Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, 40100 Jyväskylä puhelin 020 7560 200

Kotisivu internetissä: Kotisivu: http://www.keskisuomi.fi

Yhteystiedot maakuntasuunnittelija Jarkko Pietilä [email protected]

Julkaisu

B 148 ISBN 951-594-265-9 ISBN 951-594-266-7 (sähköinen versio) ISSN 0788-7043

Painos: 500 kpl

Taitto: Juuso Huhtala

Painopaikka: Kirjapaino Oma Oy

2 Sisällys

1 JOHDANTO ...... 4 2. KESKI-SUOMEN FYYSINEN PERUSRAKENNE JA YMPÄRISTÖ .. 5 2.1. Keski-Suomi hallinnollisena ja fyysisenä alueena...... 5 2.2. Liikenneverkko ja liikenteen tulevaisuuden näkymät ...... 9 2.3. Teknisen huollon ja luonnonvarojen nykytila ...... 14 2.4. Keski-Suomen luonnonympäristö ja suojelu...... 20 2.5. Kulttuuriympäristöt maakunnallisena voimavarana ...... 24 3. VÄESTÖMUUTOKSET JA MAAKUNNALLINEN ENNUSTE ...... 28 3.1. Väestökehitys koko maassa ja Keski-Suomessa ...... 28 3.2. Väestöennusteet seuraaville vuosikymmenille...... 33 4. TALOUSKEHITYS, TUOTANTO JA YRITYSTOIMINTA ...... 36 4.1. Viime vuosien talouskehitys ja maakunnallinen tuotanto...... 36 4.2. Yritystoiminnan kehitys ja Keski-Suomen kivijalat ...... 39 5. TYÖPAIKKOJEN JA TYÖMARKKINOIDEN MUUTOKSET MAAKUNNASSA ...... 41 5.1. Keski-Suomen työpaikkojen ja toimialojen kehitys ...... 41 5.2. Työllisyyden ja työttömyyden maakunnalliset haasteet ...... 48 6. KOULUTUS, TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTOIMINTA ...... 52 6.1. Kouluttautuminen ja alueellinen sijoittuminen ...... 52 6.2. Keski-Suomen asema T&K-toiminnassa ...... 54 7. LOPUKSI ...... 56 LÄHTEET ...... 58 LIITTEET ...... 60

3 1. JOHDANTO

Keski-Suomen maakuntasuunnitelman vision mukaan Keski-Suomi on tiedolla, taidol- la ja yrittäjyydellä tulevaisuuttaan rakentava elämänlaadun maakunta. Visio viestii aktii- visesta eteenpäin suunnatusta toiminnasta. Millainen on Keski-Suomi tänään? Miten maakunta on kehittynyt keskeisten tunnuslukujen valossa? Millainen on maakunnan fyysinen perusrakenne? Poikkeaako Keski-Suomi jollain tavalla muista maakunnista? Miten seutukunnat eroavat kehityslinjoissaan Keski-Suomessa?

Tässä julkaisussa pohditaan Keski-Suomen tilaa ja maakunnallista asemaa ja ennakoidaan tule- vaisuutta toteutuneen kehityksen perusteella. Tarkastelu perustuu varsinkin keskeisten alueke- hitysindikaattorien osalta vertailuasetelmaan, jossa Keski-Suomen kehitystä peilataan muihin maakuntiin ja samalla tarkastellaan seutujen kehitystä Keski-Suomessa. Lähtö- kohtana on ollut luoda tuoreeseen tietoon perustuva arvio Keski-Suomen nykytilasta ennen kaikkea maakunnallisella tasolla. Aineistona katsauksessa on käytetty Tilastokeskuksen numeroai- neistoja ja aikasarjoja (mm. StatFin, Altika, Maaseutuindikaattorit, Seutunet). Kantava- na ajatuksena on keskittyä ilmiöihin, joihin maakunnallisella yhteistyöllä ja päätöksen- teolla voidaan vaikuttaa.

Katsauksen työstämisvaiheessa on joutunut jatkuvasti tekemään valintoja ja jättämään useita aihealueita ja muuttujakokonaisuuksia ulkopuolelle. Tarkastelussa ei syvennytä Keski-Suomen tulevaisuuden visioihin, skenaarioihin, kehittämistavoitteisiin tai konkreet- tisiin toimenpiteisiin. Maakunnallinen tahto, tavoite ja visio on kuvattu perusteellisesti Keski-Suomen maakuntasuunnitelmassa. Maakuntasuunnitelmaa täydentävät ja toteut- tavat Keski-Suomen maakuntakaava (fyysinen aluesuunnittelu) ja Keski-Suomen maa- kuntaohjelma (alueellinen kehittämispolitiikka). Keski-Suomen ohjelmatyötä konkreti- soidaan Keski-Suomen maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa ja Keski-Suomen maakunnan yhteistyöasiakirjassa. Maakunnan kärkihankkeet luetteloidaan “Keski-Suo- men kärkihankkeet” –julkaisussa.

Keski-Suomen maakuntasuunnitelma valmistui vuonna 2002 ja sen päivitysversio on hyväksytty maakuntahallituksessa marraskuussa 2005. Keski-Suomen ensimmäistä maa- kuntakaavaa on valmisteltu aktiivisesti vuodesta 2003; maakuntakaavaesitys on tarkoi- tus toimittaa Ympäristöministeriön käsittelyyn syksyllä 2006. Maakuntaohjelmakaudes- ta 2003–2006 on vielä vuosi jäljellä mutta Keski-Suomen liitossa on jo aloitettu uuden maakuntaohjelman valmistelutoimenpiteet syksyllä 2005. Tähän katsaukseen on kerät- ty osittain niitä tietoja ja tulkintoja, joita on hyödynnetty ja hyödynnetään em. valmiste- luprosesseissa. Toisaalta katsaus toimii laajempana tausta-analyysinä ja Keski-Suomen nykytilakuvauksena kaikille edellä mainituille asiakokonaisuuksille.

Katsauksen päätavoitteena on ollut selvittää mitä maakunnassa on tapahtunut, ei niin- kään se mitä ja miten pitäisi tapahtua (normatiivinen intressi) tai mitä halutaan tapahtu- van (strateginen intressi). Tarkastelussa ei ole syvennytty lyhyen aikajakson muutoksiin (esim. talouden suhdannekehitys, väestön osavuotismuutokset). Rakenteellisesti katsa- us etenee siten, että jokainen teema käsitellään omana lukunaan ja paikoin kuvauksessa luodaan silmäys ilmiöiden välisiin yhteyksiin. 4 2. KESKI-SUOMEN FYYSINEN PERUSRAKENNE JA YMPÄRISTÖ

2.1. Keski-Suomi hallinnollisena ja fyysisenä alueena Keski-Suomi koostuu kuudesta seutukunnasta ja 30 kunnasta. Rajamaakuntia ovat Poh- jois-Savo, Etelä-Savo, Päijät-Häme, Pirkanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Pinta-alaltaan suurimmat kunnat ovat Viitasaari, Keuruu, Pihtipu- das, Jämsä ja Saarijärvi. Meneillään oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus muokkaa kuntien lukumäärää. Äänekoski, Suolahti ja Sumiainen ovat päättäneet yhdistyä vuoden 2007 alussa Äänekosken kaupungiksi. Pirkanmaan Längelmäen kunta lakkaa ja sen itä- osat Länkipohjan taajama mukaan lukien siirtyvät osaksi Jämsän kaupunkia vuoden 2007 alussa. Historian saatossa kuntauudistukset eivät ole muuttaneet paljoakaan Kes- ki-Suomen kuntarakennetta. Suurimmat kuntauudistukset on toteutettu 1960-luvun lo- pussa (Äänekosken mlk – Äänekoski, Koskenpää – Jämsänkoski, Pihlajavesi – Keuruu) ja 1990-luvun alussa (Konginkangas – Äänekoski, Säynätsalo – Jyväskylä).1

Keski-Suomen pinta-ala on 19 763 km2, josta vettä on 3 181 km2. Rantaviivaa Keski- Suomesta löytyy 14 400 kilometriä ja vesistörikkaimmat kunnat sijaitsevat Päijänteen ja Keiteleen rannoilla. Yli hehtaarin kokoisia järviä on 3 618 ja yli 15 metriä leveitä jokia virtaa 700 kilometriä. Pinta-alaltaan suurimmat järvet ovat Päijänne, Keitele, Konneve- si, Kivijärvi ja Suontee. Suurin osa vesistöistä kuuluu Kymijoen vesistöalueeseen. Ko- kemäenjoen kautta Pohjanlahteen laskee vain pieni osa Keski-Suomen läntisistä vesis- töistä. Vesistöjen runsaus heijastuu maakunnassa myös runsaana loma-asuntojen määränä.

Metsää Keski-Suomessa on 1,4 miljoonaa hehtaaria (80 % maa-alasta). Puuston määrä on kasvanut yhtäjaksoisesti 1960-luvun lopulta. Metsät ovat hyväpohjaisia, terveitä, hy- väpuustoisia ja hyvin kasvavia. Vallitseva metsätyyppi on mustikkatyypin kankaat. Met- säalasta soita on 350 000 hehtaaria; valtaosa soista on ojitettu. Yksityiset metsänomista- jat omistavat merkittävän osan (67 %) Keski-Suomen metsistä. Yksityisiä metsätiloja on 24 000, mutta metsänomistajia on paljon enemmän, koska useat tilat ovat yhteis- omistuksessa. Suurin metsänomistajaryhmä on eläkeläiset. Lakisääteisillä suojelualueilla on metsämaata noin 20 000 hehtaaria (1,5 % metsämaan pinta-alasta).

Suomessa väestön ja toimintojen painopiste on keskittynyt kaupunkiseuduille. Keski- Suomen väestökasvu keskittyy voimakkaasti Jyväskylään ja Jyvässeudulle ja tämä näkyy maakunnan keskusalueella eheyttävän täydennysrakentamisen ja urbanisoitumisen li- sääntymisenä sekä taajama-alueiden kasvuna. Vuosien 1990–2000 välillä taaja-asutuksen prosentuaalinen kasvu on ollut voimakkainta Muuramessa, Jyväskylän maalaiskunnassa, Kinnulassa sekä Jyväskylässä. Taajamoitumisen piirteenä on ollut, että taajamaväestön osuuden kasvaessa myös keskimääräinen asumisväljyys on kasvanut, jolloin taajamien maapinta-ala on lisääntynyt voimakkaasti. Useimmissa taajamissa alueellinen laajentu- minen ei siis johdu ainoastaan väestökehityksestä, vaan asumisväljyyden kasvusta ja ra- kentamisen painottumisesta pientalovaltaiseen suuntaan.

1 Keski-Suomen toiminnallisten ja hallinnollisten aluejakojen problematiikasta mm. Vartiainen & Saarelainen 2002. 5 Suomalaiset taajamat ovat eurooppalaisiin taajamiin verrattuna väljästi rakennettuja. Kas- vukeskukset levittäytyvät reunaosistaan entistä laajemmalle ja niiden piiriin liittyy ku- routumalla uusia, aiemmin erillisinä yhdyskuntina toimineita, taajamia ja kyliä. Esimer- kiksi Säynätsalo on vuosien 1980–1995 välisenä aikana tullut osaksi Jyväskylän keskustaajamaa. Samanlainen kehitys on näkyvissä akseleilla Jyväskylä - Leppävesi - Vihtavuori - Laukaa ja Jyväskylä - Muurame. Usein asutus levittäytyy melko tiiviinä myös taajama-alueiden ulkopuolelle pääasiassa tieverkkoon tukeutuen. Jyväskylän kaupunkiseu- dun väestönkasvusta suurin osa sijoittuu 10–30 kilometrin säteelle Jyväskylästä.

Taajamien laajentumisen ja hajarakentamisen seurauksena rakentamaton maa-ala vähe- nee ja luonnon elinympäristöt pienenevät. Myös virkistysalueisiin kohdistuu rakenta- mispaineita ja uusien lähivirkistysalueiden perustaminen käy entistä vaikeammaksi. Jy- väskylän kaupunkiseudun sisällä on myös tapahtunut merkittäviä muutoksia. Asukkaiden, teollisuus- ja muiden työpaikka-alueiden ja palvelutoimintojen painopiste on laajentu- nut perinteisestä kaupungin ydinkeskustasta kaupungin reuna-alueille.

6 Pihtipudas Kinnula

Kivijärvi Viitasaari Kyyjärvi

SAARIJÄRVEN-VIITASAAREN SEUTUKUNTA

Kannonkoski Karstula

ÄÄNEKOSKEN SEUTUKUNTA

Pylkönmäki Saarijärvi Sumiainen Äänekoski

Konnevesi Suolahti

Multia Uurainen JYVÄSKYLÄN SEUTUKUNTA KEURUUN SEUTUKUNTA Jyväskylän Laukaa maalaiskunta Hankasalmi Keuruu Petäjävesi Jyväskylä

Muurame Jämsänkoski Toivakka

Korpilahti

JÄMSÄN SEUTUKUNTA Leivonmäki Tavoite 1 -alue Jämsä JOUTSAN SEUTUKUNTA Tavoite 2 -alue Luhanka Joutsa

Kuhmoinen

Kuva 1. Seudut, kunnat ja EU:n tavoitealueet 2000-2006 Keski-Suomessa.

7 Oulu

runkotie

kt vt/ merkittävä parantaminen

kt vt

merkittävä parantaminen

runkotie

merkittävä parantaminen

Kuopio sähköistys

kt mt sähköistys

Vähintään st seudullinen st palvelu- ja sähköistys runkotie teollisuuskeskus sähköistys Kaupunkikehittämisen kohdealue Matkailun ja virkistyksen mt kehittämisen 4-kaist. kohdealue runkotie Mikkeli kaksoisraide ja Pietari Merkittäviä ympä- Jämsän oikaisu ristön, vesistömatkai- lun ja virkistyksen arvoja Ylimaakunnallisesti merkittävä 4-kaist. työ- ja asuntomarkkina-alue runkotie Logistiikan kehittäminen Tampere Turku Ylikunnallisesti merkittävä kaupallinen keskittymä sähköistys ( MRL 114§)( suunniteltu) Jätteidenkäsittelyalueet Jyväskylän seudun vaihtoeh- toinen jätteidenkäsittelyalue Voimalaitos tai iso lämpökeskus Veden ja/tai jäteveden yhteis- toimintaratkaisutarve Yhteystarve Lahti Raideliikenne Pääkaupunkiseutu Moottoritie tai 4-kaistainen tie Merkittävästi parannettava vt, kt tai st

Kuva 2. Keski-Suomen tavoitteellinen aluerakenne.

8 2.2. Liikenneverkko ja liikenteen tulevaisuuden näkymät Pitkät etäisyydet, harva asutus ja vaihtuvat vuodenajat asettavat maamme liikenneinfra- struktuurille suuria haasteita. Liikenneverkolla on tärkeä merkitys sekä alueelliselle kil- pailukyvylle että alueellisen tasa-arvon toteutumiselle. Yleisten teiden liikennesuorite (milj. autokm) on noussut Suomessa vuosittain ja kasvu näkyy kaikissa tieluokissa valtateiltä yhdysteille. Liikenne keskittyy voimakkaimmin Etelä-Suomen pääteille. Uudellamaalla keskimääräinen vuorokausiliikenne on lähes nelinkertainen Keski-Suomeen verrattuna. Tieliikenteen osuus kotimaan tavaraliikenteestä on 69 prosenttia ja henkilöliikenteestä 93 prosenttia. Kotimainen henkilöliikenne (mrd. henkilökm) on kasvanut yli 50 pro- senttia vuodesta 1980 ja kasvu on perustunut erityisesti henkilöautoliikenteen voimak- kaaseen kasvuun. Linja-autoliikenteen suunta on ollut päinvastainen. Rautatie- ja laiva- liikenne ovat pysyneet stabiileina mutta lentoliikenne on kasvattanut suosiotaan. Kotimaisessa tavaraliikenteessä (mrd tonnikm) ei ole tapahtunut suuria muutoksia 2000- luvulla mutta vuosikymmenen takaisesta määrästä on selvää lisäystä. (Tiehallinto 2005a.)

% 25,0

20,0

15,0

10,0

5,0

0,0 Uusimaa Turku Kaakkois- Häme Savo- Keski- Vaasa Oulu Lappi Suomi Karjala Suomi

Yleisten teiden pituus Liikennesuorite Henkilövahinko-onnettomuudet

Kuva 3. Yleisten teiden pituus, liikennesuorite ja henkilövahinko-onnettomuudet tiepiireittäin (%) vuonna 2004 (Tiehallinto 2005a).

Tiekilometrejä ei ole lisätty Suomessa 2000-luvulla valtatie- ja kantatietasolla; yleisen tieverkon laajuutta pidetään lähes riittävänä ja sen alueellista kattavuutta hyvänä. Sen sijaan kevyen liikenteen väyliä rakennetaan koko ajan lisää ja lisäys kohdistuu kaikille tieluokille. Keski-Suomessa on toiseksi vähiten yleisiä teitä Suomen tiepiireistä. Yleisten teiden määrä on Keski-Suomessa yhteensä 5260 km, eli 6,7 % koko maan yleisten tei- den määrästä. Maakunnan kautta kulkee kuitenkin useita valtakunnallisia pääväyliä, joten valtateiden osuus on maakunnassa yleisten teiden osuutta selvästi korkeampi (7,9 %). Verrattaessa henkilövahinko-onnettomuuksien määrää suhteessa liikennesuoritteeseen huomataan, että tiepiirien välillä on suurta vaihtelua. Useissa tiepiireissä onnettomuuk- sien suhteellinen määrä on alle liikennesuoritteen, osassa tiepiirejä päinvastoin. Keski- Suomessa henkilövahinko-onnettomuuksia sattui vuonna 2004 hieman maakunnan lii- kennesuoriteosuutta enemmän. Maakunnan vuoden 2004 liikenneonnettomuustilastoja

9 synkistää Konginkankaan suuronnettomuus, joka oli poikkeuksellisen traaginen tapaus maamme liikennehistoriassa. (Tiehallinto 2005a.)

Keski-Suomi on maantieteellisen sijaintinsa puolesta liikenteen ja logistiikan maakunta. Tieliikenteen asema on Keski-Suomessa korostunut, sillä suuri osa maakunnasta on rautatiekuljetusten ulottumattomissa eikä maakunnalla ole omia satamia. Tieyhteyksistä keskeisimpiä ovat tavarakuljetusten ja henkilöliikenteen kannalta valtatiet 4 ja 9, jotka kuuluvat Suomen pääteiden runkoverkkoon ja eurooppateihin.

Liikenteen kasvu keskittyy erityisesti pääteille ja seudullisesti tarkasteltuna liikenteen kasvu on ollut voimakkainta Jyväskylän seudulla. Viimeisimmän tieliikenne-ennusteen mukaan (Tiehallinto 2005b) vuosittainen liikennesuorite tulee Keski-Suomessa kasva- maan vuodesta 2004 vuoteen 2030 noin 500 milj. autokilometrillä (1.1.2005 2033 milj. autokm/v). Yleisten teiden liikenteen kasvukertoimeksi on määritelty koko maassa sa- mana ajanjaksona 1,25. Keski-Suomessa liikenteen kasvukerroin on yleisten teiden osalta vastaavasti 1.30 ja valtateillä 1,38. Kasvu on maakuntien välisessä vertailussa jaetulla kuudennella ja seitsemännellä sijalla.

Keski-Suomen päätieverkon laatutaso on vaihteleva. Kansallisesti merkittävimpiä lii- kenteellisiä pullonkauloja on valtatie 4 välillä Joutsa – Kanavuori. Tiejakso on kapea, mutkainen ja vaarallinen. Yksityisliittymiä on runsaasti ja ohitusmahdollisuudet puuttu- vat. Jyväskylästä pohjoiseen suuntautuvan VT 4 -osuuden keskeinen ongelma on ruuh- kautuminen ja ohitusmahdollisuuksien puuttuminen sekä liittymien määrä. Valtatie 4 on maamme pääväylä Pohjois- ja Etelä-Suomen välisessä liikenteessä. Valtatien perus- parantaminen asemansa mukaiseksi väyläkokonaisuudeksi on usean maakunnan yhtei- nen intressi. Kuljetusten ja turvallisuuden kannalta ongelmallinen on myös valtatie 9 välillä Jämsä – Jyväskylä ja Kanavuori – Hankasalmi. Tieosuuksille tarvitaan lisää ohi- tusmahdollisuuksia ja rinnakkaisjärjestelyjä.

