ARK IS?X%.A:~** 4 I.&

nARK ~IS?X%.A:~**4 i.& ESIPUHE JOHDANTO KUOPION LmNIN KALLIOPERX

~YTETYTRAKENNUSKIVILAADUT

RAUTALAMPI 3323 SUONENJOKI 3241 LEPPXVIRTA 3243 VESANTO , KARTTULA 3224 IISVESI, KUOPIO 3242 VEHMERSALMI 32 44 PAAKKILA, OUTOKUMPU 4222 VESANTO, TERVO 3313 MAANINKA, SIILINJARVI 3331 HALUNA, JUANKOSKI 3333 LUIKONLAHTI, KAJOO 4311 PIELAVESI 3314 LAPINLAHTI, VARPAISJXRVI 3332 NILSIX, SXYNEINEN 3334 KIURUVESI 3323 IISALMI, SONKAJXRVI 3341 RAUTAVAARA 3343 REMSKYLX, SALAHMI 3324 VIEREMK, SUKEVA 3342 KUOPION LmNIN RAKENNUSKIVIESIINTYlIIEN TARKASTELU KIRJALLISUUS

KUVIA TEKSTISSX 31 KPL

Louhos sijaitsee aivan tien vieressa Karkkolan kohdalla, X=6939.90, Y=503.60. Kivi on rakenteeltaan tasarakeinen, raekoko karkea.Louhoksesta itaan n. 300 m on suurempia kallioita, joissa kivi my8s on turnman punaista graniittia, mutta hienompi rakeista. Louhoksen ymparisto on irtomaan peitossa, eika kiven rakoiluominaisuuksista voi esittaa arvioita. Kivea on kaytetty 1930-luvulla paikalliseen tar- peeseen siltoja ym. varten.

Karttalehden itaosassa Laitilanniemessa Leppavirran kun- ( 3 ) nan alueella on Mustalahden ja Jouhteisen valisella alueella porfyyrista ehjza graniittia, variltaan harmaata. Kives- saon harmaassa perusmassassa 1-6 cm:n suuruisia valkeita tai p~nertavia~pitkulaisiatai neliomaisia maasalpahajara- keita. Porfyyrigraniittia tavataan suurina kalliopaljastumina jotka nayttavat suhteellisen ehyeilta. Kivi on usein suuntautunutta ja siina on juonina hienompirakeista harmaata graniittia. Vaakarakoilu on vaakasuorassa ja riittavan harvaa (Hamalainen 1984). Kiven modaalinen koostumus on seuraava:

kvartsi 16.9 % plagioklaasi 46.1 kalimaasalpa 20.0 biotiitti 16.2 sarvivalke 0.4 pyrokseeni 0.4 100.0 % Sreckeisenin luokittelun mukaan kiven koostumus on graniitti- nen, lahella kvartsimontsoniittia. Suuri biotiittipitoisuus asettaa rajoituksia kiven hyotykaytolle. Jouhteisen ja Mustalahden valiset asumattomat kallioalueet sopisivat hyvin rakennuskivituotantoon, jos kiven koostumus 2 ja eheys jatkotutkimuksissa talla n. 2 km :n alueella havai- taan hyvaksi .

likoostumus vaihtelee varsin suuresti:

nayte n: o (Hamalainen 1983) 1 7 14

kvartsi plagioklaasi antipertiitti kalimaasalpa pertiitti biotiitti malmimineraalit sarvivalke

M2kilamnbkalliolla on kolme eri louhosta, suurin niista kooltaan n. 100 x 30 m 2 . Rakoilun laatu on huono ja aiheuttaa suuren hukkakivimaaran. Pystyrakoilun kaade on 75/360 ja 65/105 eli vinorakoilua ja vaakarakoilun kaade 10/300, rakovali 20-300 cm. Kiven vari on hyva, voimakkaan punainen, mutta pilsteisyys ja epahomogeenisuus on siina hyvin yleista.Li- saksi on havaittavissa ruostumista lohkopinnoilla, mika viittaa rautakiisujen lasnaoloon kivessa. Makilamminkallion kiven suurimittakaavainen kaytto rakennuskiveksi ei voi tulla ky- symykseen sen rikkonaisuuden ja epahomogeenisuuden takia. Kivi lohkeaa kiilattaessa kuitenkin hyvin (Hamalainen 1983), mika tekee sen kayttokelpoiseksi mm. hautakivi-, kadunreuna- kivi- ja noppakivituotantoon. Makilamminkallion sijainti on X= 6979.65, Y= 462.15 .

