Kumpostin Muhkea Musiikki- Numero! Kumposti 3/2012 Kumpula-Seuran Johtokunta Valittiin Musiikki Todellakin Soi Kumpulassa! 27

Kumposti Helsingin Kumpulan kylälehti 10.12.2012 4/2012

Kumpostin muhkea musiikki- numero! Kumposti 3/2012 Kumpula-seuran johtokunta valittiin Musiikki todellakin soi Kumpulassa! 27. vuosikerta syyskokouksessa 2012: Tulvat pian ISSN 1235-8959 Kumpostin erilaiset teemanumerot ovat olleet laajasti pidettyjä. Kylätilan Julkaisija: Kumpula-seura ry. lasten bändileirien ja Oljenkorsi Small Bandin täyttäessä tänä syksynä Jakelu: Kumpulan ja vanhan Ulla Agopov, Ann-Louise Laaksonen, 5 vuotta musiikkinumeron tekeminen tuli luontevasti ajankohtaiseksi. Toukolan postiluukkuihin puheenjohtaja jäsen Lehden tekemiseen osallistui laaja joukko avustajia, ja toimitus sai ohi Vallilan Kumpostia saa myös Limingantie 24, 050 573 5923 [email protected] vihjeitä kylän muusikoista ja musiikin parissa työskentelevistä ihmi- Kylätilasta, Kumpuodista, [email protected] Erja Salo, sistä vielä aineistopäivän jälkeenkin. Lehdestä tuli poikkeuksellisen Oljenkorresta, Parmesanista ja Ulla Neuvonen, jäsen muhkea – tähän yhteyteen lämpimät kiitokset kaikille kirjoittajille! siirtolapuutarhassa Kapusiinista varapuheenjohtaja [email protected] Tämän numeron päätoimittajuus lankesi minulle olosuh- Painos: 2800 kpl Limingantie 56, Pasi Mäkinen, jäsen teiden pakosta, mutta innostuin hommasta melkoisesti! Oli Paino: Tikkurilan paino, [email protected] Ahti Pakkanen, jäsen Vantaa Salme Kauppila, sihteeri todella mukava ideoida lehteä porukalla, koska kaikki muut- Päätoimittaja: [email protected] kin olivat innostuneita. Jokaisesta lehdestä tulee aina hiu- Vallilanlaaksoon, Mäkelänkadun ja Isonniitynkadun Sari Väntänen Sari Väntänen, kan tekijäporukkansa näköinen, sillä kaikki me olemme leh- väliselle nurmialueelle rakennetaan kaksi uutta hule- Ulkoasu: Heli Tuomi tiedottaja denteossa amatöörejä ja mukana harrastuksen vuoksi. Täl- vesien viivytysallasta. Altaiden tarkoituksena on tasata Kuvitukset: Maija Fagerlund [email protected] lä porukalla lehdestä tuli tällainen ja lopputulos on mielestä- Kansi: Santtu Särkäs ni jopa arvokas kylän historian taltioimisen näkökulmasta. hulevesivirtaamaa niin, ettei Kumpulanpuron alajuok- Tämän numeron Vaikken itse koske yhteenkään soittimeen, ja osallistun bändi- sulle ja Vallilan siirtolapuutarha-alueelle aiheudu on- toimituskunnassa lisäksi: leireihin vain keittäjän ominaisuudessa, on Kumpulan aktiivinen gelmia rankkasateilla syntyvistä suurista vesimääristä. Ulla Agopov, Heidi musiikkielämä antanut perheelleni paljon. Pojat ovat alkuperäi- Backström, Jouni Flinkkilä, Samalla tavoitteena on parantaa hulevesien laatua sel- Mikael Helasvuo, Annina siä bändileiriläisiä ja muusikonalkuja molemmat. Mieheni aloit- keyttämällä ja puhdistamalla vesiä kasvillisuuden avulla. Holmberg, Riitta Hämäläinen, ti pitkän tauon jälkeen soittamisen uudelleen ja löysi laulamisen. Rakennettavien viivytysaltaiden pinta-ala on yli Sini Hämäläinen, Marjatta Kotona ei ole koskaan hiljaista; vähintään yksi soittelee kitaraa tai Karapuu, Mikko Kotro, Aino laulaa. Vapaa-ajan tekemisestäkään ei ole puutetta, kun käy oman puoli hehtaaria ja altaiden pohja sijaitsee 2 – 4 m Liinoja, Tapio Liinoja, Virpi Hyvä kumpulalainen! Muistathan perheen ja tuttavien keikoilla. Tätä en olisi missään nimessä usko- nykyisen maanpinnan alapuolella. Yhteensä vesiti- Liinoja, Jussi Liski, Riina maksaa Kumpula-seuran jäsenmaksun! nut, jos tulevaisuutta olisi minulle raotettu yli viisi vuotta sitten! lavuus on noin 10 000 m3. Työhön liittyen altaiden Merenluoma, Leila Oksa, Kuten Christa edellisessä numerossa peräänkuulutti, uutta vaki- kaivumassoista muotoillaan Mäkelänkadun varteen Christa Prusskij, Sirpa Pääk- tuista päätoimittajaa ei ole vielä löydetty. Sitä odotellessamme voim- könen, Santtu Särkäs, Kyösti Jäsenmaksu vuonna 2012 on 10 euroa. kaksi täyttömäkeä, jotka osaltaan muokkaavat mai- Salokorpi, Sari Väntänen Kumposti-lehti on Sinunkin jäsenetusi! me jatkaa lehden tekemistä päätoimittajuuden kiertäessä. Olisiko sinulla ideaa seuraavan lehden teemaksi ja intoa lähteä mukaan? semaa polveilevammaksi ja toimivat vilkkaan Mäke- Toimituksen osoite: länkadun meluvalleina. Lisäksi Vallilanlaakson puis- [email protected] Tilinumero: SAMPO FI46 8000 1100 1794 65. c/o Kylätila, Intiankatu 31 Kumpulassa, 30.11.2012 ton keskiosassa sijaitsevan vanhan huvilan lounais- Kumposti verkossa: Käytäthän ystävällisesti viitenumeroa 20129. puolella oleva alue tasataan monikäyttönurmeksi. www.kumpula.info Sari Väntänen, tämän numeron Seuraava Kumposti: päätoimittaja Suunnitelmissa alueen kasvillisuus ja puusto on otettu maaliskuussa 2013. Aineistot huomioon osana puiston rakenteita. Osa alueen huono- 31. tammikuuta mennessä. Kumpula-seura ja Kumpostin kuntoisista puista tullaan poistamaan, mutta suuri osa toimituskunta kiittävät päätoimittaja alueen elinkelpoisesta puustosta säästetään. Asiassa on Christaa ja taittaja Karoliinaa kuultu myös alueen lähiympäristön asukkaiden toiveita. kuluneesta vuodesta! Vallilanlaakson ja Kumpulanpuron hulevesi- töiden kustannusarvio on noin 2,5 miljoonaa euroa ja työt tehdään pääosin 2013 – 2014. Raken- nustyöt on aloitettu työmaateiden rakentamisella ja poistamalla pilaantuneita maita, jotka ovat peräisin alueella toimineesta polttoaineen jakeluasemasta. Uuden hulevesijärjestelmän valmistuttua Kum- pulanpuron veden laatu paranee ja nykyisin tois- tuvat tulvat Vallilan siirtolapuutarhassa jäävät his- toriaan. Tämän lisäksi Vallilanlaaksoon syntyy maisemakuvallisesti kaunis vesiaihe, jonka muo- to ja ilme vaihtelevat kosteusolosuhteiden mukaan. Teksti Mikko Kotro

Avoinna Arkisin 7–17 La-Su 9.30–16 TERVETULOA! Kakut ja voileipäkakut Maarit, Mervi ja Pauliina Puh. 757 20 87 tilauksesta! Intiankatu 25, 00560 Helsinki Myös [email protected] Intiankatu 25, p. 050 555 7381 luomuleivonnaisia! Auki arkisin 9–17, lauantaisin sopimuksesta.

2 3 Kunnallisvaalit 2012 Teuvo Lindfors – Kumpulan uimalan arkkitehti Äänestysprosentti koko maassa oli 58,3 % ja Helsingissä 57,4. Nukkuneiden puolue jatkaa voittokulkuaan. Helsingin nukkujia on eniten Jakomäessä, Vesalassa ja Kivikossa, joissa kaikissa päästiin alle neljänkymmenen prosentin. Sen sijaan vilkkainta äänes- täminen (yli 70 %). oli Paloheinässä. Munkkiniemi A ja B:ssä, Töölö A ja B:ssä, Kulosaaressa, Suomenlinnassa, Länsi-Pakilassa ja Toukola B:ssä. Lähialueidemme prosentit paremmuusjärjestyksessä: Kylätilan lokakuinen uimala-aiheinen näyttely herätti kiinnostusta Kum- Lindfors on jatkanut työtään vielä 2000-luvullakin. Hän suunnitteli Turun Toukola B 72,8 % pulan ulkopuolellakin. Tieto näyttelystä oli kantautunut myös Tapiolassa suomalaisen yhteiskoulun tilojen saneerauksen tanssiteatteri Erin esiinty- Käpylä A 66,9 % asuvan arkkitehti Teuvo Lindforsin korviin. Kävin tapaamassa 90-vuo- mis- ja työtiloiksi. ”Tämä koulu oli minun vanha opinahjoni. Rakennus oli ollut Toukola A 64,9 % tiasta Lindforsia hänen kotonaan. Reipas ja hyvämuistinen veteraa- pitkään teollisuuskäytössä ja se oli nokinen ja hirmuisen likainen. Eri-tanssi- Käpylä B 64,6 % niarkkitehti kertoili urastaan ja myös harrastuksestaan kuorolaulusta. teatterin väki puhdisti sen omin voimin, mutta sitten mukaan tuli myös raken- Kumpula 59 % ”Kumpula valikoitui olympialaisten harjoitusaltaan rakennuspaikak- nusfirma, jonka kanssa teatteri sai neuvotelluksi edullisen diilin”, Lindfors va- si, sillä kisapaikkojen haluttiin palvelevan tavallisia kaupunkilaisia kiso- lottaa ja iloitsee: ”Hyvä näyttämö saatiin ja tanssijat saivat mukavat työtilat.” Yhteistä meille kaikille on, että kaikilla vihreät on suurin puolue, noin kolmannes äänistä, kun koko maassa vihreiden osuus on 8,5 %, kokoomuksen jen jälkeenkin”, Lindfors muistelee. ”Kumpula oli sopiva, koska Käpylän Lindfors osoittautuu myös pitkän linjan kuoromieheksi. ”Olen laulanut kannatus on huomattavasti pienempi kuin koko maassa, poikkeuksena kuitenkin Toukola B, jossa se yltää yli koko Suomen keskiarvon . Keskustan ja Olympiakylä oli ihan vieressä. Kun alueella ei ollut minkäänlaista uima- kuorossa 15-vuotiaasta lähtien. Sotavuodet jäivät väliin, kun meillä ei rinta- Perussuomalaisten kannatus on pienempi ja Vasemmistoliiton kannatus selvästi suurempi, erityisesti Kumpulassa. paikkaa, haluttiin sille uusi virkistyspaikka.” Lindfors päätyi ylityöllistetyn malla ollut kuoroa”, hän kertoo harrastuksestaan. ”Olen laulanut Laulumies- Olympiarakentamistoimiston arkkitehdin Pauli Salomaan avus- ten ja Polyteknikkojen kuoroissa sekä Espoon mieslaulajissa. Pelkästään teksti: Marjatta Karapuu tajaksi ja pyysi mukaan myös opiskelukaverinsa Osmo Siparin. Sibeliuksen Kullervo-sinfonian esityksissä on tullut lauletuksi 20 kertaa.” KUMPULAN KANNATUS ”Ensimmäiset lapiolliset multaa rakennustyömaalla lapioi olympialais- Kumpulan maauimalaa pidetään yhtenä Suomen kauneimmista uima- KUNNALLISVAALEISSA 2008 ja 2012 muutokset ten järjestelytoimikuntaa johtanut kaupunginjohtaja Erik von Frenckell”, loista. Tähän Lindfors toteaa ykskantaan: ”Edelleenkin rakentaisin samalla Kumpula Käpylä A Käpylä B Toukola A Toukola B Koko Suomi 2012 Lindfors kertoo. Tallella on edelleen Helsingin olympialaisten juhlara- tavalla. Detaljitasolla voi olla uusia fiksuja juttuja, mutta vesi ja sen lämpötila ja 1. VIHR 33,8 VIHR 32,8 VIHR 30,3 VIHR 33,3 VIHR 33,2 KOK 21,9 2008 ha, joka lahjoitettiin kaikille olympiatoimiston töissä mukana olleille. mahdollisuus hypätä tornista – ne ovat pääelementit. Ja ettei samaan aikaan 2.VAS 23,4 SDP 18,5 VAS 18,8 VAS 17,6 KOK 24,9 SDP 19,6 VIHR 37,0 33,8 -3,2 Vaikka resurssit olivat 1950-luvulla niukat, suuri hanke saatiin toteu- ole liikaa väkeä uimassa.” Työhönsä hän on edelleen tyytyväinen: ”Olen iloi- tetuksi. Kaikki -52 olympialaisiin rakennetut liikuntapaikat ovat edelleen nen, että uimala silloin saatiin näin hyvään paikkaan ja että siitä on ollut iloa 3. SDP 14,3 VAS 17,3 SDP 18,0 SDP 16,0 SDP 15,3 KES 18,7 SDP 16,7 14,3 -2,4 käytössä. ”Betonirakenteet ovat kestäneet. Puurakenteetkin ovat kes- ihmisille. Tällaisten kohteiden arvo ihmisten silmissä kasvaa kaiken aikaa. 4.Kok 11,4 KOK 14,1 KOK 13,4 KOK 13,5 VAS 12,3 PS 12,3 VAS 17,5 23,4 +5,9 täneet, jos ilmanvaihto on ollut kunnollista. Nykyään ollaan taitamatto- Asuntoalueen keskellä oleva virkistys- ja liikuntapaikka on kaupunkilaisille 5. PS 6,2 PS 6,6 PS 6,3 RKP 7,9 PS 5,6 VIHR 8,5 SKP 4,0 2,9 -1,6 mia, kun taloista rakennetaan ’pulloja’”, Lindfors arvioi, ja tarkentaa nä- kullan arvoinen.” Tätä ei myöskään haastattelija voi kiistää, onhan uimala kemystään: ”Säästöt lasketaan teoreettisella tasolla. Ei tällaista koste- niin kumpulalaisille kuin muillekin lähialueen ihmisille jokakesäinen keidas. 6. KES 3,1 SKP 3,6 SKP 4,7 PS 6.3 RKP 3,1 VAS 8,0 KOK 11,7 11,4 -0,3 us- ja homeongelmaa ollut julkisissa rakennuksissa ennen. Nyt viihty- 7. SKP 2,9 RKP 2.5 RKP 4,5 KES 1,9 KES 2,4 RKP 4,7 KES 3,6 3,1 -0,5 vyysarvot pannaan vastakkain muutaman pennin säästön kanssa.” Teksti ja kuva: Ulla Agopov 8, RKP 1,6 KES 2,4 KES 1,9 KD 1,2 SKP 1,2 KD 3,7 PS 2,9 6,2 +3,3 9.KD 1,5 KD 1,1 KD 1,3 SKP 1,2 KD 0,8 KRIST 2,9 1,5 -1,4 10. PIR 1,3 PIR 0,6 PIR 0,6 PIR 0,8 PIR 0,7 RUOTS 2,1 1,6 -0,5 Teuvo Lindfors, arkkitehti

* Syntynyt 1922 * Suunnitteli Kumpulan uimalan v. 1952 yhdessä Osmo Siparin kanssa olympiarakentamistoimiston arkkitehti Pauli Salomaan toimeksiannosta. * Suunnitellut Vaisala Oy:n toimistorakennuksen ja henkilökunnan ÄÄNIHARAVAT asuintalon Vantaanlaaksossa, useita asuinrakennuksia Helsingissä, mm. Munkkiniemessä ja Ruskeasuolla (Ulvilantien pistetalot ja Kumpula A Käpylä A Käpylä B Toukola A Toukola B Porintien lamellitalot yhdessä Markus Tavion kanssa). Silvia Modig Osmo Soininvaara Paavo Arhinmäki Paavo Arhinmäki Otto Lehtipuu * Harrastanut kuorolaulua 15-vuotiaasta lähtien Paavo Arhinmäki Paavo Arhinmäki Osmo Soininvaara Johanna Nuorteva Paavo Arhinmäki * Asuu Espoon Tapiolassa 1960-luvun retrohenkisessä kerrostalossa * Vaimo Irma Vienola-Lindfors (kuoli 2007) oli tanssija ja t Osmo Soininvaara Leo Stranius Jan Vapaavuori Silvia Modig Jan Vapaavuori anssipedagogi sekä Helsingin Sanomien pitkäaikainen balettikriitikko. * Tytär Tiina Lindfors on tanssiteatteri Erin perustaja ja kantava voima.

SUUNNITTELU NOPEA KVV TYÖNJOHTO LUOTETTAVA KORJAUS JA HUOLTO PÄIVYSTYS 24 H Puh. 020 741 1820

4 5 Kylätilan tapahtumia Aikuisten iltasadut – Sinulle luetaan Keskellä mörköpimeää tammi-helmikuuta Kylätila ja Teat- teri Circus Maximus kutsuvat kuuntelemaan tarinoita. Ai- kuisten iltasadut on neljästä eri näytelmästä koostuva lu- vuodenvaihteessa kuteatteri-iltama. Esitykset ovat kuin live-kuunnelmia, näyt- telijöiden lukemaan tekstiin yhdistetään lisäksi musiikkia.

Laura Jaakkolan valitsemien ja ohjaamien tekstien karke- ana yläotsikkona on koti, uskonto, isänmaa + satu. Liisa su 9.12. klo 14-16 Lasten Joulujuhla Ihmemaassa lienee kaikille tuttu juttu. Paula Vesalan Af- ganistan kertoo suomalaisista pojista keskellä aavikkoa ja sotaa. Tuomas Parkkisen mysteerikomedia Stand up, Je- su 16.12. klo 14 Kumpulan kuoron suksessa keekoilevat kriiseineen raamatulliset hahmot. Ja Joulukahvikonsertti Kristian Smedsin palkitussa Jääkuvia -näytelmässä poh- joissuomalaisen perheen rakkaus on ehdotonta ja rajua. ma 17.12. klo 18:30 Kassandrakuoron konsertti - Vierailemassa kansanlauluryhmä Kiehinä Käpy- Tervetuloa iltalampun hämärään kuuntelemaan kun Sinul- le luetaan. Ja joka ilta kun lamppu sammuu, siirtynemme län musiikkiopistolta. Konsertissa kuullaan Kassan- vaikka Oljenkorteen. drakuoron ohjelmistoa, mm. kloksautuslaulu Etelä- Afrikasta, tanssilauluja Israelista, Italiasta ja Serbi- Seuraa ilmoittelua tammikuussa ja näet millaiset kokoon- panot asettuvat esittämään seuraavia teoksia: asta ja kaunis saksalainen rakkauslaulu. Laura Jaakkola työstää parhaillaan iltasatuja kuunneltavaksemme Vierailevan Kiehinän laulustoon kuuluu suomalais- ma 21.1. klo19. Satu/ Lewis Carroll: Liisa Ihmemaassa ta ja sukukansojen musiikkia. Luvassa myös yh- ma 28.1. klo19. Isänmaa/ Paula Vesala: Afganistan ma 4.2. klo19 Uskonto/ Tuomas Parkkinen: Liput 2 e / esitys. Lipun hinta sisältää kuunteluohjeet teislaulatusta ja tanssia! Stand up, Jesus! (ts. käsiohjelman) sekä pientä iltapalaa. Huom! Nyyttikestit! la 9.2. klo19 Koti/ Kristian Smeds: Jääkuvia su 23.12. klo 17 Laulava Kynttiläkulkue lähtee Kylätilan edestä kiertämään Kumpulan katuja ja kujia. Ota oma lyhty mukaan! Kassandrakuoro -kuva: Johnny Korkman la 8.12., ti 18.12. ja to 20.12. klo 19 Teatteri Lähidemokratiaa! Tuike: Pieni Tulitikkutyttö Niin lapsille kuin aikuisillekin sopiva tunnelmallinen Kylätila järjestää yhdessä Toukolan asukastalon aistiteatteriesitys, joka koetaan silmät Kääntöpaikan kanssa kevään aikana neljä keskuste- suljettuina: näköaistin sijaan koetaan kaikkien mui- lutilaisuutta, jossa tapaamme vapaamuotoisesti kahden aistien kautta. vitellen alueen valtuutettuja, varavaltuutettuja ja lau- Upea ja uutta esitysmuotoa hyväksikäyttävä esitys takuntien jäseniä. Tilaisuudet järjestetään vuoroin luo upeita mielikuvia ja lämpimän tunnelman. Kumpulassa ja Toukolassa. Työryhmä: Nina Rinkinen, Marjaana Veikkanen, Johanna Virsunen ja Jussi Helo su 3.2. klo 15-17 Kumpulan Kylätila Esitys ei sovi hajusteyliherkille henkilöille. su 3.3. klo 15-17 Kääntöpaikka Liput 6 e / hlö. Kesto n. 30min. su 7.4. klo 15-17 Kumpulan Kylätila Lippuvarauset: [email protected] su 5.5. klo 15-17 Kääntöpaikka Kääntöpaikka, Intiankatu 1 ja Kylätila, Intiankatu 31 la 19.1. klo 11-15 Luova lauantai Aikuisille tarkoitettu avoin työpaja. Ohjattuja harjoi- tuksia sekä vapaata tekemistä piirtäen, maalaten ja muovaillen. Aiempaa osaamista ei tarvita, kiinnos- tus kuvan tekemiseen riittää. Osallistumismaksu 15 e, sisältää materiaalit. Ilmoit- tautumiset [email protected] 14.1. mennessä. Ohjaaja Juulia Jurvanen la 19.1. klo 16 Maailman makunautinnot Valmistamme yhdessä blinejä lukuisin eri täyte- vaihtoehdoin ja lopuksi herkuttelemme. Materiaa- likustannukset jaetaan osallistujien kesken. Ilmoit- tautumiset [email protected] ke 16.1. mennes- sä. Blinien saloihin opastaa Anu Brask.