Elinkeinoelämän logistiikkaan kohdistamat vaatimukset kiristyvät jatkuvasti. Kehitys- suuntana kuljetuksissa on, että pitkämatkaiset tavara- ja henkilökuljetukset keskittyvät määrätyille reiteille ja kuljetuskäytäville. Tämä edellyttää tärkeimmällä ja kuormitetuim- malla tieverkolla hyvää toimintavarmuutta ja korkeaa, yhdenmukaista laatutasoa. Voi- mavarojen käytön optimoimiseksi ja liikennejärjestelmän toimivuuden maksimoimiseksi liikenne- ja viestintäministeriö määrittelee teiden tärkeimmät osuudet maantielain tar- koittamaksi runkoverkoksi, jonka korkeatasoisuus ja yhtenäisyys turvataan ensisijaisesti. Keski-Suomen keskeiset päätiet valtatie 4 ja valtatie 9 Tampereelta Jyväskylään kuuluvat liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän väliraportin (2005) mukaan valtakunnallisesti merkittäviin runkoteihin. Keski-Suomessa on esitetty myös Jyväskylä – Kuopio -tieosuu- den sisällyttämistä runkotieverkkoon. Maakunnan keskeisten pääväylien määrittelemi- nen runkoteiksi tulee asettamaan uusia vaatimuksia teiden lähialueen maankäytön ke- hittämiselle ja tieverkon järjestelyille pitkällä tähtäyksellä.

Kuntakeskusten välisten seututeiden ja tärkeimpien yhdysteiden tila on viime vuosina heikentynyt ja parantamistarve on kasvanut kuntien yhteistoiminnan lisääntyessä. Val- taosa teistä on raskaita raaka-aine- ja tuotekuljetuksia välittävää alempaa tieverkkoa, jolla on vuosittain kuljetuksia haittaavia routaongelmia.

10 Yli 10 000 8000 - 9999 4000 - 7999 1000 - 3999 Alle 1000

Kuva 4. Liikennemäärä Keski-Suomen pääteillä (ajoneuvoja/vrk).

11 674; 13 %

348; 7 %

855; 16 %

3355; 64 %

Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet

Kuva 5. Keski-Suomen tiepiirin yleiset tiet (km, %) 1.1.2005 (Tiehallinto 2005a).

Kaupunkimaista paikallisliikennettä ajetaan Keski-Suomessa Jyväskylän, Jämsän ja Äänekosken seuduilla. Paras vuorotarjonta on Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskun- nassa, jossa linja-autojen keskimääräinen laskennallinen vuoroväli2 on noin minuutti. Jämsässä ja Muuramessa vuoroväli on alle 10 minuuttia. Määrällisesti maakunnan tär- kein työpaikkakeskittymä on Jyväskylä ja tämä näkyy myös pendelöintitilastoissa. Eni- ten työmatkoja tehdään Jyväskylän ja Jyväskylän mlk:n, Jyväskylän ja Laukaan sekä Jy- väskylän ja Muuramen välillä. Jyväskylässä käy töissä merkittävä määrä asukkaita myös Korpilahdelta, Petäjävedeltä, Äänekoskelta, Toivakasta, Hankasalmelta ja Keuruulta. Maakuntarajat ylittävä työmatkaliikenne suuntautuu Keski-Suomesta erityisesti Mänt- tään ja Vilppulaan. Pienempiä työmatkavirtoja ohjautuu myös Längelmäelle, Ähtäriin, Pieksämäelle ja Kangasniemelle.

Keski-Suomea halkoo rautatieverkosto, joista Tampere-Jyväskylä-Pieksämäki -rataosa kuuluu valtakunnallisesti merkittävään runkorataverkkoon. Jyväskylä-Tampere -rataosalla liikkuu vuosittain miljoona matkustajaa ja 10 miljoonaa bruttotonnia. Jyväskylä-Pieksä- mäki –rataosan liikennemäärä on puolet vähemmän. Muut Keski-Suomen radat täy- dentävät päärataverkkoa. Jyväskylä-Äänekoski-Haapajärvi –rata on tavaraliikenteen rata ja Jyväskylä-Haapamäki–Seinäjoki –rataosalla on lähes pelkästään henkilöliikennettä. Jyväskylä-Tampere –rataosaa on perusparannettu vuodesta 1998 lähtien mm. uusimalla rataosan päällysrakennetta ja lisäämällä turvallisuutta.

Henkilöliikenteen osalta tavoitteena on matka-aikojen nopeuttaminen sekä matkustaja- määrien ja junavuorotarjonnan kasvattaminen tärkeimmillä yhteysväleillä. Tavoitteena on lyhentää matka-aikaa Jyväskylästä Helsinkiin nykyisestä noin 3 tunnista noin 2,5 tuntiin. Tavaraliikenne-ennusteen mukaan raideliikenne kasvaa lähes puolella miljoo- nalla tonnilla (vuonna 2004 3,7 milj. tn) Jämsänjokilaakson ja Rauman välillä. Äänekos-

2 Keskimääräinen laskennallinen vuoroväli tarkoittaa, että jossakin kunnan alueella liikennöi joukkoliikennevuoro (linja-auto tai taksi). 12 Tarkastelu ei anna kuvaa todellisista vuoroväleistä jollakin reittiosuudella. ken seudun kasvu on sadan tonnin luokkaa (vuonna 2004 0,9 milj. tn). Tavaraliikenteen ratapihavision mukaan Tampere-Jyväskylä-Pieksämäki rataosa on ns. rahtikäytävää. Tä- hän liittyy Jyväskylän seudun perussolmu-ratapiha. Jämsän ja Äänekosken seuduilla ovat pääteratapihat. Perussolmuratapihoilta toimitetaan tavaravaunujen jakelua ja keräilyä oman alueen kuormaus- ja purkupaikoille. Jämsän ja Äänekosken seutujen pääteratapi- hat ovat tuotantolaitosten ratapihoja, joissa junia muodostetaan ja puretaan ja niissä voidaan hoitaa myös varastointi, siirtokuormausta ja vetokaluston vaihtoa. Äänekoski- Haapajärvi –rataväli on määritelty vähäliikenteiseksi rataosaksi ja Ratahallintokeskus on esittänyt tulevaisuusselvityksessään rataosan parantamista nykyisellä paikallaan.

Keski-Suomen maakunnassa on neljä lentokenttää. Jyväskylän lentoasema Tikkakos- kella on kansainvälinen sotilas- ja siviililiikennettä palveleva lentoasema. Lentoasemalta on yhdeksän päivittäistä vuoroa Helsinkiin ja noin 250 000 matkustajaa vuosittain. Hal- li (Kuorevesi) on pääasiassa sotilastoimintaa ja ilmailuteollisuutta teollispalveleva lento- kenttä. Kivijärven ja Viitasaaren pienkonekentät pohjoisessa Keski-Suomessa palvele- vat lähinnä harrasteilmailua ja rajoitetusti kaupallista lentotoimintaa. Lentoliikenteen, sekä henkilö- että tavaraliikenteen osalta, ennustetaan kasvavan niin Suomessa kuin maailmalla huomattavasti vuoteen 2020 mennessä. Erityisesti tavaraliikenteen kasvun oletetaan olevan voimakasta mm. pikarahtikuljetusten kasvun myötä. Jyväskylän lento- aseman tavoitteena on saada lentoasema mukaan valtakunnan ydinverkkoon ja luoda ken- tälle kansainvälistä henkilöliikennettä ja lentorahtitoimintaa. Uusina lentoyhteyksien ke- hittämissuuntina on esitetty Oulua, Tukholmaa, Kööpenhaminaa ja Pohjois-Saksaa.

Keitele ja Päijänne muodostavat niitä yhdistävän kanavan kanssa laajan keskisuomalai- sen vesitieverkoston. Vesistön hyödyntämismahdollisuudet paranisivat, mikäli vesis- töalueelta olisi elinkeinotoimintaa tukeva meriyhteys. Maakunnan vesiliikenne muodos- tuu puukuljetuksista, matkailuliikenteestä ja veneilystä. Liikennöintiolosuhteet ja tarvittavat satamapalvelut ovat maakunnassa melko hyvät. Pääväylästöllä on kuitenkin joitakin liiken- nettä rajoittavia silta- ja väyläkohteita.

Valtioneuvoston tammikuussa 2004 tekemän periaatepäätöksen mukaan maakuntien liittojen tulee laatia yhdessä kuntien kanssa alueen laajakaistastrategia. Keski-Suomen laajakaistastrategiassa korostetaan käyttäjille tarpeellisten sähköisten palvelujen olemas- saoloa ja niiden tasapuolista saavutettavuutta. Pitkän aikavälin vaikuttavuustavoitteena on luoda Keski-Suomesta eturivin toimija sähköisten palvelujen ja yhdentyvien viestin- täverkkojen hyödyntäjä vuoden 2010 loppuun mennessä. Runkoyhteydet on toteutettu koko maakunnan alueella pääosin valokuidulla. Runkoverkot kattavat kaikki keskeiset taajamat ja asutusalueet. Runkoverkot kulkevat pääasiassa valta-, kanta- ja seututeiden varsilla, joten näillä alueilla sijaitsevat haja-asutusalueet ovat myös lähellä runkoverkkoa. Nopeat ja toimivat tietoliikenneyhteydet ovat avainkysymyksiä koko maakunnan yri- tystoiminnalle, yritysten sijoittumiselle ja verkottumiselle sekä asumiseen liittyville pal- veluille.

Liikenteen perusverkot ovat valtion kustannusvastuulla ja kehittämisnäkymät ovat val- takunnallisesti huonot. Keski-Suomen perusteollisuuden kilpailukyvylle on välttämä- töntä liikenneverkon toimivuus. Tuotannon tietovaltaistuminen ei realisoidu kaikilla

13 tuotannon aloilla fyysisen liikkumisen vähentymisenä vaan tuotannon lisääntyminen lisää myös kuljetustarpeita. Alueen kilpailukyvyn kannalta korostuvat valtakunnalliset yhteydet pääkaupunkiseudulle, satamiin ja suurimpiin keskuksiin sekä hyvät kansalliset ja kansainväliset lentoyhteydet. Liikenneyhteydet ja logistiset järjestelmät ovat Keski- Suomen vetovoimaisuuden kriittisiä menestystekijöitä. Julkisten tukijärjestelmien on otettava huomioon myös alemmalla tieverkolla tapahtuvat muutokset. Maakunnan ta- voitteena on nostaa alemman tiestön tasoa ja turvata myös tärkeimmillä yksityisverkon osilla ympärivuotisesti painorajoittamaton liikenne. Kevytväylien osalta parannetaan koulu- ja työmatkoja palvelevia reittejä.

2.3. Teknisen huollon ja luonnonvarojen nykytila Yhdyskuntajätteen kaatopaikkojen lukumäärä on vähentynyt Keski-Suomessa 1990- luvulta alkaen ja samalla kuntien erimuotoinen jätehuoltoyhteistyö on moninkertaistu- nut. Yhdyskuntajätteen hyötykäyttöasteen kasvu on vähentänyt kaatopaikoille loppusi- joitukseen menevän jätteen määrää. Vuonna 2003 maakunnan yhdyskuntajätteen hyötykäyttöaste oli 51 %; hyötykäyttöön päätyi 53 900 tonnia yhdyskuntajätettä. Vuo- teen 2005 mennessä pyritään saavuttamaan 70 %:n hyötykäyttöaste. Muodostuvan yh- dyskuntajätteen määrää pyritään vähentämään 10 % vuoteen 2005 mennessä. Talteen saatujen ongelmajätteiden määrät ovat lisääntyneet.

Jyväskylän seutukunnalla on jätteiden käsittely tehostunut alueellisen yhtiön käynnistyt- tyä. Jätteiden käsittelypalveluja laajennetaan alueellisesti. Yhtiön käyttöönottamassa kom- postointilaitoksessa kompostoidaan seutukunnan ja eräiden lähikuntien biojätteitä yh- teensä yli 10 000 t/v. (vuonna 2004 biojätettä otettiin laitokseen kompostoitavaksi lähes 11 000 t, lupa on 14 000 tonnille/a). Laitoksessa käsitellään myös usean lähikunnan puhdistamolietettä yhteensä 20 000 t/v. Laitosta ollaan laajentamassa. Puhdistamoliet- teestä valmistettu laatuvarmennettu kompostituote käytetään jätteiden loppusijoitus- alueiden maisemointiin ja viherrakentamiseen. Myös biojätekomposti hyödynnetään viherrakentamisessa. Jätteenkäsittelykeskuksena toimii nykyisin vuonna 1963 perustet- tu Mustankorkea.

Jämsän seudulla jätehuolto on kehittynyt voimakkaasti ja jätteet loppusijoitetaan nykyi- sin Jämsän Metsä-Kivelän kaatopaikalle, jossa uudet vaatimukset täyttävä alue otetaan käyttöön vuoden 2007 lopussa. Maakunnan pohjoisosaa palveleva jätteenkäsittelykeskus on Saarijärvellä. Maakunnan teollisuusjätteiden hyötykäyttöaste vuonna 2000 oli 93 %. Teollisuuden omille kaatopaikoille mennyt jätemäärä on viime vuosina vähentynyt. Tuo- tantoprosesseja voidaan edelleen muuttaa vähemmän jätettä tuottaviksi ja ympäristöys- tävällisemmiksi. Lähitulevaisuuden haasteena koko jätehuollossa on vähentää jätteen syntyä, tehostaa jätehuoltoyhteistyötä, keskittää jätteiden loppusijoitus maakunnassa ja tehostaa syntyneen jätteen lajittelua ja hyötykäyttöä.

Keski-Suomen vesihuollon perustana ovat 135 vesilaitosta. Keskitetyn vedenhankin- nan piirissä on 85 % maakunnan asukkaista. Noin puolet vesilaitoksista ja 10 % asuk- kaista tukeutuu yhteen vedenottamoon. Kaikki jaettava vesi on joko pohja- tai tekopoh- javettä. Vesijohtoverkkoa on yhteensä noin 4 765 kilometriä ja uutta rakennetaan

14 vuosittain noin 300 kilometriä. Haja-asutusalueen asukkaista on keskitetyn vedenhan- kinnan piirissä noin 40 %. Tavoitteena on turvata hyvälaatuisen ja riittävän talousveden saanti asukkaille ja tuotantotoiminnoille. Tulevaisuudessa ylikunnallinen yhteistyö li- sääntyy; intresseissä on nostaa yhteisiin verkostoihin liittyvien määrä 90 %:iin asukkais- ta. Haja-asutusalueilla tämä tarkoittaa noin 10000 asukkaan saamista yhteisten verkos- tojen piiriin.

Viemärilaitoksia on Keski-Suomessa 53 ja jätevedenpuhdistamoja määrittelytavasta riippuen 32. Viemäriverkostoa on noin 2 400 kilometriä ja uutta on rakennettu vuosit- tain noin 200 kilometriä. Viemärilaitosten piirissä on 78 % keskisuomalaisista mutta haja-asutusalueiden asukkaista vain noin 10 %. Haja-asutusalueiden kiinteistökohtais- ten käsittelyvaatimusten tiukentuminen lisää kiinnostusta keskitettyyn viemäröintiin.

Tulevina vuosina viemäriverkostot lisääntyvät ja laajenevat ja kuntien yhteistoimintaa kehitetään. Konkreettinen tavoite on nostaa keskitettyihin jätevesijärjestelmiin kytket- tyjen määrä 85 prosenttiin. Pienimuotoisten ekologisten ratkaisujen (esim. biokäymä- lät) hyväksikäyttö erityisesti haja-asutusalueilla tulee olemaan taloudellisesti ja ympäris- töllisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. Ranta-asutuksen tiivistyminen ja loma-asuntojen varustetason nousu ja käytön ympärivuotisuus vaativat myös ranta-asutukseen verkos- toratkaisuja.

2 % 1 % 6 %

25 % Öljy Hiili 20 % Maakaasu Ydinenergia Vesivoima ml. tuulivoima Puupolttoaineet Turve 4 % Muut 15 % Sähkön nettotuonti

16 % 11 %

Kuva 6. Energian kokonaiskulutus (%) energialähteittäin Suomessa 2004 (ennakkotieto) (Tilastokeskus).

15 Öljyn osuus Suomen energian kokonaiskulutuksesta on edelleen suuri, vaikka uusiutu- vien energialähteiden, erityisesti puupolttoaineen, merkitys on Suomen energiatuotan- nossa kasvussa. Keski-Suomessa energian tuotanto ja alan laitevalmistus on merkittävä liiketoiminta-alue (mm. yli 2 000 työllistä). Keski-Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on lisätä energiatuotannon omavaraisuutta ja uusiutuvien energialähteiden osuutta uu- simalla vanhoja ja rakentamalla uusia voimaloita. Keski-Suomessa käytettiin energiaa vuonna 2000 4,5 % Suomen kokonaisenergian kulutuksesta ja sähköä 8 % Suomen sähkön kulutuksesta. Suuren sähkön kulutuksen selittäjä on sellu- ja paperiteollisuus.

Vuoden 1990 jälkeen paikallisten polttoaineiden (etenkin puupolttoaineet ja turve) käyttö teollisuudessa, yhdyskunnissa ja kotitalouksissa on lisääntynyt merkittävästi. Metsäteol- lisuus on rakentanut Jamsänjokilaaksoon ja Äänekoskelle uudet suuret vastapainelai- tokset, jotka tuottavat sähköä ja lämpöä. Taajamien kaukolämmön tuotantoon on ra- kennettu noin 15 kpl kiinteitä polttoaineita käyttäviä kattiloita, jotka korvaavat öljyllä tuotettua lämpöä. Kaukolämmöstä ja kaukolämmön tuotantoon liittyvästä sähköntuo- tannosta tuotettiin vuonna 2003 turpeella Keski-Suomessa noin 60 prosenttia.

Energiatekniikka on Keski-Suomessa voimakkaasti kehittymässä ja energia-alan kehi- tysnäkymät tarjoavat keskisuomaisille toimijoille mahdollisuuksia kehittyä oman alansa kansainvälisiksi osaajiksi. Turpeen käyttöön kohdistuu voimakkaita hinnankorotuspai- neita päästökaupan seurauksena. Suomessa turpeen verotuksesta luovutaan ja sillä tuo- tetun sähkön verotuki poistetaan pienvoimalaitoksilta. Tällä pyritään turvaamaan tur- peen kilpailukyky päästökaupan aiheuttamassa tilanteessa erityisesti suhteessa kivihiileen. Samalla halutaan parantaa turve-elinkeinon toimintaedellytyksiä.

Keski-Suomessa on mahdollista metsähakkeen, turpeen, jätteiden ja peltoenergian käy- tön merkittävä lisääminen. Seuraavien 10 vuoden aikana todennäköiset suurimmat ener- giainvestoinnit ovat Jyväskylän uusi lämpövoimalaitos, lämpöä ja sähköä tuottavat pien- voimalaitokset, jätteiden energiakäyttölaitokset ja soodakattila-investointi Äänekoskella. Keski-Suomessa olisi taloudellisinta tuottaa liikennepolttoaineita metsäteollisuuden yhteydessä, jolloin raaka-aineena olisi puu. Muiden uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen (vesivoima, tuuli- ja aurinkoenergia, lämpöpumppujen käyttö) on biopoltto- aineisiin verrattuna marginaalista, mutta voi olla eräissä sovellutuksissa kannattavaa.

Energiatuotannon ja energian käytön haitat ympäristölle ovat vähentyneet turvetuotan- non vesiensuojelutoimenpiteiden, uusien teknologioiden sekä öljyn ja kivihiilen käytön vähentymisen ansiosta. Maakunnan energian käytössä tavoitteena on tehokkuus ja ener- gian säästö sekä energian saannin häiriöttömyys. Energiahuollon omavaraisuutta ja uu- siutuvien energialähteiden (puu, turve hitaasti uusiutuvana biopolttoaineena, peltobio- massat, vesivoima, aurinko, tuuli, maalämpö) osuutta maakunnan energian tuotannossa lisätään samalla vähentäen haitallisia ympäristövaikutuksia. Pitkän aikavälin tavoitteena (2015) on fossiilisista polttoaineista vapaa maakunta lukuun ottamatta liikenteen neste- mäisiä polttoaineita. Tavoitteena on energian tehokas ja oikeaaikainen käyttö sekä vä- hintään 10 % energian säästö sähkön ja lämmön ominaiskulutuksessa.

16 Keski-Suomen pohjavesivarat sijoittuvat pääasiassa reunamuodostumiin ja luode- kaakko -suuntaisiin harju-jaksoihin. Myös moreenimuodostumissa ja kallioperän ruh- jelaaksoissa voi olla käyttökelpoisia pohjavesivaroja. Maakunnassa on yhteensä 327 pohjavesialuetta, joista vedenhankintaan tärkeitä (luokkaan I kuuluvia) alueita on 175 kappaletta. II-luokan alueita (vedenhankintaan soveltuvia alueita) on 68 ja luokkaan III, muihin pohjavesialueisiin, kuuluvia alueita on 84. Pohjavesitutkimusten myötä luokitus päivittyy ja III luokkaan kuuluvat alueet tulevat tulevaisuudessa siirtymään joko luok- kiin I tai II. Mikäli alue havaitaan vedenhankintaan soveltumattomaksi, se siirretään kokonaan luokituksen ulkopuolelle.

Pohjavesialueiden pinta-ala Keski-Suomessa on yhteensä 581 km2. Pohjavesialueiden yhteenlaskettu laskennallinen antoisuus on 209 040 m3/d. Tästä on käytössä 19,5 % eli 40 763 m3/d. Vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden antoisuudesta on käy- tössä 27,3 %.

Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu yhteensä 55 kpl. Taajamien veden- hankinta perustuu pääosin harjualueiden pohjavesiesiintymiin. Vuonna 2001 oli Keski- Suomessa tilastoituna 135 vesilaitosta, joiden käytössä oli yhteensä 143 vedenottamoa. Maakunnan vesilaitosten käyttämä raakavesi on ollut vuodesta 2001 alkaen pohjavettä, kalliopohjavettä, tekopohjavettä tai osittain rantaimeytynyttä pohjavettä. Keskitettyyn vedenjakeluun oli liittynyt tuolloin yli 220 000 keskisuomalaista.

Turve on merkittävimpiä pohjoisen pallonpuoliskon luonnonvaroja. Suomessa kolman- nes ja Ruotsissa ja Virossa viidennes maa-alasta on soita ja kosteikkoja. Pelkästään Suo- men turvevarat ovat kaksinkertaiset Pohjanmeren öljyvaroihin verrattuna ja kaksi kol- masosaa Norjan tunnetuista öljyvaroista. Suomessa turvetta kasvaa vuosittain enemmän kuin sitä käytetään. Keski-Suomessa on 7.600 hehtaaria tuotantokuntoista tai valmistel- tavana olevaa turvetuotantopinta-alaa. Erillisiä tuotantokenttiä on 150 kpl. Viimeisen kymmenen vuoden aikana turvetuotannosta on poistunut noin tuhat hehtaaria. Koko Suomen tuotantokuntoisesta pinta-alasta Keski-Suomen osuus on 6,5 %. Yli 10 heh- taarin turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus tarvitsee ympäristöluvan. Turvetuotanto on keskittynyt Keski-Suomessa Saarijärven reitille ja kaakkoiseen Keski-Suomeen.

Taulukko 1. Suo- ja turvevarannot seuduittain Keski-Suomessa 2000 (Virtanen ym. 2003).

Suopinta- Tutkitut suot Teknisesti käyttö- ala (ha) % Turvetta (milj. m3) kelp. suoala (ha) Jyväskylä 1 174 80 18 367 Kaak. Keski-Suomi 11 875 47 94 2 001 Keuruu 31 360 79 401 8 680 Jämsä 3 965 67 51 822 Äänekoski 3 797 6 3 53 Saarijärvi 48 445 25 156 3 195 Viitasaari 36 668 17 74 1 761 Keski-Suomi 137 282 38 797 16 879

17 Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin kiintoainetta, ravinteita, humusta ja rau- taa. Turvetuotannon aiheuttaman fosfori- ja typpikuormituksen osuus on Keski-Suo- men ihmistoiminnan aiheuttamasta fosforikuormituksesta 0,7 % ja typpikuormitukses- ta 1,1 %. Vaikka kuormitusosuus jää pieneksi, voi turvetuotannolla olla paikallisesti merkittävä vaikutus vedenlaatuun. Turvetuotantoalueiden vesistökuormitusta vähen- netään erilaisin vesiensuojelumenetelmin, joita ovat mm. sarkaojarakenteet, laskeutus- altaat, pintavalutuskentät, kemiallinen vedenpuhdistus, virtaaman säätö sekä ylivuoto- kentät. Keski-Suomessa turvetuotannon vesiensuojelu on edistynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Vuonna 1992 vesiensuojelun perustason täytti ainoastaan noin 9 % tuotantokuntoisesta ja valmisteltavana olevasta pinta-alasta. Vuoden 2001 lop- puun mennessä oli pelkästään perustason mukaiset vesiensuojelutoimet Keski-Suomessa enää 29 %:lla turvetuotantopinta-alasta. Parannetun vesiensuojelun osuus pinta-alasta oli 56 %. Tehostettu vesiensuojelu oli 15 %:lla pinta-alasta.

Keski-Suomen energiaselvityksen mukaan turpeen käyttö tulee kasvamaan Keski-Suo- messa. Merkittävin kotimaisen energian käytön kasvu tapahtuu siinä vaiheessa kun suun- niteltu Jyväskylän lämpövoimalaitos toteutuu. Koska vanhoja turvetuotantoalueita pois- tuu tuotannosta vuosittain, tarvitaan turvetuotantoon jatkuvasti myös poistumaa korvaavia uusia alueita.

Keski-Suomen maakunnan kallioperä on vajaat kaksi miljardia vuotta vanhaa ja sen kivilajit ovat suureksi osaksi happamia ja vähäravinteisia. Yleisimmät kivilajit ovat gra- niitti, granodioriitti ja kvartsidioriitti. Kalliomaan osuus maapinta-alasta on 12 prosent- tia (noin 1880 km2). Kalliomaata ja kalliopaljastumia on eniten maakunnan eteläosassa Kuhmoisten, Korpilahden, Jyväskylän ja Laukaan alueella.

Keski-Suomesta ei ole vielä paikannettu taloudellisesti merkittäviä malmi-, teollisuus- mineraali- ja teollisuuskiviesiintymiä yhtä sinkki-rikkimalmiesiintymää lukuun ottamat- ta. Joitakin lupaavia teollisuusmineraaliesiintymiä on kuitenkin tiedossa. Korukiveksi soveltuvaa kiviainesta löytyy Keski-Suomen kallioperästä runsaasti. Rakennuskiveä lou- hitaan Korpilahdella, Muuramessa, Viitasaarella, Kivijärvellä ja Pihtiputaalla. Raken- nuskivi- ja harjuainesta korvaavista kiviainesesiintymistä on tehty koko maakunnan kat- tavat perusselvitykset.

Maaperä on suurelta osin jääkauden kasaamaa ja tiivistämää pohjamoreenia. Keski-Suo- men soravarat on arvioitu noin 1,85 miljardiksi kuutiometriksi. Maakunnan poikki koil- lisesta lounaaseen kulkee vaihtelevia sora- ja hiekkamuodostumia sisältävä Sisä-Suomen reunamuodostuma, johon kuuluvat mm. Jämsän Kollinkangas, Muuramenharju ja Jyväs- kylän harju. Laukaan Hietasyrjänkankalla reunamuodostuma vaihettuu Laukaa-Kyyjärvi – saumamuodostuman harjujaksoon.

Maa-aineslain mukaisella ilmoitusmenettelyllä saadaan kattavat tiedot maa-aineslain mukaisilta ottoalueilta otetuista maa-aineksista. Sovittamalla yhteen ympäristöhallinnon ns. motto-rekisterin tiedot Suomen Maanrakentajien keskusliiton tilastojen kanssa on päädytty siihen, että kiviainesten kokonaiskäyttö oli vuonna 2002 arviolta 90 milj. ton- nia, josta kalliomurskeen osuus oli noin 45 %. Vuoden 2003 lopussa maakunnassa oli 90 voimassa olevaa kallioaineksen ottamislupaa ja vuotuinen ottomäärä oli 613 000 km3.

18 Pohjamoreenia, kalliopaljastumia

Vesistö

Drumliineja

Kumpumoreeneja

Harju

Sisä-Suomen reunamuodostuma

Kuva 7. Yleispiirteinen kuvaus Keski-Suomen maaperästä.

19 Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 14 939 000 k-m3. Valtakunnan keskimää- räisellä käyttömäärällä 6 k-m3/as/v kalliokiviaineksen riittävyys olisi 9 vuotta. Vuoden 2003 lopussa maakunnassa oli 408 voimassa olevaa maa-ainesten ottamislupaa ja vuo- tuinen ottomäärä oli 2 416 000 k-m3. Ottamislupien mahdollistama ottomäärä oli 46 804 000 k-m3. Valtakunnan keskimääräisellä käyttömäärällä 6 k-m3/as/v maa-aines- varojen riittävyys olisi 29 vuotta.

2.4. Keski-Suomen luonnonympäristö ja suojelu Keskisuomalaisen luonnon monimuotoisuus perustuu laaja-alaisten metsien sekä niitä kirjovien soiden ja vesistöjen eliöyhteisöjen rakenteeseen. Lajiston monimuotoisuutta lisäävät vaihtelevasta topografiasta ja elinympäristöjen mosaiikeista aiheutuva luonnon pienipiirteisyys sekä perinteisen maatalouden muovaamat perinneympäristöt. Keskisuo- malaisen lajiston erityispiirteenä on useiden pohjoisten ja eteläisten lajien ja lajiryhmien esiintyminen ja vaihettuminen maakunnan alueella. Maakunnan erityisvastuulla on huo- lehtia varsinkin metsäalueiden, soiden, reittivesistöjen ja kallioalueiden luonnon moni- muotoisuuden ja luonnonarvojen säilymisestä. Myös harjut ja Sisä-Suomen reunamuo- dostuma ovat näkyvä osa Keski-Suomen luonnossa. Maakunnan itäosa kuuluu osana Suomen komeimpaan drumliinikenttään (pitkulainen moreenimuodostuma).

Maakunnan alueelta voidaan hahmottaa kaksi ekologisesti yhtenäistä aluekokonaisuut- ta: Suomenselän ja Päijänteen ekologiset suuralueet. Suuralueet ovat ylimaakunnallisia, jopa valtakunnan rajojen ulkopuolelle ulottuvia luonnonmaantieteellisiä alueita, joilla vallitsee jokseenkin yhtenäiset luonnonolot. Alueille voidaan määrittää niille ominaiset luonnonelementit ja luontoarvot. Suuralueet saattavat olla lajiston leviämisreittejä ja siten myös geneettisen monimuotoisuuden säilymisen ja geenivaihdon alueita. Luonto- ytimet ovat yksittäisiä monimuotoisia luontokohteita. Luontoydin voi olla esimerkiksi kansallispuisto, muu luonnonsuojelualue tai uhanalaisen lajin esiintymispaikka. Elinky- kyisten populaatioiden säilyttämiseksi luontoydinten välillä tulisi säilyttää ekologisia yhteyksiä. Luontoydintihentymät sekä niiden ympäristö ja yhteysalueet muodostavat ekologisen vyöhykkeen. Näitä on Keski-Suomessa kahdeksan. Ekologisten vyöhykkei- den sisällä maankäytön suunnittelun tulisi turvata vyöhykkeiden perustana olevien luon- toytimien välisten yhteyksien säilyminen. Ekologisia yhteyksiä tulisi säilyttää myös eri ekologisten vyöhykkeiden välillä. Sekä ekologiset suuralueet että vyöhykkeet ovat rajoil- taan epätarkkoja.

Keski-Suomen sijainti eteläisten keidassoiden ja pohjoisten aapasoiden vaihettumisvyö- hykkeellä näkyy monimuotoisessa kasvi-, hyönteis- ja lintulajistossa. Erityisen merkittä- viä ovat laajat yhtenäiset luonnontilaiset tai luonnontilaisenkaltaiset suoalueet, joista valtaosa on jo perustettu luonnonsuojelualueiksi. Toisaalta reheviä suotyyppejä on vä- hän ja ne ovat pienialaisia, mikä kuvastuu vaateliaan lajiston harvinaisuutena. Ravintei- set korpi- ja lettotyypit ovatkin erityisen suojelunarvoisia.

Metsäluonnon monimuotoisuudelle on ollut erityisen haitallista yhtenäisten metsäalu- eiden pirstoutuminen, vanhojen luonnonmetsien väheneminen ja lehtipuuvaltaisten metsien niukkuus. Maakunnan neljän kansallispuiston ja yhden luonnonpuiston lisäksi

20 metsäalueiden luonnon monimuotoisuutta on pyritty kohottamaan toteuttamalla lehto- jensuojeluohjelmaan ja vanhojen metsien suojeluohjelmaan kuuluvien alueiden suoje- lua. Talousmetsissä metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttäminen ja metsä- sertifioinnin kriteerit tukevat luonnonsuojelua. Lakisääteisillä suojelualueilla on metsämaata noin 20 000 hehtaaria (1,5 % metsämaan pinta-alasta). Metsien suojeluti- lannetta parantaa osaltaan metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiir- teiden säilyttäminen talousmetsissä (noin 0,5 % metsätalousmaan pinta-alasta). Lisäksi erilaisia virkistysmetsiä, rantametsiä tai retkeilyalueita, joilla metsänkäyttö on rajoitettu, on 13 000 hehtaaria.

Reittivesistöjen suojelua on edistetty toteuttamalla valtioneuvoston vahvistamaa ranto- jensuojeluohjelmaa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta karuilla reittivesistöillä on merkitystä erityisesti selkävesilinnustolle. Kalliot ovat geomorfologisten ja geologisten arvojen lisäksi harvinaisen ja uhanalaisen lajiston kannalta merkittävä elinympäristö. Valtaosa pienvesistä on muuttunut luonnontilaltaan. Lähteet, lähteiköt ja puronvarsi- alueet ovat jatkossa erityisasemassa luonnonsuojelun suunnittelussa ja toteutuksessa.

Taulukko 2. Valtakunnalliset suojeluohjelmat Keski-Suomessa (toteutumatilanne 31.12.2003).

Pinta-ala Suojeltu Toteutuma (ha) ala (ha) % Kansallis- ja luonnonpuistot 7 268 7 064 97 Soiden suojelu 5 693 5 402 95 Lintuvesien suojelu 1 295 755 58 Harjujen suojelu 1 070 447 42 Lehtojen suojelu 126 121 96 Rantojen suojelu 6 657 4 104 62 Vanhojen metsien suojelu 3 064 2 990 98

Keski-Suomen suojelualueverkoston rungon muodostavat valtioneuvoston hyväksymät valtakunnalliset suojeluohjelmat. Maakunnassa sijaitsee kaikkiaan 147 Suomen Natura 2000 –verkostoon sisältyvää aluetta, joiden yhteispinta-ala on noin 84 600 hehtaaria. Natura-verkoston toteuttamisaste oli 80 % vuoden 2001 lopussa. Pääosa kohteista si- sältyy edellä mainittuihin valtakunnallisiin suojeluohjelmiin. Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden hoidon ja käytön suunnittelu on alkanut. Suomen ympäristökes- kuksen ja BirdLifen lintuasiantuntijat ovat nimenneet 411 Suomen tärkeää lintualuet- ta (FINIBA-aluetta). Nämä lintualueet ovat luonnonsuojelun kannalta merkittäviä uhanalaisten, silmällä pidettävien ja kansainvälisen erityisvastuun lintulajien pesimis- tai kerääntymisalueita. Keski-Suomessa ei ole kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (IBA- alueita).

21 Natura 2000 -alue

Kansallispuisto tai luonnonpuisto

Rantojen suojelu

Vanhojen metsien suojelu Lehtojen suojelu

Soidensuojelu Lintuvesien suojelu Harjujen suojelu

Kuva 8. Valtakunnalliset suojeluohjelmat ja Natura 2000 -alueet Keski-Suomessa.

22 Harjujen moninaiskäyttötutkimuksen perusteella Keski-Suomessa on 104 suojelun ja moninaiskäytön kannalta merkittävää harjualuetta, joiden yhteispinta-ala on 5 300 ha. Luonnonsuojelulakiin perustuvia maaperän suojelualueita on varsin vähän. Keskisuoma- laisen luonnon yksi erityispiirre ovat kallioalueet, joita on Keski-Suomessa noin 1880 ne- liökilometriä. Valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita on 93 kpl, yhteensä 23 200 ha. Tärkeimpien harju- ja kallioalueiden suojelua on edistetty lähinnä maa-aineslain turvin. Keski-Suomesta on lisäksi kartoitettu kallioperän suojelu- ja opetuskohteet. Moreeni- muodostumia koskeva kartoitus on meneillään.

Keski-Suomen pienvesisuunnitelmassa kuvataan 326 kohdetta, joista 118 kohdetta on luokiteltu suojelunarvoisiin arvoluokkiin. Pienvedet pyritään säilyttämään joko ottamalla ne huomioon kaavoituksessa ja metsäsuunnittelussa tai perustamalla ne luonnonsuoje- lualueiksi. Suuri osa pienvesikohteista sisältyy metsälain erityisen tärkeisiin elinympäris- töihin (10 §). Lisäksi on huomioitava luonnonsuojelulain mukaiset suojellut luontotyy- pit (29 §), erityisesti suojeltavat lajit (47 §) ja Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset (49 §). Nämä kohteet ovat valtaosaltaan pienialaisia.

Järvitaimenen kalastukseen soveltuvia koskialueita on Keski-Suomessa poikkeukselli- sen paljon ja tätä ei ole vielä täysipainoisesti hyödynnetty maakunnan vetovoimatekijä- nä. Keski-Suomi on yksi kolmesta maamme kalanpoikasten päätuotantoalueesta. Vaik- ka ruokakalan kasvatus sisävesissä on huomattavasti vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana, on tuotanto Keski-Suomessa säilynyt jokseenkin ennallaan. Jokirapua tuotetaan yhä enemmän sekä elintarvikkeeksi että istukkaiksi. Vesiviljelyn painopiste- alueita ovat Konnevesi, Hankasalmi, Laukaa ja Viitasaari. Jyväskylän yliopiston yhtey- teen on syntynyt kansainvälisen tason kalatalouden osaamiskeskus, joka tarvitsee edus- tavia vesialueita tutkimuskohteiksi.

Keski-Suomen pinta- ja pohjavesien tila on yleisesti ottaen hyvä. Maakunnassa on usei- ta isoja, karuja ja hyvälaatuisia vesistöjä, mutta paljon myös pieniä humuspitoisia ja hap- pamoitumisherkkiä metsäjärviä. Pahimpia likaajia ovat olleet puunjalostusteollisuus ja suurehkot asutustaajamat, mutta niiden aiheuttama vesistökuormitus on viime vuosi- kymmenien vesiensuojelutyön tuloksena vähentynyt huomattavasti. Paikallisesti veden laatua ovat heikentäneet myös kalankasvatus ja turvetuotanto. Keski-Suomen metsät ovat terveitä ja hyväpuustoisia. Metsäluonnon monimuotoisuudelle on ollut haitallista yhtenäisten metsäalueiden pirstoutuminen, vanhojen luonnonmetsien väheneminen ja lehtipuuvaltaisten metsien niukkuus, minkä takia monet metsälajit ovat uhanalaistu- neet. Jatkossa ekologisen kestävyyden isot haasteet kohdistuvat luonnon monimuotoi- suuden vähenemisen estämiseen, hajakuormituksen vähentämiseen ja ilmastomuutok- sen hidastamiseen.

Keski-Suomessa on kahdeksan koskiensuojelulailla suojeltua vesistöä tai vesistön osaa, joihin kuuluu kymmeniä koskia. Merkittävimpien koskireittien lisärakentaminen estet- tiin vuonna 1987 voimaan tulleella koskiensuojelulailla. Koskien luonnonsuojelullisen, kalataloudellisen ja virkistyskäytöllisen merkityksen takia Keski-Suomessa on kunnos- tettu irtouiton päätyttyä 200 koskea ja nivaa.

23 2.5. Kulttuuriympäristöt maakunnallisena voimavarana Arvokkaat kulttuuriympäristöt ovat eurooppalaista, kansallista ja maakunnallista kult- tuuriperintöä. Aineellinen kulttuuriperintö välittyy uusille sukupolville maisemallisina kokonaisuuksina ja perinnemaisemina, rakennettuina ympäristöinä sekä muinaisjään- teinä ja -muistoina. Kulttuurisen kestävyyden kannalta on tärkeää vaalia maakunnallis- ten kulttuuriympäristöjen ominaispiirteitä. Kulttuuriympäristö on merkittävä asuinviih- tyisyyden, virkistyksen ja elinkeinotoiminnan voimavara.

Keski-Suomen kulttuurimaisemat ovat ihmisen toiminnan ja luonnon vuosisataisessa vuorovaikutuksessa syntyneitä maisema-aluekokonaisuuksia. Maaseudun kulttuurimai- sema-alueiden arvo perustuu kolmeen elementtiin: avoimeen viljelymaisemaan, talon- poikaiseen rakennusperinteeseen sekä monimuotoiseen kulttuurivaikutteiseen luontoon. Maisema-alueiden tunnusmerkkejä ovat avoimuus, valoisuus ja monitasoisuus. Visuaa- lisesti kulttuurimaisemat ovat suurehkoja, maisemakuvaltaan ehjiä ja vaihtelevia, koko- naisuuksia.

Merkittävimmät maisema-alueiden uhkatekijät Keski-Suomessa ovat taajamarakenteen laajeneminen sekä maa- ja metsätalouden tuotantorakenteelliset muutokset ja maaseu- dun autioituminen. Maaseutumaisemat ovat kokeneet muutoksia viime vuosikymme- ninä. Varsinkin kaupunkikeskustojen läheisillä alueilla on nähtävissä paineita laajen- taa asuinrakentamista arvokkaille maisema-alueille. Huolellisesti suunniteltuna eri maankäyttömuodot voidaan sovittaa yhteen maisema-arvojen kanssa. Maisemia uhkaa myös väestön väheneminen ja tuotantotapojen muutokset maaseutukunnissa. Maaseu- dun autioituessa pellot kasvavat nopeasti umpeen estäen maiseman hahmottumista kokonaisuutena. Metsäsektorin toimijat vaikuttavat toimenpiteillään myös eheän mai- semakokonaisuuden säilymiseen, sillä maisema-arvot huomioimaton hakkuutoiminta runtelee usein vuosiksi näkymät maisemallisesti herkillä alueilla. Keski-Suomen maa- kunnan alueella on 8 valtakunnallisesti ja 49 maakunnallisesti arvokasta kulttuurimaise- ma-aluetta. Alueet kuvastavat keskisuomalaista kulttuuritraditiota ja viestivät erityisesti asumisen, maankäytön, elinkeinojen ja liikkumisen historiasta.

