Timo Soini Peruspomo

”Kirjassani kerron soinilaisin sana- kääntein miksi, miten ja keiden työn tuloksena Perussuomalaiset nousi merkittäväksi poliittiseksi voimaksi ja Suomen tunnetuimmaksi puolueeksi ulkomailla. Olen kärsivällinen mies, ”Yhdessä tehdään pyrin olemaan luja ja lempeä. Poliittisen johtajan tärkein ominaisuus – minä johdan.” on kestää henkistä epämukavuutta. Kosmisen kylmän hetkenä, vastuun ja odotusten ruhjomana, puoluejohtaja vuodesta 2008 alkanut Perussuomalaisten nousu on timo soini (s. 1962 Raumalla) on

on yksin. Menestyksen myötä myös suurin poliittinen muutos Suomessa viime vuosikymme- / Espoossa asuva valtiotieteen maisteri.

vastustus lisääntyy.” ninä. Se ei jätä ketään kylmäksi. Hän on ollut Perussuomalaisten puheen- Timo Soini Uudessa kirjassaan Timo Soini kertoo, millaista on Peruspomo johtaja vuodesta 1997, kansanedustaja johtaa huimaa vauhtia kasvanutta puoluetta ja sen moni- vuodesta 2003 ja puolueensa presidentti- naisia aineksia. Soini kertoo myös, miten vuoden 2011 wsoy ehdokas vuosien 2006 ja 2012 vaaleissa. eduskuntavaalien ”jytky” tehtiin ja miten pääsy kansain- Euroopan parlamentin jäsenenä Soini väliseen medianäkyvyyteen onnistui. oli 2009–2011. Soinin edellinen kirja Maisterisjätkä ilmestyi 2008. Kirja on samalla analyysi siitä, oliko kyse laajemmasta kansainvälisestä ilmiöstä vai oliko ja onko kaikki Timo Soini kiinni Soinin karismaattisesta persoonasta? Peruspomo

www.wsoy.fi 99.1 isbn 978-951-0-40258-0 wsoy

päällys Martti Ruokonen päällyksen kuvat Veikko Somerpuro TIMO SOINI PERUSPOMO

werner söderström osakeyhtiö helsinki Tiinan kanssa Yhdysvaltain suurlähetystössä kansallispäivän vastaanotolla heinäkuussa 2011.

(Kuva Oskari Onninen)

ISBN 978-951-0-40258-0 Painettu EU:ssa Tiinalle

Tiinan kanssa Yhdysvaltain suurlähetystössä kansallispäivän vastaanotolla heinäkuussa 2011.

(Kuva Oskari Onninen)

ISBN 978-951-0-40258-0 Painettu EU:ssa Sisällys

Lukijalle...... 11

1 Vuoden 2008 kuntavaalit ...... 17 Ehdokkaiden hankinta ja toripolitiikka ...... 118 ”Ploki” ja sosiaalinen media siivittivät ...... 122

2 Europarlamenttiin ...... 27 Ongelma ehdokasasettelussa...... 128 Ehdolle EU-parlamenttiin...... 130 Kohu pätkäedustajuudesta ...... 132 Euroedustajana ...... 134 Ryhmän muodostuminen ...... 136 Europe of Freedom and Democracy ...... 139 Työvaliokunnan puheenjohtajana ...... 140 EU-kriittisten porukka ...... 141 Brittiyhteydet ...... 142 Strasbourg ja brittien raatokärpäsillallinen ...... 143 Jusula Brysseliin ...... 144 CULTin varapuheenjohtajuus ...... 145 EU-meppi puolueen puheenjohtajana ...... 147 Verkostoituminen ...... 149 Tony Halmeen hautajaiset ja Urpo Leppäsen kuolema ...... 151 Vallankaappaus ei uhkaa ...... 157 Media ja minä ...... 159 ERIKOINEN PÄIVÄ MEPPINÄ 17 9. 2. 009 ...... 167

3 Jytky – vuoden 2011 eduskuntavaalit. . . . . 73 Ehdokasasettelu ...... 176 Suomen suurin työväestön puolue ...... 179 Vaaliohjelma, postmoderni tekotaide ja Matti Putkonen. . .185 Ilmastopoliittinen ohjelma ...... 188 Vaalijuliste ja punainen risti ...... 189 Pienellä budjetilla mahtava tulos...... 190 EU-kriisin ja tukipakettien vaikutus...... 192 Gallupit ...... 193 Vaalikampanja ...... 195 Tuli iso jytky! ...... 198 Ei juuri yllätyksiä läpimenneissä...... 1100 ”Rutto” vaalien voittajana ...... 1101 LAUANTAI 9.4.2011 – KESKI-SUOMEN KIERROS ...... 1103

