VERKKOVERSIO - LAAJAT ARTIKKELIT Turvallinen Suomi Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta 2014 © Turvallisuuskomitea Kansi: Otto Korhonen Kannen kuvat: Lehtikuva Oy ja Tiina Takala Taitto: Jere Nurminen ISBN: 978-951-25-2586-7 Helsinki 2014 2 TURVALLINEN SUOMI Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta Arvoisa lukija, Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa yhteiskunnan elintärkeät toiminnot on turvat- tu. Näin pystytään takaamaan Suomen kansalaisten hyvinvointi ja turvallisuus kaikissa olosuhteissa. Suomen kokonaisturvallisuus luodaan hallinnon, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteisin ponnisteluin. Kokonaisturvallisuutta koskevat uhkat ovat moniulotteisempia, laaja-alaisempia ja rajat ylittäviä. Eu- roopan unionin maiden keskinäinen, mutta myös laajempi kansainvälinen riippuvuus asettaa haasteita erityisesti huoltovarmuudelle. Energia- ja tietointensiivinen sekä yhä verkottuneempi nyky-yhteiskun- tamme on entistä haavoittuvaisempi. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ohjaa suomalaista kokonaisturvallisuusajattelua. Strategia määrittää suunnittelun tueksi uhkamallit (13) ja mahdolliset häiriötilanteet (37) sekä yhteiskunnan elintärkeät toi- minnot (7) ja niiden tavoitetilat. Elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi strategia asettaa ministeriöil- le strategiset tehtävät, antaa kriisijohtamisen perusteet sekä ohjaa harjoittelua. Yhteiskunnan turvalli- suusstrategia muodostaa näin yhteisen varautumisen ja kriisijohtamisen perustan yhteiskunnan kaikille toimijoille. Varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin koskee kaikkia yhteiskunnan aloja ja tasoja. Suomalaisen yhteiskunnan vahvuutena on ollut ja on eri toimijoiden välinen yhteistyövalmius. Turval- lisuutemme rakentaminen ja erilaisiin häiriöihin varautuminen on jatkuva prosessi, jossa toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus on edelleen kasvussa. Tämä julkaisu syventyy esittelemään tarkemmin yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja muita Suomen ja suomalaisten kokonaisturvallisuuteen vaikuttavia avaintekijöitä. Julkaisun sivuilla kuvataan, miten tärkeät toiminnot on järjestetty, mitkä tahot niistä vastaavat ja miten häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varau- dutaan yhteiskunnan keskeisillä alueilla. Sisältö noudattelee kokonaisturvallisuutta ohjaavia linjauksia. Lukemanne verkkojulkaisu antaa syvän katsauksen kokonaisturvallisuuden teemoihin. Turvallinen Suomi ilmestyy myös artikkelien tiivistelmistä koottuna kirjana. Julkaisu on ensisijaisesti suun- niteltu valtakunnallisten ja alueellisten maanpuolustuskurssien oppimateriaaliksi, mutta samalla se on tarkoitettu jakamaan turvallisuustietoa kaikille kansalaisille ja palvelemaan mahdollisimman monia ko- konaisturvallisuudesta kiinnostuneita. Yhteiskunnan nopea muutos luo tarpeen tiedon jatkuvalle uudistamiselle. Siksi tämän julkaisun raken- netta ja sisältöä on arvioitu uudelleen vuosittain. Tämä, jo neljäs päivitetty artikkelikokoelma, ilmestyy nyt ensimmäistä kertaa Turvallisuuskomitean julkaisuna, mutta jatkaa vahvasti aiempien Turvallinen Suo- mi -julkaisujen sarjaa. Esitän kirjan lopussa mainituille asiantuntijoille sekä toimituskunnalle lämpimät kiitokset vaikuttavasta työstä. Erityiskiitos