Pikkujärven Ja Kakolanmäen Luonnonsuojelualueen Hoito- Ja Käyttösuunnitelma 2014–2024 Vantaa 2013

Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma 2014–2024 Vantaa 2013

Julkaisija Vantaan kaupunki Maankäyttö, rakentaminen ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01510 Vantaa

Kannen kuva Isotalvikki, Kirsi Keskitalo

Kartat © Vantaan kaupungin mittausosasto 2013

Tekijä Kirsi Keskitalo

Lintu- ja perhoskartoitukset Jaakko Vähämäki Liito-oravakartoitukset Faunatica Oy

Taitto Kirsi Keskitalo

Sarja C9:2013

ISBN 978-952-443-449-2 Sisällys Johdanto ...... 3

OSA 1 - PIKKUJÄRVI

1. Alueen yleispiirteet ...... 4 1.1 Luonto ...... 4 1.2 Uhanalaiset alueet ja lajit...... 4 1.3 Kulttuurimaisema ...... 4 2. Hoidon ja käytön tavoitteet...... 5 3. Toimenpiteet ...... 6 3.1 Luonnonhoito...... 6 3.2 Siivous ...... 6 3.3 Reitit...... 6 3.4 Rakenteet...... 6 4. Aikataulu...... 8 5. Kustannusarvio...... 8

OSA 2 - KAKOLANMÄKI

1. Alueen yleispiirteet ...... 9 1.1 Luonto ...... 9 1.2 Suojelu ja uhanalaisuus ...... 9 1.3 Kulttuurimaisema ja historialliset muinaisjäänteet...... 10 2. Hoidon ja käytön tavoitteet...... 10 3. Toimenpiteet ...... 10 3.1 Luonnonhoito...... 10 3.2 Siivous ...... 11 3.3 Reitit...... 11 3.4 Rakenteet...... 11 4. Aikataulu...... 13 5. Kustannusarvio...... 13

Kirjallisuus ...... 14

Liite 1. Pikkujärven luontotyyppien kuvaukset...... 15 Liite 2. Kakolanmäen luontotyyppien kuvaukset...... 21 Liite 3. Pikkujärven kasvilajisto...... 26 Liite 4. Kakolanmäen kasvilajisto...... 31 Liite 5. Pikkujärven ja Kakolanmäen linnusto ...... 36 Liite 6. Pikkujärven ja Kakolanmäen perhoslajisto ...... 38 Liite 7. Uhanalaisten lajien esiintymisalueet...... 42 Liite 8. Museoviraston lausunto...... 43

Johdanto

Hoito- ja käyttösuunnitelman tarkoituksena on ulkoilureitin ja hoitotoimien suunnitteleminen sekä samalla alueen luontoarvojen säilymisen turvaaminen. Suunnitelmassa otetaan luonnonsuojelullisten näkökohtien lisäksi huomioon alueen kulttuurimaisemallinen arvo. Pikkujärvi ja Kakolanmäki kuuluvat Vantaan yleiskaavassa maisemallisesti arvokkaaseen alueeseen. Pikkujärvi on merkitty luonnonsuojelualueeksi (SL) ja Ka- kolanmäki lähivirkistysalueeksi (VL), jolla on päällekkäismerkintänä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo).

Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualue sijaitsee Länsi-Vantaalla Vihdintien ja Kehä III:n ris- teyksessä rajoittuen lännessä Askiston asuinalueeseen (Kuva 1). Päätös Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualueen perustamisesta hyväksyttiin vuonna 2012. Luonnonsuojelualueen pinta-ala on yhteensä noin 58,4 ha. Kakolanmäen huipun eteläpuolella sijaitsee yhteisomisteinen alue, joka ei kuulu luonnonsuo- jelualueeseen.

Rauhoituspäätöksen mukaan alueella on sallittua Kakolanmäen linkkiaseman käyttö ja huolto. Lisäksi sal- littuja toimenpiteitä ovat keväisin Vihdintielle tulvivan Myllymäenojan mahdolliset huoltotyöt sekä teknisen huollon johtojen, kuten viemärien, tietoliikennekaapeleiden ja maakaasuputkien, ylläpitoon liittyvät huol- totyöt.

Kuva 1. Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualue sijaitsee Länsi-Vantaalla.

3 OSA 1 - PIKKUJÄRVI 1. Alueen yleispiirteet 1.1 Luonto

Pikkujärvi on monipuolinen kosteikkoalue, jonka maasto on pääosin vaikeakulkuista vetisyyden ja upotta- vuuden vuoksi. Erityisesti keväällä alue tulvii huomattavasti. Alue on kasvillisuudeltaan mosaiikkimainen; reunan kuivasta kuusikosta Pikkujärven keskustaa kohti maasto muuttuu vaiheittain vetiseksi suoksi (Liite 1).

Länsireunalla on korkeita kuusia kasvava kuivahko korpi. Pikkujärven keskustaa reunustaa matalapuus- toinen, pajukkoinen ja luhtainen ruohokorpi. Puusto koostuu lähinnä hieskoivuista, joiden seassa on har- maaleppiä, yksittäisiä tervaleppiä, paatsamaa ja runsaasti pajuja. Lähempänä keskustaa puusto loppuu ja vaihtuu pelkäksi pajukoksi. Keskellä Pikkujärveä aukeaa avoimet sara- ja ruoholuhdat, joilla kasvaa komeita osmankäämikasvustoja. Pikkujärven eteläpuolella on ennen viljely/niittokäytössä olleita tulvaniittyjä, joita halkovat pienet ojat ja pajukot. Lisäksi Pikkujärven länsireunalla on kaunis koivuluhta ja luoteiskulmassa pieni lehtolaikku ja puroalue.

Linnusto on hieman tavanomaista runsaampi; ruokokerttusia, pensaskerttuja, rastaita sekä satakieliä on paljon (Liite 5). Lajistoon kuuluvat myös EU:n lintudirektiivilajit ruisrääkkä ja pikkulepinkäinen. Lisäksi kosteikko on muuttolintujen levähdyspaikka. Pikkujärvellä liikkuu hirviä ja valkohäntäpeuroja, joiden makuu- aukeita on tulvaniityillä tiheässä. Lisäksi alueella on havaittu muun muassa metsäpäästäisiä ja sammakkoja. 1.2 Uhanalaiset alueet ja lajit

Pikkujärvellä on uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä (Taulukko I).

Taulukko I. Pikkujärven luontotyyppien uhanalaisuus. Lyhenteiden selitykset: EN=erittäin uhanlainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä ja LC=säilyvä. Luontotyyppi Uhanalaisuus Etelä-Suomessa Uhanalaisuus koko Suomessa Avoluhta NT LC Kangaskorpi VU VU Koivuluhta VU NT Lehto VU NT Ruohokorpi EN VU

Pikkujärven pohjois- ja itäosista on löydetty uhanalaista halavasepikkää (Hylochares cruentatus), joka on kotoperäinen laji Suomessa (Liite 7). Pikkujärven lisäksi halavasepikkää on tavattu ainoastaan Vantaan Mä- täojalla, joten halavasepikän elinalueiden suojeleminen on tärkeää luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta. Pikkujärvellä on tarpeen tehdä vielä perusteellisempi halavasepikkäkartoitus, sillä tähän mennes- sä tehdyt kartoitukset eivät ole kattaneet koko aluetta maaston vaikeakulkuisuuden takia. Pikkujärven kas- vilajeista nevaimarre, luhtatähtimö ja pitkälehtivita ovat Vantaalla harvinaisia lajeja. Kakolanmäen puolella on tuoreita havaintoja liito-oravasta, lisäksi Pikkujärven luoteiskulmassa on liito-oravalle sopivaa elinaluetta. 1.3 Kulttuurimaisema

Pikkujärvi on osa Hämeenkylän kulttuurimaisemaa, joka on määritelty maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi yleiskaavassa vuonna 2007. Hämeenkylän kulttuurimaisema on myös maakunnallisesti arvokas alue osana Espoon jokilaakson maisema-aluetta. Pikkujärven eteläosan niityillä on harjoitettu viljelyä ja niittoa jo 1600-luvulta lähtien. Maisemaa rikkoo jätevedenpumppaamo Pikkujärven itäreunalla. Kulttuurimaiseman arvoa vaalien Pikkujärven eteläosan tulvaniityt pidetään avoimina.

4 Vihdintie

Tulvaniityntie

Kehä III

metriä

Kuva 2. Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualueella on metsää, erilaisia suotyyppejä sekä niittyalueita. 2. Hoidon ja käytön tavoitteet

Hoitotoimenpiteiden tavoitteena on yhdistää alueen luonnonsuojelu ja virkistyskäyttö. Tarkoituksena on myös turvata uhanalaisen halavasepikän elinympäristö. Pikkujärven keskustan kosteikko on tarkoitus säilyt- tää luonnonmukaisena eikä se tarvitse erillisiä hoitotoimenpiteitä.

