Rautatiealueiden Paahdeympäristöt Elinympäristöjä

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 järjestäminen joensuun R Kuumilla ja kuivilla rinteillä sijaitsevat paahdealueet ovat monimuotoisuudelle tärkeitä autatiealuei Rautatiealueiden paahdeympäristöt elinympäristöjä. Etelä- ja Itä-Suomessa suuri osa rautatieverkosta on rakennettu harjujen reunamuodostumavyöhykkeille. Harjualueiden luontaisten paahdeympäristöjen ohella – eliölajien suojelu ja hoidon järjestäminen uhanalaisille hyönteislajeille tärkeitä paahdeympäristöjä onkin mm. Ratahallintokeskuk-

sen hallinnoimilla rautatiealueilla. d Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueilla en p

aah Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on yhteistyössä Ratahallintokeskuksen kanssa ke- Mika Pajari ja Sirkka Hakalisto hittänyt vuorovaikutteista toimintamallia, jolla selkeytetään radanpidon ja lajisuojelu- d eym k tavoitteiden yhteensovittamista. Suunnittelukäytännön ja -ohjeistuksen tavoitteena au p p äristöt – eliölajien suojelu ja hoi on varmistaa riittävä yhteistoiminta sekä uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoidon un

järjestämisessä että radan kunnostus- ja perusparannustoimenpiteitä suunniteltaessa. k iseu d

Mallialueena on ns. Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueisiin kuuluva Liperin Ylämyllyn un rautatiealueilla seutu, missä erityisesti suojeltavien lajien tärkeille esiintymille on tehty luonnonsuojelulain mukaiset rajauspäätökset. Rajauspäätökset varmistavat tiedonkulun lajien tärkeistä esiintymistä ja toiminnan raameista sekä Ratahallintokeskuksen omissa että muiden tahojen hankkeissa jo niiden suunnitteluvaiheessa. Uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoitoa voidaan puolestaan kytkeä aktiivisella yhteistyöllä kustannustehokkaasti rautatiealueiden hoitoon. d on

Pohjois-Karjalan ym Pohjois-Karjalan p äristö k es

ISBN 978-952-11-3674-0 (PDF) k u

ISSN 1796-1882 (verkkoj.) S Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009

Rautatiealueiden paahdeympäristöt – eliölajien suojelu ja hoidon järjestäminen Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueilla

Mika Pajari ja Sirkka Hakalisto

Joensuu 2009 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 7 | 2009 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus

Taitto: Terttu Saari Kannen iso kuva: Kuorinkajärven pohjoispuolella sijaitsevan junaradan pengerleikkausta. Kannen pikkukuva: Kangasajuruoho (Thymus serpyllum).

Kuvat: Mika Pajari (jos ei mainittu erikseen)

Julkaisu on saatavana internetistä: www.ymparisto.fi/julkaisut www.rhk.fi

ISBN 978-952-11-3674-0 (PDF) ISSN 1796-1882 (verkkoj.)

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 SISÄLLYS

1 Johdanto...... 7 2 Paahdeympäristöjen erityispiirteitä...... 8 3 Paahdealueet rataverkolla...... 9 3.1 Paahdealueiden kasvilajisto...... 12

3.2 Paahdealueiden selkärangaton eläimistö...... 13 4 Selvityksen kohdentaminen ja -menetelmät...... 16 5 Rajauspäätösten valmistelu...... 19 5.1 Liperi, Kangasranta...... 21

5.2 Liperi, Kuorinka...... 22

5.3 Liperi, Honkalampi...... 22

5.4 Liperi, Ylämyllyn ratapiha...... 24 6 Radanvarsialueiden paahdeympäristöjen hoito...... 25 6.1 Yleistä paahdealueiden hoidosta...... 25

6.2 Selvitysalueella tarvittavat hoitotoimet...... 28 6.2.1 Kangasranta...... 28 6.2.2 Kuorinka...... 28 6.2.3 Honkalampi...... 29 6.2.4 Ylämyllyn asema...... 31 7 Hoidon järjestämisen periaatteet...... 32 8 Seurannan järjestäminen...... 33 Lähteet...... 35 Liite...... 36 Kuvailulehti...... 37

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 1 Johdanto

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus sopi vuonna 2007 käytössä oleva ratapiha, risteäviin maanteihin liit- Ratahallintokeskuksen (RHK) kanssa uhanalaisten tyviä opasteita ja näihin liittyvää toistuvaa huol- lajien suojelulle tärkeiden radanvarsien hyönteissel- totarvetta. Ympäristökeskus (ELY-keskus) vastaa vityksestä Joensuun seudulla. Selvityksen pääalue, riittävän lajiesiintymiä koskevan paikkatiedon Liperin Kuorinka – Ylämylly -välinen rataosuus on toimittamisesta Ratahallintokeskuksen (Liikenne- hyönteislajistoltaan valtakunnallisesti arvokas. viraston rautatieosaston käyttöön), missä lajisuoje- Työssä asetettiin sekä selvitysaluetta koskevia lun kannalta arvokkaat kohteet merkitään valmis- että yleisiä tavoitteita. Selvitysalueella tavoitteena teilla olevaan paikkatietokantaan. Tämän ohella oli koota yhteen alueen uhanalaista hyönteislajis- suora kontakti alueelliseen ELY-keskukseen on toa koskevat selvitykset ja saatavilla oleva lajitieto tarpeellinen aina radanpidolle tarpeellisten pienia- sekä kartoittaa suojeltavat tai erilaisia hoitotoi- laistenkin toimien suunnitteluvaiheessa. Kiinteis- mia vaativat kohteet, jotka tulee ottaa huomioon törekisteriin merkittävät rajauspäätökset yhdessä esimerkiksi radan kunnossapito- ja parannustoi- sovittujen menettelytapojen kanssa varmistavat, menpiteitä suunniteltaessa. Käytännön hoitotöitä että eliölajien esiintymät otetaan huomioon eri- varten tehtiin tarvittavat suunnitelmat ja ohjeis- laisia huolto- ja kunnostustöitä suunniteltaessa ja tus uhanalaisten hyönteislajien elinympäristöjen toteutettaessa. säilyttämiseksi ja käynnistettiin elinympäristöjen Hankkeen rahoituksesta vastasivat Ratahal- kiireellisimmät hoitotoimet. Lisäksi käynnistettiin lintokeskus ja Pohjois-Karjalan ympäristökes- alueen uhanalaisten lajien pysyvä seuranta, minkä kus osittain ympäristöministeriön myöntämällä järjestäminen on jatkossakin ympäristökeskuksen uhanalaisten lajien suojelun ja hoidon erillisra- (vuoden 2010 alusta elinkeino-, liikenne- ja ympä- hoituksella. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ristökeskus, ELY-keskus) vastuulla. Hankkeessa vastasi työn organisoinnista ja ohjauksesta. Rata- tehdyt selvitykset tukivat myös kohdealueen eri- hallintokeskus osallistui käytännön hoitotöiden tyisesti suojeltavien lajien tärkeiden esiintymien ohjaukseen radanvarsialueilla. rajauspäätösten valmistelua. Ympäristökeskuksessa selvityksestä vastasi Yleisemmäksi tavoitteeksi asetettiin lajistolli- suunnittelija Mika Pajari luonnonsuojelupäällikkö sesti arvokkaiden rataympäristöjen suunnittelu- Sirkka Hakaliston ohjauksessa. Hakalisto osallis- käytännön kehittäminen ympäristökeskusten ja tui Pajarin päävastuulla olleen raportin laadintaan Ratahallintokeskuksen riittävän yhteistoiminnan rajauspäätösten valmistelukäytäntöön ja muuhun varmistamiseksi. Suunnittelukäytäntöä voidaan hallinnolliseen yhteistoimintaan liittyviltä osin. soveltaa uhanalaisille lajeille merkittävillä rataym- Ratahallintokeskuksessa hankkeen yhteyshenki- päristökohteilla sekä esiintymien hoidon järjestä- lönä toimi ylitarkastaja Susanna Koivujärvi, joka misessä että radan kunnossapito- ja perusparan- osallistui myös raportin työstämiseen Ratahallin- nustoimenpiteitä suunniteltaessa. tokeskuksen vastuiden osalta; hankkeen suun- Laaditulla vuorovaikutteisella toimintamallilla nitteluun osallistui myös Ratahallintokeskuksen selkeytetään radanpidon ja lajisuojelutavoitteiden ympäristöyksikön päällikkö Arto Hovi. yhteensovittamista. Ratahallintokeskus vastaa Alueen hyönteislajistoa koskevia havaintotietoja valtion rautatieverkon ylläpidosta, kehittämisestä on saatu monilta harrastajilta, joille lämpimät kii- ja turvallisuudesta sekä valvoo ja ohjaa rautatie- tokset. Raporttia ovat luonnosvaiheessa kommen- liikenteen sujumista. Vuoden 2010 alusta alkaen toineet Reima Leinonen Suomen Perhostutkijain Ratahallintokeskuksen tehtävistä vastaa Liiken- Seurasta ja aktiivinen liperiläinen perhosharrastaja neviraston rautatieosasto. Hankealueella on mm. Ali Karhu, joille myös erityiset kiitokset.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 2 Paahdeympäristöjen erityispiirteitä

