TampereenTeollisuuden synny ämä kaupunki harjujentarina ja järvien solmukohdassa

1 Tampereen kaupunki / Kaupunkiympäristön kehittäminen Julkaisuja 5/2015, ISSN 1797-321X

ID: 1342278

ISBN 978-951-609-783-4

Toimitus: Ranja Hautamäki, Suunnittelupalvelut ja kansallisen kaupunkipuiston tarveselvityksen suunnitteluryhmä Taitto: Birgitta Helsing Kannen kuva: Lennart Forsténin litografia 1837, väritys Lasse Honkanen. Painopaikka: Juvenes Print-Suomen Yliopistopaino Oy, 2015

2 ehtaitten alinomainen pauhu ei ole voinut tukehduttaa Tamperelaisten ihastus- ” ta kauniiseen ympäristöhönsä. Ihanat puutarhat kylpevät kosken ryöpsähytte- T lemässä vesihuurussa, ja kaukana kohinasta ja pauhusta saa väsynyt kävelijä korkealla Pyynikkö-vuorella levähdyttää mieltänsä kaukana kimaltelevain vedenselkäin ihaelemisella.” -Matkustus Suomessa, Z. Topelius 1873

Aarno Isomäki Tampereen tarina kertoo teollisuuskaupungin synnystä harjujen ja järvien solmu- kohtaan. Tarina on osa Tampereen kansallisen kaupunkipuiston tarveselvitystä, ja se syntyi halusta tutkia Tampereen historian ja kaupunkimaiseman teemoja tarveselvi- tyksen pohjaksi. Julkaisussa eri alojen asiantuntijat tuovat kukin oman näkökulman- sa tähän monitasoiseen tarinaan ja tamperelaiseen maisemaan. Toivomme, että tarina avaa uusia näkökulmia ja innostaa perehtymään kaupunkiimme.

3

Sisällysluettelo

Tampere - kasvava ja muuttuva kaupunki Mari Lind ...... 7 Tampereen kaupunkiluonto teollisuushistorian Kylä kosken rannalla ...... 7 näkökulmasta Ari Jokinen, Ilari Karppi & Pertti Ranta ...... 43 Tammerkosken vapaakaupunki ...... 8 Kaupunki on ekosysteemi ...... 43 Teollisuus nousuun, kaupunki kasvuun ...... 9 Sattumat loivat lähtökohdat kaupungille ...... 44 Kaupunki uudistuu ...... 11 Rantojen monimuotoiset tehdasympäristöt ...... 46 Uusia asumisen ja teollisuuden alueita ...... 12 Suurvesistöt ovat osa kaupunkia ...... 48 Kaupunki sisällissodan näyttämönä ...... 14 Työväestöä varten suunniteltu kaupunkiluonto ...... 49 Omakotitaloja esikaupunkeihin ...... 15 Asuinalueiden eriytyminen luo ekologisia olosuhteita ...... 51 Moderni kaupunki ...... 18 Historiallinen kaupunkiluonto ja kaupungin identiteetti ...... 52 Tammerkosken uusi alku ...... 19 Tampereen teollisuus jättää kosken varren Markku Teräsmaa ...... 55 Tampereen maisema Maunu Häyrynen ...... 21 Teollisuus Tampereen talouselämän moottorina ...... 55 Asutusmaisema kehittyy ...... 23 Teollisuuden murros ...... 56 Maaseutu muuttuu kaupungiksi ...... 25 Tampellan ja Finlaysonin alueiden muutos ...... 58 Puistomaiseman synty ...... 27 Kansallismaiseman uusi sisältö ...... 60 suomalaisessa maisemakuvastossa...... 30 Arkeologinen näkökulma Tampereen Rajojen ja kohtaamisten Tampere ...... 32 kaupunkiympäristöön Sami Raninen ...... 63 ja Hämeenkatu Tampereen Tammerkoski – keskiaikaisesta myllykoskesta teollistumisen kehdoksi ...... 65 arkkitehtonisen identiteetin ankkureina Olli-Paavo Koponen ...... 35 Messukylä – asutusmuistoja kivikaudelta alkaen ...... 67 Punatiilitehtaat rakentuivat orgaanisesti kosken rannoille ...... 36 Reuharinniemi – rautakautisten järvikalastajien hautapaikka ...... 69 Hämeenkadusta kasvoi ruutukaavakaupungin keskusakseli ...... 38 Eteläpuisto – torppareita ja kalkinpolttajia Pyhäjärven rannalla ...... 71 Teollisuuden rakennemuutos synnytti tarpeen Särkänniemen luoteisranta – oluttehtaiden rannikko ...... 72 rakennuskulttuurin vaalimiselle ...... 39 Lapinniemi ja Lappi-Käpylä – erämaasta kaupungiksi ...... 73 Tampereen tarinan kirjoittajat ...... 75

5

Tampere - kasvava ja muuttuva kaupunki Mari Lind

Kylä kosken rannalla Mannerjää vetäytyi Tampereen tienoilta jääkauden jälkeen. Maa kohosi ja Näsijärven järviallas kallistui. Järven eteläpäässä veden pinta nousi hiljalleen. Eräänä kohtalokkaana vuonna, noin 7 500 vuotta sitten, tulva nosti vedenpintaa entisestään. Maa antoi ensin periksi harjun alimmalla kohdalla. Lopulta kannas murtui ja vesimassat raivasivat tiensä Pyhäjärveen. Tammerkoski oli syntynyt. Pysyvän asutuksen Tammerkosken seutu sai rau- takaudella noin 1 400 vuotta sitten. Lännestä saapu- neet uudisraivaajat asettuivat alueen parhaille vilje- lyspaikoille Takahuhtiin. Tulokkaat viljelivät maata ja pitivät karjaa. Ajan myötä lähistölle perustettiin lisää uudistaloja. Tuhat vuotta myöhemmin asutus oli kas- vanut kyliksi. Keskiajalla nykyisen Tampereen alueella oli noin 200 taloa. Seutu kuului Pirkkalan pitäjään ja seurakuntaan. ja Messukylä olivat 1500-luvulla nykyi- sen Pirkanmaan alueen suurimpia kyliä. Sen lähikyliä olivat Laiskola, Pyynikkälä ja Hatanpää. Tammerkos- ken kylä sijaitsi molemmin puolin koskea pysyvän Tammerkoski on Tampereen sydän. Tämä Hämeen museoseuran tee ämä pienoismalli kaupungista valmistui 1959. Se kuvaa vuo a peltoasutuksen reunalla ja sen halki kulki Hämeestä 1890, jolloin vanhaa, vapaas rakentunu a Ky älän puutaloalue a (kuvan alareunassa) ei vielä ollut pure u. Marika Tamminen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle johtava maantie. Kosken Vapriikin kuva-arkisto. ylittävä silta sijaitsi hieman pohjoiseen nykyiseltä Hä- meensillalta. Tammerkoski tunnettiin vielä 1400-lu- vulla nimellä Koski tai Kosket. Vasta 1544 koskea kut- suttiin asiakirjoissa ensi kertaa nykyisellä nimellään.

7 Tammerkosken vapaakaupunki

1600-luvun alussa sotarasitukset ja katovuodet kuor- asukkaat maanviljelijöitä. Koski kuohui lähes vapaana Tammerkosken kylän sijainti oli kaupankäynnin mittivat alueen talonpoikia. Verorästit ajoivat monet ja sen voimalla pyörivät vain lähikylien pienet jauho- kannalta erinomainen. Vesitse saavutettava alue oli talot kruunun haltuun, joka jakoi ne aatelisille virkata- myllyt. Kuningas kuitenkin uskoi, että koski takaisi todella laaja. Kylän pohjoisrantaan Mustalahteen pää- loiksi. Näin syntyi myös Tammerkosken kartano. Sen kaupungille loistavan tulevaisuuden ja kruunulle run- si Näsijärven kautta Teiskosta, Kurusta, Ruovedeltä, päärakennus sijaitsi nykyisellä Keskustorilla, Vanhan saasti verotuloja. Virroilta ja jopa Mäntästä ja Ähtäristä. Etelästä Py- kirjastotalon kohdilla. Kartano ehti olla olemassa 142 Valtio oli pitkään säännöstellyt elinkeinoja, ja häjärven rantaan pääsi Hämeenlinnasta saakka. Aikaa vuotta ennen kuin kaupunki perustettiin sen maille kaupankäynti oli keskitetty kaupunkeihin. Uusi ajat- vesimatkat veivät, mutta hevosreitit Keski-Suomesta vuonna 1779. Tammerkosken kartanolla oli vuosien telutapa puolsi vapaata kilpailua. Niinpä Tampereesta Turun ja Porin markkinoille olivat vielä hitaampia ja varrella useita omistajia. Kruunulle sen myi Hans Boi- tehtiin vapaakaupunki. Kuka tahansa sai muuttaa Tam- hankalampia. je, joka omisti myös läheisen Hatanpään kartanon. pereelle ja harjoittaa haluamaansa ammattia. Maata Tampere sai ensimmäiset asukkaansa syksyllä Kun Ruotsin kuningas Kustaa III allekirjoitti Tam- kaupungissa ei kuitenkaan saanut viljellä. Koska teh- 1780, jolloin jaettiin tontit 92 hakijalle. Kauppiaat pereen kaupungin perustuskirjan 1.10.1779, Tam- taita ei ollut, oli toimeentulo hankittava kaupasta ja saivat tontit Kauppakadun varrelta ja käsityöläiset merkosken seutu oli syrjäistä takamaata ja sen harvat käsityöstä. kaupungin reunoilta. Vesivoimaa tarvitsevat yrittäjät, kuten värjärit, saivat tontit kosken rannalta. Suurin osa asukkaista oli muualta muuttaneita. Yrittäjiä odo- tettiin ulkomailtakin, ja siksi torin ympärille varattiin tontit neljälle kirkkokunnalle, joskin ensimmäistäkin – ja viimeiseksi jäävää – kirkkoa kaupunkilaiset saivat odottaa lähes 50 vuotta ja omaa seurakuntaa 1900-lu- vun alkuun saakka. Yrittämisen vapaudesta ja huomattavista tullie- duista huolimatta teollistuminen ei edennyt odotetus- ti. Ensimmäinen tehdas, Abraham Häggmanin lump- pupaperitehdas, aloitti 1783 kosken keskijuoksulla mutta pysyi verrattain pienenä. Ruotsin vallan ajan menestyksekkäin yritys oli valtion viinanpolttimo, joka toimi nykyisen Finlaysonin alueella. Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, Tampere oli yhä alle tuhannen asukkaan pikkukaupunki, mutta uusi hallitsija, kaupungissa vieraillut Venäjän keisari Aleksanteri I, vaikuttui jälleen kosken mahdollisuuk- sista ja vahvisti Tampereen vapaakaupunkioikeudet Kimmo Kaivannon Tori-teos (1976) kuvaa Tampereen historiaa eri vaiheissaan. An Sompinmäki, Tampereen kaupun- 1821. gin taidekokoelma.

8 Teollisuus nousuun, kaupunki kasvuun

Kun skotlantilainen koneenrakentaja James kin polttopuuta. Konevoima otettiin käyttöön vuo- paperitehdas ja Tampereen verkatehdas. Vuonna 1870 1820 perusti kosken yläjuoksulle konepajan, sai teh- sisadan puolivälissä. Yhteyksiä parannettiin kanavia Suomen teollisuustyöntekijöistä lähes puolet työsken- das ilmaisen maa-alueen, laajat tulliedut ja edullista rakentamalla. teli Tammerkosken rannoilla. lainaa. Tehtaan alku oli kuitenkin vaikea. Koneet eivät Kaupungin teollisuus laajeni ja monipuolistui. Kansainväliset yhteydet ja sijoitukset sekä laajat käyneet kaupaksi, ja tehdas siirtyi koneiden valmis- Koski sai pyörittääkseen lukuisia vesirattaita ja turbii- tulliedut tekivät Tampereesta teollisuuskaupungin. tuksesta puuvillan kehräämiseen. Vielä vuonna 1830 neja. Suurteollisuudeksi kasvoivat Finlaysonin ohel- Suomella ja Tampereella oli tarjota teollisuudelle kos- työntekijöitä oli vain kymmenen. la Tampellan konepaja ja pellavatehdas, Frenckellin kivoimaa ja halpaa työvoimaa. Tampere pääsi tehtai- Uusi aika koitti, kun Finlayson 1836 myi tehtaan- sa pietarilaisille liikemiehille, Georg Rauchille ja Carl Nottbeckille. Uusi hulppea tehdasrakennus, Kuusvoo- ninkinen, oli matalien puurakennusten rinnalla ihme. Rakennuksessa hyödynnettiin kantavia valurautapila- reita – aikansa huipputeknologiaa – mikä mahdollisti avarat ja valoisat tehdassalit ja koneiden optimaalisen sijoittelun. Puuvillatehdas laajeni vuosi vuodelta, ja 1850-lu- vulla se työllisti jo 2 000 ihmistä. Puuvilla tuotiin Yhdysvalloista, koneet Euroopasta ja valmiit tuotteet myytiin pääosin Venäjälle, Pietarin alueelle. Suoma- laisten ostovoima oli vielä heikko ja maan markkinat kehittymättömät. Kaupungin väkiluku kasvoi tehtaan mukana: vuonna 1856 tamperelaisia oli jo 4 000. Teh- dasalue kaupungin keskustassa kasvoi tuotannollisten tarpeiden mukaan 120 vuoden ajan ja muodosti vä- hitellen Pohjoismaiden suurimman teollisuuskokonai- suuden. Ennen rautatietä vesiliikenne oli kaupungin huol- lon kannalta tärkeässä asemassa. Etenkin Näsijärven kautta kulki purjeveneillä suuria lasteja ja ihmismää- riä. Hämeenlinnasta laivattiin Tampereen tehtaisiin raakapuuvillaa, pellavaa ja lumppuja. Paluukyydissä Tampereen asemakaavakartassa vuodelta 1780 kaupungin sydän on tori (A), jonka reunoille kaavail in julkisia rakennuksia, kuljetettiin tehdastuotteita. Pohjoisesta tuotiin eten- kuten Raa huone a (B) ja neljää kirkkoa (C). Riksarkivet Marieberg.

9 densa avulla mukaan maailmanhistorian valtavirtaan, teollisen maailman ja modernin yhteiskunnan syn- tyyn. Kaupunki veti muuttajia puoleensa: vaikka teh- das ei taannut onnea, se herätti tulevaisuudentoivoa ja tarjosi työntekijöille maatöitä paremman palkan ja suuremman itsenäisyyden. Tampere oli 1800-luvulla työväen kaupunki, jos- sa luokkajako oli selvä. Kaupunkiin muuttaneet ul- komaalaiset elivät melko erillään muusta väestöstä, mutta tulokkaiden, etenkin von Nottbeck -suvun, vai- kutus kaupungissa oli laaja: heillä oli kontakteja, tie- toa ja varoja tehtaan ja siinä sivussa kaupungin kehit- Kuusvooninkinen Finlaysonin tuotemerkissä. Vapriikin kuva-arkisto. Lapinniemen puuvillatehtaan kutojia 1926. Niels Ras- mussen, Vapriikin kuva-arkisto. tämiseen. Esimerkiksi sähkövalaistus tuli Tampereelle huomattavan aikaisin von Nottbeckien osaamisen ja yhteyksien avulla.

Lennu Juvelan (1947) kuvaa vilkasta kaupankäyn ä satamassa. An Sompinmäki, Tampereen kaupungin kokoelma.

10 Kaupunki uudistuu Tampere kasvoi 1800-luvun lopulla nopeasti: vuon- kennusten reunustama väylä ulottui jo rautatieasemal- Suurin osa sen asukkaista oli tehdastyöläisiä. Alueel- na 1870 asukkaita oli 7 000 ja 30 vuotta myöhemmin ta Aleksanterin kirkolle. la oli huono maine laittomuuksien ja tautien pesänä. jo 36 000. Myös asuttu alue lähes seitsenkertaistui. Kivitalot muuttivat Tampereen uudenaikaisek- Messukylään kuulunut Kyttälä liitettiin kaupunkiin Kaupunkikuva muuttui 1800-luvun lopulla nopeasti. si kaupungiksi, mutta 1900-luvun alkuun mennessä 1877, ja vapaasti rakentunutta hökkelikylää alettiin Uusrenessanssirakennuksia valmistui 1880–1890-lu- Tampere uudistui monella muullakin tavalla. Rautatie purkaa uudisrakentamisen tieltä 1890-luvulla. Uuden vuilla kosken molemmille puolille. 1890-luvun kor- saatiin kaupunkiin 1876. Viemäriverkoston rakenta- alun myötä Kyttälä uudistui länsipuolta nopeammin, keasuhdanne toi rahaa Tampereen elinkeinoelämään. minen oli aloitettu 1870-luvulla ja vesijohtoverkoston ja Kyttälän puoleisesta Hämeenkadusta tuli kaupungin Näyttäviä kerrostaloja rakennettiin vaatimattomien seuraavalla vuosikymmenellä. Sähkövalot syttyivät moderni liikekeskus. puutalojen joukkoon, sillä rakennusjärjestys salli nyt Finlaysonilla 1882 ja Tampereen kaduilla 1888. Vielä 1800-luvun lopullakin työntekijät asuivat viisikerroksiset talot. Jugendarkkitehtuuri kukoisti Maaseudulta virtasi maata omistamatonta väkeä tehtaiden välittömässä läheisyydessä, Amurissa tai Euroopassa, mikä vaikutti vuosisadan vaihteessa Tam- kaupungin tehtaisiin ja rakennustyömaille. Köyhim- kosken eli kuntarajan toisella puolella Kyttälässä. Teh- pereenkin, etenkin Kauppatorin (myöh. Keskustori) mät asuivat ahtaasti ja epähygieenisissä olosuhteissa. taiden pillit ja kellot kutsuivat väen töihin. Kaupungin ja Kauppakadun suunnitteluun. Hämeenkadun asema Tammerkosken itäpuolella sijaitseva Kyttälä oli ensim- kasvaessa asuinalueet sijoittuivat yhä kauemmaksi kos- kaupungin pääväylänä vahvistui. 1910-luvulla liikera- mäinen teollisuuden luoma esikaupunki Suomessa. kesta Juhannuskylään, Tammelaan ja Pispalaan.

Tampere vuonna 1866. Vanhan kirkon kellotapuli osoi aa varsinaisen keskustan paikan. Etualalla Ky älä, joka kasvoi rakennussäädöksi ä työläisten asuinalueeksi. Korkeat rakennukset ovat tehtaita. Konstan n Hakulin, Vapriikin kuva-arkisto.