Perinnemaisemat (perinnebiotoopit) ovat alkutuotannon ja muiden varhaisten elinkei- nojen ja niihin liittyvien toimintojen muovaamia, usein alkuperäisestä käytöstä poistu- neita tai poistumassa olevia, luontotyyppejä. Perinnemaisemia ovat erityyppiset niityt, kedot, kaskimetsät, hakamaat, nummet ja perinteisesti viljellyt ja hoidetut maatilat. Pe- rinnemaisemakokonaisuuteen kuuluvat kohteen rakenteet ja rakennelmat, aidat ja la- dot. Pinta-alaltaan perinnemaisema-alueet ovat usein pieniä kokonaisuuksia mutta kult- tuurihistorialtaan, kasvi- ja eläinlajistoltaan (perinnebiotoopit) ja estetiikaltaan ne ovat arvokkaita. Yhteistä perinnemaisemille on monimuotoisuus ja uhanalaisuus. Keski-Suo- messa on vajaa kaksisataa arvokkaaksi luokiteltua perinnemaisemakohdetta. 38 kohdet- ta luokitellaan valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Suurin osa 1990-luvulla inventoiduista perinnebiotoopeista on metsälaitumia. Lisäksi Keski-Suo- mesta löytyy hakoja, niittyjä ja rantaniittyjä. Arvokkaita niittyjä on jäljellä Keski-Suo- messa enää vähän. Perinnemaisemien säilyminen edellyttää kohteiden hoitamista perin- teisen maatalouden menetelmiä mukaillen.

24 Valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Maakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö

Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue

Maakunnallisesti arvokas maisema-alue

Arvokas perinnemaisema

YKR -taajamarajaus

Kuva 9. Arvokkaat kulttuuriympäristöt ja -maisemat Keski-Suomessa.

25 Keski-Suomen rakennetut kulttuuriympäristöt ovat fyysisiä todisteita maakunnan kult- tuurihistoriasta ja merkittävä osa kansallista ja maakunnan identiteettiä. Rakennetuissa ympäristössä huomio keskittyy rakennusperinteeseen ja arkkitehtuurin historiaan. Val- takunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä on Keski-Suomessa 64 kappaletta; maakunnallisesti arvokkaiksi kokonaisuuksiksi on luokiteltu n. 450 raken- nettua ympäristöä eri puolilta maakuntaa. Kirkonkylät ovat miljöötyyppi, joka on ehkä ankarimmin kokenut sotien jälkeisen rakennemuutoksen. Viime vuosikymmenien uu- disrakentaminen on rikkonut maaseudun kylänäkymää, eikä ehjiä kirkonkyliä ei ole Keski- Suomessa juurikaan säilynyt. Rakennushistorian keskisuomalainen helmi on UNESCO:n maailmanperintölistallakin oleva Petäjäveden vanha kirkko ympäristöineen. Keski-Suo- messa on selkeä tiedollinen puute modernin ajan rakennusperinnöstä. 1940-lukua nuo- rempaa rakennusperintöä ei ole inventoitu kattavasti.

Esihistoriallisen ajan löydöt ovat ainut todiste sen ajan kulttuurista ja siksi löydöt on katsottu yhteiseksi kansallisomaisuudeksi. Muinaismuistoja suojellaan muinaismuisto- lailla. Kiinteät muinaisjäännökset jaetaan yleensä asuinpaikkoihin, röykkiöihin, kallio- maalauksiin, muinaislinnoihin ja muihin kohteisiin. Muita kohteita ovat mm. hiidenkiu- kaat, lapinrauniot ja kalmistot. Valtakunnallisesti merkittäviä muinaisjäännöksiä on Keski-Suomessa yhdeksällä alueella.

26 Muinaisjäännökset

YKR -taajamarajaus

Kuva 10. Muinaisjäännökset Keski-Suomessa.

27 3. VÄESTÖMUUTOKSET JA MAAKUNNALLINEN ENNUSTE

3.1. Väestökehitys koko maassa ja Keski-Suomessa Väestö kasvaa Suomessa vuosittain ja jo vuosia väestökasvu on ollut voimakkainta Ete- läisen Suomen maakunnissa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Uusimaa (erityisesti pääkaupun- kiseutu) on ollut perinteisesti voimakkaimman suhteellisen väestölisäyksen kohdealue maassamme mutta viime vuosina tilanne on muuttunut ja Itä-Uusimaa ja Pirkanmaa ovat kirineet Uudenmaan ohi. Keski-Suomen suhteellinen väestölisäys on ollut vakaata 2000-luvulla ja varsinkin viime vuodet ovat olleet maakunnalle erityisen suotuisia.

% 1,2

1,0 Uusimaa Pirkanmaa 0,8 Pohjois-Pohjanmaa 0,6 Varsinais-Suomi Keski-Suomi 0,4 Kanta-Häme 0,2 Itä-Uusimaa 0,0 Päijät-Häme 2000 2001 2002 2003 2004 Pohjanmaa -0,2

-0,4

Kuva 11. Suhteellinen väestölisäys (%) väestökasvun maakunnissa 2000–2004 (Tilastokeskus).

Voimakkaan väestökasvun maakunnille on yhteistä se, että kasvu toteutuu erityisesti maa- kunnan keskusseudulla runsaan koulutus- ja työpaikkatarjonnan seurauksena ja kasvua ruokkii väestön suotuisa ikärakenne syntyneiden enemmyyden ollessa maaseutukuntia korkeampi. Uudellamaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla väestölisäys perustuu voimakkaasti luonnolliseen väestölisäykseen; muissa väestökasvun maakunnissa väkimäärä kasvaa ennen kaikkea positiivisen nettomuuton seurauksena.

Kuntatasolla väestö on lisääntynyt erityisesti suurten kaupunkien naapurikunnissa, joi- hin muuttoliike ohjautuu osittain maaseudulta ja erityisesti viereisestä pääkeskuksesta. Varsinkin nuoret perheet hankkivat kohtuuhintaisia, maaseutumaisia, asuinpaikkoja, joista työpaikkojen ja palveluiden saavutettavuus on hyvä. Väestömäärään verrattuna eniten muuttovoittoa saaneet seutukunnat ovat edelleen yliopistokaupunkien ja nopean työ- paikkakasvun alueita. Suomessa on tällä hetkellä kymmenkunta seutua, jotka vetävät nuorta väkeä. Pahimmissa skenaarioissa jopa 70 seudun väkimäärän odotetaan pienene- vän vuoteen 2030 mennessä.

28 Keski-Suomi kuuluu väestökasvun maakuntiin. Maakunnassa asui vuoden 2004 lopus- sa 267 182 henkeä. Väestö on lisääntynyt tasaisesti vuosittain viime vuosikymmenien aikana. Väestötiheydessä Keski-Suomi on lähes kansallista keskiarvoa. Koko maakun- nassa asuu 16 henkeä neliökilometrillä; koko maassa asukkaita on 17,1 henkeä/km2. Väestöntiheys on suurinta Jyväskylän seudulla sekä seudullisten keskittymien eli Jäm- sän, Saarijärven sekä Äänekosken ympäristöissä.

Etelä-Savo Kainuu Satakunta Etelä-Karjala Pohjois-Karjala Lappi Pohjois-Savo Keski-Pohjanmaa Kymenlaakso Etelä-Pohjanmaa Ahvenanmaa Päijät-Häme Pohjanmaa Itä-Uusimaa Kanta-Häme Keski-Suomi Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Pirkanmaa Uusimaa -1000 0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000

Luonnollinen väestönkasvu Muuttoliike

Kuva 12. Väestömuutos (henkeä) maakunnittain 2003–2004 (Tilastokeskus).

25000 henkeä 20000

15000

10000

5000

0 0-9 10-19 20-29 30-39 40-49 50-59 60-69 70-79 80-89 90- ikäluokat miehet naiset

Kuva 13. Keski-Suomen väestö sukupuolen ja iän mukaan 2004 (Tilastokeskus).

29 Toisen maailmansodan jälkeinen suuri syntyvyys ja suuret ikäluokat näkyvät myös Kes- ki-Suomen väestön ikäluokkarakenteessa. 50–59 -vuotiaat on suurin ryhmä määrälli- sesti. Maakunnan kokonaisväestömäärässä naisten osuus on noin 4000 henkeä miehiä suurempi. Väestömäärän tarkastelu sukupuolten välillä 10-vuotisluokittain paljastaa, että miesten määrä on naisia suurempi eläkeikään saakka. Tämän jälkeen miesten määrä tippuu voimakkaasti ja naisia on vanhimmissa ikäluokissa moninkertainen määrä mie- hiin verrattuna. Vastaava piirre on havaittavissa muissakin maakunnissa ja koko maan väestöluvuissa vastaavalla jaotuksella.

1200

henkeä 1000

800

600

400

200

0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 -200

-400

Syntyneiden enemmyys Nettomaassamuutto Nettosiirtolaisuus Väestölisäys

Kuva 14. Väestömuutos Keski-Suomessa 1995–2004 (Tilastokeskus).

Vuosien 1995–2004 aikana Keski-Suomen syntyneiden ja kuolleiden määrissä ei ole ollut dramaattisia muutoksia. Luonnollinen väestölisäys on pysynyt koko ajanjakson positiivisena. Siirtolaisuus ei vaikuta merkittävästi Keski-Suomen väestökehitykseen, eikä siirtolaisuudessa ole tapahtunut oleellisia muutoksia 1990-luvun puoliväliin verrat- tuna. Keski-Suomen muutetaan enemmän kuin täältä lähdetään ulkomaille.

Maassamuutossa on sitä vastoin ollut selkeää vuosivaihtelua ja 1990-luvun loppupuo- lella maakunnasta muutettiin aktiivisemmin muualle kuin Keski-Suomeen oli tulijoita. 2000-luvulla maassamuutto on kääntynyt Keski-Suomen eduksi. Muuttoalttius on si- doksissa muuttajan ikään ja koulutukseen. Myös Keski-Suomessa on havaittavissa, että ylemmän korkeakouluasteen suorittaneilla (yliopiston perustutkinto) on enemmän työn- hakuun liittyvää tavoitemuuttoa ja laajempi työnhakualue kuin alemman tutkinnon suo- rittaneilla (vrt. Peltonen 2004). Eniten “muuttovaihdantaa” Keski-Suomella on Uuden- maan, Pirkanmaan, Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kanssa.

Vaikka Keski-Suomen väkimäärä kasvaa, ei kasvu jakaudu maakunnassa tasaisesti. Vä- estölisäys on jo vuosia kohdistunut Jyvässeudulle, joka on maamme voimakkaimpia kasvukeskuksia ja sen demografinen huoltosuhde on maamme parhaimpia. Keski-Suo- men väestöstä noin 30 prosenttia asuu Jyväskylässä ja yli 60 prosenttia Jyväskylän seutu- kunnassa. Maakunnan vahva koulutus-, elinkeino- ja palvelukeskittymä vetää voimak- kaasti puoleensa ennen kaikkea nuoria väestönosia.

30 % 2,00 1,50 1,00 0,50 0,00 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 -0,50 -1,00 -1,50 -2,00 -2,50 Joutsa Jyväskylä Jämsä Keuruu Saarijärvi-Viitasaari Äänekoski Keski-Suomi Koko maa

Kuva 15. Väestön vuosimuutokset (%) seuduittain 1990–2004 (Tilastokeskus).

Keski-Suomessa on ollut pitkään alueellista eriytymistä väestökehityksessä ja väestön vuosimuutosten prosentuaalinen seututarkastelu osoittaa, että 2000-luvun puolella eriy- tyminen on jopa voimistunut. Maakunnan keskusseutu kasvaa mutta Jyväskylän seudun ulkopuolisissa (seutu)kunnissa väestö vähenee. Negatiivinen väestökehitys on johtunut negatiivisen muuttotaseen ohella ennen kaikkea negatiivisesta luonnollisesta väestöke- hityksestä eli kuolleisuus ylittää syntyvyyden. Pienissä maaseutukunnissa väestön ikään- tyminen ja taloudellisen ja väestöllisen huoltosuhteen jatkuva heikkeneminen vaikeutta- vat merkittävästi kuntien taloustilannetta.

Viime vuosien muuttoliikkeelle on ollut tyypillistä, että - muuttovoitto suuntautuu harvoille seuduille - nettomuuttotappio vaikuttaa entistä enemmän väestön määrään muuttotappioalueilla - muuttoliike on valikoivaa, ts. se koskettaa voimakkaasti aktiiviväestöä ja erityisesti nuoria ikäluokkia.

Nykyinen koko maan muuttoliike eroaa 1960- ja 1970-luvun suurista muuttovuosista ennen kaikkea siinä, että nettomuutto on valtaosiltaan seutukuntien ja jopa maakuntien välistä väestön siirtymää, ei niinkään siirtymistä maakunnan sisällä. Nuorten muuttaes- sa pois alueiden luonnollinen väestönkasvu heikkenee eli muuttotappio tarkoittaa mo- nissa kunnissa myös väkimäärän pienenemistä. Kun muuttoliike keskittyy työmarkki- noiden kannalta parhaaseen väestöön, se samalla heikentää pitemmällä aikavälillä lähtöalueiden edellytyksiä luoda uutta tuotantoa ja työllisyyttä vähemmän tuottavalle osalle työvoimaa. Vaikka työvoiman muuttaminen korkean työttömyyden alueilta mata- lamman työttömyyden alueille tasaa työttömyyseroja alueiden välillä, rakennetyöttömyy- den aleneminen pelkästään työvoiman liikkuvuuden kautta on hidasta. Tämä johtuu muuttoliikkeen rakenteesta, joka painottuu työvoiman ulkopuoliseen väestöön ja työlli- siin pikemminkin kuin työttömiin. Jos aluekehittämistoimilla ja työllisyyspolitiikalla voi-

31 daan vahvistaa korkean työttömyyden alueiden työpaikkakehitystä, työttömyyseroja voidaan kaventaa nopeammin kuin pelkästään muuttoliikkeen avulla.

Maakunnan tasolla Keski-Suomen väestön ikärakenne on hyvin yhdenmukainen koko maan väestön ikärakenteen kanssa. Seuduittain väestörakenteessa on eroja ja selkeää polarisaatiokehitystä on havaittavissa. Jyväskylän seudulla lasten ja nuorten osuus on suhteellisesti suurempi kuin muissa seutukunnissa. Ikääntymisen näkökulmasta Keski- Suomen väestörakenne ei poikkea merkittävästi muista maakunnista. Senioriväestön ja eläkeikää lähestyvien suhteellisen osuudet väestöstä ovat yhdensuuntaisia Keski-Suo- messa ja koko maassa. Ikärakenteeltaan edullisin tilanne maassamme on Pohjois-Poh- janmaalla ja Uudellamaalla. Molempiin maakuntiin virtaa vuosittain runsaasti nuoria muuttajia ja Pohjois-Pohjanmaalla syntyvyys on korkea. Maakuntataso ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Väestön ikääntyminen ja epäsuotuisa väestön ikärakenne on erityi- nen uhka muutamissa Keski-Suomen kunnissa kun asiaa tarkastellaan seuduittain ja kunnittain. Keski-Suomesta löytyy jo nyt kuntia, joissa eläkeikäisten osuus kuntalaisista on lähes 40 prosenttia. Voimakas ikääntyminen koskettaa ennen kaikkea maakunnan reuna-alueen maaseutukuntia.

Joutsa 17,8 33,7

Keuruu 17,5 28,4

Saarijärvi-Viitasaari 16,3 28,3

Jämsä 16,6 26,5

Äänekoski 16,2 23,2

Keski-Suomi 15,3 21,7

Koko maa 15,5 21,1

Jyväskylä 14,5 18,3

0 102030405060 % 50-59 -vuotiaat (%) yli 60-vuotiaat (%)

Kuva 16. Vanhempien ikäluokkien osuus väestöstä (%) seuduittain 2004 (Tilastokeskus).

32 Luonnossa oleilu ja liikkuminen ovat tärkeitä keskisuomalaisille. Keski-Suomen sijainti heijastuu ulkoilukäyttäytymiseen, sillä maakunnan väestön ulkoilutottumuksissa on ha- vaittavissa piirteitä varsinkin pohjoisen ja itäisen Suomen kalastus-, marjastus- ja hiihto- painotuksista. Vaikka keskisuomalaisten ulkoiluun osallistuminen ei yllä aivan maan keskitasoon, ovat maakunnan ulkoilevat asukkaat ahkeria, sillä he ulkoilevat erittäin usein. Maakunnan sisällä on vaihtelua virkistystavoissa: Jyväskylässä ja Jyväskylän maalaiskun- nassa harrastetaan ulkoilua enemmän kuin maassa keskimäärin ja selvästi aktiivisemmin kuin muualla Keski-Suomessa. Harrastusten kirjo on Keski-Suomessa kasvanut mutta perinteiset ulkoilun ja liikunnan muodot (esim. kävely, pyöräily, uinti ja maastohiihto) ovat kuitenkin säilyttäneet hyvin asemansa. Tulevaisuuden harrastustoimintaan vaikut- taa oleellisesti teknologioiden kehittyminen (mm. välinekehitys). On kuitenkin toden- näköistä, että luonnonympäristö pysyy tärkeänä harrastustoiminnan mahdollistajana ja luonnonympäristöön ja myös muokattuun ja rakennettuun ympäristöön liittyvät liikun- nan ja virkistyksen peruslajit säilyttävät suosionsa. (Karimäki 2004.)

3.2. Väestöennusteet seuraaville vuosikymmenille Kaikissa Suomen väestökehitystä koskevissa skenaarioissa on mainittu seuraavat pää- telmät. Väestökasvun alueita ovat maassamme pääkaupunkiseutu, muut suuret kaupun- kiseudut ja kaupunkien läheinen maaseutu. Ydin- ja harvaan asutun maaseudun väestö- kato jatkuu. Väestömuutoksen vauhdin arvio vaihtelee ennusteittain. Toinen keskeinen argumentti on, että alueen sijainnista riippumatta eläkeikäisten määrä ja osuus väestöstä lisääntyy. Väestön ikääntyminen ei kosketa vain syrjäseutuja vaan myös kasvukeskuksia. Vaikuttavuudeltaan väestörakenteen vanheneminen on kuitenkin ongelmallisempi syr- jäseuduilla, koska nuorten ikäluokkien jatkuvan vähenemisen vuoksi eläkeläisten osuus nousee useilla seuduilla erittäin suureksi. Väestölisäyksen seuduilla senioreitten osuus väestöstä jää vielä muutaman vuosikymmenen päästä selvästi alle sen, mikä tilanne on joillakin seuduilla jo nyt. Väestön väheneminen maaseutualueilla ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti maaseudun autioitumista. Keränen (2004) toteaa maamme maaseutu- alueiden aluerakenteen muutosta käsittelevässä paikkatietoanalyysissään, että maaseu- tualueiden kehitys on hyvin monimuotoinen ja mosaiikkimainen. Neliökilometreihin jaettu ruutudata osoittaa, että samalla kun väestö vähenee ja maaseutualueita autioituu niin toisaalla otetaan uusia alueita asumiskäyttöön ja taajamoituminen lisääntyy varsin- kin kaupunkien läheisellä maaseudulla.

Tilastokeskuksen demografiseen trendilaskelmaan perustuvan väestöennusteen (2004) mukaan nykytason syntyvyyden, siirtolaisuuden ja viime vuosien maassamuuton jatku- essa väestö lisääntyy maassamme vuoteen 2030 mennessä noin 20 seutukunnassa. Vä- estökasvun seutukunnat ovat maakuntien keskusseutuja ja sijaitsevat eteläisessä Suo- messa. Keski-Suomen kokonaisväestö kasvaa 2020-luvun loppupuoliskolle saakka ja kääntyy tämän jälkeen loivaan laskuun. Vuoteen 2040 asti ulottuvan ennusteen mukaan maakunta pysyy koko tarkastelujakson ajan muuttovoittomaakuntana mutta kuolleiden määrä ylittää syntyneiden määrän jo 2020-luvun alussa. Maakunnan kehitys on hyvin yhdensuuntainen koko maan väestökehityksen kanssa.

33 Väestö vähenee yli 17 % vuodesta 2004

Väestö vähenee 0-17 % vuodesta 2004

Väestö lisääntyy 0-8 % vuodesta 2004

Väestö lisääntyy yli 8 % vuodesta 2004

Kuva 17. Tilastokeskuksen trendiennusteen mukainen väestömuutos (%) kun- nittain 2030 verrattuna vuoden 2004 toteutuneeseen väkilukuun.

34 180,0 160,0 140,0 120,0 100,0 80,0 60,0 Indeksi 2003=100 Indeksi 40,0 20,0 0,0 2003 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040

Yhteensä 0-14 -vuotiaat 15-64 -vuotiaat yli 65-vuotiaat

Kuva 18. Keski-Suomen väestöennuste ikäryhmittäin 2005–2040 (2003=100) (Tilastokeskus).

