Uuno Klamin Kamarimusiikkia – Chamber Music By Uuno Klami

ABCD 460 Booklet.indd 1 9.9.2020 13.00 Uuno Klami syntyi Klamilassa, Virolahdella 20. syyskuuta vuonna 1900. Virolahti ei ollut temia) vuonna 1915. Pääsykokeissa hän oli esittänyt pianolla Säkkijärven polkan. Alku- mikään syrjäinen, epäaktiivinen kolkka, vaan sivistyksellisesti edistyksellinen. Vuonna 1857 vaiheessa Klami opiskeli yleistä musiikkioppia ja analyysiä, pianon- ja viulunsoittoa sekä sinne oli perustettu Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu ja kunnallinen kirjas- säveltapailua. Klamin ensimmäinen säilynyt sävellys on tehty sooloviululle joko vuonna tokin vuonna 1861. Kuninkaantie kulki Klamilan kautta, ja yhteydet Viipuriin sekä Pietariin 1914 tai 1915. Ensimmäinen pianokappale on vuodelta 1916, ja sen jälkeen seurasi myös olivat hyvät. Klamilan vilkkaan kalasataman kautta kaukomaatkin olivat jollain tavalla läsnä kamarimusiikkisävellyksiä. virolahtelaisten elämässä. Myös yhteydet Viroon olivat tiiviit. Haminan upseerikoulun aktii- Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, ja seuraavassa tammikuussa alkaneesta vapausso- vinen seuraelämä näkyi Virolahdellakin, ja alueen suurissa kartanoissa harrastettiin paljon dasta muodostui sisällissota. Klami oli isänmaallinen, ja itsenäisyys oli hänelle tärkeä asia. musiikkia. Kuoro- ja puhallinorkesteritoimintakin oli vilkasta. Hän oli ensin Haapasaaressa punakaartilaisia paossa ja osallistui huhtikuussa valkokaar- Uunon suvussa oli merenkulkijoita ja talonpoikia. Hänen isänsä toimi kaupanhoitajana tilaisena taisteluun Ahvenkoskella. Isänmaanrakkaus oli ajatuksellisesti lähellä myös hei- Klamilassa. Uuno Klami oli siis sekoitus kaukokaipuuta ja rakkautta kotiseutuun. Sairaus oli morakkautta. Niinpä Klami ilmoittautui vapaaehtoisena Viron vapaussotaan ja lähti vielä läsnä säveltäjän lapsuudenkodissa. Hän menetti ensin sisarensa, sitten isänsä ja jo 15-vuo- heti sen jälkeen Pohjan Poikain kanssa Aunuksen sotaretkelle. Kesällä 1919 hän palasi sieltä tiaana äitinsäkin keuhkotaudin seurauksena. Uuno ei puhunut lapsuudestaan sittemmin vaatteet luteita täynnä eikä puhunut kokemuksistaan juuri mitään. Klami jatkoi opintojaan edes vaimolleen. Menetykset olivat liian suuret. syksyllä 1920. Klamilla oli simpukka, josta hän saattoi kuulla meren ääniä. Hänen sanotaankin olleen Sonaattia c-molli viululle ja pianolle Uuno Klami alkoi säveltää todennäköisesti jo vuo- tuon simpukan kaltainen: hän sulkeutui kuoreensa ja kuunteli meren kohinaa. Uuno ei den 1920 toukokuussa. Sonaatista valmistui kaksi osaa, ja finaali jäi luonnosasteelle. Se, että kuitenkaan ollut epäsosiaalinen, vaan leikki muidenkin kanssa. Joskus meno oli hieman teos jäi kesken, saattoi johtua siitä, että Klami alkoi niihin aikoihin säveltämään alttoviu- villiäkin: hän räjäytti saunan kivijalassa olleen muurahaispesän, ja samalla osa saunasta lusonaattia, jolla on paljon yhtäläisyyksiä viulusonaatin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia. lensi taivaan tuuliin. Viulusonaatin kahdesta ensimmäisestä osasta viulisti Sirkku Mantereen kanssa vuonna 2013 Musikaalisuus oli peräisin sekä isän että äidin puolelta. Rytmikorva oli tarkka. Kerrotaan, tekemäni ensilevytyksen teosesittelyissä musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Antti Häyrynen että ”hän istui joen rannassa ja kuunteli, kun joku pesi pyykkiä kartuilla, yritti ja yritti. kirjoittaa: ”Viulusonaatin ensiosasta erottuu eri tahtilajien soveltaminen ja rohkea muotoi- Uki oli jo nelivuotiaana oppinut käyttämään karttuja ja virkkoi: ”Ei kuules, sie et ossaa, lu, joka yrittää saada paljon irti teemoistaan. Hidas osa on rauhallinen ja mietteliäs.” Niihin annaha ko mie näytän…”” Uunon kotona ei ollut pianoa, vaikka äiti ostikin pojalleen pia- aikoihin mielessäni heräsi toive siitä, että sonaattiin saataisiin rakennettua luonteva finaali non myöhemmin, mutta harjoittelumahdollisuus järjestyi Harjun maatalousoppilaitoksen ja sonaatista tulisi kokonainen. Editoidessaan Klamin alttoviulusonaattia säveltäjä Eero Kesti johtajan, professori Huugo Niinivaaran kodista. Hän oli suuri musiikinystävä ja tuki Klamia huomasi, että alttoviulusonaatin finaalin pääosa Allegro affetta perustuu viulusonaatin finaa- myöhemminkin hänen opinnoissaan. Käydessään soittamassa paikkakunnan ainoaa pianoa lin luonnoksiin. Hän päätteli, että teosten finaalit oli varmaankin tarkoitettu hyvin saman- nuorukaiselle kertyi kävelymatkaa kuusi kilometriä yhteen suuntaan. kaltaisiksi, vaikka sävellaji olikin eri. Kesti rakensi siis viulusonaattiin viimeisen osan, joka Koulussa Uuno oli luokan parhaimpia oppilaita, mutta aina laulutunnin aikana Uunon perustuu täysin alttoviulusonaatin viimeiseen osaan. Uskomme, että näin sen oli tarkoitus piti lähteä liiteriin pilkkomaan halkoja. Hänellä ei ehkä ollut lauluääntä. Onhan Helsingin ollakin. musiikkiopiston oppilasmatrikkelissakin sitten myöhemmin merkintä ”Ej sjungit”. Kansa- Sonaatin alttoviululle ja pianolle b-molli Klami sävelsi nopeasti puolentoista kuukauden koulun päätösjuhlassa opettaja Raussi piti puheen, jossa hän totesi luokan olleen ihan hyvä aikana loppuvuonna 1920. Se on persoonallinen, nuorelta säveltäjältä harvinaisen kypsä ja ja kaikista tulevan vielä jotakin, ”paitsi tuosta Uunosta, Uunosta ei koskaan tule yhtään värikäs sävellys impressionistisine, kansallisromanttisine ja dramaattisine sävyineen. Kla- mitään!” min pianonsoitonopettaja Ernst Linko ja alttoviulisti Carl Lindelöf esittivät ensimmäisen Uuno Klamin musiikkiopinnot alkoivat Helsingin musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Aka- osan alttoviulusonaatista Helsingissä 17.5.1921. Tämä Klamin ensimmäinen julkinen esiin-

ABCD 460 Booklet.indd 2 9.9.2020 13.00 Uuno Klami syntyi Klamilassa, Virolahdella 20. syyskuuta vuonna 1900. Virolahti ei ollut temia) vuonna 1915. Pääsykokeissa hän oli esittänyt pianolla Säkkijärven polkan. Alku- mikään syrjäinen, epäaktiivinen kolkka, vaan sivistyksellisesti edistyksellinen. Vuonna 1857 vaiheessa Klami opiskeli yleistä musiikkioppia ja analyysiä, pianon- ja viulunsoittoa sekä sinne oli perustettu Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu ja kunnallinen kirjas- säveltapailua. Klamin ensimmäinen säilynyt sävellys on tehty sooloviululle joko vuonna tokin vuonna 1861. Kuninkaantie kulki Klamilan kautta, ja yhteydet Viipuriin sekä Pietariin 1914 tai 1915. Ensimmäinen pianokappale on vuodelta 1916, ja sen jälkeen seurasi myös olivat hyvät. Klamilan vilkkaan kalasataman kautta kaukomaatkin olivat jollain tavalla läsnä kamarimusiikkisävellyksiä. virolahtelaisten elämässä. Myös yhteydet Viroon olivat tiiviit. Haminan upseerikoulun aktii- Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, ja seuraavassa tammikuussa alkaneesta vapausso- vinen seuraelämä näkyi Virolahdellakin, ja alueen suurissa kartanoissa harrastettiin paljon dasta muodostui sisällissota. Klami oli isänmaallinen, ja itsenäisyys oli hänelle tärkeä asia. musiikkia. Kuoro- ja puhallinorkesteritoimintakin oli vilkasta. Hän oli ensin Haapasaaressa punakaartilaisia paossa ja osallistui huhtikuussa valkokaar- Uunon suvussa oli merenkulkijoita ja talonpoikia. Hänen isänsä toimi kaupanhoitajana tilaisena taisteluun Ahvenkoskella. Isänmaanrakkaus oli ajatuksellisesti lähellä myös hei- Klamilassa. Uuno Klami oli siis sekoitus kaukokaipuuta ja rakkautta kotiseutuun. Sairaus oli morakkautta. Niinpä Klami ilmoittautui vapaaehtoisena Viron vapaussotaan ja lähti vielä läsnä säveltäjän lapsuudenkodissa. Hän menetti ensin sisarensa, sitten isänsä ja jo 15-vuo- heti sen jälkeen Pohjan Poikain kanssa Aunuksen sotaretkelle. Kesällä 1919 hän palasi sieltä tiaana äitinsäkin keuhkotaudin seurauksena. Uuno ei puhunut lapsuudestaan sittemmin vaatteet luteita täynnä eikä puhunut kokemuksistaan juuri mitään. Klami jatkoi opintojaan edes vaimolleen. Menetykset olivat liian suuret. syksyllä 1920. Klamilla oli simpukka, josta hän saattoi kuulla meren ääniä. Hänen sanotaankin olleen Sonaattia c-molli viululle ja pianolle Uuno Klami alkoi säveltää todennäköisesti jo vuo- tuon simpukan kaltainen: hän sulkeutui kuoreensa ja kuunteli meren kohinaa. Uuno ei den 1920 toukokuussa. Sonaatista valmistui kaksi osaa, ja finaali jäi luonnosasteelle. Se, että kuitenkaan ollut epäsosiaalinen, vaan leikki muidenkin kanssa. Joskus meno oli hieman teos jäi kesken, saattoi johtua siitä, että Klami alkoi niihin aikoihin säveltämään alttoviu- villiäkin: hän räjäytti saunan kivijalassa olleen muurahaispesän, ja samalla osa saunasta lusonaattia, jolla on paljon yhtäläisyyksiä viulusonaatin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia. lensi taivaan tuuliin. Viulusonaatin kahdesta ensimmäisestä osasta viulisti Sirkku Mantereen kanssa vuonna 2013 Musikaalisuus oli peräisin sekä isän että äidin puolelta. Rytmikorva oli tarkka. Kerrotaan, tekemäni ensilevytyksen teosesittelyissä musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Antti Häyrynen että ”hän istui joen rannassa ja kuunteli, kun joku pesi pyykkiä kartuilla, yritti ja yritti. kirjoittaa: ”Viulusonaatin ensiosasta erottuu eri tahtilajien soveltaminen ja rohkea muotoi- Uki oli jo nelivuotiaana oppinut käyttämään karttuja ja virkkoi: ”Ei kuules, sie et ossaa, lu, joka yrittää saada paljon irti teemoistaan. Hidas osa on rauhallinen ja mietteliäs.” Niihin annaha ko mie näytän…”” Uunon kotona ei ollut pianoa, vaikka äiti ostikin pojalleen pia- aikoihin mielessäni heräsi toive siitä, että sonaattiin saataisiin rakennettua luonteva finaali non myöhemmin, mutta harjoittelumahdollisuus järjestyi Harjun maatalousoppilaitoksen ja sonaatista tulisi kokonainen. Editoidessaan Klamin alttoviulusonaattia säveltäjä Eero Kesti johtajan, professori Huugo Niinivaaran kodista. Hän oli suuri musiikinystävä ja tuki Klamia huomasi, että alttoviulusonaatin finaalin pääosa Allegro affetta perustuu viulusonaatin finaa- myöhemminkin hänen opinnoissaan. Käydessään soittamassa paikkakunnan ainoaa pianoa lin luonnoksiin. Hän päätteli, että teosten finaalit oli varmaankin tarkoitettu hyvin saman- nuorukaiselle kertyi kävelymatkaa kuusi kilometriä yhteen suuntaan. kaltaisiksi, vaikka sävellaji olikin eri. Kesti rakensi siis viulusonaattiin viimeisen osan, joka Koulussa Uuno oli luokan parhaimpia oppilaita, mutta aina laulutunnin aikana Uunon perustuu täysin alttoviulusonaatin viimeiseen osaan. Uskomme, että näin sen oli tarkoitus piti lähteä liiteriin pilkkomaan halkoja. Hänellä ei ehkä ollut lauluääntä. Onhan Helsingin ollakin. musiikkiopiston oppilasmatrikkelissakin sitten myöhemmin merkintä ”Ej sjungit”. Kansa- Sonaatin alttoviululle ja pianolle b-molli Klami sävelsi nopeasti puolentoista kuukauden koulun päätösjuhlassa opettaja Raussi piti puheen, jossa hän totesi luokan olleen ihan hyvä aikana loppuvuonna 1920. Se on persoonallinen, nuorelta säveltäjältä harvinaisen kypsä ja ja kaikista tulevan vielä jotakin, ”paitsi tuosta Uunosta, Uunosta ei koskaan tule yhtään värikäs sävellys impressionistisine, kansallisromanttisine ja dramaattisine sävyineen. Kla- mitään!” min pianonsoitonopettaja Ernst Linko ja alttoviulisti Carl Lindelöf esittivät ensimmäisen Uuno Klamin musiikkiopinnot alkoivat Helsingin musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Aka- osan alttoviulusonaatista Helsingissä 17.5.1921. Tämä Klamin ensimmäinen julkinen esiin-

