Hauhon Luonto-Opas

HauhonHauhon luonto-opas

Heli Jutila

Ympäristöosaston julkaisuja 32 2004

Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti

1 Kuva: Karri Jutila

Kannen kuva: Iso-Roine Lehdesniemen kärjestä kuvattuna. Kuva: Heli Jutila. Sisäkansi: Kokkilan myllykota. Kuva: Karri Jutila Takakansi: Keltavuokko (Anemone ranunculoides) on Hauhon nimikkokukka.

Lähdeviite Jutila, H. 2004: Hauhon luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 32. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 61 s.

ISBN 952-5251-92-6 ISSN 1455-9102

Esitteen taitto ja paino: Ilves-Paino Oy 2004

2 Sisällysluettelo

1 TERVETULOA HAUHON REITEILLE ! ...... 2

2 KULKIJALLE ...... 3

3 JOKAMIEHENOIKEUDET ...... 6

4 HAUHON LUONNOSTA ...... 7

5 KOHDEKUVAUKSET...... 11 A Iso-Roine ja sen länsi- ja luoteispuoli ...... 11 B Rääkkiän ja Vähä-Roineen seutu ...... 14 C Koilliskolkka ...... 17 D Iso-Roineen itäpuoli ja Pyhäjärven lähistö ...... 20 E Kokkilan harju- ja järvimaa ...... 24 F Eteläinen ...... 29 G Hauhonselän ympäristö ...... 33 H Alvettula - Ilmoilanselkä ...... 39

6 KARTAT ...... 43

7 KOHTEET TYYPEITTÄIN ...... 52

8 LÄHTEET ...... 57

ABSTRACT...... 59

3 TERVETULOA HAUHON 1 REITEILLE!

Tähän oppaaseen on koottu Hauhon Oppaassa esitellään kaikki valta- kunnan luontokohteet, kaikkiaan 136 kunnallisesti, maakunnallisesti ja seu- kpl. Lopussa on varsin kattavat luet- dullisesti arvokkaat luontokohteet. telot eri luontotyypeistä ja tekstissä on Paikalliset kohteet ovat monipuoli- esitelty merkittävimmät kohteet. Opas sesti mukana. Lisäksi muutama sijain- on laadittu osana EU:n Interreg IIIa- niltaan keskeinen maisemakohde on ohjelmaan kuuluvaa NAPA-projektia, mahdutettu joukkoon. Silmäys kohde- jossa tavoitteena on luontokohteiden tyyppiluetteloon ja karttaan auttaa alu- säilyttäminen ja kestävä käyttö Hä- eiden paikantamisessa. meenlinnan ja Lahden seudulla sekä Lähes kaikki kohteet ovat yksi- Virossa ja Latviassa. tyismailla ja usein yksityisteiden taka- Esitteen laatimisesta on vastannut na. Siksi alueilla ei ole palveluvarus- Hämeenlinnan seudun kansanterveys- tusta kuten opasteviittoja, tulipaikkoja työn kuntayhtymän ympäristöosasto. tai roska-astioita. Ajokieltoja on syytä Tekstit on kirjoittanut pääosin Heli Ju- noudattaa. Retkivarustuksessa pyöräil- tila. Hannu Harju täydensi Heli Jutilan len tai jalan jokamiehenoikeuksia ja - tekemää luonnosta oppaan kirjoittami- velvollisuuksia noudattaen pääset par- sen alkuvaiheessa. Heli Jutila on myös haiten luontoelämyksiin. viimeistellyt ja toimittanut tekstin sekä Toivottavasti tästä oppaasta on iloa laatinut oppaan sähköiset kartat. Han- luonnosta kiinnostuneille matkailijoil- nu Harju on avustanut karttojen koos- le, kesäasukkaille ja hauholaisille! tamisessa. Karri Jutila on auttanut tekstin viimeistelyssä sekä ottanut suuren osan oppaan kuvista. Suurkiitok- set sekä Hannu Harjulle että Karri Ju- tilalle. Opasluonnosta ovat kommen- toineet lukuisat henkilöt, josta erityis- kiitos Teppo Häyhälle, Jouko Astoril- le, Ari Lehtiselle, Alli Isotalolle ja Juk- ka Airolalle.

4 Hauhon kirkko on maamerkki Hauhonselän kulttuurimaisemassa. Kuva: Karri Jutila 2KULKIJALLE

Moottoriajoneuvolla liikuttaessa on välillä hyvä pitää virkistäytymistau- ko. Varsinkin lomalla on aikaa poi- keta ”lehmänhännän tapaan kiertele- Kuva: Heli Jutila ville pikkuteille”. Motoristien luontokohteet ovat helposti väylien varsilla. Hauhollakin jokaisesta luontotyy- pistä löytyy tienvarsikohde. Kohtei- den koodit (esim. B9) viittaavat koh- deluetteloon ja karttaan. Hauholla liikut valtakunnallisesti arvokkaassa kulttuuriympäristös- sä (G11). Tutustumisen arvoisia ovat mm. Kirkonkylän vanha raitti ja kivikirkko, Hahkialan ja Leppäniemen kartanot sekä Hyömäen, Alvettulan Lehdesmäen uimarannalta on näköala Iso-Roineen ja Ilmoilan kylät. Näillä retkillä löy- Tuhkaimenlahdelle. dät myös joukon arvokkaita luonto- ja virkistyskohteita. Kalastuksesta kiin- jatkuu Kilpiniemi (A8). Torvoilan ky- nostuneille vinkkejä tarjoaa Hauhon län venerannalta löytyy veneluiska ja reitin kalapaikkaopas, josta löytyvät Huomisen Hauhon reitin hankkeesta myös uimapaikat. kertova opastetaulu. Tampereentietä kulkeva voi poi- Luonnontilaisen Kukkiajärven (C1) keta Torvoilantielle, joka vie Iso-Roi- maisemiin kannattaa tehdä eri reissu. neen länsi- ja pohjoispuolelle. Mie- Samalla seudulla on yksi Hämeen van- hoilan opastettu, kolmeen kierrok- himmista myllypaikoista Vihavuodes- seen jakautuva, luontopolku (A14) al- sa (C15) sekä Vähäniemen (C14) ja kaa Linnuskorvesta. Syrjänharju (A9) Tohkoon (B8) virkistysalueet. erottaa Miehoilan ja Torvoilan kyli- Kirkonkylän tuntumassa on Kot- en viljelymaisemat toisistaan. Etelään konharjun luonnonsuojelualue (G4)

5 sekä kotiseutumuseo. Saman harjun länsipäässä sijaitsee Kotkonkärjen luonnonsuojelualue (G5). Uimaran- toja löytyy Hauhonselältä (G1, kir- Kuva: Teppo Häyhä Kuva: Teppo kon tuntumassa Pappilanaro) ja Vuo- renselältä (G14, urheilukeskuksessa). Ruskeanmullanharju (E10) on sopi- va kohde lyhyelle patikoinnille. Sieltä tapaa myös Kanta-Hämeen maakun- takukan, uhanalaisen hämeenkylmän- kukan (Anemone patens). Kirkonkylän pohjoispuolella on Kenkijärven lintuvesikohde (D2), Leppäniemen vanhapuustoinen luonnonsuojelualue (D9) ja moreenimuo- dostumana merkittävä Utterinvuo- Kangasvuokko (Anemone vernalis) tavataan kuntayhtymän kunnista vain Hauholla. ri (D11). Rukkoilassa on poikkeami- sen arvoinen maatilamatkailukohde, Iloranta, jonka tuntumassa sijaitsevat maakunnallisesti arvokas perinnemaisema ja muinaisjäännöskohde Hannu-

Kuva: Teppo Häyhä lan niitty (D17) sekä luonnonsuojelulain mukainen luontotyyppi, pähkinä- pensaslehto (D8a-b; Corylus avellana). Uimarantoja löytyy Iso-Roineel- ta (A1) ja Pyhäjärveltä (D1). Eteläisten kylässä on lintuvete- nä tunnetun Eteläistenjärven (F1) li- säksi perinnemaisemia. Akkijärven (F12) eteläpuoli on karua suomaas- toa. Järven pohjoispuolelta kulkee kaakko-luodesuuntaisena harjujakso, johon kuuluu myös dyynimuodostu-

Kylmänkukan ja kangasvuokon (Anemone patens x mia. Akkijärven laskujoen Kaivoste- vernalis) risteymä kasvaa Hauhon Akkijärvellä. nojan varrella on lehtoja (E9), lähtei-

6 syyttä ja tervaleppäkorpea (E7). Kok- Vihavuoden, Sappeen ja Rukkoilan kilan Myllykodan luona (E5) on hyvä kautta. kulkijan levähtää joko suksilla tai ja- Patikkareitit ovat toistaiseksi lin- lan kulkiessa. Särkemäjärvi (E19) jausvarauksia maakuntakaavassa. Mi- kelluvine turvelauttoineen ja yhdes- kään ei estä vaihtamasta näkökulmaa, sä Luijasen (E20) kanssa jyrkkine vaikka melomalla, ottaen laiva- ja ve- rantoineen on keskihämäläistä harju- neväylät huomioon. Hauhon reitillä (E11) ja järviluontoa edustavimmil- on merkitty veneilyreitti. Muutamat laan. Seudun harjuilla viihtyvät niin maatilamatkailutilat tarjoavat lautta- uhanalaiset kylmänkukka (Anemo- ja veneretkiä Hauhon isoille järville. ne patens), kangasvuokko (Anemone vernalis) kuin niiden risteymäkin. Ui- marannat löytyvät Akkijärveltä (F12) ja Särkemäjärveltä (E19). Hauhonselän pohjoispuolella, Al- vettulassa, on mahdollisuus hank- kiutua Lyömäen kedon (H19) upei- Kuva: Heli Jutila siin maisemiin ja Jokijärven lintuve- sikohteeseen (H2). Historian siipi- en havinaa voi kokea Vermasvuoren (H9) ikivanhan maantien pohjaa pa- tikoidessa tai viikinkiaikaisella hauta- paikalla Vähä-Sipilän kedolla (H23). Valtatie halkoo Ilmoilanselän kulttuu- rimaisemaa. Liinavuorelta (H4) löy- tyy niin kylmänkukkia kuin pähkinä- pensaitakin (Corylus avellana). Valtakunnalliseen polkupyöräver- kostoon liittyvä, maastoon merkitty reitti kulkee Tuuloksesta valtatie 12: ta poiketen Sotjalan ja Portaan kautta Kirkonkylään ja edelleen Vitsiä- län, Alvettulan ja Niemikylien kautta valtatie 57:lle. Paikallinen pyöräi- Harajuuri (Corallorhiza triﬁ da) on korvissa ja lyreitti kiertää Roinevedet Torvoilan, luhdilla viihtyvä harvinaisehko kämmekkäkasvi.

7 3 JOKAMIEHENOIKEUDET

Jokamiehenoikeudet ovat ”kirjoitta- matonta lakia”, ne perustuvat perin- teiseen maan tapaan. Jokamies saa

Kuva: Karri Jutila Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa liik- kua luonnossa jalan, hiihtäen tai pyö- räillen, siis lihasvoimin. Kulkureitit tulee valita väistäen pihamaat, vilje- lykset ja istutukset. Tilapäinen leväh- täminen, uiminen, auringonpalvonta, jopa muutaman päivän leiriytyminen tai telttailu riittävän etäällä asumuk- sesta on sallittua siellä, missä kulke- minenkin. Myös rauhoittamattomi- en kasvien, metsämarjojen ja sienien Suppilovahvero (Cantharellus tubaeformis) ja kanttarelli (C. cibarius) ovat herkullisia poimiminen on sallittua. ruokasieniä. Jokamies ei häiritse lintuja pesi- mäaikana, vahingoita kasvavia puita, ota kuivunutta puuta, varpuja, jä- käliä tai sammalta toisen maalta. Lei-

Kuva: Karri Jutila riytymällä liian lähelle tai meluamal- la ei pidä häiritä kotirauhaa. Roskaa- minen on myös kielletty. Maanomis- tajan lupa tarvitaan moottoriajoneuvolla ajamiseen maastossa ja avotulen tekoon, eikä sekään riitä, jos on met- säpalovaara. Myös kalastus (onkimis- ta ja pilkkimistä lukuun ottamatta) ja metsästys ovat luvanvaraisia.

8 4 HAUHON LUONNOSTA

Hauho sijaitsee ns. Hauhon reitin vesis- säiset kankaat ovat tavanomaisimpia tö- ja viljelymaisemissa. Kunnan koil- metsiä. Vaikka viljavimpia maita on ai- lisosissa on jääkauden jälkeisten järvi- kanaan otettu maatalouskäyttöön, leh- vaiheiden vedenkoskemattomia alueita. tokohteitakin löytyy edelleen. Kunnas- Järvialtaiden rantamat ovat vankkaa vil- ta tunnetaan jopa 13 luonnonsuojelu- jelyseutua. lain mukaista lehtoluontotyyppikohdet- Kallioperässä vuorottelevat grano- ta, yhdeksän lehmusmetsää ja neljä päh- dioriitti sekä pintakivilajeista kiillegneis- kinäpensaslehtoa. Lisäksi tavataan aina- si ja -liuske vyöhykkeittäin pohjoisesta kin kolme muuta arvokasta lehtokohdet- etelään siirryttäessä. Aivan kunnan ete- ta. Aika yllättävää onkin, että kunnassa läosasta löytyy emäksisiä kivilajeja, joi- ei ole yhtään lehtojensuojeluohjelma- ta on pienempinä juonteina muuallakin kohdetta. Kunnan luonnonolojen aikai- kunnassa. Kalliopaljastumia on runsaasti sempi heikohko tuntemus lienee syy- pohjoisessa ja koillisessa. nä muidenkin suojeluohjelmakohteiden Hauhon kunta on pinnanmuodoiltaan niukkuuteen. vaihteleva, ja paikallisia suuriakin kor- Hauholla on peräti 14 arvokasta har- keuseroja esiintyy. Kuntaa halkoo kes- jukokonaisuutta. Valtakunnallisesti ar- kivaiheilla kaakossa ehjempi ja luotee- vokkaan Ruskeanmullanharjun lisäksi seen pirstoutuva hiekka- ja soraharju- kuntaa halkaisevaan harjujaksoon kuu- jakso. Kunnan koilliskulmalla on eril- luu useita maakunnallisesti arvokkai- linen pienehkö harjujakso. Alueita reu- ta osia, kuten Veittijärvenharju, Särke- nustavat moreeniselänteet. Viljelyalu- mäjärvenharju ja Kotkonharju. Harju- eet ovat silttiä ja savea. Kallioinventoin- luontoa onkin pyritty säästämään kol- nissa Hauholta on tavattu 12 arvokasta mella kuntaan sijoittuvalla luonnonsuo- tai kohtalaisen arvokasta kohdetta, jois- jelualueella: Kotkonkärki, Kotkonhar- ta suuri osa on moreenien reunustamia ju ja Vähä-Köykän luonnonsuojelualue. vuoria. Myös arvokkaita moreenialuei- Vanhahkoja metsiä on mm. Leppänie- ta on rajattu. men luonnonsuojelualueella ja Suomaan Hauho kuuluu Etelä-Hämeen lehto- alueella. keskukseen. Kuusivaltaiset ja sekamet- Jäljellä olevat luonnontilaisimmat

9 pienet suot ovat suojelukohteita. Ilmoi- Kuudesta luonnonsuojelualueesta lanlahdella ja Kaivostenojan varrella on kolme on harjukohteita, yksi vanha män- luonnonsuojelulain mukaiset tervaleppä- tymetsikkö ja yksi lähteikkö ja yksi lin- korvet. Poutunsuo ja Jylhänsuo ovat pai- tuvesi. Luonnonmuistomerkeiksi on rau- kallisesti arvokkaita soita. hoitettu suuria puita 23 paikassa, lisäksi Pääosa Hauhon 74 järven pinta-alas- siirtolohkareita kahdessa paikassa. ta on selkävesiä, jotka ovat vedenlaadul- Uhanalaisista eläimistä susi (Ca- taan hyviä. Lintuvesikohteita ovat mm. nis lupus) vierailee alueella harvem- Natura 2000 -ohjelmaan kuuluva Joki- min kuin vuosittain, ja silmälläpidettä- järvi, neljä rehevää pienehköä järveä, vä karhu (Ursus arctos) on harvalukui- muutama kaakkurilampi sekä tietyt sel- nen. Suurpedoista runsain on silmälläpi- kävedet saarineen. Pienvesiin kuulu- dettävä ilves (Lynx lynx). Saukko (Lutra vat lampi, lähde ja puronvarsikokonai- lutra), joka sekin on silmälläpidettävä, on suus. Kukkian Natura- ja rantojensuo- runsastunut viime vuosina ja valtakun- jeluohjelma-alueitakin ulottuu Hauhon nallisesti vaarantuneeksi arvioidun lii- puolelle. to-oravan (Pteromys volans) elinpiirejä- Koko Suomessa ovat perinnemaisemat, kin kunnassa on useita, mutta kovin tark- ahot, kedot, niityt ja hakamaat käyneet har- kaa kuvaa lajin esiintymisestä Hauholla vinaisiksi. Hauholla on säilynyt kohtalai- ei ole. Muuta eläinlajistoa ovat mahdolli- sesti perinnemaisemakohteita, joista seit- sesti piisamin (Ondathra zibethica) kus- semän on maakunnallisesti arvokkaita. tannuksella runsastunut minkki (Mustela vison) sekä näätä (Martes martes), kärp- pä (Mustela erminea) ja lumikko (Muste- la rixosa). Hirvi- ja valkohäntäpeurakan- nat (Alces alces, Odocoileus virginianus) Kuva: Karri Jutila ovat runsaat ja istutettu metsäkauriskin (Capreolus capreolus) kuuluu lajistoon. Hämärissä liikkuvat saalistelemassa kettu (Vulpes vulpes), supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja mäyrä (Meles meles). Metsäjänistä (Lepus timidus) ja rusak- koa (L. europaeus) näkee helposti päiväl- läkin. Tuttuja lajeja ovat tietenkin myös orava (Sciurus vulgaris) ja 1850-luvun tulokas, siili (Erinaceus europaeus). Kyy (Vipera berus) on ainoa rauhoittamaton matelijalajimme. 10 Kuva: Heli Jutila

