Kun Lumipallo Lähtee Pyörimään” Nuorten Kuvataiteilijoiden Kansainvälistyminen 2000-Luvun Alussa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
S ari Karttunen ”Kun lumipallo lähtee pyörimään” Nuorten kuvataiteilijoiden kansainvälistyminen 2000-luvun alussa TAITEEN KESKUSTOIMIKUNTA, TUTKIMUSYKSIKÖN JULKAISUJA N:o 36 ARTS COUNCIL OF FINLAND, RESEARCH REPORTS No 36 Taiteen keskustoimikunta Arts Council of Finland 2009 © Sari Karttunen ja Taiteen keskustoimikunta 2009 Kansi: Kari Piippo Taitto: Jussi Hirvi ISBN 978-952-5253-75-7 ISSN 1796-6612 Lönnberg Print Esipuhe Tarkastelen tässä tutkimusraportissa kansainvälistymisen vaikutuk- sia kuvataiteilijan ammattiin ja identiteettiin 2000-luvun Suomessa. Tutkimus perustuu ensisijaisesti kansainvälisesti liikkuvien ja toimi- vien nuorten taiteilijoiden haastatteluihin. Olen pyrkinyt lukemaan heidän subjektiivisista lausunnoistaan ja heidän objektiivisesta urake- hityksestään viitteitä suomalaisen taiteilijan tulevaisuudenkuvista. Lisäksi tavoitteenani on ollut yksinkertaisesti välittää nuorten taiteili- joiden kansainvälistymiskokemuksia ja -näkemyksiä laajempaan kes- kusteluun, sillä teemaa on aiemmin tutkittu vain vähän. Tutkimuksen antamaa tietoa voidaan uskoakseni hyödyntää taidealan ammatilli- sessa koulutuksessa, vienti- ja vaihtostrategioiden suunnittelussa se- kä julkisten tukimuotojen arvioinnissa. Haluan kiittää ensiksikin niitä 15 taiteilijaa, joita haastattelin tutki- musta varten ja jotka ystävällisesti ja sinnikkäästi jaksoivat vastata lu- kuisiin kysymyksiini. Samoin kiitän kaikkia niitä muita tahoja, joilta olen hankkinut faktoja ja mielipiteitä henkilökohtaisten tapaamisten, puhelimen tai sähköpostin välityksellä. Tunnustuksen ansaitsevat myös Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikön työtoverit Merja Heikkinen, Paula Karhunen, Kaija Rensujeff ja Pauli Rautiainen, joi- den kanssa olen voinut keskustella tutkimusta tehdessäni ja jotka ovat antaneet arvokkaita kommentteja käsikirjoitusvaiheessa. Edelleen kii- tän aineiston kokoamisessa ja tallentamisessa avustaneita Matias Kä- kelää ja Heli Lukkarista. Käsikirjoitusta ovat lisäksi kommentoineet Irmeli Kokko, Pauliina Laitinen-Laiho, Virpi Näsänen ja Maunu Häy- rynen. Olen myös syvästi kiitollinen siitä kaikinpuolisesta avusta ja tuesta, jota olen saanut Kati Kiviseltä, Anna-Kaisa Rastenbergeriltä, Leena-Maija Rossilta ja Juha Suonpäältä Suomen Akatemian rahoi- tuksella valokuvataiteen kansainvälistymistä tutkivassa Pohjan täh- det -ryhmässä. Helsingissä lokakuussa 2009 Sari Karttunen Sisällys Kuinka kansainvälistyminen muokkaa taiteilijaa? . 7 Tutkimuksen tausta ja perustelu . 7 ”Suomen ihme” globalisoituvassa nykytaiteessa . 10 Kansainvälistymisen lajit ja menestyksen mitat . 19 Tulevaisuuden taiteilijatyypit . 23 Kulttuurintuotannon näkökulma ja palkinto-orientaatiot . 31 Raportin kulku . 36 Tutkimusaineistot ja -menetelmät . 38 Triangulaatio ja vertailu . 38 Haastattelut . 42 Tutkimusjoukko . 51 Uran kulku ja etabloituminen . 59 Alku ja läpimurto . 59 Taiteellinen toiminta . 63 Kansainvälisen toiminnan opettelu . 69 Urasuunnittelu ja brändäys . 75 Käsitys menestyksestä ja arvio saavutuksista . 84 Asema kotimaisella ja kansainvälisellä kentällä . 95 Galleriakiinnitykset ja taidekauppa . 