Hybrid SACD/CD notkeatonline MULTICHANNEL 5.0

Jouni Kaipainen (b. 1956) notkea keaton (Th e Ghost of Buster) Op. 86a (2008-2009) 20:10 1 The Ghost of Buster (2008) 11:39 2 Aubade beninoise (Beniniläinen aamulaulu)* (2009) 8:29

* esitettävissä myös itsenäisenä teoksena Jouni Kaipainen can be performed as an indenpendent work Paavo Korpijaakko Paavo Korpijaakko (b. 1977) Usko Meriläinen 3 Amuse-bouche (2008) 15:58

Usko Meriläinen (1930-2004) 4 Aikaviiva (Timeline) (1989) 19:18 Konsertto nro 2 orkesterille (Concerto No. 2 for Orchestra) Publishers: Edition Wilhelm Hansen [1–2], Fennica Gehrman [4] Total 55:36 ABCD 342 notkeatonline Tampere Philharmonic Orchestra - Tampere Filharmonia Tampere Philharmonic Orchestra - Hannu Lintu Hannu Lintu conductor - kapellimestari course the Peltsi guys did this, too, in a more ingen- e Jouni Kaipainen ious way that diff ered from the New Age standard. notkea keaton (Th e Ghost of Buster) I therefore decided to snatch certain attributes from this landscape as sustenance for my piece. I added My friend the actor Markku ‘Peltsi’ Peltola, a founder to the line-up an instrument I don’t usually use, an member and pillar of the lively Telakka culture house electric bass guitar, and because it’s specifi cally there in Tampere, died after a long and gruelling illness to represent Markku Peltola, there is no point expect- on New Year’s Eve 2007. I wrote notkea keaton (The ing it to do anything “particularly rock”. After all, I Ghost of Buster) partly in memory of him. A man myself am not, Heaven forbid, anything in the nature abounding in ideas, outwardly calm but in possession of a rocker! of a keen, mercurial intellect, Peltsi knew towards the Even more to the point was borrowing the end that he did not have much time left, but he spirit and name of Buster Keaton. In some enigmatic referred to death only as a “transfer to the sources way, the playing of Peltsi’s ensemble was borne along of humankind”. And I doubt that anyone who knew by the inventive and virtuosic mental and physical him can, even now, believe that he is lost forever; turbulence of that great comedian of the silent-movie as one mutual friend put it, “Peltsi is just peltsying era. Keaton was best known for executing the most somewhere else now”, at least with as much original- incredible tricks and twists in the plot, stone-faced ity and to-do as when he was still with us. I’m certain and without twitching a single muscle. Th e result he would never have wanted us to hold a gloomy was a wild emotional tension; could anyone else ever memorial service. Th e Telakka folk were a hundred have expressed such almost supernatural sensitivity by per cent aware of this and the event they did hold such deliberately limited mimetic means? His acro- in his memory was accordingly beautiful and fun. I batic feats were also unsurpassed, and he never needed am equally certain that any work composed in his stunt men for even the most daring ones. It was memory would have to be far removed from the usual this apparent discrepancy between his serious expres- weeping, wailing and rhetoric. sion and fantastic movements that gave me the basic Peltsi was not just an actor; he was much dramaturgical idea for my composition. Which is why more. One of his occupations in the last years of his I defi ned it as “serious sketches and scherzos for life, and one that took up more and more of his orchestra”. It is important to note that these elements time, was making music. He founded an ensemble dominate the music separately for only part of the and with it toured Europe with, I believe, consider- time. Towards the end, especially, they are not even able success. Th e name of the band was Th e Buster meant to be distinguishable. Th e music is carried Keaton Film Orchestra, and it played music that along by the laconic meditative impulses on the elec- diff ered radically from the run-of-the-mill club stuff . tric bass, but Keaton style, always with diff erent It was both unexpected and focused, often with rela - results. I’m not surprised if some consider the out- tively soft dynamics, as if lost in thought. And of come a “mishmash”. I can assure them it’s meant to otkeatonlin 3 n be. Th e Finnish title notkea keaton is, besides being my Aubade as part of its programme. I’m told the Paavo Korpijaakko wail. And not, of course, in the way they were before, an understatement of Keaton’s gymnastic contortions beach was packed with listeners and the atmosphere but in a somewhat diff erent way, adding parts from (‘notkea’ in Finnish means ‘supple’), also a play on was inquisitive and warm. Geographically speaking, Amuse-bouche completely diff erent toys and whatnots and above all words in which the mirror images of the fi rst and the threads of the composition are in any case tied little oddments thrown together, shreds of a soft toy last syllables frame the two identical middles ones. together at the end. Th e djembes give way to the I have often thought, more in private than in public, stuck on the chassis of an electric car, all topped Many of the motifs, melodies and other details of the frame drum better known in Finland and often called that something we might call “the composer persona” with decorative twirls of Plastacine. Th e ever wise composition observe this abstract model. Since the a “shaman’s drum”. At times keeping closely to the seems to exist. I say this despite the fact that the and practical Witold Lutosławski was referring to play on words works only in Finnish, I decided to add written notes and at others improvising, the drum colleagues with whom I am acquainted are, by all something like this when he said: Composers often The Ghost of Buster for international arenas – with its supplements the enchanting world of percussions that measures, a truly motley crowd. But they all have do not hear the music that is being played; it only obvious ghostbuster associations. dominates notkea keaton. If anything, then Peltsi was, something in common: something that has enabled serves as an impulse for something quite diff erent – And that’s not all. When my wife and I vis- of course, a shaman! As one of our last joint ventures them to work within this peculiar profession. Now for the creation of music that only lives in their imagi- ited Benin in West Africa in November 2000, and the he asked me to make a song arrangement in many I am not talking about natural talent or other neces- nation. It is a sort of schizophrenia – we are listening to Finnish-Benin Villa Karo culture house that had just parts of the African lullaby Abi yo yo (the one my sary attributes; what I mean is a stratum lodged deep something and at the same time creating something else. been opened, I decided that one day this tremendous, friend Toru Takemitsu used in his choral work Wind within the recesses of the personality that not only Th e experience is one only too familiar to members positive culture shock would be translated into music. Horse). Peltsi never got to hear this, but it is here now, makes composing as a profession possible but that of this profession, which is why Lutosławski had I had plans for an impressionistic, dusky, hazy scene ending this memorial piece on a suffi ciently beautiful simply orders a person to act in a way that is so obvi- no compunction about using the common noun yet an astoundingly bright sunrise on the shores of and positive note. ously at odds with common sense. How, then, could ‘composers’ and did not, to be on the safe side, speak the Atlantic, the nearest opposite shore being in Ant- So much for background; the music is what this “composer persona” be manifest in concrete terms? only of himself. arctica. Integral elements of that musical vision were counts. Th e composer must undoubtedly entertain at Th ere are undoubtedly lots of other constitu- West African drums, djembes, and rising out of the least a certain curiosity about the deep structures of ents of the “composer persona”, which I cannot go mist a hymn performed in unison by a great band of music. If the average listener to music is like a child into now. For the important thing is not to dwell on instruments. Th is in fact became a completely diff er- playing normally with his toys, and professional musi- the preconditions for my own profession’s image – it’s ent piece called Aubade beninoise that is incorporated cians are those who develop a burning passion for beginning to make me feel a bit embarrassed – but to as such in the latter half of notkea keaton. My aim in some toy and cannot put it down, then a person put forward an additional claim that is one step more using African instruments and in trying to capture the encumbered with a composer persona is one who has “serious”. For I have the feeling that it is possible to mood was not to provide a little tourist exoticism; it to take the toy to bits in order to see how it works – spot the “composer persona” at fi rst sight, as it were, sprang from the genuine charm of a unique phenom- and to discover that after this “deconstruction” it without virtually any profound deliberation. It is often enon that was a focal part of my life at that time. no longer works, of course. To the outsider, this may said that like recognises like: a Finn far from home So what do Benin and Markku Peltola have seem destructive, but it does in fact represent the will immediately spy another Finn. Persons with an in common? To me, there is something very similar in greatest love for a phenomenon that goes by the name alternative sexual orientation often, it would seem, their inherent originality. And of all my friends Peltsi of music. A passion for taking things to bits is not, recognise others like them, and the same applies to was, furthermore, most interested in the chance of however, enough; if it were, mere analysis would suf- certain religious sects. So why should a relatively visiting Villa Karo himself. And this he did, on wings fi ce. Th e composer must also have a compulsive need experienced composer not have a hunch that the of song: the Finnish Radio Symphony Orchestra vis- to put the bits together again – at this point the child young student sitting opposite him at the fi rst compo- ited Villa Karo in November and to my delight chose in my simile usually lets out a blood-curdling sition lecture has or has not a “composer persona”? 