Suomeen on joko istutusten tai tar- hakarkulaisuuden seurauksena jaksolla 1900 – 1950 syntynyt piisamin, minkin, valkohäntäpeuran, supikoiran ja met- säkauriin kanta. Nämä lajit ovat poik- keuksetta vallanneet alkuperäisen lajiston elinalueita. Erityisen vahvoja kilpai- lijoita ovat kaikkiruokainen supikoira ja pesärosvona tunnettu minkki, jonka liial- lista lisääntymistä on paikoin ollut pak- Harvinaisehko nevaimarre (Thelypteris palustris) ko hillitä. Nykyisin ei enää ole luvallista kasvaa Akkijärven luusuassa. siirtää Suomen luontoon sellaisia eläin- ja kasvilajeja, joilla on mahdollisuus mesticus), peltopyy (Perdix perdix), me- muodostaa pysyvä kanta. hiläishaukka (Pernis apivorus), pohjan- Hauholla tavataan pesivänä uhan- tikka (Picoides tridactylus), harmaapää- alaisista linnuista kahdeksan vaarantu- tikka (Picus canus), pensastasku (Saxi- nutta lajia: rastaskerttunen (Acrocepha- cola ruberta), kottarainen (Sturnus vul- lus arundinaceus), ampuhaukka (Falco garis), teeri (Tetrao tetrix) ja metso (T. columbarius), selkälokki (Larus fuscus), urogallus). naurulokki (Larus ridibundus), pikkutik- Hauhon reitin kirkkaat järvet ovat ka (Dendrocopos minor) ja tiltaltti (Phyl- hyviä, linnuistamme suomalaisimman loscopus trochilus), peltosirkku (Embe- lajin, selkälokin pesimäalueita. Pyhäjär- riza hortulana), ja käenpiika (Jynx tor- ven, Iso- ja Vähä-Roineen, Sappeenjär- quilla). Silmälläpidettäviä pesimälintu- ven sekä Painonselän selkälokkien ko- lajeja tavataan 21: kaulushaikara (Bo- konaiskanta on viime vuosina ollut yli taurus stellaris), kehrääjä (Caprimul- 50 paria. gus europaeus), koskikara (Cinclus cin- Hauholla on Lammin ohella Kanta- clus), ruskosuohaukka (Circus aerugin- Hämeen runsain pesivä laulujoutsenkan- osus), ruisrääkkä (Crex crex), käki (Cu- ta (Cygnus cygnus). Vuonna 2004 pesi- culus canorus), tuulihaukka (Falco tin- viä pareja löytyi 14, joiden lisäksi kolme nunculus), pikkusieppo (Ficedula par- kihlaparia varasi reviirejä (Hauhonse- va), kaakkuri (Gavia stellata), pikkule- lällä 3 paria, Iso-Roineella 1-2 paria, pinkäinen (Lanius collurio), kivitasku Vähä-Roineella 1 pari ja Pyhäjärvel- (Oenanthe oenanthe), kalasääski (Pan- lä 1 pari). Laulujoutsen on runsastunut dion haliaëtus), varpunen (Passer do- selvästi viime vuosina ja se on yrittä-

11 Kuva: Karri Jutila Jutila

Karri ojakurjenpolvi (Geranium palustre) sekä

Kuva: vankkasara (Carex riparia). Alueellises- ti uhanalaisia ovat mm. kesämaitiainen (Leontodon hispidus), pussikämmekkä (Coeloglossum viride) ja rantanuijasa- ra (Carex buxbaumii ssp. buxbaumii). Vuosikymmeniä sitten Hauholta tavattu- Kelta-apila (Trifolium aureum) on ja uhanalaisia lajeja ovat mm. ketonuk- silmälläpidettävä ketokasvi. ki (Androsace septentrionalis), horkka- katkero (Gentianella amarella) ja kat- nyt pesiä pienilläkin lammilla. keralinnunruoho (Polygala amarella). Matelijoista rantakäärme (Natrix nat- Uhanalaisista sammallajeista mainitta- rix) on uhanalainen ja vaskitsa (Anguis koon korpihohtosammal (Herzogiella fragilis) silmälläpidettävä laji. Nämä turfacea). ovat runsaslukuisemman sisiliskon (La- Rauhoitettuja kasvilajeja ovat mm. certa vivipara) ohella rauhoitettuja. Sa- imikkä (Pulmonaria obscura), kevätlin- moin on sammakon (Rana temporaria), nunherne (Lathyrus vernus), sinivuok- rupikonnan (Bufo bufo) ja vesiliskon ko (Hepatica nobilis), suovalkku (Ham- (Triturus vulgaris) laita. Selkärangatto- marbya paludosa) ja valkolehdokki mista mainittakoon erittäin uhanalainen (Platanthera bifolia). Mainittakoon, että viherukonkorento (Aeschna viridis). Hauhon kunnassa tavataan viisi vuokko- Hauholla tavattavista putkilokas- lajia, valko- (Anemone nemorosa), sini-, veista uhanalaisia ovat erittäin uhan- kelta- (A. ranunculoides) ja kangasvuok- alainen hämeenkylmänkukka (Anemo- ko, kylmänkukka sekä vielä kangasvuo- ne patens), vaarantuneet (5 lajia) kan- kon ja kylmänkukan risteymä (A. patens gasvuokko (Anemone vernalis), kelta- x vernalis). matara (Galium verum), ahokirkiruoho Hauhon putkilokasvistosta on tietoja (Gymnadenia conopsea var. conopsea), aina vuoteen 1756 asti, jolloin Herkepa- ormio (Pilularia globulifera) ja kynäja- eus teki väitöskirjan Hauhon kunnasta. lava (Ulmus laevis). Silmälläpidettäviä Alli Isotalon tutkimusten mukaan Her- ovat (8 lajia) aho- ja ketonoidanlukko kepaeuksen löytämistä 409 lajista suurin (Botrychium lunaria, B. multiﬁ dum), ha- osa on edelleen löydettävissä ja uusia- juheinä (Cinna latifolia), kelta- ja mus- kin lajeja on tullut, kuten idänukonpalko ta-apila (Trifolium aureum, T. spadice- (Bunias orientalis), mutta joitain ei enää um), ketoneilikka (Dianthus deltoides), nykyisin tavata.

12 5 KOHDEKUVAUKSET

Hauhon luontokohteet esitellään osa-alueittain luoteesta myötäpäivään kiertä- en. Esiteltävät kohteet on valittu luontoarvojen, luontokokonaisuuden (A-H) monipuolisuuden ja kohtuullisen saavutettavuuden perusteella. Kohteen numero viittaa kartta- ja luettelo-osiin (esim. E10).

A) ISO-ROINE JA SEN LÄNSI- JA LUOTEISPUOLI Kuva: Karri Jutila Kirkasvetinen Iso-Roine (A1) on vedenlaadultaan hyvä – erinomainen. Iso-Roineen (2376 ha) syvin kohta, peräti 73 m, löytyy Rukkoilan edus- talta (osa-alue D). Tällä valtakunnal- lisella syvännepisteellä tarkkaillaan vuosittain veden laatua. Kirkkaan jär- ven fosforipitoisuudet ovat olleet al- haiset eikä happiongelmia ole esiin- Isolumme (Nymphaea alba ssp. alba) koristaa Hau- tynyt. hon vesistöjä. Järvessä on runsas muikkukan- ta (Coregonus albula), joka ylläpitää vankkoja petokalakantoja. Halutuim- seva Koiransaari (D3), missä on suu- mat saaliskalat ovat taimen (Salmo ri selkälokkikolonia (Larus fuscus), trutta), kuha (Stizostedion lucioper- pohjoisosassa sijaitseva Miehonsaa- ca), ahven (Perca ﬂ uviatilis) ja hau- ri (A2), missä on monipuolinen pe- ki (Esox lucius). Iso- ja Vähä-Roine simälajisto ja suuri naurulokkikolonia kuuluvat Suomen kansainvälisesti ar- (Larus ridibundus), sekä länsiosassa vokkaisiin lintualueisiin (FINIBA). Papinsaaren ja Varissaaren itäpuolel- Iso-Roineen linnustollisesti arvokkai- la sijaitseva Kallioluoto (A3), missä ta luotoja ovat selän eteläosassa sijait- myös on naurulokkiyhdyskunta sekä

13 kalatiiroja (Sterna hirundo). patica nobilis–Oxalis acetosella) ja Kirkasvetisten Roinevesien kasvi- nuokkuhelmikkä–kevätlinnunherne- lajistoon kuuluvat mm. pohjaruusuke- lehdossa (Melica nutans–Lathyrus kasvi nuottaruoho (Lobelia dortman- vernus) kasvaa mm. imikkää (Pulmo- na), järvisätkin (Ranunculus peltatus), naria obscura), lehto-orvokkia (Viola heinävita (Potamogeton gramineus), mirabilis) ja lehtoneidonvaippaa (Epi- ruskoärviä (Myriophyllum alterniﬂ o- pactis helleborine). rum) ja pohjanlumme (Nymphaea can- Vitsiälän vuolteella, joka virtaa dida). Rantojen kasvillisuusvyöhyk- Iso-Roineelta Lakkianselälle, mootto- keet ovat monin paikoin kapeita, mut- riveneiden nopeusrajoitus on viisi sol- ta levittäytyvät laajempina lahdissa. mua eli noin 8,5 km/h (Hämeen lää- Rantojen luonnehtijalaji on piukkasa- ninhallituksen päätös 12.7.1974). Ra- ra (Carex elata). joitusalue alkaa Nerkoonkärjen tuntu- Papinsaaressa on kolme luon- masta ja päättyy Karjusaaren ranta- nonsuojelulain mukaista lehmus- kaava-alueen tuntumaan. metsikköä ja saaressa on lisäksi suu- Iso-Roineen kupeessa sijaitsevan ri joukko yksittäisiä lehmuksia (Tilia Urasjärven (A16; 47 ha; kokonaissy- cordata). Sinivuokko–käenkaali- (He- vyys 7,3 m) valuma-alueella on peltoa ja ojitettua suota. Kuormitus koh- distuu erityisesti järven pohjoispää- hän, joka on matala ja ruohottunut. Järven eteläosasta tehdyt mittaukset Kuva: Heli Jutila osoittivat ravinnetason jokin verran kohonneen luonnontasosta. Happiti- lanne, veden laatu ja virkistyskäyt- tökelpoisuus ovat hyviä, joskin poh- joispään mataluus voi rajoittaa käyt- tömahdollisuuksia. Miehoilan luontopolut (A14) esittelevät seudun luontokohteita. Lokajokivarren kasvillisuus on mo- nipuolista ja alueella kulkee merkitty luontopolku, joka lähtee Linnus-

Iso-Roineen Koiransaarella pesii suuri korvesta ja jatkuu Miehoilan Ali- selkälokkiyhdyskunta (Larus fuscus). Maulaan. Kasvistoon kuuluvat mm.

14 mustakonnanmarja (Actaea spicata), pölkkyruoho (Arabis glabra), soreahiirenporras (Athyrium fi lix-femina), nurmikaunokki (Centaurea phrygia), Kuva: Heli Jutila näsiä (Daphne mezereum), kivikko- alvejuuri (Dryopteris fi lix-mas), lehtokuusama (Lonicera xylosteum), kä- enkukka (Lychnis fl os-cuculi), lehtoarho (Moehringia trinervia), valkolehdokki (Platanthera bifolia), nurmikohokki (Silene vulgaris), mäkiter- vakko (Lychnis viscaria) ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä musta-apila (Trifolium spadiceum). Konaanjärvestä lähtevä Lokajoki on samaa rehevää jaksoa kuin järven pohjoispuolella, tulopuron varressa Kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium) sijaitseva Savikon myllyn kosken- on runsas Kokkilan Myllykoskella. varsilehmusto (Tilia cordata, A6), joka on luonnonsuojelulain mukai- lata), vaahtera (Acer platanoides) ja nen luontotyyppi. Kaksi muuta luon- koiranheisi (Viburnum opulus). topolkua ovat Maulan ja Kaiturin eli Kilpiniemen pohjoispuolella harju Syrjänharjun kierros. Maulan kierros jatkuu seudullisesti arvokkaana Syr- on mahdollinen myös liikuntarajoit- jänharjuna (A9). Selänne on moni- teisille, ja Kaiturin kierroksen varrel- muotoinen. Eteläosan rehevät metsät la on laavu. Luontopoluista on esite ja muuttuvat puolukkatyypin männikök- maastotaulut. si ja edelleen luoteessa kanervatyypin Kilpiniemi (A8) on seudullises- sianpuolukka-variksenmarjakankaak- ti merkittävä Aitoon harjujakson osa. si (Arctostaphylos uva-ursi, Empet- Alueella on muinaisia rantavalleja. rum nigrum). Kasvistosta mainitta- Kasvillisuus on pääosin ruohottunut- koon lehtokuusama (Lonicera xylos- ta, melko iäkästäkin mäntymetsää, teum), yövilkka (Goodyera repens), joka rannoilla vaihtuu lehtipuuvaltai- valkolehdokki (Platanthera bifolia) siin lehtoihin. Kasvistosta mainitta- ja näsiä (Daphne mezereum). Uhan- koon häränsilmä (Hypochoeris macu- alaista hämeenkylmänkukkaa (Ane-

15 mone patens) tavataan Torvoilan ky- lässä. Hiekkamaa jatkuu Torvoilan- tien vartta pohjoiseen ja Kivisyrjän- mäen eteläpuolelta löytyy näyttä- Kuva: Heli Jutila västi kukkivaa tienvarsiketoa ja peltoa, jolla kasvavat mm. mäkitervak- ko (Lychnis viscaria), pölkkyruo- ho (Arabis glabra), nurmikaunokki (Centaurea phrygia) ja päivänkakka- ra (Leucanthemum vulgare). Valkinvuoren itäpuolella on Valk- järvi (A17), joka on lähimaisemal- taan hieno, luonnontilainen pikku- Rukkoilan kylän rannassa on esittelytaulu Huomisen Hauhon reitin hankkeesta. järvi. Sen kasvistoon kuuluvat mm. ruskoärviä (Myriophyllum alterniﬂ o- rum), jouhisara (Carex lasiocarpa) ja tyisyyttä parannettiin niittämällä ve- siniheinä (Molinia caerulea). Alueen sikasveja ja raivaamalla rantamaise- maisemallisten arvojen säilyttäminen mia. Toimet suunniteltiin yhteistyös- tarkoittaa hakkuista pidättymistä lähi- sä asukkaiden kanssa ja toteutettiin valuma-alueen metsissä. talkoilla. Yhdessä tekemällä opetel- tiin oikeita työtapoja. Hanke rakensi vesireitille kuusi uutta veneenlasku- B) RÄÄKKIÄN JA VÄHÄ- paikkaa ja infotaulut 11 veneenlasku- ROINEEN SEUTU paikalle sekä markkinoi alueen mat- kailukalastuspalveluita kalapaikka- Iso-Roineen koillis- eli yläjuoksun oppaassa. Alueen matkailuyrittäjien puolelle sijoittuva Vähä-Roine (B1) kanssa mietittiin uusia toimintatapoja on veden laadultaan erinomainen. vesistön hyödyntämiseksi. Tulokse- Torvoilan Kylänlahdella on veneran- na syntyi mm. uusia vesistömatkailu- ta, jonka opastaulussa kerrotaan Huo- tuotepaketteja, kolme kalastuslauttaa, misen Hauhon reitin hankkeesta. Sii- kalamökkejä ja kolme uutta ohjelma- nä pyrittiin edistämään vesiensuoje- palveluja tarjoavaa yritystä. lua ja alueen kehittämistä koko ve- Vähä-Roineen pohjoisosassa, sistöreitillä Luopioisista Pälkäneelle Kurkiaisterän pohjoispuolella sijait- asti. Vesistön virkistyskäyttöä ja viih- sevat neljä luotoa (B2) ovat paitsi

16 linnustollisesti arvokkaita, myös mai- västä Ministerinkärjestä (B6). Ran- semallisesti kauniita. Niiden pesimä- tojen runsaat lehtipuukasvustot, haa- lajistoon kuuluvat mm. uhanalainen vikot ja lepikot vaihtuvat harjanteiden selkälokki (peräti 18 paria) ja kuik- päällä mustikka- ja puolukkatyypin ka (Gavia arctica). Etelämpänä sijait- mäntyvaltaisiksi sekametsiksi. Kas- sevilla Hopeasaarella ja Muturinsaa- viston mielenkiintoisimpia edustajia rella (B9) pesii selkä- ja pikkulokkeja ovat kangaskorte (Equisetum hyema- (Larus fuscus, L. minutus) sekä kala- le), kevätlinnunherne (Lathyrus ver- tiiroja (Sterna hirundo). nus), kalliokielo (Polygonatum odo- Hiiriniemessä on luonnonsuoje- ratum), hietaorvokki (Viola rupest- lulain mukainen jalopuumetsä (B4), ris), yövilkka (Goodyera repens), nä- jossa kasvaa yli 150 lehmusta. Leh- siä (Daphne mezereum) ja lehtokuu- tomaisuus jatkuu etelämpänä maa- sama (Lonicera xylosteum). Syrjän- kunnallisesti arvokkaassa Hiirisaa- pää on lähes luonnontilainen niemi, ren lehdossa (B5), jonka puu- ja pen- kun taas Ministerinkärjelle on raken- saslajistoon kuuluvat mm. harmaalep- nettu mökkejä. pä (Alnus incana), näsiä (Daphne me- Ministerinkärjen pohjoispuolella zereum), lehtokuusama (Lonicera xy- on pienvetenä paikallisesti arvokas, losteum) sekä koiranheisi (Viburnum opulus). Kenttäkerroksen valtalajeja ovat imikkä (Pulmonaria obscura) ja lehto-orvokki (Viola mirabilis).

