The Violence Experiences of Children

The violence experiences of children including sexual violence

Heikki Sariola, researcher Union for Child Welfare in Finland, Helsinki 1990

The violence and sexual abuse experienced by children at home with adults. A research of Finnish children at 9th grade in 1988.

English summary

CHILDREN'S EXPERIENCES OF VIOLENCE AT HOME

The aim of the study was to detemine the extent of domestic violence in Finland.

The research was conducted with the aid of an anonymous questionnaire given to 9th graders aged 15 and 16. The sample com- prised 409 classes from comprehensive schools, 88.8 % of which filled in the questionnaire. In all, 7 349 pupils responded. The sample is representative of the whole country.

While under the age of 14,72 % had been subjected to less severe violence at home (e.g. slapping, pulling by the hair, birching) and 8 % had experienced severe violence (e.g. punching, kicking, threatening with or use of weapons). Mothers and fathers inflicted violence equa1ly. Severe violence was inflicted on girls and boys evenly, but girls were more frequently subjected to less severe violence by their mothers. During the year preceding the questionnaire, 19 % had been subjected to less severe violence at home and 5 % to severe violence.

There was no regional variation in the incidence of domestic violence. Less severe violence was more common among Finnish speakers than Swedish speakers. In the incidence of severe violence, there was no such variation. Violence was more common in families with a stepfather than in other family types. The least amount of violence was experienced by children in single mother families. Violence was more generic among the unemployed and pensioners than among working parents. The vast majority of children subjected to violence at home, including the severe vari- ety, nonetheless had working parents. Children whose parents were farmers were on the whole less exposed to both severe and less severe violence.

45 % of the children surveyed considered corporal punishment necessary. However, only 5 % intended to use corporal punishment in bringing up their own children in the future. This discrep- ancy could be accounted for by the respondents' defending their own parents while nevenheless maintaining the ideal of bringing up their children free of violence. Most of the respondents who considered corpora1 punishment necessary had themselves been subjected to violence. However, the subjects who had been exposed to severe violence or were abused frequently, were less tol- erant of corporal punishment. The subjects least accepting of corporal punishment were nonetheless those who had never been subjected to violence at home.

Most children and adolescents are subjected to at least less severe violence at home. Every tenth child is a victim of severe violence at some stage of his/her youth or childhood. The higher incidence of violence among stepfamilies and families with adults who are unemployed or pensioners indicates that violence is more likely to occur as stress increases.

Over the past few years there have been numerous anti-violence .. campaigns, and corporal punishment is illegal both in schools and homes in Finland. Violence inflicted on children is

1 nonetheless very widespread. To back up social policy, an effort should be made to enlighten people of non-violent means of bringing up children.

SEXUAL ABUSE OF CHILDREN IN FINLAND

The aim of the study was to determine the extent of sexual abuse of children in Finland.

The research was conducted with the aid of an anonymous questionnaire given to 9th graders aged 15 and 16. The sample com- prised 409 classes from comprehensive schools, 88.8 % of which filled in the questionnaire. In alI, 7 349 pupils responded. The sample is representative of the whole country.

18 % of the glf1s and 7 % of the boys reported having had sexual contact with an adult at least five years older than themselves. For the most part, these experiences pertained to normal adolescent dating. The incidence of sexual abuse was estimated by determin- ing the frequency of, e.g. experiences involving coercion or violence and in which the adult's or child's genitals were touched while either fully dressed or naked, and occurrences of sexual in- tercourse, or sexual contact without penetration. For these criteria, 7 % of the female respondents and 3 % of the males reported sexual abuse. Similar experiences involving an adult over ten years older was reported by 5 % of the girls and 1 % of the boys aged 14 or more.

2 % of the girls were subjected to force, 1 % to violence, and 2 % either force or violence.

0.7 % of the girls were victims of incest. Father-daughter incest was reported by 0.2 % of girls and stepfather-daughter incest by 3 % girls living in the same household as their stepfathers.

The incidence of sexual abuse was highest among adolescents. 1 % of the girls and 0.1 % of the boys reported having been subjected to sexual abuse while under the age of 12.

