RAPORTTEJA 21 | 2016

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma Ranua ja

MERJA LIPPONEN I PIRITTA PEURASAARI

Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma

Ranua ja Posio

MERJA LIPPONEN PIRITTA PEURASAARI

1 RAPORTTEJA 21 | 2016

MAATALOUSALUEIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA KOSTEIKKOJEN YLEISSUUNNITELMA RANUA JA POSIO

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Taitto: Ritva-Liisa Hakala Kansikuva ja kuvat: Merja Lipponen ja Piritta Peurasaari Kuvien käsittely: Hannu Lehtomaa Kartat: Merja Lipponen Karttojen käsittely: Riku Elo Painotalo: Juvenes Print Oy

ISBN 978-952-314-415-6 (painettu) ISBN 978-952-314-416-3 (PDF)

ISSN-L 2242-2846 ISSN 2242-2846 (painettu) ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu)

URN URN:ISBN:978-952-314-416-3

www.doria.fi/ely-keskus

2 Sisällys

1 Johdanto...... 5

2 Suunnittelualueen erityispiirteitä...... 6 Maisema...... 6 Vesistöt ja niiden hoidon tavoitteet...... 9 Kasvillisuus ja eläimet...... 10

3 Menetelmät...... 13 Aiemmat suunnitelmat sekä Ranuan ja Posion valinta suunnittelukohteiksi...... 13 Ohjausryhmä...... 13 Yhteistyö ja vuorovaikutteinen suunnittelu...... 14 Maastotyöt...... 14 Kohteiden luokittelu...... 15

4 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset...... 16 Ranua...... 16 Simojokivarsi...... 17 Kaarlejärvi ja Peurajärvi...... 21 Nuupas...... 23 Saukkojärvi...... 24 Tolja...... 26 Ranuan keskusta...... 27 Kuha–Kuusijärvi ja Asmunti...... 28 Simojärven ympäryskylät...... 35 Pohjaslahti–Putkivaara–Teerivaara...... 41 Piittisjärvi...... 46 Posio...... 51 Sirniö...... 52 Anetjärvi–Kuloharju...... 55 Lohiranta...... 62 Perä- ja Keski-Posion kylät...... 64 Lehtiniemi–Veihtiniemi–Reikäniemi...... 70 Tolva...... 74 Tolvanniemi ja Suonnankylä...... 77 Maaninkavaara...... 80 Mourusalmi–Ahoniemi...... 83

3 5 Yleisiä hoitoperiaatteita...... 85 Laidunnus...... 85 Niitto...... 86 Kulotus...... 86 Suojavyöhykkeet...... 86 Kosteikkojen perustaminen ja hoito...... 86 Luvat...... 87

6 Hoidon rahoitus ja tuen hakeminen...... 88 Maatalouden ympäristösopimukset...... 88 Ei-tuotannollisten investointien tuki ...... 88 Rakennusperinnön hoito...... 89

Kiitokset...... 90

Yhteystietoja...... 90

Lähteet...... 91

Liiteet...... 92 Liite 1. Miten maatalousen ympäristösopimusta haetaan?...... 92 Liite 2. Taustaselvityskartat...... 93

Kuvailulehti...... 94

4 1 Johdanto

Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön ra- hoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesis- tönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita. Samalla tavoitteena on kannustaa viljelijöitä ja yhdistyksiä hakemaan maatalouden ympäristösopimuksia viljelyn ulkopuolelle jääneille kohteille. Maatalous on muokannut lappilaista maisemaa ja luonut erilaisia avoimia ja puoliavoimia elinympäristöjä, joihin on sopeutunut joukko ihmisen toiminnasta hyötyviä eliölajeja. Perinteisen maankäytön, esimerkiksi laidun- nuksen ja niiton vaikutuksesta alueiden lajisto on muovautunut erityislaatuiseksi. Viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneet maankäytön muutokset muokkaavat maisemaa ja eliölajistoa nyt uudella tavalla. Peltojen pensoittuessa sulkeutuvat kyliä ympäröivät avoimet viljelymaisemat. Kun lisäksi luonnonniityt ja laitumet jäävät pois käytöstä ja kasvavat umpeen, heikentyvät perinteisestä maankäytöstä riippuvaisten eliöiden elinmahdolli- suudet. Suomen uhanalaisista eliölajeista peräti kolmannes suosii erilaisia perinnebiotooppeja; ketoja, niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Ranuan ja Posion alueella tyypillisiä perinnebiotooppeja ovat erilaiset sisävesien rantaniityt. Tässä yleissuunnitelmassa on kartoitettu niitä niittyjä, laitumia ja vanhoja peltoja reunametsineen Ranualla ja Posiolla, joiden tilaa voidaan parantaa aktiivisilla hoitotoimilla ja joiden hoitoon ympäristösopimuksen hakeminen on perusteltua. Suunnitelmaan on merkitty myös peltoalueita, joilla on tarvetta suojavyöhykkeelle vesiensuoje- lullisista syistä. Suunnittelualueen järvikylissä ja Simojokivarressa vesiensuojelun kannalta parhaaseen tilantee- seen päästään hoitamalla monin paikoin peltojen alapuolisia niittyjä ja leveitä reunavyöhykkeitä, jotka pidättävät ravinteita omalta osaltaan tai kohdistamalla kosteikon perustamis- ja hoitotoimet valtaojauomiin. Suunnitelmassa esitetyt hoitosuositukset ovat suuntaa antavia ja sovellettavissa maanomistajalle ja viljelijälle mielekkään lopputuloksen löytämiseksi. Tässä suunnitelmassa on pyritty esittelemään edustavimpia kohteita suunnittelualueelta. Suunnitelma ei ole kattava, ja alueelta löytyy hyviä hoitokohteita varmasti myös suunnitel- man ulkopuolelta. Suunnitelmassa esitettyjen hoitotoimenpiteiden toteutus on aina vapaaehtoisia.

5 2 Suunnittelualueen erityispiirteitä

Maisema

Simojoella karjatalous ylläpitää arvokasta kulttuurimaisemaa. Simojoen rannat ovat tasaisia tai loivasti kumpuilevia, varsinainen jokilaakso puuttuu.

Lapin kallioperä on vanhaa, suureksi osaksi yli 2 mil- joonaa vuotta vanhaa kiveä. Suurin osa Ranuan ja Posion kallioperästä on graniittigneissivyöhykkeellä, joka ulottuu Etelä-Lapissa Simosta aina Posiolle as- ti. Lisäksi suunnittelualueen itäosat Posiolla kuulu- vat Kuusamon liuskekivivyöhykkeeseen. Jääkauden aiheuttamat muodostumat näkyvät selvästi suunnit- telualueen maisemassa. Ranualla ja Posiolla sekä muualla Pohjois-Euroopassa manner oli jopa 2–3 km paksun mannerjään alla. Esimerkiksi Livo- ja Kitkajär- vien hiekkaiset harjut ja drumliinikentät ovat muodos- tuneet jäätikön sisällä olevien sulamisvesien mukana kasautuvien hiekka-ainesten kerrostumista. Hiekkaharjua Lohijärveltä.

6 Ranuan ja Posion kunnat käsittävät laajan alueen asumusten pohjia. Pysyvää asutusta seudulla on ollut Lapin läänin eteläosasta. Ranuan eteläosille tyypillisiä 1600-luvun lopulta lähtien talonpoikaiskulttuurin levit- ovat laajat suoalueet, joiden keskeltä moreenimaat pil- täytyessä pikkuhiljaa etelän suunnasta (Elo & Seppä- kistävät selkeästi pienempinä kumpuina. (Muhonen & lä 2012). Savolainen 2013). Pohjoisempana kuntaa halkoo lou- Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuu- nais-luodesuunnassa pienien järvien ja harjujaksojen riympäristöjä (RKY 2009) ovat Ranualla Kuhankylä, vyöhyke, joka toimii myös vedenjakajana. Sen pohjois- Putkivaara ja Nuupasjärven kruununmetsätorppa se- puolella vedet laskevat Perämereen Simojoen kautta, kä Posiolla Sirniön kylä ja Naumanniemen pihapiiri. kun taas eteläosien järvistä vedet laskevat Iijokeen. Si- Osa kylien peräpohjalaistaloista on 1800-luvulta, ja mojärven itäosista koilliseen maisema alkaa muuttua vanhimmat aitat ajoittuvat jopa 1700-luvulle. jyrkkäpiirteisemmäksi lähestyttäessä Kuusamon vaa- Luonnonniityt tarjosivat hyvät edellytykset karjata- raseutua. Posion kunta on kokonaisuudessaan tällä loudelle, ja 1900-luvun alkupuoliskolla luonnonheinää ylänköalueella, jossa maiseman muodostuu vaarojen tehtiin jokivarren ranta- ja tulvaniityiltä sekä soilta pit- ja suurten järvien lisäksi drumliinikenttien ja harjujak- kienkin matkojen päästä. Luonnonniittyjen merkitys sojen sekä näiden välisten aapasoiden ja pienvesien maataloudessa säilyi 1950-luvulle. Sen jälkeen niiden mosaiikista. Asutus on keskittynyt koko alueella järvien käyttö on vähitellen hiipunut, ja useimmat niityt ovat- rannoille sekä vaarojen rinteisiin. Poikkeuksen muo- kin jääneet peltoviljelyn ulkopuolelle metsittymään. dostaa Simojoki, jossa asutus on nauhamaisesti joki- Posiolla luonnonniittyjen hyödyntäminen kokonaan varressa. loppui vasta 1960-luvulla (Hämeenniemi & Tapaninen Posion ja Ranuan seudulta on löytynyt kivikauti- 1998). Tilojen läheiset pellot hyödynnettiin viljan, eten- sen ajan muinaismuistoja. Eränkäyntiin perustuvasta kin ohran viljelyssä. elämäntavasta näkyy jäänteitä mm. pyyntikuoppia ja

Sirniön kylä sijaitsee aivan suunnittelualueen etelälaidalla. Aurinkoinen vaaranrinne on ollut ihanteellinen paikka maanviljelyksen kannalta.

7 Vedenpinnan laskut näkyvät yhä Ranualla mm. Kaarlejärvellä. Niiton loppuminen käynnistää rantojen soistumisen, tällä hetkellä monet rantaniityistä ovat liian pehmeitä laidunnukseen tai koneniittoon.

8 Suunnittelualueella maatilat ovat pääosin karja- ja Iijoen vesistöalueella Ranuan- ja Siuruanjoille esi- porotiloja sekä näiden yhdistelmiä. Lypsytiloja on yh- tettiin > 50 % vähennystarvetta fosforille, Luiminka- teensä noin 70, lihakarjatiloja 40, sekä muutamia lam- joen ja Ranuajärven osalta tarve on 10–30 %. Maa- mas- ja hevostiloja. Lisäksi peltoja hoidetaan usein talouden vesienhoitotoimenpiteet nostettiin tärkeiksi maataloustukijärjestelmän ulkopuolella, sillä useilta erityisesti Siuruanjoella (Torvinen & Laine 2015). Sa- pelloilta heinä niitetään porotalouden käyttöön. moin Iijoen yläosien ja Kostonjoen valuma-alueen ti- Vaikka maatilojen määrä on vähentynyt viime vuo- la on vaarassa heikentyä osin myös maataloudesta sikymmeninä, löytyy suunnittelualueelta maatiloja, johtuvan kuormituksen takia (Torvinen & Laine 2015). jotka etsivät aktiivisesti uusia laidun- ja peltoalueita. Kiintoaineksen osalta ojitukset ovat erityisesti lat- Lisääntyneeseen pellontarpeeseen voidaan vastata vavesialueilla aiheuttaneet pienten jokien ja purojen kunnostamalla käytöstä poistuneita vanhoja peltoja liettymistä. Pääosa ojituksista on tehty metsätalou- ja laitumia uudelleen käyttöön. Lisäksi rekisteröidyt den tarpeisiin, mutta myös maataloutta ja turvetuo- yhdistykset voivat hoitaa kylämaisemia maatalouden tantoa silmällä pitäen. ympäristösopimusten turvin. Viljelymaisemien hoidon Simojoki, Simojärvi Ranualla ja Posion Kitkajär- ohella myös vanhan rakennuskannan vaalimisella ja vi kuuluvat Natura 2000 -verkostoon. Simojärvi on uudisrakentamisen sovittamisella nykyisiin kylämil- luonnostaan niukkaravinteinen. Myös Simojoen vesi jöihin on merkittävä vaikutus alueen maisemakuvan on yläosastaan niukkaravinteista, ja luonnostaan hu- kehityksessä. muspitoista eli lievästi ruskeavetistä. Veden humus- ja fosforipitoisuus kasvavat huomattavasti jo Simojär- ven luusuan ja Portimojärven välisellä jokiosuudella. Vesistöt ja niiden hoidon Veden humuspitoisuus ja kokonaisfosforin määrä ko- tavoitteet hoavat joen alajuoksulla noin kaksi-kolminkertaiseksi joen yläosaan verrattuna. Merkittävimmät kuormitta- Suunnittelualueen sijainti latvavesien alueella jakaa jat Simojoen vesistöalueella ovat metsäojitukset, pel- sen useampaan eri päävesistöalueeseen. Ranuan toviljely ja muu maatalous, jotka ovat kylläkin painot- pohjoisosat jakautuvat Simojoen ja Kemijoen vesistö- tuneet joen keski- ja alaosalle (www.ymparisto.fi). alueisiin, kun taas kunnan eteläosista vedet virtaavat Kitkajärvi on erittäin kirkasvetinen ja karu järvi. Kuivajoen ja Iijoen päävesistöalueilla. Posion luoteis- Se on myös Suomen ainoa suurjärvi, jonka veden- osat ovat Kemijoen vesistöaluetta, keski- ja koillis- korkeutta ei säännöstellä. Järven linnusto on erittäin osien vedet kuuluvat Koutajoen latvavesien aluee- monipuolinen ja sisältää monia harvinaisuuksia sekä seen ja eteläiset osat Posion kuntaa puolestaan Iijo- uhanalaisia lajeja. Asutuksen läheisyydessä olevis- en vesistöalueeseen. sa lahdissa kasvilajistossa näkyy merkkejä rehevöi- Vesienhoidon ekologinen tila on kaikilla vesistöalu- tymisestä (www.ymparisto.fi). Suunnittelualueella on eilla luokiteltu pääosin hyväksi tai erinomaiseksi. Tyy- useita muitakin luonnostaan niukkaravinteisia järviä, dyttävässä tilassa pintavesien osalta Kemijoen vesis- mm. Livojärvi Posiolla, jota luonnehtivat hienot hiek- töalueella oli luokiteltu voimakkaasti muutettuja järviä karannat. Maataloudesta tulevat pienetkin ravinne- ja jokia sekä Iijoen vesistöalueella Ranuan, Kuha- ja kuormat sekä rantojen hallitsematon lomarakentami- Luiminkajärvet, Ranuan-, Luiminka- ja Siuruanjoet nen saattavat huonontaa niukkaravinteisten järvien (Räinä ym. 2015, Torvinen & Laine 2015). ekologista tilaa todella herkästi. Suunnittelualueella maatalouden osuus vesistö- kuormasta on kaiken kaikkiaan varsin pieni; - joen keskiosilla ja Simojoella maatalouden osuus kokonaisfosforikuormituksesta on noin 13–14 % ja Kemijärven–Pelkosenniemen valuma-alueella alle 10 %. Maatalouden osuus kokonaistypen kuormasta on vastaavasti 4–5 % luokkaa Kemijoen keskiosuu- della ja Simojoen valuma-alueella, kun taas Kemijär- ven–Pelkosenniemen valuma-alueella vain 2 % luok- kaa.

9 Kasvillisuus ja eläimet (Botrychium boreale) kasvupaikkoja. Lisäksi Posion Anetjärveltä rehevältä metsälaitumelta löytyi myyrän- Perinnebiotoopeilla tarkoitetaan perinteisen maatalou- porrasta (Diplazium sibiricum). Kaikki edellä mainitut den muovaamia luontotyyppejä, joille luonteenomaista uhanalaiset tai silmälläpidettävät lajit hyötyvät aluei- on matalakasvuisten ruohojen ja heinien runsas esiin- den hoidosta niittämällä tai laiduntamalla. tyminen. Pääasiassa niiton ja laidunnuksen seuraukse- Osa niittyjen lajeista on siirtynyt kyläteiden ja pel- na syntyneet kedot, niityt, hakamaat ja metsälaitumet tojen pientareille alkuperäisten kasvupaikkojen muut- ovat harvinaistuneet maatalouden rakennemuutosten tuessa tai umpeutuessa. Myös näitä ympäristöjä kan- myötä. Samalla myös perinnebiotoopeista riippuvaiset nattaa hoitaa, sillä matalakasvuiset runsaskukkaiset kasvi-, lintu- ja hyönteislajit ovat käyneet harvinaisem- pientareet ovat osa kaunista kylämaisemaa, ja niillä miksi. Valtakunnallisessa perinnemaisemainventoin- on suuri merkitys myös monille hyönteislajeille. Kis- nissa Posion ja Ranuan seudulta on löydetty noin viiti- sankellot, päivänkakkarat, apilat, virnat ja kärsämöt senkymmentä perinnemaisemaa, joista useimmat ovat tarjoavat ravintoa perhosille, pistiäisille, kovakuoriai- erilaisia niittoniittyjä sekä lisäksi rantalaitumia sekä ha- sille ja monille muille pienille siivekkäille. Myös um- kamaita (Kalpio & Bergman 1999.) peutuneiden niittyjen ja laidunmaiden hoito kannattaa, Perinnebiotoopeilla kasvaa monia uhanalaisia ja sillä maaperän siemenpankki itää vielä kymmenenkin harvinaisia kasvilajeja. Jotkut lajit, esimerkiksi Simo- vuoden jälkeen. joen varren niityillä viihtyvä laaksoarho (Moehringia Elävä maatalousmaisema on tärkeä tekijä myös lateriflora), ovat riippuvaisia tulvan tuomista ravinteis- linnustolliselle monimuotoisuudelle. Erityisesti keväi- ta. Kesän aikana suunnittelualueelta löydettiin useita sin tulvivat pellot, niityt ja aikaisin sulavat rehevät lah- uusia ketonoidanlukon (Botrychium lunaria), ahonoi- delmat tarjoavat runsaasti ravintoa ja levähdyspaik- danlukon (Botrychium multifidum), suikeanoidanlu- koja muuttolinnuille. Joutsenet, hanhet, sorsalinnut ja kon (Botrychium lanceolatum) ja pohjannoidanlukon kurjet levähtävät aikaisin sulavilla peltoaukeilla ja tul-

Lampaat kulkevat nätisti rehuämpärin perässä rantalaitumelle.

10 Rantalaidun Posion Kylmäniemestä.

vaniityillä ennen kuin katoavat ympäröiville suoaukeil- keskellä olevassa korkeassa puussa tai ladon seinäs- le pesimään. Sorsalinnut jäävät mielellään pesimään sä. Kottaraisen pöntön suuaukon tulisi puolestaan ol- kosteikkoja ympäröiville matalakasvuisille rantanii- la halkaisijaltaan noin viisi senttimetriä. Lisää ohjeita tyille. Ne kuitenkin välttävät pensaikkojen valtaamia pönttöjen rakentamiseen löytää esimerkiksi Bird Life sulkeutuneita alueita. Myös kahlaajat; kuovit, taivaan- Suomen www-sivuilta (www.birdlife.fi). vuohet, lirot ja sirrit tulevat mielellään pesimään hoi- Mikäli linnut aiheuttavat huomattavaa satovahin- detuille rantaniityille. koa, kannattaa niistä tehdä ilmoitus kunnan maaseu- Monet maatalousympäristöissä viihtyvistä linnuis- tuviranomaiselle. Haittoja voi pyrkiä vahinkoalueilla ta elävät täällä pohjoisilla rajoillaan. Pikkulinnut ruo- minimoimaan myös kurki-, hanhi- ja joutsenpelloille kailevat mielellään pellon reunamissa siemeniä ja tehtävillä ympäristösopimuksilla. hyönteisiä etsien, ja esimerkiksi kivitasku ja västäräk- ki käyttävät kiviaitoja ja -kasoja tähystyspaikkoinaan. Pienet kolopesijät kuten tiaiset tarvitsevat lahoja pys- typuita, joihin kaivaa pesäkoloja. Kiurut, kottaraiset ja tuulihaukat olivat vielä 1970- ja 80-luvuilla varmoja pesijöitä suunnittelualueenkin kylissä. Kiuru on edel- leen harvinaistunut, mutta tuulihaukan kannat ovat elpyneet viimeisen viiden vuoden aikana (www.lintu- atlas.fi). Myös lantakasoilla ruokaileva kottarainen on harvinaistunut ulkona laiduntavan karjan myötä. Kot- taraisia ja tuulihaukkoja voidaan auttaa pesäpönttö- jen avulla. Tuulihaukan pönttö on edestä avoin neliön mallinen laatikko (sivut noin 30 senttimetriä). Paras paikka tuulihaukanpöntölle on pelto- tai niittyaukean

11 Simojoen varrella on vielä useita rantaniittyjä laidun- nuksen piirissä. Kuvassa niityn yläosan kuivalla kedolla viihtyvä kasvilaji, kissankäpälä.

Vaaraseudulla rantaniityt laskevat paikoin jyrkästikin, ja etenkin keväisin vettä virtaa puroissa ja ojissa runsaasti.

12 3 Menetelmät

Aiemmat suunnitelmat sekä Väärälä, Maaseutupalvelut , Heidi Kotala-Paa- luharju (Lapin ELY-keskus, E-vastuualue), Marjut Kok- Ranuan ja Posion valinta ko, Päivi Lundvall ja Merja Lipponen (Lapin ELY-kes- suunnittelukohteeksi kus, Y-vastuualue). Maastotyöt tekivät biologit Merja Lipponen ja Piritta Peurasaari. LUMO-yleissuunnittelu on valtakunnallinen hankeko- konaisuus, jota rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa Yhteistyö ja vuorovaikutteinen suunnitelmia on aiemmin tehty Ylitornion Kainuunky- suunnittelu lään ja Pekanpäähän, Sallan Kelloselkään, Aatsinkiin ja Saijaan, Kemijärven Juujärvelle ja Luusuaan, Tervo- Suunnittelutyö käynnistyi Posion ja Ranuan kyläilloissa laan, Torniojokivarteen, Kemijokivarren kyliin, Simoon toukokuun lopussa 2015. Tällöin käytiin läpi hankkeen ja Ylitorniolle. Lapin ELY-keskuksen koolle kutsuma perusteita ja merkittiin kartalle viljelykäytön ulkopuolelle maakunnallinen ohjausryhmä valitsi keväällä 2015 uu- jääneitä vanhoja niitty- ja laidunmaita sekä mahdollisia deksi yleissuunnittelualueeksi Posion ja Ranuan kun- kosteikkopaikkoja. Yleisötilaisuuksiin kutsuttiin kaikki nat, joissa suunnittelua ei ollut aikaisemmin toteutettu. kyläläiset tiedottamalla hankkeesta paikallislehdessä, kuntien ja ELY-keskuksen nettisivuilla sekä maakunta- lehdissä. Kutsut kylätilaisuuksiin lähetettiin kyläyhdis- Ohjausryhmä tyksille, riistanhoitoyhdistykselle ja alueen viljelijöille. Hanke oli hyvin esillä mediassa kesän aikana, ja yhtey- Luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelun oh- denottoja maanomistajilta ja viljelijöiltä saatiin radio- ja jausryhmään kuuluivat Kaija Kinnunen (MTK-Lappi), lehtijuttujen perusteella varsin runsaasti. Vuokko Ruokanen, Maaseutupalvelut Kuusamo, Tarja

Hillamarkkinoilla hanketta esiteltiin 4H-yhdistyksen toripuodin yhteydessä.

13 Maastotöiden aikana kyläläisten kanssa keskustel- Maastotyöt tiin inventoitavien alueiden maankäytön historiasta ja nykyisistä hoitomahdollisuuksista. Samalla käytiin läpi rahoitusmahdollisuuksia ja jaettiin aiheeseen liittyviä Ennen kesän maastotöitä alueeseen tutustuttiin paik- esitteitä. Suunnittelija Piritta Peurasaari esitteli han- katiedon avulla. Esiselvitystietoja koottiin mm. alueen ketta Ranuan hillamarkkinoilla yhteistyössä Ranuan vesistöjen tilasta, uhanalaisten lajien esiintymistä, 4H-yhdistyksen kanssa. suojeluohjelma-alueista, Natura 2000 -alueista, mui- naisjäännöksistä, kulttuurihistoriallisesti arvokkaik- si luokitelluista ympäristöistä sekä valuma-alueittain myös peltopinta-aloista (liite 2). Kosteikkopaikkojen

14 kartoituksessa käytetiin osin apuna myös Suomen Kohteiden luokittelu ympäristökeskuksen kehittämää kosteikkopaikka- järjestelmää (WSFS-Vemala), jossa potentiaalisia kosteikon paikkoja on mallinnettu valuma-alueittain Yleissuunnitelman kohteet on luokiteltu kasvillisuu- edellisen ohjelmakauden tukiehtojen mukaisesti. den, maisematekijöiden ja nykyisen tai aiemman Maaseutusihteerit toimivat yhteyshenkilöinä seudun maankäytön mukaan erilaisiin elinympäristötyyppei- viljelijöihin. hin. Kohteista on laadittu lyhyt yleiskuvaus, jossa ku- Maastotyöt tekivät biologit Merja Lipponen ja Pi- vataan niiden tärkeimmät piirteet ja luonnehditaan ritta Peurasaari kesä-elokuussa 2015. Maastossa kasvilajistoa. Täydellistä kasvillisuusinventointia ei tarkastettavat kohteet valittiin karttatarkastelun, ja siis ole tehty, vaan huomiota kiinnitettiin pääasiassa kyläläisten vinkkien perusteella. Lisäksi osa Lapin pe- niihin niittykasvilajeihin, jotka kuvaavat kohteen lai- rinnemaisemat -julkaisussa (Kalpio & Bergman 1997) dunhistoriaa. Suomen uhanalaiset (Rassi ym. 2010) mainituista kohteista käytiin tarkastamassa maastos- ja huomionarvoiset (Pykälä ym. 1994, Raatikainen sa. Käytössä olivat peruskartat, joihin oli lisätty hoi- 2009) lajit on tekstissä kursiivilla. Kullekin kohteelle dossa olevat peltolohkot. Maastotyöt pyrittiin koh- on annettu lisäksi hoitosuosituksia. dentamaan Simojokivarteen ja kyläkeskuksiin. Kylien väliset alueet jäivät vähemmälle tarkastelulle. Koska maastokauden aikana ei pystytty aivan kattavasti tar- kastelemaan koko aluetta, suunnittelualueella ja sen ulkopuolella on varmasti vielä arvokkaita ja hoidon ar- voisia ympäristösopimuskohteita.

