Laura Marttinen
Topeliaaninen kuvitus varhaiskasvatussuunnitelmaan
Millä keinoin tuoda historiallisia viitteitä kuvitukseen?
Metropolia Ammattikorkeakoulu Medianomi (AMK) Viestinnän koulutusohjelma Opinnäytetyö 25.11.2014
Tiivistelmä
Tekijä Laura Marttinen Otsikko Topeliaaninen kuvitus varhaiskasvatussuunnitelmaan
Sivumäärä 31 sivua + 1 liite Aika 25.11.2014
Tutkinto Medianomi
Koulutusohjelma Viestintä
Suuntautumisvaihtoehto Graafinen suunnittelu
Ohjaaja lehtori Tuomas Aatola
Opinnäytetyöni painopisteenä on perehtyä Zachris Topeliuksen satuja kuvittaneiden suomalaisten kuvittajien töihin ja muodostaa niiden pohjalta historiaa henkivä kuvitus päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Topelius asui 1800-luvulla alueella, jolla nykyinen päiväkoti sijaitsee. Tämän vuoksi päiväkodin henkilökunta toivoi kuvitusten tyylin tuovan esille alueen historiaa.
Tutkin oppinnäytetyössäni suomalaisten taiteilijoiden ja kuvittajien Topeliuksen satukirjoihin tekemiä töitä. Pääasiallisena ajanjaksona käsittelen kuvittajien tuotantoa suomalaisen satukirjankuvituksen alkumetreiltä 1950-luvulle asti. Käyn läpi joitakin kuuluisimpien suomalaisten kuvittajien, kuten Rudolf Koivun ja Albert Edelfeltin kuvituksia pyrkien hyödyntämään heidän työmenetelmiään omassa kuvitusprojektissani päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelmaan.
Käsittelemistäni kuvista kävi ilmi tärkeimpiä aikakaudelle tyypillisiä piirteitä, joihin kuului esimerkiksi haaleus väreissä ja arkisuus asioiden kuvaamisessa. Perehtyminen kuvittajien käyttämiin väritysmenetelmiin auttoi valitsemaan kuvitustekniikan. Päädyin vesiväritekniikkaan, sillä se oli yksi Topeliuksen kulta-ajan vallitsevia väritystekniikoita kuvituksessa.
Perehtyminen suomalaisten kuvittajien ja Topeliuksen satujen maailmaan on ollut antoisaa. Kuvani suomalaisen kuvituksen historian vaiheista sekä kuvitusten tekoon liittyvistä tekni- sistä kysymyksistä on selkeytynyt tämän opinnäytetyön varjolla.
Avainsanat topelius, kuvitus, lastenkirja, varhaiskasvatussuunnitelma
Abstract
Author Laura Marttinen Title Illustrating an Early Childhood Education Plan
Number of Pages 31 pages + 1 appendices Date 25 November 2014
Degree Bachelor of Culture and Arts
Degree Programme Media
Specialisation option Graphic Design
Instructor Tuomas Aatola, Senior Lecturer
The aim of this thesis was to create illustrations for the early childhood education plan of Sakarinmäki day-care centre based on Zachris Topelius’s fairy tales. The main objective in making the illustrations was to honour the time period when Topelius lived in the area of the current day-care centre, which was in the 1800’s. The illustrations were supposed to express the history of Finnish children’s books in terms of style.
The process included familiarizing myself with the work of some Finnish illustrators and art- ists on Topelius’s children’s books. Starting from the first published Finnish children’s book in 1847 to the 1950’s the goal was to study the main trends and features of Finnish illustra- tion at the time. The study included analysing the work of some of the most famous Finnish illustrators including Rudolf Koivu and Albert Edelfelt and applying their methods into illus- trating the early childhood education plan of Sakarinmäki.
The study exposed some key elements that were characteristic to the illustrations of Finnish children’s books, which helped in choosing the right tools for the project. Watercolour tech- nique was chosen in order to respect the history of Finnish illustration. The main character- istics for the illustrations of the time period mentioned turned out to be tepidness in colours and straightforwardness in picturing their subjects.
The author thinks she has succeeded in forming a clear picture of the style of Finnish story- book illustration’s history. In the future she hopes to continue in the path of illustration.
Keywords topelius, illustration, children’s book, early childhood educa- tion plan
Sisällys
1 Johdanto 1
2 Toimeksiannon taustoja Sakarinmäen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan 3
3 Z. Topeliuksen sadut kuvituksissa 4
3.1 Ensimmäisiä suomalaisia satukirjankuvituksia 4 3.2 Kuvituksen kehitys Topeliuksen kirjojen sivuilla 7 3.3 Aikakauden ja suomalaisuuden keskeiset piirteet kuvissa 14 3.4 Kuvasta paperille – yleisimpiä painomenetelmiä Topeliuksen kulta-aikana 15
4 Varhaiskasvatussuunnitelman kuvitusprosessi 17
4.1 Esikuvat ja inspiraatio 17 4.2 Miten lapsi tulkitsee kuvaa? 20 4.3 Kuvitustekniikka aikansa ilmaisukeinona 21 4.4 Topeliuksen henkilöhahmot 24 4.5 Varhaiskasvatussuunnitelma ja kuvitus 25
5 Johtopäätökset ja yhteenveto 27
Lähteet 29
Liitteet Liite: Topeliusta kuvittaneita suomalaisia aikajärjestyksessä 1847–1952
1
1 Johdanto
Tämän opinnäytetyön painopisteenä on perehtyä Zachris Topeliuksen satuja kuvittanei- den suomalaisten kuvittajien töihin ja muodostaa niiden pohjalta historiaa henkivä kuvi- tus päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Pääasiallisena ajanjaksona käsittelen kuvittajien tuotantoa suomalaisen satukirjankuvituksen alkumetreiltä 1950-lu- vulle asti.
Sakarinmäen päiväkodin tärkeänä innoittajana toimii Zachris Topeliuksen satutuotanto. Topelius asui aikoinaan alueella, jolle nykyinen päiväkoti on rakennettu. Tästä syystä päiväkodin toiminnalla halutaan tuoda esille Topeliusta ja näin vaalia alueen historiaa. Koska päiväkodilla on läheinen suhde Topeliukseen, tutkin luvussa 3 hänen satuihinsa tehtyjä kuvituksia ensimmäisistä 1800-luvun kuvituksista aina 1900-luvun puoliväliin asti. Topeliusta kuvittivat monet aikansa kärkinimet Rudolf Koivusta Martta Wendeliniin ja Al- bert Edelfeltiin.
Opinnäytetyöni toiminnallinen osuus on toteuttaa kuvitukset päiväkodin varhaiskasva- tussuunnitelmaan Topeliuksen satujen pohjalta. Sadut valikoituivat päiväkodin eri ryh- mien mukaan, joiden nimet juontuvat suoraan Topeliuksen satutuotannosta. Kyseiset sadut ovat Nuutti Pillipiipari, Vattumato, Kun muurahainen meni lääkäriin ja Metsäkarhu. Varhaiskasvatussuunnitelman tulee sisältää kymmenkunta kuvaa, eli jokaisesta sadusta noin 2–3 kuvaa.
Toteutan myös taiton varhaiskasvatussuunnitelmaan. Koska päiväkodin budjetti ei mah- dollista työn painattamista painotalossa, tulee taiton olla sellaisessa muodossa, että sitä pystytään päiväkodissa tulostamaan, ja sivut tulee voida nitoa yhteen ilman, että luetta- vuus kärsii.
Koska kuvitusten aiheet liittyvät olennaisesti historialliseen henkilöön, oli päiväkodin toi- veena niiden toteuttaminen siten, että kyseinen aikakausi tulisi jollain tavoin esille ku- vissa. Topelius eli päiväkoti Sakarinmäen alueella, Helsingin Östersundomissa 1800- luvulla. Hänen tuotantonsa oli Suomessa erityisen suuressa suosiossa aina 1950-luvulle asti (Klinge, 1997). Suunnitellessani kuvituksia päätin siis tutustua sen ajan Topeliuksen satuja kuvittaneisiin suomalaisiin kuvittajiin ja aikakauden kuvitustyyleihin tarkoitukse- nani kunnioittaa kyseistä ajanjaksoa ja inspiroitua siitä kuvituksia tehdessäni.
2
Topeliuksen sadut ovat pitäneet pintansa myös nykyaikana; niistä on kirjoitettu moder- neja versioita vielä 2000-luvulla. Viimeisin kokoelma, Topeliuksen lukemisia lapsille Kirsti Mäkisen sanoin ja Risto Suomen kuvituksin on peräisin vuodelta 2013. Päätin kuitenkin työssäni keskittyä aikaan ennen 1960-lukua, sillä koimme päiväkodin henkilökunnan kanssa tärkeäksi pitää kiinni historiallisesta perspektiivistä kuvituksissa. En kokenut tar- peelliseksi liittää työhöni kuvituksia 60-luvulta eteenpäin, sillä ne edustavat tässä tapauk- sessa jo suhteellisen modernia näkökulmaa.