4 5 When I began teaching composition at the a piece with the enigmatic title Which one is it?, con- Usko Meriläinen poser who listened out for the borders of silence. Tampere University of Applied Sciences in autumn centrating primarily on the development of a linear Achievements such as the Fourth Piano Sonata (1974), 2000, the fi rst student to seat himself in front of me texture. Th e next was Amuse-bouche (2008), this time Aikaviiva (Timeline) Suvisoitto (Summer Sounds, 1979), the fl ute concerto was a young man by the name of Paavo Korpijaakko. as a commission from the Finnish Radio Symphony Visions and Whispers (1985) and the Third String I swear that during that very fi rst lecture I became Orchestra. ‘Amuse-bouche’ is a French culinary term Usko Meriläinen spent nearly all his life in Tampere, Quartet (1992) – to mention but a few – rank among convinced that he was in possession of the type of meaning a toothsome little savoury concocted by the which to a certain extent made him an outsider in Finland’s fi nest musical treasures. persona I so earnestly sought. True, this potential chef to make the mouth water before the fi rst course Finland’s Helsinki-oriented musical life. He was in Meriläinen composed Timeline in 1989, would only really begin to be evident with time of the meal is served. Korpijaakko is very modest in fact highly detached from life in his home town, too. when new works were being sought for the opening and eff ort, but over the years I have had no reason his choice of title, for in his hands the Amuse-bouche Th at he always spoke standard Finnish with no trace of the Tampere Hall, and dedicated it to the Tampere to modify my fi rst impression. Korpijaakko quickly is a nourishing meal rather than a little hors d’oeuvre. of the strong Tampere accent also indicates that he Philharmonic. Th e subtitle Concerto No. 2 for Orches- became an imaginative, clever composer with a Th e music still has a linear undercurrent, but this is was a man with a strong inner sense of self. More tra links it with the orchestral concerto he had written responsible attitude to his work. As a teacher I am hidden beneath surface decoration of Renaissance regrettable is the fact that his relationship with the in 1955. Lots of things happened between the mid- proud of this, but I take none of the honour for this, profusion; the aural image is quite diff erent from that Tampere Philharmonic was never more than distant: 1950s and the end of the 1980s, both in the world except for giving him a little nudge in the right direc- of the previous work for orchestra. music by him was indeed performed at its concerts, and in music, and of course in Meriläinen’s art. Th e tion. Th e rest has naturally been up to him. Th e dramaturgical span of Amuse-bouche can but not nearly as much as he deserved. His idiom was Concerto No. 1 for Orchestra represents the ideas of a Like most composers, he began with chamber undoubtedly be traced in many ways. Here is one ahead of the times, and both audiences and players young man who had probably just heard of 12-note music – a genre in which he has since produced possible view: A slightly impatient introduction in sometimes looked askance at his unconventional technique but had not yet had time to study or experi- some of his best works: the First (2002) and Second expectant mood leads to a scherzo dominated by solutions. In the 2000s the Tampere Philharmonic ment with it. Timeline is the work of a mature com- String Quartet (2007) and the Piano Quintet (2004) more clear-cut fi gures. Despite its rhythmic energy, became one of the leading Finnish orchestras, distin- poser who has succeeded in putting behind him his indicate a fi rm command of chamber music texture, it marks time rather than actually moving forwards guishing itself in contemporary music, too, but this dodecaphonic period, his post-serial refl ections and but above all a cheerful stream of invention and a before arriving at a somewhat hesitant stage. Th en was too late for Meriläinen. the birth pangs of his own personal idiom. Th e two striving towards an almost over-extravagant richness follow a new attempt and a new pool of still waters Stylistically, Meriläinen made a long and concertos may at fi rst glance seem to have nothing in of detail. Th e accordion was Korpijaakko’s original that this time has more pronounced features of a eventful journey, or rather several. He began as a common, but they do both have a certain musicianly instrument, so naturally he has written some of his traditional “slow section”. One is tempted to speak Neoclassicist in the spirit of Stravinsky’s Les Six, stud- quality to them, a tendency to operate with delicate main works for it, such as the quintet Metamorphoses of a drowsy spleen spirit like that of the fawn sleepily ied dodecaphony with Vladimir Vogel, experienced a gestures and a micro-detection of nuances that iden- (2006) and the sonata Ultra (2007), both sportily lazing away the afternoon, but there are also a few short but intensive 12-note period, disassociated him- tify them as works by one and the same composer. virtuosic but also infi nitely focused. Intense virtuosity urbane and mundane fl ashes. A sudden outburst self from this and from then onwards sailed towards Timeline is scored for a normal large orchestra combined with an X-ray ear are also major elements shatters the idyll and soon the music drifts towards more open waters. In the closing years of his life in which percussion instruments do, admittedly, of the guitar concerto Nebula (2008) and the Cello a ghostly state made all the more eerie by loud drum he increasingly emphasised the intuitive nature of his occupy a larger-than-usual role. Th ere are two par- Concerto (2011). One unusual departure was the beats. Th e energy level rises, but there is still a nervous work, his freedom from predetermined techniques, ticularly striking features about the instrumentation. Instrumental Requiem for the Hetta Music Festival spell of turmoil to get through before the texture but really and truly his subconscious self had been Th e fi rst is the orchestration which, despite the shim- in 2007. gradually solidifi es and arrives at a splendid (but not guiding him towards fantastic ideals long before this. mering colours in keeping with the times, is to a great Korpijaakko fi rst composed for a large altogether unambiguous) climax. Th en comes a short From the 1970s onwards he had become an increas- extent in line with the general orchestral-concerto orchestra on receiving a commission from the Tam- and elegant rounding off . ingly responsive visionary, both a boat-rocker and a practice of treating instrumental groups and sections pere Philharmonic Orchestra in 2004. Th e result was polisher of magnifi cent details, and above all a com- as uniform blocks. Th e second is the role of the 6 7 strings, which are clearly set apart from the rest of the that though the experienced time does not directly Jouni Kaipainen uppoutuminen mietiskelyyn – ja senkin Peltsin texture. In Meriläinen’s own words, “for the most stop, it does at least slow down enormously. Th e porukka tietysti teki New Age -standardista poikkea- part they represent a static state, stagnation, and oper- organ point is present throughout almost half the notkea keaton (Th e Ghost of Buster) valla tavalla, ovelammin. Päätin siepata tästä maise- ate in the whole as a sort of timbral melting pot”. piece. It ceases only once, and even then for only a masta joitakin attribuutteja oman kappaleeni hengen Another thing that could be highlighted in this com- moment, and during that break there is an F sharp Ystäväni näyttelijä Markku Peltsi Peltola, virkeän pitimiksi. Sijoitin soitinvalikoimaani poikkeukselli- position so delightfully full of detail is the insightful three octaves lower in the bass. Th is organ point, tamperelaisen kulttuuritalo Telakan perustajajäsen ja sesti sähköbassokitaran, ja koska se on paikalla and timbrally rich use of percussion instruments. which has a profound eff ect on the time dimension, is kantava voima, kuoli pitkän, vaikean sairauden jälkeen nimenomaan edustamassa Markku Peltolaa, on turha – Th e percussionists do not spend most of their time assigned almost throughout to the French horn, and uudenvuoden aattona 2007. Yhdeltä osaltaan kappa- odottaa sitä käytettävän mihinkään, mikä olisi ”erityi- beating drums and are in other respects, too, not noisy against it plays multicoloured and mostly novel con- leeni notkea keaton (The Ghost of Buster) on tehty sen rock”. Enhän minä itsekään, Luoja auttakoon, ole beasts; rather, they tread the border of silence or tick stellations of the work’s material. Th e macro-rhythm hänen muistokseen. Olemukseltaan rauhallinen mutta mikään rokkari! away as precision chronometers. of the events is for a long time increasingly drawn out älyllisesti elohopeamaisen vilkas, ideoita tulviva Peltsi Vielä olennaisempaa oli Buster Keatonin I have already touched on the core idea of while the dynamic level falls, until a brief crescendo tiesi loppuvaiheessa, ettei hänellä enää olisi paljoa hengen ja nimen lainaaminen. Arvoituksellisella the work to which the title alludes: examination of leads once again to the only real build-up in the latter aikaa jäljellä, mutta hän ei halunnut puhua kuo- tavalla Peltsin yhtyeen soittoa kannatteli elokuvan the concept of time from diff erent angles. Th is means half of Timeline. It is at this point that the break in lemasta muulla tavalla kuin ”siirtymisenä ihmisen mykän kauden suurenmoisen koomikon kekseliäs many things, perhaps most strongly of all a tendency the long note comes. Th e F sharp then returns and alkulähteille”. Eikä kukaan hänet tuntenut varmasti ja virtuoosinen ajatus- ja liiketurbulenssi. Keatonin to relate (but not to confuse!) delicately shifting psy- the piece soon burns up what remaining energy it has. vieläkään usko hänen mihinkään kadonneen; yhteisen tunnetuin ominaisuus oli uskomattomien temppujen chological time and linear “objective” time. Originally ystävän mukaan ”Peltsi peltseilee nyt jossain muualla”, ja juonenkäänteiden toteuttaminen ilmeenkään väräh- the idea possibly tied in with the work of art Sininen Jouni Kaipainen ainakin yhtä omaperäisenä ja touhukkaana kuin kon- tämättä, aina yhtä kivikasvoisen vakavana. Tästä seu- suora (Blue Line) designed for the Tampere Hall Translation Susan Sinisalo sanaan keskuudessamme ollessaan. Varmaa onkin, rasi villi emotionaalinen jännite; lieneekö kukaan muu by Kimmo Kaivanto and running through and divid- ettei hän olisi halunnut muistokseen vietettävän pystynyt ilmentämään lähes ylimaallista herkkyyttä ing up the entire building; Meriläinen was probably mitään surutilaisuutta, minkä Telakan väki ymmärsi näin tahallisen rajoitetuin miimisin keinoin? Toisaalta familiar with this well before it became reality. Time- sataprosenttisesti ja toteutti kauniina ja hauskana hänen akrobatiansa oli ylivertaista, eikä hän tarvinnut line is certainly no psycho-philosophical “study”; it muistojuhlana. Yhtä selvänä pidän, että myös muis- sijaisnäyttelijöitä edes hurjimpiin kohtiin. Tästä vaka- is a piece of music composed according to aesthetic toksi sävelletyn teoksen on syytä olla kaukana tavan- van ilmeen ja fantastisen liikkeen näennäisristiriidasta criteria and objectives. In other words it parallels two omaisesta kyynelehdinnästä ja juhlapuheretoriikasta. sain sävellykseni pohjimmaisen dramaturgisen idean, completely diff erent ways of expressing and experi- Peltsi oli paljon muutakin kuin näyttelijä. ja tämän vuoksi teoksella on lajimääritys ”vakavia tuo- encing time in a manner that, even if listened to Yksi hänen viime vuosina yhä enemmän tilaa saa- kioita ja scherzoja orkesterille”. On tärkeää huomata, non-analytically, reveals some important pointers to neista aktiviteeteistaan oli toimiminen muusikkona. että nämä elementit hallitsevat musiikkia erikseen its essence. After a slow, ten-bar introduction it sets Hän kiersi perustamansa yhtyeen kanssa Eurooppaa, vain osan ajasta. Varsinkaan kappaleen loppupuolella off at a varying tempo, “almost as if improvising”, ymmärtääkseni huomattavalla menestyksellä. Orkes- niiden ei ole tarkoitus erottua toisistaan. Eteneminen with a mostly lively section in which the quick percus- terin nimi oli Th e Buster Keaton Film Orchestra, jaksottuu sähköbasson lakonisista mietiskelyimpuls- sion pulse “chops up” time, as it were, placing the ja se soitti keskimääräisestä klubitarjonnasta vahvasti seista käsin, mutta keatonmaisesti aina erilaisin tulok - many guises of the shifting basic tempo in diff