Niin & Näin 2/05 (Pdf) - DocsLib

sign in sign up

<<

Home , Saharon Shelah

) 4 ( % ,

3 ËIN 5 ! AISUUS N + V ! OA

+ ESË ) ! IAJATULE

O\K (INTAEUR TOR . %

HIS .UMER . ) AN

& IIK EUSJAlLOSOlA / ,OG 3

s/IK s

/ IIN , )

& N

NIINNËIN ,OGIIKKA/IKEUS "

B " /

TU /

V VSVOFO & ¼ N F & U JINJTFOQTZZLLJTFTUjPMFNVL TFTUBKBUVOOFSFBLUJPJTUBNNF BOUVOUFWBBQPIEJOUBB O 5 B ,BSJ&5 56//&&-`.` "TJ JINJTFOQTZZLLJTFTUjPMFNVL TFTUBKBUVOOFSFBLUJPJTUBNNF 0WI V U 5 U BUFOBLVTUBOOVTGJ T J 1VI " U BUFOBLVTUBOOVTGJ N -JTjjMVLFNJTUB BUFOB!BUFOBLVTUBOOVTGJ " I MzZEjUPTPJUUFFTUB F J XXX j XXX U I T J M VSVOFO M ¼ V j "*)&*%&/ W 7 Z Q NNjSSjQBSFNNJOJjO ,BSJ&5 *,` ,3**4*5 : UVPNJBNVVUPLTJBKBOJJTUj KPIUVWJBSJTUJSJJUPKB 0WI 4 B BEnO V U FSF7 B B J U S J ¼ P U T ¼ J O I J S FLJKjUOVPSFNNBOQPMWFOGJMPTPGFKB O V +BSJ,FJOjOFO5 '*-040'*"/)""45&&5 0WI 6VEFOPQFUVTTVVOOJUFMNBONVLBJOFO GJMPTPGJBOQFSVTUFJTJJOKPIEBUUBWBPQQJLJSKB ,BUUBBFOTJNNjJTFO KPIEBOUPLVSTTJO PQQJTJTjMMzU 5 ,SJJUUJOFO LFTLVTUFMFWBPUF )BOT+PBDIJN/FVCBVFS )6)6 ,VVMPQVIFFOLVMUUVVSJIJTUPSJBB +VPSVJMVOIJTUPSJBBTPUB QSPQBHBOEBTUB.POJDB -FXJOTLZZO 0WI V U V U M E V 1 L AMPER 4 B B W ".:e4 NØIN P ¼ U I "45*/ NIIN ,ØHETTØJØ 0, F J , 1FJMJOIJTUPSJBB +VNBMBMMJTJBIFJKBTUVLTJBWBJ WJFUUFMZOKBWBMIFFOWjMJOF 1FJMJOWBJIFSJLBTUBIJTUPSJBB 0WI .6*45 6VTJGJMPTPGJBOPQQJLJSKBMVLJPPO 4BCJOF.FMDIJPS#POOFU ,67 Pääkirjoitus

3 Mikko Lahtinen, Teoria ja politiikka

Puheenvuoro

6 Pia Livia Hekanaho & Mikko Tuhkanen, Queer-teorian sukupuoli ja paradigmaattisten erojen ongelma

Logiikan historia ja tulevaisuus

17 Ahti-Veikko Pietarinen & Panu Raatikainen & Risto Vilkko, Logiikan henkilögalleria 20 Ahti-Veikko Pietarinen & Panu Raatikainen & Risto Vilkko, Logiikan virta – Leila Haaparannan ja Gabriel Sandun haastattelu 27 Risto Vilkko, Mitä uutta Frege löysi? 31 Panu Raatikainen, Formalismin rajat 37 Ahti-Veikko Pietarinen & Lauri Snellman, Suomentajien alkusanat Peircen mietteisiin päättelystä 38 Charles S. Peirce, Kolme esseetä päättelystä 43 Ahti-Veikko Pietarinen, Logiikan tila ja tulevaisuus 51 Ahti-Veikko Pietarinen, Logiikkaa kuvina

Fyysisen pääoman merkityksestä

57 Inka Välipakka, Liikkuminen ja kehollisen eläytymisen taito – Fyysinen pääoma sosiaalisessa toimijuudessa

Kolumni 64 Anita Seppä, Hidas ajattelu ja tulosvastuullisuuden vastahistoriat

Oikeus ja filosofia 68 Jarkko Tontti, Alkusanat – oikeus ja filosofia 71 Paul Ricœur, Arvostelemisesta tekona 77 Kaarlo Tuori, Oikeuden traditiot 87 Winfried Hassemer, Lainopillinen hermeneutiikka 96 Guy Haarscher, Oikeuden aika ja totalitaarinen kokemus 102 Outi Korhonen, Kansainvälinen oikeus – representaationa, simulaationa ja identiteettinä 109 Ville Lähde, Eläinten oikeuksien kieltämisestä 115 Kimmo Nuotio, Oikeustiede ja viittaamisen etiikka 124 Heikki Pihlajamäki, Ciceron Laeista oikeustieteen historiassa 127 Jaakko Husa, Oikeusfilosofia oikeusvertailuna

Kolumni 134 Salla Tuomivaara, Valosta ja halauksista

Kirjat

136 Ville Lähde, Metsäkeskustelun viidakoissa Antti Erkkilän, Reijo E. Heinosen ja Olli Saastamoisen toimittamasta kirjasta Metsät ja eettinen argumentaatio 139 Tere Vadén, Uunituoretta etiikkaa Alain Badioun kirjasta Etiikka – essee pahan tiedostamisesta 140 Tapani Kilpeläinen, Neljä lainausta deleuzelaiseksi ﬁlosoﬁaksi Teemu Tairan & Pasi Väliahon toimittamasta kirjasta Vastarintaa nykyisyydelle – näkökulmia Gilles Deleuzen ajatteluun 142 Kai Käkelä, Sata Vuotta Russellin paradoksia Godehard Linkin toimittamasta kirjasta One Hundred Years of Russell’s Paradox: Mathematics, Logic, Philosophy Kuva: Verna Jääskinen Verna Kuva: niin & näin F I LOSOFINEN AIKAKAUSLEHTI

Osoite PL 730, 33101 Tampere Tämän numeron kirjoittajat

Toimituskunta Leila Haaparanta, filosofian professori, Tampereen Heikki Pihlajamäki, oikeushistorian dosentti, Helsingin Mikko Lahtinen, päätoimittaja, yliopisto yliopisto puh. 040-843 4998, Guy Haarscher, professori, Université Libre de Brue- Panu Raatikainen, teoreettisen filosofian dosentti, xelles, Belgia kollegiumtutkija, Helsingin yliopisto sähköposti paatoimittaja@netn.fi Winfried Hassemer, oikeusteorian professori, Frankfurt Paul Ricœur, ks. s. 71– Tuukka Tomperi, toimitussihteeri, am Meinin yliopisto, Saksa Gabriel Sandu, Directeur de recherche, CRNS, Paris; toimitus@netn.fi Pia Livia Hekanaho, tutkija, Suomen Akatemia, filosofian professori, Helsingin yliopisto Kimmo Jylhämö, kimmo.jylhamo@voima.fi Helsingin yliopiston Kristiina-instituutti Anita Seppä, visuaalisen kulttuurin teorian professori, Petri Koikkalainen, petri.koikkalainen@ulapland.fi Jaakko Husa, valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeus- Taideteollinen korkeakoulu, Pori Reijo Kupiainen, reijo.kupiainen@uiah.fi tieteen professori, Joensuun yliopisto Lauri Snellman, fil. yo, Helsinki Ville Lähde, ville.v.lahde@uta.fi Tapani Kilpeläinen, Helsinki Jarkko Tontti, Helsinki Heikki Suominen, [email protected] Outi Korhonen, professori, Université Libre de Brue- Mikko Tuhkanen, Yhdysvaltain kirjallisuuden ja Sami Syrjämäki, sami.syrjamaki@uta.fi xelles, Belgia kulttuurintutkimuksen professori, East Carolina Jarkko Tontti, jarkko.tontti@helsinki.fi Kai Käkelä, YTM, filosofian jatko-opiskelija, Jyväsky- University, Yhdysvallat; yleisen, erityisesti Tere Vadén, tere.vaden@uta.fi län yliopisto afrikkalais-amerikkalaisen kirjallisuuden dosentti, Tommi Wallenius, tommi.wallenius@uta.fi Mikko Lahtinen, YTT, FM, valtio-opin dosentti, ma. Taideaineiden laitos, Tampereen yliopisto yliassistentti, Politiikan tutkimuksen laitos, Tampe- Salla Tuomivaara, YTM, Tampereen yliopisto Toimitusneuvosto reen yliopisto Kaarlo Tuori, yleisen oikeustieteen professori, Helsin- Ville Lähde, FM, tutkija, filosofian yksikkö, Tampereen gin yliopisto Elisa Aaltola, Kai Alhanen, Antti Arnkil, Jouni yliopisto Jarkko S. Tuusvuori, Turku Avelin, Heini Hakosalo, Juha Himanka, Kimmo Nuotio, oikeustieteen professori, Helsingin Tere Vadén, vs. professori, filosofian yksikkö, Tampe- Hanna Hyvönen, Heikki Ikäheimo, Antti yliopisto reen yliopisto Immonen, Tapani Kilpeläinen, Riitta Charles S. Peirce, ks. s. 17 Risto Vilkko, FT, amanuenssi, teoreettisen filosofian Koikkalainen, Jussi Kotkavirta, Taneli Ahti-Veikko Pietarinen, teoreettisen filosofian dosentti, laitos, Helsingin yliopisto Kukkonen, Marjo Kylmänen, Kaisa Luoma, tutkijatohtori, filosofian laitos, Helsingin yliopisto Inka Välipakka, FT, tutkijatohtori, Suomen akatemia, Olli-Pekka Moisio, Johanna Oksala, Pekka Tampereen yliopisto Passinmäki, Tuukka Perhoniemi, Sami Pihlström, Mika Saranpää, Jarkko S. Tuusvuori, Milla Törmä, Tommi Uschanov Ohjeita kirjoittajille Tilaukset Kestotilaus 12 kk 28 euroa, ulkomaille 34 Toimitukselle voi lähettää artikke- Käytä vain viitenumeroituja euroa. Välittäjän kautta lisämaksu. leiden, esseiden, puheenvuorojen, loppuviitteitä, ei alaviitteitä eikä Kestotilaus jatkuu uudistamatta, kunnes suomennosten tai muun materiaalin tekstiin sulkuihin kirjoitettavia sisä- tilaaja sanoo irti tilauksensa tai muuttaa käsikirjoituksia ehdolle lehdessä viitteitä. Ilmoita viitteessä kirjoittajan sen määräaikaiseksi. julkaistavaksi. Tieteellisiä artikkeleita nimi, vuosiluku ja sivunumerot. niin & näin ilmestyy neljä kertaa vuodessa. käsitellessään lehti noudattaa referee- Kirjallisuusluettelossa ilmoitetaan Tilaus- ja osoiteasiat Heikki Suominen 040- menettelyä, jolloin ainakin yksi toi- kirjoittajan suku- ja etunimi, teok- 721 4891, tilaukset@netn.fi mituksen ulkopuolinen asiantuntija sen nimi, kustantaja, kustantajan arvioi käsikirjoituksen. kotipaikka ja ilmestymisvuosi. Teos Ilmoitukset Käsikirjoitus lähetetään toimituk- kursiivilla, artikkelin nimi ilman Sami Syrjämäki, 044-540 0268, selle sähköpostin rtf-liitetiedostona tai kursiivia. Aikakauslehtiartikkelista sami.syrjamaki@uta.fi levykkeellä ja kahtena paperiversiona ilmoitetaan julkaisun nimi, lehden Ilmoitushinnat 1/1 sivu 400 euroa, puoli sivua 250 euroa, 1/4 sivua 160 euroa. lehden osoitteeseen. Saatteeseen pitää numero ja sivunumerot. Käännöste- Värilisä sisäsivuilla +25%. Takasisäkansi liittää kirjoittajan nimi, osoite, säh- oksissa mainitaan myös alkuteoksen 500 euroa, takakansi/etusisäkansi köpostiosoite ja puhelinnumero sekä nimi ja ilmestymisvuosi sekä kääntäjä. 600 euroa (sis. väri) kirjoittajatiedot, joita voidaan käyttää Esimerkkejä: Maksut ps-tili 800011-1010727 kirjoittajaluettelossa. Céline, Louis-Ferdinand, Nupistaan Tekstissä ei pidä olla muotoiluja hervahtaneelle (À l’agité du bocal, Julkaisija & kustantaja (tyylimäärittelyt, sarkaimet, rivien 1948). Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Eurooppalaisen filosofian seura ry keskittäminen tai tasaus, tavutukset, niin & näin no. 39, 4/2003, s. 89–90. Koivisto, Juha, Markku Mäki & Ulkoasu ja www-sivut lihavoinnit). Vain otsikot, kappalejaot, kursivoinnit ja viitteet ovat mahdol- Timo Uusitupa (toim.), Mitä on valis- Ulkoasu ja taitto Voima Kustannus Oy lisia muotoiluja. Jos artikkelissa on tus? Vastapaino, Tampere 1995. www-sivut Reijo Kupiainen, reijo.kupiainen@uiah.fi ingressi, se kirjoitetaan ja merkitään Laita kaikki kysymykset tai huo- selvästi tekstin alkuun. Jos halutaan mautukset saateviestiin, jonka lähetät ISSN 1237-1645 esittää pitkä lainaus erillisenä sisen- tiedoston mukana sekä tarvittaessa 12. vuosikerta nettynä kappaleena, se kirjoitetaan paperiversioon. Lähetä kaaviot tai Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy omaksi kappaleekseen lainausmerk- taulukot erillisinä tiedostoina. Tar- Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto kien sisään mutta ilman sisennystä tai kemmat muotoiluohjeet lähetetään Kultti ry:n jäsen sarkainta. pyydettäessä. Kannen kuva: Aapo Rapi Aapo kuva: Kannen PÄÄKIRJOITUS

Mikko Lahtinen Teoria ja politiikka

ille, joka on kiinnostunut teoreet- mäinen ja merkittävin ”konjunktuurin olivat ”uudella ruhtinaalla”, anonyymik- tisen analyysin ja poliittisen toi- teoreetikko” siksi, että hän olisi esittänyt si jäävällä hahmolla, johon Machiavelli S minnan yhteyksistä, ovat ranska- poliittisen konjunktuurin yleisen teori- Ruhtinaan viimeisessä luvussa vetoaa. laisfilosofi Louis Althusserin (1918–90) an, vaan siksi että hän osoitti, minkälai- teokset haastavaa luettavaa. Lukemiset sia vaatimuksia konjunktuuri asettaa sille, eoria poliittisen liikkeen palveluk- voi aloittaa suomeksi nimellä Ideologiset jonka täytyy toimia ja ajatella toimintaan- sessa, sen käsikassarana ja politii- valtiokoneistot (1984) ilmestyneestä Po- sa omassa ja erityisessä konjunktuuris- T kan ideologisena oikeuttajana? Siis sitions-kokoelmasta (1976), johon sisäl- saan. Hän simuloi toimijan horisontin ja siten, että teorian tehtävä on totella käy- tyy kirjoituksia vuosilta 1964–75. Tämän simulaatiollaan (Ruhtinas) myös suoritti täntöä, joka sanelee sen, miten teoriassa ajanjakson alkuun sijoittuu myös Althus- intervention oman aikansa levottomaan tulee menetellä? Kuitenkin juuri tätä työ- serin yhdessä oppilaidensa kanssa kirjoit- konjunktuuriin, 1500-luvun alun italia- väenliikkeessäkin vallinnutta asetelmaa ja tama Lire le Capital (1965) ja kirjoitusko- laiseen vaikuttavaan todellisuuteen. Mut- ymmärrystä vastaan Althusser esitti oman koelma Pour Marx (1965) sekä jakson lop- ta Machiavelli oli aseeton profeetta – ja näkemyksensä tieteen ja ideologian vas- pupuolella vuonna 1974 ilmestynyt Élé- kaikki aseettomat profeetat joutuvat pe- takkaisuudesta. Mikäli marxilainen teo- ments d’autocritique. rikatoon (Ruhtinas, VI). Todelliset aseet ria voisi olla kohdallista luokkataistelujen Näiden lisäksi Althusser julkaisi puo- teoriaa, sitä ei tullut alistaa poliittisten lenkymmentä muuta teosta. Hänen kuo- kamppailujen ideologiseksi instrumentik- lemansa jälkeen ilmestyneistä keskeisim- si. Tätä myös Marx oli korostanut pole- piä ovat omaelämäkerta L’avenir dure misoidessaan aikansa vallankumouksellis- longtemps (1992) sekä kaksiosainen ja yli Althusser ei ten teoreettisia kyhäelmiä vastaan ja toi- tuhatsivuinen Écrits philosophiques et po- kuitenkaan saalta suhtautuessaan vakavasti ”porvaril- litiques (1994 ja 1995). Postuumeihin jul- ”esittänyt, että lisen” tieteen merkittävimpiin saavutuk- kaisuihin sisältyy myös hyvin varhaisia tieteen ja tutkimuksen siin, kuten klassisen poliittisen talouden töitä, kuten vuodelta 1947 oleva opinnäy- tulisi tempautua irti teorioihin (mm. Ricardo ja Smith). te Hegelistä, tai toisaalta aivan viimeisiä, Althusser ei kuitenkaan esittänyt, et- poliittisten kamppailujen kuten 1980-luvulla syntyneet luonnok- tä tieteen ja tutkimuksen tulisi tempau- set aleatorisesta materialismista. Viimeis- todellisuudesta. tua irti poliittisten kamppailujen todelli- tään niitä lukiessa selviää, että Marxin ja Riippumaton tiede suudesta. Riippumaton tiede oli illuusio, Freudin lisäksi myös Machiavelli oli tär- oli illuusio, joka peitti joka peitti näkyvistä teorian tosiasialliset keä Althusserille. näkyvistä teorian mutta kaikkea muuta kuin yksiselitteiset Machiavellin teokset avaavat näkö- tosiasialliset mutta kaikkea yhteydet luokkataistelujen todellisuuteen. kulman poliittisen konjunktuurin prob- Siksi ”marxilaisen filosofian tuli edustaa muuta kuin yksiselitteiset lematiikkaan tai politiikkaan konjunk- luokkataistelua teorian alueella”. Tämä tuurin problematiikkana. Machiavelli ei yhteydet luokkataistelujen Althusserin tunnettu teesi ei kuitenkaan esittänyt Ruhtinaassaan yleistä teoriaa po- todellisuuteen. Siksi pitkään tyydyttänyt häntä itseään, kuten litiikasta, vaan lukuisin esimerkein näytti, ’marxilaisen filosofian tuli selviää Éléments d’autocritique -teoksesta. minkälaatuisia poliittisen toiminnan eh- edustaa luokkataistelua Siinä hän arvostelee aiempaa kantaansa dot ja edellytykset tosiasiallisesti ovat. To- teorian alueella’.” siihen sisältyneestä teoretisistisesta tavas- siasiallisesti eli kussakin ajassa ja paikassa ta hahmottaa filosofian, tieteen, ideologi- omalla ja erityisellä tavallaan järjestynei- an ja poliittisen toiminnan suhteita. Tä- nä ja järjestettävinä. Hän ei ollut ensim- hän sisältyvää näkökulman tai maaston-

/ niin & näin • 3 PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS vaihdosta Althusseria käsittelevässä tutki- Kysymys ei ole muksessa ei ole kovinkaan hyvin hahmo- siitä, että Althusser tettu. Kysymys ei ole siitä, että Althusser olisi itsekritiikkinsä olisi itsekritiikkinsä myötä luopunut pe- ” riaatteellisesta erottelusta tieteen ja ideo- myötä luopunut logian välillä. Sen sijaan hän hylkäsi aja- periaatteellisesta tuksen, jonka mukaan tämä ero voitaisiin erottelusta tieteen määritellä yleispätevästi eli ”teoretisisti- ja ideologian välillä. sesti”. Kun Althusser arvosteli aiempia Sen sijaan hän hylkäsi näkemyksiään teoretisismistä hän arvos- ajatuksen, jonka teli aiemmin omaksumaansa ”porvarillisen” tieteen mukaista käsitystään teorian mukaan tämä ero ja käytännön suhteesta. Sen mukaan voitaisiin määritellä marxilainen tiede oli ”vallankumouksel- yleispätevästi eli lista tiedettä”, kun se pystyi teoreettises- ’teoretisistisesti’.” ti pätevällä ja kohdallisella tavalla ylittä- mään porvarillisen tieteen parhaimmat saavutukset ”teorian alueella”. Kuiten- kaan näin ymmärretty marxilainen tiede ei vielä ollut vallankumouksellista tiedet- tä, vaan porvarillisen tieteen tavanomaisen itseymmärryksen mukainen porvarillisen tieteen peilikuva. taminen laaja-alaisesti yhteiskunnallisten Historian päämäärättömyys romut- Tieteen ”vallankumouksellisuuden” ideologisten käytäntöjen kokonaisuudes- ti kommunistiset uskonkappaleet mut- kriteeriksi ei riittänytkään se, että tiede sa (ristiriidat ja luokkataistelut) merkitsi ta myös avasi tosiasiallisen ja teoreettises- (marxismi) aiheutti kuhnilaisittain ym- luopumista teorian ja käytännön vastak- ti perusteltavissa olevan mahdollisuuden märrettävän vallankumouksen teorian kainasettelusta, mutta ei luopumista teo- poliittiselle toiminnalle: jos tulevaisuus alueella, vaan lisäksi tämän tieteen ja sen reettisen tutkimuksen autonomisuuden oli aina moneen suuntaan avoin, se oli harjoittajien tuli ottaa vallankumouksel- vaatimuksesta ”akuutteihin käytännön myös jotakin, johon todella oli mahdollinen positio yhteiskunnallisten ristiriito- vaatimuksiin” nähden. lista vaikuttaa. Tällaisen teoreettis-poliit- jen ja käytäntöjen kentällä. Päinvastoin, nyt ”käytännön vaati- tisen ymmärryksen saavuttamisessa saat- Intellektuellien osallistuminen poliit- muksiin” sisältyi vaatimus teoreettisesti toivat juuri Machiavellin teokset tarjo- tiseen liikkeeseen ei tätä vielä taannut, sil- pätevistä analyyseista ja toisaalta tällaiset ta apuaan. Samaa voi sanoa Althusserin lä myös poliittisen liikkeen teoreettisen ja analyysit tuli suhteuttaa käytännön vaa- teoksista. käytännöllisen luonteen oli muututtava. timuksiin.1 Tähän sekä teoretisismin et- Mikko Lahtinen Tieteen ei tullut asettua luokkataistelujen tä ideologisen dogmatiikan ylittävään in- yhteyteen siinä merkityksessä että se olisi tellektuaaliseen praksikseen ranskalainen alistettu poliittisen liikkeen palvelukseen, vasemmisto ei kuitenkaan kyennyt, mikä vaan päinvastoin, vallankumouksellisella pian merkitsi liikkeen ideologista jähmet- tieteellä tuli olla ”määräävä” asema ideo- tymistä ja intellektuellien joukkopakoa logisissa kamppailuissa. politiikasta takaisin tuttuihin ja turvalli- Ei kuitenkaan niin, että tieteenhar- siin tieteen porvarillisiin käytäntöihin. joittajat ja vallankumoukselliset filosofit olisivat ottaneet poliittisen johdon omiin eorian ja käytännön luonnetta ja käsiinsä kuin Platonin filosofihallitsijat, suhdetta koskevat kysymykset eivät Viite vaan siten että poliittiset tilanneanalyysit olleet merkityksellisiä Althusserille T 1. On huomattava, että itsekritiikkinsä myötä ja tulevaisuuteen suuntautuneet toimin- vain siksi että hän ja muut ajan intellek- Althusser ei kuitenkaan luopunut kriitti- tastrategiat perustuisivat teoreettisesti pä- tuellit olivat vaikeuksissa niiden kanssa. sestä ”ei-ideologisen” tieteen periaatteesta, teviin analyyseihin ja niistä käytyyn kriit- Perimmäinen syy oli se, että Historia vaan pyrki nyt hahmottamaan teoreettisesti tiseen keskusteluun. ei kulkenutkaan vääjäämättömästi kohti pätevällä tavalla tällaisen ”ankaran tieteen” ideologisia positioita suhteessa yhteiskun- Marxin camera obscura -vertausta Päämääräänsä, työväenluokan maailman- nallisten kamppailujen todellisuuteen. Tässä käyttäen itsekritiikkiä edeltäneen Althus- vallankumousta ja sen myötä avautuvaa suhteessa hänen tulkintansa ’ideologiasta’ serin katsannossa vallankumouksellinen kommunistista maailmanjärjestelmää, ku- siirtyi teoretisistisista painotuksista gramsci- tiede oli porvarillisen tieteen vastakohta ten dogmaattisessa marxismissa uskottiin. laisen praksiksen filosofian suuntaan. mutta myös peilikuva, kun taas itsekri- Althusserin mukaan hegeliläinen ole- tiikissään hän kohdisti huomion itse ca- tus teleologisesta Maailmanhistorias- mera obscuraan, tieteellisten ja filosofisten ta täytyikin totaalisesti hylätä. Tilalle tu- kamppailujen positioihin ja positioitumi- li luoda alussa mainittu konjunkturaali- seen luokkataistelujen todellisuudessa, ei nen teoria historiallisesta muutoksesta ja vain ”teorian alueella”. Juuri tämä tieteel- sen kanssa koherentti teoria poliittisesta listen ja filosofisten käytäntöjen hahmot- ja teoreettisesta käytännöstä.

4 • niin & näin / PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS

MISSÄ MENET, SUOMEN RUNO?

Helsingin Poetiikkakonferenssi Vanhan Ylioppilastalon Musiikkisalissa 22. elokuuta 2005 klo 10-16 perinne mitta materia vastarinta tiet etäisyyksiin?

�� Hubert van der Berg

�� Auli Viikari �� Frederik Hertzberg �� Olli Sinivaara �� Eino Santanen & Aki Salmela

�� & viisitoista kommenttia eri vuosituhansilta ja eri puolilta runon ja tutkimuksen raja-aitaa järjestävät Runoyhdistys Nihil Interit, Nuori Voima, Tuli&Savu, Helsingin Yliopiston yleisen ja kotimaisen kirjallisuuden oppiaineet, niin&näin & Tutkijaliitto

osana Nihil Interitin ja Nuoren Voiman Liiton aloitteesta toteutettavaa Runokuu-kokonaisuutta.

Vapaa pääsy. Tervetuloa.

/ niin & näin • 5

Pia Livia Hekanaho ja Mikko Tuhkanen Queer-teorian sukupuoli ja paradigmaattisten erojen ongelma

Tässä artikkelissa osallistumme nais- ja etenkin queer-tutkimuksen sukupuolikeskusteluun, jonka aikaisempia kotimaisia kannanottoja edustavat Jukka Hankamäen kirjoituksessaan (niin & näin 4/2004) käsittelemät tutkimukset. Koska kirjoituksemme välittömänä innoittajana on Hankamäen artikkeli, katsomme tarpeelliseksi ottaa kantaa myös siihen. Pyydämme tätä etukäteen anteeksi. Kommenttejamme älköön luettako minkäänlaiseksi dialektisen negaation muodossa tulevaksi legitimoinnin eleeksi, vaan merkkinä siitä, että asiantuntemattomuudestaan huolimatta Hankamäki sattuu osumaan merkittävään ongelmaan tämänhetkisessä sukupuoliteoriassa. Artikkelimme ensimmäisessä osassa käymme läpi Hankamäen karkeimpia väärinymmärryksiä sekä niiden seurauksia ”poliittisuudelle”, jota hän korostaa kirjoituksessaan. Jälkimmäisessä osassa siirrymme varsinaiseen aiheeseemme: tämänhetkisen queer-teorian ongelmiin.

Hankamäen väärintulkintoja voimme anteliaimpina hetki- luomishetkistä, jotka mahdollistavat lähes loputtomalta tun- nämme pitää osittain seurauksena filosofian historiasta piit- tuvan diskursiivisen tuotannon.2 taamattomista trendeistä, joihin tällä hetkellä parhaiten tun- Esitämme kuitenkin, että butlerilaisuudesta on tullut nettu ja eniten opetuslapsia keräävä queer-teorian suuntaus queer-tutkimukselle jo jäykistynyt, rutiininomainen tapa, pohjautuu. Esitämme, että korkeampien oppilaitosten tent- jonka kritiikitön toistaminen on pitkälti tehnyt mahdotto- tivaatimuksia hallitseva ja institutionaalista tukea parhaiten maksi queerin ja muiden teoreettisten suuntauksien koh- saava queer-tutkimus on tyytynyt kritiikittömästi toistamaan taamisen. Koska esimerkiksi Jacques Lacanin ja Michel Judith Butlerin nimeen liitettyä teoriasynteesiä, joka perustuu Foucault’n teoreettinen työ on suodattunut queer-teoriaan monen filosofisen suuntauksen tarkoitukselliseen väärinluke- Butlerin teesien kautta, monet tähän viitekehykseen sopi- miseen.1 Sinänsä tällaisessa tarkoitushakuisessa tulkinnassa mattomat, mutta lacanilaisuudeksi ja foucault’laisuudeksi ni- ei ole mitään tuomittavaa. Päinvastoin, koska Butler valitsi mitettävien teoriakokonaisuuksien keskeiset, mahdollistavat nerokkaasti ne teoreettiset keskustelut, joita kommentoi, ominaisuudet ovat kadonneet queer-teorian työkalupakista. hänen sukupuolen performatiivisuuden nimellä tunnettu Väitämme, että Butlerin teorian kritiikitön omaksuminen teoreettinen narratiivinsa teki 1990-luvun alussa mahdolli- on johtanut tiettyjen filosofisten erojen hämärtymiseen ja seksi ennen näkemättömän queer-tutkimuksen kasvun. But- filosofian historian unohtamiseen queer-teoriassa. Butlerilai- lerin teoreettista työtä, josta queer-tutkijoina olemme monin suuden dominoivan aseman takia queer-teoria ei ole kyennyt tavoin hyötyneet, voidaan pitää yhtenä esimerkkinä Michel uudistamaan kysymyksenasettelujaan niin kuin ajassa elävän, Foucault’n tarkoittamista uusien diskursiivisten käytäntöjen uusiin haasteisiin vastaavan teorian olisi syytä kyetä te- kemään. Butlerin teoreettisen työn suhteen olennainen ongelma on ollut se kontekstualisoimaton ja filosofian historiaan kytkeytymätön tapa, jolla se yleensä on esitetty esimerkiksi opetettaessa queer- ja sukupuolenteorian perusteita. Esitämme kuitenkin, että butlerilaisuudesta on tullut queer- Sex/gender-jaon perusteet: lyhyt oppimäärä tutkimukselle jo jäykistynyt, ” Aluksi kuitenkin pyrimme oikomaan joitain Hankamäen rutiininomainen tapa, jonka kritiikitön kirjoituksessaan esittämistä virheellisistä väitteistä, jotka joh- toistaminen on pitkälti tehnyt tuvat kirjoittajan feministisen teorian ja queer-tutkimuksen mahdottomaksi queerin ja muiden mutta myös filosofian historian puutteellisesta tuntemuk- teoreettisten suuntauksien kohtaamisen.” sesta. Kirjoittaja linjaa esimerkiksi filosofian historiaa omalla

Kuvitus: Aleksi Jalonen Aleksi Kuvitus: idiosynkraattisella tavallaan. Hän tekee Michel Foucault’sta

/ niin & näin • 7 strukturalistin3 samalla, kun tipauttaa sen suuremmitta pe- käsitettä (112). Kirjassaan Postmoderni politiikan filosofia, jota rusteluitta ruumiinfenomenologisen suuntauksen perusta- Hankamäki valikoiden siteeraa, Tuija Pulkkinen antaa esi- jaksi yleisesti hyväksytyn Maurice Merleau-Pontyn fenome- merkillisen selkeän kuvauksen gender-ajattelun historiasta ja nologian historiasta (112). Emme ole koskaan aikaisemmin merkityksestä.7 Pulkkinen kiteyttää: ”Sosiaalisen sukupuolen kuulleet sitäkään, että Foucault’n biovallan käsite olisi kyt- käsitteellä feministinen teoria ja käytäntö kuvaa, selittää ja köksissä ”biologiaan” (118). Sen sijaan käsite liittyy kansa- muuttaa niitä historiallisia sukupuolieron järjestelmiä, joilla laisten hallitsemiseen ja järjestämiseen vallan verkostoihin miehet ja naiset yhteiskunnallisesti rakentuvat ja joilla heidät väestöinä ja yksilöinä sekä siihen, millaisen aseman seksuaa- sijoitetaan hierarkkisesti ja vastakkain.”8 Sukupuolta kos- lisuus-diskurssissa saavat väestöpolitiikan, kansanterveyden kevien teorioiden perusasioita yliopisto-opintojaan alkaville ja reproduktiivisuuden kaltaiset funktiot.4 opiskelijoille opettaneina olemme tottuneet kokemaan sex/ Feministisen teorian ja queer-tutkimuksen parissa työs- gender-jaon selitysvoimaiseksi työkaluksi, joka avautuu hel- kentelevinä tutkijoina olemme yllättyneitä siitä, kuinka posti naistutkimuksen peruskurssilaisille. Sosiaalisen suku- vähäisen tietämyksen pohjalta Hankamäki esittää edusta- puolen eli genderin ymmärtäminen tavaksi antaa pysyviksi miamme tutkimusperinteitä koskevia tulkintojaan ja paran- väitettyjä kulttuurisia merkityksiä biologiselle sukupuolelle nusehdotuksiaan. Hämmästelemme esimerkiksi kirjoittajan (sex) selittää niinkin yksinkertaisia asioita kuin sukupuoli- täysin uutta tapaa taustoittaa lesbo-, homo- ja queer-tutki- roolien ja sukupuolen ilmaisujen muuttumisen aikakausien musta (114–15) sekä tutkijayhteisön psykobiografiaksi muut- myötä. Queer-teoreetikot puolestaan ovat analysoineet ja tuvaa ”postmodernismin” määritelmää (115). Kumpaakaan problematisoineet sex/gender-jakoa edelleen ja kyseenalais- näistä linjauksista kirjoittaja ei perustele ensimmäiselläkään taneet sen, millaisessa suhteessa tuolla käsiteparilla ilmaistut viitteellä.5 Sekin, että Angels in America -näytelmä on prosaisti sukupuolisuuttamme muodostavat tekijät lopulta ovatkaan David Leavittin tuotantoa ja että kyseisen näytelmän kir- toisiinsa. joittajaksi luulemamme Tony Kushner onkin ohjannut sen, Hankamäki tunnustaa, että samoin kuin sex/gender-jakoa, tulee meille jonkinlaisena yllätyksenä (115). hänen on mahdotonta ymmärtää, miten sukupuoli voisi Toimituskunnan olisi ollut helppo huomauttaa kirjoit- ”muuttua” tai ”rakentua” kulttuurisesti tai miten sukupuoli tajalle tämänkaltaisista pienehköistä virheistä (ja tutkimuse- voisi olla jatkuvien neuvottelujen kenttä, kuten ”telaketju- tiikan vastaisesta plagioinnista) artikkelin editointivaiheessa. feministi” Judith Butler on esittänyt (113).9 Aivan ilmeisesti Periaatteellisempiakin ongelmia Hankamäen tekstistä löytyy. Hankamäki ei tunne lainkaan Butlerin ajattelua. Hanke, Esimerkiksi sukupuolen, sukupuolisuuden, seksin ja seksuaa- jossa arvostellaan Butlerin teoriaa hyödyntävää tutkimusta lisuuden käsitteet menevät kautta artikkelin hyvin ongelmal- ilman laajempaa butlerilaisuuden tuntemusta, vaikuttaa (tut- lisella tavalla keskenään sekaisin. Artikkelissaan Hankamäki kimusetiikaltaankin) ongelmalliselta. Näin etenkin siksi, että esittää oman mallinsa kahdesta sukupuolesta puhumiseksi Butlerin problematisointi ja hänen teoreettisessa työssään ja korostaa, miten tärkeää on erottaa toisistaan sukupuoli ohittamien näkökulmien tarkasteleminen voi olla queer-teo- ja seksuaalisuus. Tämän keskeisen teesin vakuuttavuutta rialle hedelmällistä, kuten myöhemmin artikkelissamme py- kuitenkin horjuttaa se, että hän ajoittain käyttää käsitteitä rimme osoittamaan. sukupuoli, sukupuolisuus ja seksuaalisuus synonyymisesti. Esimerkiksi artikkelin alussa hän kertoo keskittyvänsä viime ”Lihan filosofian” sokeita pisteitä vuosien aikana Suomessa ilmestyneisiin tutkimuksiin, joissa tarkastellaan sukupuolen ja seksuaalisuuden suhteita ja il- Hankamäki ehdottaa, että erottaisimme sukupuolen kehol- miökenttää. Hän viittaa tarkastelemiensa teosten tutkimus- lisena eksistenssitason tekijänä seksuaalisuudesta, jolloin otteeseen yhdessä kappaleessa termillä ”sukupuolisuuden sukupuolta olisi tarkasteltava ruumiillisella tasolla. Seksuaa- filosofia ja sosiologia”, mutta seuraavassa kappaleessa tutki- lisuuden muotoja hänen mukaansa täytyy ymmärtää tajun- mukset ovatkin ”seksiväitöskirjoja” (111).6 nallisella ja situationaalisella tasolla ja tämä olisi mahdollista Vaikka Hankamäki nostaa sex/gender-jakoon kohdistuvan ainostaan halun kohteen tarkastelemisen kautta. Näitä eksis- kritiikkinsä keskeiseen asemaan, hänen tietämyksensä kä- tenssitasoja on tarkasteltava erikseen eikä niitä voi palauttaa sitteeseen liittyvästä feministisestä keskustelusta osoittautuu toisiinsa. Jotta seksuaalisuus ylipäätään olisi mahdollista, kovin puutteelliseksi. Hän aloittaa kritiikkinsä ihmettele- kaksiarvoinen sukupuolijako on välttämätön (117). Han- mällä, miten kukaan voi ymmärtää sosiaalisen sukupuolen kamäen mukaan ”sukupuoli on lihallinen ominaisuus, jonka tärkein toteutumisyhteys on fenotyyppinen sukupuoli eli se, mitä ilmenee jalkojen välissä” (118). Hankamäen käsitys sukupuolesta on siis jyrkän binaa- rinen: maailma jakaantuu miehiin ja naisiin. Meidän on kysyttävä, miten tällöin käy niille tapauksille, joissa halun kohde ei olekaan selvästi sukupuolitettu. Miten Hankamäen mallissa pystytään käsitteellistämään esimerkiksi lesbojen Vaikka Hankamäki nostaa sex/ butch–femme-kulttuuria? Yksi tapa määritellä, mitä (butchia gender-jakoon kohdistuvan rakastava) femme haluaa, on sanoa tämän haluavan butchissa kulttuurisesti maskuliinisuuteen liitettyja eleitä, kuitenkin kritiikkinsä keskeiseen asemaan, ” yhdistyneinä naisen ruumiiseen. Toisin kuin Hankamäki hänen tietämyksensä käsitteeseen esittää, tällöin halun kohteessa onkin ratkaisevaa juuri tie- liittyvästä feministisestä keskustelusta tynlainen kombinaatio, joka voidaan ilmaista selkeimmin osoittautuu kovin puutteelliseksi.” sex/gender-termein. Samoin butchin voidaan ajatella haluavan

8 • niin & näin / femmessä nimenomaan naista, jonka feminiiniseksi tulkittava Huolimatta Hankamäen gender lesbokulttuurin kontekstissa on jotakin muuta kuin vastaväitteistä hänen mallissaan heterokulttuurissa määritelty feminiinisyys. Pelkkä lihallinen sukupuoli redusoidaan biologiaan. fakta (eli se, ”mitä lesboilla ilmenee jalkojensa välissä”) ei ” Vaikka tällainen ratkaisumalli ei ole vain riitä selitykseksi butch–femme-halun dynamiikalle. Miten Hankamäen malliin toisaalta sopisivat gender com- kirjoittajalle ominainen, sen esittäminen munityn intersukupuoliset edustajat, joiden oikeuksista eri- tieteellisenä linjanvetona on kuitenkin tyisesti ns. uusi sukupuolipolitiikka (new gender politics) on hyvin ongelmallista vakavasti otettavalle viime vuosina ollut kiinnostunut?10 Millaisen aseman Han- akateemiselle aikakauslehdelle.” kamäen eksistenssifenomenologia sallii niille transsukupuoli- sille henkilöille, jotka eivät ole käyneet läpi sukupuolenkor- jausleikkausta (ns. pre-op -transsukupuoliset) tai jotka eivät lainkaan mene korjausleikkaukseen (no-op -transsukupuoliset)?11 Miten Hankamäen sukupuolisuuden ﬁlosoﬁa mahdol- listaisi transgenderinä elämisen – siis tilanteen, jossa henkilö elää anatomialleen ”vastakkaisen” sukupuolen roolissa? ”Feminismin inspiroimalla sukupuolitutkimuksella on ollut Entäpä miten hän selittää ”she-male”-pornon suosion? käytännöllinen tavoite: se on pyrkinyt kumoamaan vallit- Siinähän halun kohteella on sekä miehen että naisen suku- sevat sukupuolihierarkiat.”17 Heteroveljiinsä kohdistuvassa puoliset tuntomerkit: rinnat ja feminiininen habitus, mutta kyynelehtivässä solidaarisuudessaan Hankamäki unohtaa sen miehen primaarigenitaalit – siis chicks with dicks. Ovatko tosiasian, että hänen feministi- ja lesbosiskonsa ovat arki- kaikki edellä esittämämme vastaesimerkit Hankamäelle sel- järkeä ja -käytäntöjä haastavilla teorioillaan tehneet mahdolli- laisia halun ja sukupuolisuuden muotoja, joille ei ole tar- seksi historiallisen tilanteen, jossa hän voi ottaa selviönä kan- vetta – tai ei kenties ole yhteiskunnallisesti tai moraalisesti nattamansa sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden erottelun. hyväksyttävää – antaa nimeä ja kulttuurista näkyvyyttä? Jo Nimenomaan feministien ja seksuaali- ja sukupuolivähem- nämä esiin nostamamme kysymykset paljastavat Hankamäen mistöjen tuottamien teoreettisten haasteiden ansiosta Han- suosiman mallin väkivaltaisen konservatiiviset perusoletta- kamäki voi arkiajattelun tasolla olettaa, että seksuaalisuuden mukset. Huolimatta Hankamäen vastaväitteistä hänen mal- ja sukupuolen välillä ei olisi tiukkaa loogista kytköstä, vaikka lissaan sukupuoli redusoidaan biologiaan. Vaikka tällainen länsimaisessa kulttuurissa nämä kaksi ovat aina määrittäneet ratkaisumalli ei ole vain kirjoittajalle ominainen, sen esittä- toisiaan ainakin 1800-luvun seksologiasta lähtien. minen tieteellisenä linjanvetona on kuitenkin hyvin ongel- Tämänkaltaisen valikoivan amnesian leimaaman ”maa- mallista vakavasti otettavalle akateemiselle aikakauslehdelle. laisjärjen” tuominen tutkimuksen tapaisen kriittisen ajattelun piiriin on paitsi älyllisesti epärehellistä, myös monella tapaa vaarallista. Onko meillä varaa olettaa päässeemme Vähemmistöjen teoria praksisena eroon tällaisesta ajattelusta, kun esimerkiksi arkikielessämme Sukupuolisuuden näennäisen binaarirakenteen murtaminen uusinnamme koko ajan tätä historiaa? Pulkkisen huolellisesti teorialla onkin ollut pervotutkimukselle tärkeää. ”Arkire- avaama sukupuolen etymologia kertoo, että seksuaalisuus ja alistisia aiheita ja sukupuolisuuden käsittämistapoja” (119) sukupuoli ovat kielessämme yhä toisiinsa sidottuja: ”’Suku’ tutkimukseen kaipaava Hankamäki ei ole ymmärtänyt täl- viittaa perheeseen ja ’puoli’ kahtiajakoon. Tässä käsitteessä laisen teorian välttämättömyyttä vähemmistöille. Esimer- [sukupuoli] on jo kielellisesti läsnä suvunjatkamisen ajatus kiksi Pulkkinen osoittaa selkeästi feministisen teorian olevan ja myös ajatus jaosta kahteen. ’Sukupuoli’ kielellisesti jär- käytännön muutostyötä.12 Teoria on vallitsevia käsityksiä jestävänä valtana antaa olettaa, että sukupuolia on kaksi ja ilmentävän arkiajattelun ja sen luonnollisina tosiasioina ot- että ne tuottavat jälkeläisiä.”18 Vain kaikkein naiivein liberaali tamien selviöiden avaamista kysymyksille. Se on kokeilua ja subjektiteoria voi ohittaa ne tiukat historialliset kytkökset, etsimistä, yrittämistä ja ajoittaista epäonnistumista – mutta jotka yhdistävät sukupuolta ja seksuaalisuutta. Useimmiten myös ennalta arvaamattomien mahdollisuuksien aktivoi- tällaiseen subjektiteoriaan kykenevät vetoamaan vain ne, mista, uusien maailmojen luomista.13 Esimerkiksi feminis- joiden ei etuoikeutetun asemansa ansiosta tarvitse pitää mie- tisen teorian voidaan katsoa olevan vastaus naisten käy- lessään historian karvaita opetuksia. tännön kokemukseen siitä, että kulttuuri, jossa he elävät, ei kykene peilaamaan heidän kokemustaan.14 Vastaavasti kriit- Butlerilaisuudesta perspektiivinä tinen rotuteoria syntyi pyrkimyksestä käsitellä sitä käytännön ongelmaa, että länsimainen, valkoinen ajattelu ja kokemus Koska queer-teorian kysymysten ja uusien mahdollisuuksien olivat muodostuneet itsestäänselväksi standardiksi, jonka edistämisen kannalta Hankamäen artikkelin pidempi setvi- puitteissa ”rodullisesti toisen” subjektin tai yhteisön dis- minen on hyödytöntä, siirrymmekin nyt pohtimaan Judith kurssit kuulostivat aina puolueellisilta, vääristyneiltä tai kiih- Butlerin teorian edustamaa sukupuolikäsitystä. Esitäm- koilevilta.15 Samalla tavoin queer-teoria voidaan ymmärtää mekin, että mikäli butlerilaisuudesta on tulossa, kuten väi- tavaksi käsitellä sitä käytännön pulmaa, että meistä monien tämme, queer-teorian sukupuoliajattelun ääneen lausumaton seksuaalinen halu, mielihyvä tai kokemuksemme sukupuo- lähtökohta, olemme vaarassa kadottaa tutkimuksellisesta lesta eivät sovi yhteen vallitsevan kulttuurisen normiston perspektiivistämme monia butlerilaisuudesta paradigmaltaan kanssa. 16 eriäviä lähestymistapoja, sillä butlerilaisesta näkökulmasta Kuten myös Pulkkinen selvästi toteaa, feminismin työs- nämä helposti tulkitaan yksinkertaisesti virheellisiksi tai har- tämän gender-teorian vaikutukset ovat olleet konkreettisia: hautuneiksi. Näiden toisenlaisten paradigmojen edustajista

/ niin & näin • 9 Butlerin teoreettisella työllä on ollut tavia teoreetikkoja hyvin omaperäisesti. Jos queer-tutkijat nyt hyödyntävät tai kritisoivat näitä teoreetikoita pelkästään suunnaton aktivoiva ja mahdollistava sen perusteella, mitä he ovat Butlerilta omaksuneet, he syyl- ”vaikutus gender- ja queer-tutkijoille listyvät Hankamäen väitteiden kaltaisiin laiskoihin väärin- viimeisen viidentoista vuoden ajan, ja tulkintoihin. Jo hyvä tutkimusetiikkakin edellyttää tutustu- tällä hetkellä nais- tai queer-tutkimuksen mista teoriaperinteeseen, jota Butler työssään hyödyntää ja opiskelijoiden ensi kosketus yleensä kommentoi. Peräämme siis queerin teoreettista moninaista- teoriaan tulee lähes poikkeuksetta mista (tai moninaisuuteen paluuta), jossa nyt ääneen lausu- mattomaksi perusolettamukseksi levinnyt butlerilaisuus olisi lukulistojen klassikkosarjaan sijoitetun yksi kilpaileva paradigma muiden joukossa. Gender Troublen kautta. Samalla Butlerin teoreettisen työn merkitys tulee selvästi esiin, queer-teoreettisten kysymysten kirjo kun Pulkkinen teoksessaan Postmoderni politiikan filosofia tuntuu kuitenkin supistuneen siten, että kontekstualisoi sen poliittisen filosofian historiaa.19 Erotta- Butleriin tutustuminen käy eräänlaisesta malla Butlerin edustaman postmodernin ajattelun sekä he- intensiivikurssista filosofian historiaan geliläis-marxilaisesta että liberaalista valtakäsityksesta Pulk- kinen osoittaa butlerilaisuuden kyseenalaistavan feministisen psykoanalyysia, konstruktivismia, teorian sex/gender-ajattelussa jo lähtökohtien tasolla olevaa dekonstruktiota ja radikaalia ”perusta/päällysrakenne”-jaottelua.20 demokratiateoriaa myöten.” Kenties helpoin tapa ymmärtää Butlerin sukupuolikäsi- tystä on hahmottaa se derridalaisen dekonstruktion kautta. Tällöin feministisen teorian sex/gender uusintaa hierarkkista binaarijakoa, jonka perusoletukset eivät muutu riippumatta vastinparin jälkimmäisen osan autonomisuuden asteesta. otamme tässä yhteydessä esimerkeiksi Tuija Pulkkisenkin Vaikka kuinka löytäisimme kulttuurista sukupuolta tuottavia mainitsemat feministiteoreetikot Donna Harawayn ja Eli- sääntöjä, tapoja ja käyttäytymismalleja, sosiaalinen sukupuoli zabeth Groszin. Myöhemmin artikkelissamme esitämme li- pysyy toissijaisena määreenä niin kauan kuin tulkitsemme säksi esimerkkejä siitä, miten queer-kritiikissä usein mainit- biologisen sukupuolen hievahtamattomaksi tosiasiaksi. But- tujen Lacanin ja Foucault’n teoreettinen työ on menettänyt lerin oivallus on tämän jaottelun dekonstruoimisessa: hän monia erityispiirteitään Butlerin teoriasynteesissä. osoittaa ensimmäisen, hallitsevalta vaikuttavan merkitsijän Yksinkertaistuksenkin uhalla väitämme, että yhdistävänä olevan itse asiassa riippuvainen (näennäisesti) toissijaisesta tekijänä kaikille Hankamäen kritisoimille kirjoittajille on vastineestaan. Tämän logiikan mukaan sosiaalisesta suku- heidän nojautumisensa Butlerin teoriaan. Butlerin teoreet- puolesta tulee biologisen sukupuolen ”lisäke” (supplément), tisella työllä on ollut suunnaton aktivoiva ja mahdollistava oletettavasti myöhemmin täydennykseksi lisätty määre, joka vaikutus gender- ja queer-tutkijoille viimeisen viidentoista kuitenkin dekonstruktiivisessa tarkastelussa osoittautuu ”al- vuoden ajan, ja tällä hetkellä nais- tai queer-tutkimuksen kuperäiseksi” tulkitun vastinparinsa kiinteäksi, välttämättö- opiskelijoiden ensi kosketus yleensä teoriaan tulee lähes mäksi ja määrääväksi osaksi.21 poikkeuksetta lukulistojen klassikkosarjaan sijoitetun Gender Vertaillessaan Butlerin edustamaa postmodernia ajat- Troublen kautta. Samalla queer-teoreettisten kysymysten telua Harawayn työhön Pulkkinen päätyy kritisoimaan jäl- kirjo tuntuu kuitenkin supistuneen siten, että Butleriin tu- kimmäistä siitä, että tämä säilyttää Pulkkisen moderniksi tustuminen käy eräänlaisesta intensiivikurssista filosofian kutsuman binaarirakenteen puhuessaan sukupuolesta. Pulk- historiaan psykoanalyysia, konstruktivismia, dekonstruktiota kisen luennassa Haraway mahdollisesti kritiikittömyyttään ja radikaalia demokratiateoriaa myöten. tyytyy olettamaan ”luonnon” diskurssien tavoittamattomaksi Vaikka Butlerin työ on ansainnut sijansa tutkimuksessa materiaksi, joka toimii väistämättömänä, joskin saavutta- ja opetuksessa, koemme nykykäytännön ongelmaksi sen, mattomana rajana niin teoreettisissa tavoissa ymmärtää su- ettei butlerilaisuutta selkeästi kytketä queer-tutkimuksen op- kupuolta kuin tieteessä yleensäkin. Vaikka Haraway osoittaa pialojen historiaan ja laajempaan teoreettiseen keskusteluun. tieteen ja filosofian diskurssien rakentavan aktiivisesti su- Kontekstualisoivampi ote alamme teoria-opetuksessa sallisi kupuolta, hänen oletustensa vanhakantainen (”moderni”) opiskelijoiden erottaa Butlerin teorian niistä tutkimukselli- binaarirakenne katsoo, että ”luonto asettaa rajat itsensä ku- sista perinteistä, joiden kanssa hän käy keskusteluaan ja joista vaamiselle”.22 Koska Haraway olettaa luonnon ja biologisen hän esittää tulkintansa. Unohtaessaan oman historiansa ja sukupuolen viime kädessä säilyvän performatiivisten dis- jäädessään toistamaan Butlerin muotoilemia kysymyksiä ny- kurssien ulottumattomissa, häneltä siis puuttuu Butlerin de- kyinen queer-teoria on kadottanut osan siitä moninaisuuden konstruktiivinen kriittisyys luonto/kulttuuri-vastakkainaset- voimasta, jonka queer-tutkijat mieluusti ovat tulkineet erottelua kohtaan. Pulkkinen hylkää Harawayn sukupuoliteorian tavaksi tekijäksi edustamansa suuntauksen ja perinteisempien radikaaliudessaan riittämättömänä, koska hänen mukaansa oppialojen välillä. Haraway tyytyy noudattamaan modernia perusta/päällysra- Toisin sanoen queer-teorian pitäminen tuottavana, it- kenne-asetelmaa. sekriittisenä ja itsereflektiivisenä vaatii butlerilaisuuden sel- Koska Haraway ei vie ajatteluaan tarpeeksi pitkälle, hän viöiden kyseenalaistamista ja uudenlaista kiinnostusta oman toisin sanoen ei huomaa, että ”luonto” on käsitteellistettä- alamme historiaan ja teoriaperinteeseen. Erityisen tärkeää on vissä ainoastaan diskurssien kautta, joiden vaikutusten ul- huomata, että muotoillessaan teoriaansa sukupuolen perfor- kopuolella sen kuitenkin väitetään olevan: emme voi puhua matiivisuudesta Butler lukee monia, eri ajatussuuntia edus- biologiasta muuten kuin kulttuurin tarjoamin välinein,

10 • niin & näin / emmekä voi tietää genderin oletusten koskaan varmasti ka- Feministit ja pervot ovat aina donneen biologisen sukupuolen kuvauksistamme. Argumen- ymmärtäneet, että teoreettisilla toinnissaan Pulkkinen seuraa Butlerin esimerkkiä. Kritisoi- dessaan Lacanin reaalisen (réel) käsitettä teoksessaan Bodies ”sitoumuksilla on merkitystä.” that Matter (1993) Butler esimerkiksi kirjoittaa, että kaikki viittaukset tähän symbolisen järjestelmän ”ulkopuoliseen”23 kategoriaan ovat kontradiktorisia, koska ne on tehtävä sym- bolisin termein, jotka saman teorian mukaan eivät koskaan voi tavoittaa omaa katoamispistettään reaalisessa.24 Butler toistaa jokseenkin sofistisen argumenttinsa kommen- toidessaan muidenkin filosofien töitä.25 Hän kirjoittaa esimerkiksi, että koska Gilles Deleuze ja Félix Guattari voivat kulttuuri on saanut aikaan ja jota sen vuoksi on helpompi esittää ontologisen argumenttinsa ainoastaan jo valmiiksi muuttaa”.33 ”territorialisoiduista” positioistaan käsin, perustuu heidän väitteensa affirmatiivisesta, puutteeseen liittymättömästä ha- Vaikka Pulkkisen argumentti on oman katsantokantansa lusta ”kestämättömälle metafyysiselle spekulaatiolle”.26 edustajana selkeän looginen, sillä on myös sokeat pisteensä. Konstruktivismi-kritiikkiä Butler taas kommentoi to- Uskallamme väittää esimerkiksi, että Harawayn työssä luonto deten, että kaikki väitteet diskurssien ulkopuolella olevasta ei ole ”olemassa yksiselitteisellä tavalla”, kuten Pulkkinen materiaalisuudesta ovat naiiveja, koska materiaan voi viitata esittää.34 Sen sijaan, toisin kuin Butlerin tulkintamallissa, Ha- vain niillä diskursseilla, jotka tämänkaltaiset viittaukset väit- rawayn edustamassa paradigmassa oletetaan, että jokin tila, tävät ylittävänsä.27 johon ”luonto”-signifioija vaillinaisesti viittaa, on olemassa ja Sama logiikka tulee esiin Butlerin kritisoidessa Platonin että sen jatkuva paikantaminen on tärkeää, hankaluudestaan, kuvausta khorasta ”nimeämättömänä” sekä Julia Kristevan turhauttavuudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta. Ha- luentaa esisubjektiivisesta maternaalisesta ruumiista.28 Häntä raway kuvaa (aina huolellisesti lainausmerkein vieraannu- idealismista syyttäneille kriitikoille Butler on myös joh- tettua) ”luontoa” epistemologisesti vaikeasti käsitteellistet- donmukaisesti vastannut, että ”vallan” ulkopuolella saattaa tävissä olevana suhteena, jossa kielemme logiikka ei päde: olla olemassa ”luonto” samoin kuin ”ruumis”, mutta kum- ”Meidän suhteemme luontoon voidaan nähdä sosiaalisena paakaan ei ole mahdollista tavoittaa niiden diskurssien avulla, kanssakäymisenä sellaisen olion kanssa, joka ei ole ’meidän’ jotka rakentavat meidät subjekteina. Toisin sanoen, luontoon kanssa suhteessa oleva ’se’, ’sinä’, ’hän’, ’te’ tai ’he’”.35 ja ruumiiseen viittaamaan pyrkivät diskurssit osoittavat sa- Harawaylle ”luonto” merkitsee radikaalia toiseutta, jonka malla, että myös nämä ontologisina pidetyt käsitteet ovat tavoittamiseen diskurssimme eivät yllä. Vaikka ”luontoa” jossain, kenties määrittelemättömässä mitassa kulttuuristen onkin mahdotonta puhtaana saavuttaa, toisin kuin Butler, diskurssien rakentamia. Butlerin mukaan tämänkaltainen hän silti pitää kiinni sen ajattelemisen imperatiivista. materian filosofia johtaa loogiseen noidankehään, jossa tu- ”Luonnon” radikaalista toiseudesta hän paikantaa eettisen lemme sokeiksi genealogiselle oivallukselle vallan tuottavasta vaatimuksen ontologiseen pohdiskeluun. ”Luontoa” kuvaa luonteesta.29 ”representaation mahdottomuus, historiallinen sattuman- Pulkkisen Haraway-kommentit seuraavat Butlerin Lacan- varaisuus, keinotekoisuus, ja silti spontaanius, välttämät- ja Deleuze-kritiikkien retorista rakennetta.30 Pulkkinen kir- tömyys, hauraus, ja häkellyttävä tuottavuus.”36 Mahdotto- joittaa: muudessaankin ”luonnon” toiseudella on ”meihin” kohdistuvia vaikutuksia. Feminismi jättää nämä vaikutukset huo- ”Sen sijaan, että Haraway asettaisi kyseenalaiseksi erot- miotta ainoastaan poliittisen katastrofin uhalla – katastrofin, telun luonto–kulttuuri, hän puolustaa luontoa, eläintä, jonka ensimmäisiä oireita voivat olla Hankamäen artikkelin ruumista ja biologista sukupuolta sitä valtaamisen halua kaltaisten populististen kirjoitusten pääsy akateemisen jul- vastaan, mihin pyrkivät kulttuuri, ihmiset, mieli ja sosi- kaisun sivuille. aalinen sukupuoli. … Harawayn edustaman ajattelutavan Pulkkinen on myöhemmin arvostellut myös Elizabeth mukaan luonto tarjoaa rajat, vaikka itse asiassa emme voi Groszin työtä henki–ruumis-jaottelun uusintamisesta.37 koskaan täsmällisesti tietää, mitkä nämä luonnon aset- Vaikka Pulkkinen ei lyhyessä artikkelissaan ehdi perustella tamat rajat ovat, koska ainoan pääsyn luontoon tarjoaa väitteitään, hän viitannee Groszin dekonstruktiiviselle dis- tiede, ja tiede on riippuvainen kulttuurisista ilmiöistä”.31 kurssiajattelulle vieraaseen ”luonnon” ontologiseen teoreti- sointiin, josta hän arvostelee myös Harawayta. Oletustamme Puutteellisesta itsekritiikistä johtuen Harawayn tutkimus vahvistaa kyseisen Grosz-kritiikinkin esiintyminen tekstissä, nojaa moderniin pinta/syvyys-oletukseen, jonka mukaan jonka tarkoitus on selittää Butlerin merkitystä feministisenä ”on aina olemassa perusselittäjiä, totuuden horisontti, jonka teoreetikkona. Butlerilaisesta näkökulmasta Groszin muun voimme (transsendentaalisesti) toivoa saavuttavamme jonain muassa neurofysiologiasta ja evoluutioajattelusta kiinnos- päivänä”.32 Haraway toistaa täten aikaisempien sex/gender- tunut pohdinta epäilemättä toistaa Harawayn ”virheitä”.38 jakoa pohtineiden feministien dekonstruoimattomia ole- Vaikka Pulkkisen kritiikki nousee tietoisesti omaksu- tuksia: tusta ja laajasti perustellusta viitekehyksestä, Harawayn ja Groszin työt edustavat Butlerin teoriasta niin poikkeavaa ”Biologisella sukupuolella ja sosiaalisella sukupuolella lähestymistapaa, että tiukan butlerilaisesta näkökulmasta on selvä hierarkia: biologinen sukupuoli on perustava ne välttämättä näyttävät silkkaa ymmärtämättömyyttään ja pysyvä, sosiaalinen sukupuoli on jotain, minkä ’vain’ toistavan ”luonnosta” ja biologiasta kirjoittavaa vanhanai-

/ niin & näin • 11 vaikutusta tutkineista kirjallisuus- ja kulttuurikriitikoista, Väitämme, että queer-tutkimus on Grosz kirjoittaa evoluutiosta filosofina, joka suhtautuu va- Butlerin teorian myötä perustanut kavasti darwinilaisuuteen ontologisena järjestelmänä.40 ”paradigmansa ihmiskeskeisyydelle Koska Pulkkisen määrittelemän postmodernin ajattelun ja humanismille (jos humanismilla dekonstruktiivisesta perspektiivistä tämänkaltaiset ontolo- tässä ymmärretään yksinkertaisesti giset kysymyksenasettelut näyttävät aina ”perustahakuisilta”, näiden argumenttien arvottaminen vaatii niiden pohtimista ihmisolennon erityisaseman niiden omista lähtökohdista käsin. lähtökohdakseen ottavaa tiedettä). Toinen keskeinen (ja edellisestä johtuva) ero Butlerin Butlerin valta- ja diskurssikäsitykset ja Groszin edustamien filosofisten perinteiden välillä liittyy rajaavat tutkimuskohteensa ainoastaan niiden suhtautumiseen kulttuurin ja ihmisen asemaan. Väi- epistemologiaan ja sitä myötä ihmisen tämme, että queer-tutkimus on Butlerin teorian myötä pe- toimintaan, vaikkakaan tällöin toimijana rustanut paradigmansa ihmiskeskeisyydelle ja humanismille (jos humanismilla tässä ymmärretään yksinkertaisesti ihmis- ei tule pitää yksilöä tai liberaalia olennon erityisaseman lähtökohdakseen ottavaa tiedettä). subjektia.” Butlerin valta- ja diskurssikäsitykset rajaavat tutkimuskohteensa ainoastaan epistemologiaan ja sitä myötä ihmisen toimintaan, vaikkakaan tällöin toimijana ei tule pitää yksilöä tai liberaalia subjektia. Nietzscheltä ja Deleuzelta vaikutteita hakevan Groszin työtä sen sijaan leimaa etologisen etiikan mahdollisuutta pohtiva antihumanismi.41 Tämä myös selittää sen, miksi Deleuzen työ hävisi But- lerin horisontista ensimmäisen, Subjects of Desire -teoksen loppusynteesissä tapahtuneen kohtaamisen jälkeen. Deleuzen radikaali antihumanismi ei tarjoa Butlerille mahdollisuutta kaista ajattelua. Luonteeltaan paradigmaattisina Butlerin ja assimiloida sitä teoriasynteesinsä osaksi edes siinä määrin Groszin eroavuuksia ei kuitenkaan voi käsitellä kummal- kuin hän on voinut sulauttaa Lacanin sukupuolittamisen (se- lekaan ajatussuunnalle ominaisesta näkökulmasta. Vaikka xuation) teorian oman narratiivinsa osaksi.42 Butlerin teoria on osoittautunut hedelmälliseksi, tutkijoiden Kolmannen ratkaisevan eron tulkitsemme löytyvän But- on sijoitettava se paradigmana laajempaan filosofis-historial- lerin esityksellisyyden teorian leimallisesta hegeliläisyydestä. liseen kontekstiin. Tämä on erityisen tärkeää feministiselle Tämä ei johdu niinkään hänen koulutuksellisesta taus- ja queer-teorialle, joiden käytännön kokemuksista kumpu- tastaan, vaan siitä, että performatiivisuus käsitteenä toimii avalle ajattelulle on ollut keskeistä juuri avoimuus erilaisille vain hegeliläisen tunnistamisen periaatteen pohjalta. Riip- lähtökohdille ja lähestymistavoille. Feministit ja pervot ovat pumatta siitä, kuinka paljon Butler on modifioinut Hegelin aina ymmärtäneet, että teoreettisilla sitoumuksilla on mer- teoriaa,43 esittävä subjekti tarvitsee aina yleisön, olipa ky- kitystä. Tutkimukselle on välttämätöntä, että niiden seu- seessä performanssi tai performatiivisuus. Butlerin monita- rausten kartoittaminen tapahtuu sellaisessa päämääriltään soinen sitoutuminen hegeliläiseen filosofiaan selittää osaltaan avoimessa työssä, jossa emme vielä tiedä, minne olemme hänen monista muista teoreetikoista esittämiensä luentojen matkalla. idiosynkraattisuutta. Grosz puolestaan edustaa (etenkin De- leuzen kautta suodattuvaa) nietzscheläisyyttä, jossa ei tyydytä omaksumaan genealogian käsitettä vaan vaikutteet Nietz- Kolme eroa scheltä haetaan perustavammilla tavoilla. Ehdotamme lopuksi, että Butlerin ja Harawayn/Groszin Foucault’nkaan nietzscheläisyys ei ole redusoitavissa edustamien teoriasuuntausten välillä voidaan tulkita olevan ajatukseen genealogiasta, jonka merkityksen Pulkkinen ha- kolme suurta eroa. Emme esitä näitä eroavaisuuksia puhtaina vainnollistaa.44 Ymmärtääksemme tämän eron seurauksia tai loppuun asti mietittyinä distinktioina, vaan työhypotee- meidän tulisi miettiä uudelleen, mitä tarkoitamme esi- seina queer-tutkimuksen itsekriittisyyden ja reflektiokyvyn merkiksi käsitteellä valta. Onko Butlerin valtakäsite niin lisäämiseksi. kattava, että sen pohjalta on hedelmällistä kritisoida paitsi Ensimmäinen paradigmaattinen ero tulee selvästi esiin Harawayn ja Groszin kaltaisia kirjoittajia, myös Foucault’a Pulkkisen kirjoittaessa, että performatiivinen sukupuolen- itseään? Butlerin laajalti hyväksytyn argumentin mukaan teoria ”osallistuu substanssin metafysiikan dekonstruktioon diskurssin tai vallan ulkopuolella ei ole mitään. Kuitenkin kieltäytymällä olemisen pohdinnasta”.39 Yksi tapa ymmärtää tämä queer-teorian piirissä kanonisoitu oletus tekee täysin Butlerin argumenttien lähtökohdat onkin nähdä Butlerin mahdottomaksi ymmärtää esimerkiksi Deleuzen väitettä, keskittyvän epistemologiaan. Ihmistiedon mahdollisuuksia jonka mukaan ”Ulkopuolen käsitteeseen vetoaminen [L’appel ja rajoja tarkastelevana teoreetikkona Butler omistautuu ih- au dehors] on toistuva teema Foucault’n tuotannossa”.45 Ja mistä koskettavan vallan, kulttuurin ja diskurssien pohtimi- missä Butlerilla on esimerkiksi jaottelu valtaan (pouvoir) ja selle. Butlerista poiketen Grosz, etupäässä Deleuzea seuraten, voimaan (puissance), jonka Deleuze löytää Foucault’n työstä? edustaa ontologista filosofiaa. Tämä pätee eritysesti hänen Voimme myös selittää Butlerin toistuvasti ilmaisemaa petty- viimeaikaisiin teksteihinsä, joissa hän käsittelee esimerkiksi mystä Foucault’n ”epäjohdonmukaisuuteen” sillä, että hänen Charles Darwinin evoluutioteoriaa feministisen ajattelun valtakäsitteensä ei sittenkaan sovi täysin yhteen Foucault’n mahdollisena liittolaisena. Toisin kuin suurin osa Darwinin käsityksen kanssa.

12 • niin & näin / Väittäisimme, että juuri butlerilaisen Foucault-käsityk- queer-teorian sukupuolikäsitys näyttää institutionaalisesti sensa vuoksi queer-teoreetikot eivät ole kyenneet tekemään sitoutuneen etupäässä butlerilaisuuteen. Niin sanottujen juuri mitään Foucault’n myöhäisillä teksteillä. Siinä missä omien kokemustemme perusteella – joilla sinänsä on tie- Foucault’n genealogiset tekstit ovat olleet keskeisia queer- tenkin mitätön todistusarvo – sukupuolesta on (etenkin luennoissa, Seksuaalisuuden historian kaksi jälkimmäistä osaa teoreettisesti kunnianhimoisilla) nais- ja queer-tutkimuksen ovat loistaneet poissaolollaan.46 Tämä on erikoista siksikin, kursseilla ja konferensseissa lähes mahdoton puhua muuten että samaan aikaan kun Foucault kirjoitti teoksiaan L’usage kuin ”konstruktiona” tai ”diskurssina.” Kaikenlaiset viitta- des plaisirs (Nautintojen käyttö) ja Le souci de soi (Huoli it- ukset representaation ulkopuoliseen sukupuoleen vaikuttavat sestä) sekä sarjan julkaisematonta osaa ”Les aveux de la chair” (usein tiedostamatta omaksutusta) butlerilais-dekonstruktii- (”Lihan tunnustukset”), hän myös pohti seksuaalipolitiikkaa visesta näkökulmasta käsin naiiveilta ja vanhanaikaisilta. useissa haastatteluissaan.47 Näiden tekstien poissaolo nykyi- Kuten Pulkkinen selvästi osoittaa, Butlerin teoriakehys sestä queer-teoriasta johtunee siitä, että viimeistään näissä on merkinnyt aitoa harppausta sukupuolen käsitteellistämi- teoksissa Foucault’n teoria vallasta ja askeesista osoittautuu sessä auttamalla meitä murtamaan perinteiseen luonto/kult- ilmiselvästi Butlerin lukutavalle sopimattomaksi. tuuri-jakoon perustuvat käsitteelliset rajat. Tämä selittää but- Muotoillessaan kolmessa ensimmäisessä teoksessaan lerilaisuuden hyödyllisyyden gender- ja queer-tutkimukselle. (Subjects of Desire, Gender Trouble ja Bodies that Matter) teo- Se on auttanut meitä kyseenalaistamaan viimeisetkin suku- riaansa sukupuolesta ja esityksellisyydestä Butler on lukenut puolten välistä epäsuhtaa ”luonnolla” puolustamaan pyrkivät paitsi Foucault’n myös Lacanin teorioita varsin omaperäi- selitysmallit. Kyseisten selitysmallien kulttuurinen voima sesti, ja myöhempi queer-teoria on jäänyt toistamaan näitä heijastuu kuitenkin yhä refleksissämme torjua kaikenlainen Butlerin teorian kannalta tarkoituksenmukaisia väärinlu- sukupuolta muuten kuin diskurssina lähestyvä ajattelu, entoja. Useat ”uusista lacanilaisista”48 ovat eritelleet huolelli- johon tuntuu liittyvän väkivaltaisen alistavuuden leimaaman sesti Butlerin Lacanin teoriaa koskevia väärinkäsityksiä. Joan historian mahdollinen aktivoituminen.55 Copjec huomauttaa Butlerin, joka ymmärtää lacanilaisuuden Jotta emme kuitenkaan jäisi omien tapojemme vangeiksi, konstruktionismina, olevan kuuro sekä tiedostamattoman meidän olisi mietittävä tarkkaan, ovatko butlerilaisuudesta että sukupuolittumisen psykoanalyyttisille käsitteille.49 suuresti poikkeavat Harawayn ja Groszin esittämät ajatukset Butlerin tapaa hylätä Lacanin reaalinen poliittisesti he- sittenkään puhdasta paluuta menneisyyteen. Heidän edus- delmällisenä käsitteenä on käsitellyt Tim Dean. Hänen tamansa kysymysten uusin tavoin asettamisen voi pikem- mukaansa Lacanin uransa loppupuolella kehittämänä käsit- minkin nähdä, ei varsinaisesti paluuna, vaan Butlerin suku- teenä reaalinen tarjoaa uusia mahdollisuuksia myös queer- puolen performatiivisuuden tuottaneen teoriakokonaisuuden teorialle.50 Queer-teoriassa suurelta osin käsittelemättömän uudelleen avaamisena. reaalisen käsitteen suhteen on tärkeää huomata, että psyko- Lähestymällä Harawayta ja Groszia (samoin kuin Lacania analyysia koskevissa kommenteissaan Butler johdonmukai- ja Foucault’a) näiden teoreetikoiden omista lähtökohdista sesti palaa Lacanin varhaisempaan tuotantoon. Esimerkiksi käsin voimme kenties aktualisoida menneisyydessä hylätyksi Antigone’s Claim -teoksen argumentin keskeisissä kohdissa tulleita (teoreettisia) mahdollisuuksia, joiden seuraukset ovat hän siirtyy käsittelemään imaginaarisen kategorian merki- vielä ennustamattomissa. Tällöin paluumme filosofian his- tystä psykoanalyysissa sen sijaan että olisi keskittynyt reaa- toriaan ei olisi vanhojen, tuttujen reittien löytämistä vaan liseen, joka on nimenomaan Lacanin VII seminaarissaan matkan varrella hylättyjen argumenttien virtuaalisen potenti- (engl. The Ethics of Psychoanalysis) esittämän Antigone-tul- aalin aktualisoimista uusiksi, tuottaviksi kysymyksiksi. Butle- kinnan keskiössä.51 rilaisen paradigman hylkäämä ”luonto” – historioineen, vaa- Tällä Lacanin työn eri periodien sekoittamisella on ollut roineen ja umpikujineenkin – voi hyvinkin olla feminismin suuri vaikutus siihen, miten Butler on ymmärtänyt psy- ja queerin gender-ajattelun wild card, ”jokeri”.56 koanalyysin poliittiset mahdollisuudet, sillä 1960-luvulta lähtien Lacanin seminaarien painopiste siirtyi imaginaari- sesta ja symbolisesta järjestelmästä reaalisen kategorian ja jouissance-käsitteen avaamiseen.52 Sananvaihdossaan Butlerin Viitteet ja Ernesto Laclaun kanssa Slavoj Žižek painottaa, että La- 1. Butlerin teoriasynteesistä, ks. Tuhkanen 2005. canin myöhemmässä tuotannossa réel-käsite osoittaa sym- 2. Foucault 1977, 131. bolisen järjestelmän ”sattumanvaraisuuden, haurauden (ja 3. Ks. esim. Dreyfus ja Rabinow (1982), jossa Foucault’n elämäntyö sen vuoksi muutosalttiuden)”.53 Esitämme, että (Deanin työtä sijoitetaan juuri jälkistrukturalismin kenttään. Foucault’n tuotannon lukuunottamatta) queer-teoria on Butlerin luentaan sitoutu- periodisaatiosta, ks. myös Helén 1998 sekä Foucault’n (2000, 251) oma kommentti. misen johdosta suurelta osin hukannut toistaiseksi mahdolli- 4. Ks. Dreyfus ja Rabinow 1982, 133–42, 169–73; Helén 1998, 501. suutensa hyödyntää tätä teoriaa. 5. Asiaa ei auta sekään, etta Hankamäki on plagioinut osan tekstistään. Hän kuvailee postmodernin sukupuolikäsityksen esiin nousua seu- raavasti: ”Kun seksuaalisen vapautumisen aika oli ohi 1980-luvulla, ei Teorioiden omilla ehdoilla haluttu etsiä enää vain seksiä vaan alettiin pohtia sitä, mitä on sukupuoli. 1970-lukua leimanneiden orgioiden jälkeen ei tasapainoiltu Tiukka sitoutuminen butlerilaisuuteen saa erilaiset lähesty- halun ja tyydytyksen välillä vaan oman sukupuolisen identiteetin mistavat (joista otimme esimerkiksi Harawayn ja Groszin ympärillä. … Kun on saavuttanut vapauden, on pakko alkaa kysellä työt) näyttämään virheellisiltä tai kehittymättömiltä, kun itseltään, kuka oikeastaan on: Mitä sukupuolta olen? Olenko seksuaa- 54 linen, tai mihin sukupuoliero perustuu?” (114). Nämä lauseet tulevat itse asiassa kyseessä voivat olla paradigmaattiset erot. Tässä suoraan Baudrillardin Amerikka-teoksesta: ”Kun orgiat ovat päätty- butlerilaisuus ei eroa meidän muidenkaan lahkolaisuudesta, neet, seksuaalisen vapautumisen aika on ohi. Enää ei etsiskellä seksiä mutta tutkimuksen etiikan kannalta on ongelmallista, että vaan pyritään löytämään oma sukupuoli (gender) … . Enää ei tasapai-

/ niin & näin • 13 noilla halun ja tyydytyksen välillä vaan … oman sukupuolisen (vielä käsityksen tekstuaalisuudesta; sen mukaan sukupuoli olisi diskursiivisesti löytämättömän) identiteetin välillä. … Nykyinen eroottinen kulttuuri konstruoitu rakennelma, jolle ei löydy ankkuria diskurssin ulkopuolta. pohjautuu määritelmän kyselemiseen: ’Olenko minä seksuaalinen Queer-teorian toisen suuren nimen, Eve Kosofsky Sedgwickin argu- olento? Mitä sukupuolta olen? Onko seksuaalisuus viime kädessä vält- mentti hetero/homo-jaottelusta on niinikään dekonstruktiivinen: tämätöntä? Mihin sukupuoliero perustuu?’ Seksuaalinen vapautumi- homosta tulee heteron lisäke (Sedgwick 1990, 9–11; ks. myös Halperin nen on jättänyt ihmiset määrittelemättömyyden tilaan (tyypillistä, kun 1995, 43–48). Kun vielä huomataan, kuinka derridalaiseksi Foucault’n kerran on saavuttanut vapauden, on pakko alkaa kysellä itseltään, kuka valtakäsitys on Butlerin työn myötä tullut, voimme päätellä, että queer- oikeastaan on)” (Baudrillard 1991, 95–96). Myöhemmin Baudrillard teoria on lähestymistavaltaan perin pohjin dekonstruktiivinen. kirjoittaa gender bendereiden edustamasta kulttuurisesta suuntauksesta: 22. Pulkkinen 1998, 169. ”Ääritapauksessa maskuliinisuus ja feminiinisyys häviäisivät kokonaan 23. Lacanin reaalinen on tässä tarjoamaamme referaattia huomattavasti ja jäljelle jäisi vain hajanainen kokoelma yksilöllisiä, pelkästään itseensä monitahoisempi käsite. Lacanin itsensä mukaan reaalista ei tule nähdä viittaavia sukupuolia. … Syntyisi hämmästyttävä paradoksi: seksuaali- symbolisen ulkopuolisena vaan ”intiiminä ulkopuolena”, sisäisenä suudesta voisi jälleen tulla toisarvoinen ongelma kuten varhaisemmissa rajana (Lacan 1992, 139). Ks. myös Bruce Finkin (1995, 27) ja Charles yhteiskunnissa oli asianlaita. Tällöin se muuttuisi yhteismitattomaksi Shepherdsonin (1997, 73, viite 9) argumentit kahdenlaisesta reaalisen verrattuna muihin, vahvempiin symbolijärjestelmiin (syntymä, sosiaa- käsitteestä Lacanin tuotannossa. linen hierarkia, askeesi, maine, kuolema)” (Baudrillard 1991, 98–99). 24. ”But to make this claim [of the real] is to assert a relation of radical Ja Hankamäki plagioi: ”Postmodernistien käsityksen mukaan seksu- incommensurability between the ’symbolization’ and ’the real,’ and it aalisuudelle kuuluisi toisarvoinen asema, joka sillä katsotaan olleen is unclear that this very assertion is not already implicated in the first modernia yhteiskuntaa edeltäneissä yhteiskunnissa. Heidän toiveensa term of the relation. As such, it is unclear to what metasymbolizing oli, että seksuaalisuus poistuisi muiden, kenties vaikuttavimpien kysy- status that very assertion disingenuously seeks to lay claim. To claim mysten paikalta, joita olivat esimerkiksi syntymä, maine ja kuolema. that the real resist symbolization is still to symbolize the real as a kind Ajatus oli, että maskuliinisuus ja feminiinisyys hajoaisivat viimein of resistance” Butler 1993, 207. kokonaan ja jäljelle jäisi vain lajitelma yksilöllisiä ja itseensä viittaavia 25. Ks. myös Dean 2002, 26, viite 9. sukupuolia” (115). ”Lainauksia” ei voi puolustella unohtuneella viitteel- 26. Butler 1999, 214. läkään, sillä alkuperäisestä tekstistä ajoittaisin synonyymein ja pienin 27. Butler 1993, 11; ks. myös mt., 67-68. rakenne–eroin eroavat lauseet eivät käy sen paremmin parafraaseista 28. Mt., 44, 71. kuin suoranaisista sitaateistakaan. 29. ”To posit by way of language a materiality outside of language is still 6. Sukupuolen, seksuaalisten tekojen ja seksuaalisen identiteetin suhteista to posit that materiality, and the materiality so posited will retain that queer-teoriassa, ks. esim. Halperin 2002, 17–23, 24–47. positing as its constitutive condition. … To have the concept of matter 7. Pulkkinen 1998, 171–75. Pulkkisen teos on kansainvälisestikin katta- is to lose the exteriority that the concept is suppose [sic] to secure”. vimpia Butlerin työtä kontekstualisoivia teoksia, jonka erityinen ansio Mt., 30. Yleisemmin, ks. mt., 27–56, sekä Pulkkinen 1998, 184–85. suomalaiselle tutkijayhteisölle on meidänkin tässä artikkelissa seuraa- 30. Ks. myös Pulkkinen 2000, 50–51. miemme sanakäytäntöjen vakiinnuttaminen. 31. Pulkkinen 1998, 170. 8. Pulkkinen 1998, 168. Sex/gender-systeemistä laajemmin, ks. Rubin 1975 32. Mt., 171. ja Haraway 1991, 131–48. 33. Mt., 172. 9. Butlerin tunnettu määritelmä sukupuolesta ”siteeraamisen” kautta 34. Mt., 170; painotus PLH/MT. rakentuvana ilmiönä löytyy esimerkiksi teoksesta Butler 1993, 12–16. 35. Haraway 1991, 3. Selkeästi asian esittää myös Pulkkinen 1998, 183–184. 36. Mt., 3; painotus PLH/MT 10. Ks. Butler 2004, 4–10. 37. Pulkkinen 2000, 59, viite 13. 11. Ks. Stone 1992. 38. Ks. Grosz 1994, 1999, 2004. 12. Pulkkinen 1998, 44–47. 39. Pulkkinen 1998, 184. 13. Teoriasta praksiksena, ks. Deleuze ja Foucault 2004, 208. 40. Grosz 1999, 2004. Groszin edustamalle evoluutioteorialle on ollut suuri 14. Feminismin kenties mullistavimmaksi teoreettiseksi käsitteelliseksi merkitys Bergsonin ja Deleuzen Darwin-luennoilla, joihin hyvän joh- anniksi onkin tulkittu oivallus eletyn kokemuksen keskeisyydestä ajat- datuksen tarjoavat Ansell Pearson 1999 ja 2002. telulle, Grosz 1994, 94. 41. Deleuzen etologisesta etiikasta, ks. Ansell Pearson 1999. Butlerin työn 15. Kriittisen rotuteorian klassikoihin kuuluvat W. E. B. Du Bois (1999) ihmiskeskeisyydestä ja sen erosta Grosziin, ks. Cheah 1996. ja Frantz Fanon (1963) puhuvat kautta tuotantonsa ”objektiivisuu- 42. Butlerin Lacanilta osittain omaksuman sukupuolittamisen teorian den” käsitteen ongelmallisuudesta. Muista klassisista rotua tuottavista ongelmista, ks. Copjec 1995. teksteistä, ks. Bernasconi ja Lott 2000. Alan nykykentästä, ks. Essed ja 43. Ks. Salih 2002, 3–5. Butlerin hegeliläisyydestä, ks. Tuhkanen 2005. Goldberg 2002; Back ja Solomons 2000. 44. Erinomaisessa artikkelissaan Heiner (2003) seuraa Foucault’n tuotan- 16. Esityksellisyyden teorian laajoista käytännön vaikutuksista kertoo se, non läpäisevää ajatusta ”raja-kokemuksesta”, jonka hän yhdistää niin että esimerkiksi Vatikaani on joutunut ottamaan siihen kantaa, vaik- Nietzscheen kuin Deleuzeenkin. Heinerin luenta voi toimia lähtökoh- kakin epäsuorasti. Vuonna 2004 julkaistussa kirjeessä katoliselle papis- tana queerin uudenlaiselle, Butlerin tuottamasta narratiivista luopu- tolle roomalaiskatolisen kirkon johto kritisoi käsitystä sukupuolesta valle Foucault-käsitykselle. Deleuzen nietzscheläisesta valtakäsitteesta, perustattomana ja aktiivisesti rakennettuna. Tämä ”gender-feminis- ks. myös Bogue 1989, 15–34. minä” kritisoitu sukupuolikäsitys on selvästi liitettävissä Butlerin per- 45. Deleuze 1986, 93. formatiivisuusteoriaan. Ks. ”Schreiben”. 46. Poikkeuksen muodostavat Cohen 1988 ja Halperin 1995, 15–125, jotka 17. Pulkkinen, 1998, 173. eivät kuitenkaan rekisteröi sitä Foucault’n genealogisten ja eettisten 18. Mt., 1998, 179. Samankaltaisesta etymologiasta englannissa ja muissa tekstien välillä olevaa katkosta, jota Deleuze painottaa ja joka ansaitsee kielissä, ks. Haraway 1991, 130. Sukupuolen etymologiasta suomessa ks. enemmän huomiota. Sama pätee myös Halperinin sinänsä hyödylli- Laakso 2004, 53–58. siin antiikin Kreikan sukupuoli- ja seksuaalikulttuurien tutkimuksiin, 19. Pulkkisen tulkintojen nostaminen tässä yhteydessä esiin on mieles- joissa hän hyödyntää Foucault’n ajatuksia antiikin ”seksuaalisuuskäsi- tämme tarpeellista, sillä Suomessa juuri Pulkkisen Butler-luenta ja tyksistä” (ks. Halperin 1990 ja 2002). Foucault’n etiikan ja poliittisen hänen tapansa kontekstoida Butler muuhun teoriakeskusteluun on filosofian välisestä jännitteestä, ks. myös Luoma 2004, 11–16. saavuttanut vahvan aseman. Tämän lisäksi pidämme Pulkkisen keskus- 47. Ks. esim. 1980-luvulla tehdyt haastattelut teoksessa Foucault 1996. telua moderni/postmoderni-jaosta vakuuttavana, ja katsomme hänen 48. Termistä, ks. Mellard 1998. Toisin kuin ns. ”Yalen lacanilaiset”, jotka osuvan oikeaan kuvatessaan Butlerin perustahakuisuuden kieltävää Lacan-kommentaareissaan keskittyivät pohtimaan imaginaarisen ja filosofiaa postmoderniksi. symbolisen järjestysten merkitystä, ”uudet lacanilaiset” korostavat 20. Foucault’n ja liberaalin teorian valtakäsitteiden erosta, ks. myös Halpe- Lacanin uransa loppupuolella elaboroimaa reaalisen käsitettä. Kuten rin 1995, 17–21. Pulkkinen ohittaa tutkimuksessaan Louis Althusserin Pulkkinen (2000, 54) huomauttaa, Lacan-kommenteissaan Butler kes- ideologiaan ja valtaan keskittyvän teorian, joka kuitenkin on vaikutta- kittyy suurelta osin imaginaarisen merkitykseen. nut huomattavasti Butlerin teoriaan, ks. erityisesti Butler 1993 ja 1997. 49. Copjec 1995. Lacanilaisesta sukupuolittumisen teoriasta, ks. Salecl 21. Suomenkielisestä termistöstä, ks. Nikander 1997. Butlerin ajatus suku- 2000. Edellisistä hiukan eriävä, mutta erinomaisen selkeä selitys Laca- puolesta on dekonstruktiivinen siinäkin, etta Derridan kuuluisaa lausetta nin sukupuolittamisen teoriasta löytyy artikkelista Dyess & Dean ”Il n’y a pas de hors-texte” mukaillen voi sanoa Butlerin esittäneen, että 2000. ”genderin ulkopuolella ei ole mitään”. Butler siis omaksuu derridalaisen 50. Dean 2000, luku 5. Dean tarkentaa kritiikkiään artikkelissa Dean 2002.

14 • niin & näin / 51. Butler 2000, 40. Butlerin tässä teoksessa esittämää Lacan-luentaa kom- Grosz, Elizabeth, Volatile Bodies: Toward a Corporeal Feminism. Indiana Uni- mentoivat Penney 2002, 14–15, 19; Tuhkanen 2003. versity Press, 1994. 52. Lacanin teoreettisen työn periodeista, ks. Dean 2000, 36–37 ja Halperin, David M., One Hundred Years of Homosexuality and Other Essays Shepherdson 1997, 72, viite 8. on Greek Love. Routledge, 1990. 53. Žižek 2000, 221. Reaalisen kategorian merkitystä Lacanin teorialle Halperin, David M., Saint Foucault: Towards a Gay Hagiography. Oxford korostaa myös Hintsa 1998, 237–69. University Press, 1995. 54. Myös Hankamäki epäilemättä haluaa väittää oman tutkimuksensa Halperin, David M., How to Do the History of Homosexuality. University of edustavan paradigmaltaan poikkeavaa työtä. Tämä kuitenkin osoittau- Chicago Press, 2002. tuu riittämättömäksi argumentiksi, kun paljastuu kuinka tietämätön Hankamäki, Jukka, ”Tyttöjen kanssa saunan lauteilla: Tirkistysreikiä suku- hän on siitä alasta, josta hän artikkelissaan kirjoittaa. puolierolla politikoivaan filosofiaan.” niin & näin 43 (talvi 4/2004), 55. Feministien ymmärrettävästä epäluulosta biologiaa kohtaan, ks. Grosz 111–120. 1994, xiv, 13–16; Grosz 1999, 31–32. Ks. myös Kontturi ja Tiainen Haraway, Donna J., Simians, Cyborgs, and Women: The Reinvention of Nature. 2004. Free Association Books, 1991. 56. Haraway 1991, 4. Heiner, Brady Thomas, ”The Passions of Michel Foucault.” Differences 14:1 (Spring 2003), 22–51. Helén, Ilpo ”Elämä seksuaalisuudessa.” Teoksessa Michel Foucault. Seksuaa- lisuuden historia. Suom. Kaisa Sivenius. Gaudeamus, 1998, 495–512. Kirjallisuus Hintsa, Merja, Mahdottoman rajoilla: Derrida ja psykoanalyysi. Tutkijaliitto, Ansell Pearson, Keith, Germinal Life: The Difference and Repetition of 1998. Deleuze. Routledge, 1999. Kontturi, Katve-Kaisa & Milla Tiainen, ”Taiteentutkimus ja materiaalisuu- Ansell Pearson, Keith, Philosophy and the Adventure of the Virtual: Bergson den haaste. Feministisiä suunnanavauksia”. Kulttuurintutkimus 21:3 and the Time of Life. Routledge, 2002. (2004), 17–27. Back, Les & John Solomons (toim.), Theories of Race and Racism: A Reader. Laakso, Johanna, ”Sukupuolesta ja sukupuolesta kielihistoriassa.” Naistutki- Routledge, 2000. mus-Kvinnoforskning 18:1 (2005), 53–58. Baudrillard, Jean, Amerikka. Suom. Tiina Arppe. Loki, 1991. Lacan, Jacques, Seminar VII: The Ethics of Psychoanalysis 1959-1960 (1986). Bernasconi, Robert & Tommy L. Lott (toim.), The Idea of Race. Hackett, Toim. Jacques-Alain Miller. Trans. Harry Potter. W. W. Norton, 1992. 2000. Luoma, Kaisa, ”Michel Foucault ja valtakritiikin metodologiat”. Kulttuurin- Bogue, Ronald, Deleuze and Guattari. Routledge, 1989. tutkimus 21:3 (2004), 11–16. Butler, Judith, Antigone’s Claim: Kinship between Life and Death. Columbia Mellard, James M, ”Lacan and the New Lacanians: Josephine Hart’s University Press, 2000. Damage, Lacanian Tragedy, and the Ethics of Jouissance”. PMLA 113:3 Butler, Judith, Bodies that Matter: On the Discursive Limits of ”Sex.” Rout- (May 1998), 395–407. ledge, 1993. Nikander, Ismo, ”Merkkien loputon leikki: Fenomenologian ja struktura- Butler, Judith, Gender Trouble: Feminism and the Subversion of Identity. lismin välissä ja tuolla puolen.” niin & näin 1/1997. http://www.netn. Routledge, 1990. fi/197/netn_197_nika.html. Butler, Judith, The Psychic Life of Power: Theories in Subjection. Stanford Penney, James, ”(Queer) Theory and the Universal Alternative”. Diacritics University Press, 1997. 32:2 (Summer 2002), 3–19. Butler, Judith, Subjects of Desire: Hegelian Reflections in Twentieth-Century Pulkkinen, Tuija, ”Judith Butler – Sukupuolen suorittamisen teoreetikko”. France. Columbia University Press, 1999. Teoksessa Feministejä – Aikamme ajattelijoita. Toim. Anneli Anttonen, Butler, Judith, Undoing Gender. Routledge, 2004. Kirsi Lempiäinen & Marianne Liljeström. Vastapaino, 2000, 43–60. Cheah, Pheng, ”Mattering.” Diacritics 26:1 (1996), 108–39. Pulkkinen, Tuija, Postmoderni politiikan filosofia. Gaudeamus, 1998. Cohen, Ed, ”Foucauldian Necrologies: ’Gay’ Politics? Politically Gay?” Tex- Rubin, Gayle, ”The Traffic in Women: Notes on the ’Political Economy’ tual Practice 2:1 (Spring 1988), 87–101. of Sex”. Teoksessa Toward an Anthropology of Women. Toim. Rayna R. Copjec, Joan, ”Sex and the Euthanasia of Reason”. Teoksessa Read My Desire: Reiter. Monthly Review Press, 1975, 157–210. Lacan against the Historicists. MIT, 1995, 201–36. Salecl, Renata (toim.), Sexuation. Duke University Press, 2000. Dean, Tim, ”Art as Symptom: Žižek and the Ethics of Psychoanalytic Criti- Salih, Sara, Judith Butler. Routledge, 2002. cism”. Diacritics 32:2 (Summer 2002), 21–41. ”Schreiben an die Bischöfe der Katolischen Kirche über die Zusammenar- Dean, Tim, Beyond Sexuality. University of Chicago Press, 2000. beit von Mann und Frau in der Kirche und in der Welt.” www.vatican. Deleuze, Gilles, Foucault. Les Éditions de Minuit, 1986. va/roman_curia/congregations/cfaith/documents/rc_con_cfaith_doc_ Deleuze, Gilles & Foucault, Michel, ”Intellectuals and Power” (1972). Teok- 20040731_collaboration_ge.html. sessa Deleuze. Desert Islands and Other Texts, 1953-1974. Toim. David Sedgwick, Eve Kosofsky, Epistemology of the Closet. University of California Lapoujade. Trans. Michael Taormina. Semiotext(e), 2004. Press, 1990. Dreyfus, Hubert L. & Rabinow, Paul, Michel Foucault: Beyond Structuralism Shepherdson, Charles, ”A Pound of Flesh: Lacan’s Reading of The Visible and Hermeneutics. Second Edition. University of Chicago Press, 1983. and the Invisible”. Diacritics 27:4 (Winter 1997), 70–86. Du Bois, W. E. B., The Souls of Black Folk. 1903. Toim. Henry Louis Gates, Stone, Sandy, ”The Empire Strikes Back: A Posttranssexual Manifesto”. Jr. & Terri Hume Oliver. W. W. Norton, 1999. Camera Obscura: Imaging Technologies, Inscribing Science 2, 26 (1992), Dyess, Cynthia & Tim Dean, ”Gender: The Impossibility of Meaning”. 151–178. Psychoanalytic Dialogues 10:5 (2000), 735–56. Tuhkanen, Mikko, ”Judith Butler, Gilles Deleuze ja tulemisen kysymys”. Essed, Philomena and David Theo Goldberg, Race Critical Theories. Black- Naistutkimus-Kvinnoforskning 18:2 (2005), 4–14. well, 2002. Tuhkanen, Mikko, Kirja-arvostelu: Antigone’s Claim: Kinship between Life Fanon, Frantz The Wretched of the Earth (1961). Trans. Constance Farrington. and Death. Umbr(a): A Journal of the Unconscious (2003), 140–144. Grove Press, 1963. Žižek, Slavoj, ”Da Capo senza Fine”. Teoksessa Judith Butler, Ernesto Laclau Fink, Bruce, The Lacanian Subject: Between Language and Jouissance. Prince- & Žižek. Contingency, Hegemony, Universality: Contemporary Dialogues ton University Press, 1995. on the Left. Verso, 2000, 213–262. Foucault, Michel, Foucault Live: Interviews, 1961–1984. Toim. Sylvère Lot- ringer. Trans. Lysa Hochroth and John Johnston. Semiotext[e], 1996. Foucault, Michel, The History of Sexuality, Volume I: An Introduction (1976). Trans. Robert Hurley. Vintage, 1990. Foucault, Michel, ”Interview with Michel Foucault.” Teoksessa Essential Works 3: Power. Toim. Paul Rabinow. New Press, 2000, 238–237. Foucault, Michel, ”What Is an Author?” (1969). Teoksessa Language, Coun- ter-Memory, Practice: Selected Essays and Interviews. Toim. Donald F. Bouchard. Cornell University Press, 1977, 113–138. Grosz, Elizabeth, ”Darwin and Feminism: Preliminary Investigations for a Possible Alliance.” Australian Feminist Studies 14:29 (1999), 31–45. Grosz, Elizabeth, The Nick of Time: Politics, Evolution, and the Untimely. Duke University Press, 2004.

/ niin & näin • 15 Logiikan historia ja tulevaisuus

Arkipuheessa ”logiikalla” tarkoitetaan usein yksinkertaisesti järkeilyn tapaa tai ajattelun johdonmukaisuutta. Filosofiassa sen merkitys määritellään tarkemmin, mutta yksimielisyyttä sen rajoista ei vallitse. Filosofian historiassa logiikka on näytellyt keskeistä osaa, ja se kuuluu edelleen kiinteästi filosofian opetusohjelmiin. Nykyään se on pitkälle erikoistunut systemaattinen tutkimusalueensa, jonka asemasta ja mahdollisuuksista sekä suhteesta filosofiaan tai tieteisiin käydään aktiivista keskustelua. Myös logiikan historia on löytänyt paikkansa ajatusten vaihdossa. niin & näin -lehden teema-artikkelit johdattavat muutamiin logiikan historian vaiheisiin sekä sen nykyisiin ja tuleviin haasteisiin.

