yhdistävä käytävä sijaitsee Pakrineemen ran- tiä, joka ulottuu Öölannin saarelta Laatokan järvelle. tautumiskohdassa. Kersalun rantautumiskohdassa tai Sitä on esitetty ehdokkaaksi UNESCO:n luonnon- ja

Kuva 5.5. Suunnittelualueen Viheralueverkosto ja Arvokkaat maisema-alueet Virossa

76 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

kulttuuriperintökohteiden listalle. Pakrin kalkkikives- men vaihtoehtoisen rantautumiskohdan alue sijaitsee tä muodostunut rantakallio on noin 25 metriä korkea osittain päällekkäin maisemansuojelualueen kanssa. ja se on aktiivisessa muodostumisvaiheessa eli se ra- koilee hyvin säännöllisesti. Klinttialuetta Laheperen Suunniteltu Pakrin luonnonsuojelualue lahden ranta-alueella kutsutaan Leetsen penkereek- si. Leetsen penger on tasainen ja siinä on kaksi tasoa Pakrin luonnonsuojelualueen (4 537 hehtaaria) laa- suunnitellulla kaasuputken reitillä. jennus on käynnissä, joka sisältää Pakrin maisemansuojelualueen ja useita suojelemattomia Pakrin niemi- Pakrin maisemansuojelualue (maastikukaitseala, maan ranta-alueita. Sekä Kersalun että Pakrineemen ks. Kuva 5.6) on suojeltu Viron tasavallan hallituksen rantautumiskohdat kuuluvat uuteen suojelualueeseen. määräyksellä ”Leigrin luonnonsuojelualueen ja Pakrin Ehdotus Pakrin luonnonsuojelualueen laajennukses- luonnonpuiston suojelemisesta sekä suojelumääräys- ta tehtiin vuonna 2010 tarkoituksena suojella Baltian ten ja alueen ulkorajojen vahvistamisesta” vuodelta Klinttiä, alueen useita luonnon elinympäristötyyppejä 1998, jonka tarkoituksena on harvinaisten ja tieteel- sekä lukuisia suojeltuja lajeja. lisesti arvokkaiden geologisten kohteiden (kalliope- rän paljastumat, rantaharjanteet, jääkautiset siirtoloh- Pakrin erikoissuojelualue kareet) sekä luonnon eloyhteisöjen (biomien) suojelu. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on 1 450 hehtaaria. Pakrin niemimaata ympäröivä merialue (lukuun otta- Kaasuputken rantautumiskohta Kersalussa ei sisälly matta Paldiskin satamien vesialueita) sisältyy Pakrin Pakrin maisemansuojelualueeseen, mutta Pakrinee- Natura 2000 erityisen suojelutoimen alueeseen

Kuva 5.6. Pakrin maisemansuojelualue, suunniteltu Pakrin luonnonsuojelualue, Pakrin erityisen suojelutoimen alue ja suojellut siirtolohkareet Pakrin niemimaalla

77 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

(hoiuala), joka sisältää myös osan niemimaan ran- Suojellut kasvit ta-alueista (Kuva 5.6). Luonnonsuojelulaki edellyttää, että erityisen suojelutoimen alue pysyy ihmistoimin- Useiden suojeltujen kasvilajien elinympäristö sijaitsee noilta koskemattomana tai että sitä koskevat erikois- Pakrin niemimaalla (Kuva 5.7). Pulskaneilikka (Diant- määräykset. Niissä esitetään, miten luonnonoloja säi- hus superbus) (suojelukategoria II) esiintyy monilla lytetään, suojellaan, niiden arvo palautetaan, niitä kalkkivaikutteisilla niityillä Pakrin niemimaan eri osis- tutkitaan tai käytetään opetustehtäviin. Pakrin Natu- sa ja se on ainoa suojeltu kasvilaji, joka esiintyy suunni- ra 2000 erityisen suojelutoimen alue on suojeltu mää- tellun Kersalun kaasuputken rantautumiskohdan lähi- räyksellä ”Harjun maakunnan erityisten suojelutoi- alueella. Useita muitakin suojeltuja kasvilajeja esiintyy men alueiden suojelusta” vuodelta 2005. Erityisten Pakrineemen vaihtoehtoisen rantautumiskohdan lä- suojelutoimen alueiden suojelun tavoitteita voidaan hialueella: ahokylmänkukka (Pulsatilla pratensis), soveltaa elinympäristötyyppeihin, jotka on määritetty hietaneilikka (Dianthus arenarius), soikkokämmek- EU-direktiivin 92/43/EEC liitteessä 1. kä (Orchis militaris) ja punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) (kaikki suojelukategoriassa III). Siirtolohkareet Suojellut nisäkkäät Pakrin niemimaalla esiintyy useita suojeltuja siirtolohkareita: Neostin siirtolohkare (rändrahnud, Kuva 5.6) Suojellun korvayökön (Plecotus auritus) (kategoria II) (sijaitsee 0,6 kilometriä etelään Pakrineemen vaihto- elinympäristö sijaitsee Pakrin niemimaan koillisosassa ehtoisesta rantautumiskohdasta), Põllkülan siirtoloh- neljän kilometrin päässä suunnitellusta kaasuputken kare (1,4 kilometriä lounaaseen Kersalun rantautumis- rantautumiskohdasta Kersalussa. kohdasta), Leetsen isot siirtolohkareet (2,7 kilometriä kaakkoon Pakrineemen rantautumiskohdasta).

Kuva 5.7. Suojellut lajit suunnittelualueella

78 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

Suojellut linnut siipi (Melanitta fusca), isokoskelo (Mergus merganser), suokukko (Philomachus pugnax), silkkiuikku (Podiceps Suojellun lintulajin (kategoria II), riskilän (Cepphus cristatus), haahka (Somateria mollissima) ja punajal- grylle) lisääntymisalue sijaitsee Pakrin niemimaan kaviklo (Tringa totanus). rantakallion pohjoisosassa. Pakrin rantakallio on tä- män lajin ainoa elinympäristö Virossa. Tämä elinym- Pakrin yhteisön tärkeänä pitämä alue (SCI) on määri- päristö sijaitsee kilometrin päässä länteen Pakrinee- tetty EU:n luontodirektiivin 92/43/EEC mukaisesti. Liit- men suunnittelualueelta. Hiirihaukan (Buteo buteo) teen I mukaiset suojelukohteet ovat: lisääntymisalue sijaitsee lähellä niemimaan koillisran- Vedenalaiset hiekkasärkät (1110), jokisuistot (1130), rantaa neljän kilometrin päässä suunnitellusta kaasuput- nikon laguunit (*1150), laajat matalat lahdet (1160), riu- ken rantautumiskohdasta Kersalussa. Monet suojellut tat (1170), rantavallien yksivuotinen kasvillisuus (1210), lintulajit ovat ominaisia meri- ja ranta-alueille ja ovat kivikkoisten rantojen monivuotinen kasvillisuus (1220), Pakrin Natura-lintualueen suojelukohteita (Kuva 5.7). Atlantin ja Itämeren rannikoiden kasvipeitteiset rantakalliot (1230), Itämeren boreaaliset luodot ja saaret (1620), Itämeren boreaaliset rantaniityt (*1630), ran- Suojellut hyönteiset nikoiden kiinteät ruohokasvillisuuden peittämät dyy- nit (2130), kovat niukka-keskiravinteiset vedet, joissa Kolme suojeltua perhoslajia (Phragmatobia luctife- vedenalaista Chara spp . -kasvillisuutta (3140), vuor- ra, Chersotis andereggi, Lycaena dispar) on havait- ten alapuoliset tasankojoet, joissa on Ranunculion flui- tu Pakrin niemimaan alueella. Isokultasiiven (Lycaena tantis- ja Callitricho–Batrachium -kasvillisuutta (3260), dispar) elinympäristö sijaitsee Kersalun suunnitte- nummien ja kalkkipitoisten niittyjen Juniperus com- lualueen niityillä. munis -katajikot (5130), puoliluontaiset kuivat niityt ja pensaikot kalkkipitoisilla alustoilla (Festuco–Bro- metalia) (*tärkeitä orkidea-alueita) (6210), alvarit ja 5.3.5 Natura 2000-alueet Viron merialueella kalkkivaikutteiset kalliokedot (6280), Fennoskandi- an lehdes- ja vesaniityt (*6530), Fennoskandian läh- Pakrin Natura 2000-alue sijaitsee Paldiskin läheisyy- teet ja lähdesuot (7160), letot (7230), Fennoskandian dessä Viron rannikolla (Kuva 5.8). Suojellun alueen hemiboreaaliset luontaiset jalopuumetsät (Quercus, pinta-ala on 20 472 hehtaaria ja se sisältää Pakrin eri- Tilia, Acer, Fraxinus tai Ulmus), joissa paljon epifyyt- tyissuojelualueen (SPA) ja Pakrin yhteisön tärkeänä tejä (*9020), Fennoskandian metsäluhdat (9080), Ti- pitämä alueen (SCI). Pakrin Natura-alueella esiintyy lio–Acerion rinne-, vyörymä- ja raviinimetsät (*9180). useita arvokkaina pidettyjä elinympäristöjä ja lajeja. Se on mm. merkittävä lintualue ja arvokas maisema-alue. Lajeja, jotka ovat suojeltuja luontodirektiivin liitteen II Pakrin niemimaalla ja saarilla on korkeat, jyrkkäreu- mukaan, ovat Angelica palustris, hietaneilikka (Dian- naisesta kalkkikivestä muodostuvat kalliorannat (jo- thus arenarius subsp. arenarius), kiiltovalkku (Lipa- pa 25 metriä korkeat). Sadevesi imeytyy kalkkikives- ris loeselii), Tortella rigens ja kirjoverkkoperhonen sä olevien halkeamien läpi ja siten se on kalkkirikasta. (Euphydryas maturna). Kalkkikivestä muodostunutta kallioperää peittää ohut kalkkipitoinen maaperä, joka mahdollistaa monien harvinaisten kasvien esiintymisen. Lajirikas alvaarinen 5.3.6 Natura 2000 “täydennysalueet” kasvillisuus (kalkkipitoiset niityt), alvaariset metsät ja klinttimetsät ovat arvokkaimmat maakasvillisuustyy- Pakrin niemimaalla on kaksi Natura -”täydennysalu- pit. Suurin osa Pakrin Natura-alueesta koostuu eri- etta” (Kuva 5.8), jotka ympäristöjärjestöt ovat kirjan- laisista merialueen elinympäristöistä. Alla on listattu neet ja jotka voidaan nimetä Natura-alueiksi tulevai- lintulajeja ja elinympäristötyyppejä, joita Pakrin Natu- suudessa. Siten niitä tulee arvioida yhdenvertaisesti ra-alueen suojelulla tuetaan. virallisten Natura-alueiden kanssa:

Pakrin erityissuojelualue (SPA) on määritetty EU:n Pakrin mahdollinen Natura-”täydennysalue” (160 lintudirektiivin 2009/147/EC mukaisesti. Alue tukee ha) sijaitsee Pakrin niemimaan kärjessä ja sisältää seuraavien lajien suojelua: Pakrineemen rantautumiskohdan. Alue on tärkeä seu- Haapana (Anas penelope), sinisorsa (Anas platyrhyn- raavien luontotyyppien kannalta: chos), lapasotka (Aythya marila), kaulushaikara (Bo- Laajat matalat lahdet (1160), rantavallien yksivuotinen taurus stellaris), telkkä (Bucephala clangula), riskilä kasvillisuus (1210), Itämeren boreaaliset rantaniityt (Cepphus grylle), alli (Clangula hyemalis), pikkujout- (1630), nummien ja kalkkipitoisten niittyjen Juniperus sen (Cygnus columbianus bewickii), laulujoutsen (Cyg- communis -katajikot (5130), puoliluontaiset kuivat nii- nus cygnus), kyhmyjoutsen (Cygnus olor), merikotka tyt ja pensaikot kalkkipitoisilla alustoilla (Festuco-Bro- (Haliaeetus albicilla), kalalokki (Larus canus), pilkka- metalia) (6210), alvarit ja kalkkivaikutteiset kalliokedot

79 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

(*6280), letot (7230), Fennoskandian hemiboreaaliset keät lintualueet ovat erityisen tärkeitä alueita lintujen luontaiset jalopuumetsät (Quercus, Tilia, Acer, Fraxi- suojelun kannalta, sillä niillä esiintyy säännöllisesti nus tai Ulmus), joissa paljon epifyyttejä (*9020), Fen- merkittäviä kantoja yhtä tai useampaa maailmanlaa- noskandian metsäluhdat (*9080). juisesti tai alueellisesti uhanalaista lintulajia, suppean levinneisyysalueen tai kerääntymisalueen lintulajia tai The Kersalu Natura -“täydennysalue” (60 ha) sijaitsee hyvin edustettuja linnustoja. Pakrin niemimaan kaakkoisosassa kilometrin päässä länteen Kersalun rantautumiskohdasta ja rajaa maan- Pakrin tärkeä lintualue (210 km2) sisältyy myös Pakrin päällisen putken reittiä kompressoriaseman sijainnin Natura 2000 -alueeseen ja Pakrin erityissuojelualuee- läheisyydessä. Alue on tärkeä luontotyypin ”Alvarit ja seen (SPA). Suunnitellun kaasuputken reitti kulkee kalkkivaikutteiset kalliokedot” (*6280) kannalta. Pakrin tärkeän lintualueen läpi 5,1 kilometrin matkalla Laheperen lahdella. Vaatimukset täyttäviä lajeja Mahdollisia vaikutuksia näihin alueisiin tarkastellaan ovat pikkujoutsen (Cygnus columbianus), laulujoutsen YVA:n aikana. (Cygnus cygnus), lapasotka (Aythya marila), alli (Clan- gula hyemalis) ja telkkä (Bucephala clangula). 5.3.7 Muut suojellut alueet UNESCO:n biosfäärialueet Euroopan tärkeät lintualueet (IBA) Itämeren alueella on neljä UNESCO:n biosfäärialuet- Euroopan tärkeät lintualueet -ohjelma (IBA) pyrkii ta. Biosfäärin suojelualueet ovat olennainen osa YK:n tunnistamaan, valvomaan ja suojelemaan keskeisiä tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO:n Ihminen ja Bios- lintualueita Euroopan mantereen eri osissa henkilö- fääri (MAB) -ohjelmaa. Sen tavoitteena on säilyttää kunnan ja vapaaehtoisten yhteisillä pyrkimyksillä pai- ympäristö elinkelpoisena sekä ihmisille että kasvilli- kallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Tär- suudelle ja eläimistölle. Yksi näistä alueista, Saaristo-

Kuva 5.8. Natura 2000-alueet ja Natura 2000-”täydennysalueet” lähellä rantautumiskohtaa Pakrin alueella

80 NYKYTILANNE PAKRIN NIEMIMAALLA

meren biosfäärialue, sijaitsee Suomessa. Sen pinta-ala mia valtion alueita. Vaihekaavan mukaan välttä- on noin 420 000 hehtaaria. Saaristomeren kansallis- mättömät maa-alueet (lähellä Tallinna – Paldiski puisto muodostaa tämän biosfäärialueen ydinosan. tietä kaasuputken suojavyöhykkeen laajuudelta) Saaristomeren Natura 2000-alue sisältää lähes koko hankitaan maanomistajilta. kansallispuiston. Biosfäärialueet kuuluvat kansallisen • Pakrineemen rantautumiskohta (LNG-terminaa- lainsäädännön piiriin. lialue, 43 ha): kolme maa-aluetta on Pakrineeme Sadama OÜ:n omistuksessa ja yksi alue on valtion omistuksessa. 5.4 Sosioekonomiset olosuhteet 5.4.3 Liikenne 5.4.1 Asutus Paldiskin naapurikuntia ovat Keilan, Padisen ja Va- Paldiski on pieni kunta 50 kilometrin päässä pääkau- salemman kunnat. Paldiskista on hyvät tie- ja rauta- pungista Tallinnasta. Paldiskissa oli 4 184 asukasta tieyhteydet. Paldiskissa on kaksi satamaa (Eteläinen (1.3.2012). Pinta-alaltaan (102 km2) se on Viron toisek- ja Pohjoinen satama), jotka sijaitsevat Pakrin niemi- si suurin kaupunki, sillä sen alueeseen kuuluvat Pakrin maan länsirannalla. Molemmat ovat jäättömiä satamia niemimaa sekä Suur-Pakrin ja Väike-Pakrin saaret. ympäri vuoden ja ne käsittelevät erityyppistä rahtia. Alue on hyvin harvaan asuttu (Paldiskin kaupunki Paldiskin eteläisestä satamasta on myös lauttayhteys 2013b). Asutus on keskittynyt Paldiskin kuntakeskuk- Suomeen ja Ruotsiin. seen Pakrin niemimaan länsirannikolle. Kaupungissa on enimmäkseen kerrostaloja ja vähemmän omakoti- 5.4.4 Matkailu, kulttuuriperintö ja alueiden taloja. Väestö kaupunkikeskustan ulkopuolella on ha- virkistyskäyttö jautunut ja asuu pääasiassa omakotitaloissa. Tärkein ja vetovoimaisin suojeltu luonnonkohde on Kolmasosa väestöstä on virolaisia ja kaksi-kolmasosaa Pakrin rantakalliojyrkänne. Se on osa Baltian Klinttiä, on Viron kansalaisia, jotka puhuvat muuta kieltä (pää- joka alkaa Öölannin saarelta ja jatkuu Laatokan järvel- asiassa Venäjää). Kaupungissa on sekä virolainen et- le. Se on myös nimetty ehdokkaaksi UNESCO:n kult- tä venäläinen koulu ja kaksi lastentarhaa. Kaupungissa tuuri- ja luonnonperintökohteiden listalle (Paldiskin on aktiivinen lasten musiikkikoulu, lasten toimintakes- kaupunki 2013c). kus, kirjasto ja kaupunginmuseo. Kulttuurielämän helmi on kuuluisan kuvanveistäjän Amandus Adamsonin Rantakallio on yksi Paldiskin merkittävimmistä mat- studiomuseo Paldiskin keskustassa. kailukohteista. Rantakallio ympäröi niemimaata Uu- gasta Kersaluun ja sen pituus on 12 kilometriä. Pakrin niemimaa on sopiva tuulivoiman tuotantoon. Ensimmäinen tuulivoimalaitos yhdistettiin verkkoon Pakrin niemimaa ei ole kovin suosittu loma-asuntoalue 15.12.2004. Tuulivoimapuisto on kasvanut vuosien var- johtuen sen karusta sotilaallisesta taustasta. rella ja tällä hetkellä alueella on yli 20 käytössä olevaa tuulivoimalaa. Kesällä 1999 Harjun retkeilykerho avasi kansainväli- sen rannikkoreitin E-9 -osuuden Pakrin niemimaan lä- 5.4.2 Maankäyttösuunnitelmat pi. Valko-sini-valkoraitainen reitti on merkitty puihin, pylväisiin ja kiviin. Reitin kokonaispituus on 26 kilo- Paldiskin kaupunkialueen yleiskaava (“http://www.pal- metriä ja reitin kulkemiseen kuluu 6 - 7 tuntia. Reitti al- diski.ee/index.php?id=12761”) on vahvistettu vuonna kaa Paldiskin linnoitukselta. 2005. Paldiskin yleiskaavaan liittyvässä vaihekaavassa on osoitettu suunnitellun kaasuputken rantautumis- Paldiskissa on 7 historiallista ja 15 arkkitehtonista pe- kohta, Kersalun kompressoriasema sekä LNG-termi- rintömuistomerkkiä. Kaikkein vaikuttavin niistä on Pal- naalin sijaintialue (vaihtoehtoinen rantautumiskohta diskin Pietarin linnoitus (Peetri kindlus). Muita tärkeitä ja kompressoriaseman vaihtoehto). Jatkokehittämistä kohteita ovat Paldiskin Nikolain kirkko ja Georgin orto- varten on yksityiskohtaisten suunnitelmien laatiminen doksinen kirkko, hautausmaat kaupungissa ja saarilla käynnissä sekä Kersalussa että Pakrineemessä, ks. lu- jne. Paldiskissa on lisäksi paljon muita kohteita, jotka ku 6.3. olisivat suojelemisen arvoisia, kuten puolustuslinnoi- tukset ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Pakrin Vaihekaavan (suunniteltu Paldiskin kaasuputki ja niemimaan kärjessä on vanha Pakrin majakka, joka on LNG-terminaali) taustaraporttien mukaan: myös kulttuuriperintökohde. Pakrin niemimaan itäran- • Kersalun rantautumiskohta ja kompressoriaseman nikolla lähinnä kulttuuriperintökohdetta sijaitsee van- sijaintipaikka: jotkut maa-alueet ovat yksityisten ha Leetse - Lepikun hautausmaa. omistuksessa ja jotkut alueet ovat uudistamatto-

