Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Opas - Guide 40

Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

Leeni Vilpas Kansi: Maisema Lapuan alajoelta. Valokuvaaja Kalevi A. Mäkinen. Seinäjoki. Geologian tutkimuskeskus

Opas - Guide 40

ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU JA KORISTEKIVET

Leeni ViI pas

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS 1996 Vilpas, L. 1995. Etelä-Pohj anmaan j alo-, koru- j a koristekivet. Geologi­ an tutkimuskeskus, Opas - Ceological Survey of Finland, Cuide 40. 34 sivua ja 2 1 kuvaa. Etelä-Po hjanmaan geologisesti rikkaalta alueelta tunnetaan useita eril aisia malmiaiheita, runsaasti koru- j a kori stemineraali - j a -ki vil ajiesiintymi ä sekä muutami a j alomineraali esiintymi ä. Tässä tutkimusraporti ssa on esitelt y löydetyt esiintymät j a havainno t. l ohdanto-osassa selvitetään tutkimuksen tavoite j a tutkimusmenetelmät. Kartat alueesta ja tutkimuksessa esite ltävistä aiheista j a esiintymi stä ovat liitteenä. lohdannossa selvitetään myös j alo-, koru- ja koristekiviin liittyvää terminologiaa j a asiaa havainnolli stetaan kolmiokaavion avull a. Alueen geologiasta kerrotaan geologiset yleispiirteetja mainitaan aluee ll a suoritetut aikaisemmat tutkimukset. Alueen esiintymät ja havainnot on ryhmitelty geologisen ympäri stön perusteel la kunnittain . T oista iseks i E te lä-Po hj anmaa lt a on löyty nyt varsin aisia j alomineraalej a varsin vähän. Näitä ovat vaaleanpunainen berylli , väritö n berylli , almandiini- j a spessartiini-granaatit, kordi eriitti , vaalean­ vi oletti kunziitti, vihreä, punainen j a mllsta turmaliini . Alueelta löytyneitä graniitteihin j a pegmatiitteihin liittyneitä koru - j a koristemineraalej a ovat eril aiset kv artsit, kuten ame ti sti , lumikvartsi, raitakvartsi, ruusllk vartsi, savukvartsi j a sitriini. E rikoisulltena o n kllllkivimäistä mikrok1iini a j a ki ssansilmäkvartsia . Muista korll - j a ko ri stemineraaleista mainittakoon dllmorti eriitti, epidootti , kolumbiitti, lepidoliitti, prehniitti , pyroksmangiitti, rodoniitti, skapoliittija vaaleanpllnain en zoisiitti : thliliitti. Alueella esiintyy määrälli sesti runsaiten sinertävää kvart iki veäj a irtokivi nä keltakvartsikiviä. Muistaeteläpohj alaisista koruki vil aj eista mainittakoonjaspis, kirj omaasälpä, pall okivi, eril aiset porfyyrit, unakiitit ja eril aiset kvartsiepidoottiki vet. Eteläpohj alaisill a j alo-, koru - j a kori stemineraaleilla sekä koru- j a ko ri ste ki vil aj e ill a on tärkeä me rkitys Ete lä-Po hj anmaan kulttllur in omaleimaisena piirteenä j a li sääntyneen kiviharrastetoiminnan lähteenä.

Asiasanat (Fingeo-sanasto, GTK): j alokivet, terminologia, löytöpaikat, graniitit, pegmatiitti, metamorfi set kivil ajit, lohkareet, Vaasan lääni, Suomi

Leeni Vilpas Ceo logical Survey of Finland 02150 ESPOO Vilpas, L. 1996. Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet. Geologian tutkimuskeskus, Opas - Geological Survey 0/ Finland, Guide 40. 34 pages and 21 figures. Southern in western Finland is known for its many ores and gemstone deposits. This guide is an introduction to these deposits. There are very few deposits ofprecious stones in the area. Some pegmatites contain pink beryl (morganite), colourless beryl (goshenite), almandine and spessartine -garnets, pink spodumene (kunzite), colourless topaz and green, red and black tourmaline (verdelite, rubellite and schorI, respectively). Deep blue iolite (cordierite) has also been found in some metamorphic gneisses. In certain granites and pegmatites, different types of quartz occur as semiprecious stones such as milky quartz, banded quartz, rose quartz, smoky quartz and citrine. A moonstone type of microcline and cat's eye - quartz are special rarities. Other semiprecious stones include dumortierite, epidote, columbite, lepidolite, prehnite, pyroxmangite, rodonite, scapolite and thulite. The largest of the gemstone deposit is one of the blue quartz deposits. There are also deposits of yellow quartz. Jasper, feldspar with smoky quartz, an orbicular rock, unakites, and various porphyries and quartz-epidote stones are also found in southern Ostrobothnia. This guide is based on the author' s field work and interviews of geologists and hobbyists weil acquainted with the gemstones of southern Ostrobothnia. The material was tested by cutting the gemstones for use in jewellery. The composition of three garnets were determined with an electron microprobe. Microscopic investigations were conducted on 56 cross-sections. The·inves­ tigations revealed 55 occurrences with potential gemstone for jewellery. Thirty-three ofthem are in solid rocks and 22 in boulders. These occurrences are di stributed within 22 municipalities.

Keywords (GeoRef, Thesaurus AGI): gems, nomenclature, mineral localities, granites, pegmatite, metamorphic rocks, boulders, Province, Finland

Leeni Vilpas Geological Survey 0/ Finland FIN-02150 ESPOO F/NLAND

ISBN 95 I -690-620-6 ISSN 0781-643X Vammalan Kirjapaino Oy 1996

SISÄLL YSLUETTELO

1 Johdanto ...... 7 1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimusmenetelmät ...... 7 1.2. Jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskivien terminologiaa ...... 10 1.3 Alueen geologiasta ...... 12 1.3.1 Aikaisemmat tutkimukset ...... 12 1.3.2 Alueen geologiset yleispiirteet ...... 12 2 Tutkimusalueen jalo-, koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilajit...... 13 2. 1 Graniitteihin ja pegmatiitteihin liittyvät jalo-, koru- jakoristemineraalit ...... 13 2.1.1 Alajärvi ...... 13 2.1 .2Alavus ...... 14 2.1.3 Isokyrö ...... 14 2.1.4 ...... 15 2. 1.5 ...... 15 2.1.6 ...... 17 2. 1.7 Lehtimäki ...... 17 2. 1.8 ...... 17 2. 1.9 Peräseinäj oki ...... 19 2.1. 10 Seinäjoki ...... 22 2.1.11 Soini ...... 22 2.1.12 ...... 23 2.2. Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät jalo-, koru- ja koristernineraalit ...... 24 2.2.1 ...... 24 2.2.2 ...... 24 2.2.3 Lapua ...... 24 2.2.4 ...... 25 2.3 Juonissa ja raontäytteissä esiintyvät korukivilajit ...... 26 2.3. 1 Teuva ...... 26 2.4 Kideonteloissa esiintyvät jalo- ja korumineraalit ...... 26 2.4.1 ...... 26 2.4.2 Kuortane ...... 26 2.5 Koru ja koristekivilajeina käytettävät kivilajit ...... 26 2.5. 1 Lappajärvi ...... 26 2.5.2 Lapua ...... 26 2.5 .3 Nurmo ...... 28 2.5.4 Ähtäri ...... 28 2.6 Lohkareina ja irtokivinä esiintyvät koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilajit ...... 28 2.6.1 Ilmajoki ...... 28 2.6.2 ...... 29 2.6.3 Isokyrö ...... 29 2.6.4 Jalasjärvi ...... 29 2.6.5 Jurva ...... 29 2.6.6 ...... 30 2.6.7 Kauhajoki ...... 31 2.6.8 ...... 31 2.6.9 Nurmo ...... 31 2.7.0 Teuva ...... 31 2.7.1 Ähtäri ...... 31 3 Ete1ä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristemineraalien sekä koru- ja koristekivilajien hyödyntäminen .... 31 3.1 Kansainvälinen merkitys ...... 31 3.2 Maakunnallinen merkitys ...... 32 Kiitokset ...... 32 Kirjallisuusluettelo ...... 33 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tavoite ja tutkimusmenetelmät

Tämän oppaan tarkoituksena on koota, tutkiaja esiintymistapa, tärkeimpiä ominaisuuksia ja esittää tiedot Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton käyttömahdollisuuksia. Havainnot ja esiintymät alueen jalo-, koru- ja koristekiviesiintymistä. Työs­ on ryhmitelty geologisen ympäristön perusteella sä käsitellään Etelä-Pohjanmaan 33 kunnan alueella kunnittain. (kuva 1) esiintyviä mineraalejaja kivilajeja, jotka Tämä opas perustuu Geologian tutkimuskes­ soveltuvat jalo- ja korukivikäyttöön sekä koriste­ kuksen (GTK) ja Etelä-Pohjanmaan maakuntalii­ kiviksi taide- ja käyttöesineisiin. Lisäksi täs ä ton yhteiseen jalo-, koru- ja koristekiviprojektiin, oppaassa kuvataan jalo-, koru- ja koristekivien joka toteutettiin vuonna 1985. Projektipäällikkönä

\ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \

Ku va I. Tutkimusalueeseen kuuluneet kunnat. Tässä oppaassa käsitellään all eviivattujen kuntien aleell a esiintyviä jalo-, koru- ja koristeki viä .

7 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas toimi filosofian maisteri Marjatta Virkkunen tettnn mikroanalysaattorilla kolmen granaatin GTK:sta. Tutkimustyön, raportoinninja pro gradu­ koostumus ja röntgendiffraktiomenetelmällä selvi­ työn aiheesta on tehnyt Leeni Vilpas (Vilpas 1989). tettiin yhden kalimaasälpänäytteen trikliinisyys­ Työ aloitettiin keräämällä tietoja tunnetuista aste. Mikroskooppitutkimuksia tehtiin 56 ohut­ jalo-, koru-jakoristekiviesiintymistä. Aineistoakar­ hieestä, joista tehtiin mineraalimäärityksiä ja tutettiin kesän aikana haastattelemalla geologeja, selvitettiin mineraalien optisia ominaisuuksia. tutkimusassistentteja ja kiviharrastajia ja tekemällä Tutkimusten ja kenttätöiden tuloksena esitellään tarkastuksia maastossa. Mineraalien ja kivilajien tässä tutkimusraportissa 55 potentiaalista jalo-, soveltuvuutta koru- ja koristekäyttöön tutkittiin koru- tai koristekivikäyttöön soveltuvaa mineraali­ sahaamalla, hiomalla ja kiillottamalla niitä GTK:n ja kivilajiaihetta. Näistä 33 liittyi kallioihin ja 22 Ilmajoen tukikohdassa. GTK:ssa Espoossa määri- lohkareihin 22 eri kunnan alueella (kuva 2) .

ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEKIVIESIINTYMÄT JA AIHEET (Kohteiden numerot on mainittu tutkimusraportin teksti ssä kohteen jälkeen).

Pegmatiiiteihin liittyvät: 23. Lapua, Simpsiö: Rodoniitti, I. Alajärvi, Pihlajavuori ja Sepänvuori: Punainen kirjomaasälpä Pyroksmangiitti 2. , Mäkivuori: Vaalea kirjomaasälpä 24. Lapua, Simpsiön eteläosa: Rodoniitti 3. Alavus, Pollari: Lumikvartsi Pyroksmangiitti Mikrokliini 25. Lapua, Rankamäki: Rodoniitti 4. Isokyrö, Palhojainen: Keltainen topaasi Pyroksmangiitti 5. Jurva, Rauhakangas: Lumikvartsi Spessartiini 6. Jurva, Parkkaharju: Vaalea kirjomaasälpä 26. Lapua, Kivimäki: Rodoniitti 7. Kuortane, Kaatiala: Väritön beryll i Pyroksmangiitti Vihreä turmaliini Spessartiini Punainen turmaliini 27. Lapua, Jän ismäki: Skapoliitti Kolumbiitti 28. Ylistaro, Vittinki: Rodoniitti Spessartiini Pyroksmangiitti Ametisti Spessartiini Lumikvartsi Ruusukvart si Juoniin ja raontäytteissiin liittyvät: Savukvartsi 29. Teuva, Äystö: Kvartsi Sitriini Epidootti 8. Lapua, Takaluoma: Keltainen top aas i 9. Lehtimäki, Jäni smäki: Lumikvartsi Korukivilajit ja koristekivilajit: 10. Nurmo, Varvunvuori: Ruusukvartsi 30. Lappajärvi, Kärnänsaari : Kärn äiitti 11. Nurmo, Pentinvuori: Kissansilmäkvartsi 31 . Lapua, Simpsiö: Sinertävä kvartsikivi Kolumbiitti 32. Nurmo, Veneskoski: Sinertävä kvartsiitti 12. Peräseinäjoki, Haapalu oma: Kunziitti 33. Ähtäri, Sappio: Unakiitti Morganiitti Punainen turmaliini Lohkareet ja irtokivet: Monivärinen turmaliini 34. I1majoki , Rengonkylä: Keltakvartsiki vi Musta turmaliini 35. I1majoki , Huissinkylä: Akaatti Granaatti 36. Isojoki, Suojoki: Pallokivi Kassiteriitti 37. Isokyrö, Ventälä: Luonnon poraamat savihelmet Hiddeniitti 38. Jalasjärvi, Jokipii: Pallokivi Lepidoliitti 39. Jurva, Peräloukko: Ametistikvartsi 13. Peräseinäjoki , Luoma: Almandiini 40. Jurva, Eteläkangas: Unakiitti 14. Seinäjoki, Kyrkösvuori : Savukvartsi 41. Kaskisten merenrannat: Limsiö 15. Seinäjoki, Jouppilanvuori: Berylli 42. Kauhajoki, Levoton: Ametistikvartsi 16. Soini , Vuorenkallio: Berylli 43. Kauhajoki, Kärmeskangas: Ruskea kvartsi Turmaliini 44. Kauhajoki, Heisikangas ja Kaunisharju: Jaspis Granaatti 45. Kauhajoki, Sotkankallio: Keltakvartsikivi Ruusukvartsi 46. Kauhajoen sorakuopat: Myloniitti Lumikvartsi 47. Kauhajoki, Harrinkangas: Plagioklaasiporfyriitti Raitakvartsi 48. Kurikka, Lehtivuori: Thuliitti Mikrokliini Unakiitti Kirjomaasälpä Epidootti 17. Teuva, Paskoonharj u: Mikrokliini Lumikvartsi Turmaliini 49. Kurikka, Myllykylä: Akaattimaista kvartsia Dumortieriitti 50. Kurikka, Niinistönmaa: Jaspis 18 . Teuva, Luomanperä: Mikrokliini Ametisti Dumortieriitti Ruusukvartsi Unakiitti Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät: Prehniitti 19. I1majoki, Tuomikylä: Almandiini 51. Nurmo, Virkaneva: Rodoniitti 20. I1majoki, Levottomanmäki: Kordieriitti 52. Teuva, Horonkylä: Granaatti 21. I1majoki, Santavuori: Kordieriitti 53. Teuvan sorakuopat: Kalsedonikivi 22. Laihia, Pahaneva: Pyroksmangi itti 54. Ähtäri, Lampiperä: Pallokivi 55. Ähtäri, Pihtisulku: Pallokivi

8 Gcologian tutkimuskeskus, Opos 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

ETELA-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEKIVET

MERKKIEN SELlTYKSET: MERK KIEN SELlTYKSET:

PALEOTSOOISTA SEDIMENTTIKIVEÄ PEGMATIITTISET MINERAALIT ~ (NUMEROT 1- 18) l@;@lä KliLLELIUSKETTA JA -GNEISSIÄ METAMORFISET MINERAALIT t : ~ KVARTSIMAASÄLPÄLlUSKETTA JA -GNEISSIÄ (NUMEROT 19-28) b-----d METABASALTTIA, VIHREÄKIVEÄ JA AMFIBOLliTTIA JUONET JA RAONTÄYTTEET (NUMERO 29) GRANIITTIA KORU - JA KORISTEKIVILAJIT (NUMEROT 30 -33) GRANODIORIITTIA JA KVARTSIDIORIITTIA