Perinnebiotoopeiksi on luokiteltu alueet, joiden historiasta ja/tai kasvillisuudesta voidaan suoraan päätel- lä niiden olleen joskus perinteisen maankäytön eli niiton tai laidunnuksen piirissä. Alueet ovat nykyisiä tai entisiä niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Luokittelussa on huomioitu erityisesti huomionarvoisten kasvi- lajien esiintyminen kohteella.

Luonnonlaitumet ovat pääasiassa vanhoja peltoja, joiden viljelykäyttö on loppunut, ja jotka ovat maise- mallisten ja luonnonarvojensa puolesta syytä ottaa hoidon piiriin.

Reunavyöhykkeet ja saarekkeet ovat erilaisia pellon ja metsän, pellon ja tien sekä pellon ja vesistön tai kosteikon välisiä reunavyöhykkeitä sekä peltojen metsäsaarekkeita. Reunavyöhykkeet tai saarekkeet voi- vat olla maisemaltaan avoimia niittyjä, puoliavoimia, hakamaisia tai kerrostuneita, joissa puuston ja pen- saikon lisäksi on avoimia niittylaikkuja.

Monivaikutteiset kosteikot ovat maatalousympäristössä jo olemassa olevia tai sopiviin paikkoihin tehtä- viä kosteikoita, joiden valuma-alueesta on yli 10 % peltoa. Monivaikutteisen kosteikon perustaminen on tärkeää alueilla, missä on paljon ravinnekuormitusta kosteikon yläpuolisilta peltoalueilta. Monivaikutteiset kosteikot perustetaan ensisijaisesti patoamalla, mutta olemassa olevia kosteikkoja voi suurentaa myös kai- vamalla. Riittävän suuri kosteikko pystyy poistamaan veteen liuenneita ravinteita, ja kosteikon alkupäähän kaivettavilla syvemmillä lietealtailla saadaan myös veden mukana liikkuva kiintoaines kiinni.

Kohteet on esitelty suunnitelmassa sekä sanallisesti että kartalla (Kartoissa A ja B). Kartan kohdenumero viittaa tekstissä olevaan kuvaukseen hoitosuosituksineen. Karttarajaukset ovat yleispiirteisiä ja alueet on syytä rajata tarkemmin ympäristösopimushakemuksen yhteydessä. Mikäli kohde kunnostetaan esimerkiksi laitumeksi, voidaan alueen rajausta muuttaa hoidon kannalta järkeväksi. Hoitosuositukset ja kohderajauk- set eivät noudata tilarajoja. Maatalouden ympäristösopimuskohde voi sijaita myös vuokramaalla. Tällöin usein pieninä palasina olevat niittykuviot voidaan yhdistää sopivaksi hoitoalueeksi.

15 4 Kohdekuvaukset ja hoitosuositukset

Ranua

26 28 27 29

22 24 23 25

7 16 5 21

4 6 8 20 17 18 19 3 15 2 14 9

1 13 10

11

0 10 20 12 km © Karttakeskus

Kartta A. Ranuan yleissuunnittelualue ja tarkemien kohdekarttojen sijainti.

16 !\

!\

!\

!\

Simojokivarsi 1. Yli-Hosion ja Könkään rantalaitumet, perinnebiotooppi (2,23 ha)

Hosion kylän eteläosissa, aivan kosken juurella on luonnon monimuotoisuudeltaan rikkaita ja maisemal- lisesti tärkeitä rantaniittyjä, joita poromiehet ovat niit- !( täneet. Talon isäntä on pitänyt vuosikymmeniä sitten 1 lypsykarjaa. Vanhat laidunnuksen merkit näkyvät erityi- sesti koskenrannassa, missä kasvaa monipuolista tuo- reen suurruohoniityn lajistoa. Ylempänä olevilla kum- pareilla on ketomaisia matalakasvuisia niittyjä. Rehevällä koivua pääasiassa kasvavalla rantaniityl- lä kasvaa aluskasvillisuudessa mm. kielo, kissankello, 1 ranta-alpi, nurmitatar, hiirenvirna, kullero, niittymaa- rianheinä, lehtovimajuuri ja mesimarja, kissankäpälä, tuoksusimake, pikkulaukku, sykeröpiippo, kissankello, ahomatara, luhtarölli, kultapiisku ja mesiangervo. Perinnebiotooppi Hoitosuositukset: Aluetta kannattaa hoitaa niittä- !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä mällä jatkossakin. Kasvillisuus on kehittynyt monipuo- 0 500 !\ liseksi, koska aluetta ei ole lannoitettu tai muokattu. m Rantaniittyä on vaikea niittää, joten alue sopisi laidun- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 nuskohteeksi, jos laiduntavia eläimiä löytyy lähistöltä. Kartta 1. Kohde 1. Yli-Hosion ja Könkään rantalaitumet. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maata- lousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

17

!\

!\

!\ !\

!\

!\

!\

!( 2

3

4

Perinnebiotooppi Luonnonlaidun !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 5 0 500 1 000 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 2. Kohteet 2. Pirttikankaan luonnonlaidun, 3. Ruonankosken rantalaitumet, 4. Ruonankosken vasikkahaka sekä 5. Rovastin- ahon reunavyöhyke ja puoliavoin ranta.

2. Pirttikankaan luonnonlaidun (4,2 ha) Hoitosuositukset: Laidunnuksen aloittaminen. Varsinkin lampaat pitävät pajut hyvin kurissa. Muu- Maisemallisesti näkyvällä paikalla Simontien leväh- taman laidunkesän jälkeen voi pajukkoa raivata mai- dyspaikan vieressä on entisiä käytöstä poistuneita seman avaamiseksi. Puuryhmiä, pensas- ja kataja- peltoja. Peltoja kannattaisi laiduntaa maisemanhoi- ryhmiä voi jättää maisemaa kaunistamaan. Kohteen dollisessa mielessä luonnonlaitumina. Osin pellot ovat hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalous- jo rehevöityneet. Siitä kertovat maitohorsma ja kas- luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. tikkakasvustot. Paikoin pelloilla on kuitenkin varsin edustavaa niittylajistoa; metsäkurjenpolvi, isolaukku, 3. Ruonankosken rantalaitumet, ketosilmäruoho, niitty- ja pohjannurmikka, mesianger- perinnebiotooppi (0,8 ha) vo, karhunputki, lehtovirmajuuri, sykeröpiippo ja sian- kärsämö. Ojissa kasvaa kiiltopajua ja koivuryhmiä on Ruonankosken rantalaitumet sijaitsevat komealla pai- kasvanut rantatörmille. kalla Rovastinahon kylässä. Rantatörmällä on har- maaleppävaltainen haka, jossa naudat laiduntavat.

Laiduntaminen pitää rantatörmän matalana, ja ylläpitää perinnebiotoop- pien kasvilajistoa.

18

!\

!\

!\

!\ Muutama hieho ranta- niityillä tekisi hyvää Rovastinahon maisemalle.

Aluetta on mahdollista hoitaa perinnebiotooppina, 5. Rovastinahon reunavyöhyke ja mutta silloin haka pitäisi aidata erilleen nurmilaitumis- puoliavoin ranta (5,9 ha) ta. Valtapuuna haassa on harmaaleppä. Kasvillisuus on ruohovaltaista. Siinä kasvaa mm. jokapaikansara, Rovastinahossa on peltoihin ja Simojoen rantaan ulot- valkoapila, kullero, niittyleinikki, pohjantähkiö, sykerö- tuvia puoliavoimia vanhoja niittyjä ja pellon reunavyö- piippo, siniyökönlehti, siankärsämö, korpiorvokki, nur- hykkeitä, joita kannattaa hoitaa maiseman ja luonnon mitatar, ahopukinjuuri, hakamaapoimulehti, isolaukku, monimuotoisuuden vaalimiseksi. Rannassa on run- uhanalainen laaksoarho ja aitovirna. Harmaalepissä saasti lehtipuustoa ja näkymät Simojoelle ovat kas- oleili myös sepelkyyhkyjä. vaneet miltei umpeen. Reunavyöhykkeen raivaus ja Hoitosuositus: Laidunnuksen jatkaminen on pa- jatkohoitona laidunnus olisivat tärkeä teko kylän viih- ras keino ylläpitää rantalaitumen huomionarvoista tyvyyden ja maiseman kannalta. Puustosta löytyy koi- kasvilajistoa. Mikäli aluetta hoidettaisiin perinnebio- vua, mäntyä ja kuusta sekä kiiltopajua. tooppina, laidunpainetta tulisi vähentää, siten että Avoimemmilla kohdilla kenttäkerroksessa on tuo- haassa olisi pari hiehoa kesässä maisemanhoitotöis- retta suurruohotulvaniittyä. Siinä kasvaa metsäkurjen- sä syömässä luonnonrehua. Tällöin laitumelle ei tuo- polvea, kastikoita, tuoksusimaketta, kulleroa, hiirenvir- da muuta lisärehua paitsi kivennäisiä. naa ja niittysuolaheinää. Mesiangervo ja maitohorsma ilmentävät paikoin rehevöitymistä. 4. Ruonankosken vasikkahaka, Hoitosuositukset: Puustoa ja pajukkoa tulisi ran- perinnebiotooppi (0,6 ha) nasta raivata reippaasti. Puita ja pensaita jätetään paikoitellen ryhmiin. Näkymiä avataan joelle. Kyläs- Tilatien molemmin puolin on kauniita koivumetsiä, joi- sä on tarjolla nautakarjaa ja laidunnus olisi paras kei- den kenttäkerroksessa kasvaa niittylajistoa. Toisella no ylläpitää maisemaa raivauksen jälkeen. Eläimille puolella laiduntavat vasikat pitävät perinnemaisemaa ei kannata antaa muuta lisäravintoa kuin kivennäi- yllä. Lajistosta löytyy metsäkurjenpolvea, niittyleinik- siä. Hiehoja kannattaa laittaa noin yksi hehtaarille tai kiä, kulleroa, metsälauhaa, koiranputkea, niittysuola- isomman lauman pariksi viikoksi parhaan tuloksen ai- heinää ja nurmitatarta. kaansaamiseksi. Kohteen hoitoon voi hakea ympäris- Hoitosuositukset: Laidunnus tai niitto. Laidun- tösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja taminen on hyvä keino ylläpitää tilan ympäristö kau- maiseman hoitoon. niina. Myös niittylajit hyötyvät laidunnuksesta. Mikäli kohdetta laidunnetaan ilman lisäravintoa, voi sen hoi- toon hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

19 !\

!\

!\

!\

!(

8 8

!(

7 Perinnebiotooppi Suojavyöhyke !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 6 0 500 1 000 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 3. Kohteet 6. Mäntylän metsälaitumet, 7. Mäntylän suojavyöhyke ja 8. Pihlajan suojavyöhykkeet ja niittysaari.

6. Mäntylän metsälaitumet, ki, polkusara, kevätleinikki, isolaukku, luhtatähtimö, perinnebiotooppi (1,0 ha) metsätähti, niittynurmikka, kevätpiippo, vanamo, val- koapila, nokkonen ja mustikka. Rovastinahossa, nautojen laitumen lähimetsät ovat Hoitosuositus: Navetan lähistöllä on paikoin re- kasvistollisesti monimuotoisia. Kuusivaltaisen haan hevöitymisestä kertovia nokkoskasvustoja. Ne kan- kenttäkerroksessa kasvaa mm. nurmitatar, niittyleinik- nattaa niittää alkukesästä, jotta ne eivät pääsisi le-

Pohjahtähkiö, punanata ja tuoksusimake.

20

!\

!\

!\

!\ !\

!\

!\

viämään. Metsälaitumet kannattaa aidata erilleen Kaarlejärvi ja Peurajärvi nurmilaitumista ja eläimiä voi käyttää niillä pienem- piä aikoja, vain niin kauan kuin luonnonravintoa riit- tää. Mikäli eläimiä ei lisäruokita laitumelle, hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon moni- 10 muotoisuuden ja maiseman hoitoon. !(

7. Mäntylän suojavyöhyke

Tilalla on monimuotoinen pellon reuna Simojoen ran- nalla. Rantaan rajautuvat peltolohkot sopivat suoja- vyöhykkeeksi. Rannan törmää on pari vuotta sitten !( laidunnettu lehmillä, sen vuoksi kasvilajisto on edus- tavaa perinnebiotooppien niittylajistoa. Törmällä kas- vaa mm. metsäkurjenpolvi, kastikat, tuoksusimake, kullero, nurmitatar, sykeröpiippo, niittymaarianheinät, niittyleinikit, mesiangervo, vesisarat. Törmällä kasvaa paksurunkoisia koivuja. . Hoitosuositus: Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa tai muokata eikä käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Hel- poin tapa hoitaa sitä on laidunnus ilman muuta lisära- vintoa kivennäisiä lukuun ottamatta. Vaihtoehtoisesti pellon ja vesistön välisen kapean rantaniityn hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

8. Pihlajan suojavyöhykkeet ja niittysaari, Luonnonlaidun perinnebiotooppi (0,12 ha) !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 0 500 9 Pihlajan tilan hiehot ovat laiduntaneet tulvaniittysaarta m parin kesän ajan. Aiemmin pajukkoinen ja heinittynyt © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 saari on muuttunut edustavaksi avoimeksi niityksi. Niit- Kartta 4. Kohteet 9. Serkkulan luonnonlaidun ja 10. Peurajärven tylajisto vallitsee myös kosken rannoilla peltojen reu- luonnonlaidun. noilla ja tilan pihapiirissä rannassa. Rantalohkoja kan- nattaa hoitaa suojavyöhykkeinä. Alueella kasvaa mm. 9. Serkkulan luonnonlaidun (1,8 ha) mätässaraa, valkoapilaa, siankärsämöä, nurmirölliä, isolaukkua, hevonhierakkaa, ojakärsämöä, lehtovir- Peurajärventien varressa on vanhoja käytöstä poistu- majuurta, suo-orvokkia, ketosilmäruohoa, nurmitatar- neita peltoja ja niittyjä, joita voi hoitaa luonnonlaitu- ta, jouhivihvilää ja pohjahtähkiötä sekä luhtamataraa ja mina ympäristösopimuksella. Kohteen arvoa lisäävät metsäkurjenpolvea. sen reunamilla sijaitsevat hirsiset talousrakennukset. Hoitosuositukset: Tulvaniittysaarta kannattaa hoi- Hoitamalla alueita luonnonlaitumina, säilytetään myös taa jatkossakin laiduntamalla. Samalla tavalla voi hoi- arvokasta kulttuurimaisemaa. taa myös kosken rantoja, rantaan ulottuvat peltolohkot Tien vieressä olevat entiset pellot ovat sarkaojien sopivat suojavyöhykelohkoiksi. Suojavyöhykelohkoa ei kohdilta kasvaneet umpeen. Alueella on muutamia !\ saa lannoittaa tai muokata. Niittysaaren hoitoon voi ha- paksurunkoisia puita, ja ne kannattaa säilyttää. Kent- kea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuo- täkerroksessa kasvaa mm. nurmirölli, timotei, sian- ja toisuuden ja maiseman hoitoon. ojakärsämö, puna-apila, ketosilmäruoho, isolaukku, kultapiisku ja nurmilauha.

21

!\

!\

!\

!\ !\

!\

Hoitosuositus: Aluetta voi hoitaa laiduntamalla esim. hevosilla, lehmillä tai lampailla. Laidunnus pa- rantaisi alueen monimuotoisuutta ja maisemaa ja vä- hentäisi umpeenkasvua. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- suuden ja maiseman hoitoon.

10. Peurajärven luonnonlaidun (1,6 ha)

Aivan Peurajärven kylän keskellä on vanha pihapiiri, 11 jonka ympärillä on säilynyt vanhoja hakamaita, niitty- !\ jä ja peltoja. Alue olisi arvokas maisemanhoitokohde. Pihapiirissä on muutamia vanhoja paksurunkoisia koi- vuja. Vanhat aitat ja muut hirsirakennukset hyötyisivät hoidosta. Kasvillisuudeltaan alue on varsin monimuo- toinen. Rannan avoimilla osilla kasvaa nurmirölliä, kul- tapiiskua, nurmilauhaa, siankärsämöä, valkoapilaa, mesimarjaa, korpi-orvokkia ja puolukkaa. Huomionar- voisista lajeista alueella kasvaa isolaukku ja sykerö- Luonnonlaidun piippo. Hakamaisen metsän kenttäkerroksessa kasvaa 0 500 mm. huopaohdake, ahomatara ja kullero. m Hoitosuositukset: Alue olisi hyvä maisemanhoi- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

tokohde esim. lampurille. Alue on melko avoin, joten Kartta 5. Kohde 11. Kaarlejärven luonnonlaitumet. alkukunnostustoimenpiteenä olisi pelkkä aitaus ja laidunnuksen aloittaminen. Vaihtoehtoisesti alueita voi raivata ja niittää vuosittain avoimet alueet. Tällöin 11. Kaarlejärven luonnonlaitumet (4,2 ha) niittojäte viedään alueelta pois, jotta ravinteisuus vä- henisi kohteella. Kohteen hoitoon voi hakea ympäris- Kaarlejärvellä on maisemallisesti arvokkaalla paikalla tösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja käytöstä poistuneita peltoja, jotka olisivat maiseman- maiseman hoitoon. hoidon kannalta järkeviä hoitaa. Paikoin alkuraivausta on melko paljon. Kovapohjaisilla alueilla kasvaa mm. nurmilauhaa, niittyleinikkiä, mesiangervoa, valkoapi- laa, siankärsämöä, huopaohdaketta ja viitakastikkaa. Huomionarvoisista lajeista kasvaa isolaukku. Järvelle on tehty vedenlasku, ja sen ansiosta rannoilla on hyl- lyvät rahkasammalkasvustot. Nämä eivät kuitenkaan sovi laidunnettaviksi ympäristösopimuksella. Hoitosuositus: Alkuraivaus olisi hyvä tehdä use- an kesän aikana. Isot ja paksurunkoiset puut kannat- taa säästää. Samana kesänä kun raivaus aloitetaan, kannattaa aloittaa laidunnus. Vesakon kasvun vuoksi ylämaankarja olisi paras hoitaja alueelle, mutta myös muut laiduneläimet sopivat kivennäismaan laitumille hyvin. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

Kurjenjalka.

22

!\

!\

!\

!\

!\ !\

!\

!\

Kapeaa rantaniittyä on aikaisemmin laidunnettu. Rantalaidun- nus kannattaa aina mitoittaa sopivalla laidunpaineella jaksois- sa, jolloin se ei tuota haittaa vesistöille. 12. Nuupaskummun reunavyöhyke (0,3 ha)

Nuupaskummussa on peltojen reunalla heinittymässä Nuupas oleva monimuotoinen reunavyöhyke. Aiemmin ohrapel- lot ovat ulottuneet rantaan asti. Nyt rannassa on komea männikkö, jonka alla kasvaa mm. mesimarjaa, kurjen- jalkaa, nurmilauhaa, metsätähteä sekä tähtitalvikkia. Hoitosuositus: Reunavyöhykkelle sopii hoitomuo- doksi laidunnus. Kohteen hoitoon voi hakea ympäris- tösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

12 13. Nuupaksen maisemapellot, luonnonlaidun (2,9 ha)

Nuupasjärven eteläpuolella on käytöstä poistuneita peltoja, joihin on kehittynyt monipuolinen kasvilajis- to. Pellot jatkuvat pohjoiseen päin, mutta lajistoltaan 13 köyhempinä. Tähän rajaukseen otettiin arvokkaimmat osat pelloista. Niitä voi halutessaan hoitaa joko laidun- tamalla tai niittämällä. Alueella esiintyviä lajeja ovat mm. kumina metsäkurjenpolvi, niittyleinikki, korpior- vokki, tuoksusimake, sykeröpiippo, kullero, isolaukku Luonnonlaidun ja siankärsämö. Siellä täällä on kauniita puuryhmiä. Reunavyöhyke Hoitosuositus: Alue sopii hoidettavaksi esimerkiksi 0 500 lampailla. Laidunnus ylläpitäisi monipuoliseksi muodos- m tunutta niittylajistoa, ja samalla rannat pysyisivät puo- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 liavoimina ja umpeenkasvu vähenee. Vaihtoehtoises- Kartta 6. Kohde 12. Nuupaskummun reunavyöhyke ja 13. Nuu- ti peltoja voi niittää, siten että niittojäte kerätään pois. paksen maisemapellot. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maata- lousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

23

!\

!\

!\

!\

!\ !\

Saukkojärvi

!( perinteistä maankäyttöä eli niittämistä ja laidunnusta. Myös venerannan pellot ovat kasvilajistoltaan arvokkai- ta: Alueella kasvaa useita huomionarvoisia kasvilajeja 14 mm. kullero, isolaukku, lehtotähtimö ja nurmitatar. Muita kasvilajeja niityillä on mm. tuoksusimake, korpiorvokki, hiiirenvirna, metsäkurjenpolvi ja timotei sekä nurmilauha. Hoitosuositus: Aluetta voi hoitaa niittämällä alue vuosittain ja korjaamalla niittojäte pois. Alue sopii myös laidunnettavaksi lampailla. Lampaat olisivat myös hyvä vetonaula museokävijöille.

15. Saukkojärven kosteikko

!( Saukkojärven kylän eteläpuolella laajahkojen pelto- alueiden kuivatusvedet laskevat valtaojan kautta Mus- !\ 15 talahteen. Oja on varsin jyrkkäreunainen, mutta sen penkereet loivenevat hieman ennen Saukkojärveä. Luonnonlaidun Kohde täyttää monivaikutteisen kosteikon kriteerit !\ Kosteikko !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä (yläpuolisesta valuma-alueesta 10 % peltoa). Valuma- alue on noin 100 hehtaaria, ja tästä peltopinta-alaa 0 500 m noin 20 ha. Kohde kuuluu Simojoen päävesistöaluee- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 seen. Kosteikon minimikoko on noin 0,5 ha. Alueel- la kasvaa jo valmiiksi kostean paikan kasveja, kuten: Kartta 7. Kohde 14. Saukkojärven kotimuseon maisemapellot ja 15. Saukkojärven kosteikko. kurjenjalkaa, kiiltopajua, korpikastikkaa, suo-orvokkia 14. Saukkojärven kotimuseon maisemapellot, ja mesiangervoa. Pajukkoinen ranta-alue täytyisi rai- luonnonlaidun (2,5 ha) vata ennen kosteikon perustamista. Peltojen vedet voisi ohjata pintavalutuksena luontaisen kosteikko- Luonnonkauniin Saukkojärven rannalla sijaitsee koti- alueen läpi. Alueelle voi hakea kosteikon perusta- museo ja sitä ympäröivät hirsiset piharakennukset. Alue miseen tarkoitettua ei-tuotannollista investointitukea !\ soveltuisi arvokkuutensa puolesta hyvin maisemanhoi- sekä tämän jälkeen 5-vuotista ympäristösopimusta tokohteeksi. Pihapiirin kasvilajisto kertoo alueella olleen kosteikon hoitoon.

24

!\

!\

!\

!\

!\ Saukkojärven museon pihapiiri olisi edustava maisemanhoitokohde esim. yhdistykselle.

25 !\

!\

!\

Tolja

16. Kantolammen kosteikko

Kantolampeen laskevat isohkon peltokokonaisuuden 17 kuivatusvedet. Peltoalueen kaakkoisreunalla on so- piva, sopimuskriteerit täyttävä kosteikon paikka. Lä- hivaluma-alue on noin 165 ha, josta peltoa on noin 50 hehtaaria. Kohde kuuluu Iijoen päävesistöaluee- seen. Kosteikon perustamiseen voi hakea ei-tuotannollis- ta investointitukea sekä tämän jälkeen 5-vuotista kos- teikon hoitosopimusta.

17. Toljan maisemapellot, luonnonlaidun (7,7 ha)

Toljassa on jo melko umpeenkasvanutta rantaniittyä sekä tien varren vanhoja peltoja. Alueet vaativat al- kukunnostuksen. Niitä pitää raivata poistamalla ve- sakkoa. Alueella kasvaa mm. kiiltopajua, kastikoita, metsäkurjenpolvea, rohtovirmajuurta vadelmaa ja maitohorsmaa. Hoitosuositus: Laidunnus ylämaankarjalla sopi- si parhaiten paljon kunnostusta vaativalle kohteelle. Ylämaankarja on hyvä syömään pajukkoa, joten en- simmäisinä vuosina toimenpiteenä on pelkkä aitaus ja sen jälkeen laidunnus. Raivaus suoritetaan parin lai- Luonnonlaidun dunkesän jälkeen. Kohteen hoitoon voi hakea ympä- !\ Kosteikko ristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden 16 ja maiseman hoitoon. !\ 0 500 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 8. Kohteet 16. Kantolammen kosteikko ja 17. Toljan maisemapellot.

26

!\

!\

!\

!\ !\

!\

!\

!\

Ranuan keskusta

19. Kangaslammen laitumet, perinnebiotooppi (3,4 ha)

Kangaslammen rantoja on hoidettu laiduntamalla 19 vuosikymmenien ajan. Tästä rajauksesta on jätetty avoimet alueet pois, koska niille on haettu peltotukia. Kuitenkin koko aidatulle alueelle on mahdollista ha- kea perinnebiotooppien hoitoon tarkoitettua tukea, jos eläimille ei tarjota lisäravintoa. Laitumella kasvaa mm. kumina, niittyleinikki, niittynurmikka, siankärsämö, pi- hatähtimö, valkoapila, nurmitatar ja nurmilauha. Hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen alu- eella on erittäin suositeltavaa. Puuston raivaus ja väljennys aukottamalla. Kohteen hoitoon voi hakea Perinnebiotooppi ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- 0 500 suuden ja maiseman hoitoon. m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 9. Kohde 19. Kangaslammen laitumet.

!\

27

!\

!\

!\ Oulunniemen pihapiirejä komistavat hienot peräpohjalaistalot. Hoitokohdetta näkyy talon takana.

28 !\

!\

!\

!\

!\

Kuha–Kuusijärvi ja Asmunti

20

!\

21 23 !\

24

Perinnebiotooppi Luonnonlaidun !\ Kosteikot 22 0 500 1 000 !\ m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 10. Kohteet 20. Ouluniemen rantaniityt, 21. Konnonlammen kosteikko, 22. Niittyojan kosteikko, 23. Kuhan laitumet ja 24. Po- siontien maisemalaidun.