Adolescents who did not live in the same household with both of their biological parents had had more sexual experiences. Unlike the sexual abuse of boys, that of girls showed substantial regional variation. Reported sexual abuse was most common in the province of Lapland (13 %), and least common in the province of Vaasa (2 %).

The girls regarded their sexual experiences with unknown per- sons, relatives or friends of parents as negative. The experiences with dates and boyfriends were regarded as positive. The boys generally reported their sexual experiences as positive except for those with men, which were regarded as negative.

The incidence of sexual contact with adults at least five years older than the child proved to be common. For the most part this is accounted for by the adolescent's dating with a slightly older young adult. Sexual abuse proper (where physical contact was involved, the experience was with somebody else than a date or a boy or girlfriend, or where force or violence were used, irrespective of who the adult was) was experienced by about 7 % of the female respondents and 3 % of the males. Most of the sexual abuse oc- curred in early adolescence. 1 % of the girls and 0.1 % of the boys had been subjected to sexual abuse under the age of 12.

The extraordinarily high incidence of alleged abuse reported in number of studies is explained by the fact that the limits of the subjects' ages were set so high. and the definition of sexual abuse was broadened to excess. This obstructs attempts to determine ac- curately the number of truly critical cases and children who are in need of individual help and family counselling. It also inhibits gleaning the degree of reported sexual harassment that is negligible enough to be combatted by education.

See more from:

2 Child Abuse & Neglect

Volume (issue): 20 (9) 1996 - The prevalence and context of incest abuse in Finland 843 -- 850 H. Sariola, A. Uutela on: http://www.elsevier.nl/cdweb/journals/01452134/viewer.htt? vol=20&viewtype=issue&iss=9#014521349600072 and more: - http://home.wanadoo.nl/ipce/library_two/files/boys_west_text.htm - http://www.fpfe.org/caraacara/boletines/Boletin%20Cara%20a%20Cara%2031.pdf - page 6 (Sariola&Uutela) http://www.vandenhoeck-ruprecht.de/zfpm/0204/lampe.pdf see also: Public Health Nursing Volume 20 Issue 1 Page 49 - January 2003 doi:10.1046/j.1525-1446.2003.20107.x

Definition and Identification of Child Abuse by Finnish Public Health Nurses Eija Paavilainen, Ph.D., and Marja-Terttu Tarkka, Ph.D.

Abstract The purpose of this study was to determine how public health nurses in Finland defined child abuse and how they assessed their capability to identify child abuse in the family. Public health nurses described child abuse as consisting of physical and emotional abuse. They described physical abuse as consisting of two categories, direct physical abuse towards children and other acts causing children physical harm. Emotional abuse included neglect, teasing the child, frightening the child, rejecting the child in the family, and forcing the child to assume an adult role. The nurses divided the identification of child abuse into two categories: tools for identifying child abuse and markers indicating child abuse. The tools for identifying abuse included knowledge acquisition and interactive skills, intuition, and the capacity of the nurse to handle problematic situations. Public health nurses identified child abuse in the child's behavior and appearance and in family behaviors. Public health nurses seem to be aware of child abuse, but further research is needed if they need more-specific skills regarding how to apply their theoretical knowledge to nursing practice to provide nursing care for abused children and their families

Examples of Good practices in Finland:

See: http://www.childcentre.baltinfo.org/projects/abused/ifid1211.html

Child's Time - Helping Children Traumatized by Violence within Family

Children have been the invisible victims of violence within family. This violence which is often called ''family violence'' has been seen as a problem affecting only adults in the family. However, the abuse of the mother and the violence of the father does often have a great effect on children. The exposure to viloence within family is a severe development risk factor.