GABROA LOHKAREET JA IRTOKIVET (NUMEROT 34-55)

KÄRNÄIITTIÄ

SUEVIITTIBREKSIAA

Kuva 2. Tutkimusalueen kallioperä sekä jalo-, koru- ja koristekiviaiheet ja -esiintymät. 9 Geologian tutkimuskesku s, Opas 40 Leeni Vi/pas

1.2. Jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskivien terminologiaa

Englannin kielen sana "gems" tarkoittaa kaikkia miä, kauniita, hiottuja tai muuten jalostettuja jalo-, koru- ja koristetarkoituksiin käytettäviä, mineraaleja, kivilajeja tai elollisen luonnon tuottei­ hiottuja tai muuten jalostettuja mineraaleja, tao Korumineraali eli korukiveksi käytetty hiottu kivilajeja ja eräitä elollisen luonnon tuotteita. mineraali tai koruki veksi käytetty j alostettu elolli­ "Gems" jaetaan lisäksi käsitteisiin " precious sen luonnon tuote on joskus joltain ominaisuu­ stones" ja "semiprecious stones" , joilla pyritään deLtaan niin ainutkertainen, että sitä voidaan erottamaan kallisarvoiset (precious stones) jalo-, nimittää jalokiveksi. Korumineraalinimitys voi­ koru- ja koristeki vet halvemmista (Bates & 1ackson daan myös korvata liittämällä kyseessä olevan 1987). Saksan kielessä "Edelstei n" -sanalla tarkoi­ mineraalin nimen eteen koru-liite, kuten koru­ tetaan perinteisesti erityisen arvokkaitajalokiviä, kvartsi tai korugranaatti. Korumineraaleja hiotaan mutta jokainen koristekäytössä käytetty jalokivi viiste- tai pyöröhiontaisiksi yleensä sen mukaan, on myös korukivi, "Schmuckstein" (Chudoba & kuinka läpinäkyviä ne ovat. Korukivilajit eli koru­ Gübelin 1974). kiviksi käytetyt kivilajit hiotaan usein pyörö• Suomen kielen sanoja "jalokivi" ja "korukivi" hiontaisiksi. ei oie tähän mennessä määritelty kovin selkeästi. Koristekivet ovat mineraaleja, kivilajeja tai Tässä raportissa käytän termejä jalokivi, jalo­ elollisen luonnon tuotteita,joista hionnan tai muun mineraali, korukivi, korumineraali, koristekivi, jalostuksen jälkeen saadaan taide- tai käyttöesi• koristemineraal i ja koristeki vilaj i ,jotka määrittelen neitä. Koristekivet ovat hiottuja tai muuten jalos­ seuraavasti: laloki vet ovat yleensä kovia, kauniita, tettuja koristemineraalejaja koristeki vilajeja. Ko­ harvinaisia, hiottuja tai muuten jalostettuja fU- ja koristekivikaupassa korumateriaaliksi myy­ mineraaleja. lalomineraalin elijalokiveksi käytet• tävien raaka-aineiden punnitsemisessa käytetään tävän mineraalin kovuus on yleensä yli 7 Mohsin yksikkönä kilogrammaa, mikä kuvastaa niiden kovuusasteikolla. Lisäksijalomineraalit ovat usein edullisuutta jalokiviin verrattuna. Nimi koriste­ kehittyneet kauniiksi, läpinäkyviksi, puhtaiksi ja kivilaji tai -mineraali voidaan korvata liittämällä omamuotoisiksi kiteiksi. lalomineraalit ovat kyseessä olevan kivilajin tai mineraalin nimen yleisesti esiintyviä mineraaleja, mutta harvinaisiksi eteen liite koriste-, kuten koristegraniitti tai koriste­ ja arvokkaiksi ne tekee jokin ulkoinen ominaisuus, kvartsi. esimerkiksi puhtaus, läpinäkyvyys, väri tai värittö• Rakennuskivet ovat yleensä hiottuja tai muuten myys, dispersio tai kiilto. Nämä ominaisuudet jalostettuja kivilajeja, jotka muodostuvat yhdestä pääsevät parhaiten esille viistehiotuissajalomine­ tai useammasta eri mineraalista. Rakennus­ raaleissa eli jalokivissä. Nimitys jalomineraali kivilajien laatuvaatimukset voivat vaihdella voidaan korvata liittämällä kyseessä olevan mine­ jatkojalostetun rakennuskiven käyttötarkoituksen raalin nimen eteen jalo -liite, kuten jaloberylli tai mukaan. Rakennuskiviltä vaadittavia ominaisuuk­ jaloturmaliini, silloin kun tarkoitetaan hiomatonta sia ovat kauneus, lujuus ja kestävyys. Rakennus­ ja jalostamatonta mineraalia. lalokiven arvoon kivilajiesiintymän pitää myös soveltua louhitta­ vaikuttavat sen paino, väri, puhtaus ja hionnan vaksi. Esiintymän on oltava tarpeeksi laaja ja laatu sekä kysyntä ja tarjonta. lalokiven arvok­ tasalaatuinenja kallion rakoilun on oltava sopivaa, kuutta kuvastaa myös jalokivien painoyksikkönä jotta tarpeeksi suurien laattojan tai palkkien irrot­ käytetty karaatti eli 200 mg (1/5 g). Kun edellä taminen olisi mahdollista. Tässä raportissa raken­ mainitut jalokivien vaatimukset täyttyvät, jalo­ nuskiviä ei käsitellä termin määrittelyä enempää. kivinä voidaan käyttää seuraavia tunnettuja mine­ lalokiviksi hyödynnettävät mineraaliesiintymät raalejaja niiden eri värisiä muunnoksia: timantti, ovatkaivoslainalaisia, eli ne voidaan vallata, kuten korundi, berylli, krysoberylli, spinelli, topaasi, malmi-ja teollisuusmineraaliesiintymätkin. Kaivos­ granaatti-ryhmä, zirkoni, turmaliini, spodumeeni laissa termillä jalokivi tarkoitetaan korumateri­ ja kordieriitti. lalokiven arvo ja laatu määräytyvät aaliksi kelpaavia mineraaliesiintymiä. Sen sijaan koon, jalokiven sisältämien sulkeumien eli kivilajiesiintymiä, paitsi marmoriaja vuolukiveä, puhtauden, värin ja hionnan laadun perusteella. ei voida vallata, vaan niiden hyödyntäminen tapah­ Jalokiviä ovat myös elollisen luonnon tuotteista tuu maa-aineslakia noudattaen eli oikeus kivilajien aidot ja viljellyt heimet, vaikka ne eivät täytä hyväksikäyttöön on vain maanomistajalla. kaikkia jalokivelle asetettuja ehtoja. Myös voi­ Nykyään maapallolta tunnetaan noin 3 700 makkaasti opalisoivaa, värileikin omaavaa opaalia erilaista mineraalia, kymmeniätuhansia kivilajeja voidaan kutsua jalo-opaaliksi. ja satojatuhansia elollisen luonnon tuotteita,joista Korukivet ovat j aloki viä y leisempiä, hinnaltaan no in 200:aa käytetään jalo-, koru- ja koristekivi­ edullisia, kovuudeltaan yleensä 7 tai vähemmän materiaalina. Näistä noin 20 kuuluu tunnetuimpiin Mohsin asteikolla, Läpinäkyviä tai läpinäkymättö- jalokiviin (kuva 3). Kolmiokuva havainnollistaa,

1 0 Geologian IUlkimuskeskus, Opas 40 Elelä-Pohjanmaan jalo-. koru- ja koristekivel

Mineraalit Kivilajit Elollisen luonnon tuotteet

(noin 3700) (kymmeniätuhansia) (satojatuhansia)

Jalomineraalit Helmi

Korumineraalit Korukivilajit Korukiviksi käytett. eloll. luonn. tuotteet Koristemineraalit Koristekivilajit

Rakennuskivet

Hionta ta i muu jalos tus

RAKENNUSKIVET

KORISTEKIVET

KORUKIVET

Kuva 3. Kaaviokuva jalo-, koru-, koriste-ja rakennuskivien lerminologiasla (Leeni ViI pas 1996). 1 1 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas miten raaka-aineena käytetyn materiaal in ja siitä kohti kolmionkärkeä. Lisäksi aitojajalo-, koru- ja hionnan tai muun jalostamisen seurauksena koristeki viäjälji tellään myös erilaisi llajälji tel mä• syntyneen tuotteen määrä pienenee ja harvinaistuu ki vi Ilä tai synteettisillä materiaalei Ila.

1.3 Alueen geologiasta

1.3.1 Aikaisemmat tutkimukset siitit, kiilleliuskeet jne. (Saksela 1935, Laitakari 1942). Paikoin tavataan sedimentaation aikaisia Ensimmäinen laajajulkaisu Etelä-Pohjanmaan primaarirakenteita, mutta usein kivet ovat kallioperästä oli Väyrysen (1920) väitöskirja suhteellisen voimakkaasti metamorfoituneita ja "Etelä-Pohjanmaan grani i ttidioriittisten vuori­ deformoituneita gneissejä. Etelä-Pohjanmaan lajien petrologiasta". Etelä-Pohjanmaan kallio­ alueella olevien svekofennidisten liuskeiden perää käsittelevä Vaasan karttalehti (B3, 1:400 metamorfoosiaste kohoaa siirryttäessä amfiboliitti­ 000) valmistui 1934 (Saksela 1934),ja karttalehti­ fasieksenkeskiosasta granul i ittifasieksen alaosaan selityksen toimittiLaitakari (1942) Sakselan (1935) (Mäkitie & Lahti 1991). perusteella. Vimpelinja Alajärven geologiaa ovat Etelä-Pohjanmaan jalo- ja korumineraaleista kirjoituksissaan käsitelleet Berghell (1921), suurin osa liittyy pegmatiitteihin, jotka toisinaan Laajoki (1966) ja Törnroos (1974). Alueelta on kulkevat liuskeisuuden suuntaan toisinaan taas kallioperäkarttoja (I: 100000) karttalehdistä 2214 leikkaavat vallitsevaa kivilajien suuntautunei­ Virrat (Marmo 1965), 2221 Jalasjärvi (Lahti & suutta. Pegmatiitilla tarkoitetaan karkearakeista, Mäkitie 1990), 2222 Seinäjoki (Mäkitie, Lahti et yleensä koostumukseltaan graniittista kivilajia, a1. 1991),2223 Alavus ja 2224 Kuortane joka voi esiintyä juonina, linsseinä tai pahkuina (Tyrväinen 1984),2241 Ähtäri (Sjöblom 1984) ja kallioperässä yleensä graniittisten syväkiviesiin• Alajärvi (Pipping 1979). Alavuden, Kuortaneen, tymien läheisyydessä. Pegmatiitit edustavat vii­ Seinäjoen, Virtain ja Ähtärin karttalehdistä on meisiä, vesipitoisiajäännössuliaja sisältävät usein julkaistu selitys. Virkkusen, Kinnusen ja Partasen erilaisia harvinaisia mineraaleja. Tutkimusalueen (1987) Suomenjalo- ja korukivet -kiIjassa Etelä• pegmatiitit esiintyvät liuskemllodostumissa tai Pohjanmaa luetaan Suomen tärkeimpiin koru­ granodioriittisissaja k vartsidioriittisissa kivilajeis­ kivialueisiin. Virkkusenja Partasen (1994) kirjassa sa. Useimmat suurista pegmatiiteista ovat kon­ Suomen kivet esitellään myös Etelä-Pohjanmaalta taktissa grano- tai kvartsidioriittiin ja kiille­ löytyneitä jalo-, koru-, koriste- ja rakennuskiviä. liuskeeseen. Pegmatiittien koko ja muoto vaih­ Eteläpohjalaiset kiviharrastajat Antti Kanto, televat suuresti. Yleisimpiä tyyppejä ovat linssit Mauno Aro, Matti Hannila ja Hannu Kanto ovat ja vaaka- sekä pystyasentoiset juonet. Peg­ geologi Seppo Turkan johdolla koonneet Pohja­ matiittiesiintymät voivat oUa myös täysin sään• laasten kivikirjaan (1994) tietojaEtelä-Pohjanmaan nöttömän muotoisia. Eteläpohjalaiset pegmatiitti­ geologiasta, mineraaleistaja kivilajeista sekä pohja­ jllonet ovat usein vyöhykkeisiä. Sivukiveä vastaan laisesta kaivoshistoriasta. oleva rajavyöhyke on hienorakeinen ja raekoko kasvaa kohti jllonen keskiosia (Haapala 1966). 1.3.2 Alueen geologiset yleispiirteet Muita alueella esiintyviä kivilajeja ovat metavul Alueen kallioperä kuuluu proterotsooiseen kaniitit ja amfiboliitit, jotka ovat koostumuksel­ svekofennidiseen Pohjanmaan liuskejaksoon,jota taan ahm perin mafisia laavoja ja pyroklastisia rajaavat etelässä Keski-Suomen syväkivialue ja kiviä.Tyypillistä alueen kallioperälle on kalkki­ pohjoisessa grano- ja kvartsidioriittiset kivilajit. kivienja kvartsiittien vähäisyys. Etelä-Pohjanmaan Liuskejakson vallitsevina kivilajeina ovat migma­ poikki kulkee itä-Iänsisuuntainen, muutamia tiittiset gneissi t ja ki i llel i uskeet, j oi ta pegma­ kymmeniä kilometrejä pitkä kvartsikivi-amfi­ tiittijuonet leikkaavat. Alueella esiintyy lisäksikvartsi• boliitti- jakso, jonka leveys vaihtelee 200:sta 800 maasälpäliuskeita, metabasaltteja, amfiboliitteja, metriin (Kokko 1983). Tätä amfiboliitti-meta­ kvartsiitteja ja kalkkikiviä. serttijaksoa ympäröi joka pllolella kiillegneissi. Svekofennidiset metasedimentit olivat alun pe­ Serti l1 ä tarkoitetaan kovaa, eri ty isen ti i vistä, rin pääasiassa grauvakkoja ja epäpuhtaita arkoo­ himmeää tai lasimaista, pieni- tai piilokiteistä seja,jotka metamorfoituivat saviliuskeiksi, kiille­ kvartsikiveä, joka on saostllnllt piihapporikkaista li uskeiksi j a gnei ssei ks i sekä kvarts i maasäl päli us­ liuoksista vulkaanisen toiminnan yhteydessä (Bates keiksi. Muodostuman alimmaisena osana ovat vul­ et al. 1987). Alueen metasertit ovat yleensä kaan i s-sed i men ttiset biotiitti -plagioklaas igneissi t väriltään harmahtavia, sinertäviä tai kellertäviä. sekä niihin liittyvät leptiitit. Niiden päälle ovat Etelä-Pohjanmaalla koru- ja koristekivilajeiksi kerrostuneet bioti i tti -plagioklaasigneissit, kvart- soveltllvat ainakin jaspis, kärnäiitti, pallokivi,