erent poikkeavaa musiikkia. Sen ominaisuuksiin kuuluivat sin. En hämmästy, jos joku pitää lopputulemaa temporal contexts. Th e end, by contrast, is fi lled with yhtä aikaa yllättävyys ja keskittyneisyys, kuten ”kirjavana” – se on taatusti tarkoituskin. Suomenkieli- a static F sharp acting as a fi xed point, with the eff ect usein myös suhteellisen hiljaiset nyanssit, eräänlainen nen otsikko notkea keaton on, paitsi tietysti understate- 8 9 ment Keatonin voimistelijantaidoista, myös sanaleikki, vieraili Villa Karossa marraskuussa ja riemukseni Paavo Korpijaakko koota palaset yhteen – tämä on se kohta, jossa ver- jossa kahta samanlaista äänneyhdelmää reunustaa valitsi ohjelmaan tämän aamulauluni. Kuulijoita oli taukseni lapselta yleensä pääsee hyytävä itku – eikä toinen pari, jossa jälkimmäinen tavu on niin ikään kuulemma hiekkaranta mustanaan ja tunnelma utelias Amuse-bouche tietenkään samalla tavalla kuin ne olivat, vaan joten- sama kuin ensimmäinen, mutta takaperoisesti. Monet ja lämmin. Maantietellisesti ajatellen sävellyksen kin toisin, lisäten mukaan aivan muiden laitteiden sävellyksen aiheet, melodiat ja muut kohdat noudatta- lopussa langat joka tapauksessa solmitaan yhteen. Olen usein ajatellut, pikemminkin salaa kuin jul- ja kapistusten osasia ja ennen kaikkea itse kyhättyjä vat tästä abstrahoitua mallia. Kun sanaleikki toimii Djembet vaihtuvat Suomessakin tunnettuun kehä- kisesti, että on ilmeisesti olemassa jotain sellaista, pikkujuttuja, ympäten pehmolelun riekaleita sähkö- vain suomeksi, päädyin kansainvälisiä areenoita varten rumpuun, yleisesti myös ”shamaanirummuksi” kutsut- mitä voitaisiin kutsua ”säveltäjän persoonallisuudeksi”. auton alustaan ja koristellen näin saatu uusi esine otsikkoon The Ghost of Buster, joka viitatkoon muun tuun, jolla osittain nuotteja tarkasti seuraten, osittain Näin on siitä huolimatta, että tuntemani kollegojen muovailuvahakikkaroilla. Aina käytännöllinen ja lisäksi haamujen karkottamiseen. improvisoiden täydennetään notkeaa keatonia hallit- joukko on kaikkia akseleita myöten mitattuna todella viisas Witold Lutosławski tarkoitti jotain saman- Eikä tässä vielä kaikki. Kun kävin vaimoni seva lyömäsoitinten kiehtova maailma. Jos jotain niin kirjava. Jokin heitä kaikkia yhdistää; on olemassa joku kaltaista sanoessaan: Usein säveltäjät eivät lainkaan kanssa marraskuussa 2000 Länsi-Afrikan Beninissä, Peltsi oli tietysti shamaani! Yhdeksi viimeisistä yhtei- seikka, joka on mahdollistanut sen, että he toimivat kuule musiikkia, joka juuri soi. Se toimii vain impulssina jossa silloin oli juuri avattu suomalais-beniniläinen sistä kuvioistamme hän tilasi minulta moniäänisen tässä kummallisessa ammatissa. Nyt en puhu peri- jollekin aivan muulle – sellaisen musiikin luomiselle, kulttuuritalo Villa Karo, päätin, että jonain päivänä laulusovituksen afrikkalaisesta kehtolaulusta Abi yo yo tyistä lahjoista enkä muista tarvittavista avuista, vaan joka elää vain heidän mielikuvituksessaan. Tämä on tämä valtava, positiivinen kulttuurishokki saa vielä (samasta jota ystäväni Toru Takemitsu käytti kuorote- jostain syvälle persoonallisuuden sisuksiin majoittu- eräänlaista skitsofreniaa: me kuuntelemme jotain ja purkautua sävellykseksi. Suunnittelin impressionis- oksessaan Wind Horse). Sitä Peltsi ei ikinä ehtinyt neesta kerroksesta, joka ei ainoastaan tee ammatikseen samaan aikaan luomme jotain muuta. Kokemus on tista kuvaa autereen hämärtämästä ja silti häkellyttä- kuulla, mutta nyt se on mukana lopettamassa muisto- säveltämistä mahdolliseksi vaan suorastaan käskee tämän ammatin harjoittajille perin juurin tuttu, minkä vän kirkkaasta auringonnoususta sikäläisellä Atlantin kappaletta riittävän kauniiseen ja elämänmyönteiseen toimimaan näin ilmeisen arkijärjenvastaisella tavalla. vuoksi Lutosławski muitta mutkitta uskaltaa käyttää rannalla, jonka lähin vastaranta löytyy Antarktikselta. ilmapiiriin. Mutta mitä tämä ”säveltäjän persoonallisuus” sitten yleistermiä ’säveltäjät’ eikä puhu varman päälle vain Tuon näyn musiikilliseen kuvaan kuuluvat olennai- Onhan tässä ehkä liikaa asiaa yhden sävellyk- konkreettisesti voisi olla? itsestään. sesti länsiafrikkalaiset rummut, djembet, sekä usvan sen taustoiksi, mutta ei pidä säikähtää: muusta kuin Kysymys on epäilemättä ainakin tietyntyyppi- Näiden piirteiden lisäksi ”säveltäjän persoo- seasta nouseva, suuren soitinjoukon yhdessä yksiääni- musiikista ei kuitenkaan ole kysymys. sestä uteliaisuudesta musiikin syvärakenteita kohtaan. nallisuuteen” kuuluu varmasti paljon muutakin, mitä sesti esittämä hymni. Tästä muotoutui itsestään koko- Jos keskiverto musiikinkuuntelija on kuin leluillaan en kykene tässä tuomaan esille. Olennaista ei olekaan naan toinen kappale, nimeltään Aubade beninoise eli normaalisti leikkivä lapsi ja ammattisoittajat ovat oman ammattikuvan edellytyksissä rypeminen – se ”Beniniläinen aamulaulu”, joka sisältyy sellaisenaan niitä, jotka saavat johonkin leluun polttavan into- alkoi juuri äsken hieman hävettää – vaan astetta notkean keatonin jälkipuoleen. Afrikkalaisten soitti- himon eivätkä kykene lopettamaan sen parissa ”vakavamman” lisäväitteen esittäminen. Minulla on mien käytön ja tunnelman mukailemisen tarkoitus ei touhuamista, silloin säveltäjän persoonallisuudella ras- nimittäin sellainen tunne, että on mahdollista tun- ole turistieksotiikka vaan aito viehättyminen ainutlaa- kautettu henkilö on se, jonka on pakko hajottaa lelu nistaa ”säveltäjän persoonallisuus” niin sanoakseni tuisesta ilmiöstä, joka oli keskeinen osa elämänpiiriäni alkutekijöihinsä nähdäkseen, kuinka se toimii – ja lennosta, ilman juuri minkäänlaisia syvälle porautumi- matkan aikana. huomatakseen, että tämän ”analyysin” jälkeen se ei sia. Puhutaan ”pappenheimilaisten tunnistamisesta”: Mitä tekemistä Beninillä ja Markku Peltolalla tietysti enää toimikaan. Tämä saattaa ulospäin näyttää kaukana kotimaasta oltaessa suomalainen tunnistaa sitten on keskenään? Minulle niiden alkuperäisyy- tuhoisalta, mutta edustaa tosiasiassa suurinta rak- suomalaisen, sanotaan. Seksuaalisten vähemmistöjen dessä on jotain vahvasti samankaltaista. Ja sitä paitsi kautta, jonka kohteena on ilmiö nimeltä musiikki. ihmisillä lienee usein kyky tunnistaa samantapaisesti kaikista ystävistäni Peltsi oli kiinnostunein mahdolli- Intohimo purkamiseen ei kuitenkaan riitä, muuten- suuntautuneet; samaa on väitetty myös joistakin suudesta käydä itsekin Villa Karossa. Ja sinne hän han sitä tyydyttämään riittäisi analyysin harjoittami- uskonlahkoista. Miksei siis säveltäjän ammatissa suh- pääsi todella, musiikin siivin: Radion sinfoniaorkesteri nen. Säveltäjällä täytyy olla myös pakottava tarve teellisen kokeneella ihmisellä voisi olla joku vihi siitä, 10 11 onko häntä vastapäätä ensimmäiselle sävellystunnilleen tilauksen vuonna 2004. Tuloksena oli arvoituksellisen Usko Meriläinen upeiden yksityiskohtien hioja, ja ennen muuta hiljai- asettuvalla nuorella ”säveltäjän persoonallisuutta” vai ei. otsikon Which one is it? saanut kappale, jossa pääasial- suuden reunan kuulostelija. Neljännen pianosonaatin Kun aloitin sävellyksen opettamisen Pirkan- linen huomio keskittyy lineaarisen tekstuurin kehittä- Aikaviiva (1974), Suvisoiton (1979), huilukonserton Visions and maan ammattikorkeakoulussa syksyllä 2000, ensim- miseen. Radion sinfoniaorkesterin tilauksesta syntyi Whispers (1985) ja Kolmannen jousikvarteton (1992) mäiseksi oppilaakseni eteeni istahti nuorimies nimeltä vuonna 2008 seuraava suuren orkesterin teos Amuse- Usko Meriläinen eli lähes koko elämänsä Tampe- kaltaiset saavutukset – vain joitakin mainitakseni – Paavo Korpijaakko. Väitän, että jo ensimmäisen bouche. Nimi on ranskalainen keittiötermi ja tarkoit- reella, mikä teki hänestä tietyssä määrin ulkopuolisen kuuluvat hienoimpaan suomalaiseen musiikkiaarteis- tunnin aikana vakuutuin siitä, että hänellä tuo har- taa ylimääräistä herkullista pikkupalaa, jolla kokki Helsinki-keskeisessä Suomen musiikkielämässä. Hän toon. taasti etsimäni persoonallisuuden laji on. Vei toki nostattelee vedet asiakkaansa kielelle ennen varsinai- oli kyllä sangen riippumaton myös kotikaupunkinsa Aikaviiva syntyi tilanteessa, jossa haettiin aikaa ja vaivaa, ennen kuin tämä potentiaali alkoi sen aterian alkamista. Korpijaakko on otsikossaan kuvioista. Omaehtoisesta voimasta ja profi ilista ker- uusia teoksia juhlistamaan Tampere-talon avaamista toden teolla realisoitua, mutta vuosien varrella minun varsin vaatimaton, sillä hänen käsissään Amuse-bouche tonee se, ettei hän puhunut Tampereen tunnetusti käyttöön. Syntyvuosi oli 1989, ja teos on omistettu ei tarvinnut tarkistaa ensituntumaani. Korpijaakosta on pikemminkin kirjava, ravitseva kattaus kuin pieni vahvaa murretta, vaan pysyttäytyi aina ”yleiskielisenä”. Tampereen kaupunginorkesterille. Alaotsikko Kon- kasvoi vauhdilla mielikuvituksekas, taitava ja työtään alkupala. Musiikissa on yhä havaittavissa lineaarinen Ikävämpi seikka oli se, että Meriläisen ja Tampereen sertto nro 2 orkesterille linkittää teoksen vuonna 1955 kohtaan vastuuntuntoinen säveltäjä. Opettajana olen taustavirta, mutta se on kätketty renessanssisen run- kaupunginorkesterin välinen suhde jäi hieman etäi- valmistuneen orkesterikonserton kanssa. 1950-luvun tästä ylpeä, mutta kunnia ei kuulu minulle kuin vähäi- saan pintadekoroinnin alle; kuulovaikutelma on täysin seksi: Meriläisen musiikkia soitettiin kyllä kon- puolivälin ja 1980-luvun lopun välillä ehti tapahtua sen kätilöinnin osalta. Muu on tietysti ollut Korpijaa- erilainen kuin edellisessä orkesterikappaleessa. serteissa, muttei läheskään niin paljon kuin olisi paljon sekä maailmassa että musiikissa, ja tietysti kon omaa työtä. Teoksen dramaturgisen kaaren voi varmasti ollut asiallista. Sävelkielensä puolesta Meriläinen myös Usko Meriläisen taiteessa. Ensimmäinen Kuten useimmat, hän aloitti kamarimusiikilla, hahmottaa monella eri tavalla. Tässä yksi mahdollinen oli aikaansa edellä, ja yleisön lisäksi myös orkes- orkesterikonsertto edustaa sellaisen nuoren miehen jonka piirissä hän on sittemmin tehnyt eräät parhaista näkemys: Tunnelmaltaan odotteleva, hieman kärsimä- terimuusikot oudoksuivat toisinaan hänen epäto- ajatuksia, joka oli todennäköisesti juuri kuullut luomuksistaan: Ensimmäinen (2002) ja Toinen jousi- tön johdanto vie selkeämpien hahmojen hallitsemaan tunnaisia ratkaisujaan. Kun Tampere Filharmonia 12-säveltekniikasta mutta ei ollut vielä ehtinyt siihen kvartetto (2007) sekä Pianokvintetto (2004) kertovat scherzoon. Rytmisestä energiastaan huolimatta se (aikaisemmin Kaupunginorkesteri) 2000-luvulla nousi perehtyä eikä kokeilla säveltämistä sen avulla. Aikavii- vankasta kamarimusiikillisen tekstuurin hallinnasta, pyörii enemmän paikoillaan kuin varsinaisesti etenee, yhdeksi maan kärkisoittajistoista myös uuden musii- van on säveltänyt kypsä säveltäjä, joka on dodekafo- mutta ennen kaikkea iloisesti pulppuavasta mielikuvi- ja nyt päädytäänkin sävyltään empivään vaiheeseen. kin alueella, tämä tapahtui Meriläiselle liian myöhään. nisen kautensa, jälkisarjalliset pohdintansa ja oman tuksesta ja pyrkimyksestä lähes tuhlailevan runsaaseen Seuraa uusi yritys ja uusi suvantovaihe, jolla on tällä Tyylillisessä mielessä Meriläinen teki pitkän persoonallisen sävelkielen synnytystuskat menestyk- yksityiskohtien kirjoon. Harmonikka oli Korpijaakon kertaa selvemmät perinteisen ”hitaan jakson” piirteet. ja vaiherikkaan matkan, tai oikeastaan useita. Hän sellä läpäissyt. Äkkiseltään saattaisi sanoa, ettei kon- alkuperäinen soitin, joten on luontevaa, että hän on Tekee mieli puhua raukeasta spleen-hengestä