Keski-Suomen väestökasvu keskittyy Jyväskylän seudulle. Väestöltään ikääntyvät maa- seutukunnat kärsivät väestötappiota. Suurten ikäluokkien eläköityminen heijastuu ikä- rakenteeseen ja työmarkkinoihin jo nykyisen vuosikymmenen loppupuolelta lähtien. Ongelmallisin väestörakennekehitys on maakunnan pohjoisosissa, jossa lähes puolet väestöstä on vuonna 2010 nykykehityksen perusteella yli 50-vuotiaita. Negatiivista vä- estökehitystä kasvattaa varsinkin nuorten ikäryhmien poismuutto.

Tuleva ikärakenteen vanheneminen heijastuu maakunnan väestölliseen huoltosuhtee- seen (huollettavien ja huoltajien välinen suhde). Kuten kuvasta 18 havaitaan, nuorten, työikäisten ja eläkeläisten osuudet pysyvät likimain ennallaan tämän vuosikymmenen lopulle saakka mutta 2010–luvun alkupuolella ikäryhmien osuuksissa tapahtuu muu- toksia. Eläkeikäisten määrä kasvaa voimakkaasti mutta lasten ja nuorten määrä pysyy lähes muuttumattomana suhteessa työikäisiin. Erityisen selvästi väestöllinen huoltosuhde heikkenee maaseutualueilla.

Keski-Suomen maakuntasuunnitelman vuoden 2002 versiossa maakunnan väestötavoit- teeksi vuodelle 2010 asetettiin 270 000 henkeä. Nykyisen kehityksen jatkuessa tämä tavoite saavutetaan etuajassa. Maakuntasuunnitelman päivitysversiossa 2005 Keski-Suo- men väestötavoitteeksi vuodelle 2015 asetetaan 275 000 henkeä. Tämä tavoite saavute- taan mm. kehittämällä voimakkaasti uutta teknologiaa ja kasvualoja, huolehtimalla vahvojen maakunnallisten toimialojen kilpailukyvystä, ylläpitämällä kattavaa mutta kus- tannustehokasta palveluverkkoa ja varmistamalla Keski-Suomen pysyminen vetovoi- maisena koulutusmaakuntana. Erityisen tärkeää on edistää toimia, jotka tasapainottavat maakunnan sisäistä väestökehitystä ja ylläpitävät maakunnan eri alueiden yhdyskuntara- kenteita.

35 4. TALOUSKEHITYS, TUOTANTO JA YRITYS- TOIMINTA

4.1. Viime vuosien talouskehitys ja maakunnallinen tuotanto Laman jälkeinen talouden nopea kasvu varsinkin 1990-luvun loppupuolella lisäsi aluei- den välisiä eroja. Alueiden väliset erot kasvoivat, koska vientivetoinen kasvu kohdistui ensin muutamalle alueelle ja laman aikana vapautuneet tuotannolliset resurssit suuntau- tuivat uuteen käyttöön. Kansantalous kasvoi vuosituhannen lopussa poikkeuksellisen nopeasti, neljän viiden prosentin vuosivauhdilla. Työllisyydellä mitattu alue-erojen kas- vu perustui pääosin yksityisten palvelujen (yrityspalvelujen) työpaikkakasvuun erityises- ti suurimmissa kaupunkikeskuksissa (Moisio, Kangasharju & Ahtonen 2001). Myös jul- kisen sektorin työpaikkakehitys lisäsi eriytymistä, sillä julkisten työpaikkojen supistuminen oli lievintä eniten kasvavilla alueilla.

Alue-erot lähtivät tasaantumaan 2000-luvun alkuvuosina talouskasvun hidastuessa. Vaik- ka kasvun hidastumista on pidetty taantumana, Suomen kansantalous tosiasiallisesti palasi lähelle pitkän aikavälin kasvu-uraansa (Niemi 2005). Erityisesti kasvun taittumi- nen koetteli uusia teknologia-aloja kuten sähkö- ja elektroniikkateollisuutta ja ohjelmis- topalveluja. 2000-luvun alun taantuman jälkeen talouden näkymät ovat jälleen kirkastu- neet ja tuotannon kasvu Suomessa oli vuonna 2004 EU-maiden keskimääräistä kasvua korkeampi. Vuonna 2004 bruttokansantuote kasvoi Suomessa 3,6 prosenttia, mikä oli selvästi yli edellisen vuoden tason. (Sisäasiainministeriö 2005.) Talouskasvun odotetaan jatkuvan suotuisana mutta tämän vuoden tuotantolukuja tulee alentamaan laajamittai- nen paperiteollisuuden työsopimuskiista alkukesästä 2005.

Talouden kokonaiskasvu on viime vuosina ollut paljolti kotitalouksien kulutuksen va- rassa, mikä näkyy kaupan, palvelualojen ja rakentamisen suhteellisen hyvänä kehitykse- nä. Sitä vastoin lähes kaikilla teollisuuden sektoreilla tuotanto ja työllisyys ovat laskeneet vuosina 2001–2004. Vuoden 2004 jälkeen yritystoiminnan tunnusluvut ovat osoitta- neet kuitenkin positiivisen muutoksen merkkejä ja myös teollisuudessa on tapahtunut muutosta parempaan suuntaan. Vienti, kotitalouksien ostovoima ja teollisuuden inves- toinnit ovat kasvussa, työllisyyden oletetaan lisääntyvän ja kokonaistuotantokin säilyy nousujohteisena. Työllisyys lisääntyy ennen kaikkea palvelualoilla ja teollisuuden viime vuosien työpaikkavähennys hidastuu. (Sisäasiainministeriö 2005.)

Keski-Suomi kärsi koko maan tavoin taloudellisesta taantumasta 2000-luvun alkuvuo- sina. Merkkejä paremmasta talouden suunnasta saatiin vuonna 2003, jolloin Keski-Suo- men tuotanto kääntyi kasvuun. Myös teollisuudessa on näkynyt elpymisen merkkejä: teollisuuden sektoreista varsinkin metalliteollisuudella ja puutuoteteollisuudella on ol- lut myönteinen kehityssuunta. Elokuussa 2005 julkaistun selvityksen mukaan keskisuo- malaisten pk-yritysten suhdannenäkymät ovat parantuneet (Keski-Suomen TE-keskus 2005). Vuodentakaiseen tilanteeseen verrattuna yritysten kehitys on parempi liikevaih- don, henkilökunnan määrän, tuotekehityspanostusten sekä viennin määrän osalta.

36 Taulukko 3. Arvonlisäys asukasta kohti seuduittain 2001–2003 (euroa, muutos %) (Tilastokeskus). 2001 2002 2003* Muutos % 01-03 Jämsä 25 447 24 120 22 255 -12,54 Jyväskylä 20 447 21 149 21 528 5,29 Äänekoski 23 946 22 780 21 260 -11,22 Keuruu 14 174 14 712 15 165 6,99 Saarijärvi 14 678 13 812 14 913 1,60 Viitasaari 13 043 13 604 14 310 9,71 Kaakkoinen Keski-Suomi 11 689 12 681 12 917 10,51

Keski-Suomi 19 556 19 744 19 790 1,20 Koko maa 22 765 23 464 23 780 4,46

Keski-Suomessa tuotanto on kasvanut vuosittain ja arvonlisäyksessä asukasta kohti Keski- Suomi sijoittuu maamme maakuntien joukossa keskikastiin. Tuotannon kasvuvauhti ei aivan yllä maakuntien välisessä vertailussa kansalliseen keskitasoon. Keski-Suomessa tuotannon kasvu vaihtelee ja hyvää jaksoa seuraa usein huonompi ja päinvastoin. Vii- meisimpien aluetilinpidon tietojen mukaan arvonlisäys (asukasta kohti) jää maakunnas- sa alle maan keskiarvon, eikä yhdenkään seutukunnan arvonlisäys yllä maan keskita- soon. Maakuntien tuotanto vaihtelee vuodesta toiseen. Voimakkaille muutoksille ovat herkimpiä vientiin suuntautunet teolliset maakunnat (Niemi 2005). Tasaisinta kehitys on maakunnissa, joiden tuotantorakenne on monipuolinen ja koko maan tuotantora- kennetta muistuttava. Vähäisten vaihteluiden maakuntia ovat Uusimaa, Pirkanmaa ja Keski-Suomi.

Tuotannossa ja tuotannon kasvuvolyymissä on vuosittain suurta eroa eri seutukuntien välillä. Jyvässeutu, Jämsä ja Äänekoski menestyvät aluetuotannon seutuvertailuissa hy- vin kun taas maakunnan alkutuotantovaltaiset ja korkeasta työttömyydestä kärsivät seu- tukunnat ovat usein loppupäässä samoissa vertailuissa. Teollisuusvaltaisissa ja vientive- toisissa Jämsän ja Äänekosken seutukunnissa asukasmäärän suhteutettu arvonlisäys on lähes puolet enemmän kuin Joutsan ja Saarijärven-Viitasaaren seutukunnissa.

Viime vuosien talouskehitys on heilutellut teollisuustuotantoa ja selvimmin tämä on näkynyt Äänekosken seudun arvonlisäyksen tunnusluvuissa. Alhaisen seutukunnittai- sen arvolisäyksen taustalla vaikuttaa usein kaksi tekijää: runsas työssäkäynti oman seu- tukunnan ulkopuolella pienentää oman alueen tuotannon arvoa. Toinen myös Keski- Suomea selittävä syy on se, että tuotannon arvo on tuotantorakenteen tai esimerkiksi työttömyyden vuoksi alhainen. Aluetuotannon maakunta- ja seutuvertailussa on huo- mioitava se, että Uusimaa (ja ennen kaikkea Helsingin seutu) painii aivan omassa sarjas- saan. Tuotanto on kansallisesti keskittynyt voimakkaasti pääkaupunkiseudulle ja Hel- singin seudun BKT-luvut nostavat kansallisen keskiarvon korkealle. Keski-Suomi on yli 15 prosenttia alle kansallisen keskiarvon asukasta kohti lasketussa arvonlisäyksessä. Arvonlisäys kasvaa Keski-Suomessa vuosittain mutta voimakas väestökasvu pitää asu- kasta kohti lasketun arvonlisäyksen vaatimattomana.

37 140

120 Keski-Suomi

100 Jyväskylä Kaakkoinen Keski-Suomi 80 Keuruu

60 Jämsä Äänekoski 40 Saarijärvi

20 Viitasaari

0 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003*

Kuva 19. Arvonlisäys asukasta kohti seuduittain 1996–2003* (koko maa=100) (Tilastokeskus).

Koko maa 114

Jämsä 106

Jyväskylä 103

Äänekoski 102

Keski-Suomi 95

Keuruu 72

Saarijärvi 71

Viitasaari 68

Kaakkoinen Keski-Suomi 62

0 20 40 60 80 100 120 EU25=100

Kuva 20. Arvonlisäys asukasta kohti seuduittain 2003* (EU25=100) (Tilastokeskus).

38 Tulokertymän osalta Keski-Suomi on kehittynyt myönteisen suuntaan, sillä tulonsaaji- en vuositulot ovat kasvaneet vuosittain 1990–luvun puolivälistä alkaen. Käytettävissä oleva tulo asukasta kohti on myös lisääntynyt vuosittain Keski-Suomessa mutta vuosi- kasvu ei ole ollut aivan koko maan keskitason mukaista. Keskisuomalaisten käytettävis- sä oleva tulo asukasta kohti on alle 13 000 euroa per asukas, mikä on vajaa 10 prosenttia alle kansallisen keskitason. Eri maakuntien välillä on vaihtelua; korkein tulotaso on maassamme Eteläisen Suomen maakunnissa. Käytettävissä olevien tulojen maakunnal- lista jakautumista tasoittaa hyvinvointivaltion tulontasausmekanismit (verotus, sosiaali- etuudet ja tulonsiirrot). Keski-Suomessa suurituloisimmat löytyvät Jyvässeudulta ja teol- lisuuskeskittymistä.

4.2. Yritystoiminnan kehitys ja Keski-Suomen kivijalat Viime vuosina yritysten kasvu on keskittynyt maassamme harvoihin yrityksiin. Uudet perustetut yritykset ovat usein pieniä eikä yrityksellä ole välttämättä tarvetta palkata uutta työvoimaa lähitulevaisuudessa. Yli 90 prosenttia Keski-Suomen yrityksistä on yk- sitoimipaikkaisia ja 90 prosentilla yrityksistä henkilöstön määrä on korkeintaan 4 hen- keä. Keski-Suomessa oli 11 734 yritysten toimipaikkaa vuonna 2003. Yritykset ovat lisänneet toimipaikkojensa lukumäärää 1990-luvun puolivälistä lähtien ja toimipaikka- määrän kasvu on noudattanut keskimääräistä kansallista kehitystä. Pohjois-Pohjanmaan tahtiin Keski-Suomi ei yllä mutta muihin ympäröiviin naapurimaakuntiin verrattuna tilanne on hyvä. Vuosien 1995–2002 välillä ainoastaan yhtenä vuonna Keski-Suomessa oli enemmän lopettaneita kuin aloittaneita yrityksiä.

Kainuu -1,4 Pohjois-Karjala -0,6 Etelä-Karjala 1,1 Etelä-Savo 1,3 Pohjanmaa 1,3 Etelä-Pohjanmaa 1,4 Lappi 1,9 Päijät-Häme 2,1 Keski-Pohjanmaa 2,1 Satakunta 2,5 Pohjois-Savo 2,8 Kymenlaakso 2,9 Pirkanmaa 3,3 Keski-Suomi 3,4 Koko maa 3,5 Kanta-Häme 3,7 Ahvenanmaa 4,2 Pohjois- 4,3 Varsinais-Suomi 4,5 Uusimaa 5,5 Itä-Uusimaa 6,2 -2 -1 0 1 2 3 4 5 6 7

Kuva 21. Yritysten lukumäärän muutos (%) maakunnittain 2000–2003. (Tilastokeskus).

39 Toimipaikkojen henkilöstömäärä kasvoi maakunnassa vuodesta 1995 lähtien vuoteen 2001 saakka, jolloin kasvu taittui. Yritysten henkilöstömäärissä on ollut tämän vuosi- kymmenen alussa selkeää pudotusta ja muutosnopeus on ollut koko maata voimak- kaampaa. Teollisuus on edelleen yrityssektorin suurin työllistäjä: teollisuushenkilöstön määrä on yli kolmasosa kaikkien yritysten henkilöstöstä. Vuodesta 1995 lähtien toimi- paikkojen määrä on lisääntynyt huomattavasti palveluissa ja rakentamisessa ja vähenty- nyt varsinkin 2000-luvun puolella liikenteen, teollisuuden ja kaupan aloilla. Teollisuus on ainoa päätoimiala, missä henkilöstömäärä on kääntynyt selkeästi laskuun vuoden 2001 jälkeen.

Taulukko 4. Yritysten toimipaikat päätoimialoittain Keski-Suomessa 2003 (Tilastokeskus). Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto määrä % määrä % milj. euroa Teollisuus 1 325 11 20 228 37 4 446 Kauppa 2 485 21 7 950 15 2 246 Kiinteistö- ja liike-elämän palvelut 1 939 17 6 599 12 587 Rakentaminen 1 525 13 5 720 11 691 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 1 282 11 5 037 9 621 Majoitus- ja ravitsemistoiminta 644 6 2 503 5 198 Muut yhteiskun. ja hlökoht. palvelut 960 8 1 500 3 129 Maa-, metsä- ja kalatalous 431 3 1 412 3 275 Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 679 6 1 204 2 83 Rahoitustoiminta 174 2 1 044 2 - Koulutus 110 1 893 2 12 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 84 1 439 1 236 Kaivostoiminta 95 1 127 0 27 Kaikki toimialat yhteensä 11 734 100 54 656 100 9 551

Keski-Suomen toimipaikkojen liikevaihdossa tapahtui vuosittaista lisäystä aina vuoteen 2001 saakka, jolloin kasvussa tapahtui vuosinotkahdus. 2000-luvun alkuvuosina liike- vaihdon kehitys on ollut negatiivien kalataloudessa, kaivostoiminnassa ja teollisuudes- sa. Keski-Suomessa yritysten liikevaihdon kasvu oli moneen muuhun maakuntaan ver- rattuna melko hidasta, noin 2,5 prosenttia. Pienen vuositaantuman jälkeen yritysten kokonaisliikevaihdon kehitys on jälleen palannut nousujohteiseksi.

Keski-Suomessa kivijalkoja ovat sekä perinteinen teollisuus (mm. metsä-, paperi-, me- talli-, puutuote- ja koneteollisuus) että uudet teknologiat (mm. tieto- ja viestintätekno- logia, energia- ja ympäristötekniikka, hyvinvointi- ja nanoteknologia). Maakunnallisessa ohjelmatyössä ja kehittämistoimissa on keskitytty luomaan uutta pk-yritystoimintaa, vahventamaan yritysverkostoja, parantamaan alihankintaketjujen laatua, helpottamaan yritysten sukupolvenvaihdoksia sekä luomaan maakuntaan yrittäjyyttä edistävää toimin- takulttuuria. Myönteinen piirre Keski-Suomen yrityksissä on ollut aktiivinen panostus tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Yritysten osuus Keski-Suomen tutkimusmenoista oli vuonna 2003 yli 111 miljoonaa euroa (58 %) ja menot ovat kasvaneet viime vuosina.

40 5. TYÖPAIKKOJEN JA TYÖMARKKINOIDEN MUUTOKSET MAAKUNNASSA

5.1. Keski-Suomen työpaikkojen ja toimialojen kehitys Keski-Suomen työpaikkajakauma eroaa hieman koko maan vastaavasta. Maakunnassa on koko maata enemmän työpaikkoja alkutuotannossa, teollisuudessa ja julkisella sek- torilla (päätoimialoittaiset työpaikkaosuudet). Keski-Suomessa oli vuonna 2003 noin 104 000 työpaikkaa.

% 40,0

35,0

30,0

25,0

20,0

15,0

10,0

5,0

0,0 Alkutuotanto Teollisuus Rakentaminen Kauppa, maj. ja Liikenne Yksityiset Julkiset palvelut rav.toiminta palvelut

Koko maa Keski-Suomi

Kuva 22. Työpaikkaosuudet (%) Keski-Suomessa ja koko maassa 2003 (Tilastokeskus).

Viime vuosina työpaikkalisäys maassamme on kohdistunut erityisesti palvelualoille. Sen sijaan erityisesti alkutuotannossa ja myös jalostuksessa työpaikkamäärät ovat vähenty- neet. Palvelualojen työpaikkamäärää on kasvattanut kotimaisen kysynnän myönteinen kehitys ja yritysten strategiset linjaukset, joissa yritykset ulkoistavat aputoimintojaan (esim. siivous, kirjanpito) ja keskittävät toimintonsa ydinosaamiseensa. Työpaikkamäärän kas- vu on ollut Keski-Suomessa hieman koko maan kehitystä suurempaa; uusia työpaikkoja on syntynyt muiden vahvojen yliopistomaakuntien tapaan varsinkin yrityspalveluihin. (Myrskylä 2005.)

41 Taulukko 5. Työpaikat päätoimialoittain Keski-Suomessa 1995–2003 (Tilastokeskus). 1995 1997 1999 2001 2003 (A-B) Maa- ja metsätalous 8 013 7 271 6 837 6 147 5 752 (C) Kaivostoiminta 190 179 212 234 278 (D) Teollisuus 19 973 21 532 22 480 22 569 21 502 (E) Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 902 851 929 748 659 (F) Rakentaminen 4 644 5 188 5 978 6 306 6 164 (G-H) Kauppa, majoitus- ja rav. toiminta 10 883 11 500 12 593 13 095 13 674 (I) Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne 5 206 5 346 5 599 5 661 5 899 (J-K) Yksityiset palvelut 7 678 8 312 10 321 11 517 12 022 (L-Q) Julkiset palvelut 30 473 32 397 33 500 34 253 35 994 Toimiala tuntematon 1 962 1 882 2 001 2 093 2 254 Yhteensä 89 924 94 458 100 450 102 623 104 198

Keski-Suomen työpaikkarakenteessa painottuu selkeästi palvelualojen osuus. Lähes kaksi kolmasosaa työpaikoista sijoittuu palvelutoimialoille. Alkutuotannon (maa- ja metsäta- louden) osuus maakunnan työpaikkarakenteessa on 5 prosenttia.

Koko maa 4,2 25,2 68,7

Keski-Suomi 5,3 27,7 64,5

Äänekoski 4,7 42,2 50,8

Saarijärvi-Viitasaari 16,9 25,2 53,6

Keuruu 9,8 24,8 62,9

Jämsä 5,5 39,8 52,3

Jyväskylä 2,5 24,6 70,6

Joutsa 18,3 23,3 55,0

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Alkutuotanto Jalostus Palvelut Tuntematon

Kuva 23. Työpaikat Keski-Suomessa seuduittain ja sektoreittain (%) 2003* (Tilastokeskus).