1 2 Geologia ll tutkimuskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjallmaan jalo-, koru - j a kori steki vet

porfyyri ja unakiitti. Tutkimusalueella on jaspista ni iden välisestä tasarakeisesta kiviaineksesta. löydetty ainoastaan irtokivinä. ] aspis,joka on sertin Synnyltään pallokivet voivat olla magmaattisia tai muunnos, on kova, erityisen tiivis, himmeä tai metamorfisia kiviä tai seoskiviä migmatiitteja lasimainen, pieni- tai piilokiteinen kivilaji, joka (Leveson 1966). Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton sisältää pääosin hyvin hienorakeista, kiteistä alueelta pallokivilohkareita on tavattu kolmen kvartsia. Jaspikset esiintyvät usein rautamuo­ kunnan alueelta. dostumien yhteydessä ja niiden eri värisävyt Tutkimusalueella esiintyy koru- ja koristekivi­ aiheutuvat eri rautayhdisteistä. Luonteenomaisin lajeiksi soveltuvia porfyyrejä irtokivinä. Porfyy­ väri on punainen, mutta lisäksi jaspis voi esiintyä riksi nimitetään koostumukseltaan hapanta vihreänä, harmaansinisenä, ruskeana ja mustana. magmakiveä, joka sisältää hajarakeita hieno­ Alueen harvinaisuus on Lappajärvellä meteo­ rakeisessa perusmassassa. riitin törmäyksen yhteydessä syntynyt kraateri, Unakiittia esiintyy Suomessa yleisesti. Se on jossa esiintyy impaktilaavaa, kärnäiittiä. Se on yleensä graniittinen tai lähes syeniittinen kivilaji, saanut nimensä Lappajärven Kärnänsaaren joka koostuu pääasiassa epidootista, punaisesta mukaan. Kärnäiitti on kivi, jonka lasisessa perus­ kalimaasälvästä ja kvartsista. Kuviointi ja mine­ massassa on runsaasti kulmikkaita kivilaji­ raalien määräsuhteet sekä sekä näiden mukaan sulkeumia. Meteoriitin törmäyksessä syntynyt väri vaihtelevat (Bates et a1. 1987). Etelä-Pohjan• korkea paine ja lämpötila sekä shokkiaallot maalla esiintyvät unakiitit ovat usein porfyyrisiä, aiheuttivat shokkimetamorfisia muutoksia ja niiden hajarakeina on maasälpää. mineraaleihin ja kivilajeihin . Lappajärven Tutkimusalueella on juonina ja raontäytteinä kraaterissa ovat tärkeimmät todisteet meteoriitin kvartsia ja epidoottia granodioriittisessa kiille­ törmäyksestä eräät erityisen korkean paineen ja gneississä. Kvartsi ja epidootti ovat kiteytyneet lämpötilan olosuhteissa syntyneet mineraalit metamorfisista liuoksista. Hematiittipigmentti on (Lehtinen 1976). usein värjännyt omamuotoiset kvartsikiteet Suomesta on löytynyt useista kymmenistä punertavan ruskeiksi. Myös useita kvartsimuun­ kohteista pallokiveäjoko lohkareina tai kalliosta. noksia tavataan. Palloki vet koostu vat kehärakenteisista palloistaj a

2 TUTKIMUSALUEEN JALO-, KORU- JA KORISTEMINERAALIT SEKÄ KORU- JA KORISTEKIVILAJIT

2.1 Graniitteihin ja pegmatiitteihin liittyvät jalo-, koru- jakoristemineraalit

2.1.1 Alajärvi Pihlajanvuoren lounaispuolella oleva Sepän• vuoren pegmatiittigraniitti on kooltaan no in Alajärven kirkonkylän itäpuolella, Hoiskon ja 600 x 600 m. Sepänvuoren maasälpä on myös Möksyn välisellä alueella, on laaja, yhtenäinen kalimaasälpää, mutta kirjomaasälpä on väriltään pegmatiittigraniittivyöhyke (kohde n:o I kartassa vaaleampaa punaista. Sepänvuoren ja Pihlaja­ "Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivi­ vuoren pegmatiittigraniitti sisältää bioti ittigneissi­ esiintymät"). Vyöhyke rajautuu ympäröivällä sulkeumia. Tämän sivukivenä esiintyvän biotiitti­ alueella val I i tsevi na esii ntyviin kivilajeihin, kuten gneissin kontakti graniittiin on terävä. Pegmatiitti­ bi oti i tti -pI agi ok I aas i gnei ssiin, porfyro blas ti seen graniitti vaihettuu kontaktia lähestyttäessä keski­ kiilleliuskeeseenja leptiittiin. Pihlajavuori kohoaa tai hienorakeiseksi graniitiksi . Puhdas kirj 0- noi n 30 m ympäristöään korkeammalle j a koostuu maasälpä on käyttökelpoista koru- ja koristekivi­ yksinomaan pegmatiittigraniitista, jota on lajikäyttöön, mutta esimerkiksi teollisuusmine­ paljastuneena noin 600 x 400 m:n alueena. Pegma­ raaliesiintymänä esiintymä on vähäinen (Saik­ tiittigraniitissa tavataan paikoitellen alle 1 m1 :n konen 1964). suuruisia valkoisia kvartsialueita,joiden ympärillä Pihlajavuoren kirjomaasälvästä on valmistettu on kalimaasälpää ja Suomen graniittipegma­ erilaisia koruki viäja koriste-esineitä, mm. pyöreitä tiiteissa yleisesti esiintyvää kirjomaasälpää. laattamaisia ja ovaalinmuotoisia pyöröhiottuja Pegmatiittigraniitin raekoko on yleensä alle 5 cm, rintakoruja (kuva 4). Kirjomaasälvän kaunein mutta kauniin punaisen kirjomaasälvänkiteiden kiillotettu pinta syntyy, kun kiven taulu hiotaan halkaisija voi olla jopa 30 cm. Kirjomaasälvässä pienessä kulmassa kvartsikiteiden pituussuuntaan on sulkeumina granaattia, turmaliinia ja viuh­ nähden. Näin saadaan hebrealaisia kirjaimia kamaisia kiillekasaumia.

1 3 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Lee lli Vi/pas

Kuva 4. Alavuden Mäki vuoren vaaleaa kirjomaasälpää hiottuna o ikealla (halkaisij a 35 mm). Alajärven Hoi skon Pihlajavuore n punaista kirjomaasälpää raakakivenä ja hi ottuna vasemmalla (hionta Leeni Vilpas, valokuvaaj a Jari Väätäinen, GTK). muistuttava kuviointi näkymään parhaiten. Parhaat Mäkivuorella on paikoitellen myös raltalsta hiontatavat kirjomaasälvälle ovat erimuotoiset savukvartsia pieninä osueina, joiden halkaisija on taulu- ja pyöröhionnat,jolloin kiven sivusuuntaan noin 15 cm. Tässä läpikuultavassa, ruskeassa raitainen ja rikkonainen ulkonäkö saadaan kät• kvartsissa fluidisulkeumien aiheuttamat valkoiset kettyä. Kirjomaasälpää on helppo työstääja siihen raidat leikkaavat toisiaan. Kvartsin raitaisuus ja saadaan hyvä kiilto. hyvä kiilto tulevat parhaiten esiin pyöröhiotuissa, kookkaissa koruki vissä. 2.1.2 Alavus Pollarin kylän hylätty maasälpälouhos (3) Ala­ Alavuden lounaisosassa Kuorasjärven itäpuo• vuden kaakkoisosassa on mineraaleiltaan tavan­ lella sijaitsee Mäkivuoren pegmatiittigraniitti (2), omainen. Se on hyvin karkearakeista pegmatiittia, joka on kooltaan 600 x 200 m . Kontaktia jonka sivukivenä on kiillegneissi. Korumineraa­ ympäröivään kiilleliuskeeseen ei oie näkyvissä. liksi soveltuvaa valkoista läpinäkymätöntä lumi­ 2 Mäkivuoren koillisosassa kiljomaasälpä on väril• kvartsia kalliossa on yhteensä noin 30 m :n alueel­ tään punertavaa ja muuttuu vähitellen vuoren la. K vartsijuonessa on lumikvartsipahkuja kolme, lounaispäässä vaaleaksi. Punainen kirjomaasälpä ja niiden koot ovat noin 3 x 2 m. Lumikvartsi­ sisältää runsaasti kiillettä ja turmaliinia, kun taas osueiden kanssa vuorottelevat vaalean punertavat vaaleammassa on vähemmän haittamineraaleja. mikrokliinikiteet, jotka ovat halkaisijaltaan noin Mäkivuoren vaalea kalimaasälpäja sitä halkova 20 cm. Pegmatiitissa on hyvin vähän kiillettä,joka savukvartsi tummina koukeroina muodostavat haittaisi korumineraalien hiomista ehjäpintaisiksi koristeellisen kuvion. Yaalea kirjomaasälpä so­ korukiviksi. Lumikvartsi on korumineraali, joka veltuu erinomaisesti korukiveksi, sillä se on on parhaimmillaan pyöröhiontaisena. erikoisen näköistä, harvinaisen kaunista ja myös 2.1.3 Isokyrö riittävän kovaa ja raekooltaan sopivaa. Vaaleasta kirjomaasälvästä on hiottu pyöreitä, laattamaisia, Isonkyrön pohjoisosassa Palhojaisten Hieta­ halkaisijaltaan noin 3,5 sentti siä tauluhiontaisia kankaalla on porfyyrisessä granodioriitissa pegma­ rintakoruja ja pyöröhiontaisia ovaalinmuotoisia tiittijuonia, joissa esiintyy topaasikiteitä (4). koruja (kuva 4). Kirjomaasälvän kaunis raken ne Pegmatiittijuonia on kolme kappaletta, kaksi Hieta­ näkyy parhaiten suurilla tasaisilla pinnoilla, joten kankaalla ja yksi Hykkyrimäen pohjoispuolella. koruina kirjomaasälpä sopii parhaiten rinta­ Toistaiseksi juonet ovat vain mineralogisesti koruihin, riipuksiin sekä käyttö- ja taide-esineisiin. kiinnostavia ja niiden leveys vaihtelee yhdestä

1 4 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- j a kori stekivet kahteen metriin. Sinapinkeltaiset, läpinäkymät• ti-turmaliini-pegmatiitti sisälsi myös mustaa ko­ tömät topaasikiteet eivät oIe kovin kauniita, mutta lumbiittiaja väritöntä berylliä. Pegmatiittijuonen pyöröhiontaisena ja koristeelliseen, esimerkiksi keskiosa (ns. välivyöhyke) koostui useita metrejä pronssiseen kehykseen istutettuna tämäkin mine­ pitkistä pertiittisistä mikrokliinikiteistä. Mustat raa li voisi näyttää viehättävältä. turmaliinikiteet, joita esiintyy yhä louhoksen seinämissä, olivat myös kooltaan suuria, jopa 2.1.4 Jurva useamman metrin pituisia. Pegmatiitissa oli sei­ Jurvan eteläosassa Rauhakankaan pohjoispuo­ nämä- ja välivyöhykkeen rajalla useita sydän• lella on amfiboliitissa pegmatiittijuoni, jossa vyöhykkeitä,jotka koostui vat pääasiassa kvartsis­ esiintyy hieman violettiin vivahtavaa, valkoista taoLäpinäkyvät, täysin omamuotoiset,jopa 20 cm kvartsia (5). Maapeitteiden alta näkyvä, jäljellä pitkät savukvartsikiteet ovat käyneet harvinaisiksi oleva ehjä alue on kooltaan noin 1 m x 0,30 m. ja koristavat jo harrastelijoiden kokoelmia. Kaa­ Tämä osittain räjäytetty kvartsiosue on paikoin tialan savukvartsi ja siitä kuumentamalla tehty raitaista. Pegmatiittijuonen kvartsissa on sulkeu­ sitriini on ollut hyvin kaunista viistehiottuna (kuva mina turmaliinikiteitä, joiden halkaisija on no in 8). Kuortaneen Kaatialasta löytyy vieläkin sekä 3,5 cm. Tämä jurvalainen violettiin vivahtava kiintokalliosta että irtokivinäjätekasoista vieläkin valkoinen kvartsi sopii hiottavaksi pyöröhiontaan. erilaisia kvartseja: näitä ovat ametisti, ametisti­ Jurvan Parkkaharjussa on kalliossa vaaleaa, kvartsi, lumikvartsi, raitakvartsi, ruusukvartsi, hienorakeista kirjomaasälpää (6, Martti Nori, näyte savukvartsi, vuorikide sekä sitriini. Pegmatiitin ja henkilökohtainen tiedonanto 1985). välivyöhykkeen alla oli Na-Li-syrjäytysmuodos• tumia, joissa oli albiittia (osa cleavelandiittia), 2.1.5 Kuortane kvartsia, muskoviittia, värillisiä turmaliineja, berylliä, kolumbiittia, hieman lepidoliittia, Kuortaneen merkittävin jalo-, koru- ja koriste­ läpinäkyvää sinistä apatiittia, topaasia ja mineraali-esiintymä on Kaatialan pegmatiittiouhos eukryptiittiä (Haapala 1966). Pegmatiitin kaolin i­ (7). Pegmatiittiesi intymä on hyvin loiva-asentoinen soituneista onkaloista ja raoista on löydetty kau­ juoni tai linssi (kaade noin 15 °NE), joka leikkasi niita läpinäkyviä vihreitä turmaliinikiteitä ja lähes kohtisuoraan sivukivenä olevaa grano­ läpinäkyvää hunajanväristä berylliä (Erämetsä et dioriitin liuskeisuutta ja lineaatiota. Neuvosen al. 1973). Nykyään harvinaisiksi käyneet vihreät (1960) ja Niemisen (1978) mukaan pegmatiitti on turmaliinikiteet olivat usein läpinäkyviä, viiruk­ vyöhykkeellinen kompleksipegmatiitti , joka keisia ja enintään noin 3-4 cm pitkiä. Viiste­ sisältää raekoonja mineraalikoostumuksen perus­ hiontaan soveltuvat punaiset turmaliinikiteet ovat teella jaotellut raja-, väli-, sydän- ja seinämä• hyvin harvinaisia. Satunnaisesti voi vielä löytää vyöhykkeet. omamuotoisia, kuutiollisia,jalokiviksi soveltuvia, Kuortaneen Kaatialan pegmatiitista louhittiin todennäköisesti spessartiinia olevia granaatti­ kvartsia jo viime vuosisadan lopulla. Louhinta kiteitä (kuva 5). Muista Kaatialan pegmatiitista käynnistettiin uudelleen toisen maailmansodan löytyneistä mineraaleista on lepidoliittikiillettä aikana 1942, ja se päättyi vuonna 1968 (Nieminen käytetty korukiveksi. Lisäksi pegmatiitista on 1978). Nykyisin valtava louhosmonttu 010 x 100 m) löytynyt apatiittia, cleavelandi i ttia, arseenikiisua, on veden täyttämä. Alueen maisemaa hallitsevat löllingiittiä, topaasia, spodumeenia, amblygoniitti­ kymmenmetriset jätekasat, joista saattaa löytyä montebrasiittia, Li- ja Mn-Fe-fosfaatteja sekä pegmatiitissa esi intyneitä harvinaisia mineraalej a. kassiteriittia (Haapala 1966). Kaatialan pegmatiittista on runsaasti geologista Kuortaneen Kaatialan pegmatiitissa on useita kirjallisuutta. Ensimmäisetmaininnat geologisessa eri koru-jajalomineraaleja. Teollisuusmineraalina kirjallisuudessa ovatjo viime vuosisadalta (Holm­ y leisemminkäytettyyn Nb-Ta-mineraaliin, kolum­ berg 1858). Kaatialan pegmatiitti oli myös Lai­ biittiin, tulee pyöröhiottuna sille ominainen kaunis, takarin (1914) laudaturtyön aiheena. Volbort metallinhohtoinen kiilto (kuva 5). Viistehiontaan (1952) esittelee raportissaan myös Kaatialan ja sopivaa väritöntä, läpinäkyvääjaloberylliä saattaa Vilppulan pegmatiitteja. Haapala taas (1966) käsit• vielä nykyään löytää Kaatialan louhintajäte• telee väitöskirjassaan mm. Peräseinäjoen, Haapa­ kasoista samean, vaaleanvihertävän beryllikiteen luoman, Alavuden Hunnakon ja Kuortaneen sisältä. Värittömässä beryllissä rauta, kromi ja Kaatialan pegmatiitteja. Nieminen puolestaan mangaania on vähemmän kuin esimerkiksi (1978) tutki julkaisussaan Kaatialan pegmatiitin kultaberyllissä. Värittömän beryllin cesium­ geokemiaa. Lisäksi Erämetsä et a1. (1973) ovat pitoisuus taas on melko suuri, mikä nostaa kuvanneet Kaatialan jaloberylliä. jalomineraalin taitekerrointa (Erämetsä et al. Kaatialan pegmatiitin rajavyöhykkeessä kali­ 1973). Berylli on hauras mineraali, ja siksi se maasäl pä- kvartsi -plagioklaasi -muskovii tti -biotii t- saattaa helposti murtua esimerkiksi iskusta.