ilta- aloitti uusklassikkona Stravinskyn ja Les six’n hen- sertoilla ole mitään yhteistä – mutta jokin tietty kirjoittanut sille keskeisiä teoksiaan, kuten kvinte- päiväänsä laiskottelevan faunin tapaan, mutta myös gessä, hakeutui pian Wladimir Vogelin dodeka- musikanttisuus, herkällä liikkeellä operoiminen sekä ton Metamorphoses (2006) ja sonaatin Ultra (2007), pari urbaania ja mondeenia välähdystä kuuluu asiaan. fonia-oppiin, kävi läpi lyhyen mutta intensiivisen nyanssien oivaltava mikrokuuntelu voidaan kuitenkin molemmat sporttisen taiturillisia mutta myös äärim- Äkillinen purskahdus karkottaa idyllin ja pian ajaudu- 12-säveltekniikkavaiheen, irtautui siitä ja purjehti nähdä seikkoina, jotka tekevät niistä saman säveltäjän mäisen keskittyneitä sävellyksiä. Intensiivinen virtu- taan kummitusmaiseen tilanteeseen, jossa voimakkaat kohti vapaampia vesiä. Viimeisinä vuosinaan hän teoksia. oosisuus yhdistyneenä röntgenkuunteluun ovat myös rummuniskut lisäävät pelottavaa vaikutelmaa. Musii- voimistuvasti korosti työnsä intuitiivista luonnetta, Aikaviiva on kirjoitettu normaalille suurelle kitarakonserton Nebula (2008) ja Sellokonserton (2011) kin energiataso nousee, mutta vielä täytyy mennä her- riippumattomuutta määritellyistä tekniikoista, mutta orkesterille, jossa tosin lyömäsoittimien osuus on keskeiset elementit. Erikoinen aluevaltaus oli Instru- mostuneen myllerrysvaiheen yli ennen kuin tekstuuri tosiasiassa hänen alitajuinen minänsä oli ohjannut hieman tavanomaista isompi. Soitinnuksessa herättää mentaalinen Requiem Hetan Musiikkipäiville 2007. vähitellen kiinteytyy ja tullaan komeasti (mutta ei aivan hänet fantastisten ihanteiden äärelle jo reilusti aikai- huomiota ennen muita kaksi piirrettä. Ensinnäkin Suurelle orkesterille Korpijaakko sävelsi yksiselitteisesti) soivaan huippukohtaan. Tämän jälkeen semmin. Jo 1970-luvulta alkaen hänestä tuli yhä orkestraatio, kaikesta ajan hermolla kimaltavasta ensimmäisen kerran saatuaan Tampere Filharmonian on lyhyen, tyylikkään loppupyöristyksen vuoro. herkkäliikkeisempi visionaari, sekä pärskähtelijä että värikkyydestään huolimatta, noudattaa pitkälti sitä 12 13 Photo: Kytöharju Maarit orkesterikonsertoissa yleistä tapaa, että soitinryhmiä ja monet ilmentymät erilaisiin aika-konteksteihin. Usko Meriläinen (1930–2004) -sektioita käsitellään yhtenäisinä, konsertoivina blok- Teoksen lopun sen sijaan täyttää staattinen, kiinto- keina. Toiseksi jousiston rooli on selvästi eriytetty pisteenä toimiva fi s-sävel, joka saa aikaan sen, että muusta kudoksesta: säveltäjän omin sanoin ”se edustaa koettu aika jos ei nyt suorastaan pysähdy niin ainakin But to my mind it’s pretty boring to keep doing exactly the enimmältään staattisuutta, pysähtyneisyyttä, ja toimii hidastuu valtavasti. Urkupistesävel kestää lähes puolet same sorts of pieces all the time. And we none of us ever kokonaisuudessa eräänlaisena soinnillisena sulautta- kappaleen kestosta. Se katkeaa yhden ainoan kerran, remain exactly the same in real life either: ‘you can never jana”. Jos soitinten käytöstä tässä detaljeiltaan ihas- silloinkin aivan lyhyeksi ajaksi, ja tämän katkon go swimming in the same river – twice’. tuttavan rikkaassa sävellyksessä vielä jotakin erikseen aikana soi bassossa kolme oktaavia matalampi Fis¹- (Meriläinen 1990) mainitsee, se olkoon lyömäsoitinten oivaltava ja soin- sävel. Aikadimensioon syvästi vaikuttava urkupiste on nillisesti sisällöksekäs käyttö – Perkussionistit eivät lähes kauttaaltaan soitinnettu käyrätorville, ja sitä vas- Usko Meriläinen, one of Finland’s leading Modern- pääasiallisesti paukuttele rumpuja eivätkä muutenkaan taan piirtyy monenkirjavia, suurelta osin uudenlaisia ists, was intrinsically an instrumental composer. At toimi minkäänlaisina melumaakareina, vaan pikem- konstellaatioita teoksen materiaalista. Tapahtumien the University of Tampere he gave a course in musi- min etsivät hiljaisuuden rajaa tai tikittävät tarkkoina makrorytmi on pitkään harveneva ja niiden dynaami- cology. I noted the tenderness and care with which he one of the pieces (I can confi de this now) by placing kronometreinä. nen taso laskeva, kunnes lyhyen crescendon jälkeen handled the LPs he used to illustrate his lectures. He his fi ngers on certain strings inside the concert grand. Äskeisessä tuli jo sivutuksi teoksen keskeinen tullaan Aikaviivan loppupuolen ainoaan todelliseen reverently recalled in passing his fi rst teacher, Heikki Th is had the exciting eff ect of making the sustained idea, josta nimikin vihjaisee: ajan käsitteen tutkailu nousuun. Tässä kohdassa on tuo mainittu katkos Seppälä, at the Tampere Conservatory – a master of notes a mute chord smaller. It was a solution dictated eri näkökulmista. Tämä tarkoittaa monta asiaa, ehkä pitkässä sävelessä. Sitten fi s palaa, ja kappale polttaa improvisation and a legendary organist. On another by practical considerations. vahvimmin taipumusta suhteuttaa (mutta ei sulaut- energiansa rippeet pian loppuun. occasion he fl eetingly mentioned his aversion for taa!) toisiinsa herkästi vaihteleva psykologinen aika connecting words with music in whatever way, Afterwards, he had lots of juicy stories to tell. ja lineaarinen ”objektiivinen” aika. Idea lienee ollut Jouni Kaipainen and no vocal music did in fact ever fl ow from his pen. Lists of his works do not usually mention one called alun perin kytköksissä taiteilija Kimmo Kaivannon Early in the 1990s we were recording some Super M, Concerto for Murderer for the TV fi lm by Tampere-taloon suunnitteleman, koko rakennuksen of his piano music, played by Jaana Kärkkäinen. Arvo Ahlroos, a critical comment on the destruction läpäisevän ja sitä jäsentävän tilataideteoksen Sininen Meriläinen was Chairman of the Society of Finnish of the industrial milieu in our home city, Tampere, suora kanssa, jonka idean Meriläinen lienee tuntenut Composers from 1981 to 1991 and the Society and that city’s present symbol, a concrete tower. But hyvissä ajoin ennen sen toteutumista. Aikaviiva ei wished to express its thanks to the outgoing chairman the concerto did not, as I had assumed, have anything toki ole mikään fi losofi s-psykologinen ”tutkielma”, with a CD of his music. Meriläinen wanted to be to do with the well-known fi lm by Fritz Lang1), at vaan esteettisin kriteerein ja päämäärin tehty sävellys. present at the memorable recording session at the Jär- least in Meriläinen’s mind. Some writers have taken Siinä siis rinnastetaan kaksi täysin erilaista ajan venpää Hall, and we got to know each other. Not only “M” as standing for the Finnish word moukari, mean- ilmenemis- ja kokemistapaa tavalla, joka jo epäana- did he listen with great intensity; he even joined in ing ‘sledgehammer’, but according to him, it alludes to lyyttisessakin kuuntelussa paljastaa tärkeitä seikkoja ajan olemuksesta. Kymmentahtisen hitaan johdannon jälkeen lähtee liikkeelle vaihtelevaan tempoon ”mel- kein improvisoiden” soitettavaksi merkitty, pääosiltaan vilkas jakso, jossa lyömäsoitinten nopea pulssi ikään kuin ”leikkaa” aikaa, asettaa muuntuvan perustempon 1) Fritz Lang: M – Eine Stadt sucht einen Mörder (1931). 14 15 the tower as a phallic symbol, being the fi rst letter of a Usko Meriläinen (1930–2004) pedaalilla soimaan jättämä sointunippu muuttui jän- vulgar Finnish word for that human member. nittävästi ”sammutetun soinnun” verran pienemmäksi. Just about every article about Meriläinen Mutta minusta se on aika tylsää kumminkin tehdä Meriläisen rooli tilanteessa oli käytännön sanelema mentions character technique. Th e obituary of him in koko ajan ihan samanlaisia kappaleita. Ja eihän meistä ratkaisu. the leading Finnish daily Helsingin Sanomat says, for kukaan tässä elämässäkään koskaan pysy ihan samana: example: Meriläinen gave the name “character technique” ’ei koskaan voi mennä uimaan samaan jokeen - kahta Äänitysten jälkeen säveltäjä tarinoi monia to his third style of composition after writing the second kertaa’. meheviä juttuja. Meriläisen teosluetteloissa ei usein- piano sonata and the orchestral Epyllion (1963). By this (Meriläinen 1990) kaan mainita sävelteosta Super M, konsertto murhaa- he meant that he had constructed his compositions around jalle Arvo Ahlroosin Tv-fi lmiin, kriittinen kannanotto such elements as webs, melodic lines and individual notes. Yksi keskeisimpiä suomalaisia modernistejamme, kotikaupunkimme teollisen miljöön hävittämiseen ja In describing his work in one interview he mentioned Usko Meriläinen oli nimenomaan soitinsäveltäjä. samalla Tampereen nykyistä symbolia, betonista the word character. When he read through the fi nal Tampereen Yliopistossa säveltäjä luennoi musiikki- näkötornia kohtaan. Vastoin luuloani teos ei text, he observed he had composed using character tieteen kurssia. Panin merkille millä hellyydellä ja oikeastaan liittynytkään Fritz Langin tunnettuun 1) technique, or so he told us after we had recorded huolella hän käsitteli näytteinä soittamiaan LP-levyjä. elokuvaan ainakaan säveltäjän ajatuksissa. Joissakin Piano Sonata No. 2, a turning point in his career. A Sivulauseessa hän arvostavasti muisteli ensimmäistä kirjoituksissa ”M” on tulkittu moukariksi, mutta teki- single word, but it was to accompany him for ever opettajaansa Tampereen musiikkiopistossa, improvi- jän mukaan erään alatyylisen sanan alkukirjain viittasi after. soinnin mestaria ja legendaarista urkuria Heikki Sep- torniin fallisena symbolina. Recently, when I was talking to Meriläinen’s pälää. Toisella kertaa hän taas ohimennen mainitsi itse Meriläiseen liitetään likipitäen jokaisessa esit- widow, Ruth Matso the dancer, she could not remem- vierastavansa kaikenlaista tekstin säveliin yhdistämistä, telykirjoituksessa termi karakteritekniikka. Helsingin ber anything very special about how Timeline came laulettua musiikkia ei Meriläisen kynä kirjoittanut. Sanomien muistokirjoituksessa lähteitä lainaten esim. to be written. “Because you see for years it was all just 1990-luvun alkupuolella äänitimme hänen todetaan: Nimen ”karakteritekniikka” Meriläinen antoi composing. Usko would retire to his cellar to write.” pianomusiikkiaan levyä varten, pianistina oli Jaana kolmannelle sävellystyylilleen tehtyään toisen pianoso- She nevertheless confi rmed what Jouni Kaipainen had Kärkkäinen. Meriläinen oli Suomen Säveltäjät ry:n naatin sekä orkesteriteoksen Epyllion (1963). Nimityk- suspected: Meriläinen and Kimmo Kaivanto the artist puheenjohtaja vuosina 1981–1991 ja yhdistys halusi sellä hän tarkoitti sitä, että hän rakensi sävellyksensä were good friends and there is a connection between kiittää eroavaa puheenjohtajaa CD-julkaisunkin erilaisista hahmotekijöistä, joita olivat sointikentät, melo- the installation Blue Line and Timeline. “Any line is a muodossa. Säveltäjä halusi olla mukana Järvenpää- diset linjat ja yksittäisten sävelten pisteet. Jossakin haas- line – whatever,” he quipped. talon ikimuistettavissa sessioissa, tutustuimme tattelussa säveltäjä oli työtään kuvatessaan maininnut Further information about Usko Meriläinen toisiimme. Intensiivisen kuuntelun ohella hän jopa sanan karakteri. Lukiessaan sitten valmista tekstiä hän can be found in English at, for example, osallistui musisointiin yhdessä teoksessa – tämän voi nyt sai huomata säveltävänsä karakteritekniikalla, Meri- jo paljastaa – sammuttamalla sormin konserttifl yy- läinen kertoi meille nauhoitettuamme säveltäjän uralla http://www.fi mic.fi /fi mic/merilainen+usko gelin koneiston sisältä tiettyjä kieliä, jolloin pianistin käänteentekevän Piano Sonata 2:n. No yksi sana,

