PRATU« LEVO Tapio »Pratu« Levo Oli Ässien Ja Suomen Maajoukkueen Luottopuolustaja 1970- Ja 80-Luvuilla
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
LEGENDA Haaste Porista – »PRATU« LEVO Tapio »Pratu« Levo oli Ässien ja Suomen maajoukkueen luottopuolustaja 1970- ja 80-luvuilla. Isokokoinen Levo hallitsi niin pienen kikkailun kuin perinteisen porilaisen rymistelynkin. teksti ja kuva: risto pakarinen »isä, kuka toi Suomen iso pakki on?« »Miksi?« pikkupoika kysyi jossakin takanani. Vuosi Isä ei vastaa, vaan seuraa tiiviisti ottelua. on 1982 ja paikkana Helsingin jäähalli. Isä ei tiedä. Suomi pelaa kotikisojensa avausottelua Nyt ajan kohti Poria ja mietin vieläkin, Kanadaa vastaan ja istun päätykatsomossa miksi Tapio Levoa kutsuttiin »Pratuksi«. oman isäni vieressä. Mitä Pratu edes tarkoittaa? Sillä ei tunnu »Se on Levo, Tapio Levo«, kuuluu mie- olevan mitään yhteyttä sen kummemmin sääni. Tapioon kuin Levoonkaan. »Mutta sitä sanotaan Kravuksi, kun se Pysäköin autoni Porin oikeustaloa on aina niin punainen«, sama miesääni vastapäätä olevalle parkkipaikalle ja kävelen jatkaa lyhyen tauon jälkeen. sisään. Haastemiesten huoneessa istuu iso Kopautan isääni kyynärpäällä kylkeen. mies. »Kuulitko?« Tapio »Pratu« Levo. Isä nyökkää ja osoittaa sormellaan Hän ohjaa minut kuulusteluhuoneeseen, kentälle. istumme alas ja asetan nauhurini pöydälle. »Onks se totta?« kysyn. Tällä kertaa haastemies Levo on itse kuulus- »Ei Levoa Kravuksi kutsuta«, isä jatkaa, teltavana. »vaan Pratuksi«. »Setääni kutsuttiin aikoinaan Pratuksi 80 ja kun minä nousin junioreista edustus- la kaudella tulin sitten vähän paremmin joukkueeseen, meidän huoltajamme alkoi mukaan. Ässät nosti a-junioreista kerralla LEGENDA kutsua minuakin Pratuksi. Hän tunsi setäni, kentällisen verran pelaajia: minä, Ruisma, joka oli aikoinaan pealannut Porin Palloto- Mäkelä, Levosen Rauli ja Niemen Hannu. vereissa«, Tapio Levo kertoo. Silloinkaan ei ollut ihan jokavuotista, »Sitten se vain jäi«. että a-junioreista nostettiin tai nousi edus- tusjoukkueeseen kokonainen kentällinen tapio levo aloitti jääkiekkoilun ru-38: samalla kertaa. ssa ja jatkoi sujuvasti samassa seurassa, »Me olimme nuorisokentällinen, joka kun siitä tuli Ässät seurafuusion jälkeen. aiheutti [valmentaja] Lasselle [Heikkilä] Samasta ikäluokasta esimerkiksi Antero harmaita hiuksia omilla mielipiteillään. Me Kivelä, maalivahti, kulki Levon kanssa sa- olimme nuoria ja ajattelimme, että laitam- man polun aina a-maajoukkueeseen asti. me vanhat pelaajat sivuun. Matalamäen Kaj Miesten polut kohtaavat vielä nykyisin- taisi silloin juuri lopettaa, mutta Heikki- kin, kun haastemiehenä työskentelevä Levo län Ati [Antti] jatkoi, samaten Honkasen törmää lautamiehenä istuvaan Kivelään. Jaakko. Emme me tyytyneet vain olemaan Levo ei kuitenkaan ollut mikään kiekko- edustusjoukkueen ringissä, me halusimme niilo, kuten ei moni muukaan 1960-luvulla. samantien kokoonpanoon«, Levo muistelee »Vaihtoehtojakin oli ja pelasin jalkapal- naureskellen. loa kesäisihin a-junioreihin saakka. Sitten »Joskus heitettiin koko kentällinen porukka vei mukanaan, kun oli pakko tehdä vilttiinkin«. valinta kumpaan lajiin panostaa. Kun aika Vilttikomennuksia tuli, ja tuli katsomo- ei enää riittänyt. Siinä oli muitakin, saman- komennuksiakin, sillä seuraavalla kaudella ikäisiä, Ruisman Matti ja Mäkelän Tanu«, Levolle merkittiin 10 ottelua sm-sarjassa. Levo sanoo. Sitä seuraavalla kaudella, 1974–75, Levo oli »Kiekko vei mukanaan, ei sitä loppujen Ässien vakiokokoonpanossa ja ura sai uutta lopuksi tarvinnut mietiäkään.