4 Kolmekymmentäyhdeksän kansanedustajaa ...... 109 Edustajat valiokuntiin ...... 1109 Halla-aho hallintovaliokunnan johtoon ...... 1111 Kaikkosen kohdalla ”ei muistella menneitä”, mutta Wallin taipui...... 1113 Hallitusneuvottelut ...... 1115 Hallitustie katkeaa ...... 1116 Eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi ”poikakoulun rehtori”...... 1120 LÄHES TUHAT PÄIVÄÄ JYTKYSTÄ...... 1125

5 Maahanmuuttokysymys...... 131 En ole maahanmuuttokriitikoiden ajatusten selittäjä . . . 1133 Nuiva manifesti ...... 1134 BBC:n Hard Talkin haastattelu ja puolueen leimaaminen ...... 1137 Suomi tarvitsee maltillista maahanmuuttoa ...... 1139 6 Presidentinvaalit 2012 ...... 145 Päätavoite pääsy toiselle kierrokselle ...... 1146 Gallupit alaspäin – Azoreille keräämään voimia ...... 1148 Niinistön taakse ...... 1150 Kritiikkiä...... 1151 Haavisto-ilmiön tyriminen ...... 1152 Miehestä ei irronnut enempää ...... 1154

7 Vuoden 2012 kuntavaalit...... 1159 Ehdokasmäärän merkitys ...... 1160

8 Perussuomalaiset poliittisella kartalla ...... 165 Politiikan uudet jakolinjat...... 1166 Oikeus omaan mielipiteeseen...... 1170 Kansainväliset foorumit ja samanhenkiset Euroopassa . . 1173 Protestit demokraattisen kanavan kautta ...... 1176 Politiikkani pelisäännöt ...... 1177 Vihapuhe ja suvaitsevaiston ”oikeat” mielipiteet ...... 1179 Kesän 2013 puoluekokous, tutkijat ja media ...... 1183 Verbalistiikasta...... 1186 ”Ei” tällä kertaa Euroopalle...... 1187 Kysymys ehdokasasettelusta ...... 1190

9 Omantunnonkysymyksiä...... 193 Elämä on pyhä kohdusta hautaan ...... 1195 Uskonto ja politiikka ...... 1196 Avioliitto on miehen ja naisen välinen ...... 1199 Perussuomalaisten kanta on vaaliohjelmassa ...... 1201 Avioliiton puolesta mieltä osoittamassa ...... 1204 Elämä on rankka keikka ...... 1206

10 Ratkaisuni EU-kriisin hoitamiseksi...... 209 The Wall Street Journalissa julkaistu artikkeli ...... 1209 Avoin kirje Suomen kansalle Helsingin Sanomien etusivulla ...... 1215 11 Ison puolueen johtajana ...... 223 Liika on liikaa kenelle tahansa ...... 1226 Potkujen antamisen vaikeus ...... 1228 Ei kova, vaan luja ja lempeä ...... 1230 Minäkö huonotuulinen? ...... 1233 Luottamus ...... 1235 Sparrauskaverit ...... 1238 Kotijoukot ja julkisuus...... 1239 Hirvisaari ulos perussuomalaisista ...... 1243 Tarvitaanko möläyttelijöitä? ...... 1248 Politiikka on joukkuepeliä ...... 1250 Paikkoja päteville naisille...... 1252 Voimaa kentältä ...... 1253 Muutoksen tarvetta ...... 1254

12 Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuus – mieluinen homma...... 261 Matkoja maailmalla ...... 1264 Valiokunnan varjopuolta ...... 1269

13 Euroopan arvot ...... 273 Liika suvaitsevaisuus hajottaa Euroopan arvopohjan. . . 1273 Isoveli valvoo ...... 1275 Turvallisuusteollisuus ...... 1277 Brittikonservatiivien mukavassa seurassa ...... 1279

14 Politiikan iso kuva ...... 283 Suhteeni Euroopan unioniin ...... 1286 Suomi, Venäjä, Nato...... 1291 Tulevaisuudesta ...... 1293 Pankkitilin kasvattaminen ei kiinnosta ...... 1297 Politiikan suuntaukset ...... 1299