6 7 malaiseen kirjallisuuteen ja sen kuvaamaan menneeseen maail- maan. Harva tietää, kuinka laaja tuntemus Tapsalla on Suomen historiasta: kollegan ja ystävän Mikko Kivisen kanssa laadittu huumoritietovisakirja Töö tii tuu tööti tuu antaa siitä osviittaa. Laulajan ja näyttelijän työn lisäksi Tapsalla on ollut kolmas- kin ”taiteellinen pyrkimys”, kirjoittaminen. Uudella levyllä ei kuulla hänen lyriikoitaan, mutta into kirjoittaa niitä seuraa- valle, vasta hahmotteilla olevalle levylle, on kova. Liinojan kynästä on lähtenyt mm. sanoituksia Lapinlahden linnuille (esim. klassikkoainesta oleva Ojasta noustaan), kolumneja eri lehtiin, sketsiviihdettä sekä kaksi kirjaa; novellikokoel- ma Raapaisuja ja lastenkirja Hiiri ja isännöitsijä yhdessä ku- vittajavaimo Virpin kanssa. Vampula Popin haikean kaihoisat Suomitarinat ovat nekin Tapsan käsialaa. Ja lisää sano- ja on luvassa. ”Luulen, että tasapainoiluni kaikilla kolmella alueella jatkuu niin pitkään kuin henki pihisee ja jalka nou- Kumpulasta katsoen see”, Tapsa naurahtaa ja jatkaa :”Musiikki, kirjoittaminen ja Kyösti Salokorpi näyttelijän työ ovat parhaimmillaan jopa tukeneet toisiaan.” Samettiääninen, Jack Nicholsonin kaksoisolennok- UNELMIEN YHTEISÖT si tituleerattu Liinoja on ollut tuttu näky Kumpulas- sa jo vuosia. Satakuntalaisuus ei kuitenkaan ole karis- utkija Benedict Anderson on esittänyt tunnetun teorian kuvitteellisis- sut hänestä, vaan Tapsa jaksaa julistaa juuriaan ja maini- Tta yhteisöistä. Kun vaikkapa kansakunnan väkimäärä mitataan mil- joonissa, on mahdotonta todella tuntea tai tavata kaikkia ryhmän jäseniä ta, että uudenkin levyn teemana on länsisuomalaisuus. henkilökohtaisesti. Siksi yhteisö perustuu jaettuun mielikuvaan yhteen- ”Sattui niin, että melkein kaikki levyn tekoon osallistuneet kuuluvuudesta. Jo Helsingin kaltainen pieni suurkaupunki on kooltaan ovat samalta ilmansuunnalta”, hän ihmettelee: ”Vesa Ant- niin iso, että on vaikea keksiä mitään yhteisen tekijää joka stadilaisuutta tila, Turo Lento, Rami Hänninen, Eija Kantola ja muut.” määrittäisi. No, ainakaan emme ole turkulaisia. Koti-ikävän iskiessä Tapsa soittaa sisarelleen Hannalle tai näyttelijätoverilleen Antti Virmavirralle voidakseen pu- Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne vaatii pienempää mittakaavaa. Toi- hua aitoa länsimurretta, sitä, jota kutsutaan ”jaanailuksi”. sen tutkijan Robin Dunbarin mukaan elävälle vuorovaikutukselle perustuvan ”Jaanailu on hidasta ja pohdiskelevaa, kuten elämä ennen oli”, Tapsa kertoo. ryhmän maksimikoko olisi noin 150 henkeä. Vaikka olen omaa tilaa vaati- Sitä hitautta Tapsa kaihoaa, ja siihen hän pyrkii, vaikkei va erakkoluonne, olen usein uneksinut kuuluvani tiiviiseen yhteisöön, sel- Tapsan pallo lentää kotipihalla Kumpulassa. Uskollise- laiseen kuin vaikkapa surrealistien koulukunta Pariisissa, John Steinbeckin na noutajana uusin perheenjäsen, Nemi. sitä kolmekymmentä vuotta sitten olisi suurin surmin- kirjojen Ystävyyden talon renttulauma tai 50-luvun New Yorkin beatnikit. kaan tunnustanut. Silloin otettiin ”joka kesäyö pullo vii- niä”, nykyään vain joka toinen. Eikä Lapinlahden kom- Länsimaiselle teinille on tyypillistä muodostaa oma identiteettinsä erilaisten muunissa asu enää lintuja, vaan ”pöllö pinjassa huutaa”, alakulttuurien kautta. Siksi suhteemme musiikkiin tai vaatetukseen on niin kuten Tumma yö-levyn biisissä Kesän vihreät lehdet, jo- henkilökohtainen, ja tyylirikko tuntuu henkilökohtaiselta loukkaukselta. Itse ka sattuu olemaan myös El Alamo-elokuvan tunnussävel. olen huomannut, kuinka syvästi häiritsevä on esimerkiksi aasialaisten ja itä- KAIPUU VANHAAN, eurooppalaisten tapa sekoitella musiikkigenrejä iloiseksi sillisalaatiksi. Japani- Päivät pitenevät ja illat tummenevat, mutta ensi kesänä öiden valjetessa Tapsa lähtee taas keikoille. lainen artisti saattaa laittaa samalle levylle elektroa, big band -jazzia ja yhden Ja kirjoittaa niiden välissä uusia sanoituksia, ehkä joskus romaaniakin. hevibiisin. Suomalaiselle yhtyeelle moinen tyylirikko olisi seppukun paikka. Nousee vielä teatterin lavalle ja astuu kameran eteen – ei koskaan lopeta esiintymistä. Voimakkainta samaistuminen lienee pienen indieyhtyeen yleisössä, kun voi todella tuntea kuuluvansa heimoon tai salaseuraan. Avantgardetaiteen tavoin HITAASEEN ELÄMÄÄN alakulttuuri saa voimansa valtavirran vastustuksesta. Mitä suuremmaksi ylei- Teksti: Annina Holmberg sö kasvaa, sitä laimeammaksi käy yhteisöllisyys. Jos esimerkiksi pitkän linjan Kuva: Santtu Särkäs punk-yhtye yhtäkkiä murtautuu undergroundista valtavirtaan, vanhat fanit Tapio Liinoja juhlii 30-vuotista taiteilijataivaltaan poikkeuksetta nurisevat soittajien uhranneen sielunsa kaupallisuuden alttarilla.

Kaupunkien tasolla uutta yhteisöllisyyttä haetaan kaupunginosis- Aika on lentänyt kuin pallo, jota Tapsa heittää koiralleen Nemille; vauhdikkaasti ja vaihtelevaa päämäärää kohti. Tänä syk- ta ja ravintolapäivän kaltaisista tapahtumista. Kumpulaa sanotaan synä tulee 30 vuotta siitä, kun Vampulan poika poimittiin Ylioppilasteatterin lavalta KOM:in Betoniyöhön, jonka kirjoit- usein kylämäiseksi, mitä se varmaan onkin. Lastemme on esimerkik- ti Pirkko Saisio ja ohjasi Pekka Milonoff. Se tarkoitti ensimmäistä näyttelijän työstä maksettua palkkaa ja taiteilijan taipa- si turha yrittää salaa kylvää tuhoa lähikortteleissa, sillä tutut naapu- leelle heittäytymistä. ”Siitä lähtien en ole rehellistä työtä tehnyt”, laulajana ja kirjailijanakin itsensä elättänyt, Tapsa summaa. TAPIO LIINOJA rit kyllä raportoivat missä mennään. Kumpuodin ja kylätilan kaltai- set julkiset tilat ovat elintärkeitä kohtauspaikkoja päivittäisessä elämässä. Taiteilijajuhlassa korostuu musiikki, koska samaan aikaan ilmestyy Tapsan toinen soololevy Tumma yö, jonka kappaleet ovat covereita * 30-vuotistaiteilijajuhla 15.11.2012 Tavastialla lähinnä 60-70 –luvuilta. Varjokuva-orkesterin kanssa tehty levy henkii samankaltaista nostalgiaa kuin Esa Pulliaisen säestyksellä ”jaanailtu” * näyttelijän ura alkoi 1982 KOM-teatterista Todellinen historiallinen kylä oli toisaalta turvallinen verkosto, joka pi- kirjallinen äänilevy Vampula Pop osat 1 ja 2. Myös niitä kuullaan juhlassa, kuten Lapinlahden lintuja, Jussi Liskiä ja Pedro Hietastakin. * aloitti laulajana ja viihdetaiteilijana Lapinlahden linnuissa ti huolen omistaan, ja toisaalta ahdistava ja suljettu yhteisö, jossa toisten * julkaissut kirjoja, kolumneja, laulujen lyriikoita ja kirjallisia äänilevyjä tekemisiä kytättiin ja erilaisuutta kontrolloitiin hyljeksinnän uhalla. Edel- ”Sekä perhettä”, Tapsa lisää: ”Siskontytärtäni Malla Malmivaaraa, poikaani Viliä ja muita läheisiä”. Tiedos- * ensimmäinen sooloalbumi Näin kuvittelen sinut 2002 lä mainitut surrealistit ja beatnikitkin taisivat todellisuudessa olla aika rii- sa on siis täysi illallinen tavaraa Tavastialla, takapiruna Tapsan koripallokaveri ja perheystävä Ile Vainio. * uusin albumi Tumma yö 2012 taista porukkaa. Ehkä meillä on Kumpulassa lähinnä yhteisön hyvät puo- * esiintynyt lukuisissa elokuvissa ja televisiosarjoissa let. Jos puutaloidylli ja Oljenkorren baari-illat alkavat ahdistaa, voi aina Yhtä hyvin kuin rock-stagella, taiteilijajuhlaa olisi voinut viettää teatterin lavalla, vaikka Liinoja tunnetaankin näyttelijänä ehkä * menestynyt vuoden 2011 Tangomarkkinoilla hypätä bussiin ja hurauttaa keskustaan ihmettelemään suurta maailmaa. paremmin elokuva- ja televisiotöistään. Legendaarisen kaiman, Tapio Rautavaaran, rooli Timo Koivusalon elokuvassa Kulkuri ja * vahvasti varsinaissuomalainen ja kumpulalainen joutsen, poiki pyyntöjä esittää enemmänkin Rautavaaran musiikkia. Televisiosarja Raidin arkkikonnan rooli taas leimasi leppoi- * kahden aikuisen lapsen isä sana miehenä tunnetun Tapsan pitkäksi aikaa pahikseksi. Vähemmän tunnettu, mutta sitäkin vaikuttavampi oli Pentti Haanpään * verraton seuramies ja taloyhtiön ”kuningas” * Kyösti Salokorpi kirjoittaa työkseen kappaleita ja laulaa päiväkirjoihin perustuva monologiesitys Omia asioita, joka paljasti Tapsan luonteesta jotain hyvin oleellista: syvän rakkauden suo- Atlético Kumpula -yhtyeessä.

8 9 muusikoita keikkailee pääasiassa Suomen ulkopuolella.” Seuraavilla aukeamilla esitellään joukko kylän musikantteja: taitoa ja ”Kyllä mä usein mietin, kun istun jonkun kylmän pakun lahjakkuutta löytyy joka lähtöön. Haastatellut muusikot löytyivät saamiemme perässä matkalla keikalle, jossa on 20 ihmistä kuuntele- massa, että miksi mä tätä teen”, myöntää Minttu ja jat- vinkkien perusteella, mutta varmasti olisi löytynyt vielä paljon muitakin. kaa: ”Mutta en mä voi muutakaan. En mä tykkää mis- tään niin paljon kuin soittamisesta, ilman sitä olen on- Ehkä meillä on vielä aineistoa toiseenkin musiikkinumeroon myöhemmin! neton.” Esiintymiset ovat elämän suola, mutta hän sanoo nauttivansa myös treenaamisesta: ”Erilaisten ihmisten kanssa yhdessä tekeminen, kompromissin hakemi- nen, vaikka se on tavallaan rasittavaa, se on myös kivaa.”

Mieleenpainuvin kohokohta Mintun uralla on ol- Muusikon leipä on murusia, mutta ”mikään muu ei tee niin onnelliseksi” lut keikka Berliinin Pride-tapahtumassa, jossa ylei- söä oli 200 000: ”Mua ei meinannut saada pois lavalta.” Tytti Metsä ja Minttu Muranen tekevät musiikkia Tytti kuvailee tähtihetkiksi niitä, kun pitkään työs- tetyn jutun saa ensimmäistä kertaa esittää yleisöl- intohimosta,vaikka välillä le: ”Se on joka kerta epäuskoinen ja hieno fiilis.” sitä koetellaan. Lopuksi vinkki OSB-iltojen järjestäjille: Vierailevia lauluso- Muusikon elämästä glamouria etsivälle täytyy tuottaa pettymys heti alkuun. listeja ja kitaristeja on jo nähty, mutta myös basisti ja maisteri Haastattelupäivänä Mintulta on jäänyt avaimet kotiin ja Tytin tytär ollut vatsataudissa. Muranen ja jouhikonsoittaja-laulaja ja maisteri Metsä antai- Toinen on juossut vara-avaimen perässä pitkin kaupunkia, toinen hoivannut potilasta. sivat mielellään omat kykynsä bändin ja yleisön käyttöön. ”Ostin kierrätyskeskuksesta Landolan avaimenhakureissullani”, kertoo Minttu Tytti Metsä kuitenkin innoissaan. Sillä on tarkoitus opetella kitaransoittoa ja versioida Toton Africa –biisiä nimellä Afrikan Toto. Hän myös korjaa olevansa basisti, ei muusikko. ten muusikot pystyivät elättämään itsensä soittamisella. Nyt opiskelijat teke- Tytillä maanantai on yleensä ns. toimistopäivä ja tarkoituksena oli kaupi- vät ison osan esimerkiksi teatteripesteistä, joilla ennen paikattiin hiljaisem- tella joulukonserttia tilattavaksi kouluille. Tässäkin projektissa on kyse pie- pia keikka-aikoja. nistä rahoista, sattumasta ja onnekkaista kohtaamisista. Tytin tuttava vink- kasi, että Musiikkia nuorille ry:llä on rahaa käytettävissä loppuvuodek- Musiikkialan tekijöiden ylitarjonnassa Tytti näkee kuitenkin yllättävän hyvän puolen: si ja sieltä saadaan tukea joulukonserttien järjestämiseen. Projektikohtais- ”Kun mainstreamiin on vaikea päästä muuta kuin tekemällä jotain formaattia, Teksti: Anna Paju ten pienten apurahojen varassa on muusikoiden elämä monesti muutenkin. olemalla juuri tietynlainen ja myymällä kaikki oikeutensa, marginaali rikastuu. – kirjoittaja on kaikkein onnellisin saadessaan laulaa Oman musiikin tekijät eivät edes pyri siihen kaavaan, vaan tekevät omaa jut- kuorossa Siltäkin kantilta Tytti kuvailee tämänhetkistä työkuviotaan ihanaksi ja onnellisek- tuaan ja vaikkapa paljon ulkomaan keikkoja. Esimerkiksi suurin osa kansan- Kuvat: Santtu Särkäs si. Työpaikka Käpylän musiikkiopistossa on melkeinpä kodin naapurissa, työajat säännölliset ja työyhteisö ja esimiehet ”ihania, ja muutenkin meininki on hyvä”. ”Vaikken tee kovin paljon muusikon hommia, voin tuoda sitä koko ajan mukaan opetustyöhöni. Sitä kautta opettamiseen on löytynyt palo ja kutsumus”, Tytti kertoo.

Siinä missä Tytti työskentelee pääasiassa päivisin, keskittyvät Min- mestari. Naapurini kertoo aloittaneensa pianonsoiton 6-vuotiaana huilun seuratessa vähän myö- tun soittohommat iltaan ja yöhön. ”Barbe-Q-Barbies vie tällä hetkel- hemmin. Kun hän sitten viimein 16-vuotiaana ylsi soittamaan pedaaleilla varustettua konsertti- lä eniten aikaa, levy tulee helmikuussa”, kertoo bassoa muun muassa harppua, sellainen hankittiin. Onnekas sattuma oli johdattanut saksalaisen Erika Babucken Ra- yhtyeissä Superchrist, Grumps, Bubble Scum, Liquid Sisters sekä Jessica Wolf- dion Sinfoniaorkesterin harpistiksi. Näin Helsingissä oli tarjolla laadukasta opetusta, jota muu- fin taustalla soittanut tai yhä soittava Minttu: ”Projekteja on miljoona.” ten olisi saanut vain ulkomailla. Puolen vuoden yksityistuntien jälkeen seurasi opiskelu ensin Sibe- lius-Akatemian nuoriso-osastolla ja sen jälkeen saman talon yleisellä (nykyisin solistisella) osastol- Barbe-Q-Barbiesin legendaarisen W.A.S.P. –yhtyeen lämmittelijänä toimimi- la, aina diplomitutkintoon asti. Samassa oppilaitoksessa hän on sittemmin itsekin ollut opettajana. nen Skandinavian kiertueella ylitti uutiskynnyksen monessa suomalaisme- Reija kertoo, että harpunsoittajista oli 70-luvulla kova pula. Niinpä hän pääsi jo opiskeluaikanaan diassa. ”Olihan ne tosi kivoja keikkoja soittaa, harvoin sitä saa niin valtaval- keikalle Suomen Kansallisoopperan orkesteriin. Orkesteritöitä kertyi Tampereen Kaupunginorkeste- la yleisölle esiintyä. Ja W.A.S.P. oli vedossa edelleen, eikä aiheuttanut mitään rissa ja olipa hän viransijaisena jo mainitussa Oopperaorkesterissakin. Radion Sinfoniaorkesteri (RSO) myötähäpeää”, kertoo Minttu innostuneesti. on kuitenkin ollut pitkäaikaisin työnantaja, sillä siitä harpistimme jää vuoden vaihteessa eläkkeelle - 32 vuoden jälkeen. Reija on ollut kamariorkesteri Avanti!:ssa mukana sen perustamisesta lähtien ja Molemmilla naisilla on taustallaan lapsena aloitettu pianonsoitto ja mu- Minttu Muranen soittaa myös aina tarvittaessa Jukka-Pekka Sarasteen johtamassa Suomalaisessa Kamariorkesterissa. siikkiluokka. Klassiseen musiikkiin vahvasti suuntautunut Tytti kiin- Kuulu kapellimestari Paavo Berglund pyysi Reijan aikoinaan Euroopan Kamariorkesterin kiertueelle. nostui kansanmusiikista lukioikäisenä, mikä johti kansanmusaopintoi- Vaikka pitkään uraan mahtuu paljon, se oli erityisen hienoa. Kapellimestarisuosikkeja ovat Berglundin hin Sibelius-Akatemiassa. Sittemmin hän on soittamisen ja laulamisen li- telyn jälkeen: ”Maisteri?” Tytin myönnettyä Veikko jatkoi: ”Ja nättikin vielä!” ohella kuin apteekin hyllyltä Esa-Pekka Salonen, Kent Nagano ja nouseva kyky Santtu-Matias Rouvali. säksi tehnyt ja sovittanut biisejä. Minttu puolestaan riehaantui rämpyttele- Tytin lastenmusiikki-innostus alkoi Soili Perkiön kurssilla Sibelius- Bister on levyttänyt solistina mm. Einojuhani Rautavaaran hänelle tilauksesta säveltämän Balladin Kes- mään saadessaan yläasteella ensimmäistä kertaa basson käteensä. ”En ensin Akatemiassa. Sitten tuli reggae- ja ska-rytmejä lastenmusaan tuonut ki-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa. YLE:n kantanauhoille ovat tallentuneet molemmat suomalaiset edes tiennyt miten sitä pidetään ja ripustin sen hihnasta kaulaani. Silti olin Paukkumaissi, joka sai esikoislevystään Emma-palkinnon. Sen laulusolistina ja harppukonsertot: Väinö Hannikaisen sekä Einojuhani Rautavaaran konsertot. Jälkimmäisessä hän auttoi ihan innoissani. Ja vuoden päästä meillä oli levytyssopimus”, hän muistelee. soittajana Tytti toimi vuoteen 2009, kunnes oli aika keskittyä muihin projekteihin. säveltäjää testaamaan teoksen soitettavuutta. Reijan harppua kuullaan myös Mariskan uusimmalla levyllä. RSO:n, tai leikillisesti ” matkaradio-orkesterin” riveissä Reija on kiertänyt kaikki maan- Kyseessä oli kolmen tytön muodostama Grumps. Samalta (hirveen hyväl- ”Tässä työssä on oltava sielultaan friikku”, sanoo Tytti. Leipä tulee niin monelta osat Etelä-Amerikkaa lukuun ottamatta. Myös toisen kumpulalaisen, huilisti Mikael Helas- tä!) musiikkiluokalta Suutarilasta ponnistivat myös mm. Rasmuksen po- suunnalta, että on mietittävä tosi tarkkaan miten kokonaisuuden saa toimimaan. Reija Bister vuon kanssa he ovat kiertäneet esittämässä vaikkapa Mozartin kaksoiskonserttoa ympäri Suomea. jat. ”Siellä kannustettiin tosi paljon bändisoittoon ja sieltä se kivinen tie sit- ”Mun haave on pikkuhiljaa toteutumassa; että kaikki se, mitä teen työkseni, – harppumusiikki elämäntyönä ”RSO kiersi maailmaa senkin takia, että orkesteri oli vuokralla milloin Kulttuuritalolla, milloin ten lähi. Välillä on ollut aktiivisempia soittokausia, niin kuin nyt, mutta vä- jotenkin liittyy toisiinsa ja kehittää eri osa-alueita”, Tytti kuvailee. ”Muskaris- Finlandia-talossa. Nyt on ihanaa, kun tukikohtana on akustisesti loistava Musiikkitalo, jossa minulla lillä olen tehnyt paljon myös muuta, kuten opiskellut 11 vuotta yliopistossa.” sakin voin kehittää itseäni; vaikka oppia soittamaan, laulamaan ja hyppimään Valtava konserttiharppu näkyy jo ulos ikkunasta, kun on jopa oma huone”, Reija iloitsee. yhtä aikaa”, hän nauraa. menen haastattelemaan Suomen kuuluisinta harpistia Reija Bister muutti Kumpulaan vuonna -98. Hän pitää alueen ihmisistä ja siitä, että saa kenenkään Yliopistosta hän valmistui lopulta pääaineenaan musiikkitiede. Maisterinpa- naapurirappuun. Hän on nimeltään Reija Bister. Sisällä häiriintymättä harjoitella kotonaan Limingantiellä. Nuorekas eläkeläinen ei aio levätä laakereillaan, pereita bassohommissa harvemmin kysellään, mutta voi niistäkin olla iloa, Mintulle täydellinen tilanne olisi sellainen, että mieluisia keikkoja oli- asunnossa on myös pienempi irlantilainen harppu, jota vaan viimeisten joulukuun RSO:n konserttien jälkeen hän suuntaa jo tammikuussa Lapin Kamarior- vakuuttaa 10 vuotta opiskellut Tytti. si niin paljon, että niillä eläisi, edes jotenkuten. Mutta Suomi on pieni olen kuullut soitettavan jopa talomme grilli-illoissa. kesterin solistiksi. ”No kun John Storgårds pyysi...” maa, jossa vain harvalle esiintyjälle riittää keikkoja ympäri vuoden. ”Ai- Tampereella syntynyt Reija on musiikki- Muistisairaiden vanhusten musakerhossa hän kävi erään ”Veikon” kanssa joka nakaan, jos haluaa tehdä omaa musaa eikä hääkeikkaa”, Minttu sanoo. perheestä - kaikki hänen kolme sisarustaan Teksti: Jussi Liski kerta saman dialogin. Veikko flirttaili tekohampaat louskuen ja kysyi aina kät- Muusikoita koulutetaan naisten mielestä liikaa. Vielä pari vuosikymmentä sit- ovat ammattimuusikkoja, isä viulisti ja kapelli- Kuva: Santtu Särkäs 10 11 Tuija Hakkila – matkasoittimena fortepiano! Jari Lappalainen – ja homma hoituu!

