Read Ebook {PDF EPUB} Sulavoi Runoja by Heli Laaksonen Sulavoi: Runoja by Heli Laaksonen
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
Read Ebook {PDF EPUB} Sulavoi runoja by Heli Laaksonen Sulavoi: runoja by Heli Laaksonen. Sanamaistiaissi Laaksose Helilt: Kiittämättömi ihmise ova. Onk ruakka puuttunu? Onk koska kalja loppunu? Eik ol saanu katto pääs pääl ko on tarvit? Ain vaan kuulu sama protina, nimpal kamala ja kauhia ja voijessusniimaakasteajatelkkamitähullu on kaik olevanas. Mut älä mittä puhu, kyl täält kauneut löytty, kyl oikke. Kom pohjospualt kaupunkki tule, kulkke ooppera ohi, kiärttä pari oksenust, mene eruskunttalo ohi vilkasemat, kumartta heosel eik astu kusilammikko, orotta varti et valo huutava iiiiiiiiiiiiiiiiiiii ja päästävä tiä yli oikkial ja siit taas vasemal, see jo näkky. Laitur 24 pikavuaro Turkku. (© Heli Laaksonen: Pulu uis. Sammakko 2000) Antteks vaa täsä olla vähä joukom prättistynei tul tosa valvottu, mää porsisi melkke vuarokaure kakstoist piänt sikka niin kaunei ja silussi mää sirosi heijä napanuara laito lämpölampu al pitusjärjestykses kuivama anno heil semssi nimi ko sioil pruukata antta. Nominatiiv, Kenetiiv, Akkusatiiv, Partitiiv, Essiiv, Translatiiv, Ines, Ela, Illa Ares, Apla, Alla. Nii hyvä ol hämäräs maat pahna vatta al suari omiem poikkatte saparoi miätti mitä näistäkki ison tule. (© Heli Laaksonen: Pulu uis. Sammakko 2000) Vinkei yksnäisil naisil 1. Laitlan kaupunkis, kaalimaan takan asuva Suamemaam pantavimmap polismiähe, heijän kaffehuanes ikkuna o nii matalal, et lyhkäsempki naisihmine näkke. Porim pohjospual, valimost vasemal, kasvatetta syätävimmäk kirkomiähe, heijä lentäjälakkis alt kattova Susihuka silmä ja käres o äitin kutoma vanttu. Hattulan pappilas, Häme metis, o jäljel muutama kirvesmiäs, kannatta saalista viäl ko saa, heijät tuntte tupsukorvist. (© Heli Laaksonen: Raparperisyrän. Sammakko 2002) Raparpermehu. Mää en kest! Mää en kest! Toise miäl o herk kon kilo muni paperpussis. Älä ot muija täst rannast! Meijä naiste askela ova miähenkokkossi. Meil kiillotetta hoppiak karhunkiälel. Meil on tyynyntäytten sipula. Meil pestä hamppa merivetel. Meil saa vävymplanttu raparpermehu ja soker o juur päässy loppuma. (© Heli Laaksonen: Raparperisyrän. Sammakko 2002) Heinäkuun kolmaskymnes keskyäl sytyttä Jan tiku alkka maapuupäiv maaihmise puuihmise yäihmisem päiv. Maapuupäivä valkkiois palava huanost tehry läksy pilal mennep päivä pahast sanotu sana valvottava huale. Siäl roihu kirkkal liäkil pensa hint pesemätöne matt klasine lapsuus ei toi mittä mut tiäräks mitä mul men sääki nyy siit lirppamast kui mont kertta mun täytty sanno yrit eres onnetoine joko see sun kraru tul valmiks. Maapuupäiv on tuamiopäivä vastkoht. Maapuupäivä sana ovak kaik kaunei. Jatketa matka! Avatast rullakartina. Hianost tehty laps. Mää ole sen jo maksanu. Äit luve mul. Tääl olsis perunloora. Maapuupäivän olla hyvi ja hymyillä. (© Heli Laaksonen - Jan Rahman. Maapuupäiv. Sammakko 2000 ja 2005) Kurvitsa Lembit om ülendet talnalõ suuri kiränikõ sekkä teda hoidas sääl hotellin ja pakutas kolm korda päävas süvväq minuugi om ülendet Koorastõ-Kanepi- Põlva marsruudilõ kaümä, kaema ja kullõma. Mäe Reijo o ylennet helsinki suurten kirjalijoitte sakki hotellis pitävä ja tuppava ruakka