1 5 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas

BerylliIJe suositeltava hionta on ns. porrashionta vihreätja punaiset turmaliinikiteet ovatjo käyneet eli smaragdihionta. Hionta on muodoltaan harvinaisiksi (kuva 6). Kuortaneen Kaatialasta kahdeksankulmio,jolloin helposti murtuvia neliön löytyvät erilaiset kvartsit soveltuvat sekä pyörö• kulmia ei oie. että viistehiontaisiksi sen mukaan kuinka paljon Viistehiontaan sopivat läpinäkyvät tumman- sulkeumia ne sisältävät (kuvat 7 ja 8).

Kuva 5. Kuortaneen Kaatiala n vi istehioltu spessartiini ja spessartii ni -kide (halkaisija 4,4 mm) sekä mustaa kolumbiittia (hionnat Tauno Parone n, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).

Kuva 6. lalokiviä Kuortaneen Kaatialasta: vihreä turmaliini kiteenä ja hiottuna, punainen turmaliini hioltuna (halkaisija 5 mm) ja värilön berylli hiottunaja murtokappaleena (hionnat Tauno Paronen, valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).

16 Geologian tutkimuskesk us , Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

2.1.6 Lapua näkymätöntäja homogeenista. Lehtimäen kvartsi Lapuan keskustan pohjoispuolella on Taka­ soveltuu pyöröhiontaan. luoman Soromäen topaasipitoinen pegmatiittijuoni (8), jonka sivukivenä on kiiIlegneissi. Maapeit­ 2.1.8 Nurmo teiden alta paljastetun pegmatiittijuonen leveys on Nurmon Varvunvuoren pegmatiittijuoni CI 0) 9,1 m. Tutkimusojassa on paljastettu myös 18 m:n löytyi ensimmäisen kerran kesällä 1962 ja uudelleen matkalta apliittigraniittia, jonka karkearakeisissa 1983 Seinäjoen alueen tinapegmatiittitutkimuksissa. osueissa on topaasia. Omamuotoisia, läpinäky• Tämä pegmatiittijuoni on hieman vyöhykkeinen mättömiä, sinapinkeltaisia topaasikiteitä on rykel­ ja siinä tavataan ruusukvartsin lisäksi valkoista minä pegmatiittijuonen kvartsiosueissa. Topaasi ­ kvartsia, kalimaasälpää, plagioklaasia, musko­ kiteille on tyypillistä voimakas juovaisuus kiteen vi ittia, turmaliiniaja granaattia. Paikoitellen melko pituussuunnassa. Esiintymän kiteet eivät oIe kovin karkearakeisen pegmatiittijuonen sivukivenä on kauniita,joten topaasiesiintymä on vain mineralo­ kiillegneissi. Lisäksi juonessa on kiillegneissiä gisesti mielenkiintoinen. Tämä pegmatiittijuoni sulkeumina. Kesän 1985 detaljikartoituksessa muistuttaa suuresti Isonkyrön Palhojaisten topaasi­ pegmatiittijuonta paljastettiin maapeitteiden alta pegmatiitteja. Detaljikartoituksenjälkeen (Vilpas noin 20 x 25 m:n alue (Vilpas 1989b). Pegmatiitti­ 1989a) pegmatiittijuonta on räjäytetty ja lähes juonessa esiintyi kaksi ruusukvartsilinssiä, jotka kaikki topaasikiteet on kuljetettu pois. 2 2 olivat kooltaan 9 m ja 4 m . Ruusukvartsin Lapuan topaaseista on hiottu pieniä, halkaisijal­ osittainen valkoraitaisuus johtuu fluidisulkeuma­ taan noin I cm olevia pyöröhiontaisia nappeja. tasoista. Varvunvuoren ruusukvartsissa, kuten Topaasin hionnassa on huomioitava, että se lohkeaa monien tutkimusten mukaan muissakin etelä­ helposti asematason suunnassa eli kohtisuoraan pohjalaisissa kvartsinäytteissä, on Iisäksi sulkeu­ kiteen pituussuuntaan nähden. Topaasi on myös mina rutiilineulasia. Vaaleanpunaisen ruusukvart­ herkkä hajoamaan iskusta. sin väri voi johtua eri tekijöistä, mm. litiumista, mangaanista, raudasta tai titaanista (Webster 1983). 2.1.7 Lehtimäki Varvunvuorelta löytyy materiaalia pieniin, pyö• Ahvenlammen kaakkoispuolelta Halmessaaren röhiontaisiin korukiviin tai esineisiin (kuva 9). länismäestä on tavattu apliittigraniitissa hieman Esiintymän räjäyttäminen on haurastuttanut ruusu­ sinertävää, korumineraaliksi soveltuvaa lumikvart­ kvartsia yhä enemmän,ja tämä korumineraali saat­ 2 sia (9). Näkyvä kvartsialue on kooltaan noin 1 m • taa lohjeta hiottaessa. Ruusukvartsia säilytettäessä Kvartsijuoni jatkuu maapeitteen alle, mutta pal­ ja käsiteltäessä on hyvä muistaa, että valo ja lämpö jastuu paikoitellen pintaan. Kvartsi on ehjää, läpi- vaikuttavat sen väriin. Voimakkaassa auringon-

Kuva 7. Kuortaneen Kaatialassa esiintyviä kvanseja. Vasemmalta ylhäältä: ametisti, raitakvartsi, savukvartsi ja ruusukvartsi (halkaisija 17 mm, hionnat Tauno Paronen, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK). 1 7 Geologian IUlkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas valossa ruusukvartsin väri pyrkii vaalenemaan, kunen 1963). Pegmatiitin sivuki venä on kiille­ kuumuudessa se heikkenee, ja 575°C:n lämpö• gneissi. Pegmatiittia louhittiin 1950-1uvun lopul­ tilassa se häviää kokonaan (Kultasepän tieto ja la, ja louhinnasta on nykyisin jäljellä 4 louhos­ taito 1968). monttua,joista suurin on vedentäyttämä, kooltaan Nurmon keskiosassa sijaitsevan Pentinvuoren noin 15 x 10 x 2,5 m. Jätekasoista löytyy edelleen pegmatiitissa (11) esiintyy tavallisten pegma­ kauniin valkeaa massamaista kvartsia, jossa tiittimineraalien lisäksi hieman berylliä (Virk- hionnan jälkeen näkyy hohde ns. kissansilmä-

Kuva 8. Kuortaneen Kaalialan savukvarlsisla lämpökäsillelyn seurauksena syntynyt sitriini (halkaisija 46 mm, hionla Tauno Paronen, valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).

Kuva 9. Nurmon Varvunvuoren ruusukvartsia murtokappaleena ja pyöröhiolluna (halkaisija 16 mm, hionla Leeni Vilpas, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).

1 8 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristeki vet ilmiö. Ilmiö johtuu siitä, että valo heijastuu kaade oli 50 - 60 astetta pohjoiseen. Juonet olivat kvartsissa olevista, ohuthietutkimuksissa tunniste­ kooltaan noin 400 X 50 m. Ne leikkasivat terävästi tuista, rutiilineulasia olevista sulkeumista. Jos granodioriittista sivukiveä,ja niistä lähti pienempiä sulkeumat ovat yhdensuuntaisia pyöröhiontaisen apofyyseja eli juonia,jotka tunkeutuivat sivukiveen. mineraalin pohjan kanssa, liikkuu valojuova kiveä Haapaluoman pegmatiitin itäosassa oli sulkeumina käänneltäessä poikittain pyöröhiontaisen mine­ turmalinisoitunutta kiillegneissiä. Pegmatiitissa on raalin pintaan nähden. Pentinvuorella on myös mahdollista erottaa primaarivyöhykkeisyys, syr­ melko karkearakeista, punertavaa kirjomaasälpää jäytysrakenteetja raontäytteet. Harvinaisetmineraalit koru- ja koristemineraalikäyttöön sekä hyvä• ovat kiteytyneet raontäytteiden ja syrjäytysmuo• laatuista viistehiontaan sopivaa savukvartsia. dostumien synnyn yhteydessä (Haapala 1966). Mainittakoon li säksi, että eteläpohjalaiset kivi­ Peräseinäjoen Haapaluoman arvokkain jalomi­ harrastajat ovat onnistuneesti hioneet Nurmon län• neraali on läpinäkyvä, vaaleanvioletti spodumeeni, siosasta Isonevan ympäristöstä läheltä Seinäjoen kunziitti (kuva 10). Kunziitin värin aiheuttaa man­ ja Nurmon rajaa löytyvää antimonipirotteista gaani (Lahti & Saikkonen 1986). Harvinaisuutena kvartsia. Kvartsissaolevaantimoni kestäähionnan esiintyy vihertävää, kromin värjäämää spodumee­ ja kiillottuu normaali sti (Turkka 1994). nia, hiddeniittiä. Nämä värillisetspodumeenimuun• nokset ovat syntyneet vyöhykkeisten litiumpeg­ matiittien kiteytymisen loppuvaiheessa. Kunziitti 2.1.9 Peräseinäjoki esiintyy yleensäjuonen keskiosan onkaloissa savi­ Peräseinäjoen tunnetuin jalo- ja korumine­ mineraalien ympäröimänä. Haapaluoman pegma­ raaliesiintymä on Haapaluoman kompleksipegma­ tiittijuonesta kideontelot kuitenkin puuttuvat ja tiitti (12), josta on lohittu maasälpää jo vuodesta kunziitin kanssa esiintyvät mineraalit paljastavat 1961 ensin Oy Lohja Ab:n ja myöhemmin Oy sen syntyneen rakoihin pääjuonenjälkeen. Kunzii­ Partek Ab:n toimesta. Haapaluomasta on löytynyt tille on tyypillistä, että se lohkeaa helposti kohtisuo­ tavalli sten pegmatiittimineraalien lisäksi useita eri raan monokliinisen kiteen prismapintoja vastaan. koru- ja jalomineraaleja, kuten kunziittia, mOl'ga­ Mineraali on voimakkaasti pleokrooinen; väri vaih­ niittia, eriväristä turmaliinia, apatiittia, granaattia, telee vaaleanvioletista värittömään etenkin pak­ kassiteriittiaja zirkonia. Haapaluoman maasälpä• suissa kiteissä. louhos sijaitsee Peräseinäjoki-Alavus-maantien Yleensä Haapaluoman spodumeeni esiintyy pitki­ varressa, noin 9 km:n päässä Peräseinäjoen kir­ nä, litistyneinä prismoina. Kiteet ovat yleensä väril• konkylästä. Haapaluoman pegmatiitti koostui tään harmaita, vihertäviä tai vaaleanpunertavia ja kahdesta itä-länsisuuntaisesta juonesta, joiden pituudeltaan 10 - 30cm,jotkutjopa 60 cm (Haapala

Kuva 10. Peräseinäjoen Haapaluoman vaaleanviolettia spodumeeni a, kunziittia viistehiottuin a j a murtokappaleena (pyöreän jalokiven halkaisija 5 mm, hionta Seppo I. Lahti , valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).

1 9 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas

1966). Haapaluomasta on löytynyt muutama monivärisyys. lalokiven taulun on oltava kohti­ vaaleanviolettija läpinäkyväjalokiviluokan kun­ suoraan pituusakselia vastaan, jotta hiottuun jalo­ ziittikide. Kiviharrastajat ovat hioneet vaalean­ mineraaliin saataisiin tummin mahdollinen värisävy. violetista kunziitista noin 1-2 karaattia painavia Hiottuun kunziittiin on mahdollista saada onnis­ viistehiontaisia jalokiviä. Kunziitin työstäminen tuneella hionnalla voimakas kiilto. Kunziitti on on vaikeaa sen lohkeavuuden vuoksi. Hiottaessa hyvin hauras mineraali. Voimakas paineja korkea on myös huomioitava mineraalin pleokroismi eli lämpötila vahingoittavat kunziittia. Lämmön vai-

Ku va 11 . Peräseinäjoen Haapaluoman vaaleanpunaista berylliä, morganiittia, vii stehiottuna (pyöreänjalokiven halkaisija 6 mm, Raimo Alosen kokoelmisla, valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).

Ku va 12. Peräseinäjoen Haapalu oman punaisla turmaliinia kiteenä sekä hi ottuna (keskimmäisen napin halkaisija 15 mm, Väinö Kotilaisen kokoelmista, valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).

20 Geologian 11Il kimus keskus, Opas 40 Elc lä-Pohj anmaan jalo-. koru- j a kori ste ki vel kutuksesta joidenkin kunziittien väri haalistuu. eli verdeliitit ovat muutaman senttimetrin pituisiaja Peräseinäjoen Haapaluomassa on läpinäkyvää noin 1 cm:n levyisiä yleensä läpinäkymättömiä, vaaleanpunaista berylliä eli morganiittia. Vaalean­ tummanvihreitä, omamuotoisia, poikkileikkauk­ punainen beryll i esiintyy Li-pitoisissa raontäyt• seltaan kolmikulmaisia kiteitä. Punaiset turmaliinit teissä ja korvautumisrakenteissa alle 10 cm:n ko­ eli rubelliitit ovat väriltään tumman vaaleanpu­ koisina lyhytprismaisina kiteinä. Vaaleanpunai­ naisia ja yleensä läpinäkymättömiä. Ne muodos­ sessa läpinäkymättömässä beryllissä on yleensä tavat usein muutaman millimetrin paksuisina kul­ pieniä punaisia turmaliinikiteitä sulkeumina (Haa­ kevia useamman senttimetrin laajuisia, vaihtelevan pala 1966). Jaloberyllissä on muutaman senttimet­ muotoisia kideviuhkoja. Rubelliittiä löytyy myös rin kokoisina, vaaleanpunertavina tai täysin värittö• yksittäisinä kiteinä (kuva 12). Peräseinäjoen Haapa­ minä aluei na. Hanastajatovat löytäneetmorganiittia luoman moniväriset turmaliinikiteet ovat usein si­ satunnaisesti ja siitä on hiottu noin I - 2 karaatin sältä tummanvihreitäja ulkopuolelta punaisia. Jos­ kokoisia viistehiontaisiajalokiviä (kuva 11). Beryl­ kus myös monivärisen kiteen ulkokuori on musta, liä hiottaessa on huomioitava, että sulkeumia sisäl• jolloin keskikerros on punainen, siten että väri kes­ tävä beryll i on rakenteeltaan hau ras ja paineelle kittyy pääasiassa kulmiin. Poikittain \eikatussa ja altista. Morganiitissa esiintyy selvä pleokroismi, kiillotetussa kiteessä tai levyssä näkyvät turmaliinien minkä vuoksi jalokiven taulun tulisi olla kiteen pi­ värien vaihtelut parhaiten. Haapaluoman vihreä, tuusakselin suuntainen. Yleensä heikoimman punainenja monivärinen turmaliini sopivat pyörö• väristen morganiittien väriä voidaan parantaa kuu­ ja tauluhiontaan. Turmaliinikiteet ovat osittain mentamalla niitä yli 400 asteessa (Schumann 1989). läpinäkyviä ja niiden hionnassa huomioitava Peräseinäjoen Haapaluomassa on mustaa, pu­ turmaliinin voimakas pleokrooisuus. Mustat, oma­ naistaja vihreää turmaliinia. Yleisimpänäesiintyy muotoiset, pituus uunnassa uurteiset turmaliini­ musta turmaliini eli schorliitti. Se liittyy pegmatiitin kiteet sen sijaan jauhautuvat ni i tä hiottaessa,joten raja-ja seinämävyöhykkeisiin sekä Na-syrjäytymis• niillä on merkitystä ainoastaan kokoelmakivinä. rakenteisiin. Omamuotoiset kiteet ovat olleetjopa Peräseinäjoen Haapaluoman albiitin kanssa yh­ 20 - 30 cm paksuja ja kahdesta kolmeen metriä teenkasvettunutta violetinväristä pehmeää kiille­ pitkiä. Niissä on usein mustan turmaliinin kanssa mineraalia, lepidoliittia, on hionut erityisesti samalla tavoin suuntautunutta punaista ja vihreää nurmolainen Mauno Aro (Turkka 1994). Lepido­ turmaliinia yhteenkasvettumina. Näitä värillisiä liitista on hiottu mm. pyöröhiontaisia bolia turmaliineja löytyy myös pegmatiitin korvautumis­ (Hannila 1991). Lepidoliittia runsaasti sisältävää ja Li-pitoisista vyöhykkeistä. Vihreät turmaliinit pegmatiittia on käytetty taide- ja koriste-esinei-

Kuva 13. Peräseinäjoen Luoman ky lä n granaatteja kite in ä ja vii ste hiottuna vasemmalla (hionta Seppo 1. Lahti). I1majoen Tuomiky län granaauikide (ha lkais ija 15 mm) j a kaks i hio ttua granaauia o ikeall a (hionnat T auno Paronen, valo ku vaaj a Jari Väätäinen, GTK).

