Suomen Putkilokasvien Luettelo Lisäyksiä Ja Muutoksia Perusteluineen 1

Juha Suominen Piirrokset Erna Ender © LUOMUS 2020

ARTO KURTTO RAINO LAMPINEN MIKKO PIIRAINEN PERTTI UOTILA

Suomen putkilokasvien luettelo Lisäyksiä ja muutoksia perusteluineen 1

ykyisin kasvien käy ran vuodessa ja pyrkiä myös ka (Cardamine occulta) ovat vil viksi katsotuissa tie perustelemaan lisäykset ja var jelykarkulaisia. Kokonaan uu Nteellisissä ja kansal sinkin muutokset, elleivät ne sia taksoneita koskevat tiedot lisissakin nimissä tapahtuu ole itsensä selittäviä. Päivityk on pääosin poimittu Luonnon useista syistä muutoksia nope set annetaan heimojärjestyk tieteellisen keskusmuseon kas ammin kuin kenties koskaan sessä ja heimojen alla tieteellis vitieteen yksikön ylläpitämäs aikaisemmin ja kasveja kul ten nimien aakkosjärjestykses tä Kastikka-tietokannasta, joka keutuu tai kuljetetaan runsaas sä noudattaen hieman sovelta on myös Kasviatlaksen vuo ti ympäri maailmaa. Niinpä eri en Kurton ym. (2019) käyttämää sittaisten jäädytettyjen versioi muodoissa julkaistut alueel typografiaa. Osa lisäyksistä ja den sekä reaaliaikaisten kart liset kasviluettelot (checklist) muutoksista näkyy jo Suomen tojen pohjana. Tuossa tieto vaativat alituista päivittämis Lajitietokeskuksen alkuvuon kannassa oli tätä kirjoitettaessa tä oleellisimpina osinaan ni na 2020 julkaiseman Lajiluet (28.5.2020) 7 211 348 putkilo mistön pitäminen ajantasaise telo 2019:n putkilokasviosiossa kasvihavaintoa Suomesta. na, lajiston täydentäminen ja (Kurtto ym. 2020) ja / tai vuonna Päivityksemme noin kol virheiden korjaaminen. Myös 2019 julkaistussa Kasviatlas- menkymmenen taksonin koh kasvien alkuperää ja vakiin versiossa (“Kasviatlas 2018”; Lam dalla on kyse nimistösääntö tuneisuutta kuvaavien status pinen & Lahti 2019). jen edellyttämistä ortografisis luokkien uudelleenarvioinnit ta muutoksista (esim. Spiraea ovat osa päivitystä. Niihin pa Erilaisia tapauksia ×billardierei), sukujaon muuttu laamme päivityssarjamme tu Tähän ensimmäiseen päivityk misesta (uusia sukuja Boechera, levissa osissa. seemme sisältyy lähes sata tak Drabella, Odontarrhena, Strigosel- Edellä sanottu pätee tieten sonia. Niistä runsaat 30 on ko la, Rabelera, Iberodes ja Pseudopo- kin myös Suomen putkilokas konaan uusia luettelollemme. dospermum) tai muuten muut vien luetteloon (Kurtto ym. 2019). Viimeaikaisiin löytöihin pe tuneista taksonomisista käsi Tarkoituksenamme on julkais rustuvia lisälajeja on 21, joista tyksistä kuten suvuissa Ama- ta sen päivityksiä ainakin ker kaikki muut paitsi mierolituk ranthus ja Chenopodium. Yhtä ta

Lutukka 36. 2020 33 pausta lukuun ottamatta lajien tapahtuvat käytännön syistä hasta muistista käytetty nimiä, ja sitä alempien taksonien si hieman eri tahtiin). Luonnon jotka meidän luettelomme mu sältö (taksonikonsepti) on kui varaisuuden arviointia tietys kaan ovatkin väärinkäytettyjä tenkin pysynyt samana kuin ti helpottaa, jos havaintoja on (misapplied) nimiä. aiemmin – vain viljarevonhän pelkän kenttäkortilla olevan • Huomattavan suuri osa nän (Amaranthus hybridus) ni rastin tai siihen liitetyn status havainnoista on ilmeisiä virhe mellä tarkoitetaan nyt erilaista koodin ohella täsmennetty tie määrityksiä. kokonaisuutta kuin ennen. doilla esiintymän alkuperästä, Käytössä ollut suomenkie laajuudesta, yksilömäärästä, Uudet kenttäkortit käyttöön linen nimi muuttuu 24 tapauk iästä, kasvupaikan luonteesta Luonnontieteellisen keskus sessa. Useimmiten taustalla on jne. Joissakin tapauksissa näyt museon kasvitieteen yksik luokittelumuutoksesta johtuva tää siltä, että havainnoijat ovat kö on tänä keväänä painatta suvun vaihdos tai se, että sa tahtoneet tulkita vakinaisen ja nut uusia kaavakkeita – kent man suvun muille lajeille on satunnaisen esiintymisen kä täkortteja – Kasviatlakseen liit annettu uusi suomenkielinen sitteitä kovin eri tavalla kuin tyvää kartoitusta ja muuta nimi ja aiempaa nimeä on siksi ne määriteltiin viime vuoden kin maastoinventointia varten. tarkennettu. nimistöluettelon johdannossa Kasvien nimet näkyvät kenttä Kolme taksonia putoaa lu (Kurtto ym. 2019). korteissa vuoden 2019 nimistö ettelosta taksonomisten muu Suomen Lajitietokeskus pi luettelon(Kurtto ym. 2019)mukai tosten tai muuttuneen mää tää yllä muita primääritieto sina ja niitä voidaan (ja pitää!) rityksen vuoksi (Chenopodium kantoja ja kerää tietoja myös käyttää sellaisinaan havainto strictum, Convolvulus dubius, muiden organisaatioiden tie ja ilmoitettaessa. Tallennusvai Philadelphus lewisii var. gordonia- tojärjestelmistä. Näistä on Laji heessa tietoihin lisätään nume nus). tietokeskuksen tietovarastoon rotunniste, joka ilmaisee mi Enimmät lisäykset ja muu kertynyt Suomesta julkisesti tä nimenomaista taksonikon tokset on perusteltu. Tämän nähtävillä olevia putkilokasvi septia havainnoissa käytetyillä toivomme ainakin lisäävän havaintoja seuraavasti: Hatik nimillä on tarkoitettu. Tämän ymmärrystä erityisesti nimi ka 119 225, Vihko 80 314, Kot perusteella havainnot voidaan muutoksia kohtaan eli osal ka 63 609, Löydös 36 236, iNa esimerkiksi Kasviatlaksen kar taan vastaavan varsin yleisesti turalist 15 167, Viekas 262, Tas toissa ohjata oikeaan paikkaan, esitettyyn kysymykseen ”Mik kulaji 28, Ilmari 13. Ikävä kyllä vaikka nimi olisikin muuttu si nimet muuttuvat”. Varsinai emme pysty käyttämään noi nut vaikkapa Stellaria holosteas sia perusteluja on toisinaan sy hin järjestelmiin tallennettu ta Rabelera holosteaksi. vennetty lukijoita mahdollises ja havaintoja eikä niitä ole mu Kenttäkorteissa ja erillisillä ti kiinnostavilla lisätiedoilla. kana myöskään Kasviatlaksen havaintokaavakkeilla on mah kartoissa. Tähän on kolme pää dollista antaa edellä kuvailtu Tietojen käytettävyyden syytä: ja lisätietoja esiintymien luon rajallisuudesta • Emme pysty erottele nonvaraisuuden ja muun sta Kaikkia Kasviatlaksessa olleita maan luonnonvaraisista ja vil tuksen arvioimiseksi. Tämä to taksoneita ei kelpuutettu mu jellyistä kasveista tehtyjä ha ki teettää lisätyötä, mutta voi kaan viime vuoden nimistö vaintoja, koska valtaosasta ha osoittautua tosi arvokkaak luetteloomme (Kurtto ym. 2019). vainnoista puuttuu tätä ilmai si niin lajiluettelotyössämme Yleisimmin näissä tapauk seva tunniste. kuin vaikkapa Retkeilykasvi sissa on kyse siitä, että tiedot • Havainnoitsijat ovat on karttojen päivittämisessä eivät riitä esiintymien luon usein käyttäneet nimiä suppe sekä vieraslajien ja uhanalais nonvaraisuuden varmistami ammassa tai laajemmassa mer ten lajien seurannassa. seen. Tällaisia eroja jää nytkin kityksessä kuin niitä käytetään jäljelle, muistakin syistä (eten meidän kokoamassamme luet kin siksi, että Kasviatlaksen ja telossa (erilaisella taksonikon nimistöluettelon päivitykset septilla); joskus taas on van

34 Lutukka 36. 2020 Pinaceae mäntykasvit Asparagaceae parsakasvit Lisäys: Muscari Mill. (ruukku)helmililjat pärlhyacinter 3 Pseudotsuga menziesii var. glauca (Beissn.) Franco Suomenkielinen nimi on tarkennettu erotukseksi harjahelmilil- harmaadouglaskuusi blå douglasgran joista, Leopoldia, ja kellohelmililjoista, Pseudomuscari; ’ruukku’ Lähes kaikki Suomessa viljellyt douglaskuuset kuuluvat tähän viittaa tässä kukkien muotoon. luontaisena Kalliovuorille keskittyvään rotuun. Lisäys (lahkojen Commelinales ja Poales väliin):

Liliaceae liljakasvit Zingiberales Griseb. Lisäys: Cannaceae Juss. kannakasvit kannaväxter M Tulipa turkestanica (Regel) Regel kääpiötulppaani dvärg- tulpan Canna L. kannat kannor