Muusta lajistosta mainittakoon leh- Häyhä Kuva: Teppo toneidonvaippa (Epipactis helleborine), tesma (Milium effusum), mustakonnanmarja (Actaea spicata), kevät- linnunherne (Lathyrus vernus), lehtoarho (Moehringia trinervia) sekä leh- toleinikki (Ranunculus cassubicus). Kohde on maakunnallisesti arvokas. Vähä-Roineen kutistaa kapeak- si Ruumiinsalmeksi maisemallisesti merkittävä harjujakso, joka muo- dostuu etelästä kurottuvasta Syrjän- päästä (C7) ja pohjoisesta työnty- Hiirisaaren lehto.

17 suon ympäröimä Linuslampi (B9). nica) ja pikkukarpalo (Vaccinium Kohteen arvoa heikentää läpi kulke- microcarpon). va sähkölinja sekä suon osittainen oji- Tohkoon virkistysalueen (B8) tus. Lammen tuntumassa on mättäistä tuntumassa on Tohkoon lehmus- rahkarämettä, jota luonnehtivat tupas- alue (B3), joka on luonnonsuojelu- villa (Eriophorum vaginatum) ja kar- lain luontotyyppinä rauhoitettu. Rei- palo (Vaccinium oxycoccus), leväkön lun kahdenkymmenen lehmuksen (Scheuchzeria palustris), pyöreälehti- (Tilia cordata) luonnehtima lehto on ja pitkälehtikihokin (Dosera rotundi- paikoin imikkä–lehto-orvokki- (Pul- folia, D. anglica) luonnehtimaa lyhyt- monaria obscura – Viola mirabilis) korsinevaa ja näitä ympäröivää män- ja paikoin hiirenporrastyyppiä (At- tyistä isovarpurämettä ja rämemuut- hyrium ﬁ lix-femina) ja sen pensasla- tumaa. Lajistoon kuuluvat myös har- jistoon kuuluvat mm. lehtokuusama vinainen vaivero (Chamaedaphe ca- (Loncera xylosteum), näsiä (Daph- lyculata), suokukka (Andromeda po- ne mezereum), taikinamarja ja musta- lifolia), riippasara (Carex magella- herukka (Ribes alpinum, R. nigrum). Lehdon alapuolella puronvarressa on saniaisten ja kortteiden luonnehtimaa lehtokorpea sekä hieskoivujen ja tervaleppien luonnehtimaa arvokasta

Kuva: Heli Jutila ruoho- ja heinäkorpea, jota vallitse- vat vehka (Calla palustris), rentukka (Caltha palustris), luhtarölli (Ag- rostis canina), viitakastikka (Calama- grostis canescens), luhtalitukka (Car- damine pratensis), suo-orvokki (Vio- la palustris) ja sarat, joista mainittakoon pitkäpääsara (Carex elongata). Puro kulkee pitkiä matkoja maan alla, esimerkiksi n. 20 m juuri ennen Pai- nonselän Tohkoonlahdelle laskemis- taan. Alueen arvokkaaseen putkilo- kasvilajistoon kuuluvat myös kotkan- siipi (Matteuccia struthiopteris), iso-

Tohkoon lehmusmetsikkö. alvejuuri (Dryopteris expansa), leh-

18 toja suokorte (Equisteum pratense, E. palustre), lehtomatara (Gali- um triﬂ orum), velholehti (Circaea alpina), lehtopalsami (Impatiens noli- Kuva: Heli Jutila tangere), kevätlinnunherne (Lathy- rus vernus), mustakonnanmarja (Ac- taea spicata), lehtoarho (Moehringia trinervia), koiranvehnä (Elymus caninus), niittymaarianheinä (Hierochloë hirta), raate (Menyanthes trifoliata) ja kaiheorvokki (Viola selkirkii).

C) KOILLISKOLKKA

Hauhon reittiin kuuluva Luopioisten Tohkoon puronvarressa, lehmuslehdon alapuolella Kukkiajärvi (C1) on Natura 2000 - on ruoho- ja heinäkorpea. kohde. Se on luonnontilainen, kirkasvetinen, suhteellisen karu ja veden- Kukkianjärvestä vedet purkau- laadultaan erinomainen järvi. Niukas- tuvat Vuollekeskisen ja Vihajärven ti Hauhon puolelle yltävälle Kukki- kautta edelleen Vihavuoden koskeen alle luonteenomaisia ovat jylhät kal- ja sieltä Sappeenjärven ja Painonse- lio- ja lohkareikkorannat. Kukkiajär- län kautta Vähä-Roineelle. Vuolle- vi on vesikasvillisuudeltaan Pohjois- Keskisellä on moottoriveneille 6 km/ Euroopan edustavimpia. Kasvilaje- h nopeusrajoitus (Hämeen lääninhal- ja, erityisesti uposlehtisiä, on poikke- lituksen päätös 17.6.1980). Vihavuo- uksellisen paljon. Harvinaisuuksista den luonnonkaunista maisemaa hal- mainittakoon raani (Littorella uniﬂ o- litsevat koski ja ympäröivät ’vuoret’. ra) ja maassamme ainoalla kasvualu- Kylän erikoinen nimi juontuu sanois- eella esiintyvä ormio (Pilularia glo- ta vihainen vuo tai vuolle, jolla viita- bulifera), jota tavataan myös Kukki- taan kylän ’vihaiseen’ koskeen. Kylää an alapuolella mm. Hauhon Talvian- on aikojen saatossa kutsuttu sekä Vi- lahdella. Linnuista Kukkialla esiin- havuodeksi että Vihavuoreksi. tyy vaarantunut selkälokki (Larus Vihavuoden koskella (C15) viihty- fuscus). vät perhokalastajat, ja sieltä on aika-

19 naan pyydetty seitsenkiloisia lohia ja kalastus alkoi v. 2000. nykyäänkin sieltä on mahdollisuudet Vihavuodessa on sallittu vain pe- saada yli 60 cm luonnontaimen. Kos- rinteinen perhokalastus ja kosken ka- kessa asustaa runsaasti eri pikkukalo- lastussäännöt noudattavat valikoivan ja, joita taimenet käyttävät ravinnok- kalastuksen periaatetta. Kosken run- seen. Lisäksi kaikki tyypillisimmät sasta luonnontaimenkantaa tuetaan eteläsuomalaisen kosken hyönteisla- vuosittaisilla poikasistutuksilla. Istu- jit esiintyvät runsaslukuisina. Päära- kastaimenet merkitään aina rasvaevä- vintokohteena taimenilla ovat salakat leikkauksella. Luonnontaimen on ko- sekä vesiperhosen toukat eri kehitys- konaan rauhoitettu. Vihavuoden kos- vaiheissaan. ken eräs merkittävin ominaisuus on Kalastusalueen pituus on vajaa sen erittäin kirkas vesi. 200 m ja pudotuskorkeus yli 2 m. Le- Vihavuoden myllystä on tietoja jo veyttä koskella on n. 20 m ja keski- vuoden 1433 asiakirjoissa, mutta ker- virtaama on 10 m3. Vihavuoden kos- rotaan, että paikalla olisi ollut myllyn- ki on kalataloudellisesti kunnostettu sijoja jo pakanuuden ajoilta lähtien. v. 1990 ja varsinainen luvanvarainen Myllyn lopetettua toimintansa 1958 sen sai haltuunsa Hauho Seura 1961. Vuonna 1923 valmistunut saha sai purkutuomion 60 vuoden iässä vuonna 1985. Nykyisin sekä mylly että saha Kuva: Karri Jutila ympäristöineen on kunnostettu. Sahal- la toimii kesäkahvila ja siellä järjeste- tään lukuisia tapahtumia kesäaikaan. Myös risteilyt lähivesistöön Wuolle- laivalla ovat mahdollisia. Koskella pesii koskikara (Cinclus cinclus) ja yläpuolisella järvellä mm. härkälintu (Podiceps griseigena). Ke- väisin joutsenia (Cygnus cygnus) py- sähtyy alapuolen sulassa. Saukon (Lut- ra lutra) jäljet voi tavata kosken tuntumassa ja siellä sekä vanhoissa raken- nuksissa viihtyvät myös lepakot. Kos- Vihavuoden kosken kuohuja ja Wuolle -laiva. kelta on löytynyt myös silmälläpidet-

20 tävä hajuheinä (Cinna latifolia). Sappeen kylässä sijaitsevaan Ky- läjärveen (C16; 60 ha, suurin syvyys

16 m) laskee puhtaan Särkijärven ja Kuva: Karri Jutila rehevöityneen ja erittäin humuspitoi- sen Siikasen vesiä. Lisäksi vesiä tulee pienistä Mytöön- ja Hallamijär- vistä. Valuma-alue on pääosin met- sää ja suota. Vedet virtaavat järves- tä puroa myöten Kailanlahden kautta Vähä-Roineeseen. Kyläjärven tilaa voidaan pitää melko hyvänä: happiti- lanne on hyvä ja fosforipitoisuus ker- too lievästä rehevyydestä. Kalliot laskeutuvat Mytöönjärveen. Metsästyseura on rakentanut laskupu- ron tuntumaan ison vuokrattavan ko- Maisematorni Vähäniemen virkistysalueella. dan. Puron varressa on lehtoa, jossa kasvaa mm. imikkää (Pulmonaria tinvita (Potamogeton natans). obscura), näsiää (Daphne mezereum), Kyöpelinvuori (C5) ja Mustia- ketunliekoa (Huperzia selago) ja leh- lanharju (C6) muodostavat paikal- tokortetta (Equisetum pratense). lisesti arvokkaaksi katsotun harjuko- Vähäniemen virkistysalue (C14) konaisuuden. Kyöpelinvuori on Sot- tarjoaa hyvät puitteet Hauhon reitin jalan–Sappeen harjujakson eteläpääs- maisemien tarkasteluun. Kallioises- sä oleva laakeahko deltamainen muo- sa maastossa kulkee polku, joka joh- dostuma, johon liittyy suppia ja uo- taa maisematornille. Sappeenjärvelle mia sekä muinaisrannan terassi ja tör- työntyvän Vähäniemen rannat ovat ka- mä. Harjun pohjoispuolisko on vaih- rut ja lähes kasvittomat. Laivarannan- televan muotoista ja sisältää teräväla- lahdella viihtyvät viilto-, jouhi- ja pit- kisiakin selänteitä. Harjanteen lakio- käpääsara (Carex acuta, C. lasiocarpa, sissa kasvillisuus on puolukka- ja ka- C. elongata), myrkkykeiso (Cicuta vi- nervatyypin keski-ikäistä männikköä rosa), järvikorte (Equisetum ﬂ uviatile), ja niiden harjumuunnoksia. Rinteiden kurjenmiekka (Iris pseudacorus), tert- kasvillisuus on rehevämpää mustik- tualpi (Lysimachia thyrsiﬂ ora) ja uis- ka- ja harjulehtojen tyyppejä. Kasvis-

21 tosta mainittakoon erittäin uhanalai- jahko lohkareikko. Kangaskorven linen kylmänkukka (Anemone patens), säksi alueella on ruohokorpea, jon- keltalieko (Diphasiastrum compla- ka lajistoon kuuluvat mm. tervalep- natum), iso- ja keltatalvikki (Pyro- pä (Alnus glutinosa), rentukka (Calt- la rotundifolia, P. chlorantha), kis- ha palustris), kurjenjalka (Potentilla sankäpälä (Antennaria dioica) sekä palustris), korpisara (Carex loliacea), kevätlinnunherne (Lathyrus vernus). isoalvejuuri (Dryopteris expansa), lil- Sääkssaarenlahden tuntumassa sijait- lukka (Rubus saxatilis) ja korpi-imar- seva Ruokovuori (C8) on maakun- re (Phegopteris connectilis). Alueen nallisesti arvokas geologian- ja mai- lajistolliset arvot ovat huomattavat, semansuojelukohde. koska paikan kasvistoon kuuluu usei- Söyliönkorpi (C2) on tiheäpuus- ta harvinaisia lahopuuepifyyttejä ku- toinen ja kuusivaltainen mustikka- ten vaarantuneet kantopaanusammal korpi, jonka luoteispuolella on laa- (Calypogeia suecica) ja korpihohtosammal (Herzogiella turfacea), pu- rokaltiosammal (Harpanthus ﬂ oto- wianus), silmälläpidettävä kantokor- vasammal (Jungermannia leiantha) sekä Suomen kansainvälisiin vastuu- Kuva: Karri Jutila lajeihin kuuluva ryytisammal (Geo- calyx graveolens). Suon ikivanhat ojat ovat täysin umpeutuneet, ja alueella on kuollutta ja kuolevaa pysty- puustoa kohtalaisesti. Kohde on Na- tura 2000 täydennysalue.

D) ISO-ROINEEN ITÄPUOLI JA PYHÄ- JÄRVEN LÄHISTÖ

Tuuloksen puolelle ulottuvasta Pyhä- Kukkialla tavattava raani (Littorella uniﬂ ora) järvestä (D1; 945 ha, suurin syvyys ilmentää niukkaravinteista vettä. 31 m) suurin osa kuuluu Hauhoon.

22 Kirkasvetiseen ja karuhkoon Pyhä- järveen tulee ravinteita sekä Orma- järvestä (Lammin kunnan jätevedet)

Leheejärven kautta että Suolijärves- Kuva: Karri Jutila tä (Tuuloksen kunnan jätevedet). Fos- foripitoisuus on pysynyt lievästi rehe- vällä tasolla, mutta pitkä kesäkerros- tuneisuus johtaa ajoittain alusveden niukkahappisuuteen, jolloin muikku (Coregonus albula) ja siika (C. lava- retus) katoavat syvänteistä. Vedenlaadultaan hyvän Pyhäjär- ven rehevin osa on Hovinkartanon- lahti (D21) laajoine ilmaversoiskas- vustoineen. Alueen linnustoon kuuluvat mm. ruokokerttunen (Acrocepha- Vesitattarella (Persicaria amphibia) on vesimuodon lus schoenobaenus), ruskosuohauk- lisäksi maamuoto. ka (Circus aeruginosus) ja luhtahuitti (Porzana porzana). Muita Pyhäjärven konniemen kasvillisuus on pääosin linnustollisesti arvokkaita alueita ovat rehevää mänty-, kuusi- ja sekamet- Niurainsaarten pienin, mökitön luo- sää. Niemessä on nuolihaukan (Falco to Halminlahden eteläpuolella (D4), subbuteo) reviiri. Sotjalan Hovinkar- Pyhäniemen lounaispuolinen luoto tanolla (D15) on uhrikivi ja luonnon- (D5), Hiilensaarien lounaispuolinen muistomerkkinä suojeltuja lehmuk- pieni kallioluoto (D6) sekä Hiilen- sia (Tilia cordata). Pyhäjärven rannan saaret (D20). tuntumassa kasvaa myös vaarantunei- Pyhäjärveen länsipuolelta työnty- ta kynäjalavia (Ulmus laevis) (D14). vä Kotkonniemi (D10) on osa Aitoo- Ruskeavetiseen ja rehevään Py- seen menevää harjujaksoa. Pyhäjär- hälammiin (D19; 66 ha; suurin sy- ven linnustollisesti arvokkaita aluei- vyys 6 m) laskevien ojien varsilla on ta löytyy myös järven itäpäästä Tuu- runsaasti peltoa, ja hajakuormitus on- loksen puolelta. FINIBA-hankkeessa kin rehevöittänyt järveä merkittäväs- Tuuloksen lintujärvien nimellä kulke- ti. Fosforipitoisuus on kaksinkertai- vaan rajaukseen kuuluu alueita myös nen luonnontasoon verrattuna ja alus- Pyhälammin lounaisrannalta. Kot- vedessä on happiongelmia kerrostu-

23 linen geologian ja maisemansuojelu- alue, joka näkyy pitkälle yli Iso-Roi- neen selän. Vuoren rinteellä on laavu.