Tuija Hakkila-Helasvuo, konsertoiva pianisti ja pia- sessa kirkossa Eläköön Mozart –konserttien sarjassa. Ikkunasta avautuu näkymä Kumpulanlaaksoon. Is- nen Orkesteri, jonka kanssa Jari kiersi Eurooppaa. nonsoitonopettaja, on opettanut solistisia pianisteja Tuija muutti Kumpulaan Kruunuhaasta mie- tumme muusikko Jari Lappalaisen keittiön pöydäs- Jari Lappalainen on soittanut huikean määrän levy- Sibelius-akatemiassa jo 25 vuotta. ”Soitan kaiken- hensä Mikaelin kanssa kuusi vuotta sitten. ”Olen sä. Veteraanilta tulee tarinaa solkenaan, tivaamatta. raitoja. Hän oli myös erittäin tuttu näky TV:n viihdeor- laisia pianoja ja minua kiinnostaa vanhempi mu- kotoisin Hämeenlinnasta, joten pikkukaupunkimil- Alun perin Kuopiolainen Jari opiskeli viulun- kestereista niinä aikoina, kun livesoittajia vielä palkattiin. siikki ja kontekstit, joissa soitin ja musiikki ovat jöö ja kylämäisyys viehättävät minua. Täällä Kum- soittoa Kuopion Musiikkiopistossa ja Tampereen Japen tavaramerkki on hänen valkoinen sähköviulun- kehittyneet”, Tuija aloittaa ja kertoo innostunee- pulassa on ihania ihmisiä ja yhteisöllisyyttä.” Tui- Konservatoriossa. Hän on soittanut melkeinpä kaik- sa, jota aina luullaan muoviseksi, vaikka se puuta onkin. na työhuoneensa flyygelistä ja fortepianosta: ”Tä- ja arvostaa kyläläisten yhteisiä hankkeita ja hänellä kien maamme eturivin artistien bändeissä. maini- Maailmalla kiertäessään hän liimasi siihen Suomen lipun, mä on romanttinen fortepiano 1820-luvulta. Soitti- onkin uusi idea lukuisten muiden tapahtumien jat- taanpa vaikka kova kolmikko, Reijo Taipale, Eino ettei aina tarvinnut selittää, mistä maasta muusikko on. met ovat aina kiehtoneet minua. Ne ovat runollisia koksi: ”Olen miettinyt, että olisikohan täällä kiin- Grön ja Kuju Hyttinen. Viktor Klimenkon kasak- Vaikka miehemme on ansaitulla valtion taiteilijaeläk- vempaimia, jotka vievät mukanaan. Pianon histo- nostusta klubi-tyyppisiin klassisen musiikin koti- kaorkesterin kanssa hän jopa kiersi Ruotsia yksi- keellä, ei soittaminen ole jäänyt. Hän on kysytty mies ria alkaa 1700-luvulta ja noin 100 vuodessa sen me- konsertteihin. Sellaista voisi kokeilla vaikkapa Ky- tyiskoneella! Sellaista meno oli 1970-luvulla. Muu- Suomen Kansallisoopperassa, jossa hän viimeksi soitti kaaninen kehitys kulminoituu flyygeliin. Kuuluvan lätilassa. Eikä Koskelan pieni kirkkokaan ole kau- sikkomme soitinvalikoima on laaja – viulun lisäksi Prokofjeffin Romeo ja Julia - teoksen mandoliiniosuuksia. äänen vuoksi siitä tuli konserttisalien soitin. Kyllä kana.” hän soittaa keikoilla kitaraa, bassoa ja mandoliinia. Vankkaa kokemusta onneksi arvostetaan niin vaativissa fortepianoakin voi soittaa isossa salissa, mutta ehkä Tuija viihtyy Kumpulassa ja etenkin omalla pi- Lappalainen teki uraa myös laulajana. Hänen hommissa. Onhan hän toki soittanut vaikkapa Ligetin se on enemmän kamarimusiikkisoitin. Tämä forte- hallaan. ”Teen myös kävelylenkkejä Kumpulassa ja vuonna 1970 levyttämänsä Kaiken kauniin rinnalla modernia musiikkia Radion Sinfoniaorkesterin riveissä. piano matkustelee minun mukanani konsertteihin. pidän kovasti kasvitieteellisestä puutarhasta.” Vii- -kappale oli aikanaan iso hitti ja se soi vieläkin radiossa. Kumpulan vuosia Lappalaisten perheelle on kertynyt jo Kuljetuksen hoitaa asiaan vihkiytynyt kuljetusfirma.” me aikoina bussi 55:n reittimuutos on harmitta- Tärkeä bändi Jarille oli Cumulus, jonka so- kolmekymmentä. Jari on nähty myös Bar Oljenkorrenkin Tuijan konserttikalenteri on niin täynnä, ettei nut kuitenkin jonkin verran: ”Meille tällä puolella listina oli Anki Lindqvist. ”Siinä näki muali- lavalla muutaman kerran. ”Mukavaa ja haastavaa soittaa hän ole ehtinyt edes nettisivuja päivittämään. Seu- Kumpulaa asuville harmillinen juttu. Olisi hyvä, jos maa, Afrikat, Amerikat ja kaikki. Ei sinne sil- uusien, usein nuorempien soittokaverien kanssa. Niillä kei- raavaksi hän konsertoi 4.12.2012 yhdessä Mikaelin HSL vielä harkitsisi reittimuutosta.” loin muuten olis päässy”, muistelee haastatelta- koilla on aina hyvä meininki!”, viuluviikarimme kiteyttää. (Helasvuo) kanssa Musiikkitalossa ja 18.12.2012 Sirk- vani noita aikoja. Toinen ulkomailla keikkaillut ka-Liisa Kaakisen (viulu) kanssa Helsingin saksalai- Teksti: Ulla Agopov, Kuva: Santtu Särkäs ryhmä oli M.A. Nummisen Uusrahvaanomai- Teksti: Jussi Liski, Kuva: Santtu Särkäs

Mikael Helasvuo – kansainvälisyyttä Kymintieltä Pekka Nylund - kielisoitinvituoosi siikkia Nylund kuvailee sanoilla ”nordic-arabic”. Tä- Kahvila Kapusiinin pöydässä minua vastapäätä istuu todellinen kosmopoliitti, huilutaiteili- tä ryhmää seurasi astetta kuuluisampi suomalais- ja Mikael Helasvuo. Hänelle muusikon ura oli selvä valinta jo lapsena, koska hän ei tiennyt Kumpulalaisessa puuhahuoneessa on unenomai- ugrilaista perinnemusaa sähköisesti sovittava Poh- muita ammatteja olevankaan - musiikkiperheestä kun oli. 17-vuotiaana hän opiskeli vuo- nen tunnelma, kun itseoppinut multimuusikko, ki- jantahti, jossa oli mukana laulajanakin menestynyt den Prahassa ja jatkoi opintojaan vielä kolmen vuoden ajan Saksan Freiburgissa. Eurooppa- taristi Pekka Nylund kertoilee rauhallisella syväl- huilisti Kalle Fält. Välissä vilahtivat myös projektit laistunut huilistimme palasi kuitenkin Suomeen, vaikka aluksi harkitsikin uraa ulkomailla. lä äänellä elämäntarinaansa. Hän on asunut Kum- turkkilaisen lyömäsoitintaiteilija Okay Temizin kanssa. Helasvuo sai ensin kakkoshuilistin paikan Helsingin Kaupunginorkesteris- pulassa jo 29 vuotta. Pekka oli vahvasti mukana Aikaa, jolloin Pekka soitti v. 93-02 Ilpo Saasta- ta ja kaksi vuotta myöhemmin soolohuilistin viran Radion Sinfoniaorkesteris- Kumpulan kaksilla ensimmäisillä Kyläkarnevaa- moisen säveltämässä mittavassa Velho-oopperatrilo- leilla, silloisessa kyläorkesterissa nimeltä Happy All giassa, hän pitää aikaa itselleen merkityksellisenä, sil- ta. Orkesterin kanssa hän ehti levyttää ja kiertää maailmaa toistakymmentä vuotta. lä silloin hän kokee oppineensa paljon sekatahtilaji- Vuonna -86 Mikael päätti siirtyä soolouralle. Minkälaista on elättää itsensä soolohuilistina? The Time. Bändi oli perustettu jo vähän aiemmin ja siinä soittivat mm. kumpulalaiset Jeremy Gould, musiikista ja eri maiden perinnemusiikista yleensäkin. Mikael ohjeistaa: ”Pianisti voi soittaa Beethovenin sonaatteja koko ikänsä ja viulisti keskittyä Jo 20 vuotta sitten perustettu turkkilaista klassista- Bachiin. Meille huilisteille on vain yksittäisiä teoksia sieltä täältä, niistä on ohjelmisto kasattava, Vando Suvanto ja Markku Toikka. Ryhmä keikkaili muutenkin pääkaupunkiseudulla kolmen vuoden ja kansanmusiikkia soittava Nefes-yhtye toimii edelleen. eikä voi spesialisoitua liikaa.” Yksi johtoajatus hänen soolourallaan on käyttää soittimia siltä ajan. Kyläjuhlilla Pekka nähtiin viimeksi Allvar 2000-luvulla syntyi brasilialaiseen choro-musiikkiin ajalta, jolloin sävellys on tehty. Näitä ns. periodisoittimia käyttäen päästään lähemmäksi sitä, Gullichsenin Groovy Eldorado-orkesterin riveissä. erikoistunut Grupo Choramba. Musiikkityylien laaja kir- mitä säveltäjä on ajatellut. Mikaelin ohjelmisto kattaa musiikkia 1700-luvusta nykypäivään, jo- Nylundin muusikon ura on kestänyt yli kol- jo edellyttää myös monien eri soittimien hallintaa. Pekka ten modernien huilujen lisäksi hän soittaa myös barokkihuilua ja klassisen aikakauden huilua. haluaa ja kuunnella musiikkia haluamallaan volyymillä. Kaikki on mekymmentä vuotta. Hän on myös opettanut Si- kertoo soittavansa sähkö- ja akustisten kitaroiden lisäk- Mikael Helasvuon soololevytystuotanto on laaja. Alkuun hän levytti mm. 1700-luvun lähellä ja puutarha iso plussa. Ainoastaan bussi 55:n reittimuutos är- belius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla parin- si kreikkalaista buzukia, turkkilaistaoud-luuttua, portu- säveltäjien, Stamitzin ja Bendan tuotantoa. Kitaristi Jukka Savijoen kanssa on syntynyt The syttää,” turhasta autoilusta eroon pyrkivä Mikael kertoo. Kun paris- kymmenen vuoden rupeaman. Kysymys bändeistä, galilaista fado-kitaraa, mandoliinia, plectrum-banjoa ja Complete Giuliani -levytys. Äänitteitä on liikaa tässä listattavaksi, mutta mies kertoo in- kunta taannoin remontoi vuonna 1932 rakennettua taloaan, paljas- joissa Pekka on soittanut, poikii pitkän vastauksen: harvinaista 7-kielistä brasilialaista nylon-kielistä akus- nolla piakkoin julkaistavasta uudesta levystään. Kyseessä on Lappeenrannan Kaupungin- tui hirsistä teksti ”Kruununhaka”. Kävi ilmi, että edelleen hyväkun- ”1980-luvulla esimerkiksi Sahti-orkesterissa urkuri tista kitaraa. Onpa hän soittanut teatterissa myös kos- orkesterin kanssa tehty Paavo Heinisen huilukonsertto, joka sisältää tyylillisiä muistumia toiset hirret oli siirretty talosta, joka oli purettu juuri Helasvuon en- Jukka Gustavsonin kanssa ja Piirpaukkeessa Sakari ketinsoittimia. Sivulauseessa hän mainitsee soittaneensa 1900-luvun suomalaisesta musiikista. Se kuulostaa paikoin vaikkapa Leevi Madetojan sävel- tisen Krunikan asuintalon paikalta. Puhuuko joku vielä sattumasta... Kukon ja Ilpo Saastamoisen kanssa”, Pekka muis- Helsingin Kaupunginteatterin musikaaleissa vuodesta kieleltä ja on kuulemma erittäin hienosti orkestroitu kunnianosoitus tuon ajan mestareille. telee ja jatkaa: ”Sitten oli akustinen duo silloisen -95 lähtien. Nytkin on menossa Viulunsoittaja katolla. Kymintielle Helasvuo muutti pianistivaimonsa Tuija Hakkilan kanssa kuusi vuotta sitten kumpulalaisen Marketta Saarisen kanssa, sekä Harri Kielisoitinvelho kertoo pitävänsä haasteista ja tu- Kruununhaasta. Tuija sai alkuun vastahakoisen muuttajan taipumaan päätökseen, jota mies Saksalan Hot Bullets. Näihin aikoihin perustettiin levaisuudensuunnitelmiin kuuluukin kehittää itse- puuttuessa Kumpulakin kelpaa”, Pekka huomauttaa. ei ole katunut. ” En vaihtaisi enää Kumpulaa Krunikkaan. Omakotitalossa voi soittaa milloin Teksti: Jussi Liski, Kuva: Santtu Särkäs myös kreikkalaista musiikkia esittävä Nostalgia.” ään vaikkapa tutkimalla turkkilaisia makam-asteikko- Hän kertoo voivansa huonosti, jos ei pääse Kun tultiin 90-luvulle olivat vuorossa akus- ja udilla. Entä muusikon unelmat? Pekka voisi vaikka soittamaan joka päivä. Tulevaisuudelta hän toi- Hatšaturjan. Opiskeluaikana hän tapasi vaimonsa Ullan, joka oli opiskelijavaihdossa tinen Los Ustads Ilpo Saastamoisen ja rumpa- vetäytyä hetkeksi ”autiolle saarelle” ja keskittyä akusti- voo, että työtilaisuuksia ja soittokuntoa riittäi- Moskovassa. ”Olen asunut Suomessa vuodesta 1978. Minulla on kolme lasta, jotka kaik- li Tom Nekljudowin kanssa. Orkesterin mu- sen kielisoitinmusiikin säveltämiseen. ”Aution saaren si jatkossakin. ”Soittaminen on soittajan happi!” ki ovat jo aikuisia”, Vladimir kertoo ja jatkaa: ”Muutimme Kumpulaan vuonna 1994. Sii- hen saakka olin aina mennyt pohjoiseen päin, mutta nyt olen juuttunut tänne enkä aio Teksti: Jussi Liski, Kuva: Santtu Särkäs mennä tästä enää yhtään minnekään – paitsi sitten, kun minut kannetaan täältä ulos”. ”Työkseni opetan Sibelius-Akatemiassa soitinnusta ja muitakin musiikin teoria-ai- neita. Sen ohella sävellän ja teen myös sovituksia”, Vladimir sanoo. ”Nyt juuri olen tutki- nut puolalaisen Witold Lutoslawskin tuotantoa. Säveltäjän syntymästä tulee ensi vuonna www.parmesan.fi kuluneeksi sata vuotta ja siksi minulla on työn alla Lutoslawski-henkinen orkesteriteos.” p. 757 1011 Erityisen hyvin Vladimirille on jäänyt mieleen se, kun hän reilu vuosi sitten sovitti Modest Musorgskin Näyttelykuvat puhallinorkesterille. Sovituksen tilasi nuori kapellimestari Jarkko Autoverhoomo Aaltonen, joka harjoitutti teoksen Kaartin soittokunnalla ja johti sen lokakuussa 2011 diplomi- konserttinaan. ”Sovitus onnistui hyvin ja Jarkko sai erinomaiset arvosanat osuudestaan. Puhal- linorkesterin kanssa oli mukava työskennellä ja esityksen aikana tuntui, että Temppeliaukion Hauskaa joulua! SISUSTUSEXPERT kirkon kuparikatto suorastaan kohosi ylemmäksi, kun tila täyttyi musiikista”, Vladimir muistelee. Mieluisa paikka Kumpulassa löytyy kodin läheltä. ”Kävelen koirien kanssa usein ta- Limingantie 57 Säveltäjä Vladimir Agopov lomme lähellä olevalla ’Jampanmäellä’. Siellä on mainio kivituoli, jossa on kesällä kiva istua, kun aurinko on sen lämmittänyt.” - Ukrainasta Moskovan kautta Kumpulaan Koti on tietenkin tärkeä paikka ja on kaksi asiaa, joista Vladimir ei luopuisi - sau- 00560 Helsinki nasta eikä omasta flyygelistään. Pienen miinuspuolen Vladimir kuitenkin täältäkin Vladimir Agopov – tuttavien kesken Vazgen tai suomalaisittain keksii: ”Katujen talvikunnostus voisi toimia paremmin. Pari vuotta sitten, kun oli kovin p. 757 0339 Vaski on syntynyt 1950-luvulla Itä-Ukrainassa armenialaiseen per- luminen talvi, autoja joutui vähän väliä työntelemään kinoksesta.” heeseen. Hän on opiskellut Moskovan konservatoriossa pääainei- naan musiikin teoria ja säveltäminen. Yksi opettajista oli Aram Teksti: Sari Väntänen, Kuva: Ulla Agopov 12 13 Tapio Waismaa – viulisti kaataa raja-aitoja vaihtoehtoa mulla ei ollut”, Iiro kertoo. Monien loistavien muusikoiden lailla Iiro on tehnyt paljon töitä taitojen- Alun perin myllypurolainen Tapio Waismaa aloitti viu- ta tangoa käyttäen muotoilija Olavi Lindenin suunnitte- sa eteen. Jotain onnekkaita tähtiä miehen yläpuolella on silti saattanut liik- lunsoiton opiskelun jo 6-vuotiaana Itä-Helsingin Mu- lemia torviviuluja. Hiilikuituinen torvi törröttää viulun kua, sillä hän on tullut jo 20 vuotta toimeen musiikilla. Iiro kokee olleen- siikkiopistossa. Opinnot jatkuivat silloisessa Helsingin kannesta ja vahvistaa ääntä gramofonin neulaa käyttä- Konservatoriossa, josta hän valmistui ensin viulunsoi- sa onnekas myös siinä, että hän on saanut uransa varrella niin hyviä opettajia: en! Tapio kaivaa torviviulun esiin ja kuvaajamme Sant- ”Mun opettajista tärkein oli Ogelin pop/jazz -konservatoriossa Jakke Lei- ton opettajaksi ja teki jatkotutkintona viuludiplomin. tu sekoaa - alkaa järjetön kansikuvahakuinen räiskintä. Tapio on opettanut entisessä opinahjossaan, Itä- Freelancerimme on soittanut lukuisissa Kaupungin- vo. Hän oli vaativa, kurinalainen ja tekniikkapainotteinen opettaja, joka pisti op- Helsingin musiikkiopistossa sivutoimisena useita jak- teatterin ja Svenskanin musikaaleissa, ollut mukana 70 pilaan itse funtsimaan ratkaisuja ongelmiin. Pakko tässä kohtaa mainita myös soja parinkymmenen vuoden aikana. Hän on kuiten- äänilevyllä sekä yli kymmenen suomalaisen elokuvan kumpulalainen muusikkomestari Jussi Liski, joka oli mun bassomaikka, kun oli kin ollut koko elämänsä freelance-muusikko - siis il- sound trackilla. Hän pitää studiotyöstä, koska pikkutark- man vakituista työsuhdetta. Tämä ei ole niin yleis- Ogelissa n.18-vuotiaana ja siitä muutaman vuoden eteen päin. Jussi oli jo sil- ka tekeminen sopii hänelle. Tapsa kertoo: ”Konserttitilan- loin kokenut keikkamuusikko ja antoi mulle paljon hyviä käytännön vinkkejä.” tä klassisen musiikin kuin ns. kevyen musiikin sa- ne on muusikolle juhla, jossa esitetään harjoiteltu ohjel- ralla. ”Parhaimmillaan on ollut 30 työnantajaa vuo- misto. Studioon mennään aamulla tietämättä, mitä eteen Työkseen Iiro on freelance-muusikko, opettaa pop/jazz konservatoriossa bas- dessa. Pisimmät työrupeamat ovat tarjonneet Kymi tulee. Siitä on vaan selvittävä tietyn aikarajan puitteissa.” son soittoa päätoimisena tuntiopettajana ja käy myös Kruunuhaan Sibelius Luki- Sinfonietta, Tampere Filharmonia, Helsingin Kaupun- Kova harjoittelu on vaatinut veronsa ja Tapio on- ossa pari tuntia viikossa opettamassa koulun basisteja. Kuuntelen Iiron kertomuk- ginorkesteri ja Tapiola Sinfonietta”, mies täsmentää. kin ollut fysioterapeuttien ja osteopaattien vakioasia- Tulin tekemään juttua klassisesta viulistista, mut- sia ja mietin mielessäni, mahtaako miehen vuorokaudessa enemmän tunteja kuin kas. Tästä kumpusi ajatus lähteä itsekin opiskelemaan meidän muiden; hän on soittanut useissa kymmenissä kokoonpanoissa, esimerkik- ta haastattelu saa aivan uuden käänteen, kun Tapsa fysioterapeutiksi. Haaveena on yhdistää muusikon työ kertoo muista projekteistaan. Kitaristi Jason Carte- ja fysioterapeuttinen tietämys, kun hän parin vuoden si Erja Lyytisen ja Jussi Raittisen bändeissä, sekä esiintynyt mm. Mariskan, Meiju rin kanssa he kiersivät Suomen kirkkoja Music for Si- päästä valmistuu Ammattikorkeakoulu Metropoliasta. Suvaksen ja Tapani Kansan kanssa. Levytyksiäkin on kertynyt jo aikamoinen liuta. lence and Meditation - projektinsa tiimoilta. Kitaral- Tapio Waismaa on viihtynyt Kumpulassa jo toista- Iiro hymyilee paljon puheensa lomassa, mutta hänen silmän- la ja viululla esitettyä musiikkia Arvo Pärtistä Chick Coreaan ja Ralph Towneriin, joiden Tapio kertoo ole- kymmentä vuotta. Aluetta hän kuvailee taiteilijamyöntei- sä syttyvät vasta kun edetään puhumaan hienoista keikkakokemuksista: van hänelle tärkeitä vaikuttajia. Vielä erikoisempaa on seksi ja kiittelee mainioita harjoittelumahdollisuuksia ko- Basisti tallaa lähitienoon katuja ja matkustaa ympäri ”Viimeaikojen keikkakohokohtia vois olla vaikka viime keväältä Virve Ros- yhteistyö Kumpulalaisen Esu Holopaisen Nu Transit tonaan. Lopuksi hifistiksi tunnustautuva muusikko esit- tin tulevan levyn rouheat äänityssessiot, kesältä Elokuu-yhtyeen tuurauskei- -yhtyeen kanssa. Siinä Waismaa käyttää sähköviulua telee uusia kaiuttimiaan - nyt on minun vuoroni seota. maailmaa soittamassa kat ja viime viikolta Musiikkitalon klubilla Aulanko feat. Sam Huber. Tietys- efektipedaalien kera, musiikki on täysin vapaata im- Pitkänhuiskea hahmo kävelee vastaan ja vetää mukanaan suurta möhkä- ti myös Club Libertessä Kumpulan ”omien” poikien Kössin ja Peevon kans- provisointia ja mukana voi olla vaikka buto-tanssijoi- lettä, mikä osoittautuu lähempänä kontra-bassoksi. Basisti Iiro Kautto ei den ryhmä. Tällä bändillä on tehty myös kuunnelma- Teksti: Jussi Liski, Kuva: Santtu Särkäs sa soitettu Buddy Holly tribuutti. Ja ei vähäisimpänä joka viikkoista sunnuntai- musiikkia Ylelle. En ehdi toipua, kun mies jo selittää ole moksiskaan suuren soittimen mukana kuljettamisesta; se tuntuu kul- keikkaa Naulaamo Klubin housebandissä Libertessä odottaa aina jo etukäteen.” kvartetista, joka soittaa suomalaista ja argentiinalais- kevan perässä yhtä luontevasti kuin reppu meidän muiden selässä. Syy Töölössä ja Kruunuhaassa elämänsä nuoruuteen saakka viettänyt muusik- tähän voi löytyä Iiron määrätietoisesta asenteesta työhönsä musiikkiin: ko on löytänyt Kumpulasta itselleen sopivan kodin: ”Mulle Kumpula on rauhalli- Antero Jakoila – kitarismia Toukolasta ”Musahommat alkoi bändi pohjalta ensin kitaraa soittaen ja 13-vuoti- nen paikka asua. Täältä on hyvät etäisyydet ajatellen työntekoa. Kävelen Arabiaan aana aloin soittamaan sähkö-bassoa, siitä parin vuoden jälkeen myös kont- opettamaan 10 minuuttia, studiolle ja työhuoneelle Vallilaan 20 minuuttia ja au- Kuvaajamme Santtu muistelee kuulleensa lapsena isänsä puhuvan kitaristilegenda Antero Jakoilas- ra-bassoa. Lukiossa tiesin jo, että musiikki on se homma joka kiinnostaa, tolla pääsee kehä III:n toiselle puolelle aika nopeasti. Tarvittaessa”, Iiro summaa. ta, kun kurvaamme Kongontielle ja astumme viihtyisän omakotitalon ovesta sisään. Hetkeä myö- antaa sisältöä ja tarkoitusta elämään. Joten mitään muuta ammatinvalinta- hemmin sama legenda jo poseeraa tottuneesti Gibson Les Paul-sähkökitara sylissään. Miehel- Teksti: Riina Merenluoma, Kuva: Santtu Särkäs tä tulee myös jäsenneltyä tekstiä siihen malliin, että en liene ensimmäinen, joka häntä haastattelee. tipihalla. Oli kevät ja vappu. Se ei pyyhkiydy pois milloinkaan”, Peevo kertoo. Antero muutti vuonna 1969 Toukolaan, samaan taloon, jossa hän edelleen asuu. Hän oli jo silloin am- Muusikon elämäntapa ei ole aina Peevollekaan ollut se helpoin. Myyrmäessä matiltaan muusikko. Lyhyet kokeilut reikäkorttipainossa sekä Suomalaisen Kirjakaupan venäjänkielisel- varttunut nuori mies tienasi leipänsä soittamisella mutta aina toimeentulon kanssa lä osastolla saivat jäädä. 1965 Jakoila soitti ensimmäiset keikkansa Vesa Aaltosen, Hillel Tokazierin ja Kai on joutunut jossain määrin taiteilemaan. Taloudellista epävarmuutta lieventämään Wallinin kanssa. Kun Eero Raittinen vähän myöhemmin lähti Eero, Jussi and the Boys -bändistä, pyysi Jus- Peevo päätti kouluttaa itsensä aikuisena rakennus artesaaniksi. Vaikka lähes kaikki si häntä uuteen Boys -kokoonpanoon. Kiinnitys kesti 6 vuotta. Pienen hiljaiselon jälkeen seurasi lisää Suo- ystävät ovat soittajia, ja kitarakin näyttää miehen käsiin kiinni kasvaneelta, Peevo mi-rockin historiaa Antsun liityttyä Hectorin bändiin ja vähän myöhemmin Tuomari Nurmion Lasten nauttii myös esimerkiksi ikkunankunnostustöistä, joita Kumpulassa onneksi riittää. Mehuhetki -ryhmään. Käänteentekevää oli myös, että sankarimme soitti siinä Rolandin kitarasyntetisaat- ”Kumpula on hyvä paikka elää. Täällä olen tavannut paljon uusia soittaja- toria, jota ei ollut härmässä ennen kuultu. Hän oli mukana myös Nurmion Punainen planeetta -levyllä. kavereita ja perustanut heidän kanssaan muutaman tuoreen bändinkin”, Pee- Jakoila suoltaa edessäni tarinaa, joka on silkkaa historiankirjoitusta. Olihan hänellä myös akustinen vo sanoo, ja viittaa Kyösti Väntäsen tango-orkesteriin ja Buddies play Holly’siin. duo Dave Isokynä Lindholmin kanssa. ELMUt eli elävän musiikin yhdistykset yleistyivät 80-luvun taittees- ”Se, että saa soittaa toisiinsa nähden erilaisissa bändeissä, on etuoi- sa ja herrat kiersivät ne kaikki moneenkin kertaan. Antero kitaroi tuolloin myös vuoden Kojon yhtyeessä. keus. Toisilla soittajilla on paljon annettavaa omaan soittamiseen. Jo- Keikkailun ja studiosessioiden lisäksi työtä tarjosivat Jukka Linkolan johtama Helsingin Kaupungin- kaisesta keikasta voi aina vähintään oppia jotain uutta”, Peevo summaa. teatterin orkesteri ja Upi Sorvalin erilaiset tv- ja levyprojektit. Upin myötä Antero tutustui Anneli Saa- Kädet lakkaavat etsimästä kieliä hetken ajaksi. Peevo antaa kitaran olla hiljaa ristoon, jonka kanssa syntyi monia levytyksiä, huippuna Euroviisuklassikko La Dolce Vita. Upin ja An- ja sanoo: ”Enää unelmoin oikeastaan vain siitä, että oppisin laulamaan. Ja että sai- nelin kanssa tie vei mm. Neuvostoliittoon, Irkutskiin, jossa Antsun taannoinen venäjänharrastus palkit- sin joskus oman soololevyni valmiiksi. Uskon molempien olevan mahdollista.” tiin - bändiä seuraamaan laitettu politrukki luovutti, kun hänelle puhuttiin venäjää ja juotettiin konjakkia. Jakoila kertoo soittavansa sähkö- ja akustisten kitaroiden lisäksi myös dobroa, kreikkalaista buzukia, mandoliinia ja kuubalaista tres-kitaraa. Teksti Riina Merenluoma, Kuva: Santtu Särkäs Toukolassa muusikkoamme miellyttää alueen rauhallisuus ja muuttumattomuus. Näkymä ikkunasta tänään on sama kuin vuonna -69! Puutalossa on myös hyvä treenata ja äänittää. Kongontien kotistudiossa onkin syntynyt peräti kuusi soololevyä, joista toiseksi viimeisin Guitar & Tango sisältää kitaristimme tämänhetkistä mielimusiikkia, argentiinalaista tangoa. Kun kysyn vielä nykykuulumisia, saan kuulla, että Antero on liittynyt The Strangers - rautalankabändiin. Laulusolistina siinä on Hector. Maisema ei taida olla ainoa muuttumaton asia Toukolan kitaralegendan elämässä! Kitaristi unelmoi oppivansa laulamaan eikä heti muista, Teksti: Jussi Liski, Kuva: Santtu Särkäs mikä hänestä piti tulla Juho Viljanen - tuore kumpulalainen The Flaming Sideburns, The Balls, The Clifter, Duo Harjateräs... Kaikki mai- nituista ovat kukin tavallaan oman tiensä kulkijoita ja suomalaisen rock- Tutustuin aiemmin syksyllä Juho Viljaseen erikoisella tavalla. Kuulin hänen ve- musiikin tiennäyttäjiä. Bändien historiassa on ainakin yksi yhteinen ni- topasuunaansa keikalla ja olin aivan myyty. Ennen kuin ilta oli ohi, hän is- mittäjä, Petri Peevo, toista kertaa vuosi sitten kumpulalaistunut kitaristi. tui olohuoneessamme viettämässä koko Ismo Alanko Iltamien tuotantotiimin Itseoppinut kitaristi istuu rennosti punaisella kotisohvalla ja soittaa kita- kanssa Iltamien karonkkaa ja kuulin, että hän on juuri muuttanut Kumpulaan. raa silmät suljettuina. Kun Kumpulassa ilta värittyy harmaaksi, Petri Peevo, Vetopasuuna on Juhon pääinstrumentti, mutta hän soittaa myös rumpu- tuttavallisesti pelkkä Peevo, miettii, miten hänestä ylipäätään tuli muusikko. ja, lyömäsoittimia, koskettimia ja tuubaa. Vetopasuunan soittamisen hän aloit- ”Pienenä ajattelin, että ei ainakaan muusikko. En pitänyt rock-musiikis- ti 11-vuotiaana, ja on opiskellut sen soittamista Sibelius Akatemian klassisel- ta ollenkaan ennen kouluun menoa. Sitten löysin John Mayallin, jonka levy la puolella. Juho kuvailee itseään musiikin sekatyöläiseksi: ”Olen todella on- oli ensimmäinen koko levy, jonka ostin.” nellisessa tilanteessa, sillä saan tehdä jatkuvasti niin klassisen musiikin orkes- Pian siitä tutuksi tulivat The Animals ja The Rolling Stones, sitten terikeikkoja kuin kevyempää pop-musiikkia. Lisäksi teen paljon studiotöitä.” kuulut blues-ukot, ja tietenkin, Jimi Hendrix ja The Hurriganes. Tutus- Juho kertoo töistään eikä haastattelijan kynä meinaa pysyä perässä. Klassisen puo- tuminen kultaseppä Harri Syrjäseen taisi olla lopullinen sinetti tulevalle. len keikkoja hän tekee mm. Kansallisoopperassa, Kaupunginteatterilla ja Svenska- ”Teimme kavereiden kanssa ensimmäiset omat kitaramme Har- nilla, jossa hän soittaa parhaillaan Kristina från Duvemålassa. Popin puolella häntä ri Syrjäsen korupajalla. Syrjäsen tarinat soittamisesta ja hänen ko- kuulee esimerkiksi Uuden Fantasian keikoilla. Jukka Pojan Sound Explosion Bandis- ko hahmonsa innoitti minua suuresti. 11-vuotiaan mielessä jota Juho pitää sapattivuotta. ”Kyllähän näitä bändejä kertyisi pitkä lista, kun otettai- kin kehotti ottamaan selvää, mistä soittamisessa oikein oli kysymys.” siin mukaan kaikki missä soitan” Juho sanoo ja jatkaa: ”Tämän vuoden olen halun- Soittamisen mystisyys, se miten joku saa aikaan ihmeellisel- nut ottaa vähän rennommin. Yksi syy oli myös se, että minut valittiin alku vuonna tä kuulostavia ääniä tuosta puisesta kielisoittimesta, on selvästi aja- studio- ja teatterimuusikkojen luottamusmieheksi, halusin keskittyä myös siihen.” nut Peevoa eteenpäin urallaan. Ihailemiensa muusikoiden soittotaito Erilaisissa musiikkityyleissä Juhoa kiehtoo niiden vastakohtaisuus. ”Kave- on kannustanut tekemään paljon töitä, jotta oppisi itsekin tuon kaiken. reiden kautta tulee tätä popimpaa puolta, vaikka opinnot ovatkin klassisen mu- vältä kuulostava tahti saa minut kysymään mahdollisista vapaapäivistä. Ja Peevohan oppi. Uran varrelle on riittänyt kymmeniä eri orkestereita, siikin”, hän kertoo. ”Uusien ihmisten tapaaminen poikii aina uutta”, hän kuvai- ”Oli tuossa viime viikolla yksi, mutta silloinkin vaan soiteltiin kaverei- joista monen mukana on saanut kiertää maailmaa ja Suomea ristiin rastiin. lee. Kun kuuntelee keikkatahtia, sapattivuosi ei kuullosta kovinkaan toimet- den kanssa”, Juho naurahtaa, ja säntää keikalle Tapiola Sinfoniettan kanssa. Matkamuistoiksi on tarttunut paljon yhteistä elämää bändin jäsenten kanssa, tomalta. Töitä on sovittuna kalenterissa puoleksi vuodeksi eteenpäin. ”Ja vuo- mutta ihan erityisiä hetkiä ovat olleet ne, kun orkesterit ovat vasta ottamassa den vaihteessa teen päätöksiä jatkosta. Ensi vuonna palaan kyllä keikoille, mut- Teksti: Sari Väntänen, Kuva: Santtu Särkäs ensiaskeliaan ja hapuilevan alun jälkeen kaikki alkavat nk. soittamaan yhteen. ta myös uusia mielenkiintoisia projekteja on tulossa”, Juho kertoo. Hengästyttä- ”Silti uran huippuhetkeksi nimeäisin 12-vuotiaana soitetun keikan ko- 14 15 Kumpulan kuoron väkeä Kylätila mukana musiikkikasvatuksessa!

