Esiäitien Elämänvoiman Juurilla. Perinne-Tietoa Pohjolan

Esiäitien elämänvoiman juurilla Perinnetietoa Pohjolan myyttiemojen ja haltioiden maa-ilmasta

Kaarina Kailo & Irma Heiskanen Julkaisija: Myyttikehrä, Kaarina Kailo ja Irma Heiskanen, Copyright, 2013

Painopaikka: Oulu, Pohjolan Painotuote Oy

Taitto: Satu Kantojärvi

ISBN 978-952-93-2063-9 (nid.) ISBN 978-952-93-2064-6 (PDF) 2 Sisällysluettelo

Kiitokset

1. Alkusynnyt, alkusanat, johdanto...... 6 • Mihin haltioita, jumalattaria ja esiäitejä tarvitaan?...... 7 • Myyttihahmojen määrittelystä...... 8 • Elämänpuu ...... 9 • Avainsanoja ja teemoja...... 10 • Myyttihistoriasta...... 11

2. Haltia-asuja ja emoessuja osana elämänpuu-kuvastoa...... 14 • Elämänpuu Sampo...... 16 • Vepsäläinen käspaikka, elämänpuu, sukupuu ...... 14 • Ääretär-Luojatar, Taivaannavan Jumalatar...... 17 • Kultainen nainen...... 19 • Suonetar...... 23 • Louhi-Lowetar...... 24

3. Loppusanat, loppusynnyt - myyttien merkitys ekososiaalisena kompassina...... 26

4. Luonnotartiimistä...... 29

5. Lähteitä...... 31

3 Peura/hirviemo.Design Irma Heiskanen. Kuvassa Tuulikki Keuruun ekokylästä. Kuva: Adelaide Växland.

4 Kiitossanat Tämän Suomea kiertävän näyttelyn tavoite on sen ”taustapiruna” ja opettajana, sekä Cafe Colmi- nostaa arvoonsa muinainen ja yhä joissain yhteisöis- on myyttikestit- näyttelyn aikaansaamisesta yhdes- sä vaikuttava huolenpito- ja kiintymyssuhteiden ta- sä Oulun ympäristön Kalevalaisten naisten kanssa. lousmalli. On siis paikallaan antaa takaisin, kiittää Galleristi Päivi Mikola ansaitsee aplodit rohkeudes- kaikkia tahoja, jotka ovat edistäneet emoprojektim- taan tehdä tilaa aloittelijalle. me toteutumista. Olemme kiitollisia toinen toisil- Lopulta otamme hellään syleilyyn kaikki ne lemme hyvästä sisaruussuhteesta, koska kovan kil- voimanaiset, jotka ovat aikaansa laskematta suostu- pailun eetosta ja yksilönoikeuksia sekä omaa etua neet emo-mannekiineiksi kortteihimme ja tapahtu- painottavassa markkinataloudessa naistenkin keski- miimme Kierikin kivikautisessa kylässä sekä eri ta- näinen solidaarisuus on kärsinyt kolhuja. pahtumissa (Teija Manner, Anne Kalliokoski, Asta Kiitämme Keuruun ekokylän porukkaa avus- Räisänen, Hannele Kutilainen, Riitta Knuutti, Este- ta monissa työmme vaiheissa. Saimme sieltä ”laina- ri Ohenoja, Terttu Kuusela, Anja Henttunen ja Tai- emoja” pukeutumaan emoessuihin kuvauksia varten, na Pitkänen-Koli). Oulun vuoden runoilijalle, Heli ja samalla saimme tilaisuuden jakaa tietojamme yh- Slungalle erityiskiitos ravistelevan Louhi- runon kir- teisölle, joka osaa arvostaa lähiruokaa, -demokratiaa joittamisesta erityisesti Pikisaaren näyttelyä varten, ja omavaraistaloutta. Kiitokset Adelaide Växlandil- missä hän myös esitti sen ”Louhi-Lowettarena.” Asta le, joka valokuvaamo Liljan toiminnan aloittamisen Räisänen ansaitsee tunnustusta myös oma-aloitteelli- keskellä riensi tekemään essukuvaukset erinomai- suudestaan ja arkityöstään pukujen ompelemisessa. sella ammattitaidolla. Kiitämme aviopuolisoitam- Taittotöistä kiitos Mikko Kutilaiselle ja Satu me (Pekka, Seppo ja Reijo) kärsivällisyydestä kun Kantojärvelle, kuvista Terttu Kuuselalle, Sari Koop- naishaltiat ovat vieneet meitä arkisista askareista ai- manille, Mikko Kutilaiselle, Vuokko Isakssonille ja van ”utopistisiin” sfääreihin. Miehemme ovat myös Kirre Koivuselle. Irma Heiskanen haluaa lisäksi kiit- auttaneet meitä näyttelyiden pystyttämisessä, kulje- tää Jyväskylän seudun naisryhmä ”Juurakkoja”, Ma- tuksissa ja olleet hengessä mukana. Kiitos Hulda- ja rianne Kuorelahtea, Tarja Boeliusta, Tarja Kekkiä ja Urpo koirille kokonaisvaltaisen terveytemme vaali- erityisesti Kaarina Moilasta tuesta, kannustukses- misesta. Kiireen keskellä tassuterapia ja ulkoilulenkit ta ja kokemusten jakamisesta työprosessin kestäes- ovat vieneet meidät uskollisesti luonnon keskelle, sä. Heiskanen kiittää myös äitiään ja sukunsa naisia, jotta emme vain kävisi keskustelua luontosuhteesta. joiden elämäntarinat ovat olleet tärkeä taustavoi- Kiitämme Kiimingin pääkirjastoa, Eeva Matti- ma hänen tutkiessaan kantaemojen historiaa ja or- laa, Oskari Jauhiaisen museota ja sen henkilökuntaa namentteja. sekä Kiiminkijoen opistoa (Jaana Potkonen) aikai- Irmalta kiitokset myös lähiluonnolle, tuulille, sempien näyttelyjemme ja luentojemme mahdol- vesille, toukille, puille, eläimille ja kaukaisimmille listamisesta. Kiitos kuuluu yhteisnäyttelystämme tähdille – kaikista koskettavista ja ihmeellisistä, pie- lisäksi Suomen käsityön museolle, Jyväskylän kan- nistä ja suurista kokemuksista, joita hän on saanut salaisopistolle, Jyväskylän aikuisopiston käsi- ja tai- kokea Muuramen Isolahden Natura-alueilla ja kotin- deteollisuus oppilaitokselle sekä Vaajakosken kirjas- sa pihapiirissä. Ilman luontokokemuksia hän ei oli- tolle. si ymmärtänyt ornamenteissa näkemäänsä ja ilman Oulun alueella kiitämme Oulun Seudun am- elämää maalaistalon arjessa hän ei olisi osannut suh- mattiopiston Pikisaaren yksikön sekä Oulun pääkir- teuttaa kokemaansa muinaisen naisen mielenmaise- jaston suomista näyttelytiloista ja käytännön avus- maan. Me kaikki kiitämme luontoa sen anneista ja ta (erityisesti Tuuma ja Tikki-kaupan henkilökunta). kiitämme sukuamme, äitejämme ja esiäitejämme sii- Dokumenttivideon tekijät Kirre Koivunen ja Nicolo tä huolenpidosta, jota nykyinen tehotalous ei juuri Arnoidi ansaitsevat myös kiitospuheet haltiahank- arvosta. Kaarina Kailo haluaa myös kiittää erityises- keemme asiantuntevasta kuvaamisesta sekä valoku- ti tarina-isoisäänsä ”Muffaa”, joka tutustutti hänet jo vaamisesta. Arvostamme Kierikki –keskusta, joka pienenä tyttönä ”Fjällkungeniin” ja opetti piilotta- myönsi meille luvan filmata haltioiden esiinnou- maan haltialahjoja suvun aarre-kantoon. sua Yli-Iin kivikautisessa kylässä (kiitos Leena Leh- Kiitos myös taittajalle Satu Kantojärvelle sekä tinen!). käsikirjoituksen kommentaattoreille, Taina Pitkä- Edelleen oululaiset naisjärjestöt, Oulun seudun nen-Koli, Vuokko Isaksson ja Kaisa Vainio. Lopuksi Kalevalaiset naiset (varsinkin Kirsti Ojala ja Tert- kiitos itse haltioille, jotka ovat uniemme aikana kuis- tu Välikangas), Oulun Naisunioni (varsinkin Terttu kineet erilaisia viestejä korviimme, aikaansaaden lo- Kuusela ja Taina Pitkänen-Koli) ja Nytkis ry. ovat pulta tämän kirjasen ja näyttelyn. tukeneet meitä kansainvälisen naisten päivän tapah- tumassa, josta suuret halaukset. Vuokko Isakssonille Kiimingissä ja Muuramessa, l3.3.2013, erityismaininta Kaarina Kailon tilkkutyö-harrastuk- Kaarina Kailo, Irma Heiskanen ja Eija I. Keränen

5 l. Alkusanat, Oletus naisten alisteisesta asemasta sekä naiskulttuurin vähättely ovat estäneet historian ja alkusynnyt, johdanto kulttuurin kirjureita välittämistä nykypolville naisten kättentaitojen ja muun kulttuuriosaa- Tämä pieni opas yhteisnäyttelyymme esit- misen merkkikieltä, syy miksi naisluovuuden telee haltia-aiheista kulttuuriprojektiamme, tuli ja polte ovat olleet pitkään sammuneita sen tavoitteita ja viestiä. Olemme luoneet ta- tältä osin. rina-asu -malliston, jonka logo on monimerki- Me akat olemme todellakin kätkeneet tyksiseltä nimeltään ”Myyttikehrä”. Kirjanen kynttilämme vakan alle. Emme muista enää sisältää muutaman edustavan näytteen hal- akanvakkojen syvää lahja- ja huolenpitotalo- tia-asuista, emoessuista ja tilkkutöistä, joiden uteen liittyvää merkitystä. Myyttihistoria luo kautta pyrimme tekemään näkyväksi Suomen nyt uutta nahkaa, sulattaen unohduksen pah- kansan vanhoissa runoissa (SKVR) esiinty- kasta metistä voidetta heikennetyn itsetuntom- vät, tietoisesti tai muista syistä piiloon jääneet me haavoihin. Jumalatarhistorian poimuissa on naishahmot ja niihin liittyvän muinaisen maa- monta salataskua, joihin haluamme tutustuttaa ilmankuvanI. myös suomalaiset naiset. Ja miehet. Esittelemme tarina-tekstiiliemme kautta Pyrimme samalla loihtimaan esiin aistivoi- myös naisen elämänvoiman ja sosiaalisen teh- maisen ja eloisan suomalais-karjalaisen, itäme- tävän innoittamaa muinaista ornamentiikkaa rensuomalaisen ja uralilaisen uskomusperin- ja sen voimasymboleja. Esiliinat ja haltia-asut teen paikallisine vivahteineen. Tätä kirjasta kuvaavat matkaa suomensukuisten ”Einesten seuraa aikanaan laajempi teos, ”Ainon Sampo”. emojen”, ravinnon antajien ja suvun suojelijoi- Näin pyrimme edesauttamaan muinaisen kult- den juurille. Ne palauttavat meidät luonnon- tuuriin parhaiden käytäntöjen ja arvojen jatku- haltioiden kaikkea koossa pitävien voimien mista ja uudistumista nykypäivässä. Uskom- lähteille, ja takaisinantamisen käytäntöihin. me, ettei vanhaa voida eikä tulekaan säilyttää Osallistumme niillä unen lailla virtaavaan elä- sellaisenaan sopeuttamatta sitä uusiin oloihin. män luomiseen ikuisen paluun kiertokulussa. Toisaalta, alkuperäistä kulttuuria ja perinnettä Kantasuomalaisessa kulttuurissa varsinkin ei sellaisenaan ole tavoitettavissa, on vain oma pyyntikulttuurin aikakaudella on kiitetty ns. tietoa ja faktoja valikoiva ja yhdistelevä näke- anneista (eläinten ja luonnon suomasta ravin- myksemme siitä, mikä ansaitsee tulla esiin nos- nosta, lämmöstä ja muista lahjoista) elämän- tetuksi muinaisuuden kätköistä. kaari- ja metsästysrituaalien yhteydessä. Elan- Pyyntikulttuurin ja ns. lahjatalouksien ar- noksi pyydettyjä eläimiä on samalla saatettu voille on mielestämme sosiaalinen tilaus ko- tuonpuoleiseen kantaemojensa luo esimerkiksi ventuneiden tehokkuutta painottavien arvo- ripustamalla eläimen kallo Honkaan, palautta- jen aikakaudella. Perinteinen ekologinen tieto malla kalan ruodot veteen tai hieromalla puu- (Engl. tek, traditional ecological knowledge) sisältää hun tai uhrikiveen rasvaa ja verta, uuden syn- syvällistä ymmärrystä ihmisen ja luonnon suh- nyn aineksia. teista ja yhdessä elämisen säännöistä, kunni- Naisten muinaisten vaatteiden ornamen- oituksesta, huolenpidosta ja vastuusta. Äite- tiikka johtaa meidät käsitöiden kautta naisläh- jä on tässä maa-ilmankuvassa arvostettu ja he töisten, shamanististen tietovarantojen lähteil- ovat olleet kosmisen yhteiskuntasopimuksen le (Vahter 1953; Kelly 2010). Kuten Siperian ja keskiössä suomansa uudelleensyntymän ih- muiden alueiden alkuperäis- ja luonnonkansoil- meen ansiosta. Naiset myös yhdistettiin kuu- la, suomensukuisillakin naisilla on ollut vahva kautiskiertonsa myötä esipatriarkaalisten aiko- ompeleisiin, kehräämiseen, kirjontaan, kudon- jen ajanlaskuun, jossa kuun ja luonnon syklit taan ja luomiseen liittyvä symbolikielensä, jota sekä mm. karhun herääminen talvihorrokses- miesantropologit, arkeologit ja muut tiedemie- taan olivat tärkeitä elämän paluun merkkejä. het eivät ole osanneet arvostaa. Heillä ei aina Haluamme siirtää eteenpäin myyttisen tu- ole myöskään ollut pääsyä naiskulttuurin saloi- lisukkulan sekä toisaalta ottaa takaisin kaiken hin. Esimerkiksi Pohjois-Afrikan Kabyl- nais- sen tiedon, jota löytyy saamelaisten, virolais- ten rituaalit on pidetty visusti salassa miehiltä. ten, komien, marien, udmurttien, mordvalais-

6 ten, obinugrilaisten hantien ja mansien sekä Ivone Gebaran mukaan identiteetin muotoutu- kreikkalaisten käspaikkojen elämänpuu- ko- miseen myös naisilla. Gebara toteaa, että us- risteista. Näillä naiset kirjaimelliseti ompeli- konnollinen identiteetti koetaan arvokkaana, vat suojelevat elämänvoiman langat kutimiin- koska se liittyy (itseä) aiemmin olemassaole- sa, kankaihinsa ja elämänsfääreihinsä. vaan tahtoon, tahtoon hyvästä ja rakastavasta Näillä haudoista, kirkoista ja arjen kätköis- Jumalasta. Siksi mikä tahansa tämän järjestyk- tä löydetyillä liinoilla on ollut niiden käyttöar- sen muutos tuntuu pyhän universaalin järjes- von ylittävä tehtävä. Niitä ei luotu vain esteet- tyksen halventamiselta. Tästä näkökulmasta tiseksi silmänruoaksi ja naimaonnen takeeksi. naisen identiteetti riippuu aina miehisestä ja Niillä on niin meillä kuin muinaisissa lahjatalo- myös miehen identiteetti miehisestä Jumalasta uksissa ja matriarkaateissa, pyyntikulttuurin ja (Vapaasti referoitu, Gebara, l99l-92). elämää -palvovien luonnonkansojen jatkumol- Yksityisomaisuuden lujittuminen on joh- la pyritty vahvistamaan kumppanuussuhdetta tanut heikennyksiin naisen asemassa, joka il- eläimiin ja eläväksi koettuun maisemaan, vai- menee selvimmin neitsyys-sanan muodon- kuttamaan luonnonvoimiin, suojautumaan pa- muutoksessa. Alun perin neitsyt-sana viittasi halta silmältä ja varmistamaan hedelmällisyys, nuoriin naisiin, jotka olivat uskollisia omal- elämän paluu keväällä ja elämän edellytysten le kutsumukselleen ja elämänpolulleen. Patri- kestävyys. arkaatin vahvistuessa ja yksityisen omistusoi- Katseen kohteena ornamentteja kantavat keuden kehittyessä neitsyen merkitys muuttui naiset olivat osa luonnon luovuutta, maisemaa siten, että naista alettiinkin määritellä suhtees- ja suvun toteemista jatkumoa. Nykypäivän sa- sa miehen seksuaalisiin ”oikeuksiin” miehen noin he olivat vahva osa yhteisön ja paikallisen omaisuutena ja miesten välisen vaihtotalouden luonnon voimien jatkumoa, yhteisön ekososi- valuuttana (cf. Mary Daly). Tietyn yhteiskun- aalista identiteettiä. Tämän näyttelyn henki- nan jäseninä sisäistämme ikään kuin ”luonnol- nen tavoite onkin ”nostaa myyttinen luontom- lisina” sen elämäntavat ja arvot, ellemme tunne me lovesta” ja mm. palauttaa tieto haltioiden niitä moninaisia kapitalistiselle patriarkaatil- roolista paikan, tilan ja ihmisten suojelijoita, le vaihtoehtoisia kulttuurisia järjestelmiä, joita apulaisina ja kaksoisolentoina. myös jumalatar-tutkimus tekee näkyviksi. Päinvastoin kuin kirkon ja tutkijakaartin eliitti on antanut ymmärtää, jumalatar-, maahis- Mihin haltioita, esiäitejä ja haltiahahmot eivät ole primitiivisiä pakana- ja jumalatarta tarvitaan uskonnon taustapiruja (cf. Kemppinen 1957) vaan voimaannuttavia arjen auttajia. Naiskas- Tiede, taide ja kansanrunous ovat politiik- voinen, tai pikemminkin spirituaalinen, maa- kaa, ja myös näitä termejä on liitetty nais- ja henkinen maa-ilmankuva tai luontouskonto miessukupuoleen kunkin aikakauden tarpei- on toiminut eri logiikalla kuin patriarkaaliset den ja valtarakenteiden peilikuvana. Jumalatar- valtauskonnot. Se ei ole ollut oopiumia kan- sana herättää vahvoja tunteita, sillä patriarkaa- salle, jolla kansaa olisi pyritty muokkaamaan listen uskontojen ja valtaeliitin portinvartijat kuuliaiseksi esivaltaa kohtaan, vaan se on ol- ovat milloin väkivalloin, milloin lievemmäl- lut kaikkien olentojen keskinäisriippuvaisuut- lä sosiaalisella painostuksella pyrkineet tu- ta ja ykseyttä painottava käytännönläheinen ja hoamaan luontouskonnot ja varsinkin niiden henkinen elämäntapa. vahvat naishahmot. Jumaluuden käsitettä on Toki luontouskonnoissakin on pahimmil- muokattu monoteismin, yhden jumalan uskon- laan voitu uhrata ihmisiä ja eläimiä tavalla, jota non dogmien mukaan miehiseksi monopolik- on mahdoton hyväksyä. Muinaisuutta ei tule si samaan aikaan kun kaikki jäänteet ja tieto romantisoida ja idealisoida, muttei myöskään jumalatarten olemassaolosta on sensuroitu ja kiistää sen erilaista arvopohjaa. kiistetty ”romantisoivana myyttinä”. Kristinuskon aikana käännytystyön myö- Kristillinen, historiallisesti miehinen ju- tä naisten aiempi vahva ja omaleimainen luon- malakäsite vaikuttaa brasilialaisen Vapautuk- non luovuuteen ja toteemisiin kantaemoihin sen teologian edustajan ja ekofeministiteologi sekä eläinkumppaneihin liittyvä identiteetti