Kuva: Karri Jutila Hyypiönvuoren - Kivivuoren (D13) kallioalue Pyhäjärven pohjoispuolella on maakunnallisesti arvokas. Ympäristöstään 56 m kohoava Hyy- piö on muinainen linnavuori, jonka rinteiltä on löydetty mm. valtakunnallisesti vaarantunut kirkiruoho (Gym- nadenia conopsea). Hannulan niitty (D17) on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema Rukkoilassa Ilorannan maaseutu- matkailutilalla. Peltojen keskellä si- Ilorannan isäntäväki perinneasuissa Hannulan jaitsevalla lampaiden ja hevosten lai- niityllä. duntamalla alueella on rautakautinen kiviröykkiö. Rehevöityneen niityn li- neisuuskauden lopulla. Veden laatu säksi löytyy tuoretta pienruohoniittyä, on kokonaisuutena tyydyttävä ja vir- jota luonnehtivat ahomatara (Galium kistyskäyttöarvo on alentunut. boreale), nurmitädyke (Veronica cha- Luonnonsuojelualueena rauhoite- maedrys) ja punanata (Festuca rub- tun Lehdesmäen Leppäniemen leh- ra). Huomionarvoisia lajeja ovat vaa- don (D9) ylispuusto on varsin iäkäs- rantunut keltamatara (Galium verum), tä (keski-ikä on yli 200 vuotta). Pai- alueellisesti uhanalainen kesämaitiai- kallisesti arvokkaan lehdon lajistoon nen (Leontodon hispidus), ketokau- kuuluvat mm. pussikämmekkä (Coe- nokki (Centaurea scabiosa), peuran- loglossum viride), mustakonnanmar- kello (Campanula glomerata), ruusu- ja (Actaea spicata) ja kivikkoalve- ruoho (Knautia arvensis), jänönapila juuri (Dryopteris ﬁ lix-mas). Alueella (Trifolium arvense) ja tummatulikuk- pesi useita kololintulajeja. Leppänie- ka (Verbascum nigrum). Alueen etelä- men maisema-alue on määritelty seu- osaa on hoidettu kulottaen. dullisesti arvokkaaksi. Pelto-Hannulan pähkinäpensas- Leppäniemen lähistöllä sijaitseva lehdot (D8a-b; Corylus avellana) ja- Utterinvuori (D11) on valtakunnal- kautuvat kahteen osaan Rukkoilan

24 tien varren rinteessä. Pääosa yli kol- sen päättyä sen arvo on laskenut. La- mestasadasta pähkinäpensaasta si- jistoon kuuluvat mm. luhtarölli (Ag- joittuu pohjoisemmalle alueelle, jon- rostis canina), luhtavilla (Eriopho- ka kenttäkerroksen kasvillisuus on rum angustifolium), tupassara (Carex lehtomaista kangasmetsää ja kuivaa nigra ssp. juncella), hernesara (Carex puolukka–lillukkalehtoa (Vaccinium viridula) ja peurankello (Campanula vitis-idaea – Rubus saxatilis). Alu- glomerata). een lehtolajistoon kuuluvat mm. sini- Iso-Roineen Tuhkaimen- ja Han- vuokko (Hepatica nobilis), lehto-or- nulanlahdella on useita luonnontilai- vokki (Viola mirabilis), kevätlinnun- sia hiekkarantoja. Leppäniementien herne (Lathyrus vernus), mustakon- kirkasvetisen rannan lajistoon kuu- nanmarja (Actaea spicata) ja mäki- luvat mm. ruskoärviä (Myriophyl- lehtoluste (Brachypodium pinnatum). lum alterniﬂ orum), nuottaruoho (Lo- Huomionarvoisia ovat myös sarjatal- belia dortmanna), ulpukka (Nuphar vikki (Chimaphila umbellata) ja vel- lutea), vesitatar (Persicaria amphi- holehti (Circaea alpina). Alueen hal- bia), keiholehti (Sagittaria sagittifo- ki kulkee luontopolku, jonka varrella lia), järvikorte ja -ruoko (Equisetum on laavu ja nuotiopaikka sekä varsin ﬂ uviatile, Phragmites australis), ran- iäkäs mäntykelo. Ilorannassa (D17) voi tutustua seudun kulttuurihistoriaan ja luontoon asiantuntevassa seurassa. Iloran-

ta järjestää mm. viikinkien ruokajuh- Kuva: Karri Jutila lien kautta tutustumisia rautakauteen, opastettuja ravustus-, tuulastus- ja ka- lastusretkiä Hauhon reitillä ympäri vuoden, luontoretkiä Ilorannan pähki- nälehdoissa, lähimetsissä, kallioilla ja lintutornilla, ruokailuja ja nuotiokah- veja metsälaavulla ja vaelluksia Hyy- piön linnavuorelle. Iso-Roineen rannalla on myös lintutorni. Rukkoilan Astoonkärjen rantaniitty (D18) lienee edelleen paikallisesti arvokas, vaikka laidunnuk- Ilorannan lauttaretki Iso-Roineella.

25 taleinikki (Ranunculus reptans), ran- E) KOKKILAN HARJU- tayrtti (Lycopus europaeus), ranta- JA JÄRVIMAA kukka (Lythrum salicaria), ranta-, ja terttualpi (Lysimachia vulgaris, L. thyrsifl ora), luhtakuusio (Pedicula- Kaivostenojan lehtokorven (E9) la- ris palustris), keltaängelmä (Thalict- jistoon kuuluvat runsaina mm. lehto- rum fl avum), luhtavuohennokka (Scu- tähtimö (Stellaria nemorum), mus- tellaria galericulata), sammakonkil- takonnanmarja (Actaea spicata), so- pukka (Hydrocharis morsus-ranae), reahiirenporras (Athyrium fi lix-femi- vata (Myosoton aquaticum), lehtoja na), purolitukka (Cardamine ama- luhtatähtimö (Stellaria nemorum, S. ra), näsiä (Daphne mezereum), ke- palustris), nuokkukohokki (Silene nu- vätlinnunsilmä (Chrysosplenium al- tans), kelta-apila (Trifolium aureum), ternifolium), isoalvejuuri (Dryopte- pikkulaukku (Rhinanthus minor), ris expansa), lehtokorte (Equisetum nurmikaunokki (Silene vulgaris), pel- pratense), kevätlinnunherne (Lathy- topähkämö (Stachys palustris), koi- rus vernus), lehtokuusama (Lonice- ranvehnä (Elymus caninus) ja matala- ra xylosteum), imikkä (Pulmonaria nurmikka (Poa subcaerulea). obscura), taikinamarja (Ribes alpi- Kenkijärvi (D2; 35 ha) on ma- num) ja koiranheisi (Viburnum opu- tala ja veden laadultaan sekä virkis- lus). Paikoin on käenkukan (Lychnis tyskäyttöarvoltaan huononlainen pie- fl os-cuculi) luonnehtimia luhtaniitty- ni järvi. Sen valuma-alue on lähinnä jä ja lähteisyys on ilmeistä. Lisäksi ta- peltoa ja huomattava hajakuormituk- vataan velholehteä (Circaea alpina) sen vaikutus näkyy korkeina ravin- sekä piukka- ja pitkäpääsaraa (Carex ne- ja klorofyllipitoisuuksina sekä tal- elata, C. elongata). visin veden vähähappisuutena tai ha- Kaivostenojan lehtokorven puusto pettomuutena, mikä on kalaston kan- on kuusivaltainen (Picea abies), mut- nalta suuri uhka. Lintuvetenä kohta joukossa on hieskoivua (Betula pu- de on kuitenkin maakunnallisesti ar- bescens), leppiä (Alnus) ja lehmuksia- vokas. Järven yölaulajalajistoon kuu- kin (Tilia cordata). Rinteessä ja ko- luivat vuonna 2003 mm. ruisrääk- van maan kohdilla kuuset ovat kook- kä (Crex crex), viitasirkkalintu (Lo- kaita. Märemmissä kohdissa ne ovat custella fl uviatilis) ja ruokokerttunen riukumaisempia. Paikoin on vaikea- (Acrocephalus schoenobaenus) sekä kulkuista tiheikköä. Kaatuneita pui- sarvipöllö (Asio otus). ta on jonkin verran, osa puronuomaan

26 massa purolaakson alkupäässä on muutamia lehmuksia (Tilia cordata). Rinteillä on puolilehtoa ja ala-

Kuva: Heli Jutila valla maalla lähteisyysvaikutteista lehtokorpea, joka vähitellen vaihtuu niukempiravinteiseksi ja happamam- man oloiseksi. Laajimmalti on suo- keltto–rentukka–vehka–velhonleh- ti –korpea (Crepis paludosa – Calt- ha palustris – Calla palustris – Cir- caea alpina), jossa on myös rahkasammalta (Sphagnum). Paikoin varsinkin ojan eteläpuolella on hiirenporras–isoalvejuurilehtoa (Athyrium ﬁ lix-femina – Dryopteris expansa). Luoteeseen mentäessä tullaan hies- koivuvaltaiseen ruoho- ja heinäkor- peen, joka lopulta vaihtuu tervaleppä- Kaivostenojan lehtokorpea. korveksi (Alnus glutinosa). Alueella on joitain umpeutumassa olevia ojia, kaatuneena. Kaivostenojan länsipuo- mutta muutoin vaikeasti saavutetta- li on hakattu aivan puron varteen asti va kohde on melko luonnontilainen, ja vain yksittäisiä puita on jätetty pys- ja siellä on niukasti lahopuuta ja koh- tyyn. Puron länsipuolen kenttäker- talaisesti maapuita. roksen kasvillisuus onkin ryöpsähtä- Kaivostenojan ja Veittijärvestä tu- nyt korkeaksi ruohostoksi. Kaivos- levan ojan sekä sähkölinjan yhtymä- tenojan varren kasvillisuustyypit leh- kohdan tienoilla on luonnonsuojelul- tokorven tuntumassa ovat eteläosan lisesti arvokasta lähteistä tervalep- rinteessä lehtomainen kangas, alaval- päkorpea (E7). Suursarojen vallit- la maalla eteläosassa lähdevaikuttei- semaa avoluhtaa reunustaa kookkai- nen lehtokorpi, keskivaiheilla ruoho- den tervaleppien luonnehtima korpi ja heinäkorpi sekä pohjoisosassa pul- (LsL tervaleppäkorpi; Alnus glutin- losarakorpi. osa). Puro ja oja ilmeisesti tulvivat ja Veittijärveltä tulevan puron kos- tämä tulvavaikutus pitää luhdan avoi- ken luona, jyrkkien rinteiden rajaa- mena. Alueella on myös selkeää läh-

27 ta- ja vesikasvillisuus on runsasta, ja tavataan mm. isovesiherne (Utricu- laria vulgaris), kilpukka (Hydrocha- Kuva: Heli Jutila ris morsus-ranae) ja vesikuusi (Hip- puris vulgaris). Rantojen saranevoil- la kasvavat mm. liereä-, muta- ja pul- losara (Carex diandra, C. limosa, C. rostrata), valkopiirtoheinä (Rhyn- chospora alba), jokileinikki (Ranun- culus lingua), leväkkö (Scheuchzeria palustris) ja luhtatähtimö (Stellaria palustris) sekä vaateliaista sammalis- ta hetesirppi- ja keräpäärahkasammal (Warnstorﬁ a exannulata, Sphagnum subsecundum). Roukasesta laskevan puron varren rantaluhtien runsasra- vinteisuutta ilmentävät piukkasara (Carex elata) ja harvinainen isohie- Keväinen Myllykoski ja taustalla näkyvä Luijanen. rakka (Rumex hydrolapathum). Vaik- ka kohteen luonnontilaa ovat muutta- devaikutusta. Sähkölinjan kohdalla neet rantametsien hakkuut, se on var- Kaivostenojan länsipuolella on rah- sin erämaisen oloinen ja arvioitu pai- koittunut räme ja muutoinkin näiltä kallisesti arvokkaaksi pienvesikoh- paikkeilta pohjoiseen rantamat muut- teeksi. Kohteen luonnonarvot perustuvat rahkaisemmiksi. Alueella on la- tuvat myös ympäristön harvinaisen honneita ja kaatuneita puita. Hirvien suuriin korkeuseroihin ja vaihteleviin (Alces alces) lepäily- ja kulkualueita pinnanmuotoihin. on helposti löydettävissä. Luhta-alu- Idyllistä koskiympäristöä löytyy eilta voisi löytyä harvinaista hyön- Myllylammen (E5) ylä- ja alapuo- teislajistoa. Veittijärvenojan varrelta lelta. Lajistoon kuuluvat mm. puro- havaittu kokonaisputkilokasvimäärä litukka (Cardamine amara), kevätlin- on varsin korkea, 157 lajia. nunsilmä (Lathyrus vernus), kangas- Kokkilan Myllyvuoren tyvellä si- ja lehtokorte (Equisetum hyemale, jaitsevan, reilun hehtaarin kokoisen, E. pratense), lehtokuusama (Lonice- keskiravinteisen Roukasen (E4) ran- ra xylosteum), lehtoarho (Moehrin-

28 gia trinervia), luhtalemmikki (Myo- toista kilometriä pohjoiseen sijaitse- sotis scorpioides), lehtotähtimö (Stel- valla Kakkolammilla (E3) on pesi- laria nemorum) ja keltavuokko (Ane- nyt kaakkuri. mone ranunculoides). Myllykosken Idässä Poutunjärven rantamilla ympäristöä on raivattu, ja taukotu- esiintyy mm. piukkasara (Carex ela- vaksi on rakennettu pieni kota. Luon- ta) ja Tuuloksen rajan tuntumasta löy- nontilaa häiritsevänä alueen läpi kul- tyy lehmuskasvustoja (Tilia cordata). kee moporeitti. Poutunjärven ja -suon väliin jää har- Veittijärvenharju (E12) on maa- ju, jolla kasvaa mm. tunturikurjenher- kunnallisesti arvokas geologinen koh- nettä (Astragalus alpinus). Poutunsuo de, joka on myös maisemallisesti ja (E6) on paikallisesti arvokas suo, jol- virkistyskäytöllisesti arvokas. Veitti- la pesii kurki (Grus grus). järven ja Iilijärven välissä kulkeva, Särkemäjärvenharju (E11) on kaikkiaan noin kolme kilometriä pit- maakunnallinen geologian ja maise- kä, lähes itä-länsi -suuntainen har- mansuojelukohde, joka kuuluu Kos- ju on melko jyrkkärinteinen ja sii- ken–Tampereen saumamuodostu- hen liittyy harjukumpuja, -kuoppia ja maan ja on jatkoa Veittijärvenharjul- deltamaisia muotoja. Harvinaisimpia le. Myllyvuori ja Tampinvuori kuu- kasveja ovat rauhoitetut kylmänkuk- ka ja kangasvuokko (Anemone patens ja A. vernalis). Kohde liittyy lännes- sä Kaivostenojan lehtoon, jonka lä-

histöllä on lähde. Kasvillisuus on pää- Kuva: Karri Jutila osin puolukkatyypin männikköä tai sekametsää. Harjujen ympäröimä Veittijär- vi (10 ha; suurin syvyys n. 12 m) on ajoittain kärsinyt hapettomuudes- ta, mutta yleisesti ottaen veden laatu on hyvä. Veittijärven itäpäässä on erilleen kuroutunut suon ympäröimä lahdelma (E2), missä kaakkuri (Ga- via stellata) on pesinyt. Järven län- sipäässä on suppaan syntynyt, mä- kien ympäröimä lampi. Myös puoli- Veittijärven itäpään lahdelma.

29 luvat jaksoon, jonka kasvillisuus on puolukka- ja kanervatyypin (Vacci- nium vitis-idaea, Calluna vulgaris -

Kuva: Karri Jutila tyypit) männikköä ja mäntyvaltais- ta sekametsää, paikoin löytyy myös harjumuunnoksia. Alueella kasvavat mm. tunturikurjenherne (Astragalus alpinus), idänkeulankärki (Oxytropis campestris), kevätlinnunherne (Lat- hyrus vernus), keltatalvikki (Pyrola chlorantha), sianpuolukka (Arctos- taphylos uva-ursi) ja kissankäpälä (Antennaria dioica). Pieni osa aluees- ta on rauhoitettu luonnonsuojelualu- eeksi (E15). Harjualueen länsipuo- Poutunjärvi on Tuuloksen ja Hauhon rajalla. lella tavataan myös rauhoitettua kyl- mänkukkaa (Anemone patens). Sot- jalaan johtavan tien varressa esiintyy harvinainen pikkusinisiipi (Cupi- do minimus). Harjunlievejärvistä Luijanen (E20)

Kuva: Heli Jutila on melko syvä ja vedenlaadultaan hyvä, vaikka talvisia alusveden happikatoja esiintyy Särkemän tapaan johtuen jär- ven veden vain osittaisesta sekoittumi- sesta täyskierron aikana. Luijanen saa vetensä Akkijärvestä ja Veittijärves- tä Kaivostenojaa myöten. Järven vedet laskevat Särkemään (E19; 15 ha, suurin syvyys n. 11 m), jonka vedenlaatu on hyvä, joskin lisäkuormituksen sietokyky on heikko. Särkemäjärvellä on liikkuvia turvelauttoja, ja se on laskuojaton allas, jonka vedet imeytyvät harjuun ja pur- Poutunsuo kevätasussa. kautunevat Kirriseen (G12).