20. Ouluniemen rantaniityt, luonnonlaidun (2,3 ha)

Ouluniemessä Kuhan kylän pohjoispuolella on käy- Hoitosuositukset: Pikainen hoidon aloittaminen töstä poistuneita peltoja, joita voi hoitaa laiduntamalla. laiduntavilla eläimillä. Esim. hevosia näytti kylässä Talot ja niiden pihapiirit niemellä ovat umpeenkasvun olevan. Sen jälkeen vesakon raivaus, mikä voidaan seurauksena menettäneet järvinäkymän ja maisema tehdä useamman vuoden aikana. Yksittäiset paksu- on vaarassa umpeutua. Pellot ovat olleet käytössä runkoiset puut tai puuryhmiä kannattaa jättää maise- vielä 1980-luvun alussa. Sen jälkeen ne ovat hiljalleen maa kaunistamaan. Kohteen hoitoon voi hakea ympä- pensoittuneet. Umpeenkasvu on jo hyvässä vauhdis- ristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden sa, sen vuoksi laidunnuksen lisäksi aluetta tulisi rai- ja maiseman hoitoon. vata. Entisillä pelloilla kasvaa mm. metsäkurjenpolvi, isolaukku, mesimarja, luhtamatara, korpikastikka, koi- ranputki, maitohorsma, mätässara, jouhivihvilä, tuok- susimake, korpiorvokki ja kullero. Järven rannalla oli komea rivistö mäntyjä. Petäjät kannattaa jättää mai- semaa komistamaan.

29 21. Konnonlammen kosteikko 22. Niittyojan kosteikko

Kuhan kylässä on useita maitotiloja, ja kylän ympä- Kuhan kylän eteläosissa Niittyojan valuma-alueen ristössä on runsaasti turvemaan peltoja, josta vedet peltojen ja Kuoheikonsuon peltojen vedet valuvat virtaavat Luiminkajoen kautta kohti Iijokea. Konnon- Luiminkajokeen. Valtaojien lähivaluma-alue on noin lampi on kuivatettu 1960-luvulla. Lammen kohdalla 550 hehtaaria, josta peltoa on noin 85 ha. Kostei- kasvaa tällä hetkellä vesakko valtaojan ympärillä. kon vähimmäispinta-ala on noin 2,7 ha. Sopiva paik- Kosteikon perustamista varten voi hakea ei-tuotan- ka kosteikon perustamiseen voisi olla vanha osin jo nollista investointitukea sekä tämän jälkeen 5-vuo- pusikoitunut peltoala. Turvemaalla huomiota tulisi tista kosteikon hoitosopimusta. Kohteen lähivaluma- kiinnittää myös kiintoaineen keräämiseen. Kosteikon alue on noin 115 ha, peltopinta-ala noin 18 ha ja perustamiseen voi hakea ei-tuotannollista investoin- kosteikon minimipinta-ala noin 0,6 ha. titukea sekä sen jälkeen 5-vuotista ympäristösopi- musta kosteikon hoitoon.

Turvemailla tarvitaan toimenpiteitä myös kiintoaineen kiinnisaamiseksi, esimerkiksi laskeutusaltaiden kautta.

30 23. Kuhan laitumet, 24. Posiontien maisemalaidun, perinnebiotooppi (2,8 ha) luonnonlaidun (0,6 ha)

Kuhan kylässä on Kuhanlahden rannalla, koulun ja Maisemallisista syistä kylän keskustassa oleva van- Vanhan Kuhan välissä on niittämällä ja laiduntamal- ha, pois käytöstä jäänyt pelto kannattaisi ottaa uudel- la hoidettuja entisiä peltoja. Hoidon ansiosta alueella leen käyttöön laitumena. Tien reunalla sijaitsee lato kasvaa monilajinen niitty. Hevoset ovat laiduntaneet ja sen ympärillä komeita mäntyjä. Kenttäkerroksen vuoroin molempia rantalaitumia. Aidan olisi hyvä ulot- kasvillisuus on jo kasvanut korkeaksi. Laiduntaminen tua veteen asti, sillä hevoset syövät järvestä myös estäisi alueen pusikoitumisen, ja pitäisi näkymät jär- rannan saraikkoa ja ruovikkoa vähentäen näin ranto- ven suuntaan auki. Niityllä kasvavat mm. metsäkur- jen umpeenkasvua. Monet laidunnuksesta hyötyvät jenpolvi, koiranputki, maitohorsma, mesiangervo ja lajit ovat myös vesikasveja. kullero. Pelloilla kasvaa mm. niittyleinikkiä, sykeröpiippoa, Hoitosuositukset: Laidunnuksen aloittaminen. puna-apilaa, viherjäsenruohoa, nurmilauhaa, metsä- Tarvittaessa raivaus. Kohteen hoitoon voi hakea ym- kurjenpolvea, luhtatähtimöä, jouhivihvilää, kalvaspiip- päristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuu- poa, mesimarjaa, polkusaraa, isolaukkua, keltanoa, den ja maiseman hoitoon. ahomataraa, korpiorvokkia ja pohjantähkiötä. Hoitosuositukset: Aluetta on hoidettu esimerkil- lisesti. Aidan ulottaminen rantaan saakka hyödyttäisi myös rantavyöhykkeen kasvilajistoa. Koulun puolei- selta rannalta puustoa voisi väljentää, jotta näkymät vesistöön avautuisivat. Laidunnuksen ja niiton seu- rauksena niityt ovat monilajisia. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon moni- muotoisuuden ja maiseman hoitoon

31 26

27 25

Reunavyöhyke Suojavyöhyke Perinnebiotooppi 0 500 28 Luonnonlaidun m Kosteikon hoito © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 0 500 Kartta 11. Kohde 25. Kuusijärven reunavyöhyke. m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 12. Kohteet 26. Jokikosken metsälaidun, 27. Jokikan- 25. Kuusijärven reunavyöhyke (0,6 ha) kaan luonnonlaitumet ja 28. Ahvenlammen kosteikko reuna- alueineen. Kuusijärvellä on vuosia hoidettu esimerkillisesti pellon ja järvenrannan välisiä suojavyöhykkeitä. Vuosittainen niitto ja niittotähteen poisvienti ovat edesauttaneet ar- 26. Jokikosken metsälaidun, vokkaan kasvilajiston kehittymistä. Suojavyöhykkeel- perinnebiotooppi (0,6 ha) lä kasvaa perinnebiotooppien huomionarvoisista kas- vilajeista mm. isolaukku, nurmitatar ja sykeröpiippo. Asmuntissa on aktiivisia tiloja ja pellot ovat pääosin Muita lajeja ovat mm. siankärsämö, nurmilauha, kar- tehokkaassa käytössä. Jokikoskella on sillan kupees- heanurmikka, jokapaikansara, tuoksusimake, mesian- sa hevoshaka. Havupuuston aluskasvillisuus oli hei- gervo ja vesisara. nävaltaista. Metsälaitumella kasvaa mm. mustikka, Hoitosuositus: Hoidon jatkaminen on järkevää luhtarölli, riidenlieko, nurmilauha ja rönsyleinikki. Lai- paitsi vesiensuojelun ja maiseman, niin myös kas- tumella on myös perinteinen hirsirakennus. vi- ja hyönteislajiston monimuotoisuuden kannal- Hoitosuositus: Alueen hoitoa kannattaa jatkaa lai- ta. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta duntamalla. Puustoa kannattaa edelleen väljentää, te- maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman kemällä reilusti aukkopaikkoja, ja toisaalla jättää har- hoitoon. vennus tekemättä. Koski, pellot, metsälaitumet sekä ympäröivät hirsirakennukset luovat hienon maiseman. Jos metsälaidunta hoidetaan ympäristösopimuksella, ei sinne saa tuoda lisäravintoa kivennäisiä lukuun ot- tamatta. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- musta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- seman hoitoon.

32 27. Jokikankaan luonnonlaitumet (3,5 ha)

Jokikankaalla on käytöstä poistuneita peltoja, joita Hoitosuositus: Alueet voi aidata esim. hevosille, kannattaisi hoitaa maiseman avoimena pitämisek- joita on kylällä. Luonnonlaitumia laidunnetaan niin si. Pellot sijaitsevat koskenrannalla, joten vanhojen kauan kuin ravintoa riittää, eikä niillä oleville eläimille niittymäisten peltojen avoimena pysyminen on tärke- saa antaa muuta lisärehua kuin kivennäisiä. Kosken ää myös maiseman kannalta. Kosken rannassa on rannan vesakkoa kannattaa alkaa harventamaan vuo- jo kasvamassa pajukkoa, paikoin avoimet osat ovat sittain pikkuhiljaa. Hoidettuna alue olisi maisemaltaan luonnonniittyjä, missä kasvaa monipuolisempaa niit- erityisen arvokas. Kohteen hoitoon voi hakea ympä- tylajistoa. Niittylajeja ovat mm. isolaukku, siankärsä- ristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden mö, ojakärsämö, kultapiisku, niittysuolaheinä, kullero ja maiseman hoitoon. ja rönsyleinikki.

Märkä syksyinen päivä metsälaitumella Jokikoskella.

33 Ahvenlampi on kylän ydinaluetta ja se olisi hyvä maisemanhoitokohde Asmuntissa.

28. Ahvenlammen kosteikko reuna-alueineen Hoitosuositukset: Törmällä kasvaa kauniita, pih- lajia, haapoja ja koivuja. Ihannetilanne olisi, että törmä Ahvenlammen pohjoispuolella oleva Palo-oja on säilyisi puoliavoimena. Reunavyöhykettä kannattaa padottu ja peltojen pohjoispuolelle on rakennet- raivata silloin tällöin suurentamalla avoimia alueita ja tu kosteikko. Lammen törmillä kasvaa monipuolista poistamalla vesoja ja taimia sekä kuusia. Niittykasvil- kasvillisuutta. Rantatörmiä olisi myös hyvä raivata lisuus vaatii myös ajoittaista niittoa, jotta maitohorsma maisemanhoidollisista syistä. Reunavyöhykkeitä voi ja vadelma eivät umpeuttaisi aluetta. Ihanteellisin hoi- hoitaa joko raivaamalla tai laiduntamalla. Lammen tomuoto lammen rannoille on laidunnus. Kosteikon hoi- ranta sopii laitumeksi esim. hiehoille. Alueella kasvaa totoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi padon huoltotoi- mm. luhtarölli, ketosilmäruoho, isolaukku, metsäalve- menpiteet tai lietteen poisto. Kohteen hoitoon voi hakea juuri, vadelma, korpikastikka ja maitohorsma. kosteikon hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

34 Simojärven ympäryskylät Hevoshaassa kasvaa mm. timotei, lutukka ja voi- kukka, nokkonen, metsäkurjenpolvi, siankärsämö, valkoapila, nurmirölli ja mesiangervo. Rantakaistaleel- la on järeää männikköä, jonka alla on pihlajia. Hoitosuositukset: Rantaa kannattaisi harventaa 30 maisemallisista syistä. Muutama maisema-aukko avaisi kylätielle järvinäkymän. Ranta-alueella oli hoi- 29 detun näköisiä hakamaisia koivuja pihapiirien lähis- töllä. Pihapiirien reunojen osat sopisivat hyvin mai- semanhoitoon hevosilla. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- !( suuden ja maiseman hoitoon.

Luonnonlaidun 30. Saariharjun maisemapellot, Suojavyöhyke luonnonlaidun (2,8 ha) !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 0 500 Saariharju sijaitsee maisemallisesti näyttävällä paikal- m la puhdasvetisen Saarijärven etelärannalla. Harju on © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 perinteisesti ollut peltona. Nyt kuitenkin osa viljellyistä Kartta 13. Kohteet 29. Saariharjun hevoshaka ja 30. Saarihar- pelloista on jäänyt viljelemättä, ja niissä kasvaa korke- jun maisemapellot. akasvuisia monivuotisia ruohoja. Niitto olisi paras tapa säilyttää maatalousmaisema. Kesantopelloilla kasvaa 29. Saariharjun hevoshaka, mesiangervoa, maitohorsmaa, vadelmaa ja muita kor- luonnonlaidun (0,9 ha) keakasvuisia ruohoja. Rantaosat ovat jo paikoin met- sittyneet. Saariharjun kylän länsipäässä on kapealla rantaosuu- Hoitosuositukset: Vuosittainen niitto ja niittotäh- della hevoshaka, jossa laidunsi hevosia ja aaseja. teen poiskeruu. Ensimmäisinä vuosina rehevää kas- Nykyistä laidunta kannattaisi laajentaa, Saarijärven vustoa olisi hyvä niittää jopa kaksi kertaa kesässä. rannat ovat nyt paikoin korkeakasvuisten vadelma- Ajan myötä myös matalakasvuiset niittykasvit saavat pensaitten ja muiden monivuotisten ruohojen peitos- elintilaa. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- sa. Alempana rantaniityllä kasvoi mm. mataria, iso- musta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- laukku ja heinätähtimö. Muita kasvilajeja ovat mm. seman hoitoon. Aluetta ei saa lannoittaa ja muokata, pietaryrtti, maitohorsma, ja vadelma. mikäli sitä hoidetaan ympäristösopimuksella.

Saariharjulla luonnonlaitumien käyttöönotto avar- taisi kylämaise- mia.

35 33 31

32

Luonnonlaidun Reunavyöhyke 0 500 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 14. Kohteet 31. Impiön reunavyöhykkeet ja rantaniityt, Maariankämmekkä kukkii Porosaaren vanhassa hakamaassa. 32. Impiön eteläosan ojanvarsiniityt ja 33. Seppälän niityt.

31. Impiön reunavyöhykkeet ja rantaniityt, ja kurjenjalka. Vain osin jo umpeutuneiden ojien var- luonnonlaidun ja reunavyöhyke (4,95 ha) silla kasvaa paikoin pajuja. Hoitosuositus: Laidunnus esim hiehoilla sekä ve- Impiö sijaitsee maisemallisesti arvokkaalla paikalla sakon raivaus muutaman laidunkesän jälkeen. Kiilto- Impiöjärven ja Saunajärven välisssä. Johtuen maa- paju ja koivu kasvavat paikoin tiheästi, joten raivaus talouden rakennemuutoksesta, kylän keskusta on on hyvä tehdä useana perättäisenä vuotena. Rai- päässyt metsittymään ja umpeenkasvamaan, siten vaustähteet on vietävä pois alueelta. Eläimet kannat- että järviä ei juuri näy kyläraitille. Käytössä olevien taa pitää laitumella niin kauan kuin luonnonravintoa peltojen välisiä reunavyöhykkeitä hoitamalla maisema riittää, eikä niille kannata antaa muuta lisäruokaa kuin avautuisi myös kylänraitilta paremmin järvelle. Reu- kivennäisiä. Eläimet syövät vesakkoa parhaiten alku- navyöhykkeet sisältävät hakamaisen puuston omaa- kesästä. Alkukesä saattaa kuitenkin olla vetinen, niin via avoimempia osia, mutta myös tiheämmin kasvavia eläimet kannattaa tuoda laitumelle kulloisenkin ke- vesakoita ja metsäisiä osia, jotka vaativat tehokkaan sän olosuhteet huomioon ottaen. Kohteen hoitoon voi raivauksen. Reunavyöhykkeillä kasvavat mm. koiran- hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon moni- putki, metsäkurjenpolvi, vadelma ja kataja. muotoisuuden ja maiseman hoitoon. Hoitosuositus: Alueen aitaaminen ja laidunnuk- sen aloittaminen joko lampailla, naudoilla tai hevo- 33. Seppälän niityt, luonnonlaidun (2,2 ha) silla. Muutaman vuoden tehokkaan laidunnuksen jäl- keen vesakkoja ja metsikköjä voi alkaa raivaamaan Etelästä tultaessa avautuu hieno näkymä Seppälän siten, että syntyy näkymiä järvelle. Kohteen hoitoon vanhaan taloon ja niittyihin. Niittyjä voi hoitaa ympä- voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon ristösopimuksella. Tällöin pellot niitetään ja niittojäte monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. kerätään pois esimerkiksi porojen rehuksi. Kasvilli- suudeltaan alue on nurmilauhavaltaista heinäniittyä. 32. Impiön eteläosan ojanvarsiniityt, Metsäkurjenpolvi ja kullero kukkivat niityllä komeasti. luonnonlaidun (1,3 ha) Hoitosuositus: Vuosittainen niitto ja niittotähteen kerääminen pois alueelta sekä reunaosien puuston Impiöjärven ja Saunajärven välissä kulkee pieni joki, raivaus. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- jonka varrella on vanhoja peltoja. Kasvillisuudeltaan musta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- alue on nurmilauhavaltaista heinäniittyä. Alueella kas- seman hoitoon. vaa myös rönsyleinikki, kullero, ranta-alpi ja kastikat

36 35 34

Perinnebiotooppi Perinnebiotooppi 0 500 0 500 m m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 15. Kohde 34. Taipaleen niityt. Kartta 16. Kohde 35. Porosaaren luonnonlaitumet.

34. Taipaleen niityt, 35. Porosaaren luonnonlaitumet perinnebiotooppi (1,7 ha) Porosaaren länsiosassa on vanhoja ja hyvin hoidettu- Simojärven eteläpuolisella hiekkaharjulle on vanha pe- ja hirsirakennuksia ja niitä ympäröiviä peltoja. Pellon rinnebiotooppi Koirajärven rannalla. Alueella sijaitsee reunat ovat hakamaisia koivikoita, joiden aluskasvil- laavu. Katajainen keto on säilyttänyt pitkään tyypillisen lisuudessa kasvaa mm. maariankämmekkää. Muita kasvilajistonsa, vaikka alue on ollut jo pitkään hoitamat- huomionarvoisia kasvilajeja ovat isolaukku, ketosil- ta. Maitohorsma on alkanut kuitenkin leviämään niitylle, märuoho ja nurmitatar. Lisäksi pelloilla kasvaa nur- joten hoidon aloittamisessa on kiire. Huomionarvoisista milauhaa, kultapiiskua, puna-apilaa sekä oja- ja si- kasveista niityllä kasvaa isolaukku. Muita niittykasveja ankärsämöä. ovat korpiorvokki, luhtamatara, tuoksusimake, metsä- Hoitosuositus: Alue sopii laidunnettavaksi lam- kurjenpolvi ja pohjannurmikka sekä niittysuolaheinä. pailla. Laidunnus lisää huomionarvoisen kasvilajiston Hoitosuositus: Laidunnus lampailla tai hevosilla määrää ja auttaa ylläpitämään vanhaa viljelysmaise- olisi niityn pelastus. Pienialaisella niityllä riittää pienem- maa saaressa. pi jakso kesällä muutamalla lampaalla tai parilla hevo- sella. Eläimet voisi tuoda esim. parin viikon jaksoissa niitylle, jolloin valvonta olisi helpompaa järjestää. Vaih- toehtoisesti hoitomuotona voi olla vuosittainen niitto ja niitoksen kerääminen.

37 pivasti lampaita, joten myllyn ympäristöä hoitamaan saadaan helposti laiduntajia. Lampaat pitävät huolen, että arvokkaan hirsirakennuksen lähistö ei pääse um- peutumaan. Hoitosuositus: Alue kannattaisi aidata ja antaa lampaiden hoitaa rakennuksen ympäristö. Myllyn ta- 36 kana oleva metsikkö on hakattu, joten aitauksen voi ulottaa aukon reunaan asti. Raivaukset kannattaa 37 tehdä alueella vaiheittain. Alueen pienuudesta johtu- en lampaita kannattaa pitää alueella jaksoissa, koska luonnonravinto loppuu helposti kesken.

Perinnebiotooppi Reunavyöhyke 37. Vierelän reunavyöhyke (0,5 ha) Suojavyöhyke Simojärvi on puhdasvetinen järvi, johon purkautuu 0 500 m pohjavesiä Vierelän tilan kohdalla. Lähistöllä on myös © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 vedenottamo. Herkällä pohjavesialueella on perus- teltua perustaa suojavyöhykkeitä pelloille. Tilan ete- Kartta 17. Kohteet 36. Kuittarin mylly ja. 37. Vierelän reunavyö- hyke. läpuolella on ollut metsälaidun lihakarjalle. Nykyisin metsä on tavallista kangasmetsää. Tilan läheisillä 36. Kuittarin myllyn avoimilla osilla on kuitenkin jäljellä reunavyöhykkei- perinnebiotooppi (0,3 ha) den piirteitä. Alueita voi ylläpitää raivaamalla ja niittä- mällä tai aitaamalla alueet laitumeksi. Kuittarin mylly sijaitsee Penämönjoen suun lähistöl- Hoitosuositus: Suojavyöhykkeitä ei saa muokata lä. Vielä vuosikymmen sitten Impiön kylän koululaiset tai lannoittaa. Vuosittainen niitto- ja niittotähteen pois- tekivät myllyssä jauhoja itse kasvatetusta ohrasta. keruu ovat parasta vesiensuojelutyötä tilalla. Reuna- Nyt myllyä ei ole käytetty muutamaan vuoteen. Pu- vyöhykkeitä voi niittää ja raivata. Niiltäkin niitto- ja rai- ronvarsi on alkanut kasvaa umpeen, eikä arvokasta vaustähde täytyy viedä pois. myllyä näy juuri tielle. Myllyn läheisellä tilalla on so-

38 38

39

Suojavyöhyke Reunavyöhyke 0 500 0 500 m m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 18. Kohde 38. Kenttävaaran suojavyöhykkeet. Kartta 19. Kohde 39. Lapinniemen reunavyöhykkeet.

38. Kenttävaaran suojavyöhykkeet 39. Lapinniemen reunavyöhykkeet (0,2 ha)

Penämöjärvi on Simojärven tapaan erittäin puhdas- ja Lapinniemessä on ikivanhoja asutuksenpaikkoja. Alu- kirkasvetinen järvi. Kenttävaaran lähistöllä olevat pel- eelta löytyy monimuotoista kasvilajistoa paikoin kas- lot on hyvä muuttaa suojavyöhykkeiksi kohdista, jotka vaa hakamaisia paksurunkoisia koivuja ja mäntyjä. rajautuvat suoraan ojaan, jonka kautta peltojen kuiva- Kohdetta täytyy laiduntaa useita vuosia, ennen kuin tusvedet purkautuvat Penämöjärveen. Tämän esimer- perinnebiotoopin kriteerit täyttyvät. Perinnebiotoopin kin mukaan myös muut alueen tilat voivat perustaa lajistoa kasvaa eniten pellon pientareilla. peloilleen suojavyöhykkeitä. Suojavyöhykkeiden pe- Hoitosuositukset: Alueen maisemanhoito laidun- rustaminen on perusteltua vesistöjen rehevöitymisen tamalla on kannatettavaa. Pellon reunavyöhykkeet estämiseksi. voivat olla osa suurempaa laidunkokonaisuutta. Eläi- mille ei saa antaa muuta lisärehua, kuin kivennäisiä. Ravinnon käydessä vähiin, eläimet siirretään toiselle laidunlohkolle. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristö- sopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

39 maatalousalueisiin ja etsitään kohteita viljelijöille, niin kesäasukkaiden pihapiirit jäävät pääosin asukkaiden oman aktiivisuuden varaan. Tähän suunnitelmaan ei ole laitettu kaikkia pihaketoja, vaan muutama arvok- kain kohde. Muita kohteita voi hoitaa tämän kohteen hoitosuositusten mukaan. Kiitos asukkaiden kulttuuri- vaikutteinen lajisto on osin säilynyt. Hoitosuositus: Aluetta kannattaa hoitaa niittämällä 40 tai laiduntamallla esim. lampailla. Niitto kannattaa teh- dä loppukesästä, joko koneellisesti tai käsin. Niitoksen voi jättää muutamaksi päiväksi kedolle, jotta siemenet varisevat. Niitos haravoidaan pois ja se viedään joko rehuksi tai maatumaan kasvistollisesti vähäarvoiseen paikkaan. Vuosittainen niitto parantaa niittykasvien Perinnebiotooppi elinmahdollisuuksia. Mikäli asukkaat haluavat hoitaa 0 500 m maisemaa laiduntamalla, kannattaa myös osa metsi- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 köstä aidata mukaan laitumeen maisemallisista syistä. Puustossa on säilynyt jonkin verran hakamaan piirtei- Kartta 20. Kohde 40. Mustaharjun pihaketo. tä. siitä kertovat paksurunkoiset koivut. Molemmilla tavoilla hoitamalla alueen monimuo- 40. Mustaharjun pihaketo, toisuus säilyy. On tärkeää, ettei alueita lannoiteta, tai perinnebiotooppi (1,2 ha) eläimille tuoda lisäravintoa kuin kivennäisiä, sillä se rehevöittää maaperää. Kohteen hoitoon voi hakea Simojärven rannoilla on lukuisia pihapiirejä, joissa ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- on jäljellä perinnebiotooppien kasvillisuutta. Koska suuden ja maiseman hoitoon. tässä suunnitelmassa keskitytään olemassa oleviin

Ahonoidanlukko on silmälläpidettävä pienruohoketojen laji. Kuva kohteelta 40.

40 Pohjaslahti–Putkivaara– Teerivaara

42 43

Luonnonlaidun 0 500 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 44 Kartta 21. Kohde 42. Ojansuun metsälaidun.

42. Ojansuun metsälaidun, luonnonlaidun (1,2 ha) Perinnebiotooppi Inventoitu perinnemaisema Ojansuussa lehmät laiduntavat tilan läheistä met- 0 500 sikköä. Laidunnusta on jo jatkettu niin kauan, että m metsän kenttäkerros on muuttunut ruohovaltaiseksi. © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 Laitumella on hieman lehtomaisia piirteitä, mm. met- Kartta 22. Kohteet 43. Harjun vanha laidun ja 44. Lohelan pihaniityt. säalvejuurta. Lisäksi kenttäkerroksessa kasvaa nur- milauhaa, metsäkurjenpolvea, ojakellukkaa, siankär- sämöä, kevätpiippoa ja kulleroa. 43. Harjun vanha laidun, Laidunnuksen jatkaminen. Koh- Hoitosuositus: perinnebiotooppi (1,0 ha) teen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maata- lousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoi- Pekkalantiehen rajautuva vanha karjanlaidun kunnos- toon. Mikäli kohdetta hoidetaan ympäristösopimuk- tettuine kesänavetoineen. Laidun on pääosin tuoretta sella, ei eläimille saa antaa lisäruokaa laitumelle, suurruoho- ja heinäniittyä sekä kosteaa suurruohoniit- vaan ruuan ehtyessä karja siirretään toiselle laidun- tyä. Puut ovat jo valtaamassa alaa, erityisesti ojapai- lohkolle. nanteiden reunamilta. Lajistossa vallitsevat paikoin suurruohot kuten mesiangervo, karhunputki, maito- horsma ja huopaohdake. Paikoin lajisto on monipuo- lista tuoreen niityn lajistoa; niittyaitovirna, pikku- ja isolaukku, valkoapila, syysmaitiainen, heinätähtimö, nurmihärkki, nurmilauha, tuoksusimake, poimulehdet, leinikit, niittysuolaheinä. Paikoin erityisesti peltotien varressa on myös kuivan niityn lajistoa kuten keto- silmäruohoa, ahojäkkärää, siankärsämöä, tuoksu- simaketta, syysmaitiaista, keltanoita, kultapiiskua ja kangasmaitikkaa. Pensaskerroksessa on katajaa mo- nin paikoin.