100 Tallisopimukset ja työnjako . 100 Kotimaisten gallerioiden rooli . 102 Kansainvälisen galleriasuhteen synty . 105 Neuvottelut tuotannon määrästä, muodosta ja sisällöstä . .112 Suhde kaupallisuuteen . .115 Tulonmuodostus . 123 Ansio- ja rahoituslähteet . 123 Tulotaso . 132 Toimeentulostrategiat ja -ihanteet . 135 Tulot ulkomailta . 141 Vientiorganisaatiot ja verkottuminen . 144 Kokemukset FRAMEstä . 144 Taideoppilaitosten kansainvälistymishankkeet . 148 Muu viennin ja vaihdon edistäminen . 150 Kummit ja luottohenkilöt ulkomailla . 152 Liikkuvuus ja nykytaiteen maantiede . 156 Matkojen kohteet, määrät ja motiivit . 156 Residenssijaksot . 162 Paikkamieltymykset ja muuttoalttius . 167 Suomi ja suomalaisuus nykytaiteen kentällä . 174 Kansainvälistymisen koetut hyödyt ja ongelmat . 178 Taiteilijaidentiteetti ja ammattikuva . 189 Ammattitaiteilijan määreet . 189 Taiteilijatyypit ja palkintosuuntaukset . 195 Karisman uudelleen muotoilu . 201 Muutoksen airuita vai poikkeusyksilöitä? . 207 Lähteet . 212 LIITE 1. Haastattelulomake . 221 English Abstract. 225 Kuinka kansainvälistyminen muokkaa taiteilijaa? Tutkimuksen tausta ja perustelu Tutkimus käsittelee Suomen kuvataiteessa viimeisten 10–15 vuoden ai- kana tapahtunutta nopeaa kansainvälistymistä sekä sen vaikutuksia kuvataiteilijan ammattiin. Kiinnostuin aiheesta käydessäni kesällä 2002 ensimmäistä kertaa Lontoon Tate Modernissa. Tunsin jo matkalla kan- sallista ylpeyttä siitä, että uudessa Tatessä olisi esillä Eija-Liisa Ahtilan yksityisnäyttely Real Characters, Invented Worlds1. Pari vuotta aikaisem- min entiseen voimalaitokseen avattua taidekeskusta oli verrattu julki- suudessa Pariisin Pompidou-keskukseen ja New Yorkin Modernin tai- teen museoon MoMaan (Verkkola 6.5.2000). Ahtilan saavutuksen todel- linen mittakaava paljastui kuitenkin vasta, kun hänen nimensä hohti massiivisen taidekeskuksen ulkoseinällä Matissen ja Picasson rinnalla, aivan yhtä suuressa koossa. Suomalainen elossa oleva (s. 1959) taiteilija, vieläpä naispuolinen ja niin sanottujen uusien medioiden edustaja, näytti tehneen kiistattoman kansainvälisen läpimurron. Olin tavannut Eija-Liisa Ahtilan jo 1980-luvun puolessavälissä teh- dessäni Taiteen keskustoimikunnassa tutkimusta kuvataiteilijoiden taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta (Karttunen 1988). Ahtila ja Maria Ruotsala (s. 1961) ravistelivat tuohon aikaan yhteisvoimin valo- kuva- ja videoteoksillaan sekä kirjoituksillaan kotimaista taidekent- tää. Nuoret naiset toivat Suomeen voimallisesti postmodernistisia ja feministisiä ajatuksia, ja tiemme kohtasivat aikoinaan juuri kuvatai- teen naiskysymyksen merkeissä. Vapaassa taidekoulussa 1980-luvun alussa maalausta opiskellut parivaljakko lähti 1990-luvun alussa hankkimaan video- ja elokuva-alan tietämystä Lontooseen. Ahtila jat- koi opintojaan myöhemmin vielä Los Angelesissä. Ahtilan näyttelyn näkeminen Tate Modernissa kesällä 2002 herätti mielessäni monta häntä itseään sekä laajemmin koko suomalaista ku- vataidetta koskevaa kysymystä, joista käsillä oleva tutkimus lähti liik- keelle: 1 Näyttely oli esillä Kiasmassa talvella 2002 nimellä ”Kuviteltuja henkilöitä, nauhoitettuja keskusteluita”. 