Pikkujärven alue on varsin hyväkuntoinen eikä maasto ole kulunut. Tulvaniittyjen alle on tosin kaivettu kunnallistekniikkaa, mutta kaivuun jäljet ovat jo kasvaneet umpeen. Puusto on vaihtelevan ikäistä, vanhoja keloja ja lahopuuta on paikoittain. Vähäistä maaston kulumista näkyy ainoastaan Tulvaniityntien varren kangaskorvessa.

Pikkujärven luonnonsuojelualueella ei ole nykyisellään luontopolkua, mutta alueen pohjoispuolella on olemassa oleva polku, jota on hyödynnetty reittisuunnitelmassa. Samalla kohtaa on talvisin ylläpidettävä latu. Pikkujärven ja Kakolanmäen ulkoilureittien on mielekästä olla yhteydessä toisiinsa laajemman ja monipuolisemman virkistysalueen aikaansaamiseksi. Reitin käyttö rajoittuu kesäaikaan, sillä Pikkujärven alue tulvii keväisin runsaasti. Rakennettavalla ulkoilureitillä ei ole talvikunnossapitoa.

5 Kulttuurimaiseman hoitamiseksi tehtävät harvennustyöt eivät vaikuta halavasepikkään, sillä poistettava pajukko on kiiltopajua, mikä ei ole halavasepikälle tarpeellinen laji. Harvennusalueen yksittäiset halavat sekä tulvaniittyjen itäreunan suuret halavakasvustot säästetään, vaikka halavasepikät suosivatkin katkenneita ja raihnaisia halavia. Harvennustyöt luovat mahdollisesti ruisrääkälle mieluisampaa ympäristöä, sillä se suosii avoimia niittyjä. Samaten alueella havaittu pensaskerttu suosii saarekemaista pensaikkoa tiheän ryteikön sijaan.

3. Toimenpiteet: 3.1 Luonnonhoito

Kulttuurimaiseman hoito Pajukkoa ja koivikkoa harvennetaan Pikkujärvenojan länsipuolelta niin, että rikotaan suorat pajurivit saa- rekkeiksi (Kuva 3). Alueen yksittäiset halavat jätetään paikoilleen. Myös tulvaniittyjen itäpuoli ja sen korkeat halavakasvustot jätetään koskemattomiksi.

Vieraslajien poisto Jättipalsamit poistetaan (Kuva 3). Poiston onnistumista seurataan seuraavina vuosina, ja jättipalsamit poistetaan tarvittaessa uudelleen. Myös Tulvaniityntien varren jättitatarkasvusto poistetaan (Kuva 3). 3.2 Siivous

Roskaantuneet alueet Vanhat puutarhajätteet poistetaan alueelta (Kuva 3). 3.3 Reitit

Luonnonsuojelualueen merkitseminen Luonnonsuojelualueen rajat merkitään maastoon pylväillä. Rajapylväille sopiva välimatka on asutuksen, teiden ja polkureittien varrella 50 metriä, ja syrjäisemmillä laidoilla 80 metriä.

Ulkoilureittisuunnitelma Reittisuunnitelma on merkitty oheiseen karttaan (Kuva 3). Ulkoilureitti päällystetään kivituhkalla länsireu- nan kuivassa kuusikossa, muuten reitti vaatii pitkospuiden rakentamista. Latureitti kulkee pitkospuiden vieressä. Reitiltä kaadettavat puut jätetään maastoon lahopuuksi. 3.4 Rakenteet

Pitkospuut Pitkospuut rakennettaan suurelle osalle Pikkujärven reittiä (Kuva 3).

Silta Pikkujärvenojan ylitystä varten rakennetaan silta (Kuva 3).

Opastetaulut Vantaan virkistysalueiden yhtenäisyyden kannalta Pikkujärven opastekylttien olisi toivottavaa noudattaa samaa linjaa viereisen Petikon luonnonsuojelualueen opasteiden kanssa. Samanlaisia opasteita käytettäisiin myös Kakolanmäellä.

Suuret opastetaulut (3 kpl) sijoitetaan alueen sisäänkäynneille (Kuva 3). Kaakkoiskulman opastetaulu tulee yhteiseksi Kakolanmäen alueen kanssa. Opastetaulut kertovat alueen pelisäännöt, yleisesti lajistosta, histo-

6 riasta ja lajiston erikoisuuksista (mm. halavasepikkä). Lisäksi yksittäinen pieni opastetaulu sijoitetaan Pik- kujärven keskustaan vievän reitin päähän (Kuva 3). Pieni opastetaulu kertoo lyhyesti Pikkujärven luonnosta.

Pyöräteline Pyöräteline sijoitetaan alueen sisäänkäynnille Vihdintien varteen (Kuva 3).

Autojen paikoitusalue Tällä hetkellä autojen paikoitusalueelle ei ole tarvetta. Tulevaisuudessa paikoitusalueeksi (P) voi tarpeen mukaan kaavailla Tulvaniityntien varren urheilukenttää, joka on ilmeisen vähällä käytöllä. © Vantaan ympäristökeskus 2013 i

i Herukkapuro i

Myllymäenoja P i Vihdintie

Varistonoja

i P i Tulvaniityntie

Pikkujärvenoja

metriä

Kuva 3. Pikkujärven hoitotoimenpiteet, reitit ja opasteet. Harvennustoimia ei tehdä alueilla, joilla on tavattu halavasepikkää. Harvennusalueen yksittäiset halavat jätetään koskematta. Harvennuksilla tuodan esiin avointa kulttuurimaisemaa ja puoliavoin pajukko hyödyttää myös ruisrääkkää ja pensaskerttua.

7 4. Aikataulu Ensisijaiset toimenpiteet • Ulkoilureitin rakentaminen ja merkitseminen • Ison opastekyltin sijoittaminen alueen sisäänkäynnille • Suojelualueen rajojen merkitseminen maastoon • Harvennustyöt tulvaniityllä • Vieraslajien poisto

Toissijaiset toimenpiteet • Pienen opastekyltin sijoittaminen maastoon • Pyörätelineen sijoittaminen alueen sisäänkäynneille • Roskaantuneiden alueiden siivous

Seuraavat toimenpiteet • Vieraslajien levittäytymisen seuranta • Paikoitusalue 5. Kustannusarvio

Kustannusarvio (Taulukko II) pohjautuu Metsähallituksen retkeilyrakenteiden piirustuskokoelman hinnas- toon, johon sisältyy myös rakenteiden pystyttämiseen menevä työ. Vuoden 2011 hintoihin on lisätty viisi prosenttia hinnannousua vuotta kohti. Hinnat ovat suuntaa antavia.

Taulukko II. Kustannusarvio Pikkujärven ulkoilureitin rakenteista. Rakenne Määrä Kustannus (€) Silta 1 kpl 8360 Opaste (iso) 1 kpl 3580 Opaste (pieni) 1 kpl 418 Pitkospuut 806 m 24 200 Yhteensä 36 558

8 OSA 2 - KAKOLANMÄKI

1. Alueen yleispiirteet 1.1 Luonto

Kakolanmäen rinteet ovat pääosin tuoretta kangasmetsää. Pohjoispuolen metsä on kuusivaltaisia, kun taas eteläpuolen avoimella kankaalla on runsaammin lehtipuita. Lehtomaiset kankaat ja lehdot sijaitsevat rintei- den juurella. Koillislaidalla on pähkinäpensasta kasvava lehto, jossa pihlajat ovat kuitenkin päässeet vallalle. (Liite 2)

Alueen luoteiskulmassa on erillinen kallioketoalue, jolla kasvaa muun muassa keltamataraa, ketoneilikkaa ja keltamaksaruohoa. Kakolanmäen pohjoisosa on avointa niittyä. Tiheään kasvilajistoon kuuluvat koiran- putket, nurmipuntarpäät ja pelto-ohdakkeet, joiden seassa kukkivat muun muassa särmäkuismat, päivän- kakkarat ja niittynätkelmät.

Katajaketoja on Kakolanmäen lakialueella sekä kaksi erillistä paljannetta alueen lounaiskulmassa. Katajake- doilla on komeiden katajien seassa niille tyypillistä lajistoa; nuokkuhelmikkää, nurmitädykettä ja mäkikuis- maa. Kakolanmäen laella sijaitsee myös Itämeren Ancylus-järven aikaista muinaisrantakivikkoa.

Kakolanmäen linnusto on lajistoltaan melko tavanomainen, mutta kololintuja on keskimääräistä enemmän runsaan pöntötyksen takia (Liite 5). Yhteensä eri lintulajeja havaittiin kartoituksissa 28. Kakolanmäellä liikkuu myös hirviä, valkohäntäpeuroja, metsäkauriita ja rusakkoja. Perhoskartoituksissa on löydetty kaikkiaan 112 eri lajia (Liite 6). 1.2 Suojelu ja uhanalaisuus

Kakolanmäki on valtakunnallisesti merkittävä kallioalue, jossa on silmälläpidettäviä ja uhanalaisia luonto- tyyppejä (Taulukko III). Kakolanmäen kallioketoalue on luokiteltu myös paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi Uudenmaan perinnemaisemat -inventoinnissa. Alueen katajakedot ovat luonnonsuojelulaissa suojeltuja luontotyyppejä ja ne ovat olleet rauhoitettuja jo vuodesta 1992 lähtien. Muinaisrantakivikko on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1988.

