Uuno Klamin Kamarimusiikkia – Chamber Music by Uuno Klami
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
UUNO KLAMIN KAMARIMUSIIKKIA – CHAMBER MUSIC BY UUNO KLAMI ABCD 460 Booklet.indd 1 9.9.2020 13.00 Uuno Klami syntyi Klamilassa, Virolahdella 20. syyskuuta vuonna 1900. Virolahti ei ollut temia) vuonna 1915. Pääsykokeissa hän oli esittänyt pianolla Säkkijärven polkan. Alku- mikään syrjäinen, epäaktiivinen kolkka, vaan sivistyksellisesti edistyksellinen. Vuonna 1857 vaiheessa Klami opiskeli yleistä musiikkioppia ja analyysiä, pianon- ja viulunsoittoa sekä sinne oli perustettu Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu ja kunnallinen kirjas- säveltapailua. Klamin ensimmäinen säilynyt sävellys on tehty sooloviululle joko vuonna tokin vuonna 1861. Kuninkaantie kulki Klamilan kautta, ja yhteydet Viipuriin sekä Pietariin 1914 tai 1915. Ensimmäinen pianokappale on vuodelta 1916, ja sen jälkeen seurasi myös olivat hyvät. Klamilan vilkkaan kalasataman kautta kaukomaatkin olivat jollain tavalla läsnä kamarimusiikkisävellyksiä. virolahtelaisten elämässä. Myös yhteydet Viroon olivat tiiviit. Haminan upseerikoulun aktii- Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, ja seuraavassa tammikuussa alkaneesta vapausso- vinen seuraelämä näkyi Virolahdellakin, ja alueen suurissa kartanoissa harrastettiin paljon dasta muodostui sisällissota. Klami oli isänmaallinen, ja itsenäisyys oli hänelle tärkeä asia. musiikkia. Kuoro- ja puhallinorkesteritoimintakin oli vilkasta. Hän oli ensin Haapasaaressa punakaartilaisia paossa ja osallistui huhtikuussa valkokaar- Uunon suvussa oli merenkulkijoita ja talonpoikia. Hänen isänsä toimi kaupanhoitajana tilaisena taisteluun Ahvenkoskella. Isänmaanrakkaus oli ajatuksellisesti lähellä myös hei- Klamilassa. Uuno Klami oli siis sekoitus kaukokaipuuta ja rakkautta kotiseutuun. Sairaus oli morakkautta. Niinpä Klami ilmoittautui vapaaehtoisena Viron vapaussotaan ja lähti vielä läsnä säveltäjän lapsuudenkodissa. Hän menetti ensin sisarensa, sitten isänsä ja jo 15-vuo- heti sen jälkeen Pohjan Poikain kanssa Aunuksen sotaretkelle. Kesällä 1919 hän palasi sieltä tiaana äitinsäkin keuhkotaudin seurauksena. Uuno ei puhunut lapsuudestaan sittemmin vaatteet luteita täynnä eikä puhunut kokemuksistaan juuri mitään. Klami jatkoi opintojaan edes vaimolleen. Menetykset olivat liian suuret. syksyllä 1920. Klamilla oli simpukka, josta hän saattoi kuulla meren ääniä. Hänen sanotaankin olleen Sonaattia c-molli viululle ja pianolle Uuno Klami alkoi säveltää todennäköisesti jo vuo- tuon simpukan kaltainen: hän sulkeutui kuoreensa ja kuunteli meren kohinaa. Uuno ei den 1920 toukokuussa. Sonaatista valmistui kaksi osaa, ja finaali jäi luonnosasteelle. Se, että kuitenkaan ollut epäsosiaalinen, vaan leikki muidenkin kanssa. Joskus meno oli hieman teos jäi kesken, saattoi johtua siitä, että Klami alkoi niihin aikoihin säveltämään alttoviu- villiäkin: hän räjäytti saunan kivijalassa olleen muurahaispesän, ja samalla osa saunasta lusonaattia, jolla on paljon yhtäläisyyksiä viulusonaatin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia. lensi taivaan tuuliin. Viulusonaatin kahdesta ensimmäisestä osasta viulisti Sirkku Mantereen kanssa vuonna 2013 Musikaalisuus oli peräisin sekä isän että äidin