osoitetaan assistentillemme, yhteiskuntatieteiden kandidaatti Juha Valtamolle, jonka työpanos on ollut ratkaisevan tärkeä julkaisun laatimisprosessissa. Helsingissä kesäkuussa 2014 Toimituskunnan puheenjohtaja Maanpuolustuskurssien johtaja Eversti Heikki Välivehmas 3 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 3 1 SUOMEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ 7 JA SEN MUUTOS: AJANKOHTAISET ASIAT 1.1 Globaali toimintaympäristö 8 1.2 Eurooppalainen toimintaympäristö 17 1.3 Sisäinen toimintaympäristö 19 1.4 Globaali talous 23 1.5 Sotilaallinen toimintaympäristö 24 2 KOKONAISTURVALLISUUDEN 40 YLEISJÄRJESTELYT 2.1 Valtion johtaminen 41 2.2 Kokonaisturvallisuutta koskeva lainsäädäntö 49 2.3 Kokonaisturvallisuuden yhteensovittaminen 51 3 TURVALLISUUDEN YHTEENSOVITTAMINEN 53 ALUEELLISELLA JA PAIKALLISELLA TASOLLA 3.1 Aluehallintovirastojen toiminta 54 3.2 Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toiminta 56 3.3 Kunnallinen toiminta 59 4 SUOMEN ULKO-, TURVALLISUUS- JA 63 PUOLUSTUSPOLITIIKKA 4.1 Ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteet 64 4.2 Suomi ja EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 66 4.3 Kokonaisvaltainen kriisinhallinta 73 4.4 Yhdistyneet kansakunnat 82 4.5 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö 85 4.6 Euroopan neuvosto 87 4.7 Nato ja rauhankumppanuus 88 4.8 Puolustuspolitiikka 96 5 KANSAINVÄLINEN TOIMINTA 100 5.1 Kansainvälisten yhteyksien turvaaminen ja edustustoverkko 101 5.2 Suomen kansalaisten suojelu ja avustaminen ulkomailla 102 5.3 Ulkomaankaupan edellytysten turvaaminen 104 5.4 Suomen kansallisen turvallisuusviranomaisen toiminta ja organisaatio 106 6 SUOMEN SOTILAALLINEN 108 PUOLUSTAMINEN 6.1 Suomen puolustusratkaisu 109 6.2 Puolustusvoimien koulutusjärjestelmä ja osaamisen 120 kehittäminen 6.3 Rajavartiolaitoksen sotilaallinen maanpuolustus 124 4 7 SISÄINEN TURVALLISUUS 126 7.1 Sisäisen turvallisuuden ohjelma 127 7.2 Euroopan unionin oikeus- ja sisäasiat 135 7.3 Poliisitoiminta 139 7.4 Rajaturvallisuus ja meripelastustoimi 142 7.5 Pelastustoimi 147 7.6 Hallittu maahanmuutto ja laittoman maahantulon torjunta 152 7.7 Hätäkeskustoiminta 156 7.8 Varoitus- ja hälytysjärjestelmien rakentamisen ja ylläpidon tukeminen 158 7.9 Ympäristöturvallisuus 160 7.10 Tulva- ja patoriskien hallinta 163 8 TALOUDEN JA INFRASTRUKTUURIN 167 TOIMIVUUS 8.1 Talouden ja infrastruktuurin toimivuus 168 8.2 Huoltovarmuuden kansainvälinen ulottuvuus 172 8.3 Huoltovarmuuden kehittäminen 177 8.4 Yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaaminen 181 8.5 Rahoitusjärjestelmä 185 8.6 Vakuutustoiminnan ja kansalaisten toimeentulon turvaaminen 194 häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa 8.7 Polttoainehuollon turvaaminen 197 8.8 Voimahuollon turvaaminen 202 8.9 Logistiikan toimivuuden turvaaminen 208 8.10 Elintarvikehuollon alkutuotannon turvaaminen 231 8.11 Vesihuollon turvaaminen 239 8.12 Tarjonnan ja kulutuksen ohjaus ja säännöstely poikkeusoloissa 242 8.13 Asumisen ja rakentamisen turvaaminen 250 8.14 Työvoiman saannin turvaaminen 253 9 TIETOYHTEISKUNTA JA 259 KYBERTURVALLISUUS 9.1 Kyberturvallisuuden kehittäminen osana yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta 260 9.2 Valtionhallinnon ICT-toimintojen ja tietoturvallisuuden turvaaminen 262 9.3 Tietoyhteiskunnan palvelujen turvaaminen 267 10 VÄESTÖN TOIMEENTULOTURVA JA TOIMINTAKYKY 270 10.