30 Kotkijärveen (E1; 82 ha, suurin F) ETELÄINEN syvyys 3 m) laskevat ojat kulkevat peltoalueiden halki ja hajakuormitus- paine on suuri. Humusleimaisen ja re- Eteläisten taajaman välittömässä lä- hevän järven veden laatu on tyydyttä- heisyydessä sijaitseva matala Eteläis- vä. Kotkijärven ympäristössä on leh- tenjärvi (F1; 25 ha, kokonaissyvyys tomaisuutta ja alueelta löytyy Hanka- 1,5 m, keskisyvyys 0,5 m) saa vesiä lan lehmusmetsikkö (E8) ja yksittäi- laajalta alueelta Karuttanojaa, Otuso- siä lehmuksia (Tilia cordata) monin jaa ja Jänisjokea (yläjuoksulla Jänis- paikoin. Kotkijärvellä viihtyvät mm. järvi ja Jylisjärvi) myöten. Valuma- laulujoutsen (Cygnus cygnus) ja nau- alueella on peltoja ja soita. Järven ve- rulokit (Larus ridibundus). den ravinnepitoisuus on ylivaluma- Ruskeanmullanharju (E10) on kausina erittäin korkea ja järven ve- maakunnallinen geologian-, mai- den laatu on välttävä. seman- ja kasvistonsuojelukohde. Eteläistenjärvi on matalaksi las- Pääselänne on 3,5 km pitkä, melko ta- kettu ja voimakkaasti rehevöitynyt salakinen ja rinteet ovat jyrkät. Jakson järvi, jonka vesikasvillisuus on run- kaakkoisosassa on useita rinnakkais- sasta. Kelluslehtisten vallitseman jär- selänteitä, joiden väliin jää mm. 20 ven runsaimpiin lajeihin kuuluvat uis- m syvyinen 400 m pitkä harjuhauta. tinvita (Potamogeton natans), ranta- Alueella on vaihtelevasti puolukka- palpakko (Sparganium emersum) ja tyypin männiköitä, sekametsiä, puo- isoulpukka (Nuphar lutea). Ravinteis- lilehtoja ja lehtomaisia metsiä. Kas- ten vesien lajeista runsaita ovat kil- vistossa esiintyvät runsaina tunturi- pukka (Hydrocharis morsus-ranae), kurjenherne (Astragalus alpinus) ja sorsansammal (Ricciocarpos natans), kangaskorte (Equisetum hyemale). pikkulimaska (Lemna minor), isovesi- Lisäksi tavataan mm. rauhoitettu kyl- herne (Utricularia vulgaris), vesirut- mänkukka (Anemone patens), jolla on to (Elodea canadensis) ja pystykei- useita kasvupaikkoja alueella, kelta- holehti (Sagittaria sagittifolia). Ran- lieko (Diphasiastrum complanatum), taluhdat ovat joko suursara- (Carex), hietaorvokki (Viola rupestris), kevät- järviruoko- (Phragmites australis) tai linnunherne (Lathyrus vernus), mus- osmankäämivaltaisia (Typha latifolia) takonnanmarja (Actaea spicata) ja tai sara–pensasluhtaa. Kylän puolei- keltatalvikki (Pyrola chlorantha). sella rannalla kasvaa myös mesimar- jaa (Rubus arcticus).

31 Sikosaaren lehtipuuvaltaiset metsät sesti arvokkaaksi lintuvedeksi ja ra- jatkuvat länteen päin paikallisesti ar- jattu suojelumerkinnällä, vaikka koh- vokkaana lehtona (F12, Järventaus- de on osin menettänyt lintuvesiarvoan- tan lehto), jonka kenttäkerroksen kas- sa. Laskujokivarsi ja Pikkujärven ym- vistoon kuuluvat lehto-orvokki (Vio- päristö kuuluvat myös linnustollisesti la mirabilis), lehtokuusama (Lonice- arvokkaaseen alueeseen. Järven tyyp- ra xylosteum), valko- ja sinivuokko pilintuja ovat mm. punasotka (Aythya (Anemone nemorosa, Hepatica nobi- ferina), nokikana (Fulica atra), sini- lis), tesma (Milium effusum) ja suden- sorsa (Anas platyrhynchos) ja telk- marja (Paris quadrifolia). Isojen haa- kä (Bucephala clangula). Myös lau- pojen (Populus tremula) ja koivujen lujoutsen (Cygnus cygnus) tavataan. (Betula) runsaus sekä kohtalainen la- Ruovikoissa viihtyvät ruskosuohauk- hopuun esiintyminen tarjoavat elinym- ka (Circus aeruginosus), ruokokert- päristön monelle vaativalle luonnon- tunen (Acrocephalus schoenobaenus) metsien lajille. ja pensassirkkalintu (Locustella na- Maakuntakaavassa osa Eteläisten- evia). Lähimetsissä elävät myös har- järveä (F1) on merkitty maakunnalli- maapäätikka (Picus canus) sekä pikkutikka (Dendrocopos minor). Järven virkistyskäyttöarvoa on yritetty paran- taa ruoppaamalla, ja kylän rantamaal- le on rakennettu matonpesu- ja leikki- Kuva: Heli Jutila paikka. Eteläisten kylän länsipuolella ja Suomaan itäpuolella on alue varsin hyvin säilynyttä, melko iäkästä kuu- sivaltaista sekametsää (F14), jossa on jonkin verran lahopuuta. Keson Saarikon metsälaidun (F9) on edustava, maakunnallisesti arvokas perinnemaisema. Kohde on kuusi-hieskoivuvaltainen (Picea abies – Betula pubescens) ja runsasruohoinen, joskin rehevöitymistä on paikoin lisä- ruokinnan takia havaittavissa. Nuoren Jylhäsuolla on vanhoja heinäseipäitä. karjan laiduntaman kivisen laitumen

32 vallitsevia kasvilajeja ovat mm. käen- kaali (Oxalis acetosella), nurmilauha (Deschampsia cespitosa), metsäkur- jenpolvi (Geranium sylvaticum), huo- Kuva: Heli Jutila paohdake (Cirsium helenioides), rentukka (Caltha palustris) ja luhtalitukka (Cardamine pratensis). Huomion- arvoisia ovat kullero (Trollius europaeus), harajuuri (Corallorhiza triﬁ da), kellotalvikki (Pyrola media), purtojuu- ri (Succisa pratensis), nurmitatar (Bis- torta vivipara) ja ruusuruoho (Knautia arvensis). Jylhäjärven tupasvillojen luonnehtimaa Tapiolan niitty (F10) on paikalli- lyhytkorsinevaa. sesti arvokas perinnemaisema, jolta on tavattu vaarantunut keltamatara (Ga- vaarantunutta keltamataraa (Galium lium verum), mäkitervakko (Lychnis verum), alueellisesti uhanalaista kesä- viscaria), kissankäpälä (Antennaria maitiaista (Leontodon hispidus) ja pur- dioica), kevättädyke (Veronica verna), tojuurta (Succisa pratensis) ja mäkiter- hiirenhäntä (Myosurus minimus), ruus- vakkoa (Lychnis viscaria). uruoho (Knautia arvensis) ja virnasa- Jylhäjärvi ja Jylhänsuo ympä- ra (Carex pilulifera). Silmälläpidettä- ristöineen (F5) muodostavat paikal- vä ketonoidanlukkokin (Botrychium lisesti arvokkaan suo- ja pienvesikoh- lunaria) on kasvanut alueella 1990-lu- teen. Erämaisen oloisen Jylhäjärven vun alkupuolella. Tilan haka on muut- rantoja kiertävät varsinkin länsipuo- tunut rehevöitymisen ja umpeenkas- lella leveät rantaluhdat, joilla viihty- vun myötä arvottomaksi. vät mm. suokukka (Andromeda polifo- Hämeenlinnan ja Hauhon rajalla, lia), vaivaiskoivu (Betula nana), veh- valtatie 10 tuntumassa sijaitseva Ti- ka (Calla palustris), juurto-, liereä-, kan rinneniitty (F11) on säilyttänyt äimä-, jouhi-, pullo- ja luhtasara (Ca- paikallisen arvonsa, vaikka se on ollut rex chordorrhiza, C. diandra, C. dioi- laiduntamatta runsaat kymmenen vuot- ca, C. lasiocarpa, C. rostrata, C. ve- ta. Kukinta-aikana maisemaa värittävä sicaria), pyöreälehtikihokki (Drosera niitty on nykyisin tuoreen ja kuivan rotundifolia), tupasvilla (Eriophorum heinäniityn sekoitusta, missä kasvaa vaginatum), lakka (Rubus chamaemo-

33 rus), leväkkö (Scheuchzeria palustris) ginatum) ja ohuen mutasaravyön (Ca- ja karpalo (Vaccinium oxycoccos). Re- rex limosa) luonnehtimat. Suon oji- hevimmät paikat löytyvät Jylhäjärven tetussa itäosassa sijaitsee Kintalam- etelä- ja pohjoispäästä sekä ojien las- mi (F4), jolla on vehka-pullosarareu- kukohdista. Pohjois- ja koillisosassa nus (Calla palustris – Carex rostrata) on pienet järviruokokasvustot (Phrag- ja sen takana rahkasammalta (Sphag- mites australis), lounaisosassa kasvaa num) ja tupasvillaa (Eriophorum va- leveäosmankäämiä (Typha latifolia) ginatum), sitten isovarpurämettä. Mo- ja länsirannalla on laajalti ruohoista ja lemmat ovat kaakkurilampia, joskin varsinaista saranevaa. Monipuoliseen säännöllisimmin kaakkureita (Gavia lajistoon kuuluvat myös harajuuri (Co- stellata) on pesinyt läheisellä Pikku- rallorhiza triﬁ da), maariankämmekkä Akkijärvellä (F2). Jylhäsuolta on vie- (Dactylorhiza maculata) ja hetekaa- lä löydettävissä vanhoja heinähaasioi- li (Montia fontana). Vesikasvillisuus ta ja suon eteläpuolella on asuttu, rau- on vähäistä voimakkaan humuspitoi- hoitettu kalasääksen (Pandion haliaë- suuden vuoksi. Laulujoutsen (Cygnus tus) pesäpuu. cygnus) on pesinyt lammella. Jylhäjärvi laskee Akkijärveen Jylhänsuon ojittamattomalla osalla (F12), jonka vesi- ja rantakasvilajis- sijaitsee Pulkkalampi (F3), jonka ran- toon kuuluvat mm. äimäruoho (Subu- nat ovat tupasvillan (Eriophorum va- laria aquatica), nuottaruoho (Lobe- lia dortmanna), isolumme (Nymphaea alba ssp. alba), kaiheorvokki (Viola selkirkii) ja maariankämmekkä (Dac- tylorhiza maculata). Akkijärven (85

Kuva: Karri Jutila ha, suurin syvyys n. 9 m) valuma-alueella on suuria ojitettuja soita, mikä näkyy veden humuspitoisuudessa. Jär- ven lounaisrannalla on asutusta, rannat on varsin tiheästi mökitetty ja pohjois- ranta on harjualuetta, missä sijaitsee myös Lasten Kesän lomakeskus. Laa- jat suo-ojitukset järven valuma-alueella 1970-luvun lopussa aiheuttivat hu-

Laulujoutsenella (Cygnus cygnus) on Hauholla mus- ja ravinnepitoisuuksien nousua, vahva kanta. mutta sittemmin järven tila on paran-

34 tunut. Pitkinä ja lämminvetisiä talvina vammin virtaavaksi puroksi lehtokor- alusvedessä on ilmennyt hapettomuut- pilaaksossa (E9). ta. Akkijärvellä viihtyvät kuikka (Ga- via arctica), kalalokki (Larus canus) ja kalatiira (Sterna hirundo), ja vierai- G) HAUHONSELÄN lijoina tavataan laulujoutsen (Cygnus YMPÄRISTÖ cygnus) ja kaakkuri (Gavia stellata). Akkijärven itäpuolen harjulta löy- Hauhonselkä (G1) on pinta-alaansa tyy kangasvuokkoesiintymä (Anemo- (2110 ha) nähden suhteellisen matala ne vernalis) sekä kangasvuokon ja kyl- (suurin syvyys n. 9 m). Järveä kuor- mänkukan risteymä (Anemone patens mittavat toistaiseksi Euttulammen ja x vernalis). Akkijärven kylän tienvar- Rampsiojan kautta Vitsiälänlahteen sien lajistoon kuuluvat mm. silmällä- johdettavat Hauhon jätevesipuhdista- pidettävä ketoneilikka (Dianthus del- movedet (siirtoviemärin rakentami- toides), ruusuruoho (Knautia arven- nen Hauhon keskustasta Eteläisiin al- sis), nurmi- ja ketokaunokki (Centau- kaa v. 2004) sekä Vuorenselän ja Vuo- rea phrygia, C. scabiosa), mäkitervak- lujoen runsaspeltoisilta valuma-alu- ko (Lychnis viscaria) sekä tunturikur- eilta tulevat ravinteikkaat vedet. Hau- jenherne (Astragalus alpinus), joka honselän tilaa tarkkaillaankin jatku- tuntuu Hauholla kasvavan monin pai- vasti velvoitetarkkailuna. Hauhonsel- koin teiden varsilla. Akkijärven kylän kä on ravinnetasoltaan rehevä ja ajoit- Torppikulmalla on pienruohoniittyä, tain leväsamenteinen, silti se on arvi- koivu-haapametsää (Betula pendula – oitu vedenlaadultaan hyväksi. Kome- Populus tremula) sekä hieman koste- at kuhat (Stitzostedion lucioperca) ja aa niittyä sisältävä lampaiden laidun, ahvenet (Perca ﬂ uviatilis) ovat halu- jonka lajistoon kuuluu mm. nurmitatar tuinta kalastajain saalista. Kalapaik- (Bistorta vivipara). kaoppaasta löytyy lisävinkkejä Hau- Akkijärven luusuan rauhallisel- hon vesien apajapaikoille. la rantaluhdalla kasvavat mm. nevai- Hauhonselän linnusto on mel- marre (Thelypteris palustris), riippa- ko monipuolinen ja mukaan mahtuu sara (Carex magellanica) ja maarian- myös uhanalaisia lajeja kuten vaa- kämmekkä (Dactylorhiza incarnata). rantuneet pikkutikka (Dendrocopos Lyhyen tasaisen osuuden jälkeen Kai- minor), selkälokki (Larus fuscus) ja vostenoja solisee alas jyrkkää koskea naurulokki (Larus ridibundus) sekä päätyäkseen hitaammin ja mutkittel- silmälläpidettävä pohjansirkku (Em-

35 käki (Cuculus canorus) ja kultarin- ta (Hippolais icterina). Lintujen ke- rääntymisalueita löytyy Kirkonkylän-

Kuva: Karri Jutila lahdelta sekä Alvettulan puolelta Lak- kianselältä, Alvettulanjokisuusta, Uit- toon- ja Kallioistenlahdelta. Kirkon- kylänlahti (G13) ja läheinen Vuoren- selkä (G14) ovat linnustollisesti mer- kittäviä, ja niiden alueella tavataan mm. ruskosuohaukka (Circus aeruginosus). Mäntysaaren virkistysalueella (G15) on nuotiokehä, uima- ja ve- Järvikaislan (Schoenoplectus lacustris) kukinto. neranta sekä ulkoilureitti. Valtakunnallisesti arvokkaaksi ar- beriza rustica). Selän lokkilinnustoon vioidut Hauhonselän kulttuurimai- kuuluvat myös pikku- (Larus minu- semat (G11) edustavat perinteisiä tus), kala- (Larus canus) ja harmaa- Keski-Hämeen viljely- ja järviseudun lokki (Larus argentatus) sekä kalatiira kylä- ja viljelymaisemia. Luonnon- (Sterna hirundo). Selkäalueilla viihty- piirteitä hallitsevat järvet, niihin loi- vät kuikka (Gavia arctica), silkki- vasti laskeutuvat savikot sekä Lam- (Podiceps cristatus) ja mustakurkku- min – Hauhon – Pälkäneen – Pyyni- uikku (P. auritus) sekä härkälintu (P. kin jykevään saumamuodostumaan griseigena). Sorsalajisto on niin ikään kuuluva harjujakso. Merkittävä tekijä monipuolinen: sinisorsa (Anas platyr- maisemassa ovat kylät, etenkin Hau- hynchos), haapana (A. penelope), jou- hon kirkonkylä keskiaikaisine kivi- hisorsa (A. acuta), lapasorsa (A. cly- kirkkoineen sekä vauraat kartanot ja peata), heinätavi (A. querquedula), talonpoikaistilat. Asutus myötäilee telkkä (Bucephala clangula) ja tuk- harjunrinteitä ja järvenrantojen loivia kakoskelo (Mergus serrator). Hau- moreenikumpareita. Vanhojen ryhmä- honselän rantamilla tavataan myös kylien lisäksi siellä täällä viljelysten laulujoutsen (Cygnus cygnus), nuoli- tuntumassa on yksittäisiä maatilojen haukka (Falco subbuteo), kurki (Grus rakennusryhmiä. grus), taivaanvuohi (Gallinago galli- Varhaisesta asutuksesta kertovat nago), lehtokurppa (Scolopax rusti- lukuisat kivi- ja rautakautiset kiinte- cola), rantasipi (Actitis hypoleucos), ät muinaisjäännökset. Alvettulan ky-

36 län rautakautiset kalmistot juontu- Hyvikkälänjärvi (G3) on pieni, vat ainakin 600-luvulta. Tuittulan ky- rehevöitynyt ja miltei umpeenkas- län uhrikivet kertovat myös pakanuu- vanut, paikallisesti arvokas lintujär- den aikaisesta asutuksesta. Hauhon vi. Peltojen keskellä olevalla järvel- kirkonkylä on ainakin rautakaudel- lä viihtyvät kaulushaikara (Botau- ta peräisin ja nykyisen kirkon paikka rus stellaris), ruskosuohaukka (Cir- on alueelta löydetyn polttokenttäkal- cus aeruginosus), laulujoutsen (Cyg- miston perusteella ikivanha. Nykyi- nus cygnus) ja punasotka (Aythya fe- nen kivikirkko on 1400-luvun lopul- rina). Järveltä voi tavata myös sääk- ta – 1500-luvulta ja siihen liittyvät ta- sen (Pandion haliaëtus), pikkulokin puli ja pappila. Kirkonkylä vanhoine (Larus minutus) ja mustatiiran (Chli- raitteineen on hyvin säilynyt ja vaalit- donias niger). Ruokokerttunen (Acro- tu kokonaisuus. Se on rakennettu hy- cephalus schoenobaenus), peltosirk- vin tiiviisti Kirkonkylänlahdesta nou- ku (Emberiza hortulana) ja sarvipöllö sevan harjun rinteelle. Rakennukset (Asio otus) viihtyvät järven rannoilla. ovat pääosin 1700- ja 1800-luvuilta. Länsirannalla on edustava kostea leh- Keskiaikainen Tuulos–Hauho maan- to, jonka lajistoon kuuluu mm. uhan- tie on osa Ylistä Viipurintietä. Viralli- alainen lepikkolaakasammal (Pla- nen talvitie Hämeenlinnasta Viipuriin giothecium latebricola) sekä kelta- kulki Ohtolan kautta Hauhon kirkon- ängelmä (Thalictrum ﬂ avum). Ranta- kylään. Tämä tielinja on edelleen näh- rinteen yläosassa kasvaa isotakiaista tävissä maisemassa ja kartoilla. Länsi-Hahkialan kartano sijaitsee yhtenäisten viljelysten keskellä suuren puiston katveessa. Puisto ja puu- tarha ovat vanhimmilta osiltaan pe- Kuva: Karri Jutila räisin 1800-luvulta. Puiston keskel- lä sijaitsevat vanhat rakennukset ovat edelleen vaikuttava kokonaisuus. Koivukuja, lehmus- ja tammikujan- teet (Betula pendula, Tilia x vulgaris, Quercus robur) kuuluvat muotopuu- tarhaan ja kartano sijaitsee Hyvikkä- länjärven ja Kirrisen tuntumassa Tuit- tulan kylämaisemaan liittyen. Aamu-usvaa Hauhon Pappilanaron uimarannalla.