V. Laitila: Kodjala, Kaupinkujan S-päästä 90 m E (6760950: M Canna ×generalis L. H. Bailey tarhakanna kanna 3210415). Tienreunassa puutarhasta levinneenä parissa koh- U. Espoo: Otaniemi, Laivamiehenpolun länsipuoli (667695: taa, pc. 11.5.2019 Jaakko Nurmi (näyte 19-03). 337902). Multakasa läjitysalueella, 5 isoa versoa, joista yhdes- U. Espoo: Piispansilta, Matinniitty (6674161:3374855). Hoita- sä kukinto. 22.9.2012 Jarmo Koistinen (H-ark; määritys valoku- maton nurmikko. Lajia ei lähialueen kerrostalojen istutuksissa. vasta M. Piirainen). Tullut tahattomasti maa-aineksen mukana? 21.5.2017 Timo Hietanen (H-ark). Juncaceae vihviläkasvit U. Helsinki: Mellunmäki, Saanatunturintie 3 (66818:33963). Lisäys: Kerrostalojen pihanurmikko. Ei tarkoituksella viljelty, humusta ei M Luzula nivea (L.) DC. hopeapiippo silverfryle lähiaikoina lisätty. 5.5. 2005 Juhani Hippi (H 823479). U. Helsinki, Laajasalo (667447:339097). Maatäyttö, yksi mätäs, puutarhakarkulainen. 8.8.2018 Lars Winberg (H-ark). Iridaceae kurjenmiekkakasvit Helsingin Laajasaloon Tahvonlahden pohjoispuolelle Koirasaa- M Crocus speciosus M. Bieb. syyssahrami höstkrokus ► rentien molemmin puolin on noussut 2010-luvulla uudet asuin- M Crocus speciosus M. Bieb. kaukasiansyyssahrami alueet, joiden maansiirto- ja kadunrakennustyöt alkoivat vuon- höstkrokus na 2013. Ainakin Koirasaarentien eteläpuolelle tuotiin muualta Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska moni muukin suvun täyttömaata, jonka mukana saapui suuri joukko eksoottisia syksyllä kukkiva laji on saanut nimensä perusosaksi ’syyssah- kasveja, monet ensimmäistä kertaa Suomessa ”villeinä” ta- rami’. vattuja. Tuo kasvijoukko, johon hopeapiippokin kuuluu, viittaa vahvasti siihen, että täyttömaassa on mukana Kaisaniemen M Iris Germanica-Ryhmä tarhakurjenmiekka trädgårds kasvitieteellisestä puutarhasta sen samanaikaisen uudistami- iris ► M Iris Germanica-Ryhmä tarhakurjenmiekat sen myötä pois kuorittua maata. trädgårdsiris Suomalainen nimi tulee korjata monikolliseksi, sillä kyseessä on taustaltaan erilaisten ja pitkälti tuntemattomien risteymäsyn- Poaceae heinäkasvit tyisten kurjenmiekkojen ryhmä. Kansainvälisten viljelykasvien ? Dinebra retroflexa (Vahl) Panz. häntäheinä julgransgräs nimistösääntöjen mukaan tällaisten ryhmien nimi kirjoitetaan ► ? Dinebra retroflexa (Vahl) Panz. afrikanhäntäheinä tämän ryhmän nimen yllä osoittamalla tavalla, mukaan lukien julgransgräs sanan ’Ryhmä’ iso alkukirjain. Näitä ryhmiä ei tule sekoittaa Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska suvun toisellekin epävirallisiin ryhmiin (esim. Juncus bufonius -ryhmä konnan- lajille on tarvittu kansallinen nimi. vihviläryhmä). Niiden tarkoitus on antaa mahdollisuus ilmaista vaikeissa lähisukuisten taksonien ryhmissä määritys tarkemmin Alalajien lisäys: kuin sukutasoisena, myös levinneisyyskarttoja varten. ●1 Schedonorus arundinaceus (Schreb.) Dumort. ruokonata rörsvingel Festuca arundinacea Schreb. Amaryllidaceae narsissikasvit Lolium arundinaceum (Schreb.) Darbysh. Lisäys: ● Schedonorus arundinaceus subsp. arundinaceus  Pall. 3 Allium caeruleum sinilaukka azurlök meriruokonata vanlig rörsvingel U. Helsinki, Pirkkola, Pirkkolantie 19 (6681804:3384971). 3 Schedonorus arundinaceus subsp. uechtritzianus Kevytväylän rehevä N-piennar, 3 kukkivaa 40–60 cm pituista (Wiesb.) H. Scholz & Valdés rehuruokonata vallsvingel yksilöä. 24.7.2019 Timo Hietanen (H-ark). Festuca arundinacea var. aspera (Mutel) Asch. & M Narcissus tazetta L. tasetti tazett ► M Narcissus Graebn. tazetta L. sarjatasetti tazett Rehuksi viljelty ruokonata katsotaan yleisesti omaksi alalajik- Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska nimet kelta-, kää- seen, toisinaan jopa erilliseksi lajiksi. Suomessa sen mättäitä piö- ja vihkotasetti ovat käytössä muista suvun taksoneista. on alkanut viime aikoina ilmaantua mm. tienvarsille, joille se

Lutukka 36. 2020 35 © Arto Kurtto 12 . Jarmo Koistinen, 28.8.2012 ©

▲Tarhakanna, Canna ×generalis, on näyttävä ilmestys ja 6 . suomalaisella maanläjitysalueella todellista eksotiikkaa. 2014 Espoo, Otaniemi. © Arto Kurtto 7 . on voinut jossakin jo vakiintuakin (mm. Helsinki, Östersundom ja Landbo A. Kurtto, hav.). Rehuruokonata eroaa meriruoko- nadasta etenkin vain heikosti mätästävänä, suppeampiröyhyi- 6 . senä ja korren yläosasta karheana. 2019

Entisen laajan Festuca-suvun piirissä on edelleen tapahtu- massa taksonomisia muutoksia. Näyttää siltä, että vastikään käyttöön otettu Schedonorus-suku olisi syytä liittää kokonaisuu- dessaan sukuun Lolium (mm. Banfi ym. 2017) – näin on me- netelty jo muutamissa nimistötietokannoissa ja viljelykasvitie- tokannoissa. Muutosta ei (vielä) tehdä tässä Suomen kasvien nimistöön, koska tarvittava rehuruokonadan nimikombinaatio näyttää puuttuvan.

Stipa L. höyhenheinät fjädergrässläktet ► Stipa L. neula- höyhenheinät fjädergrässläktet Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska aiemmin paljon laa- jempana ymmärretty suku Stipa on nyt jaettu moneksi suvuksi (esim. Romaschenko ym. 2012), joiden kaikkien suomenkieli- ▲Unikoiden suvun kaukasialaisen sektion Macrantha sessä nimessä on säilytetty perusosana ’höyhenheinät’. (’isokukkaiset’) lajien luokittelu ja nimistö ovat aiheut- taneet paljon päänvaivaa, jota ovat lisänneet risteyttä- 3 Zizania aquatica L. intiaaniriisi indianris ► 3 Zizania   miset ja lajikkeiden valinta. Kuvan kasvi ylijäämämas- aquatica L. töyhtöintiaaniriisi indianris samäen lieveniityllä on ilmeisesti idänunikon, Papaver Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska suvun muillekin orientale, kertokukkainen lajike ’Olympia’. Helsinki, lajeille (3) on tarvittu kansalliset nimet. Myllypuro, Alakivenpuisto.

36 Lutukka 36. 2020 © Leena Helynranta 3 . 7 . 2010

◄▲Rehuruokonataa, Schedonorus arundinaceus subsp. uechtritzianus (vasemmalla), on alettu viljellä Suomessa enem- mälti vasta viime aikoina talvenkestävien ja satoisten lajikkeiden tultua markkinoille. Meriruokonata, S. arundinaceus subsp. arundinaceus (ylhäällä), on selvemmin mätästävä ja röyhyltään avarampi. Helsinki, Östersundom ja Laajasalo, Aittasaari.

Papaveraceae unikkokasvit miksi ja siten laittomaksi se korvattiin Euro+Med Plantbasessa (Aghababian 2011) nimellä P. lasiothrix, joka kuitenkin oli aikai- Lisäys: semmin tyypitelty toiselle unikkolajille kuuluvaksi. Lack (2019) M Dicentra eximia (Ker. Gawl.) Torr. kevätpikkusydän furir- korjasi virheen ja esitti nimeä P. pseudo-orientale konservoita- hjärta vaksi (nom. cons. prop.), jottei kasville tarvitse antaa kokonaan KP. Pietarsaari: Nyvägafjärden (7071:3289). Maan ja puutarha- uutta nimeä. jätteen kaatopaikka. 28.7.2018 Jari Särkkä (H-ark).

Lisäys: Ranunculaceae leinikkikasvit 3 Papaver atlanticum (Ball) Coss. atlasunikko atlasvallmo . Pulsatilla patens × vernalis liilakylmänkukka ► U. Vantaa: Petikko, Bölenpolun ja Petikontien risteysalue . Pulsatilla patens × vernalis liilakylmänkukka = (6687268:3379236). Hoitamattoman nurmikon sorareuna, 2 Pulsatilla ×intermedia Lasch yksilöä. 3.7.2008 Timo Hietanen (H-ark). Lisäys: U. Nurmijärvi: Röykkä, Sairaala-alue, 1973–1974 Pirkko Askola M Thalictrum delavayi Franch. jaloängelmä violruta (H 59776). U. Kerava, Savio. Savionojan itäpuoli lähellä Vantaan rajaa PK. Joensuu, Linnunlahti, Heinäpurontie (69472:36400). Ruu- (66970:33945). Kostean ryteikön märkä painanne, johon on suistutus tien ja jalkakäytävän välissä, levinnyt Räsäsen puu- kasattu jonkin verran lähinnä risuja ilmeisesti lähitalojen pihois- tarhasta. 2.7.2002 Juhani Räsänen (H-ark). ta. Puutarhakarkulainen, 1 kookas kukkiva yksilö. 22.8.2007 Pirkko Piirainen & Mikko Piirainen (H-ark). M Papaver lasiothrix Fedde jättiunikko jättevallmo ► M Papaver pseudo-orientale (Fedde) Medw. jättiunik- 3 Trollius Cultorum-Ryhmä tarhakullero trädgårds- ko jättevallmo smörbollar ► 3 Trollius Cultorum-Ryhmä tarha Papaver lasiothrix auct. kullerot trädgårdssmörbollar Aiemmin jättiunikko on tunnettu nimellä Papaver pseudo- Suomenkielinen nimi on korjattu monikkomuotoon, koska kyse orientale, mutta nimen osoittauduttua myöhemmäksi synonyy- on useanlaisista risteymäsyntyisistä kulleroista.

