KUOPION ASUNTOALUEIDEN SEURANTAJÄRJESTELMÄ

Kuopion asuntoalueiden hyvinvoinnin seuranta vuonna 2005

Kuopion kaupunki Hallinto• ja kehittämiskeskus

Kuopion kaupunki Erillisselvitykset ER 2006:2 ISSN 0785•0301

KUOPION ASUNTOALUEIDEN HYVINVOINNIN SEURANTA VUONNA 2005

SISÄLTÖ

ESIPUHE TIIVISTELMÄ...... 1 1. JOHDANTO...... 3 KUOPION KAUPUNKIRAKENTEEN PIEN• JA KERROSTALOALUEET VUONNA 2005...... 3 2. VÄESTÖ...... 4 2.1 ALLE KOULUIKÄISET...... 4 2.2. KOULUIKÄISET...... 5 2.3. 75 VUOTTA TÄYTTÄNEET...... 6 2.4. 85 VUOTTA TÄYTTÄNEET...... 7 2.5. ULKOMAALAISET ...... 7 3. ASUMINEN JA ASUNTOKUNNAT...... 9 3.1. YKSINASUVAT ...... 9 3.2. LAPSIPERHEET ...... 10 3.3. YKSINHUOLTAJAT...... 11 3.4. ASUMISVÄLJYYS ...... 12 4. SISÄINEN MUUTTOLIIKE...... 13 5. KOULUTUS...... 14 6. TYÖTTÖMYYS ...... 15 6.1. TYÖTTÖMÄT ...... 15 6.2. PITKÄAIKAISTYÖTTÖMÄT...... 16 6.3. NUORISOTYÖTTÖMÄT...... 17 7. TOIMEENTULO...... 18 7.1. ANSIO• JA PÄÄOMATULOT JA VARALLISUUS...... 19 7.2. TOIMEENTULOTUKI...... 21 8. VÄESTÖN TERVEYDESTÄ...... 23 8.1. VÄESTÖN TERVEYS, ELINTAPOJEN SOSIOEKONOMISET EROT JA NIIDEN MUUTOKSET ...... 23 8.1. KOULUIKÄISTEN ELINOLOT, KOULUTYÖ, TERVEYS JA TERVEYSTOTTUMUKSET...... 24 9. OSALLISTUMINEN...... 26 10. RIKOLLISUUS...... 27 RIKOLLISUUDEN KOKONAISTILANTEEN KEHITYS KUOPIOSSA ...... 27 LÄHTEET...... 31 LIITTEET ...... 32 Esipuhe

Kuopion asuntoalueiden, pien• ja kerrostaloalueiden, hyvinvointia on edellisen kerran tarkasteltu erilaisin indikaattorein vuosina 1999 ja 2003 (ks. Liite). Tämä ja aikaisemmat selvitykset löytyvät Kuopion kaupungin internet•sivuilta www..fi kohdasta Kuopion kaupunki/ Virastot ja laitokset/ Hallinto• ja kehittämiskeskus/ Talous• ja strategiapalvelu/ Julkaisut.

Tässä selvityksessä kuvataan hyvinvointikertomusta1 tarkemmalla tasolla hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden muutosta vuodesta 1999 ja nykytilannetta Kuopion keskeisen kaupunkialueen pien – ja kerrostaloalueilla (ks. Kuva 1). Pääosa käytetystä tilasto• ja tietokanta•aineistoista on vuodelta 2005. Selvityksessä tarkastellaan asuntoalueilla tapahtuneita muutoksia mm. väestö•, muuttoliike•, työttömyys• ja sosiaali• (mm. tulotaso, varallisuus, toimeentulotuki), osallistumisindikaattoreiden osalta.

Selvityksessä mukanaolevien indikaattoreiden valintaperusteet ja muuta lisätietoa seurannan toteuttamisesta löytyy tarkemmin vuosien 1999 ja 2003 raporteista. Hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on kuvattu myös Kuopion Hyvinvointikertomuksessa.

Karttatulosteita on jokaisesta muuttujasta yleensä kaksi. Ensimmäisessä tulosteessa on kuvattu ilmiön nykytilannetta vuonna 2005 ja toisessa tulosteessa vastaavasti muutosta vuosina 1999•2005. Kaikista muuttujista ei ole tehty muutosta kuvaavaa karttatulostetta. Karttatulosteiden tarkoituksena on antaa mielikuva Kuopion keskeisen kaupunkialueen pien• ja kerrostaloalueiden tilanteesta. Mielikuvan syntymistä on pyritty helpottamaan käyttämällä karttatulosteissa selkeää väritystä. Esimerkiksi punainen= paljon tapauksia, enemmän muutosta 1999•2005, sininen= vähän tapauksia, vähän muutosta v. 1999•2005 ja keltainen= keskiarvotilanne.

Asuntoalueiden hyvinvoinnin seuranta toteutettaneen seuraavan kerran viiden vuoden kuluttua vuonna 2010.

1 Kuopiossa toteutettiin poikkihallinnollisena yhteistyönä (Kuopion kaupungin toimialat, Kuopion yliopisto, Kuopion seudun kihlakunnan poliisilaitos ja Kuopion ev. lut. seurakuntayhtymä) vuoden 2005 aikana hyvinvointikertomus. Hyvinvointikertomus on kuvaus kuopiolaisten hyvinvoinnin nykytilanteesta. Kertomuksessa kuvataan kuopiolaisten hyvinvointiin vaikuttavien taustatekijöiden kehitystä ja nykytilannetta sekä lasten ja nuorten, aikuisväestön ja ikääntyvien hyvinvoinnin ilmenemistä. Hyvinvointikertomus toteuttaa STAKESin Terve Kunta• ja WHO:n Healthy Cities –verkoston tavoitteita. 1 Tiivistelmä

Kuopion keskeisen kaupunkialueen asuntoalueiden hyvinvoinnin seurantaa on tehty vuosina 1999, 2003 ja 2005. Asuntoalueiden hyvinvointia on tarkasteltu hyvinvoinnin ominaisuuksia kuvaavin indikaattorein. Asuntoalueiden hyvinvoinnin seurannan tarkoituksena on tuottaa ajankohtaista tietoa pien• ja kerrostaloalueiden asukkaiden hyvinvointiin keskeisesti liittyvistä tekijöistä ja tapahtuneista muutoksista.

Raportista käy ilmi, että väestörakenteeltaan Kuopion keskeinen kaupunkialue on jakautunut siten, että lapsiperheistä 52% asuu pientaloalueilla ja vastaavasti loput eli lähes saman verran kerrostaloalueilla. Lapsiperheissä yksinhuoltajuus on kerrostaloalueilla jonkin verran yleisempää kuin pientaloalueilla. Kerrostaloalueilla yksinhuoltajia lapsiperheistä oli keskimäärin reilu kolmannes, kun taas pientaloalueilla yksinhuoltajia lapsiperheistä oli noin neljännes. Lapset ja lapsiperheet asuvat pääosin keskeisen kaupunkialueen eteläisissä osissa. Alle kouluikäisten ja kouluikäisten kokonaislukumäärissä ei ole juurikaan ollut kasvua Kuopiossa vuosina 1999•2005. Alueittain lasten määrissä on kuitenkin tapahtunut muutoksia. Lasten määrät ovat alentuneet keskeisen kaupunkialueen luoteisosissa ja etelässä Petosella. Asuntoalueista rajuimmat muutokset lapsimäärän vähenemisessä vuoteen 1999 nähden ovat kokeneet Neulamäki ja Petonen. Lapsiperheitä asuntokunnista on paljon Petosella ja Saaristokaupungissa. Kuopio ikääntyy. Kuopiolainen ikääntynyt väestö (75 ja 85 v. täyttäneet) on keskittynyt keskustaan ja keskustan lähialueille. Ikääntyneiden kuopiolaisten määrä on kasvanut juuri keskustassa ja sen lähialueilla. 75 ja 85 vuotta täyttäneitä asuu kerrostaloalueilla pientaloalueita enemmän. Ikääntyneiden osuus pientaloalueilla on noussut kerrostaloalueita hieman enemmän vuodesta 1999. Yksinasuminen on yleistynyt Kuopiossa. Yksinasuvia asuu kerrostaloalueilla pientaloalueita enemmän. Yksinasuvista kuopiolaista noin 80% asuu kerrostaloalueilla. Yksinasuminen on yleistä Kuopion keskustassa ja keskustan välittömässä läheisyydessä.

Kuopiolaisten asumisväljyys on noussut hitaasti vuodesta 1999. Vuonna 2005 kuopiolaisten asumisväljyys oli keskimäärin 33m2 henkilöä kohti. Pientaloalueilla asuttiin hieman kerrostaloalueita väljemmin. Väljimmin asuttiin Puijonlaakson pientaloalueella ja kerrostaloalueista väljimmin keskustassa. Ahtaimmin asuttiin uusilla kerrostaloalueilla Petosella ja Saaristokaupungissa sekä Saaristokaupungin ja Päivärannan pientaloalueella. Lapsiperheiden asumisväljyys on noussut hieman vuodesta 1999. Kuopion keskeisellä kaupunkialueella asumisväljyys henkilöä kohti lapsiperheessä oli n. 23m2/ henkilö ja keskimääräinen lapsiperheen asuntohuoneiston koko oli n. 83 2 m vuonna 2005. Pientaloalueiden lapsiperheet asuivat kerrostaloalueiden lapsiperheitä hieman väljemmin. Pientaloalueista väljimmin 2/ (m hlö) lapsiperheet asuivat Rönössä ja ahtaimmin Niiralassa. Kerrostaloalueista lapsiperheet asuivat väljimmin keskustassa ja ahtaimmin Linnanpellolla.

Kuopiolaisten koulutustaso on maan keskimääräistä korkeampi. Kuopiolaisten koulutustaso on noussut vuodesta 1998. Kuopiolaisista 15 vuotta täyttäneistä kolmanneksella oli korkea•asteen tutkinto vuonna 2003. Asuntoalueittain tarkasteltuna pientaloalueiden koulutustaso on korkeampi kuin kerrostaloalueiden. Koulutustaso oli korkein pientaloalueista Puijonlaaksossa ja matalin Niiralassa ja vastaavasti kerrostaloalueista korkein koulutustaso oli Särkilahdessa ja matalin Jynkän kerrostaloalueella.

Työllä on iso merkitys asukkaiden hyvinvoinnille. Kuopiolaisten työttömyystilanne on kohentunut vuodesta 1999. Vuoden 2005 huhtikuussa Kuopion työttömyysaste oli 11,6% (koko maa 10,1%) ja työttömänä oli noin 5100 kuopiolaista, joista pitkäaikaistyöttömiä oli n. 1100. Nuorisotyöttömiä oli n. 900. Pientaloalueiden työttömyystilanne kaikin puolin on kohentunut kerrostaloalueita hieman enemmän vuodesta 1999. Työttömyystilanne on pientaloalueilla parempi kuin kerrostaloalueilla. Työttömyystilanne oli vuoden 2005 huhtikuussa heikoin Jynkän ja Petosenmäki•Maunolanmäki •alueella ja paras Puijonlaakson pientaloalueella. Työikäisestä väestöstä työttömien osuus kerrostaloalueista korkein Jynkässä ja matalin Haapaniemellä ja vastaavasti pientaloalueilla työttömien osuus oli korkein Rönössä ja matalin Puijonlaaksossa. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli kerrostaloalueista korkein Rypysuolla ja matalin Saaristokaupungissa ja vastaavasti pientaloalueista korkein pitkäaikaistyöttömyys oli Jynkän pientaloalueella ja matalin Peipposenrinteellä. Nuorisotyöttömyys (% 16•24•v) kohdistui kerrostaloalueista Jynkän kerrostaloalueelle ja oli matalimmillaan kerrostaloalueista Haapaniemellä. Pientaloalueista korkein nuorisotyöttömyys vallitsi Rönössä ja matalin Puijonlaaksossa.