7 on murtunut – siinä missä niin on käynyt mie- let sisältäneestä jumaluudesta (Limerov 2005). hillekin. Siksi ”emojen elämänvoiman juuril- Jumalatar-keskeinen maa-ilmankuva on ylle” palaaminen on niin tärkeää; se on paluuta läolevan perusteella joka tapauksessa merkin- ja yhtymistä luonnon luovuuteen elämänkier- nyt varsin erilaista arkisen pyhän eetosta, ih- rossa ja vuodenaikojen kehässä niin hedelmäl- misen ja luonnon kumppanuutta ja pyhää lisyyden, kasvun kuin kuolemankin väistämät- kosmista ykseyttä. Jumalatar ei ole ylipap- tömässä muutoksessa ja uudelleensyntymässä. pi eikä tuomitseva tai rankaiseva ”vanhempi.” Vaikka kaikkeen entiseen ei enää ole tarvetta Hän on pikemminkin ollut luonnossa vaikut- eikä syytä palata, voi emojen elämänvoiman tavien elämää ylläpitävien henkien ja energi- juurilla tuntea elämänpuiden elämännesteiden oiden ruumillistuma. Jumalatar on ymmärret- ja jokaisen ihmisen lähtökohdan. Voi tuntea ty vainajauskonnossa uudelleensyntymisen ja ”istukkapuun” veren ja veden virtaavan ikiai- kuoleman valtiaana osana maa-ilmankuvaa, kaisista lähteistä, tuntea ne omassa olemukses- jossa ainetta ja henkeä ei ole nähty toisilleen saan ja kunnioittaa samalla luonnon ihmettä it- vastakkaisina. sessään ja ympärillään, olemassaolossaan. Erotiikan ja uskonnon, henkisyyden ja ta- louden jyrkkä erottelu on tapahtunut vasta patriarkaatissa (cf. Mann 2000) Naistietäjät ovat olleet ennustajia, oraakkeleita, paranta- jia, johtajia ja kulttuurin antien ja rituaalien vä- littäjiä tuleville sukupolville. Suomensukuis- ten kansojen on uskottu palvoneen käärmeitä ja lintuja enemmän kuin maaemoa. Ilman Impi ja Veen emo ovat olleet keskeisessä luojajuma- lan asemassa myös suomalaisessa mytologiassa ja kansanrunoissa. Erityisen keskeisinä on myös pidetty vesilin- Myös emojen visuaalinen historia esi- nuista sotkaa ja joutsenta. Jumalatar-tutkimuk- liinoissa ja käspaikoissa osoittaa naisten vahvan sessa tärkeintä on ehkä kuitenkin se arvopohja kristinuskoa edeltävän ekologisen kuulumisen ja elämäntapa, jota se on heijastanut laajem- ja osallisuuden Luonnon Luovuuteen, tapahtu- min. Sitä kutsutaan alkuperäiskansa- sekä nais- miseen. Tämä Luova prosessi ei ole alisteinen tutkimuksessa lahjataloudeksi (Engl. gift economy) miesjumaluudelle vaan osapuoli, siippa (vrt. sii- (Heiskanen & Kailo 2008, 2010). vet) ja kumppani, mikä näkyy mm. muinaisessa suomensukuisten komien luomismyytissä. Sii- nä alkulinnun munasta kuoriutuu kaksi sorsaa Myyttihahmojen (chohz- sorsa) Yen ja Omol (johon alkujaan määrittelystä kaksiosainen Ju-mal(a)) sana kytkeytyy. Ko- milaista mytologiaa tutkinut Pavel F. Limerov Sellaisten sanojen ja uskomuskäsitteiden viittaa F.V. Plesovskin hypoteesiin, jonka mu- kuin haltia, jumalatar tai emo määrittelemi- kaan termi Omöl on suhteessa termiin Joma. nen on itsessään väitöskirja-aihe.II Käsitteissä Se puolestaan viittasi alunperin naispuoliseen on kyse historiallisesti kerrostuneesta, aikaan matriarkaalisen kauden jumalattareen, josta ja paikkaan sidotusta sanojen ja elämäntavan patriarkaatissa muotoutui miehinen jumaluus. merkityshorisontista, joka karkaa kuin Aino- (Piirros Irma Heiskanen Chesnokovan artikke- neito meren syvyyksiin, kun yritämme napata likuvan pohjalta, Chesnokova 1995). sen verkkoomme. Haltioiden ja jumalhahmo- Limerov toteaa lisäksi että tarkastellessam- jen käsitteellinen ja kielellinen ero ja tulkinta me asiaa toisesta näkökulmasta voidaan ajatel- selittyvät ajankohdalla ja yhteiskuntamuodol- la, että ”matriarkaatin” ja ”patriarkaatin” käsit- la, jossa ne ovat hallinneet muinaista mielen- teet vastaavat kosmogonista ideaa miehisestä ja maisemaa, mutta monet samanhenkiset kä- naisellisesta periaatteesta, jotka ovat erottuneet sitteet myös lomittuvat toisiinsa. Eine -sana alunperin androgyynistä –molemmat sukupuo- tavataan Suomen Kansan vanhoissa runoissa

8 (SKVR) sekä haltia että voima -merkitykses- rituaaleja. Elämänpuu- tai maailmanpuu- myy- sä. ”Etsi einehesi, hae haltiasi!”... ”Ei maa voi- teillä on ammoisista ajoista lähtien ylläpidetty moa uuvu, eikä nurmi einehiä”. kosmista yhteiskuntasopimusta. Varhaisina aikoina Eineisten emoihin ei lii- Elämänpuu-jumalatar liittyy nimenomaan tetty noituutta vaan niihin suhtauduttiin ”luon- tähän maailmankatsomukseen ihmisen ja luon- nollisesti”: non tasapainosta. Siihen on liittynyt myös ”Nousi ennen eine-eukko, hengen hal- tähtitaivaan eri kuvioiden uskonnollinen mer- tia havaitsi ennen noian nousematta” (Krohn kitys, sillä tähtikuvioita on pidetty arvossaan 1915). Haltiat ovat monella tapaa olleet ja paitsi vuotuiskierron ja ajanlaskun merkkeinä, ovat yhä ihmisen kanssakulkijoita ja sisäisen myös henkisinä, sisäisen elämän kiintopistei- voiman kompasseja. Ne ovat auttaneet suoma- nä. Arktisilla alueilla Orion ja Otava, suuren laisia löytämään oman kutsumuspolkunsa ei- karhun tähtikuvio (tai toisinaan peuran/hirven) vätkä ole vaatineet välikäsiä—kirkonmiesten ovat olleet tässä suhteessa keskeisessä asemas- auktoriteettia. Shamanismia on pidetty demo- sa. Pohjoisilla kansoilla tunnetaan lukuisia ta- kraattisimpana uskontona, tai pikemminkin, rinoita ja runoja jumalhahmoista, ihmisistä ja maailmankuvallisena järjestyksenä. Luontous- eläimistä, jotka ovat laskeutuneet ylisestä maa- konnoissa ja agraariajan Suomessa haltioita on ilmasta maanpäälle. Arktos tarkoittaakin kar- kohdattu unissa ja metsän mättähillä, vetten hua – elämme kirjaimellisesti suuren karhun äärellä, kotitontilla ja saunassa. Toki ne ovat tähtikuvion alla. Karhun syntyä kuvaavaa lau- myös voineet johtaa harhaan, metsänpeittoon, lua on useita eri versioita Suomen kansan van- tilaan, josta on päässyt ulos vain kääntämällä hoissa runoissa– tässä niistä yksi: vaatteet nurinpäin. ”Miss on Ohto synnytelty/mesikämmen kään- Suomen kansanrunojen Synnyttäret, Luo- nytelty/luona kuun, tykönä päivän/Otavaisen olka- jattaret, Einetten Emuuttaret, Elättäjät, va- päillä/Sieltä alas laskettihin, sieltä alas laskettihin/ rakkahat Luonnon vaimot ovat lähes unhoon hopeisilla vitjasilla, kultaisessa kätkyessä” jääneitä hengenhaltioita, Luojajumalia: ”Tule turva Jumaloista,/Apu einetten emistä,/Vara vaimosta hyvistä”/ (SKVR XII, 2,6202. [Poh- Elämänpuu janmaa.] Ganander, Kr. 1789). Koemme, että näille hahmoille ja niis- Myyttejä on käytetty kautta historian yh- tä kertoville runoille, loitsuille ja myyteille on distämään ja mobilisoimaan erilaisia ryhmiä. nyt sosiaalinen tilaus ja ekohenkinen tarve. Miksei myös naisia? Kansalliseepokset ja py- Globaali finanssi-, uskonto- ja hallintaeliitti on hät kirjoitukset kuten Kalevala ovat toimineet sallinut eriarvoisuuden mittavan kasvun mani- myyttien kantajina ja ihanteiden ruumiillistu- puloimalla nyt kansaa kilpailukyky-mantroilla, mina, keskeisenä kulttuurisen omankuvan va- jotka ovat tuhonneet yhteisvastuun ja sosiaa- rantona. Sosiaalinen kosmologiamme - maa- lisen vakauden, tasapainon. Rajallisessa maa- ilmankuvamme - on kriisiytynyt, koska niin ilmassa rajattoman talouskasvun ideologia on puhtaiden vesivarojen kuin energian pula ja luonut ”raon” (”loven”) vaihtoehtoiselle maa- energian tuhlauksen seuraukset uhkaavat eko- ilmankuvalle ja elämäntavalle, degrowth- eli sosiaalisella katstrofilla ja energiasodilla. - Val kohtuutaloudelle. lan keskittämisen herruusjärjestelmät kom- Kalevalassa Ison Tammen kerrotaan kasva- munismista kapitalismiin ovat epäonnistuneet neen niin suureksi, että se esti kuun ja auringon rauhan ja tasa-arvon suhteen mm. luonnonher- paistamisen. Vanhoissa myyteissä, joista osa ruuden, naisten alistamisen ja alkuperäiskanso- elää yhä mielemme syvärakenteissa ja joista osa jen sekä ”poikkeaviksi” luokiteltujen kansalais- pätee yhtä hyvin tänään kuin menneisyydessä, ten syrjinnän tähden. heijastuu yleismaailmallinen huoli maapallon Kalevalan nationalistis-patriarkaalisen tul- tasapainon säilymisestä tai järkkymisestä; sen kinnan aika on ohi. Uralilaisten kansojen tut- keskeisinä elementteinä on pidetty taivaankant- kija Marianna Flinckenberg-Gluschkoffin mu- ta kannattelevan elämänpuu-tukipilarin vakaut- kaan yhä tänään Siperiassa asutaan ja eletään ta ja elinvoimaa ja toisaalta yhteisöä lujittavia luonnon ehdoilla, ja mytologia on läsnä joka päi-

9 vä. Ihmisen osaksi nähdään, että jokaisen meistä riippuvaisuuteen ja sitä arvostaviin yhteisvas- tulisi poistuttuaan jättää elonpiiriinsä mahdolli- tuun ja huolenpidon rituaaleihinIII. simman kaunis ja huomaamaton jälki, ”ettei kukaan perässä kulkeva joutuisi muistelemaan pa- halla”. Mutta tundran rauha on järkkymässä. Avainsanoja ja teemoja Flinckenberg-Gluschkoffin kirja Siperian- sy Näyttelymme ja kulttuurihankkeemme lissä (2011) kuvaa, miten öljy- ja kaasukentät avainsanoja ovat elämänpuu, tasapaino, eko- kutistavat alkuperäiskansojen asuinaluetta ja henkisyys, vuotuiskierto, uudelleensyntymä, sekoittavat pohjoisen luonnon herkkää ekolo- kestävä elämäntapa, ekologis-emotionaalinen gista tasapainoa. Samaa huolta kantavat mm. hyvinvointi ja sitä ylläpitävä esteettinen käsi- saamelaiset (Helander & Kailo 2008). työtaide. Hillitön, yksisilmäinen talousajattelu ja Emot ja jumalattaret kohtaavat meidät elä- teknouskovainen, humanismia ja feminismiä mänpuun vertikaalisen ja horisontaalisen leik- vähättelevä kehitys uhkaavat luoda tällaisen kauspinnan keskiössä. Kantasuomalaisuus perus- epätasapainon otsonikerroksen reikien jo pal- tui uudellensyntymisen ja vainajienpalvonnan jastaessa aukot sivistyksessä. Maa-ilman arvo- uskontoon, joka kosketti niin luontoa syklei- akselin voi nähdä notkahtaneen, vinksahta- neen kuin elämäntapaa, jossa vanha pyrittiin neen paikaltaan. Monet kokevatkin henkisen muokkaamaan uuteen muottiin ja hyödyntä- eetoksen uudistustarpeen akuuttina ja ajattele- mään tarkasti. Myös riistan kaikki osat hyö- vat rahan mahdin jo joutavan maanrakoon tai - dynnettiin ja luut palautettiin lajin emuulle. - miksei ylisiin ilmoihin. Huolestuneina maailman epätasapainos- Antamisen ja saamisen tasapaino kaikkien ta ja mm. ikänaisten kohtelusta osana mum- olentojen kesken on sen sijaan keskeistä rau- mobisnestä, he ovat kolkuttaneet syvämuistim- hanomaisissa kulttuureissa, joista ei juuri jaeta me ja sielumme kosmisia portteja ja ilmestyneet tietoa (ks. www.giftparadigm.org). Vanhasuo- uniimme. ”Me” -pronomini viittaa meihin (Kaa- malaisessa kulttuurissa vallitsi takaisin antami- rina Kailo, Irma Heiskanen ja Eija Keränen), jot- sen eetos ja rituaalit, joilla mm. eläinten riistan- ka olemme kolme näiden viestien välittäjinä yh- haltioille, kodin haltioille ja tontuille annettiin teistyöhön alkanutta nyky-LUONNOTARTA. lahjoja ja kiitos niiden suomasta turvasta, avus- ta, suojeluksesta ja riistasta. ”Pyynti”- etuliite ”pyyntikulttuuri” -sanas- sa on jäänne konkreettisesta luvan pyytämi- sestä niin veden- kuin maan- ja ilman olioil- ta, sillä lajien välisen kunnioittavan suhteen uskottiin takaavan vuotuiskierron ja takaavan luonnon kesto- ja kantokyvyn. ”Anna Antti ah- venia” on esimerkki sanonnoista, jotka heijasti- vat aivan erilaista luontosuhdetta, kuin se hyö- tyrationalistinen asenne, jolla nykyihminen Piirros: Irma Heiskanen käyttää luonnonvaroja ja eläimiä omaksi hy- väkseen, unohtaen kaikkien luotujen olento- Tiimimme koostuu omasta leikillisesti ”py- jen itseisarvon ja oikeudet lajityypilliseen, hy- hästä” kolmi-naisuudestamme, myyteistä tu- vään olemassaoloon. Lahjatalous on vaikeasti tusta kolmen naisen hyvä sisar-seurasta, joka suomeen käännettävä käsitekokonaisuus, joka on läsnä kansainvälisessä mytologiassa skan- tiivistää alkuperäis- ja luonnonkansoilla tavat- dinaavian norneista, kohtalottarista Rooman tavan kestävän kohtuutalouden mallin (Mann parcae- jumalattariin. Kolme on toistuva tär- 2000). Päinvastoin kuin nykyajan vaihtotalo- keä myyttinumero, jolla on viitattu mm. naisen uksissa, siinä taloutta ei irrotettu laajemmasta elämänkierron kolmeen päävaiheeseen (puber- sosiaalisesta ja kosmis-henkisestä ulottuvuu- teetti, hedelmällisyysvaihe, ikäemon kokemus desta vaan toimeentulon, hengissä säilymisen ja viisaus). nähtiin perustuvan vastavuoroiseen keskinäis- Suomalaisessa kansankulttuurissa Luon-

10 nottaret valuttavat kansanrunoissa rinnoistaan hittää” on otettu käyttöön vasta 1880-luvulla valkoista, mustaa ja punaista maitoa ja synnyt- ilmeisesti ruotsin ja saksan kielten vaikutukses- tävät niillä terästä ja rautaa (Kailo 2006). Nä- ta. Sitä ennen tunnettiin substantiivi ”kehä” ja emme tämän symbolina naislähtöisestä ja – verbi ”kehiä” – kehiä jotakin auki, purkaa, sel- sydämisestä luovuudesta, jota ei voi rajata vittä, päästää irti (Häkkinen 2004). biologiaan ja uuden elämän luomiseen. Tämä Alkuperäiskansojen tapaan ymmärretty- toimii myös metaforana emohenkisestä logii- nä kehitys voi merkitä ihmisen ja yhteisön sy- kasta ja luomistyöstä, joka on vaihtoehto ta- vän aistiherkkyyden ja viisauden kasvua sekä lousorientoituneen, hyötyrationalistisen ihmi- herkkävireisten palautejärjestelmien ”kehimis- sen (mies)normille. tä” kaikkeen toimintaan (Heiskanen 20l0, 99). Niin miehet kuin naiset sekä transsuku- Meluisassa ja nopeassa, kasvu- ja kulutus- puoliset ihmiset voivat samaistua hoivarati- hakuisessa elämäntavassa herkkävireiset, vuo- onalismiin, koska se ei pohjaudu biologiaan. rovaikutukselliset palautejärjestelmät ovat alt- Tämä on siis erilainen ihmisyyden normi kuin tiita vaurioitumiselle niin ihmisten kesken kuin se luonnollistettu kaksijakoinen, heteronorma- ihmisen ja luonnon välillä. Hienovaraisten il- tiivinen, yksilöä painottava järjestelmä joka miöiden laiminlyönti kuitenkin kostautuu lo- vallitsee teollisessa maailmassa. Lahjatalouden pulta rajuina ja väkivaltaisina muutoksina. Ne kiintymys- ja huolenpitosuhteiden eetos ei ilmenevät niin ihmisten kuin luonnon suhteen määrittele sukupuolta tai ”ainoaa oikeata” sek- mielen ja ruumiin sairauksina, väkivaltaisena suaalista orientaatiota, vaikka huolenpitotalo- käytöksenä ja luonnon tuhoutumisena tavoil- us ilmenee selvimmin juuri hoivaorientoitunei- la, joista ei aina toivuta. den äitien lahjataloutena, ”ilmaisina lounaina”. Varovaisuus ja hienovaraisuus on muinai- Olemme tiimissämme yhdistäneet osin eri- silla ihmisillä ollut viisautta ja harmonian tajua. laisen, osin täydentävän ja jopa samansuuntai- Inhimillisen, kaikkina aikoina rajallisen tietä- sen asiantuntijuuden tai osaamisen: Irma Heis- misen uskominen ”kaiken tietämiseksi” on itse kanen on ekopsykologi, maatalon emäntä ja asiassa vaarallista ”kehitysuskon kulttia” (kuo- ajoittain myös kuvantekijä. Kaarina Kailo kult- lema viimeistään osoittaa tietämisemme rajats, tuurin-, nais- ja perinnetutkimuksen asian- Sarmela 2007). Se on ylimielisyyttä samoin tuntija sekä tilkkutyö-amatööri, Eija Keränen kuin usko ”tyhjään luonnossa”, jonka voi val- puolestaan luomuparantaja, käsityötaitaja ja loittaa miten tahansa. ammattivaatturi. Eläinten ja kasvien hienovireiset sähköi- Yhteisenä päämääränämme on laajen- set kommunikointijärjestelmät on vahvistettu taa mm. suomalainen kansallispukukäytän- vasta viime aikoina (Ks. esim. F. Baluska, Vele- tö ja tekstiilitaide sisältämään unohdettujen mir Ninkovic, Plant Communication from an jumalatarhahmojen ”kaukaahaettuja merkki- Ecelogical Perspective 2010). Ihmisen luomat vaatteita”. Haluamme paikata liian yksipuoli- tekniset sähkökentät ovat voimakkaampia kuin sesti taivaan sfääriin samaistuneen äijäverkos- luonnon kentät - niiden pitkäaikaisseurauksia tojen reikiä palauttamalla arvoonsa maaemon ei kukaan vielä tiedä. ja oman luontomme. Kehräämme ja keräämme uudenlaisen ja samalla vanhan maa-ilmankuvan alkuituja ja säikeitä luodaksemme toisen- Myyttihistoriasta laisen mahdollisen elämäntavan, jossa omava- raisuus, kierrätys, kauneus ja ihmisen vastuu Kalevalan miesnäkökulman läpäisemää su- toisista voittavat kuluttajakansalaisuuden ja kupuolijärjestelmää Suomessa on tutkittu jo kilpailu-identiteetin arvot. jonkin aikaa (esim. Sawin l988, Kailo 2000, Kehittämis-sanan alkuperä, kehiminen, 2002, 2006). Kalevalan naishahmot esiintyvät päinvastoin kuin hallitsematon kulutus ja luon- Kalevalassa marginaalissa, edustaen toiseut- nonherruus on liittynyt emokeskeiseen elä- ta ja toimien miesten toimintojen kehikkona. mäntapaan, jossa syntyjen syvien esiin loihtijia Naishahmot ovat joko neitsyitä, äitejä tai huo- on nimetty naispuolisiksi jumaluuksiksi, halti- ria, ja miehet luusereita tai sankareita. Naiset oiksi ja luontouskonnon hengiksi. Verbi ”ke- ja vieraitten etnisten ryhmien edustajat määri-