Lutukka 36. 2020 37 © Jarmo Koistinen, 16.5.2019 Lisäys (lahkon Saxifragales edelle):

Buxales Takht. ex Reveal

Buxaceae Dumort. puksikasvit buxbomsväxter Pachysandra Michx. varjoyrtit skugg-grönor

M Pachysandra terminalis Siebold & Zucc. idänvarjoyrtti skugg-gröna U. Espoo. Hyljelahti, Prästbergetin SW-puolen rantalehto (667232:337247). Multava ja kostea tervaleppälehto. 1 × 3 m2 laaja kasvusto, vakinainen, tuloajasta ei arviota. 2018 Jarmo Koistinen (H-ark).

Crassulaceae maksaruohokasvit Lisäys: M Rhodiola integrifolia Raf. rönsyruusujuuri röd rosenrot KP. Raahe: suljetun kaatopaikan E-osa (7176:3383). 12.8.2016 Jari Särkkä (H-ark; näyte 175/16).

Rosaceae ruusukasvit

3 Crataegus ×media Bechst. ruusuorapihlaja hybrid hagtorn = Crataegus laevigata × monogyna ► 3 Crataegus ×media Bechst. puisto-orapihlaja hybridhagtorn = Crataegus laevigata × monogyna Suomenkielinen nimi on korjattu, koska nimi ruusuorapihlaja kuuluu puisto-orapihlajan lajikkeelle ’Paul’s Scarlet’.

Lisäys: ▲ Ainavihanta peittovarpu idänvarjoyrtti, Pachysandra 3 Hedlundia mougeotii (Soy.-Will. & Godr.) Sennikov & Kurtto terminalis, on kotoisin Japanin tiheiden lehtimetsien kat- pyreneittenpihlaja häckoxel veesta. Espoo, Hyljelahti. Sorbus mougeotii Soy.-Will. & Godr. Laji kasvaa ainakin Itä-Helsingissä lintujen levittämänä metsi- köissä suomen- ja ruotsinpihlajan tavoin (A. Kurtto, hav.). Myös ʘM Spiraea ×billardii Herincq rusopajuangervo klasespirea läheistä itävallanpihlajaa (Hedlundia austriaca) on seudulla ► ʘM Spiraea ×billardierei Herincq rusopajuangervo katupuuna, joten senkin löytyminen vastaavalla tavalla karkulai- klasespirea sena lienee vain ajan kysymys. Risteymämääreen oikeinkirjoitus on (taas) korjattu uusimman 3 Malus toringo (Siebold) de Vriese japaninmarjaomena- nimistökoodin (Turland ym. 2018) esimerkin (Art. 60.9. Ex. 31) puu rönnbärsapel ► 3 Malus toringo (Siebold) de mukaisesti. Aiemmin on käytetty virheellisiä muotoja ’billiardii’ Vriese helmiomenapuu rönnbärsapel ja ’billardii’. Kasvi on nimetty ranskalaisen biologin Jacques- 3 Malus toringo var. sargentii (Rehder) C. K. Schneid. Julien Houtou de Labillardièren (de la Billardière; 1755–1834) marjaomenapensas bukettapel ► 3 Malus muistoksi. toringo var. sargentii (Rehder) C. K. Schneid. pikku helmiomenapuu bukettapel Urticaceae nokkoskasvit Lajista aiemmin käytetty suomenkielinen nimi ’japaninmarja Urtica dioica subsp. sondenii var. sondenii Simmons omenapuu’ johtaa harhaan, sillä kyseessä ei ole marjaomena- ● lapinnokkonen fjällnässla ► Urtica dioica subsp. puun (Malus baccata) rotu. Pikkuhelmiomenapuun aiempi nimi ● sondenii var. glabra Hartm. lapinnokkonen fjällnässla ’marjaomenapensas’ taasen ei ole linjassa suvun muun suomalaisen nimistön kanssa. Suomen kasvien luettelossa (Kurtto ym. 2019) nokkosten käsit- telyä muutettiin siten että lehtonokkonen siirrettiin pohjannokko- Lisäys: sen muunnokseksi U. dioica subsp. sondenii var. holosericea. M Prunus pumila L. hietakirsikka sandkörsbär Tällöin myös lapinnokkonen siirtyi muunnostasolle. Toisin kun OP. Oulu: Oritkari (7211:3426). Lumenkaatopaikka. 22.8.2019 luettelossa esitetään, sen nimi on var. glabra, joka on selvästi Jari Särkkä (H-ark; näyte 52/19). vanhimpana nimenä (Hartman 1832) hyväksytty nimi, kun taas

38 Lutukka 36. 2020 var. sondenii nuorempana toisintonimenä (Simmons 1910) on jää tarkoittamaan nimimuotoa (f. fragilis). Katso myös seuraavi- laiton, nom. illeg. en taksonien selitysteksti.

M Salix ×pendulina Wender. kyynelsalava fontänpil = Violaceae orvokkikasvit Salix alba × babylonica L. × euxina ► M Salix ×pendulina Wender. riippasalava = Salix alba × Lisäys: babylonica L. × euxina M Viola glabella Nutt. kiiluorvokki M Salix ×pendulina ’Lasipalatsi’ isokyynelsalava U. Helsinki, Koskela [sic!] (66783:33879). Kyläsaarenrannan parasolpil ► M Salix ×pendulina ’Lasipalatsi’ multakasoissa. 20.8.2001 Vesa Järvinen (Agastache urticifolia isoriippasalava -näytteen (H) esitteessä). Salavien luokittelu ja nimistö, mukaan lukien suomenkieliset U. Porvoo, Bjurböle. Meteoriittitie 27 (66927:34297). In home nimet, ovat olleet Suomessa käymistilassa ja sen vuoksi jopa garden, not cultivated, origin probably as weed in exchanged piinallisen sekavia ja keskenään ristiriitaisia. Uronen ja Saari- seed. Among Bistorta officinalis. 6.6.2006 Pertti Salo 8361 & nen (2020) esittävät laajaan kokemukseensa ja tietämykseensä Ulla Salo (H). perustuvan luokittelun, jota seuraamme tämän ja edellisen M Viola Tricolor-Ryhmä tarhaketo-orvokki brokviol ► kohdan taksoneissa. ‒ Ruotsinkielinen nimi fontänpil kuuluu M Viola Tricolor-Ryhmä tarhaketo-orvokit brokviol lajikkeelle ’Elegantissima’, siroriippapaju, ja nimi parasolpil Suomenkielinen nimi tulee korjata monikolliseksi (ks. Iris puolestaan lajikkeelle ’Blanda’, kyynelsalava. Germanica-Ryhmä edellä). © Arto Kurtto, 23.7.2019 Salicaceae pajukasvit Lisäys: 3 Populus ×wettsteinii Hämet-Ahti hybridihaapa hybridasp = Populus tremula × tremuloides Michx. V Turku: Pahaniemi. Sataman vapaavaraston W-pää Raision joen suusta n. 100 m E (6713:3236). Tienvarren kivinen rude raattilouhikko, kaksi n. 8 m korkeaa puuta. 2.7.2011 Jouni Issakainen (TUR-A 416911).

Muitakin havaintoja on, mutta ilmeisesti istutetuista puista kasvullisesti lähistölle nousseista juurivesoista.

M Salix dasyclados auct. vannepaju sammetsvide ► M Salix gmelinii Pall. vannepaju sammetsvide S. burjatica Nasarow S. dasyclados Wimm. Pajuista varsinkaan viljellyt lajit lajikkeineen ja risteymät eivät ole kovin helppoja. Niiden nimistöratkaisuissa on pyritty yhden- mukaisiin päätöksiin tekeillä olevan Suomen puu- ja pensas- kasvion uuden painoksen kanssa. Belyaeva ja Sennikov (2008) synonymisoivat S. dasycladoksen lajiin S. gmelinii, mutta erilaiset näkemykset siitä, mitä Salix dasyclados -nimellä oikein tarkoitetaan, johtivat auct.-lyhenteen käyttöön nimistöluettelos- samme (Kurtto ym. 2019). Suomen puu- ja pensaskasviossa on päädytty hyväksymään S. dasyclados itäaasialaisen S. gmeliniin synonyymiksi (Uronen & Saarinen 2020). Korjataan Suomen kasvien nimiluettelo tämän mukaisesti. On syytä huomata, että tulkittaessa S. gmelinii ja S. dasyclados auct. eri taksoneiksi niillä kummallakin oli oma suomenkielinen nimensä joka S. gmeliniillä oli sen alkuperäaluetta kuvaava aropaju. Nyt lajinimeksi on otettu tai palautettu S. dasycladoksen pitkään käytetty suomenkielinen nimi vannepaju. ▲ Rusopajuangervo, Spiraea ×billardierei, on yksi kah- M Salix ×fragilis L. kujasalava grönpil = Salix alba × desta tusinasta ranskalaisen biologin Jacques-Julien euxina ► M Salix ×fragilis L. jokisalava grönpil = Houtou de Labillardièren (de la Billardière; 1755–1834) Salix alba × euxina nimikkokasvista. Vaan risteymämääreen omistusmuo- Taksonin rajaus on laajentunut kattamaan keltasalavan lajikkei- don oikeinkirjoitus on tuottanut vaikeuksia. Janakkala, neen (f. vitellina), minkä vuoksi suomenkielinen nimi kujasalava Vähä-Hiisi.

Lutukka 36. 2020 39 Linaceae pellavakasvit  Linum grandiflorum Desf. punapellava blomsterlin ►  Linum grandiflorum Desf. somapellava blomsterlin Suomenkielisen nimen muuttaminen on tarpeen, koska lajista on kukiltaan monen muunkin värisiä kuin punaisia lajikkeita ja muotoja, joista osalle on annettu suomenkielinen nimi (mm. silmäsomapellava, punasomapellava).

Malvaceae malvakasvit Lisäys: M Alcea rugosa Alef. nukkasalkoruusu gul stockros A. Maarianhamina: Badhusberget (6686507:3107118). Vesi- torninmäen SSW-laidan hiekan- ja soransekainen, paahteinen, niukkakasvinen joutomaareunus. Yksi kukkiva yksilö 11.7.2018 Timo Hietanen 1518 (H).