41 Hoitosuositukset: Vanha laidunalue kannattaisi piisku, puolukka ja mustikka. Pienruohoniityn lajeina ottaa uudelleen käyttöön. Lajistoa on vielä jäljellä mo- vallitsivat ketosilmäruoho, ahonoidanlukko, kissankel- nipuolisesti. Pohjoisosat vaativat pajukon raivauksen, lo, ahosuolaheinä ja syysmaitiainen. Lampaannata eteläosassa päästään vähemmällä, kun pensastoa on oli kuivien heinävaltaisten osioiden valtalaji, ja lisäk- vain ojan varressa. Laidunnus koko alueella avaisi myös si kasvoi mm. tuoksusimaketta, keltanoita, kevätpiip- maiseman Pekkalantieltä Pohjaslahden kylälle. Kohteen poa, pohjannurmipiippoa, sykeröpiippoa ja metsälau- hoitoon voi hakea ympäristösopimusta sekä alkukun- haa. Tuoreilla niityillä vallitsivat suurruohot; lajistossa nostukseen ei-tuotannollisen investoinnin tukea. tavattiin mm. niittyleinikki, puna-ailakki, koiranputki, heinätähtimö, niittysuolaheinä, punanata, metsäkur- 44. Lohelan pihaniityt, jenpolvi, pohjantähkiö, kultapiisku, isolaukku, tuppi- perinnebiotooppi (1,9 ha) sara, keltanot, nurmitatar, nurmihärkki ja puna-apila. Alavemmilla osilla suurruohojen ja nurmilauhan osuus Lohelan vanhoja kasvillisuudeltaan arvokkaita peltoja lisääntyi; karhunputki, nurmilauha, niittyleinikki ja niit- on hoidettu jo pitkään niittämällä. Hoito näkyy hienosti tysuolaheinä vallitsivat. Rannan tuntumasta tavattiin kasvilajistossa, alueelta tavattiin kuivia pienruohoketo- kostean paikan pienruohoja, tähtitalvikkia, korpiorvok- ja, kangasketoja ja kuivia heinäketoja, jotka ovat har- kia ja ruohokanukkaa. vinaisia niittytyyppejä koko Suomessa. Rantaa kohti Hoitosuositukset: Niiton jatkaminen kuten tähän- laskeuduttaessa kasvillisuus muuttuu tuoreen niityn kin asti. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- lajistoksi. Kissankäpälä vallitsi paikoin kangaskedoil- musta. la, ohessa kasvoi mm. siankärsämö, keltanot, kulta-

Kissankäpälä viihtyy pitkään hoide- tuilla kedoilla. Kuva kohteesta 44.

42 Putkivaaran etelärinteen metsälaitumilla vanhat maankäytön jäljet ovat vielä pai- koin näkyvillä. Kuva kohteesta 45.

45. Rinteen metsälaidun, perinnebiotooppi (2,9 ha)

Lehmät ovat aiemmin laiduntaneet Teerivaaran etelärin- teitä. Laidun on vielä 2000-luvun alussa ollut käytössä. 47 Kookkaat kuuset ovat valtapuuna, mutta myös vanhoja 46 mäntyjä, koivua ja raitoja esiintyy. Pensaskerroksessa on katajaa. Kenttäkerroksen lajisto on rehevää lehdon 47 ja lehtoimaisen kankaan lajistoa, mutta myös heiniä ja 45 perinnebiotooppien ruohoja esiintyy runsaasti. Paikoin lajisto on yksipuolisempaa, ja erityisesti vanhan navet- 48 tarakennusten takana nokkonen on vallannut alaa juot- teina, paikoin laajaltikin. Lajistossa on mm. niittyleinikki, koiranputki, maitohorsma, niittysuolaheinä, metsäkur- Perinnebiotooppi Luonnonlaidun jenpolvi, nurmilauha, niittynurmikka, lehtonurmikka, valkoapila, kangasmaitikka, isolaukku, siankärsämö, 0 500 m puna-ailakki, ja mustikka. Paikoin esiintyy tihkupintoja, © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 jotka lisäävät alueen kasvillisuuden monimuotoisuutta; tähtitalvikki, rantakorte, hiirenporras, korpiorvokki, met- Kartta 23. Kohteet 45. Rinteen metsälaidun, 46. Hetemäen lai- dun, 47. Putkivaaran luonnonlaitumet ja 48. Putkivaaran itäosan säalvejuuri, suo-ohdake, huopaohdake, vadelma, or- luonnonlaidun. vontädyke, metsälauha ja kevätpiippo.

43 Hoitosuositukset: Laidunnuksen aloittaminen uu- delleen monipuolistaisi ja elvyttäisi alueen kasvilajis- toa. Nokkosen taltuttaminen vaatii ainakin ensimmäi- sinä vuosina niiton.

46. Hetemäen laidun, perinnebiotooppi (1,8 ha)

Hetemäen laidun on ollut nautakarjan laitumena vuo- teen 2000 asti. Kenttäkerros on paikoin, etenkin nave- tan takaa rehevöitynyt. Metsän reunaosat ovat kuiten- kin säilyneet kenttäkerrokseltaan monilajisina. Puusto on varsin iäkästä lähinnä kuusta ja mäntyä, mutta jou- kossa on myös koivua ja pihlajaa. Lajistossa on mm. metsäkurjenpolvi, nurmilauha, puna-ailakki, oravan- marja, metsälauha, metsäalvejuuri, metsäimarre, kel- tanot, kultapiisku ja polkusara. Hoitosuositukset: Puustoa kannattaa väljentää varovasti yksittäisiä kuusia poistamalla. Laidunnuk- Mesimarja. sen uudelleen aloittaminen.

47. Putkivaaran luonnonlaitumet, luonnonlaidun (4,8 ha) 48. Putkivaaran itäosan luonnonlaidun (2,5 ha)

Putkivaara on määritelty arvokkaaksi rakennetuksi ym- Putkivaaran itäosassa sijaitsee laaja laitumenakin ol- päristöksi. Koko kylä hyötyisi tien varren vanhojen pel- lut niittyalue. Pelloilta tulevat kuivatusvedet virtaavat tojen ja autioituneen pihapiirin hoidosta. Puusto on laitumen kautta, ja myös pellon vierustat ovat paikoin lehtipuuvaltaista, lähinnä koivua, mutta joukossa on rehevöityneet. Niitty on osin kosteaa mätässaraval- monipuolisesti myös muita puulajeja; haapaa, pihlajaa, taista niittyä, jossa kasvaa myös suurruohoja kuten raitaa, mäntyä ja kuusta. Osin rajauksen sisään kuuluu mesiangervoa, huopaohdaketta ja maitohorsmaa. Itä- myös aiemmin inventoitu perinnebiotooppi, jolta laidun- osia kohti niitty muuttuu kuivemmaksi, ja paikoin löy- nus on loppunut 90-luvun lopussa. Kenttäkerroksen tyy myös ketomaisia laikkuja, joissa vallitsevat tuok- lajisto on arvokkainta vanhan pihapiirin niityllä, mutta susimake, lampaannata, pikkulaukku, siankärsämö myös muualla lajisto on ruoho- ja heinävaltaista. Lajeina ja sykeröpiippo. Muuta lajistoa ovat mm. punanata, mm. tuoksusimake, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, nur- ojakärsämö, puna-ailakki, nurmitatar, metsätähti, suo- mitatar, pikkulaukku, siankärsämö, mesimarja, kullero, ohdake, vesisara ja viiltosara. Pensaskerroksessa niiitynurmikka, suo-orvokki, isolaukku, ojakärsämö, kis- kasvaa katajaa. sankello, paimenmatara, metsätähti, oravanmarja, kulta- Hoitosuositukset: Alueen aitaaminen ja laidunnus piisku, lampaannata, päivänkakkara ja pietaryrtti. ovat suositeltavia hoitomuotoja. Keskiosissa kasvaa Hoitosuositukset: Nuorpuuston raivaus ja koko jo taimikko, mikä voi olla mukana laitumessa, mutta alueen aitaaminen laitumeksi avaisivat kylämaise- ei täytyä ympäristösopimuksen ehtoja ilman tehokas- maa. Vanhat kelot ja paksurunkoiset puut kannattaa ta raivausta. Pajut ja nuorpuusto myös alueen länsi- jättää maisemapuiksi, ja keskittää raivaukset nuoreen osassa kannattaa raivata. Nokkosen niitto tukee la- puustoon. Talousrakennuksien ympäriltä puiden kaa- jiston monipuolistumista. Kohteen hoitoon voi hakea to on suositeltavaa, jotta ne eivät vaurioita arvokkaita ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- vanhoja rakennuksia. Kohteen hoitoon voi hakea ym- suuden ja maiseman hoitoon. päristösopimusta.

44 49. Nurminiemen niityt, perinnebiotooppi (4,9 ha)

Nurminiemen pihapiiriä on niitetty yli kolmenkymme- nen vuoden ajan vuosittain tai lähes vuosittain. Niityt ovat suurelta osin tuoreita niittyjä, mutta alueen reu- namilla on myös muita niittytyyppejä. Esimerkiksi kui- viksi niityiksi luokiteltavaa jäkkiniittyä. Pihapiirin reu- 49 namilla on vaihtelevasti katajaa, ja puustossa mäntyä ja kauniita pihlajia. Itäsosassa näkyy kaunis pätkä ki- viaitaa. Rannassa tuoreet niityt ja kosteat niityt vuorot- tevat, ja lajistossa mm. jokapaikansaraa, mätässaraa, tupassaraa, luhtavillaa, kurjenjalkaa, jouhivihvilää, suo-orvokkia, suohorsmaa, niittymaarianheinää, met- Perinnebiotooppi sätähteä, mesimarjaa, siniheinää ja karhunputkea. Alueella niittytyypit vaihtelevat mosaiikkimaisesti, ja 0 500 m esimerkiksi piipot ja nurmitatar ovat selvästi runsaam- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 pia kuin hoitamattomalla niityllä. Muuta lajistoa ovat

Kartta 24. Kohde 49. Nurminiemen niityt. esimerkiksi tuoksusimake, lampaannata, metsäkur- jenpolvi, niittynätkelmä, ora- vanmarja, metsätähti, aho- suolaheinä, syysmaitiainen, rönsyleinikki, tuppisara, huo- paohdake, pohjantöhkiö, kul- tapiisku, kullero, paimenma- tara, isolaukku, viitakastikka, valkoapila, nurmipiippo ja sy- keröpiippo. Hoitosuositukset: Niiton jatkaminen tai alueen aitaa- minen laitumeksi. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristö- sopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maise- man hoitoon.

Nurminiemen vanhoilla pitkään niitetyillä pelloilla esiintyy mosa- iikkimaisesti useita niittytyyppejä. Kuvassa etualalla näkyy matala- kasvuista pienruohoniittyä, jossa mm. nurmitatar vallitsee. Keskiosi- en jäkkivaltainen kuiva niitty vaih- tuu taustan koiranputken ja niittylei- nikin vallitsemaan suurruohoiseen niittyyn. Kuva kohteesta 49.

45 Piittisjärvi

50 51

!( !(

Perinnebiotooppi !( 0 500 m Perinnebiotooppi !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 0 500 Kartta 25. Kohde 50. Palovaaran autiot pihapiirit. m

© Maanmittauslaitos,!( lupa nro 7/MML/16 50. Palovaaran autiot pihapiirit, Kartta 26. Kohde 51. Ruuhikankaan niitty. perinnebiotooppi (2,6 ha) 51. Ruuhikankaan niitty, Palovaarassa on autioksi jääneitä pihapiirejä, joissa perinnebiotooppi (1,1 ha) on jäljellä monipuolinen niittylajisto. Niittylajistossa on mm. kissankäpälä, kissankello, ketosilmäruoho, mä- kikeltano, isolaukku, puna-ailakki, niittyleinikki, nur- Vanha lehmäkarjan laidun, jota on myöhemmin käytet- milauha, niittynurmikka, niittynätklemä, pohjantähkiö, ty myös puutavaran lanssipaikkana. Osa alueesta on hiirenvirna, kultapiisku, lampaannata, heinätähtimö, ollut myös peltokäytössä. Pohjoisosat on veltattu, eikä metsäkurjenpolvi ja metsätähti. Paikoin on myös niitä sen takia ole otettu mukaan rajaukseen. Aluetta kosteamman niityn tyyppejä, joilla vallitsevat sarat ja on pidetty avoimena satunnaisen niiton avulla. Puus- suurruohot kuten mesiangervo. tossa kasvaa lähinnä mäntyä, ja pensaskerroksessa Hoitosuositukset: Alueet sopisivat hyvin laidun- katajaa. Alue muodostuu pääosin tuoreista niityistä, kohteiksi, tai niitä voi hoitaa myös niittämällä. Puustoa mutta myös kuivia heinäniittyjä eli heinäketoja esiin- on vain alueiden laitamilla, joten raivauksia ei alueen tyy. Niityllä tavattiin useita perinnebiotooppien huomi- reunaosia lukuun ottamatta tarvita. Kohteen hoitoon onarvoisia lajeja; norjanjäkkärä, ketosilmäruoho, syke- voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon röpiippo ja isolaukku. Muuta lajistoa mm. nurmilauha, monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. metsälauha, heinätähtimö, siankärsämö, ojakärsämö, nurmirölli, syysmaitiainen ja ukonkeltanot. Hoitosuositukset: Männyn taimien poisto ja niit- täminen ja/tai laidunnus. Tien pohjan varrelta alueen eteläosasta pajujen poisto. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- suuden ja maiseman hoitoon.

46 53

52

Reunavyöhyke Luonnonlaidun 0 500 0 500 m m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 27. Kohde 52. Hakoniemen reunavyöhykkeet. Kartta 28. Kohde 53. Kangasniemen luonnonlaitumet.

52. Hakoniemen reunavyöhykkeet (0,7 ha) 53. Kangasniemen luonnonlaitumet (2,1 ha)

Hakoniemen tupien rantapeltojen ja Piittisjärven väli- Piittijärven pohjoispuolen tiehen rajautuu vanhoja niit- set reunvyöhykkeet ovat säilyneet avoimina raivauk- tymäisiä peltoalueita. Tilan pellot on viimeksi viljelty sen avulla. Reunavyöhykkeitä on taannoin laidunnettu 80-luvulla, jonka jälkeen niitä on niitetty satunnaises- myös lampailla. ti. Kasvillisuus on pääosin tuoreen nurmialauhavaltai- Hoitosuositukset: Lammaslaidunnus sopisi hoito- sen heinäniityn lajistoa, mutta paikoin myös ruohoja muodoksi alueelle hyvin. Nuorpuustoa peltosarkojen esiintyy monipuolisesti. Lajistossa on mm. isolaukku, väleistä kannattaa raivata ryhmiin, jotta näkymät jär- syysmaitiainen, heinätähtimö, siankärsämö, nurmi- velle saadaan auki. rölli, valkoapila, rönsy- ja niittyleinikki, maitohorsma, niittynurmikka, mesiangervo, kullero, mätässara, kul- tapiisku, ojatädyke ja niittysuolaheinä. Paikoin kas- vaa myös peltorikkaruohoja kuten pillikkeitä ja pelto- ohdaketta. Hoitosuositukset: Alue sopisi erinomaisesti laitu- meksi, mutta kohdetta (tienreunoja lukuun ottamatta) voi hoitaa myös niittämällä. Tien reunan puustoa tulisi väljentää, jotta näkymät vesistöön saadaan avattua, ja lisää valoa kenttäkerrokseen. Alueen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta.

Rentukka.

47 55. Ahoniemen haka,

!( perinnebiotooppi (1,5 ha)

Ahoniemen haassa laiduntaa kolme hiehoa kesän 54 ajan. Eläimille annetaan lisäruokaa laitumelle. Tien ja vesistön väliin jäävä metsälaidun on maisemallises- ti merkittävällä paikalla. Lajistossa näkyy lisäruokinta

!( mm. rönsyleinikin ja nurmikoiden runsautena. Toisaal- 55 ta matalaa niittylajistoakin löytyy, mm. pohjantähkiö, metsälauha, kevätpiippo, kultapiisku, oravanmarja, nurmipiippo, mesimarja ja orvontädyke. Laidunnuksen jatkaminen on suo- 57 Hoitosuositus: 56 siteltavaa. Mikäli aluetta laidunnetaan ilman lisäruo- kaa, alueen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta.

56. Analan reunavyöhykkeet (0,9 ha) Perinnebiotooppi Luonnonlaidun Peltojen reunavyöhykkeet muodostuvat järvenranta- Reunavyöhyke niittytyypeistä; Vesirajassa on korte- ja saraniityt, ylem- Suojavyöhyke !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä pänä vuorottelevat nurmilauhavaltaiset heinäniityt ja suurruohoniityt. Lajistossa on mm. mesiangervo, he- 0 500 m vonhierakka, nurmilauha, kastikat, tupassara, suokorte, © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 järvikorte, luhtavuohennokka, korpiorvokki, peltomata- ra, voikukka, ojakärsämö, siankärsämö ja niittyleinikki. Kartta 29. Kohteet 54. Harjun reunavyöhykkeet, 55. Ahoniemen haka, 56. Analan reunavyöhykkeet ja 57. Lepolan niityt. Hoitosuositukset: Aluetta on hoidettu lampailla vielä muutama vuosi sitten, ja laidunnus jatkossakin on suositeltavaa alueen umpeenkasvun estämiseksi. 54. Harjun reunavyöhykkeet (0,99 ha) Raivaustarvetta ei ole. Kohteen hoitoon voi hakea ym- päristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuu- Pekkalantien sillalta avautuvat todella kauniit, ja nykyi- den ja maiseman hoitoon. sin jo harvinaiseksi käyneet näkymät länteen Piittisjär- ven suuntaan; Närvänniemessä laiduntavat hevoset, 57. Lepolan niityt, luonnonlaidun (1,5 ha) ja Aitoniemessä lypsykarjaa. Nurmipeltojen ja vesistön väliin jäävät reunavyöhykkeet laidunnetaan loppuke- Lepolan tilan vanhat pellot ovat jääneet jo aikaa sit- sästä nurmilaitumien yhteydessä. Maiseman kannalta ten pois käytöstä. Kasvillisuudessa on monin paikoin rantojen laidunnus on todella merkittävää. Mikäli lai- niittylajistoa. Toisaalta osa alueesta on rehevöitynyt dunnus toteutetaan ilman lisäruokintaa, erillään nur- ja typensuosijalajit ovat vallalla. Niityllä esiintyy pie- mista tai lannoittamattomien nurmilaitumien yhteydes- niä kuivan niityn laikkuja, joissa siankärsämö, pikku- sä, voi niiden hoitoon hakea ympäristösopimusta. laukku ja lampaannata vallitsevat. Muuta lajistoa ovat mm. nurmilauha, mesiangervo, niittyleinikki, koiran- putki, nurmilauha, puna-ailakki, hiirenvirna, peltoma- tara, mätässara, kevätpiippo, valkoapila ja heinätäh- timö. Hoitosuositukset: Alue sopisi erinomaisesti lai- dunnukseen. Alkukunnostusraivausta ei tarvita. Koh- teen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maata- lousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoi- toon.

48 Kohde 55. Ahoniemen haka.

49 Posio

45

46

47

38 39 36 41 35 40 42 37 43

44 34

31 33 32

30 0 10 20 km © Karttakeskus

Kartta B. Posion yleissuunnittelualue ja tarkemien kohdekarttojen sijainti.

50 Sirniö

pensaat kannattaa raivata pois. Lahopuut ja pökkelöt kannattaa jättää metsälaitumille lisäämään luonnon 61 monimuotoisuutta. 61 61 Alueen voi aidata myös laajemmin maanomistajien 59 suostumuksen mukaisesti. Laidun kannattaa mitoittaa 60 siten, että karjalle ei tarvitse antaa laidunkauden aika- na lisäravintoa. Kohteen hoitoon voi hakea ympäris- 58 tösopimusta maatalousluonnon ja maiseman hoitoon. 63 62 59. Sirniön aittarivistön reunavyöhyke (0,2 ha)

Kylätien varrella on komea aittarivistö. Rakennusten Perinnebiotooppi ympäriltä kannattaa korkea ruohokasvillisuus niittää Luonnonlaidun säännöllisesti pois kosteutta keräämästä. Tällä het- Metsäsaareke kellä aittojen vierustat ovat rehevöityneet, ja lajistossa Reunavyöhyke ovat mm. mesiangervo, pajut ja nokkonen. 0 500 Pajujen ja nuorten koivuntai- m Hoitosuositukset: mien raivaus. Komeat vanhat koivut voi jättää maise- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 maa komistamaan. Tienvarren mesiangervokasvusto- Kartta 30. Kohteet 58. Sirniön ranta, 59. Sirniön aittarivistön reunavyöhyke, 60. Arolan reunavyöhykkeet, 61. Heikkilän reu- jen vuosittainen niitto. Niitto- ja raivausjäte kuljetetaan navyöhykkeet ja metsäsaareke, 62. Suvannon niemen ranta- alueelta pois. Rehevät kasvustot korvautuvat ajan niitty ja 63. Suvannon niemen maisemapellot, luonnonlaidun. myötä matalakasvuisemmilla lajeilla, ja samalla reu- navyöhykkeen hoito helpottuu. 58. Sirniön rannan perinnemaisema, perinnebiotooppi (3,0 h) 60. Arolan reunavyöhykkeet (0,6 ha)

Sirniön kylän sydämessä, Unilammen rannassa on Koivulahdentieltä voi nähdä pilkahduksen viljelyssä laaja alue, jossa näkyy menneiden sukupolvien ih- olevista rinnepelloista, jotka viettävät Unilampea koh- mistoiminnan vaikutus. Aivan rannassa on avoimia ti. Puustoa kannattaa poistaa reilusti Koivulahden var- ketokumpareita. Tilusteiden reunat ovat tyypiltään ha- relta, jotta komea maisema saadaan kunnolla näky- kamaisia. Alueella on runsaasti vanhoja rakennuksia viin. Myös peltoalueen keskellä kasvavia puuryhmiä ja talonpoikainen pihapiiri sekä tervahautojen pohjia. kannattaa harventaa reilusti, jotta näkymät aukeaisi- Peltojen reunat ovat puoliavoimia. Katajaa kasvaa va- vat. Komeat puuyksilöt kannattaa säästää. loisilla pellonreunuksilla. Haapa, koivu, mänty ja kuusi Aivan tien reunasta alkava reunavyöhyke on etelä- ovat metsäisten osien puulajit. osiltaan upeaa haapametsää. Metsässä kasvaa pu- Rannan avoimilla niittyaukeilla kasvavat mm. ora- naherukkaa ja tuomea sekä kenttäkerroksessa kas- vanmarja, tuoksusimake, kevätpiippo, tuppisara, nur- vaa metsäimarre, maitohorsma ja metsäkurjenpolvi. mitatar, kevätleinikki ja niittyleinikki. Osittain alue on Muilla metsäsaarekkeilla kasvaa metsäkurjenpolvea, alkanut rehevöitymään. Itäosissa on reheviä metsä- koiranputkea, siankärsämöä, hiirenvirnaa, aitovirnaa, kurjenpolvi-, mesiangervo- ja maitohorsma kasvusto- ja vadelmaa. ja. Metsäosissa kasvaa pääosin mustikkaa. Hoitosuositukset: Raivaus ja niitto. Kivisillä met- Hoitosuositukset: Laidunnus on paras tapa säi- säsaarekkeilla kasvaa komeita mäntyjä, joita voisi ko- lyttää alue puoliavoimena. Raivaukset ja puuston väl- rostaa raivaamalla pajukkoa pois. Raivaus ja niittojäte jennykset kannattaa kohdistaa aukkojen reunaosiin. kannattaa viedä alueelta pois, jotta rehevyys väheni- Laidunnus estäisi myös tervahautojen häviämisen si. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maakerrosten alle, sillä laidunnus vähentää karikkeen maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman muodostumista. Itäosiin kannattaa raivata muutama hoitoon. näkymä järvelle. Rakennusten läheisyydestä puut ja

51 Kohde 59. Sirniön aittarivistö. Kuva Heli Pääkkö.

Pellon metsäsaarek- keita raivaamalla saisi palautettua nä- kymiä Unilammelle. Kuva kohteesta 60.

52 61. Heikkilän reunavyöhykkeet ja 62. Suvannon niemen rantaniitty, metsäsaareke (0,9 ha) perinnebiotooppi (0,5 ha)

Kylän pohjoisosissa vaaran rinteessä on hienoja koi- Sirniön seppäkylässä kosken rannalla on arvokas pe- vukujia, joita voi hoitaa peltojen reunavyöhykkeinä. rinnebiotooppi. Rantaniittyä on niitetty vuosittain, eikä Koivukujan alla kenttäkerroksessa kasvaa mm. pie- sitä ole koskaan ojitettu tai lannoitettu. Vuosia sitten taryrtti, voikukka, apilat, koiranputki ja maitohorsma. sitä on myös laidunnettu lampailla. Niitty on monila- Metsäisillä alueilla kasvaa mustikka, oravanmarja, jinen. Vesirajassa kasvaa vesisaraa, kurjenjalkaa ja hiirenvirna, metsäkurjenpolvi ja korpiorvokki. Peltojen rentukkaa. Kuivemmilla kohdilla kasvaa hakamaa- keskellä sijaitsevaa haavikkoista metsäsaareketta voi poimulehteä, mesimarjaa, suo-orvokkia, vilukkoa ja hoitaa luonnonlaitumena laiduntamalla. Aluetta on jo kevätleinikkiä ja kissankelloa. raivattu jonkin verran. Hoitosuositus: Vuosittainen niitto ja niittotähteen Hoitosuositukset: Pajujen ja taimien raivaus se- poiskuljetus tai laidunnus esim. lampailla. Rannan pa- kä vuosittainen niitto rehevöityneillä alueilla. Niittojäte jukkoa tulisi raivata, laidunnus ilman lisäravintoa pi- kuljetetaan pois alueelta. Metsäsaarekkeen hoidoksi täisi sen jälkeen pajukon tehokkaasti poissa. Alueen sopii puiden väljennys ja laidunnus. Kohteen hoitoon hoitoon voi hakea ympäristösopimusta. voi hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

Suvannon tulvaniitty on maisemallisesti hieno alue ja arvokas perinnebiotooppi. Kuva kohteesta 62.