Kuva: Verna Jääskinen, Virta

16 • niin & näin / vielä lopullista ratkaisuaan odottava kontinuumihypoteesi, jonka mukaan ei ole olemassa yhtään ääretöntä joukkoa, joka olisi mahtavuudeltaan suurempi kuin luonnollisten lukujen joukko mutta pienempi kuin reaalilukujen joukko. Tämän hypoteesin keksittyään Cantor ryhtyi kehittelemään niin sanottua transfiniittista aritmetiikkaa, joka merkitsi mullistusta perusteiden tutkimuksen alalla ja laajensi huomattavasti siihen asti tunnettua matemaattista todellisuutta. Cantorin tulokset jakoivat matematii- yhteyden Boole todisti lopullisesti, että loo- kan perusteista kiinnostuneet tutkijat 1900- gista päättelyä voidaan käsitellä matemaatti- luvun alussa ainakin kolmeen eri leiriin sesti. Leibnizin alustavia tuloksia tuntemat- (finitistit, intuitionistit ja transfinitistit). ta Boole otaksui, että logiikan algebra on Hänen keskeisiä kirjoituksiaan on koottu täsmälleen sama kuin kaksiarvoinen lukui- esimerkiksi teokseen Contributions to the hin 1 ja 0 rajoittuva tavallinen algebra. Foundations of the Theory of Transfinite Toisin kuin Leibniz, Boole onnistui Numbers (1941). (RV) hiomaan oman järjestelmänsä täysin valmiiksi ja siten tietyssä mielessä saavutti Gottlob Frege (1848-1925) Aristoteles (n. 350 eKr.) Leibnizin tavoitteleman järjenkäytön Yksi nykyaikaisen logiikan tärkeimmistä Länsimaisen muodollisen logiikan perus- laskentasääntöjen yleiskalkyylin (calculus arkkitehdeista. Toteutti osan Leibnizin tajahahmo. Tämä maine perustuu ennen ratiocinator). On kuitenkin syytä panna unelmasta muotoilemalla esikoisteokses- muuta Aristoteleen teokseen Ensimmäinen merkille, että aksiomaattis-deduktiivisesta saan Begriffsschrift (1879) ensimmäisen analytiikka, jossa hän esittelee teoriansa näkökulmasta katsottuna Leibniz oli Boo- loppuunsa kehitetyn formaalisen järjestel- loogisesti sitovista syllogistisista päätelmä- lea “nykyaikaisempi” loogikko. Boolen tär- män, joka kattoi kaiken klassisessa matema- tyypeistä ja kehittelee sitä edelleen kaiken keimmät teokset ovat The Mathematical tiikassa esiintyvän loogisesti sitovan päät- järkiperäisen ajattelun yleiseksi apuväli- Analysis of Logic (1847) ja An Investigation of telyn. Hän myös laajensi ratkaisevasti pe- neeksi. Erikseen on hyvä huomata, että the Laws of Thought (1854). (RV) rinteisen logiikan ilmaisuvoimaa keksimäl- Aristoteles analysoi taitavasti ristiriidan lä ns. kvantifikaatioteorian eli predikaatti- käsitettä ja keksi niin muodoin epäsuoran Charles Sanders Peirce (1839-1914) kalkyylin. (Ks. Risto Vilkon kirjoitus tässä todistuksen. Kandidaatin tutkinto (Harvard). Logiikan numerossa.) Aristoteleen logiikkaa ja kieltä koskevat lehtori Johns Hopkins -yliopistossa 1879– Hänen logisistinen ohjelmansa, eli ajatukset sisältyvät hänen kirjoituksiinsa 1884. Assistentti ja fyysikko Yhdysvaltain yrityksensä palauttaa aritmetiikan perus- Katogoriat, Tulkinnasta, Ensimmäinen rannikko- ja maanmittausvirastossa (1859– lait logiikan aksioomiin, tuhoutui, kun analytiikka, Toinen analytiikka, Topiikka 1891). Vapaa tutkija, loogikko, filosofi, tie- Bertrand Russell löysi vuonna 1902 hänen ja Sofistiset kumoamiset. Ne ovat perus- teentekijä ja kirja-arvioija (1884–). järjestelmästään kohtalokkaan loogisen risti- klassikkoja myös tieteenfilosofian alalla. Kirjoitti huikean määrän tutkielmia (n. riidan. Fregen loogisen analyysin välineitä (Ks. Aristoteles Teokset, osat I ja II.) (RV) 100 000 käsikirjoitussivua) mm. matema- soveltava työ on innoittanut loogikkojen tiikasta ja sen perusteista (analyysi, algebra, lisäksi myös filosofeja, tarjoten mainion Gottfried Wilhelm Leibniz (1646–1716) geometria, topologia, joukko-oppi), logii- kasvualustan monille perustaville tarkas- Pohti universaalikielen mahdollisuutta ja kasta (tieteenfilosofia ja logiikka, päättely, teluille etenkin matematiikan filosofian ja ehdotti sellaisen eksaktin keinotekoisen logiikan algebra, totuustaulut, kvantifikaa- kielifilosofian aloilla. kielen kehittämistä, jossa inhimillinen ajat- tioteoria, kolmiarvologiikka, diagrammit), Begriffsschriftin ohella Fregen tär- telu palautuisi sarjaksi laskutoimituksia. filosofiasta (pragmatismi, merkkiteoria, keimpiin julkaisuihin lukeutuvat hänen Löydettyään binäärisen merkintätavan, merkitys, fenomenologia, evoluutio, usko ja kirjansa Die Grundlagen der Arithmetik jonka avulla mikä hyvänsä luku on ilmais- epäily), fysiikasta (mittaustiede, tähtitiede), (1884) ja Grundgesetze der Arithmetik I-II tavissa pelkästään numeroilla 1 ja 0, Leib- kemiasta, psykologiasta, tieteen historiasta, (1893/1903), sekä hänen filosofiset artikke- niz ryhtyi kehittämään ajatusta logiikan talous- ja kielitieteistä. linsa “Function und Begriff” (1891), “Über algebrasta, jossa kaikki logiikan käsitteitä Vaikutti käänteentekevällä tavalla Sinn und Bedeutung” (1892) ja “Ueber hallitsevat säännöt olisivat määriteltävissä modernin logiikan ja filosofian myöhem- Begriff und Gegenstand” (1892). (RV) samaan tapaan kuin lukujen käsittelemisen pään kehitykseen. Peircen ansiota on, että säännöt tavallisessa algebrassa. pragmatismi on noussut yhdeksi suurista David Hilbert (1862–1943) Leibniz työsti tätä ajatustaan monissa filosofian virtauksista. (ks. esim. Writings of Saksalainen matemaatikko. Hilbert on yksi hahmotelmissa, mutta ei onnistunut Charles S. Peirce: A Chronological Edition, nykyajan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisim- kehittämään sitä valmiiksi formaaliseksi 1982–; Essential Peirce, 1993–). (AP) mista matemaatikoista. Saavutti tärkeitä tu- järjestelmäksi. (Ks. esim. Leibnizin ns. loksia useilla matematiikan eri osa-alueilla. plus-miinus-kalkyyli kirjoituksessa ”Non Georg Cantor (1845-1918) Teoksessaan Grundlagen der Geomet- inelegans specimen demonstrandi in Keksi nykyisen matemaattisen analyysin rie (1899) Hilbert esitti ensimmäisen todel- abstractis” (1687).) (RV) perustana olevan joukko-opin. Jo uransa la virheettömän ja täydellisen euklidisen alkupuolella Cantorin onnistui todistaa, geometrian aksioomajärjestelmän. 1920-lu- George Boole (1815-1864) etteivät kaikki äärettömät joukot (esim. vulla hän keskitti huomionsa matematii- Pani alulle nykyaikaisen matemaattisen luonnollisten lukujen joukko ja reaaliluku- kan perusteiden tutkimiseen. Hilbert ja tä- logiikan kehityksen. Systematisoimalla jen joukko) ole saman kokoisia. Eräs Can- män nuoremmat työtoverit tutkivat erilai- logiikan ja joukkojen algebran välisen torin kuuluisimmista otaksumista on yhä sia loogisia järjestelmiä ja niiden todistuksia

/ niin & näin • 17 ulkoapäin, metatasolla. Hilbertin tutkimus- Kurt Gödel (1906-1978) Jaakko Hintikka (s.1929) ohjelma vaikutti ratkaisevasti nykyaikaisen Itävaltalainen loogikko, asui vuodesta 1939 FT (Helsingin yliopisto, 1953, Distributive logiikan kehitykseen. Hän itse kutsui sitä Yhdysvalloissa. Osallistui nuorena Wienin Normal Forms in the Calculus of Predicates; todistusteoriaksi tai metamatematiikaksi. piirin toimintaan. Todisti vuonna 1929 pre- ohjaaja: Georg Henrik von Wright). Profes- Vuonna 1928 Hilbert julkaisi yhdessä dikaattilogiikan täydellisyyden. Seuraavana sori (Bostonin yliopisto, 1990-). Kirjoittanut Wilhelm Ackermannin kanssa kirjoitta- vuonna hän esitti käänteentekevät epätäy- kielifilosofiasta, logiikasta, epistemologiasta, mansa teoksen Grundzüge der theoretischen dellisyystuloksensa. tieteenfilosofiasta, kielen semantiikasta ja Logik, joka oli ensimmäinen nykyaikai- Gödel saavutti merkittäviä tuloksia pragmatiikasta, kognitiotieteestä, matematii- sen logiikan oppikirja. Hilbertin ohjelma monilla matemaattisen logiikan eri osa- kan filosofiasta, fysiikan filosofiasta ja filoso- huipentui tämän yhdessä Paul Bernaysin alueella. Hän todisti vuonna 1939, että fian historiasta (Aristoteles, Descartes, Leib- kanssa kirjoittamaan monumentaaliseen Cantorin kontinuumihypoteesi on yhteen- niz, Kant, Peirce, Wittgenstein). kaksiosaiseen teokseen Grundlagen der sopiva joukko-opin vakiintuneiden aksi- Kehittänyt peliteoreettisen semantii- Mathematik, (1934, 1939). (PR) oomien kanssa, eikä sitä voi näin ollen kan, ja toiminut uranuurtajana distributii- kumota niiden pohjalta. visten normaalimuotojen teoriassa, mahdol- Bertrand Arthur William Russell Sittemmin Gödelin mielenkiinto siirtyi listen maailmojen semantiikassa, todistusten (1872–1970) yhä enemmän filosofiaan. Hän tunsi sym- puumenetelmien kehittämisessä, äärettömän Jaarli. Englantilainen filosofi. Tunnettu patiaa Edmund Husserlin fenomenologiaa syvien logiikkojen tutkimuksessa, induktii- filosofian popularisoija, poliittinen liberaali kohtaan; matematiikan filosofiassa hän kan- visten yleistysten teoriassa sekä riippumatto- ja pasifisti. Nuoren Russellin mielenkiinto natti platonismia. muusystävällisen ja kvanttilogiikan parissa. keskittyi matematiikan filosofiaan. Vuonna Gödel kärsi pitkin elämäänsä vakavista Kirja The Philosophy of Jaakko Hintikka 1902 hän löysi Fregen järjestelmästä ristirii- mielenterveyden häiriöistä. Lopulta hän ilmestyy sarjassa The Library of Living dan (nk. Russellin paradoksi), joka vaikutti alkoi uskoa, että hänen ruokaansa myrky- Philosophers. (AP) ratkaisevasti joukko-opin kehitykseen. tetään ja kieltäytyi syömästä, mikä johti Vuonna 1908 Russell esitti oman risti- hänen kuolemaansa. (PR) K. Jon Barwise (1942-2000) riidoista vapaan loogisen järjestelmänsä, nk. FT (Stanfordin yliopisto, 1967, Infinitary tyyppiteorian. Sen kattava esitys oli Russel- Alan Turing (1912-1954) Logic and Admissible Sets; ohjaajat: Solomon lin yhdessä A. N. Whiteheadin kanssa kir- Englantilainen matemaatikko. Turing esitti Feferman, Dana Scott). Filosofian, mate- joittama kolmiosainen Pricipia Mathema- vuonna 1936 täsmällisen käsitteellisen ana- matiikan ja tietojenkäsittelyopin professori tica (1910-1913). Tämä looginen järjestelmä lyysin tärkeälle intuitiiviselle ratkaisume- Indianan yliopistossa (1990-2000). muodostui logiikassa pitkäksi aikaa vakio- netelmän käsitteelle sekä siihen perustuvan Nykyaikaisen logiikan monialainen teoriaksi. Russell itse ei tämän jälkeen enää ajatuksen idealisoidusta laskentakoneesta. taitaja matematiikan, filosofian, kielen työskennellyt logiikan parissa vaan keskittyi Tämä työ vaikutti ratkaisevasti paitsi logii- semantiikan, laskennan ja graafisten esitys- yleisempiin filosofisiin aihepiireihin. Hän kan ja matematiikan perusteiden tutkimuk- tapojen aloilla. Erityisansiota logiikan peda- sai vuonna 1950 kirjallisuuden Nobelin pal- sen kehitykseen myös ensimmäisten tieto- gogiikassa, mistä osoituksena oppikirjat ja kinnon. (PR) koneiden kehittämiseen. tietokoneohjelmistot The Language of First- Toisen maailmansodan aikana Turing order Logic (1990), Tarski’s World (1991), Alfred Tarski (ent. Teitelbaum) työskenteli Britannian tiedustelupalvelun Turing’s World (1993), Hyperproof (1994) (1901-1983) hyväksi purkamalla salakirjoituksia. Hän ja Language, Proof and Logic (2000), sekä Puolalainen loogikko. Vuodesta 1939 mursi saksalaisten murtamattomana pide- alalle omistautunut laaja jälkipolvi. Yhdysvalloissa. Saavutti lukuisia tärkeitä tyn Enigma-salakirjoitusjärjestelmän ja vai- Edelläkävijä yleistettyjen kvanttorien tuloksia monilla matematiikan ja logiikan kutti näin merkittävästi sodan kulkuun. sovelluksista luonnolliseen kieleen. Uudisti osa-alueilla, mm. joukko-opissa. Tars- Sodan jälkeen hän työskenteli informaation käsitteen tutkimusta ja loi ki esitti vuonna 1933 totuuden käsitteen ensimmäisten konkreettisten tietokoneiden uusia loogisia menetelmiä, tähtäimessään loogis-matemaattisen määritelmän, joka on rakentamisen parissa. Vuonna 1952 Turing kieli- ja tietojenkäsittelytieteisiin verratta- vaikuttanut merkittävästi sekä logiikan että pidätettiin ja tuomittiin homoseksuaalisuu- vissa olevan uuden tieteenalan luonti. (AP) filosofian kehitykseen. desta. Tarski tutki uraa uurtavalla tavalla Hänet määrättiin ”kemialliseen kast- myös määriteltävyyden ja loogisen seurauk- raatioon” naishormonien avulla. Hänen ei sen käsitteitä, ja vaikutti ratkaisevasti loo- myöskään annettu jatkaa työtään sotilaalli- gisen semantiikan kehitykseen ja malliteo- seksi teknologiaksi ymmärrettyjen uusi- rian kehittymiseen itsenäiseksi matemaatti- en tietokoneiden kehittelyssä, koska häntä sen logiikan osa-alueeksi. Tarski osoitti, että pidettiin turvallisuusriskinä. Turing teki (toisin kuin luonnollisten lukujen) reaali- itsemurhan 1954. (PR) lukujen yhteen- ja kertolaskun teoria on täydellinen ja ratkeava. Teoksessa Undecidable Theories (1953) Tarski osoitti lukuisien erilaisten matemaattisten teorioiden ratkeamattomuuden. (PR)

18 • niin & näin / Saharon Shelah (s.1945) mänä tieteenharjoittajana käynnistänyt mit- FT (Heprealainen yliopisto, 1969, Stable tavia käsikirjahankkeita (mm. Handbooks Theories; ohjaaja: Michael O. Rabin). Pro- of Philosophical Logic, 18 nidettä; Logic in fessori (Heprealainen yliopisto, Jerusalem; Computer Science, 5 nid.; Logic in Artiﬁcial Rutgersin yliopisto, New Jersey). Aikamme Intelligence and Logic Programming, 5 nid.; tuotteliain loogikko ja matemaatikko, joka Defeasible Reasoning and Uncertainty Mana- on kohta rikkonut tuhannen julkaistun gement, 7 nid.; History of Logic, 12 nid.; Lo- artikkelin rajan. Mm. János Bolyai- (2000) gic and Philosophy of Sciences, 15 nid.; Who’s ja Wolf -säätiön (2001) palkinnot. Who in Logic; Tableaux; Logic of Argument Mullistanut käsityksiämme joukko- and Practice; Logic and Law). (AP) opista ja malliteoriasta sekä näiden perusteista, ja osallistunut ennen näkemättömällä Ahti Pietarinen (AP) tavalla uusien tulosten ja menetelmien Panu Raatikainen (PR) luomiseen kardinaaliaritmetiikan, algeb- Risto Vilkko (RV) ran, mittateorian, kombinatoriikan ja topo- logian alueilla. Lohkaisi malliteoriasta ns. stabiliteettiteoriaksi kutsutun tärkeän tutki- mussuunnan. Omien sanojensa mukaan ”ei koskaan esitä konjektuureja”. (Ks. esim. Classiﬁca- tion theory and the number of nonisomorphic models, 2. painos 1990). (AP)

Dov M. Gabbay (s.1945) FT (Heprealainen yliopisto, 1969, Non- Classical Logics; ohjaajat: Azriel Levy, Michael O. Rabin). Logiikan Augustus De Morgan -professori Lontoon yliopistossa, King’s Collegessa. Tutkinut logiikan ja laskennan yhteyk- siä, käytännön päättelyä, reaktiivisia järjes- telmiä, epämonotonista logiikkaa, moni- ulotteista modaalilogiikkaa, yleisiä deduktii- visia ja todistusteoreettisia menetelmiä sekä luonnollisen kielen logiikkaa. Ehtymättö-

/ niin & näin • 19 Ahti-Veikko Pietarinen, Panu Raatikainen & Risto Vilkko Logiikan virta

Leila Haaparannan ja Gabriel Sandun haastattelu

Logiikan alalla ansioituneet professorit Leila Haaparanta (Tampereen yliopisto) ja Gabriel Sandu (Helsingin yliopisto) täyttivät kumpikin viime syksynä 50 vuotta. niin & näin haastatteli professoreita ja kysyi heiltä molemmilta samat kysymykset. Haastattelu tuo esiin kahden asiantuntijan käsityksien erot ja yhtäläisyydet logiikan alasta ja merkityksestä.

Millainen oli ensikosketuksesi ﬁlosoﬁaan?

Leila Haaparanta: Ensimmäinen kosketukseni filosofiaan Husserlilta, ehkä Kantilta ja vähän myös Peirceltä. Myös tuli luultavasti kuuden vuoden iässä, jolloin, kuten varmaan Wittgenstein on ollut minulle tärkeä. Mitään erityistä suo- monet lapset, aloin miettiä kahta kysymystä, ensinnäkin, sikkiklassikkoa minulla ei ole. mitä olisi olemassa, jos ei mitään olisi olemassa, ja mikä on Suomalaisista filosofeista tietenkin erinomainen kuun- minä. En muista, miten yritin näihin vastata. telija ja kriittisten kysymysten esittäjä G. H. von Wright, Koulussa yksitoista- tai kaksitoistavuotiaana innostuin vauhdikas, ideoita täynnä oleva ja aina innostunut Jaakko antiikin filosofeista, erityisesti Sokrateesta, joista kerrottiin Hintikka ja terävä ja ehdoton Erik Stenius vaikuttivat aivan historian tunneilla. Samaan aikaan sisareni aloitti teologian alusta pitäen. Useimmat 1970-luvulla Helsingissä filosofiaa opintonsa, ja hänen filosofian historian kurssinsa kiinnosti opiskelleet ajattelivat tekstiä kirjoittaessaan, mitenköhän minuakin. Myöhemmin, varsinkin lukioaikoina luin satun- minun kävisi, jos Stenius sattuisi näkemään aikaansaan- naisesti filosofian ja kirjallisuuden välimaastoon sijoittuvia nokseni. Koko se yhteisö, jossa aloitin filosofisen urani, oli tekstejä. Erityisesti harrastin lyriikkaa, ja suosikkirunoili- minulle tärkeä. Edellä jo mainitsemieni lisäksi joukkoon joitani oli ja on edelleen Eeva-Liisa Manner. Kouluissa ei kuuluivat ainakin Lilli Alanen, Lauri Carlson, Erkki Kil- tuohon aikaan opetettu filosofiaa. Geometria oli mieliai- pinen, S. Albert Kivinen, Simo Knuuttila, Ilkka Niiniluoto, neitani, mutta vasta myöhemmin tajusin, että sain sen kautta Heikki Nyman, Veikko Rantala ja Esa Saarinen. Näistä yhden kosketuksen filosofiaan. useimmat olivat päivittäistä lounas- ja kahviseuraa. Aloitin yliopistossa filosofian opiskelun toisena opiskelu- Ulkomaisista filosofeista haluan erityisesti mainita J. N. vuonna ja silloinkin vain ottaakseni tutkintooni vähäsen filo- Mohantyn, intialaisen, Saksan kautta Yhdysvaltoihin pää- sofian opintoja. Opettajinani olivat aluksi Heikki Kannisto, tyneen analyyttisen filosofian ja fenomenologian rajamaastoa Ilkka Patoluoto ja Jan von Plato. Filosofia vei mukanaan, tutkineen filosofin. Hän on vaikuttanut minuun paitsi kirjoi- ja erityisesti logiikka kiehtoi minua. Aloin käydä filosofian tuksillaan, myös persoonallaan. Olen erityisen kiitollinen hä- tutkijaseminaareissa ja myös Jaakko Hintikan logiikan ja kie- nelle siitä, että hän on kannustanut minua sellaisina hetkinä, liteorian tutkijaseminaarissa melkein heti peruskurssit suori- jolloin on tuntunut siltä, että mistään ei tule mitään. Myös tettuani. Dagfinn Føllesdal ja Hans Sluga ovat vaikuttaneet ajatteluuni. Vähin erin kypsyi päätös siitä, että vaihdan pääainettani, vaikka olin jo suunnittelemassa György Lukácsin kirjalli- Gabriel Sandu: Olen työskentelevä loogikko enkä voisi ku- suusteoriaa käsittelevää pro gradu -työtäni. Kun valmistut- vitella olevani niin innostunut vain yhdestä ajattelijasta, että tuani päädyin filosofian laitokselle opettajaksi ja tutkijaksi, tutkisin häntä koko elämäni. nautin erityisesti laitoksen reippaasta, rehellisestä ja kaikkea Eniten ihailen Fregen selkeää neroutta ja Jaakko Hin- tekosivistynyttä keikarointia karsastaneesta ilmapiiristä. tikan voimaa ja originellisuutta. Olen onnellinen, että sain työskennellä niin suuren loogikon kanssa monen vuoden ajan. Häneltä olen oppinut ettei tarvitse tietää kaikkea mitä Ketkä ovat vaikuttaneet kehitykseesi filosofina? on kirjoitettu taivaan ja maan välillä ennen kuin uskaltaa Leila Haaparanta: Olen varmasti saanut joitakin vaikutteita kirjoittaa itse ja ettei kannata kirjoittaa ellei ole jotain uutta niiltä filosofeilta, joiden ajattelua olen tutkinut, Fregeltä, sanottavaa. Mikä ei tarkoita sitä, että olen pystynyt siihen...

20 • niin & näin / Gabriel Sandu

abriel Sandu suoritti ensimmäisen akateemisen päivään mennessä päässyt eroon. Sandu tuli Suomeen loppututkintonsa (taloustieteen lisensiaattitut- vuonna 1978 ja aloitti seuraavana vuonna ﬁlosoﬁan G kinto) Romanian Taloustieteiden Akatemiassa opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui maiste- vuonna 1978. Hän oli tuolloin 23-vuotias. Siihen aikaan riksi viidessä vuodessa ja väitteli Jaakko Hintikan joh- tutkintoon kuului erottamattomina osina muun muassa dolla tohtoriksi vuonna 1990. Leninin teokset, Marxin Pääoma, kommunistisen puo- Vuonna 1997 hänet nimitettiin apulaisprofesso- lueen historia jne. riksi Helsingin yliopistoon. Vuotta myöhemmin hänen Taloustieteen opintojensa ohessa Sandu kiinnostui virkansa muutettiin professorin viraksi. Tällä hetkellä myös matemaattisesta peliteoriasta, josta hän ei ole tähän Sandu viettää sapattivuottaan Ranskassa. Kuvitus, Verna Jääskinen Verna Kuvitus,

/ niin & näin • 21 Leila Haaparanta

almistuttuaan ylioppilaaksi Hämeenlinnan yh- jasta oli jo suuri osa valmiina, kun hän vuonna 1981 teiskoulusta vuonna 1973 Leila Haaparanta alkoi siirtyi Jaakko Hintikan tutkimusassistentiksi ja vaihtoi V opiskella Helsingin yliopistossa kirjallisuustie- väitöskirjansa aihetta. Uudeksi aiheeksi löytyi Gottlob dettä, suomalais-ugrilaista kielentutkimusta ja historiaa. Fregen olemisen käsite ja yleisemmin Fregen käsitekirjoi- Toisena opiskeluvuotenaan hän sisällytti ohjelmaansa tuksen tieto-opilliset ja metafyysiset perusteet. myös teoreettista filosofiaa, omien sanojensa mukaan Tohtorin tutkinto valmistui vuonna 1985. 1990-lu- ”osittain luultavasti siksi, että opiskelutoverini Päivi Walta, vulla Haaparanta hoiti mm. nykyistä virkaansa Tam- joka on tunnettu šakinpelaaja ja opiskeli myös fennoug- pereen yliopistossa, johti Lilli Alasen kanssa kognitio- ristiikkaa, mainosti minulle kielitieteiden ja teoreettisen tutkimuksen ja tekoälyn filosofisia perusteita käsittelevää filosofian yhteensopivuutta”. tutkimusprojektia, ja oli mukana 1990-luvun jälkipuolis- Filosofian opintonsa Haaparanta aloitti siis vuonna kolla filosofian ja kognitiotieteen sekä analyyttisen filo- 1974. Sekä hänen pro gradunsa että lisensiaatintutkiel- sofian ja fenomenologian yhteisiä teemoja tarkastelleessa mansa käsittelivät behavioraalista merkityksen teoriaa ja pohjoismaisessa tutkimushankkeessa. intentionaalisuuden käsitettä. Vuonna 1998 hänet nimitettiin nykyiseen virkaansa, Valmistumisen jälkeen Haaparanta työskenteli Tampereen yliopiston filosofian, erityisesti logiikan ja tie- vuoden verran käytännöllisen filosofian (yhteiskunta- toteorian professoriksi. Viime vuosina hän on johtanut tieteiden metodologian) vs. assistenttina ja sen jälkeen filosofisen tiedon luonnetta käsittelevää Suomen Aka- Raimo Tuomelan tutkimusprojektissa, jossa hän alkoi temian projektia ja järkeä ja rationaalisuutta koskevaa valmistella väitöskirjaa ajattelun analogiateoriasta. Kir- pohjoismaista projektia. Kuvitus, Verna Jääskinen Verna Kuvitus,

22 • niin & näin / Miten päädyit logiikan tutkimuksen pariin? Ensimmäinen on osoittautunut hyvin hedelmälliseksi tut- kimuskentäksi. Nykypäivänä pidetään eri puolilla Eurooppaa Leila Haaparanta:: Ensimmäinen logiikan opettajani oli seminaareja, joiden nimi on ’Logic and Games’. On havaittu, Jan von Plato, joka oli hyvin innostava. Esa Saarisen kurs- että logiikassa on tiettyä normatiivisuutta jota voidaan se- silla opin mahdollisten maailmojen semantiikan perusasiat. littää peliteoreettisten sääntöjen avulla. Kun näitä sääntöjä Kuten jo mainitsin, aloin hyvin varhaisessa opintojen vai- muutetaan saadaan erilaisia loogisia systeemejä. Olen itse heessa osallistua Jaakko Hintikan projektien seminaareihin, erityisesti kiinnostunut semanttisista peleistä, toisin sanoen joissa oli logiikkaan liittyviä esityksiä, sekä teknisiä ja mate- peleistä, jotka karakterisoivat totuutta ja epätotuutta. Sama maattisia että filosofisia. seikka pätee tässäkin: kun pelien säännöt muutetaan voidaan Ensimmäinen tehtäväni filosofian laitoksella oli muis- ilmaista milloin materiaalinen totuus milloin looginen totuus. taakseni oikolukea Erik Steniuksen logiikan oppikirja. Vuo- Minusta on kiehtovaa, että kolme niin erilaista käsitettä kun desta 1977 lähtien pidin usean lukukauden ajan logiikan totuus, peli ja logiikka mahtuvat saman varjon alle. harjoituksia ja sittemmin monenlaisia logiikan alaan kuu- Olen tällä hetkellä tutkimusvapaalla ja työskentelen Parii- luvia luentosarjoja. Tämä alue kiinnosti minua opintojen sissa, tieteenfilosofian ja tieteenhistorian instituutissa. Täällä alusta lähtien, mutta logiikan tutkimuksen pariin päädyin, on muutamia tutkijoita, jotka pohtivat samaa asiaa, eli mikä kun 1980-luvun alussa aloitin Hintikan tutkimusprojektissa on yhteistä erilaisille todistuvuus- ja semanttisille peleille. Frege-työni. Samassa projektissa olivat mukana myös matemaatikko Maaret Karttunen ja kielitieteilijä Maria Vilkuna. Mikä on ollut urasi mieleenpainuvin tapahtuma tai Projektin nimenä oli ’Inhimillisen ajattelun perusmuodot ja saavutus? niiden historia’. Leila Haaparanta: Väitös ja vakituisen viran saanti ovat tie- Gabriel Sandu: Se oli Jan von Platon, Ingmar Pörnin ja tysti olleet tärkeitä, mutta nostaisin kuitenkin esiin muutaman Jaakko Hintikan ansiota. Janne oli hyvin kannustava kun varhaisen tapauksen oikeastaan ajalta, jolloin minulla ei vielä olin vielä ensimmäisen vuoden opiskelija. Pörn innostutti ollut varsinaista filosofin uraa. Minulle tärkeä hetki oli se, kun minua tutkimaan deonttista logiikkaa ja tarjosi minulle en- vuonna 1976 professorini Oiva Ketonen, sen sijaan, että olisi simmäisen työpaikan tutkimusavustajana. Hintikka puo- todennut Fregen tietoteoriaa ja kielifilosofiaa käsitelleen har- lestaan houkutteli minut tutkimaan luonnollisen kielen joitusaineeni olleen OK, oli kirjoittanut työni kansilehdelle semantiikkaa. Opiskelin samaan aikana matemaattista lo- innostuneen kommentin pikku tutkimuksestani. giikkaa Jouko Väänäsen johdolla ja osallistuin matematiikan Toinen tärkeä tapaus oli se, kun pro gradu -työni hyväk- laitoksella logiikan seminaariin. symisen jälkeen pidin normaaliin tapaan englanninkielisen esitelmän työstäni von Wrightin johtamassa tutkijaseminaarissa. Esitykseni oli behaviorististen ja reduktionististen Kerro jotakin rakkaimmista tutkimuskohteistasi. oppien kritiikkiä, ja sen jälkeen von Wright ilmoitti: ”Now Leila Haaparanta: Olen aina ollut kiinnostunut logiikan, I defend the Devil”, ja alkoi edelleen kokeilla, kuinka hyvin tietoteorian ja metafysiikan suhteista, voisi sanoa monista pystyn vastaamaan behaviorismin puolustajan haasteeseen. logiikan filosofian kysymyksistä. Tämä harrastus näkyi jo Tilaisuus oli vaativa vasta valmistuneelle maisterille, väitöskirjassani ja jatkui väittelyn jälkeen modernin logiikan mutta muistan seminaarin jälkeisen hyvän tunnelman, kun filosofista taustaa koskeneessa tutkimushankkeessani. olin jotenkin selvinnyt haasteesta. Urani kohokohdaksi Logiikan historia on aina kiinnostanut minua, ja siitä voisin myös nimetä vastaanoton, jonka väitöskirjani sai alani minulla on ollut meneillään modernin logiikan historiaa tutkijoilta Kaliforniasta ja eräistä saksalaisista yliopistoista. koskeva kansainvälinen kirjahanke, johon osallistuu yli 20 tutkijaa. Olen kirjoittanut ja kirjoitan edelleen modernin Gabriel Sandu: Niitä on useampia. Väitöstilaisuus on yksi, logiikan ja varhaisen fenomenologian suhteista. Minua on toinen on nimitykseni teoreettisen filosofian professoriksi. kiehtonut erityisesti se, miten tietyt geometriasta lähtöisin Kolmas sellainen tapahtuma oli vuonna 1991. olevat ajattelutavat ovat ohjanneet sekä moderneja loogikoita Havaitsin, että tietyt vahvat kielet määrittelevät oman että Husserlin fenomenologian syntyä. Olen myös tutkinut totuuspredikaattinsa kielessä itsessään, tulos joka on paljon puhtaan ja naturalistisen epistemologian suhdetta ja filo- vahvempi kuin Kripken tulos. Sain kutsun esittää sen Bos- sofian tehtävää ja suhdetta erityistieteisiin. tonissa, eräässä totuudelle omistetussa kollokviumissa, jossa Haluaisin ymmärtää analyyttisen filosofian ja fenome- puhujina olivat Quine, Dreben, Hintikka, Soames, Gupta, nologian filosofiakäsityksiä, ja tämä tutkimus jatkunee myös Gaifman, Horwich ym. Myös Ilkka Niiniluoto oli läsnä. lähiaikoina. Olen mielelläni tehnyt erilaisia filosofisia ekskur- Olen aina toivonut mahdollisuutta kuunnella kerran sioita, esimerkiksi uskonnonfilosofiaan ja etiikkaan. Viime elämässäni Burton Drebenia. Silloin minulla oli kunnia esi- aikoina olen kirjoittanut jonkin verran järjen ja tunteen suh- telmän jälkeen väitellä hänen kanssaan. teesta ja pohtinut esimerkiksi kysymystä, onko toivo sellainen tunne – sikäli kuin se on tunne – , jonka lääkäri tai hoitaja Mihin logiikkaa tarvitaan filosofian alalla? voi herättää potilaassa rationaalisten argumenttien avulla. Leila Haaparanta: Logiikka on oma tutkimusalueensa, joka Gabriel Sandu: Minulla on tällä hetkellä kaksi tutkimus- sijoittuu matematiikan, filosofian, kielitieteen ja tietojenkä- kohdetta, jotka liittyvät toisiinsa. Toinen koskee logiikan ja sittelytieteiden alueelle. Sillä on myös tärkeä paikka filoso- pelien yhdistämistä ja toinen totuuden määriteltävyyttä for- fisen argumentaatioteorian yhteydessä. Loogisten välineiden maalikielissä. avulla voidaan selventää monia filosofisia ongelmia ja muo-

/ niin & näin • 23 Nykyään asennoidutaan Mutta mielestäni ei voi puhua kahdesta tai useammasta usein niin, että kaikki, logiikan lajista. Erot ovat ainoastaan asteittaisia. Jos avataan ”mikä ajatellaan, pitää Journal of Philosophical Logic -aikakausilehti, huomataan sanoa, kaikki, mikä sanotaan, pian, että siinä artikkelit ovat jopa vaikeampia ja teknisempiä kuin Journal of Symbolic Logic -lehdessä. pitää kirjoittaa, ja kaikki, mikä kirjoitetaan, pitää julkaista. Joskus tuntuu siltä, että tämä on Mitkä ovat tällä hetkellä mielestäsi logiikan tutkimuksen tärkeimmät avoimet ongelmat? peräkkäisten ja päällekkäisten monologien, ei filosofisen dialogin, Leila Haaparanta: Tärkeitä tutkimuskohteita on paljon, esi- aikakausi.” merkiksi totuuden käsitettä koskevat teemat ovat ajankohtaisia. Omalta alueeltani, logiikan filosofiasta ja historiasta, voisin nimetä tärkeiksi ja eläviksi aiheiksi logiikan ja metafysiikan suhteen ja 1800-luvun ja 1900-luvun alun logiikan ja sen suhteen kyseisen aikakauden filosofiaan ja matema- tiikkaan. Tällä alueella on vielä paljon työtä tekemättä. toilla joskus vastaukset täsmällisesti. Toivoisin kuitenkin, Minua itseäni kiinnostavat erityisesti Fregen, Peircen ja että filosofit eivät kuvittelisi voivansa ratkaista niin sanottuja Husserlin logiikan keksimisen ja logiikan oikeuttamisen me- suuria filosofisia kysymyksiä logiikan tekniikoiden avulla. netelmät. Johdan NOS-H -projektia, jossa tutkitaan järkeä ja rationaalisuutta, ja siinä projektissa pidän logiikan kannalta Gabriel Sandu: Kaikki filosofian historian kiistattomat klas- tärkeänä kysymyksenä pohtia, mitä oikeastaan on looginen sikot ovat olleet tavalla tai toisella sen ajan loogikkoja. Ins- tai kalkyloiva rationaalisuus. tituutti, jossa työskentelen Pariisissa on Paris 1’n ja Ecole Normale Superieure’n alaisuudessa. Gabriel Sandu: Kontinuumin mahtavuus on varmasti yksi. Paris 1 on ainoa yliopisto koko Ranskassa, jossa on tohto- Muita en osaa mainita. Näen vain eri ongelmien parissa rikoulu filosofiassa, eli se siis kouluttaa filosofian tohtoreita. työskenteleviä loogikkoja. Olen tämän koulun jäsen ja osallistun tohtoriohjelman laati- miseen. Siinä logiikan osuus on suurempi kuin suomalaisissa Mitkä ovat tällä hetkellä mielestäsi filosofian filosofian laitoksissa. alalla kiinnostavimmat ilmiöt? Näissä Ranskan huippulaitoksissa (IHPST, Jean Nicode) puhutaan avoimesti siitä, että on ikävää, että Ranskassa on Leila Haaparanta: Filosofian kenttä on ollut jonkinlaisessa vielä laitoksia, joissa tehdään 500–1000 -sivuisia väitöskirjoja hämmennyksen mutta myös innostuksen tilassa, koska 1900- filosofian historiasta. Systemaattinen, ongelmakeskeinen fi- luvulta periytyneet koulukuntajaot ovat järkkyneet. losofia, josta logiikka on erottamaton osa, on täälläkin par- Tämä on kiinnostava ilmiö, sillä se on tuonut mukanaan haiden laitosten ohjelmassa. uusia filosofisia kysymyksiä ja uusia tapoja asettaa filosofisia ongelmia. Myös filosofian traditiosta löytyy tässä tilanteessa uusia puolia, ajatellaanpa vaikka järjen, tahdon ja tunteen Onko olemassa ’filosofista logiikkaa’? suhteita koskevaa tutkimusta, jota Suomessa harjoitetaan esi- Leila Haaparanta: Termiä ’filosofinen logiikka’ käytetään merkiksi Mielen historian huippuyksikössä. monin tavoin, joskus se tarkoittaa samaa kuin ’intensionaa- Edellä mainitsemassani NOS-H -projektissa pohditaan linen logiikka’, joskus sillä ymmärretään vähemmän teknistä myös sitä, mitä järjellä ymmärrettiin 1900-luvun filosofiassa logiikanharjoitusta, usein se merkitsee sellaisten käsitteiden ja mitä uusia tapoja ymmärtää järki ja rationaalisuus voidaan kuin ’merkitys’, ’referenssi’, ’totuus’ jne. puoliformaalia tar- kehittää viime vuosikymmenien filosofian pohjalta. kastelua, usein taas ’filosofinen logiikka’ tarkoittaa samaa Minua kiinnostaa myös metafilosofinen tutkimus; nyt kuin ’logiikan filosofia’, joka taas tarkoittaa logiikkaa tai lo- meillä alkaa olla perspektiiviä voidaksemme arvioida 1900- giikkoja koskevia filosofisia pohdintoja. luvun filosofisia suuntauksia ja niiden käsityksiä filosofian Kyllähän filosofista logiikkaa on olemassa, mutta logiikan luonteesta ja tehtävästä. Tässä tutkimuksessa paljastuu rooli filosofian kentällä on muuttunut. Enemmän kuin vielä varmaan paljon uutta ja itseymmärrystämme lisäävää. muutama vuosikymmen sitten logiikka on nyt oma tieteen- Erilaiset hankkeet, joissa perinteiset filosofian osa-alu- alansa. eiden rajat ylittyvät, kiinnostavat, tällaista tutkimusta on Hyvä esimerkki muutoksesta on myös se, että monet sel- vaikkapa epistemologian ja etiikan rajapinnalla. laiset logiikan alueet, jotka vielä parikymmentä vuotta sitten Metafysiikan alalla tapahtuu paljon kiinnostavaa, ja olen esiintyivät kansainvälisten logiikan, metodologian ja tieteen- itsekin palaamassa uudelleen logiikan ja metafysiikan suh- filosofian kongressien asialistalla, ovat häipyneet tai ehkä siir- detta koskeviin teemoihin tutkittuani pitkään logiikan tieto- tyneet kokonaan matematiikan puolelle, ja tilalle näihin koko- opillista perustaa. Metafysiikan alalta olen aloittanut Heikki uksiin on tullut esimerkiksi kognition ja ihmisen päättelytoi- J. Koskisen kanssa artikkelikokoelman toimitustyön; aiheena mitusten monitieteistä tutkimusta ja tieteen etiikkaa. ovat olemisen (tai olevaisen) kategoriat.

Gabriel Sandu: On olemassa vain logiikkaa. Filosofisella lo- Gabriel Sandu: Minusta mielenkiintoisimmat lähestymis- giikalla ymmärrettiin 1960-luvulla sitä mitä tehtiin mahdol- tavat ovat ne, joissa filosofia elää symbioosissa muiden alojen listen maailmojen semantiikan nimikkeellä. ongelmien kanssa ja yrittää valaista niitä.

24 • niin & näin / Esimerkiksi loogikot, filosofit ja taloustieteilijät tutkivat Gabriel Sandu: Tällä hetkellä viimeistelen Tero Tulenheimon ’rajoitettua’ rationaalisuutta. Siinä etsitään rationaalisuudelle kanssa kirjaa, joka käsittelee niin sanottua IF-logiikkaa, eli loo- perusteita, jotka ovat erilaisia kuin perinteiset logiikan an- gista systeemiä, jolle on tyypillistä semanttinen epätäydellisyys. tamat perusteet. Seuraava projektini tulee todennäköisesti käsittelemään to- Kognitiivisessa psykologiassa tutkitaan visuaalisia päät- tuuden ongelmaa matematiikassa. Sellaiset loogikot kuin Frege telyjä matematiikassa. Se on tutkimusohjelma, joka suh- ja Ramsey ajattelivat että totuus on tarpeeton käsite. Se on tautuu vakavasti kantilaiseen ajatukseen, jonka mukaan arit- suurin piirtein sama kuin nykypäivän käsitys, jonka mukaan metiikan väitteet ovat synteettisiä. Etsitään siis kognitiivisia totuuspredikaatti ei tuo uusia ontologisia sitoumuksia. eikä loogisia perusteita matematiikalle. Voisin antaa muitakin Puolalainen loogikko Alfred Tarski meni askeleen esimerkkejä biologian filosofiasta tai fysiikan filosofiasta. eteenpäin kun hän lähestyi totuutta toteuttamisen kautta. Hintikan työssä totuus on jo ontologisesti sitovampi. Kaikki nämä asiat voidaan esittää täsmällisellä tavalla. Mitkä ovat tällä hetkellä filosofian alalla turhimmat ilmiöt, lähestymistavat jne.? Miten arvioit suomalaisen filosofian tämänhetkistä Leila Haaparanta: Filosofiset lähestymistavat ja opinkap- tilaa ja sen tulevaisuuden näkymiä? Entä paleet jakautuvat niihin, joita tunnen jotenkin tai jopa koh- millaisena näet filosofian opetuksen nykytilan talaisen hyvin ja joiden olemassaolon motivoinnin myös Suomessa? tunnen, ja niihin, joita en tunne niin paljon, että osaisin arvioida niiden mielekkyyttä. Leila Haaparanta: Filosofian kenttä on hyvin moniainek- Tietenkin on olemassa enemmän ja vähemmän tär- sinen ja ehkä hämmentäväkin Suomessa, eikä tämä tilanne keitä oppeja, mutta en sanoisi mitään tuntemaani turhaksi. poikkea mitenkään alan kansainvälisestä tilanteesta. Niihin, joita en tunne, en halua ottaa kantaa. Tämä asenne Suomessahan on huomattavan paljon filosofista kiinnos- on minulle tärkeä. tusta ja tutkimusta; monet ovat valmiita epävarman talou- Liian usein filosofit ja tieteenharjoittajat sanovat turhaksi dellisen tilanteen uhallakin ryhtymään filosofeiksi. sellaista tutkimusta, jonka olemassaolon perusteluista heillä Filosofian kouluopetus ja monien akateemisten ja ei-aka- ei ole mitään käsitystä. Tämä epäfilosofinen ja epätieteellinen teemisten opinahjojen filosofianopetus on runsasta eikä mi- asenne ei oikein pue filosofeja eikä tieteenharjoittajia. Tällä nulla ainakaan ole mitään perusteita epäillä sen laatua. Kou- huomautuksella en tarkoita, että pitäisi aina varoa ottamasta luopetuksessa huolenaiheena varmasti on se, että filosofia kantaa tai ajatella, että kaikki kelpaa. jää toisinaan muiden aineiden jalkoihin ja joskus sellaisten Yhden turhan ilmiön tai suuntauksen haluaisin kuitenkin opettajien vastuulle, joilla ei ole alan koulutusta eikä aina nimetä. Nykyään asennoidutaan usein niin, että kaikki, riittävää kiinnostustakaan. mikä ajatellaan, pitää sanoa, kaikki, mikä sanotaan, pitää Filosofisen tutkimuksen tulevaisuudesta en uskalla laatia kirjoittaa, ja kaikki, mikä kirjoitetaan, pitää julkaista. Kuka ennustuksia. Olen vuoden aikana kiertänyt Ruotsin yliopis- tätä kaikkea kuuntelee ja lukee? Painetuissa kirjoituksissa on toissa arvioimassa sikäläistä filosofian opetusta ja saanut sa- kyllä paljon viitteitä ja pitkiä kirjallisuusluetteloita, mutta malla tuntumaa muidenkin Pohjoismaiden tilanteeseen. valitettavan usein näyttää siltä, ettei kirjoittajakaan ole juuri Suomessa filosofia kukoistaa monin tavoin. Alan tut- perehtynyt mainitsemiinsa teksteihin. Joskus tuntuu siltä, kimuksesta voi ainakin todeta, että useimmilla osa-alueilla että tämä on peräkkäisten ja päällekkäisten monologien, ei tehdään samantasoista tutkimusta kuin muualla maailmassa. filosofisen dialogin, aikakausi. Gabriel Sandu: Sanoisin, että suomalaisen filosofian tämän- Gabriel Sandu: Mielestäni ne, joissa ei tehdä mitään muuta hetkinen tila on sekava. Suuret hahmot ovat joko poistuneet kuin kerrotaan mitä on luettu viime aikoina... kentältä (von Wright, Stenius) tai ovat muualla (Hintikka). Niiden tilalle on jäänyt tyhjiö. Minusta on turhaa toistaa jatkuvasti, että niin pienestä Mihin tutkimusaiheisiin haluaisit paneutua maasta on syntynyt kaksi Schilppin niteen saanutta filosofia: tulevaisuudessa? von Wright ja Hintikka. Loistavaa! Mutta se on mennei- Leila Haaparanta: Haluaisin saattaa päätökseen tutki- syyttä. mukseni, jotka koskevat geometrian merkitystä Fregen ja Nyt on itsekritiikin paikka. Olemme tällä hetkellä Peircen logiikalle ja Husserlin logiikan filosofialle ja feno- kaukana tuosta tasosta ja kansainvälisestä huipusta. Sanoisin, menologialle. Tutkimukseni käsittelee arvostelmateoriaa, että pahin on vielä edessä ja se tulee olemaan niin kauan jota koskevat aiheet tulevat varmaan jatkossakin olemaan kuin päivän iskulause on, että kaikki on yhtä hyvää ja tasa- mukana töissäni. arvoista. Aion paneutua analyyttisen filosofian ja fenomenologian Kaikenlaiset paikalliset gurut ovat antaneet vaikutelman, varhaisvaiheiden filosofiakäsityksiin, erityisesti puhtaan filo- että filosofia on helppoa ja sen tehtävä on ratkaista eksistenti- sofian ideaan ja analyysin metodiin. Suunnittelen myös sekä aalisia ongelmia. Opetuksessakaan sääntönä ei voi pitää sitä, tulkinnallisia että systemaattisia metafysiikan ja logiikan suh- että kaikki mitä opiskelijat kirjoittavat, on eximian arvoista teita käsitteleviä töitä. tai melkein julkaisukelpoista. Luultavasti erilaiset uskonnonfilosofian, etiikan ja mie- lenfilosofian työt jatkuvat edelleen. Siitä pitää puhua ja kirjoittaa, mistä kulloinkin on ideoita ja jotakin sanomisen arvoista sanottavana.

/ niin & näin • 25

Risto Vilkko Mitä uutta Frege löysi?

Gottlob Frege (1848–1925) oli usein toistetun iskulauseen mukaan yksi nykyaikaisen logiikan tärkeimmistä arkkitehdeista ja hänen esikoisteoksensa Begriffsschrift (1879) sen vertaistaan hakeva perusteos. Se sisältää uutuuksia, joiden vuoksi väitettä voidaan pitää oikeutettuna.

Miten nykyaikainen logiikka oikein syntyi? Tähän kiinnos- kuin jonkin kokonaan uuden teorian keksimisenä tai löy- tavaan ja yhä vielä osittain avoimeen kysymykseen on etsitty tymisenä? Tällainen näkökulma korostaa Aristoteleen roolia vastauksia eri näkökulmista ja varsin vaihtelevalla menestyk- formaalisen logiikan perustajana, jonka rinnalla Fregekin oli sellä. Eräät tutkijat ovat tyytyneet toteamaan, että nykyisessä lopulta vain nerokas soveltaja ja perinteen etevä kehittäjä. merkityksessään logiikan keksi Gottlob Frege, eikä aitoja ja Toisaalta on myös ilmeistä, että moni aktiivinen logiikan jäljittelemättömiä keksintöjä voi kukaan viimekädessä se- ammattilainen ei yksinkertaisesti juuri välitä oppiaineensa littää. Tällaista lähestymistapaa on kannattanut muiden historiasta. Tällainen välinpitämättömyys johtuu usein muassa Michael Dummett (1973; 1991), joka on tutkinut niiden merkittävien ja huomionarvoisten erojen aliarvioi- Fregen saavutuksia korostetusti systemaattisesta näkökul- misesta, jotka erottavat meidän päiviemme matemaattisesti masta ja sivuuttanut kokonaan niiden historialliset asiayh- painottuneen logiikan perinteisestä filosofisemmin asen- teydet ja taustatekijät. noituneesta logiikasta. Kuitenkin näitä eroja on olemassa. Dummettin mukaan Fregen tulosten historiallisten taus- Esimerkiksi viime vuosisadalla vakiintunut ajatus logiikasta tojen seulomisella ei yksinkertaisesti ole merkitystä nykyi- pelkkänä teoriana virheettömästä päättelystä ei olisi tyydyt- selle logiikan tutkimukselle: katse on suunnattava Fregestä tänyt montakaan 1800-luvulla logiikan alalla työskennellyttä eteenpäin, ei taaksepäin. Tällaista lähestymistapaa on tie- tutkijaa, aikaisempien vuosisatojen ajattelijoista puhumat- tenkin arvosteltu monta kertaa ja hartaasti. Sen tunnetuim- takaan (vrt. Vilkko 2002). mista ja samalla parhaista haastajista voidaan mainita Hans Frege oli usein toistetun iskulauseen mukaan yksi nykyai- Sluga (1980), Volker Peckhaus (1999), Gordon Barker ja kaisen logiikan tärkeimmistä arkkitehdeista ja hänen esikois- Peter Hacker (1984). monografiansa Begriffsschrift (1879) sen kiistaton perusteos. Perustavista metodologisista erimielisyyksistäkin riippu- Käyn tässä kirjoituksessani läpi ne Begriffsschriftin sisältämät matta historiasta piittaamaton näkökulma joutuu outoon teoreettiset uutuudet, joiden ansiosta näitä kiistanalaisia väit- valoon kun panemme merkille, että 1880-luvun taitteessa teitä voidaan pitää oikeutettuina. Fregen lisäksi myös Charles Peirce oivalsi miten klassisen logiikan ilmaisuvoimaa voidaan huomattavasti lisätä kvant- Fregen kysymys torien avulla. Jo ensi kuulemalta tuntuisi vaikealta uskoa, että kaksi toisistaan riippumatonta lahjakasta tutkijaa pää- Ennen Fregeä hieman 1800-luvun puolivälin jälkeen mai- tyivät pelkästä kohtalon oikusta pohjimmiltaan samoihin neikas berliiniläinen matemaatikko Leopold Kronecker ja logiikan historiaa mullistaneisiin tuloksiin kahdesta eri suun- eräät hänen kollegansa olivat saavuttaneet huomattavia tu- nasta muutaman vuoden sisällä 1800-luvun loppupuolella? loksia aikansa klassisen matematiikan palauttamiseksi koko- Mutta eikö koko kysymyksen nykyaikaisen logiikan syn- naislukujen aritmetiikkaan. Tästä esimerkistä rohkaistuneena tyhistoriasta voisi tehdä tyhjäksi yksinkertaisesti huomautta- Frege keksi kysyä, löytyisikö ehkä aritmetiikan taustalta vielä malla, että viimekädessähän peruslogiikkamme on kuitenkin jotakin, jonka varaan aritmetiikka eli oppi kokonaisluvuista pysynyt muuttumattomana ammoisista ajoista lähtien. Mitä voitaisiin perustaa. Hän lähti etsimään vastausta tähän ky- uutta predikaattilogiikan kvanttorit muka toivat tullessaan? symykseensä yhtäältä luvun käsitteen perusluonteesta ja toi- Mitä muuta esimerkiksi Aristoteles tutki logiikkaa käsittel- saalta aritmetiikassa esiintyvistä perustavista todistusmene- evissä kirjoituksissaan kuin universaalisten ja partikulaaristen telmistä. lauseiden välillä vallitsevia loogisia suhteita? Hänen hankkeensa eteni voitosta voittoon. Suoritettuaan Jos nykyaikaiisen logiikan varsinainen ydin piilee for- ensin Begriffsschriftissä välttämätöntä ja ensiarvoisen tärkeätä maalisessa teoriassa yleisistä ja erityisistä väitelauseista sekä pohjustustyötä, hänen onnistui viisi vuotta myöhemmin niiden välillä vallitsevista suhteista, niin eikö sen syntyä määritellä pelkkien loogisten käsitteiden avulla aritmetiikan pitäisi lähestyä pikemminkin jatkona aikaisemmille, viime- perustavimmat käsitteet, kuten luvun, yhtä monilukui-

Kemal Can Kemal kädessä Aristoteleen teoriaan palautuville kehityskuluille, suuden ja identtisyyden käsitteet (Frege 1884). Hänen logi-

/ niin & näin • 27 sistisen hankkeensa loppuhuipennus, eli aritmetiikan perus- filosofeille, samoin meidän on varottava päättelemästä, lakien todistaminen vain ja ainoastaan näiden määritelmien että koska hänen jokin tuloksensa tai metodologinen ja logiikan peruslauseiden avulla, oli määrä toteutua kaksi- periaatteensa muistuttaa meidän omia uskomuksiamme, osaisessa teoksessa Grundgesetze der Arithmetik (1893; 1903). niinpä hän kannatti sitä samoista syistä kuin me, tai että Kaikki meni täysin Fregen suunnitelmien mukaisesti hän kerrassaan tarkoitti sillä saamaa asiaa kuin me nyky- aina siihen saakka kun Grundgesetzen jälkimmäinen osa oli ään tarkoitamme”. (Baker & Hacker 1984, 5.) kesäkuussa 1902 jo kustantajalla ja Bertrand Russell ilmoitti Fregelle löytäneensä hänen järjestelmästään erään kiperän Tavoiteltaessa logiikan historian kannalta herkkää vuoropu- ristiriidan. Frege vastasi Russellille viipymättä, kiitti tätä kir- helua Begriffsschriftin kirjoittajan kanssa on tärkeätä ottaa tar- jeestään sydämellisesti ja myönsi, että paljastunut ristiriita kasti huomioon paitsi hänen välitön historiallinen taustansa oli järkyttänyt häntä perusteellisesti. Hänellä riitti kuitenkin – eli se mitä hän tiesi tai ainakin saattoi tietää – myös kaikki rohkeutta uskoa, että voitettuna tämäkin ikävä ongelma se, mitä hän varmasti ei voinut tietää tai ottaa huomioon. osoittautuisi lopulta logiikan kehityksen kannalta erin- Frege kirjoitti kaikki keskeiset teoksensa hyvissä ajoin omaisen tärkeäksi edistysaskeleeksi. Mutta nyt kiirehdin jo ennen mm. Hilbertin, Brouwerin, Lukasiewiczin, Lesniewskyn kirjoitukseni varsinaisen aiheen edelle. ja Tarskin läpimurtoja logiikan ja matematiikan perusteiden Begriffsschrift merkitsi logiikan alalla niin suurta mullis- parissa – Gödelin kuuluisista tuloksista puhumattakaan. Toi- tusta, että eräät asiantuntijat ovat rohjenneet verrata sitä mer- vottavasti tämä huomautus kuulostaa itsestään selvältä. kitykseltään vain Aristoteleen Ensimmäiseen analytiikkaan (Bocheski 1956, 313; Berka & Kreiser 1971, 22). Vaikka tämän Begriffsschriftin uutuudet rinnastuksen kohdalla on hyvä pitää mielessä kumpi näistä kahdesta herrasta oli se, joka loi koko perinteen, ja kumpi Seuraavaa Begriffsschriftiin sisältyvien huomattavien uu- vain kehitti sitä edelleen, Fregen oivaltamat uudistukset tuuksien ja edistysaskelten luetteloa voi arvioida parhaiten olivat sekä tapansa että laatunsa puolesta vertaansa vailla. On suhteessa sen välittömään historialliseen taustaan. Toisin jokseenkin ällistyttävää ajatella, että Begriffsschriftin merkit- kuin Dummett on esittänyt (Dummett 1973, 661), Frege sai semää paradigman vaihdosta saatiin odottaa logiikan alalla työhönsä vaikutteita monelta eri taholta. yli kaksi tuhatta vuotta. Ilmeisesti vuosisatojen varrella liian Filosofian historian kannalta on ilmeistä, että hän jatkoi moni rohkeakin ajattelija tyytyi Kantin tavoin pitämään monessakin mielessä leibnizilaista ja kantilaista perinnettä muodollista yleistä logiikkaa ns. ”valmiina tapauksena” – tietoisesti tai ei. Ja mitä tulee logiikan näkökulmaan, kuten johon ei Aristoteleen jälkeen ollut voitu lisätä mitään ja josta jo huomautin aikaisemmin tässä kirjoituksessa, Frege ei ollut ei saanut poistaa mitään (Kant 1787, VIII). Vaikka Begriffs- ensimmäinen loogikko edes sanan nykyisessä merkityksessä. schrift on pieni, vain vähän yli satasivuinen kirjanen, tutkijat ovat löytäneet siitä toistakymmentä enemmän tai vähemmän 1. Begriffsschriftin ensimmäisessä luvussa Frege antoi ensim- toisiinsa nivoutuvaa tärkeätä uudistusta. mäisen konsistentin selvityksen muuttujan käsitteestä ja Ennen kuin esittelen ja arvioin Begriffsschriftin sisältämiä yleisti selvän ja täsmällisen erottelun muuttujien ja vakioiden uudistuksia, haluan muistuttaa eräistä historiallisesti herkän välillä (Frege 1879, §1). tutkimusasenteen perusperiaatteista, joiden tunnustamista tieteen historian suurten edistysaskelten arvioiminen välttä- 2. Begriffsschrift tarjoaa ensimmäisen määritelmän relaation mättä edellyttää. Ensinnäkin on ehdottoman tärkeätä kun- edeltämisrelaatiolle (engl. ”an ancestral of a relation”). nioittaa niitä ratkaisevia käsitteellisiä eroavaisuuksia, joita on helppo tunnistaa nykyaikaisen matemaattisen logiikan ja 3. Begriffsschriftissä hyödynnettiin ensimmäistä kertaa mate- 1800-luvun filosofisemmin painottuneen logiikan väliltä jo riaalista implikaatiota logisistisessa järjestelmässä (mt., §5). pienellä vaivalla. Vielä vähän yli sata vuotta sitten logiikan otsikon alla tut- 4. Loogisen funktion käsite on epäilyksettä yksi Fregen kuu- kittiin nimittäin moitteettoman ja sitovan päättelyn lakien luisimmista keksinnöistä. Begriffsschriftissä Frege vakiinnutti lisäksi yleisesti myös sellaista aiheita ja ongelmia, jotka ny- myös ajatuksen n-paikkaisista funktioista (mt., §§ 9–10). kykäytäntöjen mukaisesti lankeaisivat luontevammin meto- Hän ei kuitenkaan ollut kovin kiinnostunut niistä eroista, dologian, tieto-opin, psykologian tai yleisen tieteenfilosofian joita vallitsee yksipaikkaisten ja kaksi- tai useampipaikkaisten piiriin. Jokainen yli 120 vuotta sitten uransa luonut loogikko funktioiden välillä, ja jotka liittyvät läheisesti ominaisuuksien olisi varmasti vierastanut oppialansa määrittelemistä pelkäksi ja relaatioiden välisiin eroihin. eksaktien kielten lause- ja merkitysopiksi. Tässä yhteydessä on syytä huomata, että vaikka Fregen Fregen erityistapauksessa on hyvä muistaa esimerkiksi puhe funktioista monella tapaa poikkesikin hänen useimpien myös se seikka, että vaikka hän käyttikin sanaa ”funktio” eri aikalaistensa funktiokäsityksistä, hän ei konstruoinut sitä tavalla kuin useimmat hänen edeltäjistään ja aikalaisistaan, joukko-opillisesti, kuten oli yleisesti tapana loogikkojen kes- hän ei tarkoittanut sillä samaa asiaa kuin nykyajan mate- kuudessa vielä jokin aika sitten. maattiset loogikot. Kuten Baker ja Hacker ovat korostaneet: Mainittakoon vielä, että Frege laajensi funktiokäsitystään entisestään kaksiosaisessa teoksessaan Grundgesetze der Arith- ”Tutkiessamme jotakin menneiden aikojen ajattelijaa metik. Nämä uudet laajennukset sallivat mm. minkä hyvänsä meidän tulee selittää hänen käyttämänsä termit siten kuin hänen loogisen universuminsa objektin toimia funktion hän ne ymmärsi, ei niin kuin me ne nykyään ymmär- argumenttina. Ne myös koituivat hänen logisistisen ohjel- rämme. [...] Aivan kuten meidän tulee varoa tiedosta- mansa tuhoksi Russellin löytämän loogisen ristiriidan an- matta heijastamasta omia käsitteitämme menneisyyden siosta (ks. Frege 1976, 211–215).

28 • niin & näin / 5. Kvanttorin käsitteen ja kvantifikaatioteorian keksiminen esitteli ne jo vuonna 1914 esitelmämatkallaan Harvardissa (Frege 1879, §11) on yksi Begriffsschriftin juhlituimmista uu- (Grattan-Guinness 2000, 422). tuuksista vaikka kukaan kyseisen teoksen tuoreeltaan arvos- Volker Peckhaus on puolestaan osoittanut, että Ernst telleista asiantuntijoista ei sitä heti huomannutkaan. Zermelo määritteli loogisia operaattoreita totuustaulukoiden Usein kuulee huomautettavan, että kunnia kvantifikaa- avulla jo niinkin varhain kuin vuonna 1908. tioteorian keksimisestä – tai jos haluatte, löytymisestä – ei Ja jos luomme katsauksen myös Fregestä taaksepäin, kuulu yksin Fregelle vaan myös hänen amerikkalaiselle kol- voimme huomata, että jo George Boole ennakoi lausekon- legalleen Charles Peircelle. Hilary Putnam on jopa väittänyt, nektiivien totuustaulukkoanalyysia ja että myös William että kvanttorikuninkaan kruunu ja valtikka kuuluisivat oi- Stanley Jevonsin ”loogisessa koneessa” (1870) on eräitä tuttuja keasti Peircelle sekä hänen parhaille oppilailleen Christine piirteitä. Joka tapauksessa on selvää, että totuustaulukkome- Laddille ja Oscar Mitchellille (Putnam 1982, 297). netelmän käyttöönotto ei kuulu Begriffsschriftin uutuuksiin. On toki totta, että Peirce saavutti omat tuloksensa tie- tämättä mitään Fregen vastaavista tuloksista. Tämä ei kui- 11. Kirjoituksessaan ”Ueber die wissenschaftliche Berech- tenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että Frege sittenkin tigung einer Begriffsschrift” (1882) Frege kehui kaavakieltään ehti ensin: Peirce merkitsi tuloksensa muistiin vasta 1880- muodollisesti niin ankaraksi symbolijärjestelmäksi, ettei siitä luvun alkupuolella (Peirce 1933, §351ff., §393ff.). Kun lisäksi löydy mitään sijaa monimerkityksisyyksille (mt., 52). muistamme, että Peircen kvantifikaatioteoriaa koskevat jok- Tämä julistus joutuu outoon valoon kun huomaamme, seenkin hajanaiset tulokset tulivat tiedeyhteisön yleiseen että Begriffsschriftissä Frege käytännössä erottaa toisistaan tietoon vasta verrattoman paljon myöhemmin, Peircen neljä olla-verbin eri merkitystä: (i) identiteetti, joka forma- kannattajien lohdutukseksi hänen voidaan sanoa päässeen lisoidaan nykyisin a = b (esim. ”Clark Kent on Teräsmies”); maaliin hyvänä kakkosena. (ii) predikaatio P(a) (esim. ”Teräsmies on supersankari”); Tässä yhteydessä on myös paikallaan mainita Fregen sel- (iii) olemassaolo (∃x)P(x) (esim. ”Ihminen on [olemassa]”); keästä erottelusta propositionaalisen funktion käsitteen ja ja (iv) luokkainkluusio (úx)(x S x P) (esim. ”Kulta on kvanttorin käsitteen välillä. jalometalli”). Tämä erottelu vastaa oletusta, jonka mukaan luonnol- 6. Useamman uutuuden summana Begriffsschrift tarjosi en- lisissa kielissä esiintyvät olla-verbit ovat monimerkityksisiä. simmäisen aksiomaattis-deduktiivisen esityksen ensimmäisen Frege ei lausu tätä teesiä selvin sanoin, mutta se käy ilmi (ja korkeamman) kertaluvun predikaattikalkyylista logisis- hänen kaavakielestään. Russell sen sijaan muotoili sen sel- tisena järjestelmänä. Baker ja Hacker ovat sanoneet tätä saa- västi ja täsmällisesti jo vuonna 1903 teoksessaan The Prin- vutusta ”kaikkien aikojen kiistatta suurimmaksi edistysaske- ciples of Mathematics, ja niinpä se tunnetaankin nykyään leeksi” logiikan alalla (Baker & Hacker 1984, 11). Frege-Russell -monimerkityksisyysteesinä. Vaikka monet tutkijat ovat jättäneet tämän semanttisen uutuuden kokonaan 7. Begriffsschrift sisältää myös ensimmäisen esityksen nykyään huomiotta, muiden muassa Leila Haaparanta ja Jaakko Hin- klassisena lausekalkyylina tunnetusta järjestelmästä. tikka ovat korostaneet sen suurta merkitystä nykyaikaisen logiikan ja luonnollisten kielten semantiikan ymmärtämisen 8. Bakerin ja Hackerin mukaan Begriffsschriftin varsinainen kannalta. jymypaukku oli kuitenkin todistus sille, että matemaattisen Modernin logiikan syntyhistorian kannalta on myös kiin- induktion periaate on johdettavissa logiikan yleisistä laeista nostavaa huomata, että vaikka tämä monimerkityksisyys oli ja siten täysin riippumatta kokonaislukujen aritmetiikasta hyvin tunnettu keskiajalla, se näyttää vaipuneen sadoiksi vuo- (mt., 34). siksi unholaan kunnes Frege ja eräät muut loogikot keksivät Onpa myös väitetty, että Fregen alkuperäinen motiivi ottaa sen uudelleen käyttöönsä 1800-luvulla (ks. Vilkko 2003). Begriffsschriftin kirjoittamiseksi oli juuri matemaattisen induktion tai rekursion looginen analyysi (mt., 3). 12. On myös väitetty, että Begriffsschrift noudattaa erottelua objektikielen ja metakielen välillä siinä merkityksessä, että 9. Yksi Begriffsschriftin tärkeimmistä erotteluista oli selkeä Begriffsschrift sallii ensimmäisen kertaluvun kalkyylin lisäksi erottelu aksioomien ja päättelysääntöjen välillä. myös toisen ja korkeampien kertalukujen kalkyyleja (ks. esim. Lesniewski 1927, 189). 10. Terrell Bynum on laskenut Begriffsschriftin uutuuksien On kuitenkin sekä anakronistista että väärin tulkita eri joukkoon myös totuustaulukkomenetelmän (Bynum 1972, 14). kertalukujen suhde samanlaiseksi kuin myöhemmin keksitty Totuudenmukaisempaa on kuitenkin sanoa, että Begriffs- metakielen suhde objektikieleensä. Objektikielen ja meta- schriftissä Frege ennakoi totuustaulukkomenetelmää ja hyö- kielen välinen erottelu otettiin käyttöön vasta 1900-luvun dynsi sen perusajatusta, mutta ilman, että se olisi varsinai- taitteessa kun eräät todistusteoreetikot, kuten David Hilbert, sesti ollut osa hänen järjestelmäänsä. kiinnostuivat erosta annetun formalisoidun kielen (tai ob- Kuten Leila Haaparanta on kirjoittanut: ”Kun Frege jektikielen) ja sen formalisoimattoman metakielen (tai syn- konditionaalisuutta apunaan käyttäen rakentaa kompleksisia taksikielen) välillä sen erottelun yhteydessä, minkä he olivat lauseita yksinkertaisista lauseista kaikki toimii hienosti ’to- löytäneet matematiikan ja metamatematiikan väliltä. tuustaulukoiden’ mukaisesti” (Haaparanta 1985, 40; korostus Russell puolestaan pohdiskeli ajatusta kielten hierarki- lisätty). oista esipuheessa, jonka hän kirjoitti Wittgensteinin Trac- Totuustaulukoita piirtelivät ensimmäisten joukossa Emil tatukseen (Russell 1922, xxii). Vähän myöhemmin, 1930-lu- Post (1921) ja Ludwig Wittgenstein (1922). Ivor Grattan- vulla, Alfred Tarski vakiinnutti ajatuksen metakielestä nykyi- Guinness on kuitenkin huomauttanut, että Bertrand Russell sessä merkityksessään, jonka mukaan metakieli on kieli, jolla

/ niin & näin • 29 voidaan ilmaista aksiomaattinen tai muulla tavoin systemaat- Bynum, Terrell W., On the Life and Work of Gottlob Frege ja Editor’s Intro- tinen semanttinen kuvaus annetusta objektikielestä. Frege duction. Teoksessa Frege 1972, 1–80. ei pyrkinyt antamaan kaavakielelleen semanttista tulkintaa Dummett, Michael, Frege: The Philosophy of Language. Duckworth, London 1973. missään muussa kielessä, eikä hän missään yhteydessä käsi- Dummett, Michael, Frege: Philosophy of Mathematics. Duckworth, London tellyt metakielen mahdollisuutta ja problematiikkaa. Tässä 1991. yhteydessä on myös korostettava, ettei Frege juuri osoittanut Frege, Gottlob, Begriffsschrift, eine der arithmetischen nachgebildete Formel- kiinnostusta metamatemaattisiin kysymyksiin. Hänen kaava- sprache des reinen Denkens. Nebert, Halle a.S. 1879. Frege, Gottlob, Ueber die wissenschaftliche Berechtigung einer Begriffs- kielensä oli tarkoitettu käytettäväksi eikä analysoitavaksi. schrift. Zeitschrift für Philosophie und philosophische Kritik (Neue Folge) Näiden uutuuksien suuri merkitys oivallettiin vasta 1900- 81, 1882, 48–56. luvun puolella ja on paljolti Russellin ansiota, että Fregen Frege, Gottlob, Die Grundlagen der Arithmetik. Eine logisch mathematische saavutukset tulivat suuren matematiikan ja logiikan perus- Untersuchung über den Begriff der Zahl. Wilhelm Koebner, Breslau 1884. teista kiinnostuneen yleisön tietoisuuteen niinkin pian. On Frege, Gottlob, Grundgesetze der Arithmetik. Begriffsschriftlich abgeleitet, Bde. kiinnostavaa pohtia, milloin Fregen läpimurrot olisi havaittu 1-2. Hermann Pohle, Jena 1893/1903. jos ne olisivat jääneet Russellilta huomaamatta. Joka tapauk- Frege, Gottlob, Conceptual Notation and Related Articles. Toimittanut Terrell sessa Russellkin sai ilmeisesti ensikosketuksensa Fregen kir- Bynum. Clarendon Press, Oxford 1972. Frege, Gottlob, Wissenschaftlicher Briefwechsel. Toimittaneet Gottfried Gab- joituksiin vasta vuonna 1902. Jos näin ei olisi käynyt, Fregen riel, Hans Hermes, Friedrich Kambartel, Christian Thiel ja Albert ja Wittgensteinin tiet olisivat esimerkiksi tuskin koskaan Veraart. Felix Meiner, Hamburg 1976. kohdanneet. Grattan-Guinness, Ivor, The Search for the Mathematical Roots 1870–1940. Korostettakoon kuitenkin, että vaikka Russellilla oli Logics, Set Theories and the Foundations of Mathematics from Cantor Through Russell to Gödel. Princeton University Press, Princeton & kansainvälisillä kentillä (muiden ansioidensa ohessa) huo- Oxford 2000. mattavan tärkeä rooli Fregen tulosten markkinamiehenä, Haaparanta, Leila, Frege’s Doctrine of Being (=Acta Philosophica Fennica; 39). on järjenvastaista kuvitella, etteikö yksikään varteenotettava Suomen Filosofinen Yhdistys, Helsinki 1985. oppinut olisi tuntenut Begriffsschriftiä jo hyvissä ajoin ennen Kant, Immanuel, Critik der reinen Vernunft. Zweyte hin und wieder verbesserte Auflage. Hartknoch, Riika 1787. Uusi painos Akademie-Ausgabe, Vol. 3. vuosisadan vaihdetta. Välittömästi ilmestymisensä jälkeen Lesniewski, Stanislaw, O podstawach matematyki I. Przeglad Filozoficzny Begriffsschrift arvosteltiin kaikkiaan kahdeksassa tieteellisessä 30, 1927, 164–206. Englanniksi (On the Foundations of Mathematics lehdessä sekä Saksassa että ulkomailla. Arvostelijoiden jou- I) teoksessa Lesniewski, Collected Works, Kluwer Academic Publishers, kossa oli mm. sellaisia aikansa johtavia kansainvälisiä asian- Dordrecht & PWN, Varsova 1992, 174–192. Peckhaus, Volker, 19th Century Logic Between Philosophy and Mathema- tuntijoita kuten Ernst Schröder ja John Venn. Mielestäni tics. The Bulletin of Symbolic Logic 5, 1999, 433–450. tämä ei ole aivan huono saalis jokseenkin tuntemattoman Peirce, Charles S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, vol. 3, Exact Logic maalaismatemaatikon ensimmäiselle väitöskirjan jälkeiselle (Published Papers). Harvard University Press, Cambridge, Mass. 1933. monografialle. Post, Emil, Introduction to a General Theory of Elementary Propositions. American Journal of Mathematics 43, 1921, 163–185. Vaikka yksikään näistä arvostelijoista ei kieltämättä täysin Putnam, Hilary, Peirce the Logician. Historia Mathematica 9, 1982, 290–301. ymmärtänyt Begriffsschriftin suurta merkitystä logiikan kehi- Russell, Bertrand, The Principles of Mathematics. The University Press, Cam- tyksen kannalta, ei ainakaan voi väittää, etteikö juuri kukaan bridge 1903. olisi sitä noteerannut. Lisäksi tieteen historiassa ei ole ollut Russell, Bertrand, Introduction. Teoksessa Wittgenstein 1922, ix–xxii. Sluga, Hans, Gottlob Frege. Routledge & Kegan Paul, Lontoo 1980. aivan tavatonta, että tiedeyhteisöltä menee suurten uudis- Vilkko, Risto, The Reception of Frege’s Begriffsschrift, Historia Mathematica tusten tunnistamiseen ja hyväksymiseen vuosi jos toinenkin. 25, 1998, 412–422. (Ks. Vilkko 1998.) Vilkko, Risto, A Hundred Years of Logical Investigations. Reform Efforts of Tieteen ja matematiikan historiassa on monta kertaa Logic in Germany, 1781–1879. Mentis, Paderborn 2002. Vilkko, Risto, Immanuel Kant – logiikan kehityksen tärkeä taustavaikuttaja. sattunut, että useampi tieteentekijä päätyy tutkimuksissaan Ajatus 60, 2003, 121-136. samoihin läpimurtoihin toisistaan riippumatta kokolailla sa- Wittgenstein, Ludwig, Tractatus Logico-Philosophicus. Routledge & Kegan manaikaisesti. Leibnizin ja Newtonin kiista infinitesimaali- Paul, Lontoo 1922. laskennan keksijän kunniasta on yksi hyvä esimerkki. Myös deonttisella logiikalla on kaksi keksijäänsä: G. H. von Wright ja Jerzy Kalinowski päätyivät toisistaan tietämättä samoihin perustuloksiin 1950-luvun alussa. Vastaavaan tapaan Charles Peirce oivalsi kvantifikaatioteorian ilmaisuvoiman omin päin vain muutama vuosi Fregen jälkeen. Näin ollen tuntuu turvalliselta olla samaa mieltä Bakerin ja Hackerin kanssa heidän todetessaan, että ”jos Frege ei olisi tehnyt ratkaisevaa läpimurtoa vuonna 1879, toiset olisivat saavuttaneet sen samaa reittiä seuraten vielä hänen elinai- kanaan (eikä kukaan olisi pystynyt siihen merkittävästi aikaisemmin” (Baker & Hacker 1984, 16).

Lähteet Baker, Gordon & Peter Hacker, Frege: Logical Excavations. Blackwell, Oxford 1984. Berka, Karel & Lothar Kreiser (toim.), Logik-Texte. Kommentierte Auswahl zur Geschichte der modernen Logik. AkademieVerlag, Berlin 1971. Bocheski, Joseph, Formale Logik. Karl Alber, Freiburg/München 1956.

30 • niin & näin / Panu Raatikainen Formalismin rajat

Nykyaikaisen formaalisen logiikan kehityksen alkutaivalta leimasivat kunnianhimoiset tavoitteet ja vahva optimismi. Tavoitteena oli osoittaa koko matematiikalle ehdottoman varma perusta. Parhaimmillaan filosofian ongelmienkin uskottiin ratkeavan formaalisen logiikan avulla. Filosofisesti kuitenkin on mielenkiintoisinta, että nykyaikainen formaalinen logiikka on mahdollistanut formaalisen lähestymistavan rajoitusten kiistattoman ja matemaattisen täsmällisen osoittamisen. Tämäntyyppisillä tuloksilla on monia tärkeitä filosofisia seurauksia. Esittelen tässä artikkelissa näitä keskeisiä logiikan rajoittavia tuloksia.

Filosofian historiassa Aristoteleen logiikkaa pidettiin pitkään kemaan koko matematiikkaa, myös lopullisena totuutena pätevän loogisen päättelyn teoriassa. geometriaa. Toisin kuin Frege, Russell Perinteisen aristoteelisen logiikan valtakausi kesti parisen suhtautui Kantiin melko penseästi ja tuhatta vuotta. Niinpä vielä Kant julisti, että aristoteelinen katsoi, että logisismin oletettu pätevyys logiikka on täydellinen järjestelmä, jossa ei ole mitään kor- osoittaa Kantin olleen perustavasti vää- jattavaa. Sittemmin logiikka on kuitenkin kokenut valtaisan rässä. mullistuksen. Nykyinen predikaattilogiikka on radikaalisti Ristiriitojen välttämiseksi Russell perinteistä logiikkaa ilmaisuvoimaisempi1. Sen luominen on pyrki kehittämään paradokseista vapaan paljolti yhden miehen, saksalaisen Gottlob Fregen ansiota. yleisen logiikan, jota hän alkoi kutsua Hän esitti uuden logiikan perusajatukset pienessä kirjassaan tyyppiteoriaksi. Siinä käsitteillä on oma Begriffsschrift vuonna 1879. rajattu mielekkyysalueensa (”tyyppi”), Frege halusi osoittaa, että lukuteorian (eli aritmetiikan) toja tunnetut paradoksit ovat kieliopin vastaisia. Russellin tuudet eivät ole synteettisiä a priori, kuten Kant oli väittänyt, yritys palauttaa matematiikka logiikkaan huipentui tämän vaan analyyttisia a priori. Frege nähtävästi kuitenkin piti it- yhdessä A.N. Whiteheadin kanssa kirjoittamaan monumen- seään laajasti ottaen kantilaisena, ja hänen varsinaisena pää- taaliseen, kolmiosaiseen teokseen Principia Mathematica tavoitteenaan oli osoittaa hänen aikanaan suosittuja empiris- (1910-1913). Kävi kuitenkin ilmi, että tisiä ja naturalistisia suuntauksia vastaan, ettei kaikki tieto ole olemassa olevan matematiikan palautta- aposteriorista vaan että (kuten Kantkin ajatteli) on olemassa a minen tyyppiteoriaan edellytti erinäisiä priori tietoa – nimittäin tietomme lukuteoriasta (geometrisiä lisäaksioomia, nimittäin valinta-aksi- totuuksia Frege piti Kantin tavoin synteettisinä a priori). ooman, äärettömyysaksiooman ja nk. Frege pyrki osoittamaan lukuteorian totuuksien analyyt- palautuvuusaksiooman. Se, että nämä tisyyden osoittamalla, että ne voidaan itse asiassa palauttaa olisivat loogisia totuuksia, on kuitenkin loogisiin totuuksiin. Tätä Lebnizista juontuvaa matematii- vähintäänkin kiistanalaista. Pahempaa kanfilosofista kantaa on tapana kutsua logisismiksi. Se, että oli kuitenkin tulossa… Frege tuli kehittäneeksi nykyaikaisen predikaattilogiikan, oli oikeastaan vain tämän filosofisen projektin sivutuote. Fre- Hilbertin ohjelma gelle kävi nimittäin ilmeiseksi, että perinteinen aristoteelinen logiikka oli aivan riittämätön esittämään matematiikassa Fregen ja Russellin logisismin ohella toinen nykyaikaisen lo- esiintyviä intuitiivisesti päteviä päätelmiä. giikan kehityksen kannalta merkittävä lähestymistapa mate- Fregen logisistinen projekti törmäsi ylitsepääsemättömiin matiikan perusteiden tutkimuksessa on ollut nk. Hilbertin vaikeuksiin. Englantilainen Bertrand Russell osoitti vuonna ohjelma. Saksalainen David Hilbert oli 1900-luvun alkuvuo- 1902, että Fregen suuri looginen järjestelmä johtaa ristirii- sikymmenien matematiikan suuri voimahahmo, jonka ym- toihin (erityisesti nk. Russellin paradoksi). Russell kuitenkin pärille ryhmittyi kokonainen koulukunta johtavia nuoren

Kuvamanipulaatiot, Antti Nikkanen Antti Kuvamanipulaatiot, hyväksyi logisismin perusajatuksen ja jopa laajensi sen kos- polven matemaatikkoja ja loogikoita.

/ niin & näin • 31 1800-luvun loppupuolella matematiikassa oli kehittynyt järjestelmiä itseään tutkitaan matemaattisesti metatasolla, radikaali uusi suuntaus, joukko-oppi, joka puhui estotto- oli erityisen merkittävä. Fregelle ja Russellille logiikka oli masti myös äärettömistä joukoista. ennen kaikkea universaalinen väline, jota käytetään. Hilbert Monet pitivät tätä skandaalina, sillä ja hänen koulukuntansa sen sijaan tutki logiikan ominai- Aristoteleesta 1800-luvulle lähes uni- suuksia metatasolla ja keskitti huomionsa formalisoitujen versaalinen näkemys filosofien ja ma- järjestelmien metaloogisiin ominaisuuksiin kuten ristiriidat- temaatikkojen keskuudessa oli ollut, tomuus, luotettavuus, täydellisyys ja ratkeavuus. Varsinaiselle että äärettömän joukon käsite on mie- Hilbertin ohjelmalle kävi kuitenkin huonosti. letön eikä mitään ääretöntä voi olla olemassa. Joukko-oppiin liittyvien Gödelin epätäydellisyyslauseet erinäisten paradoksien (mm. Russellin paradoksi) löytymisen (erityisesti Kurt Gödel oli nuori itävaltalainen loogikko, joka yleensä suunnilleen vuosina 1895-1905) kat- luetaan Wienin piirin jäseneksi, vaikka todellisuudessa sottiin myös osaltaan osoittavan tämän. hänen filosofiset näkemyksensä poikkesivat jyrkästi loogisen Hilbert nousi puolustamaan äärettömien joukko-opil- positivismin opeista. Vuonna 1930 tuolloin vasta 24-vuotias listen menetelmien käyttöä matematiikassa. Itse asiassa Gödel todisti loogisia tuloksia, jotka muuttivat perustavasti myöskään Hilbert ei uskonut äärettömien joukkojen ole- ja lopullisesti käsityksemme logiikasta, formaalisista menetel- massaoloon. Hän kuitenkin uskoi, että niiden käyttö mate- mistä ja matematiikan perusteista. matiikassa on vaaratonta ja käytännön kannalta hyödyllistä. On tullut tavaksi puhua Gödelin ensimmäisestä ja toi- Hilbert piti äärettömiä joukkoja kantilaisittain puhtaan sesta epätäydellisyyslauseesta. Ensiksi, hän todisti, että jopa järjen regulatiivisina ideoina. mahtavassa Principia Mathematican teoriassa on sen kielessä Hilbert erotti toisistaan äärellisen ja äärettömän matema- ilmaistavia yksinkertaisia lukuteoreet- tiikan. Edellinen rajoittui luonnollisia lukuja koskevaan al- tisia lauseita, jotka ovat tosia, mutta keislukuteoriaan, kun taas jälkimmäinen piti sisällään kaiken joita ei voida todistaa tässä teoriassa. matematiikan mukaan lukien äärettömän joukko-opin. Toi- Toiseksi, Gödel osoitti, että erityisesti seksi, Hilbert erotti toisistaan reaalilauseet ja ideaalilauseet. lausetta, joka sanoo, että kyseinen Hän uskoi, että vain reaalilauseet ovat merkityksellisiä ja pu- teoria on ristiriidaton, ei voida todistaa huvat jostain todellisesta. Sellaisia ovat (suunnilleen) luon- tässä teoriassa. Nämä tulokset jo it- nollisten lukujen teorian kvanttorittomat kaavat ja sellaisten sessään asettivat kyseenalaiseksi sekä universaaliset sulkeumat. Kaikki muut lauseet ovat ideaalilau- logisismin että Hilbertin ohjelman. seita, jotka eivät puhu mistään todellisesta. Hilbertin mukaan Kaikki matemaattiset totuudet eivät ne kuitenkin nopeuttavat laskutoimituksia sekä täydentävät ja sisältyneet logiikkaan ainakaan kuten yksinkertaistavat formalismia. Vain ne lisäämällä on mahdol- Russell logiikan määritteli. Ja jos ää- lista säilyttää klassisen logiikan lait (esim. kolmannen poissul- rettömän matematiikan sisältävän Pri- jetun laki) myös matematiikan alueella, Hilbert ajatteli. cipian teorian ristiriidattomuutta ei Hilbertin ohjelma matematiikan perusteiden turvaami- voida todistaa edes siinä itsessään, niin seksi oli seuraava: Ensiksi, koko ääretön matematiikka tuli kuinka paljon vähemmän Hilbertin ra- formalisoida Fregen ja Russellin kehittämän uuden logiikan joitetussa äärellisessä matematiikassa. avulla. Formalisoituna sen lauseita ja todistuksia voidaan tar- Nekin harvat, jotka ymmärsivät tulokset – mukaan kastella ulkoapäin, metatasolla, pelkkinä äärellisinä merkki- lukien Gödel itse – olivat kuitenkin epävarmoja siitä, voi- jonoina. Hilbert itse kutsuikin ohjelmaansa todistusteoriaksi taisiinko epätäydellisyystulokset yleistää ja miten. Gödel itse tai metamatematiikaksi. Toiseksi, käyttämällä vain rajoitettua totesi, että todistusmenetelmä mahdollistaa myös Zermelon, ja kiistan kaikkien osapuolten (myös joukko-opin arvoste- Fraenkelin ja von Neumannin joukko-oppien ja Hilbertin lijoiden) hyväksymää äärellistä matematiikkaa, olisi todis- koulukunnan esittämien lukuteorian formalisointien epätäy- tettava suuren formalisoidun järjestelmän ristiriidattomuus dellisyyden todistamisen. Ilman yleistä ja täsmällistä ratkai- sekä se, ettei ääretön matematiikka todista yhtään merki- sumenetelmän käsitteen määritelmää epätäydellisyystuloksia tyksellistä reaalilausetta, joka ei olisi jo todistuva äärellisessä ei kuitenkaan voida yleistää. Tämä ongelma on suorassa yh- matematiikassa (nk. konservatiivisuus). Tämä takaisi ääret- teydessä Hilbertin ratkaisuongelmaan. Gödel itse teki 1930- tömien joukko-opillisten menetelmien käytön turvallisuuden luvun alussa joitain osittaisia yrityksiä ratkaisumenetelmän ja luotettavuuden äärellisen matematiikan näkökulmasta. käsitteen määrittelemiseksi, mutta syystä tai toisesta hän Hilbert myös julisti, ettei mitään ratkaisemattomia on- vaipui ankaraan masennukseen ja vietti vuodet 1934-1937 gelmia ole olemassa. Tässä hän nojasi kantilaiseen ajatukseen, suurimmaksi osaksi hermoparantolassa, eikä enää osallis- että olisi irrationaalista, jos Järki voisi esittää kysymyksiä, tunut aiheen tutkimukseen. joihin se ei kuitenkaan voisi vastata. Hilbertin mukaansa täytyy olla mahdollista esittää sellainen menetelmä, joukko Ratkaisumenetelmän käsite täsmällisiä sääntöjä, joita täysin mekaanisesti soveltamalla mikä tahansa matemaattinen ongelma ratkeaa – tämä on Hil- Ratkaisumenetelmän tai laskentamenetelmän – tai algo- bertin kuuluisa ”ratkaisuongelma”, ’Entscheidungsproblem’. ritmin, kuten sitä usein kutsutaan – käsite on yhtä vanha Hilbertin ohjelman piirissä saavutettiin 1920-luvulla eri- kuin matematiikka itse. Matematiikassa on aina esitetty laisia osittaisia tuloksia, ja se vaikutti merkittävästi logiikan ratkaisu- tai laskentamenetelmiä tiettyjen yksittäisten on- kehitykseen. Hilbertin ajatus, että formalisoituja loogisia gelmien ratkaisemiseksi. Klassinen esimerkki on nk. Euk-

32 • niin & näin / leideen algoritmi kahden luvun suurimman yhteisen te- Turingin työn tarkoituksena oli alun perinkin juuri lo- kijän ratkaisemiseksi. Laskentamenetelmät olivat keskei- giikan ratkeamattomuuden todistaminen. Ratkaisumene- sessä asemassa esimerkiksi Leibnizin ajattelussa. Hilbert ja telmän käsitteen analyysissaan hän tarkasteli ensin ihmisten Ackermann kutsuivat vuonna 1928 ilmestyneessä logiikan laskentamenetelmiä seuraamalla ihmisten suorittamia lasku- oppikirjassaan predikaattilogiikan ratkaisuongelmaa ”mate- toimituksia ja abstrahoi kaikki epäolennaiset rajoitukset pois. maattisen logiikan pääongelmaksi”. He olettivat, että predi- Turingin analyysi lähtee liikkeelle siitä, kuinka ihminen kaattilogiikalle voidaan esittää yleinen ratkaisumenetelmä, – inhimillinen ”Laskija” – toimii ratkaistessaan jotain mate- jonka avulla mistä tahansa lauseesta voidaan mekaanisesti maattista ongelmaa jonkin mekaanisen ratkaisumenetelmän ratkaista, onko se loogisesti pätevä vai ei. Tämä antaisi myös avulla. Turingin mukaan todellinen ongelma on se, mitä ratkaisumenetelmän kaikille predikaattilogiikan avulla for- mahdollisia prosesseja ihmismieli voi viedä läpi laskiessaan malisoiduille matemaattisille aksiomatisoiduille teorioille. jotain lukua. Hän halusi löytää sellaiset Laskijan operaatiot, Ratkaisumenetelmän esittämiseksi yksittäiselle mate- jotka ovat niin yksinkertaisia ja perustavia, ettei niitä voida maattiselle ongelmalle ja myös Hilbertin peräänkuulutta- enää jakaa yksinkertaisempiin osiin. malle logiikan ratkaisuongelmalle riittää, että esittää jonkun Turing kuvitteli, kuinka Laskija yksittäisen, konkreettisen ratkaisu- tai laskentamenetelmän, kirjoittaa symboleja ruutuihin jae- joka vastaa intuitiivista ratkaisumenetelmän käsitettä. Kiel- tulle paperille samaan tapaan kuin teinen vastaus eli se johtopäätös, ettei mitään ratkaisumene- lapsi laskentovihkoon. Hän päätteli, telmää jollekin ongelmalle ole olemassakaan, olisi sitä vastoin että paperin kaksiulotteisuus ei ole edellyttänyt yleisen ratkaisumenetelmän käsitteen täsmällistä olennaista, joten hän yksinkertaisti matemaattista määritelmää. Tällaista ei tuolloin kuitenkaan asetelmaa keskittymällä yksiulot- ollut olemassa, eikä tämän intuitiivisen ja epäformaalisen teiseen paperinauhaan, joka oli jaettu käsitteen täsmällistä matemaattista määrittelyä pidetty edes ruutuihin. Edelleen Turing totesi, että mahdollisena. inhimillinen muisti ja havaintokyky on välttämättä äärellinen: siispä käy- tössä voi olla vain äärellisen monta Church ja Turing eri perussymbolia, ja Laskija voi ”kertasilmäyksellä” havaita Amerikkalainen loogikko Alonzo Church kehitti 1930-luvun symboleja vain äärellisen monesta ruudusta. alussa omaan -notaatioonsa perustuvaa järjestelmää ma- Turingin analyysin lopputuloksena oli ajatus abstraktista, tematiikan perusteiksi. Hänen oppilaansa Kleene ja Rosser idealisoidusta koneesta, jossa on potentiaalisesti ääretön, todistivat vuonna 1934, että järjestelmä on ristiriitainen. ruutuihin jaettu nauha, jota kone lukee, johon se kirjoittaa Hieman kuin vahingossa siitä jäi kuitenkin jäljelle -mää- ja josta se pyyhkii pois merkkejä jonkin äärellisen sääntö- riteltävyyden käsite, jolla osoittautui olevan monia käteviä joukon määräämänä. Tällaisia teoreettisia koneita kutsutaan ominaisuuksia. Vielä samana vuonna Church esitti, että in- nykyisin Turing-koneiksi. Turingin johtopäätös oli, että on- tuitiivinen laskettavien funktioiden käsite voidaan samastaa gelma on mekaanisesti ratkaistavissa inhimilliselle Laskijalle -määriteltävien funktioiden kanssa. Tätä ajatusta kutsutaan täsmälleen silloin, kun jokin Turing-kone voisi ratkaista sen. nykyään Churchin teesiksi. Vakuuttavan käsiteanalyysin avulla Turing onnistui eris- Teesin valtava merkitys ymmärrettiin pian; mahdollis- tämään ja täsmällisesti määrittelemään yleisen ratkaisumene- tihan se lopultakin ratkaisuongelman yleisen tarkastelun. telmän käsitteen. Seuraavaksi hän osoitti määritelmän avulla, Church julkaisi teesinsä vuonna 1936 ja todisti siihen nojaten että on olemassa matemaattisia ongelmia, joita ei kerta kaik- sekä predikaattilogiikan että lukuteorian ratkeamattomaksi: kiaan voida ratkaista: ei ole mitään yleistä mekaanista mene- ei ole olemassa mitään yleistä mekaanista menetelmää, jonka telmää niiden ratkaisemiseksi. Ehkä yksinkertaisin tällainen avulla voitaisiin ratkaista, onko mielivaltainen annettu lause ongelma on Turingin ”pysähtymisongelma”: ei ole mitään todistettavissa lukuteoriassa, tai predikaattilogiikassa, vai ei. yleistä menetelmää sen ratkaisemiseksi, pysähtyykö tietyn Churchilla ei ollut kuitenkaan esittää mitään kovin kestävää tietokoneen laskenta joskus vai juuttuko kone ”silmukkaan” argumenttia tai analyysia teesinsä tueksi. Muuan muassa ikuisiksi ajoiksi. Turing myös osoitti, että predikaattilogiikka Gödel suhtautui teesiin hyvin epäillen. on ratkeamaton: jos se olisi ratkeava, myös pysähtymison- Nuori englantilainen matemaatikko Alan Turing kuunteli gelma, joka voidaan formalisoida predikaattilogiikassa, olisi vuonna 1935 Cambridgessa M.H.A. ratkeava. Newmanin luentoja, joilla käsiteltiin Vasta kun Turingin artikkeli oli painovalmis, Churchin myös Gödelin tulosta sekä tuolloin työ tuli hänen tietoonsa. Turing lisäsi artikkeliinsa liitteen, avoinna ollutta ratkaisuongelmaa. jossa hän osoitti Turing-laskettavuuden (kuten sitä nykyisin Turing innostui aiheesta ja työskenteli kutsutaan) ja -määriteltävyyden yhtäpitäviksi. Turingin ana- sen parissa omatoimisesti. Vuotta lyysi osoitti siis myös, että Church teeseineen oli siis sittenkin myöhemmin tuolloin vasta 23-vuotias ollut oikeassa. Turing julkaisi artikkelinsa vielä vuonna 1936. Turing yllätti Newmanin tuomalla Turingin tärkeän panoksen takia intuitiivisen ratkaisume- tälle kirjoituksen, jossa esitettiin idea- netelmän käsitteen ja täsmällisen matemaattisen määritelmän lisoidun koneen määritelmä ja tähän (jonkin monista ekvivalenteista mahdollisista määritelmistä) ratkaisumenetelmän analyysiin pe- samastamista kutsutaan usein myös Churchin-Turingin tee- rustuen osoitettiin – Churchin työstä siksi. Se on nykyään yleisesti hyväksytty loogikoiden keskuu- riippumattomasti – predikaattilogiikan dessa, ja monien tärkeiden loogisten tulosten perusta. Myös ratkeamattomuus. Gödel vakuuttui Turingin analyysista.

/ niin & näin • 33 Epätäydellisyystulosten yleistäminen käsitellään. Tarskin tulos osoittaa, että totuuden määrittele- miseksi tarvitaan välttämättä objektikieltä ilmaisuvoimaltaan Turingin analyysi mahdollistaa myös Gödelin epätäydelli- rikkaampi metakieli. syystulosten yleistämisen. Sen avulla voidaan määritellä yleinen formalisoidun Tulosten filosofisesta merkityksestä teorian käsite. Formalisoidun teorian määrittelyssä on kolme osaa: Ensiksi, on määriteltävä käytetty formaalinen kieli, Gödelin tuloksilla (yhdistettynä Turingin työhön) voidaan sen merkit, eli aakkosto, ja lauseenmuodostussäännöt (kie- tulkita olevan myös yleisempää tietoteoreettista merkitystä.2 lioppi). Säännöt ovat laskettavia operaatioita, ja kysymyksen, Quine on tarkastellut niiden yhteyttä perinteisiin filo- onko annettu merkkijono oikeinmuodostettu lause vai ei, sofisiin koulukuntiin: rationalistit ajattelivat, että kaikki toon oltava mekaanisesti ratkaistavissa. Toiseksi, on määri- tuudet voidaan todentaa lähtemällä itsestään selvistä perus- teltävä teorian peruslauseet eli aksioomat. Aksioomia voi lauseista itsestään selvien päättelyaskelten avulla. Monet mal- olla ääretön määrä, mutta pitää olla mahdollista ratkaista tillisemmat klassiset filosofit ajattelivat, että kaikki totuudet mekaanisesti, onko annettu lause aksiooma vai ei. Kolman- voidaan johtaa itsestään selvien päättelyaskelten avulla joko neksi, on määriteltävä päättelysäännöt. Ne ovat laskettavia havainnoista tai itsestään selvistä totuuksista. Quine toteaa, operaatioita lauseiden joukossa. Toisin sanoen täyttyy olla että Gödelin tulokset kumoavat molemmat näkemykset. mahdollista ratkaista mekaanisesti, onko oletettu päätelmä Hilary Putnam puolestaan on esittänyt, että lauseiden, päättelysääntöjen mukainen vai ei. Formalisoidun teorian jotka voidaan todistaa meille ihmisille ilmeisien aksioomien todistuvat lauseet eli teoreemat ovat kaikki aksioomista päät- pohjalta, täytyy sisältyä johonkin formalisoituun teoriaan, telysääntöjen avulla johdettavissa olevat lauseet (aksioomat sillä muuten äärettömän määrän toisistaan täysin riippumat- itse mukaan luettuna). tomia periaatteita täytyi olla ilmeisiä ihmismielelle – ja tämä Tämän yleisen formalisoidun teorian käsitteen avulla tuntuu erittäin epäuskottavalta. voidaan sitten esittää myös Gödelin epätäydellisyystulokset Gödelin tuloksista seuraa, että on olemassa matemaat- täysin yleisessä muodossa: tisia totuuksia, joita ei voida todistaa ilmeisistä aksioomista. Edelleen, jos ”analyyttiset totuudet” ymmärretään jonkin Gödelin epätäydellisyyslauseet (yleinen muoto) äärellisen merkityspostulaattien luettelon seurauksina, Gö- delin tuloksista seuraa, että matematiikassa on synteettisiä Ensimmäinen epätäydellisyyslause: Jokaiselle ristiriidatto- totuuksia. Itse asiassa myös Gödel itse esitti hyvin samanta- malle formalisoidulle teorialle, joka sisältää alkeislukuteo- paisen ajatuksen. rian, voidaan löytää teorian kieleen kuuluva lause, joka on tosi mutta jota ei voi todistaa teoriassa. Ratkeamattomuustulokset ja tavallinen matematiikka Toinen epätäydellisyyslause: Mikään ristiriidaton formali- soitu teoria ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan. Gödelin konstruoimat ratkeamattomat lauseet ja Turingin ratkeamattomat ongelmat olivat kuitenkin hyvin monimutkaisia Kun Gödelin epätäydellisyystulokset nykyisin esitetään tällä teoreettisia rakennelmia, jotka oli muotoiltu juuri epätäydel- tavalla, oletetaan niissä siis piilevästi Turingin ratkeavuuden lisyys- ja ratkeamattomuustulosten todistamiseksi. Niillä ei analyysi. ollut mitään luonnollista matemaattista merkityssisältöä. Siksi pidettiin pitkään epäselvänä, onko tuloksilla loppujen lopuksi kovinkaan suurta merkitystä tavallisen matematiikan näkö- Totuuden määrittelemättömyys kulmasta. Asiaan on kuitenkin saatu lisävalaistusta. Puolalainen loogikko Alfred Tarski tunnetaan filosofiassa Mitä tulee epätäydellisyystuloksiin, Jeff Paris ja Leo ennen kaikkea tämän totuuden käsitteelle antamasta loogis- Harrington osoittivat vuonna 1978, että tietty hyvin luon- matemaattisesta analyysista. Hän esitti, nollinen äärellisen kombinatoriikan lause on todistumaton kuinka formaaliselle kielelle voidaan normaalissa lukuteoriassa (nk. Peano-aritmetiikka) – se esittää täsmällinen totuusmääritelmä. voidaan kyllä todistaa vahvemmassa joukko-opin teoriassa. Tarski kuitenkin myös todisti vuonna Myöhemmin Harvey Friedman on muotoillut varsin yksin- 1933 Gödelin epätäydellisyystuloksien kertaisia ja luonnollisia matemaattisia lauseita, joita ei voi menetelmiä soveltamalla mielenkiin- todistaa edes kattavissa joukko-opin teorioissa. toisen totuuden käsitteeseen liittyvän Hilbert oli kuuluisassa vuonna 1900 esittämässään lu- rajoittavuustuloksen (itse asiassa Gödel ettelossa tärkeimmistä matematiikan avoimista ongelmista oli tehnyt saman huomion, muttei esittänyt kymmenentenä ongelmana nk. diofanttisten yhtä- julkaissut sitä). Nimittäin, tiettyjen varsin luonnollisten taus- löiden ratkaisuongelman (nimitys juontaa juurensa antiikin taoletusten vallitessa pätee: kreikkalaisesta matemaatikosta Diofantoksesta). Diofanttiset yhtälöt ovat yksikertaisesti yhtälöitä, jotka muodostetaan Tarskin totuuden määrittelemättömyystulos: Formaalisen kokonaislukuja sekä yhteenlasku- ja kertolaskuoperaatioita kielen totuuden käsitettä ei voida määritellä tämän kielen yhdistämällä ja joiden mahdolliset ratkaisut rajoitetaan ko- sisällä. konaislukujen joukkoon. Hilbertin kymmenes ongelma siis peräänkuuluttaa yleistä menetelmää, jota seuraamalla voi- Tarski erottikin toisistaan objektikielen eli kielen, jonka to- taisiin mistä tahansa tällaisesta yhtälöstä ratkaista, onko sillä tuudesta on kyse, ja metakielen jossa objektikielen totuutta ratkaisua kokonaislukujen joukossa vai ei.

34 • niin & näin / Turingin luomat välineet mahdollistivat kysymyksen tenkin tärkeää todeta, ettei tämä ole tarkoitettu millään ta- siitä, voisiko tämä ongelma ehkä ollakin ratkeamaton. 1950- valla Turingin analyysin ja Churchin-Turingin teesin kritii- luvun alussa kaksi nuorta amerikkalaista loogikkoa, Julia kiksi. Kyse on aivan eri käsitteestä. Se on kuitenkin hyvin Robinson ja Martin Davis, alkoivat aluksi toisistaan riippu- luonnollinen käsite, ja tutkimisen arvoinen. Turingin me- matta, myöhemmin yhteistyössä, tutkia asiaa. Myöhemmin netelmiä soveltamalla on helppo todistaa, että on olemassa joukkoon liittyi filosofina mainetta niittänyt Hilary Putnam. ongelmia, joita ei voida ratkaista edes tämän yleisemmän ja He kutsuivat ”eksponentiaalisiksi diofanttisiksi yhtälöiksi” liberaalimman ratkaisumenetelmän avulla. Se, mitkä luon- yhtälöitä, joiden muodostamisessa nolliset matemaattiset ongelmat ovat tässä mielessä ratkeavia voidaan yhteen- ja kertolaskun tai ratkeamattomia, on kuitenkin vähemmän triviaalia. lisäksi käyttää myös eksponent- Esimerkiksi kysymys siitä, onko diofanttisella yhtälöllä tioperaatiota. Vuonna 1962 Davis, ratkaisuja kokonaislukujen joukossa, on nimittäin ratkeava Putnam ja Robinson saavuttivat yrityksen ja erehdyksen menetelmän suhteen. Sama pätee tärkeän tuloksen: he osoittivat, että muihinkin tunnettuihin perinteisiin ratkeamattomiin on- kysymykseen eksponentiaalisten gelmiin tavallisen matematiikan piirissä. Onkin siis syytä diofanttisten yhtälöiden kokonaislu- kysyä, onko ylipäänsä olemassa mitään luonnollisia, taval- kuratkaisuista ei ole olemassa ratkai- lisen matematiikan piiristä nousevia ongelmia, jotka olisivat sumenetelmää. Näin hyvin luonnol- ratkeamattomia myös yrityksen ja erehdyksen menetelmän linen lukuteoreettinen ongelma – ongelma jonka koululai- avulla. Asiaan on hiljattain saatu myönteinen vastaus. On nenkin ymmärtää – oli osoitettu absoluuttisesti ratkeamat- osoitettu, että ongelma siitä, onko annetulla eksponentiaa- tomaksi. Vuonna 1970 tuolloin vasta 22-vuotias venäläinen lisella diofanttisella yhtälöllä vain äärellisen monta ratkaisua matemaatikko Juri Matjasevitš lisäsi viimeisen puuttuvan vai ei (siis: äärettömän monta), on ratkeamaton jopa tässä palasen ja todisti, että myös kysymys tavallisten diofanttisten yleisemmässä ja laajemmassa mielessä.3 Kysymys on hyvin yhtälöiden ratkaisuista, eli Hilbertin kuuluisa kymmenes on- yksinkertainen ja luonnollinen. Kuitenkin se on siis hyvin gelma, on ratkeamaton. vahvassa mielessä ratkeamaton. Sitä ei voida ratkaista edes ”empiirisesti”, yrityksen ja erehdyksen menetelmän avulla. Tämä ongelma on näin kertakaikkisesti ihmismielen kykyjen Ratkaisumenetelmiä laajentamassa tuolla puolen. Voidaan kysyä, voisiko ratkaisumenetelmien käsitettä jotenkin yleistää niin, että Turingin analyysin nojalla ratkea- mattomiksi tuomitut ongelmat voitaisiin ratkaista – ainakin jossain heikommassa mielessä. On todellakin olemassa eräs Viitteet luonteva ja mielenkiintoinen ratkeavuuden käsitteen yleistys. 1. ks. Raatikainen 2004. Hilary Putnam esitti vuonna 1965 ajatuksen ”yrityksen ja 2. ks. myös Raatikainen 2005. erehdyksen menetelmästä”. Samantapaisen ajatuksen esitti 3. Tämä osoitetaan kirjoituksessa Raatikainen, 2003. riippumattomasti Mark Gold samana vuonna. Sittemmin useat tutkijat ovat riippumattomasti päätyneet yhtäpitäviin Kirjallisuus käsitteisiin. Jeroslow on kehitellyt samaan ajatukseen perus- Casti, John L. & Werner DePauli, Kurt Gödel – Elämä ja matematiikka. Suo- tuvaa ”eksperimentaalista logiikkaa”. Myös Jaakko Hintikka mentanut Risto Vilkko. Art House, Helsinki 2000. on yhdessä Arto Mutasen kanssa tutkinut vastaavaa käsitettä Davis, Martin, Tietokoneen esihistoria Leibnizista Turingiin, Suomentanut ja sen sovelluksia. Kysymyksessä on siis Risto Vilkko. Art House, Helsinki 2003. mitä ilmeisimmin varsin luonnollinen Dawson, John W., Logical Dilemmas. The Life and Work of Kurt Gödel. A.K. Peters, Natick 1997. ajatus. Haaparanta, L. ”Moderni logiikka”, teoksessa P. Korkman & M. Yrjönsuuri Siihen päädytään, kun hieman muu- (toim.) Filosofian historian kehityslinjoja. Gaudeamus, Helsinki 1998, tetaan Turing-koneen ajatusta. Nyt salli- 383–399. taankin, että kone voi ”muuttaa mieltään” Hodges, Andrew, Alan Turing. Arvoitus. Suomentanut Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita, Helsinki 2000a. äärellisen monta kertaa. Kone tulostaa tu- Hodges, Andrew, Turing. Suuret filosofit 22. Suomentanut Risto Vilkko, loksenaan äärellisen jonon ”kyllä”- ja ”ei”- Otava, Helsinki 2000b. vastauksia. Viimeinen ”kyllä” tai ”ei” on Raatikainen, Panu, ”Laskettavuuden teorian varhaishistoria”, teoksessa L. lopullinen, oikea vastaus. Nyt kuitenkin Haaparanta, E. Hyvönen, J. Seppänen and J. Silvonen (toim.) Älyn oppihistoria – matka logiikan, psykologian ja tekoälyn juurille. Suomen luovutaan siitä oletuksesta, että voidaan ratkaista, milloin tekoälyseura, Espoo 1995, 198-198. kone on lopettanut laskemisen. Jos koneen viimeisin tuloste Raatikainen, Panu, ”Some strongly undecidable natural arithmetical prob- on ”kyllä”, tiedämme että tämä on vastaus, ellei kone vielä lems, with an application to intuitionistic theories”, Journal of Symbolic muuta mieltään. Ei ole kuitenkaan olemassa mitään ratkai- Logic 68, 2003. 262-266. Raatikainen, Panu, ”Mitä uutta modernissa logiikassa?’ teoksessa Kaisa sumenetelmää, joka kertoisi, aikooko kone vielä muuttaa Luoma, Erna Oesch & Risto Vilkko (toim.) Filosofisia tutkielmia mieltään vai ei. – Philosophical Studies in honorem Leila Haaparanta, Acta Philosophica Ongelmat, jotka voidaan ratkaista tällaisen menetelmän Tamperensia Vol. 4. Tampere University Press, Tampere 2004, 142-149. avulla, ovat tavallaan ”empiirisesti ratkeavia”. Jos nimittäin Raatikainen, Panu, ”On the philosophical relevance of Gödel’s incomplete- ness theorems”, Revue Internationale de Philosophie (ilmestyy 2005). oletetaan aina, että viimeisin vastaus on lopullinen, ereh- Rucker, Rudy, Mieli ja äärettömyys. Äärettömyyden tiedettä ja filosofiaa. Suo- dytään äärellisen monta kertaa, mutta saavutetaan lopulta mentanut Markus Hotakainen. Art House, Helsinki 1988. oikea vastaus. Mutta vaikka olisikin saavutettu oikea vastaus, Wright, Georg Henrik von, Logiikka, filosofia ja kieli. Otava, Helsinki 1958 ei voida varmasti tietää, että näin on tapahtunut. On kui- (2., uusittu painos 1968).