11 tellään suhteessa valtaryhmään tai heidän vi- nalaisista tai karjalaisista versioista. Jo tämän hollisikseen. Sankarilliset piirteet yhdistetään muinaisuuteen palautuvan todistusaineiston näin tarinan subjektiin, etelän mieheen, Kale- valossa on selvää, etteivät elämänpuu ja sen ju- valaan, ja vihollisen piirteet Pohjolaan, mies- malatar-hahmot ole kristillisen ajan tuotetta, tensyöjäkylän ja urhonupottajien myyttiseen ”Neitsyt Marian sijaisia” (Krohn l9l5), vaan ai- Pohjolaan. Vinosilmä lappalaisen, Joukahaisen dosti kansanuskomuksia heijastavia naiskult- ”vähäpätöisen” tiedon pilkkaa korostetaan lei- tuurin ilmenemismuotoja. maamalla se ”akkojen tiedoksi”. Suomessa Timo Heikkilä (1999, 2004) on Näin Kalevala halveeraa piiloisesti sekä rohkeimmin nostanut esiin suomensukuisten ja Pohjolan etnisesti leimatun matriarkaatin että suomalaisten mahdollista matriarkaalista aika- naisväen viisautta. Ekomyyteissä sen sijaan kautta, ja hän käyttää lähteinään myös islanti- kaikki ovat samanarvoisia kosmisen hyvän ke- laista myyttihistoriaa ja SVKR- aineistoja, ar- hän jäseniä (Kailo 2008). kistotietoja ja valtavirran tutkijaperimää. Valka Naispuolisten luojajumalattarien, emojen, Bjarnadottirin väitöskirja islantilaisten saago- haltioiden korvaaminen monoteistisella, yh- jen ja legendojen matriarkaalisista taustoista den jumalan miesmallilla on vaiheittainen his- (2002) tukee Heikkilän väitteitä: ”Euroopas- toriallinen kehitys, jota faktaa asiantuntijat sa tämä suhteellisen rauhanomaisena pidetty eivät enää epäile jumalatar -tutkimukseen koh- kulttuurimuoto alkoi särkyä noin vuoden 4300 distetusta vahvasta sensuurista huolimatta (von tienoilla eKr., kun indoeurooppalaisten heimo- Wehrlhof 2002)IIII. jen aalto alkoi levitä länteen ja pohjoiseen päin Kautta maailman on kerätty vastaansano- Mustan meren pohjoispuolelta. Indoeurooppa- mattoman tieteellisiä todisteita esipatriarkaali- laiset heimot olivat patriarkaalisia, so. isän val- sista aikakaudesta, jolloin äitien asema ihmis- taan perustuvia, sotaisia heimoja, jotka vähitel- kunnan uusintajana ja elämänvoiman esikuvana len valloittivat Euroopan ja saattoivat voimaan ritualisoitiin myytein, symbolein ja luontoys- patriarkaalisen yhteisömallin” (2004). tävällisten sosiaalisten käytäntöjen keinoin. Suomessa tämä suuri kulttuurillinen murros Tätä tutkimustietoa on tuotettu viime vuosi- olisi tapahtunut alkaen n. 2500 eKr. neoliittisel- na paitsi arkeologian, kalliopiirustusten uudel- lä kivikaudella. Silloin Suomen matriarkaalisesti leentulkinnan, etnografian, geenitutkimuksen, suuntautunut, kampakeraaminen kulttuuri jou- kansantieteen ja folkloristiikan myös histori- tui Heikkilän mukaan kohtaamaan lähes koko an, kielitieteen, etnisten kulttuurien ja alku- maan rannikkovyöhykkeelle etelästä saapuneet peräiskansojen tutkimuksen avulla. Viimeisin sotaisemmat vasarakirveskulttuurin edustajat, tutkimusväite on, että kaiken alussa ei ollut jotka asuttivat vähitellen myös sisämaata. Nämä vain nainen, vaan Musta Madonna, afrikkalai- olivat patriarkaalisesti suuntautuneita ja heidän nen emokulttuuri, joka levisi kautta maailman tunnuksenaan olivat taitavasti tehdyt kivikir- muuttaen muotoaan paikallisesti ja ajallisesti veet, jotka ovat edustaneet taivaan isäjumalan (Birnbaum 2012). salamakirvestä” (Heikkilä 1999: 25-26). Vaikuttaa myös yhä varmemmalta, että Af- Heikkilä uskoo, että Suomen salamakirves- rikan lisäksi mm. Lähi-idästä, Kreikasta, Kree- kultti ei ollut ainoastaan miehisen laadun aset- talta ja Persiasta levinneet kulttuuriset myytit ja tamista epämääräiseksi ideaaliksi, vaan kyse oli symbolit ovat tavoittaneet aikanaan myös Bal- myös rationaalisen [leimallisesti mies-hegemo- tian maat ja Pohjolaksi nimetyt maantieteelli- niaa edustavan] kulttuurin syntymästä. Tukea set alueet niin silkkitien, kaupankäyntireittien Heikkilän näkemyksille löytyy viljalti (esim. kuin vähemmän tunnettujen leviämiskanavien Gimbutas l979, Rigoglioso 2010, ja www.gift- kautta. Ei voi välttyä ihmettelyltä, kun tutustuu paradigm.org- tutkijasivustollemme kerätyt mm. Mary B. Kellyn (1989, 2010) ja Suomessa tutkimustiedot lahjatalouksista ja matriarkaa- Tyyne Vahterin (1953) keräämiin merkittäviin teista, ks. myös akademieHagia.org). tutkimuksiin, jotka paljastavat lähes identtisiä Anna-Leena Siikalan elämäntyö, Itämeren- maailman- tai elämänpuuhun liittyviä kirjailu- suomalainen mytologia (2012) tarjoaa uutta ja, ornamentteja, käsityökuvioita ja käspaik- merkittävää tutkimustietoa Suomen kansanru- koja, olipa kyse niiden kreikkalaisista, ukrai- noista ja hän mainitsee myös joitakin naisnä-

12 kökulman kannalta merkittäviä faktoja mm. tulee raskaaksi syötyään marjan metsästä. Yhtä myyttien patriarkaalisista muunnoksista. yleinen mm. Pohjois-Amerikan intiaaneilla on Hänenkin mukaansa 1800-luvulla tallen- kertomus alkuemosta, jonka tuuli tekee ras- nettu vienalaisen ja karjalaisen perinteen men- kaaksi (Mann 2000). Suomalaisissa kansanru- taalinen maailma kantaa viestiä jo kadonneista noissa tuulen aiheuttama raskaus kuvataan to- uskomuksista ja sosiaalisen järjestyksen muo- sin varsin negatiiviseksi pakanuuden ilmiöksi. doista: ”Kahden mytologisen järjestelmän Sikiäminen ilman miestä on hyväksyttävää kohdatessa keskiaikana oli luonnollista korvata vain kristinuskon tulkitsemana ja kertomana positiiviset hahmot uuden uskonnon mukaisil- (Rigoglioso 2010). Niinpä Louhen kerrotaan la malleilla. Neitsyt Maria sai keskeisen roolin näyttäneen takapuoltaan tuulelle ja synnyt- naisten auttajana ja samaistumiskohteena… täneen pyhistä pyhimmässä tilassa, saunassa, .[kuitenkin] tiedämme enemmän kuolemaa, yhdeksän poikaa kauhistuttavine tauteineen. kylmää ja myyttistä pahaa edustavan Louhen Tässä heijastuu patriarkaatin kaksijakoinen kuin lämpöä tuovan Päivättären hahmosta. naiskuva, jota hallitsee hyvä nöyrä madonna ja Vanha kalevalamittainen epiikka, jota Eli- huoraksi nimetty vahva nainen. as Lönnrot käytti Kalevala-eeposta luodessaan, On yllättävää, ettei Suomessa kuitenkaan on näkökulmaltaan miehistä” (Siikala 2012, juuri tunneta naisten paikantuneen historian ja 301). Mielestämmei vanhaa ei korvattu ”luon- yleismaailmalliset myytit yhdistäviä kansain- nollisesti” vaan uusia myönteisiä hahmoja otet- välisiä ”myteemejä,” jossa kristillisen ylösnou- tiin vanhojen rinnalle. Kuitenkin väkivaltainen semuksen tilalla ovat lukuisat myytit emoista käännytystyö ja myöhemmin sakottamiskäy- luojina ja uudelleensyntymisen jumalattarina. tännöt lienevät vaikuttaneeet siihen, että van- Miesnäkökulma on päinvastoin ylläpitänyt hat hahmot korvattiin pakon edessä uusilla. vastakkainasettelua, jossa jumaluus, kehitys ja Muinaisen Suomeksi nimetyn alueen mai- teknologia ovat miehisiä monopoleja ja naisys- neelle ”Naisten maana” löytyy viitteitä. Se on tävällinen pakanuus, luontouskonto ”primitii- voinut saada alkunsa Ulla-Leena Kulosen mu- visyyttä” ja suoranaista pahuuden ja paholais- kaan matrilokaalisuus--patrilokaalisuus kult- ten, mustan magian aikaa. Matriarkaateissa tuurirajan muistona (sukujärjestelmä, jossa varsinkin lahjatalous-mallissa arvostetaan yhtä muutetaan naimisiin mentyä joko äidin tai isän paljon poikia ja tyttöjä, eivätkä ne ole patriar- perheen luo), jota hän on tutkinut balttilaisten kaatin peilikuva, vaan varsin erilaisia arvojär- ja suomalaisten vuorovaikutussuhteissa. jestelmiä (ks. esim. Mann 2000). Matrilokaalisuus ei kuitenkaan ole yleensä Näyttelymme nostaa aivan uusia ulottuvuuk- esiintynyt yksin, vaan samaan kompleksiin on sia suomalaisesta myyttivarannosta viimeisim- liittynyt myös muita ”matriarkaalisia” ilmiöitä, pien jumalatar- kulttuuria valaisevien tutkimuk- joita Tacitus luonnehtii sanoilla ”heitä hallitsi sen viitoittamana (esim. www.akademieHagia, nainen”.(Kailo 2006). Tutkijat ovat tunnista- www.giftparadigm.org, Birnbaum 2012). neet kalevalaisen runouden aineksissa kansain- Ilman tätä laajaa kansainvälistä vertailevaa välisen mytologian teemoja, aihelmia ja ku- aineistoa, emme ehkä osaisi tulkita niitä monia via jo 1800-luvulla (esim. Christfrid Ganander vihjeitä naisjumaluudesta ja ”emokratiasta”, joi- vuonna 1789). ta aineisto paljastaa. Sen lisäksi, että käspaik- Siikalan mukaan ”Suomalais-ugrilaisten kojen vertaileva tutkimus on auttanut paljasta- kansojen runouteen kietoutuneet aihelmat, esi- maan jumalatar-yhteydet, monet arkeologisten merkiksi maailman syntyä ja rakennetta sekä kaivausten esiin nostamat esineet, ruukut ja kulttuuri-ilmiöiden luomista koskevat motiivit patsaat ovat uudenlaisen tulkinnan kohteena. ovat kansainvälisesti tunnettuja” (2012, 62). Monia patriarkaalisina pidettyjä esineitä voi- Kansainvälisiä ”myteemejä”, laajalle levinneitä daan nyt tulkita naisen kehon symbolikielenä. kulttuurisia, globaaleja teemoja ovat juuri elä- Irma Heiskasen ainutlaatuinen tulkinta kosket- män puu, jonka ympärille kokoamme kosmiset taa puolestaan tähtitaivaan kuvioiden emohah- ompelutaidot omaavat luoja-jumalattaremme. moja sekä mm. istukan merkitystä symbolisena Myteemejä ovat myös Kalevalastakin tut- maailmanpuun eri tasoja yhdistävänä napanuo- tu Neitseestä syntyminen, Pyhä Marjatta, joka rana ja mielikuvien varantona.

13 Pegreman elämänpuu. 2. Haltia-asuja ja emoessuja Irma Heiskanen on löy- osana elämänpuun kuvastoa tänyt Venäjän Karjalan muinaisesta kivipyhä- Asujen hahmot – jumalattaret, haltiat ja töstä Pegreman emot - ovat osittain supisuomalaisia tai suo- kylän alueelta esimer- mensukuisia ja osittain osa kansainvälistä kin naishahmoisesta myyttistä yhteisperintöä. Näin on esimerkik- elämänpuusta. si Kultaisen Naisen kohdalla. Hän on elämän- (Kuva: Nikolai Isayev) puu-symboli, sukupolvia ja lajeja yhdistävä hahmo, jolla on monia kansainvälisiä vastinei- ta (muun muassa Lähi-Idän Shekinah, Ashe- rah-elämänpuujumalatar, Permian pronssivalu- luova kaksoslintu (näyttelyssä joutsen, vaikka jen naishahmot kuten Kyldysin). Tilkkutöissä, voi olla sorsa) sekä kätilö-kunnotar-hämähäkki. myyttiviitoissa, emoessuissa ja haltia-asuissam- Elämänpuu on Venäjän Karjalan Karhu- me on kyse hyljätyistä tekstiileistä, joita Kaa- mäen alueelta, Unitskajan lahdelta (n. III-II rina Kailo on loihtinut esiin maailmalta mm. vuosituhat eea). Pegremassa on monia eläin- kirpputorien kätköistä ja muista kierrätystalou- hahmoisia kiviä ja sitä pidetään mahdollisesti den piiloista. kreikkalaisten historiankirjoituksessa mainittu- Kierrätys on keskeinen arvo luontouskon- na Hyperboreana ja kivikauden aikaisten nais- noissa. Myös asumme on tehty pääosin kier- jumaluuksien pyhättönä. Arvellaan, että Peg- rätysmateriaaleista. Jos elämänpuu luo jatku- reman asutus hylättiin suuren maanjäristyksen vasti uusia haarautuvia oksia ja kasvua, mekin aiheuttaman tuhon seurauksena. Paikka löydet- luomme vanhasta uutta, vastustaen luontoa tu- tiin vasta 1989 metsäpalon paljastettua erikoi- hoavaa kuluttajakansalaisuutta. set kivimuodostelmat. Kultaisen Naisen lisäksi näyttelyssä on Se, että elämänpuu tunnetaan eri mante- mukana alkuperäiskansoille tyypillisiä hahmo- reilla todentaa sen istukkalähtöistä alkuperää – ja sekä seuraavat oletetusti kotokutoisemmat raskauden ja syntymän ilmiöiden heijastumista haltiat: Suonetar, Hongatar, Ilmatar-Sinetär, koko olemassaolon perustavaa laatua olevaksi Sinipiika, Päivätär, Veen Emo, Helka-Luon- kuvastoksi: elämänpuun kasvusto näkyy myös notar, Kiimingin Koitelinkosken suojelushal- keuhkoissa, sydämessä, verisuonissa - elämä tiat (Melatar-Kivutar ja Koitelinhaltia), An- haarautuu, punoutuu elämän kudokseksi kai- nikki, Lemmetär, Kylynakka, Rauni-maaemo, ken aikaa – purkautuu kuolemassa ja punoutuu Louhi-Lowetar, Valkoinen joutsenhaltia/lumi- jälleen uudeksi elämäksi maasta taivasta koh- kuningatar, Kiputyttö-Kirsti. Emoista mukana ti kurottautuvassa tanssissa. Samalla auringon, ovat karhu, joutsen, jänis, sammakko, mehiläi- kuun ja täh- nen, maaemo- tarhakäärme, tuuliemo, norppa- tien valo ja vedenneito, maitovalas, tulikarhu, Idän ukon- maahan lan- putki, hämähäkki, kärpässieni, Iri-neito, peura, keava sade revontuli-käärme, hauki, elämänpuu, maailmaa kiertyvät vuo- denkierrossa maan elämän kirjavaksi ku-

Vepsäläinen käspaikka, elämänpuu, sukupuu Gushchina VA - Vepsän kirjonta 2010.