Kuumilla ja kuivilla rinteillä sijaitsevat paahdealueet haisten kuljettama hiekka, joka tukahduttaa kasvil- ovat monimuotoisuudelle tärkeitä elinympäristöjä. lisuutta ja estää sen sulkeutumista. Avoimia paahdeympäristöjä on sekä alkuperäis- Rakentamisen ja tehostuneen metsätalouden luonnossamme (esimerkiksi eroosioherkillä harju- myötä luontaisesti muodostuneet paahdealueet jen paisterinteillä) että monissa ihmisten muokkaa- ovat lähes hävinneet ja niiden syntyminen on met- missa ympäristöissä. Paahdealueille tyypillistä on säpalojen tehostuneen sammutuksen ja torjunnan peittävän kasvillisuuden vähäisyys, jolloin paljas- myötä miltei loppunut. Luonnontilaiset harjumet- ta mineraalimaata voi olla suhteellisen runsaasti. sien valorinteet onkin luokiteltu vaarantuneeksi ja Avoimen maan ja matalan kasvillisuuden suhde Etelä-Suomessa erittäin uhanalaiseksi luontotyy- sekä eläinten ravintokasveinaan käyttämien kas- piksi (Raunio ym. 2008). Teiden ja rautateiden yh- vilajien määrä vaikuttavat varsinkin hyönteislajis- teyteen on syntynyt korvaavia paahdeympäristöjä, toon oleellisesti. jotka pysyvät avoimina korkeamman piennarkas- Paahdealueet ovat tavallisesti lounaaseen, ete- villisuuden säännöllisesti toistuvan leikkauksen lään tai kaakkoon suuntautuneita harjurinteitä tai myötä. Nämä ns. korvaavat paahde-elinympäristöt rakentamisen yhteydessä muodostuneita penger- ovat merkittävä turvapaikka osalle paahdelajistoa. leikkauksia, jotka pysyvät kasvillisuudeltaan avoi- Ihmistoiminnan tuloksena syntyneet paahdealueet mina kuumuudesta ja kuivuudesta johtuvien kas- täydentävät luontaisesti syntyneitä alueita. Luon- vuolosuhteiden myötä. Lisäksi pintamaan vuoro- taisten ja korvaavien paahdeympäristöjen hoita- kautinen lämpötilojen vaihtelu voi olla useita kym- minen ja uusien muodostaminen parantavat paah- meniä asteita. Keskikesällä pintamaan lämpötila voi dealueista riippuvaisten hyönteislajien säilymistä iltapäivän tunteina nousta etelään suuntautuneilla maamme luonnossa (mm. From 2005, Kaitila 2005). rinteillä jopa +70°C:een (Jalas 1950). Osa paahde- Viimeisimmän kansallisen uhanalaistarkastelun alueista on tasaisia, jolloin kasvillisuuden avoimuus mukaan (Rassi ym. 2001) avoimien alueiden sul- riippuu suurimmaksi osaksi puuston poistosta ja keutuminen on ollut lajien häviämisen tärkein yk- muusta mekaanisesta kulutuksesta (runsaasti talla- sittäinen syy. Avointen alueiden sulkeutuminen on tut tai kevyesti liikennöidyt polut). Auki pysymistä myös tärkein uhanalaisuuden selittäjä sekä uhan- avoimella alueella edistää laikuittain myös muura- alaisten lajien tärkein tulevaisuuden riskitekijä.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 3 Paahdealueet rataverkolla

Suomen harjumuodostumien pinta-ala on noin 1,5 kevan rautatien leikkauksen leveys voi olla vain miljoonaa hehtaaria (Ympäristöministeriö 1984) ja 5–10 metriä, mutta pituutta saattaa olla useita ki- liikennöidyn rataverkon pituus vajaat 5 800 kilo- lometrejä. Samantyyppisiä loivia, mutta edustavia metriä (Ratahallintokeskus 2008a). Rautatieverkos- paahdepenkereitä on tasaiseen ja kuivaan kangas- tosta suuri osa on rakennettu Etelä- ja Itä-Suomessa metsään rajoittuvilla rataosuuksilla. harjujen reunamuodostumavyöhykkeille (esim. Hyönteislajistoltaan edustavien paahteisten Salpausselät) tai reunamoreenikentille. Muual- pengerleikkausten maa-aines on tavallisimmin la Suomessa rautatiet kulkevat useissa paikoissa hienoa hiekkaa, soraa tai moreenia. Mitä hienoja- harjualueiden halki (kuvat 1 ja 2). koisempaa vallitseva maa-aines on, sitä loivempi Radanvarsien pengerleikkauksien laajuus vaih- ja lämpötaloudeltaan epäedullisempi aurinkoon telee suuresti. Leikkausten leveys saattaa olla useita suuntautunut rinneleikkaus on. Myös kasvillisuus kymmeniä metrejä riippuen radan (rakentamisen) vaihtelee maalajin raekoon mukaan. ja leikatun harjun välisestä suhteesta. Kohtisuo- Suurin osa rautatiealueiden pengerleikkauksis- raan harjun läpäisevällä radalla pengerleikkaus voi ta sijaitsee Ratahallintokeskuksen hallinnoimalla olla useita kymmeniä metrejä leveä, mutta vain maa-alueella, mutta pieniä osia kohteista on myös 100–200 metriä pitkä. Harjun kanssa pitkittäin kul- kuntien tai yksityisten omistajien tiloilla.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 1. Suomen rataverkko (Ratahallintokeskus 2008b).

10 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 2. Suomen harju- ja deltamuodostumat (Geologian tutkimuskeskus 2005).

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 11 3.1 Hankealueella edustavien paadealueiden kas- Paahdealueiden kasvilajisto villisuutta luonnehtivat kangasajuruoho, kissan- käpälä, kanervisara, sianpuolukka, ruusuruoho, kanerva, hietikkotierasammal ja poronjäkälät. Ylä- Paahdealueiden kasvillisuus koostuu tyypillisesti myllyn asemalla esiintyvät runsaina lisäksi karvas- matalista sekä kuivuutta ja kuumuutta kestävistä kallioinen, päivänkakkara, kultapiisku, siankärsä- lajeista. Kasvillisuus voi myös puuttua suurim- mö ja pietaryrtti. maksi osaksi tai jopa lähes kokonaan, jolloin pal- Samoissa ympäristöissä taimivaiheessa tavatta- jaan kivennäismaan osuus on suuri. via puita ovat mm. mänty (Pinus sylvestris), kataja Paahdealueita luonnehtivia matalia kasveja ovat (Juniperus communis), harmaaleppä (Alnus incana), mm. kangasajuruoho (Thymus serpyllum), kissankä- koivut (Betula sp.), haapa (Populus tremula), raita pälä (Antennaria dioica), kanervisara (Carex ericetorum), (Salix caprea) ja muut matalammat pajut esimer- karvaskallioinen (Erigeron acer), päivänkakkara kiksi hanhenpaju (Salix repens) ja kapealehtipaju (Leucanthemum vulgare), ketomaruna (Artemisia (S. rosmarinifolia). campestris), kultapiisku (Solidago virgaurea), siankär- Maa-aineksen raekoon merkitys on havaittavis- sämö (Achillea millefolium), pietaryrtti (Tanacetum sa esimerkiksi kangasajuruohon esiintymisessä; la- vulgare), kanerva (Calluna vulgaris), idänkeulan- ji kasvaa hiekkaisella tai soraisella paljaalla maalla, kärki (Oxytropis campestris), masmalo (Anthyllis mutta suosii selvästi muusta kasvillisuudesta avoi- vulneraria), tunturikurjenherne (Astragalus alpinus), mia maa-alueita, joilla on hienojakoista hiekkaa hietaneilikka (Dianthus arenarius), sianpuolukka (Grime ym. 1986) (kuva 4). Ajuruohoa pidetään (Arctostaphylos uvaursi), puolukka (Vaccinium hyvänä paahdealueiden hyönteislajiston indikaat- vitisidaea), variksenmarja (Empetrum nigrum), torikasvina (Salminen & Alanen 2008). kastikat (Calamagrostis sp.), hietikkotierasammal Paahdealueiden kasvit voivat kasvaa vielä var- (Racomitrium canescens) ja poronjäkälät (Cladia sp.) joisissakin ympäristöissä, mutta kukinta on heik- (From 2005). Paikoin voi esiintyä myös sananjalkaa koa tai kasvit jäävät steriileiksi. (Pteridium aquilinum), ketosilmäruohoa (Euphra- sium sp.), pujoa (Artemisia vulgaris) ja ruusuruohoa (Knautia arvensis) (kuva 3).

12 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 3: Kangasajuruoho ja kissankäpälä (ylh. vasemmalla), päivänkakkara (alh. vasemmalla), karvaskallioinen (ylh. oikealla) ja ruusuruoho (alh. oikealla) ovat tyypillisiä Liperin radanvarren paahdealueilla viihtyviä kasveja.

