Kielivammaisista Kielivähemmistöksi
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
KIELIVAMMAISISTA KIELIVÄHEMMISTÖKSI RUOTSIN TELEVISION SUOMENKIELISEN OHJELMATOIMINNAN HISTORIA 1968–2010 Paula Tapiola Journalistiikan pro gradu -tutkielma Kevät 2011 Viestintätieteiden laitos Jyväskylän yliopisto SISÄLLYS 1 JOHDANTO 2 SUOMENKIELISTÄ TELEVISIO-OHJELMAA YLEISRADION ANSIOSTA 2.1 Suomalaisten siirtolaisuus Ruotsiin 2.2 Siirtolaispolitiikan hidas synty 2.3 Vuosien 1960 ja 1969 radioselvitykset 2.4 Suomenkielisen median synty 2.5 Yleisradio tuottaa SR:lle suomenkielistä televisio-ohjelmaa 2.5.1 Ensimmäiset uutisohjelmat 2.5.2 Katsojatutkimukset ja kasvava kritiikki 2.5.3 Vaatimus omatuotannosta 2.5.4 Ajankohtaisohjelma Tapahtumia perustetaan 2.5.5 ”Meitä on niin paljon” 2.5.6 Sorsan terveiset 2.5.7 Lastenohjelmat ja niiden katselu 2.6 Kielivammaisille kielikursseja 3 SR ALOITTAA TELEVISION SUOMENKIELISEN OMATUOTANNON YHTEISKUNNAN PAINOSTUKSESTA 3.1 Suomalaiset alkavat asettua Ruotsiin ja vaatia oikeuksiaan 3.2 Siirtolaisselvityksen linjaukset 1974 3.3 Suomenkielinen media laajenee 3.4 SR palkkaa ensimmäiset suomenkieliset toimittajat 3.4.1 Aktuellt Siirtolaisille 3.4.2 Lastenohjelma Juttu käynnistyy 3.5 Television omatuotannon etsikkoaika 3.5.1 Aktuellt Viikkokatsaus 3.5.2 Meidän kesken 3.5.3 Tapahtumia lakkautetaan 3.5.4 Katsojat ovat muuttuneet 3.6 Suomenkielinen omatuotanto on pakkotuotantoa 4 SUOMENKIELINEN TOIMITUS PERUSTETAAN 4.1 Ruotsin suomalaiset huolestuvat kielikysymyksestä 4.2 Radioselvitys 1978–1985 4.3 Kaksi sisäistä selvitystä ja sitoutuminen 4.3.1 Siirtolaisohjelmat ennen, nykyään ja tulevaisuudessa 4.3.2 Selvitys tv-ohjelmista kielivähemmistöille 4.4 Hitaan kasvun aika 4.4.1 Ykköskanava ruotsinsuomalaisittain 4.4.2 Viikkokatsauksen kehitys 4.4.3 Haave päivittäisistä uutisista herää 4.4.4 Myöhäisillan lähetysajan valtaus ja kesäuusinnat 4.4.5 Gunnar Strängin ”kaappaus” 4.4.6 Ensimmäinen miljoonayleisö 4.4.7 Päivittäisuutiset myötä- ja vastatuulessa 4.4.8 Muita ohjelmia: Sekina ja joulurauha 4.5 Vähemmistökielitoiminta SR-konsernissa 4.5.1 Suomenkielinen tarjonta 1982/83 4.5.2 Toiminnan perusteet ja selvittäjän suositukset 4.5.3 Selvityksen vaikutukset 4.5.4 Selvitykset siirtolaisuuspolitiikasta ja syrjinnästä 4.5.5 Yleisön vahva mandaatti 4.6 Suomen television näkyvyys Ruotsissa 4.6.1 Nordsat 4.6.2 Tele X 4.6.3 RS: 84 prosenttia haluaa oman suomenkielisen kanavan 4.6.4 Suomen ohjelmia aletaan lähettää Nacka-antennin kautta 4.6.5 Suomi-TV:n katselu 4.7 Toimituksen huomio keskittyy taisteluun päivittäisistä uutisista 5. PÄIVITTÄISUUTISISTA TULEE TOTTA 5.1 ”Olen ruotsinsuomalainen” 5.1.1 Euroopan neuvoston vähemmistösopimukset 5.1.2 Keskustelu suomen kielen asemasta 5.1.3 Hallitus tunnustaa suomen kielen erityisaseman 5.1.4 Ensimmäiset ruotsinsuomalaiset vapaakoulut ja vanhainkodit perustetaan 5.2 Kaapeli- ja satelliittilähetykset ja SR/SVT 5.3 SVT:n suuri kanavauudistus 5.4 Suomenkielinen toimitus itsenäistyy 5.4.1 Uutisista tulee totta 5.4.2 Yhteistyön uudet muodot 5.4.3 Uutisten ensimmäinen lähetys 5.4.4 Lähetysajan lisäämisen eri malleja 5.4.5 Juttu osaksi toimitusta 5.5. TV4:n käynnistäminen mullistaa myös SVT:n ohjelmatarjonnan 5.6 SVT:n suomenkielisen