Menneet Tulevaisuudet

menneet tulevaisuudet menneet tulevaisuudet Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja 2018 Elina Hakoniemi, Ilkka Kärrylä, Kristiina Silvan & Riikka Taavetti (toim.) 3 A J A N K O H TA on ollut vuodesta 1992 alkaen Helsingin yliopiston ja vuodesta 1995 alkaen Helsingin ja Turun yliopistojen poliittisen historian tieteenalojen vuosikirja. Vuodesta 2000 alkaen kirjan artikkelit ovat käyneet läpi tieteellisen vertaisarvioinnin ja vuodesta 2010 alkaen vuosikirjalla on ollut teema, jonka ympärille artikkelit on koottu. Käsillä olevan, järjestyksessään yhdeksännentoista, Ajankohta- vuosikirjan teema on menneet tulevaisuudet. Toimittajat kiittävät kaikkia kirjoittajia ja artikkelien arvioijia. Ajankohta-vuosikirjan toimituskunta professori Louis Clerc, Poliittinen historia, Turun yliopisto professori Pauli Kettunen, Poliittinen historia, Helsingin yliopisto yliopisto-opettaja Tiina Lintunen, Poliittinen historia, Turun yliopisto professori Kimmo Rentola, Poliittinen historia, Helsingin yliopisto professori Pekka Visuri, Aleksanteri-instituutti, Helsingin yliopisto Copyright: Kirjoittajat Taitto ja kansi: Teemu Perhiö ISSN 1236-9039 ISBN 978-951-51-4679-3 (nid.) ISBN 978-951-51-4680-9 (PDF) Painosalama Turku 2018 Sisällysluettelo ELINA HAKONIEMI, ILKKA KÄRRYLÄ, KRISTIINA SILVAN & RIIKKA TAAVETTI Ajankohta 2018 katsoo kohti mennyttä tulevaisuutta . 7 I SOPHY BERGENHEIM Säännöstelytraumasta suunnitteluoptimismiin . 17 TOPI HOUNI Uusia polkuja yhteiskunnan kehitysmaastoon . 57 RIIKKA TAAVETTI Queer-historian avoimet menneisyydet . 95 II KRISTIINA SILVAN Komsomolin menneet tulevaisuudet: Taistelu selviytymisestä Valko-Venäjällä Neuvostoliiton hajotessa . .. 129 VEIKKO JARMALA Viron tasavallan palauttamisen merkitys virolaisessa historiakäsityksessä . 165 III JAAKKO MÄKELÄ Harry Borg, Turun vallankumouksen sankarivainaja . 209 JUHO WILSKA Lotta Svärdin Pikkulotta-lehti ja tulevaisuuskuva vuosina 1938–1941 . 245 OHTO RINTALA Yhdysvaltain sodanjälkeiset suunnitelmat, Neuvostoliiton hyväksyttävä vaikutuspiiri ja ”Suomen malli” vuosina 1942–1945 . 279 MARJA JALAVA & PAULI KETTUNEN Epilogi: jatkuvuudet, katkokset ja tulevaisuudet historiantutkimuksessa . 315 Ajankohta 2018 katsoo kohti mennyttä tulevaisuutta ELINA HAKONIEMI, ILKKA KÄRRYLÄ, KRISTIINA SILVAN & RIIKKA TAAVETTI Vuoden 2018 Ajankohdan, Helsingin ja Turun yliopistojen poliittisen historian tieteenalojen vuosikirjan, teemana on menneet tulevaisuudet. Kutsuimme alamme tutkijoita pohtimaan, millaiselta tulevaisuus on voinut näyttää erilaisissa menneisyyden vaiheissa ja miten näitä tule- vaisuudennäkymiä voidaan historiantutkimuksen avulla ymmärtää. Haluamme tämän vuosikirjan avulla etsiä uusimmasta tutkimuksesta yhteisiä teemoja ja edistää aina ajankohtaista keskustelua historiantutkimuksen suhteesta aikaan, menneisyyteen sekä tulevaisuuden läsnä- oloon menneissä nykyhetkissä. Vaikka tämän Ajankohdan teema on aina keskeinen, juuri viime aikoina käydyissä keskusteluissa on erityisellä tavalla noussut esiin käsitys menneisyydestä yhtenäisenä ja selvänä kehityksenä. Etenkin juhlavuosien vietossa korostuukin usein historian näkeminen kuljet- tuna tienä, joka on vääjäämättä johtanut kohti