Vaikka historiallisten piirteiden esille tuominen työssäni onkin tärkeää, haluan, että siinä heijastuu myös nykyaika. Kuvien yleisönä toimii kuitenkin nykyajan ihminen. Lähtökoh- tanani ei ole entisaikojen kuvitustyylien jäljittely, vaan pikemminkin oman työni rikasta- minen ajan painotekniikoista ja kustannussyistä johtuvilla rajoitteilla – asioita, joiden kanssa tällainen digiajan ihminen harvemmin joutuu painimaan.
Teen kuvitukset sillä ajatuksella, että niiden tulee toimia osana päiväkodin varhaiskas- vatussuunnitelmaa, mutta koska niiden käyttö ei rajoitu ainoastaan kyseiseen konteks- tiin, tulee niiden olla tarpeeksi monikäyttöisiä sopiakseen esimerkiksi koristamaan päi- väkodin arkea lapsiryhmien nimitaulujen muodossa. Tässä tapauksessa on siis huomi- oitava kuvien toimivuus sekä osana varhaiskasvatussuunnitelmaa että itsenäisinä suu- ressa koossa.
Satukuvitusten tekeminen on itselleni todella mielekäs aihe, sillä kuvittaminen on vah- vuuksiani graafisena suunnittelijana. Uskon tästä työstä olevan myös hyötyä työllistymi- sen suhteen, sillä tavoitteenani on tulla työskentelemään kuvittajana ainakin osa-aikai- sesti.
Toivon tämän opinnäytetyön ensisijaisesti avaavan suomalaisen sadun historiaa yhden maamme arvostetuimmista kirjailijoista, Zachris Topeliuksen, siivittämänä, mutta myös toimimaan kunnianosoituksena suomalaista kuvitusta eteenpäin vieneille kuvittajille. Kohdistan työni kaikille suomalaisesta kuvitushistoriasta sekä Topeliuksen satutuotan- nosta kiinnostuneille. Luvussa 2 avaan kuvitustyöni taustoja päiväkoti Sakarinmäeltä saamieni ohjeistuksien perusteella. Luku 3 taas porautuu kuvituksen historiaan Tope- liuksen siivittämänä ja luku 4 käsittelee kuvitustyöni käytännön osuutta, eli työprosessia.
3
2 Toimeksiannon taustoja Sakarinmäen päiväkodin varhaiskasvatus- suunnitelmaan
Varhaiskasvatussuunnitelmalla tarkoitetaan opasluontoista valtakunnallista, kaupunki- kohtaista tai päiväkodin henkilökunnan laatimaa päiväkotikohtaista suunnitelmaa, johon päiväkodin koko toiminta pohjautuu. Varhaiskasvatussuunnitelma toimii siis ikään kuin punaisena lankana niin lapsen kehityksen kuin päiväkodin arjen ja toiminnan ohjaami- sessa. Myös lasten vanhemmat pääsevät sen kautta kätevästi tutustumaan päiväkodin toimintaperiaatteisiin. Yhdessä vanhempien kanssa jokaiselle lapselle tehdään yksilölli- nen varhaiskasvatussuunnitelma. Tässä opinnäytetyössä toteuttamani kuvitukset tulevat osaksi itse päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaa.
Opinnäytetyöni toiminnallisen osuuden pääasiallinen kohdeyleisö on päiväkoti-ikäisten lasten vanhemmat, sillä varhaiskasvatussuunnitelma on suunnattu heille. Tulimme päi- väkodin henkilökunnan kanssa kuitenkin siihen tulokseen, että kuvien tulee yhtä lailla palvella myös lapsia – olla sopivan naivistisia – sillä varhaiskasvatussuunnitelmassa ja päiväkodin toiminnassa lapset ovat pääosassa. Osa kuvituksista tulee toimimaan myös osana päiväkodin arkea kuvittamassa ryhmien nimitauluja, minkä huomioon ottaen nii- den on oltava tarpeeksi mielenkiintoisia lapsiyleisönsä mielestä.
Vaikka kuvat esiintyvät ensisijaisesti kontekstissa, jossa niitä silmäilee aikuinen henkilö, on tässä tapauksessa mielestäni tärkeämpää miellyttää lapsiyleisöä. Jotta kuvat kuiten- kin palvelisivat tarkoitustaan varhaiskasvatussuunnitelman kuvittajina, tulin siihen loppu- tulokseen, että niiden aiheiden on kuljettava käsi kädessä tekstin sisällön kanssa. Näin kuvat palvelisivat myös aikuista lukijaa ja nivoutuisivat tiiviimmin osaksi varhaiskasva- tussuunnitelmaa.
Tyylin puolesta päiväkotihenkilökunta oli vahvasti perinteisten kuvitustekniikoiden kan- nalla. Ehdotukseni digitaalisesti tuotetuista kuvista sivuutettiin lähinnä olankohautuksilla, ja loppujen lopuksi tulin itsekin siihen tulokseen, että aihepiirin huomioiden käsintehdyt tuotokset tukisivat aihettaan parhaiten.
Olen opinnäytetyöni varjolla tutustunut muutamaan eri päiväkodin varhaiskasvatussuun- nitelmaan. Niissä on esiintynyt kuvia, mutta hyvin vähäisessä määrin. Kuvat on näissä tapauksissa suunnattu selkeästi vanhemmille, jotka varhaiskasvatussuunnitelmaa luke-
4 vat. Niihin on koottu niin lasten piirustuksia kuin valokuvia lapsista ja päiväkodista. Yleis- vaikutelma on melko lattea, sillä tekstin ja kuvan suhdetta ei ole juuri mietitty. Teksti on myös näissä tapauksissa ollut melko vaikealukuista, sillä lähes sivun levyinen teksti- palsta on usein yhdistetty suurikokoiseen groteskiin kirjaintyyppiin. Pienempi palstanle- veys ja helpommin luettava kirjaintyyppi ovat siis avainasemassa työn taiton suunnitte- lussa.
Tavoitteenani on luoda päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelmasta kiinnos- tava niin aikuiselle kuin lapselle. Tulen käsittelemään työn taittoprosessia myöhemmin luvussa 4.5.
3 Z. Topeliuksen sadut kuvituksissa
Tässä luvussa perehdyn suomalaisen satukirjankuvituksen historiaan Topeliuksen satu- jen alkumetreiltä aina 1950-luvulle asti. Tarkoituksenani on valottaa kuvituksen kehitystä tuolla ajanjaksolla Topeliuksen satutuotantoa esimerkkinä käyttäen. Jo pelkästään To- peliuksen satukokoelmista löytyy niin runsaasti eri kuvittajien esimerkkejä ja tyylisuuntia, että koin aiheeni varjolla riittäväksi tukeutua vain hänen tuotantoonsa. Liitteenä on Maria Laukan kokoamaan bibliografiseen luetteloon pohjautuva lista Topeliuksen tuotantoa ku- vittaneista suomalaisista kuvittajista (liite), joka toimi suurena apuna kirjailijan laajan tuo- tannon ja sen suosion hahmottamisessa. Sisällytin listaan myös muutaman tuoreemman teoksen, sillä mielestäni ei pidä unohtaa Topeliuksen satujen merkitystä nykypäivän lap- sille.
3.1 Ensimmäisiä suomalaisia satukirjankuvituksia
Zachris Topeliusta voidaan nimittää suomalaisen sadun isäksi. Hänen teoksensa, vuonna 1847 julkaistu Sagor, johon hänen vaimonsa Emilie Topelius piirsi kuvitukset, oli ensimmäinen kokonaan suomalainen kuvitettu lastenkirja (Peedu, 1985, 6).
Nämä ensimmäiset suomalaiset satukirjankuvitukset, litografioina toteutetut Emilie To- peliuksen piirrokset (kuva 1), ovat myöhempiin suomalaisiin kuvituksiin verrattuna vielä melko vaatimattomia. Helena Peedu luonnehtii kirjassa Satujen saari (1985) Emilie To- peliuksen piirrostyyliä kömpelöksi, mutta ilmeikkääksi. Mielestäni kuvista ei välity kovin
5 paljoa tunnetta hahmojen pienuuden vuoksi, eivätkä ne ole asetelmiltaan erityisen mie- lenkiintoisia. Eniten minuun vetoaa ehkä niiden yksityiskohtaisuus, joka on paikoin run- sasta. Kyseiset Emilie Topeliuksen kuvitukset toimivat satukokoelmassa liitekuvina ja olivat kooltaan pieniä (Peedu, 1985, 7), eli kovin mahtipontista lähtölaukausta ei suoma- lainen satukirjankuvitus saanut osakseen.