Epilogi...... 303 Eurovaalikampanjointia Eetun aukiolla Porissa 6. kesäkuuta 2009. (Kuva Jussi Partanen / Lehtikuva) Lukijalle

ämän kirjan tarkoitus on kahtalainen. Haluan kertoa, miksi Perussuomalaisista on tullut mer- Tkittävä puolue ja miten se on ollut mahdollista. Toinen syy on henkilökohtainen. Olen johtanut tämän puolueen suureksi vanhojen puolueiden vastapainoksi. Käyn läpi, mitä se on vaatinut ja miltä se on tuntunut. Politiikan taivas ja helvetti on sekä nähty että koettu. Aika parantaa haavat, mutta arvet jäävät. Hyvä niin, sillä meillä ihmisillä, muillakin kuin poliitikoilla, on tai- pumus muistella asioita mieleisikseen ja selitellä par- hain päin omia sanomisia ja tekemisiä. Siinä ei ole mi- tään mieltä, ihan kuin huijaisi itseään pasianssissa. Vain nujerrus ja armo tuovat helpotuksen. Olen kokenut mo- lemmat. Sinulla on oltava oma suunnitelma. Toinen vaihtoehto on olla osa muiden suunnitelmaa. Historiassa ei tapah- du enää mitään, eikä huominen ole vielä tullut. Tänään on nyt. Olen käytännönläheinen mies. Monimutkaisessa maailmassa yksinkertainen on arvokasta. Toimin hetkes- sä olematta kuitenkaan hetken lapsi. Populismi ei ole minulle kansan mielistelyä. Se on kansanomainen tapa ilmaista ja ajaa omaa asialistaa, ideologiaani. Olen voimakastahtoinen ja jyrkkä periaat- teiltani, mutta myös luja ja lempeä tilanteen mukaan.

11 Olen avoimesti arvokonservatiivinen, suomalainen mies. Pidän kansallista itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeut ta suuressa arvossa. Yliopisto-opettajani, jo edesmen- nyt Ilkka Hakalehto, loi määritelmän, johon yhdyn täy- sin: ”Kansansuvereniteetti merkitsee ja tarkoittaa sitä, että vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa oman, muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus päättää aina vapaasti ja itsenäises- ti kaikista omista asioistaan.” Olen katolinen kristitty. Olen liittynyt katoliseen kirk- koon eikä kirkko minuun. Minä uskon siihen, mitä kirkko opettaa. En lisäile siihen omiani enkä jätä vaikeita asioita siitä pois. Kirkkoni ei ole valintatalo, josta poimi- taan mieleiset hedelmät. Tätä taustaa vasten lukijan on helpompi ymmärtää, vaikka ei ehkä kaikilta osin hyväk- syä, miksi toimin niin kuin toimin. Pidän ihmiselämää pyhänä. Siitä periaatteesta en luo- vu, tuli tai meni ääniä. Tuli iso jytky! Mutta mistä tuli sana jytky? Tehokas iskulause on kuin kolmen soinnun paalujunttaboogieta. Kolme sanaa ja sanojen sanana Jytky. En osaa täysin pai- kallistaa, mistä sen kuulin, löysin tai poimin mukaan. Eduskuntavaalien aikaan olin sen jossakin kuullut ja päähäni painanut, jollakin torilla se tapahtui: Jytky tulee ja iso. Katsoin Suomen jääkiekkoleijonien kultariemua ke- väällä 2011 kuukausi vaalien jälkeen. Televisiossa lei- jonien pukuhuoneessa maailmanmestari Tuomo Ruutu huusi: ”Tuli iso jytky!” Pakkauduimme perheen kanssa punaiseen Volvoon ja lähdimme ajamaan Mannerhei- mintietä päästä päähän, sillä tiesin, miten jytkyä juhli-