Brassicaceae ristikukkaiskasvit Lisäys:  Alyssum simplex Rudolphi kenttäkilpiruoho smådådra V. Raisio: ratapiha (671:323). 7.1952 Erik Hinnerichsen (TUR

49341). – Määritys C. Blom 1960 nimellä A. campestre. 2012 . 4 V. Raisio: ratapiha, Uudenkaupungin ja Naantalin ratojen vä- lissä täytemaalla (6718:3232). 19.6.1953 Tapio Laine (TUR 49342). – Määritys J. Suominen 1974 nimellä A. campestre; kerääjän alkuperäinen määritys A. hirsutum.

Mäkinen ja Laine (1961) ilmoittivat Raisiosta huopakilpiruohon Leena Helynranta, 5 .

(Alyssym hirsutum). Suominen (1979) korjasi tiedon Suomen © viljatulokkaiden selvityksessään kenttäkilpiruohoksi nimellä A. ▲Harmaakaalisinapista, Erucastrum incanum, on minus. Jälkimmäinen on kuitenkin nimen A. simplex myöhempi Suomesta yli 80 havaintoa kahdelta tusinalta paikalta synonyymi (nom. illeg.). Kurton ja Lahden (1987) luettelossa laji pääasiassa viljatulokkaana, mutta näin pohjoisessa mainitaan aivan oikein nimellä A. simplex. Kenttäkilpiruohosta laji ei pysty vakiintumaan. Ilmari Hiitonen antoi sille on joskus käytetty virheellisesti nimeä A. campestre (myös johdoltaan tuntemattoman suomalaisen nimen hilmiö. Suominen (1979) synonyyminä), joka oikeasti on hietakilpiruo- Kanariansaaret, La Palma, El Paso. hon (A. alyssoides) synonyymi. Ehkä näiden nimistösekaan- nusten seurauksena mainittujen näytteiden tiedot ovat kasviat- laskartoilla siirtyneet huopakilpiruoholle. tivatkin suvun osuvasti aikalaiselleen tanskalaiselle botanistille Lisäys: Tyge Böcherille (1909–1983), joka oli erityisen kiinnostunut Boechera Á. Löve & D. Löve kaartolidut indiantravar kromosomilukujen ja ekologian merkityksestä lajien ja rotujen  Arabis divaricarpa A. Nelson lännenpitkäpalko ► eriytymisessä.  Boechera divaricarpa (A. Nelson) Á. Löve & D. Löve Lisäys: lännenkaartolitu M Brassica rapa Nipposinica-Ryhmä japaninkaalit Arabis divaricarpa A. Nelson mizunakål Noin 70-lajinen pääasiassa läntisen Pohjois-Amerikan suku EH. Lahti: Kujalan jätekeskus (6760370:3433644). Täyttömäen Boechera sisällytettiin aikaisemmin yleisesti pitkäpalkojen su- päällä, keskeneräisen maisemointipinnan aukossa, maakasalla. kuun (Arabis). Fylogeniatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, Yksi yksilö 2.10.2017 Timo Hietanen (H-ark; määritys A. Kurtto että sukujen väliset morfologiset yhtäläisyydet ovat seurausta valokuvista). konvergenssista eli samankaltaisten sopeumien syntymisestä InL. Inari: Mellanaavan jätevedenpuhdistamo (7623033: ilman läheistä sukulaisuutta. Suku Boechera on taksonomisesti 3526259). 2019 Olli Osmonen (H-ark; määritys A. Kurtto valo- perin hankala yhdistäessään eri tavoin risteytymistä, apomiksia kuvista). ja polyploidiaa (mm. Alexander ym. 2013) ja on nousemassa hentolituruohon (Arabidopsis thaliana) rinnalle geneettisten Vihannes- ja reunuskasveina käytettävien japaninkaalien tutkimusten mallikasvien joukkoon (Brukhin ym. 2019). Eri- siemeniä on ollut Suomessa myynnissä jo jonkin aikaa. Näitä tyisesti sytotaksonomeina tunnetut islantilaissyntyinen Áskell myös nimellä mizuna tunnettuja kasveja on sen myötä alkanut Löve ja hänen vaimonsa ruotsalaissyntyinen Doris Löve omis- ilmestyä maan ja puutarhajätteen läjitysalueille.

40 Lutukka 36. 2020 Lisäys: Aiempaa paljon suppeampi rajaus (ks. Strigosella) vaatii ʘ Cardamine occulta Hornem. mierolitukka risbräsma Malcolmia-suvun suomenkielisen nimen täsmentämistä, kun C. flexuosa subsp. debilis O. E. Schulz perusosa ’malkolmiat’ halutaan säilyttää myös segregaatti C. hamiltonii G. Don sukujen suomenkielisissä nimissä. Malcolmia (s. str.) on luontaisena itäisen Välimeren alueen, etenkin Balkanin niemimaan Suomessakin on jo aikaa sitten huomattu, että pääasiassa ja Egeansaarten suku. taimistojen kautta silloin tällöin istutuksien rikaksi leviävä ”met- sälitukka” eroaa karvoituksessaan ja lehdyköidensä muodossa Lisäys: hyvin harvinaisesta lähteikköjen luontaisesta metsälitukasta Odontarrhena C. A. Mey. laikkaruohot (Cardamine flexuosa). Nyttemmin on uusin molekyylime-  Alyssum murale Waldst. & Kit. hopeakilpiruoho silver netelmin osoitettu, että tuo rikkaruoholitukka onkin selvästi stenört ►  Odontarrhena muralis (Waldst. & Kit.) Endl. oma lajinsa, jonka käyvä tieteellinen nimi on tämänhetkisen hopealaikkaruoho silverstenört näkemyksen mukaan ja osuvasti Cardamine occulta (Marhold ym. 2016, Mandáková ym. 2019). Suomeksi se on kastettu Kilpiruohojen suku (Alyssum) on DNA-pohjaisessa fylogeniassa mierolitukaksi, sillä alkuaan itäaasialaisena kasvina se on täällä osoittautunut polyfyleettiseksi (Rešetnik ym. 2013). Španiel ja muutenkin Euroopassa mieron tiellä. Mierolitukka on kro- ym. (2015) siirsivät joukon suvun lajeja sukuun Odontarrhena; mosomistoltaan oktoploidi (2n = 8x = 64) ja tarkemmin sanoen meillä muutos koskee vain hopeakilpiruohoa (A. murale). Suo- allo-oktoploidi, koska se on syntynyt kahden itäaasialaisen menkielinen sukunimi laikkaruohot viittaa lituihin, jotka perineen tetraploidin lajin risteymäjohdannaisena. Aito metsälitukka (C. ovat kuin minikokoisia ampumahiihtotaulun pyöreälapaisia flexuosa) puolestaan on tetraploidi (2n = 4x = 32) ja tarkemmin laikkoja. allotetraploidi diploidien purolitukan (C. amara) ja mäkilitukan Lisäys: (C. hirsuta) risteymäjohdannainen (Mandáková ym. 2014). Aion Strigosella Boiss. aasianmalkolmiat (AK) kertoa lisää näistä kiintoisista kasveista jossakin tulevassa Lutukassa, kunhan taas pääsen katsomaan herbaarionäytteitä.  Malcolmia africana (L.) W. T. Aiton afrikanmalkolmia Sitten saamme mierolitukan löydöt näkyville Kasviatlaksen arabisk lövkoja ►  Strigosella africana (L.) Botsch. kartoissakin (ja pois metsälitukan kartasta). afrikanmalkolmia arabisk lövkoja

Lisäys: Suku Malcolmia on osoittautunut keinotekoiseksi koosteeksi, Drabella (DC.) Fourr. kynsiköt joka on viimeaikaisten tutkimusten nojalla hajotettu useaan eri sukuun (Al-Shehbaz ym. 2014); meillä muutos koskee vain ● Draba muralis L. vallikynsimö lunddraba ► afrikanmalkolmiaa (M. africana). Suvun suomenkielinen nimi ● Drabella muralis (L.) Fourr. vallikynsikkö lunddraba aasianmalkomiat viittaa siihen, että suku keskittyy luontaisena Draba muralis L. Keski- ja Pohjois-Aasiaan. Vain afrikanmalkolmia ulottaa alu- Kynsiköiden suku (Drabella) on äskettäin erotettu kynsimöistä eensa myös Pohjois-Afrikkaan. (Draba) molekyyligeneettisin perustein (Jordon-Thaden ym. 2010). Suku on sittemmin hyväksytty mm. Euro+Med Plantba- se- (Marhold 2011) ja BrassiBase-tietokannoissa (https://brassi- Polygonaceae tatarkasvit base.cos.uni-heidelberg.de/; Koch ym. 2018). De Candolle (1821) Viime vuosien molekyyligeneettiset tutkimukset ovat vahvista- kuvasi kynsiköt alkujaan kynsimöiden suvun sektiona, ja myö- neet Haraldsonin (1978) morfologisin perustein esittämän laa- hemmin Fourreau (1868) nosti ne sukutasolle. Myöhemmässä jan ja heterogeenisen Polygonum-suvun jaon useaksi suvuksi. kirjallisuudessa kynsiköt on yleensä sisällytetty kynsimöihin. Suku Aconogonon on osoittautunut niistä hankalimmaksi. Se Kynsiköihin kuului alkujaan useita lajeja, mutta jäljellä on enää on selvästi heterogeeninen ja lisäksi pienempi, mutta myös he- suvun tyyppilaji, vallikynsikkö (Drabella muralis), jota Suomes- terogeeninen suku Koenigia näyttää olevan osa sitä. Schuster sa tavataan Ahvenanmaan ja Lounais-Saariston kuivanpuo- ym. (2015) ehdottivat Koenigian yhdistämistä Agonogononiin leisilla ketorinteillä harvinaistuneena kalkinsuosijana. Suvun laajaksi mutta heterogeeniseksi suvuksi. Sukujen yhdistäminen morfologisia tuntomerkkejä ovat sepivätyviset varsilehdet sekä ei kuitenkaan ole täysin kiistatonta, ja mm. Fan ym. (2013) neliheteiset kukat erotuksena kynsimöiden sepimättömiin lehtiin pitivät parempana säilyttää suvut ja tehdä ne monofyleettisiksi ja kuusiheteisiin kukkiin. erottamalla yhden Koenigia-lajin omaan monotyyppiseen su-  Erucastrum incanum (L.) W. D. J. Koch hilmiö gråsenap kuunsa. Hirschfeldia incana (L.) Lagr.-Foss. ► Siis sukujen yhdistäminen antoi odottaa itseään niin Euro+Med  (L.) W. D. J. Koch Erucastrum incanum harmaakaali Plantbasea tehtäessä (Uotila 2017) kuin Suomen kasvien ni- gråsenap sinappi mistössä (Kurtto ym. 2019). Kummassakin noudatettiin saksa- Hirschfeldia incana (L.) Lagr.-Foss. laisten varovaista näkemystä (Kadereit ym. 2016). Toki oli myös Taustaltaan hämärä ”suomenkielinen” nimi ’hilmiö’ on syytä iso kynnys yhdistää niinkin erilaiset kasvit kuin tuntureiden korvata sukusiirron myötä ruotsinkielistä nimeä myötäilevällä muutamasenttinen yksivuotinen kurjentatar ja kookkaat moni- uusnimellä. vuotiset röyhytattaret samaan sukuun. Laaja Koenigia-suku on nyt kuitenkin otettu yleisesti käyttöön nimistötietokannoissa ja Malcolmia W. T. Aiton malkolmiat strandlövkojor ► se on syytä hyväksyä myös meillä. Malcolmia W. T. Aiton välimerenmalkolmiat strandlöv- Yhdistettäessä Aconogonon ja Koenigia tulee prioriteettisään- kojor töjen perusteella vanhempi nimi Koenigia uuden laajan suvun