37 (Arctium lappa). Hyvikkälän pelto- tien varren ojassa kasvoi kesällä 2004 niittylitukka (Cardamine pratensis

Kuva: Karri Jutila ssp. pratensis). Kirrinen (G12; 34 ha ja suurin sy- Kissankello (Campanula vyys noin 5 m) on pohjavesivaikut- rotundifolia), teinen, laadultaan tyydyttävä järvi, kurjenkello jonka runsaspeltoisen valuma-alueen (C. persicifolia) ja harakankello vaikutus näkyy ravinnetasossa. Tuit- (C. patula) ovat tulan kylän alueelta tulevat jätevedet tavallisimpia ovat aiheuttaneet hygieenistä likaan- kellojamme. Kissankello tumista. Kirriseen johdetaan Viitta- (Campanula rotundifolia) kiven Opiston käsitellyt jätevedet, ja järven veden laatua seurataan velvoitetarkkailuna. Harjualueella sijaitsevan järven pohjaan purkautuu runsaasti pohjavesiä, jotka alentavat ra- Kuva: Karri Jutila vinnepitoisuuksia ja kirkastavat vettä. Toisaalta pohjavedet nostavat talvisia lämpötiloja ja lisäävät orgaanisen ai- neen hajotusta, mikä näkyy alhaisina happipitoisuuksina. Kirrisen pohjois- rannan harju on maakunnallisesti ar-

Kurjenkello (C. persicifolia) vokas geologian- ja maisemansuoje- lukohde, ja Viittakiven opiston luona on avolähteitä. Vuorenharju (G6) on paikallisesti arvokas kohde ja Ruskeanmullan- Kuva: Karri Jutila harjun jatke. Lähes kolmen kilomet- rin pituinen jakso sisältää useita rin- nakkaisselänteitä sekä harjukuoppia, joista muutamien pohjalla on lampia kuten Uppolampi ja Liinalampi. Kas- villisuus on kaakkoisosassa rehevää lehtomaista sekametsää, joka luoteis- Harakankello (C. patula)

38 osassa muuttuu puolukkatyypin män- na selänteenä, johon kuuluvat noin niköksi. Supasta on löytynyt lehto- 900 m:n pituinen Kotkonharju (G4) korpeakin. Kulttuurivaikutus näkyy ja 1 km:n pituinen Kotkonkärki (G5) osin harvinaisessa kasvilajistossa, jos- rantakivikkoineen. Harjulla sijaitse- ta mainittakoon mm. jalkasara (Carex vat Kotkonkärjen (8,6 ha) ja Kotkon- pediformis), kylmänkukka (Anemone harjun (6,0 ha) luonnonsuojelualueet. patens), tammi (Quercus robur), mä- Harjun kasvillisuus vaihtelee puo- kikaura (Avenula pubescens), puna- lukkatyypin männiköstä lehtomai- koiso (Solanum dulcamara), ukontu- siin sekametsiin sekä suuren harju- likukka (Verbascum thapsus), musta- kuopan saniaislehtoon, jossa kasvavat konnanmarja (Actaea spicata), met- mm. koiranheisi (Viburnum opulus) sävirna (Vicia sylvatica), häränsil- ja mustakonnanmarja (Actaea spi- mä (Hypochoeris macultata), kevät- cata). Kasvistossa huomionarvoisia linnunherne (Lathyrus vernus), leh- ovat Kotkonkärjen ketotyräruoho- ja tokuusama (Lonicera xylosteum) ja ukkomansikkaesiintymät (Herniaria kalliokielo (Polygonatum odoratum). glabra, Fragaria moschata), kangas- Alueella on luonnonmuistomerkkinä korte (Equisetum hyemale) sekä kel- rauhoitettu visakoivu (Betula pendula tamo (Chelidonium majus). Lehtopöl- var. carelica). Tämä maisemallisesti lö (Strix aluco) pesii alueella, ja ku- ja luonnonarvoiltaan merkittävä harju hankeittäjäkin (Oriolus oriolus) kuu- on myös tärkeää pohjavesialuetta. luu siellä. Kotkonkärjen maakunnalli- Matala (suurin syvyys 5 m) ja kesäisin kerrostumaton Vuorensel- kä (G14; 91 ha) saa vetensä pääosin Kirrisestä. Sen rehevyys on selvästi Kirristä voimakkaampaa, ja keskike- Kuva: Karri Jutila sän leväkukinta on ajoittain runsasta. Talvisin syvänteen vesi on hapeton- ta. Järven veden laatu on tyydyttävä– välttävä. Järven veden laadun paran- tamiseksi on hoitokalastettu ja aloitet- tu välttämättömät hajakuormituksen vähentämistoimet.

Harju jatkuu noin 3,5 km pitkänä, Kirrisen rannassa, Viittakiven Opiston luona on maakunnallisesti arvokkaana, kapea- avolähteitä, jotka säilyvät talvellakin pitkään sulana.

39 sesti arvokkaalle maisema-alueelle on nallisesti arvokkaaksi perinnemaise- rakennettu tanssipaikka. maksi monipuolisuuden, vanhojen ra- Kotkonharjun luonnonsuoje- kennusten ja rakenteiden, maiseman, lualueella (G4) on kotiseutumuseo runsaan kasvilajiston ja suuren koon sekä osin melko iäkästäkin puustoa ansiosta (17 ha v. 1994), mutta vuon- ja muutamia kaatuneita puita. Har- na 2003 julkaistun selvityksen mu- julla tavataan lehtoa, tuoretta ja kui- kaan se on taantunut paikalliseksi (7 vahkoa kangasta sekä hiekkarantaa. ha v. 2002). Viidellä eri osa-alueel- Kaistale Kotkonharjun luonnonsuo- la on ollut rantaniittyä, tuoretta niit- jelualuetta ulottuu Hakalammin ete- tyä ja metsälaidunta. Nyttemmin niit- läpuolelle, missä on käenkaali–ora- ty on muuttunut hakamaiseksi kuus- vanmarja- sekä sinivuokko- ja vuo- ten ja katajien vallattua sen, ja metsä- henputkityypin (Oxalis acetosel- laidun on menettänyt arvonsa. Ranta- la – Maianthemum bifolium, Hepa- niitty on säilynyt kutakuinkin muuttu- tica nobilis, Aegopodium podagra- mattomana. Noin kymmenessä vuoria) lehtoa. Lajistoon kuuluvat myös dessa alue on paikoin vesakoitunut lehtokuusama (Lonicera xylosteum), ja kuusettunut, sillä laiduntaminen on tuomi (Prunus padus), herukat (Ri- ollut vähäistä. Kohteen kasvilajistoon bes), mustakonnanmarja (Actaea spi- kuuluvat edelleen vaarantunut kelta- cata), soreahiirenporras (Athyrium ﬁ - matara (Galium verum), peurankello lix-femina) ja nuokkuhelmikkä (Me- (Campanula glomerata), ruusuruoho lica nutans) sekä sienistä ukonsie- (Knautia arvensis), tummatulikukka ni (Macrolepiota procera). Läheisen (Verbascum nigrum) ja kevättädyke Saunalammin länsirantaa luonnehtii (Veronica verna). Aiemmin tavattua lehtipuuvaltainen tuore lehto. Tiheän ketonoidanlukkoa (Botrychium luna- puuston alta kenttäkerroksen kasvilli- ria) ei havaittu enää vuonna 2002. suus paikoin lähes puuttuu. Tuomi on Kohteen entisen arvon ja harvinaisten lepän ja koivun ohella runsas, myös lajien palauttaminen edellyttäisi pi- lahopuuta esiintyy. Kuvion lajistoon kaisia hoitotoimia kuten laidunnusta, kuuluvat mm. vaahtera (Acer plata- niittoa ja puuvartisten raivausta. noides), tammi (Quercus robur), tert- Hauhon eteläosassa sijaitseva tuselja (Sambucus racemosa) ja kelta- Hanhijärvi (G2; 15 ha, erittäin ma- mo (Chelidonium majus). tala) purkaa vetensä Haarajoen kaut- Ylitalon laitumet (G10) luokitel- ta Vuolujoen alajuoksulle ja edelleen tiin vielä 1990-luvun alussa valtakun- Hauhonselkään. Valuma-alueella on

40 runsaasti soita ja peltoja, joten kuor- (Botrychium lunaria), mäkitervakko mitus järveen on melkoinen. Um- (Lychnis viscaria), hietalemmikki peenkasvavalla järvellä on merkitys- (Myosotis stricta), hiirenhäntä (My- tä vesilinnuston pesimäalueena. Jär- osurus minimus), keväthanhikki (Po- ven vesikasvillisuus on niukahkoa tentilla cranzii), nurmilaukka (Allium ja kelluslehtisten luonnehtimaa. La- oleraceum), kevättädyke (Veronica jistoon kuuluvat mm. isovesiherne verna), kissankäpälä (Antennaria (Utricularia vulgaris), pikkulimas- dioica), pölkkyruoho (Arabis glabra) ka (Lemna minor) ja sammakonkil- ja aholeinikki (Ranunculus polyant- pukka (Hydrocharis morsus-ranae). hemos). Hyömäen kylässä Nisulan Pullosaravaltaisten rantaluhtien lajis- kieppeillä on harvinaisen, silmälläpi- toon kuuluvat mm. myrkkykeiso (Ci- dettävän ojakurjenpolven (Geranium cuta virosa) ja pikkumatara (Galium palustre) esiintymä. triﬁ dum). Länsirannan korpimaises- Alvettulan kylän luona on arvok- sa tulvametsässä viihtyy myös huo- kaaksi kallioksikin luokiteltu Lii- mionarvoinen kaislasara (Carex rhyn- navuori (H4), jonka rinteiltä löytyy chophysa). erittäin uhanalaista ja rauhoitettua kylmänkukkaa (Anemone patens). Liinavuoren rinteellä sijaitseva Al- H) ALVETTULA - vettulan pähkinälehto (Corylus ILMOILANSELKÄ avellana, H4) on paikallisesti arvokas luonnonsuojelulain mukainen luonto- Lyömäen keto (H19) on maakun- tyyppi. Alvettulanjoen toiselta puo- nallisesti arvokas, lampaiden aiemmin laiduntama katajaketo, joka on lisäruokinnan takia rehevöitynyt. Maisemallisesti keto on upea. Mäellä on myös rautakautinen kalmisto ja Kuva: Karri Jutila uhrikivi. Hyömäen ja Alvettulan ryh- mäkylien asutus juontaa juurensa ainakin 600-luvulta. Ketoa luonnehtivat runsaskivisyys ja komeat katajat. Alu- een lajistoon ovat kuuluneet mm. vaarantunut keltamatara (Galium verum) Poimuvita (Potamogeton crispus) on harvinainen re- ja silmälläpidettävä ketonoidanlukko hevien vesien uposkasvi, joka löytyi Ilmoilanlahdelta.

41 lelta löytyy toinenkin pähkinämäki (Centaurea scabiosa), mäkitervakko (H5), luonnonsuojelulain suojaama (Lychnis viscaria), hietalemmikki sekin. (Myosotis stricta), kevättädyke (Ve- Liinaniemen (H6) - Lentolan- ronica verna), nurmikohokki (Silene kärjen (H7) harjumuodostumat ovat vulgaris), peurankello (Campanula paikallisesti arvokkaita. Selänteet glomerata) ja virnasara (Carex pi- ovat hyvin matalia ja laakeita, poh- lulifera). Niemen kärjessä on pieni joisrinteellä on rantaterassimuodos- metsälaidun. Kohde on maakunnalli- tumia. Kasvillisuus vaihtelee puo- sesti arvokas perinnemaisema, jonka lukkatyypin männiköistä lehtomaisiin arvo on perinnemaisemainventointien sekametsiin ja rantalehtoihin. Kasvi- mukaan hieman kohonnut vuodesta lajiston harvinaisinta osaa edustavat 1994 vuoteen 2002. Aluetta laidun- erittäin uhanalainen kylmänkukka tavat nykyisin hevoset. Alueella on (Anemone patens), velholehti (Cir- myös muinaisjäännöksiä, joista eräs caea alpina), lehtokuusama (Lonice- kalmisto on ajoitettu vanhimmilta ra xylosteum), mustakonnanmarja osiltaan 300-luvulle. (Actaea spicata), yövilkka (Goodyera Harvapuustoista Mattilan ranta- repens) ja sarjatalvikki (Chimaphila niittyä (H20) laiduntavat sonnivasi- umbellata). Myös harjun vedenalai- kat. Suursaraniityllä kasvaa tupas-, silla osilla saattaa olla luonnonarvoja. viilto- ja luhtasaraa (Carex cespitosa, Honkasaaren laitumet (H18) C. acuta ja C. vesicaria) sekä luhta- ovat maisemallisesti kauniilla paikal- kastikkaa (Calamagrostis stricta) ja la Lentolankärjen etelärannalla. Ran- kaunis halavapuu (Salix pentandra). talaidunta reunustaa kapea vyöhyke Matalakasvuisen sararantaniityn rantaniittyä, jolla kasvaa runsaasti kasveja ovat mm. hentosuolake (Tri- viilto- ja luhtasaraa (Carex acuta ja C. glochin palustre) ja luhtarölli (Ag- vesicaria) sekä luhtakastikkaa (Cala- rostis canina), jota tavataan myös magrostis stricta). Lisäksi tavataan pohjoisosan leppähaasta (Alnus). mm. sarjarimpi (Butomus umbellatus) Lähistöllä kasvavat myös punakoiso ja jokileinikki (Ranunculus lingua). (Solanum dulcamara) ja kyläkellukka Rinnekedolla huomionarvoisia ovat (Geum urbanum). Kohde on maakun- silmälläpidettävät ketonoidanlukko nallisesti arvokas perinnebiotooppi. (Botrychium lunaria), keltamatara Vähä-Sipilän kallio- ja niit- (Galium verum) ja kelta-apila (Tri- tyalue (H23) on viikinkiaikainen folium aureum) sekä ketokaunokki hautapaikka, jota Museovirasto on