42 Työpaikkojen määrä on kasvanut Keski-Suomessa tasaisesti viime vuosina. 1990-luvun alun lama koetteli maakuntaa ankarasti. Laman seurauksena maakunnasta hävisi 15 000 työpaikkaa ja nyt Keski-Suomi on saavuttamassa työpaikkamäärissä laman edeltäneen tason. Monissa kunnissa työpaikkojen määrä ei paljoakaan poikkea reilun vuosikym- men takaisesta tilanteesta.3

Työpaikkamäärän muutoksissa esiintyy Keski-Suomen alueella koko kirjo: maakunnas- ta löytyy erittäin voimakkaan työpaikkalisäyksen kuntia, nollakasvun kuntia ja työpaik- kavähennyksen kuntia. Kokonaiskuva on hyvin mosaiikkimainen. Vuosien 1995–2003 välillä 17 kunnassa työpaikkamäärät lisääntyivät ja 13 kunnassa työpaikat vähenivät. Lähes puolessa kuntia työpaikkakehitys on ollut suhteellisen stabiili kyseisenä ajanjaksona; dramaattista työpaikkakatoa ei ole missään kunnassa. Erityisen huomionarvoista, ja maakunnallisesti huolestuttavaa, on kuitenkin se, että 82 prosenttia maakunnan 15 000 työpaikkalisäyksestä kohdentuu kahteen kuntaan: Jyväskylään ja Jyväskylän maalaiskun- taan. Työpaikkakasvu on voimakkaasti keskittynyt Jyvässeudulle ja se pitää samalla maa- kunnittaiset luvut suotuisina. Maa- ja metsätalous on selkein nettohäviäjä: alalta on hävin- nyt vuosikymmenessä 2500 työpaikkaa ja voimakkaimmin työpaikkavähennys on kohdistunut Saarijärven-Viitasaaren seutukuntaan. Tavoite 2 -alueella työpaikkamäärät ovat selkeästi lisääntyneet, mutta tavoite 1 -alueella lisäystä ei juurikaan ole tapahtunut.

Eniten työpaikkoja maakunnassa on terveys- ja sosiaalipalveluissa, liike-elämän palve- luissa ja koulutussektorilla. Keski-Suomen vuosittaista suotuisaa työpaikkakehitystä yl- läpitää Jyväskylän seudun voimakas työpaikkalisäys ennen kaikkea kaupan, majoitus- ja ravitsemuspalveluiden, yrityspalveluiden ja yhteiskunnallisten palveluiden aloilla.

Keski-Suomen työpaikat ovat Keski-Suomessa asuvien hallussa: vuoden 2002 lopussa työpaikoista vain 5 prosenttia oli sellaisia, joihin liikuttiin työmatkat maakunnan ulko- puolelta. Aktiivisimmin maakuntaan pendelöidään eteläisistä ja itäisistä maakunnista eli Pirkanmaalta, Uudeltamaalta, Pohjois-Savosta ja Etelä-Savosta.

Maatalous on menettänyt työpaikkoja voimakkaan rakennemuutoksen takia ja kehitys näyttäisi jatkuvan samansuuntaisena. Vuosien 1995–2003 välillä maatilojen määrä on vähentynyt Keski-Suomessa 25 prosenttia ja maa- ja metsätalouden työpaikat ovat vä- hentyneet merkittävästi. Maaseudun elinkeinotoiminnan runko perustuu monimuotoi- sen maatilatalouden ja maaseutuyrittämisen varaan. Keski-Suomessa oli noin 4 000 ak- tiivimaatilaa vuonna 2002 eli 5 prosenttia koko maan tiloista. Suurimman ryhmän muodostavat maidontuotantotilat.

Työpaikkavähennyksestä huolimatta maatalous on sopeutunut kohtalaisen hyvin EU:n maatalouspolitiikkaan ja sen kokonaistuotanto on säilynyt ennallaan. Vaikka tuotannol- listen tilojen määrä on vähentynyt, on tuotannon taso pysynyt hyvällä tasolla. Tilakoon arvioidaan kasvavan 2 prosentilla vuodessa. Maatalouden trendejä ovat tilojen osa- aikaisuuden lisääntyminen sekä kotieläintilojen lukumäärän voimakas väheneminen ja keskittyminen alueellisesti. Maaseudun yrittäjyys on monipuolistunut viime vuosina voimakkaasti: lähes 40 prosenttia keskisuomalaisista maatiloista harjoittaa maa- ja met- sätalouden lisäksi myös muuta yritystoimintaa. Metsätalouden tulonmuodostuksella on

3 Liitteenä työpaikkamäärien kehitys kunnittain Keski-Suomessa 1995–2003. 43 erityisesti Keski-Suomen maaseutualueille suuri merkitys. Uusia metsätalouteen synty- viä työpaikkoja on mahdollista luoda lisäämällä puun energiakäyttöä ja vahvistamalla mekaanista puunjalostusteollisuutta.

(A-B) Maa- ja metsätalous 3 % 5 % 0 % (C) Kaivostoiminta

(D) Teollisuus 21 %

(E) Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 34 % (F) Rakentaminen

1 % (G-H) Kauppa, majoitus- ja rav.toiminta 6 % (I) Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne (J-K) Yksityiset palvelut

(L-Q) Julkiset palvelut 13 % 11 % 6 % Toimiala tuntematon

Kuva 24. Maakunnan työpaikat (%) päätoimialoittain 2003 (Tilastokeskus).

Nopean 1990-luvun kasvukauden jälkeen maamme teollisuuden tuotanto ja liikevaihto hiipuivat. Loppuvuodesta 2000 teollisuuden liikevaihto ja tuotanto kääntyivät laskuun ensin puu- ja paperiteollisuuden ja myöhemmin elektroniikka- ja sähkötuoteteollisuu- den vetäminä. Vuosi 2001 paljasti toimialojen ominaispiirteet: muutokset suuntaan ja toiseen ovat voimakkaita ja yllättäviä, kun tuotantoa täytyy sopeuttaa markkinatilantee- seen. Tuotanto kuukaudesta toiseen voikin vaihdella parhaimmillaan useita kymmeniä prosentteja. Vuosina 2002 ja 2003 teollisuuden tuotannon kasvu oli käytännössä pysäh- dyksissä ja liikevaihto jopa hieman laski. Kasvun lykkääntyminen euron vahvistumisen ja maailman talouden taantuman vuoksi aiheutti sen, että osa teollisuusyrityksistä aloitti irtisanomiset vuosina 2002–2003. Vuonna 2003 teollisuudessa työskenteli noin 5 pro- senttia vähemmän työntekijöitä kuin vuonna 2000. Osa laskusta selittyy sillä, että teolli- suus on ulkoistanut toimintoja palvelualoille. (Savolainen & Hatakka 2005.)

Vaikka teollisuus on kärsinyt 2000-luvun alkupuolella voimakkaasti talouden taantu- masta, on sen asema yhä erittäin keskeinen Keski-Suomen taloudessa ja toimialaraken- teessa. Teollisuuden osuus maakunnan arvonlisäyksestä on kolmannes ja teollisuus- työpaikkojen osuus on noin viidennes kaikista työpaikoista. Maakunnallisessa strategiatyössä elinkeinojen kehittämisen erityiskohteiksi on valittu neljä perustoimi- alaa: elektroniikka, graafinen ja viestintäala, metalli ja puuala. Teollisuuden alueellisia keskittymiä ovat Jämsänjokilaakso, Jyväskylän seutu ja Äänekoski-Suolahden alue.

44 Teollisuuden aloilta metsäsektorilla (metsätalous, puutuoteteollisuus, massa ja paperin val- mistus sis. kustantaminen ja painaminen) on erittäin keskeinen merkitys Keski-Suomen taloudessa, tuotannossa ja työllisyydessä. Metsäsektori työllistää maakunnassa noin 10 000 ihmistä, joka on lähes 10 prosenttia maakunnan työllisistä. Maamme muihin vah- voihin “metsäsektorimaakuntiin” verrattuna Keski-Suomessa metsäsektorin tuotannol- linen arvonlisäys muodostuu huomattavassa määrin myös metsätalouden ja puutuote- teollisuuden toimialoilta, ei ainoastaan massan ja paperin valmistuksesta. Vahvan metsäteollisuuden lisäksi maakunnassa on myös paljon metsäteollisuuden koneita ja laitteita valmistavaa teollisuutta sekä alan koulutusta ja tutkimusta. Pienimuotoisella mekaanisella puunjalostuksella on tärkeä merkitys erityisesti maaseutualueilla.

Palvelusektorin liikevaihto on kasvanut koko 2000-luvun alun Keski-Suomessa ja pal- velualat ovat keskeisimpiä kasvualoja tulevina vuosina. Keski-Suomen hyvinvointialo- jen rakenne on perusteiltaan toimiva mutta palvelutarjonnassa on maakunnan sisällä eroja. Valinnanmahdollisuuksia palveluiden suhteen on tarjolla oikeastaan vain maa- kunnan keskusseudulla. Palveluiden tuotanto nojaa monilta osin maakunnan rajoihin ja palveluiden porrastukseen. Väestön ikääntyminen tulee lisäämään palvelujen tarvetta jatkossa ja useissa ennusteissa yksityiset palvelut ja palvelualojen yritykset on nähty mer- kittävänä kasvualana. Tulevaisuudessa hyvinvointipalveluja tuottavat erilaisten toimijoi- den verkostot, joissa ovat mukana julkiset ja yksityiset palveluntuottajat sekä kolmas sektori. Voimakkainta kasvu on maakuntakeskuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä.

Kaupan aloilla on vajaa 10 prosenttia Keski-Suomen työllisistä ja alan työpaikkakehi- tyksen suunta on positiivinen. Keski-Suomen kaupallinen palveluverkko rakentuu vah- vasti kuntakeskuksiin ja muihin taajamiin keskittyneiden palveluiden varaan. Maaseutu- alueiden kyläkauppaverkko on supistunut sitä mukaa kun väestö on vähentynyt tai siirtynyt taajamiin. Erikoistavarakaupan palvelut keskittyvät lähinnä Jyväskylän seudul- le, joka vetää asiakasvirtoja varsin laajalta alueelta. Kaupallisten palveluiden verkko on melko tasapainoinen väestömäärän ja –tiheyden suhteen. Jyväskylä toimii ylivertaisena muihin maakunnan keskittymiin nähden. Seudullisesti merkittävät kaupalliset keskitty- mät sijoittuvat Keski-Suomen ydinvyöhykkeelle Jämsästä Jyväskylän kautta Äänekos- kelle ja Saarijärvelle. Vain Keuruu sijoittuu tämän puolikaaren ulkopuolelle. (Keski- Suomen liitto 2005.)

Suomessa matkailuala kasvaa voimakkaasti ja matkailulla on merkittävä tuloa ja työlli- syyttä edistävä vaikutus useille aluetalouksille. Matkailuelinkeino toimii pääasiassa koti- maisten matkailijoiden varassa; yli kaksi kolmasosaa matkailukulutuksesta on kotimais- ta alkuperää. Absoluuttisesti matkailutulot ja työpaikat ovat perinteisesti keskittyneet suuriin kaupunkeihin ja monipuolisiin matkailukeskuksiin. Matkailuala on poikkeuksel- linen ala postmodernissa yritysmaantieteessä: päinvastoin kuin useat muut elinkeino- sektorit matkailuala on usein periferiahakuista. Työvoimaintensiivisenä alana sillä on usein suuri varsinkin nuorta väestöä työllistävä vaikutus. Alalle on tyypillistä korkea kotimaisuusaste, työvoimavaltainen tuotanto, hintajoustavuus ja pieni yrityskoko. On- gelmina useissa maakunnissa ovat rajalliset resurssit markkinoinnissa ja puutteellinen osaaminen päivittäisessä yritystoiminnassa. Kynnys ryhtyä matkailuyrittäjäksi mielle- tään usein matalaksi, ja käytännössä se näkyy siten, että aineelliset ja aineettomat edelly-

45 tykset jatkuvaan ja kannattavaan yritystoimintaan eivät aina ole riittävät. Kasvava ala vetää puoleensa yrittäjiä keveinkin perustein, mikä muodostaa uhkan matkailun palvelu- kokonaisuudelle. Valitettavan usein yritysten tuotetarjonta on varsin rajallinen, toimin- taa vaivaa kausiluonteisuus ja tuotteiden omaperäisyysaste on vähäinen.

Matkailualan kehityksen seurantaa haittaa tilastolliset puutteet. Majoitustilastoissa nä- kyvä majoituskapasiteetti muodostaa vain pienen osan matkailutoiminnan käytössä ole- vasta kapasiteetista. Rekisteröintiperiaatteista johtuen tilastoinnin ulkopuolelle jää pal- jon kotimaista matkailukysyntää ja etenkin vapaa-ajan matkailua. Ulkomaalaiset yöpyvät usein rekisteröintiin kuuluvissa kohteissa ja kaupungeissa, kun taas maaseudulle koh- distuu voimakkaasti kotimaista vapaa-ajan matkailua, joka ei näy matkailutilastoissa. Ulkomaalaiset yöpyvät suomalaisia enemmän maksullisissa kohteissa: näin ollen heidän osuus kokonaistilastoissa korostuu suomalaisiin verrattuna.

Matkailun edellytykset Keski-Suomessa ovat suhteellisen hyvät. Vuonna 2003 majoi- tusvuorokausia oli maakunnassa ensimmäistä kertaa yli miljoona. Ulkomaisten matkai- lijoiden osuus majoitusvuorokausista on noin viidennes ja ulkomaisten matkailijoiden määrä on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut. Tärkeimmät ulkomaalaisryh- mät ovat saksalaiset ja sveitsiläiset, venäläiset ja virolaiset. Keskieurooppalaiset tulevat Keski-Suomeen lähinnä mökkilomalle; venäläiset ja virolaiset ovat olleet kiinnostuneita ennen kaikkea laskettelusta ja hiihtokeskuksista. Keski-Suomen matkailustrategian vah- va painopistealue on eri puolilla maakuntaa toimivien matkailukeskusten ja niiden ver- kostojen kehittäminen. Luonnon virkistyskäyttötutkimuksen mukaan Keski-Suomi ei ole vielä erityisen vetovoimainen luontomatkailun kohde, mutta maakuntaan tehdään mökkimatkoja runsaasti (Karimäki 2004). Laskettelumatkojen suhteellisen hyvä suosio selittyy suurelta osin Jämsän Himoksen vetovoimaisuudella ja hyvällä sijainnilla suh- teessa suuriin maakuntakeskuksiin. Hiihtomatkojen suosio ei yllä lähellekään Lapin ja Kainuun tasoa. Maakunnan profiloituminen luonto- ja aktiviteettimatkailumaakuntana on kuitenkin hyvällä alulla.

Talouden odotetaan jatkavan kasvuaan tulevina vuosina; kasvuarviot tosin vaihtelevat eri tahojen (mm. Etla, VM, PTT) ennusteissa. Tuotannon suhteellisen hyvän kehityksen oletetaan helpottavan työllisyystilannetta ja se näkyy työllisyysasteen lievänä nousuna. Pa- hin teollisuuden aallon pohja on ohitettu. Suurin kasvu työpaikoissa tapahtuu liike- elämää palvelevan toiminnan, kaupan ja julkisen sektorin palveluissa. Vienti, kotitalo- uksien ostovoima ja teollisuuden investoinnit ovat kasvussa, työllisyys lisääntyy ja kokonaistuotantokin säilyy kasvusuunnassa. Työpaikkojen kasvu keskittyy jatkossa edel- leen ennen kaikkea suuriin kaupunkikeskuksiin. Työvoiman muuttoliikkeessä ei ole odo- tettavissa merkittäviä muutoksia. Suuret kaupunkiseudut toimivat tulevina vuosina edel- leen väestö- ja työpaikkakasvun vetureina.

46

Voimakkaan työpaikkakasvun alat: Maltillisen työpaikkakasvun alat:

• Liike-elämää palveleva toiminta • Kuljetus ja varastointi • Sosiaali- ja terveyspalvelut • Majoitus- ja ravitsemistoiminta • Koulutus • Kauppa • Yksityiset palvelut • Rakentaminen

Työpaikkavähennyksen alat:

• Maa-, riista- ja kalatalous • Metsätalous • Teollisuus • Tietoliikenne • Energia- ja vesihuolto • Kaivannaistoiminta

Kuva 25. Työpaikkojen kehitys Keski-Suomessa tulevina vuosina.

Seuraavien vuosikymmenien aikana Suomessa ei toteudu yleistä työvoimapulaa, mutta ammattialoittain ja toimialakohtaisesti osaavan työvoiman saatavuudessa on ongelmia. Pitkän aikavälin ennusteiden mukaan korkeaa osaamista edustavat alat kasvattavat paino- arvoaan taloudessa. Suorittavassa työssä työllisten vähennys jatkuu. Työpaikkojen ole- tetaan lisääntyvän asiantuntijuuteen perustuvissa, korkeaa koulutusta vaativissa, tieto- ammateissa ja palvelualoilla.

Keski-Suomessa väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta. Verrat- taessa yli 50-vuotiaiden työntekijöiden määrää päätoimialoittain havaitaan, että maa- kunnan tärkeimpien työllistäjien (palvelualat ja teollisuus) tilanne on suhteellisen hyvä mutta vaihtelee alueellisesti. Eläköityminen (poistuma) koskettaa eniten sähkö-, kaasu- ja vesihuoltoa, rahoitustoimintaa ja maa- ja riistataloudessa toimivia. Näillä toimialoilla yli 50-vuotiaiden määrä on suhteellisesti suurin. Teollisuuden aloilla on suurta vaihtelua työllisten ikäjakaumassa. Suotuisin tilanne maakunnassa on majoitus- ja ravitsemuspal- veluiden aloilla. Keski-Suomessa laadituissa perusennusteissa työpaikkamäärä kasvaisi koko maakunnassa parilla tuhannella vuoteen 2010 mennessä; kasvuennusteissa työ- paikkakasvu olisi noin 7 000 työpaikkaa (ks. Mäkelä & Kankainen 2003). Väestön ikään- tyminen tulee lisäämään palvelujen tarvetta jatkossa ja useissa ennusteissa yksityiset palvelut ja palvelualojen yritykset on nähty merkittävänä kasvualana.

47 5.2. Työllisyyden ja työttömyyden maakunnalliset haasteet Keski-Suomessa työttömien työnhakijoiden määrä oli huipussaan vuonna 1994, jolloin suunta parempaan alkoi ja työnhakijoiden määrä alkoi vähetä asteittain. Taloudellinen huoltosuhde (ei työllisten – työllisten suhde) on ollut seuduittain koko maata korkeam- pi mutta on laskenut vuosikymmenen aikana joka seutukunnassa.

2,5

2

1,5

1

0,5

0 Koko maa Jyväskylä Keski- Jämsä Äänekoski Keuruu Joutsa Saarijärvi- Suomi Viitasaari

Huoltosuhde 95 Huoltosuhde 03

Kuva 26. Taloudellinen huoltosuhde seuduittain 2003 (Tilastokeskus).

Huolimatta työttömien työnhakijoiden määrän laskusta on työttömyys edelleen Keski- Suomen vaikeimpia aluetaloudellisia, tuotannollisia ja yhteisöllisiä ongelmia. 2000-lu- vulla työttömien työnhakijoiden väheneminen on hidastunut, työllisyysaste Keski-Suo- messa on pysähtynyt 62 prosentin tuntumaan eikä työttömyysaste ole oleellisesti laskenut vuoden 2000 jälkeen. Vuonna 2004 työttömyysasteen vuosikeskiarvot (työvoimatutki- mus) olivat Keski-Suomea korkeammat vain Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Lapin maa- kunnissa. Työttömyydessä on hajontaa maakunnan sisällä. Suhteellisesti eniten työttö- myys on koetellut maakunnan pohjois- ja länsiosia, ja 2000-luvun alkuvuosina myös maakunnan vahvoja teollisuuskeskuksia.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosikeskiarvotietojen mukaan Keski-Suomen työttömyysaste oli vuonna 1995 19 prosenttia. Vuoteen 2004 mennessä työttömyysaste on laskenut Keski-Suomessa 6,9 prosenttiyksikköä, mikä on hieman yli koko maan kes- kimääräisen kehityksen. Vuonna 2004 Keski-Suomen työttömyysaste oli 12,1 prosent- tia. Työttömyydessä on selkeää kuukausivaihtelua: vuonna 2004 työttömyysasteen vaih- teluväli oli koko maakunnassa 12,9–15,2 prosenttia.

48 10,6 - 13,4

13,5 - 15,0

15,1 - 17,0

17,1 - 20,0

Kuva 27. Työttömyysasteen vuosikeskiarvo (%) kunnittain Keski-Suomessa 2004. (Keski-Suomen TE-keskus, työvoimaosasto).

49 Maakunnan työllisyysasteen kasvua jarruttaa rakennetyöttömyys ja useita vuosia työttö- mänä olleiden lisääntyminen. Myös aikaisessa vaiheessa eläkkeelle siirtyminen (erityi- sesti pienissä kunnissa) alentaa työllisyysastetta. Eniten työttömyydestä kärsivät alku- tuotantovaltaiset maaseutukunnat, joilla on etäisyyttä maakunnan kasvukeskukseen. Työttömyys kohdistuu matalille koulutusasteille: yli 80 prosenttia työnhakijoista on kou- lutukseltaan korkeintaan keskiasteen suorittaneita. Eniten työttömiä työnhakijoita oli vuonna 2004 teollisuuden ja palvelujen aloilta.