/ niin & näin • 35

Ahti-Veikko Pietarinen ja Lauri Snellman Suomentajien alkusanat Peircen mietteisiin päättelystä

Monet merkittävimmistä ja samalla vähiten tunnetuista amerikkalaisen ﬁlosoﬁ ja tieteentekijä Charles S. Peircen (1839–1914) kirjoituksista syntyivät vuosisadan vaihduttua uuteen. Hänen viimeisen elinvuosikymmenensä kirjoituksia, joista valtaosa on edelleen julkaisematta, luonnehtii uskomattoman tuotteliaisuuden lisäksi aikaisempaa yhteenvedonomaisempi ja luettavampi, tuo hänen ”minun kirjoitusteni tarkoituksena ei ole tuottaa lukijoilleni vähintäkään mielihyvää” -lausahduksesta jo jossain määrin etäisyyttä ottanut ilmaisutapa.1

heiset kolme aikaisemmin jul- Toinen teksti, luettelonumeroinnis- yleisissä päättelyprosesseissa. Käsikirjoitus kaisematonta Peircen kirjoitus- sa 849, on yleiseltä nimeltään ”A Logical 686 lienee siis kirjoitettu selvästi alle vuo- O ta ilmentävät tätä tiiviyttä ja ai- Criticism of Some Articles of Religious si, jopa vain puoli vuotta ennen Peircen empien ajatusten pohdintaa. Ne kaikki Faith”. Se sijoittuu Peircen myöhäiskau- kuolemaa, syystalvella 1913, jolloin hän käsittelevät merkkien ja päättelyn välis- den kirjasuunnitelmasarjan keskivaiheil- oli jo vakavasti sairas ja hyvin heikkokun- tä suhdetta, logiikkaa semeiotiikkana. Ne le. Tuon otsakkeen alaisuudessa ja tässä toinen. Viimeisen elinvuotensa kirjoituk- edustavat samalla eräitä Peircen viimei- käännettynä kirjoitus sisältää osan ensim- sissa hänellä oli yhä tähtäimessä kokonai- simmistä filosofisista kirjoituksista. mäisen luvun, ”Päättelystä yleensä” (”Of sen teoksen aikaansaaminen, työnimel- Tieteellisen tutkimuksen parissa hän reasoning in general”), jonka Peirce kir- tään The Art of Reasoning Regarded from jatkoi viimeisiin kuukausiinsa asti, eikä joitti huhtikuussa 1911. Tätä ajanjaksoa the Point of View of A. D. 1913. filosofiakaan tällöin ollut häneltä unoh- hallitsivat Peircen uskonnolliseen metafy- tunut. Säilyneistä 1910-luvun teksteistä siikaan paneutuneet tutkimukset, joiden ahta jälkimmäistä tähän käännet- useat luovat merkittävää lisävaloa hänen oli määrä synnyttää kaksiosainen kirja A tyä tekstiä kannattaa lukea yh- menestyksekkääseen ja edelleenkin puut- Logical Critique of Essential Articles of Re- K dessä Essential Peirce 2 -kokoel- teellisesti tunnettuun myöhäisfilosofiaan. ligious Faith. Ensimmäisen osan aiheek- maan viedyn kahden viimeisen luvun, ”A Ensimmäinen teksti, Richard S. Ro- si Peirce suunnitteli ’loogista kritiikkiä’, Sketch of Logical Critics” (elokuu 1911) ja binin luetteloinnin mukaisesti käsikirjoi- ts. merkkien ja objektien välistä suhdet- ”An Essay toward Improving Our Reaso- tus numero 654, on ensimmäinen esipu- ta tarkastelevaa tiedettä, mikä hänen lo- ning in Security and in Uberty” (syys-lo- he (”Preface”) Peircen kaavailemalle kir- giikassaan tarkoittaa yleistä päättelyn teo- kakuu 1913) kanssa.4 jalle Essays toward the Full Comprehensi- riaa koskevaa eri päättelytapojen luomaa Peircen käsikirjoitusten mikrofilmi- on of Reasonings, jonka johdantoa Peirce vakuuttuneisuuden astetta ja laatua. Peir- version kopio on käytössä Helsingin yli- vedosti jo vuotta aikaisemmin (käsikir- ce kaavaili toisen osan käsittävän loogisen opiston filosofian laitoksella, Commens joitus 632, Studies in the Meanings of Our kritiikin sovelluksia uskonnonfilosofiin Virtual Centre for Peirce Studies -yksi- Thoughts).2 kysymyksiin. kössä.5 Alkuperäisiä käsikirjoituksia säi- Esipuhe syntyi elokuussa 1910, kir- Kolmantena tekstinä on käännetty lytetään Harvardin yliopiston kirjastos- ja ei koskaan. Kirjan tarkoituksena oli käsikirjoitus 686, ”Mietteitä päättelys- sa. Käsikirjoitusten kronologinen toimi- ”selvittää niistä aiheiden ja asioiden tar- tä” (”Reflexions upon Reasoning”), jon- tustyö on Indianan yliopistossa toimivan joamista lähtökohdista, jotka ovat entuu- ka tarkkaa kirjoitusajankohtaa ei tunne- Peirce Edition Project -hankkeen vuonna destaan tunnettuja, jotain muuta, mitä ei ta. Se voidaan ajoittaa vuoteen 1913. Ta- 1999 julkaistun kuudennen niteen myötä vielä tiedetä” (käsikirjoitus 632). Osaltaan vallaan se päättää tämän päättelyn yleistä edennyt vuoteen 1890.6 se kuului siihen Peircen kaavailemien kir- teoriaa ja päättelytaitoa käsitelleen, edel- niin & näin -lehdessä ensimmäistä jasuunnitelmien jatkumoon, missä eri kä- leenkin enimmälti julkaisemattoman laa- kertaa julkaistava Peircen teksti ei hänen sikirjoitukset kulkivat yhä uusilla nimil- jan kirjoitusten ja kirjasuunnitelmien sar- kirjoituksiaan parhaillaan toimittavan lä ja toistuvasti muovautuivat uudentyyp- jan. Sarjan myöhäisemmissä, vuonna 1913 Peirce Edition Project -hankkeesta poike- pisiksi vedoksiksi uusien ideoiden ja lu- kirjoitetuissa mutta kyseistä käsikirjoi- ten ole tekstikriittistä, vaan sisältää Peir- kuisten kirjoituspyyntöjen myötä, saaden tusta edeltäneissä vedoksissa Peirce ver- cen itsensä merkitsemät poistot ja lisäyk- eräänlaisen päätöksensä tähän yhteyteen tailee matemaattista päättelyä loogiseen, set sekä liittää mukaan vaihtoehtoiset ja käännetyn kolmannen tekstin luonnehti- välttämättömään päättelyyn, ja mm. pää- paikoin hylätyksikin merkityt käsikirjoi- mille ’mietteille’.3 tyy tarkastelemaan tietoisuuden tehtävää tussivut. Kemal Can Kemal

/ niin & näin • 37 Charles S. Peirce

Kolme esseetä päättelystä

Esipuhe7

Olkoon tämä ”Esipuhe” laajalle kirjoitukselle, jonka olen jo misen vaistonvaraisesti käyttämä ajatteluväline, jopa ajatel- kirjoittanut otsikolla ”Johdatus”. Kaikkein korkeimmin ar- taessa itseltä seuraavan hetken itselle, ja siinä, että tiedämme vostettu moderneista logiikan tutkielmista on Arnaudin ja vielä vähän tai emme mitään siitä, miten tämä kyky sai al- Nicolen L’art de penser, jota yleisesti kutsutaan Port-Royalin kunsa. Mutta jokainen matemaatikko ja jokainen loogikko logiikaksi ja joka, kuten voidaan päätellä sen tunnettuudesta, kertoo kielitieteilijälle, että heillä on toisia aivan toisia merk- on ansioitunut selvyytensä ja kirjallisen loistokkuutensa no- kijärjestelmiä, joihin heillä on tapana kääntää sanoja ja sana- jalla sen sijaan, että se todella esittelisi aiheensa syvällisesti muotoja ja näin tehdä niistä ymmärrettävämpiä. [s. 5] tai esittämällä selvästi päättelyn todellisen luonteen, alkaa Eräs sellainen järjestelmä, joka on ekvivalentti syntaksin hurmaavilla kappaleilla, joissa kerrotaan, miten se kirjoi- kanssa ja joka on suuresti hyödyllinen logiikassa kuvaillaan tettiin uskoen, että kaikki mikä on arvokasta päättelyä kos- lyhyesti tässä kirjassa. Sitä sanotaan eksistentiaaligraafien kevan opin kannalta, voidaan helposti kehitellä muutamassa systeemiksi. Se on yksinkertaisin mahdollisin järjestelmä, tunnissa. Tämän kirjoittaja on samaa mieltä, että kun joku jossa voidaan eksaktisti ilmaista kaikki mahdolliset ilma- henkilö on kerran eritellyt selvittänyt, mistä päättely [s. 2] ukset [assertions]. Tässä järjestelmässä yksinkertaisimmat ei koostuu – tehtävä, johon hänen tulee varata aikaa viidestä ole tavallisia puhekielen osia, sillä jok’ikinen jakamaton osa sekunnista viiteenkymmeneen vuoteen riippuen kahdesta on täydellinen väite. Voi olla, että näin on jossain olemassa tekijästä. Näistä huomattavasti merkittävämpi on häntä tyy- olevassa kielessä; sillä aina viime aikoihin asti kieliopin tut- dyttävän käsityksen selkeyden aste. Mutta myös henkilön kijoilla on ollut piintynyt tapa käsityksissään kaikista kielistä luonnollinen kyvykkyys tällaisessa tutkimuksessa tulee ottaa venyttää ne [s. 6] samalla tavoin kreikalais-latinalaisen kie- huomioon, koska kyvykkyys lisää ongelmia, joita hän tulee liopin Prokrusteen vuoteelle, joten emme osaa sanoa. Mutta havaitsemaan, ja tarvitun ajan määrä lisääntyy. Kun tämä osa joka tapauksessa yhdellä tavalla eksistentiaaligraafit eroavat työstä on tehty, muuhun työhön verrattuna tuloksen asetta- olennaisesti kielestä. Nimittäin sen sijaan, että sen ilmauk- minen sanoiksi kirjoittaminen on pelkkää lastenleikkiä. Sen silla olisi vain ajallinen kesto, ne ovat diagrammeja pinnalla, paikka kirjoitusten kirjoittamisen vaikeuden asteikolla ei ole ja niitä täytyy pitää kolmiulotteisen merkin kuvana projek- kaukana teknisesti virheettömien [s. 3] sonettien kirjoitta- tiona pinnalle. Kolme ulottuvuutta ovat välttämättömiä ja misesta. Kun kerran on päästy tarpeeksi pitkälle rajatakseen riittäviä kaikkien väitteiden ilmaisemiseen; täten vaikka inhi- määritelmän siitä, mitä sanan ”päättely” pitäisi merkitä millinen järki olisikin alunperin ollut rajoittunut lineaariseen kaikkein yleisimmässä mielessään ilman, että päästää kielen- puheeseen (mitä en hyväksy), on se nyt kasvanut irti [s. 7] käytön sotkemaan käsitystään, tulee seuraavan vaiheen olla tästä rajoituksesta. eri päättelytyyppien erotteleminen[.] Merkillä tarkoitan mitä tahansa todellista tai muokat- Jokainen päättely koostuu merkin tulkinnasta. Näin on, tavaa [fictile], jolle voidaan antaa aistittava muoto ja joka sillä aina kun me ajattelemme, ajattelemme merkein. Kaikki on sovellettavissa myös johonkin muuhun jo valmiiksi tun- ajatustyö on joko merkin muodostamista, soveltamista tai nettuun kuin itseensä, ja joka voidaan näin tulkita toisessa tulkintaa, ja muussa tapauksessa se on jonkinlaista muuta toi- merkissä, jota sanon merkin tulkinteeksi [interpretant], jotta mintaa merkillä tai merkeillä, tämän toisenlaisen toiminnan voitaisiin kommunikoida jotain, mitä ei ole vielä tiedetty ollen pikemmin psykologista tai vaikka fysiologista kuin ra- merkin objektista. On siis olemassa kolmipaikkainen suhde tionaalista. Ne psykolo[git], [s. 4] jotka kertovat meille, että minkä tahansa merkin, objektin ja tulkinteen välillä. [käsi- ajattelu tarvitsisi tarvitsee kieltä ja ei ole esiintynyt ennen kirjoitus päättyy 19.8.1910 klo 13:45] kuin ihmisillä oli kieli ovat oikeassa siinä, että kieli on ih-

38 • niin & näin / • • • näyttävät olevan ristiriidassa keskenään, niin kaikki kolme muodostavat merkin, joka viittaa itseensä monin tavoin. [s. 2, hylätty] …koostuu, minkä tekeminen vaatii viidestä se- Ensinnäkin, se viittaa herra Q:hun, ja eikö hän olekin sama kunnista viiteenkymmeneen vuoteen tai vieläkin enemmän, henkilö, joka mainitaan tässä lauseessa? Toiseksi, kun jokin riippuen subjektin kyvykkyydestä ja selkeyden asteesta käsi- sanottu lause viittaa ”seuraaviin” lauseisiin, se viittaa seu- tyksessä, johon tähdätään – on muuhun työhön verrattuna raaviin osiin koko lausetta, ja niin edelleen. Mutta merkin lastenleikkiä kirjoittaa ylös lopputulos, vaikkakaan hän ei täytyy viitata johonkin itsensä lisäksi. Lause ”Tämä lause ei epäile sanoa, että lopputuloksen kirjoittaminen on kaikkein ole tosi” ei merkitse mitään. Siis jos äärettömän tarkka Ison- hitainta asiatekstin kirjoittamista mitä on, jokaisen kap- Britannian kartta olisi Ison-Britannian maaperällä, [s. 7] sen paleen, jossa useissa kohdin jokaisen lauseen kirjoittaminen tulisi näyttää itsensä ja siinä olisi piste, joka esittäisi vain sen on hanke, jota voidaan verrata sonetin kirjoittamiseen. Se, pisteen, missä kartta on. Se voi tehdä näin vain paikkojen että suhteellisen harvoja sanoja kuitenkin tarvitaan tuot- jatkumossa, joka edustaisi toista paikkojen jatkumoa. Yk- tamaan looginen totuus täsmällisesti, on varmasti aivan totta, sittäinen piste itsessään ei ole merkki. Mikään ei ole itsensä vaikkakin nämä sanat tulee ymmärtää niin tarkassa mielessä, merkki, ellei se ole osa, joka on yhteinen kahdelle erilliselle että niiden selvä ymmärtäminen vaatii aina tarkoituksellista kahdelle kokonaisuudelle, joista toinen on toisen merkki. ja tarkkaa huomiota. Pysähtykäämme hetkeksi pohtimaan tarkemmin, mikä [s. 3, hylätty] Esimerkiksi jos minua vaadittaisiin tiivis- on merkin luonne. ”Ihmisen” kaltainen sana tarkoittaa jotain tämään logiikka tieteenä yhteen kappaleeseen, tulisi minun lajimme jäsentä [s. 8] ”merkiksi” kutsumamme asian luonne. nykyisen tietoni varassa kirjoittaa jotain seuraavankaltaista: Sana ”ihminen” tarkoittaa eli vie mielen ihmisyksilön luo Logiikka on toimiala sille sosiaaliselle ryhmälle, jonka jä- eikä mitään muuta. Se tarkoittaa vain yhtä yksilöä, tai kuten senet omistautuvat selvittämään ne periaatteet, joista ajatte- kielentutkijat sanovat, ”on yksikössä”, ja vaikka tällaisia lijan ajattelun tavoitteiden saavuttaminen riippuu. olioita on miljardeja, sana ei paljasta, mihin niistä se viittaa. Ei sano, mitä se tarkoittaa. Logiikan kielessä ”ihminen” tai mikä tahansa muu yksiköllinen yleisnimi on määräämätön [indeﬁnite]; se soveltuu yhtä hyvin mihin tahansa useista, mutta jättää lausujalle vapauden määrittää poimia halu- 8 Päättelystä yleensä tessaan myöhemmin se yksilö, jota hän sanaa käyttäessään ajatteli. Jos kyseessä olisi merkki ”Kuka tahansa ihminen”, Mitään yleistä ja hyvää oikeutusta kaikelle päättelylle ei voi olisi oikein sanoa tätä epämääräiseksi [indeterminate], sillä antaa, ennen kuin olemme huolellisesti tutkineet päässeet vaikka se tarkoittaa vain yhtä ihmistä, se [s. 9] siirtää oi- selvyyteen siitä, miksi jokainen kolmesta päättelyn tyy- keuden sanoa, mitä ilmaus tarkoittaa sen tulkitsijalle. Se on pistä, jotka jo hyväksymme, ovat oikeutettuja. Kuitenkin on ekvivalentti ilmauksen ”Kuka tahansa haluamasi ihminen” joitain huomautuksia asioita, joita tulee heti tehdä sanoa. kanssa. Jokainen merkki tarkoittaa jotain, ja se mitä tahansa Erityisesti jotkut sanoista, jotka ovat välttämättömiä loogisen tarkoittamaa kutsutaan sen objektiksi. Miten sana ”ih- sessa kritiikissä, voidaan hyödyllisesti määritellä sillä täsmälli- minen” vie ajatuksen johonkin ihmiseen? Se vie ajatuksen sellä tavalla, jolla niitä tulee käyttää tällaisessa tutkimuksessa; ihmiseen liittymällä tulkitsijan mielessä olevan tavan [habit] näiden ajattelun vaatimattomina työkaluina toimivien mää- kautta piirteisiin [characters] faktojen massaan, joka vain ritelmien tarkastelu voi tarjota joillekin lukijoille enemmän ihmisistä, jotka ovat tosia vain ihmisistä. Nämä piirteet aikaisemmin käyttämiään kirkkaampia ajattelutapoja. [s. 4] konstituoivat sen, mitä logiikassa sanotaan sanan ”ihminen” Päättely on mielen toimintaa, jossa ajattelija etsii ar- olemukseksi [essence], kun taas ”yksiköksi” kutsutun kieli- gumentteja ja arvioi niitä sellaisina. Sanoessamme, että opillisen muotonsa kautta se kertoo tulkitsijalle, että on aja- päättely on arviointia, sijoitamme sen tietoisten toimintojen teltava vain yhtä. joukkoon: se siis on vapaaehtoista toimintaa tai kontrolloitua Kutsun mikä tahansa ideaa tai mielentilaa, joka on toimintaa, jossa vapaa tahto, kunhan ymmärrämme tahdon- merkin tuottama jonka merkki herättää sen tulkinta, ja millä vapauden oikein, on mukana. se saa tulkitsijan luonnehtimaan objektiaan, sen tulkinteeksi. Argumentti, kuten sanaa käytän koko tässä kirjassani, on Ei kokonaan vaikka vain jokin yksittäinen ihminen on mer- tosiseikka, joka on merkki toisen seikan todellisuudesta. kitys. Sana ”merkki”, kuten käytän sitä tässä, tarkoittaa mitä Jos sana, ”ihmisen” sijaan, olisi nimi jollekin nelijal- tahansa jokaista mielen toimintaa aiheuttavaa ajattelun ob- kaiselle eläimelle, mitä ei ole Amerikassa, se ei uskoakseni jektia, oli se sitten tahdonvaraista tai tahdosta riippuma- tuottaisi mielessäni mitään tiettyä ideaa. Merkki näet voi tonta, joka koskee jotain [s. 5] muuten tunnistettua. Tätä tarkoittaa [s. 11] objektia, joka ei ole jo tunnettu annettu jol- määritelmää on arvosteltu väittämällä, että merkki saattaa lekin tulkitsijalle siitä ilmiselvästä syystä, että jos hän ei en- viitata itseensä. Tässä määritelmässä ei kuitenkaan kiistetä tuudestaan ensinkään tunne objektia, hänellä ei voi olla tätä. Edellyttäen, että merkki viittaa ensisijaisesti johonkin ideoita ominaisuuksista, joilla hänen huomionsa voi koh- muuhun, se voi viitata itseensä poimiakseen ensisijaisen distua tähän tiettyyn tarkoitettuun objektiin. Jokainen ko- kohteensa. Voin esimerkiksi sanoa ”Tietty herra Q... lausui kemuksen kohde tuottaa jonkinlaisen idean, mutta jos tämä sanoi eräänä päivänä ensimmäisen seuraavista lauseista; ja idea ei huomiota kohdistaakseen ole yhtä liity tarpeeksi ja heti seuraavana päivänä kävellessäni puistossa kuulin seu- oikealla tavalla johonkin aikaisempaan kokemukseen, se ei raavat lausuttavan takanani niin kovaa ja ponnekkaasti, että ole merkki. käänsin päätäni katsahtaakseni lausujaa; ja sehän olikin herra Merkillä on tarjolla objektilleen kappale historiaa, ide- Q…!” [s. 6] Olettaen, että tätä lausetta seuraa kaksi, jotka oiden historiaa. Sen täytyy herättää jokin idea. Tuo idea voi

/ niin & näin • 39 kulua kokonaan huomion kohdistamiseen, kuten ”ihmisen”, sinen uskomus, joka on vastakkainen hänen rationaalisen us- ”hyveen” ja ”tavan” kaltaisissa merkeissä. [käsikirjoitus komuksensa kanssa. Mitä sanotaan ”sydämen puutteeksi” on päättyy 20.4.1911 klo 19:00] usein lääketieteellistä sydämen heikkoutta. Ihmisellä voikin siis olla fyysinen uskomus, joka on vastakkainen sille, mikä hänen rationaalinen uskomuksensa olisi, jos hän olisi terve. • • • [vaihtoehtoinen s. 8] …mitä niistä. Se, mitä merkki ”edustaa” tai mihin se ”viittaa”, siis mitä se tuo mieleen, tai käyttääksemme teknistä termiä, mitä se tarkoittaa, kutsutaan sen objektiksi. Yleinen käytäntö olisi yhtä hyvin voinut saada 9 meidät sanomaan sitä subjektiksi, sillä näiden kahden sanan Ajatuksia päättelystä välillä ei ole loogista eroa. Logiikan opiskelijoilla on harvoin, jos ollenkaan, tilaisuutta ajatella sanaa sanana – ei ainakaan Käytän aina Omistakaamme sana ”päättely” merkitsemään merkityksessä, jonka mukaan ilmauksessa ”sana sanana” on mitä tahansa sille henkilön mielen toiminnalle, mikä joka vain yksi sana, erotuksena merkityksestä, jonka mukaan il- mahdollisten asiaintilojen harkitsemisen kautta johtaa luo mauksessa on kaksi sanaa, siis kaksi sanapartikulaaria, tai tai vahvistaa tämän henkilön mielessä taipumusta uskoa, että oman kielenkäyttöni mukaan kaksi sanainstanssia. jos asiaintila toteutuu, toinen määrätty asiaintila toteutuu; ja [vaihtoehtoinen s. 8] …mitä niistä. Se, mitä merkki tarkoittaen asiaintilalla tarkoitan sitä, mitä ilmaus voi sanoa ”edustaa” tai mihin se ”viittaa” tai mitä se tarkoittaa, kut- sen lisäksi, että se ilmaisee uskomuksen tai muka uskotun sutaan sen objektiksi. Sitä olisi voinut yhtä hyvin kutsua uskomuksen kaikkea sitä, minkä todellisuus voi toteuttaa subjektiksi logiikassa, sillä tässä tieteessä jätämme huomiotta konstituoida ilmauksen [assertion] täydellisen totuuden edel- pelkät kieliopilliset erottelut: logiikan opiskelijan ei näet tule lyttäen, että ilmaus on esitetty. ”Todellisuudella” tulee ym- ajatella sanoja, tai missään tapauksessa hänen ei pidä ajatella märtää sitä kappaletta tai ainesosaa jonkin olemisesta [being], niitä sanaa sanana, vaan korkeintaan merkkinä siitä loogisesta mikä ei riipu siitä, representoidaanko tuo jokin aktuaalisesti. luokasta, johon se kuuluu. Sanojen ”subjekti” ja ”objekti” Esimerkiksi tuoksu kukasta, joka kukkii ja [s. 2] lakastuu merkitysten välillä ei kuitenkaan ole loogista eroa. Lauseessa pois hajuaistillisten eliöiden parista koostuu siitä tosiseikasta, ”John rakastaa Janea”, vaikka lause on tietenkin merkki, kie- että jos jokin tällainen eliö olisi ollut suotuisassa tilanteessa, liopin tutkija sanoo, että John on subjekti ja Jane on predi- se olisi tuntenut tuoksun. Sanon Totuus on aktuaalinen, jos kaatti. Loogikolle, joka tarkastelee vain merkitystä, eikä vain ja vain jos siitä pätee samalla tavoin ”ristiriidan lain” pe- ilmauksen muotoa… riaate, jonka mukaan saman predikaatin sekä myöntäminen [vaihtoehtoinen s. 8, 18.5.1911 klo 17:52] Mitä on epäily että kiistäminen eivät voi olla totta siitä, että ja samalla ja mitä uskominen? Useat suuret filosofit – erityisesti Des- ”poissuljetun kolmannen” periaate, jonka mukaan myönnet- cartes – ovat puhuneet tai kirjoittaneet epäilemisestä ikään täessä saman predikaatin myöntäminen ja kieltäminen eivät kuin tarvitsisi vain ottaa pala paperia ja kirjoittaa sille: ”Olen voi olla yhtä aikaa olla siitä epätotta. Edelleen, nämä kaksi päättänyt epäillä kaikkea, joten en enää ole enempää taipu- periaatetta eivät päde pelkästään kyseessä olevasta totuudesta vainen ajattelemaan, että osaan lukea tai kirjoittaa kuin että jossain mielessä, vaan ne pätevät siitä samassa mielessä, missä en osaa”, ja kun he olivat näin kirjoittaneet, he näyttivät ajat- ristiriidan laki ei päde [s. 3] pelkistä mahdollisuuksista, siitä, telivat, että he olivat tuollaisessa mielentilassa. Tämä on kui- mikä ”voi olla”, jolloin saattaa olla yhtä aikaa totta, että ih- tenkin hölynpölyä. Todellinen epäily on ahdistava mielentila, minen voi puhua ja että hän voi pysyä vaiti (vaikkakaan hän joka on niin ahdistava, etteivät monet voi olla siinä pitkään. ei tietenkään voi puhua ja ei voi puhua), samoin kuin siinä Jos minulla on lupa minun sallitaan käyttää sanaa ”tapa” tar- mielessä, missä välttämättömyydet, pakot ja ”täytymiset” koittamaan mielentilaa, jonka vuoksi henkilö [s. 9] tietynlai- eivät ole toisen periaatteen alaisia, kun on yhtä aikaa samalla sissa olosuhteissa – yleensä ellei aina koostuen siitä, että hän epätotta että ihmisen pitää olla roisto ja että hänen pitää olla kokee joitain määrätynlaisia tietoisia kokemuksia – ajattelee, rehellinen (vaikkakaan hän ei tietenkään voi kulkea keskitietä toimii tai tuntee määrätyllä tavalla – ja tästedes pidän sitä rehellisyyden ja epärehellisyyden välillä). Siinä tapauksessa, annettuna, että minun näin sallitaan tehdä, voidaan epäily että Mitä sanon ”aktuaaliseksi” on siten sitä, että ei ole kahta määritellä mielentilana, jossa olijaa stimuloivat vastakkainen erillistä merkitystä, jossa se kumpi tahansa näistä kahdesta mentaalinen yhteensovittamattomat [incompossible] älylliset periaatteesta voitaisiin ymmärtää – ei ole eroa, jollainen on sitoumukset. Tämä on positiivista epäilyä – ärsytystä, joka ei non potest posse ja potest posse non:in välillä, ja eikä sellaista, saa välitöntä helpotusta, siten johtaen (koska kyse on mielen joka on non necesse:n ja necesse non:in välillä; est esse non ja ärsytyksestä) ristiriitaisiin [conflicting] alkuarvostelmiin ja non est esse ovat [s. 4] aktuaalisuuteen sovellettuna totuu- tuskaan. Negatiivinen epäily on uskomustilan puutetta, eli deltaan (huolimatta siitä, mitä jotkut loogikot ovat sanoneet ajattelemisen [s. 10] tiettyihin tilanteisiin liittyvän määrätyn vaatineet) täsmälleen ekvivalentteja. odotuksen tavan puutetta. Yleensäkin, uskomus on itse- Nämä määritelmät, mitä tavalliset lukijat pitänevät työ- kontrolloitu tapa. Ihminen ei aina tiedä, mitä hän uskoo; läinä ja epäilevät olevan pedanttisia turhuuksia [pedantié hän voi ajatella (siis hän voi olettaa voi olla sitä mieltä, että inutility], saavat heti sovelluksen ensimmäisen ja kaikkein hän uskoo), että kuolema on parempi kuin kunniattomuus, perustavimman päättelyä koskevan epäilyksen selvittämi- mutta jos hän huomaa piileskelevänsä taistelussa, osoittakoon sessä. Tämä epäilys koskee sitä, johtaako jokin tietty päät- tämä sen, että hän oli erehtynyt väärässä uskomuksestaan, telyn muoto varmasti tai edes todennäköisesti totuuteen. ja että hän todellisuudessa uskoo kunniattomuuden olevan Ilman päättelyä ainoat totuudet, mitä kukaan äärimmäinen kuolemaa parempi. Ihmisellä voi olla tunnetila ja puolifyy- raja sille, mitä terve henkilö voi esittää melko varmana, on

40 • niin & näin / se, että yksittäisillä äärellisellä määrällä objekteja, jotka me lisään ajatuskulun, joka erityisesti on [s. 9] saanut minut hän täydellisesti havaitsee, on erotettavissa oleva luonne; kirjoittamaan tämän esseen. Jokainen on samaa mieltä siitä, ja jopa tämä väittäminen on enemmän kuin aina liiallista, että hän vastaanottaa monenlaisia vaikutelmia tai tunteita. mikäli se edellyttää kaiken erehdyksen mahdollisuuden pois- Jotkut niistä niistä ovat tyydyttäviä: toiset taas eivät ole. sulkemista. Mutta päättely, joka ei saa päätyä mihinkään Toisin sanoen kutsumme tyydy epätyydyttäviksi niitä, jotka muuhun sen lisäksi, mitä päättelijä on eksplisiittisesti koh- tapaavat aiheuttaa ponnistuksia muuttuakseen ja tyydyttä- dannut [s. 5] olisi hyödytöntä. Ainoa palvelus, jonka päättely viksi niitä, jotka eivät aikaansaa tällaisia ponnistuksia. Vai- voi koskaan tehdä, on todistaa välittömän ymmärryksemme kutelman luonne epätyydyttävänä tai muunlaisena on joka ulkopuolella olevasta totuudesta. Tähän meillä on kipeä tapauksessa aktuaalinen tosiseikka. Tällöin mikään vaiku- tarve, sillä mikään muu ei pysty suoriutumaan samasta teh- telma ei ole sekä tyydyttävä että epätyydyttävä, ja jokaisella tävästä. Jos minkään tässä maailmassa tulee olla varmaa – ja vaikutelmalla on jompikumpi näistä piirteistä. josko minkään sellaisen tulee olla epäilylle avointa –, on eräs tällainen varmuus se, että kaikkein suurimmatkin kaikkein • • • varovaisimpien ja tarkimpien päättelijöiden – matemaatikkojen – luokasta on usein tuomittu syyllisiksi huonoon päät- [vaihtoehtoinen, aiempi s. 7] …kestä ikuisesti. Äkkipikaisia, telyyn, ja he ovat itsekin tunnustaneet sen; ja osoitan tässä tietämättömiä ja tyhmiä voidaan kaikkia pääasiallisesti yh- esseessä, että on uusia syytteitä, joihin moderneimpienkin teisesti luonnehtia heidän muistamattomuudella ihmisen heidän joukossaan on viime kädessä tunnustettava syyllisyy- läpeensä rajallisesta olemuksesta ei ole läpeensä vain. Mutta tensä. [s. 6] tietämisen alalla hän siinä määrin kuin hän on tietäjä on eri- Mistään päättelyn muodosta ei ole havaittu, että se ei tyisen melkein yhtä kokematon kuin tavallinen kaveri pal- olisi joskus – ei, useampaankin kertaan, osoittautunut pe- veltuaan noin pari viikkoa putkimiehen apulaisena, ja vaikka tolliseksi. Jos meillä nämä lähtökohdat huomioiden voi olla objekteilla olisi ikuisia tapoja, kuten ne, joita tieteelliset minkäänlaista täysin vakuuttavaa tietoa minkään päättely- esi-isämme ymmärsivät sopivalla ilmauksella ”luonnonlait”, tyypin luotettavuudesta, on tämä tieto päättelemätöntä eli on tyystin mahdotonta, että näyttää turhalta toivolta, että välitöntä tietoa. Mutta ainoa välittömän tiedon laji, joka sangen rajatulla määrällä vuosisatoja, joita ihmiskunnalla järkevälle mielelle esittäytyy jokseenkin luotettavana on ais- vielä voi olla jäljellä maan päällä voi toivoa kestävän, ih- tihavainto. Se kuitenkin todistaa vain jostain yksittäisestä minen voisi tehdä edes järkevän arvauksen, mitä nämä asiaintilasta, kun taas kelpuuttaaksemme minkä tahansa ikuiset tavat todella ovat, kenties otaksuen yhtä sellaista, päättelyn tarvitsemme luotettavaa tietoa siitä, mikä aina olisi muuttuvaisuuden tapaa yhtä tai kahta epämääräisesti ymmär totta. Mikä tahansa erittäin pitkä ajanjakso, kuten geologia, kuten muuttuvaisuus. näyttää puolestaan päinvastoin osoittavan sellaisia epäsään- nöllisiä vaihteluita, ettei mikään tietynlainen taipumus [s. Suomentaneet Ahti-Veikko Pietarinen 7] säily ikuisesti. Äkkipikaiset, tietämättömät ja tyhmät ovat ja Lauri Snellman ryhmiä, joiden keskuudessa voi odottaa kohtaavansa muis- tamattomuutta ihmisen läpikotaisin rajallisesta luonteesta. Viitteet Mutta tietämisen alalla hän on melkein yhtä kokematon 1. Peircen kirjoitusten aikaisempia suomennoksia ovat: C. S. Peirce, kuin tavallinen kaveri todennäköisesti on palveltuaan noin Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia, suom. Markus Lång, pari viikkoa putkimiehen apulaisena tässä monimutkaisessa Tampere: Vastapaino, 2001; C. S. Peirce, Mikä merkki on?, suom. ammatissa. Vaikka materiaalisilla objekteilla olisikin ikuisia Mats Bergman ja Sami Paavola, Ajatus 58, 2001, ss. 7–19; C. S. Peirce, tapoja [eternal habits], kuten ne, joita tieteelliset esi-isämme Luonnos tieteiden luokitteluksi; Oppisanaston etiikkaa, suom. Markus Lång, Synteesi 4, 2003, ss. 2–9. ovat kutsuneet sopivalla ilmauksella ”luonnonlait”, näyttää 2. Robinin 1967 laatima Peircen käsikirjoitusten kommentoitu luet- turhalta toivolta, että äärellisellä määrällä vuosisatoja, joita telo löytyy osoitteesta http://www.iupui.edu/~peirce/robin/robin. ihmiskunnalla vielä voi olla maapallolla jäljellä, ihminen ky- htm (käyty 31.12.2004). Sivulta http://www.clas.ufl.edu/users/jzeman/ kenisi tekemään edes järkevän arvauksen, mitä nämä ikuiset (käyty 31.12.2004) luettelo löytyy täydennettynä ja kätevässä Excel- muodossa. tavat todella ovat, parin kolmen kuten avaruuden kolmiulot- 3. Peirceä mm. pyydettiin kirjoittamaan artikkeli Victoria Lady Welbylle teisuuden ja yleisen ajassa tapahtuvan muuttuvaisuuden li- osoitettavaan juhlakirjaan, jonka teemana olisi ”signifistiikka”. Kahden säksi. [s. 8] tähän vaiheeseen liittyvään tärkeän julkaisemattoman käsikirjoituksen Antaako tämä syyn epätoivoon tai skeptisismiin päät- (Assurance through Reasoning, käsikirjoitukset 669, touko-kesäkuu 1911, ja 670, kesäkuu 1911) transkriptiot ovat luettavissa osoitteessa telyn suhteen? Puhumattakaan sellaisista tosiseikoista, että http://www.helsinki.fi/~pietarin/ (käyty 31.12. 2004). emme voi lopettaa tukahduttaa päättelyämme, että päätte- 4. Peirce Charles S., 1998. The Essential Peirce 2, The Peirce Edition Pro- lystä seuraa uskominen, ja että uskomukset määrittävät toi- ject, Bloomington: Indiana University Press. mintaa, jolloin mies ei voi enempää kieltäytyä toimimasta 5. http://www.helsinki.fi/science/commens/ (käyty 31.12. 2004). 6. Peirce Edition Project -hankkeen verkkosivut: http://www.iupui.edu/ järkensä mukaan kuin pysäyttää kasvunsa kun hän oli poika, ~peirce/ (käyty 31.12. 2004). mikä vaikkakin käytännöllisesti ratkaisevaa, ei kenties ole 7. Charles S. Peirce, (käsikirjoitus 654), Esseet, 1. esipuhe, [Sivu 1, olennaista teoreettiselle kysymykselle, tulee meidän pitää 17.8.1910 klo 13:30]. mielessämme se, mitä Alexander Pope ilmaisi niin hyvin, ni- 8. Charles S. Peirce, (käsikirjoitus 849), [sivu 3, 9.4.1911 klo 13.37], Kirja 1: Looginen kritiikki, Luku 1.0 Päättelystä yleensä. mittäin vaikka olisimme yhtä taipuvia päättelemään väärin 9. Charles S. Peirce, (käsikirjoitus 686), [sivu 1, 1913], Ajatuksia päätte- kuin päättelemään oikein, puuttuu luonnonvalinta peliin ja lystä. väärät johtopäätökset tuhoavat toisensa pitkällä aikavälillä, kun taas todet johtopäätökset ovat suotuisia toisilleen ja sitoutuvat yhteen synnyttäen näin uuden totuuden. Tähän

/ niin & näin • 41

Ahti-Veikko Pietarinen Logiikan tila ja tulevaisuus

Kauas on tultu ajoista, jolloin logiikka oli kvanttoreita, konnektiiveja ja oppia oikeasta päättelystä. Kun paras logiikan tutkimus siirtyi pois filosofien käsistä ja filosofian laitoksilta, se samalla vapautui. Nykyään loogisia työvälineitä käytetään rajoituksetta kaikenlaisten inhimillisten toimintojen ja elämänmuotojen eksaktiin ja metodologiseen tutkimukseen sekä niiden kuvailuun, mallintamiseen ja suunnitteluun, unohtamatta kuitenkaan logiikan tutkimuksen ehdottamia normeja ja suosituksia. Erityistä huomiota herättää suuntaus käytännönläheisiin ilmiöihin, joiden osuus tulevaisuuden logiikassa tulee korostumaan.

Anders Wedbergin vuonna 1947 suomennetun oppikirjan deihin ja prosesseihin, joiden myötä tällaisia seurauksia löy- Johdatus nykyiseen logiikkaan mukaan ”koululogiikka on vain detään, sekä siihen, mistä ja millä tavoin niitä tulisi etsiä. häviävän pieni murto-osa logiikasta sellaisena, kuin se nyt on Matematiikkaa voidaan siis pitää astetta itsenäisempänä olemassa” (s. 12). Vastaavaa toteamusta voitaneen soveltaa lo- tieteenä kuin logiikkaa, ja logiikkaa astetta itsenäisempänä giikan yliopistollisen perusopetuksen ja sen nykyolemuksen tieteenä kuin filosofiaa tai erityistieteitä, kuten ihmis- ja suhteeseen. Logiikan peruskurssien muodollisen logiikan luonnontieteitä. Logiikalla on siis huomattavaa itseisarvoa. alkeet eivät anna oikeaa kuvaa logiikan nykyisestä luonteesta. Tuon itseisarvon mittana on, missä määrin logiikan tutki- Ne ovat jääneet ajastaan jälkeen. muksen hedelmiä voidaan jakaa eri tieteenalojen keskuuteen, Logiikan vuosituhantiselle historialle on ominaista etsiä usein yllättäviinkin paikkoihin. uusia ilmiasuja. Koska loogisten teorioiden ja sovellusten Logiikka ei myöskään ole, vastoin Bertrand Russellin merkitys nykytieteessä on huomattava, voisi logiikan kurs- kuvitelmia, avain ongelmien ratkaisuun. Logiikka määrit- seilla esitellä vanhakantaisten päättelysääntöjen ja perinteisen telee itse omat ongelmansa, joiden ratkaisuun käytetään sen semantiikan ohella monia uusia logiikan muotoja ja käyttö- omia menetelmiä. Erikoistieteiden ongelmanratkaisuihin tapoja. käytetään logiikkaa soveliaampia menetelmiä, tyypillisesti Yleisimmillään logiikka ei myöskään rajoitu 1900-luvun matematiikkaa. Matematiikassa tutkija luo omia metodeja perinnettä luonnehtineeseen ja sitä hallinneeseen symbo- sitä mukaa, kun ongelmanratkaisu etenee. Harvat näistä liseen haaraan. On erehdys luulla, että logiikan kohteita menetelmistä ovat virinneet syvällisestä logiikan perusteiden tulee tai että niitä edes voidaan tyhjentävästi esittää tiettyjen tuntemuksesta. Eri menetelmien käyttö on tietenkin suhteel- vakiintuneiden symbolisten merkkijärjestelmien puitteissa. lista, ja se riippuu osin siitä, kuinka hyvin jonkin erikoisalan, Niinikään on virhe kuvitella, että merkkijärjestelmien tulisi vaikkapa kvanttifysiikan tai systeemibiologian loogisia peri- olla lineaarisia luonnollisen kielen tavoin, diskreettejä kuten aatteita ymmärretään, jolloin logiikka asettuu merkittävään laskennan teoria, tai ilman moniselitteisyyttä tai seikkoja, asemaan tieteenalan sisäistä rakennetta ja dynamiikkaa aja- jotka eivät suoraan liity totunnaisiin päättelyprosesseihin. tellen. Sillä kuka tietää mitä inhimilliset päättelyprosessit loppujen 1900-luvun lopun tilannetta on luonnehtinut logiikan lopuksi ovat? Mainittuja oletuksia on tehty pikemminkin joukkopako filosofiasta erityistieteisiin ja omiin, eksakteja tietyistä mukavuus- ja taloudellisuussyistä kuin logiikan it- formaaleja menetelmiä tieteidenvälisyyden näkökulmasta sensä sanelemasta pakosta. edistäviin ja käytännön sovelluksia korostaviin laitoksiin ja On myös virhe ajatella, että logiikka kuuluisi matema- instituutioihin. Samalla logiikan tutkimus on vapautunut tiikkaan tai olisi osa sitä. On toki tunnustettu ja arvokas vuosisataisista kahleista. Tämä ei tarkoita, että logiikasta olisi matemaattisena logiikkana tunnettu tieteenhaara, jota ilman tullut silkkaa deskriptiivistä tiedettä inhimillisten ajatuspiir- logiikka tieteenä jäisi vajaaksi. Mutta matematiikka on itteiden, kielen tai käyttäytymisen yleisten lakien perusluon- senäinen tieteenala, joka ei tarvitse logiikkaa eikä liioin pa- teesta ja rakenteista. Sijaa on runsaasti jäänyt normatiiviselle, laudu siihen. Matematiikka tutkii hypoteettisia asiaintiloja ilmausten totuutta ja epätotuutta sekä merkkien pragmaat- ja niiden luonnollisia, matemaattisten lainalaisuuksien sane- tista tulkintaa ja merkityksen muutosta korostavalle tutki-

Verna Jääskinen Verna lemia seurauksia, kun taas logiikkaa kohdistuu niihin meto- mukselle. Normatiivisuus näet asettaa totuuden ja oikean-

/ niin & näin • 43 Logiikan kehitys on yhteydessä kielen ja kommunikaation kehitykseen. Nykyajan viestintämenetelmät ja -teknologiat ”ovat luoneet tarvetta erkaantua logiikan puhtaasti symbolisille merkkijärjestelmille rakentuvista teorioista ja korvata niitä uusilla, visuaalisia, graaﬁsia ja ikonisia ominaispiirteitä sisältävillä ilmauksilla. Logiikan tutkimuksen ei tule jäädä syrjään kielen ja kommunikaation kulttuurievoluutionaarisista muutoksista, vaan tulee ottaa niihin kantaa.”

laisten hypoteesien ja metodien löytämisen osaksi logiikan sofian ja modernin symbolisen logiikan alkuaikoina koettiin. päämäärää, ja siten palvelee tieteen yleistä metodologiaa. Valitettavan usein Russellin asenne edeltäjiinsä oli kuitenkin vääristelevää ja piittaamatonta.3 Todellinen logiikkaa uudistanut innovaatio oli De Mor- Logiikka tieteessä ganin v. 1846 esittämä suhteellisen keskustelu-universumin Logiikka syntyi ja kasvoi filosofian helmassa. Vartuttuaan se käsite.4 Sen valjastaminen algebrallisen suhdekäsitteiden on etsiytynyt muualle. Ilmiö on luonnollinen osa tieteellisen logiikan tarpeisiin tuotti joitakin vuosia myöhemmin kään- toiminnan sisäistä kehityskaarta. Toki filosofiassa vieläkin teentekevän teorian ensimmäisen kertaluvun kvanttoreista, tutkitaan logiikkaa, mutta tällöin tutkimus on usein koh- joita Peirce kehitteli 1860-luvun lopulta alkaen. Termin dentunut logiikan filosofiaan ja historiaan. Ne tulee erottaa ”kvanttori” hän nimesi vuonna 1885 toimittamansa kirjan logiikan tieteestä, mutta niiden aito tuntemus on korvaa- Studies in Logic by the Members of the Johns Hopkins University matonta jokaiselle formaalien menetelmien parissa työsken- liitteessä. Vanhalla mantereella Frege oli tuona aikana ja vielä televälle. Huolimatta hajaantumisesta omiksi, alati uutta paljon myöhemminkin tuntematon nimi. Yli puoli vuosisataa osaamista edellyttäviksi aloikseen, logiikka ei ole erityistiede näiden tapahtumien jälkeen mm. Alfred Tarski yritti samaa muiden rinnalla, vaan ajattelun yleisiä piirteitä ja päämääriä käänteisesti, eli luoda algebrallista suhdekäsitteiden logiikkaa hallinnoivien periaatteiden ja lainalaisuuksien kartoittamista. ensimmäisen kertaluvun logiikasta liikkeelle lähtien.5 Varsinaista filosofista logiikkaa ei enää ole.1 Malliteoreettisten menetelmien nopea varttuminen yh- Logiikan soveltuvuudesta filosofisten kysymysten tarkas- deksi päähaaraksi vaikutti voimakkaasti matemaattisen lo- teluun voidaan todeta, että suuri osa tutkimuksesta on pai- giikan kehitykseen. On totuttua liittää nämä edistysaskeleet nottunut rationaalisen päätöksenteon analyysiin. Tällöin esille sen ajanjakson kirjoituksiin, jona matemaattinen logiikka nousevat mm. kysymykset yksilön uskomusten ja tietämyksen eli kukoistuskauttaan ja joiden tekijöistä Tarski lienee tun- suhteesta tekoihin, dynaamiset modaalikäsitteet sekä totuus- netuin. On muistettava, että näiden viime vuosisadan puo- teoriat. Näistä aloista on helppo ennustaa sikiävän kiinnos- lessa välissä kehkeytyneiden ideoiden siemenet kulkeutuvat tavia tulevaisuuden löytöjä. Mukaan liittyy myös filosofisten 1800-luvun jälkipuoliskon suhdekäsitteiden logiikkaan, eri- käsitteiden looginen analyysi koskien sosiaalisia rakenteita ja toten siihen ’ikoniseen’ yhteyteen, jonka ajateltiin vallitsevan ns. monen toimijan synnyttämiä järjestelmiä.2 Kysymysten ja ilmausten ja niitä toteuttavien rakenteiden välillä.6 vastausten logiikka ansaitsi pysyvän sijan nimenomaan filo- Sittemmin matemaattinen logiikka tavattiin jakaa mal- sofien harjoittaman tutkimuksen parissa. Sen jo nyttemmin liteorian lisäksi joukko-oppiin, rekursioteoriaan ja todistus- varsin kehittyneille versioille on löydetty tärkeitä sovelluksia teoriaan. Uusien menetelmien ja teorioiden luomistyö ja ke- informaatiotieteissä ja -teknologiassa, ja tarvetta syntyy koko hitys, yhtenä huomattavimmista kenties ns. kategoriateoria ajan lisää. Deonttinen logiikka on viety lakitupaan ja käskyjen ja kategoriateoreettinen logiikka, ovat osaltaan muokanneet logiikka päämajoihin. Kyseiset tutkimuslinjat ovat avanneet tätä nelijakoa. Neljä pääsuuntaa myös asettivat matemaatti- sekä uusia käsitteellisiä näkymiä että merkittäviä sovelluskehi- selle logiikalle Fregen logisistiseen, matematiikkaa logiikkaan telmiä uudempien tieteenalojen kentillä, kuten tietojenkäsit- palauttavaa ohjelmaan verrattavissa olevat ihannetavoitteet, telyssä, kieliteknologiassa ja tekoälyssä. joita ei ole kyetty kokonaan lunastamaan. Lisäksi suuri osa Matemaattiseen logiikkaan viitaten on taajaan todettu, nykyaikaisesta kehitystyöstä liittyy logiikan tietojenkäsit- että logiikan nousu 1900-luvun valtafilosofiaa leimanneeksi telylliseen puoleen. Matemaattisen logiikan rikkaasta ken- liittolaiseksi oli perua George Boolen (1815-1864), Augustus tästä voitaneenkin esittää lähinnä pohjapiirustuksen kaltaisia De Morganin (1806-1871) ja Charles S. Peircen (1839-1914) hahmotelmia, joiden osat ovat alati uutta muotoa hakevassa algebran roolia korostaneesta tavoitteesta luoda aristoteelis- vuorovaikutuksessa. kantilaiset perinteet jaloistaan karistava logiikka. Myö- Teoreettinen tietojenkäsittelytiede voidaan karkeasti jakaa hemmin joukkoon liittyi Russell hännystelijöineen. Tämä kahteen päähaaraan. Toinen tutkii logiikkaa, semantiikkaa vaikutti suuresti siihen lähentymiseen, jota analyyttisen filo- ja formaaleja kieliä, ja toinen algoritmeja ja laskennallisen

44 • niin & näin / mutkikkuuden teoriaa. Logiikka levittäytyy kuitenkin ristiin Kielestä ja sen käytöstä on tullut kulttuurimme johtavia näiden kahden osan välille. Logiikan mutkikkuutta voidaan toimintamuotoja. Pelkät sanat tai yleisemmin kaikkinaiset tarkastella laskennallisin menetelmin, ja loogisilla kielillä on merkit ja niiden viestiminen ovat jo sellaisenaan tarkoitus- lukuisia tärkeitä algoritmisia ominaisuuksia. Edellinen tut- periämme toteuttavia tekoja. Siksi on selvää, että logiikalla, kimusaihe tunnetaan deskriptiivisenä mutkikkuusteoriana. joka pyrkii ilmentämään ja tuomaan julki sitä ajattelua, joka Monet kuuluisat avoimet ongelmat muotoillaan tavanmu- erinäisiin merkkijärjestelmiin koodautuu, on merkittävä ja kaisesti sen avulla. Jälkimmäiseen kuuluvat mm. laskennal- alati kasvava rooli kieli- ja kommunikaatiokeskeisessä ilmas- listen järjestelmien ominaisuuksien algoritminen ja looginen tossa. todentaminen, loogisten todistusten monimutkaisuuden Toisaalta vaarana on se, mistä jo yli vuosisata sitten va- (esim. niiden pituuden tai deduktioaskelten vaikeuden) mit- roiteltiin ennen varsinaista ns. analyyttisen valtafilosofian taaminen ja vertailu, sekä kombinatoristen hakuongelmien kieltä kohtaan tunteman vetovoiman esilletuontia, nimittäin karakterisointi loogisen tietokoneohjelmoinnin avulla. kielen merkitysrakenteen rappeutuminen ja epäselvä suhde Monet ovat peräänkuuluttaneet sellaista ’uutta’ logiikkaa, lausutun ja aiotun merkin välillä.10 Aikoinaan nämä huolet jonka uskotaan pulpahtavan esiin tietojenkäsittelyllisten, olivat osaltaan oireita siirtymästä normatiivisista kieliteo- eritoten agenttijärjestelmien ja filosofian rajapinnoilta.7 rioista strukturalistisiin ja deskriptiivisiin oppeihin, ja toi- Tähtäimessä on esittää kattava malli yleisen loogisen toisaalta heijastelivat aikansa poliittisen ja kulttuurisen ilma- mijan käyttäytymiselle. Haaveena on tuoda niin abduktii- piirin vaihdosta tieteen ja taiteen saavutuksia kunnioitta- viset, deduktiiviset kuin induktiivisetkin päättelylinjat yhden neesta tulevaisuususkoisuudesta lyhytnäköisempiin valta- ja teorian pariin. Ajatuksena on, että kaikki päättely kumpuaa politisoimispyrkimyksiin. Kielen ’rappion’ nykyaikaisemmat samoista, kausaalisina syinä pidettävien tapa- ja tottumus- kaiut ovat sittemmin lisänneet tarvetta kohdentaa huomiota strategioiden synnyttämistä alkulähteistä. pragmatiikan osuuteen kielten teorioissa, mutta samalla Tietoverkkojen huimasti etenevä tutkimus on siivittänyt hankaloittaneet yhtenäisen kuvan muodostamista kielellisen matemaattisen verkkoteorian ohella mm. merkityksen auto- merkityksen saloista. Osasyy kiihtyvällä sykkeellä käynnissä matisoidun ymmärtämisen ja hajautetun rationaalisen päät- olevasta kielen muutoksesta on sälytettävä monien saman- telyn teorioita. Joitakin edistysaskeleita on saavutettu tietyn- aikaisten, kovenevalla vauhdilla etenevien ja usein hallitse- laisen merkitysstandardin luomiseksi sähköisille sivuille ja mattomien perinteisiä valtio- ja elintaparajoja rikkovien pro- dokumenteille.8 Tavoitteena on, että verkkosivustoja käsitte- sessien harteille. levät ohjelmat kykenisivät ymmärtämään sivustojen sisältöä Muita uudempana tulokkaana kognitiotiede hakee omaa ainakin siinä määrin, että hakukoneissa tulevaisuudessa yleis- metodologiaansa vimmatusti.11 On ollut suuria vaikeuksia tyvät melko vapaat luonnollisen kielen kyselyilmaukset ky- soveltaa loogisia välineitä yleispätevällä tavalla kognitio- ettäisiin yhdistämään kyselyn esittäjän aikomuksia parhaalla tieteeseen, sillä sen asema itsenäisenä tieteenalana on vielä tavalla vastaaviin sivustoihin. Luonnollisen kielen eri käyttö- kaiken kaikkiaan kyseenalainen. Fenomenologit, kognitii- tapojen ja aikeiden logiikan ymmärtämisessä on kuitenkin viset neurotieteilijät, psykologit ja keinoälyn tutkijat ovat vielä paljon puutteita. kaikki halunneet siitä osansa.12 Yhteisten, mutta toisaalta fy- Logiikan kehitys on yhteydessä kielen ja kommuni- sikaalisten ja psykologisten tieteiden metodologiasta riippu- kaation kehitykseen. Nykyajan viestintämenetelmät ja -tek- mattomien omien menetelmien puute uhkaa kaataa tämän nologiat ovat luoneet tarvetta erkaantua logiikan puhtaasti koko sinänsä kiinnostavan erityistieteen sektorin. Formaalin, symbolisille merkkijärjestelmille rakentuvista teorioista ja eksaktin tutkimuksen parissa työskentelevillä tulee lähitule- korvata niitä uusilla, visuaalisia, graafisia ja ikonisia ominais- vaisuudessa jo kiire esittää omia tarjouksiaan. Toisaalta kog- piirteitä sisältävillä ilmauksilla. Logiikan tutkimuksen ei tule nitiotiedettä voi logiikan näkökulmasta pitää eräänlaisena jäädä syrjään kielen ja kommunikaation kulttuurievoluutio- siltana, jonka kautta logiikan pariin kanavoituu tärkeitä vi- naarisista muutoksista, vaan tulee ottaa niihin kantaa.9 rikkeitä entistä realistisemmista, kokeellisesti todennettujen Mitä kuuluu niin sanotulle luonnollisen kielen loogiselle mentaalisten toimintojen yleisistä piirteistä.13 analyysille? Kategoriakieliopit ovat aikansa eläneet. Harva on enää kiinnostunut Montague-tyyppisistä kieliopeista ja Logiikan käytäntökäänne semantiikasta. Mahdollisten maailmojen semantiikka elää ja kehittyy, mutta onko se tarpeeksi? Kielen rakenteen ja sen Logiikka ei ole tehnyt ihmisestä parempaa, eikä se siihen formaalin semantiikan analyysista on siirrytty kommuni- tehtävään ole tarkoitettukaan. Logiikka ei ole tehnyt ihmi- kaation, dialogien, retoriikan ja presumptiivisen (harkinnan- sestä edes parempaa päättelijää. Loogikko luultavasti jää ala- varaisen) merkityksen loogiseen analyysiin. Kommunikaation kynteen väittelyissä, vähän samoin kuin fyysikko snookerissa yleisten lakien ymmärrystä kaivataan lähitulevaisuudessa tai taloustieteilijä yrittäjänä. Ihmiskunta ei odottanut toi- esiin nousevien uusien kommunikaatiojärjestelmien kehi- mettomana Aristoteleen syllogistiikkaa kehittyäkseen järkeä tystyössä. Ei viene kohtuuttoman kauan, kun jo puhumme käyttäväksi kollektiiviseksi toimijaksi. diskurssin deskriptiivisestä mutkaisuudesta samankaltaisin Vai tulisiko meidän vielä odottaa? Ei, sillä logiikan teh- täsmällisin tavoin kuin vuosituhannen vaihteessa puhuimme tävänä on kartoittaa inhimillisen ajattelun yleisiä luontaisia loogisten lauseiden deskriptiivisestä mutkaisuudesta. Kaikki taipumuksia, sekä tarjota apuneuvoja tieteellisten metodien kommunikaatio ei myöskään perustu konventionaalisiin jär- keksimiseksi ja niiden arvioimiseksi. Sen tulee kertoa, mitä jestelmiin, ja siksi kuviin, diagrammeihin ja metaforiin pe- parhailta tieteellisiltä menetelmiltä tulee edellyttää, ja kuinka rustuva multimodaalisten viestintämekanismien kehitystyö niitä kannattaa suunnitella. Sen tulee olla sovellettavissa hyötyy paraikaa kehityksen alla olevista loogisista pohjateo- mille tahansa tieteenalalle. Mutta sen ei pidä väittää pysty- rioista. vänsä korjaamaan tai parantamaan ihmismielelle ominaisia

/ niin & näin • 45 Käytännöllinen suuntaus ei tee logiikasta myöskään ”argumentaatioteoriaa. Eihän logiikka ole niinkään teoria suositeltavista tosielämän päättelytavoista kuin pysyviä uskomuksia aikaansaavista yleisistä laeista. Päättelyn teoriakaan ei yleisesti tarkoita deduktiivisen päättelyn teoriaa tai teoriaa loogisesta seurausrelaatiosta, sillä kuka tietää, mitä päättelyn yleiset lait ovat?”

päättelymekanismeja. Logiikan kasvatuksellinen vaikutus on logiikat, deduktiivisten järjestelmien universaalit piirteet, useimmiten täysin päinvastainen ja siis tuhoisa. logiikoiden ’punominen’ toisiinsa, konstruktivistinen Logiikan luonteeseen kuuluu vastustaa tieteen erikois- päättely, diakronisuus, ja monet tiedostamista, kognitiivista tumista, hajaantumista ja yhteyksien katkomista. Spesia- ekonomiaa ja relevanssia korostavat modaliteetit toimivat listi voi jatkaa töitään laboratoriossa tai tietokoneohjelmien kaikki esimerkkeinä menetelmistä, ideoista ja työkalupa- parissa tietämättä logiikasta mitään, sillä hänen ei koskaan keista joita on käytetty ja joita tullaan tulevaisuudessa yhä tarvitse soveltaa käytäntöjään toisiin tieteenaloihin. Mutta lisää soveltamaan inhimilliseen toiminnan, päättelyn ja tie- kun mieltä tulee aidosti suunnata uuteen, astuu esimerkiksi donhankinnan ymmärtämiseksi.14 Informaation epätäydel- laajojen kokonaisuuksien hallinta ja tuntemus mallien ja liset virtausliikkeet ja kommunikatiiviset sekä kognitiivisten teorian suhteen loogisesta luonteesta arvaamattoman tär- kykyjen kuten muistin ja havaintojen rajoitukset liittyvät sel- keään osaan. keältä osaltaan logiikan käytännönläheisiin puoliin. Logiikka on parhaillaan taitekohdassa. Se on hylkäämässä Näiden suuntausten tukemana voidaan todeta, että lo- totunnaisia vuosisadan mittaisia perinteitään. Osaltaan siinä giikka on erkaantumassa muodollisten päättelyoppien tutki- ollaan palaamassa tätä edeltäneeseen aikaan, joka käsitti lo- muksesta ja kohdentamassa voimiaan tosiasiallisen päättelyn, giikan yleisenä tieteen metodologiana. Arvioitaessa tätä aidosti ympäristöämme tai keskustelu-universumeitamme ’paluuta juurille’ osoittaa historiantuntemus tärkeän ar- muuttavien toiminta- ja kommunikaatiostrategioiden sekä vonsa. Osaltaan erikoistumispyrkimykset ovat tuoneet tut- monitieteellisten metodien ja yleisten lakien etsimiseen.15 kimukseen teknisesti kehittyneitä välineitä. On toivottavaa, Tämä ei tee logiikasta psykologiaa, sillä kärjistäen psykolo- että nämä kaksi kulkusuuntaa toimisivat vuorovaikutuksessa. giassa tutkitaan sitä, kuinka ihmisen kuvitellaan päättelevän Erikoistumisen myötä nimenomaan logiikan käytän- ja toimivan.16 nölliseen ja soveltavaan tehtävään liittyvät puolet ovat voi- Käytännöllinen suuntaus ei tee logiikasta myöskään ar- makkaasti korostuneet. Käytännöllinen suuntaus ei ole ris- gumentaatioteoriaa. Eihän logiikka ole niinkään teoria suo- tiriidassa logiikan ensiarvoisimman päämäärän, totuuden siteltavista tosielämän päättelytavoista kuin pysyviä usko- kanssa, mutta se tuo mukaan ihmisen. Kurssinkorjauksella muksia aikaansaavista yleisistä laeista. Päättelyn teoriakaan päämäärä lähentyy. Nimenomaan pragmaattisten merkitys- ei yleisesti tarkoita deduktiivisen päättelyn teoriaa tai teoriaa teorioiden tehtävä on tällöin keskeinen, sillä niiden mukaan loogisesta seurausrelaatiosta, sillä kuka tietää, mitä päättelyn käsityksemme ilmausten tai yleisemmin tietoisuuden koh- yleiset lait ovat? Deduktiivisen logiikan mukaisia muunto- teiden merkityksistä löytyy niistä käytännöllisistä seurauk- sääntöjä tuskin tulee laskea mukaan. sista, muutoksista ja aikaansaannoksista, joita ne aiheuttavat Korostettakoon, että mitään yleistä, toimivaa ja asian- mieliimme, elinympäristöömme ja käsittelemiimme asiayh- mukaisen tiedeyhteisön kollektiivisen mielipiteen mukaisesti teyksiin. tunnustettua ’käytännön logiikkaa’ ei vielä ole. Historialli- Tavoitteen valossa logiikalle ei ole millään tavalla luon- sessa mielessä usko sen olemassaoloon esiintyi jo skolastisen teenomaista erotella ihmis- ja luonnontieteellistä tutkimusta ajan logica docens (’logiikka oppina’) ja logica utens (’logiikka toisistaan. Taitoa ja tietoa, mieltä ja materiaa, ajattelua ja toimessa’) välisenä erotteluna.17 Vielä varhemmat juuren aivoja, päättelyä ja havaintoa ei logiikan näkökulmasta voi juontuvat âl-Fârâbîn toteamuksesta rationaalisen kyvyn ryhmitellä omiksi kohteikseen. käytännöllisestä ja teoreettisesta puolesta.18 Voimme ajatella Millaisia konkreettisia aiheita käytännöllisesti suun- Wittgensteinin ”tämä on yksinkertaisesti sitä mitä teen” -lau- tautuneen logiikan tutkimuksen parissa on tuotu esille ja sahdusta eräänä utens-puolen osoituksena.19 Evolutionaariset mitä on toistaiseksi saavutettu? Edellä niitä esitin jo useita. metodit ovat sen keskeistä sisältöä. Ideaalisen ja aktuaalisen Klassinen logiikka, siis sellainen totunnainen ensimmäisen päättelijän kärkevä ero vahvistaa käsitystä, että logiikka on kertaluvun predikaattilogiikka, johon logiikan perusopetus käytäntöä siinä määrin missä teoriaakin. Itse asiassa ’logiikka kohdentuu, ei tehtävään sovellu. Epämonotonisuus, osit- toimessaan’ lienee vaistonvaraisuudessaan ja vuosituhansien taiset mallit, dialogit, pelit, dynaamiset ja ns. ei-muodolliset tuloksena jotain pysyvämpää, kestävämpää ja konkreetti-

46 • niin & näin / sempaa kuin muuttuvat, erikoistuneet ja kohteettomat muo- Viitteet dolliset oppirakennelmat. 1. Pietarinen (2002c) toteaa pääasiallisena syynä olleen ’filosofiseksi logiikaksi’ aikoinaan kutsutun haaran jäämisen tietojenkäsittelytieteen jal- Vielä tuotakoon esille eräs nykyaikaisen tutkimuskentän koihin. Samalla voidaan todeta ns. analyyttisenä filosofiana tunnetun jännite. Pluralistien mielestä erilaisia logiikoita voi ja niitä suuntauksen olevan aikansa elänyttä. Pietarinen (2005a) pyrkii mm. tulee keksiä ja kehitellä eri tarkoituksia varten kuten tieto- huomioimaan, kuinka raju analyyttisen filosofian irtiotto oli varhai- konekieliä, ilman huolenkantoa mahdollisista yhdistävistä sesta kognitiotiedettä ennakoineesta suuntauksesta (ks. myös Pietari- nen 2003c). Tämä ei tarkoita, etteivätkö monet filosofian oppihaarat tekijöistä. Universalistien mielestä ihmismieli ’luotiin’ yhtä ja suuntaukset kuten metafysiikka olisi riippuvaisia logiikasta. Muuten logiikkaa silmälläpitäen, ja tutkimuksen päänuorana ja kol- filosofinen tutkimus saattaisi edetä kuten politikointi tai liiketoiminta, lektiivisena pyrkimyksenä tulisi olla sellaisen jäljittäminen. niiden vaikutelmien myötä, joita kuviteltu tai toivottu asioiden tai Näiden ääriainesten väliin mahtuu monia maltillisia ver- päättelyn oikeellisuus mielissä synnyttää. 2. Ns. monitoimija- eli moniagenttijärjestelmien filosofisista yhteyksistä sioita. avointen järjestelmien peliteoriaan ks. Pietarinen (2004d). 3. Ylenkatsetta kuvaamaan on omiaan Russellin myöhempi synnintun- nustus James Feiblemanin kirjaan An Introduction to Peirce’s Philosophy Tulevaisuus Interpreted as a System kirjoittamissa alkusanoissaan: ”Olen itse – häpe- äkseni tunnustan – esimerkki siitä sopimattomasta vähättelystä, josta Reilu vuosikymmen sitten akateemikko Georg Henrik von Peirce Euroopassa on kärsinyt. Kuulin hänestä ensimmäisen kerran Wright otaksui, että menneestä poiketen tuleva vuosisata ei William Jamesilta vieraillessani tämän suuren miehen luona Harvar- tule jäämään filosofian historiaan logiikan vuosisatana, ja dissa vuonna 1896” (Feibleman 1946, s. xv). Syy Russellin Peirceen että logiikan edistysaskeleet eivät siinä luonnehdi filosofisen kohdistuneeseen henkilökohtaiseen vähättelyyn lienee ollut Russel- lin The Principles of Mathematics -teoksen ensimmäisen osan lyhyessä tutkimuksen pääasiallista kehitystä. Itse asiassa von Wright arviossa, jonka Peirce julkaisi The Nation -lehdessä lokakuussa 1903. arveli logiikan tutkimuksen aikanaan ehtyvän. Jälkim- Peircen mukaan kirjaa ”voi hädin tuskin kutsua kirjallisuudeksi”, ”sitä mäinen ennustus tuskin käy toteen, mutta ajatus logiikan on vaikea lukea”, ja että ”toisen osan aiheet yhdeksässä tapauksessa ja filosofian erkaantumisesta näyttää jo melko pian osuneen kymmenestä koostuvat luultavasti riveistä symboleja”. Tämä oli kuta- kuinkin kaikki, mitä Peircellä kirjasta ja sen tulevasta kakkososasta oli oikeaan. Henkilöityvätkö tulevaisuuden löydöt Kurt Gö- sanottavana. delin, Alan Turingin tai Alfred Tarskin tavoin yksittäisiin 4. ”Logiikasta kirjoittavat eivät tosiaan tyydy mihinkään vähäisempään tutkijoihin riippuu niin tiedeyhteisön kuin päättäjienkin kuin kaikkien mahdollisten käsitysten universumiin; mutta partiku- suhtautumisesta logiikkaan sellaisena huomionarvoisena laaristen assertioiden tai argumenttien universumi voi rajoittua kaikin ilmaistavin tai ymmärrettävin tavoin” (De Morgan 1846). toimintana, joka on aina avannut ja jota tulevaisuudessa tar- 5. Vuonna 1879 Johns Hopkins -yliopistossa kokoontui Peircen aloitteesta vitaan avaamaan kokonaan uusia näköaloja yksittäistieteiden kolmen vuoden ajan ns. Metafyysinen kerho, joka keskittyi Peircen perusteisiin. omiin ja hänen oppilaidensa esitelmiin logiikan algebrasta ja relaati- Oman erityisalansa edellytyksiä pohtiva tutkija ei aina oiden kalkyylistä. Koska kokoontumisten tuloksena alkunsa sai mm. ensimmäisen kertaluvun kvantifikaatioteoria rajoitetuille keskustelu- suhtaudu suopeasti aihetta abstraktimmin tarkastelevaan universumeille, on vuotta 1879 oikeutettua pitää modernin logiikan loogikkoon. Päättäjille yleistä, pitkäjänteistä näkökulmaa on syntyvuotena. Perustelut ovat tosin erilaiset kuin totutussa logiikan vaikea perustella. Toisaalta mikäli seuraavanlaiset skenaariot historiankirjoituksessa, joka jäljittää synnyn Fregen samana vuonna toteutuvat edes osittain, ei niiden tieteellistä ja yhteiskunnal- ilmestyneeseen Begriffsschrift-teokseen. Peircen oma ”eksaktin logiikan” syntyhetken ajoitus sijoittui päivään 6. marraskuuta 1846, jolloin De lista arvoa voi asettaa mihinkään maallisiin mittapuihin. Morgan toi keskustelu-universumin käsitteen logiikan algebran pariin (i) Kontinuumihypoteesi saattaa ratketa negatiiviseen (Peircen käsikirjoitus 450: 7, 1903, Lowell Lectures 1903 (Lecture II)). suuntaan. (ii) Jatkuvuusperiaatteet tulevat korostumaan oh- Kutsuttakoon tuota päivää englanniksi vaikkapa logiikan ”D-day:ksi” jelmoinnin teorioissa. (iii) Kognitiotieteen ja kognitiivisen tai ”Domain-day:ksi”. 6. Ivor Grattan-Guinness on monumentaalisessa teoksessaan The Search neurotieteen tulokset linkittyvät loogisten käsitteiden kanssa for Mathematical Roots 1870–1940 kartoittanut sitä modernin logii- (esim. fysiologinen multimodaalisuus ja propositionaa- kan syntyaikojen historiaa 1800-luvun loppuvuosikymmeninä, jota liset asenteet).20 (iv) Heterogeeniset, ei-symboliset logiikat von Wright kirjoituksessaan ’Logiikka ja filosofia 1900-luvulla’ kutsui lyönevät läpi.21 (v) Merkitysrelaatioita onnistutaan määritte- ”logiikan uudelleen elpymisen” liikkeelle laskeneeksi kaudeksi (Wright 1995). Calixto Badesan The Birth of Model Theory: Löwenheim’s Theo- lemään verkkoteknologisiin tarpeisiin samalla kun suuri osa rem in the Frame of the Theory of Relatives (Badesa 2004) valottaa aivan maapallon kirjallisesta kulttuuriperinnöstä on siirtymässä di- uudella tavalla näiden ”elvyttäjien” roolia eritoten tärkeän loogikon gitaaliseen muotoon. (vi) Solujen toimintaa tullaan ymmär- Leopold Löwenheimin (1878–1957) ’ensimmäiseksi malliteoreettiseksi tämään loogisista ja systeemiteoreettisista näkökulmista. (vii) tulokseksi’ kutsutun vuoden 1915 teoreeman muodostumisvaiheita koskien. Kvanttifysiikan ja kvantti-informaation loogiset periaatteet 7. Ohjelmanjulistuksen tiivis muoto on esitetty kirjoituksessa Gabbay & 22 selkiytyvät. Woods (2001). Puhe ’uudesta logiikasta’ ei sinällään ole ajallemme omi- Ilmeisiä lähiaikojen löydöksiä ja tulevaisuuden lupaa- nainen keksintö, sillä sellaista ehdotti mm. Karl Menger jo 1930-luvun vimpia tutkimussuuntia voidaan luetella paljon lisää. Ei siis alussa (Menger 1937). Mengerin tahtona oli mm. parantaa eurooppa- laisten, loogisesta empirisismistä sokaistuneiden filosofien tietämystä näytä siltä, että tulevina vuosina logiikan jo vauhdilla käyn- amerikkalaisesta pragmatismista. nistynyt uusi kukoistus jäisi puolitiehen. Luultavampaa on, 8. Ks. esim. Pietarinen (2003b). että tempo entisestään kiihtyy. Logiikka ei taannu, sillä se 9. Kielen syntyyn ja evoluution liittyvät tutkimukset ovat nykyajan on inhimillistä ajattelua ja toimintaa, joka kehittyy ja kasvaa uudestisyntyneitä tulokkaita aikamme monitieteellisen tutkimuksen kenttään. Tälle ongelmavyyhdille saattavat sellaiset uudet loogiset ihmisen kehittyessä. Vain ihmiset voivat vaikuttaa sen luon- menetelmät, kuten evolutionaarisen peliteorian ja logiikan kombinaa- teeseen ja uusien loogisten teorioiden löytymiseen. Ajan tiot osoittautua arvokkaiksi (Pietarinen 2005b,c). myötä tultaneen myös lopullisesti tunnustamaan, kuinka 10. Päällimmäisenä viitattakoon ennen analyyttisen filosofian valtakautta ahdas käsitys logiikasta vallitsi suuren osaa mennyttä vuosi- toimineeseen ’signifistiseen’ kielifilosofiaan, jossa mm. Luitzen Egber- tus Jan Brouwerin ajatuksilla oli merkittävä sija (Pietarinen 2003h; sataa ja kuinka yksipuolinen aikamme kuva on ollut. 2005d). 11. Kognitiotieteen varhaisvaiheiden ajoituksesta vallitsee vaihtelevia mie- lipiteitä. Tietyssä mielessä sen historia yhtenee lähes koko filosofian

/ niin & näin • 47 historian kanssa. Varhaisella kognitiotieteellä tavataan viitata 1900- Charles S. Peirce, University of Massachusetts Press, Amherst, 1967, luvun alkuvuosikymmenien hahmopsykologiaan, tekoälyn ja tietoko- ja The Peirce Papers: A supplementary catalogue. Transactions of the neteorian tutkimuksen esivaiheisiin, ja mm. ns. kenttäsemantiikkaan Charles S. Peirce Society 7, 1971, 37–57. (vrt. Pietarinen 2005a). Pietarinen, Ahti-Veikko, Quantum logic and quantum theory in a game- 12. Pietarinen (2004d) esittää, että tietynlaisesta eripurasta huolimatta theoretic perspective, Open Systems & Information Dynamics 9, 2002a, fenomenologinen, looginen ja neurotieteellinen tutkimus voivat syn- 273–290. nyttää sellaisia tiedostamiseen liittyviä käsitteellisiä kokonaisuuksia, Pietarinen, Ahti-Veikko, Knowledge constructions for artificial intelligence. joita on mahdollista tarkastella aikaisempaa yhtenäisemmistä näkökul- Teoksessa M.-S. Hacid, Z.W. Ras, D.A. Zighed & Y. Kodratoff (toim.), mista. Foundations of Intelligent Systems, Lecture Notes in Artificial Intelligence 13. Kognitiivisen neurotieteen tutkimus on luonut lisävaloa informaation 2366. Springer, 2002b, 303–311. erikoislaatuiseen kulkuun mm. tiedostamattomien aistimusten käsit- Pietarinen, Ahti-Veikko, Filosofinen logiikka ja informatiikan vallankumous, telyprosessien yhteydessä. Sovelluksista tiedon logiikkaan viitattakoon Ajatus 59, 2002c, 139-154. kirjoitukseen Pietarinen (2003a). Pietarinen, Ahti-Veikko, What do epistemic logic and cognitive science have 14. Esimerkiksi semanttisten pelien muuntuva-arvoiset tulokset tai peli- to do with each other? Cognitive Systems Research 4, 2003a, 169–190. teoreettisten menetelmien soveltaminen modaalilogiikan malleihin Pietarinen, Ahti-Veikko, The semantic + pragmatic web = the semiotic web. synnyttävät dynaamisen mahdollisten maailmojen semantiikan. Nämä Proceedings of the International IADIS/WWW Conference, IADIS Press, mahdollisuudet toimivat samalla osoituksena uudenlaisesta kanssakäy- 2003b, 981–984. misestä logiikan ja peliteorian, kahden toisistaan eri suuntiin aikoinaan Pietarinen, Ahti-Veikko, Wienin piiri, kieli ja signifistiikka. Ajatus 60, 2003c, kasvaneiden tieteenalojen välillä. Kehityssuunnilla on aikaisemmin 327–353. huomioimatonta merkitystä perinteisten epistemologisten kysymysten Pietarinen, Ahti-Veikko, Towards cognitive informatics: Awareness in the ratkomisessa (Pietarinen 2002b, 2004b; Pietarinen & Sandu 2004). brain, logic and cognitive neuroscience. Teoksessa Y. Wang (toim.), 15. Monitieteisyys toteutunee parhaiten sen kautta, kuinka hyvin ja kat- Cognitive Informatics: Exploring the Natural Intelligence. World Scien- tavasti tieteiden luokittelua ymmärretään. Tässä mielessä tieteentutki- tific, Singapore, 2004a. muksen alainen monitieteisyyden tutkimus ei ole mikään ajallemme Pietarinen, Ahti-Veikko, Semantic games in logic and epistemology. Teok- ominainen uusi ilmiö, vaan sijoittuu samaan tieteellisen toiminnan sessa S. Rahman, D. Gabbay, J. P. Van Bendegem & J. Symons (toim.), luokkaan vanhojen esim. synteettistä filosofiaa ja ensyklopedista tie- Logic, Epistemology and the Unity of Science. Kluwer, Dordrecht, 2004b, teiden luokittelua käsitelleiden tutkimusten kanssa (Pietarinen 2005f). 57–103. Nykyistä tutkimusta vaivaavat kuitenkin puutteet erityisalojen tunte- Pietarinen, Ahti-Veikko, Multi-agent systems and game theory – a Peircean muksessa. manifesto. International Journal of General Systems 33, 2004c, 294–314. 16. Anti-psykologismi logiikassa ei ole yksiselitteistä. Kevennetyssä muo- Pietarinen, Ahti-Veikko, Logic, phenomenology and neuroscience in dossa sillä voidaan tarkoittaa logiikan ja psykologian yleisten periaat- cahoots? Teoksessa G. Büchel, B. Klein & T. Roth-Berghofer (toim.), teiden keskinäistä ristiriidattomuutta, mikä jättää sijaa molempien Proceedings of the 1st International Workshop on Philosophy and Informa- rinnakkaiselolle ja vuorovaikutukselle. Tiukemmin ajateltuna psyko- tics, CEUR Workshop Proceedings 112. Technical University of Aachen logisoinnin vastaisuus tarkoittaa tieteellisten psykologisten tutkimus- (RWTH), 2004d. ten tarpeettomuutta logiikassa, ts. näkemystä, että psykologialla ei ole Pietarinen, Ahti-Veikko, Early cognitive science: a challenge to analytic phi- mitään tekemistä sen kanssa, miten ihmiset ajattelevat. losophy? Teoksessa H. J. Koskinen, S. Pihlström & R. Vilkko (toim.), 17. Ks. Pietarinen (2005e). Science – A Challenge to Philosophy. Peter Lang 2005a. 18. Ks. âl-Fârâbî 1961. Pietarinen, Ahti-Veikko, Evolutionary game-theoretic semantics and its 19. ”’Kuinka kykenen noudattamaan jotain sääntöä?’ – Mikäli tämä ei foundational status. Teoksessa N. Gontier, J. P. Van Bendegem & ole syitä koskeva kysymys, niin sitten se koskee oikeutusta tavalle, jolla D. Aerts (toim.), Evolutionary Epistemology, Language and Culture: A sääntöä seuraan. Käytyäni läpi kaikki oikeutukset olen saavuttanut Nonadaptationist Systems-theoretical Approach. Springer, Dordrecht, peruskallion ja korttini paljastuvat. Silloin olen taipuvainen sanomaan: 2005b, 429–452. ’Tämä on yksinkertaisesti sitä, mitä teen’” (Wittgenstein, Philosophical Pietarinen, Ahti-Veikko, The evolution of semantics and language games for Investigations, § 217). meaning. Interaction Studies: Social Behaviour and Communication in 20. Ks. esim. Pietarinen (2004a). Biological and Artificial Systems, 2005c. 21. Tiivis esitys heterogeenisistä loogisista järjestelmistä löytyy Barwisen ja Pietarinen, Ahti-Veikko, Signs of Logic: Peircean Themes on the Philosophy of Hammerin kirjoituksesta vuodelta 1994. Ks. myös Pietarinen (2005d). Language, Games, and Communication. Springer, Dordrecht, 2005d. 22. Kvanttiteorian yhteyksistä uudentyyppiseen peliteoreettisesti hahmo- Pietarinen, Ahti-Veikko, Cultivating Habits of Reason: Peirce and the Logica tettuun logiikkaan ks. Pietarinen (2002a). Utens/docens distinction, History of Philosophy Quarterly, 2005e. Pietarinen, Ahti-Veikko, Interdisciplinarity and Peirce’s classification of the sciences: a centennial reassesment. Perspectives on Science, 2005f. Kirjallisuus Pietarinen, Ahti-Veikko and Sandu, Gabriel, IF logic, game-theoretical âl-Fârâbî, The Fusûl al-Madanî of âl-Fârâbî (Aphorisms of the Statesman). semantics and philosophy of science. Teoksessa S. Rahman, D. Gabbay, Toimittanut, esittelyn laatinut, kommentoinut ja englanniksi kääntä- J. P. Van Bendegem & J. Symons (toim.), Logic, Epistemology and the nyt D. M. Dunlop. Cambridge University Press, Cambridge, 1961. Unity of Science. Kluwer, Dordrecht, 2004, 105–138. Badesa, Calixto, The Birth of Model Theory: Löwenheim’s Theorem in the Wedberg, Anders, Johdatus nykyiseen logiikkaan. (Suomentanut Otso Aalto). Frame of the Theory of Relatives. Princeton University Press, Princeton Otava, Helsinki, 1947. 2004. von Wright, Georg Henrik, Logiikka ja filosofia 1900-luvulla. Teoksessa Barwise, Jon & Hammer, Eric, Diagrams and the concept of logical system. Tieto ja Ymmärrys, Helsinki, Otava, 1999. (”Logic and Philosophy in Teoksessa D. Gabbay (toim.), What is a Logical System? Clarendon the Twentieth Century”. Avajaisesitelmä yhdeksännessä kansainväli- Press, Oxford 1994, 73-106. sessä logiikan, metodologian ja tieteenfilosofian kongressissa Uppsa- De Morgan, Augustus, On the structure of the syllogism, and on the app- lassa elokuussa 1991. Suomentanut Heikki Nyman.) lication of the theory of probabilities to questions of argument and authority. Transactions of the Cambridge Philosophical Society 8, 1849, 379-408. Feibleman, James, An Introduction to Peirce’s Philosophy Interpreted as a System. Harper, New York, 1946. Gabbay, Dov & Woods, John, The new logic. Logic Journal of the Interest Group in Pure and Applied Logic 9, 2001, 141–174. Grattan-Guinnes, Ivor, The Search for Mathematical Roots 1870–1940. Logics, Set Theories and the Foundations of Mathematics from Cantor Through Russell to Gödel. Princeton University Press, Princeton, 2000. Menger, Karl, The new logic. Philosophy of Science 4, 1937, 299–336. (Kään- nös ja tarkistettu versio saksankielisestä kirjoituksesta vuodelta 1933.) Peirce, Charles S., Käsikirjoitukset. (Houghtonin kirjasto, Harvardin yliopisto). Luetteloinut Richard S. Robin, Annotated Catalogue of the Papers of

48 • niin & näin / SOSIOLOGIA – näköalapaikka uusimpaan sosiologiseen tutkimukseen ja yhteiskuntatieteelliseen keskusteluun jo vuodesta 1964. Sosiologia-lehdessä julkaistaan niin empiirisiä, yhteiskunta- teoreettisia kuin aikalaisdiagnostisiakin artikkeleita. Alan ajankohtainen keskustelu sekä uutuuskirjojen arviot löytyvät niinikään lehden sivuilta.

Lehden internet-sivuihin voi tutustua osoitteessa: http://www.sosiologia.fi/

Tilaus- ja jäsenasioita hoitaa jäsensihteeri Kimmo Hollmén sähköposti: [email protected] • puh: 050-544 9959 Tilauksen voi tehdä myös internetissä: http://www.sosiologia.fi/kortti.htm

• Sosiologian vuosikerta 42 euroa • Westermarck-seuran jäsenyys 48 euroa: jäsenetuina Sosiologia ja Acta Sociologica • Opiskelijajäsenyys 20 euroa: jäsenetuna Sosiologia • Ainaisjäsenyys 450 euroa: jäsenetuina Sosiologia ja Acta Sociologica

Sosiologia ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sitä julkaisee The Wes- termarck Society ry. sosiologia

TILAA SOSIOLOGIA!

/ niin & näin • 49

Ahti-Veikko Pietarinen Logiikkaa kuvina

Onko symbolisten merkkijärjestelmien käyttö välttämätöntä logiikassa? Peirceltä peräisin olevan ajatuksen mukaan ei: inhimillinen ajattelu on ikonista, kuvallisiin ja diagrammisiin muotoihin perustuvaa mielen toimintaa. Seuraavassa tiivis johdatus aiheeseen.

Esitietoina käsillä olevan tietoiskun sisäistämiseksi lukijalta ampaa kuten ominaisuuksien kvantifiointia (”Aristoteleella edellytetään ainoastaan propositionaalisen eli lauselogiikan on kaikki filosofin hyveet”), sekä lainausmerkein kielessä ja predikaatti- eli ensimmäisen kertaluvun logiikan syn- esitettäviä ’meta-assertioita’ kuten ”’Olet hyvä urheilija’ on taksin alkeiden tuntemista. Koska tarkoitukseni on lyhyesti paljon sanottu”. Deklaratiivisten väitelauseiden lisäksi myös kertoa eräästä vaihtoehtoisesta, niin sanotusta perinteelli- kysymyslauseita eli interrogatiiveja, komentoja eli impera- sestä, viime vuosisadan logiikan kehitystä vallitsevasti luon- tiiveja, ja ainakin Peircen omien uskomusten mukaan jopa nehtineesta symbolisesta logiikasta poikkeavasta tavasta esittää emootioita ja musiikin tulkintaa voidaan pyrkiä luonneh- loogisia muotoja sekä välttämätöntä eli totuuden säilyttävää timaan ikonisten graafiesitysten avulla. päättelyä, olisi tässä mielessä täysin mahdollista, että koko Rajoitan tiivistetyn tarkasteluni vain eksistentiaaligraafien logiikan alkeisopetus lähtisi liikkeelle tällaisesta vaihtoehtoi- alfa- ja betaosioihin. Todetaan vielä aluksi, että etuliite ”eksis- sesta näkökulmasta. Koska tulen vertailemaan sitä symbo- tentiaali” ei graafien tapauksissa tarkoita eksistenssikvanttorin liseen esitystapaan, on tarkoituksenmukaista olettaa lukijan ilmaisemaa yksilöiden eksistenssiä kuten symbolisessa logii- omaavan hivenen esitietoja. Muutamissa yliopistoissa, joissa kassa, vaan sitä, että piirtäessämme graafin tulemme lausu- logiikan opetukseen on sisällytetty tällainen ei-symbolisen neeksi väitteen, jonka oletetaan olevan olemassa annetun jär- logiikan näkökulma – tai opetus on kenties jopa aloitettu jestelmän puitteissa. Graafeihin liitettyjen tulkintaprosessien siitä – on havaittu logiikan perusteiden oppimisen nopeu- on myöhemmin otettava kantaa siihen, onko esitetty assertio tuneen ja kiinnostuksen aiheeseen kasvaneen. tosi vai epätosi. En tarkastele tässä yhteydessä lainkaan tul- Tämä vallalla olevalle symbolistiselle näkökulmalle kintaprosesseja eli graafien semantiikkaa.5 vaihtoehtoinen, sen jopa korvaava metodi perustuu niin Symbolisesta logiikasta ja luonnollisesta kielestä poi- sanottuihin ikonisiin, täsmällisemmin ottaen diagrammaat- keten graafit ovat kaksiulotteisia objekteja. Siksi tarvitsemme tisiin esitystapoihin.1 Voidaan todeta, että ne ovat tulleet pinnan, jolle niitä voidaan piirtää. Puhukaamme Peircen uudestaan tunnetuiksi ja lisänneet suosiotaan erityisesti terminologiaa mukaillen graafien kirjoamisesta (engl. sc- kognitio- ja tietojenkäsittelytieteessä niin sanottuihin käsi- ribing a graph). Kirjoilupinnaksi voidaan ottaa vaikkapa lii- tekaavioihin perustuvien tiedonesittämismenetelmien kehi- tutaulu. Näin saadaan ensimmäinen eksistentiaaligraafien tystyön ansiosta.2 Tarkoitukseni on tarkastella lähinnä dia- neljästä peruskäsitteestä. Sitä kutsutaan assertioarkiksi (sheet grammilogiikan historiallisesti alkuperäistä muotoilua sekä of assertion). Vaikka siihen ei vielä kirjoiltaisi mitään, se ei sen todistusteoriaa. On hivenen ironista, että tämä alkuperä ole tyhjä taulu, vaikkakin se näyttää tyhjältä graafilta. Asser- sijoittuu symbolisen logiikan kultakautta edeltäneelle ajalle, tioarkki nimittäin edustaa sitä, mitä logiikassa tavanmukai- 1800-luvun loppupuolelle, jolloin amerikkalainen filosofi ja sesti kutsutaan keskustelu-universumiksi, eli siksi kokonai- tieteentekijä Charles S. Peirce (1839–1914) kehitteli hyvin il- suudeksi, josta yhteisesti ymmärretään olevan kyse, ja jota maisuvoimaista diagrammilogiikkaa, jonka esitystapoja hän koskien väitteitä tahdotaan ilmaista. Jos arkissamme ei näy nimitti eksistentiaaligraafeiksi.3 mitään, assertoimme tautologian, totuuden. Symbolisessa lo- Sanoin, että eksistentiaaligraafit ovat hyvin ilmaisuvoi- giikassa sitä edustaa nollapaikkainen konnektiivi (verum): maisia. Se tarkoittaa tässä lyhyesti seuraavaa: Peirce esitti eksistentiaaligraafien järjestelmänsä kolmessa osassa. Ensim- mäinen, alfagraafeiksi kutsuttu osa yhtenee propositionaali- logiikan kanssa sikäli, että sen teoriaa voidaan pitää isomor- fisena propositiologiikan teorian kanssa.4 Alfagraafien avulla voidaan esittää sellaisia yksinkertaisia väitteitä kuten ”Kissa ja koira ovat matolla”. Toista, betagraafeiksi kutsuttua osaa voidaan pitää yhtenevänä – tietyin rajoituksin joihin en tule tässä puuttumaan – ensimmäisen kertaluvun predikaattilogiikan kanssa. Sen avulla voidaan esittää väitteitä kuten Kuva 1. ”Jokainen ihminen on kuolevainen”. Kolmas, gammagraa- Jos nyt kirjoitan assertioarkille väitteen ”Päärynä on kypsä”, feiksi kutsuttu osa on kaikkea muuta, ts. sen avulla voimme olen assertoinut, että universumissamme on olemassa esittää esim. modaalisia väitteitä kuten ”On mahdollista, että päärynä, ja että se on kypsä. Olen näin laatinut ensimmäisen sataa” tai ”Tämänhetkisen tiedon valossa jollain turkkilaisella sisällyksellisen, joskin vielä analysoimattoman graafin (kuva

Kemal Can Kemal miehellä on kaksi vaimoa”, ensimmäistä kertalukua korke- 2).

/ niin & näin • 51 assertion, tulemme esittäneeksi tosiasian, että ”Ei ole niin, että päärynä ei ole kypsä ja koira ei kompastu kettuun”, eli toisin sanoen disjunktiivisen lauseen ”Päärynä on kypsä tai koira kompastuu kettuun” (kuva 5).

Kuva 2. Jos lisään arkilleni, että ”Koira kompastuu kettuun”, olen lisäksi assertoinut, että universumimme objektille ”koira” tapahtuu tuo asia, kettuun kompastuminen. Saimmekin näin uuden graaﬁn, ”Päärynä on kypsä ja koira kompastuu kettuun” (kuva 3). Samalla olen muodostanut toisen eksis- tentiaaligraaﬁen peruskäsitteistä, rinnastuksen (juxtapo- sition). Symbolisessa logiikassa tätä merkitään tavanomaisesti kaksipaikkaisella loogisella konnektiivilla, jota kutsutaan konjunktioksi. Muistettakoon uudestaan, että meidän ei tarvitse, eikä monissa tapauksissa edes tule verrata ikonisia Kuva 5. graafeja ja symbolisen logiikan ilmauksia toistensa kanssa, Konditionaali saadaan aikaan sisäkkäistämällä kaksi leik- mutta tehdään näin havainnollisuuden vuoksi. kausta, ja se voidaan piirtää kynää nostamatta. Kutsuttakoon tätä kiepiksi (the scroll, kuva 6). Siinä ulomman leikkaus- alueen, Peircen mukaan ”muurin” sisäpuolisen alueen mate- riaali tunkeutuu sisempään, ”aidan” sisäpuoliseen alueeseen (Peirce 1931–58, 4.564). Kyseessä on jälleen ikoninen ope- raatio: ’kun olet päässyt muurin sisään tulet pääsemään myös aidan sisään’.

Kuva 3. On sama, mihin järjestykseen rinnastettuja graafeja mer- kitään, joten rinnastus ja konjunktio ovat siis kommutatii- visia ja assosiatiivisia operaatioita. Peircen vaikuttimet tulivat hänen lapsuudenharrastuksestaan ja myöhemmästä yliopis- tollisesta pääaineestaan kemiasta, jonka molekyylisidosten teoriassa tavataan sanoa, että rinnastukset muodostavat ns. isotooppisia ekvivalenssiluokkia. Kuva 6. Haluaisin ehkä myös sanoa, että ”Et ole tarkkaavainen”, Täydellisyyden vuoksi todettakoon vielä, että leikkaus tyhjän tai että ”Ulkona ei sada”. Kiellon aikaansaamiseksi kirjoi- graafin ympäri vastaa kontradiktiota, propositiologiikan kon- tetaan ensin affirmatiivinen muoto ”olet tarkkaavainen”, nektiivia ’epätotuus’ (falsum). Näin ex nihilo tulee esitettyä jonka ympäri vedetään suljettu viiva. Tätä operaatiota ikonisella tavalla (kuva 7). kutsutaan leikkaukseksi (cut). Se on todellinen ikoninen merkki, sillä sen avulla suljetun viivan sisältö konkreettisesti irrotetaan ja viedään pois assertioarkilta.6 Näin toteutetaan suljetun viivan sisäpuolella ilmoitetun väitteen kielto. Koska ”olet tarkkaavainen” ei siis täten esiinny, ts. ei päde assertio- arkillamme, olemme assertoineet, että ”Ei ole niin, että olet tarkkaavainen”. Leikkaus on kolmas eksistentiaaligraafien pe- ruskäsite (kuva 4). Havainnollisuuden vuoksi voimme jättää assertioarkin reunat vastedes piirtämättä. Kuva 7. Olemme täten muodostaneet eksistentiaaligraafien alfafrag- mentin, jonka avulla voimme esittää kaikkea mitä proposi- tionaalisella logiikallakin. Siirrytään siis betafragmenttiin. Siinä haluamme puhua yksilöiden olemassaolosta. Kuinka se tehdään? Otamme käyttöön neljännen perusidean, pisteen, joka liikkuessaan venyy viivaksi. Sitä kutsutaan identiteetti- viivaksi (line of identity). Tiputetaan assertioarkille piste. Se osuu jonkin keskustelu-universumin objektin kohdalle. Se Kuva 4. siis osoittaa tai tuo esille sen, että jokin on. Viiva puolestaan Rinnastuksen ja leikkauksen avulla voimme esittää sym- esittää, että jokin on identtinen itsensä kanssa (kuva 8). bolisesta logiikasta tutut konnektiivit, disjunktion ja kon- ditionaalin. Katso kuvaa 3. Kun leikkaamme siinä molemmat väitteet ”Päärynä on kypsä” ja ”Koira kompastuu nopeaan kettuun” erikseen ja sitten vielä koko rinnasteisen

52 • niin & näin /

Kuva 8. Jotta tästä osoitetusta objektista voisi sanoa jotain, oletamme Kuva 12. rajattujen pinnan osien vastaavan kielemme predikaatti- Identiteettiviivat voivat siis halkoa leikkauksia. Tämä onkin termejä. Pisteet ja viivat voivat kiinnittyä niihin. Aristote- tärkeää. Voimme esimerkiksi ilmaista, että ”Kipu ei satu” ku- leelta juontuvan nimityksen mukaan Peirce kutsui predikaat- vassa 13 esitetyn betagraafin tavoin. titermejä reemoiksi, uutta informaatiota itseensä hankkiviksi elementaarisiksi osasiksi. Graafien logiikassa niitä kutsutaan täpliksi (spots), mahdollisimman suurta ikonisuutta jälleen tavoitellen. Lisäksi tulee ajatella, että minkä tahansa täplän lähiympäristö voi käsittää äärellisen määrän koukkuja, joihin pisteet kiinnittyvät. Ne voidaan tarvittaessa piirtää esiin. Täl- laisen täplän koukkuun kiinnittyvän pisteen tai viivan avulla suoritetaan predikaatio, toisin sanoen voimme ilmaista, että jokin on jotakin, tai että jollakin on jokin ominaisuus (kuva Kuva 13. 9). Ideaa vastaa symbolinen kaava Rx. Jos leikkaamme tällaisen graafin kokonaisuudessaan, saamme uuden graafin, joka ilmaisee universaaliväitettä ”Ei ole niin, että jokin kipu ei satu”, eli ”Kaikki kipu sattuu”. Jälkimmäisessä graafissa esiintyy siis kieppi ja siten konditionaali, toisin sanoen ”Jos on kipua niin se sattuu”. Iden- titeettiviiva kuljettaa kaiken ’kivun’ läikkään ’sattuu’ (kuva 14).

Kuva 9. Sanokaamme, että ”Jotkut kaksi vihaavat toisiaan”. Muodos- tetaan väite, ja siten eksistentiaaligraafi, tekemällä predikaa- tista kaksipaikkainen relaatio lisäämällä edellisen kuvan täplän uuteen koukkuun toinen piste tai viiva (kuva 9). Saatava graafi vastaa lausetta kaksipaikkaisella relaatiolla ’x ja y vihaavat toisiaan. Kuva 14. Näin saamme erotelluksi toisistaan kaksi kvantifikaatiota, joita symbolisessa logiikassa vastaavat universaali- ja eksis- tenssikvanttorit. Identiteettiviivan uloimman pään alueen polariteetti määrää, onko kysymyksessä universaali- vai ek- sistenssiassertio. Polariteetti on positiivinen, mikäli viivan pää sijaitsee alueella, jota ympäröi parillinen määrä leikkauksia. Vastaavasti polariteetti on negatiivinen, mikäli ympäröiviä leikkauksia on pariton määrä. Positiivisuus Kuva 10. viittaa täten eksistenssiassertioihin ja negatiivisuus univer- Eksistenssi voi venyä identiteetiksi useiden täplien välille. saalisiin. Väitelause ”Lewis Carroll on Charles Dodgson” voidaan Tässä vaiheessa voidaan tehdä pieni kielifilosofinen esittää graafina, jossa kaksi pistettä kahteen täplään kiinnit- huomio. On usein väitetty, että olla-verbillä on useita lu- tyneinä on yhdistetty toisiinsa jatkuvalla paksulla identiteet- kutapoja, jotka lisäksi poikkeavat loogisesti toisistaan. On tiviivalla (kuva 11).7 sanottu, että on erotettava toisistaan oleminen eksistenssinä (”Kettu on olemassa”), predikaationa (”Sokrates on kuolevainen”), identiteettinä (”Charles Dodgson on Lewis Carroll”), ja inkluusiona (”Kettu on eläin”).8 Edellä esitetyistä graafeista huomaamme heti, että täsmälleen sama merkki, nimittäin identiteettiviiva, vastaa näistä kaikista olla-verbin merkityksistä. Ne eivät ole loogisesti erillisiä siinä mielessä kuin tavataan väittää. Kuva 11. Lopuksi toteamme eksistentiaaligraafeihin liittyvistä to- Ei-identiteetti saadaan tästä yksinkertaisesti halkaisemalla distusmenetelmistä lyhyesti seuraavaa. Alfagraafien todistuk- identiteettiviivalla leikkaus (kuva 12). sissa käytetään viittä transformaatiosääntöä.

/ niin & näin • 53 suaalisiin ja topologisiin ominaisuuksiin, mutta todistuksissa on silti tyypillisesti myös vähemmän päättelyaskelmia. Betagraafien todistusteorian muuntosäännöt ovat käy- tännössä aivan samat, niissä tulee vain huomioida identiteet- tiviivojen katkominen, yhdistäminen, kutistaminen ja venyt- tämien näiden sääntöjen sallimin tavoin. Esittämästämme lyhyestä johdannosta liikkeelle lähtien tulee aiheeseen paremmin perehtyäkseen tarkastella seu- Sääntö 1 (kaksoisleikkauksen poisto): Sellaisten sisäkkäisten leik- raavaksi mm. betagraafien todistusteoriaa ja eksistentiaali- kausten parien poisto, joiden välissä ei sijaitse mitään graafia. graafien yleistä semantiikkaa, sekä todistaa transformaatio- sääntöjen terveys ja täydellisyys. Jatkossa on kiintoisaa myös tarkastella gammagraafeja, eritoten niiden modaali-ilmauksia, mahdollisia transformaatiosääntöjä, ja modaalisten graafien soveltuvuutta multimodaalisiin järjestelmiin, joissa mm. pintojen väreillä ja tuntoaistiin vaikuttavilla pintojen muodoilla eli visuaalisilla ja haptisilla havainnoilla on tärkeä merkitys.9 On myös perusteltua hahmottaa sitä laajempaa pragmatistista, semioottista ja kognitiivista viitekehystä, jossa nämä diagrammimenetelmät 1800-luvun loppupuolella ke- Sääntö 2 (lisäyssääntö): Mikä tahansa graafi voidaan lisätä hittyivät. negatiivisen polariteetin alueeseen. Verkkosivulla www.helsinki.fi/~pietarin/courses/ sijaitsee lisää oppimateriaalia tässä tiivistelmässä esitetyistä diagram- milogiikoista ja Peircen filosofiasta yleisemminkin.

Viitteet 1. Peircen mukaan ikoniset merkit voidaan jakaa kuviin, diagrammeihin ja metaforiin: ”[Sellaiset ikonit, jotka] ovat osallisia yksinkertaisista laa- duista ovat kuvia; ne jotka edustavat pääasiassa kaksipaikkaisina pidet- Sääntö 3 (poistosääntö): Mikä tahansa graafi voidaan poistaa tyjä relaatioita jonkin asian ja [ikonin] itsensä osien välisenä analo- positiivisen polariteetin alueesta. giana ovat diagrammeja; ne jotka edustavat representamenin [merkin] esityksellisiä piirteitä esittämällä rinnakkaisuutta jossain muussa ovat metaforia” (Peirce 1998, 2:273, 1903). Kuvien ja metaforien logiikalle ei toistaiseksi ole löydetty senkaltaisia esitystapoja, jotka olisivat täsmäl- lisyydessään verrattavissa Peircen diagrammeille antamien graafimuo- tojen loogisten ominaisuuksien kanssa. Mitään periaatteellista estettä sellaiselle ei kuitenkaan ole (Pietarinen 2005b). 2. Sowa (1984) esitteli käsitekaaviot informaation käsittelyn ja tietämyk- sen esittämismenetelmien tarpeisiin, samalla huomioiden niiden historiallisen läheisyyden eksistentiaaligraafien järjestelmän kanssa (ks. myös Sowa 2000). Hans Kamp, jonka diskurssinesittämismenetelmät ovat saavuttaneet suosiota semantikkojen ja lingvistien keskuudessa esitti käsitekaavioille ja eksistentiaaligraafeille läheisen teoriansa 1980-luvun Sääntö 4 (iteraatio): Mikä tahansa aligraafin kopio voidaan alussa (Kamp 1981; Kamp & Reyle 1993). Ajatus keskustelussa ilmoille lisätä samaan tai tätä aligraafia syvemmällä esiintyviin alueisiin. laskettavista ja keskustelun ajan elävistä diskurssireferenteistä voidaan jäljittää Lauri Karttusen 1960-luvun lopun tutkimuksiin. 3. Yksityiskohtaisemmasta eksistentiaaligraafien teoriaa ja Peircen logiikkaa käsittelevästä kirjallisuudesta suositeltakoon erityisesti Don Robert- sin 1973 julkaistua teosta The Existential Graphs of Charles S. Peirce. Ks. myös Houser et al. (1997), Pietarinen (2005a), Shin (2002) ja Zeman (1964/2003). Sivulta http://www.helsinki.fi/~pietarin/courses/ löytyy aiheeseen liittyvää oppimateriaalia ja lisäviitteitä. Alkuperäiskirjoituksia aiheesta löytyy edelleenkin eniten Collected Papers -laitoksesta, eritoten sen vuonna 1933 julkaistusta nelososasta. Vuonna 1998 julkaistu Essen- tial Peirce -laitoksen toinen osa sisältää tärkeitä Peircen myöhäiskauden kirjoituksia pragmatisismista, mutta diagrammilogiikan osuudet on niteestä valitettavasti jätetty pois. Sääntö 5 (deiteraatio): Mikä tahansa aligraafin kopio voidaan 4. Tulee huomata, että kuvallisten ja symbolisten järjestelmien vertailussa poistaa samasta tai tätä aligraafia syvempien alueiden sisästä. pelkkä teorioiden isomorfisuus on melko heikko tulos, eikä se ota huo- Iteraatio ja deiteraatio voidaan yhdistää yhdeksi ekviva- mioon esim. edellisten topologisia piirteitä. lenssisäännöksi. 5. Tarkastelen graafien peliteoreettista semantiikkaa mm. teoksessa Pieta- rinen (2005a). Pienen harjoittelun jälkeen huomaamme, että järjes- 6. Kirjoitus Pietarinen & Sandu (2004) tarkastelee kieltoa ikonisena ja telmän todistukset ovat helppoja! Muuntosääntöjä on vä- geometrisenä operaationa. hemmän kuin symbolisissa järjestelmissä ja ne perustuvat vi- 7. Havaittakoon, että yleis- ja erisnimien välillä ei tässä tehdä eroa. Sama- ten transitiivisten ja intransitiivisten verbien ero edellyttää lisäoletuksia.