11 Uusia asumisen ja teollisuuden alueita

Vaikka suuret tehtaat ovat olleet Tampereen historialle tanut rakentamista. Asutus levisi Pispalassa nopeasti, kahtena seuraavana vuosikymmenenä. Vesitien lisäksi leimallisia, on kaupungissa ollut myös runsaasti pien- sillä maanomistajat olivat halukkaita vuokraamaan alueelta oli hyvät maantie- ja rautatieyhteydet. Tuo- teollisuutta. On ollut tiilitehtaita, sahoja ja panimoita, maitaan. Jyrkät rinteet ja kivinen maaperä eivät sovel- tantolaitosten lisäksi alueelle nousi työläisten pieniä kuten useimmissa kaupungeissa. Usein pienteollisuus tuneet viljelykseen mutta pientalotonteiksi hyvinkin. asuinrakennuksia ja tehtailijoiden ylellisiä huviloita. sijoittui samoille alueille ja jopa samoihin laitakau- Asutusta syntyi aluksi kaupungin rajan läheisyyteen, ja liitettiin Tampereeseen vuonna pungin kortteleihin kuin asunnotkin. Teollisuus ei Tampereelta länteen vieneen tien varteen, sekä harjun 1937. enää ollut yhtä vahvasti riippuvainen koskesta ja sen etelärinteille. Rakentamista vilkastutti myös Tampe- Tampere oli 1900-luvun alussa naisten kaupunki. voimasta, sillä koneet kävivät myös poltto- ja sähkö- re–Pori-radan valmistuminen vuonna 1893. Kaupun- Asukkaista kolmasosa oli tehdastyöläisiä, ja heistä yli moottorien avulla. kimaiseksi alueen ilme alkoi muuttua 1910-luvulla. puolet oli naisia. Tekstiiliteollisuuden ohella toinen Tampereen asuntopula ja asuntojen ahtaus ajoi- Rakentamisen vapaus toi 1800-luvun lopulla ryp- naisvaltainen ala oli kenkäteollisuus. Kenkätehtaista vat 1890-luvulta lähtien rakentajia Pispalaan. Pispalan pään pienempiä tehtaita Pispalan pohjoispuolelle San- monet sijoittuivat radan taakse Tammelan kaupun- esikaupunkialue sijaitsi Tampereen länsipuolella Pirk- talahden rannoille. Ensimmäisenä Santalahteen raken- ginosaan. Tammelasta muodostui sekä merkittävä kalan maalaispitäjässä, jossa rakennussääntö ei rajoit- nettiin höyrysaha 1875 ja lukuisia pienempiä tehtaita teollisuusalue että puutalokaupunginosa.

Sisällissodan jälkeistä Tampere a rakenne aessa syntyi myös Punakylä. Nimensä yhteisö sai Näkymä Pispalanharjulta Pyhäjärvelle. Ranja Hautamäki. siitä, e ä suurin osa asukkaista oli punaisten leskiä. Jarno Hietanen.

12 ”Niin kuin linnut etävät, miten pesänsä rakentavat, niin esivät Pispalan miehet, miten syntyi Luojan palikkaleikki korkealle moreenipenkereelle. Kaltevaa kamaraansa uhmaten jokainen mökki ja mies pyrki vain julistamaan omaa olemisen riemuaan”, kuvasi kirjailija Lauri Viita 1800-luvun lopulta läh en syntyneen Pispalan rakentamista kaupungin ulkopuolelle ilman sääntelyä. Aarno Isomäki.

13 Kaupunki sisällissodan näyttämönä

Tampereesta kasvoi sisämaan huomattavin taloudel- kaiset asunnot. Ensimmäisen maailmansodan aikana Sota jakoi kansan kahtia ja jätti pitkän varjon linen ja poliittinen keskus. Tamperelaiset osallistui- Tampereesta muodostui tärkeä sotateollisuuden kes- tamperelaisten mieliin ja jäljet näkyvät edelleen myös vat 1900-luvun alussa aktiivisesti yhteisten asioiden kus, jota työllistivät Venäjän armeijan valtavat tilauk- kaupunkikuvassa. Kaksiviikkoisessa valtaustaistelussa hoitoon kansanliikkeissä ja yhdistyksissä. He toimivat set. Sota-aikana perustettiin jopa uusia tehtaita, kuten Tampere muuttui mustuneiden savupiippujen kortte- muun muassa raittius-, herätys- ja naisliikkeessä. Työ- Hatanpäälle nousseet Lokomon konepaja ja Hyppösen leiksi. Noin 2 000 ihmistä menetti kotinsa. Pahimmat väenyhdistykset olivat yhdistyksistä suurimpia. Julki- kenkätehdas. tuhot kohtasivat Kyttälää ja Tammelaa. Tuhot olivat nen valta oli vielä harvojen käsissä. Kunnallisvaaleissa Keisarin vallan romahtaminen Venäjällä 1917 loi mittavat, mutta ne rajoittuivat pääosin puutaloihin. äänimäärä riippui äänestäjän varallisuudesta. Asioista valtatyhjiön, jonka täyttämiseksi Tampereellakin tar- Vain harvat kivestä ja tiilestä rakennetuista arvokiin- päätti pieni varakas yläluokka. Tilanne oli erityisen tuttiin aseisiin. Kamppailu vallasta kärjistyi sisällis- teistöistä keskikaupungilla kärsivät merkittäviä vahin- kärjistynyt Tampereella, jossa vähävaraisen työväestön sodassa, jonka ratkaisutaistelut käytiin keväällä 1918 koja. osuus oli suuri. Tampereella. Sisällissodan aikana Tampereella elettiin Verkatehdas ja sen lähellä sijainneet rakennukset Tampere toimi vuodesta 1913 venäläisenä varus- punaisen sotilas- ja siviilihallinnon alaisuudessa. Rin- vaurioituivat niin pahoin, että kaupunki pakkolunasti kuntakaupunkina. Puiset kasarmit nousivat Kalevan- taman lähestyessä kaupunkia Tampereesta tuli seka- alueen Hatanpään valtatien rakentamiseksi. Jälleenra- kankaalle. Miehistö majoitettiin kasarmeille, mutta sortoinen sotilasleiri: lähes kaikki julkiset rakennukset kennuksen myötä Kyttälä ja Tammela nykyaikaistuivat upseereille hankittiin kaupungista heidän arvonsa mu- olivat täynnä väkeä – punakaartilaisia ja haavoittunei- ja muuttuivat entistä selvemmin virkamiesten ja toi- ta, kaupunkilaisia ja muualta tulleita pakolaisia. mihenkilöiden asuinalueiksi.

Tampereen suurlakkokomitea vuonna 1905. Niels Rasmussen, Vapriikin Tuhoutunu a Tammelaa sisällissodan taisteluiden jälkeen huh kuussa 1918. E. A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto. kuva-arkisto.

14 Omakotitaloja esikaupunkeihin

Suomen itsenäistymisen myötä Tampereen teollisuus maisemalliset arvot huomattiin ja alue julistettiin hak- Klingendahlin villatehdas, Tampereen kutomateolli- menetti Venäjän markkinat. Teollisuuden tuotanto kuukieltoon. Pyynikinrinteen kaupunginosa oli 1920- suus Oy ja Pyynikin panimo. suunnattiin kotimaan tullein suojatuille markkinoille. ja 30-luvuilla suureksi osaksi Pyynikin kansanpuiston Kaupungin ympärille syntyi esikaupunkien vyö: Viennin tyrehtymisestä huolimatta Tampereen asema aluetta. Rakennustoiminta Pyynikinrinteen ja Pyyni- , Lappi, Petsamo, , Härmälä, Vuohen- tekstiiliteollisuuden keskuksena oli vahvimmillaan kintorin alueella oli maailmansotien välisenä aikana oja, Rantaperkiö ja Järvensivu nousivat kaupungin 1930-luvulla. Tehtaat olivat kasvaneet suuryrityksiksi. erittäin vilkasta. Alueelle rakennettiin niin isoja asuin- laidoille. Ne sijaitsivat muutaman kilometrin pääs- Finlayson, Pellavatehdas ja Suomen Trikoo olivat Poh- kerrostaloja, luksusasuntoja kuin virkistyskäyttöön sä kantakaupungista, ja valtaosa niiden asukkaista sai joismaiden suurimpia lajissaan. Teollisuussektori mo- suunniteltuja julkisia rakennuksiakin. Pyynikinrin- elantonsa kosken rannan tehtaista. Asumisen taso kau- nipuolistui: kenkä-, nahka-, vaatetus- ja metallitehtaat teestä muodostui ensisijaisesti varakkaamman väestön pungissa nousi. Jo 1920-luvulla useimmissa tampere- vahvistuivat. Tampere oli maan leimallisin teollisuus- huvilakaupunginosa. laisissa työläisasumuksissa oli sähkö ja juokseva vesi. kaupunki: parhaimmillaan yli 60 prosenttia asukkaista Valtio siirsi 1930-luvun lopulla lentokoneteh- Omakotitaloaatteen hengessä Petsamo kaavoitettiin sai elantonsa teollisuudesta ja rakennustoiminnasta. taansa Tampereelle, Härmälään, mikä nopeutti alueen puhtaasti asumiseen ja töissä käytiin muualla. Liikku- Tehtaat pyörivät suomalaisvoimin. Muualta muutta- rakentumista. Tehtaan myötä kaupunki sai myös len- mista helpotti 1920-luvulla alkanut linja-autoliikenne. neita mestareita ei enää tarvittu. tokentän, millä oli pitkäaikainen vaikutus kaupungin Pyynikin alue oli 1800-luvun alkuun asti kau- kehitykseen. Teollisuutta syntyi myös kaupungin län- punkilaisten laidunaluetta, mutta jo 1830-luvulla sen silaidalle Kaakinmaalle, jossa toimivat muun muassa

Pyynikinrinteen asuintalojen tuli olla edustavia ja sen vuoksi ton t myy in uusille hal joilleen vuok- Petsamon ryhdikkäitä talorivejä vuonna 1938. Eero Troberg, Vapriikin kuva-arkisto. raamisen sijasta. Näin alueesta muodostui ensisijaises varakkaamman väestön asuinalue. Kuva vuodelta 1946. Vapriikin kuva-arkisto.

15 Viinikkaan kaavoite in 1900-luvun alkupuolella työväen omako taloalue, jonka asemakaavallisena akselina on Pahalammelta Iidesjärvelle ulo uva Viinikanpuisto. Alueen maamerkkinä on vuonna 1932 valmistunut Yrjö Vaskisen suunni elema Viinikan kirkko. Aarno Isomäki.

16 Sodan jälkeen kaupunki laajeni itään

Syksyllä 1939 alkanut toinen maailmansota kosketti Tamperetta monin tavoin. Kaupunkia pommitettiin talvisodassa yhdeksän kertaa. Lukuisia rakennuksia tuhoutui ja 17 kaupunkilaista menetti henkensä. Jat- kosodan aikana Tamperetta ei pommitettu. Sodan jälkeen sotakorvausvelvoitteet kavensivat suomalaisten elintasoa, mutta Tampereella ne mer- kitsivät myös työllisyyden kasvua ja uusia mahdol- lisuuksia teollisuudelle. Suurimman urakan tekivät metallialan yritykset , Lokomo ja Valtion lentokonetehdas. Tampereen metalliteollisuus oli ta- vallaan yksi sodan voittajista: osaamistaso ja työnteki- jämäärät nousivat ja se sai merkittävän asemaan maan taloudessa. Toisen maailmansodan jälkeen Tampereen tekstiiliteollisuudellakin meni hyvin. Työntekijämäärä oli huipussaan 1956, jolloin se ylitti 12 000 henkeä. Tehtaat alkoivat 1960-luvulla siirtyä keskustasta kau- pungin laidoille. Tuotantomäärät kasvoivat 1970-lu- vun puoliväliin saakka. Tampere kasvoi sodan jälkeen nopeasti sekä väki- luvultaan että pinta-alaltaan. Rakentamisen painopis- te oli keskustan itäpuolella. Messukylä liitettiin kau- punkiin 1947 ja 1950. Kalevan ja Kissanmaan asuinalueet syntyivät 1950–1960-luvuilla. Voimak- kaasti kasvava teollisuus veti kaupunkiin työikäistä vä- keä. Evakkoja Tampereelle asutettiin yli 9 000. Myös lapsia syntyi poikkeuksellisen paljon. Asuntopula oli huutava ja rakentamisen tahti kova. Sadantuhannen asukkaan raja ylittyi 1950.

Uu a ja vanhaa Kalevassa Sammonkadulla vuonna 1962. E. M. Staf, Vapriikin kuva-arkisto.

17 Moderni kaupunki Tampereesta rakennettiin 1960-luvulla modernia Napoleon Lindfors vei omalla arvovallallaan monia teollisuuskaupunkia. Autoliikenteen lisääntyessä laa- hankkeita vauhdilla eteenpäin. Tampere paalutti ase- dittiin huimia suunnitelmia. Kuljun moottoritie avasi maansa Suomen kartalle monin monumentaalisin 1968 nopean väylän etelän suuntaan. Paasikiven–Kek- hankkein: Tampereella haluttiin olla eri saroilla ensim- kosentie rakennettiin 1977 ohikulkutieksi Näsijärven mäisiä ja rakentaa suurinta ja hienointa. Uusia avauksia rantaan. Ratinansillan kautta Pyynikin ali kulkeva olivat mm. keskussairaala (1961), maan ensimmäinen moottoritie (1964) ei toteutunut. Väkiluku kasvoi jäähalli (1965), uusi Tampere-Pirkkalan lentokenttä nopeasti yli 130 000:n, ja kaupunki nousi Turun ohi ja Näsineulan näkötorni (1971) sekä televisiokeskus maan toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. (1974). Erityisen merkittävää oli, että Tampereesta Elintason nousu ja tekniikan kehitys muuttivat tuli korkeakoulukaupunki: Yhteiskunnallinen korkea- kaupunkia nopeasti. Tehtaat sijaitsivat 1960-luvun koulu siirtyi Helsingistä 1960 ja sai nimekseen Tampe- alussa yhä siellä, mihin ne oli alkujaan rakennettu, reen yliopisto 1966. Yliopiston uudisrakennus sijoit- kun oli haluttu turvata tehtaiden energian saanti ja hy- tui Sorinahteelle, keskustan ja Kalevan välimaastoon. vät kuljetusolosuhteet. Tehtaita oli keskustassa kosken Tampereen teknillinen korkeakoulu puolestaan aloitti rannalla, Näsijärven rantamilla Lapinniemen puuvil- toimintansa 1965, ja jo seuraavana keväänä kastettiin latehtaalta Lielahteen ja Pyhäjärven puolella Suomen ensimmäiset teekkarit Tammerkoskessa. Trikoon tehtaalta Pyynikiltä Pirkkalan rajalle lentoko- Asuin- ja teollisuusalueiden painopiste siirtyi netehtaalle saakka. kaupungin laidoille. Vuosina 1965–1975 oli raken- Asuntoja nousi 1960-luvulle saakka etenkin nettava asunnot 30 000 uudelle kaupunkilaiselle. Sa- Purjeveneitä Näsijärvellä. Juhani Riekkola, Vapriikin kuva-arkisto. itä-Tampereelle, mistä rakentamisen painopiste siir- manaikaisesti elintason nousu aiheutti paineita asu- tyi ensin länteen ja sitten etelään. Vanha väistyi uuden misväljyyden lisäämiseen. Ratkaisu tilanteeseen oli tieltä: Kalevaan nousivat ensimmäiset tornitalot, ja lähiöiden rakentaminen. Lähiöt muuttivat 1960-luvun kokonaiset puutalovaltaiset kaupunginosat, finlay- puolivälistä lähtien huomattavasti kaupunkirakennet- sonilaisten asuttama Amuri ja suutareiden Tammela, ta. Lähiöitä nousi eri puolille kaupunkia: Ristimäen, purettiin ja muutettiin lähiömäisiksi kerrostaloalueik- Tesomajärven ja Kaukajärven kaupunginosien raken- si. Pohjoisesta Aitolahti liitettiin kaupunkiin vuonna taminen aloitettiin vuonna 1964, Peltolammin 1966, 1966 ja Teisko 1972. Multisillan 1969, Lentäväniemen 1971 ja Hervan- Kaupungin päätöksenteko keskittyi aseveliak- nan 1973. Hervannasta tuli betonilähiörakentamisen selille, mikä tarkoitti SDP:n ja Kokoomuksen tii- huipentuma. vistä yhteistoimintaa. Myös kaupunginjohtaja Erkki

18 Tammerkosken uusi alku Teollisuuden rakennemuutos koetteli voimakkaasti täjä. Muutoksista huolimatta Metsä Board Tako tuot- Tamperetta. Tammerkosken yläjuoksun rantojen teol- taa yhä pakkauspahvia kaupungin ydinkeskustassa, lisuusalueet autioituvat 1980–1990 -lukujen vaihtees- Tammerkosken rannalla. sa, sillä Finlayson ja Tampella jättivät kosken rannat. Informaatio- ja lääketieteellinen teknologia, ko- Sama tapahtui muunkin Euroopan kaupunkikeskusten neenrakennus ja automaatio sekä optoelektroniikan savupiipputeollisuudelle. Tuotanto siirtyi halpatuo- ja lasialan osaaminen olivat uuden Tampereen tukijal- tannon maihin tai laitakaupungille tarkoituksenmu- koja. Koulutus, matkailu, kongressit ja messut loivat kaisempiin tiloihin. Tampereen keskustan rakennus- uusia työpaikkoja. Keskustan historialliset tekstiilite- kannasta lähes kolmasosa oli tehtaita, joissa valot ollisuusalueet muutettiin uusiksi luovan toiminnan ti- olivat sammuneet. loiksi kaupunkilaisten ja turistien käyttöön. Tammer- Tampereen deindustrialisaatio oli kuitenkin on- kosken rannat muuntuivat elämysten ja vapaa-ajan, nekas muutosprosessi. Jotain lähti, jokin muuttui, jo- mutta myös uuden innovatiivisen yrittämisen mai- tain uutta tuli tilalle. Perinteinen savupiippujen kau- semaksi. Tunnustuksen kansallisesta merkityksestään punki muuttui palveluiden ja osaamisen keskukseksi. Tammerkoski sai 1994, kun se valittiin yhdeksi Suo- Tampere selvisi myllerryksestä monia muita kaupun- men kansallismaisemista. Kuusvooninkinen suojeltiin keja paremmin. Se panosti uusiin lupaaviin tekniikan samana vuonna rakennuslailla Suomen vanhimpana aloihin ja luotti korkeakoulujen tutkimusosaamiseen. industrialismin ajan rakennuskokonaisuutena. Nykyi- Esimerkiksi kaupungin raskas konepajateollisuus oli sin Finlaysonin alueella työskentelee yhtä paljon ih- tovin vaikeuksissa, mutta se pystyi mukautumaan uu- misiä kuin teollisen kauden huippuaikoina. Tampellan siin haasteisiin: vankkaan osaamisen pohjaava teolli- puolelle on muodostunut vetovoimainen asuinalue. suus oli valmis suuntautumaan älykkäiden koneiden Kaupungin kasvu jatkuu: 200 000 asukkaan raja- kehitystyöhön. Samalla useat yritykset nousivat alansa pyykki ohitettiin 2003 ja kymmenen vuotta myöhem- maailmanmarkkinajohtajien joukkoon. min tamperelaisia oli jo yli 220 000. Kasvukeskuksessa Uusi teknologia ja korkeasti koulutettuun hen- rakentaminen on jatkuvaa. Kaupunki tiivistyy ja laaje- kilöstöön perustuva tutkimus- ja kehitystoiminta nee yhtä aikaa. Rakentaminen keskustan reunamilla nousivat avainasemaan. Teknologiakeskus Hermian ja rannoilla on aktivoitunut: keskustan alle kaivettiin Hotelli Ilves ja Koskikeskus vuonna 1989. Kari Nieminen, Vaprii- perustaminen Hervantaan, Tampereen teknillisen Hämpin parkki, Tampellan ja Ratinan alueen rantoja kin kuva-arkisto. korkeakoulun viereen, vuonna 1986 oli merkittävä havitellaan asuntokäyttöön ja junaradan päälle suun- uusi avaus. Sinne löysi tiensä myös Nokia Oyj:n tutki- nitellaan kantta ja sille kokonaista kaupunginosaa. Lä- mus- ja tuotekehitysyksikkö. Nokia oli 1990-luvulla ja pikulkuliikenne siirtyy osin maan alle tunneliin. Ehkä 2000-luvun ensivuosikymmenellä merkittävä työllis- rollikatkin palaavat uudistuneina katuliikenteeseen.

19 LÄHTEET Björklund, Nils 1993. Tekniikan Tampere: Tekniikka ja teolli- suus Tampereen rakentajina. Tampere: Tampereen teknillinen seura. Hoppu, Tuomas et al. (toim.) 2013. Tampere 1918. Kolmas, täydenne y painos. Tampereen museoiden julkaisuja 130. Tampere: Tampereen museot. Keskinen, Jouni, Peltola, Jarmo & Suodenjoki, Sami 2005. Tamperelaiset. Tehdaskaupungin väestö, alue ja asuminen 1918–1940. Tampereen museoiden julkaisuja 79. Tampere: Tampereen museot Lind, Mari, AnƟ la, Kimmo & LiuƩ unen, An (toim.). 2011. Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampereen museoiden julkaisuja 115. Tampere: Tampereen museot. Tampereen historia I–IV. 1979–1992. Tampere: Tampereen kaupunki.