Kuopiolaisten tulotaso on koko maan keskiarvoa hieman matalampi. Kuopiolaisten tulo• ja varallisuustaso on kuitenkin noussut vuodesta 1999. Kuopion keskeisen kaupunkialueen pientaloalueilla on korkeampi ansio• ja pääomatulotaso asuntokuntaa kohti kuin kerrostaloalueilla. Myös varallisuustaso on kerrostaloalueita korkeampi pientaloalueilla. Asuntokuntaa kohti laskettuna ansio• ja pääomatuloissa sekä varallisuudessa on paljon vaihtelua 2 alueittain. Pientaloalueista korkein tulotaso vuonna 2005 oli Rönössä ja matalin Niiralassa ja vastaavasti korkein tulotaso kerrostaloalueista oli Haapaniemellä ja matalin Jynkässä. Pientaloalueista varallisuus asuntokuntaa kohti oli korkein Rönössä ja matalin Leväsellä ja vastaavasti kerrostaloalueista korkein asuntokuntaa kohti laskettu varallisuus oli Haapaniemellä ja matalin Saaristokaupungin kerrostaloalueella.

Toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrä on vähentynyt Kuopiossa sekä pien• että kerrostaloalueilla vuodesta 1999. Noin 12% kuopiolaisista eli noin 10350 kuopiolaista sai toimeentulotukea vuonna 2004. Valtaosa toimeentulotuensaajista on kerrostaloalueilla asuvia ja lapsiperheitä.

Asukkaiden osallistumista ja kiinnostusta kaupungin asioiden hoitoon voidaan kuvata äänestysaktiivisuudella. Kuopiolaiset äänestivät vuoden 2004 kunnallisvaaleissa edellisiä kunnallisvaaleja hieman innokkaammin. Vuonna 2000 äänestämässä kävi 48,8 % äänioikeutetuista ja vuonna 2004 52,5 %. Aktiivisimpia äänestäjiä olivat edellisten kunnallisvaalien tapaan Kettulanlahden ja passiivisimpia keskustan ja Pyörön vaalipiirien asukkaat.

Rikollisuustilanteessa kokonaisuutena (rikoslakirikokset) ei ole tapahtunut Kuopiossa merkittäviä muutoksia vuosina 1990•2004. Kuopiossa tehtiin vuoden 2005 tammi•marraskuun aikana poliisin rikostilaston mukaan keskimäärin 91 rikosta 1000 asukasta kohti. 1000 asukasta kohti laskettuna rikoksia tehtiin eniten em. ajankohtana keskustassa ja Neulamäessä. Vähiten rikoksia tehtiin Julkulassa ja Niiralassa. 3 1. Johdanto

Kuopion kaupunkirakenteen pien• ja kerrostaloalueet vuonna 2005

Päiväranta 4_034_03

3_013_01 Rahusenkangas•Kettulanlahti•Kelloniemi Julkula•Rypysuo 4_024_02

4_044_04

3_023_02 3_033_03 3_043_04 Saarijärvi

Puijonlaakso 3_053_05 3_063_06 2_012_01 Männistö 4_054_05 2_032_03 2_022_02 2_062_06

N eulamäki

N iirala Keskusta

2_042_04 1_011_01 4_064_06 1_011_01 3_073_07 2_052_05 Rönö 4_084_08 3_083_08 4_074_07 Särkiniemi

3_883_88

Särkilahti Keskusta (I)

Keskustan lähialue (II) 3_093_09 4_094_09 Kerrostaloalue (III) Levänen 4_104_10 Pientalo alue (IV) 3_123_12

Jynkkä Pyörö (Petosen keskusta) Petosenmäki•Maunolanmäki 4_444_44 Saaristokaupungin pientaloalue

3_113_11 3_103_10 3_333_33

Petosen Puistokaupungin 4_114_11 pientaloalue

0 0.5 1 Pirtin kerrostaloalue Km

Kuopion kaupunki keskushallinnon suunnittelutoimisto 6/ 2003

Kuva 1. Kuopion kaupunkirakenteen vyöhykkeet Kuopion kaupunkirakenteen vyöhykkeet ovat samat kuin vuonna 2003 toteutetussa seurannassa.Särkilahden ja Saaristokaupungin alueet (ml. ) ovat ”uusia” alueita vuoteen 1999 verrattuna, mikä on huomioitava tietoja tarkasteltaessa. Uusien alueiden muutosluvut eivät ole vertailukelpoisia muiden alueiden kanssa.

Taulukko 1. Kuopion kaupunkirakenteen pien• ja kerrostaloalueet vyöhyketunnuksineen v. 2003.

1_01 Keskusta 3_05 Tiihotar kt 4_03 Päiväranta pt 2_01 Peipposenrinne pt 3_06 kt 4_04 Kettulanlahti•Rahusenkangas• 2_02 Männistö•Itkonniemi kt 3_07 Neulamäki kt Kelloniemi pt 2_03 •Itkonniemi pt 3_08 Särkiniemi kt 4_05 Puijonlaakso pt 2_04 pt 3_88 Särkilahti kt 4_06 Neulamäki pt 2_05 Haapaniemi kt 3_09 Levänen kt 4_07 Särkiniemi pt 2_06 Linnanpelto kt 3_10 Pyörö kt 4_08 Rönö pt 3_01 Päiväranta kt 3_11 Petosenmäki•Maunolanmäki kt 4_09 Levänen•Särkilahti pt 3_02 Länsi• kt 3_12 Jynkkä kt 4_10 Jynkkä pt 3_03 Inkilänmäki kt 4_01 Sorsasalo pt 4_11 Petonen Puistokaupunki pt 3_04 Saarijärvi•Kelloniemi kt 4_02 Julkula•Rypysuo pt 4_44 Saaristokaupunki pt 3_33 Pirtti kt kt= kerrostaloalue pt= pientaloalue 4 2. Väestö

Kuopiossa asui vuoden 2005 alussa 90518 asukasta. Väestömäärä on kasvanut vuodesta 1999 hieman yli 4300 asukkaalla, mistä Vehmersalmen kuntaliitoksen osuus on pari tuhatta asukasta

2.1 Alle kouluikäiset

Kuvat 2a ja b. Alle kouluikäiset (% väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (1.1.) sekä alle kouluikäisten määrän muutos (lkm, %•yks.) vuosina 1999•2005.

Alle kouluikäisiä eli 0•6•vuotiaita lapsia oli Kuopiossa vuoden 2005 alussa yhteensä 6724 (7,4% väestöstä). Alle kouluikäisten lasten määrä on kokonaisuudessaan laskenut Kuopiossa vuosina 1999•2004 lähes 600 lapsella. Alle kouluikäisten lasten määrä on laskenut vuodesta 1999 Kuopion pien• ja kerrostaloalueilla selvimmin Petosen alueella (Petosenmäki•Maunolanmäki ja Pyörön kerrosalueet ja Petosen pientaloalue) noin 950:lla lapsella. Myös muilla asuntoalueilla lasten määrässä on nähtävissä selkeää vähenemistä. Kuopiosta löytyy vain muutamia asuntoalueita, missä alle kouluikäisten määrä on kasvanut vuodesta 1999 vuoteen 2005. Selkeimmin alle kouluikäisten lasten määrä on kasvanut Saaristokaupungissa (n. 950 lasta) ja Särkiniemi•Särkilahden alueella sekä Rönössä, määrät tosin ovat Saaristokaupunkiin verrattuna pienempiä em. kahdella alueella.

Eniten alle kouluikäisiä oli vuoden 2005 alussa Saaristokaupungin (n. 610) ja Jynkän (n. 440) pientaloalueella sekä Pyörössä (n. 430). Vähiten alle kouluikäisiä oli pienillä kerrostaloalueilla Linnanpellolla, Jynkässä ja Leväsellä. Alle kouluikäisten osuus väestöstä oli korkea pääosin Kuopion eteläisillä asuntoalueilla. Saaristokaupungissa lähes viidennes väestöstä on alle kouluikäisiä. 5 2.2. Kouluikäiset

Kouluikäisiä eli 7•15•vuotiaita oli Kuopiossa vuoden 2005 alussa yhteensä 9395 (10,4% väestöstä). Koululaisten määrä on kutakuinkin pysynyt ennallaan Kuopiossa vuodesta 1999. Kasvua koululaisten kokonaismäärässä on vain noin 60 nuoren verran. Asuntoalueittain tarkasteltuna tilanne koululaisten ja alle kouluikäisten kohdalla on samansuuntainen: selvimmin kouluikäisten määrä on laskenut (noin 430 nuorta) Petosen pien• ja kerrostaloalueilla ja vastaavasti kouluikäisten määrä on kasvanut vuodesta 1999 Saaristokaupungin alueella (noin 690 nuorta). Eli kaiken kaikkiaan koululaisia on tullut lisää Petoselle ja Saaristokaupunkiin yhteensä noin 250 nuorta vuosina 1999•2004. Kuopiossa koululaisten määrä on laskenut huomattavasti vuodesta 1999 myös Neulamäen pien• ja kerrostaloalueilla (n. •320 nuorta) ja Saarijärven kerrostaloalueella (•127 nuorta). Vastaavasti koululaisia on muuttanut Särkilahden asuntoalueelle alueen rakentumisen myötä.

Kuvat 3a ja b. Kouluikäiset (% väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (1.1.) sekä kouluikäisten määrän muutos (lkm, %•yks.) vuosina 1999•2005.

Eniten kouluikäisiä oli vuoden 2005 alussa Saaristokaupungin (n. 770), Jynkän (n. 680), Petosen (n. 540) sekä Julkula•Rypysuon (n.520) pientaloalueella. Vähiten kouluikäisiä oli pienillä kerrostaloalueilla Linnanpellolla, Jynkässä ja Leväsellä. Kouluikäisten osuus väestöstä oli korkea pääosin Kuopion keskeisen kaupunkialueen eteläisillä asuntoalueilla sekä Päivärannan ja Puijonlaakson pientaloalueilla. 6 2.3. 75 vuotta täyttäneet

Kuopiolaiset ikääntyvät. Vuoden 2005 alussa Kuopiossa 6,7% väestöstä oli 75 vuotta täyttäneitä (n=6056). Kuopiolaisten 75 vuotta täyttäneiden määrä on noussut vuodesta 1999 lähes 1400 henkilöllä (n= 4666; 5,4% väestöstä). 75 vuotta täyttäneiden määrä on noussut selvimmin keskustassa ja Puijonlaaksossa, mutta myös useimmilla ns. vanhoilla asuntoalueilla esim. Särkiniemessä ja Kettulanlahti•Rahusenkangas –alueella. Palvelukeskuksia on rakennettu Leväselle ja Puijonlaaksoon, mikä selittää osaltaan näiden alueiden ko. ikäluokan kasvua.

