Luonnon- Ja Maisemansuojelun Kannalta Arvokkaat Kallioalueet Etelä-Savossa Ja Päijät-Hämeen Itäosassa

Home , Kangasniemi, Punkaharju, Ristiina, Sulkava

Jukka Husa ja Jari Teeriaho

Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa

Suomen ympäristökeskus Luontoyksikkö

Luonnos Helsingissä 25.4.2007

Kartat: © Maanmittauslaitos lupa nro 7/MYY/07 Luonnonsuojelualueet: © SYKE, Metsähallitus, Alueelliset ympäristökeskukset

Kansikuva: Maisema Mikkelin Kolovuorelta länteen, Jukka Husa

Paino: Yliopistopaino, Helsinki 2007

ALKUSANAT

Ympäristöministeriö käynnisti vuonna 1987 tutkimushankkeen, jossa kehitettiin menetelmiä luonnon- ja maisemansuojelullisesti arvokkaiden kallioalueiden inventointiin maassamme. Kallioalueinventoinnin maastotyöt aloitettiin vuosina 1989–90 Uudellamaalla ja Kymessä, joissa inventoinnin menetelmiä ensi kertaa testattiin. Sen jälkeen kallioalueinventointi on edennyt lääneittäin tai maakunnittain ensin entisissä Turun ja Porin (1991–93) sekä Vaasan läänissä (1991–95) ja jatkuen Hämeessä (1993–95), Keski-Suomessa (1995–96), Pohjois-Pohjanmaalla (1996–98), Kainuussa (1996–98), Pohjois-Savossa (1996–98), Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa (1998-1999) ja täydennysinventointina Uudellamaalla ja Itä-Uudellamaalla (2001). Kallioalueiden luonnon- ja maisemansuojelullisten arvojen inventointia on tehty maassamme kiireellisyysjärjestyksessä. Työ on aloitettu alueilta, missä kalliokiviaineksen taloudelliset hyödyntämispaineet ovat olleet kaikkein suurimmat. Tämän läpi 1990-luvun jatkuneen valtakunnallisen tutkimushankkeen aikana on maa- aineslain tarkoittamien valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden nykytilannetta selvitetty suurimmasta osasta maatamme. Hankkeen maastotyöt saatettiin päätökseen vuonna 2004. Ainoastaan Ahvenanmaa, saaristoalueet ja Tunturi-Lappi jäävät inventoinnin ulkopuolelle. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden inventointi toteutettiin Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosan kunnissa eri viranomaistahojen yhteistyöprojektina vuosien 1998–2006 aikana. Inventoinnin maastotyöt tehtiin kokonaisuudessaan vuosien 1998–1999 aikana, mutta tulosten raportointi venyi resurssipulan takia useita vuosia suunniteltua myöhäisemmäksi. Inventoitujen kallioalueiden rajauksiin tehtiin vielä muutamia tarkistuksia ja täydennyksiä maastossa vuosina 2004–2005. Hankkeen rahoitukseen ovat osallistuneet ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (yhteensä ¾ osaa rahoituksesta) lisäksi Etelä-Savon maakuntaliitto ja Kaakkois-Suomen tiepiiri. Valmistuneen selvitystyön kokonaiskustannukset olivat yhteensä 176 000 euroa, josta ympäristöministeriön rahoitusosuus oli 79 000 euroa, Suomen ympäristökeskuksen 58 400 euroa, Etelä-Savon maakuntaliiton 23 500 euroa ja Kaakkois-Suomen tiepiirin 15 100 euroa. Inventoinnin esiselvitykseen liittyvä kallioalueiden taustatietojen kokoaminen ja inventoitavien kohteiden valinta, inventointiaineiston tallennus ja raportointi tehtiin Suomen ympäristökeskuksessa. Inventoinnin maastotöihin osallistuivat Etelä-Savon ympäristökeskuksen palkkaamat tutkijat biologi Saara Autio (1998), biologi Antero Julkunen (1999) ja geologi Jari Nurmi (1998-1999) sekä Suomen ympäristökeskuksen tutkijat Jukka Husa ja Jari Teeriaho (1998– 1999 ja 2004–2005). Projektia on ohjannut ja valvonut keskeisistä asiantuntija-, suunnittelu- ja viranomaistahoista muodostettu ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut ylitarkastaja Markus Alapassi ympäris- töministeriöstä. Ohjausryhmän muina jäseninä ovat olleet vanhempi tutkija Jukka Husa Suomen ympäristökeskuksesta (sihteeri), hydrogeologi Jari Hyvärinen (2006 lähtien geologi Kirsi Ylönen) Etelä-Savon ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Rauni Itkonen Hämeen ympäristökeskuksesta, ylitarkastaja Jorma Keva ympäristöministeriöstä, geologi Hannu Luodes Geologian tutkimuskeskuksesta, maakuntasuunnittelija Sanna Poutamo Etelä-Savon maakuntaliitosta, vanhempi tutkija Anne Raunio Suomen ympäristökeskuksesta, maakuntainsinööri Erkki Rope (2006 lähtien erityisasiantuntija Mirja Karila-Reponen) Päijät-Hämeen liitosta ja geologi Pekka Vallius (2006 lähtien ympäristöasiantuntija Hanna Kailasto) Kaakkois-Suomen tiepiiristä. Ohjausryhmän työskentelyyn on lisäksi osallistunut tutkija Jari Teeriaho Suomen ympäristökeskuksesta. Nähtävillä olevaan aineistoon on koottu yhteen Etelä-Savon maakunnan, mukaan lukien Varkauteen liitetty Kangaslammen kunta ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien eli Heinolan, Hartolan ja Sysmän, merkittävimpien kallioalueiden taustatiedot ja uudet inventointitiedot. Raportissa on kuvattu ja rajattu ne kallioalueet, joiden geologiset, biologiset ja maisemalliset arvot ovat tämän tutkimusaineiston perusteella arvioitu olevan maa-aineslain (555/1981) tarkoittamalla tavalla valtakunnallisesti merkittäviä. Tämä tutkimus ei ole suojeluohjelma eikä tutkimuksen tuloksilla ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia tutkittujen kallioalueiden käyttöön. Mahdolliset oikeudelliset vaikutukset määräytyvät maa-aineslain mukaisen lupamenettelyn kautta tai alueella voimassa olevien kaavojen perusteella. Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Etelä-Savossa ja Päijät-Hämeen itäosassa - raportissa on kuvattu kallioalueiden tärkeimmät arvot ja esitetty niiden aluerajaukset peruskartoilla. Kohdekuvauksen tiedoissa "maankäytön suunnittelutilanne" on lueteltu kallioaluerajaukseen sisältyvät nykyiset suojelu- ja suojeluohjelmien alueet sekä Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet ja arvokkaat maisema-alueet. Tietoihin ei ole sisällytetty alueeseen liittyviä mahdollisia kaavamerkintöjä ja pohjavesialueita. Tutkimus toimii päätöksenteon tukena maa-aineslain mukaisessa lupamenettelyssä ja palvelee alueiden käytön suunnittelua, maakunta- ja kuntakaavoitusta sekä ylipäätään ympäristönsuojelun eri tahoja, luonnontieteellisiä museoita sekä luonnosta kiinnostuneita kansalaisia.