54 • niin & näin / 8. Tästä keskustelusta ks. mm. Hintikka (1983). Representation and Inference: Third International Conference, Diagrams 9. Alustavista mahdollisuuksista yhdistää ikonisen logiikan ja fysiologis- 2004, Cambridge, UK, Lecture Notes in Artificial Intelligence 2980, ten multimodaliteettien käsittellisiä puolia viitattakoon kirjoitukseen Springer, Berlin 2004, 97–111. Pietarinen (2005c). Graafien kehitystyö saattaa johtaa myös siihen, Pietarinen, Ahti-Veikko, Signs of Logic: Peircean Themes on the Philosophy of mitä Peirce taannoin ennusti: ”Kovan työn tuloksena opin ajattelemaan Language, Games, and Communication, Springer, Dordrecht 2005a. diagrammein, mikä onkin [kieleen tai algebraan] verrattuna ylivertai- Pietarinen, Ahti-Veikko, Representaatio logiikassa: ajatusten liikkuvat kuvat. nen menetelmä. Olen vakuuttunut, että vielä paljon parempikin, jopa Teoksessa T. Knuuttila & H. Veivo (toim.), Representaation eri muodot. ihmeisiin pystyvä menetelmä on mahdollinen ... se perustuu ajatteluun Ilmestyy 2005b. stereoskooppisina liikkuvina kuvina” (käsikirjoitus 231, Kirje Kehlerille, Pietarinen, Ahti-Veikko, Multimodality in diagrammatic logic and in cogni- 1911). Kirjoitukset Pietarinen (2004, 2005d,e,f) liittyvät näihin kehitte- tion, The 9th International Pragmatics Conference, Garda, Italy. 2005c. lylinjoihin. Pietarinen, Ahti-Veikko. Compositionality, relevance and Peirce’s logic of existential graphs, Axiomathes. 2005d. Pietarinen, Ahti-Veikko, The composition of concepts and Peirce’s pragmatic logic, teoksessa E. Machery, M. Werning & G. Schurz (toim.), The Compositionality of Concepts and Meanings: Foundational Issues, Ontos- Kirjallisuus Verlag 2005e. Hintikka, Jaakko, Semantic games, the alleged ambiguity of ’is’, and Aristo- Pietarinen, Ahti-Veikko, Peirce’s magic lantern: moving pictures of thought, telian categories, Synthese 54, 1983, 443–467. Transactions of the Charles S. Peirce Society: A Quarterly Journal in Ame- Houser, Nathan, Roberts, Don D. & Van Evra, James, (toim.). Studies in the rican Philosophy. 2005f. Logic of Charles Sanders Peirce. Indiana University Press, Bloomington Pietarinen, Ahti-Veikko & Sandu, Gabriel, Kielto ja kierto, teoksessa H. 1997. (Toistaiseksi paras ja kattavin Peircen logiikkaa ja filosofiaa käsit- Gylling, S. Albert Kivinen & R. Vilkko (toim.), Kielto. Yliopistopaino, televä kokoomateos.) Helsinki 2004, 115–125. Kamp, Hans, A theory of truth and semantic representation, teoksessa J. Roberts, Don D., The Existential Graphs of Charles S. Peirce, Mouton, Hague Groenendijk et al., (toim.), Formal Methods in the Study of Language, 1973. (Selkein ja alkuperäisiin käsikirjoituksiin nojautuva monografia Mathematical Centre, Amsterdam 1981, 475–484. Peircen graafien logiikasta.) Kamp, Hans & Reyle, Uwe, From Discourse to Logic. Introduction to Modelt- Shin, Sun-Joo, The Iconic Logic of Peirce’s Graphs, MIT Press Cambridge, heoretic Semantics of Natural Language, Formal Logic and Discourse Rep- Mass 2002. (Alfa- ja betaosioihin keskittyvä teos todistusteoreettisesta resentation Theory, Kluwer, Dordrecht 1993. näkökulmasta.) Peirce, Charles S., Collected Papers of Charles Sanders Peirce, 8 osaa, toimitta- Sowa, John F., Conceptual Structures: Information Processing in Mind and nut Charles Hartshorne, Paul Weiss & A.W. Burks. Harvard Univer- Machine. Addison-Wesley, Reading, Mass 1984. sity Press, Cambridge, Mass 1931–58. (Eksistentiaaligraafien logiikasta Sowa, John F., Knowledge Representation: Logical, Philosophical, and Compu- on materiaalia julkaistu osassa neljä.) tational Foundations, Brooks/Cole, New York 2000. Peirce Charles S., The Essential Peirce 2, Peirce Edition Project, Indiana Uni- Zeman, Jay J., The Graphical Logic of C.S. Peirce, väitös, University of versity Press, Bloomington 1998. (Sisältää tärkeitä Peircen myöhäiskau- Chicago, 1964. Verkkoversio, 2002: 31.12.2004. (Yksityiskohtainen, omintakeinen tutkielma Peir- Pietarinen, Ahti-Veikko, Peirce’s diagrammatic logic in IF perspective, teok- cen graafilogiikasta. Käsittelee myös gammaosiota.) sessa A. Blackwell, K. Marriott & A. Shimojima (toim.), Diagrammatic

/ niin & näin • 55

Inka Välipakka Fyysinen pääoma sosiaalisessa toimijuudessa Liikkuminen ja kehollisen eläytymisen taito

Huippu-urheilijan suhde kehonmuokkaamiseen näyttäytyy helposti välineellisenä. Urheilija muokkaa kehoaan ensisijaisesti suhteessa palkintoihin ja tarvitsee tavoitteeseensa voimakasta ja kestävää kehoa. Kilpailuista saadun hyödyn näkökulmasta hänen fyysisyytensä ei kuitenkaan takaa pysyvää pääomaa. Fyysisen pääoman hauraudesta muistuttaa se, että urheilijan suoritus on haluttua niin kauan kuin siihen sisältyy lupauksia menestymisestä.

Kehonmuokkaamisen arvoja löytyy myös muoti-, musiikki- vuoksi. Chris Shillingin mukaan fyysinen pääoma onkin ja elokuvateollisuuden käytännöistä. Kehon esteettiset kva- syytä erottaa käsitteellisesti kulttuurisesta pääomasta, koska liteetit kauneus, haluttavuus, nuoruus, ﬁtness ja lihasvoima fyysisyys on itsessään liian merkityksellistä palautuakseen toimivat valuutan tavoin joillakin aloilla, mutta ne kantavat kulttuuriin, ja sen toteutumista ei pitäisi tarkastella aino- vaihtoarvoa ja varmistavat tulevia palkkioita vain hyvin ra- astaan symbolisina ja valtasuhteisina merkityksinä.3 jatun ajan. Fyysistä pääomaa kertyy tavoissa, joilla muokkaamme Nick Crossleyn mukaan kehonmuokkaaminen ja fyy- kehojamme osana itsetuntemustamme, ja voidaksemme erot- sinen pääoma kuuluvat yhteen. Fyysinen pääoma edesauttaa tautua niillä muista sosiaalisen maailman jakavista kehoista. paikallistamaan kehollisia laatuja, jotka ovat arvostettuja ja Sosialisaatio ei ole vain tiettyjen symbolien sisäistämistä, haluttuja erilaisten saavutusten konteksteissa. Fyysiseen pää- vaan kehon tiedostamisella, eläytymisellä sekä liikkumisel- omaan kuuluu olennaisesti motivaatio, jota ilman kehon- lamme on siinä keskeinen tehtävä. Miten fyysinen pääoma muokkaamisen muodot ja tekniikat olisivat mahdottomia to- nivoutuu osaksi kehollista sosialisaatiota? Kehollinen struk- teuttaa. Lisäksi fyysiseen suorituskykyyn liittyvä menestys on tuurimme saa huippu-urheilussa selvemmin tiettyjä muotoja luonteeltaan katoavaa, eli muokkaamisen tuoma vaihtoarvo tähdäten harjaantuneempaan lihasvoiman käyttöön. on metaforista ja pääomana ainoastaan osittain näkyvää.1 Uskon Nick Crossleyn tavoin, että kehonmuokkaaminen Crossleyn näkemyksen taustalla on bourdieulainen ajatus fyysisen pääoman nimissä on osittain välineellistä, ja jois- siitä, että kulttuurisen, symbolisen ja sosiaalisen pääoman sakin ammateissa ja käytännöissä se on välttämätöntä. Fyy- tavoin myös fyysinen pääoma on epätasaisesti jakautunutta ja sinen pääoma liittyy laajemmin sosiaalisuuteen siinä mie- vaihtelee sosiaaliselta kentältä toiselle. Ruumiillinen pääoma lessä, että fyysinen itsetuntemus lisää sosiaalista herkkyyttä. (embodied capital) muodostaa Pierre Bourdieulla yhden osan Liikkuminen ja sen puute merkityksellistävät olemistamme. kulttuurista pääomaa, ja sen tuotanto ilmenee suhteessa Jatkan Crossleyn pohdintaa fyysisestä pääomasta ”tai- niihin tapoihin, joilla kulttuuria investoidaan kehoon.2 toina”, jotka karttuvat osana liikkumisen elinikäistä sosiali- Bourdieuta on kuitenkin kritisoitu siitä, että ruumiilliseen saatiota. Arkinen ympäristö tuo meidät erilaisten taitojen pääomaan liittyvät arvot seuraavat liikaa sosiaalisten kenttien piiriin, ja lähes kaikessa toiminnassamme on läsnä fyysisiä logiikkaa, jolloin fyysisyytemme näyttäytyy symbolisesti pyrkimyksiä. Taidot ovat tietenkin keskeinen osa eri urheilu- epätasa-arvoisena. Silloin kun kehojamme muokataan tiet- käytäntöjä. Taidoista puhutaan usein suorituksena ja harvoin tyjen sosiaalisten kenttien piirissä, altistumme niiden mate- fyysisenä pääomana, joka tarkoittaa yksilölle monitasoisia

Kuvamanipulaatio: Antti Nikkanen Antti Kuvamanipulaatio: riaalisille ehdoille, ja osa toiminnastamme toteutuu niiden sosiaalisia haasteita. Crossleyn mukaan taidoissa tulisi ottaa

/ niin & näin • 57 Esimerkiksi jääkiekossa aggressiivinen käytös ei vastaa välttämättä pelaajan ”yleisiä sosiaalisuuden ihanteita. Kuitenkin urheilijan aggressiivistakin käyttäytymistä on vaikea normittaa yleisillä mittareilla, koska hän ilmaisee sillä omistautumista pelille, joka edustaa erityistä, toisinaan jopa mielivaltaista sosiaalista käytäntöä.”

huomioon fyysisyys sekä subjektiivisesti elettynä että objek- simman hyvin, mutta tanssija pyrkii urheilijaa enemmän tul- tiivisesti tuotettuna. Esimerkiksi jalkapallon pelaaminen on kitsemaan tanssia johonkin sosiokulttuuriseen ilmaisutyyliin taito, joka on olemassa fyysisenä; pelaaminen on ”ikään kuin nähden.6 lihaksissa”. Pelaamisen taidossa herkistytään omalle pelaami- selle ja eläydytään kanssapelaajien liikkeisiin.4 Sosiaalisen kehon tutkimusperinteet Entä voiko urheilijan liikkujana saamia kokemuksia, pitkä-aikaista taitojen kehittämistä ja siitä saatua nautintoa Sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa painotetaan harvoin kehon merkityksellistää katoavaksi pääomaksi? Vaikka huipulla ole- tutkimisen tärkeyttä, vaikka se on avain toiminnan subjektii- minen on ohimenevä tila, voi urheilijan liikkuminen toimia visen taustan ymmärtämisessä. Keho nähdään usein pintana, henkilökohtaisena varantona vielä pitkälle menestymisen jossa sosiaalinen kirjautuu yksilöön sekä jonkinlaisena sym- jälkeen. Fyysistä menestymistä voi arvottaa myös terveyden, bolina kulttuurin luonnollisemmalle ja vähemmän konstru- sosiaalisen toiminnan eheyden ja itseilmaisun laatujen yhte- oidulle osalle.7 Edelleen keho näytetään usein objektina suh- ydessä. Väitteeni on, että fyysinen pääoma toteutuu kehol- teessa varsinaiseen toimintaan eli ajatteluun, ja sen merkitys lisesti monitasoisempana kuin millaisena se näyttäytyy suh- kommunikaation väylänä on toissijainen. Ylipäätään us- teessa lyhytikäisiin palkkioihin tai materiaalissymboliseen ja kotaan, että eleet ja liikkeet ovat merkityksellisiä silloin, kun hierarkkiseen pääoma-ajatteluun. ne ilmaisevat ajatuksia.8 Yhtäältä yhteiskuntatutkimuksen Tarkastelemalla liikkumista jokapäiväisenä toimintana sosiologiset ja filosofiset suuntaukset ovat vähätelleet sub- voidaan päästä lähemmäksi fyysisen pääoman toteutumista jektiviteettimme kehollisten perustojen tutkimista. Toisaalta elinikäisenä prosessina. Pohdintaani vahvistavat kysymykset filosofian perinteestä nouseva kehonfenomenologinen lähes- yksilön valinnoista, kehollisesta mielihyvästä sekä suhteista tymistapa on rikastuttanut keskustelua analyyseilla, joissa toisiin sosiaalisiin maailman jakaviin kehoihin. Pääoman kehollinen kokemus ei ole irrallinen subjektin toiminnasta. karttumista voi kuvata elinikäisellä jatkumolla, jonka aikana Lähestymistapaa on sovellettu muun muassa tanssin harjoit- tunnistamme olevamme kehoja, teemme ja muokkaamme telun tutkimiseen.9 kehojamme sekä tiedostamme asuvamme kehojamme.5 Pro- Sosiologisessa tutkimuksessa subjektin toimintaa lähes- sessiin voi kiteyttää hyvin monitasoisia ja keskenään erilaisia tytään esimerkiksi käsitteillä agentti (agent), toimija (actor), kehon tiedostamisen ja siihen eläytymisen tapoja. Me kehi- käytäntö (practice) ja käyttäytyminen (behaviour). Nämä toi- tämme itseämme liikkuessamme ja koemme oman liikkumi- mintaa kuvaavat käsitteet saavat kuitenkin usein tilanteisesti semme erityiseksi. vaihtelevia merkityksiä. Käsitteillä kuvataan inhimillisen Fyysisyytemme pohja on moninainen, joten pidän tär- toiminnan mielekkyyttä ja ruumiillisuutta, mutta ne onnis- keänä tarkastella fyysistä pääomaa erilaisissa liikkumismuo- tuvat harvoin tavoittamaan subjektiviteetin kehoperustaisia doissa. Ensimmäinen esimerkkini liikkumisesta on jouk- merkityksiä. Sosiologisten toiminnanteorioiden heikkoutena kuepeli, johon liittyy urheilukilpailun merkkejä. Toinen esi- voi pitää sitä, että niiden sosiaaliset subjektit edustavat uni- merkki havainnollistaa puolestaan liikkumisen arkista mer- versaaleja malleja olioille, joilla on mieli ja keho, mutta ei kitystä kävelyn kautta. Kolmas tapaus on tanssi, jonka avulla kumpaakaan erityisesti.10 Toiminnan käsitteet kuvaavat siis syvennän fyysistä pääomaa mahdollisuutena keholliseen ensisijaisesti sosiaalisuuden rakenteita, ja siksi ne tavoittavat empatiaan eli kehoa kuuntelevampaan asenteeseen. Us- heikosti subjektiviteetin kehollista hienojakoisuutta. kallan olettaa, että tanssin fyysinen pääoma on luonteeltaan Edellä kuvatut käsitteet mahdollistavat lisäksi tulkinnan, erityislaatuista. Kuten muussakin harjoittelussa, myös tans- että kehomme ovat sosiaalisesti näkyvimpiä silloin kuin sissa liikkujan asenteilla ja suhteella liikkeisiin on merki- toimintamme on jollakin tavoin rajalla tai jännitteisessä tystä. Tanssiin kuuluu liikkeiden visuaalinen muoto. Tanssin suhteessa meitä ympäröiviin käytäntöihin ja normistoihin muoto rakentuu esimerkiksi siitä, onko tanssijoita yksi vai nähden. Silloin kun toimintamme on tavanomaisen arkiso- useita, jolloin ryhmän keskinäiset suhteet ovat keskeisessä siaalisuuden ulkopuolella, kuten urheilussa, se voi asettua roolissa. Tanssilla on yleisö niin kuin kilpaurheilulla, mutta jännitteiseen suhteeseen yleisten sosiaalisten normien kanssa. se herättää urheilua enemmän katsojassa merkityksiä, jotka Esimerkiksi jääkiekossa aggressiivinen käytös ei vastaa välttä- koskevat esityksen laatua ja tyyliä. Myös tanssia suoritetaan mättä pelaajan yleisiä sosiaalisuuden ihanteita. Kuitenkin ur- eli tanssija pyrkii suoriutumaan liikemateriaalista mahdolli- heilijan aggressiivistakin käyttäytymistä on vaikea normittaa

58 • niin & näin / yleisillä mittareilla, koska hän ilmaisee sillä omistautumista ovat kehollisia, ja se, miten ihmiset kohtelevat kehojaan, il- pelille, joka edustaa erityistä, toisinaan jopa mielivaltaista so- maisee habituksen syvintä ydintä. Makukin on kehollista; siaalista käytäntöä.11 sosiaalinen säätely koskettaa sitä, millaisilta kehojemme tulee Fyysinen pääoma sisältää kehon tiedostamista, kehon te- näyttää ja millaiseksi ne tulee objektivoida, merkityksellistää kemistä ja kehona olemista. Subjektiviteetti merkitsee itse- ja muokata tiettyjen sosiaalisten kenttien puitteissa, jotta määräämisoikeutta näihin prosesseihin nähden eli yksilöllä fyysisyys alkaisi toimia pääoman tavoin.14 tulee olla suhde omaan kehoonsa sekä vapautta tehdä sitä Yhdellä tasolla Bourdieu väittää, että subjektit tai toi- koskevia valintoja. Valintoja säätelee kuitenkin sosiaalinen mijat odottavat ja käyttäytyvät sen mukaan, mihin he ovat normisto. Pelissä, kuten esimerkiksi jääkiekossa, vallitsevat toistuvasti asemoituneet subjekteina, ja nämä odotukset ovat kulttuurin jakamat käsitykset siitä, miten hyvä urheilija usein kollektiivisesti tuotettuja ja jaettuja. Toimija on aktii- toimii. Jääkiekko on keskittynyttä; se on toimintaa, jossa vinen rakentaessaan maailmasta induktiivista kuvaa, vaikka urheilijalta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia enemmän kuin maailma ei vastaisikaan odotuksia. Kyse ei lähtökohtaisesti arjen sosiaalisissa tilanteissa. Aggressiivisuuden osoittaminen ole determinismistä, vaan pikemminkin pragmaattisesta saattaa osoittautua keskeiseksi joukkueen onnistumisen ja sopeutumisesta ja realismista tiettyihin sosiaalisiin tiloihin jopa voiton kannalta. Pelin sisäistä järjestystä, liikkumava- nähden.15 Subjektiivinen horisontti eräänlaisena sosiaalisen pautta ja rajoituksia sille, millaiseksi urheilijan tulee tehdä toimijan tietona on muotoutunut käytännöllisessä sitoutu- oma kehonsa, ei voi kuitenkaan soveltaa arjen monimut- misessa johonkin sosiaalisen maailman osaan, joten kaikki kaisiin sosiaalisiin käytäntöihin. toimijat katsovat maailmaa ”jostakin käsin”. Bourdieuta on Sosiaaliteorioissa pohditaan sitä, missä määrin yksilön kritisoitu determinismistä, sillä hän ei ole tuonut tarpeeksi valintoja säätelevät yhteiset normit. Lähtökohtaisesti va- selvästi esille vapaan tahdon ja determinismin välillä kul- lintojamme ohjaa jo yhteinen kieli, joka luo rakenteita toi- kevaa keskitietä, vaikka hän pyrkiikin habituksella etsimään minnalle. Kuitenkin puhumiseen liittyy henkilökohtaisempi tietä näiden ääripäiden välille.16 ja kehollisempi kielen käyttöyhteys. Kaikilla meillä on oma Lisäksi Bourdieuta voi kritisoida siitä, että habitus vai- tapamme aksentoida puhetta ja yhdistää siihen painotuksia, kuttaa liian painavasti arjen sosiaalisissa käytännöissä eli eleitä ja liikkeitä. Bourdieu on laajentanut ajatusta käytetyn sosiaalisen aseman ja luokan sukupuolittunut sisäisrakenne kielen järjestelmästä soveltamalla sitä muihin sosiaalisen kon- ohjaa liian merkitsevästi esimerkiksi liikkumistamme. Yk- vention lajeihin. Hänkin kuvaa peliä toiminnaksi, jolla on silön omaa toimintaa ei voi palauttaa yksioikoisesti sosiaa- arjen sosiaalisesta näkökulmasta katsottuna osaksi mielival- liseen asemaan tai sukupuoleen. Bourdieu hyväksyy myös taiset ja keinotekoiset puitteet. Joukkuepeli kattaa eksplisiit- itse sen, että muodostamme omia yksilöllisiä tapoja puhua, tisiä ja erityisiä (sen ulkopuolelle ulottumattomia) sääntöjä, elehtiä ja kävellä.17 Koska habitus kuvaa paremmin sosiaalisia tarkoin rajatun tilan ja ajan. Bourdieun mukaan muut sosi- kenttiä, se jäykentää yksilön valinnan luonteen syvällistä ym- aalisuuden kentät perustuvatkin urheilusta poiketen hitaam- märtämistä. Jos habitusta kuitenkin sovelletaan löyhemmin mille itsenäistymis- ja valintaprosesseille. Kun peli voidaan pelkistäen se esimerkiksi liikkumistottumuksiin, voidaan sen valita urheilussa, määrittää muuta elämää säännönmukaisuus, avulla valaista fyysisen pääoman suhdetta arjen liikkumiseen. että ”me synnymme mukaan peliin” ilman tietoista valintaa.12 Tällöin voidaan ajatella, että habituksen antaman Teoksessaan The Logic of Practice (1990) Bourdieu käsittelee muodon kautta liikkeemme heijastavat elämänhistoriaamme. sosiaalisen toiminnan rakenteellisia ulottuvuuksia näyttäen esi- Esimerkiksi persoonallinen kävelytyylimme tiettynä tapana merkiksi nais- ja mieskehojen arkisten liikkumistapojen erot. askeltaa kertoo meistä liikkujina. Kävelystämme voi tun- Nämä eroavat toisistaan, koska sukupuoli ja tiettyyn sosiaa- nistaa esimerkiksi kehoon kertyneitä lihasjännityksiä, jotka liseen luokkaan kuuluminen miehenä ja naisena muokkaavat rajoittavat liikkumista. Samalla kävely voi olla arkisenakin liikkeitä sukupuolten omiksi tavoiksi, muodoiksi ja tyyleiksi. versiona hyvin harjoitettua, osa kunnossa pysymistä ja kehon Tietyssä sosiaalisessa asemassa oleva mies tai nainen liikkuu su- parempaa hallintaa. Kävelystä voi tulla kuuntelevaa ja omaan kupuolensa muodolla eli tietyllä tavalla ja habituksella. Muoto liikkumistapaan eläytyvää. Kävely voi olla kehon uudenlai- seuraa osittain ääneen lausumattomia ja esikielellisiä käsityksiä seksi tekemistä harjoituksella, jolloin avuksi tarvitaan toi- maailmasta, joka perustuu esimerkiksi ohjaavalle kasvatuk- sinaan fysioterapia-ammattilaisten apua kävelyn painopisteen selle (taking-for-granted). Habitus ilmaisee liikkeissä juuri so- analysoimiseksi ja oikeiden jalkineiden tai apuvälineiden löy- siaalisen ja yksilöllisen välistä jännitettä. Bourdieu väittää, että tämiseksi. Kävelystä voi kertyä fyysistä pääomaa eräänlaisena sosiaalinen asemamme ja sukupuolemme vaikuttavat siihen, sosiaalisena taitona, joka ilmenee tarpeena löytää itselle oikea miten olemme kehoina, ja siihen, miten liikumme. Yläluokan tapa liikkua eri tilanteissa. miehen arkinen kävely tarkoittaa suoraan päämäärään kävele- Sosiaalisten säätelyjen piirissä oleminen ei estä fyysisen mistä; kävelyn muotoon eivät kuulu mutkat ja poikkeamiset pääoman prosessia, sitä, että oman liikkumisemme mah- reitiltä. Lisäksi mies välttää poikkeavia katseita, sanoja ja eleitä, dollisuuksista ja rajoituksista karttuu tietoa voimavaraksi. hänen tulee katsoa tapaamaansa henkilöä suoraan silmiin ja Oman kehon rajoitusten ja mahdollisuuksien tiedostaminen hieman ylöspäin, varsinkin jos vastaantulija on toinen mies. on kasvamista ihmiseksi. Miksei liikkumisemme voisi vä- Samaan luokkaan kuuluvan naisen kehollista olemusta jä- littää meille tietoa siitä, että kuulumme johonkin sosiaaliseen sentää vastaavasti alaspäin maata kohti suuntautuva muoto, ryhmään? joka on asenteena pidättäytyvää eikä herätä vastaantulijoissa paheksuvia reaktioita.13 Liikkumisen sosiokulttuuriset mallit Fyysinen aktiivisuutemme sijoittuu Bourdieulla habituksen otsikon alle eli yksilön valintoja muokkaavat tiettyyn George Lakofﬁn ja Mark Johnsonin (1980) mukaan yläluokkaan kuulumiseen sidotut maut ja tavat. Habitukset luonteen- ja lajinominaisuutemme ihmisinä, johon sisältyy

/ niin & näin • 59 vuorovaikutuksellinen avoimuus fyysiseen ympäristöön, on eläytyä fyysisen ympäristön lainalaisuuksiin ja muiden liik- pohjana kaikille luonnollisena pitämillemme kokemuksille kujien mukanaan tuomiin impulsseihin. ja toiminnoille, kuten liikkumiselle. Lajinominaisuutemme tulee merkitykselliseksi silloin, kun olemme suhteessa fyy- Sosiaalisen toimijuuden kehollinen perusta siseen maailmaan, jossa ovat läsnä paitsi omat liikkeemme myös muiden liikkeet.18 Liikkumisen kompetenssin ja sosi- Näen työhuoneeni ikkunasta pyörätuolissa olevan naisen, aalisen taidon kannalta tämä tarkoittaa sitä, että yksinkertai- joka on menossa parkkipaikalla olevalle autolleen. Hän avaa setkin arkiset askareet vaativat kehojen käyttämistä ja kom- ensin auton oven, nostaa käsiensä ja ylävartalonsa lihasten va- petenssia kehojemme havainto- ja liike-elimien taholta.19 rassa itsensä tuolista ajajan istuimelle ja taittaa pyörätuolinsa, Lakofﬁn ja Johnsonin kehittämässä kulttuuristen mallien jotta se sopii hänen viereensä toiselle etuistuimelle. Sitten teoriassa yksi avainkäsite on metafora. Metafora on sidottu nainen sulkee oven ja käynnistää auton. En näe auton sisälle, kokemuksiimme ihmisinä ja se palautuu osin kehoon. Liik- jotta tietäisin minkälaisia apuvälineitä nainen tarvitsee pol- kumisen mallit, samoin kuin muut kulttuuriset mallit, ovat kimilla ajaakseen autoa, mutta seuraan katseellani kun hän jäsennyksiä, jotka vaikuttavat meihin kokemuksellisella ta- ajaa parkkipaikalta omalla autolla ajamisen taidollaan. solla. Liikkuminen ei ole sattumanvaraista, vaan samoin kuin Yksilön tietoinen suhde kehoonsa oman subjektiviteet- kaikessa inhimillisessä toiminnassa, myös siinä keskeistä osaa tinsa perustana on olennainen osa fyysistä pääomaa. Vas- näyttelevät käsittämisen ja vastaanottamisen prosessit. Liikku- taavasti vastavuoroinen suhde muihin on alue, jossa fyysistä misen kulttuuriset mallit kuvaavat sitä, että opimme hyväk- pääomaa voidaan tarkastella. Crossleyn mukaan sosialisaa- syttyjä tapoja toimia, kuten esimerkiksi kulttuurisen tavan tiossa ei voi liiaksi korostaa inhimillisen olemisen ja toimi- pelata jääkiekkoa. Peliin kuuluu sääntöjen sisäistämistä, oikein juuden kehollista merkitystä (jossa subjekti tunnistaa itsensä suhteutettua voimaa sekä käsitys yhteispelin luonteesta. suhteessa muihin). Lajinominaisuuteemme kuuluu, että Liikkumisen kulttuuriset mallit auttavat meitä tunnis- olemme ”keho-subjekteja”, joilla on kyky nähdä ja tulla itse tamaan mahdollisuutemme toimia eri tilanteissa. Pyrimme nähdyiksi, koskettaa ja tulla itse havaituiksi kosketeltavissa työstämään kokemaamme kognitiivisesti eläytymällä tilan- olevina sekä kuulla ja tulla itse kuulluiksi. Tämän muotoilun teisiin, jotta meistä tulisi niiden suhteen ”oikeanlaisia” liik- taustalla vaikuttaa Maurice Merleau-Pontyn kehonfenome- kujia. Metafora tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että jäsen- nologinen teoria intersubjektiivisuudesta. Siinä havaittava nämme osat mielekkääksi kokonaisuudeksi. Opimme miel- maailmamme ilmenee meille parhaiten ollessamme suhteessa tämään kokonaisuuksia harjoitusprosessista, jonka kautta muihin ”keho-subjekteihin”.20 Näin muihin kohdistuva toi- saamme käsityksen pelin osien ja yksittäistapahtumien sekä mintamme merkitsee kokonaisvaltaista maailman sosiaali- oman toimintamme syiden ja seurausten välisistä yhteyk- suudelle avautumista. sistä. Kokonaispelin jäsentämiseen liittyy soveltamista. Erit- telemme kokemuksiamme esimerkiksi pohtimalla oman pa- ”Subjektit ovat siinä [maailmassa] ja ovat osa sitä. Ne noksemme merkitystä pelille. Silloin kun harjoitukset ovat eivät ole sen ulkopuolella. Tämän näkemyksen mukaan mielekkäässä suhteessa luonnollisena pitämiimme asioihin, kuka tahansa konkreettinen subjekti on valmiiksi sosiaa- kuten oman kehomme rajoihin sekä yleisiin fyysisen tilan- linen ja aina jo kytkeytynyt intersubjektiiviseen paikkaan, käytön rajoituksiin, on oma panostuksemme peliin merkit- missä olemme aktiivisia ja valintoja tekeviä, luomassa tävämpää. merkityksiä, mutta emme ole ainoita olemassa olevia tie- Kulttuuriset liikkumisen mallit ovat läsnä kaikkein ar- toisuuksia”.21 kisimmissakin tapahtumissa ja vuorovaikutustilanteissa. Jä- sennämme toimintaamme suhteessa fyysiseen ympäristöön Merleau-Ponty kritisoi tuotannossaan kartesiolaisen tra- seuraamalla esimerkiksi kanssaihmisten liikkumista, esi- dition sisältä käsin mielen ja kehon välistä kuilua ja pyrkii neisiin tarttumista ja väkijoukossa pujottelua. Huomiomme yhdistämään mielen ja kehon yhteisliitokseksi. Hänen ajat- on joissakin tilanteissa intensiivisempää kuin toisissa, mikä telussaan korostuu sosiaalisen toimijuuden kehollisuus sekä kertoo siitä, että suhteemme fyysiseen ympäristöön on koko- aistimellinen ymmärrys subjektin maailmassa olemisesta. naisvaltaista ja affektiivista. Tilannekohtaisiin reagointeihin Tähän sisältyy vielä se, että subjektin tunteet ja halut ovat ja tuntemuksiin vaikuttaa paitsi oma ja muiden tilankäyttö sosiaalisia ja kehollisia22. Sosiaalisen, jaetun ja intersubjektii- myös kulttuuriset käsitykset fyysisen tilan rajoista. Kun ha- visen maailman merkitys meille keho-subjekteina merkitsee vaitsemme jonkun kävelevän horjuen humalassa, kiinni- sitä, että toimijuuteemme kuuluva havaitseminen on luon- tämme siihen kenties tavallista intensiivisemmin huomiota teeltaan kokonaisvaltaista. Emme ainoastaan näe toisiamme, tarkkailemalla hänen selviytymistään. Fyysistä pääomaa on vaan voimme tunnistaa ja eläytyä toisiimme. Sosiaalisuuden sekin, että tunnistamme oman kehollisuutemme yhteydessä keskeisintä ydintä on se, että emme liiku muiden joukossa arjen käytäntöihin. Subjektiviteettiin kuuluu eläytymistä, päämäärättömästi, vaan koemme oman toimintamme kautta jonka avulla näemme kehomme myös objekteina. Tämä tar- heidän toimintansa merkitykselliseksi.23 koittaa sitä, että kun liikumme muiden joukossa, opimme Crossleyn mukaan kehomme ovat keskeisesti mukana luovimaan sosiaalisesti sekä kulttuurisesti hyväksyttyjen ja ja- sosialisaatiossa, koska kehollisuus tekee meistä situationaa- ettujen mallien ja ohjesääntöjen mukaan. Tietoisuus muista lisia; tilanteisiin, konteksteihin ja historioihin vaikutus- liikkujista ja omien kokemustemme yhteydestä heidän koke- suhteessa olevia subjekteja. Tällä on merkitystä, kun poh- muksiinsa tekee liikkumisesta sosiaalista ja kulttuurista. Liik- dimme yksilön valinnan luonnetta sekä sitä, miten sosiaaliset kuminen merkitsee fyysisenä pääomana kokemusta oman rakenteet vaikuttavat tekemiimme valintoihin. Seuraten kehon mahdollisuuksista ja rajoituksista. Kaikessa liikkumi- Merlau-Pontyn ajattelua keho-subjekteista Crossley väittää, sessa – objektien manipulointi mukaan lukien – on tärkeää että sosiaalisina subjekteina toimintamme vapaus on luon-

60 • niin & näin / Meidän tulee huomioida toiminnan ja liikkumiskyvyn mahdolliset erot, jotka ”ovat usein vaikeasti tunnistettavissa, koska ne ovat subjektiivisen kokemisen aluetta ja koska ne koskettavat yksilön autonomisuuden tunnetta. Erot ovat kuitenkin myös kulttuurisia; esimerkiksi silloin, kun julkisen tilan suunnittelussa ei kiinnitetä riittävästi huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten vanhusten tarpeisiin.

teeltaan selvemmin situationaalista kuin ehdotonta. Meitä ja miesten liikkuminen ymmärtää sekä subjektilähtöisen va- ympäröivät tottumusten rakenteet silloinkin, kun meillä on linnan että yhteisöllisen sosiaalisen säätelyn alueeksi. Liikku- vapaus luovuuteen ja vapaus muuttaa annettuja rakenteita.24 misessa voi toteutua myös vähemmän sukupuolisidonnaisia Toimijuuttamme muokkaa paitsi oma elämänhistoriamme ja sekä liikkujaan itseensä että muihin toimijoihin kohdistuvia kokemuksemme subjekteina myös suhteemme toisiin sosiaa- arvoja, odotuksia ja toiveita. lisen maailman jäseniin. Fyysistä pääomaa on vaikea ymmärtää suhteessa jat- Puolustaessamme subjekteina olemisen kehollisia pe- kuvaan sosialisaatioon, jos pidämme fyysisyytemme perustaa rustoja on hyvä muistaa, että esimerkiksi liikkumiskykymme ulkoisen määrittelyn tuloksena. Edelleen on hankala keskus- ei ole tasa-arvoista. Liikkuminen ei ole samanlaista edes tella fyysisestä pääomasta, jos sosiaalisuutemme käytännöl- silloin kun yksilöt kuuluvat samaan sukupuoleen tai ikä- linen luonne unohdetaan. Merleau-Pontyn edustaman ke- ryhmään.25 Tämä on tärkeä lähtökohta liikkumisen ja fyy- honfenomenologian näkökulmasta emme voi luottaa tarkas- sisen pääoman välisen suhteen tarkastelulle. Meidän tulee teluun, jossa subjekti havaitsee itseään ainoastaan objektina huomioida toiminnan ja liikkumiskyvyn mahdolliset erot, muiden objektien joukossa.28 Näin pallonheittäjä ei voi pitää jotka ovat usein vaikeasti tunnistettavissa, koska ne ovat itseään huonona pallonheittäjänä vain siksi, että hän sattuu subjektiivisen kokemisen aluetta ja koska ne koskettavat yk- olemaan sukupuoleltaan nainen. Subjekti, joka kuuntelee silön autonomisuuden tunnetta. Erot ovat kuitenkin myös kehoaan ja harjoittaa sitä aktiivisesti, osallistuu omalla toi- kulttuurisia; esimerkiksi silloin, kun julkisen tilan suunnit- minnallaan sosiaalisen muokkaamiseen.29 Hän voi omalla telussa ei kiinnitetä riittävästi huomiota vammaisten ja lii- kehosuhteellaan vaikuttaa syntyvään sosiaalisuuteen ja lisätä kuntarajoitteisten vanhusten tarpeisiin. Eroja esiintyy myös empaattisuutta myös muiden kehoissa. Kaiken kaikkiaan sosiaalisuuden sukupuolittuneissa käytännöissä. Feministi- toiminta liittää subjektin muiden subjektien joukkoon. tutkijat ovat havainnollistaneet sitä, että liikkumisen mallit Toimijuuden sosiaalinen luonne tekee mahdottomaksi sen, eivät ole yhteneviä naisten ja miesten kohdalla. Tätä voidaan että sosialisaatiossa muotoutuvat subjektit olisivat ennalta selittää osaksi sillä, että naisilla on miehistä poikkeava suhde määrättyjä, sillä toimijuuden edellytyksenä ovat sosiaalisesti omiin kehoihinsa, ja naiset joutuvat kasvatuksen ja populaa- muotoutuneet subjektit.30 rikulttuurisen tuotteistamisen kautta selvemmin ulkonäköä Sosiaalinen toiminta on aina kontekstisidonnaista ja ja käyttäytymistä määrittelevän huomion kohteiksi. Naisten siinä mielessä ”traditionaalista”. Esimerkiksi urheilupelissä sosiaaliseen sukupuoleen kasvattaminen sisältää historial- vaaditaan kompetenssia, mikä tarkoittaa, että pelaaja näkee, lisesti myös liikkumista koskevia rajoituksia, jolloin heidän ajattelee ja toimii pelin rakenteiden ja muodon mukaan. Toi- tilankäyttönsä ei ole aina ollut yhtä luontevaa, suoraviivaista minnan rationaalisuus ilmenee suhteessa ”tiettyyn peliin”, ja varmaa kuin miesten.26 joten esimerkiksi jalkapallon sääntöjä ei voida soveltaa jää- Iris Youngin kuuluisa esimerkki naisten kokemuksista kiekkoon. Kehonfenomenologisesta lähtökohdasta käsin pe- pallopelissä kertoo, että naisten fyysisyydessä on mukana laaminen on osittain myös esireﬂeksiivistä eli pelaaja tulee varovaisuutta ja epäröintiä. Pallopeleissä tämä ilmenee liikkuessaan eräällä tavalla yhdeksi pelinsä kanssa.31 siten, että kohti tuleva esine aiheuttaa enemmän puolus- tusreaktioita kuin rohkaisee lähestymään aktiivisesti palloa; Kehollinen eläytyminen fyysisenä pääomana pallo otetaan kiinni vasta kun se tulee kohti. Lisäksi naiset käyttävät liikkuessaan enemmän yksittäisiä kehon osia kuin Feministinen yhteiskuntatutkimus on kysynyt kahden viime koko kehoa27. Youngin väite siitä, että naisten liikkumista vuosikymmenen aikana sitä, miten subjektin toimijuus muo- säätelevät naiselliset kasvatus- ja harjoitusmenetelmät (ur- toutuu yhtäältä yhteydessä sosiaaliseen ja toisaalta yhteydessä heilussa tai tanssissa) pitää osittain paikkansa. On kuitenkin subjektin kokemukseen itsestään autenttisena ja sisäisesti väärin, jos hänen esimerkkiään sovelletaan suoraan naisten koskemattomana. Judith Butlerin mukaan subjektiviteetti kokemuksiin itsestään liikkujina. Mielestäni Youngin tul- ei ole koskematon diskurssien ulkopuolella oleva ”minä”, kinta lisää ymmärrystä siitä, että keholliset kokemukset mutta sosiaalisella ei myöskään ole ylivaltaa subjektiin ovat osittain sukupuolisidonnaisia. Jotta hänen tulkintansa nähden. Toimijuutemme artikuloituu kaikissa yrityksissä, voidaan liittää ajatteluun fyysisestä pääomasta, tulee naisten joiden kautta olemme mukana sosiaalisilla kentillä, jotka

/ niin & näin • 61 Tanssijoiden kehot eivät ole ulkoisia tanssin instrumentteja, ”joita muovataan puhtaasti tanssitekniikoiden, kuten esimerkiksi baletin tai modernin tanssin palvelukseen. Kehot ajatellaan eletyiksi prosesseiksi, kuten monissa nykytanssitekniikoissa, ja tanssillinen laatu ymmärretään suhteessa tanssijoiden kinesteettiseen, somaattiseen ja affektiiviseen historiaan. ”

ovat toisinaan keskenään myös ristiriitaisia. Esimerkiksi su- itseen ja toiseen. Lisäksi osa tekniikoista perustuu liikkeiden kupuoli merkitsee tästä näkökulmasta katsottuna enemmän ulkoiselle kopioimiselle, ja ne voivat estää toisen liikkeiden projektia, taitoa tai sarjaa toimintayrityksiä kuin biologista, aistimista.34 ennalta määrättyä ja luonnollista naiseutta sekä mieheyttä tai Tanssi ei välttämättä ole sen parempi empaattisuuden vä- pakkoa käyttäytyä tiettyjen naisen ja miehen kulttuuristen littäjä kuin muut kehon tiedostamiseen tähtäävät tekniikat, mallien mukaisesti.32 koska sekin voi sisältää mekaanista tekemistä.35 Empaatti- Subjektin merkitseminen joko autenttiseksi ja muista suuden merkitys löytyykin siitä, että kun mekaaninen teke- riippumattomaksi itsenäiseksi olennoksi tai toimijaksi, minen ei edellytä kehon tuntemista, kasvattaa kuunteleva jonka valintoja säätelee puhtaasti sosiaalinen rakenne, on asenne ja eläytyminen kaiken kaikkiaan parempaa aisti- virheellistä. Tämä pätee myös fyysiseen pääomaan. Fyysistä mista. Tanssiminen kartuttaa fyysistä pääomaa silloin, kun se pääomaa voi luonnehtia toiminnaksi, jolla subjekti pyrkii johtaa harjoitusmenetelmillään syvällisempään kehon tiedos- kohti uusia sitoutumisia, jotka koskevat häntä itseään sekä tamiseen. Tällöin harjoittelun tulee ylittää vartalon muok- muita ympärillä olevia. Osana intersubjektiivista maailmaa kaamisen ja liikkeiden esteettisen suorittamisen tasot, joilla fyysinen pääoma avaa mahdollisuuden empatialle, joka on tavoitellaan esimerkiksi yleisön välitöntä hyväksyntää. Ke- luonteeltaan ennen kaikkea kehollista. hollinen eläytyminen nousee tanssin yhteydessä esiin silloin, Kaikkea toimintaamme ohjaa jonkinlainen tarve tulla kun tanssijoiden harjoittelussa laitetaan paino oman liik- huomatuiksi, lyhyesti sanottuna tarve tulla muiden kaltais- kumisen hiomiseen suhteessa muihin liikkujiin. Tanssi voi temme joukkoon. Pyrimme löytämään toiminnallemme poiketa muusta harjoittelusta juuri siinä, että se mahdollistaa vastaanottoa ja yleisöä ja osallisuutta muista inhimillisistä koulutusmuotona omien liikkeiden laaja-alaista pohdintaa kehoista. Valintojemme mielekkyys on siinä, että meillä on kanssatanssijoihin nähden. Tanssijoiden kehot eivät ole ul- tunne johonkin kuulumisesta. Toisinaan se tarkoittaa sitä, koisia tanssin instrumentteja, joita muovataan puhtaasti että haluamme olla muita parempia, ja toisinaan teemme tanssitekniikoiden, kuten esimerkiksi baletin tai modernin tilaa eläytyvälle suhteelle muihin. Edellinen on välttämä- tanssin palvelukseen. Kehot ajatellaan eletyiksi prosesseiksi, töntä esimerkiksi kilpailutilanteissa, sillä ilman tunnetta kuten monissa nykytanssitekniikoissa, ja tanssillinen laatu siitä, että saamme mielihyvää muiden voittamisesta emme ymmärretään suhteessa tanssijoiden kinesteettiseen, somaat- kenties voi niin varmasti voittaa kilpailussa.33 Jälkimmäinen tiseen ja affektiiviseen historiaan. valaisee puolestaan sitä, että pyrimme jakamaan oman elä- Tanssiharjoittelussa kertyvä fyysinen pääoma muo- mänkokemuksemme ja kehojemme eletyn kokemuksen yh- toutuu kehollisen empatian laadullisessa hiomisessa, kun dessä muiden kanssa. tanssijat tunnistavat omia kehonhistorioitaan ja antautuvat Kehollisen eläytymisen taito edellyttää kuuntelevaa suh- muiden kehojen historioille. Monet nykytanssitekniikat ot- detta omien kehojemme sekä muiden kehojen elettyyn his- tavat haltuun erilaisia regression tasoja palaten harjoituksissa toriaan. Muiden antama palaute on meille tärkeä osa tun- oman kehon elämismaailmaan ja muistoihin. Harjoittelusta nustetuksi tulemista ja luonnollinen osa kehomme tuntemaa tulee progressiivista, edistyvää ja eläytymistä kasvattavaa, mielihyvää. Fyysistä pääomaa onkin mielekästä tarkastella kun tanssija käy pienillä ja artikuloivilla liikkeillä läpi ke- saumakohdassa, jossa oman toimintamme vaikutus muihin hoonsa kasautuneita jännityksiä. Assosiatiivisen liike-impro- nousee tärkeäksi. visaation ja kohdistettujen harjoitusten kautta hän voi löytää Jaana Parviainen kirjoittaa tanssin erityislajisuudesta ki- uudelleen esimerkiksi oman selkärankansa liikkuvuuden nesteettisen empatian näkökulmasta. Hänen mukaansa em- vaikutuksen raajojen liikkeisiin. Selän nikamia aistivat rul- paattisuus voi merkitä tanssissa kinesteettistä myötäelämistä laukset ja venytykset eivät ainoastaan paranna liikkuvuutta, eli toisen ihmisen liikkeiden ja henkilökohtaisen maailmaan vaan jännitystä aiheuttavien kipupisteiden läpikäyminen suuntautumisen tunnistamista. Keskeistä on se, että em- kohdistavilla ja pehmeillä harjoituksilla vapauttaa liikkeiden patiaan ja eläytymiseen ei riitä puhdas havaitseminen. Se taustalla olevia mielikuvia. Monesti loukkaantumiset ja on tarpeellinen osa toisen liikkeiden tunnistamista, mutta väärät harjoittelumenetelmät tekevät kivun kokemisesta sie- myötäelämiseen kuuluu myös syvällisempi omiin liikkeisiin tämätöntä. Kipu voi sysätä liikkeelle myönteisen prosessin ja toisen kehollisuuteen eläytyminen. Kaikki tanssitekniikat eli negatiiviset kokemukset, ja keholliset regressiot tekevät eivät mahdollista kinesteettistä kokonaiselämistä suhteessa tilaa uudelle empaattisemmalle suhteelle kehoon. Kipupis-

62 • niin & näin / Merleau-Pontyn eksegeettisessä luennassa, koska termi kuuluu olen- teiden läpikäyminen harjoituksilla vahvistaa käsitystä itsestä naisesti hänen ajatteluunsa intersubjektiivisuudesta. (Ks. lisää Crossley aistivana ja kuuntelevana subjektina, jolla on tilannetasainen 1994, 39). yhteys oman kehoon. Kuuntelevista menetelmistä voi seurata 21. Crossley 1994, 41. (Suomennos Inka Välipakka). tanssia, joka esittelee myös uusia kehollisia muotoja. 22. Crossley 2001, 89. 23. Crossley 1996, 30–31. 24. Crossley 1994, 46. Lopuksi 25. Crossley 1994, 38–39. 26. Vrt. Williams & Bendelow 1998, 117–118. Olen edellä kuvannut fyysinen pääoman yhteyttä liikku- 27. Williams & Bendelow 1998, 117–118. 28. Ks. esim. Merleu-Ponty 1962, 362; 1968. Merleau-Ponty kuvaa teokses- misen elinikäiseen sosialisaatioon ja pohtinut sosiaalisuuden saan (engl.) The visible and invisible (1968), miten kehoissamme yhden- ytimessä olevan toimijuutemme kehollisia ulottuvuuksia. tyvät sekä koskettamisen että kosketettavissa olevan ulottuvuudet tai Käsite on keskeinen tarkasteltaessa kehollisen eläytymisen säikeet. Voin tuntea liikkeeni tai jäseneni liikkeet sekä sisältäpäin että taitoa osana subjektiviteettia. Kehollinen eläytyminen on tarkastella niitä ulkoa päin suorittamassa, ja ne ovat kuitenkin saman kehon liikkeitä. puolestaan taito, joka ilmenee suhteessa liikkumiseen, ja se 29. Vrt. Crossley 1994, 42–43. merkitsee subjektille omaehtoista suhdetta kehoon, jonka 30. Vrt. Hekman 1995,101. merkityksenannossa ovat mukana myös sosiaalisen ra- 31. Vrt. Crossley 2001, 110–111. kenteen ja kasvatuksen vaikutukset. Liikkumisen ja oman 32. Butler 1990; 1993; 1997. 33. Vrt. Crossley 2001. kehosuhteen kautta nouseva empaattisuus voidaan kuitenkin 34. Vrt. Parviainen 2002b. ymmärtää selvimmin subjektin eläytyvissä suhteissa muihin 35. Parviainen 2002b. tilassa oleviin ja liikkuviin. Fyysisen pääoman luonne liikkumisen myötä kehittyvänä kehollisen eläytymisen taitona avautuu vielä tarkasteltaessa Kirjallisuus tanssiin sisältyvää empaattisuutta, joka on pääomana elin- Adshead, Janet, Dance Analysis. Theory and practice. Dance Books, London 1988. ikäistä. Monet nykytanssin ”pehmeät” harjoitusmenetelmät Bourdieu, Pierre, Distinction, RKP, London 1984. poikkeavat useista huippu-urheilun ”kovista” menetelmistä, Bourdieu, Pierre, The Logic of Practice. Stanford University Press, Stanford joilla pyritään pitkittämään urheilijan uraa lisäämällä suori- 1990. tuskykyä ja parantamalla kestävyyttä. Suoritukseen tähtäävää Butler, Judith, Gender Trouble. Feminism and the subversion of identity. Rout- ledge, New York 1990. kehityksen suuntaa mitataan lähes aina suhteessa tulevaan. Butler, Judith Bodies That Matter. On the Discursive Limits of ´Sex`. Rout- Nykytanssin tekniikoiden opetuksessa painotetaan tästä ledge, New York 1993. poikkeavalla tavalla oman kehollisuuden ymmärtämisen Butler, Judith The Psychic Life of Power. Theories in Subjection. Stanford Uni- taitoa. Keho on työväline muussakin kuin suoritusmielessä. versity Press, Stanford 1997. Crossley, Nick, The Politics of Subjectivity. Avebury, Brookfield 1994. Sen kautta työstetään subjektiviteettia, jolla on eletty historia Crossley, Nick, Intersubjectivity. The Fabric of Social Becoming. Sage, London ja menneisyys. Ylipäätään tanssi, jossa huomioidaan kehon 1996. kinesteettinen ja somaattinen luonne, mahdollistaa omien Crossley, Nick, The Social Body. Habit, Identity and Desire. Sage, London liikkeiden pohtimista, joka on edellytyksenä muiden liik- 2001. Heinämaa, Sara, Ele, Tyyli ja Sukupuoli. Merleau-Pontyn ja Beuvoirin ruu- keiden tunnistamiselle ja aistimiselle. Tanssi mahdollistaa miinfenomenologia ja sen merkitys sukupuolikysymykselle. Gaudeamus, eläytymistä esimerkiksi kahden tanssijan, koreografin ja tans- Helsinki 1996. sijan sekä tanssin opiskelijan ja opettajan välillä. Mutta myös Hekman, Susan J., Moral Voices, Moral Selves. Carol Gilligan and Feminist joukkueurheilu on hyvin sosiaalista. Siksi kanssapelaajien ke- Moral Theory. The Pennsylvania State University Press, Pennsylvania 1995. hollisen olemisen ja suuntautumisen tunnistaminen on yhtä Lakoff, George & Johnson, Mark, Metaphors We Live By. The University of tärkeä taito kuin oman suoriutumisen tarkkailu. Chicago Press, Chicago 1980. Mauss, Marcel, Body Techniques. Sosiology and Psychology. Routledge and Kegan Paul, London, 1979, s. 95–123. Viitteet Merleau-Ponty, Maurice, The Phenomenology of Perception. (Phénoméno- 1. Crossley 2001, 106–108. logie de la perception 1945). Käännös Ranska-Englanti Colin Smith. 2. Ks. mm. Bourdieu 1984;1990. Routledge, London 1962. 3. Shilling 1991, 654–655. Merleau-Ponty, Maurice, The visible and invisible (Le visible et l’invisible, 4. Crossley 2001, 108. 1964).Käännös Ranska-Englanti Alphonso Lingis. Northwestern Uni- 5. Vrt. Carrigan 1997, 150–151. versity Press, Evanston 1968. 6. Vrt. Adshead 1988, 25. Parviainen, Jaana, Bodies Moving and Moved. A Phenomenological Analysis on 7. Vrt. Williams & Bendelow 1998, 10. the Dancing Subject and the Cognitive and Ethical Values of Dance Art. 8. Vrt. Heinämaa 1996, 90–91 Tampere University Press, Tampere 1998. 9. Mm. Parviainen 1998; 2002a; Rouhiainen 2003;Välipakka 2003. Parviainen, Jaana, Tekniikan ulottuvuudet nykytanssissa. Liikunta ja tiede 10. Vrt. Crossley 2001, 1–7. 1/2002, s. 34–40, 2002a. 11. Vrt. Crossley 2001, 7. Parviainen, Jaana, Kinesteettinen empatia. Edith Steinin empatiakäsityk- 12. Bourdieu 1990, 66–67. sen ulottuvuuksia. Teoksessa Leila Haaparanta & Erna Oesch (toim.), 13. Vrt. Bourdieu 1990, 68–71. Kokemus. Acta Philosophica Tamperensia vol. 1, Tampere 2002b, s. 14. Ks. Crossley 2001, 106–108; Shilling 1991, 654–655. 325–348. 15. Vrt. Crossley 2001, 112. Rouhiainen, Leena, Living Transformative Lives. Finnish freelance dance artists 16. Crossley 2001, 114–115. brought into dialogue with Merleau-Ponty’s phenemenology. Acta Scenica 17. Bourdieu 1990, 68–71. 13. Teatterikorkeakoulu, Helsinki 2003. 18. Lakoff & Johnson 1980, 117–118. Shilling, Chris, Educating the Body: Physical Capital and the Production of 19. Lakoffin ja Johnsonin mukaan keskeisen osan fyysistä ympäristöämme Social Inequalities. Sociology, vol. 25, 4/1991, s. 653–672. muodostavat erilaiset sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset instituutiot, Williams, Simon J. & Bendelow, Gillian (toim), The Lived Body. Sociological joihin nähden olemme jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa. Themes, Embodied Issues. Routledge, London 1998. 20. Merleau-Ponty ei suoranaisesti käytä yhdistelmäsanaa ”keho-subjekti”, Välipakka, Inka, Tanssien sanat. Representoiva koreografia, eletty keho ja nais- mutta viittaa siihen tuotannossaan. ”Keho-subjektia” käytetään laajasti tanssi. Joensuun yliopiston humanistisia julkaisuja 34. Joensuu 2003.

/ niin & näin • 63 Anita Seppä Hidas ajattelu ja tulosvastuullisuuden vastahistoriat

liopistokulttuurin siirtyminen tu- os historia tulkitaan Foucault’ta 1800-lukulaisen vastahistorian vaha- losvastuullisen ajattelun aikakau- mukaellen jännitteiseksi tilak- nukkekabinetin eittämättä tunnetuin hah- Y teen konkretisoitui todellisuu- J si, jossa erilaiset valtapyrkimyk- mo on kuitenkin suurkaupunkien kaduil- deksi viimeistään tämän kevään aikana set ja -intressit kamppailevat keskenään, la joutilaana flaneeraava dandy, jonka este- läpikäydyissä upj-neuvotteluissa. Proses- ja jossa tietyt hegemoniset arvot pyrki- tisoitu taiteilijaelämä ilmensi provokatiivi- si nostatti jonkin verran protestimielialaa, vät systemaattisesti tukahduttamaan ne sesti pyrkimystä kapitalistisen ja utilitaristi- ainakin Helsingin yliopistossa, jossa uu- vaihtoehtoiset arvomaailmat ja toiminta- sen yhteiskuntajärjestelmän ulkopuolelle. den palkkajärjestelmän vastustus johti jo- mallit, joita voidaan kunakin aikana ni- Dandismin vastahistoriallinen tehtä- pa yhden professorin provokatiiviseen ir- mittää vastahistoriaksi, hidasta ajattelua vä oli manifestoida hengen ylemmyyteen tisanoutumiseen. voidaan varmasti pitää yhtenä oman ai- perustuvaa aristokratiaa, jonka elämänta- Kokonaisuudessaan muutos otet- kamme merkittävimpänä vastahistorian paan liittyvät nautinnot oli tarkoitettu ri- tiin kuitenkin vastaan yllättävän tyynes- muotona. kastuttamaan sekä kantajaansa että häntä ti, ikään kuin kyseessä olisi ollut vain yksi Kaikkien todellisten vastahistorioiden ympäröivän yhteisön elämää. Dandy oli byrokraattisen työn hallinnoinnin sane- tavoin se on myös oman aikamme ”rah- epäilemättä monessa mielessä myös bo- lema välttämättömyys, luonnollinen ar- vaan” historiaa, historian pergamenttien heemi, mutta toisin kuin viimeksi mainit- vomaailman päivitys, jonka seurauksena pimeälle kääntöpuolelle salakirjoitettua tu, hän ei näyttäytynyt koskaan julkisesti yliopistokulttuuri harppasi ison askeleen raapustelua ja piipitystä, joka noudattaa huolittelemattomassa ulkoasussa ja hallit- kohti ympäröivässä yhteiskunnassa vallal- hegemonisesta ajanhengestä radikaalisti si oman käytöksensä joka tilanteessa. la olevia taloudellis-poliittisia aatteita. poikkeavaa ”onnellisten ja heikkojen” lo- Dandyn hengen ylemmyydestä kertoi Vaikka uuden palkkausjärjestelmän giikkaa. myös se, että hän jaksoi aina, syvimmän- mukanaan tuomat uudistukset ovatkin Kuten Foucault hyvin ymmärsi, mar- kin tuskan ja murheen rasittamana, loih- vielä varsin epäselviä ja muutoksen seu- ginaalisesta asemastaan huolimatta intel- tia kasvoilleen sädehtivän hymyn. Char- raukset konkretisoituvat koko laajuu- lektuaalisen rahvaan vaihtoehtoinen his- les Baudelaire kuvasi tätä modernia san- dessaan vasta vuosien kuluttua, yksi asia toriankirjoitus on myös potentiaalisen karihahmoa 1863 ilmestyneessä kirjoituk- näyttää varmalta: hitaalla ajattelulla tu- vastarinnan pesäke, hallitsevia valtaraken- sessaan ”Modernin elämän maalari” näin: lee olemaan yhä vähemmän jalansijaa yli- teita ja aatteita hiljaisesti murentava voi- ”Dandy saattaa olla tympääntynyt ihmi- opistossa. man lähde, josta saattaa lähteä versomaan nen, ehkäpä myös kärsivä; mutta jälkim- Käytännössä tämä tarkoittaa, et- jotakin täysin yllättävää tilanteissa, joissa mäisessä tapauksessa hän hymyilee kuin tä kaikki ne, joiden työn luonne edellyt- virallisen historiankirjoituksen mieli syys- ketun purema spartalainen.” tää säännöllistä uuninpangolla makailua, tä tai toisesta murtuu. Dandeja voisi kuvata myös avoimes- ajatuksissa harhailua ja vetehen tuijotte- Hyviä esimerkkejä tästä löytyy 1800- ti narsistisiksi esteeteiksi. Heidän kiireet- lua – taiteen tutkijat, taiteilijat, filosofit luvun ’modernin’ historiasta. Kuten tun- tömyydellään ja tehokkuuden vastustuk- ja kulttuurin tutkijat – tullaan ajamaan nettua, vastakkain olivat jo tuolloin hy- sellaan oli kuitenkin selkeästi kriittinen yhä kovemmin ottein marginaaliin, tu- vin samankaltaiset arvot kuin nykyään: yhteiskunnallinen tehtävä: he vastustivat losvastuullisen työkulttuurin reuna-alu- kovan linjan kapitalismi ja tehokkuuden yksimielisesti teollisen kapitalismin mu- eelle. Sen olemassaoloa yritetään kyllä de- maksimointiin tähtäävä ajattelu sekä in- kanaan tuomaa tehokkuusajattelua ja va- mokratian ja sivistyksen nimissä vasten- himillisemmän kokemusmaailman ja elä- listusajan synnyttämää edistysuskoa ja tahtoisesti sietää, mutta siellä ajelehtimi- mäntavan puolesta puhuvat hitaan ajatte- asettivat näitä historiallisia ideologioita sesta ei tulevaisuuden yliopistossa taatusti lun harjoittajat – boheemit, intellektuel- vastaan oman estetisoidun elämäntyylinsä ainakaan palkita. lit ja taiteilijat. ja täysin hyödyttömän halunsa uneksia.

64 • niin & näin / KOLUMNI

Walter Benjamin, joka silitteli historiaa mielellään vastakarvaan, kertoo herkul- lisen anekdootin aiheesta. 1840-luvun Pa- riisissa oli tilapäisesti muotia kävelyttää kil- pikonnia arkadeilla, tavarataloja edeltäneil- lä katetuilla ostoskujilla. Aito ﬂâneur antoi niiden kernaasti määrätä kävelyvauhtinsa. Hänen provokatiivisella joutilaisuudellaan oli Benjaminin mielestä selkeä sanoma: ”Ihmispaljous kulkekoon liiketoimiensa perässä: ﬂaneeraus on mahdollista yksityis- henkilölle pohjimmiltaan vain silloin, kun hän on jo pudonnut kehyksistä.” Benjamin paljastaa myös, millaisten voimien hän olisi toivonut pääsevän voi- tolle historian kehityskulussa: ”Jos edistys olisi seurannut häntä, olisi sen pitä- nyt opetella tämä askel. Mutta viimeinen sana ei kuulunut hänelle vaan Taylorille, joka teki tunnuslauseekseen ’Alas veteleh- timinen!’”

ähtäväksi jää, synnyttääkö tu- losvastuullisuusaatteen voitokas N eteneminen yliopistoissa ja yhteiskunnassa yleensäkin uudenlaisia vas- tahistorioita, ja jos, niin millaisia. Toistai- seksi mitään varsinaista intellektuaalisen

rahvaan esiin marssia ei ole ollut havaitta- Jalonen Aleksi Kuvitus: vissa, ellei sitten Sarasvuon Diilin nostat- tamaa ärtymystä lueta varovaiseksi mer- maan, mikäli emme mieli luopua koko- ki rahvaan ammatit, hidas ajattelu tulee kiksi jonkinasteisesta kytemisestä. Burn naan luovasta ajattelusta ja koviksi fak- pitämään meidät materiaalisesti köyhinä. outeissa ja mielialalääkkeiden käytössä on toiksi nimitettyjen valtakasaumien kriit- Dandien spartalainen suhde rahan kroo- sen sijaan tapahtunut radikaalia kasvua, tisestä tarkastelusta. Hidasta ajattelua niseen puutteeseen on kuitenkin esimerk- mikä ymmärtääkseni osoittaa, että tulos- edellyttävät tutkimusalat, erityisesti taide, kinä rohkaiseva. vastuullisuuden ideologia on sisäistetty taiteentutkimus ja ﬁlosoﬁa, eivät myös- Näkkileivän päälle laitettavien herk- hyvinkin tehokkaasti uudeksi työn ja elä- kään säily hengissä tulosvastuullisen ajat- kukerrosten ja yliopistollisen palkkapus- män järjestykseksi. telun ravintoletkuissa, koska ne tarvitse- simme vuosi vuodelta ohetessa voimme Vapaaseen pudotuspeliin antautuvat elääkseen täysin erilaista ravintoa. aina lohduttautua Oscar Wilden sanoilla: via tullaan kuitenkin jatkossakin tarvitse- Selvää tietenkin on, että kuten kaik- ”No gentleman has ever money”.

/ niin & näin • 65 Oikeus ja ﬁlosoﬁa

Mitä tapahtuu kun oikeus joutuu järjen tuomioistuimeen, filosofiseen piinapenkkiin vastaamaan teoistaan? Kuinka tehdä oikeutta oikeudelle hukkaamatta sen erityislaatua ja samalla säilyttää filosofinen tinkimättömyys?

Kuva: Aapo Rapi

Jarkko Tontti Alkusanat – oikeus ja ﬁlosoﬁa

Äkkiseltään katsoen juridiikka ja filosofia ovat niin kaukana toisistaan kuin vain mahdollista. Siinä missä filosofia kysyy yleistä ja välttämätöntä, lakimiehet ja –naiset puuhaavat konkretian kimpussa. Filosofia kiinnostavat kysymykset olemisen mielestä, totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Juristi keskittyy voimassaolevaan lainsäädäntöön ja sulkeistaa kaikki sen ylittävät pohdinnat.

ämä stereotypia on edelleen koh- mättä olevan tulkinnallisen toimintatilan vain muodollista ja käytännössä syrjii nii- dallinen kuvaus melkoisesta osas- takia. Mitään oikeaa tapaa soveltaa lakia tä, jotka eivät ole vauraita ja valkoihoi- T ta lakimiesprofession edustajia. Ju- yksittäisessä tapauksessa ei ole olemassa- sia keski-ikäisiä miehiä. Miksi he muuta ristin ammatti-identiteettiin kuuluu vas- kaan, on vain kasa enemmän tai vähem- väittäisivätkään? Vallitsevan järjestelmän tuusta vetäytyminen. Lakimiehen kom- män perusteltuja vaihtoehtoja. Ensin pää- ylläpitäminen on konservatiivien edun mentti vähänkin vaikeampaan kysymyk- tetään oikeusjutun lopputulos, sitten etsi- mukaista. seen on: ”juristin tehtävä on soveltaa tään sopivat lainkohdat jo tehtyä ratkai- Kun vähän pintaa raaputtaa, jokai- voimassa olevaa lakia”, minkä jälkeen ky- sua tukemaan. nen konservatiivinen oikeusteoreetikko syjää kehotetaan kääntymään eduskun- Ergo, filosofin pohdinnat tiedosta, on lopultakin vain legalisti, normifriik- nan puoleen ongelmissaan. totuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ki, jolle tapauskohtainen kohtuusharkin- Mutta on myös vastavirtaan räpiköi- ovat sittenkin osa juristin arjen aherrus- ta on vastenmielistä, poikkeukset inhot- jiä. Oikeustieteellisten tiedekuntien hä- ta, vaikkei hän sitä itse myöntäisi. Mitkä tavia tahroja systeemin loogisessa puhtau- märillä käytävillä vaeltaa joukko filosofia- faktat nostetaan tapauksesta relevanteik- dessa. Tärkeintä heille on oikeusvarmuus, tartunnan saaneita yliopistojuristeja, jot- si ja mistä vaietaan? Mitkä ovat lopulli- se että maailma pysyy (heidän) järjellään ka nakertavat systeemiä sisältäpäin. Ei se set perusteet valita erilaisista mahdollisis- ennustettavana. Tätä on konservatiivin niin ole! he huudahtavat, kun tavisjuristit ta ratkaisuista yksi ja hylätä muut? oikeudenmukaisuus. toistelevat vuosisataisia luutumiaan juri- Mutta toisinaan, kaikkein pimeimpi- diikan ja juristin olemisen tavasta. ilosofiaa harrastavat juristit jakau- nä talviöinä konservatiivinen oikeusteo- He muistuttavat, että koska lain tuvat pääsääntöisesti kahteen ryh- reetikko voi herätä kylmään hikeen. Hä- soveltaminen on aina tulkintaa, pohdin- F mään niin Suomessa kuin muu- neen on ryöminyt epäily, heiveröinen, nalle avoimet arvonäkökohdat luiker- alla. Yhdellä puolella ovat konservatii- mutta epäily silti. Jostain tajunnan peril- tavat sisään jokaiseen tuomioistuimen vit. He puolustavat systeemiä, vallitsevaa tä on noussut esiin inhottava ajatus siitä, ratkaisuun. Lainkäyttäjä ei voi paeta vas- ideologista rakennelmaa oikeusjärjestel- että rationaalisuus, von Wrightin normi- tuutaan voimassa olevan lainsäädännön män rakenteesta ja toiminnasta. He us- teoria ja Wittgenstein eivät ehkä sitten- taakse. Lain tekstit mahdollistavat useita kovat vankkumattomasti järkeen ja rati- kään selitä kaikkea ja että jokaisen kon- eri lopputuloksia, ja jokainen oikeudelli- onaaliseen argumentaatioon. Konserva- servatiivin kohtalona on hävitä. Sisim- nen ratkaisu voitaisiin tehdä myös toisin, tiivit esiintyvät mieluusti vanhoina viisai- mässään konservatiivinen oikeusteoree- ja se olisi silti ’lainmukainen’. na miehinä ja valistavat muita lakimiehiä tikko aavistaa, että legalistinen normife- Vaikka melkoinen osa juristeista ai- filosofian salaisuuksista. Mutta lopulta- tisismi ja oikeusvarmuus ovat vastakohtia nakin tietyllä tasolla tiedostaa tämän, sii- kin he toimivat ennen kaikkea sen eteen, oikeudenmukaisuudelle sanan jokaisessa tä ei pidetä meteliä. Ei vähiten siksi, et- että systeemi pysyisi koossa ja ideologial- mielekkäässä merkityksessä. Samalla kon- tä se kyseenalaistaa vallitsevan poliittisen la turrutetut kansalaiset hiljaisina lakius- servatiivinen oikeusteoreetikko ymmärtää järjestelmämme perustekijät. Valta sää- kossaan. kauhukseen, ettei muutosta voi pysäyttää, tää lakeja on muodollisesti kansanedus- Konservatiiviset oikeusteoreetikot jy- vaikka hän on tämän eteen työskennellyt tajilla, ja tuomioistuinten tulisi näitä la- rähtelevät painavia lausuntoja siitä, et- koko elämänsä. Aika tekee konservatii- keja soveltaa, totella demokraattisesti va- tä muodollinen tasa-arvo lain edessä riit- veista selvää, kuten on aina tehnyt. litun parlamentin tahtoa. Mutta lainsää- tää. Heille ei ole merkitystä sillä, että Radikaalit oikeusteoreetikot Suomes- täjän valta hupenee lainsoveltajilla välttä- muodollinen tasa-arvo on nimenomaan sa ja maailmalla olivat muinoin vimmaisia

68 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

yhteiskuntakriitikkoja. Nykyään, marxi- min pakkopaitaan. Kaiken kaikkiaan, ra- erityistieteilijöille, filosofia on oikeusteo- laisuudesta parantumisensa jälkeen heitä dikaaleja on vähän eikä heillä ole valtaa, reetikoille vain väline, jolla ajetaan jo en- eivät kiinnosta yhteiskunnalliset asiat sa- konservatiivit runttaavat heidät toistuvas- nalta päätettyjä päämääriä. He noukkivat massa määrin. Oikeusjärjestelmän kritii- ti. Ei vähiten siksi, että radikaalien maail- käsityksiinsä sopivan filosofisen suuntauk- kin sijaan radikaalit siteeraavat Derridaa man perusta, vanhavasemmistolainen so- sen ja sivuuttavat siitä itsestään käydyn ja Lacania, joiden ajatuksiin he ovat pe- siaalidemokratia, on ajautunut umpiku- keskustelun. Oikeusfilosofit uhkaavat rehtyneet englanninkielisten käännösten jaan kaikkialla maailmassa ja muuttunut pudota tyhjyyteen. Filosofisesti heidän ja helppolukuisten kommentaarien avul- yhdeksi konservatiivisuuden muodoksi. kirjoituksensa ovat harrastelijamaisia ja la. Toki yhä vieläkin Foucault’n kaltaiset Parhaimmillaan radikaaleja siedetään, he käytännön juristien kannalta ne ovat kä- yksinkertaiset valtateoreetikot innostavat ovat herttaisia eksentrikkoja, jotka tuovat sittämätöntä teoriahelkytystä. joitakuita barrikadeille, ainakin turvalli- piristystä juridiikan tylsyyteen. Mutta näin ei välttämättä pidä olla. silla akateemisilla taistelutantereilla. Yhteistä sekä radikaaleille että kon- Ehkä on löydettävissä kolmas tie konser- Radikaalit viihtyvät huonosti juris- servatiiveille on käytännön oikeuselämän vatiivien ja radikaalien välillä. Jotain sel- tiudessaan ja haluaisivat olla jotain ihan heikko tuntemus. He ovat nojatuoliteo- laista, joka ei ole oikealla eikä vasemmal- muuta. He järjestävät seminaareja kirjal- reetikkoja, jotka mieluusti pitävät maail- la vaan edellä. Ajattelua ja toimintaa, joka lisuuden ja oikeuden suhteista ja harras- man etäällä. Mutta valitettavasti he ovat ottaa vakavasti oikeudellisen maailman tavat eksegeettisiä palvontamenoja esotee- myös filosofeina harrastelijoita. Vaik- käytännöt, mutta myös filosofian filoso- risten tekstien äärellä. He riitelevät myös ka monien juristien kiinnostus filosofi- fiana eikä jotain muuta tarkoitusta var- keskenään, jotkut radikaalit ovat piinko- aan on suurta, opintoja heillä filosofista ten sovellettavana resurssina. Olkaa hyvä, via empiristejä, jotka haluaisivat sovit- ei ole, ja lukeneisuus on hajanaista ja tar- niin & näin tarjoaa teeman Oikeus ja fi- taa juridiikan luonnontieteellisen realis- koitushakuista. Kuten monille muillekin losofia.

Jarkko Tontti

Jarkko Tontti (OTT, VTM, D.E.A.) on koulutukseltaan sekä juristi että Tutkimustyön lisäksi Tontti on hikoillut viran miehenä, istunut filosofi. Tontti väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2002 man- käräjillä itsensä varatuomariksi ja kirjoittanut esseitä, käännök- nermaisen hermeneutiikan ja oikeuden suhdetta luotaavalla siä ja kirjallisuuskritiikkiä milloin mistäkin aiheesta milloin mil- tutkimuksella Right and Prejudice (Ashgate 2004). lekin forumille. Hän on niin & näinin toimituksen jäsen ja runo- Hän on toimittanut teoksia Filosofien oikeus I & II (2001) ja maanikko. Tulkinnasta toiseen (2005) sekä teemanumeroita eri aiheista Nykyään Tontti huolehtii työkseen poliksen asioista eli toimii niin & näin –lehteen. Vihreän eduskuntaryhmän oikeudellisena neuvonantajana.

/ niin & näin • 69

Paul Ricœur Arvostelemisesta tekona*

Arvosteleminen, sanokaamme heti alkuun, on ratkaisemista, katkaisemista tai päättämistä. Juridisessa mielessä ”arvostella” on yhtä kuin ”tuomita” eli panna lakia täytäntöön tuomarina.

ystyäkseni käsittelemään aihettani tahdon asettautua maisee suosimista, arvonantoa, hyväksyvää myöntämistä tai oikeudenkäynnin muodostavan todistelujen ja peruste- puoltamista. Kolmatta voimakkuusastetta ilmaisee arvoste- Plujen vaihdon loppupisteeseen. Onhan arvostelemisen lemisen subjektiivisen ja objektiivisen puolen kohtaaminen. aktin aika aina punninnan tai päätännän päätteeksi. Esitän Joku pitää jotakin väitettä totena, hyvänä, oikeana, laillisena keskusteltavaksi yhdenlaista tämän teon fenomenologiaa. (objektiivinen puoli), joku myöntyy, mukautuu ja liittyy Erotan toisistaan lyhyen ja pitkän arvostelemisen. Lyhyt siihen (subjektiivinen puoli). merkitsee ratkaisemista, jolla katkaistaan epävarmuus. Sitä Vihdoin päästään syvemmälle tasolle, jolla Descartes vastoin pitkässä, epäilyksettä hankalammin havaittavassa ar- toimi teoksensa Mietiskelyjä neljännessä osassa4. Siinä ar- vostelemisessa arvostelma avustaa yhteiskuntarauhaa. Koetan vostelma kehkeytyy ymmärryksen ja tahdon lankeamisesta saada kuljetuksi lyhyestä pitkään. yhteen. Ymmärrys puntaroi totta ja epätotta, tahto päättää. Arvosteleminen, sanokaamme heti alkuun, on ratkai- Näin olemme tavoittaneet verbin ”arvostella” vahvan mielen: semista, katkaisemista tai päättämistä1. Juridisessa mielessä se ei tarkoita vain mielipiteenmuodostusta, arviointia, totena ”arvostella” on yhtä kuin ”tuomita” eli panna lakia täy- pitämistä, vaan viime kädessä asemointia, position omaksu- täntöön tuomarina2. Sen merkitys sallii kuitenkin arvoste- mista. Voimme lähteä liikkeelle tästä totunnaisesta käyttö- lemisen aktin laajentua ei-tekniseen, ei-juridiseen suuntaan merkityksestä saadaksemme jälleen kokoon arvostelemisen tavalla, jonka osatekijöistä ja ehdoista muistutan heti seu- varsinaisen lainopillisen mielen. raavaksi. Juridisessa merkityksessään arvosteleminen puuttuu itse Tavanomainen teonsana ”arvostella” virittää kokonaisen teossa sosiaaliseen käytäntöön sillä sananvaihdon ja dis- asteikollisen päämerkityksiä, jotka luokittelen tässä sen kurssin tasolla, jonka Jürgen Habermas liittää viestimiseen mukaan, mitä nimitän kernaimmin kasvavaksi tiheydeksi. tai vuorovaikutukseen, kommunikatiiviseen toimintaan: oi- Ensinnäkin heikossa mielessä arvosteleminen tarkoittaa mie- keudenkäynnin keskeisessä yhteiskunnallisessa käytännössä5. lipiteen muodostamista ja esittämistä3. Arvostelemalla yksin- Oikeusprosessissa toistuvat tiiviisti arvostelemisen kaikki kertaisesti ilmaistaan näkemys jostakin. totunnaiset käyttömerkitykset. ”Arvostella” merkitsee samaa Vähän vahvemmassa mielessä arvosteleminen merkitsee kuin ”muodostaa mielipide tai näkemys”, ”arvioida ja ar- arvioimista. Mukaan tulee näin hierarkkinen aines, joka il- vottaa”, ”pitää totena tai oikeana” ja lopulta: ”ottaa kantaa”.

Paul Ricœur

Toukokuussa 2005 kuollut Paul Ricœur oli yksi kuuluisimmista Vaikka Ricœurin tuotannon pääpaino on siinä, mitä on ta- 1900-luvun ranskalaisista ajattelijoista. Hänen polkunsa filosofias- vattu kutsua teoreettiseksi filosofiaksi, hänen viimeaikaisiin kir- sa kulki eksistentialismin, fenomenologian ja strukturalismin kaut- joihinsa kuului myös kaksi oikeusfilosofista artikkelikokoelmaa Le ta hermeneutiikkaan, jota hän kehitti useissa teoksissaan. Filoso- Juste 1 (1995) ja Le Juste 2 (2001) sekä yhteiskuntafilosofiaa käsit- fian opinnot vuonna 1913 syntynyt Ricœur aloitti 1930-luvulla Sor- televä L’idéologie et l’utopie (1986, 1997). bonnessa Gabriel Marcelin kanssa. Sotavuodet hän vietti vankeu- Ei myöskään pidä unohtaa laajaa huomiota herättänyttä dessa kääntäen Husserlia ja perehtyen Karl Jaspersin tuotantoon. teosta Soi-même comme un autre (1990), jossa pohditaan nar- Professorina Ricœur opetti filosofiaa Strasbourgin, Nanterren, Sor- ratiivista itseyttä ja etiikkaa. Ricœurin viimeiseksi teokseksi jäi Par- bonnen ja Chigacon yliopistoissa. cours de la reconnaissance (2004). Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 71 Aapo Rapi Aapo

Nyt kuuluu kysymys: millä ehdoilla arvostelemisen aktia edelleen. Lisäksi tämä päättävä akti sulkee aleatorisen, sat- voidaan lainopillisessa muodossaan sanoa auktorisoiduksi tai tumille alttiin prosessin. Tässä katsannossa oikeudenkäynti päteväksi? Artikkelissani ”Le juste entre le légal et le bon”6 muistuttaa shakinpeluuta. Säännöt ovat tutut, mutta koskaan olen tarkastellut neljää ehtoa: ei tiedä, kuinka vastapeluri siirtää. Oikeuden käyminen tarkoittaa oikeudelle sitä, mitä 1. kirjoitettujen lakien olemassaolo; vastustaja pelin säännöille. On edettävä loppuun asti, jotta 2. institutionaalisen raamin läsnäolo: tuomioistuimet, oi- tietää päätöksen. Näin päätös lakkauttaa periaatteessa lakkaa- keustalo ja niin edelleen; mattoman punninnan ja päätännän. Huolimatta rajoituk- 3. pätevöityneiden, pätevien, riippumattomien, niin sano- sista, joista kohta mainitaan, arvosteleminen, joka lakkauttaa tusti ”arvostelemisella rasitettujen”7 henkilöiden puuttu- prosessin sattumanvaraisuuden, ilmaisee oikeuden voiman. minen asioihin; Se käyttää oikeutta ainutkertaisessa tilanteessa. 4. oikeudenkäynnin tapahtumakulku, jolle tuomion julistaminen muodostaa päätepisteen. rvosteleminen ilmaisee oikeuden voiman ylläpitä- Tämän pysäyttävän päätöksen8 tuolla puolen on taatusti yhä mällä kaksinaista suhdetta lakiin. Yhtäältä se vaikuttaa mahdollista punnita asioita siinä mielessä, jossa kaikki arvos- A yksinkertaisesti soveltavan lakia johonkin tapaukseen, teleminen vetoaa itsensä ulkopuoliseen muttaan. Joka tapauk- mistä syystä Kant kutsui arvostelemista ”määrittämiseksi”. sessa lainopillisen tason arvostelemisen tunnusmerkkeihin Toisaalta se kuitenkin käsittää lain tulkitsemisen: tässä mie- kuuluu keskeyttää todistelujen esittämiset ja vastatodistelut, lessä mikään tapaus ei yksioikoisesti esimerkillistä yksittäistä asettaa ne päätepisteeseen, vaikka se onkin tilapäinen ainakin sääntöä. Kantilaisessa kielessä viipyen voisi sanoa, että arvoste- niin kauan kuin valitustiet pysyvät avoinna. Lopulta jossakin leminen tässä mielessä nostaa esiin ”harkitsevan arvostelman”, paikassa, jonakin hetkenä viimeinen päätös tai pysäytys vah- joka koostuu säännön etsimisestä uudelle tapaukselle.9 vistaa julkisen järjestysvallan. Tuossa jälkimmäisessä merkityksessään oikeuden päätös Ennen kuin osoitetaan, miksi emme voi kannattaa tätä ei supistu jutun ratkaisemiseen ja päättämiseen. Se avaa uran, täysin oikeudenkäynnin edellytysten rajoittamaa arvostele- jota pitkin kaikki oikeudenkäyttö voi kulkea ja luoda ennak- misen määritelmää, on paikallaan alleviivata lyhyeksi luon- kotapauksia. Siten arvostelemisen lakkauttava laatupiirre ei nehtimamme arvostelemisen sosiaalista välttämättömyyttä. päätännän päätteeksi ehdytä arvostelemisen merkitystä. Sehän tarkoitti siis epävarmuuden lakkauttamista. Oikeus- Ennen kuin laajennan esitystäni, tahdon vielä sanoa, käsittelyn tiukoissa rajoissa arvosteleminen ilmenee päätös- että oikeudenkäynnin ahtaissa rajoissa tarkasteltuna arvos- vaiheena monihahmoisessa näytelmässä: osapuolet tai heidän teleminen paikantuu helposti yhteiskunnan yleiseen toi- edustajansa, yleinen syyttäjä, tuomari, valamiehistö ja niin mivuuteen. Yhteiskuntaa kun voi Rawlsin10 tavoin pitää

72 • niin & näin / valtavana osien tai osuuksien jakamisen järjestelmänä. Ar- oikeuden voi sanoa olevan yhteiskuntaan perustettu, on akti, vostelemisen akti on miellettävissä juuri ’distributiivisen oi- jolla yhteiskunta vie yksilöiltä oikeuden ja vallan tehdä itse keudenmukaisuuden’ idean suojissa. Kehittäähän kukin yh- itselleen oikeutta. Tällä teolla julkinen valta pidättää itsellään teiskunta itse asiassa jonkin keksinnön, kaavan, järjestelyn lainkäytön ja soveltamisen vallan. Takavarikoinnin myötä oi- tai virityksen tasatakseen osuudet, joita ei käy mittaaminen keuden toimet etenkin rikosten rankaisemisessa kantavat yhä pelkän markkina-arvon mukaan. Yhteiskunnat osittavat kai- näkyvää merkkiä alkuperäisestä väkivallasta eli kostosta. kenlaiset hyödykkeet, markkinaperusteiset ja muut. Laajassa Monissa suhteissa rangaistus, varsinkin jos siinä on tal- mielessä arvosteleminen koostuu toiminnan sfäärien ositta- lella jotakin vanhasta sovituksen ideasta, pysyy kostonhimon misesta [dé-partager], eri toimijoiden vaateiden rajoittami- liudentuneena, suodattuneena, sivilisoituneena muotona. sesta [dé-limiter] ja viimein epäoikeudenmukaisten jakojen Väkivallan/kostonhimon itsepintaisuudesta johtuen emme korjaamisesta, kun yhden toimeliaisuus riistää toisten osal- pääse oikeuden merkitykseen muuten kuin kulkemalla kier- listen toimintaa. totietä epäoikeuden vastaisen mielenilmauksen kautta. Huu- Tässä katsannossa arvosteleminen tosiaan on erottamista. dahdus ”Mikä vääryys!” ilmaisee paljon selvänäköisemmän Saksan termi Urteil ilmaisee asian hyvin: on kysymys siitä, aavistuksen yhteiskunnan todellisesta luonteesta ja väkivallan että tehdään yhden ja toisen osa [Teil]. Arvosteleminen on siis viipyilystä siinä kuin mikään järkiperäinen tai perusteltu kes- akti, joka osittaa [dé-partage], erottaa [sé-pare]. En sano tässä kustelu oikeudesta. mitään kovin epätavallista. Jo antiikissa suunnattiin piilevästi Näillä kohdin kuuluu kysyä, mitä arvosteleminen perim- samaan erotteluun: roomalainen määritelmä kuului suum miltään on. Erittelyn voisi aloittaa nyt uudelleen siitä huo- cuique tribuere eli ”kullekin on jaettava omansa”. Myös koko mionarvoisesta operaatiosta, jossa valtio perii yksilöiltä ta- Kantin oikeusfilosofia varaa erontekoon ”omani” ja ”omasi” kaisin oikeuden suoran käytön. Tästä voisi edetä kostoon oi- välillä eli aktiin, jossa vedetään raja yhden ja toisen välille11. keutena. Näyttäisi siltä, että arvostelemisen aktin horisontti Nämä pohdiskelut erottamiseen tai irrottamiseen viit- on lopulta laajempi kuin turvallisuus, yhteiskuntarauha. taavan päättämisen luonteesta valmistavat tietä tarkastelun Missä määrin tämä perimmäisyys kimmahtaa takaisin läh- ratkaisevalle avartamiselle, jota lupailtiin esitykseni alussa. tökohtaiseen määritelmään arvostelemisesta epävarmuuden Miksi oikeastaan emme voi pysähtyä siihen, mitä olemme katkaisemisena ja eripuran ratkaisemisena? kutsuneet lyhyeksi arvostelemiseksi, jossa pannaan päätepiste On sanottu, että päättäminen on erottamista, viivan epävarmuudelle? Siksi että oikeusjuttu itse vain koontaa tai vetämistä sen väliin, mikä on minun ja mikä sinun. Yhteis- kodifioi laajemman ilmiön eli konfliktin. Tämän johdosta kuntarauha saa näkymään vesileiman jostakin paljon syvälli- oikeudenkäynti yksityiskohtaisine menettelyineen on pai- semmästä, joka sivuaa vastavuoroista tunnustamista. Ei ole kannettava uudelleen niin, että sen taustalle hahmotetaan puhe sovituksesta, vielä vähemmän rakkaudesta tai anteek- huomattavampi yhteiskunnallinen ilmiö, joka on sisäänra- siannosta. Ne eivät enää ole lainopillisia suureita. Puhe on kennettu kansalaisyhteiskunnan toimintaan ja julkisen kes- tunnustamisesta [reconnaissance]. Missä mielessä? kustelun alkuperään. Ajattelen, että arvosteleminen on saavuttanut maalinsa, Täytyy päästä perille. Oikeusjutun takana on eripura, kun se, joka on niin sanotusti voittanut jutun, tuntee itsensä ero, kiista, yhteenotto, riita. Ja riidan takana on väkivalta. yhä kykeneväksi sanomaan: ”Hävinnyt vastapuoleni säilyy Oikeuden paikka sijaitsee näin risteyksessä. Se ikään kuin minunkaltaisenani oikeussubjektina. Hänen asiansa ansaitsi muodostaa osan vaihtoehtojen kokonaisuudesta, jonka yh- tulla kuulluksi. Hänellä oli esittää järkeenkäyneitä ja mah- teiskunta asettaa väkivaltaa vastaan ja joka samalla määrit- dollisia väitteitä.” Mutta tunnustaminen ei olisi täydellistä, telee oikeusvaltion. Kirjassani Lectures I 12 teen kunniaa Eric ellei samaa voisi sanoa myös hävinnyt osapuoli, väärässä ollut Weilille, joka teoksensa Logique de la philosophie 13 johdan- ja tuomittu. Hänen täytyisi julistaa, että hänen saamansa nossa omistaa pitkällisen pohdinnan puheen ja väkivallan tuomio, joka sanoo hänen olleen väärässä, ei ollut väkival- suhteille. Tietyllä tavalla kaikki ne toimet, joihin olemme lanteko vaan tunnustus. viitanneet, aina harkinnasta päättämiseen ja tuomitsemiseen Mihin yhteiskuntanäkemykseen tämä pohdinta meidät saakka, todistavat puhumisen valituksi tulemisesta ja väki- johtaa? Nähdäkseni vähän pitemmälle kuin käsitykseen yh- vallan valitsematta jättämisestä. teiskunnasta yhteistyökaaviona tai malliin, jonka mukaan Tämän väkivallan vastaisen ja puhetta puoltavan valinnan yhteiskunta jakaa osia tai ratkaisee jäsentensä väliset osuudet. täyttä kantavuutta ei tavoiteta, jos ei tiedosteta väkivallan Kooperointiskeeman termi esiintyy John Rawlsin teoksen A ilmiön valtaisuutta. Olisi väärin typistää väkivalta kimppuun Theory of Justice ensiriveillä14. Teoksessa suositaan näkemystä käymiseksi, vaikka sitten fyysisen aggression – iskujen, vam- yhteiskunnasta jakelujärjestelmänä. mojen, kuoleman, vapaudenriiston, laittoman pidättämisen Sietää kysyä: mikä tekee yhteiskunnasta jotakin enemmän ja niin edelleen – tuolle puolen laajennettunakin. Pitää vielä kuin vain distribuutiosysteemin? Tai paremminkin: mikä tämän jälkeen tehdä tiliä sitkeimmästä väkivallan muodosta, tekee jakelusta yhteistyöelimen? Näillä kohdin pitäisi ottaa kostosta, toisin sanoen yksilön itse itselleen uskottelemasta oikeudesta huomioon jokin puhdasta menettelytapaa sisällöl- oman käden oikeudesta. lisempi ainesosa. Jokin yleinen hyvä, joka koostuu jaetuista arvoista. Tässä olisi tilaa yhteisölliselle ulottuvuudelle yhteis- kuntarakenteen puhtaan menettelytapaulottuvuuden alla.15 ikeus ei pohjimmaltaan vastusta vain väkivaltaa Ehkä sieltä löytyisi jakamisen metaforasta ne kaksi juon- sellaisenaan tai kaikkia mainittuja piiloisia ja hie- netta, jotka yritän yhdistää. Osittamiseen kuuluu osa tai jako O novaraisia väkivaltoja. Se vastustaa myös oikeutta eli se, mikä meidät erottaa. Minun osani ei ole sinun osasi. jäljittelevää kostoa, oikeuden ottamista omiin käsiin. Tässä Mutta osittamiseen kuuluu myös osallistumisemme eli sanan mielessä oikeuden perustavaa laatua oleva teko, jonka myötä vahvassa mielessä osan ottaminen johonkin.

/ niin & näin • 73 Arvioisin siis, että arvostelemisen horisontissa nähdään mista, olettamista ja kannan ottamista tarkoittavasta opinari-verbistä juontuva sana on ollut käytössä filosofiassa muun muassa C. S. Peircellä hauras tasapaino kahden osallisuuden osatekijän välillä. (opine) ja S. Albert Kivisellä (”opineerata”).] Tuolla osittuvat omikseen minun ja sinun osuudet. Täällä 4. [Descartes, René, Mietiskelyjä ensimmäisestä filosofiasta (Meditationes me otamme osaa yhteiskuntaan. de prima philosophia, 1650). Suom. Tuomo Aho & Mikko Yrjönsuuri. Tämä oikea etäisyys vastapuolten välillä – liian lähellä Teokset 2. Gaudeamus, Helsinki 2002.] 5. [Ks. Jürgen Habermas, Theorie des kommunikativen Handelns I (1981). toisiaan riidellessään ja liian kaukana toisistaan mitätöi- 4., tark. p. Suhrkamp, Frankfurt/M. 1986, esim. 109, ”tieteen, moraalin dessään, vihatessaan tai halveksiessaan – tiivistää nähdäkseni ja oikeuden, musiikin, taiteen ja kirjallisuuden kulttuurisista alajärjestel- varsin hyvin arvostelemisen kahtalaisuuden. Yhtäältä se on mistä” ja niiden rakentumisesta keskinäisen ymmärtämisen ja argumen- päättämistä, epävarmuuden lakkauttamista, osapuolten irrot- toinnin varaan.] 6. Teoksessa Paul Ricœur, Lectures I. Autour du politique. Seuil, Paris 1991, tamista. Toisaalta se on osapuolten saamista tunnustamaan 176–95. toinen toisensa eli sen, että kumpikin ottaa osaa samaan yh- 7. [”chargées de juger” tarkoittaa neutraaleimmin oikeudellisesta arvioimi- teiskuntaan. Siitä hyvästä oikeusjutun voittajalla ja häviäjällä sesta ja tuomitsemisesta vastaavia henkilöitä. Sillä on kuitenkin myös tulisi molemmilla olla oma oikeutettu osansa tästä yhteistoi- merkitys ”olla ladattu, ahdattu, kuormitettu tai kyllästetty arvostelemisella tai tuomitsemisella”. Alkutekstin lainausmerkit nostavat esiin tätä minnan keksinnöstä, joka on yhteiskunta. konkreettisempaa puolta sanonnasta.] 8. [”[…] cet arrêt – bien nommé – […]”. Tässä toistuu jo mainittu ajatus Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori16 arvostelemisesta katkaisuna, pätkäisynä tai poikkaisuna. Päätös, säännös tai tuomio (arrêt) tarkoittaa kirjaimellisesti seisauttamista tai pidättä- mistä, arvostelemisen lopettamista.] 9. [”Yleisesti ottaen arvostelukyky on kyky ajatella yleiseen sisältyvää eri- tyistä. Jos yleinen (sääntö, periaate, laki) on annettu, tähän yleiseen Viitteet erityisen subsumoiva arvosteleminen on määrittävää [bestimmend] (sil- [suomentajan huomautukset hakasuluissa] loinkin kun se suo transsendentaalisena arvostelukykynä a priori edel- * [Alkuteksti ”L’acte de juger” ilmestyi Esprit-lehden numerossa 7/1992. lytykset, joiden mukaan tuon yleisen alaisuuteen voidaan subsumoida). Se painettiin uudelleen Ricœurin artikkelivalikoimaan Le juste. Esprit, Mutta jos on annettuna ainoastaan erityinen, jota varten pitää löytää Paris 1995, 185–92. yleinen, arvosteleminen on pelkästään harkitsevaa [reflektirend].” Imma- Otsikon verbi juger (”arvostella”) pysyy tarkastelun ytimessä läpi esi- nuel Kant, Kritik der Urteilskraft (1790/1793), Einleitung IV. Toim. J. H. tyksen. Se tarkoittaa päättämistä tai ratkaisemista tai tuomion langet- von Kirchmann. Heimann, Berlin 1869, 16.] tamista tai (arvo)arvostelman lausumista sekä näihin tähtäävää toimin- 10. John Rawls, Oikeudenmukaisuusteoria (A Theory of Justice, 1971). [Suom. taa: koettelemista, arvioimista, kritisoimista, mielipidettä muodostavaa Terho Pursiainen. Nootit Tuomas Nevanlinna. WSOY, Helsinki 1988.] tutkimista. 11. [Immanuel Kant, Metaphysische Anfangsgründe der Rechtslehre, 1797. Ks. Ranskan juger juontuu muun latinalaisperäisen oikeuden terminolo- kommentaarit Simone Goyard-Fabre, La philosophie du droit de Kant. gian tavoin roomalaisten substantiivista ius / iuris (”oikeus”) ja verbistä Vrin, Paris 1996; Bernd Ludvig, Kants Rechtslehre. Meiner, Hamburg iudicare (”käyttää oikeutta”, ”tuomita”, ”päättää”, ”ratkaista”, ”arvioida”, 1988; Allan D. Rosen, Kant’s Theory of Justice. Cornell University Press, ”arvostella”). Tähän liittyvät latinan teonsanat iurare (”vannoa vala”), Ithaca 1993.] abiurare (”valaehtoisesti kieltää”), adiurare (”valaehtoisesti myöntää”), 12. [Lectures I. Autour du politique. Seuil, Paris 1992.] coniurare (”yhtyä valaan” tai ”liittoutua salaa”), periurare (”vannoa 13 [Vrin, Paris 1950. 2. p. 1967.] väärin”), iniuriare (”loukata oikeutta” tai ”tehdä väärin”). 14. [Scheme of cooperation. Pursiainen kääntää ”yhteistoimintajärjestelmä”. Nykyfilosofiassa ”arvostelma” liittyy peruuttamattomasti Immanuel Rawls mts. 15.] Kantin ns. kolmanteen kritiikkiin eli teokseen Kritik der Urteilskraft 15. [Vrt.: ”Kuta enemmän näin kansoja, joilla oli eri ilmasto, tavat, kieli, lait, (1790/1793), jossa tutkitaan arvostelukyvyn mahdollisuusehtoja. Kant erilainen kultti ja vaihteleva määrä älyä, sitä paremmin tajusin, että heillä pyrki yhdistämään aiemmat tutkimuksensa teoreettisen ja käytännölli- kaikilla oli sama moraalin perusta, heillä kaikilla oli sama karkea käsitys sen järjen mahdollisuusehdoista. Avainkäsite Urteil tunnetaan ranskassa oikeudenmukaisesta ja epäoikeudenmukaisesta. Tuntematta sanaakaan terminä jugement. Niin kuin ranskan juger myös saksan urteilen merkit- jumaluusoppia he olivat kaikki hankkineet tuon saman käsitteen aikana, see muun muassa tuomitsemista. jolloin järki avartui ja kehittyi, aivan niin kuin he olivat luonnollisella Koska sana juge tarkoittaa tuomaria, juger on leimallisesti tuomarin tavalla hankkineet taidon tehdä kantavia rakenteita tai valmistaa vesiajo- teonsana, tuomarointia. Verbillä myös ilmaistaan se, mitä eri tuomiois- neuvoja saamatta matematiikan opetusta. tuimet tekevät: esimerkiksi valtakunnanoikeus juge valtiopetosasiat, työ- Minulle valkeni siis, että tämä oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmu- tuomioistuin juge työriidat ja niin edelleen. kaisen idea oli välttämätön, kun kerran kaikki olivat siitä yhtä mieltä, Juger on raskaasti sälytetty oikeudellisella, teologisella ja filosofisella heti kun pystyivät toimimaan ja järkeilemään. Meidät muotoillut ylin painolastilla ja on silti perin arkista toimintaa: se voi tarkoittaa – kuten äly on näin ollen tahtonut, että maan päällä vallitsee oikeudenmukai- iudicarekin – jonkin katsomista joksikin arvaten, arvellen tai arvioiden, suus, jotta me voisimme elää täällä oman aikamme. […] ei olisi ollut kuvitellen tai käsittäen. olemassa ainuttakaan yhteiskuntaa, elleivät ihmiset olisi käsittäneet ideaa Seuraavat esimerkit tiivistävät ehkä tehokkaimmin sanan monimerki- jonkinlaisesta oikeudesta, joka on kaiken yhteiskunnan yhdysside. […] tyksisyyden. ”Minä täytän velvollisuuteni ja tottelen kuninkaita. Heidän Jonkin oikean tai oikeudenmukaisen käsite näyttää minusta niin luon- arvostelemiseensa en osallistu.”, sanoo Voltairen Sémiramis-tragedian nolliselta, niin universaalisti kaikkien ihmisten saavuttamalta, että se on (1748; ks. kriittinen editio toim. Jean-Jacques Olivier. Droz, Paris 1946, riippumatonta kaikista laeista, kaikista sopimuksista, kaikista uskon- kolmas näytös, toinen kohtaus) henkilö ilmaisten, ettei hänen asiansa noista. […] ole muodostaa tai lausua mielipidettä, arviota tai tuomiota hallitsijoista. Oikeuden idea vaikuttaa minusta ensisijaiselta totuudelta, johon ”Arvostelkaamme ihmisten tekoja ja antakaamme Jumalan arvostella myöntyy koko maailmankaikkeus siinä määrin, että kaikkein suurimmat heidän uskoaan”, kirjoittaa Rousseau (Lettre à M. d’Alembert sur les spec- rikokset inhimillistä yhteisöä vastaan tehdään turvautumalla oikeuden- tacles (1754; ks. kriittinen editio toim. M. Fuchs. Droz, Genève & Giard, mukaisuuden tekosyyhyn. Suurin tai vähintäänkin tuhoisin rikoksista, Lille 1948) eriyttäen näin inhimillisen arvostelukyvyn alueen ja jumalai- joka siten on kaikkein eniten luonnon päämäärien vastainen, on sota, sen tuomiovallan sfäärin toisistaan.] vaan ei ole sellaista hyökkääjää, joka ei värjäisi tihutyötään oikeudenmu- 1. [Trancher. Tässä kolmella sanalla suomennettu verbi tarkoittaa muun kaisuuden verukkeella. […] muassa lihan leikkaamista irti luista ja riidan poikki panemista.] Uskoakseni oikeudenmukaisen ja epäoikeudenmukaisen ideat ovat 2. [Tässä määritellään siis verbin juger juridinen merkitys: statuer en qualité yhtä selkeät ja universaalit kuin terveyden ja sairauden, totuuden ja epä- de juge. Teonsana statuer tarkoittaa statuuttien, lakien tai säädösten, toi- totuuden, säädyllisyyden ja säädyttömyyden ideat. Oikean ja oikeudetto- meenpanemista; latinan statuare merkitsi säätämistä ja päättämistä. Toi- man rajoja on hyvin vaikea asettaa […]”. sinaan juger määritellään tarkoittavaksi ensisijaisesti tuomarina olemista, Voltaire, Le philosophe ignorant (1766), XXXI (moraalista) & XXXII 32 toimimista, päättämistä, langettamista tai julistamista décider en qualité (oikeuden käsitteestä). Julkaistu internetissä Œuvres complètes de Voltaire de juge / prononcer en qualité de juge.] -sivustossa: (24/IV/05) 3. [Opiner (opinion = mielipide, näkemys). Harvinainen, latinan ajattele- 16. [Kiitos Jarkko Tontille kommenteista käännöskäsikirjoitukseen.]

74 • niin & näin / ARCHIVES FOR PHILOSOPHY OF LAW AND SOCIAL PHILOSOPHY IURISPRUDENCE SUPPL. 98 Law, Morality, and Legal Positivism Proceedings of the 21st World Congress of the International Association for Philosophy of Law and Social Philosophy (IVR); 2004� Lund, Sweden, 12–18 August, 2003 527 p., hardcover E 80,– edited by Kenneth Einar Himma ISBN 3-515-08317-0

Law, Legal Culture and Politics 2004 183 p., pb. in the Twenty First Century E 38,– Essays in Honour of Alice Erh-Soon Tay ISBN 3-515-08513-0 edited by Guenther Doeker-Mach and Klaus A. Ziegert I.THE STRUCTURE AND MERITS OF HARTIAN POSITIVISM P. CAPPS: Positivism in Law and International Law � D. VON DANIELS: Is Positiv- ism a State Centered Theory? � K. E. HIMMA: Just a Trim Around the Edges, This is a collection of essays on general and Please: Legal Positivismʼs Conventionality Thesis and the Methodology of specific topics of comparative private and com- Conceptual Analysis � R. NUNAN: A Modest Rehabilitation of the Separability parative public law by distinguished scholars Thesis � A. OLADOSU: Choosing Legal Theory on Cultural Grounds: An African from every part of the world in honour to the Case for Legal Positivism � C. ORREGO: Hartʼs Last Legal Positivism: Morality work of Alice Erh-Soon Tay. � Might Be Objective; Legality Certainly is Not M. PAVCNIK: Die (Un)Produk- The essays demonstrate the changing approach tivität der Positivistischen Jurisprudenz to common law in legal culture and present a II.THE ABIDING INFLUENCE OF HANS KELSEN body of texts on comparative law problems M. HAASE: The Hegelianism in Kelsenʼs Pure Theory of Law � S. PAPAEFTHYMIOU: arching from Asia to Europe to Australia. The House Kelsen Built The volume furthermore indicates that there is III.SUBSTANTIVE AND PRACTICAL ISSUES no area where comparative law has proved more dominant and useful than in regard to U. J. PAK: Legal Practitionersʼ Need of Reflective Application of Legal Philoso- human rights and comparative constitutional phy in Korea � U. SCHMILL: Jurisprudence and the Concept of Revolution � analysis. Finally, this book is an outstanding D. VENEMA: Judicial Discretion: a Necessary Evil? cross-cultural contribution to comparative pri- IV.NORMATIVITY AND THE LAW vate and comparative constitutional law in J. BAKER: Rights, Obligations, and Duties, and the Intersection of Law, Conven- terms of understanding legal culture. It will be tions and Morals � S. BERTEA: Legal Systemsʼ Claim to Normativity and the Con- invaluable to all those who practise, teach or cept of Law judge law.

V. CRITICAL PERSPECTIVES ON LAW AND MORALITY J. DALBERG-LARSEN: On the Relevance of Habermas and Theories of Legal Professor Tay held the Challis Chair of Jurisprudence at Pluralism for the Study of Environmental Law � A. PHILIPPOPOULOS-MIHALOPOU- the University of Sydney for 26 years. She was also the LOS: Between Law and Justice: A Connection of No-Connection in Luhmann and President of the Human Rights and Equal Opportunity Derrida Commission of Australia from 1998 to 2003.

Franz Steiner Verlag SELECTED BACKLIST

Volume 97 P. O. Box 101061 Proceedings of the 21st IVR World Congress Lund (Sweden), D-70009 Stuttgart 12–17 August, 2003 www.steiner-verlag.de [email protected] Part 2: Law and Practice 2004. 213 p., pb., E 44,– phone: 0049-711-2582-0 ed. by SVEIN ENG ISBN 3-515-08524-6 fax: 0049-711-2582-390 Volume 95 Proceedings of the 21st IVR World Congress Lund (Sweden), You can order these titles by post, fax, 12–17 August, 2003 e-mail, or by phone. Please state author, title, ISBN and your address in your order. Part 1: Justice 2004. 218 p., pb., E 44,– ed. by ALEKSANDER PECZENIK ISBN 3-515-08483-5 PRICES SUBJECT TO CHANGE

Kaarlo Tuori Oikeuden traditiot

Traditiot sitoutuvat, ei vain aikaan, menneisyyteen, vaan myös paikkaan. Traditiot ovat aina paikallisia traditioita, jotka jakavat ihmiset sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin, ystäviin ja vihollisiin; ne määrittelevät henkilökohtaisia ja kollektiivisia identiteettejä.