Pian Emilie Topeliuksen jälkeen kehiin astui Berndt Abraham Godenhjelm (kuva 2), joka kuvitti Sagorin seuraavia osia (Sagor för barn II–IV) vuosina 1848–1852 (Peedu, 1985, 8). Godenhjelmin kuvitustyyli ei tässä esimerkissä poikkea kovin suuresti Emilie Tope- liuksen muutamaa vuotta aiemmin tekemistä kuvituksista. ”Kuvat tunnelmoivat ja näyt- tävät asetelman, mutta eivät kerro”, toteaa Peedu taiteilijan Sagor-tuotoksista summaten melko hyvin kyseisen teoksen luonteen (Peedu, 1985, 9). Piirrokseen on sisällytetty pal- jon hahmoja, jotka asettuvat kuvassa keskimmäisen hahmon ympärille. Kuvassa tapah- tuu paljon, eivätkä hahmot tunnu linkittyvän toisiinsa kerronnallisessa mielessä. Kuvan viesti jää katsojalle arvoitukseksi.
Sagorin I osasta tehtiin vuonna 1860 myös toinen painos, johon kuvituksen teki Ale- xandra Frosterus-Såltin (kuva 3), yksi Suomen ensimmäisistä naistaiteilijoista (Svenska litteratursällskapet i Finland, 2014). Kolmetoista vuotta aikaisemmin julkaistuun Sagoriin verrattuna Frosterus-Såltinin kuvitus on tyyliltään ilmavampi ja puhuttelevampi. Sadussa Kirkonkukko esiintynyt puupiirros on kuvattu perspektiivistä, joka korostaa tarinan kukon paikkaa ylhäällä kattojen päällä. Voitaneen siis sanoa kehitystä suomalaisessa satukir- jankuvituksessa tapahtuneen melko lyhyessä ajassa.
6
Kuva 1. Emilie Topeliuksen kivipiirroksina tehtyjä kuvituksia Sagoriin vuodelta 1847.
Kuva 2. Berndt Abraham Godenhjelmin kuvitus vuonna 1852 julkaistuun Sagorin neljänteen osaan.
7
Kuva 3. Kirkonkukko. Alexandra Frosterus-Såltinin puupiirros Sagorin vuonna 1860 painettuun versioon.
3.2 Kuvituksen kehitys Topeliuksen kirjojen sivuilla
Käyn tässä luvussa läpi kuvituksia suurin piirtein aikajärjestyksessä vanhimmasta viimei- simpään. Poikkeuksen tekee Albert Edelfeltin Rudolf Koivun rinnalle eksynyt teos, jonka halusin ottaa käsittelyyn vertailumielessä. Liitteistä löytyvässä kuvittajalistassa (liite) on esitetty Topeliusta kuvittaneet henkilöt aikajärjestyksessä teosten ilmestymisvuosien mukaan, mikä tarjoaa tarkemman käsityksen kuvitusten ilmestymisajankohdista. Pyrin tuomaan esille mahdollisimman monipuolisesti erilaisia kuvituksia, joita Topeliuksen te- oksiin on tehty muodostaakseni kattavan kuvan ajanjakson yleisimmistä piirteistä omaa työtäni päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan ajatellen.
Vielä 1800-luvulla kirjojen painatus oli Suomessa kehittymätöntä. Tämän vuoksi kirjan- kuvitukset tuotiin usein ulkomailta, yleensä Saksasta (Svenska litteratursällskapet i Fin- land, 2014). Painomenetelmien yleistyminen 1800-luvun loppupuolella alkoi kuitenkin sii- vittää suomalaisten teosten kasvua. Tulen käsittelemään ajan painotekniikoita vielä tar- kemmin luvussa 3.4.
Satukirjojen kuvittajat olivat usein myös taiteilijoita. Tunnetuimpia esimerkkejä lienee Al- bert Edelfelt, jonka työn jälkeä saattoi ihastella lähes kymmenkunnan Topeliuksen teok-
8 sen sivuilla 1870-luvulta 1900-luvulle. Taiteilijan kuuluisimpia aikaansaannoksia on maa- laus Kuningatar Blankasta (kuva 4), jonka pohjalta valmistui myöhemmin myös kuvitus Topeliuksen runoon Riennä ratsas rankka (Peedu, 1985, 10). Edelfeltin huomattavimmat kuvitukset koristivat pääosin Topeliuksen satujen taiteilijapainoksia, mutta hän kuvitti myös muita kertomuksia (Peedu, 1985, 13). Taiteilijan tunnetuimpia kuvituksia tarkastel- taessa voidaan tehdä selkeä ero aikaisemmin esitettyihin E. Topeliuksen, Godenhjelmin ja Frosterus-Såltinin kuvitustöihin. Edelfeltin kuvituksesta (kuva 5) heijastuu hänen tai- teilijataustansa – viittaahan kuva suoraan maalaukseen. Hänen jälkensä on viimeistel- lympää ja asetelma tarkkaan harkittu.
Edelfeltin kuvitustyyli ei tässä tapauksessa poikkea rajusti hänen maalauksestaan. Som- mittelu on käytännössä identtinen, mutta värisävyt melko erilaiset. Maalauksessa on luonnollisesti enemmän syvyyttä ja tunnelmaa, mutta pidän kuvitusta erittäin onnistu- neena sen tasaisten värisävyjen ja kauniin punertavien ja sinertävänvihreiden sävyjen kohtaamisen vuoksi. Kuvitus on menestyneesti yksinkertaistanut maalauksen viestiä. Maalaus taas on erittäin kaunis ja tunneyhteys naisen ja pojan välillä silminnähtävä, joten se on ansaitusti saavuttanut mittavan suosionsa ja arvostuksensa suomalaisten sil- missä.
Kuvat 4. ja 5. Albert Edelfeltin maalaukseen Kuningatar Blanka (1877, vas.) pohjautuva taiteilijan kuvitus Topeliuksen Riennä ratsas rankka-runoon(oik.).
9
Tämänkaltainen kuvitus, joka koostuu käytännössä kahdesta väristä (lämpimämmästä punertavasta ja kylmemmästä sinivihreästä), vetoaa omaan ilmaisuuni suuresti. Rajalli- nen, tarkkaan harkittu väripaletti on omiaan luomaan mystisen ja satumaisen tunnelman, sillä se jättää jotain arvailujen varaan – ikään kuin totuutta kaunistellen. Halusin rakentaa oman kuvitukseni päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan rajatun väripaletin pohjalta. Nykyään ei kovin usein joudu pohtimaan värien käytön rajoittamista painokustannusten kannalta, sillä painomenetelmät ovat kehittyneet melkoisesti sitten 1800-luvun (kappa- leessa 3.4 tarkennetaan painomenetelmien historiaa). Kaksivärisyys toimikin itselleni yh- tenä lähtökohtana päiväkodin kuvituksia suunnitellessani.
Kuvaustyyliltään huolettomampi Hanna Frosterus-Segerstråle viehättää katselijaa arki- silla ja suloisilla lapsihahmoillaan (kuva 6). Frosterus-Segerstrålen jälki on Edelfeltiin ver- rattuna kevyempää ja suurpiirteisempää. Hänen vaivattomaan ilmaisuunsa rinnastettuna Edelfeltin teokset ilmenevät visuaalisesti koreampina ja jäykempinä. Kummassakin tyy- lissä on oma viehätysvoimansa. Voisin kuvitella Frosterus-Segerstrålen kuvien vetoavan selkeydessään paremmin lapsiin, Edelfeltin taas aikuisiin. Käsittelen vielä lähemmin lap- sen ja kuvan suhdetta kuvitustyöni puitteissa kappaleessa 4.2.
Venny Soldan-Brofeldtin kuvitustyyli (kuva 7) muistuttaa arkisuudessaan hiukan Froste- rus-Segerstrålen ilmaisutapaa. Töiden aiheet ovat myös melko samanlaiset: mekkoihin puettuja, huivipäisiä tyttöjä ja eläimiä suomalaisessa peltomaisemassa. Kallistun itse kui- tenkin enemmän Soldan-Brofeldtin kuvituksen puoleen, sillä sen värimaailma on suppe- ampi ja aavistuksen kauempana todellisuudesta kuin Frosterus-Segerstrålen teoksen. Koen Frosterus-Segerstrålen tyylin hieman mieleen painumattomaksi, sillä teos tuntuu pyrkivän olemaan mahdollisimman realistinen niin maiseman kuin värimaailmansa puo- lesta, mikä jättää sen jokseenkin vaisuksi. Toisin sanoen kaipaisin sadun kuvitukseen persoonallisempaa lähestymistapaa, ilmeikkyyttä ja rohkeutta värien käytössä.
10
Kuva 6. Hanna Frosterus-Segerstrålen vesivärimaalaus Topeliuksen runoon Heinäniityllä.
Kuva 7. Venny Soldan-Brofeldtin (oletettavasti) kaksivärikuvitus Suvikylän Syyneen Topeliuk- sen Lukemisia lapsille-kirjan taiteilijapainoksesta.