ABCD 460 Booklet.indd 3 9.9.2020 13.00 tyminen säveltäjänä Helsingissä otettiin lehdistössäkin hyvin käinen ja Veikko Höylä) kantanauha. Mielestäni pianokvartetto on vastaan. Teosta pidettiin todistuksena hyvin huolellisesta työstä, silta Klamin sen aikaisten kykyjen ja tulevan välillä. Leevi Madetoja ja sen sointu-, melodia- ja rytmisuhteita luonnehdittiin omape- kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”…Epäilemättä on tämä lupaavimpia räisiksi ja kiinnostaviksi. Sävellys jäi viulusonaatin lailla täysin oppilastöitä, mitä yleensä meillä on sävelletty. Ja oikeastaan on vää- unohduksiin. Tämä johtui varmaankin käsikirjoituksen epäsel- rin arvioida sitä enää oppilasnäytteenä; se on huomattavan kypsä vyydestä ja sotkuisuudesta. Vuonna 2016 säveltäjä-alttoviulisti sekä tekotapaan että sisällykseensä nähden. Ääriosissa on mukaan- Eero Kesti tarttui pyynnöstäni sonaattiin, löysi johdonmukaisen satempaavaa vauhtia ja andantessa yksilöllistä runollisuutta. Li- linjan ja selvitti alttoviulusonaatin esityskuntoon. Alttoviuluso- säksi on erityisesti painostettava sitä seikkaa, että säveltäjä käyttää naatin ja viulusonaatin ensimmäisen ja kolmannen osan suuren ”atonaalisia” aineksia hyvällä maulla, uskottavasti. Lyhyesti: kaunii- samankaltaisuuden vuoksi tälle levylle valittiin alttoviulusonaa- ta toiveita herättävä teos…” tin toinen osa Andantino, joka puolestaan on täysin erilainen Klami sai sävellyksistään lähinnä kiittäviä arvioita, ja Helsin- viulusonaatin toiseen osaan Andante molto verrattuna. gin musiikkiopiston päästötodistuksessa sanotaankin: ”Varsinkin Varsinaisesti Klami alkoi edistyä opinnoissaan päästessään sävellyksessä on hra Klami osoittanut suurta lahjakkuutta. Hänen Erkki Melartinin sävellysoppilaaksi. Melartin oli avarakatseinen sävellyksilleen on ollut tunnusmerkillistä pyrkimys omaperäisyy- opettaja, ja Klamin harmoniamaailma rikastui. Hän kokeili myös teen; ne ovat osoittaneet kehittynyttä kauneusaistia ja erikoista erilaisia kamarimusiikkikokoonpanoja ja muotorakenteita. kykyä soittimien kirkkaassa ja värikkäässä käsittelyssä… Herra Kla- Pianokvartetto D-duuri viululle, alttoviululle, sellolle ja pianolle min käytös on koko ajan ollut moitteeton.” on säveltäjä Kalevi Ahon mukaan kuohuvimpia ja romanttisim- Klami sai hyvästä menestyksestään stipendin ja pääsi lähtemään pia sävellyksiä Klamin tuotannossa. Hänen mielestään kolmi- Pariisiin. Hän oli jo varhemmin ollut kiinnostunut ranskalaisesta osaisen pianokvarteton ensimmäinen osa on muodon etenemi- kulttuurista, ja hänen teostensa osien nimet saattoivat olla rans- sen kannalta rapsodiamainen. Klamille on tyypillistä, että kankielisiä. Oleskelu Ranskassa kesti vuoden, ja se oli hyvin merkit- melodiikka ei ole pitkälinjaista. Klamin tekstuuri on kuitenkin tävää aikaa kehityksen kannalta. Uusi ranskalainen musiikki (Ravel, hyvin rikas ja monikerroksinen. Toisen osan alku on unelmoiva, Honegger) ja erityisesti espanjalaisen Manuel de Fallan sävellykset mutta modulaatioiden myötä siitä tulee kiihkeä ja intohimoi- tekivät häneen suuren vaikutuksen. Myös venäläiset Stravinsky ja nen, kunnes taas palataan alun tunnelmaan. Aho pitää kvarteton Prokofjev kiinnostivat häntä. Debussy oli merkittävä, ja Klami pi- finaalia teoksen persoonallisimpana osana. Sen rempseät sävyt tikin häntä myöhemmin 1900-luvun musiikin valovoimaisimpana ennakoivat Klamin myöhempää tuotantoa. Sävellys on valmistunut vuonna 1922. Säveltäjä ilmiönä, mutta Debussyn vaikutus Klamiin ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin edellä mai- Sulho Rannan mielestä pianokvartetto oli Klamin paras musiikkiopistoaikainen sävellys, eikä nittujen. Uuno Klamin kummityttären, kirjailija Maarit Niiniluodon mukaan ”Pariisi muutti ranskalaisuus ollut siinä vielä niin läpitunkevaa kuin sitä seuranneessa pianokvintetossa, 25-vuotiaana koko hänen elämänsä ja avasi musiikin kirjavan spektrin, pulppuavan kan- joka valitettavasti on kadonnut. sainvälisen sävelmaailman, joka eli ranskalaisuuden tavoin Klamissa koko hänen ikänsä”. Editoidessamme säveltäjä Eero Kestin kanssa Klamin pianokvartettoa työtämme vaikeut- Klami löysi Ranskasta myös oman ”suomalaisen” tyylinsä ja alkoi käyttää musiikissaan ti se, että kvarteton käsikirjoitusta ei löydy. Saatavilla oli ainoastaan Yleisradiolle puhtaak- kansallisia aihepiirejä. Alkoi syntyä suomalaisia kansallisromantikkoja primitiivisempiä, sikirjoitettu versio ja Helsingin Kamariyhtyeen (Izumi Tateno, Ulf Hästbacka, Mauri Pieti- mutta toisaalta myös herkkiä ja tunnelmallisia sävellyksiä. Pariisin matkan jälkeen Klami

ABCD 460 Booklet.indd 4 9.9.2020 13.00 tyminen säveltäjänä Helsingissä otettiin lehdistössäkin hyvin käinen ja Veikko Höylä) kantanauha. Mielestäni pianokvartetto on vastaan. Teosta pidettiin todistuksena hyvin huolellisesta työstä, silta Klamin sen aikaisten kykyjen ja tulevan välillä. Leevi Madetoja ja sen sointu-, melodia- ja rytmisuhteita luonnehdittiin omape- kirjoitti Helsingin Sanomissa: ”…Epäilemättä on tämä lupaavimpia räisiksi ja kiinnostaviksi. Sävellys jäi viulusonaatin lailla täysin oppilastöitä, mitä yleensä meillä on sävelletty. Ja oikeastaan on vää- unohduksiin. Tämä johtui varmaankin käsikirjoituksen epäsel- rin arvioida sitä enää oppilasnäytteenä; se on huomattavan kypsä vyydestä ja sotkuisuudesta. Vuonna 2016 säveltäjä-alttoviulisti sekä tekotapaan että sisällykseensä nähden. Ääriosissa on mukaan- Eero Kesti tarttui pyynnöstäni sonaattiin, löysi johdonmukaisen satempaavaa vauhtia ja andantessa yksilöllistä runollisuutta. Li- linjan ja selvitti alttoviulusonaatin esityskuntoon. Alttoviuluso- säksi on erityisesti painostettava sitä seikkaa, että säveltäjä käyttää naatin ja viulusonaatin ensimmäisen ja kolmannen osan suuren ”atonaalisia” aineksia hyvällä maulla, uskottavasti. Lyhyesti: kaunii- samankaltaisuuden vuoksi tälle levylle valittiin alttoviulusonaa- ta toiveita herättävä teos…” tin toinen osa Andantino, joka puolestaan on täysin erilainen Klami sai sävellyksistään lähinnä kiittäviä arvioita, ja Helsin- viulusonaatin toiseen osaan Andante molto verrattuna. gin musiikkiopiston päästötodistuksessa sanotaankin: ”Varsinkin Varsinaisesti Klami alkoi edistyä opinnoissaan päästessään sävellyksessä on hra Klami osoittanut suurta lahjakkuutta. Hänen Erkki Melartinin sävellysoppilaaksi. Melartin oli avarakatseinen sävellyksilleen on ollut tunnusmerkillistä pyrkimys omaperäisyy- opettaja, ja Klamin harmoniamaailma rikastui. Hän kokeili myös teen; ne ovat osoittaneet kehittynyttä kauneusaistia ja erikoista erilaisia kamarimusiikkikokoonpanoja ja muotorakenteita. kykyä soittimien kirkkaassa ja värikkäässä käsittelyssä… Herra Kla- Pianokvartetto D-duuri viululle, alttoviululle, sellolle ja pianolle min käytös on koko ajan ollut moitteeton.” on säveltäjä Kalevi Ahon mukaan kuohuvimpia ja romanttisim- Klami sai hyvästä menestyksestään stipendin ja pääsi lähtemään pia sävellyksiä Klamin tuotannossa. Hänen mielestään kolmi- Pariisiin. Hän oli jo varhemmin ollut kiinnostunut ranskalaisesta osaisen pianokvarteton ensimmäinen osa on muodon etenemi- kulttuurista, ja hänen teostensa osien nimet saattoivat olla rans- sen kannalta rapsodiamainen. Klamille on tyypillistä, että kankielisiä. Oleskelu Ranskassa kesti vuoden, ja se oli hyvin merkit- melodiikka ei ole pitkälinjaista. Klamin tekstuuri on kuitenkin tävää aikaa kehityksen kannalta. Uusi ranskalainen musiikki (Ravel, hyvin rikas ja monikerroksinen. Toisen osan alku on unelmoiva, Honegger) ja erityisesti espanjalaisen Manuel de Fallan sävellykset mutta modulaatioiden myötä siitä tulee kiihkeä ja intohimoi- tekivät häneen suuren vaikutuksen. Myös venäläiset Stravinsky ja nen, kunnes taas palataan alun tunnelmaan. Aho pitää kvarteton Prokofjev kiinnostivat häntä. Debussy oli merkittävä, ja Klami pi- finaalia teoksen persoonallisimpana osana. Sen rempseät sävyt ©Virolahden kunnanarkisto tikin häntä myöhemmin 1900-luvun musiikin valovoimaisimpana ennakoivat Klamin myöhempää tuotantoa. Sävellys on valmistunut vuonna 1922. Säveltäjä ilmiönä, mutta Debussyn vaikutus Klamiin ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin edellä mai- Sulho Rannan mielestä pianokvartetto oli Klamin paras musiikkiopistoaikainen sävellys, eikä nittujen. Uuno Klamin kummityttären, kirjailija Maarit Niiniluodon mukaan ”Pariisi muutti ranskalaisuus ollut siinä vielä niin läpitunkevaa kuin sitä seuranneessa pianokvintetossa, 25-vuotiaana koko hänen elämänsä ja avasi musiikin kirjavan spektrin, pulppuavan kan- joka valitettavasti on kadonnut. sainvälisen sävelmaailman, joka eli ranskalaisuuden tavoin Klamissa koko hänen ikänsä”. Editoidessamme säveltäjä Eero Kestin kanssa Klamin pianokvartettoa työtämme vaikeut- Klami löysi Ranskasta myös oman ”suomalaisen” tyylinsä ja alkoi käyttää musiikissaan ti se, että kvarteton käsikirjoitusta ei löydy. Saatavilla oli ainoastaan Yleisradiolle puhtaak- kansallisia aihepiirejä. Alkoi syntyä suomalaisia kansallisromantikkoja primitiivisempiä, sikirjoitettu versio ja Helsingin Kamariyhtyeen (Izumi Tateno, Ulf Hästbacka, Mauri Pieti- mutta toisaalta myös herkkiä ja tunnelmallisia sävellyksiä. Pariisin matkan jälkeen Klami