Lutukka 36. 2020 41 nimeksi. Koenigiasta tulee Suomen luonnonvaraisten kasvien Caryophyllaceae kohokkikasvit luettelossa siten tällainen: Lisäys: Koenigia L. kurjentattaret dvärgsyror Rabelera M. T. Sharples & E. A. Tripp kevättähtimöt buskstjärn- Aconogonon (Meisn.) Rchb. blommor M Koenigia alpina (All.) T. M. Schust. & Reveal alppiröyhy ● Stellaria holostea L. kevättähtimö buskstjärnblomma tatar alpslide ► ● Rabelera holostea (L.) M. T. Sharples & E. A. Tripp Aconogonon alpinum (All.) Schur kevättähtimö buskstjärnblomma M Koenigia divaricata (L.) T. M. Schust. & Reveal kaitaröyhy- Stellaria holostea L. tatar vippslide Stellaria L. tähtimöt stjärnblommor ► sädetähtimöt, Aconogonon divaricatum (L.) Nakai stjärnblommor Polygonum divaricatum L. Myosoton Moench ʘ3 Koenigia ×fennica (Reiersen) T. M. Schust. & Reveal suo- ● Myosoton aquaticum (L.) Moench vata sprödarv ► menröyhytatar finnslide = Koenigia alpina × weyrichii ● Stellaria aquatica (L.) Scop vata sprödarv Aconogonon ×fennicum Reiersen Cerastium aquaticum L. ● Koenigia islandica L. (tundra)kurjentatar dvärgsyra Malachium aquaticum (L.) Fr. Myosoton aquaticum (L.) Moench ʘ3 Koenigia weyrichii (F. Schmidt) T. M. Schust. & Reveal laavaröyhytatar gråslide Kohokkikasvien heimon sukujakomyllerrys jatkuu uusien fy- Aconogonon weyrichii (F. Schmidt) H. Hara logeneettisten analyysien myötä. Suku Stellaria on jo jonkin aikaa tiedetty polyfyleettiseksi ainakin siten, että kevättähtimö Lisäys: (S. holostea) ei niin sanotusti kuulu joukkoon. Sukua ei kuiten- • Rumex acetosa × lapponicus kaan ole haluttu pilkkoa etenkään siksi, että sen tyyppilajina Rumex lapponicus käsiteltiin aikaisemmin Rumex acetosan on ollut nimenomaan kevättähtimö, minkä vuoksi kaikki muut alalajina, jolloin sen ja nimialalajin välimuotoja ei käsitelty lajit olisi pitänyt siirtää toiseen sukuun tai toisiin sukuihin, mikä risteyminä. Muutettaessa rodut lajitasolle myös välimuodot olisi olisi johtanut melkoiseen nimistömullistukseen tai oikeastaan pitänyt käsitellä risteyminä, mikä jäi vahingossa tekemättä. -sekamelskaan. Nyt tyyppilajiksi (generitype) on konservoinnin Useita näytteillä varmistettuja risteymähavaintoja on kirjattu kautta vaihdettu heinätähtimö (S. graminea), mikä avasi tien Kuusamosta, Enontekiön Lapista ja Inarin Lapista. hoitaa nimistömuutokset tyylikkäämmin eli esimerkiksi siirtä- mällä kevättähtimö omaan sukuunsa. Tämän toteuttivat Shar- ples ja Tripp (2019) ja kansallisten nimien tarkistuksen osalta ▼ Nykykäsityksen mukaan kurjentatarten sukuun Vanamon toimikunta yllä annetulla tavalla. Vata, jota on emien kuuluu kääpiömäiseen tundrakurjentattareen, Koenigia ja kodan hampaiden poikkeavan lukumäärän takia palloteltu islandica, verrattuna todellisia jättiläisiäkin, kuten kuvan sukujen Stellaria, Myosoton, Malachium ja Cerastium välillä, laavaröyhytatar, K. weyrichii. Koko ei ratkaise, vaan pik- sijoitettiin Stellaria-sukuun, niin kuin jo Scopoli oli tehnyt 1772. kupiirteet ja molekyylit. Helsinki, Herttoniemen siirtola- – Rabeleran sopii olla suomeksi kevättähtimöt, koska suku puutarhan etelälaita. © Arto Kurtto, 7.8.2012 © Henry Väre, 14.8.2010

42 Lutukka 36. 2020 © Arto Kurtto, 9.8.2008 on yksilajinen (monotyyppinen). Stellaria tarvitsee nyt suoma- laiseen nimeensä tarkenteen, jollaiseksi on katsottu sopivan ’säde’ kuvaamaan suvulle ominaisista syvään kaksiliuskaisista terälehdistä johtuvaa kukan säteistä ulkonäköä. Stellaria aquatica säilyttäköön ”uudesta” sukuasemastaan huolimatta perinteisen nimensä vata, vaikka kansa onkin kutsunut myös pihatähtimöä (Stellaria media; ruots. våtarv!) vadaksi tai vata- ruohoksi ja kyseessä on kansanomainen johdannainen ruotsin sanasta våt, ’märkä’.

Amaranthaceae revonhäntäkasvit

M Amaranthus caudatus L. punarevonhäntä rävsvans ► M Amaranthus hybridus subsp. caudatus (L.) Iamo- nico & Galasso punarevonhäntä rävsvans Amaranthus caudatus L.  Amaranthus hybridus subsp. powellii (S. Watson) Karls- son tummarevonhäntä grönamarant ►  Amaranthus powellii S. Watson tummarevonhäntä grönamarant Amaranthus hybridus subsp. powellii (S. Watson) Karlsson Niin sanottujen viljarevonhäntien ja niiden tiedettyjen tai arvel- tujen luonnonvaraisten sukulaisten luokittelu on ollut hankalaa ja on siksi johtanut taksonien vaihteleviin käsittelyihin taval- lisimmin joko lajeina tai alalajeina. Stetter ja Schmidt (2017) käyttivät uuden sukupolven sekvensointimenetelmää GBS (genotyping by sequencing) 35 revonhäntälajin fylogeneettisten suhteiden selvittämiseen. He päätyivät tulokseen, että yksiköt, joista on käytetty epiteettejä caudatus, cruentus, hybridus, hypochondriacus ja quitensis, ovat toisilleen kovasti läheisesti monofyleettisiä, kun taas powellii kuuluu niistä selvästi erillisen viherrevonhännän (A. retroflexus) lähisukulaisiin. Formaali- sessa taksonomiassa tulosta ilmentää parhaiten tummarevon- hännän palauttaminen lajiksi ja ensin mainitun viiden yksikön käsitteleminen viljarevonhännän (A. hybridus) alalajeina noudattaen jo Harlanin ja de Wetin (1971) näkemystä, että alala- jitaso kuvastaa luontevimmin luonnonvaraisen kasvin ja sen suoran viljelykasvijohdannaisen suhdetta.

M Celosia argentea L. kukonharja celosia ► M Celosia argentea L. helokukonharja celosia Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska on tullut tarve muillekin suvun lajien kansallisille nimille.

Chenopodiaceae savikkakasvit Poistetaan:  Chenopodium strictum Roth tankisavikka  Chenopodium strictum subsp. strictum intian tankisavikka olivmålla ►  Chenopodium betaceum Andrz. oliivisavikka olivmålla © Henry Väre, 14.8.2010 Chenopodium strictum auct. ▲Emiön vartaloita viisi ja kodassa viisi matalahalkois-  Chenopodium strictum subsp. glaucophyllum ta liuskaa ... Vata, Stellaria aquatica, poikkeaa noissa (Aellen) Aellen preeriantankisavikka präriemålla ► pikkupiirteissä muista sädetähtimöistä, mutta voi kyllä  Chenopodium glaucophyllum Aellen preerian- päällisin puolin kovasti muistuttaa lehtotähtimöä, S. savikka präriemålla nemorum, tai pulskasti voivaa pihatähtimöä, S. media. Chenopodium strictum subsp. glaucophyllum (Aellen) Helsinki, Arabianranta ja Imatra, Kaukopää. Aellen

Lutukka 36. 2020 43 Chenopodium-suvun taksonominen tutkimus on ollut viime vuosina sangen vilkasta, mikä on johtanut sekä aikaisemman laajan Linnén kuvaaman suvun jakamiseen useaksi pienem- mäksi suvuksi (mm. Fuentes-Bazán ym. 2012) että kunkin uuden suvun lajiston selvittelyyn erityisesti molekyylimenetelmi- en avulla. Ahtaasti rajattu Chenopodium ja erityisesti monimuo- toinen, heksaploidinen (2n=54) C. album saman ploidiatason omaavine lähilajeineen muodostaa tunnetusti hankalan laji- ryhmän. Sen selvittely on kuitenkin huomattavan kesken, eikä esitettyjä ehkä nimistöönkin vaikuttavia muutoksia ole katsottu aiheelliseksi vielä ottaa käyttöön. Myös tetraploidien (2n=36) laaja-alaiseksi, monimuotoiseksi tulkitun ’peruslajin’, josta on yleisesti käytetty nimeä C. strictum, muuntelu on osoittautunut aiemmin ymmärrettyä suuremmaksi. Ryhmään kuuluu rannik- kosavikka (C. striatiforme), josta on vanhoja löytöjä Suomesta, ja todennäköisesti se kuuluu nykyflooraammekin, sillä sitä tavataan mm. Leningradin alueella.