nykyhetkeä. Esimer- kiksi vuonna 2017, Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlien yhteydessä, Suomen historiaa tarkasteltiin toteutuneen valtiollisen itsenäisyyden ja sitä seuranneen vuosisadan yhtenäisenä kansallisena kertomuksena. johdanto 7 Näitä ajatuksia historiasta selvänä kehityskulkuna haluamme haastaa tässä vuosikirjassa. Haluamme pohtia, millaisia moninaisia ja katkoksellisia historioita menneestä on koostettavissa. Historian hah- mottaminen jatkuvana linjana menneisyydestä nykyiseen jättää tarkastelun ulkopuolelle kehityksiin sisältyneet epävarmuudet ja avoimet tulevaisuudet, vaikka jokaisessa menneisyyden hetkessä tuleva on ollut tuntematon. Tulevaisuus ei ole johdettavissa kokemusten piiristä, vaan kehitys kulkee epävarmuuden hetkien, kamppailujen sekä avautuvien ja sulkeutuvien vaihtoehtojen mukana. Myös Suomen itsenäisyyden satavuotinen historia koostuu menneistä tulevaisuuksista ja toteutu- mattomista vaihtoehdoista. Erityisiä avoimien ja epävarmojen tulevaisuuksien hetkiä ovat olleet esimerkiksi sotien jälkeiset murrokset, joissa monet yhteiskun- nalliset ilmiöt järjestyivät uudelleen, sekä kylmän sodan jälkeinen maa- ilma, jossa − ennenaikaisesti, voimme nyt todeta − ennustettiin jopa historian loppuvan. Toisaalta jokainen, aivan arkipäiväisinkin, menneisyyden hetki on sisältänyt lukemattomia avoimia tulevaisuuksia, har- maita aavistuksia ja omana aikanaan varmoja ennustuksia tulevasta. Näiden mahdollisten, mutta sittemmin ainakin osittain toteutumat- tomien, vaihtoehtojen kartoittaminen auttaa ymmärtämään menneisyyden toimijoita, heidän valintojaan ja heidän elämänsä ehtoja. Tämän vuosikirjan artikkeleissa näkyy, miten erilaisissa historialli- sissa tilanteissa eläneiden ihmisten kokemukset ja odotukset leikkaavat toisiaan. Lisäksi artikkeleissa tarkastellaan historiantutkimuksen jän- nitettä toteutuneen historian ja menneisyyden toimijoiden omien tul- kintojen välillä sekä käsitellään tutkimuksen teoreettisia ja metodolo- gisia kysymyksiä. Näkökulmia menneisiin tulevaisuuksiin Vuosikirjan artikkelit tarkastelevat menneitä tulevaisuuksia monista erilaisista teoreettisista lähtökohdista. Yksi näkökulma menneisiin tulevaisuuksiin avautuu saksalaisen käsitehistorioitsijan Reinhart Koselleckin temporalisaatioteorian avulla. Teoria avaa tietä menneisyyden ja tulevaisuuden jännitteisen suhteen tarkasteluun, sekä haastaa pohtimaan menneitä tulevaisuuksia ja myös menneitä menneisyyksiä. 8 ajankohta 2018 Koselleckin teorian lähtökohtana on ajatus historiallisesta ajasta, jonka hän erottaa luonnollisesta ajasta. Historiallinen aika on sidottu yhteiskuntaelämään: ihmisiin, instituutioihin ja organisaatioihin. Se ei ole vain yksi, vaan historiallisia aikoja on monia samanaikaisesti. Koselleck puhuukin historian kerroksisuudesta, jonka mukaan historiallista aikaa ei tule tarkastella lineaarisena tai kehissä, vaan tasoissa. Historiallista aikaa voidaan hahmottaa kiihtyvänä murroshetkenä tai tarkastella pitkällä aikavälillä, mutta molemmissa tapauksissa keskeistä on keskittää analyysi ajan tasoihin aikalaiskontekstissa. Koselleck mää- rittelee odotukset ja kokemukset historiallisen ajan kahdeksi ulottu- vuudeksi. Kokemukset muodostavat