Leevi Madetojan Varhaisten Mieskuorolaulujen Julkaisuhistoria
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
View metadata, citation and similar papers at core.ac.uk brought to you by CORE provided by Helsingin yliopiston digitaalinen arkisto LEEVI MADETOJAN VARHAISTEN MIESKUOROLAULUJEN JULKAISUHISTORIA Päälähteen määritteleminen uutta kriittistä editiota varten Tuomas Niemelä Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Musiikkitiede Marraskuu 2017 Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Laitos – Institution – Department Humanistinen tiedekunta Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Tuomas Niemelä Työn nimi – Arbetets titel – Title Leevi Madetojan varhaisten mieskuorolaulujen julkaisuhistoria – päälähteen määritteleminen uutta kriittistä editiota varten Oppiaine – Läroämne – Subject Musiikkitiede Työn laji – Arbetets art – Level Aika – Datum – Month and year Sivumäärä– Sidoantal – Number of pages Pro gradu -tutkielma marraskuu 2017 57 Tiivistelmä – Referat – Abstract Leevi Madetoja (1887–1947) sävelsi oopperoiden ja orkesterimusiikin ohessa miltei 50 säestyksetöntä mieskuorolaulua. Niistä valtaosa syntyi ennen vuotta 1933, jolloin mieskuoro Ylioppilaskunnan Laulajat (YL) julkaisi Madetojan 34 teosta yhtenäisenä kokoelmana. Säveltäjä oli itse mukana toimitustyössä muokaten ja korjaten teoksiaan kokoelmaa varten. Vuoden 1933 julkaisusta tuli myöhempiäkin painoksia ja nuottikokoelmia määrittelevä kokonaisuus, niin että 2000-luvulle asti Madetojan mieskuoromusiikin julkaisut ovat suurelta osin pohjautuneet YL:n kokoamaan niteeseen. Varhaiset, alkuperäisiin käsikirjoituksiin pohjautuvat, painokset unohtuivat ajan myötä. Esimerkiksi vuonna 1989 YL:n julkaistessa täydennetyn Madetoja-nuottikokoelman otti se kirjan rungoksi 1930-luvulla julkaistut 34 kappaletta lähes sellaisenaan. Tämän tutkimuksen saattoi alulle uuden Madetoja-nuottikokoelman tarve edellisen painoksen loputtua. Tulevan kriittisen edition on tarkoitus pohjautua Madetojan mieskuorolaulujen varhaisversioihin, joten päälähteet on etsittävä käsikirjoitusten ja varhaisten painosten joukosta. Pro gradu -tutkielmani pyrkii selvittämään kaikkiaan 39 teoksen julkaisuhistorian ajalta ennen YL:n kokoelmaa – muutama Madetojan nuoruudentöistä jäi kokoelman ulkopuolelle. Teosten sävellys- ja julkaisuhistoriaa tutkimalla arvioin käsikirjoitusten ja varhaisten painosten roolia lähdeketjussa. Pro gradu -tutkielmassa esitellään lyhyesti musiikkifilologian historia sekä erilaisia tutkimustraditioita, mihin kuuluvat päälähteen valintaan liittyvät kysymykset sekä käsikirjoitusten luokittelu käyttötarkoituksensa ja toisaalta ulkoasunsa mukaan. Lähteiden välistä sukulaisuutta tutkitaan ennen kaikkea Karl Lachmannin kehittelemän genealogisen menetelmän avulla. Sen ytimessä on yhteisten virheiden tunnistaminen. Pelkistetysti tämä tarkoittaa, että mikäli kahta lähdettä yhdistää samanlainen virhe, niiden voidaan olettaa polveutuvan samasta lähteestä. Toinen luku käsittelee myös filosofisia kysymyksiä, joita aineettoman teoksen ja konkreettisen dokumentin välisen suhteen tutkimiseen on liitetty. Kolmannessa luvussa musiikilliset lähteet jaotellaan