Euroopassa oliivisavikan nimenä oli viime vuosisadan alkupuo- lella yleisesti Chenopodium striatum (Kraš.) Murr. Aellen (1929) katsoi, että Rothin vuonna 1821 Intiasta nimellä C. strictum kuvaama laji oli sama kuin C. striatum, ja Aellenin käsitystä on sittemmin noudatettu melko yksituumaisesti eikä asiaa ole juuri kaiveltu. Äskettäin Mosyakin (2017) kuitenkin vahvisti jo aiempaa epäilyään, että C. strictum -nimellä kuvattu laji on jotakin muuta kuin etenkin kaakkoisessa Euroopassa kasvava, tuolla nimellä kutsuttu laji. Kyseinen laji on kuvattu jo 1862 nimellä C. betaceum Andrz. Esityksen hyväksyminen kulminoituu tyyppi- näytteeseen ja sen määritykseen. Tyyppinäyte on muutaman sentin pituinen fragmentti, joka sijaitsee Paul Aellenin Herbaari- ossa Genevessä. Alkuperäinen näyte on ollut Berliinissä mutta tuhoutui 1943. Syksyllä 2019 käytin (PU) pari päivää tyyppi- näytteen tutkimiseen ja sen ominaisuuksien vertaamiseen niin muihin saman lajin näytteisiin kuin Intian savikkanäytteisiin. Tulin vakuuttuneeksi, että tuo tyyppinäyte ei edusta samaa lajia, joka Euroopassa ja pääosassa Aasiaa on tunnettu nimellä C. strictum. Aellenin ratkaisun kiistäminen ei ollut helppoa, sillä hän tunsi savikat ja niiden muuntelun erittäin hyvin ja lisäksi hän oli nähnyt alkuperäisen tyyppinäytteen, josta hän otti vain fragmentin herbaarioonsa. Intialaisia näytteitä oli käytettävissä- ni sangen niukasti, eikä niiden perusteella selvinnyt, edustaako tyyppinäyte jotain sieltä kuvattua lajia.

Amerikkalainen Chenopodium strictum subsp. glaucophyllum pitäisi kombinoida C. betaceumiin, mikäli se halutaan pitää alalajitasolla tämän lajin yhteydessä. Parempi vaihtoehto on käsitellä se lajitasolla, jolle se alun perin kuvattiin. Taksoni on Pohjois-Amerikassa huonosti ymmärretty ja tunnettu eikä sitä käsitellä lainkaan esimerkiksi Pohjois-Amerikan floorassa

(Clemants & Mosyakin 2003). Sen kuuluminen euraasialaisen Arto Kurtto, 22.3.2013 © C. betaceumin lähilajeihin ei myöskään ole ollenkaan selvää. ▲ Osalla niin sanotuista viljarevonhännistä eli ”ama-  auct. käppmålla Chenopodium virgatum idänsavikka ranteista” ainakin kukinnot ovat usein koristeellisen ►  Thunb. Chenopodium virgatum idänsavikka punaisia, minkä vuoksi näitä kasveja viljellään myös käppmålla koristeiksi. Yhdessä kvinoan, tattarin, chiasalvian ja Ruotsalaisen Carl Thunbergin Japanista kuvaaman Chenopo- eräiden muiden heinäkasvien heimoon kuulumattomien dium virgatumin identiteetti on ollut pitkään kiistelyn kohteena. siemenravintoa tuottavien kasvien ohella viljarevon- Carl Blom esitti jo 1930-luvulla, että muutamat eteläruotsalaiset hännät muodostavat valeviljojen (engl. pseudocereals) tulokassavikat kuuluvat itäaasialaiseen lajin C. virgatum, jonka ryhmän. Kuvassa purppurarevonhäntä, Amaranthus hän myöhemmin kombinoi C. albumin alalajiksi. Käsittelin kui- hybridus subsp. cruentus. Kanariansaaret, El Hierro, El tenkin taksonin lajitasolla Flora Nordicassa (Uotila 2001) mm. Golfo, Casas los Mocanes.

44 Lutukka 36. 2020 siksi, että se näytti ennemminkin liittyvän C. strictumiin kuin C. Ilmeinen karkulainen Tyrnikan marjatilalta 12.8.2019 Pekka albumiin. Itä-Aasiassa käsitystä nimen identiteetistä ei kuten- Valtonen (H-ark). kaan varauksetta hyväksytty, vaan C. virgatumin (1815) katsot- Suomessa viljellyt pensasmustikat kuuluvat ainakin valtaosin tiin olevan Willdenowin kuvaaman lajin C. acuminatum (1799) kahteen risteymäsyntyiseen ryhmään, Corymbosum-Ryhmä synonyymi. Nimen tulkinta näytti sen verran epävarmalta, että eli aaronmustikat ja Angustifolium-Ryhmä eli arnenmustikat. luettelossamme (Kurtto ym. 2019) merkitsin nimen väärinkäy- Yllä ensin mainitulta paikalta näkemäni (AK) näyte on kukaton tetyksi (auct.). Lopullinen selvitys on yhä auki, eikä varsinaista ja marjaton, joten sen määrittäminen jäi ainakin toistaiseksi perusteltua syytä ole vielä löytynyt pitää nimeä väärinkäytetty- epävarmaksi. Paikka sijaitsee yli 100 metrin päässä lähimmistä nä. Kullakin taksonilla käytössä pitäisi mieluiten olla hyväksytty, marjaviljelmistä, joten levittäjänä lienee toiminut lintu tai muu laillinen nimi, eikä ole syytä tehdä tälle lajille uutta nimeä ennen eläin. kuin C. virgatumin identiteetti on selvitetty.

Boraginaceae lemmikkikasvit Hydrangeaceae hortensiakasvit Lisäys: Poistetaan: Iberodes M. Serrano, R. Carbajal & S. Ortiz vitikaihonkukat Philadelphus lewisii var. gordonianus puistojasmike lammtungor (Lindl.) Jepson [mutta P. lewisii lajina jää] 3 Omphalodes linifolia (L.) Moech kesäkaihonkukka Ja lisätään seuraava: lammtunga ► 3 Iberodes linifolia (L.) M. Serrano, R. 3 Philadelphus pubescens Loisel hovijasmike kungs- Carbajal & S. Ortiz kesäkaihonkukka lammtunga schersmin Omphalodes linifolia (L.) Moench Philadelphus lewisii var. gordonianus auct. Omphalodes Mill. kaihonkukat ormögonsläktet ► Ompha- Suomessa on kaljuja hovijasmikkeita, joista on käytetty ni- Mill. ormögonsläktet meä puistojasmike, gordonschersmin, ja joiden on katsottu lodes sinikaihonkukat olevan lännenjasmikkeen rotu, P. lewisii Pursh var. gordo- 2010-luvulla parafyleettiseksi todettu suku Omphalodes on nianus (Lindl.) Jeps. Nykyisen tulkinnan mukaan kyseessä päätynyt jaettavaksi useiksi suvuiksi. Niistä Iberodes, joka näyttäisi olevan vain osa hyvin monimuotoista, pitkään viljeltyä sisältää alkuaan Iberian niemimaan ja viereisen Ranskan yksi- hovijasmiketta (Saarinen 2020). vuotisia kasveja, näki uutena sukuna päivänvalon vuonna 2016 (Serrano ym. 2016). Jotta kesä- ja kevätkaihonkukka voivat säilyttää kansankieliset nimensä, ovat itse suvulle Omphalodes Cornaceae kanukkakasvit tarpeen uudet sellaiset. Sanottakoon vielä, että tähänastinen- ? Cornus sanguinea L. mustamarjakanukka skogs kaan suvun Omphalodes jakaminen ei vaikuta riittävältä. kornell ► ? Cornus sanguinea L. pikikanukka skogs- kornell Convolvulaceae kiertokasvit Lajin suomenkielistä nimeä tuli tarve lyhentää, kun alalajeille- Poistetaan: kin annettiin suomenkieliset nimet (esim. kaakonpikikanukka, J. L. Gilbert ukrainanpikikanukka).  Convolvulus dubius somakarhunköynnös rosenbinda Piiraisen (2019) selvityksen mukaan lajia ei ole tavattu Suo- Primulaceae esikkokasvit messa luonnonvaraisena eikä ehkä viljeltynäkään. Lisäys: Hottonia L. vesisulat vattenblinkar Oleaceae oliivipuukasvit  Hottonia palustris L. (sorja)vesisulka vattenblink Lisäys: Vesisulka on ilmaantunut Turussa sorakuoppalammikkoon, Ligustrum L. likusterit ligustrar varmaankin tahallisesti tuotuna tai sitten seudun lammikoihin 3 L. liguster viime aikoina vapautettujen akvaarioeläinten mukana (mm. Ligustrum vulgare aitalikusteri alppivesilisko, aurinkoahven, ruokasammakko, vihersammakot; A. Eckerö: Storby. Svartflytta (670197:308720). I snåren på E ks. Vieraslajit.fi). sidan av vändplan vid Postbryggan. Förvildad. 6.8.2014 C.-A. Hæggström 10002 & E. Hæggström (H).

Ericaceae kanervakasvit Lisäys: Verbenaceae verbenakasvit ? Vaccinium Corymbosum-Ryhmä aaronmustikat Lisäys: EH. Kangasala: Sahalahti, Korpiniemi (6820707:3361292). Pai- M Verbena hastata L. tähkäverbena blå verbena nanne metsässä, männyn juuri. Ilmeinen karkulainen Tyrnikan EK. Hamina: Kirkkojärvi. Hevoshaka, Karjakadun N-pää marjatilalta. 12.8.2019 Pekka Valtonen (H). (6718841:3511033). Puutarhajätteiden kaatopaikan SW-kulma- EH. Kangasala: Sahalahti, Korpiniemi (6820975:3361373). Pel- uksen laajat multakasat, 1 kookas yksilö 2018 Timo Hietanen tojen (mansikka- ja puna-apilaviljelmät) välisen ajotien reuna. 4218 (H).

