Luonnon- Ja Maisemansuojelun Kannalta Arvokkaat Kallioalueet Etelä-Savossa Ja Päijät-Hämeen Itäosassa
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
Jukka Husa ja Jari Teeriaho Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa Suomen ympäristökeskus Luontoyksikkö Luonnos Helsingissä 25.4.2007 1 Kartat: © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Luonnonsuojelualueet: © SYKE, Metsähallitus, Alueelliset ympäristökeskukset Kansikuva: Maisema Mikkelin Kolovuorelta länteen, Jukka Husa Paino: Yliopistopaino, Helsinki 2007 2 ALKUSANAT Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 1987 tutkimushankkeen, jossa kehitettiin menetelmiä luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden inventointiin maassamme. Kallioalueinventoinnin maastotyöt aloitettiin vuosina 1989–90 Uudellamaalla ja Kymessä, joissa inventoinnin menetelmiä ensi kertaa testattiin. Sen jälkeen kallioalueinventointi on edennyt lääneittäin tai maakunnittain ensin entisissä Turun ja Porin (1991–93) sekä Vaasan läänissä (1991–95) ja jatkuen Hämeessä (1993–95), Keski-Suomessa (1995–96), Pohjois-Pohjanmaalla (1996–98), Kainuussa (1996–98), Pohjois-Savossa (1996–98), Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa (1998-1999) ja täydennysinventointina Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla (2001). Kallioalueiden luonnon- ja maisemansuojelullisten arvojen inventointia on tehty maassamme kiireellisyysjärjestyksessä. Työ on aloitettu alueilta, missä kalliokiviaineksen taloudelliset hyödyntämispaineet ovat olleet kaikkein suurimmat. Tämän läpi 1990-luvun jatkuneen valtakunnallisen tutkimushankkeen aikana on maa- aineslain tarkoittamien valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden nykytilannetta selvitetty suurimmasta osasta maatamme. Hankkeen maastotyöt saatettiin päätökseen vuonna 2004. Ainoastaan Ahvenanmaa, saaristoalueet ja Tunturi-Lappi jäävät inventoinnin ulkopuolelle. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventointi toteutettiin Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosan kunnissa eri viranomaistahojen yhteistyöprojektina vuosien 1998–2006 aikana. Inventoinnin maastotyöt tehtiin kokonaisuudessaan vuosien 1998–1999 aikana, mutta tulosten raportointi venyi resurssipulan takia useita vuosia suunniteltua myöhäisemmäksi. Inventoitujen kallioalueiden rajauksiin tehtiin vielä muutamia tarkistuksia ja täydennyksiä maastossa vuosina 2004–2005. Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (yhteensä ¾ osaa rahoituksesta) lisäksi Etelä-Savon maakuntaliitto ja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Valmistuneen selvitystyön kokonaiskustannukset olivat yhteensä 176 000 euroa, josta ympäristöministeriön rahoitusosuus oli 79 000 euroa, Suomen ympäristökeskuksen 58 400 euroa, Etelä-Savon maakuntaliiton 23 500 euroa ja Kaakkois-Suomen tiepiirin 15 100 euroa. Inventoinnin esiselvitykseen liittyvä kallioalueiden taustatietojen kokoaminen ja inventoitavien kohteiden valinta, inventointiaineiston tallennus ja raportointi tehtiin Suomen ympäristökeskuksessa. Inventoinnin maastotöihin osallistuivat Etelä-Savon ympäristökeskuksen palkkaamat tutkijat biologi Saara Autio (1998), biologi Antero Julkunen (1999) ja geologi Jari Nurmi (1998-1999) sekä Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jukka Husa ja Jari Teeriaho (1998– 1999 ja 2004–2005). Projektia on ohjannut ja valvonut keskeisistä asiantuntija-, suunnittelu- ja viranomaistahoista muodostettu ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut ylitarkastaja Markus Alapassi ympäris- töministeriöstä. Ohjausryhmän muina jäseninä ovat olleet vanhempi tutkija Jukka Husa Suomen ympäristökeskuksesta (sihteeri), hydrogeologi Jari Hyvärinen (2006 lähtien geologi Kirsi Ylönen) Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Rauni Itkonen Hämeen ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Jorma Keva ympäristöministeriöstä, geologi Hannu Luodes Geologian tutkimuskeskuksesta, maakuntasuunnittelija Sanna Poutamo Etelä-Savon maakuntaliitosta, vanhempi tutkija Anne Raunio Suomen ympäristökeskuksesta, maakuntainsinööri Erkki Rope (2006 lähtien erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen) Päijät-Hämeen liitosta ja geologi Pekka Vallius (2006 lähtien ympäristöasiantuntija Hanna Kailasto) Kaakkois-Suomen tiepiiristä. Ohjausryhmän työskentelyyn on lisäksi osallistunut tutkija Jari Teeriaho Suomen ympäristökeskuksesta. Nähtävillä olevaan aineistoon on koottu yhteen Etelä-Savon maakunnan, mukaan lukien Varkauteen liitetty Kangaslammen kunta ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien eli Heinolan, Hartolan ja Sysmän, merkittävimpien kallioaluei- den taustatiedot ja uudet inventointitiedot. Raportissa on kuvattu ja rajattu ne kallioalueet, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat tämän tutkimusaineiston perusteella arvioitu olevan maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Tämä tutkimus ei ole suojeluohjelma eikä tutkimuksen tuloksilla ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia tutkittujen kallioalueiden käyttöön. Mahdolliset oikeudelliset vaikutukset määräytyvät maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn kautta tai alueella voimassa olevien kaavojen perusteella. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa - raportissa on kuvattu kallioalueiden tärkeimmät arvot ja esitetty niiden aluerajaukset peruskartoilla. Kohdekuvauksen tiedoissa "maankäytön suunnittelutilanne" on lueteltu kallioaluerajaukseen sisältyvät nykyiset suojelu- ja suojeluohjelmien alueet sekä Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ja arvokkaat maisema-alueet. Tietoihin ei ole sisällytetty alueeseen liittyviä mahdollisia kaavamerkintöjä ja pohjavesialueita. Tutkimus toimii päätöksenteon tukena maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä ja palvelee alueiden käytön suunnittelua, maakunta- ja kuntakaavoitusta sekä ylipäätään ympäristönsuojelun eri tahoja, luonnontieteellisiä museoita sekä luonnosta kiinnostuneita kansalaisia. 3 SISÄLLYS ALKUSANAT 3 1 JOHDANTO 5 2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA 5 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 3.1 Alueiden valinta ja rajaus 6 3.2 Inventointi- ja arvioimiskriteerit 6 3.3 Kallioalueiden arvoluokan määritys 8 4 TUTKIMUSALUEEN YLEISPIIRTEISTÄ 9 5 TULOKSET 14 5.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet 15 KIRJALLISUUS 252 SANASTO 254 LIITTEET 256 Liite 1. Paikallisesti arvokkaat ja vähemmän merkittävät kallioalueet (arvoluokat 5-6). 4 1 JOHDANTO Maamme kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen inventointi on kiireellinen tehtävä, sillä kallioista saatavan kiviaineksen käyttö on nopeasti kasvanut ja sen tarve luonnonsoraa korvaavana materiaalina tulee lisääntymään myös tulevaisuudessa. Paineet kallioiden taloudelliseen hyödyntämiseen ovat suurimmat etenkin pääkaupunkiseudulla ja muualla kasvukeskusten läheisyydessä sekä seuduilla, joilla on luonnostaan pulaa sorasta ja hiekasta. Kalliokiviaineksen ottamista säätelee vuoden 1982 alusta voimaan tullut maa-aineslaki (MAL 551/1981). Maa- aineslain keskeinen tavoite on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvot voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämän selvityksen yhtenä päätavoitteena on olla apuna ja tietopohjana sovellettaessa maa-aineslain säännöksiä maa-ainesten oton lupamenettelyssä tai suunniteltaessa alueiden muuta maankäyttöä. Tällä selvityksellä ei siten ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Kallioluonnon tutkimusta on toteutettu maassamme vielä melko vähän ja vasta viime aikoina on kiinnitetty enemmän huomiota kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen laajamittaisempaan inventointiin sekä yleensä erikoislaatuisen kallioluonnon suojelutarpeen selvittämiseen (Alavuotunki 1989a, Pykälä 1992a, 1992b, Hamari ym. 1992a, 1992b, Punkari ym. 1992). Kallioalueinventoinnin tutkimusmenetelmät pohjautuvat Kymessä (Hamari ym. 1992a, 1992b, Heikkinen & Husa 1995) luotuihin kriteereihin, jossa kallioalueiden suojelullinen merkitys on määritelty maa-aineslain ympäristökriteerien perusteella. Inventoidut kallioalueet on arvotettu luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvoluokkiin 1–7, joista arvoluokkien 1–4 kallioalueilla on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Arvoluokat 5–6 edustavat luokittelussa paikallisesti merkittäviä kallioalueita. Arvoluokkien 1–4 kallioalueista on esitetty raportissa aluekohtaiset yleiskuvaukset ja rajaukset luvussa 5.1. Inventoidut arvoluokkien 5–6 kallioalueet on luetteloitu liitteessä 1. Tarkempia tietoja niistä on saatavissa kunnasta, alueellisesta ympäristökeskuksesta, maakuntaliitosta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Etelä-Savon maakunnan ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien kallioalueiden inventointi ei ole kattava. Inventoinnissa on keskitytty selvittämään biologisesti, geologisesti ja maisemallisesti arvokkaita kallioalueita, joilla on valtakunnallista tai huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Kalliopaljastumien runsauden takia kaikkia kallioalueita ei ole voitu tutkia ja tutkittujen kallioalueiden ulkopuolelta voi löytyä etenkin paikallisen tason merkittäviä suojeluarvoja. Näitä kallioalueita on etenkin järvien ranta-alueilla ja laajempien sisävesien saaristossa, jossa vesistömaisemaan rajautuessaan voidaan niiden katsoa sisältävän jo sellaisenaan maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia kauneusarvoja. Tämän inventoinnin tulokset edustavat tämän hetkistä tietämystä alueen kallioluonnosta ja tätä aineistoa tulee tulevaisuudessa tietämyksen lisääntyessä täydentää. 2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA Kalliokiviaineksen ottamisessa noudatetaan maa-aineslain (MAL 555/1981) säännöksiä samaan tapaan kuin esimerkiksi harjujen sora-hiekka-aineksen