päällikkövaihdokset ja ohjelmaremontit 5.6.1 Ykköskanavasta Sisu-TV:hen 5.6.2 Uutiset pidentyy tammikuussa 1994 5.6.3 Kritiikki Laromaa kohtaan yltyy 5.6.4. SVT:n organisaatiomuutos ja suomenkielisen toimituksen tuotannon kokonaisprosessi 5.7 Digitaalitekniikka muuttaa tuotantoedellytykset 5.7.1 Sisu-TV:stä Ekg:hen 5.7.2 SVT24, Mälarkanava ja Uutiset 5.7.3 Ensimmäisten joukossa digitaaliseen lähetys- ja leikkaustekniikkaan 5.7.4 Ruotsalaiset yhteiseen uutisdeskiin 5.7.5 Yleisötutkimus: Suomenkielinen radio ja televisio Ruotsissa 5.7.6 Konfliktit alkavat nostaa päätään 5.7.7 Ruotsinsuomalainen radio ja televisio palveluksessasi 5.7.8 Lastenohjelmien uudistus 5.7.9 SVT:n johdon kriisi 5.7.10 Public service -raportit 5.8 Suomenkielisen toimituksen ohjelmat marginalisoidaan 6 UUSI OHJELMA LÄHES VUOSITTAIN 6.1 Ruotsinsuomalaiset tunnustetaan kansallisena vähemmistönä 6.2 Kansallisten vähemmistöjen tunnustus heijastuu SVT:n toimilupasopimukseen 6.3 SVT aloittaa neljä uutta digitaalista kanavaa 6.4 Ekg:n lakkauttaminen, SVT:n toimilupa ja tulkinnat 6.4.1 Ekg tarkastuslautakunnassa 6.4.2 Ekg Public service -raporteissa 6.5 Tilaajat haluavat uuden ohjelman joka vuosi 6.5.1 Reportaasit 6.5.2 E4 6.5.3 Petterin harharetket 6.5.4 Emigrantit 6.5.5 Vieras menneisyydestä 6.5.6 Vieras menneisyydestä 1809 6.5.7 Suomi-ilmiö 6.5.8 Onko määrä vai laatu vähemmistölle laatua? 6.6. Karamelli kehittää omatuotantoaan 6.6.1 Siirtyminen Lastenkanavalle (Barnkanalen) 6.6.2 Nuoriso-ohjelma STRUTSi internetiin 6.6.3 Tulevaisuuden haasteet 6.7 Yli puolet kohderyhmästä ei katso enää koskaan 6.8 Suomen kielen hallintoalue laajenee 6.9 Lähetyksiä voi parantaa muutoin kuin lisäämällä lähetystunteja 6.10 SVT:n säästöt, kanavamuutokset ja Uutisten pidennys 13-minuuttiseksi 7 TOIMITUKSEN SELVITYSTILA 7.1 Suomenkielinen toimitus siirretään aluepäällikön alaisuuteen 7.2 Suomenkielisen toimituksen organisaatio ja päällikkörakenne selvityksessä 7.3 Vähemmistöselvitys 8 KEHITYKSEN KAARIA 9 KIRJALLISUUTTA LIITTEET 1 JOHDANTO Joulukuussa 2008 Ruotsin television (Sveriges Television, SVT) suomenkielinen toimitus kokoontui kehittämään tulevaa vähemmistöohjelmatarjontastrategiaa. Aloite tuli yhtiön korkeimmalta johdolta, toimitusjohtaja Eva Hamiltonilta. Käytännössä työtä veti senior advisor Johan Lindén. Aloitteen taustalla oli SVT:n toimiluvan uusiminen vuonna 2010 ja johdon käsitys, että yhtiöltä jatkossa vaadittaisiin enemmän ohjelmia vähemmistökielillä. Johto kutsui vähemmistöstrategian kehittämiseen SVT:n kaikki vähemmistökieliset toimitukset: suomenkieliset, meänkieliset (Tornionlaakson suomalaiset), saamenkieliset ja viittomakieliset toimitukset. Strategian oli määrä valmistua kesäkuussa 2009, mutta toimitusten kiireiden, Johan Lindénin sairastumisen ja vetäjän vaihtumisen myötä strategia on tammikuussa 2011 edelleen kesken. Lindénin jälkeen viittomakielisten uutisten entinen päällikkö Birgitta Laszlo jatkoi työtä ja jätti väliraportteja SVT:n johtoryhmälle keväällä ja kesällä 2010. Kun Laszlo erosi SVT:stä syksyllä 2010, työtä nimitettiin jälleen jatkamaan alkuperäinen vetäjä Johan Lindén. Lindénin ja suomenkielisen toimituksen välisessä ensimmäisessä kokouksessa käytiin läpi toimituksen historiaa. Lindén halusi kuulla, mitä