3 SISÄLLYS

ALKUSANAT 3

1 JOHDANTO 5

2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA 5

3 TUTKIMUSMENETELMÄT 6 3.1 Alueiden valinta ja rajaus 6 3.2 Inventointi- ja arvioimiskriteerit 6 3.3 Kallioalueiden arvoluokan määritys 8

4 TUTKIMUSALUEEN YLEISPIIRTEISTÄ 9

5 TULOKSET 14 5.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet 15

KIRJALLISUUS 252

SANASTO 254

LIITTEET 256 Liite 1. Paikallisesti arvokkaat ja vähemmän merkittävät kallioalueet (arvoluokat 5-6).

4 1 JOHDANTO

Maamme kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen inventointi on kiireellinen tehtävä, sillä kallioista saatavan kiviaineksen käyttö on nopeasti kasvanut ja sen tarve luonnonsoraa korvaavana materiaalina tulee lisääntymään myös tulevaisuudessa. Paineet kallioiden taloudelliseen hyödyntämiseen ovat suurimmat etenkin pääkaupunkiseudulla ja muualla kasvukeskusten läheisyydessä sekä seuduilla, joilla on luonnostaan pulaa sorasta ja hiekasta. Kalliokiviaineksen ottamista säätelee vuoden 1982 alusta voimaan tullut maa-aineslaki (MAL 551/1981). Maa- aineslain keskeinen tavoite on ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvot voidaan turvata kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Tämän selvityksen yhtenä päätavoitteena on olla apuna ja tietopohjana sovellettaessa maa-aineslain säännöksiä maa-ainesten oton lupamenettelyssä tai suunniteltaessa alueiden muuta maankäyttöä. Tällä selvityksellä ei siten ole suoraan lakiin perustuvia oikeudellisia vaikutuksia. Kallioluonnon tutkimusta on toteutettu maassamme vielä melko vähän ja vasta viime aikoina on kiinnitetty enemmän huomiota kallioalueiden luonto- ja maisema-arvojen laajamittaisempaan inventointiin sekä yleensä erikoislaatuisen kallioluonnon suojelutarpeen selvittämiseen (Alavuotunki 1989a, Pykälä 1992a, 1992b, Hamari ym. 1992a, 1992b, Punkari ym. 1992). Kallioalueinventoinnin tutkimusmenetelmät pohjautuvat Kymessä (Hamari ym. 1992a, 1992b, Heikkinen & Husa 1995) luotuihin kriteereihin, jossa kallioalueiden suojelullinen merkitys on määritelty maa-aineslain ympäristökriteerien perusteella. Inventoidut kallioalueet on arvotettu luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvoluokkiin 1–7, joista arvoluokkien 1–4 kallioalueilla on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Arvoluokat 5–6 edustavat luokittelussa paikallisesti merkittäviä kallioalueita. Arvoluokkien 1–4 kallioalueista on esitetty raportissa aluekohtaiset yleiskuvaukset ja rajaukset luvussa 5.1. Inventoidut arvoluokkien 5–6 kallioalueet on luetteloitu liitteessä 1. Tarkempia tietoja niistä on saatavissa kunnasta, alueellisesta ympäristökeskuksesta, maakuntaliitosta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Etelä-Savon maakunnan ja Päijät-Hämeen itäosan kuntien kallioalueiden inventointi ei ole kattava. Inventoinnissa on keskitytty selvittämään biologisesti, geologisesti ja maisemallisesti arvokkaita kallioalueita, joilla on valtakunnallista tai huomattavaa luonnonsuojelullista merkitystä. Kalliopaljastumien runsauden takia kaikkia kallioalueita ei ole voitu tutkia ja tutkittujen kallioalueiden ulkopuolelta voi löytyä etenkin paikallisen tason merkittäviä suojeluarvoja. Näitä kallioalueita on etenkin järvien ranta-alueilla ja laajempien sisävesien saaristossa, jossa vesistömaisemaan rajautuessaan voidaan niiden katsoa sisältävän jo sellaisenaan maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia kauneusarvoja. Tämän inventoinnin tulokset edustavat tämän hetkistä tietämystä alueen kallioluonnosta ja tätä aineistoa tulee tulevaisuudessa tietämyksen lisääntyessä täydentää.

2 MAA-AINESLAIN SOVELTAMINEN KALLIOKIVIAINEKSEN OTTAMISESSSA

Kalliokiviaineksen ottamisessa noudatetaan maa-aineslain (MAL 555/1981) säännöksiä samaan tapaan kuin esimerkiksi harjujen sora-hiekka-aineksen tai moreeniaineksen ottamisessa. Kalliokiviaineksen ottamista koskevassa lupaharkinnassa ja lupaehdoissa otetaan huomioon maa-aineslain 3 §:n ympäristöperusteiset kieltosäännöt muun muassa kauniin maisemakuvan, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien turmelemisesta taikka ne lain 3 §:ssä mainitut muut rajoitukset, joilla pyritään estämään huomattavat tai laajalle ulottuvat vahingolliset vaikutukset asutukselle tai ympäristölle. Mikäli kalliokiviaineksen ottamisesta aiheutuu maa-aineslain 3 §:n yhdenkin kieltosäännön haitallisia ympäristövaikutuksia, lupaa aineksen ottamiseen ei voida myöntää. Tämän vuoksi maa- aineslain soveltaminen edellyttää perusteellista tietoa suunnitellun ottamisalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteista, maisemasta ja ottamisen mahdollisista vaikutuksista ottamisalueeseen ja sen lähiympäristöön. Maa-aineslain mukaiset päätökset kalliokiviainesten ottamisesta tehdään siinä kunnassa, jossa hakemuksen kohdealue sijaitsee. Lupaharkinta on tehtävä yksinomaan maa-aineslain 3 §:n sisältämien ympäristöperusteisten lupaedellytysten pohjalta. Mikäli kalliokiviainesten ottaminen kohdistuu alueille, joilla on maa-aineslain 7 §:n tarkoittamaa valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta tai alueella on merkitystä vesien suojelun kannalta tai ainesten ottaminen vaikuttaa välittömästi toisen kunnan alueeseen, kunnan lupaviranomaisen on pyydettävä alueellisen ympäristökeskuksen lausunto. Maakunnan liiton lausunto on pyydettävä, jos alueella on huomattavaa merkitystä maakuntakaavoituksen kannalta. Toiselta kunnalta on pyydettävä lausunto, jos ainesten ottaminen saattaa aiheuttaa toisessa kunnassa maa-aineslain 3 §:ssä tarkoitettuja seurauksia. Museoviraston lausunto on tarpeen, mikäli ottamisalueella saattaa olla muinaisjäännöksiä. Kivenlouhinta ja murskaamo tarvitsevat maa-aineslain mukaisen luvan lisäksi myös ympäristönsuojelulain mukaisen ympäristöluvan, jonka myöntää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen.