1) Fritz Lang: M – Eine Stadt sucht einen Mörder (1931), suom. M – kaupunki etsii murhaajaa 16 17 Photo: Arto Tulima mutta tuon leiman hän sitten sai. Jouni Kaipainen (b. 1956) Keskustelin hiljattain säveltäjän lesken, tanssitaiteilija Ruth Matson kanssa. Aikaviivan Jouni Kaipainen’s artistic profi le – a versatile syntymisestä hän ei muistanut mitään erityistä. composer, a teacher, and a penman with a fi ne ”Se kun oli kaikki ne vuodet aina sitä samaa feel for language – is eminently borne out by the säveltämistä. Usko vetäytyi kellariinsa kirjoittamaan.” present booklet and his numerous other writings. A Hän kuitenkin vahvisti Jouni Kaipaisen otaksuman. few journalists have recently asked why, on reading Meriläinen ja kuvataiteilija Kimmo Kaivanto olivat concert programmes and CD booklets, they fi nd only hyviä ystäviä, tilateos Sininen suora ja sävellys liittyvät details of the artists’ grant applications when what toisiinsa. ”Viiva kuin viiva!” oli säveltäjä tokaissut. they want is information about the music. Some Tämä säveltäjäesittely on tarkoituksella musicians have radically altered the style of their hiukan toispuoleinen. Meriläisestä on nimittäin biographies. I, too, object to boring lists, but because kirjoitettu runsaasti kunnollisia biografi ota, niitä the hacks’ laments are deliberately exaggerated, I löytyy mm. seuraavilta verkkosivuilta: have decided to print one of Jouni Kaipainen’s grant Jouni Kaipainen (s. 1956) applications by way of an example, instead of painting http://www.fi mic.fi /fi mic/merilainen+usko a quirky personal portrait in accordance with the Jouni Kaipaisen taiteilijapersoona niin monipuolisena ongoing fashion. To my mind, he most defi nitely säveltäjänä, alan opettajana ja taitavana http://yle.fi /teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=237 deserves all the grants and scholarships for which he kynänkäyttäjänä käy mainiosti ilmi hänen lukuisista has applied. kirjoituksistaan, mm. tämän levyvihkon Jouko Laaksamon mainio Meriläistutkimus löytyy Further information about Jouni Kaipainen teosesittelyistä. Viime aikoina muutamat toimittajat osoitteesta can be found in English at, for example ovat valitelleet, miksi he joutuvat konserttien https://jyx.jyu.fi /dspace/handle/123456789/13415 http://www.fi mic.fi /fi mic/kaipainen+jouni käsiohjelmista ja levyvihkoista lukemaan esittelyjen sijaan taiteilijoiden apurahahakemuksia. Muutamat muusikot ovat muuttaneet esittelyjensä tyyliä radikaalisti. Itsekin vastustan luettelomaisia kuivia tekstejä, mutta koska edellä mainittu valitusvirsi on tarkoituksella liioittelevaa, laitanpa tähän malliksi mitä tuollaisessa hakemuksessa todellisuudessa voi olla, emmekä ryhdy nykymuodin vaatimalla tavalla esim. esittelemään taiteilijan henkilökohtaisia mittoja. Puollan ehdottomasti Kaipaiselle kaikkia hänen hakemiaan työskentelytukia ja apurahoja. Lisätietoja: http://www.fi mic.fi /fi mic/kaipainen+jouni 18 19 Enclosure to Jouni Kaipainen’s grant application