81 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

6 Muut liittyvät hankkeet

6.1 Muut liittyvät hankkeet Suomenlahdella

6.1.1 Nord Stream kaasuputki

Nord Stream (Kuva 6.1) on 1 224 kilometriä pitkä me- jasta, jonka kummankin vuosittainen siirtokapasiteetti renalainen maakaasuputkijärjestelmä Itämeren halki on noin 27,5 miljardia kuutiometriä. Ensimmäinen put- Portovayasta Venäjältä Greifswalder Boddeniin Sak- kilinja avattiin marraskuussa 2011 ja toinen putkilinja saan. Reitti kulkee Venäjän, Suomen, Ruotsin, Tanskan lokakuussa 2012. Nord Stream kaasuputki risteää Bal- ja Saksan talousvyöhykkeiden läpi sekä Venäjän, Tans- ticconnector -maakaasuputken kanssa. kan ja Saksan aluevesien läpi. Kaasuputken rakensi ja sitä käyttää Nord Stream AG. Nord Stream, joka raken- nettiin vuosina 2009 – 2012, koostuu kahdesta putkilin-

Kuva 6.1. Olemassa olevat ja suunnitellut pääkaapelit ja putket suunnittelualueella

82 MUUT LIITTYVÄT HANKKEET

6.1.2 Nord Stream kaasuputken 6.2 Liittyvät hankkeet ja kehitys laajennushanke Inkoossa

Nord Stream -laajennushanke käsittää kahden meren- 6.2.1 LNG-tuontiterminaali Inkoossa alaisen maakaasuputken rakentamisen Itämeren halki Venäjältä Saksaan. Reittivaihtoehdot kulkevat Venä- Hanke sisältää täysimittaisen maaterminaalin LNG:n jän rantautumiskohdasta Suomen, Ruotsin ja Tanskan tuontia varten, joka sijaitsee Joddbölessä Inkoossa vesialueiden kautta Saksan rantautumiskohtaan. Suo- noin 4 kilometriä kaakkoon Inkoon keskustasta. Suun- men talousvyöhykkeellä reitti noudattelee olemassa nitellulla terminaalialueella (Kuva 6.2) on useita kiin- olevien Nord Stream kaasuputkien 1 ja 2 reittiä. Reitti- teistönomistajia. vaihtoehtojen kokonaispituus on noin 1 250 kilometriä. Hankkeen YVA-menettely Suomessa alkoi maaliskuus- Kaikkiin terminaalin tuotantolaitoksiin vaadittavan sa 2013 ja yhteysviranomainen on antanut lausunton- alueen koko on noin 500 x 600 metriä. Sijaintipaikka- sa YVA-ohjelmasta 4.7.2013. tutkimusten valmistuttua vaadittavan alueen koko voi puoliintua. 6.1.3 Kaapelit Ehdotettu LNG-tuontiterminaali koostuu a) LNG:n pur- Suomenlahdella kulkee useita tietoliikennekaapeleita. kauslaitteistosta, b) LNG:n varastosäiliöistä ja c) LNG:n Alustavien suunnitelmien mukaan monet tunnistetut höyrystyslaitoksesta ja kaasunmittauslaitoksesta, joka tietoliikennekaapelit sekä joukko tunnistamattomia on yhdistetty maanpäälliseen kaasuverkkoon. kaapeleita risteävät suunnitellun maakaasuputken kanssa. Ne koostuvat sekä käytössä olevista että käy- LNG kuljetetaan merellä erikoisvalmisteisissa LNG-säi- töstä poistetuista kaapeleista. Risteämisestä on sovit- liöaluksissa (LNGC). Nämä ovat periaatteessa isoja tava kaapeleiden omistajien kanssa. ”termospulloja”, joissa on kaksoisrunko turvallisuus- tekijänä. LNG:tä on suunniteltu tuotavan ehdotettuun Suomenlahdella kulkee Estlink 350 MW:n korkeajänni- Inkoon LNG-terminaaliin ‘Q-flex’-tyyppisillä aluksilla, tekaapeli (HVDC, High-Voltage Direct Current Cables) jotka ovat kapasiteetiltaan 140 000 – 170 000 m3, pi- (74 km merenpohjassa) Harkusta Virosta Espooseen tuudeltaan 250 – 280 metriä ja leveydeltään 40 – 45 Suomeen (rantautumiskohta Kirkkonummella). Kaape- metriä. lin omistaja on AS Nordic Energy Link (osakkeenomis- tajat: Eesti Energia 39,9 %, Latvenergo 25 %, Lietuvos Jos käytetään tavanomaista terminaaliratkaisua, se Energija 25 % sekä Pohjolan Voima ja Helsingin Ener- mahdollistaa yhden LNGC-aluksen kiinnittymisen laitu- gia 10,1 %). Kaapeli otettiin käyttöön 4.12.2006.6 Tä- riin kerrallaan. Vuosittaisten laivakäyntien määrän eh- mä kaapeli ei risteä Balticconnector -kaasuputken rei- dotetussa LNG-terminaalissa arvioidaan olevan 16 – 21. tin kanssa. Muiden alusten, jotka eivät liity LNGC-alusten liikku- miseen, täytyy pysyä laivaväylän ulkopuolella tai olla Virolaiset ja suomalaiset siirtojärjestelmäoperaattorit kiinnitettynä laituriin sillä aikaa kun LNGC-alus on liik- AS Elering ja Fingrid Oyj (molemmat 50 %) ovat asen- keessä. Kun alus on kiinnitetty laituriin, muut alukset taneet merenpohjaan uuden merenalaisen 650 MW:n voivat ohittaa sen noin 100 metrin etäisyydeltä. LN- Estlink 2 kaapelin (145 km merenpohjassa) Püssin GC-alus tarvitsee noin kaksinkertaisen kääntösäteen muuntoasemalta Virosta Anttilan muuntoasemalle sen pituuteen nähden. Alukset kääntävät tavallisesti Suomeen. Yhteys otetaan käyttöön autumn 2013.7 syk- keulan avomerelle päin ennen laituriin kiinnittymistä, syllä 2013. Estlink 2 -kaapeli ei risteä Balticconnector mikä mahdollistaa nopean evakuoinnin hätätapauksis- -kaasuputken reitin kanssa. sa.

Alukset saapuvat täydessä lastissa. Lastin purun yh- 6.1.4 Inkoon–Raaseporin tuulipuistohanke teydessä alusten painolastitankit täytetään aluksen kaksoisrungon sisällä olevalla vedellä. Koko purkaus- Suomen Merituuli Oy suunnittelee Inkoon – Raaseporin ja painolastitankkien täyttöoperaatio kestää 12 – 16 tuulipuistoaluetta Balticconnector -kaasuputken länsi- tuntia. puolelle. Alueen mahdolliset tarpeet, kuten sähkönsiir- tokaapelit, otetaan huomioon maakaasuputken suun- Ehdotettuun terminaaliin saapumisen jälkeen LNG pu- nittelussa. retaan, varastoidaan ja kaasutetaan uudelleen. Laitok-

6 Nordic Energy Link verkkosivu: www.nordicenergylink.com/index.php?id=23 (29.11.2013) 7 Estlink 2 projektin verkkosivu: http://estlink2.elering.ee/projektist/ (29.11.2013)

83 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 6.2. Kaasuputken alustava rantautumiskohta Inkoossa, yhteydet Inkoo-Siuntio kaasuputkeen, ehdotetun LNG-terminaalin vaihtoehto 2 ja kompressoriaseman sijainti.

sen kokonaistuotantomäärän arvioidaan olevan noin joista jokaisen tilavuus on 165 000 m3. Maakaasun nes- 2 miljardia m3 vuodessa. Terminaalin suurin maavaras- teyttämisprosessi ja sen jakelu kuluttajille on havain- tointikapasiteetti koostuu kolmesta varastosäiliöstä, nollistettu seuraavassa (Kuva 6.3).

Kuva 6.3. LNG-arvoketjun keskeiset osatekijät (Bureau de Veritas 2009)

84 MUUT LIITTYVÄT HANKKEET

6.3 Liittyvät hankkeet ja kehitys Virossa

6.3.1 Suunniteltu maanpäällinen kaasuputki Paldiskista Kiiliin

Suunnitellun maanpäällisen kaasuputken reitti Kiilis- Suunnitellun maanpäällisen kaasuputken sijainti sisäl- tä Paldiskiin Virossa kulkee seuraavien kuuden kunnan tyy Sakun kunnan yleiskaavaan. alueella: Kiilin, Sakun, Sauen ja Keilan kunnat sekä Kei- lan ja Paldiskin kaupungit. Kaasuputken maanpäällisen reitin määrittämiseksi Sauen ja Keilan kunnissa sekä Keilan ja Paldiskin kau- Suunnitellun kaasuputken lähtöpaikassa (Kiilissä), jo- pungeissa oli tarpeen laatia erillinen vaihekaava ku- hon on suunniteltu sulkuventtiiliasemaa ja tarkastus- hunkin kuntaan. Siten näiden kaavojen laatiminen asemaa, on voimassa vahvistettu asemakaava Kiilin aloitettiin vuonna 2006. Seuraavassa taulukossa on kunnanvaltuuston päätöksellä 9.4.2009. yleiskatsaus niiden kuntien suunnittelutilanteeseen, joissa kaasuputken sijainti määritettiin erillisen vaihekaavan avulla (Taulukko 6.1).

Taulukko 6.1. Kunnat suunnitellun maanpäällisen kaasuputken alueella ja kaasuputkeen liittyvien vaihekaavojen ja SOVA-raporttien tilanne (19.4.2013)

Kunta Vaihekaavojen vahvistamisajankohta SOVA-raportin hyväksymisajankohta

Sauen kunta 20.12.2012 10.12.2012 Keilan kaupunki 18.12.2012 10.12.2012

Keilan kunta 27.3.2013 10.12.2012 Paldiskin kaupunki 22.12.2011 4.9.2007

Vaihekaavat on laatinut K-Projekt AS. SOVA-raportin semalle) toteutetaan virolaisen rakennuttajan toimes- Paldiskin vaihekaavaan on laatinut OÜ E-Konsult ja ta ja nämä eivät kuulu Balticconnector -hankkeeseen. muihin OÜ Hendrikson & Ko. Hankkeesta vastaava oli Muiden hankkeiden tilanne on seuraava: 8 AS Eesti Gaas. • Kompressoriaseman asemakaavan laatiminen on Seuraavan sivun kuvassa (Kuva 6.4) on esitetty maan- käynnistetty 23.5.2012 Paldiskin kaupungin toi- päällisen kaasuputken alustava reitti Paldiskista Kiiliin. mesta. Hankkeesta vastaava on AS EG Võrgutee- nus. Tällä hetkellä asemakaava on valmis ja se Paldiskin vaihekaavassa on osoitettu kompressoria- odottaa julkistamista ja yleisötilaisuutta Paldiskin seman paikka ja Balticconnector -hankkeen rantau- kaupunginvaltuuston toimesta; tumiskohta (Kersalussa). Vaihekaavassa ei ole esitet- • Keilan kaupunginhallitus myönsi rakennusluvan ty ratkaisua maakaasun jakelusta kuluttajille Paldiskin 31.5.2013 D-kategorian maakaasuputkelle hallin- kunnassa (tämä vaatii uuden suunnitelman B-luokan nollisella alueellaan; jakeluputkelle). Vaihekaava on vahvistettu täydentä- • Kiilin kunnanhallitus myönsi rakennusluvan vällä merkinnällä: ”Jos alueellisen LNG-terminaalin 8.1.2013 D-kategorian maakaasuputkelle hallinnol- sijaintipaikka on Paldiskissa, siinä tapauksessa me- lisella alueellaan; renalaisen kaasuputken rantautumiskohdan ja komp- • Keilan, Sauen ja Sakun kunnanhallitukset ovat jul- ressoriaseman sijainnin ennakoidaan olevan Paldiskin kistaneet suunnittelukriteerit D-kategorian maa- LNG-terminaalin alueella”. kaasuputken rakennushankkeen suunnitteluun hallinnollisella alueellaan. Maanpäälliset kaasuputkihankkeet (kompressoriase- malta Kiilin kaasuverkkoon ja Kersalun kompressoria-

8 AS EG Võrguteenukselta 26.8.2013 saadun tiedon mukaan.

85 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 6.4. Maanpäällisen kaasuputken alustava reitti vaihekaavojen mukaan

6.3.2 Suunniteltu LNG-terminaali Pakrin LNG-terminaalin ensimmäisessä rakentamisvaiheessa niemimaalla vuosittain käsiteltävän aineen määrä on 3 miljoonaa tonnia ja seuraavat satamarakennukset, kohteet ja yh- Paldiskin yleiskaavaan liittyvä LNG-terminaalia Pakrin teydet tullaan rakentamaan: niemimaalla koskeva vaihekaava on laadittu vuosi- • laituri, jossa on lastausvälineet nesteytettyä kaa na 2010 – 2012 ja Paldiskin kunta9 on vahvistanut sen sua kuljettaville aluksille 27.9.2012. Vaihekaavan laatiminen oli tarpeellista sel- • 2 varastosäiliötä nesteytetylle kaasulle (molemmat laisen kohteen (LNG-terminaali) sijaintipaikan mää- jopa 160 000 m3) rittämiseksi, jolla on merkittäviä alueellisia vaiku- • LNG:n höyrystyslaitos (500 000 Nm3/h) tuksia (ORMO – olulise ruumilise mõjuga objekt). • lämpö- ja voimalaitos, ensimmäinen vaihe Vaihekaavan laati SWECO Projekt AS ja SOVA-raportin • typpi- ja paineilmalaitos OÜ E-Konsult. Ympäristökeskus hyväksyi SOVA-rapor • mittausasema tin 19.7.2012. Suunnitellusta hankkeesta vastaava oli • kaasuputki maakaasuverkkoon – kompressoriasema Balti Gaas OÜ. • sähkön muuntoasemat • palonsammutusvälineet Vaihekaavan pinta-ala on 230 hehtaaria. Terminaali • painevesikaivo rakennetaan: • hallintorakennukset • vastaanottamaan nesteytettyä maakaasua (LNG) • varastorakennukset säiliöaluksista • kaasunpolttolaitteet (soihtu) • LNG:n varastointia ja jakelua varten • vastapaineasema • LNG:n höyrystämistä varten. Jos kaasun kulutus kasvaa tulevaisuudessa, terminaa- lilaitoksen laajentaminen on mahdollista.

9 Luontojärjestö (Viron ornitologinen yhdistys) kyseenalaisti vaihekaavan vahvistamispäätöksen.

86 MUUT LIITTYVÄT HANKKEET

Terminaalin turvavyöhykkeen enimmäissäde on 750 nistetty Paldiskin kunnan toimesta 1.10.2012 (taustara- metriä. portit ja suunnitelmat ovat saatavissa: www.paldiski. ee/index.php?id=10604). Vaihekaavassa ennakoidaan myös maanpäällisen kaasuputken reitti LNG-terminaalista Kersalun komp- YVA-menettely veden erityiskäyttöä (laiturin raken- ressoriasemalle. Suunniteltu kaasuputken reitti kulkee taminen) koskevan luvan hakemiseksi on käynnis- pääasiassa rinnakkain nykyisten korkeajännitelinjo- tetty 23.1.2013. Hankkeesta vastaava on Pakrineeme jen ja suunnitellun tuulipuistoalueen kanssa (LNG-ter- Sadama OÜ ja YVA:n laatii OÜ Hendrikson & Ko. Jul- minaalin päässä). Välipainekaasuputki on suunniteltu kaistun YVA-ohjelman mukaan laituri on noin kilomet- toimittamaan maakaasua Paldiskin kuntaan. rin pituinen (rantaviivasta). Toinen laiturihaara (laadi- missild) on 320 metriä pitkä ja syvyydeltään 14 metriä LNG-terminaalin vaihekaavan aineistot on julkaistu ja toinen laiturihaara on 625 – 800 metriä rantaviivas- Paldiskin kunnan verkkosivuilla (Paldiski 2013a). ta sekä noin 175 metriä pitkä ja syvyydeltään 9,5 met- riä (Kuva 6.5 ja Kuva 6.6). Ympäristökeskus hyväksyi Asemakaavojen laatiminen maaterminaalille (43 heh- YVA-ohjelman 3.6.2013. taaria) ja terminaalin laiturille (0,9 hehtaaria) on käyn-

Kuva 6.5. LNG-terminaalin laiturin sijaintisuunnitelma (YVA-ohjelma, OÜ Hendrikson&Ko, 2013)

87 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 6.6. LNG-terminaalin laiturisuunnitelma (YVA-ohjelma, OÜ Hendrikson&Ko, 2013)

88 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT

7 Arvioitavat vaihtoehdot

7.1 YVA-menettelyssä arvioitavat vaihtoehdot

YVA-lainsäädäntö edellyttää, että ympäristövaikutus- • Vaihtoehto FIN 2 (FIN VE 2): Balticconnector -maa ten arvioinnissa tulee tarkastella hankkeen eri vaihto- kaasuputki rakennetaan Suomenlahden halki Pal- ehtoja sekä vaihtoehtoa 0 (hanketta ei toteuteta). diskista Virosta Inkooseen Suomeen, Stora Fagerön eteläpuolelta kulkeva reitti. Balticconnector -hankkeen ympäristövaikutusten ar- • Vaihtoehto EST 1 (EST VE 1): Balticconnector -maa- vioinnissa tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja (Kuva kaasuputki rakennetaan Suomenlahden halki Pal- 7.1): diskista Virosta Inkooseen Suomeen, rantautumis- • Vaihtoehto 0 (VE 0): Balticconnector -maakaasu- kohta Kersalussa Virossa. putkea ei toteuteta. Maakaasuputkea Paldiskista • Vaihtoehto EST 2 (EST VE 2): Balticconnector -maa- Inkooseen ei rakenneta. kaasuputki rakennetaan Suomenlahden halki Pal- • Vaihtoehto FIN 1 (FIN VE 1): Balticconnector -maa- diskista Virosta Inkooseen Suomeen, rantautumis- kaasuputki rakennetaan Suomenlahden halki Pal- kohta Pakrineemessa Virossa. diskista Virosta Inkooseen Suomeen, Stora Fage- rön pohjoispuolelta kulkeva reitti.

Kuva 7.1. Merenalaisen Balticconnector -maakaasuputken reittivaihtoehdot

89 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Suunniteltu alustava rantautumiskohta Suomessa si- tämättömiä hankkeen vaikutusarvioinnin sekä reitti- jaitsee Fjusön niemellä noin kaksi kilometriä Inkoon vaihtoehtojen vertailun kannalta (ks. luku 8.2.1). satamasta itään. Inkoon saaristossa on tarkasteltu kahta vaihtoehtoista kaasuputken reittiä: Stora Fage- rön saaren pohjoispuolista (FIN VE 1) ja eteläpuolista 7.2 Aiemmin tutkitut Balticconnector (FIN VE 2) reittiä. -kaasuputken reittivaihtoehdot

Virossa on kaksi mahdollista rantautumiskohtaa (Ker- Suunnittelun alkuvaiheessa Gasum ja Eesti Gaas tut- salu EST VE 1 ja Pakrineeme EST VE 2) Pakrin niemi- kivat merenalaisen kaasuputken kahta eri reittivaihto- maan rannikolla Paldiskin kunnan alueella. Kersalun ehtoa. Nämä vaihtoehdot suuntautuivat Paldiskista In- (Viro) rantautumiskohta on määritetty asiaankuulu- kooseen ja Paldiskista Vuosaareen Helsinkiin. Reitit on vassa maankäyttösuunnitelmassa. Vaihtoehtoista ran- esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 7.2). tautumiskohtaa Pakrineemessa tarkastellaan liittyen ehdotettuun LNG-terminaalin sijaintipaikkaan Paldis- Balticconnector -hankkeen alkuperäisen tavoitteen kissa. mukaan merenalaisen kaasuputkiyhteyden keskeinen tehtävä on parantaa maakaasuhuollon luotettavuutta Suunnitellut reitit on päätetty aikaisempien selvitys- luomalla mahdollisuus tuoda kaasua Baltian maiden ten, reittivertailujen ja kesällä 2006 tehtyjen meren- kautta Suomeen ja samalla luoda mahdollisuus hyö- pohjatutkimusten perusteella. Myöhemmissä suun- dyntää Latviassa sijaitsevaa maakaasuvarastoa. nitteluvaiheissa reitti optimoidaan kahden kilometrin levyiselle alueelle, joka on ollut tarkasteltavan alueen Hankkeen aikana suoritettujen maakaasuverkostojen leveys merenpohjamittauksissa. Vuoden 2013 aikana kapasiteettiselvitysten perusteella huomattiin, että Gasum teettää ympäristötutkimukset, jotka ovat vält- Länsi-Venäjältä Baltian maiden kautta Suomeen ulot-

Kuva 7.2. Alustavat reittivaihtoehdot merenalaiselle Balticconnector -kaasuputkelle

90 ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT

tuvan maakaasuputkiston kapasiteetti on suurelta osin käytössä. Vapaata kapasiteettia Suomen tarpeisiin on käytettävissä vain ajoittain. Vastaavasti myös Viron oman maakaasun tarpeen tyydyttämisessä on esiintynyt kapasiteetin niukkuutta. Tästä syystä ryhdyttiin selvittämään mahdollisuutta, jossa kaasua siirrettäi- siin Suomen kautta Viroon ja mahdollisesti muualle- kin Baltian maihin. Hankkeen tässä vaiheessa voidaan pitää selvänä, että kaksisuuntainen maakaasun siirto- mahdollisuus on perusedellytys hankkeen toteuttami- sen kannalta. Tämä merkitsee sitä, että rantautumiskohta ja kytkeytyminen Suomen maakaasuverkostoon tulee suunnitella siten, että kaksisuuntaisen siirron edellyttämä kapasiteetti on käytettävissä myös Suo- men puolella. Selvitysten perusteella voidaan todeta, että asia toteudu näin Vuosaari-vaihtoehdossa. Täs- tä syystä aikaisempaa Vuosaari-vaihtoehtoa rantautu- miskohtana ja putken johtamista sinne ei tutkita rea- listisena vaihtoehtona tässä YVA-menettelyssä.