Kuten Jarkko Tontti (2004, s. 1–2) on äskettäin ilmestyneessä menneisyyttä, sen muistia. Oikeuskulttuuriksi ja oikeuden väitöskirjassaan todennut, uuskantilaisen oikeusteorian pe- syvärakenteeksi kutsumani kerrostumat tarjoavat ne käsit- rustavia ongelmia on sen historiattomuus: oikeutta ja oike- teelliset, normatiiviset ja metodiset välineet, joita ilman lain- ustiedettä tarkastellaan historiastaan irrotettuina. Kelsenin säätäjä ei voisi säätää lakejaan, tuomari antaa päätöksiään oikeuspositivismi, hänen puhdas oikeusoppinsa, on tämän tai oikeustieteilijä kirjoittaa oppineita artikkeleitaan ja mo- ajattelutavan johdonmukainen edustaja. Kelsen-vaikutteinen nografioitaan. Tähän viitaten olen puhunut pinnanalaisten positivismi puolestaan synnyttää ja oikeuttaa meille tutun kerrostumien konstitutiivisesta vaikutuksesta: oikeuskult- kaikkivaltiaan lainsäätäjän hahmon. tuuri ja oikeuden syvärakenne konstituoivat niiden oikeudel- Oikeus ja oikeustiede ovat kuitenkin läpeensä histo- listen käytäntöjen mahdollisuuden, jotka vastaavat oikeuden riallisia. Ne ovat sidoksissa oikeuden menneisyyteen, sen pinnan jatkuvasta liikkeestä. (Tuori 2000) muistiin, oikeuden historian välittämiin käsitteellisiin ja nor- Tontin väitöskirjallaan kunniakkaasti edustaman her- matiivisiin resursseihin. Tämä sidonnaisuus koskee kaikkia meneuttisen oikeusfilosofian suuri ansio on, että se on niin oikeudellisia käytäntöjä, ei pelkästään lainkäyttöä ja oikeus- painokkaasti tähdentänyt oikeuden ja oikeustieteen historial- tiedettä vaan myös lainsäätämistä. Ajatus lainsäätäjän kaikki- lisuutta uuskantilaisen oikeuspositivismin historiattomuutta valtaisuudesta osoittautuu jo tässä mahdottomaksi. Olen ko- vastaan. Ironista kyllä, historiattomuuden syyte voidaan ettanut valaista tapaa, jolla kaikki nykyaikaiset oikeudelliset kääntää kuitenkin ainakin joihinkin Heideggerilta, Gadame- käytännöt ovat riippuvaisia oikeuden menneisyydestä, hah- rilta ja Ricoeurilta innoituksensa saaneisiin töihin. Myös oi- mottamalla oikeuden monikerroksiseksi ilmiöksi; tätä hah- keuden historiallisuus, sen riippuvaisuus menneisyydestään, motusta voi ehkä kutsua myös oikeuden rakenteistumisen vaihtelee näet historiallisesti. Oikeuden historiallisuuden teoriaksi. Oikeus ei koostu vain kielellisesti muotoillusta pin- historiallisuus saattaa karata näköpiiristä, jos oikeuden histo- tatason aineistosta – kuten yksittäisistä laeista ja muista sää- riallisuus kiinnitetään heideggerlaiseen ontologiaan ja määri- döksistä sekä tuomioistuinratkaisuista – vaan siihen kuuluu tellään Seinin ja Daseinin ominaisuuksiksi, jotka määräävät myös pinnanalaisia kerroksia, jotka varastoivat oikeuden kaiken inhimillisen ymmärtämisen ja tulkinnan, kaikkien

Kaarlo Tuori

Kaarlo Tuori on oikeusteoreetikko ja julkisoikeuden tutkija, joka teoriaa, jossa oikeus nähdään normatiivisten rakenteiden ja oi- toimii nykyisin Helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen profes- keudellisten käytäntöjen vuorovaikutuksena. Lisäksi Tuorin ajatuk- sorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt korkeimman hallinto- sena on erottaa oikeuden normatiivisessa ulottuvuudessa erilais- oikeuden ylimääräisenä hallintoneuvoksena, hallinto-oikeuden ta muutosrytmiä noudattavia ja oikeudellisten käytäntöjen välit- professorina Helsingin yliopistossa ja Suomen Akatemian tutkija- tämiä kerrostumia, joita hän kutsuu oikeuden pintatasoksi, oikeus- professorina sekä asiantuntijana eduskunnan perustuslakivalio- kulttuuriksi ja oikeuden syvärakenteeksi. Tuorin oikeusteoreettinen kunnassa ja valtiosääntöä koskevissa lainvalmisteluhankkeissa. pääteos on Kriittinen oikeuspositivismi (WSLT 2000; englanniksi Cri- Tuori on pyrkinyt kehittelemään oikeuden rakenteistumisen tical Legal Positivism, Ashgate 2002). Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 77 Olkaamme siis täsmällisiä ja tarkastelkaamme oikeuden ”historiallisuutta, sen suhdetta menneisyyteensä, historiallisesti. Ottakaamme myös vakavasti mahdollisuus, että eri oikeudellisilla käytännöillä on erilainen suhde oikeuden menneisyyteen.”

inhimillisen tajunnanaktien ajasta ja paikasta riippumat- nymme modernin oikeuden erityiseen suhteeseen ”traditi- tomia transsendentaalisia ehtoja. Tällöin helposti vähätellään oonsa”, on syytä yrittää selventää itse tradition käsitettä. oikeuden historiallisuuden historiallisia eroja ”ontisen” tai ”praktisen” tason bagatelleina. Oikeuden suhdetta mennei- Kaksi traditio-käsitettä syyteensä, ”traditioihinsa”, on kuitenkin tarkasteltava historiallisesti. Voimme erottaa kaksi tradition käsitettä: filosofisen ja sosio- Oikeuden historia voidaan vaiheistaa erityisiin histori- logis-historiallisen. Niiden välille voi tietysti hahmottaa myös allisiin oikeustyyppeihin; voimme puhua esimerkiksi tradi- yhteyksiä. Niinpä esimerkiksi Habermas (1981) on tavallaan tionaalisesta ja nykyaikaisesta oikeudesta. Voimme olettaa, muuntanut filosofisen Lebenswelt-käsitteen sosiologiseksi; fi- että kutakin historiallista oikeustyyppiä luonnehtii myös sille losofinen Lebenswelt-käsite, jonka juuret ovat Edmund Hus- ominainen suhde oikeuden historiaan, että oikeuden ajal- serlin fenomenologiassa, on puolestaan lähellä (filosofista) lisuus vaihtelee eri (oikeus)historiallisina aikakausina: mo- tradition käsitettä. dernin oikeuden suhde menneisyyteensä on erilainen kuin Filosofisen traditio-käsitteen sisältöä on syytä etsiä juuri esimodernin, traditionaalisen oikeuden. Voi myös olla, että siitä hermeneuttisesta, heideggerlais-gadamerlaisesta ”tradi- aikana, jota nyt elämme, oikeuden suhde historiaansa on tiosta”, johon Tontin väitöskirjakin sijoittuu. Tämä suuntaus jälleen muuttumassa. Myös modernia aikakautta on lähes- painottaa, että kaikki inhimilliset tajunnanaktit, kaikki ym- tyttävä historiallisesti, kuten toisesta tai refleksiivisestä mo- märtäminen, tulkinta ja tiedostus, on sidoksissa traditioon. dernista puhuneet ovat tähdentäneet. Emme koskaan lähesty tiedostuksemme tai tulkintamme Yleinen hermeneuttinen lähtökohta, joka korostaa oi- kohdetta tabula rasa -tajunnalla vaan jonkin tradition meille keuden perustavaa, ”primordiaalista” historiallisuutta, vaatii välittämien käsitteellisen ja tulkinnallisen kehyksen lävitse. täsmennystä toisessakin suhteessa. On totta, että oikeuden ”Traditio” tässä mielessä tarkoittaa sama kuin ”esiymmärrys” väistämätön riippuvuus ”traditioistaan” ulottuu kaikkiin oi- (Vorverständnis) tai ”ennakkoluulot”, joita ilman – kuten keudellisiin käytäntöihin, yhtä hyvin lainsäätämiseen kuin Gadamer tähdentää – ymmärtämisen ja tulkinnan prosessi lainkäyttöön ja oikeustieteeseen. Mutta jälleen ”tradition” ei ylipäätään voisi käynnistyä. Ammennamme tämän ”esi- merkityksen korostaminen hermeneuttisessa, heideggerlais- ymmärryksen” siitä kulttuurista, johon meidät on ”heitetty”, gadamerlaisessa hengessä saattaa estää havaitsemasta olen- jossa me olemme kasvaneet ja sisäistäneet perustavat käsityk- naisia eroja, tällä kertaa eri oikeudellisten käytäntöjen välillä; semme maailmasta. Tulkinnan objektit, kohteet, ovat tietyssä jälleen vaarana on, että Seinin ja Daseinin perustava histori- mielessä saman tradition tuotteita kuin subjekti, tulkitsija; allisuus typistää olennaisia eroavuuksia ”ontisen” tason mer- objektista, vaikkapa taideteoksesta tai filosofisesta tutkiel- kityksettömiksi sattumanvaraisuuksiksi. masta, on tullut se, mitä se tulkinnan hetkellä on kulttuurisi- Nykytilanteessa – tähän liittyy kolmas täsmentämisvaa- donnaisessa ”vaikutushistoriassa” (Wirkungsgeschichte), johon timukseni – historiallisuus voi vaihdella myös oikeuden- aiemmat tulkinnat ovat antaneet kasautuvan panoksensa. aloittain. Niinpä oikeuden ajallisuus voi olla erilaista alueella, Tässä kulttuurisessa mielessä tulkinnan subjekti ja objekti jolla oikeus toimii – Habermasin tutussa jaottelussa (ks. Ha- ovat väistämättömästi yhteen kietoutuneet. (Gadamer 1990, bermas 1981, s. 536) – ohjausvälineenä, kuin alueella, jossa se s. 270 ss.) vaikuttaa Lebensweltin normatiivisia rakenteita vahvistavana Nämä perustavat hermeneuttiset oivallukset ovat sovellet- instituutiona. tavissa myös oikeudelliseen tiedostukseen ja tulkintaan. Lä- Olkaamme siis täsmällisiä ja tarkastelkaamme oikeuden hestymme oikeutta, oikeudellisen tiedostuksen ja tulkinnan historiallisuutta, sen suhdetta menneisyyteensä, historialli- kohdetta, aina tietyn esiymmärryksen, tietyn tradition, lävitse sesti. Ottakaamme myös vakavasti mahdollisuus, että eri oi- ja käytämme oikeuskulttuurimme meille tarjoamia käsitteel- keudellisilla käytännöillä on erilainen suhde oikeuden men- lisiä ja metodisia välineitä. Oikeus tulkintamme kohteena neisyyteen. Ja pitäkäämme mielessämme, että oikeuden ajal- on puolestaan saman tradition, saman kulttuurin tuotetta. lisuus ei välttämättä ole samanlaista kaikilla oikeudenaloilla. Näin voimme jo filosofis-hermeneuttisessa argumentaatiossa Keskityn seuraavassa siihen historialliseen oikeustyyppiin, perustella oikeudellisen tiedostuksen ja tulkinnan subjektin jota olemme tottuneet kutsumaan nykyaikaiseksi tai moder- ja objektin kulttuurista yhteen kietoutuneisuutta. Mutta niksi oikeudeksi. Käytän aikaisempia, esimoderneja oikeus- meidän tulisi jälleen ottaa vakavasti oikeuden ja oikeustieteen tyyppejä lähinnä kontrasteina, jota auttavat pelkistämään erityisluonne; oikeuden ja oikeustieteen keskinäissuhteessa modernin oikeuden erityispiirteitä. Mutta ennen kuin syven- on piirteitä, jotka eroavat esimerkiksi muiden ihmis- ja yh-

78 • niin & näin / teiskuntatieteiden suhteesta tutkimuskohteeseensa. Oike- kaikista muista. Kaikki piintyneet, ruostuneet suhteet ja ustieteen erityispiirteet liittyvät sen kaksoiskansalaisuudeksi niihin liittyvät vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset ja kutsumaani ilmiöön (Tuori 2000, s. 162 ja 304). Oikeustiede katsantokannat liestyvät, kaikki vasta muodostuneet van- on sekä tieteen että oikeuden valtakunnan kansalainen; se on henevat ennen kuin ehtivät luutua, kaikki säätyperäinen ja samanaikaisesti sekä tieteellinen että oikeudellinen käytäntö. pysyväinen katoaa, kaikkea pyhää häväistään, ja ihmisten Oikeudellisena käytäntönä se vaikuttaa omilla tuloksillaan on lopulta pakko tarkastella asemaansa elämässä ja keski- tutkimuskohteensa kehitykseen. näisiä suhteitaan avoimin silmin.” (Marx-Engels s. 97–98) Filosofis-hermeneuttinen tradition käsite ei kerro mitään siitä, missä määrin voimme tiedostaa ja reflektoida esiymmär- Mutta modernisaation suhde traditioihin ei ole suinkaan yk- rystämme. Eräät hermeneuttiset filosofit, kuten Ricoeur ja sioikoinen ja yksiselitteinen. Paikallisia traditioita kyllä hajo- hänen tukeutuen Tontti, ovat tosin painottaneet kykyämme tetaan ja paikallisyhteisöjen kulttuurista perustaa tuhotaan, ottaa etäisyyttä tulkintamme kohteesta – ”etäännyttämisen” mutta samanaikaisesti saatetaan synnyttää uusia traditioita. (distanciation) kykyä – ja tästä seuraavaa mahdollisuutta tra- Eric Hobsbawm (1983) on kiinnittänyt huomiota ilmiöön, dition kritiikkiin. Ricoeurin mukaan emme ole tuomittuja jota hän kutsuu tradition keksimiseksi. Keksityt traditiot kyt- ”uskon” (foi) hermeneutiikkaan; voimme omaksua myös keytyvät erityisesti nationalismiin, johon modernit kansallis- epäilyksen (soupcon) hermeneutiikalle ominaisen asenteen. valtiot ovat turvautuneet eräänlaisena kansalaisuskontona, Tontti (2004, s. 76 ss.) on puolestaan koettanut perustaa legitimiteettiä tuottavana ideologianaan. Nationalismi luo, tämän mahdollisuuden heideggerlaiseen ontologiaan, Seinin ”keksii”, uusia kansallisia traditioita ja uusia rituaaleja kan- ”riitelevään” luonteeseen. Kriittisen lukijan silmissä tämä jää sallisvaltioiden vahvistamiseksi: kansallisia liputuspäiviä, itse- kuitenkin pelkäksi postulaatiksi. näisyyspäivän paraateja ja kutsuja, valtiopäivien päättäjäisiä On ilmeistä, että filosofis-hermeneuttisessa mielessä ym- ja avajaisia jne. Nationalismilla on omat vartijansa, jollaisina märrettyjen traditioiden avoimuutta tai sulkeutuneisuutta voivat toimia vaikkapa akatemian jäsenet, ”kansallisten” tie- kritiikille on arvioitava historiallisesti. Emme voi puhua teiden professorit tai ”kansalliskirjailijat”. mistään kriittisyyden mahdollisuuden vakiosta, jonka in- Suunta modernina aikana on kuitenkin kohti traditi- himillisen tulkinnan ja ymmärtämisen transsendentaaliset oiden hajoamista. Esimodernien traditioiden sijaan syntyy ehdot määrittelisivät; eri yhteiskuntien välillä on tässä suh- asiantuntijajärjestelmiä, joissa vartijan korvaa spesialisti. teessa merkittäviä historiallis-sosiologisia eroja. Lisäksi oi- Asiantuntijoiden totuus ei ole kaavallista vaan tieteellisesti keutta ja oikeustiedettä eritellessämme meidän on pyrittävä koeteltavaa totuutta. Asiantuntijatietoa voidaan aina korjata, täsmentämään se esiymmärrys, joka on ominainen juuri oi- ja se edellyttääkin jatkuvan epäilyn asennetta. Asiantunti- keudelliselle tiedostukselle ja tulkinnalle. joiden joukko ei ole suljettu vaan avoinna jokaiselle, joka Kritiikin mahdollisuuksia kartoittaessamme meidän osoittaa hallitsevansa maallikoilta puuttuvat erityistiedot ja on syytä tukeutua historiallis-sosiologiseen tradition käsit- -taidot. teeseen. Oppaaksemme voimme ottaa Anthony Giddensin, Traditiot ovat aina paikallisesti sidottuja, puitteistettuja, englantilaisen sosiologin (Giddens 1996, s. 114 ss.) Hänen (embedded), kun taas asiantuntemus on luonteeltaan ”puit- tarkoittamansa traditiot antavat leimansa esimoderneille tai teista riisuvaa” (disembedding). Asiantuntemus on universaa- ”traditionaalisille” yhteiskunnille. Traditiot sitoutuvat, ei lista, se ei irrottaudu vain sidonnaisuudesta aikaan, mennei- vain aikaan, menneisyyteen, vaan myös paikkaan. Traditiot syyteen, vaan myös sidonnaisuudesta tiettyyn paikkaan ja ovat aina paikallisia traditioita, jotka jakavat ihmiset sisäpuo- kulttuuriin. Traditioista poiketen asiantuntemus on saman- lisiin ja ulkopuolisiin, ystäviin ja vihollisiin; ne määrittelevät laista kaikkialla, niin Suomessa kuin Kiinassakin, eikä ole es- henkilökohtaisia ja kollektiivisia identiteettejä. Keskustelu, teitä siirtää sitä paikasta toiseen. kommunikaatio, traditioita erottavien rajojen yli on vaikeaa Tradition vartijat saattavat kiistellä sen tulkinnasta, ellei mahdotonta. Traditiot sisältävät tietyn tulkinnan maail- mutta heidän kiistansa eroavat asiantuntijoiden välisistä eri- masta ja siitä, miten ihmisten tulisi toimia tässä maailmassa; mielisyyksistä. Traditioiden kritiikin rajat kulkevat ahtaalla; niissä kuvaus ja normi, deskriptio ja preskriptio sekoittuvat. traditioon suhtaudutaan pikemminkin kunnioittaen kuin Traditioiden totuus on – kuten Giddens asian ilmaisee – kriittisesti arvioiden. Sen sijaan asiantuntijoiden toimintaa ”kaavallista totuutta”. Tätä totuutta ylläpitävät erityiset var- ruokkivat kritiikki, järjestelmällinen epäily ja keskinäiset eri- tijat, joilla on yksinoikeus julistaa ja tulkita traditiota. Var- mielisyydet. tijat – voimme viitata vaikkapa poppamiehiin ja pappeihin Kuten Giddens (1996, s. 122) on todennut, puhumme – saattavat keskustella ja jopa riidellä tradition oikeasta tul- toisinaan ”traditioista” myös asiantuntijuuteen perustuvissa kinnasta, mutta eivät asettaa sitä perusteiltaan kyseenalai- instituutioissa, kuten tieteellisessä tutkimuksessa. Kuitenkin seksi. Traditioon kuuluvat vielä rituaalit, jotka kytkevät ne modernia tiedettä hallitseva universalismi ja skeptisismi yhteiskunnallisiin käytäntöihin ja joilla uusinnetaan ja luji- takaa sen, että sekä kannattajat että kriitikot pitävät täl- tetaan kunnioitusta niitä kohtaan. laisia ”traditioita” suhteellisen mielivaltaisina. Esimodernit Yhteiskunnallisessa modernisaatiossa esimodernit tra- traditiot olivat toisiltaan suljettuja; keskustelu niiden välillä ditiot hajoavat tai niiden luonne ainakin muuttuu. Lainat- oli vaikeaa, ellei mahdotonta, ja ulkopuolinen kritiikki tar- kaamme kahta tarkkanäköistä yhteiskunnallista havainnoit- koitti totaalista hylkäämistä. Asiantuntijatraditiot taas ovat sijaa 1800-luvun puolivälistä: vastaanottavaisia vastavuoroiselle kritiikille, joka pysyttäytyy kohtuuden rajoissa. Tällainen kritiikki ei ole vain mahdol- ”Jatkuvat mullistukset tuotannossa, kaikkien yhteiskun- lista, vaan sitä jopa odotetaan. nallisten suhteiden alituinen järkkyminen, ainainen epä- Yleinen suuntaus modernina aikakautena on traditioiden varmuus ja liikunta erottavat porvariston aikakauden korvaaminen asiantuntijuudella. Mutta tämäkään kehitys ei

/ niin & näin • 79 Aapo Rapi Aapo

ole ollut suoraviivaista. Niinpä tieteeseen ja tutkimukseen se on vähittäin muuttunut traditiosta asiantuntijajärjestel- voi vielä nykyisinkin liittyä piirteitä, jotka viittaavat pikem- mäksi, vaikka kehitys ei olekaan ollut suoralinjaista. minkin traditioiden kuin asiantuntijajärjestelmien suuntaan. Esimoderni, tavanomainen muodosti tradition Gid- Käytettävissämme on nyt kaksi tradition käsitettä: filo- densin tarkoittamassa mielessä. Tavanomaisella oikeudella oli sofis-hermeneuttinen ja historiallis-sosiologinen. Niiden ”kaavallinen totuutensa”, jota tuomarit vartioivat; he julis- avulla voimme tarkastella traditioiden asemaa oikeudessa ja tivat oikeuden sisällön, ja heillä oli yksinoikeus sen autent- oikeustieteessä. tiseen tulkintaan. Oikeudenkäyntimenettely, jossa oikeutta ylläpidettiin ja uusinnettiin, oli luonteeltaan vahvasti ritua- listinen. Traditionaalisen ja modernin oikeuden traditiot Voimme valaista esimodernin oikeuden traditioon viit- Modernia yhteiskuntaa kutsutaan usein jälkitraditionaali- taavia piirteitä J. G. A. Pocockin (1989, s. 212 ss.) erittele- seksi yhteiskunnaksi ja vastaavasti modernia, pitkälti positi- mällä common law -ideologialla. Pocock tarkastelee common voitunutta oikeutta jälkitraditionaaliseksi oikeudeksi. Näillä law -ideologiaa sellaisena kuin se muotoiltiin 1600-luvulla nimityksillä on oikeutuksensa, mutta ne eivät saisi estää käydyissä keskusteluissa ja väittelyissä. Thomas Hobbes meitä havaitsemasta, että myös moderni oikeus säilyttää puolsi näissä keskusteluissa vastakkaista, oikeuspositivistista yhteyden menneisyyteensä, historiaansa; ainakin filosofis- käsitystä. Tärkeimmäksi common law -ideologiksi Pocockin hermeneuttinen tradition käsite säilyttää pätevyytensä. Tätä esityksessä puolestaan kohoaa Sir Matthew Hale. olen – sallittakoon tämä toisto – yrittänyt valaista oikeuden Pocockin mukaan common law -ideologia, joka vakiintui rakenteistumisen teoriallani: oikeudelliset käytännöt ammen- Englannissa 1600-luvun alussa, ehkä jo aikaisemminkin, tavat oikeuden pinnanalaisista kerrostumista välttämättömät oli samanaikaisesti sekä traditionalistista että empirististä. käsitteelliset, normatiiviset ja metodiset resurssinsa, tavallaan Se oli traditionalistista siinä, että se samaisti oikeuden iki- oman mahdollisuutensa. muistoiseen tapaan, joka oli julistettu ja jota oli tulkittu Mutta modernin yhteiskunnan ja modernin oikeuden lukemattomissa common law -tuomioistuimien päätöksissä. ”traditiot” ovat erilaisia kuin esimodernin traditionaalisen Empirististä se oli siinä, että oikeus ikimuistoisena tapana oli yhteiskunnan ja oikeuden traditiot. Se, mikä modernin oi- alistettu jatkuvasti uusissa oikeusjutuissa kokemuksen testiin. keuden oloissa toimii traditiona filosofis-hermeneuttisessa Ikimuistoista common law’ssa ei itse asiassa ollut niinkään sen mielessä, poikkeaa esimodernin yhteiskunnan oikeudellisesta sisältö kuin sen katkeamaton jatkuvuus. Oikeus koostui sar- traditiosta. Voimme väittää, että oikeuden modernisoituessa jasta vastauksia aina uusien tilanteiden esiin nostamiin vaati-

80 • niin & näin / muksiin. Oikeus oli kuin virta, mutta tärkeää oli sen keskey- ja vallitseva doktriini, ”uusi” ja ”vanha” varallisuusoikeus jne. tymätön juoksu pikemmin kuin veden koostumus. Mutta näitä ”traditioita” ei voi rinnastaan esimodernin oi- Common law tiivisti ja ilmensi eräänlaista keinotekoista keuden toisensa pois sulkeviin ja paikallisesti rajoittuneisiin järkeä, joka oli inhimillisen luonnollisen järjen tavoittamat- traditioihin. Se, mitä Giddens on kirjoittanut modernien tomissa. Tämä rajoitti sen kritiikin mahdollisuutta. Oikeus ei asiantuntijajärjestelmien sisäisestä kritiikistä ja keskustelusta, perustunut yleisiin periaatteisiin ja niistä tehtyihin johtopää- pätee myös oikeustieteen eri suuntauksiin. töksiin eikä myöskään tieteellisiin lakeihin. Common law’n Modernin oikeuden ”traditiot” erottaa esimodernin, tra- lait oli luotu olosuhteissa ja syistä, joista ei enää ole tietoa ja ditionaalisen oikeuden traditioista ennen muuta kritiikin joita ei siksi myöskään voidaan arvioida tai kritisoida. Kui- mahdollisuus. Modernin oikeuden keskeisiin tunnusmerk- tenkin jo tietyn oikeusohjeen pitkäikäisyys oikeuttaa olet- keihin kuuluu sen positiivisuus: moderni oikeus perustuu tamaan, että se ei ainoastaan alkujaan ollut hyödyllinen vaan tietoiseen inhimilliseen toimintaan, kuten lainsäätäjän ja että se oli myöhemminkin vastannut niiden tilanteiden tar- tuomareiden päätöksiin. Uusilla päätöksillä luodaan uutta peisiin, joissa siihen oli vedottu, ja että se antaisi tyydyttävän oikeutta ja kumotaan tai muutetaan vanhaa. Modernin oi- ratkaisun myös käsillä olevaan ongelmaan. keuden tämän kaltainen positiivisuus ei olisi ajateltavissa Hobbes, positiivisen – tai, kuten myös voimme sanoa, ilman mahdollisuutta kritikoida menneisyyden meille vä- modernin – oikeuden puolestapuhuja, hylkäsi ajatuksen littämää oikeutta. Moderniin oikeuteen liittyy erottamatto- keinotekoisesta järjestä, jonka kulloisetkin vaatimukset saat- masti kritiikki, jonka traditionaalinen oikeus sen sijaan sulki toivat avata vain ammattikuntansa saloihin vihkiytyneet am- hyvin ahtaisiin rajoihin. mattituomarit, ja piti sitä jopa vaarallisena sekä ihmismielen Traditioiden sanotaan täyttävän hermeneuttisen tehtä- että valtion vakauden kannalta. Lain tulisi olla luonnollisen vänsä enimmäkseen yhteiskunnallisten toimijoiden ”selän järjen tuotetta niin, että kuka tahansa voisi luonnollista jär- takana”, eräänlaisen hiljaisena tietona (esim. Tontti 2004, keään käyttämällä ymmärtää sen tarpeellisuuden ja tarkoi- s. 31). Tämä koskee myös sitä oikeuskulttuurista esiymmär- tuksenmukaisuuden. rystä, jonka lävitse modernit oikeudelliset toimijat lähes- Common law, sellaisena kuin 1600-luvun Englannissa tyvät oikeudellisia ongelmia. Oikeuskulttuuri – kuten eri muotoiltu ideologia sen näyttää, oli selvästikin traditio kä- oikeudenalojen yleiset opit tai vallitsevat oikeuslähdekäsitys sitteen historiallis-sosiologisessa mielessä. Se perustui kri- – vaikuttaa ensisijaisesti oikeudellisten toimijoiden praktisen tiikin ulottumattomissa olevaan ”kaavalliseen totuuteen”, tietoisuuden välityksellä niin, että nämä eivät yleensä ole sitä vartioivat common law -tuomarit ja sitä ylläpidettiin ja tästä vaikutuksesta välittömästi tietoisia. Rikosoikeudellinen lujitettiin common law -oikeudenkäyntien rituaaleissa. Her- nulla poena sine lege -periaate saa tuomarin yksittäisissä rikos- meneuttisesta näkökulmasta arvioituna se myös varusti jutuissa tarkistamaan lakikirjasta rikoksen tunnusmerkistön tuomarilla esiymmärryksellä, jonka kautta nämä lähestyivät ja rangaistusasteikon. Mutta useimmissa tapauksissa nulla uusia tapauksia. poena sine lege vaikuttaa tiedostamattomalla tasolla ilman, Myös modernin oloissa oikeudelliset toimijat kohtaavat että tuomari pysähtyisi miettimään periaatteen asettamia oikeudelliset ongelmat tietyn esiymmärryksen välityksellä; tra- vaatimuksia. Näin hän tekee vain silloin, kun periaatteen ditiot käsitteen filosofis-hermeneuttisessa mielessä ovat erotta- merkitys syystä tai toisesta osoittautuu ongelmalliseksi. Näin maton osa myös modernia oikeutta. Eräs oikeuskulttuurin ja voi käydä esimerkiksi silloin, kun syytetyn asianajaja kiistää oikeuden syvärakenteen tärkeimmistä tehtävistä modernin oi- pätevyyden sellaiselta blanco-sääntelyltä, jossa laki säätää keusjärjestelmän toiminnassa on juuri tässä: oikeudellisten toi- vain väljästi luonnehditusta teosta seuraavasta rangaistuk- mijoiden varustamisessa välttämättömällä esiymmärryksellä. sesta ja jättää rangaistavan teon täsmällisemmän määrittelyn Filosofis-hermeneuttisessa katsannossa voimmekin yhä alemman asteisille normeille. puhua oikeudellisista traditioista, historiallis-sosiologisesti Olennaista vertailussa esimoderniin, traditionaaliseen oi- ymmärretyistä traditioista sen sijaan vain hyvin varaukselli- keuteen on, että modernin oikeuden oloissa oikeuskulttuu- sesti, lainausmerkeissä. Traditioista asiantuntijajärjestelmiin rinen esiymmärrys voidaan tarvittaessa muuntaa praktisesta johtavalla janalla oikeus siirtyy kohti jälkimmäistä, vaikka se diskursiiviseen tilaan, että oikeuskulttuurin ainesosia voidaan ei ole suinkaan karistanut itsestään kaikkia traditioon viit- avoimesti tematisoida ja alistaa myös kritiikkiin. Näin tuo- taavia piirteitä. Oikeudenkäynneissä voi yhä nähdä monia mioistuimissa tapahtuu kiperissä tapauksissa, joita ei voida ritualistisia piirteitä, joilla voi olla tärkeäkin merkitys oi- ratkaisusta pelkästään diskursiivisesti muotoillun pintatason keuden (empiirisen) legitimiteetin takaamisessa. Voimme aineiston avulla vaan joissa on välttämätöntä avata pinnan- viitata vaikkapa Niklas Luhmannin (1983) analyyseihin oi- alaisia kerrostumia; ja näin tapahtuu myös silloin, kun oikeus- keudellisten menettelysysteemien legitimiteettiä tuottavista tieteilijät julkaisevat kriittisiä arvioita jonkin oikeudenalan vaikutuksista. Kuitenkin myös oikeudessa yleinen tendenssi yleisistä opeista tai vallitsevasta oikeuslähdeopista. Modernia traditiosta asiantuntijajärjestelmään tuskin on kiistettävissä. oikeutta luonnehtiva kritiikin mahdollisuus ei rajoitu vain ni- Tämä tendenssi on saanut erilaisia ilmenemismuotoja menomaisesti muotoiltuihin normeihin vaan ulottuu niiden yhtäältä Manner-Euroopassa ja toisaalta common law -järjes- pinnanalaisiin edellytyksiin. Alisteisuudessaan kritiikille ja telmissä. Manner-Euroopan romaanis-germaanisessa oikeus- korjauksille modernin oikeuden ”traditiot” ovat lähempänä perheessä yliopistoissa harjoitetulla oikeustieteellisellä tutki- Giddensin tarkoittamia asiantuntijajärjestelmiä kuin esimo- muksella ja siihen perustuvalla koulutuksella on ollut kes- dernin yhteiskunnan traditioita. Refleksiivisyyttä on monissa keinen asema modernin oikeuskulttuurin kehittämisessä ja aikalaisanalyyseissä (esim. Beck – Giddens – Lasch 1996) välittämisessä. Oikeustieteessäkin erilaiset ”traditiot” kilpai- pidetty modernin yhteiskunnan – joskus on puhuttu myös levat ja kiistelevät keskenään: analyyttinen suuntaus ja käsi- ”toisesta modernista” – keskeisenä tunnusmerkkinä; tämä telainoppi, kriittinen oikeustiede tai vaihtoehtoinen lainoppi refleksiivisyys ilmenee myös modernissa oikeudessa.

/ niin & näin • 81 Olen yllä korostanut, että esimoderni, traditionaalinen oikeus oli tavanomaista oikeutta, kun taas moderni oikeus Oikeustieteilijä kuuluu lainsäätäjän on ensisijaisesti positiivista, nimenomaiseen inhimilliseen ohella niihin oikeudellisiin toimijoihin, toimintaan perustuvaa oikeutta. Vastaväitteenä saatetaan ”jotka oikeastaan vasta oikeuden esittää, että tavanomainen oikeus ei suinkaan ole menettänyt modernisaatio on nostanut keskeisiin merkitystään modernina aikana; joillakin aloilla saatetaan rooleihin. Oikeustieteen nousu alkoi puhua jopa tavanomaisen oikeuden uudesta noususta tai eks- myöhäiskeskiajan yliopistoissa, joissa se pansiosta. Mutta on tärkeätä havaita, että se mitä nykyisin kutsutaan tavanomaiseksi oikeudeksi eroaa ratkaisevasti keskittyi roomalaisen oikeus”tradition” 1600-luvun common law -ideologian mukaisesta tavanomai- välittämiseen ja sen sopeuttamiseen sesta oikeudesta tai siitä ”maan tavasta”, johon vuoden 1734 aikakauden tarpeisiin.” lain oikeudenkäymiskaari viittasi velvoittavana oikeutena. Tavanomainen oikeus ei enää koostu ikimuistoisista tavoista tai yhteisöllisistä käytännöistä. Kysymys on esimerkiksi käytännöistä, joita on omaksuttu uuden tietoja viestintätek- niikan synnyttämillä yhteiskunnallisilla toimialoilla ja joille on annettu välitöntä oikeudellista merkitystä; vaikkapa tieto- suojaa koskevista käytännesäännöistä. Mahdollista myös on, että tällaiset käytännesäännöt on vahvistettu asianomaisen alan kansallisen tai kansainvälisen järjestön nimenomaisella päätöksellä. Paradoksaalista kyllä, voimme puhua tavanomai- senkin oikeuden positivoitumisesta!

Oikeudellisten käytäntöjen erilaiset ajallisuudet Tontti tähdentää väitöskirjassaan, että kaikki oikeudelliset voidaan puhua enintään yleisessä filosofis-hermeneuttisessa käytännöt ovat sidottuja traditioon, oikeuden historiaan, ja katsannossa. Omassa oikeuden rakenteistumisen teoriassani että kaikki oikeudelliset käytännöt myös osallistuvat oikeu- olen niin ikään esittänyt, että samalla kun lainsäätäminen, dellisen tradition välittämiseen. Tämä koskee myös lainsää- lainkäyttö ja oikeustiede tuottavat jatkuvasti uutta aineistoa täjää; menneisyys on ensisijainen aikaulottuvuus myös lain- oikeuden pinnalle, ne antavat panoksensa myös pinnan- säätäjälle. Tontti (2004, s. 211) tukeutuu Hegelin puheen- alaisten tasojen uusintamiseen ja muokkaamiseen. vuoroon kuuluisassa kodifikaatiota koskevassa väittelyssä, Tavoiterationaalisen lainsäätäjän perustava ajallinen jonka keskushahmoja olivat Savigny ja Thibault. Hegelin suuntautuminen on kohti tulevaisuutta. Tavoite on yhteis- vasta-argumentti Savignyn lainsäädännölle vastaiselle argu- kunnan haluttu tila tulevaisuudessa, ja lainsäädäntö ymmär- mentille oli, että lainsäädäntö itse asiassa vain konkretisoi retään keinoksi saavuttaa tämä tavoite. Juuri lainsäätäjän ja aktualisoi tavanomaista oikeutta eikä suinkaan merkinnyt hahmo ilmentää kaikkein selkeimmin modernille oikeudelle tradition katkaisemista. ominaista suhdetta aikaan. Common law -tuomarissa ja ta- Nytkään perustavien filosofis-hermeneuttisten lähtö- voiterationaalisessa lainsäätäjässä ruumiillistuu kaksi perus- kohtien ei tulisi antaa peittää tärkeitä eroja. Modernille tavoi- tavasti erilaista ajallisuutta, erilaista asennoitumista oikeuden terationaaliselle lainsäätäjälle on ominaista aivan toisenlainen menneisyyteen ja tulevaisuuteen: yhtäältä traditionaaliselle, ajallisuus kuin esimerkiksi Sir Matthew Halen kuvaamalle esimodernille ja toisaalta positiiviselle, modernille oikeudelle common law -tuomarille, joka silloitti oikeuden mennei- ominainen ajallisuus. syyttä ja tulevaisuutta julistaessaan ikimuistoisen tavan vas- Jälleen on kuitenkin varottava liiallista yleistämistä. Tule- tauksen kulloisenkin ongelmatilanteen vaatimukseen. Hegel vaisuuteen suuntautunut ajallisuus ei ole yhtä ilmeinen kai- puolestaan viittasi argumentissaan sellaisiin varhaismoder- killa oikeudenaloilla; tavoiterationaalisen lainsäätäjän asema neihin kodifikaatioihin kuin Preussin Allgemeines Landrecht vaihtelee. Modernissa yhteiskunnassa oikeuteen turvau- (1794), Itävallan Allgemeines Bürgerliches Gesetzbuch (1811) tai dutaan paitsi tietoisen yhteiskunnallisen ohjauksen välineenä – voinemme lisätä – Ruotsin 1744 laki. Hänen mielessään myös – käyttääkseni edelleen Habermasin termejä – yhteis- ei tietenkään ollut se instrumentalistisesti suuntautunut kunnan moraalisia rakenteita lujittavana instituutiona; vii- lainsäätäjä, johon erityisesti hyvinvointivaltion aikakausi on tattakoon vaikkapa perusoikeussäännöksiin tai rikos- ja per- meidät totuttanut. heoikeuden ydinalueisiin. Yleisesti ottaen voimme arvioida, Varhaismoderneja kodifikaatioita voitiin todellakin pitää että oikeudella instituutiona on vahvemmat siteet mennei- jo olemassa olevan (tavanomaisen) oikeuden ilmaisijoina ja syyteen kuin oikeudella ohjausvälineenä. täsmentäjinä, ja tässä mielessä niillä oli tärkeä osa oikeuden Esimodernissa, traditionaalisessa oikeudessa tuomarit menneisyyden välittämisessä tulevaisuuteen. Hyvinvointi- olivat oikeudellisten traditioiden vartijoita. Myös modernissa valtion lainsäätäjän tavoiterationaalisuus sisältää aivan eri- oikeudessa menneisyys on tuomareille keskeinen aikaulot- laisen suhtautumisen menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nyt tuvuus. Jos tukeudumme tuomioistuinratkaisun tuttuun syl- painopiste siirtyy menneisyyden jatkamisesta tulevaisuudessa logismi-kuvaukseen, sekä ylälause että alalause, sekä oikeus- tulevaisuuden irrottamiseen menneisyydestä. Niillä oikeu- että tosiasiapremissi, (re)konstruoidaan menneisyyden tarjoa- denaloilla, joilla oikeutta käytetään – Habermasin termeillä masta aineistosta. Oikeuslähteiden nojalla (re)konstruoitua ilmaistuna – ohjausvälineenä, ”tradition” välittämisestä normia sovelletaan menneisyyteen sijoittuvaan, todisteiden

82 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

perusteella rekonstruoituun tapahtumaan. Tulevaisuuteen asiantuntijakulttuurista. Sellaisena se on aivan eri tavalla suuntautuvilla näkökohdilla saattaa tietysti olla oma merki- avoin keskustelulle ja kritiikille kuin esimodernin oikeuden tyksensä, vaikkapa silloin, kun oikeuslähteiden tulkinnassa traditiot. Suomessa voimme viitata esimerkiksi vilkkaaseen sovelletaan niin sanottua teleologista menetelmää tai kun keskusteluun, jota käydään oikeusnormien ryhmittämisestä rikosasioissa langetettava rangaistus määritetään yleis- ja eri- erityisiin oikeudenaloihin ja kullekin oikeudenalalle ominai- tyisestävien näkökohtien perusteella. Mutta tämänkaltainen sista yleisistä opeista (yleisistä oikeuskäsitteistä ja -periaat- tavoiterationaalinen harkinta on kuitenkin toissijaista ja vai- teista). Oikeustiedettä voi ehkä kutsua modernin oikeuskult- kuttaa vain ensisijaisen menneisyyteen suuntautuvan näkö- tuurin ”vartijaksi”, mutta yhdellä tärkeällä varauksella – se kulman sallimissa rajoissa. täyttää vartijan tehtävänsä asiantuntijalle tyypillisellä tavalla. Entä sitten oikeustiede? Oikeustieteilijä kuuluu lainsää- Asiantuntijakulttuurinakin oikeustiede ei vain työstä ja täjän ohella niihin oikeudellisiin toimijoihin, jotka oikeastaan muotoile oikeuskulttuuria vaan myös uusintaa sitä ja yllä- vasta oikeuden modernisaatio on nostanut keskeisiin roo- pitää näin oikeuden suhdetta menneisyyteensä, oikeuden leihin. Oikeustieteen nousu alkoi myöhäiskeskiajan yliopis- pinnanalaisiin kerrostumiin kasautuneeseen oikeudelliseen toissa, joissa se keskittyi roomalaisen oikeus”tradition” välit- kokemukseen. Oikeuskulttuuri varastoi oikeuden muistia; tämiseen ja sen sopeuttamiseen aikakauden tarpeisiin. Kuten yliopistollisen oikeustieteen ja oikeudellisen koulutuksen olemme oppineet Max Weberiltä, Manner-Euroopassa yli- tehtävänä on varmistaa, että tämä tallennettu oikeudellinen opistollisella oikeustieteellä oli olennainen osuus siinä pro- kokemus on muidenkin oikeudellisten käytäntöjen kuten sessissa, jossa oikeus vähitellen sai oikeudellisen modernin lainkäytön ja lainsäätämisen hyödynnettävissä. Oikeustieteen esimodernista erottavia piirteitä. Yksi niistä on juuri oikeus- suhdetta vallitsevaan oikeuskulttuuriin leimaa kritiikin mah- tieteen asema oikeusjärjestelmän toiminnassa. dollisuus, samalla tavoin kuin se yleensäkin leimaa asiantun- Eräässä tärkeässä suhteessa voimme väittää, että moder- tijan suhdetta asiantuntijatietoon ja -kulttuuriin. Mutta yhtä nissa yhteiskunnassa oikeustiede korvaa tradition. Esimoder- tärkeää kuin on korostaa oikeuskritiikin periaatteellista mah- nissa yhteiskunnassa tradition tunnusmerkit täyttävä tavan- dollisuutta on myös muistuttaa sen väistämättömistä rajoi- omainen oikeus antoi oikeudelliselle toimijoille, ensisijaisesti tuksista. Oikeuskritiikki on aina osittaista kritiikkiä; se koh- tuomareille, sen esiymmärryksen, jonka varassa he määritte- distuu aina vain tiettyyn viipaleeseen vallitsevaa kulttuuria. livät oikeudelliset ongelmat ja hakivat niihin ratkaisua. Esi- Se, mitä ei avoimesti tematisoida ja kritikoida, otetaan ikään modernissa yhteiskunnassa oikeudellinen traditio oli traditio kuin annettuna; mikrokritiikin kääntöpuolena on makrole- käsitteen molemmissa merkityksissä. Modernissa oikeusjär- gitimaatio, kuten Thomas Wilhelmsson (1987, s. 32) on asian jestelmässä, jälleen erityisesti Manner-Euroopan romaanis- sattuvasti ilmaissut. germaanisessa oikeusperheessä, oikeudelliset toimijat am- Kritiikin rajojen käsitteellistämiseksi on useita vaihto- mentavat välttämättömän esiymmärryksensä ammatillisesta ehtoja. Filosofis-hermeneuttinen näkökulma painottaa sitä, oikeuskulttuurista, jota yliopistoissa harjoitettava oikeustiede että myös kriitikot ovat riippuvaisia traditiosta. Kritiikki ei tulkitsee, muokkaa ja kehittää. ole pelkästään osittaista kritiikkiä kohteensa rajoittuneisuu- Moderni oikeuskulttuuri täyttää filosofis-hermeneuttisesti dessa; kriitikko ei voi myöskään ammentaa kritiikkinsä mit- määriteltyjen traditioiden tehtävän, mutta se ei ole traditio tapuita mistään muualta kuin kulttuuristaan, traditiostaan historiallis-sosiologisessa mielessä; kyse on pikemminkin käsitteen filosofis-hermeneuttisessa merkityksessä. Itse olen

/ niin & näin • 83 ehdotuksessani ”kriittisen oikeuspositivismin” ohjelmaksi kyseenalaistaa oikeuskulttuurinsa, mutta eivät koskaan ko- kiinnittänyt huomiota oikeustieteen kaksoiskansalaisuuteen. konaisuutena. Oikeustiede osallistuu muiden oikeudellisten käytäntöjen tavoin oikeuden jatkuvaan tuottamiseen ja uusintamiseen. Myöhäismodernin oikeuden nopeutuva aika Tämä koskee myös kriittistä oikeustiedettä: kriittinen oikeus- tieteilijä uusintaa kritiikillään oikeutta, kritiikkinsä kohdetta. Oikeuskulttuuri, modernin oikeuden ”traditio”, on ollut Tässä on kriittisen oikeustieteilijän dilemma. (Tuori 2000, kansallisvaltiokeskeistä. Tämä on tietysti yhteydessä siihen, s. 329). Pierre Bourdieu’lta vaikutteita saanut sosiologi lä- että pintatason oikeudellinen aineisto on eriytynyt kansallis- hestyisi oikeutta yhteiskunnallisena kenttänä, jolla erilaisen valtioiden rajojen mukaisesti: kansallisvaltion lainsäätäjä on oikeudellisen pääoman haltijat kilpailevat kentän erityisestä säätänyt modernin oikeuden lait, ja kansallisvaltion tuomio- panoksesta: juri-diktion vallasta, vallasta sanoa, mitä oikeus istuimet ovat antaneet sen ennakkopäätökset. On tosin totta, on (Bourdieu 1986). Kenttä on avoinna ainoastaan niille, että valtiolliset rajat ylittäneet vaikutteet ovat lieventäneet oi- jotka hyväksyvät sen pelisäännöt; jos kriitikko kyseenalaistaa keuskulttuurin kansallisvaltiokeskeisyyttä. Tästähän todistaa ne, hänet suljetaan kentältä, eikä hänen kritiikkinsä ole enää esimerkiksi puhe roomalais-saksalaisesta oikeusperheestä. oikeudellista kritiikkiä. Tämän päivän oikeudelliselle kokemukselle on tun- Lopuksi voimme viitata Habermasin analyysiin mo- nusomaista, että kansallisvaltion näkökulman hallitsevuus dernista Lebensweltistä, arkielämämme sosio-kulttuurisesta horjuu. Olemme todistamassa ei vain oikeuslähteiden vaan horisontista. Modernin yhteiskunnan jäsenet voivat kyseen- myös oikeusjärjestysten pluralismia tai polysentrismiä. alaistaa Lebensweltin kulttuuristen ainesosien pätevyyden Niinpä EY-oikeus on oma oikeusjärjestyksensä, jota ei voi mutta aina vain ikään kuin paloittain; kyseenalaistamatto- vain yksinkertaisesti lisätä perinteiseen kansallisvaltion pers- milta osiltaan se vaikuttaa yhteiskunnallisten toimijoiden pektiivistä jäsentyneeseen oikeudenalajaotukseen. Kuten ”hiljaisena” tietona. Vastaavasti oikeudelliset toimijat voivat usein on todettu, EY-oikeus ei kunnioita sellaisia tämän jao-

84 • niin & näin / tuksen perusteita kuin yksityis- ja julkisoikeuden tai kansal- totaalisen koherenssin sijasta pyrkimyksenä on pikemmin lisen ja kansainvälisen oikeuden erottelua. Oikeusjärjestysten vain eräänlainen paikallinen koherenssi. Voi jopa väittää, että ”myöhäismoderni” pluralismi ei ole pelkästään EY-oikeuden oikeusjärjestysten pluralismi tekee mahdottomaksi sellaisen synnyttämää. Globalisaatio etenee myös oikeudessa: uusi lex sisällöllis-klassiﬁkatorisen järjestelmän, joka voisi taata oi- mercatoria on syntymässä prosessissa, joka ei sivuuta vain keuden totaalisen koherenssin. kansallisvaltioita vaan myös EU:n kaltaiset ylikansalliset po- Romaanis-saksalaisessa oikeusperheessä 1800-luvun ku- liittiset yksiköt (ks. Teubner 1997). ”Ei-valtiollisen oikeuden” luessa omaksuttu oikeudenalajaotus oli sitoutunut kansal- kehitys liittyy muihin globalisaation muotoihin, ja se saa lisvaltion monosentriseen näkökulmaan. Monet nykyisistä jatkuvasti uutta liikevoimaa myös informaatio- ja viestintä- oikeudenala”kandidaateista” ovat hylänneet tämän näkö- teknologian vallankumouksesta. Viimeaikaisen kehityksen kulman ja ilmentävät pikemminkin oikeuslähteiden ja oike- perustan loi jo oikeuden aiempi modernisaatio, oikeuden usjärjestysten pluralismia. Ne hämmentävät myös sitä tiukkaa vähittäinen muuttuminen traditiosta ”puitteista irrotetuksi” eroa oikeudellisten ja muiden yhteiskunnallisten normien (dis-embedded) asiantuntijajärjestelmäksi. Jos pääomalla ei välillä, joka Weberin (1981, s. 397) mukaan oli välttämätön ole isänmaata, ei sitä ole myöskään asiantuntemuksella; tämä edellytys modernin oikeuden formaalille rationaalisuudelle. pitää lisääntyvässä määrin paikkansa oikeudellisestakin asian- Ympäristöoikeus, lääkintäoikeus tai urheiluoikeus eivät vain tuntemuksesta. ylitä totunnaisen järjestelmän sisäisiä rajoja ja yhdistä sään- Oikeudellisesta pluralismista ja polysentrismistä todis- telyitä, jotka tässä järjestelmässä hajautuisivat useille oikeu- tavat ilmiöt eivät rajoitu vain pintatason normatiiviseen ai- denaloille; lisäksi ne kokoavat oikeudellista aineistoa EY-oi- neistoon vaan vaikuttavat myös oikeuden pinnanalaisessa keudesta ja muista kansainvälisistä oikeuslähteistä ja oikeus- elämässä. Moderni oikeusjärjestelmä ei voi toimia ilman oi- järjestyksistä. Tärkeä asema on niin ikään erilaisella soft law keuskulttuuria; tämä aapistotuus on opittavissa jo inhimil- -aineistolla, kuten kansallisten tai kansainvälisten järjestön lisen tiedotuksen, ymmärtämisen ja tulkinnan hermeneutti- hyväksymillä suosituksilla ja säännöstöillä tai erilaisten yh- sesta analyysista. Mutta voidaan ennakoida, että oikeuskult- teiskunnallisten toiminta-alueiden käytännesäännöillä. tuurikin tulee irrottautumaan sidonnaisuudestaan kansallis- Ehdotukset uusiksi oikeudenaloiksi ja niille ominaisiksi valtioon tai ainakin väljentämään sitä; oikeuskulttuurinen yleisiksi opeiksi tähtäävät paikalliseen koherenssiin tilan- varanto, josta oikeudelliset toimijat ammentavat välttämät- teessa, jota luonnehtii oikeuslähteiden ja oikeusjärjestysten tömän esiymmärryksensä, tulee kansainvälistymään, jopa pluralismi. Ne pyrkivät uuteen tasapainotilaan vakauden globalisoitumaan. ja muutoksen, ennakoitavuuden ja luovuuden, oikeusvar- Muutokset oikeuden tilasuhteissa tulevat, näin voimme muuden ja joustavuuden välillä. Voimme otaksua, että oi- olettaa, vaikuttamaan myös sen aikasuhteisiin. Jos kutsumme keuden systematiikka, oikeusnormien jakautuminen eri oi- oikeuskulttuuria oikeuden muistiksi, tämä muisti tulee keudenaloiksi, tulee olemaan alituisessa muutoksessa ja että olemaan entistä lyhyempi. Oikeuden eri tasot – pintataso, yleisten oppienkin elinkaari tulee selvästi lyhentymään aikai- oikeuskulttuuri ja oikeuden syvärakenne – noudattavat eri semmasta. aikaa, muuttuvat eri rytmissä. Oikeuden myrskyisällä pinnalla uudet säädökset ja tuomioistuinten päätökset tuottavat Kirjallisuus jatkuvia, päivittäisiä muutoksia. Oikeuskulttuurissa muutos- Beck, Ulrich – Giddens, Anthony – Lasch, Scott: Nykyajan jäljillä. Jyväskylä rytmi on verkkaisempaa, ja syvärakenne puolestaan edustaa 1996. oikeuden longue durée’ta. Voimme kuitenkin ennakoida, että Björne, Lars: Oikeusjärjestelmän kehityksestä. Vammala 1979. muutostahti tulee erityisesti oikeuskulttuurissa olemaan kiih- Bourdieu, Pierre: La force du droit. Actes de la recherche en sciences sociales keämpää kuin olemme tottuneet ajattelemaan. 64 (1986), s. 3–19. Giddens, Anthony: Elämää jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Beck, Ulrich & Voimme valaista tätä muutostahdin kiihtymistä viime- Giddens, Anthony & Lasch, Scott: Nykyajan jäljillä. Jyväskylä 1996, aikaisella oikeudenalajaotusta koskevalla keskustelulla. Lars s. 83–152. Björne (1979, s. 6) saattoi neljännesvuosisata sitten ilmesty- Habermas, Jürgen: Theorie des kommunikativen Handelns 1-2. Frankfurt am neessä tutkimuksessaan vielä esittää oikeusjärjestyksemme Main 1981. Hobsbawm, Eric: Introduction: Inventing Traditions. Teoksessa Hobs- rakenteen kaaviona, joka pääpiirteissään pohjautui saksalai- bawm, Eric–Ranger, Terence: (eds.): The Invention of Tradition. Cam- sesta doktriinista 1800-luvun loppupuolella omaksuttuun bridge 1983. oikeudenalajaotukseen. Pääjakona oli yksityis- ja julkisoi- Gadamer, Hans-Georg: Wahrheit und Methode. 6. Auﬂage. Tübingen 1990. keuden erottelu. Kokonaisuudessaan kaavio oli seuraava (ks. Luhmann, Niklas: Legitimation durch Verfahren. Frankfurt am Main 1983. Marx, Karl & Engels, Friedrich: Kommunistisen puolueen manifesti. Teok- kuvio sivulla 84). sessa Marx, Karl & Engels, Friedrich: Valitut teokset kolmessa osassa, 1 Kuviossa esitetyn kaltainen kattava oikeudenalajaotus osa.. Moskova (ei painovuotta). ilmensi pyrkimystä oikeudellisen normiaineiston totaaliseen Pocock, J. G. A.: Burke and Ancient Constitution: A Problem in the His- koherenssiin. Nykykeskustelu on luopunut näin kunnianhi- tory of Ideas. Teoksessa Pocock, J. G. A.: Politics, Language, and Time. Essays on Political Thought and History. Chicago and London1989, ss. moisesta päämäärästä. Äskettäisissä puheenvuoroissa uusina 202-232. oikeudenaloina on puollettu esimerkiksi lääkintä(ja bio-)oi- Teubner, Gunter (toim.): Global Law without a State. Aldershot: Dartmouth, keutta, informaatio-oikeutta, viestintäoikeutta ja urheilu- 1997. oikeutta, ja näille oikeudenala”kandidaateille” on myös py- Tontti, Jarkko: Right and Prejudice. Prologomena to a Hermeneutical Philo- sophy of Law. Aldershot: Ashgate, 2004. ritty muotoilemaan niiden itsenäisyyttä perustelevia yleisiä Tuori, Kaarlo: Kriittinen oikeuspositivismi. Helsinki 2000. oppeja: yleisiä oikeuskäsitteitä ja oikeusperiaatteita. Sen Weber, Max: Wirtschaft und Gesellschaft. Tübingen 1980 (1922). sijaan keskustelijat eivät niinkään ole olleet kiinnostuneita Wilhelmsson, Thomas: Social civilrätt. Helsinki 1987. sijoittamaan ehdottamaansa oikeudenalaa oikeuden koko- naisjärjestelmään. Tavoite on aikaisempaa vaatimattomampi:

/ niin & näin • 85

Winfried Hassemer Lainopillinen hermeneutiikka*

Oikeuden ja hermeneutiikan välisen suhteen tähänastinen historia on ollut vastavuoroisen opettamisen, hedelmöittämisen ja rikastamisen historiaa.

Oikeuden ja hermeneutiikan välisen suhteen tähänastinen Kaikki tämä lankeaa lainopillisessa hermeneutiikassa historia on ollut vastavuoroisen opettamisen, hedelmöittä- esittäytyvän tutkimushorisontin tuolle puolen. Se olisi kui- misen ja rikastamisen historiaa. Suhde on muotoutunut yh- tenkin huomaamisen väärti, sillä hermeneutiikan tieteenteo- täältä filosofisen hermeneutiikan ja juridisen hermeneutiikan reettisella universaalisuudella on luonnollisesti paljon seuraa- välille, toisaalta hermeneuttisen oikeusteorian ja oikeusdog- muksia myös oikeustieteelle ja -käytännölle. Yleispätevyys matiikan välille. Hermeneuttinen ajattelu on kuin side, joka ei ole vain ennakkoehto sille, että hermeneutiikka vastaa oi- pystyy pitämään koossa muutoin toisistaan erkanevia tieteen- keustieteellisiin kysymyksiin siinä kuin muihinkin. Siitä on aloja sekä tiedettä ja käytäntöä. Lisäksi se kykenee luomaan lisäksi tieteenteoreettiseen välitykseen oikeuden ja muiden periaatteellista ykseyttä. alueiden välillä. Se voi saattaa oikeustieteen tieteellisyyden Tämä ei ole sattumaa. Hermeneutiikka ei ole mikään tie- uudelleen keskusteluun ja esittää tästä täysipainoisia ja pe- teellisen toimeliaisuuden oppiala, ei mikään aine tai aihealue rusteltuja väitteitä6. tai disipliini. Se on pikemminkin tieteellinen lähestymistapa, Cátedra Francisco Suárezin piirissä työstettiin työstä- menetelmä tieteellisten teorioiden ja järjestelmien muodos- mistään nimenomaan hermeneutiikan universaalisuutta ja tamiseksi. tehtiin siitä hedelmällistä. Näitä töitä on meidän kiittäminen, Hermeneutiikka on rakenteellinen ilmiö, joka vaatii huo- kun tarkastelemme juridisen hermeneutiikan näkökulmasta mioimista kaikenlaisessa tieteellisessä toiminnassa. Se edeltää etenkin syventynyttä kriittistä ymmärrystä normiteoriasta7, ja pohjustaa yksittäisiä tieteitä. Näin selittyy helposti se, ettei filosofisen, oikeustieteellisen ja sosiaalitieteellisen ajattelun hermeneutiikan eri ulottuvuuksilla ole mitään tekemistä tie- keskinäistä välitystä8 tai oikeustieteellisen teorianmuodos- teiden rajojen kanssa1. Hermeneutiikka on pitkään, jos kohta tuksen vertaamista materialistiseen tarkastelutapaan9. vaihtelevin muodoin, vaikuttanut erityistieteisiin. Se on pe- Nämä kysymyksenasettelut sijoittuvat korkealle abstraktio- rustellut niitä tietoteoreettisesti aina historiasta2 teologian3 tasolle. Ne ovat tulosta pitkään kestäneestä ja nykyaikaisesta ja kirjallisuustieteen4 kautta moderneihin luonnontieteisiin, tieteen- ja oikeusteoreettisten perusongelmien ratkomisesta. missä niin sanottu post-empiristinen käänne on osoittanut, Lainopillisen hermeneutiikan kehitys alkoi vähintäänkin ettei ole olemassa mitään teoriasta tai paradigmasta riippu- oikeustieteen ja oikeuskäytännön kannalta katsottuna yk- matonta ’dataa’, joka olisi puhtaana kokemusperäisen ha- sinkertaisemmista ja kouriintuntuvammista kysymyksistä. vainnoinnin käytettävissä5. Niitä pohtimalla löydettiin herätteitä ja vastauksia yleisestä

Winfried Hassemer

Winfried Hassemer (s. 1940) on kirjoittanut erityisesti oikeusﬁlosoﬁas- Hassemerin erittäin laajasta ja useille kielillä käännetystä ta, oikeussosiologiasta ja rikosoikeudesta. Hän väitteli tohtoriksi edel- tuotannosta voidaan mainita esim. Grundprobleme der zeitge- leen siteeratulla teoksella Tatbestand und Typus. Untersuchungen nössischen Rechtsphilosophie und Rechtstheorie (yhdessä Art- zur strafrechtlichen Hermeneutik (1968) ja on ollut vuodesta 1973 oi- hur Kaufmannin kanssa 1971), Theorie und Soziologie des Ver- keusteorian, oikeussosiologian, rikosoikeuden ja rikosprosessioikeu- brechens (1973), Persona, Mundo y Responsabilidad (1999) ja den professori Frankfurt am Mainin yliopistossa. Vuonna 1996 Hasse- Strafen im Rechtsstaat (2000). mer nimitettiin Saksan Liittotasavallan perustuslakituomioistuimen jä- seneksi ja vuodesta 2002 alkaen hän on ollut sen varapresidentti. Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 87 hermeneutiikasta. Sen tutkailut olivat 1900-luvun mittaan Ero analyyttiseen oikeusteoriaan koskeneet paitsi teologisia ja kirjallisuus- ja historiatieteel- Analyyttisperustainen kiinnostus lainopin kielen täsmentä- lisiä, myös oikeustieteellisiä peruspulmia10. miseen – aina laeista oikeustieteellisiin teorioihin ja asiaintilan työstämiseen saakka – ja lainopillisten järjestelmien selventämiseen ja johdonmukaisiksi saattamiseen ei ole her- SYNTY meneutiikan vastainen, mutta sen merkitys muuttuu herme- Hermeneuttisen teorian kiinnostus oikeuteen virisi myöhään neutiikan piirissä suhteelliseksi. verrattuna toisiin aloihin. Muuan 1900-luvun yleisen her- Juridisen hermeneutiikan vaatimat oikeellisuusehdot meneutiikan perusteos puuttui teologiseen ja historiatieteel- normatiivisille teksteille piilevät semantiikkaa perustavam- liseen, mutta ei lainopilliseen hermeneutiikkaan11. malla tasolla. Selkeys, täsmällisyys ja johdonmukaisuus eivät Juridisissa menetelmäopeissa esiintyi kyllä käsite herme- sellaisenaan anna mitään takeita oikeellisuudesta. Ne ovat neutica iuris, jota kuitenkin käytettiin nykyisen lainopillisen ennen muuta tuomaritoiminnan läpinäkyvyyden ja val- hermeneutiikan kannalta epäselvässä merkityksessä12. Sillä ei vonnan ennakkoehtoja. Kun kerran läpinäkyvyys ja kontrolli tarkoitettu juuri enempää kuin tulkintaoppeja, jotka jo Sa- ovat nykyään oikeusteorian, -tieteen ja -käytännön keskeisiä vigny oli systematisoinut metodiluennoillaan 1802–180313, ja ja luovuttamattomia tavoitteita, riittävän teorian oikeasta jotka – vaihtelevin kuvauksin – olivat hallinneet edellisten lainsoveltamisesta tai oikeudenetsinnästä täytyy sentään vuosisatojen menetelmäoppia14. Juridinen hermeneutiikka päästä tästä pidemmälle. Räikeää epäoikeudenmukaisuutta on siis yleisen hermeneuttisen teorian verrattain myöhäsyn- voidaan tavata analyyttisesti moitteettomassa muodossa26. tyinen lapsi. Analyyttisten oikeusteorioiden suosimat oikean puhumisen Oikeusteoria tai menetelmäoppi, jossa lakinormien so- tuntomerkit ovat historiallisesti muuttuvia kriteerejä, jotka veltaminen asiaintiloihin yhdistetään tulkintasääntöihin, val- kuuluvat omaan kokemusperäisesti suuntautuneeseen maa- mistaa tietä lainopilliselle hermeneutiikalle, mutta ei käy sen ilman- ja tiedekäsitykseemme27 eivätkä siten valaise toisia oi- perustaksi. Jos vaaditaan, että lakia työstettäessä täytyy kun- keuskulttuureja28. nioittaa sanamuotoa, systemaattista asiayhteyttä, lainlaatijan tahtoa ja lain objektiivista merkitystä, jos edelleen yhdis- tetään laintulkinta lain autonomian (objektiivisuuden) ja yh- Ero systeemiteoreettiseen oikeusoppiin tenäisyyden näkökohtaan15, ja jos nähdään merkitystä tekstin Systeemiteoreettisperustainen kiinnostus sellaisten seuraa- alkuperällä, sen asiallisella tarkoituksella ja vertailulla muihin musten tuottamiseen oikeusjärjestelmässä, jotka ovat koko – silloin lähdetään aina siitä, että laki on tulkittavissa ja tul- järjestelmälle edullisia (konfliktiensäätely, asianosaisten suun- kinnan tarpeessa ja että erilaisin tulkintamenetelmin voidaan taaminen kognitiiviseen oppimiseen, työstettävissä olevan päätyä erilaisiin tulkintatuloksiin. Tulkintaopeille rakennettu monimutkaisuuden kasvaminen jne.), ei lankea hermeneut- menetelmäoppi toteuttaa siis lain avoimuutta ja kieltää sa- tisen kysymyshorisontin ulkopuolelle, mutta lainopillisessa malla ankaran käsitelainopin molemmat perusolettamukset: hermeneutiikassa se muotoillaan ja paikannetaan toisin. lain yksiselitteisyyden ja täydellisyyden16. Tällöin tutkimusintressi muuttuu selkeästi. Ennen muita Coing17 – joka esimerkiksi Bettin18, Juridinen hermeneutiikka jakaa systeemiteoreettisen Bollnowin19, Gényn20 ja myös Gadamerin21 pohjalta otti tul- oikeusopin tieteellisen kiinnostuksen oikeusjärjestelmän kintaoppinsa ankkuripaikaksi lakien aukkoisuuden ja sulkeu- tuolla puolen sijaitseviin asiayhteyksiin. Ennen kaikkea on- tumattomuuden – teki selväksi jännitteen tuomarin lakiin tologisesti ja tietoteoreettisesti perustellut hermeneuttiset sidottuuden ja hänen oikeutta luovan tehtävänsä välillä22. esitykset29 osoittavat, että tämä systeemioppi ei rajoitu lain Näin tuli muotoilluksi ongelma, joka on tähän päivään ja tuomarin lausumien suhteeseen, vaan se tarkastelee oikeus- saakka työllistänyt juridista hermeneutiikkaa. Äkkiväärän ja järjestelmää osana maailmaa ja tiedettä. Tästä edemmäksi radikaalisti liioitellun ratkaisunsa se sai vapaassa oikeusopissa mennään – ainakin minun nähdäkseni – systeemiteoriaa [Freirechtslehre]23. Tarkoitan kysymystä ”oikeasta” tavasta olla lähellä olevassa oikeusjärjestelmän palautesuuntauksessa eli suhteessa lakiin tai lain ”oikeasta” soveltamisesta tapaukseen. output-orientaatiossa30, jonka ympärille keskittyvät niin oi- Tämä ongelma ei tullut näkyviin, ennen kuin lakattiin keusteoreettiset kuin -tieteellisetkin yhteenotot31. Käsitys uskomasta, että laki ulottuu tapauksen ratkaisuun puhtaan palautteisiin suuntautumisesta sijoittuu lainopillisen herme- deduktiivisesti. Sitä ei tällöin enää hyväksytäkään syllo- neutiikan traditioon. Oikeudellisen toiminnan seuraamusten gistisen johtelun tai tautologisten päätelmien perustaksi. tarkkaaminen kuuluu oikeudenmukaisuusodotuksiin ja yksi- Kääntäen: laki alettiin käsittää ei-yksiselitteisenä, epätäy- mielisyysehtoihin hermeneuttisen oikeellisuuskontrollin en- dellisenä ja tulevaisuuteen avoimena päätösohjeena. Vasta nakkoehtoina32. tällöin syntyi tarve pohtia lain ”tulkitsijan” tai ”soveltajan” Näistä yhtenevyyksistä huolimatta ei voi jättää huo- tuottavaa osuutta ja saman tien oikean tulkinnan tai sovelta- miotta systeemiteoreettisen ja hermeneuttisen oikeusteorian misen kriteereitä. perustavaa laatua olevaa eroavuutta. Se pohjautuu näiden teorioiden erilaiseen tieteelliseen alkuperään, joka velvoittaa niitä kumpaakin edelleen. ERITYISPIIRTEET Funktionalistinen systeemiteoria näkee sellaiset oikeus- Lainopillinen hermeneutiikka lähestyy kysymystä oikeasta arvot kuin tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden tai auto- suhtautumisesta lakiin erityisin tavoin. Jo tässä se eroaa nomian vain järjestelmän toimivuuden valossa. Hermeneut- muista oikeusteorioista. Sen tarkastelukulma on laajempi tiselle teorialle ne ovat sitä vastoin perusteltavissa olevia ja kuin analyyttisessa teoriassa24 ja erilainen kuin systeemiteo- toimintaan johtavia oikean oikeudenetsinnän ennakkoedel- reettisessa oikeusopissa25. lytyksiä. Vaikka sosiaalifilosofialla ja kuvailevalla sosiaaliteo- rialla on monenlaista ja alati ilmeisempää yhteistä, systee- listen peruskysymysten rikkaudesta ja yhteenkuuluvuudesta. miteoreettisen ja hermeneuttisen oikeusopin ylittämättömät Tästä runsaudesta hyötyy myös juridinen hermeneutiikka. erot nousevat esille. Systeemiteoreettinen oikeusarvojen funktionalisointi33 on hermeneuttisen oikeusteorian kannalta kestämätöntä, koska Menetelmäopit (asiaintila ja normi) tätä funktionalisointia ei voida muotoilla uudelleen sen Menetelmiin suuntautuneen lainopillisen hermeneutiikan omassa, arvoja perustavassa käsitteistössä. Hermeneutiikan lähtökohta, siten kuin sitä edustavat etenkin Esser37 ja traditioon kuuluvat näet esimerkiksi peruserot oikeuden ole- Larenz38, mutta myös Kriele39 ja Müller40, on normin ja elä- muksen ja oikeuden olemassaolon välillä, luonnonoikeuden mänasiaintilan välinen suhde41. Tämän lähtökohdan herme- ja positiivisen oikeuden välillä, oikeudenmukaisuuden ja oi- neutiikka toki jakaa kaikkien oikeudenetsinnän teorioiden keusvarmuuden välillä34. Tästä seuraa, että hermeneutiikka kanssa. Jotta asiaintila ”sopii” iskevään oikeusnormiin, jotta rajaa (olemuksen, luonnonoikeudellisuuden ja oikeudenmu- normi on ”sopiva” asiaintilan päättämiseen, jotta asiaintila kaisuuden käsitteisiin) alueen, jota nimenomaan ei voi kä- voidaan ”subsumoida” normin alaisuuteen – tämä on yh- sittää asianmukaisesti funktionalisoivien kuvausten avulla. teistä kaikille tavoille mieltää lainopillinen normin soveltaminen. Askel tästä itsestäänselvyydestä eteenpäin – mikä vasta LÄHTEET tekee teoriasta ”hermeneuttisen” teorian – suuntautuu aivan Saksan Liittotasavallassa lainopillisen hermeneutiikan35 tiettyyn normin ja asiaintilan väliseen suhteeseen. Sitä voi virtaus kumpusi alun perin kahdesta lähteestä. Joissakin, nimittää ”relaatioksi”, ”vastaamiseksi” tai ”varaamiseksi”. varsinkin uudemmissa luonnosteluissa nämä virtasivat Tieteellisenä käsitteenä sitä valmistelivat etenkin Engischin42 yhteen. Yhtäällä kehitettiin juridista menetelmäoppia, toi- työt, joista mielellään lainattiin kuvaa ”katseen vaeltamisesta saalla oikeusfilosofiaa. Erottelu niiden välillä on tietenkin edestakaisin ylälauseen [lakinormin; WH] ja elämänasiain- ideaalityyppinen, onhan jo oikeusfilosofian, oikeusteorian ja tilan välillä”43. menetelmäopin erottaminen toisistaan ongelmallista36. Lai- Tämä kuva havainnollistaa itse asian. Normi ja tapaus nopillisen hermeneutiikan kehitys osoittaa kuitenkin nimen- yhdistyvät totunnaisessa metodiopissa vasta sitten, kun omaan sen, että oikeusfilosofiset ja menetelmiin suuntau- normi on deduktiivisesti subsumoitu kattamaan tapauksen. tuneet tutkimukselliset painopisteet ovat selkeästi toisistaan Nyt normi ja tapaus täytyy suhteuttaa toisiinsa vähittäisessä eriäviä, mutta niiden yhtymäkohdat kertovat oikeustieteel- oikeudenetsinnässä. Niitä pitää konkretisoiden kehitellä Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 89 toinen toisillaan. Ja ne edellyttävät tässä mielessä toisensa en- gumentaatiosäännöin oikean ratkaisemisen, päättelemisen ja nalta. perustelemisen ohjeet. Normin ja asiaintilan välinen suhde muuttuu tällä tavalla Analogia ja argumentum e contrario, päätelmät a fortiori, dynaamiseksi. Norminsoveltamisesta tulee normin konkre- a minore ad maius tai a maius ad minore, määräykset nou- tisoimista (asiaintilojen kautta). Asiaintilan ratkaisemisesta dattaa lain sanamuotoa, normien systemaattista yhteyttä, tulee asiaintilan muodostamista (normin avulla). Normi ja lainsäätäjän tahtoa tai lain objektiivista tarkoitusta ja olla asiaintila rakentavat toisiaan normin soveltamisen tai asiain- ylittämättä perustuslain sääntelyrajoja – kaikki nämä ovat tilan ratkaisemisen prosessissa. itsestään selvästi paitsi kieli- myös ratkaisusääntöjä. Niiden Ennen kuin lainopillinen hermeneutiikka saattoi käsittää on määrä muodostaa ja varmentaa sidos normin ja asiain- ja muotoilla tämän suhteen normin ja asiaintilan välillä, sen tilapäätöksen välillä. Menetelmäsuuntautunut juridinen her- tuli hävittää totunnainen subsumointi-ideologia. Kun toi- meneutiikka, jolle Esserin teokset51 ovat osoittaneet tietä, on mittiin subsumptioväitteen perustalla, normia ja asiaintilaa paljastanut, että menetelmäopin ohjeiden laita on samoin ei voinut saattaa liikkeeseen, koska sen mukaan ratkaisu kuin lakienkin. Ne eivät voi sysätä syrjään laintulkinnan ja asiaintilasta sisältyi jo aina normiin (joskin vielä tuntemat- oikeudenetsinnän pelitilaa, vaan ainoastaan rakenteistaa sitä. tomana). Normin soveltamista saattoi näin ajatella vain en- Jo pelkästään tulkintaoppien jaottelusta ja eri osien si- nalta käsillä olevan normatiivisen potentiaalin kehiytymisenä sällöstä vallitsee erimielisyys52. Tulkinta erotetaan normin auki. Minkään ei tarvinnut muuttua. Riitti, että konkre- konkretisoimisesta, tulkinnan tavoite sen keinoista, subjek- tisoitiin, aktualisoitiin ja johdettiin. Subsumptio-väitteen tiivinen tulkitseminen objektiivisesta ja niin edelleen. Näille murskaamisessa juridinen hermeneutiikka työskenteli käsi eri osa-alueille annetaan luonnollisesti erilaisia sisältöjä. Esi- kädessä eräitten analyyttisen oikeusteorian osien kanssa44. Se merkiksi ”historiallisella” tulkinnalla ymmärretään eri asioita otti myös opikseen lingvistisistä tutkimuksista, joissa selvi- sen mukaan, rinnastetaanko se kaventavasti ”geneettiseen” teltiin kielen kontekstisidonnaisuutta45. tulkitsemiseen53 vai ei54. Lainopillisen hermeneutiikan kamppailu sitä käsitystä Tämä osa menetelmäoppia ei näin tarjoa käyttöön vastaan, että lainsoveltaminen olisi pelkkää asiaintilan subsu- mitään sääntöjärjestelmää, jonka avulla voitaisiin tulkita moimista normin alaisuuteen deduktiivisen päättelyn avulla, more geometrico [mittausopilliseen tapaan]. Joka näet tahtoo eteni kahdella tasolla. Subsumptioteesi uskoi löytäneensä kä- soveltaa lakia jonkin tulkintaopin avulla, hän joutuu valit- sitelainopillisen varmuutensa sekä sanamuodon tasolla että semaan erilaisten tulkintajärjestelmien välillä ja hankkimaan tulkinta- ja argumentaatio-oppien tasolla. Teesi piti saada ratkaisunsa tueksi tietoja, joita menetelmäoppi ei anna hänen horjumaan, jos aikoi todistaa, että lakikieli ei määrää (täysin) käytettäväkseen. lain soveltamista tapaukseen sen enempää kuin tulkitsemisen Vielä tärkeämpää tulkinta-avaruuden muotoutumiselle ja argumentoimisen menetelmäoppi lyö yksiselitteisesti on se, että menetelmäoppi sisältää kyllä tulkintasääntöjä lukkoon sen, kuinka tuomarin kulloinkin on toimittava. mutta ei mitään tulkinnan meta-sääntöjä. Tuomioistuinkäytäntö vahvistaa jatkuvasti ja selvästi, a) Lain sanamuoto että määrättyjen tulkintasääntöjen valinta on kohtalokasta55. Jo intressilainopissa oli annettu palttua tavalle mieltää laki Tämä löydös tarjoaa teoreettisia oivalluksia. Jos tuomitaan yksiselitteiseksi tai täydelliseksi46. Näin hylättiin ajatus, lainlaatijan tahdon mukaan, normin sanamuodon tai sen jonka mukaan laki olisi kahdelta välttämättömältä osaltaan merkityksen mukaan, tuotetaan säännönmukaisesti erilaisia subsumoivan päättelyn ennakkoedellytysten mukainen. Ny- tulkintatuloksia. Tuomarin ”sitominen” voisi seurata tulkin- kyaikaisen kielentutkimuksen vahvistama lainopillinen her- tasäännöistä vain, jos se ei ainoastaan sanelisi ennalta mää- meneutiikka on edennyt pidemmälle tähän suuntaan. Se on rättyjä tulkintamenettelyjä, niin kuin on asianlaita, vaan jos osoittanut47, että lakikieli jakaa arkikielen monimielisyydet se myös sanelisi ennakolta, kuten ei ole asianlaita, missä rat- eli sanojen merkitysten riippumisen puhetilanteesta, lauseen- kaisutilanteissa mitäkin tulkintasääntöä on seurattava. Toisin muodostuksesta ja sanakentistä. Se on näyttänyt toteen, että sanoen: yksinomaan siinä tapauksessa, että ”sitominen” sisäl- monimielisiä käsitteitä oikeudellisessa kielessä voidaan ero- täisi säännön soveltamista ohjaavia metasääntöjä. tella epämääräisyyden, porositeetin, arvolatauksen tarpeen ja Tällaisia ei ole olemassakaan. Toistaiseksi tehdyt yri- käyttötarkoitukseen suhteutuneisuuden mukaan48. tykset56 jäsentää tulkintasääntöjä järkevään keskinäiseen Näiden tutkimusten ytimessä on tieto siitä, että laki ei suhteeseen tai arvojärjestykseen eivät ole olleet teoreettisesti tiukasti takaa soveltamistaan tiettyyn asiaintilaan. Se voi par- vakuuttavia eikä niitä ole huomioitu käytännössä57. Tulkin- haimmassa tapauksessa opastaa siihen. Jokaisessa asiaintilan tasäännöt eivät siis määritä tuloksia. Ne tarjoutuvat oikeut- ratkaisussa lailla ratkaisija tarvitsee tietoja, joita laki itse ei tamaan toivottuja (ja muutoin saatuja) tuloksia eli saat- suo, mutta jotka silti ohjaavat ratkaisua. Lain uudistaminen, tamaan ne sopusointuun milloin lainlaatijan tahdon, milloin jonka pitäisi hillitä lainlaatijan tahdon vastaista laintulkintaa lain sanamuodon tai muun kanssa. Ne ovat laintulkinnan oikeudenkäytössä, alistuu sekin tulkinnan herruuteen, koska esittämistapoja, eivät sen kokoonpanoa. oikeudenkäyttö avaa vääjäämättä pelitilan tulkitsemiselle49. Niinpä laki ei voi koskaan pysyä tulkintansa kannoilla. c) Argumentaatio-opit Laki antaa tulkitsevalle vain epätäydellistä tietoa ratkaisua Sama pätee juridisten menetelmäoppien todisteluja päät- varten ja sälyttää hänet liikkumavaralla.50 telysääntöihin (a fortiori, a similibus ad similia, e contrario ja niin edelleen)58. Nämäkin menettelyt edellyttävät ennalta b) Tulkintaopit etukäteen tehtäviä ratkaisuja kriteereistä, joita ne itse eivät Toinen väline, jolla pyritään varmentamaan ammattimainen sisällä. Ratkaistaan päätelmässä vertailtavien asetelmien ver- lainkäyttö, on menetelmäoppi. Se muotoilee tulkinta- ja ar- tailtavuus (samanlaisuus, erilaisuus), vaikka vertailtavuudesta

90 • niin & näin / eivät itse argumentointisäännöt puhu sanaakaan. Nämä to- konkretisoida ”oikeaa oikeutta” suunnassa, jossa asiaintila distelemisen ja päättelemisen säännöt mahdollistavat – tul- ratkaistaan. Myös se haki vastausta tähän kysymykseen re- kintasääntöjen tapaan – pikemminkin vain jonkin ratkaisun laatiosta pitämisen ja olemisen, olemuksen ja olemassaolon ammattimaisen esittämisen ja oikeuttamisen. Ratkaisussa välillä. Näin se sysäsi liikkeeseen ratkaisusääntöjen ja -tosi- itsessään on ensin lyöty lukkoon kahden asetelman saman- seikkojen välisen suhteen, jonka luonnonoikeusoppi ja posi- kaltaisuus (analogiapäätelmän ennakkoehtona) tai erilaisuus tivismi olivat käsittäneet yksinomaan mekaaniseksi66. (kumoamisen ennakkoehtona). ”Oikeus on olemisen ja pitämisen vastaavuutta” – tämä Näin on vapautettu normin ja asiaintilan välinen suhde ohjelmallinen lausuma kiteyttää oikeusfilosofisen herme- käsiteoikeusopillisesta pysähtyneisyydestään ja avattu se neutiikan. Se on ydinväite kirjassa, joka saksalaisessa keskus- vaihtosuhteeksi. Lakia ja menetelmäoppien sääntöjä ei voi telussa yhdensi lainopillisen hermeneutiikan metodologisen ja enää käsittää määrättyinä suureina, joista asiaintilan ratkaisu oikeusfilosofisen muunnelman67. Vastaavuus perustuu olevan seuraisi mekaanisesti. Toki periaatteessa on olemassa teoreet- ja tiedon ontologiseen analogisuuteen68. Jokaisella oikeuden- tisesti naiivi, käytännöllisesti vaarallinen ja perustuslakioi- etsinnällä on analoginen rakenne69. Oikeudenetsintä on elä- keudellisesti tukittu pakotie: tuomari täyttää laintulkinnan mänasiaintilan ja normin ”vastaavuuteen-saattamista”70. avoimen tilan mielivaltaisesti oman makunsa mukaan. Jos Näin rakentuu sidos lainopillisen hermeneutiikan meto- tämä halutaan välttää, tieto lainopillisen ratkaisuohjelman dologisen ja oikeusfilosofisen muunnelman välille. Normin avoimuudesta pakottaa siihen, että penätään entistä anka- ja asiaintilan välinen suhde, joka ajettiin liikkeelle murs- rammin mahdollisuuksia konkretisoida lakia ratkaistavan kaamalla subsumptio-väite, saa vastineensa olemisen ja pi- asiaintilan suunnassa. tämisen suhteesta. Juridinen hermeneutiikka omaksuu eri- Toisin sanoen oli valjennut, ettei laki itse eivätkä laintul- tyiseksi kohteekseen juuri nämä suhteet ja niiden vastavuo- kinnan menetelmäopin säännöt voi varmentaa itse itseään. roiset yhteydet. Näistä se kehittää teoriansa laintulkinnasta Tämän jälkeen täytyy tulkintaopin metodologiseksi ohjel- ja elämänasiaintilan ratkaisemisesta. maksi omaksua lain konkretisoiminen sen kautta, mikä on lain suhde asiaintilaan59. PAINOPISTEET Asiaintilan ja normin sekä olemisen ja pitämisen väliset Oikeusfilosofia (oleminen ja pitäminen) suhteet voidaan saattaa liikkuvaisiksi ainoastaan sellaisen te- Ohjelmaa, jossa lakia konkretisoidaan sen asiaintilasuhteen kijän välityksellä, joka yhdistää nämä suhdetyypit muutenkin kautta, valmisteltiin Liittotasavallassa myös oikeusfilosofian kuin vain tilannekohtaisesti ja satunnaisesti. Niin pitämisen piirissä. Silläkin alueella keskeisenä tutkimuskohteena oli ja olemisen kuin normin ja asiaintilankin vastavuoroisuus jää konkretisoimisteoreema. Filosofiset tutkimukset johtivat – saavuttamatta, ellei ylitetä niitä kahtia jakavaa menetelmien menetelmäopillisten tapaan, jos kohta omia teitään – uuteen dualismia. Niiden välille on rakennettava silta, joka paitsi ymmärrykseen normista ja asiaintilasta. Tämä ymmärrys kyt- liittää ne toisiinsa, myös sitoo ne syntyneeseen keskinäiseen keytyi lainopillisen hermeneutiikan metodologisiin tietoihin, yhteyteen purkamattomalla tavalla. Silloittamista valmiste- joita se perusteli syvällisemmin60. levat lainopillisen hermeneutiikan luonnokset ’konkreetti- Oikeusfilosofisesti suuntautunutta lainopillisesta her- seksi luonnonoikeudeksi’ ja oppi ymmärtämisestä. meneutiikkaa on erityisesti Gustav Radbruchin61 pohjalta työstänyt ennen muita Arthur Kaufmann62. Siihen voidaan Konkreettinen luonnonoikeus silti lukea myös ’asian luonteen’ [Natur der Sache]63, ’asialoo- gisten rakenteiden’ [sachlogischen Strukturen] 64 tai ’vaihtele- ’Konkreettinen luonnonoikeus’ on konkreettista sikäli, että vasisältöisen luonnonoikeuden’ [Naturrechts mit wechselndem se ylittää totunnaisesti abstraktin ja ylihistoriallisen luon- Inhalt]65 teoreetikot. Lähtökohtana on oikeuden ja lain, ole- nonoikeusajattelun tietoteoreettisen naiiviuden. Se säilyy muksen ja olemassaolon, olemuksellisuuden ja täälläolon, pi- kuitenkin luonnonoikeutena sikäli, että se pitää positivismin tämisen ja olemisen suhde. Tämä suhde käsitetään ’ontologi- vastaisesti yhä kiinni ’oikeudenmukaisesta’ ja sisällöllisesti seksi eroksi’, ’jännitekentäksi’ tai ’vastaamiseksi’. ’oikeasta’. Siinä missä lainopillisen hermeneutiikan metodologisessa Tavoitteeseen on koetettu edetä eri teitä: ’asian luonteen’ muunnelmassa saatiin puretuksi normin ja asiaintilan jäykkä oppien kautta tai ’institutionaalisen oikeusopin’ kautta71. kytkentä, oikeusfilosofisessa juridisen hermeneutiikan suun- Näille yhteisiä ovat seuraavat perusvakaumukset: tauksessa purettiin suhde, joka vallitsi luonnonoikeuden ja siitä johdetun positiivisen oikeuden (lain) välillä. Perättiin i) Tiukka erottelu olemisen ja pitämisen välillä (eli meto- toisin ilmaisten ”oikean” oikeuden ja aina ja kaikkialla pä- didualismi) on analyyttisesti mahdollista mutta fenome- tevän luonnonoikeuden mahdollisuutta. Oikeusfilosofisesti nologisesti väärin. Se on ristiriidassa inhimillisen koke- suuntautunut lainopillinen hermeneutiikka syntyi kritiikistä muksen kanssa. Ei voida löytää sen enempää puhdasta sekä pettävää varmuutta kohtaan, jota tunnettiin oikean oi- pitämistä kuin puhdasta olemistakaan. Kaikki oleva arvo- keusratkaisun löytämisestä, että sen mahdollisuutta kohtaan, tetaan tilapäisesti – vaihtelevin tavoin – ja kaikki pitä- että ratkaisut voitaisiin johtaa mutkattomasti ylemmistä pe- minen vaatii ulottamistaan asiaintilaan, jotta se voidaan riaatteista. ylimalkaan ymmärtää. Juridisen hermeneutiikan oikeusfilosofinen muunnelma kieltäytyi sekin ottamasta luonnonoikeudellisten ratkaisu- ii) Puhumamme kieli ja elämistämme saattelevat instituu- määritysten loputtua mitään mielivaltaista lainlaatijan rat- tiot määrittyvät välttämättä niin olemisesta kuin pitämi- kaisua positivistisesti ”oikeana”. Myös se etsi mahdollisuutta sestäkin.

/ niin & näin • 91 iii) Oikeuttakaan ei voida käsittää ”puhtaaksi” oikeel- tuvat aina oikeusretoriikkaan81 ja opetustekniikkoihin82 lisuudeksi tai silkaksi tosiasiaksi. Positiviteetti tarvitsee saakka. Näitä ei voi tässä setviä yksitellen. Sen sijaan niistä oikeudenmukaisuutta ja oikeudenmukaisuus positiviteet- yhteisesti täytyy alleviivata painopistealueina kolmea toposta tia. tai paikkaa, joiden ympärille lainopillinen hermeneutiikka on nykyään keskittynyt. Ne ovat normien konkretisoiminen Näin rakentuu sidos toisiinsa välttämättä varaavien olemisen ja asiaintilojen rakentuminen, esiymmärrys ja näyttämöl- ja pitämisen välille. Kun jotakin pitämistä ei voinut ajatella linen ymmärtäminen. ilman sen sidosta asiaintilaan – tai päinvastoin – oikeusﬁlo- soﬁan tehtäväksi tuli vastedes välittää oikeudenmukaisuuden a) Normikonkretisointi ja asiaintilan rakentuminen ja oikeuden positiivisuuden suhteita. Juridisen menetel- Näkemys, jonka mukaan lain soveltaminen koostuisi yksit- mäopin tehtäväksi vuorostaan tuli lähentää elämänasiaintilan täisen asiaintilan subsumoinnista jonkin normin alaisuuteen, ja normin välistä suhdetta. nojaa teoreettisesti naiiviin83 ja käytännöllisesti rajoittu- neeseen tarkastelutapaan. Tällä tavoin lainsoveltamista tar- kastelevat nostotuomioistuimen tuomarit. Heille on ennalta Oppi ymmärtämisestä annettu valmis asiaintila, joten tehtäväksi jää vain asettaa Sama juridisen menetelmäopin tehtävänanto saatiin myös sen oikeudellinen jäsentäminen uudelleen koetteille. Tämä yleisestä hermeneutiikasta, etenkin Schleiermacherin72, on vain pieni osa lainopillista käytäntöä. Tarkastelutavassa Diltheyn73 ja Gadamerin74 mutta myös Heideggerin75 teosten jää huomaamatta osapuolten ja asianajajien toiminta sekä vastaanotosta. Katsomatta näiden töiden – yleisen herme- tutkinnasta vastaavien viranomaisten ja tuomarin tehtäväksi neutiikan kannalta taatusti merkittäviin – eroihin76 voidaan lankeava asiaintilan kokoaminen oikeudellista arvioimista todeta niistä muuan olennainen seikka lainopilliselle herme- varten. neutiikalle: laintulkinta on tekstintulkintaa. Asiaintilat eivät ole ennalta annettuja. Ne eivät aseta Tekstin ymmärtäminen on vain yksi muoto ymmärtä- itse itseään, vaan ne ovat pikemminkin konstruktiivisen mistä, joka taas on inhimillisen täälläolon ja historiallisen toiminnan tulosta. Lakia soveltava osallistuu niiden tuotta- vaikutusyhteyden yleinen muoto. Ymmärtäminen edellyttää miseen. Lainopillisessa hermeneutiikassa on työstetty tätä ennalta esikäsitystä merkityksestä, ymmärrettävän tekstin tietämystä selkeämmäksi ja keskusteltu siitä laajasti.84 jäsentämistä ennakoituun kokonaisuuteen. Näin ymmär- Oikeudellisen ymmärtämisen prosessissa lakinormi ja täminen on itsessään kehittyvä lähenemisten prosessi, joka elämänasiaintila muodostavat toisiaan lähenevät ääripäät, liikuttaa ja muuttaa niin ymmärtävää subjektia kuin ym- jotka pitäisi saattaa vastaavuuteen. Normia ei voi ymmärtää märrettävää kohdettakin. Tapahtumakulku sijoittuu aikaan, mieltämättä olosuhteita, joihin sen pitäisi ”sopia”85. Kuka ta- joten se tuo mukaan yksilön omine elämänhistorioineen ja hansa kuvitteleekin jonkin pitämisen sisältöä, hän yhdistää yhteiskunnan perinteen yhteyksineen. Se tuo toisin sanoen tuon pitämisen ajattelemiinsa tai havaitsemiinsa tosiasioihin. mukaan ’esiymmärryksen’. Yhtä vähän kuin on ”olemassa” kaikesta olemisesta abstra- Koska ymmärtäminen ei ole (subjektin objektiin suun- hoitua normia, on ”olemassa” kaikesta normista abstrahoitua tautuvaa) suoraa havaitsemista, vaan itsessään kehittyvää lä- asiaintilaa. Olisi ensinnäkin mieletöntä ottaa tuollaista ”asi- hentymistä, se kulkee kehämäisesti tai, kuten on oikeammin aintilaa” oikeudelliseen tarkasteluun. Siihen kelpuutetaan sanottava77, spiraalinmuotoisesti. Subjekti ja kohde liikut- vain sellaiset olosuhteet tai seikat, joilla voi olla oikeudellista tavat toisiaan ymmärtämisen prosessissa edellyttäen toinen merkitystä. Tätä merkitystä ei vuorostaan voi käsittää, ellei toisiaan lähenemisen eri asteissa. Tämä liike sulkee pois sen, voida mieltää mahdollisuutta asianmukaiseen oikeudelliseen että onnistunutta ymmärtämistä (”totta” tietoa) voitaisiin sääntelyyn86. mitata. Toiseksi, ja tärkeämmin, asiaintilat ovat aina tulosta tie- Res ja intellectus eivät suhteudu toisiinsa liikkumatto- tojen valitsemisesta ja rakenteistamisesta. Ulkomaailman massa havaintosuhteessa, vaan dynaamisessa lähestymissuh- olosuhteet ovat kaikissa tekotilanteissa niin lukuisat ja moni- teessa. Tällöin ”totuus” ei voi olla adequatio rei et intellectus mutkaiset, ettei niitä voida havaita kokonaisuudessaan. Niistä [olioiden ja järjen vastaavuutta]. Se on paremminkin vuoro- kootaan ”kokonaisuus” tai ”hahmo”, joka vasta suo ”merki- puhelu-, yksituumaisuus- ja menettelytapailmiö.78 tyksen”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita mitään muuta kuin Tästä nähdään yleisen hermeneutiikan läheinen yhteys sitä, että olosuhteet valikoidaan aina. Ne viedään johonkin Engischin kuvaan, jossa ”katse vaeltaa sinne ja tänne”79. rakenteelliseen yhteyteen. Inhimillinen havaitseminen ja kieli Mutta huomataan myös yhteys moderniin oppiin konkreet- eivät olisi ajateltavissa ilman valintaa ja rakenteistusta. tisesta luonnonoikeudesta. Molemmissa nousee esiin konk- Samoin ”tapahtumasta ulkomaailmassa” tulee ”elämän- reettinen tapahtuminen, niin subjektin ja objektin kuin asiaintila” ja sen jälkeen ”oikeudellinen asiaintila” selektio- ja myös pitämisen ja olemisen tai normin ja asiaintilan välinen strukturointiprosessin myötä. Valintaa ja rakenteistusta ei lähentyminen. Niissä käsitetään kukin lähentymisen ääripää kuitenkaan voi ajatella ilman havaintoa ja ratkaisua ohjaavia avoimeksi toista äärtä kohden. Lähentymisen tulosta ei kum- periaatteita, vailla tietoa siitä, mikä käy ”merkittävästä” tai massakaan tapauksessa voi laskea more geometrico. ”merkityksettömästä” ja mikä onkaan keskeistä tai perifee- ristä. Nämä asiaintilan muodostamisen, perustamisen tai paikoilleen panemisen, sen lailliseen muotoon määrittä- Kolme topoi misen, periaatteet ovat normeja, joita vastaamaan asiaintila Oikeusteoria ja juridinen menetelmäoppi ovat käyttäneet on saatettava. tätä hankkimaansa tietoutta monella tavalla. Sen hyödyt Sen enempää normia kuin asiaintilaakaan ei siis voi ym- eivät rajoitu tuomarin käytännön toimintaan80, vaan ulot- märtää tai koostaa ilman toinen toistaan. Normin konk-

92 • niin & näin / retisointi voi edistyä vain vähittäin yhtaikaa asiaintilan oikeutetusti pitää yrityksenä siirtää ja työstää oikeudellisia kokoamisen kanssa. Juridinen hermeneutiikka luonnehtii merkitysodotuksia. oikeudenetsintää sen vuoksi ”samanaikaiseksi ja yhteiseksi Kun asia nähdään tähän tapaan, tuomaria olisi naiivia ja tosiasiaston ja asiaintilan aukikehiytymiseksi”87. vaarallista velvoittaa ”ennakkoluulottomaan” laintulkintaan eli edellyttää häneltä esiymmärrysten välttämistä. Tähän b) Esiymmärrys hän ei pysty, koska hän ei toimi yhteiskunnan ja historian Kun asiaintilaa koostetaan oikeudellisen normin avulla, ulkopuolella. Kehotus johtaisi käytännössä tuomarin takti- syntyy uusia ongelmia. Normihan ei suinkaan ole saman koimaan verhotusti ja vaieten. tien käytettävissä – konkreettisen tulkitsemisen ulkopuo- Yleisessä hermeneutiikassa on niin ikään ironisoitu yri- lella – valmiina laskettavana suureena. Se on itse vuorostaan tyksiä välttää hermeneuttinen kehä. On suositeltu, että ei ilmiö, joka kehittyy dynaamisesti prosessin aikana. Jos asiaa ”tultaisi ulos kehästä, vaan tultaisiin oikealla tavalla sen si- katsotaan tarkemmin, ei oikeastaan saisi puhua ”normista”, sälle”91. Tämä voi tarkoittaa tuomarin käytännölle vain sitä, vaan ainoastaan normin ymmärtämiseen pyrkivän ”normi- että siinä paljastetaan esiymmärrykset ja tehdään ne näin ymmärryksestä”. mahdollisiksi välittää ja valvoa. Tuomarit velvoitetaan toisin Normiymmärrys on ei-staattinen ja ei-objektiivinen sanoen täyteen reﬂektioon ja argumentointiin.92 ilmiö. Se muuntuu välttämättä ymmärtämisprosessin ku- Esiymmärrys on ymmärtämisen mahdollisuusehto. Sen luessa tuota prosessia harjoittamaan pyrkivän henkilön johdosta tuomarin ymmärtämisen oikeellisuutta ei voida kykynä. Oikeuden alueella ymmärtämisellä tai ymmärtämät- koostaa ja koetella substantiaalisesti, sisällöllisesti, vaan tömyydellä on tyypillisesti kivulloisia seuraamuksia toisille ainoastaan proseduraalisesti, menettelytapojensa nojalla. ihmisille. Näin ollen täytyy kysyä erityisen kriittisesti, kuinka tällainen ymmärtämisprosessi kyetään ”oikein” oikeuttamaan c) Näyttämöllinen ymmärtäminen ja miten kolmannet osapuolet pystyvät valvomaan näitä pro- Näin on saavutettu taso, jolta lähtien nykypäivän lain- sesseja ja suojautumaan väärinymmärtämisiltä. opillinen hermeneutiikka voi kehittyä edelleen: oikeuden- Lainopillinen hermeneutiikka vastaa tähän kysymykseen käynnin taso93. käsitteellä ’esiymmärrys’. Se on perua yleisestä hermeneutii- Yleinen hermeneutiikka ei vuosien varrella ole – etenkään kasta. Käsite on osoittautunut hedelmälliseksi juridisessa Diltheylla – keskittynyt pelkästään tekstinymmärtämiseen, hermeneutiikassa.88 vaan myös elämänilmauksiin tai vieraisiin sieluntiloihin Pelkkä tieto siitä, että oikeudenetsintä on ymmärtämisen ymmärtämisen kohteena. Juridinen hermeneutiikka ei ole prosessi, laskee jo perustan varovaisuudelle ja kritiikille oi- huomioinut mitenkään tätä laveaa perinnettä. Se on ymmär- keudenetsinnän kulkua ja tuloksia kohtaan. Eihän ymmär- tänyt itsensä tekstihermeneutiikaksi, rajoittunut normin ja täminen ensinnäkään ole korvattavissa tai toistettavissa, vaan asiaintilan väliseen suhteeseen. Tässä sitä on askarruttanut se on yksilön (onnistuvaa tai epäonnistuvaa) toimintaa ajassa. verrattomasti enemmän laintulkinnan kuin asiaintilan koos- Joku toinen – tai sama henkilö eri tilanteessa – ymmärtäisi taminen. 94 ehkä toisin ja muuta. Tällainen rajoittuneisuus ei ole asianmukaista. Oikeudel- Lisäksi kukaan ihminen ei ymmärrä yhtään mitään linen toiminta – ja myös tuomarin työ – on kaikkein vii- ”puhtaasti” tai ”objektiivisesti”. Paremminkin itse kukin meiseksi tekstien työstämistä, joksi se muuttuu olennaisesti näkee kohteen omilla silmillään, omien elämänhistoriallisten vasta tuomiota harkittaessa ja perusteltaessa. Ennen tätä se toiveittensa, pettymystensä ja ahdistustensa pohjalta. Hän on olennaisesti ihmisten kesken tapahtuvaa vuorovaikutusta valikoi ja rakenteistaa89 omien henkilökohtaisten merkitys- ja välienselvittelyä. Se on tapausten kulku, ajassa pakeneva ja odotustensa, omien yksilöllisten esiymmärrystensä avulla. toistamattomissa oleva tapahtumasarja. Se on puhutun sanan Näin nähtynä esiymmärryksen käsite vertautuu ennakko- seuraa eikä vain kohtaamisia kirjoitetun tekstin kanssa. Se on arvostelmaan huonossa mielessä tai peräti ennakkoluuloi- toimintaa, jossa teot seuraavat strategisesti toisiaan. suuteen. Lain tulkinta olisi ”tuloksensa tulos”, kuten Gustav Tässä tuomaritoiminnan näyttämöllisessä vaiheessa to- Radbruch aikanaan muotoili90. Toisin sanoen merkitysodotus della tapahtuu: normi konkretisoituu ja asiaintila kokoontuu. loisi merkityksen. Tässä vaiheessa katsotaan esiymmärrysten seuraamukset. Tämä näkemys esiymmärryksestä on sinänsä oikea mutta Lainopillinen hermeneutiikka on hyvin varustettu näyt- epätäydellinen. Se ilmaisee oikeutetusti sen, ettei ole olemas- tämöllisen ymmärtämisen hedelmällistä teoriaa varten. Sen sakaan ymmärtämistä, joka olisi vailla elämänhistoriallisesti käsitteellinen ja menetelmällinen asevarasto vastaavuuksien pohjattua merkitysodotusta. Näkemys lyö kuitenkin laimin ja samanaikaisuuksien tajuamiseen, sen kiinnostus vastak- sen, että esiymmärrys ei ole ainoastaan elämänhistoriallinen kaisten suhteitten dynamisoitumiseen, sen proseduraalinen ja siten yksilöllinen ilmiö. Syntyy virheellinen vaikutelma ymmärrys onnistuvasta ymmärtämisestä ja oikeellisesta ar- esiymmärryksestä jonakin, jonka vaihtoehto olisi ”ennakko- vioimisesta saavat toivomaan, että juridinen hermeneutiikka luuloton” ymmärtäminen. osoittaa painoarvonsa modernin oikeudenkäyntiteorian ke- Merkitysodotukset tai esiymmärrykset ovat vain viime hityksessä. kädessä yksittäisten yksilöitten valmiuksia. Ne ovat ensi kä- Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori 95 dessä yhteiskunnan ja kulttuurin tuntomerkkejä, tulosta his- toriallisista ”vaikutusyhteyksistä”, joissa ihmisten lisäksi aina sijaitsevat heidän oikeutensa. Tässä suhteessa esiymmärrykset eivät ole tilannekohtaisia, yksilöllisiä ja spontaaneja, vaan objektiivisia ja kestäviä. Esiymmärrykset ovat lisäksi ammattimaisen sosialisaation tuotetta. Juristin koulutusta voi