CURRICULUM VITAE issues, such as modern opera, and numerous composer WORKS ja kamariorkesterille (09) (St Francis of Assisi and profiles and presentations for books, encyclopaedias Indian Chief Seattle / Pyhä Franciscus Assisilainen ja -Jouni Ilari Kaipainen, b. 24.11.1956 Helsinki and journals (Finnish Music Quarterly, Musiikki, Rondo, For the stage / Näyttämölle intiaanipäällikkö Seattle) -freelance composer Teostory, Suomen Kuvalehti, Classica, Aamulehti, 15 other vocal works / muuta vokaaliteosta (79–08) -matriculation 1975 (Helsinki Normal Lyceum), overall Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat) and programme Hämäränmaassa, music play for children / lasten grade laudatur notes for concerts (Kuhmo Chamber Music Festival, musiikkinäytelmä (04) Chamber music / Kamarimusiikkia -composition studies at the Sibelius Academy Avanti, Finnish Radio Symphony Orchestra, Tampere X-citement for singing violinist, accordion player, male 1973–1981 with Aulis Sallinen and Paavo Heininen Philharmonic) speech choir and narrator / laulavalle viulistille, 5 string quartets / jousikvartettoa (73, 74, 84, 94, 04) -numerous radio programmes harmonikansoittajalle, lausuvalle mieskuorolle ja -composer-in-residence of the Tampere Philharmonic -member of the programme committee and presenter of kertojalle (07) 3 piano trios / pianotrioa (81, 86, 87) Orchestra 1998– Faunien iltapäivä (the Afternoon of the Fauns) chamber 17 other chamber works / muuta kamarimusiikkiteosta music series of the Tampere Philharmonic 1998– For Orchestra / Orkesterille (78–12) -teacher of composition and music theory at the Tampere University of Applied Sciences 2000–2001 -compositions performed in almost every European 4 symphonies / sinfoniaa (85, 94, 04, 10) For solo instrument / Soolosoittimille -lecturer in composition and music theatre at the country, the United States, Canada, Mexico, Venezuela, Tampere University of Applied Sciences 2001–2004 Colombia, Brazil, Algeria, Morocco, South Africa, Israel, 6 other orchestral works / muuta orkesteriteosta (94–09) Preludes for piano / Preludeja pianolle (07–) -teacher of summer courses at Suvisoitto (the Summer China, Japan, Hong Kong, Taiwan, Australia and New Sounds) festival in Porvoo annually since 1989 Zealand For soloist(s) and orchestra / Solistille/solisteille ja 3 other works for piano / muuta pianoteosta (76–85) orkesterille -Secretary General of the Sibelius Academy Student Altaforte for trumpet and electronics / trumpetille ja Union 1976–78 Clarinet concerto / klarinettikonsertto Carpe diem! (90) elektroniikalle (82) -Chairman of the Ung nordisk musik Committee 1979–81 9 other concertos / muuta konserttoa (94–06) „...la chimére de l’humidité de la Nuit?” for alto -Director of the Helsinki Ung nordisk musik festival 1980 saxophone / alttosaksofonille (78) -Artistic Director of the Helsinki Biennale 1991–93 Nyo ze honmak kukyo to for clarinet and string orchestra -Artistic Director of Suvisoitto (the Summer Sounds) / klarinetille ja jousiorkesterille (99) Tenebrae for guitar / kitaralle (91) festival in Porvoo 2003–04 -Artistic Director of the Tampere Raw contemporary Vocal works / Vokaaliteoksia 3 works for accordion / teosta harmonikalle (88–03) music ensemble 2001–02 -first prize in the category for works by composers under Var det Edith? for soprano, string quartet, double bass L’anello di Aurora for violin / viululle (88) the age of 30 at the UNESCO International Rostrum of and piano / sopraanolle, jousikvartetille, kontrabassolle Composers, Paris 1982 ja pianolle (11) Serenade: Full Moon, Lunatic Bassoon for bassoon / -Kritiikin kannukset (Spurs of Criticism) of the Finnish fagotille (93) Critics’ Association 1982 Canticle of Brother Sun for soprano, bass-baritone -author of many major articles and reviews of musical and chamber orchestra / sopraanolle, bassobaritonille Reunion Confirmed (Passacaglia) for organ / uruille (04) Photo: Minna Korpijaakko Paavo Korpijaakko (b. 1977) Paavo Korpijaakko (s. 1977) seja harmonikalle, Nebula kitaralle ja Ankarat valovedet sellolle. Erittäin mielenkiintoisia sävellyksiä ovat kaksi Asked to name his model composers, Paavo Korpi- Säveltäjäesikuvistaan Paavo Korpijaakko sanoo, että laulusarjaa Pääskysen veri ja Uniavaruusalus molem- jaakko says it is impossible to ignore Beethoven, Beethovenia ei voi ohittaa, vaikka koko klassismin mat Rakel Liehun runoihin. though the whole of the Classical era means a lot aika on hänelle tärkeä. Myöhemmästä musiikinhis- Omasta työskentelystään säveltäjä sanoo har- to him. Later in the history of music he mentions toriasta hän mainitsee ekspressionismin, erityisesti monian olevan hänelle tärkeä, materiaalin soivuus Expressionism, and especially Schönberg and Berg, Schönbergin ja Bergin, mutta kohta puheeseen pujah- ja harmoninen hierarkia, millä hän tarkoittaa harmo- but another name that soon pops up is Ravel. And taakin Ravel. Kohti omaa aikaamme tultaessa Korpi- niaa olennaisena progressiivisena elementtinä teoksen before long, as we come to the present era, Shostako- jaakko nostaa esiin Šostakovitšin, Bartokin, Boulezin, edetessä. Motiivien kehittelyssä Korpijaakko pyrkii vich, Bartók, Boulez and Lutosławski. Lutosławskin... materiaalin ekonomiseen käsittelyyn. Tässä hän Paavo Korpijaakko studied at the Tampere Paavo Korpijaakko opiskeli Pirkanmaan nimenomaan haluaa olla Beethovenin hengenheimo- Conservatory 1997–2007, majoring in composition ammattikorkeakoulussa 1997–2007, vuodesta 2001 lainen. Temaattisista, harmonisista alkuelementeistä from 2001 onwards. For most of the time he was lähtien pääaineenaan sävellys. Opinnot tapahtuivat – tai mihin partikkeleihin nyt halutaankin viitata – a pupil of Jouni Kaipainen, but he was also taught resonant material and harmonic hierarchy, by which pääosin Jouni Kaipaisen oppilaana, muina opettajina on johdettavissa kaikki mitä teoksessa myöhemmin by Juhani Nuorvala and Hannu Pohjannoro. In he means harmony as a fundamental progressive toimivat Juhani Nuorvala ja Hannu Pohjannoro. tulee esille. Olennaisinta on kuitenkin luoda koko addition, he attended a number of masterclasses element of the piece. His aim in handling his motifs Korpijaakko täydensi opintojaan useilla mestarikurs- ajan kiinnostavaa musiikkia. Ei ole tarpeen pitää with Kaipainen, Olli Kortekangas, Magnus Lind- is to use his material sparingly. In this respect he seilla opettajinaan Kaipaisen lisäksi, Olli Kortekan- kynsin hampain kiinni teoreettisesta viitekehyksestä, berg, Alexander Müllenbach, Klas Torstensson and specifi cally wants to be a kindred spirit to Beethoven. gas, Magnus Lindberg, Alexander Müllenbach ja jos musiikillinen ajatus tai keksintö vaatii tilaa. others. He has so far composed for very diff erent line- Everything that will later appear in the work must Klas Torstensson. Korpijaakon teoksia on esitetty useilla koti- ups, from solo instruments to works for large orches- be derived from the core thematic and harmonic Säveltäjän tähänastiseen tuotantoon on ker- maisilla festivaaleilla2) ja niitä ovat esittäneet monet tra. In addition to Amuse-bouche on this disc, his major elements – or whatever one likes to call them. Most tynyt musiikkia hyvin erilaisille kokoonpanoille, soo- kotimaiset orkesterimme.3) Ulkomailla teoksia on esi- works include the sonatas Ultra for accordion and important is, however, to create a steady stream of loteoksista isolle orkesterille sävellettyihin teoksiin. tetty ainakin Virossa, Venäjällä, Puolassa, Saksassa, Kimberley for guitar, two string quartets, the concertos interesting music. It is not necessary to stick tooth- Keskeisimpiä teoksia tällä levyllä olevan Amuse-bouche Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Singaporessa, Kii- Metamorphoses for accordion, Nebula for guitar and and-nail to any theoretical frame of reference if the ohella ovat sonaatit Ultra harmonikalle sekä Kimberley nassa, Japanissa, Perussa, Meksikossa, Kolumbiassa Ankarat valovedet (Th e Harsh Lightwaters) for musical idea or invention requires more space. kitaralle, kaksi jousikvartettoa, konsertot Metamorfoo- ja Chilessä. cello. His two song cycles Pääskysen veri (Th e Swal- Works by Korpijaakko have been performed low’s Blood) and Uniavaruusalus (Th e Spacecraft of at a number of Finnish festivals2) and by many of the Timo Ruottinen Dreams), settings of poems by Rakel Liehu, are Finnish orchestras.3) Abroad they have been heard Translation Susan Sinisalo extremely interesting. at least in Estonia, Russia, Poland, Germany, Spain, In speaking of his mode of composition, Italy, Austria, Singapore, China, Japan, Peru, Mexico, Korpijaakko stresses the importance of harmony, Colombia and Chile. 2) Tampere Biennale, Kemiön musiikkijuhlat, Kuhmon kamarimusiikki, Riihimäen kesäkonsertit, Musica Nova, Katrina- 2) Th e Tampere Biennale, Kemiö Music Festival, Kuhmo Chamber Music Festival, Riihimäki Summer Concerts, Musica nova konserttisarja Marianhaminassa, Kallio-Kuninkala, Tuusulanjärven Meidän Festivaali, Hetan musiikkipäivät ja Oulunsalo soi Helsinki, the Katrina Chamber Music Festival, Åland, Kallio-Kuninkala, Our Festival, Tuusulanjärvi, the Hetta Music Festival 3) Radion sinfoniaorkesteri, Tampere Filharmonia, Oulun kaupunginorkesteri, Mikkelin kaupunginorkesteri, Keski-Pohjanmaan and Oulunsalo soi.3) Th e Finnish Radio Symphony Orchestra, Tampere Philharmonic, Oulu Symphony, St. Michel Strings, Kamariorkesteri sekä Jyväskylä Sinfonia. Ostrobothnian Chamber Orchestra and Sinfonia Finlandia Jyväskylä. 22 23 The Tampere Philharmonic Orchestra, Tampere Filharmonia comprising 97 musicians, is one of Scandinavia’s foremost symphony orchestras. on 97 muusikon vahvuudellaan ainoa täysimittainen sinfoniaorkesteri pääkaupungin ulkopuolella. Th e TPO has its home at Tampere Hall, the biggest concert hall in Finland. Th e orchestra off ers a Orkesteri toimii Suomen suurimmassa konserttisalissa Tampere-talossa. Sinfoniakonserttien lisäksi symphony and a chamber music series, is the resident opera and ballet orchestra and regularly plays at the Tampere Filharmonialla on oma kamarimusiikkisarja, se soittaa oopperaa ja balettia vuosittain ja konsertoi Tampere Biennale contemporary music festival. Educational projects and other events for young listeners are Tampere Biennalessa. Orkesteri tunnetaan lapsille ja nuorille suunnatun musiikkikasvatustoiminnan edellä- a major commitment. Th e orchestra has so far been on tour to Scandinavia, Estonia, the UK, Germany, the kävijänä, jolla on Suomen ensimmäinen orkesterin nuorisoklubi. Vierailuja on tehty Pohjoismaihin, Viroon, Netherlands, Spain and the US. Englantiin, Saksaan, Hollantiin, Espanjaan ja Yhdysvaltoihin. So far over 40 recordings have been launched on international markets. Many of the releases have Orkesterilla on yli 40 levytystä, ne ovat keränneet tunnustusta ja useita palkintoja, mm. viisi Cannes received excellent reviews and several awards, such as the Cannes Classical Disc of the Year 2004 Award and fi ve Classical Award -palkintoa. Vasksin toisen sinfonian levytys sai Cannes Classical Disc of the Year 2004 -pääpal- Cannes Classical Awards. In spring 2007 the CD of Jukka Tiensuu’s music received Finland’s fi rst classical kinnon ja Tiensuu-levy keväällä 2007 ensi kertaa jaetun klassisen musiikin Emma-palkinnon. Emma Award. Tampere Filharmonian historia alkaa vuodesta 1930. 1947 se kunnallistettiin Tampereen kaupungin- Th e Tampere Philharmonic Orchestra’s history dates from the year 1930. Since 1947 the orchestra orkesteriksi ja 2002 nimi vaihtui Tampere Filharmoniaksi. Orkesterin edellisistä johtajista mainittakoon John has been maintained by the City of Tampere. Hannu Lintu was preceded as conductor by John Storgårds, Storgårds, Eri Klas, Tuomas Hannikainen, Leonid Grin, Ari Rasilainen, Atso Almila, Paavo Rautio, Juhani Eri Klas, Tuomas Hannikainen, Leonid Grin, Ari Rasilainen, Atso Almila, Paavo Rautio, Juhani Raiskinen Raiskinen ja Eero Kosonen. and Eero Kosonen. Photo: Sini Pennanen