3.2 rahaissinisiiven toukan kasvattava isäntämuura- Paahdealueiden haislaji, kiekkosarviviholainen (Myrmica sabuleti) häviää kasvillisuuden keskikorkeuden kasvaessa selkärangaton eläimistö (Thomas 1980ab, Collins & Thomas 1985). Lisäksi Suurin osa maamme paahdeympäristöjen uhan- paljaan maan merkitys on joillekin hyönteislajeille alaisista lajeista kuuluu hyönteisiin, jotka ovat so- elinehto: nunnakirjokoisan toukka elää ajuruohon peutuneet nimenomaan kuumaan ja kuivaan ym- versojen ja lehtien alla hiekkaan kutomassaan seit- päristöön. Jo pienikin kasvien aiheuttama varjostus tiputkessa, jonka rakentamiseen se tarvitsee hyvin muuttaa paahdealueen mikroilmastoa ja vaatelias hienoa lentohiekanomaista hiekkaa (Leinonen & hyönteislajisto häviää normaalin kasvillisuuden Itämies 2002, 2008) ja palosirkka vaatii selviytyäk- sukkession myötä (From 2005). Esimerkiksi muu- seen aurinkoisia ja hiekkaisia elinympäristölaikku-

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 13 Kuva 4. Kangasajuruoho leviää tehokkaasti paljaalle hiekalle. Pikkukuvassa ajuruohoa toukkana ravinnokseen käyttävä muurahaissinisiipi.

ja (Holst 1986). From (2005) toteaakin hyönteisten rantuneiksi (VU) tai silmälläpidettäviksi (NT). Osa olevan todennäköisemmin uhanalaisia tai silmäl- on samalla luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti läpidettäviä mikäli ne ovat riippuvaisia paahde- suojeltaviksi (e) (kuva 6) ja osa uhanalaisiksi (u) ympäristöistä. määriteltyjä lajeja. Lisäksi paahdealueiden ripsi- Lisäksi joidenkin uhanalaisten hyönteislajien äisistä (Thysanoptera) on viime vuosina kerätty suojelu on vaikeaa, koska niiden ekologian tun- havaintotietoa, mutta lahkon lajeista ei toistaiseksi temus on puutteellista. Esimerkiksi eräiden lajien ole tehty uhanalaisuustarkastelua. toukkien ravintokasveista ei ole olemassa varmaa Uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi tai direk- tietoa ja osaa lajeista on helpointa havainnoida tiivilajeiksi luokitelluista perhoslajeista on selvi- toukkavaiheessa (mm. kulopussikoi) (kuva 5). tysalueella tavattu viimeisten kymmenen vuoden Rautatieympäristöjen paahdealueilta Liperis- aikana havaintoaktiivisuudesta riippuen toistuvasti sä on havaittu mm. useita perhos- (Lepidoptera) tai yksittäisinä vuosina (loppukesään 2009 mennes- (Mutanen 2004, Pajari 1999, 2002, 2003, 2004, 2005), sä) 24 perhoslajia (taulukko 1), 10 kovakuoriaislajia kovakuoriais- (Coleoptera), pistiäis- (Hymenop- (taulukko 2), 9 pistiäislajia ja 5 muuta hyönteislajia tera) (Raekunnas 2006), suorasiipis- (Orthoptera), (taulukko 3). Ripsiäisistä mainittavia lajeja kesäl- lude- ja kaskas (Hemiptera) sekä kärpäs- (Dipte- tä 2007 olivat Haplothrips acanthosclelis (Suomelle ra) lajeja. Näistä monet on luokiteltu äärimmäisen uusi laji) ja Treherniella inferna (toinen havainto (CR) uhanalaisiksi, erittäin (EN) uhanalaisiksi, vaa- Suomesta).

14 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 5. Kulopussikoin toukka elää tekemässään säkissä paahdealueilla kasvavien kultapiiskujen lehtien alapinnalla.

Kuva 6: Nunnakirjokoisa (vas.) ja palosirkka (oik.) ovat paahdealueiden erityisesti suojeltuja hyönteislajeja.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 15 4 Selvityksen kohdentaminen ja -menetelmät

Kesän 2007 seurantaan valittiin kaikkiaan 10 koh- Hankealueen Ratahallintokeskuksen hallinnoi- detta, joista Liperissä sijaitsee yhdeksän ja Kon- mille radanvarren paahdealueille on tyypillistä tiolahdella yksi alue (liite 1). Seurannan jälkeisinä eteläinen – läntinen suuntautuneisuus. Hankkeen kesinä 2008 ja 2009 radanvarresta on tehty ha- pääalueen kohteet sijaitsivat Joensuusta Outokum- vaintoja noin 10 uudesta lajista, jotka on lisätty puun ulottuvalla poikittaisharjulla (saumamuo- taulukoihin 1–3. dostumalla), missä tällaisia eteläisiin ilmansuun-

Taulukko 1. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset ja silmälläpidettävät perhoslajit. Uhanalaisuus- Luonto- luokka/ direktiivin Suomalainen nimi Tieteellinen nimi erityisesti liitteen IV laji ( D), suojeltu laji rauhoitettu (e) (R) muurahaissinisiipi Glaucopsyche (Maculinea) arion CR/e R paahdeväkäskoi Sophronia humerella CR/e ketosukkulakoi Scythris laminella CR/e kulopussikoi Coleophora amellivora EN/e kallioiskätkökääriäinen Cochylidia heydeniana EN/e pikkuarokoisa Pempeliella dilutella VU/e nunnakirjokoisa Pyrausta cingulatus VU/e ahdeyökkönen Athetis gluteosa VU/e kultasurviaiskoi Nemophora metallica VU harjukaitakoi Monochroa ferrea VU kallioishietakoi Gnorimoschema nordlandicolellum VU kirjo-olkikoi Brachmia dimidiella VU ruusuruohokääriäinen Rhopobota stagnana VU ahokirjokääriäinen Selenodes karelicus VU ahokenttäkääriäinen Dichrorampha alpinana VU päivänkakkarakenttäkääriäinen Dichrorampha consortana VU ruusuruohokiitäjä Hemaris tityus VU kallioispussikoi Coleophora squamosella NT piiskuhietakoi Gnorimoschema valesiellum NT kärsämölaikkukääriäinen Epiblema graphanum NT suomenpeilikääriäinen Eucosma suomiana NT ajuruohosulkanen Merrifieldia leucodactyla NT helmihopeatäplä Issoria lathonia NT kirjoverkkoperhonen Euphydryas maturna -- R, D

16 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Taulukko 2. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset tai silmälläpidettävät kovakuoriaislajit. Uhanalaisuusluokka/ Suomalainen nimi Tieteellinen nimi erityisesti suojeltu laji (e) harjukaraseppä Cardiophorus asellus CR/e hentokuorihärö Silvanus unidentatus EN/e harmokallokas Scotodes annulatus VU piirtopiilopää Pachybrachis hieroglyphicus VU sukaokakärsäkäs Trachyphloeus aristatus VU haapasyöksykäs Tomoxia bucephala NT purupimikkä Uloma rufa NT orvoisotylppö Margarinotus purpurascens NT kangaskärsäkäs Coniocleonus hollbergi NT heinäkirppa Psylliodes cucullata NT

Taulukko 3. Selvitysalueella tavatut uhanalaiset tai silmälläpidettävät pistiäiset (Hymenoptera), suorasiipiset (Orthoptera) ja luteet (Heteroptera). Uhanalaisuusluokka/ Suomalainen nimi Tieteellinen nimi erityisesti suojeltu laji (e) silomehiläinen Panurginus romani EN/e soikkopipomehiläinen Coelioxys elongata EN vaskivakomehiläinen Halictus confusus VU pikkutöpömehiläinen Stelis minuta NT hentopipomehiläinen Coelioxys inermis NT pyöröverhoilijamehiläinen Megachile circumcincta NT juhannuskimalainen Bombus humilis NT ketoiskosmehiläinen Colletes floralis NT hietikkoiskosmehiläinen Colletes impunctatus NT palosirkka Psophus stridulus VU/e tappiruskolude Rhopalus subrufus NT ajuruohoruskolude Rhopalus distinctus NT nätkelmälude Nemocoris falleni NT orvokkilude Thyreocoris scarabaeoides NT

tiin kaltevia leikkauksia tai tasaisia ratapenkereitä täydentämään mm. perhosharrastajien uusilla ha- on runsaasti Liperin Kangasrannassa ja Kuorinka vaintotiedoilla. Tämän jatkohankkeen tarve tuli – Ylämyllyn asema välisellä rata-alueella. Lisäksi ilmeiseksi rataympäristöselvityksen yhteydessä Joensuun pohjoispuolella on tarkasteltu Kontio- käydyissä keskusteluissa. lahdella Utranharjusta länteen ulottuvan Leh- Kaikilla kohteilla suoritettiin aktiivihavain- monsärkän läpäiseviä pengerleikkauksia. Hyön- nointia, minkä lisäksi lajistoa selvitettiin erilaisilla teislajiston selvitykset kohdennettiin uhanalaisten pyydysmenetelmillä. Pyynnissä käytettiin väriva- lajien tietojärjestelmän aineiston, Joensuun seu- ti-pleksipyydyksiä ja maahan upotettuja parveke- dun rataympäristöselvityksen (Suunnittelukes- kukkalaatikko-pleksipyydyksiä (kuva 7). Liperin kus Oy 2006) luonto-osion ja täydentävän maas- alueella molempia hyönteispyydyksiä sijoitettiin toarvioinnin perusteella edustaviksi arvioiduille Kangasrannan radanvarteen ja Ylämyllyn ratapi- paahdealueille. Suunnittelukeskuksen selvitys halle sekä vatipyydyksiä Kuoringan pengerleik- pohjautui ympäristökeskuksen luovuttamaan kaukseen. Kontiolahden Lehmonsärkän penger- uhanalaisten lajien tietoaineistoon, mitä ohjattiin leikkaukseen asetettiin molempia pyydystyyp-

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 17 Kuva 7. Passiivipyynnissä käytettyjä parvekekukkalaatikko-pleksi- (vas.) sekä keltaisia ja valkoisia värivati- pleksipyydyksiä (oik.).

pejä. Pyydykset olivat maastossa 26.4.–2.8.2007 set. Lisäksi tehtiin hankeyhteistyötä Pirkanmaan välisen ajan. Tyhjennyskertoja kertyi kaikkiaan ympäristökeskuksessa koordinoitavan palosirkan kuusi. Määrittäjinä toimivat Teemu Rintala (luteet) suojeluohjelma –hankkeen kanssa, mitä varten (Keski-Suomen ympäristökeskus), Veikko Rinne koottiin tarvittavat tiedot. Alueiden aikaisempia (luteet) (Turun yliopisto, Eläinmuseo), Jukka Ket- hyönteislajihavaintoja on koottu ympäristöhallin- tunen (ripsiäiset ja perhoset), Harri Lappalainen non Hertta-tietokannasta ja Suomen Perhostutki- (kovakuoriaiset), Ali Karhu (perhoset) (Joensuun jain Seuran tiedonannoista sekä perhosharrastajien yliopisto, Metsätieteellinen tdk ja Biotieteiden henkilökohtaisista havainnoista. Alueilta kirjattiin tdk) sekä Mika Pajari (perhoset) (Pohjois-Karja- ylös runsaimmat kasvilajit. Lisäksi Ylämyllyn ra- lan ympäristökeskus). Tarkasteltavia eliöryhmiä tapihan kasvilajisto kartoitettiin mahdollisimman olivat perhoset, kovakuoriaiset, luteet ja ripsiäi- kattavasti.