Kuvat 5a ja b. 75 vuotta täyttäneet (% väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (1.1.) sekä 75 vuotta täyttäneiden määrän muutos (lkm, %•yks.) vuosina 1999•2005.

Asuntoalueilla yli 75 –vuotiaiden osuus väestöstä on korkein keskustassa (15%), Linnanpellon (12%) ja Männistö• Itkonniemen (11%) sekä Puijonlaakson (11%) kerrostaloalueilla.

75 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2005 alussa eniten keskustassa (n. 1810) ja sen lähialueilla, Puijonlaakson kerrostaloalueella (n. 550) ja Männistö•Itkonniemen pientaloalueella (n. 270). Vähiten 75 vuotta täyttäneitä oli Kuopion keskeisen kaupunkialueen eteläisillä asuntoalueilla. 7 2.4. 85 vuotta täyttäneet

Vuoden 2005 alussa Kuopiossa 1,3% väestöstä oli 85 vuotta täyttäneitä (n. 1200). Kuopiolaisten 85 vuotta täyttäneiden määrä on noussut vuodesta 1999 n. 200 henkilöllä (yht. n. 1000 hlöä; 1,2% väestöstä). 85 vuotta täyttäneiden määrä on noussut vuodesta 1999 Inkilänmäen kerrostaloalueella, Peipposenrinteellä, Itkonniemi• Männistön kerrostaloalueella sekä Puijonlaaksossa ja Leväselle, jonne on rakennettu palvelukeskuksia, mikä selittää osaltaan näiden alueiden ko. ikäluokan kasvua.

Vuonna 2005 asuntoalueilla yli 85 –vuotiaiden osuus väestöstä on korkein keskustassa (2,9%), Linnanpellon (2,4%) ja Männistö•Itkonniemen (2,1%) ja Puijonlaakson (1,9%) kerrostaloalueilla.

85 vuotta täyttäneitä oli vuoden 2005 alussa eniten keskustassa (n. 350) ja sen lähialueilla, Puijonlaakson (n. 97) ja Männistö•Itkonniemen kerrostaloalueella (n. 51). 85 vuotta täyttäneitä ei aineiston mukaan asunut lainkaan Saaristokaupungin alueella, eikä Neulamäen pientaloalueella.

Kuvat 6a ja b. 85 vuotta täyttäneet (% väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (1.1.) sekä 85 vuotta täyttäneiden määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005.

2.5. Ulkomaalaiset

Kuopio haluaa kansainvälistyä. Ulkomaalaisten määrä on kuitenkin laskenut Kuopiossa vuodesta2. 1999 Kuopiolaisista ulkomaalaisten osuus oli vuoden 2005 alussa vain 1,1%. Ulkomaan kansalaisia oli yhteensä 1012 henkilöä. Ulkomaalaisista miehiä oli 506 ja naisia 499. Kuopiossa asuu useiden maiden kansalaisia, suurimmat ulkomaalaisryhmät tulevat Irakista ja Venäjältä.

2 ulkomaalaisten määrää voi myös laskea se, että he ovat saaneet Suomen kansalaisuuden vuosien 1999•2005 aikana. 8

Asuntoalueilla ulkomaalaisten osuus on selvimmin laskenut vuodesta 1999 vuoteen 2005 Petosenmäki• Maunolanmäen ja Neulamäen kerrostaloalueilla. Määrällisesti eniten ulkomaalaisten määrä on laskenut Neulamäen ja Pyörön kerrostaloalueilla. Asuntoalueista ulkomaalaisten osuus väestöstä on korkein Jynkän kerrostaloalueella, missä joka kymmenes oli ulkomaalainen. Eniten ulkomaalaisia oli vuoden 2005 alussa Neulamäen ja Pyörön kerrostaloalueilla sekä keskustassa ja Saarijärvi•Kelloniemen kerrostaloalueella. Ulkomaalaisten osuudet väestöstä vaihtelivat asuntoalueilla alle 1%:sta 10%:in.

Kuvat 7a ja b. Ulkomaalaiset (% väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (1.1.) sekä ulkomaalaisten määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005. 9 3. Asuminen ja asuntokunnat

Kuopiossa oli vuonna 2005 yhteensä 43942 asuntokuntaa. Asuntokuntien määrän on noussut vuosittain vuodesta 1999.

3.1. Yksinasuvat

Vuonna 2005 Kuopion kaikista asuntokunnista yhden henkilön asuntokuntia oli 42 % (n. 18500 kpl). Yhden henkilön asuntokuntien määrä on noussut vuosittain vuodesta 1999, jolloin yhden henkilön asuntokuntia kaikista asuntokunnista oli 39%. Yksinasuminen on yleistä Kuopiossa keskustassa ja keskustan välittömässä läheisyydessä. Yksinasuminen on lisääntynyt kerrostaloalueilla, erityisesti Jynkässä, Leväsellä, Rypysuolla ja Pyörössä. Yksinasuvia oli eniten keskustassa n. 4800, Puijonlaakson kerrostaloalueella n. 1500 ja Niiralassa n. 1400 henkilöä. Suhteellisesti eniten (yli 60% asuntokunnista) yksinasuvia oli kuitenkin Linnanpellon kerrostaloalueella ja keskustassa. Yksin asuvien osuus oli korkea (yli 50% asuntokunnista) myös Tiihottaren ja Jynkän kerrostaloalueilla.

Yksin asuvia 75 ja 85 vuotta täyttäneitä oli suhteellisesti eniten keskustassa, Tiihottaressa, Leväsellä, Linnanpellolla ja Puijonlaaksossa. (Huom. em. alueilla sijaitsee julkinen tai yksityinen vanhustenpalvelukeskus tai –talo, mikä selittää osaltaan 75 ja 85 vuotta täyttäneiden yksinasuvien korkeaa suhteellista osuutta)

Kuva 11. Yksinasuvat ja yksinasuvat 75 vuotta täyttäneet pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 10 3.2. Lapsiperheet

Vuonna 2005 Kuopion asuntokunnista 24% oli lapsiperheitä3 (n. 10400 lapsiperhettä). Lapsiperheiden määrä ja osuus asuntokunnista on laskenut vuodesta 1999. Asuntoalueittain tarkasteltuna lapsiperheiden osuuksissa on kuitenkin tapahtunut muutosta. Lapsiperheiden osuus asuntokunnista on pienentynyt tasaisesti vuodesta 1999 lähes kaikilla muilla paitsi ns. uusilla asuntoalueilla (Saaristokaupunki ja Särkilahti).

Kuvat 12a ja b. Lapsiperheet (% asuntokunnista) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu) sekä lapsiperheiden määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005

Vuosien 1999•2005 aikana lapsiperheiden osuus asuntokunnista on laskenut selvimmin Neulamäen ja Petosen pientaloalueilla (yli 10%•yks.). Kuopion keskeisen kaupunkialueen eteläiset kaupunginosat (Petonen ja Saaristokaupunki) ovat edelleen Kuopion lapsivaltaisimpia alueita, missä lapsiperheiden osuudet asuntokunnista ovat nousseet jopa 80%:iin (Saaristokaupungin kerrostaloalue) vuonna 2005.

Lapsiperheiden osuus asuntokunnista oli korkea (yli 50%) vuonna 2005 (huhtikuu) myös Jynkässä, Päivärannan pientaloalueella ja Rönössä. Lapsiperheitä kaikista asuntokunnista oli määrällisesti että suhteellisesti vähiten Linnanpellon kerrostaloalueella. Lapsiperheiden osuus asuntokunnista oli alhainen (alle 20%) myös keskustassa.

Lapsiperheiden osuus asuntokunnista oli alhaisin keskustassa ja Linnanpellon kerrostaloalueille vuoden 2005, missä lapsiperheiden osuus asuntokunnista oli kuitenkin noin viidennes.

3 Lapsiperhe = Asuntokunta, jossa asuu alle 18•vuotiaita. 11 3.3. Yksinhuoltajat

Vuonna 2005 Kuopion lapsiperheistä lähes kolmannes oli yksinhuoltaja•asuntokuntia (n. 2800 yksinhuoltajaa). Yksinhuoltajien määrä ja osuus lapsiperheistä on noussut lähes kaikilla asuntoalueilla vuodesta 1999.

Yksinhuoltajuus on lisääntynyt pientaloalueilla kerrostaloalueita enemmän vuosien 1999•2005 aikana. Yksinhuoltajien osuus on laskenut Neulamäen ja Saarijärvi•Kelloniemen kerrostaloalueella sekä keskustassa.

Kuvat 13a ja b. Yksinhuoltajat (% lapsiperheistä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu) sekä yksinhuoltajien määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005.

Yksinhuoltajuus on kerrostaloalueilla jonkin verran yleisempää kuin pientaloalueilla. Kerrostaloalueilla yksinhuoltajia lapsiperheistä oli keskimäärin reilu kolmannes, kun taas pientaloalueilla yksinhuoltajia lapsiperheistä oli noin neljännes. Yksinhuoltajaperheitä oli vuonna 2005 eniten Pyörössä, keskustassa sekä Jynkän ja Petosen pientaloalueilla. Yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä oli korkea (lähes tai yli 40%) ns. vanhoilla kerrostaloalueilla Rypysuolla, Päivärannassa ja Jynkässä. Yksinhuoltajien osuus lapsiperheistä vaihteli asuntoalueilla 16,4 – 44,3%:in. 12 3.4. Asumisväljyys

Kuopiolaisten asumisväljyys on noussut vuodesta 1999. Vuonna 2005 kuopiolaisten asumisväljyys oli keskimäärin 33m2 henkilöä kohti. Huoneistoittainen pinta•ala oli keskimäärin 2. 62,1m Pientaloalueilla asuttiin hieman kerrostaloalueita väljemmin (keskimäärin +1,1m2 / hlö).

Pientaloalueista väljimmin asuttiin Puijonlaaksossa, Rönössä ja Peipposenrinteellä (n. 38m2/hlö). Kerrostaloalueista väljimmin asuttiin keskustassa, Haapaniemellä (n. 36m2/ hlö) sekä Tiihottaressa, Puijonlaaksossa ja Särkiniemessä (n. 34m2/ hlö). Ahtaimmin asuttiin uusilla kerrostaloalueilla Petosella ja Saaristokaupungissa (n. 29m2/ hlö) sekä Saaristokaupungin ja Päivärannan pientaloalueella (n. 31m2/ hlö), mitä selittää osaltaan suuri perhekoko.

Kuva 10. Asumisväljyys ja lapsiperheiden asumisväljyys (m2/ hlö) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu).