11
Kuvat 8. ja 9. Albert Edelfeltin (vas.) ja Rudolf Koivun (oik.) kuvitusta Adalminan helmeen.
Rudolf Koivu tunnetaan yhtenä arvostetuimpana suomalaisena kuvittajana. Hän kuvitti myös useita Topeliuksen satukokoelmia, joita julkaistiin ensimmäisen kerran vuosina 1919–1924. Tavasta, jolla Koivu kuvaa maisemia, vaatteita ja rakennuksia kuvituksis- saan, huokuu usein kaipuu kaukaisiin maihin. Hänen otteessaan on paikoin sellaista vä- rikkyyttä ja mielikuvituksellisuutta, että aiemmat Frosterus-Segerstrålen ja Soldan-Bro- feldtin työt kalpenevat niiden rinnalla.
Koivun kuvitus Adalminan helmeen (kuva 9) ei mielestäni edusta aivan kuvittajan par- haimmistoa, mutta tarjoaa silti häikäisevän ja yksityiskohtaisen maiseman katsojalleen. Verrattuna Edelfeltin samaista tarinaa koskevaan kuvitukseen (kuva 8) Koivun ote on ilmavampi, mutta hahmot jäävät ilmeiltään vaisummiksi. Halusin rinnastaa kyseiset ku- vat, sillä koin niissä olevan paljon samankaltaisuuksia asetelman ja hahmojen asentojen suhteen. Molemmat kuvat myös ilmentävät runsautta ja värikylläisyyttä tavalla, joka tuo- hon aikaan oli kaukana suomalaisesta, arkisesta maalaismaisemasta.
Toisaalta suomalainen arkisuus oli läsnä Koivunkin kuvamaisemassa esimerkiksi hänen työssään Topeliuksen Kirkonkukko-satuun (kuva 10), jossa hänen otteensa on riisutumpi kuin aiemmin esitellyssä Adalminan helmen kuvituksessa. Kirkonkukko –teoksessa Koi- vun nimimerkin alla esiintyvä vuosiluku ”–18” kertoo työn olevan yksi hänen varhaisimpia
12 kuvituksiaan Topeliuksen satukokoelmiin. Ensimmäinen Koivun kuvittama Lukemisia lapsille ilmestyi vuonna 1919. Tästä meni vielä noin kymmenen vuotta ennen kuin Koivu alkoi tuottaa jälkeä, josta hänet nykypäivänä parhaiten tunnetaan (Rudolf Koivun ystävät ry, 2014). Kuviin astuivat dekoratiiviset elementit ja sommittelu painottui tasaisiin väripin- toihin (Rudolf Koivun ystävät ry, 2014).
Kuva 10. Rudolf Koivun kuvitusta Kirkonkukkoon.
Kuva 11. Martta Wendelinin kuvitus Vattumatoon Lukemisia lapsille-sarjan kolmannesta ni- teestä
13
Martta Wendelin tunnetaan muun muassa kuvituksistaan Kotiliesi-lehteen. Hänen töis- tään heijastuu usein kuva kodin keskiössä elävästä alistetusta naisihanteesta, kodin hengettärestä. Teoksissa korostuu arkisuus ja ”nuhteettomuus”, kuten Maria Laukka ar- tikkelissaan kuvailee. Laukka kuvaa samassa kirjoituksessaan Wendeliniä myös sadun- kuvittajana mystiikanvastaiseksi. (Laukka, 1993.) Wendelinin Topeliuksen satuun Vattu- mato tekemä kuvitus (kuva 11) ei kiistä Laukan väitteitä. Taiteilijan tyylissä korostuu su- lava, utuinen viivankäyttö, jonka teho tulee esiin kuvan taustan kasveissa ja maise- massa. Myös Wendelinin ihmishahmot ovat sulavalinjaisia ja paikoin eteerisiä asento- jensa ja ilmeidensä puolesta. Tästä utuisuudesta puuttuu kuitenkin sadulle tyypillinen salaperäisyys. Wendelin käsittelee aiheitaan sadunkuvaajana melko pinnallisesti, up- poamatta mielen vaiettuihin syvyyksiin. Hänen kuvitustyylinsä on mielestäni joka tapauk- sessa lumoava, juuri tuon utuisuuden ja eteerisyyden ansiosta.
Tutkiessani vanhempia, 1900-luvun alkupuolella päivänvalon nähneitä Topeliuksen sa- tukokoelmia havaitsin niiden kuvitusten olevan tyyliltään suhteellisen hajanaisia. Esimer- kiksi vuosilta 1906–1907 peräisin olevat taiteilijapainokset Lukemisia lapsille 1 ja 2 (tut- kimani painokset olivat näköispainoksia vuodelta 1982) sisältävät useiden suomalaisten ja ruotsalaisten taiteilijoiden tekemiä kuvituksia – jotkin sadut jopa kahden eri taiteilijan kuvituksia. Kuvitusten tyyli ja vielä useammin laatu vaihtelee suuresti kyseisissä teok- sissa. Mielestäni komeimmat kuvitukset näissä tapauksissa ovat Edelfeltin ja ruotsalai- sen Carl Larssonin käsialaa. Larssonia en kuitenkaan aio käsitellä tämän enempää, sillä opinnäytetyöni ydin on pureutua suomalaiseen satukuvitukseen.
Mainittuihin kirjoihin on koottu pääosin mustavalkoista kuvitusta. Useimmat kuvat ovat pienehköjä, vajaan puolen sivun kokoisia tai pienempiä, joita täydentävät suuret, sivun kokoiset piirrokset siellä täällä. Tyypillistä näille teoksille ovat suorakaiteen muotoiset, sivun levyiset kuvat, jollaiset toimivat esimerkiksi kertomusten aloituskuvina sivun ylä- laidassa (esimerkkinä Edelfeltin kuvitus Prinsessa Kultakutriin luvussa 4.1). Jotkin teos- ten pienemmät mustavalkoiset kuvat saattavat näyttäytyä katsojalle luonnosmaisina vii- vapiirustuksina, kun taas useimmat värikuvista ovat hyvinkin yksityiskohtaisia ja viimeis- teltyjä. Tyylieroista huolimatta kyseessä on kuitenkin taiteilijapainos, johon panoksensa ovat antaneet useat aikansa merkittävimmät suomalaiset ja ruotsalaiset taiteilijat, joten ei liene epäilystä, etteivätkö nämä kunnioitetun kirjailijan satukokoelmat olisi olleet suu- ressa suosiossa 1900-luvulla.
14
3.3 Aikakauden ja suomalaisuuden keskeiset piirteet kuvissa
Perustuen edellä käsiteltyihin kuvituksiin ja niiden tekijöihin luonnehtisin 1950-lukua edeltäviä suomalaisia kuvituksia perusluonteiltaan arkisiksi ja helposti lähestyttäviksi. Ne pyrkivät ilmaisemaan aiheensa suoraviivaisesti, juurikaan katsojaa haastamatta. Esimer- kiksi Frosterus-Segerstrålen ja Soldan-Brofeldtin kuvaustyylit heijastavat aikansa suo- malaista idylliä: pulleita, ahkeria maaseudun lapsia työntouhussa. Värejä on käytetty maanläheisesti, ikään kuin teokset pyrkisivät luomaan mahdollisimman todenpohjaisen kuvan suomalaisesta maisemasta. Räikeitä, valtavirrasta poikkeavia lähestymistapoja ei juuri ole havaittavissa tuolta ajanjaksolta. Se, kuinka paljon Topeliuksen sadut olisivat tuolloin antaneet periksi radikaalimmalle kuvaustavalle, on tulkinnanvaraista. Topeliuk- sen saduista heijastuu kristillisyys ja kunnioitus Suomen luontoa kohtaan, joten arkisen maanläheinen kuvailmaisu on oletettavasti vastannut teosten luonnetta parhaiten.
Edelfelt suosi historiallista kuvaustyyliä; hänen hahmonsa muistuttavat kaukaisia prin- sessoja ja ritareita, mikä toi kotimaiseen kuvitustaiteeseen uutta maustetta (Peedu, 1985, 10). Taiteilijan ilmaisuun vaikutti todennäköisesti hänen ulkomailla, pääosin Rans- kassa viettämänsä vuodet, joiden aikana hän perehtyi historiamaalaukseen ja realismiin (Reitala, 1997). Mielestäni Edelfelt lisäsi tarkkuudellaan ja kauniin maalauksellisella ot- teellaan suomalaiseen kuvitustaiteeseen ripauksen särmää ja tyylikkyyttä.