12 taan. Jytky elää jo omaa elämäänsä kansan keskuudessa, kielessä ja musiikissa. Jytky ei sula eikä pala. Käyn tässä kirjassa läpi puolueen nousua, eri vaaleja, niiden asetelmia ja tuntemuksiani sellaisina kuin ne olivat ja tuntuivat. Onneksi olen pistänyt asioita paperille myös matkan varrella. On voittoja, tappioita, iloa ja tus- kaa. Kovimmat menetykseni eivät ole poliittisia. Ne liit- tyvät ihmisiin. On ollut tuskallista menettää ystäviä kuo- lemalle, vaikka se olisi portti parempaan. Olen nauranut iloisten kanssa ja itkenyt surullisten kanssa. Olen kokenut kosmisen kylmän, hetken, jolloin on täysin yksin. Vääryyteen sortunut ihminen on sisäisesti heikko. Suoranaista pahuutta on varsin vähän, hyvän puutetta sitäkin enemmän. Ihminen on tärkein, ei valta ja mah- ti. Jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Tätä on joskus vaikea muistaa, kun törmää ihmisiin, joita on hankalaa sietää, saati rakastaa. Vaaleissa ei mitata oikeaa ja väärää mielipidettä. Niis- sä mitataan eri puolueiden kannatus. Minulta on kysytty ja kysyttäneen maailman tappiin asti, miksi olen sietä- nyt maahanmuuttokriittisiä ajatuksia puolueessa. Pidän tärkeänä, että näistä asioista keskustellaan, alistetaan ne osaksi demokraattista prosessia. Maahanmuuttokriitti- syyttä on maailma täynnä, eikä eristäminen ole ratkaisu. Suvaitsevaiston suvaitsemattomuus on tämän päivän fa- risealaisuutta, pieni pahennus saa sen suunniltaan. On hyvä, että äärimielipiteet saavat rautaisannoksen toi siaan. Kyllä tälle ilmiölle laidat löytyvät. Puolueesta saa potkut, kun sietoraja ylittyy. Kipukynnys on ollut korkea. Olen julkisissa töissä. Tutunnäköinen ja tunnettu Suo- messa ja jonkin verran muuallakin. Sillä on henkilökoh-

13 taiseen elämään oma vaikutuksensa. Perheeni ja lähei- seni eivät kuulu eivätkä halua julkisuuteen. Heillä on oikeus yksityisyyteen ja omaan elämään, eivätkä he ole paketoitavissa politiikkaan. Olen tehnyt tämän kirjan työn ohessa. Perussuoma- laisten, ulkoasiainvaliokunnan ja Espoon kaupungin- valtuuston puheenjohtajuudet on ollut kova kolmio hoi- dettavaksi. Siinä ohessa, rinnalla ja mukana, ovat olleet oma elämä ja ystävät. Aikaa on ollut vielä hiukka raveil- le ja jalkapallolle. Lähes vuoden kestänyt ponnistus kirjan eteen on nyt valmis. Lukija, tämä kirja on kirjoitettu kaikille, joita Peruspo- mo ja hänen luomansa poliittinen kansanliike kiinnos- tavat. Olemme tehneet liikkeeni kanssa poliittista his- toriaa ja mahdottomasta mahdollisen: kolmen vanhan valtapuolueen rinnalle on noussut neljäs tekijä, Perus- suomalaiset, jota kukaan ei tässä maassa voi enää olla ottamatta huomioon, hyvässä ja pahassa. Se, millainen voimanponnistus kuluneet viisi vuotta ovat olleet, ker- rotaan tässä kirjassa. Mielipiteesi kirjastani ei voi olla väärä, sillä se on sinun oma mielipiteesi. Minun tavoitteeni on, että tämä kirja luo ja tuo uutta tietoa meistä ja minusta, perussuomalaisista. Suomi tarvitsee politiikkaan vaihtoehtoja. Yksikään kirja ei synny ilman taustalla olevia ihmisiä, ei tämäkään. Kiitän WSOY:tä ja etenkin kustantaja Leena Majanderia miellyttävästä yhteistyöstä. Myös muille kirjan tekoon WSOY:ssä osallistuneille lausun tässä lämpi- mät kiitokset. Erityinen kiitos kuuluu kirjallisuusagentti ja kustannustoimittaja Tuula Kousalle, jonka kanssa yh- teistyö on jatkunut Maisterisjätkä-kirjani ajoista alkaen.

14 Peruspomo on kirjoitettu prosessina, jossa olemme yh- dessä käyneet läpi kuluneet kuusi vuotta. Käymämme keskustelut ovat olleet vankka perusta, jolle teksti on syntynyt. Yksin ei voi mitään tehdä. Olen saanut jatkuvan ja us- kollisen tuen perussuomalaiselta kentältä, jäsenistöltä ja kannattajilta. He ovat uskoneet minuun niin huonoina kuin hyvinä aikoina. Tämä tuki on ollut jaksamiseni perusta perheen ja läheisteni ohella.