IISVESI, KUOPIO 3242

Karttulanja Suonenjoen alueella on laajalti harmaata por- ( 11 ) fyyrigraniittia, joka yleensa on keskikarkeata, biotiitti- pitoista ja selvasti liuskeista. Suonenjoella on vanha louhos vanhan rautatien mutkassa (X= 6950.20, Y= 506.90).Kivi on rikkonaista, vaakarakovali puolen metrin luokkaa. Samaa kivilajia on nahtavissa Suonenjoen kohdalla valtatien tie- leikkauksissa Katajamaessa. Kivi on muuten hyvan nakoista, mutta 0.5- 1 m:n rakovalilla oleva vaakarakoilu ja vino pystyrakoilu pilaavat sen. Aikanaan on tiheasta vaakarakoi-

puolelta, Laivonsaaresta ja Sayneensalosta (Wilkman 1938, s. 153).

Kuopion seudun dolomiittisista kalkkikivista ovat Jynkan ja Korsumaen suurimmat (Wilkman 1938, s.35-37). Jynkan dolomiittivyohyke kulkee Jynkanlahden suunnassa lahden ( 17 pohjoisrantaa pitkin ja Petosenjarven pohjoispuolitse ita-lansi suuntaan Pienen Neulamaen juurelle, missa se kaantyy luodetta kohti. Vyohykkeen koko pituus on 3.5 km ja leveys 10-60 m. Jynkanlahden lansiosassa on pari louhosta, joista kivea on louhittu kalkinpolttoa varten. Lahden lansipaiin kohdalla on ollut Jynkan vanha louhos, jossa kerrossarjan leveys on n. 60 m. Kalkkikivi on epapuhdasta ja kerrossarjassa on serpentiini-, kvartsi-, diopsidi- ja kiillerikkaita kerroksia. Korsumaen dolo- ( 18 miittikerrokset sijaitsevat Korsumaen etelarinteessa vanhan maantien molemmilla puolilla, jossa on vanhoja louhoksia. Korsumaen dolomiittikerroksen pituudeksi on ar- vioitu n. 2 km, leveys 100-200 m (WillaMn 1938, taulu I) .

VEHMERSALMI 32 44

Leppiivirran Saamaskylalla on Kaatronkankaalla Juurikka- maen keskiosassa samanlaista valkeaa graniiittia kuin ( 19 maen etelapaassa (X=6950.16 Y=540.94). Tama biotiitti- graniitti on suhteellisen ehjaa, mutta siina esiintyy vari- vaihtelua ja suuntautuneisuutta. Kivea on otettu kiilaa- malla kallion pintaosista. Varsin tihea vaakarakoilu on tehnyt kiven oton pintaosista helpoksi. Pystyrakoilu on suunnissa 070, 160 ja 220°. Lohkeavuus on paikoitellen kaa- revaa. Kiven mineraalikoostumus on seuraava (Hamalainen 1984):

nayte n:o 1 A 1 B

kvartsi 34.2 29.1 plagioklaasi 38.2 36.7 kalimaasalpa 22.0 31.2 muskoviitti 1.1 - biotiitti 2.2 2.5 granaatti 2.1 -