Koivun työt toivat onnistuneesti itämaisuutta suomalaiseen kuvailmaisuun. Hänen värien käyttönsä on paikoin suorastaan lumoavaa – etenkin näiden itämaisuutta henkivien ku- vitusten yhteydessä, joiden eksotiikkaa hänen usein käyttämänsä sinisen ja voimakkaan punaisen yhdistelmä vielä ennestään lisää. Hänen työnsä Topeliuksen satukokoelmiin edustavat kuitenkin useimmiten arkisempaa Koivua, jolle tyypillistä on kiltinnäköiset (jois- sain tapauksissa jopa hieman persoonattomat) lapsihahmot. Mielestäni Koivun Topeliuk- sen satuihin tekemät kuvitukset jäävät askelen päähän hänen parhaimmistostaan.
Vasta 1950-luku toi tullessaan modernimman otteen kuvittamiseen muun muassa Tove Janssonin muodossa. Hänen kuvakirjansa Kuinkas sitten kävikään ja Kuka lohduttaisi Nyytiä? (kuva 12) antoivat lähtölaukauksen uudenlaiselle näkökulmalle satukirjatai- teessa (Laukka, 1989, 18). Aikaisempiin suomalaisiin kuvituksiin verrattuna hahmot ja maisemat kuvattiin hänen töissään surrealistisemmin; värien käyttö oli aiempaa roh- keampaa ja mielikuvituksellisempaa ja hahmot tyylitellympiä.
15
Kuva 12. Tove Janssonin värikästä kuvailmaisua kirjan Kuka lohduttaisi Nyytiä kannessa.
Omiin kuvituksiini päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmaan pyrin hakemaan viitteitä perinteisestä suomalaisesta kuvamaisemasta, ajasta ennen Janssonin tyylisen moder- nin kuvitussuunnan vallankumousta. Vedin rajan juuri tähän kohtaan, sillä siinä tapahtui mielestäni hyvin selkeä käänne kotimaisessa kuvituksessa. Historiallisesta näkökul- masta tarkasteltuna Suomi oli juuri toipunut sodista ja kiinnostus kuvakirjoihin lähti pit- kästä aikaa taas nousuun, mikä loi mahdollisuuksia uudenlaiselle lastenkirjallisuudelle ja kuvailmaisulle (Wikipedia, 2014a).
3.4 Kuvasta paperille – yleisimpiä painomenetelmiä Topeliuksen kulta-aikana
Saadakseni paremman käsityksen kuvittajan työstä ennen tulostimien ja digitaalisuuden aikakautta tutustuin lyhyesti tuona aikana käytössä olleisiin yleisimpiin painomenetel- miin. Käyn painomenetelmiä läpi melko yleistävästä näkökulmasta, sen tarkemmin pu- reutumatta yksityiskohtiin. Menetelmät, esimerkiksi litografia, kehittyivät vaihe vaiheelta pitkien aikojen saatossa, joten niihin perehtyminen tarkemmin veisi hieman liikaa aikaa
16 tämän opinnäytetyön kannalta. Pyrin siis esittämään aiheesta lähinnä lyhyen tiivistelmän joitakin esimerkkejä Topeliuksen satukuvituksista esiin nostaen.
Alexandra Frosterus-Såltinin vuonna 1860 julkaistuun Sagorin ensimmäiseen osaan te- kemä kuvitus oli toteutettu puupiirroksena. Puupiirrostekniikka on yksi vanhimpia kuvan- jäljennöstapoja. Siinä kuva kaiverretaan puulevylle, ja vedostuksessa väri levittyy kaiver- tamattomalle, eli koholla olevalle alueelle; kyseessä on siis kohopainomenetelmä (Suo- men Taidegraafikot, 2014). Oman kokemukseni perusteella menetelmä on työläs ja hi- das, mutta tarkka ja perusteellinen piirtäjä saa sillä aikaan näyttävää jälkeä. Japanilaiset puupiirrokset 1600–1800-luvuilta edustavat mielestäni tekniikan aatelia.
Emilie Topeliuksen käsialaa olevat ensimmäiset suomalaiset satukirjankuvitukset oli to- teutettu kivipiirroksina eli litografioina. Litografia rantautui Suomeen 1830-luvulla Ruotsin kautta, mikä tapahtui suhteellisen nopeasti ottaen huomioon menetelmän syntymisen 1700-luvun lopulla Saksassa (Karjalainen ym. 1984, 14). Kivipainotekniikka vastasi 1800-luvulla teollisen vallankumouksen tarpeisiin mahdollistaessaan moniväristen ku- vien helpomman ja kätevämmän painamisen verrattuna vanhempaan perua olevaan ko- hopainoon (Karjalainen ym. 1984, 9).
Menetelmää käytettäessä kuva piirretään suoraan painolaatalle eli hiotulle ja käsitellylle kivelle (tai vaihtoehtoisesti metallilevylle) esimerkiksi rasvaliidulla tai –tussilla. Tekniikka mahdollistaa myös muiden piirrosvälineiden käytön, sillä se perustuu painolaatan pinnan rasvoittamiselle. Tämän ominaisuuden ansiosta litografialla voidaan tuottaa hyvin mo- nenlaista jälkeä tarkasta viivapiirroksesta hentoon, vesivärimäiseen pintaan. Koska lito- grafiassa painava ja painamaton pinta ovat samalla tasolla, on kyse laakapainomenetel- mästä. (Karjalainen ym. 1984, 16, 28.)
Yleisin käytetty painomenetelmä nykypäivänä on offset. Offset on litografian tavoin laa- kapainomenetelmä, joka perustuu edeltäjänsä tavoin rasvan ja veden toisiaan hylkivälle ominaisuudelle (Meggs, 1998, 146). Valokuvauksen yleistyminen toi Suomeen 1890-lu- vulla kemigrafian, jossa kuvalaattojen valmistuksessa käytettiin happoja (Mattila, 2012). Kemigrafiassa kuvan piirtäminen korvattiin rasteritekniikalla (Wikipedia, 2014b). Offset syrjäytti nopeudellaan lopulta kivipainon (Mattila, 2012).
17
Vielä 1990-luvulle asti oli tyypillistä painaa kuvia kahdella värillä. Vasta digipainoteknii- kan yleistyminen mahdollisti moniväristen kuvien halvemman tuotannon. Taitavasti teh- dyissä kaksivärikuvissa tosin saattoi näyttää olevan enemmän sävyjä kuin kahdella vä- rillä luulisi olevan mahdollista saavuttaa.
4 Varhaiskasvatussuunnitelman kuvitusprosessi
Siirryn tässä luvussa käsittelemään konkreettisemmin kuvitus- ja taittotyötäni päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Tarkastelen myös työni yhteydessä eteen tulleita kysymyksiä muun muassa lapsen tavasta tulkita kuvaa. Tärkeimpänä asiana ku- vitustyöni suhteen pidin historian näkymistä piirtojäljessäni, mutta halusin myös kaapata Topeliuksen saduista huokuvan arvostuksen lapsen maailmaa ja luontoa kohtaan kes- keiseksi osaksi kuvieni identiteettiä.
4.1 Esikuvat ja inspiraatio
1900-luvulla lastenkirjat saattoivat sisältää sekä mustavalkoisia että värillisiä kuvia. Syynä tähän oli värikuvien painatuksen kalleus. Hyvänä esimerkkinä toimii tanskalais- syntyisen Alf Danningin kuvittama Pikku Lauri ja muita satuja (1952). Maalauksellisiin värikuviin (kuva 13) tuovat teoksessa vastapainoa kauniit mustavalkoiset kuvitukset (kuva 14). Myös kuvien koko vaihtelee suuresti kyseisessä satukokoelmassa. Värikuvat ovat teoksessa poikkeuksetta sivun kokoisia, mutta mustavalkoiset piirrokset vaihtelevat sivun peittävistä pieniin vinjettimäisiin kuviin. Ihastuin tähän Danningin taidonnäyttee- seen läpikotaisesti, joten päätin toteuttaa osan päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman kuvista mustavalkoisina. Värikuviin verrattuna Danningin mustavalkoisissa kuvituksissa on herkullisesti hyödynnetty erilaisia tekstuureita.
Edelfeltin tyylissä taas puhuttelee hahmojen ilmeikkyys ja yksityiskohtaisuus. Hän kuvaa erityisen taitavasti vanhempia ihmisiä, joiden kasvoihin hän onnistuu juonteita ja poimuja hyväksi käyttämällä vangitsemaan rutkasti persoonallisuutta. Hänen Prinsessa Kultakut- riin tekemänsä mustavalkokuva (kuva 15) kiteyttää kursailemattomuudessaan mielestäni onnistuneesti tarinan pahansisuisen jättiläisten kuninkaan, Bom-Balin, olemuksen.