% 20,0 70,0 % 18,0 68,0 Keski-Suomen 16,0 66,0 työttömyysaste 14,0 64,0 Koko maan 12,0 62,0 työttömyysaste 10,0 60,0 8,0 58,0 Keski-Suomen työllisyysaste 6,0 56,0 4,0 54,0 Koko maan työllisyysaste 2,0 52,0 0,0 50,0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004

Kuva 28. Keski-Suomen työllisyys- ja työttömyysaste 1995–2004 (vuosikeskiarvot) (Tilastokeskus / Työvoimatutkimus).

Keski-Suomessa ei voida puhua merkittävästä työttömyyden alenemisesta, vaikka työl- listymistä on pyritty lisäämään lukuisin keinoin. Huolestuttavaa työttömyystilanteessa on nuorten suuri osuus työttömistä, mikä on selkeästi yli kansallisen tason. Viime vuo- sina on saatu myös enenevässä määrin viitteitä rakenteellisesta työttömyydestä. Samaan aikaan kun maakunnassa esiintyy työttömyyttä niin useilla toimialoilla ja eri ammatti- ryhmissä on vaikeuksia rekrytoida osaavaa työvoimaa. Tulevaisuudessa Keski-Suomen keskeinen haaste on se, kohtaako työvoiman kysyntä ja tarjonta, mikä on väestön osaa- misvalmius ja kuinka osaava työvoima sijoittuu maakunnallisesti.

Tällä hetkellä maakuntien väliset työllisyyserot selittyvät melko hyvin osaamiskeskeisen tuotannon sijoittumisella. Korkean työllisyyden ja nopean työpaikkakasvun maakuntiin on sijoittunut osaamisintensiivisiä toimialoja ja -ammatteja, joihin syntyy myös uusia työpaikkoja. 2000-luvun alun työllisyysasteen staattisuudessa näkyy Keski-Suomen vä- estökehitys, sillä työllisten määrä ei ole kasvanut suhteessa samanikäiseen väestöön. Työllisyysasteeseen vaikuttaa työuran pituus molemmissa päissä: työllisyysaste nousee nopeuttamalla nuorten ikäluokkien tuloa työmarkkinoille ja pidentämällä vanhempien ikäryhmien työuraa. Työllisyysaste kasvaa myös jakamalla työtä, esimerkiksi lisäämällä osa-aikatyötä mutta keskeisin ja vaikuttavin keino on vahvistaa työvoiman kysyntää eli

50 lisätä työpaikkojen määrää ja lisätä siten työelämään osallistumista. Työllisyyden lisään- tyminen uusien työpaikkojen kautta edellyttää talouskasvulta vähintään 3 prosentin vuo- sitahtia.

Tuleva suurten ikäluokkien eläköityminen muuttaa työmarkkinoita. Suurten ikäluokki- en poistuman huippuvuodet ajoittuvat 2010-luvun alkuvuosille. Uuden työvoiman tar- ve on suurempi kuin uuden työvoiman tarjonta eli työvoiman kysyntä on huomattavasti työvoiman tarjontaa suurempaa. Lähes koko maassa työelämään tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin sieltä poistuvat. Suorittavassa työssä työllisten määrän vähennys jatkuu ja lisäys kohdentuu erityisesti tieto- ja palvelutyöhön. Tulevaisuuden kasvualoina maini- taan usein korkeaa osaamista vaativat tuotannon, liikkeenjohdon, rahoituksen ja hallinnon asiantuntijatyöt ja hoitoalan tehtävät. (mm. Hanhijoki ym. 2004.) Työelämään vaikuttavat tulevina vuosina työolosuhteiden ja työmenetelmien muutokset, eläkelainsäädännön linjaukset, ihmisten elintavat ja arvomuutokset (mahdollisesti pitempi elinaika ja pa- rempi työssäjaksaminen) sekä yritysten työpaikkasiirrot halvempien työvoimakustan- nusten maihin.

51 6. KOULUTUS, TUTKIMUS- JA KEHITTÄMIS- TOIMINTA

6.1. Kouluttautuminen ja alueellinen sijoittuminen Koulutukseen osallistuminen on kasvanut tasaisesti Suomessa ja suomalaisten koulutus- taso on kansainvälisesti vertailtuna korkea. Viime vuosikymmenen aikana perusasteen päättäneiden ja ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä on pysynyt maassamme jok- seenkin vakaana, kun taas ammatillisen koulutuksen suorittaneiden vuosittainen määrä laski 1990-luvun puolivälin jälkeen ammatillisen opistoasteen ja ammatillisen korkea- asteen koulutuksen supistuessa ja 2000-luvun alussa ammatillisen koulutuksen pidenty- essä 3-vuotisiksi ammatillisiksi perustutkinnoiksi. Ammatti- ja erikoisammattitutkinto- jen määrä on sen sijaan kasvanut ripeästi. Erityisen voimakasta opiskelijamäärien kasvu on ollut korkeakouluasteen koulutuksessa: ammattikorkeakoulutuksen lisäksi opiskeli- jamäärät ovat lisääntyneet ripeästi yliopistokoulutuksessa. Suoritettujen tutkintojen määrä on kasvanut opiskelijamäärän tavoin eniten korkeakouluasteella. Kasvaneista opiskeli- jamääristä huolimatta oppilaitosten määrä on vähentynyt viimeisen kymmenvuotiskau- den aikana. Erityisesti peruskoulujen ja ammatillisten oppilaitosten määrä on laskenut; lukioiden määrä on pysynyt jokseenkin muuttumattomana. (Tuononen 2005.)

Koulutuksen ja osaamisen maakunnallista tarkastelua vaikeuttaa aineistolliset ongelmat. Koulutussektorin tilastoja on saatavilla useista lähteistä ja tietokannoista, mutta kokonais- kuvan muodostaminen on poikkeuksellisen työlästä. Valmiita aikasarjoja on saatavilla niu- kasti ja opiskelijamäärien selvittäminen maakunnittain on hankalaa, koska oppilaitoksella voi olla toimipisteitä useissa maakunnissa. Jos tavoitteena on arvioida koulutuspaikkojen ja opiskelijamäärien vastaavuutta alueen työpaikkakehityksen ja ammattirakenteen muu- toksiin niin tehtävästä tulee haastava jo raaka-aineiston keruuvaiheessa.

Keski-Suomi on vahva koulutuksen ja osaamisen maakunta. Koulutussektori on suuri työllistäjä, maakunnassa on monipuolinen ja moniasteinen koulutustarjonta ja osaava kouluttautunut työvoima on merkittävä maakunnallinen kilpailukykytekijä. Tutkinnon suorittaneiden määrän suhteellinen osuus on noussut koko maakunnan tasolla vuosit- tain. Kaksi kolmasosaa (yli 15-vuotiaasta) väestöstä on suorittanut jonkin tutkinnon; korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on 23 prosenttia. Vain Uudellamaalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla on suhteellisesti enemmän tutkinnon suoritta- neita kuin Keski-Suomessa mutta korkea-asteen tutkintojen vertailussa Keski-Suomi tippuu kärkijoukosta.

Kouluttautuneiden sijoittumisessa on selkeää alueellista kasautumista: korkeasti koulu- tetut sijoittuvat erityisesti Jyväskylän seudulle ja maakunnan muille taajaväkisille kau- punkialueille; väestöltään ikääntyneimmissä maaseutukunnissa tutkinnon suorittanei- den määrä on huomattavasti alhaisempi. Kolmasosassa Keski-Suomen kuntia tutkinnon suorittaneiden osuus yli 15-vuotiaista on alle 50 prosenttia. Lähes kaikki näistä kunnista sijoittuvat maakunnan reuna-alueille. Pohjoisesta Keski-Suomesta löytyy alhaisimman koulutustason kuntia maassamme: näissä kunnissa tutkinnon suorittaneiden osuus on lähes 20 prosenttiyksikköä alle maan keskiarvon.

52 Uusimaa 33,8 32,3 33,8

Pohjois-Pohjanmaa 40,5 23,1 36,4

Pirkanmaa 38,7 24,8 36,5

Koko maa 37,2 24,6 38,1

Keski-Suomi 38,5 23,1 38,4

Varsinais-Suomi 37,3 24,1 38,6

Pohjois-Savo 39,4 21,4 39,2

Lappi 39,8 20,4 39,8

Kymenlaakso 39,6 20,6 39,8

Pohjois-Karjala 40,6 19,1 40,3

Kanta-Häme 37,0 22,7 40,3

Pohjanmaa 36,4 23,2 40,4

Päijät-Häme 37,6 21,0 41,4

Etelä-Karjala 38,2 20,2 41,6

Itä-Uusimaa 33,7 24,8 41,6

Kainuu 39,5 18,4 42,1

Satakunta 37,6 20,3 42,1

Etelä-Pohjanmaa 38,3 19,0 42,6

Etelä-Savo 37,9 19,4 42,7

Keski-Pohjanmaa 38,2 18,8 43,0

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Keskiasteen tutkinto Korkea-asteen tutkinto Ilman tutkintoa

Kuva 29. Tutkinnon suorittaneet (%) maakunnittain 2003 (Tilastokeskus).

Koulutustarjonta on nykyisellään maamme suurimpia muuttoliikkeen vetovoimateki- jöitä. Kaksi kolmasosaa ikäluokasta saattaa hakeutua yliopistoihin ja ammattikorkea- kouluihin ja korkeakouluasteen koulutus on vahvasti keskittynyt maakuntakeskuksiin. Korkea-asteen opiskelijoista jää noin puolet valmistumisen jälkeen opiskeluseutukunn- alleen ja määrä alkaa tästä vähetä vuosittain. Uusimaa (pääkaupunkiseutu) on selkeä voittaja korkeakoulutettujen määrissä. Myös Tampereen ja Turun seuduille on kasautu- nut korkeasti koulutettua työvoimaa, mutta enää muuttoliike ei kasvata alueiden välisiä koulutuseroja yhtä voimakkaasti kuin 1990-luvun voimakkaan talouskasvun vuosina. Yliopistoista valmistuvien liikkuminen on suurempaa kuin alemmilla koulutusasteilla. Ammattikorkeakouluista valmistuneet ovat kotiseutu-uskollisempia ja ammattikorkea- koulut kouluttavat yliopistoja enemmän oman maakuntansa työvoimaa. Seutukunnat,

53 jotka saavat eniten valmistuneita jäämään, ovat usein maakunnan keskuksia. Hyvin pie- ni osa maakuntakeskuksessa opiskelleista sijoittuu johonkin muualle opiskelumaakun- nassaan valmistumisen jälkeen. (Peltonen 2004; Poropudas 2004.)

Keski-Suomessa kaksi kolmasosaa valmistuneista jää Keski-Suomeen ja ennen kaikkea Jyvässeudulle. Uusimaa ja Pirkanmaa ovat vetovoimaisimmat Keski-Suomessa valmis- tuneita keräävät kohdemaakunnat. Myös Keski-Suomessa alemmat koulutusasteet tuot- tavat enemmän työvoimaa oman maakunnan tarpeisiin kuin ylemmät koulutusasteet. Yliopistotutkinnon suorittaneista noin kolmasosa sijoittuu valmistumisen jälkeen Kes- ki-Suomeen, muut suuntaavat maakunnan ulkopuolelle. (mm. Myrskylä 2004.) Valmis- tuneiden työllistymisessä ja muuttokäyttäytymisessä on suurta vaihtelua eri koulutusas- teiden ja koulutusalojen välillä. Valmistumisen jälkeiseen sijoittumiseen vaikuttaa se, onko opiskelupaikkakunnalle muutettu ennen opintoja, millaiset sosiaaliset sidokset on synty- nyt opintojen aikana, millainen työmarkkinatilanne on valmistumisen jälkeen ja millaiset asumis- ja elämälaatupreferenssit nuorella osaajalla on tutkinnon suoritettuaan.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on tiivistä Keski-Suomessa kaikilla koulutusas- teilla, ei pelkästään korkea-asteen ja yliopiston tutkimustyössä. Keski-Suomelle on tyy- pillistä koulutuksen työelämälähtöinen kehittäminen yhteistyössä maakunnan elinkei- noelämän kanssa. Viime vuosina erityiskohteena on ollut maakunnan työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointi. Koulutusalan asiantuntijoiden vuoropuhelu on lisäänty- nyt, maakunnan tasolla on analysoitu tulevien vuosien koulutusmääriä ja ennakointityö- tä on tarkennettu siirtämällä tarkastelu seuduille. Seudullinen työnjako koulutuksen jär- jestämisessä ja paikallisiin toimialavahvuuksiin erikoistumisessa on kantava idea suunniteltaessa koulutustarjontaa erityisesti ammatillisessa koulutuksessa (mm. paperi, metalli, luonnonvara). Ammattikorkeakoulutasolla merkittävinä aloina on nähty insi- nöörikoulutus ja sosiaali- ja terveysala; Jyväskylän yliopiston linjauksissa on viime vuo- sina ollut merkittävää monitieteisyyden korostuminen. Koulutuksen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän sidoksia on lisätty muiden muassa perustamalla yliopistoon eri tutki- mus- ja kehittämiskeskuksia (Agora, Viveca). Koulutuspaikkamäärät eivät enää kasva Keski-Suomessa merkittävästi. Määrän sijaan maakunnassa halutaan varmistaa opetuk- sen laatu ja seudullisten koulutuspaikkojen tasapaino. Osittain koulutusaloittainen väy- läajattelu hakee vielä muotoaan. Koko maassa on jatkossa ongelmaksi muotoutumassa nuorten laimea innostuminen yrittäjyyteen. Väestön koulutustaso on kansainvälisesti- kin verrattuna korkea mutta osaamiseen perustuvan yritystoiminnan synnyttäminen on iso haaste eri koulutusorganisaatioille.

6.2. Keski-Suomen asema T&K-toiminnassa Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa Keski-Suomi sijoittuu maamme maakunnista kär- kiviisikkoon. Edellä ovat Uusimaa, Pirkanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa. Panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan on kasvanut Keski-Suomessa huomattavasti 1990-luvun puolivälistä. Myönteisestä kasvukehityksestä huolimatta ovat T&K-toimin- taan käytettävät henkilöresurssit ja euromäärät Keski-Suomessa kuitenkin vielä monin- kertaisesti vähäisemmät kuin em. maakunnissa. Keski-Suomessa julkinen rahoitus kat- taa merkittävän osan T&K-menoista ja tutkimus- ja tuotekehitystoiminta on vahvasti keskittynyt Jyväskylään.

54 Taulukko 6. Tutkimus- ja kehittämismenot maakunnittain 2003 (Miljoonaa euroa, %) (Tilastokeskus).

T&K-menot Yritysten osuus Yritysten osuus (%) Uusimaa 2 143,8 1 437,8 67 Pirkanmaa 768,7 601,7 78 Pohjois-Pohjanmaa 669,3 535,8 80 Varsinais-Suomi 536,8 389,0 72 Keski-Suomi 193,6 111,6 58 Koko maa 5 019,7 3 527,9 70

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan alueellinen keskittyminen on kansallinen ja kansain- välinen ilmiö. Yritykset ja tutkimuslaitokset hakevat läheisillä sijaintipäätöksillään agg- lomeraatioetuja, jotka lisäävät julkisen ja yksityisen sektorin vuorovaikutusta ja yhteis- työtä. Alueellisesta keskittymisestä seuraavat synergiaedut varmistavat yrityksille koulutetun työvoiman saatavuuden ja mahdollisuuden osallistua isoihin yhteisiin tutki- mushankkeisiin tutkimusyksiköiden kanssa. Koulutus- ja tutkimusorganisaatioiden nä- kökulmasta tiivis vuorovaikutus yrityselämän kanssa vahvistaa tutkimusyksiköiden työ- elämäyhteyksiä ja viime kädessä edistää koulutussektorin roolia alueellisena kehittäjänä. Keski-Suomessa tutkimuksen ja tuotekehityksen sidos yritysten liiketoiminnan kasvat- tajina ei vielä ole optimaalinen. Tutkimussektorin tuotokset ovat liian vähän muuttu- neet konkreettisiksi innovaatioiksi ja toteuttamiskelpoisiksi liike-ideoiksi. Erityisesti tämä näkyy Jyvässeudun ulkopuolisissa kunnissa.

55 7. LOPUKSI

Maakuntien kehityksessä on havaittavissa samoja muutosvoimia ja kehityspolkuja kuin muutama vuosikymmen sitten. Kasautuva kasvu erilaistaa edelleen maakuntien kehi- tystä; yhteiskunnallisilla interventioilla pyritään ehkäisemään vapaan markkinatalouden lieveilmiöitä. Sekä kansallisissa toimissa että EU:n yhteisöaluepolitiikassa on edelleen tavoitteena tasapainottaa alueiden välisiä kehityseroja mutta vuosikymmenten takaiseen kehitysaluepolitiikkaan verrattuna alueiden (maakuntien, seutujen) rooli on erilainen. Passiivisen, kehityseroja paikkailevan ja teollisuusorientoituneen, aluepolitiikan sijaan toimintakulttuuriksi on muotoutunut ohjelmakeskeinen, maakunnallista omaehtoisuut- ta, korostava alueellinen kehittämispolitiikka. Retoriikassa vilahtelevat käsitteet oppiva alue, osaamiskeskittymä, alueellinen kilpailukyky ja luova talous. Toiminnan tasolla oh- jelmaperusteisuus näkyy siirtymisenä valtion sektorikeskeisestä hallintomallista kohti maakunnallisesta näkemyksestä kumpuavaa, verkottumishakuista, kumppanuusmallia.

Jo vuosikymmeniä maamme maakunnissa on toteutunut voimakkaita aluerakenteeseen ja aluekehitykseen vaikuttavia muutoksia: useissa maakunnissa keskusseutu on kasva- nut reuna-alueiden menettäessä väestöä ja koko maan tasolla voimakkaan kasvun seu- dut ja maakunnat ovat sijainneet erityisesti eteläisessä Suomessa. Varsinkin 1990-luvun alun laman jälkeen elinkeinojen ja työllisyyden painopisteet keskittyivät voimakkaasti. 2000-luvun puolella kehityserojen tasoittumisesta huolimatta erot alueiden välillä ovat yhä suuria. Suurimmat asutuskeskittymät menestyvät edelleen koko maata paremmin; ongelmat kasautuvat yhä maakunnittain tarkasteltuna Itä- ja Pohjois-Suomeen.

Siirrettäessä katse alemmas seutu- ja kuntatasolle näky monipuolistuu ja tulkinnalliset yleistykset vaikeutuvat. Alueita on vaikea enää hahmottaa kehittyneet–alikehittyneet - dikotomioina, vaikka useilla alueilla on pysyviä rakenteellisia heikkouksia ja Itä- ja Poh- jois-Suomen maakunnissa ongelmat ovat pysyneet vuosikymmeniä samoina. Heikkou- det paljastuvat usein seutu- ja kuntatason tarkasteluissa ja ongelmat ovat selkeästi monimuotoisempia kuin menneinä vuosikymmeninä. Keski-Suomessa on havaittavissa muiden maakuntien tapaan voimakas polarisaatiokehitys: monissa seutuvertailussa Jy- vässeutu menestyy erittäin hyvin mutta seutu- ja kuntavertailuissa moni Keski-Suomen kunta on listan tyvipäässä.

Väestön, työllisyyden, tuotannon ja osaamisen näkökulmasta parhaiten menestyvät alu- eet sijoittuvat muutamille suurille kaupunkiseuduille. Korkea osaaminen on vahvasti keskusvetoista: korkeasti koulutettujen työpaikkakasvu keskittyy selvemmin muutamaan seutukuntaan kuin yleinen työpaikkakasvu. Empiria osoittaa, että menestyvien alueiden konsepti perustuu koulutuksen, tutkimuksen, yritystoiminnan ja julkisen hallinnon kiin- teään yhteistyöhön. Hyvin menestyneet seutukunnat ovat suuria yliopistoseutuja, nii- den lähialueita ja kasvun taustalla on vahvasti sähköteknisen tuotannon ja elektroniik- kateollisuuden ripeä kasvu 1990-luvulla. Alueiden kilpailukyky edellyttää tuotteita ja palveluja, jotka perustuvat korkeaan osaamiseen sekä nopeisiin ja joustaviin toimituk- siin. Yhteistä menestyville alueille on voimakas halu verkottua kansainvälisesti. Kasvu- yritykset operoivat yhä enemmän globaaleilla markkinoilla. Menestyksen vastakohtana

56 ovat hyvinvoinnin alueelliset erot maassamme: perinteiset aluekehityksen ongelmat (al- hainen koulutustaso, voimakas muuttotappio, työttömyys ja epäedullinen huoltosuhde) eivät kosketa ainoastaan Itä- ja Pohjois-Suomea vaan ongelmat ovat laajentuneet Keski- ja Etelä-Suomeen.