 / niin & näin • 93 Viitteet 23. Vrt. erit. H[ermann] Kantorowicz (salanimellä Gnaeus Flavius), Der Kampf um die Rechtswissenschaft. [Heidelberg] 1906. Ks. lisäksi Coing, Grundzüge, [suomentajan huomautukset hakasuluissa] 334–; Arthur Kaufmann, Freirechtsbewegung – lebendig oder tot? Ein * [Juristische Hermeneutik. Archiv für Rechts- und Sozialphilosophie. Vol. Beitrag zur Rechtstheorie und Methodenlehre, Juristische Schulung, 1965, LXXII, 1986, H. 2, 195–212.] 1–; julk. myös teoksessa Kaufmann, Rechtsphilosophie im Wandel. Stationen 1. Ks. tästä hyvänä esimerkkinä Dimensionen der Hermeneutik. Arthur Kauf- eines Weges. [1972] 2. p. [Heymann, Köln] 1984, 231–. mann zum 60. Geburtstag. Toim. W. Hassemer. [Decker & Müller, Hei- 24. Paradigmaattisena tapauksena kokoomateos Juristische Methodenlehre und delberg] 1984. Kirja sisältää puheenvuoroja filosofiasta, antropologiasta, analytische Philosophie. Toim. H. J. Koch & Helmut Ruessmann. [Taunus, oikeusfilosofiasta, oikeusteoriasta, juridisesta metodiopista, retoriikasta, Kronberg] 1976. didaktiikasta ja kirjallisuudesta. 25. Malliesimerkkinä Luhmann, Legitimation durch Verfahren. [1969] 2. p. 2. Ks. perusteos [Johann Gustav] Droysen, Historik. [Vorlesungen über Enzy- [Luchterhand, Darmstadt] 1975. Ks. tämän hermeneuttinen kritiikki klopädie und Methodologie der Geschichte (1857–8). Toim. Rudolf Hübner. [Josef] Esser, Vorverständnis und Methodenwahl in der Rechtsfindung. Rati- Oldenbourg, München] 1937. onalitätsgrundlagen richterlicher Entscheidungspraxis. [1970] 2. p. [Scriptor, 3. Vrt. esim. [Eberhard] Simons & [Konrad] Hecker, Theologisches Verstehen. Kronberg] 1972. Luku IX (”Systemtheorie und Konsensproblematik”), Philosophische Prolegomena zu einer theologischen Hermeneutik. [Patmos, 205–. Düsseldorf] 1969. 26. Ks. kokonaista joukkoa esimerkkejä tästä [Bernd] Rüthers, Die unbegrenzte 4. Vrt. esim. Texthermeneutik. Aktualität, Geschichte, Kritik. Toim. [Ulrich] Auslegung. Zum Wandel der Privatrechtsordnung im Nationalsozialismus Nassen. [Schöningh, Paderborn] 1979. [1968]. 2. p. [Athenäum, Frankfurt/M.] 1973. 5. Tämän osoittaa [Jürgen] Habermas, Theorie des kommunikativen Handelns 27. Ks. lähemmin sosiaalitieteellisesti suuntautuneen rikosoikeuden rankai- 1. Handlungsrationalität und gesellschaftliche Rationalisierung. [Suhrkamp, sutavoitteista, Hassemer & [Klaus] Lüderssen & [Wolfgang] Naucke, Fort- Frankfurt/M.] 1981, 161–. Sivulla 163 pannaan oikeutetusti merkille, ettei schritte im Strafrecht durch die Sozialwissenschaften? [Müller, Heidelberg] näkemys suinkaan ole uusi luonnontieteiden ei-analyyttisessa tieteenteo- 1983, 39– & 47–. riassa. 28. Ks. tästä opettavaisia esimerkkejä teoksessa D[ieter] Simon, Rechtsfindung 6. Yhtenä esimerkkinä tästä ks. Arthur Kaufmann, Einige Bemerkungen zur am byzantinischen Reichsgericht [Wissenschaft und Gegenwart; 4. Kloster- Wissenschaftlichkeit der Rechtswissenschaft. Teoksessa Festschrift für [Paul] mann, Frankfurt/M.] 1973, 13– & 22–. Bockelmann [zum 70. Geburtstag. Toim. A. Kaufmann, G. Baumann, D. 29. Yhtenä tällaisena perustana lainopilliselle hermeneutiikalle voivat olla Krauss & K. Volk. Beck, München] 1979, 67–. Julk. myös Kaufmannin erityisesti Arthur Kaufmannin teokseen Rechtsphilosophie kootut työt: teoksessa Beiträge zur Juristischen Hermeneutik sowie weitere rechtsphiloso- ”Naturrecht und Geschichtlichkeit” (1957), 1– & 17–; ”Gedanken zur phische Abhandlungen. [Heymann, Köln] 1984, josta ks. sivulta 119 alkava Überwindung der rechtsphilosophischen Relativismus” (1960), 51– & jakso. 57–; ”Rechtspositivismus und Naturrecht in erkenntnistheoretischer Sicht” 7. [Tässä viitataan granadalaisten tutkijoiden 1950-luvulta lähtien tekemään (1961), 69– & 93–; ”Die ontologische Struktur des Rechts” (1962), 101– & työhön.] Ks. [Nicolás] López Calera, La estructura lógico-real de la norma 117–; ”Gesetz und Recht” (1962), 131– & 152–. juridical. [Nacional, Madrid] 1969. Erit. 129–. 30. Silloinkin kun Luhmann (teoksessaan Rechtssystem und Rechtsdogmatik. 8. Ennen kaikkea [Andrés] Ollero [Tassara]n työt: Derecho y Sociedad. Dos [Kohlhammer, Stuttgart] 1974, 31–) ei usko – yhtä vähän yksittäiseen reflexiones en torno a la filosofia alemana actual. [Nacional, Madrid] 1973. oikeusalaan rajoittuen kuten minä omaani – että oikeusjärjestelmä voi Erit. 44–; Rechtswissenschaft und Philosophie. Grundlagendiskussion in onnistuneesti suuntautua seurauksiin, hänen suosituksensa muodostaa Deutschland. [Münchener Universitätsschriften, Ebelsbach] 1978. Erit. ”yhteiskunnanmukaisia oikeuskäsitteitä” (mts. 49–) niin systemaattista 29–; Interpretación del derecho y positivismo legalista. [Edersa, Madrid] 1982, konstruktiota kuin oikeuskäytäntöäkin varten etenee palautesuuntautumi- passim. Erit. 100– & 170– & 246–. seen, joka piilee oikeuskäsitteitten ”yhteiskunnanmukaisuudessa”. 9. Ks. [Modesto] Saavedra, Interpretación del derecho e ideologia. Elementos 31 . Vrt. esim. laajoja todisteluja teoksissa [Gertrude] Lübbe-Wolff, Rechtsfol- para una critica de la hermeneutica juridica. [Universidad de Granada, Gra- gen und Realfolgen. Welche Rolle können Folgenerwägungen in der juristischen nada] 1978, passim. Regel- und Begriffsbildung spielen? [Alber, Freiburg] 1981; Hassemer, Über 10. Vrt. ymmärtämisen oikeudellisen roolin käsitteellistämistä yleisen herme- die Berücksichtigung von Folgen bei der Auslegung der Strafgesetze. Teok- neutiikan rikkaimmassa tutkimuksessa eli teoksessa [Hans-Georg] Gada- sessa Festschrift für Coing zum 70. Geburtstag. [Toim. Norbert Horn. Beck, mer, Wahrheit und Methode [1960]. 4. p. Mohr, Tübingen 1975, 307. Ks. München] 1982, 493–. myös [Giuseppe] Zaccaria, Ermeneutica e giurisprudenzia. I fondamenti 32. Ks. tästä erit. Esser, Vorverständnis, 142–. filosofici nella teoria di Hans Georg Gadamer. [Giuffrè, Milano] 1984. 33. Vrt. malliesimerkkinä tästä oikeudenmukaisuuden määrittelyä ”oikeus- 11. J[oachim] Wach, Das Verstehen. Grundzüge einer Geschichte der hermeneuti- järjestelmän asianmukaiseksi monimutkaisuudeksi” Luhmannin artik- schen Theorie im 19. Jahrhundert I–III. [Mohr, Tübingen 1926–33.] kelissa Gerechtigkeit in den Rechtssystemen der modernen Gesellschaft, 12. [Monika] Frommel, Die Rezeption der Hermeneutik bei Karl Larenz und Rechtstheorie 4/1973, 131–; erit. luku V. Joseph Esser. [Gremer, Ebelsbach] 1981, 22–. 34. Erit. selvästi Kaufmann, Die ontologische. 13. F. C. von Savigny, Juristische Methodenlehre [1802–3]. Toim. [Gerhard] 35. Yleiskatsauksen tarjoaa myös [Wolfgang] Fikentscher, Methoden des Rechts Wesenberg. [Koehler, Stuttgart] 1951. in vergleichender Darstellung III. Mitteleuropäischer Rechtskreis. [Mohr, 14. [Karl] Larenz, Methodenlehre der Rechtswissenschaft [1960]. 4. p. [Springer, Tübingen] 1976, 429–. Heidelberg] 1978. Osa I. Luvut 1–3. 36. Oikeusfilosofian ja oikeusteorian erottelusta ks. Kaufmann, Rechtsphilo- 15. Näin asian esittävät ”klassiset” tulkintaopit. Ks. esim. Larenz, Methoden- sophie, Rechtstheorie, Rechtsdogmatik. Teoksessa Einführung in Rechtsphi- lehre, 307–. losophie und Rechtstheorie der Gegenwart. [1977] Toim. Kaufmann & Has- 16. Näillä kohdin pitää lisätä, että käsitelainoppi ei koskaan ole muotoutunut semer. 4. p. [Müller, Heidelberg] 1985, 1– & 9–. Oikeusteorian ja mene- näin tiukaksi ja ahtaaksi. Lukemisen arvoinen tässä mielessä on Montes- telmäopin erottelusta ks. Hassemer, Methodenlehre und Rechtsreform. quieun vastaanottoa käsittelevä artikkeli: [Regina] Ogorek, De l’esprit des Teoksessa Rechtstheorie. Ansätze zu einem kritischen Rechtsverständnis. Toim. légendes. Rechtshistorisches Journal 2 (1983), 277–. Käsitelainoppi palveli Kaufmann. [Müller, Karlsruhe] 1971, 27–. silloisia metodioppeja, myös lainopillista hermeneutiikkaa, ei niinkään tut- 37. Erit. Vorverständnis; Dogmatik zwischen Theorie und Praxis. Teoksessa kimuskohteena kuin pelotteena. Festschrift für L[udwig] Raiser. Toim. F. Baur, J. Esser, F. Kübler & E. Stein- 17. Ks. [Helmut] Coing, Grundzüge der Rechtsphilosophie [1950]. 3. p. [de dorff. [Mohr, Tübingen] 1974, 517–; Juristisches Argumentieren im Wandel Guyter, Berlin] 1976, 309–; ks. myös. Coing, Die juristischen Auslegungsme- des Rechtsfindungskonzepts unseres Jahrhunderts. Sitzungsberichte der Hei- thoden und die Lehren der allgemeinen Hermeneutik. [Westdt. Verlag, Köln] delberger Akademie der Wissenschaften, phil.-hist Klasse. [Winter, Hei- 1959. delberg] 1979. Myös Zaccaria, Ermeneutica e giurisprudenza. Saggio sulla 18. [Emilio] Betti, Teoria generale della interpretazione. [Giuffrè, Milano] 1955; metodologia di Josef Esser. [Giuffrè, Milano] 1984. Die Hermeneutik als allgemeine Methodik der Geisteswissenschaften. [Mohr, 38. Erit. Methodenlehre, II: Systematischer Teil; Kennzeichen geglückter richter- Tübingen] 1962. licher Rechtsfortbildung [Müller, Karslruhe] 1965; Die Bindung des Richters 19. [Otto Friedrich] Bollnow, Das Verstehen. Drei Aufsätze zur Theorie der Geis- an das Gesetz als hermeneutisches Problem. Teoksessa Festschrift für E. R. teswissenschaften. [Kirchheim, Mainz] 1949. Huber [zum 70. Geburtstag. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen] 1973, 20. [François] Gény, Méthode d’interprétation et sources en droit privé positif. 291–. [1899] 2. p. [LGDJ, Paris] 1919. 39. Erit. Martin Kriele, Theorie der Rechtsgewinnung, entwickelt am Problem der 21. Ks. viite 10. Verfassungsinterpretation [1967]. 2. p. [Duncker & Humblot, Berlin] 1976. 22. Coing, erit. Grundzüge, 329–; 334–. 40. Erit. Friedrich Müller, Normstruktur und Normativität. Zum Verhältnis von

94 • niin & näin / Recht und Wirklichkeit in der Juristischen Hermeneutik, entwickelt an Fragen 64. Ennen kaikkea [Günter] Stratenwerth, Das rechtstheoretische Problem der der Verfassungsinterpretation. [Duncker & Humblot, Berlin] 1966; Juristi- ’Natur der Sache’. [Mohr, Tübingen] 1957, 8– & 28–; [Hans] Welzel, Wahr- sche Methodik. 2. p. [Duncker & Humblot, Berlin] 1976; Strukturierende heit und Grenze des Naturrechts. [Universität Bonn, Bonn] 1963, 13–. Rechtslehre. [Duncker & Humblot, Berlin] 1984. 65. Ennen kaikkea Stammler, Die Lehre von dem richtigen Rechte [1902]. [Gent- 41. Kysymys ei ole siis vain lakinormeista, koonnetusta oikeudesta. Case ner, Bad Homburg 1964] lawn ennakkotapaukset ovat hermeneuttiselle teorialle säädetyn oikeuden 66. Tähän yhteyteen ja seuraavassa sanottuun johdattaa esitykseni Die Herme- funktionaalinen vastine. Vrt. Hassemer, Rechtssystem und Kodifikation. neutik im Werk Arthur Kaufmanns. Teoksessa Dimensionen (viite 1), 1– & Die Bindung des Richters an das Gesetz. Teoksessa Einführung (viite 36), 3– & 7–. 193– & 205–. Myös Fikentscher, Methoden des Rechts in vergleichender Dar- 67. Arthur Kaufmann, Analogie und ’Natur der Sache’. Zugleich ein Beitrag zur stellung IV. Dogmatischer Teil. [Mohr, Tübingen] 1977, 202– (”tapausnor- Lehre vom Typus [1965]. 2. p. [Müller, Heidelberg] 1982, 18. mista”); Schroth, Philosophische und juristische Hermeneutik. Teoksessa 68. Sama, 29–. Einführung (viite 36), 276– & 285–. 69. Sama, 37–. 42. Erit. Logische Studien zur Gesetzesanwendung [1943]. 3. p. [Heidelberger 70. Sama, 38–. Akademie, Heidelberg] 1963; Die Idee der Konkretisierung in Recht und 71. Kokoava tiivis esitys aiheesta sisältyy teokseen Kaufmann & Hassemer, Rechtswissenschaft unserer Zeit [1953]. 2. p. [Winter, Heidelberg] 1968; Ein- Grundprobleme der zeitgenössischen Rechtsphilosophie und Rechtstheorie, führung in das juristische Denken [1959]. 7. p. [Kohlhammer, Stuttgart] [Athenäum, Frankfurt/M.] 1971, 18– & 23–. Vrt. myös Ellscheid, Das 1977. Naturrechtsproblem. Eine systematische Orientierung, 171– & 186– & 43. Logische Studien (viite 41), 15. Kaufmann, Problemgeschichte der Rechtsphilosophie, 82–. Teoksessa Ein- 44. Vrt. tästä esimerkiksi painokasta semanttisten pelikenttien tyyppien führung (viite 36). yhteenvetoa, H.-J. Koch, Einleitung. Über juristisch-dogmatisches Argu- 72. Erit. Sämtliche Werke, [Berlin] 1838. Toim. Lücke. I osa, 7. nide, 143–. mentieren im Staatsrecht. Teoksessa Seminar. Die juristische Methode im 73. Erit. Gesammelte Schriften. Toim. Herrmann. VII. [Vandenhoeck & Rup- Staatsrecht. Über Grenzen von Verfassungs- und Gesetzesbindung. Toim. recht, Göttingen] 1966–. Koch. [Suhrkamp,] Frankfurt/M. 1977, 13– & 29– & 41–. Ks. myös esim. 74. Vrt. viite 10. [Hans-Joachim] Priester, Zum Analogieverbot im Strafrecht. Teoksessa 75. Sein und Zeit. 11. p. 1967, erit. 148– & 310– [Oleminen ja aika. Suom. Reijo Juristische Methodenlehre (viite 24), 155–. Kupiainen. Vastapaino, Tampere 2000.] 45. Ks. tästä esim. minun teostani Tatbestand und Typus. Untersuchungen zur 76. Vrt. systemaattisiin esityksiin [Ulrich] Schroth, Theorie und Praxis subjek- strafrechtlichen Hermeneutik. [Heymann, Köln] 1968, 66–. tiver Auslegung im Strafrecht. [Duncker & Humblot, Berlin] 1983, 23– & 46. Erit. selvästi Heck, Begriffsjurisprudenz und Interessenjurisprudenz. Liite Rottleuthner, Richterliches (viite 57), 32–; ja yleisempiin esityksiin Witt- teokseen Heck, Grundriß des Schuldrechts. [Mohr, Tübingen] 1929/1958, man, Der existenzialontologische Begriff des Verstehens und das Problem 66–. der Hermeneutik & U. Neumann, Zum Verhältnis von philosophischer 47. Ks. tästä Tatbestand und Typus (viite 44), 67–; Arthur Kaufmann, Recht und juristischer Hermeneutik. Teoksessa Dimensionen (viite 1), 41– & 49–. und Sprache (1983). Teoksessa Beiträge (viite 6), 101–. 77. Hassemer, Tatbestand (viite 44), 107–. 48. Laajempi tarkastelu teoksessa Hassemer, Einführung in die Grundlagen des 78. Johdatus aiheeseen teoksessa Hassemer, Einführung (viite 47), § 16 II 3, Strafrechts. [Beck, München] 1981, § 18 arkikielestä ja § 19 lakikielestä. Exkurs 2. 49. Tätä kehittelen teoksessani Rechtstheorie (viite 35). 79. Vrt. viitteet 42 & 43. 50. Tällä on luonnollisia seuraamuksia tuomarin sitomiselle lakiin, mistä kiis- 80 Yleisesitys Baratta, Über Juristenrecht. Teoksessa Dimensionen (viite 1), teltiin intressioikeusopin aikoihin. Vrt. tästä kaksinkamppailua: Stampe, 57–. Rechtsfindung durch Interessenwägung & Heck, Interessenjurisprudenz 81. Haft, Juristische Hermeneutik und Rechtsrhetorik. Teoksessa Dimensionen und Gesetzestreue, Deutsche Juristen-Zeitung 10/1905, 713– & 1140–. Kes- (viite 1), 91–. kustelun nykytilasta ks. teokseni, Rechtssystem (viite 40) & Larenz, Die Bin- 82. Philipps, Juristische Hermeneutik und Lehrtechnologie. Teoksessa Dimen- dung (viite 37). sionen (viite 1), 103–. 51. Erit. Vorverständnis (viite 24), 124– & passim. 83. Tästä yllä osassa Menetelmäopit. 52. Tästä kirjoittaa opastavasti Schroth, Philosophische (viite 40), 288–. 84. Ks. perusteos [Joachim] Hruschka, Die Konstitution des Rechtsfalles. Studien 53. Kuten tekee Müller, Juristische (viite 39), 160–. zum Verhältnis von Tatsachenfeststellung und Rechtsanwendung. [Duncker & 54. Näin on totutusti toimittu ja toimitaan yleisesti edelleen; vrt. esim. [Hans- Humblot, Berlin] 1965. Heinrich] Jescheck, Lehrbuch des Strafrechts. Allgemeiner Teil. [1978] 3. p. 85. Vrt. Radbruchin kauniiseen kuvaan, joka osoittaa jälleen hermeneuttisen [Ducnker & Humblot, Berlin] 1978, § 17, joka suuntautuu ennen kaikkea oikeusfilosofian ja hermeneuttisen menetelmäopin vastaavuuden: ”Taiteel- Engischiin. linen idea eroaa sen mukaan, toteutuuko sen marmorisena vai pronssisena. 55. Tästä on saatu valotetuksi runsaasti aineistoa müncheniläisessä tutkimus- Tätä idean ja aineen suhdetta voi kutsua idean ainemääräytyneisyydeksi.” hankkeessa ”Tuomarien oikeudenkäytön muutosten argumentointiteoreet- (Die Natur der Sache als juristische Denkform, 1969, 17.) tisia näkökohtia”. Projektia ovat johtaneet Arthur Kaufmann, Ulfrid Neu- 86. Esimerkiksi yksittäisen ihmisen kanteet ovat aivan erilaisia oikeudelliselta mann ja Jochen Schneider. Tulokset ovat vielä julkaisematta. [Vrt. Ulfrid merkitykseltään aina sen mukaan, onko kysymys vaaleista, verotuksesta vai Neumann, Juristische Argumentationslehre. WB, Darmstadt 1986.] rikoksesta. Vaalioikeudessa irrelevanssi on historiallinen saavutus. Rikosoi- 56. Ks. esim. Larenz, Methodenlehre (viite 14), 332–. keudessa kannesuhteet ovat syyllisyyden määrittämisessä säännönmukai- 57. Ks. viite 55. sesti merkityksettömiä; rikoksen määrittämisessä ne voivat olla merkityk- 58. Vrt. [Hans-Martin] Pawlowski, Methodenlehre für Juristen. Theorie der sellisiä esimerkiksi sakkojen mitoittamisessa. Aina kuitenkin merkittävyy- Norm und des Gesetzes. Ein Lehrbuch. [Müller, Heidelberg] 1981, 69. den ratkaisee oikeudellinen normiohjelma. 59. Metodologian rinnalla täytyi lain avoimuuden tiedostamista seurata myös 87. Hassemer, Tatbestand (viite 45), 108–. oikeussosiologisen ohjelman, joka ei kysynyt tuomarin ratkaisuavaruuden 88. Perusesitys Esser, Vorverständnis (viite 25), 136– & passim. Toisin painotuk- ”oikeaa” täyttymistä, vaan sen ”tosiasiallista” täyttämistä ja siten asenteita, sin myös Hassemer, Einführung (viite 48) § 14, § 15 I Exkurs 1. valmiuksia, tiedostamattomia motiiveja, roolipelejä jne. Vrt. [Hubert] 89. Vrt. yllä V.3.a. Rottleuthner, Richterliches Handeln. Zur Kritik der juristischen Dogmatik. 90. Radbruch, Einführung in die Rechtswissenschaft, 7. & 8. p. 1929, 129. Lai- [Athenäum, Frankfurt/M.] 1973. 2. osa, 61– (”Zur Soziologie richterlichen naus kuuluu kokonaisuudessaan näin: ”Tulkinta on tulosta – omasta Handeln”) & 32–. tuloksestaan. Tulkintakeinot valitaan vasta, kun on saatu tulos selville. Niin 60. Tiivis esitys Hassemer, Der Begriff des positiven Rechts, Zeitschrift für ver- sanotut tulkintavälineet palvelevat tosiasiassa vain sen perustelemista jälki- gleichende Rechtswissenschaft (77), 1978, 102–. käteen tekstistä, mikä oli löydetty jo tekstin luovassa laajentamisessa.” 61. Erit. Rechtsphilosophie [1950]. 8. p. Toim. Hans P. Schneider & Erik Wolf. 91. Heidegger (viite 75), 153. [Koehler, Stuttgart] 1973; Die Natur der Sache als juristische Denkform. 92. Ks. johdannoksi tähän teokseni Tatbestand (viite 45), 135–. [1948. WB, Darmstadt] 1960.; Vorschule der Rechtsphilosophie. [1959] 3. p. 93. Alkeista teoksessani Einführung (viite 48) § 16 II 3 (”Szenisches Verste- [Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen] 1965. Toim. Arthur Kaufmann. hen”), § 16 III (”Prinzipien des Strafverfahrensrechts: Muster szenischen 62. Vrt. ennen kaikkea kokoomateoksiin Beiträge (viite 6) ja Rechtsphilosophie Verstehens”). (viite 23). 94. Vrt. Dilthey, Die Entstehung der Hermeneutik [1900]. Teoksessa Gesam- 63. Ennen muita [Werner] Maihofer, Die Natur der Sache, 1958 & [Norberto] melte Schriften, V. 1966–, 317–. Bobbio, Über den Begriff der ’Natur der Sache’, 1960. Artikkelit sisältyvät 95. [Kiitos Jarkko Tontille kommenteista käännöskäsikirjoitukseen.] teokseen Die ontologische Begründung des Rechts. Toim. Kaufmann. [WB, Darmstadt] 1965, 52– & 87– & 104– & 164–.

/ niin & näin • 95 Guy Haarscher Oikeuden aika ja totalitaarinen kokemus*

Oikeusfilosofian piirissä menneisyyden ja nykyisyyden suhde on korostetun mutkikas. Vulgaarin käsityksen mukaan mennyt edeltää nykyistä. Sen sijaan filosofisen kokemuksen mukaan menneisyyttä ei ole koskaan ollutkaan muutoin kuin vain nykyisyyden ainakin osin muodostamana, perustamana tai kokoamana, konstituoimana.

Vulgaari aikakäsitys, kuten Heidegger sitä nimitti1, edellyttää mahdotonta siirtyä päättyneeseen aikakauteen, joka oleilee eräänlaista yhdensuuntaista viivaa: alkupäässä menneisyys, enää vain osittaisina ja yksipuolisina jälkinä. Ymmärrän välissä nykyisyys, loppupäässä tulevaisuus. Erityisesti hänen tuota aikaa välttämättömästi tämän päivän näkökohtien mu- teoksensa Sein und Zeit asetti jo kauan sitten kyseenalai- kaisesti.5 seksi tällaisen naiivin2 lähestymistavan. Siinä painotettiin, Tällainen toteamus kärjistyy (Gadamerista poiketen) että kolmen ajallisen ekstaasin välillä vallitsevat äärettömän äärimmilleen radikaalissa dekonstruktionistisessa tai post- paljon monimutkaisemmat suhteet. Menneisyys ei ole, ei- modernistisessa näkökulmassa. Siinä ajaudutaan ilmeisen vätkä myöskään nykyisyys tai tulevaisuus, eristettävissä sel- vastustamattomasti anakronismien armoille. Kullekin aika- laisenaan inhimillisessä kokemuksessa. Ne limittyvät olen- kaudelle kuuluu tästä näkökulmasta oma menneisyytensä. naisella tavalla toinen toisiinsa. Hetkestä ei voi saada kiinni Toisin sanoen menneisyydellä ei ole mitään substanssia: se niin, ettei se erkanisi itsestään (kuten vihjaa ilmauksen ”eks- typistyy kuvitteelliseksi projektioksi, joka noudattaa vain tul- taasi” alkutavu ”ek-”)3. kitsijan tai katsojan tai nykyajassaeläjän tai nykykulttuurin Ennen Heideggeria oli Husserl osoittanut fenomenolo- etuja, pyyteitä ja kiinnostuksia. gista aikatietoisuutta esittelevillä luennoillaan, että nykyisyys Yhtäällä on siis vulgaari käsitys menneisyydestä, joka ei ole olemassa muuten kuin mennyttä säilyttävän retention ikään kuin olisi olemassa itsessään, odottamassa paljastavaa ja tulevaan suuntaavan protention kaksoisliikkeen kautta4. teoreettista (jumalallista?) katsetta. Toisaalla on radikaali de- Sein und Zeitissaan Heidegger tähdensi eritoten mennei- konstruktio menneisyydestä, joka purettaisiin pelkäksi ny- syyden painoarvoa: huolehdimme menneestä eteenpäin heit- kyisyyden menneisyydeksi. tyvän projektin (tulevaisuuden ekstaasin) liikkeessä. Tämä Niiden välissä pitää olla tasamaa, kultainen keskitie tai kaksoisliike näyttäytyy hetken säikeellä, alati haihtuvassa ny- välialue. Se on ajateltavissa lähtien Gadamerin käsitteestä kyhetkessä. ’välisyys’6. Nykyisyyden horisontista on mahdollista siirtyä – alati epävarmalla tavalla – tajuamaan mennyttä, mutta pois- tuminen nykyisestä on välttämättä osittaista, epäpuhdasta. Menneen hauraus Omasta horisontista (kulttuurista, ennakkoluuloista) ei käy Oikeusfilosofian piirissä menneisyyden ja nykyisyyden suhde irtautuminen juuria myöten. Siihen varataan, jotta edes jos- on korostetun mutkikas. Vulgaarin käsityksen mukaan takin menneessä saataisiin esimakua. mennyt edeltää nykyistä. Sen sijaan filosofisen kokemuksen Tällainen välitila tuottaa tietenkin loputtomasti filoso- mukaan menneisyyttä ei ole koskaan ollutkaan muutoin fisia ongelmia. Vaan eivät filosofit sitä keksineetkään järkei- kuin vain nykyisyyden ainakin osin muodostamana, perus- lemisen nautinnokseen. Gadamer esittää ’horisonttien sulau- tamana tai kokoamana, konstituoimana. Kun katson ny- tumisen’ peritapaukseksi lainopillisen hermeneutiikan (lain- kyisyydestä menneisyyttä, nykyistän sen valikoimalla siitä tulkinnan)7. Se on erityisen käytännöllinen ala päätöksineen ainekset, jotka pystyn itse tavoittamaan. Annan niille mielen ja ratkaisuineen, joilla on äärimmäisen kovia seuraamuksia ne tulkitsemalla. Muiden muassa Gadamer on osoittanut, kaikille asianosaisille. että suhde menneisyyteen ei ole koskaan puhdas. Minun on Miksi on välttämätöntä tulkita todellisuutta? Tehtävä

96 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

kuuluu osana laajempaan ongelmaan, jota voisi sanoa näky- Kant toisessa Kritikissään9) tai järjen äyräitten pettäminen väisen ja näkymättömän problematiikaksi. Rakkaus konk- tapahtuvat alueilla, jotka sijaitsevat ihmisen osan rajojen reettiseen, näkyvään ja kouraantuntuvaan todellisuuteen saa (”äärellisyyden”) tuolla puolen10. positivisteista positivistisimmat kiistämään, kuten Platon Yhtä kaikki rationalistisen tai uskonnollisen transsen- irvi, olemassaolon kaikelta, ”mitä he eivät pysty rusentamaan denssi-idean ulkopuolella näkymätön ikään kuin piirittää käsissään”8. He luulevat onnistuneensa näkymättömän pois- meitä kaikin tavoin. Kokemusten juoksussa meille näyttäytyy tamisessa. Heidän mukaansa papin tai metafyysikon fan- maailmasta (valheellisen) välittömästi vain mitättömän pieni tasma, fanaattisuus (Schwärmerei, hurmahenkisyys, sanoi osa, joka ei edes ole tärkein ja joka sekin osoittautuu erityisen

Guy Haarscher

Guy Haarscher (Licencié en Philosophie, Docteur en Droit) Hänen useista kirjoistaan voidaan mainita L’ontologie de on Brysselin Université Libren (ULB) professeur ordinaire sekä Marx (1980), La raison du plus fort (1988), Philosophie des droi- samassa yliopistossa toimivan Oikeusfilosofian tutkimuskeskuk- ts de l’homme (1987), La laïcité (1996), Le fantôme de la liber- sen (Centre de Philosophie du Droit) johtaja. té (1997), Philosophie du droit (1998), Les démocraties survivront- Kotimaansa ulkopuolella Haarscher on opettanut mm. Du- elles au terrorisme? (2002). ken yliopistossa Yhdysvalloissa ja Keski-Euroopan yliopistossa Bu- dapestissa. Haarscher on tutkinut moraali- yhteiskunta- ja oikeusfilosofiaa, erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta.

/ niin & näin • 97 pettäväksi. Mitä minä en näe? En näe sitä, mikä sijoittuu mi- Oikeudellisesti ongelma asettuu vielä kiperämmin. nulle läsnä olevan äärettömän rajoitetun tilan ulkopuolelle. Oikeus on osa yhteiskuntien yleisestä liikehdinnästä. Tässä En näe mennyttä, peruuttamattomasti päättynyttä ja siten al- mielessä se itse suuntautuu päin tulevaa (parempaa, oikeu- tistumatonta (ainakin välittömälle) katseelleni. En näe toista dekkaampaa maailmaa kohti). Mutta samalla oikeus jää mie- tarkoituksineen, niin sanottuine sisäisyyksineen. Hän on mi- lettömäksi, jollei oikeudenkäytön kohde nauti täyttä turvaa nulle läsnä vain merkkien kautta: lausuttujen sanojen, asen- ja suojaa. Oikeuden korvaa mielivaltaisuus, omavaltaisuus tojen, ilmeiden, eleiden, kolmansien henkilöiden puheiden tai tarkoituksenmukainen epäoikeus. kautta. Enkä näe minuakaan, itsetutkistelussa himertävää it- Takuut oikeuden toteutumisesta taas nojaavat mennei- seäni, puoliksi pimentoon jääviä sisimpiä liikahtelujani. syyteen kahdella tavalla. Ensinnäkin täytyy näyttää toteen Ja kuitenkin näistä näkymättä jäävistä, vähintäänkin menneet asiaintilat. Toisekseen on välttämätöntä soveltaa aistillis-välittömästi näkymättömistä aineksista olennaisesti tekoihin jotakin aiempaa sääntöä niin, että vältetään takau- koostuu maailmankatsomus, jota tarvitsen suunnistaakseni tuvuus (etenkin rikosasioissa). Kuten tunnettua, takautuvasta maailmassa. Tarvitsen sitä kokeakseni olemassaoloni mie- lainsäädännöstä seuraisi ajan järjestyksen kääntyminen päin- lekkääksi, tutkiakseni viisautta. En voi arvostella maailmaa, vastaiseksi. Sääntö, joka luotaisiin tehtyjen tekojen jälkeen, ellen viittaa tapahtumiin havaintokenttäni ulkopuolella. antaisi niille retroaktiivisen feed-backin kautta merkityksen, Minun täytyy osoittaa kohti menneisyyttä, joka lahjoittaa jota niillä ei voinut olla tekijöille tekojen tekemisen hetkellä. elämäni nykyisyydelle merkityksen. Minun pitää viittilöidä Myöhempi säännös voi siis esimerkiksi muuttaa laittomaksi toiseen ihmiseen hänen minulle lähettämiensä osittaisten ja teon, joka tekohetkellä vielä oli laillinen. puolueellisten (eli ristiriitaisten) merkkien takana. Tarpeen Tämä oikeudenkäyntiin mukaan tuleva menneen kah- on myös viittaus siihen, mikä itseni pohjalla liikuttaa minua talainen ulottuvuus (tekojen menneisyys, oikeuden men- olematta vallassani tai ohjattavissani. Tulkitseminen on tässä neisyys) aiheuttaa alinomaisen ongelman yllä pikaisesti mielessä sillanrakentamista todennettavissa olevasta (mutta luonnostelluille yleisille filosofisille kehittelyille. On totisesti usein vähäpätöisen itsestään selvästä) näkyväisyydestä kohti niin, että koska menneisyys ei ikinä ole lihoineen ja luineen olennaista näkymättömyyttä, jonne pääsee vain vääjäämättä läsnä nykyisyydessä (sillä se on lopullisesti päättynyt), se on hauraitten välitysten avulla. tehtävä nykyiseksi jonkin välityksellä. Se on nykyistettävä Havaintokenttäni ulkopuolella sijaitseva tila tulee mi- vääjäämättä häilyvien ja toisinaan pettävien välittävien teki- nulle välillisesti läsnä olevaksi. Se hahmottuu muiden, sen jöiden (todistajalausuntojen, asiakirjojen, tunnustusten…) kokeneiden ihmisten värittämänä, heidän kertomanaan ja avulla. Menneen tilanteen koostaminen on tunnetusti kommentoimanaan (pahimmissa tapauksissa heidän peuka- erittäin vaikeaa ja silti sen onnistumisesta usein riippuu oi- loimanaan). Minulle pääsykelpoista menneisyyttä värittävät keutta käyvien omaisuuden, vapauden tai kunnian kohtalo. jäljet, muistiini kirjautuneet jäämät teksteistä, kuvista tai Ainakin näennäisesti yksinkertaisempaa laatua pitäisi milloin mistäkin tukirakenteesta. Toista ei suoda minulle olla sovellettavan oikeudellisen säännön menneisyys. ”Or- kuin särkyvien merkkien välityksellä. Ja Marxia mukail- wellilaisia” rajatapauksia (joista lisää jäljempänä) lukuun ot- lakseni: ketään ei käy arvioiminen sen perusteella, mikä idea tamatta tuomari tietää, mikä säännös oli voimassa tekojen hänellä on itsestään11. En tunne itseäni kuin tulkitsemalla tekohetkellä (vain ulkomaisen oikeusjärjestelmän ja yksityis- – toisten avulla – merkit, jotka tiedostamattomani minulle autonomiasta johtuvat säännöt pitää oikeudenkäynnissä to- lähettää. distaa). Näistä ihmisen osan rajoista ihminen on tietenkin pääse- Helppous on kuitenkin monessa mielessä harhaa. Sääntöä mättömissä: mikään poliittinen tai henkinen vallankumous ei pitää tulkita, jotta sitä voidaan soveltaa. Ajallinen etäisyys niitä poista. Äärellisyytemme pakottaa meidät tulkintaan. Se lain säätämisen ja tuomion langettamisen välillä aiheuttaa panee meidät setvimään epäsuorasti, osittaisesti ja uskaliaasti ongelmia, jotka ovat riivanneet oikeusfilosofiaa vähintään periaatteessa näkymättömiä asioita, jotka eivät mahdu välit- kahden vuosisadan ajan. Täytyykö viitata lainsäätäjän alun tömän kokemuksen kantamaan. Vain Jumala pystyy olemaan alkaen ”rationaaliseksi” julistettavaan tarkoitukseen (tun- läsnä kaikkialla ikuisesti. Vain hän voi porautua sieluihin ja nustaa menneisyyden etusija)13 vai päinvastoin ottaa huo- tuntea itsensä täydellisesti. Tämän osoittaa hyvin tapa, jolla mioon nykyhetken intressit14? kristillisyyden piiriin sopeutuneessa aristoteelisuudessa on Tässä ei kuitenkaan kysytä yksinkertaisesti minäkoh- mielletty jumaluus ”ajatteluksi, joka ajattelee itseään”12. taisia mieltymyksiä. Ei voi noin vain puntaroida kahden eri kannan etuja ja haittoja jommankumman valitakseen. Ensin täytyy kysyä kummankin mahdollisuusehtoja. Lainlaatijan Sääntöjen aika ja takautuvuus tarkoitukseen vetoaminen liittyy tuttuun harhakuvaan: ha- Menneisyys, ajan alkukantainen ulottuvuus, synnyttää ehkä lutaan siirtyä puhtaasti ja vaivattomasti menneisyyteen, sittenkin kaikkein visaisimmat filosofiset pulmakysymykset. kuten 80-luvun konservatiiviset yhdysvaltalaiset tuomarit, Olemme aina jo menneen nykyisyyden säikeellä. Kuinka jotka tulkitessaan perustuslakia uskottelivat palaavansa USA: silloin voidaan arvostella, suuntautua ja merkityksellistää tie- n founding fathersien eli perustajaisien alkuperäisiin aikeisiin15. dostamatta sitä, mikä tänään päättyi mutta (sanan laajassa ja Erioikeuksien myöntäminen nykyisille etupyyteille taas johtaa muussa kuin ankaran deterministisessä mielessä) aiheutti ny- yleistettyyn oikeusturvattomuuteen: en toimiessani tiedä, kyisyyden? Miten suuntaan itseni kohti tulevaa muuten kuin mihin soppaan minut vedetään, sillä en voi ennalta tietää mielivaltaisesti, jollen ota opikseni menneestä? Millä tavoin – ellen omaksu Oliver Wendell Holmesin itsessään kovin on- toimin, kun tiedän, että historia ei toista itseään, mutta jo gelmallista näkökantaa16 – intresseistä, jotka vallitsevat tule- tapahtunut muodostaa ainoan käytettävissä olevan annetun, valla oikeudellisella hetkellä eli tuomarin nykyisyydessä. jonka pohjalta arvostella ja arvottaa?

98 • niin & näin / Ajan suunnanmuutos ja totalitarismi oman edun ajamiseksi19 – heidän täytyisi vähimmäismää- ”Joka määrää menneisyyden, määrää tulevaisuudenkin; joka räisen kansalaisvaatimuksen mielestä toimia niiden mukai- määrää nykyisyyden, määrää myös menneisyyden”17. Nämä sesti. Heidän tulisi toisin sanoen kunnioittaa säätämäänsä ja lentävät lauseet tiivistävät Ison Veljen totalitaarisen vallan. osoittaa olevansa uskollisia omalle suvereenille tahdolleen. Ne näyttävät hyvin edellä mainitun katsantokannan vaarat: Ongelma piilee kuitenkin juuri laatupiirteessä suvereeni. menneisyyden totaalin orjuutuksen nykyhetken tarpeiden Sellainen valta ei ole toimialueellaan alisteinen millekään alaisuuteen. Lauseet lihallistavat tietynlaisen jäännökset- muulle mahdille: sen päätökset ovat laki ja sillä hyvä. tömän kääntymän vulgaarissa ajassa, jonka mukaan on it- Mutta jos oletetaan, että tuo toiminnan piiri paisuu kä- sestään selvää, että menneisyys edeltää nykyisyyttä. sittämään äärettömän suuren mahdollisten tekojen joukon, Ison Veljen tapauksessa nykyisyys edelsi menneisyyttä, päätösvalta ei enää olisi sellaisenaan todella suvereeni. Se olisi joka muotoutui vain nykyisyyden pohjalta tapahtuvaksi ta- julistettavissa suvereeniksi vain, jos se pystyy hävittämään kaheitoksi eli retrojektioksi. Edellä tähdensin, että tämä ta- näkyvistä ajan. kaperoinen projektio on itsessään vääjäämätön, sillä mennei- Machiavelli kirjoitti: ”[…] sillä aika vain kasaa kaiken syydellä ei ole muuta muotoa kuin osittaiset ja yksipuoliset eteensä ja voi tuoda mukanaan niin pahaa kuin hyvääkin”20. jäljet, joita tulkitaan nykyisyydessä. Takautuvuutta ei niin Hän päätteli tästä, että ruhtinasta ei voi saattaa kunnioit- muodoin käy välttäminen: oman osamme äärellisyys estää tamaan sitoumuksiaan, sillä klausuuli rebus sic stantibus [niin meitä asettautumasta menneisyyteen ikään kuin sellaisenaan kauan kuin olot pysyvät] ei ollut eikä ollut koskaan ollut eli menneisyyteen elävänä nykyisyytenä, joka se muinoin oli. historiallisesti pätevä totuus. Ruhtinaan niin sanottu su- Orwellilainen diktaattori ei siis keksi omasta päästään vereenius piilee siis siinä, ettei hän itse sido itseään eli ole tuota asennetta menneeseen, jota hän tahtoo määrätä. Hän lupaustensa vanki. Periaate pacta sunt servanda [sopimuksia pikemminkin radikalisoi tietyn haurauden, joka piilee nor- noudatetaan] muodostaa kansanvallan viimeisen oljenkorren. maalissa suhteessa menneisyyteen. Vulgaari aikakäsitys estää Tai vähintäänkin tuon vähimmäismääräisen demokratian, meitä havaitsemasta tämän vääristymän oientamatonta luon- jossa kansa (tai sen itsenäinen laitos, kuten perustuslaillinen netta. Mutka janassa ei paljastu inhimillisen aikasuhteen to- tuomioistuin) valvoo, että hallitusvalta kunnioittaa kaikessa talitaariseksi vinoumaksi, vaan se kuuluu ajallisuuden nor- omavaltaisuudessaan laatimiaan säännöksiä. maaliin elämään. Totalitarismissa tätä menneen ja nykyisen Perimmäisenä pidäkkeenä totalitarismille on siis ajan välisen suhteen haurautta liioitellaan, niin että se särkyy. ennustamaton kulku, sen luovuus eli lyhyesti sanottuna: Vain hauraan voi rikkoa. tulevaisuus. Jos oletetaan, että kansa on luopunut kaikesta Orwellilaisen diktaattorin aikakäsitys on kuitenkin sy- yhteiskunnan elämää ohjaavien normien valvonnasta, ruh- vällinen, ei vulgaari. Ison Veljen valtakunnassa Oceaniassa tinas ei enää tapaa tiellään kuin ajan esteen. Hän kohtaa toimii tunnetusti Totuuden Ministeriö (eli propaganda- eli ajan, joka ”kasaa kaiken eteensä”. Se luo uuden, välttämät- valheministeriö) ja sen alaisuudessa arkisto-osasto. Arkis- tömästi odottamattoman tilanteen kuin nopanheitossa. toijien päätehtävänä on poistaa kaikki menneisyyden jäljet, Menneet hankkeet näyttäytyvät, jos niitä väkisin yritetään jotka voisivat hankaloittaa vallanpitoa hetkellä minä hyvänsä. jatkaa, pelkkinä hidasteina. Kun luomme sääntöjä, joiden Vallanpitäjät olivat ennustaneet (luvanneet) viiden prosentin sisältö paljastaa oman väitetysti suvereenin ﬁatimme [päätös- kasvuvauhtia tuotantolukuihin, mutta todellisuus näytti te- valtamme], sidomme kätemme. Ehkä enää huomenna emme kevän toiveet tyhjiksi. Sen vuoksi hallituksen piti pyyhkiä haluaisikaan lausua samoja sanoja, jotka pitävät meitä tym- pois kaikki menneen jäämät, jotka olivat ristiriidassa sen peäksi muuttuneella tiellä. nykypuheitten kanssa, joiden mukaan ei tietysti ollut mil- Kenties jokainen pohjimmiltaan haluaa, vaihtuvien ti- loinkaan lupailtu moisia demagogisuuksia. Ja koska muis- lanteitten mukaan (omien nykyhetken etujen, pyyteitten tai tijäljet ovat hauraita, peukaloitavissa, pois pyyhkäistävissä, kiinnostusten mukaan), että hänellä olisi ollut menneisyys, mahtimiehet pesivät aivot ja väärensivät asiakirjat, jottei jota nykypäivä jäsentäisi. Tästä juontuu houkutus peuka- mikään eilisen merkki heitä häpäisisi. Vailla nykyisyydessä loida päättynyttä, takuuvarmasti tapahtunutta, mutta ny- näkyviä jälkiä menneisyyttä – ei ole olemassakaan18. kyään enää fragmentaarisina jälkinä tallella olevaa. Mitä perustavaa laatua olevaa vallan tarvetta vastaa tämä Romaanin Vuonna 1984 arkisto-osasto muodostaa vain hinku menneisyyden poistoon? Tai oikeammin – koska kahtalaisen väylän normaalin asenteen äärirajalle, jonka ih- menneisyydellä ei ole mitään tulkinnasta riippumatonta misen osan ehdot asettavat. olemassaoloa – on kysyttävä: mihin tarpeeseen vastaa halu hävittää se, mitä menneisyydestä on tallella nykyisyydessä?

Jotta tarpeen ymmärtäisi, täytyy yrittää ajatella jotakin sel- Äärellisyydestä totaaliin valvontaan laista kuin tahtoa ”täydellisen” totalitaariseen yhteiskunnan hallitsemiseen. Lornjetin kääntöpuolelta silmättynä kysymys Ensimmäinen väylä. muotoutuu toisin: mikä pidättää tällaista halua? Sen tunnustamisesta, että tänä päivänä mielletty men- Kansan ensivaatimukset, jotka tähtäävät hallitsijain mie- neisyys on haurasta, on päätelty, että se on luonteeltaan livallan rajoittamiseen, eivät useimmiten koostu siitä, että manipuloitavissa. Aiheutetaan näennäisen luonnollinen nyr- hallitut itse säätäisivät ja valvoisivat lakeja. Tämä olisi liikaa jähdys, jonka avulla menneisyys vinoutetaan kaikin käytet- vaadittu. Tavoitteena on edellyttää, että jos sääntöjä on ole- tävissä olevin keinoin mukautumaan taannoin julkilausutun massa (kuinka ruhtinaat nämä sitten hyväntahtoisuudessaan ja nyt painolastiksi tulleen päätöksen seurauksiin nykyisten määrittäväkään), lainlaatijat itse myös kunnioittaisivat niitä. etujen mukaan. Jos vallanpitäjät saattavat voimaan järjestyksiä – vaikka Monilukuiset ovat ne poliitikot, jotka yrittävät saada nämä käsitettäisiin thrasymakholaiseen tapaan hallinnon muut unohtamaan oman vaalikampanjansa ja äänivyöryyn

/ niin & näin • 99 viritetyt kansanvillintälupauksensa, heti kun kohdataan jokin se olisi aina jo täysin mukautunut vähäisimmissäkin muo- vallitseva asiaintila, jota he huolella hioivat ja harhaistivat, ja doissaan absoluuttisen saatanalliseen teko-olemukseensa. joka nyt pakottaa heidät kääntämään kelkkansa ja takkinsa! Tästä on tuhansia esimerkkejä. Haihduttaminen on kont- Kutsukaamme tätä unelmaksi siitä, että ei ole noin sanonut. rollin lihaksituloa. Se sallii, kuten Ison Veljen yllä kuultiin Taatusti, kuten yllä alleviivasin, tämä menneisyyden kiu- sanovan, määräämään tulevaisuuden. Vallanpitäjät voivat sallisten jälkien poistaminen toimii kokemuksen kautta, pät- siirtyä täyteen suvereenisuuteen, koska he kukistivat ajan. kittäin, paikan päällä askarrellen. Samassa edetään kuitenkin Tässä pesii orwellilaisen käsityksen voima. Ison Veljen äärettömän paljon vakavammalle tasolle: noihin kaikkiin yri- suurvallassa on sätkynukkemaisine alaisineen puolia, jotka tyksiin kirjoittaa uudelleen revisioiden, katsetta muunnellen näyttävät asettavan sen valovuosien päähän meidän demokra- ja sanoja tarkistellen, historian synkimpiä lehtiä. Näissä tioistamme ja jopa 1900-luvun niin sanotusti epätäydellisistä muutoksenhauissa voidaan luottaa tosiasiain unohtumiseen totalitarismeista. Näiden piirteiden tuolla puolen erottuu (kuuluisa ”Kuka ihmeen Hitler!”), epäkulttuuriin ja, usein, Oceanian kaltaisen yhteiskuntakomennon (näennäis-)täydel- kulloisenkin yleisön tyhmyyteen. linen perusta: inhimilliseen kokemukseen sinänsä kuuluvan Menneisyyden uudelleen kirjoittaminen nykyisyyden tar- ajan haurauden tieteellinen hyväksikäyttö. peisiin ei kuitenkaan aina tapahdu tunnustamattomissa ole- Kansanvallan haurautta ja demokratioissa mahdollisia vista vaikuttimista. Lainkäyttö on täynnään ratkaisun hetkiä, totalitaarisia mahtipyrkimyksiä on pohdittu. Kenties kysy- jolloin tuomarien pitää samanaikaisesti pysyä uskollisena mystä ajasta ja sen transsendentaalisista ehdoista on näissä lainsäädännön menneelle tahdolle (heidän pitää kunnioittaa yhteyksissä aliarvioitu. vallanjaon periaatetta) ja keksiä uutta, kun kerran päälle pai- navat nykyiset sosiaaliset vaateet. Suomentanut Jarkko S. Tuusvuori 22 Tuomarit eivät siis kerta kaikkiaan voi paljastaa salai- suutta. Jos he olisivat lainlaatijoita, he sanoisivat yksinkertaisesti, kiistan jälkeen, että olosuhteet ovat muuttuneet, joten uudet pelisäännöt tarvittiin. Mutta tuomarilla ei ole valtaa muuttaa sääntöjä. Hänen täytyy soveltaa niitä. Missä lain suora soveltaminen osoittautuu mahdottomaksi (näin käy ehkä kaikissa tapauksissa, jos uskomme Perelmania21, joka näyttää toisinaan tyyten kieltävän selvien sääntöjen olemassaolon), lakia täytyy tulkita. Mutta mitä tulkinta on, ellei erään lajin menneisyyden uudelleen kirjoittamista? Eikö siinä sulauteta toisiinsa hori- sontit nykyisten vaatimusten ja varhemmin säädetyn lain vä- lillä? Tässä menneisyyden jälkien hauraus kohtaa oikeuden notkeuden, mukautuvuuden. Hyvän tuomarin merkki on herkkätuntoinen tasapaino lainopillisen epävarmuuden ja järjettömän jyrkän kaavamaisuuden (ﬁat justitia, pereat mundus eli toteutukoon oikeus, rauetkoon maailma) välillä.

Toinen väylä. Viitteet Jotta päästäisiin Orwellin romaanissaan Vuonna 1984 kuvaamaan toteutettuun totalitarismiin, täytyy edetä pi- [suomentajan huomautukset hakasuluissa] demmälle. On siirryttävä tunnustamattomissa olevien vai- * [Le temps du droit et l’expérience totalitaire. Teoksessa Temps et droit. kuttimien tai täydellisen oikeutettujen tavoitteiden pohjus- Le droit a-t-il pour vocation de durer? Toim. François Ost & Mark van tamasta menneisyyden askartelevasta tai tarkoituksenmukai- Hoecke. Bruylant, Bruxelles 1998, 159–69.] sesta uudelleen kirjoittamisesta kohti ankaran arkisto-osaston 1 . Ks. Martin Heidegger, Sein und Zeit [1927 ] (9 . p. Niemeyer, Tübingen 1972 , 17 : das vulgär e Zeitverstän dnis) [= SZ]. [Oleminen ja aika. Suom. tapaista toimintaa. Tämä askel erottaa pelkän kokemuspe- Reijo Kupiainen. Vastapaino, Tampere 20 00.] Ks. myös SZ § 81( Die räisen lähestymistavan tieteellisestä asenteesta. innerzeitigkeit und die Genesis des vulgär en Zeitbegriffes), 420–8. Iso Veli panee arkistonsa toteuttamaan menneisyyden 2. SZ 18. uudelleen luomista kokonaan nykyvaateiden 3. SZ 329 . [Kreikan ekstasis koostuu osista ek eli ”ulos” (tai ”pois” tai systemaattista ”irti”) ja stasis eli ”paikka”.] mukaisesti. Syntyykö vastustajia? Totta kai, mutta ne lik- 4. Ks. tästä Heideggerin 1928 julkaisemasta Husserlin tekstistä G. Granel, vidoidaan banaalin tyrannian perustyyliin. Ei kuitenkaan Le sens du temps et de la perception chez E. Husserl. Gallimard, Paris saada eliminoitua kuin tulevainen vastarinta (tiedetään ettei 1968, 15–120. tulevaisuus enää häiritse teoillaan), kun taas menneisyyttä ei 5. Ks. H.-G. Gadamer, Vérité et méthode. Les grands lignes d’une herméneu- tique philosophique. [Wahrheit und Methode, 1960 ] Seuil, Paris 1976, saada vesitettyä eikä pelattua pois. 103–. (”Hermeneuttinen kehä on ennakkoarvostelmien ongelma.”) Se on itse teossa olemassa jäljissä (asiakirjoissa, muis- 6. ”Tämä välittävä positio vierauden ja tuttuuden puolimaissa […] on toissa, teksteissä). Se näyttää toteen, että hiljan maan päältä väli[syys] [Zwischen], joka avautuu historiograﬁsesti käsitetyn ja meistä poistettu pahuuden ruumiillistuma onkin ennen muinoin loitolle asettuvan objektiivisuuden ja [nykyhetken / tulkitsijan] traditioon kuulumisen välille. Tässä välisyydessä on hermeneutiikalla todelli- menneisyydessä ollut mitä sydämellisimmissä suhteissa ny- nen paikkansa.” Sama, 135. kymahteihin. Vihollinen on siis saatava, kuten Orwell sanoi, 7. ”Juridisen hermeneutiikan esimerkillinen merkitsevyys”. Sama, 166–. haihtumaan. On kirjoitettava sille uusi menneisyys, jotta 8. Soﬁsti 247 d [Suom. Marja Itkonen-Kaila. Platon, Teokset V. Otava, Helsinki 1982.].

100 • niin & näin  / 9. [Moraalisen, metafyysisen ja uskonnollisen hurmoksellisuuden tai haa- rahtuakaan aksioomista tai deduktioista. Hän piittaa ainoastaan siitä, veellisuuden (Schwärmerei) arvosteleminen on Kantin Kritik der prakti- mitä Massachusettsin tai Englannin tuomioistuimet todennäköisesti schen Vernunftin (1788) toistuvia aihelmia.] päättävät. Olen kovasti konnamme kannalla. Ennustuksia siitä, mitä 10. ”Toiset yrittävät kiskoa kaiken taivaalta ja näkymättömän piiristä alas oikeusistuimet tosiasiallisesti tekevät – tätä, en sen enempää, tarkoitan maan päälle ja syleilevät puita ja kallioita. He tarttuvat kaikkeen tällai- lailla.” seen ja väittävät, että vain se on olemassa mitä voi kouriintuntuvasti 17. George Orwell, Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four, 1949). Suom. koskettaa. […] ja jos joku sanoo että on olemassa myös aineetonta, he Oiva Talvitie. 3. p. WSOY, Helsinki 1971, 40. halveksivat tällaista puhetta eivätkä halua sellaista kuullakaan.” (Platon, 18. Sama, 46 (kurs. GH): ”Tällaista alati jatkuvaa muuttamistyötä ei sovel- Sofisti 246a–b.) lettu ainoastaan sanomalehtiin, vaan myös aikakauslehtiin, lentoleh- 11. [Karl Marxin teoksen Zur Kritik der politischen Ökonomie (1859) alku- tisiin, julisteisiin, kuulutuksiin, elokuviin, ääninauhoihin, pilakuviin, sanoissa todetaan, ettei yksilöä voi arvioida sillä perusteella, mitä hän valokuviin… yleensä kaikkeen kirjallisuuteen ja muuhun dokumen- sattuu ajattelemaan itsestään, eikä aikakauttakaan sen tietoisuuden taariluonteiseen todistusaineistoon, jolla saattoi ajatella olevan vähin- pohjalta, vaan tuo tietoisuus itse tulee selittää ”materiaalisen elämän täkin poliittista tai ideologista merkitystä. Päivä päivältä, suorastaan ristiriitojen” ja ”tuotantovoimien ja tuotantosuhteiden konfliktin” minuutti minuutilta saatettiin menneisyys ajanmukaiseksi. Tällä tavoin pohjalta. Kansantaloustieteen arvostelua. Suom. Antero Tiusanen. Kan- jokainen puolueen taholta lausuttu ennustus voitiin asiakirjoilla osoit- sankulttuuri, Helsinki 1970.] taa oikeaksi; ei ollut olemassa ainoatakaan uutista, ei ainoatakaan 12. [Pensée qui se pense elle-même viittaa Aristoteleen käsitteeseen noesis noe- mielipiteen ilmaisua, joka olisi ollut ristiriidassa hetken tarpeen kanssa. seos. Ks. Metafysiikka XII.7, 1072b15–1073a5: ”järki ajattelee itseään”. Koko historia oli palimpsesti, kerran kirjoitettu, pyyhitty ja kirjoitettu Puhe on jumalasta, joka on ”ikuinen, liikkumaton ja aistein havaitta- samalle paperilehdelle uudelleen ja niin usein kuin oli tarpeen. Kun vista olioista erillinen substanssi”. Suom. Tuija Jatakari, Kati Näätsaari, teko kerran oli tehty, ei ainoassakaan tapauksessa ollut mahdollista osoit- Petri Pohjanlehto. Teokset VI. Gaudeamus, Helsinki 1990.] taa, että minkäänlaista väärennystä oli tapahtunut.” 13. Ks. tästä J[acques] Lenoble & F[rançois] Ost, Droit, mythe et raison. 19. ”[Thrasymakhos Sokrateelle:] ’Kukin hallintovalta säätää lakeja oman Publications du FUSL, [Bruxelles] 1980, 75–168. etunsa mukaisesti, kansanvalta kansanvaltaisia, yksinvalta yksinvaltaisia 14. 1900-luvun oikeusfilosofiassa tätä näkökantaa puolustivat erilaiset ”rea- ja vastaavasti myös muut. Lainsäädännöllään ne julistavat hallittavil- listiset” suuntaukset. leen oikeudenmukaiseksi sen mikä on niille itselleen edullista, ja sitä 15. Ks. tämän kannan kritiikiksi H. J. Powell, The Original Understand- joka rikkoo tätä vastaan, ne rankaisevat lainrikkojana ja oikeudenlouk- ing of Original Intent, Harvard Law Review. Vol. 98, No. 5, 1985, 885– kaajana.’” Platon, Valtio 338e. [Suom. Marja-Itkonen Kaila. Teokset IV. 948. [1770-luvun perustajaisät, joihin kuuluivat esimerkiksi Benjamin Otava. Helsinki 1981.] Franklin ja Thomas Jefferson, olivat Yhdysvaltain itsenäisyysaktivisteja 20. Ruhtinas [Il principe, 1513], III. [Suom. Aarre Huhtala. 5. p. WSOY, ja perustuslainlaatijoita.] Helsinki 1997, 21.] 16. O[liver] W[endell] Holmes, The Path of Law. Teoksessa Collected 21. ”Konkreettisesti: kun sanotaan tavallisella kielellä laaditusta tekstistä, Legal Papers. [Harcourt, Brace & Howe,] New York 1920, 171–3: ”Jos että se on selkeä, teroitetaan sen kiistattomuutta. Tekstin selkeydestä ei haluaa yksinkertaisesti tuntea lain, sitä on katsottava kuin pahantekijä: pidä päätellä, että ei olisi mahdollista olla järkevästi eri mieltä sen mer- häntä kiinnostavat vain aineelliset seuraamukset, joita hän tuon tiedon kityksestä ja painokkuudesta. Sen sijaan voidaan pikemminkin päätellä perusteella pystyy ennakoimaan. Sitä ei pidä niin kuin kunnon ihmi- päinvastaista: koska teksti ei käy erilaisten järkevien tulkintojen koh- nen, joka löytää perusteet lailliselle tai laittomalle käyttäytymiselleen teeksi, sitä pidetään selkeänä.” C[haïm] Perelman, Logique juridique. omantuntonsa häilyväisemmistä sanktioista. […] Jos tarkastelemme Nouvelle rhétorique. Dalloz, Paris 1976, 36. ystävämme pahantekijän katsantokantaa, huomaamme, ettei hän välitä 22. [Kiitos Jarkko Tontille huomautuksista käännöskäsikirjoitukseen.]

/ niin & näin • 101 Outi Korhonen Kansainvälinen oikeus – representaationa, simulaationa ja identiteettinä

Gayatri Spivak on todennut, että tärkeintä huono- osaisten, maailman sorrettujen auttamisessa olisi luopua ajatuksesta, että pystymme jotenkin edustamaan (representoimaan) heitä. Tärkeämpää olisi miettiä, miten edustamme tai representoimme itseämme.

Onko kansainvälinen oikeus varsinaista ta ei myöskään kaihda joukkoliikennettä si, kulttuuripersoonien harrastukseksi ja oikeutta? Kansainvälisen oikeuden klas- eikä lentämistä economy’ssa ympäristö- jonkinlaiseksi alaviitteeksi kotimaan lain- sisissa, maailmansotien jälkeisissä oppi- ja ihmisoikeuskonferensseihin tai kan- säädäntöasioissa. Se tulee esiin – repre- kirjoissa tämän kysymyksen positiivisel- sainvälisiin hallintotehtäviin osallistues- sentoitavaksi – kun aletaan mennä vierai- le vastaukselle lahjoitetaan pari idealistis- saan. Kansainvälistä oikeutta hän kuvai- siin (konteksteihin), kun kohdataan vie- pasiﬁstisia tarpeitamme korostavaa sivua1. lee marginaalisena disipliininä, jota ko- raita ja kun yritetään pakottaa vieraiden John Austinin, H.L.A. Hartin ja seuraavan juridiikan kollegat nirsoillen sietävät horisonttia yhtymään omaamme ulkoasi- jien mukaan taas – vaati idealismi mitä vanavedessään. Hän mielestään kansain- ainhallinnollisella tai ulkomaankauppa- tahansa – kansainvälinen oikeus ei loogi- välinen oikeus on moraalisesti (oikeut- puolella. Tällöin alamme puhua kansain- sesti ja analyyttisesti kuitenkaan oikeutta ta); sitä pitää harjoittaa tuulimyllyjäkin välisistä normeista (esim. sopimusasiat), ole; määritelmäthän vaativat sanktioita, vastaan. Pienenä legitiiminä ja niin usein vaadimme standardeja (esim. ympäristö) toimeenpanovaltaa ja ylintä suvereenia, huomiota vaille jäävänä äänenä kovan raja olemme tiettävästi koko ajan univer- mitä internationalisteilla ei ole osoittaa. hajuridiikan, talouden ja politiikan mels- saalin edistyksen ja hyvinvoinnin asialla Amerikkalaiset pragmaattisessa antifor- keessä. (hyvä hallinto, ihmisoikeudet, kansojen malismissaan ovat kuitenkin julistaneet Tämä pieni tarina kansainvälisestä itsemäärääminen, länsimainen demokra- moiset ’ontologiset kamppailut’ olleik- oikeudesta ei kuitenkaan ole uskottava. tiamalli ja vapaakauppa). si ja menneiksi2. Nyt lähdetään siitä, et- Voidaan kysyä, onko kooveeoikeus tullut Representaatiota pystyttävä kooveeju- tä kansainvälinen oikeus on; onhan sillä kaapatuksi poliittisten intressien vangik- risti asettaa itsensä davidin rooliin vastas- runsaanlainen, epälukuinen määrä kalus- si vai onko sillä kuten jokaisella uskon- saan politiikan ja talouden vallan ja mah- toa oppituoleista tuomioistuimiin ja tu- nolla (NON SUB HOMINE SED SUB din goljatit. Vaikka kooveejuristi esittää, hansiin sopimuksiin – mitä siis teoreetti- DEO:ET LEGE3) rakenteellinen pak- että davidin pitäisi kasvaa voittaaksensa sista jupitteluista! ko päätyä savuverhoksi ja simulaatioi- goljat, itse asiassa hän on koko ajan nis- Näistä hieman eksistentialistis-angs- den tuottajaksi4; en tiedä. Joka tapaukses- kan päällä huippumoderneine ja varsin tisista taustoistaan johtuen ’peruskoovee- sa kansainvälinen oikeus on osa globali- mittavine kalustoineen. Kansainvälisen juristi’ on tavallisia ’domestic’ kollegojaan saation suurta tarinaa. Kuten David Ken- oikeuden normiviidakkoa riittää CO2- huomattavasti boheemimman oloinen. nedy otsikoi ’hyveellä on pimeä puolensa’ päästökaupan mekanismeista yli sataan Hän pukeutuu maripaitaan tai poolokau- ja siten koveeoikeudellinen ja humanita- jonkinlaista kansainvälisoikeudellista tuo- lukseen, kantaa salkun sijaan reppua, har- ristinen juridiikka on monesti ’osa ongel- miovaltaa harjoittavaan tribunaaliin tai rastaa kieliä ja kulttuuria ja ammatissaan maa’, ei ratkaisua.5 paneeliin, on ihmisoikeusehtoja ja sopi- puolustaa mielestään ihmisoikeuksien ta- Kooveeoikeuden luonteeseen kuuluu, musmuotoja, kauppapakotteiden koneis- paan davideita goljatteja vastaan. Hän että se on olennaisesti juuri vientitavaraa. to ja maailman kaikkien sotavoimien ma- on yleensä ekologinen, humanisti ja aje- Ei siitä kotimaassa puhuta. Kotimaassa nuaaleihin isoin kirjaimin kirjattu aseellis- lee mieluiten autojen retromalleilla, mut- se voi vajota marginaaliinsa ornamentik- ten konﬂiktien säännöstö, jota jatkuvasti

102 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

siteeraavat CNN:n toimittajista ulkomi- tusmuotoiseksi koristukseksi. Syrjäytymi- linto eivät ole poliittisesti tai tulonjaolli- nistereihin kaikenlaiset mediakasvot. Pai- nen, vieraantuminen, työelämän vakavat- sesti neutraaleja rakenteita. Niissä toteu- nettua, institutionalisoitua ja retorista ar- kin ongelmat ja tulonjaolliset keskustelut tuu tietty vaihtoehto8 ja vaihtoehdolla on senaalia on niin paljon, että kooveejuris- eivät mahdu toimeenpanon agendalle. suunta9. Se suunta on valta, vaan koovee- tin representaatioiden alle hukkuu kevy- Kansainvälisellä oikeudellahan ei ole oikeus kavahtaa keskustelua tästä suun- esti se olematon (talous)poliittisten vaih- toimeenpanovaltaa eikä sanktioita, väite- nasta – marginaaliksi representoituna se toehtojen kirjo, joita meillä sitten kylmän tään anteeksipyytävästi, mutta kooveeoi- voi väittää, että suuret linjat ja varsinkaan sodan vielä on.6 keutta (esim. ihmisoikeuksia) ajavat EU, linjaukset subjektiivisina mielipiteinä ei- Ihmisoikeuksia ajetaan, koska niil- Maailmanpankki ja muut IFI:t käyttele- vät sille kuulu eikä se niille mitään voi. lä on hyvä maine ja niissä näyttäisi ole- vät määritelmällisesti huomattavaa kuk- Juuri tästä syystä objektiivisuuden, neut- van jokaiselle jotakin. Niitä siis ajetaan karonnyörivaltaa ehdollistettuine rahoi- raaliuden ja hallinnon ’hyvyyden’ väit- esimerkiksi joka kehitys- ja siirtymäta- tuksineen. Ja se on kovaa valtaa. Projek- teistä tulee osa ongelmaa eikä niiden rat- louteen ja konﬂiktialueelle, mutta sitovi- teja tulee ja menee sen mukaan, kuka nie- kaisua, kuten Kennedy totesi10. na perille ajetaan vain ns. liberaalisia pe- laisee ne ja vain ne perusoikeudet, sen Maailmanpankin ja Maailman kaup- rusoikeuksia – naiset, lapset ja/tai muu hyvän hallinnon sekä muut ehdot ja kor- pajärjestön kaltaisissa regiimeissä on vii- sosio-taloudellis-sivistyksellinen hömp- vamerkit, joita rahanlahjoittajat ja -jaka- dakkoiset ja tulkinnallisuudessaan jous- päaines jää sivuun tai korkeintaan suosi- jat vaativat7. Perusoikeudet ja hyvä hal- tavat normirakenteet. Niinpä järjestöt ja

Outi Korhonen

Outi Korhonen (S.J.D., FL) väitteli oikeustieteen tohtoriksi Harvard 2000-luvun julkaisutoiminta sen sijaan työstää kansainväliseen Law Schoolissa 1999 kansainvälisen oikeuden alalta. Väitöskirja- hallinnoinnin kysymyksiä kriisi- ja konfliktitilanteissa. Korhonen tutkimukseen pohjautuva kirja International Law Situated (Kluwer toimii tällä hetkellä vierailevana professorina Université Libre de 2000) käsittelee kansainvälistä oikeutta situaationa erityisesti kult- Bruxelles’issa ja opettaa lehtorina Boston University Brussels’issa tuurin, historian ja yhteisön sekä etiikan ongelmien kautta. sekä kansainvälisen oikeuden dosenttina Helsingissä ja Joen- Korhosen julkaisutoiminta suuntautui 1990-luvulla erityises- suussa. Korhonen on lisäksi nimitetty Valtiovarain Controller -toi- ti kansainvälisen oikeuden teoreettisiin ja filosofisiin kysymyksiin. minnon lainsäädäntöasiantuntijaksi.

 / niin & näin • 103 Aapo Rapi Aapo

niiden hallinnoimat kansainvälisen ta- hiljattain, että kansan itsemääräämisoike- ta ei käydä kovinkaan kuuluvaa väittelyä, louselämän osa-alueet voivat painottua us on sitova ihmisoikeusnormi.16 Israelin se otetaan annettuna hyveenä kuten ih- erilaisten poliittisten tuulten suuntaan11. pitäisi lopettaa palestiinalaisten telkeämi- misoikeudet yleensä. Liittouma siis voi Ei ole niin, että nämä regiimit ja niiden nen muurin, vallitusten ja tarkastuspistei- verhoutua tähän kansainvälisen oikeuden kansainvälisoikeudellinen normisto olisi- den taakse bantustaneihin eikä talloa hei- tarjoamaan neutraaliin kaapuun (kansan vat välttämättä tai apriori konservatiivi- dän itsemääräämisoikeuttaan. Palestiinan oikeuteen määrätä itse asioistaan). Kysei- sia tai ultraliberalistisia kapitalismin väli- kansalla on oikeutensa eikä heidän kiis- sen hyveen edistämiseksihän on YK:kin neitä. Niitä on työstetty ja käytetty myös tanalaisellekaan territoriolleen saa tehdä mukana tilanteessa lukemattomin pää- toiseen suuntaan, kun on tiedostettu, et- muurivallin kaltaista interventiota, joka töksin väliaikaishallinnon ja nykyisen tä normiston sisään rakentuu vaihtoehto- vaikuttaa ja vaikeuttaa heidän elämäänsä pinnallisdemokraattisen järjestelyn rulla- ja, jotka edellyttävät kannanottoja ja dia- monin tavoin. Liberaalin kooveejuristin tessa fait accompli’na.18 logisuutta laajemmin myös kooveeoikeu- selkäpiitä kaikenlaiset muurit kylmäävät Jürgen Habermas varoitteli pommi- den soveltamisessa.12 – vaikka se ehkä viattomien akuuttia ve- tusten tauottua, että YK:n ja kansainvä- Gaytri Spivak on todennut, että tär- renvuodatusta hidastaisikin – onhan vuo- lisen, normistoa kunnioittavan yhteisön keintä huono-osaisten, maailman sorret- desta -62 kuitenkin vain reilut 40 vuotta! maine olisi kiinni nimenomaan näistä jäl- tujen jne. auttamisessa olisi luopua aja- Yhdysvaltojen johtama liittouma keisistä teoista19 – siitä miten esiinnymme tuksesta, että pystymme jotenkin edusta- hyökkäsi Irakiin samalla, Haagin tuomio- nyt Irakin itsemääräämistä toteuttaessam- maan (representoimaan) heitä. Tärkeäm- istuimen nyt kiveen kirjoittamalla oikeu- me eikä uhkuessamme halveksuntaa Yh- pää olisi miettiä, miten edustamme tai tuksella: Toteuttaakseen kansan itsemää- dysvaltain unilateralismia vastaan. Em- representoimme itseämme13. Vallattomi- räämisoikeuden. Oikeutusta ei siis haettu me hyväksyneet ehkä sotaa mutta kiiruh- na neutreina esiintyminen ei auta ketään itse puuttumisoikeudesta (intervention dimme kaikki paikan päälle kilpajuoksua ja tekee ’hyvästä hallinnoijasta’ itsetiedot- oikeutuksesta) vaan siitä, että kansan itse- (Pohjoismaat kärkijoukossa) Maailman- toman goljatin davidin vaatteissa. Hyvä määräämisoikeuden sitova normi oli to- pankin ja USAidin jälleenrakennukselle esimerkki tästä – tiedostetusta ja tiedos- teutettava Irakin kansan hyväksi. Väliai- lupaamat projektidollarit silmissä kiilu- tamattomasta – goljatoimisesta davidin kainen hallitsija Paul Bremer sääti miehi- en ja henkemme uhalla.20 ”Olemme tie- vaatteissa ovat kansainväliset, konﬂiktin- tysvallan aikana Irakin kansaa sitovia la- tenkin Irakin kansanvallan ja demokraat- jälkeiset hallinnoinnit Balkanilta Kaak- keja kansainvälisoikeudellista valtuutusta tisten vaalien mahdollisimman pikaisen kois-Aasiaan ja Irakiin14. siteeraten – myös toteuttaakseen ko. kan- järjestämisen kannalla – saammeko nyt san itsemääräämistä.17 Koska turvallisuus- matkapuhelinverkon rakentamisprojek- neuvoston päätöslauselmaa ei aseellisten tin?” Vähät väliä millainen demokratian Esimerkkeinä Palestiina ja Irak toimien ja sitä seuranneen miehityksen ’irvikuva’ on mahdollinen maassa, jossa Kooveeoikeuden lippulaiva Haagin kan- taustalla ollut, moni kuitenkin kyseen- pääkaupunkiseudun alueilla on uusioni- sainvälinen tuomioistuin on sitten 1970- alaistaa Yhdysvaltain toimet; sen sijaan it- miä kuten ”triangle of death”.21 luvun Länsi-Saharaa koskevan mielipi- semääräämisoikeutta ja sen toteutumista Vaikka suurimmassa osassa Bagda- teensä15 jälkeen terävöittänyt liberaalista ei kyseenalaisteta. dia saati koko Irakia ei vielä voi kulkea humanitaarista argumentaatiotaan ja to- Itsemääräämisoikeuteen itseensä si- edes luotiliivit päällä, kuitenkin kansain- tesi käsitelleessään Israelin muurihanketta sältyvistä vaihtoehdoista ja sen politiikas- välinen yleinen mielipide uskoo, että ky-

104 • niin & näin / kaikissa merkittävissä rooleissa (Kosovo, Itä- seenalaisten sotatoimien tuloksena tullei- Kansainvälinen oikeus usein pesee Timor, Afganistan, Irak jne.). Ks. Korho- den (tiettyjen) ihmisoikeuksien, (erään- kätensä moisesta väittämällä, että tulkin- nen, O. & Gras, International Governance laisen) demokratian ja (hyvin rajoitetun) toja voidaan toki tehdä mala fides – vil- in Post-Conflict Situations (Helsinki 2001) ja kansan (minkä kansan?) itsemääräämisoi- pillisesti – mutta kansainvälisen oikeu- myöhemmat julkaisut. Yleisemmin itsetut- kiskelun tärkeydestä kansainvälisen juristin keuden saaminen Irakiin on hyvä asia ja den toiminta vaatii tietenkin rehtiä peliä. toiminnassa, ks. Korhonen, Outi, Inter- jokainen toimija halajaa projekteja, kaup- Mitä tämä bona fides -toimiminen kui- national Law Situated. The Lawyer’s Stance pasuhteita ja maksimaalisen öljynpump- tenkaan voi olla, jos ei ole osallistumista, Towards Culture, History and Community. pauskapasiteetin rakentamisen asettamis- vaihtoehtodebattia ja kannanottoja? Kan- The Hague, London, New York 2000. 15. Neuvoa-antava mielipide: Advisory Opin- ta kaiken etusijalle. Siis – yllättävää kyllä sainvälisten normien koko sisäisen poli- ion on Western Sahara (16 October 1975), – me tunnumme haluavan kaikkia samo- tiikan kirjon avaamista, vastuun siirtelys- International Court of Justice Reports. ja asioita kuin suurimmat rahoittajat Wa- tä luopumista ja oman agendan analyysia, 16. Neuvoa-antava mielipide: Advisory Opin- shingtonin konsensuksen hengessä. Väit- katseen siirtämistä toisen kuvitelluista (si- ion on the Legal Consequences of the Con- struction of A Wall in the Occupied Pales- telyä nyt rullaavan väliaikaishallinnon muloiduista) tarpeista omaan identiteet- tinian Territory (9 July 2004), International vaihtoehdoista ja itsemääräämisen suuntiin ja omiin representaatioihin vieraissa Court of Justice Reports. nasta ei näe: niin kauan kuin turvallisuus käydessä.24 17. Artikla 26, Law of Administration for the on lähellä nollaa, yhteiskunnallistaloudel- State of Iraq for the Transitional Period (8 March 2004); ks. http://www.iraqcoalition. lista vaihtoehtokeskustelua pidetään jopa Viitteet org/cgi-bin/pfriendly.cgi?http://iraqcoali- epäsopivana – totta kai liittouman jättä- tion.org/government 18. Ks. YK:n toiminta Irakissa erityisesti tur- mien sotilaiden ja niiden irakilaisten täy- 1. Ks. Esim. Henkin, L., Pugh, C., Schachter, vaneuvoston päätöslauselma 1483, jossa dennysmiesten on tukahdutettava nuo ja O., Smit, P., International Law Cases and liittouman väliaikaishallinto hyväksyttiin Materials. St.Paul, 1993 tai Ipsen, K., Völker- nämä mielipiteet, agitaatiot ja muut so- (22. toukokuuta 2003) sekä muut pää- recht. München 1990. raäänet; naisten ja lasten on myös paras töslauselmat ja aloitteet; ks. http://www. 2. Ks. Esim. Slaughter Burley, Anne-Marie, un.org/news/dh/infocus/iraq/chronology- pysyä sisätiloissa! Jälleenrakennuksen 55 International Law and International Rela- 02-04.htm miljardin dollarin pikaista käyttöä rahoi- tions Theory: A Dual Agenda, American J. 19. Habermas, Juergen, Interpreting the Fall of Int’l L. s. 205, vol. 87. 1993. tusta koordinoivien tahojen suuntaamalla a Monument, 4 German Law Journal, Vol 4 3. Todennäköisesti Bracton, Vol. 12 Coke’s tavalla ei kysellä. no. 7, s. 701, 708. 2003. Reports s. 63 fol. 6b (Harvard Law Schoolin 20. Tanskahan järjesti sisäisen projektikonfe- Presidentti-diktaattori Saddam Hus- Langdell-kirjaston pääsisäänkäynnin ylä- renssin hyökkäyksen vasta edetessä kohti seinin hirmuvalta ihmisoikeusloukkauk- puolella oleva kaiverrus). Bagdadia. Suomen osuuteen liittyen varo- 4. Ks. Delcourt, Barbara, ”Les modalités de sineen oli hirveää – tosin silloinkin teim- vainen mutta rahamääriä esille tuova tiedote gestion de l’après-guerre en Irak: des révéla- me kovasti kauppaa – ja nytkin on Al ks. esim. Ulkoasianministeriö (tiedotteet teurs intéressants des enjeux de pouvoir dans 22.10.2003), Ulkomaankauppaministeri Ghraibissa ym. laitoksissa häväisty van- le ’Grand Moyen-Orient’”, teoksessa Karine Lehtomäki Irakin jälleenrakennuskonfe- keja systemaattisesti, pidätyksiä jatkettu Bannelier, Olivier Corten, Théodore Chris- renssiin (Tiedote 262/2003), jossa jälleen- takis et Pierre Klein, L’intervention en Irak et määrättömästi ilman tuomioistuimia, uu- rakennuskakuksi arvioidaan noin 55 mille droit international. Paris, Pedone, Cahiers den hallinnon toimesta käytetty kidutuk- jardia dollaria seuraavan 4 vuoden aikana internationaux no 19, 2004, s. 344-358; hän 22 (19 näistä tulee lähinnä Yhdysvalloilta). sia ja kaappauksia, kuitenkin kaikki on analysoi teosta Weber, Cynthia, Simulating Mediassa esiintyi samoihin aikoihin myös paremmin... Ainakin kansainvälinen se- Sovereignty. Intervention, the State and the monenlaista keskustelua siitä, miten Irakin Symbolic Exchange. Cambridge 1995. kaantuminen työskentelee ihmisoikeuk- jälleenrakennusdollareihin parhaiten pääsisi 5. Kennedy, David, The Dark Sides of Virtue. sien, hyvän hallinnon ja kansan (kenen?) käsiksi ja kauppavaltuuskuntia kiiruhdettiin Reassessing international humanitarianism. liikkeelle. vallan puolesta. Onko vertailu tai arvos- Princeton 2004. 21. Eteläinen Bagdad ja Fallujah’n tienoo. telu siis tehtävä vain numerojen perus- 6. Kennedy, David, ”Background Noise? - the 22. Ks. Ihmisoikeusloukkauksista uuden ira- Politics Beneath Global Governance,” 21 teella? Onko kidutusta enemmän ennen kilaisen hallinnon aikana esim. Knowlton, Harvard International Review 3, 52. Summer vai nyt? Onko katuväkivaltaa enemmän Brian, U.S. Cites Array of Rights Abuses by 1999. the Iraqi Government in 2004, (New York vai vähemmän? Entä työttömyyttä, ime- 7. Ks. Rittich, Kerry, Recharacterizing Restruc- Times, February 28, 2005); ks. myös Jehl, väiskuolemia, syrjäytymistä? Mihin suun- turing. Law, Distribution and Gender in Douglas, Pentagon Will Not Try 17 G.I.’s Market Reform. The Hague, London, New taan kansainväliset toimijat normeineen Implicated in Prisoners’ Deaths (New York York 2002. ja projektiehtoineen vievät Irakia? Löy- Times, March 26, 2005); myös MTV3 (STT 8. Ks. Esim. Globaalin vapaakaupan piirissä: – Reuters), Uusia sotaoikeudenkäyntejä tyykö vastaus tilastovertailuista? Tuskin. Gathii, James Thuo, Re-Characterizing the Irakissa (12.05.2005) ks. http://www.mtv3. Barbara Delcourt totesi, että Irakin Social in the Constitutionalization of the fi/uutiset/irak WTO: A Preliminary Analysis, Vol. VII kysymyksessä kansainvälisen vallan käyt- 23. Ks. Delcourt (yllä). Widener Law Symposium Journal. 2001, s. täjien argumentti samasti ’kansan’ suve- 24. Olen kirjoittanut aiemmin tästä ja yleisem- 137-172. min ns. deferenssi- eli vastuunsiirtoanalyy- reenisuuden ja intervention toteuttami- 9. Ks. Kennedy (yllä). sistä esimerkkinä kansainväline oikeus esim. sen yhdeksi simulaatioksi hyökkääjien 10. Ks. Kennedy (yllä). Korhonen, O., On Strategizing Justiciabil- 11. Ks. Gathii ja Rittich (yllä). tarpeisiin; suvereenisuuden kunnioitta- ity in International Law, Finnish Yearbook 12. Erityisesti Gathii. minen edellytti liittouman interventiota of International Law vol. X, 91 – 101. 1999, 13. Spivak, Gaytri Chakravorty, Can the Sub- 2002 ja Korhonen, O., The Problem of ja kansainvälistä puuttumista Irakin sisäi- altern Speak?, in Colonial Discourse and 23 Representation and the Iraqi Elections, siin asioihin. Epäilemättä tilastoja käyt- Post-Colonial Theory. Toim. P. William & L. Finnish Yearbook of International Law Vol. Chrisman 1994, s. 82, 84. tämällä ihmisoikeusloukkauksien ja nä- XIV, 1- 13. 2003, 2005. ennäisdemokratian jatkuminen voidaan 14. Yleistän tässä tietoisesti monta hyvin erilaista ja eritasoista hallinnointiratkaisua, simuloida ihmisoikeuksien kunnioitta- joista vain eräissä kansainvälillä julkisilla misen ja ’kansan’ tahdon toteutumisen järjestöillä on päävastuu. Kuitenkin kan- kanssa. sainväliset juridiset henkilöt häärivät niistä

/ niin & näin • 105 niin & näin -lehden kirjasarja 23°45 23°45

23°45 on niin & näin -lehden kirjasarja, joka pyrkii tarjoamaan ensi- Nyt niin & näin -lehden tilaajille luokkaisia fi losofi sia teoksia huokeaan hintaan. Julkaisu ohjelmaan sisäl- merkittävä uusi etu. Vanhat ja uudet tyy sekä suomalais fi losofi en omia kirjoituksia että suomennettuja töitä. tilaajat saavat 23º45-kirjat nyt Keskeisessä asemassa ovat uudemmat ja vanhemmat klassikot. erityiseen tilaajahintaan.*

Julien Offray de La Mettrie Ihmiskone Jukka Paastela (toim.) Suom. Tapani Kilpeläinen Niccolò Machiavelli J. J. F. Perander 15 € / 10 € Terrorismi 97 – Ilmiön tausta ja C Y s. aikalaisanalyysejä astruccio Castracanin hteiskunta Ranskalaisen lääkärifi losofi n Ihmiskone (1747) elämä uutena aikana on modernin materialismin tinkimättömin Suom. Paul-Erik Korvela 29 / 20 & muita kirjoituksia esitys, joka saa aivan uutta merkitystä nykyi- € € toim. Mikko Lahtinen senä tekniikan ja teknologian aikakautena. 341 s. 18 / 12 € € 20 € / 14 € Teoksen tutkimukset tarjoavat historiallista perspektiiviä, käsit- 69 s. 300 s. 2. p. Ralph Waldo Emerson teellisiä työkaluja, syvempää analyysiä ja tuoreita näkökulmia terrorismin moniselitteiseen ilmiöön ja siitä käytyihin keskustelui- Machiavellin pieni klassikkoteksti avaa näkökulmia hänen ajatte- Suomenkielisen fi losofi an uranuurtajan ja suomalaisuusliikkeen Luonto hin. Lukijalle, joka haluaa ymmärtää päivän uutisia syvemmältä. lunsa keskeisiin teemoihin, kuten kysymyksiin sattumasta ja onnen radikaalin ajattelijan avaintekstien julkaisu sisältää myös Mikko Suom. Antti Immonen 15 € / 10 € vaihteluista inhimillisessä elämässä. Mukana myös arvoituksellinen Lahtisen laajan tutkielman Peranderin merkityksestä ja hänen fi lo- 94 teksti Kehotus katumukseen. sofi ansa taustoista 1800-luvun Suomessa. s. Emersonin pääteos Luonto (1836) on sekä fi losofi an klassikko että ympäristöajattelun vivahteikas pioneerityö, jonka relevanssi on ajan saatossa vain kasvanut. Daniel Juslenius Michel Onfray Jussi Backman –Suomen De miseriis onnettomuus fennorum Kapinallisen politiikka Omaisuus ja elämä Hannula, Suoranta & Vadén – Tutkielma vastarinnasta – Heidegger ja Aristoteles Otsikko uusiksi Suom. Juhani Sarsila ja taipumattomuudesta kreikkalaisen ontologian – Taiteellisen tutkimuksen rajalla Suom. Tapani Kilpeläinen suuntaviivat 20 € / 14 € 15 € / 10 € 172 97 s. 20 € / 14 € 25 € / 17 € s. 371 2. 395 »Suomalaisuuden isä» pakeni venäläisiä Ruotsiin, jossa hän esitti s. p. s. Taiteellisessa tutkimuksessa tarvitaan halua 1715 ison vihan ajan suomalaisten kärsimyksiä ruotivan, vaikutta- Michel Onfray on Ranskan näkyvimpiä ja kiistellyimpiä nyky- Mitä oleva on? Heideggerin omaperäisen Aristoteles-tulkinnan yrittää ja erehtyä, kaatua ja nousta uudelleen, van puheen. Sisältää latinankielisen alkutekstin ja suomentajan fi losofeja, joka ensimmäisessä suomennetussa teoksessaan ei kautta päästään länsimaisen fi losofi an syvimpien kysymysten ja erityisesti kykyä nauttia koko prosessista. johdannon selityksineen. sanoja säästele esittäessään kapitalismin ja uusliberalismin vastai- äärelle, koko traditio uudelleen tulkiten. sen kritiikkinsä. Saatavilla myös Tilaukset

Tommi Uschanov • www.netn.fi Wittgenstein in Finland – A Bibliography 1928–2002 • tilaukset@netn.fi 23º4515 € / 10 €, 100 p. • 040-721 4891 Martin Heidegger Tommi Wallenius Pertti Ahonen S F Vireällä mielellä – Ymmärtämisen ja eettisyyden mielialat • Eurooppalaisen filosofian seura ry. illeen jättäminen – ilosofi Levinas an ja toinenjuutalaisuus 15 € / 10 €, 208 s. Suom. Reijo Kupiainen Quentin Skinner pl 730, 33101 Tampere Kolmas vapauden käsite Suom. Sami Syrjämäki 15 € / 10 €, 75 s. Kirjojen hintaan lisätään postimaksu: 15 € / 10 € 15 € / 10 € 1 2 59 3 139 2 Pekka Passinmäki kirja / € s. . p. s. . p. 2 kirjaa / 3 € Kaupunki ja ihmisen kodittomuus – Filosofi nen 15 / 10 194 3 4 Silleen jättäminen on Heideggerin myöhäisfi losofi an keskeisimpiä Emmanuel Levinas on eräs aikamme tärkeimmistä eetikoista. analyysi rakentamisesta ja arkkitehtuurista € €, s. kirjaa tai enemmän / € käsitteitä, siinä yhdistyy kysymys teknologiasta ja ajattelemisen Filosofi an toinen tarkastelee Levinasin fi losofi an peruskysymyksiä Mikko Lahtinen (toim.) mahdollisuudesta. Esille nousee myös huoli nykyihmisen juuret- tuoden esille myös hänen suhteensa juutalaiseen ajatteluperintee- * Huom! Punaisella merkityt tilaajahinnat tomuudesta. seen. Henkinen itsenäisyys 10 € / 7 €, 112 s. koskevat vain yksityishenkilöitä. niin & näin -lehden kirjasarja 23°45 23°45

23°45 on niin & näin -lehden kirjasarja, joka pyrkii tarjoamaan ensi- Nyt niin & näin -lehden tilaajille luokkaisia fi losofi sia teoksia huokeaan hintaan. Julkaisu ohjelmaan sisäl- merkittävä uusi etu. Vanhat ja uudet tyy sekä suomalais fi losofi en omia kirjoituksia että suomennettuja töitä. tilaajat saavat 23º45-kirjat nyt Keskeisessä asemassa ovat uudemmat ja vanhemmat klassikot. erityiseen tilaajahintaan.*

Julien Offray de La Mettrie Ihmiskone Jukka Paastela (toim.) Suom. Tapani Kilpeläinen Niccolò Machiavelli J. J. F. Perander 15 € / 10 € Terrorismi 97 – Ilmiön tausta ja C Y s. aikalaisanalyysejä astruccio Castracanin hteiskunta Ranskalaisen lääkärifi losofi n Ihmiskone (1747) elämä uutena aikana on modernin materialismin tinkimättömin Suom. Paul-Erik Korvela 29 / 20 & muita kirjoituksia esitys, joka saa aivan uutta merkitystä nykyi- € € toim. Mikko Lahtinen senä tekniikan ja teknologian aikakautena. 341 s. 18 / 12 € € 20 € / 14 € Teoksen tutkimukset tarjoavat historiallista perspektiiviä, käsit- 69 s. 300 s. 2. p. Ralph Waldo Emerson teellisiä työkaluja, syvempää analyysiä ja tuoreita näkökulmia terrorismin moniselitteiseen ilmiöön ja siitä käytyihin keskustelui- Machiavellin pieni klassikkoteksti avaa näkökulmia hänen ajatte- Suomenkielisen fi losofi an uranuurtajan ja suomalaisuusliikkeen Luonto hin. Lukijalle, joka haluaa ymmärtää päivän uutisia syvemmältä. lunsa keskeisiin teemoihin, kuten kysymyksiin sattumasta ja onnen radikaalin ajattelijan avaintekstien julkaisu sisältää myös Mikko Suom. Antti Immonen 15 € / 10 € vaihteluista inhimillisessä elämässä. Mukana myös arvoituksellinen Lahtisen laajan tutkielman Peranderin merkityksestä ja hänen fi lo- 94 teksti Kehotus katumukseen. sofi ansa taustoista 1800-luvun Suomessa. s. Emersonin pääteos Luonto (1836) on sekä fi losofi an klassikko että ympäristöajattelun vivahteikas pioneerityö, jonka relevanssi on ajan saatossa vain kasvanut. Daniel Juslenius Michel Onfray Jussi Backman –Suomen De miseriis onnettomuus fennorum Kapinallisen politiikka Omaisuus ja elämä Hannula, Suoranta & Vadén – Tutkielma vastarinnasta – Heidegger ja Aristoteles Otsikko uusiksi Suom. Juhani Sarsila ja taipumattomuudesta kreikkalaisen ontologian – Taiteellisen tutkimuksen rajalla Suom. Tapani Kilpeläinen suuntaviivat 20 € / 14 € 15 € / 10 € 172 97 s. 20 € / 14 € 25 € / 17 € s. 371 2. 395 »Suomalaisuuden isä» pakeni venäläisiä Ruotsiin, jossa hän esitti s. p. s. Taiteellisessa tutkimuksessa tarvitaan halua 1715 ison vihan ajan suomalaisten kärsimyksiä ruotivan, vaikutta- Michel Onfray on Ranskan näkyvimpiä ja kiistellyimpiä nyky- Mitä oleva on? Heideggerin omaperäisen Aristoteles-tulkinnan yrittää ja erehtyä, kaatua ja nousta uudelleen, van puheen. Sisältää latinankielisen alkutekstin ja suomentajan fi losofeja, joka ensimmäisessä suomennetussa teoksessaan ei kautta päästään länsimaisen fi losofi an syvimpien kysymysten ja erityisesti kykyä nauttia koko prosessista. johdannon selityksineen. sanoja säästele esittäessään kapitalismin ja uusliberalismin vastai- äärelle, koko traditio uudelleen tulkiten. sen kritiikkinsä. Saatavilla myös Tilaukset

Tommi Uschanov • www.netn.fi Wittgenstein in Finland – A Bibliography 1928–2002 • tilaukset@netn.fi 23º4515 € / 10 €, 100 p. • 040-721 4891 Martin Heidegger Tommi Wallenius Pertti Ahonen S F Vireällä mielellä – Ymmärtämisen ja eettisyyden mielialat • Eurooppalaisen filosofian seura ry. illeen jättäminen – ilosofi Levinas an ja toinenjuutalaisuus 15 € / 10 €, 208 s. Suom. Reijo Kupiainen Quentin Skinner pl 730, 33101 Tampere Kolmas vapauden käsite Suom. Sami Syrjämäki 15 € / 10 €, 75 s. Kirjojen hintaan lisätään postimaksu: 15 € / 10 € 15 € / 10 € 1 2 59 3 139 2 Pekka Passinmäki kirja / € s. . p. s. . p. 2 kirjaa / 3 € Kaupunki ja ihmisen kodittomuus – Filosofi nen 15 / 10 194 3 4 Silleen jättäminen on Heideggerin myöhäisfi losofi an keskeisimpiä Emmanuel Levinas on eräs aikamme tärkeimmistä eetikoista. analyysi rakentamisesta ja arkkitehtuurista € €, s. kirjaa tai enemmän / € käsitteitä, siinä yhdistyy kysymys teknologiasta ja ajattelemisen Filosofi an toinen tarkastelee Levinasin fi losofi an peruskysymyksiä Mikko Lahtinen (toim.) mahdollisuudesta. Esille nousee myös huoli nykyihmisen juuret- tuoden esille myös hänen suhteensa juutalaiseen ajatteluperintee- * Huom! Punaisella merkityt tilaajahinnat tomuudesta. seen. Henkinen itsenäisyys 10 € / 7 €, 112 s. koskevat vain yksityishenkilöitä.

Ville Lähde Eläinten oikeuksien kieltämisestä

Eläinkysymyksen uusi nousu suomalaisessa yhteiskunnassa viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut heijastusta laajemmasta ilmiöstä. Modernin ympäristöliikehdinnän rinnalla ja osittain siihen kytkeytyen eläinkysymys on muodostunut yhdeksi merkittävimmistä uusista moraalisista haasteista. Etenkin teollistuneissa maissa kysymykset muiden eläinten kohtelusta ovat synnyttäneet viime vuosikymmeninä uutta poliittista toimintaa.