Taulukko III. Kakolanmäen luontotyyppien uhanalaisuus. Lyhenteiden selitykset: EN=erittäin uhanlainen, VU=vaarantunut, NT=silmälläpidettävä ja LC=säilyvä. Luontotyyppi Uhanalaisuus Etelä-Suomessa Uhanalaisuus koko Suomessa Kallioketo EN EN Lehto VU NT Lehtomainen kangas NT NT Muinaisrantakivikko NT LC Pähkinälehto EN EN Tuore kangas NT NT

Kakolanmäen pohjoisosan kalliokedolla kasvava keltamatara on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi ja ketoneilikka silmälläpidettäväksi (Liite 7). Alueella on myös aiemmin havaittu Vantaalla harvinaista mäkikauraa.

Faunatica Oy:n tekemässä kartoituksessa Kakolanmäen alueella on tehty liito-oravan papana- ja kolopuu- havaintoja lähinnä alueen lounaiskulmassa sekä yksittäinen kolopuuhavainto pohjoisosan tuoreella kankaalla (Liite 7). Faunatica Oy:n mukaan lähes puolet Kakolanmäen metsistä ovat liito-oravalle soveltuvia, tosin puusto on iältään vielä nuorta. Liito-orava on luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi ja se on myös EU:n luontodirektiivilaji.

9 Mahdollisia uhkia tulevaisuudessa ovat maaston kuluminen, jota voidaan ehkäistä merkitsemällä reitit sel- västi. Niittyjen ja ketojen mahdollinen umpeenkasvu on hallittavissa harvennustöillä. Lisäksi vieraslajien levittäytymistä alueelle pyritään ehkäisemään poistamalla erityisesti aggressiivisesti leviävät lajit alueelta.

1.3 Kulttuurimaisema ja historialliset muinaisjäänteet

Kakolanmäki on osa Hämeenkylän kulttuurimaisemaa, joka on määritelty maisemallisesti arvokkaaksi alueeksi yleiskaavassa vuonna 2007. Hämeenkylän kulttuurimaisema on myös maakunnallisesti arvokas alue osana Espoon jokilaakson maisema-aluetta. Kakolanmäkeä ympäröivillä pelloilla on harjoitettu viljelyä ja niittoa jo 1600-luvulta lähtien. Maisemaa rikkoo huipulla sijaitseva tukiasema.

Historiallisia muinaisjäänteitä ovat vanha Tavastkullan kylänpaikka, historiallinen Tavastkullan kartanotien pätkä sekä Kakolanmäen kaakkoiskulman vanha louhoksen paikka. Kylänpaikka, historiallinen tie sekä louhos ovat rauhoitettuja ja luokiteltu historiallisen ajan muinaisjäänteiksi.

2. Hoidon ja käytön tavoitteet

Hoitotoimenpiteiden tavoitteena on suojella alueen luontoa ja yhdistää se alueen virkistyskäyttötarkoituk- siin. Luonnonsuojelualueen metsät on tarkoitus säilyttää luonnonmukaisina, muun muassa jättämällä met- siin lahopuustoa. Hoitotoimenpiteillä pyritään säilyttämään luontotyyppien ominaispiirteet sekä turvaamaan uhanalaisten lajien elinympäristöt.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta pähkinäpensaita kasvavan lehdon säilyttäminen on tärkeää. Lisäk- si pähkinäpensaslehtoverkoston ylläpitäminen Vantaalla helpottaa lehdoissa viihtyvien lajien säilymistä ja liikkumista. Pähkinäpensaat ja niiden aluskerroksen kasvit kuten mustakonnanmarja ovat myös perhosille tärkeitä isäntä- ja ravintokasveja. Katajaketojen ja kalliokedon säilymisen kannalta on tärkeää niiden säi- lyttäminen avoimena, joten niiden metsittyminen estetään. Kakolanmäen liito-oravalle sopivat metsäalueet eivät tarvitse hoitotoimenpiteitä.

Kakolanmäen luonnonsuojelualueella ei ole nykyisellään luontopolkua. Alueella on kuitenkin olemassa ole- via polkuja, joita on hyödynnetty luontopolkureitin suunnittelussa samaten kuin historiallista Tavastkullan kartanon tietä. Pikkujärven ja Kakolanmäen ulkoilureittien on mielekästä olla yhteydessä toisiinsa laajemman ja monipuolisemman virkistysalueen aikaansaamiseksi. Kakolanmäelle rakennettava ulkoilureitti on käytössä vain kesäaikaan, eikä sillä tällöin ole talvikunnossapitoa. Kakolanmäen ulkoilureitiltä voitaisiin tulevaisuudessa mahdollisesti rakentaa yhteys Petikon ulkoilureitille Vihdintien yli.

3. Toimenpiteet 3.1 Luonnonhoito

Kallioketo Kalliokedon länsilaidalta poistetaan pihlaja, joka haittaa näkyvyyttä Pikkujärvelle (Kuva 4).

Katajakedot Katajakedoilla ja niiden välittömässä läheisyydessä kasvavat vyötärön korkuiset pihlajantaimet poistetaan (Kuva 4). Lisäksi pihlajia poistetaan lounaisosan pienen katajakedon laidoilta.

Pähkinäpensaslehto Alueen sankkaa pihlajikkoa harvennetaan (Kuva 4). Alueelta ei poisteta pähkinäpensaita, tuomia eikä jaloja lehtipuita, kuten vaahteroita. Lehdon itäreunan pihlajakasvusto saa jäädä harventamatta, jotta se estäisi Vihdintien liikenteen aiheuttamia meluhaittoja.

10 Vieraslajit Isotuomipihlajat ja terttuseljat poistetaan alueelta muiden harvennustöiden yhteydessä. Myös lehtikuusia voi harvennustöiden yhteydessä kaataa (Kuva 4). 3.2 Siivous

Roskaantuneet alueet Roskaantuneet alueet siivotaan (Kuva 4).

Olemassa olevat kyltit Pahoin kuluneet luonnonmuistomerkki-kyltit katajakedoilla uusitaan.

Tukiaseman graffitit Mahdollisuuksien mukaan Kakolanmäen tukiaseman graffitit pestään. Tilalle voisi maalata uuden luontoai- heisen kuvan, joka sopii alueen maisemaan. 3.3 Reitit

Luonnonsuojelualueen merkitseminen Luonnonsuojelualueen rajat merkitään maastoon pylväillä. Rajapylväille sopiva välimatka on 50 metriä, ja Kehä III:n puolella 80 metriä.

Ulkoilureittisuunnitelma Reittisuunnitelma on merkitty karttaan (kuva 4). Ulkoilureitti päällystetään kivituhkalla, paitsi kallion lakialueella. Kallion laella reitti merkitään maastoon esimerkiksi matalilla pikkukiviröykkiöillä. Reitiltä kaadettavat puut jätetään maastoon lahopuuksi.

Ratsastusreitti Ratsastusreittisuunnitelma on merkitty karttaan (kuva 4). Kartalla on kaksi vaihtoehtoista ratsastusreittiä. Ratsastusreitti toteutetaan, jos asemakaavan mukaisesta, yhtenäisestä ratsastusreitin rakennuksesta pää- tetään Länsi-Vantaan alueella. 3.4 Rakenteet

Portaat Kakolanmäen jyrkälle pohjoisrinteelle rakennetaan portaat (Kuva 4).

Opastetaulut Vantaan virkistysalueiden yhtenäisyyden kannalta Kakolanmäen opastekylttien olisi toivottavaa noudattaa samaa linjaa viereisen Petikon luonnonsuojelualueen opasteiden kanssa. Samaa yhtenäistä linjaa jatkettai- siin myös Pikkujärven puolella.

Suuret opastetaulut (2 kpl) sijoitetaan alueen pääsisäänkäynneille (Kuva 4). Länsipuolen opastetaulusta tulee yhteinen Pikkujärven kanssa. Taulut kertovat alueen pelisäännöt, yleisesti lajistosta ja historiasta. Lisäksi yksittäiset pienet opasteet (2 kpl) laitetaan muinaisrantakivikkoon/ katajakedolle ja kalliokedolle (Kartta 1). Reitin varrelle sijoitettavat pienet opastetaulut kertovat pienalueen (esim. katajaketo) merkityk- sestä lyhyesti.

Pyörätelineet Pyörätelineet (2 kpl) sijoitetaan alueen molemmille sisäänkäynneille (Kuva 4).