« nostetta. Porissa tehtiin hyvää juniorityötä 1960- »Taisin päästä 1973 Leningradiin joihin- luvun lopussa ja 70-luvun alussa ja Levo oli kin nuorten kisoihin. Siitä alkoi maajouk- a-junioreissa voittamassa sm-mitaleitakin. kueurani«, hän kertoo. Ja periporilaiseen tyyliin liigajoukkue raken- »a-maajoukkueessa olin ensimmäisen nettiin omista voimista. kerran vuonna 1975, kun olin Izvestija-tur- Levo teki debyyttinsä edustusjoukkueessa nauksessa. Muistan, että olin silloin vielä 1970-luvun alussa, kun sm-sarjakin oli vielä armeijassa ja oli kiva lähteä sieltä lomille sm-sarja. maajoukkueeseen, vaikka sitten Mosko- »Pääsin ensimmäisen kerran haistele- vaankin«, hän sanoo. maan ilmaa sm-sarjassa vuoden 1973 viimei- »Kaikkiaan olin Moskovassa viisi tai sessä ottelussa. Lasse Heikkilä otti mukaan, kuusi kertaa. Sanoin jouluna 1979, että penkin päähän, kun Ässät pelasi hjk:ta minulle riitti se turnaus. Olin ollut riittävän vastaan. En päässyt jäälle kertaakaan, mutta monta kertaa Moskovassa joululahjaostok- sainpahan tutustua ilmapiiriin. Seuraaval- silla«, hän sanoo nauraen. 81 sm-liigan ensimmäisellä kaudella Muutamaa kuukautta myöhemmin 1975–76 Ässät selvitti tiensä pudotuspelei- pelattuun Kanada Cupiin mennessä asiat ol- hin. Välierässä se kohtasi Tapparan. tiin saatu sovittua siinä määrin, että Seppo Ensimmäistä kertaa pelatuissa pudo- Liitsola valitsi mukaan kaksi tapparalaista: tuspeleissä loppuottelupaikan sai kahdella Pertti »Komu« Koivulahden ja Lasse Litman. LEGENDA voitolla. Tappara voitti ensimmäisen ottelun Pori puolestaan oli hyvin edustettuna, kotonaan jatkoajalla, ja toisen Isonmäen sillä Ässissä pelanneiden Levon, Tapio hallissa 6-4. Flinckin, Kari Makkosen ja Tapio Koskisen Pronssistakin pelattiin paras kolmesta lisäksi Liitsola valitsi mukaan wha:ssa –sarja, jonka Ässät vei suoraan kahdessa pelanneet Pekka Rautakallion ja Veli-Pekka ottelussa. Siitä alkoi Ässien hyvä putki: Ketolan. 1976 pronssia, 1977 pisteen pudotuspelien Suomi oli turnauksen heittopussi. Kana- väärällä puolella, 1978 mestaruus, 1979 da pöllytti Suomea ensimmäisessä ottelussa hopeaa, 1980 hopeaa, 1981 putosi puoliväli- 11-2, Tshekkoslovakia jätti Suomen nollille, erissä, 1982 pronssia ja 1984 pronssia. Levo 8-0 ja Neuvostoliitto iski taululle tylyt 11-3 oli viimeisen pronssin aikaan tosin jo nhl: –lukemat. Ruotsin Suomi voitti yllättäen ssä. 8-6, mutta hävisi Yhdysvalloille 6-3. »Se vuoden 1976 ensimmäinen pronssi Koko turnauksen maaliero siis 14-44. oli hyvä saavutus, vähän nimettömämmällä »Kanada Cupissa 1976 oli kovia pelimie- joukkueella. Janssonin Matti oli valmentaja- hiä vastassa. Suomi-poika katseli silmät na«, Levo sanoo. pyöreinä, että »nyt on tultu vähän suurem- Maajoukkueessa kihisi vuoden 1976 piin piireihin«,« Levo sanoo nauraen. olympialaisten jälkipyykin seurauksena »Heti ensimmäisessä ottelussa Kanadaa niin, että maajoukkuevalmentaja Seppo Liit- vastaan – muistaakseni – Rautakallion sola sai Tampereelta