Kylätila musiikkikasvattajana – lasten leirejä jo viisi vuotta! Syksyllä 2007 järjestimme ensimmäisen 9-15 –vuotiaille tarkoitetun lasten bändi- Marjo käynnisti Kumpulan kuoron leirin. Tarkoituksena oli saada nämä ”esiteinit” mukaan Kylätilan harrastuksiin. On- nistuimme tavoitteessamme – ja enemmänkin, sillä ensimmäisen leirin 12 lapses- Kohta neljännesvuosisadan Kumpulassa asunut Marjo Hyöty- ihana saada virallinen tallenne vuorosanoineen ja laului- ta peräti 11 on jatkanut harrastustaan. Hyvin monet ovat tulleet leireille sen jälkeen läinen on harrastanut musiikkia lapsesta lähtien. Lauluharrastuk- neen, jos vaan jostain löytyisi rahaa tarpeellinen määrä”. kahdesti vuodessa. Juuri nyt näyttää olevan sukupolven vaihdos meneillään: van- sesta olemme kaikki kuulleet, mutta Marjo kävi myös pianoja Kuoro antaa energiaa viikoittain. ”Kuorolaisilta tu- himmat siirtyvät pikku hiljaa aikuisten leirille ja uusia vasta-alkajia tulee mukaan. viulutunneilla. Kuorotaustaakin löytyy jo Hämeenlinnan ajoilta. leva palaute on lähes poikkeuksetta positiivista. Olem- Syksyllä 2009 musiikkitoiminta laajeni, kun lapsille järjestettiin kolme viikoittaista Ajatus Kumpulan omasta kuorosta kyti pitkään ja vuonna me edelleen harrastekuoro ja laulamme ilon kautta, bändikerhoa ja aikuisten bändileirit aloitettiin. Lasten kerhoissa toiminta on ollut tavoit- -95 Marjo tarttui tuumasta toimeen, laittamalla ilmoituksen emme ”töiksemme”, Marjo kuvailee. ”Meillä on hy- teellista ja ensimmäisen syksyn kolme bändiä myös keikkailivat aktiivisesti tahoillaan. Kumpostiin. Vanhemman tyttären muskarin rehtori tarjosi vä yhteishenki. Käymme pari kertaa vuodessa harjoi- Yksi alkuperäisistä bändeistä jatkaa edelleen kerhoa Kylätilassa, vaikka pojat ovatkin jo asiasta kuultuaan Villa Arabeskin harjoitustilaksi. Vajaan kym- tusleireillä ja muun muassa ne ovat hitsanneet mei- 15-vuotiaita. Aikuisen valvovan silmän alla treeneissä ei riehuta, töitä tehdään tosissaan! menen hengen porukalla lähdettiin liikkeelle ja jo puolen vuo- dät yhteen, vaikka ikäjakauma onkin suuri. Jäsenem- Uusimpana musa olemme järjestäneet alle 10-vuotiaille suunnatun Syys- den kuluttua siirryttiin Kumpulan puolelle, remontin alla ole- me ovat 23 - 70 –vuotiaita.” Vetovoimaa kuorosta löy- loman bändipajan kahdesti. Pienimmät musiikinharrastajamme ovat har- vaan Kylätilaan. ”Meni melkein vuosi, ennen kuin pystyin taas tyy, sillä siihen suorastaan jonotetaan. ”Tenorit ovat rastuksensa alkutaipaleella, mutta kipinä musahommiin on sytytetty. tuottamaan ääntä 15 vuoden tauon jälkeen”, Marjo muistelee. nytkin tervetulleita, niistä on pulaa”, Marjo toteaa. Kylätilan bänditoiminta huomioitiin näyttävästi syksyllä 2010, kun vastaan- Nykyään kuorossa on kirjoilla 63 laulajaa, joista reilut 40 ”Musiikkia harrastaisin varmaan muutenkin, mut- otimme Tavastian 40-vuotis juhlavuoden palkinnon: 1000 euroa, joka käytettiin käy harjoituksissa säännöllisesti. ”On meitä alkuperäisiäkin ta kyllä täällä asuminen on lisännyt harrastuneisuut- luonnollisesti soitinhankintoihin. Teksti: Sari Väntänen Myös Rokkikerhojen toiminta on tavoitteellista! Tässä Rokkikerho 1,5 Kyläjuh- mukana edelleen muutama”, Marjo kertoo ja jatkaa: ”Ensim- ta melkoisesti”, Marjo kertoo. Hän on osallistunut lien 2012 lavalla. Seppo, Kukka ja Eija vauhdissa. Kuva: Leila Oksa mäinen konsertti Kylätilassa oli varmaan karmeaa kuultavaa, Kylätilan bändileireille alusta alkaen, instrumentti- • Lasten bändileirejä 11 kpl vuodesta 2007 mutta nyt kuoromme soi jo kauniisti. Vuosien kuluessa ol- naan kotoa löytynyt basso: ”Aloitin yksityiset basso- • Osallistujia lasten leireillä 130 laan opittu paljon, ja ollaan myös rutinoiduttu. Kuoron johta- tunnit v. 2010, ja samaan aikaan liityin Kylätilan nais- Hei, me soitetaan! • Aikuisten bändileirejä 13 kpl vuodesta 2009 Elämässä pitää aina olla haaveita. Olen monesti haikaillut, kun en nuorempa- ja on vaihtunut tiheään, muttei sekään enää hätkäytä meitä.” ten rokkikerhoon. Nyt syksyllä debytoin leirillä rum- • Aikuisille leirejä järjestetään 4 kpl/vuosi suuren suosion vuoksi Kuorossa lauletaan mieluiten kevyttä musiikkia. ”Heti al- pujen takana.” Marjo kiittelee muutoinkin ympäris- na saanut soittaa bändissä. Piti elää 64-vuotiaaksi ennen kuin unelma toteutui. • Osallistujia aikuisten leireillä 240 Kitaraharrastukseni alkoi noin 50 vuotta sitten. Koulujuhlissa ja partiolei- kuun päätimme, että laulamme kaikkea, mutta ei Kalliolle, töään ja ystäväpiiriä: ”Täällä on valtava määrä super- • Yhtään lasten leiriä ei olla järjestetty ilman spaghettia, lihapullia ja to- kukkulalle, mutta on me sitäkin laulettu”, Marjo naurahtaa. muusikoita, joita on päässyt näkemään ja kuulemaan reillä tuli soitettua ja laulettua, mutta musisointi on jäänyt ”rämpyttelyn” asteel- maattikastiketta le. Välillä kului vuosia, etten tarttunut kitaraan. Minulta puuttuu pari soittami- Kuoro konsertoi Kylätilassa kahdesti vuodessa, mutta keikoilla niin yksityisissä kodeissa kuin tapahtumissakin. Se in- • Tänä syksynä lapsille kaksi ja aikuisille kaksi viikoittaista kerhoa on käyty Kumpulan ulkopuolellakin. ”Ja Kumpula-kantaatti spiroi.” Marjo toteaa tarjontaa olevan niin paljon, ettei seen liittyvää tärkeää ominaisuutta: pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys. Kunnol- v. -98 oli upea saavutus. Kumpulalaiset Päivi Takala sävelsi ja kaikkeen ehdi aina edes osallistua, vaikka haluaisikin. la soittamisen ei opi kuin harjoittelulla, harjoittelulla ja vielä kerran harjoittelulla. Eeva-Kaarina Aronen sanoitti meille teoksen, joka esitettiin Mitä pienet edellä sitä isot perässä… Olin kyllä tietoinen Kylätilalla järjestettävistä aikuisten bändileireistä, mut- Kumpulan koulun pihalla”, Marjo kertoo ja jatkaa: ”Siitä olisi Teksti Sari Väntänen - Aikuisten rokkikerhot ta vasta nyt tänä syksynä uskaltauduin mukaan ja marssin kitaran ja pienen vah- Kuva Santtu Särkäs vistimen kanssa Kylätilalle. Päivää ennen leiriä juttelin aitanaapurini Väntä- Kylätilassa järjestettiin marraskuussa 2007 ensimmäinen lasten bändileiri. Lahjakkaat lapset sen Kössin kanssa ja totesin olevani aivan hermona. Kössi lohdutti nauraen: soittivat ja lauloivat kaksipäiväisen bändileirin päätteeksi konsertissa, joka veti yleisön ”Kuule, Jouni, siellä monta muuta, jotka ovat vielä enemmän hermostuneita.” Joe White: Kumpulan trubaduuri sanattomaksi ja kirvoitti liikutuksen kyyneleet monen konserttivieraan silmäkulmaan. Kössi oli oikeassa, vaikka kurssin johtaja Liskin Jussi kannusti meitä heti alkupuheessa. Kun me kyläläiset sitten olimme useampaan kertaan käyneet liikuttumas- Esittelyssä moni sanoi potevansa jonkinasteista traumaa. Kenellä ankara musiikinopettaja Joe Whiten bändi Dock in a Bucket on tuttu näky Kumpulan kyläjuhlissa ja muissa sa ja vaikuttumassa lasten konserteissa, joku avantgardistinen aikuinen heitti koulussa oli jo tappanut innostuksen, kuka vain muuten oli turhautunut soittamiseen. juhlissa. Pihanurmella tai kadunkulmassa on pieni lelukoira, jonka ympärillä bändi kuin vitsinä ilmaan ajatuksen aikuisten bändileireistä. Ja pian Kylätilaan kokoon- ”Kurssi on loistava keino traumojen purkamiseen, ei muuta kuin töihin”, opettajat kehottivat. soittaa folkia, bluesia ja rockia. Kitaroiden, puhaltimien, huuliharpun ja tinapillin li- tui joukko aikuisia naftaliinista kaivettujen soittimiensa ja muistojensa kanssa. Meillä kaikilla oli halua ja intoa oppia, soittaa ja laulaa yhdessä. Kun vii- säksi bändillä on itse tehtyjä instrumentteja. Rumpuna voi olla pahvilaatikko. Vanhasta Näiden leirien jatkumoksi syntyi sitten Kylätilan viikoittaiset aikuisten bändiker- konvaihteessa piti opetella 11 kappaletta, tehtävä tuntui mahdottomal- pyykkilaudasta lähtee kiinnostavia ääniä. Rekvisiittaan kuuluu myös hattukokoelma. hot. Ensimmäinen kerho perustettiin naisvoimin ja nimeksi pähkäiltiin Naisten Rok- ta. Kaaokselta se vaikuttikin, kun porukka jakaantui harjoittelemaan. Kyläti- Joe White on yhtyeen trubaduuri, ja hän esiintyy usein myös yksin kitaran ja huulihar- kikerho. Naisten Rokkikerho aloitti lokakuussa 2010 ja osa perustajajäsenistä soittaa lan jokainen huone ja nurkka oli käytössä. Talo täyttyi äänien kakofoniasta. pun kanssa. Lontoosta Suomeen muuttanut Joe White on tuonut Kumpulaan Britanniassa edelleen nykyisissä kerhoissa. Seuraavan vuoden tammikuussa perustettiin jo toinen Meitä kitaristeja oli kuusi. Onneksi Olli ja Erik olivat jo taitavia soitta- yleiset folk-klubit. Hän isännöi folk-klubeja Kylätilassa, ja kutsuu tuttuja muusikoita bändikerho ja nyt myös miehet uskaltautuivat mukaan. Kylätilan viikoittaiset mus- jia ja Mattikin melkoinen pelimanni. Opettajana meillä oli yksi Suomen ki- esiintymään. Tunnelma on kansainvälinen, kun puheensorinassa erottuvat englanti ja suomi. akerhot on nyt mielikuvituksekkaasti nimetty Bändikerho 1,5 h sekä Bändikerho 2 h. taralegendoista, Juha Björninen. Äärimmäisen taitava kitaristi, kärsiväl- Kumpulan kuorossa Joe White laulaa tenoria. Hän on tehnyt kuoroille arvokasta linen ja kannustava opettaja, joka veti meidät huonoimmatkin mukaan. arkistointityötä nauhoittamalla vuosien ajan kuoron joulu- ja kevät- Kylätila soi ja haisee Parhaat kitaristit saivat vaikeimmat kappaleet, mutta meillekin vähem- konsertit. Kuorosta lohkesi myös pieni lauluryhmä The Loonies, jos- Perjantai-iltaisin kun viimeinenkin bändikerho aloittaa kaksituntisensa, on Kylätilan ilma sakeana män taitaville löytyivät omat kappaleet. Pääsin laulamaan Marjan kanssa Joe Whiten lisäksi laulavat Virve Airola, Niina Komsi ja Tiina Susiluoto. rokista. Soittimet ovat valmiina edellisten kerholaisten jäljiltä, joten hommiin päästään saman tien. sa Leevi ja Leavingsin Muotitietoisen ja toimimaan kakkoskitaristina paris- Vaikka kerholaisten välillä on enemmän kuin vähemmän ikäeroa, ei yhteisen sävelen sa helpossa kappaleessa. Toisessa oli kolmen soinnut kierto, toisessa ei tarvin- Teksti Sirpa Pääkkönen löytäminen biisivalinnoissa ole suuria tunteenpurkauksia saanut aikaan. Henkinen kumpu- nut kuin kaksi sointua. Silti tunsin, että olin yksi tärkeä osanen kokonaisuutta. lalainen Mikko Tohkanen, joka bändikerhoissa(kin) opettaa, joutuu tosin toppuuttelemaan Sunnuntaina tapahtui ihme: Saimme kaikki 11 kappaletta kasaan ja pääsimme yltiöpäisiä valintojamme. Rohkeuden puutteesta ei meitä voi syyttää, vain taitomme ovat rajana. esiintymään täydelle salille. Kaikki kappaleet eivät sujuneet koko matkaltaan ai- Ja jos valitsemamme kappaleet ovat kovin hankalia opettajamme suoris- van nuotilleen, mutta se ei meitä haitannut. Joku kappale oli jopa aivan erinomai- taa musiikilliset mutkat ja siloittelee sovitukset sellaisiksi, että niihin taivutaan. nen. Kun ensijännitys oli purettu, homma toimi rennommin ja samalla paremmin. Kuoro sysäsi laululyriikan Ideahan on että jokainen tykönänsä valittua kappaletta harjoittelee jo etukä- Runttasimme menemään isänpäivänä tunnin konsertin. Raivoisista ap- kirjoittajaksi teen ja päämäärä on saavutettu kun kulloinenkin kappale saadaan edes sen ker- lodeista päätellen se tuntui uppoavan kansaan. Oli mahtava tunne, kun vii- ran kunnialla soitettua ja laulettua alusta loppuun yhden kerhorupeaman aikana. meinen sointu lähti ”stratosta”. Yksi suuri kynnys elämässä oli ylitetty. ”Kumpulalla on ollut ratkaiseva mer- ja sanoittajan englanninkielistä tuotantoa. kirjoitetta tarinoita. Yksi ilo vaan mah- Tietenkin tämän kaiken kokoon kursiminen vaatii opettajalta muutamia kar- Kurssi antoi valtavasti intoa jatkaa kitaransoiton harrastusta. Kiitollisena kitys sille, että koskaan aloitin kirjoit- Kumpulan kuorosta Sirpa sai yhtey- tuu lauluun kerrallaan ja yksi suru vaan, jahduksia varsinkin kun jälleen lapseksi muuttuneet aikuiset näppäilevät soit- muistan upeita opettajia, jotka eivät missään vaiheessa mollanneet tai nöyryyt- tamaan laululyriikkaa. Kun Eeva-Kaa- den myös Kaj Chydeniukseen ja Antero sanoi lyriikkaopettajani Heikki Salo.” timiaan tai hyräilevät omiaan mikkiin, eivätkä malta kuunnella ohjeistuk- täneet, vaan kannustivat, kehuivat, opastivat ja ohjasivat. Ensi keväänä ehdot- rina Arosen kirjoittama ja Päivi Taka- Prihaan, joille molemmille hän on kir- Tekstin muuttuminen lauluksi on sia. Vaikka kerhoissa tuskankin hiki virtaa, vain kerran olen nähnyt rumpuka- tomasti uudestaan leirille – huomattavasti parempana soittajana. Toivottavas- lan säveltämä Kumpula-kantaatti esi- joittanut laulutekstejä. Kolme Kaj Chy- Sirpa Pääkkösen mielestä aina hieno ko- puloiden lentävän kun kerholainen ei ollut ihan tyytyväinen suoritukseensa. ti sormenpäät ovat jo siihen mennessä parantuneet ja tunto palannut takaisin. tettiin 1990-luvun lopussa, Kumpulan deniuksen ja yksi Sergei Sokolovin sä- kemus. ”Runon arvo kasvaa, kun se saa Teksti Jouni Flinkkilä kuoro pyysi vielä yhtä Kumpula-aiheis- veltämä rakkauslaulu Sirpa Pääkkösen sävelet ja laulajalta tulkinnan. Se alkaa Lihapullia, spagettia ja kokemusta ta laulua. Kirjoitin Kesäpäivä Kumpulas- Perjantai on mielessäin… sanoihin ilmestyi viime kesänä Satu Sa- elää omaa elämäänsä”, kuvailee Sirpa. Yllättävän hankalaa muistaa niin pitkälle ku ekaan bändileiriin asti. Se oli sillon vielä ihan uus sa -laulun sanat, jonka Päivi Takala sä- lesvuon esikoisalbumilla Laulu sinulle. Hän toivookin, että laulut leviäisivät ja Bändikerhot ovat viikon ehdoton kokokohta. Hauskan yhdessäolon lisäksi ar- juttu vähän sellasella ’’kokeillaanpa nyt tällasta’’ -fiiliksellä. Luulen että päädyin äidin mainon- velsi. Siitä tuli monien kumpulalaisten ”Verkostot ovat verrattoman tärkeitä. kuuluisivat. ”Tuhansia lauluja säveltänyt jen rutiinit karisevat kerralla kun esimerkiksi yrittää päästä laulaen M. Alata- nan uhrina ekojen koekaniinien joukkoon. Kaikki oli kauheen pieniä. Muistan, kuinka kukaan juhlien laulu”, Sirpa Pääkkönen kertoo. Kumpulan kuoron kautta olen tutustunut Kaj Chydenius sanoi kerran, että kyllähän lon korkeuksiin tai paukuttaa rumpuja esikuviensa innoittamana ja lailla. ei aluks ollu kauheen innoissaan tarttumassa mikkiin. Ja yks selkeimmistä muistikuvista on kaks Pian Kesäpäivä Kumpulassa -laulun viiteen säveltäjään, joiden kaikkien kans- niitä lauluja tekee, kun joskus kuulisi nii- Meille kaikille suomalaisille ei esiintyminen ole ihan helppoa, ei edes tu- pikkutyttöä laulamassa Beatlesia. Bändileireillä on jotenki kauheen hyvin nähny ihmisten kehi- valmistumisen jälkeen Kumpulan kuoroa sa on ollut upeaa tehdä yhteistyötä”, Sirpa tä. Samaa toivon minäkin”, Sirpa sanoo. tussa porukassa, mutta bändikerhoissa näkee hienoja heittäytymisiä ja itsen- tyksen, sekä sen, että ne ei enää näytä niin pieniltä ja hämmentyneiltä ja että kuinka niistä on säestänyt säveltäjä Sergei Sokolov otti Sirpa kertoo. Listan viides säveltäjä on kuoroa sä likoon laittamisia. Kerholaisilla on toisilla takanaan pitkätkin musiikkihar- tullu parempia muusikoita. Ja kuinka ne osaa yhtäkkiä ääntää englanninkielisten biisien sanat. Pääkköseen yhteyttä ja pyysi laulutekste- sen alkutaipaleella johtanut Jaana Raivio. rastukset ja kerhossa vetreytetään ruostuneita taitoja ja niveliä, osa kertsiläisis- Luulen että aloitin laulamisen kunnollisemmin bändileirillä. Leiri leiriltä alkoi yhä enem- jä. Siitä alkoi yhteistyö, joka jatkuu edel- män tulla niitä pieniä valtakiistoja siitä, kuka on missäkin mukana ja ihmiset alkoi roh- Helsingin Sanomien kulttuuritoimi- tä on lähtenyt kerhon innoittamana etsimään uusia musiikillisia ulottuvuuksiaan. keemmin tehdä uusia aluevaltauksia. Siitä tietystä kilpailuhenkisyydestä huolimatta siel- leen. Pääkkösen ja Sokolovin lauluja on tuksessa työskentelevä Sirpa on opiskel- Bussi pysähtyy Kylätilan ikkunoiden taakse, bussissa istuva tönäisee vierustoveriaan ja lä on aina niitä me-henkifiilisksiä hyvän keikan jälkeen. Onnistumisia. Välillä sitä oppi jo- esitetty paljon Kumpulan kuorossa. Niis- lut laululyriikkaa Heikki Salon kursseilla: nyökkää meihin päin: tuolla treenaa joku BÄNDI. Näin ainakin kuvittelen sen sanovan. tain uutta. Oon varma että moni ihminen saa tosta jotain irti. Ainakin lihapullia ja spaget- tä on järjestetty myös konsertteja, joissa ”Laululyriikassa on omat sääntönsä. Lau- Teksti Sari Väntänen tia ja kokemusta. Bändileiri oli kyllä selkeesti osa mun lapsuuden musiikkiaikakautta. Leonard Khirug on tulkinnut säveltäjän lut ovat pieniä mittaan ja tiettyyn rytmiin Teksti Eija Reeves Sini Hämäläinen (ekalla leirillä 12v, nykyisin 17v) 16 17 Yksi Suomi-rock-mies. Toinen proge- ja jazz-mies. Kolmannen sydän lyö bluegrassin tahtiin. Neljäs rakastaa kantria. Samaan ahtaaseen loossiin tungetaan vielä salaa musikaaleja rakastava helsinkiläis- rokkari ja goottirokkari Pohjanmaalta. Heistä juuri kukaan ei edes soita tavallisesti yhdessä. Mikä voi olla lopputulos? Oljenkorsi Small Band (OSB), joka kokoontuu kerran kuukaudessa ”harrastamaan” yhdessä. Teksti: Riitta Hämäläinen Kuvat: Leila Oksa, Santtu Särkäs