Autojen paikoitusalue Autojen paikoitusalueelle ei tällä hetkellä ole tarvetta. Tulevaisuudessa paikoitusalueeksi voi tarpeen mukaan kaavailla Tulvaniityntien varren urheilukenttää, joka on ilmeisen vähällä käytöllä.

11 © Vantaan ympäristökeskus Varistonoja 2013

Mahdollinen yhteys Petikkoon

Yhteys Pikkujärven ulkoilureittiin

Vihdintie

Kehä III

metriä

Luontopolku Poistettava pihlaja Muinaistie

Portaat Roskaantunut alue Ohjeellinen ratsastusreitti

Iso opastaulu Vieraslaji Oleva polku Pieni opastaulu Vanha louhos Pyörätie

Polkupyöräteline Vanha kylänpaikka Huoltotie Katajaketo, Autotie puuston harvennus Suojelualueen raja Pähkinäpensaslehto, puuston harvennus

Kuva 4. Kakolanmäen hoitotoimenpiteet, reitit ja opasteet. Harvennustoimet eivät ole alueilla, joilla on esiintynyt liito-oravaa. Myöskään pihlaja ei ole liito-oravan kannalta olennainen laji. Harvennuksilla py- ritään säilyttämään katajakedot avoimina sekä tuomaan esille pähkinäpensaslehdon ominaispiirteet.

12 4. Aikataulu Ensisijaiset toimenpiteet • Ulkoilureitin rakentaminen ja merkitseminen • Isojen opastekylttien sijoittaminen alueen sisäänkäynneille • Suojelualueen rajojen merkitseminen maastoon • Harvennustyöt katajakedoilla, pähkinäpensaslehdossa ja tuoreella kankaalla • Vieraslajien poisto

Toissijaiset toimenpiteet • Pienten opastekylttien laittaminen reitin varrelle • Pyörätelineiden sijoittaminen alueen sisäänkäynneille • Roskaantuneiden alueiden siivous

Seuraavat toimenpiteet • Ratsastusreitin rakentaminen • Graffitien poisto tukiasemarakennuksesta ja mahdollinen uudelleenmaalaus • Kalliokedon ja katajaketojen metsittymisen seuranta • Vieraslajien levittäytymisen seuranta (jättipalsami) • Paikoitusalue

5. Kustannusarvio

Kustannusarvio (Taulukko IV) pohjautuu Metsähallituksen retkeilyrakenteiden piirustuskokoelman hinnas- toon, johon sisältyy rakenteiden pystyttämiseen menevä työ. Vuoden 2011 hintoihin on lisätty viisi prosenttia hinnannousua vuotta kohti. Hinnat ovat suuntaa antavia.

Taulukko IV. Kustannusarvio Kakolanmäen ulkoilureitin rakenteista. Rakenne Määrä Kustannus (€) Portaat 1 kpl 1430 Opaste (iso) 2 kpl 7160 Opaste (pieni) 2 kpl 836 Yhteensä 9426

13 Kirjallisuus

Brüstle L & Muona J (2009) Life-history studies versus genetic markers - the case of Hylochares cruentatus (Coleoptera, Eucnemidae). Journal of Zoological Systematics and Evolutionary Research 47 (4) 337–343. Eurola S, Bendiksen K & Rönkä A (1992) Oulanka Reports: Suokasviopas. Oulangan tutkimusasema. Oulun yliopisto. Eurola S, Huttunen A & Kukko-oja K (1995) Oulanka Reports: Suokasvillisuusopas. Oulangan tutkimusasema, Oulun yliopisto. Faunatica Oy (2013) Länsi-Vantaan liito-oravaselvitys 2013 -raportti. (julkaisematon) Metsähallitus (2013) Retkeilyrakenteiden piirustuskokoelma [verkkojulkaisu]. Viitattu 20.8.2013. Saatavissa http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Suojelualueidenhoitojakaytto/ Rakentaminenjahuolto/Piirustuskokoelma Muona J (2011) Halavasepikkä (Hylochares cruentatus) Pikku- ja Pitkäjärven alueella. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Helsingin yliopisto. (julkaisematon) Rassi P, Hyvärinen E, Juslén A & Mannerkoski I (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 685 s. Raunio A, Schulman A & Kontula T (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2. 264 + 572 s. Similä M & Junninen K (2011) Metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 157. Helsinki. Suhonen V-P (2005) Vantaan keski-aikaisten kylätonttien inventointi vuonna 2005. Museovirasto. RHO. Suhonen V-P (2007) Vantaan keski-aikaisten teiden inventointi vuonna 2007. Museovirasto. RHO. Uudenmaan liitto (2012) Missä maat on mainiommat, Uudenmaan kulttuuriympäristöjen selvitys. Uudenmaanliiton julkaisuja E114 - 2012. Helsinki.

14 Liite 1 - Pikkujärven luontotyypit

Kangaskorpi Pikkujärven länsireunassa on tiheä ja kuiva kuusikko, jossa sekapuuna on koivua ja muutama mänty (Kuva 5.1). Varjoisuuden takia pensas- ja kenttäkerros ovat hyvin karuja. Pensaskerroksessa on pihlajan ja kuusen taimia sekä muutama paatsama. Kenttäkerroksessa kasvaa paikoittain mustikkaa, riidenliekoa ja käen- kaalta.

Kuva 5.1 Kangaskorpi Pikkujärven länsireunalla.

Ruohokorvet Pikkujärven keskustaa reunustavat ruohokorvet, joiden puusto on lehtipuuvaltaista. Alueen pohjoisosan ruohokorvilla puusto koostuu lähinnä hieskoivusta (Kuva 5.2). Pensaskerros on runsas, siinä kasvaa tiheästi kiiltopajua, virpapajua ja halavaa sekä seassa paatsamaa. Kenttäkerroksessa kukkii mesiangervo, ranta- alpi, rantamatara ja luhtavuohennokka. Märimmissä paikoissa kasvaa keltakurjenmiekkaa, viiltosaraa ja raatetta sekä paikoittain rentukkaa, vesikuusta, punakoisoa ja suovehkaa. Keskustaa kohti sarojen, ruoko- helpin sekä luhta- ja viitakastikan määrä lisääntyy ja puusto vähenee muuttuen pelkäksi pajukoksi ennen avoimia sara- ja osmankäämikasvustoja. Ruohokorpien halavat ja mustuvapajut ovat myös halavasepikän elinaluetta.

Alueen länsireunassa ruohokorpireunus alkaa kangaskorven jälkeen. Kuivemmilla paikoilla länsi- ja luoteis- reunoilla kasvaa ruohokangaskorpimaista lajistoa kuten käenkaalta, oravanmarjaa, isotalvikkia sekä metsä- alvejuurta ja korpi-imarretta. Sammallajistoon kuuluu muun muassa korpirahkasammal, okarahkasammal, kalvaskuirisammal ja palmusammal.

Pikkujärven itä- ja eteläpuolella maasto on huomattavasti vetisempää eikä puustoista reunusta ole. Itä- osassa kasvaa sankasti kiiltopajua, jonka seassa paikoittain halavia ja matalahkoja, lahoavia hieskoivuja. Kenttäkerroksesta löytyy runsaasti pullosaraa, luhtasaraa ja viiltosaraa. Seassa on paikoitellen myrkky- keisoa, luhtatähtimöä, rantamataraa, keltakurjenmiekkaa sekä suovehkaa ja osmankäämejä. Maasto on hyvin vaikeakulkuista. Etelässä Pikkujärven keskustaa reunustaa hyvin samantyylinen pajukko ja vetinen saramättäikkö kuin idässä.

15 Kuva 5.2 Pikkujärveä ympäröivät luhtaiset ruohokorvet.

Koivuluhta Pikkujärven länsireunalla on valoisa koivuluhta (Kuva 5.3). Kapeiden hieskoivujen sekapuuna on muutamia isoja raitoja sekä tervaleppiä. Luhdan lajistoon kuuluvat keltakurjenmiekat, suo- ja järvikortteet, luhtasara sekä viitakastikka. Seassa on myös rätvänää, keltaängelmää ja rantaminttua. Palmusammalta kasvaa kui- villa maan kohoumilla.

Kuva 5.3 Kaunis ja valoisa koivuluhta.

Lehto Luoteisreunan pienialaisessa lehdossa (Kuva 5.4) kasvaa muutamia pähkinäpensaita, kaksi isohkoa vaah- teraa, tuomia ja korkeita kuusia sekä suuri mänty. Pensaskerroksessa on pihlajan, kuusen sekä pähkinä- pensaan taimia, punaherukkaa ja taikinamarjaa. Aluskerroksessa kasvaa runsaasti käenkaalta sekä valkovuokkoa, kieloa, muutama mustakonnanmarja, lillukkaa, suo-orvokkia ja nokkosta. Sammallajistoon kuuluu palmusammal, okarahkasammal ja lehtisammalia.