Lapsiperheiden asumisväljyys on noussut hieman 2 (+1m /hlö) vuodesta 1999. Kuopion keskeisellä kaupunkialueella asumisväljyys henkilöä kohti lapsiperheessä oli vuonna 2005 n. 23m2/ henkilö ja keskimääräinen lapsiperheen asuntohuoneiston koko oli n. 832. mPientaloalueiden lapsiperheet asuivat kerrostaloalueiden lapsiperheitä väljemmin (+3m2/ hlö). Rönössä, Puijonlaaksossa, Peipposenrinteellä ja Saaristokaupungissa lapsiperheet asuivat muita pientaloalueita väljemmin. Kerrostaloalueilla lapsiperheiden asumisväljyys oli muita alueita korkeampi keskustassa, Haapaniemellä ja Tiihottaressa. 13 4. Sisäinen muuttoliike

Sisäinen muuttoliike jatkuu Kuopiossa edelleen vilkkaana. Kuopion sisäisessä muuttoliikkeessä asuntoa vaihtaa vuosittain n. 15000 kuopiolaista. Lähtömuuttovilkkaus on vilkastunut vuodesta 1998 (keskimäärin n. 4 %• yksikköä). Lähtömuuttovilkkaus on edelleen kerrostaloalueilla pientaloalueita vilkkaampaa. Lähtömuuttovilkkaus on kasvanut (noin 6 %•yksikköä) kerrostaloalueilla ja vastaavasti heikentynyt (noin 2%•yksikköä) pientaloalueilla vuodesta 1998. Erityisesti lähtömuutto on kasvanut Rypysuon, Neulamäen ja Leväsen kerrostaloalueilla.

Vuonna 2004 lähtömuutoltaan muuttovilkkainta (muuttovilkkaus yli 30% väestöstä) oli Neulamäen kerrostaloalueella. Myös Rypysuon, Jynkän, Leväsen sekä Petosen ja Saaristokaupungin kerrostaloalueiden muuttovilkkaus oli korkea eli yli 30% väestöstä muutti alueelta pois vuoden aikana. Vuonna 1998 lähtömuutoltaan vilkkaimmat olivat Neulamäen, Pyörön ja Jynkän kerrostaloalueet. Lähtömuutto oli hitainta Peipposenrinteen, Päivärannan ja Kettulanlahti•Rahusenkankaan pientaloalueilla.

Muuttovilkkaus on korkeampi sellaisilla alueilla, missä on runsaasti opiskelija• ja vuokrataloja. Muuttovilkkauden kasvuun vaikuttaa mm. uusien asuntoalueiden rakentaminen. Lähtömuuttovilkkaus voi kertoa myös siitä kuinka hyvin asukkaat viihtyvät asuinalueellaan ja kuinka tyytyväisiä he ovat kaupunkinsa tarjoamiin olosuhteisiin.

Kuva 9. Muuttovilkkaus (lähtömuuttajat % väestöstä) pien• ja kerrostaloalueilla sekä muuttovilkkaimmat korttelit Kuopiossa 2004 (31.12.). 14 5. Koulutus

Kuopiolaisten koulutustaso on korkeampi kuin maassa keskimäärin. Kuopiolaisten koulutustaso on noussut vuodesta 1998. Esimerkiksi keskiasteen tutkintojen määrä on kasvanut reilulla 2500 ja tutkijakoulutusasteen tutkinnoissa on tapahtunut nousua parin sadan tutkinnon verran. Tilastokeskuksen mukaan 15 vuotta täyttäneistä kuopiolaisista noin 69% (n. 51600 hlöä) oli suorittanut tutkinnon vuonna 2003 (koko maa 61,9%). Kuopiolaisista 15 vuotta täyttäneistä keskiasteen tutkinnon suorittaneita oli 40 %. Korkea•asteen tutkinto oli kolmanneksella 15 vuotta täyttäneistä kuopiolaisista. Vuonna 2003 kuopiolaisista 15 vuotta täyttäneistä noin 22600 henkilöä oli vailla tutkintoa.

Kuva 14. Korkeasti koulutetut (% 15 v. täyttäneistä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa v. 2003 (31.12.). (Lähde: Tilastokeskus)

Pientaloalueiden koulutustaso on korkeampi kuin kerrostaloalueiden. Pientaloalueilla keskimäärin 40% 15 vuotta täyttäneistä on suorittanut korkea•asteen tutkinnon ja kerrostaloalueilla hieman yli viidennes. Korkea•asteen tutkinnon suorittaneita oli Kuopiossa vuonna 2003 eniten keskustassa (n. 3500), Petosella ja Saaristokaupungissa (yht. 2800) ja Puijonlaaksossa (n. 1800). Vuonna 1997 Puijonlaakson pientaloalueella, Rönössä ja Peipposenrinteellä korkeasti koulutettujen osuus oli korkein. Vuonna 2003 korkeasti koulutettujen osuus 15 vuotta täyttäneistä oli korkea edelleen Puijonlaakson pientaloalueella (56%) ja Rönössä (49%). Myös Saaristokaupungin pientaloalueella korkeasti koulutettujen osuus oli korkea (45%). Vastaavasti 15 vuotta täyttäneistä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus oli korkea (yli 40%) muutamilla Kuopion vanhoilla kerrostaloalueilla: Linnanpellolla, Jynkässä ja Tiihottaressa. 15 6. Työttömyys

Työllä on suuri merkitys asukkaiden hyvinvoinnille. Tilastokeskuksen Elinolotutkimuksen mukaan suomalaisperheissä työttömyysjaksot lyhyitä. Vuosina 1996•2000 suomalaislapsista lähes 30 prosenttia eli ainakin kuukauden ajan kotitaloudessa, jossa ei ollut ainuttakaan työssäkäyvää henkilöä. Suomalaislasten perheiden kokemat työttömyysjaksot päättyvät kuitenkin usein nopeasti: keskimääräinen työttömyyden kesto on viisi kuukautta. Runsasta neljäsosaa lapsista työttömyys koskettaa yli vuoden.

Yksinhuoltajien lapset elävät muita useammin työttömässä kotitaloudessa kaikissa vertailumaissa. Vähiten työttömyyttä kokevat kahden vanhemman kotitalouksissa asuvat lapset. Suomessa yksinhuoltajatalouksien työttömyys on kuitenkin muihin maihin verrattuna vähäisempää. (Tilastokeskus 2005).

6.1. Työttömät

Kuopiossa työttömyys on laskenut 1990•luvulta alkaen. Koko maahan verrattuna Kuopion työttömyysaste on kuitenkin pysynyt maan keskiarvoa korkeampana, tosin ero on kaventunut. Vuoden 1999 huhtikuussa Kuopion työttömyysprosentti oli 16,2% ja työttömänä oli lähes 6500 kuopiolaista. Kuopion työttömyysaste oli huhtikuun 2005 lopulla 11,6 % (koko maa 10,1%). Kuopiolaisista työttömänä oli n. 5100 henkilöä.

Kuva 19. Työttömät Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu). 16

Kuvat 20a ja b. Työttömät (% 16•64•v.) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu) sekä työttömien määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005.

Kuopion asuntoalueilla vuonna 2005 työikäisestä väestöstä eli 16•64•vuotiaista työttömänä oli noin 4. 8,3 % Työttömien osuus työikäisestä väestöstä vaihteli asuntoalueilla 2,0 – 19,2 %:in. Pientaloalueilla työttömänä oli keskimäärin 5,1% ja vastaavasti kerrostaloalueilla 10,6% 16•64•vuotiaista. Työttömyystilanne on kohentunut pientaloalueilla kerrostaloalueita enemmän vuodesta 1999. Työttömyystilanne oli vuoden 2005 huhtikuussa heikoin Jynkän ja Petosenmäki•Maunolanmäki •alueella ja paras Puijonlaakson pientaloalueella. Eniten työttömiä oli keskustassa, Pyörön, Neulamäen ja Saarijärvi•Kelloniemen kerrostaloalueilla.

6.2. Pitkäaikaistyöttömät

Vuosina 1997•2005 pitkäaikaistyöttömien määrä on vähentynyt Kuopiossa 2000:sta 1100:an. Vuonna 1997 työttömistä pitkäaikaistyöttömiä oli kolmannes ja vuonna 2005 viidennes. Kuopiolaisista työttömistä 21,1% oli pitkäaikaistyöttömiä huhtikuussa 2005.

Asuntoalueilla pitkäaikaistyöttömien osuudet työttömistä vaihtelivat 7,7–38,7%:in. Pientaloalueiden pitkäaikaistyöttömien osuudet ovat vähentyneet kerrostaloalueita hieman voimakkaammin vuodesta 1999. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä oli korkein Rypysuolla ja matalin Peipposenrinteellä. Eniten pitkäaikaistyöttömiä oli Pyörön, Neulamäen ja Saarijärvi•Kelloniemen kerrostaloalueilla.

4 Huom! ei ole Tilastokeskuksen tai Työministeriön käyttämä työttömyysaste. Kuopion työttömyysaste eli työttömien osuus työvoimasta oli huhtikuussa 2005 11,6%. 17

Kuvat 21a ja b. Pitkäaikaistyöttömät (% työttömistä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu) sekä pitkäaikaistyöttömien määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005.

6.3. Nuorisotyöttömät

Nuorisotyöttömien eli alle 25•vuotiaiden kuopiolaisten ja pitkäaikaistyöttömien määrä on laskenut vuodesta 1997. Nuorisotyöttömiä oli vuoden 2004 aikana keskimäärin n. 900, mikä 300 vähemmän kuin vuonna 1997.

Kuopion 16•24•vuotiaista 6,1% oli työttömänä. Asuntoalueilla nuorisotyöttömien osuudet 16•24•vuotiaista vaihtelivat 1,5•12,4%:in. Nuorisotyöttömyystilanne on kohentunut sekä pien• että kerrostaloalueilla yhtälaisesti vuodesta 1999 vuoteen 2005. Nuorisotyöttömyys kohdistui Jynkän kerrostaloalueelle ja oli matalimmillaan pientaloalueella Puijonlaaksossa. Nuorisotyöttömiä oli eniten keskustassa, Neulamäen kerrostaloalueella ja Pyörössä 18

Kuvat 22a ja b. Nuorisotyöttömät (% työttömistä) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (huhtikuu) sekä nuorisotyöttömien määrän muutos (%•yks.) vuosina 1999•2005.

7. Toimeentulo

Tilastokeskuksen Elinolotutkimuksen mukaan köyhiin kotitalouksiin kuuluvien määrä kasvoi Suomessa vuodesta 1996 vuoteen 2001. Uusimpien tietojen mukaan köyhiä on 11 prosenttia kaikista suomalaisista. Nuorten ja erityisesti nuorten yksinasuvien naisten köyhyys on muita kotitalouksia yleisempää: nuorista yksinasuvista naisista yli puolet lukeutuu köyhiin. Nuorten köyhyys liittyy kuitenkin usein itsenäistymisen alkuvaiheeseen ja opiskeluun ja on ohimenevää. Eniten köyhien osuus kasvoi yli 64•vuotiaiden naisten keskuudessa ja myös samanikäisten miesten köyhyys yleistyi hieman.

Kuopiossa yksinasuminen on yleistä. Tilastokeskuksen mukaan yksinasuvilla köyhyys jatkuu usein muita pidempään. Joka neljäs yksinasuva nainen ja joka kuudes yksinasuva mies on pitkittyneesti köyhä. Erityisesti yli 64•vuotiaiden naisten köyhyys kestää kauemmin kuin muilla. Tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pienituloisia eläkeläisiä, joiden tulot eivät muutu.