Iso Honkamaesta (X=6996.70, Y=521.10) on louhittu harmaan punertavaa porfyyrista karkearakeista graniittia. Kivi on ( 22 lievasti suuntautunutta, hyvin ehjaa. Vaakarakoilu kaade on 10-15/360, rakovali 1-2 m, pystyrakoilun kaade on 80-90, rakosuunnat 070-080, 160-180, 210-220, 270-290, rakovali suurempi kuin 5 m. Kivessa on epahomogeenisuutena tumrnia murs- kaleita. Louhoksen koko on n. 50x30 m 2 , pystyrintaukset 5- 10 m korkeita. Kiven mineraalikoostumus on (Hamalainen 1982):

Naytteen n:o 1 2 3 4 5 6 7 kvartsi plagioklaasi kalimaasalpa pertiitti biotiitti sarvivalke titaniitti serisiitti epidootti apatiitti

Ison Honkamaen porfyyrinen graniitti soveltuu eheytensa vuoksi rakennuskivilouhintaan. Kivessa esiintyva suuntautuneisuus ja epahomogeenisuus ovat kuitenkin sen arvoa alentavia teki- joita.

Kasurilanmaessa Siilinjarvella on aiemmin ollut Suomen Mine- ( 23 ) raali 0y:lla kvartsiittilouhos aivan lahella rautatieta. Kvart- siittia on kaytetty jauhettuna eri tehtaissa tarpeellisiin suodatinlaitteisiin (Wilkman 1938, s. 150).

Maaningan Kolmikannassa Pulkonkoskella (X=7001.75, Y=511.15) ( 24 ) on Oy Lohja Ab tutkinut dolomiittikalkkikiviesiintymaa, jossa kalkkikivi on vihertavan harmaan valkeata, raidallista. Pysty- rakoilun kaade on 85/100, rakovali n. yhden metrin luokkaa. Kerroksellisuuden kaade on 85/010. Kivessa on kaunis vihertavan harmaa kuviointi , jota vo'isi hyodyntaa marmoriesineiden ja -1evyjen valmistuksessa

Siilinjarven Tosossa (X=7001.00, Y=526.27 ) on Geo- ( 25 ) logian tutkimuskeskuksen valtaama dolomiittikalkkikiviesiin- tyma, jossa kivi on variltaan harmaata. Erikoisen poimutus- rakenteensa ja epapuhtautena esiintyvien silikaatimineraalien takia on kivessa varsin elava pintakuviointi, minka ansiosta kivea voidaan kayttaa sahattuna esimerkiksi poytalevyiksi, jos eheys on riittava.

Kuopion kaupungin talo- ja katurakennuksiin on otettu kivea Sii- linjarven Ruskeamaesta (X=6986.30, Y=536.95) kallion pinta- ( 26 ) osasta. Kivi on suuntautunutta harmaata graniittia,jossa epahomogeenisuutena on juovaisuutta ja pegmatiittijuonia. Pysty- rakoilu on kalliossa harvassa, rakovali on yleensa suurempi kuin 5 m. Vaakarakoilu on ainakin kallion pintaosissa tihea, rakovali 0.5-1.5 m. Ruskeamaessa on laaja kallioalue, josta kivea on otettu useasta pienesta louhoksesta paaasiassa kii- laamalla, koska lustat ovat hyvat (Wilkman 1938, s.153).

Jannevirralta 2 km lanteen Honkamaesta (X=6986.00, Y=539.80) ( 27 ) on louhittu vaalean harmaata tai punertavaa pieniporfyyrista graniittia useasta pienesta louhoksesta kallion pintaosista. Kiven vari ei ole aivan tasainen ja siina esiintyy pegmatiit- ti- ja kvartsijuonia. Pystyrakoilun kaateet ovat 80/110 ja 90/010, rakovali yleensa suurempi kuin 5 m. Vaakarakoilu on kallion pintaosissa 0.5-1 metrin rakovalilla. Kalliopaljas- tumia on Honkamaessa n. 150x500 m 2 :n alueella. Eheydeltaan Honkamaen graniitti vaikuttaa sopivalta rakennuskivituotantoon.