Children are usually very well aware of the violence: from 40 up to 80 % of the children in violent families have witnessed violent incidents. Parents very often underestimate children's awareness. There is also an overlap between wife abuse and child abuse. It is estimated that from 45 up to 70 % of exposed children are also victims of abuse. There is an elevated risk for child's sexual abuse

3 if the father or mother's new partner is violent. Being exposed to violence within the most important and intimate relationship is a trauma experience. The child is helpless, unable to control the situation and fears that somebody might get killed. Many of these children suffer from post- traumatic stress disorder (PTSD) or related symptoms. There are also long term effects. If an infant is repeatedly exposed to trauma experience it will affect the development of his/her brain system. For older children the effects can be seen in child's behaviour, memory functions, attention abilities, social relationships and belief systems. Social and health services for the victims of domestic violence have traditionally been adult centred. The needs of the children have not been recognised. There has been lack of awareness and skills to help these children. Project description In 1997 The Federation of Mother and Child Homes and Shelters in Finland started the first national project which aims at developing services for children traumatized by domestic violence. The Child's Time project operates in 11 locations in Finland mostly in shelters but also in Mother and baby homes and Community work centres. The project will end in 2001. Objectives Child's Time aims at giving the children a voice. This objective is pursued by individual crises work with children who enter shelters with their mothers. The project has been developing a special crises intervention model for shelter children. If the woman decides to return home or want's a divorce she and the children can get support from the shelter. There are also services for the fathers. Another forum for children to speak out are groups for children exposed to violence. The group work is based on psycho educational framework. However, a whole variation of creative methods are used in the groups. There is always a mother's group simultaneously with the children's group. Child's Time includes a three and half year training program for professionals working in shelters. The project offers also consultation and training services to other professionals working with children and families. The Staff The staff of the project itself is currently 1 psychologist (project manager), 1 developmental psychologist, 1 social worker, 2 psychiatric nurses and 2 social counsellors. Each of them works in different shelters. Project organisation Federation of Mother and Child Homes and Shelters in Finland is a non profit charity NGO. It has 25 independent member associations around the country. These local associations run shelters, mother and child homes and drop in centres and offer wide range of services to families in need. The Federation supports it_ s member associations by organising development programs (e.g. Child's Time), producing training, publishing reports and materials, seeking funding and lobbying. Child's Time project is funded by the Finnish Slot Machine Association (RAY).

Contact info Mikko Oranen, Project Manager, Clinical Psychologist e-mail: [email protected] .

Created 28.02.2001

4 5 New guidelines for investigations of child sexual abuse and maltreatment/violence:

The inquiry about the crimes and collecting the evidence lies on the responsibility of the police