21 Geologian tutkimuskesku s, Opas 40 Leelli Vi/pas den valmistukseen (taiteilija Timo Pyhälä 1992). vahvuinen seinämävyöhyke, joka erottuu vain Peräseinäjoen Haapaluoman muista koru- koriste­ juonen pohjoisosassa. Seinämävyöhyke on sekavaa jajalomineraaleista mainittakoon apatiitti, granaatti pegmatiittia ja koostuu mineraalirakeista, joiden (almandiini ja spessartiini), kassiteriitti, kolumbiitti läpimitta on 4 - 10 cm. Seinämävyöhykkeen ja ja zirkoni (Haapala 1966, Haapala et a1. 1967). pegmatiitin keskustan välissä sijaitsee välivyöhy• Haapaluomassa esiintyy myös mineralogisesti ke, johon kuuluu pääasiassa juonen eteläinen osa. kiinnostavaa eucryptiittiä (Lahti et a1. 1982). Kivilaji on samanlaista sekavaa pegmatiittia, jos­ Peräseinäjoen Luoman kylän pegmatiitista (13) sa on lisäksi suuria mikrokliini- ja kirjomaasälpä• on löytynyt viistehiontaan soveltuvaa almandiini­ rakeita. Välivyöhykkeen kalimaasälpä on pääosin granaattia (kuva 13). Granaatti, joka on tummanpu­ hyvin karkearakeista kirjomaasälpää, jonka kuvi­ naista almandiinia, esiintyy pegmatiitissa kauniin ointi on liian karkeaa soveltuakseen korukivien omamuotoisina kiteinä. Niiden koko vaihtelee 4 -10 hiontaan. Kalimaasälpärakeet ovatjopa 40 - 60 cm mm:iin. Suurimmat kiteet ovat rikkonaisia, mutta pitkiä, sulkeumista vapaita mikrokliinikiteitä. pienemmistä on voitu hioa jopa 1 - 2 karaatin Pegmatiittijuonen keskiosassa kulkee repaleinen viistehiontaisia jalokiviä (Seppo I. Lahti, suulli­ ja hajanainen sydänvyöhyke noudattaen juonen nen tiedonanto 1994). yleistä kulkua. Korumineraaleiksi soveltuvat mm. samea lumikvartsi, harmaa raitakvartsi ja vaalen­ 2.1.10 Seinäjoki punainen ruusukvartsi, jotka esiintyvät maasälpä• rakeiden välissä silmäkkeinä tai muodostavat Seinäjoen kaupungin itäosassa Kyrkösvuorella pegmatiittijuonen repaleisen sydänosan. Suurin on karkearakeisessa, punertavassa pegmatiitti­ osa kvartsista on lumikvartsia, jota on esiintymän graniitissa savukvartsia (14). Alueen vallitsevana pohjoisosassa noin 3 m 2:n kokoinen pahku ja kivilajina on kiilleliuske. Savukvartsialue on noin eteläosassamuutamia erillisiä pahkuja. Pegmatiitissa 1 m 2:n kokoinen ja muodoltaan pyöreähkö. runsaana esiintyvä musta turmaliini muodostaajopa Savukvartsi on läpinäkyvää, kauniin ruskeaa, puh­ 30 cm pitkiä ja useita senttimetrejä leveitä kiteitä. dasta ja viistehiontaan sopivaa. Kyrkösvuorella on pegmatiittigraniitissa myös Lisäksi pegmatiittijuonen pohjoispään apliitissa tavataan punaista granaattia pieninä, halkaisijaltaan kapeina juonina läpinäkyvää, keltaisen ruskeaa savukvartsia. Juonten leveys vaihtelee 2 - 10 cm:n noin millimetrin suurui ina rakeina. Pegma­ välillä. Lisäksi Seinäjoelta on tavattu useammasta tiittijuonen kvartsisydämen pohjoisreunalla on ka­ paikasta berylliä (15 , Virkkunen 1963, Nurmela peassa, kvartsin breksioimassa vyöhykkeessä kel­ 1984). Toistaiseksi on löydetty omamuotoisia, taisia läpinäkymättömiä berylliprismoja. Ne ovat läpinäkymättömiä beryllikiteitä, jotka ovat olleet läpimitaltaan noin 0,7 - 1,5 cm (Saikkonen 1964). vihertävän keltaisia ja sameita. Toinen pegmatiittiesiintymä sijaitseenoin 600 m edellisestä lounaaseen, maantiestä 500 m länteen. 2.1.11 Soini Pegmatiittijuoni on pohjoispäässä leveydeltään 10 - 13 m ja se jatkuu paljastettuna olevan alueen Tärkeimmät Soinista tavatut korumineraalit ovat ulkopuolelle. Tämä vyöhykkeellinen pegmatiitti kahdesta pegmatiittijuonesta, jotka sijaitsevat Jo­ leikkaa myös kohtisuorasti ja terävästi dioriitin kivarren kylän lounaispuolella Vuorenkallion koil­ pilsteisyyttä. Kontaktivyöhyke sivukiveä vastaan lispäässä (16). Niissä on tavallisten pegmatiitti­ on noin 5 - 10 cm, ja se koostuu pääasiassa mineraalien lisäksi turmaliinia, granaattia ja kirjomaasälvästäja kvartsista. Juonen eteläpää on berylliä sekä kiilteenä ainoastaan muskoviittia. sekavaa pegmatiittia, jonka päämineraaleina ovat Sivukivenä on pilsteinen sarvivälkedioriitti. kirjomaasälpäja kvartsi. Maasälpäkiteiden välissä Toinen pegmatiiteista sijaitsee Jokivarren ky­ on nyrkinkokoisia ja suurempia kasautumia lässä, Kuninkaanjoen sillasta noin kilometri ete­ epäpuhdasta, sameaa kvartsia. Mustaa turmaliinia lään, aivan maantien vieressä. Pegmatiittijuonen esi intyy kideryhminä epätasaisesti, pääasiassajuo• paljastettuna oleva osa on noin 5 x 40 m leveä. nen keskivaiheilla, jossa suurin osa turmaliini­ Vyöhykkeellisen pegmati ittijuonen kontaktit sivu­ prismoista on suuntautunut kohtisuoraan juonen kivenä olevaan pilsteiseen sarvi välkedioriittiin ovat kulkusuuntaa vastaan. Juonen pohjoispäässä on terävät,ja ne ovat paljastuneena useassa paikassa. pallomainen sydänvyöhyke, joka koostuu valkoi­ Kivilajien välillä on ns. kontaktivyöhyke, jonka se ta lumikvartsista, joka paikoitellen vaihettuu dioriitin puoleinen osa on hienorakeisempaa ja harmaaksi raitakvartsiksi tai epäpuhtaaksi ruusu­ koostuu kohtisuoraan kontaktia vastaan suuntau­ kvartsiksi. Pallomaista sydänvyöhykettä rajaa ra­ tuneista mikrokliinikiteistä ja kvartsista. Pegma­ pautumalla syntynyt matala kynnys. Pahkun kaak­ tiittijuoni on lähes pohjois-eteläsuuntainen ja sen kois- ja eteläpuolella sijaitsee epäyhtenäinen väli• leveys vaihtelee 4 - 6 m:n väl illä. Kontaktivyöhyk• vyöhyke,joka koostULl suurista mikrokliinikiteistä, keenjälkeen keskustaan päin sijaitsee 0,5 - 2 mm:n joiden välissä on kirjomaasälpää ja kvartsia.

22 Geologia n tutkimuskesku s, Opas 40 Etelä- Pohja nmaan j alo-, koru- j a kori ste ki vet

Soinin 10kiniemen pegmatiittien kvartsi soveltuu useista lähekkäisistä mikrokliinin ja albiitin väli• pyöröhiontaan. Kauniita korukiviä syntyy läpi• sistä rajapinnoista, joista valo toistuvasti heijas­ näkyvästä, harmaasta raitakvartsista, jonka fluidi­ tuu. Teuvan Paskoonharjun pegmatiitissaon runsaasti su Ikeumatasot muodostavat koruki yen valkoiset rai­ mustaa turmaliinia. Tämä esiintyy säteittäisinä dat. Raitakvartsista on hiottu pyöröhiontaisia, ovaalin­ kasautuminaja muodostaa omamuotoisia kiteitä,jotka tai pyöreänmuotoisia korukiviä. Myös esiintymän ovat suurimmillaan noin 5 cm x 1,5 cm. Teuvalainen valkoinen lumikvartsi ja vaaleanpunainen ruusu­ turmaliini poikkeaa muista eteläpohjalaisista turma­ kvartsi soveltuvat pyöröhiontaisiksi korukiviksi. liineista siinä, että se kestää murentumatta sahaamista ja hiomista. Siitä voi hioa mm. erimuotoisia ja - 2.1.12 Teuva kokoisia mustia pyöröhiontaisia koruki viä. Pegmatiitissa esiintyvät dumortieriittikiteet Teuvan kirkonkylän luoteispuolella Horonkylän muodostavat ohuita kiemurtelevia raitoja ja ovat tien vieressä Paskoonharjulla on kiiIIegneississä osittain omamuotoisia. Tähän mennessä löydetyt pegmatiittijuoni, jossa on tavallisten pegmatiitti­ kiteet ovat kooltaan vähäisiä, vain muutamia milli­ mineraalien lisäksi kuukivimäistä oranssinruskeaa metrejäpitkiä. Tärkeimmät korukivimineraalit peg­ mikrokliinia, mustaa turmaliiniaja sinistä dumor­ matiitissa ovat oranssinruskea kalimaasälpää ja tieriittia (17). Pegmatiittijuonta ympäröivä maasto musta turmaliini. on harjumuodostuma, ja paljastuma on hyvin ma­ Paskoonharjun pegmatiitista no in 5 km kaak­ tala. Pegmatiittia peittää suureksi osaksi vaikeasti koon, Teuvan kirkonkylän pohjoispuolella sijaitsee poistettava sora- ja hiekkakerros, joten maapeit­ Luomanperän pegmatiitti (18). Siitä on paljas­ teiden vuoksi on vaikea päätellä pegmatiittijuonen tuneena ojanpohjalla vain muutaman neliömetrin kokoa. Teuvan karttalehden alueella on useita kokoinen alue. Pegmatiitti on samantyyppinen kuin muitakin itä-länsisuuntaisia pegmatiittijuonia, Paskoonharjun pegmatiitti. Mikrokliini on tässäkin joten alue vaatisi lisätutkimuksia. pegmatiitissa läpikuultavaa, kuukivimäistä ja Pegmatiitissa esiintyvien läpikuultavien, orans­ väriltään oranssinruskeaa. Pegmatiitissa esiintyy sinruskeiden mikrokliinikiteiden halkaisija on sinistä dumortieriittia muutaman millimetrin suurimmillaan noin 5 cm. Mikrokliinissa näkyvät mittaisina kiteinä. Kauniin värinsä ja kovuutensa mikroskooppitutkimuksessa albiittisuotautumat, puolesta dumortieriitti soveltuisi pyöröhiontaan, jotka aiheuttavat korukivessä näkyvän, kullanrus­ mikäli kidekasaumat olisivat tarpeeksi kookkaita. kean hohdon, adularisoinnin eli schiller-ilmiön. Todennäköisesti Luomanperä - Paskoonharju­ Tämä hohtava valojuova näkyy parhaiten pyörö• alueella esiintyy muitakin mineralogisesti kiin­ hiotussa koruki vessä (ku va 14). Koruki veä liiku tel­ nostavia pegmatiitteja, jotka sisältävät kuukivi­ taessa valojuova liikkuu kiven poikki. I1miö johtuu mäistä maasälpää ja dumortieriittia.

Kuva 14. Teuvan Paskoonharjun kuuki vimaasälpä (pituussuunnan halkaisij a 24 mm. hionta Pe ntti La urila. Teuva, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK ). 23 Geologian lllikimuskesklls , Opas 40 Leel1i Vi/pas