Graniittien mineraalikoostumukset ovat: Ruskeamaki Honkamaki

kalimaasalpa 35.9 til. % 28.9 til. % plagioklaasi 25.8 32.0 kvartsi 32.4 30.2 biotiitti 5.3 7.1 sarvivalke 0.2 1.3 aksessoriset 0.4 0.4

pistelasku, 1000 pistetta aksessoriset: epidootti, titaniitti, apatiitti, zirkoni , opaakki

HALUNA, JUANKOSKI 3333

Jannevirralta kilometrin verran luoteeseen on Vehkamaessa (X=6986.45, Y=541.30) kolme pienta louhosta kooltaan noin ( 28 ) 2 5 x 10 m . Kivilaji on vaalean harmaa, pieniporfyyrinen, keskirakeinen graniitti. Alimmassa louhoksessa kiven vari on tasaisen harmaa , mutta ylemrnissa louhoksissa on kivessa juonina punertavaa graniittia. Pystyrakoilun kaade on 90/180 ja 85/280, rakovali suurempi kuin 2 m. Vaakarakoi- lun kaade on 5/170, rakovali 1.5-2 m. Louhos sijaitsee lentokentan (2 km) ja asutuksen (200 m) laheisyydessa, mika asettaa rajoituksia jatkokaytolle.

Nilsian Haapamaessa on Pajulahden ja Kaareslahden valisella niemella (X=7003.10 , 543.12) suurina kallioina karkea- ( 29 ) rakeista, porfyyrista punaista syeniittia, jossa albiitti esiintyy pitkanomaisina hajarakeina. Kivessa muut mineraa- lit ovat: kalimaasalpa, kvartsi, arfedsoniittinen amfiboli, egiriiniaugiitti, titaniitti. Kalliot eivat ole kovin eheita, pystyrakoilu on 80/100 ja 90/210, rakovali 30-150 cm. Vaaka- rakoilusta ei saa selvaa kuvaa ilman lisatutkimuksia. Kau- niin varinsa takia on Pajulahden syeniitti sopivaa pienimuotoiseen louhintaan.

Muuruvedella Juankosken kunnassa on useasta kohden , jopa irtokivista, louhittu harmaata,hieman suuntautunutta tona- liittia. Hylatty louhos on mrn. Mattilankallioilla (X=6996.54, 2 Y=555.08). Louhoksen koko on n. 10x20 m . Pystyrakoilun kaade (30) on 80/150, rakovali 1.5 m ja 90/170, rakovali 0.5-1 m. Vaa- karakoilun kaade on 15/230, rakovali 0.5-1.5 m.

Tuomaalan tilan maalla (X=6999.13, Y=555.61) on kooltaan n. ( 31 ) -' 2 10x20 m :n suuruinen louhos, josta on louhittu harmaata tona- liittia hiljakkoin Puijon Kivi 0y:n toimesta. Kivi on keskirakeinen, pilsteinen ja siina on seassa tummia sulkeumia. Pystyrakoilun kaade on 85/330, 90/230 , rakoja tavataan jopa

3 kpl /m, mutta ehjempiakin osia loytyy. Vaakarakoilua ei ha- I vaittu, sen sijaan yksi vino rakosuunta. Kiven louhittavuus ei ole kovin hyva johtuen liian tihesta rakoilusta. Esiintyma on sopiva vain pienimuotoiseen louhintaan. Kiven modaalinen koostumus on seuraava:

plagioklaasi An 59.6 10 % kvartsi 24.1 biotiitti 10.5 sarvivalke 4.1 aksessoriset 1.6

aksessoriset: apatiitti, zirkoni, titaniitti, karbonaatti.

Halunan Linnanmaessa (X=7002.21 , Y=550.18) Nilsian kun- ( 32 nassa on valkoista tai vihertavaa kalkkikivea. Paikalla on vanhoja monttuja. Esiintyman dimensiot eivat ole tie- dossa.