Uudet ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittämiseksi: Rikoksen selvittäminen ja näytön riittävyys poliisin vastuulla Stakes on julkaissut täysin uusitun oppaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyjen epäilyjen selvittämiseksi. Oppaassa täsmennetään sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin työnjakoa. Sirpa Taskinen Uusi opas perustuu sosiaali- ja terveysministeriön asettaman asiantuntijatyöryhmän työhön. Opas jakaantuu kahteen osaan, joista ensimmäisessä määritellään käsitteet, esitellään sovellettavat rikoslain säännökset ja annetaan konkreettiset ohjeet lapsiin kohdistuvien pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen selvittämiseksi. Jälkimmäinen osa antaa tietoa lasten pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön kulttuurillisesta historiasta ja ilmiöiden yleisyydestä. Lisäksi tarkastellaan epäilyjen tutkimiseen liittyviä tasapuolisuus-, eettisyys- ja juridisia kysymyksiä. Täysin uusitun oppaan taustamateriaalina on käytetty myös Psykologiliiton oikeuspsykologian toimikunnan antamia ohjeita psykologin lausunnon tekoon, ja Duodecimin Käypä hoito-suosituksia lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimisesta. Erityistä huomiota pienten lasten vammoihin Uusittu opas korvaa aiemmat, vuonna 1982 julkaistun oppaan lasten pahoinpitelyn selvittämisestä ja hoidosta ja vuonna 1986 julkaistun oppaan lapsen seksuaalisen riiston ehkäisystä ja hoidosta sekä jälkimmäisestä tehdyn uusitun painoksen vuodelta 1994. Rikoslain ja esitutkintalain uusiminen sekä karttuneet tiedot lasten pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön ilmenemisestä ja selvitysmenetelmistä tekivät oppaiden päivittämisen ajankohtaiseksi. Samalla ohjeet pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisestä koottiin samaan kirjaan, koska ne molemmat voidaan nähdä väkivallan ilmenemismuotoina, ja niillä on yhteisiä piirteitä. Työryhmän mukaan erityisestä huomiota olisi kiinnitettävä pienten lasten pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseen, joka ilmeisesti on jäänyt liian vähälle. Vammojen erotusdiagnostiikassa on kuitenkin oltava tavallistakin huolellisempi, koska eräät harvinaiset sairaudet saattavat tuottaa samantyyppisiä oireita. Yhteistyö poliisin kanssa välttämätöntä Aikaisemmat oppaat oli laadittu vain sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä varten, ja niissä korostettiin lastensuojelullisia periaatteita. Uusittu opas on tarkoitettu myös kaikille muille työntekijöille, jotka joutuvat kohtaamaan lasten pahoinpitelyn ja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä. Samoin uusitussa oppaassa kiinnitetään entistä painokkaampaa huomiota yhteistyöhön poliisin kanssa, koska esitutkintalaki edellyttää rikosten selvittämisessä poliisijohtoisuutta. Tämä selkiyttää eri viranomaisten roolia ja lisää kaikkien osapuolten oikeusturvaa, myös työntekijöiden. Vastuu rikosten selvittämisestä ja näytön riittävyyden arvioimisesta on poliisilla. Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten tehtävä prosessissa on virka-avun antaminen poliisille pyydettäessä. Tämän ohella sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöllä on omat velvollisuutensa lasten ja perheiden tukemisessa ja auttamisessa. Koska lasten pahoinpitelyjen ja seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen selvittäminen osana rikostutkintaprosessia ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon tavanomaista toimintaa, se edellyttää uudenlaista työorientaatiota. Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteena on auttaa lapsia ja perheitä, sen sijaan rikosprosessin tehtävä on selvittää rikos, nimetä siihen syyllistynyt henkilö ja määrätä syylliselle rangaistus. Näiden näkökulmien yhteensovittaminen on todella haasteellista. Seksuaalisen hyväksikäytön seuraukset riippuvat lapsen iästä ja teon vakavuusasteesta ja luonteesta. Suurimmalla osalla hyväksikäytetyistä lapsista esiintyy erilaisia häiriintymisoireita, mutta ei aivan kaikilla. Lasta autettaessa hänen fyysinen ja psyykkinen turvallisuutensa on taattava, ja yleensä myös psykoterapia on tarpeen. Hyväksikäytöstä voi toipua, mutta se vie aikaa. Tervettä hellyyttä ei pidä arastella

6 Viime vuosina on esitetty runsaasti syytöksiä, että lasten seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä olisi käytetty lyömäaseena erityisesti huoltoriidoissa. Asiantuntijatyöryhmä korostaa, että vanhempien osoittamaa hellyyttä lapsiaan kohtaan, kuten suukottelua ja hyväilyjä. ei pidä sekoittaa seksuaaliseen riistoon tai hyväksikäyttöön. Tavanomaiseen vanhempien ja lasten suhteeseen ei liity seksuaaliselle hyväksikäytölle tunnusomaista salailua ja häpeää, eikä aikuinen tavoittele siinä seksuaalista mielihyvää. Päin vastoin, lämpimien tunteiden ilmaisemista vanhempien ja lasten kesken tulisi kaikin tavoin rohkaista. Suomalaisessa lastenkasvatuksessa on tähän asti liiankin vähän käytetty myönteistä ruumiillista kosketusta, ottamista syliin ja muuta hellittelyä. Olisi suuri vahinko, jos vanhemmat alkaisivat aristella hellyyden osoittamista peläten, että se tulkitaan hyväksikäytöksi. Kirjoittaja on tulosaluejohtaja Stakesissa ja hän toimi asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajana. Sirpa Taskinen (toim.) Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyjen selvittäminen. Hinta 23 euroa. Opasta voi tilata Stakesista, PL 220, 00531 Helsinki. Fax: (09) 3967 2450, sähköposti: [email protected].