Helmikuussa 2014 Timo Soini

15 Hymy oli herkässä Ylen vaalivalvojaisissa 26. lokakuuta 2008, kun kuntavaalien ennakkoäänet rävähtivät ruutuun. (Kuva Martti Kainulainen / Lehtikuva) 1

Vuoden 2008 kuntavaalit

inulta on kyselty, miten ”jytky” eli voitto vuoden 2011 eduskuntavaaleissa ja 39 perussuo- Mmalaisen kansanedustajan läpimeno oikein syntyi ja oli mahdollista. Lähtökohtana oli varmastikin henkilökohtainen nos- teeni, joka alkoi jo vuoden 2006 presidentinvaaleista. Sen jälkeen ihmiset tiesivät, kuka on Timo Soini. Presidentin vaalit ovat niin suuren julkisuuden vaalit, että siinä oli mahdollisuus tehdä sekä puolue että mies tutuksi niiden omilla ehdoilla. Vaalikampanjassa pääsee itse määritte- lemään itsensä ja persoona saa tilaa. Vuonna 2007 perussuomalaiset saivat eduskuntavaaleissa vaalivoiton, ja sain silloin Suomen kolmanneksi suurimman henkilökohtaisen äänimäärän. Nämä asiat on kerrottu jo edellisessä kirjassani Maisterisjätkä, joten en kertaa niitä enää tässä. Merkittävä tapahtuma oli Oulun puoluekokous kesällä

17 2007. Olin siellä toipilaana, keuhkokuumeen ja veren- myrkytyksen heikentämänä. Puoluesihteeri Hannu Pur- ho vaihtui Ossi Sandvikiin ja pääsimme taas vakaalle pohjalle. Purho oli tehnyt suhteellisen tyydyttävästi sen minkä teki, muttei voinut oman ja perhetilanteensa ta- kia sitoutua täysillä puoluesihteerin työhön. Ossi Sand- vik oli ollut pitkään puolueessa ja toiminut myös Raimo Vistbackan avustajana. Sandvikilla oli luottamukseni, ja hän tuli valituksi. Vuodet 2007–2008 olivat aikaisempaan verrattuna pe- russuomalaisille helppoa ja hyvää aikaa. Olimme saaneet vuoden 2007 vaaleissa eduskuntaan viisi kansanedustajaa: minun lisäkseni Raimo Vistbackan, Pirkko Ruoho- nen-Lernerin, Pentti Oinosen ja Pertti Virtasen. Ryhmä- sihteerinä toimi Jussi Niinistö, nykyinen kansanedustaja. Meitä oli aiemman kahden kansanedustajan sijasta viisi ja saimme hieman paremmat resurssit ja rauhan tehdä asioita. Itse olin suuressa valiokunnassa, mistä oli paljon hyötyä vuoden 2009 EU-vaaleissa. Suomessa oli porvari- hallitus, Matti Vanhasen toinen. Muistan, että satsasim- me erityisesti kyselytunteihin ja onnistuimme niissä.

Ehdokkaiden hankinta ja toripolitiikka

Tiesin, että vuoden 2008 kuntavaalit olisivat puolueen tulevaisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeät, ja niitä var- ten keräsimme ehdokkaita. Silloin haettiin monet pro- fiilikaverit, esimerkiksi Jussi Halla-aho, Arja Juvonen, Johanna Jurva, Jussi Niinistö, Ismo Soukola, Ville Vähä- mäki, Maria Lohela, Ari Jalonen. Näin itse paljon vaivaa ehdokkaiden etsimisessä. Se oli vielä sellaista aikaa, että