yhteiskunnassa, toimituksessa ja ohjelmien sisällössä oli tapahtunut 1970-luvulta tähän päivään. Tehtävä paljasti toimituksen kollektiivisen muistinmenetyksen. Kukaan paikalla olleista ei pystynyt varmuudella sanomaan, milloin toimitus oli perustettu, ja mitä ohjelmia se taipaleensa alussa lähetti. Otin tehtäväkseni selvittää asiaa ja totesin pian, että toimituksen historiaa ja ohjelmia on tutkittu hyvin vähän. SVT:n suomenkielisestä toiminnasta julkaistut tutkimukset ovat pääasiassa katsojatutkimuksia, ja suurin osa niistä on tehty 1970- luvulla. Norden-yhdistys, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto ja Finnkirja julkaisivat 1980-luvun alussa suppeat vihkoset Ruotsin suomenkielisistä lehdistä, radiosta ja televisiosta, ja 2000-luvun vaihteessa julkaistut ruotsinsuomalaiset historiat sisältävät mediaosuudet, mutta ne ovat television osalta ylimalkaiset ja osin virheelliset. Muuta tutkimusta on vähän. Tämän työn tärkeimmät lähteet ovat näin olleet Ruotsin Radion hallintokunnan (Sveriges Radios förvaltning, SRF) dokumenttiarkistossa, Ruotsinsuomalaisen arkistossa ja toimituksessa säilyneet kirjalliset lähteet. Materiaali on osittain hajanaista, ja joistakin ohjelmista on ollut hyvin vaikea löytää tietoa. Tämä koskee erityisesti varhaisia lastenohjelmia, joita tuotettiin sekä Koulutusradiossa (Utbildningsradion, UR) että omassa toimituksessa. Ohjelmat lienee talletettu Valtion kuva- ja ääniarkistoon (Statens ljud- och bildarkiv), mutta tämän työn puitteissa en ole alkanut katsoa ohjelmia 40 vuoden ajalta. Materiaali on muutenkin laaja, ja ohjelmia olisi vaikea arvioida näin pitkän ajan jälkeen. Olen myös haastatellut toimituksen entiset toimituspäälliköt, uutispäälliköitä, tuottajia ja joitakin toimittajia. Haastatteluita on tehty ”tarpeen mukaan”, toisin sanoen olen laajentanut haastateltavien määrää, jos olen tuntenut, että tarvitsen jostakin tietystä aikakaudesta tai tapahtumasta enemmän tietoa ja useampia näkökulmia. Olen kuitenkin todennut, että ihmisten muisti on lyhyt, ja kirjalliset lähteet suullisia luotettavampia. Siksi olen hyödyntänyt työssäni myös sanomalehtiä. 1970-luvun lopulta 1980-luvun loppuun toimituksessa on arkistoitu omaa toimintaa koskevia artikkeleita kansioihin, joita pidän varsin kattavina. Lisäksi olen käynyt läpi sanomalehti Ruotsin Suomalaisia (RS) ja tarpeen mukaan. Valintani osui RS:ään, koska se on ainoa Ruotsissa ilmestyvä suomenkielinen sanomalehti, joka on ilmestynyt koko tutkimusajanjaksoni (1968–2010) aikana. Hypoteesinani on, että virallisen Ruotsin suhtautuminen suomenkielisiin asukkaisiinsa heijastuu television suomenkieliseen ohjelmapolitiikkaan. Toisen maailmansodan jälkeen Ruotsiin muuttaneet suomalaiset siirtolaiset nähtiin Ruotsissa väliaikaisena työvoimareservinä. Ruotsalaiset olettivat, että suurin osa heistä palaisi Suomeen. Jäljelle jäävät opettelisivat ruotsin kielen ja sulautuisivat yhteiskuntaan. Ruotsin Radion (Sveriges Radio, SR) tarjonta siirtolaisille koostui pääasiassa kielikursseista. Vuonna 1965 SR alkoi lähettää suomenkielisiä uutislähetyksiä. Televisio seurasi perässä, ja ensimmäiset suomalaisille siirtolaisille suunnatut ohjelmat lähetettiin vuonna 1968. Virallisesti Ruotsi muotoili siirtolaispolitiikkansa