3 TUTKIMUSMENETELMÄT

3.1 Alueiden valinta ja rajaus

Tutkittavat kallioalueet valittiin aikaisemmin tehdyn inventoinnin tulosten, karttatarkastelun (peruskartat, geologiset kivilajikartat ja niiden selitykset) ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden perusteella. Kallioalueiden rajaamisessa käytettiin maa-aineslain mukaisia ympäristökriteerejä. Rajauksissa pyrittiin ensisijaisesti muodostamaan maisemallisesti yhtenäisiä geologis-geomorfologisia kokonaisuuksia, joihin sisältyy usein biologisesti arvokkaita väli- ja reuna-alueita. Kallioalueiksi luetaan tässä tutkimuksessa sekä kalliopaljastumat että kalliomaa-alueet, joiden päällä on enintään metri irtonaista maa-ainesta. Valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltujen kallioalueiden karttoihin on merkitty kallioalueiden lisäksi yhdistettyjen luonnonsuojelualueiden, -suojeluohjelma-alueiden ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet.

3.2 Inventointi- ja arvioimiskriteerit

Kallioalueiden luonnon- ja maisemansuojelullisen arvo määritetään kolmen pääkriteerin perusteella. Ne ovat 1) geologis-geomorfologiset, (2) biologis-ekologiset ja (3) maisemalliset tekijät. Lisäksi kallioalueen arvotukseen vaikuttavana neljäntenä tekijäryhmänä tarkastellaan kallioalueeseen tai sen lähiympäristöön liittyviä muita arvoja, joita ovat kallioalueen luonnontilaisuus, lähiympäristö, kulttuurihistoria ja arkeologia sekä virkistyskäyttö. Tämän neljännen tekijäryhmän kokonaisvaikutus kallioalueen arvotuksessa on selvästi vähäisempi kuin päätekijöiden merkitys. Kallioalueeseen liittyvät muut arvot huomioidaan inventoinnin pisteytyksessä lähinnä sellaisessa erikoistapauksessa, jossa kallioalueen suojeluarvo on päätekijöiden perusteella määritetty kahden arvoluokan rajalla. Merkittäviin lähiympäristön arvoihin kuuluvat esimerkiksi luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmien kohteet ja vesistöt. Kulttuurihisto- riallista ja arkeologista merkitystä lisäävät mm. kallioalueella olevat muinaiset hautaröykkiöt, kalliomaalaukset ja kansanperinteeseen liittyvät seikat.

Geologis-geomorfologiset arvot

Geologis-geomorfologisin perustein kallioalueelle annettu arvo kuvaa sen merkitystä geologisena tutkimus- ja opetuskohteena sekä merkittävyyttä luonnontieteen tai erikoisuuden (liittyy maa-aineslain 3 §:n mainintaan erikoiset luonnonesiintymät) kannalta. Geologisista ja geomorfologisista piirteistä tulisi pystyä arvioimaan edustavuus, esiintymisen yleisyys ja monipuolisuus, joiden pohjalta muodostetaan merkittävyysarvo. Kalliot muodostuvat yhdestä tai useammasta kivilajista ja kaikista niissä olevista rakenteista. Tutkimuksen ja opetuksen kannalta arvokkaita ovat kallioperän kivilajien ja niiden rakenteiden muodostamat avainkohteet. Geotieteellisesti arvokkaita ovat kivilajien tyyppiesiintymät, harvinaiset kivilaji- ja mineraaliesiintymät, magmaattiset kiteytymisrakenteet, pintasyntyisten kivilajien kerrostumisrakenteet ja kaikki metamorfoosilta ja liikunnoilta hyvin säilyneet kivilajien alkuperäisrakenteet sekä kivilajien tektonis-metamorfiset rakenteet. Kallioiden pinnanmuotoja on muokannut kivilajikohtaisten rakenteiden ja ominaisuuksien erojen lisäksi jäätikön lohkareita siirtävä, kuluttava ja hiova toiminta. Mannerjäätikkö on hionut silokallioita ja raivannut kallioperän ruhjeisiin eroosiolaaksoja. Jäätikkövesivirrat ovat muun muassa synnyttäneet hiidenkirnuja. Jääkauden jälkeisissä meri- ja järvivaiheissa syntyi vedestä paljastuneille alueille, myös kallioille, rantavoimien kuluttavan ja kasaavan toiminnan vaikutuksesta muinaisrantoja. Erikoisia kallioihin liittyviä luonnonesiintymiä ovat muun muassa luolat, jyrkänteet, rotkot, kalliorapautumat, rapautumiskolot ja suuret irtolohkareet. Näillä kalliopaljastumien ja kalliomaiden geomorfologisilla ilmentymillä on tieteellistä ja opetuksellista merkitystä tulkittaessa esimerkiksi jäätikön mekaanisia ja sulamisvesivirtojen voimakkuuksia sekä luonnon ajallisia ilmiöitä. Kallioiden geomorfologiset ilmentymät ovat yhden tai useamman tekijän aikaansaamia ja lisäävät kallioalueen geologista suojeluarvoa.

Biologiset arvot

Biologinen arvo (liittyy maa-aineslain 3 §:n mainintaan erikoiset luonnonesiintymät) määritettiin kallioaluerajaukseen olennaisesti kuuluvien habitaattien perusteella, ei pelkästään varsinaisten kalliokasvien pohjalta. Kallioalueita tarkastellaan laajempina aluekokonaisuuksina, koska itse kalliomuodostumien ja esimerkiksi jyrkänteiden aluslehtojen ja lakiselänteiden suopainanteiden välillä on selviä ekologisia riippuvuussuhteita. Kallioalueen suojeluarvo arvioitiin neljän tekijän perusteella: (1) kallioalueen kasvillisuuden harvinaisuus, (2) monipuolisuus ja (3) edustavuus sekä (4) eliölajiston esiintymien merkittävyys. Harvinaiseksi luokiteltava kalliokasvillisuus liittyy useimmiten kalkkikiven tai muiden ravinteisten kivilajien esiintymiseen. Muita harvinaisia kasvillisuustyyppejä ovat esimerkiksi rehevät lehdot, edustavat kalliokedot tai joskus kallioalueiden notkelmissa tavattavat ravinteiset suot. Kallioalueella esiintyvän kasvillisuustyypin harvinaisuus voi perustua myös erityisen suotuisiin pienilmasto-olosuhteisiin tai esimerkiksi tietyntyyppisen geo-biotoopin harvinaisuuteen.