18 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 5 Rajauspäätösten valmistelu

Luonnonsuojelulain 47 § mukaisilla rajauspäätök- Tällä pyrittiin mahdollisimman selkeään rajaus- sillä turvataan erityisesti suojeltavien lajien tärkei- päätöksen informatiivisen osan sisältöön. Ylämyl- tä esiintymiä. Ylämyllyn radanvarren suhteellisen lyn seudun kohteilla esiintymiä heikentäviksi tai suppealla alueella esiintyy yhteensä 12 erityisesti hävittäviksi toimenpiteiksi kirjattiin puiden, pen- suojeltavaa hyönteislajia ja rajauspäätöksillä pyri- saiden ja muiden kasvilajien istutus ja alueen muu tään varmistamaan, että elinympäristöjen säilymi- metsittäminen, alueen erityisesti suojeltavien lajien nen otetaan huomioon esimerkiksi radan kunnos- kannalta tärkeän kasvillisuuden hävittäminen, ra- sapito- ja parannustoimenpiteitä suunniteltaessa. kennusten ja rakennelmien rakentaminen ja maa- Tämän ohella on tärkeää järjestää kohteiden hoito ainesten ottaminen ja läjittäminen. ja riittävä seuranta. Ennen virallista kuulemismenettelyä Ratahallin- Rajauspäätöksellä määritellään luonnonsuoje- tokeskuksen yhteyshenkilö välitti ympäristökes- lulain 47 § tarkoittamien erityisesti suojeltavien kukselle organisaationsa eri vastuutahojen näke- lajien tärkeän esiintymispaikan rajat. Erityisesti mykset niistä kysymyksistä, jotka tulee selkeyttää suojeltavan lajin esiintymiselle tärkeän esiintymis- toiminnasta rajauspäätösten alueella. Suunnitel- paikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty lut rajaukset olivat jo tässä vaiheessa Ratahallin- (luonnonsuojelulaki 47 § 2 mom). Tämä kielto tulee tokeskuksen käytössä. Keskusteluissa sivuttiin voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on pää- mm. elinympäristöjen kattavuutta rajatun alueen töksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin sisällä, radan rakennekerroksien ja kuivatuksien esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedok- toimivuudelle välttämättömiä toimenpiteitä sekä si alueen omistajille ja haltijoille (47 § 3 mom). pieniin opasteisiin, kaapelointeihin yms. liittyviä Rajauspäätöksiin sisältyväksi käytännöksi on kysymyksiä. muodostunut kirjata informaatioluonteisesti ja Epäselviä asioita tarkennettiin kommenttien pe- esimerkinomaisesti, mitkä toimenpiteet voivat hä- rusteella vielä siten, että jatkotoiminnan kannalta vittää tai heikentää rajattavaa esiintymää. Radan- keskeiset asiat kirjattiin virallisiin kuulemiskirjei- pito ja siihen kuuluva pengerten hoito sinällään on siin seuraavasti: ”Rata-alueen nykyisenlaisen käytön avainasemassa Ylämyllyn erityisesti suojeltavien ja kunnossapidon ei voida katsoa heikentävän lajien lajien korvaavien elinympäristöjen synnylle ja säi- elinympäristöä. Myös radanpidolle tarpeelliset kaapeli- lymiselle. Radanpidon tarpeisiin tehtävät hoito- kanavat, opastimet, merkit ja sähköratapylväät ovat vain toimet (puuston ja pensaston ajoittainen poisto) pienialaisia maastomuutoksia aiheuttavina asennetta- ovat osaltaan pitäneet pengeralueita avoimina. vissa esiintymispaikkaa heikentämättä. Kohdetta tulisi Radanpidossa joudutaan tekemään myös toimia, pitää myös pensastosta, puustosta ja alueen erityisesti joissa joudutaan kajoamaan maaperään. Mm. tä- suojeltaville lajeille tärkeän paahdealueiden kasvillisuu- män vuoksi ympäristökeskus kävi rajauspäätösten den kanssa kilpailevasta kasvillisuudesta avoimena; täl- valmisteluvaiheessa - ennen virallista kuulemisme- laiset hoitotoimet voidaan toteuttaa ympäristökeskuksen nettelyä - Ratahallintokeskuksen kanssa sähköpos- hyväksymän erillisen hoitosuunnitelman mukaisesti titse vuoropuhelua, missä pyrittiin kartoittamaan maanomistajan kanssa erikseen sovittavalla tavalla. toisaalta rajauspäätöksen vaikutukset radanpitoon Karttateknisistä syistä (mm. pohjakartan ohjeellisuus liittyvien toimenpiteiden hienosäätöön ja samalla huomioon ottaen) rajaus yhtyy kartalla raiteen reunaan. ennakoimaan niitä toimia, joita kohteella joudu- Erityisesti suojeltaville lajeille tärkeää kasvillisuutta taan ajoittain tekemään radan kunnossapidon ja (elinympäristölaikkuja) esiintyy rajatulla alueella - ra- liikenneturvallisuuden vuoksi. dan päällysrakenteen ulkopuolella - epäyhtenäisesti ja

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 19 jossain määrin ajan myötä vaihtelevasti; näitä alueita vaavan elinympäristön luontaisten elinympäristöjen vä- ei ole mahdollista eikä mielekästä rajata nyt esitettyä ra- hennyttyä. Suojelupäätöksen myötä alueen erityispiir- jausta tarkemmin. Myöskään raiteen viereen ulottuvaa teet otetaan paremmin huomioon. Suojelupäätöksestä päällysrakennetta ei samoista karttateknisestä syistä ole huolimatta alueen käyttö ja kehittäminen rautatiealuee- (ohjeellisella pohjakartalla) yritetty erottaa yksiselittei- na tulee turvata ja sovittaa eri näkökohtien vaatimukset sesti karttarajauksen ulkopuolelle”. toisiinsa. Ratahallintokeskuksella ei ole huomauttamista Lisäksi keskustelussa todettiin rajauspäätöksiin kuulemiskirjeiden sisällöstä”. kirjattu menettely, jonka mukaan Ratahallintokes- Rajauspäätösten tarpeellisuus ja yhteistyön kuksen tulee olla yhteydessä alueelliseen ympäristökes- välttämättömyys rata-alueella tehtävien toimen- kukseen aina jo mainittujen toimenpiteiden suunnitte- piteiden valmistelussa tuli entistä ilmeisemmäksi luvaiheessa. Tällöin esimerkiksi maanpintaa rikkovat päätösvalmistelun viime vaiheessa: Kesäkuus- toimet voidaan pyrkiä kohdentamaan lajeille tärkeiden sa 2008 Kuopiontien Kuoringan levähdysalueen elinympäristölaikkujen ulkopuolelle. Parhaimmillaan kohdalla suunnittelussa olleen rajausalueen poikki toimet voidaan pyrkiä kohdentamaan siten, että ne sa- (radan ali) kaivettiin paikallisen vesiosuuskunnan malla toimivat paahdeympäristökokonaisuutta paran- toimesta vesijohtoputki. Kaivutyö hävitti muuta- tavina hoitotoimina. maksi vuodeksi noin 3,5 aaria rinteessä sijaitsevaa Virallista kuulemismenettelyä edeltäneellä kes- edustavaa paahdealuetta (kuva 8). Ratahallinto- kustelulla rajauspäätöksen vaikutukset oli selvitet- keskuksessa lajistollisesti arvokasta paahdelaik- ty ja jatkomenettelyistä sovittu ilmeisen riittävästi. kua koskeva tieto ei rajauspäätöksen valmiste- Vastauksessaan Ratahallintokeskus totesi seuraa- luvaiheessa ollut vielä sellaisessa muodossa (eri vaa: ”Valmistelua on tehty yhteistyössä ympäristökes- toimijoiden saatavilla olevana paikkatietona), että kuksen kanssa. Lausuntonaan RHK katsoo, että suojelu- se olisi ollut välitettävissä putkityön suunnitteli- päätös tukee luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä. jalle hanketta luvitettaessa. Pienehkönä hanke ei Avoimet ratapenkat tarjoavat monelle eliölajille ns. kor- tullut valmisteluvaiheessa myöskään ympäristö-

Kuva 8. Vesijohdon kaivuutyön jälkiä Kuoringassa.