Tilastokeskuksen mukaan lapsiperheillä pitkittynyt köyhyys on hyvin harvinaista. Lapsiperheiden suurempi subjektiivinen eli itse koettu köyhyys voi johtua siitä, että tuloihin perustuvat köyhyyslaskelmat eivät ota huomioon esimerkiksi asuntolainojen lyhennyksiä tai muita pakollisia suuria menoeriä. EU•maista pitkittyneessä köyhyydessä eläviä on eniten Etelä•Euroopassa ja Irlannissa ja vähiten Pohjois•Euroopassa ja Keski•Euroopan pohjoisosissa. (Tilastokeskus 2005). 19

Kuvio 1. Henkilöitä pitkittyneesti köyhissä kotitalouksissa5 kotitaloustyypin mukaan 1998•2001, %

7.1. Ansio• ja pääomatulot ja varallisuus

Kuopiolaisten tulotaso on koko maan keskiarvoa hieman matalampi. Kuopiossa, kuten koko maassa, palkkatulot ansiotulon saajaa kohti ovat nousseet tasaisesti vuodesta 1998. Tosin Kuopion palkkatulotaso on ollut koko ajan koko maan tasoa alhaisempi. Vuonna 2002 palkkatulot ansiotulonsaajaa kohti Kuopio olivat 12137 euroa, kun koko maassa vastaava luku oli 12903 euroa tulonsaajaa kohti.

Pääomatulojen kehitys on Kuopiossa seurannut myös valtakunnallista kehitystä. Tosin myös tulonsaajien pääomatulot ovat koko maan keskitasoa alhaisemmat. Pääomatulot tulonsaajaa kohti kasvoivat koko maassa ml. Kuopiossa vuodesta 1998. Kasvu kääntyi laskuun vuonna 2000. Kuopiossa tulonsaajien pääomatulojen määrä pääomatuloja saanutta kohti on laskenut hieman muuta maata voimakkaammin. Vuonna 2002 tulonsaajaa kohti pääomatuloja oli Kuopiossa vain 2490, kun koko maassa tulonsaajaa kohti pääomatuloja kertyi 3969 euroa.

Vuonna 2002 Kuopiossa ansiotulot tulonsaajaa kohti olivat 17836 euroa, kun koko maassa ansiotuloja tulonsaajaa kohti kertyi 18724 euroa. Tulonsaajia tuloluokittain tarkasteltaessa vuonna 2002 Kuopiossa alle 10000 euroa ansaitsevien osuus tulonsaajista oli koko maan tasoa eli 30 %. Korkeimman tuloluokan eli yli 50000 euroa ansaitsevien tulonsaajien osuus oli Kuopiossa vuonna 2002 noin 3%, kun koko maassa vastaava luku oli noin 4 %.

Kuopion työvoimasta yrittäjiä on kymmenisen prosenttia, ylempiä toimihenkilöitä noin viidennes, alempia toimihenkilöitä noin 40 % ja työntekijöitä sekä muita hieman yli kolmannes. (Kuopion hyvinvointikertomus 2005).

5 Köyhyysmääritelmä: köyhä vuonna 2001 ja kaksi vuotta kolmesta sitä ennen. Köyhyysraja: 60% ekvivalenttitulon mediaanista, muunnettu OECD:n kulutusyksikkö. Itse arvioitu pitkittynyt köyhyys: ollut erittäin vaikeata tai vaikeata saada kotitalouden rahat riittämään menoihin vuonna 2001 ja kahtena vuotena kolmesta sitä ennen. 20

Kuva 15 a ja b. Ansio• ja pääomatulot sekä varallisuus (€) asuntokuntaa kohti pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2004.

Vuonna 2004 ansio• ja pääomatuloilla asuntokuntaa kohti mitattuna pientaloalueilla oli korkeampi tulotaso kuin kerrostaloalueilla, kuten vuonna 1999. Asuntokuntaa kohti laskettu ansio• ja pääomatulotaso vaihteli kerrostaloalueilla 17800 – 37500€/ asuntokunta ja keskimääräinen tulotaso kerrostaloalueilla oli 24300€/ asuntokunta. Pientaloalueilla ansio• ja pääomatulotaso vaihteli 29900 • 93300€/ asuntokunta ja keskimääräinen tulotaso asuntokuntaa kohti oli 48400€. Vuonna 2004 ansio• ja pääomatulotaso asuntokuntaa kohti oli korkein Rönössä, Puijonlaakson ja Peipposenrinteen pientaloalueella, kuten vuonna 1999. Matalin tulotaso Kuopiossa vuonna 2004 oli Jynkän ja Linnanpellon kerrostaloalueilla.

Myös varallisuustaso oli korkeampi pientaloalueilla kuin kerrostaloalueilla samaan tapaan kuin vuonna 1999. Vuonna 2004 Kuopiossa asuntokuntaa kohti laskettu varallisuus oli korkein Rönössä ja Peipposenrinteen pientaloalueella. Asuntokuntaa kohti laskettu varallisuus vaihteli kerrostaloalueilla 1400 – 26800 euroon ja pientaloalueilla 14000 – 87000 euroon. Matalin asuntokuntaa kohti laskettu varallisuustaso oli Saaristokaupungin kerrostaloalueella ja Pyörössä. 21 7.2. Toimeentulotuki

Toimeentulotuki on tarkoitettu tilanteeseen, jossa henkilön tai perheen tulot ja varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin. Tuen maksaminen perustuu lakiin ja asetukseen ja toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tukimuoto. Toimeentulotukeen on oikeutettu henkilö, joka on toimeentulotuen tarpeessa eikä voi saada tarpeen mukaista toimeentuloaan ansiotyöllä, yrittäjätoiminnalla, muista tuloista ja varoista, elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla.

Toimeentulotukea voi saada mm. ravinto• ja vaatemenoihin, vähäisiin terveydenhuoltomenoihin, lasten harrastustoiminnan menoihin, paikallisliikennemaksuihin, televisiolupa• ja sanomalehden tilausmaksuihin, puhelimen käyttömenoihin.

Kuva 16. Toimeentulotuki (€) kortteleittain Kuopiossa vuonna 2005 (maaliskuu).

Toimeentulotukea saavien asuntokuntien määrä on vähentynyt Kuopiossa sekä pien• että kerrostaloalueilla vuodesta 1999. Pientaloalueilla toimeentulotuen saajien määrä on vähentynyt kerrostaloalueita enemmän. Vuonna 2004 koko kaupungissa kuopiolaisista sai toimeentulotukea 11,7% (n. 10350 hlöä, v. 1999 16,3% n. 14100 hlöä). Toimeentulotukimenot (brutto) ovat nousseet vuodesta 1999. Vuonna 1999 toimeentulotukimenot perhettä kohti 22 olivat 1397€ ja asukasta kohti 134€. Vuonna 2004 toimeentulotukea saaneet perheet saivat keskimäärin 1931€ ja asukasta kohden toimeentulotukimenot olivat 143€ (Kuopion sosiaali• ja terveyskeskus 1999 ja 2004).

Vuoden 2005 maaliskuussa toimeentulotukea maksettiin pientaloalueilla keskimäärin 362€ ja kerrostaloalueilla 339€ toimeentulotuensaajaa kohti. Toimeentulotuensaajia oli kerrostaloalueilla kolme kertaa enemmän kuin pientaloalueilla.

Kuva 17. Toimeentulotuensaajat (% asuntokunnista) ja toimeentulotukea saavat perheet (% asuntokunnista pl. 1 hlön asuntokunnat) pien• ja kerrostaloalueilla Kuopiossa vuonna 2005 (maaliskuu).

Vuoden 2005 maaliskuussa toimeentulotuensaajia oli Kuopiossa n. 2900. Toimeentulotuensaajia oli määrällisesti eniten (yli 250 toimeentulotukea saavaa asuntokuntaa) Pyörössä, keskustassa ja Neulamäen kerrostaloalueella. Toimeentulotuen saajien osuus asuntokunnista oli korkea (yli 20% asuntokunnista) Saaristokaupungin, Jynkän ja Petosenmäki•Maunolanmäen kerrostaloalueilla. Vastaavasti suhteellisesti vähiten (alle 1% asuntokunnista) toimeentulotuensaajia oli Puijonlaakson ja Kettulanlahti•Rahusenkankaan pientaloalueilla. Toimeentulotuensaajien osuus on laskenut kaikilla pien• ja kerrostaloalueilla6 vuodesta 1999.

Toimeentulotukea saavia perheitä oli vuoden 2005 maaliskuussa Kuopiossa n. 2600 eli valtaosa toimeentulotuensaajista Kuopiossa on perheellisiä. Toimeentulotukea saavia perheitä oli eniten Pyörössä, Neulamäen kerrostaloalueella ja keskustassa. Jynkän kerrostaloalueella yli puolet perheasuntokunnista sai toimeentulotukea. Kolme kymmenestä perheasuntokunnasta sai toimeentulotukea Petosenmäki•Maunolanmäen, Saaristokaupungin, Pyörön ja Linnanpellon kerrostaloalueilla. Toimeentulotukea saavien perheiden osuus on kasvanut jonkin verran Petosenmäki•Maunolanmäen, Neulamäen ja Linnanpellon kerrostaloalueilla vuodesta 1999.

Vuoden 2005 maaliskuussa toimeentulotuensaajien osuus asuntokunnista vaihteli asuntoalueilla 0,6 – 26,4 %:in. Toimeentulotukea saavien perheiden osuus asuntokunnista vaihteli asuntoalueilla 0,4 – 53,0 %:in.

6 Huom. ns. uudet asuntoalueet (Saaristokaupunki ja Särkilahti), ei vertailutietoja v. 1999, muutos näyttää nykytilanteen. 23 8. Väestön terveydestä

8.1. Väestön terveys, elintapojen sosioekonomiset erot7 ja niiden muutokset

Ikävakioidun sairastavuusindeksin mukaan kuopiolaisten työikäisten sairastavuus on yleisempää muihin kuntiin verrattuna. Indeksillä mitattuna työikäisten sairastavuudessa ei ole tapahtunut viimeisen kahden vuoden aikana suuria muutoksia. Kuopiolaisten eliniän odote on korkea ja terveydentila kohentunut, mutta pitkäaikaissairaiden osuus nuorissa ikäryhmissä on lisääntynyt. Mielenterveys• ja päihdeongelmat ovat yhä yleistyviä terveysongelmia myös Kuopiossa. Kuopiossa sairauspäivärahaa ja työkyvyttömyyseläkettä saaneiden osuudet ovat vertailukaupunkeihin nähden suurimpia. Itä•Suomen yli 75•vuotiailla sydän• ja verisuonisairaudet sekä dementiaa aiheuttavat sairaudet ovat yleisempiä kuin maassa keskimäärin. Dementiaa sairastavia yli 65•vuotiata kuopiolaisia on noin 1000 ja määrän ennustetaan kasvavan seuraavan 25 vuoden aikana. (Kuopion hyvinvointikertomus 2005)

Alueittain (keskinen, koillinen, eteläinen, läntinen ja Pyörö) tarkasteltuna Kuopiossa yleisimmät (sosiaali• ja terveyskeskuksen tilastoihin kirjatut) pitkäaikaisdiagnoosit ovat verenpainetauti, diabetes ja sepelvaltimotauti. Kolesterolimittauksia kirjattiin vuonna 2005 noin 19000 kappaletta, keskiarvo oli tasan 5,0.