Musaillat alkoivat Taiteiden yöstä 2007 Yleisön välitön läheisyys ja esiintymis- Odottamattomia yhdistelmiä: Kaikki alkoi Taiteiden yöstä 2007. Ky- lavan poikki kulkeva vessareitti ovat Fredi laulaa Queeniä lätilayhdistyksen hallitus päätti järjes- aiheuttaneet hilpeitä tilanteita. Moni Esiintyjinä on ollut suurempia straro- tää jatkobileet Oljenkorteen. Ja vähän muistaa isompiin lavoihin tottuneen Jan ja ja vielä suurelle yleisölle tuntemat- musiikkia. Jatkobileet järjestyivät, vaik- Stenforsin alias Nasty Suiciden häm- tomampia esiintyjiä. Joskus vieraina ka itse bileet jätettiin lopulta järjestä- mentyneen ilmeen, kun joku yleisöstä on bändejä tai jopa kokonainen kuo- mättä. Oljenkorren nurkassa soittivat konttasi, häiritäkseen mahdollisimman ro. Jotkut artistit ovat vetäisseet setil- 24.8.2007 Kylätilayhdistyksen tuolloi- vähän, hänen ohitseen kesken keikan. lisen vielä ilmestymätöntä materiaali- Show must go on! Fredi kajautti nen hallituksen puheenjohtaja, Jussi aan, esimerkiksi Mariska ja Pahat Su- komeasti Queeniä elokuussa 2012. Liski, varapuheenjohtaja Kyösti Vän- Basisti liittyy seuraan det viime kesänä ja sitä edellisenä Erin. tänen ja Antti Vuorenmaa, kylänmies OSB:ssä ei alun perin ollut lainkaan ba- Toiset esittävät tunnetuimpia bii- ko –aiheinen jazz, samba räntäsa- Limikseltä, sekä ”ulkokumpulalainen” sistia, vaan Jussi soitti bassot synastaan. sejään: Pepe Willbergiä tuskin oli- teesta ja letkeä ralli Kumpuodista. vahvistus, Mikko Tohkanen. Mainok- Syksyllä 2011 bändi kasvoi yhdellä jäse- si laskettu Oljenkorresta ulos ilman Mikko kertoo Oljenkorren musai- sessa luvattiin teemaa Lordista Lenno- nellä, basisti Arto Ojajärvellä. ”Mä olin Saat miehen kyyneliin. Osa taas on mprovisaation olevan melko ainutlaa- niin. ”En muista yhtään, treenattiin- kuullut Olkkarin musailloista, mutta laulanut jotain vallan muuta. Radion tuista lajissaan. ”Maailmalla varmaan ko iltaa varten tai kuinka kauan soi- olin melkeen aina keikoilla, enkä pääs- sinfoniaorkesterin kontrabasisti Juk- tehdään musaimproa enemmän, mut- tettiin. Yleisöä oli kyllä vähän vähem- syt paikalle. Törmäsin jossain vaihees- ka Räikkönen heavyä. Happoradi- ta Suomessa ei ole alaan erikoistuneita män kuin nykyisin. Paikalle ilmestyi sa Jussiin ja se ehdotti vierailua mus- on Aki hempeitä, klassisia rakkaus- ryhmiä. Ryhmäteatterissa oli 90-luvul- ainakin Upi Heikkinen, joka soitti ailtaan.” Artolla oli juuri keikkatauko lauluja. Lordin Awa soitti elokuva- la Nyhjää tyhjästä, jota tekivät näytte- huuliharppua”, muistelee Kössi. ”Se oli ja hän nappasi heti kiinni: ”Sille tielle musiikkia. Jan Stenfors soitti Djan- lijät ja usein vain pianon säestyksellä. enempi jammailua”, täydentää Antti. jäin. Mä soitan aina OSB-illoissa kun go Reinhardtia, romanijazzia. Fre- Me tehdään improa muusikoina, mus- vaan on mahdollisuus”, vakuuttaa Arto. di lauloi unohtumattomasti Queeniä. an keinoin”, huomauttaa Mikko. ”Vai- 17. musiikkitaivaasta perjantai-iltoihin Nyt tilanne basson kanssa onkin jo toisin: Yhteistä jokaiselle illalle on kuitenkin keinta on se, että kaiken pitää olla biisi- Ilta saavutti suurta suosiota. Oljenkor- ”Oltiin totuttu siihen, ettei ole bassoa. loistava yleisö. Alussa yleisö oli pääasi- muodossa, jossa on rakenteet, ei pelk- ren ravintolapäällikkö JT ehdotti jat- Joihinkin iltoihin oli kuitenkin pakko assa paikallisia, nyt ihmisiä tulee myös kää tajunnanvirtaa. Mietintäaikaa on kuvaa klubia kerran kuukaudessa ja ottaa basisti. Esimerkiksi jazz ei oikein muualta. Moni on käynyt musaillois- n. 1 minuutti. Ensin keksin ydinlau- nimeä bändille. On big bandejä. Jos- toimi ilman. Nyt taas on niin totuttu sa melkein joka kerta. ”Yleisöhän on seen, muu tulee perässä”, hän jatkaa ja pa myös small band? Klubin nimeä- Artoon, että tarvitaan tuuraava basisti, mainiota ja aivan messissä”, kehuu Arto. lisää: ”Näitä impropläjäyksiä on mel- kin JT ehdotti: 17th Music Heaven. kun Arto lähtee rundille”, kertoo Jussi. kein mahdoton harjoitella. Joskus se Ideana oli, että klubi pidettäisiin kun- Ulkomaan vieraita, laulavia on hävettävää toimintaa, joskus osuu kin kuun 17. päivä riippumatta siitä, Salsasta souliin, kantrista kasarihitteihin baarimikkoja ja levyjulkkarit nappiin. Ne biisit on hetken lapsia, ei- mikä viikonpäivä on kyseessä. Ilmei- Viiteen vuoteen mahtuu monenlais- Ulkomaan vieraitakin on käynyt. Ita- kä jää mieleen.” Mikko kertoo muista- sesti jollakin herroista pukkasi toista ta. On kuultu elokuvamusiikkia, sal- lialaisen heavybändin kitaristi, Cosi- vansa ainoastaan yhden kappaleen aih- Koko OSB elokuussa 2012 takapihalla: Antti, Arto, Mikko, Kössi, Puka ja Jussi. keikkaa 17. päivälle, sillä edes ensim- saa, jazzia, barokkimusiikkia, kasari- mo Binetti päätyi soittamaan italois- hesta Viikset Depeche Mode-tyyliin.” mäisellä kerralla ei päästy aivan seit- hittejä, pornolauluja, mainosmusiik- kelmää ja esittämään duettona Kös- semänteentoista taivaaseen: ilta pidet- kia, Finnhitsejä, funkkia, heavyä, sou- sin kanssa Sono italiano/Olen suoma- Kun saha, dobro ja Tohka-set tiin jo tiistaina16.10. Pian todettiin, et- lia, tangoa, kuplettia, kantria, rockia, lainen. Ruotsalaisvieras Martin Wie- soivat… tä räntäsateinen arki-ilta ei ole otolli- poppia ja iskelmää. Oopperaa ei vie- se taas esitti pop-rockia esperantoksi. Oman mainintansa ansaitsee OSB:n sin hetki musiikille ja konsepti vaih- lä toistaiseksi. Eräs ilta oli pyhitetty Mukaan on hypätty myös Oljen- erikoinen soitinvalikoima. Välil- dettiin. Klubi-illaksi vakiintui tammi- pelkästään Neil Youngille, toinen taas korren baaritiskin takaa, kun Tiina lä Puka soittaa sahaa ja Antti tuo kuussa 2008 kunkin kuun viimeinen basso-teemalle. On kuultu bassovi- Leiniö oluenlaskennan lomassa vetäisi erilaisia sävyjä dobrolla, banjol- perjantai. Tuolloin mainostettiin myös saa ja ”arvaa mistä tv-sarjasta” -visaa. setillisen latinoa, espanjaksi tietenkin. la ja mandoliinilla. Häntä harmit- Oljenkorsi ”uutta settiä”. Liekö yleisö kuullut Aa- ”Joskus kysytään tietyiltä artisteil- Eräässä illassa tiskin takaa ilmestyi El- taa, ettei pedal steel mahdu loossiin. veratsastajat jo liian moneen kertaan. ta, milloin heillä olisi aikaa tulla. Tee- vis. Lokakuussa 2012 oli Oljenkorres- Kaikkein erikoisin lienee bändin ma rakennetaan heidän toivomien- sa ensimmäiset levyjulkkaritkin, kun ”rumpusetti”. Oikea ei loossiin mah- Yllätysvieraita ja loossiahtautta sa settien ympärille. Joskus taas teh- Antin Päiväkirja ilmestyi. ”Mä halu- du, ja äänikin olisi pieneen tilaan lii- Aluksi Oljenkorren musailloissa ei ollut dään ensin teema, ja sitten kysellään, sin pitää levyjulkkarit paikassa, mis- kaa. Mikko on ruvennut kutsumaan vieraita. Joskus vieraita kuitenkin hyp- kuka tulisi esittämään”, valottaa Jussi. sä mun elämä muutenkin on ja mis- omintakeista settiään nimellä ”Tohka- päsi yleisön joukosta, yllätykseksi bän- sä on ystäviä ja tuttuja”, Antti sanoo. set”. ”Se sai alkunsa kehitysvammaisten Small Band: Jussi kertoo, ettei esiintyjien löy- musakerhossa. Ei ollut muita soittimia dillekin. Ensimmäinen yleisön seasta ilmestynyt vieras taisi olla kulmilla asu- täminen ole hankalaa. ”Enemmän on Ennenkokemattomasta ihmisju- saatavana kuin kitara ja paljon erilaisia va Freukkareiden Pekka Myllykoski ja kyse siitä, milloin joku pääsee. Ennen keboxista musiikki-improvisaa- kilkuttimia, jotka kuulostivat etäisesti näin syntyi ajatus kutsutuista vieraista. vedeltiin siltä pohjalta, mitä mieleen tioon rummulta”, kuvailee Mikko. ”Kaikis- Keväällä 2008 vieraaksi pyydettiin vaan juolahti. Ei juuri tehty settejä etu- Osana erästä alkuaikojen musail- sa kouluissa on romukoppien pohjil- Jussin bändikaveria Lapinlahden Lin- käteen. Vierailut ovat johtaneet siihen, taa oli ”ennenkokematon ihmis- la kamaa, joka käy Tohka-settiin. Bas- Kotinurkkaviihdettä että setit on pakko sopia etukäteen, nii- nuista, Puka Oinosta ja Pukan kave- jukebox”. Myöhemmin sama idea sorumpu on tyttöjen liikuntatunneilta ria, Bjönaa. Soittoloossissa tuli yhä ah- den järjestys ja kestot”, Jussi kuvailee ja jalostui ”Tempaise tuulesta” tuttu kehärumpu, viritetty matalalle. taampaa, kun bändi kasvoi heti vaki- jatkaa: ”Moni artisti tulee ennen omaa -musaimprovisaatioksi, joka on nau- Pidän sitä jalkojen välissä. Virveli taas tuisesti Pukalla. Loossiin miehet mah- varsinaista keikkaansa tai jopa kah- rattanut yleisöä jo kahden vuoden on kalvotamburiini, jota soitan kapu- den keikan välissä Olkkariin ja pys- ajan. Yleisö on saanut toivoa bii- loilla. Se taas on viritetty äärimmäi- jo viisi vuotta tuivat ylipäätään vain tietyssä järjes- tyy esiintymään esimerkiksi vaan ta- tyksessä ja tietyssä asennossa, vie- san 20.30 - 21.00. Silloin homma ei toisin aiheen ja musalajin, OSB on to- sen ylös. Jalan alla on jalkatamburii- rassolistin seistessä loossin vieressä. mi, jos settejä ei ole sovittu etukäteen.” teuttanut. On kuultu mm. kalakuk- ni. Tomit on afrikkalaiset savirummut. 18 19 lesta puhuu myös Antti. ”Tällaisek- jalle hyväksi. Enkä mä ole aikaisem- Jussi tekee sitä järjestävää duunia ja si harrastelijaorkesteriksi - ja tarkoi- min soittanut esimerkiksi jazzia tai näkee vaivaa. Moni olis jo väsynyt.” tan tässä yhteydessä sitä, että OSB on lattarimusaa.” Uudet musiikkityy- ”Nää on hienoja miehiä kaikki tyynni. meille kaikille harrastus - tää on aika lit tai biisit eivät ole ainoa asia, mitä Tuntuu, että aika hyvin tässä jo tun- monipuolinen ja muuntautumisky- bändi on tuonut tullessaan. ”Lisäksi tee toisensa. Joskus näkee jonkun ots- kyinen bändi. Kapakkabändit vetää mä olen tutustunut mahtaviin tyyp- aluun asennosta, mitä seuraavaksi ta- usein blueslinjaa. OSB on heittänyt peihin, koko Kumpulan kermaan ja pahtuu”, nauraa Puka. Tulevaisuutta aika sujuvasti kaikkea kantrista ja jaz- vähän Toukolankin”, mainitsee Puka. ei ole hirveästi pohdittu ennakkoon, zista melkein klassiseen”, hän pohtii. Antti myötäilee muita. ”Vois sanoa, mutta kuulijakunnan iloksi Kössi ki- että mä olen opetellut soittamaan noi- teyttää: ”Varmaan jatketaan niin kau- Nurinkurisuuksia ta erikoissoittimia, dobroa, banjoa ja an kuin jaksetaan ja tuntuu järkevältä.” Yllätysvieraita ei mainosteta kos- mandolinia Olkkarissa. Tää on hyvä Vuoden viimeinen musailta kaan, ja muutenkin musailtoja pyri- foorumi kokeilla joitain juttuja, jot- Bar Oljenkorressa pe 21.12. tään mainostamaan koko ajan vähem- ka ei ehkä vielä ole täysin hallinnas- män. Lisäksi kaikki soittajat ja yllä- sa. Mieluummin täällä kuin marssia tysvieraat esiintyvät juomapalkkiolla. heti Espoon Sellosaliin”, kertoo Antti. Asia on tarkasti mietitty. Yllätys ha- Mikko kokee hyvänä, ettei raha lutaan pitää yllätyksenä, sillä palkkioitta liiku. ”Muihin hommiin verrattuna esiintyvien yllätysvieraiden nimillä ei tästä puuttuu tulosvastuullisuus. Voi- haluta ratsastaa. Jos kaikki Helsingissä daan soittaa mitä halutaan, niin pal- tietäisivät, kuka seuraava yllätysvieras jon kuin halutaan tai olla jopa soitta- on, halukkaat tuskin mahtuisivat sisälle. matta.” Mikolle OSB-illat ovat myös kuukauden piristys. ”Baari-ilta, jon- Musiikillista seikkailua ja yleissi- ka aikana on soittelua, mutta eh- vistystä tulosvastuuttomasti tii myös jutella. Enkä mie olis ikinä Ilman palkkaa esiintyvä bändi saattaa päässyt soittamaan tällaisten tyyppi- kuulostaa hullulta, mutta miehillä on en kanssa muuten”, muistuttaa Mikko. kaikilla perustelunsa harrastukselleen. Toki Jussikin sitä mieltä on, et- Olkkarin pikkujoulut 19.12.2008 ja iloinen yleisö. ”Raha vaan sekoittaa pelin. Palkinto tä tehdystä työstä pitää saada palk- on musiikillisten haasteiden vastaan- ka. ”Mutta Olkkari on meidän koti. Ne maksoivat 10€ - setin ehdottomas- seen. Mä tarviin monta päivää. Toisi- pahtuu jotain yllättävää: tekstin ydin ottaminen. Tää on seikkailua, musa- Me joka tapauksessa istuttais täällä ti kallein osa. Lisäksi on vielä putkipe- naan ajattelen, että kyllä mä olen tyh- nousee esille ihan toisella tavalla. Tan- maailma vaihtuu koko ajan. Kun jo- silloin tällöin. Tää on meille enem- naali ja sheikkeri. Peltejä parhaillaan mä, kun taas ollaan tässä. Mutta kyl- goillassa taas riisuttiin tangosta kaikki ku kuulostaa hyvältä ja toimii, se on män harrastustoimintaa ja se pide- Musailloilla on joka kuukausi vaihtuva teema kehittelen”, kertoo Mikko ja jatkaa: lä se kannattaa. Tulee ihan järjettö- sähkösoittimet pois. Vedeltiin pelkäl- paljon isompi palkinto kuin raha. tään ihan erillään oikeasta työarjes- ”Ei tollaista soita kyllä kukaan muu, män hyvä mieli. Ja mä olen oppinut lä pianolla, haitarilla ja viululla. Avuk- Yleisöllehän me soitetaan, joskin nautitaan ta. Jos puhuttais ihan oikeasti mark- en ainakaan ole törmännyt. Yllättävän musiikista ihan hillittömästi, kun saa si pyydettiin Jari Lappalainen ja Reijo keskenään soittamisesta. Se soittamisen kinahinnoilla, pelkkä bändi ja siihen vähän ihmiset kommentoi settiä. Voi soittaa tällaisten muusikoiden kans- Taipaleen bändin haitaristi, Kari Lind- ilo pitäis olla aina kaikessa”, aloittaa Arto. päälle staravieraat maksaisi niin paljon, olla, että ne ei vaan kehtaa sanoa, et- sa”, huomauttaa Kössi. Mikko muis- qvist. Eli toteutettiin OSB-tavalla.” Jussikin saa illoista hyvän mielen ja että ei tällaisella paikallisella baarilla Oljenkorressa esiintyneet: tei niillä ole aavistustakaan, mikä täl- tuttaa kuitenkin, että treeneissä on Arto on samaa mieltä OSB:n oma- paljon uusia kokemuksia. ”Pakko on olis varaa. Silloin tällaisia musailtoja lainen systeemi on ja mistä ääni tuli.” yleensä aina hauskaa: ”Tätä on vai- peräisestä tyylistä: ”Kun isossa bän- ei yksinkertaisesti olisi”, kertoo Jussi. sanoa, että musiikillinen yleissivistys Elina Aalto, Aleksi Ahoniemi, Niko Ahvonen, Pirjo Aittomäki, Vesa Anttila, Ami As- kea pitää työnomaisena toimintana.” dissä mekkaloidaan ja meno on rajua, kasvaa. Olen joutunut opettelemaan sa- Otsaluun asento kertoo, mitä pelund, Sampsa Astala (Kita/Lordi), Tuomo Autio, Cosimo Binetti (The Dogma), Juha 43 uutta biisiä: ”Kyllähän sitä Olkkarissa tehdään ihan äärettömällä toja sellaisia biisejä, joita en ehkä muu- Björninen, Dubbha, Erin, Susanna Eronen, Timo Eränkö, Herkko Eskelinen, Emmi, Fre- joskus kiroilee…” Musiikillinen luomu-lähiruoka-bändi herkkyydellä ja kaivetaan kappalees- ten olisi opetellut koskaan”, hän kertoo seuraavaksi tapahtuu di, Freeman, Jonna Geagea, Allvar Gullichsen, Jukka Hallikainen, Anna Hanski, Upi Ennen musailtaa on kuitenkin tree- OSB ei esiinny muualla kuin Oljen- ta se olennainen. OSB hakee musaan ja jatkaa naureskellen: ”En oikeen us- Viidessä vuodessa miehet ovat tutustu- Heikkinen, Rami Hillilä, Elina Hjelt, Jarmo Hynninen, Maria Hänninen, Ice Blue Grass nattava. ”No jos nyt ihan suoraan sa- korressa. Poikkeuksena ovat olleet ihan eri näkemystä ja soundi on tosi ko, että lähitulevaisuudessa Hynynen neet toisiinsa, vaikka oikeassa työelä- Band, Suvi Isotalo, Matti Jaaranen, Miihkali Jaatinen, Matthew John, Jonna Järnefelt, non, niin onhan näissä iltojen toteut- erään jäsenen syntymäpäivät ja su- hienovaraista.” Maailmaakin kiertä- soittelee ja pyytää tuuraamaan, mutta mässä vain harvat ovat keskenään bän- Esa Kaartamo, Jartsa Karvonen, Topi Karvonen, Iiro Kautto, Keke and the Billycats, tamisessa välillä niin paljon työtä, että rullisempi tapaus, OSB:n jäsenen, ki- nyt mies jatkaa hehkuttamistaan: ”Ei OSB-iltoihin on silti opeteltu Kotiteol- dikavereita. ”Mikko on heittäytymisen Heidi Kirves, Mikko Kivinen, Antti Koivula, Elisa Korjus, Mikko Kotro, Kuokkavieraat, moni ei tekis rahastakaan, ” naurah- taristi Risto Kukkosen hautajaiset. tällaista soundia ole missään! Nää jät- lisuutta. Että sopii vaikka soitellakin!” mestari. Se on varmasti tän maan paras Pekka Kuorikoski, Kyösti Väntäsen tango-orkesteri, Timo Kämäräinen, Juha Lanu, Jari taa Jussi, ja kertoo tarkemmin: ”Meil- ”Tää on paikkasidonnaista hom- kät on lahjakkaita muusikoita, joilla on Myös Puka näkee bändin oppimi- musaimpron tekijä, aivan ilmiömäinen. Lappalainen, Kati Lappalainen, Aarni Lehtinen, Make Lehtinen, Tiina Leiniö, Tapio Lii- maa ja toimii juuri tässä Oljenkorren kaikkeen musaan peloton lähestymista- Puka taas todella tuntee jokaisen bii- noja, Tuukka Liukkonen, Kari Lindqvist, Bjöna Lindström, Sonja Lumme, Elena Mady, lä on yhdet treenit ennen iltaa. Osa sen paikkana: ”Mä oon oppinut tän ju- Pirkko Mannola, Mariska, Mariska ja Pahat Sudet, Janne Mathlin, Riina Merenluoma, artistivieraista tulee mukaan treenei- nurkassa. Muualla me oltais vaan jopa, että mikä vaan kuulostaa OSB:ltä.” tun myötä mm. selvittämään nopeesti sin rakenteen ja tutkii niitä innokkaas- ti. Se on aivan loistava komppikitaris- Tarja Merivirta, Bianca Morales, Jatu Motti (Happoradio), Mudville, Pekka Myllykoski, hin, osa tulee suoraan lavalle. Biisien ku omituinen ja tuntematon OSB. Ei Orkesterin monipuolisuuden puo- hirveen määrän biisejä. Se on soitta- Taneli Mäkelä, Nina S. Newton, Inari Nuutero, Arne Nylander, Oinasmaa, Omppu Oi- sovitukset muotoutuu treeneissä.” Jo- me havitella mitään kiertueita. Tur- ti. Kössillä on aina uutta ohjelmistoa nonen, Mauno Paajanen, Tommi Paju, Leena Peisa (Awa/Lordi), Pille Peltonen, Antero kaista iltaa varten joudutaan opette- ha olis lähteä kilpailemaan Riku Nie- ja se todella paneutuu teemaan. Arto Priha, Outi Popp, Puhekupla, Ville Putro, Jussi Raittinen, Markus Raivio, Mari Rantasi- lemaan minimissään 12 uutta biisiä, men tai Sami Pitkämön kanssa säes- on nopea lennosta blokkaava korva- la, Lotta Rautiainen, Taisto Reimaluoto, Wilja Rosenberg, Jukka Räikkönen, Leena Sai- mutta joihinkin teemailtoihin jopa 30. tysorkesterin paikasta, huomauttaa kuulosoittaja ja bändin ehdoton kivi- nio, Martta Saksa, Silja Saksa, Harri Saksala, Shava, Regina Shevakova, Hepa Sipponen, ”Se vastaa koko illan uutta ohjelmis- Jussi. ”Joo, me ollaan tällainen lähi- jalka. Antti taas tuo mukaan odotta- Keke Siuruainen, Ritu Siuruainen, Saara Soisalo, Seppo Suhonen, Jan Stenfors (Nasty toa. Enkä usko, että moni tekee sellais- pubin suuruus, musiikillinen luo- mattomuutta. Harvemmin on kuultu Suicide), Puppe Strandberg, Swing 42, Kari Tamminen, The Nights of Iguana, Mark- ta kerran kuussa”, Jussi valottaa. ”Mä mu-lähiruoka-bändi”, heittää Antti. Final Count Down -sooloa banjol- ku Toikka, Tres Fogos, Tuigu, Jartsa Tuovinen, Timo Turpeinen, Aki Tykki (Happoradio), jouduin opettelemaan 43 uutta biisiä la”, luonnehtii Jussi bänditovereitaan. Tumppi Varonen, Graveyard Virtanen, Häkä Virtanen, Volodnostra, Antti Vuorenmaa, Neil Young- iltaa varten! Se oli kyllä Pelkistäminen, hienovarainen Jussin liikkeelle sysäävän energian Gugge Wasenius, Eka Wekara, Kurre Westerlund, Martin Wiese, Pepe Willberg, Äimä ihan liikaa, heittää Antti väliin ja Jussi soundi ja muuntautumiskyky tunnustavat kaikki. ”Liski on eittä- jatkaa: ”Kaikkein vaativimpia ovat ol- Vaikka OSB on bändi, jota ei siis mättä tän toiminnan dynamo. Jus- leet musikaali- ja elokuvamusiikki-il- tavallaan ole edes olemassa, mie- si saattaa olla yleisön kannalta ehkä lat. Joskus pitää pyytää mukaan muita het luettelevat helposti seikkoja, näkymättömin, mutta todellisuudes- soittajia, sillä joihinkin iltoihin tarvi- jotka ovat juuri OSBlle ominaisia. sa bändin tärkein tyyppi. Se mahdol- taan esimerkiksi haitaria tai puhaltimia. listaa monia asioita. Sen että voidaan ”Pelkistäminen ja epäperinteiset vaihto- vetää kaikkea humpasta jazziin”, poh- Sitten on vielä erikseen iltojen mark- ehdot”, vastaa Jussi epäröimättä ja selventää: kinointi. Sitä hoitaa onneksi Riitta.” tii Antti ja Kössi jatkaa: ”Mä oon ai- ”Kyllähän sitä joskus kiroilee, kun ”Esimerkiksi kompit muutetaan lähes na ihmetellyt, miks Jussilla on kaikki tuntuu, että menee enemmän aikaa järjestään. Kotiteollisuuden synkkää- maailman biisit ja niiden nuotit pääs- harrastuksiin kuin työhön. Mulla me- kin synkempi Tuonelan koivut muut- Joulukuun yllätysvieraana 2008 Tumppi Varonen. Vasemmalla Risto Kukkonen, sä, ja se vielä osaa ne kaikki. Se uut- nee varmaan eniten aikaa treenaami- tuu iloiseksi kantrihölkäksi. Silloin ta- OSB:n edesmennyt kitaristi. teruus on käsittämätöntä. Enitenhän 20 21 Jussi Liski - Koskettimet, basso ja haitari Veli-Pekka ”Puka” Oinonen - Kitara, saha, laulu Miehikkälästä kotoisin oleva, Kumpulassa asuva Jussi aloitti ammattimaisen soittamisen tans- sibändissä 13-vuotiaana, omasta mielestään vähän liiankin aikaisin. 16-vuotiaana Jussi tutus- Helsingin Rööperin Ratakadulta kotoisin tui Charlie Parkerin musiikkiin ja oli tuolloin lähes fanaattinen jazzmies. Nyt asenne on kuiten- oleva ja nykyisin Malmilla asuva Puka otti kita- kin toisenlainen: ”Myöhemmin mä olen tajunnut, että ihan kaikenlainen musiikki, siis hyvä mu- ran käteensä ensimmäistä kertaa 14-vuotiaana ja siikki, on kiinnostavaa ja haasteellista. Yksikään musalaji ei ole toisen yläpuolella”, sanoo Jussi. opetteli soittamaan. Rokkarin idoleita olivat Ig- Jussi on aina tehnyt työkseen ainoastaan musiikkiin liittyviä hommia: soittamista, levyjen ja konserttien gy Pop, Lou Reed ja David Bowie. Rockin ohella tuottamista, sovittamista, säveltämistä, opettamista. ”Yritin 14-vuotiaana mansikoiden poimintaa. Ensimmäi- Puka rakastaa musikaaleja, erityisesti The Sound sen päivän jälkeen tuli potkut. Olin varmaan onnellinen, koska oli kiire keikalle tai treeneihin”, nauraa Jussi. of Musicia. Ammatti soittamisesta tuli, kun Pu- Tanssibändien ja epäonnisen mansikanpoimintauran jälkeen Jussi opiskeli Sibelius Aka- ka liittyi Maukka Perusjätkän (ja moottorisa- temiassa kontrabasso pääaineenaan, mutta keikkaelämä vei. ”Soitin samaan aikaan iskel- han!) bändiin. Ja myöhemmin moniin muihin. mää Tapani Kansan bändissä ja progea Pekka Pohjola Groupissa, jonka kanssa kierrettiin vuo- ”Enhän mä mitään silloin skidinä osannu, ei- sia Eurooppaa. Silloin opinnot jäi taka-alalle, enkä lopulta koskaan valmistunut”, Jussi kertoo. kä kukaan opettanut. Se oli aluksi täysin hakuam- Sittemmin tv- ja studiotyöt työllistivät Jussia paljon ja hän kertoo melkein asuneensa YLEllä 90-lu- muntaa. En osannu ees virittää skittaa”, Puka muis- vulla. Samaan aikaan Jussi soitti monen iskelmä-, rock- ja rhythm and blues-artistin bändissä ja Suo- telee alkuvuosia. ”Lapsena ruvettiin Mauno Paa- mea kiertäen. ”Kiertelyä on ollut niin paljon, että nyt on mukava kun työt ovat keskittyneet pääkau- jasen kaa tekee musaa. Ei me tarvittu mitään vi- punkiseudulle ja kiertueita on harvakseltaan. Mutta jos Sting soittaa, saatan joustaa”, Jussi myhäilee. reitä. Joskus nauhotettiin joku biisi, muistaakse- 90-luvulta Jussi muistaa hauskan anekdootin. Maailmantähti Vinnie Moore (UFO, Alice Cooper) oli Suomessa festari- ni se oli nimeltään Rock´n´roll baby. Se kuulosti kiertueella ja hänelle haluttiin suomalainen kiertuebändi. Mukanaolostaan Jussi toteaa: ”Ei se sen ihmeellisempää ollut.” hyvältä. Mutta mua harmitti, että me ei enää kos- Parhaillaan Jussia työllistää ABBA-miesten musikkaali Kristina från Duvemåla Svenska Teater- kaan osattais soittaa sitä samalla tavalla. Kyllähän se nissa, useampi levytuotanto ja maaliskuussa käynnistyvä Lapinlahden Lintujen jäähyväiskiertue. Li- soitto vähän parani, kun löyty se vire”, toteaa Puka. säksi mies siirtyi syksyllä takaisin koulunpenkille. ”Aikanaan ei tullut sitä tutkintoa. Nyt tuntui, et- Harrastuksen luonne muuttui kuitenkin äkis- tä voisin sen hankkia. Olen opettanut aikuisia, nuoria, lapsia ja joitain erityisryhmiä, esimerkik- ti. ”Kaikki tapahtui jotenkin järjettömän nopeesti. si kuulovammaisia. Pedagogiikka alkoi kiinnostaa. Valmistunen jossain vaiheessa pop-jazz-peda- Jossain vaiheessa voitettiin koulussa bändiskaba ja pari vuotta aikaisemmin ei edes oltu osattu soittaa. Ei ke- gogiksi”, valottaa Jussi ja jatkaa: ”Eiköhän päätyö kuitenkin tämä soittaminen ole senkin jälkeen.” Mieluisin Olkkari-ilta: Kaikki on olleet hienoja, en osaa nostaa mitään lattu, että soittaminen vois olla ammatti”, Puka kertoo. Mieluisin Olkkari-ilta: ”Se on kulloin- Oljenkorressa tavallisesti koskettimien takana istuvan Jussin bassonsoitto on tullut joillekin yllätyksenä. yli muiden. Fredi viime kesänä ja sitä edellisenä Pirkko Mannola on jääneet Ennen kuin musiikki vei kokonaan, Puka ehti olla kin se viimeisin, joka juuri on takana, ”Silloin kun olen basisti, olen basisti ja silloin kun kosketinsoittaja, olen kosketinsoittaja. Pyrin hahmot- mieleen. Ja se ilta kun vedettiin Graveyard Virtasen kanssa mun omia biisejä. töissä mm. astiankantajana, keittiöapulaisena, tiskaa- kun on olo, että täähän oli ihan parasta.” tamaan musiikkia kokonaisvaltaisesti, en vain yhden instrumentin kautta. Olenhan mä joillain keikoilla Jussi soitti silloin päin persettä. Se raivostui itselleen, ja mä pelästyin sitä. ja levyillä soittanut kitaraa, haitaria ja rumpujakin. Ja pienenä vielä viulua, mutta en koskaan ammatikse- jana, siivoojana, valokuvalaboratoriossa, mutteripajal- ni”, kertoo monipuolinen muusikko, joka paitsi soittaa Oljenkorressa, järjestää yllätysvierailut ja treenit. la, postissa, musiikkikaupassa ja Fazerin leipomossa. Sittemmin keikkaelämä kuljetti Pukan ja The Nights of Iguanan mm. Amerikkaan. Siellä hän oli mukana myös Leningrad Cowboysien eloku- vanteossa. Ulkomailla Puka kierteli myös Hanoi Antti Vuorenmaa - Kitara, Rocksin kitararoudarina, ei kuitenkaan Andyn. banjo, mandoliini, dobro Mikko Tohkanen ”Kauheeta reissaamista oli nuorena. Vuodessa eh- Laulu, perkussiot/rummut (Tohka-set) ti tapahtua paljon kaikkee hienoa”, hän sanoo nyt. Lahtelainen Antti aloitti 6-vuotiaana sel- Puka on soittanut paisti kitaraa, bassoa ja kaikenlaisia Pohjois-Karjalan Enosta kotoisin oleva Mikko Tohkanen on OSB:n ”ul- lon soiton ja pääsi 8-vuotiaana esiintymään kielisoittimia, myös vetopasuunaa ja sahaa. Oljenkorren kokumpulalainen” jäsen, Kalliosta. Omimmaksi musiikikseen Mikko ku- telkkariin, nuorten solistien konserttiin. Sel- yleisö muistaa varmasti sahaversion Jouluyö, juhlayöstä. vailee suomenkielisen rockin. ”Onhan tässä soitettu rockia jo tosi pitkään. lo vaihtui pian kitaraksi ja 18-vuotiaana Ant- Sahansoitosta Puka kiinnostui keikkaillessaan Mie tartuin mikkiin ekan kerran nuorten monitaideleirillä ja se oli sitten ti oli jo ammatiltaan muusikko, mutta lopet- Kaustisilla Lapinlahden Lintujen kanssa.: ”Siel- siinä. Sen bändin nimi taisi olla Barbara”, muistelee Mikko uransa alkuvai- ti runsaaksi kymmeneksi vuodeksi. ”Mä läh- lä vanha mies soitti sahaa ja se oli niin hirve- heita ja keksii: ”Hei, minullahan on tänä vuonna 25-vuotistaiteilijajuhlat.” din opiskelemaan teoreettista filosofiaa yli- än hienoa, että mäkin halusin. Tilasin sahan Mikko opiskeli aikoinaan radio ja tv-viestintää, mutta opinnot jäivät opistolle. En mä kyllä koskaan valmistunut.”, Kausalan Pikaterästä. Se maksoi 100 markkaa.” kesken ”ihan puhtaasti rock-hommien takia”. Työstään Mikko kertoo: ”Vi- hän kertoo ja jatkaa: ”Mullahan oli ainakin 40 kat kymmenen vuotta mie olen tehnyt elääkseni vaan musaan liittyviä jut- erilaista ammattia. Mä olin valokuvamyyjä, tuja. Mie olen soittanut monissa kokoonpanoissa rumpuja tai laulanut. On valokuvaaja, laivasiivooja, tutkimusavustaja, ollut omaa musaa ja omia bändejä, esimerkiksi Tohkasen rautahammas, ja luottokorttitietojen tarkistaja ja vaikka mitä.” kaikenlaisia muita kokoonpanoja.” Hiljattain hän tuurasi rumpalia Hap- Antti tunsi kuitenkin olonsa aina tyytymät- poradiossa. ”Rakkauden remonttimiehissä on soitettu kaikenlaista viih- tömättömäksi. ”Musan tekoon oli joku sisäinen dettä häissä ja bileissä ja mummojen synttäreillä. Viime vuosina tyylilajit pakko. Ehkä se on siksi, että isän isä ja kaikki ovat menettäneet merkityksensä”, kertoo Mikko monista projekteistaan isät siitä monessa alenevassa sukupolvessa oli ja toteaa: ”Mutta kyllä mie olen selvästi enemmän laulaja kuin rumpali.” kansanmuusikoita, pelimanneja”, Antti kuvailee. Laulamisen ohella Mikko on jo usean vuoden ajan vetänyt kehitysvammaisten Lokakuun alussa monille muille artisteille musiikkikerhoa ja lisäksi Kumpulan Kylätilassa lasten ja aikuisten bändikerhoja. biisejä tehneeltä Antilta tuli ensimmäinen soolo- Menneisyydestä löytyy liuta erilaisia töitä: teinivuosina näyttele- levy, Päiväkirja. Yksi levyn biiseistä Painuu päivä mistä Joensuun kaupunginteatterissa, juontamista Joensuun paikallis- peltikattojen taa soi nousi Radio Suomen soitto- radiossa, Radio Rexissä ja netti- tv:ssä, apulaisena apteekissa. ”Ja poi- listojen kärkeen. ”Mun ominta musaa on ehdot- minhan miekin mansikoita niin kuin Jussi. Mutta miepä olin 7 päi- tomasti americana, amerikkalainen kansanmusa, Mieluisin Olkkari-ilta: ”Jazz-ilta! Erikoista oli se, että me tosiaan soitettiin jazzia koko ilta. vää mansikkapelloilla ja lopetin, kun oli tarpeeksi rahaa, 900 markkaa varsinkin bluegrass”, kertoo Antti hieman yllättäen. Vieraana oli rumpali Jartsa Karvonen. Ja mä vielä soitin bassoa ja se meni ihan hyvin.” muistaakseni. Lähdin sillä varmaan jollekin matkalle”, Mikko kertoo. Soittamisen ja biisien teon ohella Anttia pitää kiireisenä oma levy-yhtiö Hilland Re- cords, jota hän mainostaa ”maailman pienim- mäksi, mutta ehkä Kumpulan suurimmaksi” laista musaa, mitä mä tein. Onhan tää siitä vähän laajentunut. Hilland oli alun perin erikoistunut levy-yhtiöksi. ”Mutta ei sekään varmaan enää americanaan, mutta sekään ei ole enää ihan totta. Mun soololevykin on pop-rockia”, sanoo Antti. Mieluisin Olkkari-ilta: ”Mieleen on jäänyt ensimmäinen leffamus- ole totta, kun ei tää ole edes Kumpulan ainoa”, Levy-yhtiöstään hän kertoo hauskan anekdootin: ”Onhan Hillandilla yks aika mielen- ailta. Soitettiin vanhasta Suomi-leffasta biisiä Savotan Sanni Pukan, Antti naurahtaa. Antin levy-yhtiö julkaisee kiintoinen menestystarina. BBC listasi meidän GPV-nimisen bändin. Se oli vähän klassi- Jussin, Lordin Awan ja Taneli Mäkelän kanssa. Kesken soiton ajattelin, pari levyä vuodessa. ”Alun perin mä perus- seen vivahtavaa musaa ja sai hirveen hyvät arvostelut. Levyjä myytiin ehkä yhteensä 16. miten järjettömän epätodennäköinen kokoonpano ja biisivalinta se oli. tin sen, koska kukaan ei halunnut julkaista sel Mutta eipä siellä BBC-listoilla oikein ole ketään suomalaisia paitsi, ehkä Pekka Kuusisto.” Aivan epätodellista!”