ABCD 460 Booklet.indd 5 9.9.2020 13.00 oli pyöreine silmälaseineen, baskereineen, vaaleine berbereineen ja ranskalaismallisine py- Uuno oli juhlinut sävellyskonserttinsa jälkeen aamukuuteen ja nukkui sikeästi, kun Sibeli- jamineen suuren maailman herrasmies. Ominaista hänen musiikilleen oli monityylisyys – us soitti. Toini ei ollut uskaltanut ajatellakaan miehensä herättämistä. ”Olisi voinut äkämys- hän oli omaksunut jopa jazzvaikutteita. tyneenä sanoa ihan mitä tahansa. Sanoin, että Uki on kävelemässä.” Vuodenvaihteessa 1928-29 Klami matkusti puoleksi vuodeksi opintomatkalle Wieniin. Vuonna 1939 syttyi sota, joka vakavoitti säveltäjä Klamin. Se, mitä hän näki siellä, jäi Säveltäjä totesi: ”Pariisi on uuden musiikin luvattu maa, Wien taas vanhan.” hänen mieleensä, ja nuoruusvuosien sotainto oli poissa. Euroopan jakautumisen hän otti Berceuse on Uuno Klamin oma sovitus viululle ja pianolle Symphonie enfantinen Op. 17 raskaasti – olihan hän ajatusmaailmaltaan suomalais-ugrilainen. toisesta osasta. Sovituksesta ei ole mainintaa Klamin teosluetteloissa, eikä sen syntyajan- ”Virolahden saaristo on kaunein näkemäni”, kirjoitti Klami vaimolleen. Niinpä vuonna kohdasta ole tietoa – tiedetään vain, että Symphonie enfantinen Klami sävelsi joko koko- 1946 valmistui Kujaholmin saareen himmeänpunainen hirsimökki saunoineen ja myöhem- naan tai melkein kokonaan ollessaan Wienissä. Selim Palmgren luonnehti arvostelussaan min rantaan venevaja – lapaasi, jossa säveltäjä työskenteli ja joka oli myös vierashuone. Sen Hufvudstadsbladetissa vuonna 1931 Berceusea muodoltaan ja melodiselta keksinnältään suuret ovet aukenivat merelle, joka inspiroi säveltäjää. Kyläläiset auttoivat rakennus- ja kun- harvinaisen ehyeksi tunnelmakappaleeksi. Kalevi Ahon mielestä Berceuse on Symphonie nostustöissä. Vuosittain Klamit oleilivat saaressa neljä kuukautta. Saareen vietiin veneellä enfantinen painokkain osa, ja siitä syntyy mielleyhtymä suomalaisen kansanrunouden keh- keväisin flyygeli ja sieltä pois syksyisin. Uuno oli onnellinen Kujaholmissa. Säveltäjä liikkui tolauluihin kuolleelle lapselle. Oliko Klamin ajatuksissa kenties hänen oma keuhkotautiin luonnossa, katseli merta ja lintuja. Päivittäin hän haki maidon soutaen ja oli jopa laskeskel- menehtynyt sisarensa? Viululle ja pianolle sovitettu Berceuse on tunnelmaltaan intiimi. lut, että ”on varmaan soutanut maailman ympäri”. Klami rakasti myös purjehdusta. Siinä voidaan kuulla lapsuusajan viattomuuden ja kodin turvan kaikuja – jotain sellaista, Sodanjälkeiset vuodet säveltäjä Klami oli tuottelias, mutta myöhemmin suurempia teok- joka Klamilta oli puuttunut. Sävellys ei vielä heijastele tulevaisuutta, vaan siinä vallitsee sia syntyi vain muutama. Säveltäjästä tuli yhä kriittisempi. Hän sanoi: ”Mitä vanhemmaksi sensuelli ranskalainen tyyli. tulee, sitä aremmaksi tulee. Ei enää kelpaa mikä tahansa.” 1930-luvulla yhteiskunta kuohui. Suomi etsi itseään, ja kansallisuusaate oli vallalla. Täs- Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Uuno Klamin akateemikoksi vuonna 1959. sä tilanteessa nuorten taiteilijoiden Tulenkantajat-ryhmittymä nousi esiin teemoinaan ur- Säveltäjän vaimon mukaan heidän elämänsä säilyi akateemikkoudesta huolimatta entisen- baanisuus, eurooppalaisuus ja eksoottisuus. Tämä kaikki kiinnosti Klamia. laisena, mutta Lallukasta he kuitenkin muuttivat pois. Akateemikkona Klamilla oli monia Uuno Klami avioitui kotkalaisen Toini Nykäsen kanssa vuonna 1932, ja aviopari muutti musiikkielämän velvollisuuksia, ja hänen musiikkinsa soi paljon radiossakin. Kaikesta Lallukan taiteilijakotiin Helsingin Töölöön. 1930-luku oli tuotteliasta aikaa Klamin sävellys- huolimatta hänellä oli Erik Tawaststjernan mukaan ”kadehdittava kyky pitää elämänsä kos- työssä, ja hän hankki sivutuloja musiikkikriitikkona sekä elokuva- ja ravintolapianistina. kemattomana. Hän kietoutuu yksinäisten hetkien vaippaan eikä hajota luomisvoimaansa Opettajaksi hän oli liian ujo. Klami sai kriitikon paikan Helsingin Sanomissa vuonna 1932 ulkomusiikillisiin tehtäviin.” Leevi Madetojan jälkeen, ja hän jatkoi työssä vuoteen 1959 asti. Klami kertoi, että viihtyisi Kevään kuulaudessa tutussa mökkimaisemassa maidonhakumatkalla 29.5.1961 Uuno musiikkiarvostelijana oikein hyvin, ellei ihmisillä olisi liian hyvä muisti. ”Vuosien takaisista Klami sai sydänkohtauksen ja menehtyi siihen Virolahden sairaalassa. Hänet haudattiin asioista tulevat vielä muistuttamaan.” Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Erik Tawaststjerna kirjoitti Klamista: ”Olit niin sa- Vaikka Klami tunnetaankin suuremmista orkesteriteoksistaan, kamarimusiikillisemmat lamyhkäisen näköinen, salamyhkäisen ja onnellisen. Loihdit esiin puupuhaltimien juok- pienille kokoonpanoille sävelletyt teokset ovat tärkeä osa hänen tuotantoaan. Näissä vä- sutuksia pianosta ja johdatit minut kalevalaisen maailmasi mysteeriin. Sinä tunsit taiteen häeleisimmissä kappaleissa saattaa paljastua jopa uusia piirteitä säveltäjässä. lait ja hallitsit sen keinovarat. Juuri tämän vuoksi Sinä olit tekniikan yläpuolella. Musiikki Vuonna 1939 Uuno Klami sai valtion taiteilija-apurahan, ja apurahaa varten Jean Sibeli- kuvasti aina unelmaa, fantasiaa, säilyit aina Kuun poikana.” us kirjoitti hänelle suosituksen. Sibelius otti Klamiin yhteyttä myös kaksi kertaa puhelimit- Esa Ylönen se, mutta kummallakaan kerralla se ei onnistunut. Toini Klami kertoi, että toisella kerralla