Lutukka 36. 2020 45 Lamiaceae huulikukkaiskasvit Lisäys: Leonotis (Pers.) R. Br. leijonankorvat lejonöron

3 Leonotis nepetifolia (L.) W. T. Aiton palloleijonankorva sommarlejonöra U. Järvenpää: Ristinummi (670652:339595). Tienvarren nur- met. Kaksi kukkimatonta 8.9.2018 Lars Winberg (H-ark).

Lisäys: M Mentha longifolia (L.) Huds. harmaaminttu gråmynta V. Raasepori: Pohja, Fiskars (6673:3308). Kaatopaikka Man- nerheimintien päässä joen rannalla 11.8.1963 Holger Såltin (H, OULU, TUR).

EH. Riihimäki: Siirtola, Lehtola (6741148:3377661). Puutarha- jätteen kippauspaikka. 4 yksilöä 1.8.2018 Timo Hietanen 3218 (H).

Kn. Hyrynsalmi: Kangasjärvi (718:356). Saksalaisten leirialue 5.9.1948 L. Heikkinen (H).

Lisäys: M Monarda fistulosa L. preeriaväriminttu lila temynta U. Helsinki: Länsi-Herttoniemi, Fastholman kannas, tien poh- joispuoli, lumenkaatopaikan lounaisnurkka (667874:339064). Sorainen joutomaa. Viisi versoa, joista 4 kukkivaa 26.8.2008 Arto Kurtto (havainto).

M Physostegia virginiana (L.) Benth. kellopeippi drakmynta ► M Physostegia virginiana (L.) Benth. tähkä- kellopeippi drakmynta Lajin suomenkielisen nimen tarkentaminen on seurausta siitä, että lajin eräälle lajikkeelle tarvittiin suomenkielinen nimi, mutta suvussa on muitakin lajeja, joten tarkennus olisi varmaan ennen pitkää tullut muutenkin tehtäväksi.

 Salvia rosmarinus (L.) Schleid. rosmariini rosmarin ► 2008 .  Salvia rosmarinus (L.) Schleid. (rohto)rosmariini 8 rosmarin Suomenkielisen nimen tarkennus tarvitaan, koska muillekin aiemmin Rosmarinus-sukuun viedyille lajeille ovat tulleet kan-

Lisäys: ▲Preeriaväriminttu, Monarda fistulosa, viihtyi hyvin 3 Salvia ×superba (Silva Tar. & C. K. Schneid.) Stapf hunaja Helsingin Herttoniemessä lumenkaatopaikan kulmassa, salvia honungssalvia = Salvia ×sylvestris × amplexi- kunnes se ankarasti lanattiin. Fastholman kannas. caulis Lam. U. Helsinki: Suomenlinna, Iso-Mustasaari (66721:33883). On the park lawn near seashore. Not cult. in the vicinity. 17.7.2009 Asteraceae asterikasvit Pentti Alanko 141659 (H).  Buphthalmum salicifolium L. häränkukka ljusöga ►  Buphthalmum salicifolium L. sapelihäränkukka ljusöga

Campanulaceae kellokasvit Suomenkielinen nimi on tarkennettu toisenkin suvun lajin tarvit- tua kansallista nimeä. Lisäys: 3 Lobelia siphilitica L. tähkälobelia blå axlobelia Filago L. tuulenlennot ullörter ► Filago L. (sykerö)tuulenlennot ullörter U. Espoo: Jousenpuisto (6675513:3376963). Muokatut ojaluis- kat, siirtomaata? Yksi yksilö. Henna Kettusen löytö 18.8.2017 Suomenkielinen nimi on tarkennettu, koska on olemassa myös Lars Winberg (H-ark). suku harotuulenlennot (Logfia).

46 Lutukka 36. 2020 Lisäys: helix rajaus (circumscription) muuttuu samaksi kuin H. helix Heliopsis Pers. päivänsilmät dagögon subsp. helix, jonka aiempi kansallinen nimi ’euroopanvarjomuratti’ luontevasti typistyy alalajimuotoisuudestaan lajimuotoon M Heliopsis helianthoides (L.) Sweet isopäivänsilmä ’euroopanmuratti’. dagöga V. Raasepori, Karjaa. Jäteasema (6665987:3312321). Maaka- san SE-luiskalla. Yksi yksilö 5.9.2018 Timo Hietanen (H-ark; ▼Ketotuulenlento, Filago arvensis, kuuluu lähes 40-la- valokuvattu). jiseen sykerötuulenlentojen sukuun, jota luonnehti- vat tiheän palleromaiset eli sykerömäiset mykeröstöt. U. Sipoo: Mömossenin jäteasema (6695783:3409655). Jouto- Ranskalainen kreivi ja botanisti Alexandre Henri Gabriel maakentän reunassa. 3 yks. 26.9.2019 Timo Hietanen (H-ark; de Cassini (1781–1832), joka selvästikin oli mieltynyt valokuvattu). anagrammeihin, erotti perinteisestä Filago-suvusta Lisäys: suvut Gifola, Logfia ja Oglifa, joista vain keskimmäinen Pseudopodospermum (Lipsch. & Krasch.) Kuth. mustajuuret eli harotuulenlennot on yleisesti hyväksytty. Hanko, svartrötter Santala.

2 Scorzonera hispanica L. mustajuuri svartrot ► 2 Pseudopodospermum hispanicum (L.) Zaika, Sukhor. & N. Kilian (ruoka)mustajuuri svartrot Scorzonera hispanica L. Perinteisen laajuinen suku Scorzonera L. on havaittu voi- makkaasti polyfyleettiseksi, mikä on johtanut sen jakamiseen seitsemäksi suvuksi (Zaika ym. 2020), niiden joukossa Pseu- dopodospermum, johon erityisesti keittojuureksena tunnettu mustajuuri sijoittuu. ● Scorzoneroides autumnalis var. keretinus (F. Nyl.) Väre pörrösyysmaitiainen gulbrun höstfibbla ► ● Scorzo- neroides autumnalis var. keretina (F. Nyl.) Väre pörrö- syysmaitiainen gulbrun höstfibbla Sukunimi on feminiinisukuinen, jota muunnosepiteetin on seurattava (Turland ym. 2018, Art. 62.4: ”Generic names ending in anthes, oides, or odes are treated as feminine and those ending in ites as masculine, irrespective of the gender assigned to them by the original author”).

Lisäys: M Tagetes erecta L. isosamettikukka stor sammets blomster St. Pori: Hangassuon jätekeskus (6822513:3216917). Kaato- paikan N-osan maanläjityksen isot maakasat lajitteluhallin NW- puolella. 1 yks. 2019 Timo Hietanen (H-ark; valokuvattu).

Lisäys: 3 Tanacetum macrophyllum (Waldst. & Kit.) Sch. Bip. © Henry Väre, 3.7.2011 jättipietaryrtti röllikekrage V. Turku: Ruissalo (6712286:3234370). Kasvitieteellisen puutarhan ulkopuolella ulkoilutien varressa. 4 yksilöä 12.7. 2018 Timo Hietanen (H-ark; valokuvattu).

Araliaceae araliakasvit

3 Hedera helix L. varjomuratti murgröna ► 3 Hedera helix L. euroopanmuratti murgröna Aellen, P. 1929: Chenopodium strictum Roth (1821), ein älterer Name für Che- Kurtto ym. (2019) antavat lajin suomalaiseksi nimeksi varjo- nopodium striatum (Kraš.) Murr (1896). Magyar Botanikai Lapok 27: 105–107. muratti juontuen melko äskettäiseltä ajalta, jolloin laji rajattiin Aghababian, M. 2011: Papaveroideae. Euro+Med Plantbase – the information laajasti sisältämään monta alalajia, joukossa subsp. helix eli resource for Euro-Mediterranean plant diversity. ww2.bgbm.org/EuroPlusMed/ Alexander, P. J., Windham, M. D., Beck, J. B., Al-Shehbaz, I. A., Allphin, L. ’euroopanvarjomuratti’. Nyttemmin on käynyt ilmeiseksi, että & Bailey, C. D. 2013: Molecular Phylogenetics and Taxonomy of the Genus fylogeneettisesti on oikeutetumpaa pitää aiempia alalajeja Boechera and Related Genera (Brassicaceae: Boechereae). Systematic Bota- lajeina (mm. Valcárel ym. 2017). Tämän myötä nimen Hedera ny 38: 192–209.

