The Alliance Party of Northern Ireland
Total Page:16
File Type:pdf, Size:1020Kb
THE ALLIANCE PARTY OF NORTHERN IRELAND Allianssi-puolueen pelivaran avaus ja sen argumentoinnin retoriikkaa Pohjois-Irlannin parlamentissa 1998 2001 Reijo Alkula Pro gradu -tutkielma Valtio-oppi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Syksy 2015 Tiivistelmä THE ALLIANCE PARTY OF NORTHERN IRELAND Allianssi-puolueen pelivaran avaus ja sen argumentoinnin retoriikkaa Pohjois-Irlannin parlamentissa 1998–2001 Reijo Alkula Pro gradu -tutkielma Valtio-oppi Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos Jyväskylän yliopisto Ohjaaja: Kari Palonen Syksy 2015 77 sivua. Tässä pro gradu-tutkielmassani tutkin Allianssi-puolueen pelivaran muodostamisen keinoja Pohjois- Irlannin parlamentissa eli Stormontissa vuosina 2000-2001 käydyissä hallitusohjelmadebateissa. Lisäksi käyn jonkin verran läpi vuosien 1998-2001 käytyjen työjärjestysdebattien puheenvuoroja valottaakseni Stormontin työjärjestyksen luonnetta ja avainkohtia. Hallitusohjelmaa käsittelevissä täysistunnoissa Allianssi pyrki puheenvuoroissaan sekä hallitusohjelman esityksen muutosesityksellään politisoimaan hallitusohjelmasta käytyä debattia oman unionistisen ja nationalistisen kahtiajaon ulkopuolisen agendan mukaisesti. Allianssin tarkoituksena oli tuoda omaa näkökulmaansa esille argumentoimalla oman agendansa puolesta ja esitettyä hallitusohjelmaa vastaan. Tutkimusmetodina tässä tutkimuksessa käytän pääasiassa William Gerard Hamiltonin The Parliamentary Logick-teoksen parlamenttipuheita koskevia maksiimeja sekä Albert Hirschmanin The Rhetoric of Reaction: Perversity, Futility, Jeopardy-teoksen taantumuksellisen retoriikan narratiiveja sekä niiden vasinpareja. Lisäksi pyrin tutkimaan Allianssin ja muiden puolueiden puheenvuorojen argumentoinnin lisäksi Stormontin parlamentaarista lunnetta yleisesti vertaamalla sen proseduuria parlamentarismin teorian pohjalta tehtyihin määritelmiinsiitä. Tutkimukseni tuloksista on tehtävissä kahdenlaisia päätelmiä. Ensinnäkin Allianssi osittautui analysoimissani debateissa kyvykkääksi politisoimaan agendansa mukaisesti vallitsevaa käsitystä Pohjois-Irlannin politysta ja täten tuomaan esiin sen epäkohtia. Allianssin argumentit agendansa puolesta ja muiden puolueiden vasta-argumentit vastasivat rakenteeltaan ja tyyliltään paljolti Hirschmanin ja Hamiltonin teorioiden rakenteita. Tästä toisena johtopäätöksenä voidaan analyysini pohjalta todeta Stormontin toimivan dissensukseen perustuvan parlamentin tavoin, kuten yhtäläisyydet Hamiltonin ja Hirschamnin kanssa osoittavat. Pulueet joiutuvat vasta-arumentein reagoimaan toistensa argumentteihin paramentaarisen puhetyylin mukaisesti. Asiasanat: Parlamentarismi, Pohjois-Irlanti, Alliance Party of Northern Ireland, argumentaatio, retoriikka, pelivara, Hamilton. Sisällysluettelo 1. JOHDANTO.....................................................................................................................................1 1.1 Tutkimuksen kulku.........................................................................................................................3 1.2 Tutkimuskysymys ja tutkimuskohde..............................................................................................4 2. POHJOIS-IRLANNIN LYHYT POLIITTINEN HISTORIA JA ALLIANSSI............................10 2.1 Act of Union ja Irlannin jako........................................................................................................10 2.2 Konfliktin alku ja Allianssin perustaminen..................................................................................14 2.3 Sunningdale ja muut konfliktin ratkaisuyritykset.........................................................................16 2.4 Good Friday Agreement, uusi parlamentti ja Allianssin rooli neuvotteluissa..............................17 3. NORTHERN IRELAND ASSEMBLY – PARLAMENTTI JA SEN PROSEDUURI.................21 3.1 Parlamentaarinen hallitusmuoto ja parlamentarismi....................................................................23 3.2 Pitkänperjantain sopimus ja Northern Ireland Act -vaikutukset parlamentin proseduuriin ja hallituksen rakenteeseen.....................................................................................................................26 3.3 Pohjois-Irlannin parlamentin työjärjestyksen parlamentaarisuus?...............................................29 3.4 Työjärjestyksen identiteettisääntö ja sen vaikutus parlamentin toimintaan poliittisesti...............36 4. PROGRAMME FOR GOVERNMENT: DEBATTIA PUOLESTA JA VASTAAN JA ALLIANSSIN MUUTOSESITYS.....................................................................................................39 4.1 Stormontin puheenvuorojen argumentaation analysointia – Hamilton ja Hirschman..................41 4.2 Hallitusohjelman luonnos debatin kohteena 13.11.2000..............................................................45 4.3 Hallitusohjelman käsittely täysistunnoissa 5. 