ABCD 460 Booklet.indd 6 9.9.2020 13.00 oli pyöreine silmälaseineen, baskereineen, vaaleine berbereineen ja ranskalaismallisine py- Uuno oli juhlinut sävellyskonserttinsa jälkeen aamukuuteen ja nukkui sikeästi, kun Sibeli- jamineen suuren maailman herrasmies. Ominaista hänen musiikilleen oli monityylisyys – us soitti. Toini ei ollut uskaltanut ajatellakaan miehensä herättämistä. ”Olisi voinut äkämys- hän oli omaksunut jopa jazzvaikutteita. tyneenä sanoa ihan mitä tahansa. Sanoin, että Uki on kävelemässä.” Vuodenvaihteessa 1928-29 Klami matkusti puoleksi vuodeksi opintomatkalle Wieniin. Vuonna 1939 syttyi sota, joka vakavoitti säveltäjä Klamin. Se, mitä hän näki siellä, jäi Säveltäjä totesi: ”Pariisi on uuden musiikin luvattu maa, Wien taas vanhan.” hänen mieleensä, ja nuoruusvuosien sotainto oli poissa. Euroopan jakautumisen hän otti Berceuse on Uuno Klamin oma sovitus viululle ja pianolle Symphonie enfantinen Op. 17 raskaasti – olihan hän ajatusmaailmaltaan suomalais-ugrilainen. toisesta osasta. Sovituksesta ei ole mainintaa Klamin teosluetteloissa, eikä sen syntyajan- ”Virolahden saaristo on kaunein näkemäni”, kirjoitti Klami vaimolleen. Niinpä vuonna kohdasta ole tietoa – tiedetään vain, että Symphonie enfantinen Klami sävelsi joko koko- 1946 valmistui Kujaholmin saareen himmeänpunainen hirsimökki saunoineen ja myöhem- naan tai melkein kokonaan ollessaan Wienissä. Selim Palmgren luonnehti arvostelussaan min rantaan venevaja – lapaasi, jossa säveltäjä työskenteli ja joka oli myös vierashuone. Sen Hufvudstadsbladetissa vuonna 1931 Berceusea muodoltaan ja melodiselta keksinnältään suuret ovet aukenivat merelle, joka inspiroi säveltäjää. Kyläläiset auttoivat rakennus- ja kun- harvinaisen ehyeksi tunnelmakappaleeksi. Kalevi Ahon mielestä Berceuse on Symphonie nostustöissä. Vuosittain Klamit oleilivat saaressa neljä kuukautta. Saareen vietiin veneellä enfantinen painokkain osa, ja siitä syntyy mielleyhtymä suomalaisen kansanrunouden keh- keväisin flyygeli ja sieltä pois syksyisin. Uuno oli onnellinen Kujaholmissa. Säveltäjä liikkui tolauluihin kuolleelle lapselle. Oliko Klamin ajatuksissa kenties hänen oma keuhkotautiin luonnossa, katseli merta ja lintuja. Päivittäin hän haki maidon soutaen ja oli jopa laskeskel- menehtynyt sisarensa? Viululle ja pianolle sovitettu Berceuse on tunnelmaltaan intiimi. lut, että ”on varmaan soutanut maailman ympäri”. Klami rakasti myös purjehdusta. Siinä voidaan kuulla lapsuusajan viattomuuden ja kodin turvan kaikuja – jotain sellaista, Sodanjälkeiset vuodet säveltäjä Klami oli tuottelias, mutta myöhemmin suurempia teok- joka Klamilta oli puuttunut. Sävellys ei vielä heijastele tulevaisuutta, vaan siinä vallitsee sia syntyi vain muutama. Säveltäjästä tuli yhä kriittisempi. Hän sanoi: ”Mitä vanhemmaksi sensuelli ranskalainen tyyli. tulee, sitä aremmaksi tulee. Ei enää kelpaa mikä tahansa.” 1930-luvulla yhteiskunta kuohui. Suomi etsi itseään, ja kansallisuusaate oli vallalla. Täs- Tasavallan presidentti Urho Kekkonen nimitti Uuno Klamin akateemikoksi vuonna 1959. sä tilanteessa nuorten taiteilijoiden Tulenkantajat-ryhmittymä nousi esiin teemoinaan ur- Säveltäjän vaimon mukaan heidän elämänsä säilyi akateemikkoudesta huolimatta entisen- baanisuus, eurooppalaisuus ja eksoottisuus. Tämä kaikki kiinnosti Klamia. laisena, mutta Lallukasta he kuitenkin muuttivat pois. Akateemikkona Klamilla oli monia Uuno Klami avioitui kotkalaisen Toini Nykäsen kanssa vuonna 1932, ja aviopari muutti musiikkielämän velvollisuuksia, ja hänen musiikkinsa soi paljon radiossakin. Kaikesta Lallukan taiteilijakotiin Helsingin Töölöön. 1930-luku oli tuotteliasta aikaa Klamin sävellys- huolimatta hänellä oli Erik Tawaststjernan mukaan ”kadehdittava kyky pitää elämänsä kos- työssä, ja hän hankki sivutuloja musiikkikriitikkona sekä elokuva- ja ravintolapianistina. kemattomana. Hän kietoutuu yksinäisten hetkien vaippaan eikä hajota luomisvoimaansa Opettajaksi hän oli liian ujo. Klami sai kriitikon paikan Helsingin Sanomissa vuonna 1932 ulkomusiikillisiin tehtäviin.” Leevi Madetojan jälkeen, ja hän jatkoi työssä vuoteen 1959 asti. Klami kertoi, että viihtyisi Kevään kuulaudessa tutussa mökkimaisemassa maidonhakumatkalla 29.5.1961 Uuno musiikkiarvostelijana oikein hyvin, ellei ihmisillä olisi liian hyvä muisti. ”Vuosien takaisista Klami sai sydänkohtauksen ja menehtyi siihen Virolahden sairaalassa. Hänet haudattiin asioista tulevat vielä muistuttamaan.” Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Erik Tawaststjerna kirjoitti Klamista: ”Olit niin sa- Vaikka Klami tunnetaankin suuremmista orkesteriteoksistaan, kamarimusiikillisemmat lamyhkäisen näköinen, salamyhkäisen ja onnellisen. Loihdit esiin puupuhaltimien juok- pienille kokoonpanoille sävelletyt teokset ovat tärkeä osa hänen tuotantoaan. Näissä vä- sutuksia pianosta ja johdatit minut kalevalaisen maailmasi mysteeriin. Sinä tunsit taiteen häeleisimmissä kappaleissa saattaa paljastua jopa uusia piirteitä säveltäjässä. lait ja hallitsit sen keinovarat. Juuri tämän vuoksi Sinä olit tekniikan yläpuolella. Musiikki Vuonna 1939 Uuno Klami sai valtion taiteilija-apurahan, ja apurahaa varten Jean Sibeli- kuvasti aina unelmaa, fantasiaa, säilyit aina Kuun poikana.” us kirjoitti hänelle suosituksen. Sibelius otti Klamiin yhteyttä myös kaksi kertaa puhelimit- Esa Ylönen se, mutta kummallakaan kerralla se ei onnistunut. Toini Klami kertoi, että toisella kerralla

ABCD 460 Booklet.indd 7 9.9.2020 13.00 ABCD 460 Booklet.indd 8 9.9.2020 13.00 Uuno Klami -ensemble muodostettiin vuonna 2016 Klamin kamarimusiikkiteosten esittämiseksi ja levyttämiseksi. Ensem- blen johtaja on pianisti Esa Ylönen, ja yhtyeen kokoonpano vaihtelee tarpeen mukaan. Sen soittajilla on vuosien yhteissoit- tokokemus erityisesti Klamin musiikin parissa.

The Uuno Klami Ensemble was formed in 2016 for the per- formance and recording of chamber music by Uuno Klami. Its leader is pianist Esa Ylönen and its members vary according to need, but they all have years of experience of playing together and especially the music of Uuno Klami.

ABCD 460 Booklet.indd 9 9.9.2020 13.01 Uuno Klami was born at Virolahti in the southeast laundry there, pounding the clothes with a stick, and it annoyed corner of Finland on 20 September 1900. Virolahti was no Uuno that she was not doing it with the right rhythm. So he told hinterland far off the beaten track. On the contrary, Fin- her she’d got the rhythm wrong and showed her how to do it. There land’s first municipal elementary school had opened there was no piano in the family home, though his mother did later buy in 1857, followed by a public library in 1861. Kuninkaantie one, but Uuno was allowed to practise at the home of the agricul- – The King’s Highway – passed through Klamila, and it had tural college principal – a six-kilometre walk away in each direction. good contacts with both Vyborg and St. Petersburg. It had The principal, Huugo Niinivaara, was a great music lover and would a busy fishing harbour, and the outside world was in some later support Uuno in his studies. way present in many of the local people’s lives. Relations At school, Uuno was one of the best pupils in his class, but for were also close with Estonia across the Gulf of Finland. singing lessons, he was always sent outside to chop wood. Maybe Nearby Hamina had an Officers’ School and its active social he could not sing, for the student record for the Helsinki Music life spilled out into the surroundings, and music was often Institute bears the entry, “Ej sjungit” (Did not sing). The day Uuno heard at the big manor houses in the region. Virolahti also finished elementary school his teacher made a speech, saying: “The had active choirs and wind bands. class has, on the whole, been a good one. You will all make some- There had been seafarers and peasant farmers in the thing of your lives, apart from Uuno. He will never be anything.” Klami family for generations, and Uuno inherited his sea- In 1915, Uuno Klami entered the Helsinki Music Institute (nowa- faring ancestors’ interest in other countries and cultures, days the Sibelius Academy), first to study general music theory and their love of the sea and their wanderlust. But he also loved analysis, piano, violin and solfège. At the entrance exam, he played his country and the region where he was born. His father the Säkkijärvi Polka on the piano. His first extant composition was kept a shop in Klamila. Sickness was no stranger in his for solo violin and written in 1914 or 1915. His first piano piece childhood home; tuberculosis claimed first his sister, then dates from 1916, and was followed by other chamber works. his father, and when he was only 15 his mother. Later in life, Finland became an independent Republic in 1917, breaking he never spoke of his childhood, even to his wife; he felt away from the Russian Empire. The following year, Uuno’s studies their loss so dearly. were interrupted by the outbreak of civil war. A fervent patriot, he Klami had a shell – he would place it to his ear and listen would spend the next year or so fighting for his beliefs on various to the sound of the sea. He himself was said to retreat as if fronts. It was a gruelling experience for him, and one of which he into a shell. He was not, however, antisocial, was happy to never later spoke. Not until autumn 1920 was he able to resume play with others and would sometimes get up to quite wild his studies. escapades. Sometimes, these might get out of hand, such Uuno Klami probably began composing the Sonata in C Minor for as when he tried to blow up an anthill in the sauna plinth Violin and Piano as early as May 1920. He completed two movements and sent part of the sauna flying into the air. but only sketched the finale. The reason why he never finished it Both his father and his mother were musical, and he had a good sense of rhythm. When he may be that he began composing a Viola Sonata at around the same time. This has much in was still a child, or so the story goes, he once went fishing by the river. A girl was doing the common with the Violin Sonata, but also some differences. In 2013, I made a world premiere

ABCD 460 Booklet.indd 10 9.9.2020 13.01 Uuno Klami was born at Virolahti in the southeast laundry there, pounding the clothes with a stick, and it annoyed corner of Finland on 20 September 1900. Virolahti was no Uuno that she was not doing it with the right rhythm. So he told hinterland far off the beaten track. On the contrary, Fin- her she’d got the rhythm wrong and showed her how to do it. There land’s first municipal elementary school had opened there was no piano in the family home, though his mother did later buy in 1857, followed by a public library in 1861. Kuninkaantie one, but Uuno was allowed to practise at the home of the agricul- – The King’s Highway – passed through Klamila, and it had tural college principal – a six-kilometre walk away in each direction. good contacts with both Vyborg and St. Petersburg. It had The principal, Huugo Niinivaara, was a great music lover and would a busy fishing harbour, and the outside world was in some later support Uuno in his studies. way present in many of the local people’s lives. Relations At school, Uuno was one of the best pupils in his class, but for were also close with Estonia across the Gulf of Finland. singing lessons, he was always sent outside to chop wood. Maybe Nearby Hamina had an Officers’ School and its active social he could not sing, for the student record for the Helsinki Music life spilled out into the surroundings, and music was often Institute bears the entry, “Ej sjungit” (Did not sing). The day Uuno heard at the big manor houses in the region. Virolahti also finished elementary school his teacher made a speech, saying: “The had active choirs and wind bands. class has, on the whole, been a good one. You will all make some- There had been seafarers and peasant farmers in the thing of your lives, apart from Uuno. He will never be anything.” Klami family for generations, and Uuno inherited his sea- In 1915, Uuno Klami entered the Helsinki Music Institute (nowa- faring ancestors’ interest in other countries and cultures, days the Sibelius Academy), first to study general music theory and their love of the sea and their wanderlust. But he also loved analysis, piano, violin and solfège. At the entrance exam, he played his country and the region where he was born. His father the Säkkijärvi Polka on the piano. His first extant composition was kept a shop in Klamila. Sickness was no stranger in his for solo violin and written in 1914 or 1915. His first piano piece childhood home; tuberculosis claimed first his sister, then dates from 1916, and was followed by other chamber works. his father, and when he was only 15 his mother. Later in life, Finland became an independent Republic in 1917, breaking he never spoke of his childhood, even to his wife; he felt away from the Russian Empire. The following year, Uuno’s studies their loss so dearly. were interrupted by the outbreak of civil war. A fervent patriot, he Klami had a shell – he would place it to his ear and listen would spend the next year or so fighting for his beliefs on various to the sound of the sea. He himself was said to retreat as if fronts. It was a gruelling experience for him, and one of which he into a shell. He was not, however, antisocial, was happy to never later spoke. Not until autumn 1920 was he able to resume play with others and would sometimes get up to quite wild his studies. escapades. Sometimes, these might get out of hand, such Uuno Klami probably began composing the Sonata in C Minor for as when he tried to blow up an anthill in the sauna plinth ©Virolahden kunnanarkisto Violin and Piano as early as May 1920. He completed two movements and sent part of the sauna flying into the air. but only sketched the finale. The reason why he never finished it Both his father and his mother were musical, and he had a good sense of rhythm. When he may be that he began composing a Viola Sonata at around the same time. This has much in was still a child, or so the story goes, he once went fishing by the river. A girl was doing the common with the Violin Sonata, but also some differences. In 2013, I made a world premiere