22 23 Kössi Väntänen - Laulu, kitara, sheikkerit Kenneth – Miten näyttää Helsingistä/Suomesta ka- Limingantiellä asuva Kyösti ”Kössi” Väntänen on bändin ainoa jäsen, joka ei musailtojen ylei- ”nadalaisille kavereille jotain ”oikeaa. He käveli- elätä itseään musiikilla. Sen sijaan hän on kahdella Jussi-patsaalla palkittu sössä alusta asti vät sisään Oljenkorteen just ennen kuin tango- elokuvien äänisuunnittelija. Kössin työtä on kuultu mm. elokuvissa Bad Luck kuningas Jukka Hallikainen aloitti settinsä Sa- Love, Koti-ikävä, Raja, Rölli ja metsänhenki, Suden vuosi ja Varasto. Parhaillaan Kumpulanmäellä reilut 20 vuot- Kössiä työllistää helmikuussa ilmestyvä Matti Ijäksen leffa Kaikella rakkaudella. ta asunut Kenneth Backlund on tumaalla ihan mielettömän hienojen muusikoi- Kössi kuvaa elokuva-alalle lähtöään osin sattumaksi: ”Elokuva-ala oli mielenkiin- käynyt Oljenkorren musailloissa den säestämänä. Mimmien Karjalat olivat ku- toisinta, mitä aikoinaan keksin. En mä ole sitä opiskellut, vaan menin vaan töihin ja melkein alusta asti. Aluksi hän lahtaa väärään kurkkuun, kun sama kunin- opin työn kautta. Aluksi mä olin äänittäjä, vikat 17 vuotta äänisuunnittelija”, hän kertoo. vain sattui paikalle, ja ainoastaan Moni muistaa Kössin lapsinäyttelijän uran. 70-luvulla Kös- muutama ilta on jäänyt väliin. kaallinen tuuttasi toisen settinsä alkuun Kissiä si hurmasi mm. Villahousupakko -elokuvan pääroolissa tanssi- ”Tällaisilla illoilla on hirveän ja Bon Jovia – ja koko kuppila hoilaisi mukana. essaan uutistenlukija Heikki Kahilan kanssa Villahousu-rockia. suuri merkitys alueen asukkail- ”One of the most surreal moments in my life. Musiikki tuli kuvioihin myöhemmin. Kössi kertoo soittaneensa kitaraa le. Voi tulla nauttimaan elävästä (Pate Pesonius, Käpylä) ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. ”Aluksi oli se normaali blues- ja rock- musasta kotinurkille, eikä tar- osasto. Ja kantri. Sitä mä olen varmaan kuunnellut kaikkein eniten. John vitse lähteä keskustaan ja mak- Fogerthy oli mun idoli jo pienenä”, hän muistelee ja jatkaa: ”Myöhem- saa mielettömästi”, hän sanoo ja min mä soitin skittaa Samuli Edelmanin bändissä. Tehtiin yks levykin. ” jatkaa ”Nää illat on tosi muka- Me halutaan elää osana tätä yhteisöä ja Soittamiseen tuli kuitenkin lähes 20 vuoden tauko. Kipinä syttyi uudel- via. Ihmisillä on jonkinlainen ” leen Kumpulan Musakerhossa, jossa hän tutustui Jussiin. ”Aluksi mä vaan yhteenkuuluvaisuuden tunne.” ”tuoda esille paikallisia, mahtavia taiteilijoi- miksasin, en soittanut. Sitten ruvettiin järjestämään kaikenlaisia bileitä ja ta ja näyttää asukkaille, että aina ei tarvitse musaa Kylätilaan silloisen hallituksen kanssa”, valottaa Kössi 2000-luvun Häntä ei häiritse se, ettei vieraita Kennethille on kertynyt illoista mennä merta edemmäs kalaan. Eihän tälläis- puolivälin tapahtumia. ”Itse asiassa mä soitin ekan kerran pitkän tauon jäl- tiedä etukäteen. ”On aina yhtä tuntitolkulla videokuvaa, sillä hän keen Oljenkorren ekassa musaillassa. Enkä mä ollut koskaan aikaisemmin jännää, pakko tulla katsomaan on kuvannut lähes jokaisen illan. tä vastaavaa ole muualla! laulanutkaan ennen kuin silloin. Eka keikka oli tosi hermostuttava. Hirvitti.” kuka tällä kertaa tulee. Iso yl- (JT, Oljenkorren ravintolapäällikkö) Sittemmin Kössiä ei enää hirvittänyt. Hän perusti oman bändin, Kyös- lätys on se, että isotkin tähdet ti Väntäsen tango-orkesterin ja osallistui vuoden 2012 Tango-markkinoi- ovat viitsineet vaivautua tänne. den karsintoihin. Tango-orkesteri esiintyi myös vuoden 2012 Kyläjuhlilla. Yllätysjuttu on hyvä. Jos ei ennakkoon diggaa jostain tyypis- ” tä, ei ehkä tulisi, jos tietäisi juuri sen olevan vieraana. Mutta sit- Mieluisin Olkkari-ilta: Jokainen viimeisin ilta tun- ten saattaakin yllättyä positii- tuu parhaalta. Syyskuun tangoilta oli aivan mahtava. Mie- visesti”, kuvailee Kenneth. Suo- leen on lisäksi jäänyt erityisesti se, kun vieraana oli Freeman. sikki-iltaansa hän ei osaa nime- tä. ”On niin paljon mahtavia iltoja. Ei voi sanoa, että joku ilta oli erikoisempi kuin toiset, koska kaikki ovat ihan uniikkeja ja aina tulee hyvä mieli.” Arto Ojajärvi - Basso Mieluisin Olkkari-ilta: ” Ainahan se eka kerta jää mieleen eli Memphisistä Metsämökkiin, kun Jussi Raittinen oli vieraana. Pitkän linjan muusikko Arto Ojajärvi käy heittämässä keikkaa OSB:n kanssa aina kun kiertueiltaan ehtii. Myös hän asuu alueella. ”Mulla oli eka bändi 12 vuotiaana. Ekaks mä soitin kitaraa, mutta ihastuin pian bas- soon ja siirryin siihen”, Arto muistelee ja jatkaa: ”Mä en ole soolosoittaja, Meni pitkään ennen kuin ”tajusin kuinka aikaisin tääl- vaan pidän kokonaisuudesta. Bändin pitää soida. Basso on se koossa pitä- vä voima kitaran ja rumpujen välissä. Esiintyjän näyttävyyskin on tärke- lä aloitetaan. Mä asun niin lä- ää. Lapsena mä diggasin ihan raivona Gene Simmonsia ja Nikki Sixxiä.” hellä, että tänne voi tulla alkuil- Arto on ollut muusikko koko ikänsä. ”Kiersin Suomea jo alta kaks- kymppisenä. Se oli sitä aikaa kun punk tuli Suomeen ja mäkin olin lasta, sit ehtii välillä saunaan ja punk-bändeissä”, hän sanoo. Punkissa Artoa viehatti asenne: ”Kaik- voi tulla taas takas. Aamutakis- ki pääsi kokeilemaan, ei tarvinnut olla kouluja käynyt virtuoosi.” sa en ole vielä kehdannut tulla. Hienot hatturouvat takapihalla elokuussa 2011. Pirkko Mannola aloittaa pian... Viimeiset 23 vuotta ovat kuluneet nykyisessä bändissä, 69 Ey- esissä. Pitkään samalla kokoonpanolla soittaneelta bändiltä ilmes- (Stuba Nikula, Toukola) tyi syyskuussa uusi levy. Syksyllä ja keväällä 2013 bändi keikkailee tiiviisti levyn tiimoilta Suomessa, Euroopassa ja USAssa. ”Sen takia mä en aina pääse Olkkari-iltoihin. Mutta jos se vaan logistisesti onnis- tuu, kun olen Suomessa, teen kyllä molemmat keikat”, Arto lupailee. ” Arto soittaa maailman luokan bändissä, mutta myös pienen bän- din meininki viehättää: ”Isossa bändissä ja tuotannossa ei ole tilaa pal- joakaan improvisaatiolle. Se on aika kurinalaista toimintaa, melkeen kuin sotilasoperaatio. Silloin on tarkoin määritelty, mitä kukin te- Mä olen käynyt musailloissa pari kee”, hän kuvailee ja jatkaa: ”Oljenkorressa taas pääsee tekemään ihan vuotta. Jännää, kun ei ennalta tiedä, mi- muuta, improvisoimaan ja heittäytymään ja soittamaan ihan eri mu- ”tä tulee. Joka kerran musiikki vaihtuu. saa kuin mitä yleensä soitan. Esimerkiksi aika vähän iskemää olen aikaisemmin soittanut. Mä olen huomannut, että iskelmäbiiseissä on to- Hienoa, että tämä on niin lähellä kotia. si hienoja sävellyksiä ja monimutkaisia ja pitkälti harkittuja tuotantoja.” Ne musaimprovisaatiot on jotain niin 69 Eyesin mahdollisesta vierailusta Arto tokaisee naures- uskomatonta - mä tykkään niin kovasti kellen: ”Ei voi tietää, kun vieraat on aina yllätyksiä. Sen huo- maa sitten, kun marshallit rupee pystyttymään ja rekat saapuu.” Mikosta! (Elise Pohto, Kumpula) Muusikon uran lisäksi Arto on työskennellyt nuorisotyössä ja lasten psykiatrian parissa. Tällä hetkellä hän toimii perheterapeuttina: ”Auttamisen halu on mulle luontaista.” 24 ” 25 Kumpula levylautasella – vuonna 2012 ilmestyneitä MUSIIKKI ON levyjä MUUTAKIN KUIN SOITTAMISTA Jetro Vainio – soundiguru Kumpulasta Musiikin parissa voi työskennellä monin Mokoma: 180 astetta The 69 Eyes: X Äänittäjä ja studioyrittäjä Jetro Vainio kertoilee elämäntarinaansa Bar Oljenkor- Sakara Records Sony Music eri tavoin. Seuraaville sivuille on koottu ren perälooshissa. Vielä alle nelikymppinen mies on jo vanha audioalan konkari. Suomenkielisen metallin suuri nimi julkaisi lokakuussa jo yhdeksännen Jo 23 vuotta kasassa olleelta, maailmal- Jetro on valmistunut medianomiksi Helsingin Taiteen ja Viestinnän laitok- albuminsa, joka pläjähti heti julkaisuvii- lakin tunnetulta 69 Eyesiltä ilmestyi syys- muutama mielenkiintoinen esimerkki selta, jonne hän pääsi heti lukion jälkeen. Tätä seurasivat vuodet äänimiehenä kollaan Suomen virallisen listan kärkeen. kuussa uusi albumi kaikkien goottirockin Jykevää mättöä, synkkiä riffejä ja paikoin ystävien riemuksi. Melodisesti rullaavaa näistä musiikin ”taustatyöläisistä” YLE:llä, ensin silloisen Radio Mafian, sitten tv:n puolella. Hyppäys kaupalliselle lähes kansanlaulumaisia tekstejä. Bändin rockia, jossa voi kuulla jopa 80-lukulaisia puolelle tapahtui, kun hän meni töihin Esa Niemisen ja Kim Kuusen Music Ma- rumpali Janne Hyrkäs on kumpulalainen. kaikuja. Levyn biisi Red on osoittautunut bändin kaikkien aikojen suurimmaksi kers -yhtiöön. Hän aloitti äänittäjänä päätyen lopulta studiopäälliköksi. ”Tuolloin radiohitiksi Suomessa. Lehden mennessä äänitin paljon mainosmusiikkia, joka on edelleen tuttua vaikkapa Finnairin, Fa- Kuningasidea: taittoon, biisi on kiivennyt jo toiselle sijalle zerin ja Valion mainoksista. Tehtiin myös paljon iskelmää kuten Yölintu-yhtyeen Lauri ”Arno” Ankerman: Suomen virallisella listalla. Yhdysvalloissa Vantaanjoen suiston On uusi aika Santtu Särkäs – Mies kameran takaa levyjä”, Vainio kertoilee. Näitä aikoja seurasi vielä vuoden pesti hittituottaja Ris- Warner Music Finland Billboard´s Heatseakers-listalla yhtyeen juurimusiikkia albumi on sijalla 17. to Asikaisen leivissä. Hänhän on mies mm. Nylon Beatin menestyksen takana. Northern Stars Levyllinen letkeää reggaeta käpyläläisiltä Käpyläläisen Lauri Ankermanin levyllä ystävyksiltä, joista yksi tosin on muuttanut Kumpulassa asuu monien muusikoiden lisäksi myös heidän kuvaajiaan, ja Tässä olisi jo uraa kerrakseen, mutta Jetro halusi jotain muuta. Hän muut- Mississippin delta kohtaa suomalaisen, sittemmin Kumpulaan. Laaja soitinkattaus yksi heistä on Santtu Särkäs, valokuvaaja Väinö Auerin kadulta. Jo parin vuoti vuodeksi Lontooseen, kyllästyneenä musahommiin. Huomattuaan ajau- väinämöismäisen kansamusiikkiperin- lukuisista puhallinsoittimista buzukiin ja den ajan olemme saaneet Kumpostissakin ihailla hänen ottamiaan kuvia. Tä- tuneensa sielläkin musiikin pariin, mies muutti takaisin Suomeen ja ryh- teen. Levyllä on kappale Kumpulaan – mandoliiniin. Kesän iso hitti oli Kuningas- näinkö Käpylästä haikaillaan Limingantien idean tarttuva Enemmän duoo ku sooloo. tä numeroa varten Santtu onkin saanut juoksennella ympäri Kumpulaa oikein tyi yrittäjäksi. Yhtiö, jonka toimitusjohtaja Jetro Vainio on, omistaa äänitys- punaisiin puutaloihin? Kumpulalaista urakalla; lehti on täynnä hänen ottamiaan toinen toistaan upeampia kuvia. studion Espoon Leppävaarassa. Yhtiökumppaneina hän mainitsee veljen- Veikka Pohtoa on kuultu Lauri Ankerma- ”Suhteeni Kumpulaan on lämmin ja läheinen. Arvostan Kumpulaa ja kumpu- sä Jessen, laulaja Ville Pusan ja tuottaja Kalle Torniaisen. Kovaa ryhmää siis. nin bändikokoonpanossa keikoilla. lalaisuutta erittäin paljon ja olen kiitollinen että saan olla osa tätä ainutlaatuista Jetro tekee äänityskeikkoja myös muualla Suomessa ja pari kertaa vuodessa ulkomail- Vando Suvanto: Onnenpekka ja elämänläheistä aluetta”, Santtu kertoo ja korostaa kodin merkitystä elämässään: lakin. Esimerkkinä vaikkapa Samuli Edelmanin ja Jipun yhteisalbumi, joka äänitettiin Riskirecords Aikoinaan myös Hectorin bändissä vaikut- ”Kumpula on koti ja tärkeä kivijalka elämässäni. Muutin tänne aivan sattumalta Maltalla. Muita yhteistyökumppaneita ovat mm. Tarja Turunen ja Maarit Hurmerinta. taneen, kumpulalaisen Vando Suvannon vajaat 6 vuotta sitten, mutta heti alusta saakka tunsin olevani kotonani ja tiesin Jetrosta on motivoivaa, että nykyään on palattu paljolti vanhaan systeemiin, uusi levy tarjoilee bluesia ja rockia. Paikoin musiikkia voisi luonnehtia jopa akustiseksi että tänne tulen jäämään.” Nykyään laumaan kuuluvat myös löytökoirat Don- jossa koko bändi on kerralla studiossa ja levyt valmistuvat melko pitkälti samassa post-punkiksi. Teksteissä vilahtelevat yhteiskuntakriittiset sävyt. Levyllä soittaa na ja Paavo, ja Santun mielestä myös ”karvakasojen” on hyvä olla ja elää täällä. äänityssessiossa. Esimerkkeinä Jetro mainitsee Idolsien akustisen levyn ja Voice toinen kumpulalainen, Pekka Nylund, Tuigu: Sophian Rose Santun portfoliossa suurta osaa näyttelevät kuvat rock-bändeistä ja muu- of Finland -äänitteen. Tällaisesta nopeasta toimintamallista haastateltavani ker- sekä useita muita lähialueen muusikoita. Levy myynnissä Kumpuodissa. Vanhat tutut tuutulaulutkin taipuvat sikoista. ”Jep, paljon tulee kuvattua rock/punk/metalli yms. bändejä. Itsellä too pitävänsä. Hän on äänittänyt paljon pop- ja rocklevyjä, joissa tuotantotapa moneksi, kun Juha Björninen ja Judo on soittajataustaa, joten musiikin kuvaaminen on luontevaa koska se maail- voi olla kokonaan toinen: ”Jossain metallibändin sessiossa äänitetään ensin vain Wasama, Suomessa asuva amerikkalainen jazzpianisti Rob Dominis ja kumpula- ma on tuttu”, vahvistaa Santtu. Hän kertoo kuvaavansa muutakin, mutta oike- rummut ja päälle ladotaan sitten bassoa ja kitaroita, laulun seuratessa viimeisenä.” lainen Jussi Liski yhdistävät vienankar- astaan aina ihmisiä. ”Vapaa-ajallani tosin kuvailen aika paljon myös Kumpu- Mitään ylitsepääsemätöntä tilannetta Jetro ei uraltaan muista. Joskus on- jalaisia, balkanilaisia, skandinaavisia ja lan maisemia ja fiiliksiä. Katsotaan josko vaikka saisin joskus tulevaisuudes- gelmia aiheuttaa se, että halutaan soittaa ja laulaa kaikki yhtä aikaa ja samassa latinoteemoja jazzahtaviin elementteihin. Atlético Kumpula: Tapio Liinoja: Tumma yö Miehet kutsuvat tanssijalkaa kutkuttavaa sa väsättyä niistä kirjan”, visioi koiriensa kanssa paljon ulkoileva kuvaajamme. huoneessa, ilman kuulokekuuntelua. Silloin hän joutuu usein selittämään asi- Puutarhajuhlat AXR Music musiikkiaan etno-jazziksi. Jussi soittaa Kumpostiin kuvaaminen eroaa tietenkin Santun normaalityöstä jo ai- akkaalle, että yksittäisten soittimien tai lauluraitojen korjailu ei enää jälkikä- Le Sound Royal Kumpulalaisen Tapio Liinojan 30-vuo- levyllä kontra- ja sähköbassoa. Vierailijoi- heidenkin puolesta, mutta ihmisten kanssa täälläkin ollaan kokoajan te- teen onnistu, kun mikrofonit poimivat kaiken huoneessa tapahtuvan kokonai- na deltarinsoittaja Emmi Kujanpää, laulaja Leppoisasti rullaavaa folkhenkistä hyvän- tisen taiteilijauran kruunaa komea kemisissä. Ja mielellään Santtu Kumpostiin kuvaakin: ”Paljon mielen- suutena. Lopputulos on toki autenttisen kuuloinen. ”Kun on aloittanut äänit- tuulen musaa, jossa aistittavissa paikallista soololevy. Nostalgista vanhan ajan Elina Hjelt sekä kuubalainen, Suomessa asuva Alex Sandunga, joka on tullut tun- pihatunnelmaa. Ominaista sointia luovat iskelmää, mutta myös erikoisempia kiintoisia juttuja on tullut kuvattua. Varmaan se itselle ikimuistoisin oli, täjänuransa oikeiden kelanauhurien kanssa jo ennen tietokoneiden valtakaut- akustinen kitara ja mandoliini. Toukokuus- netuksi räp-bändi Alto Voltajen laulajana. kun kuvasin 2 tuntia vanhaa vauvaa kättärillä, silloin vähän jännitti.” ta, pystyy kyllä luovimaan näiden kahden maailman välissä”, Vainio summaa. sa ilmestyneen levyn kappaleet ovat soi- versioita: Kotkan ruusu on puettu Ilmestyttyään myynnissä Kumpuodissa neet tiiviisti radioasemien soittolistoilla. lähes son-maiseen asuun. Levyllä Vapaaehtoisten panos niin Kumpostiin kuin moniin muihinkin projekteihin on Ennen Leppävaaraa Jetron työhuone oli ensin Kylätilan alakerrassa, sitten Li- Kumpulalaisen Kyösti Salokorven luotsaa- vieraillee myös tangokuningatar Eija meille Kumpulassa tärkeää. ”Oksan Leila mut sai tähän hommaan ylipuhuttua joskus mingantiellä, jonka varrelle hän myös muutti myös asumaan. Kumpulassa hän massa Atlético Kumpulassa on useita myös Kantola. Erikoisuus: levyn nimibiisi Markku Toikka ja Antero Prihan Kyläjuhlilla, kun näki mut hillumassa kamera kaulassa. On kiva antaa Kumpulalle on viihtynyt jo kahdeksan vuotta erinäisissä osoitteissa. ”Täällä voi tavata sellai- Scandinavian Music Groupista tuttuja soit- oli sodan aikana suuri hitti yhtä aikaa orkesteri: Lauluja Dorkalan portilta tajia. Kumpulaan -biisillä vierailee Mariska. molemmilla puolilla rajaa. Sävellettyä runoutta jazzvivahteilla takaisikin sen verran mitä pystyy, koska siltä saa itse niin paljon”, Santtu kiteyttää. sia ihmisiä, joiden kanssa en tee töitä. Rauhassa nautittu iltakalja on kova juttu”. Levy myynnissä Kumpuodissa. kumpulalaiselta Markulta ja entiseltä Levy myynnissä Kumpuodissa. toukolalaiselta, Anterolta. Melodiaan puettuja tekstejä on mm. Ilpo Tiihoselta Teksti: Sari Väntänen Teksti Jussi Liski ja Mika Waltarilta, mutta myös Markku Toikalta itseltään. On se jo nähty, tää aika Kuva: Santtu Särkäs Kuva: Santtu Särkäs on runoilijalle tehty!