18
Kuvitustyössäni yhtenä tärkeimmistä esikuvistani pidin Martta Wendelinin lapsihahmoja. Hänen kuvituksestaan kertomukseen Aallottaren jäljet (kuva 16) piirtyy herkkyyttä ja eteerisyyttä hahmojen ilmeistä ja asennoista. Teknisesti hänen tyylinsä viehättää myös pehmeydellään ja pelkistetyllä olemuksellaan. Kuvituksiini päiväkodin varhaiskasvatus- suunnitelmaan otin mallia Wendelinin tavasta piirtää lapsia, etenkin kasvoja, sillä hän kuvaa ihmishahmoja mielestäni erittäin kauniisti. Henkilökohtaiset kuvitustyöni harvem- min käsittävät lapsihahmoja, joten minun oli aluksi vaikeaa hahmottaa, miten kuvaisin esimerkiksi sadussa Vattumato esiintyviä tyttöjä.
Kuvat 13. ja 14. Danningin taidonnäytteitä kirjasta Pikku Lauri ja muita satuja.
19
Kuva 15. Albert Edelfeltin mustavalkoista kuvitusta satuun Prinsessa Kultakutri.
Kuva 16. Martta Wendelinin kuvitus tarinaan Aallottaren jäljet.
20
4.2 Miten lapsi tulkitsee kuvaa?
Päiväkoti-ikäisen lapsen ja aikuisen suhde kuvaan on melko erilainen. Oma kuvitustyöni on kohdistettu molemmille ikäryhmille, joten kuvien suunnittelussa oli tärkeää ottaa huo- mioon niiden puhuttelevuus kummastakin näkökulmasta.
Anja Hatva puhuu kirjassaan Kuvittaminen eri-ikäisten lasten kyvyistä tulkita kuvia ja määrittää niiden mielenkiintoisuutta. Hatvan mukaan kontrasti, sommittelu ja tyyli eivät lapsilla nouse niin tärkeään asemaan kuin aikuisilla, sillä lapsen kokeminen sisältää enemmän vertailua todelliseen maailmaan. Lapsi pyrkii hänen mukaansa muodosta- maan asioista kokonaiskäsityksiä, eikä arvottaminen pohjaudu ensisijaisesti esteettisyy- teen. (Hatva, 1993, 122.)
Topeliuksen taiteilijapainoksissa esimerkiksi Edelfeltin kuvitukset (kuvat 5 ja 8) ovat mie- lestäni hyvin esteettisiä ja yksityiskohtaisia. Tyylillisesti ne kuvaavat aihettaan suhteelli- sen realistisesti, sillä niiden ihmishahmot ja ympäristö noudattavat ”todellisen maailman” mittasuhteita. Hatva tulkitsee esteettisen kokemuksen perustuvan katsojan maailman- kuvaan, jolloin aikuiseen verrattuna lapsen maailmankuva on vielä rajallinen. Kokemus siis osaltaan määrittää, miten kukin kuvaa tulkitsee. Tämän ajatuksen pohjalta voisi ku- vitella Edelfeltin ”todenmukaisen” kuvitustyylin purevan myös lapsiin.
Näiden tietojen pohjalta lähdin rakentamaan kuvitusta, joka noudattaisi jollain tasolla to- dellista maailmaa mittasuhteiltaan, ja joka yksityiskohtaisuudessaan vetoaisi niin aikui- siin kuin lapsiin. En väitä, etteikö lapsiin vetoaisi yhtä lailla epärealistisempi tai yksinker- taisempi kuvitustyyli, sillä myös epärealistisuudessa on mukana jonkin verran realisti- suutta ja todellista maailmaa – muutoin siihen olisi käytännössä mahdotonta saada tart- tumapintaa. Hatvan huomioita mukaillen realistisemmasta lähestymistavasta tuskin on haittaa, kunhan kuva pysyy esteettisesti miellyttävänä ja aiheeltaan helposti lähestyttä- vänä.
Tietynlainen realistisuus on ollut yksi yhdistävä tekijä aiemmin käsittelemissäni kuvitus- esimerkeissä. Realistisuudella tarkoitan tässä yhteydessä kuvittajien tapaa kuvata hen- kilöhahmoja ja maisemia siten, että ne jättävät melko vähän tulkinnan varaan. Verratta- essa esimerkiksi Tove Janssonin värikylläistä, surrealismia henkivää kuvitustuotantoa käsittelemiini esimerkkeihin voidaan huomata selkeä ero niiden maailmojen välillä.
21
Hatva tuo kirjassaan myös esille Katajan tutkimuksen vuodelta 1989, jonka mukaan vä- rikuvat kiinnostavat lapsia eniten. Värillisyyden on hänen mukaansa todettu olevan yh- teydessä esteettisyyden kokemuksiin aikuisillakin. Myös kuvien monimutkaisuus kiehtoi enemmän mitä vanhemmasta lapsesta oli kyse. (Hatva, 1993, 123.) Halusin sisällyttää kuvitustyöhöni sekä mustavalkoisia että värillisiä kuvia, sillä koin mustavalkoisuuden olennaisena osana niin kuvituksen historiaa kuin Topeliuksen vanhoja satukokoelmiakin. Lapsille värillisyys tuntuu kuitenkin olevan tärkeää visuaalisen kokemuksen kannalta, jo- ten halusin toteuttaa kullekin päiväkotiryhmälle oman värikuvansa, joka esiintyy osana lasten arkea.
4.3 Kuvitustekniikka aikansa ilmaisukeinona
Olen jo edeltävissä luvuissa tuonut useasti esille, millaisin tyylikeinoin lähdin kuvitustyö- täni lähestymään saavuttaakseni historiallisen vaikutelman. Olen käsitellyt niin värejä ja niiden puutetta kuin painotekniikoiden aiheuttamia rajoitteita sekä ilmiantanut tarkoituk- seni pidättäytyä digitaalisista apuvälineistä. Teen nykyään lähes kaikki kuvani kokonaan tai osittain tietokoneella, joten en pitänyt itsestään selvyytenä jonkin tietyn perinteisen väritystekniikan valitsemista. Käytännössä en ole juurtunut mihinkään väritystapaan, ja siksi ajatuksistani ei automaattisesti kummunnut vastausta tekniikkakysymykseen.
Rudolf Koivu tunnetaan poikkeuksellisen taitavasta vesiväritekniikastaan, jota hän tuotti melko vaatimattomilla, lähinnä lapsille tarkoitetuilla välineillä (Rämö, 2013). Erityisen ihastuttaviksi koen hänen koristeellisen orientaaliset, punasiniset työnsä, joiden tasolle hänen Topeliuksen teoksiin tekemänsä tuotanto ei valitettavasti yllä. Koivusta inspiroitu- neena päätinkin laittaa vesiväritekniikan testiin selvittääkseni, oliko minusta luomaan yhtä taianomaisen syviä sävyjä huokeilla värinapeillani.
22
Kuva 17. Vesiväri- ja guassikokeilu Vattumato-satuun.
Ensimmäinen värikuvahahmotelmani Topeliuksen Vattumato-satuun (kuva 17) keskittyi täysin punaisen, sinisen ja mustan kontrastiin. Rudolf Koivu oli erittäin etevä saamaan aikaan laajoja, tasaisia väripintoja. Koivusta inspiroituneena yritin luoda mahdollisimman tasaisia pintoja väreillä, mutta tässä yhteydessä tasavärisyys ei mielestäni toiminut. En myöskään pidä siitä, miten luonnoksessa punainen, guasseilla maalattu väri, toistuu pa- perilla epätasaisesti ja sameasti. Tekniikan puolesta aloin kallistua vesivärien puoleen ainakin punaisen värin osalta.
23
Kuva 18. Vesivärein ja tussein toteutettu valmis kuvitus Vattumato-satuun.
Valmiin kuvituksen (kuva 18) toteutin vesiväreillä ja tusseilla. Lähtökohtana suunnitte- lussa toimi kaksivärisyys. Käytin kuvaa tehdessäni pääasiassa sinistä ja punaista väriä, mutta mursin sävyjä muilla väreillä saadakseni väreistä syvempiä. Jyrkällä mustalla vä- rillä pyrin elävöittämään kuvaa ja lisäämään kontrastia. Tämän värikuvituksen on tarkoi- tus tulla toimimaan sekä varhaiskasvatussuunnitelman sivuilla että päiväkodin ryhmän Vattumadot nimitaulussa. Pyrin kuvaa suunnitellessani ilmentämään edellisissä luvuissa käsittelemiäni historiallisia tyylejä, kuten kaksivärisyyttä mahdollisimman tarkasti. Useim- mat Topeliuksen satuihin tehdyt kuvitukset ovat kuitenkin melko ”haaleita” väreiltään, joten halusin nykyaikaistaa kuvitusta tekemällä väreistä kirkkaampia.
24
Kuva 19. Valmis mustavalkoinen kuvitus Vattumatoon.