julkaisuhistorian perustella, minkä lisäksi nimetään tärkeimmät nuottikokoelmat Madetojan elinajalta ja kuvaillaan lähteiden arviointiin vaikuttavia biografisia lähteitä, kuten kirjeenvaihtoa ja teosluetteloita. YL oli Madetojan uran alkuvaiheessa hänen mieskuoromusiikkinsa aktiivisin kustantaja, ja kuoron suosima nuottipaino Sävel Oy:n näyttää vaikuttaneen suuresti Madetojan nuottien ulkoasuun ja sisältöönkin 1910-luvun alkupuolella. Toinen merkittävä YL:n yhteistyökumppani tuolla vuosikymmenellä on ollut Puromiehen kirjapaino. Oma erityinen roolinsa on ollut myös esitystarkoitukseen valmistetuilla litografioilla, jotka usein ovat teosten ensipainoksia mutta mielestäni jäljennöksinä epätarkkoja. Kaikista teoksista ei käsikirjoitusmateriaalia ole säilynyt, mikä luonnollisesti muuttaa siihen kytköksissä olevan ensipainoksen roolia. Neljäs luku keskittyy analysoimaan käsikirjoitusten ja varhaisten painosten välistä yhteyttä, ja jakaa aineiston kuuteen eri kategoriaan yhteyden vahvuudesta riippuen. Vahvuus määritellään tarkastelemalla, kuinka hyvin käsikirjoituksen nuottikuva vastaa ensipainosten notaatiota. Toinen oleellinen kriteeri on näiden kahden lähteen välinen ajallinen etäisyys. Ratkaisevaa on kuitenkin niin kutsuttujen toimituksellisten merkintöjen läsnäolo. Julkaisussa käytettyyn käsikirjoitukseen on painatusvaiheessa tehty rivin- ja toisinaan sivunvaihtumistakin ennakoivia merkintöjä, jotka identifioituvat tiettyihin julkaisuihin. Lisäksi luvussa eritellään joitakin eroavaisuuksia vuoden 1933 kokoelman ja varhaisten versioiden välillä. Useimmissa tapauksissa luotettavimmaksi lähteeksi arvioin Madetojan omakätisen puhtaaksikirjoituksen. Tämä johtuu lähinnä painatteissa olevista epätarkkuuksista sekä siitä, että säveltäjän osallisuudesta julkaisuprosessiin on valitettavan vähän tietoa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords käsikirjoitustutkimus, mieskuoromusiikki, Leevi Madetoja, kriittinen editio, päälähde Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 TEOREETTINEN VIITEKEHYS 4 2.1 Musiikkifilologian historia lyhyesti 5 2.2 Metodologia 7 2.3 Copy-text 9 2.4 Kriittinen editio 11 2.5 Käsikirjoituksen luonne 12 2.6 Tekijän auktoriteetti teokseensa 13 2.7 Päälähteen valinta tässä tutkimuksessa 14 3 LÄHDEAINEISTO 15 3.1 Musiikilliset lähteet 16 3.1.1 Ensipainokset Madetojan elinaikana 18 3.1.2 Tärkeimmät nuottikokoelmat Madetojan elinaikana 23 3.2 Biografiset lähteet 25 3.2.1 Kirjeenvaihto 25 3.2.2 Teosluettelot 27 4 ANALYYSI 30 4.1 Kategoria 1: käsikirjoituksen ja ensipainoksen yhteys todistettavissa 31 4.2 Kategoria 2: käsikirjoituksen ja oletetun ensipainoksen yhteys todennäköinen toimituksellisten merkintöjen perusteella 32 4.3 Kategoria 3: käsikirjoituksen ja oletetun ensipainoksen yhteys todennäköinen julkaisuvuoden perusteella 37 4.4 Kategoria 4: litografia säilynyt, julkinen ensipainos on kateissa tai sitä ei julkaistu Madetojan elinaikana 39 4.5 Kategoria 5: käsikirjoitusmateriaali kateissa 42 4.6 Kategoria 6: Muut 43 4.7 Varhaisversiot vs. YL:n kokoelma 46 5 JOHTOPÄÄTÖKSET 50 Lähteet 53 1 JOHDANTO Leevi Madetojan (1887–1947) mieskuorotuotanto kehystää säveltäjän 40-vuotista uraa: ensimmäiset laulut ovat opiskeluajoilta, vuodelta 1908, viimeinen syntyi syksyllä 1946. Useat teoksista saivat julki tullessaan kiittävän vastaanoton ja ne asemoituivat suomalais- ten mieskuorojen runko-ohjelmistoihin vuosikymmeniksi, minkä lisäksi tallentuivat eri- näisiin nuottikokoelmiin 1910-luvulta alkaen. Suomalaisen musiikin historiankirjoituk- sessa Madetoja on kuorosäveltäjänä nostettu jopa merkittävimmäksi, mitä tuotannon laa- tuun ja laajuuteen tulee. Paikkansa vakiinnuttaneiden vastapainoksi joukossa on toki myös lauluja, joita kuoronjohtajat eivät kelpuuttaneet ohjelmistoonsa, tai jotka pian ensi- esityksensä jälkeen miltei unohdettiin. Osin näistä syistä teoshistoria on sikäli värikäs, ettei laulujen kokonaismäärää ole helppo tarkasti osoittaa. Niitä on laskentatavasta riip- puen viitisenkymmentä. Suurimman osan Madetojan mieskuorolauluista kantaesitti Ylioppilaskunnan Laulajat (YL), joka on myös ollut hänen kuorotuotantonsa aktiivisin julkaisija. Vuonna 1933, jol- loin Madetojan tuotteliain aika kuorosäveltäjänä oli jo ohi, YL kokosi hänen 34 mieskuo- rolauluaan yksiin kansiin. Myöhäiset sekä aiemmin julkaisemattomat teokset tulivat näi- den 34:n seuraksi vuonna 1989 YL:n toisessa Madetoja-kokoelmassa. Sen painos myytiin loppuun 2010-luvun puoliväliin tultaessa. Tämä pro gradu -tutkielma sai alkunsa uuden, kriittisen edition periaattein toimitettavan, nuottikokoelman tarpeesta. Tutkimustyön tavoitteena on ollut kartoittaa olemassa olevaa lähdemateriaalia ja punnita, mitkä varhaisista nuottilähteistä soveltuvat parhaiten uuden nuottiedition päälähteiksi. Keskiössä on siten kaikkien teoksen toimittamisen kannalta oleelliseksi katsottujen lähteiden etsiminen, vertailu ja arviointi. Tärkeimpiä vertailtavia kohteita ovat Madetojan mieskuorolaulujen käsikirjoitukset sekä hänen elinaikanaan jul- kaistut painatteet. Biografista aineistoa, kuten kirjeenvaihtoa, opusluetteloita ja päiväkir- joja, hyödynnetään muun muassa teosten ajoittamisessa ja julkaisuprosessin selvittämi- sessä. Tämän työn puitteissa ei ole tarkoituksenmukaista tehdä tarkkaa teoskohtaista lähdever- tailua – se tapahtuu vasta nuottiedition toimitustyön yhteydessä – vaan jakaa tutkimus- kohteet lähdetilanteen perusteella erilaisiin kategorioihin. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu vuoden 1933 nuottikokoelman jälkeen sävelletyt teokset sekä mieskuorosovituk- set. Päälähteen valinta edellyttää käsikirjoitusten ja painatteiden luokittelua, näiden kokoa- mista lähdeketjuiksi. Lähde voidaan arvioida esimerkiksi alustavaksi luonnokseksi tai vii- meistellyksi puhtaaksikirjoitukseksi, jonka yhteys ensipainokseen on ilmeinen. On tutkit- tava, millaisia muutoksia teokseen eri vaiheissa on kohdistunut. Esimerkiksi omakätinen puhtaaksikirjoitus on saattanut vielä painatusvaiheessa muuttua säveltäjän mielenmuu- toksen tai toimittajan tulkinnan vuoksi. Kriittiseen nuottieditioon tähtäävän tutkimuksen metodit ovat pitkälti kirjallisuustutki- muksen puolelta omaksuttuja. Genealoginen menetelmä, jossa lähteiden välisiä suhteita pyritään selvittämään eri versioiden yhteisiä ja ainutlaatuisia virheitä tutkimalla, kehitel- tiin Saksassa 1800-luvulla.