Alueittain tarkasteltuna väestön (ikä)rakenteella ja sosioekonomisella taustalla on tietty yhteys asukkaiden terveydentilaan. Prättälän (2006) mukaan hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olevat elävät pitempään ja terveempinä kuin muut. Asukkaiden elintavoilla on yhteys terveyserojen syntyyn:

Ruokatottumukset sekä liikunta ja nukkuminen

Pitkän koulutuksen saaneet suomalaiset, niin nuoret aikuiset, keski•ikäiset kuin vanhemmatkin syövät terveellisemmin kuin lyhyen koulutuksen saaneet. Selvimmin koulutuserot näkyvät tuoreiden kasvisten käytössä. Kasvisten käyttö on lisääntynyt kaikissa koulutusryhmissä, mutta ryhmien väliset erot eivät toistaiseksi ole hävinneet. Aiemmin koulutuseroja todettiin myös maitorasvan saannissa • vähän koulutetut käyttivät muita useammin rasvaisia maitolaatuja ja voita – mutta nämä erot ovat selvästi kaventuneet.

Liikunnan sosioekonomisista eroista ja varsinkin erojen muutoksista on vähän tutkimustietoja. Tähänastisen tutkimustiedon valossa koulutusryhmäerot ovat suuria erityisesti nuorilla; lukiolaiset ja pitkälle koulutusuralle hakeutuvat harrastavat liikuntaa enemmän kuin perus• tai ammattikoululaiset. Nukkumistottumusten ja unihäiriöiden sosioekonomisista eroista on vielä vähemmän tutkimustietoja kuin liikunnasta. On viitteitä siitä, että työttömillä ja vähän koulutetuilla olisi enemmän unihäiriöitä eli unettomuutta sekä pitkä• ja lyhytunisuutta kuin työssäkäyvillä ja pitkän koulutuksen saaneilla.

Tupakointi ja alkoholinkäyttö

Tupakoinnin sosioekonomiset erot ovat koko kansanterveyden kannalta huolestuttava tosiasia. Suomalaisten, erityisesti miesten, tupakointi on vähentynyt 1970•luvulta lähtien, mutta tupakointia ovat vähentäneet ensisijaisesti pitkälle koulutetut miehet. Naisilla lyhyen koulutuksen saaneiden tupakointi on lisääntynyt, muiden pysynyt suurin piirtein ennallaan. Tupakoinnin koulutusryhmäerot ovatkin parinkymmenen vuoden aikana selvästi kasvaneet.

Pitkälle koulutettujen on yleensä todettu käyttävän alkoholia useammin kuin lyhyen koulutuksen saaneiden. Alkoholinkulutus on Suomessa kokonaisuudessaan lisääntynyt. Viime vuosina kulutusta ovat erityisesti kasvattaneet vähän koulutetut miehet. Uusimpien tutkimusten mukaan vähän koulutettujen alkoholinkäyttö on kasvanut samalle tasolle kuin pitkälle koulutettujen. Vaikka alkoholin käyttötiheyden sosioekonomiset erot vaikuttavat tutkimusten mukaan pieniltä, alkoholihaitat ovat monta kertaa yleisempiä alemmissa sosiaaliryhmissä. Tämä näkyy esimerkiksi alkoholikuolemissa. On arvioitu, että 35•vuotialla miehillä alkoholikuolemat selittävät noin 1,5 vuotta suorittavan työn tekijöiden ja toimihenkilöiden välisestä kuuden vuoden erosta jäljellä olevissa elinvuosissa. Kuolleisuuserojen taustalla ovat mm. erilaiset juomatavat: humalakulutusta havaitaan enemmän alemmissa sosiaaliryhmissä, joissa myös suuret kerta•annokset ovat tavallisempia.

7 Sosioekonominen asema sisältää useita yksilön yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen asemaan liittyviä asioita, kuten tulot, asumistason, koulutuksen, ammatin ja aseman työelämässä. Tässä käsitellään ensisijaisesti koulutusryhmien välisiä eroja, koska niistä on parhaiten saatavilla ajankohtaista ja vertailukelpoista tutkimustietoa (Prättälä 2006). 24

8.1. Kouluikäisten elinolot, koulutyö, terveys ja terveystottumukset

Stakesin kouluterveystutkimuksen (2004) mukaan kuopiolaisnuorten elinolot, arvio opiskeluympäristöstä ja koulutyöstä olivat maakunnan keskitasoa. Koulun fyysisten työolojen puutteet ja sisäilman ongelmat olivat maakuntaa hieman harvinaisempia. Kouluterveydenhuollon vastaanotolle pääsy oli yläluokilla maakunnan keskitasoa vaikeampaa ja lukiossa helpompaa. Lukiossa myös tyytyväisyys kouluterveydenhuoltoon oli maakuntaa yleisempää. Kuopiolaisnuorten terveystottumukset ovat parantuneet viime vuosina. Kuitenkin yöuni jäi puutteelliseksi viidesosalla yläkoululaisista ja kolmasosalla lukiolaisilla. Lisäksi yläkoululaista 15 % tupakoi , 7 % oli kokeillut huumausaineita ja 17 % oli ollut tosihumalassa vähintään kerran kuukaudessa. Lukioissa humalajuominen lisääntyi ja neljännes (27%) joi itsensä tosihumalaan vähintään kerran kuukaudessa. Yläkoululaista 28 prosentilla oli niska• ja hartiakipuja sekä päänsärkyä viikoittain (Kuopion hyvinvointikertomus 2005).

Stakesin kouluterveystutkimuksessa kuopiolaiset 8. ja 9. luokkalaiset arvioivat elinolojaan, koulutyötä, terveyttään ja terveystottumuksiaan vuonna 20048. Alueittain tarkasteltuna tutkimustuloksia oppilaat olivat tyytyväisimpiä elinoloihinsa Niiralan , Särkiniemen sekä Petosen ja osin Saaristokaupungin alueella ja tyytymättömimmät oppilaat löytyivät Linnanpelto•Itkonniemi•Männistön alueelta sekä Saarijärveltä. Koulutyöhön tyytyväisimpiä olivat keskustan alueen koulua käyvät ja tyytymättömimpiä olivat oppilaat Jynkässä ja Päivärannassa.

Kyselyn mukaan terveytensä kokivat parhaimmaksi koululaiset keskustan ja Saarijärven alueelta ja huonoimmaksi Päivärannan, Julkula•Rypysuo•Puijonlaakso • alueen ja Petosen sekä osin Saaristokaupungin oppilaat. Terveystottumukset olivat kuitenkin kohdallaan Julkula•Rypysuo•Puijonlaakso –alueen koululaisilla, sen sijaan parantamista terveystottumuksissa oli Särkiniemen ja Niiralan sekä Neulamäen alueen koululaisilla.

Kuva 4a•d. Kuopiolaisten 8. ja 9. luokkalaisten tyytyväisyys elinoloihin, koulutyöhön, terveyteen ja terveystottumuksiin vuonna 2004. (Lähde Kouluterveystutkimus 2004)

8 Summamuuttujat: Elinolot: vanhemmuuden puutetta, vanhemmat eivät tiedävkl•iltojen viettopaikkaa, perherakenteena muu kuin ydinperhe, väh. yksi vanhempi työttömänä vuoden aikana, ainakin yksi vanhemmista tupakoi, ei yhtään läheistä, toistuvasti rikkeitä vuoden aikana, kokenut fyysistä uhkaa vuoden aikana, käyttövarat yli 17 euroa viikossa.Koulutyö: koulun fyysisissä työoloissa puutteita, koulun huono sisäilma haittaa, koulun työilmapiirissä ongelmia, ei koe tulevansa kuulluksi, koulutyöhön liittyvä työmäärä liian suuri, opiskeluvaikeuksia, koulunkäynnissä ja opiskelussa avun puutetta, ei pidä lainkaan koulunkäynnistä, lintsannut ainakin 2 päivää kuukauden aikana, koulukiusattuna väh. kerran viikossa.Terveys: lääkärin toteama pitkäaikaissairaus, terveydentila keskinkertainen tai huono, niska• tai hartiakipuja viikoittain, päänsärkyä viikoittain, väsymystä lähes päivittäin, päivittäin väh. kaksi oiretta, keskivaikea tai vaikea masentuneisuus, toistuvia käyntejä kouluterveydenhoitajan vastaanotolla, vaikea päästä kouluterveydenhuollon vastaanotolle, tyytymätön kouluterveydenhuoltoon henk.koht.asioissa. Terveystottumukset: ei syö kouluruokaa, epäterveellisiä välipaloja väh. 2 kertaa viikossa, hampaiden harjaus harvemmin kuin kahdesti päivässä, huonot tiedot seksuaaliterveydestä, nukkumaanmenoaika myöh. kuin klo 23, liikunnan harrastusta harvemmin kuin kerran viikossa, tupakoi päivittäin, tosi humalassa väh. kerran kuukaudessa, kokeillut laittomia huumeita ainakin kerran, käyttää väh. kahta päihdettä.

Karttatulosteet (s. 7) on tehty siten, että Stakesin määrittelemät elinolot, koulutyö, terveys ja terveystottumukset osioiden koulukohtaiset yksittäiset vastausprosentit on muutettu pisteiksi ja pisteet summattu yhteen. Esim. Kallaveden koulu: Elinolot: vanhemmuuden puutetta 18% = 18 pistettä, vanhemmat eivät tiedä viikonloppuiltojen viettopaikkaa 42% =42 pistettä, jne. Elinolot yhteensä= 194 pistettä (maksimi olisi 900 pist., koska elinolot sisältää 9 eri muuttujaa), mikä tarkoittaa 194/ 900 pisteestä eli tilanne alueella hyvä vrt. Pohjantie 297/ 900 pistettä, mikä on Kuopion koulujen elinolot •osion maksimi. 25 26

9. Osallistuminen

Asukkaiden osallistumista ja kiinnostusta kaupungin asioiden hoitoon voidaan kuvata äänestysaktiivisuudella. Kuopiolaiset äänestivät vuoden 2004 kunnallisvaaleissa edellisiä kunnallisvaaleja hieman innokkaammin. Vuonna 2000 äänestämässä kävi 48,8 % äänioikeutetuista ja vuonna 2004 52,5 %. Vuoden 2004 kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus vaihteli Kuopion äänestysalueilla 30,0 – 69,5 %:in.

Kuva 23. Äänestysaktiivisuus (%) lokakuun kunnallisvaaleissa äänestysalueittain Kuopiossa vuonna 2004.

Aktiivisimpia äänestäjiä olivat edellisten kunnallisvaalien tapaan Kettulanlahden, Väinölänniemen tyven sekä Taka•Niiralan vaalipiirin asukkaat. Lamperilan ja Kurkimäen äänestysaktiivisuus oli myös korkea. Matalin äänestysinto keskustan9 lisäksi oli Pyörössä ja Etelä•Neulamäessä.

Taulukko 2. Kuopiolaisten äänestysaktiivisuus eri vaaleissa vuosina 1999, 2000,2004 ja 2006.