16 Kuva 5.4 Pieni lehtoalue. Etualalla kasvaa pähkinäpensas.

Puroalue Lehdon halki virtaa pieni puro, joka saa alkunsa vedellä täyttyneestä hiekkakuopasta luonnonsuojelualueen ulkopuolelta. Puro leviää lehdon eteläreunassa pieneksi kosteikoksi (Kuva 5.5), jonka kasvillisuuteen kuuluu metsäkortteen lisäksi muun muassa suo-ohdake, nevaimarre, keltakurjenmiekka sekä järviruoko. Pikku kosteikolla kasvavia sammalia ovat okarahkasammal, vaalearahkasammal sekä lehtoruusukesammal, lettohiirensammal ja kiiltolehväsammal.

Kuva 5.5 Vehreä puroalue.

Avoimet luhdat Pikkujärven keskusta on avointa sara- ja ruoholuhtaa sekä ruokoluhtaa (Kuva 5.6). Pikkujärven keskellä on laajoja osmankäämikasvustoja, joita reunustavat tasaiset sarakasvustot. Valtalajeina ovat luhtasara, pullosara ja viiltosara. Seassa kasvaa peltopähkämöä, ranta-alpia, ruokohelpiä, luhta-, korpi- ja viitakastikkaa sekä kosteimmissa kohdissa suovehkaa, ratamosarpiota ja jopa vesitähteä. Itäreunassa on pieni ruokoluh- ta, jolla kasvaa yhtenäinen järviruokokasvusto. Sitä reunustavat etelässä ruokohelpi- ja viitakastikkalaikut.

17 Kuva 5.6 Avoluhtaa Pikkujärven keskustasta. Etualalla saraluhtaa, taaempana näkyvät osmankäämikasvustot. Taustalla siintää Friimetsä.

Tulvaniityt Pikkujärven eteläpuolella on keväisin tulvivia niittyjä, jotka ovat olleet aiemmin niitto/viljelykäytössä. Pik- kujärvenojan länsipuolella niittyjä halkovat kapeat ojat. Kiiltopajua on runsaasti, ja seassa on hieskoivua. Pajukot kasvavat riveittäin ja niiden väliin jää aukeita niittyjä, joiden lajisto koostuu valtalaji mesiangervosta sekä keltaängelmästä, heinätähtimöstä, rantakukasta, särmäkuismasta ja hiirenvirnasta. Pikkujärvenojan itäpuolen niityt (Kuva 5.7) ovat melko avoimia ja niillä kasvaa runsaasti hyvin korkeaa ruokohelpiä, viita- ja korpikastikkaa. Seassa on viiltosaraa, keltakurjenmiekkaa, nokkosta ja keltaängelmää. Mesiangervoa kasvaa erityisesti niittyä itä-länsi-suunnassa halkovan ojan varrella. Niityn itäreunalla kasvaa korkeita halavia. Tulvaniityt ovat myös ruisrääkän elinaluetta.

Kuva 5.7 Kastikoita tulvaniityllä.

18 Ojavarret Pikkujärven eteläpuolta halkoo Pikkujärvenoja (Kuva 5.8), jossa kasvaa ulpukkaa, pitkälehtivitaa ja pikku- limaskaa. Ojan vartta reunustavat luhtalemmikit ja viiltosarat. Vihdintien ali Pikkujärveen laskevan Mylly- mäenojan varrella kasvaa mesiangervoa, ruokohelpiä sekä seassa hiirenvirnaa, nokkosta, punakoisoa ja korpikaislaa. Ojassa kasvaa runsaasti ulpukkaa sekä ratamosarpioita. Ojan varren puustossa on halavia, raitaa, mustuvapajua ja harmaaleppää. Pohjoisesta Pikkujärveen laskevassa Herukkapurossa kasvaa runsaasti järvikortetta ja puroa reunustavat kiiltopajut, virpapajut, halavat ja keltakurjenmiekat. Lisäksi idästä Kakolanmäen suunnasta Pikkujärveen laskee Varistonoja.

Kuva 5.8 Pikkujärvenoja. Purossa kukkivat ulpukat ja reunoilla luhtalemmikit.

19 Herukkapuro © Vantaan ympäristökeskus 2013

Myllymäenoja W Vihdintie

Askiston asuinalue

Varistonoja

Pumppaamo

Pikkujärvenoja

Kuva 6. Kartta Pikkujärven luontotyypeistä.

20 Liite 2 – Kakolanmäen luontotyyppien kuvaukset

Tuoreet kankaat Kakolanmäen pohjoisrinteillä tuoreiden kangasmetsien puusto on korkeaa kuusta ja nuorehkoa pihlajikkoa, jonka seassa kasvaa paikoin hieskoivua. Eteläpuolen tuoreet kankaat ovat koivuvoittoisia ja avoimempia (Kuva 7.1). Pohjoispuolen rinteillä kenttäkerros on paikoin karu varjoisuuden takia, sammallajisto koostuu lähinnä seinä- ja metsäkerrossammalista. Aurinkoisilla aukeilla on mustikkaa ja sananjalkaa laikuittain. Eteläpuolen tuoreilla kankailla sen sijaan kasvaa kenttäkerroksessa runsaana mustikkaa, jonka seasta löy- tyy muun muassa ahomansikkaa, särmäkuismaa, kurjenkelloa ja puolukkaa. Sananjalka kasvaa paikoittain rehevänä.

Kuva 7.1 Tuoretta kangasmetsää Kakolanmäen eteläpuolella.

Lehtomaiset kankaat Lehtomaisissa kangasmetsissä kasvaa runsaana kieloa, jonka seassa valkovuokkoa, yksittäisiä sinivuokkoja sekä laikuittain sananjalkaa ja käenkaalta (Kuva 7.2). Puustossa on pääasiassa nuoria pihlajia ja tuomia. Seassa on kuitenkin muutamia komeita vaahteroita sekä yksittäisiä tammia, raitoja ja pähkinäpensaita. Kakolanmäen lounaisosassa on myös pienialainen vaahteroita kasvava alue. Liito-oravahavaintoja on tehty lehtomaisilta kankailta.

Kuva 7.2 Lehtomainen kangas, jossa kasvaa valtoimenaan kieloa.

21 Pähkinäpensaslehto Pähkinäpensaslehdossa (Kuva 7.3) kasvaa reilut 20 yli 2 metriä korkeaa/leveää pähkinäpensasta hehtaarin alueella, joten se täyttää luonnonsuojelulailla suojellun pähkinäpensaslehdon vaatimukset. Lehdossa kasvaa myös muutamia suurikokoisia vaahteroita sekä rehottavia tuomia. Vallitsevana puulajina on nuorehko pihlajakasvusto, joka varjostaa huomattavasti kenttäkerrosta sekä kilpailee pähkinäpensaiden kanssa kas- vutilasta. Pensas- ja kenttäkerroksessa kasvaa nuoren pähkinäpensaslehdon lajistoa: taikinamarjaa, mus- takonnanmarjaa, hiirenporrasta, valkovuokkoa sekä paikoittain kevätpiippoa. Yleisilmeeltään kenttäkerros on varjoisuuden takia karu.

Kuva 7.3 Pähkinäpensaslehto.

Niitty Vihdintien ja kallioketoalueen välissä olevalla niittyaukealla (Kuva 6.4) kasvaa nurmipuntarpäätä, nurmiröl- liä, timoteitä, koiranputkea ja pelto-ohdaketta. Seassa on myös kauniisti kukkivia lajeja kuten peurankello, ahdekaunokki, keltamatara, särmäkuisma, niittynätkelmä, päivänkakkara ja peltosaunio. Kalliokedon etelä- puolen niityllä - vanhalla kylänpaikalla - kasvaa runsaasti koiranputkea ja nokkosta, joiden seassa viihtyvät keltamatara, valkopeippi ja poimulehdet.

Kuva 7.4 Kakolanmäen pohjoispuolen niitty kukkaloiston jälkeen elokuussa 2013.

22 Katajakedot Kookkaiden katajaryhmien välissä kasvaa ahosuolaheinää, nurmitädykettä, kissankelloja, mäkikuismaa, kal- liokieloa ja nuokkuhelmikkää (Kuva 7.5). Lounaiskulman katajaketoalueilla, jossa on myös vanhan talon kivijalka, kasvaa kalliopaljanteiden lomassa tuoksusimaketta, isomaksaruohoa, mäkitervakkoa, huopakelta- noa, rohtotädykettä, mäkikuismaa sekä pelto- ja karheapillikettä. Myös vadelmaa on runsaasti. Kal- liopaljanteita peittää osittain isohirvenjäkälä, poronjäkälät sekä kynsisammalet. Puustoon kuuluu komeita mäntyjä sekä nuorta koivua ja pihlajaa.

Kuva 7.5 Katajaketo Kakolanmäen laella.