Kalliokohteen luonnon monipuolisuus arvioitiin suoraan kasvillisuuden monipuolisuutena. Kallioluonto voi olla hyvin heterogeenistä, sillä tärkeitä ympäristötekijöitä on useita. Esimerkiksi suurilmasto, läheiset vesistöt, kivilaji, jyrkänteiden kaltevuus ja ekspositio vaikuttavat alueen kasvillisuuden monimuotoisuuteen. Kallioalueen biologinen edustavuus arvioitiin alueen yleisen luonnontilaisuuden ja harvinaisempien kasvillisuus- tyyppien esiintymien laajuuden ja edustavuuden pohjalta. Kallioalueen eliölajistoon perustuva arvo määräytyy uhanalaisten tai muiden keskimääräistä harvinaisempien lajien kasvupaikkojen tai elinalueiden mukaan. Arvotuksessa erotetaan valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset sekä silmälläpidettävät lajit. Valtakunnallisen tason hävinneistä, uhanalaisista ja silmälläpidettävistä, etupäässä kallioilla tavattavista lajeista (218) valtaosa on sammalia (98) ja jäkäliä (62). Eläimistä hämähäkit (8) ja perhoset (13) ovat runsaimmin edustettuina. Ei uhanalaisia, mutta merkittäviä kalliolajeja ovat monet vaateliaat, kalkkikivipitoista tai muuten ravinteista kasvualustaa vaativat itiö- ja putkilokasvit. Eliölajiston monipuolisuus korreloi useimmiten topografian, biotooppien ja yleensä kasvillisuuden monimuotoisuuden kanssa. Lisäksi kivilajin, etenkin kalkkikiven, vaikutus kasvilajiston runsauteen on merkittävä. On kuitenkin huomattava, että karuilla niukkalajisillakin kallioalueilla voi esiintyä niille ominaista harvinaista tai uhanalaista eliölajistoa, jota edustavat esimerkiksi kehrääjä tai pikkutervakko.

Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit

Valtakunnallisesti ja paikallisesti uhanalaisten ja silmälläpidettävät lajien arviointi noudattaa uusinta uhanalaisarviointia ja luokitusta. Tarkastelussa valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet kuuluvat lähes kokonaan eteläboreaalisen vyöhykkeen Järvi-Suomi lohkoon (2b) ja vain lounaisosa Heinolan ja Sysmän kunnista kuuluu Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko lohkoon (2a) (Rassi ym. 2001, Suomen ympäristökeskuksen www-sivut: www.ymparisto.fi > Luonnonsuojelu > Lajien suojelu > Uhanalaiset lajit).

Uhanalaiset: CR Äärimmäisen uhanalaiset Critically Endagered EN Erittäin uhanalaiset Endangered VU Vaarantuneet Vulnerable RT Alueellisesti uhanalainen Regionally Threatened RE Alueellisesti hävinneet Regionally Extinct

Silmälläpidettävät: NT Silmälläpidettävät Near Threatened

Kohdekuvauksissa lajin yhteydessä oleva merkintä ilmoittaa valtakunnallisen tai alueellisen uhanalaisuuden tai molemmat. Alueellisesti uhanalaiset lajit (RT) ovat vain osassa Suomea uhanalaisia. Silmälläpidettävät lajit (NT) voivat olla alueellisesti uhanalaisia, jolloin merkintä on (NT/RT), tai alueellisesti ei uhanalaisia, jolloin merkintä on (NT/+).

Maisemalliset arvot

Kallioalueen maisemallisen suojelumerkityksen arviointi voi perustua puhtaasti esteettisiin seikkoihin, jotka liittyvät maa-aineslain 3 §:n mainittuun 'kauniiseen maisemakuvaan'. Näiden tekijöiden arvottaminen sisältää usein arvioijien subjektiivisia kannanottoja ja kohteiden keskinäisen arvojärjestyksen määrittäminen on tältä pohjalta varsin vaikeaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan maisemakuvan esteettisten piirteiden lisäksi kallioalueiden maisemaraken- teeseen vaikuttavia fyysisiä, mitattavia tekijöitä ja maisematilan rajoja. Maisema-arvojen suojelumerkitys jaettiin neljään osatekijään: (1) kallioalueen suhteellinen korkeus, (2) hahmottuminen ympäristöstä, (3) alueelta avautuvat näköalat ja ympäristön maisemakuva sekä (4) kallioalueen sisäinen maisemakuva. Kallioalueen hahmottumiseen vaikuttaa paitsi sen suhteellinen korkeus myös avokalliopintojen osuus, maisematilan rajojen voimakkuus (jyrkimmillään esimerkiksi jyrkänteen ja vesistön välisessä maisemarajassa) sekä lähialueiden maankäyttö. Toisaalta suhteellisen korkeuden ja kallioalueen geomorfologisten piirteiden välillä on selvä kytkentä; yhtä korkeat avojyrkänteiset ja loivapiirteisen metsäiset kallioselänteet erottuvat maisemassa eri tavoin. Kallioalueelta avautuvien näköalojen arviointiperusteina käytettiin seuraavia tekijöitä: näkyvyyden ulottuvuus ja avoimuus, ympäristön maisemakuva, sen topografinen vaihtelevuus ja maisemaelementtien monipuolisuus sekä esteettiset seikat, jotka usein kytkeytyvät ihmistoiminnan voimakkuuteen. Maisemallisesti merkittäviltä kalliomäiltä avautuu usein kauniit, kauas ulottuvat näköalat maisemakuvallisesti vaihtelevaan ympäristöön, esimerkiksi monipuoliseen vesistöjen kirjomaan maastoon. Kallioalueen sisäisen maisemakuvan arvotuksessa käytettiin perustana topografian vaihtelevuutta, erilaisten luontotyyppien monipuolisuutta, avokalliopintojen erottuvuutta ja jyrkänteisiin liittyviä lähimaisemallisia tekijöitä.

3.3 Kallioalueiden arvoluokan määritys

Kaikki edellä mainitut kallioalueiden suojelumerkityksen arvioinnissa käytettävät kolme päätekijää (geologis- geomorfologiset, biologis-ekologiset ja maisemalliset kriteerit) pisteytettiin asteikolla 1–4 neljännesosa-arvon tarkkuudella. Pistearvot ilmoitetaan raportissa kuitenkin kokonaislukuna. Kallioalueeseen liittyvät muut arvot (luonnontilaisuus, lähiympäristö, kulttuurihistoria ja arkeologia sekä virkistyskäyttö) määritettiin suoraan kokonaisluvun tarkkuudella.