Monissa aluekehityksen linjoissa Keski-Suomi noudattaa maakunnallisella tasolla kan- sallista kehitystä. Monen sektorin ja toimialan kasvu tapahtuu maakunnan keskusalu- een, hegemonisen talous- ja osaamiskeskittymän, vetämänä. Keski-Suomessa Jyväsky- län seudun merkitys maakunnallisena veturina on kiistaton ja tämä on hyväksytty lähtökohtana myös maakunnallisessa strategiatyössä. Kansainvälisesti ja valtakunnalli- sesti linkittyneen maakuntakeskuksen rinnalla kuitenkin tarvitaan riittävän palvelutar- jonnan tarjoavia seutukeskuksia. Seutukeskukset yhdessä Jyvässeudun kanssa muodos- tavat Keski-Suomen moniytimisen aluerakenteen perusrungon.

Keski-Suomessa yritystoiminnan, työpaikkojen ja väestömäärän kasvu keskittyy Jyväs- seudulle. Muissa seutukunnissa tilanne on heikompi. Työllisyydessä suunta on oikea mutta muutosvauhti on ollut viime vuosina valitettavan verkkainen. Väestön ikääntymi- nen on todellinen uhka Keski-Suomelle: Suomi on läntisten teollisuusmaiden kärkeä ikääntymisessä, muutamassa Keski-Suomen maaseutukunnassa senioriväestön osuus kuntalaisista on maamme korkeimpia. Tilanne on näissä kunnissa erittäin haasteellinen kuntatalouksille, koska nuorten poismuutto pitää syntyvyyden alhaisena ja elintason ja elämäntapojen mahdollisesti tuoma pidentynyt elinikä vähentää kuolleisuutta. Kunnat ovat alkutuotantovaltaisia, vähäisen työpaikkakasvun, kuntia eikä kunnissa ole vetovoi- maista koulutustarjontaa. Pitkä etäisyys Jyvässeudulle ei mahdollista laajamittaista päi- vittäistä pendelöintiä; toisaalta kuntien sijainti ei tarjoa riittävää kilpailuetua yritysten analysoidessa sijaintipäätöksiään. Näin ollen kuntien ratkaisut eivät voi perustua ainoas- taan Jyvässeudun kasvun varaan vaan elinkeinopoliittiset toimenpiteet on perustuttava korostuneesti paikallisiin vahvuuksiin ja strategisesti oikein suunnattuihin ratkaisuihin.

Erityisen tärkeää on hahmottaa maakunta fyysisenä ja alueellisena kokonaisuutena: perus- infrastruktuurin ylläpidolla on itsessään aluetaloudellinen ja työllistävä merkitys, toisaalta maakunnan fyysinen perusrakenne luo pohjan ja puitteet alueellisen hyvinvoinnin lisäämi- selle. Vaikka ei-aineelliset tekijät (elinkeinoilmasto, työntekijöiden asuinviihtyisyys yms.) ovat saaneet viime vuosina huomiota alueiden kilpailukyvyn elementteinä, luo menes- tyksen perustan edelleen perinteiset tuotannon osatekijät. Fyysisen maankäytön suun- nittelun ja alueellisen kehittämispolitiikan sidokset ovat moninaiset; menestyvän maa- kunnan merkki on aktiivinen halu kehittää yhtäaikaisesti maakunnan perusrakenteita ja inhimillistä toimintaa.

57 LÄHTEET

Hanhijoki, Ilpo; Kantola, Seppo; Karikorpi, Mervi; Katajisto, Jukka; Kimari, Matti & Savioja, Hannele 2004. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015. Valtakunnallisia ja alueel- lisia laskelmia. Opetushallitus. Helsinki 2004.

Karimäki, Ari 2004. “Männikkömetsät ja rantojen raidat” – keskisuomalaiset ulkoilijoi- na. Keski-Suomen liitto. Julkaisu B 132. Jyväskylä.

Keränen, Heikki 2004. Maaseudun aluerakenteen muutos 1990–2002. Oulun yliopisto. Kajaanin kehittämiskeskus. Working Papers 48. Kajaani.

Keski-Suomen liitto 2005. Keski-Suomen kaupallinen palveluverkko 2005. Maakunta- kaavan kaupallinen selvitys. Osa 1. Keski-Suomen liitto. Julkaisu B 144. Jyväskylä.

Keski-Suomen TE-keskus 2005. Keskisuomalaisten pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät 2005. Keski-Suomen TE-keskuksen julkaisuja A9. Jyväskylä.

Liikenne- ja viestintäministeriö 2005. Valtakunnallisesti merkittävät liikenteen runko- verkot. Väliraportti. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 48/2005. Helsinki.

Moisio, Antti; Kangasharju, Aki & Ahtonen, Sanna-Mari 2001. Menestyksen mitta? Vaihtoehtoisia mittareita aluetalouden kehitykselle. Valtion taloudellinen tutkimuskes- kus. VATT-tutkimuksia 84. Helsinki.

Myrskylä, Pekka 2004. Väestö- ja työpaikkakehitys 1997–2003. Rakennemuutoskatsaus 2004. Suomen Kuntaliitto.

Myrskylä, Pekka 2005. Työpaikkojen kehitys 1998–2003: kasvu lähes kokonaan palve- luista. Kuntapuntari 4/2005; Elinkeinorakenteen muutos.

Mäkelä, Keijo & Kankainen, Mikko 2003. Keski-Suomen työvoiman muutos ja koulu- tustarve-ennusteen 2010 päivitys. Keski-Suomen liitto. Julkaisu B 125. Jyväskylä.

Niemi, Erkki 2005. Alueellinen kehitys 1998–2003. Tuotanto, työ ja investoinnit. Ra- kennemuutoskatsaus 2005. Kuntaliitto.

Peltonen, Erikka 2004. Korkeakouluista valmistuneiden alueellinen sijoittuminen. Pel- lervon taloudellisen tutkimuslaitoksen työpapereita. N:o 72, Helsinki 2004.

Poropudas, Olli 2004. Koulutus, tutkimus ja työllisyys. Valtion tiede- ja teknologianeu- vostolle laadittu seurantaraportti. Opetusministeriön julkaisuja 2004:17. Helsinki.

58 Savolainen, Aki & Hatakka, Tarja 2005. Teollisuuden suhdannekehitys vuosina 1994– 2004. Teoksessa Autio, Jaakko (toim.): Kymmenvuotiskatsaus 2005. Teemana yritystoi- minta. Tilastokeskus 2005.

Sisäasiainministeriö 2005. Maakuntien suhdannekehitys 2001–2005. Sisäasiainministe- riön julkaisut 28 / 2005.

Tiehallinto 2005a. Tiefakta 2005. Internet-dokumentti osoitteessa http://www.tiehallinto.fi/pls/wwwedit/docs/7951.PDF ; printattu ja luettu 25.11.2005.

Tiehallinto 2005b. Tieliikenne-ennuste 2004–2040. Vuoden 2003 ennusteen tarkistami- nen. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 19/2005. Helsinki.

Tuononen, Mika 2005. Korkean koulutustason Suomi. Koulutuksen kehityslinjoja 1994– 2003. Teoksessa Autio, Jaakko (toim.): Kymmenvuotiskatsaus 2005. Teemana yritystoi- minta. Tilastokeskus 2005.

Vartiainen, Perttu & Saarelainen, Pertti 2002. Seutuistumisen uusia näköaloja Keski- Suomessa. Keski-Suomen liitto. Julkaisu B 119. Jyväskylä.

Virtanen, Kimmo; Hänninen, Pekka; Kallinen, Riitta-Liisa; Vartiainen, Sirkka; Herra- nen, Teuvo & Jokisaari, Ritva 2003. Suomen turvevarat 2000. Geologian tutkimuskes- kus. Tutkimusraportti 156. Espoo.

59 LIITTEET:

Keski-Suomen väestökehitys kunnittain ja seutukunnittain 1980–2004 (Tilastokeskus): 1980 1985 1990 1995 2000 2004 Hankasalmi 6 144 6 109 6 070 5 991 5 745 5 600 Joutsa 4 642 4 633 4 579 4 546 4 250 4 045 Jyväskylä 67 354 68 585 70 081 74 072 78 996 83 582 Jyväskylän mlk 24 569 26 531 28 715 30 435 32 472 34 407 Jämsä 15 856 15 693 15 894 16 124 15 537 15 282 Jämsänkoski 8 134 8 159 8 092 7 951 7 689 7 524 Kannonkoski 2 201 2 084 1 947 1 857 1 741 1 630 Karstula 5 582 5 665 5 610 5 467 5 137 4 858 Keuruu 13 000 13 010 12 663 12 405 11 870 11 260 Kinnula 2 248 2 309 2 307 2 272 2 117 1 940 Kivijärvi 2 060 2 022 2 002 1 810 1 610 1 452 Konnevesi 3 541 3 484 3 435 3 388 3 217 3 154 Korpilahti 5 043 4 877 5 125 5 150 5 051 4 985 Kuhmoinen 3 723 3 544 3 428 3 209 2 973 2 838 Kyyjärvi 1 952 1 991 1 996 1 947 1 793 1 693 Laukaa 13 676 14 710 15 730 16 352 16 548 17 068 Leivonmäki 1 549 1 412 1 341 1 313 1 200 1 165 Luhanka 1 389 1 251 1 165 1 054 936 893 Multia 2 633 2 528 2 407 2 229 2 153 2 036 Muurame 4 799 5 715 6 580 7 254 8 101 8 597 Petäjävesi 3 700 3 731 3 789 3 760 3 780 3 682 Pihtipudas 6 091 5 945 5 680 5 550 5 225 4 984 Pylkönmäki 1 382 1 344 1 292 1 227 1 130 1 034 Saarijärvi 10 489 10 586 10 734 10 753 10 494 10 096 Sumiainen 1 395 1 399 1 424 1 380 1 331 1 289 Suolahti 6 219 6 264 6 222 5 999 5 624 5 378 Toivakka 2 422 2 407 2 515 2 470 2 368 2 373 Uurainen 2 739 2 823 2 961 3 055 3 125 3 096 Viitasaari 8 910 8 997 8 689 8 347 7 915 7 524 Äänekoski 12 836 13 080 13 475 13 750 13 758 13 717 Joutsan sk 7 580 7 296 7 085 6 913 6 386 6 103 Jyväskylän sk 130 446 135 488 141 566 148 539 156 186 163 390 Jämsän sk 27 713 27 396 27 414 27 284 26 199 25 644 Keuruun sk 15 633 15 538 15 070 14 634 14 023 13 296 Saarijärvi-Viitasaari sk 40 915 40 943 40 257 39 230 37 162 35 211 Äänekosken sk 23 991 24 227 24 556 24 517 23 930 23 538 Keski-Suomi 246 278 250 888 255 948 261 117 263 886 267 182

60 Tilastokeskuksen demografinen väestöennuste kunnittain 2005–2040:

2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Muutos % 05-40 Hankasalmi 5 491 5 298 5 161 5 070 5 000 4 928 4 838 4 738 -13,7 Joutsa 4 050 3 947 3 877 3 848 3 823 3 780 3 707 3 617 -10,7 Jyväskylä 83 939 86 767 89 029 90 430 91 306 91 861 91 957 91 634 9,2 Jyväskylän mlk 34 891 37 121 38 829 40 204 41 124 41 554 41 637 41 536 19,0 Jämsä 15 174 14 895 14 662 14 483 14 338 14 162 13 924 13 650 -10,0 Jämsänkoski 7 544 7 496 7 464 7 447 7 440 7 402 7 327 7 228 -4,2 Kannonkoski 1 616 1 568 1 531 1 504 1 487 1 477 1 463 1 442 -10,8 Karstula 4 753 4 443 4 206 4 026 3 876 3 739 3 603 3 469 -27,0 Keuruu 11 182 10 778 10 498 10 306 10 142 9 958 9 728 9 471 -15,3 Kinnula 1 888 1 697 1 556 1 451 1 372 1 302 1 236 1 171 -38,0 Kivijärvi 1 461 1 401 1 352 1 319 1 301 1 284 1 265 1 244 -14,9 Konnevesi 3 115 2 967 2 844 2 751 2 681 2 621 2 557 2 488 -20,1 Korpilahti 5 032 5 055 5 089 5 132 5 169 5 187 5 174 5 138 2,1 Kuhmoinen 2 828 2 726 2 657 2 616 2 580 2 543 2 492 2 433 -14,0 Kyyjärvi 1 698 1 618 1 569 1 539 1 514 1 486 1 449 1 408 -17,1 Laukaa 17 221 17 889 18 431 18 895 19 222 19 383 19 387 19 283 12,0 Leivonmäki 1 164 1 177 1 195 1 223 1 247 1 257 1 257 1 249 7,3 Luhanka 885 846 820 801 783 768 752 736 -16,8 Multia 2 006 1 880 1 779 1 706 1 654 1 616 1 583 1 547 -22,9 Muurame 8 844 9 532 10 061 10 469 10 775 10 955 11 025 11 029 24,7 Petäjävesi 3 679 3 654 3 637 3 634 3 643 3 639 3 608 3 564 -3,1 Pihtipudas 4 862 4 582 4 352 4 168 4 013 3 876 3 746 3 619 -25,6 Pylkönmäki 1 037 970 924 894 871 849 825 800 -22,9 Saarijärvi 9 984 9 528 9 189 8 949 8 762 8 575 8 364 8 133 -18,5 Sumiainen 1 272 1 219 1 173 1 142 1 123 1 104 1 082 1 060 -16,7 Suolahti 5 371 5 221 5 124 5 051 4 983 4 902 4 804 4 702 -12,5 Toivakka 2 395 2 408 2 436 2 471 2 503 2 519 2 514 2 498 4,3 Uurainen 3 093 3 150 3 211 3 265 3 297 3 303 3 287 3 254 5,2 Viitasaari 7 399 6 971 6 647 6 408 6 219 6 052 5 880 5 699 -23,0 Äänekoski 13 748 13 863 13 957 14 013 14 032 13 994 13 890 13 736 -0,1 Keski-Suomi 267 622 270 667 273 260 275 215 276 280 276 076 274 361 271 576 1,5

61 Työpaikkamäärät Keski-Suomessa kunnittain 1995, 1997, 1999, 2001 ja 2003 (Tilastokeskus):

1995 1997 1999 2001 2003 Muutos 95-03 Hankasalmi 1 672 1 658 1 643 1 586 1 615 -57 Joutsa 1 402 1 398 1 406 1 467 1 430 28 Jyväskylä 34 857 37 113 40 743 42 868 44 796 9 939 Jyväskylän mlk 6 631 7 530 8 600 8 737 8 983 2 352 Jämsä 6 191 6 348 6 498 6 503 6 396 205 Jämsänkoski 2 785 2 776 2 750 2 779 2 649 -136 Kannonkoski 424 438 532 478 489 65 Karstula 1 707 1 814 1 850 1 828 1 835 128 Keuruu 4 101 4 187 4 216 4 240 4 223 122 Kinnula 567 572 585 572 568 1 Kivijärvi 440 458 434 425 379 -61 Konnevesi 851 872 912 880 884 33 Korpilahti 1 223 1 214 1 254 1 209 1 280 57 Kuhmoinen 821 877 925 878 844 23 Kyyjärvi 633 631 673 631 601 -32 Laukaa 4 460 4 598 4 650 4 873 4 979 519 Leivonmäki 386 378 382 341 352 -34 Luhanka 306 271 272 233 238 -68 Multia 545 504 504 511 516 -29 Muurame 1 962 2 202 2 332 2 633 2 600 638 Petäjävesi 929 912 969 953 912 -17 Pihtipudas 1 566 1 639 1 739 1 675 1 621 55 Pylkönmäki 293 272 285 240 228 -65 Saarijärvi 3 343 3 539 3 512 3 464 3 518 175 Sumiainen 280 246 252 286 242 -38 Suolahti 2 544 2 708 2 808 2 782 2 879 335 Toivakka 627 651 680 672 666 39 Uurainen 743 786 793 795 781 38 Viitasaari 2 425 2 486 2 608 2 590 2 542 117 Äänekoski 5 210 5 380 5 643 5 494 5 152 -58 Keski-Suomi 89 924 94 458 100 450 102 623 104 198 14 274

62 Keski-Suomen väestö 2003:

Väestö 266 082

Työvoiman Työvoima ulkopuoliset 124 877 141 205

Työlliset Työttömät 0-14 v. Opiskelijat Eläkeläiset Muut 106 164 18 713 46 497 22 988 62 099 9 621

Väkiluku 1990 - 2004 sekä väestöennuste 2005 - 2040

Toteutunut väestönkehitys Väestöennuste 200000

Jyväskylän sk.

150000

100000 50000

40000

30000 Saarij.-Viitas. sk Jämsän sk. 20000 Äänekosken sk.

Keuruun sk. 10000 Joutsan sk. 0 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040

Vuosi Lähde: Tilastokeskus/Väestötilastot v.2005 seutukuntaraja SeutuNet

63

Seutukuntien välinen pendelöinti Keski-Suomessa 2003

Saarijärven-Viitasaaren sk. Pendelöinti, henkilöä 1 - 5

6 - 10

11 - 20

21 - 100 Äänekosken sk.

101 - 200

201 - 300 Keuruun sk.

301 - 500 Jyväskylän sk.

865 - 1031

Joutsan sk. Jämsän sk. Vuoden 2005 seutukuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilasto SeutuNet

Työllisten osuus toimialoittain Keski-Suomessa 1993 - 2003*

Osuus työllisistä (%) 25

20

Maa-, riista-, metsä- ja kalatalous Teollisuustoiminta 15 Rakentaminen Kauppa Majoitus- ja ravitsemistoiminta 10 Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Rahoitus, kiint.-, vuokr.-, tutk.- ja liike-el.palv. Koulutus ja julkinen hallinto Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 5 Muut yht.kunn. ja henk.koht. palv.

0 1993 -94 -95 -96 -97 -98 -99 2000 -01 -02 -03 Vuosi *ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilastot v. 2001 toimialamuutos (TOL 2002) SeutuNet

64

Työttömät ja työlliset koulutusasteen mukaan seutukunnittain 2003

Joutsan sk. Perusaste Keskiaste Korkea-aste Jyväskylän sk. Perusaste Keskiaste Korkea-aste Jämsän sk. Perusaste Keskiaste Korkea-aste Keuruun sk. Perusaste Työttömät Keskiaste Korkea-aste Työlliset Saarijärven-Viitasaaren sk Perusaste Keskiaste Korkea-aste Äänekosken sk. Perusaste Keskiaste Korkea-aste Keski-Suomi Perusaste Keskiaste Korkea-aste 0% 20% 40% 60% 80% 100% Osuus työvoimasta

Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilastot SeutuNet

Työpaikkaomavaraisuus kunnittain 2003*

Suolahti Jyväskylä Jämsä Karstula Äänekoski Keuruu Kyyjärvi Viitasaari Joutsa Kannonkoski Saarijärvi Leivonmäki Pihtipudas Jämsänkoski Kuhmoinen Kinnula Kivijärvi Luhanka Hankasalmi Multia Toivakka Konnevesi Pylkönmäki Laukaa Uurainen Petäjävesi Muurame Korpilahti Jyväskylän mlk Sumiainen Joutsan sk. Jyväskylän sk. Jämsän sk. Keuruun sk. Saarijärven-Viitaraaren sk. Äänekosken sk. Keski-Suomi 0 20 40 60 80 100 120 140 Vuoden 2005 aluerajat Työpaikkaomavaraisuus (%) *ennakkotieto Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilastot SeutuNet

65

Teollisuustoiminta Keski-Suomessa 1995 - 2003

Toimipaikkojen lukumäärä Toimipaikkojen henkilöstö 1700 25000

1600 24000 23000 1500 22000 1400 21000

1300 20000 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Vienti (mrd. euroa) Tuotannon arvo (mrd. euroa) 3 6 Bruttoarvo 5 Jalostusarvo 2,5 4 3 2 2 1 1,5 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003

Lähde: Tilastokeskus/Teollisuuden alue- ja toimialatilasto SeutuNet

Seutukuntien osuudet Keski-Suomen teollisuustoiminnasta 2003

Jyväskylän sk.

Saarijärven-Viitaraaren sk.

Jämsän sk.

Äänekosken sk. Toimipaikkojen lukumäärä Henkilöstö Keuruun sk. Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo Vienti Joutsan sk.

0 102030405060 Osuus Keski-Suomen maakunnasta (%) Vuoden 2005 seutukuntarajat Lähde: Tilastokeskus/Teollisuuden alue- ja toimialatilasto SeutuNet

66 Toimipaikat Keski-Suomessa 2002 - 2003

Tukku- ja vähittäiskauppa Kiint.-, vuokr.-, tutk.palv, liik. el. palv. Rakentaminen Teollisuus Kuljetus, varastointi ja tietoliik. Muut yht.kunn. ja henk.koht. palv. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalv. Majoitus- ja ravitsemistoiminta Maa-, riista- ja metsätalous Rahoitustoiminta Koulutus Kaivostoiminta ja louhinta 2003 Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 2002 Kalatalous

0 500 1000 1500 2000 2500 3000 Toimipaikkojen lkm Vuoden 2005 seutukuntaraja Lähde: Tilastokeskus/Yritystilastot SeutuNet

67