53 63. Suvannon niemen maisemapellot, Anetjärvi–Kuloharju luonnonlaidun (2,2 ha)

Rantaniityn pohjoispuolella on entisiä peltoja, joita ei ole lannoitettu tai kynnetty vuosikymmeniin. Niitä on 66 hoidettu niittämällä ja viemällä heinä pois alueelta. La- !( jisto on hieman yksipuolisempaa ja rehevämpää kuin alapuolisella rantaniityllä. Pelloilla kasvaa mm. niitty- leinikki, siankärsämö, nurminata ja rantatörmillä kor- 65 piorvokki ja mesimarja sekä mustikka ja oravanmarja. Hoitosuositus: Aluetta on hoidettu esimerkillises- 65 64 ti niittämällä ja viemällä niittotähde pois. Alueen voi 65 myös aidata laitumeksi yhdessä Suvannon rantaniityn 64 kanssa, sillä pellot ovat vuosien niiton myötä köyhty- neet ravinteista. Jatkossa hoitoon voi hakea ympäris- tösopimusta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja Perinnebiotooppi maiseman hoitoon. Reunavyöhyke !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 0 500 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 31. Kohteet 64. Päätalon laitumet, 65. Anetjärven reu- navyöhykkeet ja 66. Kaskiahon laitumet.

64. Päätalon laitumet, perinnebiotooppi (2,0 ha)

Päätalon laitumista enää tien eteläpuoleinen osa ja pieni osa pohjoispuolen laitumesta ovat laidunkäytös- sä. Karja laiduntaa perinnebiotooppiosioita nurmilai- dunten yhteydessä. Tien pohjoispuoli on ollut laitume- na pidempään, ja eteläpuoli 1970-luvun puolivälistä lähtien. Pohjoispuolella esiintyy useita eri niittytyyp- pejä kuivista kosteisiin, lähdevaikutteisiin niittyihin. Kostealla kivisellä niityllä kasvavat mm. mesiangervo, suo-ohdake, suo-orvokki, tupassara, huopaohdake, nurmilauha, poimulehdet, metsäkurjenpolvi, karhun- putki ja hevonhierakka. Pohjakerros on lehväsam- malten peitossa. Niityn yläosat ovat tyypiltään osin rehevöityneitä kuivia ja tuoreita niittyjä, jossa paikoin myös katajaa kasvaa runsaana. Lajistossa on mm. kissankäpälä, huopakeltano, siankärsämö, kevät- Metsäkurjenpolvi. piippo, tuoksusimake, nurmitatar ja valkoapila. Niityt ovat osin rehevöityneet, ja paikoin metsäkurjenpolvi, maitohorsma, rönsyleinikki, nurmilauha ja koiranput- ki ovat valtalajeja. Vanha metsälaidunosa ei ole ollut laidunkäytössä viime vuosina, ja myös laidunnuksen jäljet ovat pääosin hävinneet.

54 Karja kannattaa päästää laiduntamaan puoliavoimiin reunavyöhykkeisiin. Kuva kohteesta 64.

Tien eteläpuolen hakamaisilla osioilla, lähellä au- Hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen on totietä kulkevan karjapolun varressa ja nurmilaitumen suositeltavaa, ja sen ansioista huomionarvoiset niitty- ja tien välissä on runsaimmin niittylajistoa; mm. niit- lajit ovat alueella säilyneet. Mikäli perinnebiotooppio- tyleinikki, kangasmaitikka, metsälauha, niittysuolahei- siot aitaa erilleen nurmilaitumista voi alueen hoitoon nä, kissankäpälä ja syysmaitiainen. Muutoin lajistos- hakea ympäristösopimusta. Kataja on vallannut alaa sa vallitsevat metsävarvut; mustikka, variksenmarja, kuivemmilla niittytyypeillä, ja sitä kannattaisi raivata puolukka sekä metsä- ja nurmilauha. Itäisimmän niit- reilustikin jättäen vain muutamia näyttävämpiä pen- tylaikun lajistossa ovat mm. niittyleinikki, tuoksusima- saita. Tien varsilta kannattaa raivata nuorta puustoa, ke, kultapiisku, heinätähtimö, maitohorsma, koiran- etenkin kuusta, jotta hakamaisilla osilla valoisuus putki, voikukka, pikkulaukku, nurmirölli, valkoapila ja kenttäkerroksessa lisääntyy. Avoimilta osilta kannat- syysmaitiainen. Koivuntaimia ja pajuja kasvaa paikoi- taa raivata puun taimet pois. tellen.

55 65. Anetjärven reunavyöhykkeet (1,0 ha) 66. Kaskiahon laitumet, perinnebiotooppi (2,5 ha) Anetjärven seutu on maaperältään rehevää. Pelto- jen reunamilta löytyy monipuolisia puoliavoimia vyö- Kaskiahon laitumet ovat olleen laidunkäytössä jo pit- hykkeitä, joita kannattaa hoitaa sekä niittylajiston että kään. Nykyisin tilan lypsylehmät laiduntavat rannas- maiseman kannalta raivaamalla nuorpuustoa ja niittä- sa enää satunnaisesti, pääosin ne ruokailevat nurmi- mällä. Puustossa on monipuolisesti haapaa, pihlajia laitumilla. Rantahaassa ja metsälaitumella on varsin ja raitoja. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. kultapiisku, monipuolinen kasvilajisto, osin varmasti luontaisesti- oravanmarja, metsälauha, metsäimarre, metsäkurjen- kin. Lajistossa on mm. herukat, mesiangervo, metsä- polvi ja lampaannataa. kurjenpolvi, kultapiisku, huopaohdake, karhunputki, Hoitosuositukset: Peltojen reunavyöhykkeiden metsäimarre, korpi-imarre, nurmitatar, poimulehdet, hoitoon voi hakea ympäristösopimusta. Raivaukset ja rönsyleinikki. Kostealla tihkupintaosalla kasvoi myös puuston väljennykset kannattaa keskittää erityisesti myyränporrasta ja suokelttoa. nuorpuustoon ja etenkin havupuihin. Marjovia puula- Hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen on jeja kuten pihlajia kannattaa suosia, sillä ne tarjoavat suositeltavaa. Jos laitumen aitaa erilleen lannoitetuis- ravintoa täällä talvehtiville linnuille. Niittylaikkuja kan- ta nurmilaitumista voi alueen hoitoon hakea ympäris- nattaa hoitaa niittämällä esimerkiksi raivaussahaan tösopimusta. saatavalla niittoterällä, ja keräämällä niitos pois alu- eelta. Pajut ja lehtipuun taimet voi hyödyntää esimer- kiksi kerppuina.

56 Perinnebiotooppi Luonnonlaidun Pihakenttä !\ Kosteikko 67

68

69

!\ 72

71

0 500 1 000 70 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 32. Kohteet 67. Anen laitumet, 68. Anetjärven koulun pihaketo, 69. Hoppulan luonnonlaitumet, 70. Tuomivaara, luonnonlai- dun, 71. Syrjälän pihapiiri ja 72. Ruonansuon kosteikko.

67. Anen laitumet, sa. Aluetta voitaisiin laajentaa käytännöllisemmäksi perinnebiotooppi, luonnonlaidun (yht. 5,4 ha) laidunkokonaisuudeksi yhdistämällä perinnebiotoopin ympäristön luonnonlaitumiin, jotka käsittävät pienialai- Anen laitumien laidunhistoria on katkonainen. 1970 ja sia viljelemättömiä peltoja sekä niiden reunametsiä, jot- 80-luvuilla niillä laidunsivat muutamina kesinä lampaat ka ovat olleet myös aikaisemmin laitumina. Metsäisillä (Aution niityt), jonka jälkeen 90-luvun loppupuolella nii- osioilla kasvillisuudessa on mm. metsäkurjenpolvi, tup- tyllä on laiduntanut nuorta nautakarjaa. Laidunnus on pisara, niittyleinikki, kultapiisku, nurmilauha, siankärsä- loppunut kymmenisen vuotta sitten. Kauniin järvimai- mö, metsäimarre, metsätähti ja metsävarvut. Rinteen seman säilyttämiseksi Anetjärveen viettävä rinnealue alaosassa avoimet niityt ovat joko tuoretta tai kosteaa tulisi ottaa pikaisesti uudelleen laidunkäyttöön. Aiem- suurruohoniittyä, jonka valtalajeina metsäkurjenpolvi, min luontotyypeiltään kuivaa ja tuoretta niittyä olleet nurmilauha, mesiangervo, karhunputki ja maitohorsma. kedot ja niityt ovat rehevöitymässä, ja maitohorsma on Hoitosuositukset: Koko alueen aitaaminen laitu- vallannut jo alaa monin paikoin. Monipuolista niittyla- meksi. Eläimiä ei tule lisäruokkia, vaan ruuan loputtua jistoakin on kuitenkin jäljellä: tuoksusimake, lampaan- ne siirretään toiselle laitumelle. Avoimilla niityillä kata- nata, nurmitatar, pikkulaukku, kultapiisku ja tuppisara jaa tulee raivata reilusti. Kauneimpia pensaita kannat- sinnittelevät vielä rehevämmän kasvillisuuden joukos- taa kuitenkin jättää monipuolistamaan maisemaa, sil-

57 Kohde 67. Anen laitumet.

lä ne kuuluvat perinnebiotoopeille. Nuorpuustoa tulee 69. Hoppulan luonnonlaitumet (0,8 ha) harventaa ja väljentää reilusti, mieluiten pienaukotta- malla jo olemassa olevien niittyaukkojen ympäristöstä. Hoppulan käytöstä poistuneita peltoja on laidunnettu Raivaukset kannattaa toteuttaa vähitellen. Rajauksen lampailla muutamia vuosia. Niityillä kasvaa mm. met- länsiosassa raivauksia on jo tehty, ja hoidoksi riittää säkurjenpolvea, niittyleinikkiä, rönsyleinikkiä, puna- raivaustähteen keruu pois laitumelta. Koko alueen hoi- ailakkia ja hakamaapoimulehteä. toon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluon- Hoitosuositukset: Laidunnus on suositeltavaa non monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. sekä maiseman että luonnon monimuotoisuuden yl- läpitämiseksi. Maisemasyistä reunametsää kannattaa 68. Anetjärven koulun pihaketo aidata pellon ympäristöstä mukaan laitumeen. Koh- teen hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalo- Pihakentät ylläpitävät osaltaan perinnemaisemien usluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. kasvilajistoa. Anetjärven vanhan koulun pihakentällä kasvaa useita huomionarvoisia perinnebiotooppien 70. Tuomivaara, luonnonlaidun (1,8 ha) lajeja: suikeanoidanlukko, nurmitatar, ketosilmäruo- ho, syysmaitiainen, päivänkakkara, valkoapila ja niit- Tuomivaaran rinteessä on komea pihapiiri, jonka ym- tyleinikki. pärillä on perinnemaisemaa, reunavyöhykkeitä sekä Hoitosuosituksena on alueen vuosittainen niitto. peltojen välisiä puoliavoimia saarekkeita. Rinnepellot Erityisen tärkeää on niitoksen pois keruu, jotta se ei ovat aiemmin olleet ohralla. Pellon reunoilla ovat mo- jää rehevöittämään maaperää. nikerroksiset komeat reunavyöhykkeet, missä kasvaa

58 mm. katajaa, ja jotka on aikaisemmin laidunnettu tilan mm. ketonoidanlukkoa, lampaannataa, päivänkakka- sonnilla. Rinteessä on avoimia niittylaikkuja sekä ha- raa, siankärsämöä, korpiorvokkia, niittymaarianhei- kamaisia alueita. Pihapiirissä ja peltojen reunoilla kas- nää, poimulehtiä ja nurmilauhaa. vavat mm. jäkki, lampaannata, maariankämmekkä, Hoitosuositukset: Koko alueen laidunnus on suo- kissankello, hakamaapoimulehti, metsälauha, tuoksu- siteltavaa. Ensimmäisten laidunkesien jälkeen voi simake, kultapiisku, metsätähti, valkoapila, tuppisara sarkaojissa kasvavaa pajukkoa karsia. Hakamaiset ja puolukka. Pensaskerroksessa on yleisesti katajaa. leveätyviset koivut kannattaa jättää maisemaa komis- Hoitosuositukset: Raivaus ja niitto tai laidunnus. tamaan. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- Vaaranrinteen reunavyöhykkeiltä kannattaa raivata eri- musta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- tyisesti pensaskerroksen katajan tiheimpiä kasvustoja. seman hoitoon. Muutamia komeimpia kannattaa säästää. Pihapiirin voi aidata esimerkiksi lampaille tai alueet voi vaihtoehtoi- 72. Ruonansuon kosteikko sesti niittää alkusyksystä vuosittain. Tällöin niittojäte vie- dään alueelta pois, jotta ravinteisuus vähenee. Kohteen Ruonansuolle johtaa laajojen peltoaukeiden kuiva- hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousaluei- tusvedet. Vanha pelto, jossa kasvaa nykyisin karhun- den luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon. sammalta ja pajua soveltuu hyvin kosteikon perusta- miseen. Yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on noin 71. Syrjälän pihapiiri, 150 hehtaaria, josta peltoa on noin 19 %. Perustetta- perinnebiotooppi (4,6 ha) van kosteikon minimipinta-ala on 0,75 ha. Kohde täyt- tää ei-tuotannollisen inventointituen kriteerit monivai- Anetjärvellä Syrjälässä on säilynyt edustava keto en- kutteisen kosteikon perustamiseen. tisessä pihapiirissä. Uhanalaisia noidanlukkoja kasvoi runsaasti kivijalan lähistöllä. Niityllä kasvoi runsaasti

Vanhat talousrakennukset ansaitsevat tulla kaive- tuiksi esiin pensaikkojen keskeltä. Hoitoon saa tu- kea ympäristösopimuksen kautta. Kuva kohteelta 70.

59 74. Taipalen niityt, perinnebiotooppi (1,5 ha)

74 Taipalen pihapiirin vanhat hiekkapohjoiset pellot ovat muuttuneet monilajisiksi niityiksi. Niityt ovat säilyneet matalakasvuisina, vaikka rehevöitymistä onkin tapah- tunut. Kumpuilevasta rinnemaastosta löytyi mm. sil- mälläpidettävää ahonoidanlukkoa ja vaarantuneeksi 73 luokiteltua pohjannoidanlukkoa. Lisäksi niityillä esiin- tyivät mm. kissankello, huopakeltano, huopakeltano, !\ 75 ! siankärsämö, niittyleinikki, valkoapila, lehtovirmajuu- ri, päivänkakkara, pietaryrtti, nurmikat ja nurmilauha. Perinnebiotooppi Porot ja hirvet ovat ruokailleet alueella. Ojanvarres- Reunavyöhyke sa alueen itäreunassa niitty muuttuu puustoiseksi, ja !\ Kosteikko kasvillisuus muodostuu pääosin metsälajeista, mutta seassa on myös esimerkiksi kastikkaa ja metsäkur- 0 500 m jenpolvea. Niityn pohjoisosat muodostuvat tuoreesta © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 niitystä, lajistossa on mm. niittyleinikki, metsäkurjen-

Kartta 33. Kohteet 73. Kulojärven rantaniityt, reunavyöhyke, polvi, kumina, puna-ailakki, ja rehevöitymistä indikoi- 74. Taipalen niityt ja 75. Pasko-ojan kosteikko. vat koiranputki. Hoitosuositukset: Osin puustoisen kohteen hoito 73. Kulojärven rantaniityt, onnistuu helpoiten laiduntamalla. Avoimet niittyosat reunavyöhyke (1,8 ha) voi hoitaa myös niittäen. Männyntaimet alueen keski- osista kannattaa poistaa. Kohteen hoitoon voi hakea Kulojärven etelärannan rantaniitty vaihettuu koivikkoi- ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- seksi pellon reunavyöhykkeeksi. Rannan niityt vaih- suuden ja maiseman hoitoon. televat luontotyypiltään korte- ja saraniittyjen välillä. Niityt ovat paikoin kovapohjaisia, ja paikoin luhtaisuus 75. Pasko-ojan kosteikko lisääntyy. Lajistossa on mm. luhtakastikka, vesisara, järvikorte, korpi- ja viitakastikka ja pullosara. Koivu- Pasko-oja tuo Kulojärven eteläpuolisten peltojen ve- valtaisella osalla käy myös kevättulva, ja lajistossa on det Kulojärveen. Oja on kaivettu luontaisen kosteikon runsaasti kostean paikan ruohoja; mm. viita- ja kor- läpi. Vedet voidaan johtaa pintavalutuksena ranta- pikastikkaa, metsäkurjenpolvea, mesiangervoa, leh- luhdan läpi täyttämällä järveen asti kaivettu oja osin. tokortetta, rantamataraa, mesimarjaa, isotalvikki, ruo- Kohde täyttää monivaikutteisen kosteikon perustami- hokanukka, niittyleinikki ja korpiorvokki. seen vaaditut kriteerit. Yläpuolinen valuma-alue on Hoitosuositukset: Kostean niityn hoitoon sopii noin 250 ha, josta peltoa on noin 13 %. parhaiten laidunnus nautakarjalla. Koivikko vaatii rai- vauksen. Kohteen hoitoon voi hakea ympäristösopi- musta maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- seman hoitoon.

60 Lohiranta 77. Kotimuseon rantahaka, perinnebiotooppi (1,6 ha)

Lohirannan kotiseutumuseon pohjoispuolella sijait- sevat talon vanhat niittoniityt, jotka ovat aikaisemmin rajautuneet lähes suoraan peltomaihin. Kyläläisten mukaan maisema on ollut aiemmin avoin. Sittemmin 80 rantaniityn yläosat ovat metsittyneet. Kotiseutumuse- 79 77 !\ 76 on rantahaka sopii erinomaisesti laitumeksi. Jäljellä 78 76 on vielä muutamia paksurunkoisia koivuja ja perinne- 79 !( 81 biotooppien lajistoa esiintyy myös: ukonputki, kullero, 81 tuoksusimake, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, niitty- ja kevätleinikki ja metsätähti. Lähellä rantaa lajistossa Perinnebiotooppi on lisäksi kosteampien niittyjen lajistoa kuten joka- Luonnonlaidun paikansara, korpiorvokki, suo-orvokki, kyläkellukka ja Reunavyöhyke mesiangervo. !\ Kosteikko Hoitosuositukset: Alueen aitaaminen laitumeksi !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä on suositeltavaa. Puustoa on raivattu jo jonkin verran 0 500 suosien paksurunkoisia koivuja. Lahopuut kannattaa m jättää, sillä ne tarjoavat ravintoa lahottajaeliöstölle. © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 Pieniä aloja puustoa kannattaa raivata edelleen ran- Kartta 34. Kohteet 76. Pihlajarinteen luonnonlaidun, 77. Kotimu- seon rantahaka, 78. Pihlajarinteen reunavyöhykkeet, 79. Ranta- nasta vuosittain, jotta juuristosta vapautuvat ravinteet lan reunavyöhykkeet, 80. Kallioniemen kosteikko ja luonnonlaitu- eivät rehevöitä aluetta kerralla. Kohteen hoitoon voi met ja 81. Lohirannan itäosan reunavyöhykkeet ja metsäsaareke. hakea ympäristösopimusta maatalousluonnon moni- muotoisuuden ja maiseman hoitoon. 76. Pihlajarinteen luonnonlaidun (1,8 ha) 78. Pihlajarinteen reunavyöhykkeet (0,3 ha)

Alue rajautuu Lohirannan kylätiehen ja alas rantaan, Maisemallisesti keskeisellä paikalla Lohirannan kylä- Välikariin vievän tien varteen. Rannassa alue vaihettuu raitin varrella on hyvin säilyneitä latoja. Noin 5 metriä tiheän lehtipuu- ja pajuvyöhykkeen kautta avoimeksi leveällä vyöhykkeellä kasvaa komeita haapoja ja koi- rantaluhdaksi. Alueella kasvaa nimensä mukaisesti ko- vuja. Kenttäkerroksessa kasvaa lampaannataa, sian- meita pihlajia. Rantaan vievän tien reunoilla on hieno kärsämöä ja puolukkaa. koivukuja. Kenttäkerroksessa on tuoreen niityn lajistoa; Hoitosuositukset: Latojen vieressä kasvavat metsäkurjenpolvi, kastikat, korpiorvokki, niittyleinikki ja puut tulisi kaataa rakennusten säilyttämiseksi. Alue kullero vallitsevat. Puustoisilla osilla kasvaa paksurun- on melko vähäravinteinen, joten raivauksen ja niiton koisia raitoja ja niiden alla on kostean suurruohoniityn voi tehdä vaikka vuorovuosina. Niitto- ja raivausjäte lajeja, kuten mesiangervo, rönsyleinikki, lehväsamma- on vietävä alueelta pois. Kohteen hoitoon voi hakea let, peltokorte, metsäkorte, korpi-imarre, metsäalvejuu- ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- ri, metsätähti ja karhunputki. Lahopuuta on jonkin ver- suuden ja maiseman hoitoon. ran. Kylätien risteyksessä on autiotalon pihapiiri, mikä kannattaa ottaa mukaan laitumeen maisemallisista 79. Rantalan reunavyöhykkeet (0,9 ha) syistä. Pihapiiri on jo rehevöitynyt, lajistossa on mm. niittysuolaheinä, nurmilauha, niittyleinikki, mesimarja ja Lohirannan kiviset pellot on raivattu usean sukupol- vadelma. Paikoin pensaskerroksessa on myös katajaa. ven kovalla työllä. Kiviröykkiöt peltojen keskellä ovat Hoitosuositukset: Laidunnus lampailla, hevosilla muistona tästä. Nuoria puita voisi näiltä saarekkeilta tai naudoilla. Rehevyyden vuoksi ensimmäisinä vuo- kerätä vaikka polttopuiksi. Tienviereistä metsäsaare- sina suositellaan isompaa laidunpainetta. Eläimet olisi ketta on mahdollisesti laidunnettu. Se on maisemalli- hyvä tuoda alueelle heti kasvukauden alussa. Kohteen sesti säilynyt puoliavoimena. hoitoon voi hakea ympäristösopimusta maatalousluon- non monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon.

61 Hoitosuositukset: Raivaus, joka kohdistuu nuoriin 81. Lohirannan itäosan reunavyöhykkeet ja puuyksilöihin. Puiden poisvienti. Maisemapuita ja ka- metsäsaareke (0,6 ha) tajia tulisi säästää. Pihlajaa raitoja ja isoja lahopuita kannattaa jättää linnuille. Kohteen hoitoon voi hakea Kylän itäosissa on kauniisti raivattuja metsäsaarekkei- maatalouden ympäristösopimusta maatalousluonnon ta ja reunavyöhykkeitä tilustien ja pelto-ojan varressa. ja maiseman hoitoon. Lajisto on pääosin tuoreiden ja kuivien niittyjen lajistoa; tuoksusimake, niittymaarianheinä, kultapiisku, metsä- 80. Kallioniemen kosteikko ja luonnonlaitumet, kurjenpolvi, mustikka, siankärsämö, metsälauha sekä luonnonlaidun (3,6 ha) ojan varressa mm. tupassara, metsätähti ja metsäimar- re. Puustossa on kauniita paksurunkoisia mäntyjä. Suuri osa Lohirannan intensiivisesti viljeltyjen peltojen Hoitosuositukset: Alueen puuston rakenteen säi- kuivatusvesistä laskee Kallioisenlahteen. Kosteikon lyttäminen raivaamalla ja säännöllinen niitto. Niitoksen avulla pelloilta tulevat ravinteet ja kiintoaines suodat- pois kerääminen on tärkeää, sillä kohde sijaitsee hiek- tuisivat kosteikkoon. Lahteen laskeva oja on kaivettu kamailla, ja hoidon myötä etenkin kuivien niittyjen ma- luonnon kosteikon läpi. Kosteikko kannattaisi perustaa talakasvuiset lajit hyötyvät. Kohteen hoitoon voi hakea pintavaluntakenttänä siten, että harmaaleppäluhta säi- ympäristösopimusta maatalousluonnon monimuotoi- lyy. Harmaaleppäluhdassa kasvaa kortteita, lehväsam- suuden ja maiseman hoitoon. malia, metsäalvejuurta ja korpi-imarretta. Kosteikon pohjoispuolella olevat avoimet entiset pellot ovat hyvä alue laidunnukseen. Samalla kosteikon pohjoisreuna säilyy avoimena, jolloin se vaikuttaisi monella tavalla myös linnustoon ja maisemaan. Tilustien varrella si- jaitsevat aitat kannattaa rajata mukaan laitumeen, jot- Harvapuustoisia reunavyöhykkeitä on helppo hoitaa esimerkik- ta niiden ympäristö pysyy samalla si niittoteräisellä raivaussahalla. Kuva kohteesta 81. siistinä. Vanha peltoalue on jo osin rehevöitynyt, lajeina mm. mesian- gervo, peltokorte, nurmilauha, hii- renvirna, nokkonen, metsäkurjen- polvi, karhunputki ja maitohorsma. Hoitosuositukset: Kosteikon perustamisen ehdot täyttyvät, sil- lä lähivaluma-alueesta noin 60 % on peltoa. Kosteikon yläpuolinen valuma-alue on noin 34 ha, ja kos- teikon vähimmäispinta-ala noin 0,2 ha. Kosteikon palauttamiseen riittää ojan patoaminen, jolloin har- maaleppäluhta toimii pintavalutus- kenttänä. Reuna-alueita voi hoitaa laiduntamalla. Puustoa ei tarvitse juuri raivata, jos vesi puhdistetaan pintavalutuskentän avulla. Pohjois- puolella olevat entiset pellot toimivat lintujen pesimäalueena, kun aluetta laidunnetaan. Kosteuden vuoksi pa- ras laiduntaja on nautakarja, mutta myös muut eläimet käyvät hoitajiksi. Samalla aluetta raivataan siten, et- tä järvinäkymä palautetaan kylään. Aluetta laidunnetaan niin kauan kuin ravintoa riittää.