LUIKONLAHTI, KAJOO 4311

Kaavin pitajan kaakkoisosassa esiintyy tasarakeista harmaa- ( 33 ) ta tai vaaleanpunaista graniittia, joka on saannollisesti suorakaiteenmuotoisesti halennutta. Halkeiluraot ovat vaaka- suoria tai pystyja. Sivakkavaaran Keltinvuoresta on tata tasarakeista vaaleanpunaista graniittia otettu kallion pintaosista rakennuskiviksi. Kalliossa on pintaosassa eteva vaakarakoilu n. 0.5 metrin rakovalilla, joka on helpottanut lou- hintaa.Kelttissa on laajat kalliot graniittia n. 500 x 2 500 m :n alueella. Kivessa on haittana epahomogeenisuutta ja pegmatiittijuonia. Hienorakeista harmaata graniittia, joka kelpaa rakennuskiveksi, on esim. Sivinvirran etelapuolella ( 34 ) (Frosterus ja Wilkman 1920, s. 189).

Martikkalan Orimaessa (X=7029.10, Y=509.10) ja Pilkka- kankaalla (X=7032.00, Y=509.70 ) on vaalean punertavan harmaata, karkeaporfyyrista graniittia, jossa pystyrakoi- luvali on noin 5 m ja rakoilu lahes kohtisuoraa. Vaakara- mlun rakotiheys kallion pintaosissa on yhden metrin luokkaa. Kivea on aikaisemrnin otettu molemmista paikoista kii- laamalla kallion pinta-osista mm. Nerkoon kanavan raken- nustoita varten. Pilkkakankaalla on kivi lievasti suuntautunutta, pilsteista. Kalliopaljastumien suuruus on Ori- 2 maessa n. 50 x 200 m ja Pilkkakankaalla n. 250 x 200 m. Graniitin mineraalikoostumus on seuraava:

Orimaki Pilkkakangas

plagioklaasi 39.8 % kvartsi 24.6 kalimaasalpa 13.5 biotiitti 13.1 sarvime 6.7 aksessoriset 2.4

plagioklaasin koostmus Anl2 -16 oligoklaasi

aksessoriset: apatiitti, titaniitti, zirkoni

TaskilanmZestS (X=7030.95, Y=521.80) on louhittu karkearakeista, ( 40 ) suuntautumatonta, tumman harmaata gabroa. Louhoksen lapimitta on n. 50 m, pystyrintaukset 3-8 m korkeita. Varin tasaisuus on kivessa hyva. Rakoilu on sekava ja kivi rikkonaista kuten yleensa mustilla kivilla. Suuresta rikkonaisuudesta huolimat- ta on kalliosta mahdollista saada yli kuution suuruisia ehjia lohkareita. Louhos sijaitsee n. 350 m pitkan paljastumajonon pohjoispaassa nk. Lapinlahden gabromuodostuman alueella. Kiven mineraalikoostumus on seuraava: sarvivalke, klinopyrokseni, plagioklaasi An 65, kloriitti, karbonaatti, opaakki.

Varpaisjarvella on louhittu mustaa diabaasia useasta eri ( 41 ) kohdasta. Toimivia louhoksia on kaksi Pyonlammen lansipuo- lella (X=7031.30, Y=537.35). Kaikkiaan on alueella nelja eri louhosta, joiden koko on n. 50 x 20 m 2 , syvyys 5-10 m. Kivi on tasaisen hrmnan harmaa tai musta, massamainen,ofiit- tinen diabaasi. Paamineraalit ovat plagioklaasi An 58 ja enstatiittiaugiitti. Pyrokseni on vahaisessa maarin reunoil- taan muuttunut sarvivalkkeeksi biotiitiksi ja kloriitiksi (WiUaMn 1938, s. 143-145). Magnetiittia, ilmeniittia, apa- tiittia ja kvartsia esiintyy aksessorisina mineraaleina. Pystyrakoilun kaade on 85/120 ja 85/210, mutta myos vinorakoilua esiintyy runsaasti. Pystyrakoilun rakovali on 0.5- 1.5 m, vaakarakoilun rakovali 0.5-3 m. Huonosta rakoilusta johtuen vain n. 10 % irroitettavasta kivesta voidaan kayttaa hyotykivena.