1 - erittäin merkittävä 2 - hyvin merkittävä 3 - merkittävä 4 - vähemmän merkittävä

Kallioalueen arvoluokka, joka saa arvoja 1–7, määräytyy pääsääntöisesti näiden kolmen päätekijän desimaaliarvojen summasta. Jos jokin päätekijä on erittäin merkittävä tai hyvin merkittävä, voi se yksistään määrätä kallioalueen arvoluokan. Arvoluokat ja niiden kuvaama alueen luonnon- ja maiseman-suojelullinen merkitys on seuraava:

1 - ainutlaatuinen kallioalue 2 - erittäin arvokas kallioalue 3 - hyvin arvokas kallioalue 4 - arvokas kallioalue 5 - kohtalaisen arvokas kallioalue 6 - jonkin verran arvokas kallioalue 7 - kallioalueen maisema- ja luonnonarvot vähäiset

Arvoluokkiin 1–4 kuuluvat kallioalueet sisältävät sellaisia biologisia, geologisia tai maisemallisia arvoja, joilla on valtakunnallista tai muutoin huomattavaa merkitystä luonnonsuojelun kannalta. Arvoluokkiin 5–6 kuuluvilla kallioalueilla on paikallista merkitystä. Myös niillä tai niiden osa-alueilla voi olla maa-aineslain 3 §:n mukaisia arvoja.

4 TUTKIMUSALUEEN YLEISPIIRTEISTÄ

Tutkimusalue käsittää Etelä-Savon maakunnan mukaan lukien entisen Kangaslammen kunnan, joka on nykyisin osa Varkauden kaupunkia, ja Päijät-Hämeen itäosan kunnat: Heinola, Hartola ja Sysmä. Alueen kokonaispinta-ala on 21 631 km2, josta vesistöjen osuus on 25,4 %. Alueen maapinta-ala on 16 324 km2, josta kalliomaata on 19,2 % (Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto). Etelä-Savon ja itäisen Päijät-Hämeen alueella on kalliomaa jakautunut epätasaisesti (kuva 1). Eniten kalliomaata esiintyy alueen eteläosissa Heinolasta Puumalan kautta Savonlinnaan ulottuvalla lähinnä Saimaan vesistöön kuuluvalla runsasjärvisellä seudulla. Kalliota on hyvin paljastuneena myös lännessä Päijänteen itäpuolella Sysmän seudulla ja Hirvensalmella Puulan ranta-alueilla sekä koillisosassa Rantasalmen itäosissa Haukivedellä ja Enonkosken, Savonrannan ja Heinäveden seudulla. Vähiten kalliota on näkyvissä Mikkelistä ja Juvalta pohjoiseen Kangasniemelle ja Pieksämäelle ulottuvalla laajalla alueella.

Heinävesi

Pieksämäki Varkaus Savonranta

Joroinen Enonkoski

Rantasalmi Kangasniemi ¡ Kerimäki

Juva Savonlinna Mikkeli Punkaharju ³ Sulkava Hirvensalmi

Hartola Puumala Sysmä Ristiina

Mäntyharju

Heinola

02010 Kilometriä

Merkkien selitys

Vesistö

Kalliomaa

Soraa ja hiekkaa

Kuva 1. Kalliomaan esiintyminen Etelä-Savossa ja itäisen Päijät-Hämeen alueella (kalliomaa = avokallio tai alle metrin maapeite).

9 Kallioperä

Etelä-Savon ja Itäisen Päijät-Hämeen kallioperä on geologisilta piirteiltään monipuolinen ja vaihteleva (kuva 2). Alueen länsi-, keski- ja kaakkoisosaa hallitsevat svekofennisen kallioperän liuskeet, kun taas koillisosaa hallitsevat karjalaisten muodostumien liuskeet. Alueen vanhimpia kiviä ovat arkeeiset graniittigneissit ja nuorimpia rapakivigraniitit. Suurin osa kallioperästä sai nykyisen muotonsa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kivilajit poimuttuivat ja kohosivat mahtavaksi nykyisten Alppien kaltaiseksi poimuvuoristoksi. Ainoastaan rapakivigraniitit ovat kiteytyneet kallioperässä rauhallisissa olosuhteissa tuon tapahtuman jälkeen 1700–1500 miljoonaa vuotta sitten.

03150 Kilometriä

Kivilajit

Serpentiniittiä ja ultramafisia kivilajeja Gabroa, anortosiittigabroa ja dioriittia Granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia

Pyrokseenipitoista graniittia ja granodioriittia Graniittia

Rapakivigraniittia

Kiillegneissiä ja kiilleliusketta Mafista metavulkaniittia

Felsist ja intermedi rist metavulkaniittia ja metasedimentti ä ää ä ä

Kuva 2. Etelä-Savon ja itäisen Päijät-Hämeen kallioperä. Yksinkertaistettu Suomen kallioperäkartasta 1:1 milj. (Korsman ym. 1997).

Alueen kallioperä on suurimmaksi osaksi svekofennialaista Saimaan liuskealuetta, joka ulottuu lännestä vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä itään läpi koko Etelä-Savon maakunnan. Leveimmillään se on keskiosassa Pieksämäeltä Puumalaan olevalla alueella. Saimaan liuskealuetta luonnehtii hiekka- ja savisedimentteinä kerrostuneet turbidiittiset kiillegneissit ja migmatiitit sekä niiden yhteydessä esiintyvät erilaiset vulkaniitit. Rantasalmelta luoteeseen ulottuva kapea vyöhyke kuuluu pieneltä osin kapeaan Savon liuskealueeseen, jolle on luonteenomaista voimakkaasti metamorfoituneet kiilleliuskeet, gneissit ja migmatiitit sekä 1930–1920 miljoonan vuoden ikäiset syväkivet. Savon liuskealueen kivet rajoittuvat Saimaan liuskealueen kiviin yleensä siirroksin. Etelä-Savon koillisosassa Enonkosken, Heinäveden, Kangaslammen ja Savonrannan alueella sekä Kerimäen pohjoisosissa muuttuu kallioperä Karjalaisten muodostumien kiilleliuskeiksi ja –gneisseiksi, jotka ovat kerrostuneet hiekka - ja savisedimentteinä arkeeisen kratonin reunalle. Aivan alueen koillisnurkassa, Heinäveden seudulla on arkeeista kallioperää paljastuneena karjalaisten liuskeiden keskellä olevissa graniittigneissidoomeissa. Laajat syväkivialueet ovat vallitsevina Etelä-Savon luoteisosassa ja itäisessä Päijät-Hämeessä Kangasniemen ja Hirvensalmen alueella sekä ja Hartolan ja Sysmän pohjoisosissa, jossa kallioperä muuttuu Keski-Suomen granitoidikompleksin happamiksi ja intermediäärisiksi syväkiviksi. Alueen nuorimpia kiviä olevaa rapakivigraniittia on paljastuneena Heinolan ja Mäntyharjun alueella Ahveniston ja Suomenniemen rapakivimuodostumissa.