62 Perä- ja Keski-Posion kylät

83

83 82

82 85 86

Perinnebiotooppi Luonnonlaidun Reunavyöhyke 84

0 500 1 000 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 35. Kohteet 82. Posionperän linnustollisesti arvokas luonnonlaidun ja reunavyöhyke, 83. Perä-Posion maisemalaitumet, luonnonlaidun, 84. Akkalan rantalaidun, 85. Ojalahden rantalaidun ja 86. Epukan vanha rantalaidun

82. Posionperän linnustollisesti arvokas Hoitosuositukset: Alueet sopivat kosteiden ranta- luonnonlaidun ja reunavyöhyke (3,7 ha) niittyjen vuoksi hyvin laidunnettavaksi nautakarjalla. Rannan koivikkoa kannattaa raivata näkymien avaa- Rovaniementien varrella on maisemallisesti näkyväl- miseksi. Raivaustähteet tulee kerätä kasoihin ja polt- lä paikalla käytöstä poistuneita peltoja sekä pellon ja taa tai kuljettaa pois alueelta. Laidunnuksen aloitus rantaluhdan välisiä reunayöhykkeitä, jotka soveltu- olisi hyvä aloittaa juhannuksen jälkeen lintujen pesi- vat laidunnettavaksi ympäristösopimuksella. Läntisin märauhan takia. Kohteelle voi hakea maatalousluon- maisemapelto rajautuu Posionperän linnustollisesti non monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoi- arvokkaaseen matalaan järveen. Järvellä havaittiin tettua ympäristösopimusta. ainakin joutsenia ja kurkia. Rantaan asti ulottuva lai- dun tuo uusia elinympäristöjä kahlaajalinnuille. Lisäksi 83. Perä-Posion maisemalaitumet, laidunnus parantaisi näkymiä Rovaniementielle. luonnonlaidun (8,2 ha) Tienvarren niittykumpareen lajistosta löytyi mm. kissankelloa ja kissankäpälää sekä tuoksusimaketta, Perä-Posiolla Morottajantien risteyksessä on maise- niittyleinikkiä, niittynurmikkaa, valkoapilaa ja puna- mallisesti arvokkaita peltoja, joiden hoitamisen on jär- ailakkia. Rantaan päin peltoalue rehevöityy ja siinä kevää maiseman säilyttämisen kannalta. Entiset pel- kasvaa mesiangervoa ja juolavehnää sekä maitohors- lot ovat muuttuneet suurruohoniityiksi. Metsänrajassa maa. Kosteikon rannalla on koivikko ja sen alla on luh- löytyy eniten huomionarvoisia perinnebiotooppien tainen kastikka- ja saravyöhyke. Puustovyöhykkeet lajeja. Metsissä löytyy hakamaisuutta puistomaisine ovat pääosin koivikkoa, mutta seassa kasvaa myös puuryhmineen ja katajineen. Pelloilla kasvaa juola- harmaaleppää. Kenttäkerroksen lajistossa on mm. tu- vehnää, koiranputkea, hevonhierakkaa, rönsyleinik- passara, metsätähti, kastikat, rönsyleinikki, metsäkor- kiä, ruotsinpitkänpalkoa, jokapaikansaraa, korpior- te, kultapiisku, mesimarja ja isotalvikki. vokkia, tuoksusimaketta, metsätähteä, siankärsämöä, hakamaapoimulehtiä, luhtatähtimöä, polkusaraa, met- säkurjenpolvea ja lehtosinilatvaa. Länsiosassa pellot rajautuvat Posionperän luhtarantoihin.

63 Hoitosuositukset: Laidunnus on paras hoitokei- kosteaa luhtanevaa. Järvenrantaniitylle tyypillistä vyö- no jo hieman hakamaista puustoa sisältäville alueille. hykkeisyyttä tavattiin lähinnä pohjoisosassa. Lajistossa Alueelle oli juuri inventoinnin aikaan tehty maisemarai- mm jokapaikansara matalakasvuisella sararantaniityllä vauksia. Raivaustarvetta on edelleen Morottajantien sekä vesisara ja pullosara lähempänä rantaa. varressa. Peltojen reunalla on sankkaa koivikkoa ja pa- Hoitosuositukset: Alueen laiduntaminen on erittäin jukkoa, joka katkaisee näkymän. Raivauksen jälkeen suositeltavaa. Avoimet rannat hyödyttävät paitsi kas- paras jatkohoito on laidunnus esim. nautakarjalla. Koh- vi-, lintu- ja hyönteislajistoa ovat myös ilo silmälle, kun teelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden rantavyöhyke pysyy kauniina ja pajupensaikot poissa. ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. Mikäli aluetta laidunnetaan ilman lisäruokintaa, sen hoi- toon voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden 84. Akkalan rantalaidun, ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta perinnebiotooppi (3,1 ha) lukuun ottamatta alueita, joille oli ajettu maita.

Akkalan rantalaidun on edelleen käytössä. Koska se 85. Ojalahden rantalaidun, on laidunnettu yhdessä yläpuolisten nurmilaidunten perinnebiotooppi (1,1 ha) kanssa, on lajisto hieman rehevämpää kuin ilman li- säruokintaa laidunnetuilla kohteilla. Silti lajistossa on Ojalahdella lypsykarja on laiduntanut rantalaidunta yh- useita perinnebiotooppien huomionarvoisia lajeja; esi- dessä yläpuolisten nurmien kanssa. Tilalla on pidetty merkiksi nurmitatar oli paikoin matalakasvuisten ruoho- karjaa jo vuosisatojen ajan. Laidunnuksen vaikutus niittyjen valtalaji. Lisäksi laitumella kasvoi mm. pikku- näkyy Ojalahdella hienosti. Laiduntamattomat rannat laukku, valkoapila, piharatamo, rönsy- ja niittyleinikki, kasvavat läpipääsemättömän tiheästi pajuja ja nuorta syysmaitiainen, sykeröpiippo, lampaannata, suo-orvok- lehtipuuta, kun taas laidunnettu ranta on maisemaltaan ki ja pihatähtimö. Laitumen eteläosat ovat suurelta osin kaunis. Vesirajasta ylöspäin tultaessa korteniityt vaih-

Perä-Posion luonnonlaitumilla metsäkurjenpolvi kukkii suurruohoniityllä.

64 Jokapaikansara kukassa kesäkuussa matalakasvuisella saraniityllä. Aidan toisella puolella vanhat rantapellot on jo menetetty paju- kolle. Kuva kohteesta 85.

tuvat matala- ja korkeakasvuisten saraniittyjen kautta suursaraisilla osioilla. Tuoreilla niityillä lajisto vaihteli tuoreiksi niityiksi ja hakamaiksi. Hakamailla kasva- valtavasti, ja lajistossa tavattiin mm. nurmitatar, syke- vat mm. kullero, niittyleinikki, peltokorte, rönsyleinikki, röpiippo, tuoksusimake, niitty- ja rönsyleinikki ja nurmi- korpiorvokki, metsätähti, niittysuolaheinä, orvontädy- lauha. Laitumen läntisellä hakamaaosiolla kasvoi todel- ke, ruohokanukka, mustikka, piharatamo ja isotalvik- la runsaana kämmeköihin kuuluvaa harajuurta, joka oli ki. Rantaniityille tyypillinen lajisto on paikoin kärsinyt selvästi hyötynyt karjan tallauksesta. rehevöitymisestä. Erityisesti alueen pohjoisosassa Hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen on näkyy vielä rantaniityille tyypillinen vyöhykkeisyys. Jo- todella suositeltavaa. Mikäli kohdetta hoitaa ilman li- kapaikansara, suo-orvokki, suohorsma, rönsyleinikki, säruokintaa esimerkiksi muutamalla hieholla kesän niittyleinikki, punata ja harmaasara olivat tyypillisiä la- aikana, voi sille hakea maatalousluonnon monimuo- jeja matalakasvuisella rantaniittyosalla. Paikoin kasvoi toisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäris- myös kaarlenvaltikka ja luhtavillaa, sekä pullosaraa tösopimusta.

65 Rantahaassa laidunnuksen jäljet näkyvät yhä hyvin, vaikka kohdetta ei enää edellisenä vuotena ole laidunnettu. Kuva kohteesta 86.

86. Epukan vanha rantalaidun, Hoitosuositukset: Alue tulisi ottaa pikaisesti uu- perinnebiotooppi (1,5 ha) delleen laidunkäyttöön. Laidunta voi laajentaa kat- tamaan koko luhtarannan aina Epukantielle saakka. Epukan laitumien länsipää on ollut laidunkäytössä Metsälaidunosalla kannattaa puustoa aukottaa, jotta aivan viime vuosiin, ja vaikutus näkyy edelleen sekä niittykasvilajit saavat kenttäkerroksessa tilaa. Rannan maisemassa että lajistossa. Puusto on pääosin koi- pajukkoa tulee raivata vaiheittain. Raivaustähde kerä- vua, ja kenttäkerroksessa kasvavat mm. metsäkurjen- tään kasaan ja poltetaan tai kuljetetaan pois alueelta. polvi, nurmikat, nurmi- ja metsälauha, kullero, metsä- Kohteelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoi- tähti, isotalvikki ja orvontädyke. Vesirajassa erottuvat suuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristö- selvästi korte-, ja saraniittyvyöt erona pidempään lai- sopimusta. duntamatta olevaan pajukoituneeseen rantaan.

66 87. Kurtan kalalaitoksen haat, perinnebiotooppi (0,9 ha)

Kurtan rantaniityt on ajoittain laidunnettu lampail- la. Puron varrella on koivumetsiä, joiden alla kasvaa 87 suurruohoniityn lajistoa. Tien vierellä kasvaa mm. tuoksusimaketta ja pikkulaukkua. Katajat lisäävät mai- seman monimuotoisuutta. Suurruohoniityllä kasvaa Perinnebiotooppi mm. kullero, metsäkurjenpolvi ja kortteet. Rannassa on saravyöhyke. 0 500 m Hoitosuositukset: Alueille suositellaan lammas- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 laidunten uudelleen aloittamista maisemallisten sekä

Kartta 36. Kohde 87. Kurtan kalalaitoksen haat. luonnon monimuotoisuusarvojen säilyttämiseksi. Ran- takoivikkoa kannattaa edelleen väljentää, jotta kenttä- kerrokseen saadaan lisää valoa ruohoille. Lampaille ei tuoda muuta lisäravintoa kuin kivennäisiä. Kohteel- le voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

Venevajan ympäristön hakamailla ja rantaniityillä on ajoittain laidunnettu lampailla. Kuva kohteesta 87.

67 88. Keski-Posion monimuotoisuuspellot, 88 luonnonlaidun (2,8 ha)

Keski-Posion hoidetussa maisemassa on niittymäisiä käytöstä poistuneita peltoja, joiden lajisto on melko monipuolista. Marjakankaalla on vanha kunnostettu 88 tuulimylly. Sen ympärillä on vanhoja sarkapeltoja, joi- den kasvillisuus on muotoutunut heinäkedon tyyppi- Luonnonlaidun seksi. Lajistossa on mm. nurmirölliä, tuoksusimaketta, punanataa, polkusaraa, tuppisaraa, niittynurmikkaa ja 0 500 m kissankelloa sekä tupassaraa. Pellot ovat kasvamas- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 sa umpeen.

Kartta 37. Kohde 88. Keski-Posion monimuotoisuuspellot, luon- Hoitosuositus: Raivaus ja niitto tai laidunnus. Kui- nonlaidun. ville niityille lammas olisi paras laiduntaja. Hoidettaes- sa ympäristösopimuksella kohteita ei saa lannoittaa eikä sinne saa tuoda muuta lisäravintoa kuin kivennäi- siä. Raivaus ja niittotähteen poiskuljetus on tärkeää kasvilajiston säilymisen kannalta. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

Suikeanoidanlukko.

68 Lehtiniemi–Veihtiniemi–Reikäniemi

Perinnebiotooppi Luonnonlaidun Inventoitu perinnebiotooppi

89

90

91

0 500 1 000 m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 38. Kohteet 89. Kylmäniemen laitumet, 90. Orjasniemen luonnonlaidun ja 91. Lehtiniemen vanhat rantaniityt, luonnonlaidun

89. Kylmäniemen laitumet, 90. Orjasniemen luonnonlaidun (1,8 ha) perinnebiotooppi (2,6 ha) Orjasniemen tilan käytöstä poistuneiden peltojen lajis- Kylmäniemen tilan pohjoisranta on edustavaa perin- to on edustavaa tuoretta pienruohoniittyä parhaimmil- nebiotooppia tilan vanhoine rakennuksineen. Nie- laan. Peltokäytöstä kertovat vanhat ojat luokittelevat men keskiosat ovat nurmipeltoina. Reunaosat ovat alueen luonnonlaitumeksi. Pienruohoniityillä kasvaa olleet lypsykarjan laitumena vielä muutamia vuosia kissankelloa, siankärsämöä, pikkulaukkua ja tuoksusi- aiemmin. Luontotyypeiltään laitumet ovat puustoisia maketta, puna- ja lampaannataa sekä sykeröpiippoa. metsälaitumia tai hakamaita. Paikoin esiintyy myös Hakamaita muistuttavilla metsäisillä osilla kasvaa juo- avoimia rantaniittyjä ja kuivia ketolaikkuja. Tuoreilla lavehnää, oravanmarjaa, metsätähteä, mustikkaa, niityillä kasvaa nurmirölliä, siankärsämöä, keltanoa, suo-orvokkia ja luhtavuohennokkaa. Vesistön reunalla koiranputkea, maitohorsmaa, puna-ailakkia, niittylei- olevat hakamaiset metsät ovat kerroksellisia ja niissä nikkiä, metsäkurjenpolvea ja kulleroa. Kuivemmilla on pensaskerroksessa mm. katajia. niittylaikuilla kasvaa kissankelloa, siankärsämöä, pik- Hoitosuositus: Alue sopisi erinomaisesti laidun- kulaukkua ja tuoksusimaketta sekä puna- ja lampaan- nettavaksi lampailla. Myös muut laiduntavat eläimet nataa sekä sykeröpiippoa. Metsäisillä osilla kasvaa sopivat alueelle. Laidunnus ylläpitäisi kasvilajistoa ja juolavehnää, oravanmarjaa, metsätähteä, mustikkaa, estäisi maiseman umpeenkasvua. Kohteelle voi ha- ja rannan tuntumassa mm. suo-orvokkia ja luhtavuo- kea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maise- hennokkaa. man hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. Hoitosuositukset: Alueella on erittäin suositelta- vaa aloittaa laidunnus uudelleen, esimerkiksi lampail- la tai hevosilla. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

69 Kylmäniemen pohjoisrannan niemekkeissä on arvokas perinnebiotooppi. Kuva kohteesta 89.

Lehtiniemen vanhat rantanii- tyt sijaitsevat kylän paraati- paikalla. Kuva kohteesta 91.

91. Lehtiniemen vanhat rantaniityt, luonnonlaidun (2,9 ha)

Lehtiniemen kylän rannassa on edustava reunavyö- Hoitosuositus: Alueen läpi menee polkuja vene- hyke tilustien ja järven välissä. Alueen pohjoispuolella rannalle. Aluetta voisi sen vuoksi hoitaa niittämällä ja on peltoja. Alue on puoliavoin ja siinä on hakamaisia raivaamalla. Niittojäte pitää viedä alueelta pois. Kun piirteitä. Katajat ja suuret raidat ja pihlajat tekevät ran- ravinteet vähenevät, alueen hoito helpottuu, kun kas- nasta puistomaisen tuntuisen. Entiset sarkaojat kerto- villisuus mataloituu. Toinen vaihtoehto on hoitaa aluet- vat alueen olleen joskus peltoa. Kenttäkerroksen kas- ta laiduntamalla. Alue on näkyvällä paikalla ja sen villisuus on monipuolista. Koiranputken ja juolavehnän vuoksi sen hoito kohottaisi koko kylän ilmettä. Kohteel- lisäksi alueelta löytyy varsin edustavia niittylajeja, ku- le voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja ten pikkulaukku, niittyleinikki, kevätleinikki, siankärsä- maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. mö, jokapaikansara ja tuoksusimake.

70 92. Veihtiniemen puoliavoimina hoidettavat reunavyöhykkeet (0,4 ha)

Hakamaisilla reunavyöhykkeillä kasvaa katajaa, koi- vuja ja paikoin kuusta. Kenttäkerroksen lajisto on 92 paikoin edustavaa: kevätleinikki, siankärsämö, tuok- susimake, iso- ja pikkulaukku ilmentävät vanhaa niit- tykulttuuria. Rehevöitymisestä kertovia lajeja ovat juo- Reunavyöhyke lavehnä, koiranputki ja peltokorte. Hoitosuositukset: Niitto ja niittojätteen poiskul- 0 500 m jetus. Näin pienialaiset kohteet sopivat myös käsin © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 niitettäviksi. Niiton ansiosta niittykasvit lisääntyvät ja

Kartta 39. Kohde 92. Veihtiniemen puoliavoimina hoidettavat rehevät lajit väistyvät. Kohteelle voi hakea maatalo- reunavyöhykkeet. usluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

Veihtiniemen idylliset puoliavoimet reunavyöhykkeet ovat jäänteitä suuremmista niittykokonaisuuksista. Alueita kannattaa edelleen hoitaa avoimina rantaniittyinä sekä puoliavoimina hakamaina. Kuva kohteesta 92.

71 93. Pernun perinnebiotooppi (2,1 ha)

Pernun kylän keskellä on tienvarressa upea katajake- to vanhan pihapiirin edustalla. Aluetta on laidunnet- tu vielä 1980-luvun alussa. Kasvilajistoltaan alue on 93 monipuolinen ja säilyttämisen arvoinen. Tien reunalla on katajaketo. Katajakedon aluskasvillisuudessa kas- vaa mm. lampaannataa, jäkkiä, kissankelloa ja tuok- Perinnebiotooppi susimaketta sekä niittymaarianheinää. Alueella näkyy myös Posion suurimman, sodan aikana poltetun hir- 0 500 m sirakennuksen kivijalka. Pihapiiristä rantaan kasvilli- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 suus vaihtuu monilajiseksi tuoreeksi niityksi. Kullero

Kartta 40. Kohde 93. Pernu. ja metsäkurjenpolvi ovat täällä päälajit. Kasvillisuu- deltaan alue on monipuolinen ja edustava. Kuitenkin umpeenkasvun merkkejä on jo alueella ja horsmakas- vustot ovat valtaamassa alaa lännestä päin. Alue pi- täisi saada hoitoon mahdollisimman pian, jotta perin- nebiotoopit säilyisivät. Hoitosuositus: Laidunnus joko naudoilla, hevosil- la tai lampailla ylläpitää arvokasta perinnemaisemaa. Pihapiiri on tärkeä osa Posion historiaa ja sen ympä- rillä on yksi Posion laajimpia perinnemaisemia.

Korallijuuri.

72 Tolva

Tolvan kylä.

94. Kotijoen haka, perinnebiotooppi (1,6 ha)

Alue on inventoitu paikallisesti arvokkaaksi perin- 97 96 nebiotoopiksi 1990-luvulla. Alueella on yhä jäljellä 95 perinnebiotoopin piirteitä. Puronvarrella on kaunis 96 96 koivikko, jossa on vaihtelevasti muuta puustoa. Pu- 95 rovartta on kunnostettu ja raivattu. Valoa pääsee nyt 96 alueelle, mutta alue on silti rehevöitymässä. Paras 94 toimenpide alueelle olisi laidunnus. Alueen vallitse- 95 vat kasvilajit ovat rönsyleinikki, niittysuolaheinä, mai- tohorsma, peltokorte, mesiangervo, nokkonen, ren- Perinnebiotooppi tukka ja mesimarja. Niittyalueen itäpuolella on vanha Luonnonlaidun puromylly. Reunavyöhyke Hoitosuositus: Raivausten jatkaminen, ja laidun- 0 500 nus lampailla, hevosilla tai naudoilla. Kohteelle voi m Kartta 41. Kohteet 94. Kotijoen haka, 95. Tolvan rantalaitumet, hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 (Kotiniemi ja Muistolan rantalaidun), 96. Tolvan maisemapellot, seman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. luonnonlaidun ja 97. Oikaraisen lammasaitaus, luonnonlaidun

73 95. Tolvan rantalaitumet, leenaloitus olisi melko vaivatonta. Esim. nautakarjalla (Kotiniemi ja Muistolan rantalaidun) laidunnettaessa kannattaa eläintiheydet olla melko perinnebiotooppi ja reunavyöhyke (2,7 ha) pieniä, noin eläin hehtaarilla, näin säästytään alueen liialta kulumiselta ja eläinten liikuttelulta. Pari hiehoa Rantaniityt ovat olleet pitkään laitumena, ensin he- per alue sopisi hyvin näille kohteille. Eläimet viedään vosilla ja myöhemmin nautakarjalla. Nykyisin alu- pois kun luonnonravinto on syöty. Kohteelle voi hakea eet eivät ole laidunkäytössä. Kohteet on inventoitu maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman 1990-luvun lopulla paikallisesti arvokkaaksi perinne- hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. biotoopiksi. Kohteet sopivat erityisen hyvin laidunkäyt- töön nautakarjalla. Alue on päässyt rehevöitymään ja 96. Tolvan maisemapellot, pensoittumaan, mutta siinä on yhä jäljellä perinne- luonnonlaidun (10,4 ha) biotoopin piirteitä. Lajisto on tuoreen suurruohoniityn tapaista. Niityllä kasvaa metsäkurjenpolvi, mesian- Tolvan kylä on valittu maakunnallisesti arvokkaaksi gervo, jokapaikansara, maitohorsma, kullero, ojakel- maisema-alueeksi maisema-alueiden päivitysinven- lukka, korpiorvokki, korpi-imarre, tuoksusimake, tu- toinnissa. Osa peltolohkoista on viljelyksessä, mutta passara ja kaarlenvaltikka. Muistolan rantalaitumen osa on jäänyt pois hoidon piiristä. Kylämaiseman säi- pohjoispuolen pellon väliin jää noin viidenkymmenen lyttämiseksi peltojen ottaminen uudelleen viljelyyn tai metrin reunavyöhyke, joka muodostuu vanhoista pel- laidunkäyttöön on tärkeää. Pellot metsittyvät muuta- loista ja puolivoimista niityistä. Reunavyöhykkeen voi massa vuosikymmenessä ja kylämaisema umpeutuu, yhdistää perinnebiotoopin kanssa samaan laitumeen. mikäli alueita ei saada uudelleen hoidon piiriin. Hoitosuositukset: Laidunnuksen uudelleen aloit- Kylän maisemallisten arvojen säilyttämiseksi on taminen on suositeltavaa. Alueet eivät ole vielä pa- tärkeää, että kyläraitin varren laajat peltoaukeat säi- hoin pensoittuneet, joten maisemanhoidon uudel- lyvät. Osa pelloista ei ole enää viljelykäytössä. Mai-

Tolvan rantaniityt on helppo ottaa uudelleen laidunnuksen piiriin. Aluetta on jo raivattu avoimeksi. Kuva kohteesta 95.

74 Komeat kulleropellot säilyisivät kylällä hoidon ansiosta, ilman niittoa ja niittotähteen poiskuljetusta ne rehevöityvät ja kasvavat vuo- sien saatossa umpeen. Kuva kohteesta 96.

semallisten arvojensa vuoksi ne sopivat luonnon- 97. Oikaraisen lammasaitaus, laitumina hoidettaviksi. Myös rannassa on käytöstä luonnonlaidun (1,6 ha) poistuneita peltoja, joiden hoito on tärkeää kylämaise- man kannalta. Aitaukset kannattaa rajata tilusteiden Vanha pelto on päässyt rehevöitymään. Entisellä varsiin. Laidunnuksen avulla myös puukujat säilyvät pellolla kasvaa maitohorsmaa, koiranputkea ja va- siisteinä. Sarkaojat peltojen välissä ovat jo pensoittu- delmaa. Pohjoisosassa lajisto monipuolistuu ja siellä neet. Puiden taimia on jo pelloillakin. Paikoin ne ovat kasvaa myös metsäkurjenpolvea, mesiangervoa, hei- kehittyneet puoliavoimiksi koivua kasvaviksi ympä- niä ja niittysuolaheinää ja niittyleinikkiä. ristöiksi, jossa koivun seassa on pensaskerroksessa Hoitosuositukset: Jatkaa kohteella jo aloitettua mm. katajaa, pajuja ja pihlajaa. laidunnusta. Eläinmäärä voi ensimmäisinä laidunkesi- Niityillä kasvaa mm. maitohorsma, mesiangervo, nä olla suurempi, ja määrää voi vähentää kun kasvil- metsäkurjenpolvi, kullero, siankärsämö, rönsyleinikki, lisuus alkaa pikku hiljaa köyhtyä. Kohteelle voi hakea rentukka, jokapaikansara, niittysuolaheinä, ojakelluk- maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman ka, peltokorte, ja nurmilauha. hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. Hoitosuositukset: Laidunnus on paras maise- manhoitotoimenpide laajoilla, osin puustoisilla alu- eilla. Vaikutukset kylämaisemaan ovat merkittävät jo muutaman vuoden laidunnuksen jälkeen, kun pajut häviävät pensaikkokerroksesta. Kohteiden raivaami- seen, niittoon ja laidunnukseen voi hakea ympäristö- sopimusta.