kokemusavaruuden, jossa men- neisyys ja siitä tehdyt tulkinnat ovat läsnä nykyhetkessä ja ohjaavat nykyistä toimintaa. Odotukset puolestaan muodostavat odotushori- sontin, joka toimii referenssinä toiminnalle. Odotusten ja kokemusten tarkastelun kautta päästään käsiksi historialliseen aikaan, sen tahtiin ja kerroksiin, kuten tämän vuosikirjan artikkeleistakin käy ilmi. Varsin toisenlainen näkökulma menneisiin tulevaisuuksiin avautuu Michel Foucault’n ajatteluun pohjautuvan genealogian kautta. Foucault’lle genealogia oli nykyisyyden historian tutkimusta, jonka pyrkimyksenä on osoittaa nykyisten vallan rakenteiden historiallisuus ja sitä kautta mahdollisuus niiden muuttumiseen ja muuttamiseen. Vaikka genealogia lähtee liikkeelle nykyisestä yhteiskunnasta, se ei etsi menneisyydestä nykyisen alkuperää, vaan pohtii niitä ristiriitaisia kehityskulkuja, jotka ovat johtaneet nykyisyyteen. Samalla genealogia kääntää katseen historian murroskohtiin ja epäjatkuvuuksiin. Näistä kohdista genealogisen lähestymistavan avulla voi löytää toteutumatta jääneitä menneitä tulevaisuuksia ja sellaisia odotuksia, joiden valossa menneisyyden toimijat ovat tehneet päätöksensä. Tulevaisuuskuvat ovat keskeinen käsite historiantutkimuksen ohella myös tulevaisuudentutkimuksessa. Tieteenalan käsityksissä tulevaisuuskuvista on yhtymäkohtia Koselleckin ja Foucault’n aja- tuksiin. Kuten Juho Wilska toteaa tämän vuosikirjan artikkelissaan, tulevaisuudentutkimuksessa tulevaisuuskuvilla tarkoitetaan nykyhet- kestä sekä menneisyyttä koskevasta tiedosta ja kokemuksesta koos- tuvia ajatusrakenteita. Niihin vaikuttavat kulttuuri, traditiot, tiede sekä ihmisten henkilökohtaiset kokemukset ja uskomukset. Vaikka johdanto 9 tulevaisuudentutkijat ovat toisinaan kiinnostuneita myös menneistä tulevaisuuskuvista, he pyrkivät ennen muuta luomaan omia nyky- hetken tulevaisuuskuviaan, joilla olisi mahdollisimman vahvat tieteel- liset perusteet. Tulevaisuutta tutkitaan kehittämällä monia vaihtoeh- toisia tulevaisuuskuvia ja skenaarioita, jotka perustuvat esimerkiksi aikasarja-analyyseihin ja simulaatioihin. Tieteenalan peruslähtökoh- tana on siis tulevaisuuden avoimuus ja ei-deterministisyys, kuten myös Koselleckilla ja Foucault’lla. Historiantutkimuksessa ja yhteiskuntatieteissä historiallisten aikakäsitysten muutos on usein jaettu kolmeen vaiheeseen: esimo- derni syklinen käsitys, moderni lineaarinen käsitys sekä myöhäismo- derni pirstaloitunut tai monikerroksinen käsitys. Kuten periodisoinnit usein, tällainen jaottelu ei ole ongelmaton. Vaikka Koselleck on vai- kuttanut jaottelun muotoutumiseen teesillään “satula-ajasta”, jolloin Eurooppa modernisoitui ja ajattelu suuntautui entistä enemmän tule- vaisuuteen, antaa hänen myöhempi käsityksensä ajan kerroksellisuu- desta monipuolisemmat lähtökohdat menneiden tulevaisuuksien tut- kimiseen. Aikakäsitykset eivät koskaan ole pelkästään lineaarisia tai syklisiä, vaan erilaiset tavat ymmärtää aikaa elävät rinnakkain. Esimer- kiksi esimodernina aikana ihmiset saattoivat nähdä historian ja yhteiskunnan syklisenä mutta oman elämänsä lineaarisena. Radikaalin epä- varmuuden ja ennustamattomuuden hetkiä taas on ollut myös ennen myöhäismodernia aikaa, esimerkiksi juuri

Load more