6.3.2014 ja Allianssin muutosesitys hallituksen esitykseen...........................................................................................................................................55 4.4 Allianssin pelivaran luominen ja argumentointi sen puolesta ja sitä vastaan...............................66 5. LOPPUPÄÄTELMÄT...................................................................................................................69 Lähteet................................................................................................................................................74 1 1. JOHDANTO Pohjois-Irlannista puhuttaessa nousee yleensä ensimmäisenä esille alueen voimakas kahtiajako unionistisen ja nationalistisen yhteisön välillä ja varsinkin vuodesta 1969 asti kestänyt aseellinen konflikti edellä mainittujen yhteisöjen paramilitaarien ryhmittymien ja britti-armeijan välillä. Näiden kahden vastakkaisen identiteetin vallitseman poliittisen ilmapiirin huomasin myös itse ollessani opiskelijavaihdossa Belfastissa syksyllä 2012. Näin unionistien ja nationalistien merkitsevän edelleen ”reviirejään” kiinnittämällä lyhtypylväisiin Irlannin tasavallan, Ulsterin tai Yhdistyneen kuningaskunnan lippuja riippuen siitä oltiinko unionistien vai nationalistien asuttamassa kaupunginosassa. Avatakseni Pohjois-Irlannin sisäistä politiikkaa ja valtasuhteita lienee syytä esitellä alueen keskeiset poliittiset viiteryhmät ja heidän poliittisen toiminnan tavoitteet ja päämäärät. Yleisenä karkeana kahtiajakona unionistien ja nationalistien välillä on uskonto. Katolinen väestönosa kuuluu pääasiassa nationalistiseen yhteisöön. Heitä Pohjois-Irlannin parlamentissa (tästä lähin Stormont) pääasiassa edustavat SDLP (Social democratic and labour Party) ja Sinn Féin. Viimeksi mainittu tunnetaan myös IRA:n (Irlannin tasavaltalaisarmeija) poliittisena siipenä. SDLP on näistä kahdesta maltillisempi mutta kummankin politiikan pitkän tähtäimen tavoitteena on Pohjois-Irlannin liittäminen osaksi Irlannin tasavaltaa. Sinn Féin mielletään siis näistä kahdesta radikaalimmaksi ja republikaaneiksi (McEvoy 2008, 52 60, 63 67). Unionistinen yhteisö sitä vastoin koostuu uskonnoltaan protestanteista (anglikaanit, presbyteerit, metodistit), joita Stormontissa edustavat pääpuolueet ovat DUP (Democratic Unionist Party) ja UUP (Ulster Unionist Party). Unionistisen politiikan pääperiaatteena on Pohjois-Irlannin pysyminen kiinteänä osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja brittiläisen kulttuurin ja tradition korostaminen on voimakkaasti läsnä näiden puolueiden politiikassa. UUP on näistä kahdesta maltillisempi ja lähempänä poliittista keskustaa kun taas DUP on pääasiassa unionistisen yhteisön lojalisti-siiven äänenkannattaja. Lojalistit ovat osaksi ääriunionisteja, joiden joukosta nousevat paramilitaristiset järjestöt kuten UDR (Ulster Defence Regiment) ja UVF (Ulster Volunteer Force). (McEvoy 2008, 45 52, 67 72) 1 2 Tämän tutkielman keskiössä oleva Allianssi-puolue (Alliance party of Northern Ireland) luokittelee itsensä edellisistä puolueista poiketen unionistisen ja nationalistisen blokin ulkopuolelle, sillä puolue ei tunnusta vallitsevaa kahtiajakoa vaan ajaa omaa yhden yhteisön politiikkaansa. Perustaltaan puolue on kuitenkin unionistinen siinä mielessä, että se tukee Pohjois-Irlannin olemista osana Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Puolue kerää kannatusta molemmista yhteisöistä, mutta suurin osa sen kannatuksesta tuli 2000-luvun alussa keskiluokkaisten maltillisten unionistien keskuudesta (Evans, J. A. J. 2003, 38). Toisaalta Cathal McCallin (1999, 191) mukaan Allianssi kuitenkin kategorisesti pyrkii kieltämään tämän yhteyden. Allianssi toimi Pitkänperjantain sopimusta (Good Friday Agreement, GFA) tehdessä monin paikoin sillanrakentajana ja kompromissiratkaisujen esittäjänä nationalistien ja unionistien välillä, erityisesti SDLP:n ja UUP:n (Mitchell 2002, 125). Erityisesti länsieurooppalaisesta toisen maailmansodan jälkeisestä kontekstista katsottuna Pohjois-Irlannin konflikti on varsin erikoislaatuinen, josta löytyy yhtymäkohtia lähinnä vain Espanjan baskialueen konfliktin kanssa. Alueen politiikan voimakkaasta kaksinapaisuudesta kertoi vielä joulukuussa 2012 leimahtaneet mellakat, joiden syynä oli Belfastin kaupunginvaltuuston päätös rajoittaa brittilipun liputusta kaupungintalon katolla vain kansallisiin juhlapäiviin. Lojalisteiksi itsensä nimittäneet mielenosoittajat mellakoivat pitkään painostaakseen valtuustoa päätöksen kumoamiseksi. Päätöksen taustalla ratkaisevana tekijänä toimi Allianssi-puolue, joka oli syntyneen kompromissiratkaisun taustalla saaden samaten lojalistien vihat niskoilleen. (BBC Northern Ireland 8.12.2012) Mielenkiintoni