AS Eesti Gaas on suunnitellut laajentavansa Viron nykyistä kaasuputkiverkostoa Tallinnan länsipuolel- le aina Paldiskin kaupunkiin saakka. Kaasuputkireit- ti Tallinnan eteläpuolitse Kiilistä Paldiskiin on arvioitu kaavoitusprosessiin sisältyvän strategisten ympäristö- vaikutusten arvioinnin (SOVA) yhteydessä. Paldiskiin (Kersalu) rakennettavan kompressori- ja vastaanotto- aseman vaikutukset on myös arvioitu saman strategisten ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä. Ar- viointiselostus on hyväksytty ympäristöministeriön Harjun aluetoimiston toimesta ja se on käsiteltävänä Paldiskin kunnassa.

Suomessa Gasum Oy päätti vuonna 2007 investoida uuteen kaasuputkilinjaan Mäntsälän ja Siuntion välil- lä sen jälkeen, kun Fortum Oyj oli tehnyt investointi- päätöksen uudesta maakaasukäyttöisestä kaukoläm- pövoimalaitoksesta Espoon Suomenojalle. Helsingin haaran nykyinen kapasiteetti ei muuten riitä palve- lemaan alueen kaasun käytön kasvua. Uuden kaasuputken tuoma lisäkapasiteetti tyydyttäisi etupäässä Suomenojan voimalaitoksen aiheuttaman kaasunku- lutuksen lisäyksen, mutta parantaisi myös merkittä- västi koko pääkaupunkiseudun maakaasun toimitusvarmuutta. Kaasun tuonti uusille alueille läntiselle Uudellemaalle tulisi myös mahdolliseksi, kun Mäntsä- lä – Siuntio kaasuputki valmistuu. Tämä Gasum Oy:n investointipäätös tukee myös ratkaisua keskittyä ke- hittämään Balticconnector -hanketta ainoastaan Pal- diski – Inkoo -vaihtoehdon pohjalta.

91 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

8 Vaikutusten arviointi ja menetelmät

8.1 Tarkasteltavat vaikutukset kuten ruoppauksesta, räjäytyksistä, täytöistä ja kiviaineksen kasaamisesta, joilla tasoitetaan merenpohja Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan putkirakenteiden alta ja lyhennetään putken vapaata maakaasuputkesta (VE FIN 1 ja 2, VE EST 1 ja 2) aiheu- jänneväliä. Hankkeen aiheuttamat vaikutukset käyt- tuvia vaikutuksia. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tövaiheessa ovat todennäköisesti varsin lieviä, pää- keskitytään hankkeen toteuttamisvaihtoehtoihin liit- asiassa kalatalouteen ja laivaliikenteeseen kohdis- tyviin vaikutuksiin. Ympäristövaikutusten arviointivai- tuvia vaikutuksia. Käytöstä poistamisen vaikutuksia he tehdään kansallisesti sekä Suomessa että Virossa. voidaan arvioida sen jälkeen kun käytöstä poistamiseen liittyvät menetelmät ovat tarkentuneet suunnit- Tässä projektissa keskeiset arvioitavat vaikutukset teluprosessin aikana. Nykytilanne Suomenlahdella ja ovat merenalaisen kaasuputken aiheuttamat vaikutuk- suunnittelualueella on kuvattu YVA-ohjelmassa ja se set. Tarkasteltavat vaikutukset (merenalaiset ja maan- täydennetään YVA-selostukseen. päälliset) ovat:

• vaikutukset merenpohjaan sekä veden laatuun 8.2 Käytettävät arviointimenetelmät • vaikutukset luonnon eliölajeihin, kuten eläimis- töön, kalastoon ja kasvillisuuteen Ympäristövaikutusten arvioinnissa käytetään seuraa- • vaikutukset suojelualueisiin ja -arvoihin sekä Natu- via menetelmiä: ra 2000 -alueisiin • olemassa olevien tietojen analysointi • vaikutukset laivaliikenteeseen ja veneilyyn • olemassa olevien geoteknisten ja fysikaalisten tut- • vaikutukset maankäyttöön ja kaavoitukseen kimustulosten tarkastelu • vaikutukset ihmisten elinoloihin, kalastukseen ja • putkikäytävässä ja rantautumiskohtien ympärillä turvallisuuteen tehtävät uudet kenttätutkimukset (mittaukset) • vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön • neuvottelut viranomaisten ja muiden tahojen kans- • vaikutukset matkailuun ja alueiden virkistyskäyt- sa töön • ympäristövaikutusten leviämisen mallintaminen • vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen • asiantuntija-arviointi. • vaikutukset ilmanlaatuun • meluvaikutukset Arvioinnissa tarkastellaan suoria ja epäsuoria vaiku- • vaikutukset tieteelliseen perintöön. tuksia rakentamisen, käytön ja käytöstä poistamisen aikana. Vaikutuksia arvioidaan seuraavien tekijöiden Hankkeen toteuttaminen voi aiheuttaa vaikutuksia mukaan: seuraavissa vaiheissa: rakentaminen, putkiston käyt- • vaikutusten luonne (laatu, tyyppi, palautuvuus ja tö ja käytöstä poistaminen. Arvioinnissa tarkastellaan tärkeys), suoria ja epäsuoria vaikutuksia rakentamisen, käytön • vaikutusten suuruus (laajuus ja kesto) sekä ja käytöstä poistamisen aikana. Lisäksi yhteisvaiku- • vaikutusten yleinen merkittävyys. tukset muiden hankkeiden kanssa (mm. Nord Stream maakaasuputket, suunniteltu LNG-terminaali Inkoos- Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden ja suunnitel- sa ja Paldiskissa sekä suunniteltu maanpäällinen maa- mien kanssa sekä hankkeen epävarmuustekijät arvi- kaasuputki Paldiskista Kiiliin) otetaan arvioinnissa oidaan myös. Ympäristövaikutusten arviointi suorite- huomioon. taan pääosin asiantuntija-arviona.

YVA-selostus sisältää erillisen luvun rajat ylittävistä Kun suunnitellun kaasuputken reitin merenpohjaolo- vaikutuksista (mm. vaikutukset laivaliikenteeseen) (ks. suhteet on selvitetty ja putkiston suunnittelu on tar- luku 8.7). kentunut, voidaan tarkemmin määrittää tarvittavien pohjanmuokkaustöiden sijainnit ja niiden vaikutukset Merkittävimmät vaikutukset aiheutuvat todennäköi- ympäristöön. sesti putken asennustoimenpiteistä merenpohjaan,

92 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

Viron YVA-lain mukaan yleisesti tunnettuja mene- ja jotkut vaikutukset ovat pysyviä. Jokaisen vaikutuk- telmiä täytyy käyttää YVA-selostuksen laatimises- sen aikaan ja paikkaan liittyvät ominaisuudet kuvataan sa. Selostuksen laativa YVA-konsultti määrittää ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. arviointimenetelmät ottaen huomioon kansalliset arviointimenetelmille asetetut vaatimukset. 8.4 Merenalaisen kaasuputken vaikutusarviointi 8.2.1 Ympäristötutkimukset 8.4.1 Vaikutukset veden laatuun ja Merenalaisen kaasuputken reitti on tutkittu ja laajat merenpohjaan merialueen tutkimukset on tehty vuonna 2006. Ympä- ristötutkimuksilla tarkoitetaan tässä kenttätutkimuk- Rakennusvaiheen aikana merenpohjan muokkaustoi- sia ja muita selvityksiä, joita tehdään syksyllä 2013. menpiteet aiheuttavat pohjasedimentin leviämistä ja li- Nämä tutkimukset muodostavat YVA-selostuksen pe- sääntyvää veden samenemista. Muokkaustoimenpiteet rustiedot. voivat sisältää esimerkiksi ruoppausta, kaivamista, rä- jäyttämistä ja merenpohjan täyttöä. Jos orgaanisen ai- Geotekniset ja akustiset tutkimukset, jotka ovat tehty neksen ja ravinteiden pitoisuus leviävissä sedimenteis- vuonna 2006, sisältävät: sä on suuri, vapautuvat ravintoaineet (kuten typpi, N • Syvyysolosuhteiden tutkimus merenpohjan pin- ja fosfori, P) voivat lisätä vaikutusalueen rehevöitymis- nanmuotojen mittaamiseksi tä. Leviävä sedimentti voi myös sisältää epäorgaanisia • Viistokaikuluotain (SSS) –tutkimus merenpohjan ja orgaanisia haitta-aineita, jotka voivat osittain vapau- ominaisuuksien ja siellä olevien kohteiden erotta- tua ympäröivään veteen. Paljon orgaanista ainesta si- miseksi sältävissä löyhissä sedimenteissä voi esiintyä raskas- • Penetroiva kaikuluotaintutkimus merenpohjan metalleja (esimerkiksi kadmium ja lyijy) sekä erilaisia alaisten kerrosten kuvaamiseksi orgaanisia haitta-aineita (mm. PCB). Myös tributyyliti- • Geotekninen näytteenotto lisätiedon hankkimisek- naa (TBT) voi esiintyä saastuneilla pohja-alueilla. Mah- si merenpohjan geoteknisistä ominaisuuksista. dolliset kielteiset vaikutukset kohdistuvat erityisesti matalikoille ja matalille vesialueille, joissa on enemmän Ympäristötutkimukset, jotka tehdään vuosina 2013 – elävää luontoa. Kun putki asennetaan suoraan meren- 2014 sisältävät: pohjaan ilman pohjanmuokkaustoimenpiteitä, vaikutukset ovat vähäisempiä. Asennustekniikalla on myös • Sedimenttitutkimukset merkitystä sedimenttien leviämiseen. Vaihtoehtoiset • Pehmeiden merenpohjien makropohjaeläimistö putkenlaskualukset ovat ankkureiden avulla asemoi- • Kovien merenpohjien kasvillisuus- ja eläimistötut- tava alus ja dynaamisesti asemoitava alus. Ankkuroin- kimus laitesukelluksella ti vaikuttaa suoraan merenpohjaan ja sekoittaa sedi- • Akustiset tutkimukset, kauko-ohjattu robottivi- menttejä ankkurointikäytävässä. Ankkureiden avulla deokamera (ROV) ja magnetometriset tutkimukset asemoitava alus tarvitsee hinaajia ankkureiden käsit- • Luontoselvitykset maanpäällisen kaasuputken rei- telyyn. Dynaamisesti asemoitava putkenlaskualus (DP) tillä käyttää tehokkaita ohjauspotkureita. Ohjauspotkurien • Koekalastus verkoilla rannikkoalueella virta voi sekoittaa pehmeää merenpohjaa erityisesti • Kalojen lisääntymisalueselvitys matalilla vesialueilla. • Lintututkimus • Kaupallista ja ammattikalastusta koskeva tutkimus Jos sotatarvikkeita löytyy kaasuputken reitin lähi- rannan lähellä ja kauempana merellä alueelta tai ankkurointikäytävästä, ne täytyy raiva- • Merinisäkässelvitys. ta turvallisuuteen liittyvänä varotoimenpiteenä. Ta- vallisin tapa on räjäyttää ne. Räjäyttäminen sekoittaa myös sedimenttejä. Se aiheuttaa kraaterin (koko riip- 8.3 Vaikutusten ajoitus ja kesto puu räjähdyspanoksesta) ja tuhoaa pohjaeliöt kraaterin alueelta. Räjähdysaineet sisältävät haitallisia ainei- Se tosiasia, että eri vaikutukset esiintyvät eri tavalla ta. Räjäytykset aiheuttavat sedimenttien ja haitallisten ja eri aikajänteillä otetaan huomioon merenalaisten aineiden leviämistä. Jos säiliöitä, kuten tynnyreitä löy- kaasuputkien vaikutusarvioinneissa. Jotkut tärkeim- tyy kaasuputken reitiltä tai ankkurointikäytävästä, ne mistä vaikutuksista rajoittuvat rakennusvaiheeseen täytyy tutkia haitallisten aineiden varalta.

93 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Veden laatuun ja merenpohjaan kohdistuvat vaikutuk- (vedenalaisten metalliesiintymien etsiminen). Geotek- set arvioidaan asiantuntija-arviona. Ympäristövaiku- nisten- ja ympäristönäytteiden ottoa tehdään pitkin tusten arvioinnissa (YVA) tarkastellaan siirrettävien putkilinjaa, joiden avulla tutkitaan sedimenttien laatu, ja vedessä leviävien sedimenttien määrää sekä va- koostumus ja raekoko. Sedimenttien orgaaniset ainek- pautuvien ravinteiden ja haitta-aineiden määrää. Ma- set ja tarvittaessa haitta-aineet analysoidaan. temaattista mallinnusta käytetään mallintamaan sedimenttien leviämistä, vapautuneiden sedimenttien Mahdolliset käytön aikaiset vaikutukset otetaan myös uudelleensedimentaatiota sekä muokkaustoimenpitei- huomioon. Nämä voivat johtua esimerkiksi melusta den vaikutuksia alueen virtausolosuhteisiin. Suomen ja maisemahaitasta tai seurantaan ja ylläpitoon liit- ympäristökeskus on mallintanut virtauksia Suomen tyvistä toimenpiteistä. Putkien valmistamiseen ja nii- vesialueilla Suomenlahdella. Olemassa olevan mallin den peittämiseen käytettävien materiaalien vaikutuk- käyttökelpoisuus tarkistetaan YVA-menettelyn aika- set ympäristöön arvioidaan. Pyrkimyksenä on käyttää na. Muussa tapauksessa tehdään uudet mallinnukset materiaaleja, joilla ei ole merkittäviä vaikutuksia ve- virtausten arviointiin, eri sedimenttien ja haitta-ainei- teen. Galvaanisista anodeista liukenevien materiaalien den leviämiseen ja niiden vaikutusalueiden laajuuteen. vaikutukset otetaan huomioon arvioinnissa. Näiden vaikutusten arvioitu kesto arvioidaan myös.

Vaikutusten arviointi perustuu olemassa oleviin tie- 8.4.2 Vaikutukset luontoon toihin vedenlaadusta ja sedimenteistä, lisäselvityksil- lä, esimerkiksi mallinnuksella, saataviin tietoihin sekä Hankkeen mahdolliset vaikutukset voidaan jakaa ra- vastaavista hankkeista saatuihin kokemuksiin. Tulevai- kennusvaiheen aikaisiin vaikutuksiin sekä käytön ja yl- suudessa tehtävät lisäselvitykset kohdistetaan erityi- läpidon aikaisiin vaikutuksiin. sesti alueille, joissa merenpohjaa muokataan tai häi- ritään. Lisäselvitysten laadusta ja määrästä tullaan Elinympäristöt ovat runsaimmillaan ja monipuolisim- neuvottelemaan ympäristöviranomaisten kanssa. millaan matalilla vesialueilla. Tämän johdosta myös merkittävimmät vaikutukset elinympäristöön tapah- Merenpohjan syvyystietoja, kuten jyrkänteiden sijain- tuvat matalilla vesialueilla. Merenpohjan muokkaus- tia, korkeutta ja jyrkkyyttä tutkitaan tarkemmin suun- toimenpiteet (ruoppaus, räjäytykset, täytöt, ja kivi- nittelun edetessä. Merenpohjan geologiaa tutkitaan aineksen kasaaminen, jolla tasoitetaan merenpohja kaasuputken reitiltä mm. monikeilauksella, viistokaiku- putkirakenteiden alta ja lyhennetään putken vapaata luotaimella (antaa varjokuvan merenpohjasta, esimer- jänneväliä) voivat aiheuttaa häiriöitä pohjassa ja ve- kiksi hylyt, sotatarvikkeet ja kaapelit on nähtävissä), dessä olevalle eliöstölle. Yleensä pohjakasvillisuus ja penetroivalla kaikuluotaimella sekä magnetometrilla -eläimistö elpyvät parin vuoden sisällä elinympäristön tyypistä ja lajistosta riippuen. Sedimentin leviäminen pohjanmuokkaustoimenpiteiden vaikutuksesta aiheuttaa tilapäistä veden sameuden lisääntymistä. Leviävä sedimentti voi sisältää haitallisia epäorgaanisia tai orgaanisia aineita, jotka voivat joutua ympäristön ravin- neketjuun liuetessaan osittain ympäröivään veteen. Asettuessaan ja sedimentoituessa uudelle alueelle le- viävä sedimentti voi varjostaa, peittää ja häiritä merenpohjassa eläviä yhteisöjä.

Kasvillisuuteen kohdistuvat vaikutukset tulevat alustavien arvioiden mukaan olemaan vähäisiä, koska sy- vän avomeren pohjalla esiintyy niukasti pohjakasvilli- suutta. Merkittävää kasvillisuutta esiintyy rannikoilla eufoottisilla alueilla eli alueilla, joissa valo pääsee pohjaan saakka ja mahdollistaa yhteyttämisen.

Eläimistöön ja kasvillisuuteen kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan asiantuntija-arviona hyödyntämällä Kuva 8.1. Tyypillinen puristinkairauslautta. Muun olemassa olevia tietoja, koottuja tutkimustuloksia se- näytteenoton lisäksi merenpohjantutkimuksessa kä mahdollisten jatkotutkimusten tuloksia. Arvioinnis- käytetään puristinkairausta selvittämään meren- sa tarkastellaan kaasuputken alueella sijaitsevien elin- pohjan geoteknisiä ominaisuuksia. yhteisöjen pinta-alaa ja monimuotoisuutta sekä niiden

94 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

Kuva 8.2. Itämeren maisemaa Inkoon saaristossa (Ramboll 2011) mahdollisen häviämisen merkittävyyttä. Vaikutusten se kaasuputken alla tuhoutuvat pysyvästi. Kaasuputki merkittävyyttä selvitetään oppaan Luontoselvitykset voi myös synnyttää uusia riutta-alueita, jotka houkut- ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) mu- televat alueelle uusia kaloja ja kovan merenpohjan la- kaisesti ja mm. luonnonsuojelulain sekä EU:n lintu- ja jeja. Pysyvät vaikutukset merenpohjan rakenteisiin, luontodirektiivien asettamat vaatimukset luonnonsuo- meluun sekä virtauksiin kaasuputken alueella arvioi- jelusta otetaan huomioon. Erityisesti pohjaeliöstöön daan YVA-menettelyssä. Myös kaasuputken rakenteis- kohdistuvat vaikutukset selvitetään. Lisäksi tarkasta mahdollisesti liukenevien materiaalien vaikutukset tellaan merinisäkkäisiin, lintuihin ja kaloihin mahdol- arvioidaan. lisesti kohdistuvia häiriöitä. Mahdolliset vaikutukset lajeihin ja niiden tärkeisiin lisääntymis-, ruokailu-, ja le- Edellä mainittujen vaikutusten lisäksi arvioidaan myös vähdysalueisiin otetaan huomioon. Hankkeen mahdol- hankkeen rakentamisvaiheeseen ja käyttöön liittyvät liset vaikutukset planktonympäristöön (mm. lisäänty- onnettomuusriskit. Esimerkiksi yhteentörmäysten ja vän samentumisen johdosta) otetaan myös huomioon. mahdollisten öljypäästöjen riskit ja niiden vaikutus eli- Arvokkaille alueille ja lajeille kohdistuvien haitallisten nympäristöön selvitetään. Riskitekijät tullaan arvioi- vaikutusten lieventämiskeinoja ehdotetaan. maan matemaattisella mallinnuksella ja sopivia lieven- tämistoimenpiteitä suositellaan. Rakennusvaiheen aikaiset vaikutukset sisältävät esimerkiksi merenpohjan häiriöt ja sedimenttien leviä- misen, lisääntyvän veden samentumisen, melu- ja 8.4.3 Vaikutusketjut maisemahaitat sekä mahdollisista sotatarvikkeiden raivauksesta johtuvat paineaallot. Meluvaikutukset ar- Luonnonympäristöön kohdistuvien vaikutusten arvi- vioidaan matemaattisella mallinnuksella. Laivaliiken- oinnissa otetaan myös huomioon hankkeeseen liitty- teen muutoksilla on vaikutuksia alueen päästöihin ja vät vaikutusketjut. Vaikutukset voivat usein välillises- merenpohjan häiriintymiseen. Lajit ja niiden runsaus ti kohdistua koko ekosysteemiin. Esimerkiksi veden vaikutusalueella arvioidaan YVA-menettelyssä. samentuminen voi vaikuttaa paikallisesti sinisimpu- koiden lisääntymiseen ja sitä kautta haahkojen ruuan- Kaasuputken käytön ja ylläpidon aikaiset vaikutukset saantiin ja niiden mahdollisuuksiin lisääntyä kaasuput- johtuvat pääasiassa pysyvistä merenpohjan raken- ken lähialueen suojelualueilla. Vaikutukset kuvataan ja teeseen kohdistuvista vaikutuksista. Eliöyhteisöt it- niiden merkittävyys arvioidaan asiantuntijatyönä.