42 Kuva: Karri Jutila hoitanut muinaismuistona. Paikalli- sesti arvokkaan niityn kasvilajistoon kuuluvat mm. vaarantunut keltamatara (Galium verum), silmälläpidettävä kelta-apila (Trifolium aureum) sekä kevät- ja peltotädyke (Veronica verna ja V. arvensis). Lakialueen valtalajeja ovat lampaan- ja punanata (Festuca ovina, F. rubra) sekä mäkitervakko (Lychnis viscaria). Kaiheorvokki (Viola selkirkii) kuuluu Akkijärven Hauhonselältä Alvettulanjoen seudun harvinaisiin kasvilajeihin. kautta vetensä saava Ilmoilanselkä (H1) on peltoalueiden kuormituksesta pikkulimaska (Lemna minor). Upos- huolimatta vedenlaadultaan melko ja kelluslehtisten runsaus kertovat hyvä. Alvettulanjoella moottorive- sekä sopivan pehmeästä pohjasta että neiden nopeusrajoitus on 8 km/h ravinteikkuudesta. Parempaa veden (Hämeen lääninhallituksen päätös laatua osoittavat nuottaruoho (Lobe- 1.5.1991) ja joella sijaitsee myös lia dortmanna) ja ruskoärviä (My- valtakunnallinen virtapiste, jolla riophyllum alternifl orum). Rannoilla tarkkaillaan veden laatua. Pääosin viihtyvät mm. luhtalitukka (Cardami- Hauhon puolelle sijoittuvalta järveltä ne pratensis), rantaluikka (Eleocharis kannattaa pyytää isoa haukea (Esox palustris), rantayrtti (Lycopus euro- lucius), kuhaa (Stitzostedion lucioper- paeus), rantaleinikki (Ranunculus ca) ja ahventa (Perca fl uviatilis). reptans), lehtoja luhtatähtimö (Stel- Ilmoilanlahden kylän uimarannal- laria nemorum ja S. palustris). ta käsin voi tutustua järven vesikas- Ilmoilanlahden tervaleppäkorpi vistoon. Harvinaisuutena lajistoon (H3) on luonnonsuojelulain mukaan kuuluvaksi löydettiin kesällä 2004 suojeltava luontotyyppi. poimuvita (Potamogeton crispus), Pälkäneen valtatien (57) länsipuo- jota oli aiemmin etsitty vesireitiltä lella sijaitseva Jokijärvi (H2; 66 ha) tuloksetta. Rehevyydestä kertovat on matala (suurin syvyys on metrin laajahkot ruovikot (Phragmites aust- luokkaa), voimakkaasti ruohottunut ralis) ja kortteikot (Equisetum fl uvia- ja veden laadultaan välttävä järvi, tile), vesitatar (Persicaria amphibia), joka kuuluu valtakunnalliseen lintu- keiholehti (Sagittaria sagittifolia) ja vesien suojeluohjelmaan, FINIBA- ja

43 Natura 2000 -ohjelmaan. Järvelle on machus pugnax), punakuiri (Limosa myös vast’ikään perustettu 66 heh- lapponica), suosirri (Calidris alpina), taarin luonnonsuojelualue. Jokijär- jänkäsirriäinen (Limicola falcinellus), veä laskettiin 1920-luvulla puolisen jänkäkurppa (Lymnocryptes minimus) metriä ja kasvillisuusvyöhykkeet ja mustaviklo (Tringa erythropus). muodostuivat näin hyvin leveiksi. Rantojen yölaulajiin lukeutuvat mm. Kasvilajisto on hyvin edustava. Jou- ruoko- ja rastaskerttunen (Acro- kossa on monia harvinaisuuksia kuten cephalus schoenobaenus ja A. arun- litteävita (Potamogeton compressus), dinaceus). Jokijärvi on huomattava ristilimaska (Lemna trisulca), kiehku- muutonaikainen ja hyvin huomattava raärviä (Myriophyllum verticillatum), sulkasadonaikainen kerääntymisalue. sahalehti (Stratiotes aloides), kapea- Lintuja voi tarkkailla mm. järven itä- osmankäämi (Typha angustifolia), puolen kallioilta. Jokijärvellä on mer- haarapalpakko (Sparganium erectum) kitystä kalojen lisääntymisalueena. sekä vankka- ja varstasara (Carex ri- Jokijärven kaakkoispuolella koho- paria, C. pseudocyperus). aa ympäristöstään 68 m Vermasvuori Jokijärven keskellä on matala, (H9) (152 m mpy). Ikivanha Hämeen- niittyvaltainen saari, jossa on aikoi- linna–Pälkäne -maantie on yhä ha- naan pesinyt Sisä-Suomen suurin vaittavissa vuoren rinteellä. Näkymä naurulokkiyhdyskunta. Monimuo- vuorelta on pysäyttänyt kulkijoita toisesta vesilinnustosta on tietoja kautta aikojen. aina 1940-luvun lopulta asti. Järven Jokijärven koillispuolella sijait- vakituiseen pesimälajistoon kuuluvat seviin maakunnallisesti arvokkaisiin mm. laulujoutsen (Cygus cygnus), Iisakkilan laitumiin (H21) kuuluu ruskosuohaukka (Circus aerugiosus), sekä koivuhakaa että rantaniittyä. kaulushaikara (Botaurus stellaris), Kunnan länsikulmassa sijaitseva Puo- punasotka (Aythya ferina) ja pikku- lakan haka (H22) on pahasti rehevöi- lokki (Larus minutus). Järvellä on tynyt ja sen perinnemaisema-arvo on tavattu lisäksi haarahaukka (Milvus laskenut paikalliseksi. Alueelta on migrans), harmaasorsa (Anas stre- tavattu mm. vaarantunut keltamata- pera), suopöllö (Asio ﬂ ammeus), ra (Galium verum), hietalemmikki luhtakana (Rallus aqaticus), liejukana (Myosotis stricta), keväthanhikki (Gallinula chloropus) ja kurki (Grus (Potentilla crantzii) ja rautanokkonen grus). Kahlaajista muutollaan siellä (Urtica urens). levähtävät mm. suokukko (Philo-

44 6 KARTAT

Hauhon kunta on jaettu osa-alueisiin eli nk. luontoalueisiin (Kartta 1). Luonto- kohteet on merkitty osa-aluekartoille (Kartat 2-9) käyttäen koodiyhdistelmää, johon selitys löytyy kappaleen 7 kohdetyyppiluettelosta. Pääosa kohteista on kuvattu kappaleessa 5, jossa edetään osa-alueittain. Kaikkiaan on merkitty 136 kohdetta. Kartta 1. Hauhon luontoalueet ja kohteiden määrä

B C 16 kohdetta 10 kohdetta A 17 kohdetta H 23 kohdetta D 21 kohdetta

G 15 kohdetta E 20 kohdetta

F 14 kohdetta

45 Kartta 2. Alueen A kohteet

B7 A17

B A6 A11 A13 A15 A12 A10 B2 A9 A14 B1 A7 A B

A2 A8 A16 A4 A5 D H6 A3 H15 A1 H20 H5

H16 H4 H19 G5

D2 G4

G6 0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 46 HÄME/536/04 Kilometriä Kartta 3. Alueen B kohteet

B B4

A13 A15 A12 B5 C3 B2 A9 B10 A14 B1 B6 A B9 C7

A2 C2 A8 C4 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 0 0,5 1 HÄME/536/04 Kilometriä 47 Kartta 4. Alueen C kohteet

B3 C15 C9 B8 C C10 B4 C11 C12 C14 C13

C16 B5 C8 C3

B10 B6 C7

C2 C4 C6

C5 D7

D17D8a

0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 48 HÄME/536/04 Kilometriä Kartta 5. Alueen D kohteet A9 B9 B1 B6 B9 C7

C2 A8 C4 C6 D18

C5 D7

D3 D17 D8a D13 D8b D11 D9 D19 D

D4 D2 D14 D5 D6 D20 D12 G6 D10 D1 D15 D21 G6 E14 D16 E16 E1 G8 E17

G12 E8 G3 E18 E E10 E13

0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos HÄME/536/04 Kilometriä 49 Kartta 6. Alueen E kohteet D

D4 D14 D5 D6 D20 D12 D10 D1 D15 D21

E14 D16 E16 E1 G8 E17

E18 E E10 E13

E19 E3 E11 E15 E20 E5 E4 E7 E12 E6 E9 E2

F11 F2 F

F6 F7 F5 F3 F8 F4

Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 0 1 2 50 HÄME/536/04 Kilometriä Kartta 7. Alueen F kohteet E E10 E13

E19 E3 E11 E15 E20 E5 E4 E7 E12 E6 E9 E2

F12 F2 F

F6 F7 F5 F3 F8 F4

F10 F9

F14 F13 F1

F11

0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos HÄME/536/04 Kilometriä 51 Kartta 8. Alueen G kohteet D11 H19 D G5

G4 G6 G1 G11 G13

G6 G14 G G8 G10 G12 G3 E G15

0 1 2 Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 52 HÄME/536/04 Kilometriä Kartta 9. Alueen H kohteet

A11

A10

H1 A7 H8

H18 H7 H3 H22 H23 H6 H15 H21 H H20 H5

H2 H16 H4 H19 H9 H12 H10H11 H13

H17 H14

Pohjakartan copyright Maanmittauslaitos 0 1 2 HÄME/536/04 Kilometriä 53 7 KOHTEET TYYPEITTÄIN Luettelon kohteilla on tunnetusti erityisiä luonto-, maisema- ja virkistysarvoja. Myös opetus ja tutkimus ovat tärkeällä sijalla. Etukirjain ja numero viittaavat karttaan ja kohde-esittelyyn. Kohteen arvoluokka: P = paikallinen, M = maakunnallinen, V = valtakunnallinen. Lisäksi Natura 2000- kohteet on osoitettu N:llä. Kohteen saavutettavuus: + = helposti tienposkessa kohtalainen, ++ = satoja metrejä pääteistä, +++ = hankala, yli kilometri pääteistä.

JÄRVET Merkittävimmät Kukkia C1 (VN/++) Hauhonselkä G1 (M/+) Ilmoilanselkä H1 (M/+) Iso-Roine A1 (M/+) Vähä-Roine B1 (M/++) Pyhäjärvi D1 (M/+) Kotkijärvi E1 (P/+) Muita Valkjärvi A18 (P/+++) Akkijärvi F12 (P/+) Kyläjärvi C16 (P/++) Luijanen E20 (P/++) Särkemä E19 (P/+)

LINTUVEDET Jokijärvi H2 (VN/+) Hanhijärvi G2 (M/+++) Hyvikkälänjärvi G3 (M/++) Kenkijärvi D2 (M/+) Eteläistenjärvi F1 (M/+) Hauhonselän Kirkonkylänlahti G13 (P/+) Kaakkurikohteet Pikku-Akkijärvi F2 (M/++) Pulkkalammi F3 (M/++) Veittijärven lampi E2 (M/+++) Kintalammi F4 (M/+++) Kakkolammi E3 (M/+++)

54 Saaret Iso-Roineen Koiransaari D3 (P/+++) Iso-Roineen Miehonsaari A2 (P/+++) Iso-Roineen Papinsaaren Kallioluoto A3 (P/+++) Vähä-Roineen neljä luotoa B2 (P/+++) Vähä-Roineen Hopeasaari ja Muturinsaari B9 (P/+++) Pyhäjärven Niurainsaarten luoto D4 (P/+++) Pyhäjärven Pyhäniemen luoto D5 (P/+++) Pyhäjärven Hiilensaaret D20 (P/+++) Pyhäjärven Hiilensaarten luoto D6 (P/+++) Pyhäjärven Hovinkartanolahti D21 (P/+)

PIENVEDET Jylhäjärvi ja Jylhänsuo F5 (P/+) Roukanen E4 (P/+++) Myllylampi ja puro E5 (P/++) Linuslampi B10 (P/++) Viittakiven lähteet G12 (P/+)

SUOT Söyliönkorpi C2 (M/+++) Poutunsuo E6 (P/++)

LUONTOTYYPIT Suot Ilmoilanlahden tervaleppäkorpi H3 (P/+) LsL Kaivostenojan tervaleppäkorpi E7 (P/+++) LsL Lehdot Syväniemenkallioiden lehmusalue C3 (P/++) perustettu, LsL mukainen Tohkoon lehmusalue B3 (P/++) perustettu, LsL mukainen Harinsuon lehmusmetsä C4 (P/+) LsL Hiiriniemen lehmusmetsä B4 (P/++) LsL Rukkoilan Kotivuoren pähkinälehto D7 (P/++) LsL Alvettulan Liinavuoren pähkinäesiintymä H4 (P/++) LsL Maapään haapa-lehmusrantalehto A4 (P/++) LsL Papinsaaren jalopuumetsät A5 (P/+++) LsL Pelto-Hannulan pähkinärinne D8 (P/++) LsL Pähkinämäki H5 (P/++) LsL Savikon myllyn koskenvarsilehmusto A6 (P/+++) LsL Savikonvuoren lehmusmetsä A7 (P/++) ML Hankalan lehmusmetsä E8 (P/+) LsL

55 MUUT LEHDOT Hiirisaari B5 (M/+++) Alvettulan pähkinämäki H5 (P/++) Kaivostenojan lehdot E9 (P/+++) Lehdesmäen lehto D9 (P/++) Järventaustan lehto F13 (P/++)

VANHAHKOT METSÄT Suomaan metsä F14 (P/++)

HARJUT Ruskeanmullanharju E10 (V/+) Kotkonharju G4 (M/+) Kotkonkärki G5 (M/+) Särkemäjärvenharju E11 (M/+) Veittijärvenharju E12 (M/++) Kilpiniemi A8 (S/++) Syrjänharju A9 (S/++) Hovinkartanon Kotkonniemi D10 (P/++) Kyöpelinvuori C5 (P/+) Mustilanharju C6 (P/+) Liinaniemi H6 (P/++) Lentolankärki H7 (P/++) Ministerinkärki B6 (P/+++) Syrjänpää C7 (P/+++) Vuorenharju G6 (P/+)

MOREENIT Kokkilan moreeni E13 (M/++) Utterinvuori D11 (V/++)

KALLIOT Korkeus (m) Suht.korkeus (m) Hiisivuori D12 (M/+++) 132 48 Hyypiönvuori – Kivivuori D13 (M/++) 140 56 Kenkivuori E14 (M/++) 163 65 Liinavuori H4 (M/+) 151 56 Matkuvuori F6 (M/+) 168 52 Ruokovuori C8 (M/+++) 160 76 Kotivuori A10 (P/+++) 155 67 Savikonvuori A7 (P/++) 140 56 Valkinvuori C9 (P/++) 157 47 Vuolivuori A11 (P/+++) 164 76 Kalivuori C10 (P/+++) 132 48

56 Pärepuukallio-Kuloaukio H8 (P/+++) 132 37 Vermasvuori H9 (P/+) 152 68

LUONNONSUOJELUALUEET Pinta-ala Jokijärvi H2 (N/+) 66 ha Sappeen Lähteenmäen lähteikkö C11 (P/+) 6,8 a Leppäniemen vanha männikkö D9 (P/++) 6,0 ha Osa Särkemäjärvenharjua, Vähä-Köykkä E15 (P/++) 1,8 ha Osa Kotkonharjua, Kotkon Harjun lsa. G4 (P/+) 6,0 ha Osa Kotkonkärkeä, Kotkoniemen lsa. G5 (P/+) 8,6 ha

LUONNONMUISTOMERKIT (* tähdellä merkityt inventoitu kesällä 2004) Aika Vähäpään riihimänty A12 (P/+) 1965- Ylhäisen kolmirunkoinen mänty A13 (P/+) 1965- Mustaniemen siirtolohkare B7 (P/+++) 1965- *Rekolan kynäjalavaryhmä D14 (P/+) 1968- Hovinkartanon 8 niinipuuta D15 (P/+) 1966- *Puuskan luutamänty E16 (P/++) 1964- *Puuskan mukurakuusi E17 (P/++) 1964- Soutulan mänty D16 (P/+) 1963- *Kailan käärmekuusi ja kaksi sen tainta C12 (P/++) 1961- Rajanlisän iso haapa F7 (P/++) 1990- Lehtolan neitsytkivi G6 (P/+) 1986- *Hongan kuusi H10 (P/+) 1986- *Hongan lakkapäämänty H11 (P/+) 1986- *Hongan mänty H12 (P/+) 1986- *Hongan osaksi ”käärmekuusi” H13 (P/+) 1986- Hongan eteläinen kuusi H14 (P/+++) 1986- Rauhalahden kaksihaarainen mänty E18 (P/+) 1961- Mattilan erikoinen kuusi G7 (P/+) 1961- *Vuorenmäen visakoivu (puu kaatunut) G8 (P/+) 1961- rauhoitus purettaneen Länsi-Hahkialan niinipuu G9 (P/+) 1961- *Miekan kynäjalavaryhmä H15 (P/+) 1985- Eerolan pylväskataja F8 (P/+) 1982- Aholan visakoivu H16 (P/+) 1974- *Sappeen Lähteenmäen ”käärmekuusi” C13 (P/+++) rauhoituksen purkua haettu *Simolan 20 isoa mäntyä H17 (P/+++) Tapiolan käärmekuusi A (P/+) 1958-2001

PERINNEMAISEMAT Hannulan niitty D17 (M/++) Honkasaaren laitumet H18 (M/++) Lyömäen keto H19 (M/+)

57 Mattilan rantaniitty H20 (M/++) Saarikon metsälaidun F9 (M/+) Tapiolan haat F10 (M/+) Iisakkilan laitumet H21 (M/+) Astoonkärjen rantaniitty D18 (P/+++) Puolakan haka H22 (P/+) Tikan rinneniitty F11 (P/+) Vähä-Sipilän keto H23 (P/+) Ylitalon laitumet G10 (P/++)

MAISEMA- JA VIRKISTYSKOHTEET Hauhonselän kulttuurimaisemat G11 (V/+-++) Vanha Raitti, vene- ja uimaranta Vähäniemen virkistysalue C14 (M/++) maisematorni Tohkoon virkistysalue B8 (M/++) Mäntysaaren virkistysalue G15 (M/+++) nuotiokehä, uima- ja veneranta Miehoilan luontopolut A14 (P/++) luontopolku Vihavuoden koski C15 (M/++) kesäkahvila, museo Akkijärvi F11 (P/+) Lasten Kesä Kirrinen G12 (P/+) opisto Konaanjärvi A15 (P/++) Kyläjärvi C16 (P/+++) kota Luijanen E20 (P/++) Pyhälammi D19 (P/++) Särkemä E19 (P/+) uimaranta Urasjärvi A16 (P/+) Valkjärvi A17 (P/+++) Vuorenselkä G14 (P/+) uimaranta, urheilualue Myllylammen kota E5 (P/++) kota Kotkonharju G4 (P/+) luontopolku, ulkomuseo Iloranta D17 (P/++) luontopolku, laavu ja lintutorni (varattava) Utterinvuori ja Leppäniemen D11 (P/++) laavu maisema-alue