Tammerkosken yli ää nykyisin kymmenen siltaa. Kevyelle liikenteelle tarkoite u Laukonsilta Ra nanniemeltä Laukontorille ava in kesällä 2010. Mikko Vares.

20 Tampereen maisema Maunu Häyrynen

Tampereen maiseman peruslähtökohtina ovat harju- nassa kasvavat yhä maan pohjoisimmat kynäjalavat. ken kalastus ja sittemmin myös talonpoikien myllyjä selänteen muodostama järvikannas ja sen katkaiseva Harjunvierusten ravinteikas maa ja suotuisa pienil- pyörittänyt vesivoima. Paikan monista hyvistä puolista Tammerkoski. Luoteis-kaakkoissuuntainen harjujak- masto sekä järvien rantasavikot ovat tarjonneet jo huolimatta Tammerkoski lähiympäristöineen ei kui- so yhdistää toisiinsa Salpausselät ja Hämeenkankaan. varhain mahdollisuuksia viljelylle ja sen kautta pysy- tenkaan ole kuulunut Pirkanmaan ensimmäisen ydin- Harjut ovat esihistoriallisesta ajasta asti toimineet tär- välle asutukselle. Lisäetuina ovat olleet Tammerkos- asutuksen piiriin. keinä maareitteinä etenkin siellä, missä vesireitit ovat olleet vaikeakulkuisia. Kokemäenjokea haittasivat ve- siväylänä kosket, joten maayhteydet harjuja pitkin ovat olleet sitäkin tärkeämpiä. Tammerkoskelta on lähtenyt harjujakson suunnassa länteen Turuntie tai Laidetie, josta erkani Pispalan jälkeen luoteeseen Kyrönkan- kaan tie Turuntien jatkuessa Huittisiin päin. Kaakkoon päin Kangasalle kulki Hämeen valtatie, joka jatkui Hä- meenlinnaan. Tiet kohtasivat Tammerkoskella, jonka viimeistään 1500-luvun puolivälissä ylitti silta. Kaikki kolme tietä ovat kuuluneet Suomen kes- kiaikaiseen tieverkkoon, joka yhdisti Tammerkosken valtakunnan linnoihin ja kaupunkeihin Tukholmaa ja Viipuria myöten. Vielä niitäkin vanhempi on ete- läinen, Lempäälän ja Akaan kautta Hämeenlinnaan kulkenut Hiidentie, joka saattaa olla esihistoriallista perua. Myös vesitse – tai talvella jäitse – Tammerkos- kelta oli pääsy moneen suuntaan. Pohjoinen Näsijär- ven reitti haarautui Virroilla Ähtäriin ja Alavudelle, mistä oli pääsy Pohjanlahdelle, kun taas Pyhäjärveltä jatkui Vanajan reitti Hämeen sydämeen. Valistuksen ko maata esi elevään kansakoulujen opetustaulusarjaan kuului itseoikeutetus Tammerkosken maisema. Vihtori Ylisen Tampereen seutu on kuulunut osana Etelä-Hä- koulutauluun 1920-luvulta on koo u yhteen piirteet, jotka on halu u esi ää kaupungille tunnusomaisina: tehtaat savuavine piippui- meen lehtokeskukseen ja Pyynikillä Pyhäjärven ran- neen, Tammerkoski ja etualan hoide u Koskipuisto. Ranja Hautamäki.

21 Ilmakuvassa näkyvät Tammerkoskea lukuun o ama a Tampereen vihreän kaupunkimaiseman pääpiirteet: tumma Pyynikinharju osana kaupunkia halkovaa harjujaksoa, Näsijärven ja Pyhäjärven laajat vesialtaat, niiden rantoja reunustava vehreä kasvillisuus ja ne järvikannaksen poikki yhdistävä Hämeenpuiston viherkaistale. Etualalla näkyy Hatanpään sairaala-alue ja kartanopuisto. Aero-Kuva Oy.

22 Asutusmaisema kehittyy Keskiajalla muodostunut Tammerkosken kylä säi- Suomen sisämaan kehittämisestä. Tammerkoski nousi tarmokas lobbaus. Pitkien selvittelyjen jälkeen Kustaa lyi pitkään kiinteän asutusvyöhykkeen reunamilla ja keskiöön hyvien yhteyksiensä ja läheisen pellavanvil- III perusti kaupungin 1779 Boijen maille käypää kor- alueen pääelinkeinona pysyi 1700-luvulle asti kaski- jelyalueensa ansiosta. Asiaan vaikutti myös suomalais- vausta vastaan ilman kaupunkioikeuksia mutta myös talous. Maayhteyksien varrella sijainnista oli keskiajal- ten, ei vähiten Tammerkosken ja Hatanpään kartanon- ilman muille kaupungeille pakollisia elinkeinorajoi- la suoranaista haittaa, koska tiesuuntiin kohdistuivat herra ja maaherra Hans Henrik Boijen harjoittama tuksia, millä haluttiin edistää käsiteollisuutta. raskaimpina kyyti- ja sotilaiden huoltorasitukset. Sen sijaan varsinkin pohjoiset vesistöreitit laajensivat elä- misen edellytyksiä, kun tammerkoskelaiset valtasivat niitä myöten nautintaansa erämaita latvavesiltä ja kä- vivät kantamassa Lapin veroa muiden pirkkalaisten mukana. Suuri merkitys oli etenkin vilkkaalla turkis- kaupalla Turun kautta Keski-Eurooppaan. Hyvät yhteydet ja tulonlähteet ovat aina kiinnos- taneet valtaapitäviä. Kreivi Per Brahe näki tarkkasil- mäisenä Tammerkosken mahdollisuudet ja perusti sinne markkinat 1638. Kauppaa hallitsi edelleen ul- komaankauppa- eli tapulioikeutensa säilyttänyt Turku, vaikka Poriinkin oli maantieyhteys. Samoihin aikoihin Tammerkosken kartano ilmaantui kosken länsirannal- le ja pian sen jälkeen perustettiin Pyhäjärven peruk- kaan Hatanpään kartano. Kartanot muuttivat nopeas- ti seudun maisemaa ja etenkin Tammerkosken kartano vaikutti Tampereen kaupunkirakenteen kehitykseen, koska kaupunki perustettiin aikanaan sen paikalle. Vielä 1700-luvulla Tampereen seutu oli syrjäis- tä ja suhteellisen harvaan asuttua, kuten käytännössä suurin osa Sisä-Suomea. Tiestö parani vähitellen, mut- ta maayhteydet toivat Tammerkoskelle myös sotien tuhot. Yhtäältä Venäjän kasvava paine ja toisaalta uu- denlainen talousajattelu saivat Ruotsin kiinnostumaan Tammerkosken kartano ja Hatanpään kartano hallitsivat maisemaa vuonna 1758 laaditussa Isaac Lithovin kartassa. Tampereen kaupunginarkisto.

23 1800-luvun puolivälissä maisemaa hallitsi jo Finlaysonin ”kuusvooninkinen” puuvillatehdas, joka merkitsi siirtymistä kokonaan uuteen rakentamisen mi akaavaan. Lennart Forsténin litografi a vuodelta 1837, Topelius 1845. Vapriikin kuva-arkisto.

24 Maaseutu muuttuu kaupungiksi

Ensimmäinen Tampere on sijainnut kosken läntisel- lä rantakaistaleella, jossa nyt ovat Keskustori, Vanha kirkko, teatteri ja vanha kirjastotalo. Vuoden 1781 mittaukseen perustuvassa sotilastiedustelukartassa pienenä näkyvää kaupunkialuetta ympäröivät lännessä kartanon vanhat pellot ja Pyynikin metsät, jotka kum- matkin olivat puolittaisessa luontaistaloudessa eläneil- le ensimmäisille asukkaille tärkeitä. Pelloille palstoi- tettiin plantaaseja kotitarveviljelyyn ja polttopuita sai hakea Pyynikiltä vapaasti vuoteen 1830 asti, jolloin harjumetsä rauhoitettiin. Kovin suuria muutoksia maisemassa ei 1800-lu- vun alkuun mennessä tapahtunut. Kaupunkialue muistutti väljästi rakennettua maalaiskylää, jonka maamerkiksi rakennettiin vuonna 1824 Charles Bas- sin suunnittelema Vanha kirkko. Teollinen toiminta oli kuitenkin ottanut jo ensiaskeleensa ja sai pian jatkoa keisari Aleksanteri I:n vahvistaessa Tampereen vapaa- kaupunkioikeudet ja James Finlaysonin käynnistettyä yrityksensä. 1800-luvun puolivälissä maisemaa hallitsi jo Finlaysonin ”kuusvooninkinen” puuvillatehdas. Keskustan nykyinen kaupunkirakenne ja kortteli- jako ovat saaneet perushahmonsa C. L. Engelin 1830 vahvistetussa empireasemakaavassa, jonka yhteydessä kaupunkialue laajeni ja jaettiin osiin istutetuilla akse- leilla, tavoitteina ajan tapaan sekä palontorjunta että kaupunkikuvan kohentaminen. Tampereen keskustaa runnelleen kaupunkipalon jälkeen Esplanadia eli ny- kyistä Hämeenpuistoa vielä levennettiin C. A. Edel- Kosken takana näkyvä kaupunkialue muistu aa tuuheine puustoineen vielä väljäs rakenne ua maalaiskylää. Carl von Kügelge- feltin 1868 laatimassa asemakaavassa, minkä lisäksi nin litografi a vuodelta 1818, Vapriikin kuva-arkisto. Hämeenkatu muutettiin puistokaduksi. Edelfeltin

25 asemakaavan perua ovat myös puistot esplanadiakse- sitten jugendtaloja. Finlayson otti 1882 ensimmäisenä lin kummassakin päässä – sittemmin Näsin- ja Etelä- Suomessa sähkövalon käyttöön kutomossaan. Tampe- puisto – sekä nykyisen Aleksanterin kirkon ympärillä. reen kaupunkialue hypähti kosken yli ja kaupunki sai Hän käytti puistoja ja puistokatuja paitsi palokujina raideyhteydet Helsinkiin, Turkuun ja Pietariin sekä myös tietoisen kaupunkikuvallisen sommittelun kei- pian myös Vaasaan, Ouluun ja Poriin. Samalla rauta- noina Pariisin ja Tukholman silloin tuoreiden esimerk- tieaseman taakse jäänyttä Kyttälän työläisesikaupunkia kien tapaan. ryhdyttiin kaavoittamaan ja asema liitettiin kaupunki- 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alkuvuo- rakenteeseen jatkamalla Hämeenkadun akselia kosken sien pitkä noususuhdanne jätti jälkensä Tampereen itäpuolelle. Säännötön esikaupunkirakentaminen väis- kaupunkikuvaan. Uusia punatiilisiä tehdasrakennuksia tyi Pispalanharjun rinteille, mihin Lauri Viidan kuvaa- nousi kosken ja järvien rannoille samalla kun keskus- ma ”Luojan palikkaleikki” tuotti 1930-lukuun men- takortteleihin rakennettiin ensin uusrenessanssi- ja nessä ainutlaatuisen kaupunkimaisen harjuasutuksen.

C. L. Engelin asemakaavassa puistokaduilla oli ajalle ominai- seen tapaan tärkeä merkitys sekä palokujina e ä kaupunkiku- van jäsentäjinä. Vuoden 1830 kar a, Tampereen kaupungin- arkisto.

Yhä vehmaan maiseman keskipisteeksi on tullut Charles Bassin suunni elema empiretyylinen Vanha kirkko vuodelta 1824. Tampere 1837, P. A. Kruskopfi n litografi a. Kansalliskirjasto.

26 Puistomaiseman synty

Tampereen puistojen alkuvaiheet olivat vaatimatto- mat. Vielä 1800-luvun alkupuolella kaupunki-istutuk- set ymmärrettiin joko vähäväkisten leivänjatkeeksi tai säätyläisten aseman merkiksi. Yksityisenä hyvänteke- väisyytenä perustettiin yleinen kävelypaikka Vanhan kirkon ympärille vuonna 1835. Vuonna 1861 Tampere perusti erityisen luottamuselimen, ”kaunistusjohto- kunnan”, huolehtimaan kaupungin istutuksista. Vuon- na 1874 päädyttiin palkkaamaan aikakauden edusta- vimpiin kuuluneessa Aurora Karamzinin Träskändan puutarhassa ja Pietarin kasvitieteellisessä puutarhassa oppinsa saanut Karl Johan Gauffin ensimmäiseksi kau- punginpuutarhuriksi. Tämän ensimmäisenä urakkana oli Esplanadin istutustöiden aloitus 1870-luvun lop- pupuolella, minkä lisäksi hän suunnitteli Edelfeltin asemakaavaan pohjautuneen Pyynikin kirkkopuiston. Vuonna 1897 Gauffinia seurasi tehtävässä Mus- tialassa puutarhuriksi opiskellut Onni Karsten, jonka johdolla laajennettiin Esplanadin istutukset vuosikym- menten projektina nykyiseen mittaansa. Hänen pitkä- nä toimikautenaan suunniteltiin ja istutettiin Tampe- reen keskustaan mm. Mustalahdenpuisto eli nykyinen Näsinpuisto, Tuomiokirkonpuisto, Koskipuisto ja osin vanhempaa perua oleva Kirjastonpuisto sekä pantiin alulle seuraajan Viljo Tarkon kaupunginpuutarhuri- kaudella valmistuneet Eteläpuisto ja Sorsapuisto. Tar- ko suunnitteli myös Koskipuiston levennyksen itäran- nan täytölle.

Näsinpuiston näköalatasanteesta tuli Näsijärven maiseman keskeinen ihailupaikka. Kuru-laivan monta uhria vaa nut haaksirikko vuonna 1929 toi surullisen lisäsävyn kauniiseen järvinäkymään. Onni Terävä, Vapriikin kuva-arkisto.

27 Karstenin puistosuunnittelu noudatteli väljästi 1800-luvun saksalaisvaikutteisen maisematyylin ihan- teita, joiden mukaan varsinkin kaupunkipuistoissa tuli pyrkiä vaihteluun kaartelevalla käytäväverkolla, näkymillä ja runsailla istutuksilla. Helsingin ja Turun aikaisemmat puistot toimivat vertailukohtina. Kars- tenin aikaan liittyi myös huolellinen rakentaminen, mikä näkyy yhä kaarevissa käytäväprofiileissa reuna- kivineen. Tarkon tyylinä oli 1920- ja 1930-lukujen suomalaisissa kaupunkipuistoissa yleistynyt muoto- puutarha, joka muuntui 1930-luvulla pelkistyneeksi modernismiksi. Kaupunkipuistoihin ovat jälkikäteen liittyneet myös Hatanpään kartanon puutarha, jonka vanhimmat elementit ovat 1700-luvulta mutta suun- niteltu hahmo pääosin Gauffinin käsialaa, ja 1840-lu- vulla yksityispuutarhana perustettu Wilhelm von Nottbeckin puisto, jonka maisematyylinen asu on niin ikään osin säilynyt.

Vuoden 1896 kartassa näkyy Tampereen varhaisen puistopoli ikan kädenjälki. Engelin luomat puistoakselit sitoivat hienos yh- teen kosken ja järvien rantapuistovyöhykkeet. Yhteiskunnallises vielä voimakkaas jakautunut kaupunki rakentui niiden luo- maan kehykseen, joka on suurelta osin säilynyt tähän päivään. Pienen mu a kehi yvän teollisuuskaupungin kaukonäköiset pää- tökset loivat yli vuosisata si en Tampereen viheralueverkoston historiallisen y men. Tampereen kaupunginarkisto.

28 Hämeenpuisto jakaa vielä pääosin matalaa puutaloasutusta pää eenään Näsinpuisto. Etualalla näkyy puistoakselin Pyhäjärven rantaan yhdistänyt Eteläpuiston muotopuutarhasommitelma loistonsa päivinä. Karhumäki 1933, Vapriikin kuva-arkisto.

29 Tampere suomalaisessa maisemakuvastossa

Tammerkoski sekä sen ympärille 1800-luvulla ja leet Constructor Oy:n 1929 rakentama Hämeensilta kansallisen identiteetin rakentamisessa kuvien avulla 1900-luvun alkupuolella rakentunut teollisuuden ja Wäinö Aaltosen pirkkalaisveistoksineen ja Koskipuis- Tampereen tehdasjulkisivulla on ollut selkeä rooli to- julkisten monumenttirakennusten maisema ovat usein ton ranta 1930-luvulta saakka tuttuine kannaistutuk- disteena kansakunnan teknologisesta ja kaupallisesta toistuva Tampereen vakiokuvaus suomalaiskansallises- sineen. Taustamaisemassa näkyy vanhempien raken- kyvykkyydestä, minkä osoittaminen oli näytön paikka sa maisemakuvastossa. Tämä 1800-luvun puolivälissä nusten rinnalla pitkäaikaisen kaupunginarkkitehdin agraarivoittoiselle nuorelle kansallisvaltiolle sen alku- alkunsa saanut kuvaperinne on vakiintunut 1900-lu- Bertel Strömmerin funktionalistinen kädenjälki. taipaleella. Vuosikymmenten kuluessa Tammerkosken vun vaihteen Suomea esittelevissä valokuvateok- Tammerkoski on säilyttänyt paikkansa yleisessä kuvauksista on rakentunut suomalaisen teollisuuden sissa, lukuisissa Tampere-aiheisissa postikorteissa ja tietoisuudessa huolimatta teollisen toiminnan hiipu- pitkistä juurista kertova jatkumo. sittemmin Valistuksen koulujen opetustauluissa. Sen misesta, vanhojen tehdasrakennusten purkamisis- Koskea vartioivat harjut eivät ole yhtä itsestään keskeisiksi elementeiksi ja katselupaikoiksi ovat tul- ta ja laajamittaisesta uudisrakentamisesta. Suomen selvä Tampereen eduskuva kuin Tammerkoski. Silti

Koskipuisto oli jo ennen rantapenkereen levennystä tyylikäs kävely- ja näy äytymispaikka uusklassis sine Kunnostuksen jälkeen Koskipuiston maisemaa leimaavat yhä kannaistutukset ja rannan puistosohvineen. Kuva vuodelta 1938, Vapriikin kuva-arkisto. kävelypaikka. Uudet kaarivalaisimet on sovite u arvokkaaseen puistomiljööseen, josta löytyvät myös koskesta nostetut kivet ja vanhan mallin mukaan tehdyt puistosohvat. Ranja Hautamäki 2008.

30 Mäenlaskijaseurue poseeraa Pyynikillä, taus- tanaan si emmin sisällissodassa tuhoutunut puinen ”sveitsiläistyylinen” näkötorni. Kuva vuodelta 1912-1913, Vapriikin kuva-arkisto.

Pyynikki on myös saanut sijansa kansallisesta maise- makuvastosta jo 1800-luvun puolivälissä. Alkuun sitä kuvitti Nimikalliona nyttemmin tunnetun ”Thermo- pylain” ylevä louhikkomaisema. Harjun näköaloihin alettiin tuolloin myös kiinnittää huomiota avaamalla metsään näkymälinjoja ja sen laelle rakennettiin pa- viljonkeja, joita seurasi kansallisromanttisen järvimai- semakultin innoittama puinen näkötorni 1888 ja sen tuhouduttua graniittinen 1929. Vuosisadan loppupuolella Pyynikin luonne alkoi muuttua kaupunkilaisten juhlapaikaksi mm. VPK:n juhlakentän myötä ja 1896 I. K. Inha totesi Pyynikin olevan tamperelaisten lempipaikan, johon muualta saapuvat ensimmäisenä viedään. Samaan aikaan Py- häjärven rantaan ilmestyi teollisuutta ja 1900-luvun alussa Pyynikinrinteeseen alettiin rakentaa edustavaa kaupunginosaa Lars Sonckin asemakaavan pohjalta. Toisella puolen koskea harjuselänne sai toisenlaisen luonteen, kun Kalevankankaan hautausmaa vihittiin 1880. Hautausmaata on laajennettu useaan otteeseen eri tyylien ja hautaustapojen mukaan.