7 8 – millaista urapolkua kulkien ja millaisia valintoja tehden suomalai- sen tai Suomessa asuvan taiteilijan on mahdollista nousta maail- man nykytaiteen keskiöön? – millaisia taitoja ja valmiuksia taiteilijalta kansainvälisesti edellyte- tään ja mistä niitä hankitaan? – kuinka laajalla rintamalla suomalaiset taiteilijat osallistuvat yhteis- näyttelyihin tai pitävät yksityisnäyttelyitä ulkomailla? – heijastuuko kansainvälinen näkyvyys jo Suomen taiteilijoiden toi- meentuloon? Tarkensin ja kypsyttelin kysymysluetteloa hankkimalla lisätietoa suo- malaisen kuvataiteen kansainvälistymisestä sekä kirjallisista lähteistä että haastattelemalla kuvataiteen kentältä valittuja informantteja. Sit- ten esittelin ideani Taiteen keskustoimikunnan tutkimusyksikölle. Kansainvälistymisteema kytkeytyy olennaisesti ”taiteilijan asemaan”, josta valtion taidehallinnossa on tehty toistuvasti tutkimuksia siitä lähtien, kun taiteen tukijärjestelmä uudistettiin 1960-luvun lopussa. Itse laadin siellä 1980–1990-luvun vaihteessa tutkimukset paitsi kuva- taiteilijoista myös valokuvataiteilijoista (Karttunen 1988 ja 1993). En kuitenkaan tarkastellut näissä tutkimuksissa taiteilijoiden kansainvä- listymistä muutoin kuin opiskelun ja näyttelytoiminnan näkökulmis- ta, koska toimeentulon kannalta kysymys ei vielä tuolloin näyttänyt relevantilta kuin muutamassa poikkeustapauksessa. Ajankohtaisen kulttuuripoliittisen perustelun taiteilijan ammatin kansainvälistymisen tutkimukseen tarjosi vuonna 2003 käynnistynyt opetusministeriön, ulkoasiainministeriön ja kauppa- ja teollisuusmi- nisteriön (nyttemmin työ- ja elinkeinoministeriön) kulttuurivienti- hanke. Selvitysmies Hannele Koivusen raportti kulttuuriviennin tilas- ta valmistui vuonna 2004, ja esitys Suomen kulttuuriviennin kehittä- misohjelmaksi ”Onko kulttuurilla vientiä? ON!” hyväksyttiin vuonna 2007. Kehittämisohjelmassa esitetyn vision mukaan ”luovat toimi- alat” monipuolistavat Suomen elinkeinorakennetta ja vahvistavat työllisyyttä antaen näin panoksensa bruttokansantuotteen kasvatta- miseen (mts. 8.) Kuvataiteeseen ei voine kohdistua Suomen kokonaistalouden kan- nalta mullistavia vientitulo-odotuksia, mutta yksittäisille taiteilijoille kansainvälisten markkinoiden avautuminen saattaisi merkitä ratkai- sevaa muutosta edellytyksissä hankkia elanto ammatista. Kuvataitei- lijoiden tulotaso on osoittautunut kaikissa tähänastisissa tutkimuksis- sa yhdeksi taiteilijakunnan alhaisimmista ja heidän mahdollisuutensa harjoittaa ammattiaan poikkeuksellisen riippuvaiseksi julkisen vallan apurahoista ja ostoista (Hautala 1973; Karttunen 1988; Rensujeff 2003). Viime vuosina kuvataiteilijoita on lisäksi koulutettu sellaisia määriä, että on puhuttu milteipä ylikoulutuksesta suhteessa mahdollisuuteen sijoittua työelämään ja hankkia kohtuullinen toimeentulo (ks. esim. 9 Karhunen ja Rensujeff 2006, 93). Tällä hetkellä kuvataiteilijoiden luku- määrä on määritelmästä riippuen 2 500–3 500.2 Intressien osuessa yksiin pääsin aloittamaan kuvataiteilijoiden kansainvälistymistutkimuksen Taiteen keskustoimikunnassa vuonna 2005. Hanke koostuu useasta osasta, jotka eroavat toisistaan painopis- teiltään ja metodeiltaan3. Aluksi kartoitin taidehallinnon kansainväli- seen toimintaan kohdistamien tukimuotojen ja määrärahojen kehitys- tä sekä niiden jakoa kaikkien taiteenalojen