Maaperä

Itäisen Päijät-Hämeen ja Etelä-Savon pinnanmuodot ovat pienpiirteissään vaihtelevia. Kallioperä on suurelta osin mannerjäätikön kerrostaman moreenin peittämä. Runsaimmin kalliota on paljastuneena alueen eteläisellä, rikkonaisella, järvivaltaisella seudulla. Näillä alueilla kallion pintaa peittävä moreenikerros on yleensä melko ohut ja maaston suhteelliset korkeuserot ovat myös suurimmat. Etelä-Savon luoteis- ja keskiosien loivapiirteisillä seuduilla on kallioita harvemmassa ja moreenipeitteistä maastoa luonnehtii enimmäkseen loivarinteiset, matalahkot luode-kaakkosuuntaiset moreeniselänteet eli drumliinit. Etelä-Savon laajimmat drumliini- ja kumpumoreenikentät keskittyvät erityisesti Pieksämäen, Kangasniemen, Mikkelin, Virtasalmen, Joroisten, Juvan ja Rantasalmen alueelle. Merkittäviä kenttiä on lisäksi Hirvensalmella, Sulkavalla, Savonlinnassa ja Kerimäellä. Mannerjäätikön sulaessa jäätikköjokien kerrostivat soraa ja hiekkaa katkeileviksi pitkittäisharjuiksi ja noudattelevat Etelä-Savossa suurin piirtein samaa luode-kaakkoista suuntaa kuin drumliinien virtaviivaiset muodot (kuva 1). Alueen lounais- ja kaakkoiskulmilla olevat laajat sora- ja hiekkaesiintymät kuuluvat laajaan Salpausselkien reunamuodostumaan. Toisen Salpausselän sora- ja hiekkakerrostumia ulottuu lounaassa Heinolan eteläosiin ja kaakossa Punkaharjun seudulle. Harjujen ja reunamuodostumien yhteydessä esiintyy tavallisesti myös jonkin verran hienorakeisia silttikerrostumia. Sen sijaan savikoita on alueella niukasti. Laajimmat turve-esiintymät sijaitsevat Pieksämäellä, Mikkelin pohjoisosissa ja Joroisissa.

Maisema

Etelä-Savon alue kuuluu maisemallisesti Itäisen Järvi-Suomen maisemamaakuntaan, joka jakautuu edelleen Lounais-Savon järviseutuun, Suur-Saimaan seutuun ja Savonselän seutuun. Sysmän ja Heinolan seutu luetaan maisemallisesti Hämeen viljely- ja järvimaakunnan Päijänteen seutuun. Seutukuntien välillä näkyvät luonnon- ja kulttuuripiirteiden vaihtelut ovat kuitenkin sen verran vähittäisiä, että yksiselitteisen rajan vetäminen alueiden välille on hankalaa. Luonteenomaista koko alueelle on vesistöjen runsaus. Etelä-Savon maakuntaa halkoo myös tärkeä vedenjakaja-alue, joka erottaa itäiset Saimaan vedet läntisistä Kymijokeen laskevista laajoista vesistöistä (Mietintö 66/1992). Suurin osa Etelä-Savosta kuuluu Suur-Saimaan seutuun ja Vuoksen vesistöön, jonka kautta kaikki Saimaan sokkeloisen ja monimuotoisen järvialueen vedet virtaavat kaakkoon Laatokalle. Saimaan järviluonto vaihtelee laajoista selkävesistä hyvin vaihteleviin ja moni-ilmeisiin reittivesiin, joita luonnehtivat metsäiset saaret ja kallioiset luodot, jokimaisen kapeat salmet ja lahdet suojaisine lampareineen. Suur-Saimaan seudun metsäkasvillisuus on karua ja viljavia savikoita ei juurikaan ole. Kuivat puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisimpia. Seudun huomattavampia järviä varsinaisen Saimaan ohella ovat Pihlajavesi, Puruvesi ja Haukivesi. Lounais-Savon järviseutu ulottuu Mikkelistä ja Ristiinasta länteen Heinolan ja Hartolan tasalle. Suur-Saimaan seutuun verrattuna sen vesistöt ovat pienimuotoisempia ja niiden vedet laskevat Kymijoen kautta Suomenlahteen. Alueen suurin vesistö on Puula. Metsäkasvillisuus on melko rehevää ja sekapuustoista. Alueella on soita vähän ja ne ovat yleensä pienialaisia korpi- ja rämekuvioita. Hartolan seudulla on alueen laajimmat peltoalueet. Pinnanmuodoiltaan loivinta Etelä-Savoa edustaa Kangasniemeltä pohjoiseen ja koilliseen Pieksämäelle ja Joroisiin ulottuva Savonselän seutu, jossa myös vesistöjä on ympäröiviä seutuja selvästi vähemmän. Tasaisessa ja karussa maastossa esiintyy runsaasti keidassoita ja suotyypit ovat yleisimmin vähäravinteisia rämeitä ja nevoja. Pieninä peltolaikkuina olevat viljelykset ovat usein mäkien lakiosissa.

Kasvillisuus

Etelä-Savo kuuluu eteläboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Maaperän karuudesta johtuen alueen kasvisto on suhteellisen köyhää, mutta toisaalta esiintyy vaateliaitakin lajeja. Kasvistossa on runsaammin itäisiä ja eteläisiä aineksia. Levinneisyytensä länsirajoilla kasvavat täällä mm. kangasvuokko, karjalanruusu ja vaivero. Etelä-Savon metsät ovat yleisimmin tuoreen kankaan mustikkatyypin kuusikoita, mutta myös kuivahkot puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisia. Harju- ja hiekkamailla metsät muuttuvat karummiksi, kanervaisiksi usein mäntykankaiksi. Lehtomaisia metsiä ja lehtoja on yleensä niukalti.

12 K u v a

3 .

V a l t a k u

n 56 Heinävesi

n ! a !55 103 l ! l i s 117 e ! s t

i 5

a Pieksämäki Varkaus 101 r 4 ! v ! Savonranta o k k

a Joroinen i Enonkoski d 1!02 e !30 80 2 31 n ! ! !

k a Rantasalmi 3 l ! l

i Kangasniemi o

a 79 l ! 81 Kerimäki u ! e !82 100 i 99! d !

e !90 n !28 1!07 Savonlinna

s !29 92 i Juva ! j 17 a 13 ! Sulkava 1!09 91 i Mikkeli ! 93 97

n ! 18 23 ! t ! ! Punkaharju i 26 104

22 ! !