Kallion lakialue Kakolanmäen laella on kuivaa kangasta ja avoimia kalliopaljanteita (Kuva 7.6). Puustossa on mäntyjä sekä paikoin koivua ja pihlajaa. Kenttäkerroksessa kasvaa melko runsaasti raikkaana tuoksuvaa kanervaa. Sam- mallajistoon kuuluu karvakarhunsammal ja kynsisammalia, jäkälälajistoon taas poronjäkäliä, torvijäkäliä ja isohirvenjäkälää.

Kuva 7.6 Kakolanmäen lakialue.

23 Muinaisrantakivikko Ancylus-järven aikainen muinaisrantakivikko on kuusivaltaista rakkaa, jossa kasvaa runsaasti mustikkaa ja kivien päällä kauniina mattoina metsäkerrossammalta, seinäsammalta ja kynsisammalia (Kuva 7.7).

Kuva 7.7 Ancylus-järven aikaista muinaisrantakivikkoa.

Kallioketo Paikallisesti arvokkaaksi kohteeksi luokiteltu kallioketo (Kuva 7.8) on uhanalaisten keltamataran ja ketonei- likan kasvupaikka. Lisäksi kedon hurmaaviin lajeihin kuuluvat muun muassa keltamaksaruoho, tuoksusimake, kissankello, harakankello, hopeahanhikki ja kivikkoalvejuuri. Kallion reunalla sinnittelee kitukasvuisia mäntyjä ja kallionpainanteissa kukkii metsäruusu, vadelma ja taikinamarja.

Kuva 7.8 Kallioketo elokuussa 2013.

Pumppaamo Vihdintie P

Kehä III

Kuva 8. Kartta Kakolanmäen luontotyypeistä.

25 Liite 3 - Pikkujärven kasvilajisto

Pikkujärven kasvillisuuskartoituksissa havaittiin yhteensä 106 putkilokasvilajia (Taulukko V), 18 puu- ja pensaslajia (Taulukko VI), 15 sammallajia (Taulukko VII) sekä kaksi vieraslajia (Taulukko VIII). Pikkujärven lajistossa on myös perhosille tärkeitä isäntä- ja ravintokasveja, jotka on merkitty lihavoidulla fontilla lajilistoihin.

Taulukko V. Pikkujärven putkilokasvit. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Perhosille tärkeät isäntä- ja ravintokasvit on lihavoitu. Laji Tieteellinen nimi Runsaus ahdekaunokki Centaurea jacea V aitovirna Vicia sepium V harakankello Campanula patula V heinätähtimö Stellaria graminea V hiirenvirna Vicia cracca P huopaohdake Cirsium helenioides V isotalvikki Pyrola rotundifolia V jokapaikansara Carex nigra K jänönsalaatti Mycelis muralis V järvikorte Equisetum fluviatile P järviruoko Phragmites australis K karhunputki Angelica sylvestris V karvahorsma Epilobium hirsutum V katkeratatar Persicaria hydropiper V keltakurjenmiekka Iris pseudacorus P keltaängelmä Thalictrum flavum K ketohanhikki Potentilla anserina V kevätpiippo Luzula pilosa V kielo Convallaria majalis K koiranputki Anthriscus sylvestris P korpi-imarre Phegopteris connectilis V korpikaisla Scirpus sylvaticus V korpikastikka Calamagrostis phragmitoides P kotkansiipi Matteuccia struthiopteris V kurjenjalka Potentilla palustris V käenkaali Oxalis acetosella K lehtopalsami Impatiens noli-tangere V leskenlehti Tussilago farfara K

26 lillukka Rubus saxatilis V luhtasara Carex vesicaria P luhtalemmikki Myosotis scorpioides V luhtalitukka Cardamine pratensis V luhtamatara Galium uliginosum V luhtatähtimö Stellaria palustris K maahumala Glechoma hederacea V maitohorsma Epilobium angustifolium V mesiangervo Filipendula ulmaria P mesimarja Rubus arcticus V metsäalvejuuri Dryopteris carthusiana P metsäapila Trifolium medium V metsäimarre Gymnocarpium dryopteris V metsäkorte Equisetum sylvaticum K metsätähti Trientalis europaea V metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum V mustakonnanmarja Actaea spicata V mustikka Vaccinium myrtillus P myrkkykeiso Cicuta virosa V nevaimarre Thelyptreris palustris V nurmirölli Agrostis capillaris V niittyhumala Prunella vulgaris V niittynätkelmä Lathrys pratensis V nokkonen Urtica dioica V ojakärsämö Achillea ptarmica V oravanmarja Maianthemum bifolium K osmankäämi Typha lathifolia P peltokorte Equisetum arvense K peltopähkämö Stachys palustris V pietaryrtti Tanacetum vulgare V piharatamo Plantago major V pikkulimaska Lemna minor V pitkälehtivita Potamogeton praelongus V pitkäpääsara Carex elongata V poimulehden-suku Alchemilla K pujo Artemisia vulgaris V pullosara Carex rostrata P

27 punakoiso Solanum dulcamara P puolukka Vaccinium vitis-idea V päivänkakkara Leucanthemum vulgare V raate Menyanthes trifoliata P ranta-alpi Lysimachia vulgaris P rantakukka Lythrum salicaria P rantamatara Galium palustre P rantaminttu Mentha arvensis V rantatädyke Veronica longifolia V ratamosarpio Alisma plantago-aquatica V rentukka Caltha palustris K riidenlieko Lycopodium annotinum V rohtovirmajuuri Valeriana officinalis V ruokohelpi Phalaris arundinacea P rätvänä Potentilla erecta K rönsyleinikki Ranunculus repens K sananjalka Pteridium aquilinium V siankärsämö Achillea millefolium V seittitakiainen Arctium tomentosum V sudenmarja Paris quadrifolia V suikeroalpi Lysimachia nummularia V suokorte Equisetum palustre V suo-ohdake Cirsium palustre V suo-orvokki Viola palustris K suoputki Peucedanum palustre K suovehka Calla palustris V särmäkuisma Hypericum maculatum V terttualpi Lysimachia thyrsiflora V timotei Phleum pratense V tummarusokki Bidens tripartita V ulpukka Nuphar lutea P valkoapila Trifolium repens V valkovuokko Anemone nemorosa K vesikuusi Hippuris vulgaris V vesisara Carex aquatilis V vesitähden suku Callitriche V voikukan suku Taraxacum V

28 viiltosara Carex acuta P viitakastikka Calamagrostis phragmitoides P vuohenputki Aegopodium podagraria K kalvasärviä Myriophyllum sibiricum V Lajeja yhteensä 106

Taulukko VI. Pikkujärven puu- ja pensaslajisto. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Perhosille tärkeät isäntä- ja ravintokasvit on lihavoitu. Laji Tieteellinen nimi Runsaus haapa Populus tremula V halava Salix pentandra K harmaaleppä Alnus incana V hieskoivu Betula pubescens P kiiltopaju Salix phylicifolia P kuusi Picea abies P mustuvapaju Salix myrsinifolia K mänty Pinus sylvestris V paatsama Rhamnus frangula V pihlaja Sorbus aucuparia K pähkinäpensas Corylys avellana V raita Salix caprea K tammi Quercus robur V tervaleppä Alnus glutinosa V tuomi Prunus padus V vaahtera Acer platanoides V vadelma Rubus idaeus V virpapaju Salix aurita K Lajeja yhteensä 18

Taulukko VII. Pikkujärven sammallajisto. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Laji Tieteellinen nimi Runsaus haprarahkasammal Spaghnum riparium K isokynsisammal Dicranum majus V kalvaskuirisammal Staminergon stramineum K kangaskynsisammal Dicranum polysetum V kiiltolehväsammal Pseudobryum cinclidioides K

29 korpikarhunsammal Polytrichum commune P korpirahkasammal Spaghnum girgensohnii V koukkusuikerosammal Brachythecium reflexum V lehtoruusukesammal Rhodobryum roseum V lettohiirensammal Bryum pseudotriquetrum V metsäliekosammal Rhytidiadelphus triquetrus K okarahkasammal Spaghnum squarrosum V palmusammal Climacium dendroides V seinäsammal Pleurozium schreberi V vaalearahkasammal Spaghnum centrale V Lajeja yhteensä 15

Taulukko VIII. Pikkujärven vieraslajit. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Laji Tieteellinen nimi Runsaus jättipalsami Impatiens glandulifera V rusopajuangervo Spiraea billiardii V Lajeja yhteensä 2

30 Liite 4 - Kakolanmäen kasvilajisto

Kakolanmäen kasvikartoituksessa alueelta löytyi yhteensä 99 eri putkilokasvilajia (Taulukko IX), 21 puu- ja pensaslajia (Taulukko X) sekä 12 sammal- ja jäkälälajia (Taulukko XI). Vieraslajeja alueelta löytyi kolme (Taulukko XII). Kakolanmäen lajistossa on myös perhosille tärkeitä isäntä- ja ravintokasveja, jotka on merkitty lajilistoihin lihavoidulla fontilla.