14 delmaksi ja elämänmuodoiksi. Naisen ja elä- mot ovat myöhemmin muuttuneet erilaisiksi mänpuun sukulaisuus sekä kohtalonyhteys on vedenhengiksi, jotka olivat ihmisten kaltaisia, istukka-puun ansioista ikiaikainen ja vahva. mutta joilla oli esim. lintujen jalat (esim. baltti- Alkuaan kirjottuja liinoja on käytetty elä- laiset laumet). Veen emon korvaa lopulta Väi- mänpuun haltiavoimien avun saamiseksi synny- nämöinen samoin kuin ylijumalaksi nostetaan tyksessä (äiti on tukeutunut liinaan, joka vedetty Ukko, jonka toinen puolisko, maaemo Rauni, kurkihirren yli). Näistä on vuosisatojen kulues- alistetaan mitättömäksi ”vaimoksi” tai härsky- sa kehittynyt suvun historiaa kuvaavia suku- väksi seksipartneriksi. Kemppinen (1957) nä- puu -kirjontoja. kee kehityksenä Akan ja Raunin muuttumisen Metsäpeura sarvekkaine naaraspeuroi- lopulta miesjumaliksi ja kohti kristillistä mono- neen on kivikaudelta lähtien ollut suomalais- teismia. ten pyyntikulttuurin tärkeimpiä saaliseläimiä. Äitiluojat, einesten emät vaikuttavat ihmis- Se hävisi sukupuuttoon Suomen alueelta 1800- mielen arkeologisissa kerrostumissa osana kan- luvun lopulta, mutta on elpynyt Vienan Karja- sainvälisesti tutkittua matriarkaatti- ja lahjata- lasta saapuneen kannan myötä jonkin verran. lous-perustaista maailmankuvaa. Käspaikoissa sarvekas peura sulautuu mones- Meilläkin alkuemot ovat Luonnottaria, ti oksiaan ylös kurottavaan, versovaan elämän- usein Kave- epiteetillä kuvattuja hahmoja, jot- puuhun. Usein keskellä työtä kuvatulla sarvek- ka muodostavat kirjavan, paikallisesti väritty- kaalla naisella on rinnallaan kaksi tytärtä, mikä neen ja vaihtelevan myyttisen kudelman. On viittaa muinaiseen matriarkaattiin ja sen heijas- mahdotonta ja turhaa luoda mitään lopullista tumiseen taivaalle Ison ja pienen Otavan peu- yksiäänistä tarinaa tai teesiä heidän muuttuvis- rakuvioina Pohjantähtisen esiäidin rinnalla. ta, ajan tarpeisiin vastanneista rooleistaan. On Elämänpuun latvassa esiintyy permiläisis- keinotekoista luokitella monikerroksisia juma- sä pronssivaluissa usein ylisen eläin- tai lin- latar- tai haltiahahmoja tai erotella niitä toi- tuhahmoja, jotka kuvaavat elämän jatkumoa nen toisistaan mustavalkoisesti ja jyrkästi. Ne udelleensyntymän kautta. Eero Autio (2000) lomittuvat ja limittyvät toisiinsa maa-ilman- viittaa kirjassaan Kotkat, hirvet, karhut arke- kuvassa, jossa tiukalla rajanvedolla ei ole ”osaa ologi Nadezda Sutovan kuvaukseen permi- eikä arpaa”. läisestä uskonnosta naispuolisen Kyldysin ai- Nykyaikana voisi olla ajan hengen mukais- kakaudella 1 100 -1 200 jKr. Sutovan mukaan ta esittää, että syntyjen syvien Luoja/tar on ollut Kyldysin voidaan rinnastaa muun Euroopan sekä mies- että naiskasvoinen ”syntyvoima” ja indoeurooppalaisia edeltäneeseen Jumalatar- niiden hedelmöittävä alusta. Voimme ymmärtää uskontoon. alku-Luojan vain metaforisena ja kielen rajaa- Lintujumalatar oli yksi Jumalattaren usein mana ilmauksena, ilmiön ihmiselle ymmärret- esiintyvistä inkarnaatioista, josta on lukuisia ku- tävissä muoteissa. Itse asiassa, yllättävän mo- vauksia naisten käsitöissä sekä muissa tutkimus- net merkittävät esipatriarkaaliset jumaluudet ja kohteissa (kalliopiirustukset, arkeologiset astiat haltiat ovat niin mies- kuin naispuolisia, jopa ja muut löydökset). Muiden symbolien joukossa biseksuaalisia tai eri lajeja yhdistäviä ykseyden erilaiset spiraalit, kiemurat ja V:n muotoiset ku- kuvastoja. Ehkä ne ovat jumaluuden ja Pyhän viot olivat hänen symboleitaan, ja ne löytyvät sukupuolineutraalia energiaa, jota emme he- usein jumalattareen liittyvissä esineissä tai hä- teronormatiivisuuden luonnollistaneessa kult- neen itseensä piirrettyinä (Gadon 1989). tuurissa pysty edes käsittämään. Lintujumalattarella eläin- ja ihmishahmon Kansanrunoissa usein toistuva ”henki”, risteymänä tai yhdistelmänä oli kaksijakoinen Kave onkin milloin mies- , milloin naishahmo, luonne, munija ja korppikotka. Esineet, jotka milloin jumala, milloin naishaltian epiteetti. oli koristeltu muhkearintaisten lintujumalatta- Tapiota kuvataan yleisimmin metsänpoikana ren kuvilla, kiemuroilla, spiraaleilla, aaltoku- tai kuninkaana, mutta myös metsän tyttärenä. vioilla ovat monien tutkijoiden mukaan selvä Tämä on outoa vain länsimaalaiselle mielen- osoitus siitä, että lintujumalatarta pidettiin suu- laadulle, joka ei pysty tai halua irtautua patriar- rena ruokkija-emona. Vesilinnut olivat tärkeä kaalisen ydinperhe- muotin sukupuolijärjestel- osa ravintoa. Myyteissä ja tarinoissa nämä hah- mästä sekä luonnonherruudesta, jossa ihminen

15 ja eläin erotetaan jyrkästi toisistaan hyötyra- Elämänpuu-Sampo tionalismin tarpeista lähtien. Kategoriat ovat olleet ja ovat yhä monilla alkuperäiskansoil- ”Koivu kullan kasvattama, Latva tuulen la paljon häilyvämpiä. Yhä tänään vepsäläisillä tuuittama, Vilun ilman viivyttämä, Lämpösen raja kuolleiden ja elävien välillä on liukuva, ja imettelemä” (SKVR I, 4.89. Akonlaksi). vainajille tarjotaan vieläkin ruokaa ja juomaa, koska heidän uskotaan voivan tulla vierailulle, Jos Isoa Tammea voi pitää leimallisesti varsinkin uniin. miehisempänä fallos-puuna, koivu kuuluu fe- Länsimainen hierarkkinen ja kategorioi- miniinisiksi tulkittuihin puihimme yhdessä ta ihannoiva suhde myytteihin ei siedä tällais- pihlajan kanssa. Kyse on nimenomaan elämän- ta häilyvyyttä vaan tutkijat ja runojen taltioi- voiman symbolista, jonka monet annit ovat jat ovat pyrkineet poistamaan ristiriitaisuudet niitä lahjoja, mistä esivanhempamme osasivat ja luomaan runoista ”rationaalisempia” ja loo- olla kiitollisia. Irma Heiskasen sanoin: ”Koi- gisempia, kuin ne itse asiassa ovat. vuemo, pyhä Emo, kiitos mahlasi annista – ke- Patriarkaalista herruuden ideologiaa, joka väisin annoit jo ammoin esivanhemmillemme pohjautuu vaihtotalouteen ja hierarkkisiin val- rinnoiltasi mahlaa ihmisten juoda, elvytit elä- tarakennelmiin ei voi kuitenkaan projisoida ar- män pitkän talven jälkeen. Keväisen koivikon kaaisiin runoihin ilman että menetämme nii- heleä vihreytesi, tuoksusi ovat meillekin emon den alkuvoimaisten energioiden tasapainon lempeä syli. Leppeästi suhisten haastelet, suhi- sekä maa-ilmankuvan. Niissä elollistettu luon- set, koivuemo, suloista on kuunnella sinua ja to ei ollut lainkaan näin kaksijakoinen. Päin- latvassasi laulavia sielulintuja. vastoin, erilaisten voimien ja väkien nähtiin Koivuemo, sinua on kiittäminen lehtisil- vaikuttavan niin ihmismielessä mikrotasolla mujesi, hiirenkorvien puhdistavista ja hoitavis- kuin luonnossa makrotasolla. Niiden hyväk- ta lääkkeistä, C-vitamiinista, elimistöä puhdis- syttiin synnyttävän milloin tasapainoa, milloin tavasta teestä. Koivuemo, sinua on kiittäminen epäsopua ja tahtojen taistoa. nautinnosta, jonka annat saunavihdan lempei- Hyvän ja pahan taistelu on niille vieras. nä, parantavina hauteina, tuoksuina ja tuntuna Suomen kansanrunoissa riistanhaltia-jumalatar iholla. Koivuemo, sinua on kiittäminen ihos- Mielikki muuttuu vastakohdakseen, Kuurikik- tasi, kauniista tuohestasi, jota suot monenlais- si, jos lakkaamme kohtelemasta luontoa vasta- ten tuokkosten ja käyttöastioiden tekoon sekä vuoroisuuden ja takaisin antamisen eetoksella, kengän edeltäjien virsujen tekemiseen. Kiitos ja käännämme itse selkämme luonnon anneil- pakurikäävästäsi, puhdistavasta, parantavasta le. Alun perin ei siis ollut jakoa hyviin ja pahoi- juomasta, jonka siitä saamme. Kiitos kaikista hin hahmoihin, vaan samassa hahmossa nousi- anneistasi koivuemo!”.... Irma Heiskanen vat eri puolet esiin sen seurauksena miten itse Juhannus on kesän, auringon ja Koivue- suhtauduimme niihin. mon, Elämänpuun kiitoksen juhla, jota vep- Toisaalta, sukupuolen jumalallinen häi- säläiset vieläkin viettävät ”Elonpu” -juhlana. lyvyys ei tarkoita etteivätkö myös naiset kai- Maailmanpylväs, axis mundi, on yleismaailmal- paisi kuvia ”jumaluudestaan” vaikka hekin linen symboli. Maailmanpylväs tai elämänpuu, tiedostavat tällaisen sukupuolittamisen epära- josta on lukuisia klassikkotutkimuksia (mm. de tionaaliseksi. Kyse on feministitutkijoiden mu- Santillana & von Dechend 1969) yhdistää tai- kaan kollektiivisesta voimaannuttamisesta vas- vaan ja maan, todellisuuden alemman ja ylem- talääkkeenä kaikille niille väkivallan henkisille män tason. Axis mundia, joka on myös tulkittu ja fyysisille, institutionaalisille ja psyykkisil- Kalevalan sammoksi, on usein maailman kes- le rakenteille, joita mieseliitti ja kirkonmiesten kipiste ja neljän ilmansuunnan kohtauspaikka. johto ovat pystyttäneet naisen itsetunnon ja it- Se on shamaanien ja tietäjien väylä, jota pit- semääräämisen tielle. kin he voivat nousta ylisten jumalten ja esivanhempien tai voimaeläinten luo tiedonhaku- Seuraavassa muutama tarinaemo-kuvakort- matkoillaan. Monissa pohjoisissa kulttuureissa ti, jonka teksti ja/tai loitsu/runo ovat esimerkki on tulkittu, että maailmanpylväs tai elämänpuu näyttelymme naispoliittisista ”kulttuuriteoista”. kiinnittyy taivaankanteen Pohjantähden eli

16 napatähden kohdalle ja on Kalevalan Sammon Ilmatar, ilman tytär, ilmanneito tai Ilman- ”kirjokansi”. Se oli myös saamelaisten poh- henki, hänet tunnetaan myös Väinämöisen äi- jannaula ja samojedien taivaannaula. Pohjo- tinä, Ilman ilmattarena eli Ilmarisen äitinä, tai- lan heimojen parissa yötaivas on nähty kodan vaan neitsyenä. Ilmoisena hän on joskus jopa katon analogiana. Kodan keskipisteen, läm- ukon ja jumalan mainesana, miesjumaluuden mittävän tulisijan savu leijaili kosmista maail- alkuversio eli kaikkien alkujen ja syntyjen alku. manpuuta pitkin yliseen kodan tai jurtan katon Hän on myös Iro, Iri-neito, kalevalasankarei- savuaukon kautta. Maailman mikro- ja makro- den alkuäiti. Alkuäiti kaiken takana. Hän on tasot yhdistyvät niin kodassa (myös alkusau- sinisten salojen ja syntysanojen taitaja, moni- nan muotti) ja elämänpuussa, ihmisen kehossa en elämän sfäärien ja ilmiöiden haltia, luojaju- ja elinpiirissä, jotka voi nähdä kosmoksena pie- malatar. ”Tyttö syntyi, tyhjä syntyi,” kerrotaan noiskoossa. Elämän tukipilarilla ja lähteellä on miehen kokoamassa ”nais-Kalevalassa, ”Kan- vastineensa ihmisen kehossa äidillisenä napa- telettaressa”. Tyhjä tosiaankin syntyi joskus, nuorana ja miehisenä falloksena. Ihmiskehon jostakin, mutta ensimmäinen hahmo, jumala- ulkopuolella maailmanpylvästä on kuvattu pat- tar sen äärettömyyden äärellä oli Ääretär, kos- saina, puupylväinä, kivinä (Suomesta tunnetut misilta voimiltaan ylivertainen, ehdoton yk- napakivet) puina ja vuorina. könen. Huippuemo, huippuakka. Kädessään Suomen kansan vanhoissa runoissa koi- kosminen kultainen värttinä. Tänään hän tor- vu esiintyy myyttisenä esivanhempana, jonka juu asteroideja ja paikkailee ohentuneen ot- Lemminkäinen aikoo hakata suksipuiksi: ”Tuoll sonikerroksen reikiä. Maa-ilma tarvitsee uusia ennen isosi säily Koivuna noron mäellä”. En- soluja. Myös suonisykkyröitä kainalonsa alla nen kuin puu on voitu kaataa, siltä on pitänyt kantavaa Suonetarta, kuolleista herättämisen pyytää lupa, ettei sen liikkuvaa luontoa, Emon jumalaa. henkeä tuhottaisi. Ääretär leijuu ja hohtaa tähtinä, revontu- Allaoleva koivu-ornamentti esiintyy en- lina ja linnunradan valoina myös pilven pääl- nenkaikkea hantien ja mansien tekstiileissä. lä, Neitsyt Mariana, Neitsyt Marian äitinä, jumalan äitinä, kaiken olevaisen alkuna. Eri aikoina häntä on kuvattu eri tavoin, ja vaihte- levalla kunnioituksella tai arvokkuudella. Hän on myös Sinetär, sinervoinen, henki, joka on liitetty hyviin onnen voimiin ja taivaan valoi- Mansien koivunoksakuvio. Tyyni Vahter, 1953. hin. Äärettären voidan nähdä liittyvän myös- kin VENUS -tähteen ja sen nousuun kevään ai- rueeksi. Ääretär-Luojatar, Olisiko tässä yhteys Lemminkäisen ohella kansanrunoissa esiintyvään Lemmettäreen tai Taivaannavan Jumalatar Lemmiin, lemmen luojattareen. Suomen kansan vanhoissa runoissa on lempeä nostatettu sanoil- Kuutar, korea vaimo/Kärehetär, kultaneiti/tule la ”Nouse lemmi liehumaa, Kunnia kuohumaa.” kullan keitäntähän,/hopean sulantantahan! Lemmetär tai Lemmätär esiintyy myöskin Suo- (SKVR XII, 2.6554) men kansan vanhoja runoja keräänneen Gott- fried Gananderin muistiinpanoissa raudan kuu- Alkuemoihin kuuluva Ääretär, Sinetär, Tai- mentajatulena (SKVR XII, 1.3970). vaannavatar monine nimityksineen istuu kos- Kevään airut on taivaalla roomalaisittain misen taivaanpilarin navalla, kosmisten voimi- lemmen jumalatar Venus – miksi ei siis suoma- en ja alkusanojen, syntyjen syvien keskiössä. laisittain Lemmetär, jonka ilmaantuminen ke- Hänellä on lämpimät suhteen niin kuuhun vättaivaaalle aloittaa kevään ja kasvun, lintujen kuin aurinkoon, joita ilman mikään ei kasva tai soitimen ja tanssit, sammakon kudun - kaiken kukoista. Hän on Navaatar, neito taivaan na- lemmekkään ja hedelmällisen luomisen. Venus valla ja valvoo sieltä ylisistä ilmoista kaikkea on myös kansanrunoudessa Koin, koillisen, au- maan ja taivaan välissä. ringonnousun suunnan tähti – Koin tähti ka-

17 jaksella, Aamu kullan koittamolla!” (SKVR XII, 2.6190.) Koinaaminen on puolestaan tarkoittanut sukupuolista kanssakäymistä. Sanan merkitys vaikuttaa aikojen saatossa muuttuneen, sillä koin tähden herkkä valo aamu- ja iltaruskon aikaan kuvastaa toisenlaista lemmekkyyttä kuin nykyisin harvinainen, mutta karkeana ilmaisuna käytetty ”koinaaminen”. Olotilassaan kaiken yläpuolella ja universumin keskiössä, Ääretär on ”tyhjä” feminiini- nen sikiö, elämän itu, joka alkaa kehräämään elämälle muotoja, alkaen perusväristä, taivaan sinestä. Myyttikerä, myyttikehrä, raaka-ainee- naan itse aurinko. Ääretär-variantti on myös ”pilven päällä is- tuva neiti” , Ilman jumalatar, joka ”hoiti tuulta,” ja oli näin ”tuuletar, tuulainen.” Olisiko hän tulistuessaan myös runoissa mainittu viimatar tai tuuliämmä, ellei suorastaan Äkäätär. Täh- dettärenä Ääretär on myös tähetär, tähtineito, jolla oli selkeä yhteys Sinettäreen, pilvenääre- hiseen. Hänet voidaan yhdistää toisiin taivaan- Ääretär-puvun suunnitellut Kaarina Kailo ja om- kappaleiden jumalattariin, kuten Päivättäreen, mellut Eija Keränen. Kuva: Mikko Kutilainen ja jopa Kuuttareen ja Kärehetär, Kankahatar- olentoihin. Hän on myös Pohjan Neito joka kehittyisi alkumunasta, sotkan munasta. Luon- kehrää elämän alkusyitä ja selvittää pasmalan- notar on myyttisen alkuajan ensimmäinen olen- koja kosmisella sukkulalla, rukilla rautaisella, to, vai onko kukaan sittenkään ensin? Jospa he tuottaen lopulta Kankahattaren olomuodossa ovat saman alkuluojan eri manifestaatioita, eri kankaat, kutimet, kuosit, loimet, vaatteet, asut, olomuotoja ja ruumiillistumia. muodin alkumuotit. Oravan kautta Äärettäreen liittyy käpy, Hänen elo- ja olomuotonsa sukulaissuhtei- joka on monien talvilintujen ruokaa. Käpy on siin, kosmiseen heimoon kuuluvat lisäksi Kun- myöskin sukkulan sukulainen: ”Suihki sukku- notar (Vrt. myöskin hämähäkki/Kunnotar, kä- la käessä, Kuin on portimo pinossa, Käperöi- tilö – Kaarle Krohnin mukaan), Terhenetär, ti käämi kä’essä, Kuin käpy oravan suussa.” Ää- Terhenneito, sumun ja usvan haltia. Toisaal- retär voisi olla yö, Venus -Lemmettärenä myös ta, Ilmatar, ilman impi on tunnetumpi naispuo- kuu tai Kointähti - Kultainen omena, joka se- linen luojatar, Väinämöisen äitihahmo. Joskus kin mainitaan Kalevalassa. kansanrunot kuvaavat hänet istumassa ja tuot- Äänisen rannan joutsen ja muna ilmentä- tamassa kosmisia käsitöitä taivaankaarella, suk- vät aikansa maailman syntymyyttiä, joka Suo- kula kädessä, joskus hän vierailee sukulaistensa men kansan vahoissa runoissa löytyy eri ver- Suonettaren, Tuulikin, Suvettaren ja Päivättä- sioina – joutsen vain on muuttunut sotkaksi: ren kanssa Päivölän pidoissa. Suvetar ja Päivätär ”Tuop on sotka ilman lintu, lenti merta siuvot- suovat sen elinvoiman, kasvun, lämmön, jonka teli, etsivi pesän sijoa. Ei löytänyt pesän sijoa. luonto ja ihmiset tarvitsevat uusiutuakseen. Tuopa vanha Väinämöinen nosti polvensa me- Alkupamaus ei ehkä ollutkaan miehinen jät- restä, jäsenensä lainehesta, vihannaksi mättä- tiorgasmi vaan kultaisten tähtikutimien rytmi- häksi, tuoreheksi turpeheksi. Tuopa sotka, il- kästä liikettä, alkuneulojen sulavaa pujotusta, man lintu munivi munoa kolme, peähä polven äidin sydänäänten tasaista ja syvän sinistä al- Väinämöisen, hierelööpä, hauteloopa. Tuo- kusykettä. Ilman impi, ilman tyttö, veden emo- pa vanha Väinämönen luuli polvensa palavan, nen ovat yhdessä maa-ilman luomisen navalla. jäsenensä lämpenevän, veti polvensa merehe. Tarvitaan eri elementtien yhtymistä, jotta elämä Viertihi munat muruiksi, karskahti meren kari-