E 34 ! 94 20 3!5 105 95!!96 t ! ! 21 25 ! ! 98 63 e 1!13 36 ! ! ! ! l !116 Hirvensalmi ! 59

ä ! 115 !33 !43 1!06 58 - 111 ! 41 !73 !57 S ! !39 ! !42 ! a 1!12 !19 38 !37 !74 1!08 6!2!60 61 v ! ! 1!14 40 !27 75 o Hartola ! 45 !2470 ! s ! ! 72 64 s 44 69 ! 78 !

a ! Pertunmaa 85 3!246 ! 76! 86! ! 68 ! j ! ! Puumala 77

a !

110 !71 i ! Ristiina t ä !84 !88 !89 !66!65 i Sysmä s 54 83 !67 e Mäntyharju ! ! !87 s s ä !48 49

P 50 15 Heinola ! ä ! 14 i ! 47 5!3 j ! 52 ä !6 !12 51! t ! - 11 H !!13 ä 8 !9 m !!10 $ e !1 !7 e 16 s ! s

ä 0 25 50 Kilometriä . 1:1 100 000

5 TULOKSET

Tutkimusalueelta inventoitiin yhteensä 203 kallioaluetta, joista valtakunnallisesti arvokkaiksi (arvoluokat 1–4) luokiteltiin 117 kallioaluetta (kuva 3). Inventoitujen kallioalueiden jakautuminen arvoluokkiin on esitetty kuvassa 4. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden yhteispinta-ala on 18406 hehtaaria. Tästä pinta-alasta kuuluu 2373 hehtaaria valtakunnallisiin suojeluohjelmiin tai suojelualueisiin. Lisäksi Natura 2000 -verkosto täydentää valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden osalta suojelualueiden tai suojeluohjelmien pinta-alaa vielä 1975 hehtaarilla. Näin ollen valtakunnallisesti arvokkaista kallioalueista suojelualueisiin, suojeluohjelmiin tai Natura 2000 - verkostoon kuulumattoman kalliomaan pinta-ala on yhteensä 14058 hehtaaria, mikä vastaa 4,5 prosenttia tutkimusalueen kalliomaapinta-alasta (Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineisto). Tarkemmat kuvaukset ja karttarajaukset valtakunnallisesti arvokkaista kallioalueista on esitetty luvussa 5.1. Muut inventoidut kallioalueet, arvoluokat 5–6, ovat luetteloitu liitteessä 1.

90 84 82 80

70 ä 60

iden lukumäär 40

llioalue 29 a 30 K

10 6 2 3 % 14 % 40 % 41 % 0 1 % 23456 Arvoluokat

Kuva 4. Kallioalueiden lukumäärä ja osuus arvoluokittain.

14 5.1 Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet

Kallioalueet on lueteltu kunnittain kasvavan karttalehtinumeron mukaisessa järjestyksessä

Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvo- luokka 1 KAO060002 Huukinvuori - Kierrosmäki ASIKKALA, HEINOLA 3112 08 4 2 KAO060196 Olavinvuori ENONKOSKI 4211 09 4 3 KAO060202 Raasunvuori ENONKOSKI 4211 12 4 4 KAO060198 Jänismäki - Likostenmäki ENONKOSKI, HEINÄVESI 4212 05 4 5 KAO060199 Kuhasalmi HEINÄVESI 4212 05, 06 4 6 KAO060004 Kenraalimäki HEINOLA 3112 09 4 7 KAO060011 Ämmävuori - Pohjanvuori HEINOLA 3112 11 3 8 KAO060005 Kuikkavuori HEINOLA 3112 11 4 9 KAO060007 Mataraniemi HEINOLA 3112 11 2 10 KAO060015 Syvälahden rantakalliot - Mäyrämäki HEINOLA 3112 11 4 11 KAO060003 Huiperinvuori - Taivaannaapuri HEINOLA 3112 12 4 12 KAO060010 Rautvuori - Näätävuori HEINOLA 3112 12 2 13 KAO060012 Piimävuori - Haukkamäki HEINOLA 3112 12, 3114 02, 03 2 14 KAO060008 Haukanmäki - Pirunkirkko HEINOLA 3114 03, 06, 3123 01 4 15 KAO060018 Matkusvuori HEINOLA 3121 07 4 16 KAO060001 Läpiänjärven rotkolaakso HEINOLA, IITTI 3112 07, 08 4 17 KAO060115 Tunturinvuori HIRVENSALMI 3124 03, 06 4 18 KAO060116 Kalattomanmäki HIRVENSALMI 3124 06 4 19 KAO060118 Töllinmäki HIRVENSALMI 3124 07 4 20 KAO060210 Kynsikaivonvuori - Haukkavuori HIRVENSALMI 3124 11 3 21 KAO060072 Otikka JUVA 3142 11 3 22 KAO060055 Lehmilammen itäpuolen kalliot JUVA 3142 11, 12 4 23 KAO060058 Riuttaniemi - Huuhkainvuori JUVA 3142 12 4 24 KAO060083 Hirvensalo-Uimasalo JUVA 3143 03, 3144 01, 04 3 25 KAO060181 Kannusvuori - Viidanvuori JUVA 3144 02 3 26 KAO060182 Ohmovuori - Mäkrävuori JUVA 3144 02, 03 4 27 KAO060168 Kataisenvuori JUVA, PUUMALA 3144 04 4 28 KAO060159 Rapalanvuori KANGASNIEMI 3213 04 3 29 KAO060114 Kontiomäki KANGASNIEMI 3213 07 4 30 KAO060163 Vuorisenmäki KANGASNIEMI 3214 01 4 31 KAO060207 Kuikanvuori - Kiiasvuori KERIMÄKI, SAVONRANTA 4211 12 4 32 KAO060065 Lähdemäki - Romuvuori MIKKELI 3141 12 4 33 KAO060045 Heposelän rantakalliot MIKKELI 3142 01, 02 3 34 KAO060041 Hirvivuori MIKKELI 3142 02 3 35 KAO060042 Kaijavuori - Tonninkangas MIKKELI 3142 02 4 36 KAO060046 Ketunpesävuori - Viinamäki MIKKELI 3142 02 4 37 KAO060031 Kaitoinvuori - Pahanlamminvuori MIKKELI 3142 04 4 38 KAO060039 Makonniemen Linnavuori MIKKELI 3142 04 4 39 KAO060037 Matinmäen Kommelinluolat MIKKELI 3142 04 4 40 KAO060029 Otralan linnavuori MIKKELI 3142 04 4 41 KAO060033 Tornimäen kalliomaasto MIKKELI 3142 04, 05 4 42 KAO060053 Vesivuori MIKKELI 3142 10 4 43 KAO060063 Neitvuori - Rantavuori MIKKELI 3142 11, 3144 02 4 44 KAO060081 Keljuntaipale MIKKELI 3143 03 4 45 KAO060082 Saukonsalon Kaarnavuoren alue MIKKELI 3143 03, 3144 01 3 46 KAO060066 Vuorilahdenvuori - Mustikkavuori MIKKELI, RISTIINA 3141 12 3 47 KAO060017 Lassinvuori - Vehnävuori MÄNTYHARJU 3114 09 4 48 KAO060090 Pääskysvuori - Mansikkamäki MÄNTYHARJU 3123 01 4 49 KAO060091 Huhkainvuori - Siperianvuori MÄNTYHARJU 3123 04, 07 4 50 KAO060092 Sarkaveden Haukkavuori MÄNTYHARJU 3123 07 3 51 KAO060125 Härkävuori MÄNTYHARJU 3132 03 4 52 KAO060128 Läpisyöstön kalliot MÄNTYHARJU 3132 03 4