18 jaksoin rymytä kenttää ympäri ämpäri ja värvätä ihmi- siä. Hyvin monet värväsin henkilökohtaisesti. Aloimme tehdä toripolitiikkaa, vaikka ei meillä edel- leenkään ollut juurikaan varoja. Noina vuosina tilai- suudet siirtyivät sisältä ulos. Ihmiset eivät tulleet enää Osuuspankin kerhohuoneelle eivätkä seurojentalolle – tupailtaan he saattoivat tulla. Menimme toreille, ja us- kallan väittää, että olemme Suomen paras toripuolue. Osaamme pistää teltan pystyyn, paistaa räiskäleet, keit- tää kahvit. Kokoomus tarjosi makkarat, perussuomalaiset kahvit ja kansa kannatuksen. Siinä teimme ko- koomuksen kanssa tietoista yhteistyötä. Kampanjoim- me hyvillä mielin, koska saimme tehdä työtä rauhassa. Perussuomalaisiin ei kohdistunut nykyisen kaltaisia pai- neita, ja mediakin suhtautui hyväntahtoisen hyväksyväs- ti: onhan se kiva kun meillä on tällainen väriläiskä! Yksi mielenkiintoisimmista rekrytoinneista tapahtui Vantaan Korsossa. Olin siellä puhumassa ennen vaaleja, jolloin ehdokkaita ei ollut vielä asetettu. Möykkä- sin siinä, missä Korson asemalta tullaan ylöspäin pitkin aika karua betoniuraa. Seisoin jakkaralla ja huusin siel- lä ylhäällä megafoniin. Myöhemmin myös Nigel Farage – ystäväni ja englantilaisen Ukip-puolueen johtaja, ai- van posketon tyyppi – seisoi omassa vaalitilaisuudessaan puistonpenkillä sinapinkeltaisissa housuissaan. Korson tilaisuudesta minulla on voimakkaat ja tarkat muistikuvat. Puheeni päätyttyä luokseni saapui kolme kaveria: Mika Niikko, joka on vapaiden suuntien kris- tittyjä, Timo Valtonen, joka kuuluu polvirukoilijoihin, ja eräs kolmas kaveri. He sanoivat: ”Olipas hyvä puhe. Kuule, Vantaalla pitäisi tehdä tällaisia ja tällaisia asioita.”

19 Sanoin heille, että teitä on siinä kolme miestä, te ymmär- rätte, kun sanon näin: ”Menkää tuonne konttorille, pistä- kää kädet yhden kaverin päälle ja lähettäkää hänet politiikkaan.” He katsoivat minua ensin kuin hullua, mutta he ymmärsivät retoriikkani. He tiesivät, miten evankeliu mia tehdään. Siinä pistetään kädet pään päälle, rukoil- laan ja sitten yksi lähtee. Meni muutama päivä ja Mika Niikko ilmoitti, että hän lähtee ehdolle vaaleihin. Hänestä tuli ensin Vantaan kau- punginvaltuutettu ja sitten vuonna 2011 kansanedustaja. Hänet rekrytoitiin Korsosta – seisaaltaan, niin kuin seisaaltaan luetaan sanomalehtiä. Ellen olisi mennyt Kor- soon, Mika Niikko ei olisi kansanedustaja. Hän painai- si ihan toisenlaista elämää. Tässä tulee lempifilosofiani: joko kaikki on sattumaa tai mikään ei ole sattumaa. Mi- ten hän oli juuri siellä? Miksi sanoin hänelle niin kuin sanoin? Ja kuinka juuri hän lähti mukaan? Oli meillä toinenkin tapa hakea ehdokkaita vuonna 2008. Kalevi Satopää, joka ei ole enää perussuomalaisis- sa, soitti minulle ja pyysi tulemaan Saloon ja hommaa- maan toritilaisuudessa ehdokkaita. Hän pistää ilmoituksen lehteen: tulkaa ilmoittautumaan Salon torille Timo Soinille ehdokkaaksi henkilökohtaisesti. Minusta se oli hullu idea, ja torppasin sen heti. Sanoin tulevani paikalle, mutta kielsin laittamasta ilmoitusta. Jossain menee hy- gienian raja. Pelkäsin, että jos me laitamme avoimen ilmoituksen, sieltähän voi tulla tarjolle kuka tahansa! Sa- noin, että puolue ei maksa sellaista ilmoitusta. Satopää oli kuitenkin niin vakuuttunut ideastaan, että hän julkaisi ilmoituksen. Mitä tapahtui? Kuusi ihmistä kävi ilmoittautumassa minulle henkilökohtaisesti ehdok-