Tutkimuksen käynnistyminen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyssä 1. Lapsi kertoo asiasta itse 2. Lapsen oireet ja käytös viestittävät ongelmista 3. Joku aikuinen päättelee, että lapsi on joutunut hyväksikäytetyksi 4. Hyväksikäyttöepäily tulee esille muiden tutkimusten yhteydessä 5. Pedofiilin toiminta paljastuu 6. Hyväksikäyttäjäksi epäilty haluaa selvityttää syyllisyytensä

Pahoinpitelyn tutkimus Pahoinpitelytutkimusten käynnistämistä suositellaan seuraavissa tapauksissa: * Kaikki alle 1-vuotiaiden lasten luunmurtumat * Kaikki alle 5-vuotiaiden kylkiluunmurtumat, olkaluun varren murtumat, lapaluun murtumat, nikamamurtumat * Kaikki kallonmurtumat, joissa - on liitännäisenä kallonsisäinen vamma (aivoruhje, verenvuoto ym. ) - murtumaraon leveys on enemmän kuin 1 mm - murtuma on pirstaleinen - murtuma on molemminpuolinen - murtuma sijaitsee kallon takaosassa * Epäily imeväisen ravistelusta (nk. Shaken baby –oireyhtymä) * Kaikki tarkkarajaiset tai kuuman esineen aiheuttamat palovammat * Jos mustelmia on paljon, ja ne sijaitsevat muualla kuin säärissä, reisissä, kyynärvarsissa, tai otsassa * Kaikki muutkin kaikenikäisten lasten murtumat ja vammat, joissa esitietojen ja vammalöydöksen kesken on ristiriita tai joissa pahoinpitelytausta on mahdollinen.

Asiantuntijaryhmän keskeiset suositukset * Kun sosiaali- tai terveydenhuollon toimipaikassa ilmenee, että on perusteltua syytä epäillä lapsen pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä, siitä tehdään välittömästi lastensuojelulain 40 §:n mukainen ilmoitus lastensuojeluviranomaisille suullisesti tai kirjallisesti. Epäilyt on perusteltava. Lastensuojeluilmoituksesta ja sen sisällöstä ilmoitetaan lapsen huoltajille. Ilmoitusvelvollisuus lastensuojelulle koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon, koulutoimen, poliisitoimen ja seurakunnan palveluksessa olevia työntekijöitä ja luottamusmiehiä. * Suomessa ei ole yleistä velvollisuutta ilmoittaa rikoksista poliisille. Sosiaalitoimella on kuitenkin oikeus tehdä poliisille ilmoitus lapsiin kohdistuvien rikosten epäilyistä. Sosiaaliviranomainen saa tehdä ilmoituksen rikoksista, joiden enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta (esim. lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä pahoinpitely). Ilmoitusmahdollisuus on myös muissa rikoksissa (esim. pahoinpitely, jossa enimmäisrangaistus on 2 vuotta vankeutta), jos sosiaaliviranomainen arvioi sen olevan välttämätöntä