20 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 keskuksen tarkasteluun. Erityisesti suojeltavien Hyönteisten tutkimus ja harkittu näytteenotto lajien esiintymispaikat olivat entuudestaan hyvin alueilla on mahdollista Suomen Perhostutkijain ainakin kunnan tiedossa mm. seudun kaavoitus- Seuran harrastajille antamien eettisten ohjeiden hankkeisiin ja rataympäristöselvitykseen liittyen, mukaisesti (Suomen Perhostutkijain Seura ry mutta sieltäkään tieto ei välittynyt johtotyön suun- 1999), kun se toteutetaan riittävän koordinoidusti nittelijoille. Vahinkoa lieventää toimenpidealueen esiintymiä vaarantamatta. pienialaisuus; paahdekasvillisuudelle on hyvät Seuraavassa on lyhyet yhteenvedot Liperin ra- edellytykset palautua. Hyvällä suunnittelulla ja danvarsialueiden rajauspäätösalueista. Esiintymis- yhteydenotolla ympäristökeskukseen radanali- paikkakohtainen tieto alueen uhanalaisista lajeista tus olisi voitu pyrkiä ohjaamaan hieman länteen on tallennettu ympäristöhallinnon Hertta eliölajit ja yhdistää kaivutyö paahdeympäristön hoitoon. -tietojärjestelmään. Selvitysalueella vuoteen 2009 Noin 10 aarin nuori haapakasvusto olisi ollut help- mennessä havaitut uhanalaisiksi, silmälläpidettä- po poistaa juurineen vesijohtotyön yhteydessä. väiksi ja direktiivilajeiksi luokitellut hyönteislajit Keskeinen peruste erityisesti suojeltavien lajien on esitetty taulukoissa 1–3. Lisäksi alueella on esiintymien rajaamiseen rataympäristössä onkin yli 30 vuotta vanhoja havaintoja harjusinisiivestä varmistaa tiedon välittyminen aluetta koskevien (Scolitantides vicrana) ja rusolehtimittarista (Scopula toimenpiteiden suunnitteluun. rubicinata). Eri lähteistä saatujen havaintotietojen ja kesän 2007 hyönteispyyntien perusteella Pohjois-Kar- jalan ympäristökeskus päätti rajauspäätöksistä 5.1 erityisesti suojeltavien hyönteislajien esiintymis- Liperi, Kangasranta alueille. Rajauspäätöksiä tehtiin yhteensä neljä. Kukin alue on tärkeä esiintymispaikka kolmelle– seitsemälle erityisesti suojellulle lajille. Nämä lajit Kangasrannan radanpiennaralueella (n. 0,3 ha) val- ovat muurahaissinisiipi (Glaucopsyche (Maculinea) litsevana kasvillisuutena ovat ajuruoho, kanerva ja arion) (CR/e), paahdeväkäskoi (Sophronia hume- heinät. Lisäksi alueella on erittäin runsaasti muu- rella) (CR/e), ketosukkulakoi (Scythris laminella) rahaisia, jotka lisäävät piennaralueen aukkoisuutta (CR/e), kulopussikoi (Coleophora amellivora) (EN/ nostamalla pintaan runsaasti hienoa maa-ainesta. e), kallioiskätkökääriäinen (Cochylidia heydeniana) Piennar on suurimmaksi osaksi tasaista. Penger- (EN/e), pikkuarokoisa (Pempeliella dilutella) (VU/ leikkausta on kapealti vain noin kahden metrin e), nunnakirjokoisa (Pyrausta cingulatus) (VU/e), leveydeltä. Ilmeisesti juuri muurahaisten aktiivi- ahdeyökkönen (Athetis gluteosa) (VU/e), harjuka- suudesta johtuen tasainen hiekka pysyy vesakot- raseppä (Cardiophorus asellus) (CR/e), hentokuori- tomana ja avoimena. härö (Silvanus unidentatus) (EN/e), palosirkka (Pso- phus stridulus) (VU/e) ja silomehiläisen (Panurgi- nus romani) (EN/e). Alueiden erityisesti suojeltujen hyönteislajien kokonaismäärä on kaikkiaan 12.

Kuva 9. Paahdeväkäskoita (vas.) ja ajuruohosulkasta (oik.) tavataan selvitysalueella.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 21 5.2 5.3 Liperi, Kuorinka Liperi, Honkalampi

Kuoringan rajauspäätösalue muodostuu kahdes- Liperin Honkalammen rajauspäätösalue koostuu ta erillisestä radanvierusalueesta: Kuoringasta ja viidestä erillisestä osa-alueesta: Hovattavaaran, Rokkapadanmäestä. Näiden yhteispinta-ala on Kellolammen, Vihurinniemen, Sompalammen ja noin 2,5 ha. Nuottiharjun radanvarsista (kuvat 11 ja 12). Näi- Kuoringan pohjoispuolella pengerleikkauksessa den yhteispinta-ala on 5,9 ha. Alueiden pituus sijaitseva etelään ja lounaaseen suuntautunut paah- vaihtelee 300–800 metriin. dealue (kuva 10) on noin 10–20 metrin levyinen ja Honkalammen osa-alueiden kasvillisuutta 1,5 km pituinen. Rokkapadanmäen kohdalla pien- luonnehtivat mm. kangasajuruoho, kanervisara, nar on puolestaan tasainen, noin 10 metrin levyinen kanerva, sianpuolukka, kultapiisku, poronjäkä- ja noin 700 metrin pituinen. Kasvillisuutta alueilla lät ja sammallajit. Lisäksi Hovattavaaran hiek- luonnehtivat mm. kangasajuruoho, kissankäpälä kakuopan ja Kuopiontien väliin jää 0,8 ha lajeil- ja kanervisara. Alueilla on runsas muurahaiskanta, le sopivaa elinympäristöä, jonka kasvillisuutta joka pitää yllä laikuttaisia maapaljastumia ja Rok- luonnehtivat mm. kissankäpälä, siankärsämö, kapadanmäen kohdalla jopa hankaloittaa alueella ketosilmäruoho, päivänkakkara ja ruusuruoho. liikkumista. Paljasta maata on enimmillään Kellolammen kohdalla, jossa maata on paljastunut hiekanoton ja alueen poikki kaivetun Viinijärven-Joensuun välisen siirtoviemärin kaivamisen myötä. Muu- toin paljasta hiekkaa tai sorapintaa on vaihtelevasti kaikilla osa-alueilla, jotka ovat sekä tasaista radanvartta että pengerleikkauksia.

Kuva 10. Kuoringan helteistä ratapenkkaa.

22 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 11. Nuottiharjun radanvarren huoltotie ja pengerleikkausta.

Kuva 12. Vihurinniemen radan pengerleikkausta.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 23 5.4 lajeja ovat mm. kissankäpälä, karvaskallioinen, Liperi, Ylämyllyn ratapiha päivänkakkara, ketomaruna, kultapiisku, siankär- sämö, pietaryrtti, pujo ja ruusuruoho. Ratapiha on pysynyt avoimena normaalien ra- Ylämyllyn 5,8 ha laajuinen ratapiha-alue (kuva 14) dan huoltotöiden (kasvillisuuden niitto) ja puu- on havaittu edustavaksi uhanalaisten perhosten tavaran varastoinnin aiheuttaman kulutuksen elinalueeksi viimeisten viiden-kuuden vuoden vuoksi. Ratapihan länsipään jatkeena, Jyrinkylään aikana. Kasvilajisto on monipuolinen ja siinä on vievän tien länsipuolella on pieni alue, jossa on edustavasti sekä kuivan ja paahteisen alueen laje- jonkin verran mineraalimaan paljastumia ja mm. ja että tuoreempaa niittykasvillisuutta. Tyypillisiä ajuruohokasvustoja.

Kuva 13. Ruusuruohokääriäinen (vas. ylh.), kirjo-olkikoi (vas. alh.), pikkuarokoisa (oik. ylh.), ahokirjokääriäinen (oik. kesk.) ja kultasurviaiskoi (oik. alh.) ovat selvitysalueen radanpientereilla eläviä vaarantuneita perhoslajeja.

24 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 6 Radanvarsialueiden paahdeympäristöjen hoito

6.1 teislajien esiintymisen kannalta alueiden paahtei- Yleistä paahdealueiden hoidosta suus ja kuivuus on havaittu yhdeksi tärkeimmistä tekijöistä. Myös paahteisten alueiden pitkäaikai- Selvitykseen sisältyvien paahdealueiden uhan- nen muuttumattomuus tai uusien pienialaistenkin alaiset hyönteislajit edellyttävät elinympäristöjen alueiden muodostuminen suhteellisen lähekkäin avoimuuden säilymistä. Lisäksi tärkeää on alueen vanhojen alueiden umpeutuessa takaavat lajiston tiettyjen kasvilajien esiintyminen riittävän run- säilymiselle tarvittavan jatkumon. Jotta kunnos- saana. Joidenkin hyönteislajien toukkavaihe vaa- tuksesta saataisiin paras mahdollinen hyöty, kun- tii kehittyäkseen suoraan tai välillisesti paljasta kin paahdealueen hoidossa tulee tietää tarkoin hienoa hiekkaa. Monien uhanalaisten hyönteisten elinpaikkavaatimukset lajille tai lajiryhmälle, jolle toukkien ravintokasveja ei tunneta, mutta hyön- paahdealuetta kunnostetaan (From 2005).

Kuva 14. Ylämyllyn ratapihalla esiintyy huomattavan paljon uhanalaisia perhoslajeja.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 25 Kuva 15. Vahvojen juuriensa vuoksi lupiinia on vaikea hävittää kuiviltakin paikoilta mikäli se on onnistunut valtaamaan jalansijaa.