Antti Vuorenmaa: Päiväkirja Hilland Records Aikaisemmin lukuisille muille artisteille biisejä tehneeltä, kumpulalaiselta Antti Vuorenmaalta ilmestyi lokakuussa ensim- Tuomo J. Autio ja Zekosto: Mariska ja Pahat Sudet: Kukkurukuu mäinen soololevy – perinteeseen nojaa- Helsinki 2012 Warner Music Finland vaa pop-rockia. Ajatonta musiikkia, joka Nemorosa Punkin, räpin ja asenneiskelmän jälkeen tuo hetkittäin mieleen vanhan Wigwamin. Toukolalainen jazzkitaristi Tuomo Autio Mariska on siirtynyt Pahojen Susien Rankahkoja aiheita, jotka Antti saa kuu- on siirtynyt laulajana ja lauluntekijänä kanssa popimpaan suuntaan. Sanottaja- Tuure Kilpeläinen: lostamaan kauniilta ja elämänmakuiselta. groovaavasti popimmille linjoille. Kesällä mestarin tummasävyinen tekstimaailma Afrikan tähti Levyllä vierailevat myös laulaja Susanna ilmestyneellä 2 kappaleen cd:llä lauletaan ja kaihoisat melodiat vangitsevat. Syys- Warner Music Finland Eronen ja kitaristilegenda Esa Pulliainen. lähialueen teemoista: rakastuvasta Ara- kuussa ilmestyneen albumin useat biisit Tuure Kilpeläisen uusimmalla levyllä Painuu päivä peltikattojen taa soi syksyllä bianrannan kanista ja muutoksen tilassa ovat keikkuneet radioiden listakärjessä. kuuluu monenlaisia sävyjä: slaavilaisia YLE:n tv-sarjassa Stalkkeri ja kipusi Radio olevasta Kalasatamasta. Taustalaulajana Selvästä kestohitistä, nimibiisi Kukkuru- flamencoa, reggaeta ja nimen mukaisesti Suomen listaykköseksi. Levy myynnissä kuullaan kumpulalaista Sini Hämäläistä. kuusta on ilmestynyt hiljattain video. afrikkalaisia. Levyllä vierailevat Yona ja Kumpuodissa. Suora lähetys -romaniyhtye. Bändin basisti, kumpulalainen Jape Karjalainen, on myös osasäveltäjänä useassa biisissä.