31 Rajojen ja kohtaamisten Tampere

Tampereen maisema on monessa suhteessa rajapinta. maassa ja sen pohjoispuolitse kulki vuoden 1918 suuri livät omissa kaikkien tunnistamissa miljöissään. Julkiset Vanajan reitin lehtomaisemat vaihtuvat sen kohdalla yhteiskunnallinen vedenjakaja. Rajapintoja on ollut tilat, juhlapaikat, kaupunkipuistot ja luonnonympäris- Näsijärven rantojen taigaan. Kiinteä asutus ja tiestö myös kaupungin sisällä – luonnon ja rakennetun ympä- töt ovat olleet demokraattista kohtaamisten maisemaa, ovat aikanaan kohdanneet siellä vesistöjen varsilla avau- ristön, tuotannon ja asumisen, herrasväen ja työväen. joiden kehykset ja symboliikka on ehkä luotu ylhäältä tuneen erämaa-Suomen. Tampere toimi pitkään kau- Tampere oli pitkään teollisuuspaikkakuntien tavoin ja- käsin mutta jotka kaupunkilaiset taustaan katsomatta pungistuvan ja teollistuvan Etelä-Suomen porttina sisä- kautunut yhteisö, jossa eri yhteiskuntaryhmät pysytte- ovat ottaneet omikseen. Sellaisina ne toimivat edelleen.

Vielä 1800-luvulla tunne in kreikkalaisen esikuvan Tämän päivän Hämeenpuisto täysikasvuisine puineen, kuva suunnilleen Hallituskadun risteyksestä etelään, oikealla Työväentea eri mukaan nimetyn Termopylen (Thermopylain) solan roman - ja taustalla Klingendahlin piippu. Jere Nieminen. sesta kalliomaisemasta. I.K. Inha, Suomi kuvissa 1896.

32 Tampereen kehitys on ollut ja on nytkin nopeaa tamiselle ja liikenteelle lisämaata puistoista ja muis- pere on koko valtakunnan mitassa merkittävä puisto- ja järvikannaksen rajaaman keskustan rajat ovat ahtaat. ta kulttuuriympäristöistä on edelleen suuri. Säilyneen kaupunki ja on tärkeää, että arvorakennusten rinnal- Viime vuosikymmeninä luonteenomainen teollisuus- rakennusperinnön asema on kuitenkin aikaisempaa la myös sen arvokkaat puistoalueet saadaan säilymään maisema on saanut tehdä näkyvästi tietä anonyymil- varmemmalla pohjalla ja yhteisö tietoisempi sen ar- tulevaisuuteen. Puistot ja Tammerkoski ovat tampere- le uudisrakentamiselle ja uusi jakolinja on syntynyt vosta. Kaupunki on myös herännyt kunnostamaan laisia luontoon, historiaan ja toisiinsa sitova ketju, jota vanhan ja uuden maiseman välille. Paine ottaa raken- vanhoja puistojaan ja keräämään tietoa niistä. Tam- ei pidä päästää katkeamaan.

Hämeenpuiston lehmusrivejä istutetaan kaupunginpuutarhuri K. J. Gauffi nin ohjauksessa. Oikealla näkyy Hämeenkadun risteävä puistoakseli. Kaupungin mi akaava on kodikkaan väljä ja matala. Svante Lagergrén 1879, Vapriikin kuva-arkisto.

33 LÄHTEET Alhonen, Pen 1988. Tampereen luonnonympäristön kehitysvaiheet. Teoksessa Alhonen, Pen ja muut. Tampereen historia I. Tampere. Hämeenpuiston puistohistoriallinen selvitys. Maisemasuunni elu Hemgård, Tampereen kaupunki, 2014. Häyrynen, Maunu 1989. Kaupunkipuisto 1800-luvulla. Teoksessa Ars Suomen taide 4. Otava, Helsinki. Häyrynen, Maunu 1994. Maisemapuistosta reformipuistoon. Helsingin kau- punkipuistot ja puistopoli ikka 1880-luvulta 1930-luvulle. Helsinki. Häyrynen, Maunu 2004. Gauffi n, Karl Johan (1846 – 1906). Teoksessa Kansal- lisbiografi a. SKS, Helsinki. Kornmann, J. K. 1915. Tampereen kaupungin puistot. Puutarha 9 & 12/1915. Koskimaiseman puistot. Julia Donner. Toim. Ranja Hautamäki. Tampereen kaupunki, vihersuunni elu, 2005. Rasila, Viljo 1984. Tampereen historia II. Tampere. Rasila, Viljo 1988. Kartanokausi. Teoksessa Alhonen, Pen ja muut. Tampe- reen historia I. Tampere. Salo, Unto 1988. Tampereen esihistoria. Teoksessa Alhonen, Pen ja muut. Tampereen historia I. Tampere. Simonen, Seppo 1961. Suomen puutarhatalouden historia. Helsinki. Sinisalo, Uuno 1946. Tampereen puutarhaseura 1896 – 1946. Tampere. Sointu, Hannu 1996. Tampereen puutarhaseura 1896 – 1996. Tampere. Suvanto, Seppo 1988. Talonpoikainen Tampere keskiajalta 1600-luvun puoliväliin. Teoksessa Alhonen, Pen ja muut. Tampereen historia I. Tampere. Voionmaa, Väinö 1929. Tampereen kaupungin historia I. Tampere.

Koskipuisto sulautuu kosken poikki yhdeksi maisema laksi vastarannan Kirjastonpuiston kanssa. Puistot täy yvät kesäiltana kävijöistä, niiden käy ö on muu unut luontevan vapaamuotoiseksi. Kohtauspaikkoina ja mielen maise- mina ne yhdistävät tamperelaisia yli sukupolvien. Ranja Hautamäki.

34 Tammerkoski ja Hämeenkatu Tampereen arkkitehtonisen identiteetin ankkureina Olli-Paavo Koponen

Tampereen arkkitehtonisen luonteen on aina määritel- lyt kahden keskeisen kulkureitin, Näsijärvestä alkavan Kokemäenjoen vesistön ja tämän lävistävän itä-länsi- suuntaisen harjuvyöhykkeen risteyskohdan muodos- tama kokonaisuus. Tammerkosken rannat tarjoavat koskivoimaa teollisuuden tarpeisiin. Teollisuuden laa- jeneminen valtasikin kosken rannat runsaan sadan vuo- den aikana 1800-luvun alusta 1960-luvulle jatkuneena prosessina. Toiseksi keskeiseksi kaupungin funktioksi muodostui alusta alkaen kauppa. Tärkein liikekatu oli aluksi nykyinen Kauppakatu, mutta 1800-luvun lo- pulla levennetystä ja kosken itäpuolelle jatketusta Hä- meenkadusta kehittyi 1900-luvun kuluessa kaupungin kaupallinen sydän. Hämeenkatu kiinnittää paikalleen vanhan ja merkittävän itä-länsi -suuntaisen maaliiken- neyhteyden. Tampereen arkkitehtoninen keskus on sijoittunut alusta alkaen Tammerkosken ja Hämeen- kadun akseleiden leikkauskohtaan, Hämeensillan ja Keskustorin kohdalle. Kaupunkielämän keskeiset tilat – tori, raatihuone, kirkko, teatteri, kirjasto ja ranta- puisto – antavat yhä leimansa tälle alueelle. Teollisuus ja kauppa ovat antaneet Tampereen kau- punkikuvalle identiteetin 1800-luvun alkupuolelta al- kaen. Kaupungin keskustaa rakennettiin 1960-luvun alkuun asti näiden kahden toiminnan ehdoilla mui- den toimintojen lähinnä säestäessä. Keskustan raken- Tammerkosken rantojen teollisuuden erityisiin tarpeisiin rakentunut puna ilinen rakennuskanta ja säännönmukaista ruutu- nettu maisema saa yhä luonteensa teollisuuden ja kau- kaavaa nouda ava kaupunkirakenne on synny änyt Tampereen rikkaan rakennetun maiseman kahden vuosisadan aikana. pan tarpeisiin aikoinaan valmistuneista rakennuksista. Lentokuva Vallas Oy, 2000.

35 Nämä ympäristöt kertovat hienolla ja helposti luet- tavalla tavalla Tampereen muutoksesta pienestä teol- lisuuskaupungista jälkiteollisen ajan kulttuurikau- pungiksi. Asuinrakentaminen ja muut kaupungin toiminnat asettuivat ja laajentuivat vuosikymmenien mittaan keskustan ytimestä ulospäin muodostaen sel- keitä arkkitehtonisia kokonaisuuksia. Näillä alueilla on erilaistuneet toiminnalliset, visuaaliset ja rakenne- tut luonteensa. Tällaisia aluekokonaisuuksia ovat mm. rautatieaseman, Tuomiokirkon, Tammelan torin, Hä- meenpuiston ja Kalevan ympäristöt.

Punatiilitehtaat rakentuivat orgaanisesti kosken rannoille Tampereen ytimen vanhimpien rakennettujen aluei- den arkkitehtuurin hahmottaminen edellyttää näiden toisiaan leikkaavien ja toisiaan täydentävien akse- leiden erityisyyden ymmärtämisen. Tammerkosken teollisuusrakennukset ovat syntyneet aivan toisenlais- ten lainalaisuuksien seurauksena kuin niitä ympäröivä Hämeenkatu yhdistää monet keskeiset kaupunkitoiminnot ja vuotuiset tapahtumat saman akselin yhteyteen. Kuvassa itsenäi- asemakaavoitettu kaupunki. Vanhoissa asemakaavakar- syyspäivän juhlintaa Keskustorilla. Studio Jorma Rajamäki. toissa teollisuusalueet onkin rajattu pois. Tehtaat sijoi- tettiin optimaalisesti joen ja voimalaitosten suhteen. koituksenmukaiseksi mielletystä punatiilestä. Niiden set ratkaisut muodostavat samantapaisia pittoreskeja Koneet ja toiminta määrittelivät niiden mitat. Materi- suunnitteluun kiinnitettiin merkittäviä arkkitehteja, kaupunkitiloja kuin Tammerkosken vanhat teollisuus- aalivirtojen hallinta ohjasi tehdasalueiden katuverkon kuten G.T.P. Chiewitz, Birger Federley, Jarl Eklund alueet. Molemmissa tapauksissa tiukat arkkitehtoniset sijoittumista. Rakennuksia muutettiin ja laajennettiin sekä Heikki ja Kaija Siren. Rakennukset eivät ole yksit- säännöt ovat korvautuneet joustavuudella ja käytän- aina kulloistenkin tuotannollisten tarpeiden mukaan. täisinä erityisen kiinnostavia arkkitehtonisesti, mutta nöllisyyden luontevalla huomioimisella. Puolitoista Rakennusten edustavuudella ja kauneudella oli vain muodostavat yhdessä maassamme ainutlaatuisen hie- vuosisataa kestänyt rakennusvaihe on jättänyt nähtä- sekundäärinen merkitys. non kaupunkirakennustaiteellisen kokonaisuuden. ville rakennettuja kerrostumia koko prosessin keston Tammerkosken ympäristössä teollisuus on kui- Punatiilinen teollisuusmaisema syntyi orgaanises- ajalta. Kansallismaisemaksi määritelty Tammerkosken tenkin noudattanut korkeata arkkitehtonista laatutasoa ti, vailla ohjaavaa kokonaissuunnittelua samaan tapaan teollinen ympäristö on säilyttänyt arkkitehtonisen rakennuksissaan. Kansainvälisten esikuvien mukaan kuin keskiaikaiset kaupunkimme. Ennen vakiintunut- luonteensa Tampereen fyysistä ympäristöä määrittä- pääosa tuotantorakennuksista on toteutettu kestä- ta asemakaavoitusta syntyneet Vanhan Porvoon vaih- vänä kokonaisuutena vielä yli 50 vuotta teollisuusra- väksi, paloturvalliseksi, hienostelemattomaksi ja tar- televat kaupunkinäkymät ja rakennusten epäsovinnai- kentamisen päättymisen jälkeen.

36 Tampellan ja Finlaysonin rakennuskokonaisuudet luovat voimakkaan ajallises kerrostuneen kokemuksen yhdessä vuodenkierron kanssa. Veli-Ma Virtanen.

37 Hämeenkadusta kasvoi ruutukaavakaupungin keskusakseli

Hämeenkatu on rakentunut runsaassa sadassa vuodes- sa yhdeksi maamme urbaaneimmista kaupunkitiloista. Rakennuskannan suunnittelua on ohjattu asemakaa- voilla ja rakennusjärjestyksillä toisin kuin kosken teol- lisuusrakentamista. Hämeenkadun kaupallisen akselin arkkitehtonisesti kerroksisen kokonaisuuden muutosta on ohjannut toisenlainen logiikka. Rakennuskanta on uusiutunut joiltakin osin jatkuvasti. Matala puukaupun- ki korvautui korkeammilla kivirakennuksilla 1900-lu- vun alussa. Katua jatkettiin Tammerkosken itärannalle 1870-luvulla ja se rakentui koko matkaltaan nykyiseen mittakaavaansa 1900-luvun alussa. Hämeenkadun ra- kennusten suunnittelu on ollut aina arkkitehtonisesti kunnianhimoista. Nykyisin Hämeenkatua leimaavat sitä helminauhamaisesti reunustavat vaaleaksi rapattu- jen liike- ja asuinrakennusten rivistöt. Vaikka joukossa on suuri joukko arkkitehtonisesti merkittäviä raken- nuksia, joita ovat suunnitelleet Tampereen paikalliset ja valtakunnan johtavat arkkitehdit, on Hämeenkadun arkkitehtoninen merkitys ja arvo ennen kaikkea sen monikerroksisessa kokonaisuudessa. Hämeenkadun rakennukset ovat aikojen kuluessa uudistuneet, mutta kadun merkitys liike- ja kauppaka- tuna on säilynyt muuttumattomana. Uusia rakennuksia ei Hämeenkadulle enää rakenneta, mutta nyt olemassa olevat rakennukset elävät ja muuttuvat vähitellen nii- hin kohdistuvien uusien kaupallisten ja toiminnallisten Hämeenkadun rakennuskanta on rakenne u ainakin pariin kertaan. Kuvassa näkyy 1900-luvun alun suuri murrosvaihe, jolloin odotusten ohjaamina. Toisesta kerroksesta ylöspäin matala puukaupunki oli korvautumassa nykyisellä kivitalojen mi akaavalla. E. A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto. rakennukset ovat säilyneet lähes entisellään viimeiset vuosikymmenet katutason liike- ja myymälätilojen muutoksen frekvenssin ollessa hyvinkin kiihkeää. Hä- meenkadun arkkitehtuuri on mielenkiintoinen yhdis- telmä pysyvyyttä ja uudistumista.

38 Teollisuuden rakennemuutos synnytti tarpeen rakennuskulttuurin vaalimiselle

Takoa lukuun ottamatta teollisuus on vetäytynyt Tam- Se jätti avoimen haavan teollisuusmaisemaan, mutta työt teollisuuden hiljentyessä 1980-luvun lopulta al- merkosken rannoilta. Teollisuusympäristön raken- synnytti ensi kertaa Suomeen laajan kansalaisliikkeen kaen suunniteltiin jo paljon huolellisemmin ottamaan netut puitteet ovat kuitenkin säilyneet varsin hyvin teollisen maiseman suojelun puolesta. Tamperelaiset huomioon teollisuusperinnön säilyttämisen. Tammer- ennallaan. Osittain tämä on onnekkaiden sattumien osoittivat vastaansanomattoman selkeästi rakennetun kosken rantamaiseman säilyminen muuttui itsestään- tulosta. Rahapula ja sodat estivät Frenckellin korvau- punatiilimaiseman merkityksen omalle identiteetil- selvyydeksi. tumisen uudisrakennuksilla. Verkatehdas purettiin. leen. Finlaysonin ja Tampellan alueiden laajat muutos-

Hämeensilta Wäinö Aaltosen suunni elemine veistoksineen on Tammerkosken ja Hämeenkadun yhdistävä komea nivel. Meneillään on jokavuo set Tampereen valoviikot. Emil Bobyrev.

39 Tärkeimmät punatiiliset julkisivut saatiin säi- herkemmin rakennusten arvot tunnistavassa korjaa- Merkittävien teollisuusympäristöjen uudistamisen lytettyä, mutta monia arvokkaita tiloja menetettiin misessa käytön sopeutuessa joustavammin. Tammer- kalliit oppirahat on Tampereella jo maksettu, ja tule- tässä rakenneuudistuksen vaiheessa. Prosessin loppu- kosken rantojen teollisuusympäristöjen asemakaavat vaisuuden urbaania identiteettiä on turvallista raken- puolella syntynyt Vapriikin museokeskus on kuitenkin eivät ole vielä kovin vanhoja, mutta niiden sisältö taa Tammerkosken ja Hämeenkadun säilyneiden kult- hyvä esimerkki vanhojen teollisuustilojen sopivas- perustuu vanhentuneeseen ajatteluun, ja niiden vai- tuuriympäristöjen varaan. ta ja taitavasta uudiskäytöstä. Jos ja kun Tako joskus heittainen uudistaminen olisi luontevaa aloittaa en- Tammerkosken rannat muodostavat omana ark- lopettaa toimintansa nykyisissä tiloissaan, voidaan nen seuraavaa rakennusten korjauskierrosta. Raskaita kitehtuurin historian kerrostumanaan mielenkiintoi- rakennussuojelussa soveltaa vielä uudempia ja kestä- purku- ja muutostöitä tulisi uusia käyttötarkoituksia sen ja merkittävän kokonaisuuden Suomen raken- vämpiä käytäntöjä. Tähän asti teollisuusrakennusten valittaessa välttää viimeiseen asti ja käyttää sen sijaan nussuojelun historiassa. Verkatehtaan purkamisesta se uudelleenkäyttö on ratkaistu ja toteutettu raskailla voimavaroja tiloille sopivien käyttäjien löytämisek- alkoi, Kehräsaaren, Frenckellin, Finlaysonin ja Tam- peruskorjauksilla johonkin ennalta sovittuun käyttö- si. Suurista yksittäisistä korjauksista olisi tarpeellista pellan muutoksilla se kehittyi ja aikanaan toivottavas- tarkoitukseen. Jatkossa painopisteen pitäisi olla vielä siirtyä jatkuvan ja hellävaraisen ylläpidon kulttuuriin. ti huipentuu Takon hyvin suunniteltuun siirtymiseen

Tammerkosken teollisuusympäristö on ollut elämää ja toimintaa pursuava vuorokaudet ympäriinsä Tammerkosken puna ilirakennukset ovat löytäneet luontevia uusia käy öjä perinteisen teol- 1800-luvulla tapahtuneesta sähkövalojen kytkemisestä alkaen. Kuva 100-vuo sjuhlasta vuodelta lisuuden väisty yä. Tampellan tehtaisiin vuonna 1996 ava u Vapriikin museokeskus. Vapriikin 1962, Vapriikin kuva-arkisto. kuva-arkisto.