95 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

8.4.4 Vaikutukset suojelualueisiin 8.4.6 Vaikutukset laivaliikenteeseen ja veneilyyn Ympäristövaikutusten arvioinnissa tullaan tarkastele- maan hankkeen vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin Hankkeen vaikutuksia laivaliikenteeseen ja sen mah- suunnitellun kaasuputken lähialueella. Arvioinnissa dollisesti aiheuttamia riskejä meriliikenteelle tarkas- otetaan huomioon Natura 2000 -alueet, kansallispuis- tellaan asiantuntija-arviona. Laivaliikenteelle saattaa tot, BSPA-alueet (Itämeren suojelualueet), UNESCO:n aiheutua haittaa esimerkiksi rakentamisen aikaisista biosfäärialueet, RAMSAR-kosteikkosuojelualueet (jot- turva-alueista ja kaasuputken asennukseen liittyväs- ka sisältyvät Suomessa myös Natura 2000-alueisiin) tä liikenteestä. Kaasuputken rakentamisen vaikutus sekä hylkeiden suojelualueet. Maakaasuputken reit- Suomenlahden reittijakojärjestelmään (TSS) arvioi- ti sijoittuu osittain Inkoon saariston Natura-alueelle daan. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan suunni- ja Pakrin Natura-alueelle. Nämä alueet ovat saaristo- teltua tiedottamista ja yhteydenpitoa meriliikenteen luonnon ja linnuston kannalta arvokkaita. ohjaukseen kaasuputken asennustöiden aikana. Meri- liikenteen ohjauksen kannalta tulee selvittää, millaisia Suojeltujen alueiden vaikutusten arvioinnissa tarkas- aluksia kaasuputken asentamiseksi käytetään, ja kuin- tellaan mahdollisia vaikutuksia alueiden suojeluarvoi- ka suuren tilan asennusalukset vaativat ympärilleen. hin. Arvioitujen vaikutusten merkittävyys riippuu vai- Myös mahdollisten varasto- ja huoltoalusten reitit ja kutuksista suojeluarvoihin (esimerkiksi biotooppeihin määrä arvioidaan. tai lajeihin), jotka muodostavat suojelualueiden pe- rustamisen lähtökohdan. Sekä suorat että epäsuorat Laivaliikenteeseen kohdistuvien vaikutusten arvioimi- vaikutukset otetaan huomioon. Vaikutukset luonnon seksi on selvitettävä tarkemmin laivaliikenteen mää- monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittäviin rät ja reitit esimerkiksi alusten tunnistamiseen ja si- eliöyhteisöihin arvioidaan myös. Mahdollisten vaiku- jainnin määrittämiseen käytettävän AIS-järjestelmän tusten merkittävyys EU:n luonto- ja lintudirektiiveis- (Automatic Identification System) avulla tai Suomen- sa (SPA, SCI Natura-alueet) arvokkaiksi määriteltyihin lahden alusliikenteen ilmoittautumisjärjestelmän luontotyyppeihin ja lajeihin selvitetään. Vaikutukset (GOFREP) avulla. GOFREP on pakollinen alusten il- luokitellaan ja havainnollistetaan kartoilla niiden mer- moittautumisjärjestelmä, joka on ollut käytössä vuo- kittävyyden mukaan. desta 2004 saakka.

Kaasuputken käytön aikana putken reitti saattaa ra- 8.4.5 Natura-arvioinnit joittaa ankkurointipaikkoja sekä aiheuttaa riskejä kaasuvuotojen tai alusten pohjakosketusten muodos- Suomen luonnonsuojelulain (1996/1096) 65. pykälän sa. Kaasuputken käytön aikaiset vaikutukset arvioi- ja Viron YVA-lain 3. pykälän mukaisesti täydellinen daan sekä nykyisen että arvioidun tulevan liikenteen Natura 2000 -arviointi tulee tehdä, jos tarveharkin- kannalta. Sekä tavara- että henkilöliikenteen on en- ta osoittaa, että hankkeen vaikutukset ulottuvat Na- nustettu kasvavan edelleen Suomenlahdella. tura 2000 -alueelle ja hankkeella on todennäköisesti merkittäviä heikentäviä vaikutuksia alueen ekologisiin Suomen rannikon pienveneliikenne suunnittelualueella arvoihin. Tällä tarkoitetaan vaikutuksia luonnon eli- on erittäin vilkasta. Kaasuputken rakentaminen aiheut- nympäristöihin tai lajien elinympäristöihin, jotka ovat taa häiriöitä rajoittamalla veneliikennettä kaasuput- suojeltu Natura 2000 -verkostossa. Viranomaiset ei- ken reitin ruoppaus- ja läjityskohdissa sekä putken vät saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos laskukohdassa. Haitat ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja edellä mainittu arviointimenettely osoittaa hankkeen tilapäisiä. Vaikutusten arviointi tehdään asiantuntija- merkittävästi heikentävän Natura–alueen luonnonar- työnä. Lähtötietoja veneliikenteestä kootaan alueen voja. venekerhoilta ja pienvenesatamista.

Natura-tarveharkinta tehdään Suomessa YVA-menettelyn aikana. Voidaan jo todeta, että Natura 2000 -lain 8.4.7 Vaikutukset ihmisten elinoloihin, mukainen arviointi (asianmukainen arviointi EU-suosi- turvallisuuteen ja virkistysmahdollisuuksiin tusten mukaan) tulee tehtäväksi Viron puoleisten Na- tura-alueiden osalta. Raportti tästä Natura-arvioinnis- Hankkeella voi olla välillisiä vaikutuksia ihmisten eli- ta liitetään osaksi YVA-selostusta. noloihin ja turvallisuuteen. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan seuraavia vaikutuksia: vaikutukset turvallisuuteen, ihmisten viihtyvyyteen, ulkoilumahdol- lisuuksiin ja virkistyskäyttöön, terveyteen ja hyvinvointiin sekä siihen, miten ihmiset kokevat hankkeen

96 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

vaikuttavan heidän elinoloihinsa. Asutukseen liittyvät kalojen kutualueita. Putken peittäminen kiviaineksella vaikutukset arvioidaan myös. saattaa myös aiheuttaa positiivisia vaikutuksia kaloille. Erityisesti rannikkoalueilla ja matalikoilla toimenpi- Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi rakentamisen ai- de luo kaloille suotuisia karikoita. kaisesta melusta ja liikennehäiriöistä sekä merenpohjassa olevien ammusten raivaamisesta tai ammuksiin Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan kaasuputken ja merenpohjassa oleviin myrkyllisiin aineisiin liitty- vaikutusta kalatalouteen. Vaikutusten arvioinnissa vistä onnettomuusriskeistä. Ihmisten odotukset hank- käytetään hyödyksi mahdollisia Kansainväliseltä me- keeseen ja sen vaikutuksiin liittyen arvioidaan esitetty- rentutkimusneuvostolta (ICES), Itämeren suojeluko- jen lausuntojen ja osallistumistilaisuuksien yhteydessä missiolta (HELCOM) ja Suomen riista- ja kalatalouden esitettyjen mielipiteiden pohjalta. Terveysvaikutusten tutkimuslaitokselta saatavia lähtöaineistoja. arviointi käsitellään meluvaikutusten kanssa rakentamisen ja riskianalyysin yhteydessä. Lisäksi haitallisten Viron ja Suomen kalatalouteen kohdistuvien vaiku- aineiden leviämiseen liittyvät vaikutukset arvioidaan tusten arviointi perustuu mm. Euroopan unionin kah- tarvittaessa. denvälisiin ja kansallisiin kalastusoikeuksiin, nykyisiin alus- ja kalastajamääriin, saaliskiintiöihin, saalismää- Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan riin, kalojen esiintymiseen, hankealueen happitilan- kaikki ne kohderyhmät, kuten alueen asukkaat ja ka- teeseen sekä EU:n rekistereissä oleviin kalastuspäi- lastajat, joihin vaikutukset voivat kohdistua. Sosi- viin jne. Kalastukseen liittyviä vaikutuksia arvioidaan aalisten vaikutusten arvioinnissa yhdistetään koke- myös VMS satelliittidatan koordinaattitietojen avulla, musperäinen ja subjektiivinen tietojen analysointi ja joka perustuu asetuksessa (EY) n:o 1966/2006 mai- asiantuntija-arviointi. Paikallisten intressiryhmien ja nittuun kaukohavaintojärjestelmään. Tulevaisuudes- muiden osapuolien näkemykset sosiaalisista vaikutuk- sa sekä trooliajon sijainti että syvyys täytyy ilmoittaa sista pyritään myös selvittämään. Tilastolliset aineis- ajantasaisesti rekisteriin. Ylityskohdat voidaan erottaa tot, kirjalliset lähdemateriaalit ja työn aikana saatu alusten nopeustietojen avulla. palaute analysoidaan samoin kuin yleisötilaisuuksien aikana tehdyt havainnot. Palaute sanomalehtien ylei- Arviointimenettelyssä täsmennetään kaikki LNG-ter- söpalstoilla muodostaa myös tärkeän tietolähteen. minaalia ja kaasuputkea koskevat ominaisuudet. Kala- talouteen kohdistuvien vaikutusten arviointi nykyisiin Hankkeen riskianalyysissä arvioidaan hankkeesta ai- kalastusolosuhteisiin liittyen pitäisi kuitenkin kohdis- heutuva riski kolmansille osapuolille, esimerkiksi lai- taa välivedessä lähempänä pohjaa tapahtuvaan troo- vamatkustajille tai kaasuputken rantautumiskohdan laukseen, koska vaikutuksen kohteena olevaa poh- läheisyydessä oleville ihmisille. Riskianalyysissä ar- jatroolausta tai merenpohjassa tapahtuvaa muuta vioidaan mahdollisen putkivaurion esiintymistoden- kalastusta ei pitäisi teoriassa esiintyä. näköisyys sekä vaurion aiheuttamat vaikutukset. Putkivaurio voi aiheutua esimerkiksi raahautuvista Vaikutukset matkailuun ja alueiden ankkureista, uppoavista aluksista tai jään vaikutuk- virkistyskäyttöön sesta. Vaurioon liittyvä vaikutusten arviointi sisältää arviot rikkoutuneesta putkesta purkautuvan kaasun Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan hank- määrästä ja sen leviämisestä veteen sekä ilmaan me- keen mahdollisia vaikutuksia Suomenlahden matkai- renpinnan yläpuolelle. Laivamatkustajille ja rantautu- luun ja alueiden virkistyskäyttöön. Arvioinnissa tul- miskohdan läheisyydessä oleville ihmisille kohdistu- laan selvittämään mm. mahdollisen rakentamisen vien riskivaikutusten arviointi perustuu laivaliikenteen aikaisen sedimenttien leviämisen ja veden samentumi- määrään, rantautumiskohtien lähialueen asuntotihey- sen aiheuttamia vaikutuksia läheisille saaristoalueille teen sekä tietoon kaasun leviämisestä ilmassa. sekä mahdollisia vaikutuksia risteilyliikenteelle ja pien- veneliikenteelle. Arvioinnissa selvitetään hankkeen lä- heisyydessä olevat matkailun kannalta tärkeät alueet 8.4.8 Vaikutukset matkailuun ja sekä hankkeen vaikutusalueella oleva loma-asutus ja elinkeinoelämään kesäasukkaat. Paikallisten intressiryhmien ja muiden osapuolien näkemykset elinkeinoelämään kohdistuvis- Vaikutukset kalatalouteen ta vaikutuksista pyritään selvittämään.

Hankkeen rakentamisvaiheessa kaasuputkireitin mo- Merkittävimmät matkailuun ja alueiden virkistys- lemmin puolin perustettava turvavyöhyke saattaa ai- käyttöön kohdistuvat vaikutukset keskittyvät lähelle heuttaa rajoituksia kalastukselle. Asennusvaiheen ai- kaasuputken rantautumiskohtia Suomessa ja Virossa kana sedimenttien leviäminen voi häiritä esimerkiksi sekä rakentamisvaiheen aikana kaasuputken lähei-

97 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kuva 8.3. Inkoon saaristoa (Ramboll 2011) syydessä sijaitseviin saariin. Keskeisiä arvioitavia vai- 8.4.10 Vaikutukset maankäyttöön ja kutuksia ovat melu ja liikenteelle aiheutuvat häiriöt. kaavoitukseen Myös matkailuun kohdistuvat riskit arvioidaan, kuten mahdollisen putkivuodon vaikutukset läheisten saari- Kaasuputki sijoittuu Inkoon vahvistetulle yleiskaa- en ja rantojen virkistyskäyttöön. va-alueelle koko Inkoon kunnan alueella. Kaasuputken vaikutukset arvioidaan kaavan muutostarpeina meri- 8.4.9 Vaikutukset maisemaan ja alueella. Vaikutukset arvioidaan asiantuntijatyönä yh- kulttuuriperintöön dessä Inkoon maankäytönsuunnittelusta vastaavien kanssa. Yleiskaavoissa on osoitettu myös vesiväylien Kaasuputken reitin geologisia ja fyysisiä ominaisuuk- sijainnit, jotka tulee ottaa huomioon vaikutusten arvi- sia tutkitaan mm. kaikuluotausmenetelmillä, kaikutut- oinnissa. kimuksin sekä magnetometrilla. Esimerkiksi alueet, joilla epäillään olevan sotatarvikkeita, tutkitaan yk- 8.4.11 Vaikutukset merialueille ja sityiskohtaisesti olosuhteisiin sopivilla menetelmillä. merialueiden suunnitteluun Jopa pienet, joitain senttimetrejä halkaisijaltaan olevat kohteet voidaan paikantaa, elleivät ne ole hau- Tieto merialueiden hoitosuunnitelmien (MMP) nykyti- tautuneet syvään sedimenttikerrokseen. Suuremmat lasta ja strategioista kerätään Suomenlahdelta. EU:n metalliesineet voidaan paikantaa merenpohjan sedi- meristrategiadirektiivin (MSFD) mukaan jäsenmaiden menteistä noin 1 - 2 metrin syvyydestä. Merenpohjan tulee suunnitella ja toteuttaa strategiansa saavuttaak- yläpuolisesta vesikerroksesta voidaan havaita ammuk- seen direktiivin tavoitteet. MMP:n ensimmäinen vaihe sista johtuvia kemiallisia poikkeamia. sisältää alustavan merialueiden tilan arvioinnin, mää- rittelyn siitä, mitä tarkoitetaan hyvällä ympäristön ti- Kyseisten tutkimusten yhteydessä saadaan tietoa lalla sekä miten sitä mitataan. Seurantaohjelma aloi- myös merenpohjassa mahdollisesti olevista laivojen tetaan vuonna 2014 ja toimenpideohjelma viimeistään hylyistä sekä rautapitoisista esiintymistä, kuten van- vuonna 2016. Merialueiden hoitosuunnitelmilla on vai- hoista esineistä. Lisäksi käytetään olemassa olevaa kutusta viranomaisten sitoutumiseen, mutta ei operaat- tietoa Suomenlahdella sijaitsevista arvokohteista. Kun torien ja yksityishenkilöiden sitoutumiseen. Balticcon- kaasuputken reitin läheisyydessä olevat kulttuuripe- nector -hanketta tarkastellaan yksittäisenä tekijänä, rintökohteet saadaan selvitettyä, arvioidaan kaasu- jolla on mahdollista vaikuttaa hyvän ympäristön ti- putken asentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset lan saavuttamiseen. sekä mahdollisten onnettomuusriskien vaikutukset ky- seisiin kohteisiin. Arviointi tehdään yhteistyössä mu- Itämeren maiden meriliikenteen kehitys, trendit ja seoviranomaisten kanssa. strategiat kerätään ja kuvataan. Myös Suomenlah-

98 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

den merten aluesuunnittelun (MSP) kehitysvaihe esi- räykset Suomessa antavat mahdollisuuden kehittää tetään. Kaksi organisaatiota, HELCOM ja VASAB, maksimi typenoksidien päästötasoksi 75 mg/m3 kaasu- ovat perustaneet MSP-yhteistyötyöryhmän Itämeren turbiineille, joissa on mekaaninen voimansiirto. Tässä alueella vuonna 2010. tapauksessa typen oksidien määrä poistokaasuissa voi olla 28,5 ppm – 8,1 kg/h. 8.4.12 Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen 8.4.14 Melu