Äänestysaktiivisuus (%) Äänestäneet (lkm) Äänioikeutetut (lkm) 1999 Eduskuntavaalit 61,4 42208 68797 2000 Kunnallisvaalit 48,4 32896 67931 2004 Kunnallisvaalit 52,5 37837 72038 Lähde: Keskusvaalilautakunta

9 keskusta•alueen alhaista äänestysaktiivisuutta selittää osaltaan se, että alueelle on kirjattu laitosväestö, vailla vakituista asuinpaikkaa olevat sekä tilapäisesti muualla ja/ tai ulkomailla asuvat henkilöt. 27

10. Rikollisuus

Rikollisuuden kokonaistilanteen kehitys Kuopiossa

Kuopion hyvinvointikertomuksen (2005) mukaan rikollisuuden kokonaistilanteen kehityksellä on merkitystä paitsi rikoksen uhriksi joutumisen riskien kannalta, myös rikollisuuden yleisesti aiheuttaman pelon ja turvattomuuden tunteen vuoksi. Rikollisuustilanteessa kokonaisuutena (rikoslakirikokset) ei ole tapahtunut Kuopiossa merkittäviä muutoksia vuosina 1990•2004 (Taulukko x).

Taulukko 3. Kuopion rikollisuustilanteen kehitystä osoittavia lukuja 1990•2004.

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2001 2002 2003 2004 Kaikki rikokset (ml. liikenne) 18850 17706 14299 14495 14058 13409 11670 12325 13833 14118 Rikoslakirikokset* 9869 8841 7340 7074 7032 9160 8258 8879 9561 9255 Omaisuusrikokset 8465 7294 6029 5623 5376 6142 5100 5656 5973 5155 Varkaudet 2885 3942 2304 1802 1549 1652 1346 1452 1615 1127 *) v. 2000 liikenneturvallisuuden vaarantaminen siirrettiin rikoslakiin

Vuonna 2003 tehdystä kansallisen turvallisuustutkimuksen aineistosta ilmenee Kuopion osalta joitakin eroavuuksia vertailtaessa mm. turvattomuuden tunnetta ja rikoksen uhriksi joutumista eräisiin muihin suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin (yht. 26 kaupunkia10). Aineiston mukaan asuinalueella turvattomaksi olonsa tunteneita oli eniten Vantaalta 32,6%, Turussa 27,7% ja Kuopiossa 27,2% (3.sija). Vastaavasti asuinkunnan keskustassa turvattomaksi olonsa tunteneita oli eniten Porissa 59,0% ja Vantaalla 57,4% (Kuopio 43,4%, sijalla 15). Turvallisuustutkimuksen mukaan asuinkunnassaan väkivaltarikoksen uhriksi joutuneita viimeisen kolmen vuoden aikana oli eniten Helsingissä 20,1% ja Varkaudessa 11,6% ja vähiten Joensuussa 5,1% (Kuopio 11,2%, 6.sija). Eniten rikoksen uhriksi joutuneita oli Helsingissä 61,0% ja vähiten Imatralla 35,4% (Kuopio 43,5%, 15.sija, ja omaisuusrikoksen uhriksi joutuneita oli eniten Kouvolassa 49,7% ja vähiten Imatralla 29,8% (Kuopio 3,5%, 21.sija). Perheväkivallan kohteeksi joutuneita oli eniten Hämeenlinnassa 6,9% ja vähiten Savonlinnassa 2,2% vastaajista (Kuopio 5,0%, 9.sija). Tutkimuksen mukaan asukkaita huolestuttivat eniten tulevaisuudessa rikollisuuden lisääntyminen, liikennekäyttäytyminen ja holtittomat autoilijat sekä huumausaineiden käyttö. Keskeisiksi turvallisuutta parantaviksi tekijöiksi nähtiin nuorisolle tarkoitetun toiminnan ja poliisipartioiden näkyvyyden lisääminen sekä koulun ja vanhempien tiiviimpi yhteistyö.

Asuntoalueittain tarkasteltuna vuoden 2005 tammi•marraskuun aikana Kuopiossa tehtiin rikostilaston mukaan keskimäärin 91 rikosta 1000 asukasta kohti. 1000 asukasta kohti laskettuna rikoksia tehtiin eniten em. ajankohtana keskustassa ja Neulamäessä11. Vähiten rikoksia tehtiin Julkulassa ja Niiralassa.

Vuoteen 1998 nähden tilanne (rikosten lkm/ 1000 as) on huonontunut Neulamäessä, Saarijärvellä, Linnanpellolla ja Puijonlaakson sekä Petosen ja Saaristokaupungin alueella. Vastaavasti tilanne on parantunut Jynkässä, Särkiniemi• Särkilahden, Niiralan ja Haapaniemen alueella. Keskustan ja Puijonlaakson, Inkilänmäen, Päivärannan ja Julkulan tilanne on pysynyt vuoden 1998 tasolla.

10 Turvallisuustutkimuksessa mukanaolleita kaupunkeja: Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere, Oulu Pori, Lahti, Kuopio, Jyväskylä, Lappeenranta, Rovaniemi, Seinäjoki, Vaasa, Rauma, Kokkola, Kouvola, Hämeenlinna, Porvoo, Kajaani, Kotka, Joensuu, Mikkeli, Imatra, Varkaus ja Savonlinna 11 Neulamäen rikosilmoitustilastossa näkyy runsas kauppaliikkeiden läheisyys, mikä nostaa erit. omaisuusrikoksien määrää. 28

ALUE Rikokset/ 1000 as Keskusta • Rönö 200,8 Neulamäki 99,3 Haapaniemi 92,6 Männistö•Itkonniemi•Linnanpelto 84,1 Puijonlaakso • Rypysuo 77,0 Petonen • Saaristokaupunki 73,0 Päiväranta 59,1 Kelloniemi 55,3 Saarijärvi 53,9 Jynkkä 53,1 Kettulanlahti 52,3 Särkiniemi•Särkilahti 51,3 Inkilänmäki 50,0 Niirala 48,1 Julkula 44,1

Kuopio (keskeinen kaupunkialue) 90,8 Kuopio (ml. maaseutualueet) 89,3

(Lähde: Rikostilasto 1.1.•30.11.2005)

Kuva 23. Rikosilmoitukset suunnittelualueittain Kuopiossa 1.1.•31.11.2005.

11. Lopuksi

Näyttäisi siltä, että asuntoalueiden hyvinvoinnin seurannassa nyt tarkasteltavana olleet vuodet 1999 ja 2005 ovat ajallisesti riittävän kaukana toisistaan, jotta voidaan nähdä onko muutoksia tapahtunut ja onko muutoksia tapahtumassa hyvinvoinnin saralla. Hyvinvoinnin taustatekijöitä kuvaavat indikaattorit ovat nyt tehdyssä vuoden 2005 seurannassa pääosin samat kuin vuonna 1999. Joitakin muutoksia on tehty aluejaoissa vuoteen 1999 nähden. Uusia alueita on rakennettu Särkilahteen ja tietenkin yhä keskeisenä rakennuskohteena olevaan Saaristokaupunkiin, mikä on hyvä pitää mielessä raportin karttatulosteita katsottaessa. Uutta tässä raportissa ovat olleet alueittaiset kouluterveystutkimuksen (2004) tulokset. Seuraavan kerran seuranta toteutettaneen vuonna 2010, jolloin mukaan yritetään saada Kuopion sosiaali• ja terveystoimen järjestelmistä kuopiolaisten terveyttä kuvaavia muuttujia.

Vuonna 1999 asuntoalueiden hyvinvoinnin seurantajärjestelmän toteuttamisen tavoitteena oli löytää väline asukkaiden hyvinvoinnin ja syrjäytymiskehityksen havaitsemiseksi. Tuolloin toteutettiin vielä lisäksi asiantuntija• arvioihin pohjautuva hyvinvointibarometri ja asukaskysely Petosella, jolloin saatiin hyvinvoinnista ja alueen kehittämistarpeista kokonaisvaltainen (faktat, asiantuntijat, asukkaat) kuva. Nyt valmistunut asuntoalueiden hyvinvoinnin seurantaraportti 2005 yhdessä Kuopiossa vuoden 2005 lopulla valmistuneen Kuopion hyvinvointikertomuksen kanssa antaa hyvät lähtökohtatiedot millaisessa Kuopiossa nykyiset kuopiolaiset asuvat ja elävät ja millaisia merkkejä hyvinvoinnin muutoksista on nähtävissä. Valmistuneet raportit antavat ”vinkkejä” siihen suuntaan mitä Kuopiossa ja asuntoalueilla pitäisi tehdä ja mihin projekteja suunnata hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Kuopio ja Suomi on muuttunut vuodesta 1999. Viime vuosituhannen lopussa käytiin vielä vilkasta keskustelua syrjäytymisestä ja huono•osaisuudesta. Puhuttiin huono•osaisuuden eriytymisestä ja syrjäytymisestä – yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisestä, syrjäytymisestä ja syrjäyttämisestä • inkluusiosta ja eksluusiosta – , mihin Kuopion asuntoalueiden hyvinvoinnin seurannalla myös haettiin vastausta. Lähiöt ja lähiöiden uudistaminen, asukastuvat, asukkaiden osallistuminen, kolmas sektori ja yhteisöllisyys olivat nykyistä enemmän tuolloin esillä 29 niin Kuopiossa kuin kansallisessakin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Vuosituhannen vaihteessa toteutettiin kansallisia lähiöprojekteja (Lähiöuudistus 2000), joissa Kuopiokin oli mukana. 2000•luvulla koko maan ja Kuopion taloustilanne on tiukentunut. Talous on noussut keskustelun ytimeen. Myös ikääntymisestä puhutaan paljon. Talous• ja ikääntymiskeskustelun rinnalla olisi hyvä kuitenkin kuljettaa edelleen puhetta yhteiskunnan hyvinvoinnin jakautumisesta ja jakautumattomuudesta. Ikääntymisen ohella olisi hyvä ylläpitää keskustelua erityisesti lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Ennen kaikkea pitäisi keskittyä toimenpiteisiin, jotta lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytykset hyvään elämään ovat kunnossa.

Mistä sitten nyt vuosituhannen vaihduttua puhutaan? On yleisesti tiedossa ja Kortteisen ym. (2005) mukaan hyvin yleisesti puhutaan (ikääntymisen ja talouden lisäksi) uuden teknologian ja uusien toimialojen mukanaan tuomasta koulutus• ja ansiotason noususta, mikä pitää Kuopionkin osalta paikkansa. Asialla on toinen puolensa. Hyvinvoinnin lisäys ei aina kohdennu kaikkiin. Kortteisen ym. mukaan suurin osa kansainvälisestä kaupunkikehityskeskustelusta liittyy alueellisten ja sosiaalisten erojen kasvuun ja samalla huoleen epätoivotusta väestöllisestä eriytymisestä. On alettu puhua jopa uudenlaisesta sosio•ekonomisesta huono•osaisuudesta – työssäkäyvien köyhyydestä ja kroonistuneesta työttömyydestä ja sen keskittymisestä kaupunkialueilla. Lähiaikojen esimerkkinä tästä vaikkapa Ranskan lähiöiden ”tapaus” syksyltä 2005. Tosin jos tarkastellaan pääkaupunkiseudun huono•osaisuuden kasautumista Kortteisen ym. mukaan uusimpien pääkaupunkiseudun asumistoiveisiin, asuntojen hintoihin ja pahoinpitelytutkimusten pohjalta voidaan osoittaa jonkinasteista mikrotasoista huono•osaisuuden kasautumista, mutta mistään laajamittaisesta sosioekonomisesta tason laskusta ei ole Kortteisen ym. mukaan edelleenkään kyse. Työttömyysaste nousi 1990•luvun alun laman aikana korkealle, mutta näyttäisi sittemmin laskeneen nopeasti. Myös pienituloisten ja tulottomien osuus kasvoi pääkaupunkiseudulla laman aikana, mutta tilanne palautui nopeasti lamaa edeltäneelle tasolle. Kortteisen ym. mukaan pääkaupunkiseudun alueelliset erot ovat kansainvälisesti katsottuna edelleen pieniä ja köyhyysaste alhainen. Pääkaupunkiseudun tilanne kansainvälisessä mittakaavassa huono•osaisuutta tarkasteltaessa on selvästi vertailukohtia parempi.