ABCD 460 Booklet.indd 11 9.9.2020 13.01 recording with violinist Sirkku Mantere of the first two movements of the Sonata for Violin work’s most distinctive movement. Its raffish tones look ahead to Klami’s later output. In the and Piano. Antti Häyrynen wrote in the booklet: “The first movement (Allegro moderato) of opinion of composer Sulho Ranta, the Piano Quartet was the best composition Klami wrote the Violin Sonata is marked by shifting time signatures and a bold design that aims to extract during his time at the Music Institute, and the French influence was not as obvious as in the as much as possible from the themes. The slow movement (Andante moderato) is serene and later Piano Quartet that was unfortunately lost. pensive.” At around this time, I could not help hoping that a natural finale could be con- Editing the Piano Quartet by Uuno Klami with Eero Kesti, our work was made difficult structed to make the sonata complete. While editing the Viola Sonata, composer Eero Kesti by the fact that no manuscript could be found. All we had to work with was a clean-copied noticed that the main section, Allegro affetta, in its finale is fully based on the sketches for the version made for the Finnish Broadcasting Company (Yle) and a tape made by The Helsinki finale of the Violin Sonata. He concluded that the finales of the two works were presumably Chamber Ensemble (Izumi Tateno, Ulf Hästbacka, Mauri Pietikäinen and Veikko Höylä). To meant to be very similar, even though they were in different keys. He therefore constructed my mind the Piano Quartet is, however, a bridge from the Klami at that time to the Klami the last movement of the Violin Sonata, basing it entirely on the last movement of the Viola of the future. Leevi Madetoja wrote in Helsingin Sanomat: “This is undoubtedly one of the Sonata. This, we believe, is what Klami originally intended. most promising student works composed here. And it is in fact wrong to continue judging Klami composed the Sonata in B-flat Minor for Viola and Piano in a mere six weeks in late it as a student exercise; it is considerably mature in both construction and content. The 1920. It is a distinctive, unusually mature and colourful piece for a young composer, with its outer movements have a catchy momentum and the Andante personal poetry. It must also impressionistic, National-Romantic and dramatic hues. Klami’s piano teacher Ernst Linko be stressed that the composer uses “atonal” elements with good taste and credibility. In brief: and violist Carl Lindelöf performed the first movement in Helsinki on 17 May 1921. It was Kla- a work that arouses fine hopes…” mi’s first public appearance as a composer and in Helsinki and got good reviews in the press. The reviews of Klami’s works were for the most part excellent. His leaving certificate from The critics regarded it as proof of much painstaking work, and its harmonies, melodies and the Helsinki Music Institute says: “In composition, particularly, Mr Klami has displayed great rhythms were described as original and interesting. Like the Violin Sonata, it was then forgot- talent. His compositions have been characterised by a striving for originality. They have dis- ten, no doubt due in part to the messy, unclear manuscript. In 2016, Eero Kesti turned to it at played a developed sense of beauty and special ability in the clear, colourful handling of his my request, established a logical line and made the Viola Sonata ready for performance. Due instruments. Mr Klami’s behaviour has been at all times impeccable.” to the great similarity of the first and third movements of the Viola Sonata and the Violin Receiving a prize for his successful studies allowed Uuno Klami to head for Paris. He was Sonata, the second movement, Andantino, from the Viola Sonata – which is quite different already interested in French culture and sometimes gave movements French names. The from the second, Andante molto movement of the Violin Sonata – was chosen for this record. year he spent in France was highly significant for his development. Contemporary French Not until he became a pupil of Finnish composer Erkki Melartin did Uuno really begin to music (Ravel, Honegger), and especially the works of Spanish Manuel de Falla made a great make progress in his composition studies. Melartin was a broad-minded teacher, and Uuno’s impression on him, as did those of the Russians Stravinsky and Prokofiev. He later regarded harmonies became richer. He also he experimented with different instruments and formal Debussy as the most illustrious phenomenon in 20th-century music, but Debussy’s influence structures. on his own work was less marked than that of the other composers mentioned. His god- The Piano Quartet in D Major for violin, viola, cello and piano of 1922 is, according to com- daughter later recalled that his stay in Paris at the age of 25, and the international musical poser Kalevi Aho, one of the most effervescent and romantic works ever composed by Uuno vistas it afforded, would make a life-changing impact on Uuno and its legacy would remain Klami. The first of its three movements is, he says, rhapsodic. In typical Klami manner, the with him to the end of his days. melodies are not sustained, but the texture is very rich and multi-layered. The beginning In Paris, Klami discovered a “Finnish” style of his own and began using national motifs of the second movement is dreamy, but with the following modulations, it becomes fervent in his music. He wrote works in a style more primitive than those of the Finnish National- and passionate until it returns to the mood of the opening. Aho considers the finale the Romantics yet sensitive and full of feeling. Back at home, he cut a veritable man-of-the-world

ABCD 460 Booklet.indd 12 9.9.2020 13.01 recording with violinist Sirkku Mantere of the first two movements of the Sonata for Violin work’s most distinctive movement. Its raffish tones look ahead to Klami’s later output. In the and Piano. Antti Häyrynen wrote in the booklet: “The first movement (Allegro moderato) of opinion of composer Sulho Ranta, the Piano Quartet was the best composition Klami wrote the Violin Sonata is marked by shifting time signatures and a bold design that aims to extract during his time at the Music Institute, and the French influence was not as obvious as in the as much as possible from the themes. The slow movement (Andante moderato) is serene and later Piano Quartet that was unfortunately lost. pensive.” At around this time, I could not help hoping that a natural finale could be con- Editing the Piano Quartet by Uuno Klami with Eero Kesti, our work was made difficult structed to make the sonata complete. While editing the Viola Sonata, composer Eero Kesti by the fact that no manuscript could be found. All we had to work with was a clean-copied noticed that the main section, Allegro affetta, in its finale is fully based on the sketches for the version made for the Finnish Broadcasting Company (Yle) and a tape made by The Helsinki finale of the Violin Sonata. He concluded that the finales of the two works were presumably Chamber Ensemble (Izumi Tateno, Ulf Hästbacka, Mauri Pietikäinen and Veikko Höylä). To meant to be very similar, even though they were in different keys. He therefore constructed my mind the Piano Quartet is, however, a bridge from the Klami at that time to the Klami the last movement of the Violin Sonata, basing it entirely on the last movement of the Viola of the future. Leevi Madetoja wrote in Helsingin Sanomat: “This is undoubtedly one of the Sonata. This, we believe, is what Klami originally intended. most promising student works composed here. And it is in fact wrong to continue judging Klami composed the Sonata in B-flat Minor for Viola and Piano in a mere six weeks in late it as a student exercise; it is considerably mature in both construction and content. The 1920. It is a distinctive, unusually mature and colourful piece for a young composer, with its outer movements have a catchy momentum and the Andante personal poetry. It must also impressionistic, National-Romantic and dramatic hues. Klami’s piano teacher Ernst Linko be stressed that the composer uses “atonal” elements with good taste and credibility. In brief: and violist Carl Lindelöf performed the first movement in Helsinki on 17 May 1921. It was Kla- a work that arouses fine hopes…” mi’s first public appearance as a composer and in Helsinki and got good reviews in the press. The reviews of Klami’s works were for the most part excellent. His leaving certificate from The critics regarded it as proof of much painstaking work, and its harmonies, melodies and the Helsinki Music Institute says: “In composition, particularly, Mr Klami has displayed great rhythms were described as original and interesting. Like the Violin Sonata, it was then forgot- talent. His compositions have been characterised by a striving for originality. They have dis- ten, no doubt due in part to the messy, unclear manuscript. In 2016, Eero Kesti turned to it at played a developed sense of beauty and special ability in the clear, colourful handling of his my request, established a logical line and made the Viola Sonata ready for performance. Due instruments. Mr Klami’s behaviour has been at all times impeccable.” to the great similarity of the first and third movements of the Viola Sonata and the Violin Receiving a prize for his successful studies allowed Uuno Klami to head for Paris. He was Sonata, the second movement, Andantino, from the Viola Sonata – which is quite different already interested in French culture and sometimes gave movements French names. The from the second, Andante molto movement of the Violin Sonata – was chosen for this record. year he spent in France was highly significant for his development. Contemporary French Not until he became a pupil of Finnish composer Erkki Melartin did Uuno really begin to music (Ravel, Honegger), and especially the works of Spanish Manuel de Falla made a great make progress in his composition studies. Melartin was a broad-minded teacher, and Uuno’s impression on him, as did those of the Russians Stravinsky and Prokofiev. He later regarded harmonies became richer. He also he experimented with different instruments and formal Debussy as the most illustrious phenomenon in 20th-century music, but Debussy’s influence structures. on his own work was less marked than that of the other composers mentioned. His god- The Piano Quartet in D Major for violin, viola, cello and piano of 1922 is, according to com- daughter later recalled that his stay in Paris at the age of 25, and the international musical poser Kalevi Aho, one of the most effervescent and romantic works ever composed by Uuno vistas it afforded, would make a life-changing impact on Uuno and its legacy would remain Klami. The first of its three movements is, he says, rhapsodic. In typical Klami manner, the with him to the end of his days. melodies are not sustained, but the texture is very rich and multi-layered. The beginning In Paris, Klami discovered a “Finnish” style of his own and began using national motifs of the second movement is dreamy, but with the following modulations, it becomes fervent in his music. He wrote works in a style more primitive than those of the Finnish National- and passionate until it returns to the mood of the opening. Aho considers the finale the Romantics yet sensitive and full of feeling. Back at home, he cut a veritable man-of-the-world

ABCD 460 Booklet.indd 13 9.9.2020 13.01 figure with his round spectacles, beret, pastel-coloured trench coat and French pyjamas. He ing and was fast asleep when the maestro called. Fearing that her husband might have been had also adopted various musical styles and even absorbed elements of jazz. somewhat annoyed at being woken, she told Sibelius that he had gone out for a walk. In 1928, Klami embarked on a six-month visit to Vienna. “Paris is the promised land of new The outbreak of war in 1939 came as a serious blow to Klami. He returned home a grave music,” he said, “Vienna of old.” man, the military fervour of his youthful years banished by all he had seen. He also took the The Berceuse is Uuno Klami’s own arrangement for violin and piano of the second move- rift in Europe very badly, strongly subscribing as he did to a Finno-Ugrian ethos. ment of his Symphonie enfantine, Op. 17. There is no mention of the arrangement in the “Never have I seen anything more beautiful than the Virolahti islands,” wrote Klami to his catalogues of his works, or of the year of its composition. Klami is, however, known to have wife. 1946 saw the completion of a red log house and sauna on the island of Kujaholm where composed either all or most of the Symphonie enfantine in Vienna. In a Hufvudstadsbladet the Klamis made their home. He later added a boathouse where he could work and that also review in 1931, Selim Palmgren described the Berceuse as an unusually harmonious mood served as a guest room. Its big doors afforded a view of the sea that so inspired him. The vil- piece in its melodic invention. Kalevi Aho wrote that the Berceuse is the Symphonie enfantine’s lagers helped to build and maintain the house. The Klamis spent four months each year at weightiest movement, and it evokes associations with the lullabies to a dead child found Kujaholm, having a grand piano ferried there and back by boat in the spring and autumn. in Finnish folk poetry. Could Klami have been thinking of his own sister, who died of tu- Uuno was happy there, roaming the countryside and watching the sea and the birds. Each berculosis? The arrangement for violin and piano of the Berceuse is intimate in mood. The day, he would wake early and row across to fetch the milk, and reckoned he must have rowed listener may hear in it echoes of a childhood innocence and a safe home – something Klami “all the way round the world”. Sailing was another of his loves. had lacked. The composition does not yet look ahead to the future; rather, it is marked by a The post-war years were prolific for Klami, but after that, he composed only a few large- sensual French style. scale ones. He became increasingly critical: “The older I grow, the more cautious I get. I’m no The 1930s plunged society into a state of turmoil. Finland was trying to find itself, and na- longer content with just anything.” tionalism was rife. Such themes as urbanism, Europeanism and exoticism – borrowed above Uuno Klami was awarded the honorary title of Academician in 1959. According to his wife, all from France and England – were raised by the young artistic firebrands. All interested life nevertheless continued as before, though they did move away from Lallukka. The honour Klami. brought many musical obligations, and music by him was often heard on the radio. The great Uuno married Toini Nykänen from the nearby town of Kotka in 1932 and they went to live Finnish musical authority Erik Tawaststjerna nevertheless claimed that Klami had an envi- at the Lallukka artists’ home in Helsinki. The 1930s were a busy time for Uuno, and he supple- able ability to keep his life untouched, to wrap himself in a mantle of solitary moments and mented his income by writing music reviews and as a cinema and restaurant pianist. He was not to squander his creative power on extra-musical activities. too shy to teach. In 1932, he took over from Leevi Madetoja as critic on the leading Finnish While fetching the milk at his cottage by the sea on the clear spring morning of 29 May daily, Helsingin Sanomat, and would continue there until 1959. He would, he said, have really 1961, Uuno Klami suffered a heart attack and died in Virolahti Hospital. He was buried at enjoyed his work had people not had such good memories and kept reminding him of things Hietaniemi Cemetery in Helsinki. Erik Tawaststjerna wrote of him: “You looked so secretive, that had happened years before. secretive and happy. You conjured forth quick woodwind passages from the piano and led Though Klami is nowadays best known for his large-scale orchestral works, those for me into the mystery of your Kalevalaic world. You were familiar with the laws of art and smaller ensembles are an important category in his output, and these less flamboyant works commanded its resources. For precisely this reason you were above technique. Music always would sometimes reveal new aspects of their composer. described a dream, a fantasy, you were always The Boy of the Moon. In 1939, Uuno Klami was awarded a state artist’s grant, for which Jean Sibelius wrote him a reference. Twice Sibelius tried to contact him by phone. Toini Klami said that on the second Esa Ylönen occasion, Uuno had been out celebrating the first concert of his works until six in the morn-