Hankkeen vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämi- Merialueella melua syntyy pääasiassa kaasuputken ra- seen ovat todennäköisesti pieniä. Toisaalta tutkitta- kentamisen aikana. Rakentamisen aikaiset meluvai- vaksi jää, mitä ja kuinka paljon ainesta tarvitaan kaasu- kutukset johtuvat kaasuputken asentamisesta, kuten putken peittämiseen tai paljonko ainesta täytyy siirtää ruoppauksesta, räjäytyksistä, täytöistä ja kiviainek- merenpohjassa. Siirrettävien ja tarvittavien massojen sen kasaamisesta, joilla tasoitetaan merenpohja put- määrät selvitetään ja niiden vaikutukset luonnonvaro- kirakenteiden alta ja lyhennetään putken vapaata jän- jen hyödyntämismahdollisuuksiin Suomenlahdella ar- neväliä. LNG-terminaalin rakentaminen vaatii myös vioidaan. merenpohjan ruoppausta. Näiden vaikutusten kes- to on kuitenkin lyhyt. Hankealueen taustamelusta ei 8.4.13 Vaikutukset ilmanlaatuun ole täsmällisiä akustisia mittauksia eikä tiedossa ole julkaistuja mittauksia ilmassa kantautuvasta melusta K-Projekt AS:n tekemän hankkeen ”Maagaasi D-Ka- avomerellä Viron hankealueella. Voidaan olettaa, että tegooria torustiku paiknemine Paldiski linna territoo- suurin osa Itämeren vedenpäällisestä ja vedenalaises- riumil” mukaan kompressoriaseman kaasuturbiinien ta taustamelusta on yleensä peräisin laivaliikenteestä. tehontarve on 13 – 18 MW riippuen kompressoriase- Alueen laivaliikenne koostuu pääasiassa rahti- ja säi- man ja muiden laitosten sijainnista. Tämä tarkoittaa liöaluksista (Ramboll 2011). Kaasuputken läpi virtaava sitä, että polttoainetehon kokonaistarve täytyy ol- kaasu aiheuttaa hieman melua käytön aikana. la 39 – 54 MW (lämpöenergia) ja kaasun virtausmäärä on tässä tapauksessa 2,8 – 3,9 t/h. Lasketut CO2-pääs- Meluvaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon töt ilmaan tässä tapauksessa ovat 7 900 – 10 800 kg/h kolme eri tilannetta: sekä typen oksidien kokonaispäästöt ovat 12 – 17 kg/h. • melutilanne rakentamisen aikana; Kaasuturbiinien kapasiteetti on kasvanut viimeisen • melutilanne käytön aikana; vuoden aikana ja uusia tekniikoita on kehitetty typen • kasautuva melu (muiden alueella olemassa olevien oksidipäästöjen vähentämiseksi. Siten voidaan olet- ja sinne suunniteltujen melulähteiden kanssa). taa, että uusia vähäpäästöisiä kaasuturbiineja käy- tetään, joissa on tarkoituksenmukaiset typen oksidi- Seuraavat suunnitellut toiminnot aiheuttavat melua päästöjä vähentävät laitteet. rakentamisen ja käytön aikana: • paikallaan olevat melulähteet - kompressoriasema Kaasuturbiinien poistokaasut sisältävät mahdollises- (sisäiset ja ulkoiset laitteet); ti myös hiilimonoksidia (CO), palamattomia hiilivetyjä, • rakennusmelu – rakennuslaitteet, koneet, raskaat rikkioksideja (SO2 ja SO3) sekä pienhiukkasia. Niiden ajoneuvot, laivat merellä; katsotaan kuitenkin olevan merkityksettömiä maa- • purkavat säiliöalukset – säiliöalusten moottorit (ka- kaasun palamisessa. Metaanille (CH4) ei ole asetettu il- sautuvana meluvaikutuksena). manlaadun raja-arvoja. Meluvaikutukset mallinnetaan matemaattisesti. Me- Suomessa asetus numero 1017/2002 sisältää vaati- lun vaikutukset biologiseen ympäristöön arvioidaan mukset polttoaineteholtaan yli 50 MW kaasuturbiini- asiantuntija-arviona. laitoksille. Paikalliset viranomaiset ja paikallishallinto asettavat usein kuitenkin vastaavia rajoituksia pie- 8.4.15 Tieteellinen perintö nemmille laitoksille. Suomessa määräykset asettavat rajoituksia rikkioksidi-, typen oksidi- ja pienhiukkas- Suomenlahdella on ympäristön pitkäaikaisseuran- päästöille. Maakaasun käytön osalta muilla kuin ty- ta-asemia, joita hoidetaan useiden Itämeren maiden pen oksidipäästöillä ei ole merkitystä. Suurin sallit- toimesta. Kaksi näistä sijaitsee 1 – 4 kilometrin etäisyy- tu typen oksidien päästötaso on 50 mg/m3 [mitattuna dellä suunnitellusta kaasuputkesta. YVA-menettelys- vakio-olosuhteissa (15 % O2-pitoisuus poistokaasus- sä arvioidaan mahdolliset vaikutukset näihin asemiin. sa, OC, 1 bar)]. Tämä tarkoittaa sitä, että poistokaasu- jen typenoksidien määrä on 28,5 ppm – 8,1 kg/h (13 MW kompressori) tai 11,2 kg/h (18 MW kompressori). Mää-

99 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

8.5 Maanpäällisen kaasuputken ja le suunnitellun kaasuputken lähialueella. Arvioinnissa kompressoriaseman vaikutusten arviointi otetaan huomioon Natura 2000-alueet ja muut suojelualueet. 8.5.1 Vaikutukset luontoon Suojeltujen alueiden vaikutusten arvioinnissa tarkas- Kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvia vaikutuksia tellaan mahdollisia vaikutuksia alueiden suojeluarvoi- arvioidaan asiantuntija-arviona hyödyntämällä ole- hin. Arvioitujen vaikutusten merkittävyys riippuu vai- massa olevia tietoja, koottuja tutkimustuloksia sekä kutuksista suojeluarvoihin (esimerkiksi biotooppeihin mahdollisten jatkotutkimusten tuloksia. Arvioinnissa tai lajeihin), jotka muodostavat suojelualueiden perus- tarkastellaan kaasuputken alueella sijaitsevien luonto- tamisen lähtökohdan. Sekä suorat että välilliset vaiku- tyyppien pinta-alaa ja monimuotoisuutta sekä niiden tukset otetaan huomioon. Myös vaikutukset luonnon mahdollisen häviämisen merkittävyyttä. Vaikutusten monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittäviin merkittävyyttä selvitetään oppaan Luontoselvityk- eliöyhteisöihin arvioidaan. Mahdollisten vaikutusten set ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) merkittävyys EU:n luonto- ja lintudirektiiveissa (SPA, mukaisesti ja mm. luonnonsuojelulain sekä EU:n lin- SCI Natura-alueet) arvokkaiksi määriteltyihin luonto- tu- ja luontodirektiivien asettamat vaatimukset luon- tyyppeihin ja lajeihin selvitetään. Vaikutukset luokitel- nonsuojelusta otetaan huomioon. Erityisesti yhteisöi- laan ja havainnollistetaan kartoilla niiden merkittävyy- hin ja Viheralueverkostoon kohdistuvat vaikutukset den mukaan. selvitetään. Lisäksi tarkastellaan lintuihin ja nisäkkäi- siin mahdollisesti kohdistuvia häiriöitä (ks. Kuva 4.3). 8.5.3 Vaikutukset maisemaan ja Hankkeen mahdolliset vaikutukset lajeihin ja niiden kulttuuriperintöön tärkeisiin lisääntymis-, ruokailu- ja levähdysalueisiin otetaan huomioon. Arvokkaille alueille ja lajeille koh- Maisemaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvien vaiku- distuvien haitallisten vaikutusten lieventämiskeinoja tusten arvioinnin lähtötietoina käytetään kartta-ai- ehdotetaan. neistoja, laadittuja maisema- ja kulttuuriperintösel- vityksiä sekä muita alueelle laadittuja suunnitelmia, Hankkeen mahdolliset vaikutukset voidaan jakaa ra- ilmakuva-aineistoa sekä viranomaisten rekisteritietoja kennusvaiheen aikaisiin vaikutuksiin sekä käytön ja (mm. Museoviraston muinaisjäännös- ja kulttuuriym- ylläpidon aikaisiin vaikutuksiin. Rakennusvaiheen ai- päristörekisteri, ympäristöhallinnon OIVA–ympäris- kaiset vaikutukset sisältävät esimerkiksi metsänhak- tötietojärjestelmä, hylkyrekisteri ja Viron kansallisen kuut, kaivaukset sekä kaasuputken ja kompressoria- kulttuurimuistomerkkirekisterin tietokanta). seman rakentamisen sekä melu- ja visuaaliset häiriöt. Lajit ja niiden runsaus vaikutusalueella arvioidaan Arviointia varten laaditaan maisema- ja kulttuuriym- YVA-menettelyssä. päristöanalyysi. Näiden avulla selvitetään maisemal- taan herkimmät alueet. Lisäksi määritellään alue, Maanpäällisen kaasuputken käytön ja ylläpidon aikai- jossa maisema muuttuu sekä muutoksen luonne ja set vaikutukset ovat pieniä. Eliöyhteisöt itse maan- merkitys nykyisiin maisema- ja kulttuuriympäristöar- päällisen kaasuputken alla tuhoutuvat pysyvästi. Myös voihin täsmennetään. Arvioinnissa käytetään apuna kaasuputken rakenteista mahdollisesti liukenevien esimerkiksi maastokäyntejä, karttoja, historiallista ai- materiaalien vaikutukset arvioidaan. neistoa ja viistokuvia.

Edellä mainittujen vaikutusten lisäksi arvioidaan myös Hankealueen läheisyydessä olevien kulttuurihistorial- hankkeen rakentamisvaiheeseen ja käyttöaikaan liit- lisesti arvokkaiden ympäristöjen ja muinaismuistojen tyvät onnettomuusriskit. Myös jonkin toisen lähistöl- sijainnit ja arvot selvitetään yhteistyössä museoviran- lä sijaitsevan rakennushankkeen aiheuttama onnetto- omaisten kanssa. Maanpäällisen kaasuputken rakenta- muusriski ja yhteisvaikutukset luontoon selvitetään. misen vaikutukset näihin kohteisiin arvioidaan. Arvi- Riskitekijät tullaan arvioimaan matemaattisella mal- ointi tehdään asiantuntija-arviona. linnuksella ja sopivia lieventämistoimenpiteitä suositellaan. Tarkastelualueen läheisyydessä olevien kulttuurihis- toriallisesti arvokkaiden kohteiden, kuten vanhojen 8.5.2 Vaikutukset suojelualueisiin rakennusten, rakennuskokonaisuuksien, kulttuuriym- päristöjen ja muinaisjäännösten sijainnit selvitetään Ympäristövaikutusten arvioinnissa tullaan tarkaste- hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydes- lemaan hankkeen vaikutuksia luonnonsuojelualueil- sä ja tiedot niistä kootaan teemakartoille.

100 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

8.5.4 Vaikutukset pinta- ja pohjavesiin, arvioidaan mahdollisen putkivaurion esiintymistoden- luonnonvaroihin ja rantakallioihin näköisyys sekä vaurion aiheuttamat vaikutukset. Put- kivaurio voi aiheutua esimerkiksi maankaivuusta jos- Vaikutukset Pakrin niemimaan pinta- ja pohjavesiin se- sain toisessa rakennushankkeessa. Vaurioon liittyvä kä vaikutukset Pohjois-Viron kalkkikivestä muodostu- vaikutusten arviointi sisältää arviot rikkoutuneesta neisiin rantakallioihin arvioidaan. Pohjois-Viron kalk- putkesta valuvan kaasun määrästä ja sen leviämisestä kikivikallioiden arviointi vaatii teknisen ja visuaalisen ilmaan. Rantautumiskohdan läheisyydessä oleville ih- analyysin. misille aiheutuvien riskivaikutusten arviointi perustuu rantautumiskohtien lähialueen asuntojen määrään ja Maanpäällisen kaasuputken kaivauksilla voi olla pinta- tiheyteen sekä tietoon kaasun leviämisestä ilmassa. ja pohjavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Nämä mahdolliset vaikutukset mitataan ja arvioidaan vesiasiantun- 8.5.6 Vaikutukset maankäyttöön ja tijoiden toimesta. kaavoitukseen

Vaikutukset maanpäällisiin mineraalivaroihin arvioi- Kaasuputki sijoittuu Inkoon vahvistetulle yleiskaa- daan virallisiin tietokantoihin sekä olemassa olevaan va-alueelle koko Inkoon kunnan alueella. Kaasuputken asiantuntijatietoon perustuen. vaikutukset arvioidaan kaavan muutostarpeina merialueella. Vaikutukset arvioidaan asiantuntijatyönä yh- 8.5.5 Vaikutukset paikalliseen väestöön ja dessä Inkoon kaavoittajien kanssa. Yleiskaavoissa ei alueen asukkaisiin ole osoitettu maanpäällisen kaasuputken sijaintia, mi- kä tulee ottaa huomioon vaikutusten arvioinnissa. Hankkeella voi olla suoria ja epäsuoria vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja turvallisuuteen. Vaikutusarvioin- nissa tarkastellaan seuraavia vaikutuksia: vaikutukset 8.5.7 Melu ihmisten turvallisuuteen ja viihtyvyyteen, ulkoilumah- dollisuuksiin ja ympäristön virkistyskäyttöön, vaiku- Rakennustoiminnot ja kompressoriaseman käyttö ai- tukset terveyteen ja hyvinvointiin sekä miten ihmiset heuttavat melua ilmakehään. Pääasialliset melua ai- kokevat hankkeen vaikuttavan elinoloihinsa. Asutuk- heuttavat toiminnot ovat: seen liittyvät vaikutukset arvioidaan myös. • Kaasuturbiinit: melua syntyy sekä kaasun sisään- tulon että poiston yhteydessä, melutaso riippuu Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi rakentamisen ai- paineesta ja kaasun poistojärjestelmästä aiheu- kaisesta melusta ja liikennehäiriöistä sekä metsien rai- tuva melu on tavallisesti hieman kovempaa kuin vauksesta maanpäällisen kaasuputken reitillä. Ihmis- kaasun sisääntulosta aiheutuva melu; ten odotuksia hankkeeseen ja sen vaikutuksiin liittyen • Jäähdytys- ja ilmastointijärjestelmä: melua syntyy arvioidaan esitettyjen lausuntojen ja yleisötilaisuuk- tuulettimen lapojen pyörimisestä ja ilmaturbulens- sien yhteydessä esitettyjen mielipiteiden pohjalta. Ter- sin esiintymisestä; veysvaikutusten arviointi käsitellään meluvaikutusten • Kompressorit: melutaso riippuu kapasiteetista, kanssa rakentamisen ja riskianalyysin yhteydessä. kompressorin tyypistä, kaasunpuristuskapasitee- tista; Sosiaalisten vaikutusten tunnistamisessa ja arvioin- • Venttiilinsäätimet: melua syntyy paineensäätelys- nissa tunnistetaan kaikki ne sosiaaliryhmät, kuten tä, tämä ei ole jatkuva melunlähde. alueen asukkaat ja lomanviettäjät, joihin vaikutukset kohdistuvat. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa yh- Virossa asetuksen mukaan kompressoriaseman lähei- distetään kokemusperäinen, subjektiivinen tietojen syydessä sijaitsevat asuinalueet on asetettu toiseen analysointi ja asiantuntija-arviointi. Paikallisten int- kategoriaan ja tästä syystä sovelletaan toisen kate- ressiryhmien ja muiden osapuolien näkemykset sosi- gorian melupäästöjen raja-arvoja: hyväksytty teolli- aalisista vaikutuksista pyritään myös selvittämään. Ti- suusyritysten keskiäänitason raja uusilla suunnitte- lastolliset aineistot, kirjalliset lähdemateriaalit ja työn lualueilla on päiväsaikaan 55 dBA ja yöaikaan 40 dBA. aikana saatu palaute analysoidaan samoin kuin yleisö- Melu ei voi ylittää asetuksessa säädettyä tasoa ulkoti- tilaisuuksien aikana tehdyt havainnot. Hankkeesta sa- loissa äänekkäiden teollisuuslaitosten asennustöiden nomalehdissä annettu palaute muodostaa myös tär- ja käytön aikana. Kompressoriaseman sijaintia valit- keän tietolähteen. taessa parhaat mahdolliset tekniikat tulee tunnistaa ja ottaa lähtökohdaksi, jotta voidaan varmistaa laitosten Hankkeesta aiheutuva riski arvioidaan kolmansille minimaaliset melupäästöt. osapuolille, esimerkiksi kaasuputken rantautumiskohdan läheisyydessä oleville ihmisille. Riskianalyysissä

101 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Kompressoriasemilla käytettyjen laitteiden tyypilli- tusten vaikutusalue ulottuu todennäköisesti hieman set maksimi A-painotetut äänen tehotasot (LwA kuvaa kaasuputken lähialueen ulkopuolelle. laitteen maksimi äänitehoa) ovat seuraavat: • Poistokaasujärjestelmä (ilman vaimenninta) - Ympäristövaikutusten laajuus ja merkitys vaihtelevat 125 – 135 dB; riippuen vaikutusten luonteesta ja ympäristöolosuh- • Poistokaasujärjestelmä (vaimennettu) - 105 – 110 dB; teista. Suorat vaikutukset, kuten mahdollinen pohja- • Kompressorit - 100 – 110 dB; eliöiden häviäminen, ulottuvat enimmäkseen meren- • Jäähdytysjärjestelmä - 100 – 105 dB; alaisen kaasuputken lähialueelle. Mahdolliset suorat • Kaasun poisto paineensäädön jälkeen – 125 – 135 dB. merenpohjan muokkaustyöt tehdään noin 15 metriä leveän käytävän alueella merenpohjassa. Epäsuorat Meluvaikutukset mallinnetaan matemaattisesti. Me- vaikutukset, kuten väliaikainen veden samentuminen, lun vaikutukset biologiseen ympäristöön arvioidaan leviävät laajemmalle alueelle riippuen mm. ruoppaus- asiantuntija-arviona. Yhteisvaikutusten arvioinnissa kohteen sijainnista ja veden virtauksesta. Kiinteä ai- tulee YVA-menettelyssä ottaa huomioon myös tielii- nes laskeutuu nopeasti pohjaan sedimentiksi. Hieno- kenteen aiheuttama melu (Tallinna – Paldiski tie). rakeinen tai liukeneva aines ajelehtii helpommin veden mukana ja leviää laajemmalle alueelle. Alustavan arvi- on mukaan merenpohjan muokkaustoimenpiteitä teh- 8.6 Yhteisvaikutukset dään noin 20 kilometrin pituisella alueella. Merenpoh- ja ja sen ympäristö tutkitaan noin kahden kilomerin Ainakin seuraavien hankkeiden yhteisvaikutukset täy- levyisestä käytävästä kaasuputken ympäriltä. tyy ottaa huomioon arvioinnissa: • Venäjältä Saksaan johtavan Nord Stream -maa- Vaikutusten arviointialuetta laajennetaan tarpeen kaasuputken risteäminen Balticconnector -kaasu- mukaan rannikkoalueiden läheisyydessä, matalil- putken kanssa Suomenlahdella (olemassa oleva) la vesialueilla ja herkillä alueilla, kuten asutuksen ja • LNG-terminaali Inkoossa, johon kaasuputki yhdis- Natura-alueiden läheisyydessä. Vaikutusten arviointi- tetään (suunniteltu) aluetta laajennetaan myös niissä kohdissa, joissa esi- • Kompressoriasemat Virossa (suunniteltu) merkiksi merenpohjan muokkaustoimenpiteet aiheut- • Maanpäällinen kaasuputki Paldiskista Kiiliin (suun- tavat laajalle leviäviä vaikutuksia. Lisäksi rakennus- ja niteltu) ylläpitokohteisiin sekä niiden lähialueille johtavat kul- • Muut suunnitellut ja nykyiset toiminnot, joilla voi jetusreitit sisältyvät vaikutusten arviointialueeseen. olla kasautuvia vaikutuksia Balticconnector -kaasuputken kanssa. Kansainvälinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (Espoon sopimus) vaatii, että vaikutuksia tarkastellaan myös alueilla, jossa ne ulottuvat naapurimai- 8.7 Rajat ylittävät vaikutukset den merialueille tai talousvyöhykkeille. Suomella ja Virolla on kahdenvälinen sopimus (SopS 51/2002) ym- YVA-selostus sisältää erillisen luvun rajat ylittävis- päristövaikutusten arvioinnista, jossa Espoon sopi- tä vaikutuksista (mm. vaikutukset laivaliikenteeseen). muksen mukaiset soveltamiskäytännöt on täsmennet- Arvioinnissa kuvataan todennäköiset, merkittävät ra- ty. Suomen tulee varmistaa, että Viro saa tarvittavat jat ylittävät vaikutukset, jotka voivat levitä Itämeren tiedot ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamises- alueen maihin. Tiedot hankkeesta ja YVA-menettelyn ta hankkeeseen ja päinvastoin. käynnistämisestä lähetetään kaikkiin Itämeren maihin.

8.8 Ehdotus tarkasteltavaksi vaikutusalueeksi

Suunnitellun merenalaisen kaasuputken reitti kulkee Inkoosta Paldiskiin. Hankkeeseen kuuluvat myös vastaanottoasemat molemmissa päissä ja kompressoriasema Inkoossa. Hankkeen vaikutukset rajoittuvat pääasiassa rakennusalueelle (Kuva 8.4). Jotkut vaikutukset voivat levitä laajemmalle alueelle esimerkiksi rakennusvaiheen aikana. Näin ollen välillisten vaiku-

102 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI JA MENETELMÄT

Kuva 8.4. Hankkeen ehdotettu vaikutusten arviointialue

103 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

9 Tarvittavat luvat ja päätökset

Alla (Taulukko 9.1) on tiivistelmä molemmissa maissa vaadittavista luvista ja käyttöoikeuksista liittyen hankkeiden reitin linjaukseen, rakentamiseen, käyttöön sekä kaasun ja kemiallisten aineiden turvallisuuteen sekä turvalliseen säilytykseen ja LNG-laitosten käyttöön.

Taulukko 9.1. Tarvittavat luvat Balticconnector -kaasuputken reitin linjaukseen, rakentamiseen, käyttöön ja turvalliseen toimintaan Suomessa ja Virossa

Toiminta Luvat Virossa Luvat Suomessa

Kaasuputken rakentaminen ja Vesilain pykälän 8 luvun 2 kohtien 1), Vesilupa Etelä-Suomen aluehallinto- testaustoimet ennen käyttöön- 7) ja 9) mukainen lupa veden erityis- virastosta (rakentaminen ja käyttö, ottoa aluevesillä ja talousvyö- käytöstä ympäristöministeriöstä vesilaki) hykkeellä

Ympäristötutkimukset liittyen Viron hallituksen suostumus, lupa Valtioneuvoston suostumus työ- ja kaasuputken reitin määrittä- tutkimustöiden tekemiseen Viron elinkeinoministeriön välityksellä (ta- miseen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä lousvyöhykelaki) myönnetty ulkoasiainministeriön toimesta 30.12.2013 saakka.