18 hi ” (SKVR I, 1.36. Akonlaksi). (Muokattu ver- si hyytymäsä, meren jääksi jäätymässä, kiveksi sio/Irma Heiskanen). kovoamassa” (37: l89-l96). Petyttyään henki- Lönnrot toteaa Mehiläisessä vuonna 1839: pattoon robottinaiseen, Ilmarinen lähtee ta- ”ehkä koko tässä luomistarinassa alkuansa ei voittelemaan toista Pohjolan tyttäristä. lienekään Väinmöisestä, vaan Vein emoses- Kansainvälisestä mytologiasta voi kertoa, ta puhet ollut. ” Äinemöinen, veen emo ja sen että Hefaistos, Antiikin seppäheeros on Ho- monet variaatiot paljastavatkin, että Väinämöi- meroksen mukaan valmistanut elävien ihmis- sen äiti on itse Veen emo, joka on jäänyt suu- ten kaltaisia kultaneitoja. Myös Kultainen Nai- ren laulajasankarin varjoon. nen on varhaisissa muodoissaan ollut kuitenkin ennen kaikkea elämänpuun jumalatar, kasvun emo, Akan Vakan vartija, täynnä kostean kor- Kultainen Nainen ven ja metsän mahlaa ja mettä, elämän, luon- Pistä siipesi simahan, toinen siipesi mereen/ non kasvuvoimien nesteitä ja mehuja: ”Kostu Akan vanhan vakkaseen. Tuo sitten simoa korpi, mielly metsä…” Jos monet paikalliset tuolta/ Kave eukko luonnon tyttö, luonnonjumalattaret on aikojen saatossa typis- Kave kultainen korea/ Jok’ olet vanhin tetty yhdeksi ihannoiduksi Neitsyt Maariaksi, vaimoloita, Ensin emä itselöitä. samoin ovat Kultaisen Naisen variaatiot muu- (Ks. esim. SKVR VII, 4, loitsut 3034). tettu sopimaan patriarkaalisten uskontojen ja myyttien naismuotteihin. Varhaisina aikoina suomensukuiset ja Lähi- Kultainen Nainen liittyy usein parantami- idän kansat käyttivät Suuresta äidistä nimityk- seen, ennustamiseen, elämän ja kuoleman sekä siä, jotka yleensä tarkoittivat ”kultaista naista”. sukupolvien kiertokulun mysteereihin sekä ju- Äiti-jumalattaren ja aineen yhteyteen saattaa malallisiin nesteisiin ja rohtoihin, joilla elä- viitata myös Kultaisesta Naisesta joskus käy- mänvoimaa on ylläpidetty. Elonkehän kierto- tetty nimitys einesten Emä. Sana ”eine” tar- kulun rituaalit lienevät kuuluneen Kultaisen koitti mm. ravintoa tai haltiaa. Koska kulttuu- Naisen vaikutuspiiriin. rinen siirtymä patriarkaaliseen eli isäjohtoiseen Permiläisissä pronssivaluissa hahmo on herruuden maailmankuvaan, tarinaversioihin yhdistetty ylisen ja alisen lintuihin ja nisäk- ja sosiaaliseen järjestykseen tapahtui Suomes- käisiin, matelijoihin ja puol-ihmiseksi miel- sa jo varhain myöhemmältä kivikaudelta alka- lettyyn karhuun (Autio 2008). Kultaisen Nai- en, on Kultaisen Naisen hahmo sittemmin lä- sen olkapäät ja varpaat ovat mm. olleet vahvan hes kadotettu. voiman, suomalaisittain väen, ja lisääntymisen, Heikkilän (2004) mukaan viitteitä Kultai- uudelleensyntymisen pyhiä väyliä, ja niille on seen Naiseen tulee kansanrunoudessa vastaan usein asetettu kotka ja muita symbolisia lin- esim. mehiläisaiheisissa ja synnyttämiseen liit- tuja ja eläinhahmoja. Elämänpuujumalatar on tyvissä parannusloitsussa. Ne ovat tuttuja Ete- myös yhdistänyt eri lajien ja sukupolvien ket- lä-Euroopan ja ns. vanhan Euroopan jumalatar- jut, edustaen vuotuiskierron ja kerroksittaisen aiheista (Gimbutas l974). Kalevala sen sijaan aikajanan jatkumoa. tutustuttaa meidät varsin harhauttavasti kulta- Kultainen Nainen on kuvattu toisaalta tai- neitoon Ilmarisen, takojasepän insinööriosaa- vaan merien takana vaikuttavana emojumalat- misen ja seksuaalisten fantasioiden kylmäkyl- tarena, joka ilmensi itseään luoja-vesilintuna kisenä tuotoksena. tai Ilman Impenä ja myöskin Iri-neitona joka Surtuaan menetettyä vaimoaan aikansa synnyttää kolme poikaa: Väinämösen, Ilma- Seppä Ilmarinen takoo hänen tilalleen kulta- risen ja Joukahaisen. Mutta tässäkin kohden neidon: ”Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti liet- on syytä huomata patriarkaalinen kerrostuma sehestä, pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki ilmeisesti alunperin naisellisen Iri-neito-Orio- kaunokainen. Muut tuota pahoin pelästyi, ei nin päällä. pelästy Ilmarinen (Kalevala 37: l39-l44) … Se Elämänpuu-muotoinen Kultainen Nainen oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippo- olisi sitten yhteyksissään maaemoon myöhem- jansa, ku oli nuorta neittä vasten, vasten kul- pää historiallista kerrostumaa. Mehiläisken- loista kuvoa, se oli kylki kylmimässä, oli hyyk- noa on kautta Pohjolan suomalais-ugrilaisen ja

19 Lähi-idän kulttuuripiirin pidetty suuren juma- noutamaan mettä ”Luojan kellarista Lemmin- lattaren kohdun elämää kuhisevana symbolina: käisen äidille” pikemminkin kuin Kultaiselle ”Mehiläisemo, Akka vanha, Pyhä vaimo, Ilma- Naiselle tai Suonettarelle. Naaras-mehiläinen tar ihava impi, Joka vanhin vaimoksista, Mehi- on muuttunut epiteeteiksi ”metsän kukkien ku- läinen meiän lintu, Lennä kullaissa käkenä, Si- ningas, liukas lintu, ilman lintu, mielilintu, si- masiivin siu´uttele Sijoltasi entisiltä; Tuo mettä masiipi, mies kepeä.” siivessäsi! Kun tuost’ ei mitänä tulle, Lämmitä Oman Kultaisen Naisen asun ja sen ta- kyly utunen!” (SKVR I, 4.272). Myös ersäläis- rinan olemme luoneet yhteenvetona niistä ten maailmankaikkeus oli rakenteeltaan kuin SKVR –kokoelmissa ja arkistoissa löydettävis- mehiläispesä, jossa oli neljä tasoa: ylin, alin tä (loitsu)runoista, jotka tukevat kansainvälis- ja kaksi keskimmäistä. Yhdessä keskimmäi- tä matriarkaatti- tulkintaa jumalattaren laajasta sessä tasossa asuivat ihmiset ja toisessa kaik- levinnäisyydestä. Yhdistämme hahmon elä- ki muu elävä. Kultaisen Naisen ja mehiläisen mänpuuhun, jonka metistä runkoa kimmeltä- yhteys ei liene yhteensattuma, sillä esimerkik- vä asu pyrkii jäljittelemään. Vaikka Mehtolan si minolais-ajan Kreetalla äitijumalatar rinnas- emäntää ja Hongatarta karhun emuina ja riis- tettiin nimenomaan mehiläiskuningattareen ja tanhaltijoina yhdistetään siniseen viittaan, pai- uskonnollisissa tilaisuuksissa papittaret esiin- notamme luonnonuskonnon jumalatarta puus- tyivät mehiläisiksi pukeutuneina. sa vaikuttavana shamaanina ja kasvuvoimana. Kultaisen Naisen sukulaishahmoja ovat Hänen viittansa on herkkä mutta hauras hui- Lähi-Idän Astarte ja Shekinah sekä permiläis- vi, jonka reiät kuvaavat otsoonikatoa ja maa-il- ten (vepsäläisten) ankaran näköinen karhun- man haurasta saastunutta tilaa. tassut omaava Kyldysin. Kultaisella naisella on akan vakka-kohtusymbooli, säilytysastia, jolla on vastineensa ukonvakoissa (peijaisissa, jossa syötiin ateria metsästysonnen lisäämiseksi ja jatkumiseksi). Akan vakka tuntuu viittaavaan elämän alkulähteeseen, naisen ja maaemon kohtuun, mehiläispesään ja myös karhunpe- sään elämänpuun juurilla. Sen prototyyppi Kreetalla oli Knossoksen kuuluisa jumalatar- kulttuurin pithos- astia (Kailo 2006). Kultaisen Naisen yhteyttä kivikauden jumalattariin tukee mm. taru, jonka mukaan hahmosta on ollut olemassa erityinen kullasta tai hopeasta tehty patsas, jolle on uhrattu, tai ehkä ”annettu takaisin” kiitoksena sen suomista anneista. Kerrotaan, että slaavien asuttaes- sa suomalais-ugrilaisten maita lounaasta ja ete- lästä käsin pohjoisen, koillisen ja idän suuntiin, patsasta kuljetettiin turvaan itään päin (Heik- kilä 2004 ). Viimeinen tieto patsaan sijainnis- ta on l500-luvulta, jolloin sen sanottiin olevan jossakin Ob-joen suun tienoilla Pohjois-Siperi- assa” (Heikkilä 2004, 44). Mehiläisestä, meiän linnusta löytyy lukui- Kultainen Nainen, puvun design Kaarina Kailo ja Eija sia versioita Suomen kansanrunoissa, joissa se Keränen. myös rinnastetaan myöhemmin Neitsyt Ma- riaan. Mehiläinen on loitsuissa joskus ampiai- Kultaisen Naisen juhla-asussa olemme- sen, paholaisen linnun vastakohta. Mehiläinen kin ommelleet yhteen vahvasti yhteenkietou- muuttuu kuitenkin yhä patriarkaalisemman his- tuvat käsitteet elämänpuu, metisyys, elonvoi- torian saatossa ”Luojan linnuksi”, joka lentää mana nouseva mahla/olut, mehiläiset, kaikkien

20 tan ohella äitiyttä ilmentävät rinnat. Siikalan mukaan Marian kuvaaminen Efeson Dianan tavoin tuhatnisäiseksi juontuu esikristilliseen mytologiaan. Tässä hän on oikeassa, joskin Efesoksen tuhatnisäinen jumalatar on Artemis, Dianan ollessa sen roomalainen vastine. Kultaisen Naisen ja Luonnottarien pa- rantava maito yhdistetään siis lopulta pyhän Neitsyen parantavaan rintamaitoon. Marian kuva hahmottuu lempeän hoivaavaksi ja hä- nestä muokataan esikuvallinen parantaja siinä missä Kultainen Nainen on ollut paljon laaja- alaisemman luovuuden ja jumaluuden perikuva. Permiläisten valujen aiheissa laajan suosi- on saanut naishahmo, paikallinen jumalatar, on ollut sen sijaan ankara ja vihaiseksikin kuvattu johtaja-hahmo (vrt. Autio, 2008: 163). Kultainen Nainen kytkeytyy myös kar- hunpeijaisten maailmaan ja tarinamatriisiin karhumorsian-naisesta, joka lähti talvehtimaan otson kanssa. Hongas, Hongatar on karhun Sammakkoemo, puvun design Irma Heiskanen. Kuvassa suomalainen kantaemo, emuu, riistanhaltia, Kirsi Keuruun ekokylästä.Kuva: Adelaide Växland. joka antoi metsästäjille metsästysonnea ja karhun, jos he kunnioittivat luontoa ja palauttivat elollisten olentojen ykseys ja keskinäisriippu- karhunkallon emopuun oksille, takaisin uudel- vaisuus. Itse tarinakortissa taustalla on Ylikii- leensyntymän luonnonkiertoon. mingin ainutlaatuinen lähdealue, Viinivaara, ja Vepsäläiset ja karjalaisten käspaikat ku- nimenomaan mystinen, luonnon moni-naisuu- vaavat elämänpuuta sukupuuna. Käspaikkojen den ihmepaikka, Hämyhete. Taustalla on juuri symboliset linnut, eläinhahmot, kasvit ja vil- ja juuri havaittavissa Kyldysin, permiläisjuma- javat pellot muistuttavat kuvioita, joita Mari- latar ja alisen matelija-sammakko, joka liittyy ja Gimbutas (1974) on myös analysoinut osana kutemiseen ja kudontaan ikäänkuin elävänä neoliittisen ja paleoliittisen kauden hautalöy- ”suon istukka-emona”jonka varhainen kutu he- töjä ja arkeologista tutkimusta. Niiden ydin on rättää koko suoluonnon ja kuuluu näin tärke- ylössuuntautuvan kasvun ornamentit, mm. ju- ään osaan elämänkierron ketjussa. malatar- ja eläinhahmot, joiden kädet tai tassut On todennäköistä, että Kultainen Nainen on nostettu ylös kasvun merkkinä. on muiden haltioiden ja jumalattarien tavoin Vanhojen käspaikka-liinojen uskottiin ke- typistetty ja marinoitu kristilliseksi Neitsyt räävän itseensä kulttimenoissa pyhyyttä ja pa- Mariaksi, jolle kirkonmiehet ovat kovan kään- rannusvoimaa, joten niitä arvostettiin enem- nytystyön ja väkivaltaisenkin kansanrunou- män kuin uusia. Valkoinen liina, karjalaisilla den muokkaustyön keinoin delegoineet monia käspaikka, toimi kutsujana ja vainajan edusta- ”rahvaanuskonnon” pakanajumalten tehtäviä. jana. Sen avulla vainajat tuotiin kalmistosta, Anna-Leena Siikalan mukaan Neitsyt Mari- ohjattiin ikkunasta juhlapaikalle sekä vietiin an määreet ”armollinen, puhdas ja kaunis” ovat saunaan ja sukulaistalosta toiseen sekä palau- yleisiä keskiajan hartauskirjallisuudessa (2012: tettiin takaisin tuonpuoleiseen. 293). Loitsujen mielikuvat pyhän Neitsyen vaa- Kun käspaikka esiintyy myös hääjuhlal- tekappaleista ja naisellisista toimista kehräämi- lisuuksissa, uskotaan sen häissäkin edustavan sestä ja ompelemisesta, saivat aineksensa Siika- juhliin kutsuttuja suvun vainajia. Tämä siis on lan mukaan sekä keskiajan kirkkotaiteesta että jäänne vainajauskonnosta, jossa keskeistä oli pyhistä kertomuksista (ks. myös Vuola 2010). esivanhempien kunnioitus ja yhteydenpito Marian tunnusmerkkejä ovat suojaavan vii- tuonpuoleiseen.

21 seni heitä rintojeni metisellä maidolla, kasvakoot heistä vahvoja sukuni jatkajia, suojelijoita, Oh- tontaitoisia kalamiehiä ja vereviä punapuolapos- kisia, vahvajalkaisia, marjastajanaisia!”

Evenkien myytin mukaan uroskarhu on antanut tulen ja esim. nahan työstämiseen tar- vittavat työkalut nimenomaan naisille. Sen taustalta, että karhu antoi tulen nimenomaan naisille häivähtää arkaainen käsitys luonnon hallinnan kätkeytymisestä naisen hahmoon (Jacobson 1993: 182). Suomalaisessa runosä- keessä puolestaan kerrotaan:”Tulen synty taiv- hasta, Tuuliattaren tupesta,Vyöltä vanhan Väi- nättären” (SKVR VII, 3, loitsut 725). Millaisesta tulesta säkeessä on kyse mat- riarkaattitutkimuksen valossa? Orion on suomensukuisten kansojen myyteissä usein hirven metsästäjä, mutta toisaalta sekä mordvalaisiin että venäläisiin liitetty hedelmällisyyden Ju- malatar Mokos/Moksha, joka syksyllä kirkkaana näkyessään aloittaa kehruun ja kudonnan ja kohtalonlankojen punomisen. Orionin kierto- Punainen karhu. Design Irma Heiskanen, mallina kulusta taivaalla on myös mitattu raskauden Kaarina Kailo. Kuva: Adelaide Växland. kestoa. Orion viipyy Pohjoisella pallonpuolis- kolla näkyvissä taivaalla suunnilleen raskauden On ilmeistä, että laajalti Venäjällä sekä keston ajan syksystä kevääseen (ks. esim. Rap- suomensukuisten kansojen keskuudessa on us- penglück). Saamelaisten synnytyksessä avus- kottu valkoisella liinalla olevan yhteyttä vaina- tava Sarakka muistuttaa vahvasti Orionin täh- jaan, sieluun ja kuolemaan. Liinan tehtävä oli tikuviota ollen yksi Madderahkkan tyttäristä vetää puoleensa hyviä henkiä ja torjua pahoja. (ks. esim. Karsten 1955, 38). Liina toimi välikappaleena yhteyttä haluttaes- Siperialaisista karhumyyteistä löytyy yhte- sa ja oli vainajan sielun symboli. Sielua sitovas- ys tyttöjen naiseksi kypsymiseen, karhun ja ty- ta liinasta on tietoja myös Kiinasta ja Tyynen tön häihin sekä puun kuoresta tehtyyn kuukau- valtameren alueelta, mutta liinojen pääpaikka- tisvyöhön (VF Kerner 2003). na pidetään Keski-Venäjää. Irma Heiskanen kuvaa karhuemona ole- mista taiteen keinoin: ”Tähtilatvaisen, pihkantuoksuisen kuusen maakohtuiseen pimeään, juurakkopesään, taivas- kuusen yökohtuiseen juurakkopesään, minä, Pu- nainen tyttö kömmin vereväksi, väkeväksi, pyhäk- si emoksi, vahvajalkaiseksi, vahvakätiseksi lasteni ja sukuni puolustajaksi, suojelijaksi, voimaemoksi tullakseni. Pyhän, metisen, haluisen, marjoja kyp- syttävän hehkuvan aurinkovoiman läpivirtaa- maksi tullakseni - yhtyäkseni ikiaikaiseen kohtui- Rovaniemeläisen Orion. seen ohtoiseen täältälähtemisen, tännepalaamisen TAIGA-korun Juha Jangerin ajast-aikaiseen syntyvoimaan ….Lapsikohtuise- suunnittelema na vahvana naisena, kömmin minä Verevä nainen ”Ukkosenjumalan puoliso ohtopesäiseen turvesaunaani synnyttääkseni vah- Sarvijumala, joka huolehtii kaiken van Ohton puolisona poikani, tyttäreni, imettääk- luonnon hedelmällisyydestä.”