Taulukko IX. Kakolanmäen kasvilajit ja niiden runsaudet. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Perhosille tärkeät isäntä- ja ravintokasvit on lihavoitu. Laji Tieteellinen nimi Runsaus ahdekaunokki Centaurea jacea V ahomansikka Fracaria vesca V ahomatara Galium boreale V ahosuolaheinä Rumex acetosella K hamppu Cannabis sativa V harakankello Campanula patula V heinätähtimö Stellaria granulosa V hiirenporras Athyrium filix-femina K hiirenvirna Vicia cracca V hopeahanhikki Potentilla argentea V huopakeltano Pilosella pilosella V isomaksaruoho Sedum telephium V jänönsalaatti Mycelis muralis K jänönsara Carex ovalis V kallioimarre Polypodium vulgare V kalliokielo Polygonatum odoratum V kangasmaitikka Melampyrum pratense K kanerva Calluna vulgaris K kannusruoho Linaria vulgaris V karheapillike Galeopsis tetrahit V karhunputki Angelica sylvestris V keltamaksaruoho Sedum acre V keltamatara Galium verum V keltanoiden suku Hieracium K ketokeltto Crepis tectorum V ketoneilikka Dianthus deltoides V kevätpiippo Luzula pilosa K kielo Convallaria majalis P kissankello Campanula rotundifolia V kivikkoalvejuuri Dryopteris filix-mas K

31 koiranheinä Dactylis glomerata K koiranputki Anthriscus sylvestris P kotkansiipi Matteuccia struthiopteris V kultapiisku Solidago virgaurea K kurjenkello Campanula persicifolia V käenkaali Oxalis acetosella P lampaannata Festuca rubra P lehtohorsma Epilobium montanum V lehtokorte Equisetum pratense V leskenlehti Tussilago farfara K lillukka Rubus saxatilis K lutukka Capsella bursa-pastoris V maitohorsma Epilobium angustifolium V mesiangervo Filipendula ulmaria K metsäapila Trifolium medium V metsäkastikka Calamagrostis arundinacea K metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum V metsälauha Deschampsia flexuosa P metsämaitikka Melampyrum sylvaticum K metsäorvokki Viola riviniana V metsätähti Trientalis europaea V mustakonnanmarja Actaea spicata V mustikka Vaccinum myrtillus P mäkikuisma Hypericum perforatum V mäkitervakko Lychnis viscaria V niittyhumala Prunella vulgaris V niittyleinikki Ranunculus acris V niittymaarianheinä Hierochloë hirta V niittynurmikka Poa pratensis K niittynätkelmä Lathyrus pratensis K nokkonen Urtica dioica K nuokkuhelmikkä Melica nutans V nuokkutalvikki Orthilia secunda V nurmipuntarpää Alopecurus pratensis K nurmirölli Agrostis capillaris K nurmitädyke Veronica chamaedrys V ojakärsämö Achillea ptarmica K

32 oravanmarja Maianthemum bifolium P pelto-ohdake Cirsium arvense K peltopillike Galeopsis bifida V peltosaunio Matricaria perforata V peurankello Campanula glomerata V piharatamo Plantago major V piikkiohdake Cirsium vulgare V poimulehden suku Alchemilla V pujo Artemisia vulgaris V pukinjuuri Pimpinella saxifraga K puna-apila Trifolium pratense V punakoiso Solanum dulcamara V puolukka Vaccinum vitis-idea V päivänkakkara Leucanthemum vulgare V rantaminttu Mentha arvensis V rohtotädyke Veronica officinalis V rohtovirmajuuri Valeriana officinalis V rätvänä Potentilla erecta K rönsyleinikki Ranunculus repens P röyhyvihvilä Juncus effusus V sananjalka Pteridium aquilinum P siankärsämö Achillea millefolium V sinivuokko Hepatica nobilis V sudenmarja Paris quadrifolia V särmäkuisma Hypericum maculatum K tesma Milium effusum V timotei Phleum pratense V tuoksusimake Anthoxhantum odoratum K valkopeippi Lamium album V valkovuokko Anemone nemorosa P voikukan suku Taraxacum K vuohenputki Aegopodium podagraria P Yhteensä lajeja 99

33 Taulukko X. Kakolanmäen puut- ja pensaat sekä niiden runsaudet. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Perhosille tärkeät isäntä- ja ravintokasvit on lihavoitu. Laji Tieteellinen nimi Runsaus haapa Populus tremula K halava Salix pentandra V harmaaleppä Alnus incana K kataja Juniperus communis K kiiltopaju Salix phylicifolia V kuusi Picea abies P lehtikuusi Larix V metsäruusu Rosa majalis V mustaherukka Ribes nigrum V mänty Pinus sylvestris K pihlaja Sorbus aucuparia P punaherukka Ribes spicatum V pähkinäpensas Corylys avellana K raita Salix caprea K taikinamarja Ribes alpinum K tammi Quercus robur V tervaleppä Alnus glutinosa V tuomi Prunus padus P vaahtera Acer platanoides K vadelma Rubus idaeus K paatsama Rhamnus frangula V Yhteensä lajeja 21

34 Taulukko XI. Kakolanmäen sammalet ja jäkälät. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Laji Tieteellinen nimi Runsaus isohirvenjäkälä Cetraria islandica V isokynsisammal Dicranum majus K isolehväsammal Plagiomnium medium P karvakarhunsammal Polytrichum piliferum K kivikynsisammal Dicranum scoparium P metsäkerrossammal Hylocomium splendens P metsäliekosammal Rhytidiadelphus triquetrus P paakkurahkasammal Spaghnum compactum V seinäsammal Pleurozium schreberi P sulkasammal Ptilium crista-castrensis V torvijäkälien suku Cladonia K valkoporonjäkälä Cladonia arbuscula V Lajeja yhteensä 12

Taulukko XII. Kakolanmäen vieraslajit. Lyhenteiden selitykset: V=Vähän, K=Kohtalaisesti ja P=Paljon. Laji Tieteellinen nimi Runsaus isotuomipihlaja Amelanchier spicata V karhunköynnös Calystegia sepium V terttuselja Sambucus racemosa V Lajeja yhteensä 3

35 Liite 5 - Pikkujärven ja Kakolanmäen linnusto

Alueen lintulaskennat tehtiin neljällä käynnillä, joista viimeinen yöaikaan Pikkujärvellä. Menetelmänä oli reviirien kartoitus näköhavaintojen tai laulun perusteella. Neljällä käynnillä tavoitettiin arviolta noin 80 prosenttia pesivästä parimäärästä. Muutamia potentiaalisia ja vaikeasti löydettäviä lajeja, kuten liejukana, saattoi jäädä löytymättä. Yhteensä havaittiin 32 eri lajia (Taulukko XIII). EU:n lintudirektiivilajit on merkitty listaan lihavoidulla fontilla.

Alueella saalisteli säännöllisesti nuolihaukkapari. Havainnot pyrstötiaisesta ja ruisrääkästä on poimittu val- takunnallisesta Tiira-lintuhavaintojärjestelmästä (www.tiira.fi).

Taulukko XIII. Pikkujärven ja Kakolanmäen pesimäaikaiset lintuhavainnot (pareja) vuonna 2013. Laji Tieteellinen nimi Kakolanmäki Pikkujärvi harakka Pica pica 2 harmaasieppo Muscicapa striata 3 1 hernekerttu Sylvia curruca 2 keltasirkku Emberiza citrinella 4 5 kirjosieppo Ficedula hypoleuca 12 5 kiuru Alauda arvensis 2 kottarainen Sturnus vulgaris 1 2 kuusitiainen Parus ater 1 käpytikka Dendrocopos major 1 2 laulurastas Turdus philomelos 1 lehtokerttu Sylvia borin 2 9 luhtakerttunen Acrocephalus palustris 3 metsäkirvinen Anthus trivialis 2 mustapääkerttu Sylvia atricapilla 4 9 mustarastas Turdus merula 7 6 närhi Garrulus glandarius 2 pajulintu Phylloscopus trochilus 5 11 pajusirkku Emberiza schoeniclus 6 peippo Fringilla coelebs 23 10 pensaskerttu Sylvia communis 3 13 pikkulepinkäinen Lanius collurio 1 punakylkirastas Turdus iliacus 3 6 punatulkku Pyrrhula pyrrhula 1 punarinta Erithacus rubecula 8 7 pyrstötiainen Aegithalos caudatus 1 rautiainen Prunella modularis 1 ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus 12 ruisrääkkä Crex crex 1

36 räkättirastas Turdus pilaris 9 satakieli Luscinia luscinia 1 6 sepelkyyhky Columba palumbus 3 sinisorsa Anas platyrhynchos 2 sinitiainen Parus caeruleus 2 4 sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 2 1 taivaanvuohi Gallinago gallinago 3 talitiainen Parus major 5 4 töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 1 varis Corvus corone 2 1 viherpeippo Carduelis chloris 3 2 västäräkki Motacilla alba 1 5 Yhteensä 107 152 Pareja/km2 535 506

37 Liite 6 - Pikkujärven ja Kakolanmäen perhoslajisto

Pikkujärvellä ei ole tehty kattavaa perhoskartoitusta, mutta maastossa liikkuessa on havaittu muutamia melko tavallisia lajeja (Taulukko XIV). Yhteensä eri lajeja havaittiin kahdeksan.