58 Akkijärvi on lievästi rehevä ja humuksinen pikkujärvi. Kuva: Heli Jutila 8 LÄHTEET

Astor J 2003: Kanta-Hämeen selkälokit. Kanta-Hämeen linnut 23: 18-20. Hauhon rantayleiskaava ja luontoselvityksen kartat. Herkepaeus CA 1956: Historiallinen ja taloudellinen kuvaus Hauhon pitäjästä Christopher Herkepaeuksen väitöskirjan mukaan. Suom. Rainer Kirjokallio. 68 s. Huomisen Hauhon reitti –hanke 2003: Hauhon reitin kalapaikkaopas. Kalasta iloa Hauhon reitillä. 27 s. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeen liitto & Hämeen ympäristökeskus 2003: Hämeen maakunnallinen maisemaselvitys. Hämeen liiton julk. II:190. Hämeen liitto 2001: Eteläistenjärvi, Hanhijärvi, Hyvikkälänjärvi, Syöliönkorpi. Teppo Häyhän inventoinnit Hämeen liitolle. Tietokanta. Hämeen liitto 2003: Kanta-Hämeen maakuntakaava 2004, luonnos 28.4.2003: Maakuntakaavakartta ja maakuntakaavaselostus, osat A ja B. Hämeen liitto & Rakennustieto Oy 2003: Rakennettu Häme. Hämeen ympäristökeskus: Hauhon luonnonsuojelun kuntakansio. Hämeen ympäristökeskus: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitukset 1999, luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävät: Rukkoila II lehmusmetsä (Liedenpohja-Ruuhijärvi & Lukana), Hiiriniemi jalopuumetsä (Lukana & Tuisku), Maapää lehmusmetsä (Liedenpohja-Ruuhijärvi, Lukana & Tuisku), Pelto-Hannula (Rukkoila I) pähkinäpensaslehto (Liedenpohja-Ruuhijärvi & Lukana), Hauhon Pähkinämäki pähkinäpensaslehto (Liedenpohja-Ruuhijärvi, Lukana, Pääkkönen & Tuisku) Hämeen ympäristökeskus: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitukset 1999, ei täytä luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerejä: Ruojanmäki jalopuumetsä (Liedenpohja- Ruuhijärvi, Lukana & Tuisku) Hämeen ympäristökeskus: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitukset 2000, luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävä: Papinsaari (Liedenpohja-Ruuhijärvi & Lukana) Hämeen ympäristökeskus: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitukset 2001, luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit täyttävät: Ilmoilanlahden tervaleppäkorpi (Lukana & Van- hanen), Kotivuori 1 pähkinäpensaslehto (Lukana & Vanhanen), Liinavuori pähkinäpensaslehto (Lukana & Vanhanen), Savikon mylly lehmusmetsä (Lukana & Vanhanen). Hämeen ympäristökeskus: Luonnonsuojelulain luontotyyppien kartoitukset 2001, metsälain kriteerit täyttävä: Savikonvuori lehmusmetsä (Lukana & Vanhanen). Hämeen ympäristökeskus. Päätökset 11.12.2003: Suojellun luontotyypin rajojen määrittäminen. Syväsalmenkallioiden lehmusalue, Hauho, Rukkoila, Hirsiojanmaa (83-433-4-28) ja Tohkoon lehmusalue, Hauho, Kyttälä, Ahvenusmaa (83-422-3-7). Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto: Luonnonmuistomerkkirekisteri. 59 Häyhä T 2003: Uhanalaiset kasvit Kanta-Hämeessä. Alueelliset ympäristöjulkaisut 306. 129 s. Häyhä T, Haavisto T & Orpana T 1996: Kalataloudellisesti ja luonnonsuojelullisesti arvokkaat pienvedet Etelä- Hämeessä. Uudenmaan ympäristökeskus, monisteita nro 12. Jutila H 1996: Hauhon ympäristön tila vuonna 1996. Käsikirjoitus. Jutila H 1999: Hauhontaustantien varren maisema- ja luontokohteita. Ympäristöosaston monisteita 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristö- osasto. 28 s. + 2 liitettä. Jutila H (toim.) 2002: Hämeenlinnan seudun (Hämeenlinna, Hattula, Hauho, Kalvola ja Renko) uhanalaisten kasvien tietokannat. Tietokantasarja. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayh- tymän ympäristöosasto. Jutila H 2002: Hauhon keskustan kaavoitukseen liittyvä luontoselvitys. Kotkalan tila, erityisesti Saunalammin ympäristö. Ympäristöosaston monisteita 41. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 8 s. + 2 liitettä. Jutila, H. 2004: Kaivostenojan yläosan lehtoja luhta-alueet, Veittijärven ojan varsi sekä Kaivos- tenojan tervaleppäkorpi, Myllykoski, -kota, -vuori ja Roukanen. Inventoinnit Hämeen-Uudenmaan metsäkeskukselle ja Hämeen ympäristökeskukselle. Monisteita 15 s. Jutila H & Keskinen, M 1999: Hauhon - Tuuloksen Pyhäjärven tila ja ranta-asutuksen ympäristö- kartoitus. Ympäristöosaston julkaisuja 7. 26 sivua ja 6 liitettä. Hämeenlinna. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto 1989: Kanta-Hämeen sora- ja hiekkavarojen käyttöselvitys. Seudul linen maisemaselvitys. Hämeenlinnan seutu. Julkaisu II:164. 126 s. Hämeenlinna. Kanta-Hämeen seutukaavaliitto 1989: Kanta-Hämeen sora- ja hiekkavarojen käyttöselvitys. Seudullinen maisemaselvitys. Hämeenlinnan seutu. Julkaisu II: 164 126 s. Hämeenlinna. Lehtinen, A 1995: Hauhonselän lokki- ja vesilinnut. Kanta-Hämeen linnut 18: 56-85. Lääperi A 1993: Kotkonharjun luonnonsuojelualue. Hoito- ja käyttösuunnitelma 1993-2002. Uudenmaan-Hämeen metsälautakunta. 15 s. + liitteet. Oksanen S 1998: Vuorenselän järvi Vuorenselänharjun maisemassa. Järviveden laatu ja harjumaiseman kehittämisnäkökohtia. Ympäristöosaston monisteita 10. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 28 s. Oravainen R 1991: Selvitys Hauhon kunnan järvien veden laadusta ja virkistyskelpoisuu- desta. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys r.y. 19 s. + liitteet. Paasivaara S, Salmi M & Liedenpohja-Ruuhijärvi M 2003: Kanta-Hämeen perinnemai- semien seurantatutkimus 2002. Hauho. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 62. 35 s. + 2 liitettä. Pitkänen M-L 1992: Kotkonharjun luonnonsuojelualueen (Hauho) kasvisto- ja kasvillisuus- selvitys. Hämeen lääninhallitus. 3 s. + liitteet. Rassi P, Alanen A, Kanerva T & Mannerkoski I (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen Ympäristökeskus, Helsinki. Talvia O (toim.) 2000: Kanta–Hämeen perinnemaisemat. Hämeen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 157. 60 ABSTRACT

Hauho is located in the lake land of Häme, Photo: Karri Jutila in South Finland. The shores of lakes are ancient agricultural land. The bedrock of Hauho is composed mainly of ingenous and metamorphic rocks. There are several rock outcrops in N and NE of Hauho, 12 of them being regarded as somewhat valuable in a national inventory. The topogra- phy of Hauho is variable and the local dif- ference in levels can be over one hundred metres. SE-NW eskers with sand and gravel Yellow anemone (Anemone ranunculoides) is a run through the municipality in the middle name fl ower of Hauho. and northern parts. There are 14 valuable eskers, of which one, Ruskea-mullanharju, excellent and is monitored yearly. Vendace is nationally valuable (E10). Some till areas (Coregonus albula), brown trout (Salmo have been designed as valuable. trutta), pike perch (Stizostedion lucioper- Hauho clearly belongs to the herb-rich ca), perch (Perca fl uviatilis) and pike (Esox decidious forest region of Häme. The fair- lucius) belong to the fi sh fauna. Lakes Iso- ly high nutrient content of the soil is refl ect- and Vähä-Roine (A1, B1) belong to the ed in the several herb-rich decidious forests, FINIBA program. Several islets (D3, A2, mires and eutrophic lakes and nature types A3, B2, B9) are important for birds and protected by law (13 sites). The character- colonies of lesser black-backed gull (Larus izing tree species is small-leaved lime (Tilia fuscus), black-headed gull (Larus ridibun- cordata) in nine of these sites and hazel (Co- dus) and common tern (Sterna hirundo) can rylus avellana) in four of them. be found. Among the aquatic plants are wa- Among untouched peatlands are two ter lobelia (Lobelia dortmanna), pond wa- Alnus glutinosa swamps (E7 and H3) and ter-crowfoot (Ranunculus peltatus), per- the bog Poutunsuo (E6). foliate, broad-leaved and various-leaved There are 74 lakes in Hauho, the largest pondweed (Potamogeton perfoliatus, P. na- making up most of the area. Five ponds or tans, P. gramineus), alternate water-milfoil small lakes have been nesting sites for rare (Myriophyllum alternifl orum), white water- red-throated divers (Gavia stellata). The big lily (Nymphaea candida) and yellow wa- lakes are mainly good quality waters. The ter-lily (Nuphar lutea). One of the charac- deepest site in Lake Iso-Roine (A1; 2 376 teristic species of the shores is tufted-sedge ha) is even 73 m. The quality of this lake is (Carex elata).

61 Lake Kukkia (C1), which is mainly lo- waterfauna. The lake was lowered during cated in the municipality of Luopioinen and 1920s about half a metre and the vegetation only a small part of it belongs to Hauho, is zones got broad. Also the fl ora is represent- a Natura 2000 site. Part of the lake is in the ative. There are many (local) rarities such as shore protection program. The lake is an ol- grass-wrack pondweed (Potamogeton com- igotrophic, natural, clear water lake with an pressus), ivy-leaved duckweed (Lemna tri- excellent water quality. Rocky shores are sulca), whorled water-milfoil (Myriophyl- typical. The aquatic vegetation of the Kuk- lum verticillatum), water-soldier (Stratiotes kia is one of the most representative ones aloides), lesser bulrush (Typha angustifo- in North Europe. The number of submerged lia), branched bur-reed (Sparganium erec- species is exceptionally high. Pillwort (Pil- tum), greater pond-sedge (Carex riparia) ularia globulifera), which is only found in and cyperus sedge (Carex pseudocyperus). Finland in Kukkia and some lakes down- The biggest gull population in the main- river, is a rarity like shoreweed (Littorella land of Finland used to nest in the island of unifl ora). Among the vulnerable birds is the Lake Jokijärvi. Records of diverse bird fau- lesser black-backed gull. na of Lake Jokijärvi date back to 1940s. The waters run from the Lake Kukkia Among the nesting birds are whooper swan to Lakes Vuollekeskinen and Vihajärvi, fur- (Cygus cygnus), marsh harrier (Circus aer- ther through the rapids of Vihavuosi to Lake uginosus), great bittern (Botaurus stellaris), Sappeenjärvi and then to Lake Painonselkä common pochard (Aythya ferina) and little and Lake Vähä-Roine. Fly-fi sherman enjoy gull (Larus minutus). Night singers such as at the rapids of Vihavuosi (C15), because sedge warbler and great reed warbler (Acro- of the abundant brown trout population. cephalus schoenobaenus, A. arundinaceus) The length of the rapids is 200 m and there are typical on the shores. Lake Jokijärvi is is 2 ms fall. You need a licence to fi sh and an important site for resting during migra- remember that the unmarked natural trout tion and for gathering during a moulting pe- is protected. According to records there has riod. The birds can be observed from the been a mill in Vihavuosi since 1433. The cliffs on the eastern side of the lake. mill and saw mill are renovated and there is In Finland traditional agricultural bio- a summer café. Even cruising on the water- topes and particularly semi-natural grass- ways is possible. Dippers (Cinclus cinclus), lands have become rare. In Hauho there otter (Lutra lutra) and bats fancy the rapids. are 12 traditional agricultural biotopes, of You may also fi nd a rare grass, sweet reed- which fi ve are provincially valuable. grass (Cinna latifolia). There are six privately owned nature re- On the western side of the road 57 is lo- serves: three eskers, one old-growth pine fo- cated Lake Jokijärvi (H2; 66 ha), which rest, one spring and one waterfowl habitat. belongs to Natura 2000 network and is pro- There are 25 nature monuments, of which two tected as a nature reserve due to valuable are stones and the rest various kinds of trees.

62 Photo: Teppo Häyhä Photo: Teppo

The fauna and fl ora is fairly diverse in Hauho. Common mammals are for exam- ple moose (Alces alces), mountain hare (Le- pus timidus), squirrel (Sciurus vulgaris) and muskrat (Ondatra zibethicus). Wolf (Canis lupus) and fl ying squirrel (Pteromys volans) are threatened mammals. Bear (Ursus arctos) is nearly threatened. Eight vulnerable bird species are nesting in Hauho: great reed warbler, merlin ( ), black-headed gull, Falco columbarius Medow of Lyömäki is a provincially valuable traditio- lesser black-backed gull, lesser spotted nal agricultural biotope. woodpecker (Dendrocopos minor), chif- fchaff (Phylloscopus collybita), ortolan about 50 pairs. Hauho hosts the most abun- bunting (Emberiza hortulana) and Eu- dant whooper swan population in the whole rasian wryneck (Jynx torquilla). Among Kanta-Häme and there are about 13 nesting the 21 nearly threatened bird species are pairs. The species has become more abun- bittern, nightjar (Caprimulgus europaeus), dant during the last years in whole Finland dipper, marsh harrier, corn-crake (Crex and it has also started to try to nest on very crex), cuckoo (Cuculus canorus), Eurasian small ponds. kestrel (Falco tinnunculus), red-breasted Grass snake (Natrix natrix) and slow- fl ycatcher (Ficedula parva), red-throated worm (Anguis fragilis) are threatened rep- diver, red-backed shrike (Lanius collurio), tiles in Hauho. northern wheatear (Oenanthe oenanthe), Nationally threatened vascular plants osprey (Pandion haliaëtus), house sparrow found in Hauho are pasquefl ower (Anemo- (Passer domesticus), gray partridge (Perdix ne patens), spring anemone (Anemone ver- perdix), western honey buzzard (Pernis nalis), lady’s bed-straw (Galium verum), apivorus), three-toed woodpecker (Picoi- fragrant orchid (Gymnadenia conopsea des tridactylus), grey-headed woodpecker var. conopsea), pillwort and European (Picus canus), whinchat (Saxicola rubetra), white elm (U. laevis). Nearly threatened common starling (Sturnus vulgaris), black are moonwort (Botrychium lunaria), leath- grouse (Tetrao tetrix) and capercaillie (T. ery grape fern (B. multifi dum), great pond- urogallus). sedge (Carex riparia), sweet reed-grass The clear water lakes of Hauho are (Cinna latifolia), marsh crane’s-bill (Ge- good nesting sites for the most Finnish bird ranium palustre), yellow clover (Trifolium species in the whole world, namely lesser aureum) and large brown clover (T. spad- black-backed gull. The population of the iceum). Among the threatened mosses is big lakes has been during the recent years Herzogiella turfacea.

63 Ympäristöosaston julkaisuja on Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosaston julkaisusarja. Ympäristöosasto julkaisee suppeampia selvityksiä ja tutkimuksia Ympäristöosaston monisteita –sarjassa.

Sarjassa ilmestyneitä julkaisuja:

Jutila, H. & Harju, H. 2004: Kalvolan luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 29. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 52 s.

JÄRKI-hanke 2004: Janakkalan Joutjärven, Riihimäen Paalijärven, Tammelan Liesjärven ja Hämeenlinnan Katumajärven sedimenttitutkimukset 2003. – Ympäristöosaston julkaisuja 27. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto.

Jutila, H. & Harju, H. 2004: Rengon luonto-opas. – Ympäristöosaston julkaisuja 26. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto, NAPA-projekti. 44 s.

Kiijärvi S & Laine T (toim) 2003: Ympäristölautakunnan toimintakertomus ja ympäristöosaston ympäristöraportti 2002. – Ympäristöosaston julkaisuja 25. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 76 s.

Hillebrandt K, Jutila H, Järveläinen E & Leimu H 2003: Katumajärveä kunnostamaan. – Ympäristöosaston julkaisuja 24. JÄRKI-hanke ja Katumajärven suojeluyhdistys. 40 s.

Brandelin L 2003: Ympäristöterveysohjelma. – Ympäristöosaston julkaisuja 23. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 79 s.

Kokko M 2003: Hämeenlinna – kestävän kehityksen mittarit. – Ympäristöosaston julkaisuja 22. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 142 s.

Välimaa M 2003: Koululaisten käyttämät kulkumuodot kestävän kehityksen mittarina Hämeenlinnassa 2002. – Ympäristöosaston julkaisuja 21. Hämeenlinnan seudun kansanterveystyön kuntayhtymän ympäristöosasto. 50 s.

Käyntiosoite: Kutalantie 5 Postiosoite: PL 560 Postitoimipaikka: 13111 Hämeenlinna Puhelin: 03-65 211 Telekopio: 03-6521 500 Kotisivu: http//www.hameymos.ﬁ

ISBN 952-5251-92-6 ISSN 1455-9102