2.2. Metamorfisiin kivilajeihin liittyvät jalo-, koru- ja koristemineraalit

2.2.1 IImajoki hian PahanevaJle kulkevaan metaserttijakson rau­ Umajoen itäosassa Tuomikylässä on korukivien ta-mangaanimineral isaatioon. Paljastumia peittää hiontaan soveltuvaa tllmmanpunaista granaattia usein musta, mangaanin hapettumisesta aiheutu­ kiillegneississä (19). GTK:n mikroanalysaattori­ nut kuori, joten korumineraalien todeJlista mää• laboratoriossa määritettiin ohllthieestä granaatti rää on vaikea arvioida. Simpsiönvuoren rinteellä, almandiiniksi. Esiintymän omamuotoistengranaat­ lähellä vanhaa ampumakoppia, ja vuoren laella tien raekoko vaihtelee 0 ,5 - 3 c m:n välillä. Ilmajo­ kiviaineslouhoksessa on kalliossa rodoniittia ja en granaattikiteissä on myös pieniä ehjiä osueita, pyroksmangiittia (23). Korumineraalit esiintyvät mutta pääosin kiteet ovat rikkonaisiaja sisältävät vaaleanpunaisina ja tummanpunaisina, noin lO sulkeumina kvartsia. Tähän saakka löydetty esiin­ cm - I m leveinä pahkuinajajuonina, paikoitellen tymä on pieni, ja granaatteja on vaikea irrottaa paksujen maapeitteiden alla. kalliosta ehjänä. Ilmajoen granaateista on hiottu Simpsiönvuoren eteläosassa on pieni rodoniitti­ pieniä, viistehiontaisia ja pyöröhiontaisia koru­ ja pyroksmangiittiesiintymä (24). Alue on maa­ kiviä. Ehjä ja omamuotoinen granaattikide käy peitteistä lähes paljas ja sen koko on noin 50 x 30 korusta ilman hiomistakin (kuva 13). m. Alueella on musta mangaaninhapettumiskerros, Ilmajoen eteläosassa Levottomanmäellä (20) ja joten korumineraalien määrän selvittäminen vaa­ Koskenkorvan Santavuorella (2 1) on kordieriittia tisi tarkempia tutkimuks ia. kiillegneississä. Tummansininen.lähes musta, hie­ Rankamäen rodoniittiesiintymä (25) Lapuan man läpikuultavakordieriitti esi intyy massamaisina eteläosassa on hyvin samanlainen kuin edellinen. osueina, joiden halkaisija on noin 8 cm. (Seppo I. Alue,jolla esiintyy pyroksmangiitti- ja rodoniitti­ Lahti, henkilökohtainen tiedonanto 1985.) Esiin­ ra itoja, on kooltaan noin 200 x 50 m. Korumine­ tymistä löytyy ehjiä kohtia pieniin pyörö- ja raaleina ovat rodoniitti, pyroksmangiitti ja spes­ viistehiontaisiin koruihin. Usein kordieriitin hion­ sarti i ni-granaatti. nassa on huomioitava jalomineraalin voimakas Lapuan keskustan kaakkoispuolella olevaan trikroismi hiomalla tummansävyisetjalokivet ma­ Kivimäen rodoniittiesiintymään liittyvät myös py­ taliksi tai hiomalla viistehiotun jalokiven taulu roksmangiittija spessartiini-granaatti (26). Hiekka­ kohtisuoraan sitä suuntaa, jossa haluttu värisävy montun pohjoisreunalle sijoittuvan paljastuman näkyy. I1majoen kordieri i ti t ovat väriltään tum­ koko on noin 20 x 10m. Kallioon räjäytetyn mansinisiä myös matalina jalokivinä. montun seinämässä on rodoniittijuoni,jokajatkuu maapeitteiden alle. Rodoniittijuonen halkaisija on 2.2.2 Laihia noin 50 cm. Maasälpämäisesti lohkeava pyroks­ Laihian kaakkoisosassa, Konnonperän eteläpuo• mangiitti esiintyy noin 10 cm:n osittain omamllo­ lella Pahanevalla on pyroksmangiittia kvartsi­ tois ina kiteinä. Se on väriltään ruskeampaa kuin rikkaassa metasedimentissä (22). Ylistaron, Vit­ vaaleanpunainen rodoniitti. Oranssinruskeat, täy• ting in ja Lapuan rauta-mangaanimineralisaatioon sin omamuotoiset granaatit ovat kooltaan noin 0,5 li i ttyvä metaserttijakso jatku u Laihian alueeJla. - 2,5 cm. Mikroanalysaattorilla spessartiiniksi mää• Nämä kvartsirikkaat metasedimentit rajautuvat ri tettyjen granaattien y leisimmät kidemuodot ovat pohjoisessa amfiboliitti inja etelässä ki illegneissi in. rombidodekaedrija ikositetraedri. Osaesiintymän Pahanevan paljastuman koko on noin 15 x 15 m. kiteistä on läpinäkyviä. Alueella on myöhemmin Ruskeanpunainen pyroksmang i itti vuorottelee val­ suoritettu räjäytyksiä, ja lähes kai kki spessarti i ni­ koisten kvartsiraitojen kanssa. Pyroksmangiittia granaatit on viety pois (Matti Hannila, henkilö• on tähän mennessä löytyneessä esiintymässä mel­ kohtainen tiedonanto 1985). ko vähän. Laihialaisesta pyroksmangiitista on hiot­ Lapualta, kuten Laihialtaja Ylistarosta, on tavat­ tu pyöröhiontaisia korukiviä. Pyroksmangiitti on tu korumineraaliksi soveltllvaa rodoniittia. Rodo­ helppo työstää. Hionnassa on huomioitava tämän niitista on helppo työstää pyöröhiottujen korujen trikliinisen korumineraalin etevä, lähes maasälpä• li säksi käyttö- ja taide-esineitä. Pehmeydestään mäinen lohkeavuus. huolimatta rodoniittiin saadaan hiottua hyvä kiil­ to. Rodoniittiesiintymien rllnsaslukuisuus takaa 2.2.3 Lapua materiaalin riittävyyden laajempaankin kivenhion­ Lapuan Simpsiönvuoren ympäristöstä tavataan tatoimintaan. Pyroksmangiitin hionnassa on huo­ useasta eri paikasta rodoniittia, pyroksmangiittia, mioitavakorumineraalin erittäin etevä lohkeavuus. paikoitellen spessartiini-granaattiajajoskus rodo­ Muuten ominaislludet ovat rodoniitin kaltaiset. krosiittia. Nämä korumineraalit esiintyvät yleensä Lapllan spessartiini-granaateista voi löytyä läpinä• mangaanipitoisten rautamalmien yhteydessä. La­ kyvää, melko puhdasta materiaalia viistehiontai- puan esiintymät liittyvät Ylistaron Vittingistä Lai- iksi jalokiviksi.

24 Geologian tutkil11uskcskus. Opas 40 Etclä-Pohjanl11aan jalo-, koru- ja koristekivct

Jänismäessä, Lapuan keskustan pohjoispuolella, gissä on ollut pienimuotoista raudanlouhintaa on karsikivessä valkoisia, läpinäkymättömiä ska­ (Saxen 1925, Kokko 1983). flmajoki -Ylistaro­ poliittikiteitä (27). Kiteiden poikkileikkaus on 1,0- maantien länsipuolella, Vittinginmäellä, suurin 2,0 cm (Tau no Kettulan lähettämä kansannäyte, louhosmonttu on kooltaan 8 x 3 m. Tämä vedentäyt• GTK). Kun skapoliitti hiotaan kiteen pitullssuuntaa tämä monttu on syvyydeltään 7 m (Matti Huusko­ vastaan kohtisuorasti, näkyy pyöröhiontaisissa nen, henkilökohtainen tiedonanto). Louhitun mon­ kivissä kissansilmäilmiö: valojuova, joka liikkuu tun seinämässä kulkee hieman alle metrin levyi­ kiven poikki sitä liikuteltaessa. llmiö johtuu ska­ nen puhdas rodoniittijuoni. Ylempänä kalliolla on poliitin sisällä sulkeumina olevista äärettömän pie­ kvartsi-raitaista rodoniittia voimakkaasti boudinoi­ nistä, putkimaisista onteloista, joista valo heijastuu. tuneina juonina. Lisäksi useissa muissa 10uhos­ montuissa on rodoniittiaja rusehtavaa rodoniitti­ 2.2.4 Ylistaro pyroksmangiittia yhteenkasvettumina. Myös lou­ Ylistaron eteläosaan sijoittuva Vittingin alue hosten jätekasojen mustista, mangaani-hapetus­ on tunnettu rodoniittiesiintymistään (28). Vittingin pinnan peittämistä kivistä löytyy rodoniittia ja eli Hopiavuoren alue tunnettiin jo 1500 - 1600- pyroksmangiittia 1 - 10 cm:n levyisinä juonina. luvuilla, jolloin sieltä uskottiin löytyvän hopeaa, Ylistaron Vittingin tärkein korumineraali on kupariaja rautaa (Laine 1907). Alueen leikkaava rodoniitti. Sen väri vaihtelee ruusunpunaisesta itä-Iänsisuuntainen sertti-amfiboliittijakso alkaa lihanpunaiseen. Rodoniitti on raekooltaan melko Jlmajoelta ja kulkee Laihian Välikylään saakka. homogeenista. Raekoko vaihtelee välillä 0,5 - 1 Pituutta tällä jaksolla on useita kymmeniä kilo­ mm. Usein mustat mangaanioksidijuonet elä• metrejä. Vittingin kohdallajakso on leveimmillään vöittävät kiven pintaaja synnyttävät kauniin väri• noin 800 mja kapeimmillaan noin 200 m. Vallit­ eron rodoniitin vaaleanpunaiseen pintaan. Rodo­ sevana serttityyppinä on mi Itei monomineraalinen niitin selvä lohkeavuus on huomioitava hiottaessa. las i mainen sertti, j ossa tyyp i 11 i simmät aksessoris ina Pehmeydestään huolimatta rodoniittiin saadaan esiintyvät malmimineraalit ovat magnetiitti ja hiottaessa hyvä kiilto. Rodoniitista voidaan hioa grafiitti. Rodoniitin lisäksi Vittingissä esiintyy talllu- tai pyöröhiontaisia korukiviä, helmiä ja pyroksmangiittia, spessartiinia, tefroiittia, rodokro­ koriste-esineitä, esimerkiksi rasioita tai tuhka­ siittia, neotokiittia ja vittinkiittiä, jolla tarkoite­ kuppeja. Ylistaron kunnassa valmistetaan rodo­ taan kiven mustaa mangaanihapetuspintaa. Sertin niitista massiivista Ylistaro-korua, jonka kehys alkuperästäei oie varmoja todisteita, mutta ilmeises­ on suunniteltu arkeologisen löydön perusteella. ti ne ovat kemiallisia sedimenttejä (Kokko 1983). Myös Kalevala Koru Oy käyttää koruvalmis­ Alueen 15 erikokoista sammaloitunutta louhos­ tuksessaan Ylistaron Vittingin rodoniittia (kuva monttua ovat vuosilta 1829 - 1830,jolloin Vittin- 15 ). Tänä päivänä muinaismuistolain mukaan his-

Ku va 15 . Ylistaron Vittingin rodoniittia pyöröhiottuna. Kalevala Korun vall11i slaman rodoniiniriipukscn halkaisija 15 mm. (Suuremman pyöröhiolun rodoniitin hionta Tauno Paronenja pieneml11än Leeni Vilpas.Valokuvaaja Jari Vääläinen, GTK).

25 Geologian llllki11111 skeskll s. Opas 40 Leeni Vi/pas torialliset kaivospaikat, kuten Ylistaron Vittinkikin ihmisentoiminnan merkkeinä. on, ovat pääsääntöisesti rauhoitettuja muinaisina

2.3 Juonissa ja raontäytteissä esiintyvät korukivilajit

2.3.1 Teuva kvartsi-epidoottijuonissa on rakoja ja onkaloita, Teuvan Äystön länsipuolella Äystönmäessä jotka ovat noin 0,5 senttisten kvartsikiteiden esi i ntyy kvartsi-epidoottij uonia keskirakeisessa, täyttämiä. Hematiittipigmentti on värjännyt homogeenisessa, suuntautumattomassa, grano­ kvartsikiteet punaisiksi. Tämä teuvalainen koru­ dioriittisessa kalliossa (29). Juonten leveys vaih­ mineraali sopii melko suuriksi taulu-tai pyörö• telee välilJä 10 cm - 2 m. Valkoisen vihreissä hiontaisiksi korukiviksi, ns. maisemakoruiksi.

2.4 Kideonteloissa esiintyvät jalo- ja korumineraalit

2.4.1 Kauhajoki 2.4.2 Kuortane Kauhajoen alueelta on löytynyt pegmatiittijuo­ Kuortaneen Kaatialan pegmatiittijuonesta löy• nen halkeamasta täysin omamuotoisia, läpinäkyviä, tyneet läpinäkyvät, tummanvihreätjaloturmaliinit viistehiontaan soveltuvia vuorikiteitä. Kiteiden hal­ liittyivätkaolinisoituneisiin onteloihin. Kuortaneen kaisija on I - 2 cmja pituus noin 4 cm (henkilökoh• Kaatialan pegmatiitista kerrotaan tässä raportissa tainen tiedonanto janäyte, Tapani Tapiola,Kauhajo­ enemmän sivulla 15. ki). 2.5 Koru- ja koristekivilajeina käytettävät kivilajit

2.5.1 Lappajärvi ja ku mmingtoni i tti a. Lapuan metaserti t ovat Lappajärvellä on meteoriitin törmäyksen yhtey­ sinertäviä, lähes monomineraalisia kvartsikiviä, dessä syntynyt kraateri, jossa esi intyy kalliossa ja joille on tyypillistä grafiitti- ja kiisupitoisuus. irtokivinä impaktilaavaa, kärnäiittiä (30, Lehtinen Kvartsin raekoko vaihtelee huomattavasti (0,1 - 1976). Kärnäiitti on mustaa, melko pehmeää (ko­ 5mm). vuus 5 1/2), huokoisen näköistä kiveä, jossa on Kvartsikiven sedimenttisestä alkuperästä ker­ vaalean kalsiitin täyttämiä onteloita. Ontelot ovat too sen kerroksellisuus. Mikroskooppitutkil11ukses­ usein pieniä, koko vaihtelee 1- 20 mm :iin. Taivaan­ sa selviä merkkejä metal11orfoosista ovat kvartsi­ kivi Oy on valmistanut Lappajärvellä pyöröhiotusta rakeiden venyminen ja suuntautuminen sekä kärnäiitistä tinaan istutettuja koruja. rakeiden tummat ja poil11uttelevat reunat. Tuukin (1984) mukaan Lapuan Sil11psiön metaserttien si­ ninen väri johtuu yleensä rutiilineulasista, joita 2.5.2 Lapua näkyy kvartsissa sulkeumina mikroskooppi­ Lapuan tärkein korumineraali on sinertava tutkimuksessa. Useissa eteläpohjalaisissa kvartsi­ kvartsikivi, jota on Simpsiönvuorella (31). Lapu­ näytteissä ja kvartsirikkaissa metasedil11enteissä an keskustan länsipuolelle sijoittuva Simpsiön• on kuitenkin neulasmaisia mineraal isulkeumina, vuoren harjanne on 9 km pitkä ja 3 km leveä. jotka todennäköisesti ovat rutiilia. Näitä sulkeul11ia Vuoren laki on 123 m merenpinnan yläpuolella. esiintyy, olipa kvartsi väriltään valkoista, keltais­ Sinertävää kvartsikiveä on Sil11psiönvuoren laella ta, vaaleanpunaista tai sinistä. Wisen (1981) mu­ kalliossa ja lohkareissa entisen sepelilouhoksen kaan sinisen kvartsin väri voi johtua useasta eri luona. Nämä lohkareet ovat kuitenkin melko seikasta, esimerkiksi valon sironnasta, sulkeumista, kiisurikkaita ja sisältävät li säksi grafiittia. Paras tiheässä olevista l11ikrohalkeal11ista tai titaanista. korumineraaliksi soveltuva sinertävä kvartsikivi Mikroskooppisen rakenteen ja mineralogisen löytyy irtolohkareista, joita mannerjää on aikoi­ koostul11uksen perusteella voidaan Tuukin (1984) naan levittänyt Lapuan etelä- ja kaakkoispuolelle. l11ukaan serteistä erotella useal11pia eri tyyppejä. Sinertäviä kvartsikivilohkareita on myös Hirvi­ Ensimmäinen tyyppi, lasimainen metasertti, on järven ympäristössä Lapuan kaakkoisosassa. l11assamaista ja sisältää kvartsin ohella hieman Lapuan Simpsiön kvartsikivi on tulkittu kemial­ muita mineraaleja. Sinertävien kvartsirakeiden liseksi sedimentiksi, sertiksi,joka on metamorfoo­ koko vaihtelee välillä 0,2 - 0,5 CI11. Toisessa sissa kiteytynyt uudelleen (Tuukki 1984). Mik­ tyypissä, ohutraitaisessa l11etasertissä, raitaisuus roskooppitutkimuksessa sinisen metasertin pää• johtuu kalkkisilikaattil11ineraaleista ja kvartsin mineraaleina näkyvät kvartsi ja opaakki. Alle 5 % raekoon vaihteluista. Koll11as tyyppi on karsi­ kokonaiskoostul11uksesta on granaattia, biotiittia raitainen l11etasertti, joka sisältää diopsidilinssejä

26 Geologian tutkimus kesku s. Opas 40 Ete lä-Po hjanmaan jalo-, koru - ja koriste kivet ja-raitoja (Tuukki 1984). Korumineraalikäyttöön paikoitellen ruman keltaisen värin. Myös diopsi­ soveltuu parhaiten ensimmäinen tyyppi (kuva 16). raitaisesta metasertistä on hiottu pisaranmuotoinen Korukivinä käytetään hyvin karkearakeista, uu­ riipus. Läpinäkymätön tummanvihreä diopsidi delleen kiteytynyttä serttikiveä tai siinä olevaa esiintyy katkonaisina, 0, 1 - 0,3 mm ohuina raitoina sinertävää kvartsia. Toisinaan kivissä esiintyvät harmaassa läpikuultavassa kvartsikivessä. Tämä kiisu- tai grafiittirakeet sumentavat kiven kiillon korukivi muistuttaa ulkonäöltään hieman sammal­ ja ruostuvat hapettuessaan, jolloin korukivi saa akaattia (näyte Matti Hannila, Lapua).