ABCD 460 Booklet.indd 14 9.9.2020 13.01 figure with his round spectacles, beret, pastel-coloured trench coat and French pyjamas. He ing and was fast asleep when the maestro called. Fearing that her husband might have been had also adopted various musical styles and even absorbed elements of jazz. somewhat annoyed at being woken, she told Sibelius that he had gone out for a walk. In 1928, Klami embarked on a six-month visit to Vienna. “Paris is the promised land of new The outbreak of war in 1939 came as a serious blow to Klami. He returned home a grave music,” he said, “Vienna of old.” man, the military fervour of his youthful years banished by all he had seen. He also took the The Berceuse is Uuno Klami’s own arrangement for violin and piano of the second move- rift in Europe very badly, strongly subscribing as he did to a Finno-Ugrian ethos. ment of his Symphonie enfantine, Op. 17. There is no mention of the arrangement in the “Never have I seen anything more beautiful than the Virolahti islands,” wrote Klami to his catalogues of his works, or of the year of its composition. Klami is, however, known to have wife. 1946 saw the completion of a red log house and sauna on the island of Kujaholm where composed either all or most of the Symphonie enfantine in Vienna. In a Hufvudstadsbladet the Klamis made their home. He later added a boathouse where he could work and that also review in 1931, Selim Palmgren described the Berceuse as an unusually harmonious mood served as a guest room. Its big doors afforded a view of the sea that so inspired him. The vil- piece in its melodic invention. Kalevi Aho wrote that the Berceuse is the Symphonie enfantine’s lagers helped to build and maintain the house. The Klamis spent four months each year at weightiest movement, and it evokes associations with the lullabies to a dead child found Kujaholm, having a grand piano ferried there and back by boat in the spring and autumn. in Finnish folk poetry. Could Klami have been thinking of his own sister, who died of tu- Uuno was happy there, roaming the countryside and watching the sea and the birds. Each berculosis? The arrangement for violin and piano of the Berceuse is intimate in mood. The day, he would wake early and row across to fetch the milk, and reckoned he must have rowed listener may hear in it echoes of a childhood innocence and a safe home – something Klami “all the way round the world”. Sailing was another of his loves. had lacked. The composition does not yet look ahead to the future; rather, it is marked by a The post-war years were prolific for Klami, but after that, he composed only a few large- sensual French style. scale ones. He became increasingly critical: “The older I grow, the more cautious I get. I’m no The 1930s plunged society into a state of turmoil. Finland was trying to find itself, and na- longer content with just anything.” tionalism was rife. Such themes as urbanism, Europeanism and exoticism – borrowed above Uuno Klami was awarded the honorary title of Academician in 1959. According to his wife, all from France and England – were raised by the young artistic firebrands. All interested life nevertheless continued as before, though they did move away from Lallukka. The honour Klami. brought many musical obligations, and music by him was often heard on the radio. The great Uuno married Toini Nykänen from the nearby town of Kotka in 1932 and they went to live Finnish musical authority Erik Tawaststjerna nevertheless claimed that Klami had an envi- at the Lallukka artists’ home in Helsinki. The 1930s were a busy time for Uuno, and he supple- able ability to keep his life untouched, to wrap himself in a mantle of solitary moments and mented his income by writing music reviews and as a cinema and restaurant pianist. He was not to squander his creative power on extra-musical activities. too shy to teach. In 1932, he took over from Leevi Madetoja as critic on the leading Finnish While fetching the milk at his cottage by the sea on the clear spring morning of 29 May daily, Helsingin Sanomat, and would continue there until 1959. He would, he said, have really 1961, Uuno Klami suffered a heart attack and died in Virolahti Hospital. He was buried at enjoyed his work had people not had such good memories and kept reminding him of things Hietaniemi Cemetery in Helsinki. Erik Tawaststjerna wrote of him: “You looked so secretive, that had happened years before. secretive and happy. You conjured forth quick woodwind passages from the piano and led Though Klami is nowadays best known for his large-scale orchestral works, those for me into the mystery of your Kalevalaic world. You were familiar with the laws of art and smaller ensembles are an important category in his output, and these less flamboyant works commanded its resources. For precisely this reason you were above technique. Music always would sometimes reveal new aspects of their composer. described a dream, a fantasy, you were always The Boy of the Moon. In 1939, Uuno Klami was awarded a state artist’s grant, for which Jean Sibelius wrote him a reference. Twice Sibelius tried to contact him by phone. Toini Klami said that on the second Esa Ylönen occasion, Uuno had been out celebrating the first concert of his works until six in the morn-

ABCD 460 Booklet.indd 15 9.9.2020 13.01 Esa Ylönen (s.1970) opiskeli pianonsoittoa Kotkan seudun musiikkiopistossa Esa Ylönen (b. 1970) studied the pi- Maj-Lis Tigerstedtin ja Sibelius-Akatemiassa Juhani Lagerspetzin johdolla ja val- ano at the Sibelius Academy, obtaining mistui musiikin maisteriksi vuonna 1995. Valmistumisensa jälkeen hän suorit- a Master’s in performance in 1995, and ti myös kanttorin pätevyyteen vaadittavat opinnot urkujensoitonopettajinaan later qualified as a church musician. Markku Hietaharju ja Lasse Erkkilä. Ylönen on osallistunut muiden muassa Bella Voted Kotka’s “most positive citizen” in Davidovichin, Laszlo Baranyain, Rudolf Kehrerin ja Erik T. Tawaststjernan mes- 2011, he is a versatile musician: soloist, tarikursseille. Vuonna -89 EsCaMi-pianotrio (Esa Ylönen, piano, Kati Rantamäki, chamber musician, orchestral pianist, viulu ja Mikko Pitkäpaasi, sello) voitti Turun valtakunnallisen kamarimusiikkikil- theatre musician, répétiteur, arranger pailun. Vuosina 2000 ja 2001 hän oli Kuhmon Kamarimusiikin musiikkikurssien and composer, and has even been Ar- pianisti. tistic Director of an Argentinian tango Esa toimi pianonsoiton lehtorina Kotkan seudun musiikkiopistossa ja pianon- festival. He has given solo recitals, ap- soitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Hän oli myös pitkään Lehtisaa- peared in chamber ensembles (includ- ren kappeliurkuri Munkkiniemen seurakunnassa Helsingissä ja toimii nykyisin ing the prize-winning EsCaMi Piano Kotkan seudun musiikkiopiston säestäjänä. Esa, joka valittiin ”Positiivisimmaksi Trio) and with orchestras in Finland and kotkalaiseksi” vuonna 2011, on monipuolinen muusikko: solisti, kamarimuusikko, abroad (among others in Canada, China, orkesteripianisti, teatterimuusikko, korrepetiittori, sovittaja ja säveltäjä – onpa the Czech Republic, Estonia, Germany, hän Elokuun Tango -argentiinalaisen tangofestivaalin taiteellinen johtajakin. Hungary, Ireland, Iceland, Italy, the Ylönen esiintyy hyvin paljon Suomessa ja ulkomailla (mainittakoon esimerkik- Netherlands, Russia, Slovakia, Sweden, si Hollanti, Islanti, Italia, Kanada, Kiina, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Sveitsi, Tsekki, Un- Switzerland and the United States). His kari, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat). Vuonna 2013 Alba Records julkaisi Esa Ylösen ja interest in Uuno Klami dates right back viulisti Sirkku Mantereen maailmanensilevytyksen Uuno Klamin pianoteoksista to childhood. He is particularly fired by ja sävellyksistä viululle ja pianolle. Muista äänitteistä mainittakoon levytykset the fine French ambiance of the music sopraano Leena Arffmanin (Ave Maria), sopraano Emilia Vesalainen-Pellaksen by Klami inspired by the sea and Klami’s (Lupaus) sekä baritoni Riku Pelon (Songs of Travel) kanssa. ability to combine Finnish features with Esan kiinnostus Uuno Klamiin juontaa jo lapsuudesta – onhan Klami kymen- European. laaksolainen säveltäjä, ja Ylösen perheen kesäpaikkakin oli lähellä Klamilaa. Esa Esa is Chairman of the Uuno Klami innostui erityisesti meren innoittaman Klamin musiikin hienosta ranskalaisesta Society. In 2017, Fennica Gehrman pub- värityksestä ja säveltäjän kyvystä yhdistää musiikissaan suomalaisia ja euroop- lished a collection of Klami’s piano piec- palaisia piirteitä. Ylönen on Uuno Klami -seuran puheenjohtaja. Vuonna 2017 Fennica es edited by him and in 2018 organ arrangements by him of piano pieces by Klami. With Gehrman julkaisi Ylösen toimittaman kokoelman Klamin pianosävellyksistä ja vuonna Sirkku Mantere he released a world premiere recording of works for piano and for violin 2018 Ylösen urkusovituksia Klamin pianokappaleista. Klamin 120-vuotisjuhlavuonna 2020 and piano by Uuno Klami on the Alba Records label in 2013. In 2020, the 120th anniversary Gehrman julkaisee Esa Ylösen ja Eero Kestin toimittamia Klamin kamarimusiikkiteoksia. of Klami’s birth, Gehrman is publishing chamber works by Klami edited by Esa Ylönen and Eero Kesti.