Suolmsta n. 1 km luoteeseen on hylatty louhos (X=7032.75, ( 42 ) Y=536.55) kooltaan n. 30x20 m 2 . Kivi on tumman harmaata, massiivista, tasarakeista diabaasia, jossa raekoko on hieno. Rakoilun kaade on 90/220 ja 90/300, rakovali 0.5-2 m, vaakarakoilu epaselva (louhos veden tayttama).Mineraalikoostumus on sama kuin Pyonlammen louhoksilla, ja kivi on erittain ko- vaa, vasaralla lyodessa "soivaa".

Niemismaessa Varpaisjarvella (X=7030.90, Y=541.00) on hylatty ( 43 ) Etela-Suomen Kiviteollisuus 0y:n louhos, jossa kivi on tumrnan harmaa, keskirakeinen ja homogeeninen sarvivalkediabaasi. Ki- ven mineraalikoostumus on (Wilkman 1938, s. 147): sarvivalke 54.28 %, plagioklaasi Anq5 41.62 % ja opaakkia 4.1 %.Opaakki on paaasiallisesti magnetiittia. Rakoilu on louhoksessa epaselva ja louhittavuus on ilmeisesti heikko kiven rikkonaisuudesta johtuen.

Nilsian Tarpisen- Kinahrnin kvartsiittijaksosta on louhittu kvartsiittiliusketta rakennuslevyksi ja kaytavalaataksi useista eri louhoksista. Selvitysajankohtana oli kaksi lius- kelouhosta toiminnassa. Kivivuoressa (X=7013.475, Y=551.00) ( 44 ) on nk. Kainulaisen louhos, joka on kooltaan n. 10x25 m 2 , syvyys n. 10 m. Kvartsiitti on variltm harmaan valkeaa tai punertavaa tai vihertavaa. Kivi lohkeaa hyvin ohuiksi le- vyiksi, joiden paksuus vaihtelee 2-10 cm. Liuskeisuuden kaade on 80/270, rakoilun kaade 55/360, 75/120, vaakarakoilu selva, rakovali n. 2 m. Tarpisessa (X=7016.75, Y=550.95) on Nil- ( 45 ) sian kvartsiittiliuskeen louhos kooltaan n. 100x50 m. Kivi on vaalean ruskehtavan harmaa punaisin ja vihertavin vari- savyin. Liuskeisuuden kaade on 85/270, vaakarakoilu n. 2 m valein, viistorakoilua. Louhoksen lansilaidassa on kvartsiitti niin hyvin liuskettunut, etta siita saadaan 2-5 cm paksua liusketta, muuten on louhoksesta irroitettava kivi paksuudeltaan n. 10-20 cm. Molernmissa em. kvartsiittilevylouhoksissa on hyvin liuskettunut osa louhoksesta vain 1-2 m levea, muissa louhoksen osissa kasvaa liuskepaksuus. Lisaksi on huomattava, etta kvartsiittilouhokset kuin myos Hiekkavuoren louhos sattuvat jokseenkin samalle pohjois-etela suuntaiselle Y-koordinaa- tille 551, jonka suunnassa ilmeisesti kulkee ruhjevyohyke. Niinpa on mytjsHoikkamaen pohjoispaassa hylatty kvartsiitti- ( 46 ) louhos (X=7016,45, Y=551.00), jossa liuske on variltaan samanlaista kuin muissakin louhoksissa, mutta ei aivan yhta etevasti liuskettunutta. Louhoksessa olevien irrallisten 2 levyjen paksuus on 10-20 cm. Louhoksen koko on n. 40x15 m , syvyys n. 5 m. Paaliuskeisuuden kaade on 80/270, vaakarakoilu 0.5-1 metrin valein. Rautavaaran Paljakassa on louhittu variltaan tumrnemman harmaata kvartsiittiliusketta Paljakan taloon vievan tien var- ( 47 ) , resta (X=7036.52, Y=564.88). Kivessa on rakopinnoilla myos 2 punertavia varisavyja. Louhoksen koko on n. 5x10 m , rin- tauksen korkeus 2-3 m. Liuskeisuuden kaade on 75/240. Irroi- tettujen levyjen paksuus on 5-10 cm. Liuskeisuuden suunnassa Paljakan talosta n. 50 m. lsnteen on samaan vyohykkeeseen kuu- 2 luva kvartsiittiliuskekalliorintaus kooltaan n. 30x15 m, jossa kivi on hyvin liuskeista ja liuskepaksuus on 2-5 cm.