Ku va 16 . Lapuan Simpsiö nvuore n sinikvartsia hi oltuna. Simpsiö ko run valmistaj a Malti Hannila, Lapua. (Viistehi ollu sinikvartsi Vä in o Kotilaisen kokoelmista ja pyöröhi ontaisen sinikvart sin hionta Leeni Vilpas. Va lokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).

Ku va 17 . Kauhajo kinen kvartsimaasälpäki vi o ikealla, unakiilli Ähtäri stä keske ll ä ja kauhajo kine n vihreä my lo niilli vascmma ll a (hionnat Risto Lanki , GTK, valo ku vaaj a Jari Väätä ine n, GTK). 27 Gcologian lUlkimuskcskus. Opas 40 Leel1i Vi/pas

2.5.3 Nurmo viointi, mineraalien määräsuhteet ja näiden mu­ kaan sen väri vaihtelevat. Sappion tieleikkaus on Nurmo - Veneskoski-tien suuntaisesti kulkevassa noin 200 m pitkäja 5 m korkea. Leikkauksessa on metaserttij aksossa on sinertävää kvartsiki veä (32). myös paikoin lähes puhtaita, hienorakeisia epidoot­ Jakson leveys on 50 - 200 m ja pituus noin 2 km. tijuonia, joiden leveys on noin 20 cm. Maa­ Paras korumineraaliaines onjakson pohjoispäässä, sälpähajarakeiden raekoko vaihtelee. Porfyyrisessä missä metasertti on karkearakeista, lasimaista sekä granodioriittisivuki vessä maasäl pähajarakeet ovat väriltään syvänsinistä, muistuttaen Lapuan Simp­ halkaisijaltaanjopa 2 cm. Kallioleikkauksessa nä­ siön metaserttejä. Kivi koostuu lähes puhtaasta kyy unakiitin voimakas rakoiluja ruhjoutuneisuus. kvartsista ja sisältää vain vähän grafiittia ja Lähikalliot Haapamäki-Seinäjoki-rautatien varrel­ rikkikiisua (Hietanen 1936 ja 1938). la ovat kivilajiltaan samanlaisia. 2.5.4 Ähtäri Ähtärin unakiitti on helppo työstää taulu- tai pyöröhiontaisiin koruihin tai pieniin esineisiin Ähtärin Sappion kylän eteläpuolella Ähtäri - (kuvat 17 ja 21). Unakiitin eriväristen mineraalien Töysä-maantieleikkauksessa on unakiittia (33). muodostamat pintakuviot ovat mielenkiintoisiaja Ähtärin unakiitti on pääasiassa vihreästä epidoo­ ainutkertaisia. Unakiittia esiintyy Etelä-Pohjan• tista, punaisesta kalimaasälvästä ja valkoisesta maalla melko yleisesti, ja se soveltuu erityisesti kvartsista koostuva graniittinen kivilaji,jonka ku- ns. maisemakoruiksi.

2.6 Lohkareina ja irtokivinä esiintyvät koru- ja koristemineraalit sekä koru- ja koristekivilaj it

2.6.1 Ilmajoki kyvät myös kvartsikivien selvät metamorfoosin Ilmajoen itäosasta Rengonkylän padon eteläpuo• merkit, kuten venyneetja voimakkaasti aaltosam­ lelta on moreenista löydetty irtokivinä keltakvart­ muvat kvartsirakeet sekä rakeiden tummat reunat. sikiveä (34). Keltakvartsikivet ovat hyvin pyöris• Nämä kvartsirikkaat metasedimentit ovat alun tyneitä, kooltaan noin 1 - 20 cm. Suurimmat perin ilmeisesti serttejä, mutta ne kiteytyneet kvartsikivet ovat usein vain ulkopinnaltaan kel­ uudelleen kvartsiittimaiseksi kiveksi. Ne ovat taisia, sisältä ne ovat valkoista kvartsia. Kvartsi­ yleisiä laajalla alueella Etelä-Pohjanmaan sora­ kivet ovat rakenteeltaan homogeenisia ja keski­ kuopissa ja metsäautoteiden varsilla. rakeisia - raekoko on 1 - 3 mm. Mikroskooppi­ Ilmajoen keltakvartsikivet soveltuvat pyörö• tutkimuksessa näkyy sekundäärinen rautasaostu­ hiontaan (kuva 18). Keltakvartsi on kovaa, ja sii­ ma, joka kehystää kvartsirakeita. Ohuthieessä nä- hen saa hyvän kiillon. Tämän vuoksi se sopii hyvin

Kuva 18. Rcngonkylän kcltaisia kV3nsikiviäja niislä hiollU koru (pilUU S 30 mm, hionla Leeni Vilpas, valokuvaaja Jari Vääläinen. GTK). 28 Geologi"l1 lulkimuskeskus. Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-. koru- ja koristekivet paikallisesti valmistettaviin koruihin. 2.6.3 Isokyrö Ilmajoen Huissikylästä on lähetetty GTK:lle Isonkyrön pitäjän Ventälästä on jo kolmisen­ kansannäytteenä 1993 mielenkiintoinen kivi (35, kymmentä vuotta sitten löytynyt reiällisiä savi­ lähettäjä Pekka Hietala). Näyte on ollut alun perin helmiä (37, löytäjä Eila Ikola.) Tutkimuksissa noin 10 cm läpimittainen lohkare. Se koostuu selvisi, että savihelmien reiät oliv at kasvienjuuri­ vihreän ruskeasta, paikoin huokoisesta kvartsi­ en kairaamia. Reikien ympärille oli saostunut kivestä, jonka onteloissa ja raoissa esiintyy pohjavedestä limoniittia,joka oli muuttanut saven sinertävän harmaata raitaista akaattia. Suurin reiän ympäriltä kehämäisesti ympäristöään kiin­ akaattiontelo on halkaisijaltaan 1 cm. Akaatti koos­ teämmäksi. Kysymyksessä ovat heikosti kivet­ tuu mikrokuituisesta ja mikrorakeisesta kalsedo­ tyneet juurikonreetiot (Kari A. Kinnunen, henki­ nista ja kvartsiytimestä (kuva 19). Kalsedoni on lökohtainen tiedonanto 1994; Kivi -lehti 2/1994). osittain uudelleen kiteytynyttä ja muistuttaa Huit­ tisten akaatin mikrorakenteita (vrt: Kinnunen 1993, 2.6.4 Jalasjärvi eripainos). Synnyltään tämä lohkare ei kuitenkaan liity meteorikraatterien impaktisulien kaasu­ Jalasjärven Jokipiin kylässä on laajan soran­ rakkuloiden täyttymiin. Se on tulkittava kvartsiu­ ottoalueen sorakuopan pohjalla kehärakenteinen tuneeksi, mahdollisesti ultraemäksiseksi kiveksi tonaliittinen pallokivilohkare (38). Lohkareen jäännösrakenteidensa perusteella.Kvartsiutumisen maanpinnalla näkyvä osa on kooltaan no in 2,5 x loppuvaiheessa huokosiin on saostunut kaunista 1,5 x 1,5 m (Seppo I. Lahti, henkilökohtainen akaattia. Löydöksen tutkimus on vieläkesken (Kari tiedonanto 1993). Myös tämän pallokiven A. Kinnunen, henkilökohtainen tiedonanto 1994). emäkallio on tuntematon, eikä alueelta ole löyty• nyt muita vastaavanlaisia lohkareita. Kuvassa 20 2.6.2 Isojoki on Jalasjärven pallokiveä kiillotettuna. Isojoen Suojoelta on löytynyt koru- ja koriste­ 2.6.5 Jurva kivilajiksi käytettävää, koostumukseltaan to­ naliittista pallokiveä lohkareena (36). Sen Jurvan kirkonkylän itäpuolelta Peräloukosta on emäkallio on toistaiseksi tuntematon. Mikäli löytynyt lohkareina ametistikvartsia (39, näyte ja lohkareita löytyy lisää, kivi soveltuu kauniin henkilökohtainen tiedonanto Oiva Perämäki). rakenteensa vuoksi koriste-esineiden valmistuk­ Ametistikvartsi on yleensä läpinäkymätön koru­ seen. kivi, jossa violetin ametistin lisäksi on valkoista

Kuva 19. Polarisaatiomikroskooppikuva I1majoen Huissikylän lohkareen akaatista. joka koostuu mikrokuituisesta kalsedonista (kuvassa sininen vyöhyke) ja kvartsiytimestä. Suurennos 20 - kertainen (valokuvaaja Kari A. Kinnunen. GTK). 29 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Leeni Vi/pas kvartsia raitoina tai alueina. Arnetistikvartsi so­ 2.6.6 Kaskinen veltuu pyöröhiontaan. Kaskisiin rnuinoin tyhjänä purjehtineet laivat J urvan kirkonky län eteläpuolelta Eteläkankaan ovat tuoneet painol astina on hiernan myös hiekkakuopasta on löytynyt unakiittilohkare (40), ulkornaisia kiviä. Ennen laivojen lastausta kivet joka soveltuu pyöröhiontaan (ku va 21, näyte ja on tyhjennetty Kaskisten rannoille (41), joilta on henkilökohtainen tiedonanto Martti Nori, Seinä• löydetty rnrn . limsiötä (Matti Hannila, henkilö• joki 1985). kohtainen tiedonanto 1985).

Kuva 20. Jalasjärven Jokipiin kylän kehärakenteista pall okiveä (suuremman pallon halkaisija pituussuunnassa 120 mm, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK).

Ku va 2 1. Raakakivet, joista yksi pinta kii lI otettll . Vasemmalta: plagioklaasiporfyriitti Kallhajoelta, unaki itti J urvasta ja kvartsi-epidoottikivi Kauhajoelta (hi onnat Risto Lanki, GTK). Pyöröhiotut kivet: keskellä unakiittia Jurvasta (pi tuussuunnan halkaisija 40 mm) ja vieressä unakiitit Ähtäri stä (hionnat Leeni Vilpas, valokuvaaja Jari Väätäinen, GTK). 30 Geologian tutkimuskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koristekivet

2.6.7 Kauhajoki 2.6.8 Kurikka Kauhajoella on irtokivinäja -lohkareina erilaisia Kurikan alueelta on löytynyt lohkareina ja irto­ korumineraalejaja koristekivilajeja. Kaikki tässä kivinä useita erilaisia koru- ja koristemineraaleja esiteltävät korukivihavainnot on tehnytja näytteet sekä -kivilajeja. Kurikan keskustan itäpuolelta Leh­ antanut Tapani Tapiola Kauhajoelta. tivuorelta on tavattu mm. vaaleanpunaista zoisiittia; Korukiveksi soveltuvaa ametistikvartsia on thuliittia sekä epidoottiaja lumikvartsia (48). Ku­ löytynyt Levottoman sorakuopista Kauhajoen rikan keskustan länsipuolelta Myllykylän kalkki- 10unaisosassa (42). Hematiitin ruskeaksi vär• 101lhoksista on löydetty irtokivinä akaattimaistakvart­ jäämää karkearakeista kvartsia löytyy lohkareina sia (49). Kurikan itäosasta Niinistönmaalta on löy• Kärmeskankaalta Juonikylän eteläpuolelta (43). tynyt lohkareina mm. jaspista, ametistia, rullSll­ Tii vistä, kauniin tummanpunaista jaspismaista kvartsia, unakiittiaja prehniittiä (50, Turkka 1994). kiveä on löytynyt irtolohkareina Kuutinkylän Kaunisharjun sorakuopasta Kauhajoen kirkonky­ 2.6.9 Nurmo län pohjoispuoleltaja Heisikankaan pohjoisosasta Nurmon itäosasta Virkanevan kaakkoispuolelta kirkonky län eteläpuolel ta (44). on löytynyt rodoniittia irtolohkareena sorakuo­ Tasaisen väristä, keltaista kvartsiittia hyvin pasta (51, Turkka 1994). pyöristyneinä irtokivinä on Sotkankallion sora­ montuissa Kauhajoen kirkonkylän itäpuolella (45). 2.7.0 Teuva Suurimmat irtokivet ovat olleet halkaisijaltaan Tellvan Horonkylän sorakuopista löytyy mm. noin 15 cm. Erikoista Kauhajoen keltaisissa hiontakelpoisia hienorakeisia punaisia granaatteja kvartsiittikivissä on se, että keltainen väri on (52, Seppo 1. Lahti, henkilökohtainen tiedonanto). tasainen läpi koko kiven, eikä keskity vain kiven Alueen eräistä sorakuopista on tavattu kalsedoni­ pintaan, kuten yleensä. Kauhajoen alueelta löytyy kiviä, joilla on kaunis stalaktiittinen rakenne (53, irtokivinä myös vihreätä myloniittia (46) ja ns. Kari A. Kinnunen, henkilökohtainen tiedonanto maisemakoruiksi soveltuvia erilaisia kvartsimaa­ 1993). sälpäkiviä (kuva 17). Kauhajoen sorakuopissa on myös unakiitti- ja 2.7.1 Ähtäri epidoottilohkareita. Harrinkankaalta Harrinjärven eteläpuolelta Kauhajoen keskiosasta löytyy eri­ Ähtärin alueelta on tavattu kahdesta paikasta laisia porfyyrisiä kiviä (47, kuva 21). Näiden ns. palloki vilohkareet. Lampiperän kylästä löytynyt loh­ Pohjanlahden porfyyrien tulkitaan jääkauden ai­ kare on koostumukseltaan pallogabro (54) ja Pihti­ kana irronneen Pohjanmeren pohjasta ja levin­ sulun kylästä löytynyt puolestaan pallodioriitti (55, neen ympäri Etelä-Pohjanmaata. Seppo I. Lahti, henkilökohtainen tiedonanto 1993).

3 ETELÄ-POHJANMAAN JALO-, KORU- JA KORISTEMINERAALIEN SEKÄ KORU- JA KORISTEKIVILAJIEN HYÖDYNT ÄMINEN

3.1 Kansainvälinen merkitys

Kansainvälisessä jalokivikaupassa keskitytään kinoilla menestymään suomalaisuuden painotta­ pääasiassa noin 20 tunnetuimmanjalokiven ympä• minen, kuten Lapin kultahippuja markkinoitaessa rille. Näistä timantti, smaragdi, rubiini ja safiiri on onnistuneesti tehty. Hyvään taloudelliseen tu- muodostavat kaupallisesti suurimman osan. Etelä• 10kseen voisi oikean markkinoinnin lisäksi antaa Pohjanmaalta on toistaiseksi löytynyt vain näitä mahdollisuuden myös se, ettäjalo-, koru- jakoriste­ huomattavasti halvempia jalo-, koru- ja koriste­ ki vet valmistetaan Suomessa korkealaatuisiksi mineraaleja sekä koru- ja koristekivilajeja. Lisäk• koruiksi. Jos koruissa käytetyt jalo- ja korukivet si näitä samoja suomalaisia mineraaleja ja kivila­ hiottaisiin korkeatasoisesti ja yhdistettäisiin jeja löytyy muualta maailmasta useasta eri maasta, arvometalleihin nykyaikaista korusuunnittelua yleensä määrällisesti enemmän ja korkealaatui­ hyödyntäen, olisi suomalaisilla korukivillä mah­ sempina. Tähän asti löytyneitä eteläpohjalaisia dollisuus päästä myös kansainvälisille markki­ jalo- koru- ja koristekiviä auttaisi maailmanmark- noille.