Putkireitit talousvyöhykkeillä Viron hallituksen suostumus ulko- Valtioneuvoston suostumus työ- ja (käyttöoikeus) asianministeriön välityksellä (ta- elinkeinoministeriön välityksellä (ta- lousvyöhykelaki); Vesilain § 225 lousvyöhykelaki) mukainen ympäristölupa Viron hallitukselta (lupa rasittaa Viron merialuetta kaasuputken rakentamisella)

Kaasun tuonti ja siirto Viron Toimintalupa ja ‘kaasumarkkinalupa’ - alueella Viron kilpailuviranomaiselta (ECA, (maakaasulaki § 27, 29 ja 47)

Rajat ylittävän maakaasun siir- Lupa Viron hallitukselta (maakaasu- Hankelupa työ- ja elinkeinoministeri- toputken rakentaminen laki § 181) östä (maakaasumarkkinalaki, ’kaasumarkkinalupa’)

Nestemäisen polttoaineen tur- Suojavyöhyke Viron hallituksen toi- - vallisuus Viron alueella mesta, vaatimustenmukaisuus arvioidaan Viron teknisen valvontaviranomaisen toimesta, (Laki kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta § 10 luku 3 ja § 19 luku 2)

Toimiminen palveluntuottajana Lupa Viron kilpailuviranomaiselta -

Maanpäällinen kaasuputki- Tekniset vaatimukset seuraaviin vai- - osuus rantautumiskohdasta heisiin ja muut asiaan kuuluvat luvat kompressoriasemalle (esim. rakennuslupa jne.) paikallisvi- ranomaiselta (Paldiskin kunnanhallitus) Putkistojen turvallinen rakenta- - Rakentamislupa Turvallisuus- ja ke- minen Suomen alueella (maal- mikaalivirastosta (TUKES),(laki vaa- la, merellä) rallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta ja asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta)

104 TARVITTAVAT LUVAT JA PÄÄTÖKSET

Maakaasun säilytys Suomen - Rakentamislupa Turvallisuus- ja ke- alueella (maalla, merellä) mikaalivirastosta (TUKES), (laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta ja asetus maakaasun käsittelyn turvallisuudesta) Kaasun turvallinen säilytys - Rakentamislupa Turvallisuus- ja ke- nestemäisessä muodossa Suo- mikaalivirastosta (TUKES), (laki vaa- men alueella rallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta ja asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista) Valtion tekniset tarkastukset Viron tekninen valvontaviranomai- Yksityiset laillistetut tahot (asetus nen, (Laki kaasumaisten polttoainei- maakaasun käsittelyn turvallisuudes- den turvallisuudesta) ta, painelaitelaki)

9.1 Tarvittavat luvat ja päätökset 9.1.1 Vesilupa kaasuputkelle Suomessa Vesilupa tarvitaan vedenalaisen putken laskemiseen Ympäristövaikutusten arviointimenettely suoritetaan Suomen aluevesien ja Suomen talousvyöhykkeen lä- ennen lupamenettelyjen käynnistämistä. Balticcon pi (vesilain § 3). nector -maakaasuputken rakentaminen vaatii seuraavat luvat ja päätökset Suomessa: Vesilain (587/2011) luvun 1 (§ 4 ja 5), luvun 2 (§ 12 ), lu- • Suomen talousvyöhykelain (1058/2004, 6 §) mu- vun 3 (§ 2, § 3 ja § 16) mukainen toiminta (ammusten kainen valtioneuvoston suostumus, jota tulee ha- raivaus, ruoppaus, kiviaineksen kasaaminen ja muut kea valtioneuvostolta. Hakemus jätetään työ- ja putken laskua edeltävät työt, rakentaminen, putken elinkeinoministeriöön (TEM). lasku, esikäyttö, putken laskun jälkeiset työt, käyttö, • Vesilain mukainen vesilupa laitosten rakentami- ylläpito) vaatii vesiluvan. Hakemuksen sisällöstä on seen ja käyttöön vesi- ja ranta-alueilla. Lupaa tulee säädetty luvussa 11 (§ 2 ja § 3) Lupahakemukseen tulee hakea Etelä-Suomen aluehallintovirastosta (ESA- liittää YVA-selostus sekä yhteysviranomaisen lausun- VI). to. Hakemuksen tulee sisältää tarvittavat selvitykset • Putkistojen rakentamislupa ja käyttölupa maa- sekä riittävät suunnitelmat toiminnasta ja aiotuis- kaasun käsittelyn turvallisuudesta annetun valtio- ta rakennushankkeista. Hakemuksen tulee myös si- neuvoston asetuksen (551/2009) ja ns. vaarallisten sältää tietoa hankkeen vaikutuksista (asetus vesita- kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuu- lousasioista 1560/2011, § 1, 2, 11, 12, 15, 16, 20). Myös desta annetun lain (390/2005, 37 – 40 ja 53 §) mu- luonnonsuojelulain (1096/96) säännökset sekä toimin- kaan, jota tulee hakea Turvallisuus- ja kemikaalivi- ta-alueen suunnittelutilanne (vesilain 3:6) tulee ottaa rastosta (TUKES). huomioon. Vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevan lain • Ns. hankelupa rajat ylittävälle korkeapaineisel- (1299/2004) mukainen vesienhoitosuunnitelma ja me- le kaasun siirtoputkelle maakaasumarkkinalain renhoitosuunnitelma otetaan myös huomioon lupa- (508/2000) mukaan, jota tulee hakea työ- ja elin- harkinnassa (vesilain 3:6). keinoministeriöstä. • Lunastuslupa korkeapaineiselle kaasuputkelle 9.1.2 Valtioneuvoston suostumus kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lu- kaasuputkelle nastusta koskevan lain mukaan (603/77, ”pakkolunastuslaki”), jota tulee hakea työ- ja elinkeinomi- Hankkeen toteuttaminen Suomen talousvyöhykkeel- nisteriöstä ja jonka myöntää valtioneuvosto. lä vaatii myös Suomen valtioneuvoston suostumuk- • Kompressoriaseman rakennuslupa maankäyttö- ja sen Suomen talousvyöhykelain (1058/2004), valtio- rakennuslain (132/99) ja -asetuksen (895/99) mu- neuvoston ohjesäännön (262/2003, § 4 (7)) ja YK:n kaan, jota tulee hakea ja jonka myöntää paikallinen merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS, artikla 79 (2-4)) rakennusvalvontaviranomainen. mukaan.

105 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Suomen talousvyöhykelain pykälän 6 mukaan val- 9 mukaan maakaasun varastoinnille vaaditaan erilli- tioneuvosto voi hakemuksen perusteella antaa suos- nen rakentamislupa. Jos kaasun määrä on vähintään tumuksen sellaisten toimintojen harjoittamiseen ta- 50 tonnia, myös Seveso-direktiivin asettamia vaati- lousvyöhykkeellä, jonka tarkoituksena on vyöhykkeen muksia noudatetaan soveltuvin osin ns. vaarallisten taloudellinen hyödyntäminen (hyödyntämisoikeus). kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudes- Hakemuksen sisältö on määrätty valtioneuvoston ase- ta annetun lain (390/2005) ja asetuksen (855/2012) tuksen (1073/2004) pykälässä 2. Perustuen merioike- kautta. usyleissopimuksen tulkintaan, kaapeleiden laskeminen ei vaadi talousvyöhykelain pykälän 7 mukaista lupaa ja Putkiston asennus- ja huoltotyöt voi ainoastaan tehdä siksi lupa vaaditaan vain talousvyöhykkeen hyödyntä- hyväksytty taho (luku 3). Asetus (551/2009) sisältää miselle talousvyöhykelain 6 pykälän mukaisesti. määräyksiä tarkastuksista laillistetun tarkastuslaitoksen toimesta ennen käyttöönottoa sekä käytön aikana Vaikka säännökset hakemuksen sisällöstä ovat yleis- (luku 4). Käyttöön liittyvät määräykset ovat luvussa 6 luonteisia, yksityiskohtaisempi hakemus voi olla vält- ja räjähdysten estämistä koskevat määräykset ovat lu- tämätön suostumuksen antamisen edellytysten arvi- vussa 7. Ohjeet lupamenettelyyn ja tekniset vaatimuk- oimiseksi. Luonnonsuojelulain (1096/96) säädökset set ovat liitteissä. on myös huomioitava lupaharkinnassa. Tiedot hankkeen vaikutuksista on enimmäkseen esitetty hake- Putkistojen ja laitosten rakenteelliset vaatimukset si- mukseen liitettävässä YVA-selostuksessa ja ne ote- sältyvät painelaitelakiin. Painelaitelakia (869/99) so- taan huomioon ennen kuin valtioneuvosto myöntää velletaan Suomen alueella kaasuputkistoihin, jotka on suostumuksensa. Hakemus tulee jättää ainakin kuusi luokiteltu painelaitteiksi. Sen, joka saattaa markkinoil- kuukautta ennen toiminnan arvioitua aloitusaikaa työ- le painelaitteen, on voitava osoittaa, että painelaite se- ja elinkeinoministeriöön, joka on esittelevä viranhaltija kä sen suunnittelu ja valmistus täyttävät lain tekniset valtioneuvoston päätöksentekoprosessissa. vaatimukset (6 §). Painelaite, joka voi aiheuttaa mer- kittävää vaaraa, täytyy rekisteröidä ja se tulee tarkas- 9.1.3 Turvallisuusluvat ja standardit taa määrätyin väliajoin (kausitarkastus) ja tarvittaessa tehdä muutostarkastus, jotta varmistetaan, ettei pai- Talousvyöhykelain (1058/2004) 3 - 5 § määrittelevät nelaite asianmukaisesti käytettynä vaaranna kenen- muut talousvyöhykkeellä sovellettavat suomalaiset kään terveyttä, turvallisuutta tai omaisuutta. Tämä la- säädökset. Painelaitelakia (869/99), maakaasumark- ki ei kuitenkaan vaadi erillistä lupaa. kina-asetusta (1058/93), lakia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) Lisäksi asianmukaisia ISO-standardeja ja SFS-standar- ja asetusta vaarallisten kemikaalien teollisesta käsit- deja noudatetaan. Vaarallisten kemikaalien ja räjähtei- telystä ja varastoinnista (59/99, muutoksenalainen) den käsittelyn turvallisuudesta annettu lainsäädäntö ei sovelleta Suomen talousvyöhykkeellä. Kaikkia niitä ja standardit antavat ohjetietoa hyvästä rakentamis- täytyy noudattaa kuitenkin Suomessa, mm. Suomen käytännöstä, palvelusta, ylläpidosta, laitteista, käy- aluevesillä ja rannikolla. töstä, tarkastuksista, valvontamenettelyistä, käytös- tä poistamisesta ym. Maankäyttö- ja rakennuslain Toisin kuin Seveso-direktiivissä (96/82/EY, muutet- (132/99) mukainen maakunnallinen suunnittelu, yleis- tu), jota ei sovelleta vaarallisten aineiden kuljettami- kaavasuunnittelu ja asemakaavasuunnittelu vaativat seen putkistoissa sisältäen Seveso-direktiiviin kuulu- myös kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn huomioon vat laitosten ulkopuoliset pumppausasemat, Suomen ottamista rannikkoalueella ja sisäisen alueveden muo- lakia vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn dostavilla vesialueilla. turvallisuudesta (390/2005) sovelletaan myös kaasun kuljetuksiin (mm. 37 § - 52 § ja 100 § - 104 §). Kuitenkin 9.1.4 Maakaasumarkkinat vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuutta koskevan lain pykälän 5 mukaan painelai- Rajat ylittävän maakaasun siirtoputken rakentaminen telakia sovelletaan painelaitteista syntyvien vaarateki- vaatii hankeluvan maakaasumarkkinalain (508/2000, jöiden osalta. 6 luvun § 5) mukaan. Putkiston reittiä ei määritel- lä luvan yhteydessä. Kansallisen rajan ylittävän luvan Maakaasun käytön turvallisuudesta laaditun valtio- myöntämisen ehtona on, että rakentaminen on tarkoi- neuvoston asetuksen 551/2009 (5 §) mukaan rakenta- tuksenmukaista maakaasumarkkinoiden kehityksen mislupa vaaditaan Suomen rannikkoalueilla ja alueve- kannalta. YVA-selostus tulee liittää hakemukseen en- sillä käyttöpaineeltaan yli 0,5 baarin putkistolle, jonka nen päätöksentekoa. Hakemuksen sisältö on kuvattu läpimitta on yli DN 25. Käyttölupa täytyy olla myön- maakaasumarkkina-asetuksessa (622/2000, § 8). Työ- netty ennen laitteiden käyttöönottoa (7 §). Pykälän ja elinkeinoministeriöllä on oikeus määrätä rakentami-

106 TARVITTAVAT LUVAT JA PÄÄTÖKSET

sen keskeyttämisestä tai kieltää sen käyttö, jos raken- maankuorta ilman tutkimuslupaa, kaivauslupaa tai lu- nustyö on jo aloitettu ilman maakaasumarkkinalain paa geologisiin tutkimuksiin. mukaista hankelupaa. 9.2.1 Viron hallituksen suostumus ja 9.1.5 Maanhankinta ja pakkolunastus ympäristöluvan tarve

Maanhankinta toteutetaan pääasiassa vapaaehtoisin Viron merialueen rajoja koskevan lain (Merealapiiride sopimuksin. Lisäksi pakkotilanteissa kiinteän omaisuu- seadus) pykälän 7 mukaan sekä Viron talousvyöhyket- den ja erityisten oikeuksien lunastusta koskevan lain tä koskevan lain (Majandusvööndi seadus) pykälien 1 ja mukaan (603/77, ”pakkolunastuslaki”) korkeapainei- 3 mukaan talousvyöhyke on se merialue alueveden ul- sen kaasuputken maanpäällisen osuuden osalta hae- kopuolella sen vieressä, jonka ulkoraja on määritelty taan tarvittaessa ennakkohaltuunotto- ja lunastuslu- yhdessä naapurivaltioiden kanssa ja jossa valtiolla on pa, jonka myöntää Suomen valtioneuvosto. Hakemus täysivaltaiset oikeudet ja toimivalta Viron tasavallan jätetään työ- ja elinkeinoministeriöön, joka toimii esit- solmiman yleisesti hyväksytyn kansainvälisen merioi- televänä viranomaisena. Maankäyttö- ja rakennuslain keuden ja sopimusehtojen mukaan. Merialueen rajoja mukaan (132/99, § 161) matalapaineisen maakaasu- koskevan lain liite 3 sisältää talousvyöhykkeen rajan putken rakentaminen vaatii luvan. Tätä haetaan pai- koordinaatit. kalliselta rakennusvalvontaviranomaiselta Inkoossa, Lohjalla ja Siuntiossa. Vesilain mukaan merenalaisen Tutkimustöistä Viron talousvyöhykkeellä säädetään osuuden käyttöoikeus myönnetään vesilupakäsittelyn pykälissä 7 – 10, rakenteiden ja laitteiden asentamises- yhteydessä. Merenalaisten osuuksien osalta ei ole tar- ta, käytöstä ja poistamisesta säädetään pykälässä 11 vetta erilliseen pakkolunastusmenettelyyn. sekä meriympäristön suojelusta säädetään pykälis- sä 12 ja 13. Laissa ei ole määritetty, kuka tekee lupa- 9.1.6 Rakennuslupa päätöksen ja mille viranomaiselle lupahakemus pitäisi jättää. Hakemus voidaan kuitenkin jättää ulkoasiain- Kompressoriasema, joka voidaan luokitella rakennuk- ministeriöön (Välisministeerium) ja hallitus päättää seksi, vaatii rakennusluvan maankäyttö- ja rakennus- suostumuksen antamisesta. lain mukaan (§ 125). Toimenpidelupa vaaditaan raken- nelman tai laitoksen pystyttämiseen tai sijoittamiseen, Hankkeesta vastaava tarvitsee luvan ja lisenssin val- jota ei ole pidettävä rakennuksena (§ 126, yksityis- tiolta julkisen vesialueen rasittamisesta rakennus- kohtaisemmin maankäyttö- ja rakennusasetuksessa hankkeilla (putkilinja, vesialueen tuulivoimapuisto, te- (895/99), § 62)). Molemmat luvat myöntää paikallinen kosaari jne.). Vesilain pykälän 225 mukaan tätä lupaa rakennusvalvontaviranomainen. kutsutaan ympäristöluvaksi (Hoonestusluba) ja sen enimmäiskestoaika on 50 vuotta.

9.2 Tarvittavat luvat ja päätökset Ympäristölupahakemuksessa tulee olla tieto seuraa- Virossa vista toimintaan liittyvistä tekijöistä: • Hankkeen aiottu käyttötarkoitus ja toiminnan ku- Virossa hankkeen toteuttaminen vaatii ainakin seuraa- vaus; vat luvat: • Hankkeen ulkomitat, perustustyyppi ja muut oleel- • Vesilain mukainen lupa veden erityiskäytöstä, jota liset tekniset tiedot; haetaan ympäristöministeriöstä. • Ehdotetun rasitettavan julkisen vesialueen koordi- • Viron hallituksen suostumus, hakemus jätetään ul- naatit ja ehdotetun rasitettavan alueen pinta-ala koasiainministeriöön (Välisministeerium). neliömetreinä; • Vesilain pykälän 225 mukainen ympäristölupa Vi- • Kuvaus selvityksistä, jotka tehdään ennen ympä- ron hallitukselta julkisen merialueen rasittamises- ristöluvan myöntämistä; ta • Ympäristöluvan haluttu kestoaika. • Kaasumaisen polttoaineen turvallisuustarkastuk- set (Viron tekninen valvontaviranomainen) YVA-menettely käynnistetään, kun ympäristölupa- hakemus on jätetty talous- ja viestintäministeriöön. Maankuorta (maaperää) tulee käsitellä maankuorta Ympäristölupamenettelyn perusteella Hallitus päät- koskevan lain (Maapõueseadus) pykälän 59 mukaan, tää luvan myöntämisestä hankkeelle ja käynnistää joka käsittelee maankuoren käyttöä, joka ei liity mine- YVA-menettelyn (vesilaki, pykälä 227). Kun YVA-me- raalivarojen louhintaan. Pykälän 59 mukaan kiinteän nettely on päättynyt, ympäristölupamenettely jatkuu omaisuuden omistajalla tai henkilöllä, jolla on oikeus ja hallitus tekee päätöksen lupahakemuksesta. käyttää kiinteää omaisuutta, on oikeus hyödyntää