Dolomiittia esiintyy Ala-Siikajarven alueella paikoin n. ( 48 1 200 m leveana,,osittain karsiutuneena patjana valittomas- ti Mustikkamaen kvartsiitin itapuolella yhtajaksoisena 4- 5 km pituudelta Likolahdesta Huosiaisniemen kautta Kypa- raisen lansipuolelle. Kivessa on puhtaimmillaan karbonaat- tia yli 95 % seka hieman tremoliittia ja vaaleanruskeaa kiilletta ja opaakkia. Kivesta on analysoitu Mg0=19.13 %, Ca0=35.38 %, Fe203=0.67 %, A1 20 3 =0.45 % ja SiO 2=3.47 % (Paavola 1984).

KIURUVESI 3323

Kiuruveden alueella on useasta paikasta louhittu rakennuskiveksi harmaata, heikosti suuntautunutta biotiittigraniit- tia mm. Toiviaismaesta (X=7065.55, Y=480.75), Valkeismaesta ( 49 ) (X=7068.5, Y=481.1) ja Vaaksjarven itapuoleiselta kallio- selanteelta (X=7060.7, Y=469.95). Kivi on niissa ehytta, ( 50 1 hieno-tai pienirakeista ja sita on ollut helppo louhia kallion pintaosista pengermaisen vaakarakoilun ansiosta (Wilkman 1931, s. 144 ja 245-246, Marttila 1981 s.39-40). Putouksenmaesta (X=7049.95, Y=483.80) on louhittu karkea- ( 51 rakeista suuntautumatonta vihreaa pyroksenigraniittia n. 30x50 m 2 :n suuruisesta louhoksesta. Pyroksenigraniitti on pinnaltaan rapautunut ruskeaksi ja rapautumiskuori saattaa olla 40-80 cm:m paksuinen. Rapautunutta kivea on paikkakun- nalla kaytetty uunikivena.Porfyyrigraniitin paamineraalit ovat mikrokliini, oligoklaasi, kvartsi, diopsidi ja biotiitti, vahemmassa maarin on sarvivalketta, kloriittia ja malmimineraaleja ( Wilkman 1931, s. 141, Marttila 1981, s. 31). Kivi on rakopinnoiltaan ruostunutta, mika johtuu vahaisessa maarin esiintyvasta rikkikiisusta. Sulkeumina kivessa esiintyy tummempia kivimurskaleita. Rakoilu ei ole saannollista, vaan kivessa esiintyy kaarevia ja vinoja rako- pintoja, joiden johdosta hukkakiven maara tulee suureksi louhinnassa. Toinen pyroksenigraniittiesiintyma on Salmen- kylan Makilahdessa (X=7041.60, Y=482.15), josta kivea on ( 52 1 otettu uunikiveksi, siltarumpuihin ja kivijalkakiviksi.

IISALMI, SONKAJXRVI 3341

Iisalmen Paloisvuoressa (X=7051.50, Y=512.45) on louhittu ( 53 harmaata, suuntautumatonta, keskirakeista graniittia n. 50x 30 m 2 :n suuruisesta louhoksesta. Pystyrakoilu on harvaa, vaakarakoilun kaade on 30/270. Kaytosta poistettu louhos sijaitsee kaupungin ulkoilualueella. Samanlaista graniittia kuin Paloisvuoressa on Pajusenmaessa, n. 4 krn Kauppilanmaesta koilliseen, Mustinkankaan etelao- ( 54 ) sassa Kauppilanmaelta luoteeseen ja 2 km Kauppilanmaelta etelaan Rautatien varrella. Kivilaji on pieni- tai keskirakeista harmaata tasarakeista graniittia, jossa paamineraa- leina ovat kvartsi, mikrokliini, oligoklaasi ja biotiitti. Kivessa on paikoitellen epahomogeenisuutena pienia tummia taplia ja gneissimurskaleita (Wilkman 1931, s. 226-27).