Mustavalkoisten kuvien osalta päädyin tussitekniikkaan. Alf Danning on mielestäni on- nistunut vaivattoman oloisesti synnyttämään tekstuuria kuvitukseensa Topeliuksen sa- tuun Vattumato (kuva 13). Albert Edelfeltin työssä (kuva 15) on taas hyödynnetty tasai- sen harmaata pintaa, mikä tuntuu vieraalta omalle lähestymistavalleni kuvittajana. Tar- koitukseni oli tehdä mustavalkoisista kuvistani mahdollisimman yksityiskohtaisia ja kont- rastia korostavia. Ihastuin Danningin työssä myös siihen, kuinka negatiivista tilaa on käy- tetty hyödyksi esimerkiksi tyttöjä piirrettäessä. Pyrin omassa mustavalkokuvituksessani (kuva 19) hyödyntämään negatiivista tilaa vadelmia ja matoa kuvatessani.
4.4 Topeliuksen henkilöhahmot
Saduissaan Topelius kuvaa lapset usein urheina, tomerina, ahkerina ja omatoimisina. Lapsen maailmasta hän maalaa tarunhohteisen ja seikkailuntäyteisen, mutta tasapainot- taa kokonaisuutta arjen niukkuuksilla ja epäonnistumisilla. Tarinan lopussa lapsi yleensä palkitaan uutteruudestaan ja yrityksistään: hän pääsee kouluun ja menestyy elämäs- sään, vaikka onkin yleensä lähtöisin köyhistä oloista. Suomen luonnon arvostus korostuu satujen henkilöhahmoissa, jotka esiintyvät erinäisinä metsänhenkinä, keijukaisina tai maahisina. Myös muinaismytologisilla hahmoilla on paikkansa Topeliuksen saduissa, vaikka kristinusko esiintyykin korostetusti tarinoissa.
25
Kuvittamistani saduista Metsäkarhussa, Vattumadossa ja Nuutti pillipiiparissa edellä mainittu kaava toistuu melko järjestelmällisesti. Halusin kuvissani korostaa luontoa ja sen merkitystä. Myös päiväkoti Sakarinmäessä, jolle tätä projektia teen, pyritään opetta- maan lapsille luonnon tärkeyttä muun muassa säännöllisillä metsäretkillä.
4.5 Varhaiskasvatussuunnitelma ja kuvitus
Pyrin tuomaan päiväkoti Sakarinmäen varhaiskasvatussuunnitelman taittoon vanhan ajan satukirjamaisuutta, sillä Topeliuksen sadut ja hänen asemansa historiallisena hen- kilönä ovat tärkeä osa päiväkodin identiteettiä. Halusin myös tehdä taitosta valtavirrasta poikkeavan ja kiinnostavan lukijalleen.
Vanhoissa Topeliuksen taiteilijapainoksissa (vuosilta 1906–1907), joita esimerkiksi Al- bert Edelfelt ja Venny Soldan-Brofeldt kuvittivat, on teksti ladottu kahteen tasapalstaan sivukohtaisesti. Tekstin ulkopuolelle, sivujen reunoille, on jätetty tyhjää tilaa, ja ohut teks- tilaatikko kehystää tekstipalstoja ja kuvia.
Sakarinmäen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman taitossa tuli teknisesti huomioida se, että taittoa täytyy voida tulostaa. Sivukoon tuli siis olla A4, eikä mitään sivujen reu- nojen yli meneviä elementtejä voinut taittoon sisällyttää. Sivunumeroinnin osalta taas oli huomioitava, että sivut nidotaan yhteen, joten niiden tuli olla samalla puolella jokaista sivua. Lopulliset kuvat toteutin sillä periaatteella, että niiden muoto istuisi osaksi taittoa sellaisenaan. Useissa tutkimissani 1930-luvulta peräisin olevissa Topeliuksen Lukemisia lapsille –kirjoissa on käytetty muodoltaan pyöreitä kuvia. Otin oman kuvitustyöni lähtö- kohdaksi pyöreän muodon tämän innoittamana. Pyöreä muoto on myös epätavallisuu- dessaan mielenkiintoinen ja lisää täten sadun vaikutelmaa taittoon.
Halusin elävöittää taittoa, joten korostin joitain elementtejä, kuten anfangia ja sivunume- roita punaisella värillä (kuva 20). Pyrin lisäämään vanhan ajan satukirjamaista vaikutel- maa typografialla. Valitsin kirjaintyypiksi Baskervillen, sillä se oli olemassa jo Topeliuk- sen aikana ja tukee ”vanhahtavan” muotoilunsa ansiosta historiallisuutta taitossa.
26
Varhaiskasvatussuunnitelman johdannossa puhutaan luonnon tärkeydestä päiväkodin arjessa. Vattumatoon tekemälläni kuvituksella pyrin korostamaan luontoa ja lapsen ute- liasta suhtautumista siihen. Tarkoitukseni oli linkittää kuva osaksi tekstiä. Näin kuva ei jää irralliseksi, vaan kulkee käsi kädessä varhaiskasvatussuunnitelman tekstin kanssa.
27
Kuva 20. Esimerkkisivu Sakarinmäen päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelman taitosta.
Yhteistyö päiväkoti Sakarinmäen kanssa sujui alusta asti ilman ongelmia. Tämä opin- näytetyö lähti alun perin liikkeelle jo vuosi ennen valmistumistaan, kun aloitin sopivan aiheen etsimisen. Päiväkodista otettiin ensin yhteyttä Metropoliaan, minkä kautta sain asiasta tietää. Kiinnostuin satuihin liittyvästä kuvituksesta aiheena, joten otin nopeasti yhteyttä päiväkotiin.
Päiväkodin johtajan kanssa olin yhteydessä sähköpostitse ympäri vuoden. Kävin kah- teen otteeseen myös tapaamassa häntä, sekä päiväkodin ohjaajia. Tärkeimmiksi asioiksi päiväkodin opettajat kokivat historiallisten piirteiden ilmentämisen kuvituksissa, sekä kä- sintehdyn jäljen näkymisen.
Työn kuvitus- ja taitto-osuuden kanssa tuli kuitenkin kiire, sillä en ollut varannut tarpeeksi aikaa kuvien tekoon. Lisäksi päiväkoti halusi vielä viime hetkellä tehdä muutoksia var- haiskasvatussuunnitelmaan, joten en ajoissa päässyt taittamaan valmista tekstiä.
5 Johtopäätökset ja yhteenveto
Sain alun alkaen melko vapaat kädet kuvitusten ja varhaiskasvatussuunnitelman taiton suhteen. Alun perin päiväkodin oli tarkoitus painattaa valmis varhaiskasvatussuunni- telma painotalossa, mutta budjetti ei mahdollistanut sen toteuttamista. Olisin ollut halu- kas käymään opinnäytetyössäni läpi myös nykyajan painamiseen liittyviä asioita käytän- nön esimerkin kautta, mutta sitä ei ollut mahdollista toteuttaa. Jouduin siis taittoa suun- nitellessani miettimään, miten teksti ja kuvat asettuvat parhaiten luettavuuden kannalta, kun sivuja nidotaan yhteen.
Kuvitusten suhteen ongelmakohdaksi muodostui suomalaisuuden ilmentäminen kuvitus- jäljessä. Omassa kuvitustyylissäni viljelen paljon itämaisia piirteitä, sekä suuria kontras- teja, mikä ei ole kovin ominaista vanhan ajan suomalaiselle kuvitustyylille – etenkään Topeliuksen satujen yhteydessä. Koin joutuvani luopumaan jostain itselleni olennaisesta ja luontaisesta, mikä teki kuvitusurakkaan tarttumisesta vaikeampaa kuin olisin uskonut. Toisaalta vanhoille kuville tyypillinen kaksivärisyys taas inspiroi ja antoi ideoita kuvitusten tekoon. Kuviini olisin toivonut enemmän yksityiskohtaisuutta ja huolitellumpaa jälkeä, mutta kiireen takia en ehtinyt viimeistellä niitä haluamallani tavalla.
28
Vesiväri tuotti tekniikkana aluksi ongelmia, sillä en nykyään juuri käytä vesivärejä kuvieni värityksessä. Olen kuitenkin tyytyväinen aikaan saamiini väreihin, etenkin punainen väri toistuu kuvituksessani mielestäni vahvasti.
Perehtyminen suomalaisten kuvittajien ja Zachris Topeliuksen sadun maailmaan on ollut erittäin antoisaa. Kuvani suomalaisen kuvituksen historian vaiheista sekä kuvitusten te- koon liittyvistä teknisistä kysymyksistä on selkeytynyt huomattavasti tämän opinnäyte- työn varjolla.
29
Lähteet
Hatva, Anja (1993) Kuvittaminen. Helsinki: Rakennustieto Oy.
Karjalainen, Juho (1984) Kivipiirros/litografia. Jyväskylä: Luova Grafiikka ry.
Klinge, Matti 1997. Topelius, Zachris (1818–1898). Biografiakeskus
Laukka, Maria (1989) Tove Jansson. Kanerva, A., Lange, K., Laukka, M. (toim.). Mieli- kuvia: suomalaisia lastenkirjankuvittajia/Images: Finnish illustrators of children’s books. Porvoo: Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti.