Eläinasialiikkeiden retoriikassa puhe On kuitenkin huomattava, että eläin- auki suhdettaan etiikkaan ja sen perusole- muiden eläinten oikeuksista ja moraali- oikeusajattelijoiden lähtökohtana ei ole tuksiin – ennen kaikkea siihen, millaiseen sesta arvosta on keskiössä. Liikkeitä tuke- ollut ensisijaisesti tietyn eettisen ajatte- kuvaan moraalisen toiminnan ja vakuut- neet ajattelijat ovat toimineet ensisijaises- lutavan johdonmukaistaminen eläinten tamisen luonteesta ja siten inhimillisestä ti yksilöeettisillä käsitteillä ja soveltaneet huomioon ottamisen kautta. Lähtökoh- toiminnasta ylipäänsä he nojaavat. analyyttisen etiikan välineistöä. He ovat tana on vakaumus muiden eläinten mer- Teoreettinen kritiikki ohittaa silti sen pyrkineet argumentoimaan rationaalisesti kityksellisyydestä ja pyrkimyksenä on ha- olennaisen asian, että eläinoikeusajatteli- eläinten moraalisten oikeuksien puolesta. kea tukea sille eettisistä teorioista. Esi- joiden suhde filosofiseen toimintaan it- Foorumin valinta on ymmärrettävä sikäli, merkiksi Tom Regan on kirjoituksissaan seensä on praktinen. Filosofian suhde että nyky-yhteiskunnassa monet käytän- hyvin avoimesti valikoinut teorioita sen käytäntöön on heille olennaisinta. Se on nön eläinkysymykset koskevat eläinyksi- perusteella, miten ne soveltuvat tähän vain yksi monista inhimillisistä tavois- löiden kohtelua.1 Eläinoikeusajattelu on tarkoitukseen. Tällainen instrumentaali- ta käsitellä inhimillisen elämän ongelma- nähty ihmisoikeuksien historiallisena jat- nen suhde filosofisiin teorioihin on jo si- kohtia. Teoreettinen puhtaus ei ole heil- keena, ikään kuin johdonmukaisena jat- nällään herättänyt närää, eikä se olekaan le itseisarvo. Tätä praktista pyrintöä lyö kumona erilaisille historiallisille vapau- ongelmatonta. Useimmat eläinoikeusajat- kuitenkin korville monien eläinoikeus- tusliikkeille. telijat eivät pyri kirjoittamaan mitenkään ajattelijoiden tapa käyttää hyvin vahvaa

Ville Lähde

Ville Lähde (FM) toimii tutkijana Tampereen yliopistossa filosofian tiikan laitoksella ja osallistunut laitoksen tutkimus- ja julkaisupro- oppiaineessa. Opinnäytetyönsä hän teki Herbert Marcusen filo- jekteihin. sofiasta. Lähde valmistelee väitöskirjaa tutkimusaiheenaan Jean- Lähde on niin & näin –lehden artikkelitoimittaja sekä Kustan- Jacques Rousseaun filosofia ja sanan ”luonto” merkitykset aika- nusosakeyhtiö Vastapainon hallituksen jäsen. Vuonna 1996 hän kauden filosofisissa keskusteluissa. Yleisemmin Lähteen erikois- osallistui ympäristölehden Muutoksen kevät perustamiseen ja toi- alue on ympäristöfilosofia ja viime vuosina hän on luennoinut mi sen päätoimittajana vuosina 1996-2002. Vuonna 2003 ilmestyi aiheesta eri oppilaitoksissa sekä kansalaisjärjestöjen tilaisuuksis- esseekokoelma Luonnon politiikka (Vastapaino), jonka Lähde sa. Hän on myös opettanut Tampereen yliopiston ympäristöpoli- toimitti yhdessä professori Yrjö Hailan kanssa. Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 109 teoreettista retoriikkaa: oikeuksien ’pe- antavat aihetta ja sortuu selkeisiin virhe- mutta tämä on hieman epätarkkaa. Eläin- rustan’ etsimistä, etiikan johdonmukais- päätelmiin. Kritiikin taustalla on äärim- oikeusfilosofi Elisa Aaltola esittää kom- tamista, moraalisten arvojen todistamis- mäisen rajoittunut näkemys oikeuksien menttikirjoituksessaan, että tietynlaista ta ja niin edelleen. Ainakin pintatasolla luonteesta ja omistusoikeuden ensisijai- käsitteellistyksen kykyä on havaittavissa ne näyttävät nojaavan ideaan moraalista suudesta. Aarnion tekstin ytimessä ei ole eri eläinlajeilla.7 Vaarana on jumiutumi- ’rationaalisena’ (ja tavallaan yksilöllisenä) eläinten oikeuksien kritiikki vaan yhteis- nen käsitteen ’käsite’ määritelmiin. Ystä- toimintana. kunnallisen status quon puolustaminen vällisesti tulkittuna Aarnion näkemyksen moraalisia haasteita vastaan. ytimessä on ihmisten kielellisyys ja siinä kehittyvä käsitteellisyys. Eläinten oikeuksien kritiikki Muut eläimet eivät voi itse aktiivisesti Aarnion näkemys Eläinoikeuskritiikki onkin kohdistu- osallistua kielellisen kommunikaation yl- pähkinänkuoressa nut ensisijaisesti tähän ongelmakohtaan. läpitämiin inhimillisiin suhdeverkostoi- Eläinten moraaliset oikeudet on pyritty Aarnion argumentaatio perustuu oikeus- hin, vaikka ne ovat tietysti muuten mo- kiistämään samalla areenalla, jolla ne on teoreettiseen näkemykseen, jonka ydin- ninaisissa suhteissa ihmisiin ja muihin nostettu esiin. Kritiikin kohteena on oi- kohdat ovat hyvin yksinkertaiset. Hän eläimiin. Tämä lienee ilmiselvää kenel- keus käsitteenä ja sen soveltaminen mui- määrittelee käsitteen ’oikeus’ sisällön täy- le tahansa. Eläintutkimus on toki murta- hin eläimiin kuin ihmisiin. Ajatusket- sivaltaisen kielellisen subjektin eli ihmi- nut vanhoja myyttejä eläinten luontees- ju kulkee suunnilleen niin, että jos eläin- sen kautta. Oikeudet eivät ole substan- ta ja osoittanut eri eläinlajeilla olevan mi- oikeusteoreetikkojen oikeusnäkemykset tiaalisia ominaisuuksia vaan suhteita täl- tä moninaisimpia kognitiivisia kykyjä ai- voidaan kyseenalaistaa, putoaa koko mo- laisten subjektien välillä. Malliesimerkki- na jonkinlaisiin ’eläinkulttuureihin’ as- dernilta eläinoikeusliikehdinnältä pohja. nä läpi koko artikkelin toimivat modernit ti.8 Eläinten luonteen uudelleenajattelu Onhan ”Oikeutta eläimille!” ollut eläi- omistusoikeudet. Näin loppujen lopuksi on kuitenkin loppujen lopuksi eri asia: se naktivistien taisteluhuuto. Tässä kritiikis- omistajan suhteet omaisuutensa ovat so- liittyy siihen, millaisten olentojen keskel- sä menevät kuitenkin sekaisin tietty tapa siaalisia suhteita.3 lä me loppujen lopuksi elämme. Se antaa pukea eläinkysymys teoreettiseen/filoso- Oikeuksien ytimessä onkin Aarnion meille uudenlaista tietoa eläinten elämän- fiseen asuun ja varsinaiset muiden eläin- mukaan oikeudellisen aseman omaami- todellisuudesta ja pakottaa meitä ajattele- ten kohtelua koskevat vaatimukset. Näh- nen. Siihen kuuluu mahdollisuus paitsi maan sitä, miten olemme valmiita kohte- däkseni kyse ei ole tahattomasta ajatusvir- vedota omiin oikeuksiinsa myös pyrkiä lemaan tuntevia, ajattelevia ja omalla ta- heestä. Käsitteellisellä tasolla liikkuva kri- niiden toteuttamiseen.4 Ja näihin tekoi- vallaan kommunikoivia olentoja. tiikki paljastuu useimmiten sisällölliseksi hin kykenevät tietenkin ainoastaan inhi- Eläinkuvamme muutoksista huoli- epäluuloksi eläinasialiikkeiden näkemyk- milliset tai inhimillisen kaltaiset subjek- matta eläinten kyvyttömyys kielelliseen siä kohtaan. tit. Enemmän tai vähemmän implisiitti- kommunikaatioon meidän kanssamme Aulis Aarnion kirjoitus ”Onko eläi- sesti Aarnio esittää, että kaikki juridiset on tosiseikka. Tiettyjen lajien mahdolli- millä oikeuksia? Ajatuksia oikeudes- oikeudet koskevat vain heitä. Koska muut suus oppia inhimillisen kielellisen kom- ta substanssi ja suhdekäsitteenä” Tietees- eläimet eivät kykene kielellisten suhtei- munikaation peruspiirteitä ei tätä tilan- sä tapahtuu -lehden numerossa 2/2005 den muodostamiseen ja niiltä puuttuu netta muuta9, vaikka se murtaakin kult- on täydellinen esimerkki tällaisesta kritii- abstraktin käsitteellistämisen kyky, niil- tuurista oletusta ihmisten ’metafyysises- kistä. Aarnion julkilausuttuna tarkoituk- lä ei siten voi olla oikeuksia. On vain yh- tä’ erityisyydestä. Kyse on siitä, että kyky sena on kyseenalaistaa puhe eläinten oi- teiskunnallisia ’normeja’, joilla säädellään kommunikaatioon ei vielä tarkoita kykyä keuksista sekä juridisessa että moraalises- eläimiin kohdistuvaa toimintaa.5 kommunikatiivisten suhteiden objekti- sa mielessä.2 Oikeus juridisena käsitteenä Aarnio tiivistää näkemyksensä siihen, vointiin ja näin eräänlaisesta ”jatkuvasta on kuitenkin tekstin pääasiallisena aihee- että oikeus on inhimillinen, sosiaalinen nykyhetkestä” pakenemiseen. na, moraaliset oikeudet jäävät melko pin- konventio. Koska vain ihmiset kykene- Lopulta olennaisinta on se, että muut nallisesti käsitellyiksi. Aarnio väittää, et- vät sen ymmärtämiseen ja siihen liittyviin eläimet eivät puhu, ne eivät voi osallis- tä ennen kaikkea juridinen puhe eläinten ’sopimisen’ akteihin, vain ihmisillä voi ol- tua inhimillisen sosiaalisen todellisuuden oikeuksista on löysää, merkityksetöntä, la oikeuksia. Eli: oikeuksia on vain niil- luomiseen omilla mielipiteillään. Tietys- jopa primitiivistä. lä subjekteilla, jotka osallistuvat itse akti ne osallistuvat siihen jatkuvasti omal- Pinnalta katsoen kyseessä tuntuu ole- tiivisesti oikeusnäkemysten ja –käytäntö- la läsnäolollaan, sillä eläimet ovat läsnä van eläinoikeusretoriikan käsitteellinen jen luomiseen (tai jotka ainakin periaat- kulttuurissamme monin tavoin. Mutta kritiikki, pyrkimys tarkkuuteen ja joh- teessa kykenisivät siihen). Tässä kuviossa tämä on eri asia. donmukaisuuteen puhuttaessa eläinten eläimet ovat kuin esineitä, joskin ”paljon asemasta ja merkityksestä nykyisissä yh- sensitiivisemmällä tavalla”.6 Oikeuksien status quo teiskunnissa. Mikäli Aarnio olisi kritiikis- sään johdonmukainen ja pysyisi asettami- Eläinten kielellis-sosiaalisen ja sitä kautta Muiden eläinten luonteesta ensa rajausten piirissä, olisi tekstin tiettyi- tietysti myös juridisen läsnäolon ”puut- hin väitteisiin helppo yhtyä. Minunkin, Aarnion esittämä kritiikki rakentuu siis teellisuuteen” on helppo yhtyä. Tähän sa- vaikka olen toiminut vuosia eläinasialiik- pohjimmiltaan melko selvän ja yksin- manmielisyyteni Aarnion kanssa päättyy- keessä ja uskon eläinsuhteidemme radi- kertaisen väitteen pohjalle: muut eläimet kin. Sillä väitän, että Aarnio siirtyy teks- kaalien muutosten tarpeeseen. Hän kui- ovat tietyissä spesifeissä piirteissään hyvin tissään tämän kritiikin antamien mah- tenkin ulottaa kritiikkinsä paljon laajem- erilaisia kuin ihmiset. Hän korostaa kä- dollisuuksien ulkopuolelle, ja että hänen malle kuin mihin hänen argumenttinsa sitteellistämistä ja käsitteellistä ajattelua, keskeisillä väitteillään ei ole juuri mitään

110 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

tekemistä oikeudellisen kritiikin kanssa. Tämän rajauksen motiivina on näh- si ohittaa eläinfilosofisesta keskustelusta Väitän myös, että Aarnio on joko tahal- däkseni se, että Aarnio haluaa rajata ko- tutun argumentin lasten ja eläinten ana- laan tai tietämättömyydestä johtuen ym- ko eläimiä koskevan keskustelun vakiin- logisesta ”puutteellisuudesta” eli niin sa- märtänyt eläinasialiikkeiden vaatimukset tuneeseen yhteiskunnalliseen todellisuu- notun marginaalisuusargumentin oikeas- eläinten oikeuksista väärin. Hänen taipu- teen. Hänen näkökulmastaan ”kapita- taan vain sillä perusteella, että lapset ovat muksensa kiinnittää keskustelu omistus- listinen markkinatalousjärjestelmä” ja oikeussubjekteja, koska niin on lakiin oikeuteen ja sille analogisiin oikeuksiin omistaminen yhtenä sen keskeisistä oi- kirjoitettu.12 johtaa keskustelua väärään suuntaan. keuksista pitää olla keskustelua hallitse- Tarkkuuden vuoksi on vielä huo- Totta kai mikä tahansa juridinen jär- va realiteetti.11 mautettava, että marginaalisuusargumen- jestys on inhimillinen luomus, ja vain ih- Kuten Aarnio itse toteaa, juridinen tissa on yleensä käytetty esimerkkeinä miset voivat tajuta sen piirissä käsitteel- oikeus on suhteissa olemista. Tähän viat- kommunikaatiokyvyttömiä ihmisiä, joi- listetyt oikeudet ja olla mukana muunta- tomaan väitteeseen sisältyy kuitenkin ole- hin Aarnion esimerkki lapsen kuulemi- massa niitä käytännön toiminnaksi. Mi- tus, että ei-inhimillisten olentojen ensisi- sesta ei sovellu. Argumenttiin perustuva tään muuta mieltä ei kai voisikaan olla.10 jainen status omistamisen ja taloudelli- keskustelu menee kuitenkin tämän kirjoi- Mikä tahansa pysyvä inhimillinen käy- sen hyväksikäytön kohteina on realiteetti, tuksen aiheesta sivuun, joten en syvenny täntö on tässä mielessä artefakta tai kon- josta ei voida keskustella. Koska eläimet siihen tässä sen tarkemmin. Se vain osoit- ventio. Aarnio tekee kuitenkin peruste- eivät voi osallistua esimerkiksi omistusoi- taa ensiksikin sen, kuinka huonosti Aar- lemattoman hypyn esityksessään raja- keuskeskusteluun subjekteina, ne (ajatus- nio tuntee kritiikkinsä kohteen (eläinoi- tessaan käsitteellisesti mielekkäät juridi- hyppy) ovat väistämättä vain passiivisia keusajattelu) ja toiseksi sen, kuinka tiu- set oikeudet vain tiettyyn spesifiin muo- omistamisen kohteita. Tätä eläinten mää- kasti hän pitää kiinni laillisuusnäkökul- toon. Hänen mukaansa on olemassa vain rittelyä ei voida haastaa moraalisesti, voimasta oikeuskäsitteen määrittelyssä. Aar- sellaisia oikeuksia, joita täydet inhimilli- daan vain puhua eläinten kohtelusta täl- nio kieltäytyy huomaamasta, että juuri set tai ihmisen kaltaiset oikeussubjektit laisten suhteiden piirissä. Minkäänlaiset oikeussubjektiuden laajentuminen nykyi- voivat omata. Vain tällaisista oikeuksis- moraaliset haasteet vakiintuneille yhteis- sissä oikeuskäytännöissä sotii hänen oi- ta on mielekästä puhua. Keskiöön nouse- kunnallisille instituutioille eivät ole mie- keusluonnehdintaansa vastaan. Oikeuk- vat siten sellaiset juridiset oikeudet, jois- lekkäitä, jos ne puuttuvat omistussuhtei- sien antaminen ”puutteellisille” olioille sa on kyse täy sikykyisen oikeussubjektin den kohteiden oikeutukseen. on mahdollista juuri siksi, että oikeus on mahdollisuudesta vedota omiin oikeuk- konventio. siinsa ja olla oikeudellinen toimija. Näi- Kirjoituksensa alussa Aarnio sivuaa Laajempi käsitys oikeuksista den oikeuksien perusesimerkki hänelle orjuuden ja yleisten ihmisoikeuksien teon omistusoikeus. Tällaisia oikeuksia ju- Tässä näkyy Aarnion käsitteellisen raja- matiikkaa. Ne ovat erinomainen osoitus ridisissa järjestelmissä eittämättä on koko uksen väkivaltaisuus. Lähtökohtana on siitä, että oikeuksia ei voi alistaa noin ra- liuta, ja esimerkiksi äänioikeuden anta- tiukka legalismi, joka loppujen lopuk- jatun määritelmän piiriin. Mikäli pysyi- minen ei-inhimilliselle eläimelle olisikin si alistaa moraalisen keskustelun vakiin- simme Aarnion viitoittamassa kehykses- mitä ilmeisimmin omituista. tuneiden lakien piiriin. Hän esimerkik- sä, menneiden moraalis-poliittisten va-

 / niin & näin • 111 On kuitenkin huomattava, että ihmisoikeuksista käydyissä kamppailuissa substantiaaliset ”argumentit ovat historiallisesti olleet aivan yhtä merkittävässä asemassa kuin eläinkeskusteluissakin. Vaikka niitä voi hyvin kritisoida sisällöllisesti, esimerkiksi ihmisen itseisarvoa konkreettisena ”ominaisuutena”, se ei kumoa ihmisen itseisarvon vaatimuksen sisältöä.”

pautusliikkeiden esittämät haasteet val- kunnallisten kamppailujen tulos. Ihmis- udet on julistettu jo kauan sitten, mut- linneille oikeusjärjestyksille tuntuisivat oikeuksien historia ja niiden edes osittai- ta ne ovat toteutuneet vain hyvin heikos- mielettömiltä. Näihin yhteiskunnallisiin seen toteuttamiseen vaaditut kamppailut ti ja valikoiden. Oikeudet ovat vain niin kamppailuihin liittyi aivan samanlaista ovat selkeä osoitus siitä, että ”oikeuksia” todellisia kuin on niitä tukeva yhteiskun- vallitsevien käsitysten murtumista, lait- ei synnytetä vain rationaalisilla argumen- nallinen todellisuus. tomuutta ja vanhojen oikeuksien kritiik- teilla, jotka perustuvat oikeussubjektien kiä, joista hän eläinasialiikettä syyttää. ontologiseen luonteeseen. On kuitenkin Eläinten oikeuksien vaatimus Tähän voi tietysti sanoa, että esimerkiksi huomattava, että ihmisoikeuksista käy- naisten tai monien aiemmin primitiivisi- dyissä kamppailuissa substantiaaliset ar- On siis ymmärrettävä, että eläinasialiik- nä pidettyjen ihmisryhmien oikeuskamp- gumentit ovat historiallisesti olleet aivan keille ’oikeus’ on ensisijaisesti käytännöl- pailut perustuivat ”todelliselle” pohjal- yhtä merkittävässä asemassa kuin eläin- linen, ei filosofinen tai juridinen käsite. le – kyvylle ottaa oikeudet haltuun ja ve- keskusteluissakin. Vaikka niitä voi hyvin Eläinoikeusfilosofiaan ja loppujen lopuk- dota niihin. Eläinasialiikkeeltä puuttuisi kritisoida sisällöllisesti, esimerkiksi ihmisi myös tietynlaiseen eettiseen teoriaan moinen pohja. Mutta tämä kritiikki pi- sen itseisarvoa konkreettisena ”ominai- kuuluvat ongelmakohdat ovat oma asian- tää paikkansa vain, jos oikeudet rajataan suutena”, se ei kumoa ihmisen itseisarvon sa. Eläinoikeusajattelussa on siis pohjim- koskemaan pelkkiä kannevallan sisältäviä vaatimuksen sisältöä. miltaan kyse yleisestä moraalisesta haas- oikeuksia, eli vain sellaisia oikeuksia, joi- Tällaiset argumentit ovat ennen kaik- teesta muuttaa käytäntöjä niin, että eläi- ta subjektin on voitava itse aktiivisesti to- kea tekoja näiden kulttuuristen ilmiöiden, met eivät olisi (ensisijaisesti) omaisuutta teuttaa. oikeuksien, luomisprosesseissa. Oikeuksi- ja tuotantomateriaalia, että niiden oma- Aarnion mukaan esimerkiksi puhe en olemassaolo perustuu vallinneiden oi- leimaisille olemassaolon tavoille annettai- kissan oikeudesta ”kissan arvoiseen elä- keusjärjestyksien ja konkreettisten yhteis- siin mahdollisuuksia. Meidän tulisi myös mään” on oikeusteoreettisesti kestämä- kunnallisien käytäntöjen kuten orjuuden huomata olemassa olevien eläinsuh- töntä hölynpölyä.13 Ei vain siksi, että kis- tai työvoiman riiston haastamiseen. En teidemme toivoton ristiriitaisuus: lemmi- sa ei ole ihminen, vaan myös siksi, että ymmärrä, miten Aarnion ahtaassa oikeus- kin ja teuraseläimen, suojellun eläimen tällainen oikeus ei asetu hänen luomaan- konseptiossa olisi edes mahdollista nähdä ja teollisen pyynnin erot. Käytännölliset sa oikeusteoreettiseen kehykseen. Kuiten- tällaisia oikeuksia, joiden oletetaan päte- eläinsuhteet ovat asian ytimessä, ei eläin- kin puhe yleisistä ihmisoikeuksista käsit- vän myös tietyn esimerkiksi suomalaisen ten olemuksen pohdinta. telee samanlaisia ”yleisiä olemassaolon oi- juridisen järjestyksen ulkopuolella, erään- Olettaisin Aarnion vastaavan tähän, keuksia”, eli se on hänen kritisoimaansa laisessa globaalissa tilassa. No, tietysti vas- että hän puhuikin vain tietyllä tavalla teoreettista sanahelinää.14 Yleiset ihmisoi- taus on, että nämä oikeudet täytyy to- määritellyistä juridisista yksilön oikeuk- keudet eivät ole ensisijaisesti ”kanneoike- teuttaa erilaisilla konventioilla. sista. Hän kuitenkin astuu rajauksensa ul- uksia”, jotka antavat subjektille mahdol- Tähän liittyykin Aarnion väärin- kopuolelle ja puhuu juridisista oikeuksis- lisuuden vedota omaan asiaansa. Ensi- ymmärrys eläinasialiikkeen vaatimusten ta ylipäänsä, ja hän kiistää lopulta eläin- sijaisesti ne on luotu yleisiksi velvoitteik- luonteesta. Hän olettaa, että eläimille pe- ten moraalisten oikeuksien mahdollisuu- si antaa toisten ihmisten elää ”ihmisen rätään vahvoja juridisia oikeuksia – siis den. Siirtyessään puhumaan moraalisista arvoista elämää”, miten se sitten onkin esimerkiksi suomalaisen yksityisoikeuden oikeuksista ja väittäessään, että ”vastaus ei määritelty, ja kenties myös oikeutukseksi piirissä. Eläinoikeuksia vaadittaessa pe- paljonkaan muutu äskeisestä siirryttäessä interventioihin näiden oikeuksien louk- räänkuulutetaan kuitenkin ennen kaik- moraaliin”, hän tekee melkoisen katego- kaamisen hetkellä. Nämä oikeudet kat- kea yleisiä olemassaolon oikeuksia, jotka riavirheen.15 Hän soveltaa juridisesta kä- sotaan olevan kenellä ihmisellä tahansa, tietysti täytyy toteuttaa monin eri tavoin. sitteistöstä peräisin olevaa oikeuden mää- vaikkei hänellä olisikaan de facto mahdol- Tällöin voidaan käyttää tai olla käyttä- ritelmää yleisempää moraalifilosofiaan – lisuuksia eli valtaa tai voimaa ajaa omaa mättä termiä oikeus. Se on paitsi oikeu- alueelle, jonne se ei sovellu. asiaansa. dellisten proseduurien myös poliittisen Vakiintunut moraalijärjestelmä, siis toiminnan asia. Kyse on siitä, millaisek- sosiaaliseksi konventioksi muodostunut si oikeudelliset käytännöt ja niitä tuke- moraalinormisto, on tietysti aina inhi- Oikeudet yhteiskunnallisen va ajattelu muotoutuvat. Eli: yleisten oi- millinen tuote, kuten Aarnio korostaa. Se kamppailun tuloksina keusperiaatteiden sisältö toteutuu (tai ei elää kielellisissä ja symbolisissa suhteissa. Ihmisoikeudet ovat nekin tietysti sosi- toteudu) vasta yhteiskunnallisessa toi- Moraalinen oikeus on käsite ja käytän- aalinen luomus, lukemattomien yhteis- minnassa. Yleiset ja yhtäläiset ihmisoike- tö, ei ”tuolla jossain” asustava olio. Tai jos

112 • niin & näin / se on tuollainen olio, ei meillä ole mah- suhteissamme samanlaista esineellistävää Viitteet dollisuuksia havaita sitä, vaan meidän tu- ja hyväksikäyttävää logiikkaa, joka näyt- 1. Eläinten tarkastelu ryhmän, eliöyhteisön, lajin jne. näkökulmasta on tietysti sekin lee turvautua omiin luomuksiimme – to- tää olevan ominaista kapitalistisille suh- olennainen eläinasialiikehdinnän kysymys, sin niitä luodessamme tukeudumme tie- teille ylipäänsä? mutta historiallisesti nämä teemat ovat toomme ja käsityksiimme maailmasta ja Silti Aarnio artikkelinsa lopussa te- nousseet vahvimmin esiin ympäristölii- sitä asuttavien olentojen luonteesta. kee selvän rinnastuksen eläinoikeusajat- kehdinnän kautta. Eläin- ja ympäristöky- symysten välillä on mitä ilmeisimpiä kyt- Tästä ei kuitenkaan loogisesti seu- telun, eläinoikeusliikkeen ja tiettyjen köksiä joissain tapauksissa, mutta on myös raa, että vain ihmisten kaltaiset kielelli- eläinaktivistien toimintamuotojen välillä. tilanteita, joissa tietyn eläimen tarkastelu sesti kommunikoivat oliot voitaisiin ju- Hän ottaa kovin arvattavasti esimerkiksi yksilönä ja toisaalta jonkin suuremman listaa moraalisten oikeuksien omaajiksi. tarhaiskut, joiden yhteydessä hän asettaa kokonaisuuden edustajana ovat ristiriidassa tai avaavat tilanteen aivan eri näkökulmasta. Moraaliset oikeudet eivät ole pelkästään näennäisen ongelmattomasti samalle vii- Sivuan ympäristö- ja eläinkysymysten suh- ”kanneoikeuksia”. Aarnio tekee käsit- valle terrorismin, kansalaistottelematto- detta artikkelissani Ympäristöfilosofian yhte- teellistä väkivaltaa pakottaessaan oikeu- muuden ja anarkian (sekasorron merki- näisyydestä, joka ilmestyy Tiede & Edistys den yleensä oman käsitteellisen konstruk- tyksessä). Kyseessä on ”eläinten oikeuk- -lehden numerossa 2/2005. 17 2. Aarnio 2005, 5. tionsa piiriin. Tietenkään ei-inhimillinen sia koskeva moraalinen ongelma” – eli 3. Aarnio 2005, 6. eläin ei tällaista oikeuttaan tiedosta. Mut- vakiintuneiden omaisuuskäytäntöjen ky- 4. Aarnio 2005, 7. ta mikäli oikeus toteutuu ihmisen toi- seenalaistaminen, joka kautta historian 5. Aarnio 2005, 8. minnallisissa suhteissa muihin eläimiin, on vaatinut laillisuuden rajan ylittämistä. 6. Aarnio 2005, 8. 7. Aaltola 2005, 65. se on olemassa. Eläimen julistaminen Laittoman kansalaistoiminnan muodois- 8. Ks. Aaltola 2005, 64–65. Aaltola käsittelee täysivaltaiseksi juridiseksi oikeussubjek- ta ja niiden mielekkyydestä on tietysti ai- näitä teemoja myös teoksessaan Eläinten tiksi on aivan eri asia, ja se olisikin omi- heellista keskustella, mutta tämä on eri moraalinen arvo (Vastapaino 2004). tuista.16 Oikeus on todellakin suhdekäsi- asia. Tuhansien minkkien vapauttaminen 9. Ylipäänsä käsite eläin on yleistys mitä moni- naisimmista olentoryhmistä, jotka poikkea- te, mutta ei Aarnion esittämässä rajoittu- ei ole eläinoikeusajattelun sisäisestä logii- vat toisistaan yhtä radikaalisti kuin meistä. neessa mielessä. kasta johtuva seuraus, vaan kyse on po- Ominaisuuserojen relevanssi kun on kiinni liittisen liikehdinnän yhdestä kiistellystä tarkastelunäkökulmasta, ja siksi lentäminen toimintamuodosta, myös liikehdinnän it- tai omaleimaiset lisääntymistavat voivat olla Lopuksi joskus kommunikaatiomuotoja keskeisem- sensä piirissä. piä erityispiirteitä. Jonkin eläinlajin kom- On huomautettava, että eläintutkimuk- Hieman paremmin asiaan tutustu- munikaatiokyky ei toimi perusteena eläi- sen tulokset viittaavat myös moraalin malla Aarnio olisi huomannut, että eläin- mistä yleensä esitetyille väitteille. Kyse ei ole kaltaiseen toimintaan muissa eläimissä, asialiikkeiden ajatus- ja toimintamaailma kuitenkaan erityisesti eläinoikeusajattelun ongelmasta, vaan kulttuurisen kategorian eräänlaiseen moraalisuuden jatkumoon on paljon monimuotoisempi. Eläinten oi- ’eläin’ hankaluudesta ylipäänsä. eläinkunnassa. Tällä ei kuitenkaan ole keuksille on annettu hyvin erilaisia sisäl- 10. Vrt. Salmi 2005, 66. Salmi kommentoi Aar- edellisen kanssa oikeastaan juuri mitään töjä. Yksi keskeisimpiä eläinoikeusfiloso- niolle aivan oikein, että oikeuksien konven- tekemistä. fiaan liittyviä kysymyksiä on ollut, mil- tionaalisuutta korostava kritiikki ja substan- tiaalisuuden kielto ei kohdistu erityisesti Moraalisen ajattelun olemassaolo ja laisia eläinten oikeudet voisivat olla luon- eläinoikeuksiin, vaan oikeuksiin yleensä. moraali kulttuurisena käytäntönä ovat teeltaan. Pyritäänkö muodostamaan lähes 11. Aarnio 2005, 6. kaksi eri asiaa. Tällaiset tutkimukset ovat täysin ihmisoikeuksia muistuttavia eläin- 12. Aarnio 2005, 9. Tieteessä tapahtuu -lehden kuitenkin merkittäviä siksi, että ne avar- oikeuksia, siis tehdäänkö muista eläimis- numerossa 4/2005 julkaistussa vastineessaan ”Oikeuksista” ja oikeuksista Aarnio korjaa tavat kuvaamme paitsi muista eläimis- tä moraalisesti ja kenties juridisesti täysin argumentaatiotaan tässä kohdin hieman. tä myös itsestämme. Miten näemme su- ihmisen kaltaisia esimerkiksi kognitioky- Muuten vastine seuraa alkuperäisen tekstin kulaisuutemme muihin eläimiin ja miten kyjen tai kärsimyskyvyn perusteella? Täl- linjoja ongelmineen. Marginaalisuusargu- arvotamme sitä vasten omia henkisiä ky- laisiin vahvoihin eläinoikeuksiin voi liit- mentista ks. Aaltola 2005, 63–64. 13. Aarnio 2005, 9. kyjämme? Ihmisten ja muiden eläinten tyä esimerkiksi tappamisen täydellinen 14. Aarnio 2005, 7. välisten rankkojen metafyysisten rajaus- kielto. Toisenlaisissa näkemyksissä kyse 15. Aarnio 2005, 9. ten kyseenalaistaminen herättää aina pe- on enemmänkin eläinten lajityypillisen 16. Tosin juridiikan piirissä on esitetty näke- lokkaita reaktioita. Siitä kuitenkin voi- luonteen kunnioittamisesta, sen mukai- myksiä, jotka lähestyvät eläinten oikeussub- jektiutta. daan vetää monenlaisia johtopäätöksiä, ja sen hyvän elämän takaamisesta ja siekai- 17. Aarnio 2005, 9-10. sillä voidaan tukea monenlaista politiik- lemattoman hyväksikäytön kieltämisestä. kaa. Olennaisena osana tässä ovat ne ar- Mikäli Aarnio olisi keskittynyt kriti- votukset, joita esimerkiksi ’eläimeen’ lii- soimaan eläinten oikeuksien vahvaa muo- Kirjallisuus: tetään ihmisiä eläimellistettäessä. toilua ja ennen kaikkea siihen liittyvää Aaltola, Elisa, Eläinten oikeuksista: perinteis- Lopuksi muistuttaisin Aarniota siitä, eläinten ”inhimillistämisen” problema- ten kantojen kritiikki. Tieteessä tapahtuu, 3/2005. s. 62–66. että oikeusretoriikkaan perustuva argu- tiikkaa, hänen kirjoituksellaan voisi olla Aarnio, Aulis, Onko eläimillä oikeuksia? – Aja- mentaatio on ollut vain yksi osa eläinasia- jotain arvoa. Mutta tiivistäessään eläinky- tuksia oikeudesta substanssi ja suhdekäsit- liikkeitä. Eläinajattelun suuntaukset vaih- symyksen moninaisuuden käsitteellisek- teenä. Tieteessä tapahtuu, 2/2005. s. 5-10. televat hyvin äärimmäisestä oikeusajatte- si ”olkinukeksi” ja oman näkemyksensä Salmi, Riitta, Eläinten oikeuksista laissa ja muutoin. Tieteessä tapahtuu, 3/2005. s. 66–67. lusta eläinsuhteiden kontekstualisoituun vallitsevien dogmien puolustukseksi hän kritiikkiin. Voidaan esimerkiksi tarkastel- syyllistyy älylliseen laiskuuteen. la sitä, onko muiden eläinten kohtelemi- nen teollisina resursseina tai pelkkinä vä- lineinä oikeutettua. Tai ilmeneekö eläin-

/ niin & näin • 113

Kimmo Nuotio Oikeustiede ja viittaamisen etiikka

Oikeustieteen tieteellisyys määritellään tiedeyhteisössä, sen käytännöissä, kun taas oikeuden velvoittavuus määritellään oikeusyhteisössä, siinä yhteisössä joka elää oikeuden alaisena ja piirissä. Nämä kaksi yhteisöä leikkaavat toisensa, mutta vain osittain.

Oikeustieteen olennaisin tehtävä on lainoppi: oikeusjärjes- Nämä kaksi erityyppistä normatiivisuutta kytkeytyvät tyksen systematisoiva ja tulkitseva tutkimus. Oikeustiede oikeudellisessa, oikeustieteellisessä tutkimuksessa tiiviisti kuuluu siten tulkintatieteisiin, koska sen tulokset ovat tyy- yhteen. Lainopillisen tutkimuksen tuloksena olevat tulkinnat pillisesti tulkintoja. Modernissa oikeustieteessä tulkinta, eivät yleensä ole selkeästi erotettavissa muusta tutkimuksesta, soveltaminen ja perustelu liittyvät läheisesti toisiinsa. Lai- vaan tutkimuksen vakuuttavuus rakentuu kokonaisuudeksi. nopissa pyritään perusteltuihin tulkintasuosituksiin, joten Sekä tiede että oikeus asettavat tutkimukselle vaatimuksiaan. tulkitsevakaan lainoppi ei siten ole yksinomaan kuvailevaa. Oikeustieteen tieteellisyys määritellään tiedeyhteisössä, sen Tulkinnoissa kiteytyvä normatiivisuus ei kuitenkaan perustu käytännöissä, kun taas oikeuden velvoittavuus määritellään yksinomaan tieteeseen ja tieteellisyyteen, vaan pikemminkin oikeusyhteisössä, siinä yhteisössä joka elää oikeuden alaisena siihen, että tulkinnan kohteena ovat jo lähtökohtaisesti vel- ja piirissä. Nämä kaksi yhteisöä leikkaavat toisensa, mutta voittavat normit. Oikeustieteen normatiivisuus perustuu vain osittain. kohteen normatiivisuuteen. Oikeuspositivistille tuo sidonnaisuus on sidonnaisuutta säädännäiseen oikeuteen, kun Oikeusturvaodotus ja oikeuden tulkinta taas luonnonoikeusajattelussa viimekätinen velvoittavuuden lähtökohta on oikeudenmukaisuus sellaisenaan, ”oikea Esimerkiksi Aulis Aarnion kehittelemän vaikutusvaltaisen oikeus”. analyyttisen hermeneutiikan mukaan oikeustieteen tutkijan Oikeus siis velvoittaa, mutta sen ohella myös oikeustiede yhtä hyvin kuin oikeusjuttua ratkaisevan tuomarinkin on velvoittaa. Oikeustieteen velvoittavuus on toisentyyppistä otettava vakavasti rooliinsa kohdistuva oikeusturvaodotus.1 kuin oikeuden velvoittavuus, koska se juontuu tieteellisyyden Jokainen oikeuskulttuurissamme odottaa, että lakeja sovel- (lisä)vaatimuksista. Oikeustieteen menetelmät määrittelevät letaan asianmukaisesti, eikä soveltaminen saa edustaa mie- osaltaan sitä, mikä on oikeustieteellisenä tutkimuksena ja livaltaa. Oikeusturvaodotus kattaa kulloisenkin ratkaisun tutkimustuloksena kelpaavaa ja hyväksyttävää. ennakoitavuuden säännönmukaisuuden mielessä, mutta

Kimmo Nuotio

Kimmo Nuotio (s. 1959) on Helsingin yliopiston oikeustieteen pro- Nuotio on toiminut vierailevana tutkijana Freiburgissa ri- fessori, joka on tutkinut muun muassa rikosvastuun perustavia ky- kosoikeuden alan Max Planck -instituutissa sekä Jean Monnet symyksiä, kuten syy-yhteyttä ja vaarantamista. Fellow’na Firenzen Eurooppa-yliopistoinstituutissa. Hän on pyrkinyt yhdistämään oikeudellisia vastuutarkastelui- Viimeaikaisista julkaisuista mainittakoon hänen toimittaman- ta teoreettis-filosofisiin lähtökohtiinsa, minkä lisäksi hän on tuonut sa teokset Oikeusteoreettisia katkelmia (2003), Europe in Search oikeustieteeseen myös riskienhallinnan teemaa. Tulkinnan ja ym- of Meaning and Purpose (2004) sekä (yhdessä Peter Aspin kans- märtämisen aiheet ovat usein Nuotion kirjoituksissa esillä. Nuotio sa) Konsten att rättsvetenskapa. Den tysta kunskapen i juridisk on lisäksi kirjoittanut oikeusteorian alalta sekä eurooppalaisesta forskning (2004). oikeudellisesta integraatiosta. Hänet tunnetaan paitsi teoreetik- Nuotio on Suomen oikeusfilosofisen yhdistyksen SOFY ry:n kona, myös käytännön lainoppineena ja kommentaattorina. puheenjohtaja. Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 115 sen ohella oikeudenmukaisuuden sisällöllisemmässä merki- tenkin myös ottaa oikeuden ja oikeudelliset käytännöt kriit- tyksessä. Odotamme, että kukin ratkaisu mahdollisimman tisesti tutkittavakseen, mikä edellyttää vähintäänkin edellisen pitkälle toteuttaisi oikeusjärjestelmämme perusperiaatteiden rinnalle myös ulkoista näkökulmaa: oikeudelliset käytännöt vaatimukset. Soveltamisratkaisujen on oltava ennakoitavia ja ovat siinä arvioinnin kohteena. siten palveltava oikeusvarmuutta, mutta silti myös tapaus- kohtaisella oikeudenmukaisuudella on sijansa. Oikeusjär- Viittaaminen ja perustelu jestys itse vaatii – ennakoitavuuden ohella – kohtelemaan erilaisia tapauksia eri tavalla. Oikeudenmukaisuuden vaa- Tämän kirjoitukseni aiheena ei kuitenkaan ole normatiivinen teeseen vastataan viittauksin ja perusteluin. lainoppi ja sen tehtävä, vaan tietty erityisempi kysymys. Modernissa oikeusteoriassa lähdetään siitä, että lain- Koetan paneutua siihen, miten oikeustieteellisen kirjoitta- soveltamisen oikeellisuutta ei voida jättää ainoastaan rat- misen konventiot varmistavat osaltaan tulkintojen oikeelli- kaisijan auktoriteettia kohtaan tunnetun luottamuksen suutta. Erityisesti pidän silmällä tieteellisessä kirjoittamisessa varaan. Ratkaisun on oltava lakiin ja oikeuteen sidottu. Vielä tarpeellisia viittauksia. Sitä ennen kuitenkin sananen viittaa- Hans Kelsenin Puhtaassa oikeusopissa oli lähdetty siitä, että misesta oikeudessa. tuomari on lain antamissa puitteissa täysin vapaa ratkaisu- Oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ratkaisut on pe- harkinnassaan. Puhtaassa oikeusopissa ei järki kontrolloinut rusteltava. Perusteluvelvollisuus merkitsee vähimmillään ratkaisuharkintaa, vaan tulkinnan tuli olla autenttinen eikä sitä, että soveltamisratkaisussa on ilmoitettava sovellettu sen tueksi voinut eikä tarvinnut esittää lainkaan perusteita. normi. Ratkaisussa viitataan normiin. Samalla siinä vii- Tuomioistuin ei tavoitellut tiedollista suhdetta oikeuteen, tataan joihinkin tapahtumiin, joita arvioidaan normin va- vaan sen tuli oivaltaa luovansa itse oikeutta, tosin yksittäis- lossa. Henkilö A tuomitaan rikoslain 28:1:n nojalla varkau- tapauksittain, mutta samassa mielessä kuin lainsäätäjä loi sitä desta maksamaan sakkoa 30 päiväsakon verran. Karkeasti yleisen normin tasolla.2 ajateltuna soveltamisratkaisu on subsumptiota, yksittäista- 1970-luvun mittaan kehitelty argumentaatioteoria il- pauksen ratkaisua yleisen normin perusteella. Subsumptio mensi muutosta tässä suhteessa. Oikeusturvaodotukseen vas- kuitenkin edellyttää, ollakseen mahdollinen, että tapauksen taamisen katsottiinkin nyt edellyttävän, että tuomioistuimet tosiseikasto ensin muotoillaan normin edellyttämälle kielelle perustelevat ratkaisunsa oikeudellisesti kestävällä ja rationaa- ja siten ”lähennetään” yleisen normin sisältämän kuvauksen lisella tavalla, eikä tällainen toiminta enää saanut rajautua kanssa. Normia on tulkittava todellisuuden valossa, ja todel- oikeutta koskevan tiedon ulkopuolelle. Tuomioistuinten kat- lisuutta vastaavasti normin valossa. sottiin suuntaavan ratkaisunsa puheenvuorona asianosaisten Varkausrikoksen tunnusmerkistössä (=rikosmääritel- ja juristikunnan ohella eräässä mielessä koko laajalle oikeus- mässä) on määritelty varkauden tunnusmerkit yleisellä ta- yhteisölle, johon kuuluivat kaikki tuon oikeusjärjestelmän solla: ”Joka anastaa toisen hallusta irtainta omaisuutta, on piirissä elävät. tuomittava varkaudesta… ”. Oikeustieteellä on kahtalainen rooli tässä asetelmassa. Yksittäistapauksessa voi olla epäselvyyttä vaikkapa Oikeustieteen tuloksilla on vähintäänkin jonkinasteista nor- siitä, toteutuuko varkauden konstituoiva anastus, tai onko matiivista merkitystä oikeudellisina lähteinä, joskin oikeuden lainkaan ollut kyse toisen hallussa olevasta irtaimesta omai- ”institutionaalisten toimijoiden”, erityisesti lainsäätäjän, teh- suudesta. Se seikka, että ratkaisussa viitataan lain sään- tävänä on nykyaikana päättää oikeusnormeista. Oikeusläh- nökseen, ei vielä sido loppuun saakka kannanottoa lain tul- deoppi, joka on tieteen aluetta, pyrkii luomaan järjestystä kintaan. On pyrittävä ja päästävä syvemmälle. oikeuden hajanaiseen raakamateriaaliin. Oikeustiede kertoo Oikeuslähdeopilla tarkoitetaan doktriinia niistä sidon- oikeuden tarinaa niin olennaisesti, että on vaikea kuvitella naisuuksista, joita rationaalisuuteen ja vakuuttavuuteen pyr- modernia lainsäätäjää tai lainkäyttäjää (tuomioistuinta), joka kivällä ratkaisijalla on voimassaolevaan oikeuteen. Oikeus- selviäisi tehtävästään ilman oikeustieteellistä koulutusta ja lähdeoppi osoittaa sen aineiston, johon on viitattava, jos py- tieteen antamaa ymmärrystä. ritään laadukkaaseen soveltamiseen, ja tämän opin puitteissa Oppikirjoissa ja kommentaariteoksissa tiivistetään oikeu- koetetaan muotoilla yleinen näkemys eri oikeuslähteistä ja denalat sellaiseen ymmärrettävään muotoon, joka lakimies- niiden tulkintaa ohjaavasta vaikutuksesta. Oikeuslähdeoppi, koulutuksen kautta tulee osaksi juristiprofession hiljaista tietoa jonka kehittely on yksi oikeustieteen tehtävistä, pyrkii ilmai- ja ammatillista osaamista. Tulkintaerimielisyydet voidaan näin semaan sen, miten oikeusnormeja tunnistetaan ja millaiset jo ennalta rajat koskemaan vain tiettyä riitakohtaa. Oikeu- argumentit ovat käypiä ratkaisutoiminnassa. Oikeusläh- denkäynnissä oikeuskirjallisuudessa otettuja kantoja tuodaan deoppi korostaa meillä kirjoitetun lain asemaa oikeusläh- esiin omaa vaatimusta ja esitettyä laintulkintaa tukevina argu- teenä. Laki on tulkinnassa painavampi lähde kuin vaikkapa mentteina. Niin ikään uusia lakeja säädettäessä ja aikaisempia ministeriön päätös tai oikeustieteellinen kannanotto. muutettaessa juristiprofession edustajat pyrkivät eri tavoin Oikeudelliset ratkaisut sisältävät säännönmukaisesti viit- varmistamaan, että oikeusjärjestys säilyttäisi muutostenkin tauksia lainkohtiin, lain esitöissä lausuttuihin näkökohtiin, olosuhteissa mahdollisimman hyvin sisäisen koherenssinsa. oikeuskäytännössä otettuihin kantoihin sekä oikeuskirjal- Oikeudenalakohtaiset yleiset opit, oikeuskäsitteet ja oikeuspe- lisuudessa esiintyneisiin tulkintoihin. Tuomioistuin joutuu riaatteet, samoin kuin esimerkiksi valtiosäännön tasolla vah- usein perustelemaan myös oikeuslähdeopillisia valintojaan. vistettu perusoikeuksien järjestelmä luovat mahdollisuuksia Erilaisista oikeuslähteistä ammennettujen argumenttien koherenssin ylläpitämiseen tulkinnassa. painoarvot vaihtelevat. Kotimaisessa oikeuskäytännössä vii- Edellisessä roolissaan oikeustieteen tutkimus kuuluu tataan huomattavasti enemmän ns. virallislähteisiin kuin velvoittavan oikeuden piiriin, mikä edellyttää sisäisen, rat- esimerkiksi oikeuskirjallisuudessa esiintyneisiin tulkintakan- kaisijan näkökulman omaksumista. Toisaalta oikeustiede tie- nanottoihin ja tieteellis-teoreettisiin puheenvuoroihin. Tämä

116 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

ei silti merkitse sitä, että oikeuskirjallisuus olisi vähemmän Esitysmuoto ja tulkinta-asetelma tärkeällä sijalla ongelmaa lähestyttäessä ja sitä ratkaistaessa. Oikeustieteellinen tieto on käytännössä aina tulkintaa oi- Oikeuskirjallisuudessa tarkastelun näkökulma on yleensä keudellisista ilmiöistä. Tunnusomaista oikeustieteelliselle yleisempi, eikä tutkijalla ole ratkaisupakkoa. Tutkimuksessa kirjallisuudelle on tulkintojen kertautuminen, niiden ker- ei useinkaan ole tarvetta ottaa kantaa yhtä konkreettisiin ky- rostuneisuus. Lähteiden käyttötapa ja niihin viittaaminen symyksiin kuin ratkaisutoiminnassa: tieteessä ja käytännössä ilmentävät tätä. Oikeustieteellinen kirjoitus on puheen- merkitykselliset kysymyksenasettelut eroavat. vuorona suunnattu tutkijayhteisölle, tulkintayhteisölle, joka Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa voi erottaa muutamia keskuudessaan erilaisin käytännöin määrittelee paitsi sen, tyypillisiä genrejä. Alan oppikirjoilla on välillisesti tärkeä mitä pidetään totuutena oikeudesta, myös hyväksyttävän merkitys ajattelutapojen välittäjinä käytännön oikeuselämän tutkimuksen pelisäännöt. suuntaan. Lakikommentaarit voivat joskus olla merkityk- Oikeastaan kaikki oikeudessa on jonkin toimijan tuot- seltään edellisten veroisia. Niissä lainkohdat selitetään valot- tamaa tulosta, jonka toiset toimijat vastaavasti ottavat omassa tamalla lainsäädännön tarkoitusperiä, käytettyjen termien toiminnassaan päteväksi lähtökohdaksi. Tämä ”annetun olet- merkityksiä, oikeuskäytäntöä, oikeuskirjallisuudessa omak- taminen päteväksi” yhdistää niin lainsäätäjän, tuomarin kuin suttuja kannanottoja, sääntelyn historiaa, toisissa maissa lainopillisen tutkimuksen harjoittajan. Termin oikeusposi- omaksuttuja ratkaisuja jne. Oikeustapauskommentaarissa tivismi voi nähdä ilmentävän sanottua lähtökohtaa: oikeus tutkija ”avaa” vaikkapa korkeimman oikeuden ratkaisun ar- on ihmisen toiminnan tuotetta, tietoisesti asetettua, eikä gumentaation, valottaa sitä eri puolilta, ja voi tarvittaessa oikeuden pätevyys perustu esimerkiksi johonkin uskonnol- osoittaa senkin, että jokin tietty lopputulos olisi toista pa- liseen ilmoitukseen tai moraaliseen totuuteen. Oikeudellisen remmin vastannut oikeusjärjestyksestä seuraavia vaatimuksia. kentän toimijat näkevät kukin kentän omalta kannaltaan, Koetellessaan ratkaisuargumentaation vakuuttavuutta tutkija ja kukin myös tuottaa tuloksia tähän yhteiseen kenttään. voi leikitellä erilaisilla ratkaisuvaihtoehdoilla sekä varioida ar- Hannu Tolonen on oikeuslähdeopissaan koettanut rakentaa gumentaatiota. Tutkimus edellyttää siten paitsi sitoutumista tällaisen dynaamisen toimintateoreettisen oikeuskäsityksen oikeuteen, myös kriittisyyttä ja mielikuvitusta, vaihtoehtojen varaan.3 Annetusta lähteminen ei merkitse, etteikö kritiikki pohdintaa ja vertailua. olisi mahdollista. Monograﬁatutkimukset kohdistuvat usein johonkin tie- Siihen nähden, kuinka tärkeää oikeustieteellisessä tut- teelliseltä kannalta merkittävään tutkimusongelmaan, jota kimuksessa on asianmukaisten viittausten sisällyttäminen selvitetään tukeutumalla sekä aikaisempaan lainopilliseen tekstiin, aiheesta on kirjoitettu suhteellisen vähän.4 Var- tutkimukseen että muiden alojen tieteelliseen tutkimukseen, masti useimmiten ajatellaan, että tieteellinen kirjoittaminen mutta tietysti myös erilaiseen virallisaineistoon, kuten la- edustaa varsin käytännöllistä osaa tutkijana toimimisesta, kiteksteihin, lain esitöihin sekä oikeuskäytännön linjanve- eikä siinä olisi mitään tieteen itsensä kannalta mielenkiin- toihin ja kannanottoihin. Oikeustieteen menetelmät sallivat toista, vaan kyse olisi korkeintaan jonkinlaisesta tutkijan- tätä nykyä varsin laajasti erilaisten menetelmien ja näkö- koulutukseen kuuluvasta välttämättömyydestä. Tämä tuskin kulmien hyödyntämisen. Oikeudellisen tiedon tuottamisessa kuitenkaan pitää tarkkaan ottaen paikkansa. Tieteelliset viit- voidaan tukeutua useantyyppistä rationaliteettia ilmentäviin taukset ansaitsisivat selvästi nykyistä enemmän huomiota. kysymyksenasetteluihin. Oikeustieteellinen kirjoitus, joka rakentuu ”leipäteks- tistä” ja johon liittyy joukko lähdeviitteitä, on itsessään tiettyyn tieteessä tuttuun esitysmuotoon rakennettu. Tämä muoto puolestaan soveltuu moniin tarkoituksiin.

/ niin & näin • 117 Sanokaamme, että Jussi Matikkala, joka kirjoittaa tut- vakiintuneesta asemasta tiedeyhteisössä. Jos tiedeyhteisö – tai kimusta tahallisuusteorioista rikosoikeudessa, viittaa kir- laajemmin: oikeusyhteisö – on valmis pitämään Honkasaloa joituksessaan 1900-luvun suuren kotimaisen oppineen auktoriteettina, se on valmis seuraamaan hänen käsitystään Brynolf Honkasalon käsitykseen asiasta. Hän selostaa Hon- siitä riippumatta, kuinka vakuuttavia hänen esittämänsä kasalon käsityksen siten kuin hän sen itse on ymmärtänyt, asiaperusteet ovat. Todellisuudessa varmaankin voimasuhteet ellei esitä suoraa lainausta alkuperäislähteestä. Matikkala tieteen kentällä seuraavat useista eri näkökohdista. Alan joh- tulkitsee Honkasalon käsityksen, suhteuttaa sen joihinkin tavalla professorilla on ehkäpä puhtaaseen auktoriteettiinsa muihin käsityksiin – sijoittaa sen laajempaan asiayhteyteen perustuvaa tosiasiallista valtaa, mutta tieteen kritiikkimeka- – ja pyrkii muotoilemaan tämän teokseensa. Tässä tulkinta- nismit ulottavat silti vaikutuksensa kaikkiin jotka julkaisevat, pelissä on useita osapuolia. 1960-luvulla ja sitä aiemminkin ennemmin tai myöhemmin. asiaa pohtinut Honkasalo, jonka käsitykset ovat vaikuttaneet Jos vastaavasti painotetaan Honkasalon tekstissä esi- vähintään yhden juristisukupolven ajattelussa, Matikkala, tettyjä asianäkökohtia, kysymys kirjoittajan henkilöstä jää joka tänään nostaa saman teeman jälleen esille, joskin väis- taka-alalle. Silloin on kyse siitä, että Matikkala on lainannut tämättä uudessa asiayhteydessä, sekä näiden kysymysten pa- Honkasalon tulkinnasta siinä esitettyjä asiaperusteita, joiden rissa askarteleva lakimies- ja tutkijakunta, mennyt, nykyinen vakuuttavuus mahdollistaa niiden hyödyntämisen myös ja tuleva. Matikkala koettaa ilmaista Honkasalon ajatuksen uusien ja uudistettujen tulkintojen ja kannanottojen yhtey- mahdollisimman oikein ja täydellisesti, mutta liittää sen sa- dessä. Asia-argumentaation voima on sen järkevyydessä, pu- malla myös omaan tulkintaansa. huttelevuudessa. Hans-Georg Gadamerin ﬁlosoﬁsessa hermeneutiikassa Tämä on yhteydessä myös tieteen edistymiseen. Tie- soveltaminen nostetaan hyvin keskeiseen asemaan. Tuomari, teellinen keskustelu voi nimittäin rakentaa tradition varaan joka joutuu soveltamaan yleistä normia, on hyvin vaativan silloinkin, kun uuden rakentaminen oikeastaan perustuu ja luovan tehtävän edessä. Hän joutuu itse tuottamaan so- tradition kritiikkiin. Lainopillisen argumentaation vakuut- velluksen, eikä saa sitä mistään valmiina.5 Soveltaminen tavuus perustuu osaksi aina myös systemaattisiin näkö- edellyttää eettistä tietoa samaan tapaan kuin mistä jo Aris- kohtiin, mikä merkitsee sitä, että tulkinnat yksittäisistä nor- toteles lähti Nikomakhoksen etiikassaan. Oikeustieteessä so- meista, käsitteistä ja periaatteista asettuvat osaksi laajempaa veltaminen ei aina merkitse yleisen normin soveltamista yk- kokonaisuutta. Uudet tulkinnat eivät useinkaan tulkitse sittäistapaukseen, vaan on muitakin soveltamisen asetelmia. kaikkea uudestaan, vaan myös uusintavat aikaisempia. Myös tieteen sisäinen keskustelu tulkinnoista edustaa eräällä Uusretoriikan piirissä on käsitelty kysymystä siitä, kuinka tapaa soveltamista. Teorioita ja käsityksiä sovelletaan. Näis- retorisessa argumentaatiossa pyritään tuottamaan hyväksyttä- säkin yhteyksissä tietyntyyppisiin lähtökohtiin kiteytyneet vyyttä erilaisille johtopäätöksille. Retoriikassa on olennaista, oikeuden perimmäiset sitoumukset kulkevat mukana ja siten että puhe suunnataan yleisölle vakuuttamistarkoituksessa.8 väistämättä yhdistävät vakavasti otettavia kirjoittajia.6 Retoriikan näkökulmasta tieteellinen teksti ei rajoitu tulkit- Honkasalon teksti, johon Matikkala viittaa, on koko tavaksi irralliseksi tekstiksi, vaan retorisen argumentoinnin lailla irtaantunut Honkasalon hallinnasta, eikä Honkasa- asiayhteyteen sisältyy laajempi puhetilanteen yhteys. lolla, joka tosin on jo vuosia sitten kuollut, olisi edes elossa Aivan hyvin voisimme kuitenkin omaksua myös sup- ollessaankaan etuoikeutta tulkita omaa tekstiään.7 Toisaalta peamman näkökulman tieteellisen esityksen sisältämään Matikkalalla on, sekä oikeudellisesti (tekijänoikeus, tekijän argumentaatioon ja pitää tehtyä viittausta lähinnä kahden moraaliset oikeudet) että eettisesti (hyvän tieteellisen käy- tekstin välisenä linkkinä. Teknisessä mielessä viittaus, kuten tännön vaatimus), velvollisuus tuoda esille tekstinsä lähde alaviite, on tällainen intertekstuaalisuuden luova linkki. Tätä ja toistaa se riittävän asianmukaisesti. Kun Matikkala laatii ominaisuutta pystytään nykyään erilaisia tietokantoja kehi- asiasta oman tulkintansa, se irtoaa tekstinä yhtä lailla myös teltäessä hyödyntämäänkin: on tullut yhä useammin mah- hänen hallinnastaan, mutta tarjoaa vuorostaan aineksia ja dolliseksi liikkua linkkien välityksin suoraan eri tekstien lähtökohtia taas uusille tulkinnoille ja kehittelyille. Sekin välillä sähköisessä avaruudessa. Painetut kirjat edellyttävät teksti saa luultavimmin merkitystä yhtä hyvin oikeudellisissa vielä sitä, että viitattu lähde etsitään käsiin, jos se halutaan käytännöissä kuin tieteen sisäisissä keskusteluissa, mikäli se tarkistaa. osoittautuu puheenvuorona painavaksi. Tieteellinen, viittauksia sisältävä ja niille rakentuva teksti Tieteellinen viittaus sisältää näin ollen varsin monimut- on siten aina jossain mielessä rakenteeltaan epäitsenäinen, kaisen asetelman. Kirjoittajana Matikkalan olisi kohdeltava toisia tekstejä hyödyntävä ja niihin yhteyden luova. Tieteel- lähdettään, Honkasalon tekstiä, asianomaisella eettisyydellä linen kirjoitus voi olla näin katsottuna kollaasi. Sen tieteel- ja kunnioituksella, mutta toisaalta mikään ei estä häntä kri- lisyys perustuu nimenomaan tiettyyn omintakeiseen tieteel- tisoimasta Honkasalon sisällöllistä kantaa. Matikkala on si- liseen kysymyksenasetteluun ja vastaavasti tieteellisten kon- dottu ennen muuta siihen akateemiseen muotovaatimukseen, ventioiden noudattamiseen kysymyksiin vastattaessa. Tutki- jota hänen kritiikkinsä tulee noudattaa. muksen odotetaan ylittävän lähteensä: sellainen tutkimus, Laadittaessa viittauksia niiden laatimisen muodon ja asia- jossa on pelkästään toistettu tai kerätty muualla jo sanottu, argumenttien sisällön suhde muistuttaa oikeuslähdeopin ja ei täytä itsenäisyyden ja omintakeisuuden vaatimusta. oikeudellisen argumentaation vastaavaa suhdetta auktoriteet- Kuvittelemamme Matikkala on lisännyt tekstiinsä viit- tilähteen ja asialähteen välillä. Honkasalon käsitykseen olisi tauksen Honkasalon aiempaan tekstiin. Tämä mahdol- mahdollista viitata auktoriteettiargumenttina: tietty käsitys lisuus on epäsymmetrinen, koska aikaisemmin julkaistuun olisi tämän mukaan hyväksyttävä, koska tärkeä alan aukto- tekstiin ei voi lisätä viittausta uudempaan ilman sen tekstin riteetti on sen tällaisena aikanaan esittänyt. Auktoriteetin kä- ”uudelleen avaamista”.9 Honkasalo on siis kuollut, eikä voi sityksen painoarvo seuraisi näin ajatellen Honkasalon oppien enää jatkaa tieteellistä keskustelua. Usein kuitenkin tieteel-

118 • niin & näin / liset puheenvuorot saavat jatkoa, kun kirjoituksiin vastataan, tulee suhteuttaneeksi ratkaisun aikaisempaan käytäntöönsä. ja osapuolet kehittelevät näin kantojaan ehkä pitempäänkin Useinkaan korkein oikeus ei anna täysin yksiselitteistä viestiä jatkuvassa vuoropuhelussa. Hyvä lehtimiestapa, jota tieteel- siitä, mikä on muuttunut ja miten eri aikoina hiukan eri listenkin julkaisujen tulee noudattaa, edellyttää oikeutta kysymyksissä annetut ennakkoratkaisut pätevät. Jokin aikai- saada vastineensa julkaistuksi samalla foorumilla kuin millä sempi ratkaisu saattaa menettää merkitystään yksinkertaisesti kritiikkipuheenvuorokin julkaistiin. sen vuoksi, että siihen lakataan viittaamasta. Esitetyt tulkinnat ovat oikeastaan aina ainoastaan tul- Oikeustieteellinen tutkimus pyrkii tulkitsemaan oi- kintaehdotuksia, joihin sisältyy varauma, että ne voivat tulla keuskäytäntöä ja sen kehitystä, ja se voi eräässä mielessä kumotuiksi. Luultavasti ainoastaan tieteen varmimmat to- ymmärtää oikeuskäytäntöä enemmän ja paremmin kuin tuudet, jos nekään, voivat säästyä tällaiselta kumoutumiselta päätöksentekijät itse. Tuomareilla on harvoin aikaa ryhtyä tai sen uhkalta, mutta vastaavasti ne harvoin esiintyvätkään selvittämään tällaisia kysymyksiä kovin perin pohjin. Yhteis- konkreettisten tulkintakannanottojen muodossa. Tapaamme kunnallisessa työnjaossa nämä kuuluvat pikemminkin tieteen ne enintään hiljaisina jaettuina käsityksinä oikeuden perim- tehtäviin. Tieteellisillä esityksillä voi olla tuomioistuimillekin mäisistä lähtökohdista. merkitystä siinä mielessä, että tuomioistuimet voivat seurata sitä, miltä niiden toiminta ulkoa päin katsottuna näyttää. Erityisesti ennakkopäätöksiä tekevälle tuomioistuimelle on Viittaus ja kommentti tähdellistä varmistua siitä, että viestit myös tulkitaan tarkoi- Toisinaan jokin klassinen lähde säilyttää kiistattoman ase- tetulla tavalla. Tieteen rationaalisuus mahdollistaa sen, että mansa, ja seuranneet muut tutkimukset koetaan vain vä- tulkintojen eri osaset voidaan esittää suhteessa toisiinsa, ko- häisiksi lisäyksiksi entuudestaan tunnettuun. Jotakin tästä konaisuutena. on kiteytetty kuluneeseen sanontaan, jonka mukaan ”länsi- Myös oikeustieteellisessä kirjallisuudessa joudutaan jat- mainen filosofia on vain reunahuomautuksia Platonin filo- kuvasti tekemään valintoja sen suhteen, mitä käsitellään ja sofiaan”. Keskiajat oikeusoppineet, glossaattorit, tunnettiin miten, ja millaisten lähteiden kanssa asetutaan vuoropu- etevistä kommentaareistaan roomalaiseen oikeuteen. Mo- heluun. Niiden lähteiden ohella, jotka valitaan keskusteluun, derni oikeustiede on itse asiassa syntynyt tällaisesta kommen- olisi olemassa lukuisia muitakin lähteitä. Tarvitaan käsitys taariperinteestä. Roomalaisen oikeuden perintö on välittynyt siitä, mitkä lähteet ovat merkityksellisimpiä, ja vastaavasti aikaamme moniulotteisen ja monikerroksisen reseption vä- toteutettu tutkimus taas luo itsessään kuvaa siitä, että juuri lityksin. Nykyaikana tuo reseptioketju on huomattavasti siinä käytetyt lähteet edustavat merkityksellisimpiä. Läh- mielenkiintoisempi tutkimuskohde kuin ”alkuperäinen” roo- teiden valintaa voidaan kritisoida vastaesimerkein osoitta- malainen oikeus itsessään olisi. Kommentit ovat kasvaneet malla sellaisia lähteitä, joihin olisi tullut tukeutua, ja välil- päärooliin. Kommentoijat ovat mukauttaneet roomalaisen lisesti näin tullaan osoittaneeksi sellaisia ehkä tuntematto- oikeuden keskeisideat myöhempien aikojen tarpeisiin. Mikä miakin polkuja, joita olisi ollut tarpeen kulkea. Tällaisen kri- siinä on jäänyt tai syntynyt, on kenties kestävämpää kuin se, tiikin paino perustuu siihen, että jokin puuttumaan jäänyt mistä kaikki alkoi. lähde olisi muuttanut kokonaiskuvaa, jos se olisi otettu asi- Viittaus sisältää usein viittaamisen menneeseen, mikä anmukaisesti huomioon. edellyttää ajallisen kuilun silloittamista. Viittaaminen muistuttaa muistamista: viitattu nousee tietoisuuteemme tärkeänä Viittaus ja tunnustus ja edelleen merkityksellisenä. Se taas, mihin ei enää ole aihetta viitata, saa jo vaipuakin unohduksiin. Lähteiden valinnassa lienee kyse hieman samanlaisesta il- Tuomioistuimen ratkaisussa viitataan usein joko tämän miöstä kuin mistä tunnustusteoreetikot ovat keskustelleet saman tuomioistuimen tai muiden varhempiin ratkaisuihin. hegeliläisittäin inhimillisen kommunikaation ei-kielellisten Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä jokin usein ehtojen yhteydessä.10 Viittaamalla toisen esittämään kä- toistuva asetelma voi mahdollistaa palaamisen jo kertaalleen sitykseen, toisen tekstiin, tunnustetaan tämän osapuolen käsiteltyyn kysymykseen. Linjaa voidaan tarvittaessa muuttaa, merkitys tieteellisessä keskustelussa. Jokainen viittaus on jos aikaisempi ratkaisulinja ei ollutkaan paras mahdollinen, tässä mielessä ”tunnustava”, koska se osoittaa että toinen on mikä johti kritiikkiin ja poikkeamiin muussa oikeuskäy- tuottanut sellaisen tieteellisesti merkityksellisen tulkinnan, tännössä tai oikeuskirjallisuudessa. Tulkinta ei koskaan ole joka ansaitsee tulla käsitellyksi ja arvioiduksi. Jyrkkäkään lopullinen, mikä osaltaan myös helpottaa päätöksentekoa. kritiikki ei tätä perustavaa tunnustusta poista. Joskus taas se, Virheet olisivat dramaattisempia, ellei korjauksia voitaisi että jätetään viittaamatta johonkin keskeislähteeseen, jonka tehdä. Tulkinta on aina hetkellinen ja ajassa, mutta toi- olisi luullut tulevan esille, herättää erityistä huomiota. Tämä saalta se tulkitsee varsin laajasti menneen. Tulkinta voi myös vastaa sitä ”ohi katsomista”, jota tunnustusteoreetikot ovat suunnata tulevaisuuteen, mutta silloinkin se aina rekonstruoi kuvanneet. Ruhtinas saattoi riisuutua palvelusväen silmien itse oman tulevaisuutensa, vaikutuksensa, eikä yleensä jätä edessä, koska palvelijoita ei ollut tarpeen laskea vertaisiksi pätevyyttään riippuvaksi vastaisesta kehityksestä. ihmisiksi. Jos korkein oikeus ratkaisussaan viittaa aikaisempaan Oikeuslähdeopin muodollisia sääntöjä, joiden nojalla esi- ratkaisuunsa, se tekee sen joko hyväksyvästi tai torjuvasti. merkiksi lain merkitystä (”vahvasti velvoittava oikeuslähde”) Tietyllä tapaa se ”uusintaa” menneitä ratkaisuja, se hyväksyy korostetaan suhteessa tuomioistuinten ennakkopäätöksiin aikaisemmat ratkaisulinjat, tai jättää ne uusintamatta. Päät- (”heikosti velvoittava oikeuslähde”), voi pitää tietynlaisina täessään ennakkopäätöksestä korkein oikeus pyrkii kat- oikeudellisen auktoriteetin tunnustuksina. Ratkaisemalla oi- somaan tulevaisuuteen vahvistamalla tietyn oikeusohjeen keusjuttu lainkohtaan viitaten tunnustetaan lain ja lainsää- (jos sellainen on ratkaisussa muotoiltu), mutta samalla se täjän auktoriteetti ja suhteutetaan se vaikkapa sisällöllisten

/ niin & näin • 119 asia-argumenttien painavuuteen. Oikeudellisen tulkinnan syytä pyrkiä rajoittamaan tieteellisesti irrelevanttien seikkojen teoria tarkastelee tällaisia kysymyksiä, ja siinä määrin kuin vaikutusta tieteellisiin esityksiin. Varmaankin ensimmäinen oikeustieteellinen tutkimus seuraa vastaavanlaista kysymyk- askel olisi, että tiedostetaan viittausten ”alle” verhoutuva senasettelua, myös sen piirissä joudutaan lähtemään siitä, strateginen peli, ja herkistytään asialle. Olisi vaikkapa työn- että erilaiset oikeuslähteet perustavat asemansa oikeusjär- ohjauksessa syytä ottaa esille se, ettei ohjaajalla ole odotuksia jestyksessä erityyppisiin näkökohtiin. Lain muodollinenkin tämäntyyppisestä tunnustuksen saamisesta ohjattavaltaan. auktoriteetti nojaa viime kädessä sisällöllisiin näkökohtiin, Jos tiedeyhteisö tulkitaan tieteen käytännöiltä eettisiä vaati- kuten lainsäätäjän legitiimeihin tehtäviin demokraattisessa muksia edellyttäväksi yhteisöksi, johon kuulumisesta seuraa oikeusvaltiossa. tutkijalle eettisiä vaatimuksia, tutkijan (ammatti)etiikka voisi Tunnustamisnäkökohta on yhtä hyvin oikeudellisen olla jopa tiedeyhteisöä määrittävä piirre. ratkaisutoiminnan kuin oikeustieteellisen tutkimuksenkin Oikeustieteessä ei ole tapana pitää lukua viittausten mää- suhteen yhteydessä lähteille asetettavaan relevanssivaati- ristä. Silti lienee varsin tavanomaista, että eri oikeudenalojen mukseen. Oikeudellista ratkaisua voidaan perustellusti ar- oppineet saadessaan uuden teoksen käteensä luovat ensim- vostella olennaisen ja asiaan vaikuttavan oikeuslähteen si- mäiseksi silmäyksen sen lähdeluetteloon. Jo tämä silmäys luo vuuttamisesta. Vastaavasti myös tieteellisen tutkimuksen tietyn odotuksen sisällön suhteen, ja suhteellisen usein tuo arvostelija tai yleensä sen kriitikko lähtee siitä, että tekijä odotus osoittautuu paikkansapitäväksi. Lähdeluettelo antaa on tuntenut aihepiirinsä kannalta tärkeimmän aineiston. ennakkokäsityksen sekä tunnustuksesta että valtapelistä. Tiedeyhteisön näkökulmasta on aivan aiheellista ottaa esille se seikka, että jokin tärkeä lähde on sivuutettu. Kyse ei tie- Viittaaminen ja dokumentaatio tenkään ole formaliteetista, vaan sisällöllisestä seikasta. Olen- naista ei ole kauneus- tai muotovirhe, vaan se, että kriitikon Jos pidämme arvossa tekstin niukkuuden periaatetta, viit- esittämin perustein tietyn lähteen asianmukainen huomioon teiden määrä ja laajuus olisi minimoitava. Ylimääräinen ottaminen olisi muuttanut kokonaisuutta merkityksellisellä problematisointi ja keskustelu olisi tämän mukaisesti lei- tavalla. Itse tuon lähteen asiasisältö olisi saanut aikaan tämän kattava tarpeettomana tekstistä viimeistään sen viimeiste- vaikutuksen, ja asiantunteva lukija voi sitten muodostaa mie- lyvaiheessa. Jos taas pidämme arvossa keskustelevampaa ja lessään kuvan siitä, kuinka olennaisesta puutteesta on kyse. vähemmän fokusoitua käsittelytapaa, tekstin ja viitteiden Oikeustiede, kuten muutkin tieteet, on tulkittavissa rönsyily voidaan sallia. Mikäli tavoittelemme käsittelyn kat- bourdieuläiseksi valtapeliksi. Tunnustamisesta ei ole kovin tavuutta – jos sellaista vaatimusta oikeastaan on mielekästä suuri hyppäys siirtyä valtapeli-teemaan. Sen, joka tähtää ylipäätään asettaa -, viitteissä olisi otettava huomioon kaikki valtaan, on tarpeen valita huolella viittauksensa. Viittauksilla relevantit lähteet. Tämä johtaa pohtimaan sitä, mihin viitettä luodaan ja uusinnetaan tieteen kentällä vallitsevia valtasuh- oikeastaan tarvitaan ja miten sitä voidaan käyttää. teita. Viittauksilla kirjoittaja positioi itsensä suhteessa aikai- Tietyntyyppiset tekstissä esitettävät väitteet yksinkertai- sempaan tutkimukseen. Näin tapahtuu siitä huolimatta, että sesti edellyttävät viitteen muodossa tapahtuvan dokumen- tarkoituksena olisi kritiikki. Sellainen lähde (ja kirjoittaja), taation. Notorisia seikkoja ei tarvitse tukea viittauksin, ja johon ei (enää) ole tarpeen viitata, on ajautunut kentän siksi tällaiset voivat luoda esiintyessään hivenen huvittavan sivuun. Sellainen kirjoittaja taas, joka rikkoo viittaamisen vaikutelman. Tärkeää on myös oivaltaa, missä mielessä lähde konventioita, eikä osoita lähteitään, voi olla joko hyvin itse- yleensä voi tukea tekstin väitettä. Tärkeäkään auktoriteetti näinen ja omaperäinen, tai sitten eettisesti kyseenalainen. ei ole arvovaltainen joka suhteessa. Lisäksi jokin tärkeässä Eettiseltä kannalta jokainen kirjoittaja on viittauksia har- tekstissä sivumennen esitetty kannanotto ei välttämättä ole kitessaan hankalien valintojen edessä. Onko todella tarpeen tarkoitettu erityisen painavaksi, joten on hyvä varoa sitä, että lisätä jokin tietty kriittinen huomautus tähän yhteyteen, lukijalle muodostuisi asiasta viittauksen perusteella vinou- vai löydänkö asian vielä tarpeettomasti edestäni? Onko var- tunut käsitys. Varsin usein näkee sellaisia viittauksia, joissa muuden vuoksi lisättävä arvostavia viittauksia joidenkin tulkitsija paisuttelee lähteessä sivumennen sanottua lähes tärkeiden henkilöiden, kuten esitarkastajan, vastaväittäjän tunnistamattomaan muotoon. tai työnohjaajan tuotantoon sen varmistamiseksi, että he Jos tekstissä esimerkiksi käydään läpi aikaisempaa tieteel- suhtautuvat pyrintöihini suopeasti? Vai olisiko toimittava listä keskustelua, lukija odottaa että viittausten perusteella puhtaasti tieteen ja etiikan vaatimuksin, siten kuin millään tai viimeistään viittauksia seuraamalla voi todentaa tekstissä tällaisilla seikoilla ei olisi lainkaan merkitystä? esitetyn. Viittaaminen on tietysti osaltaan tyylikysymys, Jokainen tutkija joutuu kohtaamaan tällaisia perustavan- mutta tieteellisessä esityksessä viittauksilla on myös ”nor- laatuisia eettisiä kysymyksiä. Ne ovat yleensä sen luonteisia, matiivista” merkitystä. Tiedeyhteisö asettaa vaatimuksia viit- ettei arveluttavistakaan ratkaisuista oikeastaan koskaan ”jäädä tauskäytännölle sen vuoksi, että viittauksilla on merkitystä kiinni”, koska yksittäisen tutkijan ei tarvitse yleensä selitellä kontrolloitaessa testissä esitettyjen tulkintojen ja päättelyiden ratkaisujaan. Tällaisten realiteettien huomioon ottaminen pätevyyttä. Tieteellisessä esityksessä tähdätään vähintäänkin on johonkin mittaan pikemminkin osa tavanomaista tieteel- jonkinlaiseen heikkoon objektiivisuuteen, mikä tarkoittaa, listä käytäntöä kuin sinänsä esimerkiksi tutkimuseettinen että lukijan tulisi voida kohtuullisesti vakuuttua sisällön pä- ongelma. Eettinen näkökulma erilaisiin käytännöllisiin tut- tevyydestä. Jos viittaustekniikassa paljastuu puutteita, tämä kijanvalintoihin edellyttää herkistymistä sille, että kysymys rasittaa tutkimuksen vakuuttavuutta, vaikka nämä puutteet ylipäätään tunnistetaan tutkijanetiikkaa ja tieteenetiikkaa eivät välttämättä sinänsä merkitse sitä, että esitetyt lopputu- koskeviksi. Tieteen näkökulmasta esimerkiksi tällaiset arve- lemat olisivat vääriä. luttavat ja tarpeettomat viittaukset joka tapauksessa hienok- Viittaamisen etiikan sijasta voisi puhua myös viittaamisen seltaan vääristävät myös tulosten luotettavuutta, joten olisi estetiikasta. Teksti, jossa viittaukset on toteutettu paitsi tie-

120 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

teellisen käytännön konventioita noudattaen, myös tyylil- sessä mielessä olennaista on, että lainattavan tekstin henkeä lisesti ansiokkaasti ja tasapainoisesti, osoittaa hyvää makua. kunnioitetaan silloinkin, kun se asetetaan oman kritiikin Lienee selvää, että viittauskäytännölle asettuvat eettiset mini- kohteeksi. Epäsuora lainaus on sisällöllinen, koska se sisältää mivaatimukset voidaan helpommin ajatella normitettaviksi väistämättä uuden tulkinnan. Siinä puhuu sekä lähde että kuin esteettiset viittaamisen laadun kriteerit. Hyvän maun sen tulkitsija. mukaisuus ja tyylitaju ovat ominaisuuksia, joiden sisällöstä vain harvoin päästään edes kohtuulliseen yhteisymmär- Viittaamisen tarkoitusperät rykseen. Viittaamisen estetiikkaa, jos sellaista tahdottaisiin tai olisi tarpeen kehitellä, olisi luontevaa käsitellä samassa Viitteiden käyttö voi palvella erilaisia tarkoituksia, minkä yhteydessä kuin muitakin tyylikysymyksiä tieteellisessä esi- vuoksi voi tuskin antaa mitään yleisohjetta viitteiden käyttö- tyksessä. Ei olisi estettä pitää tyylikkyyttä yhtenä tieteellisen tavoista. Yksi mielenkiintoisimmista viittaamisen ajatuksen tutkimuksen laatukriteereistä siitä huolimatta, että tämän tulkinnoista on monille tutkielmantekijöille tuttu Umberto seikan arviointi saattaa jäädä riitaiseksi. Econ kirjasta Oppineisuuden osoittaminen.12 Viitteessä voidaan Suora tekstilainaus, joka osoitetaan lainausmerkein, on muun muassa antaa lisäinformaatiota asiaa käsittelevästä kir- viittaajan kannalta turvallinen, koska sellainen tekstin in- jallisuudesta, viitteeseen voidaan sijoittaa sellainen lainaus, korporaatio on oikeastaan luonteeltaan tekninen.11 Tätä lai- joka päätekstiin sijoitettuna häiritsisi tekstin juohevaa ete- naustapaa ei kuitenkaan voi suositella, ellei lähde ole todella nemistä, ja viitteessä voidaan myös korjata jokin tekstissä keskeinen ja ellei sitä sitten omassa tekstissä riittävän pai- esitetty väite tai lieventää sitä (ja siten varautua mahdollisiin nokkaasti myös tulkita. Laaja suorien tekstilainausten käyttö kritiikkeihin). Viitteessä voidaan niin ikään kehitellä tekstin voi pahentaa tekstin kuvailevuuden ongelmaa. Oma ääni jää ajatuksia.13 Viitteeseen voidaan sijoittaa alkukielinen teks- tekstissä liian hennoksi, jotta lukijan mielenkiinto saataisiin tilainaus, ja viitteessä voidaan osoittaa kiitollisuutta toiselta pidetyksi yllä. Teksti harvoin vastaa sellaisenaan tutkijan it- saadusta ajatuksesta.14 selleen asettamaan ongelmaan, mikä johtaa helposti myös Tietyllä tapaa viitteiden tehtävänä on siten – väitteiden esityksen sisällölliseen temaattiseen hajoamiseen. julkiperustelun ohella – kirjoittajan- ja tutkijanvastuun ”al- Suora tekstilainaus merkitsee tekstileikkeen irrottamista lokointi”. On tärkeää, että kukin keskusteluun osallistuja omasta asiayhteydestään, mikä puolestaan edellyttää lisätyötä saa tunnustuksen omista ansioistaan, mutta kantaa myös tuon leikkeen istuttamisessa uuteen ympäristöönsä. Eetti- vastuun väitteistään. Koska tekstin laatijalla on sitä laa-

/ niin & näin • 121 tiessaan hallinta tekstiinsä, hallinta joka tavallaan ylittää Myös korkeatasoisen lainopillisen tutkimuksen tunnus- tekstin sisällön – sisällöstä hän on nimittäin velkaa traditiolle piirteisiin kuuluu, että siinä on osattu tarkastella eri tulkin- – on tärkeää tunnustaa aikaisemman tutkimuksen panos. tavaihtoehtoja. Koska tutkimus yleensä on yhden kirjoittajan Vaarana olisi muuten oman roolin korostuminen lähteiden laatima ja siten yksiääninen, on tärkeää että myös pääjuonelle kustannuksella, luovuuden ansioton voitto olemassaolevasta. rinnakkaisia tai vastakkaisia ajatuspolkuja seurataan. Viitteet Asianmukaiseen viittaamiseen kuuluu tietty pätevyyden tun- tarjoavat tähän luontevia tilaisuuksia. Eri käsitysten vertailu nustaminen viitatulle lähteelle. Liian vajaa ja puutteellinen avaa lukijalle vaihtoehtojen maailman, ja lukija voi toisinaan viittaustekniikka johtaa siten ongelmiin sekä tekstin vakuut- perustellustikin olla tekstin (laatijan) kanssa eri mieltä siitä, tavuudessa että sen eettisessä laadussa. mikä kannoista on vakuuttavimmin argumentoitu. Sellainen Oletettavasti eri tieteenaloilla on kehittynyt hieman eri- lukukokemus ei vähennä tekstin arvoa, päinvastoin. Vastaava laisia käytäntöjä sen suhteen, miten viittauksia käytetään koettelu on tietysti tunnusomaista minkä tahansa tekstin sy- ja kuinka erilaiset lyhenteet ja viittaustekniikat on ymmär- välliselle lukemiselle. Teksti, jota ”vihaa” voi osoittautua tär- rettävä. Jäin kerran erään julkaistun artikkelin yhteydessä15 keämmäksi kuin se, jota ”rakastaa”. pohtimaan sitä, miksi ei tuntunut hyvältä, että alaviitteessä Lainauksilla ja viittauksilla on olennainen merkitys myös esiintyi teksti: ”Väärin, Hemmo, Mika, …” Oikeustieteelli- tieteellisen tekstin jälkikäteisarviossa ja opinnäytteiden tar- sessä kirjallisuudessa nimittäin tuskin koskaan mikään kanta kastuksessa. Näin varmistetaan, että jokainen tutkijakoulu- voi olla yksiselitteisesti väärä. Kumpikin, sekä ”väärin” että tettava hallitsee tutkimuksen perustavat käsityötaidot ja saa ”oikein”, ovat yhtä lailla liian vahvoja ilmauksia, koska kyse palautetta työskentelystään.16 Tieteen objektiivisuus edel- on väistämättä asiasta, jossa totuus muodostuu vasta hil- lyttää julkisuutta ja kontrolloitavuutta, mikä on juuri erään- jalleen tietyn kannan vahvistuessa kirjallisuudessa ja muissa laista tarkastamisen ja riitauttamisen mahdollisuutta. Tieteel- oikeuslähteissä. On tarpeen, että tulkintaerimielisyyksistä listen lehtien toimitukset ovat vahvistaneet omia ohjeitaan viestitetään heikommin ilmauksin, vaikkapa lyhenteellä ”vrt. teksteille asetettavista teknisistä vaatimuksista ja suuntaavat kuit.”. Oikeustieteen alalla jo tällainen viittaus ymmärret- niillä alan kehitystä. On selvää, että viittausten toteutustapa täneen varsin voimakkaaksi kritiikiksi sanotussa lähteessä esi- on monessa suhteessa sopimuksenvarainen kysymys ja että tettyä kantaa kohtaan. Sinänsä tietysti vertaaminen, vaikka eri tieteenalojen ihanteet poikkeavat toisistaan monessa suh- oma kanta eroaisi vertailukohtana olevasta, ei välttämättä teessa. Oikeustieteelliselle kirjoittamiselle oman vivahteensa tarkoita, että vertailluksi tuleminen merkitsisi sellaisenaan antaa se tosiasia, että suurin osa julkaistusta tutkimuksesta negatiivista arvostelmaa. Vertaamisen sisältävä viite on päin- on ajateltu myös tiedeyhteisöä laajemman lukijakunnan, vastoin usein hyödyllinen, koska se suhteellistaa omaa kantaa käytännön juristien, luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Laajim- ja ilmaisee sen, että on muitakin päteviä käsityksiä. Kyse on millaan lukijakunnaksi voi ajatella koko oikeusyhteisöä, joka korkeintaan erosta vakuuttavuuden asteessa. käsittää sitten myös maallikot. Erimielisyyden käsittely on oikeustieteessä aivan erityisen Ilman riittävää nootitusta tekstin tarkastus ja tieteellinen olennaista. Tämä juontaa juurensa jo siitä, että käytännön kritiikki ei kävisi luontevasti päinsä. Eettisen ja oikeudellisen ratkaisutoiminnassa joudutaan ratkaisupakon vuoksi suh- vastuun allokointi saa tässä konkreettisen muodon. Kir- teellisen tiheään ratkomaan sellaisiakin oikeusjuttuja, joissa joittaja vastaa siitä, että hän on toteuttanut oman osuutensa oikeusvaikutuksiltaan dramaattisesti toisistaan poikkeavia vilpittömästi ja rehellisesti. Tutkijanetiikkaan kuuluu oman tulkintakannanottoja voisi perustella lähestulkoon yhtä va- roolin mukaisen vastuun kantaminen. Tiede on inhimillistä, kuuttavasti. Silloin on tärkeää voida ilmaista tämä seikka itse ja virheitä sattuu jokaiselle. Tiede elävänä käytäntönä var- päätöksessä. mistaa sen, että jonkinasteinen itseäänkorjaavuus toteutuu. Korkein oikeus toimii Suomessa kollegiona, johon Oikeustieteellisessä tutkimuksessa, kuten muissakin tie- kuuluu vähintään viisi jäsentä. Ratkaisupakon vuoksi han- teissä, voitaisiin viitteitä empiirisesti tutkimalla tarkastella kalissa asioissa näkemysten jakautuminen jäsenten kesken esimerkiksi tutkimuksessa ilmenneitä vaikutteita ja lähde- on luonnollista eikä sisällä välttämättä mitään erityistä dra- aineiston kulttuurista alkuperää. Vastaavasti voitaisiin tutkia matiikkaa. Kollegion vahvuus on yksijäseniseen tuomio- myös sitä, kuinka tiheästi tiettyyn aineistoon on tutkimuk- istuinkokoonpanon verrattuna siinä, että eri näkemykset sessa viitattu. Viittausindeksien perusteella saatetaan ehkä saavat sijansa päätöksenteossa. Tulkintakonﬂikti pakotetaan kartoittaa sitäkin, mikä osa kirjallisuudesta on relevanteinta. päätöksentekoelimen sisäiseksi. Kollegioelimen päätöksessä En ole tässä kirjoituksessani kuitenkaan pitänyt silmällä viit- kannanottoon päätymisen vaikeus saa luontevasti ilmauk- tausten tämäntyyppisiä käyttötapoja. Näkökulmani on ollut sensa siinä, että päätöksen perustuessa äänestysratkaisuun pikemminkin normatiivis-eettinen ja lainopillisen tutki- vähemmistöön jääneet tuomarit kirjauttavat eriävän mielipi- muksen sisäinen. Tahtoisin herättää tiedeyhteisön pohtimaan teensä päätöksen osaksi. Tällaisten ratkaisujen tutkimus on viittaamisen käytäntöjen taustalla piileviä eettisiä valintoja. erityisen antoisaa, koska sellainen ratkaisu antaa itse viitteitä omasta kritiikistään. Eriävä mielipide tulee näin merkityksi Toisen käden lähteet muistiin, ja siinä voi aivan hyvin olla tulevan muutoksen siemen. Jokin tuomari, joka usein on enemmistöä vastaan, Lainaus- ja viittaustekniikan hallinnan yhtenä tarkoituksena voi hyvinkin olla tulevan käytännön tärkein linjaaja, muu- on muodostaa hyviä rutiineja ja lisätä tekstin läpinäky- toksen airut. vyyttä. Olisi hyviä syitä pohtia, miksi toisen käden lähteiden Pro et contra -argumentaatiota voidaan tietysti sisällyttää käyttöön suhtaudutaan oikeustieteessä niinkin pidättyvästi, myös yksijäsenisen tai -mielisen kokoonpanon ratkaisuun, vaikka siinä ei ole kyse sentyyppisestä primaarilähteitä hyö- jolloin siinä on tietoisesti pohdittu myös muuta tai muita dyntävästä tutkimuksesta kuin vaikkapa historiatieteessä. päätösvaihtoehtoja kuin mihin on päädytty. Oikeustieteellinen tutkimus kohdistuu pikemminkin tul-

122 • niin & näin / kintoihin kuin empiriaan, joskin vaikkapa tuomioistuinkäy- tiede menetelmillään tavoittaa toden mahdollisimman hyvin. tännön aineistoja voi eräässä mielessä pitää empiirisinä ja Tieteen menestys ei sinänsä edellytä tutkijoiden menestystä niitä voi myös sellaisina käsitellä. yksilöinä. Tieteen menestys on kuitenkin kiinni siinä, että Selityksen täytynee piillä siinä, että toisen käden lähteen tieteen kentällä toimivat ihmiset sitoutuvat henkilöinä työ- käyttäminen sisältää kohonneen riskin virheellisestä tulkin- hönsä ja ottavat sen vastuun tehtävästään, jonka kuvitteel- nasta. Vaikka oikeustieteessä tulkinnat kerrostuvat, toisen linen tai todellinen tiedeyhteisö jäsenilleen asettaa. Rehelli- käden lähteiden yhteydessä tuo kerrostuminen on tarkoi- syyden ja eettisyyden vaatimukset, jotka tiedeyhteisö ja oi- tuksetonta edellyttäen, että myös ensikäden lähde olisi ollut keusyhteisö ovat aikojen kuluessa muotoilleet myös erilaisina saatavilla. Tutkimuksellinen virhelähde olisi siten eliminoita- tutkimukselle asettuvina teknis-luontoisina vaatimuksina, vissa kohtuullisella lisätyöllä. ovat perustaltaan viime kädessä tämäntyyppisiä yhteisöllisiä Tutkijan eettisen vastuun kannalta toisen käden lähde vaateita. on ongelmallinen, koska hän ei silloin ole voinut itse tuntea Näiden vaatimusten esille ottaminen on tärkeää, koska ensi käden lähteen asiayhteyttä, vaan tukeutuu liikaa välit- samalla syntyy tilaisuus keskustella siitä, mitä tuo tiedeyh- tävään tulkintaan. Tutkijan on eettisesti vaikea ottaa niin teisö oikeastaan on ja mitä velvoitteita siihen kuulumisesta laajaa vastuuta tulkinnastaan. Tämä vastuunäkökohta koskee seuraa. Hyvän laadun tunnistaminen on tässä olennaisempaa myös ensi käden tulkitsijan asemaa. Ensikäden tulkitsija ei kuin tarve esimerkiksi lisätä tieteellistä kontrollia ja pystyttää voi hallita sitä tilannetta, jossa hänen tulkintaansa vedotaan rajoja tai suojamuureja. Tutkijan olisi hyvä ymmärtää en- ikään kuin alkuperäislähteenä. tistä paremmin omaa työtään, ja myös tutkijankoulutuksen Vastuun kohdentamisen näkökulmasta asetelma on on- tehostamiseksi on tarpeen saattaa näkyväksi ja tietoiseksi gelmallinen. Ensikäden tulkitsija ei voi ottaa näin suurta enemmän siitä, mikä on tähän asti saanut tapahtua perin- vastuuta toisen käden tulkitsijan tuloksesta, mutta myöskään teisten käytäntöjen hitain voimin. toisen käden tulkitsija ei siihen pysty. Viime mainitulta puuttuu siihen tiedolliset edellytykset. Tieteessä tulee kuitenkin jonkun tahon kantaa vastuu esitetyistä tulkinnoista. Viitteet On aiheellista rajata toisen käden lähteiden käyttö niihin ti- 1. Aarnio, Aulis, Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. lanteisiin, joissa sille ei löydy luontevaa vaihtoehtoa. WSOY, Porvoo 1989. Tulkintatieteissäkin autenttisuudella on siten merki- 2. Kelsen, Hans, Puhdas oikeusoppi. Suom. Olli Nikkola. WSOY, Porvoo tystä. Toisen käden lähdettä käytettäessä välimatka primaa- 1968, s. 363 ss. ja monin kohdin. rilähteeseen kasvaa tarpeettomasti. Tietyllä tapaa tulkinnan 3. Tolonen, Hannu, Oikeuslähdeoppi. WSOY, Helsinki 2003. 4. Tärkeänä poikkeuksena Zahle, Henrik, ’Fodnoter’, teoksessa Festskrift totuus perustuu osaltaan siihen, että tulkitsija on itse tul- til Hans Gammeltoft-Hansen. København 2004, s. 691 ss. kintaansa sitoutunut. Tulkinta on autenttinen hänen tulkin- 5. Gadamer, Hans-Georg, Wahrheit und Methode, 6. Auﬂage. J.C.B tanaan. Tätä korosti Kelsen tulkinnassaan laintulkinnasta Mohr, Tübingen 1990, s. 312 ss. autenttisena tulkintana. 6. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että oikeudellisilla teksteillä leikittely olisi jotenkin väärin ja kyseenalaista. Tieteellinenkin tulkinta on tutkijan oma, mitä vastaa 7. Ks. esim. Roland Barthesin mainiota kokoelmaa Tekijän kuolema. Teks- sekin, että luovan tekstin laatijalla on siihen myös tekijän- tin syntymä. Suom. Lea Rojola ja Pirjo Thorel. Vastapaino, Tampere oikeus. Tutkija-kirjoittaja on ilmaissut persoonaansa teks- 1993. tissään, ja tätä ilmaisua tulee muidenkin vastaavien kir- 8. Esim. Perelman, Chaïm, Retoriikan valtakunta. Suom. Leevi Lehto. Vastapaino, Tampere 1996. joittajien kunnioittaa. Tekijä on lähellä sitä asiaa, jota hän 9. Kommentaarissa puolestaan on kyse juuri tällaisesta tekstin uudelleen kommentoi, toisin kuin toisen käden lähteen käyttäjä. avaamisesta. Tekijänoikeuksiin luetaan myös ns. moraaliset oikeudet, 10. Honneth, Axel, Unsichtbarkeit. Stationen einer Theorie der Intersubjekti- joiden keskeisenä sisältönä on, että tekijän isyyden (yhtä vität. Suhrkamp, Frankfurt a.M. 2003. 11. Kansainvälisiä sopimuksia kansalliseen lainsäädäntöön sisällytettäessä hyvin äitiyden) tulee ilmetä teoskappaleista ja että teoksen inkorporaatio on yksi sovellettavista tekniikoista. sisältöä ei saa tekijän luvatta vääristää tavalla joka johtaisi 12. Eco, Umberto, Oppineisuuden osoittaminen eli miten tutkielma tehdään. tekijän yleisen halveksunnan alaiseksi. Tekijänoikeus ei ole Alkuteos ital. 1977. Vastapaino, Hämeenlinna 1989, luku V. rajoittamaton, vaan julkistetusta teoksesta on tekijänoike- 13. Kirjoitusvaiheessa alaviitteeseen voi myös laittaa itselleen ”muistilappuja”, kunhan ne muistaa ennen julkaisemista käydä läpi ja poistaa. uslain nojalla lupa ottaa hyvän tavan mukaisesti lainauksia. Joitakin muistilappuja voi sinne jättääkin, esimerkiksi jos on havainnut Tieteen käytännöt täsmentävät osaltaan sitä, milloin lainaus hyvän kysymyksen, josta olisi lisätutkimuksen tarvetta, mutta johon ei on hyvän tavan mukainen. Viittaaminen ja viittauksen käyt- voida tässä yhteydessä paneutua. tötapa eivät siten ole yksinomaan tieteensisäinen kysymys, 14. Eco, mt., s. 166–167. 15. Tässä jätän tietoisesti kertomatta sen, mistä artikkelista oli kyse. Ei olisi vaan puutteet viittausten toteutuksessa voivat johtaa myös varmaankaan väärin sitä tässä yksilöidä, mutta haluan käsitellä asiaa oikeudellisiin vaatimuksiin. tässä pikemminkin yleiseltä kannalta ja esimerkinomaisesti kuin tuota sinänsä pikku seikkaa polemisoiden. 16. Tästä käsityötaidosta ja yleensäkin ns. hiljaisesta tiedosta oikeustie- Autenttisuuden etiikkaa teellisessä tutkimuksessa ks. Asp, Petter – Nuotio, Kimmo, Konsten att rättsvetenskapa. Den tysta kunskapen i juridisk forskning. Iustus förlag, Charles Taylor on kuvannut sitä, kuinka yksilökeskeisissä li- Uppsala 2004. beralismin malleissa autenttisuuden ihanne supistuu tyhjäksi 17. Taylor, Charles, Autenttisuuden etiikka. Suom. T. Soukola. Gaudeamus, yksilön itsensätoteuttamisen vaateeksi.17 Yhteisöllisemmin Helsinki 1995. käsitettynä autenttisuuden kulttuuri voisi merkitä toisen- laista itsensä ilmentämisen arvostusta. Vastaavan asetelman kohtaamme omassakin teemassamme. Oikeustiede tulkintatieteenä rakentaa sen varaan, että

/ niin & näin • 123 Heikki Pihlajamäki Ciceron Laeista oikeustieteen historiassa*

Paitsi puhetaidon ammattilainen Cicero oli myös jotakin sellaista, mitä myöhäiskeskiajalta lähtien alkoi erottautua tulkintasuosituksia tuottavasta dogmaattisesta perusoikeustieteestä oikeusfilosofiaksi. Cicero saattoi nousta merkittäväksi oikeustieteen kannalta vasta kun oikeusfilosofisia kysymyksiä alettiin pohtia erikseen ja irrallaan tulkintajuridiikasta.

aksalainen romanisti Fritz tanut auktoritatiivisia tulkintasuosi- merkittäväksi oikeustieteen kannalta Schulz totesi aikoinaan, että tuksia arkipäiväisiin oikeusongelmiin, vasta kun oikeusfilosofisia kysymyksiä S ”meillä on täysi syy valittaa tai ainakaan hän ei ollut kiinnostunut alettiin pohtia erikseen ja irrallaan tul- kohtaloa, joka säästi niin täydellisen kirjaamaan oikeusdogmaattisia pohdin- kintajuridiikasta. arvottoman teoksen kuin Ciceron De tojaan kirjoituksiin. Cicero oli oikeus- Legibus, mutta salli sen sijaan kadota puhuja, jonka monet käytetyimmät o keskiajan juristioppineilla oli teoksen, joka loi perustan ei pelkästään tekstit ovat nimenomaan hänen oike- käsitys perustavista oikeuden ole- roomalaiselle vaan eurooppalaiselle oi- uspuheitaan. J mukseen liittyvistä ongelmista, keustieteelle ylipäätään.” Oikeuspuhujat ja juristit olivat kil- mutta Accursiuksen, Bartoluksen ja Schulz viittaa roomalaisen ju- pailutilanteessa. Julkinen ura aukeni muiden vastaavien päämäärät olivat ristin Gaiuksen noin vuodelta 160 paremmin oikeuspuhujalle, eivätkä sittenkin liian käytännölliset, jotta jKr. peräisin olevaan Institutiones-op- kaikki reettorit pitäneet juridiikan Cicerolla olisi ollut heille käyttöä. Oi- pikirjaan, joka löytyi vuonna 1816 Ve- osaamista edes tärkeänä. Käytännön keuden olemusta pohtivissa kirjoituk- ronasta oltuaan satoja vuosia kateissa. syy siihen, että De legibus ei vaikuttanut sissaan Ciceroa hyödynsivät sen sijaan Pakko sanoa suoraan: oikeushistoriassa keskiaikaiseen roomalaisen oikeuden jo Augustinus sekä myöhemmällä kes- Marcus Tullius Ciceron De legibus kehitykseen oli, että Ciceroon viitataan kiajalla esimerkiksi Petrus Abelardus ja -teosta ei ole suuresti arvostettu. keisarin Justinianuksen 500-luvun Tuomas Akvinolainen. Sydän- ja myöhäiskeskiajan glossaat- koostuttamassa roomalaisen oikeuden 1500-luvun ranskalaiset humanisti- torit ja kommentaattorit eivät käyt- päälähteessä Corpus iuris civiliksessä juristit kiinnostuivat tällöin myös Cice- täneet kirjaa lähteenään. De legibusta vain muutaman kerran. rosta, joka korotettiin yleiseksi juristi- eivät suosineet erityisesti edes 1500- Onko nyt siis käännetty aivan väärä ihanteeksi. Esimerkiksi Jacques Cujas, luvun humanistiset oikeusoppineet, kirja? Olisiko pitänyt kääntää Gaiuksen Hugues Doneau ja François Connan joiden käsissä Ciceron muut työt kyllä Institutiones? Ei suinkaan, vaikka toki kiinnostuivat nyt myös muista antiikin kuluivat. Oikeustieteellisen huma- myös Gaius-käännös olisi paikallaan. lähteistä kuin Justinianuksen lakikoos- nismin hiivuttua häipyi lainoppineiden Mikä tahansa nyt käsiteltävän kaltainen teesta, vaikka Corpus iuris civilis pysyi vähäkin kiinnostus Ciceroon. käännös on kulttuuriteko. Sitä paitsi edelleen ylivoimaisesti tärkeimpänä Ciceron merkityksettömyys perin- Cicerolla on tietysti paikkansa myös lähteenä. Justinianuksen lakikoosteen teisesti ymmärretyn oikeushistorian oikeuden, vaikkakaan ei lainopin histo- auktoritatiivisesta esitysjärjestyksestä kannalta paljastuu armottomasti sille, riassa. Paitsi puhetaidon ammattilainen vapautunut humanistinen oikeustiede joka luo silmäyksen melkeinpä mihin Cicero oli myös jotakin sellaista, mitä alkoi aikakauden yleisen tieteeni- tahansa alan standardioppikirjaan. myöhäiskeskiajalta lähtien alkoi erot- hanteen mukaan systematisoida koh- Syy? tautua tulkintasuosituksia tuottavasta dettaan, oikeussääntöjä. Tässä Ciceron Syy on se, ettei Cicero ollut mo- dogmaattisesta perusoikeustieteestä oi- De oratore -teoksessaan esittämä toive dernissa mielessä juristi, joka olisi tuot- keusfilosofiaksi. Cicero saattoi nousta oikeustieteen jaottelusta osiin (genera),

124 • niin & näin / Aapo Rapi Aapo

jotta siitä muodostuisi todellinen ars, reenia äärimmäisessä hädässä perustui Kirjan synty- ja aikalaiskontekstista upposi hedelmälliseen maaperään. Ciceron lausumaan, jonka mukaan saa mainion kuvan Jorma Kaimion kir- Jonkinlaiseen uuteen kukoistukseen ”kansan hyvinvoinnin (tuli olla pree- joittamasta asiantuntevasta esipuheesta. De legibus nousi kuitenkin vasta ratio- toreille) korkein laki” (salus populi su- Veli-Matti Rissasen käännös on kautta naalisessa luonnonoikeusajattelussa prema lex, Laeista 3, 8). Samaan kohtaan linjan erinomaista työtä. Ciceron, 1600-luvulla sen jälkeen kun Cicero oli viittaa myös Pufendorf toisaalta hallit- Quintuksen ja Atticuksen vuoropuhelu renessanssihumanismissa noussut an- sijan toiminnan johtavana periaatteena, kääntyy luontevalla ja sujuvalle suo- tiikin kaunopuheisuuden ja filosofisen ja vastaava periaate avaa Locken Toisen menkielelle. Erityistunnustus on an- viisauden keskeiseksi keulakuvaksi. tutkielman hallitusvallasta. nettava huolellisesta paneutumisesta oi- Cicerolla oli ollut ”selkeä oivallus Tässä vaiheessa niukasti luonnonoi- keudelliseen terminologiaan, mikä on siitä, että me olemme luodut oikeuden- keuden varsinaista sisältöä valottaneelle kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. mukaisuuteen, ja että oikeus ei pohjaa Cicerolle tietysti kävi kuten antiikin mielipiteeseen, vaan luontoon” (Laeista, auktoriteeteille usein. Luonnonoikeu- 1, 29). Ciceron luonnonoikeusajattelu dellisen sisällön selvittämisessä Cice- oli rationaalisen luonnonoikeusfilo- rosta tai hänen Laeista-teoksestaan ei sofian tärkeä lähtökohta esimerkiksi ollut enää kättä pidemmäksi apuneu- Viitteet Hugo Grotiuksella, Samuel Pufendor- voksi, mutta sen periaatteisiin voitiin * Marcus Tullius Cicero: Laeista (Helsinki, filla ja John Lockella. Grotiuksella esi- nojautua auktoriteetteina hyvinkin eri- WSOY: 2004). Käännös Veli-Matti Rissa- merkiksi yksilön oikeus vastustaa suve- laisten päämäärien hyväksi. nen. 174 s.

Heikki Pihlajamäki

OTT Heikki Pihlajamäki on oikeushistori- gian suhde on tullut yhä tärkeämmäksi. Torture in Swedish Legal History (Rechtsge- an dosentti ja akatemiatutkija Helsingin Tuoreista ja tulossa olevista artikke- schichte 3/2005, ilmestyy) ja Executor di- yliopistossa. Hän on perehtynyt erityisesti leista mainittakoon Against Metaphysics vinarum et suarum legum: Criminal Law rikos- ja prosessioikeuden historiaan var- in Law: American and Scandinavian Le- and the Lutheran Reformation (teoksessa haisella uudella ajalla. Useissa tutkimuk- gal Realism Compared (American Jour- Virpi Mäkinen, toim., Lutheran Reformati- sissa vertaileva näkökulma on ollut etusi- nal of Comparative Law 3/2004), The Pai- on and the Law, E. J. Brill 2005, ilmestyy). jalla, minkä lisäksi oikeustieteen ja teolo- nful Question: The Rise and Fall of Judicial

/ niin & näin • 125

Jaakko Husa Oikeusﬁlosoﬁa oikeusvertailuna

Ulkopuolelta tarkastellen oikeustieteiden sisäinen maailma ja siellä olevat akateemiset rintamalinjat ja oppialajaottelut jäävät miltei täysin katveeseen. Yksi suurimpia yllätyksiä lienee se, että mitään sellaista kuin ”oikeustiede” ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan on olemassa monia erilaisia oikeustieteen haaroja.