Sonkajarvella on louhittu enstatiittiaugiittidiabaasia mm. Sihverinmaesta (X=7064.50, Y=523.90). Kivilaji on keskirakei- ( 55 ) nen reunaosiltaan hienorakeinen diabaasi, jolla on ofiitti- nen rakenne. Kallio on massarakenteinen, harvarakoinen. Kiven musta vari ja mineraalikoostumus ovat erinomaiset, mutta epahomogeenisuutena kivessa esiintyy"nauhojaW, jotka estavat hyotykayton vaativampiin kohteisiin. Mineraalikoostumus on seuraava (Jokinen ja Kaasinen 1980):

SIH SIH-4

plagioklaasi 48.1 % 46.6 % pyrokseni 38.6 38.5 sarvivalke 7.7 8.9 opaakki 5.2 3.9 muut 0.4 2.1

Suhteellinen Mohs'in kohuus on 5.9.

Sihverinmaen kaltainen diabaasijuoni jatkuu kulkusuunnassa n. 145O ~arvankylSh ja edelleen Iso Kallio jzrvelle , jonka kaak- koispuolella kivilaji on Kalliomaessa tyypillista, harmaan- mustaa, pienirakeista diabaasia.Kivessa on haittana myos Kal- liomaessa nauhaisuus ja huono rakoilu.

Rautavaaran kirkolta n. 2 km luoteeseen on Tulimaen pohjoispaassa pieni graniittipahku, jota on vahaisessa maarin louhittu. Kivi on keskirakeista, vaaleanpunaista ja varsin rikkonaista seka huonosti paljastunutta.

SALAHMI

Mataramaessa (X=7076.65, Y=487.90) on louhittu vahaisessa maarin lahes mustaa amfiboliittia, joka on liuskettunut, metamorfoitunut savisedimentti. Kiven mineraalikoostumus on: sarvivalke, plagioklaasi An32, kvartsi, biotiitti, apatiitti, opaakki. Kivessa esiintyy kvartsijuonia liuskeisuuden suunnassa. Rakopinnoilta on kivi usein ruosteista, mika viittaa rautakiisupitoisuuteen. Lohkeavuus laatoiksi ei ole erikoisen etevaa. Rotimojarvella Nissilasta lounaaseen esiintyy stauroliit- tikiilleliusketta.Laajakankaalla (X= 7092.55, Y=492.10) ( 58 tien etelapuolella. Stauroliittikiilleliuske on tumman harmaata ja hionorakeista (0.1-1 mrn) ja siina esiintyy hajarakeina 3-4.5 cm pitkia stauroliittiporfyroblasteja. Myos pinempia noin 0.5 cm petuisia stauroliittirakeita esiintyy paikoitellen. Kivessa on juonina ja pahkuina kvartsia yleensa kerroksellisuuden suunnassa. Muina mineraaleina stauroliittikiilleliuskeessa esiintyy biotii.tti, muskoviitti, kloriitti, apatiitti, epidootti, zirkoni, titaniitti ja opaakit (Savolahti 1965, s. 32-33). Nissilan liuskekivea on louhittu pienessa maarin aikaisemmin (Ita- Suomen seutukaavaliitot 1981).

VIEREm, SUKEVA 3342

Viereman kirkolta 2.5 km itakoilliseen on Vuolukivikal- loilta (X=7071.85, Y=503.20) louhittu epapuhdasta vuolu- ( 59 2 kivea n. 3x5 m :n louhoksesta, joka nykyaan on veden tayttama .