26 27 Seppo Siirala - konserttimuusikosta tuottajaksi Esa Salopää keikkailee harvakseltaan Dj:nä Ulla Havulehto - konserttituottaja Kumpulanmäeltä Lotta Savolainen – Little Booker Limingantieltä

”Helsingin paras paikka”, huokaa Limingantien varrella sijaitsevassa, kauniissa 1928 Dj Köyliö syntyi joskus syksyllä 2007, kun Kumpulassa silloin asunut Aapo Kor- Kumpulalainen Ulla Havulehto on toiminut Musiikkitalon konserttituotta- Lotta on asunut Limiksellä jo 9 vuotta ja ehtinyt esiintyä Pikku Kukka – yhtyeensä kanssa Kyläjuhlillakin. rakennetussa kaksikerroksisessa kivitalossa asusteleva äänilevytuottaja Seppo Siirala. keaoja tarvitsi pyörittämälleen performanssiklubille uutta dj:tä. ”Alusta as- jana talon valmistumisesta lähtien eli noin 1,5 vuotta. Samalla työnantajal- Musiikki on kuulunut Lotan elämään aina, lapsuuden pianoharjoituksista bändeissä Eikä toisella kumpulalaisella ole siihen vastaan sanoa. Vietämme pientä rupattelu- ti oli selvää, että dj Köyliö ei pyri miellyttämään yleisöä, vaan soittaa juuri sitä la hän on kuitenkin työskennellyt jo 15 vuoden ajan. ”Ensin suunnittelin ja jär- treenattuihin rumpuihin, kitaraan, klarinettiin, koskettimiin ja lauluun. Pikku Kukassa Lotta hetkeä Siiraloitten olohuoneen pöydän ääressä. Akkunasta avautuu vuodenajoittain musiikkia mikä sillä hetkellä itsestä tuntuu hyvältä. Plussaa on jos yleisö viih- jestin Sibelius-Akatemian täydennyskoulutuskeskuksessa koulutusohjelmia toimii säveltäjänä, kosketinsoittajana ja laulajana. Uusi levykin on parhaillaan työn alla. vaihtuva näköala, vehreä, valkea tai varjontumma, loputtomasti vaihtuvin sävyin. tyy. Yleensä on viihtynyt”, kertoo Esa Salopää. Sopimus Korkeaojan ja läänin- mm. työttömille muusikoille. Ammattimuusikoille järjestettiin myös äänittä- Pikku Kukalle järjestämiensä keikkojen kautta Lotta päätyi sparraamaan mui- Satunnainen vierailija kiinnitti heti taloon astuttuaan huomionsa huoneit- taiteilija Leena Kelan kuratoiman Fluxee-klubin kanssa jatkuu edelleen, kos- jä-, tuottaja- ja saliäänikursseja”, Ulla kuvailee seitsemää ensimmäistä vuottaan. takin artisteja ja se johti oman yrityksen, Little Bookerin, perustamiseen. Ni- ten siroihin, valkoisiin tuoleihin ja lipastoihin, joista välittyy Carl Larsonin muo- ka Köyliön soittolista tuntuu istuvan performanssiohjelmiston yhteyteen hyvin. Musiikkitalossa tapahtuu paljon, koska siellä toimivat Radion sinfoniaorkesteri, mi voi johtaa harhaan, sillä Lotan ohjelmatoimistolla on jo kymmenkunta artis- tokieli. ”Liisa-vaimon keräilyn kohde”, myhäilee Seppo hiven ylpeyttä äänes- ”Alkuillasta tulee soitettua jazzia sekä easympää soulia ja iskelmää, loppuillasta ro- Helsingin kaupunginorkesteri sekä Sibelius-Akatemia. Ullan työhön kuuluvat rytmi- tia suojissaan. Parin toimintavuoden aikana yritys on vakiintunut ja keikkamyyn- sään. ”Täällä Kumpulassa kelpaa elellä: puutarha tarjoaa vuosittain runsaan kimpaa ja vähän kokeellisempaakin musiikkia. Aina pyrin kuitenkin soittamaan tun- musiikin (jazz, kansanmusaa/maailmanmusiikkia, pop/rock) tuotannot, jolloin nii- ti on noussut päätyöksi muusikkouden ohi. Little Bookerin artistit ovat sellaisia, omena- ja luumusatonsa, kävelymatkan päässä ovat kaikki kuviteltavissa ole- nelman mukaan”; Esa kuvailee ja jatkaa: ”Esimerkiksi heti herkän performanssin jäl- hin liittyy paljon ulkomaalaisten taiteilijoiden vierailuja. Tuottajan tehtäviin kuuluu joita Lotta myy mielellään. ”Edustan sellaisia bändejä, joista itsekin tykkään. Ke- vat päivittäiset asiointipaikat Itellasta Pizzeriaan, eikä raitista ilmaakaan tarvit- keen ei voi soittaa mättöä. Jostakin syystä Ian Durya soitan usein, ja muutenkin ohjel- mm. tuotantopalavereita, muusikkotapaamisia, aikatauluttamista ja sopimusten te- nenkään ei tarvitse olla valmiiksi suosittu, sillä yhdessä voimme kehittää artis- se kauempaa hakea”. Työmatka Malmille, missä Sepolla on toimistonsa, onnis- misto painottuu menneille vuosikymmenille. Noitalinna huraa!:ta soitan joka keikalla.” koa. Ulla toteaakin: ”Musiikkitalo työympäristönä on erittäin inspiroiva ja aktiivinen tien uraa. Tavallaan siis tietynlaista managerointiakin suoritetaan”, Lotta kertoo. tuu joutuisasti suoralla bussiyhteydellä, eikä auton omistamiseen ole tarvetta. Keikkatahti on vähäiset neljä - kuusi iltaa vuodessa. Suurimmaksi syyksi keik- paikka, koko ajan tapahtuu ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä eri musiikkigenreistä. Lotalla on hyvässä huomassaan mm. juuri levynsä julkaissut Aino Venna ja Yo- Seppo Siiralan toiminta suomalaisen musiikkielämän pyörteissä jakautuu kahteen kojen vähyyteen Esa kertoo olevan sen, että dj-homma on varsin rasittavaa: ko- Täältä löytyy musiikkia joka makuun.” Toiveena Ullalla olisi saada joku päivä esiin- na ja Liikkuvat Pilvet, ja heidän keikkakalentereistaan näkee helposti, että Lotta on eri kauteen. Ensin oli aktiivinen konsertoivan kitaristin ura. Usean vuoden ajan Seppo ko ilta levysoittimien takana kun muut bailaa! ”Tiiviimpi keikkatahti ehkä hel- tymislavalle Prince, Stevie Wonder, eikä kuulemma Paul Simonkaan hassumpi olisi. erinomaisesti työnsä tehnyt. ”Tulevaisuus näyttää hyvältä, ja tehty työ alkaa tuot- ilahdutti konserttiyleisöä Suomessa ja ulkomailla sekä solistina että erilaisten yhtyeiden pottaisi ohjelmiston valintaa ja rutiini vähentäisi hermostuneisuutta”, Esa pohtii. Teksti: Christa Prusskij taa hedelmää. Taantumasta huolimatta ihmiset käyvät keikoilla, vaikka saattavatkin jäsenenä - myös luutun soittajana. Muusikkouden ohella Seppo alkoi kuitenkin kiin- Dj-homman hyvänä puolena Esa pitää sitä, että omia levyjä tulee kuun- Kuva: Santtu Särkäs jättää levyt ostamatta”, Lotta kertoo ja jatkaa: ”Näyttää siltä, että isot festivaalit ovat nostua musiikin maailman ilmiöistä laajemminkin, ja toinen vaihe hänen elämässään neltua laajemmin ja monipuolisemmin: ”Kun mietin kotona alustavas- murrosvaiheessa, jopa kaatuvat ja tilalle saadaan uusia ja uudenlaisia pienempiä, alkoi, kun äänilevyjen tuottamisesta tuli pääasiallinen ammatti. Kitara toimittaakin nyt ti settiä, löydän hyllystä monenlaista, vähemmälle huomiolle jäänyttä mu- omaperäisiä indie-tapahtumia, kuten 6. aisti -festari viime kesänä. Pienemmät klu- isännälleen tärkeätä terapiasoittimen virkaa ja vanha luuttu koristaa olohuoneen seinää. siikkia. Tällöin huomaan miten paljon hyvää musiikkia maailmassa onkaan.” bikeikat sen sijaan ovat kävijöilleen edullisempia ja niillä käydään joka tapauksessa.” Seppo työskenteli vuosia Ondine -levy-yhtiössä, josta kasvoi hänen aikanaan genrensä Köyliö tykkää soittaa LP-levyjä ja vinyylisinglejä, mutta mukavuu- tärkein vaikuttaja maassamme. Myöhemmin hän perusti oman yhtiön, joka tekee tuo- denhalu ja laiskuus pakottavat ottamaan mukaan myös CD-levyjä. Teksti Sari Väntänen tantotyötä useille maamme äänitefirmoille. ”Äänilevyalan tulevaisuus on uhanalaisessa Tulevaisuudessa Köyliö ei luultavasti lisää keikkojen määrää. ”Kun Tu- Kuva: Santtu Särkäs asemassa, sillä ilmainen musiikin jakelu netistä on muuttanut radikaalisti kulutustottu- russa toimiva Fluxee- klubi täyttää ensi vuonna 10 vuotta, saattaa siitä poi- Maanparantaja Mikko Kotro on myös lauluntekijä muksia”, lausahtaa haastateltava selvästi huolestuneena ja jatkaa: ”Ihmiset haluavat kuiten- kia uusia mielenkiintoisia keikkamahdollisuuksia”, arvelee Esa. Dj Köyliö- kin kuunnella tavalla tai toisella säilöttyä musiikkia edelleen ja eiköhän alan turbulenssi tä olemme toki kuulleet myös Kumpulassa, Kylätilan pikkujoulujuhlissa. Vesihuolto- ja ympäristötekniikan diplomi-insinööri Mikko Kotro tituleeraa it- tasoitu, kun järjestelmä ongelmallisine tekijänoikeuskysymyksineen saadaan ratkaistua.” Teksti Sari Väntänen seään usein laulavaksi insinööriksi. ”Enemmän ajattelen olevani laulunteki- Seppo Siirala esittää vihjeen, jonka avulla me kaikki voisimme entisestään rikastuttaa Kuva: Santtu Särkäs jä kuin muusikko. Tarinat ovat minulle tärkeitä”, Mikko tarkentaa. ”Tarinallinen kokemusmaailmaamme. ”Myös kyläyhteisömme ulkopuolella on elämää. Asumme mut- lähtökohta biiseissäni kumpuaa varmaankin nuoruuden teatteriharrastuksesta.” kattomien liikenneyhteyksien varrella, joten lähtekää mökeistänne, suunnatkaa keskus- 7-vuotaana aloitetut pianotunnit loppuivat viiden vuoden jälkeen. ”Mitään en taan ja käyttäkää hyväksenne esimerkiksi uuden Musiikkitalon monipuolista tarjontaa!” oppinut”, Mikko naurahtaa. Kitara löytyi kuitenkin 14-vuotiaana ja pian sen jäl- Teksti: Mikael Helasvuo keen myös rummut. ”Treenasimme meillä kotona yläkerrassa ja ihmettelen kyl- Kuva: Santtu Särkäs lä vanhempieni jaksamista”, Mikko ihmettelee huvittuneena. Teinivuosina hän musisoi koko ajan, ja myös nauhoitti omia teoksiaan. ”Kaikki varmaan 600 C- kasettia ovat tallessa, vaikken tiedä, uskaltaako niitä enää koskaan kuunnella.” Miika Helle – huoltaa ja korjaa 24-vuotiaana Mikko pääsi hyvän ystävänsä Kari Ketosen kautta Ylioppilaste- atterin Irlannin lampaat –bändiin helsinkiläispoikien basistiksi. Hän toi Irlannin Ikkunamme ohi on vuosikausia kulkenut mies, jonka takin selkämyksessä on ” Marshall” -kitaravahvis- Lampaisiin tuliaisiksi omia biisejään - silloin vielä englanninkielisiä - ja sai yhty- tinvalmistajan logo. Kun sitten kerran vein kosketinsoittimen huoltoon, oven avasi sama mystinen mies, eeltä hiljaisen hyväksynnän, vaikka Mikon espoolaisuutta hieman oudoksuttiin- Miika Helle. Yritys on nimeltään toiminimi MH-Project ja sen osoite on Isonniitynkatu 5 O (ei 50!). kin. Bändi keikkaili harvakseltaan irkku-baareissa ja takavuosien Juhlaviikkojen Miika on pyörittänyt omaa firmaansa näissä tiloissa kymmenisen vuotta. Hän ehti sitä ennen olla töissä pa- Art goes kapakka – tapahtumassa Mikko lauloi itse ensimmäisen kerran omaa tuo- rissa muussakin osoitteessa saman kadun varrella. tantoaan keikalla. Samalla bändin materiaali vaihtui suomenkieliseksi ja huumori- Helle on koulutukseltaan tietotekniikan teknikko. Nykyään hänen käsissään huoltuvat kosketinsoittimet, vahvistimet pitoiseen ohjelmistoon tuli myös vakavampia sävyjä. Irlannin Lampaiden kanssa ja studiolaitteet. Valmiiden töiden joukossa näen myös vanhan vinyylisoittimilla olevan DJ-pöydän. MH-Project toimii Mikko on keikkaillut esimerkiksi Tavastian ja Vanhan Ylioppilastalon estradeilla. monien isojen maahantuojien takuuhuoltona. Tällaisia ovat esimerkiksi EM Nordic ja Levytukku Oy. Varmaan monen Irlannin lampaat on vuosien kuluessa vaihtunut Umpikujan Pojat - orkesteriin, Kumpulalaisenkin laitteita on päätynyt Miikan syyniin, vaikka ne olisikin viety keskustan musakauppoihin huollettavaksi. vaikka kokoonpano on edelleen lähes sama. Mikko Kotron Kumpulassa asumat rei- Hän oli myös viimeinen legendaaristen Fender -vahvistimien takuukorjaaja, ennen kuin merkin huolto muuttui ulkomaille. lut kuusi vuotta ovat tuoneet lisäarvoa harrastukselle. ”Kumpulassa olen saanut tu- Kadultakin tulee toki asiakkaita ja usein myös eksoottista korjattavaa. Helle muistaa mm. vanhat Vox tustua loistaviin muusikoihin, joista on tullut hyviä ystäviä”, Mikko toteaa. ”Umpi- -merkkiset sähköurut, jossa mustat koskettimet olivat valkoisia ja päinvastoin. kujan Pojat oli hiljattain studiossa, ja mukaan saatiin itse Petri Peevo sähkökitaroi- Mies on myös auttanut toteuttamaan teknisesti mielikuvituksellisia laitteita. Näitä ovat vaikkapa tai- neen. Mahtavaa!”. Mikko rakastaa biisien rakentamista ja sovittamista, ja Umpikujan denäyttelyyn tehty Sika-piano ja Bumtsi-bum -ohjelmassa nähty lattiakoskettimisto. ”MTV:n lavastepa- poikien levynteko saattaakin olla ajankohtaista jo ensi vuonna. ”Musiikkini on toi- jalta tuotiin koko huollon lattian peittänyt härveli, johon piti kiireellä saada toimivat kytkimet, joita tal- saalta vanhanajan tarinankerrontaa, joka toimii mielestäni parhaiten livenä. Kerto- laamalla kilpailijat tuottivat ääniä lattiasta. Vehje jopa toimi”, toteaa vaatimaton Kumpulan Pelle Peloton. mukset elävät yleisön reaktioiden myötä”, Mikko tarkentaa ja jatkaa: ”Jonakin päivä- ITSEPALVELUKIRPPIS Miika Helle on aikanaan opiskellut pianonsoittoa Itä-Helsingin Musiikkiopistossa vuosikaudet, mutta kuulem- nä haluaisin tehdä myös soololevyn ja olla totta kai rokkitähti mieluummin kuin in- sinööri! Ja kukapa tietää, vaikka täältä kyliltä löytyisi vielä uusiakin bändikavereita.” ma nykyään ei harrastukselle enää ole aikaa. Vaikeimpana asiana työssään Miika pitää niitä asiakkaita, jotka ovat Toukolankatu 13 päättäneet, että heidän laitteessaan on vikaa. Korjaaja joutuu usein toimimaan terapeuttina ja opastamaan lait- Kumpulan aktiivista musiikkikulttuuria Mikko kiittelee vuolaasti: ”Tääl- teen käytössä, jotta asiakas saisi siitä irti haluamansa asiat. Suomalainenhan ei manuaalia lue. Seinällä onkin piir- lä asuminen on lisännyt huimasti mahdollisuuksia harrastaa musiikkia. Ky- www.kirpuntori.fi 044 313 0820 lätilayhdistyksen hallituksessa pääsen järjestämään tapahtumia ja esiin- ros miehestä, joka on käynnistämässä moottorisahaa tukien teräketjua jalkojensa väliin. Alla kehotus lukea käyt- Löydät meidät myös Facebookista töohje ensin. Tästä kuvasta on joskus lähetetty asiakkaalle kopio turhan huoltoreissun tehneen laitteen mukana. tymäänkin. Ja bändileireilläkin käyn säännöllisesti. Tulkaahan mukaan!” Vaikka Helle ei asukaan Kumpulassa, hän tykkää alueesta: ”Mukavaa seutua, ei täältä lähde kirveelläkään!” Avoinna arkisin 11 - 18, ke suljettu, la - su 10 - 14 Teksti Jussi Liski Teksti Sari Väntänen Kuva: Santtu Särkäs Kuva: Santtu Särkäs 28 29 ”Kum” ”Pu” ”La” - Ossi Raippalinna rummutti Kumpulan

”Siinä on vanha, syvä poljento, mutta myös lapsenmielistä iloista ja kevyttä sykettä. Kotiutuminen Brysseliin vei aikansa Kaikki tämä muodostaa yhdessä värikkään, melodisen ja vääjäämättömän kokonaisuuden”, kuvaa kotikulmiensa rytmiä rumpujen monitoimimies Ossi Raippalinna. Rytmimusiikin tahdissa kasvanut rumpalinalku aloitti rumputunnit Harjun nuo- On kulunut muutama kuukausi Brysselissä, ja kaupunki tuntuu kodilta. risotalolla kymmenen vanhana. Yläasteikäisenä hän tutustui koulunsa työpajassa Belgialainen suklaa on vienyt kielen ja sydämen, tosin odottelen jo innolla Ulkomaan kirjeenvaihtaja djembeen. Harjulla Raippalinna tapasi aikanaan myös senegalilaisia muusikoita ja saavani Fazerin sinistä jouluaattona. tutustuin heidän musiikkiinsa sabariin, jonka rytmeistä löytyi kaikki kaivatut ele- Kotiutuminen perheen arkeen ja tapoihin vei aikansa. Olin saanut kuvan, mentit valmiissa ikiaikaisessa paketissa. Elämä on kuljettanut niin, että nykyisin Ossi että lapset puhuisivat hieman englantia, mutta tultuani tänne huomasin on maamme ykkösnimiä djembe-tuntijana ja kiitelty opettaja Harjun nuorisotalolla. järkytyksekseni, etteivät he osanneet sanaakaan englantia. Lasten kans- Mies on opiskellut perinteisiä rytmejä ja rummunrakennusta paikallisten sa kommunikointi ei siis toiminut lainkaan muutamana ensimmäisenä viik- mestarien johdolla Länsi-Afrikassa. Oppiensa pohjalta hän rakentaa yli kym- kona. Lapset puhuivat minulle flaamia, ja minä heille englantia. Lopputu- mentä eri rumpumallia. ”Haluan tuoda markkinoille laadukkaita uniikkeja suo- los oli siis se, ettei kumpikaan osapuoli ymmärtänyt sanaakaan toisen so- malaisia lyömäsoittimia, sillä hyvä soitin innostaa soittajaansa opettelemaan li- perruksesta. Nyt asia on kuitenkin toisin; lapset osaavat puhua jo melko sää.” Raippalinnalle on myös tärkeää saada lisää nuoria djembe-harrastuksen pa- selkeästi englantia, ja oppivat koko ajan lisää. On ihmeellistä miten no- riin. Suunnitteilla on kursseja, joilla käsitellään esimerkiksi monikulttuurisuu- peasti lapset oppivat, ja miten helposti he muistavat uuden englanninkie- den ja kestävän kehityksen teemoja, sekä luonnollisesti nautitaan yhteissoitosta. lisen sanan. Totuttelen kuitenkin esimerkiksi edelleenkin siihen, että van- Mieluusti mies vetäisi työpajoja Kumpulassakin, lähellä Rumpulaksi ristittyä verstastaan, hemmat käyttävät lasten kohdalla rangaistuksena nurkkaa. Vanhemmat jossa Ossi toteuttaa ekologosta rumpujen korjaus- ja rakennustyötään: ”Länsi-Afrikan ovat kannustaneet minuakin käyttämään metodia, mutten voi unohtaa ala- metsäkato on huolestuttavan pahassa vaiheessa. Täällä Suomessa minun ei tarvitse kaataa asteen toisen luokan luokkaretkeä koulumuseoon, jossa meille kerrottiin, yhtään puuta rummuksi, vaan voin käyttää muuten poltettavaksi joutuvaa materiaalia. kuinka oppilaat käskettiin nurkkaan seisomaan jos he olivat tehneet jotain Olen tehnyt ihmisille rumpuja heidän omista pihapuistaan myös täällä Kumpulassa.” pahaa. Luulin, että metodiin voisi tutustua enää vain museoissa. Ossin uudet nettisivut avautuvat keväällä osoitteessa: www.ossipercussion.com Arkipäivät Brysselissä kuluvat nopeasti lasten kanssa piirtäen, maalaten, keinuen ja leikkien. Olen täällä ollessani huomannut, että lapset näkevät Teksti: Heidi Backström ”Meillä on paljon opittavaa Afrikasta. Yhteisölliset kokemukset ja asioiden jakaminen asioiden positiiviset puolet, ja he tulevat pienistäkin asioista todella iloisik- Kuva: Santtu Särkäs ovat asioita, jotka ovat vaarassa unohtua keskellä kiireistä arkeamme. Kuitenkin juuri si. He voisivat esimerkiksi leikkiä vaahteran lehdillä vaikka koko päivän! ne tuovat elämään rikkautta, jota ei voi rahassa mitata,” pohtii rumpujen tuntija Ossi Heidän seurassaan ei tarvitse murehtia turhia, vaan antaa vain ajan ku- Aino Liinoja pähkinänkuoressa: Raippalinna. lua. Siksi arkipäivät menevätkin niin nopeasti. Perjantai tulee joka viikko vastaan yllättävän nopeasti. Viikonloput kulutan usein keskustassa kävel- len tai muita au paireja tavaten. Brysselistä myös pääsee nopeasti ja hal- ~ Brysselissä au pairina ensi vasti muihin kaupunkeihin. Lompakkoani lämmittää tieto siitä, että pääsen kevääseen saakka. ”Kaverukset nostivat diskon pyörille ja veivät jatkot ulos”, esimerkiksi Pariisiin seitsemällä eurolla! ~ Ylioppilastutkinto keväällä 2012. uutisoitiin Hesarissa viime kesänä. Juha ”Dallas” Pitkäsen ja Alkujärkytysten jälkeen voin kuitenkin sanoa, että oli hyvä päätös lähteä Brysseliin. Uskon, että tulen kokemaan vuoden aikana paljon, ja tutustu- ~ Asunut Kumpulassa koko Markus Friskbergin maitokärry herätti ansaittua huomiota maan erilaisiin ihmisiin. Edessä on vielä uuden vuoden viettoa Lontoossa, ikänsä. keväisten Kyläjuhliemme jälkeen. ”Kärry varusteltiin kah- ja matka Pariisiin vuoden 2013 alussa. Tällä hetkellä odotan kuitenkin eni- ~ Rakastaa kesäiltoja! della cd-soittimella,kaiuttimilla, savukoneella, valokonso- ten sitä, että pääsen Kumpulaan viettämään joulua, ja syömään lanttulaa- lilla ja diskovaloilla”, Markus kertoo ja jatkaa: ”Meidät saa tikkoa muidenkin edestä. muuten tilata omiinkin bileisiin!” Aino Liinoja

KISAKYLÄN Kun vaadit KAMPAAMO moniteholinsseiltäsi miehille ja naisille parasta Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! avoinna 9–17, la sop. mukaan puh. (09) 793 872 KIKKA ja PIRJO Koskelantie 9 TERVETULOA! MyStyle

Parturi-kampaamo Meiltä Hoyan palkitut MyStyle -huippumoniteholinssit. AMARILLO Nopeat toimitusajat & tyytyväisyystakuu. Satu

Väinö Auerin katu 3 ARABIANRANNAN SILMÄSET p. 7572 117 Kauppakeskus Arabia, Hämeentie 111 puh. (09) 2780 0160 www.silmäset.fi Auki ma - pe 9 - 17, la 9 - 14, ke suljettu

30 31 oljenkorsi-a4-4v2010-02-12.pdf 1 12.2.2010 8:58:12

CMY