1990•luvulla tapahtuneiden hyvinvointipoliittisten muutosten (lama, valtionhallinnonuudistukset ml. verouudistus) jälkeen kunnat ovat olleet entistä riippuvaisempia asukkaiden palkkatuloista ja ”hyvistä veronmaksajista” on tullut käsite kaupunkipoliittiseen keskusteluun. Kortteisen ym. mukaan käynnissä on laajempi yhteiskunta• ja aluepoliittinen murros, jossa korkeaan osaamiseen (osaamiskeskuksiin) kohdennetaan erityistä huomiota ja resursseja. Sosiaalisessa ja alueellisessa rakenteessa tämä on alkanut näkyä sosioekonomisena nousuna siten että tuloluokittelussa ylin viidennes on kasvattanut tulojaan muita nopeammin ja samalla alkanut sijoittua omille erityisille asuntoalueille pääkaupunkiseudulla.

Kortteisen ym. yhteisen tutkimuksen mukaan pääkaupunkiseudun hyväosaisten keskuuteen on syntynyt laadullisesti toisistaan poikkeavia ihmisryhmiä, joita erottaa sekä yhteiskunnallinen ajattelu ja asema että omat asuinalueet. Eriytymisen tapa muistuttaa lähinnä sitä, mikä on aiemmin tullut ilmi ranskalaista yhteiskuntaa koskevissa tutkimuksissa. Tulos on yllättävä. Pääkaupunkiseudun eliitti eriytyy ranskalaisittain. Kortteisen ym. mukaan hyväosaisen väestön keskuuteen on syntynyt laadullisesti erilaisia ihmisryhmiä. Kun hyväosaiset jaotellaan toisaalta koulutustason ja toisaalta tulotason mukaan, löydetään kolme selvästi erilaista eliitin ryhmää, joista kullakin on oma asemansa, historiansa ja ajattelutapansa.

Helsingin seutu on historiallisen taustansa puolesta maan hallinnollinen ja koulutuksellinen keskus.Kulttuurieliitti ansaitsee pääosin opetus•, tutkimus• ja koulutustehtävissä julkisella sektorilla, arvostaa taiteita ja on sijoittunut asumaan lähelle työpaikkojaan kaupungin keskustaan. Viime vuosikymmenten aikana tapahtunut toimialarakenteen ja työvoiman muutos on tuottanut alueelle uuden eliitin:bisneseliitti on kasvanut ja vahvistunut aiemman virkamieseliitin rinnalla.

Bisneseliitin korkeasti koulutettu ja eniten ansaitseva osa työskentelee kaupan, teollisuuden ja tietotekniikka•alan johtotehtävissä. Tämä eliitti asuu omilla pientalovaltaisilla alueillaan Espoossa ja Kauniaisissa. Sen ajattelua hallitsee sisäinen yrittäjyys. Tämän lisäksi seudulla vaikuttavat vähemmän koulutetut taloudelliset menestyjät, jotka ovat rakentaneet omat talonsa hajalleen pitkin esikaupunkivyöhykettä lähiöiden kupeisiin.

Kokonaisuutena eriytymisen malli muistuttaa suuresti sitä yleistä jäsennystä modernin ranskalaisen yhteiskunnan eriytymisestä. Tutkimustulos vaatisi kuitenkin Kortteisen ym. mukaan kansainvälisiä vertailuja sen selvittämiseksi, onko yhtäläisyys ranskalaisen ja suomalaisen kehityksen välillä seurausta Helsingin ja pääkaupunkiseudun erityispiirteistä vai onko kysymys Länsi•Euroopan suurkaupunkeja leimaavasta yleisestä kehitysmallista.

Lopuksi voisikin kysyä tapahtuuko vastaavalaista kehitystä ja alueellista eriytymistä jossakin vaiheessa myös Kuopiossa pienemmässä mittakaavassa? 30 LÄHTEET

Bauman, Zygmunt (1998): Work, Consumerism And The New Poor. Open University Press: Philadelphia.

Kortteinen, Matti, Vaattovaara, Mari ja Alasuutari Pertti (2005): Eliitin eritymisestä pääkaupunkiseudulla. Sosiaali• ja terveysalan tutkimus• ja kehittämiskeskus, Stakes. Yhteiskuntapolitiikka vol. 70 nro 5. Painotalo Miktor: Helsinki. 475•485.

Kuopion kaupunki: Asuntoalueiden seuranta 1999: http://iis.kuopio.fi/ksh/suunnittelu/seuranta1999.pdf

Asuntoalueiden seuranta 2003: http://www.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/121203141131589/$FILE/seuranta2003raportti.pdf

Kuopion hyvinvointikertomus 2005

Kuopion sosiaali• ja terveyskeskuksen toimintakertomus 1999 Kuopion sosiaali• ja terveyskeskuksen toimintakertomus 2004 Tilastokeskus 2005, Tiedote 25.10.2005: EU•maiden elinolot vertailussa http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2005/tiedote_058_2005•10•25.html

Prättälä, Ritva (2006): Elintapojen sosioekonomiset erot ja niiden muutokset , Kansanterveyslaitos, Kroonisten tautien ehkäisyn ja terveyden edistämisen osasto. Stakes Työpapereita 1/ 2006, IX Terve Kunta•päivät 25.•26.1.2006.

Lisätietoja: Kuopion kaupunki, Hallinto• ja kehittämiskeskus Talous• ja strategiapalvelu, suunnittelija Susanna Hyvärinen, email: [email protected] LIITTEET

LIITE 1 KUOPION ASUNTOALUEIDEN HYVINVOINNIN SEURANTA

Kuopiossa on toteutettu vuosina 1997 • 2003 asuntoalueiden ja asukkaiden hyvinvoinnin seurantaan liittyen useita projekteja.

I Asuntoalueiden seurantajärjestelmä •projekti (SM)

Vuosina 1997•99 Kuopio oli mukana Sisäasiainministeriön kaupunkiohjelmahankkeessa omalla kaupunkiohjelmallaan Lähiörakenteen elinvoimaisuus. Kaupunkiohjelman puitteissa tarkasteltiin Kuopion sisäistä muuttoliikettä (Kuopion kaupunki ER 1998:4) ja toteutettiin Lähiötyö • ja Asuntoalueiden seurantajärjestelmän kehittäminen •projektit. Lähiötyöprojektissa perehdyttiin lähiötyön kehittämiseen ja yhteispalvelupisteen tarpeiden selvittämiseen.

Asuntoalueiden seurantajärjestelmä • projektissa hahmoteltiin asuntoalueiden seurantajärjestelmän kokonaiskehikko (I kovat faktat, II asiantuntijat, III asukaspalaute). Lisäksi projektissa keskityttiin asuntoalueiden hyvinvoinnin paikkatietopohjaiseen seurantajärjestelmän kehittämiseen ja seurannan käytännön toteuttamiseen. Asuntoalueita ja niiden hyvinvointia tarkasteltiin paikkatietopohjaisesti erilaisin indikaattorein. Asuntoalueiden seurantajärjestelmän indikaattorit olivat väestö•, muutto•, asumis•, koulutus•, työttömyys•, sosiaali•, osallistumis• ja ympäristöindikaattori.

Lue lisää: http://iis.kuopio.fi/ksh/suunnittelu/seuranta1999.pdf

II Hyvinvointibarometri •projekti (YM)

Asuntoalueiden seurantajärjestelmän toisen osa•alueen (II asiantuntijat) toteuttamiseen saatiin rahoitusta Ympäristöministeriöstä. Petosen alueella toteutettiin keväällä 2000 pilottiprojektina hyvinvointibarometri. Asuntoalueiden hyvinvointibarometri on alueen asiantuntijoiden eli asuntoalueilla (lähiöt ja maaseutualueet) toimivien asiantuntijoista koostuvien aluetiimien arvioihin perustuva mittari, jolla halutaan saada selville asuntoalueiden väestön hyvinvoinnin nykytilanne ja arvio hyvinvoinnissa tapahtuvasta muutoksesta sekä kehittämistarpeista, uusista toiminta• ja yhteistyömalleista asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.

Hyvinvointibarometrissä alueella toimivia asiantuntijoita pyydettiin arvioimaan Petosella asuvien lapsiperheiden, alle kouluikäisten, ala•asteikäisten, yläasteikäisten, opiskelijoiden, työikäisten, eläkeläisten, työssäkäyvien, työttömien, yksinasuvien, yksinhuoltajien ja erityisryhmistä pitkäaikaissairaiden, vammaisten, mielenterveys• ja päihdeongelmaisten hyvinvoinnin nykytilannetta ja hyvinvoinnin tulevaa muutosta sekä kehittämistoimenpiteitä asukkaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi alueella. Arvioitavia hyvinvoinnin ulottuvuuksia oli mukana kuusi: taloudellinen tilanne, terveydentila, sosiaaliset ongelmat, aktiivisuus (osallistumis• ja harrastusaktiivisuus), turvallisuus ja hyvinvoinnin kokonaistilanne.

Lue lisää: http://iis.kuopio.fi/ksh/suunnittelu/barometri2000.pdf

III Asukaspalaute •projekti (YM)

Asuntoalueiden seurantajärjestelmän kolmas osa•alue (III asukkaat) toteutettiin myös Ympäristöministeriön projektina. Asukaspalaute koottiin tiiviinä asukaskyselynä Petosen asuntoalueelta syksyllä 2000. Asukaskyselyn tavoitteena oli saada selville millainen asuntoalue on siellä asuvien mielestä. Asukkailta kysyttiin mielipidettä mm. alueen palveluista, viihtyisyydestä, alueen turvallisuudesta, asukastoiminnasta, osallistumisesta, syrjäytymisestä. Asukaskyselyllä haluttiin syventää tilastojen ja asiantuntija•arvioiden antamaa kuvaa asuntoalueesta .

Lue lisää: http://iis.kuopio.fi/ksh/suunnittelu/asukaspalaute2000.pdf

IV Asuntoalueiden hyvinvoinnin seuranta vuonna 2003

Asuntoalueiden hyvinvoinnin seurantaa on jatkettu ja asuntoalueiden hyvinvointia on tarkasteltu vuonna 2003.

Lue lisää: http://www.kuopio.fi/attachments.nsf/Files/121203141131589/$FILE/seuranta2003raportti.pdf