20 kaaksi. Sen jälkeen tajusin, että juuri näin se pitää tehdä. Niinpä sitten menin ympäri Suomea: ”Tule ilmoittautumaan henkilökohtaisesti.” Tästä ideasta pitää antaa kiitokset Satopäälle. Olin pelännyt kaikenlaisten kylähul- lujen lähtevän liikkeelle, mutta sieltä tulikin hyviä tyyp- pejä. Ihmiset halusivat ehdokkaaksi mutta eivät oikein tienneet miten menetellä. Niinpä he tulivat vaalitilai- suuksiin. Satoja ehdokassuostumuksia täytettiin, ja siel- tä löytyi monia, jotka menivät vaaleissa läpi. Tämä oli myös yksi saumakohta ja oivallus. Motivoitu- neet ihmiset ottavat kyllä yhteyttä. Pari kolme päivää ennen tilaisuutta laitettiin ilmoitus, että nyt hän tulee, tule sinäkin – ilmoittaudu henkilökohtaisesti Timo Soinille. En ihan ymmärtänyt, miksi minä kiinnostin ihmisiä ja herätin niin paljon tunteita ja halua sitoutua. Kun me- nen ihmisten joukkoon, onnistun jotenkin herättämään kuulijoita poliittisesti ja koskettamaan myös tunnetasol- la. Aika usein sain kuulla, että sinähän puhut ihan niin kuin minä puhuisin. Kuulijat pystyivät samastumaan minuun, ja he tajusivat mitä puhuin. Kaikesta ei olla aina samaa mieltä, mutta silti he ymmärtävät. Jos Kalevi Satopää on vielä hengissä kun tämä kirja julkaistaan, hän saa tässä ansaitsemansa kiitokset. Il- moittautumisjuttu oli hänen megaideansa. Saimme paljon ehdokkaita, ja kun saimme paljon ehdokkaita, saimme paljon ääniä. Ensin monista tuli vuonna 2008 kunnanvaltuutettuja, joista nousi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kansanedustajia. Esimerkiksi nykyinen kansanedustaja Ari Jalonen, palomies Porista, oli liittynyt puolueeseen luettuaan blogejani ja tavattuamme henki- lökohtaisesti.

21 Onnistuimme saamaan hyviä ehdokkaita, mikä ei ollut siihen aikaan mitenkään helppoa. Perussuomalaisuu- della oli tuolloin eräänlainen kielteinen leima. On sitä toki hieman vieläkin, mutta siihen aikaan oli valtava jut- tu panna itsensä likoon nimellään ja naamallaan, tun- nustautua perussuomalaiseksi. Mutta ehkä silti vuoden 2008 vaaleissa puolueen maine oli jopa parempi kuin ny- kyään. Nyt puolue on suuri ja vastustuskin sitä myöten suurempi. Niin paljon kuin Tony Halmeesta olikin meille hyötyä 2000-luvun alussa, hän loi myös tietynlaisen var- jon puolueen ylle. Hän oli eräänlainen esi-Hakkarainen tai Hakkarainen on jälki-Halme, miten vain: niitä mie- hiä, joille sattuu ja tapahtuu, vaikka he eivät ole pahoja. Media vain ottaa heidät omakseen. Halmeen ja Hakka- raisen tarinoissa on yllättävän paljon samaa, paitsi että Hakkaraisen tarina ei ole ollenkaan vielä lopussa. Hak- karaisen sanoman pitää tulla sanotuksi, mutta ihmisenä hän on sellainen, että hän saattaisi olla onnellisempi ja viihtyä paremmin sahalla kuin eduskunnassa. Vanhoja smp:läisiäkään ei sovi unohtaa jytkyn taustoja pohdittaessa. Olin värvännyt Pentti Kettusen, Lea Mäki- pään ja Anssi Joutsenlahden jo vuoden 2007 eduskunta- vaaleihin, mutta he kaikki jäivät silloin noin puolentois- ta tuhannen äänen päähän. Vuoden 2008 kuntavaaleihin he lähtivät jälleen mukaan, ja silloin ryöpsähti. He saivat valtavat äänimäärät ja jokainen meni läpi.

”Ploki” ja sosiaalinen media siivittivät

Samaan aikaan sosiaalisen median merkitys kasvoi, ja vaikka en ollut Facebookissa, kirjoittelin kuitenkin

22 wsoy Timo Soini

on yksin. Menestyksen myötä myös suurin poliittinen muutos Suomessa viime vuosikymme- / Espoossa asuva valtiotieteen maisteri.

www.wsoy.fi 99.1 isbn 978-951-0-40258-0 wsoy

päällys Martti Ruokonen päällyksen kuvat Veikko Somerpuro