vastaukseksi kutsuihin Pekka ja Riihirannan Hexi joutuivat ole- joukkokieltäytymisen. Joukkueessa ei ollut maan kentällä kolme minuuttia, kun eivät yhtään Tapparan pelaajaa. päässeet vaihtoon Kanadan prässin aikana. Maajoukkueen toinen valmentaja, Lasse He menivät hapoille heti alussa«, hän jatkaa Heikkilä, tunsi parikymppisen Levon taidot nyt huvittuneena.. ja hänet valittiin kisajoukkueeseen. Kyseessä oli todellinen amatöörien ja »Liitsolan »Kimi« oli valmentajana ja ammattilaisten kohtaaminen. Innsbruckin olympialaisissa oli tullut jotain »Siellä oli kovia nimiä, joista täällä oli riitaa. mm-kisoissa oli sitten rupusakki tais- vain joskus luettu lehdistä. Yhtäkkiä ne telemassa sarjapaikasta«, Levo muistelee. samat miehet olivatkin kentän toisella »[Porilainen] Koskisen Tapsa teki Itä- puolella, viivalla. Kivoja reissuja ne olivat ja Saksaa vastaan neljä maalia ja säilyimme hauska ainakin muistella näin. Seuraavan sarjassa«. Kanada Cupin aikaan, 1981, olin jo itsekin Suomi voitti ddr:n viimeisessä ottelussa pelannut heitä vastaan, joten tilanne ei ollut 9-3, pelattuaan sitä ennen alemmassa ihan sama«, Levo sanoo. loppusarjassa tasan sekä Länsi-Saksan että Vaikka Levo porilaisena olikin tottunut Puolan kanssa. taistelemaan aina ja kaikkia vastaan, lop- 82 KIITOS JÄÄKIEKKOMUSEOLLE puun saakka, maajoukkueessa hänenkin oli tämä sirkus loppuu, että pääsemme pois. pakko tunnustaa realiteetit. Joitakin maita Kentällä piti kiirettä, kun Harlamov ja muut ei yksinkertaisesti voinut voittaa. tulivat«, hän sanoo ja nauraa makeasti. »Esimerkiksi 1980-luvun alussa tuli vielä »Nykyisin Suomi pystyy aina hakemaan itänaapuristakin joukkueita, jotka laittoivat voittoa, Silloin haettiin vielä siedettäviä kampoihin mille tahansa ammattilaisjouk- tappiolukemia«. kueelle. Minäkin pelasin 150 maaottelua, eikä voitosta ollut koskaan puhettakaan. kaudeksi 1977–78 Ässät sai takaisin Tasapeli taisi tulla olympialaisissa. Joskus Veli-Pekka Ketolan kolmen kauden tauon pystyimme pelaamaan erän verran tasaväki- jälkeen. Ketola palasi Poriin Pohjois-Ameri- sesti«, hän muistelee. kasta, jossa hän oli pelannut wha:n Winni- »Izvestija-turnauksessa tuli istuttua peg Jetsissä ja Calgary Cowboysissa. monta kertaa ja katsottua kelloa, että koska Sillä aikaa Porissa nuorisokentällinen 83 oli kasvanut ja kypsynyt ja heidän takaansa häillen. Hän sai kuitenkin jo toisen kerran oli noussut pari muutakin lupaavaa nuorta peräkkäin seurata kultamitaleiden jakoa pelaajaa edustusjoukkueeseen, esimerkiksi liian läheltä. Arto Javanainen. »Mestaruusvuoden jälkeen 1978, kun »Mestaruusvuotena olin juniorikentäl- pelasin maajoukkueessa, alkoi tulla sel- lisessä, kun ykkösketjussa olivat Ketolan lainen tunne, että voisin lähteä nhl:ään. Vellu ja »Mako« Makkonen ja »Java« Java- Tiesin, että maajoukkueen pelejä seurattiin nainen, ja puolustajina »Rocky« Rauta- ja taidettiinhan minut varata, Pittsburghiin kallio ja »Niksu« Nikander. Mutta Porissa tai jonnekin«, Levo sanoo. on aina ollut sellainen tyyli, että koottiin Pittsburgh oli varannut hänet jo vuonna yksi kova kentällinen. Kun muut siirtyivät 1975, kahdeksannella kierroksella. neljään ketjuun, me siirryimme kahteen«, Hän ehti pelata välissä Lake Placidin Levo sanoo. olympialaisetkin. »Yleensä