Paahdealueiden avoimena säilymiselle on oleellis- mikä tehostaa edustavan ja hyönteisille sopivan ta, että korkeamman kasvillisuuden leviämistä ja paahdekasvilajiston muodostumista. maa-aineksen ravinteikkuutta saadaan vähennet- Puiden poiston jälkeen matalia varpukasvusto- tyä. Lehtipuista haavat leviävät tehokkaasti juu- ja harvennetaan. Kanervakasvustojen poisto on- rivesojen kautta ja leppä lannoittaa kasvaessaan nistuu helpoiten raivaussahan kolmioterällä tai maaperää, mikä lisää heinien kasvua. Varjostus ns. ”heittoterällä”, jossa on kaksi vastakkaisilla vähentää valoa ja lämpöä vaativien kasvien mää- puolilla olevaa irtonaista laippaa. Liialliset, mat- rää oleellisesti. Tulevaisuudessa myös lupiinin tomaisina kasvustoina kasvavat sianpuolukka- ja (Lupinus sp.) (kuva 15) leviäminen ratapenkkaym- variksenmarjakasvustot (kuva 16) voidaan poistaa päristöihin saattaa olla uhka paahdealueille, sillä käsin tai rautaharavaa käyttäen. kookkaana ja tehokkaasti leviävänä palkokasvina Sammaleen (pääasiassa hietikkotierasammal se rehevöittää köyhäravinteisia paahdealueita no- ja seinäsammal) ja muun peittävän kasvilli- peasti. Laji kannattaa hävittää pengerleikkauksista suuden runsaudesta riippuen pintamaata voi jo aivan leviämisen alkuvaiheessa. Erittäin tärkeää paljastaa pienemmässä määrin rautaharavalla. on lupiinin poisto juurineen ennen siementen kyp- Mikäli käsiteltävät alueet ovat laajoja, tasaisia ja symistä, mieluummin ennen kukintaa juhannuk- runsaan kasvillisuuden jäljiltä kariketta ja humusta seen mennessä. on runsaasti, maanpinnan paljastamiseen voidaan Ensimmäisenä toimenpiteenä pahoin umpeutu- käyttää esimerkiksi traktoriin asennettua peräle- neelta paahdealueelta poistetaan puusto. Kuivalla vyä. Tällöin pintakasvillisuus saadaan poistettua kangasmaalla tavallisimmin kasvavien mäntyjen kivennäismaahan saakka (kuva 17). Menetelmäs- poistossa riittää katkaisu puun tyveltä. Katajat sä varpukasvillisuudesta tyhjennettyä maanpintaa voidaan jättää pystyyn maisemallisesti luontevi- lanataan ohuelti useaan kertaan, jolloin vältytään na ja vähän varjostavina. Katkaistujen lehtipuiden poistamasta maaperässä olevaa siemenpankkia. kannot puolestaan vesovat runsaasti. Paras tulos Sananjalat saattavat paikoin kasvattaa laajoja saadaan poistamalla lehtipuut juurineen joko kis- kasvustoja varjostaen maanpintaa voimakkaasti. komalla ne vinssillä tai mahdollisuuksien mukaan Sananjalkojen poistossa tehokas menetelmä on ns. kaivamalla kapealla traktorin kauhalla. Poisto juu- kepittäminen: varret lyödään kepillä rikki kesä- rineen paljastaa myös hiekkaa ja siemenpankkia, kuussa muutamana perättäisenä vuonna, minkä

26 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 seurauksena isotkin sananjalkakloonit heikentyvät ja supistuvat. Edustavan kasvi- ja hyönteislajiston jatkuvuu- den turvaamiseksi korkeampi kasvillisuus raiva- taan lajistosta riippuen säännöllisesti noin kolmen – viiden vuoden välein. Tällöin pienet havupuiden ja kanervien taimet on helppo poistaa käsityönä juurineen. Erittäin oleellista on kuljettaa kaikki raivaustähde avoimen alueen ulkopuolelle heti jokaisen raivauksen jälkeen. Paahdealueiden kunnostukseen liittyvistä hoi- totöistä on hyvä ilmoittaa alueiden kiinteistöraja- naapureille. Tarvittaessa voidaan pyrkiä sopimaan myös esimerkiksi varjostavien lehtipuiden kaulaa- misesta hoitokohteen naapuritilan reuna-alueelta juurivesojen levittäytymisen hillitsemiseksi varsi- naiselle hoitokohteelle. Kuva 16: Sianpuolukan mattomaista kasvustoa.

Kuva 17. Kuoringan ratapenkan tasaisen yläosan aukaisua perälevyllä syksyllä 2000 (yläkuva) ja tuoretta ajuruoho- kasvustoa avatulla alueella kesällä 2001.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 27 Paahdealueiden hoito voidaan ottaa huomioon poisto tulee tehdä kiireellisesti. Samalla muutoin myös muissa rata-alueella tapahtuvissa maansiirto- avoimelta alueelta poistetaan pienet kasvunsa töissä. Esimerkiksi 1990-luvulla Viinijärveltä Joensuu- aloittaneet puiden taimet. Alueella on aikaisemmin hun kaivettua siirtoviemärityötä ohjeistettiin ym- tehty ainoastaan normaaliin radanhuoltotyöhön päristökeskukselta. Tällöin muurahaissinisiivelle liittyviä puuston raivauksia. sopivalla alueella Kuoringasta Ylämyllylle viemä- rikaivannon täyttö viimeisteltiin jättämällä pin- 6.2.2 tamaa maisemoimatta ja tuloksena oli ajuruohon Kuorinka leviäminen kaivannon peittävän hiekan päälle. Kiireellisimpänä hoitotyönä Kuoringan alueella tehtiin loppukesällä 1999 raivauksia Suomen Per- 6.2 hostutkijain Seuran ja Ympäristöministeriön yhtei- Selvitysalueella tarvittavat sen perhostensuojelutoimikunnan ja paikallisten luonnonsuojeluyhdistysten talkootyönä, jolloin hoitotoimet poistettiin noin 15 vuoden ikäinen mäntytaimikko pengerleikkauksen yläosasta ja rinteistä paljastet- 6.2.1 tiin pintamaata repimällä kasvillisuutta pois rauta- Kangasranta haravalla (Pajari & Pöyry 2000). Raivaustöitä täy- dennettiin Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen Kangasrannan paahdealueella kasvillisuus on täl- toimesta poistamalla lehtipuuvesakko koko alueen lä hetkellä matalaa ja pysyy todennäköisesti auki pituudelta. Tehokkaammin pintamaata paljastet- runsaan muurahaiskannan ansiosta. Piennaralueen tiin syksyllä 1999 auraamalla kanervikon poiston luoteispuolella sijaitsevat leppäkasvustot levittäy- jälkeen kasvillisuus traktorin perälevyllä kasoihin tyvät kuitenkin hitaasti avoimelle alueelle ja niiden varttuneemman puuston reunaan. Kesällä 2000 Ra-

Kuva 18. Lehtipuujuurakoiden poistoa ratakaivurilla Vihurinniemessä kesällä 2000.

28 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 Kuva 19. Syksyllä 2007 raivattua Kuoringan ratapenkkaa.

tahallintokeskus perusparansi Joensuu – Varkaus muu varpukasvillisuus korvautuu ajuruoholla ja välistä rataosuutta, jonka yhteydessä radalta toimi- muilla vaateliaammilla paahdekasveilla. Töiden villa ratakaivureilla poistettiin lehtipuujuurakkoja yhteydessä on varmistettava palosirkan esiin- aivan radan lähituntumasta (Pajari & Karhu 2000) tymispaikan koskemattomuus, sillä toistaiseksi (kuva 18). lajin elinvaatimuksista ei tiedetä riittävästi. Viimeisimmät rinnealueiden raivaukset on tehty syksyllä 2007 Pohjois-Karjalan ympäris- 6.2.3 tökeskuksen ympäristönhoitotyönä (kuva 19), Honkalampi jolloin raivattiin noin nelimetrisiksi kasvaneet lehtipuut ja laajalti peittävät kanervakasvustot. Honkalammen alueen osa-alueista Vihurinniemes- Lisäksi Ratahallintokeskuksen kunnossapitoura- sä ja Sompalammella on aikaisemmin tehty hoito- koitsija huolehtii säännöllisin väliajoin radasta töitä Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen toimes- noin kuuden metrin etäisyydelle ulottuvan rata. Vihurinniemessä pengerleikkauksia on raivattu dan reunusalueen taimikon poistosta kiskoilta yhtä aikaa Kuoringan alueiden kanssa sekä syksyl- käytettävällä leikkurilla. Raivauksessa vesakko lä 2007 (kuva 20). Myös Sompalammen radanvartta poistetaan n. 10–20 cm:n korkuiseksi. Tällä het- on raivattu syksyllä 2007. Kummassakin paikassa kellä (kesä 2009) rinteiden avoimuus on hyvä, poistettiin vesakon lisäksi kanervikkoa. mutta hiekkaisuutta olisi hyvä lisätä poistamalla Vihurinniemen jatkohoitotöissä yhden–kahden sianpuolukkaa. vuoden sisällä tarpeen paljastaa tasaista maa-aluetta Rokkapadanmäen kohdalla sijaitsevalla alueella radan sepelialueen reunasta alkaen sekä Ratahallin- taimikkoa poistettiin syksyllä 2000, jonka jälkeen tokeskuksen hallinnoimalla maalla että yksityisen taimikko on jälleen kasvanut noin kolme–neljä omistamalla suojelualueella. Lisäksi alueen länsi- metriseksi. Lisäksi sananjalkakasvustot ovat päässä kasvava sananjalkakasvusto tulee kepittää voimakaskasvuisia. Jatkotoimena radan varren säännöllisesti vuosittain, kunnes kasvusto häviää kunnostus vaatii kiireellisesti taimikon, kaner- tai heikkenee riittävästi. vikon, sananjalkojen, jäkälikön ja seinäsamma- Hovattavaarassa junaradan ja Kuopiontien vä- likon poiston. Lisäksi alueen länsipäässä pinta- liin jäävä alue on kapea ja sillä vesakko pysynee maata avataan siten, että varjostava puolukka ja auki Destian ja Ratahallintokeskuksen järjestämien

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 29 Kuva 20. Vihurinniemen ratapenkan raivausta syksyllä 2007.