107 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

9.2.2 Lupa veden erityiskäytöstä pa voidaan myös muuttaa tai kumota. Ympäristömi- kaasuputkea varten nisteriön asetus (26.3.2002, numero 18) määrittelee menettelytavat veden erityiskäyttöä koskevien lupien Yhdistettyä ympäristölupaa tutkimuksia tai kaasuput- ja väliaikaisten lupien myöntämisestä, muuttamises- ken rakentamista varten ei vaadita teollisuuden pääs- ta ja kumoamisesta, lupien hakemiseen vaadittavista töjä koskevan lain mukaan (Tööstusheite seadus, vah- asiakirjoista ja lupien muodosta. vistettu 24.4.2013, tuli voimaan 1.6 2013), koska näitä toimintoja ei ole listattu pykälässä 19 esitetyissä toi- 9.2.3 Maakaasulaki mintakategorioissa. Rakennustoimenpiteet vaativat kuitenkin luvan veden erityiskäytöstä. Viron vesilain Maakaasulaki säännöstelee kaasun tuontia, siirtoa, ja- tarkoituksena on turvata sisävesien ja rajat ylittävien kelua ja myyntiä. Se sisältää määräykset kaasujärjes- vesien puhtaus sekä vesialueiden ekologinen tasapai- telmän toimitusvarmuudesta, mutta ei teknisiä tur- no. Vesien suojeluun liittyen vesilain säännökset kos- vallisuusstandardeja. Talous- ja viestintäministeriön kevat myös talousvyöhykettä (1 §). (MEAC) alainen Viron kilpailuviranomainen on vas- tuullinen valvontaviranomainen polttoaine- ja energi- Avoimeen menettelyyn liittyvät säännökset liitty- asektorilla. vät veden erityiskäyttöä koskevan luvan hakemiseen ja myöntämiseen ottaen huomioon vesilaissa anne- Pykälän 181 mukaan rajat ylittävän kaasuputken to- tut määräykset. Vesilain pykälän 6 (3) mukaan veden teuttaminen on sallittu vain Viron hallituksen luvalla. erityiskäytöllä tarkoitetaan vaikuttamista veteen tek- Hakemuksessa tulee olla seuraavat tiedot: nisten laitteiden käytön ja rakennustöiden tai aines- • hakijan nimi ja osoite päästöjen myötä, jotka voivat vaikuttaa vesialueen tai • tiedot kaasuputken sijainnista pohjavesivaraston tilaan vesilain pykälän 8 mukaises- • tekniset tiedot kaasuputkesta (paine, kapasiteetti, ti. Pykälän 8 (2) mukaan lupa veden erityiskäyttöön läpimitta, pituus jne.) on välttämätön, jos vesialueelta otetaan yli 30 kuutio- • suunniteltu rakennusaika metriä vettä vuorokaudessa (24 h) (kohta 1); vesialuet- • arvioidut rakennuskustannukset ta ruopataan tai maaperä tulee näkyviin vesialueen • perustelut kaasuputken tarpeelle pohjasta (kohta 7); tai jos veden fyysiset tai kemialli- • ympäristövaikutusten arvioinnin tulokset. set ominaisuudet tai vesialueen biologiset ominaisuudet muuttuvat veden käytön seurauksena (kohta 9). Pykälän 27 mukaan Viron kilpailuviranomainen myön- tää käyttöluvan seuraaville toiminta-alueille: Kohtien 1 ja 9 mukaan lupa veden erityiskäytöstä tar- • kaasun tuonti vitaan käytön valmisteluun liittyvien toimenpiteiden • kaasun myynti johdosta (hapenpoistoainetta lisätään meriveteen ja • kaasunsiirtopalvelujen järjestäminen sen jälkeen sitä käytetään painetesteissä), kohta 7 liit- • kaasunjakelupalvelujen järjestäminen. tyy rakennustöihin ja merenpohjan muokkaustoimen- piteisiin. Oikeus veden erityiskäyttöön on voimassa Lain luvussa 4 kuvataan toiminnan perusteet. niin kauan kuin ympäristölupa on voimassa (vesilaki § 9 (1) kohta 5) . 9.2.4 Kaasumaisten polttoaineiden turvallisuus Ympäristöministeriö myöntää luvat veden erityiskäyt- töön merialueella (9 §). Vesilain pykälän 9 (7) mukaan Lakia kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta hakijan tulee jättää kirjallinen hakemus veden erityis- sovelletaan kaasunpolttolaitoksiin, jotka ovat kiinteitä käytöstä luvan myöntäjälle ja hakemuksen perusteella toiminnallisia yksikköjä, joihin kuuluvat kaasuputket, luvan myöntäjä päättää YVA-menettelyn käynnistämi- kaasusäiliöt ja niihin liittyvät rakennutyöt. Kaasutöi- sestä tai hylkää sen käynnistämisen. Vesilain pykälän hin kuuluvat kaasulaitteiden korjaus ja huolto, kaa- 23 (6) mukaan ympäristöministeriöllä YVA-menettelyn sulaitokset ja putkistot, kaasumaisten polttoaineiden tarkastajana on oikeus määritellä ympäristövaatimuk- säilytystilat, kaasulaitteiden ja putkistojen asennus- ja set veden saastuttamisen estämiseksi. purkutyöt sekä säiliöiden täyttäminen nestemäisellä kaasulla. Lupa veden erityiskäytöstä hylätään, jos veden eri- tyiskäyttö suoraan vaarantaa ihmisterveyttä tai ym- Talous- ja viestintäministeriön vastuulla ovat kaasu- päristöä, jos vesialueen tai pohjavaraston tila on huo- laitteisiin ja putkistoihin liittyvät vaatimukset, tiedon nontunut siinä määrin, että se on käyttökelvoton, jos välittäminen ja vaatimuksenmukaisuusmerkinnät sekä käytettävät toiminnot eivät ole lainsäädännön mukai- kaasulaitteiden ja putkistojen vaatimustenmukaisuu- sia, tai jos lupahakemus sisältää virheellistä tietoa. Lu- den arviointiin ja hyväksymiseen liittyvät menettelyt.

108 TARVITTAVAT LUVAT JA PÄÄTÖKSET

Valtuutettu ja nimetty taho (AB) suorittaa vaatimus- Viron tekninen valvontaviranomainen myöntää ja tar- tenmukaisuuden arviointimenettelyt. vittaessa myös peruuttaa rakennusluvan julkiselle vesialueelle rakennettavalle hankkeelle, jolla ei ole py- Tuotehyväksyntälain säännöksiä sovelletaan kaasu- syvää yhteyttä rannikolle. Rakennuslupa myönnetään maisten polttoaineiden turvallisuutta koskevassa lais- taholle, jolla on vesilain luvussa 225 (1) määritelty ym- sa säädettyyn kaasulaitteiden ja putkistojen vaatimus- päristölupa. tenmukaisuuden arviointiin ja hyväksymiseen liittyviin menettelyihin lisättynä kaasumaisten polttoaineiden 9.2.6 Maanhankinta ja pakkolunastus turvallisuutta koskevaan lakiin sisältyvillä määräyksil- lä. Kaasulaitos, jonka käyttöpaine ylittää 16 baria, kuu- Maanhankinta toteutetaan pääasiassa vapaaehtoisin luu kategoriaan D. sopimuksin. Lisäksi pakkotilanteissa maanhankinnas- sa Viron alueella noudatetaan lunastuslainsäädäntöä. Hallituksen asetus (2.7.2002 numero 212) ”Kaasulai- Pakkolunastusoikeus myönnetään kiinteän omaisuu- tosten suojavyöhykerajat ja kategoriaan D kuuluvien den pakkolunastuslain mukaan. kaasulaitosten huoltovyöhykerajat” määrittää suoja- vyöhykkeen kategoriaan D kuuluville kaasulaitoksil- le, joka on 10 metriä maa-alueilla. Suojavyöhyke on 20 metriä, jos kategoriaan D kuuluva kaasulaitos sijaitsee veden alla. Kategoriaan D kuuluvien kaasulaitosten huoltovyöhyke on 6 metriä.

Kaasulaitosten tarkastaja on pätevä henkilö, joka pystyy järjestämään tai varmistamaan, että kaasulaitosta ja siihen yhdistettyjä kaasulaitteita käytetään kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta säädetyn lain mukaan. Kaasutöihin ja kaasulaitosten rakentamiseen liittyvät vaatimukset on esitetty kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta säädetyn lain luvussa 5. Se koskee teknisen tarkastuslaitoksen (valtion yhtiö) suo- rittamia teknisiä tarkastuksia.

Valtion valvonta liittyen kaasumaisten polttoaineiden turvallisuudesta säädetyn lain noudattamiseen on Vi- ron teknisen valvontaviranomaisen vastuulla (ETSA). ETSA on talous- ja viestintäministeriön alainen orga- nisaatio.

AS Eesti Gaas on järjestelmä- ja verkosto-operaattori, joka omistaa jakelujärjestelmän ja mittausjärjestel- mät Viron valtion rajalla. Sen vastuulla on varmistaa kaasujärjestelmän toimitusvarmuus, suunnitella ja valvoa kaasutoimituksia ja varmistaa yhteistyö naapurivaltioiden kaasujärjestelmien kanssa ottaen huomioon näiden järjestelmien ajantasaiset tekniset rajoitukset.

9.2.5 Merenalaisen kaasuputken rakennuslupa

Viron tekninen valvontaviranomainen (TSA) laatii ja julkaisee suunnittelumääräykset julkisella vesialueella olevalle rakennushankkeelle, jolla ei ole pysyvää yhteyttä rannikolle (avalikku veekogusse kaldaga pü- sivalt ühendamata ehitis). Suunnittelumääräykset määrätään taholle, jolla on vesilain luvussa 225 (1) määritelty ympäristölupa (hoonestusluba).

109 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

10 Epävarmuustekijät

Epävarmuustekijät ovat osa ympäristövaikutusten arviointia ja ne otetaan huomioon arviointityössä. Kaikkia arviointiin liittyviä seikkoja ei tunneta vielä riittävän tarkasti. Tämä aiheuttaa epävarmuutta vaikutusten ennokointiin. Lisäksi kaikki vaikutukset eivät ole mitattavia tai yksiselitteisiä, mikä tuo arviointiin li- sää epävarmuutta. Kvantitatiivisten arviointimenetel- mien lisäksi tarvitaan asiantuntija-arvioita.

Epävarmuustekijöitä voivat olla esimerkiksi: • hankkeen aikataulu, jota ei ole vielä päätetty; • fyysiset olosuhteet (mm. suolapitoisuus) Suomen- lahdella vaihtelevat ajan myötä ja eri toimintojen, kuten ruoppauksen vaikutukset vaihtelevat riippuen toiminnon aikaisista olosuhteista; • tutkimus- ja mallinnusmenetelmät – vaikkakin arvioinnissa käytetään parhaita saatavilla olevia me- netelmiä – ovat voineet kehittyä arvioinnin ajan- kohdan jälkeen; • hankkeen tekninen suunnittelu voi arvioinnin aikana olla viimeistelyvaiheessa.

Epävarmuustekijät kuvaillaan ja esitetään yksityiskoh- taisemmin arviointiselostuksessa.

”Turvallisuusperiaatetta” sovelletaan läpi arvioinnin, mikä tarkoittaa, että riskiarvioinnit edustavat pahim- man tapauksen skenaarioita.

110 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU

11 Vaihtoehtojen vertailu

Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa hank- vertaillaan esimerkiksi vaikutusten pysyvyyden, laa- keesta vastaavan on esitettävä kuvaus perustelluista juuden ja kohdentumisen perusteella. vaihtoehdoista sekä vaihtoehto, jossa hanketta ei toteuteta, joka on yleisesti tunnettu nollavaihtoehtona. Vertailu tehdään erittelevää menetelmää käyttäen si- Hanke voidaan jakaa seuraaviin osiin: ten, että kutakin vaihtoehtoa tarkastellaan eri vaiku- • Merenalainen Balticconnector -maakaasuputki In- tusten näkökulmasta. Tämän jälkeen vaihtoehtoja koosta Paldiskiin; tarkastellaan yhdentävästi siten, että yhtenä vertai- • Vastaanottoasemat (Suomessa ja Virossa); lukriteerinä on asetettujen tavoitteiden saavuttami- • Maanpäälliset kaasuputket Suomen rantautumis- nen eri vaihtoehtojen osalta. Arviointiselostuksessa kohdasta Inkoon kompressoriasemalle ja Viron vaihtoehtojen vertailu esitetään havainnollisena yh- rantautumiskohdasta Kersalun vastaanottoase- teenvetotaulukkona. Vaikutusten merkittävyyden pe- malle Paldiskissa; rusteella arvioidaan vaihtoehtojen toteuttamiskelpoi- • Kompressoriasema Inkoossa. suutta.

Yleinen käytäntö vaihtoehtojen tarkastelussa on ottaa Vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa otetaan huo- huomioon ympäristö-, sosioekonomiset ja tekniset kri- mioon seuraavat tekijät: teerit. • suorat ja epäsuorat vaikutukset • ympäristökriteerit pyrkivät vähentämään ehdo- • vaikutusten alueellinen laajuus tetun hankkeen ympäristövaikutuksia sijaintipaik- • vaikutuksen kohde ja kohteen herkkyys muutoksil- kaan liittyen välttäen ympäristön kannalta herkkiä le tai suojeltuja alueita. • vaikutusten palautuvuus tai pysyvyys • sosioekonomiset kriteerit pyrkivät vähentämään • vaikutusten kesto ja aiheutuvan muutoksen suu- ehdotetun hankkeen merenalaisen osuuden haital- ruus lisia vaikutuksia merellisiin toimintoihin Suomen- • pelot, asenteet ja epävarmuudet lahdella (kaupallisesti, sotilaallisesti tai virkistys- • vaikutuksen merkittävyys eri näkökulmista (asuk- käytön kannalta). kaat, elinkeinoelämä, ympäristönsuojelu) • tekniset kriteerit pyrkivät tunnistamaan optimaali- • vaikutusten todennäköisyys. sia teknisiä ratkaisuja ehdotetulle hankkeelle ja ne voivat sisältää kaasuputken asennusmenetelmiä, Viron YVA-lain mukaan YVA-selostuksen laatimises- kaasuputken suunnitteluratkaisuja sen eheyden sa tulee käyttää tunnettuja menetelmiä. Vaihtoehto- varmistamiseksi, käyttöönoton valmistelua jne. jen vertailussa käytettävät menetelmät (esimerkiksi AHP-menetelmä, Saaty 1980 http://123ahp.com/De- Hankkeesta ja sen vaihtoehdoista tehdään arviointi yl- fault.aspx) määrittelee selostuksen laativa YVA-kon- lä mainittujen kriteerien mukaisesti. sultti ottaen huomioon kansalliset vaatimukset.

Vaihtoehtojen vertailun pohjana on vaihtoehto 0, eli hankkeen toteuttamatta jättäminen. Kaikkia vaihtoehtoja tarkastellaan suhteessa vaihtoehtoon 0. Vertai- lussa otetaan huomioon haittojen lieventämistoimen- piteiden vaikutus.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa vaihtoehtoja vertaillaan niiden keskinäisten ominaisuuksien ja merkit- tävien vaikutusten suhteen. Vertailussa esitetään eri vaihtoehtoihin liittyvät positiiviset ja negatiiviset teki- jät, mahdolliset riskit, epävarmuudet sekä merkittävät vaikutukset. Vaikutukset luokitellaan ensisijaisen mer- kittäviin ja merkittäviin vaikutuksiin. Vaihtoehtojen vertailu tapahtuu vaikutusten merkittävyyden perusteella. Vaikutusten merkittävyyttä eri vaihtoehdoissa

111 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

12 Haittojen torjunta- ja lieventämistoimenpiteet

Haitallisten vaikutusten välttäminen ja vaikutusten lie- minnan seuranta käyttövaiheessa ovat tärkeitä ei-toi- ventäminen ovat tärkeä osa hankkeen suunnittelua. vottujen vaikutusten välttämiseksi. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä määritel- lään alustavat toimenpiteet, joiden avulla ennakoitu- Mahdollisia vaikutuksia, jotka esitetään ympäristövai- ja haitallisia vaikutuksia voidaan välttää tai lieventää. kutusten arvioinnin yhteydessä, käytetään lähtökohta- na tarkoituksenmukaisten torjunta- ja lieventämistoi- Yksi tärkeimmistä lieventämiskeinoista on kaasuput- menpiteiden suunnittelussa. ken reitin optimointi. Merenalainen kaasuputki tarvitsee tasaisen pinnan, joka suojelee sen eheyttä. Epäta- sainen reitti lisää putken jännitystä ja voi vaurioittaa sen rakennetta. Pitkien vapaiden jännevälien välttä- minen on myös välttämätöntä, koska ne aiheuttavat riskejä ankkuroinnille ja pohjatroolareille. Näitä riske- jä sekä myös merenpohjan muokkauksesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia voidaan lieventää perusteellisel- la merenpohjan tutkimuksella ja reitin optimoinnilla. Paras reitti, joka vaatii vähiten merenpohjan muokka- usta sekä kiertää jyrkänteet ja painanteet, määritel- lään parhaimman saatavilla olevan merentutkimus- teknologian mukaiseksi.

Reitin optimoinnissa paikallistetaan myös mahdolliset erityiskohteet, kuten sotatarvikkeet, vaaralliset jätteet, hylyt ja muu olemassa oleva infrastruktuuri kaasuputken reitillä. Kosketusta niiden kanssa vältetään mahdollisimman hyvin. Tarvittaessa sotatarvikkeet raiva- taan, jotka aiheuttavat riskitekijän rakennusvaiheen ja kaasuputken asentamisen aikana kaasuputken raken- teille, käyttäjille tai laitteille.

Kielteisten ympäristövaikutusten välttämiseksi ja lie- ventämiseksi valitaan saatavilla olevat parhaat ja ym- päristöystävällisimmät menetelmät hankkeen kaikissa vaiheissa. Kaasuputken päällystämisessä käytetään mahdollisimman ympäristöystävällisä materiaaleja.

Rakentamisaika minimoidaan herkimmillä alueilla. Myös rakentamisen ajoitus on tärkeä lieventämiskei- no. Esimerkiksi häiritseviä toimintoja vältetään lintujen pesimisalueiden ja hylkeiden lisääntymisalueiden lähellä niiden lisääntymiskauden aikana.

Tärkeitä tekijöitä haitallisten vaikutusten lieventä- misessä ovat myös tiedonvälityksen ja yhteydenpi- don perusteellinen suunnittelu ja toteuttaminen ohjel- moinnin ja rakentamisen aikana, riittävät turva-alueet ja riskien ennakointi. Kaasuputken rakenteen ja toi-

112 SEURANTAOHJELMA

13 Seurantaohjelma

Ympäristövaikutusten arvioinnissa selvitetään hank- Seurannan ajoitus keesta mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset. Seuran- nan kohteiksi voidaan esittää alueita tai kohteita, jos Ennen rakentamista niihin kohdistuvien vaikutusten kesto on pitkäaikainen Seurannalla ennen rakentamista pyritään hankkimaan tai kertautuva tai jos vaikutusmekanismia tai vaikutus- perustietoa vaikutuksista rakentamisen ja käytön aika- ten laajuutta ei tunneta. Arviointiselostuksessa esite- na. Esimerkkinä on pohjaeläimistön seuranta ehdote- tään ehdotus mahdollisesta vaikutusten seurantaoh- tulla kaasuputken reitillä. jelmasta. Rakentamisen aikana Seurantaohjelman ensisijainen tavoite on vahvistaa Rakentamisen aikainen seuranta keskittyy todenta- vaikutusarvioinnin tulokset sekä paljastaa sen mah- maan vaikutukset ja tunnistamaan odottamattomat dolliset epävarmuustekijät. Lisäksi seurannalla var- vaikutukset, jotka ilmenevät rakennustöiden aikana. mistetaan, että suunnitellut lieventämistoimenpiteet Jos odottamattomia vaikutuksia ilmenee, näitä vai- toimivat aiotulla tavalla. Ehdotetun seurantaohjelman kutuksia on mahdollista vähentää lieventämistoimen- laatimisen tarve ja ajoitus perustuvat vaikutusarvioin- piteiden avulla. Esimerkiksi mahdolliset vaikutukset nin tuloksiin ja luotettavuuteen sekä vaikutuskohteen veden sameuteen ja haitta-aineiden vapautumiseen luonteeseen. mitataan ja niitä verrataan vaikutusarvioinnissa esi- tettyihin tuloksiin. Jos haitta-aineiden vapautuminen Seurannan tavoitteet on suurempaa kuin odotettiin, ylimääräisiä lieventä- miskeinoja voidaan harkita. Arvioitujen vaikutusten toteutumisen vahvistaminen Osoittaa, ilmenevätkö vaikutukset ennakoidulla taval- Käytön aikana (rakentamisvaiheen jälkeen) la vaikutusarvioinnissa. Esimerkiksi veden laadun seu- Käytön aikainen seuranta keskittyy vaikutusten palau- ranta osoittaa mahdolliset muutokset merenpohjan tumiseen (vaikutuskohteiden toipuminen) niiden al- läheisen veden sameudessa lähellä kiviaineksen ka- kuperäiseen tilaan. Lisäksi tällä seurannalla vahviste- saamiskohtia. taan arvioidut vaikutukset käytön aikana, esimerkiksi kaasuputken toimiminen kasvualustana kovan meren- Lieventämistoimenpiteiden tehokkuus pohjan eläimistölle. Osoittaa toteutetun lieventämistoimenpiteen tehok- kuusasteen. Lisäksi se osoittaa/varmistaa, että suunniteltu lieventämistoimenpide on varsinaisesti to- teutettu ja se on tehokas. Esimerkiksi oletetaan, että valittu kiviaineksen kasaamismenetelmä johtaa mer- kittävästi vähäisempään merenpohjan läheisen veden samentumiseen kuin ruoppaustoimenpiteet.

Odottamattomista tapahtumista johtuvien vaikutusten tunnistaminen Jos vaikutus ilmenee odottamattomasti, se voidaan mahdollisesti tunnistaa seurannan avulla. Esimerkik- si sedimenttien sekoittumisen seuranta osoittaa, onko sedimenttien leviäminen voimakkaampaa kuin on arvioitu tai mallinnettu.

Ympäristövaikutusten seuranta ehdotetaan tehtävän ennen ja jälkeen rakentamista sekä rakentamisvaiheen aikana.