puolelta. Rytmikorva oli tarkka. Kerrotaan, tekemäni ensilevytyksen teosesittelyissä musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Antti Häyrynen että ”hän istui joen rannassa ja kuunteli, kun joku pesi pyykkiä kartuilla, yritti ja yritti. kirjoittaa: ”Viulusonaatin ensiosasta erottuu eri tahtilajien soveltaminen ja rohkea muotoi- Uki oli jo nelivuotiaana oppinut käyttämään karttuja ja virkkoi: ”Ei kuules, sie et ossaa, lu, joka yrittää saada paljon irti teemoistaan. Hidas osa on rauhallinen ja mietteliäs.” Niihin annaha ko mie näytän…”” Uunon kotona ei ollut pianoa, vaikka äiti ostikin pojalleen pia- aikoihin mielessäni heräsi toive siitä, että sonaattiin saataisiin rakennettua luonteva finaali non myöhemmin, mutta harjoittelumahdollisuus järjestyi Harjun maatalousoppilaitoksen ja sonaatista tulisi kokonainen. Editoidessaan Klamin alttoviulusonaattia säveltäjä Eero Kesti johtajan, professori Huugo Niinivaaran kodista. Hän oli suuri musiikinystävä ja tuki Klamia huomasi, että alttoviulusonaatin finaalin pääosa Allegro affetta perustuu viulusonaatin finaa- myöhemminkin hänen opinnoissaan. Käydessään soittamassa paikkakunnan ainoaa pianoa lin luonnoksiin. Hän päätteli, että teosten finaalit oli varmaankin tarkoitettu hyvin saman- nuorukaiselle kertyi kävelymatkaa kuusi kilometriä yhteen suuntaan. kaltaisiksi, vaikka sävellaji olikin eri. Kesti rakensi siis viulusonaattiin viimeisen osan, joka Koulussa Uuno oli luokan parhaimpia oppilaita, mutta aina laulutunnin aikana Uunon perustuu täysin alttoviulusonaatin viimeiseen osaan. Uskomme, että näin sen oli tarkoitus piti lähteä liiteriin pilkkomaan halkoja. Hänellä ei ehkä ollut lauluääntä. Onhan Helsingin ollakin. musiikkiopiston oppilasmatrikkelissakin sitten myöhemmin merkintä ”Ej sjungit”. Kansa- Sonaatin alttoviululle ja pianolle b-molli Klami sävelsi nopeasti puolentoista kuukauden koulun päätösjuhlassa opettaja Raussi piti puheen, jossa hän totesi luokan olleen ihan hyvä aikana loppuvuonna 1920. Se on persoonallinen, nuorelta säveltäjältä harvinaisen kypsä ja ja kaikista tulevan vielä jotakin, ”paitsi tuosta Uunosta, Uunosta ei koskaan tule yhtään värikäs sävellys impressionistisine, kansallisromanttisine ja dramaattisine sävyineen. Kla- mitään!” min pianonsoitonopettaja Ernst Linko ja alttoviulisti Carl Lindelöf esittivät ensimmäisen Uuno Klamin musiikkiopinnot alkoivat Helsingin musiikkiopistossa (nyk. Sibelius-Aka- osan alttoviulusonaatista Helsingissä 17.5.1921. Tämä Klamin ensimmäinen julkinen esiin- ABCD 460 Booklet.indd 2 9.9.2020 13.00 Uuno Klami syntyi Klamilassa, Virolahdella 20. syyskuuta vuonna 1900. Virolahti ei ollut temia) vuonna 1915. Pääsykokeissa hän oli esittänyt pianolla Säkkijärven polkan. Alku- mikään syrjäinen, epäaktiivinen kolkka, vaan sivistyksellisesti edistyksellinen. Vuonna 1857 vaiheessa Klami opiskeli yleistä musiikkioppia ja analyysiä, pianon- ja viulunsoittoa sekä sinne oli perustettu Suomen ensimmäinen kunnallinen kansakoulu ja kunnallinen kirjas- säveltapailua. Klamin ensimmäinen säilynyt sävellys on tehty sooloviululle joko vuonna tokin vuonna 1861. Kuninkaantie kulki Klamilan kautta, ja yhteydet Viipuriin sekä Pietariin 1914 tai 1915. Ensimmäinen pianokappale on vuodelta 1916, ja sen jälkeen seurasi myös olivat