Kuva 21. Kellolammen radanvarsialueella elää mm. palosirkka ja nunnakirjokoisa.

30 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 raivausten myötä. Junaradan pohjoispuolen alueet 6.2.4 on raivattava suureksi osaksi raivaussahalla. Mo- Ylämyllyn asema lemmilla puolilla kanervien ja sianpuolukan poisto sekä varovainen maan pinnan avaus on tehtävä Ylämyllyn aseman ratapiha pysynee auki normaa- miestyönä. Raivaukset on tarpeen tehdä yhden lien puiden varastoinnin ja radan huoltotöiden –kahden vuoden kuluessa. ansiosta (kuva 22). Ratapiha-alueella kasvillisuu- Kellolammen kohdalla (kuva 21) hoitotoimina den säilymiseksi tärkeintä on välttää pintamaan paljastetaan maata noin viiden metrin leveydeltä poistamista. Puita voidaan varastoida väliaikaises- ratasepelin reunasta alkaen avoimelle hiekalle as- ti nykyisillä aivan raiteiden vieressä olevilla pai- ti. Myös mänty- ja lehtipuutaimikkoa poistetaan koilla. Lupiinikasvustojen leviämisen estämiseksi koko soramontun alueella sekä RHK:n että yksi- kasvustojen poistaminen vuosittain alkukesällä on tyismaiden puolella. Nuottiharjun alue (kuva 11) ensiarvoisen tärkeää. puolestaan käsittää ratapenkereen lisäksi radan huoltotien, joka pysyy auki radanhuoltoliikenteen vuoksi. Nuottiharjun kohdalla ajuruohon määrää tulee lisätä sammalta, kanervaa ja sianpuolukkaa poistamalla. Lisäksi radan pengerleikkausta on avattava hiekalle pitkittäin ylä- ja alareunasta.

Kuva 22. Puutavaran varastointia Ylämyllyn ratapihalla.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 31 7 Hoidon järjestämisen periaatteet

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus vastaa selvitys- nitteluvaiheessa yhteydessä Pohjois-Karjalan ym- alueella tarvittavien uhanalaisten lajien elinympä- päristökeskuksen (1.1.2010 alkaen ELY-keskuksen) ristöjen kunnostus- ja hoitotöiden käytännön jär- luonnonsuojelun vastuuhenkilöön. Samalla var- jestämisestä. 1.1.2010 alkaen vastuu siirtyy Poh- mistetaan, että suunnitellut toimet eivät hävitä tai jois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökes- heikennä erityisesti suojeltavien lajien esiintymis- kuksen (ELY-keskus), ympäristö- ja luonnonvarat paikkoja ja muita lajistollisesti arvokkaita alueita. vastuualueelle. Hoitotoimilla parannetaan Liperin Vastaava yhteydenpito on tarpeen ennen opastimi- rajauspäätösalueiden edustavuutta ja turvataan en ja muiden laitteiden asennusta. arvokkaan lajiston säilyminen. Ympäristökeskuk- Ratahallintokeskuksen (Liikenneviraston rauta- sen vastuulla on järjestää myös kunnostustöiden tieosaston) hallinnoimilla alueilla on kaikkia elin- ja hoitotöiden rahoitus niiltä osin kuin työt eivät ympäristöjen kunnostus- ja hoitotöitä toteutettaes- ole toteutettavissa osana normaalia radanhuolto- sa noudatettava yhtiöiden voimassa olevia turval- työtä. Tarvittavat hoitotoimet pyritään aina, kun lisuusmääräyksiä. Ympäristökeskus (ELY-keskus) mahdollista, toteuttamaan kustannustehokkaasti on aina elinympäristöjen kunnostus- ja hoitotöitä radanpitoon kuuluvien hoitotöiden yhteydessä. suunniteltaessa ja ennen toimenpiteiden käytän- Esimerkiksi uusia paahdelaikkuja radanvarsille nön toteutusta yhteydessä paikallisiin rataturval- on edullista tehdä sopiville paikoille radan kun- lisuudesta vastaaviin toimihenkilöihin. nostustöiden yhteydessä, jolloin on käytettävissä Elinympäristöjen hoitotoimet toteutetaan sopivaa maanpinnan ja kantojen poistoon soveltu- Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen (1.1.2010 vaa kalustoa. Lisäksi hiekkaisilla alueilla sijaitsevat ELY-keskus) laatimien (tai hyväksymien) suun- radanvarsien myötäisesti suuntautuneet huoltotiet nitelmien mukaisesti ja ympäristökeskuksen ovat sopivasti auki pidettyinä paahdealueiksi sopi- ohjauksessa. Tällöin jokaista kunnostusta varten via ja voivat toimia lajien leviämisreitteinä. laaditaan riittävän yksityiskohtainen toimenpide- Kustannustehokkaan hoitokäytännön vakiin- suunnitelma, jossa kuvataan kunnostettava alue nuttamiseksi Ratahallintokeskus (1.1.2010 alkaen ja sen erityisesti suojeltava lajisto sekä tarvittavat Liikenneviraston rautatieosasto) on aina radanpi- toimenpiteet ja menetelmät. toon kuuluvien kunnostus- ja hoitotoimien suun-

32 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 8 Seurannan järjestäminen

Pohjois-Karjalan ympäristökeskus perusti kulle- 50 metrin mittaisiksi erillisiksi laskentalohkoiksi kin rajauspäätösalueelle yhteensä neljä päiväper- (Kuussaari & Heliölä 2004). Lisäksi Pohjois-Karja- hosten seurantalinjaa, jotka kierretään seuranta- lan ympäristökeskus seuraa erityisesti suojeltavien vuosina vähintään seitsemän kertaa kesän aika- lajien esiintymistä tarkoitusta varten kohdennetta- na keskimäärin kahden viikon välein. Pysyväksi villa maastokäynneillä. tarkoitettu seuranta toteutetaan aluksi joka toinen Lajistokartoituksia jatketaan mahdollisuuksien vuosi. Sääoloiltaan poikkeuksellisen vuoden joh- mukaan myös uusien lajien löytymiseksi (esimerk- dosta seuranta voidaan toistaa myös peräkkäisinä kilajeina dyynisulkanen (Merrifieldia tridactyla) vuosina. Päiväperhosten lisäksi linjoilta lasketaan (EN/e) ja surukirjokoisa (Pyrausta nigratus) (RE)). myös päivällä lentävät muut suurperhoslajit ja Edellinen sekaantuu helposti ajuruohosulkaseen merkittävimmät pikkuperhoset (kuva 23). Linjat ja jälkimmäinen nunnakirjokoisaan (Leinonen & tehtiin käyttäen linjalaskentamenetelmää (Pollard Itämies 2007, 2008). Myös harrastajien havainto- & Yates 1993) Kuussaaren ym. (2000) laskentaoh- aineisto pyritään jatkossakin saamaan osaksi seu- jeiden mukaan. Menetelmää tarkennettiin vielä ranta-aineistoa.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 33 Kuva 23. Rinnehopeatäplä (Argynnis niobe) (vas.ylh.), pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) (vas. kesk.), hohto- sinisiipi (Polyommatus icarus) (vas. alh.), loistokulta- siipi (Lycaena virgaurea) (oik. ylh.) ja punemittari (Lythria cruentaria) (oik. kesk.) ovat radanvarren ympäristöjen perhoslajeja. Lisäksi lämpimillä hiekka- rinteillä voi nähdä muurahaiskorennon (Myrmeleon formicarius) toukkia, ”muurahaisleijonia” ja niiden pyyntikuoppia (oik. kaksi alimmaista)