75 Tolvanniemi–Suonnankylä

lajisto muistuttaa kuivan pienruohokedon ja heinänii- 99 tyn lajistoa. Lampaannataa, nurmirölliä, siankärsämöä 99 ja ahosuolaheinää kasvaa runsaasti. Lisäksi esiintyy !( 99 muitakin huomionarvoisia lajeja, kuten ahonoidan- 100 lukko, kissankello, päivänkakkara, heinätähtimö, pik- ku- ja isolaukku, sykeröpiippo, syysmaitiainen, kulta- !( 98 piisku, kevätpiippo ja tuoksusimake. Alempana kuiva niittytyyppi vaihtuu tuoreeksi, ja lajistossa vallitsevat, nurmikat, valkoapila, niittyleinikki, röllit, nurmilauha, isolaukku, niittysuolaheinä ja nurmitatar. Tien pohjoispuolen niittylaikut hoidon puutteessa Perinnebiotooppi alkaneet pikku hiljaa taimettua koivulle ja männylle, Luonnonlaidun mutta niittylajisto on edelleen vallalla. Puustossa on !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä koivua, mäntyä ja muutamia komeita raitoja. Kenttä- 0 500 kerroksen lajistossa on mm. ahonoidanlukko, kangas- m maitikka, metsätähti, nurmilauha, karhunputki, poimu- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 lehdet, isolaukku, keltanot, siankärsämö, valkoapila, Kartta 42. Kohteet 98. Niittypelto, 99. Harjun niittoniitty ja Ma- tinpalon niityt ja 100. Harjun monimuotoiset vanhat pellot nurmikohokki, heinätähtimö ja lampaannata. Paikoin kasvaa myös rehevöitymisestä kertovaa maitohors- maa ja puna-ailakkia. 98. Niittypelto, luonnonlaidun (0,7 ha) Hoitosuositukset: Hoito niittämällä, kuten ny- kyisinkin, on erittäin suositeltavaa. Niitos tulee korja- Etelään viettävässä rinteessä on reuna-alueiltaan ta pois alueelta, jotta se ei jää rehevöittämään maa- monimuotoinen niittymäinen vanha pelto. Lajistossa perää. Tolvanniementien pohjoispuolen niityt sopivat on pienruohoniityn lajistoa; mm. pikkulaukku, sian- hyvin myös laitumiksi esimerkiksi lampaille. Kohteelle kärsämö, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, metsäkorte, voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja niittynurmikka, nurmitatar, nurmirölli, tuoksusimake, maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. kultapiisku, syysmaitiainen. Keskiosissa kasvaa mm. timotei, niitty- ja rönsyleinikki, puna-ailakki, niittysuo- 100. Harjun monimuotoiset vanhat pellot, laheinä, metsäkurjenpolvi ja voikukka. Niittyä ei ole luonnonlaidun (1,0 ha) käännetty eikä lannoitettu. Kohde niitetään ja niitos kerätään vuosittain. Harjun tilan eteläosassa on vanhoja rinnepeltoja, joita Hoitosuositukset: Niitto ja niitoksen korjaaminen on peltokäytön jälkeen pidetty avoimena niittämällä. pois alueelta. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon Lajisto muistuttaa pääosin tuoreen suurruohoniityn monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua lajistoa. Metsäkurjenpolvi on valtalaji, mutta seassa ympäristösopimusta. kasvaa myös mm. huopaohdaketta, niittyleinikkiä, niittysuolaheinää, puna-ailakkia, tuoksusimaketta, 99. Harjun niittoniitty ja Matinpalon niityt, oravanmarjaa, keltanoita, kultapiiskua, siankärsämöä perinnebiotooppi (1,8 ha) ja niittynurmikkaa. Hoitosuositukset: Alueen hoito niittämällä tai lai- Tolvanniemen tien varressa sen molemmin puolin on duntamalla. Laitumeen voi rajata laajemmin myös etelään viettävässä rinteessä muutamia erillisiä niitty- valoisia reunametsiä, jossa lehtipuuston alla kasvaa laikkuja. Tien eteläpuolella sijaitseva hiekkamaan pel- myös niittyjen ruohoja ja heiniä. Kohteelle voi hakea to on lannoittamaton eikä sitä ole käännetty aikoihin. maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman Lajisto on vuosittaisen niiton seurauksena muuttunut hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. matalakasvuiseksi heinä- ja ruohoniityksi. Yläosistaan

76 nankylän keskustassa on rannassa vanha, aikanaan sarkaojitettu pelto, jossa on monimuotoista kasvilajis-

102 toa. Pellon läpi kulkee polkuja rantaan. Niityn ilme on muuttunut hakamaiseksi ja rannassa kasvaa paksu- runkoisia mäntyjä. Luonnonlaitumella kasvaa huomi- !( onarvoisista kasvilajeista mm. hakamaapoimulehteä, kaarlenvaltikkaa, vilukkoa, sekä nurmilauhaa, hevon- hierakkaa, valkoapilaa, siankärsämöä, jokapaikansa- 101 raa, peltokortetta, voikukkaa, jouhivihvilää, korpior-

!( vokkia ja kevätleinikkiä. Luonnonlaidun Hoitosuositukset: Alueen laidunnus on suositelta- Suojavyöhyke vaa. Rantapuustoon kannattaa raivata selkeitä aukko- !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä kohtia. Lampaat pitävät huolen vesakon torjunnasta. 0 500 Kohteen hoitoon voi hakea maatalouden ympäristöso- m pimusta. © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 43. Kohteet 101. Suonnankylän luonnonlaidun ja 102. 102. Joenkaaren suojavyöhykkeet Joenkaaren suojavyöhykkeet. Suonnankylän lävitse virtaa puhdasvetisiä puroja ja 101. Suonnankylän luonnonlaidun (0,8 ha) jokia. Pellot yltävät aivan rantaan saakka, ja tällaiset kohteet on perusteltua perustaa suojavyöhykepelloik- Suonnankylän pellot ovat viljelykäytössä. Maaperä si. Suojavyöhykkeeksi voi valita koko peltolohkon. Sa- on karua ja pääosin pellot loppuvat suoraan mänty- to niitetään ja korjataan vuosittain. Suojavyöhykkeelle metsiin, eikä reunavyöhykkeitä juuri ole. Aivan Suon- ei levitetä lannoitetta, eikä sitä muokata.

Rannan tiheään puustoon kannattaisi tehdä maisema-aukkoja.

77 104. Kumpulan vanhat laitumet, perinnebiotooppi (2,4 ha)

Kumpulan pihapiirissä, rannan tuntumassa, sijaitse- 105 vat talon vanhat haat. Laitumet kannattaisi kunnos- 103 taa, vaikka ne eivät olekaan pitkään aikaan olleet 104 käytössä. Puustossa on mm. kookkaita raitoja, haa- poja ja koivuja. Rantaa kohti puusto nuorenee ja tihe- nee. Kenttäkerroksen lajistossa on tuoreen ja kostean suurruohoniityn lajistoa, ja paikoin ruostevetisiä tihku- pintoja. Kasvilajistossa on mm. metsäkurjenpolvi, me- Perinnebiotooppi siangervo, puna-ailakki, huopaohdake, ojakellukka, Luonnonlaidun tupassara, mätässara, suokeltto ja oravanmarja. Alueen paras hoitomuoto on 0 500 Hoitosuositukset: m laidunnus. Puusto kannattaa raivata siten, että kook- © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 kaat maisemapuut pääsevät esiin. Kuusta kannattaa

Kartta 44. Kohteet 103. Välitalon luonnonlaitumet, 104. Kumpu- poistaa mahdollisimman paljon varjostamasta kenttä- lan vanhat laitumet ja 105. Kumpulan vanhat niittymäiset pellot. kerrosta. Suurimmat niistäkin tulee säästää. Laitumen voi yhdistää vanhoihin peltoihin, joilla esiintyy myös niittyjen lajistoa. Kohteelle voi hakea maatalousluon- 103. Välitalon luonnonlaitumet (6,5 ha) non monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoi- tettua ympäristösopimusta. Lehdon kylätien varressa on vanha autioitunut pihapii- ri, joka on otettu laidunkäyttöön noin viisi vuotta sitten. 105. Kumpulan vanhat niittymäiset pellot, Pellot ovat pikku hiljaa muuttuneet monilajisiksi niityik- luonnonlaidun (1,4 ha) si. Nurmilauha vallitsee monin paikoin, lisäksi lajistos- sa on mm. puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, niittyleinik- Kumpulan pihapiirin vanhoilla käytöstä poistuneilla ki, kullero, tupassara, nurmikat, nurmirölli, nurmitatar, pelloilla kasvilajisto on muuttunut jo niittyjen suuntaan, heinätähtimö, voikukka ja syysmaitiainen. Alueelta sillä karjanpito tilalla on loppunut 1970-luvulla. Kas- löytyi myös uhanalaista suikeanoidanlukkoa. vilajistossa on mm. niittyleinikki, nurmilauha, siankär- Hoitosuositukset: Alueen hoitaminen jatkossakin sämö, ojakellukka, tuoksusimake, metsäkurjenpolvi, laiduntamalla on suositeltavaa. Laitumen rajaukseen mesiangervo, voikukka, puna-ailakki, koiranputki, niit- voi ottaa mukaan myös puoliavoimia reunametsiä. tysuolaheinä, isolaukku, rohtotädyke, ketosilmäruoho Pajukkoa kannattaa raivata tarpeen mukaan. Lam- ja niittynurmikka. paat ovat jo syöneet osan pensaista, joten raivaus Hoitosuositukset: Alueen hoitaminen niittämällä kannattaa keskittää kuolleisiin ja nuorempiin pensas- tai laiduntamalla. Kohteen voi aidata samaan laitu- ryhmiin. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon moni- meen alapuolisen haan kanssa. Kohteelle voi hakea muotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ym- maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman päristösopimusta. hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

78 Maaninkavaara 107. Lehtojärven rantahaka, luonnonlaidun (0,8 ha)

Lehtojärven eteläranta on ollut laitumena kesään 2015 112 106 asti. Pitkään jatkuneen laidunnuksen seurauksena ran- !\ ta on hakamainen. Rannassa on puustoa ja avoimia 110 109 niittylaikkuja mosaiikkimaisesti. Metsälaitumella kas- 111 106 vaa mm. niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, rentukka, rön- 111 !\ syleinikki, voikukka, niittynurmikka ja isolaukku. Aluetta 108 107 on laidunnettu nurmilaidunten yhteydessä. Hoitosuositukset: Laidunnuksen jatkaminen il- man lisäravinteita. Tilanpito on loppumassa, mutta mi- Perinnebiotooppi käli alueelle löytyy uusi hoitaja, kannattaa vanha haka Luonnonlaidun säilyttää laidunkäytössä. Jos alue aidataan erilleen Reunavyöhyke lannoitetuista nurmista, voidaan sille hakea ympä- 113 !\ Kosteikko ristösopimusta. Pellon reunalta kannattaa nokkonen 0 500 niittää ennen kukintaa. Kohteelle voi hakea maatalo- m usluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 tarkoitettua ympäristösopimusta. Kartta 45. Kohteet 106. Maaninkavaaran kosteikko, 107. Lehto- järven rantahaka, 108. Uusitalon vanhat laitumet, 109. Alatalon niitty, 110. Vaaran laen pellon pientareet, 111. Vaaran etelärin- teen niittypellot, 112. Vaaran pohjoisrinteen niittypellot ja 113. 108. Uusitalon vanhat laitumet, Lehdon vanhat niityt. perinnebiotooppi (1,7 ha)

Kemijärven ja Posion tien risteykseen jää pieni laidu- nala, joka on ollut käytössä vielä noin kymmenisen 106. Maaninkavaaran kosteikko vuotta aikaisemmin. Paikoin jäljellä on edustaviakin niittylaikkuja. Lajistossa on mm. nurmitatar, tuoksu- Maaninkavaarassa on usean karjatilan keskittymä. simake, siankärsämö, kultapiisku, kullero ja heinätäh- Käytössä olevien peltojen kuivatusvedet laskevat van- timö. Osin maitohorsma ja koiranputki ovat valtalajeja. hojen peltojen kautta Lehtojärviin kahta eri ojaa pitkin. Kuusivaltaisella metsäisellä osiolla kenttäkerroksessa Pelloilla näkyi inventointiajankohtana ainakin vikloja. on mm. metsätähti, kultapiisku, kevätpiippo, metsä- Vanhat pellot sopivat hyvin kosteikon perustamiseen. lauha, herttakaksikko, metsäkurjenpolvi ja mustikka. Eteläisemmän ojan yläpuolinen valuma-alue on noin Hoitosuositukset: Alueen palauttaminen laidun- 19 ha, josta 25 % on käytössä olevaa peltopinta-alaa. käyttöön. Alue sopisi hyvin esimerkiksi lampaille, Pohjoisemman laskuojan yläpuolinen valuma-alue hevosille tai parille hieholle. Nuorpuustoa kannattaa on puolestaan noin 38 ha, ja tästä peltoa on noin poistaa, ja kuusivaltaiselta osalta poistaa valikoiden 12 %. Monivaikutteinen kosteikko pidättäisi ravintei- muutamia kuusia. Kohteelle voi hakea maatalous- ta ja lisäksi se kaunistaisi maisemaa, mikä parantaisi luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tar- osaltaan Lehtojärvien tilaa. Rakennettavan kosteikon koitettua ympäristösopimusta. paikalla kasvaa mesiangervo, tupassara, niittysuola- heinä ja kullero. Porot laidunsivat aluetta. 109. Alatalon niitty, luonnonlaidun (1,5 ha) Kosteikon rakentamiseen voi hakea kosteikon pe- rustamiseen tarkoitettua ei-tuotannollista investoin- Niittykasvillisuuden peitossa oleva vanha pelto. La- titukea. Tukea voi hakea maanviljelijä tai rekisteröity jistossa on tuoreen suurruohoniityn lajistoa; mm. yhdistys. Jos tukea haetaan, täytyy kosteikon raken- metsäkurjenpolvi, kullero, puna-ailakki, tuoksusima- tamista varten olla erillinen suunnitelma. ke, siankärsämö ja nurmitatar, nurmilauha ja niitty- leinikki. Hoitosuositukset: Alueen hoito niittämällä tai lai- duntamalla. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

79 Tuoreet pienruohovaltaiset niityt ovat harvinaistu- neet viimeisten vuosikymmenten aikana. Kuvas- sa kukkii perinnebiotoopeilla huomionarvoinen nurmitatar.

110. Vaaran laen pellon pientareet, reunavyöhyke (0,4 ha) na olevilla alueilla. Lajistossa on mm. tuoksusimake, metsäkurjenpolvi, metsälauha, isolaukku, niittyleinik- Maaninkavaaran laelta aukeavat kauniit näkymät. Pel- ki, kultapiisku, niittysuolaheinä, siankärsämö, poimu- lon raivauksen jäänteinä syntyneet kiviladelmat ovat lehdet, valkoapila, polkusara ja pikkulaukku. kauniita yksityiskohtia maisemassa. Aitojen päälle on Hoitosuositukset: Paras hoitomuoto alueelle on jo monin paikoin noussut kasvillisuutta ja puustoa. laidunnus. Aitaamalla metsäsaarekkeet ja pellon reu- Hoitosuositukset: Kiviaitojen ja reunavyöhykkei- navyöhykkeet mukaan aitaukseen, saadaan koko ko- den nuorpuuston raivaus ja kasvillisuuden niitto mah- konaisuus hoidon piiriin. Alue sopisi todella hyvin esi- dollisuuksien mukaan niittoteräisellä raivaussahalla merkiksi hiehoille kesälaitumeksi. tms. leikkaavateräisellä välineellä. Raivaustähteen ke- räys ja poltto lajistollisesti vähempiarvoisella paikalla. 112. Vaaran pohjoisrinteen niittypellot, Kohteelle voi hakea maatalousluonnon monimuotoi- luonnonlaidun suuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua ympäristöso- pimusta. Maaninkavaaran pohjoisrinteessä on jyrkkiä karuja van- hoja peltoja, joissa lajisto muistuttaa paikoin jopa kan- 111. Vaaran etelärinteen niittypellot, gasketojen lajistoa. Karuimmilla kohdin kasvaa mm. luonnonlaidun (1,3 ha) kissankäpälää, siankärsämöä, sykeröpiippoa ja aho- suolaheinää. Lisäksi niityllä kasvavat mm. tuoksusima- Maaninkavaaran etelärinteen vanhat pellot ovat eten- ke, niittyleinikki, nurmilauha, kultapiisku, keltanot, metsä- kin reunaosistaan muuttuneet niittymäisiksi. Peltotiet kurjenpolvi, ahosuolaheinä, voikukka ja hevonhierakka. ja metsäsaarekkeen läpi risteilevät polut lisäävät alu- Hoitosuositukset: Niiton jatkaminen. Kohteelle voi een monimuotoisuutta. Matalakasvuinen niittylajisto hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- on rikkaimmillaan juuri tällaisilla tallauksen kohtee- seman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta.

80 113. Lehdon vanhat niityt, jokapaikansara, syysmaitiainen, pohjantähkiö, tuok- perinnebiotooppi susimake, pikkulaukku, valkoapila, jouhivihvilä, pu- nanata. Aivan korkeimmilla niittykumpareilla on myös Lehdon tilaa ympäröiviä peltoja on hoidettu niittämäl- jäkkivaltaisia alueita, ja toisaalta pienruohoketoja, lä. Lajisto on muuttunut tuoreiden niittyjen ja paikoin joissa mm. ahonoidanlukkoa, nurmitatarta ja siankär- jopa ketojen suuntaan. Alue on hieno, pellosta perin- sämöä. nebiotoopiksi hoidon myötä muuttunut kokonaisuus Hoitosuositukset: Niiton jatkaminen ja porolai- katajineen ja huomionarvoisine lajeineen. Myös po- dunnuksen edelleen salliminen alueella. Kohteelle voi rot laiduntavat alueella ja huolehtiva osaltaan alueen hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja mai- säilymisestä avoimena. Kasvilajistossa on mm. nur- seman hoitoon tarkoitettua ympäristösopimusta. mirölli, siankärsämö, nurmitatar, niittymaarianheinä,

Lehdon pihapiirin vanhat pellot ovat muuttuneet niiton ja porolaidunnuksen seurauksena varsin edustavaksi perinnebiotoopiksi. Kuva kohteesta 113.

81 Mourusalmi–Ahoniemi

115

114

!(

Perinnebiotooppi Luonnonlaidun !( Uhanalaisen kasvilajin esiintymä 0 500 0 500 m m © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16 © Maanmittauslaitos, lupa nro 7/MML/16

Kartta 46. Kohde 114. Mourujärven luonnonlaitumet. Kartta 47. Kohde 115. Ahoniemen perinnebiotooppi.

114. Mourujärven luonnonlaitumet (3,3 ha) Hoitosuositukset: Niemi on helppo aidata laitu- meksi sen kapeimmasta kohdasta. Pihapiiriä hoita- Mourujärvellä on maisemallisesti keskeisellä ja näyt- maan voi tuoda lampaita kesän ajaksi. Eläimille ei tävällä paikalla vesistöön rajautuvia vanhoja peltoja. kannata tuoda muuta lisäravintoa kuin kivennäisiä. Peltojen kasvillisuus on osittain muuttunut ketomai- Laidunajan pituus riippuu eläinmäärästä. Kun alue seksi, ja osin kasvillisuus on vielä korkeakasvuista. on syöty, tulee eläimet siirtää toiselle laitumelle. Lisä- Niityllä kasvaa mm. kullero, niittyleinikki, siankärsä- ravintoa ei ympäristösopimuskohteille saa antaa. Jo mö, niittysuolaheinä, lampaannata, kissankello, met- muutamassa vuodessa hoidon seurauksena niittykas- sätähti ja maitohorsma. vit yleistyvät. Kohteelle voi hakea maatalousluonnon Hoitosuositukset: Alue kannattaa aidata lampail- monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tarkoitettua le, hevosille tai naudoille. Laidunnus sopivalla laidun- ympäristösopimusta. paineella vähentää rehevien monivuotisten kasvilajien määrää ja samalla hennommat niittykasvit lisääntyvät. Laitumet kannattaa ulottaa rantoihin asti, jotta myös rannan pensaikot vähenevät. Rantapuustoon kannat- taa raivata aukkoja. Kohteelle voi hakea maatalous- luonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoon tar- koitettua ympäristösopimusta.

115. Ahoniemen perinnebiotooppi (1,9 ha)

Posion kulttuurimaiseman erikoisuus ovat järviin ra- jautuvat rauhaisat niemenkärjet talonpoikaispihapiirei- neen. Ahoniemen tilan ympäristössä on hakamaisia paksurunkoisia koivuja, ja rantoja reunustavat koivik- kovyöt. Niityillä on edustavaa kasvilajistoa; kevätlei- nikki, tupassara, pikkulaukku, tuoksusimake, poimu- lehdet sekä niittysuolaheinä ja karhunputki.

82 Edustavaa hakamaarakennetta kohteessa 115 Ahoniemessä.

83 5 Yleisiä hoitoperiaatteita

Laidunnus

Karja on Lapissa perinteisesti laiduntanut metsissä ja Laidunnusta on joskus tarpeen täydentää niitol- puustoisilla hakamailla. Rantaniityille karja pääsi vas- la. Erityisesti rehevöityneitä laikkuja (esim. vadelma, ta heinänteon jälkeen loppukesästä. Suunnittelualu- nokkonen, koiranputki ja ohdakkeet) on hyvä niittää een niittyjen, hakamaiden ja metsälaitumien parasta ja kerätä niittojäte pois. Luonnonniityn ravinnontuo- hoitoa on edelleen perinteisen kaltainen laidunnus. ton ehtyessä eläimet suositellaan siirrettäväksi toi- Lisäksi laidunnus on usein ainoa mahdollisuus hoitaa selle laidunlohkolle. Luonnon monimuotoisuuden laajoja alueita tai sellaisia kohteita, joiden koneellinen kannalta eläinten lisäruokinta on huono vaihtoehto, niitto on kivisyyden, epätasaisuuden tai jyrkkyyden ta- sillä se aiheuttaa laitumen rehevöitymistä. Perinne- kia käytännössä mahdotonta. biotooppeina hoidettavat niityt, hakamaat ja metsä- Laidunnuskausi on perinteisesti aloitettu kesäkuun laitumet tuleekin aidata erilleen viljelylaitumista, eikä keskivaiheilla kevään säistä riippuen. Laidunnuspai- eläimille saa antaa kivennäisten lisäksi muuta lisä- neen (eläinten määrä/ha) tulee olla alueen tuottoon rehua. Parhaita perinnebiotooppien hoitajia ovatkin nähden sopiva. Hoitosuunnitelmassa on huomioitava eläimet, jotka pärjäävät laidunkauden ilman lisäruo- että luonnonlaitumilla ravinnon määrä vaihtelee sel- kintaa. västi vuosittain.

Kuva: Marjut Kokko.

84 Niitto kulotus yhdistettynä vanhojen nurmilauhamättäiden kaulaamiseen traktorin kauhalla tai lapiolla, on ha- Niitto sopii hoidoksi pienialaisille kohteille ja toisaalta vaittu tehokkaaksi tavaksi niittylajiston monipuolista- koneniittoon soveltuville tasaisille, kovapohjaisille nii- misessa. tyille. Niiton ja niittoaineksen poiskeruun tarkoitukse- Koska kulotus vapauttaa ravinteita, tarvitaan sen na on lisätä kasvupaikan avoimuutta ja valoisuutta se- lisäksi aina tehokasta jatkohoitoa, kuten niittoa tai lai- kä vähentää maaperän ravinteisuutta. Säännöllisen dunnusta. Paikallisen niittylajiston siementen kylvämi- niiton myötä kookkaan ja rehevöitymisestä hyötyneen nen kulotetuille alueille tehostaa vaikutusta. Lampaat kasvillisuuden kilpailumahdollisuudet heikkenevät ja on todettu jokivarsiniityillä varsin tehokkaiksi "mätäs- tilalle kasvaa matalia, valosta ja lämmöstä hyötyviä leikkureiksi". Muutamana kesänä toteutettu tehokas niittylajeja. Samalla runsastuvat lukuisat niityillä elä- laidunnus yhdessä kulotuksen kanssa on saanut nur- vät päivä- ja pikkuperhoset, mesipistiäiset ja kova- milauhamättäät kuolemaan pystyyn. kuoriaiset. Niitto tehdään tavallisesti kerran kasvukauden ai- kana. Niiton sopivin ajankohta on niittykasvien kukin- Suojavyöhykkeet nan ja siementen tuleentumisen jälkeen. Jotta niitto ei häiritsisi luonnonvaraisten eläinten ja lintujen pe- Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan monivuotisen hei- sintää, on paras ajankohta vasta loppukesästä, elo- nänurmen peittämää peltoaluetta vesistön, perustetun kuussa. kosteikon tai valtaojan varressa. Myös lohkoille, jotka Niittämiseen suositellaan ensisijaisesti leikkaava- sijaitsevat Natura 2000 -alueilla tai pohjavesialueilla teräisiä niittovälineitä, kuten viikatetta tai traktoriin voidaan perustaa suojavyöhyke. Suojavyöhykkeen kytkettävää kaksoisterä-, sormipalkki- tai lautasniit- tarkoitus on vähentää pelloilta vesistöön kulkeutuvien tokonetta. Peruskunnostukseen ja ongelmalajien hä- ravinteiden ja kiintoaineiden määrää. Tällä ohjelma- vitykseen (nokkonen, koiranputki, maitohorsma, va- kaudella suojavyöhykkeeksi voi merkitä koko vesis- delma) sopivat sen sijaan murskaavateräiset koneet. töön rajautuvan peltolohkon, mikäli viljelijä on tehnyt Näitä ovat raivaussahat, trimmerit, ruohonleikkurit ja ympäristösitoumuksen. Tällöin hän ilmoittaa vuosit- niittosilppurit. taisen tukihaun yhteydessä, mitkä lohkot ovat suoja- Niitetty kasvillisuus kootaan ja kerätään pois vyöhykkeitä. Suojavyöhykettä ei lannoiteta eikä sillä muutaman päivän kuluttua niitosta, jolloin tuleentu- käytetä kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeitä voi neet siemenet ovat ehtineet varista. Paras loppusi- perustaa jyrkille, kalteville ja notkelmaisille rantapel- joituspaikka niittojätteelle on sen hyötykäyttö karjan loille sekä tulvaherkille pelloille. talvirehuna. Jos tämä ei ole mahdollista, voi niitto- Suojavyöhykkeen voi toteuttaa olemassa olevas- jätteen hävittää kompostoimalla tai polttamalla kas- ta nurmesta tai viherkesannosta tai sen voi perustaa vistollisesti vähäarvoisella eli lajistoltaan yksipuoli- kylvämällä. Suojavyöhykettä hoidetaan niittämällä sella alueella. Esimerkkinä tällaisesta kohdasta ovat tai vaihtoehtoisesti laiduntamalla, mikäli siitä ei ai- vaikkapa lähes kasviton laikku, josta on raivattu ti- heudu vesiensuojelullista haittaa. Suojavyöhykkeet heää pajukkoa tai nokkosta tai maitohorsmaa kas- osoittautuivat suosituksi toimenpiteeksi, eikä tämän vava paikka. Kasvijätteen läjittäminen hoitoalueen hetkisen tietämyksen mukaan uusia suojavyöhykkei- reunaan ei ole suositeltava toimenpide, sillä lahoava tä voi enää tällä sopimuskaudella perustaa. Asiasta jäte houkuttelee paikalle ongelmalajistoa. Rehevällä kannattaa kysyä lisätietoa kunnan maaseutuviran- alueella niiton vaikutuksia voidaan tehostaa vielä jäl- omaisilta. kilaidunnuksella. Kosteikkojen perustaminen ja Kulotus hoito