40 jälkiteolliseen aikaan. Samalla Tammerkosken rannat Samoin kuin teollista rakennusperintöä, purka- luonteelle. Kummallekin historiallisesti kerrostuneel- kertovat, miten rakennussuojelu alkoi radikaalina minen uhkasi myös monia Hämeenkadun asuin- ja le alueelle on luotava omat strategiansa niiden tunnis- kansalaisliikkeenä muuttuen hiljalleen luontevaksi liikerakennuksia. Sokoksen uusi tavaratalo korvasi tettavien arkkitehtuurin erityispiirteiden suojelemi- osaksi kaupungin rakennuskulttuurin hoitoa. Muutos- Pulla–Helinin jugendtalon 1970-luvun alussa, mutta seksi ja kehittämiseksi. Kosken teollisuusrakennusten prosessin aikana entinen punatiilinen teollisuustyön vuosikymmentä myöhemmin Kauppahallin virastota- muodostama kulttuuriteollisuuden vyöhyke edellyt- akseli Tammerkosken rannalla on muuttunut eräänlai- lon yhteydessä kansalaisliike osoitti myös Hämeenka- tää erilaista suojelustrategiaa kuin Hämeenkadun lii- seksi kulttuurityön vyöhykkeeksi. Tätä prosessia voi- dun merkityksen kaupungin keskeisenä, arkkitehto- ke-, toimisto- ja asuinrakennusten vyöhyke. Punatiili- taisiin tietoisesti edistää alueen uuden toiminnallisen nista identiteettiä luovana kokonaisuutena. siä teollisuusrakennuksia ei synny enää lisää. identiteetin vahvistamiseksi. Kulttuuriteollisuus on Suurista yhteiskunnallisista ja taloudellisista myl- kehittynyt viime vuosikymmeninä yhä tärkeämmäksi lerryksistä huolimatta Tammerkosken ja Hämeenka- osaksi Tampereen olemusta väistyvän savupiipputeol- dun kokonaisuudet ovat säilyttäneet erityispiirteensä lisuuden sijaan. ja merkityksensä koko Tampereen arkkitehtoniselle

Ra nan suvannon rannoilla voi ais a rakennussuojelun kehitysvaiheita Tampereella. Verkatehtaan korvanneet ilielementeillä vuoratut kerrostalot 1980-luvun alusta kertovat heräävästä tahdosta sovi aa uudet rakennukset osaksi historiallises arvokasta rakenne ua ympäristöä. Jarno Hietanen.

41 LÄHTEET Mukala, Jorma 2010. Metso, Voima, Tuulensuu. Tampereen arkkitehtuuria. Tampere–Seuran julkaisu 89. 2. painos. Tampere: Tampere–Seura. Niemelä, Jari 2006. Tiilestä tehty Tampere: puna iliraken- nuksia eilen, tänään ja huomenna. Tampere–Seuran julkaisu 110. Tampere: Tampere–Seura. Nojonen, Uolevi et.al. (toim.) 1982. Katu: rakkaudesta Tam- pereen Hämeenkatuun. Tampere: Pirkanmaan perinnepo- lii nen yhdistys. Tampereen kantakaupungin rakennuskul uuri. Ympäris- tötoimi, kaavoitusyksikkö, julkaisuja 2/1998. Tampere: Tampereen kaupunki. Tampereen keskustan rakenne u kul uuriympäristö. A-insinöörit suunni elu Oy 2012. h p://www.tampere.fi / material/a achments/r/6LdTsBNBl/Rakenne u_kul uu- riymparisto2012_rapor .pdf Tampereen rakennuskul uuri, maisemat ja luonnonsuoje- lu. Tampereen kaupunki, kaavoitusvirasto 1985. Tampere: Tampereen kaupunki. Wacklin, Ma & Hirvikallio, Seija 2010. Hämeenkatu: Tampereen sydän. Tampere–Seuran julkaisu 120. Tampere: Tampere-Seura.

Suojeltu Kauppahalli pitkine perinteineen kertoo rakennusten merkityksestä jokapäiväisessä elämässä. Omintakeinen kaupunkikul uuri, paikan henki, edelly ää rakennuskannan pysyvyy ä. Joni Huopana.

42 Tampereen kaupunkiluonto teollisuushistorian näkökulmasta Ari Jokinen, Ilari Karppi & Pertti Ranta

Kaupunki on ekosysteemi Kaupungeille on tyypillistä jatkuva uudistuminen. Kaupungin sisällä luonto ja ekologiset olosuhteet uu- distuvat, kun muualta peräisin olevat ainekset sulau- tuvat kaupungin varhaisempiin kerrostumiin. Uudet ainekset ovat kaupunkiin siirrettyä elotonta luontoa kuten rakentamisessa tarvittavaa savea, hiekkaa ja kalkkia sekä tulokaslajeiksi kutsuttuja eläimiä ja kasve- ja, jotka sekoittuvat paikalliseen lajistoon. Tästä vuo- rovaikutuksesta syntyy kaupunkiluontoa, jolle ei ole vastinetta maaseudulla. Teollisuushistoria on näkyvä osa Tampereen luonnon erityisyyttä. Suurteollisuuden synty aloit- ti Tampereella noin sadan vuoden mittaisen toiseen maailmansotaan kestäneen vaiheen, joka on antanut ilmeen koko kaupungin nykyiselle kehitykselle. Myös Tampereen kaupunkiluonnossa on piirteitä, jotka ovat suoraan tai välillisesti seurausta teollistumisesta. Nämä piirteet näkyvät ekologisina olosuhteina, elolli- sen ja rakennetun ympäristön erilaisina yhdistelminä.

Kaupunkimaiseman aikakerroksia Iidesjärven länsipäässä. Uusi asuinalue syntyi vanhalle teollisuus- ja varastoalueelle, josta muis- toksi säilyte in Voiman piippu ja päiväko na toimiva voimalaitosrakennus. Etualalla Viinikan työläiskaupunginosan puutaloasu- tusta, sen takana häämö ää Iidesjärven luusua ja taustalla Kalevankankaan harjumetsää. Per Ranta.

43 Sattumat loivat lähtökohdat kaupungille

Tampereen tärkein luonnonmuodostuma on veden savitasangon, josta sittemmin tuli tärkeä maanviljelys- alla sijaitseva kalliokynnys Tammerkosken niskalla. Se alue. Tämä on huomionarvoista, sillä Tampere ei ko- vakiinnutti kosken, kun pohjoiseen laskenut Näsijärvi kenut teollisen vallankumouksen varhaisvaiheita vaan käänsi maankohoamisen seurauksena kulkunsa kohti suurteollisuus saapui muualta ja kasvoi saarekkeeksi Pyhäjärveä noin 7 500 vuotta sitten. Koski sai aikaan keskelle maatalousyhteiskuntaa. Tampere myös säästyi kaupungin, ja Kustaa III, Aleksanteri I ja James Finlay- vakavilta ympäristöongelmilta, koska teollistuminen son jäivät historiaan merkkihenkilöiksi. ei perustunut paikallisiin hiili- tai rautavaroihin. Kaupungin läpäisevä harjujakso ja järvet kahta Kalliokynnys, Tammerkoski, järvet, savitasanko, puolen syntyivät jääkauden jälkivaiheessa, kun jääti- harjujakso ja maankohoaminen ovat pitkän aikavä- kön sulamisvedet vähitellen laskivat. Tämän seurauk- lin luonnonhistoriaa, joka itsestään selvänä jää usein sena , Messukylä, Järvensivu, Kalevankangas, huomaamatta. Sillä on kuitenkin pakottavaa voimaa Pyynikki, Pispala ja Epilänharju ovat poikkeuksellisen kaupungin nykyisiin toimintoihin. Liikennesuunnit- näyttävää kaupunkimaisemaa. ja Vilusen täyt- telijat tuskailevat kapean harjukannaksen vuoksi, kun tömäki löysivät paikkansa pohjalta, kun harju oli kai- taas rakentajat ovat olleet onnekkaita, sillä kaupun- vettu pois. Lisäksi sulamisvedet synnyttivät koskesta gin laajat savikot sattuvat olemaan jäykkää ja kantavaa Pyynikin näkötorni valotapahtumassa. Emil Bobyrev. Messukylään ja Härmälästä Iidesjärvelle ulottuvan lustosavea. Maa kohoaa edelleen useita millimetrejä

Harjujakso, järvet ja Tammerkoski ovat ohjanneet kaupungin rakentumista. Luonnonhistoria ja kaupungin teollisuushistoria tuo avat yhdessä Tampereelle ominaisen kaupunkiluonnon. Näkymä Pyynikin näkötornista. Ranja Hautamäki.

44 vuodessa, minkä seurauksena Suomensaari kasvoi äs- Tampereen teollisuushistoria noudattaa toisen- muutos on ollut suurteollisuuden synty seurausvai- kettäin kiinni Lentävänniemeen. Tämä on harmiton laista ajankulkua. Siinä heijastuvat vuosikymmenissä kutuksineen. Viimeisin kaupungistumisvaihe on juuri tapahtuma sen rinnalla, että harjujen pohjavesivaran- tai vuosisadoissa laskettavat maailmanlaajuiset suh- meneillään, mikä näkyy voimakkaana väestöpaineena tojen turvaamisessa kaupungilla riittää jatkuvasti te- danteet. Luonnonhistoria ja suhdanteet ovat yhdessä ja rakentamisena. Kaupungistumiseen ja teollisuuden kemistä. Pispalassa puolestaan suuri peltolohko vyö- tuottaneet Tampereelle ominaisen, edelleen muuttu- uudistumiseen liittyvä teknologinen kehitys madaltaa ryi Pyhäjärveen 1500-luvun lopulla. Harjun sisällä on van kaupunkiluonnon. Suhdanteet näkyvät kaupungis- luonnonhistorian asettamia reunaehtoja. Sen seurauk- paineellista pohjavettä, minkä vuoksi lisärakentami- tumisen ja teollisuuden uudistumisen aaltoina, jotka sena kaupunkiluonnon vaalimisen tarpeita ja mahdol- nen on tietyillä paikoilla riskialtista. muokkaavat kaupungin ekologisia olosuhteita. Suurin lisuuksia on mietittävä jatkuvasti uudelleen.

Iidesjärven murroslaakso oli tärkeä maanviljelysalue, joka on suurelta osin säilynyt vielä avoimena. Maalaji on savea ja viljelyyn erinomaises soveltuvaa hietaa. Murroslaakson ja etenkin Iidesjärven ja sen rantavyöhykkeiden luontoarvot ovat huoma avat. Sijain aivan keskustan tuntumassa korostaa alueen arvoa. Taustalla näkyy myös Pyhäjärvi. Skyline Foto.

45 Rantojen monimuotoiset tehdasympäristöt

Suurteollisuus muodosti kosken äärelle pienoisyhdys- kuntia, jotka toimivat massiivisten rakennusryhmien ja tuotannon varassa. Tehtaiden yhteyteen perustettiin jo varhain puistoja ja puutarhoja. Edelleenkin tehtai- den sisäpihat, tehtaanpuistot, katot, syvennykset, eri ilmansuuntiin osoittavat seinustat sekä kosken aikaan- saama pienilmasto muodostavat monenlaisia pienym- päristöjä ihmisille, kasveille ja eläimille. Nämä ovat merkittäviä kaupunkiluontokohteita ja muodostavat Suomessa ainutlaatuisen kokonaisuuden. Lokit ja tii- rat pesivät tehtaiden katoilla, mitä ei tiedetä ennen ta- pahtuneen. Teollisuushistorian kulttuuriperintöä ovat paitsi tietyt hyöty- ja koristekasvit myös muulla tavoin ihmisten mukana kulkeutuneet ja kaupunkioloihin so- peutuneet kasvit. Valkopiipon esiintymä Finlaysonin palatsin puistossa on saanut alkunsa ehkä jo Wilhelm von Nottbeckin aikana 1850-luvun tienoilla, sillä se on tyypillinen tuonaikaisten tyylipuutarhojen rikkakasvi. Tampellan teollisuusalueelta on löydetty Pirkanmaal- la harvinaiset isomesikkä, peltorasti, tannervihvilä ja ketotyräruoho. Tämän kaltaiset ihmistoiminnan histo- riasta, muun muassa kivihiilikuljetuksista, teollisuus- alueiden muutoksista ja vanhasta asutuksesta kertovat kasvit ovat Tampereella harvinaistuneet ja osaksi jo hävinneet kaupungin uudistusten yhteydessä. Finlaysonin tehtaanpatruuna Wilhelm von No beck perus 1800-luvun puolivälissä palatsinsa ympärille puiston, jonka osana oli pos kor ssa kuva u Kotkankallio. Puiston ominaispiirteet ja kasvillisuus ovat edelleen hyvin säilyneet. Pos kor vuodelta 1903, Vapriikin kuva-arkisto.

46 Laajeneva teollisuus valtasi Näsijärven ja Py- ta saapuneiden tavaravaunujen mukana. Irtotavarana häjärven rantoja samalla kun teollisuudenalat mo- kuljetettu vilja suosi kasvien leviämistä. Jotkin kasvit nipuolistuivat. Teolliseen kehitykseen ja kaupungin menestyivät vain vaunujen purkupaikoilla, toiset le- uudistumiseen kuuluva vuorottelu rakentamisen ja vittäytyivät kaupunkiin ja vakiintuivat. joutomaavaiheiden välillä on tuottanut urbaaneja ym- Järvenrannoista vain osa on ollut teollisuuslai- päristöjä, joissa kaupungin ekologinen villeys ja mo- tosten käytössä. Vaurastuneen väen huviloita nousi nimuotoinen sosiaalinen toiminta pääsevät oikeuk- 1800-luvun lopulla rannoille, ja muun muassa Pyyni- siinsa. Merkittävin teollisuuden prosessien tuottama killä ne sijaitsivat lomitusten teollisuuslaitosten kans- luontoympäristö syntyi Lielahteen, missä metsäteolli- sa. Useimmat tehtaat ja huvilat on sieltä jo purettu, suuden rantaan padotut jäteliemet muodostivat laajan mutta jäljet näkyvät edelleen alueen kasvilajistossa. lietekentän Pohjois-Venäjän tundralla pesivien kahlaa- Tampereen ensimmäinen yhtenäinen huvilaranta oli jien välilaskupaikaksi. Ennen täyttämistään paikka oli Härmälässä ja Rantaperkiössä, mutta sieltäkin huvi- pitkään maankuulu luontokohde ja sisämaassa poik- lat myöhemmin purettiin. Kevätesikko, varjolilja ja keuksellinen. Lähistöllä sijaitsevan Niemenrannan en- sembramänty kertovat edelleen huviloiden aikakau- tisen kaatopaikan alueelta on löydetty useita kasvila- desta. Lisäksi paikalla on monipuolisesti lehtokasve- jeja, joita ei Viron pohjoispuolella juuri tapaa. Syynä ja. Niihin kuuluvat esimerkiksi kynäjalava sekä sini-, lienee kaatopaikalle viety kalkkikivi- ja rakennusjäte. valko- ja keltavuokko. Lehtomainen oli Kaupungin joutomaat, lietekentät ja kaatopaikat ravintoloineen aluksi herrasväen, myöhemmin työvä- ovat urbaaneja luontotyyppejä, jotka usein liittyvät enyhdistyksen käytössä. Hatanpäänniemi kehittyi eri- teollisiin kehitysvaiheisiin. Niiden ekologisia arvoja ei tyislaatuiseksi jo ennen teollistumista, sillä kartanon ole mahdollista ylläpitää luonnonsuojelun perinteisin puistoistutuksia oli siellä jo 1700-luvulla. Iidesjärvi menetelmin. Liikenteellä on ollut kaupunkiluontoon puolestaan on merkittävien luontoarvojensa lisäksi oma vaikutuksensa. Kun teollistunut kaupunki sai rau- eräänlainen teollistuvan kaupungin ekologinen mitta- tatien vuonna 1876, seuraavina vuosikymmeninä se ri, sillä sen luonnonmuutoksia on seurattu jo 1900-lu- sai myös huomattavan lisän kasvilajistoonsa ulkomail- vun alusta alkaen.

Teollisuushistoria ja kaupunkiluonto lomi uvat. Hautova kala- lokki tehdasrakennuksen ulokkeella. Lasse Kosonen.

47 Suurvesistöt ovat osa kaupunkia

Näsijärvi ja Pyhäjärvi olivat muinoin tärkeimpiä lii- Pyhäjärven kaloissa jää nykyisin elintarvikkeille ase- see vapaasti kulkemaan suoraan kaupungin rannasta. kenneväyliä ja vaikuttivat kauppapaikkojen ja varhai- tettujen turvarajojen alapuolelle. Vielä 1800-luvulla Näsijärvi oli jäässä keskimäärin simman teollisuuden toimintaan. Tampereella näitä Tammerkosken säännöstely vaikuttaa sekä Näsi- 160 mutta nykyisin enää 120 vuorokautta. Kohta kak- varhaisvaiheita edustivat vesivoimalla toimivat myllyt että Pyhäjärveen. Kumpikin järvi on kaupunkilaisille si vuosisataa kestänyt kirjanpito Näsijärven jääpeit- ja sahat, kehruukoulu, rautamasuuni, väkiviinapolt- tärkeä virkistysalue. Esimerkiksi Näsijärvi tarjoaa tal- teestä kertoo ilmaston lämpenemisestä teollistumisen timo, lumppua käyttänyt paperitehdas sekä vilkkaat visin noin 250 km2:n laajuisen jääkentän, jonne pää- aikakautena. markkinat. Suurteollisuuden aikakaudellakin vesis- töt olivat elintärkeitä tavarakuljetusten vuoksi. Sisä- vesien rahti- ja matkustajaliikenne nousi huippuunsa noin sadan vuoden ajaksi, kun konevoimalla käyvät laivat otettiin käyttöön 1800-luvun puolivälissä. Työ- väestö kalasti vapaa-ajallaan ja teki laivamatkoja maa- seudulle. Mustanlahden satama nousi tärkeimmäksi puunkuljetusväyläksi, ja sinne myös maalaiset toivat tuotteitaan myytäväksi. Rannoilla säilytettiin valtavia halkovarastoja. Kaupunkiekologisesti Näsi- ja Pyhäjärvi rajautu- vat kaupungin ulkopuolelle, mutta teollisuushistorian näkökulmasta ne ovat mitä tärkeintä kaupunkiluon- toa. Vesistöt ovat merkittäviä myös siksi, että niiden kautta luonto saa vahvoja symbolisia merkityksiä. Nä- sijärvi nielaisi Kuru-laivan, saastui teollisuuden vaiku- tuksesta mutta toipui, ja sen pohjavesissä piileskelee arvoituksellinen härkäsimppu merivaiheen jäänteenä. Näsijärvi on humuspitoinen, karu suurjärvi, joka kel- paa kaupunkilaisille juomavedeksi. Sen sijaan savik- koalueille suuntautuva Pyhäjärvi on Kokemäenjoen vesistön rehevimpiä järviä. Tampereelta Pyhäjärvi saa jätevesikuormitusta. Kaupungin aineenvaihdunta nä- kyy myös Viinikanlahden pohjasedimentissä, jonne on kertynyt myrkyllisiä PCB-yhdisteitä. Niiden pitoisuus Järvet ja Tammerkoski ovat toiminnallises tärkeä luontokokonaisuus Tampereella sekä ekologises e ä teollisuushistorian näkökulmasta. Kesäiset huviretket Viikinsaareen kertovat järvien suuresta virkistysmerkityksestä. Ranja Hautamäki.