Laukka, Maria 1993. Martta Wendelin oli ihanteiden vahvistaja ja taitava pelkistäjä. Hel- singin Sanomat < http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353053328579> (luettu 20.11.2014).
Meggs, Philip B. (1998) A History of Graphic Design. Yhdysvallat: John Wiley & Sons Inc.
Mattila, Pentti 2012. Kirjapainoalan historiaa. Uusi Suomi
Peedu, Helena (1985) Suomalaisen lastenkirjankuvituksen varhaisvaiheita 1847–1882. Laukka, Maria (toim.). Satujen saari: Suomalaista lastenkirjataidetta 1847–1960. Tam- pere: Pekka Hakanen Ky.
Reitala, Aimo 1997. Edelfelt, Albert (1854–1905). Bibliografiakeskus
Rudolf Koivun ystävät ry. Kuvittaja
Rämö, Marjo 5.12.2013. Rudolf Koivu ei pitänyt kuvitustyötään taiteena. Uusimaa
30
Suomen Taidegraafikot Ry. Puupiirros
Svenska litteratursällskapet i Finland. Lastenkirjallisuus. [Zacharias Topelius Skrifter]
Wikipedia 2014a. Kuvakirja
Wikipedia 2014b. Offset printing
Kuvalähteet
1 Topelius, Emilie. Saatavuus:
2 Godenhjelm, Berndt Abraham. Laukka ym. (1985) Satujen saari: suomalaista las- tenkirjataidetta 1847–1960. Tampere: Pekka Hakanen Ky.
3 Frosterus-Såltin, Alexandra. Saatavuus:
4 Edelfelt, Albert. 1877. Saatavuus:
5 Edelfelt, Albert. Topelius, Z. (1930) Lukemisia lapsille: seitsemäs kirja, suoma- laisten ja ruotsalaisten taiteilijain kuvittama painos. Porvoo, WSOY.
6 Frosterus-Segerstråle, Hanna. Saatavuus:
7 Soldan-Brofeldt, Venny. Topelius, Z. (1982) Lukemisia lapsille 2 (vuosina 1906– 1907 ilmestyneen kaksiosaisen laitoksen toisen osan näköispainos). Porvoo, WSOY.
8 Edelfelt, Albert. Saatavuus:
9 Koivu, Rudolf. Jaatinen, Sanna (1992) Rudolf Koivun satuja ja tarinoita: Topelius, Z., Adalmiinan helmi. Porvoo, WSOY.
10 Koivu, Rudolf. Topelius, Z. (1931) Z. Topeliuksen kootut teokset IX: Lukemisia lapsille, niteet I–IV. Porvoo, WSOY.
31
11 Wendelin, Martta. (1955) Lukemisia lapsille III. Porvoo, WSOY.
12 Jansson, Tove. Saatavuus:
13 Danning, Alf. Topelius, Z. (1952) Pikku Lauri ja muita satuja. Helsinki, Kustan- tamo Kuvataide.
14 Danning, Alf. Topelius, Z. (1952) Pikku Lauri ja muita satuja. Helsinki, Kustan- tamo Kuvataide.
15 Edelfelt, Albert. Topelius, Z. (1982) Lukemisia lapsille 1 (vuosina 1906–1907 il- mestyneen kaksiosaisen laitoksen ensimmäisen osan näköispainos). Porvoo, WSOY.
16 Wendelin, Martta. Topelius Z. (1955) Lukemisia lapsille III. Porvoo, WSOY.
Liite 1 1 (3)
Topeliusta kuvittaneita suomalaisia aikajärjestyksessä 1847–1952
1800-luku:
Emilie Topelius (1847) - Topelius, Z.: Sagor för barn I. A.W. Gröndahl 1847 - Z. Topeliuksen satujen kuvituksia EOS-lehteen vuosina 1854–66 (oletettavasti)
Berndt Abraham Godenhjelm (1848–1866) - Topelius, Z.: Sagor för barn II 1848, III 1849, IV 1852. Wasenius - EOS-lehti 1854–1866
Robert Wilhelm Ekman (1854–1866) - EOS-lehti 1854–1866
Alexandra Frosterus-Såltin (1860–1882) - Topelius, Z.: Sagor I, 2. painos. Wasenius 1860 - Topelius, Z.: Läsning för barn. 4. boken. Lekar, visor och sagor. Edlund 1871 - Topelius, Z.: Barnens sommar på landet. Edlund 1878 & 1879 - Topelius, Z.: Lasten kesäinen elämä. Edlund 1882
Albert Edelfelt (1871–1907) - Topelius, Z.: Läsning för barn. Fjerde boken. G.W. Edlund 1871 - Topelius, Z.: En resa i Finland. G.W. Edlund 1873 - Topelius, Z.: Läsning för barn. 5. Boken: Sagor, visor och lekar. 1880 + August Malmström - Topelius, Z.: De gamlas kadrill på de ungas bröllop. Jul-rosor. Skandinavisk julklapp 1888 - Topelius, Z.: Välskärin kertomuksia I. WS 1896 - Topelius, Z.: Fältskärens berättelser. Bonniers, Stockholm 1899 + Carl Larsson - Topelius, Z.: Läsning för barn I-VIII. Taiteilijapainos. Bonniers, Stockholm 1901– 03. (osuus) - Topelius, Z.: Läsning för barn. Hagelstam 1901–03. (osuus) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille. Taiteilijapainos. WS 1904–07. (osuus)
Hanna Frosterus-Segerstråle (1895) - Topelius, Z.: Annas sommar. WS 1895 - Topelius, Z.: Annan kesä. WS 1895
Alex Federley (1897–1899) - Topelius, Z.: Barnen och julgranen. Julhelsning 1897 (lehtikuvitus) - Topelius, Z.: Ädel sådd. 1899 - Topelius, Z.: Jaloa kylvöä. WS 1899
Liite 1 2 (3)
Venny Soldan-Brofeldt (1898–1907) - Topelius, Z.: Lehtisiä mietekirjastani. (blad ur min tänkebok.) WS 1898 - Topelius, Z.: Läsning för barn. Taiteilijapainos. Hagelstam 1901–03 (osuus) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille. Taiteilijapainos. WS 1904–07 (osuus)
1900-luku:
Albert Gebhard (1901–1907) - Topelius, Z.: Läsning för barn. Taiteilijapainos. Hagelstam 1901–03 (osuus) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille. Taiteilijapainos. WS 1904–07 (osuus)
Eero Järnefelt (1901–1907) - Topelius, Z.: Läsning för barn. Taiteilijapainos. Hagelstam 1901–03 (osuus) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille. Taiteilijapainos. WS 1904–07 (osuus)
Väinö Blomstedt (1901–1907) - Topelius, Z.: Läsning för barn. Taiteilijapainos. Hagelstam 1901–03 (osuus) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille. Taiteilijapainos. WS 1904–07 (osuus)
Rudolf Koivu (1919–1924) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille I. WS 1919 - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille II. WS 1921 - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille IV. WS 1924
Alexander Paischeff - Topelius, Z.: Koivu ja tähti. Kuvataide (julkaisuvuosi ei tiedossa)
Martta Wendelin (1931) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille I–IV. WS 1931 + Rudolf Koivu - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille VI. 5. painos. WS 1931 - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille VIII. 5. painos. WS 1931
Maija-Liisa Austi (1931) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille V. WS 1931
Unto Kaipainen (1931) - Topelius, Z.: Lukemisia lapsille VII. 5. painos. WS 1931
Gunnel Wahlfors (1942) - Topelius, Z.: Pikku Lassi. WS 1942
Liite 1 3 (3)
Eeli Jaatinen (1944) - Topelius, Z.: Sampo Lappalainen. WS 1944
Alf Danning (1944–1952) - Topelius, Z.: Maamme kirja. Vanha kuvitus koottu ja yhtenäistetty 1944 - Topelius, Z.: Lasse liten och andra sagor. Lindquist 1949 - Topelius, Z.: Pikku Lauri ja muita satuja. Kuvataide 1952
Kuvittajaluettelon lähde (1847–1952):
Laukka, M. (toim.), Kuivasmäki, R., Peedu, H., Salonen, M. (1985) Satujen saari: suomalaista lastenkirjataidetta 1847–1960. Tampere: Pekka Hakanen Ky.
Uudempia kuvituksia:
Maija Karma (1984) - Topelius, Z.: Vattumato. Otava, Helsinki, 1984 - Topelius, Z.: Adalminan helmi. Tammi, Helsinki, 1990
Ulla Vaajakallio (1990) - Topelius, Z., Irja Lappalainen (alkuperäisten tekstien pohjalta suomeksi kertonut): Topeliuksen satuaarteet. Otava 1990
Risto Suomi (2013) - Topelius, Z., Kirsti Mäkinen (kertoja): Topeliuksen lukemisia lapsille. WSOY 2013