31 Geologian tutkimuskesku s, Opas 40 Leeni Vi/pas

3.2 Maakunnallinen merkitys

Etelä-Pohjanmaan geologisesti mielenkiintoi­ sen mineraaleja, korukiviä, kivilajeja sekä kaivos­ nen kallioperä on saanut jatkuvasti uusia ystäviä historiaa. Lapualaisen kiviharrastajan Matti kiviharrastuksen piiriin. Lakeuden Kivikerho ry. Hannilan henkilökohtaisen tiedonnannon mukaan on toiminut Vaasan läänin alueella jo vuodesta eteläpohjalaiset ovat valinneet kunnille nimikko­ 1988. Jäseniä kerhossa on hieman yli sata. Kerhon korukivet, jotka on hyväksytty kuntien eri lau ta­ tärkeänä tehtävänä on hyödyntää ja tehdä tunne­ kunnissa. Hannilan mukaan Etelä-Pohjanmaalla tuksi Etelä-Pohjanmaan jalo-, koru- ja koriste­ on runsaasti korukiveksi kelpaavia mineraaleja, kiviesiintymiä. Vuodesta 1989 on Lakeuden Kivi­ jotka jakautuvat eri kuntien alueille. Näin ollen kerho ry. j ärj es tänyt j okakeväiset Ki vimess u t Perä• luonto on edesauttanut kuntien nimikkokorukivien seinäjoella (Kanto 1993). Geologi Seppo Turkan löytymistä ja ahkerat kiviharrastajat ovat tuoneet (1994) johdolla ovat pohjalaiset kiviharrastajat ne esille ja esittäneet kuntien käsittelylautakunnille. julkaisseet Pohjalaasten kivikirjan ensimmäisen Etelä-Pohjanmaan 15 kunnan nimikkokorukivet painoksen,jossa käsitellään pohjalaista kallioperää, vuonna 1995 ovat:

Alavus Punainen kirjomaasälpä Ilmajoki Ruusu-unakiitti Isokyrö Savukvartsi Jalasjärvi Epidootti Kurikka Lumikvartsi Kuortane Harmaa kirjomaasälpä Lapua Sinikvartsi Laihia K vartsi Lappajärvi Kärnäiitti Nurmo Antimonikvartsi Peräseinäjoki Lepidoliitti Seinäjoki Keltakvartsi Yli staro Rodoniitti Vähäkyrö Savukvartsi Ähtäri Unakiitti

Maassamme on 1980 -luvun loppupuolella elet­ lisääntymisen myötä maamme on astunut kivi­ ty jalo-, koru- ja koristekivikulttuurin voimakasta messujenja- tapahtumien runsaudessa lähes USA:n nousun ja kehittymisen aikaa. Kiviharrastuksen ja Saksan rinnalle.

KIITOKSET

Haluaisin kiittää GTK: ny lijohtaja Veikko Lap­ olle lahjoittamat eteläpohjalaiset jalo-, koru- ja palaista, tutkimusjohtaja Atso Vormaa, osaston­ koristekivet. Lämmin kiitos GTK:n tutkimus­ j ohtaja Pekka N urmea, toimialapäällikkö Y rj ö Pek­ assistentti Matti Huuskoselle tiedonannoistaja piir­ kalaa ja toimialapäällikkö Esko Räisästä tämän täjä Marjo-Riitta Kujala-Tammeile tämän tut­ oppaan julkaisemisesta. Esitän parhaimmat kii­ kimusraportin taulukon ja karttojen piirtämisestä. tokset Geologian tutkimuskeskuksen geologeille Lisäksi haluan kiittää kaikkia mukana olleita, ku­ Reijo Alviolalle, Kari A. Kinnuselle ja Seppo I. ten seuraavia eteläpohjalaisia kiviharrastajia, jotka Lahdelle käsikirjoituksen tarkastuksestaja korja­ olivat suureksi avuksi kerätessäni aineistoa tähän uksesta. Erityisesti geologi Seppo I. Lahden asian­ tutkimukseen: tuntemus ja kritiikki on ollut suureksi avuksi kä• sikirjoitusta muokatessani. Kiitokset fil. maist. Ala-Rasula, Heikki (Kuortane) Marjatta Virkkuselle F.G.A. ja edesmenneelle Ala-Saarela, Kauko (Vähäkyrö) geologi Paunu Oivaselle, joita ilman tätä tutki­ Aro, Mauno (Nurmo) musta ei olisi syntynyt. Kiitokset myös GTK:n Hannila, Matti (Lapua) valokuvaajalle Jari Väätäiselle,joka onnistunees­ Hautamäki, Aarno J. (Lehtimäki) ti kuvasi muiden näytteiden lisäksi edesmenneen Hautamäki, Satu (Lehtimäki) diplomigemmologi Tauno Parosen GTK:n muse- Kananoja, Pentti (Jurva)

32 Geologian tutki muskeskus, Opas 40 Etelä-Pohjanmaan j alo-, koru - j a kori stekivet

Kanto, Antti (Peräseinäjoki) Nierni, Olavi (Teuva) Keskinen, Eino (Evijärvi) Nori, Martti (Seinäjoki) Konnunaho, lukka (Kurikka) Parkkamäki, Martti (Jurva) Kovanen, Topi () Peltokangas, Allan (Evijärvi) Laasasenaho, Martti (Soini) Perämäki, Oiva (Jurva) Lampi, Matti (Lappajärvi) Rinne, lorma (Seinäjoki) Laurila, Pentti (Teuva) Rinne, Kalle (Soini) Mielty, K.l. (Isokyrö) Tapiola, Tapani (Kauhajoki) Mäkipää, Heikki (Lehtimäki) Weiland, Pauli (Lapua)

KIRJALLISUUSLUETTELO

Bates, R.L.& Jackson J.A. 1987. Gl ossary of Geology. 3. cal Society of Finland , Bulletin 58 (2), 47-5 2. painos. Alexandria, Virginia: American Geological Insti­ Laine, E. 1907. Piirteitä Suomen vuoritoimen histori asta tute. 788 s. 19-vuosisadan ensipuoli skolla. Rautateolli suu s 1808- Berghell, H. 1921. Klimpgraniten pa Grötberget i Vindala. 183 1. Teollisuushallituksen ti edonantoj a 43. 31 7 s. En granitfraga inom Svensk-Österbottens östra gräns­ Laitakari, A. 1914. Kuortaneen pegmatiitti. Helsingin bygder. Arki v för Svensk-Österbotten, Bl ad I, I - 34. yli opi sto, geologi an laitos, käs ikirjoitus. 20 s. Chudoka, K. & Gübelin, E.J. 1974. Edelsteinkundliches Laitakari, A. 1942. Vaasa. Suomen geologinen ylei skartta Handbuch. 3. pai nos. Bonn : Wilhelm Stoll fus Verl ag. 408 s. I : 400 000, ki vil ajikartan selitys, lehti B3. : Erämetsä, 0., Nieminen, K. & Niinistö, L. 1973. Two Suomen geologinen toimikunta. 66 s. transparent Beryl varieties from the Kaati ala Pegmatite, Lehtinen, M. 1976. Lake Lappajärvi, a meteorite impact Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 45 , site in western Finland. Geological Survey of Finland, 127 - 130. Bulletin 282. 92 s. Haapala, I. 1966. On th e granitic pegmatites in the Leveson, D.J. 1966. Orbicular rocks: a review. Geological Peräsein äjoki -Al av us area, South Pohj anmaa, Finland . Society of America, Bulletin 77, 409 - 426. Bulletin de la Commission geologique de Finlande, Bulle­ Marmo, V. 1965. Virtain kartta-alueen kallioperä. Sum­ tin 224. 98 s. mary: Pre-Quaternary rocks ofthe Virrat map-sheet area. Haapala, 1., Siivola, J. & Löfgren, A. 1967. On the Suomen geologinen kartta I : 100 000, kallioperäkartan Haapaluoma Sc-bearing columbite and its inclusions. selitykset, lehti 22 14. Geologinen tutkimuslaitos. 6 1 s. Comptes Rendus de la Societe geologique de Finlande 39, Mäkitie, H. & Lahti, S.1. 1991. Seinäjoen kartta-alueen 95- 100. kallioperä. Summary: Pre-Quatern ary rocks of the Hannila, M. 1991. Lepidoliitin hi onta. Ki vi-Iehti 2. 26 s. Seinäjoki map-sheet area. Suomen geologin en kartta I: 100 Hietanen, A. 1936. Über den Rhodonit und andere 000, kalli operäkartan seli ty kset, lehti 2222. Espoo: Manganminerale von Simsiö, Pohj anm aa. Bulletin de la Geologian tutkimuskeskus. 60 s. Commission geologique de Finland 11 5, 387 - 400. Mäkitie, H., Lahti, S.I., Alviola, R. & Huuskonen, M. Hietanen, A. 1938. On th e petrology of Finnish quartzites. 1991. Seinäjoki . Suomen geologinen kartta I : 100 000, Bulletin de la Commission geologique de Finlande, Bulle­ kallioperäkartta, lehti 2222. Espoo: Geologian tutkimus­ tin 122. 118 s. kesku s. Holmberg, H.J. 1858. Materi ali er till geognosi. Nieminen, K. 1978. On the geochemi stry of Kaati ala Bidrag till Finlands naturkännedom, etn ografi och stati stik. pegmatite, western Finl and . Bulletin of Geological Soci­ Helsingfors: Finska Vetenskaps-societen. , 4 Häftet, 254 s. ety of Finland 50, 1- 14. Kanto, A. 1993. Vireä ki vikerho Lakeus. Ki vi-Iehti I, 16 - 17. Neuvonen, K.J. 1960. The pegmatite of Kaatiala. Kinnunen, K.A. 1993. Characteri sti c mineralogical and lulkaisussa: Aurola, E. & Neuvonen, K. (toim .) Nometalli c gemmological properties of agate from Huittinen, West­ mineral deposits. Guide to excursions nos. A 37, A 38, C ern Finland . Geological Survey of Finland, Special Paper 32, C 33. International Geological Congress, XXI Ses­ 18, 45 - 51. sion, Norden 1960, 50 - 5 1. Kinnunen, K.A. 1994. Luonn on poraamia savihelmiä Neuvonen, K. J.1961. Seinäjoki. Suomen geologinen kartta Pohjanmaalta. Ki vi-Iehti 2, 26-27 . I : 100 000, kallioperäkartta, lehti 2222. Geologinen Kokko, L-M. 1983. Ylistaron Vittingin kvartsikivi-amfibo­ tutkimuslaitos. Iiittijakso ja siihen Iiittyvät mangaanimineraalit. Pro gradu­ Nurmela, P. 1984. Se inäj oen P aj ulu oman a luee n tutkielrna. Helsingin yli opisto, geologian laitos. 69 s. pegmatiiteista. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto, Kultasepän tieto ja taito 1968. Helsinki: Suomen geologian laitos. 115 s. kultaseppien liitto. 2 10 s. Pipping, F. 1979. Alajärvi. Suomen geologinen kartta I : 100 Laajoki, K. 1966. Vimpelin Hall apuron alueen petrologiaa. 000, kallioperäkartta, lehti 23 13. Geologinen tutkimus­ Pro gradu-tutkielma. Turun yli opi sto, geologian laitos. 85 s. laitos. Lahti, S.1. & Mäkitie, H. 1990. lalasj ärvi. Suomen Saikkonen, R.1964. Pegmatiittitutkimukset Keski- ja Etelä• geologinen kartta I: 100000, kallioperäkartta, lehti 222 1. Pohj anm aall a 1963. Geologinen tutkimuslaitos, raportti Geologian tutkimuskesku s. M85/l963/l . 51 s. Lahti, S.I., Kallio, P. & von Knorring, O. 1982. The Saksela, M. 1934. Vaasa. Suomen geologinen yleiskartta composition, physical properties and occurrence of 1:400000, lehti B3. Helsinki : Geologinen toimikunta. eucryptite from the Haapaluoma pegmatite, Finland . Geo­ Saksela, M. 1935. Über den geologischen Bau Sud­ logical Society of Finland , Bulletin 54, 5- 13. Ostbothniens. Commission geologique de Finlande, Bul­ Lahti, S.1. & Saikkonen, R. 1986. Kunzite from the letin 110. 35 s. Haapaluoma pegmatite quarry, western Finland. Geologi- Saxen, M. 1925. Om mangan-järnmalmfyndigheten i

33 Geologian tutkimuskesku s. Opas 40 Leeni Vi/pas

Vittinki. Referat: Das Eisen-Manganerzvorkommen von -tutkielma, Helsingin yliopisto, geologian lai tos. 64 s. Vittinki. Fennia 45 ( 11 ). 43 s. Vilpas, L. 1989b. Nurmon ruusukvartsiesiintymä. Schumann, W. 1989. Jalokivetja korukivet. 2. tarkastettu Kultaseppien lehti 5,16-17. painos. Keuruu: Otava. 253 s. Virkkunen, M. 1963. Seinäjoki ja ympäristökunnat. Sjöblom, B. 1984. Ähtärin kartta-alueen kallioperä. Sum­ Geologinen tutkimuslaitos, raportti M/Sj 17 -63/1185.43 s. mary: Pre-Quaternary rocks of the Ähtäri map-sheet area. Virkkunen, M., Kinnunen, P. & Partanen., S. J. 1987. Suomen geologinen kartta, I: 100000, kallioperäkarttojen Suomen jalo- ja korukivet. Jyväkylä: Suomen Matkailu­ selitykset, lehti 2241. Geologian tutkimuskeskus. 39 s. liittor.y.128s. Turkka, S.1994. Pohjalaasten kivikirja. Etelä-Pohjanmaan Virkkunen, M. & Partanen, S.J. 1994. Suomen kivet. Jalo-, kalliot ja korukivet. Peräseinäjoki: Lakeuden kivikerho. koru-, koriste-ja rakennuskivet, maakuntakivet, kansalliskivet 2 16 s. ja muut luontonimikot. Jyväskylä: Suomen matkailuliitto Tuukki, P. 1984. Simpsiön ja muiden Pohjanmaan r.y. 167 s. liuskealueen kvartsirikkaiden metasedimenttien petro­ Webster, R. 1983. Gems, Their Sources, Descriptions and grafia, mineralogia ja geokemia. Pro gradu-tutkielma. Identification. 4. painos. London: Butterworths & Co Ltd. Oulun yliopisto, geologian ja mineralogian laitos. 70 s. 1006 s. Tyrväinen, A. 1984. Alavuden ja Kuortaneen kartta-alueiden Wise, M.A. 1981. Blue quartz in Virginia. Virginia Miner­ kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks ofthe Alavus als 27, 9-13 s. Ref. Mineralogical Abstracts 33, 58 s. and Kuortane map-sheet areas. Suomen geologinen kartta Volborth, A. v. 1952. Alavuden N-osan ja Kliortaneen S­ I : 100000, kallioperäkarnojen selitykset, lehdet 2223 ja osan geologiaa. Kaatialan ja Vilppulan pegmatiitit. 2224. Geologian tutkimuskesklls. 36 s. Radioaktiivisuus. Geologinen tutkimuslai tos, arkisto. Törnroos R.1974. Geologin inom Vindala-Alajärvi omradet Raportti DC 82/1952. 15 s. i Sydösterbotten. Pro gradu-tutkielm a: Helsingin yliopisto. Väyrynen, H.1920. Etelä-Pohjanmaan graniitti-dioriittisten 54 s. vuori lajien petrologiaa. Helsinki: Suomalaisen kirjal­ Vii pas, L. 1989a. Etelä-Pohjanmaan korukivet. Pro gradu li suuden seura. 68 s.

34 C t ( r ( ..c ~ 4 c

.. f t c ~ C c (.. ~ C

Tätä julkaisua myy Denna publikation säljes av Tbis publication can be obtained from GEOLOGIAN GEOLOGISKA GEOLOGICALSURVEY TUTKIMUSKESKUS (GTK) FORSKNmNGSCENTRALEN(GFC) OF FINLAND (GSF) Julkaisumyynti 02150Espoo 02150 Esbo (90)