48 Työväestöä varten suunniteltu kaupunkiluonto

Teollistumisen syntysijoilta Euroopasta saapui Tam- tiin elpyvän viheralueilla kaupungin hälinän ja työn- se siirrettiin rakentamisen tieltä Kaupin perämet- pereelle vaikutteita, jotka johtivat tehdastyöläisten teon rasituksista. Pyynikin ja Kaupin metsäalueet ni- sään ja nimi muutettiin Niihaman ryhmäpuutarhaksi. olojen parantamiseen. Suurin osa kasvavan kaupungin mettiin jo varhain kansanpuistoiksi (Volkspark). Kaupungin omakotitontit mitoitettiin sellaisiksi, että asukkaista oli työväkeä, mikä oli Suomessa poikkeuk- Eurooppalaisen mallin mukaan työväestölle pe- niissä mahtui viljelemään perunaa ja vihanneksia ja sellista. Työväen uusi yhdistystoiminta sekä lisääntynyt rustettiin siirtolapuutarhoja. Ne rakennettiin koti- tuottamaan marjoja ja hedelmiä. Tällä saattoi olla suu- vapaa-aika loivat kysyntää kaupungin viheralueille. tarveviljelyä varten ja ennen kaikkea virkistäytymi- ri merkitys asukkaiden hyvinvoinnille. Pihapuutarhat Sosiaalinen näkökulma korostui kaupungin puis- seen ja terveyttä edistämään. Suomen ensimmäinen muodostavat edelleenkin merkittävän osan kaupungin tojen ja viheralueiden suunnittelussa samaan tapaan vakituisesti toiminut siirtolapuutarha perustettiin viheralueista. kuin esimerkiksi Berliinissä. Kaupunkilaisten toivot- Hatanpäälle sata vuotta sitten, mutta 1970-luvulla

Kasvavan teollisuuskaupungin väestön virkistäytymistä varten peruste u Kaupin kansanpuisto on Suomen ensimmäinen vakituises toiminut siirtolapuutarha peruste in Hatanpäälle vuonna 1916. edelleen keskustan tärkeimpiä laajoja virkistysalueita ja erityises talviurheilun keskus. Susanna Siirtolapuutarhat tarjosivat teollisuuskaupungin työväestölle mahdollisuuden ko tarveviljelyyn ja Lyly. virkistäytymiseen. Vapriikin kuva-arkisto.

49 Talvinen järvimaisema luo uusia mahdollisuuksia virkistäytymiseen. Siilinkari on tamperelaisten perinteinen viikonloppuretkikohde. Jere Nieminen.

50 Asuinalueiden eriytyminen luo ekologisia olosuhteita

Suurteollisuus synnytti työläiskaupunginosia. Lähim- Kaukajärven ja Alasenjärven välisellä alueella. Se savitasangolla toimi useita tiilitehtaita. Tehtaiden savi- pänä keskustaa sijaitsivat Kyttälä, Amuri, Armonkal- paljastui tutkimuksessa, jossa koko kaupungin kas- kaivantoihin kehittyi myöhemmin monipuolista kos- lio ja Tammela, joiden vanhasta puutaloasutuksesta on vilajisto kartoitettiin ruuduittain. Eräässä vaiheessa teikkoluontoa. enää rippeitä jäljellä. Myöhemmin, Kyttälän uuden kaavoituksen myötä nousivat Petsamo, Käpylä, Viinik- ka ja Nekala sekä Järvensivu. Ne syntyivät esikaupun- geiksi silloisen kantakaupungin ulkopuolelle ja tarjo- sivat työläisille mahdollisuuden omakotiasumiseen. Kaupunkisuunnittelussa teollisuus ja asuminen halut- tiin erottaa toisistaan, minkä lisäksi omakotiasumisen ajateltiin edistävän moraalista ja siveellistä elämää. Näillä piirteiltään puutarhakaupunkimaisilla alueilla on ekologista erityisyyttä, mutta pihoissa ilmenevää luonnon monimuotoisuutta ei ole toistaiseksi tutkittu. Ylivertainen alueista on Pispala. Se syntyi ohjaamat- tomasti ja kehittyi Suomen tunnetuimmaksi ja mai- semallisesti ainutlaatuiseksi työläiskaupunginosaksi. Pispalan rinteillä, pihoissa, palstaviljelyalueella ja vi- herlaikuissa on merkittäviä kasvi- ja eläinesiintymiä, jotka osaksi ovat perintöä vanhasta asumiskulttuuris- ta. Harvinaista vanhakantaista kasvilajistoa ovat litutil- li, hukanputki, kolmisädetyräkki ja rohtopernaruoho. Savitasanko koskesta Messukylään on jäänyt laa- jenevan kaupungin alle. Väistyvä maatalous on siten ollut toistasataa vuotta aktiivisessa vuorovaikutukses- sa laajenevan kaupunkirakenteen kanssa. Vuorovaiku- tuksen seurauksena kaupunkiin on syntynyt vyöhyke, jossa kasvilajien ja harvinaisten kasvien määrä on huo- mattavasti korkeampi kuin ympäröivällä maaseudulla. Tämä tavanomaisesta kaupunkimaisemasta muodos- tuva monimuotoisuusvyöhyke sijaitsee nykyisellään Käpylän pientaloalue syntyi 1900-luvun alussa työväestön tarpeisiin. Puutarhakaupunkimaisille asuinalueille on syntynyt ajan kuluessa monimuotoinen kaupunkiluonto. Ari Jokinen.

51 Historiallinen kaupunkiluonto ja kaupungin identiteetti

Teollisuushistorian kautta avautuu varteenotettava näkökulma kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen. Luonto Tampereella on kehittynyt luonnonhistorian, teollistumisen, kaupungistumisen ja ekologisten pro- sessien yhteisvaikutuksesta, ja mikä tahansa luonnon piirre voidaan suhteuttaa teollisuushistoriaan. Sitä kautta paljastuu Tampereen erityisyys ja kaupunki- luonnon kulttuurisuus. Tammerkoskessa kaupunki- luonnon symbolinen voima on suurimmillaan. Kos- kea katsoessa on helppo ymmärtää, kuinka veden liike siirtyi rattaiden välityksellä tehtaisiin ja tuotantoon. Huomattavasti vaikeampi on mieltää teollistumisesta alkanutta monipolvista kehityssarjaa, joka sai aikaan nykyisen kaupunkirakenteen. Tätä muutosta voidaan tarkastella ekologisten olosuhteiden historiallisena eriytymisenä.

Pyhäjärven ja Iidesjärven yhdistävällä Viinikanojalla on tärkeä maisemarakenteellinen merkitys, vaikka uoma on nykyään lähes huomaamaton ja liikenneväylien puristuksessa. Tauno Hämerannan maalaus vuodelta 1955. Jari Kuusenaho, Tampe- reen taidemuseo.

52 Eriytyminen tapahtui eri tavoin kaupungin eri osissa ja muodostaa pitkän sarjan urbaaneja luon- totyyppejä teollisuusympäristöistä asuinalueisiin ja harjumetsistä rantoihin. Niiden nykyinen kehitys noudattaa monenlaisia rytmejä. Esimerkiksi teollisen tuotannon sijoittuminen ja elinkaari vaikuttavat kau- punkiluonnon muotoutumiseen ja voivat johtaa sekä luonnon köyhtymiseen että rikastumiseen. Toisenlai- nen tapaus on kaupungin asettama Pyynikin hakkuu- kielto 1830-luvulla. Se on sallinut mäntyjen varttu- misen täysikasvuisiksi, mikä on poikkeuksellista sekä kaupungissa että maaseudulla. Kolmannen esimerkin tarjoavat kaupunkimaiseman edellä mainitut limit- täiset muutokset kaupungin itäosassa. Samalla kun kaupunginosat eriytyivät, syntyi niitä yhdistävä laaja monimuotoisuusvyöhyke maanviljelyn perinnön ja kaupungin laajentumisen yhteisvaikutuksesta. Monirytmiset muutokset ja niiden samanaikai- suus voivat johtaa siihen, että kaupungin identiteettiä vahvistavat kaupunkiluonnon piirteet rapistuvat huo- maamatta. Näitä piirteitä tulisi tavoitteellisesti vaalia kaupunkikehityshankkeissa samalla kun luodaan edel- lytyksiä uudenlaiselle kaupunkiluonnolle.

Järvien rantapuistot ovat Tampereen ominaispiirre. 1700-luvun loppupuolella peruste u Hatanpään kartanopuisto ja 1970-luvulla istute u arboretum muodostavat tärkeän nähtävyyden ja virkistyskohteen. Jarno Hietanen.

53 LÄHTEET Antrop, Marc 2005. Why landscapes of the past are important for the future. Landscape and Kääntönen, Ma 2008. Kul uurikasvit ennen ja nyt. Teoksessa Ranta, Per & Rahkonen, Pekka. Urban Planning 70: 21–34. Tampereen kaupunkiluonto: opas kaupunkiekologiaan. Tampere: Tampere–Seura ry, 122–136. Haapala, Per 1986. Tehtaan valossa: teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampe- Ranta, Per 2014. Villit vihreät kaupungit: Suomen kaupunkikasvio. Tampere: Vastapaino. reella 1820–1920. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Ranta, Per & Frisk, Kim 2013. Tuulen tuomaa. Tampereen ja Pirkanmaan ilmasto 1873–2012 140 Haila, Yrjö 2008. Kaupunki luonnonmuodostumana. Yhdyskuntasuunni elu 46 (1): 6–23. vuo a. Tampere: Tampere-Seura ry. Ranta, Per & Rahkonen, Pekka 2008. Tampereen kaupunkiluonto: opas kaupunkiekologiaan. Tam- Jokinen, Ari, Viljanen, Ville & Willman, Krista 2011. Kaupunkiluonto käsin tehtynä: Pispalan pere: Tampere–Seura ry. ryy maa ja heän paikan synty. Alue ja Ympäristö 40 (2): 35–48. kasvit ja kaupunkiekologia. Lutukka 28 (1): 3–17. JuƟ kkala, Eino 1979. Tampereen historia. 3. Osa, Vuodesta 1905 vuoteen 1945. Tampere: Rasila, Viljo 1984. Tampereen historia. 2. Osa, 1840-luvulta vuoteen 1905. Tampere: Tampereen Tampereen kaupunki. kaupunki. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. 2008. Kaupunkiympäristön kehi äminen, Tampereen kaupungin luonnonsuojeluohjelma 2012–2020. Ympäristönsuojelun julkaisuja 1/2013. maankäytön suunni elu, julkaisuja 1. Tampere: Tampereen kaupunki. jelma_2012-2020/> Karppi, Ilari & Pihlajamaa, Elina 2010. Venues of industrial renewal. Teoksessa Rantanen, Keijo Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta läh en. 2013. Tampereen kaupunki, (toim.). Living Industrial Past. Perspec ves to industrial history in the Tampere region. Tampe- maankäytön suunni elun selvitysrapor . Werstas, 90–109. Voionmaa Väinö 1929–1935. Tampereen kaupungin historia, osat I–IV. Tampere: Tampereen kaupunki.

Saniaislehto Viikinsaaren luonnonsuojelualueella. Pasi Päivärinne. Parvekkeen kukkaloistoa ja puutarhanviljelyn huvia keskellä kivikaupunkia Sumeliuksenkadulla. Per Ranta.

54 Tampereen teollisuus jättää kosken varren Markku Teräsmaa

Tammerkosken maiseman loi Tampereen teollisuus: ovat rakentuneet nykyiseen muotoonsa kaupungin puu-, verka-, pellava- ja rautateollisuus sekä vesivoi- historian eri vaiheessa. Ne muodostavat jo moniker- man vangitseminen. Vuonna 1994 Ympäristöministe- roksisuutensa vuoksi säilyttämisen syyn juuri tämän riö esitti aluetta kansallismaisemaksi ja luonnehti sen päivän asussaan. Koskenrannan tehtaat ja savupiiput tilannetta seuraavasti: ”Tänään alkuperäisestä teollisesta ovat ne elementit, joista kaupunki tunnetaan. Myös toiminnasta on enää rippeet jäljellä. Vanhoille, mutta van- Suomen silloinen 20 markan seteli otti kuvansa Tam- koille tehdasrakennuksille on löydettävä uusi käyttö. Tehtävä merkosken maisemasta. ei ole helppo, mutta harkiten toteutettuna on täysin mahdol- James Finlayson perusti ja Wilhelm von Nottbeck lista säilyttää Tammerkosken teollisuusmaisema kaupungin edelleen kehitti puuvillatehtaan aikansa eurooppalai- elävänä sydämenä, joka on rytmiltään muuttunut mutta seksi suurtehtaaksi. Finlaysonia vastapäätä yläkosken todistusvoimaltaan entisensä.” vastakkaiselle rannalle perustettiin 1865 Tampereen Ministeriön päätös liittyi ajankohtaan, jolloin Pellavatehdas – Tampella, josta kehittyi nopeasti sekä Finlaysonin että Tampellan alueiden asemakaavo- 1800-luvun loppupuolen tienoilla Tampereen toinen jen muutostyö oli lähtenyt uudelleen liikkeelle. Nou- suuryritys. datimme kehotusta: säilyttäkää teollisuusmaisema Finlaysonin historiallisesti arvokkain rakennus, kaupungin elävänä sydämenä. 6-vooninkiseksi kutsuttu tehdas vuodelta 1837 on ol- lut aikanaan modernin tehdasrakentamisen keulakuva, joka ”hallitsi pitkään kuuden kerroksensa ja 1870-lu- Teollisuus Tampereen vulla valmistuneen krenaloidun torninsa voimalla talouselämän moottorina koko matalanläntää kaupunkikuvaa” (Kallio 1993). 6-vooninkinen suojeltiin 1994 rakennussuojelulain Runsaat parisataa vuotta kestänyt Tammerkosken ran- nojalla. Sen jälkeen rakennuksen räystäät kunnostet- tojen rakentaminen kuvastaa teollisuuden merkitystä tiin, rapattiin ja oiottiin, mutta muuten rakennus säilyi kaupungin kasvussa. Voimakas teollistuminen muok- ennallaan. Finlaysonin tehtaiden lat ovat antaneet sijaa ravintoloille, elo- kasi kaupunkia niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Rannat kuvatea erille ja toimistoille. Uusiokäy ö heijastaa kaupungin elinkeinorakenteen suurta murrosta 1980-luvulla. Lasse Honka- nen, Vapriikki.

55 Teollisuuden murros Tammerkosken varteen sijoittunut teollisuus toi- mi kannattavasti vanhalla paikallaan pari vuosisataa. Frenckell lopetti teollisuustuotannon jo 1928, joissa tietämissä kaupunki osti kiinteistön. Frenckellin ja Keskustorin alueesta järjestettiin 1936 suunnittelukil- pailu, jonka lähtökohtana oli purkaa tehdas ja säilyttää vain vanha kirkko, teatteri ja kirjastotalo. Frenckellin paikalle olisi noussut 11-kerroksinen kaupungintalo ja sen taakse joukko kerrostaloja. Raatihuone ja to- rin varren jugendtalot olisi purettu ja korvattu uusilla funkistaloilla. Sodan vuoksi suunnitelmat jäivät to- teuttamatta. Lopulta Frenckellin rakennukset suojel- tiin asemakaavalla 2001. Tampereen teollisuutta ravisteltiin 1970-luvulla. Teollisuustuotanto sai aina uutta vauhtia, kun mark- kaa devalvoitiin. Suomen talous kehittyi ripeästi, kun 1970-luvun puolivälin talousongelmista selvittiin, vaikka elettiin energiakriisien varjossa. Teollisuudes- sa oli 1970 vielä 36 700 työpaikkaa. Vuoteen 1994 mennessä määrä oli pudonnut alle puoleen. Tekstiili-, vaatetus-, nahka- ja kenkäteollisuudessa työpaikkojen vähennys oli suhteellisesti ottaen vielä tätä suurempi. Tehdaskiinteistöjen osuus Tampereen keskus- tan rakennuskannasta oli 1988 vielä neljännes, eli yli miljoonan kerrosneliömetriä. Rakennuskannasta oli purettu jo 13 prosenttia. Peräti kolmannes teollisuu- den vanhasta rakennuskannasta 1980-luvun lopulla oli muutettu asunnoiksi ja saman verran liike- ja palve- lukäyttöön, mutta edelleen teollisuudelta jäävää tilaa riitti. Alkuperäisessä teollisuuskäytössä oli edelleen yli 60 prosenttia eli Finlaysonin ja Tampellan raken- nukset – ja alajuoksulla Takon tehdas. Finlaysonin rapistunut kuusvooninkinen ennen kunnostusta vuonna 1991. Markku Kekkonen, Vapriikin kuva-arkisto.

56 Verkatehtaan ensimmäiset rakennukset rakennet- tiin alaputouksen itärannalle 1856. Toiminta siirrettiin keskustasta 1967 Hankkion uusiin tiloihin, joissa Tam- feltin toiminta jatkuu edelleen. Verkatehtaan purka- misesta ja suojelemisesta käytiin kymmenen vuotta kestänyt kiista. Lopulta KHO kumosi 1977 suojelu- pyrkimykset omistajan oikeuksia loukkaavana. Pääosa tehtaasta purettiin, ja paikalle rakennettiin Koskikes- kus- niminen liikekeskus, Hotelli Ilves ja asuntoja, uu- den 1984 vahvistetun asemakaavan nojalla. Kun käyn- nistimme asemakaavatyön 1983, koskimaisemaan kajoamisesta noussut kohu oli laantunut. 1980-luvun puolivälin tietämissä käynnistettiin myös Finlaysonin ja Tampellan teollisuusalueiden ase- makaavojen muutosprosessit, jolloin saatoin jo tuntea murroksen häivän – tai ehkä tunnen sen vasta näin jälkikäteen, vuosia myöhemmin. Tampereen talouden nousun kohahdus ja sitä seurannut romahdus vaikut- tivat myös Tammerkosken varteen sijoittuneen teol- lisuuden toimintaedellytyksiin. Teollisuustuotantoa lopetettiin tai siirrettiin pois keskustasta. Markan re- valvoinnin jälkeen 1989 Suomi ajautui taloudelliseen kriisiin. Teollisuustuotanto, kotimaiset investoinnit, kulutus ja länsivienti supistuivat. 1990-luvun alussa markkaa devalvoitiin, hinnat kohosivat jyrkästi ja in- flaatio kiihtyi. Suomi syöksyi syvään taloudelliseen la- maan ja velkaantui, mitä seurasi suurtyöttömyys.

Vanhimpia tehdasrakennuksia iltavalaistuksessa kunnostetun Finlaysonin alueella. Rakennusten suojelutavoi eet onnistu in yhdistämään käy äjien tarpeisiin monivaiheisessa ja pitkään kestäneessä prosessissa. Mikko Närhi.

57 Tampellan ja Finlaysonin alueiden muutos

Ennen Finlaysonin ja Tampellan asemakaavan laatimis- ta oli selvitettävä, minkä tapaista uutta käyttöä alueet vetäisivät puoleensa, mille osalle rakennuksia uusi käyttö luontuu ja mitkä rakennukset tai niiden osat suojellaan. Suojelu, varsinkin teollisuusrakennuksen kohdalla on monitahoinen: mihin tasoon pyritään, suojellaanko vain seinät? Haimme yhteisymmärrys- tä, mutta se, mitä kaupungin puolelta olimme val- miit tarjoamaan, ei tyydyttänyt varsinkaan Tampel- laa. Myös siitä tahdista, millä uuteen asemakaavaan päästään, oli eriäviä käsityksiä. Kaavoitusprosessi ei valitettavasti aina pysty seuraamaan toivottua tahtia, kun osapuolia ovat muutkin kuin yritys ja kaupunki. Sekä Finlaysonin että Tampellan teollisuusalueille oli löydettävä uutta taloudellisesti kantavaa toimintaa ja arvioitava, mitä uudistetuista tiloista oltaisiin valmiita maksamaan. Toisena tärkeänä tavoitteena oli suojella rakennukset, joilla on joko historiallista, kaupunki- kuvallista, rakennustaiteellista tai teknillistä arvoa. Mutta miten ja minkälaisin määräyksin teollisuusra- kennuksen ominaispiirteiden suojelu onnistuu, kun samanaikaisesti tulee ottaa huomioon uuden käyttäjän tarpeet? Finlaysonin alueen suunnittelu käynnistyi, kun Oy Finlayson Ab:n kiinteistöjen omistaja Asko Oy pyysi 1986 kaupungilta neuvotteluja. Tavoitteena oli Elävää Finlaysonia: Annikin runofes vaali järjeste in vuonna 2011 Väinö Linnan aukiolla. Teemu Juu lainen.