22 Orionin vyöltä alaspäin riippuukin vyö- si, Iri-neito Alkuemoksi, joka synnyttää kolme mäinen tähtisarja, joka ehkä neoliittisella kau- luonnotarta: Veen emoisen, Ilmattaren ja Jou- della on mielletty taivasneitsyen tähtikuvion kahaisen, joutsentytön. kuukautisvyöksi? Orionin ”olkapään” Betel- Vepsäläisessä perinteessä naisilla on edel- geusen punaisessa kirkkaassa jättiläistähdes- leen pukuja, joissa valkoiset ”siivet” ulottuvat sä voi helposti nähdä ylösnostetun kekäleen, maahan saakka. Ilmeisesti joutsenasu liittyy ”tulen”. Tähtitieteellisesti Orionin ”kohdussa” vanhoihin rituaalitansseihin, joilla keväisin on syntyy koko ajan uusia tähtiä. Hirvieläinten vastaanotettu joutsenia. Joutsen on ylipäätään syksyinen kiima-aika, karhun ”maan kohtuun” pyhä lintu suomalaisugrilaisilla kansoilla. vetäytyminen sekä nuorten naisten kypsymi- nen naiseksi ja ”elämänlangan kehrääminen” Suonetar - kuolleista herättäjä eli raskaus näyttävät yhdistyvän Orionin tähti- kuviossa monina kulttuurisina kerroksina. Suo- ja luoja-parantaja malaisessa myöhemmässä kansanperinteessä ”Mist’ on kalvo katkennunna, siihen kalvo kas- Orionin hahmo tunnetaan kuitenkin Väinä- vattele, / mistä suonta sortununna, siihen suonta sol- möisenä ja kolmen tähden muodostamalta miele, / kusta verta veihlähtännä, siihen verta vierette- vyöltä roikkuu – viikate. le;/ kusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta, Tämä on ymmärrettävää agraariyhteis- / kusta liikunna lihoa, siihen liittele lihoa, / sijallen- kunnan tulkintaa tähtikuviosta, koska Orion il- sa siunaele, aseta luu luuhun, liha liha’an, jäsenet jä- maantuu kirkkaana elokuiselle tummenevalle senihinsä!/ … taivaalle elonkorjuun aikaan. Itse suonia siteli, päitä suonten solmieli,/ suoni- Kuitenkin aiemmin esille nostettu Iri-nei- lankoa lukevi, sanoen sanalla tuolla:/ Sorea on suon- to, Orion Väinämöisen, Ilmarisen ja Jouka- ten vaimo, Suonetar, sorea vaimo,/ soma suonten keh- haisen synnyttäjänä on nyt mahdollista tulkita reäjä, sorealla kehrinpuulla, /vaskisella värttinällä, siperialaisten karhumyyttien ja saamelaisen Sa- rautaisella rattahalla! /Tule tänne tarvittaissa, käy rakka-hahmon pohjalta taivaalliseksi neitsyek- tänne kutsuttaessa,/ suonisykkyrä sylissä, kalvo- kääri kainalossa/ suonia sitelemähän, päitä suonten solmimahan/ haavoissa halennehissa, rei’issä re- vennehissä!”… ”Siit’ ota utuinen neula, sulkkuniitti neulan päässä!/ Ompele utuisin neuloin, tinaneuloin tikkaele,/ päitä suonten solmiele, silkkinauhoilla si- tele!/… Liitä luu lihoa myöten, suoni suonen päätä myöten,/ luo hopea luun lomahan, kulta suonen sor- tumahan!/ (Kalevala, 15. runo) Utuinen Suonetar, ikiaikainen kosminen kehrääjä, on Ilman immen sukua. Hän on ve- ret seisauttava parantaja, shamaani, jolla on ollut kyky herättää ihmisiä kuolleista rakkauden, intuitionsa, tietäjyytensä ja intuitionsa ja rak- kautensa voimalla. Kalevalassa Lemminkäisen nimetön äiti kutsuu Suonetarta apuun herät- täessään poikansa kuolleista ja haravoidessaan hänet pala palalta, jäsen jäseneltä Tuonelan mustasta joesta. Myyttiemon kyvyt ovat jää- neet patriarkaalisen äiti-ihannoinnin varjoon, koska Suonettareen viitataan Kalevalassa vain apuvoimana Lemminkäisen äidille, jonka ni- Vepsäläinen puku, jonka hihat liittyvät muinaiseen mettömyys alleviivaa äitiyden idealisointia. joutsenrituaaliin esittäen joutsenen siipiä. Kuva: Suonetar on myös Väinämöisen, Ilmarisen ja Markku Nieminen, Juminkeko (Niemisen luvalla). Joukahaisen äiti ja synnyttäjä joissakin runois-

23 sa, mutta myöhemmin hänestä on muovattu kristitty Anni-Suonetar, Pyhä Anni. Suonettarella on myös sukuyhteys Hel- kaan, jossa näemme emojen kiinteän yhteis- työn ja historiallisten kerrostumien aiheuttaman päällekkäisyyden: ”Helka, hurmaava nainen, tule tänne, täällä sinua tarvitaan, aset- telemaan suonet, päättelemään suonen päät. Ota sammalta suosta, hae ruohoa tukkimaan veren suun, patoamaan veren virtaukset. Ru- koilen, turpeella tuki, täytä niittyjen heinällä, päälle pane kivilöitä reikään joka on auki re- vennyt, jottei ’maito’ maata tavoita, ettei putoa verihiutaletta niitylle….” Suonetar kantaa sylissään suonisykkyröitä ja kainalonsa alla uutta ihoa. Suonetar-emoil- ta saamme myös uusia jänteitä, väkeviä voiteita, tehokkaita rohtoja, joilla on hoidettu haavoja, esimerkiksi karhun julmasta raatelusta syntynei- tä vammoja. Nuoren jumalan surma ja henkiin herääminen kuuluvat teemoihin, joilla on ar- veltu olevan yhteyttä sekä erilaisiin hedelmälli- Louhi. Asun suunnitelleet Kaarina Kailo & Eija Ke- syyskultteihin että kristilliseen pelastususkoon. ränen, toteutus Eija Keränen, kuva: Sirpa Suvanne Lähi-idässä ja Välimeren alueella nuoru- kaisjumalan kuoleman ja elvytyksen teema valan päähenkilöitä ja suomalaisten tunnetuin kytkeytyi Suuren Äidin kultteihin – siinä on naisjumalatar. Samporunoissa ”miestensyöjä- kyse kansainvälisestä ”myteemistä”. Siikalan kylän matriarkan” tilalla on ”Portto Pohjolan mukaan ”Eräille Lemminkäisen virren piirteille, emäntä, ” musta tai sokea Pohjan akka. Louhi äidin ja pojan suhteelle, matkan vaarojen ku- on historiallisesti monikerroksinen hahmo, jos- vaukselle ja pitokohtaukselle löytyy vastinei- ta meille opetetaan kuitenkin lähinnä pimeyden ta slaavilaisista sankarirunoista. Äidin ja pojan voimiin ja kuolemaan liittyvä puoli. Louhella kohtaus sekä vaarallisen tuonpuoleisen mat- on vastineensa muissa kulttuureissa niin kuole- kan kuvaus toistuu myös muinaisskandinaavisis- man edustajana (Hekate, Hel, Kali) kuin suure- sa Grógaldrissa ja Fjölsvinnrin runoissa, joiden na elämän haltijana ja kätilöjumalattarena (Lai- päähenkilön nimi Svipdagr, säteilevä kuin päi- ma, Eileithyia, Hera). vä, kuvaa auringon valoa ja on tulkittu Feyrin, Louhen, Lovittaren - monia nimiä saaneen hedelmällisyyden jumalan lisänimeksi” myyttiolennon - muuttamista lähinnä mustan (2012:296 sekä Bjarnadottir 2002). Kristillises- magian sekä tautien haltijaksi vastaa luontous- sä tulkinnassa esitetään, että äidin rakkaus riittää konnon muiden pyhän käsitteiden ja paikkojen ylittämään elämän ja kuoleman rajat; jumalatar- vastakkaisiksi kääntäminen. kulttuureissa äidin ja pojan suhde esitetään pi- Siikala toteaa että ”Hallan ja tautien ko- kemminkin hedelmällisyyden edistämisen kon- tisijana Pohjola symboloi arkielämän suurin- tekstissa, jossa poika on symbolinen rakastaja ta uhkaa. Paha personoitui Pohjolan naisvalti- (Noble 2003) . Shamanistista tietäjyyttä on ko- attaressa: ’Portto Pohjolan emäntä, Lowehetar rostettu biologisen äitiyden sijaan enemmän. wanha vaimo’ … on myös karjan surman, su- den, emuu’” (Siikala 2012). Toisaalta, Louhen musta hipiä tuo mieleen myös Mustan Madon- Louhi-Lovitar - nan, joka on viimeisimpien tutkimusten mu- Tuonilmaisen Haltia kaan jumalatar-kulttuurin afrikkalainen esiäiti, kaukaisin kantaäiti mitä historiasta on löydetty Vanhojen loitsurunojen Louhi on Kale- (Birnbaum 2012).

24 Birnbaumin mukaan Gimbutas ei siis men- Puvussa on myös huntua ja verkkoa, joilla nyt riittävän syvälle tutkiessaan vanhan Eu- kuvaamme Louhen kykyä tietäjänä tarttua van- roopan matriarkaattien todisteita ja jäänteitä. han tiedon verkostoihin ja välittää vainajalan Louhen kuvaaminen mustana ei näin olisikaan neuvoja. Taustana on hiidenkallio rakoineen, pelkkä patriarkaalinen mustan, pimeyden ja joita tulkitaan Suomessakin yhä paremmin pahan naiseuden assosioimistapa, vaan osoit- paitsi tuonpuoleisen, jumalattaren seksuaalis- taisi Mustan Madonnan afrikkalaisten juuri- ten voimien, rakojen, synnytysaukkojen raja- en vaikuttaneen Pohjolan periä myöten. Aihe pintana. vaatii syventämistä. Niin Tuonelan musta joutsen kuin muut Vainaja-uskonnossa, jota pidetään suomen- tuonpuoleisen tummanpuhuvat hahmot ovat sukuisten ensimmäisenä uskontona esivanhem- elämänkierron valoisamman ja elinvoimai- pia muistettiin heittämällä heille lahjoja maan semman puoliskon vastapuoli—eivätkä suin- rakoihin. Heiltä toivottiin neuvoja ja vastasyn- kaan pahuuden ja sielunpimennyksen kuvia. tyneitten uskottiin olevan vainajien uudelleen- Toki elämän ja kuoleman jumalattareen liittyy syntyneitä ”paluumuuttajia.” Onkalot, vuoret maaemon ja luontoäidin julmia ja kammotta- ja kallionkolot olivat samalla uudelleensyn- via juonteita. tymisen pyhiä tiloja, mutta kristinusko leima- Nimitykset Louhiatar, Lovetar, Lovin euk- si ne Hiiden paikoiksi ja demonisoi näin luon- ko jne. sekä sanat ’langeta loveen’ lovehtia’, touskonnon ilmiömaailman. Jumalten osaksi ’mennä louheen’ muodostavat kansankielessä tarkoitetut annit joko pudotettiin kallion tai yhteisiä merkityksiä omaavan sanueen. Kan- luolaston kuilusta alas, jolloin kumea kaiku tai sanrunouden todistuksen mukaan kuitenkin kilaus antoi vastauksen että anti oli otettu vas- loveenlankeamisen taidon omaava shamaani taan. Käsite ja sana ’lovi’ kertoo Louhen tietä- ei ole omaan tietoonsa luottava Väinämöinen jätaustasta sekä siihen liittyvästä esipatriarkaa- vaan Lovetar, Pohjan akka, noidan perikuva, lisesta maailmankuvasta. joka omaa hahmoeläimen muotoon muuntau- Myyttiasullamme, jossa mannekiinina on tumisen kyvyn (Siikala 2012, 292). Oulun vuoden taiteilija Heli Slunga, haluam- Näkemykset ovat ristiriitaisia koska on me poistaa negatiiviset muistikuvat Louhesta kyse historiallisesti kerrostuneista tarinois- sellaisena kuin Akseli Gallén-Kallela hänet on ta. Kivikauden Euroopassa kunnioitettiin lin- ikuistanut ”Sammon ryöstö” –taulussaan. nunhahmoista kuoleman jumalatarta ja Pohjo- Rupsahtaneessa, seksuaalisesti epämiellyt- lan kansojen on esitetty jo varhain palvoneen täväksi kuvatussa matriarkassa tiivistyvät her- käärmeitä ja lintuja (n. 8000-4000 eKR). Mm. ruusjärjestelmien toiseuden asetelma. Kale- Adam Bremeniläinen on viitannut pohjoiseen valan urhoon, vakavanhaan Väinämöiseen Terra Feminarum –nimiseen naistenmaahan. liitetään viriilin miesjohtajan positiivinen uho Lintujumalatar esiintyy milloin vesilintuna, ja voima sekä valkoinen magia; vieraan maan milloin peto- tai korppikotka-haaskalintuna. matriarkassa sen sijaan kiteytyvät musta ma- Tämä yhdistelmä on nähtävissä myös islan- gia, naiseus, ikänaisen pilkka, alitajuisella ta- nin saagojen Valkyrjassa, joka esiintyy milloin solla myös ”lappalaisen” tai myyttisen pohjo- joutsenen, milloin korpin muodossa (Bjarna- lanväen assosioiminen ahneuteen, aggressioon dottir 2002 ). ja häviöön. Louhen asussamme yhdistyvät joutsenen Omassa asussamme Louhi-Lowetar näy- myyttinen rooli taivaallisena suunnan viitoit- tetään esteettisenä, mystisenä, positiivisesti tajana ja valkoisessa joutsen-puvussa puoles- eläinmäisenä linnunsulkia ja rahaa eli symbo- taan sekä puhtaan lumen että valkoisiin pukeu- lista vaurautta omaavana voimanaisena. Musti- tuneen morsiamen symboliikka. Morsiuspuvun en koristenauhojen siksak-kuviot ovat vanhaa valkoisuus ja muu symboliikka ovat alun perin symbolikieltä elinvoimasta, ja kielivät siitä, viitanneet lumiharsoon, johon maa väliaikai- että hänellä on kyky myös luoda elämää. Kale- sesti peittyy, ja jonka kevät palatessaan riisuu valassa hänen kuvataan kansanrunojen vastai- maaemon kasvoilta. sesti kätkevän taivaankappaleet lukkojen taak- Luontomyyttinen naiseus on liittynyt uu- se ja ahnehtivan ihmemylly Sampoa. delleensyntymisen ja vuotuiskierron uusiin

25 ituihin ja alkuihin. Neitsyys on tarkoittanut joka synnyttää tauteja niin kuin suomalaisten omistautumista omalle kutsumukselle, ja neit- loitsujen Portto Pohjolan emäntä. Siinä missä seellisyys on tarkoittanut naisen henkistä ja Kalevalan monille miessankareille on leimallis- metafyysistä puhtautta ja vapautta ulkopuoli- ta nimenomaan laulun voima ja taito, itse asias- sista vaikutteista. sa Louhi ei laula Kalevalassa kertaakaan. Tämä Louhi vastaa skandinaavien Heliä, poh- ei ole merkityksetön yksityiskohta, sillä san- joisessa vainajalan, Helin, valtiatarta, joka oli karuudella on osoitettu olevan yhteyksiä juu- Lokin, Odinnin jättiläissukua olevan ottopo- ri laulamiseen (Niemi 1985). Sankarin ja sån- jan, aesir-jumalien vastustajan ja avustajan ty- gare- eli laulajaa tarkoittavan sanan välillä on tär (Sjöö 1985). Suullisissa runoissa Pohjolaa laulun voimaan liittyviä yhteyksiä. ja Tuonelaa, vainajien olosijaa, koskevat mieli- Louhi kuvataan miesnormista poikkeava- kuvat ovat pitkälle samankaltaisia. na, alempiarvoisena tietäjänä, joka takoo ja Pohjolan emännän asema saattaa Siika- noituu, mutta ei osaa loitsia eli laulaa. Naisten lan mukaan samalla heijastella varhaista itäme- metafyysiset kyvyt perustuvat taikoihin, temp- rensuomalaista sukulaisuus- ja yhteiskuntajär- puihin ja noituuteen. jestystä. Mielestäni tämä viittaa suoranaiseen Vasta naistutkimuksen esiinmarssin myötä matriarkaattiin, jossa sukulinja lasketaan äitien, on kansanrunoudentutkimuksessa ja Kalevalan ei isien mukaan. tutkimuksessa alkanut keskustelu Kalevalan ja Siikala toteaakin myyttistä auktoriteet- kansanrunouden naishahmoista ja heidän mer- tia koskevassa luvussaan että ”äiti ja veljet oli- kittävyydestään. Kun kansanrunojen Louhi vat tyttären luovuttajia. Heillä oli avioitumista vapauttaa kuun ja auringon auttaakseen syn- koskeva valta. Vanhan naisen asema talon asi- nyttäviä naisia, vapauttaakseen uuden elämän oista päätettäessä näkyy lisäksi rippikirjoihin syntyjen syvien kohdusta, Lönnrot puolestaan sisältyvissä savolaisen kaskikulttuurin suurper- kuvaa Louhen taivaankappaleitten ahneeksi heiden kuvauksissa 1600- 1700-luvuilla. Suur- vangitsijaksi. perheen olemassaolosta on keskusteltu paljon Kalevalan ja Pohjolan eli ’miestensyöjäky- ja se on kiistettykin yleisenä perhemallina. Sii- län’ vastakohta-asetelma heijastaa jo rakenteel- tä huolimatta osa tiloista oli pitkään vanhem- lisesti sukupuolten ja eri etnisten ryhmittymi- pien ja lasten jakamia. Monen veljen talouk- en välistä konfliktia ja kahtiajakoon perustuvaa sissa saattoi vanha emäntä olla ensimmäiseksi naiskuvaa. Myös Kaarina Kailon tilkkutyö Lou- rippikirjaan merkitty ja päättävässä asemassa hesta ottaa kantaa Louhen mustanpuhuviin ku- mikäli isäntä puuttui. vauksiin; hän muuntaa mustan positiiviseksi, Vastaavia tapauksia löytyy Savosta paljon, maan hedelmällisyyden mieleen nostavaksi tee- vaikka pojan isännäksi merkitseminen lisääntyi maksi. Mustasta mullasta nousee uusi elämä. myöhempinä vuosisatoina” (Siikala 2012: 292). Anopin tai naisjohtajan vahva asema ei riitä to- distamaan matriarkaatin olemassaoloa; itse mat- Loppusanat, loppusynnyt riarkaatti on käsitteenä myös aikaan ja paikkaan - myyttien merkitys sidottu, ja vaatisi laajan esittelyn. Göttner- Abendroth, joka on tutkinut matriarkaaatteja ekososiaalisena kompassina ja lahjatalouskulttuureja yli 30 vuotta (ks. läh- teet) on määritellyt tämän yhteiskuntamallin Traditio säilyttää ja välittää kulttuurin kuitenkin patriarkaatille varsin erilaiseksi. tekstejä sukupolvelta toiselle mutta kulttuu- Prototyypissään se ei ole merkinnyt pat- rin eliitillä on valta päättää mikä on säilyttä- riarkaatin käänteistä valtarakennelmaa vaan misen arvoista, mikä hävitetään. Kalevalai- luontokansoille ominaista keskinäisriippuvai- nenkin kulttuurimme kehittyy jatkuvasti, ja on suuden ja äidillisen ihmisnormin kulttuuria (ks. korkea aika kirjoittaa Pohjolan mytologia Lou- www.gifteconomy.org). hen suvun näkökulmasta. On aika ulkoistaa ”Pohjolan emännälle on löydettävissä ver- luutuneet kertomukset uhri-Ainoista ja ilkeis- tauskohtia monen kansan epiikasta ja mytolo- tä noita-akoista ja kilpailuttaa myös näkemys giasta, mm. apokryfisten legendain Herodias, Sammosta. Sammon voi tulkita naisten ihme-