Kulotus sopii kunnostusmenetelmäksi sellaisille koh- Kosteikon perustaminen ja hoito-osio on kirjoitet- teille, joille on kertynyt runsaasti kariketta ja kulohei- tu Puustisen ym. (2007), Kemppaisen & Karhusen nää. Kulotusta on suositeltu muutamille vanhoille pel- (2011) ja Silfsten & Ohtosen (2013) mukaan. Kun- loille ja niityille, joiden kasvillisuus muodostuu pääosin nostus- ja hoitotoimenpiteet vaihtelevat kosteikon si- nurmilauhasta eli "säärikkäästä". Mättäisten niittyjen jainnin ja luonteen mukaan. Tärkeintä suunnittelualu-

85 eella on säilyttää pienialaiset, mutta jo nykytilassaan lä konsulttitoimistoilla. Tietoa kosteikkosuunnitte- monipuoliset luonnonkosteikot. Kosteikkoon liittyviä lusta ja rakentamisesta löytyy myös esimerkiksi rantaniittyjä raivaamalla voidaan laajentaa vesilin- TEHO -hankkeen ja Kotiseutukosteikko-Life -hank- nuille ja kahlaajille sopivaa elinympäristöä. Jatkos- keiden nettisivuilta: www.ymparisto.fi/TEHO_Plus tai sa niitto tai laidunnus ylläpitää alueen avoimuutta ja www.kosteikko.fi. parhaimmillaan vähentää maaperän ravinnetasoa. Kosteikon pohjalle kertyvää lietteen määrää on Tärkeätä suunnittelualueella onkin hyödyntää luon- pystyttävä tarkkailemaan vähintään kerran vuodes- nontilaisia jo olemassa olevia kosteikkoja myös maa- sa. Liete on tarvittaessa poistettava kaivinkoneella talouden vesiensuojelussa. Monin paikoin esimerkik- tai pumpulla, jos on vaarana, että se haittaa altaan si rantaluhtiin laskevia ojia tukkimalla, ja ohjaamalla toimintaa tai lähtee liikkeelle. Kosteikon ja sitä ym- vedet luhta-alueelle pintavalutuksena päästään hy- päröivän reuna-alueen kasvillisuutta niitetään tai lai- vään tulokseen vesiensuojelun kannalta. dunnetaan tarpeen mukaan, jotta kosteikko ei kasva Ei-tuotannollisella investointituella ja monivai- umpeen. Tarvittaessa hoitotoimet voivat olla myös kutteisten kosteikkojen hoitotuella rahoitetaan kos- patorakenteiden huoltoa. Aiemmin perustetulle kos- teikkoja lähinnä vesiensuojelullisin perustein. Täl- teikolle voi hakea kosteikon hoitosopimusta hoitotoi- löin kosteikkoalueen pinta-alan pitää olla vähintään mien toteuttamiseen. Kosteikon hoito voi olla myös 0,5 % valuma-alueen pinta-alasta (perustettava luonnonmukaistetun uoman rakenteiden, kuten poh- kosteikko + luonnonkosteikot) ja yläpuolisen valu- japatojen ja reuna-alueiden hoitoa tai esimerkiksi tul- ma-alueen peltopinta-alan osuus vähintään 10 %. vatasanteiden raivausta tai niittoa. Pienimuotoisia kosteikkoja voidaan perustaa myös kosteikon hoidon tuella. Monivaikutteisilla kostei- koilla pyritään huomioimaan niin linnusto- kuin ve- Luvat siensuojelulliset näkökohdat, ja usein tavoitteisiin päästään pienilläkin toimenpiteillä. Esimerkiksi pato- Kosteikon rakentamiseen tarvitaan aluehallintoviran- amalla ojan varteen lintukosteikko, hidastetaan sa- omaisen lupa, jos kosteikko rakennetaan vesistönä malla veden liikettä, ja saadaan myös kiintoainesta pidettävään uomaan (pääsääntöisesti, jos valuma- kiinni. Kosteikon kasvillisuus sitoo vedestä ravinteita, alue on yli 10 km2). Luvan tarve on hyvä selvittää alu- ja mikäli kasvillisuutta vielä niitetään, tai reuna-aluei- eellisen ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat ta laidunnetaan, tehostuu ravinteiden väheneminen vastuualueelta jo hyvissä ajoin suunnittelun alkuvai- vesistöstä edelleen. heessa. Hakemus vesistöön rakentamisesta tehdään Kosteikoille luontaisesti sopivia paikkoja ovat ojien kirjallisesti sille aluehallintovirastolle, jonka alueella ja purojen notkelmat, jossa vedenkorkeutta voidaan hanke on tarkoitus toteuttaa. Lapin vesilain mukaiset nostaa aiheuttamatta haittaa ympäröiville pelloille luvat käsitellään Pohjois-Suomen AVIssa. tai ranta-alueille. Kosteikon perustamista voivat olla Pienimuotoisen kosteikon perustamiseen ei tarvita myös maatalousympäristöjen pienten lampareiden yleensä lupaa. Se ei saa kuitenkaan aiheuttaa hait- tai allikoiden muokkaaminen, ja aiemmin suoristetun taa lähialueen maanomistajille, eikä muutoinkaan uoman palauttaminen tai tulvaniityn ennallistaminen. aiheuttaa haittaa esimerkiksi teille tai ympäristölle. Kosteikon paikkaa valittaessa tulisi kuitenkin välttää Vesilaki suojelee luonnontilaiset purot ja lähteet, ei- kohteita, joita voidaan hoitaa esimerkiksi perinnebio- kä niitä saa muuttaa siten, että säilyminen luonnon- tooppeina. tilaisena vaarantuu. Luonnontilaisena pidetään myös Kosteikkoa perustettaessa tulisi aina fosforiri- sellaista uomaa, joka perkauksen jälkeen on palau- kas pintamaa, erityisesti viljellyiltä pelloilta, poistaa tunut jo luonnontilaisen kaltaiseen tilaan. Kosteikko- ja läjittää vaikkapa läheiselle pellolle. Kosteikossa ja tai laskeutusaltaita ei yleensä suositella pohjavesi- tulisi olla matalaa kasvillisuuden peittämää alaa alueille. Pohjaveden muuttamiskiellon mukaan ilman sekä syvän veden osa, joka pidättää kiintoaines- AVIn vesilain mukaista lupaa, ei saa ryhtyä toimen- ta. Muotoilussa pyritään saamaan veden viipymä- piteisiin, joista voi aiheutua mm. pohjavedenottamon alueella mahdollisimman pitkäksi, jotta ravinteita vedensaannin vaikeutuminen tai pohjavesialueen poistuu tehokkaimmin. Kiintoainesta keräävän sy- käyttömahdollisuuksien huonontuminen. Laajoja kos- vänteen lisäksi tehdään riittävän loivat penkereet teikkohankkeita suunniteltaessa täytyy huomioida ja reuna-alueet. Kosteikkosuunnitelmia voi teettää myös patoturvallisuuslaki. Lisätietoa ja apua luvantar- esimerkiksi ympäristösuunnitteluun perehtyneil- peesta saa Lapin ELY-keskuksesta.

86 Hoidetun reunavyöhykkeen avulla näkymät järvelle säilyvät.

87 6 Hoidon rahoitus ja tuen hakeminen

Maatalouden Tehdyistä hoitotoimista pidetään hoitopäiväkirjaa, joka toimitetaan jatkosopimuksia haettaessa hakulo- ympäristösopimukset makkeen liitteeksi. Maksatusta täytyy muistaa ensimmäistä hoitovuot- Maatalouden ympäristösopimukset on tarkoitettu ta lukuun ottamatta hakea erikseen joka vuosi. Vilje- ympäristönhoitotoimiin, jotka kohdistuvat maatalous- lijät toimittavat maksatushakemuslomakkeet muun ympäristöön rajautuviin pellon ulkopuolisiin alueisiin. tukihaun yhteydessä. Rekisteröityneet yhdistykset ja Ympäristösopimuskohteelle laadittava sopimus on vii- vesioikeudelliset yhteisöt hakevat maksua suoraan sivuotinen. Tuki määräytyy alueiden pinta-alojen pe- ELY-keskuksista E-vastuualueelta. rusteella. Tukisumma on 450 €/ha ja se maksetaan Lisätietoja saa kunnan maaseutuviranomaisilta ja vuosittain. Valtakunnallisessa perinnemaisemainven- Lapin ELY-keskuksesta. toinnissa, tai muutoin ELY-keskuksen arvokkaaksi katsomassa perinnemaisemakohteessa vuosittain maksettava tuki on 600 €/ha. Ei-tuotannollisten Yleisuunnitelmassa esitetyt ympäristösopimustyypit: investointien tuki • perinnebiotoopit, reunavyöhykkeet, metsäsaa- rekkeet ja luonnonlaitumet → sopimus maata- Perinnebiotoopin ja luonnonlaitumien alkuraivauk- lousluonnon ja maiseman hoitoon (lomake 253, seen ja aitaamiseen sekä kosteikkojen perustamiseen viljelijät ja rekisteröityneet yhdistykset) voidaan hakea ei-tuotannollisten investointien tukea. • kosteikon hoito (lomake 262, viljelijät, rekisteröi- Tuki määräytyy kustannusten perusteella. Tukihaku tyneet yhdistykset ja vesioikeudelliset yhteisöt) on pääsääntöisesti vuosittain kesäkuun loppuun men- • kurki-, hanhi- ja joutsenpellot (lomake 521, vilje- nessä. Töihin voi ryhtyä vasta sopimuksen teon jäl- lijät) keen. Maksatushakemukseen täytyy liittää kopiot kui- Lomakkeet löytyvät suomi.fi -lomakepalvelusta, os- teista ja selvitys omasta tai mahdollisesta talkootyöstä oitteesta: www.suomi.fi tuntikirjanpidon ja säädetyn tuntihinnan perusteella. Tietoa hakulomakkeiden täyttöön ja hoitosuunni- Mikäli maksatusta haetaan kertakorvausmenettely- telman laatimiseen löytyy maaseutuviraston sivuilta nä, tulee jo hakuvaiheessa toimittaa yksityiskohteinen viljelijän hakuoppaasta (www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lo- kustannuslaskelma, jonka perusteella päätös kerta- makkeet/), joka julkaistaan vuosittain. Liitteessä 1 on korvausmenettelystä tehdään. Investointituen saanti esitetty tukihaun pääperiaatteet tiivistetysti. edellyttää, että peruskunnostetun perinnebiotoopin tai Kosteikon hoitosopimusta voi hakea kosteikon, monivaikutteisen kosteikon hoidosta tehdään 5-vuoti- tulva-alueen tai luonnonmukaistetun uoman alle jää- nen maatalouden ympäristösopimus. neestä ja hoitotoimien kohteena olevasta maa-alasta Monivaikutteisen kosteikon perustamiselle voidaan sekä hoidon kannalta riittävistä reuna-alueista. Reu- maksaa tukea vain sellaisten vesistöjen tai valtaojien na-alueet voivat olla myös ympäristösitoumuksen valuma-alueelle, joiden pinta-alasta yli 10 % on peltoa. suojakaistoina tai suojavyöhykkeinä. Kosteikon pinta-ala tulee olla vähintään 0,5 % yläpuo- Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maise- lisen valuma-alueen pinta-alasta. Tähän voidaan lukea man hoitosopimus on lohkokohtainen ympäristösopi- myös valuma-alueen muut kosteikot. Hankkeen kus- mus, ja sitä voidaan toteuttaa paitsi yllä mainittujen tannuksiin voi sisällyttää myös kohtuullisia suunnittelu- kohteiden lisäksi myös maatalousympäristön uhan- kustannuksia. Tukitaso kosteikkojen ei-tuotannollises- alaisten lajien tilan parantamiseksi, maatalousym- sa investoinnissa on korkeintaan 11 669 €/ha. Mikäli päristöön liittyvillä muinaismuistokohteilla tai pitkä- perustettava ala on kooltaan pieni, 0,3–0,5 ha, on tuki aikaiseen maankäyttöön liittyvän kulttuuriperinnön korkeintaan 3 225 €. Arvokkaille perinnebiotoopeille hoitokohteilla. Pihanurmet, puutarha- ja puistoalueet ja luonnonlaitumille maksettavat tuet alkuraivauk- sekä esimerkiksi avokalliot eivät voi olla ympäristöso- seen ja aitaamiseen ovat korkeintaan 1 862 € (kohde pimuskohteita. < 3 hehtaaria), 1 108 € (kohde > 3 ha mutta alle 10 ha) ja 754 €/ha (kohde > 10 ha).

88 Kosteikkojen investointeja voivat hakea viljelijöiden nostamiseen sekä hoidon edellyttämiin selvityksiin ja lisäksi myös rekisteröityneet yhdistykset ja vesioikeu- kulttuuriympäristöohjelmiin. Lisäksi kunnat voivat ha- delliset yhteisöt (lomake 195). Perinnebiotooppien ja kea avustusta kohteen hankkimiseksi kunnan omis- luonnonlaitumien alkuinvestointeja voivat hakea vilje- tukseen. lijät ja rekisteröityneet yhdistykset (lomake 196). Lisätietoja rakennusperinnön hoidosta saa Lapin ELY-keskuksesta ja Museoviraston rakennushistorian osastolta. Lisätietoja on myös internet-sivuilla: www. Rakennusperinnön hoito rakennusperinto.fi. Harkinnanvaraiset ELY-keskusten myöntämät avustukset haetaan vuosittain marras- Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kor- kuun loppuun mennessä. Museoviraston avustukset jauskustannuksiin voi hakea tukea Museovirastolta. rakennusten entisöintiin haetaan vuosittain lokakuun Lisäksi Lapin ympäristökeskuksella on määrärahoja loppuun mennessä. Myös kotiseutuliitoilta voi hakea arvokkaan rakennusperinnön hoitoon. Avustusta voi- avustusta seurantalon kunnostamiseen, haku vuosit- daan myöntää kohteiden ja niiden ympäristön kun- tain syyskuun loppuun mennessä.

89 Kiitokset

Riku Elo teki suunnitelman kartat, Hannu Lehtomaa käsitteli julkaisuun tulevat kuvat ja Ritva-Liisa Hakala taittoi tekstin. Kiitokset Lapin ELY:n väki. Kiitämme Posion ja Ranuan maataloussihteerejä Tarja Väärälää ja Vuokko Ruokasta sekä Posion johtavaa lomittajaa Janne Pätsiä monesta arvokkaasta käytännön tiedosta liittyen suunnittelualueen historiaan ja maan- käyttöön. Kiitokset kuuluvat myös ohjausryhmälle antamastanne tuesta työn aikana. Erityisen lämpimästi kiitämme kaikkia kylien asukkaita, maanomistajia ja viljelijöitä, joita kesän ja maastotöi- den aikana tapasimme. Suuri kiitos kuuluu myös kyläseuroille ja yrittäjille kyläiltojen järjestämisestä.

Yhteystietoja

Kuusamon maaseutupalvelut/Posion toimipiste Kirkkotie 1, 97900 Posio sähköposti: [email protected] Maaseutusihteeri Vuokko Ruokanen, 040 860 8034

Tervolan maaseutupalvelut/Ranuan toimipiste Aapiskuja 6B, 97700 Ranua sähköposti: [email protected] Maaseutusihteeri Tarja Väärälä, 040 502 0496

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristöasioiden asiakaspalvelu: 029 502 0900 PL 8060 (Hallituskatu 3 B), 96101

Ympäristösopimukset:

Elinkeino, työvoima, osaaminen ja kulttuuri/Maaseutu ja energia agrologi Heidi Kotala-Paaluharju, 029 503 7006

Ympäristö ja luonnonvarat/Luontoympäristöyksikkö ylitarkastaja Marjut Kokko, 029 503 7380 biologi Merja Lipponen, 029 503 7427

Lupa-asiat: Ympäristö ja luonnonvarat/Ympäristönsuojeluyksikkö vesistöinsinööri Aapo Honka, 029 503 7325

Rakennusperintö: Ympäristö ja luonnonvarat/Alueiden käyttö tarkastaja Tapio Pukema, 040 571 9944

90 Lähteet

Elo, T. & Seppälä. S.-L. 2012: ”Ommie maesemie” pirtin ikkunasta Posiolla. Posion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 4/2012. Edita Prima Ldt. Helsinki. Heikkilä, M. 2002: Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitteluopas. Suomen ympäristö 591. Maa- ja metsätalousministeriö & Ympäristöministeriö, Vantaa. Hämeenniemi, R. & Tapaninen, P. 1998. Posion vanhat kuvat. Pitäjää ja sen asukkaita valokuvien kertomana 1890-1949. Posion kotiseutuseura ry. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. Kalpio, S. & Bergman, T. 1999: Lapin perinnemaisemat. Lapin ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus & Metsähallitus, Rovaniemi. Karhunen, A. 2007: Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitteluopas. Ohjeita suunnittelijalle. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2007. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Vesiensuojeluosasto. Kar- hukopio, Turku. Kemppainen, I. & Karhunen, A. 2011. Maatalousalueiden monivaikutteisten kosteikkojen yleissuunnitelma. Uskelanjoen yläosa. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 3/2011. Kopijyvä, Jyväskylä 2011. Lokio, J. 1997: Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus, Rovaniemi. Muhonen, M. & Savolainen, M. 2013. Etelä- ja Keski-Lapin kulttuurimaisemat ja maisemanähtävyydet. Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitys- ja täydennysinventointi 2011–2013. Puustinen, M., Koskiaho, J., Jormola, J., Järvenpää, L., Karhunen, A., Mikkola-Roos, M., Pitkänen, J., Riihimäki, J., Svens- berg, M, & Vikberg, P. 2007: Maatalouden monivaikutteisten kosteikkojen suunnittelu ja mitoitus. Suomen ympäristö 21/2007. Suomen ympäristökeskus. Pykälä, J., Alanen, A., Vainio, M. & Leivo, A. 1994: Perinnemaisemien inventointiohjeet. Vesi- ja ympäristöhallituksen monis- tesarja 559. Vesi- ja ympäristöhallitus, Helsinki. Raatikainen, K. (toim.) 2009: Perinnebiotooppien seurantaohje. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 117. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus 2000. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Räinä, P (toim.) 2015: Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpideohjelma pinta- ja pohjavesille vuoteen 2021. Lapin ELY-keskus, raportteja 89/2015. Torvinen, S. & Laine, A. 2015. Oulujoen –Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma 2016-2021. Osat 1 ja 2. Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus, raportteja 129/2015. www.birdlife.fi, 13.2.2016 www.lintuatlas.fi, 13.2.2016 www.mavi.fi/oppaat-ja-lomakkeet, 4.3.2016 www.rky.fi www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Suojelualueet/Natura_2000_alueet. 4.3.2016

91 Liiteet

Liite 1. Miten maatalouden ympäristösopimusta haetaan

Tukea voivat hakea aktiiviviljelijät, rekisteröityneet yhdistykset sekä kosteikkojen hoitoon myös vesioikeudelliset yhteisöt. Tarkemmat ohjeet löytyvät tukihakuoppaista, joita saa mm. kunnan maaseutuviranomaisilta ja maaseu- tuviraston verkkosivuilta www.mavi.fi/fi/oppaat-ja-lomakkeet/

1. Sopimukset ovat 5-vuotisia 2. Tukihaku on samaan aikaan keväisin muiden maataloustukien kanssa. Vuoden 2016 hakua on poikkeuk- sellisesti jatkettu myöhempään kevääseen. 3. Ympäristösopimuksille on omat lomakkeet, jotka löytyvät www.suomi.fi -lomakepalvelusta. 4. Lomake palautetaan suoraan Lapin ELY-keskukseen kaikkine liitteineen vuotuiseen hakupäivään men- nessä. 5. Vaadittavia liitteitä: lohkokartta (johon selkeästi rajattuna haettavat lohkot), hoitosuunnitelma, mahdolliset vuokrasopimukset koko tukikauden ajalta, jos tukeen haettu alue on vuokramaata. Rekisteröityneet yhdis- tykset ja vesioikeudelliset yhteisöt toimittavat lisäksi otteen kokouspöytäkirjasta, jossa on merkintä tuen hakemisesta sekä selvitykset nimenkirjoitusoikeudesta. Uudet lohkot voi viljelijä ilmoittaa Vipu -palvelus- sa, ja yhdistykset ilmoittavat uudet lohkot kunnan maaseututoimiston kautta liitekarttoineen (102C). 6. Hakemukseen liitettävään hoitosuunnitelmaan tulee sisältyä: – Yleiskuvaus hankkeesta; sijainti, luontoarvot, haasteet maiseman kannalta tai vesiensuojelun kannalta, joiden takia hoitotoimiin on syytä tarttua. Hankkeen tavoitteet ja vaikutukset ympäristöön. – Suunnitelma-alueen kuvaus kartalla. Peruslohkokartta, hoitosuunnitelmakartta, sijaintikartta. Sopimus- alue tulee määrittää kartalle mahdollisimman tarkasti, mielellään GPS-jälkeä hyödyntäen. – Suunnitelmassa tulee selostaa lohkokohtaisesti vuosittaiset hoitotoimet sekä kuvata miten ne edistävät sopimuksen tavoitteiden saavuttamista eli miten ne lisäävät alueen monimuotoisuutta, parantavat mai- semaa tai edistävät vesiensuojelua. Hyvä tapa on esittää hoitotoimet taulukossa, jossa rivi muodostuu kullakin lohkolla vuosittain tehtävistä hoitotoimista (taulukossa siis riveillä lohkotunnus ja sarakkeissa hoitovuosi). 7. Uudet sopimukset alkavat tämän hetkisen tiedon mukaan 1.5. 8. Maksua haetaan lomakkeella muun tukihaun yhteydessä vuosittain keväisin tai suoraan ELY-keskuksesta (rekisteröityneet yhdistykset ja vesioikeudelliset yhteisöt) lukuun ottamatta ensimmäistä sopimusvuotta. Ry:n ja yhteisöjen tulee lisäksi toimittaa kunnan maaseutuviranomaisille vuosittain perus- ja kasvulohkolo- makkeet 102A ja B.

92 Liite 2. Taustaselvityskartat.

Kemijoen vesistöalue

Simojoen vesistöalue

Kuivajoen vesistöalue

Iijoen vesistöalue Natura 2000-alue Ranua Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Päävesistöalue Pohjavesialue 0 10 20 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue km Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue © Karttakeskus, Museovirasto, SYKE

Kemijoen vesistöalue

Koutajoen Simojoen vesistöalue latvavesistöalue

Natura 2000-alue Posio Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Maakunnallisesti arvokas maisema-alue Päävesistöalue Pohjavesialue Ijoen vesistöalue 0 10 20 Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue km 93 Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue © Karttakeskus, Museovirasto, SYKE K U V A I L U L E H T I

Julkaisusarjan nimi ja numero Raportteja 21/2016

Vastuualue Ympäristö ja luonnonvarat

Tekijät Julkaisuaika Merja Lipponen Maaliskuu 2016 Piritta Peurasaari Kustantaja /Julkaisija Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Hankkeen rahoittaja / toimeksiantaja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Julkaisun nimi Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma Ranua ja Posio

Tiivistelmä Luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen (LUMO) yleissuunnittelu on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama valtakunnallinen hankekokonaisuus, jonka tarkoituksena on parantaa maaseutuympäristöjen vesistönsuojelua sekä auttaa arvostamaan, säilyttämään ja palauttamaan luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta tärkeitä kohteita.

Posiolle ja Ranualle suunnittelua haluttiin kohdentaa, koska seudulle on virinnyt uutta maaseutuyrittäjyyttä ja toisaalta alueilta on tullut viime vuosina vähän erityistukihakemuksia. Sijainti herkällä latvavesien alueella oli myös suunnittelualueen valinnan perusteena.

Tässä suunnitelmassa kartoitetut kohteet vaihtelevat jokivarsien ja sisävesien rantojen rehevistä niityistä vanhoihin hakamaihin ja met- sälaitumiin. Vesistönsuojelun näkökulmasta pelloilta tapahtuvaa huuhtoumaa voidaan merkittävästi pienentää hoitamalla nykyiselläänkin varsin leveitä reunavyöhykkeitä sekä tulvapeltoja ja -niittyjä. Pienilläkin vesienhoitotoimilla kuten ojan tukkimisella tai uoman leventämisel- lä ja laskeutusaltaiden rakentamisella voidaan edistää suunnittelualueen vesiensuojelua.

Suunnitelmaan valittiin 113 kohdealuetta, joista suurin osa on muodostettu yhdistämällä useampia erillisiä tai luontotyypiltään erilaisia kohteita. Pinta-alat vaihtelevat aarien ketolaikuista useiden hehtaarien niittyihin.

Suunnitelma tehtiin yhteistyössä kyläyhdistysten, maanviljelijöiden ja asukkaiden kanssa. Pensoittuneiden jokivarsien ja kylien viljelys- maisemien avaamiseksi tarvitaan nyt aktiivisia hoitotoimia. Posiolla ja Ranualla on erinomaisia maisemanhoitajia erityisesti nautakarja- tiloilla. Tässä yleissuunnitelmassa esitetyille kohteille voidaan hakea maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman edistämiseen tarkoitettuja sopimuksia sekä kosteikkojen hoitosopimusta. Tulvaherkille tai kalteville vesistöön rajautuville peltolohkoille voi perustaa lohkotoimenpiteenä suojavyöhykkeen, mikäli viljelijä on tehnyt ympäristösitoumuksen. Kosteikkojen perustamiseen ja arvokkaiden perin- nemaisemien ja luonnonlaitumien alkukunnostukseen voi hakea ei-tuotannollista investointia.

Asiasanat (YSA:n mukaan) perinnemaisema, perinnebiotooppi, luonnon monimuotoisuus, luonnonlaidun, maisemanhoito, vesistönsuojelu, kosteikko, tulvaniitty, ympäristö-sopimus, Ranua, Posio

ISBN (Painettu) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) 978-952-314-415-6 978-952-314-416-3 2242-2846 2242-2846 2242-2854

www URN Kieli Sivumäärä www.doria.fi/ely-keskus URN:ISBN:978-952-314-416-3 Suomi 94

Julkaisun tilaukset Lapin ELY-keskus, Kirjaamo PL 8060, 96101 Rovaniemi Puhelinvaihde 0295 0370 00

Kustannuspaikka ja -aika Painotalo Rovaniemi Juvenes Print Oy

94 RAPORTTEJA 21 | 2016 MAATALOUSALUEIDEN LUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA KOSTEIKKOJEN YLEISSUUNNITELMA RANUA JA POSIO

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

ISBN 978-952-314-415-6 (painettu) ISBN 978-952-314-416-3 (PDF)

ISSN-L 2242-2846 ISSN 2242-2846 (painettu) ISSN 2242-2854 (verkkojulkaisu)

URN URN:ISBN:978-952-314-416-3 www.doria.fi/ely-keskus | www.ely-keskus.fi