58 kartoittaa, miten uudet käyttötavat soveltuvat Fin- Tampellan alueen asemakaavaan liittyvät neuvot- Heiskanen Oy. Asemakaavan valmistelu käynnistyi uu- laysonin tehdasalueelle ja -rakennuksiin. Lisäksi tuli telut käynnistyivät 1987, mutta ne takkuilivat. Pankin sista lähtökohdista. Voittaneen kilpailutyön lähtökohta tutkia yhtiön omistaman puuvillavaraston ja eteläi- ja Tampellan lähtökohtana oli professori Timo Pentti- oli maltillinen. Yhteistyö kaupungin, Tampellan uuden sen tontin sekä tallipihan uudet käyttömahdollisuu- län laatima suunnitelma, johon emme rohjenneet ryh- omistajatahon Exofennican, ja kilpailutyön voittaneen det. Neuvotteluissa kartoitettiin asemakaavoituksen tyä sen valtavan rakennusoikeuden määrän vuoksi. Tä- arkkitehtitoimiston kesken sujui. Kaupunginvaltuusto ja samalla suunnittelukilpailun pohjaa. Kutsukilpailun män vuoksi pankin hallituksen puheenjohtaja ilmaisi: hyväksyi asemakaavatyön jatkamisen keväällä 1992. tulos julkistettiin helmikuussa 1989. Voittajaksi vali- ”Muutto (siirto kanta-alueelta uusiin tiloihin) on kau- Asemakaava käsitti vain radan ja Lapintien 22,5 koitui tamperelaisten arkkitehdiksi opiskelevien po- pungista kiinni, jos ei kaavoiteta, sitten ei rakenneta hehtaarin välisen alueen. Kekkosentien ja rannan väli- rukka, 8- Studio. mitään uutta. Tampellaan keskustontti on rahoituksen sen alueen kaava jätettiin ratkaistavaksi myöhemmin. Finlaysonin asemakaavan pohjaksi laadittiin merkittävä lähde”. Kaupunginvaltuuston entinen pu- Lopullinen asemakaavaehdotus 1995 säilytti 60 000 osayleiskaava, jonka kaupunginvaltuusto hyväksyi ja heenjohtaja moitti rohkeuden puutteesta. Neuvotte- neliötä vanhasta, ja uusien asuntojen rakentamiseen ministeriö vahvisti toukokuussa 1992. Kaava kaa- lut jumiutuivat ja Aamulehti uutisoi: ”Tampellaan ei varattiin noin 140 000 kerrosneliömetriä. Asemakaa- tui, kun KHO kumosi sen huhtikuussa 1993. Tämän tullutkaan pilvenpiirtäjiä”. Suomen Kuvalehti uhrasi va sekä kaavaan liittyvä maankäyttösopimus hyväksyt- jälkeen asemakaavan muutos valmisteltiin suoraan. palstatilaa kaupunkien suurille suunnitelmille otsikol- tiin yksimielisesti toukokuussa 1995. Ympäristömi- Yleiskaavaan liittyvistä selvityksistä oli toki hyötyä, la: ”Chicago joka niemeen ja notkelmaan.” Neuvotte- nisteriö vahvisti sekä Tampellan että myös Finlaysonin ja ne antoivat hyvää pohjaa, vaikkei neuvottelujen lijat vaihdettiin, ja sopimus syntyi vuonna 1989. KHO asemakaavojen muutokset samana päivänä syksyllä tarve eikä määrä vähentyneet. Lopulta kaava tuotiin kuitenkin kumosi kaupunginvaltuuston hyväksymän 1995. Kaupunginvaltuuston hyväksymis- ja ministe- kaupunginvaltuustoon, joka hyväksyi sen toukokuussa sopimuksen kolmisen vuotta myöhemmin. Tiedotus- riön vahvistamispäätöstä vastaan ei jätetty yhtään va- 1995. Finlaysonin asemakaava antoi rakennusoikeutta sotaa kesti pitkälle 1990-luvun alkupuolelle. litusta. Paljon puhetta ja kiivailujakin aiheuttaneet 109 000 kerrosneliön verran. Asuntorakennuksille, Kaavoitustoimi jatkoi asemakaavan valmistelua, asemakaavat saivat näin lainvoiman ja rakennustyöt noin 30 000 neliötä, osoitettiin tilaa Satakunnankadun myös Tampellan ja kaupungin välisen sopimuksen pääsivät käyntiin. Ensimmäiset uudet asuinkerrostalot varteen. Kaavasta ei jätetty valituksia ja ministeriö oikeuskäsittelyn välisen ajan. Kun KHO:n kumoava Tampellan alueelle nousivat 1996 ja 1997 Lapintien vahvisti päätöksen vielä saman vuoden marraskuussa päätös tuli, käynnistimme suunnittelukilpailun, jonka ja Juhlatalon kulmaan. Lopputulos tyydytti kaikkia, 1995. Myöhemmin Finlaysonin ”värjäämö” nosti tun- kulut kaupunki ja Tampella maksoivat puoliksi. Kilpai- myös hanketta alun perin vastustaneita tahoja. teita ja valituksia 2000-luvun puolella. Rakennuksesta lun voitti keväällä 1991 arkkitehtitoimisto Helamaa & osa, värjäämön päätyosa sittemmin kunnostettiin.

59 Kansallismaiseman uusi sisältö Työrupeamani ei niin kovin pitkä ollut, mutta kyllä kaupunkilaisen näkövinkkelistä katsoen on muuttu- kaupunki koki sinä aikana melkoisen muutoksen. Teh- nut. Enää ei tuoda raakaa puutavaraa alarantaan, kuten taat ajettiin alas, muutoksia kokivat Finlayson, Tam- monet meistä vielä muistavat, vaan puoliksi jalostet- pella, Verkatehdas ja lisäksi Kehräsaari, Klingendahl, tua tuotetta muilta yrityksen yksiköiltä. Takon ylväästi Lapinniemi, Hatanpään–Lokomon alueet sekä Aalto- koskesta nousevat mahtavat seinät ovat kuitenkin pai- sen kenkätehdas, Haarlan paperitehdas ja Pyynikin kallaan. Tällä paikalla ennen näitä Takon tehtaita oli nahkatehdas. Mallia maailmalta ei saatu. Tampereen Fredrik Idestamin 1865 perustama Tampereen puuhi- kaltaisia kaupunkiseutuja, joissa teollisuusalueille et- omo, joten pitkä teollisuushistorian tuoksu on tälläkin sittiin uutta käyttöä, oli löydettävissä eri puolilta Eu- paikalla. rooppaa ja tietysti Englannin Manchesteristä. Tutus- Tammerkosken valot, höyryt ja savut kertoivat tuminen esimerkkeihin ja paikalla käynnit osoittivat, aikanaan työstä, josta Tampere kasvoi ja varttui. Vielä että Tampereen keskustan teollisuusalueiden muutos 1980-luvulle tultaessa koskimaisema eli yötä päivää. oli suhteellisesti ottaen todella suuri. Merkittävää op- Tehtaiden läpi vuorokauden loistaneet valot ja ylös pia sieltä ei vielä herunut. Heilläkin uudiskäyttöpro- kohoavat savut lopulta haipuivat. Tammerkosken van- sessit olivat vasta käynnistymässä. hoissa teollisuusrakennuksissa alkoi uusi elämä, joka Teollisuus ei jättänyt kokonaan koskea. Tammer- on rytmiltään muuttunut, mutta lienee todistusvoi- kosken varrella jatkaa edelleen Metsä Board Tako, maltaan entisensä – osa kansallismaisemaa. kartonkia valmistava tuotantoyksikkö. Takon ilmekin

Iltauin Mäl nrannassa vastapäätä Tampellan uu a asuinalue a. Emil Bobyrev.

60 61 LÄHTEET Kallio, Rii a 1993. Finlaysonin perintö. Kaavoitus ja rakentaminen –leh . Paavo Prepulan haasta elu. Aamuleh 7.7.1989. Putkonen, Lauri & Härö, Elias 1993. Kansallismaisema. Helsinki: Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto. ”Rahasta ei pankin mielestä ollut pula, - sitä on ja saadaan!”. Aamuleh 13.6.1989. ”Tampellaan ei tullutkaan pilvenpiirtäjiä.” Aamuleh 11.7.1998.

Tehtai en uudet käy ötarkoitukset, edelleen toimiva Takon tehdas ja kosken varren julkiset rakennukset Frenckellin paperitehdas lope toimintansa vuonna 1928, ja nykyisin kiinteistössä toimivat kaupun- muodostavat elävän kansallismaiseman. Emil Bobyrev. gin virasto ja tea eri. Jarno Hietanen.

62 Arkeologinen näkökulma Tampereen kaupunkiympäristöön Sami Raninen

Tampereen arkeologiset kohteet monipuolistavat ja rikastuttavat kaupungin historiallista ulottuvuutta tuomalla rakennetun kulttuuriympäristön rinnalle kauan sitten päättyneen ihmisasutuksen tai työnteon jäljet. Arvorakennusten ohella menneisyys on läsnä ja aisteilla koettavissa Reuharinniemen lapinraunioi- den kaltaisissa esihistoriallisissa monumenteissa, jotka erottuvat selkeästi maan pinnalla. Tämän ohella myös tietoisuus maan tai veden peittämistä muinaisjäännök- sistä, ”näkymättömästä kulttuuriperinnöstä”, voidaan eri tavoin saattaa osaksi ihmisen maisema- ja historia- kokemusta. Tampereen kaupungin alueelta tunnetaan tätä kirjoitettaessa yli 100 kiinteää muinaisjäännöstä. Monissa paikallisissa ympäristöissä kiinteät muinais- jäännökset ja maisema yhdessä muodostavat selkei- tä, helposti hahmotettavia ja menneisyyttä avaavia kokonaisuuksia.

Tampereen Kirjastonpuiston kaivauksia kesällä 2010. Esillä on Frenckellin paperitehtaan teollisuuspihan mukulakiveys 1900-luvun alusta. Kalle Luoto, Pirkanmaan maakuntamuseo.

63 Tampereen kantakaupungin arkeologisia kohteita 1. Onkiniemen panimon raunio 14. Kapakan torpan paikka 2. Näsijärven panimon raunio 15. Ky älän kylän paikka 3. Siipirataslaiva Ahdin hylky 16. Kokinpellon kivikau nen asuinpaikka 4. Tampereen höyrypol mon 17. Turtolan kylän paikka asuinrakennuksen paikka 18. Messukylän vanha kirkko 5. Tammerkosken masuunin paikka 19. Vilusenharjun tuhoutuneen kalmiston paikka 6. Frenckellin puuhiomon (massahiomon) raunio 20. Haiharan kylän paikka 7. Tammerkosken kartanon paikka 21. Lentävänniemen lapinraunio 8. Alaputouksen neulapadon raunio 22. Lentävänniemen lapinraunio 9. Nalkalan iliruukin paikka 23. Kivikau nen asuinpaikka 10. Frenckellin kalkkiruukin paikka 24. Reuharinniemen kaksi lapinrauniota 11. Nalkan torpan paikka 25. Naistenlahden tuhoutuneen höyrysahan 12. Ra nan historiallinen teollisuusalue, paikka, mahdollises myös lapinraunio mm. Wahlsted n höyrylaivatelakan paikka 26. Lapin kalliolouhosalue 13. Erkkilän kylän paikka 27. Rauhaniemen kalliopiirrokset

64 Tammerkoski – keskiaikaisesta myllykoskesta teollistumisen kehdoksi

Tampereen kaupunkihistoriallinen sydän eli Tammer- vontojen yhteydessä. Tammerkosken alueen parhaiten ritehdasta, joka oli lähes 150 vuoden ajan yksi kau- koski rantoineen on sekä kansallismaisema, valtakun- säilyneet arkeologiset kohteet liittyvätkin 1700-luvun pungin merkittävimmistä taloudellisista toimijoista. nallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö lopulla alkaneeseen teollistumiseen. Frenckellin kivinen konttoritalo 1840-luvulta on kes- että arkeologinen ympäristö. Tässä monipuolisessa ja Tampereen ensimmäisenä varsinaisena tehtaana kustan vanhimpia säilyneitä rakennuksia, ja 1900-lu- ajallisesti monikerroksisessa miljöössä on helppo ku- pidetään vuonna 1783 perustettua Frenckellin pape- vun alussa rakennettu Frenckellin jugend-tyylinen vitella, miten suuri merkitys koskella oli ihmisten elä- mälle ja toimeentulolle vuosisatojen ajan. Koski tarjo- si kalaa, ja vesivoimaakin hyödynnettiin jo keskiajalla kosken rannoille rakennetuissa myllyissä. Tammerkosken rannoilla on saattanut olla asu- tusta jo kivikaudella, mutta myöhemmät rakennus- työt ovat suurelta osin hävittäneet varhaisimpien asukkaiden jäljet. Selkeää tietoa kosken lähiympäris- tön asutuksesta on olemassa vasta keskiajalta lähtien. Erkkilän kylä, joka perustettiin luultavasti 1400-lu- vun alkupuolella, sijaitsi kosken itäpuolella, nykyisen Keskuspaloaseman etupihalla (kohde 13). Kyttälän kylä, joka luultavasti oli sekin 1400-luvulta, puoles- taan sijaitsi Hämeensillasta itään nykyisen Hämeenka- dun keskellä ja varsilla (kohde 15). Joskus nämä kylät luetaan osaksi suurempaa Tammerkosken kylää, joka varsinaisesti sijaitsi kosken länsipuolella. Koskipuis- ton Cumulus-hotellin kohdalla sijaitsi 1700-luvulla toiminnassa ollut Kapakan torppa, josta harjoitetus- ta sivuelinkeinosta torpan nimi kertonee (kohde 14). Erkkilän, Kyttälän ja Koskipuiston varhaiset asutus- kohteet voidaan kuitenkin katsoa tuhoutuneiksi. On mahdollista, että kosken länsipuolella, Kir- jastonpuiston tai Keskustorin alueella, sijaitsee jäännöksiä Tammerkosken kylästä (perustettu ehkä 1200-luvulla, ellei jo aiemmin), markkinapaikasta (1638–1708) tai kartanosta (1637–1779; kohde 7). Tammerkoski kuohui voimakkaas vielä 1890-luvulla. Kuva kosken yläputoukselta. Vasemmalla näkyy Konsulinsaari. Oikealla, Sellaisia ei kuitenkaan ole toistaiseksi havaittu alueen kosken itärannalla, sijaitsee vielä Erkkilän kylän rakennuksia. Vapriikin kuva-arkisto. arkeologisten koekaivausten ja rakennustöiden val-

65 punatiilikompleksi on Tammerkosken rakennetun lähellä, maastossa erottuu tasoitettu ja rinnemuurilla työmaarakenteiden jäännöksiä 1800-luvulta alkaen. kulttuuriympäristön merkittävimpiä osia. Myös näi- tuettu rakennuksenpaikka, jossa sijaitsi 1870-luvulla Niistä merkittävin lienee vuonna 1898 rakennetun den rakennusten eteläpuolella, Kirjastonpuiston mui- perustettuun Tampereen höyrypolttimoon (viinateh- neulapadon jäännös Verkatehtaanrannan ja Takon kar- naisjäännösalueella, on säilynyt merkittäviä muistoja das) liittynyt asuinrakennus (kohde 4). tonkitehtaan välissä. Neulapadolla oli merkittävä rooli paperitehtaan toiminnasta, joka ajoittui tällä alueella Oma lukunsa ovat Tammerkosken pohjan ve- Tampereen taistelussa huhtikuussa 1918 (kohde 8). 1870-luvulta vuoteen 1929. Nykyisen maanpinnan denalaiskohteet, jotka ovat erilaisten pato- ja koski- alla sijaitseviin jäännöksiin sisältyvät muun muassa teollisuuspihan mukulakiveys tavaransiirtoihin käytet- tyine raidejärjestelmineen ja kosken rannassa sijain- neen puuhiomon raunio (kohde 6). Viimeksi mainittu on muistomerkki tärkeästä siirtymävaiheesta, jossa Suomen paperiteollisuudessa hylättiin lumppujen käyttö raaka-aineena. Tehtaan jäännösten tutkiminen tuo uutta tietoa merkittävän teollisuusalueen toimin- nasta ja infrastruktuurista. Kirjastonpuiston muinais- jäännösalueella sijaitsee myös teollisuusvaihetta edel- täneen kaupunkiasutuksen jäännöksiä. Tammerkosken itäpuolella kiinteänä muinais- jäännöksenä on rekisteröity paikka, jossa sijaitsi Tam- merkosken masuuni (1843–84; kohde 5). Pirkanmaa- laista järvimalmia ja Haverin kaivoksen vuorimalmia pelkistänyt masuuni oli Tammerkosken itärannan ensimmäinen teollisuuslaitos. Myöhempi suuryritys Tampella syntyi sen pohjalta. Useimpien Tammerkosken ympäristössä sijain- neiden varhaisten tehtaiden paikat ovat jääneet myö- hemmän, järeän teollisuusrakentamisen alle. Samaa voi sanoa värjäreiden vanutusmyllyistä eli valkeista, nahkureiden parkkimyllyistä ja muista vesivoimalla käyvistä pienistä laitoksista, joita kaupungin käsityö- läiset rakensivat kosken länsirannalle 1700-luvun lo- Vuonna 1898 rakennetun alaputouksen neulapadon raunio Tammerkosken pohjassa, Verkatehtaanrannan ja Takon pulta lähtien. Näsinkallion koillisrinteellä, Porin radan välissä. Kuva kesältä 2011. Hannele Kuitunen, Pirkanmaan maakuntamuseo.

66 Messukylä – asutusmuistoja kivikaudelta alkaen

Messukylä-nimellä viitataan tässä yhteydessä Iidesjär- ven ja Kaukajärven väliseen vyöhykkeeseen, johon si- sältyy myös Messukylän vanhan kirkon lähiympäristö. Alueen pohjois- ja koillislaidalla kulkee Kalevankan- kaan-Ratinan-Pyynikin harjujaksoon sisältyvä Aak- kulanharju eli Aakkulankangas. Harjun etelä- ja lou- naispuolella sijaitsee Iidesjärven itäpuolinen hieta- ja hiekka-alanne, jonka halki mutkittelevat Vuohenojana ja Muta- tai Kyläojana tunnetut pienet virtavedet. Har- jun rinteet ovat nykyisin tiiviisti rakennettuja, mutta alanne sisältää niittyä, kosteikkoa, metsikköä ja golf- kenttää. Alanteen eteläpuolella maa taas nousee. His- toriallisena ja arkeologisena ympäristönä nämä alueet ovat varsin kiinnostavia, koska Tampereen kaupunkia varhaisemman maaseutuasutuksen jälkiä on säilynyt niillä enemmän kuin Tammerkosken ympäristössä. Vuohenojan Kokinpellossa, lähellä Iidesjärven itäpohjukan vesijättömaata, sijaitsee yksi harvoista Tampereelta löydetyistä kivikautisista asuinpaikoista (kohde 16). Se kuului nuorakeraamiselle kulttuurille eli vasarakirveskulttuurille, joka vallitsi Lounais-Suo- messa noin vuosina 3200–2300 eaa. Nuorakeraami- nen väestö harjoitti pyyntielinkeinojen ohella ainakin pienimuotoista nauta- tai pienkarjanhoitoa. Iidesjär- ven läheisyyteen he ehkä asettuivatkin karjalle ravintoa tarjonneiden rantaniittyjen vuoksi. Viljaa Kokinpellon asukkaat eivät viljelleet päätellen siitä, että Iidesjär- ven pohjakerrostumista tehdyn siitepölytutkimuksen Kokinpellon kivikau nen asuinpaikka Iidesjärven itäpohjukan rehevässä maisemassa. Tämäntapaiset ympäristöt ve vät puoleensa mukaan pienimuotoinen viljely järven ympäristössä muinaisia karjanhoitajia. Kari Korte.