kolm kertta päiväs munt ylennetti ja, Turku - Laitla - Uuskaupunk reitil kulkema, kattoma, kuulustelema. (© Jan Rahman - Heli Laaksonen: Maapuupäiv. Sammakko 2000 ja 2005) Halohakkajam puhelin on kii. Prinsessam päiv ei men ninko tahtois menevä. Kruunu takerttu koko ajam pyykkinaruihi eikä ripustamisest tul mittä. Hän soitta kolmannen kerra, vaik tiätä, ete vastat. Assia ei ol mut see on kiireellist. Hän sanosis: Eerikki, arva mitä, mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes, mää ole löytän hianon tiä meil, kun tarttis hiuka appu taas, sain klasist haavan, tul puhaltama osasin peril, kehu munt, lämmitin talo ja puus huus hullu pulu, kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit. On päivi ko mää tahro sunt kokonas ja päivi ko mää tahro sunt kaikkines päivines ja muit päivi on kans, ettet peljästy. Eerikki hei, arva mitä, ei mittä ja kaik mitä ossan sanno. (© Heli Laaksonen: Jänes pussis -CD. Sammakko 2003) Makkioi mailmaherelmi. Hassumaist tämä ain-ikävöittevä-olo, muual-o-hyvin-tunne, kaikil-muil-on paremmin-ko-mul-aavistus. Enimäkses tahtois ol joku toine ja jossan toises ajas, toises paikas. Viaraist kaupunkeist löyttä semssi maisemi ja paikoi, mist voi olla varma, et tual mää olissi onnelline. Tual, misä on suur tammi keskel piha, kivikkopuutarha ja romanttine sinkkiämpär pumppukaivon kannen pääl. Siäl ei tuul koska, hirvkärpäst ei ol viäl keksitty ja joku o juur astumas patiol Pommac-klasei tarjottimel. See et omallakin pihal o jatulintarha, kaks vahtera ja uus kenttälappio, ei lohrut yhtä. Nee o sitä arkke vaa. Ja jos o jano, joutu menemä itte jääkaapil lutrama sekamehus. Kummossi kuvitelmi muu ihmise o mahtan runoilijast rakenta, kui hee meijä elämä miältävä? Mää saan tuntikaussi kuluma sil, ko kuvittelen muitte ihmiste eksoottisuut. Jos alotta vaik rekkakuskist iha - ajatel niit juhlavi tyäpäivi! Ratin takka näkke korkkialt ja kauas. Huuhkaja lenttä 8-tiä ylitte. Yksnäinen karhu on noussu aikasi ja taapla tiä viäres hakkuuaukial. Yän pimiä ei ol mittän pimiä - ko valoheittime räpsäyttä pääl, on koko tiano valone. Olen kuullu juttu, et rekkojen ohjaamois on penkin takan nukkumakolo, mink voi täyttä vaik haahkauntuvil ja silkkityynyil ja maat ihani päiväuni. Rahtilaivassakka en ol ollu, mut varmast heil o hohrokkamppa ko mul. Merimiäs noja reelinkkihi ja katto, ko ehtohämys maitotaiva al kaks laiva ohitta toises, sit ei näy enä mittä. Meri vaihtu maaks ja mereks taas eikä hetkekän tart ol pysäksis. Myslitehtantyäntekijäl vast on kiva: laitetast myllyhyn pyärimä säkillinen kauroi, lesei (aika vähä, ketä niist tykkä), kilo saksanpähkinöi, pari lootallist rusina ja näit makkioi mailmaherelmi kans, taatelei ja papajoi. Oikke hyvän päivän hee heittävä joukko pari ylimääräst kourallist mantelei ja ajatteleva lämpimi ajatuksi siit kuluttajast, kene ostoskorihi juur see myslipaketti sattu. Pitkämatkahiihtäjä elo on kyl ensvaikutelmaltas toivotont. Kauhial irvil paineta metäs ja toivota, et ehrittäis eres ennen pelkialaist maali. Mut ei tilanne ol nii vakava. Ko kukka ei nää ja kamera on kii, hee sivakoitteva mettä siimekses hymysui. Ajanki hee ova saanu pyssämä. Penkkiurheilia voi rauhas leippo sämpyli, lähettä lapses kouluhu ja tehr muurinpohjaplättipannu vuashualloi - ain