Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell's Gault
Total Page：16
File Type：pdf, Size：1020Kb
(No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell’s Gault-Trilogy Acta Electronica Universitatis Tamperensis 17 MAARIT PIIPPONEN (No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell’s Gault-Trilogy University of Tampere Tampere 2000 ACADEMIC DISSERTATION University of Tampere, Department of Philology I, English Philology Electronic dissertation Acta Electronica Universitatis Tamperensis 17 ISBN 951-44-4756-5 ISSN 1456-954X http://acta.uta.fi MAARIT PIIPPONEN (No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell’s Gault-Trilogy ACADEMIC DISSERTATION To be publicly defended, by due permission of the Faculty of Humanities, at the University of Tampere, for public discussion in the Lecture Theatre B 332 of the Pyynikki Building, Pyynikintie 2, Tampere on 24 March 2000 at 13 o’clock. University of Tampere Tampere 2000 Maarit Piipponen. “(No) More Family: Reading Family and Serial Murder in Patricia Cornwell’s Gault-Trilogy.” Tohtorinväitöskirja: Englantilainen filologia, Tampereen yliopisto. 265 s. ________________________________________________________________________________ Tarkastelen väitöskirjassani perheen ja sarjamurhan yhteenkietoutumista amerikkalaisen rikoskirjailijan Patricia Cornwellin kolmessa Kay Scarpetta-romaanissa: Cruel and Unusual (1993), The Body Farm (1994), ja From Potter’s Field (1995). Kutsun näitä romaaneja työssäni Gault-trilogiaksi, koska kaikissa esiintyy sarjamurhaaja Temple Brooks Gault: sarja alkaa Gaultin astumisella Scarpetan maailmaan, ja liikkuu kopiomurhan kautta Gaultin kuolemaan trilogian viimeisessä osassa. Väitän työssäni, että sarjamurhaajan - Gaultin - hahmon kautta romaanit rakentavat kuvaa normaaliudesta, epänormaaliudesta, terveydestä, sairaudesta, saastumisesta ja perheestä. Kuten johdantoluvusta käy ilmi, termi perhe ei tarkoita työssäni pelkästään biologista perhettä vaan sillä viitataan myös rikoksia ratkovaan professionaaliseen perheeseen, ja lisäksi kansallisvaltioon, ihmiskuntaan ja ’inhimilliseen’. Työ jakautuu laajahkon johdannon ja loppusanojen lisäksi kolmeen asialukuun. Johdantoluku valottaa perhekäsitteen lisäksi myös Cornwellin asemaa tämän päivän amerikkalaisten naisrikoskirjailijoiden joukossa. Väitänkin, että toisin kuin monet muut naisrikoskirjailijat, Cornwell ei ole romaaneissaan kiinnostunut ns. tavallisista rikoksista (esim. mustasukkaisuusmurhista, murhista rahallisen hyödyn tai koston takia, sosiaalisista ongelmista, jne) vaan hänen romaaninsa käsittelevät nimenomaan kauhistuttavia rikoksia ja psykopatologisia rikollishahmoja, kuten sarjamurhaajia. Tällaisten aiheiden takia Cornwellin romaanit ovat mielestäni atmosfääriltään sukua kauhukirjallisuuden ja goottilaisen romaanin hirviöille, vaikka romaanit strukturaalisesti kuuluvat rikosromaanin lajiin. Populaarikulttuurin puolella sarjamurhaa käsittelevät romaanit ja elokuvat voidaan itse asiassa karkeasti jakaa kauhuun ja rikoskirjallisuuteen ja rikoselokuviin. Kauhu-genren sarjamurhaaja on aivan erilainen hahmo kuin rikoskirjallisuuden ja syitä hahmon erilaisuuteen on etsittävä eri aikakausista, lajien eri perinteistä ja konventioista. Siinä missä kauhun sarjamurhaaja on usein varsin anonyymi tappajahahmo eikä poliisilla ole suurta merkitystä sarjamurhaajajahdissa, niin rikoskirjallisuudessa poliisilla ja etsivillä on keskeinen rooli. Luku 2 tarkastelee sarjamurha-asiantuntijuuden muodostumista trilogiassa ja Scarpetta-sarjassa. Sarjaa on usein kiitelty sen ’feministisyydestä’, mutta tarkempi luenta osoittaa, että sarjaa voitaisiin lähinnä kutsua liberaali-feministiseksi. Tällainen feminismi on itse asiassa varsin valkoista, keskiluokkaista ja heteroseksuaalista, kuten myös analyysini osoittaa. Sarjamurhaajan hahmo trilogiassa horjuttaa juuri tuollaisen feminismin arvoja: näennäisesti se hyväksyy esim. seksuaalisen tai etnisen toiseuden, mutta viime kädessä tuomitsee ne itselleen vieraina, ’toisina’, ja sairaina. Luku tarkastelee myös sitä, kuinka oikeuslääkäri lukee rikollisen hahmoa, kuolemaa ja kuolleita asiantuntijana. Erityisen tarkastelun kohteena on murha perheessä, koska sarjamurhaaja tappaa sisarensa trilogian viimeisessä romaanissa. Luku 3 analysoi sukupuolta ja sukupuolista identiteettiä trilogiassa. Sarjamurhaajan hahmo nähdään romaaneissa nimenomaan uhkana siksi, koska hän rikkoo heteroseksuaalisen sukupuolijärjestelmän binaarilogiikan. Sarjamurhaaja esiintyy useissa ’toiseuden’ hahmoissa eikä hänellä näytä olevan stabiilia sukupuolta ja sukupuolista identiteettiä. Hän mm. näyttää naiselta ja homoseksuaalilta mieheltä. Naismainen mies yhdistetään trilogiassa systemaattisesti homoseksuaalisuuteen, ja homoseksuaalinen mies on taas aina HIV-viruksen kantaja. Täten romaanit tuomitsevat ’poikkeavan’ miehen, ja koska hänet esitetään sarjamurhan kontekstissa, niin poikkeavuus rakentuu entistä suuremmaksi uhaksi. Samaten romaanien päähenkilö, oikeuslääkäri, kuvataan poikkeavaksi naiseksi, ’maskuliiniseksi’ naiseksi: juuri tämän oman poikkeavuutensa takia hän pystyy lukemaan rikollista. Naisten maskuliinisuus puolestaan yhdistetään romaaneissa aina lesbolaisuuteen. Sarjamurha ei siis ole trilogian ainoa rikos vaan myös sukupuolinen poikkeavuus kuvataan rikokseksi ja sairaudeksi - rikokseksi ydinperhettä kohtaan. Luku 4 tutkii sarjamurhan, perheen ja (kommunikaatio)teknologian välisiä yhteyksiä trilogiassa. Sarjamurhaaja kuvataan nimenomaan viruksena, joka saastuttaa ihmiset, talot ja teknologian. Hänet siis liitetään teknologiaan ja siihen mitä teknologia edustaa, ei-inhimillistä, kuollutta, toistettavuutta. Kuitenkin juuri teknologian avulla trilogiassa on mahdollista jäljittää ja saada sarjamurhaaja kiinni. Kuvaavaa sarjamurhatrilogialle onkin teknologian aiheuttama inhimillisen saastuminen: ihmisiä kuvataan konevertauskuvin ja ihmistoimintoja verrataan koneellisiin toimintoihin. Trilogiassa sarjamurhaaja saastuttaa juuri sen teknologian, jonka avulla hänet yritetään saada kiinni: CAIN- tietokoneen ja arkiston. CAINin avulla hän myös yrittää lukea itse sarjamurhaa eri tavalla kuin varsinaiset asiantuntijat, ts. hän alkaa lukea rikosta uudella tavalla. Viime kädessä teknologia, kirjoitus, ja lukeminen myös implisiittisesti liitetään representaatioon ja väkivallan representaatioihin: rikostapausten arkistointi, väkivallallasta kirjoittaminen ja lukeminen ovat vahingollisia, koska ne saastuttavat ihmismielen. Representaatio koetaan romaaneissa lisäksi toistona, uhkana ’läsnäololle’ ja identiteetille. CONTENTS Acknowledgements 1. In the Name of the Family 10 A Filthy Business 10 ’A Bad Job’ 18 Approaching Monsters: ’Fact’ and ’Fiction’ 30 Disease and Contamination 53 2. Reading Experts 68 A Virus in the Family 68 White Spaces and Hierarchies 82 The Monster Expert: A Walk on the Wild Side 107 The Dead Talk! 121 3. Kay and Gay, or, ’The man in the family gets the big tits!’ 142 Gender Fabrications 142 Effeminacy 153 Multiple Diseases 164 (M)othering Monsters 177 Female Masculinity and Lesbianism 184 4. Cain and CAIN: Flesh and Letter 209 Technology and Raising CAIN: Threats and Promises 209 Being on Call: Hello? 224 Prostheses, Supplements, Archives 238 Contaminating Databases 253 5. (No) More Serial Murder Experts 264 Bibliography ACKNOWLEDGEMENTS Writing a thesis can be a very solitary business; it should not, however, be too solitary. I wish to express my gratitude to a number of people who have commented on the various parts or drafts of my thesis during the past years. This thesis has two different ’homes’: the Department of English, University of Tampere, and the Finnish Graduate School for North American Studies. I would thus like to thank my supervisors Professor Ralf Norrman and Dr. David Robertson at the Department of English, and Professor Olli Vehviläinen, Professor Markku Henriksson, and Dr. Michael Coleman of the Graduate School. I would also like to express my thanks to the other student members of the school as well as to the visiting scholars for their comments. In particular, I would like to thank the following persons, who have in various ways encouraged me and/or critically read the various drafts or parts of the thesis: Antony Easthope, Tina Parke- Sutherland, Heta Pyrhönen, and Nicholas Royle. During the last couple of years, Arja Kulmala and Kaija Marjamäki patiently listened to my thoughts on serial killers and Cornwell over cups of coffee and glasses of wine; sometimes we had the pleasure of being accompanied by Tiina Ohinmaa. Satu Manninen and Asko Kauppinen provided me with bed & breakfast, and much more, during my visits in Edinburgh; now we all know that one slice of the chocolate cake is just not enough. Riitta Laitinen and Tuija Modinos always encouraged me and, in their own ways, pushed me towards gender studies. Mikko Tuhkanen kindly read my chapters despite the geographical distance between us: indeed, electric communication knows no boundaries. For financial support and travel grants, I am grateful to the University of Tampere, H. Weijola Foundation, the Department of English Philology, Suomalainen Konkordialiitto, and Oskar Öflunds Stiftelse. I also wish to thank the examiners appointed by the Faculty of Humanities at the University of Tampere for their valuable comments on my work: Associate Professor Judith Halberstam (University of California, San Diego) and Dr. Sally R. Munt (University of Brighton, UK). I believe that, had I been able to receive their comments at an earlier stage, this study would have been much better. Finally, I want to express my gratitude to my parents Lilja and Paavo Piipponen for their