24 25 Hannu Lintu Hannu Lintu Recorded at Tampere Hall, Main Auditorium on won the Nordic Conducting Competition in 1994 voitti Pohjoismaiset kapellimestarikilpailut 1994 opis- 24–25 August 2009 [1 & 2], after two years in the Sibelius Academy’s conducting keltuaan kaksi vuotta Sibelius-Akatemian kapelli- 6–7 October 2010 [3] class. After graduating in spring 1996, he studied mestariluokalla. Hän valmistui keväällä 1996 ja on & 29 August 2011 [4] further with, among others, Myung Whun Chung täydentänyt opintojaan muun muassa Sienan kesäaka- at the Siena Summer Academy. Lintu took up the temiassa Myung Whun Chungin johdolla. Elokuussa Recording, editing & 2-channel mixing post of Chief Conductor and Artistic Director of the 2009 Lintu aloitti Tampere Filharmonian ylikapelli- Simon Fox-Gál [1–3], Markku Veijonsuo Tampere Philharmonic in August 2009. He is also mestarina ja taiteellisena johtajana. Lisäksi hän on & Miikka Huttunen [4] Principal Guest Conductor of the RTÉ Symphony RTÉ Symphony Orchestran päävierailija Dublinissa. Orchestra in Dublin. In autumn 2013, he will take Radion Sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina Lintu Multichannel mixing up the post of Chief Conductor of the Finnish Radio aloittaa syksyllä 2013 ja toimii sitä ennen vuoden Markku Veijonsuo/Varistoteles Symphony Orchestra, after one year as the orchestra’s ajan orkesterin päävierailijana. Aikaisemmin hän on Principal Guest Conductor. He was Chief Conductor toiminut Turun kaupunginorkesterin ylikapellimesta- Producers of the Turku Philharmonic Orchestra from 1998 rina 1998–2001 ja sen jälkeen Helsingborgin sinfo- Simon Fox-Gál [1–3] & Markku Veijonsuo [4] to 2001 and Artistic Director of the Helsingborg niaorkesterin taiteellisena johtajana 2002–2005. Lintu Symphony Orchestra from 2002 to 2005. Lintu regu- työskentelee säännöllisesti myös Avanti! kamarior- SACD mastering larly appears with the Avanti! Chamber Orchestra as kesterin kanssa. Hän on johtanut merkittävimpien Janne Málen / DER well. He has conducted most of the leading Finnish suomalaisten orkestereiden lisäksi useita orkestereita orchestras and several orchestras in the USA, South USA:ssa, Etelä-Amerikassa, Aasiassa sekä Australi- Graphic design America, Asia and Australia. His discography features assa. Lintu on ahkera mm. nykymusiikin levyttäjä. Simo Ruottinen a wide variety of contemporary music.