7 lapsen edun tai erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 18 §). Työryhmä suosittelee, että lastensuojelu ilmoittaa välittömästi poliisille tietoonsa tulleet perustellut epäilyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä sellaiset pahoinpitelyepäilyt, joissa lapselle on aiheutunut vammoja. Epäilyt on perusteltava. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä vain, mikäli lapsen etu ja erittäin tärkeä yleinen etu ei sitä vaadi. Terveydenhuollon viranomaisten oikeus ilmoittaa suoraan poliisille pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei ole täysin yksiselitteistä. Salassapitovelvollisuus kylläkin väistyy, jos epäillystä rikoksesta on mahdollista langettaa vähintään kuuden vuoden vankeustuomio, mutta muissa tilanteissa tällaista mahdollisuutta ei välttämättä ole. Lapsiin liittyvissä rikosepäilyissä juridisesti kiistatonta onkin tehdä ilmoitus lastensuojelulle, jolla on oikeus viedä asia poliisille. * Akuuteissa tilanteissa tai havaittaessa pahoinpitelyn merkkejä muiden tutkimusten yhteydessä tehdään lapsen ensivaiheen tutkimukset päivystyksenä. Muissa tapauksissa sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikat alkavat selvittää lapsen pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjä ainoastaan poliisin pyytäessä virka-apua. Lapsen mahdollisesti tarvitsemat muut tutkimukset kuitenkin tehdään normaalilla tavalla. * Poliisin virka-apuna pyytämät selvitykset tulee alueellisesti keskittää toimipaikkoihin, joiden henkilökunnalla on riittävä koulutus tai kokemus epäilyjen selvittämisestä. Näitä ovat keskussairaalat ja muut suuret sairaalat. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä kysymykseen tulevat myös sellaiset perheneuvolat, joilla on näihin tehtäviin koulutettujen psykologien ja sosiaalityöntekijöiden lisäksi lääkäri. Selvityksen tekee virkavastuulla toimiva työryhmä (vähintään kaksi työntekijää), joilla on mahdollisuus konsultoida muita tarvitsemiaan asiantuntijoita. * Selvitystä varten laaditaan tutkimussuunnitelma, jonka avulla pyritään tasapuolisesti tarkastelemaan erilaisia epäilyn tai vammojen syntyä koskevia vaihtoehtoisia selityksiä. Tutkimussuunnitelmaan kirjataan tutkimuksen tavoite, suoritettavat osatutkimukset aikatauluineen sekä esitietojen perusteella johdettavat vaihtoehtoiset selitykset syytöksen tai epäilyn synnylle (hypoteesit), mistä lapsen mahdolliset oireet ja tilanteen ongelmat voisivat johtua pahoinpitelyn / seksuaalisen hyväksikäytön ohella tai sen sijasta. * Lasten oikeuspsykologiset haastattelut suoritetaan käyttämällä niitä varten muokattuja strukturoituja haastattelurunkoja, jotka eivät sisällä johdattelevia kysymyksiä tai muita tulosten luotettavuutta vähentäviä tekijöitä. Ne on kehitetty Yhdysvalloissa (US National Institute of Child Health and Human Development) vastaukseksi aikaisempiin haastattelumenetelmiin kohdistuneelle kritiikille. Niiden hyödyllisyys on varmistettu useissa tutkimuksissa. Haastattelut videoidaan esitutkintalain edellyttämällä tavalla, jotta ne olisivat käyttökelpoisia myös mahdollisessa oikeudenkäynnissä. * Aikaisemmin yhtenä keskeisenä ongelmana on ollut, että seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen selvitysten tekeminen on kestänyt kuukausia, jopa parikin vuotta. Uusien ohjeiden mukaan selvitys tehdään kiireellisenä ja saatetaan päätökseen vähintään kahden kuukauden sisällä ja lausunto kolmen kuukauden sisällä poliisin esittämän selvityspyynnön päivämäärästä. Tämän tekee mahdolliseksi se, että ohjeissa on nyt selkeästi rajattu, mitkä tutkimukset ovat olennaisia rikoksen selvittämisen kannalta. * Mikäli epäiltynä on lapsen vanhempi tai muu huoltaja, lapselle tulee määrätä oma edunvalvoja. Tällainen saatetaan tarvita silloinkin, kun huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn (avio- tai avopuoliso). Edunvalvojan hakee tavallisesti sosiaalihuollon viranomainen, mutta myös muu viranomainen voi sen tehdä. Alaikäistä koskevien tietojen luovuttamisesta päättää pääsääntöisesti hänen huoltajansa. Lapselle määrättävällä edunvalvojalla on kuitenkin oikeus lapsen edustajana antaa lupa kyseisten tietojen luovuttamiseen * Lähestymiskieltoa voidaan hakea tilanteissa, joissa on olemassa vaara, että lapsen henkeä, terveyttä, rauhaa tai vapautta uhataan tai että häntä muutoin vakavasti häiritään. Lähestymiskieltoa haetaan joko poliisilta tai käräjäoikeudelta, ja hakemukset käsitellään aina kiireellisinä.

Uudet ohjeet tulevat voimaan välittömästi, ja niihin liittyvät koulutukset on jo aloitettu. Lisää koulutustilaisuuksia on suunnitteilla syksysi.