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä 271 10.2 Varautuminen ja valmius sosiaali- ja terveydenhuollossa 273 10.3 Lääkintähuolto poikkeusoloissa 285 11 HENKINEN KRIISINKESTÄVYYS 289 11.1 Henkisen kriisinkestävyyden lähtökohtana yhteiskunnan turvallisuusstrategia 290 11.2 Koulujen maanpuolustusopetus 291 11.3 Kulttuuriomaisuuden suojelu 294 11.4 Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suuronnettomuus- ja kriisivalmius 297 11.5 Muita henkiseen kriisinkestokykyyn vaikuttavia seikkoja 303 11.6 Psykologiset operaatiot 12 VIESTINTÄ 310 12.1 Valtionhallinnon viestintä 311 12.2 Puolustushallinnon viestintä 312 12.3 Aluehallinnon viestintä 313 12.4 Sähköiset joukkoviestimet 314 12.5 Lehdistö 320 5 13 KANSALAISJÄRJESTÖT 324 13.1 Järjestöt ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus 325 13.2 Pelastusalalla toimivat järjestöt 327 13.3 Suomen Punainen Risti 330 13.4 Maanpuolustuskoulutusyhdistys 332 Toimituskunta 334 Kirjoittajat 335 Lisätietoja Aiheesta 341 6 K uva : Puolustusvoimat SUOMEN toimintaympäristö JA 1 SEN MUUTOS: ajankohtaiset asiat 7 1.1 GLOBAALI TOIMINTAYMPÄRISTÖ MURROS JATKUU KANSAINVÄLISISSÄ SUHTEISSA Kansainvälisissä suhteissa jatkuu murros, joka koskee voimasuhteita, hallintarakenteita ja arvojärjestel- miä. Kylmän sodan kaksinapaista ja sen jälkeistä Yhdysvaltain hegemoniaan perustunutta yksinapaista järjestystä seuraa moninapainen globaali toimintaympäristö. Vallan siirtyminen suurvaltojen keskuudessa johtaa historian ja tutkimuksen todistuksen mukaan usein epävakauteen ja alueellisiin konflikteihin. Kylmä sota päättyi rauhanomaisesti, eikä 2010-luvun murrok- sessakaan ole nähtävissä merkittävää suoranaisen aseellisen suurvaltakonfliktin uhkaa. Valta on maailmanpolitiikan johdossa hajautumassa yhä enemmän suurvaltojen kesken ja jakautumassa eri tavoin eri alueiden tai ongelmien hallinnassa. Kansainvälisten suhteiden eri sektoreilla muiden toimi- joiden merkitys kasvaa valtioiden rinnalla. Globaalin muutoksen pääsisältönä on taloudellisen vallan suhteellinen siirtyminen nousevien valtojen ja Aasian suuntaan sekä Yhdysvaltain ja Euroopan unionin edustaman lännen heikentyminen, joskin ne säilyvät johdossa per capita elintasolla mitattuna. Transatlanttisella talousalueella on mahdollisuus vetää maailmankaupan uudistumista. Painopisteen muutos geoekonomian alalla heijastuu geopolitiikkaan, mutta poliittis-taloudellinen kartta ei sellaisenaan toistu poliittis-sotilaallisena valtakuviona. Yhdysvallat säilyttää sotilaallisen johtoaseman- sa. Konfliktien ratkaisemisessa, globaalihallinnassa ja arvojen kilpailussa länsimaat ja nousevat vallat joutuvat hakemaan uudenlaista vastuunjakoa ja yhteistyötä. Yhdysvaltain ja EU:n vaikutusvalta riippuu keskeisesti niiden kyvystä taltuttaa pitkittyvä talouskriisi ja korjata sen tuomia poliittisia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Kiina joutuu tarkistamaan vientiin nojaavaa talousstrategiaansa kotimaisen kulutuksen ja sosiaaliturvan hyväksi. Liberaalille, avoimelle talousjärjes- tykselle ei ole näkyvissä vaihtoehtoa, mutta nousevien valtojen ja kehitysmaiden valta kasvaa niiden lähialueilla ja monenkeskisissä instituutioissa. Pidemmällä aikavälillä yhteiskunnallisen muutoksen