hyvät. Klamilan vilkkaan kalasataman kautta kaukomaatkin olivat jollain tavalla läsnä kamarimusiikkisävellyksiä. virolahtelaisten elämässä. Myös yhteydet Viroon olivat tiiviit. Haminan upseerikoulun aktii- Suomi itsenäistyi joulukuussa 1917, ja seuraavassa tammikuussa alkaneesta vapausso- vinen seuraelämä näkyi Virolahdellakin, ja alueen suurissa kartanoissa harrastettiin paljon dasta muodostui sisällissota. Klami oli isänmaallinen, ja itsenäisyys oli hänelle tärkeä asia. musiikkia. Kuoro- ja puhallinorkesteritoimintakin oli vilkasta. Hän oli ensin Haapasaaressa punakaartilaisia paossa ja osallistui huhtikuussa valkokaar- Uunon suvussa oli merenkulkijoita ja talonpoikia. Hänen isänsä toimi kaupanhoitajana tilaisena taisteluun Ahvenkoskella. Isänmaanrakkaus oli ajatuksellisesti lähellä myös hei- Klamilassa. Uuno Klami oli siis sekoitus kaukokaipuuta ja rakkautta kotiseutuun. Sairaus oli morakkautta. Niinpä Klami ilmoittautui vapaaehtoisena Viron vapaussotaan ja lähti vielä läsnä säveltäjän lapsuudenkodissa. Hän menetti ensin sisarensa, sitten isänsä ja jo 15-vuo- heti sen jälkeen Pohjan Poikain kanssa Aunuksen sotaretkelle. Kesällä 1919 hän palasi sieltä tiaana äitinsäkin keuhkotaudin seurauksena. Uuno ei puhunut lapsuudestaan sittemmin vaatteet luteita täynnä eikä puhunut kokemuksistaan juuri mitään. Klami jatkoi opintojaan edes vaimolleen. Menetykset olivat liian suuret. syksyllä 1920. Klamilla oli simpukka, josta hän saattoi kuulla meren ääniä. Hänen sanotaankin olleen Sonaattia c-molli viululle ja pianolle Uuno Klami alkoi säveltää todennäköisesti jo vuo- tuon simpukan kaltainen: hän sulkeutui kuoreensa ja kuunteli meren kohinaa. Uuno ei den 1920 toukokuussa. Sonaatista valmistui kaksi osaa, ja finaali jäi luonnosasteelle. Se, että kuitenkaan ollut epäsosiaalinen, vaan leikki muidenkin kanssa. Joskus meno oli hieman teos jäi kesken, saattoi johtua siitä, että Klami alkoi niihin aikoihin säveltämään alttoviu- villiäkin: hän räjäytti saunan kivijalassa olleen muurahaispesän, ja samalla osa saunasta lusonaattia, jolla on paljon yhtäläisyyksiä viulusonaatin kanssa, mutta myös eroavaisuuksia. lensi taivaan tuuliin. Viulusonaatin kahdesta ensimmäisestä osasta viulisti Sirkku Mantereen kanssa vuonna 2013 Musikaalisuus oli peräisin sekä isän että äidin puolelta. Rytmikorva oli tarkka. Kerrotaan, tekemäni ensilevytyksen teosesittelyissä musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Antti Häyrynen että ”hän istui joen rannassa ja kuunteli, kun joku pesi pyykkiä kartuilla, yritti ja yritti. kirjoittaa: ”Viulusonaatin ensiosasta erottuu eri tahtilajien soveltaminen ja rohkea muotoi- Uki oli jo nelivuotiaana oppinut käyttämään karttuja ja virkkoi: ”Ei kuules, sie et ossaa, lu, joka yrittää saada paljon irti teemoistaan. Hidas osa on rauhallinen ja mietteliäs.” Niihin annaha ko mie näytän…”” Uunon kotona ei ollut pianoa, vaikka äiti ostikin pojalleen pia- aikoihin mielessäni heräsi toive siitä, että sonaattiin saataisiin rakennettua luonteva finaali non myöhemmin, mutta harjoittelumahdollisuus järjestyi Harjun maatalousoppilaitoksen ja sonaatista tulisi kokonainen. Editoidessaan Klamin alttoviulusonaattia säveltäjä Eero Kesti johtajan, professori Huugo Niinivaaran kodista. Hän oli suuri musiikinystävä ja tuki