15 Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvo- luokka 53 KAO060123 Turunvuori - Rantasuonvuoret MÄNTYHARJU 3132 03, 3141 01 3 54 KAO060030 Haukkavuori - Pölhönmäki MÄNTYHARJU, RISTIINA 3141 02 4 55 KAO060172 Maijootvuori PIEKSÄMÄKI 3241 07 4 56 KAO060176 Tulilampi PIEKSÄMÄKI, RAUTALAMPI 3223 10 4 57 KAO060103 Sepänvuori PUNKAHARJU 4122 07 4 58 KAO060101 Korkeamäki PUNKAHARJU 4122 07, 08 4 59 KAO060102 Murronvuori-Kaakkovuori PUNKAHARJU 4122 08 4 60 KAO060108 Oitotinlahden kallio PUNKAHARJU 4122 10 4 61 KAO060109 Surmarinne PUNKAHARJU 4122 10 4 62 KAO060104 Uitonsalo PUNKAHARJU 4122 10 4 63 KAO060113 Iso Linnavuori PUNKAHARJU 4124 05 4 64 KAO060112 Rakovuoret PUNKAHARJU, RUOKOLAHTI 4121 12 4 65 KAO060076 Hakaniemi PUUMALA 3143 02 4 66 KAO060075 Kataanvuori PUUMALA 3143 02 4 67 KAO060073 Tollonvuori PUUMALA 3143 02 4 68 KAO060078 Haukkovuori PUUMALA 3143 03 3 69 KAO060085 Ihanteensalon linnavuori PUUMALA 3143 06 4 70 KAO060086 Avokidanniemi - Kuurovuori PUUMALA 3143 06, 3144 04 3 71 KAO060087 Härkävuori PUUMALA 3143 11, 12 4 72 KAO060088 Torninmäki PUUMALA 3143 12 4 73 KAO060133 Pirunkirkonvuori - Syvälahdenvuori PUUMALA 3144 07, 08 3 74 KAO060131 Piekanvuori - Valkeaniemi PUUMALA 3144 10 3 75 KAO060136 Vuoriniemen kalliot PUUMALA 3144 10 2 76 KAO060111 Ekelinniemi PUUMALA 4121 03 3 77 KAO060110 Veihtvuori - Kivikaarteenmäet PUUMALA 4121 03 4 78 KAO060143 Koskenvuori PUUMALA 4121 06 4 79 KAO060171 Mähölänniemi RANTASALMI 3233 08 4 80 KAO060190 Porosalmen kalliot RANTASALMI 3233 09, 3234 07 3 81 KAO060188 Hätäjoenkallio RANTASALMI 3233 11 4 82 KAO060203 Hevonniemi RANTASALMI, SAVONLINNA 4211 01, 02, 04, 05 2 83 KAO060038 Kirkkovuori RISTIINA 3141 05 3 84 KAO060047 Vierivuori RISTIINA 3141 05, 08 4 85 KAO060059 Koiravuori RISTIINA 3141 06 4 86 KAO060060 Siltalahdenvuori RISTIINA 3141 06 4 87 KAO060056 Saravuori-Sorvaniemi RISTIINA 3141 08 4 88 KAO060069 Astuvansalmi - Sirkkavuori RISTIINA 3141 08, 11 3 89 KAO060071 Kuolimoniemi - Lavuvuoret RISTIINA 3141 11 4 90 KAO060184 Kukkovuori SAVONLINNA 3233 10 4 91 KAO060157 Löytämönniemi SAVONLINNA 4122 03 4 92 KAO060150 Haukkariutta - Haukkavuori SAVONLINNA 4122 03, 06, 4211 01, 04 4 93 KAO060149 Väkevälänvuori - Kesamonvuori SAVONLINNA 4122 06 4 94 KAO060148 Jussijärvenniemi - Kaksperänniemi SAVONLINNA 4122 08 4 95 KAO060139 Pääskyvuori SAVONLINNA 4122 08 4 96 KAO060147 Korpivuori - Vaatevuori SAVONLINNA 4122 08, 11 3 97 KAO060141 Ikoinniemen Linnavuori SAVONLINNA 4122 09 3 98 KAO060142 Koittervuori SAVONLINNA 4122 11 4 99 KAO060155 Revonhäntä - Pieni-Matari SAVONLINNA 4211 04 4 100 KAO060156 Everinvuoren kalliot SAVONLINNA 4211 04, 05 4 101 KAO060200 Kakonvuori SAVONRANTA 4212 08 3 102 KAO060146 Havukkavuori SAVONRANTA 4212 10 4 103 KAO060154 Kännisenvuori SAVONRANTA 4221 10 4 104 KAO060129 Pisamalahden Linnavuori SULKAVA 3144 09, 12 2 105 KAO060132 Oksavuori - Viidanmäki SULKAVA 3144 11 3 106 KAO060135 Palovuori SULKAVA 3144 11 3 107 KAO060180 Haukkavuori SULKAVA 3233 07 4 108 KAO060144 Koivuori SULKAVA 4122 01 4

16 Nro Tunnus Nimi Kunta Karttalehti Arvo- luokka 109 KAO060151 Iivuori - Haudansalmenvuori SULKAVA 4122 03 4 110 KAO060014 Päijätsalo SYSMÄ 3121 02, 03 4 111 KAO060026 Huhkaimenvuori SYSMÄ 3122 01 4 112 KAO060024 Kultavuori SYSMÄ 3122 01, 04 3 113 KAO060089 Vuorisalo SYSMÄ 3122 02, 05 3 114 KAO060021 Pieni Kammiovuori - Omettamäki SYSMÄ 3122 04 3 115 KAO060019 Rahkavuori - Pirttivuori SYSMÄ 3122 04, 05 4 116 KAO060013 Kammiovuori - Jalaanvuori SYSMÄ 3122 05 3 117 KAO060208 Sääksvuori VARKAUS 3234 09 4