ABCD 460 Booklet.indd 16 9.9.2020 13.01 Esa Ylönen (s.1970) opiskeli pianonsoittoa Kotkan seudun musiikkiopistossa Esa Ylönen (b. 1970) studied the pi- Maj-Lis Tigerstedtin ja Sibelius-Akatemiassa Juhani Lagerspetzin johdolla ja val- ano at the Sibelius Academy, obtaining mistui musiikin maisteriksi vuonna 1995. Valmistumisensa jälkeen hän suorit- a Master’s in performance in 1995, and ti myös kanttorin pätevyyteen vaadittavat opinnot urkujensoitonopettajinaan later qualified as a church musician. Markku Hietaharju ja Lasse Erkkilä. Ylönen on osallistunut muiden muassa Bella Voted Kotka’s “most positive citizen” in Davidovichin, Laszlo Baranyain, Rudolf Kehrerin ja Erik T. Tawaststjernan mes- 2011, he is a versatile musician: soloist, tarikursseille. Vuonna -89 EsCaMi-pianotrio (Esa Ylönen, piano, Kati Rantamäki, chamber musician, orchestral pianist, viulu ja Mikko Pitkäpaasi, sello) voitti Turun valtakunnallisen kamarimusiikkikil- theatre musician, répétiteur, arranger pailun. Vuosina 2000 ja 2001 hän oli Kuhmon Kamarimusiikin musiikkikurssien and composer, and has even been Ar- pianisti. tistic Director of an Argentinian tango Esa toimi pianonsoiton lehtorina Kotkan seudun musiikkiopistossa ja pianon- festival. He has given solo recitals, ap- soitonopettajana Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Hän oli myös pitkään Lehtisaa- peared in chamber ensembles (includ- ren kappeliurkuri Munkkiniemen seurakunnassa Helsingissä ja toimii nykyisin ing the prize-winning EsCaMi Piano Kotkan seudun musiikkiopiston säestäjänä. Esa, joka valittiin ”Positiivisimmaksi Trio) and with orchestras in Finland and kotkalaiseksi” vuonna 2011, on monipuolinen muusikko: solisti, kamarimuusikko, abroad (among others in Canada, China, orkesteripianisti, teatterimuusikko, korrepetiittori, sovittaja ja säveltäjä – onpa the Czech Republic, Estonia, Germany, hän Elokuun Tango -argentiinalaisen tangofestivaalin taiteellinen johtajakin. Hungary, Ireland, Iceland, Italy, the Ylönen esiintyy hyvin paljon Suomessa ja ulkomailla (mainittakoon esimerkik- Netherlands, Russia, Slovakia, Sweden, si Hollanti, Islanti, Italia, Kanada, Kiina, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Sveitsi, Tsekki, Un- Switzerland and the United States). His kari, Venäjä, Viro ja Yhdysvallat). Vuonna 2013 Alba Records julkaisi Esa Ylösen ja interest in Uuno Klami dates right back viulisti Sirkku Mantereen maailmanensilevytyksen Uuno Klamin pianoteoksista to childhood. He is particularly fired by ja sävellyksistä viululle ja pianolle. Muista äänitteistä mainittakoon levytykset the fine French ambiance of the music sopraano Leena Arffmanin (Ave Maria), sopraano Emilia Vesalainen-Pellaksen by Klami inspired by the sea and Klami’s (Lupaus) sekä baritoni Riku Pelon (Songs of Travel) kanssa. ability to combine Finnish features with Esan kiinnostus Uuno Klamiin juontaa jo lapsuudesta – onhan Klami kymen- European. laaksolainen säveltäjä, ja Ylösen perheen kesäpaikkakin oli lähellä Klamilaa. Esa Esa is Chairman of the Uuno Klami innostui erityisesti meren innoittaman Klamin musiikin hienosta ranskalaisesta Society. In 2017, Fennica Gehrman pub- värityksestä ja säveltäjän kyvystä yhdistää musiikissaan suomalaisia ja euroop- lished a collection of Klami’s piano piec- palaisia piirteitä. Ylönen on Uuno Klami -seuran puheenjohtaja. Vuonna 2017 Fennica es edited by him and in 2018 organ arrangements by him of piano pieces by Klami. With Gehrman julkaisi Ylösen toimittaman kokoelman Klamin pianosävellyksistä ja vuonna Sirkku Mantere he released a world premiere recording of works for piano and for violin 2018 Ylösen urkusovituksia Klamin pianokappaleista. Klamin 120-vuotisjuhlavuonna 2020 and piano by Uuno Klami on the Alba Records label in 2013. In 2020, the 120th anniversary Gehrman julkaisee Esa Ylösen ja Eero Kestin toimittamia Klamin kamarimusiikkiteoksia. of Klami’s birth, Gehrman is publishing chamber works by Klami edited by Esa Ylönen and Eero Kesti.

ABCD 460 Booklet.indd 17 9.9.2020 13.01 Kotkalaislahtoinen Essi Hoglund (s. 1997) on aktiivinen nuori viulisti, joka on jo ehtinyt kartoittaa konserttisalitarjon- Essi Höglund (b. 1997) is an active young taa laajalti niin Suomessa kuin ulkomailla. Han on soittanut violinist from Kotka. She has been the solo- esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupungi- ist with top orchestras both in Finland (the norkesterin, Orchestra Royal de Chambre de Wallonien, Kam- Finnish Radio Symphony, Helsinki Philhar- merphilharmonie Bad Nauheimin, Kymi Sinfoniettan, Kuopi- monic, Kymi Sinfonietta, Kuopio Symphony on kaupunginorkesterin ja Joensuun kaupunginorkesterin and Joensuu City) and abroad (the Orchestra solistina. Kamarimuusikkona hän esiintyy säännöllisesti suo- Royal de Chambre de Wallonie, the Kam- malaisilla musiikkijuhlilla. Orkesterimuusikkona hantä näkee merphilharmonie Bad Nauheim) and regu- pääasiassa konserttimestari- ja änenjohtajatehtavissa Suomen larly performs with chamber ensembles at karkiorkestereissa, joista mainittakoon Radion Sinfoniaorkeste- Finnish festivals. At home in Finland she ri, Suomen Kansallisoopperan orkesteri, Helsingin kaupungi- has guested as leader or section leader in norkesteri ja Tampere Filharmonia. the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Hoglundin pitkaaikaisimmat opettajat ovat olleet Kotkan seu- Finnish National Opera Orchestra, the Hel- dun musiikkiopistossa Merle Kaadu ja Sibelius-Akatemian nuo- sinki and Tampere Philharmonic Orchestras. risokoulutuksessa Reka Szilvay. Wienin musiikkikorkeakoulus- At the Sibelius Academy, Essi studied with sa opettajana toimi Gerhard Schulz (Alban Berg -kvartetti), Réka Szilvay and Tero Latvala, and during sittemmin Sibelius-Akatemiassa Tero Latvala ja yksityisesti Paa- her exchange in Vienna with Gerhard Hö- vo Pohjola. Hoglund kuului Suomen kulttuurirahaston rahoitta- glund (Alban Berg Quartet). She has also at- maan Viuluakatemiaan. Mestarikurssiopettajista mainittakoon tended masterclasses given by Zakhar Bron, Zakhar Bron, Ilya Grubert, Johannes Meissl, Pinchas Zukerman, Ilya Grubert, Johannes Meissl, Pinchas Zuk- Mi-Kyung Lee ja Ana Chumachenko. erman, Mi-Kyung Lee and Ana Chumachenco Hoglund on tehnyt yhteistyota esimerkiksi Andrea Lieberk- and was a member of the Violin Academy nechtin, Augustin Dumayn, Gregor Horschin ja Marko Ylösen funded by the Finnish Cultural Foundation. kanssa. Höglund on palkittu Kuopion- ja Jyväskylän viulukilpai- Winner of prizes in many competitions, luissa toisilla palkinnoilla ja kansainvälisessä Young Musician both national (Kuopio and Jyväskylä) and -kilpailussa kolmannella palkinnolla ja erikoispalkinnolla. Mui- international (the Young Musician), and the den muassa Itävallan tärkein klassisen musiikin radiokanava Ö1 recipient of grants from four Finnish foun- ja YLE ovat tallentaneet hänen soittoaan. Essi Hoglundia ovat dations and the Sibelius Academy, Essi has tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Pro Musica -sätio, Martin been recorded by the leading Austrian classi- Wegelius -sätio, Sibelius-Akatemia ja Suomen Saveltaiteen tu- cal music radio channel Ö1. kisätio.

ABCD 460 Booklet.indd 18 9.9.2020 13.01 Kotkalaislahtoinen Essi Hoglund (s. 1997) on aktiivinen nuori viulisti, joka on jo ehtinyt kartoittaa konserttisalitarjon- Essi Höglund (b. 1997) is an active young taa laajalti niin Suomessa kuin ulkomailla. Han on soittanut violinist from Kotka. She has been the solo- esimerkiksi Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupungi- ist with top orchestras both in Finland (the norkesterin, Orchestra Royal de Chambre de Wallonien, Kam- Finnish Radio Symphony, Helsinki Philhar- merphilharmonie Bad Nauheimin, Kymi Sinfoniettan, Kuopi- monic, Kymi Sinfonietta, Kuopio Symphony on kaupunginorkesterin ja Joensuun kaupunginorkesterin and Joensuu City) and abroad (the Orchestra solistina. Kamarimuusikkona hän esiintyy säännöllisesti suo- Royal de Chambre de Wallonie, the Kam- malaisilla musiikkijuhlilla. Orkesterimuusikkona hantä näkee merphilharmonie Bad Nauheim) and regu- pääasiassa konserttimestari- ja änenjohtajatehtavissa Suomen larly performs with chamber ensembles at karkiorkestereissa, joista mainittakoon Radion Sinfoniaorkeste- Finnish festivals. At home in Finland she ri, Suomen Kansallisoopperan orkesteri, Helsingin kaupungi- has guested as leader or section leader in norkesteri ja Tampere Filharmonia. the Finnish Radio Symphony Orchestra, the Hoglundin pitkaaikaisimmat opettajat ovat olleet Kotkan seu- Finnish National Opera Orchestra, the Hel- dun musiikkiopistossa Merle Kaadu ja Sibelius-Akatemian nuo- sinki and Tampere Philharmonic Orchestras. risokoulutuksessa Reka Szilvay. Wienin musiikkikorkeakoulus- At the Sibelius Academy, Essi studied with sa opettajana toimi Gerhard Schulz (Alban Berg -kvartetti), Réka Szilvay and Tero Latvala, and during sittemmin Sibelius-Akatemiassa Tero Latvala ja yksityisesti Paa- her exchange in Vienna with Gerhard Hö- vo Pohjola. Hoglund kuului Suomen kulttuurirahaston rahoitta- glund (Alban Berg Quartet). She has also at- maan Viuluakatemiaan. Mestarikurssiopettajista mainittakoon tended masterclasses given by Zakhar Bron, Zakhar Bron, Ilya Grubert, Johannes Meissl, Pinchas Zukerman, Ilya Grubert, Johannes Meissl, Pinchas Zuk- Mi-Kyung Lee ja Ana Chumachenko. erman, Mi-Kyung Lee and Ana Chumachenco Hoglund on tehnyt yhteistyota esimerkiksi Andrea Lieberk- and was a member of the Violin Academy nechtin, Augustin Dumayn, Gregor Horschin ja Marko Ylösen funded by the Finnish Cultural Foundation. kanssa. Höglund on palkittu Kuopion- ja Jyväskylän viulukilpai- Winner of prizes in many competitions, luissa toisilla palkinnoilla ja kansainvälisessä Young Musician both national (Kuopio and Jyväskylä) and -kilpailussa kolmannella palkinnolla ja erikoispalkinnolla. Mui- international (the Young Musician), and the den muassa Itävallan tärkein klassisen musiikin radiokanava Ö1 recipient of grants from four Finnish foun- ja YLE ovat tallentaneet hänen soittoaan. Essi Hoglundia ovat dations and the Sibelius Academy, Essi has tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Pro Musica -sätio, Martin been recorded by the leading Austrian classi- Wegelius -sätio, Sibelius-Akatemia ja Suomen Saveltaiteen tu- cal music radio channel Ö1. kisätio.

ABCD 460 Booklet.indd 19 9.9.2020 13.01 Eero Kesti (s. 1959) opiskeli alttoviulunsoittoa Eija Hir- Eero Kesti (b. 1959) graduated in the viola from vosen, Veikko Kososen ja Jouko Mansneruksen johdolla the Sibelius Academy in 1982 and for four years Sibelius-Akatemiassa vuosina 1978-1982, minkä jälkeen played in the Lahti Symphony Orchestra. He has hän soitti neljä vuotta Lahden kaupunginorkesterissa. been leader of the viola section in what is now the Vuodesta 1987 lähtien Kesti työskenteli Kotkan kaupun- Kymi Sinfonietta since 1987. Also a composer, he ginorkesterin, nyk. Kymi Sinfoniettan alttoviulun äänen- has produced more than a hundred works to date: johtajana ja jatkaa työssä edelleen. Hänen tämänhet- for various chamber ensembles and for orchestra, kinen tuotantonsa käsittää yli sata sävellystä ja sisältää vocal and solo instrumental works, along with nu- teoksia eri kamarimusiikkikokoonpanoille, orkesterille, merous arrangements and orchestrations. soolosoitinsävellyksiä ja vokaalimusiikkia. Tämän lisäksi Eero has many years’ experience of working with hän on tehnyt lukuisia sovituksia ja orkestrointeja. Eero Uuno Klami’s music. He has, for example, arranged Kestillä on monivuotinen kokemus Uuno Klamin mu- 20 of Klami’s works for a play premiered at Klamila siikin parissa työskentelystä: hän on esimerkiksi sovitta- in 2004 entitled Kuun poika (The Boy of the Moon) nut 20 Uuno Klamin sävellystä Kuun poika -näytelmään, about the life of Klami. He has also orchestrated joka kertoo Klamin elämästä. Näytelmä sai ensi-iltansa Klami’s Ragtime & Blues, arranged his Suomenlinna Klamilassa 2004. Kesti on myös orkestroinut Klamin teok- Overture for small orchestra, and movements from sen Ragtime & blues, sovittanut säveltäjän Suomenlin- his Sea Pictures for chamber ensemble. Music by na-alkusoiton pienelle orkesterille ja sovittanut osia Kla- Eero Kesti has been performed at numerous con- min Merikuvista kamariyhtyeelle. Eero Kestin musiikkia certs in Finland and abroad, including the Vienna on esitetty lukuisissa konserteissa Suomessa ja ulkomail- Musikverein. In 2000, he was awarded the Artist la, kuten Wienin Musikvereinissa. Hän sai Kymenlaakson Prize of the Art Council of Southeast Finland for taidetoimikunnan vuoden 2000 taiteilijapalkinnon sävel- his work as a composer. lystyöstään.