Kakolanmäellä on tehty perhoskartoitusta huhti-marraskuussa vuonna 2004 pyydystämällä niitä syöttirysäl- lä, joka houkuttaa mettä hakevia perhosia. Kartoituksista puuttuvat lajit, jotka eivät käytä mettä ravinto- naan. Perhoslaskennassa havaittiin 112 eri perhos- tai pikkuperhoslajia (Taulukko XV ja XVI).

Taulukko XIV. Pikkujärvellä havaitut perhoslajit vuonna 2013. Laji Tieteellinen nimi herukkaperhonen Nymphalis c-album kangasperhonen Callophrys rubi paatsamasinisiipi Celastrina argiolus nokkosperhonen Aglais urticae lanttuperhonen Pieris napi sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni pursuhopeatäplä Bolonia euphrosyne nokimittari Odezia atrata Lajeja yhteensä 8

Taulukko XV. Kakolanmäen perhoshavainnot vuonna 2004. Laji Havaitut yksilöt (kpl) Abraxas sylvatus 22 Acronicta alni 9 Acronicta auricoma 7 Acronicta leporina 12 Acronicta megacephala 23 Acronicta menyanthidis 1 Acronicta psi 15 Acronicta rumicis 574 Agrochola circellaris 30 Agrochola helvolus 3 Agrochola litura 5 Agrochola lota 17 Agrotis exclamationis 12 Alcis repandatus 10 Allophyes oxyacanthae 97

38 Amphipoea lucens 1 Amphipoea oculea 1 Amphipyra perflua 49 Amphipyra pyramidea 3 Anaplectoides prasinus 191 Apamea crenata 3 Apamea illyria 1 Apamea lateritia 2 Apamea monoglypha 26 Apamea rubrirena 1 Apamea scolopacina 1 Axylia putris 3 Brachylomia viminalis 1 Caradrina morpheus 2 Catocala fraxini 90 Catocala nupta 5 Celaena leucostigma 3 Cerastis rubricosa 1 Conistra rubiginea 1 Conistra vaccinii 202 Cosmia trapezina 14 Deilephila elpenor 4 Deileptenia ribeata 10 Diarsia brunnea 334 Diarsia mendica 8

Diarsia rubi 12

Dichonia aprilina 2 Dypterygia scabriuscula 31 Epirrita autumnata 6 Eulithis prunata 1 Euplexia lucipara 19 Eupsilia transversa 18 Eurois occultus 65 Geometra papilionaria 13 Graphiphora augur 286

39 Herminia grisealis 1 Hoplodrina octogenaria 2 Hylaea fasciaria 1 Hypomecis roboraria 72 Inachis io 1 Lacanobia contigua 1 Lacanobia oleracea 13 Lacanobia thalassina 53 Lithomoia solidaginis 1 Lithophane consocia 1 Lithophane hepatica 10 Lomographa bimaculata 2 Lycophotia porphyrea 1 Macaria alternata 3 Macaria notata 1 Mamestra brassicae 1 Melanchra pisi 2 Mniotype satura 5 Moma alpium 4 Mythimna obsoleta 2 Mythimna pallens 1 Noctua fimbriata 1 Noctua pronuba 1 Nymphalis antiopa 2 Nymphalis c-album 5 Ochropacha duplaris 178 Ochropleura plecta 36 Oligia latruncula 242 Oligia strigilis 20 Opisthograptis luteolata 1 Orthosia cerasi 7 Orthosia gothica 8 Orthosia incerta 3 Orthosia opima 1 Perizoma alchemillatum 1 Photedes minima 1

40 Plemyria rubiginata 9 Polia bombycina 42 Polia nebulosa 390 Polypogon strigilatus 1

Protodeltote pygarga 4

Pseudoips prasinanus 12 Pyrrhia umbra 1

Rusina ferruginea 30

Scoliopteryx libatrix 57 Tethea ocularis 4 Tethea or 81 Tetheella fluctuosa 6 Thera juniperata 1 Thyatira batis 44

Trisateles emortualis 2 Vanessa atalanta 12 Xanthia icteritia 8

Xanthia togata 4

Xestia baja 86 Xestia triangulum 121 Xylena vetusta 3 Havaintoja yhteensä 3850 Lajeja yhteensä 107

Taulukko XVI. Kakolanmäen pikkuperhoshavainnot vuonna 2004. Laji Havaitut yksilöt (kpl) Hedya dimidiana 20 Hedya nubiferana 6 Orthotaenia undulana 3 Pandemis heparana 21 Ptycholoma lecheanum 2 Havaintoja yhteensä 52 Lajeja yhteensä 5

Askiston asuinalue Vihdintie

Kehä III

Halavasepikkä Liito-oravalle sopiva elinalue Ruisrääkkä Liito-oravan kolopuu Liito-oravan Ketoneilikka papanahavainto Keltamatara Suojelualueen raja

Mäkikaura

Kuva 8. Kartta Pikkujärven ja Kakolanmäen alueella esiintyvien harvinaisten ja uhanalaisten lajien havaintopaikoista.

42 Liite 8.

Lausunto MV/227/05.02.01/2013 1 (2)

27.09.2013

Vantaan kaupunki Asematie 7 01300 Vantaa

Viite Lausuntopyyntönne 30.8.2013

Asia PIKKUJÄRVEN JA KAKOLANMÄEN LUONNONSUOJELUALUEELLE SUUNNITTEILLA OLEVA ULKOILUREITTI

Vantaan kaupungin ympäristökeskus on pyytänyt Museovirastolta lausuntoa Pikkujärven ja Kakolanmäen luonnonsuojelualueelle suunnitteilla olevasta ulkoilureitistä. Museovirasto toteaa asiasta seuraavan.

Suunnittelualueella sijaitsee kolme muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamaa kiinteää muinaisjäännöstä, jotka ovat Tavastby (Hämeenkylä) Tavastkulla (mj. rek. nro 1000001758) historiallisen ajan kylätontti, josta varhaisimmat arkistotiedot ovat vuodelta 1543, Kakolanmäen louhos 1000001636, jonka ajoitusta ei tunneta sekä tielinja Tavastby (Hämeenkylä), Böle- Tavastkullan kartano 1000010762. Tielinja on aikoinaan kulkenut etelästä Tavastbyn tonttimaalta Tavastkullan kartanoon. Tielinjaus erottuu maastossa nykyisin ainoastaan kasvillisuudeltaan muuta ympäristöä harvempana reittinä. Paikoitellen on kuitenkin vielä hahmotettavissa matala ja kapea penkka, jonka molemmin puolin on ojat.

Kakolanmäelle on suunnitteilla ulkoilureitti, jossa on alueella sijaitsevista luonto- ja kulttuurikohteista kertovia opasteita sekä niitä yhdistävä polku. Polku on tarkoitus päällystää kivituhkalla. Osittain polun on tarkoitus kulkea vanhaa muinaisjäännökseksi luokiteltua tielinjaa pitkin. Museovirasto pitää hyvänä sitä, että aluetta suunnitellaan virkistyskäyttöön ja se tulee siten nykyistä helpommin saavutettavaksi. Muinaismuistolaki asettaa toimenpiteille kuitenkin seuraavat rajoitukset.

Muinaisjäännösalueelle sijoitettavien opasteiden asentamisen ajan tulee paikalla olla arkeologi valvomassa maankaivua. Mikäli esiin tulee säilyneitä rakenteita, on kaivaminen keskeytettävä ja rakenteet dokumentoitava. Museovirasto ei pidä polun päällystämistä kivituhkalla hyvänä vaihtoehtona, sen sijaan suositellaan käytettäväksi mahdollisimman paljon vanhaa hiekkatietä muistuttavaa materiaalia, jotta rakenteen autenttisuus ei laskisi.

Kakolanmäen kaivos on 35 metriä pitkä, 5-10 metriä leveä ja metrin syvä kalkkilouhos. Mikäli sitä aiotaan suojata niin, ettei putoamisvaaraa ole, on Museoviraston kanssa neuvoteltava suojarakenteista.

Museovirastossa asiaa hoitaa Länsi-Suomen kulttuuriympäristöpalvelut -yksikössä intendentti Teija Tiitinen (puh. 040-128 6293, [email protected]).

Yli-intendentti Pirjo Uino 43

Intendentti Teija Tiitinen

PL 913, 00101 Helsinki, [email protected], puh. 09 40 501, faksi 09 4050 9300, www.nba.fi Vantaan kaupunki Maankäyttö, rakentaminen ja ympäristö Ympäristökeskus Pakkalankuja 5, 01510 Vantaa