Photo: Jonas Lundqvist Executive producer Timo Ruottinen

www.hannulintu.fi

We thank the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK) and the Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES) for supporting this CD recording. 26 Also Available

ABCD 319 ABCD 310 VELI-MATTI PUUMALA NINO ROTA CHAINSPRINGS PIANO CONCERTOS SEEDS OF TIME C & e

ABCD 224 ABCD 106 JUKKA TIENSUU USKO MERILÄINEN MINDS AND MOODS PIANO

ABCD 199 PIAZZOLLA IN TIME ABCD 342

* World Premiere Recording * ABCD 342 ABCD 342 Kaipainen - Korpijaakko - Meriläinen - Meriläinen - Korpijaakko Kaipainen

ABCD 342 ISRC FIABA 1200137 ... 1200148

HYBRID MULTICHANNEL 5.0

Jouni Kaipainen (b. 1956) notkea keaton (Th e Ghost of Buster) (2008-2009) Plays on All SACD and CD Players

Tampere - Lintu Orchestra Philharmonic Paavo Korpijaakko (b. 1977) Tampere Filharmonia - Lintu Tampere

Amuse-bouche (2008)

Usko Meriläinen (1930-2004) Aikaviiva (Timeline) (1989) Konsertto nro 2 orkesterille (Concerto No. 2 for Orchestra)

Alba Records Oy Tampere Philharmonic Orchestra - Tampere Filharmonia Tel int +358 10 423 4360 Hannu Lintu conductor - kapellimestari www.alba.fi Kaipainen - Korpijaakko - Meriläinen