113 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

14 Lähdeluettelo

Allseas.com (2013). ny/activities/pipeline-installation.html> Kuva poimittu 31.5.2013. Gasum Oy (2013). Finngulf LNG. LNG-terminaalin ra kentaminen Suomeen. Ympäristövaikutusten arvioin Arvokkaat maisema-alueet, Maisema-aluetyöryh- tiselostus. Pöyry. Huhtikuu 2013. män mietintö, Osa 2. (1993). 203 p. Ympäristöminis- teriö [Ministry of the Environment], Ympäristönsuoje- GeographBot (2010). Wikimedia Commons, File: luosasto, Helsinki. Black_guillemots,_ Bangor_harbour_(2)_-_geograph. org.uk_-_207287.jpg, 16.6.2010 and Malene, 2006. Wi- Bartnicki et.al. (2009). Atmospheric supply of nitro- kimedia Commons, File:Havterne.jpg. Kuva poimittu gen, lead, cadmium, mercury and dioxins/furans to 17.6.2010. the Baltic Sea in 2007. EMEP Centres Joint Report for HELCOM EMEP/MSC-W TECHNICAL REPORT 2/2009. Gs-press.com (2013). http://gs-press.com.au/images/ news_articles/Bredero_Shaw_concrete_weight_coa Bird Life Suomi. IBA-areas GIS data. www.birdlife.fi/ ted_pipe_79.jpg Kuva poimittu 31.5.2013. suojelu/paikat/iba/iba-suomen-tarkeat-lintualueet. shtml Harju maakonnaplaneeringu teemaplaneering ”Asustust ja maakasutust suunavad keskkonnatin Estonian Environmental Research Centre verkkosi- gimused” (2003).

Eesti Looduse Infosüsteem (EELIS); 1994 – 1998. Helsinki Commission. Baltic Marine Envi- ronment Protection Commission. Estonian national heritage boards database (2013). (16.05.2013). HELCOM (2010a). Ecosystem Health of the Baltic Sea. HELCOM Initial Holistic Assessment. Baltic Sea EIA programme, OÜ Hendrikson&Ko (2013). Taimo IB Environment, Proceedings No. 122. OÜ work number 007EP “Paldiski LNG terminal. Port facilities. Pre-design”. HELCOM (2010b). Maritime Activities in the Baltic Sea – An integrated thematic assessment on mariti- European Commission (2007). Interpretation Manual me activities and response to pollution at sea in the of European Union Habitats, EUR 25. 142 p. Helsinki Commission (2006). Baltic Marine Environ- ment Protection Commission. muutoksen luontoselvitys. Helsinki Commission (2010). Baltic Marine Envi- Finnish Environment Institute, SYKE Marine Re- ronment Protection Commission. 17.6.2010. benthos stations in the Gulf of Finland. Final results of Macrozoobenthic Analyses of the 4th Monitoring Ichthysproject.com (2013). . Kuva poimittu 31.5.2013. boll 2013b Itämeriporttaalin verkkosivut. 8.6.2010. ymparisto.fi/download.asp?contentid=83549&lan=- fi> 16.6.2010.

114 LÄHDELUETTELO

Jalkanen,J-P., Johansson, L., Stipa,T. 2012, Emis- Marcusroos (2007). Wikimedia Commons, File: sions from Baltic Sea shipping in 2011. HELCOM Bal- Icebreaker_Fennica.jpg. Kuva poimittu 16.6.2010. tic Sea Environment Fact Sheet(s) 2012. Online. 27.8.2013, . Balticconnector Marine Survey 2006. Orderer: Gasum. Kalatalouden keskusliitto (2006). Merenkulkulaitos. Satamien ulkomaan alusliikenne Keskkonnaministeerium (2005). Natura 2000 ala- alustyypeittäin vuonna 2003 -tilasto. sid oluliselt mõjutavate kavade ja projektide hindamine. Loodusdirektiivi 92/43/EMÜ artikli 6 lõigete 3 ja Merentutkimuslaitos (2006). Itämeriportaali [Baltic 4 tõlgendamise metoodilised juhised Euroopa Komis- Sea Portal]. jon (2001). Metsähallitus (2006). Metsähallituksen verkkopalve- Keskkonnamõju hindamine (2007). Juhised menet- lut, sekä luse läbiviimiseks tegevusloa tasandil. Koostaja K. Pe- terson. Keskkonnaministeerium. Museoviraston paikkatietoaineisto 3/2013.

Keskkonnaregister (2013). meren fysiikka, tila ja tulevaisuus. Helsinki 2006.

Kirkkonummi (2006). Natura 2000 Viewer. Kujansuu Raimo, Uusinoka Raimo, Herola Erkki ja Sten Carl-Göran (1993). Tammisaaren kartta-alueen Nironen, M. (2008). Information about investigations maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. on natural squirrels and Russian flying squirrels made Maaperäkarttojen selitykset, lehti 2014. Geologian by Enviro Oy. Oral information. tutkimuskeskus. Espoo. Nord Stream AG (2007). Offshore Pipeline through Kuus, A., Kalamees, A. (eds.) 2003. Important Bird the Baltic Sea, Ship traffic crossing the pipeline Ship Areas of European Union importance in Estonia. Ees- traffic. ti Ornitoloogiaühing, Tartu. luettu 12.04.2013. Nord Stream AG (2009). Kartasto, Itämeren poikki kulkeva maakaasuputkilinja, Ympäristövaikutusten ar- Laine, K. (2011). Inkoon sisäsaariston kulttuurimaise- viointi Suomen talousvyöhykkeellä 2009. man ominaispiirteet, uhat ja mahdollisuudet. Inkoon strategisen yleiskaavan selvityksiä. Nordic Energyn verkkosivut: www.nordicenergylink. com/index.php?id=23 (29.11.2013) Luode Consulting Oy (2013). Water quality and current monitoring during Nord Stream operations in the OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu ammattilai Gulf of Finland, November 2009 – December 2012. sille. EMS-MON-175-LUODEL12B-A. Ref. Ramboll 2013b Paal, J. (2004) Loodusdirektiivi elupaigatüüpide Maanmittauslaitos. Maaperä 1:20 000 digitaalinen käsiraamat. Eesti Keskkonnaministeerium, Digimap kartoitusaineisto. OÜ, lk 285.

Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 04/2013 Paldiskin kaupungin verkkosivut: www.paldiski.ee/in- aineisto. dex.php?id=12761

Maa-ameti kaardirakendus. (maainfo teenus, kultuurimälestised, loo- www.pakrisaared.ee/v2/index.php?89> duskaitse ja Natura 2000, pärandkultuur, kitsenduste kaart, maanteeamet). Paldiskin kaupungin verkkosivut (2013a). 8.6.2010.

115 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Paldiskin kaupungin verkkosivut (2013b). 14.5.2013 Saaty (1980). A method for comparing alternati- www.paldiski.ee/index.php?id=15642 ves (called AHP method, AHP = Analytic Hierarchy Process) used in decision making, http://123ahp.com/ Paldiskin kaupungin verkkosivut (2013c). 14.5.2013 Default.aspx Saipem (2013). tArticolo>. Kuva poimittu 31.5.2013.

Peterson, K. (koost.) (2006). Juhised loodusdirektiivi SEA report of Paldiski LNG terminal thematic plan. artikli 6 lõigete 3 ja 4 rakendamiseks Eestis. Säästva OÜ E-Konsult, 2012 Eesti Instituut, 2005, 61 lk; SEI kodulehekülg. Seppänen E, Toivonen A-L, Kurkilahti M ja Moilanen P 2011. Suomi kalastaa 2009 – vapaa-ajankalastuksen Raet, J., Sepp, K., Kaasik, A., Kuusemets, V., Külvik, saaliit kalastusalueittain. Riista- ja kalatalous, tutki M. (2010). Distribution of the Green Network of Esto- muksia ja selvityksiä 7/2011. Riista- ja kalatalouden nia. Metsanduslikud uurimused, 53, 66–74. tutkimuslaitos, Helsinki

Rakennettu kulttuuriympäristö, Valtakunnallisesti Soomere T., Myrberg K., Leppäranta M., Nekrasov A. merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt (2008). The progress in knowledge of physical (1993). 278 s. Museoviraston rakennushistorian osas- oceanography of the Gulf of Finland: a review for ton julkaisuja 16, Helsinki. 1997–2007. OCEANOLOGIA 50 (3), 2008. pp. 287–362. Ref. Ramboll 2013a Ramboll (2009). Offshore pipelines through the Bal- tic Sea. Environmental field survey Finland 2009. Suoja-alueet Suomen rannikolla. Puolustusvoimat. G-PE-PER-REP-100-03240000-F. 14.4.2010. www.mil.fi/merivoimat/esikunta/suoja_in- dex.dsp Ramboll (2011). Final Technical Summary Report – Linking the gas networks of Finland and Estonia. Suomen Merituuli Oy (2009). Raaseporin – Inkoon edustan merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten Ramboll (2013a). Nord Stream Extension. Environme- arviointiohjelma. ntal Impact Assessment Programme, Finland. N-PE- EIA-SOW-705-GOFF01EN-A /25.3.2013 Suuroja, K., Morgen, E., Mardim, T., Otsmaa, M., Kal- juläte, K., Vahtra T., All, T. (2010). The explanatory Ramboll (2013b). Nord Stream Gas Pipeline Construc- note to the geological maps of Paldiski (6333) sheet. tion and Operation in the Finnish EEZ. Environmental Monitoring 2012, Annual Report. G-PE-EMS-MON-100- Söderman, Tarja (2003). Luontoselvitykset ja luon- 0321ENG0-B / 3.7.13 tovaikutusten arviointi – kaavoituksessa, YVA-menet telyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. p. Ramboll, Witteveen+Bos and Luode Consulting Oy. 196 Suomen ympäristökeskus. (2012). Current Monitoring Report Finland –Compa rison of current modelling and current monitoring re- The Ministry of the Environment (2004). Instruc- sults. G-PE-EMS-MON-500-CURMONFI-02. Ref. Ram- tions for dredging and depositing dredged materials boll 2013a 19.5.2004. Environmental Guide 117. Helsinki.

RKTL (2012). Ammattikalastus merellä 2011. Riista- Uusimaa (2010) Inkoo. Nettimökki.com. . Kuva poimittu 17.6.2010.

RKTL (2013). Ammattikalastus merellä 2012. Riista- Uudenmaan maakuntakaava. Uudenmaan liitto [Hel- ja kalatalous –tilastoja 3/2013. Riista- ja kalatalouden sinki-Uusimaa Region]. 14.4.2010.

116 LÄHDELUETTELO

Vabariigi Valitsuse 05.08.2004 korraldus nr 615-k. Euroopa Komisjonile esitatav Natura 2000 võrgusti- ku alade nimekiri.

Vallius, H. & M. Leivuori (1999). The Distribution of Heavy Metals and Arsenic in Recent Sediments in the Gulf of Finland. Boreal Environment Research 4: 19- 29.

Vallius, H. & M. Leivuori (2003). Classification of Heavy Metal Contaminated Sediments of the Gulf of Finland. Baltica 16 (2003) 3-12.

Valtion säädöstietopankki Finlex (2006).

Valtion ympäristöhallinto. 17.6.2010.

Viron puolustusvoimien verkkosivut: www.mil.ee/et/ kaitsevagi/merevagi (29.11.2013)

Verkkoapaja (2010). Riista- ja kalatalouden tutkimus- laitoksen uutiskirje. . Kuva poi mittu 17.6.2010.

VTT (2002). Statistical Analyses of the Baltic Mariti- me Traffic. Finnish Environment Institute, Ministry of Traffic and Communications. VTT research report NO VAL34-012344. 30.9.2002.

Väestörekisterikeskus. 31.12.2011.

Wikipedia (2007). . Kuva poimittu 31.5.2013.

Wikimedia Commons (2006). File:Grey_seals_rhossi- li_2.jpg. Kuva poimittu 10.6.2010.

Ympäristöhallinto (2006). Ympäristöhallinnon verk- kopalvelut ja Hertta database.

Ympäristöhallinto (2013). . 24.4.2013.

I ja II kaitsekategooriana kaitse alla võetavate liiki- de loetelu. Vabariigi Valitsuse 20.05.2004.a määrus nr 195; Elektrooniline Riigi Teataja.

117 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

15 Sanasto

AE Asfalttiemali

Ahtojää Suuri kelluva jääalue, joka koostuu toisissaan kiinni olevista jäälautoista

Ajojää Ajelehtiva jääkappale, joka on ajautunut muualle lähtöalueeltaan

Aluevesi Rannikkovesivyöhyke, joka ulottuu enimmillään 12 merimailin päähän rannikkovaltion pe- rusviivasta (yleensä matalan veden merkin keskiarvo)

Alvari Biologinen kalkkikiviympäristö, jossa on vain ohut maaperä tai ei maaperää ollenkaan ja sen seurauksena harvaa ruohikkokasvillisuutta

Argilliitti Hienojakoinen sedimenttikivilaji, joka koostuu pääosin kovettuneesta savesta

As Arseeni

AIS Automaattinen tunnistusjärjestelmä (käytössä Itämerellä alusliikenteen rekisteröintiin).

Baari Paineen SI-järjestelmään kuulumaton yksikkö

BSPA Itämeren suojelualue (Baltic Sea Protected Areas)

CWC Betonipäällyste

DP Dynaamisesti asemoitava

Eläinplankton Planktonin eläinorganismit

Eroosio Kiinteän aineksen (sedimentti, maaperä, kiviaines tai muu hiukkanen) poistuminen elinym- päristöstä veden, tuulen, mekaanisen eroosion tai muun tekijän ansiosta

Espoon sopimus Sopimus valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista

EU Euroopan Unioni

EY:n luontodirektiivi Kansainvälinen sopimus, joka suojelee alueita, joilla esiintyy tiettyjä luonnonympäristöjä tai tiettyjä eliöitä (kuten sopimuksen liitteessä on mainittu)

Foottinen kerros Vesikerros, jossa on riittävästi auringon valoa yhteyttämiselle, kutsutaan myös eufootti- seksi kerrokseksi

GOFREP Suomenlahden alusliikenteen ilmoittautumisjärjestelmä

Haitta-aine Epäpuhtaus, saaste

Halokliini Voimakas pystysuora suolapitoinen kerros

Hapenpoistoaine Kemikaalinen aine, jota lisätään seokseen hapen poistamiseksi

Hiekkakivi Klastinen sedimenttikivi, joka koostuu pääasiassa hiekan kokoisista rapautuvista siruista

HELCOM Helsinki Komissio, Itämeren suojelukomissio

IBA Kansainvälisesti tärkeä lintualue (Important Bird Area)

ICES Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (International Council for the Exploration of the Sea)

IMO Kansainvälinen merenkulkujärjestö (International Maritime Organization)

IUCN Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (International Union for Conservation of Nature and Natural Resources)

Kalkkikivi Sedimenttikivi, jonka painosta vähintään 50 % koostuu kalsiumkarbonaatista (CaCO2)

118 SANASTO

Kalkkimaiden (calca- Kasvit, jotka kasvavat kalkkikiven päällä tai kalkin kyllästämässä maaperässä reous) kasvilajit

Kasviplankton Planktonin kasvieliöt mm. levä

Kielteinen vaikutus Vaikutus, joka johtaa kielteiseen muutokseen perustilasta ja tuo esiin uuden epämieluisan tekijän

Klastiset sedimentit Sedimentit jotka enimmäkseen koostuvat vanhoista rapautuneista ja syöpyneistä kivistä irroneista osista

Käyttöönoton valmistelu Vaihe ennen putkiston ottamista käyttöön

LNG Nesteytetty maakaasu

Makrofyytti Merenpohjassa elävä suurikokoinen kasvi

Merilinnut Lintulajit, jotka säännöllisesti viettävät merkittävän osan elinkaarestaan merellä

Merkittävä vaikutus Vaikutuskohteella on korkea arvo/herkkyys. Laajuus voi tyypillisesti olla maakunnallinen ja kesto on pitkäkestoinen tai pysyvä. Vaikutus on tyypillisesti osittain palautuva tai ei-palautuva. Moreenimaa Lajittelematon, kerrostumaton sedimentti, jota jäätikkö liikuttelee ja kasaa

Muokkaustyöt Merenpohjan muovaus- ja muutostyöt

Natura-arviointi Mahdollisten ympäristövaikutusten arviointi Natura 2000-verkossa

Natura 2000 Alueiden verkko, jotka on nimetty suojelemaan luonnon elinympäristöjä ja lajeja Euroopan Yhteisössä

NDT Ainetta rikkomaton testaus (Non-destructive testing)

NGO Kansalaisjärjestö (Non-governmental organization)

Nm3/h Virtaus, normikuutiometriä/tunti

Odottamaton vaikutus Vaikutus, joka johtuu suunnittelemattomasta tai odottamattomasta tapahtumasta

PCB Polykloorattu bifenyyli

PE Polyetyleeni

Penetroiva kaikuluotain Tehokas matalafrekvenssinen kaikuluotain, tuottaa merenpohjan ylimpien kerrosten profii- likuvan

Peruskallio Yhtenäinen kiinteä kallio, mikä on suurimmaksi osaksi maaperän tai kiviaineksen peittämä

Plankton Vesieliö, joka kelluu passiivisesti tai liikkuu rajoitetusti vedessä

Pohjaeläimet Merenpohjassa elävät vesieliöt

PP Polypropeeni

Rantakallio Merkittävä pystysuora tai lähes pystysuora kalliopaljastuma

Rehevöityminen Kemiallisen ravintoaineen lisäys – tyypillisesti seos, joka sisältää typpeä ja fosforia

ROV Kauko-ohjattu ajoneuvo (Remote Operated Vehicle)

S-laskumenetelmä Viittaa putken muotoon, kun sitä lasketaan merenpohjaan

Savi Hiukkanen, jonka läpimitta on alle 1/256 mm mineraalikoostumuksesta huolimatta

SCI Yhteisön tärkeänä pitämä alue (Site of Community Importance)

Sedimentti Kiinteä pala orgaanista tai epäorgaanista ainesta, joka syntyy kiven rapautumisesta ja kulkee sekä kerrostuu tuulen, veden tai jään mukana Sedimentaatio Suspensio, joka liikkuu ulkoisen voiman, kuten painovoiman ansioista

119 BALTICCONNECTOR, MAAKAASUPUTKI SUOMEN JA VIRON VÄLILLÄ

Siirtolohkare Kivilohkare, joka poikkeaa koostumukseltaan, muodoltaan ym. ympäröivästä kiviainekses- ta ja joka on kulkeutunut lähtöalueeltaan erityisesti jäätikön toiminnan tuloksena

Siltti Sedimenttiaines koostuen hyvin pienistä hiukkasista, jotka ovat kooltaan hiekan ja saven välissä

Sinilevä Levälaji

Sotatarvikkeet Yleistermi ammuksille, räjähteille ja muille sotatarvikkeille, kuten miinoille, ilmapommeille, syvyyspommeille ja miinajalustoille

SPA Erityissuojelualue (linnuille) (Special Protection Areas)

spp. Lyhyt tapa sanoa, että joku asia koskee monia lajeja saman suvun sisällä, mutta ei välttä- mättä kaikkia lajeja tässä suvussa

TBT Tributyylitina

TEN-EU Euroopan laajuinen energiaverkosto

Termokliini Voimakas, pystysuora vedessä oleva lämpötilan harppauskerros.

TSS Reittijakojärjestelmä (Traffic Separation Scheme)

Turbiditeetti Veden sameustila johtuen siihen erottuneesta siltistä tai orgaanisesta aineksesta

Tuulivoimapuisto Energiaa tuottavien tuulivoimalaitosten alue

UNCLOS YK:n merioikeusyleissopimus (United Nations Convention on the Law of the Sea)

UNESCO Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö (United Nations Educa- tional, Scientific and Cultural Organization) Valuma-alue Alue, jolta vesi virtaa tietylle vastaanottavalle vesialueelle mm. järveen tai jokeen

VE Vaihtoehto

VE 0 Vaihtoehto 0 YVA-menettelyssä (hanketta ei toteuteta)

VE 1 Vaihtoehto 1 YVA-menettelyssä

Vesilinnut Yleisnimitys lintulajeille, jotka säännöllisesti viettävät suurimman osan elinkaarestaan ve- dessä, esim. merilinnut, kahlaajalinnut ja lokit

Vesiväylä Syvä navigoitava vedessä oleva alusten kulkuväylä (laivareitti)

Viistokaikuluotain Laite, joka tuottaa kuvamaista tietoa merenpohjasta

Välillinen vaikutus Vaikutukset, jotka johtuvat hankkeen seurauksena tapahtuvista muista toiminnosta

YVA Ympäristövaikutusten arviointi

YVA-ohjelma YVA-ohjelma tuo esiin ne mahdolliset ympäristö- ja sosioekonomiset osatekijät, joihin vaikutukset kohdistuvat tietyllä ajanjaksolla ja tietyllä alueella

120