26 myllyksi, joka jauhaa lahjatalouden tavoin lop- esiinnostaminen on siis tärkeätä myös siksi, pumattomia, ehtymättömiä rikkauksia niille, että se tekee näkyväksi maa-ilmankuvan, jota jotka ymmärtävät ekologisesti ja sosiaalisesti ei hallitse kansan kurittamisen ja hallinnan kir- kestävän elämäntavan, kiintymys- ja huolenpi- kollinen eetos, vaan käytännöllinen, luonnon tosuhteiden arvon. kantokykyä ja ihmisten/eläinten yhdenvertai- Tänään tarvitsemme omalle ajallamme suutta painottava suhde kosmokseen, sekä py- ajankohtaisia suuria ja pieniä kertomuksia, hän rituaalit eriarvoistavien sukupuolijärjestel- loitsuja ja tarinoita –ekomyyttejä--joiden avul- mien tuolla puolen. la voisimme kehiä auki kaikenlaiset toiseuden Yrittäessämme käsitteellistää länsimai- asetelmat tai viholliskuvat, valtahistorian pas- den historian keskeisimpiä muutoksia on tar- malangat, joita valloitustarinat ikäänkuin luon- peen ottaa haltuun uudella tavalla ekomyyt- nollistavat ja samalla sotkevat takkuisiksi val- tinen kosmologia ykseyden kosmologiana. heiden vyyhdeiksi. Maailmankuvan perusta tai syvärakenne sisäl- Myyttien vallankumous alkaa, kun nostam- tää perussäännöt siitä, mistä aineksista kulttuu- me esiin rikkaasta perinteestämme elementti- ri koostuu. en ja metisen elinvoimamme monipuoliset hah- Naisnäkökulmainen ekomytologia käsit- mot, haltiat, jumaluudet suosimatta miesten tää sekä henkisen että aineellisen mutta ei ase- ylivallan kertomuksia ja miestalouteen kytket- ta niitä vastakkain. Sille on ominaista holistisuus tyä sukupuolijärjestelmää ja sen epäsymmetrisiä ja yin/yang-aspekti eli universumin kahden toi- valtasuhteita. Voidaan puhua naisten kulttuurin, siaan täydentävän voiman, väkien - naispuolisen ”naisväen”, myyttisestä riistosta, koska suoma- ja miespuolisen-läsnäolo ja tasapaino jotka eivät laisen kansanrunouden kaanoniin ei juuri mah- kilpaile keskenään. Ne tasapainottavat toinen du monia niistä naispuolisista haltioista ja ju- toistensa ylilyöntejä. malattarista, joita arkistomme ovat tulvillaan. Tällä näyttelyllä yritämme luoda ilmapiiriä, Tarut, aatteet ja niiden paikalliset muotit ja jossa olisimme kaikki valmiimpia vapautumaan vaatteet, historialliset kerrostot ja ilmenemis- länsimaalaisen yhden totuuden kahleista, ja voi- muodot ovat monisyisiä ja ovat aina liikkuneet simme aidolla uteliaisuudella ja avoimuudella etnisten rajojen yli ja tuolle puolen. Myyttei- kuunnella myös huolenpito- ja kiintymyssuhde- hin kuuluu kuitenkin keskeisesti, että niitä luo- matriarkaatin viestiä. daan aina uudestaan ajan hengessä, vanhoista Lopuksi, toivomme näyttelystä interak- tiedon ja mytologian murusista valikoidaan osia tiivista hyvän emovallan, emokratian perfor- ja niitä yhdistellään uusiin kulttuurisiin tarinoi- manssia. Näyttelypaikoilla on sinne jättämäm- hin. Niillä ei ole selvää alkua tai loppua, vaan me kipukippo, johon voi kirjoittaa surunsa, ne ovat veteen piirrettyjä pyörteitä, ikiliikkuvia murheensa, märynsä ja särkynsä Kivuttaren viivoja, symbolien kokonaisuuksia, kaukaa haet- poisjauhettavaksi. Päivättären luona on myös tujen merkkien ja merkitysten kokonaisuuksia. ilovakka, johon voi kirjata kiitokset kaikesta Myytit ovat napanuora menneisyyteen ja siitä mitä luonto, sukumme ja ystävämme mui- kompassi-istukka tulevaisuuteen. Niillä on iän- den muassa ovat meille antaneet. ikuinen, tinkimätön ja pyhä visio—hallita ih- Myyttejä ei tule säilyttää vain niiden ek- misten henkistä tasapainoa ja estää luontoa soottisuuden nimissä, vaan ne palvelevat todel- turmelevat kulutuskekkerit. lisen, ei vain retorisen yhteisöllisyyden päämää- ”Pyhä” on asenne, ekoeettinen suhtautu- rää. Niillä on eheytetty, valaistu, kasvatettu ja minen luonnon ja ihmisen, miesten ja naisten siirretty arvoja sukupolvelta toiselle. välisiin suhteisiin, jossa käytännön vaikutuk- Oma kulttuuritekomme onnistuu, jos saam- set ja arvot ovat tärkeämpiä kuin auktoriteetit, me heräteltyä uutta kiinnostusta kalevalaiseen hierarkkiset rakennelmat, valtakuviot ja status- ja suomensukuisten myyttiseen perimään, kan- symbolit. Joskin pyhän ilmenemismuodot mm. sanrunoihin ja kaikkeen säilyneeseen materiaa- pyhinä lehtoina ovat aivan oma lukunsa, jo- liimme muinaisuuden emovallasta, akka-Suo- hon tässä ei ole tilaa puuttua, on tärkeätä nos- mesta. taa esiin, että pyhän ymmärrykselläkin on su- Tämän kiinnostuksen virittäminen ei mer- kupuoli; naisnäkökulmaisen kulttuuriperimän kitse miesarvon tai miesten äänioikeuden riis-

27 toa. Päinvastoin, uskomme että miehetkin voi- Tässä lopuksi lista suomalaisista ja saame- vat paremmin kiintymys- ja huolenpitosuhteiden laisista haltioista tai kyynikkojen näkökulmas- hyvässä kehässä, jonka luomisessa luontokan- ta, pelkistä kertosäteiden ”täytesanoista”, jonka sat ovat olleet meitä parempia. On aika kirjoit- Kaarina Kailo työsti v. l999VIII. taa, näytellä ja loihtia esiin Pohjolan mytologia miessankareiden Kalevalan täydentäjänä, hy- vänä roolihahmona, hoivaemojen matriisina. Kuinka moneen heistä olet tutustunut?

Aallotar Karehetar Meletär Suvetar Ainikki Kasaritar Merenneito Synnytär Aino Katajatar Metsänneito Syöjätär Ajatar Katrinatar Metsola Taaria Akka Kapo Mielikki Tapiotar Annikki Kaunotar Mimerkki Tellervo Annukka Kave Mikitär Terhetär Auterinen Kiputyttö Nunnu Tuometar- sekä Auteretar Kirsti Näkki Tuonetar Berit Kivutar Näkinneito Tuonentyttö Barbmo-Akka Kuitua Näkinpiika Tuorikki, Biewe Kunnotar Osmotar Tuuletar Bieve-neida Kuullatar Otavatar Tuulikki Eine Kulotar Panutar Tuurikki Elina Kuuritar Pihlajatar Tähetär Etelätär Kuutar Piltti Udutar Helka Kuurikki Porotyttö Uksakka Hermikki Kuutar Päivätär Uldda Hikitukka Laugo-Edne Pihlajatar Ututyttö Hiisi Louhi Pohjanakka Uutar Hongas Loddiu-edne Posionakka Vammatar Hongatar Loviatar Radienakka Varvutar Höykenys Lumikki Radienkiedde Veen emo Huldra Luojatar Rana Neide Veden emä Ilma Lyylikki Rauni Veden emäntä Ilmatar Madderakka Raunikko Vellamo Ilpotar Maanemo Saiva neida Viranakka Jabmeakka Maarana Sarakka Vitsäri Vuotar Juksakka Maatar Sinisirkku Äinemöinen Jumi Mairikki Simanter Äkäätär Ämmä Juonetar Manalatar Sinetär Sinervätär Kalevatar Marjatta Suonetar Kankahatar Melator Sumutar

28 Kolme Luonnotarta Koitelin koskella, vas. Irma Heiskanen (Suonetar), Eija Keränen (Kultainen Nainen), Kaarina Kailo (Ääretär). Kuva Mikko Kutilainen.

Luonnottaret esittelyssä: demie Hagian kanssa myös levittänyt tietoa kulttuurihistorian laiminlyömistä naisju- Dosentti, Ph.D. Kaarina Kailo on Helsin- maluuksista. Kailo on tutkinut yli 25 vuotta gissä ja ulkomailla kasvanut, nykyisin kiiminki- varsinkin suomensukuisten pohjoisten nais- läinen uuden Oulun kaupunginvaltuutettu, tie- ten kansanrunoutta ja ns. ekomyyttejä ja mm. tokirjailija sekä kulttuurin ja naistutkimuksen toimittanut Wo/men and Bears—the Gifts of asiantuntija. Hän on toiminut yliopistovirois- Nature, Culture and Gender- antologian kar- sa niin Kanadassa (l7 v.) kuin Suomessa. Kai- humyyteistä (Inanna Press, 2008). Kailo toi- lo on asunut myös Keski-Euroopassa ja väitteli mi ensimmäisenä naistutkimuksen professori- tohtoriksi vertailevassa kirjallisuustieteessä To- na Oulun yliopistossa ja myöhemmin Suomen ronton yliopistossa. Akatemian varttuneena tutkijana. Vaikka taide on aina kiinnostanut Kaarinaa, Ks. www.kaarinakailo.net, sähköposti kaa- hän jätti kesken vapaaoppilaan opinnot Ate- [email protected] neumissa, käyden taidekursseja kuitenkin Eng- lannissa ja Kanadassa. Hän on saanut opetusta Eija Keränen on valmistunut vaatturiksi v. tekstiilitaiteilija Vuokko Isakssonin tilkkutyö- l975 Pohjois-Pohjanmaan ammattiopistosta ja kursseilla sekä Eija Keräsen ”vanhasta uutta”- kouluttautunut myös Reiki-hoitajaksi. Hänellä käsityökurssilla. Kailo kuuluu kansainväliseen on oma toiminimi, Eijan Kammari v. l983. Hän ”Feministit lahja- ja huolenpitotalouden puo- on toiminut myös designerina ja tyylitaiturina lesta”- verkostoon, joka on pitänyt yhteistapaa- sekä päiväkotiyrittäjänä. ErItyisosaaminen: ra- misia Intiassa, Afrikassa, Brasiliassa ja pitkin Eu- vintotieto, lastenhoito, rentoutushoidot. roppaa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Opetuskokemus käsittää Nahka- ja tur- Tämä verkosto on yhdessä saksalaisen kiskurssit Keräsen perustamassa Mäkituvassa Heide Göttner-Abendrothin perustaman Aka- (l998) sekä useita käsityökursseja Kiiminkijo-

29 en opistossa vuodesta l986. Hän on järjestänyt lisina vahvistajina esim. kuukautiskierron al- oppilastöistä näyttelyjä Oulun alueella ja saa- kamisen juhlassa, naimisiin mentäessä, lapsia nut todistuksen tekstiilityönopettajan ansiok- saadessa, yrttejä kerätessä, arkea juhlistamas- kaasta työstä Haukiputaan Työväenopistosta sa jne. vahvistaen samalla arvostavia ja kun- v. l990. nioittavia kumppanuussuhteita toisiin lajeihin Keränen perusti Mäkitupa-keskuksen (hy- ja luontoon, josta olemme täysin riippuvaisia. vän olon, luovuuden ja käsityön keskuksen) ja Heiskanen on piirtänyt kirjan kansikuvia ja veti sen toimintaa v. l998-200l. Tärkeimmät toimittanut Kailon kanssa yhteisteoksia ja ar- käsityönäyttelyt kotimaassa: ”Seimen äärellä tikkeleita (ks. viitteet). Hän on myös pitänyt - rakkautta suurinta katsomaan” In the peace- luentosarjan esiäitien ja käsitöiden ornamen- ful presence of the Crib.” Näyttelyn rakentajat tiikasta Suomenkäsityön museon ja Jyväskylän Aino Pernu ja Eija Keränen. (Kansainvälinen ammattikorkeakoulun yhteisprojektissa. seiminäyttely, 27.ll.-21.ll.2010 Oulun kaupun- Heiskanen on toiminut suomalaisen eko- ginteatteri, ”Iätön, ajaton ja rajaton äidin rak- psykologian kehittäjänä v:sta 1998. Suomen kaus”, näyttely osana ”Voimaa ja iloa äitiydes- psykologiliiton eko-ja ympäristötoimikunnan tä”, äitien tarinailta. l.9., Riihelä, Jääli). pitkäaikainen jäsen. Meluvaikutusten asiantun- Näyttely on ollut esillä eri puolilla Oulun tija sekä hiljaisten alueiden puolestapuhuja. aluetta seurakuntatiloissa, taideriihessä Ylikii- mingissä, Kiimingin kirjastossa, Turkansaa- Yhteiset ja erilliset aiheeseen liittyvät näyt- ren vanhassa pappilassa ja osana kansainvälis- telymme ja julkaisumme tä näyttelyä Oulussa. Keränen on myös ollut ja on yhä mukana taide- ja hyvinvointipäivien 2011-2012 järjestämisessä mm. Hannuksen kyläyhteisön Kailo, Kaarina & Eija Keränen. Pohjolan kanssa. esiäitien ja haltijaemojen (v)aatteet ja hyvän Keräsen yritystuotteet sisältävät vaate- elon neuvot - tilkkutyö- ja myytti-asujen yh- sarjan ”Pohjolan Haltialoimet”, joista myy- teisnäyttely”, Oulunsalon kulttuuri-instituutti, ty ”Hongatar”-asu Rovaniemen jouluemän- Käsityömuseo, 27.6.2012-12.8.2012 näksi Rantasipi- Pohjanhovi- hotelliin 20ll ja Kailo, Kaarina & Eija Keränen. Pohjolan Kylynakka v. 2012. Myynnissä emokolttuja ja haltijaemot ja ekologinen elonvoima - tilkku- haltiaviittoja asiakkaiden toiveista, perustuen työ- ja myytti-asujen yhteisnäyttely. Oulun Kaarina Kailon perinnekulttuuri-tietoihin hal- seudun ammattiopiston Pikisaaren yksikkö. tioista ja jumalattarista. 2.9-2.l0.2012 Keräsen yrityksen tavoite on tuotteistaa Kailo, Kaarina & Eija Keränen. ”Pohjolan lisäkappaleita prototyyppisistä, yhden koon Valon ja Voiman Emohaltijat”- tekstiilitaide- ja ”myyttikudelmista” SKVR- tarinoiden runojen, pukunäyttely. O.J. Jauhiaisen museo, Kiiminki. legendojen ja tarinoiden sekä loitsujen pohjal- 3.10. – 27.10.2012 ta sekä luoda brändi ”voimavaatteille”, joissa Kailo, Kaarina. 2012. Luovuuden ilo. Om- vanhan kansan symbolisia merkkejä kuten elä- mellen ja kirjoen. 2-30.5.2012, Kiimingin pää- mänpuu ja elämänvoimaa uusivat syke-symbo- kirjaston vitriinin näyttely Kiiminkijoen Opis- lit entisajan ”merkkivaatteiden” ornamenttei- ton Wanhasta uutta kurssin satoa, ohjaaja Eija na. Sähköposti [email protected] Keränen. Kailo, Kaarina. 2011. Zeit is Reif—Time Irma Heiskanen on maatalonemäntä, kuis Ripe. Matriarchy –conference, Heide Gött- vantekijä, ekopsykologi. Hänen tavoitteenaan ner-Abendrothin 70-vuotispäivän kunniaksi, on inspiroida naisia löytämään omat emovoi- St. Gallenin matriarkaatti-arkiston perustamis- man juurensa ja kaikkia aisteja ravitsevat luo- tapahtuma jossa pidin tilkkutyönäyttelyä. vuutensa voimat, jotka voimaannuttavat elä- Kaarina Kailo. 2011. Tilkkutyö- ja hal- mänkierron eri vaiheissa ja avaavat myös tianukke- näyttely ”Elementeistä elinvoimaa. unitiedon merkitystä elämässä. Myyttiset naishaltiat heräävät” Kiimingin kir- Heiskanen toivoo, että naiset voisivat teh- jastossa helmikuussa. dä omia emoessujaan ja käyttää niitä rituaa- Kailo, Kaarina. 2011. ”Lempo Soikoon!

30 Metistä elinvoimaa – naishaltioiden myytti- versio, josta myös juliste (vielä saatavilla). kestit” . Kalevalanpäivänä 28.2-31.3. näytte- Kaarina Kailo on myös v. 2008 osallistunut ly Oulussa, Cafe-galleria Colmiossa. Tukijoina EU:n rahoittamaan tutkijoiden matchmaking- Oulun Ympäristön kalevalaiset naiset. verkostotapahtumaan aiheenaan “European Kaarina Kailo. 2010. Aiheeseen liitty- Ecomythologies and World Renewal Rituals as vät ohjelmalliset ”Myyttikestit” lisäksi 8.3. ja Raw Material for Innovations”. 16.3., jolloin paikalla myös Kalevalaisten Nais- Kaarina Kailon lahjataloutta, karhumyyt- ten Liiton pj. Maire Pelttari. tejä, ekopsykologiaa, Helkalan Ritvaa ja jumalatar- aiheita käsittelevät artikkelilähteet löyty- 2013 vät www.kaarinakailo.net Yhteisnäyttely. ”Esiäitien elämänvoi- man juurille—emojen essut ja myyttiset hal- TAIDE-OPINNOT tia-asut”, Eija Keränen, Kaarina Kailo & Irma Heiskanen. Näyttely Oulun kaupunginkirjas- Ateneumin graafisen linjan vapaa-oppilas, tossa. l9.3-8.4. Samalla Eija Keräsen elämän- Lasse Hietalan oppilas v. l973. työ- näyttely. Lontoon polyteknisen taidekurssi, l975. Emohaltiat ja jumalattaret. Pohjolan va- Torontolaisen yksityisen taidekoulun opinto- lon ja voiman taiteelliset sielut Kaarina Kailo ja v. l985. ja Eija Keränen esittelevät haltia-asunsa. Kan- sainvälisen naisten päivän tapahtuma. Kirkko- VIITTEET torin koulutuskeskus, Oulu, 8.3.2013. Autio, Eero. Kotkat, hirvet, karhut. Permiläistä Yhteisnäyttely. ”Esiäitien elämänvoi- pronssitaidetta. Jyväskylä: Gummerus, 2000. man juurille—emojen essut ja myyttiset hal- Chesnokova, Natalya. The Myth of the Nort- tia-asut”, Eija Keränen, Kaarina Kailo & Irma hern Sub-Urals. Folk Belief Today, Tartu 1995. Heiskanen. Näyttely Vaajakosken kirjastossa, http://www.folklore.ee/rl/pubte/ee/usund/fbt/ches- osana Suomen käsityön museon näyttelyä Jy- nokova.pdf Folk Belief Today, Tartu 1995. väskylässä 7.2.-l.3.2013. Chiavola Birnbaum, Lucia. The Future has an Ancient Heart. Legacy of Caring, Sharing, Healing, Kailo, Kaarina, tutkijaverkoston jäsen. Vision from the Primordial African Mediterranean Sustainable Development and Gender, Good to Occupy Everywhere. Bloomington, Indiana UP: Practices for Solidarity- EU-hankkeen loppu- 2012. seminaari, Palencia, Espanja. Haltia-aiheinen Bjarnadottir, Valka. The Saga of Vanadis, Völ- ekotekstiilien tilkkutyönäyttely tilattu osaksi va and Valkyrja. Images of the Divine from the Me- loppuseminaaria. mory of an Icelandic Woman. Master’s thesis for Kailo, Kaarina & Eija Keränen. 2012. ”Ko- Woman’s Spirituality, Philosophy and Religion De- teilin koskenhaltijat heräävät --tarina-asuja ja partment, School of Consciousness and Transforma- yrttitietoa” - tervetuloa jakamaan paikallista- tion, California Institute of Integral Studies. 2002. Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna, Nikolai Ga- rinoita Kiiminkipäiville! Kiiiminkipäivät l2.8. rin. Ugrien mailla—suomalaisten tutkimusmatkaili- klo l5.00. joiden jalanjäljillä Ob-virralta Uralille, Keuruu l992. Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. Siperian TILKKUTAITEEN KALENTERI sylissä. Maahenki Oy, 2011. HALTIOISTA JA JUMALATTARISTA Gadon, Elinor W. The Once and Future God- dess. A Symbol for our Times. San Francisco, Har- Kailo, Kaarina. 2011. Metisen elonke- per, 1989. Ganander, Christfrid. Mythologia Fennica. hän elinvoimaa. Ekomyyttinen haltiakalenteri (Mythologia Fennica, 1789.) Toimittanut Juha Pen- Suomen Kansan Vaietuista Naishaltioista. Si- tikäinen. Käännös: Brita Löflund. Klaukkala: Recall- sältää l2 tilkkutyö- ja runokuvausta suomalai- med, 1995. sista jumalattarista ja haltioista. Loppuunmyy- Gebara, Ivone. Feminism and Religious Iden- ty, mutta julisteita saatavilla samasta aiheesta. tity. Pat Reif Memorial Lecture delivered at Clare- Kailo, Kaarina. 20ll. Deities of the Gift mont College, March 2009 http://www.womensor- Economy Awaken. Finno-Ugric Spirit Guardians dination.org/content/view/302/ and Haltias. Myyttikalenterin englannin kielinen Gimbutas, Marija. The Goddesses and Gods