Lutukka 36. 2020 47 Al-Shehbaz, I. A., German, D. A., Mummen- land. Suomen putkilokasvien luettelo. Norrlinia 34: sökningar i Lappland anordnade af Luossavaara hoff, K. & Moazzeni, H. 2014: Systematics, tribal 1–206. Aktiebolag. Berlingska boktryckeriet, Lund. placements, and synopses of the Malcolmia s.l. Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M., Uotila, P., Španiel, S., Kempa, M., Salmerón-Sánchez, E., segregates (Brassicaceae). Harvard Papers in Bot- Hämet-Ahti, L., Leikkonen, M., Pihlajaniemi, L., Fuertes-Aguilar, J., Mota, J. F., Al-Shehbaz, any 19: 53–71. Räsänen, J., Sennikov, A., Toivonen, H. & Väre, A., German, D. A., Olšavská, K., Šingliarová, Banfi, E., Galasso, G., Foggi, B., Kopecký, D. & H. 2020: Putkilokasvit – Tracheophyta. Julkaisus- B., Zozomová-Lihová, J. & Marhold, K. 2015: Ardenghi, M. G. 2017: From Schedonorus and Mi- sa: Suomen Lajitietokeskus 2020: Lajiluettelo 2019. AlyBase: database of names, chromosome num- cropyropsis to Lolium (Poaceae: Loliinae): New Suomen Lajitietokeskus, Luonnontieteellinen kes- bers, and ploidy levels of Alysseae (Brassicaceae), combinations and typifications. Taxon 66: 708– kusmuseo, Helsingin yliopisto. Helsinki. with a new generic concept of the tribe. Plant Sys- 717. Lack, H. W. 2019: The discovery and naming of Pa- tematics and Evolution 301: 2463–2491. Belyaeva, I. & Sennikov, A. 2008: Typification of paver orientale s.l. (Papaveraceae) with notes on Stetter, M. G. & Schmid, K. J. 2017: Analysis of Pallas’ names in Salix. Kew Bulletin 63: 277–287. its nomenclature and early cultivation. Candollea phylogenetic relationships and genome size evolu- Brukhin, V., Osadtchiy, J. V., Florez-Rueda 74: 47–64. tion of the Amaranthus genus using GBS indicates A. M., Smetanin, D., Bakin, E., Nobre, M.S. & Lampinen, R. & Lahti, T. 2019: Kasviatlas 2018. the ancestors of an ancient crop. Molecular Phylo- Grossniklaus, U. 2019: The Boechera Genus as a Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmu- genetics and Evolution 109: 80–92. Resource for Apomixis Research. Frontiers in Plant seo. Helsinki. luomus.fi/kasviatlas. Suominen, J. 1979: The grain immigrant flora of Science 10: 392. Mandákova, T., Marhold, K. & Lysak, M. A. 2014: Finland. Acta Botanica Fennica 111: 1–108. Clemants, S. E. & Mosyakin, S. L. 2003: Chenopo- The widespread crucifer species Cardamine flexuo- Turland, N. J., Wiersema, J. H., Barrie, F. R., dium Linnaeus. Teoksessa: Flora of North America sa is an allotetraploid with a conserved subgenomic Greuter, W., Hawksworth, D. L., Herendeen, P. Editorial Committee (toim.), Flora of North America structure. New Phytologist 201: 982–992. S., Knapp, S., Kusber, W.-H., Li, D.-Z., Marhold, North of Mexico, vol. 4, 275–299. Oxford Universi- Mandáková, T., Zozomová-Lihová, J., Kudoh, H., K., May, T. W., McNeill, J., Monro, A. M., Prado, ty Press, New York. Zhao, Y., Lysak, M. A. & Marhold, K. 2019: The J., Price, M. J. & Smith, G. F. (eds.) 2018: Interna- De Candolle, A. P. 1821: Regni Vegetabilis Syste- story of promiscuous crucifers: origin and genome tional Code of Nomenclature for algae, fungi, and ma Naturale II. 745 s. Treuttel & Würtz. Pariisi. evolution of an invasive species, Cardamine occul- plants (Shenzhen Code) adopted by the Nineteenth Fan, D.-M., Chen, J.-H., Meng, Y., Wen, J., Huang, ta (Brassicaceae), and its relatives. Annals of Bot- International Botanical Congress Shenzhen, China, J.-L. & Yang, Y.-P. 2013: Molecular phylogeny of any 124: 209–220. July 2017. 254 s. Regnum Vegetabile 159. Glashüt- Koenigia L. (Polygonaceae: Persicarieae): implica- Marhold, K. 2011: Brassicaceae. Euro+Med Plant- ten: Koeltz Botanical Books. tions for classification, character evolution and bio- base – the information resource for Euro-Mediterra- Uotila, P. 2001: Chenopodium. Jonsell, B. (toim.), geography. Molecular Phylogenetics and Evolution nean plant diversity. ww2.bgbm.org/EuroPlusMed/ Flora Nordica, vol. 2, 4–31. Bergius Foundation, Royal Swedish Academy of Sciences. Stockholm. 69: 1093–1100. Marhold, K., Šlenker, M., Kudoh, H. & Zozomová- Lihová, J. 2016: Cardamine occulta, the correct Uotila, P. 2017: Polygonaceae. Euro+Med Plant- Fourreau, M. J. 1868: Catalogue des Plantes qui species name for invasive Asian plants previously base – the information resource for Euro-Mediterra- croissent spontanément le long du Rhône. Annales classified as C. flexuosa, and its occurrence in Eu- nean plant diversity. ww2.bgbm.org/EuroPlusMed/ de la Société Linnéenne de Lyon. Ser. 2, 16: 301– rope. PhytoKeys 62: 57–72. , . & , . : Salix L. – pajut, vi- 404. Uronen T Saarinen J 2020 Mosyakin, S. L. 2017: Notes on taxonomy and no- desläktet. Teoksessa: Väre, H., Saarinen, J., Kurt- Fuentes-Bazán, S., Uotila, P. & Borsch, T. 2012: menclature of Chenopodium acerifolium and C. be- to, A. & Hämet-Ahti, L. (toim.), Suomen puu- ja pen- A novel phylogeny-based generic classification for taceum (C. strictum auct.) (Chenopodiaceae). Phy- saskasvio. 3., uudistettu painos. Dendrologian Seu- Chenopodium sensu lato, and a tribal rearrange- totaxa 324: 139–154. ra, Helsinki. Painossa. ment of Chenopodioideae (Chenopodiaceae). Will- Mäkinen, Y. & Laine, U. 1961: Turun tulokaskasvis- Valcárel, V., Guzmán, B., Medina, N. G., Var- denowia 42: 5–24. to I. Turun ylioppilas 8: 193–259. gas, P. & Wen, J. 2017: Phylogenetic and paleo- Haraldson, K. 1978: Anatomy and taxonomy in Po- Piirainen, M. 2019: Suomen karhunköynnöksistä. botanical evidence for late Miocene diversification lygonaceae subfam. Polygonoideae Meisn. emend. Lutukka 35: 73–76. of the Tertiary subtropical lineage of ivies (Hedera Jaretzky. Symbolae Botanicae Upsalienses 22: Rešetnik. I., Satovic, Z., Schneeweiss, G. M. L., Araliaceae). BMC Evolutionary Biology (2017) 1–95. & Liber, Z. 2013: Phylogenetic relationships in 17: 146. Harlan, J. R. & de Wet, J. M. J. 1971: Toward a ra- Brassicaceae tribe Alysseae inferred from nucle- Zaika, M. A., Kilian, N., Jones, K., Krinitsina, A. tional classification of cultivated plants. Taxon 20: ar ribosomal and chloroplast DNA sequence data. A., Nilova, M. V., Speranskaya, A. S. & Sukhoru- 509–517. Molecular Phylogenetics and Evolution 69: 771– kov, A. P. 2020: Scorzonera sensu lato (Asterace- Hartman, C. 1832: Handbok i Skandinaviens flo- 786. ae, Cichorieae) – taxonomic reassessment in the ra: innefattande Sveriges och Norges vexter, till och Romaschenko, K., Peterson, P. M., Soreng, R. light of new molecular phylogenetic and carpolog- med Mossorna. Med en öfversigt af vextläran och J., Garcia-Jacas, N., Futorna, O. & Susanna, ical analyses. PhytoKeys 137: 1–85. botanikens studium i allmänhet. Andra upplagan, A. 2012: Systematics and evolution of the needle omarbetad och förökad. 408 s. Zacharia Hægg- grasses (Poaceae: Pooideae: Stipeae) based on ström. Stockholm. analysis of multiple chloroplast loci, ITS, and lem- Checklist of the vascular plants of Jordon-Thaden, I., Hase, I., Al-Shehbaz, I. & ma micromorphology. Taxon 61: 18–44. Finland. Annotated additions and Koch, M. A. 2010: Molecular phylogeny and sys- Saarinen, J. 2020: Philadelphus L. – jasmikkeet, changes 1. tematics of the genus Draba (Brassicaceae) and schersminsläktet. Teoksessa: Väre, H., Saarinen, This is the first list of additions and changes identification of its most closely related genera.Mo - J., Kurtto, A. & Hämet-Ahti, L. (toim.), Suomen puu- to the Checklist of Finnish Vascular Plants lecular Phylogenetics and Evolution 55: 524–540. ja pensaskasvio. 3., uudistettu painos. Dendrologi- published on the internet in 2019 (luomus.fi/ Kadereit, J. W., Albach, D. C., Ehrendorfer, F., an Seura, Helsinki. Painossa. sites/default/files/files/checklist_plants_finland.pdf). Galbany-Casals, M., Garcia-Jacas, N., Gehrke, Schuster, T. M., Reveal, J. L., Bayly, M. & Kron, Additions are the results of recent floris B., Kadereit, G., Kilian, N., Klein, J. T., Koch, M. K. A. 2015: An updated molecular phylogeny of A., Kropf, M., Oberprieler, C., Pirie, M. D., Ritz, C. Polygonoideae (Polygonaceae): Relationships of tic activity and their documention appears M., Röser, M., Spalik, K., Susanna, A., Weigend, Oxygonum, Pteroxygonum, and Rumex, and a new in the Finnish National Database of Plants. M., Welk, E., Wesche, K., Zhang, L.-B. & Dillen- circumscription of Koenigia. Taxon 64: 1188–1208. Background information is given for the berger, M. S. 2016: Which changes are needed to Serrano, M., Carbajal, R., Pereira Coutinho, A. & changes, which are mainly based on the re render all genera of the German flora monophylet- Ortiz, S. 2016: Two new genera in the Omphalodes sults of recent taxonomic and phylogenet ic? Willdenowia 46: 39–91. group (Cynoglosseae, Boraginaceae). Nova Acta ic studies. The symbols and the style of the Koch, M. A., German, D. A., Kiefer, M. & Franz- Científica Compostelana (Bioloxía) 234: 1–14. name rows are as in the Checklist. ke, A. 2018: Database taxonomics as key to mod- Sharples, M. T. & Tripp, E. A. 2019: Phylogenet- ern plant biology. Trends in Plant Science 23: 4–6. ic Relationships Within and Delimitation of the Cos- Kurtto, A. & Lahti, T. 1987: Suomen putkilokasvi- mopolitan Flowering Plant Genus Stellaria L. (Cary- Arto Kurtto, Raino Lampinen, Mikko Piirainen, en luettelo. Helsingin yliopiston kasvimuseon mo- ophyllaceae): Core Stars and Fallen Stars. System- nisteita 11: 1–163. atic Botany 44: 857–876. Pertti Uotila, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uoti- Simmons, H. G. 1910: Floran och vegetationen i kasvitieteen yksikkö, PL 7, 00014 Helsingin la, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Fin- Kiruna. 400 s. Vetenskapliga och praktiska under- yliopisto. [email protected]

48 Lutukka 36. 2020