Tässä artikkelissa tarkastellaan filosofian ja oikeustieteiden Oikeustiedettä asiaa ulkopuolelta tarkasteleva saattaa välistä suhdetta. Tarkoituksena on tuoda esiin se, kuinka saada käsityksen, jonka mukaan on olemassa vain yksi suh- monimuotoisia ja tärkeitä tehtäviä filosofialla tai oikeastaan teellisen yhtenäinen oikeustiede; jonkinlainen monoliittinen jollain tapaa filosofiseksi tunnistettavalla ajattelulla on blokki tai harmaa ja yksiääninen juristien armeijakuoro. kaikkien oikeustieteen haarojen toiminnassa. Ulospäin näkyy toki myös oikeustieteilijöiden välisiä erimie- Erityisenä mielenkiinnon kohteena on yhden vähemmän lisyyksiä, joita pidetään asian luontoon kuuluvina ja juuri oi- tunnetun oikeustieteen haaran eli vertailevan oikeustieteen keustieteelle tyypillisenä saivarteluna ja riitelynä. Jo antiikin suhde filosofiaan. Näiden alueiden läheisyys kun on väi- Rooman ajoista juuri tämä juridiikan ominaisuus on ollut tettyä paljon läheisempi. Oikeustieteen perinteinen ydinalue monien irvailijoiden usein ansaitun pilkan kohteena – to- lainoppi tai oikeusdogmatiikka eli voimassa olevan oikeuden raisia juristeria. normatiivinen tutkimus ja sen suhde filosofiaan jää tämän Ulkopuolelta tarkastellen oikeustieteiden sisäinen kirjoituksen ulkopuolelle. maailma ja siellä olevat akateemiset rintamalinjat ja oppia- Käsittelyn painopiste liittyy ensisijaisesti siihen, mitä lajaottelut jäävät miltei täysin katveeseen. Yksi suurimpia oikeuden ymmärretään olevan eli, mikä on oikeuden onto- yllätyksiä lienee se, että mitään sellaista kuin ”oikeustiede” logia ja toissijaisesti siihen, miten siitä saadaan tietoa (tai oi- ei oikeastaan ole olemassakaan, vaan on olemassa monia eri- keastaan millaista tieto oikeudesta on luonteeltaan) eli epis- laisia oikeustieteen haaroja. Tässä yhteydessä on käytetty on- temologia. nistuneesti käsitettä oikeustieteiden perhe, jonka jäsenyyteen

Jaakko Husa

Jaakko Husa (s. 1966) on valtiosääntöoikeuden ja yleisen oikeus- masta useita artikkeleita mm. Farewell to Functionalism or Met- tieteen professori Joensuun yliopistossa. Hän on erikoistunut ver- hodological Tolerance (RabelsZ 2003), Classiﬁcation of Legal Fa- tailevan oikeustutkimuksen teoriaan sekä valtiosääntövertailuun. milies Today (Rev. Int. Dr. Comp. 2004) ja The Tip of the Iceberg or Vertailumetodologiaa koskevissa linjauksissaan hän liikkuu tra- What Lies Beneath the Surface of Comparative Law (Maast. J. Eur. dition ja postmodernismin välimaastossa. Hän on julkaissut tee- & Comp. Law 2005). Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 127 Aapo Rapi Aapo

kuuluu joukko varsin erilaisia jäseniä. Oikeustiedekin on sitten kyse tuomarista, hallintovirkamiehestä, asianajajasta aina siis monikollinen, ei yksiköllinen käsite. tai oikeustieteen tutkijasta. Dogmatiikassa tulkitaan ja sys- Vanhastaan on erotettu oikeusdogmatiikka, oikeushis- tematisoidaan voimassa olevaa oikeutta sitoutuen tiettyihin toria, oikeussosiologia, oikeusvertailu eli vertaileva oike- kansallisesti yhteisiin käsityksiin oikeuden ontologiasta, epis- ustiede ja oikeusteoria sekä oikeusfilosofia. Näiden välisiä temologiasta ja metodologiasta, joita nitoo yhteen ajatus oi- eroja ja yhtäläisyyksiä voidaan esitellä ja käsitellä monella keuslähdeopista eli oikeudellisten lähteiden käyttö- ja päätte- tapaa, mutta tässä yhteydessä riittänee, että mainitaan näiden lysäännöistä. Muiden oikeustieteiden näkökulma oikeuteen oikeustieteen haarojen perinteisesti tärkeänä pidetty eroon sen sijaan tiedonintressiltään lähtökohtaisesti ulkoinen avaisuus, joka on tietoteoreettinen. Kyse on siitä, millainen – historiallinen, sosiologinen, vertaileva, teoreettinen tai fi- näkökulma oikeuteen on eli, millaisesta tiedollisesta positiosta losofinen. Näillä oikeustieteen haaroilla ei ole yhtä kiinteää käsin oikeutta hahmotetaan. Vain oikeusdogmatiikan nä- kontaktia oikeudellisiin käytäntöihin, vaikkeivät ne ole niistä kökulma oikeuteen on täyteen mittaan saakka sisäinen, se tietenkään irrallaan. on ensisijaisesti toimijan ja osallistujan näkökulma, olipa Näistä erilaisista oikeustieteen aloista oikeusteorian ja

128 • niin & näin / oikeusfilosofian välisistä suhteista on taitettu peistä paljon. Vertaileva oikeustiede ja oikeuden ontologia Suomessakin tästä demarkaatio-operaatiosta on selviä Perinteisen valtavirta-ajattelun mukaan oikeusvertailussa merkkejä, viimeisimmät ovat peräisin 2000-luvulta. Aulis tutkitaan eri maiden tai muiden valtiotyyppisten yhteisöjen Aarnion erittelyn mukaan oikeusteoria on lainsäädännön, oikeutta vertaillen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lainkäytön, oikeustieteen ja oikeudellisen ajattelun teoriaa. tutkitaan samaa asiaa erilaisissa järjestelmissä.2 On kuitenkin Hän tiivistää tämän sanoiksi sanomalla, että oikeusteoria on hyvin vaikeaa määritellä, mitä tarkoitetaan samalla asialla, ”teoriaa oikeudesta, sen luomisesta, käyttämisestä ja tutki- miten varmistaa vertailtavien asioiden yhteismitallisuus. Jos misesta”. Oikeusfilosofia eroaa tämän ajattelutavan mukaan lähtökohtana pidetään mannereurooppalaiselle romaanis-ger- oikeusteoriasta siinä, että se on abstraktimpaa pohdintaa oi- maaniselle oikeusajattelulle tyypillistä lakitekstisidonnaista keudesta. Sen alaan kuuluvat esimerkiksi kysymykset siitä, ajattelua, niin vertailun luontevana lähtökohtana olisi samaa mitä oikeus on, mikä on oikeudesta saatavan tiedon olemus asiaa koskevien säännösten eli kirjoitettujen oikeusnormien ja perusteet sekä miten oikeutta ja oikeudellisia tekstejä vertailu. Tämä toimii kuitenkin vain, jos tarkasteltavat jär- ymmärretään. Tässä mielessä oikeusteorian näkökulma on jestelmät ovat samanlaisia eli kirjoitetun oikeuden rooli on oikeastaan sittenkin lähempänä oikeusdogmatiikkaa kuin niissä hyvin pitkälle samanlainen. Käytännössä vertailtavien oikeuden muita yleistieteitä eli historiaa, sosiologiaa ja ver- järjestelmien erot voivat olla valtaisia – kirjoitetun oikeus- tailua.1 Oikeusteorian voidaan sanoa olevan jollain tapaa perinteen omaavan professionaalisen ja maallistuneen jär- oikeusdogmatiikan aputiede, sillä vaikka sen näkökulma oi- jestelmän vertaaminen suullisen oikeusperinteen omaavaan keuteen ei olekaan puhtaasti sisäinen, niin sen kannalta re- ei-professionaaliseen ja ei-maallistuneeseen järjestelmään ei levantit kysymyksenasettelut määräytyvät oikeuden sisäisestä tietenkään onnistu pelkkiä tekstejä vertaamalla. Tällainen näkökulmasta. olisi rationaalisen vertailun periaatteiden vastaista.3 Ottamatta suoranaisesti kantaa siihen, onko Aarnion Vertailtavuuden ongelma on pyritty perinteisessä oikeus- erittely paikkansapitävä vai ei, niin jäljelle jää ainakin yksi vertailussa ratkaisemaan ohittamalla oikeuden pintataso ja demarkaation kannalta kiintoisa kysymys. Miten filosofiseksi tekstien vertaamisen sijaan on pyritty kysymään, miten poh- luokiteltava tieto ja filosofialle tyypilliset lähestymistavat jimmiltaan sama oikeudellinen ongelma (sellaisena kuin ver- löytävät tai ottavat paikkansa muiden oikeutta tietoteoreet- tailija sen tunnistaa tai on tunnistavinaan) on ratkaistu näissä tisesti ulkopuolisesta positiosta tarkastelevien oikeustieteiden eri järjestelmissä. Viime kädessä oikeusvertailussa pyritään aloilla? Yleisellä oikeustieteellä kun ei ole mitään monopolia. löytämään yleisempiä selityksiä sille, mitä kussakin oikeusjär- Oikeushistorian ongelmat ovat tässä suhteessa tismalleen jestelmässä on tyypillistä ja, mikä on sen suhde ympäröivään samat kuin muussakin historian tutkimuksessa eikä niitä ole yhteiskuntaan, poliittiseen ja taloudelliseen järjestelmään syytä tässä yhteydessä tarkastella sen enempää. Samoin on sekä kulttuuriin. Käytännössä tämä tapahtuu analysoimalla laita oikeussosiologian kanssa, sillä ontologiset, tietoteoreet- eroja ja yhtäläisyyksiä tarkastellun saman oikeudellisen on- tiset sekä tutkimusmenetelmälliset ongelmat ja kysymyk- gelman, kuten esimerkiksi avioliiton purkamisen tai pätevän senasettelut ovat tismalleen samoja kuin sosiologisessa tutki- sopimuksen solmimisen, yleisen ratkaisutavan suhteen. Tämä muksessa yleensä. Näiden kummankin oikeustieteen lohkon väljään funktionaaliseen ajatteluun nojaava metodinen peu- läheinen suhde suurempaan sisartieteenalaan aiheuttaa sen, kalosääntö kohtaa tietenkin koko joukon vaikeita ongelmia – että näiden alojen filosofiset kysymykset kuuluvat sellaisiin miten määritellään samuus oikeudellisen ongelman kohdalla, opillisiin ja teoreettisiin yhteyksiin, ettei niitä voida ratkoa voiko erilaisia yhteiskunnallisia järjestyksiä ylipäänsä verrata vain oikeustieteen sisällä. Tässä mielessä nämä alat ovat kak- keskenään, siirtääkö vertailija omat kulttuuriset oletuksensa sitieteisiä, aivan kuten esimerkiksi oikeuslingvistiikka, oikeus- tiedostamattaan itselleen vieraisiin järjestelmiin, mistä saa antropologia ja oikeustaloustiedekin ovat. riittävän luotettavaa tietoa, vaihtelevatko oikeuskulttuurit ja Sen sijaan vertailevan oikeustieteen laita on toisin, koska käytännöt järjestelmien eri osissa, onko olemassa vain tiettyjä sillä ei ole mitään erityistä sisartiedettä; sellaista yhtä alaa funktioita, voidaanko täyttä vertailtavuutta ankarassa tieteel- kuin ’vertaileva tiede’ kun ei kerta kaikkiaan ole olemas- lisessä mielessä edes saavuttaa jne. 4 sakaan. Se on näin ajatellen oikeusdogmatiikan tapaan yk- Ottamatta kantaa tähän moninaiseen vaikeidenkin on- sitieteinen. Näin oikeusvertailun teoreettiset ja filosofiset ky- gelmien joukkoon, joka funktionaalista vertailuajattelua symyksenasettelut ovat oikeustieteiden sisälle jäävää ainesta, kalvaa, niin kaksi ilmeistä filosofista ongelmaa nousee vä- jonka ongelmia ei nimenomaisesti ratkota millään muulla littömästi esiin: mitä oikeus on ja, miten siitä saa tietoa tai tieteenalalla. Oikeusvertailu on paikoin metodisesti lähellä oikeastaan, millaista tuo tieto on laadultaan ja luonteeltaan. oikeusdogmatiikkaa, mutta sen ontologiset ja tietoteoreet- Pitää tietää, mitä verrataan ja, mistä verrattavaa asiaa kos- tiset kysymyksenasettelut poikkeavat kansallisiin oikeus- kevaa luotettavaa informaatiota on saatavissa. Seuraavassa järjestelmiin ja oikeuslähdeoppeihin sitoutuneista oikeus- keskitytään tarkastelemaan kysymystä ontologiasta, joten dogmatiikan sovelluksista ylikansallisen omaleimaisuutensa tietoteoreettinen ongelmanasettelu jää aluksi sivummalle. vuoksi. Vertailevan oikeustieteen asettaminen opilliseen Tarkastelun taustalla on ajatus siitä että se, miten oikeus- kehykseen, jossa se nähdään voimassa olevan oikeuden tut- vertailija hahmottaa oikeuden ontologian ei ole pelkästään kimusta palvelevana dogmatiikan aputieteenä, on yksinker- vertailun alaan kuuluva kysymys, vaan sillä on hyvin vahvoja taisesti virheellinen toimi. Tällainen demarkaatio nimittäin oikeusfilosofisia kytkentöjä. Erottelu oikeusvertailun ja filo- hämärtää pahoin sen, että oikeusvertailu on ongelmiltaan sofian välillä perustuu pitkälti työnjakoon, ei muuhun. Alat ja lähestymistavoiltaan hyvin lähellä oikeusfilosofiaa, vaikka ovat peruskysymyksenasetteluiltaan samantyyppisiä, vaikka niiden argumentaatiotavat sekä tutkimusperinne poikkea- välittömät tiedonintressit vaihtelevat. Eräiden mielestä ver- vatkin toisistaan. tailevan oikeustieteen perimmäinen tavoite on pitkälti sama

/ niin & näin • 129 kuin oikeusteoriassa ja oikeusfilosofiassa; yleinen järjestelmä- koskaan selviä vain sääntöä itseään tarkastelemalla eli sääntö eroista riippumaton teoria oikeudesta.5 ei koskaan ole itse itsensä selittävä. Säännön merkitys on On hyvä myös huomata, että oikeusfilosofiaa ja oike- hänelle sääntöä tulkitsevan juristin episteemisten oletusten usvertailua yhdistää tässä kysymyksenasettelussa yksi hyvin funktio. Episteemiset oletukset puolestaan ovat kulttuurisesti yleinen yhteinen taustatekijä eli se, että kumpikin näistä ja historiallisesti määräytyviä tekijöitä. Oikeusvertailija joutuu ylittää eksplisiittisesti kansallisten järjestelmien tason. Tässä omaksumaan tutkimusasenteen, joka painottaa säännön tai mielessä näkökulmat ovat aina väistämättä ulkopuolisen, ei käsitteen pintatason merkityksen sijaan sen kulttuurisia, po- osallisen näkökulmia tarkasteltaviin järjestelmiin. liittisia, sosiologisia, historiallisia, antropologisia, lingvistisiä, Siinä missä oikeusdogmaatikolle riittää kansallisen tai psykologisia ja taloudellisia taustatekijöitä. Näin jokainen jollain muulla tavalla rajoitetun järjestelmän voimassa olevan oikeuden yksittäinen manifestaatio (esim. oikeussääntö, tuo- oikeuden tutkimus, niin oikeusfilosofi ja oikeusvertailija mioistuimen ratkaisu, lainsäätäjän säädösakti) täytyy nähdä joutuvat operoimaan huomattavasti yleisemmillä käsitteillä kokonaan sosiaalisena tosiasiana.8 Oikeussäännön keskeisin siksi, ettei näiden alojen tiedonintressi ole oikeuden sisäinen. piirre ei olekaan näin sen luonne normatiivisena direktiivinä Ne ovat kiinnostuneita oikeudesta yksittäisten järjestelmien (käskynä tai kieltona), vaan sen luonne heijastumana jostain ulkopuolisesta ja yleisemmästä näkökulmasta käsin. Tässä tärkeämmästä ja oikeuden itsensä kannalta oleellisemmasta. mielessä vertailun ja filosofian näkökulmat ylittävät myös Tässä on puhe siis oikeuden kulttuurisen kontekstin funda- oikeudellisiin käytäntöihin kytkeytyvän oikeusteorian tason. mentaalisesta merkityksestä. Otan seuraavassa esiin kolme esimerkkiä siitä, miten oikeus- Johtuen oikeuden syvätason merkityksen korostuksestaan filosofiset ongelmat ja toisaalta oikeusfilosofiset tavat hah- Legrand kehottaakin oikeusvertailijoita tarkastelemaan tietyn mottaa näitä ongelmia voivat tulla esiin oikeusvertailussa. oikeuskulttuurin tai suppeammin tietyn oikeusjärjestelmän Nämä ajattelutavat lähtevät liikkeelle edellä määritellyn pe- kognitiivista rakennetta ja erityisesti tuon kognitiivisen ra- rinteiseksi kutsutun oikeusvertailun voimakkaasta kritiikistä, kenteen episteemisiä perusteita, joita hän kutsuu nimellä vaikka eivät sitten kyllä loppupäätelmissään kovin kauas pe- oikeudellinen mentaliteetti. Hänen asiaa konkretisoivat esi- rinteestä etenekään. merkkinsä koskevat brittiläisen common law’n ja manner- maisen romaanis-germaanisen oikeuden välisiä eroja, jotka ovat niin merkityksellisiä, etteivät järjestelmien edustajat voi Oikeuden ontologia kulttuurisena syvärakenteena koskaan täysin ymmärtää toisiaan. Niinpä oikeusvertailija on Pierre Legrand on tullut tunnetuksi eurooppalaisessa oikeus- lähinnä tyydyttävä kuvittelemaan, miltä tuntuisi astua toisen tieteessä lähinnä siitä, että hän vastustaa jyrkin äänensävyin järjestelmän juristin housuihin ja lähestyä samaa oikeudel- ajatusta eurooppalaisen oikeuden yhtenäistymisestä. Toinen lista ongelmaa nojautuen samaan oikeuskulttuuriseen ajatte- keskeinen ominaisuus on erilaisuuden korostaminen – Le- lutapaan kuin tämä tekisi.9 grandin ydinidea on painottaa vertailututkimuksessa eroja, Oikeuden ontologia, siis siinä mielessä kuin se voi kun taas alan perinteessä on yleensä kallistuttu korostamaan kelvata oikeusvertailevan tutkimuksen perustaksi, on näin samankaltaisuuksia. Oikeusvertailu on Legrandin mukaan tietyllä tapaa symbolinen väline, jolla yhteisöt itsekin yrit- erilaisten järjestelmien fundamentaalisten eroavaisuuksien tävät ymmärtää itseään paremmin. Vertaileva tutkimus voi tutkimusta, jossa metodinen ohjenuora on juuri erilaisuus. Legrandin mukaan lisätä myös toisten oikeuskulttuurien Tässä tapahtuvan käsittelyn kannalta ei ole mielenkiintoista ymmärrystä itsestään valaisemalla sitä erityistä kulttuurista selostaa tätä oikeusvertailun sisäistä keskustelua. Sen sijaan tapaa, jolla nämä ymmärtävät heidän oikeuttaan. Oikeuden on kiintoisaa katsoa, miten oikeuskulttuurien vertailevan ydintehtävä on toimia yhteisön sosiaalipsykologisen identi- tutkimuksen mannereurooppalainen professori hahmottaa fikaation yhtenä tärkeänä muotona. Muussa tapauksessa oi- oikeuden ontologian. keusvertailusta tulee hänen mielestään jokseenkin älytöntä Päinvastoin kuin mannermaiselle oikeustieteilijälle puuhaa, josta puuttuu todellinen mieli ja merkitys.10 Oikeus- yleensä Legrandille säännöt ja käsitteet ovat vain oikeus- dogmaattinen vertailu tai muun oikeusjärjestelmän sisäisen kulttuurin pintatason ilmentymä, jotain vähemmän tärkeää. suppean sääntötason ymmärryksen varassa toimiva vertailu Ne muodostavat pienen osan siitä mentaalisesta ohjelmasta, olisi lähinnä varsinaisen oikeusvertailun surkeaa imitaatiota. jonka tietty oikeuskulttuuri tai tiettyyn oikeuskulttuuriin On kiintoisaa huomata, että Legrandin päätelmät tulevat kuuluva oikeusjärjestelmä kokonaisuudessaan muodostaa. tässä lähelle klassisen saksalaisen hermeneutiikan ajattelu- Kyse on siis Weltanschauungen’ista. Hän korostaa oikeuden tapoja, joissa pidettiin mahdollisena ymmärtää tekstiä pa- pinnanalaisten kulttuuristen syvärakenteiden merkitystä, remmin kuin tekstin kirjoittaja itse. Ulkopuolisuus on tässä joista oikeussäännöt ja oikeudelliset käsitteet kertovat sit- tietynlainen hyve, koska se mahdollistaa sellaisen epistee- tenkin vain vähän, vaikka ovatkin heijastusta oikeuden symisen position, että ulkopuolinen vertailija voi havaita jotain värakenteesta.6 Tämä ei tarkoita sitä, etteikö oikeussäännöillä enemmän ja jotain merkityksellisempää kuin järjestelmän si- olisi arvoa tai, ettei niille pitäisi antaa merkitystä, vaan kyse sällä toimivat. Nämä tässä esitetyt huomiot on tosin lukijan on mieluumminkin siitä, millainen painoarvo oikeussään- itse poimittava esiin, koska Legrand kirjoittaa lennokkaasti nöillä ja oikeudellisilla käsitteillä nähdään olevan vertaile- lähinnä substanssista eikä ole juurikaan innostunut piirte- vassa oikeustutkimuksessa. Jotain samaa, eli oikeuden ra- lemään demarkaatiolinjoja. kenteen kerroksisuudesta lähtevää, on Suomessa edustanut Legrand on ollut eurooppalaisessa keskustelussa mielipi- Kaarlo Tuori kriittiseksi oikeuspositivismiksi kutsumassaan teineen selvästi oppositiossa, ellei suorastaan marginaalissa. Habermas-vaikutteisessa oikeusteoreettisessa kokonaiskon- Tämä johtuu pitkälti siitä, että hän niin kiihkeästi vastustaa septiossa.7 yhtenäistä kodifioitua eurooppalaista siviililainsäädäntöä. Legrandin mukaan oikeudellisen säännön merkitys ei Tässä vastustuksessaan hän on epäilemättä mennyt liialli-

130 • niin & näin / suuksiin.11 Tästä huolimatta hänen sanomansa oikeusver- keskeisimmät esimerkkinsä ovat peräisin läntisestä oikeu- tailulle on merkityksellinen ja tärkeä – oikeusvertailussa ei desta – molemmat käyttävät esimerkkeinä ja argumentaatio- voida tyytyä tutkimaan oikeutta sellaisena kuin kansallinen materiaalinaan amerikkalaista tai brittiläistä common law’ta oikeusdogmatiikka sen määrittelee, vaan oikeus on nähtävä ja romaanis-germaanista oikeutta. Siinä missä Legrandin kokonaan toisenlaisessa kulttuurisessa ja filosofisessa kon- oma oikeuskulttuurinen perusta on romaanis-germaanisessa tekstissa – yhteydessä, jossa oikeuden pinnanalaiset olettamat oikeudessa, niin Ewaldin tausta on amerikkalaisessa versiossa (esim. käsitys ajasta, tilasta, päättelystä ja oikeuden voimassa- common law -oikeudesta. olosta) ovat sääntelyn pintatasoa tärkeämpiä. Jos tätä kantaa Ewald lähtee liikkeelle oikeusvertailijoiden perinteisestä arvioidaan sen valossa, miten ymmärretään sama oikeudel- huolesta eli siitä, ettei ala ole riittävän tieteellistä tai ettei linen ongelma, niin perinteisen oikeusvertailun sääntöorien- se muodosta riittävän koherenttia kokonaisuutta ollakseen taatio kääntyy suorastaan päälaelleen; ei pidä tutkia sääntöjä, luonteeltaan vaativassa mielessä tieteenala. Hän kysyy, mitä käsitteitä, periaatteita tai edes oikeudellisia teorioita, vaan pitää tietää ennen kuin voi sanoa omaavansa riittävän ym- näiden teorioiden taustalla olevia implisiittisiä teoreettis- märryksen vieraasta oikeudesta.12 Haaste on vieraan oi- luonteisia sitoumuksia. Tämä näyttäisi vievän oikeusvertailua keuden ymmärtäminen ja sen ehdot eli oikeusvertailun epis- lähinnä kahteen suuntaan – kohti oikeusantropologiaa tai temologian perusteet. Legrandista Ewald poikkeaa lähtökoh- kohti oikeusfilosofiaa. Seuraavaksi tarkastellaan erästä ehdo- diltaan myös siinä, että hän on kiinnostunut demarkaatiolin- tusta tunnustaa reippaasti väriä oikeusfilosofian suuntaan. joista oikeustieteiden sisällä. Hän arvelee, että oikeusfilosofia ja oikeusvertailu eivät ole toisilleen rinnasteisia aloja, vaan toisiaan täydentäviä oikeustieteen aloja, jotka voivat paikata Ontologiasta epistemologiaan – oikeuden toistensa puutteita. Siinä missä filosofia usein eksyy liian filosofiset perusteet kauas faktoista ja käytännöstä, oikeusvertailu puolestaan Yhdysvaltalainen oikeustieteen ja filosofian professori kärsii pahemmanlaatuisesta teoreettisen ajattelun vajeesta. William Ewald kuuluu Legrandin tavoin oikeusvertailun Ewaldin omat kehitelmät lähtevät siis liikkeelle oppialajaot- kriittiseen suuntaukseen, joka on ollut tyytymätön perintei- teluista – hän haluaa eksplisiittisesti liittää oikeusfilosofian ja seksi kutsumaansa oikeusvertailuun. Ewaldin ja Legrandin oikeusvertailun toisiinsa.13 ajattelussa onkin havaittavissa tiettyjä samanlaisia piirteitä, Ewaldin mielestä on mahdotonta vastata kysymykseen, mutta millään lailla toisistaan riippuvaisia ne eivät ole. Kum- miten vierasta oikeutta voi tutkia ellei sitä käsitellä samassa paakin oikeusvertailun teoreetikkoa yhdistää se, että heidän yhteydessä kuin perinteistä oikeusfilosofian kysymystä ’mitä Aapo Rapi Aapo

/ niin & näin • 131 oikeus on’. Tämän vuoksi oikeusvertailija joutuu sovel- eri suuntausten ja haarojen kesken. Näyttää pikemminkin tamaan tietäen tai tietämättään jotain teoriaa oikeudesta. siltä, että ajattomat perusteemat ovat nyt putkahtaneet ikään Perinteinen oikeusvertailija vastasi tähän ontologiseen kysy- kuin uudessa asussa pinnalle nykyisessä vertailevan oikeus- mykseen, Ewaldin mukaan, että oikeus koostuu säädännäi- tieteen teoriassa. Tästä huolimatta ne tietenkin ovat arvok- sestä normistosta, tuomioistuinten ratkaisemista oikeusta- kaita muistutuksia käytännön oikeusvertailijoille siitä, ettei pauksista ja hallintoviranomaisten toiminnasta, muttei juu- pidä tuijottaa vain oikeuden pintatasoa. Mutta tämä huo- rikaan muusta. Esitetty moite on siis oikeastaan syyte siitä, mautus ei toden totta ole oikeusvertailun alalla omaperäinen että oikeusvertailu on lähdepositivistinen ja kapea-alainen – tätähän on toitotettu jo yli 100 vuotta niin kutsutun pe- sen suhteen, mitä se pitää oikeutena. Tämän kritiikkinsä rinteisenkin oikeusvertailun keskusteluissa. Nämä seikat hän tiivistää ajatukseen siitä, että perinteinen oikeusvertailu eivät ehkä kuitenkaan ole näiden oikeusfilosofiaa ja oikeus- tarkastelee kohdettaan ulkopuolisesta näkökulmasta.14 Tässä vertailua lähentävien puheenvuorojen kiintoisin osa tai kri- hän eroaa selkeästi Legrandista, koska ulkopuolisuus on tiikille otollisin maalitaulu. Itse asiassa varsinainen ongelma Ewaldille metodinen pahe, ei hyve. Oikeutta ulkopuolelta on se, että nämä puheenvuorot jämähtävät liiaksi ontolo- tarkasteleva jää sanan mukaisesti ”pihalle”. On kiintoisaa ha- giaan. Niiden keskeiseksi heikkoudeksi jää se, että ne eivät vaita, että Ewald pitää mahdollisena sitä, että ulkopuolinen etene riittävästi epistemologiaan ja pohdi sitä, mitä vieraasta vertailija voi saada suurin piirtein samanlaista tietoa oikeu- oikeudesta on todella mahdollista sanoa tietävänsä – ne olet- desta kuin järjestelmän sisälläkin toimiva – tämä oletushan tavat tällaisen tiedon ilman muuta mahdolliseksi ja etenevät on perinteisen funktionaaliseksi kutsutun oikeusvertailun tästä lähtökohdasta käsin. Sekä Ewaldin että Legrandin nä- metodologian implisiittinen kulmakivi. kemykset oikeuden ontologiasta nostavat esiin kysymyksen: Ewaldin keskeisimpänä teoreettisena ajatuksena on, että miten vierasta oikeutta ulkopuolelta tarkasteleva voi saada oikeusvertailu siirtyisi sääntöjen tutkimuksesta tutkimaan moisesta ilmiöstä tietoa? vieraan oikeuden intellektuaalista taustaa (underlying philo- Oikeusvertailun antropologisen suuntauksen puolella sophy). Hän muistuttaa, ettei tämä tarkoita vain uudenlaisen on kuitenkin edetty varsin mielenkiintoisiin suuntiin, mitä tiedon lisäämistä aiempaan perinteisen oikeusvertailun tun- tulee oikeusvertailun epistemologiaan. Käsittelen seuraa- nustamaan lähdemateriaaliin, vaan tiedonintressin kääntä- vassa lyhyesti Hagen Henrÿn asiaan liittyviä kiintoisia aja- mistä kokonaan toiseen suuntaan. Ewald kuitenkin päätyy tuskulkuja.17 Ne osoittavat myös, että oikeusfilosofiset ky- yllättävän lähelle perinteistä oikeusvertailua katsoessaan, symyksenasettelut ovat elimellisesti tärkeitä nimenomaan että tutkimuksen pääkohteeksi tulisi ottaa oikeusperiaatteet; oikeusvertailulle, mutta myös sen, että tietämissuhde (tai miten vieras oikeus päätyy tiettyyn tuloksiin oikeudellisessa episteeminen relaatio) vieraaseen oikeuteen on monimut- ajattelussaan ja, mitkä ovat ne pinnalta käsin näkymättömät kaisempi asia kuin läntisen oikeuden ajatteluperinteen päälle syyt, jotka noihin tuloksiin johtavat. Tätä kautta hän päätyy rakentuvat Legrandin ja Ewaldin ideat osoittavat. Muutoin myös ehdottamaan oikeusvertailulle uutta nimeä eli com- Henrÿ on pitkälti samoilla linjoilla kuin Legrand ja Ewald, parative jurisprudence (vertaileva oikeusteoria tai vertaileva joihin Henrÿ oman työnsä teoreettisesti kiintoisissa ydin- yleinen oikeustiede). Tämä johtuu siitä, että hänen mie- kohdissa viittaakin. lestään oikeusvertailu on itse asiassa jonkinlainen oikeusfi- Henrÿn mukaan perinteinen episteeminen asetelma losofian johdannainen tai muutoin läheinen petikumppani. tulisi kääntää ylösalaisin. Yleensä lähtökohtana on ollut it- Se, miten harjoitat oikeusvertailua riippuu pitkälti siitä, selle tuttu oikeus, jonka tuntemuksen varaan vieraan tun- kuinka vastaat tiettyihin oikeusfilosofisiin peruskysymyksiin. teminen voi rakentua. Henrÿn mielestä vieraalle oikeudelle Ewaldin argumentaatio huipentuu tuttuun sitaattiin antii- on annettava episteeminen etusija suhteessa omaan. Tämä kista: Metaphysicam expellas furca, tamen usque recurret!15 tarkoittaa pitkälti samaa kuin Ewald ja Legrand eli, että tulee olla tietoinen omista kulttuurisista postulaateistaan ja varoa omien premissien tahatonta soveltamista vieraaseen oikeuteen. Vieraan oikeuden Anschauungen’ia tavoitellaan siis Voiko vierasta oikeutta sittenkään aidosti tuntea? tässäkin. Tämä on mahdollista jos löydetään yhteinen tunte- Sekä Legrandin että Ewaldin kritiikissä on tiettyjä lahko- misperusta (Erkenntnisbasis). Tällä Henrÿ tarkoittaa kulttuu- laisuuden piirteitä; ne täytyy nähdä osana oikeusvertailun risten perussuureiden tuntemista eli sen tuntemista, miten sisäistä keskustelua, jossa niillä on oma oikeusfilosofiasta ja tarkasteltava oikeusyhteisö ymmärtää ajan ja tilan merki- oikeusteoriasta täysin irrallinen ja itsenäinen asemansa. Tätä tyksen sekä yksilön ja ryhmän välisen suhteen luonteen, keskustelua on turha ruotia sen enempää tässä.16 Sen sijaan jotka ovat oikeuden ontologian empiirisiä ja vertailututki- on mielenkiintoista havaita, kuinka oikeusfilosofiseksi kum- muksen keinoin tavoitettavissa olevia ilmauksia. Erityisesti pikin vaatii oikeusvertailua muuttumaan – sääntöjen, käsit- kulttuurisesti vieraan oikeuden tunteminen edellyttää oi- teiden, instituutioiden ja oikeustapausten sijaan edellytetään keuden kognitiivisen rakenteen ja epistemologisten funda- perehdyttävän kunkin tutkittavan järjestelmän oikeuden filo- menttien hahmottamista, ei lakitekstin tai auktoritatiivisen sofisiin perusteisiin. Legrandin ulkopuolisuus ja järjestelmä- ennakkotapauksen tuntemista. tason ylittävä ymmärrys korvautuu Ewaldilla sisäpuolisuu- Tähän saakka edetään Legrandin ja Ewaldin viitoittamaa della ja järjestelmän sisäisen ajattelutavan (tässä: filosofian) tietä – vertailija joutuu poisoppimaan omat oikeutta kos- ymmärtämisellä. kevat ontologiset ja episteemiset sitoumuksensa ja muuttuu Nämä ajatukset ovat toki virkistäviä, mutta eivät kui- eräässä mielessä uudelleen ikään kuin ”maallikoksi” suh- tenkaan tuo kovin paljon lisäarvoa siihen oikeusfilosofiseen teessaan oikeuteen. Näin vertailijaan kohdistuu – sanovat ja oikeusteoreettiseen keskusteluun, jota on käyty jo vuosi- Legrand, Ewald ja Henrÿ – varsin kovia vaatimuksia; pitää satoja oikeuspositivismin, realismin sekä luonnonoikeuden tunnistaa omat oikeuskulttuuriset ja -filosofiset piilo-oletuk-

132 • niin & näin / sensa ja tunnistaa myös vieraan oikeuden vastaavat eli un- kaikki ne oikeustieteen haarat, jotka ylittävät kansallisten derlying philosophy. Tässä ajattelutavassa painopiste asettuu järjestelmien rajat ja niiden sisällä pätevät ontologiset, epis- luontevasti samankaltaisuuksien sijaan erovaisuuksille.18 teemiset ja metodiset sitoumukset joutuvat välittömästi teo- Ajattelu kulkee kriittiseksi kutsutun oikeusvertailuteorian reettisten ja filosofisten kysymysten äärelle, erityisesti tämä suuntauksen tuttuja polkuja, mutta Henrÿn tietoteoreettinen koskee vertailevaa oikeustiedettä, joka on määritelmällisesti keskeisoivallus kuitenkin poikkeaa tämän ajattelutavan valta- ”erilaisuutta analysoiva oikeustieteen ala”.21 Ewald pukee virrasta siksi, että hän ei lähde automaattisesti liikkeelle län- tämän symbioottisen suhteen osuvasti sanoiksi todetessaan, tisestä oikeudesta, vaan kulttuurisesti erilaisesta oikeudesta. että oikeusfilosofia on monesti ”all sail and no anchor”, kun Hänen oma keskeinen oivalluksena on tietoteoreettinen ja se taas oikeusvertailu on usein ”all anchor and no sail”. Ei oi- kiteytyy terminologiaa myöten perinteiseen saksalaiseen tie- keastaan voi kuin hämmästellä sitä, kuinka vähän nämä alat teenfilosofiseen keskusteluun. Henrÿ ei näe mahdollisuutta ovat toisiaan kyenneet käytännössä hyödyttämään ja kuinka varsinaisesti ymmärtää vierasta oikeutta kuten omaa, vaan ai- vähän vertailijoilla ja teoreetikoilla on keskenään ollut te- noastaan mahdollisuuden tuntea sitä. Tässä mielessä Legrand kemistä. Mutta, demarkaatioaidan molemmilla puolilla on ja Ewald menevät liian pitkälle, sillä vaikka yhteinen epis- ollut viime vuosina havaittavissa kiintoisaa liikehdintää, josta teeminen perusta saataisiinkin aikaan, niin kulttuurisesti vie- tästäkin tekstissä käsitellyt nimet ovat yksi todiste.22 rasta oikeutta voidaan vain tuntea (Erkennen) ei ymmärtää (Verstehen). Tällä tavoin ajatellen tietämissuhde omaan oikeuteen voi olla ymmärtävä ja vieraaseen vain tunteva – tästä johtuu myös tarve purkaa nimenomaan omaan oikeuteen Viitteet kohdistuvaa ajattelua ja antaa episteeminen etusija vieraalle 19 1. Aarnio, Aulis, Asiantuntijalausunto Helsingin yliopistolle yleisen oikeus- oikeudelle. Tässä mielessä oikeusvertailun perustehtävänä tieteen professuurin virantäyttöä varten (s. 65). Päivätty 25.11.2002. on ikään kuin konstruoida ja jäljentää sitä erityistä tapaa, Painamaton. jolla eri järjestelmät rakentavat oman sosiaalisen (oikeus)to 2. Ks. esim. Bogdan, Michael, Komparativ rättskunskap. Norstedts Juridik, dellisuutensa.20 Stockholm 2003, s. 57-59. 3. Vrt. Bogdan 2003 s. 59-63. Näin Henrÿ samalla murtaa perinteisen oikeustieteiden 4. Ks. tarkemmin Husa, Jaakko, Farewell to Functionalism or Methodo- sisäisen demarkaation yhden keskeisen perusteen eli jaot- logical Tolerance? Rabels Zeitschrift für ausländisches und internationales telun ulkoiseen ja sisäiseen näkökulmaan. Oikeusvertailu Privatrecht 2003 s. 419-447. pitääkin sisällään molemmat ulottuvuudet ja rakentaa me- 5. Ks. Constantinesco, Léontin-Jean, Traité de droit compare. Tome II La méthode comparative. Librairie générale de droit et jurispruce, Paris todiset valinnat nimenomaisesti tuon tietoteoreettisesti 1974. omalaatuisen positionsa varaan. Oikeusvertailun kannalta 6. Legrand, Pierre, European Legal Systems are Not Converging. Interna- kysymys oikeuden ontologiasta on edelleen relevantti, mutta tional and Comparative Law Quarterly 1996 s. 52-81, s. 56-57. ontologisesta analyysista on edettävä myös vertailijan oman 7. Tuori, Kaarlo, Kriittinen oikeuspositivismi. WSOY, Helsinki 2000, s. 138-233. tietoteoreettisen position tunnistamiseen, jotta kulttuurisesti 8. Legrand, Pierre, The Impossibility of ’Legal Transplants’. Maastricht vieraan oikeuden tarkastelu tulisi mielekkääksi. Siis – ta- Journal European and Comparative Law 1997 s. 111-123. kaisin filosofiaan eli oikeuden ontologisen analyysin kautta 9. Legrand 1996 s. 60 ja s. 75-76. episteemisiin ratkaisuihin. 10. Legrand 1997 s. 124. 11. Vrt. Smits, Jan M., The Europeanization of National Legal Systems: Some Consequences for Legal Thinking in Civil Law Countries s. 244, teoksessa Lopuksi Mark Van Hoecke (ed.) Epistemology and Methodology of Comparative Law. Hart Publishing, Oxford 2004 s. 229-245. Tässä kirjoituksessa lähdettiin liikkeelle oppialajaottelusta ja 12. Ewald, William, Comparative Jurisprudence (I): What Was It Like To Try a Rat? University of Pennsylvania Law Review 1995 s. 1889-2149, s. pontimena oli painottaa, että oikeusfilosofiset ongelmat ovat 1891-1898. läpäisykyvyltään oikeustieteiden akateemisia demarkaatioita 13. Emt. Ewald 1995 s. 1894. voimallisempia; niitä ei voida rajata vain jonkin tietyn oike- 14. Emt. Ewald 1995 s. 2106-2108. ustieteen alan piiriin kuuluviksi. On kyse paljon muustakin 15. Emt. Ewald 1995 s. 2146-2149. 16. Ks. tästä tark. Husa 2003 s. 434-445. kuin oikeusteoreetikoiden ja oikeusfilosofien monopolisoi- 17. Henrÿ, Hagen, Kultufremdes Recht erkennen. Ein Beitrag zür Methoden- masta kentästä, jolla eri koulukunnat ja suuntaukset jatkavat lehre der Rechstvergleichung. Forum Iuris, Helsinki 2004. keskenään vuosisataista nahisteluaan. Oikeusteorialla ja oi- 18. Emt. Henrÿ 2004 s. 143-164. keusfilosofialla ei ole tässä suhteessa monopolia, vaan myös 19. Ks. Henrÿ 2004 s. 165-166. 20. Vrt. Samuel, Geoffrey, Comparative Law and Jurisprudence. Interna- oikeusvertailu on vähintään yhtä vahvasti filosofinen kuin tional & Comparative Law Quarterly 1998 s. 817-836, s. 836. oikeusteoriakin. Edellä nostettiin esiin kolme ajattelutapaa, 21. Curran, Vivian Grosswald, Dealing in Difference: Comparative Law’s joita tarkastelemalla osoitettiin oikeuden ontologian ja epis- Potential for Broadening Legal Perspectives. American Journal of Com- temologian kuuluvan saumattomasti vertailevan oikeus- parative Law 1998 s. 657-668, s. 657. 22. Ks. esim. Van Hoecke, Mark & Warrington, Mark, Legal Cultures, tieteen alaan. Käsitellyt ajattelutavat eivät edes ole mitenkään Legal Paradigms and Legal Doctrine: Towards a New Model for Com- uniikkeja, vaan osoitus siitä teoreettisesta keskustelusta, jota parative Law. International and Comparative Law Quarterly s. 495-536. vertailevan oikeustieteen alalla tänä päivänä käydään. Mitään erityisen ihmeellistä tekstissä ei tietenkään kyetty tuomaan esille, mutta ehkä yksi seikka kuitenkin. Oikeus on sosiaalisen yhteistoiminnan maailmallisena muotona siinä määrin monimutkainen ilmiö, ettei sen yleistä teoreettista ja filosofista analyysia voida monopolisoida minkään tietyn oikeustieteen haaran alaan kuuluvaksi. Todellisuudessa

/ niin & näin • 133 Salla Tuomivaara Valosta ja halauksista

n ole varmasti ainoa, joka on aja- kin jo lyhenevät. Voi kun pääsisi pimeää Miksi sitten juuri tuntemus jonkin tellut, että suomalaisiin, ja erityi- pakoon, jonnekin aurinkoon. Onkohan aistimuksen toistuvuudesta voi olla niin E sesti heidän elämässä selviämisensä tämä kaamosmasennusta. – Puhumme tärkeä – tämä sama helmikuun valo, jossa vaikeuksiin, on vaikuttanut asettuminen valosta paljon, mutta uskon, että valo on lumipölyä pyörii ilmassa talventörröttäji- valon kannalta kummallisesti sijoittunee- aliarvostettua, tai ainakin aliymmärret- en keskellä, tai terva, koivu ja jokin, olisi- seen maahan. tyä. ko se suomalaisen järven ominaistuoksu. Löysin internetistä toteamuksen, Valo ei herätä vain aamuja, vaan Näiden takia minä haluan mökille. Ha- jonka mukaan ihminen on herännyt muistin. Hajujen väitetään olevan vah- luan kulkea kesäkuumassa autossa aihe- nousevan auringon paisteeseen tuhan- vimpia muistikuvien herättelijöitä. Tuttu uttaen toiminnallani kasvihuonepäästö- sia vuosia, ja se on näin ollen luonnol- valo hätkähdyttää minusta koko olemus- jä, jotta tapaisin jonkun valon tai tuok- linen tapa herätä. Tämä kuulosti suoma- ta vielä voimallisemmin. Tietty ilta-aurin- sun, jonka synnyttämää tuntemusta mi- laisten kannalta huolestuttavalta. Jos ei gon valo 50-luvun rapattujen kellertävien nun on ikävä. talvikaudella herää oikeastaan lainkaan talojen ylimmissä kerroksissa tuo minulle Durkheimin mukaan käsitteet eivät ja seuraavana puolena vuotena nousee haikean muistuman sellaisesta onnellisen ailahtele, toisin kuin aistimukset, vaan heti mentyään nukkumaan, olo voi olla turvallisesta hetkestä, jonka kaltaiseen yl- säilyvät vakaina. Mutta synnyttääkö kor- ailahteleva. tää ehkä vain Saksa–Itävallan mäkiviikon vapuustin tuoksun vai patriarkaatin kä- Toisaalta meille on kerrottu, että en- tv-lähetys yhdistettynä ikkunasta hehku- sitteen kohtaaminen elämän mittaan va- nen ihmiset osasivat pimeään talviaikaan vaan vuodenvaihteen jälkeiseen häikäise- kaammat tuntemukset ja käsitykset? ottaa rennosti ja kesällä ahersivat sekä vään valoon. Valoon, josta tietää, että ul- työssä että vapaalla kuin reippaat mehi- kona on paljon vitivalkoista lunta, vaikka hmisen on sosiaalinen eläin ja pu- läiset. Mutta internetin mukaan tällainen sinne ei näkisi. huva eläin. Näin toistellaan. Koen rytmin vaihtelu ei tee hyvää, ja se tarjo- Etelä-Amerikassa asuessani minulla I kuitenkin, että ihmisyydessäni kyky si ratkaisua ongelmaan. Sarastuslamppu ei ollut ikävä salmiakkia, vaan valoa. Si- aistia valon vaihteluita ympäröivillä pin- takaisi heräämisen tasaisesti läpi vuoden: tä että maisemassa värit olisivat kirkkaat noilla ja tuon liikkeen herättämiä tunte- kesällä verhot visusti kiinni ja lamppu eivätkä pölyisiä ja kellastuneita. Että jo- muksia on samalla tavalla merkitykselli- toimimaan; talvella lampun tarjoama va- kin valo jonain päivänä taas toisi elävän nen asia kuin kieli tai säännöt tai arvot. lon sarastus yli kahdeksan tunnin päässä muistuman jostain onnellisesta mennees- Leena Krohn kirjoittaa teoksessaan 3 auringon seuraavasta menosta mailleen. tä, jo aiemmin koetusta. sokeaa miestä ja 1 näkevä, että ”ihmisellä Ratkaisu ei tuntunut luontevalta. on krooninen näkemisen nälkä, kuvien, Mutta jokin jäi askarruttamaan: oli- mile Durkheim on kirjoittanut, valon, liikkeen, muotojen, värien nälkä.” simmeko oikeasti tasapainoisempia, reip- että aistimukselliset mielteet ovat Ihmisten näkemisessä ja valon ko- paampia ja onnellisempia, jos jokainen É jatkuvassa liikkeessä. Ne tulevat kemisessa on kuitenkin joitain olennai- yö päättyisi lempeään valoon eli aurin- toistensa jälkeen kuin virran vuo, emme- sia eroja. Koulusta yliopiston kautta työ- gon nousuun? kä koskaan koe samaa havaintoa toista- paikalle ja avoliittoon minua seuraa sama miseen, sillä vaikka havaitsemamme asia kokemus: miksi ihmeessä ne sulkevat nii- hanaa, että on taas valoisaa, kun ei olisikaan muuttunut, me itse emme tä verhoja. tulee töistä. Mahtavaa, että päivät enää ole samoja. Se on kauniisti kirjoitet- Päällimmäinen muisto koulusta on I pitenevät, vaikka kohta ne tieten- tu ja hyvin totta. loputon kelmeä loisteputkivalo ja ne val-

134 • niin & näin / KOLUMNI

tavat ikkunat, jonka jokaisen ruudun sä- etualalle. Kuten tunto. Mutta lukemissani ta enimmäkseen hän puhuu kissoista ja lekaihdin on visusti kierretty kiinni, jottei sosiaalitieteellisissä teoksissa kirjoitetaan niiden loputtomasta venyttelystä – jon- mikään muistuttaisi siitä, että ulkona on rivi toisensa jälkeen kielestä ja merkeistä ka katkaisee vain auringonpaisteessa tork- kevät ja valoa enemmän kuin koko opin- ja symboleista, eikä lainkaan halaamisesta, kuminen. ahjon loistelampuissa yhteensä. paitsi ehkä varhaislapsuuden kohdalla. Kissaisuus tuntuu selittävän tunte- Suurten pääkonttoreiden upeissa ko- Apinat rapsuttelevat ja rutistelevat mukset paremmin kuin lihasryhmien koustiloissa on lattiaan asti ulottuvat ik- toisiaan, mutta minun ihmisenä olemi- käytön ja kiristymisen kuvailu. Venytte- kunat, joiden tiukasti suljettujen kaihdin- selleni vastaavat puuhat ovat aivan yh- lijät makaavat lattialla ja miettivät, miksi ten takana tiedän avautuvan kaupunkien tä perustavia kuin halu puhua tai kirjoit- heidän tuntojaan selittää paremmin kissa kattojen ja kimmeltävän meren. Ja pom- taa. Ja toivon, ettei kukaan nyt sano, että kuin ihmistiede. pahdeltuani ilta-auringossa kohti kotia halaaminen on nimenomaan kulttuuris- löydän työhuoneesta puolison, jonka työ- ten normien säätelemää merkitysten vä- uumis on ollut tulossa ihmistie- päivästä puuttuvat vuorokaudenajat. Ver- littämistä. Tietenkin se on sitäkin, mutta teisiin jo pitkään. Mutta tuntuu hot on suljettu niin pontevasti, että osa on silti eri asia, että ihmisruumis tarvit- R kestävän kauan ennen kuin ih- kiinnittimistäkin on antanut periksi. see halaamista, koska siitä tulee niin hy- miskuvassamme rapsutukset, tuoksut, vä olo. kosketus, valoilmiöt ja hengittäminen inä jätän merkkini asuntoihin: ovat asettuneet ansaitsemilleen paikoille. heilat ja perheenjäsenet tietä- ntä mitä pitäisi miettiä siitä, että Suosikkiaiheen, alkoholin käytön, M vät minun käyneen, kun pai- digitaalisten ja muiden teknisten biologisia ja etenkin kulttuurisia tekijöitä navat sälekaihtimet on kiskottu ylös ja E ihmisviestinnän laajennusten kes- on tutkittu loputtomasti; sekä Jepen lo- kerrostalon ikkunat ammottavat sisustus- kellä yhä useampi haluaa harrastaa laje- puton juhlinta että kaappijuoppous on ta kaikille naapureille. ja, joiden pääidea on hengittäminen. Sil- selitetty lapsuudella, kulttuurilla ja gee- Kun asuin kotona, vanhempani kul- le, että venyttää itseään erilaisiin asentoi- nillä. Mutta kuinka hyvin ymmärrämme kivat iltaisin huoneesta toiseen ja kom- hin ja hengittää syvään, on keksitty usei- sen, miksi Jeppe juhlan jälkeisenä päivänä mentoimatta väänsivät verhoja kiinni. ta nimikkeitä, joihin kulttuurissamme on haluaa seistä suihkun alla ja tuntea päät- Sinne meni nousevan auringon paistee- liitetty asioita, joita moni ehkä itselleen tymättömien vesinorojen virtaavan ihol- seen herääminen. Myöhemmin muutin halajaa. leen, tai miksi hän solahtaa päänsärkyi- 12. kerrokseen kukkulan päälle ja kesäl- Syvävenytystä, joogaa, pilatesta – hy- neen vielä hieman liian viileään järveen – lä heräsin liian aikaisin valon kumppa- vinvointia, kiinteyttä, ajan hengestä kiin- väärään elementtiin, jossa ei voi hengittää niin kuumuuteen, mutta verhoja en ha- ni pitämistä. Mutta pyrähdettyään kokei- ja joka koskee toisin kuin ilma. lunnut sulkea. Sen sijaan avasin ikkunan lemaan moni jää koukkuun. Siihen, että Alkoholin käytöstä toipumisen päivät ja lekottelin lämpöisessä auringon läiskäs- ajattelee hengittämistä ensimmäistä ker- ovat valitettavasti lähes yhtä monet kuin sä kuin aito kissa. taa, vääntää jalkaansa yhä pidemmälle, käytönkin päivät. Mutta ovathan ne to- hengittää ja huomaa osaavansa helpot- ki vähemmän sosiaalisia. Pitäisi ymmär- äkeminen on melko henkilö- taa kipua itse, ja tuntee jotain, jota ku- tää ihmistä, joka on ihan yksin ja jonka kohtaista toimintaa. Jos halu- kaan ei ole osannut hänelle symbolises- ajatuskaan ei kulje ja jonka ruumis on ot- N aa tutkia ihmistä nimenomaan ti kommunikoida. Ohjaaja yrittää välil- tanut vallan. sosiaalisena olentona, toiset aistit astuvat lä selittää, mitä ruumiissa tapahtuu, mut-

/ niin & näin • 135 unohdettuja näkökulmia? Tästä näkökul- Metsäkeskustelun masta kokoelman tekstit asettuvat hyvin erilaisiin asemiin. viidakossa Toinen filosofisen osallistumisen ja soveltamisen ongelmakohta on se, mis- sä määrin kriittinen itseymmärrys säi- Antti Erkkilä, Reijo E. Heinonen ja Olli Saastamoinen lyy. Esimerkiksi missä määrin jotkin eet- (toim.), Metsät ja eettinen argumentaatio. Joensuun tisen filosofian välineet soveltuvat tällais- yliopisto, Metsätieteellinen tiedekunta, Silva Carelia 42. ten konkreettisten yhteiskunnallisten il- miöiden tarkasteluun? Tuleeko näiden Joensuun yliopistopaino 2004. 137 s. välineiden sovelluksesta vain rituaali, joka estää näkemästä sitä, mitä ne peittävät. Esimerkiksi vahvasti yksilöllistä moraalista näkökulmaa korostava etiikka helpos- Suomalainen metsäkeskustelu käy jälleen tuotantotavan toivottavuudesta, alueel- ti hävittää kysymysten yhteiskunnallisen kiihkeänä. Lapin hakkuiden vastustus ja listen elämänkäytäntöjen mielekkyydes- luonteen. Yksilön metsäsuhteesta tulee siihen liittyvät luonnonsuojelun, luon- tä – ja tietysti myös ei-inhimillisten olen- henkilökohtainen näkemys ja hänen va- nonhoitoelinkeinojen ja alueellisen tasa- tojen omaehtoisen elämän oikeutuksesta. linnoistaan erillisiä tekoja, eikä toimin- arvon kysymykset herättävät intohimoja. Olennaista on kuitenkin, että retorisen nan kytkeytymistä metsäpoliittiseen kon- Leimallista keskustelulle on edelleen vah- pinnallisuuden sijaan tunnistetaan sisäl- tekstiin omaksuttuine toimintatapoineen va polarisoituminen, osapuolten halutto- töjä. Vakiintuneilla vastakohtaoletuksilla ja vakiintuneita käytäntöjä ylläpitävine muus tai kyvyttömyys ymmärtää toisten kun on taipumus uusintaa itseään. instituutioineen huomata. näkökulmia. Toki joitain uusia ja yllättä- Toisaalta ”rationalistista” etiikkaa ko- viäkin liittoumia syntyy, kuten metsän- rostava näkökulma, jossa jäljitetään yksi- Filosofian rooli konflikteissa suojelijoiden ja poronkasvattajien osit- löiden toimintaa ikään kuin ohjaavia ar- tainen samanmielisyys viime aikoina. Sil- Joensuun yliopiston metsätieteellisen tie- voja tai arvokokoelmia, tahtoo painottaa ti pääosin rintamalinjat ovat säilyneet ai- dekunnan julkaisu Metsät ja eettinen ar- kokonaisvaltaisia moraalisia maailman- nakin retoriikan tasolla samoina: suojelu gumentaatio on keskustelupuheenvuoro- kuvia tai elämänasenteita. Ongelmana on – yhteiskunnallinen hyöty, luonnon kun- jen kokoelma, jossa kartoitetaan metsä- se, että sitä mitä etsitään, yleensä löyde- nioitus – ihmisten oikeus toimeentuloon, keskustelun eri ulottuvuuksia. Moraaliset tään. Esimerkiksi metsäkeskustelussa ih- kaupunki – maaseutu, pohjoinen – etelä näkökulmat ovat yksi keskeinen paino- miset – edes metsänsuojelijat – eivät aina ja niin edelleen. tus, ja mukana onkin sekä filosofien kir- pelkisty yhden moraalisen ohjelman aja- Metsäkonfliktien kriittisen tarkaste- joituksia että filosofisesti värittyneitä pu- jiksi. Heidän näkemyksistään saattaa olla lun kautta on mahdollista tunkeutua täl- heenvuoroja. Kuten sanottua, kyseessä on yleisiä harhaluuloja tai yksinkertaistettu- laisen yksinkertaistavan retoriikan pin- keskustelupaperi, ei johdantoteos tai toi- ja mielikuvia, joiden toistaminen vie ym- nan alle ja yrittää ymmärtää osapuolten mitettu kokoelma, ja teosta pitää lukea märrystä harhaan (tai on pahimmillaan näkemysten sisältöä tarkemmin. Yhteis- sellaisena. Tekstit eivät muodosta sauma- retorisen politiikan teko). kunnalliset konfliktit harvemmin asettu- tonta kokonaisuutta, vaan ne ovat pikem- Käy siis helposti niin, että filosofis- vat itsestään valmiiseen vastakohta-asetel- minkin fragmentteja, jotka valaisevat hy- ta käsitevälineistöä käytetään suoraan yh- maan, vaan niistä on mahdollista löytää vin erilaisia näkökulmia. teiskunnallisten liikkeiden ajattelumaa- osapuolia yhdistäviä ja erottavia tekijöi- Tässä yhteydessä etiikka pitäisi kai ilman kuvina. Tämän kokoelman useis- tä, jotka rikkovat totuttuja jakoja. Näin ymmärtää käytännöllisenä terminä, ei sa teksteissä toistetaan yksinkertaista it- kriittisen ymmärryksen kautta voivat tiukkana filosofisena luokitteluna, jo- seisarvoajattelun tai ”luontokeskeisyyden” mahdollistua myös uudet liittoumat, uu- ka pitää sisällään määrättyjä teoreetti- kritiikkiä. Nämä ovat ”filosofisoituneen” det tavat ymmärtää ja ratkaista konflik- sia lähestymistapoja. Kyseessä on toisaal- ympäristöajattelun reliktejä, joista pitäisi teja. Yhteiskunnallinen ympäristöajattelu ta metsäkeskusteluun liittyvien moraalis- vihdoinkin päästä eroon2. Juuri tällainen on jo kauan korostanut sitä, että ympä- ten näkemysten kartoitusta, toisaalta eri ajattelu toistaa jähmettyneitä vastakohta- ristökysymyksissä ei ole väistämättä kyse osapuolten näkemysten normatiivista ar- asetelmia siten, kuin edellä totesin. Risti- esimerkiksi inhimillisen ja ei-inhimillisen viointia. Tällainen käytännöllinen ulot- riitoja on, mutta niitä ei tule olettaa val- välisestä nollasummapelistä1. tuvuus tuntuu ainakin monissa teksteissä miiksi. Kokoelmassa on onneksi kuitenkin Ymmärrys ei kuitenkaan väistämät- olevan läsnä. Joissain kohdin herää kui- tekstejä, jotka välttävät nämä ongelmat. tä johda konsensukseen, eikä sen tarvitse- tenkin kysymys filosofian roolista kon- Keskustelujulkaisujen väistämättömän ha- kaan. Vaikka kyse olisi esimerkiksi ”suo- flikteissa. Onko tarkoituksena eräänlai- janaisuuden hyvä puoli on niiden sisällön malaisten” metsien kohtalosta, ei kaik- sena terapeuttina toimiminen, yhteis- monipuolisuus. Käsittelen seuraavassa ly- kien kiistojen tarvitse ratketa kansalli- ymmärryksen etsiminen hinnalla millä hyesti joitain kokoelman teksteistä. sen yhtenäisyyden hengessä. Aitoja risti- hyvänsä? Onko tarkoitus osallistua kon- riitoja on olemassa, ja niiden ratkaisuun fliktiin enemmän tai vähemmän toisen Kestävyyden illuusio ei ole lopulta muuta keinoa kuin yhteis- osapuolen riveissä ja etsiä näppäriä tapo- kunnallinen kamppailu. Törmäyskurssil- ja argumentoida toista vastaan? Vai onko Olli Saastamoinen käsittelee kirjoitukses- la voi olla erilaisia näkemyksiä taloudel- tarkoituksena oppia ymmärtämään kon- saan ”Kestävyys metsätalouden eettisenä lisen kehityksen suunnasta, tietynlaisen fliktia paremmin – ja kenties tuoda esille perustana: kehitystä ja keskustelua” kes-

136 • niin & näin / / niin & näin • 137 KIRJAT

tävyyden käsitteen kehitystä etenkin suo- ympäristönsuojelijoiden usein mahdot- vaukselta ja oikeuttaa omat poliittiset nä- malaisessa metsäpolitiikassa. Hän kertaa tomat vaatimukset. Arvoasetelma kirjoi- kemykset yhtä neutraaleina. tiettyjä avaintapahtumia ja antaa lukijalle tuksessa on hyvin selvä. Ympäristökritiik- Miettinen kuvaa ihmiskunnan histo- hyödyllistä tietoa keskustelun osapuolten ki tahtoo pelkistyä olkinukeksi, luonnon riaa lineaarisena ympäristötuhojen kas- näkemyksistä, mutta hänen tapansa tar- itseisarvojen yksisilmäiseksi peräänkuu- vun kehityksenä. ”Metafyysisesti” on hä- kastella aineistoa on melko keinotekoi- luttamiseksi. Saastamoinen hyökkää tä- nen mukaansa kyse luonnon ja kulttuu- nen. Ongelmana on itse kestävyyden kä- tä luomaansa kuvaa vastaan tietoisen kei- rin välisen yhteyden katkoksesta. Ei siis site: Saastamoinen tuntuu olettavan, että notekoisella argumentilla, jonka voisi tii- mitään uutta, vaan vanha primitivisti- käsitteen taustalta löytyisi jokin yhtenäi- vistää muotoon ”eikö sitten yhtään oliota nen myytti uudelleen lämmitettynä. Ih- nen idea, hän siis käyttää käsitettä ikään metsässä saa tappaa?” miskunta on siirtynyt eräänlaisesta vais- kuin objektiivisesti. Hyvä esimerkki on, Kenelle tahansa pitäisi olla selvää, että tonvaraisesta luonnontasapainosta kohti että hän juontaa käsitteen historiaa sak- radikaalejakin luonnonsuojeluvaatimuk- teknokulttuuria. Ongelmien sydämessä salaisesta ’kestävän puuntuoton’ ideasta, sia voi esittää sitoutumatta tiukkaan it- näyttää hänen mukaansa olevan se, että jonka päämääränä on loppujen lopuk- seisarvolliseen filosofiaan. Ei-inhimillis- evoluution luoma ihminen ”ryhmäsidon- si suurimman mahdollisen puumäärän ten olioiden elämänympäristöjen kunni- naisena ja suunnitelmallisena tappajana” saaminen irti metsästä niin, että metsän oituksen looginen seuraus ei ole kaiken sai liian tehokkaat välineet viettiensä to- ”pääoma” ei vähene. luonnon ”inhimillistäminen” ja kaiken teuttamiseen. Nykyiset ongelmat selite- Tällä pyrinnöllä ei ole oikeastaan mi- ympäristöön puuttumisen kieltäminen. tään evoluutiopsykologisesti esimerkiksi tään tekemistä myöhempien ympäristö- Saastamoinen ei voi ymmärtää ympäris- atavistisen vieraspelon seurauksina. kriittisten kestävyysnäkemysten kannal- tönsuojelijoita muuten kuin ihmiskes- Historian linearisoiminen ja koko ih- ta. Vaikka Rion konferenssin yhteydessä keisyys–luontokeskeisyys -akselilla. Täl- miskunnan ”luontosuhteen” esittäminen muotoiltu ’kestävän kehityksen’ idea (al- lainen näkemys sivuuttaa täysin ”suojeli- yksikössä, totaliteettina, luo väistämättä kumuodossaan) korostaakin taloudellisen joiden” näkemykset talouden kehityksen ongelmia. Miettinen ei osaa luovia edes kasvun välttämättömyyttä ja sitoutuu tie- toivottavuudesta, poliittisten realiteettien yksinkertaisten ristiriitojen ohitse. Niin tyssä mielessä myös materiaalisen kulutuk- luonteesta ja ylipäänsä siitä, millaisena he sanotut luonnonkansat ilmentävät toisen kasvuun, siinä nostetaan esiin myös metsän näkevät. ”Arvokehykset” eivät rii- saalla harmonista suhdetta luontoon, toi- metsä itse elämän moninaisuutena. Tä- tä kuvaamaan näin monipuolisia asioita. saalla taas ympäristötuhoista lajiluonnet- män ongelmaton linkittäminen kestävän ta. Väliin niiden ajattelussa ihminen ja puuntuoton perinteeseen sekoittaa kestä- luonto ovat yhtä, mutta toisaalla ”erä- Ympäristötuhon myytit vyyden analyysissä sanat ja käsitteet kes- maan pyhyys” korostaa kaunista ihmisen kenään. Sanat voivat muistuttaa toisiaan, Timo Miettisen ”Metsästävän lajimme ja luonnon dualismia – joka taas toisaal- mutta sisältö liittyy aivan eri kontekstiin. luontosuhteen historiaa” luo yleiskatsa- la on koko kulttuurihistorian suurin vir- Toinen tulkinta on, että Saastamoi- usta käytännöllisten luontosuhteiden his- he. Miettinen ei tunnu ymmärtävän, että nen yksinkertaisesti haluaa väittää, että toriaan. Näkökulma on äärimmäisen abs- hän ei yksinkertaisesti voi argumentoida oikeastaan metsätaloudessa on aina kun- trakti: koko ihmislaji ja koko maailman- yhtaikaa vulgäärievolutionistisella ja kult- nioitettu ”kestävyyttä” – eli kyse on ta- historia. Jos kyseessä olisi varsinainen toi- tuurisella käsitteistöllä. hallisesta retorisesta hämäryydestä. Kestä- mitettu kokoelma, kysyisin, mitä tämä Eikö viimein olisi aika unohtaa täl- vyydestä on kovin usein tullut nykyises- teksti tekee siinä. Miettisen teksti irtaan- laiset kertomukset, joista puuttuu kaikki sä ympäristökeskustelussa tyhjä iskusana, tuu niin kauas kaikesta metsäkeskustelun historiallinen ja yhteiskunnallinen erotte- jota käytetään näennäisen neutraalina vä- konkretiasta, ettei siitä ole löydettävis- lukyky? Ympäristöongelmat voidaan ot- lineenä omien arvostusten esittämiseen. sä mitään käytännöllisiä eväitä asian ym- taa tosissaan muutenkin, ja niin, että on- Ristiriitaisia pyrintöjä asetetaan samaan märtämiseen. Lähinnä hän toistaa van- gelmien konkreettisia syitä paikannetaan käsitteelliseen kehykseen, mikä luo illuu- hoja myyttejä. On tietysti tavallaan totta, tässä ja nyt. Jaan Miettisen kanssa syvän sion siitä, että puhutaan samasta asias- että yleistason kriittinen näkemys ympä- huolen ja jopa epätoivon metsätuhois- ta. Koska kestävyyden retoriikka liikkuu ristötuhoihin on paikallaan. Tarkemman ta ja niin sanottujen erämaiden kadosta. moraalisessa rekisterissä – kuten Saasta- aikalaisanalyysin kohdalla helposti unoh- Tähän huoleen ei tarvitse kuitenkaan liit- moisella hänen puhuessaan kestävyydes- detaan se, kuinka mittavasta historialli- tyä yksisilmäistä asennetta, että täysin ih- tä metsäteollisuuden vanhana ’eettisenä sesta muutoksesta nykyisissä ympäristö- miskäden koskematon metsä on ainoa oi- koodina’ tai ’johtavana periaatteena’ – ei tuhoissa on kyse. Tilanne on vakava. kea metsä. Mikäli ”luonnon muuttami- tule esiin miten vahvasti sisältö on muut- Olen kuitenkin vakuuttunut, että täl- nen” nähdään kaikissa muodoissaan tu- tunut tuotannollisista päämääristä laa- laiset yleistason ”historiallisten murros- hoisaksi, ei käytännön vaihtoehtoja ole. jempiin. Olisi kysyttävä, minkä suhteen ten” kuvaukset eivät auta meitä ymmär- Oikeastaan koko historiallinen tarkastelu kestävyydestä puhutaan. tämään kovin paljon paremmin nykyti- on turhaa, koska sen lopputulos on sanel- Saastamoisen kirjoitus liikkuu hy- laamme kuin siihen johtaneita syitä. Kor- tu tässä ennakko-oletuksessa. vin abstraktissa rekisterissä, ja hän käyt- keintaan ne voivat toimia herätyshuutoi- tää paljon tilaa kuvaillessaan keskustelun na. Mutta ongelmallista on se, että itseään Filosofiaa käytännössä eri osapuolten yleisiä näkemyksiä. Vas- ruokkiva totaalinen ympäristöpessimismi takkain asettuu pohjoismainen metsä- tai jopa -fatalismi rakentaa tilannekuvauk- Markku Oksasen ”Etiikka ympäristö- tuotanto, joka on hänen mukaansa hyvin sen, jossa juuri mitkään toimintatavat ei- konflikteissa” ja Seppo Sajaman ”Itseisar- valmis omaksumaan ekologisia vaateita ja vät tunnu mielekkäiltä. Ympäristötuhon vottoman etiikan luonnos” ovat esimerk- on kansainvälisesti katsottuna kestävää, ja profetia yrittää vaikuttaa neutraalilta ku- kejä hyvin erilaisista tavoista ymmärtää

136 • niin & näin / / niin & näin • 137 filosofian käytännöllinen relevanssi. Oksa- Toiseksi, teksti rakentuu simppelille aja- kevät metsän” aivan eri tavoin niin kou- sen teksti on lyhykäisyydessäänkin koko- tukselle moraalisista maailmankuvista, riintuntuvana ympäristönä kuin tulkittu- elman valopuolia, selväjärkistä pohdintaa joiden mukaan ihmiset toimivat. Tämän na ilmiönäkin. Jonkin neutraaliksi koe- moraalisuuden luonteesta. Akateemisen puolustukseksi ei riitä se, että tilan puute tun metsän luonnehdinnan käyttö voi ympäristöetiikan piirissä on harvinaista, vaatii dogmaattista lähestymistapaa. korostaa tiettyjä tuotannollisia ja talou- että lähdetään pohtimaan sitä, mistä mo- Minulle ei oikein käy selville, mistä dellisia ajattelutapoja. Kokoelman teks- raalissa oikeastaan on kyse – mistä on tie- Sajama haluaa puhua puhuessaan luon- teistä tämä on selvästi vahvin. tysti suoria seurauksia erilaisten eettisten nosta. Hän kritisoi itseisarvollista ympä- tarkastelutapojen mielekkyyteen. Paljon ristöetiikkaa kiistämällä ”luonnon pää- Ville Lähde tavallisempaa on se, että sovelletaan val- määrät ja tavoitteet”, ja leimaa kritiikin mista välineistöä. kohteensa ”luonnon intressien” olettami- Viitteet Oksasen kirjoitus palauttaa teokses- seksi. Tietenkään tällaisista asioista ei ole 1. Ks. Ympäristökäytön valtasuhteista, kirja- sa ’etiikan’ yleisistä periaatteista tai arvo- mielekästä puhua koko luonnon mittakaa- arvio, niin & näin 3/2004. kehyksistä käytännön tasolle. Kyse on oi- vassa, koska silloin kohde jää täysin epä- 2. Vertaa artikkeli Eläinten oikeuksien kieltämi- keista ihmisistä kouriintuntuvien kysy- selväksi. Kuten Miettisellä ja Saastamoi- sestä, tämä numero. mysten äärellä. Hän korostaa metsäetii- sella, luonnon totalisointi toimii ymmär- kan konfliktuaalisuutta, näkemysten ra- ryksen esteenä. Luonto ei ole yksi ja yhte- kentumista asiakysymysten äärellä ja näinen, vaan mitä moninaisimpien olioi- muuttumista niiden mukana. Eettiset ar- den ja prosessien mosaiikki. Päämäärien, vostukset eivät siten ole valmiina katego- halujen ja intressien kielto yksittäistasolla rioina, vaan ne ovat jatkuvassa määritte- on jo paljon vaikeampaa. lykamppailujen tilassa. Näin korostuvat aitojen ristiriitojen olemassaolo ja inhi- Metsäkysymysten käytäntöä millinen epätietoisuus moraalisten näke- mysten suhteen. Kokoelman jälkiosan tekstit keskittyvät Esiin nousee myös konfliktien ’eet- konkreettisten metsäkysymysten tarkaste- tisöinnin’ vaara. Niiden palauttaminen luun. Tapio Rantala luokittelee kirjoituk- yksilöiden moraalisiin arvostelmiin voi sessaan ”Suomen metsäpolitiikan ja poli- peittää taakseen ongelmien monimut- tiikkaprosessin arvot” metsäkeskustelun kaisemman luonteen, esimerkiksi ympä- osapuolten näkökulmia. Kiinnostavinta ristöongelmien kytkökset muihin sosi- on huomio siitä, että ’kestävyyden’ kaltais- aalisiin ongelmiin. Sillä tietysti puhumi- ten käsitteiden epäselvyys voidaan näh- nen ympäristökysymyksistä ”puhtaina” dä olennaisena tekijänä yhteiskunnallisis- sivuuttaa sen seikan, että jokainen yksit- sa kamppailuissa. Mikäli niitä ei opera- täinen ympäristökysymys kytkeytyy mo- tionalisoida liian selkeiksi hallinnollisiksi ninaisiin sosiaalisiin kysymyksiin. Vaikka välineiksi, ne voivat sallia erilaisten tilan- en olekaan Oksasen kanssa samaa mieltä netulkintojen tuomisen poliittiseen kes- monesta asiasta, esimerkiksi hänen tavas- kusteluun. Pertti Rannikon ”Laaja met- taan rajoittaa ’eettinen’ vasten taloudellis- säpolitiikka ja yhteiskunnallinen vastuu” ta ja poliittista, tai asenteesta yhteiskun- taas tarkastelee metsäpolitiikan laajentu- nallisiin konflikteihin yleensä, on kirjoi- mista yksipuolisesta resurssinhoidosta yh- tus hyvin hyödyllistä luettavaa. teiskunnalliseksi kiistakysymykseksi. Hän nostaa esiin sen, että ympäristökysymyk- sen kaltaiset haasteet voivat vaatia uuden- Filosofista tarkkailua laista politiikan ymmärrystä. Kokoelmal- Seppo Sajaman kirjoitus taas on malli- le teksti on hyödyllinen, koska se kyseen- esimerkki filosofisen ”tarkkailija-aseman” alaistaa niin sanottujen kompromissien ja omaksumisesta. Tekstissä ympäristökysy- konsensuksen itsestään selvän myöntei- mykset eivät ole läsnä konkreettisina il- syyden. Teksti muistuttaa yhteiskunnallis- miöinä vaan vain käsitteellisenä ihmi- ten kamppailujen tarjoamasta muutoksen nen–luonto -asetelmana. Sajama pyrkii potentiaalista. kritisoimaan tiettyjä ympäristöajattelun Ari Lehtisen ”Metsät ja oikeuden- muotoja ja esittämään niille vaihtoehto- mukaisuus” laajentaa näkökulmaa suo- ja. Tässä on pari isoa ongelmaa. Ensinnä- malaisten metsien ulkopuolelle globaa- kin, nähdäkseni hän Saastamoisen tavoin liin tilaan, jossa ”suomalaiset” toimijat luo kritiikkinsä kohdetta. Tiukan itseisar- eivät ole sen paikallisempia kuin muut- voisen etiikan edustajia on toki olemassa, kaan. Käsitteellisesti tekstissä on kiinnos- mutta hän tuntuu ajattelevan, että positio tavaa se, että melkein ainoana kirjoitta- luonnehtii ympäristöajattelua yleisem- jana hän ei ota metsää annettuna, vaan minkin, aivan kuin muita tapoja tunnus- korostaa sen näkemiseen liittyvää tulkintaa ei-inhimillisen arvo ei olisi olemassa. nallisuutta. Eri hyödyntämismuodot ”te-

138 • niin & näin / / niin & näin • 139 KIRJAT

Totuuksien etiikka Uunituoretta Käytyään läpi nämä epäonnistuneet ja masentavat yritykset, Badiou esittelee omat teesinsä. Ei ole Jumalaa, ei ole etiikkaa Yhtä, vaan ”monikertoja”. Vastaavasti ei ole olemassa yleistä etiikkaa, vaan erityi- Alain Badiou, Etiikka. Essee pahan siä etiikoita. Nämä etiikat muodostivat tiedostamisesta. Suomennos Janne totuuden tapahtumisessa, jossa samal- Kurki. Sisältää suomentajan esseen la muodostuu tuon tapahtuman subjekti. Itse asiassa etiikassa on kyse totuuden ”Alain Badiou – totuuden subjektin uskollisuudesta totuuden ta- militantti”. Apeiron Kirjat, Helsinki pahtumiselle. 2004. 112 s. Mikä sitten on totuuden tapahtuminen? Badioulla on mielessä jonkin uuden murtautuminen vanhan järjestyk- Badioun Etiikka on neula heinäsuovassa: ja Lacania seuraten ja äskettäin suomen- sen keskelle. Esimerkkeinä hän mainit- filosofian – tarkemmin sanottuna etiikan netun Michel Onfrayn tapaan Badiou ju- see Ranskan suuren vallankumouksen, – oppikirja, joka on samalla hyvä filosofi- listautuu vuoden -68 perinnön jatkajak- rakastumisen, galileisen fysiikan syntymi- nen kirja. Itse asiassa kirjalla on kolmekin si. Ihmisoikeusetiikan empiirinen ongel- sen, Kiinan kulttuurivallankumouksen, päällekkäistä tehtävää. ma hänen mukaansa on, että se sopii kuin Schönbergin kaksitoistasäveljärjestelmän Ensinnä se on tilaustyö, lukiolaisil- hansikas yhteen länsimaisen itsetyytyväi- ... Todellisen rakenne muuttuu, ja uu- le ja aloitteleville yliopisto-opiskelijoil- syyden kanssa, lännen omaisuuden puo- den olemisen myötä syntyy uusi subjekti: le tarkoitettuun oppikirjasarjaan kirjoi- lustajaksi, kun taas vuoden -68 ”ihmisen näin totuus ja subjekti ovat Badioun mu- tettu määrämuotoinen ja -mittainen esi- kuoleman” tematiikka mahdollistaa radi- kaan aina tapahtumassa, aina tilanteessa, tys. Toisekseen Badiou itse kertoo kir- kaalin kritiikin. uskollisuudessa sen ”uutuudelle”. jallaan olevan ”ideologisen” päämäärän: Badioun mukaan ihmisoikeusetiikan Badioun etiikka on totuuden etiik- se kritisoi rankastikin aikamme ilmiöi- perimmäinen vitsaus on, että pohjimmil- kaa, tai paremminkin totuuksien etiik- tä, niin politiikassa kuin yhteiskunnallis- taan sen mukaan ihminen on eläin, joka kaa: ”kuinka jatkan, siinä määrin kuin filosofisessa keskustelussakin. Kolmas ja voi tunnistaa itsensä uhrina. Eläimenä sa- olen joku, oman olemiseni ylittämistä?” ehkä yllättävin kirjan tarkoitus on kehi- moin kuin uhrina olemisen välttämättö- (s. 57). Taustalla on lacanilainen ajatus te- tellä edelleen Badioun aiemmin esittämiä myys kuitenkin tuottaa monenlaisia kie- osta (Badioulla tapahtumasta), joka mur- eettisen ajattelun ituja. Tämä kaikki alle routumia ja latistumia. Tätä vastoin Ba- tautuu ulos olemassaolevasta järjestykses- 90 sivussa! diou korostaa etiikan liittymistä ihmisen tä, avaten uusia mahdollisuuksien mo- Kirjan aluksi Badiou käy kolmen kykyyn vastustaa haluaan olla vain eläin. nikertoja, jotka vasta jälkikäteen, teon luvun verran läpi erilaisia perinteisiä Hänelle ihmisen ratkaiseva ominaisuus ei tai tapahtuman myötä, muuttuvat ”aina käsityksiä etiikasta, runtaten ne toinen olekaan kuolevaisuus, vaan Kuolematto- jo olemassaolleiksi”. Vastaavasti, vaikka toisensa jälkeen. Etiikka on Badioun mu- muus, isolla K:lla. Relativistit, liberalistit etiikka on aina jonkin totuuden tapah- kaan rapistunut ”mielipiteiden ja seli- ja muut sofistit saavat Badioulta kyytiä. tumisen etiikkaa, koskee sen vaatimus tysten” alueeksi. Tätä vastoin hän halu- Seuraavaksi Badiou pohtii levinaslai- kaikkia: totuus on yleispätevää totuutta aa nostaa etiikan takaisin sille kuuluvaan sen toiseuden ja eron etiikan mahdollisuut- kaikille. Näin paha näyttäytyy totuuden arvoon, kysymykseksi ikuisesta ja yleispä- ta. Levinas on jo astetta parempi vastustaja, esittämän vaatimuksen pettämisenä, epä- tevästä totuudesta, eikä latteista konser- koska hän uskaltaa nostaa etiikan filosofi- uskollisuutena. Erilaisia totuuden vaati- vatiivisen mielenrauhan normeista. Täs- an keskiöön. Mutta miten radikaali Toiseus muksen pettämisen muotoja, eli pahuut- sä jaksossa tulee esille ehkä eniten oppi- perustellaan? Badiou epäilee, että toiseuden ta ja sen tunnistamista, Badiou erittelee kirjalle ominaista esittelevää materiaalia. etiikka on hurskastelua ilman jumalaa: kirjan loppuluvuissa. Kirjan toisella puoliskolla Badiou luonnehtii rohkein piirroin oman etiikkansa. ”Mitä sitten tulee tästä [hurskaan Otetaan opiksi Badioun omalaatuisen etiikan esitte- diskurssin] kategoriasta, jos uskot- lyssä kohdataan nopeasti suhteellisen mo- telemme poistavamme tai naamioi- Badiou on yksi niistä ranskalaisista nyky- nimutkaisiakin teoreettisia kehitelmiä, vamme sen uskonnollisen arvon säi- filosofeista, joiden tähti on hyvässä lois- mutta yllättävän hyvin Badiou onnistuu lyttäen samalla sen ilmeisen konsti- tossa. Etiikka on reipas ja omaperäinen pitämään monimutkaisuudet kaikkein tuution abstraktin asetelman (”toisen kirja, jonka mielenkiintoisuutta kolme välttämättömimmissä. Samalla näyttäy- tunnustamisen” jne.?) Vastaus on yhtäaikaista tavoitetta vain nostaa. Mi- tyy hienolla tavalla filosofisen ajattelun selvä: kissanvelliä.” (s. 33) tään ei ole vesitetty, eikä kompromisse- voima ja tarve. ja tehty. Taito ja into näkyvät päälle as- Väistämätön johtopäätös seuraa: pahim- ti. Tällaista saavutusta vasten tuntuu hie- millaan ja tyypillisimmillään etiikka on man nololta kysellä, millaista tarkoitus- Nykyajan nihilismit nykyaikana nihilismiä, niin kutsutun ta Kuolemattoman ja Totuuden kirjoitta- välttämättömyyden palvelemista ja vaih- minen isolla kirjaimella ja kohottaminen Ensialkuun Badiou jyrää ihmisoikeuksiin toehdottomuuden glorifiointia, kuole- ikuisiksi ja yleispäteviksi loppujen lopuk- vetoavan etiikan. Foucaultia, Althusseria man hallintaa ja ”bioetiikkaa”. si palvelee? Mitä menetettäisiin, jos käy-

138 • niin & näin / / niin & näin • 139 tettäisiin vain pieniä kirjaimia ja pitäy- dyttäisiin totuuksien pienikirjaimisessa Neljä lainausta monikollisuudessa? Onko uskollisuus totuudelle vähempiarvoista, jos se ei ole us- deleuzelaiseksi kollisuutta Totuudelle? Miten nämä us- kollisuudet (tai vastaavasti kuolevainen ja Kuolematon) päältä katsoen erotellaan? filosofiaksi Kirjan suomennos on enimmäkseen sujuva, vaikkakin hieman viimeistelemä- Teemu Taira & Pasi Väliaho (toim.), Vastarintaa tön. Janne Kurjen essee antaa hyvän joh- nykyisyydelle. Näkökulmia Gilles Deleuzen datuksen ja yleiskuvan Badiousta filoso- ajatteluun. Eetos l. Eetos ry, Turku 2004. 287 s. fina. Voisi kuvitella Badioun tekstin toimivan oppikirjana myös suomalaisissa olosuhteissa – ei ehkä alkeistasolla, mutta ainakin korkeakouluissa. On se aina- e désir ne ”veut” pas la révolution, il tautuvat Vähämäen mukaan suoraan ai- kin filosofisesti haastavampaa ja aikalaisa- est révolutionnaire par lui-même et kaan. nalyysinä polttavampaa kuin tavanomai- L comme involontairement, en voulant Vallankumouksen täytyisi siis tapah- sen etiikan oppikirjan utilitarismin ja de- ce qu’il veut. (L’Anti-Œdipe) tua ajassa eikä tilassa. Vallankumous ei ole ontologian jurnaaminen. Tutkimuksen ja Gilles Deleuze on ennen kaikkea po- historiaa, sillä historia merkitsee valmiik- opetuksen yhteys on kiinteä: kirjaan suo- liittinen ajattelija. Hän on sitä siksi, etsi annettuja tosiasioita, sitä, että toimin- mennetussa englantilaisen laitoksen esi- tä hän tahtoi keksiä uusia olemassaolon nan lähtökohdat ja ehdot on paalutettu puheessa Badiou ehtii jo kertomaan, mi- mahdollisuuksia – ilmaisu on Nietzschen, valmiiksi. Vallankumous on tapahtuma, ten hänen eettinen ajattelunsa on sittem- mutta Deleuze teki siitä tunnetun. joka ylittää annetun ja on siinä mielessä min edennyt. Tällainen raitis ja avoin ote Deleuzen ja hänen kollegansa Félix ajan ulkopuolella. Vallankumous on kat- ilahduttaa. Guattarin ansio on siinä, että he osasivat kos. Se on näkymättömissä historian ul- politisoida halun. Halu ei ole puutetta, kopuolella samalla tavoin kuin elävä työ. Tere Vadén vaan se on itsessään positiivista ja tuotta- Siksi kontrollin tavoitteena on viedä vaa, ja skitsoanalyysi on halun poliittista aikaa. ”Muutos, vallankumous, käänne- analyysiä. tään reaktioksi ja taantumukseksi kuljet- Artikkelissaan ”Skitsoanalyysiä kelta- tamalla toiminta ’toisen’ kautta ja pakot- nokille” Janne Toivoniemi esittelee skit- tamalla vastaamaan ja ottamaan vastuuta. soanalyysiä kritiikkinä, politiikkana ja Kyse on ajan sitomisesta tai paloittelusta elämäntyylinä. ”Usein meiltä skitsoana- tilan kautta”, sanoo Vähämäki (s. 45-46). lyytikoilta kysytään, mitä skitsoanalyysi Älä paikallistu, älä näyttäydy, älä tun- on. Ja yhtä usein vastauksen antamiseen nistu. Ennen kaikkea: älä julistaudu mar- menee ikä ja terveys”, Toivoniemi kir- ginaaliseksi, vähemmistöksi, etujoukoksi. joittaa (s. 251). Hänen artikkelinsa yrittää Vallankumouksellinen on nimetön, tai: vastata kysymykseen näyttämällä, miten hänellä ei ole muuta nimeä kuin leegio, skitsoanalyysi toimii. Toivoniemi yllyttää tai: kukaan ei voi koskaan ”olla” vallanku- arkielämän skitsofrenisoimiseen ja kaivaa mouksellinen. koneellisen tiedostamattoman esiin representaatioiden, lain ja kastraation kuo- nasta. inalement le grand livre sur le CsO, Kokoelmaan sisältyy toinenkin artik- ne serait-il pas l’ Éthique? (Mille pla- keli, jossa sokea halu mylvii kuin Nick F teaux) Landin uraauurtavissa skitsoanalyyttis- Spinozan suuri ajatus on, ettemme antihumanistisissa kirjoituksissa. tiedä mihin ruumis pystyy. Hänen mu- Kirjoituksessaan ”Muutos filosofi- kaansa se, mikä lisää toimintakykyämme, an asiana” Jussi Vähämäki käsittelee De- tuottaa iloa, kun taas se, mikä vähentää leuzen ajattelun vallankumouksellisuutta toimintakykyämme, tuottaa surua. De- Toivoniemen luonnostelmaa järeämmän leuzen ontologia on Spinozan ontologian kapitalismianalyysin puitteissa. Koska ih- kaltaista siinä, että se on ilon, tulemisen misten subjektiivisuudesta ja haluista on ontologiaa. Siinä pyritään lisäämään ruu- tullut tuotantovoima, työtä ja vapaa-ai- miin toimintakykyä, sen kykyä affektoi- kaa ei voi enää erottaa toisistaan. Työstä tua, sen kykyä yhdistyä, kytkeytyä. on tullut marxilaisittain ”elävää työtä”. Se Deleuze käsittää ruumiin vallitsevien on moneutta, Vähämäen sanoin ”luovaa ja vallittujen voimien suhteeksi, ja ihmis- työtä vailla esikuvia” (s. 36). Se ei palaudu ruumis on vain yksi mahdollinen voimien tekoihin tai tuotteisiin, vaan on olemassa järjestymisen muoto. Koneen ja ihmisen virtuaalisena ja reaalisena. Tämän vuoksi sekoittumisesta kirjoittava Jussi Parikka nykykapitalismin kontrollimuodot suun- hyödyntää Deleuzen ontologian ahuma-

140 • niin & näin / / niin & näin • 141 KIRJAT

nistisuutta kun hän pyrkii ymmärtämään esille, vaan vievät piiloon. (Älkää kysykö uksellisen, skitsoidisen ja koneellisen ha- muutoksia, jotka ihmisruumis kohtaa minulta kuka olen, älkääkä pyytäkö mi- lun kavalkadin! On libidonne sitten liian koneisiin kytkeytymisen myötä. Deleuze nua pysymään samana ...) juokseva tai liian tahmea, meillä on in- ajattelee Spinozaa seuraten, että on ole- Kuten Atte Oksanen toteaa kuvatai- tensiteetit juuri teille! Ja uskokaa vain, me massa vain yksi substanssi, joka voidaan teilijoiden ruumiillisuuden persoonatto- emme ole kastroituja! Meillä on masokisti sanoa äärettömän monin eri tavoin. Niin muutta tutkivassa kirjoituksessaan, De- saapasjalkaisine valtiattarineen! Meillä on ollen kaikki oleva levittäytyy samalle im- leuzen käsitys taiteesta on modernistinen bergsonisti aikateorioineen! Meillä on lau- manenssin tasolle, eikä orgaanisen ja epä- ja hänen käsityksensä taiteilijuudesta ro- moittain noitia ja ihmissusia! Ja voimme orgaanisen, inhimillisen ja epäinhimilli- manttinen (s. 224). Oksasen tutkimus on taata teille, ettei ainoatakaan käsitteelli- sen, luonnollisen ja keinotekoisen välillä vaikuttava skitsoanalyyttinen interven- sistä henkilöistämme ole psykoanalysoitu ole mitään hierarkiaa. tio käytännön kentille, mutta Oksanen ei – molekyyliä ei niin vain psykoanalysoida- Parikan mukaan Deleuzen käsitteis- näytä huomaavan, että taiteilija on syrjäy- kaan! Hyvät naiset ja herrat, rakkaat kiih- tö auttaa ymmärtämään kyborgiuteen ja tyneiden hahmoja petollisempi käsitteel- tyvyydet ja eläimet, arvoisat vampyyrit ja kybernetiikkaan liittyviä ilmiöitä parem- linen henkilö. Kenties Deleuzen olisi pi- koneet, tervetuloa ...” min kuin esimerkiksi oletus luonnollises- tänyt yrittää tulla toimeen ilman taidet- Samassa subjekti kuuli viereltään ou- ta, eletystä ruumiista, jolle koneet ja pro- ta, tai olla edes välinpitämätön sitä koh- toa, puheenkaltaista murinaa. ”Sinä olet teesit ovat uhka. taan. Meitä näet kauhistuttavat taiteilijat: varmaankin Oidipus. Tule lähemmäs.” Kehollisuutta korostavien ajattelijoi- he eivät ole kyllin clandestins. Subjektin seuraan lyöttäytyi löyhkää- den virhe on siinä, että he antavat ihmis- Tarvittaisiin taiteen ja taiteilijuuden vä, karvainen olento. Subjekti ei tiennyt ruumiille ontologisen etulyöntiaseman. perinpohjaista dekonstruktiota. Deleuze mikä se oli, mutta ihminen se ei aina- Emme tiedä mihin ruumis pystyy, koska ja Guattari kysyivät miksi ihmiset halu- kaan ollut. ”Kuulkaa nyt, minä tulin tän- ruumis on käsitystemme, mielikuviemme avat tulla sorretuiksi, ja me voisimme ky- ne rentoutuakseni ja –”, subjekti änkytti. ja merkitystemme vankina. Ruumis olisi syä miksi me haluamme uskoa taiteeseen Olento katsoi häntä virnistäen. ”Etkö to- saatava tulemisen tilaan, affektoitumaan (edes vähän, edes todelliseen taiteeseen). dellakaan ymmärrä? Ruton syy olet sinä.” suoraan, ilman toiseuden välitystä. De- Ensin utopia: dekonstruktio, jonka jäl- Ei, olento meni liian pitkälle. Koko leuze käyttää ajatusta olemisen yksiääni- keen taidetta ei enää olisi. Sitten Deleu- ruttojutunhan oli vain tarkoitus auttaa syydestä juuri toiseuden ongelman ylittä- zen soveltamisen ongelma: Oksasen artik- subjektia pitämään yllä syyllisyydentun- miseen: kun kaikki kohtaa samalla tasol- kelia lukuun ottamatta kokoelman kult- tojaan. Tuollaisella lemuavalla elukalla ei la, sisä- ja ulkopuolen välistä erottelua ei tuurin- tai taiteentutkimuksen alaan lu- ollut mitään oikeutta – ole. Ruumiit vapautuvat hierarkialta, ne ettavat kirjoitukset ovat tulkintoja, eivät ”Eikö? Oidipus tappoi isänsä ja parit- vapautuvat fantasmoilta ja merkityksiltä, kokeita. teli äitinsä kanssa. Ja tuli sitten tänne ren- sillä ne vapautuvat transsendenssilta. On vaarallista käyttää Deleuzea kri- toutumaan.” Mitä Spinoza tuomitsi? Transsen- tisoimatta Deleuzea, korvaamatta hänen Se oli viimeinen pisara. Nyt loukkauk- denssin. Siis tietoisuuden, arvot ja surul- ongelmiaan uusilla ongelmilla, joita hä- set saivat riittää! Subjekti yritti nousta liset passiot. Tämä on Haagin linssinhio- nen käsitteensä eivät kykene jäsentämään. seisomaan ja lähteä, mutta hän huomasi, jan salaisuus; ja tämä selittää, miksi De- Elävänä käsite on paradoksi, luutuneena että hänen sylissään ja jaloissaan parvei- leuze voi olla ilon filosofi myös ollessaan se on fraseologiaa. li rottia. Hän katsoi ympärilleen ja taju- alkoholismin ja masokismin ajattelija. si olevansa ainoa ihminen koko teltassa. Häntä heikotti. Hän tunsi rikin katkua. Hän tunsi aistiensa surkastuvan. Hän nä- a publicité peut choquer ou vouloir xpérimentez, n’intérpretez jamais. ki elämänsä kulkevan filminauhana sil- choquer, elle répond à une attente Programmez, ne fantasmez jamais. miensä editse. L supposée. Au contraire, un art pro- E (Dialogues) Olento hymyili. ”Te kreikkalaiset duit nécessairement de l’inattendu, du non- Subjekti istuutui paikalleen katso- olette niin suloisia joutuessanne paniik- reconnu, du non-reconnaissable. (”Le Cer- moon. Istuin ei ollut kovinkaan muka- kiin.” veau, c’est l’écran”) va, ja muut katsomossa olijat herättivät Keskusteluissaan Claire Parnet’n subjektissa levottomuutta. Heistä levisi Tapani Kilpeläinen kanssa Deleuze totesi, että marginaaliset omituisia hajuja, ja heidän hengityksen- ihmiset ovat aina kauhistuttaneet häntä. sä oli kummallista korinaa. Lisäksi heidän He eivät ole kyllin clandestins, salassa, pii- piirteensä näyttivät oudon eläimellisiltä, lossa. Jussi Vähämäkeä lainaten: ”vallan- mutta subjekti ajatteli sen johtuvan huo- kumouksen ajankohtainen ongelma ei nosta valaistuksesta. Sitä paitsi subjek- ole syrjäytymisen estäminen ja pääsy mu- ti oli väsynyt: kaikki nuo neuroosit ja it- kaan kommunikaatioon, astuminen jul- seanalyysit ... voi! Kuinka raskasta olikaan kisen alueelle tai yhteiseen maailmaan, olla subjekti! vaan pikemminkin pakeneminen kom- Yhtäkkiä valot syttyivät areenan ylle. munikaatiota, pakkoa olla mukana ja nä- Olkihattuun ja virttyneeseen punaiseen kyä” (s. 34). Asiastaan varma narkomaani pikkutakkiin sonnustautunut spinozisti tai identiteetistään ylpeä seksuaalivähem- tarttui kolhiutuneeseen megafoniinsa ja mistön jäsen ei ole ratkaisu, vaan ongel- alkoi kuuluttaa. ”Hyvät naiset ja herrat! ma. Siksi Deleuzen pakoviivat eivät tuo Tänä iltana tarjoamme teille vallankumo-

140 • niin & näin / / niin & näin • 141 tomaksi väittämäksi, joka on formaalisti Sata vuotta Russellin ratkeamaton missä tahansa aksioomajär- jestelmässä. Nykyisin, suurten kardinaali- paradoksia aksioomien tutkimustulosten valossa, voidaan huomauttaa, että Tarskin näkemys on saanut kannatusta, mutta on huomat- Godehard Link (toim.): One Hundred Years of Russell’s tava myös, että ’absoluuttinen ratkeamat- Paradox: Mathematics, Logic, Philosophy. Walter de Gruyter, tomuus’ ei ole yksiselitteinen käsite. Berlin 2004. 662 s. Woodinin artikkeli on nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, niin sanottua Woodinin ohjelmaa. Sen juuret ja pää- Vaikka filosofi Bertrand Russell (1872– vistettuna. Lienee turvallista sanoa, et- määrä juontavat juurensa jo edellä maini- 1970) elikin pitkän elämän, on hänen ni- tä ZFC on saavuttanut matemaatikkojen tun Gödelin matemaattisesta projektista, meään kantavan paradoksin historia ohit- keskuudessa standardiaseman ja että käy- niin kutsutusta Gödelin ohjelmasta, jo- tanut ikävuosissa keksijänsä. Vuoden 2001 tännössä kaikki matematiikka voidaan ka tähtäsi nimenomaan kontinuumihy- kesäkuussa Münchenin yliopistossa jär- formalisoida siinä. ”Jälki-cohenilaisel- poteesin statuksen selvittämiseen uusien jestettiin kansainvälinen konferenssi, jolla” joukko-opilla viitataan joukko-op- aksioomien avulla. Tässä etsinnässä Gö- la juhlistettiin Russellin paradoksin sata- piin vuoden 1963 jälkeen. Tuolloin yh- del turvautui Edmund Husserlin feno- vuotista taivalta. Kolme vuotta myöhem- dysvaltalainen Paul Cohen osoitti – olet- menologiaan. min konferenssin anti ilmestyi Godehard taen ZF:n ristiriidattomuuden – valinta- Richard Dedekindin erään artikkelin Linkin toimittamana kokoelmana. aksiooman riippumattomuuden ZF:stä ja nimeä mukaileva Kai Hauserin ”Was sind Antologia sisältää Linkin johdantoes- kontinuumihypoteesin riippumattomuu- und was sollen (neue) Axiome?” (93–117) seen lisäksi 31 artikkelia, jotka jakaantu- den ZFC:stä. jatkaa tästä teemasta. Gödelin ohjelmaa vat ”jälki-cohenilaista” joukko-oppia, to- Koko Russell-kokoelman ja erityises- ja joitakin suurten kardinaaliaksioomi- distusteoriaa, konstruktiivista matema- ti sen ”jälki-cohenilaiselle” joukko-opil- en tutkimustuloksia esiteltyään Hauser tiikkaa, paradokseja ja niiden nykyaikai- le varatun osion avaa W. Hugh Woodi- tarkastelee, mitä ’aksioomalla’ ylipäätään sia ratkaisuja, Russellin loogisia töitä sekä nin artikkeli ”Set Theory after Russell: tarkoitetaan (102). Ideaalitapauksessa voi- matematiikan perusteita ja logiikan filo- The Journey Back to Eden” (29–47), jos- taisiin tietysti vedota sanakirjamaiseen sofiaa käsitteleviin teksteihin. Kyseinen sa muun muassa tarkastellaan kontinuu- määritelmään, jolloin aksiooman olisi ol- jako ei ole tarkkarajainen, ja artikkelien mihypoteesin asemaa ylipäätään mielek- tava itsestään selvä väittämä, joka ei kai- sisällön perusteella monia muitakin ylä- käänä matemaattisena väittämänä. Ilmas- paa formaalia todistusta totuutensa ta- käsitteitä olisi voitu luetteloida. Olivatpa sa on historiallisen jännitteen lisäksi hen- kaamiseksi. aihepiirit kuitenkin mitä hyvänsä, kuu- kilökemiallista jännitettä: Cohenin jul- Tietyistä matematiikanfilosofisista sija puolisataasivuisen kokonaisuuden kaistuista mielipiteistä saa sen käsityksen, katsantokannoista nähtynä (konstrukti- rakenteeseen olisi saatu lisää selkeyttä ja- että hänen mukaansa kontinuumihypo- vismi, intuitionismi) itsestäänselvyyden kamalla artikkeliryhmät omiksi, selkeästi teesin formaali riippumattomuus ZFC: kanssa mentiin metsään jo sata vuotta sit- erottuviksi luvuikseen. stä on osoitus siitä, että sen todistaminen ten valinta-aksiooman kyydissä, mutta tai kumoaminen ei ole matemaattisesti käytännössä on ilmeisesti käynyt niin, et- mielekäs ongelma. Woodinhan on tunne- tä materia (valinta-aksiooman hedelmäl- Kontinuumihypoteesi tusti sitä mieltä, että näin ei ole: ongelma lisyys) sai yliotteen hengestä (itsestäänsel- vedenjakajana on mielekäs ja hän itse asiassa epäilee, et- vyyden periaate). Tämä ei kuitenkaan ole Jotkin asiat näyttävät muuttuneen melko tä kontinuumihypoteesi on epätosi. uusi ilmiö, toisin kuin aksioomien epis- vähän reilun vuosisadan aikana. Vuon- Woodin on samoilla linjoilla kuin temologisen statuksen ympärillä käydys- na 1900 matemaatikkojen maailmankon- 1900-luvun merkittävin loogikko Kurt tä keskustelusta voisi luulla. Hauser huo- ferenssissa Pariisissa David Hilbert esitti Gödel aikoinaan. Muitakin näkemyk- mauttaa, että jo Eukleideen Elementassa kuuluisan ongelmalistansa, jonka kärjes- siä on esitetty. Kyseiseen Russell-koko- postulaateista ja ”yleisistä käsitteistä” ai- sä mainittiin sama matemaattinen ongel- elmaankin myötävaikuttanut Solomon noastaan jälkimmäisen ryhmän rasitteena ma, joka on eräänä teemana Russell-ko- Feferman on tiettävästi sitä mieltä, että oli itsestäänselvyyden vaatimus. Postulaa- koelman ensimmäisessä esseessä vuonna kontinuumihypoteesi on ”sisäisesti epä- tit hyväksyttiin lähinnä pragmaattisin pe- 2004. Kyseessä on niin kutsuttu konti- määräinen” (”inherently vague”) väittämä, rustein (102). nuumihypoteesi, jolla tarkoitetaan Georg mutta tätä lausuntoa itseään voitaisiin pi- Itsestäänselvyydestä ja korvaamatto- Cantorin hypoteesia, jonka mukaan ei tää ”sisäisesti epämääräisenä”. Woodin muudesta (indispensability) edellisen voi- ole olemassa joukkoa, jonka kardinali- itse on toisaalla todennut, että formaali daan nähdä tarjoavan aksioomalle ”sisäis- teetti olisi aidosti suurempi kuin luon- riippumattomuus ZFC:stä ei ole riittävä tä” evidenssiä, jälkimmäisen ”ulkoista”. nollisten lukujen joukon kardinaliteetti, matemaattinen peruste kontinuumihy- Aksioomien primitiivitermien näkemi- mutta aidosti pienempi kuin reaaliluku- poteesin sisäiselle epämääräisyydelle. nen merkityksellisinä vaatii selityksen, ja jen joukon kardinaliteetti. Matemaattisen logiikan historiasta Husserlin fenomenologia voidaan valjas- Kirjainlyhenteellä ZF tarkoitetaan voidaan kaivaa esille vielä yksi näkökul- taa tätä selitystä antamaan. Hauserin mu- Zermelo-Fraenkelin aksioomajärjestel- ma. Alfred Tarski nimittäin uskoi, että kaan matemaatikkojen olisi aika orientoi- mää, ja vastaavasti lyhenteellä ZFC tar- kontinuumihypoteesi olisi varteenotet- tua työhönsä uudella tavalla. Tämä vaa- koitetaan ZF:ää valinta-aksioomalla vah- tava ehdokas absoluuttisesti ratkeamat- tisi luopumista näkemyksestä, jonka mu-

142 • niin & näin / / niin & näin • 143 KIRJAT

kaan objektiivinen ja subjektiivinen ovat kaikille äärettömille ordinaaleille. Burali- esille jo Cantorin ajattelussa implisiitti- toisistaan täysin erillään – erityisesti aksi- Fortin mukaan trikotomialaista olisi luo- senä olleen valinta-aksiooman ja todis- oomien valinnassa intentionaalisuuden vuttava ristiriidan välttämiseksi, joten hä- ti sen avulla transfiniittisen joukko-opin rooli tulisi ottaa huomioon (112). nestä paradoksille oli siis ainakin yritettä- kannalta kriittisen hyvinjärjestyvyys -pe- vä tehdä jotain. Cantorilla puolestaan oli riaatteen; ensin vuonna 1904 ja parannel- teologisista dimensioista lähtöisin olevien lun version vuonna 1908. Hänellä oli kui- Platonismia ja paradokseja syiden lisäksi profaanimpia, transfiniitti- tenkin suuria vaikeuksia yrittää vakuut- Kokoelman tarkoituksena ei ole olla Rat- sen joukko-opin tekniseen käyttökelpoi- taa aikalaismatemaatikkojaan kyseisen kaisukirja Paradokseihin. Itse asiassa joi- suuteen liittyviä motiiveja yksinkertaises- todistuksen ja nimenomaan valinta-aksi- takin nykyaikaisempia – joskin sangen ti hyväksyä paradoksit osoituksena ”Ab- ooman oikeellisuudesta. Erityisesti rans- teknisiä – ratkaisuja Russellin paradok- soluuttisen äärettömän” olemassaolosta kalaismatemaatikot Henri Poincaré, René siin tarjotaan melko vähän. Ulrich Blaun (351–352). Baire ja Emil Borel moittivat Zermeloa, “The Significance of the Largest and Griffinin essee päättyy vuoden 1902 mutta myös intuitionisti L. E. J. Brouwer Smallest Numbers for the Oldest Para- kesäkuuhun, jolloin Russell lähetti Gott- vastusti – tietysti – Zermelon todistusta. doxes” (311–347) ansaitsee tulla erikseen lob Fregelle kenties 1900-luvun logiik- Tämän kaiken keskellä Russellilla oli ai- mainituksi. Russellilainen tuttuuden (ac- kaan liittyvän kuuluisimman kirjeen, jos- kaa yrittää ja erehtyä paradoksien parissa. quaintance) teema on läsnä samalla kun sa hän kertoo paradoksistaan. Se, oliko Blau virittää historiallista aikajännettä Russell vielä tuolloin itsekään täysin tie- Logisismi – requiescat in pace? Zenonin paradokseista Russelliin ja kä- toinen löydöksensä merkityksestä, onkin sitteellistä jännettä formaalin ja epäfor- jo asia erikseen. Russellin Principles of Mathematics ilmes- maalin välillä. Ei tarvitse olla platonis- Kokoelmasta löytyy Griffinin artik- tyi 1903, ja kymmenen vuotta myöhem- ti nauttiakseen Blaun artikkelista, mutta keliin kronologisesti kiinnittyvä Volker min hänen yhdessä Alfred North White- kyllä siitä hyötyä on. Peckhausin ”Paradoxes in Göttingen” headin kanssa kirjoittamansa kolmiosai- Nicholas Griffinin ”The Prehistory (501–515), jossa käsitellään muitakin kuin sen Principia Mathematican viimeinen of Russell’s Paradox” (349–371) kuvaa ni- Russellin paradoksia. Peckhausin artikke- volyymi oli nähnyt päivänvalon. Tuota mensä mukaisesti tapahtumia siinä ma- li olisi muodostanut luonnollisen jatku- ajanjaksoa voidaan kutsua Russellin siir- temaattisessa ilmastossa, josta Russellin mon Griffinin artikkelille, mutta jostain tymäksi metafysiikasta syntaksiin, ja Lin- paradoksi lopulta kehittyi. 1800-luvun syystä nämä on päätetty sijoittaa eri sek- kin toimittamasta kokoelmasta voidaan lopussa Cantorin transfiniittinen jouk- tioon. Peckhausin tiiviistä esityksestä lu- löytää mielenkiintoista materiaalia ky- ko-oppi oli muotoutunut melko pitkälle. kija saa hyvin uskottavan kuvan siitä, et- seisen ajanjakson tapahtumista – materi- Kyseisen teorian ympärillä käytiin kui- tä Russellin paradoksi ei tullut mantereel- aalia, joka nousee kenties näkyvämpään tenkin keskustelua kahdesta paradoksis- la eikä ainakaan Göttingenissä yllätykse- rooliin kuin itse Principia Mathematica ja ta: Burali-Fortin ja Cantorin paradok- nä. Ernst Zermelo väitti informoineensa tyyppiteoria(t), joista toki on kirjoitettu- seista. Lyhyesti sanottuna edellisessä on Hilbertiä Russellin paradoksia vastaavas- kin yllin kyllin. kysymys siitä, että käsite ’suurin ordinaa- ta omasta paradoksistaan jo ennen vuot- Eräs edellä esitetyn ajanjakson tee- liluku’ johtaa ristiriitaan, jälkimmäises- ta 1903. Tämän lisäksi Hilbertillä oli oma moista on logisismi. Matematiikan filoso- sä puolestaan käsite ’suurin kardinaalilu- ”matemaattisempi” paradoksinsa, joka oli fian historiaa käsittelevässä kirjallisuudes- ku’. Cantor oli myös selvillä siitä, millai- maanläheinen muunnelma Cantorin pa- sa Gottlob Frege mainitaan logisismin pe- siin ongelmiin käsite ’kaikkien joukko- radoksista. rustajana ja Russell mainitaan logisismin jen joukko’ johtaisi, mutta koska Can- Äkkiseltään saattaa vaikuttaa omitui- tradition jatkajana ja kehittäjänä. Usein torin paradoksi julkaistiin vasta vuonna selta, että paradoksien ratkaisemiseen ei mainitaan myös, että logisismi kuoli joko 1932, on yleinen (väärin)käsitys ollut, et- saksalaismatemaatikkojen keskuudessa omiin ongelmiinsa tai viimeistään Göde- tei Cantor olisi ollut ongelmasta tietoi- kiinnitetty 1900-luvun alussa kovinkaan lin epätäydellisyyslauseisiin. Fregen tapa- nen. suurta huomiota. Cantorin passiivisuu- uksessa logisismin ”omilla ongelmilla” vii- Mitä ilmeisimmin Russell päätyi pa- den motiiveja selvitettiin jo edellä. En- tataan hänen järjestelmänsä ristiriitaisuu- radoksiinsa tutkittuaan Cantorin teoree- tä Hilbert ja Zermelo? Toki vuoden 1904 teen, ja Russellin tapauksessa Principia man todistusta. Nykyisin Russellin para- matemaatikkojen maailmankonferenssis- Mathematican äärettömyys- ja redusoitu- doksi esitetään yleensä seuraavassa muo- sa Hilbert nosti tarmokkaasti esille vaati- vuusaksioomaan, jotka nähtiin logisismin dossa: Olkoon joukko A kaikkien niiden muksen aritmetiikan aksioomien ristirii- hengen vastaisina, ei-loogisina aksioomi- joukkojen B joukko, jotka eivät sisällä it- dattomuuden osoittamiseksi, mutta hä- na. Edellä esitetyn valossa on siis todella seään alkiona. Formaalisti ilmaistuna A = nenkin eväänsä loppuivat melko lyhyeen. yllättävää, että sekä Jan Mycielskin essee { B | B B }. Sisältääkö A itsensä? Mikä- Kenties itsekin matemaattisessa fysiikassa ”Hilbert’s (much Forgotten) View of Set li sisältää, tästä seuraa A:n määritelmän kunnostautuneen Hilbertin mielenkiinto Theory” (533–547) että Gregory Landinin mukaan, että A ei sisällä itseään. kohdistui pois matematiikan perusteis- ”Logicism’s ’Insolubilia’ and Their Solu- Mikäli A ei sisällä itseään, tästä seu- ta fysiikkaan, jossa elettiin mielenkiintoi- tion by Russell’s Substitutional Theory” raa edelleen A:n määritelmän mukaan, sia aikoja: oli Max Planckin pioneerityö (373–399) tarjoavat näkemyksen, jonka että A sisältää itsensä. Ristiriita. kvanttimekaniikassa, Marie ja Pierre Cu- mukaan logisismin ohjelma on mahdol- Griffinin artikkeli tarjoaa kurkistuk- rie sekä radioaktiivisuus, oli Albert Ein- lista toteuttaa. sia täysin erilaisiin suhtautumistapoihin. stein ja erityinen suhteellisuusteoria. Zer- Näyttäisi olevan niin, että termi ’lo- Cesare Burali-Forti pyrki osoittamaan, melolla puolestaan oli omat ongelmansa gisismi’ itse kaipaisi ensin seikkaperäis- että ordinaalilukujen trikotomia ei pätisi ilman paradoksejakin: hän oli kaivanut tä selvennystä, ennen kuin sen kohtalos-

142 • niin & näin / / niin & näin • 143 ta voitaisiin jotain olennaista sanoa. Eräs, kausia ennen Ramseyn Russellia kohtaan tyksistä teknisiin symboliviidakoihin, ky- sangen lyhyt määritelmä on se, jonka esittämää kritiikkiä (376–379). seessä on mielenkiintoinen ja värikäs an- mukaan matematiikka on palautettavis- tologia värikkäästä ajattelijasta. sa logiikkaan. Yhteenveto Hieman tarkemmin sanottuna logi- Kai Käkelä sisti väittää, että logiikka on riittävän mo- Kokoelman loppupuolella itse Russell jää nipuolinen, jotta sen avulla voidaan mää- hieman vähemmälle huomiolle Hilber- ritellä kaikki matemaattiset käsitteet ja et- tin ollessa keskiössä muutamassa artikke- tä logiikan aksioomista voitaisiin logiikan lissa. päättelysääntöjen avulla dedusoida kaikki Esimerkiksi David McCartyn ”Hil- matemaattiset teoreemat. bert and Paul du Bois-Reymond: Limits Uuslogisisti voi tietysti laajentaa ’lo- and Ideals” (517–532) luotaa Hilbertin oh- giikan’ alaa, rajoittaa ’matematiikan’ alaa jelman taka-alalle jääneitä motiiveja ja ko- tai jopa määritellä oman versionsa siitä, rostaa du Bois-Reymondin matemaattisia mitä ’palautettavuus’ pitää sisällään. Mitä saavutuksia, joten täytyy hieman ihmetel- ilmeisimmin Mycielskin ’logisismi’ on eri lä, mitä kyseinen artikkeli tekee Russell- asia kuin yllä esitetty versio, mikä johtuu kokoelmassa. McCarty muuten esittää hänen näkemyksestään logiikasta. Hänen melko rohkean väitteen, jonka mukaan mukaansa ’logiikka’ mielletään liiaksi ’en- du Bois-Reymond olisi eräässä artikke- simmäisen kertaluvun logiikkana’, mutta lissaan jo vuonna 1875 selvästi (plainly) logisismin pelastaisi paluu ’logiikkaan’ sa- käyttänyt yleisesti Cantorin keksinnök- nan vanhassa, inklusiivisemmassa mieles- si luettua diagonaaliargumenttia; siis 16 sä, joka kattaisi esimerkiksi ZFC:n (543– vuotta ennen Cantorin paranneltua to- 544). distusta reaalilukujen joukon ylinume- Mycieslkin tapa on vain yksi uuslogi- roituvuudelle (522). Lukijan kannalta oli- sistinen tapa muiden joukossa argumen- si kuitenkin ollut suotavaa, että McCarty toida logisismin puolesta, mutta Landi- olisi esittänyt tarkempia perusteluja väit- ni on – mielestäni rakentavammin – liik- teelleen kuin pelkän lähdeviitteen Mathe- keellä Russellin omista kirjoituksista ja matische Annalenin numeroon. Nyt väi- konkreettisemmista lähtökohdista käsin. tetty ”selvyys” jää epäselväksi. Hänen artikkelinsa perustuu osaksi ai- One Hundred Years of Russell’s Paradox neistoon, jota on saatu Russell-tutkijoi- tarjoaa kuudella ja puolella sadalla sivul- den käyttöön vasta viime vuosina ja jo- laan lukuisia teemoja, joita tässä arvoste- ta on mahdollista nähdä painettuna vasta lussa ei ole edes kosketettu. Olivat teemat hamassa tulevaisuudessa Russellin koot- toisaalta mitä hyvänsä, kokoelman yhte- tujen töiden sarjassa. Tämä selittää osal- näisyyden kannalta on tietysti olennaista, taan artikkelin yllätyksellisyyttä, vaikka että samaan aihepiiriin lukeutuvat artik- Landini on aiheesta toki vuosia aiemmin kelit löytyvät samasta sektiosta. Tässä on jo julkaissutkin. onnistuttu melko hyvin, mutta ei täysin Tässä yhteydessä ei voida mennä yk- moitteetta. Antologia olisi saanut myös sityiskohtiin, mutta Landinin keskeisenä hieman lisää sisällöllistä tasapainoisuutta pyrkimyksenä on rekonstruoida Russel- ja yhtenäisyyttä McCartyn ja ehkä jonkin lin vuosina 1905–1906 hahmottelema for- toisen Hilbert-voittoisen artikkelin pois- maali järjestelmä ja muokata siihen liit- tamalla. tyviä aksioomaskeemoja, joiden tarkoi- Yhtenäisyys ei kuitenkaan tarkoita sa- tuksena on välttää redusoituvuus- ja ää- maa kuin homogeenisuus; tätähän Gode- rettömyysaksiooman käyttö. Russellin al- hard Linkin toimittama kokoelma ei mil- kuperäistä, nykyisin ”no class” -teoriaksi lään muotoa ole, eikä tähän ilmeisesti ole kutsuttua järjestelmää nimittäin vaiva- pyrittykään. Oikeastaan on täysin luon- si myös paradoksi, jonka tuhoja Russell nollista ja paikallaan, että absoluuttisen pyrki itse – omasta mielestään epätyydyt- idealismin, platonismin (tai pythagoralai- tävästi – paikkaamaan. Osaksi tästä syys- suuden), loogisen atomismin ja muiden- tä Russellin mielenkiinto kohdistui uu- kin ismien monikentässä aikanaan sukku- destaan kohti tyyppiteoriaa, ja loppu on- loineen Russellin ympärille koottu artik- kin historiaa. kelirykelmä tarjoaa erilaisia näkemyksiä. Pienenä yksityiskohtana muuten mai- Luettavaa löytyy moneen makuun ja mo- nittakoon, että Landinin artikkelissa si- nelta sektorilta: konstruktivismista plato- teerattu Russell-Jourdain -kirjeenvaihto nismiin, matemaattisesta logiikasta mate- osoittaa, että syntaktisten ja semanttisten matiikan filosofiaan ja kielifilosofiaan. paradoksien välinen käsite-ero oli Rus- Kun vielä kirjoitusten tyylilajitkin sellille selvä jo vuonna 1906 – siis vuosi- vaihtelevat selkeistä esseetyyppisistä esi-

144 • niin & näin / / niin & näin • 145

Web Analytics