ABCD 460 Booklet.indd 20 9.9.2020 13.01 Eero Kesti (s. 1959) opiskeli alttoviulunsoittoa Eija Hir- Eero Kesti (b. 1959) graduated in the viola from vosen, Veikko Kososen ja Jouko Mansneruksen johdolla the Sibelius Academy in 1982 and for four years Sibelius-Akatemiassa vuosina 1978-1982, minkä jälkeen played in the Lahti Symphony Orchestra. He has hän soitti neljä vuotta Lahden kaupunginorkesterissa. been leader of the viola section in what is now the Vuodesta 1987 lähtien Kesti työskenteli Kotkan kaupun- Kymi Sinfonietta since 1987. Also a composer, he ginorkesterin, nyk. Kymi Sinfoniettan alttoviulun äänen- has produced more than a hundred works to date: johtajana ja jatkaa työssä edelleen. Hänen tämänhet- for various chamber ensembles and for orchestra, kinen tuotantonsa käsittää yli sata sävellystä ja sisältää vocal and solo instrumental works, along with nu- teoksia eri kamarimusiikkikokoonpanoille, orkesterille, merous arrangements and orchestrations. soolosoitinsävellyksiä ja vokaalimusiikkia. Tämän lisäksi Eero has many years’ experience of working with hän on tehnyt lukuisia sovituksia ja orkestrointeja. Eero Uuno Klami’s music. He has, for example, arranged Kestillä on monivuotinen kokemus Uuno Klamin mu- 20 of Klami’s works for a play premiered at Klamila siikin parissa työskentelystä: hän on esimerkiksi sovitta- in 2004 entitled Kuun poika (The Boy of the Moon) nut 20 Uuno Klamin sävellystä Kuun poika -näytelmään, about the life of Klami. He has also orchestrated joka kertoo Klamin elämästä. Näytelmä sai ensi-iltansa Klami’s Ragtime & Blues, arranged his Suomenlinna Klamilassa 2004. Kesti on myös orkestroinut Klamin teok- Overture for small orchestra, and movements from sen Ragtime & blues, sovittanut säveltäjän Suomenlin- his Sea Pictures for chamber ensemble. Music by na-alkusoiton pienelle orkesterille ja sovittanut osia Kla- Eero Kesti has been performed at numerous con- min Merikuvista kamariyhtyeelle. Eero Kestin musiikkia certs in Finland and abroad, including the Vienna on esitetty lukuisissa konserteissa Suomessa ja ulkomail- Musikverein. In 2000, he was awarded the Artist la, kuten Wienin Musikvereinissa. Hän sai Kymenlaakson Prize of the Art Council of Southeast Finland for taidetoimikunnan vuoden 2000 taiteilijapalkinnon sävel- his work as a composer. lystyöstään.

ABCD 460 Booklet.indd 21 9.9.2020 13.01 Sellisti Sirja Nironen (s. 1992) esiintyy aktiivisesti niin Sirja Nironen (b. 1992) is an active soloist, chamber and or- solistina, kamari- ja orkesterimuusikkona, kuin nykymu- chestral musician, in repertoire ranging from contemporary to siikin ja kevyen musiikin yhtyeissäkin. Hänet on palkittu light. Winner of the Grand Prize Virtuoso Rome in 2017, and of Rooman Grand Prize Virtuoso -kilpailussa ensimmäisellä two prizes in the 2018 Turku Cello Competition, she is a mem- palkinnolla joulukuussa 2017 ja Turun sellokilpailussa ber of various ensembles and outside Finland has been the solo- kolmannella palkinnolla ja Yleisradion erikoispalkinnolla ist with the Hamburg Symphony Orchestra, the Orchestra OIDA helmikuussa 2018. Arezzo, and the Kronenchor Friedrichstadt Berlin. She has also Nironen on esiintynyt Radion Sinfoniaorkesterin Nuor- performed chamber music at many major festivals in Europe and ten solistien konsertissa, Musiikkitalon avajaiskonsertissa North America. sekä Hampurin sinfonikkojen, Turun filharmonisen orkes- Graduating from the Sibelius Academy in spring 2020, Sirja terin, Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin, Orchestra Nironen also studied at the Hochschule für Musik Hamburg and OIDA Arezzon, Kronenchor Friedrichstadt Berlinin ja the Hochschule für Musik Hanns Eisler Berlin. In addition to the Sinfoniaorkesteri Vivon solistina, ja kamarimuusikkona CD of Uuno Klami’s Piano Quartet, she has made a major contri- häntä on kuultu monilla Euroopan ja Pohjois-Amerikan bution to Double Identity – Simon Kanzler (2016), the Quartphonic merkittävillä festivaaleilla. EPK – Elena Mindru Third Stream Project (2016) and Vita Brevis, Ars Sirja Nironen aloitti sellonsoiton Itä-Helsingin musiik- Longa (2012, Naantali Music Festival). In spring 2019, she recorded kiopistossa Taru Aarnion johdolla. Tämän jälkeen hän music by Scriabin, Shostakovich and Tchaikovsky with Naoko opiskeli Hannu Kiiskin, Arto Noraksen, Frans Helmersonin Ichihashi for the Finnish Broadcasting Company (Yle). ja Martti Rousin ohjauksessa Sibelius-Akatemian nuoriso- Sirja Nironen has received numerous grants, from both Finnish koulutuksessa, Hampurin musiikkikorkeakoulussa, Ber- foundations and private patrons. liinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa ja Taideyli- opiston Sibelius-Akatemiassa. Nironen valmistui musiikin maisteriksi keväällä 2020. Uuno Klamin pianokvarteton levytyksen ohella Nirosella on merkittävä osuus julkaisussa ”Double Identity – Simon Kanzler” (2016) ”Quartphonic EPK – Elena Mindru Third Stream Project” (2016) ja ”Vita Brevis, Ars Longa” (2012, Naantalin musiikkijuhlat). Keväällä 2019 Sirja Nironen ja Naoko Ichihashi nauhoittivat YLE:lle Skrjabinin, Sostakovitsin ja Tsaikovskin musiikkia. Nirosta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edis- tämissäätiö, Pro Musica, Alfred Kordelinin säätiö, Martin Wegelius -säätiö, Jenny ja Antti Wihurin rahasto sekä lukuisat yksityiset tukijat.

ABCD 460 Booklet.indd 22 9.9.2020 13.01 Sellisti Sirja Nironen (s. 1992) esiintyy aktiivisesti niin Sirja Nironen (b. 1992) is an active soloist, chamber and or- solistina, kamari- ja orkesterimuusikkona, kuin nykymu- chestral musician, in repertoire ranging from contemporary to siikin ja kevyen musiikin yhtyeissäkin. Hänet on palkittu light. Winner of the Grand Prize Virtuoso Rome in 2017, and of Rooman Grand Prize Virtuoso -kilpailussa ensimmäisellä two prizes in the 2018 Turku Cello Competition, she is a mem- palkinnolla joulukuussa 2017 ja Turun sellokilpailussa ber of various ensembles and outside Finland has been the solo- kolmannella palkinnolla ja Yleisradion erikoispalkinnolla ist with the Hamburg Symphony Orchestra, the Orchestra OIDA helmikuussa 2018. Arezzo, and the Kronenchor Friedrichstadt Berlin. She has also Nironen on esiintynyt Radion Sinfoniaorkesterin Nuor- performed chamber music at many major festivals in Europe and ten solistien konsertissa, Musiikkitalon avajaiskonsertissa North America. sekä Hampurin sinfonikkojen, Turun filharmonisen orkes- Graduating from the Sibelius Academy in spring 2020, Sirja terin, Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterin, Orchestra Nironen also studied at the Hochschule für Musik Hamburg and OIDA Arezzon, Kronenchor Friedrichstadt Berlinin ja the Hochschule für Musik Hanns Eisler Berlin. In addition to the Sinfoniaorkesteri Vivon solistina, ja kamarimuusikkona CD of Uuno Klami’s Piano Quartet, she has made a major contri- häntä on kuultu monilla Euroopan ja Pohjois-Amerikan bution to Double Identity – Simon Kanzler (2016), the Quartphonic merkittävillä festivaaleilla. EPK – Elena Mindru Third Stream Project (2016) and Vita Brevis, Ars Sirja Nironen aloitti sellonsoiton Itä-Helsingin musiik- Longa (2012, Naantali Music Festival). In spring 2019, she recorded kiopistossa Taru Aarnion johdolla. Tämän jälkeen hän music by Scriabin, Shostakovich and Tchaikovsky with Naoko opiskeli Hannu Kiiskin, Arto Noraksen, Frans Helmersonin Ichihashi for the Finnish Broadcasting Company (Yle). ja Martti Rousin ohjauksessa Sibelius-Akatemian nuoriso- Sirja Nironen has received numerous grants, from both Finnish koulutuksessa, Hampurin musiikkikorkeakoulussa, Ber- foundations and private patrons. liinin Hanns Eisler -musiikkikorkeakoulussa ja Taideyli- opiston Sibelius-Akatemiassa. Nironen valmistui musiikin maisteriksi keväällä 2020. Uuno Klamin pianokvarteton levytyksen ohella Nirosella Recorded at the Kuusankoski Hall on 27–30 July 2020 on merkittävä osuus julkaisussa ”Double Identity – Simon Recording, editing and mastering Matti Heinonen & Sofia Riippi / Pro Audile Kanzler” (2016) ”Quartphonic EPK – Elena Mindru Third Produced by Esa Ylönen, Per Öman & Erkki Nisonen Stream Project” (2016) ja ”Vita Brevis, Ars Longa” (2012, Piano Technician Vesa Solje Photos Ossi Näveri Naantalin musiikkijuhlat). Keväällä 2019 Sirja Nironen ja Translations Susan Sinisalo Naoko Ichihashi nauhoittivat YLE:lle Skrjabinin, Sostakovitsin ja Tsaikovskin musiikkia. Executive producer Erkki Nisonen Nirosta ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edis- tämissäätiö, Pro Musica, Alfred Kordelinin säätiö, Martin Wegelius -säätiö, Jenny ja Antti Tätä levytystä ovat tukeneet Wihurin rahasto sekä lukuisat yksityiset tukijat. Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto ja Uuno Klami -seura ry

ABCD 460 Booklet.indd 23 9.9.2020 13.01 ABCD 460 Booklet.indd 24

8 7 6 Pianokvartetto D-duuri 5 4 3 Moderato molto –Allegro con affetta 2 Andante molto 1 Sonaatti c-molli viulullejapianolle UUNO KLAMI U

Essi Höglund violin Essi Höglund Esa Ylönenpiano -ENSEMBLE UUNO KLAMI Berceuse Andantino Sonata inCMinorfor ViolinandPiano Piano Quartet inDMajor From Sonata inB-flatMinor for Violaand Piano Sonaatista alttoviululle japianolle uno

Prestissimo emolto energico Molto Tempo andante 7:52 giusto 5:10 Allegro moderato 6:36 C K (rekonstruoinut/ reconstructed(rekonstruoinut/ byEero Kesti ) hamber

lamin [1 –3, 5–8] (1900 –1961) K M (1922) 17:39 usii amarim usic Sirja Nironen cello Eero Kesti viola

B b-molli b-molli (1920) y U [4, 6–8] (1920) [6 –8] uno kkia K

Total 4:47 8:24 3:44 – lami

47:15 18:44 4:02 6:20 9.9.2020 13.01

ABCD 460