31 of Old Europe, 7000 to 3500 B.C.: Myths and Cult Jacobson, Esther. The Deer Goddess of Ancient Images. Berkeley: University of California Press, Siberia. London, Brill: 1993. 1974. Kailo, Kaarina. ”Lahja- ja vaihtotalouden suku- ...Language of the Goddess. SanFrancisco: Har- puolittuneet paradigmat. Ekososiaalisesti kestävän per, l989. tulevaisuuden visioista ja edellytyksistä”. Sukupuol- ...Civilization of the Goddess. SanFrancisco; ten Tulevaisuus, toim. Vuokka Jarva & Kaarina Kai- Harper, l99l. lo. Futura, Suomen tulevaisuuden seuran tieteellinen ...Bronze age cultures of Central and Eastern julkaisu. 3/2010. 46-59. Europe. The Hague: Mouton. 1965. Kailo, Kaarina, ed. Wo/men and Bears. The Göttner-Abendroth, Heide. “Matriarchal So- Gifts of Nature, Culture and Gender Revisited. cieties and the Gift Economy.” The Gift. Feminist Scarboro, Canada: Inanna Press, 2008. Analysis. Il Dono. Ed. Genevieve Vaughan. At- Kailo, Kaarina. “The Helga Festival. Traces of hanor. 2004. a Finno-Ugric Matriarchy and worldview?” Peace- ...Matriarchal Studies. Studies on Indigenous ful Societies Past and Present. Ed. Heide Göttner- Cultures Across the Globe. New York: Peter Lang, Abendroth. HAGIA Institute, Germany, 2008. 2000. Kailo, Kaarina. 2007. Pan Dora Revisited— Haavio, Martti. Iso Tammi. Eripainos Kalevala- from Patriarchal Woman-Blaming to a Feminist Gift seuran vuosikirjasta 20-21. Porvoo 1941. Imaginary. ” Women and the Gift Economy. Anot- Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Por- her World View is Possible. Ed. Genevieve Vaug- voo: WSOY, 1967. han. Scarborough, Ont. York University, Inanna Hakamies, Pekka. Ison karhun jälkeläiset - Pe- Press and Education. 50-71. rinne ja etninen identiteetti yhteiskunnallisessa mur- Kailo, Kaarina. ”Kave, Louhi ja Pandoran lipas roksessa. Helsinki: SKS, Suomalaisen kirjallisuuden - miesnäkökulmaisen mytologian uudelleenarvioin- Seuran Toimituksia 697. 1998 tia.” Myyttien Hyrinässä. TAIDA, Oulun yliopisto- Harva, Uno: Suomalaisten muinaisusko. Por- paino. 2006, 79-111. voo: WSOY, 1948. Kailo, Kaarina. ”Sukupuoli, teknologia ja val- Heikkilä, Timo: Aurinkolaiva: Lemminkäisen ta. Nais- ja miesrepresentaatiot Kalevalasta Ööpi- myytti ja Ritvalan kultti. Helsinki: Basam Books, seen.” Tieto ja tekniikka. Missä Nainen? Toim. Riitta 2004. Smeds, Kaisa Kauppinen, Kati Yrjänheikki, Anitta Heikkilä, Timo. Kalevalan metafysiikka ja fy- Valtonen. Tekniikan Akateemisten liitto TEK. 241- siikka. Helsinki, l999. 259. 2002. Heiskanen, Irma & Kaarina Kailo, toim. Ekopsy- Kailo, Kaarina. Kalevalan ja Kantelettaren kologia ja perinnetieto. Polkuja eheyteen. Greens- tuolla puolen. Myyttinen toiseus ja naiseuden uudet pot. 2006. synnyt. In: K. Linnilä (Eds.) Kanteletar. Turku, Tam- Heiskanen, Irma. ”Rakenteellisen väkivallan mi, Amandita, 2000. sukupuolittuneisuus—näkökulmia menneisyyteen Kailo, Kaarina. ”Outside In: Reconsidering Poh- ja tulevaisuuteen. Futura. Tulevaisuuden tutkimuk- jola (Women and Samiland) as Kalevala’s Polarized sen seura ry. Toim. Vuokko Jarva & Kaarina Kailo Other.” Baiki: A North American Journal of Sami Li- 3/2010: 90-l04. ving. 4 (Summer 1992). 6 8. Helander, Elina & Kaarina Kailo. Ei alkua, ei Kailo, Kaarina. ”Emil Petaja’s Star Mill or the loppua. Saamelaisten puheenvuoro. Helsinki: Like, Sampo’s Shifted Axis.” Ural-Altaische Jahrbücher/ 2008. Ural-Altaic Yearbook. Vol. 59. Bloomington, India- Holmberg (Harva) Uno. Elämänpuu. Otava: na: Eurolingua. 1987, 107-117. 10 p. Helsinki, 1920. Karsten, Rafael. The Religion of the Samek: Holmberg, Uno. Das Baum des Lebens, Götti- Ancient Beliefs and Cults of the Scandinavian and nen und Baumkult. Kurt Derungs, ed. Edition Ama- Finnish Lapps. Leiden, Brill: 1955. lia, 1996, Switzerland. Kelly, Mary B. ”Käspaikka—esihistoriallisen Das Wasser des Lebens. Ed. Kurt Deringer. symboliperinnön kantaja”. käänt. Kirsti Knox. Säp- Switzerland, Kurt Derungs, Edition Amalia, 1997. pi, Leena & Lauri OIno, toim. Käspaikka. Muistilii- Huurre, Matti. 9000 vuotta Suomen esihistori- na. Helsinki: Maahenki, 2010. aa, Keuruu, l979. Kelly, Mary B. Goddess Embroideries of Eas- Häkkinen, Kaija. Nykysuomen etymologinen tern Europe. Winona, Northland Press, l989. sanakirja, 2004. Kemppinen, Iivar. Johdatus muinaissuomalai- Jaakkola, Jalmari. Pakanallisiin kulttitarkoituk- seen mytologiaan. Vertaileva tutkimus. Helsilnki, siin “vihitystä” maasta Suomessa. Suomalais-ugrilai- l957. sen Seuran toimituksia L II. 1924. V.F: Kerner, 2003 (http://otorten.ru/kerner-pe-

32 rehod.html) Upper Palaeolithic [35,000-9,000 B.P.]. Acta Pra- Komulainen, Terttu & Tirronen,Varpu-Leena. ehistorica et Archaeologica 40, 2008.Astronomische Karjalainen käspaikka. Joensuu, Pohjois-Karjalan Orientierung und Kalender in der Vorgeschichte. Kirjapaino Oy. l979. Wilfried Menghin (julkaisija.) http://wwwvml.de/ Kovalainen, Ritva & Seppo, Sanni: Puiden kan- d/inhalt.php? sa. Kemiö: Helsinki: Hiilinielu tuotanto: Miellotar, Rigoglioso, Marguerita. Virgin Mother God- 2006. dess of antiquity. New York: Palgrave Macmillan, Krogerus, T. (1999) Luonnottaret. In: U. Piela, 2010. S. Knuuttila and T. Kupiainen Kalevalan Hyvät ja Råman, Marita. Kielastaja. Supisuomalainen Hävyttömät. Helsinki, SKS. mytologia. Helsinki: Niini, 2009. Krohn, Julius. Suomen suvun pakanallinen ju- Ränk, Gustav. Kysymys Lapin Madderakan ja malanpalvelus, Helsinki, l894. hänen tyttäriensä alkuperästä. Kalevalaseuran vuo- Krohn, Kaarle, Paasonen, H, Karjalainen, K.F. sikirja. 29 (1949) 180-247. & Holmberg, Uno (toim.) 1914; Suomen suvun us- Saksa, Aleksandr, (Vepsä/Vepsänmaa), nettiar- konnot. WSOY. Porvoo. tikkeli kirjasta: Savolainen, Mikko 1998. Krohn, Kaarle: Suomalaisten runojen uskon- de Santillana Giorgio & Hertha von Dechend. to. Näköispainos. Alkuperäinen: Porvoo: Suomalai- Hamlet’s Mill. An essay on myth and the frame of sen Kirjallisuuden Seura, 1915. Helsingissä: Salakir- time. Boston, David R. Godine, 1969. jat, 2008.. Sarmela, Matti. Suomen perinneatlas. Helsin- Kulonen, Ulla-Leena. Kulttuurisanat ja esihis- ki: 1994. toria, Pohjan poluilla, 242. Sarmela, Matti, Kehitysuskon kansa. Kirjoituk- Kuusi, Anna-Leena. Finnish Mythology. Hajdu, sia ihmisestä ja tulevaisuudesta. Helsinki: 2007. Peter, toim. Ancient Cultures of the Uralian Peop- Sarmela, Matti. Suomen perinneatlas. Helsin- les. Budapest, Cortina. l976. ki: 1994. Kuusi, Matti 1963: Esisuomalainen runous. - Sarmela Matti. Uhrikivet ja uhripuut. Kotiseutu Suomen kirjallisuus I. Kirjoittamaton kirjallisuus. nro 5-6/1970. Helsinki. Otava. Helsinki. Savolainen, Mikko. Atena, 1998. (http://www. Lehtisalo T. Lepästä sielupuuna suomensukui- vepsia.ru/history/istfin.php). silla kansoilla. Kalevalaseuran vuosikirja 14. Helsin- Sawin, Patricia. ”Lönnrot’s Brain Children: The ki 1934. Representation of Women in Finland’s Kalevala.” Limerov, Pavel F. Forest Myths: A Brief Over- Journal of Folklore Research 2, 5.3 (1988). 187- view of Ideologies before St. Stefan. http://www. 217. folklore.ee/folklore/vol30/limerov.pdf , 2005. Saxen, Ralf. Suomalaisten muinaisusko. WSOY, Lukkarinen, Annikki & Heikkilä-Palo, Liisa. Porvoo 1919. toim. Käspaikat, pyhäiset pyyhkiet. Heinävesi, Va- SKVR=Suomen Kansan Vanhat Runot. Suo- lamon luostari, l995. malaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkis- Lönnrot, Elias: Kalevala. 31. painos (1. painos ton kokoelmat. Suomen Kirjallisuuden Seura. 1849) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituk- Siikala, Anna-Leena. Itämerensuomalaisten my- sia 14. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, tologia. Helsinki: SKS, 2012. 2005. Suomalainen šamanismi: Mielikuvien historiaa. Mann, Barbara. Gantowisas. Iroquoian Women. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 565. New York: Peter Lang, 2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992 Mäkinen, K. (1990) Alussa oli nainen? - Louhen (2. tarkistettu painos 1994. – 3. painos 1999). sanat. Kirjoituksia kansanperinteen naisista. A. Ne- Säppi, Leena & Lauri OIno, toim. Käspaikka. nola and S. Timonen (Eds.) Helsinki, Suomalaisen Muistiliina. Helsinki: Maahenki, 2010. Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 520. Sjöö, M. 1985. ”The Goddess/es of the Nort- Niemi, Irmeli. ”Kvinnorna i Kalevala.” Nya Ar- hern Peoples.” Part I and II. London: Arachne (Part gus 4 (April 1985). II is in Arachne: 13–19.) Noble, Vicky. The Double Goddess. Women Stark-Arola, Laura. ”Lempi, Fire and Female Sharing Power. Rochester, Vermont, Bear & Co., Väki. An Exploration into Dynamistic Relationships 2003. in Finnish-Karelian Magic and Folk Belief.” Elektro- Pentikäinen Juha. Tapio ja Tapiotar vainiolla. loristi 4, Joensuu, 1994. Kotiseutu nro 1/1989. Helsinki. Timonen, Senni. ”Naistutkimus ja kalevalainen Rappenglück, Michael A. “Astronomische Iko- runous.” Kirjokannesta Kipinä. Helsinki: Suomalai- nografie” im Jüngeren Paläolithikum [35.000-9.000 sen Kirjallisuuden Seura, 1986. BP.] (179-203). ‘Astronomical iconography’ in the Vahter, Tyyni. Obinugrilaisten kansojen koris-

33 tekuosit. Aineiston keränneet A. Ahlqvist, U.T. Si- vaihtoehtoiselle sukupuolijärjestelmälle löytyy usei- relius, Artturi Kannisto, ym. käsitellyt ja julkaissut ta todisteita: ”Yleistäen voidaan sanoa, että metsäs- Tyyni Vahter, Helsinki, l953. täjä-keräilijöille oli edullista laskea sukulaisuus sekä Valonen, Niilo. Muinaisrunoja Itä-Karjalan kal- isän että äidin puolelta, koska sukulaisverkko muo- liopiirroksissa. Vammala l985. dostui silloin mahdollisimman laajaksi. Jos käytäm- Vilkuna, Kustaa. Vuotuinen ajantieto. Helsinki, me viimeisen ”lapinkylän”, Suonjelin (Suonikylä) sii- Otava: 1990. dan, järjestystä 1900-luvulla mallina, kylä hajaantui von Wehrlhof, Claudia et al., Die Diskriminie- pyyntikaudeksi ydinperheen kokoisina ryhminä ku- rung der Matriarchatsforschung. Eine modern He- kin omalle alueelleen. xenjagd. Bern: Amalia, 2003. Kysymyksellä, kumman talouteen nuoripa- Vuola, Elina. Jumalainen nainen. Neitsyt Mari- ri kuuluu, miehen vai vaimon suvun, ei niissä olois- aa etsimässä. Porvoo: Otava 2010. sa ollut merkitystä, mutta jos oletamme balttilainat Painamattomat lähteet: vasarakirveskulttuuria myöhemmiksi, kuten kielen- www.giftparadigm.org tutkijat tekivät vielä ennen ”Tvärminnejä”, baltti- www.akademieHAGIA.org lainoja vastaanottaneeksi kantasuomalais-yhteisök- www.http://jumalasuomi.tripod.com/terra_fe- si voidaan olettaa paljon neoliittisempi ja paikallaan minarum.htm[otettu 10.3.2013] asuvampi yhteiskunta, jossa balttilaisen ja suomalaisen tapakulttuurin erot ovat voineet tulla näkyviin, IKirjoitamme maa-ilman tietoisesti väliviival- ja jättää jälkensä puhuttuun kieleen.” Kulosen mu- la osoittaaksemme suomen kielen maanläheisen ja kaan naiminen suomalaisten ja balttien välillä on konkreettisen tavan ymmärtää meitä ympäröivän voinut olla kaksisuuntaista, mutta em. yhteiskunnal- maan sekä ilman. lisista syistä johtuen mahdollisista baltti-kotivävyis- IIHaltia ja haltija –sanat ovat molemmat oikeita tä ei ole jäänyt kielellisiä muistomerkkejä. Heidän kirjoitusasultaan. Olemme päättäneet omaksua hal- statustaan tarkoittavat sanathan olivat jo olemassa. tia- sanan, koska haltija tuo enemmän mieleen omis- Muinaispermiin liitetään myös vepsäläiset, ks. tussuhteen, joka ei mielestämme kuvaa haltian syvää esim. Aleksandr Saksa. VEPSÄ/ Vepsänmaa , Savo- olemusta yhteishyvän vaalijoina. lainen, Mikko 1998 (http://www.vepsia.ru/history/ IIIVuonna 2010 perustetussa matriarkaalisen, istfin.php). emokeskeisen kulttuurin tutkimusarkistossa St. Gal- Jos haluaa tutustua naisnäkökulmaiseen kansan- lenissa löytyy valtava määrä vaiettua ja toisaalta yhä perintöön, on syytä tutustua Ritvalan Helkajuhliin, laajemmin levinnyttä tutkimustietoa kulttuureista, jonka yhteyksistä emokeskeiseen hedelmällisyys- joissa ihmisen normina on ollut huolenpidon eetok- kulttien aikaan on ollut spekulaatiota, mutta sitäkin seen samaistuva äidillinen ihminen talousorientoitu- enemmän kristillisten tahojen esittämää vastustusta neen ja (vale)riippumattoman panssaroidun mies-ih- (Kailo 2008). Ohrakulttina Ritvalan Helka on ollut mismallin sijaan. Myös suomensukuisten kansojen Heikkilän mukaan osa naisellista maakulttia, jonka mytologia heijastaa tällaista monin tavoin vaihtoeh- piirissä vaikuttaneita naishahmoja ovat olleet äiti- toista maa-ilmankuvaa, vaikka kristinuskoon samais- jumalattaren elämään synnyttävä valoisa puolisko tuvat ja sitä yksipuolisesti korkeampana kehitysas- Maaemo ja tämän erityiset synnytykseen erikoistu- teena pitäneet tutkijat ovat onnistuneet heittämään neet aspektit Helka-vaimo ja Kultainen nainen (Kai- sumuverhon sen ylle, vaikeuttaen sen esiin naaraa- lo 2008, Heikkilä 2004). mista. VIILista on keskeneräinen, mutta osoittaa kuin- IIIISuomalaisesta mytologiasta ovat alun perin ka vähän tunnemme hahmoja, joita haltioiksi voi- kirjoittaneet lähinnä miehet, ja miesnäkökulma hei- daan nimittää vaikka niiden esiintyminen onkin jastunee niissä sitä vahvemmin, mitä patriarkaali- usein myös runoteknistä eivätkä kaikki välttämättä semmasta ajankohdasta on kyse. (ks. esim. Ganan- täytä ”haltian” tai emon määritelmää. Marita Råman der l789, Haavio 1967, Kemppinen 1960). on tehnyt mittavan työn listaten tarkoin vielä paljon Ulla-Leena Kulosen mukaan patriarkaatille laajemman listan näitä hahmoja (2009).