ko mene telkkari ette, siäl see sama pitkämatkalaine hiihtä pitkäl matkallas, ei ol alku, ei loppu, vaa matka. Georg Dolivo sanottamas laulus veisata: "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan". Ain voi silti toivo. (© Heli Laaksonen: Sekaherelmäpuu. Sammakko 2004) KUKKAROHO JA PLAKKARIHI: LAITILAN MURTEEN SANAKIRJA. Markus Siltamäen kokoamia sananparsinäytteitä Laitilasta. Ei missäm puhuta nii selvä suami ko Laitla haas ja Pyhäsmaas, ett kukkaroho ja plakkarihi. Ei mittän kiirutt, muut kom pia vaa. Ei mnuull muut lysti olekkan ko ruaklyst. Ei molemppi tartt tehr, luvat ja täyttä. Ei nii hyvä, ete vikka löyr ja ei niim paha ete mainita. Ei nii suurt vahinkko, ete hyätty peräs, sanos ämm, kon tupa palo, ett palova luttekki. Ei niim paha, ete joku kiitäis, ei nii hyvä, ete joku haukuis. Ei niim pirut, ete vesi virut. Ei niit kaikki hyvi saa, sinissi silmi ja punassi poskei. Ei ol last, ei lammast, ei äijä irvihammast. Ei pass pussat papuruakase suun kans. Ei piik ol mikkä ihmine ja ei astiroitt ol mikkä vaate. Ei piru pyär missä niim pali kom pariskunna välis. Ei pout ol ikä Suamehe nälkkä tuanu, mutt vesi o. Ei päevä olp päälisin, ko ne ovap peräsi. Ei rahattoman kaupp käy. Ei saa ottas suurpäist miäst, ko sitt tlee suurpäissi mukuli. Ei sama kett kaht kertta myrkky syä. Ei se kest ko suuruspalast pualpäeväs saakk. (Sanotaan heikosta kapineesta) Ei semmost ol, ete sara vuare sisällt tarvita. Ei siin jumalisus aut, kon tavara koota. Ei snuum paitas ollukkan täsä pyykis! Ei stää piänent tiärk kui lysti ison o. Ei toinen kauatt naor, jote toinenka naor. Ei toisen käskyllt tartt päätäs päi nurkka lyär. Ei tul mittä mummun kualemast, muut ko syä ja makka. (Sanotaan, kun asiat eivät suju.) Ei tyä loput tekkijält, ei uni makkajalt. Ei vaikut enemät ko marja karhum persses. Ei vaikut hyvä ei paha enemät ko valkonem plaastar. Ei valkkianäyttäjä ol ikän kiitoksi saanu ja ei siihem parhamppi pistetäkkä. Ei varas pelkk muut kon toist varast. Eilä ol tiista ja huamen tuarsta, kyll tämä viikk jo pia juasta! Elä niinko sika keriläisem pussin kanss. En mnä ol kattene, mutten sois kellä mittä oleva. Enköst mnää stää sanonu, vaikkem mnää mittäm puhunu. Enne o yksin, ko huanon kaverin kans. Enne vuare ilmam piimäten, ko joulu ilma miähete. Ennen kapan kirpui kaitte, kon kaht yksmiälist. Ensmäine niinko Esa taevas. Entte erellk käyvä. Hajus kasva, ko vaa olluks saa. Hake kaukka ens, kyll likki ai löytäväs tiätä. Heikk karhun kyljen kääntä. Hikittä niinko sikka pakasell. Hohhoija-jaa, yks mnuuki saa, mutt yhreksä väärtt olisi vaa. Huakkaus pääse hyviltäkkim päivilt. Huan huusoll, jote kapalist kirpui ol. Huan lint, jote hööhömiäs kann. Huan poik, jote kaht issäs vast. Hull kehu heostas ja miälpual ämmätäs. Hyppä niinkom pippur morttlis. Hyppä niinkon piar nahkasis housuis. Hyvä pali maksa, mutt enemänki väärtt o. Häihi mene hävinökses taikk häppiäkses. Ikusen tyän tekki o ainase näljä näkki. Iräst ikke ja lännest äkken kokkonem pilv estä pakase. Iräst suvi, iräst talv, iräst ilma ilkkimäkki. Istu niinkom piru suajases lumes. Isä on kaunis ja äite on kaunis ja ei mummukan koohomp ol. Isäm poik ja kottu kotosi. Ittelles sika vahinkon teke, ko ulhis kaata. Ittestäs hyvä ihmine asia arva kaikkim parha. Jos