34 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 LÄHTEET

Collins, N. M. & Thomas, J. A. 1985: Why This Decline? – Naturopa 49: 23-27. From. S. 2005: Paahdeympäristöjen merkitys luonnon monimuotoisuudelle. Julkaisussa: From, S. (toim.): Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. – Suomen ympäristö 774. Geologian tutkimuskeskus 2005: Maaperäkartan käyttöopas. – Internet-julkaisu: http://www.gtk.fi/aineistot/mp-opas/index.htm. Grime, J. P., Hodgson, J. G. & Hunt, R. 1986: Comparative plant ecology. A functional approach to common British species. 742 pp. Holst, K. Th. 1986: The Saltatoria (bush-cricets, crickets and grasshoppers) of Northern Europe. – Fauna Entomologica Scandinavica 16. Jalas, J. 1950: Zur Kausalanalyse der Verbreitung einiger Nordischen Os- und Sandpflanzen. – Annales botanici Soc. Zool. Bot. Fennicae ‘Vanamo’. – 24: 1-362. Kaitila, J. 2005: Paahdeympäristöjen perhosista. Julkaisussa: From, S. (toim.): Paahdeympäristöjen ekologia ja uhanalaiset lajit. – Suomen ympäristö 774. Kuussaari, M. & Heliölä, J. 2004: Perhosten monimuotoisuus eteläsuomalaisilla maatalousalueilla. Julkaisussa: Kuussaari, M., Tiainen, J., Helenius, J., Hietala-Koivu, R. & Heliölä, J. (toim.): Maatalouden ympäristötuen merkitys luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle. Suomen ympäristö 709. Kuussaari, M., Pöyry, J. & Lundsten, K.-E. 2000: Maatalousympäristön päiväperhosseuranta: seurantamenetelmä ja ensimmäi- sen vuoden tulokset. – Baptria 25:44-56. Leinonen, R. & Itämies, J. 2002: Nunnakirjokoisa, Pyrausta cingulatus (Lepidoptera, Pyralidae) Suomessa. Raportti Suomen Perhostutkijain Seuran Perhostensuojelutoimikunnalla. 8+7 s. Leinonen, R. & Itämies, J. 2007: Dyynisulkasen [Merrifieldia tridactyla (Linnaeus, 1758)] esiintyminen ja elintavat Suomessa. – Baptria 32:138-143. Leinonen, R. & Itämies, J. 2008: Nunnakirjokoisan [Pyrausta cingulatus (Linnaeus, 1758] (Lepidoptera, Pyralidae) ekologia ja esiintyminen Suomessa. - Baptria 33 (3): 5-11. Mutanen, T. 2004: Liperin viinijärven Scythris laminella –esiintymän selvitys. – SPS:n perhostensuojelutoimikunnalle tehty raportti. 7 + 1 liites. Pajari, M. 1999: Muurahaissinisiiven (Maculinea arion) ja kuivakkojäytäjäkoin (Sophronia humerella) esiintyminen Pohjois-. Karjalan Kontiolahdella ja Liperissä. – Raportti. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. 9+6 s. Pajari, M. 2002: Suomen uhanalaisia lajeja: Muurahaissinisiipi (Maculinea arion). – Suomen ympäristö 549. 52 s. Pajari, M. 2003: Pohjois-Karjalan uhanalaiset pikkuperhoset (Microptergoidea – Pyraloidea) vuoden 2000 uhanalaisarvioinnin mukaan. – Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 20+93 s. Pajari, M. 2004: Pohjois-Karjalan uhanalaiset ja silmälläpidettävät suurperhoset (Lasiocampoidea – Noctuoidea) vuoden 2000 uhanalaisarvioinnin mukaan. – Raportti. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. 29s.+140liites. Pajari, M. 2005: Nunnakirjokoisan (Pyrausta cingulatus) (Linnaeus, 1758) esiintymien tila Pohjois-Karjalassa kesällä 2005. – . Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. 8+11 s. Pajari, M. & Karhu, A. 2000: Muurahaissinisiiven (Maculinea arion L.) ja pikkusinisiiven (Cupido minimus (Fuessly)) elinaluei- den jatkokunnostus Pohjois-Karjalan Liperissä ja Kontiolahdella kesällä 2000. – Raportti. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus. Joensuu. 7+3 s. Pajari, M. & Pöyry, J. 2000: Muurahaissinisiipitalkoot Liperissä elokuussa 1999. – Babtria 25: 70-71. Pollard, E. & Yates, T. J. 1993: Monitoring butterflies for ecology and conservation. Chapman and Hall. Lontoo. Raekunnas, M. 2006: Silomehiläisen (Panurginus romani) esiintyminen kesällä 2006. – Raportti Pistiäistyöryhmälle. 5 s. Ratahallintokeskus 2008a: Rataverkon kuvaus 7.1.2008. - Internet-julkaisu: http://rhk-fi-bin.directo.fi/@Bin/. eec5dab6a27974927ee2758fac58f7e1/1209712088/application/pdf/1903053/F1-2008_web.pdf Ratahallintokeskus 2008b: Ratahallintokeskuksen internet-sivut. – http://www.rhk.fi/rataverkko/ Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. – Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 432 s. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2. – Suomen ympäristö 8. 572 s. Salminen, J. & Alanen, A. 2008: Paahdeympäristöjen hyönteisseuranta. – Julkaisussa: Juslén, A., Kuusinen, M., Muona, J., Siitonen, J. & Toivonen, H. (toim.): Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma – loppuraportti. – Suomen ympäristö 1/2008. Suomen Perhostutkijain Seura ry 1999: Suomen Perhostutkijain Seuran eettinen ohjeisto. Internetsivut: http://www.perhostut- kijainseura.fi/sps_perhosharrastuksen_ohjeisto.html Suunnittelukeskus Oy 2006: Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueiden rataympäristöselvitys. Vaihe 1. Lähtöaineisto ja nykyti- lakartoitus. 60 + 16 liites. Thomas, J. A. 1980a: The extinction of the large blue and the conservation of the black hairstreak butterflies (a contrast of failure and success). – Annual Report / Institute of Terrestial Ecology 1979: 19-23. Thomas, J. A 1980b: Why did the large blue become extinct in Britain? – Oryx 15: 243-247. Ympäristöministeriö 1984: Valtakunnallinen harjujensuojeluohjelma. Ympäristön- ja luonnonsuojeluosaston julkaisu D:6.

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 35 LIITE 1 N 2 Kilometers 422112, 422210, 422303, 422306, 422309 422306, 422303, 422210, 422112, 422407 422404, 422401, 422312, 422311, 422410 1 Lehmonsärkkä Mittakaava 1:100000 Mittakaava 0 Peruskarttalehdet: ykj Koordinaatisto: 3648794,6955948 3608915,6943220 Nurkkakoordinaatit: PKA/MP/31.10.2008 © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MML/08 nro lupa Maanmittauslaitos © Ylämyllyn asema Honkalampi Polvijärvi.

Kuorinka Outokumpu, Liperi, Kontiolahti, Kangasranta selvityskohteet. Hankkeen Joensuu. Kunnat: Joensuu, Kontiolahti, Liperi, Outokumpu, Polvijärvi Outokumpu, Liperi, Kontiolahti, Joensuu, Kunnat: Hankkeen selvityskohteet Liite 2 Liite selvityskohteet Hankkeen LIITE 1. Kunnat:

36 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 KUVAILULEHTI

Julkaisija Pohjois-Karjalan ympäristökeskus Julkaisuaika Joulukuu 2009 Tekijä(t) Mika Pajari ja Sirkka Hakalisto

Julkaisun nimi Rautatiealueiden paahdeympäristöt – eliölajien suojelu ja hoidon järjestäminen Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueilla Julkaisusarjan Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 / 2009 nimi ja numero Julkaisun teema

Julkaisun osat/ Julkaisu on saatavana myös Internetistä muut saman projektin www.ymparisto.fi/julkaisut, www.rhk.fi tuottamat julkaisut Tiivistelmä Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on yhteistyössä Ratahallintokeskuksen kanssa laatinut ohjeiston uhanalaisille hyönteislajeille tärkeiden elinympäristöjen turvaamiseksi ja hoidon järjestämiseksi Liperin Ylämyllyn seudulla. Selvitysalueelta koottiin yhteen alueen uhanalaisista hyönteislajeista tehdyt inventoinnit ja muutoin saatavilla oleva tieto sekä kartoitettiin suojeltavat tai erilaisia hoitotoimia vaativat kohteet. Alueella tehtiin erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätökset yhteensä 12 hyönteislajin tärkeille esiintymille.

Selvitysalueen uhanalaisten hyönteislajien turvaamiseen tähtäävä suunnittelukäytäntö ja –ohjeistus on sovellettavissa myös muualla rautatieverkoston paahdealueilla. Vuorovaikutteisella toimintamallilla selkeytetään radanpidon ja lajisuojelutavoitteiden yhteensovittamista. Tavoitteena on varmistaa ympäristökeskuksen ja Ratahallintokeskuksen riittävä yhteistoiminta sekä uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoidon järjestämisessä että radan kunnostus- ja perusparannustoimenpiteitä suunniteltaessa.

Asiasanat paahdeympäristöt, korvaavat elinympäristöt, erityisesti suojeltavat lajit, uhanalaiset lajit, paahdealueiden hoito, rautatiealueiden hoito Rahoittaja/ Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, Ratahallintokeskus toimeksiantaja ISBN ISBN ISSN ISSN 978-952-11-3674-0 (PDF) 1796-1882 (verkkoj.) Sivuja Kieli Luottamuksellisuus Hinta (sis.alv 8 %) 37 Suomi Julkinen 12,00 € Julkaisun myynti/ Edita Publishing Oy, PL 780, 00043 EDITA, jakaja Asiakaspalvelu: puhelin 020 450 05, faksi 020 450 2380 Sähköposti: [email protected] www.edita.fi/netmarket Julkaisun kustantaja Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, PL 69, 80101 Joensuu

Painopaikka ja -aika

Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 37 Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen raportteja 7 | 2009 järjestäminen joensuun R Kuumilla ja kuivilla rinteillä sijaitsevat paahdealueet ovat monimuotoisuudelle tärkeitä autatiealuei Rautatiealueiden paahdeympäristöt elinympäristöjä. Etelä- ja Itä-Suomessa suuri osa rautatieverkosta on rakennettu harjujen reunamuodostumavyöhykkeille. Harjualueiden luontaisten paahdeympäristöjen ohella – eliölajien suojelu ja hoidon järjestäminen uhanalaisille hyönteislajeille tärkeitä paahdeympäristöjä onkin mm. Ratahallintokeskuk-

sen hallinnoimilla rautatiealueilla. d Joensuun kaupunkiseudun rautatiealueilla en p

järjestämisessä että radan kunnostus- ja perusparannustoimenpiteitä suunniteltaessa. k iseu d

Pohjois-Karjalan ym Pohjois-Karjalan p äristö k es

ISBN 978-952-11-3674-0 (PDF) k u

ISSN 1796-1882 (verkkoj.) S Pohjois-Karjalan ympäristökeskus