67 alkoi vasta aikavälillä 420–120 eaa. Tähän vaiheeseen Messukylän kulttuurimaisemassa Tampereen virtavesiin liittyvä kulttuurimaisema monipuolistaa eli rautakauden alkuun kuuluvia asuinpaikkoja ei Tam- kaupungin perustamista varhaisempi, agraarinen his- maantieteellisesti kaupunkipuiston arkeologista ja his- pereelta ole vielä löydetty. toria on yhä aistittavissa. Harjuun sekä Iidesjärven ja toriallista ulottuvuutta, joka muuten painottuu ison Rautakauden loppuvaiheessa, noin 800–1100-lu- Kaukajärven kaltaisiin pienehköihin järviin ja pieniin Näsijärven ja Tammerkosken ympärille vuilla, Messukylän alueella oli jo selkeitä jälkiä vakiin- tuneesta ja ympärivuotisesta asutuksesta. Voimakkain näistä jäljistä oli alueen itäosassa, Haiharassa, sijainnut Vilusenharjun ruumiskalmisto, johon vainajia haudat- tiin aseiden ja korujen kanssa (kohde 19). Runsaslöy- töinen kalmisto tuhoutui suurelta osin soranotossa, mutta sen säilyneet osat tutkittiin 1960- ja 1970-lu- vuilla. Vilusenharjun löydöt kertovat suhteellisen vau- raasta yhteisöstä, joka harjoitti sekä maataloutta että eränkäyntiä. Myös lännempänä, Messukylän vanhan kirkon seudulla, on tehty yksittäisiä esinelöytöjä, jot- ka viittaavat tuhoutuneisiin rautakautisiin hautoihin. Periaatteessa näillä löydöillä voisi olla myös yhteyttä kulkureittiin, jollainen luultavasti kulki harjujaksoa pitkin jo rautakaudella. Myöhemmin tämä harjureit- ti sisältyi Kokemäenjokilaakson ja Hämeenlinnan vä- liseen maantiehen, joka tunnetaan jo keskiaikaisista asiakirjoista. Rautakautisen asutuksen pohjalta kasvoi keskiai- kainen asutus, jonka näkyvin muisto on 1500-luvun alussa rakennettu Messukylän vanha kirkko (kohde 18). Tämän vaiheen arkeologisia kohteita ovat Kau- kajärven länsipuolella sijaitseva Haiharan vanha ky- länpaikka ja Turtolan kylänpaikka Turtolan liikekes- kuksen pohjoispuolella, Sotilaankadun molemmilla Etualalla Kalevankangas ja Iidesjärvi. Taustalla siintävät Aakkulankangas ja Kaukajärvi. Tämän alueen kul urimaisemaan ja puolilla (kohteet 17 ja 20). Viimeksi mainitulla on arkeologiseen löytöaineistoon sisältyy rautakauden ja keskiajan asutus- ja liikennemuistoja. Aero-Kuva Oy. myös tehty arkeologiset kaivaukset.

68 Reuharinniemi – rautakautisten järvikalastajien hautapaikka

Reuharinniemi on Näsijärveen työntyvä pitkä ja ka- Kiinnostava yksityiskohta on se, että lapinrau- sijaitsevan Siilinkarin saaren nimi on saamelaisperäi- pea niemi Lentävänniemen kaupunginosassa. Se niot voidaan ainakin osittain yhdistää Etelä-Suomen nen. Pirkanmaan saamelainen menneisyys on yllättä- muodostaa ainutlaatuisen arkeologisen alueen, jossa sisämaassa rautakaudella asuneeseen saamenkieliseen vä ja ajatuksia herättävä seikka, joka Reuharinniemen kaksi Suomen järvialueille ominaista rautakautista ki- väestöön. Uuden tutkimuksen mukaan jopa Tammer- välityksellä asettuu osaksi kaupunkimme elämys- ja viröykkiöhautaa – ns. lapinrauniota – on säilynyt lähes kosken nimi palautuu ”koskessa olevaa suvantoa” tar- oivallusmaisemaa. alkuperäisessä ympäristössään (kohteet 21, 22, 24). koittavaan saamenkieliseen sanaan. Myös Näsijärvessä Lapinrauniot, jotka tyypillisesti sijaitsevat suuril- la järvillä niemenkärjissä tai saarissa, ovat isokokoisia kiviröykkiöitä ja siten varsin vaikuttavia ja helposti ha- vaittavia esihistoriallisiksi muinaisjäännöksiksi. Lapin- raunioiden uskotaan olleen Järvi-Suomea pronssi- ja rautakaudella asuttaneiden pienten kalastajayhteisöjen monumentteja, joihin haudattiin arvostetussa asemas- sa olleita henkilöitä. Lapinrauniot eroavat rakenteensa ja sijaintinsa perusteella Vilusenharjun kaltaisista hau- tapaikoista, jotka yhdistetään rautakautiseen maanvil- jelijäväestöön. Reuharinniemen lapinraunioista toinen on tut- kittu kaivauksin vuonna 1999 ja entisöity kaivauksen jälkeen. Röykkiöön oli tehty todennäköisesti kaksi tai kolme hautausta 700- tai 800-luvulla jälkeen ajan- laskun alun, toisin sanoen rautakauden jälkipuolella. Kauan ennen tutkitun lapinraunion rakentamista, joskus vuosien 2400–1800 eaa. välisenä aikana eli kivikauden loppuvaiheessa, sen kohdalla oli sijainnut pyyntiväestön leiripaikka. Runsaat 300 metriä pohjoi- seen sijaitsee toinenkin, tarkemmin tutkimaton kivi- kautinen asuinpaikka. Noin 700 metrin päässä Reuharinniemen lapin- raunioista sijaitsee rantametsässä kolmas lapinraunio. Alueen neljäs lapinraunioksi tulkittu kiviröykkiö si- Adoptoi monumen -toiminta antaa jokaiselle mahdollisuuden osallistua kul uuriympäristön hoitoon. Reuharinniemen jaitsee etäämpänä rannasta lähellä Majakkakadun ker- lapinrauniot ovat adoptoitu muinaisjäännös. Nina Luukko. rostaloja.

69 Näkymä Reuharinniemeltä Näsijärven yli koh keskustaa. Näsijärvellä on liikkunut veneilijöitä ja kalastajia vuosituhansien ajan. 1800-luvulla alkoi höyrylaivaliikenne. Milja Nuu la.

70 Eteläpuisto – torppareita ja kalkinpolttajia Pyhäjärven rannalla

Eteläpuisto on Tampereen keskeisiä ja perinteikkäitä nilleen itä–länsi -suunnassa kulkevan puistotien poh- haja-asutettu jo kauan ennen Tampereen kaupungin kaupunkipuistoja, mutta sillä on myös 1900-luvun joispuolella (kohde 10). perustamista. Lisäksi alue liittyy kaupungin teolli- alussa alkanutta puistovaihetta varhaisempi mennei- Arkeologisena ympäristönä Eteläpuisto muistut- suushistoriaan, ja se muodostaa myös yhdyslinkin syytensä. taa siitä, että Näsi- ja Pyhäjärven välinen kannas oli Tampereen historian ja Pyhäjärven maisemien välille. Tampereen keskustan alueella on ollut viisi keskiajalla perustettua kylää: Tammerkoski, Kyttä- lä, Erkkilä, Siukola ja Laiskoila, jonka nimi muuttui myöhemmin Nalkaksi. Useimmat näistä kylänpaikois- ta ovat jääneet keskustan ruutukaava-alueelle, joten niillä sijainneet arkeologiset jäännökset ovat voineet tuhoutua kokonaan kaupungin rakennus- ja vesihuol- totöiden seurauksena. Laiskoilan kylän sijaintia ei tunneta varmuudella, mutta yksi vaihtoehto on nykyi- sen Eteläpuiston itäosa Tampereen valtatien ja Näsi- linnankadun eritasoliittymän lähellä. Tähän sijaintiin viittaa epätarkka kartta 1600-luvun puolivälistä. Ky- seessä oli pieni kylä, jossa oli vain 2–3 maatilaa. Kylä perustettiin otaksuttavasti 1400-luvulla. Verorästien seurauksena kylä päätyi 1600-luvun puolivälissä Tam- merkosken kartanon omistukseen ja muuttui karta- non torpaksi. Ainakin tämä Nalkan torppa sijaitsi var- muudella eritasoliittymän läheisyydessä, ja se voidaan katsoa tuhoutuneeksi (kohde 11). Toinen arkeologinen kohde Eteläpuistossa on Pyhäjärven rannalla sijainnut Frenckellin paperiteh- taan kalkkiruukki, joka oli toiminnassa 1870-luvulta vuoteen 1902. Kalkkiruukissa valmistettiin sammut- tamatonta kalkkia, jota tarvittiin paperintuotannossa. Kyseessä oli parin työntekijän pienteollisuuslaitos. Kalkkiruukki sijaitsi puiston ylätasanteen ja rantata- Talvinen näkymä Eteläpuistosta Pyhäjärven Viinikanlahdelle. Mikko Vares. santeen välisen rinteen kohdalla, puiston halki suun-

71 Särkänniemen luoteisranta – oluttehtaiden rannikko

Särkänniemen luoteisrannan viheralue on kiinnostava Särkänniemen rantojen edustalla on useita mui- nettiin Tammerkosken konepajassa (myöh. Tampella) teollisuusarkeologinen järvenrantaympäristö. Sahan- naisjäännösrekisteriin sisältyviä puualusten hylkyjä. vuonna 1859. Särkänniemen ja Mustalahden hylyt teränkadun ja Särkänniemen elämyspuiston välisellä Osa niistä on peräisin jo 1800-luvulta. Yksi hylyistä on ovat kiehtovaa vedenalaista kulttuuriperintöä, joka ranta-alueella on sijainnut kaksi olutpanimoa: A.W. identifioitu siipirataslaiva Ahdiksi (kohde 3). Kyseessä liittyy Tampereen historiaan teollisuuskaupunkina ja Tennbergin vuonna 1863 perustama Onkiniemen oli Näsijärven ensimmäinen höyrylaiva, ja se raken- merkittävänä sisävesiliikenteen keskuksena. panimo ja F. V. Gustafssonin vuonna 1886 perustama Uusi oluttehdas eli Näsijärven panimo (kohteet 1 ja 2). Nämä olivat suhteellisen suuria teollisuuslaitok- sia – Gustafssonin panimossa oli enimmillään yli 50 työntekijää. Panimorakennukset purettiin jo 1900-lu- vun alussa, mutta niiden jäännöksiä on säilynyt maan pinnalle erottuvien harkkokivi-, tiili- ja betoniraunioi- den muodossa. Onkiniemen panimon raunio sijaitsee järvenrannassa lähellä Suomen Trikoon vanhaa tehdas- ta. Näsijärven panimon sijaintipaikka Sara Hildénin taidemuseon länsipuolisilla rantakallioilla on alueella tehtyjen maansiirtotöiden takia nykyisin erittäin vai- keapääsyinen ja vaarallinenkin. Kolmas 1800-luvulla perustettu panimo sijaitsi Särkänniemen tyvessä, mut- ta sen sijaintipaikka on tuhoutunut Elianderinkadun kerrostalojen rakentamisen myötä. Särkänniemen luoteisrannan panimonpaikat ha- vainnollistavat Tampereen teollisuushistoriaa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin ne muistuttavat 1800-luvulla perustettujen teollisuuslaitosten ketjusta, joka aikoi- naan kulki pitkin Näsijärven etelärantaa. Toiseksi ne nostavat esiin sen, että Tampereen historia suurena teollisuuskeskuksena sisältää muitakin tuotannonaloja kuin Tammerkosken kansallismaisemasta tutun teks- tiili-, paperi- ja metalliteollisuuden. Väkijuomateol- lisuus oli 1800-luvun jälkipuolella varsin merkittävä Onkiniemen panimon rauniota: harkkokivijalkaa ja ilimuurausta Näsijärven rannassa. Sami Raninen, Pirkanmaan tamperelaisen yritystoiminnan muoto. maakuntamuseo.

72 Lapinniemi ja Lappi-Käpylä – erämaasta kaupungiksi

Naistenlahden rannalla on tiettävästi sijainnut lapin- raunio, joka tuhoutui jo 1870-luvulla Naistenlahden höyrysahaa rakennettaessa. Lapin kaupunginosa on saanut nimensä Lapinniemestä, jonka nimi puolestaan viitannee lapinraunioita rakentaneeseen muinaiseen väestöön. Tätä mahdollista esihistoriallista tai keski- aikaista asutusta lukuun ottamatta Lappi-Käpylän ja Lapinniemen kaupunginosiin nykyisin kuuluva alue pysyi autiona aina 1800-luvun jälkipuolelle, jolloin kaupungin teollisuus ja asutus alkoivat hitaasti levit- täytyä sinne saakka. Vuosina 1897–1986 toimineen Lapinniemen puuvillatehtaan säilyneet rakennukset muodostavat arvokkaan rakennetun kulttuuriympä- ristön. Historiallisena ympäristönä Lapinniemi ha- vainnollistaa Tampereen nopeaa kasvua ja suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutosta: asumaton kallioinen niemi muuttui 1800-luvun lopulla teollisuusalueeksi ja 1990-luvulla palvelu- ja asuinalueeksi. Lapinniemen läheisyydessä sijaitsee kaksi kiinteää muinaisjäännöstä, josta toinen liittyy Tampereen his- toriaan työnteon ja toinen huvittelun merkeissä (koh- teet 26, 27). Lapin kivilouhos oli käytössä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, jotka olivat Tampereella voimakasta kivitalorakentamisen aikaa. Paikalta lou- hittua kiveä on voitu käyttää myös Tampereen tuo- miokirkon rakentamiseen. Rauhaniemen rantakal- liossa puolestaan on kuvia, latinalaisilla ja kyrillisillä aakkosilla kirjoitettuja nimiä sekä vuosilukuja, joita suositulla uimapaikalla vapaa-aikaansa viettäneet hen- Nimikaiverruksia Rauhaniemen rantakalliossa. Kalle Luoto, Pirkanmaan maakuntamuseo. kilöt siihen kaiversivat 1800-luvun lopulla ja 1900-lu- vun alussa.

73 LÄHTEET

Adel, Vadim 1999. Reuharinniemen arvoitukset – lapinrauniotutkimuksia Tampereella. Masonen, Jaakko 1999. Kirkon, kruunun ja kansan et keskiajalla. – Pirkan maan alta. Arkeologisia tutkimuksia. Tampereen museoiden julkaisuja 52, s. 14–25. – Mauranen, Tapani (toim.): Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuo a Tampere. 1860. Tuhat vuo a etä, kaksisataa vuo a elaitosta 1, s. 57–143. Helsinki. Adel, Vadim 2002. Tampereen Reuharinniemen lapinraunion tutkimukset. – Muinaistutkija nro Rasila, Viljo 1984. Tampereen historia II. 1840-luvulta vuoteen 1905. Tampere. 1/2002, s. 2–11. Suomen Arkeologinen Seura. Rasila, Viljo 1988. Markkinapaikasta tehdaskaupungiksi. Heikkilä, Mikko 2012. Tampere – saamelaisen Tammerkosken kaupunki. – Tampereen historia I. Vaiheet ennen 1840-lukua, s. 315–735. Tampere. – Viri äjä. Ko kielen seuran aikakausleh nro 1/2012, s. 117–124. Salminen, Tapio 2011. Tammerkosken keskiaika. Heiskanen, Jari 2010. Apteekkareita ja paperiteollisuu a Tampereen Kirjastonpuistossa – – Lind, Mari; An la, Kimmo & Liu unen, An (toim.): Tammerkoski ja kosken kaupunki. Tampe- historia etoa kesän 2010 arkeologisen koekaivauksen löytöjen taustaksi. Rapor , Pirkanmaan reen museoiden julkaisuja 115, s. 18–35. Tampere. maakuntamuseon kul uuriympäristöyksikön arkisto. Salo, Unto 1988. Tampereen esihistoria. Luoto, Kalle & Adel, Vadim 2010. Teollisuusjäännöksiä Kirjastonpuistossa. – Tampereen historia I. Vaiheet ennen 1840-lukua, s. 51–160. Tampere. –Tammerkoski nro 9–10/2010, s. 7–11.

Rauhaniemen uimaranta on ollut rakas paikka sukupolvelle toisensa jälkeen. Markku Kaila.

74 Tampereen tarinan kirjoittajat

Maunu Häyrynen, FT, on taidehistorioitsija ja Olli-Paavo Koponen, TkT on arkkitehti ja toimii Perƫ Ranta, FT, on tamperelainen tietokirjailija maisemantutkija ja toimii professorina Turun yliopis- arkkitehtuurin historian professorina Tampereen tek- ja kaupunkiekologi, joka väitteli kaupunkiekologias- ton Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen nillisessä yliopistossa. Hän väitteli tekniikan tohtoriksi ta Helsingin yliopistossa vuonna 2012. Tutkimuksen koulutusohjelmassa Porissa. Väitöskirjassaan 1995 hän vuonna 2006 aiheesta Täydennysrakentaminen: ark- kohteet ovat luonnonsuojelubiologia, kaupunkikasvit käsitteli Helsingin kaupunkipuistoja ja puistopolitiik- kitehtuuri, historia ja paikan erityisyys. Koponen on sekä harvinaisuuden ja yleisyyden tutkimus. Rannalla kaa 1880-luvulta 1930-luvulle. Julkaisuissaan Häyry- kirjoittanut myös modernista arkkitehtuurista ja sen on pitkä työkokemus myös ympäristönsuojelun kon- nen on käsitellyt Suomen puutarhataiteen historiaa ja suojelusta, mm. Raili ja Reima Pietilästä sekä Timo sulttitoiminnasta Metsätähti Oy:ssä. Suomen kansallisen maisemakuvaston rakentumista. Penttilästä ja Sampolan peruskorjauksesta. Markku Teräsmaa on toiminut Tampereen kau- Ari Jokinen, HT, toimii ympäristöpolitiikan tutkija- Mari Lind, FM, on työskennellyt tutkijana museo- pungin kaavoituspäällikkönä vuodesta 1984 vuoteen na Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulussa sekä keskus Vapriikissa vuodesta 2002 esinekokoelmien 1995. Hänen aikanaan Tampereen keskustassa tapah- Itä-Suomen yliopiston dosenttina. Hän on väitellyt sekä näyttelyprojektien parissa erityisaloinaan mm. tui suuri muutos Tampellan ja Finlaysonin alueiden vuonna 2004 luonnonvarojen käytöstä ja hallinnasta. Tampereen jalkine- ja tekstiiliteollisuuden historia. teollisuustoiminnan päätyttyä. Hän on tutkinut erityisesti tiedon, ekosysteemipalve- Lisäksi hän on osallistunut moniin kirjaprojekteihin ja luiden ja biodiversiteetin hallintaa ja sitä kautta avau- ollut mm. Tammerkoski ja kosken kaupunki -julkaisun tuvia kehitysmahdollisuuksia. toimittajana vuonna 2011. Ilari Karppi, HT, toimii Tampereen yliopiston Joh- Sami Raninen, FM, on arkeologi, joka työsken- tamiskorkeakoulussa aluetieteen professorina. Hän telee Pirkanmaan maakuntamuseossa pääasiassa eri- väitteli vuonna 1996 alueelliseen kehittämiseen osal- laisten arkeologisten kenttätyöprojektien, muinais- listuvien organisaatioiden yhteistoiminnasta ja on sen jäännösinventointien ja kaivausten parissa. Hän on jälkeen tutkinut mm. yhdyskuntien visionääristä ke- laatinut keskustan osayleiskaava-alueen arkeologisen hittämistä. inventoinnin (2014) ja johtanut Kirjastonpuiston ar- keologista valvontaa (2010).

75 76